Standard Jet DBµnb` ĀUé©gr@?œ~Ÿ’…š1Åyŗķ0¼ßĢcŁäƟFūŠ¼Neģ7ÄŚœś_Ą(ęŠ(Š`Ķ {6lģß±ījCV1±3­’y[ +|*×|™˜żvī+^Xķƒf_•ųŠ‰$…gĘ'DŅīĻeķ’ĒF”x ķé-bŌT4.0Ģ#Ž’Ž Yüc[ Xd[ “d[ S  Y  ˆk Y m[Y  Y Y  Y  ¦^žY  Y   t Y @¬ Y ®^ Y a Y  čž Y 29žY  Y  a Y   tžY ConnectDatabaseDateCreateDateUpdate FlagsForeignNameIdLvLvExtraLvModule LvPropName OwnerParentIdRmtInfoLongRmtInfoShortTypeƒ’’]’’’’Œ’’ ’’]’’’’d’’ g ƒ’’ ’’g’’ƒ’’č’’ ’’g’’’’ü’’ “g Y’’’’Y’’’’IdParentIdName        ’’©OYC’’’’SY Y Y  Y 2žACMFInheritableObjectIdSIDƒ’’’’’’ ’’’’’’’’’’’’ AtˆY’’’’ObjectId’’ė Y’’’’SY  Y Y Y  Y žž Y žžY  Y žžAttributeExpressionFlagLvExtra Name1 Name2ObjectId Orderƒ’’’’n’’’’z’’’’f’’ edY’’’’"ObjectIdAttribute’’Ė -Y’’’’SY Y Y  Y ž Y ž Y ž Y ž Y žccolumn grbiticolumnszColumnszObject$szReferencedColumn$szReferencedObjectszRelationshipƒ’’’’’’’’’’š’’’’@’’’’ ‚ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’ H Ō‚ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’ ‚Y’’’’Y’’’’Y’’’’szObject$szReferencedObjectszRelationship’’Y»v1ģ§bŲ “ N Ä  : õ ° k & į œ W  Ķ ˆ C ž¹t/ź„ °°€° ° °€°Ą@@/   € @ OJmJJMMQkkfJUQkOJmJLJkQkSdi`k `dOo^Qk iQ^JmYdbkWYfkiQfdimk kMiYfmk kvkiQ^ mJL^QkLYL^QMdfviYUWmOQmJY^k`QmJOJmJ`kvkJMMQkkdL[QMmk`kvkJMMQkku`^`kvkJMQk`kvkdL[QMmk`kvkhoQiYQk`kvkiQ^JmYdbkWYfkJMMQkk^Jvdom`kvkOLko``JivYbSdokQiOQSYbQOQ  @€ @€ @€     €€€€€€u€ €¤€Ø€ÆÅ  @€ @€ @€ @€ @€ @€ @€ @€“““““““““ “ “ “ “““““““““““““$“%€“:€“;€“<€“8€“9€“=€“>€“?€“@€“A€“B€“&€“'€“(€u“)€u“*€u“+€ “,€ “-€ “.€¤“/€¤“0€¤“1€Ø“2€Ø“3€Ø“4€Æ“5€Æ“6€Æ“7““““ ““ ““““!“"“#    µd “_» Z ż “ g  Ķ ‚ ß ~  Č k  ·V½ÆxüSAl2ć@›:TAl2ć@MSysAccessXMLöƒ4€MR2€KeepLocal  T|||<<<<<<<: ’@Ø¢ā8?)ć@¢ā8?)ć@MSysAccessObjectsöƒDDDDDDDDDDB ’¤¹Ż_ļić@Įb„aļić@metadataöƒŚ@·>>>22222220 ’@ WīŹü9)ć@z,Ėü9)ć@Detailsöƒ3@·<<<0000000. ’@urŹü9)ć@mSO~)ć@Copyrightöƒ @¶@@@44444442 ’@)ó·ü9)ć@ń~>–Vdć@Bibleöƒ@¶888,,,,,,,* ’@€ €E­ü9)ć@Ū™Ķü9)ć@UserDefinedöƒA@¶DDD88888886 ’@€ €E­ü9)ć@Ū™Ķü9)ć@SummaryInfoöƒ²@¶DDD88888886 ’@€ €dz› ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysRelationships÷DDDDDDDDDDB ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysQueries÷88888888886 ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysACEs÷22222222220 ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€MSysObjects÷88888888886 ’h¬ü9)ć@åæŽ8?)ć@€MSysDböƒ„@¶:::......., ’@h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€Relationships÷<<<<<<<<<<: ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€Databases÷44444444442 ’h¬ü9)ć@h¬ü9)ć@€Tables÷.........., ’f ’Y½yPĄ`ģ “dģ Xdģ N½yB½y–½y½y½y½y½y½y½y°Y Y Y Y  Y BIDBook IDChapter VerseScriptureƒ’’ ’’’’’’T’’ ’’’’’’’’p€ƒ’’ ’’’’’’Ø’’ ’’’’’’’’E€ƒ’’’’ü’’ ’’’’’’’’Ą€ƒ’’ ’’’’’’ ’’ ’’’’’’’’ŗ€ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’’@‰ƒ’’’’’’’’’’’’’’’’’’’ xY€Y’’’’Y’’’’Y’’’’Y’’’’Y’’’’Y’’’’Book IDChapterfindquickIDPrimaryKey Verse’’Ō KQ Ē Å € ; ö x’’’’@’’’’’’øüž’’’’’Ą’’’’’’’’’’ąĄ’’’’p’’’’?€ŗ÷¾÷Ž÷ļūŽ÷}ļ{ßūŽūŽ÷½ļ½÷¾ļ½÷¾ļūß÷}ßļŻū¾ļū}ßļū¾ß÷}ßļ}ß÷żß÷ż¾ß÷Żķ½ļ~ß÷ż~ß÷}ßŪļw»»»»»»wwwwww»»ŪŻŻŻ{ßūļū¾ļ÷}ß÷ū}æļ÷÷}ļū~æ÷ż¾ß÷ż~ß÷}ß÷}ß÷ī}ļŽ{÷½{ļ}ļ½{÷ļŻ{ß{ļ{ß÷ŽūŽ{ļ}ļ½÷Ž{ļ}ļ}ßļ DA!!‚„ !!BBABA ‚ "A‚ A ‚ ‚  A "B  ‚ $ˆDDDDDDˆˆˆˆˆˆDD$"""„ A‚ ‚@‚@A  ‚ ‚ ‚!„B„‚B„"„ „„ !!„‚B!„‚‚ ELVALŪwBō1© W ä ~ Ą  ķ ^   A Ż±6b׫/”Õi‡Ō‘ Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne o’ž Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvät. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes päivä.’ž Ja kaikille eläimille maan päällä, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan päällä, joissa elävä henki on, kaikkinaiset viheriäiset ruohot syötäväksi. Ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala sanoi: katso, minä annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan päällä, ja kaikkinaiset hedelmälliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi.’ž Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkäät se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka maalla liikkuvat.’ž Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hän heitä.’ž Ja Jumala sanoi: tehkäämme ihminen meidän kuvaksemme, meidän muotomme jälkeen: ja he vallitkaan kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.’ž Ja Jumala teki pedot maalle lajinsa jälkeen, ja karjan lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa eläimet lajinsa jälkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jälkeen. Ja tapahtui niin.’ž Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides päivä.’ž Ja Jumala siunasi heitä, ja sanoi: olkaat hedelmälliset ja lisääntykäät, ja täyttäkäät meren vedet, ja linnut lisääntyköön veden päällä.’ž Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset eläimet, jotka vedet kuohuttivat yltäkyllä kunkin lajinsa jälkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltäkyllä liikkuvaisia eläimiä, ja linnut lentäköön maan päällä taivaan avaruudessa.’ž Ja tuli ehtoosta ja aamusta neljäs päivä.’ž Ja hallitsemaan päivää ja yötä, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttä. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan päälle.’ž Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden päivää hallitsemaan, ja vähemmän valkeuden yötä hallitsemaan, ja tähdet.’ž Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan päälle. Ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan päivää ja yötä: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja päiviksi ja vuosiksi.’ž Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas päivä.’ž Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jälkeen, ja hedelmälliset puut, joiden siemen oli itsessänsä lajinsa jälkeen. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmälliset puut, jotka hedelmän kantavat lajinsa jälkeen, jossa sen siemen on maan päällä. Ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki sen hyväksi.’ž Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin että kuiva näkyy. Ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen päivä.’ž Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistä vesistä, jotka ovat vahvuuden päällä: ja tapahtui niin.’ž Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiä vesistä.’ž Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden kutsui hän yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimäinen päivä.’ž Ja Jumala näki valkeuden hyväksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestä:’ž Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.’ž Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.’ž Alussa loi Jumala taivaan ja maan.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:‹Z@  ‹Y@  ‹P@  ‹K@  ‹ Y@  ‹ G@ ‹ H@ ‹ _@ ‹ @@ ‹V@ ‹U@ ‹>@ ‹P@ ‹H@ ‹‡@ ’Šx@ žŠp@ żŠb@ üŠ©@  ūŠ`@  śŠŻ@  łŠy@  ųŠR@  ÷Š_@ öŠL@ õŠj@ ōŠˆ@ óŠY@ ņŠĘ@ ńŠŃ@ šŠ Z@ ļŠ …@ īŠ j@ ķŠ Q@ ģŠ t@ ėŠŒ@ źŠ±@ éŠN@ 芆@ ēŠŠ@ ęŠ]@ åŠc@ äŠo@ 把@ āŠf@ įŠĒ@ ąŠc@ ߊL@  ŽŠ³@  ŻŠZ@  ܊į@  ŪŠŠ@  ŚŠ­@ ŁŠ¹@ ŲŠ k@ ׊ [@ ֊ y@ Պ t@ ŌŠ B@ ӊ·@ ŅŠ•@ ъ¹@ ŠŠ@ ĻŠJ@ ĪŠŠ@ ĶŠZ@ ĢŠ«@ ĖŠJ@ ŹŠt@ Ɋ‹@ Ȋi@ ĒŠ†@ ʊ@ Ŋī@ Ċz@ Ɗs@ ĀŠ]@ ĮŠ`@ ĄŠY@  æŠ D@  ¾Š W@  ½Š [@  ¼Š \@  »Š  @ ŗŠi@ ¹Š…@ øŠ0@ ·Šį@ ¶Šm@ µŠ@ “Šž@ ³Š@@ ²Š€@ ±ŠĆ@ °Š³@ Ɗā@ ®Šl@ ­Šæ@ ¬Š›@ «Š|@ ŖŠ,@ ©Š‹@ ؊Ō@ §Š{@ ¦Š,@ „Šd@ ¤Š@@ £Š†@ ¢ŠW@ ”Š@   Š ,@  ŸŠ §@  žŠ ¾@  Š f@  œŠ s@ ›ŠR@ šŠˆ@ ™ŠP@ ˜Šs@ —ŠN@ –Š5@ •Šd@ ”Š%@ LVALĄ"“&E   ' ‡ + Š y 5 Ü |  ¬2D§!ø-¹oÄją– P Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu ’ž Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu antamaan ymmärryksen: ja otti sen hedelmästä ja söi, ja antoi miehellensä siitä, ja hän söi.’ž Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.’ž Niin kärme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman.’ž Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä Paradisia, on Jumala sanonut: älkäät syökö siitä, ja älkäät ruvetko siihen, ettette kuolis.’ž Niin vaimo sanoi kärmeelle: me syömme niiden puiden hedelmistä, jotka ovat Paradisissa;’ž Ja kärme oli kavalin kaikkia eläimiä maan päällä, jotka \Herra\ Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, älkäät syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?’ž Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hänen emäntänsä, ja ei hävenneet.’ž Sentähden pitää miehen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.’ž Niin sanoi Adam: tämä on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitää kutsuttaman miehiseksi, sillä hän on otettu miehestä.’ž Ja \Herra\ Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän Adamista otti, ja toi sen hänen eteensä.’ž Ja \Herra\ Jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistansa, ja täytti sen paikan lihalla.’ž Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja eläimille maan päällä heidän nimensä. Mutta Adamille ei löytty apua, joka hänen tykönänsä olisi.’ž Koska \Herra\ Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset eläimet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hän ne Adamin eteen, että hän näkis, kuinka hän ne nimittäis: sillä niinkuin Adam kaikkinaiset eläimet nimitti, niin ne kutsutaan.’ž Ja \Herra\ Jumala sanoi: ei ole hyvä ihmisen yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka hänen tykönänsä oleman pitää.’ž Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta älä syö: sillä jona päivänä sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.’ž Ja \Herra\ Jumala käski ihmistä, ja sanoi: syö vapaasti kaikkinaisista puista Paradisissa;’ž Ja \Herra\ Jumala otti ihmisen, ja pani Edenissä Paradisiin, viljelemään ja varjelemaan sitä.’ž Kolmas virta kutsutaan Hiddekel, ja juoksee Assyrian editse. Ja neljäs virta on Phrat.’ž Toinen virta kutsutaan Gihon: se juoksee koko Etiopian ympärinsä.’ž Ja sen maan kulta on kallis, ja siellä myös löytään Bedellion, ja kallis kivi Oniks.’ž Ensimäinen kutsutaan Pison: se juoksee koko Hevilan maan ympärinsä, ja siellä on kultaa.’ž Ja Edenistä kävi virta kastamaan Paradisia, ja jakoi sieltä itsensä neljäksi päävirraksi.’ž Ja \Herra\ Jumala kasvatti maasta kaikkinaiset puut, ihanaiset nähdä ja hyvät syödä, ja elämän puun keskelle Paradisia, niin myös hyvän ja pahan tiedon puun.’ž Ja \Herra\ Jumala istutti Paradisin Edenissä itään päin, ja pani siihen ihmisen, jonka hän tehnyt oli.’ž Ja \Herra\ Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen: ja tuli ihminen niin eläväksi sieluksi.’ž Vaan sumu nousi maasta, ja kasti kaiken maan.’ž Ja kaikkinaiset pensaat kedolla, jotka ei ennen olleet maan päällä, ja kaikkinaiset ruohot kedolla, jotka ei ennen kasvaneet. Sillä ei \Herra\ Jumala antanut vielä sataa maan päälle, eikä ollut ihmistä, joka maata viljeli;’ž Ja näin on taivas ja maa tullut, koska he luotiin, sillä ajalla jolla \Herra\ Jumala teki maan ja taivaan.’ž Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen; että hän lepäsi hänessä kaikista teoistansa, jotka Jumala loi ja (täydellisesti) teki.’ž Ja Jumala oli päättänyt seitsemänteen päivään (asti) työnsä, kuin hän tehnyt oli, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa, kuin hän tehnyt oli.’ž Ja niin taivas ja maa päätettiin, ja kaikki heidän joukkonsa.ōLVALk“rž … * æ  Y ‰ Ø N ›Oģ%æ5Ęc|öØ÷k÷¦< Ja nyt kirottu ole sinä: (kirottu) maan päältä, jo’ž Ja nyt kirottu ole sinä: (kirottu) maan päältä, joka avasi suunsa ottamaan veljes verta sinun kädestäs.’ž Ja hän sanoi: mitäs tehnyt olet? veljes veren ääni huutaa minun tyköni maasta.’ž Niin \Herra\ sanoi Kainille: kussa on Habel sinun veljes? hän vastasi: en minä tiedä: olenko minä veljeni vartia?’ž Ja Kain puhui veljensä Habelin kanssa. Ja tapahtui heidän kedolla ollessansa, että Kain karkasi veljensä Habelin päälle, ja tappoi hänen.’ž Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti väijyy oven edessä, ja hänen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinä häntä.’ž Niin \Herra\ sanoi Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?’ž Mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen ei hän (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hänen hahmonsa muuttui.’ž Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidän lihavuudestansa. Ja \Herra\ katsoi (leppyisesti) Habelin ja hänen uhrinsa puoleen.’ž Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, että Kain uhrasi \Herralle\ lahjan maan hedelmistä.’ž Ja taas hän synnytti hänen veljensä Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi, mutta Kain peltomieheksi.’ž Ja Adam tunsi emäntänsä Hevan, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies \Herra\.’ž Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idän puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla, lyöväisellä miekalla elämän puun tietä vartioitsemaan.’ž Niin \Herra\ Jumala johdatti hänen ulos Edenin Paradisista maata viljelemään, josta hän otettu oli.’ž Ja \Herra\ Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meistä, tietäen hyvän ja pahan; mutta nyt ettei hän ojentaisi kättänsä, ja ottaisi myös elämän puusta, söisi ja eläisi ijankaikkisesti:’ž Ja \Herra\ Jumala teki Adamille ja hänen emännällensä nahoista hameet, ja puetti heidän yllensä.’ž Ja Adam kutsui emäntänsä nimen Heva, että hän on kaikkein elävitten äiti.’ž Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.’ž Orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen kasvaman, ja sinun pitää maan ruohoja syömän.’ž Ja Adamille sanoi hän: ettäs kuulit emäntäs ääntä, ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ei sinun pidä siitä syömän: kirottu olkoon maa sinun tähtes; surulla pitää sinun elättämän itses hänestä kaiken elinaikas.’ž Ja vaimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua.’ž Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.’ž Ja \Herra\ Jumala sanoi kärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta, ja kaikista eläimistä maalla: sinun pitää käymän vatsallas, ja syömän maata kaiken elinaikas.’ž Silloin sanoi \Herra\ Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kärme petti minut, ja minä söin.’ž Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.’ž Ja hän sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös syönyt siitä puusta, josta minä sinua haastoin syömästä?’ž Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymyin.’ž Ja \Herra\ Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?’ž Ja he kuulivat \Herran\ Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä \Herran\ Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.’ž Silloin aukenivat molempain heidän silmänsä, ja äkkäsivät, että he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiä, ja tekivät heillensä peitteitä.$LVAL${!PŠ 1 © ? ó ” B É ģ Œ 恙Źz<ē‘QņŖc æo¼i!Ęz Henok oli viidenseitsemättäkymmentä’ž Henok oli viidenseitsemättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Metusalan.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kaksiseitsemättäkymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Jared oli sadan ja kahdenseitsemättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Henokin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli kahdeksansataa yhdeksänkymmentä ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Mahalaleel oli viiden ajastajan seitsemättäkymmentä vanha, ja siitti Jaredin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kymmenen ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ja neljäkymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Kenan oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Mahalaleelin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ja viisitoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Enos oli yhdeksänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Kenanin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kaksitoistakymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Set oli sadan ja viiden ajastajan vanha, ja siitti Enoksen.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Ja Adam oli sadan ja kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti pojan, joka hänen kuvansa kaltainen oli, ja kutsui hänen nimensä Set.’ž Mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät ja siunasi heitä, ja kutsui heidän nimensä ihminen, sinä päivänä jona he luotiin.’ž Tämä on ihmisen sukukunnan kirja, siihen aikaan, koska Jumala loi ihmisen, ja teki hänen Jumalan muotoiseksi.’ž Ja Set myös siitti pojan, ja kutsui hänen Enos. Silloin ruvettiin saarnaamaan \Herran\ nimestä.’ž Ja Adam taas tunsi emäntänsä, ja hän synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Set, sanoen: Jumala on minulle toisen siemenen antanut Habelin edestä, jonka Kain tappoi.’ž Kain kostetaan seitsemän kertaisesti, mutta Lamek seitsemän ja seitsemänkymmenen kertaisesti.’ž Ja Lamek sanoi emännillensä, Adalle ja Zillalle: te Lamekin emännät, kuulkaat minun ääntäni, ja vaari ottakaat siitä kuin minä sanon: minä olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:’ž Zilla myös synnytti TubalKainin, joka oli taitava kaikkinaisissa vaski-ja rautatöissä, ja Tubalkainin sisar oli Naema.’ž Ja hänen veljensä nimi oli Jubal, josta kantelein ja huiluin soittajat tulivat.’ž Ja Ada synnytti Jabalin, joka oli niiden isä, jotka majoissa asuivat, ja karjaa kasvattivat.’ž Mutta Lamek otti kaksi emäntää, yhden nimi oli Ada, ja toisen nimi Zilla.’ž Mutta Hanok siitti Iradin. Irad siitti Mahujaelin. Mahujael siitti Metusaelin. Metusael siitti Lamekin.’ž Ja Kain tunsi emäntänsä, joka tuli raskaaksi, ja synnytti Hanokin. Ja hän rakensi kaupungin, jonka hän kutsui poikansa nimellä Hanok.’ž Ja niin Kain läksi \Herran\ kasvoin edestä, ja asui Nodin maalla, itään päin Edenistä.’ž Mutta \Herra\ sanoi hänelle: Sentähden, kuka ikänänsä Kainin tappaa, se pitää seitsemän kertaisesti kostettaman. Ja \Herra\ pani merkin Kainiin, ettei kenkään häntä tappaisi, joka hänen löytäisi.’ž Katsos, sinä ajat minun pois tänäpäivänä maalta, ja minun pitää sinun kasvois edestä lymymän ja tulen kulkiaksi ja pakenevaiseksi maan päällä. Ja niin minun käy, kuka ikänänsä minun löytää, se tappaa minun.’ž Ja Kain sanoi \Herralle\: minun rangaistukseni on suurempi, kuin että se on kannettava.’ž Koskas maata viljelet, niin ei pidä sen tästedes sinulle väkeänsä antaman; kulkian ja pakenevaisen pitää sinun oleman maan päällä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:‰‹ ^@ ˆ‹ O@ ‡‹ y@ †‹ @@ …‹ W@ „‹ -@ ƒ‹ •@ ‚‹ 6@ ‹ 4@ €‹ H@ ‹ l@ ~‹ L@ }‹ N@ |‹ ^@ {‹ X@ z‹ Y@ y‹ ^@  x‹ Ņ@  w‹ o@  v‹ A@  u‹ ;@  t‹ Y@ s‹ ^@ r‹ w@ q‹ ¹@ p‹ ²@ o‹ c@ n‹ a@ m‹ ¤@ l‹ “@ k‹ ź@ j‹ k@ i‹ F@ h‹ c@ g‹ €@ f‹ Ę@ e‹ B@ d‹ y@ c‹ Ö@ b‹ u@ a‹w@ `‹ū@ _‹š@ ^‹–@  ]‹W@  \‹ū@  [‹a@  Z‹#@  Y‹`@ X‹ Ļ@ W‹ b@ V‹ £@ U‹ S@ T‹ ¾@ S‹d@ R‹f@ Q‹O@ P‹–@ O‹f@ N‹o@ M‹U@ L‹¢@ K‹I@ J‹Ż@ I‹E@ H‹‰@ G‹Z@ F‹ˆ@ E‹f@ D‹‡@ C‹™@ B‹S@ A‹©@ @‹ @ ?‹ C@  >‹ Ä@  =‹ W@  <‹ ^@  ;‹]@  :‹s@ 9‹P@ 8‹=@ 7‹¾@ 6‹s@ 5‹Š@ 4‹‰@ 3‹B@ 2‹z@ 1‹¢@ 0‹†@ /‹£@ .‹®@ -‹Ź@ ,‹•@ +‹X@ *‹ ž@ )‹ v@ (‹ J@ '‹ 4@ &‹ W@ %‹)@ $‹Ė@ #‹W@ "‹‰@ !‹Ī@  ‹·@  ‹o@  ‹X@  ‹ K@  ‹`@  ‹_@ ‹ˆ@ ‹Q@ ‹^@ ‹c@ ‹Y@ ‹J@ ‹N@ ‹@ ‹L@# ‹[@" ‹H@! ‹S@  eLVAL1ēŽ+Ķ | ō • 5 ź ’ # l ž  ¾óŹs?õį‰ō*|ŁS± Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan päällä’ž Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan päällä lajistansa. Kaikista näistä pitää kaksittain sinun tykös käymän, jäämän elämään.’ž Ja sinun pitää saattaman arkkiin kaikkinaiset eläimet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, jäämään elämään kanssas.’ž Mutta sinun kanssas minä minun liittoni teen, ja sinun pitää arkkiin sisälle menemän, sinun ja sinun poikas, ja sinun emäntäs, ja poikais emännät sinun kanssas.’ž Ja minä, katso, minä annan tulla vedenpaisumuksen maan päälle hukuttamaan kaikkea lihaa, jossa elävä henki on taivaan alla, ja kaikki, mitä maan päällä on, pitää hukkuman.’ž Arkin akkunan sinun pitää tekemän, ja kyynärällä päättämän sen ylhäältä: Ja arkin oven pitää sinun paneman sivuun. Ja hänellä pitää oleman kolme pohjaa, yksi alinna, toinen keskellä ja kolmas ylinnä.’ž Ja tee häntä näin: Kolmesataa kyynärää pitää oleman arkin pituuden, viisikymmentä kyynärää hänen leveytensä ja kolmekymmentä kyynärää korkeutensa.’ž Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sisälle olinsijat, ja tervaa se sisältä ja ulkoa.’ž Ja Jumala sanoi Noalle: kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut: sillä maa on heistä täynnänsä väkivaltaa, ja katso, minä hukutan heitä ynnä maan kanssa.’ž Silloin katsahti Jumala maan päälle, ja katso, se oli turmeltu: sillä kaikki liha oli turmellut tiensä maan päällä.’ž Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edessä, ja täynnänsä väkivaltaa.’ž Ja siitti kolme poikaa, Semin, Hamin ja Japhetin.’ž Tämä on Noan sukukunta: Noa oli hurskas ja vakaa mies ajallansa, ja eli jumalisesti:’ž Mutta Noa löysi armon \Herran\ edessä.’ž Ja \Herra\ sanoi: Minä tahdon ihmisen, jonka minä loin, hukuttaa maan päältä, hamasta ihmisestä niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillä minä kadun, että minä niitä tehnyt olen.’ž Ja \Herra\ katui ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli murheelliseksi sydämessänsä.’ž Mutta \Herra\ näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä; ja kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika.’ž Siihen aikaan olivat sankarit maan päällä: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytärten kanssa, ja he olivat siittäneet heille (lapsia): nämä olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.’ž Silloin sanoi \Herra\: ei minun henkeni pidä nuhteleman ihmistä (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillä hän on liha; sentähden olkoon hänellä aikaa, sata ja kaksikymmentä ajastaikaa.’ž Niin Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret kauniiksi, ja ottivat emänniksensä kaikesta kuin he valitsivat.’ž Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisääntymään maan päällä, ja siittivät tyttäriä;’ž Noa oli viidensadan ajastajan vanha, ja siitti Semin, Hamin ja Japhetin.’ž Ja koko hänen ikänsä oli seitsemänsataa ja seitsemänkahdeksattakymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Sitte eli hän viisisataa yhdeksänkymmentä ja viisi ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Ja kutsui hänen nimensä Noa, sanoen: tämä on lohduttava meitä meidän vaivassamme ja töissämme maan päällä, jonka \Herra\ kironnut on.’ž Lamek oli sadan ja kahden ajastajan yhdeksättäkymmentä vanha, ja siitti pojan.’ž Ja koko hänen ikänsä oli yhdeksänsataa ja yhdeksänseitsemättäkymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja eli sitte seitsemänsataa ja kaksiyhdeksättäkymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Metusala oli sadan ja seitsemän ajastajan yhdeksättäkymmentä vanha, ja siitti Lamekin.’ž Ja hän eli jumalisesti: ja ei enää ollut; sillä Jumala otti hänen pois.’ž Ja koko hänen ikänsä oli kolmesataa ja viisiseitsemättäkymmentä ajastaikaa.’ž Ja sitte kuin hän oli Metusalan siittänyt, pysyi hän jumalisessa elämässä kolmesataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.RLVAL†D»1¾ Ć s £ E ī * ē X Æ\Ć<ÖNōk&I^ š4ž Mutta vedet juoksivat pois, ja vähenivät hamaan kymmenenteen kuukauteen ’ž Mutta vedet juoksivat pois, ja vähenivät hamaan kymmenenteen kuukauteen asti. Ensimäisnä päivänä kymmenentenä kuukautena näkyivät vuorten kukkulat.’ž Ja seitsemäntenätoistakymmenentenä päivänä, seitsemännessä kuukaudessa jäi arkki Araratin vuorelle.’ž Ja vedet maan päältä enemmin ja enemmin juoksivat pois, ja vähenivät sadan ja viidenkymmenen päivän perästä.’ž Ja syvyyden lähteet tukittiin, ja taivaan akkunat, ja sateet taivaasta asetettiin.’ž Silloin Jumala muisti Noaa ja kaikkia eläviä, ja kaikkea karjaa, kuin hänen kanssansa olivat arkissa, ja Jumala nosti tuulen maan päälle, ja vedet seisahtivat.’ž Ja vedet seisoivat valtiasna maan päällä sata ja viisikymmentä päivää.’ž Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan päällä olivat, ihmisestä niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan päältä, ainoastansa Noa jäi, ja ne jotka hänen kanssansa olivat arkissa.’ž Ja kaikki, joilla elävä henki oli kuivan maan päällä, ne kuolivat.’ž Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan päällä liikkuvat, ja kaikki ihmiset.’ž Viisitoistakymmentä kyynärää korkialla olivat vedet vuorten päällä, jotka he peittivät.’ž Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja enänivät niin suuresti maan päälle, että kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.’ž Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan päälle, niin että arkki oli vesiajolla.’ž Silloin tuli vedenpaisumus neljäkymmentä päivää maan päälle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin ylös, ja veivät korkialle maasta.’ž Je ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja menivät sisälle niinkuin Jumala hänelle käskenyt oli. Ja \Herra\ sulki hänen jälkeensä.’ž Ja menivät Noan tykö arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa elävä henki oli.’ž He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan päällä, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lentäväiset, joilla siivet olivat.’ž Juuri sinä päivänä meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan emäntä, ja kolme hänen poikainsa emäntää hänen kanssansa arkkiin.’ž Ja maan päälle satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.’ž Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ijästä, toisella kuukaudella, seitsemäntenätoista kymmenentenä päivänä kuusta, sinä päivänä kuohuivat kaikki syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat.’ž Ja tapahtui, koska seitsemän päivää kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan päälle.’ž Menivät Noan tykö arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle käskenyt oli.’ž Puhtaista eläimistä ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan päällä,’ž Ja Noa meni arkkiin poikinensa, emäntinensä, ja hänen poikainsa emännät hänen kanssansa, vedenpaisumisen edestä.’ž Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan päälle.’ž Ja Noa teki kaiken sen jälkeen kuin \Herra\ hänelle käski.’ž Sillä vielä seitsemän päivän perästä annan minä sataa maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja hukutan maan päältä kaikki elävät luontokappaleet, jotka minä tehnyt olen.’ž Niin myös taivaan linnuista seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, että siemen jäis elämään koko maan päällä.’ž Kaikista puhtaista eläimistä ota tykös seitsemän ja seitsemän, koiras ja naaras, mutta saastaisista eläimistä kaksin, koiras ja naaras.’ž Ja \Herra\ sanoi Noalle: mene sinä ja koko sinun huonees arkkiin: sillä sinun minä olen nähnyt hurskaaksi minun edessäni tällä ajalla.’ž Ja Noa teki sen: kaikki mitä Jumala hänen käski, niin hän teki.’ž Ja sinun pitää ottaman tykös kaikkinaista ruokaa, jota syödään, ja kokooman sinun tykös, sinulle ja heille elatukseksi.œLVAL±Kē)Ö 3 Ń  ¢   # Ģ 6 œ”*µßf$^Ž{5Źą Ja jokaisen elävän hengen kanssa, jotka teidän tykönänne ovat, sekä linnuissa että karjassa, ja kaikissa eläimissä’ž Ja jokaisen elävän hengen kanssa, jotka teidän tykönänne ovat, sekä linnuissa että karjassa, ja kaikissa eläimissä maan päällä, jotka teidän tykönänne ovat, kaikissa niissä, jotka arkista läksivät, mikä ikänänsä eläin se maassa on.’ž Ja minä, katso, minä teen teidän kanssanne minun liittoni, ja teidän siemenenne kanssa teidän jälkeenne.’ž Ja Jumala puhui Noalle ja hänen pojillensa hänen kanssansa, sanoen:’ž Olkaat siis hedelmälliset, lisääntykäät ja enentäkäät teitänne maassa, ja tulkaat siinä moneksi.’ž Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä pitää ihmisen kautta vuodatettaman: sillä Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.’ž Ja totisesti minä tahdon vaatia teidän ruumiinne veren, kaikilta eläimiltä minä sen tahdon vaatia: ja ihmisen kädestä, ja myös itsekunkin hänen veljensä kädestä tahdon minä vaatia ihmisen hengen.’ž Ainoastansa älkäät syökö lihaa, jossa vielä on veri itsessänsä:’ž Kaikki, jotka liikkuvat ja elävät, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriäisen ruohon, olen minä kaikki teille antanut.’ž Ja teidän pelkonne ja hämmästyksenne olkoon kaikissa eläimissä maan päällä, ja kaikissa linnuissa taivaan alla; ja kaikissa, jotka maalla matelevat, ja kaikissa kaloissa meressä: ne ovat teidän käsiinne annetut.’ž Ja Jumala siunasi Noan ja hänen poikansa, ja sanoi heille: olkaat hedelmälliset, lisääntykäät ja täyttäkäät maata.’ž Niin kauvan kuin maa seisoo, ei pidä kylväminen ja niittäminen, vilu ja helle, suvi ja talvi, päivä ja yö lakkaaman.’ž Ja \Herra\ haisti lepytyshajun, ja \Herra\ sanoi sydämessänsä: en minä silleen enää maata kiroo ihmisen tähden: vaikka ihmisen sydämen aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en minä silleen enää lyö kaikkia kuin elävät, niinkuin minä tehnyt olen.’ž Ja Noa rakensi \Herralle\ alttarin: ja otti kaikkinaisesta puhtaasta karjasta, ja kaikkinaisista puhtaista linnuista, ja uhrasi polttouhria alttarilla.’ž Kaikkinaiset eläimet, kaikkinaiset matelevaiset, kaikkinaiset linnut, ja kaikki kuin maalla matelevat: läksivät arkista, jokainen kaltaisensa tykö.’ž Niin Noa meni ulos poikinensa, ja emäntinensä, ja poikainsa emännät hänen kanssansa.’ž Kaikkinaiset eläimet, jotka sinun tykönäs ovat, kaikkinaisesta lihasta, sekä linnuista että karjasta, ja kaikista matelevaisista maan päällä, johdata ne ulos kanssas: ja kävelköön ne maan päällä, ja olkoon hedelmälliset ja lisääntyköön maan päällä.’ž Lähde arkista, sinä ja sinun emäntäs, ja sinun poikas, ja sinun poikais emännät sinun kanssas.’ž Niin Jumala puhui Noalle sanoen:’ž Niin maa tuli peräti kuivaksi seitsemäntenäkolmattakymmenentenä päivänä toisessa kuukaudessa.’ž Ja kuudennella sadalla ja ensimäisellä ajastajalla (Noan ijästä) ensimäisenä päivänä ensimäisessä kuukaudessa, kuivuivat vedet maan päältä. Niin avasi Noa arkin katon, ja näki, ja katso, maa oli kuivunut.’ž Mutta hän odotti vielä seitsemän päivää, ja antoi kyhkyisen lentää ulos, joka ei enää palannut.’ž Se palasi hänen tykönsä, ehtoopuolella, ja katso, hän toi suussansa öljypuun lehden, jonka hän murtanut oli. Niin Noa ymmärsi vedet maan päältä juosseeksi pois.’ž Ja odotti vielä toiset seitsemän päivää, ja antoi taas kyhkyisen lentää arkista.’ž Koska ei kyhkyinen löytänyt kussa hän sai jalkansa levätä, palasi hän hänen tykönsä arkkiin: sillä vedet olivat vielä koko maan päällä, niin hän ojensi kätensä, otti hänen ja toi arkkiin.’ž Sitte lähetti hän kyhkyisen tyköänsä, koettelemaan, jos vedet olisivat juosseet pois maan päältä.’ž Ja antoi kaarneen lentää ulos, joka lensi kahtiapäin, siihen asti kuin vedet maan päältä kuivuivat.’ž Neljänkymmenen päivän perästä avasi Noa arkin akkunan, jonka hän tehnyt oli.MLVAL%LØGä 2 y  ¤ K  Ļ ` Ž 0 ×!Ó‡ÓŸiŌ§P—Hź¤i!ķ„ Nämät ovat Hamin lapset heidän sukukuntainsa ja kie’ž Nämät ovat Hamin lapset heidän sukukuntainsa ja kieltensä jälkeen: heidän maakunnissansa ja kansoissansa.’ž Ja Kanaanealaisten rajat olivat Sidonista Gerarin kautta hamaan Gatsaan: Sodomaan, ja Gomorraan, ja Adamaan, Seboimiin päin, Lasaan asti.’ž Ja Arvadin, Semarin ja Hamatin. Sitten ovat hajoitetut Kanaanealaisten suvut.’ž Mutta Kanaan siitti esikoisensa Sidonin ja Hetin.’ž Patrusimin ja Kasluhimin; joista tulleet ovat Philistim ja Kaphtorim.’ž Misraim siitti Ludimin, Anamimin, Leabimin, Naphtuhimin.’ž Ja myös Ressen, Niniven ja Kalan vaiheelle: joka on suuri kaupunki.’ž Siitä maakunnasta tuli hän Assyriaan: ja rakensi Niniven, ja Rehobotin kaupungin, ja Kalan.’ž Ja hänen valtakuntansa alku oli Babel, Erek, Akad ja Kalne, Sinearin maalla.’ž Ja hän oli jalo metsämies \Herran\ edessä. Siitä on sananlasku: se on jalo metsämies \Herran\ edessä, niinkuin Nimrod.’ž Mutta Kus siitti Nimrodin: hän rupesi olemaan valtias maalla.’ž Kuksen lapset: Seba, Hevila, Sabta, Naema ja Sabteka. Naeman lapset: Skepa ja Dedan.’ž Hamin lapset: Kus, Misraim, Put ja Kanaan.’ž Näistä ovat hajoitetut pakanain luodot, heidän maakunnissansa, itsekukin oman kielensä jälkeen: heidän sukukuntainsa jälkeen, heidän kansoissansa.’ž Javanin lapset: Elisa ja Tarsis: Kittim ja Dodanim.’ž Mutta Gomerin lapset: Askenas, Riphad ja Togarma.’ž Japhetin lapset: Gomer, Magog, Madai, Javan ja Tubal: Mesek ja Tiras.’ž Tämä on Noan lasten sukukunta: Semin, Hamin ja Japhetin: ja heille syntyi lapsia vedenpaisumisen jälkeen.’ž Ja koko Noan ikä oli yhdeksänsataa ja viisikymmentä ajastaikaa, ja kuoli.’ž Ja Noa eli, vedenpaisumisen jälkeen kolmesataa ja viisikymmentä ajastaikaa.’ž Jumala levittäköön Japhetin, ja hän asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.’ž Ja vielä sanoi: Kiitetty olkoon \Herra\ Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hänen orjansa.’ž Niin sanoi hän: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hän orjain orja, hänen veljeinsä seassa.’ž Koska Noa heräsi viinastansa, ja sai tietää, mitä hänen nuorin poikansa hänelle tehnyt oli:’ž Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidän hartioillensa, ja menivät seljittäin, ja peittivät isänsä hävyn. Ja heidän kasvonsa olivat käännetyt pois, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä.’ž Koska Ham, Kanaanin Isä, näki hänen isänsä hävyn, sanoi hän sen molemmille veljillensä, jotka ulkona olivat.’ž Ja hän joi viinaa; ja juopui ja makasi peittämättä majassansa.’ž Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnä, ja istutti viinamäen.’ž Nämä ovat kolme Noan poikaa, ja heistä ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.’ž Ja Noan pojat, jotka läksivät arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin Isä.’ž Ja Jumala sanoi Noalle: tämä on sen liiton merkki, jonka minä olen tehnyt minun ja kaiken lihan välille maan päällä.’ž Sentähden pitää kaaren pilvissä oleman, että minä katson sitä, ja muistan sen ijankaikkisen liiton Jumalan välillä ja joka elävän hengen, kaikkinaisessa lihassa, kuin maan päällä on.’ž Ja niin minä muistan minun liittoni, minun ja teidän välillänne, ja joka elävän hengen kaikkinaisessa lihassa; ettei enää vedenpaisumus pidä tuleman kaikkea lihaa hukuttamaan.’ž Ja koska niin tapahtuu, että minä tuotan pilven maan ylitse: niin pitää kaari pilvissä nähtämän.’ž Minun kaareni minä olen pannut pilviin: sen pitää oleman liiton merkki, minun ja maan välillä.’ž Ja Jumala sanoi: tämä on sen liiton merkki, jonka minä annan minun ja teidän välillenne, ja joka elävän hengen välille teidän tykönänne, tästedes ijankaikkiseen.’ž Ja teen minun liittoni teidän kanssanne: ettei tästedes enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumisella: ja ei pidä tästedes enää vedenpaisumus tuleman maata turmelemaan. xįĀ£„EšŃ²“tU6ų » € a B #  å Ę § ˆ i J + ķ Ī Æ  q R 3  õ Ö · ˜ y Z ;  ż Ž æ    b C $  ęĒ؉jK, īĻ°‘rS4ö×ø™z[<žßĄ”‚cD%ēČ©ŠkL-ļŠ±’sT5÷Ų¹š{\=’ąĮ¢ƒdE&Œ@  ŒŠ@  ’‹}@  ž‹@  ż‹˜@  ü‹›@ ū‹z@ ś‹†@ ł‹T@ ų‹‡@ ÷‹y@ ö‹_@ õ‹“@ ō‹x@ ó‹“@ ņ‹„@ ń‹ Ą@ š‹ |@ ļ‹ h@ ī‹ –@ ķ‹ “@ ģ‹»@ ė‹Ÿ@ ź‹V@ é‹Ł@ č‹”@ ē‹H@  ę‹¹@  å‹”@  ä‹ {@  ć‹ H@  ā‹ @ į‹ d@ ą‹ ½@ ߋ B@ Ž‹ g@ Ż‹ ˆ@ ܋ ģ@ Ū‹ ¦@ Ś‹ Ž@ Ł‹ ƒ@ Ų‹ h@ ׋ P@ ֋ l@ Ջ Š@ Ō‹ :@ Ӌ m@ Ņ‹ z@ ы y@ Š‹ }@ Ļ‹ m@ Ī‹ ”@ Ķ‹ s@ Ģ‹ I@ Ė‹ k@ Ź‹ }@ ɋ †@  ȋ z@  Ē‹ 8@  ʋ Ś@  ŋ š@  ċ @ Ƌ ā@ Ā‹ ©@ Į‹ ˜@ Ą‹ n@ æ‹ }@ ¾‹ H@ ½‹ į@ ¼‹ 9@ »‹ „@& ŗ‹ F@% ¹‹ \@$ ø‹ U@# ·‹ X@" ¶‹ G@! µ‹ D@  “‹ >@ ³‹ Q@ ²‹ F@ ±‹ P@ °‹ =@ Ƌ U@ ®‹ F@ ­‹ M@ ¬‹ =@ «‹ M@ Ŗ‹ I@ ©‹ D@ ؋ @ §‹ ’@ ¦‹ h@ „‹ v@ ¤‹ Š@ £‹ ]@ ¢‹ Ø@  ”‹ ƒ@   ‹ X@  Ÿ‹ E@  ž‹ ›@  ‹ i@ œ‹ b@ ›‹ @@ š‹ €’ž Obalin, Abimaelin, Seban.4 ™‹ €’ž Hadoramin, Usalin, Dikelan.6 ˜‹ >@ —‹ €@ –‹ 4@ •‹ ,@ ”‹ G@ “‹ j@ ’‹ l@$ ‘‹ Œ@# ‹ P@" ‹ €’ž Hivin, Arkin, Sinin,/ Ž‹  €’ž Ja Jebusin, Emorin, Girgosin.8 ‹ 4@! Œ‹ H@  ‹‹ ;@ Š‹ F@ kLVAL'–O#ļo1ń  & ‹ F ī k Ć f – ø&§cĶCżØkÕ„F»c²lĒ Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai’ž Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai, ja Nahorin emännän nimi oli Milka, Haranin tytär, joka oli Milkan ja Jiskan isä.’ž Ja Haran kuoli isänsä, Taran edessä, isänsä maalla Kaldean Uurissa.’ž Nämät ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.’ž Tara oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.’ž Ja eli sitte sata ja yhdeksäntoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Nahor oli yhdeksänkolmattakymmentä ajastajan vanha, ja siitti Taran.’ž Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.’ž Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Regu oli kahdenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Serugin.’ž Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun.’ž Ja eli sitte neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Eber oli neljänneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.’ž Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.’ž Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Arphaksad oli viidenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Salan.’ž Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.’ž Nämät ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jälkeen.’ž Ja sentähden kutsuttiin hänen nimensä Babel: sillä siellä \Herra\ sekoitti koko maan kielen: ja \Herra\ hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin.’ž Ja niin \Herra\ hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta.’ž Käykäämme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä; niin ettei kenkään ymmärtäisi toisensa kieltä.’ž Ja \Herra\ sanoi: katso, se on yhtäläinen kansa, ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän seassansa, ja he ovat ruvenneet tätä tekemään: ja nyt ei heitä taideta estettää mistään, kuin he ovat aikoneet tehdä.’ž Silloin \Herra\ astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.’ž Ja sanoivat: käykäämme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdäksemme meillemme nimeä; ettei meitä hajoitettaisi kaikkiin maihin.’ž Ja sanoivat keskenänsä: käykäämme tiilejä tekemään ja polttamaan. Ja heillä olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.’ž Ja koska he matkustivat idästä, löysivät he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellä.’ž Ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi.’ž Nämät ovat Noan lasten sukukunnat, heidän heimokuntainsa jälkeen, heidän kansoissansa. Ja näistä ovat kansat jaetut maan päälle vedenpaisumisen jälkeen.’ž Nämät ovat Semin lapset, sukukuntainsa ja kieltensä jälkeen: heidän maakunnissansa, kansainsa jälkeen.’ž Ja heidän asumasiansa oli Mesasta: siihen asti kuin Sephariin tullaan, vuoren tykö, itään päin.’ž Ophirin, Hevilan ja Jobabin. Kaikki nämä ovat Joktanin pojat.’ž Joktan siitti Almodadin ja Salephin: Hasarmavetin ja Jaran.’ž Eberille syntyi kaksi poikaa: yksi kutsuttiin Peleg, että hänen aikanansa maailma jaettiin: hänen veljensä kutsuttiin Joktan.’ž Mutta Arphaksad siitti Salan: Sala siitti Eberin.’ž Ja Aramin lapset: Uts, Hul, Geter ja Mas.’ž (Ja nämät ovat) Semin lapset: Elam ja Assur: Arphaksad, Lud ja Aram.’ž Mutta myös itse Semille syntyi lapsia: hän oli kaikkein Eberin lasten isä: Japhetin sen vanhimman veli. LVALĒęž!³  r   i  W ŻWŚo&³²5¼BÕ›„Uķj Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien välillä: Ja s’ž Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien välillä: Ja siihen aikaan asuivat myös Kanaanealaiset ja Pheresiläiset maalla.’ž Ja ei heitä vetänyt maa yhdessä asumaan; sillä heillä oli paljo tavaraa, eikä taitaneet yhdessä asua.’ž Mutta Lotilla, joka Abramia seurasi, oli myös lampaita, ja karjaa, ja majoja.’ž Juuri siihen paikkaan, johon hän ennen alttarin oli rakentanut; ja Abram saarnasi siinä \Herran\ nimestä.’ž Ja hän matkusti edespäin etelästä BetEliin asti, hamaan siihen paikkaan, jossa hänen majansa oli ennen ollut, BetElin ja Ain vaiheella:’ž Ja Abramilla oli sangen paljo karjaa, hopiaa ja kultaa.’ž Niin Abram vaelsi ylös Egyptistä emäntänsä ja kaiken kalunsa kanssa, ja Lot hänen kanssansa, etelään päin.’ž Ja Pharao antoi käskyn hänestä miehillensä: ja he saattoivat hänen ulos ja hänen emäntänsä, ja kaikki kuin hänellä oli.’ž Miksis sanoit, hän on sisareni? että minä ottaisin hänen emännäkseni? katso tässä on sinun emäntäs, ota häntä ja mene.’ž Silloin kutsui Pharao Abramin tykönsä, ja sanoi: miksis tämän minulle teit? miksi et ilmoittanut minulle häntä emännäkses?’ž Mutta \Herra\ vitsasi Pharaota suurilla vitsauksilla, ja hänen huonettansa, Sarain Abramin emännän tähden.’ž Ja Abramille tehtiin hyvin hänen tähtensä. Ja hänellä oli lampaita ja karjaa, ja aaseja, ja palvelioita, ja piikoja, ja aasintammoja ja kameleja.’ž Ja Pharaon ruhtinaat näkivät hänen, ja ylistivät häntä Pharaon edessä: silloin vietiin vaimo Pharaon huoneeseen.’ž Koska Abram tuli Egyptiin, näkivät Egyptiläiset vaimon juuri ihanaksi.’ž Sanos siis itses minun sisarekseni; että minulle hyvin olis sinun tähtes, ja minä eläisin sinun vuokses.’ž Koska Egyptiläiset saavat sinun nähdä, niin he sanovat: tämä on hänen emäntänsä, ja tappavat minun, ja antavat sinun elää.’ž Ja tapahtui, koska hän lähestyi Egyptiä, puhui hän emännällensä Saraille: katso armaani, minä tiedän sinun ihanaksi vaimoksi nähdä.’ž Niin tuli kova aika maalle, ja Abram meni alas Egyptiin, olemaan muukalaisna siellä: sillä sangen kova aika oli maalla.’ž Ja Abram läksi sieltä edemmä, ja vaelsi etelään päin.’ž Sitte siirsi hän itsensä edemmä vuoren tykö, BetElistä itään päin, ja pani siihen majansa, niin että BetEl oli lännen puolella ja Ai idän puolella, ja rakensi siinä alttarin \Herralle\, ja saarnasi \Herran\ nimestä.’ž Silloin näkyi \Herra\ Abramille, ja sanoi: sinun siemenelles annan minä tämän maan. Ja hän rakensi siinä alttarin \Herralle\, joka hänelle näkynyt oli.’ž Ja Abram vaelsi sen maakunnan lävitse, hamaan Sikemin paikkakuntaan, Moren lakeuteen asti. Ja siihen aikaan asuivat Kanaanealaiset maalla.’ž Niin otti Abram emäntänsä Sarain, ja Lotin, veljensä pojan, tavaroinensa, jotka he olivat panneet kokoon, ja sielut, jotka he olivat saaneet Haranissa, ja läksivät matkustamaan Kanaanin maalle; tulivat myös Kanaanin maalle.’ž Niin Abram läksi, niinkuin \Herra\ hänelle sanonut oli, ja Lot meni hänen kanssansa: Mutta Abram oli viidenkahdeksattakymmentä ajastajan vanha Haranista lähteissänsä.’ž Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niitä, jotka sinua kiroovat. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuiksi tuleman.’ž Ja minä teen sinun suureksi kansaksi, ja siunaan sinun, ja teen sinulle suuren nimen, ja sinä olet siunaus.’ž Ja \Herra\ oli sanonut Abramille: Lähde maaltas, ja suvustas, ja isäs huoneesta: sille maalle, jonka minä sinulle osoitan.’ž Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa.’ž Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniänsä Sarain, poikansa Abramin emännän, ja he läksivät ulos ynnä Kaldean Uurista menemään Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellä.’ž Mutta Sarai oli hedelmätöin, eikä ollut hänellä lasta.LVALrĢą X ń Æ ņ Ž  ¹ > Ŗ ń©/Ł:Ė5ĶQ‘ģY Jakoi itsensä ja karkasi heidän päällensä yöllä palvelioinensa, ja löi ’ž Jakoi itsensä ja karkasi heidän päällensä yöllä palvelioinensa, ja löi heitä: ja ajoi takaa hamaan Hobaan, joka on vasemmalla puolella Damaskua.’ž Koska Abram kuuli veljensä otetuksi kiini, varusti hän omaa kotona syntynyttä palveliaansa kolmesataa ja kahdeksantoistakymmentä, ja ajoi takaa heitä Daniin asti.’ž Silloin tuli yksi joka päässyt oli, ja ilmoitti sen Abramille Hebrealaiselle, joka asui Mamren Amorilaisen lakeudella, joka Eskolin ja Anerin veli oli. Nämät olivat liitossa Abramin kanssa.’ž Ja ottivat myös Lotin Abramin veljen pojan kanssansa, ja hänen tavaransa, ja menivät matkaansa, sillä hän asui Sodomassa.’ž Ja he ottivat kaiken Sodoman ja Gomorran tavaran, ja kaiken heidän elatuksensa, ja menivät matkaansa.’ž Ja Siddimin laaksossa oli monta maanpihkakuoppaa. Mutta Sodoman ja Gomorran kuningas siinä pakoon ja maahan lyötiin, ja jääneet pakenivat vuorille.’ž Kedorlaomeria Elamin kuningasta, ja Tibealia pakanoitten kuningasta, ja Amraphelia Sinearin kuningasta, ja Ariokia Elassarin kuningasta vastaan: neljä kuningasta viittä vastaan.’ž Niin läksivät Sodoman kuningas, ja Gomorran kuningas, ja Adaman kuningas, ja Zeboimin kuningas, ja Belan, se on Zoarin kuningas: ja hankitsivat sotaan heitä vastaan Siddimin laaksossa:’ž Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lähteen tykö, se on Kades, ja löivät koko Amalekilaisten maan; niin myös Amorilaiset, jotka asuivat Hasesonin Tamarissa.’ž Ja Horilaiset Seirin vuorella; siihen lakiaan paikkaan Pharaniin asti, korpea liki.’ž Neljäntenätoistakymmenentenä ajastaikana tuli Kedorlaomer, ja ne kuninkaat, kuin hänen kanssansa olivat, ja löivät ne Kalevan pojat Karnaimin Astarotissa, ja Susimin Hammissa; niin myös Emimin Sjaven Kirjataimissa:’ž Sillä he olivat olleet kaksitoistakymmentä ajastaikaa kuningas Kedorlaomerin alla; mutta kolmantenatoistakymmenentenä ajastaikana olivat he hänestä luopuneet.’ž Nämät kaikki tulivat yhteen Siddimin laaksossa; se on suolainen meri:’ž Että he sotivat Bereaa Sodoman kuningasta, ja Birsaa Gomorran kuningasta, ja Sineabia Adaman kuningasta, ja Semeberiä Zeboimin kuningasta, ja Belan, se on Zoarin, kuningasta vastaan.’ž Ja tapahtui Amraphelin Sinearin kuninkaan, Ariokin Elassarin kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin kuninkaan, ja Tidealin pakanoitten kuninkaan aikana:’ž Niin Abram siirsi majansa, ja tuli, ja asui Mamren lakeudella, joka on Hebronissa: ja rakensi siinä alttarin \Herralle\.’ž Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin: sillä sinulle minä sen annan.’ž Ja teen sinun siemenes niinkuin tomun maan päällä: että jos joku taita lukea tomun maan päällä, niin hän myös taitaa sinun siemenes lukea.’ž Sillä kaiken sen maan, minkä sinä näet, annan minä sinulle, ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi.’ž Ja \Herra\ sanoi Abramille, sitte kuin Lot oli eroittanut itsensä Abramista: nosta nyt silmäs ja katso siitä, kussas asut, pohjan puoleen, etelän puoleen, idän puoleen ja lännen puoleen.’ž Mutta Sodoman kansa oli paha, ja rikkoi kovin \Herraa\ vastaan.’ž Että Abram asui Kanaanin maalla, ja Lot asui lakeuden kaupungeissa, ja pani majansa Sodoman puoleen.’ž Ja Lot vallitsi itsellensä koko sen lakeuden Jordanin tykönä, ja matkusti itään päin: ja niin veljekset erkanivat toinen toisestansa:’ž Niin Lot nosti silmänsä, ja katseli kaiken Jordanin lakeuden; sillä se oli vedestä viljainen: ennen kuin \Herra\ Sodoman ja Gomorran hukutti, oli se niinkuin \Herran\ yrttitarha, niinkuin Egyptin maa, siihenasti kuin Zoariin tullaan.’ž Eikö koko maa ole edessäs altis? eroita sinus minusta, jos sinä menet vasemmalle puolelle, minä menen oikialle, eli jos sinä menet oikialle, minä menen vasemmalle.’ž Niin Abram sanoi Lotille: älkään olko riita minun ja sinun välilläs, ja minun ja sinun paimentes välillä: sillä me olemme miehet veljekset.ĢLVAL ˆŌuü u ! › ! † ī ^ į W Č…É3¦kę§eī¼‡?Ń Ja Sarai sanoi Abramille: katso nyt; \Herra\ on minun sulkenut synnyttämästä, menes siis ’ž Ja Sarai sanoi Abramille: katso nyt; \Herra\ on minun sulkenut synnyttämästä, menes siis minun piikani sivuun, jos minä sittenkin saisin lapsia hänestä. Ja Abram otti Sarain sanan.’ž Ja Sarai Abramin emäntä ei synnyttänyt hänelle. Mutta hänellä oli Egyptiläinen piika, jonka nimi oli Hagar.’ž Ja Amorilaiset, ja Kanaanealaiset, ja Gergesiläiset, ja Jebusilaiset.’ž Ja Hetiläiset, ja Pheresiläiset, ja Kalevan pojat,’ž Keniläiset, ja Kenitsiläiset, ja Kadmonilaiset,’ž Sinä päivänä teki \Herra\ liiton Abramin kanssa, sanoen: sinun siemenelles annan minä tämän maan, hamasta Egyptin virrasta, niin suureen virtaan Phratiin asti.’ž Ja koska aurinko oli laskenut, ja pimeys joutunut: katso, pätsi suitsi, ja liekki kävi kappaleitten keskeltä.’ž Vaan neljännessä miespolvessa he tänne palajavat: sillä Amorilaisten pahuus ei ole vielä täytetty.’ž Ja sinä menet isäis tykö rauhassa, ja haudataan hyvässä ijässä.’ž Mutta sille kansalle, jonka orjana he ovat, kostan minä: ja sitte he lähtevät ulos suurella tavaralla.’ž Niin hän sanoi Abramille: sinun pitää totisesti tietämän, että sinun siemenes tulee muukalaiseksi sille maalle, joka ei heidän omansa ole, ja he saattavat heitä orjaksi, ja vaivaavat heitä neljäsataa ajastaikaa.’ž Ja tapahtui auringon laskeissa, että raskas uni lankesi Abramin päälle: ja katso, hämmästys ja synkkä pimeys tuli hänen päällensä.’ž Niin linnut tulivat lihain päälle; ja Abram karkotti ne.’ž Ja hän otti hänelle nämät kaikki, ja jakoi keskeltä kahtia, ja pani itsekunkin osan toinen toisensa kohdalle; vaan lintuja ei hän jakanut.’ž Ja hän sanoi hänelle: ota minulle kolmivuotinen hehkonen, ja kolmivuotinen vuohi, ja kolmivuotinen oinas: niin myös mettinen, ja nuori kyhkyläinen.’ž Ja hän sanoi: Herra, \Herra\, mistä minä tietäisin sen omistavani?’ž Ja sanoi hänelle: minä se \Herra\ olen, joka vein sinun ulos Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tämän maan omakses.’ž (Abram) uskoi \Herran\, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi.’ž Niin hän vei hänen ulos, ja sanoi: katso taivaaseen ja lue tähdet, jos sinä ne taidat lukea. Ja sanoi hänelle: niin sinun siemenes on oleva.’ž Ja katso, \Herran\ sana tuli hänen tykönsä, sanoen: ei tämä sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.’ž Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sinä antanut siementä. Ja katsos, minun kotopalkolliseni tulee minun perillisekseni.’ž Mutta Abram sanoi: Herra, \Herra\, mitäs minulle annat? minä lähden lapsetoinna täältä, ja minun huoneeni haltia on tämä Eleasari Damaskusta.’ž Kuin nämä olivat niin tapahtuneet, tuli \Herran\ sana Abramin tykö näyssä, sanoen: älä pelkää Abram, minä olen sinun kilpes, ja sangen suuri palkkas.’ž Ei suinkaan, paitsi sitä kuin nämät nuoret miehet syöneet ovat; ja niiden miesten osan, jotka minua seurasivat: Aner, Eskol ja Mamre, he saakoon osansa.’ž Etten minä ota kaikesta sinun omastas lankaakaan eli kengän rihmaa, ettes sanoisi: minä olen Abramin äveriääksi tehnyt:’ž Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: Minä nostan minun käteni \Herran\ kaikkein korkeimman Jumalan tykö, jonka taivas ja maa oma on:’ž Silloin Sodoman kuningas sanoi Abramille: anna minulle väki, ja pidä itse tavara.’ž Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun käsiis. Ja (Abram) antoi hänelle kymmenykset kaikista.’ž Ja siunasi häntä, ja sanoi: siunattu ole sinä Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on.’ž Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leivän ja viinan: ja hän oli ylimmäisen Jumalan pappi.’ž Silloin meni Sodoman kuningas häntä vastaan, koska hän palasi lyömästä Kedorlaomeria, ja niitä kuninkaita hänen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.’ž Ja toi jällensä kaiken tavaran: ja myös veljensä Lotin ja hänen tavaransa toi hän jällensä, niin myös vaimot ja väen.zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶnO0ņÓ“•vW8{Œ²@$ zŒ²@$ yŒ{@$ xŒn@$ wŒO@$ vŒq@$ uŒ^@$ tŒ@@$ sŒ’@$ rŒ‘@$ qŒŸ@ $ pŒų@ $ oŒ!€’ž Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.9 nŒ»@ $ mŒŌ@ $ lŒĀ@ $ kŒģ@$ jŒ @$ iŒ Ŗ@$ hŒ ~@$ gŒ i@$ fŒ ž@$ eŒņ@$ dŒ;@$ cŒL@$ bŒŒ@# aŒ@# `ŒŖ@# _ŒŲ@# ^Œž@# ]Œ!`@# \Œ “@# [ŒÆ@# ZŒµ@# YŒ„@# XŒ¾@# WŒs@# VŒ†@ # UŒŠ@ # TŒ @ # SŒ]@ # RŒr@ # QŒ”@# PŒd@# OŒŁ@# NŒt@# MŒD@# LŒ{@# KŒp@# JŒ‡@# IŒ ‚@# HŒ ‹@" GŒ x@" FŒ ­@" EŒ W@" DŒ•@" CŒ{@" BŒ@" AŒĪ@" @Œ_@" ?Œ_@" >Œ­@" =Œm@" <Œy@" ;ŒE@ " :Œu@ " 9Œl@ " 8Œå@ " 7ŒO@ " 6Œr@" 5Œó@" 4Œß@" 3ŒD@" 2Œ¤@" 1Œ@" 0Œ€@" /Œ@" .Œ œ@" -Œ Ō@! ,Œ |@! +Œ ¶@! *Œ s@! )Œ£@! (ŒĒ@! 'Œj@! &Œ@! %Œ\@! $ŒJ@! #ŒR@! "Œ­@! !Œb@ !  Œc@ ! Œp@ ! Œ ž@ ! Œ Œ@ ! Œ ­@! Œ {@! Œ _@! Œm@! Œ_@! ŒŸ@! Œē@! Œ‰@! Œ¬@! Œ·@ Œn@ ŒH@ Œ5@ Œ2@ Œ¢@  Œp@  Œe@  ŒB@  Œi@  Œ Ö@ Œ …@ Œ ;@ Œ @ Œ –@ ŒE@ Œw@ ŒC@ ŠLVALTĖä E ę y  Ÿ ņ f Č X õ“ę”Jī_õ.‹bę Kahdeksan päiväinen poikalapsi pitää ympärileikattaman teidän seassanne, kaikki miehenpuoli teidän suvu’ž Kahdeksan päiväinen poikalapsi pitää ympärileikattaman teidän seassanne, kaikki miehenpuoli teidän suvuissanne: kotona syntynyt, eli kaikkinaiselta muukalaiselta rahalla ostettu, joka ei ole sinun siemenestäs.’ž Ja teidän pitää ympärileikkaaman teidän esinahkanne lihan: sen pitää oleman liiton merkiksi minun ja teidän vaiheellanne.’ž Ja tämä on liitto, jonka teidän pitämän pitää, minun vaiheellani ja teidän, ja sinun siemenes vaiheella sinun jälkees: kaikki miehenpuoli pitää teidän seassanne ympärileikattaman.’ž Ja Jumala sanoi Abrahamille: pidä siis minun liittoni, sinä ja sinun siemenes sinun jälkees, heidän suvuissansa.’ž Ja annan sinulle ja sinun siemenelles sinun jälkees, sen maan, jossa sinä muukalainen olet; koko Kanaanin maan ijäiseksi omaisuudeksi: ja olen heidän Jumalansa.’ž Ja minä teen minun liittoni minun vaiheelleni ja sinun, ja sinun siemenes sinun jälkees, heidän suvuissansa ijankaikkiseksi liitoksi: että minä olen sinun Jumalas, ja sinun siemenes sinun jälkees.’ž Ja teen sinun sangen suuresti hedelmälliseksi, ja asetan sinun kansoiksi: ja kuninkaat tulevat sinusta.’ž Sentähden ei sinua pidä enää kutsuttaman Abram; mutta Abrahamin pitää oleman sinun nimes: sillä minä olen tehnyt sinun paljon kansan isäksi.’ž Katso, Minä olen, ja minun liittoni on sinun kanssas, ja sinä tulet paljon kansan isäksi.’ž Ja Abram lankesi kasvoillensa: Ja Jumala puhui hänen kanssansa, sanoen:’ž Ja minä teen liittoni minun ja sinun välilles, ja lisään sinun sangen suuresti.’ž Koska Abram oli yhdeksänkymmenen ja yhdeksän ajastaikainen, näkyi \Herra\ Abramille ja sanoi hänelle: Minä olen Jumala kaikkivaltias: vaella minun edessäni, ja ole vakaa.’ž Ja Abram oli kuudenyhdeksättäkymmentä ajastajan vanha, koska Hagar synnytti Ismaelin Abramille.’ž Ja Hagar synnytti Abramille pojan: ja Abram kutsui poikansa nimen, jonka Hagar synnytti, Ismael.’ž Sentähden nimitti hän sen kaivon, sen elävän kaivoksi, joka minun näkee, joka on Kadeksen ja Baredin välillä.’ž Ja hän kutsui \Herran\ nimen, joka häntä puhutteli, sinä Jumala, joka näet minun, sillä hän sanoi: enkö minä ole katsonut hänen peräänsä, joka minun näkee?’ž Hän tulee tylyksi mieheksi, ja hänen kätensä jokaista vastaan, ja jokaisen käsi häntä vastaan, ja hän on asuva kaikkein veljeinsä edessä.’ž Ja \Herran\ enkeli sanoi (vielä) hänelle: katso, sinä olet raskas, ja synnytät pojan: ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Ismael: sillä \Herra\ on kuullut sinun vaivas.’ž Ja \Herran\ enkeli sanoi hänelle: minä lisään suuresti sinun siemenes, niin ettei sitä taideta luettaa paljouden tähden.’ž Ja \Herran\ enkeli sanoi hänelle: palaja emäntäs tykö, ja nöyryytä itses hänen kätensä alle.’ž Ja sanoi: Hagar, Sarain piika, kustas tulet? ja kuhunkas menet? hän sanoi: minä pakenin emäntääni Saraita.’ž Mutta \Herran\ enkeli löysi hänen vesilähteen tykönä korvessa: lähteen tykönä Surrin tiellä.’ž Mutta Abram sanoi Saraille: katso, sinun piikas on sinun käsissäs, tee hänen kanssansa mitäs tahdot: Niin Sarai kuritti häntä, ja hän pakeni hänen tyköänsä.’ž Niin sanoi Sarai Abramille: minulle tapahtunut vääryys lankee sinun päälles; minä annoin minun piikani sinun sivuus; ja että hän tunsi itsensä raskaaksi, halpenin minä hänen edessänsä: \Herra\ tuomitkoon minun ja sinun välilläs.’ž Ja hän makasi Hagarin tykönä, joka tuli raskaaksi. Koska hän tunsi itsensä raskaaksi, tuli hänen emäntänsä halvaksi hänen silmissänsä.’ž Ja Sarai Abramin emäntä otti Egyptiläisen piikansa Hagarin, sitte kun Abram kymmenen ajastaikaa oli asunut Kanaanin maalla: ja antoi sen miehellensä Abramille emännäksi.7LVALdÕUø  Š ń ž Œ = X ģw2¹LŸ@į’‚+~{ Sentähden nauroi Saara itsellensä, ja sanoi: nyt koska minä vanha o’ž Sentähden nauroi Saara itsellensä, ja sanoi: nyt koska minä vanha olen, antanenko minä itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.’ž Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ijälliseksi joutuneet; niin että Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.’ž Ja hän sanoi: tosin minä palajan sinun tykös, liki tällä vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emännälläs on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hänen takanansa.’ž Niin sanoivat he hänelle: kussa on Saara sinun emäntäs? hän vastasi: täällä majassa.’ž Ja hän toi voita ja maitoa, ja vasikasta, jota hän valmistanut oli, ja pani heidän eteensä: ja hän seisoi heidän edessänsä puun alla ja he söivät.’ž Ja Abraham juoksi karjan tykö: ja toi nuoren ja kauniin vasikan, ja antoi palveliallensa, joka riensi valmistamaan sitä.’ž Niin Abraham riensi majaan Saaran tykö, ja sanoi: riennä sinuas ja tuo kolme mittaa sämpyläjauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.’ž Ja minä tuon teidän eteenne kappaleen leipää, virvottaaksenne teidän sydäntänne, ja sitte menkäät: sillä sentähden te poikkesitte teidän palvelianne tykö. Ja he sanoivat: tee niin kuin sinä olet puhunut.’ž Ja sallikaat tuotaa vähä vettä pestäksenne teidän jalkanne, ja levätkäät teitänne puun alla.’ž Ja sanoi: Herra, jos minä olen armon löytänyt sinun edessäs, niin älä mene palvelias ohitse.’ž Koska hän silmänsä nosti ja näki, katso kolme miestä seisoivat hänen edessänsä: ja kuin hän näki heidät, juoksi hän heitä vastaan majan ovelta, ja kumarsi itsensä maahan.’ž Ja \Herra\ näkyi hänelle Mamren lakeudella; jossa hän istui majan ovella, koska päivä oli palavimmallansa.’ž Ja kaikki miehenpuoli hänen huoneessansa, kotona syntyneet ja muukalaisilta ostetut, ympärileikattiin hänen kanssansa.’ž Yhtenä päivänä ympärileikattiin Abraham, ja Ismael hänen poikansa.’ž Mutta Ismael hänen poikansa oli kolmentoistakymmenen ajastaikainen, koska hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.’ž Ja Abraham oli yhdeksän ja yhdeksänkymmenen ajastaikainen, koska hänen esinahkansa liha ympärileikattiin.’ž Ja Abraham otti poikansa Ismaelin, ja kaikki kotona syntyneet, ja kaikki ostetut: kaiken miehenpuolen Abrahamin huoneessa: ja ympärileikkasi heidän esinahkansa lihan, kohta sinä päivänä kuin Jumala oli puhunut hänen kanssansa.’ž Ja kuin puhe oli päätetty hänen kanssansa, meni Jumala ylös Abrahamin tyköä.’ž Mutta minun liittoni teen minä Isaakin kanssa; jonka Saara on sinulle synnyttävä, tähän aikaan tulevana vuonna.’ž Ismaelista olen minä myös sinun rukoukses kuullut, katso, minä olen siunannut häntä, ja teen hänen hedelmälliseksi, ja lisään hänen sangen suuresti: kaksitoistakymmentä ruhtinasta pitää hänen siittämän, ja minä teen hänen suureksi kansaksi.’ž Niin sanoi Jumala: Tosin Saara sinun emäntäs synnyttää sinulle pojan ja sinun pitää hänen nimensä kutsuman Isaak: ja minä teen minun liittoni hänen kanssansa ijankaikkiseksi liitoksi, hänen siemenellensä hänen jälkeensä.’ž Ja Abraham sanoi Jumalalle: josko Ismael sais elää sinun edessäs!’ž Ja Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, ja sanoi sydämessänsä: syntyneekö sadanajastaikaiselle poika? ja Saara yhdeksänkymmenen ajastaikainen synnyttäneekö?’ž Sillä minä siunaan häntä, ja annan myös hänestä sinulle pojan; sillä minä siunaan hänen, ja hän on tuleva kansoiksi, ja kansain kuninkaat tulevat hänestä.’ž Ja Jumala sanoi Abrahamille: Saraita sinun emäntääs ei pidä sinun enää kutsuman Sarai; vaan Saara pitää oleman hänen nimensä:’ž Ja jonka esinahallisen miehenpuolen esinahan liha ei ympärileikata, se sielu pitää hukutettaman kansastansa: hän on minun liittoni rikkonut.’ž Kaiketi pitää ympärileikattaman sekä kotonas syntynyt, että rahallas ostettu; ja niin minun liittoni on oleva teidän lihassanne ijankaikkiseksi liitoksi. LVAL~÷‡ Č T {  v  §  7 ±>€üG˜ä„ęd×K Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka’ž Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hänelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllä tulivat? tuo heitä meidän tykömme tutaksemme heitä.’ž Ennenkuin he levätä panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivät huoneen.’ž Ja hän kovin vaati heitä, ja he poikkesivat hänen tykönsä, ja tulivat hänen huoneeseensa. Ja hän valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.’ž Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teidän palvelianne huoneeseen yöksi, ja antakaat pestä jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan. Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me yötä pidämme.’ž Ja kaksi enkeliä tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman portissa: ja kuin hän näki heidät, nousi hän heitä vastaan, ja kumarsi kasvoillensa maahan.’ž Ja \Herra\ meni pois sitte kuin hän oli Abrahamin kanssa puhunut: ja Abraham palasi kotiansa.’ž Ja hän vielä sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, jos minä ainoastansa tällä erällä puhu: mitämaks, siellä löyttäisiin kymmenen? ja hän sanoi: en kadota heitä kymmenen tähden.’ž Ja hän sanoi taas: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa: mitämaks, löyttäisiin siellä kaksikymmentä? ja hän sanoi: en kadota heitä kahdenkymmenen tähden.’ž Abraham sanoi: älköön minun Herrani vihastuko, että minä vielä puhun: mitämaks, löyttäisiin siellä kolmekymmentä? ja hän sanoi: en minä tee, jos minä löydän siellä kolmekymmentä.’ž Ja hän puhui vielä hänelle, ja sanoi: mitämaks, siinä löyttäisiin neljäkymmentä? ja hän sanoi: en tee minä neljänkymmenen tähden.’ž Mitämaks, jos oli vailla viisi niistä viidestäkymmenestä vanhurskaasta, kadottaisitkos viiden tähden koko kaupungin? ja hän sanoi: en kadota, jos minä löydän siellä viisiviidettäkymmentä.’ž Abraham vastasi ja sanoi: katso, minä olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehkä minä tomu ja tuhka olen.’ž \Herra\ sanoi: jos minä löydän viisikymmentä vanhurskasta Sodoman kaupungissa; niin minä säästän kaiken sen paikan heidän tähtensä.’ž Pois se sinusta, ettäs sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja että vanhurskaalle kävis niinkuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eikö kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi?’ž Jos kaupungissa olisi viisikymmentä vanhurskasta, hukuttaisitkos myös ne, ja et säästäisi sitä siaa viidenkymmenen vanhurskaan tähden, jotka siellä olisivat?’ž Ja Abraham astui hänen tykönsä, ja sanoi: hukutatkos myös vanhurskaan jumalattoman kanssa?’ž Ja miehet käänsivät itsensä sieltä, ja menivät Sodomaan päin. Mutta Abraham jäi seisomaan vielä \Herran\ eteen.’ž Minä astun nyt alas ja katson, jos he täydellisesti tehneet ovat huudon jälkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, että minä sen tietäisin.’ž Ja \Herra\ sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidän syntinsä ovat sangen raskaat.’ž Sillä minä tunnen hänen, että hän käskee lapsiansa ja huonettansa hänen jälkeensä \Herran\ tietä pitämään, ja tekemään hurskautta ja oikeutta: että \Herra\ saattais Abrahamille kaikki, kuin hän hänelle luvannut on.’ž Että Abraham tulee suureksi ja väkeväksi kansaksi, ja kaikki kansat maan päällä pitää hänessä siunatuksi tuleman.’ž Ja \Herra\ sanoi: kuinka minä salaan Abrahamilta, jota minä teen?’ž Silloin nousivat miehet sieltä, ja käänsivät heitänsä Sodomaan päin: ja Abraham meni heidän kanssansa, saattamaan heitä.’ž Niin Saara kielsi, sanoen: en minä nauranut: sillä hän hämmästyi. Mutta hän sanoi: ei ole niin, sinä nauroit.’ž Onko \Herralle\ jotakin mahdotointa? Määrättyyn aikaan, koska minä palajan sinun tykös, tällä vuoden ajalla, niin Saaralla on poika.’ž Ja \Herra\ sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pitäneeköstä todellakin minun synnyttämän, joka olen vanhaksi tullut?—LVAL“y‡‰ ¢ ų w ‹ É õ:B£€@āq"“9‡Õ Ja Lot läksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa; si’ž Ja Lot läksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa; sillä hän pelkäsi asua Zoarissa: ja oli luolassa ja kaksi hänen tytärtänsä hänen kanssansa.’ž Ja tapahtui, koska Jumala kukisti sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Abrahamin: ja johdatti Lotin ulos hävityksen keskeltä, koska hän kukisti ne kaupungit, joissa Lot asui.’ž Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa päin, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja näki että savu nousi maasta niinkuin pätsin savu.’ž Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa hän oli ennen seisonut \Herran\ edessä.’ž Ja Lotin emäntä käänsi kasvonsa takaisin hänestä; ja muuttui suolapatsaaksi.’ž Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon.’ž Ja \Herra\ antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta: \Herralta\ taivaasta.’ž Aurinko oli nousnut maan päälle, ja Lot tuli Zoariin sisälle.’ž Riennä, pelasta sinuas siellä: sillä en minä taida tehdä mitään, siihenasti ettäs sinne sisälle tulet. Sentähden kutsui hän sen kaupungin Zoar.’ž Niin sanoi hän hänelle: katso, tässä asiassa olen minä myös sinun rukoukses päälle katsonut: etten minä kukista sitä kaupunkia, jostas puhuit.’ž Katsos, tuo kaupunki on läsnä, paeta sinne: ja hän on vähä: salli minua siellä pelastettaa: eikö hän ole vähäinen? että minun sieluni siellä elävänä pysyis.’ž Katso, sinun palvelias on löytänyt armon sinun edessäs, sinä olet tehnyt sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani: en taida minä pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi, ja kuolisin.’ž Ja koska he johdattivat heitä ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja älä katsahda taakses, ja älä myös seisahda koko tälle lakeudelle; vaan turvaa sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.’ž Koska hän viipyi, tarttuivat miehet hänen käteensä, ja hänen emäntänsä, ja hänen kahden tyttärensä käteen, sillä \Herra\ tahtoi säästää heitä: ja taluttivat hänen ulos ja jättivät hänen ulkopuolelle kaupunkia.’ž Koska aamurusko kävi ylös, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse, ota emäntäs, ja kaksi tytärtäs, jotka saapuvilla ovat, ettet sinä myös hukkuisi tämän kaupungin pahuudessa.’ž Niin Lot meni ulos ja puhutteli vävyjänsä, jotka piti saaman hänen tyttärensä, ja sanoi: nouskaat ja lähtekäät tästä siasta: sillä \Herra\ hukuttaa tämän kaupungin: mutta hän oli niinkuin leikkiä tekevä hänen vävyinsä silmäin edessä.’ž Sillä me hukutamme tämän paikan: että heidän huutonsa on suuri \Herran\ edessä, niin \Herra\ lähetti meidät heitä hukuttamaan.’ž Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla vielä tässä joku? vävyjä, eli poikia taikka tyttäriä, eli kaikkia mitä sinulla on tässä kaupungissa? vie ne ulos tästä siasta.’ž Ja miehet, kuin huoneen oven edessä olivat, löivät he sokeudella, pienet ja suuret, niin että he väsyivät ovea etseissänsä.’ž Niin miehet ojensivat kätensä ulos, ja tempasivat Lotin tykönsä huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.’ž Mutta he sanoivat: tule tänne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmän pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivät suurella väkivallalla miehelle Lotille ylläkön, ja juoksivat ovea särkemään.’ž Katso, minulla on kaksi tytärtä, jotka ei vielä miehestä mitään tiedä: ne minä tuotan teille, tehkäät heille mitä te tahdotte: ainoastansa näille miehille älkäät mitään pahaa tehkö; sillä sentähden ovat he tulleet minun kattoni varjon ala.’ž Ja sanoi: älkäät te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.’ž Silloin Lot meni ulos heidän tykönsä oven eteen, ja sulki oven jälkeensä.ŒLVALmł`Ž ī Æ 6 · H Ą  ° /M»Äˆ“'ÅŹ Ja sanoi Saaralle: katso, minä olen antanut veljelles tuhannen hopiapenninkiä, katso, ne pitää oleman sinulle silmäin peitt’ž Ja sanoi Saaralle: katso, minä olen antanut veljelles tuhannen hopiapenninkiä, katso, ne pitää oleman sinulle silmäin peitteeksi, kaikkein edessä, jotka sinun kanssas ovat, ja kaikkein muiden edessä. Ja niin vahvistettiin (hänen nuhteettomuutensa).’ž Ja Abimelek sanoi: katso, minun maani on altis sinun edessäs: asu kussa sinulle parhain kelpaa.’ž Niin Abimelek otti lampaita, ja karjaa, ja palvelioita, ja piikoja, ja antoi Abrahamille: ja antoi hänelle jälleen Saaran hänen emäntänsä.’ž Koska Jumala laski minun kulkemaan isäni huoneesta, sanoin minä hänelle: tämä on sinun lempes, jonka sinun minua kohtaan pitää tekemän: kuhunka paikkaan ikänänsä me tulemme, sano minusta: hän on minun veljeni.’ž Ja hän on tosin minun sisareni: sillä hän on minun isäni tytär, vaan ei äitini tytär: ja minä otin hänen emännäkseni.’ž Abraham sanoi: minä ajattelin: kukaties ei tässä paikassa ole yhtään Jumalan pelkoa: ja he surmaavat minun, emäntäni tähden.’ž Ja Abimelek sanoi vielä Abrahamille: mitäs näit, ettäs tämän teit?’ž Ja Abimelek kutsui Abrahamin, ja sanoi hänelle: mitäs meille teit? ja mitä minä olen rikkonut sinua vastaan, ettäs saattaisit minulle ja minun valtakunnalleni niin suuren rikoksen? sinä olet tehnyt minua vastaan niitä töitä joita ei sovi tehdä.’ž Niin Abimelek nousi varhain aamulla, ja kutsui kaikki palveliansa, ja puhui kaikki nämät sanat heidän kuultensa: ja miehet pelkäsivät suuresti.’ž Niin anna nyt miehelle hänen emäntänsä jälleen; sillä hän on propheta: ja hän on rukoileva sinun edestäs, ettäs saat elää. Mutta jos et sinä anna häntä jälleen, niin tiedä, ettäs totisesti kuolet, ja kaikki mitä sinulla on.’ž Ja Jumala sanoi hänelle unessa: minä myös tiedän, ettäs sydämes yksivakaisuudessa sen tehnyt olet. Sentähden minä myös estin sinun, ettes rikkoisi minua vastaan; jonka tähden en minä sallinut sinua ryhtymään häneen.’ž Eikö hän sanonut minulle: hän on minun sisareni, ja hän myös itse sanoi: hän on minun veljeni: yksivakaisella sydämellä ja viattomilla käsillä olen minä sen tehnyt.’ž Mutta Abimelek ei ollut ryhtynyt häneen, ja sanoi: Herra tahdotkos myös surmata hurskaan kansan?’ž Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa: ja sanoi hänelle: katso, sinun pitää kuoleman sen vaimon tähden, jonkas ottanut olet; sillä hän on yhden miehen aviovaimo.’ž Ja Abraham sanoi emännästänsä Saarasta: hän on minun sisareni. Niin Abimelek Gerarin kuningas lähetti ja antoi noutaa Saaran tykönsä.’ž Niin Abraham vaelsi sieltä etelään päin, ja asui Kadeksen ja Surrin vaiheella: ja oli muukalainen Gerarissa.’ž Ja nuorempi myös synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä BenAmmi: hänestä tulivat Ammonin lapset, hamaan tähän päivään asti.’ž Ja vanhempi synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Moab: hänestä ovat Moabilaiset tulleet, hamaan tähän päivään asti.’ž Ja niin molemmat Lotin tyttäret tulivat isästänsä raskaaksi.’ž Niin he juottivat myös sinä yönä isänsä viinalla: ja nuorempi meni ja makasi hänen kanssansa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.’ž Toisena päivänä sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, minä makasin menneenä yönä isäni kanssa: juottakaamme häntä tänäkin yönä viinalla, ja mene sinä ja makaa hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.’ž Niin he juottivat isänsä sinä yönä viinalla. Ja vanhempi tuli ja makasi isänsä kanssa, ja ei hän huomainnut koska hän levätä tuli, ja koska hän nousi.’ž Käykäämme, juottakaamme meidän isämme viinalla, ja maatkaamme hänen kanssansa, herättääksemme isästämme siementä.’ž Niin sanoi vanhempi nuoremmalle: meidän isämme on vanha: eikä ole muuta miestä maan päällä, makaamaan meidän kanssamme, koko maan tavan jälkeen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:öŒ€@* õŒo@* ōŒX@* óŒœ@* ņŒ®@* ńŒ@* šŒ @* ļŒ •@* īŒ š@* ķŒ ­@) ģŒ U@) ėŒ…@) źŒ @) éŒR@) čŒ³@) ēŒ^@) ęŒ™@) 匄@) äŒY@) ćŒh@) āŒ‡@) įŒˆ@) ąŒ»@) ߌŒ@ ) ŽŒƒ@ ) ŻŒ,@ ) ܌ £@ ) ŪŒ &@ ) ŚŒ ¶@) ŁŒ ²@) ŲŒ @) ׌¼@) ֌]@) ՌĘ@) ŌŒ:@) ӌ§@) ŅŒD@) ь~@( ŠŒc@( ĻŒZ@( ĪŒ\@( ĶŒA@( ĢŒH@( ĖŒ‰@( ŹŒu@( Ɍr@( Ȍµ@( ĒŒu@( ʌ@@( Ōy@( Č ²@( ƌ ­@( ĀŒ f@( ĮŒ D@ ( ĄŒ ¹@ ( æŒq@ ( ¾Œø@ ( ½Œ–@ ( ¼Œ¶@( »ŒJ@( ŗŒå@( ¹Œ¶@( øŒ|@( ·Œ";@( ¶Œ!a@( µŒ @( “ŒW@( ³ŒŠ@' ²Œ`@' ±Œ:@' °Œi@' ƌ@' ®Œo@' ­Œ#@' ¬Œž@' «Œ„@' ŖŒR@' ©Œ`@' ،z@' §ŒT@' ¦Œ“@' „Œø@' ¤Œ@@' £Œ×@' ¢Œ O@' ”Œ ø@ '  Œ L@ ' ŸŒ …@ ' žŒ `@ ' Œi@ ' œŒŠ@' ›Œ`@' šŒQ@' ™Œg@' ˜Œn@' —Œ}@' –Œg@' •Œi@' ”Œt@' “Œū@% ’Œb@% ‘Œ@% Œ Ō@% Œ x@% ŽŒ @% Œ E@% ŒŒ ÷@% ‹Œ’@% ŠŒā@% ‰ŒŚ@ % ˆŒ§@ % ‡Œc@ % †Œ­@ % …Œˆ@ % „Œo@% ƒŒ&@% ‚Œ%y@% Œ$?@% €Œ# @% Œ"Ņ@% ~Œ!™@% }Œ t@% |Œ“@% LVAL Œ#¼?Ń j  ¹ / Ę f į • Ż Ž ·wæ ·=Ż‹ ęwźGē] Hän vastasi: nämät seitsemän karitsaa pitää sinun ottaman minun kä’ž Hän vastasi: nämät seitsemän karitsaa pitää sinun ottaman minun kädestäni, todistukseksi minulle, että minä olen tämän kaivon kaivanut.’ž Ja Abimelek sanoi Abrahamille: mihinkä ne seitsemän karitsaa, jotkas olet asettanut erinänsä?’ž Ja Abraham asetti seitsemän karitsaa laumasta erinänsä.’ž Niin otti Abraham lampaita ja karjaa, ja antoi Abimelekille; ja he tekivät molemmat liiton keskenänsä.’ž Ja Abimelek sanoi: en ole minä tietänyt kuka sen teki; etkä sinä ilmoittanut minulle; enkä minä sitä ole ennen kuullut, kuin tänä päivänä.’ž Ja Abraham nuhteli Abimelekiä, sen vesikaivon tähden, kun Abimelekin palveliat olivat väkivallalla ottaneet.’ž Niin sanoi Abraham: minä vannon.’ž Niin vanno nyt minulle tässä Jumalan kautta, ettes ole minulle, ja minun pojalleni, ja poikanipojalle petollinen; vaan sen laupiuden jälkeen, jonka minä tein sinun kanssas, tee sinä myös minun kanssani, ja sen maan kanssa, jossa sinä olet muukalainen.’ž Sillä ajalla puhui Abimelek ja hänen sotapäämiehensä Phikol Abrahamille, sanoen: Jumala on sinun kanssas kaikissa mitä sinä teet.’ž Ja asui Paranin korvessa; ja hänen äitinsä otti hänelle emännän Egyptin maalta.’ž Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hän kasvoi; ja asui korvessa, ja tuli tarkaksi joutsimieheksi.’ž Ja Jumala avasi hänen silmänsä, että hän näki vesikaivon; niin hän meni ja täytti leilin vedellä, ja antoi pojan juoda.’ž Nouse, ota poika, ja tue häntä kädelläs: sillä minä teen hänen suureksi kansaksi.’ž Ja Jumala kuuli pojan äänen, ja Jumalan enkeli huusi Hagaria taivaasta, ja sanoi hänelle: mikä sinun on, Hagar? älä pelkää; sillä Jumala on kuullut pojan äänen, kussa hän makaa.’ž Ja meni pois, ja istui hänen kohdallensa taamma, liki joutsen kantamalle; sillä hän sanoi: en minä voi nähdä pojan kuolemaa. Ja hän istui hänen kohdallensa, korotti äänensä ja itki.’ž Koska vesi oli loppunut leilistä, heitti hän pojan puun alle.’ž Niin nousi Abraham aamulla varhain, ja otti leipiä ja vesileilin; ja antoi Hagarille, ja pani hänen selkäänsä, ja (antoi hänelle) pojan, ja laski hänen menemään. Ja hän meni matkaansa, ja eksyi BerSaban korvessa.’ž Minä teen myös piikas pojan (suureksi) kansaksi; että hän sinun siemenes on.’ž Mutta Jumala sanoi Abrahamille: älä ota sitä pahakses pojasta ja palkkapiiastas: kaikki mitä Saara sinulle sanoo, niin kuule häntä: sillä Isaakissa pitää sinulle siemen kutsuttaman.’ž Ja tämä sana oli Abrahamin mielestä sangen karvas, hänen poikansa tähden.’ž Ja sanoi Abrahamille: aja ulos tämä palkkavaimo poikinensa: sillä palkkavaimon pojan ei pidä perimän minun poikani Isaakin kanssa.’ž Ja Saara näki Egyptiläisen Hagarin pojan, jonka se Abrahamille synnyttänyt oli, pilkkaajaksi.’ž Ja lapsi kasvoi ja vieroitettiin: ja Abraham teki suuren pidon sinä päivänä, jona Isaak vieroitettiin.’ž Ja sanoi vielä: kuka olis taitanut sanoa Abrahamille: Saara on lapsia imettävä; sillä minä olen synnyttänyt pojan hänen vanhuudessansa.’ž Ja Saara sanoi: Jumala on tehnyt minulle nauron: kuka ikänä sen saa kuulla, hän nauraa minua.’ž Ja Abraham oli sadan ajastaikainen, koska Isaak hänen poikansa hänelle syntyi.’ž Ja Abraham ympärileikkasi poikansa Isaakin kahdeksan päiväisenä: niinkuin Jumala hänen käskenyt oli.’ž Ja Abraham kutsui poikansa nimen, joka hänelle syntynyt oli, ja jonka Saara hänelle synnyttänyt oli, Isaak.’ž Ja Saara tuli raskaaksi, ja synnytti Abrahamille pojan hänen vanhuudessansa; sillä ajalla kuin Jumala hänelle sanonut oli.’ž Ja \Herra\ etsi Saaraa, niinkuin hän sanonut oli: ja \Herra\ teki Saaralle niinkuin hän puhunut oli.’ž Sillä \Herra\ oli peräti sulkenut kaikki kohdut Abimelekin huoneessa, Saaran Abrahamin emännän tähden.’ž Ja Abraham rukoili Jumalaa: ja Jumala paransi Abimelekin, ja hänen emäntänsä, ja hänen piikansa, ja ne siittivät.7LVAL©(ĒŒZ u + u ß ' ¶ ż¹S¦ō{;ĘŸ*”Y¼b’ Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin ’ž Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin maalla. Niin tuli Abraham murehtimaan Saaraa ja itkemään häntä.’ž Ja Saaran elinaika oli sata ja seitsemänkolmattakymmentä ajastaikaa: ne olivat Saaran ikävuodet.’ž Mutta hänen jalkavaimonsa, Rehuma nimeltä, synnytti Teban, Gahamin, Tehaksen ja Maakan.’ž Mutta Betuel siitti Rebekan. Nämät kahdeksan synnytti Milka Nahorille Abrahamin veljelle.’ž Ja Kesedin ja Hasonin, ja Pildaksen ja Jedlaphen, ja Betuelin.’ž Esikoisensa Utsin, ja Butsin hänen veljensä, ja Kemuelin Aramin isän.’ž Ja koska nämät olivat tapahtuneet, ilmoitettiin Abrahamille sanoen: katso, Milka on myös synnyttänyt poikia sinun veljelles Nahorille.’ž Sitte palasi Abraham palveliainsa tykö, ja he nousivat, ja ynnä matkustivat BerSabaan. Ja Abraham asui BerSabassa.’ž Ja sinun siemenessäs pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman, ettäs minun äänelleni kuuliainen olit.’ž Niin minä suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisään sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivä vihollistensa portit.’ž Ja sanoi: Minä olen vannonut itse kauttani, sanoo \Herra\: ettäs tämän teit, ja et säästänyt sinun ainoaa poikaas;’ž Mutta \Herran\ enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.’ž Ja Abraham nimitti sen paikan, \Herra\ on edeskatsova: josta vielä tänäpänä sanotaan, \Herran\ vuorella edeskatsotaan.’ž Niin Abraham nosti silmänsä, ja äkkäsi oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiään pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestä.’ž Hän sanoi: älä satuta kättäs poikaan, älä myös hänelle mitään tee: sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, ja et ole säästänyt ainokaista poikaas minun tähteni.’ž Niin \Herran\ enkeli huusi häntä taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. Hän vastasi: tässä minä olen.’ž Ja ojensi kätensä, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.’ž Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hänelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hänen alttarille halkoin päälle.’ž Abraham vastasi: Jumala on edeskatsova itsellensä lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kävivät molemmat ynnä.’ž Niin sanoi Isaak isällensä Abrahamille: minun isäni. Hän vastasi: katso, tässä minä olen, poikani. Ja hän sanoi: katso, tässä on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?’ž Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sälytti poikansa Isaakin selkään, vaan itse hän otti tulen ja veitsen käteensä; ja he kävivät molemmat ynnä.’ž Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tässä itseksenne aasin tykönä; mutta minä ja poika käymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidän tykönne.’ž Kolmantena päivänä nosti Abraham silmänsä, ja näki sen paikan taampana.’ž Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensä, ja meni sille paikalle, minkä Jumala oli hänelle sanonut.’ž Ja hän sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa häntä siellä polttouhriksi yhdellä niistä vuorista, jonka minä sinulle sanova olen.’ž Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham. Ja hän vastasi: Katso, tässä minä olen.’ž Ja oli muukalainen Philistealaisten maalla kauvan aikaa.’ž Ja Abraham istutti puita BerSabassa; ja saarnasi siinä \Herran\ ijankaikkisen Jumalan nimestä.’ž Ja niin he tekivät liiton BerSabassa. Ja Abimelek nousi ja Phikol hänen sotapäämiehensä, ja palasivat Philistealaisten maalle.’ž Sentähden kutsui hän sen sian BerSaba: sillä siinä he molemmat vannoivat keskenänsä.LVAL¼Ūø ü _ ­ ÷ Ń .   ó8°)ĮhäKķ:čŻXV Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja läksi matkaan, ja otti m’ž Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja läksi matkaan, ja otti myötänsä kaikkinaisesta herransa tavarasta: ja vaelsi Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin.’ž Niin laski palvelia kätensä herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi hänelle sen.’ž Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinä olet vapaa tästä minun valastani; ainoastansa älä vie minun poikaani sinne jälleen.’ž \Herra\ taivaan Jumala, joka minun otti isäni huoneesta ja syntymä-maaltani, ja joka minun kanssani puhui, ja myös vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles minä annan tämän maan: hän lähettää enkelinsä sinun edelläs, ettäs ottaisit minun pojalleni emännän sieltä.’ž Abraham sanoi hänelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jällensä.’ž Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua tähän maahan: pitääkö minun kumminkin viemän jällensä sinun poikas sille maalle, jostas lähtenyt olet?’ž Vaan mene minun isäni maalle ja minun sukuni tykö; ja ota minun pojalleni Isaakille emäntä.’ž Ja minä vannotan sinua \Herran\ taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota emäntää minun pojalleni Kanaanealaisten tyttäristä, joiden seassa minä asun.’ž Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi, mitä hänellä oli: laske nyt kätes minun kupeeni alle.’ž Ja Abraham oli vanha ja joutunut ijälliseksi: ja \Herra\ oli siunannut hänen kaikissa.’ž Niin vahvistettiin siis vainio ja luola, joka siinä oli, Abrahamille perintöhaudaksi, Hetin lapsilta.’ž Ja sitte hautasi Abraham emäntänsä Saaran siihen luolaan, joka oli Makpelan vainiossa Mamren kohdalla; se on Hebron Kanaanin maalla:’ž (Kaikki ne tulivat) Abrahamille omaisuudeksi Hetin lasten nähden: kaikkein (nähden), jotka sisällekävivät hänen kaupunkinsa portista.’ž Ja niin vahvistettiin Ephronin vainio, joka Makpelassa on Mamren kohdalla, sekä pelto että luola joka siinä on, ja kaikki puut siinä vainiossa, jotka ympäri kaikissa sen rajoissa ovat.’ž Abraham kuuli Ephronia, ja punnitsi hänelle rahan, jonka hän nimittänyt oli Hetin lasten kuullen: neljäsataa sikliä hopiaa, käypää rahaa.’ž Minun herrani, kuule minua: maa maksaa neljäsataa sikliä hopiaa; vaan mitä se on minun ja sinun välilläs? hautaa sinun kuollees.’ž Ephron vastasi Abrahamia, sanoen hänelle:’ž Ja puhui Ephronille maan kansan kuullen, sanoen: jos sinä minua kuulet: minä annan rahan vainion edestä, ota se minulta, ja minä hautaan minun kuolleeni siihen.’ž Abraham kumarsi maan kansan edessä.’ž Ei, minun herrani, vaan kuule minua; vainion minä annan sinulle, ja luolan, joka siinä on, annan minä sinulle: minun kansani lasten nähden annan minä sen sinulle; hautaa kuollees.’ž Sillä Ephron asui Hetin lasten seassa. Niin vastasi Ephron Hetiläinen Abrahamia, Hetin poikain kuullen, kaikkein sisälle ja ulos käyväisten hänen kaupunkinsa portista, sanoen:’ž Että hän antais minulle Makpelan luolan, joka hänellä on, vainionsa perällä: täyden hinnan edestä antakaan sen minulle teidän keskellänne perintöhaudaksi.’ž Ja hän puhui heille, sanoen: jos teidän mielenne on, että minä hautaan minun kuolleeni, joka minun edessäni on; niin kuulkaat minua, ja rukoilkaat minun edestäni Ephronia Zoarin poikaa.’ž Niin Abraham nousi ja kumarsi itsensä maan kansan edessä, (nimittäin) Hetin lasten edessä.’ž Kuule meitä, rakas herra: sinä olet Jumalan ruhtinas meidän seassamme, hautaa sinun kuollees meidän parhaisiin hautoihimme: ei yksikään meistä sinua kiellä hautaamasta kuolluttas hänen hautaansa.’ž Niin vastasivat Hetin lapset Abrahamia, sanoen hänelle:’ž Minä olen muukalainen ja kuitenkin asuvainen teidän tykönänne, antakaat minulle perintöhauta teidän tykönänne, haudatakseni minun kuolleeni, joka on minun edessäni.’ž Sitte nousi hän kuolleensa tyköä; ja puhui Hetin lapsille sanoen:‰LVALfŃRQ £  Æ @ Ą B Ä   Dį³ą”ItśOĶ¢ģ[Ķ Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pidä ottaman minun’ž Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pidä ottaman minun pojalleni emäntää Kanaanealaisten tyttäristä, joiden maalla minä asun.’ž Niin myös Saara minun herrani emäntä on synnyttänyt minun herralleni pojan, vanhalla ijällänsä: hänelle on hän antanut kaikki mitä hänellä on.’ž Ja \Herra\ on runsaasti siunannut minun herrani, ja hän on suureksi tullut, ja on antanut hänelle lampaita ja karjaa, hopiaa ja kultaa, palvelioita ja piikoja, kameleja ja aaseja.’ž Hän sanoi: minä olen Abrahamin palvelia.’ž Sitte pantiin ruokaa hänen eteensä: mutta hän sanoi: en minä syö ennenkuin minä olen puhunut minun asiani. He vastasivat: puhu.’ž Niin meni mies huoneesen, ja riisui kamelit: ja hän antoi olkia ja ruokaa kameleille, ja vettä pestä hänen jalkojansa, ja miesten jalkoja, jotka hänen kanssansa olivat.’ž Ja sanoi: tule sisälle, sinä \Herran\ siunattu, mitäs seisot ulkona? minä olen huoneen valmistanut, ja sian kameleille.’ž Sillä koska hän näki otsalehden ja rannerenkaat sisarensa käsissä, ja kuuli sisarensa Rebekan puheet, sanovan: näin on mies puhunut minulle; tuli hän miehen tykö, ja katso, hän seisoi kamelein tykönä lähteellä.’ž Oli myös Rebekalla veli, jonka nimi oli Laban: ja Laban juoksi miehen tykö lähteelle.’ž Niin piika juoksi ja ilmoitti nämät asiat äitinsä huoneessa.’ž Ja sanoi: kiitetty olkoon \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, joka ei ottanut pois laupiuttansa ja totuuttansa minun herraltani: minua on \Herra\ johdattanut tällä tiellä, minun herrani veljen huoneesen.’ž Ja mies kumarsi maahan ja rukoili \Herraa\:’ž Ja hän vielä sanoi hänelle: on myös olkia ja karjan ruokaa kyllä meillä: ja myös siaa yötä olla.’ž Hän sanoi hänelle: minä olen Betuelin, Milkan pojan, tytär, jonka hän synnytti Nahorille.’ž Ja sanoi: kenenkäs tytär olet? sanos minulle se: onko isäs huoneessa siaa meidän yötä ollaksemme?’ž Ja koska kaikki kamelit olivat juoneet, antoi mies hänelle kulta-otsalehden, joka painoi puolen sikliä: niin myös kaksi rannerengasta hänen käsiinsä, jotka painoivat kymmenen sikliä kultaa.’ž Mutta mies ihmetteli häntä: ja oli ääneti, ja tahtoi tietää, jos \Herra\ oli tehnyt hänen matkansa onnelliseksi, taikka ei.’ž Ja hän kaasi kohta veden astiastansa ruuheen, ja juoksi taas kaivolle ammuntamaan: ja ammunsi kaikille hänen kameleillensa.’ž Ja kuin hän oli antanut hänen juoda, sanoi hän: minä myös ammunnan vettä kameleilles, niinkauvan että he kaikki saavat juoda.’ž Hän sanoi: juo minun herrani: ja hän kiiruusti laski alas vesiastiansa kätensä päälle, ja antoi hänen juoda.’ž Niin palvelia juoksi häntä vastaan, ja sanoi: annas minun juoda vähä vettä astiastas.’ž Ja piika oli sangen ihana nähdä, ja vielä neitsy, ja ei yksikään mies ollut häneen ryhtynyt: hän meni alas kaivon tykö, ja täytti astiansa, ja tuli ylös.’ž Ja ennenkuin hän lakkasi puhumasta, katso, Rebekka tuli, joka syntynyt oli Betuelille, Milkan, Abrahamin veljen Nahorin emännän pojalle. Ja hänellä vesiastiansa olallansa.’ž Jos joku piika tulee, jolle minä sanon: kallista tänne vesiastias juodakseni, ja hän sanoo: juo, minä juotan myös sinun kamelis: että hän on se, jonkas olet edeskatsonut palvelialles Isaakille, ja siitä ymmärtäisin tehnees laupiuden minun herrani kanssa.’ž Katso, minä seison tässä vesikaivon tykönä: ja heidän tyttärensä, jotka asuvat tässä kaupungissa, tulevat vettä ammuntamaan.’ž Ja sanoi: \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, anna minun kohdata tänäpänä (herrani morsiamen); ja tee laupius minun herrani Abrahamin kanssa.’ž Ja hän antoi kamelein laskea polvillensa ulkona kaupungista vesikaivon tykönä; ehtoopuolella, jolla ajalla vaimoväen tapa oli lähteä vettä ammuntamaan. yįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼iJ+ ķĪƐqR3õÖ·˜yZ;żŽæ b&čÉŖ‹lM.šŃ²“tU6ūܽž`A"äŦ‡hI* oŠ@/ n^@ / mO@ / lĒ@ / k#8@ / j"@ / i!Z@/ h •@/ g‰@/ f8@/ eŠ@/ dČ@/ cz@/ bp@/ a…@/ `Ų@. _€’ž Sitte meni hän BerSabaan.4 ^Ų@. ]a@. \Ø@. [[@. Zņ@. YL@. Xk@. WŠ@. V{@. U g@. T `@. S Š@ . R ·@ . Q Ė@ . P”@ . Oē@ . N€’ž Niin Isaak asui Gerarissa.5 Me@. L°@. KŪ@. Jo@. I’@. H"’@. G!g@. F L@. E>@. DŠ@ - CK@- Bl@- A}@- @°@- ?p@- >H@- =Æ@- <”@- ;Ž@- :„@- 9L@- 8›@- 7‡@- 6‘@- 5'@- 4€’ž Misma, Duma, Masa,- 3 ‡@- 2 h@- 1 ‚@- 0 q@ - / „@ - .y@ - -\@ - ,Ŗ@ - +6@- *`@- )[@- (R@- '/@- &Cˆ@- %BH@- $Aœ@- #@W@- "?p@, !>q@,  =‡@, <@, ;‡@, :i@, 9E@, 8“@, 7z@, 6®@, 5‘@, 4W@, 3q@ , 2‹@ , 1Ņ@ , 0Č@ , /Ü@ , .‰@, -¼@, ,@, +Ÿ@,  *¢@,  )Š@,  (Š@,  'T@,  &a@, %Ž@* $‘@* #¶@* "+@* !‚@*  «@* z@* Õ@* X@* ’Œ?@* žŒÓ@* żŒ.@* üŒc@* ūŒ\@ * śŒd@ * łŒĄ@ * ųŒ~@ * ÷Œ~@ * MLVALŸK{ń O ° # g Ž  : hŻl„Ö\É„”÷p’ Ja oli lähtenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja’ž Ja oli lähtenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja nosti silmänsä, ja näki, ja katso, kamelit lähestyivät.’ž Mutta Isaak palasi siltä kaivolta, joka kutsuttiin sen elävän, joka minun näkee: sillä hän asui etelän maalla.’ž Niin Rebekka nousi piikoinensa, ja istuivat kamelein päälle, ja seurasivat sitä miestä. Ja palvelia otti Rebekan, ja meni matkaansa.’ž Ja he siunasivat Rebekkaa ja sanoivat hänelle: sinä olet meidän sisaremme, lisäänny tuhannen tuhanteen; ja sinun siemenes omistakoon vihamiestensä portit.’ž Niin he laskivat sisarensa Rebekan menemään, ja hänen imettäjänsä, Abrahamin palvelian kanssa; ja ne jotka hänen seurassansa olivat.’ž Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat hänelle: tahdotkos mennä tämän miehen kanssa? hän vastasi: menen.’ž Niin he sanoivat: kutsukaamme piika, ja kysykäämme mitä hän sanoo.’ž Niin sanoi hän heille: älkäät viivyttäkö minua: sillä \Herra\ on tehnyt minun matkani onnelliseksi: laskekaat minua menemään minun herrani tykö.’ž Mutta hänen veljensä ja äitinsä sanoivat: olkaan piika meidän tykönämme edes kymmenenkin päivää: sitte sinä saat mennä.’ž Niin he söivät ja joivat, hän ja miehet, jotka hänen kanssansa olivat, ja siellä pitivät yötä: ja he nousivat aamulla varhain: ja hän sanoi: päästäkäät minua herrani tykö.’ž Ja palvelia toi hopia- ja kultakalut, ja vaatteet, ja antoi Rebekalle: vaan hänen veljellensä ja äidillensä antoi hän (muita) kalleita kaluja.’ž Ja koska Abrahamin palvelia kuuli heidän sanansa; kumarsi hän maahan \Herran\ eteen.’ž Siinä on Rebekka edessäs, ota häntä ja mene, ja olkaan sinun herras pojan emäntä, niinkuin \Herra\ on sanonut.’ž Niin vastasi Laban ja Betuel, ja sanoivat: tämä asia on tullut \Herralta\; sentähden emme taida sinua vastaan puhua, pahaa taikka hyvää.’ž Ja nyt, jos te olette ne, jotka osotatte minun herralleni laupiuden ja totuuden, niin sanokaat minulle: ja jos ei, niin sanokaat myös minulle, että minä kääntäisin itseni oikialle taikka vasemmalle puolelle.’ž Ja kumarsin itseni maahan ja rukoilin \Herraa\: ja kiitin \Herraa\, minun herrani Abrahamin Jumalaa, joka minun oli johdattanut oikiaa tietä, ottamaan hänen pojallensa minun herrani veljen tytärtä.’ž Ja minä kysyin häneltä, ja sanoin: kenekä tytär sinä olet? hän vastasi: minä olen Betuelin tytär, Nahorin pojan, jonka Milka hänelle synnytti. Niin minä panin otsalehden hänen otsaansa, ja rannerenkaat hänen käsiinsä:’ž Ja hän riensi ja laski vesiastian olaltansa alas, ja sanoi: juo, minä juotan myös kamelis. Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.’ž En minä vielä päässyt puhumasta sydämessäni, katso, niin Rebekka tuli, ja hänen vesiastiansa hänen olallansa, astui alas lähteelle ja ammunsi: ja minä sanoin hänelle: annas minun juoda.’ž Ja hän sanoo minulle: juo sinä, minä ammunnan myös sinun kameleilles: se on se vaimo, jonka \Herra\ on edeskatsonut minun herrani pojalle.’ž Katso, niin seison minä tässä vesilähteen tykönä: koska yksi piika tulee vettä ammuntamaan, ja minä sanon hänelle: annas minulle vähä vettä juoda astiastas:’ž Niin tulin minä tänäpänä lähteelle, ja sanoin: \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, jos sinä olet tehnyt minun matkani onnelliseksi, jota minä nyt vaellan.’ž Silloin sinä tulet vapaaksi minun valastani, koskas tulet minun sukuni tykö: ja jos ei he anna sinulle, niin sinä olet vapaa valastani.’ž Niin hän sanoi minulle: \Herra\, jonka edessä minä vaellan, lähettää enkelinsä sinun kanssas, joka tekee sinun matkas onnelliseksi, ottamaan minun pojalleni emäntä minun suvustani ja minun isäni huoneesta.’ž Mutta minä sanoin minun herralleni: taitais tapahtua, ettei vaimo seuraisi minua?’ž Vaan mene minun isäni huoneesen, ja minun sukuni tykö; ja ota (sieltä) minun pojalleni emäntä.ĒLVAL!© Å=¼ a  Ė ! Å L Č W Õ m ęæ.§ Ąģ=õ…ÕXģ” Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta’ž Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödä tästä ruskiasta herkusta: sillä minä olen väsyksissä. Sentähden kutsutaan hänen nimensä Edom.’ž Koska Jakob oli keittänyt herkun, tuli Esau metsästä, ja oli väsyksissä.’ž Ja Isaak rakasti Esauta; sillä hän söi mielellänsä hänen metsäsaalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.’ž Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsä- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa.’ž Senjälkeen tuli ulos hänen veljensä, joka piti kädellänsä Esaun kantapäästä, ja se kutsuivat hänen nimensä Jakob. Kuudenkymmenen ajastaikainen oli Isaak heidän syntyissänsä.’ž Ensimäinen joka tuli ulos, oli ruskia ja karvainen niinkuin vaate: sentähden kutsuivat he hänen nimensä Esau.’ž Koska aika tuli synnyttää; katso, kaksoiset olivat hänen kohdussansa.’ž Ja \Herra\ sanoi hänelle: kaksi kansaa ovat sinun kohdussas, ja kahtalainen väki erkanee sinun ruumiistas: mutta toinen kansa voittaa toisen, ja suurempi palvelee vähempää.’ž Ja lapset sysäsivät toinen toistansa hänen kohdussansa. Niin hän sanoi: jos näin piti käymän, miksi minä olen (raskaaksi tullut?) ja meni kysymään \Herralta\.’ž Ja Isaak rukoili \Herraa\ emäntänsä edestä; sillä hän oli hedelmätöin, ja \Herra\ kuuli häntä: niin Rebekka hänen emäntänsä tuli raskaaksi.’ž Ja Isaak oli neljänkymmenen ajastaikainen, koska hän otti Rebekan Betuelin Syrialaisen tyttären Mesopotamiasta, Labanin syrialaisen sisaren, itsellensä emännäksi.’ž Ja nämät ovat Isaakin Abrahamin pojan sukukunnat: Abraham siitti Isaakin.’ž Mutta he asuivat Hevilasta hamaan Surriin asti, joka on Egyptin kohdalla Assyriaan mentäissä. Kaikkein hänen veljeinsä kohdalle lankesi (hänen arpansa).’ž Ja tämä on Ismaelin ikä: sata ja seitsemänneljättäkymmentä ajastaikaa: ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö.’ž Nämät ovat Ismaelin lapset, ja nämät heidän nimensä, heidän kylissänsä ja kaupungeissansa: kaksitoistakymmentä ruhtinasta heidän kansoissansa.’ž Hadar, Tema, Jetur, Naphis ja Kedma.’ž Ja nämä ovat Ismaelin poikain nimet, heidän nimeinsä ja sukukuntainsa jälkeen: Ismaelin esikoinen oli Nebaot, Kedar, Abdeel, Mibsam,’ž Mutta nämät ovat Ismaelin Abrahamin pojan sukukunnat, jonka Hagar Egyptiläinen Saaran piika synnytti.’ž Ja Abrahamin kuoleman jälkeen siunasi Jumala hänen poikansa Isaakin: Ja Isaak asui sen elävän, joka minun näkee, kaivon tykönä.’ž Sille kedolle, jonka Abraham oli ostanut Hetin lapsilta: siihen on Abraham haudattu, ja Saara hänen emäntänsä.’ž Ja hänen poikansa Isaak ja Ismael hautasivat hänen Makpelan luolaan: Ephronin Hetiläisen Zoarin pojan vainiossa, Mamren kohdalle:’ž Ja hän tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisessa ijässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saanut: ja koottiin kansansa tykö.’ž Ja tämä on Abrahamin elinaika, kuin hän eli: sata ja viisikahdeksattakymmentä ajastaikaa.’ž Mutta niille lapsille, jotka jalkavaimoista olivat, antoi hän lahjoja, ja lähetti heidät pois poikansa Isaakin tyköä, vielä eläissänsä, idän puoleen, itäiselle maalle.’ž Ja Abraham antoi kaikki mitä hänellä oli Iisakille.’ž Midianin lapset olivat: Epha, Epher, Hanok, Abida, ja Eldaa: nämät kaikki ovat Keturan pojat.’ž Mutta Joksan siitti Seban ja Dedanin. Dedanin lapset olivat: Asserim, Letusin ja Luumim.’ž Hän synnytti hänelle Simran ja Joksan, ja Medan ja Midian, ja Jesbakin ja Suan.’ž Ja Abraham taas otti emännän nimeltä Ketura.’ž Ja Isaak vei hänen äitinsä Saaran majaan: ja otti Rebekan emännäksensä, ja rakasti häntä: ja niin Isaak lohdutettiin äitinsä jälkeen.’ž Ja palvelia jutteli Isaakille kaiken asian, kuin hän oli toimittanut.’ž Ja sanoi palvelialle: mikä mies tämä on, joka kedolla käy meitä vastaan? palvelia vastasi: se on minun herrani: niin hän otti vaatteen ja peitti itsensä.’ž Ja Rebekka nosti silmänsä ja näki Isaakin: ja pudotti itsensä maahan kamelin päältä::LVALĀv}ė | ” ń Œ „  F „>Ć9Ī‚5,T| Niin \Herra\ ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: minä olen sinun isäs Abrahamin Jumala: älä pelkää, sill’ž Niin \Herra\ ilmestyi hänelle sinä yönä ja sanoi: minä olen sinun isäs Abrahamin Jumala: älä pelkää, sillä minä olen kanssas, ja siunaan sinun, ja annan lisääntyä sinun siemenes, minun palveliani Abrahamin tähden.’ž Niin hän siirsi itsensä sieltä, ja kaivoi toisen kaivon, josta ei he riidelleet. Sen tähden nimitti hän sen Rehobot, ja sanoi: nyt \Herra\ on antanut meille laviamman sian, ja on antanut meidän kasvaa maan päällä.’ž Niin kaivoivat he myös toisen kaivon, ja he riitelivät myös siitä: niin hän nimitti sen Sitna.’ž Mutta Gerarin paimenet riitelivät Isaakin paimenten kanssa, ja sanoivat: tämä on meidän vetemme. Niin hän kutsui sen kaivon Esek, että he riitelivät hänen kanssansa.’ž Niin kaivoivat myös Isaakin palveliat siihen laaksoon: ja löysivät sieltä luontolähteen.’ž Ja Isaak antoi jällensä kaivaa ne vesikaivot, jotka he olivat kaivaneet hänen isänsä Abrahamin aikana, ja jotka Philistealaiset Abrahamin kuoleman jälkeen olivat tukinneet: ja nimitti ne niillä nimillä, joilla hänen isänsä ne kutsunut oli.’ž Niin Isaak läksi sieltä: ja teki majansa Gerarin laaksoon, ja asui siinä.’ž Ja Abimelek sanoi Isaakille: mene pois meidän tyköämme: sillä sinä olet tullut paljo väkevämmäksi meitä.’ž Ja he tukitsivat kaikki kaivot, jotka hänen isänsä palveliat olivat kaivaneet, hänen isänsä Abrahamin aikana, ja täyttivät ne mullalla.’ž Ja hänellä oli paljo tavaraa lampaissa ja karjassa, oli myös paljo perhettä: sentähden Philistealaiset kadehtivat häntä.’ž Ja mies tuli voimalliseksi: ja menestyi sangen suuresti siihen asti, että hän juuri suureksi joutui.’ž Ja Isaak kylvi sillä maalla, ja sai sinä vuonna satakertaisesti: sillä \Herra\ siunasi hänen.’ž Niin Abimelek antoi käskyn kaikelle kansalle, sanoen: joka ryhtyy tähän mieheen, tahi hänen emäntäänsä, hänen pitää totisesti kuoleman.’ž Abimelek sanoi: miksis tämän meille teit? olis pikaisesti tapahtunut, että joku kansasta olis maannut sinun emäntäs kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidän päällemme rikoksen.’ž Niin kutsui Abimelek Isaakin, ja sanoi: katso, totisesti hän on sinun emäntäs: miksis olet sanonut: hän on minun sisareni? Ja Isaak sanoi hänelle: minä ajattelin, etten minä tapettaisi hänen tähtensä.’ž Ja tapahtui, koska hän siellä kappaleen aikaa viipyi, katsoi Abimelek Philistealaisten kuningas akkunasta, ja näki Isaakin hyväilevän emäntäänsä.’ž Ja koska sen maan kansa kysyi hänen emännästänsä, sanoi hän: hän on minun sisareni; sillä hän pelkäsi sanoa: hän on minun emäntäni (ajatellen), ettei he joskus löisi minua kuoliaksi Rebekan tähden: sillä hän oli ihana kasvoilta.’ž Sillä Abraham oli kuuliainen minun äänelleni, ja piti minun oikeuteni, käskyni, säätyni ja lakini.’ž Ja enennän sinun siemenes niinkuin taivaan tähdet: ja annan sinun siemenelles kaikki nämät maat: Ja sinun siemenes kautta pitää kaikki kansat maan päällä siunatuksi tuleman:’ž Ole muukalainen tällä maalla, ja minä olen sinun kanssas, ja siunaan sinua: sillä sinulle ja sinun siemenelles minä annan kaikki nämät maat, ja vahvistan sen valan, jonka minä Abrahamille sinun isälles vannonut olen.’ž Niin \Herra\ ilmestyi hänelle, ja sanoi: älä mene Egyptiin, vaan asu sillä maalla, jonka minä sanon sinulle.’ž Niin kallis aika tuli maalle sen entisen jälkeen, joka oli Abrahamin ajalla: ja Isaak meni Abimelekin Philistealaisten kuninkaan tykö Gerariin.’ž Niin Jakob antoi Esaulle leivän, ja sen ruskian herneherkun, ja hän söi ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa ylön.’ž Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tänäpänä: ja hän vannoi hänelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.’ž Esau vastasi: katso, minä kuolen kuitenkin; mitä minun esikoisuudesta on?’ž Mutta Jakob sanoi: myy minulle tänäpänä sinun esikoisuutes.LVAL{ ‘É ł Į 8 £ I ¹  ŗ k ƒ‘Ņ^„0‘'•Mų× Jakob sanoi isällensä: minä olen Esau sinun esikoises; minä olen niin tehnyt kuin sinä m’ž Jakob sanoi isällensä: minä olen Esau sinun esikoises; minä olen niin tehnyt kuin sinä minulle käskit: nouse siis, istu, ja syö minun saalistani, että sinun sielus siunaisi minua.’ž Ja hän tuli isänsä tykö, ja sanoi: minun isäni. Hän vastasi: tässä minä olen. Kukas olet, minun poikani.’ž Ja antoi sen himoruan ja leivän, kun hän valmistanut oli, poikansa Jakobin käteen.’ž Vaan vohlain nahat kääri hän hänen käsiinsä, ja paljaaseen kaulaansa.’ž Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa hänen tykönänsä olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin.’ž Niin hän meni ja otti ja toi äidillensä; ja hänen äitinsä valmisti himoruan, jota hänen isänsä rakasti.’ž Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.’ž Mitämaks, isäni sivelee minua, ja luulee minun häntä pettävän: ja minä saatan päälleni kirouksen, ja en siunausta.’ž Niin Jakob sanoi äidillensä Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta minä olen paljas.’ž Ja vie se isälles hänen syödäksensä; että hän siunais sinua, ennen kuin hän kuolee.’ž Mene laumaan, ota sieltä minulle kaksi hyvää vohlaa; tehdäkseni isälles niistä himoruokaa, niinkuin hän rakastaa.’ž Niin kuule nyt poikani minun ääneni, mitä minä sinulle käsken.’ž Tuo minulle metsänotus, ja tee minulle himoruokaa syödäkseni; että siunaisin sinua \Herran\ edessä, ennen kuin minä kuolen.’ž Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, minä kuulin isäs puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan:’ž Mutta Rebekka kuuli Isaakin näitä puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni metsään, pyytämään metsänotusta, tuodaksensa.’ž Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota minä rakastan, ja tuo syödäkseni: että minun sieluni siunais sinua, ennenkuin minä kuolen.’ž Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyydä minulle metsän-otus.’ž Ja hän sanoi: katso, minä olen vanhennut: enkä tiedä minun kuolemanpäivääni.’ž Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja hänen silmänsä pimiäksi, ettei hän nähnyt, niin kutsui hän Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi hänelle: minun poikani: hän vastasi häntä: tässä minä olen.’ž Jotka olivat Isaakille ja Rebekalle mielikarvaudeksi.’ž Koska Esau oli neljänkymmenen ajastaikainen, otti hän Juditin Hetiläisen Berin tyttären emännäksensä: Ja Basmatin Hetiläisen Elonin tyttären:’ž Ja hän kutsui hänen Saba: siltä nimitetään kaupunki BerSaba, hamaan tähän päivään asti.’ž Sinä samana päivänä tulivat Isaakin palveliat, ja ilmoittivat hänelle kaivosta, jonka he kaivaneet olivat, ja sanoivat hänelle: me löysimme veden.’ž Ja nousivat aamulla varhain, ja vannoivat toinen toisellensa, ja Isaak laski heidät menemään, ja menivät pois hänen tyköänsä rauhassa.’ž Ja hän valmisti heille pidon, ja he söivät ja joivat.’ž Ettes tekisi meille mitään vahinkoa, niinkuin emme mekään ole sinuun ryhtyneet, ja niinkuin emme myös tehneet sinulle muuta kuin hyvää, ja laskimme sinun rauhassa menemään. Sinä olet nyt \Herran\ siunattu.’ž He sanoivat: me näimme ilmeissänsä, että \Herra\ on sinun kanssas, sentähden me sanoimme: olkoon nyt vala meidän molempain vaiheellamme, meidän ja sinun välilläs, ja me teemme liiton sinun kanssas.’ž Mutta Isaak sanoi heille: miksi te tulitte minun tyköni: ja te vainositte minua, ja ajoitte minun pois teidän tyköänne.’ž Niin Abimelek meni hänen tykönsä Gerarista: ja Ahusat hänen ystävänsä, ja Phikol hänen sotajoukkonsa päämies.’ž Ja hän rakensi siinä alttarin, ja saarnasi \Herran\ nimestä, ja teki siihen majansa: ja hänen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:źX@4 éc@4 čV@4 ē=@4 ęµ@4 åE@4 äv@4 ćV@4 āĻ@4 įŠ@4 ą›@4 ߍ k@4 Ž 9@ 4 Ż ;@ 4 ܍ 4@ 4 Ū n@ 4 Śˆ@ 4 ŁR@4 Ų‹@4 ׍9@4 ֍U@4 Ս@4 Ōx@4 Ӎ…@4 Ņ#š@4 э"½@4 Š!Ø@3 Ļ ®@3 Īl@3 Ķ‚@3 ĢC@3 Ėa@3 Ź„@3 ɍW@3 ȍ@3 Ē?@3 ʍ^@3 ōI@3 čm@3 ƍ‰@3 Āh@3 Įy@3 ĄW@3 æW@ 3 ¾‘@ 3 ½n@ 3 ¼ Å@ 3 » q@ 3 ŗ <@3 ¹ ¾@3 ø k@3 ·y@3 ¶Œ@3 µy@3 “T@3 ³]@3 ²š@3 ±æ@2 °6@2 ƍ£@2 ®N@2 ­“@2 ¬K@2 «@2 Ŗt@2 ©o@2 ؍×@2 §Ń@2 ¦ Ę@2 „ •@2 ¤ ž@ 2 £ 1@ 2 ¢ @ 2 ”K@ 2  O@ 2 Ÿō@2 ž‘@2 ®@2 œ‹@2 ›Š@2 št@2 ™.Ä@2 ˜-Ń@2 —,O@2 –+z@1 •*Ī@1 ”)·@1 “(›@1 ’'@1 ‘&•@1 %ü@1 $õ@1 Ž#Z@1 "¢@1 Œ!Ż@ 1 ‹ n@ 1 Š›@ 1 ‰›@ 1 ˆÜ@ 1 ‡^@1 †½@1 …[@1 „²@1 ƒC@1 ‚x@1 @1 €m@1 “@1 ~¶@/ }k@/ |U@/ {H@/ z’@/ yj@/ x Ÿ@/ w u@/ v c@/ u V@/ t t@/ sA@/ r~@/ qt@/ p~@/ VLVALmÄ  · ś œ Ą % Š  ?CNR½.“Ü” Nyt, minun poikani, ole minun äänelleni kuuliainen: valmis’ž Nyt, minun poikani, ole minun äänelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tykö Haraniin.’ž Mutta Rebekalle ilmoitettiin Esaun hänen vanhemman poikansa sanat: joka lähetti ja kutsui Jakobin nuoremman poikansa, ja sanoi hänelle: katso, veljes Esau lohduttaa itsiänsä siitä, että hän sinun tappaa.’ž Ja Esau vihastui Jakobin päälle siunauksen tähden, jolla hänen isänsä hänen siunannut oli; ja sanoi sydämessänsä: minun isäni murhepäivät lähestyvät: ja minä tapan veljeni Jakobin.’ž Sinun miekallas pitää sinun elättämän itses, ja palveleman sinun veljeäs. Ja tapahtuu, että sinä myös tulet herraksi, ja särjet hänen ikeensä niskastas.’ž Niin vastasi Isaak, hänen isänsä, ja sanoi hänelle: Katso, lihava asuinsia pitää sinulla oleman maan päällä, ja kastetta taivaasta ylhäältä.’ž Ja Esau sanoi isällensä: yksiköstä siunaus sinulla vaivoin onkin, minun isäni? siunaa myös minuakin, minun isäni: ja Esau korotti äänensä ja itki.’ž Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, minä olen asettanut hänen sinun herrakses, ja kaikki hänen veljensä olen minä hänelle palveliaksi pannut, jyvillä ja viinalla olen minä hänen varustanut: mitästä minä siis nyt sinulle teen, minun poikani?’ž Niin hän sanoi: eiköstä hän myös oikein kutsuta Jakob? sillä hän jo kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni hän sai, ja katso, nyt hän vei pois minun siunaukseni minulta: ja hän sanoi: etkös yhtäkään siunausta minun varakseni pitänyt?’ž Niin hän sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois siunauksen sinulta.’ž Koska Esau kuuli isänsä puheen, huusi hän suurella äänellä, ja hänen mielensä tuli sangen karvaaksi: ja hän sanoi isällensä: siunaa myös minuakin, minun isäni.’ž Niin Isaak vapisi hämmästyksestä sangen kovin, ja sanoi: kuka? kussasta siis se metsämies on, joka minulle sen toi? ja minä söin kaikista, ennen kuin sinä tulit ja minä siunasin hänen: hänen pitää myös siunatun oleman.’ž Niin vastasi Isaak hänen isänsä häntä: kukas olet? hän sanoi: minä olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.’ž Ja hän myös valmisti himoruan, ja vei isällensä, ja sanoi hänelle: nouskaan minun isäni, ja syökään poikansa saalista, että sinun sielus siunaisi minua.’ž Koska Isaak oli päättänyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siitä siihen oli lähtenyt isänsä Isaakin tyköä; niin Esau hänen veljensä tuli pyydyksiltänsä.’ž Kansat palvelkoon sinua, ja sukukunnat kumartakoon sinua. Ole sinun veljeis herra, ja sinun äitis lapset langetkoon sinun jalkais juureen: kirottu olkoon se, joka sinua kiroo, ja siunattu olkoon se, joka sinua siunaa.’ž Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta, ja maan lihavuudesta; yltäkyllä jyviä ja viinaa.’ž Ja hän astui liki, ja suuta antoi hänen. Niin hän tunsi hänen vaatteensa hajun, ja siunasi häntä, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka \Herra\ siunannut on.’ž Ja Isaak hänen isänsä sanoi hänelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta.’ž Niin hän sanoi: tuo siis tänne syödäkseni minun poikani saalista, että minun sieluni siunaisi sinua: niin hän toi sen hänelle, ja hän söi, toi myös hänelle viinaa, ja hän joi.’ž Ja sanoi hänelle: oletkos minun poikani Esau? hän vastasi: olen.’ž Ja ei tuntenut häntä: sillä hänen kätensä olivat niinkuin Esaun veljensä kädet, karvaiset: ja niin hän siunasi häntä.’ž Niin Jakob astui isäntä Isaakin tykö: ja kuin hän siveli häntä, sanoi hän: ääni on Jakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet.’ž Niin sanoi Isaak Jakobille: tules tänne minun poikani sivelläkseni: jos olet minun poikani Esau taikka et.’ž Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti löytänyt? ja hän vastasi: \Herra\ sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.ŹLVAL±ąØ  “ å T `  Ę E  vįJsóØō¦Ķ Ja katseli ympärillensä, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellä makasi myös kolme lamm’ž Ja katseli ympärillensä, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellä makasi myös kolme lammaslaumaa sen tykönä, sillä siitä kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.’ž Niin Jakob läksi matkaan: ja tuli itäiselle maalle.’ž Niin tämä kivi, jonka minä panin pystyälle muistopatsaaksi, pitää oleman Jumalan huone: ja kaikista, jotkas minulle annat, annan minä tosin sinulle kymmenykset.’ž Ja tulen takaperin rauhassa kotia isäni tykö: ja \Herra\ on minun Jumalani.’ž Niin Jakob teki lupauksen, sanoen: jos Jumala on minun kanssani, ja varjelee minua tällä tiellä, jota minä vaellan, antaa myös minulle leipää syödäkseni, ja vaatetta verhokseni:’ž Kutsui siis sen paikan BetEl; vaan muinaisiin aikoin se kutsuttiin Luts.’ž Ja Jakob nousi varhain aamulla, ja otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja pani sen pystyälle muistopatsaaksi: ja vuodatti öljyä sen päälle.’ž Niin hän pelkäsi, ja sanoi: kuinka peljättävä on tämä paikka! ei tässä muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi.’ž Koska Jakob heräsi unestansa, niin hän sanoi: totisesti on \Herra\ tässä paikassa: ja en minä sitä tietänyt.’ž Ja katso, minä olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ikänänsä joudut, ja saatan sinun jällensä tälle maalle: sillä en minä hylkää sinua siihenasti, että minä kaikki teen, mitä minä sinulle puhunut olen.’ž Ja sinun siemenes pitää oleman niinkuin maan tomu, ja sinun pitää leviämän länteen ja itään, pohjaan ja etelään päin. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi tuleman, ja sinun siemenessäs.’ž Ja katso, \Herra\ seisoi niiden päällä, ja sanoi: Minä olen \Herra\, Abrahamin sinun isäs Jumala, ja Isaakin Jumala: tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenelles.’ž Ja näki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan päällä, joiden pää ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten.’ž Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä: sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi, ja makasi siinä paikassa.’ž Niin Jakob läksi BerSabasta: ja meni Haraniin.’ž Meni Esau Ismaelin tykö: ja otti Mahalatin Ismaelin Abrahamin pojan tyttären, Nabojotin sisaren, emännäksensä, paitsi entisiä.’ž Esau näki myös, ettei Isaak hänen isänsä voinut nähdä Kanaanin tyttäriä;’ž Ja että Jakob oli isällensä ja äidillensä kuuliainen; ja meni Mesopotamiaan.’ž Koska Esau näki, että Isaak oli siunannut Jakobin, ja lähettänyt hänen Mesopotamiaan ottamaan sieltä itsellensä emäntää: ja että hän, sittekuin hän hänen siunannut oli, käski häntä ja sanoi: ei sinun pidä ottaman emäntää Kanaanin tyttäristä.’ž Niin lähetti Isaak Jakobin tyköänsä menemään Mesopotamiaan, Labanin, Betuelin Syrialaisen pojan tykö, Rebekan, Jakobin ja Esaun äidin, veljen.’ž Antakoon myös sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas: periäkses sitä maata, jossas muukalainen olet, jonka Jumala Abrahamille antanut on.’ž Ja Jumala kaikkivaltias siunatkoon sinua, ja tehköön sinun hedelmälliseksi ja enätköön sinun, ettäs tulisit (suureksi) kansain joukoksi.’ž Vaan valmista ja mene Mesopotamiaan, Betuelin sinun äitis isän huoneesen: ja ota sinulles sieltä emäntä, Labanin sinun enos tyttäristä.’ž Niin Isaak kutsui poikansa Jakobin ja siunasi häntä, käski ja sanoi hänelle: älä ota emäntää Kanaanin tyttäristä.’ž Ja Rebekka sanoi Isaakille: minä suutun minun elämääni, Hetin tytärten tähden: jos Jakob ottaa vaimon Hetin tyttäristä, jotka ovat niinkuin tämän maan tyttäret, mitä minun sitte auttaa elämään?’ž Ja siihenasti että hänen vihansa lakkaa sinusta, ja hän unhottaa mitäs häntä vastaan tehnyt olet. Niin minä lähetän ja tuotan sinun sieltä. Miksi teidän molempain pitäis yhtenä päivänä minulta tuleman pois?’ž Ja ole hänen tykönänsä kappale aikaa: siihenasti että veljes kiukku asettuu.”LVALf µ<° 7 Ģ  Ņ a œ .  F ļv…Ļq2£LČg$¢6ˆą Ja hän taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: \Herra\ on kuullut minua’ž Ja hän taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: \Herra\ on kuullut minua katsottavan ylön, ja on myös tämän minulle antanut: ja kutsui hänen nimensä Simeon.’ž Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui hänen nimensä Ruben, ja sanoi: \Herra\ on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.’ž Ja koska \Herra\ näki Lean katsottavan ylön, teki hän hänen hedelmälliseksi; mutta Rakel oli hedelmätöin.’ž Niin hän makasi myös Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli häntä vielä toiset seitsemän ajastaikaa.’ž Ja Laban antoi tyttärellensä Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.’ž Jakob teki niin, ja täytti hänen viikkonsa: ja hän antoi hänelle tyttärensä Rakelin emännäksi.’ž Täytä tämän viikko; niin se myös sinulle annetaan, siitä palveluksesta kun sinä palvelet minua vielä toiset seitsemän ajastaikaa.’ž Vastasi Laban: ei niin ole meidän maan tapa, että nuorempi annetaan ennen vanhempaa.’ž Aamulla, katso, se oli Lea. Ja hän sanoi Labanille: miksis tämän minulle teit? enkö minä Rakelin tähden palvellut sinua? miksis minun petit?’ž Ja Laban antoi tyttärellensä Lealle piikansa Silpan piiaksi.’ž Mutta ehtoona otti hän tyttärensä Lean, ja vei sen hänen tykönsä: ja hän makasi sen tykönä.’ž Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti häät.’ž Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun emäntäni minulle: sillä minun aikani on täytetty mennä hänen tykönsä.’ž Niin palveli Jakob Rakelin tähden seitsemän ajastaikaa: ja ne olivat hänen silmissänsä niinkuin muutamat päivät, rakastaissansa häntä.’ž Laban vastasi: parempi on, että minä hänen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tykönäni.’ž Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: minä palvelen sinua seitsemän ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tyttäres tähden.’ž Mutta Lea oli pehmiä silmistä; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta.’ž Ja Labanilla oli kaksi tytärtä: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.’ž Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sentähden minua ilman mitäkään? ilmoita minulle, mikä sinun palkkas olis.’ž Niin sanoi Laban hänelle: tosin sinä olet minun luuni ja lihani. Ja hän oli hänen tykönänsä koko kuukauden.’ž Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi hän häntä vastaan, ja otti hänen syliinsä, ja suuta antoi hänen, ja vei hänen huoneesensa: ja hän jutteli Labanille kaiken asian.’ž Ja ilmoitti hänelle, että hän oli hänen isänsä veli, Rebekan poika. Niin juoksi hän ja ilmoitti sen isällensä.’ž Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti äänensä ja itki.’ž Ja tapahtui, koska Jakob näki Rakelin enonsa Labanin tyttären, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob hänen tykönsä, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.’ž Vielä hänen puhuissansa heidän kanssansa, tuli Rakel isänsä lammasten kanssa: sillä hän kaitsi lampaita.’ž He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vieritämme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.’ž Niin hän sanoi: katso, vielä on paljo päivää, eikä vielä ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menkäät ja kaitkaat heitä.’ž Hän sanoi: onko hän rauhassa? he vastasivat: rauhassa hän on. Ja katso, Rakel hänen tyttärensä tulee lammasten kanssa.’ž Hän sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyllä.’ž Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.’ž Sillä sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittivät kiven jälleen siallensa kaivon suulle.ģLVAL C©$¬  Ź ‘  “ , ¾ Š O  «  @q„`«nµ]ę5ørļ: Sinulla oli vähä ennenkuin minä tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja \Herra\ on ’ž Sinulla oli vähä ennenkuin minä tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja \Herra\ on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska minä siis oman huoneeni parasta katson?’ž Mutta hän sanoi hänelle: sinä tiedät, kuinka minä olen palvellut sinua: ja kuinka paljo sinun karjaas on minun haltuuni annettu.’ž Ja sanoi (vielä): määrää siis sinun palkkas minulle, ja minä annan.’ž Ja Laban sanoi hänelle: anna minun löytää armo sinun edessäs, minä ymmärrän, että \Herra\ on siunannut minun sinun tähtes.’ž Anna minulle minun emäntäni ja lapseni, joiden tähden minä olen sinua palvellut, että minä menisin pois: sillä sinä tiedät minun palvelukseni, kuin minä olen sinua palvellut.’ž Ja tapahtui, koska Rakel oli synnyttänyt Josephin; sanoi Jakob Labanille: päästä minua menemään kotiani ja maalleni.’ž Ja kutsui hänen nimensä Joseph, sanoen: \Herra\ lisätköön minulle vielä toisen pojan.’ž Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: Jumala on ottanut pois minun häväistykseni.’ž Mutta Jumala muisti myös Rakelin, ja Jumala kuuli hänen, ja saatti hedelmälliseksi.’ž Sitte synnytti hän tyttären, ja kutsui hänen nimensä Dina.’ž Ja Lea sanoi: Jumala on minun hyvästi lahjoittanut, nyt taas asuu minun mieheni minun tykönäni: sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa. Ja kutsui hänen nimensä Sebulon.’ž Ja Lea taas tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille kuudennen pojan.’ž Ja Lea sanoi: Jumala on maksanut sen minulle, että minä annoin piikani miehelleni: ja kutsui hänen nimensä Isaskar.’ž Ja Jumala kuuli Lean, ja hän tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille viidennen pojan.’ž Koska Jakob ehtoona kedolta palasi, meni Lea häntä vastaan, ja sanoi: minun kanssani pitää sinun makaaman: sillä minä olen sinun kallisti ostanut poikani dudaimilla. Ja hän makasi sen yön hänen kanssansa.’ž Hän vastasi häntä: vähäkö sinun siinä on, ettäs olet minulta miehen vienyt, mutta tahdot myös ottaa poikani dudaimit? Ja Rakel sanoi: sentähden maatkaan hän tänä yönä sinun kanssas poikas dudaimien tähden.’ž Ja Ruben meni ulos nisun elonaikana, ja löysi dudaimia vainioilta, ja toi ne Lealle äidillensä. Niin sanoi Rakel Lealle: anna minulle poikas dudaimista.’ž Ja Lea sanoi: autuasta minua, sillä tyttäret sanovat minua autuaaksi: ja hän kutsui hänen nimensä Asser.’ž Ja Silpa, Lean piika, synnytti Jakobille toisen pojan.’ž Ja Lea sanoi: joukko tulee: ja kutsui hänen nimensä Gad.’ž Niin synnytti Silpa, Lean piika, Jakobille pojan.’ž Koska Lea näki, että hän lakkasi synnyttämästä; otti hän piikansa Silpan, ja antoi sen Jakobille emännäksi.’ž Niin sanoi Rakel: minä olen jalosti kilvoitellut minun sisareni kanssa, ja olen myös voittanut: ja hän kutsui hänen nimensä Naphtali.’ž Ja taas Bilha Rakelin piika tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille toisen pojan.’ž Ja Rakel sanoi: Jumala ratkasi minun asiani, ja kuuli myös minun ääneni, ja antoi minulle pojan; sentähden kutsui hän hänen nimensä Dan.’ž Niin Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jakobille pojan.’ž Niin hän antoi hänelle piikansa Bilhan emännäksi: ja Jakob makasi hänen kanssansa.’ž Ja hän sanoi: tässä on minun piikani Bilha, makaa hänen kanssansa; että hän synnyttäis minun helmaani, ja saisin sittenkin hänestä lapsia.’ž Jakob vihastui kovin Rakelin päälle, ja sanoi: olenko minä Jumalan siassa, joka on sinulta kieltänyt kohdun hedelmän?’ž Koska Rakel näki, ettei hän synnyttänyt Jakobille, kadehti hän sisartansa, ja sanoi Jakobille: anna minun lapsia, eli minä kuolen.’ž Ja hän tuli vielä raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt minä kiitän \Herraa\; sentähden kutsui hän hänen nimensä Juuda: ja lakkasi synnyttämästä.’ž Ja hän jälleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tykönäni: sillä minä synnytin hänelle kolme poikaa. Sentähden hän kutsui hänen nimensä Levi.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:eŽ!„@ : dŽ!9@: cŽ!²@: bŽ!µ@: aŽ! ®@: `Ž! L@: _Ž! @: ^Ž! å@: ]Ž! =@: \Ž!†@: [Ž!…@9 ZŽ!C@9 YŽ!„@9 XŽ!w@9 WŽ!t@9 VŽ!|@9 UŽ!Ÿ@9 TŽ d@9 SŽ M@9 RŽ u@9 QŽ @9 PŽ @9 OŽ A@9 NŽ t@9 MŽ @9 LŽ x@ 9 KŽ W@ 9 JŽ Š@ 9 IŽ S@ 9 HŽ ö@ 9 GŽ Æ@9 FŽ @9 EŽ Ø@9 DŽ  @9 CŽ @9 BŽ ]@9 AŽ g@9 @Ž œ@9 ?Ž }@9 >Ž ē@8 =Ž §@8 <Ž W@8 ;Ž œ@8 :Ž —@8 9Ž @8 8Ž Ø@8 7Ž e@8 6Ž h@8 5Ž N@8 4Ž7†@8 3Ž6s@8 2Ž5Œ@ 8 1Ž4Ķ@ 8 0Ž3@ 8 /Ž2Ī@ 8 .Ž1~@ 8 -Ž0€@8 ,Ž/I@8 +Ž.‚@8 *Ž-<@8 )Ž,i@8 (Ž+@8 'Ž*ä@8 &Ž)ė@8 %Ž(Y@8 $Ž'ø@7 #Ž&¤@7 "Ž%µ@7 !Ž$®@7  Ž#ø@7 Ž"‹@7 Ž!—@7 Ž Ė@7 Žx@7 Žr@7 Žž@7 Že@7 Ž¦@7 Ž@ 7 Ž@ 7 ŽŠ@ 7 Ž{@ 7 ŽE@ 7 Žm@7 Žh@7 ŽT@7 Žø@7 ŽD@7  Ž±@7  Ži@7  Žs@7  Ž œ@7  Ž ½@6 Ž T@6 Ž «@6 Ž D@6 Ž¾@6 Ž–@6 ŽX@6 Ž”@6 ŽF@6 Že@6 ’e@6 žĻ@ 6 ż+|@ 6 ü*„@ 6 ū)‹@ 6 ś(Į@ 6 ł'd@6 ų&Æ@6 ÷%­@6 ö${@6 õ#Č@6 ō"8@6 ó!@6 ņ @6 ńĒ@6 šµ@4 ļƒ@4 īF@4 ķ}@4 ģ±@4 ėw@4 ?LVAL952 ś 2 · [ ÷ 6 «'«ÜwĢ+Ó=;< Mutta hän sanoi: nosta silmäs, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain päälle, ovat’ž Mutta hän sanoi: nosta silmäs, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain päälle, ovat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat: sillä minä olen nähnyt kaikki, mitä Laban sinulle tekee.’ž Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: Jakob; ja minä vastasin: tässä minä olen.’ž Ja tapahtui lauman siittämisen ajalla, nostin minä silmäni ja näin unessa: ja katso, kauriit, jotka nousivat laumain päälle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat.’ž Niin on Jumala ottanut teidän isänne hyvyyden ja antanut minulle.’ž Koska hän sanoi: kirjavat pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi kirjavia. Mutta jos hän sanoi: pilkulliset pitää oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi pilkullisia.’ž Mutta teidän isänne on vietellyt minua, ja muuttanut minun palkkani jo kymmenen kertaa: ei kuitenkaan sallinut Jumala hänen vahinkoa tehdä minulle.’ž Ja te itse tiedätte, että minä olen kaikella minun väelläni palvellut teidän isäänne.’ž Ja sanoi heille: minä näen teidän isänne kasvon, ettei hän ole minua kohtaan niinkuin eilen ja entispäivänä, mutta minun isäni Jumala on ollut minun kanssani.’ž Niin lähetti Jakob ja kutsui Rakelin ja Lean kedolle laumansa tykö.’ž Ja \Herra\ sanoi Jakobille: palaja sinun isäis maalle, ja sukuis tykö: ja minä olen sinun kanssas.’ž Ja Jakob näki Labanin kasvon: ja katso, ei ollut se häntä kohtaan, niinkuin eilen ja entispäivänä.’ž Ja hänen eteensä tuli Labanin lasten puhe, että he sanoivat: Jakob on saattanut itsellensä kaiken meidän isämme tavaran: ja siitä meidän isämme hyvyydestä on hän saattanut itsellensä kaiken tämän tavaran.’ž Siitä tuli mies sangen äveriääksi, niin että hänellä oli paljo lampaita ja piikoja ja palvelioita, ja kameleja ja aaseja.’ž Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei hän pannut niitä sisälle. Niin tulivat äpöiset Labanille ja varhain kannetut Jakobille.’ž Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jakob sauvat laumain silmäin eteen ruuhiin: että he siittäisivät sauvain päällä.’ž Niin Jakob eroitti karitsat, ja asetti lauman kasvot, siinä valkiassa laumassa, niitä pilkullisia ja hallavia päin: ja teki itsellensä eri lauman, ja ei laskenut niitä Labanin lauman sekaan.’ž Ja niin laumat siittivät niiden sauvain päällä, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia.’ž Ja pani ne sauvat, jotka hän kuorinut oli, laumain eteen, vesiruuhiin, ja juoma-astioihin, lauman eteen, joihin he tulivat juomaan, että he juomalle tultuansa siittäisivät.’ž Mutta Jakob otti viherjäisiä haapaisia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, valkian paikan paljastamisella, joka sauvain päällä oli.’ž Ja asetti kolmen päiväkunnan matkan, itsensä ja Jakobin vaiheelle: ja Jakob kaitsi niitä, jotka Labanin laumasta jäivät.’ž Ja sinä päivänä eroitti hän pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat: ja antoi ne lastensa haltuun.’ž Niin sanoi Laban: katso, joska se olis sanas jälkeen.’ž Niin minun vanhurskauteni on todistava tästedes minusta, koska se siihen tulee, että minun pitää palkkani sinun nähtes saaman: niin että kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eikä hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tykönäni.’ž Minä käyn tänäpänä kaiken sinun laumas lävitse, eroittaen sieltä kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, (mitä sitte kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee) se olkoon minun palkkani.’ž Ja (Laban) sanoi: mitästä minä sinulle annan? Ja Jakob sanoi: ei sinun pidä mitään antaman minulle. Mutta jos sinä tämän minulle teet, niin minä vielä tästälähin kaitsen ja varjelen sinun laumaas:!LVALdńˆ× “ Ū ‡  ² m ņ h é \ ¶Q³AÉžgÜ$vĮe Enkä ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sinä ’ž Enkä ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sinä minun kädestäni vaatinut: niin myös mitä ikänänsä sinulta päivällä eli yöllä varastettu oli.’ž Minä olen ollut sinun tykönäs jo kaksikymmentä ajastaikaa, ja sinun lampaas ja vuohes ei ole hedelmättömät olleet: ja en ole minä syönyt oinaita sinun laumastas.’ž Sinä olet etsiskellyt kaikki minun taloni kalut, mitäs olet löytänyt kaikista sinun talois kaluista? Tuo tähän minun ja sinun veljeis eteen, ratkaista meidän kahden vaiheellamme.’ž Ja Jakob vihastui ja riiteli Labanin kanssa; vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä olen rikkonut, ja mikä minun pahatekoni on, ettäs minua olet niin vihaisesti ajanut takaa?’ž Ja hän sanoi isällensä: älköön minun herrani vihastuko, etten minä saa nousta sinun edessäs: sillä minulle tapahtuu vaimoin menon jälkeen: Ja hän etsi, ja ei löytänyt epäjumaliansa.’ž Mutta Rakel oli ottanut epäjumalat ja pannut kamelein satulan ala, ja istui siihen päälle; mutta Laban etsi kaiken majan ja ei löytänyt.’ž Niin Laban meni Jakobin majaan, ja Lean majaan, ja heidän molempain piikainsa majaan, ja ei löytänyt. Ja läksi Lean majasta, ja tuli Rakelin majaan.’ž Mutta kenenkä tyköä sinä löydät jumalas, ei sen pidä elämän. Tunnustele meidän veljeimme läsnä ollessa, mitä omaas on minun tykönäni, ja ota pois se. Mutta ei Jakob tietänyt Rakelin niitä varastaneen.’ž Ja Jakob vastasi, ja sanoi Labanille: minä pelkäsin ja luulin sinun väkivallalla ottavan pois minulta sinun tyttäres.’ž Ja nyt ettäs kumminkin menit pois, ja niin suuresti ikävoitsit isäs huoneeseen: miksis varastit minun jumalani.’ž Ja minulla olis kyllä voimaa tehdä teille pahaa, mutta teidän isänne Jumala sanoi menneenä yönä minulle: kavahda itses puhumasta Jakobille hyvää eli pahaa.’ž Ja et sallinut minun suuta antaa minun pojilleni ja tyttärilleni: tämän sinä olet tyhmästi tehnyt.’ž Ja miksis salaa pakenit ja varastit sinus minulta, ja et ilmoittanut minulle? että minä olisin sinua saattanut ilolla, ja lauluilla, ja trumpuilla, ja kanteleilla.’ž Niin sanoi Laban Jakobille: mitäs olet tehnyt, ettäs varastit minun sydämeni ja olet vienyt pois minun tyttäreni niinkuin miekalla otetut?’ž Ja Laban lähestyi Jakobia. Mutta Jakob oli majansa tehnyt vuorelle. Ja Laban teki veljinensä myös majansa Gileadin vuorelle.’ž Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllä unessa ja sanonut hänelle: kavahda sinuas, ettes puhu Jakobille hyvää eli pahaa.’ž Niin hän otti veljensä kanssansa, ja ajoi häntä takaa seitsemän päiväkunnan matkan: ja saavutti hänen Gileadin vuorella.’ž Kolmantena päivänä ilmoitettiin Labanille, että Jakob oli paennut.’ž Niin hän pakeni, ja kaikki, mitä hänellä oli, nousi ja meni virran ylitse; ja meni Gileadin vuorta kohden.’ž Niin varasti Jakob Labanin Syrialaisen sydämen, siinä ettei hän ilmoittanut hänelle, että hän pakeni.’ž Mutta Laban oli mennyt keritsemään laumaansa. Ja Rakel varasti isänsä epäjumalat.’ž Ja vei pois kaiken karjansa, ja kaiken tavaransa, minkä hän oli pannut kokoon, sen oman karjansa, kun hän oli saanut Mesopotamiassa: mennäksensä isänsä Isaakin tykö Kanaanin maalle.’ž Niin nousi Jakob; ja nosti lapsensa ja emäntänsä kamelein päälle.’ž Sentähden kaikki hyvyys, jonka Jumala on ottanut meidän isältämme, se tulee oikeudella meille ja meidän lapsillemme: Nyt siis kaikki, mitä Jumala sinulle on käskenyt, se tee.’ž Eikö hän ole pitänyt meitä muukalaisina? Sillä hän on myynyt meidät, ja peräti syönyt meidän hintamme.’ž Niin vastasivat Rakel ja Lea, ja sanoivat hänelle: onko meillä enää osaa, eli perimistä meidän isämme huoneessa?’ž Minä olen Jumala BetElissä, jossa sinä voitelit kiven, ja jossas teit minulle lupauksen: nouse siis nyt ja lähde tältä maalta, ja palaja syntymä-maalles.LVAL§¼Ų Ņ i - « b ā d –  H¼IĆu ØqŚ>ē@Y Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelialles. Sillä kos’ž Minä olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelialles. Sillä koska minä tämän Jordanin ylitse menin, ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa.’ž Ja Jakob sanoi: minun isäni Abrahamin Jumala, ja minun isäni Isaakin Jumala, \Herra\ joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tykö, ja minä teen sinulle hyvää.’ž Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon päälle, ja lyö sen; niin jäänyt joukko pääsee.’ž Niin peljästyi Jakob kovin, ja ahdistus tuli hänen päällensä: ja jakoi väen, joka oli hänen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.’ž Sanansaattajat palasivat Jakobin tykö, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes tykö; ja hän tulee sinua vastaan, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa.’ž Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja lähetin ilmoittamaan minun herralleni, löytääkseni armoa sinun edessäs.’ž Ja käski heitä, sanoen: sanokaat näin minun herralleni Esaulle: näin sanoo sinun palvelias Jakob: minä olen ollut muukalainen Labanin tykönä, ja viipynyt tähän asti.’ž Niin Jakob lähetti sanansaattajat edellänsä veljensä Esaun tykö, Seirin maakuntaan, Edomin maalle.’ž Ja koska hän näki heidät, sanoi hän: Nämä ovat Jumalan sotajoukko. Ja hän kutsui sen paikan Mahanaim.’ž Mutta Jakob meni tietänsä myöten, ja Jumalan enkelit tulivat häntä vastaan.’ž Mutta aamulla varhain nousi Laban, ja suuta antoi poikainsa ja tytärtensä, ja siunasi heitä, ja meni matkaansa, ja palasi kotiansa.’ž Ja Jakob uhrasi vuorella, ja kutsui veljensä syömään leipää. Ja kuin he olivat syöneet, olivat he yötä vuorella.’ž Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala ja heidän isäinsä Jumala, ratkaiskoon meidän välillämme. Ja Jakob vannoi isänsä Isaakin pelvon kautta.’ž Tämä roukkio olkoon todistus, ja tämä patsas olkoon myös todistus, etten minä käy ylitse tämän roukkion sinun tykös, etkä sinä käy ylitse tämän roukkion ja tämän patsaan minun tyköni, vahinkoa tekemään.’ž Ja Laban sanoi (vielä) Jakobille: katso, tämä on roukkio, ja tämä on muistopatsas, jonka minä panen minun ja sinun vaiheelles.’ž Jos sinä vaivaat minun tyttäriäni, taikka otat muita emäntiä, paitsi minun tyttäriäni. Ei ole yhtään ihmistä (joka todistais) meidän kanssamme, mutta katso, Jumala on todistaja minun ja sinun vaiheellas.’ž Ja Mitspa; sillä hän sanoi: \Herra\ olkoon peräänkatsoja sinun ja minun vaiheellani, koska me erkanemme toinen toisestamme:’ž Niin Laban sanoi: tämä roukkio olkoon todistus tänäpänä minun ja sinun vaiheellas; sentähden kutsui hän hänen nimensä Gilead.’ž Ja Laban kutsui hänen Jegar Sahabuta: mutta Jakob kutsui hänen Gilead.’ž Ja Jakob sanoi veljillensä: kootkaat kiviä. Ja he toivat kiviä, ja tekivät roukkion; ja atrioitsivat siinä sen roukkion päällä.’ž Niin otti Jakob kiven, ja pani pystyälle muistopatsaaksi.’ž Tule siis nyt ja tehkäämme liitto, minä ja sinä; joka pitää oleman todistus minun ja sinun vaiheellas.’ž Vastasi Laban, ja sanoi Jakobille: tyttäret ovat minun tyttäreni, ja pojat ovat minun poikani, ja laumat ovat minun laumani, ja kaikki mitä sinä näet ovat minun: mitä minä teen tänäpänä minun tyttärilleni taikka heidän lapsillensa, jotka he ovat synnyttäneet?’ž Jollei minun isäni Jumala, Abrahamin Jumala ja Isaakin pelko olisi ollut minun puolellani; niin sinä peräti tyhjänä olisit minun päästänyt. Mutta Jumala on nähnyt minun vaivani ja kätteni työt, ja nuhteli menneenä yönä sinua.’ž Minä olen jo kaksikymmentä ajastaikaa ollut sinun huoneessas, neljätoistakymmentä ajastaikaa palvelin minä sinua kahden tyttäres tähden, ja kuusi ajastaikaa sinun laumas tähden: ja sinä olet muuttanut minun palkkani kymmenen kertaa.’ž Päivällä on minun helle väsyttänyt, ja yöllä vilu: ja uni on paennut minun silmistäni.=LVALƒē€#¢  Z Ķ  ( Õ K ō|ļ{:«©\ųYŻiņM … Ja lähestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hänen edessänsä. ’ž Ja lähestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hänen edessänsä. Sitte tuli Joseph ja Rakel, jotka myös kumarsivat hänen edessänsä.’ž Niin piiat lähestyivät lapsinensa ja kumarsivat hänen edessänsä.’ž Ja hän nosti silmänsä, ja näki vaimot ja lapset, ja sanoi: kutka nämät kanssas ovat? Hän vastasi: ne ovat lapset, jotka Jumala on lahjoittanut sinun palvelialles.’ž Ja Esau juoksi häntä vastaan, ja syliinsä otti hänen, ja halasi häntä kaulasta, ja suuta antoi hänen: ja he itkivät.’ž Mutta itse hän kävi heidän edellänsä: ja kumarsi maahan seitsemän kertaa, siihenasti kuin hän veljeänsä lähestyi.’ž Ja asetti piiat lapsinensa ensimmäiseksi; sitälähin Lean hänen lastensa kanssa, ja Rakelin Josephin kanssa jälimmäiseksi.’ž Ja Jakob nosti silmänsä ja näki, ja katso, Esau tuli, ja neljäsataa miestä hänen kanssansa: ja hän jakoi lapset Lealle ja Rakelille, ja molemmille piioille.’ž Sentähden ei syö Israelin lapset reisisuonta tähän päivään asti, että Jakobin reisiluu horjahtui.’ž Ja aurinko nousi, koska hän Pnielin ohitse kävi, ja hän ontui reidestänsä.’ž Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.’ž Ja Jakob kysyi häneltä, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hän sanoi: miksis minun nimeäni kysyt? Ja hän siunasi häntä siinä paikassa.’ž Ja hän sanoi: ei sinua sillen pidä kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut.’ž Ja hän sanoi hänelle: mikä sinun nimes on? hän vastasi: Jakob.’ž Ja hän sanoi: päästä minua, sillä aamurusko nousee. Mutta hän vastasi: en minä päästä sinua, jolles siunaa minua.’ž Ja kuin hän näki, ettei hän voittanut häntä, rupesi hän hänen reiteensä, niin että Jakobin reisiluu horjahtui painellessa hänen kanssansa.’ž Mutta Jakob jäi sille puolelle yksinänsä. Silloin paineli yksi mies hänen kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.’ž Ja otti ne ja vei heidät virran ylitse: ja vei myös ylitse kaikki, mitä hänellä oli.’ž Ja nousi yöllä ja otti kaksi emäntäänsä, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymmentä lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.’ž Niin lahjat menivät hänen edellänsä; mutta hän oli itse siinä yötä joukkoinensa.’ž Ja sanokaat myös: katso, sinun palvelias Jakob on myös meidän jälissämme; sillä hän ajatteli: minä lepytän hänen lahjoilla, jotka minun edelläni menevät; sitte tahdon minä nähdä hänen kasvonsa, mitämaks, hän ottaa vastaan minun ystävällisesti.’ž Niin käski hän myös toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka kävivät lauman jälissä, sanoen: tämän minun sanani jälkeen puhukaat Esaulle, koska te hänen löydätte.’ž Niin sano: nämät ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, lähetetyt minun herralleni Esaulle: ja katso, hän tulee myös itse meidän jälissämme.’ž Ja käski ensimäiselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja kysyy sinulta, kenenkäs olet, ja kuhunkas menet? ja kenenkä nämät ovat, joitas ajat edelläs?’ž Ja antoi ne palvelioittensa käsiin, itsekunkin lauman erinänsä; ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, ja pitäkäät väli jokaisen lauman vaiheella.’ž Imettäviä kameleja varsoinensa kolmekymmentä: neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasia ja kymmenen varsaa.’ž Kaksisataa vuohta, ja kaksikymmentä kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymmentä jäärää:’ž Ja hän yötyi sinne, ja otti niistä, kuin olivat käsillä, lahjoja lähettääksensä veljellensä Esaulle:’ž Sinä olet kumminkin sanonut: minä teen kaiketi sinulle hyvää; ja lisään sinun siemenes niinkuin sannan meressä, joka paljouden tähden ei luettaa taideta.’ž Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun käsistä: sillä minä pelkään hänen tulevan ja lyövän minun, ja äidin lapsinensa.ULVALz=X» o Į Z !  ł  G ācīžżæßOĪUĖK»,› Mutta kuitenkin siinä me suostumme teihin; jos te tulette meidän kalta’ž Mutta kuitenkin siinä me suostumme teihin; jos te tulette meidän kaltaiseksemme, että kaikki miehenpuoli teidän seassanne ympärileikattaisiin,’ž Ja sanoivat heille: emme taida sitä tehdä, että me annamme meidän sisaremme ympärileikkaamattomalle miehelle: sillä se olis meille häpiäksi.’ž Niin vastasivat Jakobin pojat Sikemille, ja hänen isällensä Hemorille, ja puhuivat petoksella; että hän oli heidän sisarensa Dinan häväissyt.’ž Anokaat minulta rohkiasti huomenlahja ja antimia, ja minä annan, mitä te anotte: antakaat minulle vaivoin se piika emännäksi.’ž Ja Sikem sanoi hänen isällensä ja veljillensä: antakaat minun löytää armo teidän edessänne: ja mitä te sanotte minulle, sen minä annan.’ž Ja asukaat meidän kanssamme: maan pitää oleman teillä alttiina, asukaat, myykäät ja ostakaat siinä, ja omistakaat maa.’ž Naittakaat teitänne yhteen meidän kanssamme: antakaat teidän tyttärenne meille, ja ottakaat jällensä meidän tyttäremme teille.’ž Niin puhui Hemor heidän kanssansa, sanoen: minun poikani Sikemin sydän halajaa teidän tyttärenne jälkeen; antakaat siis se hänelle emännäksi.’ž Silloin tulivat Jakobin pojat kedolta: ja koska he sen kuulivat, tulivat miehet surulliseksi, ja vihastuivat sangen kovin; että hän oli tehnyt tyhmyyden Israelissa, maaten Jakobin tyttären: sillä ei ollut se oikein tehty.’ž Ja Hemor Sikemin isä meni Jakobin tykö puhuttelemaan häntä.’ž Ja Jakob kuuli, että he hänen tyttärensä Dinan olivat häväisseet, ja hänen poikansa olivat lauman kanssa kedolla. Ja Jakob vaikeni siihenasti kuin he tulivat.’ž Ja Sikem puhui isällensä Hemorille, sanoen: ota minulle tämä piika emännäksi.’ž Ja hänen sydämensä paloi Dinan Jakobin tyttären perään; ja rakasti piikaa, ja puhutteli häntä suloisilla sanoilla.’ž Koska Sikem, Hemorin Heviläisen, sen maakunnan ruhtinaan poika näki hänen, otti hän hänen ja makasi hänen, ja häpäisi hänen.’ž Ja Dina, Lean tytär, jonka hän Jakobille synnyttänyt oli, meni katselemaan sen maakunnan tyttäriä.’ž Ja rakensi siinä alttarin: ja rukoili väkevää Israelin Jumalan nimeä.’ž Ja osti murun peltoa, johonka hän teki majansa, Hemorin, Sikemin isän lapsilta, sadan penningin edestä.’ž Sitte tuli Jakob rauhoitettuna siihen kaupunkiin Sikem, joka on Kanaanin maalla, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsensä kaupungin kohdalle.’ž Mutta Jakob matkusti Sukkotiin, ja rakensi itsellensä huoneen, ja teki majat karjallensa. Sentähden kutsui hän sen paikan Sukkot.’ž Niin Esau palasi sinä päivänä tietänsä myöten Seiriin.’ž Ja Esau sanoi: minä jätän kuitenkin sinun tykös jotakin siitä väestä, kuin minun kanssani on. Hän vastasi: mihinkä se? Anna minun ainoastansa löytää armo minun herrani edessä.’ž Niin menkään minun herrani palveliansa edellä: mutta minä seuraan hiljaksensa senjälkeen kuin karja ja lapset käydä voivat, siihenasti kuin minä tulen minun herrani tykö Seiriin.’ž Niin hän sanoi hänelle: minun herrani tietää minulla olevan pieniä lapsia, ja imettäväisiä lampaita ja karjaa: jos ne yhtenä päivänä äkisti ajettaisiin, niin kuolis lauma.’ž Ja (Esau) sanoi: lähtekäämme jo matkustamaan, minä vaellan sinun kanssas.’ž Ota siis se siunaus, jonka minä olen tuonut sinulle: sillä Jumala on sen minulle antanut, ja minulla on kyllä kaikkinaista. Niin hän vaati häntä ottamaan.’ž Niin Jakob vastasi: ei niin, mutta jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin ota minun lahjani minun kädestäni: sillä minä näin sinun kasvos, niinkuin minä olisin nähnyt Jumalan kasvot; ettäs olet minut hyväksi ottanut.’ž Ja Esau sanoi: minulla on kyllä, minun veljeni, pidä omas.’ž Ja hän sanoi: mitäs tahdot kaiken sen joukon kanssa, kuin minä kohdannut olen? Hän vastasi: löytääkseni armoa minun herrani edessä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ąŽ%™@? ߎ%N@ ? ŽŽ%Y@ ? ŻŽ%@ ? ܎% ‡@ ? ŪŽ% ;@ ? ŚŽ% W@? ŁŽ% ä@? ŲŽ% ”@? ׎%­@? ֎%Æ@? Վ%E@? ŌŽ%b@? ӎ%§@? ŅŽ%™@? ю% @ > ŠŽ%e@> ĻŽ$+@> ĪŽ$*=@> ĶŽ$)=@> ĢŽ$(@> ĖŽ$'Ć@> ŹŽ$&L@> Ɏ$%R@> Ȏ$$@@> ĒŽ$#š@> ʎ$"O@> Ŏ$!R@> Ď$ R@> Ǝ$p@> ĀŽ$ˆ@> ĮŽ$o@> ĄŽ$&@> æŽ$3@> ¾Ž$<@ > ½Ž$?@ > ¼Ž$€@ > »Ž$D@ > ŗŽ$D@ > ¹Ž$X@> øŽ$d@> ·Ž$?@> ¶Ž$±@> µŽ$Ō@> “Ž$@> ³Ž$@> ²Ž$—@> ±Ž$ i@> °Ž$ u@ = Ǝ$ C@= ®Ž$ j@= ­Ž$ A@= ¬Ž$8@= «Ž$¤@= ŖŽ$å@= ©Ž$p@= ؎$=@= §Ž$5@= ¦Ž$ƒ@= „Ž$)@= ¤Ž#@= £Ž#9@= ¢Ž#@= ”Ž#y@=  Ž#6@= ŸŽ#,@= žŽ#k@= Ž#µ@ = œŽ#N@ = ›Ž#h@ = šŽ#N@ = ™Ž#@ = ˜Ž#„@= —Ž#‰@= –Ž#O@= •Ž#©@= ”Ž# a@= “Ž# Ž@= ’Ž# ²@= ‘Ž# µ@= Ž# `@= Ž#@< ŽŽ#~@< Ž#i@< ŒŽ#‰@< ‹Ž#Ę@< ŠŽ#¶@< ‰Ž#Ė@< ˆŽ#©@< ‡Ž"h@< †Ž"5@< …Ž"„@ < „Ž"a@ < ƒŽ"u@ < ‚Ž"|@ < Ž"Ö@ < €Ž"Ż@< Ž"­@< ~Ž"Ę@< }Ž"ß@< |Ž"j@< {Ž"”@< zŽ"F@< yŽ"v@< xŽ"ˆ@< wŽ"‘@: vŽ"@: uŽ" @: tŽ" €@: sŽ" Š@: rŽ" y@: qŽ" @: pŽ"@: oŽ"ą@: nŽ">@: mŽ"”@: lŽ"P@: kŽ"u@: jŽ"@: iŽ"e@ : hŽ!H@ : gŽ!j@ : fŽ!¤@ : LVALx¼± Ņ _ ‚ ¬ 0 »ZÖ”9ÅIĄWŁZ Niin kuoli Debora Rebekan imettäjä, ja haudattiin alemmaisell’ž Niin kuoli Debora Rebekan imettäjä, ja haudattiin alemmaiselle puolelle BetEliä, tammen alle: ja se kutsuttiin itkutammeksi.’ž Ja rakensi siihen alttarin, ja kutsui sen paikan ElBetEl; sillä Jumala ilmestyi siinä hänelle, paetessansa veljensä edestä.’ž Niin tuli Jakob Lutsiin Kanaanin maalle, se on BetEl, kaiken sen väen kanssa kuin hänen kanssansa oli.’ž Ja he matkustivat. Ja Jumalan pelko tuli niille kaupungeille, jotka olivat heidän ympärillänsä, ettei he ajaneet Jakobin poikia takaa.’ž Niin he antoivat Jakobille kaikki vieraat Jumalat, jotka heidän käsissänsä olivat, ja korvarenkaansa, jotka heidän korvissansa olivat. Ja Jakob kaivoi ne sen tammen alle, joka oli Sikemin tykönä.’ž Ja nouskaamme ja menkäämme ylös BetEliin; että minä tekisin siihen alttarin Jumalalle, joka minua kuuli minun hätäaikanani, ja on ollut minun kanssani tiellä, jota minä matkustin.’ž Niin sanoi Jakob perheellensä, ja kaikille, jotka hänen kanssansa olivat: eroittakaat teistänne vieraat Jumalat, jotka teidän seassanne ovat, ja puhdistakaat teitänne, ja muuttakaat teidän vaatteenne.’ž Ja Jumala sanoi Jakobille: nouse ja mene ylös BetEliin, ja asu siellä: ja tee siihen alttari Jumalalle, joka sinulle ilmestyi, koska sinä pakenit veljes Esaun edestä.’ž Mutta he vastasivat: pitiköstä heidän tekemän meidän sisaremme kanssa, niinkuin jonkun porton kanssa?’ž Ja Jakob sanoi Simeonille ja Leville: te olette minulle mielikarvauden tehneet, saattaen minun haisevaiseksi tämän maakunnan asuvaisille, Kanaanealaisille ja Pheresiläisille: ja minä olen vähä joukko, koska he heitänsä kokoovat minun päälleni, niin he tappavat minun, ja minä hukutetaan, ja minun huoneeni.’ž Ja kaikki heidän hyvyytensä, lapsensa ja heidän vaimonsa he ottivat vangiksi, ja ryöstivät; niin myös kaikki, mitä huoneissa oli.’ž Ja veivät pois heidän lampaansa, karjansa, aasinsa, ja mitä sekä kaupungissa että kedolla oli.’ž Niin tulivat Jakobin pojat tapettuiden päälle, ja ryöstivät kaupungin; että he olivat häväisseet heidän sisarensa.’ž Ja tappoivat myös Hemorin, ja hänen poikansa Sikemin miekan terällä: ja ottivat Dinan Sikemin huoneesta, ja menivät pois.’ž Ja tapahtui kolmantena päivänä, koska he kipiämmällänsä olivat, ottivat kaksi Jakobin poikaa Simeon ja Levi, Dinan veljet, kumpikin miekkansa, ja menivät rohkiasti kaupunkiin: ja tappoivat jokaisen miehenpuolen.’ž Ja he olivat Hemorille kuuliaiset, ja Sikemille hänen pojallensa, kaikki jotka hänen kaupunkinsa portista kävivät ulos: ja ympärileikkasivat itsensä, jokainen miehenpuoli, jotka hänen kaupunkinsa portista kävivät ulos.’ž Heidän karjansa ja hyvyytensä, ja kaikki heidän eläimensä, eikö ne ole meidän omamme? Jos me muutoin olemme heidän tahtonsa jälkeen, niin että he asuvat meidän kanssamme.’ž Mutta siihen ne miehet antavat meille suosionsa, asuaksensa meidän kanssamme ja tullaksensa yhdeksi kansaksi: jos meistä ympärileikataan kaikki miehenpuoli, niin kuin he myös ympärileikatut ovat.’ž Nämät miehet ovat rauhalliset meidän kanssamme, ja tahtovat asua ja elää tällä maalla, ja katso, maa on kyllä avara heidän edessänsä: ottakaamme heidän tyttärensä meille emännäksi, ja antakaamme meidän tyttäremme heille.’ž Niin tuli Hemor ja hänen poikansa Sikem kaupunkinsa porttiin, ja puhuivat kaupunkinsa miehille, sanoen:’ž Ja se nuori mies ei viivytellyt sitä tehdäksensä: sillä hän rakasti suuresti Jakobin tytärtä, ja hän oli kunniassa pidettävä kaikkein ylitse isänsä huoneessa.’ž Ja heidän puheensa kelpasi Hemorille, ja Sikemille Hemorin pojalle.’ž Mutta jollette kuule meitä, ja anna teitänne ympärileikata; niin me otamme meidän tyttäremme, ja menemme matkaamme.’ž Niin me annamme meidän tyttäremme teille, ja otamme teidän tyttärenne meille, ja asumme teidän kanssanne ja tulemme yhdeksi kansaksi.kLVAL! ė9« J ” R É E µ g ’ ± ü‘e/¶5ümDĮŒOßśVŻs0» Mutta Timna oli Eliphan Esaun pojan jalkavaimo, joka syn’ž Mutta Timna oli Eliphan Esaun pojan jalkavaimo, joka synnytti hänelle Amalekin. Ne ovat Adan Esaun emännän lapset.’ž Ja Eliphan pojat olivat: Teman, Omar, Zepho, ja Gaetam ja Kenas.’ž Nämät ovat Esaun poikain nimet: Eliphas, Adan Esaun emännän poika: Reguel Basmatin Esaun emännän poika.’ž Nämät ovat Esaun sukukunnat Edomilaisten isän Seirin vuorella.’ž Niin asui Esau Seirin vuorella, ja tämä Esau on Edom.’ž Sillä heidän tavaransa oli niin suuri, ettei he taitaneet asua ynnä: ja se maa, jossa he muukalaiset olivat, ei vetänyt heitä heidän karjansa (paljouden) tähden.’ž Ja Esau otti emäntänsä, poikansa ja tyttärensä ja kaikki huoneensa sielut, ja karjansa ja kaikki juhtansa, ja kaiken sen tavaransa, kuin hän oli pannut kokoon Kanaanin maalla: ja meni (toiselle) maalle, veljensä Jakobin tyköä.’ž Oholibama synnytti Jeun, Jaelamin ja Koran. Nämät ovat Esaun lapset, jotka hänelle syntyivät Kanaanin maalla.’ž Ada synnytti Esaulle Eliphan. Ja Basmat synnytti Reguelin.’ž Ja Basmatin, Ismaelin tyttären, Nebajotin sisaren.’ž Esau otti emännät Kanaanin tyttäristä: Adan, Hetiläisen Elonin tyttären, ja Oholibaman, Anan Heviläisen Zibeonin pojan tyttären.’ž Tämä on Esaun sukukunta, joka on Edom.’ž Ja tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö, vanhana ja suuttununna elämästä. Ja hänen poikansa Esau ja Jakob hautasivat hänen.’ž Ja Isaak oli sadan ja kahdeksankymmenen ajastaikainen:’ž Ja Jakob tuli isänsä Isaakin tykö Mamreen, Arban kaupunkiin, joka on Hebron, jossa Abraham ja Isaak olivat muukalaiset olleet.’ž Silpan Lean piian pojat olivat: Gad ja Asser. Nämät ovat Jakobin pojat, jotka hänelle syntyneet olivat Mesopotamiassa.’ž Bilhan Rakelin piian pojat olivat: Dan ja Naphtali.’ž Rakelin pojat olivat: Joseph ja BenJamin.’ž Lean pojat olivat nämät: Jakobin esikoinen Ruben; niin Simeon, ja Levi, ja Juuda, ja Isaskar ja Zebulon.’ž Ja se tapahtui, koska IsraEl asui siinä maakunnassa, meni Ruben ja makasi Bilhan isänsä jalkavaimon kanssa. Ja IsraEl sai sen kuulla. Ja Jakobilla oli kaksitoistakymmentä poikaa.’ž Ja IsraEl matkusti edespäin, ja teki majansa tuolle puolelle Ederin tornia.’ž Ja Jakob pani patsaan hänen hautansa päälle: tämä on Rakelin haudan patsas hamaan tähän päivään asti.’ž Niin kuoli Rakel: ja hän haudattiin Ephratiin tien viereen, se on BetLehem.’ž Mutta hänen henkensä lähteissä, koska hänen piti kuoleman, kutsui hän hänen nimensä BenOni: mutta hänen isänsä kutsui hänen nimensä BenJamin.’ž Ja koska synnyttäminen oli hänelle raskaimmallansa; sanoi lastenämmä hänelle: älä pelkää, sillä tämä poika on sinulla myös oleva.’ž Ja he matkustivat BetElistä, ja kuin vielä vähä matkaa oli Ephratiin, niin synnytti Rakel, ja synnyttäminen oli hänelle sangen raskas.’ž Ja Jakob kutsui sen paikan, jossa Jumala hänen kanssansa puhunut oli, BetEl.’ž Mutta Jakob asetti muistopatsaan siihen paikkaan, jossa hän hänen kanssansa puhunut oli, (nimittäin) kivisen patsaan: ja uhrasi juomauhria, ja kaasi öljyä sen päälle.’ž Ja niin meni Jumala ylös hänen tyköänsä, siinä paikassa, kuin hän hänen kanssansa puhunut oli.’ž Ja sen maan, jonka minä olen antanut Abrahamille ja Isaakille, annan minä sinulle: ja sinun siemenelles sinun jälkees, annan minä sen maan.’ž Ja Jumala sanoi hänelle: Minä olen kaikkivaltias Jumala, ole hedelmällinen ja enäne, kansa ja kansain joukko pitää sinusta tuleman: ja kuninkaat pitää tuleman sinun kupeistas.’ž Ja Jumala sanoi hänelle: sinun nimes on Jakob: mutta ei silleen pidä sinun nimes kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl pitää sinun nimes oleman. Ja niin kutsuttiin hänen nimensä IsraEl.’ž Ja Jumala ilmestyi taas Jakobille, sitte kuin hän oli tullut Mesopotamiasta ja siunasi häntä.—LVAL!—cä  _ ¼ d Ü \  į ® ˆ  ‘!Ļ}.”T¶óc&éYōē Ja nämät ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsemäntoistakymmenen ajastaikainen, koska hän kaitsi karjaa veljeinsä kanssa, ja hän’ž Ja nämät ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsemäntoistakymmenen ajastaikainen, koska hän kaitsi karjaa veljeinsä kanssa, ja hän oli nuorella ijällänsä Bilhan ja Silpan, isänsä emäntäin lasten kanssa: ja Joseph ilmoitti isällensä, mikä paha sanoma heistä kuului.’ž Ja Jakob asui sillä maalla, jossa hänen isänsä muukalainen oli ollut: (nimittäin) Kanaanin maalla.’ž Se ruhtinas Magdiel, se ruhtinas Iram. Nämät ovat Edomin ruhtinaat, niin kuin he asuneet ovat perintö-maallansa, ja Esau on Edomilaisten isä.’ž Se ruhtinas Kenas, se ruhtinas Teman, se ruhtinas Mibtsar.’ž Se ruhtinas Oholibama, se ruhtinas Ela, se ruhtinas Pinon.’ž Ja nämät ovat Esaun ruhtinasten nimet heidän suvuissansa, paikoissansa ja nimissänsä: se ruhtinas Timna, se ruhtinas Alva, se ruhtinas Jetet.’ž Koska Baalhanan Akborin poika kuoli, tuli Hadar kuninkaaksi hänen siaansa, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Pagu: ja hänen emäntänsä nimi oli Mehetabeel, Matredin tytär, joka Mesahabin tytär oli.’ž Koska Saul kuoli, tuli Baalhanan Akborin poika kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Koska Samla kuoli, tuli Saul kuninkaaksi hänen siaansa, Rehobotin virran tyköä.’ž Koska Hadad kuoli, hallitsi Samla Masrekasta hänen siassansa.’ž Koska Husam kuoli, tuli Hadad Bedadin poika kuninkaaksi hänen siaansa, joka löi Midianilaiset Moabilaisten kedolla, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Avit.’ž Kuin Jobab kuoli, tuli Husam Temanilaisten maalta kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja koska Bela kuoli, tuli Jobab Seran poika Bosrasta kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Niin hallitsi Edomissa Bela Beorin poika: ja hänen kaupunkinsa nimi on Dinhaba.’ž Mutta kuninkaat kuin Edomin maalla hallitsivat, ennenkuin joku kuningas hallitsi Israelin lapsia, ovat nämät:’ž Se ruhtinas Dison, se ruhtinas Etser, se ruhtinas Disan. Nämät ovat Horilaisten ruhtinaat, heidän ruhtinastensa seassa Seirin maalla.’ž Nämät ovat Horilaisten ruhtinaat: se ruhtinas Lotan, se ruhtinas Sobal, se ruhtinas Zibeon, se ruhtinas Ana.’ž Disanin lapset olivat: Uts ja Aran.’ž Etserin lapset olivat: Bilhan, ja Savan ja Akan.’ž Disonin lapset olivat: Hemdan, ja Esban, Jetran ja Karan.’ž Mutta Ananin lapset olivat: Dison ja Oholibama Ananin tytär.’ž Nämät olivat Sibeonin lapset: Aja ja Ana. Tämä on se Ana, joka korvessa löi Jeminiläiset, kaitessansa isänsä Sibeonin aaseja.’ž Sobalin lapset olivat nämät: Alvan, Manahat, Ebal, Sepho ja Onam.’ž Mutta Lotanin lapset ovat: Hori ja Heman: ja Lotanin sisar Timna.’ž Dison, Etser ja Disan. Nämät ovat Horilaisten ruhtinaat, Seirin lapset Edomin maalla.’ž Mutta nämät ovat Seirin Horilaisen lapset, jotka sillä maalla asuivat: Lotan, Sobal, Sibeon, Ana.’ž Nämät ovat Esaun lapset, ja heidän ruhtinaansa. Hän on Edom.’ž Mutta nämät ovat Oholibaman Esaun emännän lapset: se ruhtinas Jeus, se ruhtinas Jaelam, se ruhtinas Kora. Nämät ovat ruhtinaat Oholibamasta, Anan tyttärestä, Esaun emännästä.’ž Ja nämät ovat Reguelin Esaun pojan lapset: se ruhtinasa Nahat, se ruhtinas Sera, se ruhtinas Samma, se ruhtinas Missa. Nämät ovat ruhtinaat Reguelista Edomilaisten maalla ja ovat Basmatin Esaun emännän lapset.’ž Se ruhtinas Kora, se ruhtinas Gaetam, se ruhtinas Amalek. Nämät ovat ruhtinaat Eliphasta Edomin maalla, ja ovat Adan lapset.’ž Nämät ovat ruhtinaat Esaun lapsista: Eliphan Esaun esikoisen lapset ovat nämät: se ruhtinas Teman, se ruhtinas Omar, se ruhtinas Zepho, se ruhtinas Kenas.’ž Mutta nämät olivat Oholibaman Esaun emännän pojat, Anan tyttären Zibeonin pojan tyttären lapset; jotka hän synnytti Esaulle: Jeus ja Jaelam ja Kora.’ž Mutta Reguelin lapset ovat nämät: Nahat, ja Zera, Samma, Missa. Ne ovat Basmatin Esaun emännän lapset.žLVALgĄ^j ½  8 į ¦  ‚ ) ŪBĖęu„ż„¹D°ą Koska Midianilaisten kauppamiehet siitä menivät ohitse, vetivät he Josephin ja ottivat ylös kuopasta,’ž Koska Midianilaisten kauppamiehet siitä menivät ohitse, vetivät he Josephin ja ottivat ylös kuopasta, ja myivät hänen Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen hopiapenninkiin; jotka veivät Josephin pois Egyptiin.’ž Tulkaat ja myykäämme häntä Ismaelilaisille, ja älkäämme satuttako käsiämme häneen: sillä hän on meidän veljemme ja lihamme; ja he kuulivat häntä.’ž Niin sanoi Juuda veljillensä: mitä me siitä hyödymme, että me murhaamme meidän veljemme ja salaamme hänen verensä?’ž Sitte istuivat he syömään leipää: ja kuin he nostivat silmänsä ja katselivat, niin katso, Ismaelilaisten joukko tuli Gileadista; ja heidän kameleinsa kannatus oli styraks, mastiks ja ladanum, ja vaelsivat viemään niitä alas Egyptiin.’ž Ja ottivat hänen ja heittivät kuoppaan: ja kuoppa oli tyhjä, ja ei ollut siinä vettä.’ž Ja tapahtui, koska Joseph tuli veljeinsä tykö, riisuivat he häneltä hameen, (nimittäin) sen kirjavan hameen, joka hänen yllänsä oli;’ž Ja Ruben vielä sanoi heille: älkäät vuodattako verta, vaan heittäkäät häntä tähän kuoppaan, joka on korvessa, ja älkäät satuttako kättänne häneen; sillä hän tahtoi pelastaa häntä heidän käsistänsä, saattaaksensa häntä jälleen isänsä tykö.’ž Koska Ruben sen kuuli, tahtoi hän häntä pelastaa heidän käsistänsä, ja sanoi: älkäämme hänen henkeänsä ottako.’ž Tulkaat siis, tappakaamme häntä, ja heittäkäämme häntä yhteen kuoppaan, ja sanokaamme: paha peto on hänen syönyt: niin saadaan nähdä, mihinkä hänen unensa joutuvat.’ž Ja sanoivat toinen toisellensa: katso, tuo unennäkiä tulee.’ž Kuin he kaukana näkivät hänen, ja ennenkuin hän heitä lähestyi, pitivät he neuvoa häntä vastaan, tappaaksensa häntä.’ž Ja mies sanoi: he läksivät täältä; sillä minä kuulin heidän sanovan: käykäämme Dotaniin. Niin Joseph meni veljeinsä perään, ja löysi heidät Dotanista.’ž Hän vastasi: minä etsin veljiäni: sanos minulle, kussa he kaitsevat karjaa.’ž Niin yksi mies kohtasi hänen eksyksissä kedolla; ja kysyi häneltä sanoen: mitäs etsit?’ž Hän sanoi: mene ja katso, ovatko veljes ja karja rauhassa, ja palaja minulle sitä sanomaan. Ja hän lähetti hänen Hebronin laaksosta; ja hän tuli Sikemiin.’ž Sanoi Israel Josephille: eikö veljes kaitse karjaa Sikemissä? Tule, minä lähetän sinun heidän tykönsä; hän vastasi: tässä minä olen.’ž Koska hänen veljensä menivät kaitsemaan karjaa Sikemiin,’ž Ja hänen veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä piti nämät sanat mielessänsä.’ž Ja kuin hän sitä saneli isällensä ja veljillensä, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: mikä uni se on, kuin sinä olet nähnyt? Pitääkö minun ja sinun äitis ja veljes tuleman ja kumartaman meitämme sinun edessäs maahan?’ž Ja hän taas näki toisen unen, ja jutteli sen veljillensä, ja sanoi: katso, minä näin vielä unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua.’ž Niin sanoivat hänen veljensä hänelle: sinäkö tulet meidän kuninkaaksemme, kokonansa hallitsemaan meitä? Ja vihasivat häntä vielä enemmin, hänen unensa ja puheensa tähden.’ž Katso, me olimme sitovanamme jalallisia vainiolla ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teidän jalallisenne seisoivat ympärillä, ja kumarsivat minun jalallistani.’ž Sillä hän oli sanonut heille, kuulkaas tätä unta, jonka minä näin.’ž Niin Joseph näki unen, ja ilmoitti sen veljillensä, josta he rupesivat häntä enemmin vihaamaan.’ž Kuin hänen veljensä näkivät, että hänen isänsä rakasti häntä enemmin kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä; ja ei voineet puhutella häntä ystävällisesti.’ž Mutta Israel rakasti Josephia enemmin kuin kaikkia muita lapsiansa, että hän oli syntynyt hänelle vanhalla ijällänsä: ja teki hänelle kirjavan hameen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:[)f@K Z)Å@K Y)@K X)e@K W)“@K V)T@K U)f@K T)š@K S)N@K R)–@K Q)k@K P)L@K O)g@K N)°@K M)¦@ K L) l@ K K) ¾@ K J) ^@ K I) w@ K H) _@K G)É@K F)…@K E)_@K D)†@K C)c@K B)@K A)l@K @)i@K ?(K@J >(V@J =(i@J <(Ģ@J ;(@J :(P@J 9(ƒ@J 8(@J 7(„@J 6(£@J 5( æ@J 4( P@J 3( ›@J 2( –@J 1( ‚@J 0(›@ J /(Ž@ J .(K@ J -(¬@ J ,(n@ J +(q@J *(g@J )(@J ('©@J ''…@J &'ƒ@J %'‚@J $'’@J #'Q@J "'„@I !'V@I  'd@I 'Ō@I ' J@I ' ƒ@I ' o@I ' ‡@I ' ą@I '¤@I '{@I '½@I 'Ż@ I '§@ I 'ƒ@ I 'g@ I '„@ I &i@I &³@I &ž@I &Z@I  &‹@I  &³@I  &¾@I  &u@I  &‹@I &Ø@H &@H &V@H &Ć@H &y@H &»@H &T@H &ę@H & b@H ’Ž& ¾@H žŽ& ö@H żŽ& P@H üŽ& É@H ūŽ&|@H śŽ&T@H łŽ&F@ H ųŽ&m@ H ÷Ž&N@ H öŽ&H@ H õŽ&n@ H ōŽ&‚@H óŽ%$h@H ņŽ%#Š@H ńŽ%"^@H šŽ%!r@H ļŽ% ’@H īŽ%U@H ķŽ%`@H ģŽ%`@H ėŽ%Š@? źŽ%”@? éŽ%u@? čŽ%ģ@? ēŽ%X@? ęŽ%‡@? åŽ%ń@? äŽ%q@? ćŽ%§@? āŽ%>@? įŽ%w@? {įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY: ’@   ’@   @@   S@   ¼@   j@    [@    Ą@    v@    į@    Z@   ¼@   Ż@   6@   Š@   F@   ź@   t@   ‘@   ³@  ’Ÿ Y@  žŸ C@  żŸ S@  üŸ &@  ūŸ Š@  śŸ€@  łŸ`@  ųŸš@  ÷Ÿ¦@  öŸ’@  õŸ“@  ōŸ¤@  óŸ@  ņŸš@  ńŸ\@  šŸ@  ļŸ•@  īŸm@  ķŸŽ@  ģŸŽ@  ėŸ’@  źŸß@  éŸĢ@  čŸ Ć@  ēŸ O@  ęŸ N@  åŸ ~@  äŸ d@  ćŸ¬@  āŸn@  įŸ‹@  ąŸŽ@  ߟ@  ŽŸŒ@  ŻŸv@  ܟ™@  ŪŸ«@  ŚŸ@  ŁŸž@  ŲŸ¬@  ן~@  ֟i@  ՟®@  ŌŸ r@  ӟ [@  ŅŸ Œ@  џ W@  ŠŸ ˆ@  ĻŸŽ@  ĪŸ”@  ĶŸ¦@  ĢŸŻ@  ĖŸk@  ŹŸ»@  ɟN@  ȟ×@  ĒŸw@  ʟ`@  ş^@  ğ|@  Ɵ@  ĀŸZ@  ĮŸŌ@  ĄŸ®@  æŸ u@ ¾Ÿ ‘@  ½Ÿ ‹@  ¼Ÿ @  »Ÿ é@  ŗŸ™@  ¹ŸH@ øŸē@  ·Ÿ@  ¶Ÿƒ@ µŸ@ “Ÿo@ ³Ÿ«@ ²ŸĆ@ ±ŸP@ °ŸØ@ Ɵi@ ®Ÿ„@ ­Ÿ5@ ¬ŸÕ@ «Ÿ{@ ŖŸ•@  ©Ÿ :@  ؟ •@  §Ÿ Q@  ¦Ÿ ˜@  „Ÿ €@ ¤Ÿv@ £Ÿ‹@ ¢Ÿ®@ ”Ÿ™@  Ÿ`@ ŸŸˆ@ žŸ†@ Ÿ@ œŸĻ@ ›ŸČ@ šŸ–@ ™Ÿ„@ {įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:OÆ q@Ģ NÆ @Ģ MÆ  ¤@Ģ LÆ  n@Ģ KÆ  @Ė JÆ  @Ė IÆ  q@Ė HÆ ƒ@Ė GÆ ~@Ė FÆ Ą@Ė EÆ l@Ė DÆ Ō@Ė CÆ }@Ė BÆ ²@ Ė AÆ j@ Ė @Æ .z@ Ė ?Æ -@ Ė >Æ ,¹@ Ė =Æ +„@Ė <Æ *•@Ė ;Æ )T@Ė :Æ (·@Ė 9Æ 'n@Ė 8Æ &c@Ė 7Æ %‡@Ė 6Æ $ż@Ė 5Æ #E@Ė 4Æ "ų@Ź 3Æ !K@Ź 2Æ  r@Ź 1Æ š@Ź 0Æ ˜@Ź /Æ ž@Ź .Æ @Ź -Æ Ź@ Ź ,Æ ł@ Ź +Æ ¶@ Ź *Æ Æ@ Ź )Æ ó@ Ź (Æ @Ź 'Æ ė@Ź &Æ Y@Ź %Æ ¼@Ź $Æ “@Ź #Æ Z@Ź "Æ V@Ź !Æ t@É  Æ [@É Æ  å@Ź Æ  %@Ź Æ  C@É Æ  @É Æ  [@É Æ A@É Æ @É Æ }@É Æ Ā@É Æ ž@É Æ a@É Æ U@É Æ “@É Æ k@ É Æ t@ É Æ W@ É Æ ¢@ É Æ ¤@ É  Æ ˜@É  Æ §@É  Æ ‡@É  Æ r@É  Æ d@É Æ ®@É Æ  ×@É Æ  ś@É Æ  Z@É Æ  ½@Č Æ  @Č Æ 1@Č Æ Q@Č Æ Z@Č ’® i@Č ž® W@Č ż® l@Č ü® .@Č ū® ×@Č ś® "ö@Č ł® !˜@Č ų®  U@Č ÷® Ć@Č ö® g@ Č õ® «@ Č ō® q@ Č ó® @ Č ņ® »@ Č ń® c@Č š® §@Č ļ®  @Č ī® —@Č ķ® ž@Č ģ® @Č ė® ×@Č ź® Œ@Č é® W@Č č® »@Ē ē® ­@Ē ę® }@Ē å®  Ć@Ē ä®  v@Ē ć®  ³@Ē ā®  Ž@Ē į®  ŗ@Ē ą® @Ē ß® '@Ē Ž® p@ Ē Ż® ‚@ Ē Ü® ‚@ Ē Ū® @ Ē Ś® ō@ Ē Ł® K@Ē Ų® "„@Ē ×® !„@Ē Ö®  I@Ē Õ® }@Ē {įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:šŃX@# ™ŃÖ@# ˜ŃM@# —Ńą@# –ŃW@# •Ń_@# ”Ń š@# “Ń F@# ’Ń d@# ‘Ń e@# Ń A@# ŃS@# ŽŃ]@ # Ń~@ # ŒŃ‡@ # ‹Ń[@ # ŠŃe@ # ‰Ńę@# ˆŃi@# ‡Ńę@# †Ń§@# …Ń‘@# „Ń°@# ƒŃ@@# ‚Ń É@# Ń š@# €Ń m@" Ń ^@" ~Ń ˜@" }Ń”@" |э@" {Ń8@" zŃg@" yŃæ@" xŃŠ@" wŃg@" vŃ¼@" uŃą@" tŃ¢@" sŃn@ " rŃ}@ " qŃ­@ " pŃU@ " oŃC@ " nŃæ@" mŃh@" lŃŃ@" kŃ\@" jŃŖ@" iŃ °@" hŃ @" gŃ Ē@" fŃ i@" eŃ b@! dŃS@! cŃo@! bŃY@! aŃ˜@! `Ń›@! _Ń‘@! ^Ń„@! ]Ńe@! \Ńy@! [с@! ZŃR@! YŃe@! XŃ S@! WŃ ‚@! VŃ `@! UŃ Ž@ ! TŃ ”@ ! SŃp@ ! RŃc@ ! QŃW@ ! PŃb@! OŃx@! NŃÅ@! MŃ­@! Lэ@! KŃ»@! JŃp@! Iѱ@! HŃ’@! GѦ@  FŃ€@  Eѐ@  DŃŒ@  Cѧ@  BŃž@  AŃĮ@  @Ń×@  ?Ńr@  >Ń°@  =Ń—@  <Ńƒ@  ;ŃB@  :Ń”@  9Ń ‚@  8Ń v@  7Ń Å@  6Ń n@  5Ń I@  4Ń›@  3Ńs@  2Ńl@  1ŃS@  0с@  /Ѧ@  .ŃÉ@  -ŃĖ@ ,Ńž@ +Ń²@ *Ń”@ )Ń @ (ѝ@ 'Ń:@ &ŃU@ %Ń²@  $Ń ģ@  #Ń w@  "Ń Æ@  !Ń Ė@   Ń @ zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ė²“tU6ųŁŗ›|]>įĀ£„eF'鏫ŒmN/ńŅ³”uV7łŚ»œ}^? Åń+Ž@£ Äń+†@£ Ćń+R@£ Āń+M@£ Įń+j@£ Ąń+Ž@£ æń+…@£ ¾ń+[@£ ½ń+W@£ ¼ń+O@"¢ »ń+ V@!¢ ŗń+ ‰@ ¢ ¹ń+ D@¢ øń+ h@¢ ·ń+ @@¢ ¶ń+i@¢ µń+s@¢ “ń+a@¢ ³ń+8@¢ ²ń+~@¢ ±ń+‰@¢ °ń+0@¢ Æń+u@¢ ®ń+G‰@¢ ­ń+Fd@¢ ¬ń+EU@¢ «ń+Dg@¢ Ŗń+CU@¢ ©ń+Bu@¢ Øń+A€@¢ §ń+@@ ¢ ¦ń+?q@ ¢ „ń+>S@ ¢ ¤ń+=z@ ¢ £ń+<q@ ¢ ¢ń+;<@¢ ”ń+:—@¢  ń+9t@¢ Ÿń+8M@¢ žń+7I@¢ ń+6~@¢ œń+5@¢ ›ń+4a@¢ šń+3Ė@¢ ™ń+2Y@” ˜ń+14@” —ń+0€’ž Minä olen elämän leipä.2 –ń+/e@” •ń+.P@” ”ń+-§@” “ń+,|@” ’ń++A@” ‘ń+*‰@” ń+)a@” ń+(¶@” Žń+'©@” ń+&d@” Œń+%v@” ‹ń+$G@” Šń+#‘@” ‰ń+"A@” ˆń+!S@” ‡ń+ ¤@” †ń+p@ ” …ń+~@ ” „ń+c@ ” ƒń+`@ ” ‚ń+±@ ” ń+¤@” €ń+`@” ń+Ž@” ~ń+~@” }ń+@” |ń+`@” {ń+5@” zń+©@” yń+-@” xń+|@"  wń+G@!  vń+~@   uń+„@  tń+ ”@  sń+ r@  rń+ “@  qń+ ƒ@  pń+ h@  oń+L@  nń+m@  mń+O@  lń+ˆ@  kń+.@  jń+G@  iń+\@  hń+=@  gń+/H@  fń+.o@  eń+-‡@  dń+,€@  cń++t@   bń+*=@   ań+)#@   `ń+(=@   _ń+'~@   ^ń+&V@  ]ń+%z@  \ń+$²@  [ń+#y@  Zń+"_@  Yń+!:@  Xń+ r@  Wń+I@  Vń+ø@  Uń+‡@Ÿ Tń+n@Ÿ Sń+H@Ÿ Rń+d@Ÿ Qń+@Ÿ Pń+½@Ÿ Oń+‹@Ÿ Nń+C@Ÿ Mń+e@Ÿ Lń+±@Ÿ ‰ ¹@€ @€ @€ @€ @€€ F€Ó&G€Y^–€0A—€ęu˜€_™€_š€_$›€_5œ€_B€ _Wž€ _bŸ€ _u € e ”€ e¢€e1£€e9¤€eN„€e`¦€ex§€lØ€l!©€l<Ŗ€lQ«€ŻB¬€Ż]­€…®€ć?Æ€żt°€oo±€"…N²€%Š*³€(ĪF“€.«µ€6:?:@:A:B:C:D:E:F:G:H:I:J:K:L:M:N:O:P:Q:R:S:T:U:V:W:X:Y:Z:[Y;Y<Y=Y>Y?Y@YAYBYCYDYEYFYGYHYIYJYKYLYMYNYOYP____________ _!_"_#_$_%_&_'_(_)_*_+_,_-_._/_0…^…_…`…a…b…c…d…e…f…g…h…i…j…k…l…m…n…o…p…q…r…s…t…u…v…w…x©4©5©6©7©8©9©:©;©<©=©>©?©@©A©B©C©D©E©F©G©H©I©J©K©L©M©N©O©P©Q©R©S©T©U©V©W©X©Y©Z©[©\©]©^©_©`©a©b©c©d©e©f©g©hÓ Ó Ó Ó Ó ÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓóqórósótóuóvówłłłłłłłłłł ł ł ł ł łłłłłłłłłłłłłłłłłłł ł!ł"ł#ł$ł%ł&ł'ł(ł)ł*ł+ł,ł-ł.`abcdefghijklmnopE<E=E>E?E@EAEBECEDEEEFQ^Q_Q`QaQbQcQdQeQfQgQhe&e'e(e)e*e+e,e-e.e/e0e1e2e3e4e5e6e7e8e9e:e;lSlTlUlVlWlXlYlZl[l\l]l^l_l`lalblcldlelflglh’8’9’:’;’<’=ęęęę ę ę ę ę ęęęęęęęęęęęęęęęęęęę ę!ę"ę#ę$ę%ę&<=>?@ABCDEFGHIJKLM $ % & ' ( ) * + , - . / 0 1 2 3 4 !"#$%&'()*+,-./0123456789:;<=I^I_I`IaIbIcIdIeIfIgIhIiIjIkIlImInIoIp‘i‘j‘k‘l‘m‘n‘o‘p‘q‘r‘s‘t‘u‘v‘w‘x‘y‘z————œ œœœœœœœœœœœœœœœœœœœ œ!œ"œ#œ$œ%œ&œ'œ(Ū8Ū9Ū:Ū;Ū<Ū=Ū>Ū?Ū@ŪAŪBŪCŪDŪEŪFŪGŪHŪIŪJŪKŪLļ)ļ*ļ+ļ,ļ-ļ.ļ/ļ0ļ1ļ2ļ3õsõtõuõvõwõxõyõzūūūūūūūūūū ū ū ūAūBūCūDūEūFūGūHūIūJūKūLūMūNūOXYZ[\]^_`abcdefghijklmnopqrstuvwxyz"#$%&'()*+,-./01                ? @ A B C D E F G H I J K L M N O w x y z     123456789:;<=>?WXYZ[\]^_`abcdefghijk456789:;<=>?@Aklmnopqrstuvwxyz%%%%%%%%%MHMIMJMKMLMMMNMOMPMQMRMSMTMUMVMWMXMYMZM[M\M]M^M_M`MaMbMcMdMeMfMgMhMiMjMkMlMmMnMoMpMqMrMsMtj jjjjjjjjjjjjjjjjjjj j!j"j#j$j%j&j'j(j)j*j+j,j-j.j/j0j1j2j3j4j5j6j7j8j9j:j;j<j=j>j?j@jAjBjCjDjEjFjGjHjIjJjKjLjMjNjOjPjQjRjSjTjUjVjWjXjYjZj[j\—:—;—<—=—>—?—@—A—B—C—D—E—F—G—H—I—J—K—L—M—N—O—P—Q—R—S—T—U—V—W—X—Y—Z—[—\—]—^—_—`—a—b—c—d—e—f—g—h—i—j—k—l—m·S·T·U·V·W·X·Y·Z·[·\·]·^·_·`·a·b·c·d·e·f·g·h·i·j·k·lćićjćkćlćmćnćoćpćqćrćsćtćućvćwćxćyćzčččččččččč č č č č ų.ų/ų0ų1ų2ų3ų4ų5ų6ų7ų8ų9ų:ų;ų<ų=ų>ų?ų@ųAųBųCųDųEųFųGųHųIųJųKųLrstuvwxyz G€$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$I’$€     X?X@XAXBXCXDXEXFXGXHXIXJXKXLXMXNXOXPXQXRXSXT456789:;<=>?@ABCD¶5¶6¶7¶8¶9¶:¶;¶<¶=¶>¶?¶@¶A¶B¶C¶D¶E¶F¶G¶H¶I¶J¶K¶L¶M¶N¶O¶P¶Q¶R¶S¶T¶U¶V¶W¶X¶Y¶Z¶[¶\¶]¶^¶_¶`¶a¶b¶c¶d¶e¶f¶g¶h¶i¶jšššššššššš š š š š ššššššššššššššššššš š!š"š#š$š%š&š'š(š)š*š+š,š-hijklmnopqrstuvwxy:8:9:::;:<:=:>:?:@:A:B:C:D:E:F:G:H:I:J:K:L:M:N:O:P:Q:R:S:T:U:V:W:X:Y:Z:[Y;Y<Y=Y>Y?Y@YAYBYCYDYEYFYGYHYIYJYKYLYMYNYOYP____________ _!_"_#_$_%_&_'_(_)_*_+_,_-_._/_0…^…_…`…a…b…c…d…e…f…g…h…i…j…k…l…m…n…o…p…q…r…s…t…u…v…w…x©4©5©6©7©8©9©:©;©<©=©>©?©@©A©B©C©D©E©F©G©H©I©J©K©L©M©N©O©P©Q©R©S©T©U©V©W©X©Y©Z©[©\©]©^©_©`©a©b©c©d©e©f©g©hÓ Ó Ó Ó Ó ÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓÓóqórósótóuóvówłłłłłłłłłł ł ł ł ł łłłłłłłłłłłłłłłłłłł ł!ł"ł#ł$ł%ł&ł'ł(ł)ł*ł+ł,ł-ł.`abcdefghijklmnopE<E=E>E?E@EAEBECEDEEEFQ^Q_Q`QaQbQcQdQeQfQgQhe&e'e(e)e*e+e,e-e.e/e0e1e2e3e4e5e6e7e8e9e:e;lSlTlUlVlWlXlYlZl[l\l]l^l_l`lalblcldlelflglh’8’9’:’;’<’=ęęęę ę ę ę ę ęęęęęęęęęęęęęęęęęęę ę!ę"ę#ę$ę%ę&<=>?@ABCDEFGHIJKLM $ % & ' ( ) * + , - . / 0 1 2 3 4 !"#$%&'()*+,-./0123456789:;<=I^I_I`IaIbIcIdIeIfIgIhIiIjIkIlImInIoIp‘i‘j‘k‘l‘m‘n‘o‘p‘q‘r‘s‘t‘u‘v‘w‘x‘y‘z————œ œœœœœœœœœœœœœœœœœœœ œ!œ"œ#œ$œ%œ&œ'œ(Ū8Ū9Ū:Ū;Ū<Ū=Ū>Ū?Ū@ŪAŪBŪCŪDŪEŪFŪGŪHŪIŪJŪKŪLļ)ļ*ļ+ļ,ļ-ļ.ļ/ļ0ļ1ļ2ļ3õsõtõuõvõwõxõyõzūūūūūūūūūū ū ū ūAūBūCūDūEūFūGūHūIūJūKūLūMūNūOXYZ[\]^_`abcdefghijklmnopqrstuvwxyz"#$%&'()*+,-./01                ? @ A B C D E F G H I J K L M N O w x y z     123456789:;<=>?WXYZ[\]^_`abcdefghijk456789:;<=>?@Aklmnopqrstuvwxyz%%%%%%%%%MHMIMJMKMLMMMNMOMPMQMRMSMTMUMVMWMXMYMZM[M\M]M^M_M`MaMbMcMdMeMfMgMhMiMjMkMlMmMnMoMpMqMrMsMtj jjjjjjjjjjjjjjjjjjj j!j"j#j$j%j&j'j(j)j*j+j,j-j.j/j0j1j2j3j4j5j6j7j8j9j:j;j<j=j>j?j@jAjBjCjDjEjFjGjHjIjJjKjLjMjNjOjPjQjRjSjTjUjVjWjXjYjZj[j\—:—;—<—=—>—?—@—A—B—C—D—E—F—G—H—I—J—K—L—M—N—O—P—Q—R—S—T—U—V—W—X—Y—Z—[—\—]—^—_—`—a—b—c—d—e—f—g—h—i—j—k—l—m·S·T·U·V·W·X·Y·Z·[·\·]·^·_·`·a·b·c·d·e·f·g·h·i·j·k·lćićjćkćlćmćnćoćpćqćrćsćtćućvćwćxćyćzčččččččččč č č č č ų.ų/ų0ų1ų2ų3ų4ų5ų6ų7ų8ų9ų:ų;ų<ų=ų>ų?ų@ųAųBųCųDųEųFųGųHųIųJųKųLrstuvwxyz F–€B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„B!„€                    !"#$%&'()*+,-./01!<!=!>!?!@!A!B!C!D!E!F!G!H!I!J!K!L!M!N!O!P!Q!R!S!T!U!V!W!X!Y&)&*&+&,&-&.&/&0&1&2&3&4&5&6&7&8&9&:&;&<&=&>&?&@&A&B&C&D&E+ ++++++++++f+g+h+i+j+k+l+m+n+o+p+q0000 0!0"0#0$0%0&0'0(0)0*0+0,0-0.0/005555555555555 5!5"5#5$5%5g5h5i5j5k5l5m5n5o5p5q5r5s5t5u5v::::::: :!:":#:$:%:&:':(:):*:+:,:-:.:/:0:1:2:3:4:5:6:7:8:9:::;:<:=:>:?:@DlDmDnDoDpDqDrDsDtDuDvDwDxDyDzIIIIIIIIII I I I]I^I_I`IaIbIcIdIeIfIgIhIiIjIkIlImInIoIpIqIrIsItIuOKOLOMONOOOPOQOROSOTOUOVOWOXOYOZO[O\O]O^O_T TTTTTTTTTTvTwTxTyTzYYYYYYYYYY Y Y Y Y YYYYYYYYYYYYYYYYYYY Y!Y"Y#Y$Y%Y&Y'Y(Y)Y*Y+Y,Y-Y.Y/Y0Y1Y2Y3Y4Y5Y6Y7Y8Y9Y:Y;Y<Y=Y>Y?Y@YA !"#$%&'()*+,-./01234567XUXVXWXXXYXZX[X\X]X^X_X`XaXbXcXdXeXfXgXhXiXjXkXlXmEFGHIJKLMNOPQRST¶k¶l¶m¶n¶o¶p¶q¶r¶s¶t¶u¶v¶w¶x¶y¼¼¼¼¼¼¼¼¼¼ ¼ ¼ ¼ ¼ ¼¼¼¼¼š.š/š0š1š2š3š4š5š6š7š8š9š:š;š<š=š>š?š@šAšBšCšDšEšFšGšHšIšJšKšLšMšNšOšPšQšRz     :\:]:^:_:`:a:b:c:d:e:f:g:h:i:j:k:l:m:n:o:p:q:rYQYRYSYTYUYVYWYXYYYZY[Y\Y]Y^Y_Y`YaYbYcYdYeYfYg_1_2_3_4_5_6_7_8_9_:_;_<_=_>_?_@_A_B_C_D_E_F_G_H_I_J_K_L_M_N_O_P_Q_R_S_T…y…z‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹ ‹ ‹ ‹ ‹ ‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹‹©i©j©k©l©m©n©o©p©q©r©s©t©u©v©w©x©y©zÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆ Æ Æ Æ Æ ÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÆÓÓÓÓÓÓ Ó!Ó"Ó#Ó$Ó%Ó&#LVAL @ėYē ‰ ¹ Q Ļ a  Ė ^  Ä H /9{3ß$«č’k Niin hän kyseli sen paikan miehiltä, sanoen: kussa on se portto, kuin istui näill’ž Niin hän kyseli sen paikan miehiltä, sanoen: kussa on se portto, kuin istui näillä kahdella lähteellä tien ohessa? He vastasivat: ei yksikään portto ole tässä ollut.’ž Mutta Juuda lähetti kauriin ystävänsä kanssa Odollamista, että hän vaimolta ottais pantin jälleen: ja ei hän löytänyt häntä.’ž Ja hän nousi ja meni, ja pani pois peitteen, ja puki jälleen leskivaatteet yllensä.’ž Hän sanoi: mitästä minä sinulle pantiksi annan? Hän vastasi: sinettis, sitees, ja sauvas, joka kädessäs on. Niin hän antoi ne hänelle, ja makasi hänen kanssansa, ja hän tuli raskaaksi hänestä.’ž Hän sanoi: minä lähetän kauriin laumastani. Hän vastasi: anna siis minulle pantti niin kauvaksi kuin sinä sen lähetät.’ž Ja hän poikkesi tien oheen hänen tykönsä, ja sanoi: annas minun maata kanssas; sillä ei hän tietänyt sitä miniäksensä. Hän vastasi: mitäs minun annat, jos sinä makaisit minun kanssani?’ž Koska Juuda näki hänen, luuli hän sen portoksi; sillä hän oli peittänyt kasvonsa.’ž Niin riisui hän yltänsä leskivaatteensa, ja verhoitti itsensä liinalla ja peitti itsensä, ja istui kahden lähteen veräjälle, joka on tiellä Timnatiin; sillä hän näki, että Sela oli kasvanut, ja ei häntä annettu sille emännäksi.’ž Niin ilmoitettiin Tamarille, sanoen: katso, appes menee ylös Timnatiin keritsemään lampaitansa.’ž Koska monta päivää oli kulunut, kuoli Suan tytär, Juudan emäntä. Ja kuin Juuda oli itsensä lohduttanut, meni hän Timnatiin, lammastensa keritsiäin tykö ystävänsä Hiran kanssa Odollamista.’ž Niin sanoi Juuda miniällensä Tamarille: ole leskenä isäs huoneessa siihenasti kuin minun poikani Sela kasvaa. Sillä hän ajatteli: tohtii tapahtua, että hän myös kuolee, niinkuin hänen veljensäkin. Niin Tamar meni pois, ja oli isänsä huoneessa.’ž Ja se paha, kuin hän teki, ei kelvannut \Herralle\, joka kuoletti myös hänen.’ž Mutta Onan tiesi, ettei siemen olisi tullut hänen omaksensa: koska hän siis makasi veljensä emännän kanssa, antoi hän sen pudota maahan, ja turmeli sen, ettei hän olisi antanut veljellensä siementä.’ž Niin sanoi Juuda (pojallensa) Onanille: mene veljes emännän tykö, ja ota häntä aviokses, herättääkses veljelles siementä.’ž Mutta Ger, Juudan esikoinen, oli paha \Herran\ edessä: ja \Herra\ kuoletti hänen.’ž Ja Juuda otti esikoisellensa Gerille emännän, jonka nimi oli Tamar.’ž Ja hän synnytti vielä pojan, ja kutsui hänen nimensä Sela. Ja Juuda oli Kesibissä, koska hän sen synnytti.’ž Ja hän taas tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hänen nimensä Onan.’ž Ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hänen nimensä Ger.’ž Ja Juuda näki siellä Kanaanin miehen tyttären, hänen nimensä oli Sua: ja otti hänen, ja meni hänen tykönsä.’ž Se tapahtui siihen aikaan, että Juuda meni alas veljeinsä tyköä, ja poikkesi yhden miehen tykö Odollamiin, jonka nimi oli Hira.’ž Mutta Midianilaiset myivät hänen Egyptiin Potipharille, Pharaon kamaripalvelialle ja huovinhaltialle.’ž Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä nousivat häntä lohduttamaan; vaan ei hän tahtonut antaa itsiänsä lohdutettaa, mutta sanoi: minä menen murehtien alas poikani tykö hautaan. Ja hänen isänsä itki häntä.’ž Ja Jakob repäisi vaatteensa, ja kääri säkin kupeisiinsa; ja murehti poikaansa monta päivää.’ž Ja hän tunsi sen, ja sanoi: tämä on minun poikani hame, paha peto on hänen syönyt: raadellen on Joseph revelty.’ž Ja lähettivät sen kirjavan hameen, ja antoivat kantaa isällensä, ja sanoivat: tämän me löysimme: tunnustele, jos tämä on poikas hame taikka ei?’ž Niin he ottivat Josephin hameen ja tappoivat kauriin, ja tahrasivat hameen vereen,’ž Ja palasi veljeinsä tykö, ja sanoi: ei ole nuorukainen siellä, voi minua! kuhunka minä menen?’ž Koska Ruben palasi kuopalle, niin katso, ei ollut Joseph kuopassa: ja hän repäisi vaatteensa, LVALuB  Ŗ Y š K ä a ŗŻ „!š+Ø^Š&ŠL Ja puhui hänelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonka’ž Ja puhui hänelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonkas olet meille tuonut, tuli minun tyköni, saattamaan minua häpiään.’ž Niin hän piti hänen hameensa tykönänsä, siihenasti kuin hänen isäntänsä kotia tuli,’ž Ja koska hän kuuli, että minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa, pakeni ja meni ulos.’ž Huusi hän perhettänsä, ja sanoi heille: katsokaat, hän on tuonut meille yhden Hebrealaisen miehen, saattamaan meitä häpiään: hän tuli minun tyköni makaamaan minun kanssani; mutta minä huusin korkialla äänellä.’ž Koska hän näki, että hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni ulos:’ž Ja hän tarttui hänen hameesensa, sanoen: makaa minun kanssani. Mutta hän jätti hameensa hänen käteensä, ja pakeni, ja meni ulos.’ž Ja tapahtui yhtenä päivänä, että Joseph meni huoneesen askaroitsemaan; ja ei ollut yksikään perheestä läsnä.’ž Mutta hän piti jokapäivä senkaltaiset puheet Josephin kanssa; mutta ei hän totellut maata hänen kanssansa, eli olla hänen kanssansa.’ž Ei pidä hän itseänsä tässä huoneessa suurempana minua, ei myös ole hän kieltänyt minulta mitään, paitsi sinun, siinä kuin sinä olet hänen emäntänsä: kuinka siis minä niin paljon pahaa tekisin ja rikkoisin Jumalaa vastaan?’ž Mutta hän kielsi, ja sanoi isäntänsä emännälle: katso, minun isäntäni ei tiedusta minulta, mitä huoneessa on, ja kaikki mitä hänellä on, antoi hän minun käteeni.’ž Ja tapahtui tämän jälkeen, että hänen isäntänsä emännän silmät paloivat Josephin päälle, ja sanoi: makaa minun kanssani.’ž Sentähden antoi hän kaikki Josephin haltuun, mitä hänellä oli, ja ei tiedustellut mitään häneltä, paitsi sitä ruokaa, jonka hän söi. Ja Joseph oli kauniin luontoinen, ja ihana kasvoilta.’ž Ja siitä ajasta kuin hän oli hänen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa päälle, siunasi \Herra\ sen Egyptiläisen huoneen Josephin tähden, ja \Herran\ siunaus oli kaikissa niissä, jotka hänellä kotona ja kedolla olivat.’ž Niin että hän löysi armon hänen edessänsä, ja tuli hänen palveliaksensa: ja hän asetti hänen huoneensa ylitse, ja kaikki mitä hänellä oli, antoi hän hänen käteensä.’ž Ja hänen isäntänsä näki, että \Herra\ oli hänen kanssansa; sillä kaikki, mitä hän teki, antoi \Herra\ menestyä hänen kädessänsä.’ž Ja \Herra\ oli Josephin kanssa, ja hän oli onnellinen mies, ja oli isäntänsä Egyptiläisen huoneessa.’ž Ja Josef vietiin alas Egyptiin: ja Potiphar Egyptiläinen Pharaon kamaripalvelia ja huovinhaltia osti hänen Ismaelilaisilta, jotka hänen sinne alas vieneet olivat.’ž Sitte tuli ulos hänen veljensä, jonka kädessä oli se punainen lanka; ja hänen nimensä kutsuttiin Sera.’ž Mutta koska hän kätensä takaperin veti, tuli ulos hänen veljensä, ja hän sanoi: miksis olet reväissyt? Tämä rikkirepäisemys on sinun tähtes: ja hänen nimensä kutsuttiin Perets.’ž Ja tapahtui hänen synnyttäissänsä, pisti toinen ulos kätensä, johonka lastenämmä tarttui, ja sitoi siihen punaisen langan, sanoen: tämä tulee ensisti ulos.’ž Ja tapahtui hänen synnyttämisensä ajalla, ja katso, kaksoiset olivat hänen kohdussansa.’ž Ja Juuda tunsi ne, ja sanoi: hän on minua hurskaampi: etten minä hänelle poikaani Selaa antanut. Kuitenkin ei hän enempää maannut häntä.’ž Mutta koska hän tuotiin edes, lähetti hän appensa tykö, sanoen: siitä miehestä, jonka nämät ovat, olen minä raskas. Ja sanoi: tunnetkos, kenenkä on tämä sinetti, side ja sauva.’ž Liki kolmen kuukauden jälkeen ilmoitettiin Juudalle: sinun miniäs Tamar on salavuoteessa ollut, ja katso, salavuoteesta on hän myös raskaaksi tullut. Juuda sanoi: viekäät häntä poltettaa.’ž Juuda sanoi: pitäkään ne, ettemme mitämaks häpiään tulisi; katso, minä lähetin kauriin, ja et sinä löytänyt häntä.’ž Mutta hän palasi Juudan tykö, ja sanoi: en minä löytänyt häntä; sanoivat myös sen paikan miehet, ettei tässä ole yhtäkään porttoa ollut. LVALÆ›“ ź k  “ % y .    ƒķRC ü¬+_ö U Mutta ylimmäinen juomanlaskia ei mu’ž Mutta ylimmäinen juomanlaskia ei muistanut Josephia, vaan unhotti hänen.’ž Mutta ylimmäisen leipojan antoi hän hirttää; niinkuin Joseph oli heille selittänyt.’ž Ja asetti ylimmäisen juomanlaskian jälleen (entiseen) virkaansa, antamaan Pharaon käteen juoma-astiaa.’ž Ja tapahtui kolmantena päivänä, koska Pharao piti syntymäpäiväänsä, teki hän pidon kaikille palvelioillensa, ja ylensi ylimmäisen juomanlaskian pään, ja ylimmäisen leipojan pään palvelioittensa seassa.’ž Ja kolmen päivän sisällä ylentää Pharao sinun pääs, ja ripustaa sinun hirsipuuhun: ja linnut syövät sinun lihas sinun päältäs.’ž Joseph vastasi, ja sanoi: tämä on sen selitys: kolme koria ovat kolme päivää.’ž Ja ylimmäisessä korissa oli kaikkinaisia leivotuita ruokia Pharaon tarpeeksi: ja linnut söivät niitä korista minun pääni päältä.’ž Koska ylimmäinen leipoja näki, että selitys oli hyvä; sanoi hän Josephille: minä myös uneksuin, ja katso, kolme palmikoittua koria oli minun pääni päällä.’ž Sillä minä olen salaisesti varastettu Hebrealaisten maalta; enkä ole tässä mitään tehnyt, että he minun tähän vankiuteen panivat.’ž Mutta muista minua tykönäs, koska sinun hyvin käy, ja tee sitte laupius minun kanssani, ettäs ilmoittaisit minun Pharaolle, ja antaisit minun ottaa täältä ulos.’ž Kolmen päivän sisällä korottaa Pharao sinun pääs, ja asettaa sinun jällensä entiseen virkaas: ja sinä annat Pharaon käteen juoma-astian niinkuin ennenkin, koska olit hänen juomansa laskia.’ž Ja Joseph sanoi hänelle: tämä on sen selitys: Kolme haaraa ovat kolme päivää.’ž Ja Pharaon juoma-astia oli minun kädessäni: niin minä otin viinamarjat, ja pusersin ne Pharaon juoma-astiaan, ja annoin sen juoma-astian Pharaon käteen.’ž Ja sillä viinapuulla oli kolme haaraa ja se oli niinkuin viheriöitsemällänsä, sen kukoistus kävi ylös, ja sen rypäleet tuleentuivat viinamarjoiksi.’ž Niin ylimmäinen juomanlaskia jutteli unensa Josephille, ja sanoi hänelle: minä näin unta ja katso, viinapuu oli minun edessäni.’ž He vastasivat häntä: me olemme nähneet unta, ja ei ole, joka sen selittää. Niin sanoi Joseph heille: Jumalan on selitys, kuitenkin jutelkaat se minulle.’ž Kysyi hän niiltä Pharaon palvelioilta, jotka hänen kanssansa herransa vankihuoneessa olivat, ja sanoi: miksi te olette tänäpänä surulliset?’ž Koska Joseph tuli aamulla heidän tykönsä, ja näki heidän murheelliseksi.’ž Ja molemmat näkivät unta, kumpikin unensa yhtenä yönä, kukin unensa selityksen jälkeen, Egyptin kuninkaan juomanlaskia ja leipoja, jotka olivat sidottuna vankihuoneessa.’ž Ja huovinhaltia pani Josephin heidän kanssansa palvelemaan heitä. Ja he olivat vankiudessa kappaleen aikaa.’ž Ja heitti heidät vankiuteen huovinhaltian huoneesen, vankihuoneesen siihen paikkaan, jossa Joseph oli vankina.’ž Niin Pharao vihastui molempain palveliainsa, ylimmäisen juomanlaskian ja ylimmäisen leipojan päälle.’ž Ja sitte tapahtui, että Egyptin kuninkaan ylimmäinen juomanlaskia ja leipoja rikkoivat herraansa Egyptin kuningasta vastaan:’ž Ja vankihuoneen haltia ei pitänyt mistään murhetta niistä, jotka hänen kädessänsä olivat; sillä \Herra\ oli Josephin kanssa, ja mitä hän teki, antoi \Herra\ menestyä.’ž Niin että hän antoi kaikki vangit vankihuoneessa Josephin käden alle, että kaikki mitä siellä tehtiin, se tehtiin hänen kauttansa.’ž Mutta \Herra\ oli Josephin kanssa, ja käänsi laupiutensa hänen tykönsä; ja antoi hänen löytää armon vankihuoneen haltian edessä.’ž Ja hänen isäntänsä otti Josephin, ja pani vankihuoneesen, jossa kuninkaan vangit olivat: ja niin hän oli siellä vankihuoneessa.’ž Koska hänen isäntänsä kuuli emäntänsä sanat, kuin hän puhui hänelle, sanoen: niin on sinun palvelias tehnyt minulle, vihastui hän sangen kovin.’ž Mutta koska minä riahdin ja huusin, jätti hän minulle hameensa ja pakeni ulos.LVAL—+œ9³ T Ļ  § 0 Ņ  Ø  RėŸ4žP¶Püiu°J h Ja niiden jälkeen tulevat seitsemän nälkävuotta, niin että kaikki senkaltainen’ž Ja niiden jälkeen tulevat seitsemän nälkävuotta, niin että kaikki senkaltainen viljan kyllyys unhotetaan Egyptin maalla, ja se kallis aika hävittää maakunnan.’ž Katso, seitsemän viljaista vuotta tulevat koko Egyptin maalle.’ž Se on nyt se, kuin minä Pharaolle sanonut olen: että Jumala ilmoitti Pharaolle, mitä hän tekevä on.’ž Mutta ne seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka astuivat ylös heidän jälkeensä, ovat seitsemän vuotta, ja ne seitsemän laihaa ja itätuulelta surkastunutta tähkäpäätä ovat seitsemän nälkävuotta.’ž Ne seitsemän kaunista lehmää ovat seitsemän vuotta, ja ne seitsemän täysinäistä tähkäpäätä ovat myös seitsemän vuotta: se on yhtäläinen uni.’ž Joseph sanoi Pharaolle: Pharaon uni on yhtäläinen: Jumala ilmoittaa Pharaolle, mitä hän tekevä on.’ž Ja ne pienet tähkäpäät nielivät ne seitsemän kaunista tähkäpäätä. Ja minä olen sen sanonut tietäjille, mutta ei ole joka sen minulle ilmoittais.’ž Sitte kävi ylös seitsemän kuivaa, pientä ja itätuulelta surkastunutta tähkäpäätä.’ž Ja taas näin minä unessani seitsemän tähkäpäätä kasvaneen yhdessä oljessa, täysinäistä ja kaunista.’ž Ja koska he olivat syöneet, ei heidän päällänsä mitään tuntunut, että he olivat syöneet; vaan olivat niin rumat nähdä kuin ennenkin. Niin minä heräsin.’ž Ja ne laihat ja rumat lehmät söivät ne ensimäiset seitsemän lihavaa lehmää.’ž Ja katso, heidän jälkeensä tulivat ylös toiset seitsemän pientä ja juuri rumaa ja laihaa lehmää: en ole minä koko Egyptin maalla nähnyt niin rumia.’ž Ja katso, virrasta tuli ylös seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, jotka kävivät laitumella ruohostossa.’ž Niin puhui Pharao Josephille: unessa olin minä seisovana virran reunalla.’ž Joseph vastasi Pharaota, sanoen: ei se ole minulla; mutta Jumala aavistaa kuitenkin Pharaolle hyvää.’ž Niin sanoi Pharao Josephille: minä olen unta nähnyt, ja ei ole sen selittäjää; mutta minä olen kuullut sinusta sanottavan: koskas unen kuulet, niin sinä taidat sen selittää.’ž Niin lähetti Pharao, ja antoi kutsua Josephin, ja he hopusti ottivat hänen vankiudesta ulos. Ja hän antoi itsensä keritä, ja muutti vaattensa ja tuli Pharaon tykö.’ž Ja niinkuin hän meille selitti, niin se tapahtui: sillä minä asetettiin minun virkaani ja hän hirtettiin.’ž Ja siellä oli meidän kanssamme Hebrealainen nuorukainen, huovinhaltian palvelia, ja me juttelimme hänelle, ja hän selitti meille meidän unemme: kummallekin unensa jälkeen selitti hän sen.’ž Niin me molemmat näimme yhtenä yönä unta, kumpikin unensa selityksen jälkeen me uneksuimme.’ž Koska Pharao vihastui palveliainsa päälle, ja pani minun ja ylimmäisen leipojan vankiuteen, huovinhaltian huoneesen;’ž Niin puhui ylimmäinen juomanlaskia Pharaolle, sanoen: minä muistan tänäpänä minun rikokseni.’ž Ja aamulla oli hänen henkensä murheellinen, lähetti ja antoi kutsua kokoon kaikki Egyptin noidat ja tietäjät, ja Pharao jutteli heille unensa. Mutta ei ollut, joka sen taisi selittää Pharaon edessä.’ž Ja ne seitsemän laihaa tähkää nielivät ne seitsemän paksua ja täysinäistä tähkäpäätä. Niin Pharao heräsi ja näki, että se oli uni.’ž Ja katso, seitsemän pientä ja itätuulelta surkastunutta tähkäpäätä kasvoivat niiden jälkeen.’ž Ja hän nukkui jällensä, ja näki toisen kerran unta: ja katso, seitsemän täysinäistä ja paksua tähkäpäätä kasvoivat yhdessä oljessa.’ž Ja ne rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää. Niin Pharao heräsi.’ž Sitte näki hän toiset seitsemän lehmää tulevan virrasta ylös, rumaa ja laihaa; ja seisoivat niiden (toisten) lehmäin tykönä virran reunalla.’ž Ja katso, virrasta astui ylös seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, jotka kävivät laitumella ruohostossa.’ž Ja tapahtui kahden ajastajan perästä, että Pharao näki unen, niinkuin hän olis seisonut virran tykönä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:֏,|@Q Տ,`@Q Ō,Ņ@Q ӏ,U@Q Ņ,Ņ@ Q я,›@ Q Š,ū@ Q Ļ,•@ Q Ī,{@ Q Ķ, a@Q Ģ, g@Q Ė, R@Q Ź, {@Q ɏ, q@Q ȏ,®@Q Ē,m@Q ʏ,<@Q ŏ,q@Q ď,Ż@P Ə,K@P Ā,‡@P Į,˜@P Ą+"‘@P æ+!@P ¾+ Ö@P ½+_@P ¼+‹@P »+Ī@P ŗ+‚@ P ¹+}@ P ø+v@ P ·+‰@ P ¶+|@ P µ+×@P “+‰@P ³+²@P ²+P@P ±+`@P °+@P Ə+Z@O ®+Ć@P ­+¦@P ¬+ć@P «+ V@O Ŗ+ „@O ©+ @O ؏+ g@O §+ Å@O ¦+¾@O „+ö@O ¤+z@O £+¤@O ¢+p@ O ”+§@ O  +¢@ O Ÿ+#@ O ž*&÷@ O *%æ@O œ*$Ģ@O ›*#¢@O š*"Ą@O ™*!³@O ˜* Œ@O —*K@O –*N@O •*{@O ”*Č@N “*f@N ’*=@N ‘*°@N *¢@N *W@N Ž*Ø@N *ų@N Œ*€@N ‹*ŗ@N Š*r@N ‰*1@N ˆ*Ö@N ‡*ˆ@ N †*]@ N …* »@ N „* \@ N ƒ* i@ N ‚* \@N * “@N €*8@N *Š@N ~*§@N }*k@N |*@N {*H@N z*Š@N y*x@M x)9h@M w)8š@M v)7“@M u)6ž@M t)5A@M s)4€@M r)3@M q)2|@M p)1…@M o)0Ń@M n)/;@M m).Ŗ@M l)-«@M k),“@ M j)+~@ M i)*™@ M h))T@ M g)(¬@ M f)'‘@M e)&f@M d)%C@M c)$’@M b)#”@M a)"ƒ@M `)!^@M _) u@M ^)ƒ@M ])”@K \)A@K LLVAL}Ŗ'† ō ± K ŗ  ŗ ! £  e»€Æ*®Ÿ^Ą r ’ Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sano’ž Mutta koska Jakob näki olevan jyviä myydä Egyptissä, sanoi hän pojillensa: mitä te katselette toinen toisenne päälle?’ž Ja kaikki maakunnat tulivat Egyptiin ostamaan Josephilta; sillä suuri nälkä oli kaikissa maakunnissa.’ž Koska nälkä tuli koko maakuntaan, avasi Joseph kaikki jyväaitat jokapaikassa, ja myi Egyptiläisille; sillä nälkä tuli aina raskaammaksi Egyptin maalla.’ž Kuin Egyptin maa myös kärsi nälkää, huusi kansa Pharaon tykö leivän tähden. Mutta Pharao sanoi kaikille Egyptiläisille: menkäät Josephin tykö; mitä hän sanoo teille, se tehkäät.’ž Rupesivat ne seitsemän nälkävuotta tulemaan, niinkuin Joseph oli (edellä) sanonut: ja nälkä tuli kaikkiin maakuntiin; mutta koko Egyptin maalla oli leipää.’ž Koska ne seitsemän viljavuotta olivat kuluneet Egyptin maalla,’ž Mutta toisen nimen hän kutsui Ephraim; sillä (sanoi hän) Jumala on tehnyt minun hedelmälliseksi minun raadollisuuteni maassa.’ž Ja kutsui esikoisensa nimen Manasse; sillä (sanoi hän) Jumala on antanut minun unhottaa kaiken minun vaivani, ja kaiken minun isäni huoneen.’ž Ja Josephille syntyi kaksi poikaa, ennenkuin kallis aika tuli, jotka hänelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tytär.’ž Ja Joseph kokosi sangen paljon jyviä, niinkuin santaa meressä, siihenasti että hän lakkasi lukemasta, sillä ne olivat epälukuiset.’ž Ja hän kokosi niinä seitsemänä vuonna kaikkinaisen elatuksen, joka oli Egyptin maalla, ja pani sen tähteelle kaupunkeihin: mitä elatusta maa kasvoi ympärinsä kunkin kaupungin, sen hän siihen tähteelle pani.’ž Ja maa kasvoi pivottaisin niinä seitsemänä viljavuosina.’ž Ja Joseph oli kolmenkymmenen ajastaikainen, koska hän seisoi Pharaon, Egyptin kuninkaan edessä. Ja Joseph läksi Pharaon tyköä, ja vaelsi ympärinsä kaiken Egyptin maan.’ž Ja Pharao kutsui Josephin nimen Salaisuutten selittäjäksi: ja antoi hänelle Asnatin, Potipheran Onin papin tyttären, emännäksi. Niin Joseph meni ympärinsä Egyptin maan.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: minä olen Pharao; ja ilman sinun tahdotas ei pidä yhdenkään ylentämän kättänsä taikka jalkaansa koko Egyptin maalla.’ž Ja antoi hänen ajaa toisessa vaunussansa, ja antoi huutaa hänen edellänsä: Abrek: ja asetti hänen koko Egyptin maan päälle.’ž Ja Pharao otti sormuksen kädestänsä, ja pani sen Josephin käteen: ja puetti hänen kalleisiin liinavaatteisiin, ja ripusti kultakäädyt hänen kaulaansa.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: katso, minä olen asettanut sinun koko Egyptin päälle.’ž Ole sinä minun huoneeni päällä, ja sinun sanalles pitää kaiken minun kansani kuuliaisen oleman; ainoastansa kuninkaallisessa istuimessa tahdon minä olla korkiampi sinua.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: että Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, niin ei ole yhtään niin taitavaa ja ymmärtäväistä kuin sinä olet.’ž Ja Pharao sanoi palvelioillensa: taidammeko me löytää tainkaltaisen miehen, jossa Jumalan henki on?’ž Ja se puhe kelpasi Pharaolle, ja kaikille hänen palvelioillensa.’ž Että ruokaa olis tähteelle pantu maakunnalle, niinä seitsemänä nälkävuonna, jotka tulevat Egyptin maalle, ettei maa hävitettäisi näljän tähden.’ž Ja he kootkaan kaikkinaista ravintoa niinä hyvinä vuosina, jotka tulevat, ja antakaan tulla jyviä Pharaon haltuun, varaksi kaupungeissa, ja tallella pitäkään.’ž Toimittakaan Pharao ja asettakaan ottomiehiä maakuntaan, ja ottakaan viidennen osan Egyptin maalta niinä seitsemänä viljavuonna.’ž Nyt siis Pharao etsikään toimellista ja taitavaa miestä, asettaaksensa Egyptin maan päälle.’ž Mutta että uni on kerrottu Pharaolle, se (aavistaa) että asia on Jumalalta päätetty, ja Jumala on pian sen tekevä.’ž Ja ei enämpi tiedetä siitä viljan kyllyydestä maakunnassa, sen kalliin ajan tähden, joka tulee; sillä se tulee sangen raskaaksi.–LVALv.ÆD Ķ •  ¦ = į & É A k:ČŽ–ī—õE¢Ś Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se on minun säkissäni. Nii’ž Ja sanoi veljillensä: minulle on annettu minun rahani jällensä, katso, se on minun säkissäni. Niin heidän sydämensä vavahtui, ja hämmästyivät keskenänsä, sanoen: miksi on Jumala meille näin tehnyt?’ž Koska yksi heistä avasi säkkinsä, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja äkkäsi rahansa säkkinsä suussa,’ž Ja he panivat kalunsa aaseinsa päälle, ja läksivät sieltä.’ž Ja Joseph käski heidän säkkinsä täytettää jyvillä, ja annettaa heidän rahansa jälleen itsekunkin omaan säkkiinsä, ja annettaa heille evästä matkalle; ja heille tehtiin niin.’ž Ja hän käänsi itsensä heistä, ja itki. Koska hän jällensä käänsi heidän puoleensa ja puhutteli heitä, otti hän Simeonin heiltä, ja sitoi hänen heidän nähtensä.’ž Vaan ei he tietäneet Josephin sitä ymmärtävän; sillä hän puhui heille tulkin kautta.’ž Ruben vastasi heitä, sanoen: enkö minä puhunut teille, sanoen: älkäät tehkö vääryyttä nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hänen verensä meiltä vaaditaan.’ž Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidän veljemme tähden; sillä me näimme hänen sielunsa ahdistuksen, koska hän meiltä armoa rukoili, ja emme kuulleet häntä; sentähden on tämä ahdistus meidän päällemme tullut.’ž Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, että teidän sananne todeksi löyttäisiin, ettette kuolisi; ja he tekivät niin.’ž Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidän veljistänne olla sidottuna teidän vankihuoneessanne; mutta menkäät te ja viekäät kotia, mitä te ostaneet olette nälkää vastaan kotonanne.’ž Ja kolmantena päivänä sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elää, niin tehkäät näin; sillä minä pelkään Jumalaa.’ž Niin hän pani heidät kiinni kolmeksi päiväksi.’ž Lähettäkäät yksi teistänne, joka tuo teidän veljenne tänne: mutta teidän pitää vankina oleman, niin teidän puheenne koetellaan, jos teissä totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao elää, te olette vakojat.’ž Siinä teitä pitää koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elää, ei teidän pidä täältä pääsemän, jollei teidän nuorin veljenne tule tänne.’ž Joseph sanoi heille: sepä se on, kuin minä olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette.’ž He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentä veljestä, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidän isämme tykönä, mutta yksi ei ole sillen eleillä.’ž Hän sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.’ž Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikä sinun palvelias ole ikänänsä olleet vakojat.’ž He vastasivat häntä: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviä.’ž Niin Joseph muisti unensa, jotka hän oli nähnyt heistä; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.’ž Ja Joseph tunsi veljensä, vaan ei he häntä tunteneet.’ž Ja Joseph näki veljensä, ja tunsi heidät, ja teeskeli hänensä oudoksi heitä vastaan, ja puhui kovasti heidän kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötävää.’ž Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hän antoi myydä jyviä kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hänen eteensä.’ž Niin läksivät Israelin lapset matkaan (jyviä) ostamaan muiden seurassa; sillä nälkä oli Kanaanin maalla.’ž Mutta BenJaminia, Josephin veljeä, ei lähettänyt Jakob veljiensä kanssa; sillä hän sanoi: ettei hänelle vahinkoa tapahtuisi.’ž Niin menivät kymmenen Josephin veljeä alas, ostamaan jyviä Egyptistä.’ž Ja sanoi: katso, minä kuulen Egyptissä olevan jyviä; menkäät alas sinne, ja ostakaat meille sieltä, että me eläisimme, ja emme kuolisi.NLVAL…7ģ`­ ķ K  Ą É ¦  ]ķIĻŁVļį<ęŒ Ja se mies teki niinkuin Joseph oli hänell’ž Ja se mies teki niinkuin Joseph oli hänelle käskenyt, ja vei miehet Josephin huoneesen.’ž Ottakaat myös teidän veljenne; ja valmistakaat, ja menkäät jälleen sen miehen tykö.’ž Ottakaat myös toinen raha teidän myötänne, ja se raha, jonka te toitte jällensä säkkein suussa, viekäät myötänne; taitaa olla, että se on epähuomiosta tapahtunut.’ž Niin sanoi Israel heidän isänsä heille: jos nyt kumminkin niin pitää oleman, tehkäät siis näin: ottakaat maan parhaista hedelmistä teidän astioihinne, ja viekäät sille miehelle lahjoja: jotakin mastiksia ja hunajaa, ja styraksia, ja ladanumia, ja dadelia ja mandelia.’ž Sillä jollei meillä olisi ollut viivytystä, totisesti me olisimme jo toisen kerran tulleet jällensä.’ž Minä takaan hänen edestänsä, kaipaa häntä minun käsistäni; jollen minä tuo häntä jälleen sinun tykös, ja pane häntä sinun etees, niin minä olen vikapää sinun edessäs kaikkena minun elinaikanani.’ž Niin sanoi Juuda isällensä Israelille: lähetä nuorukainen minun kanssani, niin me valmistamme ja lähdemme matkaan: että me eläisimme ja emme kuolisi, sekä me että sinä ja meidän lapsemme.’ž He vastasivat: se mies kysyi meistä niin visusti, ja meidän suvustamme, sanoen: vieläkö teidän isänne elää? Onko teillä vielä veljeä? Niin me vastasimme häntä kuin hän kysyi. Taitaisimmeko me ratki tietää hänen sanovan: tuokaat veljenne tänne.’ž Israel sanoi: miksi te teitte minua vastaan niin pahoin, että te sanoitte sille miehelle teillänne vielä olevan veljen.’ž Vaan jolles häntä lähetä, niin emme mekään mene; sillä se mies sanoi meille: ei teidän pidä näkemän minun kasvojani, jollei teidän veljenne ole teidän kanssanne.’ž Jos siis sinä nyt lähetät meidän veljemme meidän kanssamme, niin me menemme alas ja ostamme sinulle elatusta.’ž Niin vastasi häntä Juuda, sanoen: se mies haastoi meitä sangen kovin, ja sanoi: ei pidä teidän näkemän minun kasvojani, jollei teidän veljenne ole teidän kanssanne.’ž Ja koska he loppuivat syödä ne jyvät kuin he Egyptistä tuoneet olivat, sanoi heidän isänsä heille: menkäät jällensä sinne, ja ostakaat meille jotakin elatusta.’ž Mutta kallis aika ahdisti maata.’ž Hän sanoi: ei minun poikani pidä menemän alas teidän kanssanne: sillä hänen veljensä on kuollut, ja hän on jäänyt yksin, ja jos hänelle tapahtuis jotakin pahaa tiellä, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.’ž Ruben vastasi isällensä, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minä häntä jälleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna häntä minun haltuuni, minä hänen sinulle jälleen (kotia) tuon.’ž Niin sanoi Jakob heidän isänsä heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole elävissä, eikä Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielä viedä pois; minun kohtaani nämät kaikki tapahtuvat.’ž Ja tapahtui, koska he tyhjensivät säkkejänsä, katso, oli itsekunkin rahakäärö hänen säkissänsä: ja kuin he näkivät rahakäärönsä, hämmästyivät he isänsä kanssa.’ž Ja tuokaat teidän nuorin veljenne minun tyköni, niin minä ymmärrän, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minä myös teidän veljenne jälleen, ja saatte tehdä kauppaa tässä maakunnassa.’ž Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitä minä tunnen, jos te olette vaat: yksi teidän veljistänne jättäkäät minun tyköni, ja ottakaat teidän taloinne tarve, ja menkäät pois.’ž Me olimme kaksitoistakymmentä veljestä meidän isämme poikaa: yksi ei ole silleen eleissä, ja nuorin on nyt isämme tykönä Kanaanin maalla.’ž Ja me vastasimme häntä: me olemme vaat, emme ole ikänänsä oleet vakojat.’ž Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitä maan vakojina.’ž Koska he tulivat isänsä Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli, sanoen:GLVALw“ “ T  R É ņ v ķwśxŖĄź]Ģ4­b… Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nou’ž Ja koska he olivat lähteneet kaupungista, eikä vielä kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehiä, ja koska heidän saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyvän pahalla maksaneet?’ž Mutta aamulla päivän valjetessa, päästettiin miehet menemään aaseinensa.’ž Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman säkin suuhun, ynnä jyväinsä hinnan kanssa. Ja hän teki niinkuin Joseph hänelle käski.’ž Ja Joseph käski huoneensa haltiaa, sanoen: täytä miesten säkit jyvillä, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha säkkinsä suuhun.’ž Ja heille kannettiin ruokaa hänen pöydältänsä, mutta BenJaminille viisi kertaa enemmän kuin muille. Ja he joivat ja juopuivat hänen kanssansa.’ž Ja he istutettiin hänen kohdallensa, esikoinen esikoisuutensa jälkeen, ja nuorin nuoruutensa jälkeen: sitä miehet ihmettelivät keskenänsä.’ž Ja pantiin erinänsä hänelle ja erinänsä heille, niin myös Egyptiläisille, jotka hänen kanssansa atrioitsivat, erinänsä; sillä Egyptiläiset ei saa syödä Hebrealaisten kanssa, sillä se on Egyptiläisille kauhistus.’ž Ja kuin hän oli pessyt kasvona, tuli hän ulos; ja pidätti itsensä, ja sanoi: tuokaat leipää.’ž Ja Joseph kiiruhti itsensä; sillä hänen sydämensä paloi veljeänsä kohtaan, ja etsi siaa itkeäksensä; ja meni kamariinsa, ja itki siellä.’ž Niin hän nosti silmänsä ja näki veljensä BenJaminin, äitinsä pojan, ja sanoi: onko tämä teidän nuorin veljenne, josta te sanoitte minulle? Ja sanoi vielä: Jumala olkoon sinulle armollinen, minun poikani.’ž He vastasivat: sinun palvelias meidän isämme on rauhassa, ja elää vielä; ja he kumarsivat ja maahan lankesivat hänen edessänsä.’ž Ja hän tervehti heitä rakkaasti, ja sanoi: onko teidän vanha isänne rauhassa, josta te minulle sanoitte? Vieläkö hän elää?’ž Koska Joseph tuli huoneesen, kantoivat he lahjoja huoneesen hänelle käsissänsä, ja kumarsivat maahan hänen eteensä.’ž Mutta he valmistivat lahjojansa, siihen asti kuin Joseph tuli päivälliselle; sillä he olivat kuulleet, että heidän piti siellä syömän.’ž Ja se mies vei heidät Josephin huoneesen, antoi heille vettä pestä heidän jalkojansa, ja antoi ruokaa heidän aaseillensa.’ž Mutta hän sanoi: olkaat hyvässä turvassa, älkäät peljätkö: teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on teille tavaran antanut teidän säkkiinne: teidän rahanne olen minä saanut. Ja hän toi Simeonin heidän tykönsä.’ž Olemme myös toisen rahan myötämme tuoneet ostaaksemme jyviä; emme sitä tiedä, kuka on pannut jällensä meidän rahamme meidän säkkiimme.’ž Ja koska me tulimme yösialle, ja avasimme meidän säkkimme, katso, niin oli itsekunkin raha säkkinsä suussa täydellä painolla: sentähden olemme me ne jällensä myötämme tuoneet.’ž Ja sanoivat: ah, minun herrani, me olimme ennen tänne tulleet ostamaan jyviä.’ž Sentähden he menivät Josephin huoneenhaltian tykö, ja puhuttelivat häntä huoneen oven edessä,’ž Ja he pelkäsivät, että he vietiin Josephin huoneesen, ja sanoivat: me viedään tänne sen rahan tähden jonka me tätä ennen löysimme meidän säkeistämme: että hän soimais meitä, ja saattais meitä oikeuden alle, ja ottais meitä orjiksensa, ja meidän aasimme.’ž Ja kun Joseph näki BenJaminin heidän kanssansa, sanoi hän huoneensa haltialle: vie nämät miehet huoneesen, ja tee ja teurasta ja valmista; sillä heidän pitää minun kanssani päivällistä syömän.’ž Niin ottivat miehet nämät lahjat, ja ottivat kaksi sen vertaa rahaa myötänsä, ja BenJaminin: valmistivat itsensä ja menivät Egyptiin, ja seisoivat Josephin edessä.’ž Jumala kaikkivaltias antakoon teidän löytää laupiuden sen miehen edessä, että hän päästäis jälleen teille toisen teidän veljenne, ja (tämän) BenJaminin. Mutta minä, niinkuin minä olen lapsettomaksi joutunut, olen lapsetonna.§LVALSę8Ē L ś “ 2 · " ' Œ ŗe“3·.Ėt¤:æ4¤ė Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me ’ž Niin tapahtuis, koska hän näkis, ettei nuorukainen kanssa olisi, että hän kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidän isämme harmaat karvat murheella hautaan.’ž Jos minä nyt tulisin sinun palvelias minun isäni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidän kanssamme: sillä hänen henkensä riippuu tämän hengestä.’ž Jos te tämän myös minulta viette pois, ja hänelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan.’ž Ja toinen läksi minun tyköäni, josta sanottiin, että hän on kuoliaaksi revelty, ja en ole minä häntä vielä sitte nähnyt.’ž Niin sinun palvelias minun isäni sanoi meille: te tiedätte, että minun emäntäni synnytti minulle kaksi,’ž Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne mennä; vaan jos meidän nuorin veljemme on meidän kanssamme, niin me menemme; sillä emme saa nähdä sen miehen kasvoja, jollei meidän nuorin veljemme ole meidän kanssamme.’ž Niin sanoi meidän isämme: menkäät jälleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.’ž Ja koska me menimme sinun palvelias minun isäni tykö, ja ilmoitimme hänelle minun herrani sanat,’ž Niin sinä sanoit palvelioilles: jollei teidän nuorin veljenne tule teidän kanssanne, niin ei teidän pidä enää minun kasvojani näkemän.’ž Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen jättää isäänsä; sillä jos hän jättäis isänsä, niin hän kuolis.’ž Niin sinä sanoit palvelioilles: tuokaat häntä tänne minun tyköni, että minä saan nähdä hänen.’ž Niin me vastasimme meidän herraamme: meillä on vanha isä, ja nuorukainen syntynyt hänen vanhalla ijällänsä, jonka veli on kuollut, ja hän on yksinänsä jäänyt äidistänsä, ja hänen isänsä pitää hänen rakkaana.’ž Minun herrani kysyi hänen palvelioiltansa, sanoen: onko teillä isää taikka veljeä?’ž Niin Juuda astui hänen tykönsä, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja älkään julmistuko sinun vihas sinun palvelias päälle, sillä sinä olet niinkuin Pharao.’ž Mutta hän sanoi: pois se, että minä niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitää oleman minun orjani; mutta menkäät te rauhassa isänne tykö.’ž Ja Juuda sanoi: mitä me vastaamme minun herralleni? Taikka mitä me puhumme? Taikka millä me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytänyt sinun palveliais vääryyden: katso, me olemme meidän herramme orjat, sekä me, että se, jolta malja löydettiin.’ž Joseph sanoi heille: mikä työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietäneet, että senkaltainen mies kuin minä olen taitaa kyllä hyvin arvata.’ž Ja Juuda meni veljinensä Josephin huoneesen (sillä hän oli vielä silloin siellä); ja he lankesivat maahan hänen eteensä.’ž Niin repäisivät vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin päälle, ja palasivat kaupunkiin.’ž Ja hän etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin säkistä.’ž Ja he laskivat kiiruusti itsekukin säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.’ž Hän sanoi: olkaan nyt teidän sananne jälkeen: jonka tyköä se löydetään, hän olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.’ž Jonka tyköä sinun palvelioiltas se löydetään, hän kuolkaan: niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni.’ž Katso, rahan, jonka me löysimme säkkeimme suusta, olemme me jälleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?’ž He vastasivat häntä: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, että sinun palvelias niin tekisivät.’ž Ja kuin hän käsitti heidät, puhui hän nämät sanat heille.’ž Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hän kyllä hyvin taitaa arvata teistä? Te olette pahoin tehneet.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~H) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:üŻ¾Ÿ€aB#Q0l@W P0¹@W O0Ė@W N0µ@W M0Į@W L0 Ę@W K0 a@W J0 ƒ@V I0 ¢@V H0 –@V G0=@V F0¼@V E0ˆ@V D0Ź@V C0Å@V B0l@V A0„@V @0{@ V ?/]@ V >/Ø@ V =/@ V </Š@ V ;/i@V :/Ŗ@V 9/›@V 8/Ó@V 7/@V 6/±@V 5/J@V 4/Ÿ@V 3/ņ@V 2/3@U 1/Ą@U 0/f@U //¾@U ./@U -/ ~@U ,/ `@U +/ ²@U */ 6@U )/ ¤@U (/7@U '/d@ U &/ļ@ U %/W@ U $/į@ U #/Š@ U "/F@U !/Š@U  ."č@U .!D@U . š@U .æ@U .n@U .«@U .s@U .°@T .“@T .‰@T .5@T .€’ž Danin lapset: Husim./ .h@T .Y@T .Š@T .6@T .€@T .l@T .C@T  .«@T  ./@T  . 2@T  . Š@T  . )@T . ]@T . 5@T .q@ T . @ T .˜@ T . @ T .|@ T .€@T ._@T ’.€@T ž-€@T ż-¾@T ü-Ž@T ū-N@T ś-N@T ł-ž@T ų-Š@S ÷-~@S ö-g@S õ-“@S ō-@S ó-›@S ņ-š@S ń-w@S š-`@S ļ- ’@S ī- y@S ķ- z@ S ģ- ®@ S ė- Ą@ S ź-®@ S é-‰@ S č-g@S ē-Į@S ę-•@S å-¶@S ä-S@S ć-š@S ā,"˜@S į,!~@S ą, ¼@S ߏ,¹@Q Ž,@Q Ż,‹@Q ܏,{@Q Ū,j@Q Ś,Š@Q Ł,W@Q Ų,c@Q ׏,‰@Q qLVALDĘ.> ė 5   ß x ļ A ÓYąNīwŻB³ ¹;± Ja antoi heille kaikille itsekullekin muutinvaatteet, mutta BenJam’ž Ja antoi heille kaikille itsekullekin muutinvaatteet, mutta BenJaminille antoi hän kolmesataa hopiapenninkiä, ja viidet muutinvaatteet.’ž Ja Israelin lapset tekivät niin, ja Joseph antoi heille vaunut Pharaon käskyn jälkeen, ja antoi myös heille evään matkalle.’ž Älkäät myös totelko teidän talonne kappaleita: sillä kaikki Egyptin maan hyvyys pitää teidän oleman.’ž Ja käske heitä: tehkäät niin, ottakaat teillenne vaunut Egyptin maalta teidän lapsillenne, ja emännillenne, ja tuokaat teidän isänne ja tulkaat.’ž Niin ottakaat teidän isänne, ja teidän perheenne ja tulkaat minun tyköni: minä annan teille Egyptin maan hyvyyden, ja te syötte maan ytimen.’ž Ja Pharao sanoi Josephille: sano veljilles, tehkäät näin: sälyttäkäät teidän juhtainne päälle, ja menkäät matkaanne; ja kuin te tulette Kanaanin maalle,’ž Koska se sanoma kuului Pharaon huoneesen, nimittäin, että Josephin veljet tulleet olivat, oli se hyvä Pharaon mielestä, ja kaikkein hänen palveliainsa.’ž Ja hän antoi suuta kaikille veljillensä, ja itki heidän ylitsensä; ja sitte puhuivat hänen veljensä hänen kanssansa.’ž Ja hän halasi veljeänsä BenJaminia kaulasta ja itki, ja BenJamin myös itki hänen kaulassansa.’ž Ja ilmoittakaat minun isälleni kaikki minun kunniani Egyptissä, ja kaikki mitä te nähneet olette. Rientäkäät siis ja tuokaat minun isäni tänne.’ž Ja katso, teidän silmänne näkevät, ja minun veljeni BenJaminin silmät, että minä puhun teidän kanssanne suusta suuhun.’ž Siellä minä elätän sinua, vielä on viisi nälkävuotta, ettet sinä ja sinun huonees, ja kaikki kuin sinulla on, hukkuisi.’ž Ja sinä olet asuva Gosenin maassa, ja olet oleva juuri läsnä minua, sinä ja sinun lapses ja sinun lastes lapset, sinun karjas, pienet ja suuret, ja kaikki mitä sinulla on.’ž Rientäkäät ja menkäät minun isäni tykö, ja sanokaat hänelle: näin sanoo sinun poikas Joseph: Jumala on minun asettanut koko Egyptin maan herraksi, tule alas minun tyköni, ja älä viivyttele.’ž Ja nyt ette ole minua tänne lähettäneet, vaan Jumala, joka myös minun asetti isäksi Pharaolle, ja herraksi kaiken hänen huoneensa päälle, ja koko Egyptin maan esimieheksi.’ž Mutta Jumala on minun lähettänyt teidän edellänne, tallella pitämään teitä maan päällä, ja elättämään teitä suuren pelastuksen kautta.’ž Kaksi nälkävuotta on jo ollut maassa, ja vielä nyt on viisi vuotta, niin ettei kynnetä eikä niitetä.’ž Ja nyt, älkäät surulliset olko, ja älkäät niin kovin hämmästykö, että te olette minua tänne myyneet; sillä teidän henkenne elatuksen tähden on Jumala minun teidän edellänne tänne lähettänyt.’ž Niin sanoi Joseph veljillensä: tulkaat siis minun tyköni. Ja he tulivat. Ja hän sanoi: minä olen Joseph teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.’ž Ja Joseph sanoi veljillensä: minä olen Joseph. Vieläkö minun isäni elää? Mutta ei hänen veljensä taitaneet häntä vastata; sillä he olivat niin hämmästyneet hänen kasvoinsa edessä.’ž Ja itki korkealla äänellä, niin että Egyptiläiset ja Pharaon perhe sen kuulivat.’ž Niin ei Joseph voinut itseänsä silleen pidättää kaikkein niiden edessä, jotka hänen tykönänsä seisoivat, ja hän huusi: menkäät ulos kaikki minun tyköäni; ja ei yksikään seisonut hänen tykönänsä, koska Joseph itsensä ilmoitti veljillensä.’ž Sillä kuinka minä taidan mennä minun isäni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minä näkisi sitä surkeutta, johon minun isäni joutuu.’ž Ja nyt siis jääkään sinun palvelias nuorukaisen edestä minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menkään veljeinsä kanssa.’ž Sillä sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isäni edessä, sanoen: jollen minä häntä tuo jällensä sinun tykös, niin minä sen edestä kaiken minun elinaikani olen vikapää kärsimään.eLVAL bĘ8z ś z  ›   ē G Ö”D‘_0…BÖV –=Õ c³ Ja Josephin pojat, jotka hänelle olivat syntyneet Egyptissä, olivat kaksi henkeä. Nii’ž Ja Josephin pojat, jotka hänelle olivat syntyneet Egyptissä, olivat kaksi henkeä. Niin että kaikki henget Jakobin huoneesta, jotka tulivat Egyptiin olivat seitsemänkymmentä.’ž Kaikki henget, kuin tulivat Jakobin kanssa Egyptiin, jotka olivat tulleet hänen kupeistansa, paitsi Jakobin poikain emäntiä, ovat kaikki yhteen, kuusiseitsemättäkymmentä henkeä.’ž Nämät ovat Bilhan lapset, jonka Laban antoi tyttärellensä Rakelille, ja hän synnytti nämät Jakobille, kaikki yhteen, seitsemän henkeä.’ž Naphtalin lapset: Jahseel, Guni, Jetser ja Sillem.’ž Nämät ovat Rakelin lapset, jotka ovat Jakobille syntyneet, kaikki yhteen, neljätoistakymmentä henkeä.’ž BenJaminin lapset: Bela, Beker, Asbel, Gera, Naaman, Ehi ja Ros; Mupim, Hupim, ja Ard.’ž Ja Josephille olivat syntyneet Egyptin maalla, jotka hänelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tytär: nimittäin Manasse ja Ephraim.’ž Rakelin Jakobin emännän lapset: Joseph ja BenJamin.’ž Nämät ovat Silpan lapset, jonka Laban antoi tyttärellensä Lealle, ja hän synnytti Jakobille nämät kuusitoistakymmentä henkeä.’ž Asserin lapset: Jemna, Jesua, Jesui, Bria ja Sera heidän sisarensa. Mutta Brian lapset: Heber ja Malkiel.’ž Gadin lapset: Ziphion, Haggi, Suni, Etsbon, Eri, Arodi ja Areli.’ž Nämät ovat Lean lapset, jotka hän synnytti Jakobille Mesopotamiassa, ja Dinan hänen tyttärensä. Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä olivat kolmeneljättäkymmentä henkeä.’ž Ja Sebulonin lapset: Sered, Elon ja Jahleel.’ž Ja Isaskarin lapset: Tola, Phua, Job ja Simron.’ž Juudan lapset: Ger, Onan, Sela, Perets ja Sera. Mutta Ger ja Onan kuolivat Kanaanin maalla. Ja Peretsin pojat olivat: Hetsron ja Hamul.’ž Levin lapset: Gerson, Kahat ja Merari.’ž Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zohar: niin myös Saul, Kananean vaimon poika.’ž Ja Rubenin lapset: Hanok, Pallu, Hetsron ja Karmi.’ž Ja nämät ovat Israelin lasten nimet, jotka tulivat Egyptiin: Jakob ja hänen poikansa. Jakobin esikoinen Ruben.’ž Hänen poikansa ja hänen poikainsa pojat hänen kanssansa, hänen tyttärensä ja hänen lastensa tyttäret, ja kaikki hänen siemenensä, vei hän kanssansa Egyptiin.’ž Ja he ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he olivat koonneet Kanaanin maalla, ja tulivat Egyptiin, Jakob ja kaikki hänen siemenensä hänen kanssansa.’ž Ja Jakob läksi BerSabasta: ja Israelin lapset veivät isänsä Jakobin ynnä lastensa ja emäntäinsä kanssa, vaunuissa, jotka Pharao oli häntä tuomaan lähettänyt.’ž Minä menen Egyptiin sinun kanssas, ja minä jällensä sinun sieltä johdatan. Ja Joseph laskee kätensä sinun silmäis päälle.’ž Ja hän sanoi: Minä olen Jumala, sinun isäs Jumala: älä pelkää mennä Egyptiin: sillä minä teen sinun siellä suureksi kansaksi.’ž Ja Jumala puhui yöllä näyssä Israelille, sanoen: Jakob, Jakob. Hän vastasi: tässä minä olen.’ž Niin läksi Israel kaiken sen kanssa kuin hänellä oli, ja koska hän tuli BerSabaan, uhrasi hän uhria isänsä Isaakin Jumalalle.’ž Ja Israel sanoi: nyt minulla kyllä on, että minun poikani Joseph vielä elää: minä menen häntä katsomaan ennekuin minä kuolen.’ž Niin he sanoivat hänelle kaikki Josephin sanat, kuin hän heille puhunut oli. Ja kuin hän näki vaunut, jotka Joseph oli lähettänyt häntä tuomaan, niin Jakobin, heidän isänsä henki virkosi.’ž Ja ilmoittivat hänelle, sanoen: vielä Joseph elää, ja on koko Egyptin maan herra; ja hänen sydämensä hämmästyi, sillä ei hän uskonut heitä.’ž Niin he läksivät Egyptistä, ja tulivat Kanaanin maalle isänsä Jakobin tykö.’ž Niin hän lähetti veljensä matkaan, ja sanoi heille: älkäät riidelkö tiellä.’ž Mutta isällensä lähetti hän kymmenen aasia sälytettyä Egyptin hyvyydellä, ja kymmenen aasintammaa, kannattaen jyviä ja leipää ja evästä isällensä matkalle.<LVALātµ  × ļ  Ł O n  (č鳔#“ÕoÆ| Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he hänen tykönsä toisna vuonna, ja sanoivat hänelle: emme taida salata meidän herraltamme, ettei ainoastansa raha o’ž Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he hänen tykönsä toisna vuonna, ja sanoivat hänelle: emme taida salata meidän herraltamme, ettei ainoastansa raha ole kulunut, mutta myös kaikki karja on meidän herrallamme, ja ei ole mitään jäänyt meidän herramme edessä, paitsi meidän ruumistamme ja meidän peltoamme.’ž Ja he toivat karjansa Josephille, ja Joseph antoi heille leipää hevosten, ja lammasten, ja karjan ja aasein edestä. Niin hän ruokki heitä leivällä sen vuoden, kaiken heidän karjansa edestä.’ž Joseph sanoi: tuokaat teidän karjanne, ja minä annan teille karjanne edestä, jos raha on puuttunut?’ž Koska raha oli kulunut Egyptin ja Kanaanin maalta, niin tulivat kaikki Egyptiläiset Josephin tykö, sanoen: anna meille leipää, miksi meidän pitää kuoleman edessäs, että raha on puuttunut?’ž Ja Joseph kokosi kaiken rahan kuin löyttiin Egyptin ja Kanaanin maalla, jyväin edestä kuin he ostivat. Ja Joseph vei rahan Pharaon huoneesen.’ž Ja ei ollut leipää kaikessa maassa; sillä sangen raskas nälkä oli, niin että Egyptin ja Kanaanin maa nääntyi näljän tähden.’ž Ja Joseph elätti isänsä, veljensä ja koko isänsä huoneen, sen jälkeen kuin heillä lapsia oli.’ž Niin Joseph toimitti isänsä ja veljensä asumaan, ja antoi heille omaisuuden Egyptin maalla, parhaassa maan paikassa; nimittäin Rameseksen maalla, niinkuin Pharao oli käskenyt.’ž Ja Jakob siunasi Pharaota, ja läksi hänen tyköänsä.’ž Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja kolmekymmentä ajastaikaa: vähä ja paha on minun elämäni aika ja ei ulotu minun isäini kulkemisen aikaan.’ž Niin Pharao sanoi Jakobille: kuinka vanha sinä olet?’ž Ja Joseph toi isänsä, Jakobin, sisälle, ja asetti hänen Pharaon eteen. Ja Jakob siunasi Pharaota.’ž Egyptin maa on altis sinun edessäs; aseta isäs asumaan ja veljes kaikkein parhaasen paikkaan tässä maassa: asukaan Gosenin maalla. Ja jos sinä ymmärrät, että heidän seassansa on kelvollisia miehiä, niin aseta heitä minun karjani päälle.’ž Niin Pharao puhui Josephille, sanoen: sinun isäs ja veljes ovat tulleet sinun tykös.’ž Ja sanoivat vielä Pharaolle: me olemme tulleet asumaan teidän kanssanne tälle maalle; sillä sinun palvelioillas ei ole laidunta karjallensa, niin kova nälkä on Kanaanin maalla. Niin suo sinun palvelias asua Gosenin maalla.’ž Niin Pharao sanoi hänen veljillensä: mikä teidän virkanne on? He vastasivat: sinun palvelias ovat paimenet, sekä me että meidän isämme.’ž Ja hän otti viisi nuorimmista veljistänsä, ja asetti Pharaon eteen.’ž Niin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle, ja sanoi: minun isäni ja minun veljeni, heidän karjansa, pienet ja suuret, ja kaikki, mitä heillä on, ovat tulleet Kanaanin maalta; ja katso, he ovat Gosenin maalla.’ž Niin sanokaat: sinun palvelias ovat tottuneet karjaa kaitsemaan, hamasta meidän nuoruudestamme niin tähänasti, sekä me että meidän isämme: että te saisitte asua Gosenin maalla, sillä kaikki paimenet ovat kauhistus Egyptiläisille.’ž Koska siis Pharao kutsuu teitä ja sanoo: mikä teidän virkanne on?’ž Ja he ovat paimenet, sillä he ovat tottuneet karjaa kaitsemaan: niin myös suuret ja pienet karjansa, ja kaikki, mitä heillä oli, ovat tuoneet myötänsä.’ž Ja Joseph sanoi veljillensä, ja isänsä huoneelle: minä menen ja ilmoitan Pharaolle, ja sanon hänelle: minun veljeni ja isäni huone, jotka olivat Kanaanin maalla, ovat tulleet minun tyköni.’ž Niin sanoi Israel Josephille: nyt minä mielelläni kuolen, että minä näin sinun kasvos, ja ettäs vielä elät.’ž Niin valmisti Joseph vaununsa ja meni isäänsä Israelia vastaan Goseniin. Ja koska hän sai nähdä hänen, halasi hän häntä kaulasta ja itki hetken aikaa hänen kaulassansa.’ž Ja hän lähetti edellänsä Juudan Josephin tykö, osoittamaan hänelle tietä Goseniin, ja he tulivat Gosenin maalle.NLVALo%t ×  i æ V Ģ ĒĀGĆW’Č@„G±Œ Ja Israel sanoi Josephille: en minä ajatellut nähdä sinun kasvo’ž Ja Israel sanoi Josephille: en minä ajatellut nähdä sinun kasvojas, ja katso, Jumala on antanut minun myös nähdä sinun siemenes.’ž Sillä Israelin silmät olivat pimiät vanhuudesta, eikä taitanut hyvin nähdä. Ja hän vei heidät hänen tykönsä. Ja hän antoi suuta heidän, ja otti heitä syliinsä.’ž Ja Joseph vastasi isäänsä: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle täällä antanut. Ja hän sanoi: tuos heitä minun tyköni siunatakseni heitä.’ž Ja Israel näki Josephin pojat, ja sanoi: kutka nämät ovat?’ž Ja koska minä tulin Mesopotamiasta, kuoli minulta Rakel Kanaanin maalla, tiellä, koska vielä kappale matkaa oli Ephrataan; ja minä hautasin hänen siellä Ephratan tiellä, se on Betlehem.’ž Mutta sinun lapses, jotkas siität niiden jälkeen, pitää oleman sinun, ja pitää nimitettämän veljeinsä nimellä, heidän perimisestänsä.’ž Nyt siis ne kaksi sinun poikaas, jotka sinulle ovat syntyneet Egyptissä, ennenkuin minä tulin tänne sinun tykös, pitää oleman minun; nimittäin Ephraim ja Manasse, niinkuin Ruben ja Simeon ovat minun.’ž Ja sanoi minulle: katso, minä annan sinun olla hedelmällisen ja lisääntyä, ja teen sinun paljoksi kansaksi; ja annan myös tämän maan sinun siemenelles sinun jälkees, ijankaikkiseksi perimiseksi.’ž Ja Jakob sanoi Josephille: Jumala kaikkivaltias näkyi minulle Lutsissa Kanaanin maalla; ja siunasi minua.’ž Niin Jakobille ilmoitettiin, sanoen: katso, sinun poikas Joseph tulee sinun tykös. Ja Israel vahvisti itsensä ja istui vuoteessa.’ž Sitte sanottiin Josephille: katso, sinun isäs sairastaa. Ja hän otti molemmat poikansa kanssansa, Manassen ja Ephraimin.’ž Hän sanoi: vanno minulle. Ja hän vannoi hänelle. Ja Israel kallisti itsensä päänalaiselle.’ž Mutta minä tahdon maata minun isäini tykönä, ja sinun pitää viemän minua Egyptistä, ja hautaaman minua heidän hautaansa. Ja hän sanoi: minä teen sinun sanas jälkeen.’ž Ja koska Israelin päivät joutuivat kuolla, kutsui hän poikansa Josephin, ja sanoi hänelle: jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin laske nyt kätes minun kupeeni alle, ettäs tekisit laupiuden ja totuuden minun kanssani, ettes hautaisi minua Egyptiin.’ž Ja Jakob eli Egyptin maalla, seitsemäntoistakymmentä ajastaikaa, ja koko hänen ikänsä oli sata ja seitsemänviidettäkymmentä ajastaikaa.’ž Niin Israel asui Egyptissä Gosenin maalla; ja he omistivat sen, ja kasvoivat ja suuresti lisääntyivät.’ž Ja Joseph teki sen määrän koko Egyptin maalle, hamaan tähän päivään asti, että Pharaolle piti annettaman viides osa; paitsi pappein maata, se ei tullut Pharaon omaksi.’ž Niin he sanoivat: sinä olet meitä elämässä pitänyt: anna ainoastansa meidän löytää armo sinun meidän herramme edessä, ja me tahdomme olla Pharaon orjat.’ž Ja teidän pitää antaman tulosta viidennen osan Pharaolle; mutta neljä osaa pitää oleman teille pellon siemeneksi, ja teille ravinnoksi, ja niille, jotka ovat teidän huoneessanne, ja ruaksi teidän lapsillenne.’ž Niin Joseph sanoi kansalle: katso, minä olen ostanut tänäpänä teidän ja teidän maanne Pharaolle: katso, tässä on teille siemenet, kylväkäät teidän maanne.’ž Paitsi pappein peltoa, jota ei hän ostanut: sillä se oli säätty Pharaolta, että papit söisivät sen nimitetyn osan, kuin Pharao heille antoi: sentähden ei he myyneet maatansa.’ž Ja hän siirsi kansan kaupunkeihin yhdestä Egyptin äärestä niin toiseen.’ž Niin Joseph osti koko Egyptin maan Pharaolle; sillä Egyptiläiset myivät itsekukin peltonsa, että nälkä heitä niin kovin ahdisti: ja maa tuli Pharaon omaksi.’ž Miksi meidän pitää kuoleman edessäs ja meidän peltomme tulee kylmille? Osta meitä ja meidän maamme leivän edestä, niin me ja meidän maamme tulemme Pharaon omaksi. Anna siemeniä, että me eläisimme ja emme kuolisi, ja ei maa tulisi kylmille. LVALŸŁc ˜ ß s z ­ / Ÿ ĶVĀ~¹|¹-œRņ¶M Hän näki levon hyväksi, ja maan ihanaksi; ja kumar’ž Hän näki levon hyväksi, ja maan ihanaksi; ja kumarsi hartiansa kantamaan, ja on veronalainen palvelia.’ž Isaskar on luja aasi, ja sioittaa itsensä rajain välille.’ž Zebulon on asuva meren sataman ja haahtein satamain vieressä, ja on ulottuva hamaan Sidoniin.’ž Hänen silmänsä ovat punaisemmat viinaa ja hampaansa valkeammat rieskaa.’ž Hän sitoo varsansa viinapuuhun, ja aasintammansa varsan parhaasen viinapuuhun; Hän pesee vaatteensa viinassa, ja hameensa viinamarjan veressä.’ž Ei valtikka oteta pois Juudalta, eikä Lain opettaja hänen jalvoistansa, siihenasti kuin Sankari tulee, ja hänessä kansat rippuvat kiinni.’ž Juuda on nuori jalopeura, saaliilta olet sinä astunut, minun poikani: hän on itsensä kumartanut maahan, ja levännyt niinkuin jalopeura, ja niinkuin suuri jalopeura; kuka tohtii hänen herättää?’ž Juuda, sinä olet; sinua pitää sinun veljes kiittämän, sinun kätes pitää oleman sinun vihollistes niskalle, sinun isäs lapset pitää sinua kumartaman.’ž Kirottu olkoon heidän kiukkunsa, että se niin tuima on, ja heidän julmuutensa, että se niin paatunut on. Minä eroitan heitä Jakobissa, ja hajotan heitä Israelissa.’ž Ei minun sieluni pidä tuleman heidän neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidä yhdistymän heidän seurakuntansa kanssa; sillä kiukussansa ovat he miehen murhanneet, ja ylpeydessänsä turmelleet härjän.’ž Simeon ja Levi ovat veljekset, heidän miekkansa ovat murha-aseet.’ž Hempiä niinkuin vesi, ei sinun pidä ylimmäisen oleman; sillä sinä astuit isäs vuoteesen: silloin sinä saastutit sen. Hän nousi minun vuoteelleni.’ž Ruben, sinä olet minun esikoiseni, minun voimani, ja väkevyyteni alku, ylimmäinen kunniassa, ja ylimmäinen vallassa.’ž Tulkaat kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaat teidän isäänne Israelia.’ž Niin kutsui Jakob poikansa, ja sanoi: kootkaat teitänne, ja minä ilmoitan teille, mitä teille tapahtuu tulevaisilla ajoilla.’ž Minä olen myös antanut sinulle osan maata, päälle sinun veljeis osan, jonka minä miekallani ja joutsellani Amorilaisten käsistä ottanut olen.’ž Ja Israel sanoi Josephille: katsot minä kuolen; ja Jumala on teidän kanssanne, ja vie teitä jällensä teidän isäinne maalle.’ž Niin hän siunasi heitä sinä päivänä, sanoen: joka tahtoo jonkun siunata Israelissa, niin sanokaan näin: Jumala tehköön sinun niinkuin Ephraimin ja Manassen. Ja niin asetti hän Ephraimin Manassen edelle.’ž Mutta hänen isänsä kielsi sen, ja sanoi: minä tiedän kyllä, minun poikani, minä tiedän: tämä myös tulee suureksi kansaksi; mutta kuitenkin hänen nuorempi veljensä tulee suuremmaksi kuin hän, ja hänen siemenensä tulee suureksi kansain paljoudeksi.’ž Ja sanoi Joseph isällensä: ei niin minun isäni; tämä on esikoinen, laske oikia kätes hänen päänsä päälle.’ž Mutta koska Joseph näki isänsä laskevan oikian kätensä Ephraimin pään päälle, otti hän sen pahaksi, ja rupesi isänsä käteen, siirtääksensä Ephraimin pään päältä Manassen pään päälle.’ž Enkeli, joka minun pelastanut on kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia, että he nimitettäisiin minun ja minun isäini, Abrahamin, ja Isaakin nimellä, ja kasvaisivat aivan paljoksi maan päällä.’ž Ja hän siunasi Josephia, ja sanoi: Jumala, jonka kasvoin edessä minun isäni Abraham ja Isaak vaeltaneet ovat, Jumala, joka minun kainnut on minun elinaikanani tähän päivään asti.’ž Niin Israel ojensi oikian kätensä, ja laski Ephraimin pään päälle, joka oli nuorempi, mutta vasemman kätensä Manassen pään päälle, ja muutti tiettävästi kätensä; sillä Manasse oli esikoinen.’ž Niin Joseph otti heidät molemmat, Ephraimin oikiaan käteensä, jonka hän asetti Israelin vasemmalle kädelle, ja Manassen vasempaan käteensä, Israelin oikialle kädelle, ja vei heidät hänen tykönsä.’ž Ja Joseph otti heidät pois hänen sylistänsä, ja kumarsi itsiänsä maahan hänen kasvoinsa eteen.xįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@Ā„eF'鏫ŒmN/ńŅ³”uV7łŚ»œ}^? āƤ…fG( źĖ¬nO0ņÓ“•vW8ɐ …@ \ Ȑ Ž@ \ Ē@ \ ʐĻ@\ Ő«@\ Đc@\ Ɛ‚@\ Ā\@\ Į…@\ Ąƒ@\ æM@\ ¾a@\ ½±@[ ¼q@[ »f@[ ŗt@[ ¹o@[ ø]@[ ·w@[ ¶@[ µ—@[ “æ@[ ³ •@[ ² ˆ@[ ± ©@[ ° §@[ Ɛ @[ ®M@ [ ­”@ [ ¬@ [ «Ć@ [ ŖN@ [ ©­@[ ؐ}@[ §9@[ ¦’@[ „G@[ ¤^@[ £Ä@[ ¢v@[ ”ƒ@[  ²@Z Ÿl@Z žĘ@Z  F@Z œ @Z › @Z š Ļ@Z ™ W@Z ˜H@Z ——@Z –K@Z •€@Z ”€’ž Dan, Naphtali, Gad ja Asser.7 “ €’ž Isaskar, Zebulon ja Benjamin.8 ’ €’ž Ruben, Simeon, Levi ja Juuda.8 ‘s@Z 2o@Z 2s@ Z Ž2ø@ Z 2}@ Z Œ2g@ Z ‹2†@ Z Š2“@Z ‰2L@Z ˆ2s@Z ‡2@Z †2X@Z …2ŗ@Z „2¤@Z ƒ2 µ@Z ‚2 A@Z 2 ß@Y €2 §@Y 2 V@Y ~2‘@Y }2™@Y |2V@Y {2ß@Y z2­@Y y2@Y x2_@Y w2T@Y v1!y@Y u1 E@Y t1§@Y s1Ø@Y r1¢@ Y q1½@ Y p1U@ Y o1Ų@ Y n1Õ@ Y m1ž@Y l1g@Y k1o@Y j15@Y i1J@Y h1g@Y g1(@Y f1}@Y e1D@Y d1i@W c1<@W b1 `@W a1 J@W `1 ‘@W _1 Œ@W ^1 Ć@W ]1—@W \1¦@W [1Å@W Z1D@W Y1”@W X1w@ W W1S@ W V1@ W U0@ W T0~@ W S0Ķ@W R0ł@W ßLVAL¼?°f1Ā [ ½ č  » ž \ “ ČOūœbƒ-”­' Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset mur’ž Ja koska Kanaanin maan asuvaiset näkivät heidän murheensa Atadin riihen tykönä, sanoivat he: Egyptiläiset murehtivat siellä sangen kovin. Siitä se paikka kutsutaan: Egyptiläisten valitus, joka on sillä puolella Jordania.’ž Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillä puolen Jordania, niin he pitivät siinä suuren ja katkeran valituksen; ja hän murehti isäänsä seitsemän päivää.’ž Menivät myös hänen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.’ž Kaikki myös Josephin väki, ja hänen veljensä, ja hänen isänsä väki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jättivät he Gosenin maalle.’ž Niin Joseph meni hautaamaan isäänsä; ja hänen kanssansa menivät kaikki Pharaon palveliat, hänen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat.’ž Pharao sanoi hänelle: mene ja hautaa sinun isäs, niinkuin hän sinua vannottanut on.’ž Minun isäni vannotti minua, sanoen: katso, minä kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minä olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minä nyt siis mennä, ja haudata minun isäni, ja palata tänne jällensä.’ž Koska hänen murhepäivänsä olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minä olen armon löytänyt teidän edessänne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:’ž Ja he täyttivät hänelle neljäkymmentä päivää; sillä niin monta oli voiteluspäivää. Ja Egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää.’ž Ja Joseph käski palvelioitansa lääkäreitä voidella isäänsä; ja lääkärit voitelivat Israelia.’ž Niin Joseph lankesi isänsä kasvoille, itki hänen ylitsensä, ja antoi suuta hänen.’ž Ja koska Jakob lopetti käskyn lastensa tykö, pani hän jalkansa kokoon vuoteessa; ja loppui, ja koottiin kansansa tykö.’ž Siihen vainioon ja siihen luolaan, kuin on ostettu Hetin lapsilta.’ž Sinne ovat he haudanneet Abrahamin ja hänen emäntänsä Saaran, sinne ovat he myös haudanneet Isaakin ja Rebekan hänen emäntänsä. Sinne olen minä myös haudannut Lean.’ž Siihen luolaan Makpelan vainiossa, joka on Mamren kohdalla Kanaanin maalla, jonka Abraham osti hautaamisen perimiseksi vainion kanssa, siltä Hetiläiseltä Ephronilta.’ž Ja hän käski heitä, ja sanoi heille: minä kootaan minun kansani tykö: haudatkaat minua minun isäni tykö, siihen luolaan, joka on Hetiläisen Ephronin vainiossa.’ž Nämät kaikki ovat kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa. Ja tämä on se kuin heidän isänsä heille puhui siunatessansa heitä: itsekutakin, niinkuin kunkin siunaus oli, siunasi hän heitä.’ž BenJamin on raatelevainen susi, aamulla hän syö saaliin, ja ehtoona saaliin jakaa.’ž Sinun isäs siunaukset minun isäini siunausten sivussa, ulottuvat voimallisesti niihin kalliimpihin asti maailman kukkuloilla; jotka tulevat Josephin pään päälle, ja Natsirein pään laelle, hänen veljeinsä keskellä.’ž Sinun isäs Jumalalta on hän sinulle avun tuottava, ja ynnä kaikkivaltiaan kanssa on hän sinua siunaava taivaan siunauksella ylhäältä, ja syvyyden siunauksella alhaalta, niin myös nisäin ja kohtuin siunauksella.’ž On kuitenkin hänen joutsensa vahvana pysynyt, ja hänen käsivartensa miehustunut, sen väkevän kätten kautta Jakobissa; hänestä on paimen ja kivi Israelissa.’ž Ja vaikka ampujat saattivat hänen mielensä karvaaksi, riitelivät hänen kanssansa ja vihasivat häntä,’ž Joseph on hedelmällisen puun oksa, hedelmällisen puun oksa lähteen tykönä: tyttäret kävelivät muurin päällä.’ž Naphtali on nopia peura, ja antaa suloiset puheet.’ž Asserista tulee hänen lihava leipänsä, ja hän antaa kuninkaalle herkut.’ž Gad hän on; hänelle tekee joukko väkirynnäkön; mutta hän itse on tekevä väkirynnäkön vihdoin heille.’ž \Herra\, minä odotan sinun autuuttas.’ž Dan on oleva kärmeenä tiellä, ja kyykärmeenä polulla; ja puree hevosta vuokoiseen, niin että sen ajaja seljällensä lankee.’ž Dan on tuomitseva kansaansa, niinkuin joku Israelin sukukunnista.;LVALæ f¬ T T į •  |  ˜ ąmž‹ Ą)įŠ»,«eŸ3 Ja hän sanoi: Koska te autatte Hebreailaisia vaimoja heidän synnyttäissänsä, ja näette’ž Ja hän sanoi: Koska te autatte Hebreailaisia vaimoja heidän synnyttäissänsä, ja näette istuimella, jos on poika, niin surmatkaat häntä; mutta jos se tytär on, niin se eläköön.’ž Ja Egyptin kuningas puhui Heprealaisille lastenämmille, joista yhden nimi oli Siphra, ja toisen nimi Pua.’ž Ja saattivat heidän elämänsä katkeraksi raskaalla saven ja tiilein työllä, ja kaikkinaisella rasituksella kedolla, ja kaikkinaisella työllä, kuin he taisivat heidän päällensä panna, armaitsemata.’ž Ja Egyptiläiset vaivasivat Israelin lapsia orjuudella armaitsemata.’ž Mutta jota enemmin he rasittivat kansaa, sitä enemmin se lisääntyi ja kasvoi. Ja he tulivat suutuksiin Israelin lasten tähden.’ž Niin asetettiin heidän päällensä veron päämiehet, vaivaamaan heitä orjuudella; sillä Pharaolle rakennettiin verokaupungit, Pitom ja Raamses.’ž Tulkaat, käykäämme kavalasti heidän kimppuunsa, ettei heitä tulisi niin paljo. Sillä jos joku sota nousis, tohtisivat he mennä meidän vihamiestemme puolelle, ja sotia meitä vastaan, ja lähteä maalta pois.’ž Hän sanoi kansallensa: katso, Israelin lasten joukko on suurempi ja väkevämpi meitä.’ž Niin uusi kuningas tuli Egyptiin, joka ei Josephista mitään tietänyt.’ž Ja Israelin lapset olivat hedelmälliset ja suuresti enenivät ja lisääntyivät, ja sangen voimallisesti vahvistuivat, niin että maa täytettiin heistä.’ž Ja Joseph oli kuollut, ja kaikki hänen veljensä, ja kaikki sen aikaiset.’ž Ja kaikki henget, jotka Jakobin kupeista olivat tulleet, olivat seitsemänkymmentä henkeä. Mutta Joseph oli (ennen) Egyptissä.’ž Nämät ovat Israelin lasten nimet, jotka Jakobin kanssa tulivat Egyptiin, itsekukin huoneinensa he sinne tulivat,’ž Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hänen, ja panivat arkkuun Egyptissä.’ž Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitä etsivä, viekäät pois minun luuni täältä.’ž Joseph sanoi veljillensä: minä kuolen, ja Jumala on totisesti etsivä teitä, ja vie teidän tältä maalta siihen maahan, jonka hän on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.’ž Ja näki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.’ž Ja niin asui Joseph Egyptissä, hän ja hänen isänsä huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,’ž Älkäät siis nyt peljätkö, minä ravitsen teitä ja teidän lapsianne; ja hän rohkaisi heitä ja puheli ystävällisesti heidän kanssansa.’ž Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyväksi, että hän tekis, niinkuin nyt nähtävä on, pelastaaksensa paljo kansaa.’ž Joseph sanoi heille: älkäät peljätkö; sillä minä olen Jumalan käden alla.’ž Ja hänen veljensä myös tulivat ja lankesivat maahan hänen eteensä ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias.’ž Niin sanokaat Josephille: minä rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidän rikoksensa ja pahatekonsa, että he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isäs Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuissansa.’ž Sentähden käskivät he sanoa Josephille: sinun isäs käski ennenkuin hän kuoli, sanoen:’ž Mutta koska Josephin veljet näkivät isänsä kuolleeksi, sanoivat he: mitämaks, Joseph on vihaava meitä, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me häntä vastaan tehneet olemme.’ž Niin palasi Joseph Egyptiin, hän ja hänen veljensä, ja kaikki jotka hänen kanssansa olivat menneet hautaamaan hänen isäänsä, sitte kuin hän isänsä haudannut oli.’ž Ja veivät hänen Kanaanin maalle, ja hautasivat hänen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta Hetiläiseltä, Mamren kohdalla.’ž Niin hänen lapsensa tekivät hänelle niinkuin hän oli käskenyt.ĻLVAL}Cå ž Ó V © [ ˜  v ) šóJĀ-n×Vß‚Ÿ9Č Ja pitkän ajan perästä kuoli Egyptin kuningas. Ja Israelin lapset huokasivat orjuuden ’ž Ja pitkän ajan perästä kuoli Egyptin kuningas. Ja Israelin lapset huokasivat orjuuden tähden ja huusivat, ja heidän huutonsa astui ylös Jumalan tykö heidän orjuutensa tähden.’ž Se synnytti pojan ja hän kutsui hänen nimensä Gersom; sillä hän sanoi: minä olen muukalainen vieraalla maalla.’ž Ja Moses mielistyi asumaan sen miehen tykönä, ja hän antoi Mosekselle tyttärensä Ziporan emännäksi.’ž Ja hän sanoi tyttärillensä: kussa hän on? Miksi te niin jätitte miehen? Kutsukaat häntä syömään meidän kanssamme.’ž He sanoivat: Egyptin mies autti meitä paimenien käsistä, ja myös viriästi ammunsi meille, ja juotti lampaat.’ž Ja kuin he tulivat isänsä Reguelin tykö, sanoi hän: miksi te tänäpänä niin pian jouduitte?’ž Niin tulivat muutamat paimenet ja ajoivat heidät pois. Mutta Moses nousi ja autti heitä, ja juotti heidän lampaansa.’ž Mutta Midianin papilla oli seitsemän tytärtä; ne tulivat vettä ammuntamaan ja täyttivät ruuhet, juottaaksensa isänsä lampaita.’ž Ja se tuli Pharaon eteen, ja hän etsi Mosesta tappaaksensa. Mutta Moses pakeni Pharaon edestä, ja seisahtui Midianin maalla, ja istui kaivon tykönä.’ž Hän vastasi: kuka sinun on asettanut päämieheksemme ja tuomariksemme? Tahdotkos minunkin tappaa, niinkuin sinä tapoit Egyptiläisen? Niin Moses pelkäsi, ja sanoi: tosin on tämä ilmi tullut.’ž Ja hän meni toisna päivänä ulos, ja katso, kaksi Heprealaista miestä tappelivat keskenänsä, ja hän sanoi väärintekiälle: miksis lyöt lähimmäistäs.’ž Ja hän katseli ympärillensä sinne ja tänne, ja kuin hän näki, ettei yhtään läsnä ollut, tappoi hän sen Egyptiläisen ja kätki santaan.’ž Siihen aikaan koska Moses oli suureksi tullut, meni hän veljeinsä tykö ja näki heidän orjuutensa, ja äkkäsi Egyptiläisen lyövän Hebrealaista miestä hänen veljistänsä.’ž Mutta koska lapsi oli kasvanut, toi hän sen Pharaon tyttärelle, ja hän otti sen pojaksensa, ja kutsui hänen Moses; sillä hän sanoi: vedestä olen minä hänen ottanut.’ž Ja Pharaon tytär sanoi hänelle: ota tämä lapsi, ja imetä häntä minulle, ja minä annan palkan sinulle. Niin vaimo otti lapsen, ja imetti sen.’ž Pharaon tytär sanoi hänelle: mene. Niin piika meni ja kutsui lapsen äidin.’ž Niin sanoi hänen sisarensa Pharaon tyttärelle: tahdotkos että minä menen kutsumaan sinulle imettäväisen Heprealaisen vaimon, joka sinulle sen lapsen imettäis.’ž Ja kuin hän avasi, näki hän lapsen, ja katso, lapsi itki; niin hän armahti sen päälle, ja sanoi: tämä on Heprealaisten lapsia.’ž Niin Pharaon tytär meni alas pesemään itseänsä virtaan, ja hänen piikansa käyskentelivät virran partaalla; ja kuin hän näki arkun kaisilistossa, lähetti hän piikansa ja antoi hänen ottaa ylös.’ž Ja hänen sisarensa seisoi taampana, että hän näkis, mitä hänelle tapahtuis.’ž Ja kuin ei hän taitanut häntä enää salata, otti hän kaisilaisen arkun, ja sivui sen savella ja pijellä, ja pani lapsen siihen ja laski sen kaisilistoon, virran partaalle.’ž Ja se vaimo tuli raskaaksi, ja synnytti pojan. Ja koska hän näki, että se oli ihana lapsi, salasi hän sen kolme kuukautta.’ž Niin mies Leevin huoneesta meni ja nai Levin tyttären.’ž Niin käski Pharao kaikelle kansallensa, sanoen: kaikki pojat kuin syntyvät pitää teidän heittämän virtaan, mutta kaikki tyttäret antakaat elää.’ž Ja että lastenämmät pelkäsivät Jumalaa, rakensi hän heille huoneita.’ž Sentähden teki Jumala lastenämmille hyvin, ja kansa lisääntyi ja vahvistui sangen suuresti.’ž Niin lastenämmät vastasivat Pharaota: Heprealaiset vaimot ei ole niinkuin Egyptiläiset; sillä he ovat vahvemmat luonnostansa, ja ennenkuin lastenämmä tulee heidän tykönsä, ovat he synnyttäneet.’ž Niin Egyptin kuningas kutsui lastenämmät, ja sanoi heille: miksi te tämän teitte, että te annoitte poikaisten elää?’ž Mutta lastenämmät pelkäsivät Jumalaa, ja ei tehneet niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut; mutta antoivat poikaiset elää.(LVALŸRĻJī l ^  v č c ö$C­—²ņÜŻd Ja minä annan armon tälle kansalle Egyptiläisten edessä, e’ž Ja minä annan armon tälle kansalle Egyptiläisten edessä, että koska te lähdette, ei teidän pidä tyhjin käsin lähtemän.’ž Silloin minä ojennan käteni, ja lyön Egyptin kaikkinaisilla minun ihmeilläni, joita minä tekevä olen heidän keskellänsä, ja sitte pitää hänen teidät päästämän.’ž Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas laske teitä menemään; vaan väkevän käden kautta.’ž Ja heidän pitää kuuleman sinun äänes; ja sinun ja vanhimmat Israelista pitää menemän Egyptin kuninkaan tykö, ja sanoman hänelle: \Herra\ Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitä. Anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen, uhraamaan \Herralle\ meidän Jumalallemme.’ž Ja olen sanonut: minä tahdon johdattaa teitä ulos Egyptin ahdistuksesta, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Amorilaisten, Pheresiläisten ja Jebusilaisten maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.’ž Mene ja kokoo Israelin vanhemmat, ja sano heille: \Herra\ teidän isäinne Jumala on näkynyt minulle, Abrahamin, Isaakin, ja Jakobin Jumala, sanoen: minä olen etsein etsinyt teitä, ja nähnyt, mitä teille on tapahtunut Egyptissä.’ž Ja Jumala sanoi vielä Mosekselle: niin pitää sinun sanoman Israelin lapsille: \Herra\ teidän isäinne Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala lähetti minun teidän tykönne; tämä on minun nimeni ijankaikkisesti, ja tämä on minun muistoni suvusta niin sukuun.’ž Sanoi Jumala Mosekselle: Minä olen se kuin minä olen. Ja sanoi: niin pitää sinun sanoman Israelin lapsille: Minä olen lähetti minun teidän tykönne.’ž Moses sanoi Jumalalle: katso, koska minä tulen Israelin lasten tykö, ja sanon heille: teidän isäinne Jumala on minun lähettänyt teidän tykönne, ja he sanovat minulle: mikä hänen nimensä on? Mitä minun pitää heille sanoman?’ž Hän sanoi: totisesti olen sinun kanssas; ja tämä olkoon sinulle merkiksi, että minä olen sinun lähettänyt. Koska olet johdattanut minun kansani Egyptistä, niin teidän pitää palveleman Jumalaa tällä vuorella.’ž Ja Moses sanoi Jumalalle: mikä minä olen menemään Pharaon tykö, ja viemään Israelin lapset ulos Egyptistä?’ž Ja nyt mene, ja minä tahdon lähettää sinun Pharaon tykö, ja sinun pitää johdattaman minun kansaani Israelin lapsia ulos Egyptistä.’ž Ja katso, Israelin lasten huuto on tullut minun eteeni, ja minä myös olen nähnyt heidän ahdistuksensa, jolla Egyptiläiset heitä ahdistavat.’ž Ja olen astunut alas heitä vapahtamaan Egyptiläisten käsistä, ja viemään heitä tältä maalta hyvään ja laviaan maahan, siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, sille paikalle, jossa Kanaanealaiset, Hetiläiset, Amorilaiset, Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset asuvat.’ž Ja \Herra\ sanoi: Minä olen hyvin kyllä nähnyt minun kansani ahdistuksen, joka on Egyptissä, ja minä olen kuullut heidän huutonsa, niiden tähden, jotka heitä ahdistavat; sillä minä tiedän heidän tuskansa.’ž Ja hän vielä sanoi: Minä olen sinun isäs Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Ja Moses peitti kasvonsa; sillä hän pelkäsi katsoa Jumalan päälle.’ž Hän sanoi: älä lähesty tänne; riisu kenkäs jalvoistas; sillä paikka, jossas seisot, on pyhä maa.’ž Koska \Herra\ näki hänen menevän katsomaan, huusi Jumala häntä pensaasta, ja sanoi: Moses, Moses. Hän vastasi: tässä minä olen.’ž Ja Moses sanoi: minä käyn tuonne, ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala ylös?’ž Ja \Herran\ enkeli näkyi hänelle pensaasta, tulen liekissä: ja hän näki, ja katso, pensas paloi tulesta, ja ei kuitenkaan kulunut.’ž Ja Moses kaitsi appensa Jetron Midianin papin lampaita: ja hän ajoi lampaat taamma korpeen, ja tuli Jumalan vuoren Horebin tykö.’ž Ja Jumala katsahti Israelin lasten puoleen, ja Jumala piti heistä murheen.’ž Ja Jumala kuuli heidän huokauksensa: ja muisti liittonsa Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:D‘b@b C‘@b B‘K@b A‘t@a @‘Q@a ?‘ƒ@a >‘“@a =‘Õ@a <‘S@a ;‘’@a :‘Ę@a 9‘³@a 8‘­@a 7‘X@a 6‘ T@a 5‘ r@a 4‘ c@ a 3‘ Ŗ@ a 2‘ ”@ a 1‘4@ a 0‘„@ a /‘?@a .‘™@a -‘Æ@a ,‘p@a +‘š@a *‘@a )‘o@a (‘k@a '‘@@a &‘š@` %‘r@` $‘¦@` #‘Q@` "‘“@` !‘1@`  ‘.@` ‘°@` ‘X@` ‘~@` ‘:@` ‘£@` ‘|@` ‘’@` ‘ ¢@` ‘ ¦@ ` ‘ a@ ` ‘ ,@ ` ‘ u@ ` ‘«@ ` ‘Ÿ@` ‘Å@` ‘ƒ@` ‘’@` ‘‰@`  ‘E@`  ‘×@`  ‘¦@`  ‘€@`  ‘Õ@_ ‘h@_ ‘¦@_ ‘x@_ ‘u@_ ‘Ž@_ ‘i@_ ‘é@_ ‘ s@_ ‘ m@_ ’ z@_ ž ‡@_ ż _@_ üŲ@ _ ū@ _ śZ@ _ łƒ@ _ ųz@ _ ÷Ļ@_ öš@_ õ•@_ ō—@_ óg@_ ņK@_ ńz@_ š‡@_ ļK@_ īƒ@^ ķW@^ ģ—@^ ėc@^ źÓ@^ éu@^ 萇@^ ēń@^ ę?@^ å|@^ 䐗@^ ćå@^ ā 9@ ^ į U@ ^ ą ¢@ ^ ߐ »@ ^ Ž Č@ ^ Ż“@^ ܐ£@^ Ū¤@^ ŚŽ@^ Łž@^ Ųk@^ אF@^ ֐‡@^ ՐÅ@^ Ōy@\ Ӑ¢@\ Ņ]@\ ѐ@\ ŠĄ@\ Ļå@\ Ī@\ Ķ–@\ Ģ į@\ Ė Ņ@ \ Ź m@ \ =LVAL;“ne × 3  ż 5 z ŲƒJeĪR"›&SšY Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, j’ž Niin Zippora otti kiven, ja ympärileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi hänen jalkoihinsa, ja sanoi: sinä olet minulle veriylkä.’ž Ja koska hän oli tiellä majassa, tuli \Herra\ häntä vastaan, ja tahtoi hänen tappaa.’ž Ja minä käsken sinulle: päästä minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sinä tahdo häntä päästää, katso, minä tapan sinun poikas, sinun esikoises.’ž Ja sinun pitää sanoman Pharaolle: näin sanoo \Herra\: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jällensä, ettäs teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessä, jotka minä olen antanut sinun kätees. Ja minä paadutan hänen sydämensä, ja ei hän päästä kansaa.’ž Ja Moses otti emäntänsä ja poikansa, ja pani ne aasin päälle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan käteensä.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillä ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perään seisoivat.’ž Niin Moses läksi sieltä, ja tuli jällensä appensa Jetron tykö, ja sanoi hänelle: annas minun mennä, että minä palajaisin veljeini tykö, jotka ovat Egyptissä, ja näkisin heitä, jos he vielä elävät. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.’ž Ja ota tämä sauva kätees, jolla sinun pitää tekemän ihmeitä.’ž Ja hänen pitää puhuman sinun puolestas kansalle. Hänen pitää oleman sinun suunas, ja sinun pitää oleman hänelle Jumalana.’ž Sinun pitää puhuman hänelle, ja paneman sanat hänen suuhunsa; ja minä olen sinun ja hänen suunsa kanssa, ja opetan teitä, mitä teidän pitää tekemän.’ž Niin \Herra\ vihastui suuresti Moseksen päälle, ja sanoi: enkö minä tunne Aaronia sinun veljeäs, Levin suvusta, että hän on puhelias? Ja katso, hän tulee sinua vastaan, ja koska hän näkee sinun, niin hän iloitsee sydämestänsä.’ž Moses sanoi: Ah Herra, lähetä, jonkas tahdot lähettää.’ž Mene siis nyt, minä olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitä sinun puhuman pitää.’ž Ja \Herra\ sanoi hänelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän taikka sokian? Enkö minä \Herra\ (ole niitä tehnyt)?’ž Niin sanoi Moses \Herralle\: Ah Herra, en ole minä tähän asti puhelias mies ollut, enkä myös sitte kuin sinä palvelias kanssa puhunut olet; sillä minulla on hidas puhe ja kankia kieli.’ž Jollei he usko niitä kahta ihmettä, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles, niin ota vettä virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla.’ž Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikä ole kuuliaiset sinun äänelles yhden ihmeen tähden, niin he uskovat sinun äänes toisen ihmeen tähden.’ž Ja hän sanoi: pistä kätes jällensä povees, ja hän pisti kätensä jälleen poveensa, ja veti jällensä sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hänen ihonsa.’ž Ja \Herra\ sanoi vielä hänelle: pistä nyt kätes povees. Ja hän pisti sen poveensa. Ja koska hän veti sen ulos, katso, hänen kätensä oli spitalinen niinkuin lumi.’ž Sentähden pitää heidän uskoman, että \Herra\ on näkynyt sinulle, heidän isäinsä Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.’ž Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kätes, ja rupee hänen pyrstöönsä. Niin hän ojensi kätensä ja rupesi häneen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessänsä.’ž Ja hän sanoi: heitä se maahan, ja hän heitti sen maahan, ja se muuttui kärmeeksi. Ja Moses pakeni häntä.’ž \Herra\ sanoi hänelle: mikä se on sinun kädessäs? Hän sanoi: sauva.’ž Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikä ole kuuliaiset minun äänelleni; vaan sanovat: ei ole \Herra\ näkynyt sinulle.’ž Vaan jokaisen vaimon pitää anoman kylänsä vaimolta, ja huonekuntalaiseltansa hopia- ja kulta-astiat ja vaatteet, ja paneman ne teidän poikainne ja tytärtenne päälle, ja paljastaman Egyptiläiset.‹LVALµ.“ik Ö < m ó p  — æ`Ł_ņ–-Ÿ*² ¤Ļ Joille he sanoivat: \Herra\ nähköön teitä ja tuomitkoon; sillä te olette tehneet meidän haisevaiseksi Ph’ž Joille he sanoivat: \Herra\ nähköön teitä ja tuomitkoon; sillä te olette tehneet meidän haisevaiseksi Pharaon edessä, ja hänen palveliainsa edessä, että te olette miekan antaneet heidän käteensä, surmata meitä.’ž Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitä vastassa, kuin he läksivät Pharaon tyköä.’ž Niin Israelin lasten haltiat näkivät itsensä olevan ahdistuksessa, sillä (heille) sanottiin: ei teidän pidä vähentämän teidän tiileistänne, kunkin päivän määrästä.’ž Niin menkäät nyt, ja tehkäät työtä. Olkia ei pidä teille annettaman; mutta tiililuvun pitää teidän kuitenkin antaman.’ž Ja hän sanoi: te olette joutilaat, joutilaat te olette, sentähden te sanotte: menkäämme ja uhratkaamme \Herralle\.’ž Ei anneta sinun palvelioilles olkia, ja he sanovat meille: tehkäät tiilit, ja katso, sinun palvelias piestään, ja sinun kansalles nuhde on.’ž Niin Israelin lasten haltiat menivät ja huusivat Pharaon tykö, sanoen: miksis näin teet palvelioilles?’ž Ja Israelin lasten haltiat, jotka Pharaon teettäjät heidän päällensä asettaneet olivat, piestiin ja sanottiin heille: miksi ette eilen eikä tänäpänä täyttäneet teidän määrättyä päivätyötänne tiilein tekemisessä, niinkuin ennenkin.’ž Ja teettäjät vaativat heitä, sanoen: täyttäkäät teidän päivätyönne, niinkuin silloinkin, koska teillä olkia oli.’ž Niin kansa hajotti itsensä koko Egyptin maan ympärinsä hakemaan heillensä sänkiä, että heillä olkia olisi.’ž Menkäät itse kokoomaan teillenne olkia kusta ikänänsä te löydätte; mutta teidän työstänne ei pidä mitään vähennettämän.’ž Niin kansan teettäjät ja heidän haltiansa menivät ja puhuivat kansalle, sanoen: näin sanoo Pharao: en minä tahdo teille olkia antaa.’ž Rasitettakoon kansa työllä, että heillä olis kyllä tekemistä, eikä luottaisi valhepuheisiin.’ž Kuitenkin se tiililuku, jonka he tekivät tähän asti, laskekaat heidän päällensä, ja älkäät siitä vähentäkö; sillä he ovat joutilasna, sentähden he huutavat, sanoen: me tahdomme mennä uhraamaan meidän Jumalallemme.’ž Ei teidän pidä tästälähin olkia antaman kansalle tiilejä tehdä niinkuin ennen; menkään he itse ja kootkaan itsellensä olkia.’ž Sentähden käski Pharao sinä päivänä kansan teettäjille ja heidän haltioillensa, sanoen:’ž Pharao sanoi vielä: katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te vielä nyt tahdotte heitä joutilaaksi saattaa heidän töistänsä.’ž Niin Egyptin kuningas sanoi heille: miksi te, Moses ja Aaron, pidätte kansan heidän työstänsä? Menkäät teidän työhönne.’ž Ja he sanoivat: Heprealaisten Jumala on kohdannut meitä; anna siis nyt meidän mennä kolmen päivän matka korpeen uhraamaan \Herralle\ meidän Jumalallemme, ettei hän rutolla miekalla meidän päällemme tulis.’ž Pharao vastasi: kuka on \Herra\, jonka ääntä minun pitäis kuuleman, ja päästämän Israelin? En minä siitä \Herrasta\ mitään tiedä, enkä päästä Israelia.’ž Sitte menivät Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: päästä minun kansani pitämään minulle juhlaa korvessa.’ž Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, että \Herra\ oli etsinyt Israelin lapsia, nähnyt myös heidän ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.’ž Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka \Herra\ Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeitä kansan edessä.’ž Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.’ž Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki \Herran\ sanat, jotka hänen lähetti, ja kaikki ihmeet, jotka hän hänet käskenyt oli.’ž Ja \Herra\ sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hän meni, ja tuli häntä vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hänen suuta.’ž Niin hän luopui hänestä. Mutta sanoi: veriylkä ympärileikkauksen tähden.LVAL€Ś¾ 5 £ [ ¼  œ p  iĒ5¹Ü^V(÷dmūa Nämät ovat ne, jotka puhuivat Pharaon Egyptin kuninkaan kanssa, että heidä’ž Nämät ovat ne, jotka puhuivat Pharaon Egyptin kuninkaan kanssa, että heidän piti johdattaman ulos Israelin lapset Egyptistä: nämät ovat Moses ja Aaron.’ž Nämät ovat Aaron ja Moses, joille \Herra\ sanoi: johdattakaat ulos Israelin lapset Egyptin maalta joukkoinensa.’ž Mutta Eleatsar Aaronin poika otti itsellensä Putielin tyttäristä emännän, joka synnytti hänelle Pinehaan. Nämät ovat Leviläisten isäin päät heidän sukukunnissansa.’ž Ja Koran lapset: Assir, Elkana ja Abiasaph: nämät ovat Koralaisten sukukunnat.’ž Aaron otti itsellensä emännän Elitseban, Aminadabin tyttären, Nahassonin sisaren, joka hänelle synnytti Nadabin, Abihun, Eleatsarin ja Itamarin.’ž Ja Usielin lapset: Misael, Eltsaphan ja Sitri.’ž Ja Jetsearin lapset: Kora, Nepheg ja Sikri.’ž Ja Amram otti isänsä sisaren Jokebetin emännäksensä, joka synnytti hänelle Aaronin ja Moseksen. Ja Amramin elämän vuodet olivat sata ja seitsemänneljättäkymmentä ajastaikaa.’ž Ja Merarin pojat: Maheli ja Musi: nämät ovat Levin sukukunnat heidän polvisuvussansa.’ž Kahatin lapset: Amram, Jesear, Hebro ja Usiel. Mutta Kahatin elämän vuodet olivat sata ja kolmeneljättäkymmentä ajastaikaa.’ž Gersonin lapset: Libni ja Simei heidän sukukunnissansa.’ž Ja nämät ovat Levin lasten nimet heidän sukukunnissansa: Gerson, Kahat ja Merari: Mutta Levin elämän vuodet olivat sata ja seitsemänneljättäkymmentä ajastaikaa.’ž Ja Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zoar ja Saul, sen Kanaanean vaimon poika: nämät ovat Simeonin sukukunnat.’ž Nämät olivat heidän isäinsä huonetten päät. Rubenin Israelin esikoisen lapset: Hanok ja Pallu, Hetsron ja Karmi: nämät ovat Rubenin sukukunnat.’ž Niin puhui \Herra\ Mosekselle ja Aaronille, ja käski heitä Israelin lasten ja Pharaon Egyptin kuninkaan tykö, johdattamaan Israelin lapsia ulos Egyptin maalta.’ž Mutta Moses puhui \Herran\ edessä, sanoen: katso Israelin lapset ei kuulleet minua, kuinkasta Pharao kuulis minua, ja minulla on myös ympärileikkaamattomat huulet?’ž Mene ja puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle, että hän päästäis Israelin lapset hänen maaltansa.’ž Silloin puhui \Herra\ Mosekselle, sanoen:’ž Näin puhui Moses Israelin lapsille; vaan ei he kuulleet Mosesta henkensä ahdistuksen ja raskaan orjuutensa tähden.’ž Ja vien teitä sille maalle, jonka ylitse minä nostin minun käteni antaakseni sen Abrahamille, Isaakille ja Jakobille; sen minä tahdon antaa teille omaksi: minä \Herra\.’ž Ja otan teitä minun kansakseni, ja olen teidän Jumalanne, että te tietäisitte, että minä olen teidän Jumalanne, joka teitä johdatan ulos Egyptin orjuudesta.’ž Sentähden sano Israelin lapsille: minä olen \Herra\, ja minä johdatan teitä Egyptin kuorman alta, ja pelastan teitä orjuudestanne, ja vapahdan teitä ojetulla käsivarrella ja suurella oikeudella.’ž Ja minä olen myös kuullut Israelin lasten huokauksen, joita Egyptiläiset orjuudella vaivaavat, ja olen minun liittoni muistanut.’ž Ja minä tein myös minun liittoni heidän kanssansa, antaakseni heille Kanaanin maan, heidän vaelluksensa maan, jossa he ovat muukalaiset olleet.’ž Ja olen näkynyt Abrahamille, Isaakille ja Jakobille kaikkivaltiasna Jumalana. Mutta minun nimessäni \Herra\, en ole minä tuttu heiltä.’ž Ja Jumala puhui Mosekselle, ja sanoi hänelle: Minä (olen) \Herra\,’ž Niin sanoi myös \Herra\ Mosekselle: nyt pitää sinun näkemän, mitä minä Pharaolle teen; sillä hänen pitää heitä päästämän väkevän käden kautta, ja hänen myös pitää väkevän käden kautta heitä ajaman ulos maaltansa.’ž Sillä sitte kuin minä menin Pharaon tykö, puhuttelemaan häntä sinun nimees, on hän pahoin tehnyt tälle kansalle; ja et sinä ollenkaan ole pelastanut sinun kansaas.’ž Moses palasi \Herran\ tykö, ja sanoi: Herra miksis niin pahasti teet tätä kansaa vastaan? Miksis olet minut tänne lähettänyt?QLVALĄUęeĖ [ ¬  Ō P  { Ń n üØP£š*˜EpŻZ • Mutta kaikki Egyptiläiset kaivoivat virran ympärillä ve’ž Mutta kaikki Egyptiläiset kaivoivat virran ympärillä vettä juodaksensa; sillä ei he saaneet juoda virran vesistä.’ž Ja Pharao käänsi itsensä ja palasi kotiansa, ja ei pannut sitäkään sydämeensä.’ž Egyptin noidat tekivät myös niin noituuksillansa. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei kuullut heitä: niinkuin \Herra\ sanonut oli.’ž Ja kala, jotka olivat virrassa, kuolivat, ja virta haisi, niin ettei Egyptiläiset saaneet juoda vettä virrasta. Ja veri oli koko Egyptin maalla.’ž Niin Moses ja Aaron tekivät niinkuin \Herra\ oli käskenyt, ja hän nosti sauvan ja löi veteen, joka virrassa oli, Pharaon ja hänen palveliainsa edessä: ja kaikki vedet, jotka olivat virrassa, muuttuivat vereksi.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ota sauvas, ja ojenna kätes Egyptin vetten ylitse, ja heidän virtainsa ylitse, ja heidän jokeinsa ylitse, ja heidän järveinsä ylitse, ja kaikkein heidän vesilammikkoinsa ylitse, ja ne pitää tuleman vereksi, ja pitää oleman veri koko Egyptin maassa, sekä puuastioissa että myös kiviastioissa.’ž Niin että kalat, jotka virrassa ovat, pitää kuoleman, ja virran pitää haiseman, ja Egyptiläiset pitää kyylymän, koska he juovat vettä virrasta.’ž Sentähden sanoo \Herra\ näin: tästä pitää sinun tunteman minun olevan \Herran\: katso, minä lyön tällä sauvalla, joka on minun kädessäni, veteen, joka virrassa on, ja sen pitää muuttuman vereksi,’ž Ja sano hänelle: \Herra\ Hebrealaisten Jumala on minun lähettänyt sinun tykös, sanoen: laske minun kansani palvelemaan minua korvessa; ja katso, et ole sinä kuullut tähän asti.’ž Mene Pharaon tykö varhain aamulla, katso, hän kävelee vetten tykönä, ja seiso häntä vastassa virran reunalla, ja se sauva, joka oli kärmeeksi muuttunut, ota sinun kätees.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: Pharaon sydän on kovettunut, ja ei tahdo päästää kansaa.’ž Niin Pharaon sydän paatui, eikä myös kuullut heitä: niinkuin \Herra\ oli sanonut.’ž Ja itsekukin heistä heitti sauvansa maahan, ja ne tulivat kärmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.’ž Niin Pharao myös kutsui tietäjät ja noidat, ja Egyptin noidat tekivät myös niin noitumisillansa.’ž Niin Moses ja Aaron menivät Pharaon tykö, ja tekivät niinkuin \Herra\ oli käskenyt. Ja Aaron heitti sauvansa Pharaon ja hänen palveliainsa eteen, ja se tuli kärmeeksi.’ž Koska Pharao puhuu teille, sanoen: osoittakaat teidän ihmeenne. Niin sinun pitää sanoman Aaronille: ota sauvas, ja heitä Pharaon eteen, ja se tulee kärmeeksi.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Ja Moses oli kahdeksankymmenen ajastaikainen, ja Aaron kolmen ajastaikainen yhdeksättäkymmentä, koska he puhuivat Pharaon kanssa.’ž Moses ja Aaron tekivät niinkuin \Herra\ oli heille käskenyt.’ž Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen \Herra\, ojetessani kättäni Egyptin ylitse, ja johdattaissani ulos Israelin lapset heidän keskeltänsä.’ž Ja ei Pharao kuule teitä; ja minä tahdon osoittaa minun käteni Egyptissä, ja johdatan ulos minun joukkoni, minun kansani Israelin lapset Egyptin maalta suurella oikeudella.’ž Mutta minä tahdon paaduttaa Pharaon sydämen, ja tehdä monta minun ihmettäni ja tunnustähteäni Egyptin maalla.’ž Sinun pitää puhuman kaikki, mitä minä käsken sinulle, vaan Aaron sinun veljes pitää sen puhuman Pharaolle: että hän päästäis Israelin lapset maaltansa.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, minä olen asettanut sinun Pharaon Jumalaksi. Ja veljes Aaron pitää oleman sinun prophetas.’ž Niin vastasi Moses \Herralle\: katso, minä olen ympärileikkaamatoin huulilta, kuinkasta Pharao minua kuulee?’ž Ja sanoi hänelle: Minä olen \Herra\: puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle kaikki, mitä minä sinulle puhun.’ž Ja sinä päivänä puhui \Herra\ Moseksen kanssa Egyptin maalla, LVALµ6ŌŁ u × e V € ž p ķŽPāfŗ4¬ńå2Ļ4ÉM Kolmen päiväkunnan matkan menemme me korpeen, ja uhraamme \’ž Kolmen päiväkunnan matkan menemme me korpeen, ja uhraamme \Herralle\ meidän Jumalallemme, niinkuin hän on meille sanonut.’ž Niin kutsui Pharao Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: menkäät ja uhratkaat teidän Jumalallenne tällä maalla.’ž Ja \Herra\ teki niin. Ja tuli paljo turilaita Pharaon huoneesen, ja hänen palveliainsa huoneisiin, ja koko Egyptin maalle; ja maa turmeltiin turilailta.’ž Ja minä panen lunastuksen minun ja sinun kansas välille. Huomenna pitää tämän ihmeen tapahtuman.’ž Ja minä tahdon eroittaa sinä päivänä Gosenin maan, jossa minun kansani asuu, ettei siinä yhtään turilasta pidä oleman: ettäs tietäisit minun olevan \Herran\ koko maan keskellä.’ž Sillä jos et sinä päästä minun kansaani; katso, niin minä tahdon lähettää sinulle, ja sinun palvelioilles, ja sinun kansalles, ja sinun huoneisiis kaikkinaiset turilaat, niin että kaikki huoneet Egyptissä täytetään turilaista, niin myös se maa jonka päällä he ovat.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessä; katso, hän menee vetten tykö, ja sano hänelle: näin sanoo \Herra\: päästä minun kansani palvelemaan minua.’ž Niin sanoivat noidat Pharaolle: tämä on Jumalan sormi. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei kuullut heitä: niinkuin \Herra\ sanonut oli.’ž Tekivät myös noidat noituuksillansa niin, täitä matkaan saattaaksensa; vaan ei he taitaneet. Ja täit olivat ihmisissä ja eläimissä.’ž Ja he tekivät niin: ja Aaron ojensi kätensä sauvoinensa, ja löi maan tomua, ja täit tulivat ihmisiin ja eläimiin: ja kaikki maan tomu muuttui täiksi koko Egyptin maassa.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ojenna sauvas, ja lyö maan tomuun, että se tulis täiksi koko Egyptin maassa.’ž Kun Pharao näki levon saaneensa, paadutti hän sydämensä, ja ei kuullut heitä: niinkuin \Herra\ sanonut oli.’ž Ja he heittivät ne suuriin roukkioihin, ja maa haisi siitä.’ž Ja \Herra\ teki Moseksen sanan jälkeen: ja sammakot kuolivat huoneista, kylistä ja kedoilta.’ž Niin Moses ja Aaron läksivät Pharaon tyköä: ja Moses huusi \Herran\ tykö sammakkoin tähden, jotka hän Pharaon päälle pannut oli.’ž Silloin sammakot pitää otettaman pois sinulta, ja sinun huoneistas, ja sinun palvelioiltas, ja sinun kansaltas, ainoastansa virtaan jäämän.’ž Hän sanoi: huomenna. Hän vastasi: olkoon sanas jälkeen, ettäs tietäisit, ettei yksikään ole niinkuin \Herra\, meidän Jumalamme.’ž Moses sanoi: pidä sinä se kunnia, (ettäs määräät) koska minun pitää rukoileman edestäs, ja palveliais ja kansas edestä, että sammakot pitäis hukutettaman sinulta, ja sinun huoneistas, ainoastansa virtaan jäämän.’ž Niin Pharao kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: rukoilkaat \Herraa\, että hän ottais pois sammakot minulta ja minun kansaltani; niin minä päästän kansan uhraamaan \Herralle\.’ž Tekivät myös noidat niin noituuksillansa: ja antoivat sammakot tulla Egyptin maan ylitse.’ž Ja Aaron ojensi kätensä Egyptin vetten ylitse; ja sammakot tulivat sieltä ylös, ja peittivät koko Egyptin maan.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sanos Aaronille: ojenna kätes sauvoinensa virtain, jokein ja järvein ylitse, ja anna sammakot nousta ylitse koko Egyptin maan.’ž Ja sinun päälles, ja sinun kansas ja kaikkein sinun palveliais päälle, pitää sammakot hyppelemän.’ž Niin että virran pitää kuohuman sammakoista, ja ne pitää astuman ylös, ja tuleman sinun huoneesees, ja sinun lepokammioos, ja sinun vuoteesees, niin myös sinun palveliais huoneesen, ja sinun kansas sekaan, ja sinun pätsiis, sinun taikina-astioihis;’ž Vaan jos et sinä tahdo päästää; katso, niin minä rankaisen kaikki sinun maas ääret sammakoilla.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö, ja sano hänelle: näin sanoo \Herra\: päästä minun kansani palvelemaan minua.’ž Ja se oli täyttä seitsemän päivää, sittenkuin \Herra\ oli lyönyt virran.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:æ‘ Š@h ¾‘ “@h ½‘ Į@h ¼‘ ā@g »‘ '@g ŗ‘ °@g ¹‘ ß@g ø‘ Š@g ·‘ É@g ¶‘ g@g µ‘ }@g “‘ ‡@g ³‘ v@ g ²‘ ©@ g ±‘ |@ g °‘ ®@ g Ƒ ®@ g ®‘ p@g ­‘ F@g ¬‘ •@g «‘ t@g Ŗ‘ ß@g ©‘ ³@g ؑ d@g §‘ Ć@g ¦‘ Y@g „‘ ˜@f ¤‘ „@f £‘ ×@f ¢‘ V@f ”‘ Æ@f  ‘ L@f Ÿ‘ ż@f ž‘ ‰@f ‘ °@f œ‘ š@f ›‘ o@ f š‘ Ž@ f ™‘ O@ f ˜‘ ø@ f —‘ 7@ f –‘ ¢@f •‘ ƒ@f ”‘ ß@f “‘ ½@f ’‘ §@f ‘‘ Į@f ‘ ˆ@f ‘ ±@f Ž‘ ›@f ‘ ”@e Œ‘ ²@e ‹‘  @e Š‘ Å@e ‰‘ y@e ˆ‘ Ļ@e ‡‘ Ģ@e †‘ œ@e …‘ #l@e „‘ "˜@e ƒ‘ !@ e ‚‘ D@ e ‘ ]@ e €‘ ^@ e ‘ ¼@ e ~‘ ¦@e }‘ µ@e |‘ P@e {‘ ²@e z‘ ¶@e y‘ æ@e x‘ Ę@e w‘ Y@e v‘ b@e u‘ Ł@d t‘ ®@d s‘ I@d r‘ ›@d q‘ ‰@d p‘ ³@d o‘ “@d n‘ l@d m‘ ‘@d l‘ §@d k‘ —@d j‘ Š@ d i‘ ’@ d h‘ y@ d g‘ H@ d f‘ x@ d e‘ ¹@d d‘ 1@d c‘ •@d b‘ T@d a‘š@d `‘5@d _‘@d ^‘Ÿ@d ]‘|@b \‘Ń@d [‘k@b Z‘›@b Y‘c@b X‘³@b W‘ @b V‘»@b U‘ˆ@b T‘†@b S‘¬@b R‘|@b Q‘n@b P‘>@b O‘ _@ b N‘ ƒ@ b M‘ Ž@ b L‘ ‚@ b K‘ Ö@ b J‘³@b I‘\@b H‘r@b G‘ž@b F‘d@b E‘ū@b »LVAL/ˆ S ¹ e Š Ÿ ę n & ­  ‘śSĀV¢ļfĖ‚Ōū Lähetä siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mitä sinulla on kedolla; sillä kaikki ihmiset ja karja ku’ž Lähetä siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mitä sinulla on kedolla; sillä kaikki ihmiset ja karja kuin kedolla löydetään, ja ei ole korjatut huoneesen, niiden päälle lankeevat rakeet ja heidän pitää kuoleman.’ž Katso, huomenna tällä ajalla annan minä sangen suuria rakeita sataa, jonka kaltaisia ei ole ollut Egyptissä, hamasta siitä päivästä kuin se perustettu on, niin tähän asti.’ž Ja vieläkös nyt ylennät itses minun kansani päälle, etkä päästä heitä:’ž Mutta tosin sentähden olen minä sinun antanut seisoa, että minä osoittaisin sinulle minun voimani, ja että minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa.’ž Sillä minä olisin nyt jo ojentanut käteni, ja lyönyt sinun ja sinun kansas ruttotaudilla: että sinun olis täytynyt hukkua maan päältä.’ž Muutoin minä tällä haavaa lähetän kaikki minun rangaistukseni sinun sydämees, ja sinun palveliais, ja sinun kansas päälle, tietääkses, ettei kaikessa maassa ole minun vertaani;’ž Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessä, ja sano hänelle: Näin sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan minua.’ž Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän kuullut heitä: niinkuin \Herra\ Mosekselle sanonut oli.’ž Niin ettei noidatkaan saaneet seisoa Moseksen edessä paisumain tähden: sillä paisumat olivat niin noitain päällä, kuin kaikkien Egyptiläisten.’ž Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Pharaon edessä, ja Moses paiskasi sen taivaasen päin: niin tulivat märkäpäistä punottavaiset paisumat ihmisiin ja karjaan.’ž Ja pitää tuleman tomuksi koko Egyptin maan päälle, ja pitää oleman ihmisten ja karjan päällä märkäpäistä punottavaiset paisumat koko Egyptin maalla.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat kätenne täyteen toton nokea, ja Moses paiskatkaan sen taivaasen päin Pharaon edessä.’ž Niin Pharao lähetti (tiedustelemaan) ja katso, ei ollut Israelin karjasta yhtäkään kuollut. Mutta Pharaon sydän paatui, ja ei päästänyt kansaa.’ž Ja \Herra\ teki niin toisna päivänä, ja kaikki Egyptin karja kuoli: vaan Israelin lasten karjasta ei yhtäkään kuollut.’ž Ja \Herra\ määräsi ajan, sanoen: tämän \Herra\ tekee huomenna maassa.’ž Ja \Herra\ on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin ettei mitään kuole kaikesta kuin Israelin lapsilla on.’ž Katso, \Herran\ käsi on sinun karjas päällä, jotka ovat kedolla, hevosten päällä, aasein päällä, kamelein päällä, härkäin päällä, lammasten päällä, sangen raskaan ruttotaudin kanssa.’ž Vaan jolles päästä, mutta vielä pidätät heitä:’ž Niin \Herra\ sanoi Mosekselle mene Pharaon tykö, ja sano hänelle: näin sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: päästä minun kansani palvelemaan minua.’ž Mutta Pharao paadutti sydämensä vielä nyt tälläkin haavaa ja ei päästänyt kansaa.’ž Ja \Herra\ teki niinkuin Moses sanonut oli: ja otti turilaat Pharaolta ja hänen palvelioiltansa, ja hänen kansaltansa pois, niin ettei yhtäkään jäänyt.’ž Ja Moses läksi Pharaon tyköä, ja rukoili \Herraa\.’ž Moses sanoi: Katso, kuin minä menen sinun tyköäs, niin minä rukoilen \Herraa\, että turilaat otettaisiin pois Pharaolta, ja hänen palvelioiltansa, ja hänen kansaltansa huomenna: ainoastansa älä minua enää viettele, niin ettes päästä kansaa uhraamaan \Herralle\.’ž Pharao sanoi: minä päästän teidät, että te uhraisitte \Herralle\ teidän Jumalallenne korvessa, ainoastansa ettétte kauvas menisi; rukoilkaat minun edestäni.’ž Moses sanoi: ei sovi niin tehdä; sillä me uhraisimme \Herralle\ meidän Jumalallemme Egyptiläisten kauhistuksen: katso, jos me Egyptin maan kauhistukset uhraisimme heidän edessänsä, eikö he meitä kivittäisi?@LVALžEĄ X  S ­ ń “ 6 ņU½Qµé”ÜŃ~ Niin Moses ja Aaron palautettiin jällensä Pharaon tykö, joka sanoi heille: men’ž Niin Moses ja Aaron palautettiin jällensä Pharaon tykö, joka sanoi heille: menkäät ja palvelkaat \Herraa\ teidän Jumalaanne; vaan kutka ne ovat jotka menevät?’ž Niin sanoivat Pharaon palveliat hänelle: kuinka kauvan pitää hänen oleman meille paulaksi? Päästä kansa palvelemaan \Herraa\ Jumalaansa: etkös vielä tiedä Egyptiä hävitetyksi?’ž Ja täyttämän sinun huonees, ja kaikkein sinun palveliais huoneet, ja koko Egyptin huoneet; jonka kaltaisia sinun isäs ja isäis-isät ei nähneet ole, siitä päivästä kuin he maan päällä olleet ovat tähän päivään asti. Ja hän käänsi itsensä ja meni ulos Pharaon tyköä.’ž Niin että heidän pitää peittämän maan, niin ettei maa pidä näkymän; ja heidän pitää syömän tähteet, mitkä teille on jääneet rakeilta, ja pitää syömän kaikki vihottavaiset puut teidän kedollanne,’ž Sillä jos sinä estelet päästää minun kansani; katso, niin minä huomenna tuotan heinäsirkat kaikkiin sinun maas ääriin,’ž Niin menivät Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat hänelle: näin sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: kuinka kauan et sinä tahdo nöyryyttää itsiäs minun edessäni? Päästä minun kansani palvelemaan minua;’ž Ja että sinä ilmoittaisit sinun lastes, ja sinun lastes lasten korviin, mitä minä tehnyt olen Egyptissä, ja minun ihmeeni, jotka minä tein heidän seassansa, että te tietäisitte, että minä olen \Herra\.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö; sillä minä paadutin hänen ja hänen palveliainsa sydämet, tehdäkseni nämät minun ihmeeni heidän seassansa.’ž Niin paatui Pharaon sydän, ja ei päästänyt Israelin lapsia: niinkuin \Herra\ Moseksen kautta sanonut oli.’ž Koska Pharao näki, että sade, ja rakeet, ja jylinät lakkasivat, teki hän vielä enemmin pahaa, ja paadutti sydämensä, sekä hän että hänen palveliansa.’ž Niin Moses meni ulos kaupungista Pharaon tyköä, ja ojensi kätensä \Herran\ tykö: ja jylinä ja rakeet lakkasivat, ja sade ei enempi vuodatettu maan päälle.’ž Mutta nisu ja kaura ei turmeltuneet, sillä ne olivat hiljakylvöt.’ž Niin pellavat ja ohrat maahan lyötiin; sillä ohra oli tähkäpäällä ja pellava oli kulkulla.’ž Mutta et sinä ja sinun palvelias, minä kyllä tiedän, vielä nytkään pelkää \Herraa\ Jumalaa.’ž Ja Moses sanoi hänelle: koska minä lähden kaupungista, niin minä ojennan käteni \Herran\ tykö: niin jylinä lakkaa ja rakeita ei pidä enempi oleman, ettäs tietäisit maan olevan \Herran\.’ž Sentähden rukoilkaat \Herraa\, että jo kyllä olis, ja että Jumalan jylinä ja rakeet lakkaisivat: niin minä päästän teidät, eikä teidän pidä enempi täällä viipymän.’ž Niin lähetti Pharao ja kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi heille: minä olen tällä haavalla pahoin tehnyt; \Herra\ on vanhurskas, vaan minä ja minun kansani olemme jumalattomat.’ž Ainoasti Gosenin maakunnassa, jossa Israelin lapset olivat, ei rakeita ollut.’ž Ja rakeet löivät koko Egyptin maalla kaikki kuin kedolla olivat, sekä ihmiset että karjan: niin myös koko maan vihannan löivät rakeet kaikki, myös puut kedolla särkivät rikki.’ž Että rakeet ja tuli sekaisin maahan lankesivat, niin raskaasti, ettei ikänänsä senkaltaista kaikessa Egyptin maassa tapahtunut ollut, siitä ajasta kuin kansa siinä asumaan rupesi.’ž Niin ojensi Moses sauvansa taivaasen päin, että \Herra\ antais jylistä ja rakeita sataa, ja että pitkäisen tuli leimahtelis maan päälle; ja \Herra\ antoi sataa rakeita Egyptin maan päälle,’ž Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: ojenna kätes taivaasen päin, että rakeita satais koko Egyptin maan päälle: ihmisten päälle, karjan päälle, ja kaikkein päälle, mitä kedolla vihottaa Egyptin maalla.’ž Vaan jonka sydän ei totellut \Herran\ sanaa, se jätti kedolle palveliansa ja karjansa.’ž Joka Pharaon palvelioista pelkäsi \Herran\ sanaa, se palveliansa ja karjansa huoneesen korjasi,vLVALe“,k Ä  ( „  Ģ  Å7Č.~õų¬ż§ŠL“ Sillä \Herra\ oli antanut armon kansalle Egyptiläisten edessä. Ja Moses o’ž Sillä \Herra\ oli antanut armon kansalle Egyptiläisten edessä. Ja Moses oli sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan edessä.’ž Niin sano siis nyt kansalle: että joka mies anois lähimmäiseltänsä, ja jokainen vaimo lähimmäiseltänsä, hopia- ja kulta-astioita.’ž Ja \Herra\ oli sanonut Mosekselle: vielä minä annan tulla yhden rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte hän päästää teidät täältä, ja koska hän teidät kokonansa päästää, niin hän ajain ajaa teidät täältä ulos.’ž Moses vastasi: niinkuin sinä sanonut olet, en tule minä enempi sinun kasvois eteen.’ž Ja Pharao sanoi hänelle: mene pois minun tyköäni, ja karta ettes enempi silleen tule minun kasvoini eteen; sillä jona päivänä sinä tulet minun eteeni, pitää sinun kuoleman.’ž Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän tahtonut päästää heitä.’ž Meidän karjamme pitää myös menemän meidän kanssamme, ja ei yhtäkään sorkkaa jäämän; sillä siitä meidän pitää ottaman ja tekemän palveluksen \Herralle\ meidän Jumalallemme: ja emme tiedä, millä me palvelemme \Herraa\, siihenasti kuin me sinne tulemme.’ž Moses sanoi: sinun pitää myös salliman minun käsiini uhrini, ja polttouhrin, jota meidän pitää tekemän \Herralle\ meidän Jumalallemme.’ž Niin kutsui Pharao Moseksen, ja sanoi: menkäät ja palvelkaat \Herraa\; ainoastansa teidän lampaanne ja karjanne jääkään tänne: teidän lapsenne menkään myös teidän kanssanne.’ž Niin ettei toinen toistansa nähnyt, eikä myös noussut paikastansa kolmena päivänä. Mutta kaikilla Israelin lapsilla oli valkeus heidän asuinsioissansa.’ž Ja Moses ojensi kätensä taivaaseen päin, niin tuli synkiä pimeys koko Egyptin maan päälle kolmeksi päiväksi.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kätes taivaaseen päin, että pimeys tulis Egyptin maan päälle, niin että pimeyteen ruveta taidettaisiin.’ž Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydämen, ja ei hän päästänyt Israelin lapsia.’ž Niin \Herra\ käänsi tuulen aivan tuimaksi länsituuleksi, ja nostatti heinäsirkat ja heitti heidät Punaiseen mereen, niin ettei yhtäkään heinäsirkkaa jäänyt koko Egyptin maan ääriin.’ž Ja hän meni pois Pharaon tyköä, ja rukoili \Herraa\.’ž Niin anna nyt minulle anteeksi minun rikokseni vielä tällä erällä, ja rukoilkaat \Herraa\ teidän Jumalaanne, että hän ottais minulta pois vielä tämän kuoleman.’ž Niin kutsui Pharao kiiruusti Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: minä olen pahaa tehnyt \Herraa\ teidän Jumalaanne, ja teitä vastaan.’ž Ja he peittivät kaiken maan, ja maa tuli mustaksi. Ja söivät kaikki maan vihannon, ja kaikki puiden hedelmät kuin jääneet olivat rakeilta, ja ei jäänyt ensinkään viheriäistä puihin ja kedon ruohoihin koko Egyptin maalla.’ž Ja tulivat heinäsirkat koko Egyptin maan päälle, laskivat itsensä joka paikkaan Egyptin maalle, niin epälukuiset, ettei heidän kaltaisiansa heinäsirkkoja ennen ollut, eikä tästedes tule.’ž Moses ojensi sauvansa Egyptin maan ylitse, ja \Herra\ antoi tulla itätuulen sille maalle kaiken sen päivän ja kaiken sen yön; ja aamulla nosti itätuuli heinäsirkat.’ž Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: ojenna kätes Egyptin maan ylitse heinäsirkkain tähden, että he tulisivat Egyptin maan päälle, ja söisivät kaiken maan vihannon, kaikki mitä rakeilta jäänyt on.’ž Ei niin, mutta menkäät te miehet ja palvelkaat \Herraa\; sillä sitä te olette pyytäneetkin. Ja he ajoivat heidät pois Pharaon edestä.’ž Ja hän sanoi heille: ikään niin, olkoon \Herra\ teidän kanssanne. Pitäiskö minun päästämän teidät ja teidän lapsenne? Katsokaat, jollei teillä jotakin pahaa sydämessänne ole?’ž Ja Moses sanoi: me menemme meidän nuorten ja vanhain kanssa, poikinemme ja tyttärinemme, lammastemme ja karjamme kanssa; sillä meillä on \Herran\ juhla.`LVAL§ä€Ķ ī z å Ÿ /  Ó W ®8±4Ķ4U„~œ Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään ty’ž Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään työtä pidä tehtämän niinä päivinä, mutta vaivoin mitä ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkäät.’ž Seitsemän päivää pitää teidän syömän happamatointa leipää, nimittäin ensimäisenä päivänä pitää teidän paneman pois happaman leivän teidän huoneissanne: sillä jokainen kuin hapointa leipää syö ensimäisestä päivästä niin seitsemänteen päivään asti, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelista.’ž Ja tämä päivä pitää oleman teille muistoksi, ja teidän pitää sen pyhittämän juhlaksi \Herralle\: ijankaikkiseksi säädyksi teidän sukukunnissanne teidän sen pyhittämän pitää.’ž Ja veren pitää oleman teille merkiksi huoneissanne, kussa te olette, että koska minä veren näen, niin minä menen teidän ohitsenne: ja ei pidä teille tuleman se rangaistus kadottamaan teitä, koska minä lyön Egyptin maata.’ž Sillä minä käyn sinä yönä Egyptin maan lävitse, ja lyön kaikki esikoiset Egyptin maalla, ihmisistä karjaan asti, ja annan tulla minun rangaistukseni kaikkein Egyptiläisten epäjumalain päälle: Minä \Herra\.’ž Mutta näin pitää teidän syömän sitä: teidän pitää oleman vyötetyt kupeista, ja kengät jalassanne, ja sauva kädessänne, ja pitää sen syömän niinkuin matkaan kiiruhtavaiset: se on \Herran\ pääsiäinen.’ž Eikä teidän pidä jättämän mitään huomeneksi; ja jos jotakin jää huomeneksi, se tulella poltettakaan.’ž Ei teidän pidä sitä syömän uutena eikä vedellä keitettynä, mutta tulella paistettuna, pään, jalkain ja sisällysten kanssa.’ž Ja heidän pitää sinä yönä syömän lihaa tulella paistettua ja happamatointa leipää; katkerain ruohoin kanssa pitää heidän sen syömän.’ž Ja heidän pitää ottaman verestä, ja sivuman molemmat pihtipielet ja huonetten ovenpäällisen, joissa he sitä syövät.’ž Ja sen teidän pitää tallella pitämän neljänteentoistakymmenenteen päivään asti tätä kuuta, ja koko Israelin kansan kokous pitää sen teurastaman kahden ehtoon välillä.’ž Ja sen karitsan pitää teille oleman virheettömän ajastaikaisen oinaan. Karitsoista eli vohlista pitää teidän sen ottaman.’ž Vaan jos yksi huone vähä on karitsaa syömään, niin ottakaan kylänsä miehen kanssansa, joka likin hänen huonettansa on, että niin monta tulis, kuin voisivat karitsan syödä.’ž Puhukaat koko Israelin seurakunnalle, sanoen: kymmenentenä päivänä tällä kuulla ottakaan itsekukin itsellensä karitsan, se joka perheen isäntä on, karitsan joka huoneelle;’ž Tämä kuukausi pitää oleman teidän tykönänne ensimäinen kuu; hänestä pitää teidän alkaman ajastajan kuukaudet.’ž \Herra\ oli puhunut Mosekselle ja Aaronille Egyptin maalla, sanoen:’ž Ja Moses ja Aaron tekivät kaikki nämä ihmeet Pharaon edessä, vaan \Herra\ paadutti hänen sydämensä, ja ei hän päästänyt Israelin lapsia maaltansa.’ž Mutta \Herra\ oli sanonut Mosekselle: ei Pharao kuule teitä, että paljo minun ihmeitäni tapahtuis Egyptin maalla.’ž Silloin kaikki nämät sinun palvelias pitää tuleman minun tyköni, ja kumartaman minua, sanoen: lähde ulos, sinä ja kaikki kansa, jotka sinun allas ovat, ja sitte minä lähden. Ja hän läksi Pharaon tyköä sangen vihoissansa.’ž Mutta kaikkein Israelin lasten seassa ei koirakaan kieltänsä värväyttämän pidä ihmisiä taikka eläimiä vastaan: että te tietäisitte, kuinka \Herra\ eroittaa Egyptin ja Israelin.’ž Ja suuren parun pitää oleman koko Egyptin maalla, jonkakaltaista ei ole ollut, eikä tuleman pidä.’ž Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pitää kuoleman, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyssä on, niin myös kaikkein eläinten esikoiset.’ž Ja Moses sanoi: näin sanoo \Herra\: puoliyön aikaan minä vaellan Egyptin maan lävitse,BLVAL?‹» D ¤ Ś ų ° 5 ģ  ŗŁ3kćo œ49Ū‚ Ja koska ne olivat kuluneet, läksi koko \H’ž Ja koska ne olivat kuluneet, läksi koko \Herran\ joukko yhtenä päivänä Egyptin maalta.’ž Se aika kuin Israelin lapset asuivat Egyptissä, oli neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa.’ž Ja he leipoivat siitä uudesta taikinasta, jonka he olivat tuoneet Egyptistä, happamattomia leipiä; sillä ei se ollut hapannut, sentähden että he ajettiin Egyptistä pois, eikä myös saaneet viipyä, ja ei semminkään saaneet heillensä evästä valmistaa.’ž Ja paljo kaikkinaista kansaa meni heidän kanssansa, ja lampaita, ja karjaa, ja sangen paljon eläimiä.’ž Niin matkustivat Israelin lapset Rameksesta Sukkotiin, lähes kuusisataa tuhatta jalkamiestä, paitsi lapsia.’ž Ja \Herra\ oli antanut kansalle armon Egyptiläisten edessä, että he lainasivat, ja niin he paljastivat Egyptiläiset.’ž Ja Israelin lapset olivat tehneet Moseksen sanan jälkeen, ja olivat anoneet Egyptiläisiltä hopia- ja kulta-astioita ja vaatteita.’ž Ja kansa kantoi taikinansa, ennenkuin se happani, nimittäin tähteensä, sidottuna vaatteisiin olallansa.’ž Ja Egyptiläiset vaativat kansaa, ja hoputtaen ajoivat heitä pois maalta; sillä he sanoivat: me kuolemme jokainen.’ž Ottakaat myös myötänne teidän lampaanne ja teidän karjanne, niinkuin te sanoneet olette, menkäät matkaanne; ja siunatkaat myös minua.’ž Ja hän kutsui Moseksen ja Aaronin yöllä, ja sanoi: nouskaat ja menkäät pois minun kansastani, sekä te että Israelin lapset: ja menkäät matkaanne ja palvelkaat \Herraa\, niinkuin te sanoneet olette.’ž Sinä yönä nousi Pharao ja kaikki hänen palveliansa, ja kaikki Egyptiläiset, ja suuri parku oli Egyptissä; sillä ei siellä ollut huonetta, jossa ei kuollutta ollut.’ž Ja tapahtui puoliyön aikana, että \Herra\ löi kaikki esikoiset Egyptin maalla, Pharaon esikoisesta, joka hänen istuimellansa istuman piti, niin vangin esikoiseen asti, joka oli vankihuoneessa, ja kaikki eläinten esikoiset.’ž Ja Israelin lapset menivät ja tekivät niinkuin \Herra\ Mosekselle ja Aaronille käskenyt oli.’ž Niin teidän pitää sanoman: tämä on \Herran\ pääsiäisuhri, joka ohitse meni Israelin lasten huoneet Egyptissä, koska hän rankaisi Egyptiläisiä, ja meidän huoneemme vapahti: niin kansa maahan kumartain rukoili.’ž Ja koska teidän lapsenne sanovat teille: mikä palvelus tämä teillä on?’ž Ja koska te tulette siihen maahan, jonka \Herra\ teille antava on, niinkuin hän sanonut on, niin pitäkäät tämä palvelus.’ž Sentähden pidä tämä sääty sinulle ja sinun lapsilles ijankaikkisesti.’ž Sillä \Herra\ tahtoo käydä ohitse lyömään Egyptiläisiä: ja koska hän saa nähdä veren ovenpäällisessä ja molemmissa pihtipielissä, menee \Herra\ sen oven ohitse, ja ei salli hukuttajan tulla teidän huoneisiinne rankaisemaan.’ž Ja ottakaat side isoppia, ja kastakaat vereen, joka on maljassa, ja sivukaat sillä oven päällinen, ja molemmat pihtipielet: ja ei yksikään ihminen pidä menemän ulos huoneensa ovesta huomeniseen asti.’ž Ja Moses kutsui kaikki Israelin vanhimmat, ja sanoi heille: menkäät ja ottakaat teillenne lampaita kukin perhekuntansa jälkeen, ja teurastakaat pääsiäiseksi.’ž Sentähden älkäät ensinkään syökö hapointa leipää; vaan happamatointa leipää syökäät kaikissa teidän asuinsioissanne.’ž Niin ettei seitsemänä päivänä löydetä hapointa leipää teidän huoneissanne; sillä jokainen joka hapointa leipää syö, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelin joukosta, joko hän muukalainen on eli omainen.’ž Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisestä kuusta ehtoona pitää teidän syödä happamatointa leipää, hamaan ensimäiseen päivään asti kolmattakymmentä siitä kuusta, ehtoona.’ž Ja pitäkäät happamatoin leipä; sillä sinä päivänä olen minä teidän joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teidän pitää pitämän tämän päivän teidän sukukunnissanne ijankaikkiseksi säädyksi.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY::’ '@n 9’ ›@n 8’ ƒ@n 7’@m 6’¦@m 5’@m 4’ @m 3’č@m 2’@m 1’M@m 0’Ś@m /’Œ@m .’;@m -’æ@ m ,’>@ m +’@ m *’œ@ m )’~@ m (’{@m '’·@m &’.@m %’§@m $’¹@m #’z@m "’N@m !’ €@m  ’ 6@m ’ ”@l ’ s@l ’ ®@l ’Ž@l ’@l ’y@l ’B@l ’s@l ’7@l ’±@l ’¶@l ’­@ l ’}@ l ’@ l ’Ø@ l ’±@ l ’–@l ’É@l  ’‡@l  ’“@l  ’Œ@l  ’š@l  ’¢@l ’¬@l ’”@l ’Ć@k ’Œ@k ’h@k ’F@k ’ Ś@k ’ “@k ’ ¬@k ’‘ Ā@k ž‘ č@k ż‘“@k ü‘p@ k ū‘6@ k ś‘Ü@ k ł‘Ģ@ k ų‘\@ k ÷‘Ć@k ö‘&@k õ‘ L@k ō‘ ±@k ó‘ W@k ņ‘ «@k ń‘ Œ@k š‘ ū@k ļ‘ @k ī‘ S@j ķ‘ ©@j ģ‘ Å@j ė‘ ¤@j ź‘ †@j é‘ 6@j č‘ Ė@j ē‘ £@j ę‘ ¾@j å‘ h@j ä‘ !@j ć‘ 0@ j ā‘ Ī@ j į‘ @ j ą‘ (@ j ߑ 3a@ j Ž‘ 2[@j Ż‘ 1R@j ܑ 0ü@j Ū‘ //@j Ś‘ .@j Ł‘ -2@j Ų‘ ,J@j ב +w@j ֑ *µ@j Ց )Y@h Ō‘ (^@h ӑ 'ū@h Ņ‘ &h@h ё %n@h Š‘ $w@h Ļ‘ #„@h Ī‘ "j@h Ķ‘ !t@h Ģ‘ ˆ@h Ė‘ Č@h Ź‘ ¦@ h ɑ į@ h ȑ _@ h Ē‘ Ó@ h ʑ I@ h ő {@h đ H@h Ƒ ā@h Ā‘ Ź@h Į‘  @h Ą‘ w@h ×LVALKŌŠXŁ Ŗ ® \    x ė  ķ Ģd¦8|Ųj Sillä se tapahtui, koska Pharao kovuutti itsensä ja ei tahtonut meitä päästää, että \Herra\ löi kuoliaaksi jokaisen esikoisen Egyptin maalla, ihmisen esikoisesta niin ’ž Sillä se tapahtui, koska Pharao kovuutti itsensä ja ei tahtonut meitä päästää, että \Herra\ löi kuoliaaksi jokaisen esikoisen Egyptin maalla, ihmisen esikoisesta niin eläinten esikoiseen asti: sentähden uhraan minä \Herralle\ jokaisen kuin äitinsä kohdun avaa, joka miehenpuoli on, ja jokaisen, esikoisen minun lapsistani lunastan minä.’ž Ja koska sinun poikas kysyy sinulta tästedes: mikä tämä on? pitää sinun sanoman hänelle: \Herra\ on johdattanut meitä väkevällä kädellä Egyptistä, orjuuden huoneesta.’ž Mutta kaikki aasin esikoiset pitää sinun lunastaman karitsalla; jollet sinä lunasta sitä, niin väännä niskat rikki. Mutta jokaisen esikoisen ihmisistä sinun lastes seassa pitää sinun lunastaman.’ž Niin pitää sinun eroittaman \Herralle\ jokaisen kuin avaa äitinsä kohdun, ja jokaisen esikoisen eläinten seassa, kuin sinulla on: kaikki miehenpuoli on \Herran\.’ž Ja koska \Herra\ on sinun vienyt Kanaanealaisten maalle, niinkuin hän sinulle ja sinun isilles vannonut on, ja antanut sen sinulle,’ž Sentähden pidä tämä sääty ajallansa vuosi vuodelta.’ž Sentähden pitää tämä oleman sinulle merkiksi sinun kädessäs, ja muistoksi sinun edessäs, että \Herran\ käsky pitää oleman sinun suussas; sillä \Herra\ on väkevällä kädellä sinun johdattanut Egyptistä.’ž Ja sinun pitää ilmoittaman sinun pojalles sinä päivänä, sanoen: (tämän minä pidän) sentähden että \Herra\ teki näin minun kanssani, koska minä läksin Egyptistä.’ž Sentähden pitää seitsemän päivää syötämän happamatointa leipää, ja ei pidä sinun tykönäs yhtään hapointa taikinaa nähtämän; eikä hapointa leipää pidä nähtämän kaikissa sinun maas äärissä.’ž Seitsemän päivää pitää sinun syömän happamatointa leipää, ja seitsemäntenä päivänä on \Herran\ juhla.’ž Ja on tapahtuva, koska \Herra\ sinun tulla antaa Kanaanealaisten, Hetiläisten, Amorilaisten, Heviläisten ja Jebusilaisten maalle, jonka hän sinun isilles on vannonut antaaksensa sinulle: sen maan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, niin sinun pitää tämän palveluksen tekemän tällä kuulla:’ž Tänäpänä olette lähteneet, sillä kuulla Abib.’ž Niin sanoi Moses kansalle: muistakaat tämä päivä, jona te olette lähteneet Egyptistä, orjuuden huoneesta, että \Herra\ on teidät täältä johdattanut väkevällä kädellä. Sentähden ei pidä syötämän hapointa.’ž Pyhitä minulle jokainen esikoinen, kuka ikänänsä äitinsä kohdun avaa Israelin lasten seassa, sekä ihmisistä että eläimistä: ne ovat minun.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja sanoi:’ž Niin \Herra\ yhtenä päivänä johdatti Israelin lapset ulos Egyptin maalta, heidän joukoissansa.’ž Ja kaikki Israelin lapset tekivät niinkuin \Herra\ oli Mosekselle ja Aaronille käskenyt.’ž Yksi sääty pitää oleman omaisella ja muukalaisella, joka asuu teidän seassanne.’ž Jos joku muukalainen asuu sinun tykönäs, ja tahtoo pitää \Herralle\ pääsiäistä, niin ympärileikattakaan kaikki miehenpuolet, ja sitten käykään sitä tekemään, ja olkaan niinkuin maan omainen; sillä ei yhdenkään ympärileikkaamattoman pidä sitä syömän.’ž Koko Israelin seurakunta pitää näin tekemän.’ž Yhdessä huoneessa pitää se syötämän. Ei teidän pidä huoneesta viemän ulos sitä lihaa, eikä teidän pidä luuta rikkoman siitä.’ž Muukalainen ja päivämiehen ei pidä syömän sitä.’ž Jokainen ostettu orja pitää ympärileikattaman, ja sitten syökään siitä.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: tämä on sääty pitää pääsiäistä: ei yksikään muukalainen pidä siitä syömän.’ž Sentähden tämä yö pidetään \Herralle\, että hän vei heidät ulos Egyptin maalta: tämä on se yö, joka pidettämän pitää \Herralle\ kaikilta Israelin lapsilta heidän sukukunnissansa.ØLVALsxģ A ź 9 ķ Ē  Ø Ü ŹZĒßq½ć5©ę Ja katso, minä paadutan Egyptiläisten sydämet, ja he seuraavat teidän jälissänne; niin minä voi’ž Ja katso, minä paadutan Egyptiläisten sydämet, ja he seuraavat teidän jälissänne; niin minä voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hänen sotajoukostansa, hänen vaunuistansa ja ratsasmiehistänsä.’ž Mutta nosta sinä sauvas, ja ojenna kätes meren ylitse, ja eroita se yhdestä, että Israelin lapset kävisivät keskeltä merta kuivaa myöten.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mitäs huudat minun tyköni? Sano Israelin lapsille, että he vaeltaisivat.’ž \Herra\ sotii teidän puolestanne, ja teidän pitää alallanne oleman.’ž Moses sanoi kansalle: älkäät peljätkö, seisokaat ja katsokaat minkä autuuden \Herra\ tänäpänä tekee teille; sillä näitä Egyptiläisiä, jotka te tänäpänä näette, ei teidän pidä ikänänsä enempi näkemän ijankaikkisesti,’ž Eikö tämä se ole, kuin me puhuimme Egyptissä, sanoen: anna meidän olla, että me palvelisimme Egyptiläisiä; sillä meidän olis parempi palvella Egyptiläisiä, kuin kuolla korvessa.’ž Ja sanoivat Mosekselle: Eikö hautoja ollut Egyptissä, ettäs rupesit meitä johdattamaan korpeen kuolemaan? Miksis meille niin olet tehnyt: ettäs meitä johdatit Egyptistä?’ž Ja kuin Pharao lähestyi heitä, nostivat Israelin lapset silmänsä, ja katso, Egyptiläiset tulivat heidän perässänsä; ja Israelin lapset peljästyivät sangen suuresti, ja huusivat \Herran\ tykö.’ž Niin Egyptiläiset ajoivat heitä takaa, ja saavuttivat heidät meren tykönä, kussa he itsensä sioittaneet olivat, kaikki Pharaon vaunuhevoset, hänen ratsasmiehensä, ja hänen sotajoukkonsa: Hiirotin laaksossa, BaalZephonin kohdalla.’ž Ja \Herra\ paadutti Pharaon Egyptin kuninkaan sydämen, ja hän ajoi takaa Israelin lapsia, jotka kuitenkin olivat korkian käden kautta lähteneet.’ž Ja otti kuusisataa parasta vaunua, niin myös kaikki muut Egyptin vaunut, ja päämiehet niiden kaikkein päälle.’ž Ja hän valmisti vaununsa, ja otti väkensä myötänsä.’ž Ja kuin sanottiin Egyptin kuninkaalle, että kansa pakeni, tuli hänen ja hänen palveliainsa sydän käännetyksi kansaa vastaan, ja he sanoivat: miksi me olemme niin tehneet, että me päästimme Israelin palvelemasta meitä?’ž Ja minä paadutan Pharaon sydämen, ja hän ajaa heitä takaa; ja minä voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hänen sotaväestänsä. Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen \Herra\. Ja he tekivät niin.’ž Ja Pharao sanoo Israelin lapsista: he käyvät eksyksissä maalla, korpi on heidät sulkenut.’ž Puhu Israelin lapsille, että he palajaisivat ja sioittaisivat heitänsä Hiirotin laakson kohdalle, Migdolin ja meren vaiheelle, BaalZephonin eteen ja sen kohdalle sioittaen heitänsä meren tykö.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle sanoen:’ž Pilven patsas ei erinnyt päivällä, eikä tulen patsas yöllä kansan edestä.’ž Ja \Herra\ kävi heidän edellänsä päivällä pilven patsaassa, johdattaaksensa heitä tiellä, ja yöllä tulen patsaassa, valistaaksensa heitä vaeltamaan, sekä yöllä että päivällä.’ž Niin he läksivät Sukkotista, ja sioittivat heitänsä Etamiin, joka on korven ääressä.’ž Ja Moses otti myötänsä Josephin luut: sillä hän oli kovasti vannottanut Israelin lapset, sanoen: Jumala on tosin teitä etsivä, niin viekäät minun luuni täältä myötänne.’ž Sentähden hän johdatti kansan ympärinsä, korven lävitse Punaista merta kohden. Ja Israelin lapset läksivät viisin joukoin Egyptin maalta.’ž Ja tapahtui, koska Pharao oli päästänyt kansan, niin ei Jumala johdattanut heitä tietä Philistealaisten maan lävitse, joka tärkin oli; sillä Jumala sanoi, ettei kansa joskus katuisi, koska he näkisivät sodan heitänsä vastaan, ja palajaisi Egyptiin.’ž Ja tämän pitää oleman merkiksi sinun kädessäs, ja muistoksi sinun edessäs: että \Herra\ on johdattanut meidät väkevällä kädellä Egyptistä.ŽLVALlĄ„ ų e Ž   Ī & —m·Ļ\”ƒÕbĪ \Herra\, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises,’ž \Herra\, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises, joka olet niin korkia ja pyhä, hirmullinen, kiitettävä ja ihmetten tekiä?’ž Silloin sinun tuules puhalsi, ja meri peitti heidät, ja he pohjaan vajosivat, niinkuin lyijy, väkevissä vesissä.’ž Vihollinen sanoi: minä ajan takaa ja saavutan heitä, ja saalista jaan, ja heihin minun mieleni jäähdytän: minä vedän ulos miekkani, ja minun käteni pitää heitä hukuttaman.’ž Ja sinun vihas puhalluksen kautta kokoontuivat vedet; ja virrat seisoivat niinkuin roukkioissa, syvyydet niinkuin hyytyivät keskelle merta.’ž Ja sinun suurella kunniallas olet sinä sinun vihollises kukistanut, sillä koska sinä lähetit hirmuisuutes, kulutti se heidät niinkuin korren.’ž \Herra\, sinun oikia kätes osotti hänensä voimalliseksi väkevyydessä: \Herra\, sinun oikia kätes on lyönyt vihollisen.’ž Syvyys on heitä peittänyt, ja vajosivat pohjaan, niinkuin kivi.’ž Pharaon vaunut ja hänen sotaväkensä syöksi hän mereen. Hänen valitut päämiehensä ovat upotetut Punaiseen mereen.’ž \Herra\ on äsken sotamies: \Herra\ on hänen nimensä.’ž \Herra\ on minun väkevyyteni ja kiitosvirteni, ja on minun autuuteni. Hän on minun Jumalani, ja minä rakennan hänelle majan, hän on minun Isäni Jumala, ja minä ylistän häntä.’ž Silloin veisasi Moses ja Israelin lapset \Herralle\ tämän virren, ja sanoivat: Minä veisaan \Herralle\, sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.’ž Ja Israel näki myös sen suuren voiman, jonka \Herra\ oli osottanut Egyptiläisten päälle. Ja kansa pelkäsi \Herraa\, ja he uskoivat \Herran\ ja hänen palveliansa Moseksen.’ž Ja niin \Herra\ vapahti Israelin sinä päivänä Egyptiläisten kädestä: ja Israel näki Egyptiläiset kuolleina meren reunalla.’ž Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa.’ž Ja vedet palasivat ja kävivät vaunuin, ja ratsasmiesten, ja koko Pharaon sotajoukon ylitse, jotka heitä olivat seuranneet mereen: niin ettei yksikään heistä päässyt.’ž Niin ojensi Moses kätensä meren ylitse, ja meri palasi ennen huomenta voimaansa. Ja koska Egyptiläiset pakenivat, kohtasi heitä vesi, ja \Herra\ syöksi heidät keskelle merta.’ž Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kätes meren ylitse, että vedet juoksisivat Egyptiläisten ylitse, heidän vaunuinsa ja ratsasmiestensä ylitse.’ž Ja hän syöksi pyörät erinänsä heidän vaunuistansa, niin että he työläästi vetivät niitä. Niin sanoivat Egyptiläiset: paetkaamme Israelia, sillä \Herra\ sotii heidän puolestansa Egyptiläisiä vastaan.’ž Koska aamuvartio tuli, katsahti \Herra\ Egyptiläisten joukon päälle tulen patsaasta ja pilvestä hukuttaaksensa Egyptiläisten joukon,’ž Ja Egyptiläiset ajoivat heitä takaa ja seurasivat heidän perässänsä, ja kaikki Pharaon hevoset, hänen vaununsa ja ratsasmiehensä keskelle merta.’ž Ja Israelin lapset kävivät keskeltä merta kuivaa myöten, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidän oikialla ja vasemmalla puolellansa.’ž Koska Moses ojensi kätensä meren ylitse, antoi \Herra\ vedet juosta pois vahvalla itätuulella koko sen yön; ja teki meren kuiville, ja vedet erkanivat.’ž Ja tuli Egyptiläisten ja Israelin joukkoin vaiheelle, ja oli pimiä pilvi, ja valaisi (näille) yön: niin ettei he koko yönä toinen toistansa taitaneet lähestyä.’ž Niin Jumalan enkeli nousi, joka Israelin joukon edellä kävi, ja meni heidän takansa: ja pilven patsas siirsi itsensä heidän kasvoinsa edestä, ja seisoi heidän takanansa,’ž Ja Egyptiläisten pitää tietämän, että minä olen \Herra\, koska minä olen kunnian voittanut Pharaosta, ja hänen vaunuistansa ja ratsasmiehistänsä.#LVALŹJü‚É " ō = Ā D Ø ' é * ļc‰<&>žwa Vielä sanoi Moses: \Herra\ antaa teille ehtoona lihaa syödäksenne, ja huomenna leipää teidän ravinnoksenne, että \Herra\ on kuullut teid’ž Vielä sanoi Moses: \Herra\ antaa teille ehtoona lihaa syödäksenne, ja huomenna leipää teidän ravinnoksenne, että \Herra\ on kuullut teidän napistuksenne, jolla te olette napisseet häntä vastaan. Sillä mitkä me olemme? Teidän napistuksenne ei ole meitä, vaan \Herraa\ vastaan.’ž Ja huomenna pitää teidän näkemän \Herran\ kunnian; sillä hän on kuullut teidän napistuksenne \Herraa\ vastaan. Ja mitkä me olemme, että te napisette meitä vastaan?’ž Moses ja Aaron sanoivat kaikille Israelin lapsille: ehtoona pitää teidän tietämän \Herran\ johdattaneen teidät Egyptin maalta.’ž Ja pitää tapahtuman, että he kuudentena päivänä valmistavat sen kuin he tuovat (kotia) ja kaksikertaisesti sen suhteen, minkä he muutoin joka päivä kokoovat.’ž Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: katso, minä annan sataa teille leipää taivaasta: ja kansan pitää menemän ulos ja kokooman joka päivä niin paljo kuin he tarvitsevat, koetellakseni heitä, jos he vaeltavat minun käskyssäni elikkä ei.’ž Ja Israelin lapset sanoivat heille: joska me olisimme Egyptin maalla \Herran\ käden kautta kuolleet, koska me istuimme lihapatain tykönä, ja oli leipää yltäkyllä syödä; sillä te olette sentähden meidän johdattaneet tähän korpeen kuolettaaksenne näljällä kaikkea tätä joukkoa.’ž Ja koko Israelin lasten joukko napisi Mosesta ja Aaronia vastaan korvessa.’ž Niin he matkustivat Elimistä, ja koko Israelin lasten joukko tuli Sinnin korpeen, joka on Elimin ja Sinain välillä: viidentenätoistakymmenentenä päivänä toisella kuulla sittenkuin he Egyptin maalta lähteneet olivat.’ž Ja he tulivat Elimiin, siellä on kaksitoistakymmentä lähdettä, ja seitsemänkymmentä palmupuuta: siellä he sioittivat itsensä vetten tykö.’ž Ja sanoi: jos sinä kuulet sinun \Herras\ Jumalas äänen, ja teet mikä oikeus on hänen edessänsä, ja panet hänen käskynsä sinun korviis, ja pidät kaikki hänen säätynsä: niin en minä pane sinun päälles yhtäkään vitsausta niistä, jotka minä Egyptiläisten päälle pannut olen; sillä minä olen \Herra\ sinun parantajas.’ž Mutta hän huusi \Herran\ tykö, ja \Herra\ osotti hänelle puun, jonka hän heitti veteen, ja vedet tulivat makiaksi. Siinä pani hän heidän eteensä käskyn ja oikeuden, ja kiusasi siinä heitä.’ž Siinä napisi kansa Mosesta vastaan, sanoen: mitä me juomme?’ž Niin he tulivat Maraan, vaan eivät saaneet juoda sitä vettä Marassa, sillä se oli ylen karvas; josta se paikka kutsutaan Mara.’ž Niin Moses antoi Israelin lasten vaeltaa Punaisen meren tyköä, ja he menivät Suurin korpeen: ja matkustivat kolme päivää korvessa, ja ei löytäneet vettä.’ž Ja MirJam vastasi heitä: Veisatkaat \Herralle\: sillä hän on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hän mereen syöksi.’ž Ja MirJam prophetissa, Aaronin sisar, otti kanteleen käteensä, ja kaikki vaimot seurasivat häntä kanteleilla ja hypyllä.’ž Sillä Pharaon hevoset menivät mereen, vaunuinensa ja ratsasmiehinensä, ja \Herra\ palautti meren vedet heidän päällensä. Mutta Israelin lapset kävivät kuivaa myöten keskeltä merta.’ž \Herra\ hallitsee alati ja ijankaikkisesti.’ž Johdata heitä ja istuta heitä sinun perimises vuorelle, jonka sinä \Herra\ asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tykö, Herra, jonka sinun kätes vahvistaneet ovat.’ž Tulkoon hämmästys heidän päällensä, ja pelko sinun väkevän käsivartes kautta, he vaijetkoon niinkuin kivi, siihenasti että sinun kansas, \Herra\, lävitse käy, jonka sinä saanut olet.’ž Silloin hämmästyvät Edomin ruhtinaat, ja vapistus tarttuu Moabin sankareihin: kaikki kanaanin maan asuvaiset raukeavat.’ž Koska kansat sen kuulevat, vapisevat he: ahdistus käsittää Philistealaiset.’ž Sinä olet johdattanut laupiudessas tämän kansan, jonkas pelastit, ja olet vienyt heidän väkevyydessäs sinun pyhään asumisees.’ž Koskas oikian kätes ojensit, niin maa heidät nieli.TLVAL}ā»Ā W ź  l  8 ė I Ä%±Bąp6 ƒ˜’– Niinkuin \Herra\ käskenyt oli Mosekselle, niin Aar’ž Niinkuin \Herra\ käskenyt oli Mosekselle, niin Aaron pani sen todistuksen eteen tallella pidettäväksi.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia, ja pane siihen gomorin täysi mannaa: ja pane se \Herran\ eteen, tallella pidettää teidän jälkeen tulevaisillenne.’ž Ja Moses sanoi: tämä on se minkä \Herra\ käskenyt on: täytä gomor siitä, kätkettää teidän jälkeentulevaisillenne: että he näkisivät sen leivän, jolla minä olen teitä ruokkinut korvessa, koska minä johdatin teitä ulos Egyptin maalta.’ž Ja Israelin huone kutsui hänen nimensä man: ja se oli niinkuin korianderin siemen, valkia, ja maisti niinkuin sämpylä hunajan kanssa.’ž Niin lepäsi kansa seitsemäntenä päivänä.’ž Katsokaat, \Herra\ on teille antanut sabbatin, ja sentähden on hän antanut teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän: niin olkaan siis jokainen kotonansa, ja älkään yksikään lähtekö siastansa seitsemäntenä päivänä.’ž Niin \Herra\ sanoi Mosekselle: kuinka kauvan ette tahdo pitää minun käskyjäni ja lakiani?’ž Ja tapahtui, että seitsemäntenä päivänä läksivät muutamat kansan seasta kokoomaan, ja ei he löytäneet mitään.’ž Kuusi päivää pitää teidän kokooman; mutta seitsemäntenä päivänä on sabbati, ja ei löydetä sitä.’ž Niin sanoi Moses: syökäät se tänäpänä, sillä tätäpänä on \Herran\ sabbati: tänäpänä ette sitä löydä kedolta.’ž Ja he jättivät sitä huomeneksi, niinkuin Moses käskenyt oli: ja ei tullut se haisemaan, eikä matoa tullut siihen.’ž Ja hän sanoi heille: tämä on se minkä \Herra\ sanonut on: huomenna on sabbati, pyhä lepo \Herralle\: mitä te leivotte, se leipokaat, ja mitä te keitätte, se keittäkäät; mutta mitä liiaksi on, jättäkäät se tähteelle pantaa huomeneksi.’ž Ja tapahtui kuudentena päivänä, että he kokosivat kaksikertaisesti sitä leipää, kaksi gomoria kullekin. Ja kaikki päämiehet kansan seasta tulivat ja ilmoittivat sen Mosekselle.’ž Niin he kokosivat siitä joka aamu, niin paljon kuin jokainen syödäksensä tarvitsi. Mutta koska päivä tuli palavaksi, niin se suli.’ž Mutta ei he kuulleet Mosesta, monikahdat jättivät siitä jotakin huomeneksi. Niin madot kasvoivat siihen, ja tuli haisemaan. Ja Moses vihastui heidän päällensä.’ž Ja Moses sanoi heille: ei kenenkään pidä siitä huomeneksi mitään jättämän.’ž Ja kuin he mittasivat sen gomorilla, niin ei sillä mitään liiaksi ollut, joka paljo koonnut oli, eikä siltä mitään puuttunut, joka vähemmän kokosi, mutta jokainen oli koonnut niin paljo kuin he syödäksensä tarvitsivat.’ž Ja Israelin lapset tekivät niin, ja kokosivat muutamat enemmän ja muutamat vähemmän.’ž Tämä on se, josta \Herra\ käskenyt on. Jokainen kootkaan sitä niin paljo kuin hän itse syö, ja ottakaan gomor joka pääluvulle, henkiluvun jälkeen joka on hänen majassansa.’ž Ja kuin Israelin lapset sen näkivät, sanoivat he toinen toisellensa: Man tämä on; sillä he ei tietäneet mitä se oli. Mutta Moses sanoi heille: tämä on se leipä, jonka \Herra\ teille on antanut syödäksenne.’ž Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrjäistä ja pientä, niin kuin härmää maan päällä.’ž Ja tapahtui ehtoona, että peltokanat tulivat ja peittivät leirin, ja aamulla oli kaste leirin ympärinsä.’ž Minä olen kuullut Israelin lasten napistuksen, puhu heille sanoen: kahden ehtoon välillä pitää teillä oleman lihaa syödäksenne, ja aamulla pitää teidän ravituksi tuleman leivästä: ja teidän pitää tietämän, että minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja tapahtui, kun Aaron näitä puhunut oli kaikelle Israelin lasten joukolle, käänsivät he itsensä korpeen päin, ja katso, \Herran\ kunnia näkyi pilvessä.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: sano koko Israelin lasten joukolle: tulkaat \Herran\ eteen, sillä hän on kuullut teidän napistuksenne.xįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  × ø ™ z [ <  ž ß Ą ” ‚ c D %  ē Č © Š k L -  ļ Š ± ’ s T 5  ÷Ų¹š{\=’ąĮ¢ƒdE&čÉŖ‹lM.šŃ²“tU6ųŁŗ›|]>įĀ£„eF'īÆtU6ųŁŗ›|]>²’D@ s ±’i@ s °’@ s ƒį@s ®’}@s ­’‘@s ¬’S@r «’œ@s Ŗ’†@s ©’«@s ؒŠ@s §’F@r ¦’€’ž Ei sinun pidä varastaman.4 „’ €’ž Ei sinun pidä huorin tekemän.8 ¤’ €’ž Ei sinun pidä tappaman.2 £’ z@r ¢’ ½@s ”’ @s  ’ I@r Ÿ’1@r ž’‹@r ’Z@r œ’Ż@r ›’¹@r š’6@r ™’d@r ˜’.@r —’9@r –’Ć@r •’”@r ”’i@r “’’@ r ’’ˆ@ r ‘’c@ r ’«@ r ’T@ r Ž’É@r ’W@r Œ’P@r ‹’ ó@r Š’ ·@r ‰’ @r ˆ’ u@r ‡’ Ķ@r †’•@r …’~@q „’ˆ@q ƒ’±@q ‚’–@q ’@q €’—@q ’m@q ~’?@q }’™@q |’@q {’?@q z’@q y’ä@ q x’ą@ q w’@ q v’™@ q u’˜@ q t’A@q s’½@q r’U@q q’Ķ@q p’ Œ@q o’ §@q n’ Œ@q m’ @q l’ ‹@q k’Ä@p j’@p i’‹@p h’›@p g’‚@p f’s@p e’\@p d’„@p c’‰@p b’L@p a’@p `’ ?@ p _’ ż@ p ^’ y@ p ]’ |@ p \’ š@ p [’;@p Z’”@p Y’Ļ@p X’¤@p W’n@p V’Š@p U’¢@p T’©@p S’$"€’ž Ja gomor on kymmenes osa ephaa.: R’#Ä@p Q’"i@n P’!™@n O’ ė@n N’ˆ@n M’+@n L’Ž@n K’\@n J’p@n I’b@n H’o@n G’t@n F’ģ@n E’³@ n D’…@ n C’¢@ n B’M@ n A’Ż@ n @’W@n ?’®@n >’Š@n =’m@n <’ k@n ;’ ł@n wLVAL<“ń ! ³  @ Ÿ d Ź N ÕŲ™ü°'‚&³1– {· Niin jutteli Moses apellensa kaikki, mitä \Herra\ tehnyt oli Pharaolle, ja Egyptiläisille Israe’ž Niin jutteli Moses apellensa kaikki, mitä \Herra\ tehnyt oli Pharaolle, ja Egyptiläisille Israelin tähden, ja kaiken sen vaivan joka heillä tiellä oli ollut, ja että \Herra\ oli auttanut heitä.’ž Niin meni Moses appeansa vastaan, kumarsi itsensä, ja suuta antoi hänen; ja koska he olivat tervehtineet toinen toistansa, menivät he majaan.’ž Ja antoi sanoa Mosekselle: minä Jetro sinun appes olen tullut sinun tykös, ja sinun emäntäs, ja molemmat hänen poikansa hänen kanssansa.’ž Niin Jetro Moseksen appi, ja hänen poikansa, ja hänen emäntänsä tulivat Moseksen tykö siihen korpeen, kussa hän itsensä sioittanut oli Jumalan vuorella.’ž Ja toisen nimi oli Elieser, sillä (hän sanoi) minun isäni Jumala on ollut minun apuni, ja on pelastanut minun Pharaon miekasta.’ž Ja kaksi hänen poikaansa, joista yhden nimi oli Gersom, sillä hän sanoi: minä olin muukalainen vieraalla maalla.’ž Ja Jetro Moseksen appi otti Ziporan Moseksen emännän, jonka hän oli takaperin lähettänyt,’ž Ja Jetro Midianin pappi, Moseksen appi kuuli kaikki, mitä Jumala Mosekselle ja Israelin kansalle oli tehnyt: että \Herra\ oli johdattanut Israelin pois Egyptistä.’ž Ja hän sanoi: koska käsi oli \Herran\ istuinta päin, oli \Herralla\ sota Amalekia vastaan: (niin se on tästäkin lähin) suvusta sukuun.’ž Ja Moses rakensi alttarin, ja kutsui sen nimen: \Herra\ on minun lippuni.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kirjoita tämä muistoksi kirjaan, ja muistuta Josuan korvissa; sillä minä pyyhin kokonansa pois Amalekin muiston taivaan alta.’ž Ja Josua heikonsi Amalekin ja hänen kansansa miekan terällä.’ž Mutta Moseksen kädet olivat raskaat, sentähden ottivat he kiven ja asettivat hänen alansa ja hän istui sen päällä; vaan Aaron ja Hur pitivät ylhäällä hänen käsiinsä kumpikin puoleltansa, niin pysyi hänen kätensä juuri vahvana auringon laskemaan asti.’ž Ja tapahtui, että koska Moses piti kätensä ylhäällä, voitti Israel; mutta koska hän kätensä laski alas, voitti Amalek.’ž Ja Josua teki niinkuin Moses sanoi hänelle, ja soti Amalekia vastaan. Mutta Moses, Aaron ja Hur astuivat mäen kukkulalle.’ž Ja Moses sanoi Josualle: valitse meille miehiä, mene ja sodi Amalekia vastaan: huomenna minä seison mäen kukkulalla, ja pidän Jumalan sauvan kädessäni.’ž Niin Amalek tuli: ja soti Israelia vastaan Raphidimissa.’ž Ja kutsui sen paikan nimen Massa ja Meriba, Israelin lasten riidan tähden, ja että he kiusasivat \Herraa\, sanoen: olleeko \Herra\ meidän seassamme elikkä ei?’ž Katso, minä seison siellä sinun edessäs kalliolla Horebissa: ja sinun pitää lyömän kalliota, ja siinä pitää vedet juokseman, niin että kansa siitä juoda saa. Ja Moses teki niin Israelin vanhimpain edessä.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene kansan edellä, ja ota kanssas muutamia Israelin vanhimmista, ja sinun sauvas, jolla sinä löit virtaa, ota sinun kätees ja mene.’ž Niin Moses huusi \Herran\ tykö, sanoen: mitä minä teen tälle kansalle? Vähä puuttuu, ettei he kivitä minua.’ž Ja kansa janosi juoda siellä vettä, ja he napisivat Mosesta vastaan, ja sanoivat: mitä vasten sinä olet meidät johdattanut Egyptistä tänne kuolettaakses minua ja minun lapsiani, ja minun eläimiäni janolla?’ž Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoi: antakaat meille vettä juodaksemme. Moses sanoi heille: mitä te riitelette minun kanssani? Miksi kiusaatte \Herraa\?’ž Ja koko Israelin lasten joukko matkusti Sinnin korvesta, vaelluksissansa \Herran\ käskyn jälkeen, ja sioittivat itsensä Raphidimiin, ja ei ollut vettä kansalle juoda.’ž Ja Israelin lapset söivät mannaa neljäkymmentä ajastaikaa, siihenasti kuin he tulivat sille maalle jossa heidän asuman piti: siihenasti kuin he tulivat Kanaanin maan rajoille, söivät he mannaa.LVALuŲL„  L ÷ : ł a Č I i…ų¹ƒD×@£ \ŌV Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja’ž Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja jutteli heille kaikki sanat, jotka \Herra\ hänen käskenyt oli.’ž Ja teidän pitää oleman minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa. Nämä ovat ne sanat, jotka sinun pitää Israelin lapsille, sanoman.’ž Jos te siis minun ääneni ahkerasti kuulette, ja pidätte minun liittoni, niin teidän pitää oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun.’ž Te olette nähneet, mitä minä Egyptiläisille tehnyt olen: ja kuinka minä olen teitä kantanut kotkan siivillä, ja olen saattanut teidät minun tyköni.’ž Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja \Herra\ huusi häntä vuorelta, ja sanoi: näin sinun pitää sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman.’ž Sillä he olivat lähteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain korpeen, ja sioittivat itsensä korpeen: ja Israel sioitti itsensä siihen, vuoren kohdalle.’ž Kolmantena kuukautena Israelin lasten lähtemisestä Egyptin maalta, tulivat he sinä päivänä Sinain korpeen.’ž Niin Moses antoi appensa mennä ja hän meni omalle maallensa.’ž Jotka tekivät kansalle oikeuden joka aika. Mutta jotka raskaat asiat olivat, lykkäsivät he Moseksen alle; vaan kaikki pienet asiat he itse ratkasivat.’ž Ja valitsi vaat miehet kaikesta Israelista, ja asetti heidät kansan päämiehiksi, tuhanten päälle, sadan päälle, viidenkymmenen päälle, ja kymmenen päälle,’ž Ja Moses kuuli appensa äänen, ja teki kaikki mitä hän sanoi.’ž Jos sinä sen teet, ja Jumala sen sinulle käskee, niin sinä taidat voimassa pysyä, niin myös kaikki tämä kansa saa mennä kotiansa rauhassa.’ž Että ne aina kansalle oikeuden tekisivät: mutta kuin joku raskas asia tulee, että he sen tuovat sinun eteesi mutta kaikki pienet asiat he itse ratkaiskaan: niin huojenna jotakin itseltäs, ja he kantavat kuormaa sinun kanssas.’ž Niin etsi sinä kaiken kansan seasta vaat miehet, Jumalaa pelkääväiset, totuuden miehet, ne jotka ahneutta vihaavat: ja aseta ne heille päämiehiksi, tuhanten päälle, sadan päälle, viidenkymmenen päälle, ja kymmenen päälle,’ž Ja muistuta heille oikeudet ja käskyt: osota heille tie, jota heidän vaeltaman pitää, ja ne työt mitkä heidän tekemän pitää.’ž Nyt kuule minun ääneni, minä neuvon sinua, ja Jumala on sinun kanssas. Ole sinä kansan puolesta Jumalan edessä, ja tuota heidän asiansa Jumalan eteen.’ž Sinä väsytät peräti sekä itses että tämän kansan joka sinun kanssas on; sillä tämä asia on sinulle ylen raskas, et taida sinä sitä yksinäs toimittaa.’ž Ja Moseksen appi sanoi hänelle: ei se ole hyvä kuin sinä teet.’ž Koska heillä on jotakin asiaa, tulevat he minun tyköni, että minun pitää oikeutta tekemän jokaisen välillä ja hänen lähimmäisensä välillä, ja osottaman heille Jumalan oikeudet ja käskyt.’ž Moses vastasi appeansa: sillä kansa tulee minun tyköni, ja kysyy Jumalalta neuvoa.’ž Koska Moseksen appi näki kaikki, mitä hän teki kansalle, sanoi hän: mikä tämä on kuin sinä teet kansalle? Miksis sinä istut yksinäs, ja kaikki kansa seisoo sinun edessäs, hamasta aamusta niin ehtooseen?’ž Ja tapahtui toisena päivänä, että Moses istui oikeutta tekemään kansalle; ja kansa seisoi Moseksen ympärillä aamusta niin ehtooseen asti.’ž Ja Jetro Moseksen appi otti polttouhria ja muuta uhria Jumalalle. Niin tuli Aaron ja kaikki vanhimmat Israelista syömään leipää Moseksen apen kanssa Jumalan edessä.’ž Nyt minä tiedän, että \Herra\ on suurempi kuin kaikki Jumalat; sillä siinä asiassa, jossa ylpeilivät, oli hän heidän ylitsensä (valtias).’ž Ja Jetro sanoi: kiitetty olkoon \Herra\, joka teidät pelastanut on Egyptiläisten ja Pharaon kädestä: joka on vapahtanut kansansa Egyptiläisten käden alta.’ž Ja Jetro riemuitsi kaiken sen hyvyyden ylitse, jonka \Herra\ oli tehnyt Israelille, että hän oli pelastanut heitä Egyptiläisten kädestä.ōLVALkž)Ŗ ó ° Y  < ‘ . ¦« Gą|F°VĖšQב> Ja kansa seisahtui taamma; mutta Moses ’ž Ja kansa seisahtui taamma; mutta Moses meni sen pimeyden tykö, jossa Jumala oli.’ž Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäs vastaan.’ž Sinun pitää kunnioittaman isääs ja äitiäs, ettäs kauvan eläisit maan päällä, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle.’ž Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askarees toimittaman.’ž Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.’ž Ei sinun pidä turhaan lausuman sinun \Herras\ Jumalas nimeä; sillä ei \Herra\ pidä sitä rankaisemata, joka hänen nimensä turhaan lausuu.’ž Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitävät minun käskyni.’ž Ei sinun pidä kumartaman niitä, eikä myös palveleman niitä: Sillä minä, \Herra\ sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isäin pahat teot lasten päälle, kolmanteen ja neljänteen polveen, jotka minua vihaavat;’ž Ei sinun pidä tekemän sinulles kuvaa eikä jonkun muotoa, niiden jotka ylhäällä taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan päällä, eikä niiden, jotka vesissä maan alla ovat.’ž Ei sinun pidä muita jumalia pitämän minun edessäni.’ž Minä (olen) \Herra\ sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.’ž Ja Jumala puhui kaikki nämät sanat, sanoen:’ž Ja Moses astui alas kansan tykö ja sanoi nämät heille.’ž Ja \Herra\ sanoi hänelle: mene ja astu alas, ja astu ylös (jällensä) sinä ja Aaron sinun kanssas; mutta papit ja kansa älkään lähestykö astumaan ylös \Herran\ tykö, ettei hän heitä hukuttaisi.’ž Ja Moses sanoi \Herralle\: eipä kansa saa astua ylös Sinain vuorelle; sillä sinä olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat vuoren ympärille, ja pyhitä se.’ž Niin myös papit, jotka \Herraa\ lähestyvät, pitää heitänsä pyhittämän, ettei \Herra\ heitä hukuttaisi.’ž Niin sanoi \Herra\ hänelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he kävisi rajan ylitse \Herran\ tykö, häntä näkemään, ja monta heistä lankeaisi.’ž Kuin nyt \Herra\ oli tullut alas Sinain vuoren kukkulalle, niin \Herra\ kutsui Moseksen vuoren kukkulalle. Ja Moses astui sinne ylös.’ž Ja sen basunan helinä enemmin ja enemmin eneni. Moses puhui ja Jumala vastasi häntä kuultavasti.’ž Mutta koko Sinain vuori suitsi, siitä että \Herra\ astui alas sen päälle tulessa, ja sen savu kävi ylös niinkuin pätsin savu, niin että koko vuori sangen kovaan vapisi.’ž Ja Moses johdatti kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he seisahtivat vuoren alle.’ž Kuin kolmas päivä tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkäisen jylinä ja leimaus, ja paksu pilvi vuoren päälle, ja sangen väkevä basunan ääni: niin kaikki kansa, jotka leirissä olivat, pelvosta vapisivat.’ž Ja hän sanoi heille: olkaat kolmanteen päivään valmiit, ja älkäät lähestykö vaimoja.’ž Moses astui vuorelta kansan tykö, ja pyhitti heitä: ja he pesivät vaatteensa.’ž Ei yksikään käsi pidä häneen rupeeman, vaan hän pitää täydellisesti kivitettämän, eli kohdastansa ammuttaman lävitse, joko se eläin taikka ihminen olis, ei pidä sen elämän. Koska ääni rupee pitkään kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.’ž Ja sinun pitää paneman rajan kansan ympärille, sanoen: karttakaat teitänne, ettette vuorelle astu taikka tartu sen rajaan: joka siihen vuoreen sattuu, sen pitää totisesti kuoleman.’ž Ja olisivat kolmantena päivänä valmiit; sillä kolmantena päivänä \Herra\ on astuva alas kaiken kansan eteen Sinain vuorelle.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene kansan tykö, ja pyhitä heitä tänäpänä ja huomenna: että he vaatteensa pesisivät.’ž Niin \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, minä tulen sinun tykös paksussa pilvessä, että kansa kuulee minun puhuvan sinun kanssas, ja uskoo sinua ijankaikkisesti. Ja Moses ilmoitti \Herralle\ kansan puheen.’ž Ja kaikki kansa vastasi yhtä haavaa, ja sanoi: kaikki mitä \Herra\ puhunut on, me tahdomme tehdä. Ja Moses sanoi jällensä kansan sanat \Herralle\.rLVALó6f » 5 ™  ‹ Ŗ  “pāhš$lAėkĶ0² Mutta jos joku ylpeydestä tappaa lähimmäisensä kavaluudella;’ž Mutta jos joku ylpeydestä tappaa lähimmäisensä kavaluudella; sen sinun pitää ottaman minun alttariltanikin pois, kuolettaa.’ž Vaan jollei hän ole häntä väijynyt, mutta Jumala on antanut hänen langeta hänen käsiinsä, niin minä määrään sinulle paikan, johonka hänen pakeneman pitää.’ž Joka lyö ihmisen niin että hän kuolee, hänen pitää totisesti kuoleman.’ž Jollei hän tee hänelle näitä kolmea, niin sen pitää vapaana lähtemän lunastamatta.’ž Jos hän pojallensa ottaa toisen, niin ei hänen pidä kieltämän häneltä hänen ravintoansa, vaatteitansa, ja asunto-oikeuttansa.’ž Mutta jos hän sen kihlaa pojallensa, niin antakaan hänen nautita tytärten oikeutta.’ž Jollei hän kelpaa isännällensä, joka ei tahdo häntä kihlata, niin hänen pitää antaman hänen lunastettaa; mutta muukalaiselle kansalle ei pidä oleman hänelle voimaa häntä myydä, tehden petollisesti hänen kanssansa.’ž Jos joku myy tyttärensä orjaksi, ei hänen pidä lähtemän niinkuin orjat lähtevät.’ž Niin hänen isäntänsä viekään hänen tuomarien tykö, ja seisauttakaan hänet oveen, taikka pihtipieleen, ja lävistäkään isäntä hänen korvansa naskalilla, ja olkaan ijäti hänen orjansa.’ž Mutta jos orja julkisesti sanoo: minä rakastan minun isäntääni, vaimoani ja lapsiani: en tahdo tulla minä vapaaksi,’ž Jos hänen isäntänsä antoi hänelle emännän, jos se on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, niin hänen emäntänsä ja lapsensa pitää oleman hänen isäntänsä omat, vaan itse hänen pitää lähtemän yksinänsä.’ž Jos hän naimatoinna on ollut, naimatoinna pitää hänen myös lähtemän; vaan jos hän nainunna tuli, lähtekään emäntinensä.’ž Jos sinä ostat Hebrealaisen orjan, hänen pitää sinua palveleman kuusi vuotta; vaan seitsemäntenä pitää hänen lähtemän vapaana lunastamatta;’ž Nämät ovat ne oikeudet, jotka sinun pitää paneman heidän eteensä:’ž Ei myös sinun pidä astumilla minun alttarilleni astuman, ettei sinun häpiäs sen päällä paljastettaisi.’ž Ja jos sinä teet minulle kivisen alttarin, niin älä tee sitä vuoltuista kivistä: jos sinä siihen veitses satutat, niin sinä sen saastutat.’ž Tee alttari maasta minulle, jonka päälle sinun pitää polttouhris ja kiitosuhris, sinun lampaas ja karjas uhraaman: mihinkä paikkaan ikänänsä minä säädän minun nimeni muiston, sinne minä tulen sinun tykös, ja siunaan sinua.’ž Ei teidän pidä tekemän epäjumalia minun sivuuni: hopiaisia jumalia, ja kultaisia jumalia ei teidän pidä teillenne tekemän.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: niin sinun pitää Israelin lapsille sanoman: te olette nähneet, että minä olen taivaasta teidän kanssanne puhunut.’ž Ja Moses sanoi kansalle: älkäät peljätkö; sillä Jumala on tullut teitä koettelemaan, ja että hänen pelkonsa olis teidän edessänne, ettette syntiä tekisi.’ž Niin he sanoivat Mosekselle: puhu sinä meidän kanssamme, ja me kuulemme: ja älkään Jumala meidän kanssamme puhuko, ettemme kuolisi.’ž Ja kaikki kansa näki pitkäisen jylinän, ja tulen leimaukset, ja basunan helinän, ja vuoren suitsevan: ja koska he sen näkivät, niin he pakenivat ja seisahtuivat taamma.’ž Ei sinun pidä pyytämän sinun lähimmäises huonetta. Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises emäntää, eikä hänen palveliaansa, eikä piikaansa, eikä hänen härkäänsä, eikä mitään mikä sinun lähimmäises on.’ž Sillä kuutena päivänä on \Herra\, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sentähden siunasi \Herra\ sabbatin päivän, ja pyhitti sen.’ž Mutta seitsemäntenä päivänä on \Herra\ sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:-“V@x ,“>@x +“c@x *“Y@x )“ @x (“'@x '“{@x &“g@x %“‹@x $“7@x #“®@x "“ X@x !“ Ė@x  “ x@x “ ~@x “ Z@x “ž@ x “™@ x “i@ x “w@ x “Ä@ x “»@x “|@x “™@x “!¦@x “ Q@x “Į@x “Y@x “z@x “z@x “•@w “{@w  “•@w  “Ė@w  ““@w  “¤@w  “ŗ@w “Š@w ““@w “†@w “Q@w “„@w “@ w “8@ w “ ž@ w “ Ę@ w ’’ Õ@ w ž’ G@w ż’ @w ü’d@w ū’~@w ś’D@w ł’~@w ų’o@w ÷’8@w ö’’@w õ’b@v ō’‘@v ó’¦@v ņ’p@v ń’a@v š’Æ@v ļ’~@v ī’¬@v ķ’Œ@v ģ’‹@v ė’G@v ź’{@v é’R@v č’T@ v ē’+@ v ę’z@ v å’š@ v ä’x@ v ć’š@v ā’ ^@v į’ O@v ą’ Ņ@v ߒ æ@v Ž’ 3@v Ż’”@v ܒ°@v Ū’œ@v Ś’Ö@u Ł’Œ@u Ų’Ę@u ג†@u ֒œ@u Ւ$ŗ@u Ō’#³@u Ӓ"f@u Ņ’!e@u ђ ›@u Š’]@u Ļ’k@u Ī’č@u Ķ’Ŗ@ u Ģ’‡@ u Ė’u@ u Ź’=@ u ɒD@ u ȒN@u Ē’@u ʒ_@u Œ~@u Ēć@u ƒ~@u Ā’F@u Į’c@u Ą’B@u æ’~@s ¾’ @s ½’ I@s ¼’ U@s »’ €@s ŗ’ V@s ¹’Ų@s ø’S@s ·’ø@s ¶’v@s µ’Ī@s “’z@ s ³’Ž@ s >LVAL¾[—“ 6 × Ä v 2 õ € ł O güŸŸ9†Ģ0ŖäX‚ Jos joku syöttää toisen pellon eli viinamäen, niin että hän päästää sisälle karjansa, ja syöttää toisen ’ž Jos joku syöttää toisen pellon eli viinamäen, niin että hän päästää sisälle karjansa, ja syöttää toisen pellossa, hänen pitää siitä parhaasta, kuin hänen omassa pellossansa eli viinamäessänsä löydetään maksaman.’ž Jos varkaan kappale löydetään täydellisesti hänen tyköänsä, härkä, aasi, eli lammas; niin pitää hänen jällensä kaksikertaisesti maksaman.’ž Vaan jos aurinko on noussut hänen ylitsensä, niin pitää tappajan kuolemaan vikapään oleman: kaiketi pitää hänen jällensä maksaman; jollei hänellä ole varaa, niin myytäkään hän varkautensa tähden.’ž Jos varas käsitetään, koska hän itsensä sisälle kangottaa, ja hän lyödään kuoliaaksi, niin ei pidä tappajan vereen vikapään oleman.’ž Jos joku varastaa härjän taikka lampaan ja teurastaa eli myy sen; hänen pitää antaman viisi härkää yhdestä härjästä, ja neljä lammasta yhdestä lampaasta.’ž Elikkä jos se oli tiettävä, että härkä on ennen tottunut kuokkimaan, ja hänen isäntänsä ei korjannut häntä, niin hänen pitää antaman härjän härjästä, ja se kuollut pitää hänen oleman.’ž Jos jonkun härkä kuokkii toisen miehen härjän, että se kuolee, niin pitää heidän myymän sen elävän härjän, ja jakaman rahan, niin myös sen kuolleen härjän pitää heidän jakaman.’ž Niin pitää sen kuopan isäntä maksaman rahalla sen isännälle; mutta sen kuolleen pitää hänen oleman.’ž Jos joku avaa kuopan, taikka kaivaa kuopan, jos ei hän sitä peitä, ja härkä eli aasi siihen putoo:’ž Jos joku härkä kuokaisee palvelian eli palkkapiian, niin pitää hänen antaman heidän isännällensä kolmekymmentä hopiasikliä, ja härkä pitää kivitettämän.’ž Jos hän pojan eli tyttären kuokaisee, niin pitää yhdellä tavalla hänen kanssansa tehtämän.’ž Mutta jos hän rahalla pääsee, niin pitää hänen antaman henkensä lunastukseksi niin paljo kuin määrätään.’ž Mutta jos härkä ennen oli harjaantunut kuokkimaan, ja sen isännälle oli todistusten kanssa ilmoitettu, ja ei hän korjannut häntä; jos hän sitte tappaa miehen eli vaimon, niin pitää härkä kivitettämän, ja hänen isäntänsä kuoleman.’ž Jos härkä kuokaisee miehen eli vaimon, niin että hän kuolee: se härkä pitää kaiketi kivitettämän, ja ei pidä hänen lihaansa syötämän; ja niin on härjän isäntä viatoin.’ž Niin myös jos hän lyö palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pitää hänen päästämän sen vapaaksi hampaan tähden.’ž Joka lyö palveliansa eli palkkapiikansa silmän, ja turmeles sen, hänen pitää päästämän sen vapaaksi silmän tähden.’ž Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.’ž Silmän silmästä, hampaan hampaasta, käden kädestä, jalan jalasta.’ž Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitää hänen antaman hengen hengestä.’ž Jos miehet tappelevat keskenänsä, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin että hänen täytyy hedelmänsä kesken synnyttää; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hän pitää rahalla rangaistaman, sen jälkeen kuin vaimon mies häneltä anoo, ja se pitää annettaman arviomiesten ehdosta;’ž Vaan jos hän päivän taikka kaksi elää, ei pidä häntä kostettaman, sillä se on hänen rahansa.’ž Kun joku lyö palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin että hän kuolee hänen käsiinsä: hän pitää kaiketi kostettaman.’ž Jos hän paranee, niin että hän käy ulos sauvansa nojalla, niin sen pitää syyttömän oleman joka löi: ainoastaan maksakaan hänen työnsä vahingon, josta hän on estetyksi tullut, ja hänen pitää kaiketi hänen terveeksi laittaman.’ž Koska miehet keskenänsä riitelevät, ja toinen lyö toistansa kivellä eli rusikalla, ja hän ei kuole vaan makaa vuoteessansa:’ž Ja joka kiroilee isäänsä ja äitiänsä, sen pitää totisesti kuoleman.’ž Joka varastaa ihmisen ja myy hänen, eli löydetään hänen tykönänsä, sen pitää totisesti kuoleman.’ž Joka lyö isäänsä taikka äitiänsä, sen pitää totisesti kuoleman.XLVALd“ ķ . \ Æ    ‰^ ø=ökß3µ„5žœ Ei sinun pidä uskoman valheita; ettäs auttaisi’ž Ei sinun pidä uskoman valheita; ettäs auttaisit jumalatointa, ja tulisit vääräksi todistajaksi.’ž Teidän pitää oleman pyhä kansa minulle. Sentähden ei teidän pidä syömän lihaa, joka metsän pedoilta raadeltu on, mutta heittämän sen koirille.’ž Niin pitää myös sinun tekemän härkäis ja lammastes kanssa. Seitsemän päivää anna heidän olla emäinsä tykönä, kahdeksantena päivänä pitää sinun sen antaman minulle.’ž Sinun uutistas ja pisarias ei sinun pidä viivyttelemän. Esikoisen sinun pojistas pitää sinun antaman minulle.’ž Tuomareita ei sinun pidä kiroileman, ja ylimmäistä sinun kansassas ei sinun pidä sadatteleman.’ž Sillä se on hänen ainoa verhonsa, ja vaate hänen ihollansa: missästä hän makais? Ja tapahtuu, että hän huutaa minun tyköni, niin minä kuulen häntä; sillä minä olen laupias.’ž Koska sinä lähimmäiseltäs vaatteet otat pantiksi, niin sinun pitää antaman sen hänelle jällensä, ennen kuin aurinko laskee.’ž Koska sinä lainaat minun kansalleni rahaa, köyhälle kuin sinun tykönäs on, ei sinun pidä oleman häntä vastaan niinkuin kasvon ottaja, eli korkoa hänen päällensä paneman.’ž Ja minun vihani julmistuu, niin että minä tapan heidät miekalla; ja teidän emäntänne pitää tuleman leskiksi, ja teidän lapsenne orvoiksi.’ž Koska sinä jonkun heistä murheelliseksi saatat: jos hän hartaasti huutaa minun tyköni, niin minä tahdon totisesti kuulla hänen huutonsa.’ž Ei teidän pidä yhtään leskeä eli orpolasta murheelliseksi saattaman.’ž Muukalaisia ei sinun pidä ahdistaman, eikä myös polkuna pitämän: sillä te olette myös olleet muukalaisna Egyptin maalla.’ž Se joka uhraa jumalille, ja ei ainoalle \Herralle\, hänen pitää kirottu oleman.’ž Joka järjettömäin luontokappalten kanssa yhteyntyy, sen pitää totisesti kuoleman.’ž Velhonaista ei sinun pidä salliman elää.’ž Jos hänen isänsä ei tahdo häntä antaa hänelle, niin hänen pitää antaman rahaa, niin paljo kuin neitseen huomenlahja on.’ž Jos joku viettelee neitseen, joka ei vielä ole kihlattu, ja makaa hänen, sen pitää kaiketi hänelle antaman huomenlahjan, ja ottaman hänen emännäksensä.’ž Mutta jos sen isäntä on siihen tykönä, niin ei hänen pidä sitä maksaman; jos se palkalla oli, niin saakoon palkkansa.’ž Jos joku ottaa lainaksi lähimmäiseltänsä, ja se tulee rivinomaksi eli kuolee, niin ettei sen isäntä ole läsnä, niin hänen pitää sen kokonansa maksaman.’ž Mutta jos se raadeltu on, niin pitää hänen todistajat tuoman, ja ei mitään jälleen antaman.’ž Jos varas sen varastaa häneltä, niin pitää hänen sen maksaman sen isännälle.’ž Niin pitää valan heidän molempain välillänsä käymän \Herran\ kautta, ettei hän ole satuttanut kättänsä lähimmäisensä kaluun; ja sen jonka kalu oma oli, pitää siihen tyytymän, ja toisen ei pidä sitä maksaman.’ž Jos joku antaa lähimmäisellensä aasin, eli härjän, eli lampaan, taikka mikä eläin se olis, tähteelle, ja se kuolee, taikka saa muutoin vamman, taikka ajetaan pois, ettei yksikään sitä näe:’ž Kaiken väärän asian tähden härjästä eli aasista, taikka lampaasta, eli vaatteesta ja kaiken sen tähden kuin pois tullut on, josta joku sanoo: tämä se on, niin pitää heidän molempain asiansa tuleman tuomarien eteen; jonka tuomarit vikapääksi löytävät, sen pitää lähimmäisellensä kaksikertaisesti maksaman.’ž Ja jos ei varas löydetä, niin pitää huoneen isäntä tuotaman tuomarien eteen vannotettaa, jos ei hän ole käsiänsä satuttanut lähimmäisensä kaluun.’ž Jos joku antaa lähimmäisellensä rahaa, eli muuta kalua kätköön, ja se varastetaan hänen huoneestansa: jos se varas löydetään, niin hänen pitää sen kaksikertaisesti maksaman.’ž Jos valkia vallallensa pääsee, ja orjantappuroihin syttyy, niin että kykäät eli laiho, eli pelto poltetaan, niin sen pitää maksaman, kuin valkian päästi.iLVALn6ĒI‡ # – O z “  Ž Ę!ŠJ·-sĻP»@« Minä lähetän minun pelkoni sinun edelles, ja hukutan kaiken kansan, jonk’ž Minä lähetän minun pelkoni sinun edelles, ja hukutan kaiken kansan, jonka tykö sinä menet: ja saatan kaikki sinun vihollises pakoon sinun edestäs.’ž Ei yksikään kesken synnyttäväinen eikä hedelmätöin pidä oleman sinun maassas; ja minä tahdon täyttää sinun päiväs luvun.’ž Mutta \Herraa\ teidän Jumalaanne pitää teidän palveleman, niin hän siunaa sinun leipäs ja sinun vetes: ja minä otan sinulta pois kaikki sairaudet.’ž Niin ei sinun pidä kumartaman heidän jumaliansa, eikä myös heitä palveleman, eikä heidän tekoinsa jälkeen tekemän; mutta sinun pitää heidän epäjumalansa heittämän pois, ja lyömän heidän kuvansa rikki.’ž Sillä minun enkelini käy sinun edelläs, ja johdattaa sinun Amorilaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Kanaanealaisten, Heviläisten, ja Jebusilaisten tykö, ja minä hävitän heitä.’ž Vaan jos sinä ahkerasti kuulet hänen äänensä, ja teet kaikki mitä minä sinulle käsken, niin minä olen sinun vihollistes vihollinen, ja sinun vainoojais vainooja.’ž Pidä vaari itsestäs hänen kasvoinsa edessä ja kuule hänen äänensä, älä hänen mieltänsä pahoita; sillä ei hän jätä rankaisemata teidän ylitsekäymistänne: sillä minun nimeni on hänessä.’ž Katso, minä lähetän enkelin sinun edelles varjelemaan sinua tiellä, ja johdattamaan sinun siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.’ž Uutista ensimäisestä sinun maas hedelmästä pitää sinun tuoman sinun \Herras\ Jumalas huoneesen. Ei sinun pidä keittämän vohlaa emänsä rieskassa.’ž Ei sinun pidä uhraaman minun uhrini verta happaman taikinan kanssa; ja minun juhlani lihavuus ei pidä ylitse yön jäämän huomeneksi.’ž Kolmasti vuodessa pitää kaikki sinun miesväkes tuleman Herran \Jumalan\ eteen.’ž Ja sen juhlan, koskas ensin rupeet pellolta korjaamaan, mitäs siihen kylvänyt olet. Ja korjaamisen juhlan, vuoden lopussa, koska sinä työs kedolta korjannut olet.’ž Happamattoman leivän juhlan pitää sinun pitämän, niin että sinä seitsemän päivää syöt happamatointa leipää, niinkuin minä sinulle käskenyt olen, määrättynä aikana sillä kuulla Abib. Sillä että sillä ajalla olet sinä lähtenyt Egyptistä; mutta älä tule tyhjin käsin minun eteeni.’ž Kolmasti vuodessa pitää sinun minulle juhlaa pitämän.’ž Kaikki ne mitkä minä olen teille sanonut, pitää teidän pitämän. Ja vierasten jumalain nimeä ei pidä teidän muistaman, ja sinun suustas ei pidä ne kuuluman.’ž Kuusi päivää pitää sinun työtäs tekemän, mutta seitsemäntenä päivänä pitää sinun lepäämän: että sinun härkäs ja aasis saisivat levätä, ja sinun piikas poika ja muukalainen sais itsensä virvottaa.’ž Vaan seitsemäntenä vuonna pitää sinun sen levolle jättämän, että köyhät sinun kansastas siitä syödä saisivat. Ja mitä jää, sen metsän pedot syökään. Niin pitää myös sinun tekemän viinamäkes ja öljymäkes kanssa.’ž Kuusi vuotta pitää sinun kylvämän sinun maas, ja kokooman sen tulon.’ž Ei teidän pidä solvaiseman muukalaisia; sillä te tiedätte muukalaisen sydämen, että te myös itse olette olleet muukalaiset Egyptin maalla.’ž Ei sinun pidä lahjoja ottaman; sillä lahjat sokaisevat näkeväiset, ja kääntävät hurskasten asiat.’ž Ja ole kaukana vääristä asioista. Viatointa ja hurskasta ei sinun pidä tappaman; sillä en minä pidä jumalatointa hurskaana.’ž Ei sinun pidä kääntelemän sinun köyhäs oikeutta hänen asiassansa.’ž Koskas näet vihollises aasin makaavan kuorman alla, kavahda, ettes häntä jättäisi; vaan sinun pitää kaiketi auttaman häntä.’ž Koska sinä kohtaat vihollises härjän eli aasin eksyksissä niin sinun pitää johdattaman sen hänelle jällensä.’ž Ei sinun pidä kaunisteleman köyhää, hänen asiassansa.’ž Ei sinun pidä joukkoa seuraaman pahuuteen, eikä myös vastaaman oikeuden edessä niin että sinä poikkeat joukon jälkeen pois oikeutta vääntämään.*LVAL† ³ņ ” ū b ę + g š ‡ īPöx5Ż/ųm‹dÄkŹt Öljyä lamppuihin, yrttejä voide-öljyksi,’ž Öljyä lamppuihin, yrttejä voide-öljyksi, ja hyvän hajullisia kaluja savuttamiseksi.’ž Punaisia oinaan nahkoja, tekasjim-nahkoja, ja sittimipuita,’ž Sinisiä villoja, purpuraa, ja tulipunaisia villoja, niin myös kallista liinaa ja vuohen karvoja.’ž Ja tämä on ylennysuhri, jonka teidän pitää ottaman heiltä: kultaa ja hopiaa ja vaskea.’ž Puhu Israelin lapsille, että he tuovat minulle ylennysuhrin: joka mieheltä, jonka sydän hyvästä tahdosta sen antaa, pitää teidän minun ylennysuhrini ottaman.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Moses meni keskelle pilveä, ja astui ylös vuorelle: ja Moses oli vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.’ž Ja \Herran\ kunnia oli nähdä niinkuin kuluttavainen tuli, vuoren kukkulalla, Israelin lasten edessä.’ž Ja \Herran\ kunnia asui Sinain vuorella, ja pilvi peitti sen kuusi päivää: ja hän kutsui Moseksen pilven keskeltä seitsemäntenä päivänä.’ž Koska Moses tuli vuorelle, niin pilvi peitti vuoren,’ž Ja sanoi vanhimmille: olkaat tässä siihen asti, kuin me palajamme teidän tykönne: katso, Aaron ja Hur ovat teidän tykönänne: jolla joku asia on, se tulkaan heidän eteensä.’ž Silloin nousi Moses ja hänen palveliansa Josua: ja Moses astui ylös Jumalan vuorelle.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: astu ylös minun tyköni vuorelle, ja ole siellä: ja minä annan sinulle kiviset taulut, ja lain, ja käskyt, jotka minä kirjoittanut olen, jotka sinun pitää heille opettaman.’ž Eikä ojentanut kättänsä Israelin lasten päämiesten tykö: ja kuin he olivat nähneet Jumalan, niin he söivät ja joivat.’ž Ja näkivät Israelin Jumalan: hänen jalkainsa alla oli niinkuin teko saphirin kivestä, ja kuin itse taivas, koska seijes on;’ž Niin astui Moses ja Aaron, Nadab ja Abihu ylös, ja seitsemänkymmentä Israelin vanhinta.’ž Niin Moses otti veren ja priiskotti kansan päälle, ja sanoi: katso, tämä on liiton veri, jonka \Herra\ teki teidän kanssanne kaikkein näiden sanain päälle.’ž Ja otti liitonkirjan, ja luki sen kansan korvain kuullen, ja he sanoivat: kaikki mitä \Herra\ puhunut on tahdomme me tehdä ja olla hänelle kuuliaiset.’ž Ja Moses otti puolen verestä ja pani maljoihin; mutta toisen puolen verestä priiskotti hän alttarille.’ž Ja lähetti sinne nuoria miehiä Israelin lapsista, jotka uhrasivat polttouhria, ja kiitosuhria \Herralle\, mulleista.’ž Niin kirjoitti Moses kaikki \Herran\ sanat, ja nousi varhain aamulla, ja rakensi alttarin vuoren palttaan, kahdentoistakymmenen patsaan kanssa, kahdentoistakymmenen Israelin sukukunnan jälkeen.’ž Ja Moses tuli ja jutteli kansalle kaikki \Herran\ sanat, ja oikeudet. Niin vastasi kaikki kansa yhdellä äänellä, ja sanoi: kaikki ne sanat, mitkä \Herra\ puhunut on, tahdomme me tehdä.’ž Mutta Moses lähestyköön yksinänsä \Herran\ tykö, ja älkööt muut lähestykö: älköön myös kansa astuko ylös hänen kanssansa.’ž Ja hän sanoi Mosekselle: astu \Herran\ tykö, sinä ja Aaron, Nadab ja Abihu, ja seitsemänkymmentä vanhinta Israelista: ja kumartakaat itsenne taampana.’ž Ei heidän pidä asuman sinun maassas, ettei he kehoittaisi sinua syntiä tekemään minua vastaan, niin ettäs palvelet heidän jumaliansa, sillä se on sinulle paulaksi.’ž Ei sinun pidä liittoa tekemän heidän kanssansa, eikä heidän jumalainsa kanssa.’ž Ja minä panen sinun maas rajat Punaisesta merestä niin Philistealaisten mereen asti, ja korvesta niin virtaan asti: sillä minä annan maan asuvaiset sinun kätees, ajaakses heitä ulos edestäs.’ž Vähittäin minä heitä ajan ulos sinun edestäs, siihenasti ettäs kasvat ja omistat maan.’ž En minä heitä aja ulos yhtenä vuonna sinun edestäs, ettei maa autiaksi tulisi, eikä metsän pedot enenisi sinua vastaan.’ž Minä lähetän hörhöläiset sinun edelles, jotka pitää ajaman pois sinun edestäs Heviläiset, Kanaanealaiset ja Hetiläiset.ĄLVALµhēUĆ ž “ [ æ C Å I q ü6‘,ĮCŹdÅ‚² Ja pitää oleman kolme maljaa niinkuin mandelpähkinät, yhdessä haarassa, niin myös nuppi ja kukkainen, ja kolme mandelpähkinän muot’ž Ja pitää oleman kolme maljaa niinkuin mandelpähkinät, yhdessä haarassa, niin myös nuppi ja kukkainen, ja kolme mandelpähkinän muotoista maljaa toisessa haarassa, ja nuppi ja kukkainen: niin pitää oleman niissä kuudessa haarassa, jotka kynttiläjalasta ulos käyvät.’ž Kuusi haaraa pitää käymän ulos hänen kyljistänsä: kolme kynttiläjalan haaraa hänen yhdestä kyljestänsä, ja kolme kynttiläjalan haaraa hänen toisesta kyljestänsä.’ž Sinun pitää myös tekemän kynttiläjalan puhtaasta kullasta: valetusta kullasta pitää se kynttiläjalka tehtämän, jonka varsi haarainsa, maljainsa, nuppeinsa ja kukkaistensa kanssa pitää siitä samasta oleman.’ž Ja sinun pitää paneman aina pöydälle minun eteeni katumusleivät.’ž Ja sinun pitää siihen myös tekemän sen vadit, ja lusikat, ja maljat ja pikarit, joilla ulos ja sisälle kaadetaan: puhtaasta kullasta pitää sinun ne tekemän.’ž Ja sinun pitää tekemän ne korennot sittimipuusta ja silaaman kullalla: ja pöytä niillä kannettaman.’ž Juuri vanteen kohdalla pitää ne renkaat oleman, että niihin taidettaisiin pistää korennot, joilla pöytä kannettaisiin.’ž Ja sinun pitää siihen tekemän neljä kultaista rengasta, ja paneman renkaat neljään kulmaan, jotka ovat neljän jalan päällä.’ž Ja sinun pitää tekemän vanteen sen ympäri kämmentä korkian, ja tekemän kultaisen palteen vanteen ympäri.’ž Ja sinun pitää silaaman sen puhtaalla kullalla, ja tekemän ympärinsä sen päälle kultaisen vanteen.’ž Ja sinun pitää tekemän pöydän sittimipuusta: kaksi kyynärää pitää oleman hänen pituutensa, ja kyynärä hänen leveytensä, ja puolitoista kyynärää hänen korkeutensa.’ž Ja siinä minä sinulle olen saapuvilla, ja puhuttelen sinua armo-istuimelta, kahden Kerubimin väliltä, jotka ovat todistuksen arkin päällä, kaikista mitä minä sinun käsken sanoa Israelin lapsille.’ž Ja sinun pitää asettaman armo-istuimen arkin päälle, ja paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minä sinulle annan.’ž Ja ne Kerubimit pitää hajottaman siipensä sen ylitse, niin että he peittävät armo-istuimen siivillänsä, ja heidän kasvonsa pitää oleman toinen toisensa puoleen: ja Kerubimin kasvot pitää oleman armo-istuinta päin.’ž Ja tee yksi Kerubimi tähän päähän ja toinen toiseen päähän: molempiin päihin armoistuinta pitää teidän Kerubimit tekemän.’ž Ja sinun pitää tekemän kaksi Kerubimiä kullasta: valetusta kullasta pitää sinun ne tekemän, molempiin päihin armo-istuinta.’ž Sinun pitää myös tekemän armoistuimen, puhtaasta kullasta, puolikolmatta kyynärää pitkän, ja puolitoista kyynärää leviän.’ž Ja sinun pitää paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minä sinulle annan.’ž Sen arkin renkaissa pitää oleman korennot; ja ei pidä niistä vedettämän ulos.’ž Ja pitää pistämän korennot renkaisiin, arkin sivulle; että niillä arkki kannettaisiin.’ž Ja sinun pitää tekemän korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.’ž Ja pitää myös valaman neljä kultaista rengasta, jotka sinun pitää paneman neljään kulmaan, niin että kaksi rengasta ovat hänen yhdellä puolellansa, ja toiset kaksi rengasta toisella puolellansa.’ž Ja sinun pitää sen silaaman puhtaalla kullalla, sisältä ja ulkoa pitää sinun sen silaaman; ja sinun pitää tekemän kultaisen vanteen sen ympäri.’ž Tehkäät arkki sittimipuusta, jonka pituus pitää oleman puolikolmatta kyynärää, ja leveys puolitoista kyynärää, ja korkeus puolitoista kyynärää.’ž Kaiken sen jälkeen kuin minä osotan sinulle Tabernaklin muodon, ja kaikkein sen astiain muodon: niin pitää teidän sen tekemän.’ž Ja heidän pitää tekemän minulle pyhän, että minä asuisin heidän seassansa.’ž Onikinkiviä, ja sisälle sovitettuja kiviä päällisvaatteeseen ja kilpeen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ؓT@~ §“ķ@~ ¦“ @~ „“³@ ~ ¤“Æ@ ~ £“Ž@ ~ ¢“Ÿ@ ~ ”“G@ ~  “m@~ Ÿ“`@~ ž“„@~ “Y@~ œ“,@~ ›“)@~ š“€@~ ™“p@~ ˜“ź@~ —“”@} –“ +@} •“ Ļ@} ”“ ”@} ““ q@} ’“ X@} ‘“Ā@} “^@} “˜@} Ž“h@} “ć@} Œ“Ō@ } ‹“Z@ } Š“®@ } ‰“@ } ˆ“@ } ‡“@} †“®@} …“`@} „“ģ@} ƒ“e@} ‚“p@} “ E@} €“ Š@} “ ŗ@} ~“ „@| }“ Ŗ@| |“†@| {“r@| z“U@| y“b@| x“‘@| w“”@| v“„@| u“Ē@| t“%½@| s“$“@| r“#•@| q“"S@| p“!“@ | o“ @ | n“·@ | m“b@ | l“œ@ | k“V@| j“„@| i“s@| h“}@| g“Ø@| f“S@| e“K@| d“F@| c“V@| b“¢@{ a“j@{ `“@{ _“[@{ ^“P@{ ]“ @{ \“ Ć@{ [“ ­@{ Z“ †@{ Y“ Ę@{ X“ ¹@{ W““@{ V“f@ { U“”@ { T“Ģ@ { S“Ų@ { R“e@ { Q“Ø@{ P“Ī@{ O“(B@{ N“'_@{ M“&>@{ L“%@{ K“$e@{ J“#Å@{ I“"d@{ H“! @y G“ ¤@y F“Š@y E“C@y D“Ÿ@y C“f@y B“y@y A“~@y @“k@y ?“e@y >“„@y =“Ę@y <“u@y ;“Ų@ y :“|@ y 9“~@ y 8“|@ y 7“L@ y 6“P@y 5“Y@y 4“ J@y 3“ Å@y 2“ ’@y 1“ ’@y 0“ @y /“M@y .“K@y !LVALœ×rå § H  8  + S ‡ ę€ĢMĒW·g oc Ja neljäkymmentä hopiajalkaa pitää sinun tekemän kahdenkymmenen laudan alle, n’ž Ja neljäkymmentä hopiajalkaa pitää sinun tekemän kahdenkymmenen laudan alle, niin että jokaisen laudan alla pitää oleman kaksi jalkaa, kahden vaarnansa päällä.’ž Ja sinun pitää tekemän Tabernaklin laudat, niin että kaksikymmentä lautaa pitää oleman etelän puolella.’ž Kaksi vaarnaa pitää jokaisessa laudassa oleman, niin että he taittaisiin yhdistettää toinen toiseensa. Näin pitää sinun tekemän kaikki Tabernaklin laudat.’ž Jokaisen laudan pituus pitää oleman kymmenen kyynärää, vaan leveys puolitoista kyynärää.’ž Sinun pitää myös tekemän Tabernaklin laudat sittimipuusta, pystyällä olemaan.’ž Mutta tämän ensimäisen peitteen päälle sinun pitää tekemän toisen peitteen punaisista oinaan nahoista, ja vielä sitten ylimmäisen peitteen tekasjim-nahoista.’ž Ja yksi kyynärä pitää oleman yhdellä ja yksi kyynärä toisella puolen, sen ylitse jääneen majan vaatteen pituudesta: sen pitää riippuman Tabernaklin sivuilla siellä ja täällä, sitä peittämässä.’ž Vaan se liika joka ylitse jää Tabernaklin vaatteesta: nimittäin puolen siitä liiaksi jääneestä vaatteesta, pitää sinun antaman riippua ylitse Tabernaklin, perän puolella.’ž Niin myös pitää sinun tekemän viisikymmentä vaskikoukkua, ja paneman koukut silmuksiin ja yhdistämän majan, että se olis yksi maja.’ž Ja sinun pitää tekemän viisikymmentä silmusta ensimäisen vaatteen reunaan, äärelle, josta se yhdistetään ja myös viisikymmentä silmusta siihen vaatteen reunaan, josta se toinen kerta yhdistetään.’ž Viisi vaatetta pitää sinun toinen toiseensa yhdistämän erinänsä, ja myös kuusi vaatetta erinänsä; niin ettäs teet sen kuudennen vaatteen kaksikertaiseksi etiseltä puolen Tabernaklia.’ž Jokaisen vaatteen pituuden pitää oleman kolmekymmentä kyynärää, ja leveyden neljä kyynärää, ja leveyden neljä kyynärää. Ja kaikki yksitoistakymmentä pitää oleman yhdensuuruiset.’ž Ja sinun pitää tekemän yksitoistakymmentä vaatetta vuohen karvoista, peitteeksi Tabernaklin päälle.’ž Ja sinun pitää tekemän viisikymmentä kultaista koukkua, ja ne vaatteet yhdistämän toinen toiseensa niillä koukuilla, niin että se tulis yhdeksi Tabernakliksi.’ž Sinun pitää tekemän viisikymmentä silmusta ensimäiseen vaatteesen, niin myös viisikymmentä silmusta äärelle vaatetta, joka toisessa yhdistyksessä on; ja silmukset pitää oleman toinen toisensa kohdalla.’ž Sinun pitää myös tekemän silmukset sinisistä villoista ensimäisen vaatteen reunaan, äärimäiset kulmat yhteen sidottaa: ja niin sinun pitää tekemän äärimäisen vaatteen reunaan, sen kulmat yhteenpantaa toistamiseen.’ž Viisi vaatetta pitää yhdistettämän toinen toiseensa, ja taas viisi yhdistettämän toinen toiseensa.’ž Kunkin vaatten pituus pitää oleman kahdeksan kyynärää kolmattakymmentä, ja leveys pitää oleman neljä kyynärää: ja niillä kaikilla vaatteilla pitää yksi mitta oleman.’ž Ja Tabernaklin pitää sinun tekemän kymmenestä vaatteesta: kalliista kerratuista liinalangoista, sinisistä, purpuraisista, ja tulipunaisista villoista. Gerubimin sinun pitää tekemän taitavasti sen päälle.’ž Niin katso, ja tee sen muodon jälkeen, kuin sinä näit vuorella.’ž Yhdestä leiviskästä puhdasta kultaa pitää sinun sen tekemän, kaikkein näiden astiain kanssa.’ž Ja kynttilän niistimet ja sammutuskalut puhtaasta kullasta.’ž Ja sinun pitää tekemän seitsemän lamppua sen päälle, jotka lamput pitää sytytettämän, niin että ne valistaisivat toinen toisensa kohdalla.’ž Niiden nupit ja niiden haarat pitää siitä oleman: ja kaikki tyyni pitää oleman valetusta kullasta.’ž Nimittäin yksi nuppi kahden haaran alla, ja taas yksi nuppi toisen haaran alla, ja vielä yksi nuppi kahden (jälkimäisen) haaran alla: niissä kuudessa haarassa, jotka kynttiläjalasta ulos käyvät.’ž Mutta kynttiläjalassa pitää oleman neljä maljaa mandelin muotoista, ja siihen nupit ja kukkaiset.DLVALŖdĘ” . ‰ 3 — 5 ~ ń = źU”ä™ųg°>øŠ Ja hänen patsaitansa pitää oleman kaksikymmentä, kahdenkymmenen’ž Ja hänen patsaitansa pitää oleman kaksikymmentä, kahdenkymmenen vaskijalan päällä, ja patsasten koukut ja heidän vyönsä hopiasta.’ž Sinun pitää myös tekemän Tabernaklin pihan meren puolelle; ja pihan vaatteet pitää oleman kalliista kerratusta liinasta, sata kyynärää pitää oleman yhden sivun pituus.’ž Ja laudoista pitää sinun sen tekemän, niin että se on tyhjä sisältä: niinkuin sinulle osoitettiin vuorella, niin se tehtämän pitää.’ž Ja pitää pistämän korennot renkaisiin, niin että korennot ovat kahden puolen alttaria, joilla se kannettaisiin.’ž Ja sinun pitää tekemän sittimipuiset korennot alttarille, ja silaaman ne vaskella;’ž Sinun pitää sen paneman alhaalta alttarin ympäri, niin että se häkki ulottuu keskelle alttaria.’ž Ja sinun pitää myös tekemän hänelle häkin, niinkuin verkon vaskesta, ja tekemän sen verkon päälle neljä vaskirengasta hänen neljään kulmaansa.’ž Tee myös hänen patansa, joihin tuhka korjataan, ja lapionsa, ja maljansa, ja tadikkonsa ja hiilikattilansa: kaikki hänen kalunsa pitää sinun vaskesta tekemän.’ž Sarvet sinun pitää myös tekemän hänen neljään kulmaansa: siitä pitää hänen sarvensa oleman; ja sinun pitää sen vaskella silaaman.’ž Ja sinun pitää tekemän myös alttarin sittimipuusta: viisi kyynärää pitää oleman pituuden, ja viisi kyynärää leveyden: neljäkulmaisen pitää sen alttarin oleman, ja kolme kyynärää hänen korkeutensa.’ž Tätä peittovaatetta varten pitää sinun tekemän viisi patsasta sittimipuusta ja ne kullalla silaaman, ja koukut pitää oleman kullasta: ja sinun pitää valaman niille viisi vaskista jalkaa.’ž Ja sinun pitää tekemän peittovaatteen Tabernaklin oveen, sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin myös kalliista kerratusta liinalangasta, taitavasti ommellun.’ž Ja paneman pöydän ulkoiselle puolen esirippua, ja kynttiläjalan pöydän kohdalle, päivän puolelle Tabernaklia, niin että pöytä seisoo pohjaan päin.’ž Armo-istuimen pitää sinun myös paneman todistusarkin päälle, kaikkein pyhimpään.’ž Ja sinun pitää ripustaman esiripun koukuille, ja paneman todistusarkin sisälliselle puolen esirippua, niin että esirippu olis teille erotus pyhän ja kaikkein pyhimmän vaiheella.’ž Ja sinun pitää ripustaman sen neljän sittimipuisen, kullalla silatun patsaan päälle, ja niiden kultaiset koukut, neljän hopiajalan päälle.’ž Esiripun pitää myös sinun tekemän sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin myös kalliista kerratuista liinalangoista, ja tekemään Kerubimit sen päälle taitavasti.’ž Ja niin pitää sinun Tabernaklin pystyälle paneman, sen muodon jälkeen, kuin sinä näit vuorella.’ž Ja sinun pitää laudat kullalla silaaman, ja kullasta renkaat niihin tekemän, joihinka korennot pistetään, ja sinun pitää myös korennot kullalla silaaman.’ž Ja keskimäinen korento pitää keskeltä lautoja käymän yhdestä kulmasta niin toiseen.’ž Ja viisi korentoa niihin lautoihin, kuin toisella Tabernaklin sivulla ovat: ja viisi korentoa myös niihin lautoihin, jotka perällä Tabernaklia ovat, länteen päin.’ž Sinun pitää myös tekemän korennot sittimipuusta: viisi niihin lautoihin, jotka yhdellä Tabernaklin sivulla ovat;’ž Niin että yhteen olis kahdeksan lautaa, ja heidän hopiajalkansa kuusitoistakymmentä: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.’ž Niin että kumpikin niistä taittaisiin yhdistettää silmuksella sekä alhaalta että ylhäältä: yhdellä tavalla pitää he molemmista kulmista yhdistettämän kulmakiskoilla,’ž Ja kaksi lautaa pitää sinun tekemän Tabernaklin perälle, niihin kahteen kulmaan.’ž Mutta perällä Tabernaklia länteen päin pitää sinun tekemän kuusi lautaa.’ž Ja neljäkymmentä hopiajalkaa: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.’ž Niin myös majan toisella sivulla pohjan puolella pitää oleman kaksikymmentä lautaa.tLVALF¼w¢ ¶ V Ø  Œ ~ Šv¢æWæaŸGÖBsH“ Ja kahdet vitjat puhtaasta kullasta, joilla päät ovat, pitää sinun teke’ž Ja kahdet vitjat puhtaasta kullasta, joilla päät ovat, pitää sinun tekemän, taitavasti väätyt: ne väätyt vitjat pitää sinun yhdistämän nastoihin.’ž Ja sinun pitää tekemän kultaiset nastat.’ž Ja sinun pitää ne molemmat kivet paneman hartioille päällisvaatteeseen, että ne ovat muistokivet Israelin lapsille: ja Aaronin pitää kantaman heidän nimensä \Herran\ edessä molemmilla olillansa muistoksi.’ž Niinkuin kivenvuolia sinetin kaivaa, pitää sinun taitavasti kaivaman niihin kahteen kiveen Israelin lasten nimet, ja ne kultaan sisälle sulkeman.’ž Heidän kuusi nimeänsä yhteen kiveen, ja toiset kuusi nimeä toiseen kiveen, sen jälkeen kuin he syntyneet ovat.’ž Ja sinun pitää ottaman kaksi onikin kiveä, ja kaivaman niihin Israelin poikain nimet.’ž Ja hänen päällisvaatteensa vyö, kuin sen päällä on, pitää oleman yhdellä tavalla tehty, kullasta, sinivilloista, purpurasta ja tulipunaisista villoista, ja kalliista kerratusta liinalangasta.’ž Että se yhdistettäisiin molempain olkain päältä ja sidottaisiin yhteen molemmilta puolilta.’ž Päällisvaatteen pitää heidän tekemän kullasta, ja sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliisti kerratusta liinasta, taitavasti.’ž Siihen pitää heidän ottaman kultaa, sinisiä, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa.’ž Ja nämät ovat vaatteet, jotka heidän tekemän pitää: kilpi, päällisvaate, hame, ahdashame, hiippa ja vyö. Ja näin pitää heidän tekemän sinun veljelles Aaronille ja hänen pojillensa pyhät vaatteet, että hän minun pappini olis.’ž Ja sinun pitää myös puhuman kaikkein niiden kanssa, joilla taitava sydän on, jotka minä taidon hengellä täyttänyt olen, että he tekevät vaatteita Aaronille hänen pyhittämiseksensä, että hän olis minun pappini.’ž Ja sinun pitää tekemän veljelles Aaronille pyhät vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi.’ž Ja sinun pitää ottaman tykös sinun veljes Aaronin poikinensa Israelin lasten seasta, että hän olis minun pappini: Aaron ja hänen poikansa Nadab, Abihu, Eleatsar ja Itamar.’ž Seurakunnan majassa ulkoisella puolella esirippua, joka on todistuksen edessä, pitää Aaron poikinensa sen toimittaman, (valistamaan) ehtoosta niin aamuun asti, \Herran\ edessä. Se pitää teille oleman ijankaikkinen sääty heidän sukukunnissansa, Israelin lasten seassa.’ž Ja käske Israelin lapsille, että he toisivat sinulle kaikkein selkiämpää öljypuun öljyä puserrettua, valkeudeksi: että lamppu aina palais.’ž Kaikki Tabernaklin astiat, jotka kaikkinaiseen palvelukseen tarvitaan, kaikki hänen vaarnansa ja kaikki pihan vaarnat pitää oleman vaskesta.’ž Ja pihan pituus pitää oleman sata kyynärää, ja leveys kaikelta kohtaa viisikymmentä, ja korkeus viisi kyynärää, kalliista kerratusta liinasta: ja heidän jalkansa vaskesta.’ž Kaikilla patsailla ympärinsä pihan pitää oleman hopiavanteet, hopiakoukut, ja vaskiset jalat.’ž Mutta pihan läpikäytävässä pitää oleman yksi vaate kaksikymmentä kyynärää leviä, sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliista liinalangasta taitavasti ommellun: siihen myös neljä patsasta ja neljän jalan päällä.’ž Ja viisitoistakymmentä kyynärää toisella puolella, siihen myös kolme patsasta kolmen jalan päällä.’ž Niin että vaatteella yhdellä puolella on viisitoistakymmentä kyynärää: ja kolme patsasta kolmen jalan päällä.’ž Ja itään päin, pihan laveuden pitää oleman viisikymmentä kyynärää.’ž Mutta pihan laveudelle lännen puoleen pitää oleman vaatteet, viisikymmentä kyynärää pitkät, ja kymmenen patsasta kymmenen jalan päällä.’ž Niin myös pohjan puoleen, pituudelle pitää oleman esivaatteet sata kyynärää pitkät, ja kaksikymmentä sen patsasta kahdenkymmenen vaskijalan päällä, patsasten koukut vöinensä hopiasta.ģLVAL¦&ż Ń x Ó s  æ ’ ć 0 £O¼üf“9½ŠEć0 Ja sinun pitää ne puettaman veljes Aaronin ja hänen poikainsa ylle, ja pitää voiteleman’ž Ja sinun pitää ne puettaman veljes Aaronin ja hänen poikainsa ylle, ja pitää voiteleman heitä, ja täyttämän heidän kätensä, ja pyhittämän heitä, että he olisivat minun pappini.’ž Ja Aaronin pojille pitää sinun tekemän hameita, vöitä ja hiippoja, kunniaksi ja kaunistukseksi.’ž Sinun pitää myös tekemän ahtaan hameen kalliista liinasta, ja hiipan kalliista liinasta: ja taitavasti ommellun vyön pitää myös tekemän.’ž Ja sen pitää oleman Aaronin otsalla, niin että Aaron kantaa pyhäin vääryyden, kuin Israelin lapset pyhittivät, kaikissa heidän pyhyytensä lahjoissa. Ja se pitää alinomati oleman hänen otsassansa, heille mielisuosioksi \Herran\ edessä.’ž Ja sinun pitää sen sitoman sinisellä langalla, niin että se on hiipan päällä: etisellä puolella hiippaa sen pitää oleman.’ž Sinun pitää myös tekemän otsalehden puhtaasta kullasta, ja kaivaman siihen, niinkuin sinetti kaivetaan, \Herran\ PYHYYS.’ž Ja Aaron pitää sen päällensä pitämän, koska hän palveluksen tekee, niin että siitä kuullaan kulina, koska hän menee pyhään, \Herran\ eteen, ja hän käy ulos, ettei hän kuolisi.’ž Niin että siinä on kultainen kulkuinen, ja sitälikin granatin omena: ja taas kultainen kulkuinen granatin omenan kanssa, ympärinsä hameen liepeitä.’ž Ja alhaalle hänen liepeisiinsä pitää sinun tekemän niinkuin granatin omenat sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ympärinsä: ja niiden keskelle kultaiset kulkuiset ympärinsä.’ž Ja ylinnä siinä pitää keskellä oleman pään läpi, ja sepalus sen läven ympärillä, pallistettu yhteen niinkuin pantsarin läpi, ettei se kehkiäisi.’ž Sinun pitää myös tekemän päällisvaatteen alle hameen, kaiken sinisistä villoista.’ž Ja sinun pitää paneman virankilpeen valkeudet ja täydellisyydet, jotka pitää oleman Aaronin sydämen päällä, koska hän menee \Herran\ eteen. Ja niin pitää Aaronin kantaman Israelin lasten oikeuden sydämensä päällä aina \Herran\ edessä.’ž Ja niin pitää Aaronin kantaman Israelin lasten nimet virankilvessä sydämensä päällä, koska hän pyhään sisälle menee, muistoksi \Herran\ edessä alinomaisesti.’ž Ja rintavaate pitää yhdistettämän renkaillansa sinisellä siteellä päällisvaatteen renkaisiin, niin että se olis päällisvaatetta liki, ettei rintavaate eriäis päällisvaatteesta.’ž Ja sinun pitää tekemän kaksi kultarengasta, ja paneman ne päällisvaatteen molemmille olkapäille toinen toisensa kohdalle, alaspäin, sen saumaa vasten, vaatteen vyön päälle.’ž Ja sinun pitää tekemän kaksi kultaista rengasta, ja paneman ne molempiin kilven kulmiin: sen reunaan sisälliselle puolelle päällisvaatetta.’ž Mutta ne kaksi päätä niistä kahdesta vitjasta pitää sinun antaman tulla kahteen nastaan, ja paneman päällisvaatteeseen hartioille, toinen toisensa kohdalle.’ž Ja pistämään ne kaksi kultavitjaa kahteen renkaaseen kilven kulmiin.’ž Ja sinun pitää tekemän kilpeen kaksi kultarengasta, ja paneman ne molemmat renkaat kahteen kilven kulmaan.’ž Ja sinun pitää tekemän vitjat kilpeen, yhden pituiset, taitavasti väätyt, puhtaasta kullasta.’ž Ja ne kivet pitää oleman kahdentoistakymmenen Israelin lasten nimen jälkeen, kaivetut kivenvuolialta jokainen nimeltänsä, kahdentoistakymmenen sukukunnan jälkeen.’ž Neljäs rivi: turkos, oniks ja jaspis: kultaan pitää ne istutettaman kaikilta riveiltä.’ž Kolmas rivi: linkurius, akat ja ametisti.’ž Toinen rivi: rubiin, saphiir, demanti.’ž Ja sinun pitää täyttämän sen täyttymys kivillä, neljällä kivirivillä. Ensimäinen rivi pitää oleman sardius, topats, smaragdi.’ž Neljäkulmaisen pitää sen oleman ja kaksinkertaisen, kämmenen leveys hänen pituutensa, ja kämmenen leveytensä.’ž Virankilven pitää sinun myös tekemän taitavasti, niinkuin päällisvaatteenkin pitää sinun sen tekemän: kullasta, sinisistä ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista, ja kerratusta kalliin liinan langasta sinun sen tekemän pitää.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:#” U@„ "” š@„ !” @„  ” ©@„ ” z@ƒ ” Ą@ƒ ” p@ƒ ” ¢@ƒ ” "@ƒ ”±@ƒ ”±@ƒ ”t@ƒ ”°@ƒ ”æ@ƒ ” Ń@ƒ ” '@ƒ ” ˆ@ƒ ” a@ƒ ” K@ ƒ ”_@ ƒ ”c@ ƒ ”½@ ƒ  ”f@ ƒ  ”L@ƒ  ”L@ƒ  ”[@ƒ  ”'@ƒ ”&P@ƒ ”%x@ƒ ”$§@ƒ ”#Z@ƒ ”"Ŗ@ƒ ”!s@‚ ” ©@‚ ”|@‚ ”]@‚ ’“@‚ ž“O@‚ ż“c@‚ ü“K@‚ ū“@‚ ś“N@‚ ł“æ@‚ ų“'@‚ ÷“«@‚ ö“«@‚ õ“D@‚ ō““@ ‚ ó“.@ ‚ ņ“Ļ@ ‚ ń“œ@ ‚ š“k@ ‚ ļ“ „@‚ ī“ Ę@‚ ķ“ '@‚ ģ“ ¾@‚ ė“ @‚ ź“³@‚ é“Œ@‚ č“‘@‚ ē“L@‚ ę“Ŗ@ å“ž@ 䓬@ ć“b@ ā“.²@ į“-<@ ą“,b@ ߓ+U@ Ž“*œ@ Ż“)²@ ܓ(˜@ Ū“'Y@ Ś“&@  Ł“%Æ@  Ų“$¬@  ד#Ø@  ֓"•@  Փ!¤@ Ō“ r@ ӓV@ Ņ“Ÿ@ ѓ“@ Š“å@ Ļ“‘@ Ī“–@ Ķ“•@ Ģ“|@€ Ė“y@€ Ź“ņ@€ ɓü@€ ȓņ@€ Ē“h@€ ʓi@€ œ’@€ ēf@€ Ɠm@€ Ā“x@€ Į“ ­@€ Ą“ „@ € æ“ V@ € ¾“ s@ € ½“ ć@ € ¼“M@ € »“V@€ ŗ“[@€ ¹“@€ ø“c@€ ·“g@€ ¶“©@€ µ“š@€ ““+$@€ ³“*y@€ ²“)³@~ ±“(b@~ °“'‹@~ Ɠ&ķ@~ ®“%|@~ ­“${@~ ¬“#²@~ «“"–@~ Ŗ“!Ą@~ ©“ “@~ 'LVAL‡cÉ ¹ V Ē l  É ę s  ™ģt”¦>LP^åi Ja sinun pitää paneman kaikki nämät Aaronin ja hänen poikai’ž Ja sinun pitää paneman kaikki nämät Aaronin ja hänen poikainsa kätten päälle, ja häälyttämän ne häälytykseksi \Herralle\.’ž Ja yhden kyrsän leipää, ja yhden öljykyrsän, ja ohuen kyrsän korista, jossa happamattomat leivät ovat \Herran\ edessä.’ž Sitte pitää sinun ottaman oinaasta lihavuuden, ja saparon, ja sen lihavuuden kuin sisällykset peittää, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, niin myös sen lihavuuden kuin niiden päällä on, ja oikian lavan; sillä se on täyttämisen oinas.’ž Ja sinun pitää ottaman verestä, kuin alttarilla on, ja voidellusöljystä, ja priiskottaman Aaronin ja hänen vaatettensa päälle, ja hänen poikainsa ja heidän vaatettensa päälle: niin hän tulee pyhäksi itse vaatteinensa, ja hänen poikansa vaatteinensa.’ž Ja sinun pitää teurastaman oinaan ja ottaman hänen verestänsä, ja sivuman Aaronin ja hänen poikainsa oikian korvan lehteen, ja oikian käden peukaloon, ja heidän oikian jalkansa isoon varpaaseen: ja priiskottaman veren alttarille ympärinsä.’ž Toisen oinaan pitää sinun myös ottaman, ja Aaron poikinensa pitää paneman kätensä oinaan pään päälle.’ž Ja polttaman koko oinaan alttarilla; sillä se on polttouhri \Herralle\: makia haju ja tuli \Herralle\.’ž Mutta oinaan pitää sinun leikkaaman kappaleiksi, ja pesemän hänen sisällyksensä ja jalkansa, ja paneman sen hänen kappaltensa ja päänsä päälle.’ž Ja sinun pitää teurastaman oinaan, ja ottaman hänen verensä, ja priiskottaman alttarille ympärinsä.’ž Yhden oinaan pitää sinun myös ottaman: ja Aaronin poikinensa pitää paneman kätensä sen oinaan pään päälle.’ž Mutta mullin lihan ja hänen vuotansa ja rapansa pitää sinun polttaman tulella ulkona leiristä; sillä se on rikosuhri.’ž Ja sinun pitää ottaman kaiken lihavuuden kuin sisällykset peittää, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, ja lihavuuden, joka on niiden päällä, ja polttaman alttarilla.’ž Ja sinun pitää ottaman mullin verestä, ja sivuman sormellas alttarin sarviin; mutta kaikki sen muu veri vuodata alttarin pohjaan.’ž Niin sinun pitää teurastaman mullin \Herran\ edessä, seurakunnan majan oven tykönä.’ž Ja sinun pitää tuoman mullin seurakunnan majan eteen: ja Aaronin poikinensa pitää paneman kätensä mullin päälle.’ž Ja sinun pitää vyöttämän heidän vyöllä, sekä Aaronin että hänen poikansa, ja paneman hiipat heidän päähänsä, että heillä olis pappeus ijankaikkiseksi säädyksi: ja sinun pitää täyttämän Aaronin käden ja hänen poikainsa käden.’ž Ja hänen poikainsa anna tulla edes, ja pueta heidän yllensä ahtaat hameet.’ž Ja ottaman voidellusöljyn, ja vuodattaman hänen päänsä päälle, ja voiteleman häntä.’ž Sinun pitää myös paneman hiipan hänen päähänsä, ja laskeman pyhän kruunun hiipan päälle;’ž Ja sinun pitää ottaman vaatteet ja puettaman Aaronin ylle, ahtaan hameen, ja päällisvaate-hameen, ja vyöttämän hänen päällisvaatteen vyöllä.’ž Ja sinun pitää tuoman Aaronin poikinensa seurakunnan majan oven eteen, ja pesemän heitä vedellä.’ž Ja sinun pitää paneman ne koriin, ja korissa ne kantaman edes, niin myös mullin ja ne kaksi oinasta.’ž Ja happamattomia leipiä ja happamattomia kyrsiä sekoitettuja öljyllä, ja happamattomia ohuita kyrsiä voidelluita öljyllä: nisuisista jauhoista pitää sinun ne tekemän.’ž Ja tämä on se kuin sinun pitää tekemän heille, pyhittääkses heitä, että he olisivat minun pappini: ota yksi nuori mulli, ja kaksi virheetöintä oinasta.’ž Ja Aaron poikinensa pitää ne yllänsä pitämän, koska he menevät seurakunnan majaan, eli koska he lähestyvät alttaria palvelusta tekemään pyhässä, ettei heille kostettaisi heidän vääryyttänsä, ja he kuolisi. Se pitää oleman hänelle ja hänen siemenellensä hänen jälkeensä ijankaikkinen sääty.’ž Ja pitää tekemän heille liinaiset alusvaatteet, peittääksensä häpylihansa: kupeista niin reisiin asti pitää ne oleman..LVALkÕD_ Ģ - × e Į , „ Ų)ŖQ¹k“xĘdøp Ja kaksi kultaista rengasta pitää sinun tekemän, molemmille tahoille kahteen hänen’ž Ja kaksi kultaista rengasta pitää sinun tekemän, molemmille tahoille kahteen hänen kulmaansa vanteen alle, että korennot niihin pistettäisiin, joilla se kannettaisiin.’ž Ja sinun pitää silaaman sen puhtaalla kullalla, hänen lakensa ja seinänsä ympärinsä, ja sen sarvet. Ja sinun pitää tekemän kultaisen vanteen sen ympärinsä.’ž Kyynärä pitää oleman hänen pituutensa ja kyynärä leveytensä: nelikulmaisen pitää sen oleman, ja kaksi kyynärää hänen korkeutensa; siitä myös pitää oleman hänen sarvensa.’ž Sinun pitää myös tekemän suitsutusalttarin suitsutettaa: sittimipuusta sinun sen tekemän pitää.’ž Ja heidän pitää tietämän, että minä olen \Herra\ heidän Jumalansa, joka heidät johdatin Egyptin maalta, että minä asuisin heidän seassansa. Minä olen \Herra\ heidän Jumalansa.’ž Ja asun Israelin lasten seassa, ja olen heidän Jumalansa.’ž Ja minä pyhitän todistuksen majan alttareinensa, ja pyhitän Aaronin poikinensa minulle papiksi.’ž Siellä minä Israelin lapsille olen saapuvilla: ja se pyhitetään minun kunniassani.’ž Tämä on alinomainen polttouhri teidän sukukunnillenne seurakunnan majan oven tykönä \Herran\ edessä, kussa minä olen saapuvilla teille, ja puhun sinulle.’ž Ja toisen karitsan pitää sinun uhraaman kahden ehtoon välillä: niinkuin aamullisenkin ruokauhrin ja juomauhrin pitää sinun sen uhraaman \Herralle\ makiaksi hajuksi ja tuleksi.’ž Ja kymmenennen osan jauhoja, sekoitettu neljännekseen hinniä puserretun öljyn kanssa; ja neljänneksen hinniä viinaa juomauhriksi, yhdelle karitsalle.’ž Yhden karitsan aamulla, ja toisen karitsan pitää sinun uhraaman kahden ehtoon välillä.’ž Ja tämä on se kuin sinun pitää tekemän alttarilla: kaksi vuosikuntaista karitsaa pitää sinun uhraaman joka päivä sen päällä.’ž Ja seitsemän päivää pitää sinun puhdistaman alttarin, ja pyhittämän sen; ja se alttari pitää oleman kaikkein pyhin. Mitä ikänänsä siihen alttariin tarttuu, se on pyhitetty.’ž Ja joka päivä teurastaman mullin rikosuhrin sovinnoksi. Ja sinun pitää puhdistaman alttarin, koskas sovintoa uhraat sen päällä, ja voiteleman sen, ettäs sen pyhittäisit.’ž Ja näin pitää sinun tekemän Aaronille ja hänen pojillensa, kaiken sen jälkeen kuin minä sinulle käskenyt olen: seitsemän päivää pitää sinun heidän kätensä täyttämän;’ž Jos jotakin tähteeksi jää täyttymisen lihasta ja leivästä aamuun asti, sen pitää sinun polttaman tulessa: ei sitä pidä syötämän, sillä se on pyhä.’ž Ja niiden pitää ne syömän, jotka niiden kautta sovitetut ovat, täytettää heidän käsiänsä, ja pyhitettää heitä. Ei muukalaisen pidä sitä syömän; sillä se on pyhä.’ž Ja Aaronin poikinensa pitää syömän sen oinaan lihan, ja leivän, joka on korissa, seurakunnan majan oven edessä.’ž Sinun pitää myös ottaman täyttämisen oinaan, ja keittämän sen lihan pyhässä siassa.’ž Joka hänen pojistansa tulee papiksi hänen siaansa, sen pitää pukeman ne yllensä seitsemän päivää; jonka pitää käymän seurakunnan majaan palvelemaan pyhässä.’ž Mutta Aaronin pyhät vaatteet pitää oleman hänen pojillansa hänen jälkeensä, että heidät pitää niissä voideltaman, ja heidän kätensä täytettämän.’ž Ja sen pitää oleman Aaronille ja hänen pojillensa ijankaikkiseksi säädyksi Israelin lapsilta; sillä se on ylennysuhri: ja ylennysuhrin pitää oleman \Herran\ oman Israelin lapsilta, heidän kiitosuhrissansa ja ylennysuhrissansa.’ž Ja sinun pitää pyhittämän häälytysrinnan ja ylennyslavan, joka häälytetty on ja ylennetty on, Aaronin ja hänen poikainsa täyttämisen oinaasta.’ž Ja sinun pitää ottaman rinnan Aaronin täyttämisen oinaasta, ja pitää sen häälyttämän häälytysuhriksi \Herran\ eteen: ja se pitää oleman sinun osas.’ž Ja niin pitää sinun ne ottaman heidän käsistänsä, ja polttaman alttarilla polttouhriksi ja makiaksi hajuksi \Herralle\; sillä se on \Herran\ tuli.GLVAL“#—ä U — p Ŗ  š ž /  M ^³ŒĶµR„'« Se joka tekee senkaltaista voidetta, eli joka panee sit’ž Se joka tekee senkaltaista voidetta, eli joka panee sitä muukalaisen päälle, se pitää hävitettämän kansoistansa.’ž Ihmisen ruumiin päälle ei pidä se voidellus vuodatettaman, ja ei teidän pidä myös senkaltaista tekemän; sillä se on pyhä, sentähden pitää myös se teiltä pyhitettämän.’ž Sinun pitää myös puhuman Israelin lapsille, sanoen: tämä öljy pitää oleman minulle pyhä voidellus teidän sukukunnissanne.’ž Aaronin ja hänen poikansa pitää sinun myös voiteleman ja pyhittämän heitä minulle papiksi.’ž Ja sinun pitää ne pyhittämän, ja ne pitää kaikkein pyhimmät oleman: mitä ikänänsä niihin tarttuu, se pitää pyhitetty oleman.’ž Polttouhrin alttarin ja kaikki sen astiat, niin myös pesoastian jalkoinensa.’ž Ja pöydän ja kaikki hänen astiansa, ja kynttiläjalan ja sen astiat, niin myös suitsutusalttarin,’ž Sillä sinun pitää voiteleman seurakunnan majan, niin myös todistusarkin.’ž Ja sinun pitää siitä tekemän pyhän voidellusöljyn, parhaan voiteen apotekarin tavalla: sen pitää pyhän voiteen-öljyn oleman.’ž Mutta kasiaa viisisataa pyhän siklin jälkeen, ja öljyä öljypuusta yksi hin,’ž Ota sinulles parhaista kaluista: kaikkein kalliimmasta mirhamista viisisataa sikliä, ja puoli sen vertaa kanelia, kaksisataa ja viisikymmentä, ja myös kalmusta kaksisataa ja viisikymmentä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja heidän pitää pesemän kätensä ja jalkansa, ettei he kuolisi ja se pitää heille oleman ijankaikkiseksi säädyksi, hänelle ja hänen siemenellensä heidän sukukunnissansa.’ž Koska he menevät seurakunnan majaan, pitää heidän itsensä pesemän vedellä, ettei he kuolisi, taikka koska he lähestyvät alttarin tykö palvelemaan \Herraa\ savu-uhrilla.’ž Että Aaron ja hänen poikansa pesisivät siitä kätensä ja jalkansa.’ž Sinun pitää myös tekemän vaskisen pesoastian, vaskijalan kanssa, pesemistä varten: ja sen pitää sinun asettaman seurakunnan majan ja alttarin vaiheelle, ja paneman siihen vettä.’ž Niin \Herra\ taas puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja sinun pitää sovintorahan ottaman Israelin lapsilta, ja antaman sen seurakunnan majan palvelukseksi: ja sen pitää Israelin lapsille muistoksi oleman \Herran\ edessä, että teidän sielunne sovitettaisiin.’ž Varallisen ei pidä siihen lisäämän, ja köyhän ei pidä vähentämän puolesta siklistä, koska he antavat \Herralle\ ylennysuhrin teidän sieluinne sovinnoksi.’ž Joka kahdenkymmenen vuotisen luvussa löydetään ja sen ylitse: sen pitää antaman \Herralle\ ylennysuhrin.’ž Ja pitää jokaisen, joka luvussa on, antaman puolen sikliä, pyhän siklin jälkeen: sikli maksaa kaksikymmentä geraa: puoli sikliä pitää oleman \Herran\ ylennysuhri.’ž Koska Israelin lapset luettelet, niin heidän pitää itsekunkin sielunsa edestä antaman sovinnon \Herralle\, koska he luetellaan: ettei heidän päällensä joku rangaistus tulisi, koska he luetellaan.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Aaron pitää sen sarvein päällä sovittaman kerran vuodessa: rikosuhrin verestä pitää hänen sen päällä kerran vuodessa sovittaman teidän sukukunnissanne: se on kaikkein pyhin \Herralle\.’ž Ei teidän pidä yhtään muukalaista suitsutusta tekemän sen päällä, eli polttouhria, eli ruokauhria, eikä myös juomauhria uhraaman sen päällä.’ž Niin myös koska Aaron sytyttää kynttilät kahden ehtoon välillä, pitää hänen sen suitsuttaman: sen suitsutuksen pitää oleman alinomaisen \Herran\ edessä, teidän sukukunnissanne.’ž Ja Aaronin pitää sen päällä polttaman hyvänhajullista suitsutusta: joka aamu koska hän valmistaa kynttilät, pitää hänen sen suitsuttaman.’ž Ja asettaman se esiripun eteen, joka on todistusarkin edessä; armo-istuimen edessä, joka on todistuksen päällä, siellä minä tulen sinun tykös.’ž Sinun pitää myös tekemän korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.iLVALVüUŻ  f æ s P ķ Ž C ā Z 3 b£óĪūYé)Æ Ja koska Aaron sen näki, rakensi hän alttarin heidän eteen’ž Ja koska Aaron sen näki, rakensi hän alttarin heidän eteensä; ja Aaron huusi ja sanoi: huomenna on \Herran\ juhlapäivä.’ž Jonka hän otti heidän kädestänsä, ja kuvasi sen kaivinraudalla, ja teki siitä valetun vasikan; ja he sanoivat: nämät ovat sinun jumalas, Israel, jotka sinun Egyptin maalta johdattivat ulos.’ž Niin kaikki kansa repäisi ne kultaiset korvarenkaat, jotka olivat heidän korvissansa: ja toivat Aaronin tykö.’ž Niin sanoi Aaron heille: reväiskäät kultaiset korvarenkaat, jotka ovat emäntienne korvissa, ja teidän poikainne, ja teidän tyttärenne: ja tuokaat minun tyköni.’ž Mutta koska kansa näki, että Moses viipyi tulemasta alas vuorelta, niin he kokoontuivat Aaronia vastaan, ja sanoivat hänelle: nouse, tee meille jumalia, jotka meidän edellämme kävisivät; sillä emme tiedä, mitä tälle miehelle Mosekselle tapahtunut on, joka meidät Egyptin maalta johdatti.’ž Ja sitte kuin [Herra] oli lopettanut puheensa Moseksen kanssa Sinain vuorella, antoi hän hänelle kaksi todistuksen taulua, jotka olivat kivestä, Jumalan sormella kirjoitetut.’ž Minun ja Israelin lasten välillä on se ijankaikkinen merkki; sillä kuutena päivänä teki \Herra\ taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi, ja virvoitti itsensä.’ž Sentähden pitäkään Israelin lapset sabbatin, että he sen pyhittäisivät, sukukunnissansa ijankaikkiseksi liitoksi.’ž Kuusi päivää pitää työtä tehtämän, mutta seitsemäntenä päivänä on sabbatin lepo, pyhä \Herralle\: kuka ikänänsä työtä tekee sabbatin päivänä, hänen pitää totisesti kuoleman.’ž Sentähden pitäkäät sabbati; sillä se on teillä pyhä. Joka sen rikkoo, hänen pitää totisesti kuoleman; sillä kuka ikänänsä silloin työtä tekee, sen sielu pitää hävitettämän kansansa seasta.’ž Puhu Israelin lapsille, sanoen: teidän pitää kaiketi pitämän minun sabbatini; sillä se on merkki minun välilläni ja teidän, teidän suvuissanne, että te tietäisitte minun olevan \Herran\, joka teitä pyhitän.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Voidellusöljyn ja suitsutuksen hajavista kaluista, pyhään: kaiken sen jälkeen, kuin minä olen sinulle käskenyt, pitää heidän tekemän.’ž Ja virkavaatteet, ja papin Aaronin pyhät vaatteet, ja hänen poikainsa vaatteet, papin virkaan,’ž Polttouhri-alttarin ja kaikki sen kalut, ja myös pesoastian jalkoinensa,’ž Pöydän ja sen astiat, ja puhtaan kynttilänjalan, ja kaikki sen kalut, ja myös savu-alttarin.’ž Seurakunnan majan ja liiton arkin, ja armo-istuimen, joka sen päällä on, ja kaikki majan astiat,’ž Ja katso, minä annoin myös hänelle avuksi Oholiabin Ahisamakin pojan, Danin suvusta, ja itsekunkin taitavan sydämeen annoin minä taidon tekemään kaikkia, mitä minä olen sinulle käskenyt:’ž Taitavasti leikkaamaan ja sisälle panemaan kivet, ja taitavasti tekemään puusta kaikkinaista työtä.’ž Taitoja ylösajattelemaan, ja tekemään kullasta, ja hopiasta, ja vaskesta,’ž Ja täytin hänen Jumalan hengellä: viisaudella ja kaikkinaisella taidolla:’ž Katso, minä kutsuin nimeltänsä Betsaleelin Urin pojan, Hurin pojanpojan, Juudan suvusta.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Joka senkaltaista tekee suitsuttaaksensa, se pitää hävitettämän kansoistansa.’ž Ja senkaltaista suitsutusta ei teidän pidä itsellenne tekemän; mutta tämä pitää oleman sinulle pyhä, \Herran\ edessä.’ž Ja sinun pitää sen pieneksi survoman, ja paneman siitä todistuksen eteen seurakunnan majaan, kussa minä olen sinua läsnä: sen pitää teille oleman kaikkein pyhimmän.’ž Sinun pitää siitä tekemän suitsutuksen, apotekarin tavalla: suolatun, puhtaan ja pyhän.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ota sinulle hyvänhajullisia kaluja, staktea ja galbania; näistä hajavista kaluista, puhtaan pyhän savun kanssa, pitää yhden verran oleman..LVALWÖę ‘  E S 9 ō ] ’±Uæ¬H–ž”n Toisna päivänä sanoi Moses kansalle: te olette tehneet suuren synnin; ja nyt mi’ž Toisna päivänä sanoi Moses kansalle: te olette tehneet suuren synnin; ja nyt minä astun ylös \Herran\ tykö, jos minä mitämaks taidan sovittaa teidän rikoksenne.’ž Moses sanoi: pyhittäkäät tänäpänä teidän kätenne \Herralle\, itsekukin pojassansa ja veljessänsä, että hän tänäpänä antais teille siunauksen.’ž Niin Levin pojat tekivät Moseksen käskyn jälkeen: ja sinä päivänä lankesi kansasta liki kolmetuhatta miestä.’ž Joille hän sanoi: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: jokainen sitokaan miekan kupeillensa: vaeltakaat lävitse, ja palaitkaat portista niin porttiin leirissä, ja tappakaat itsekukin veljensä, ja kukin ystävänsä, ja kukin lähimmäisensä.’ž Niin Moses seisoi leirin portissa ja sanoi: joka on \Herran\ oma, se tulkaan minun tyköni; niin kokoontuivat hänen tykönsä kaikki Levin pojat,’ž Kun Moses näki, että kansa oli paljastettu; sillä Aaron oli heidän paljastanut häväistykseksi heidän vihollisillensa,’ž Joille minä sanoin: jolla on kultaa, reväiskään sen pois; ja he antoivat sen minulle, ja minä heitin sen tuleen, ja siitä tuli tämä vasikka.’ž He sanoivat minulle: tee meille jumalia, jotka meidän edellemme kävisivät; sillä emme tiedä, mitä tälle miehelle Mosekselle tapahtunut on, joka meidän Egyptin maalta johdatti.’ž Ja Aaron sanoi: älköön minun herrani viha julmistuko: sinä tiedät, että tämä kansa on pahuudessa.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: mitä tämä kansa on sinulle tehnyt, ettäs niin suuren rikoksen saatit heidän päällensä?’ž Hän otti myös vasikan, jonka he tehneet olivat, ja poltti tulella, ja musersi sen tuhaksi; sitte hajoitti hän sen veteen, ja antoi sen Israelin lasten juoda.’ž Ja koska hän lähestyi leiriä, näki hän vasikan ja hypyn. Ja Moseksen viha julmistui, ja heitti pois käsistänsä taulut, ja löi ne rikki vuoren alla.’ž Hän vastasi: ei se ole voittajain, eikä voitettuiden huuto: minä kuulen veisaajain äänen.’ž Koska Josua kuuli kansan huudon, sanoi hän Mosekselle: sodan ääni leirissä.’ž Ja taulut olivat Jumalan teko: ja kirjoitus oli myös Jumalan kirjoitus, kaivettu tauluihin.’ž Ja Moses käänsi itsensä, ja astui alas vuorelta, ja hänen kädessänsä oli kaksi todistuksen taulua: ja taulut olivat kirjoitetut molemmilta puolilta.’ž Niin \Herra\ katui sitä pahaa, jonka hän uhkasi tehdä kansallensa.’ž Muista sinun palvelioitas Abrahamia, Isaakia ja Israelia, joille sinä itse kauttas vannoit, ja sanoit heille: minä enennän teidän siemenenne niinkuin taivaan tähdet: ja kaiken tämän maan, josta minä sanoin, annan teidän siemenellenne, ja heidän pitää sen perimän ijankaikkisesti.’ž Miksi Egyptiläiset pitäis puhuman ja sanoman: heidän vahingoksensa hän heitä johdatti ulos, tappaaksensa heitä vuorella, ja hävittääksensä heitä maan päältä? Käänny pois sinun vihas hirmuisuudesta, ja kadu sitä pahaa sinun kansaas vastaan.’ž Mutta Moses rukoili hartaasti \Herran\ Jumalansa edessä, ja sanoi: \Herra\, miksi sinun vihas julmistuu sinun kansan päälle, jonka Egyptin maalta johdatit ulos, suurella voimalla ja väkevällä kädellä?’ž Sentähden salli nyt minun vihani julmistua heidän päällensä, että minä hukutan heidät: niin minä teen sinun suureksi kansaksi.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: minä näin tämän kansan; ja katso, se on niskurikansa.’ž He äkisti poikkesivat pois siltä tieltä, jonka minä heille käskin. He tekivät itsellensä valetun vasikan, ja kumarsivat sitä, ja uhrasivat sille, ja sanoivat: nämät ovat sinun jumalas, Israel, jotka sinun Egyptin maalta johdattivat ulos.’ž Mutta \Herra\ puhui Mosekselle: mene, astu alas; sillä sinun kansas, jonka sinä Egyptin maalta johdatit ulos, turmeli itsensä.’ž Ja he varhain aamulla nousivat toisena päivänä, ja he uhrasivat polttouhria, ja kantoivat edes kiitosuhria. Ja kansa istui syömään ja juomaan, ja nousivat mässäämään.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ž”$~@‰ ”$Ä@‰ œ”$Ć@‰ ›”$Ö@‰ š”##ų@‰ ™”#"g@‰ ˜”#!ƒ@‰ —”# \@‰ –”#a@‰ •”#†@‰ ””#”@ ‰ “”#d@ ‰ ’”#e@ ‰ ‘”#n@ ‰ ”#š@ ‰ ”#»@‰ Ž”#·@‰ ”#ę@‰ Œ”#Ę@‰ ‹”#M@‰ Š”#v@‰ ‰”#%@‰ ˆ”#R@‰ ‡”#a@‰ †”#u@ˆ …”#Q@ˆ „”# F@ˆ ƒ”# 2@ˆ ‚”# i@ˆ ”# [@ˆ €”# Q@ˆ ”#U@ˆ ~”#I@ˆ }”#S@ˆ |”#™@ˆ {”#g@ˆ z”#T@ˆ y”#Ŗ@ˆ x”#v@ˆ w”"#Ą@ˆ v”""Ų@ ˆ u”"!c@ ˆ t”" †@ ˆ s”"y@ ˆ r”"q@ ˆ q”"Ó@ˆ p”"“@ˆ o”"Œ@ˆ n”"š@ˆ m”"ˆ@ˆ l”"Š@ˆ k”"h@ˆ j”"n@ˆ i”"›@ˆ h”"ć@‡ g”"€@‡ f”"å@‡ e”"4@‡ d”"Ŗ@‡ c”"Ą@‡ b”"p@‡ a”" s@‡ `”" ‰@‡ _”" ¦@‡ ^”" S@ ‡ ]”" ķ@ ‡ \”"8@ ‡ [”"é@ ‡ Z”"œ@ ‡ Y”"b@‡ X”"Į@‡ W”"¤@‡ V”"o@‡ U”"¼@‡ T”!o@‡ S”!­@‡ R”!]@‡ Q”!o@‡ P”!¾@† O”!5@† N”!œ@† M”!ģ@† L”!W@† K”!N@† J”! Ņ@† I”! ų@† H”! Ä@† G”! ‹@† F”! o@ † E”!®@ † D”!Ģ@ † C”!G@ † B”!Ų@ † A”!m@† @”!@† ?”!Œ@† >”!Ź@† =” #P@† <” "¼@† ;” !b@† :” @† 9” ‡@† 8” £@„ 7” @„ 6” o@„ 5” ī@„ 4” ‘@„ 3” x@„ 2” @„ 1” ²@„ 0” d@„ /” s@„ .”  @„ -” –@ „ ,” \@ „ +” N@ „ *” ^@ „ )” —@ „ (” E@„ '” @„ &” ņ@„ %” Ė@„ $” @„ ­LVALyś˜Ü Œ Ā 6 ™ , T A “$™ÕŻ ½fzŽ©ė Ja hän vastasi: minä annan kaikki minun hyvyyteni käydä sinun kasvois edellä, ja tahdon saar’ž Ja hän vastasi: minä annan kaikki minun hyvyyteni käydä sinun kasvois edellä, ja tahdon saarnata \Herran\ nimeä sinun edessäs. Ja minä armaitsen, ja olen laupias, jolle minä laupias olen.’ž Mutta hän sanoi: osota siis minulle sinun kunnias.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: Ja minä myös tämän teen, niinkuin sinä sanoit; sillä sinä olet löytänyt armon minun edessäni, ja minä tunnen sinun nimeltäs.’ž Ja mistä se tässä tietää saadaan, että minä ja sinun kansas olemme löytäneet armon sinun edessäs? Eikö, koskas vaellat meidän kanssamme? että me eroitettaisiin, minä ja sinun kansas, kaikista kansoista, jotka ovat maan piirin päällä.’ž Ja hän sanoi hänelle: jollei sinun kasvos käy edellä, niin älä vie meitä tästä pois.’ž Ja hän sanoi: minun kasvoni käy sinun edelläs, ja minä annan sinulle levon.’ž Nyt siis, jos minä muutoin olen armon löytänyt sinun edessäs, niin osota nyt minulle sinun ties, että minä sinut tuntisin ja löytäisin armon sinun edessäs: ja katso kuitenkin, että tämä väki on sinun kansas.’ž Ja Moses sanoi \Herralle\: katso, sinä sanot minulle: johdata tämä kansa, ja et sinä ilmoittanut, kenenkä sinä lähetät minun kanssani; ja kuitenkin sinä sanoit minulle: minä tunnen sinun nimeltäs, ja sinä olet myös armon löytänyt minun edessäni.’ž Ja \Herra\ puhutteli Mosesta kasvosta niin kasvoon, niinkuin joku ystävätänsä puhuttelee. Ja koska hän palasi leiriin, niin hänen palveliansa Josua Nunin poika, nuorukainen ei lähtenyt majasta.’ž Ja koska kaikki kansa näki pilven patsaan seisovan majan oven edessä, niin kaikki kansa nousi ja itsekukin kumarsi itsensä majan ovella.’ž Ja tapahtui, koska Moses tuli majaan, tuli pilven patsas alas, ja seisoi majan ovella: ja puhutteli Mosesta.’ž Ja tapahtui, koska Moses meni majan tykö, niin nousi kaikki kansa, ja itsekukin seisoi majansa ovella, ja he katselivat Moseksen jälkeen siihen asti, että hän tuli majaan.’ž Moses myös otti majan ja pani sen ylös kauvas leiristä, ja kutsui sen seurakunnan majaksi: ja kuka ikänänsä tahtoi kysyä \Herralta\, hänen piti menemän seurakunnan majan tykö, joka oli ulkona leiristä.’ž Niin riisuivat Israelin lapset kaunistuksensa Horebin vuoren tykönä.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Israelin lapsille: te olette niskurikansa, minä tulen äkisti sinun päälles, ja hukutan sinun; riisu siis nyt kaunistukses sinultas, että minä tietäisin, mitä minä sinulle tekisin.’ž Koska kansa kuuli tämän pahan puheen, tulivat he surulliseksi, ja ei yksikään pukenut kaunistusta yllensä.’ž Sille maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa; sillä en minä mene sinun kanssas, sillä sinä olet niskuri kansa, etten minä sinua joskus tieltä hukuttaisi.’ž Ja lähetän sinun edelläs enkelin, ja ajan pois Kanaanealaiset, Amorilaiset, ja Hetiläiset, ja Pheresiläiset, Heviläiset, ja Jebusilaiset,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle: mene täältä, sinä ja kansa, jonkas johdatit Egyptin maalta, sille maalle, kuin minä vannoin Abrahamille, Isaakille ja Jakobille, sanoen: sinun siemenelles minä sen annan,’ž Ja niin löi \Herra\ kansaa; että he olivat tehneet vasikan, jonka Aaron teki.’ž Niin mene sinä nyt, ja johdata kansa sille sialle, josta minä olen sinulle puhunut: Katsos, minun enkelini käy sinun edelläs. Mutta minun etsikkopäivänäni kostan minä heidän rikoksensa.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: joka minua vastaan syntiä tekee, sen minä pyyhin minun kirjastani.’ž Nyt siis anna heidän rikoksensa anteeksi; mutta jollei, niin pyyhi minut nyt pois sinun kirjastas, jonkas kirjoittanut olet.’ž Niin Moses palasi \Herran\ tykö, ja sanoi: minä rukoilen; tämä kansa teki suuren synnin, ja he tekivät itsellensä kultaisia jumalia.óLVAL‘4‡\ ķ I ˆ & Š ” i |)ƒś‡W­y”1 Mutta aasin esikoisen pitää sinun lunastaman lampaalla; jos et sinä lunasta, niin väännä hänen niskansa poikki.’ž Mutta aasin esikoisen pitää sinun lunastaman lampaalla; jos et sinä lunasta, niin väännä hänen niskansa poikki. Jokaisen esikoisen sinun pojistas pitää sinun lunastaman, ja ei yksikään pidä tyhjin käsin minun eteeni tuleman.’ž Kaikki, jotka ensin avaavat äitinsä kohdun, ovat minun: kaikki härkyiset karjasta, ja oinaat lampaista, jotka esikoiset ovat.’ž Happamattoman leivän juhlan sinun pitää pitämän. Seitsemän päivää pitää sinun happamatointa leipää syömän, niinkuin minä sinulle käskenyt olen, määrätyllä ajalla Abibin kuulla; sillä sinä olet lähtenyt Egyptistä Abibin kuulla.’ž Ei sinun pidä valetuita jumalia tekemän sinulles.’ž Ja ottaisit heidän tyttäristänsä sinun pojilles emäntiä; jotka hauristelevat jumalainsa kanssa, ja saattavat sinun poikas myös heidän jumalainsa kanssa hauristelemaan.’ž Ei sinun pidä joskus tekemän liittoa sen maan asuvaisten kanssa: sillä koska he hauristelevat jumalainsa kanssa, ja uhraavat jumalillensa, ja kutsuvat sinun, ettäs söisit heidän uhristansa,’ž Sillä ei sinun pidä rukoileman muita jumalia: sillä \Herran\ nimi on kiivoittelia, että hän on kiivas Jumala.’ž Vaan heidän alttarinsa pitää teidän kukistaman, ja heidän kuvansa rikkoman: ja heidän metsistönsä maahan lyömän.’ž Kavahda sinuas, ettet sinä tee liittoa sen maan asuvaisten kanssa, johonkas tulet: ettei se olisi sinulle paulaksi teidän keskellänne.’ž Pidä se, kuin minä sinulle tänäpänä käsken: katso, minä ajan ulos sinun edestäs Amorilaisen, Kanaanealaisen, Hetiläisen, Pheresiläisen, Heviläisen ja Jebusilaisen.’ž Ja hän sanoi: katso, minä teen liiton kaiken sinun kansas edessä, ja minä myös teen ihmeellisiä tekoja, joidenka kaltaisia ei ikänänsä ennen tehty ole jossakussa maassa, eikä yhdenkään kansan seassa: ja kaiken kansan, joiden seassa sinä olet, pitää näkemän \Herran\ teot; sillä se pitää oleman peljättävä, minkä minä sinun kanssas teen.’ž Ja sanoi: Herra, jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin käykään siis Herra meidän kanssamme: sillä tämä on niskuri kansa; että olisit meidän vääryydellemme ja synnillemme armollinen, ja omistaisit meitä sinulles perimiseksi.’ž Ja Moses kiiruusti kumarsi itsensä maahan ja rukoili.’ž Joka pitää laupiuden tuhanteen polveen, ja ottaa pois vääryyden, ylitsekäymisen ja synnin: jonka edessä ei yksikään ole viatoin, joka etsii isäin vääryyden ja lasten ja lastenlasten päälle, hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen.’ž Ja \Herra\ vaelsi hänen kasvoinsa edessä, ja huusi: \Herra\, \Herra\ Jumala (on) laupias ja armollinen, ja pitkämielinen, suuresta armosta ja totuudesta;’ž Ja \Herra\ astui alas pilvessä, ja seisoi hänen kanssansa siellä, ja saarnasi \Herran\ nimestä.’ž Ja Moses teki kaksi kivistä taulua entisten kaltaista, ja nousi aamulla varhain, ja astui ylös Sinain vuorelle, niinkuin \Herra\ hänen käskenyt oli, ja otti ne kaksi kivistä taulua käteensä.’ž Vaan älkään yksikään astuko ylös sinun kanssas, älkään myös yksikään koko sillä vuorella näkykö; ja eikä lampaita eikä karjaa pidä kaittaman sen vuoren kohdalla.’ž Ole siis huomenna valmis, ja astu varhain Sinain vuorelle, ja seiso siellä minun edessäni vuoren kukkulalla.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: vuole sinulles kaksi kivistä taulua entisten kaltaista: ja minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka ensimäisissä tauluissa olivat, jotkas löit rikki.’ž Sitte koska minä otan pois minun käteni, saat sinä nähdä minun takaa; vaan minun kasvojani ei taideta nähdä.’ž Ja pitää tapahtuman, koska minun kunniani vaeltaa ohitse, niin minä panen sinun kallion rotkoon, ja minä peitän sinun minun kädelläni niinkauvan kuin minä vaellan ohitse.’ž Vielä sanoi \Herra\: katsos, sia on minun tykönäni: siellä pitää sinun seisoman kalliolla.’ž Ja sanoi taas: et sinä taida nähdä minun kasvojani; sillä ei yksikään ihminen, joka minun näkee, taida elää.LVALe÷æ 7   ] Š     ·ß©’«D«Xŗi„s-Üg Ja savu-alttarin korentoinensa, voidellusöljyn ja hyvänh’ž Ja savu-alttarin korentoinensa, voidellusöljyn ja hyvänhajavia kaluja suitsutukseen, ja vaatteen majan oven eteen.’ž Kynttiläjalan kaluinensa valistamaan, ja hänen lamppunsa ja öljyä valkeudeksi.’ž Pöydän korentoinensa ja kaikki sen kalut, niin myös katsomusleivän;’ž Arkin korentoinensa, armo-istuimen ja esiripun;’ž Majan vaatteinensa, peitteinensä, renkainensa, lautoinensa, korentoinensa, patsainensa ja jalkoinensa;’ž Ja jokainen taitava teidän seassanne tulkaan ja tehkään kaikki mitä \Herra\ käskenyt on:’ž Onikin kiviä ja sisälle suljetuita kiviä päällisvaatteesen ja rintavaatteesen.’ž Öljyä lamppuihin, ja hyvänhajuisia kaluja voidellusöljyyn ja hyvään suitsutukseen,’ž Punalla painetuita, oinaan nahkoja, ja tekasjim-nahkoja, sittimipuita,’ž Sinisiä, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, kallista liinaa ja vuohen karvoja,’ž Ottakaat teidän seastanne ylennysuhria \Herralle\: jokainen, jolla hyväntahtoinen sydän on, tuokaan ylennysuhrin \Herralle\: kultaa, hopiaa ja vaskea.’ž Ja Moses sanoi kaikille Israelin lasten seurakunnalle: tämä on se, jota \Herra\ käskenyt on, sanoen:’ž Ei teidän pidä tulta sytyttämän kaikissa teidän asuinsioissanne sabbatin päivänä.’ž Kuusi päivää pitää työtä tehtämän, mutta seitsemännen päivän pitää teille pyhä oleman, sabbatin lepo \Herralle\: kuka ikänänsä silloin työtä tekee, sen pitää kuoleman.’ž Ja Moses kokosi kaiken Israelin seurakunnan, ja sanoi heille: nämät ovat ne, mitä \Herra\ käskenyt on teidän tehdä.’ž Niin katsoivat Israelin lapset hänen kasvoihinsa, kuinka hänen kasvoinsa nahka paisti: niin veti jällensä peitteen kasvoinsa päälle, niinkauvaksi kuin hän jällensä meni puhuttelemaan häntä.’ž Mutta koska hän meni sisälle \Herran\ eteen puhuttelemaan häntä, pani hän peitteen pois, niin kauvaksi kuin hän läksi jällensä ulos. Ja koska hän läksi ulos, puhui hän Israelin lapsille, mitä hänelle käsketty oli.’ž Ja että Moses olis tainnut päättää puheensa heidän kanssansa, pani hän peitteen kasvoinsa eteen.’ž Sitte lähestyivät kaikki Israelin lapset häntä, ja hän käski heille kaikki ne, mitkä \Herra\ puhui hänen kanssansa Sinain vuorella.’ž Niin kutsui Moses heitänsä hänen puoleensa, sekä Aaron että kaikki ylimmäiset kansan seasta, ja Moses puhutteli heitä.’ž Ja koska Aaron ja kaikki Israelin lapset näkivät hänen kasvonsa nahan paistavan, pelkäsivät he häntä lähestyä.’ž Koska Moses astui Sinain vuorelta alas, oli hänellä kaksi todistustaulua kädessänsä, astuissansa alas vuorelta: ja ei Moses tietänyt, että hänen kasvonsa nahka paisti siitä, että [Herra] oli puhutellut häntä.’ž Ja hän oli siellä \Herran\ tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja ei syönyt leipää, eikä juonut vettä: ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenet sanat.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kirjoita sinulles nämät sanat: sillä näiden sanain jälkeen olen minä liiton tehnyt sinun ja Israelin kanssa.’ž Ensimäisestä sinun maas kasvon uutisesta pitää sinun tuoman sinun \Herras\ Jumalas huoneesen. Ei sinun pidä keittämän vohlaa hänen emäntänsä rieskassa.’ž Ei sinun pidä uhraaman minun uhrini verta happaman leivän ohessa. Ja pääsiäisjuhlan uhrista ei pidä mitään jäämän yön yli huomeneksi.’ž Sillä minä ajan ulos pakanat sinun edestäs ja levitän sinun maas ääret; ja ei pidä yhdenkään himoitseman sinun maatas, koska sinä menet ylös näyttämään itses \Herralle\ sinun Jumalalles, kolmasti vuodessa.’ž Kolmasti vuodessa pitää kaikki miehen puoles näkymän kaikkivaltiaan \Herran\ Israelin Jumalan edessä.’ž Viikkojuhlan sinun pitää pitämän, ensimäisestä nisun elon uutisesta: ja korjaamisen juhlan, vuoden lopulla.’ž Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän, ja seitsemäntenä päivänä pitää sinun lepäämän: sekä pellon kyntämisestä että niittämisestä pitää sinun lepäämän.hLVALŸM(²eŸ ¹  G ­ ? Ś v ÕOī’Ø°ŚSÕAŖ Niin Moses käski kaikille kuuluttaa leirissä, sanoen: älkään yksikään mie’ž Niin Moses käski kaikille kuuluttaa leirissä, sanoen: älkään yksikään mies elikkä vaimo enempi tuoko ylennykseksi. Ja niin kansa estettiin tuomasta.’ž Ja he puhuivat Mosekselle, sanoen: kansa tuo ylen paljon: enemmän kuin tämän palveluksen rakennukseen tarvitaan, jonka \Herra\ on käskenyt tehdä.’ž Niin he tulivat kaikki taitavat miehet, jotka kaikkea työtä tekivät pyhän rakennuksessa, itsekukin työstänsä kuin hän teki.’ž Ja he ottivat Mosekselta kaikkinaiset ylennykset, jotka Israelin lapset toivat pyhän palveluksen tarpeeksi, että sen piti tehdyksi tuleman: ja he toivat joka aamu hyvämielisen lahjansa hänelle.’ž Ja Moses kutsui Betsaleelin ja Oholiabin, ja kaikki taitavat miehet, joiden sydämiin \Herra\ oli taidon antanut: kaikki ne, jotka mielellänsä itsensä taritsivat ja menivät sitä työtä tekemään;’ž Niin Betsaleel ja Oholiab tekivät työtä, ja jokainen taitava mies, joille \Herra\ oli antanut taidon ja ymmärryksen, tietämään tehdä kaikkea pyhän palveluksen työtä: kaiken sen jälkeen kuin \Herra\ käskenyt oli.’ž Ja on täyttänyt heidän sydämensä taidolla, tekemään kaikkinaista visua työtä, kaivamaan, kutomaan ja neulomaan sinisiä, ja purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa, niin että he tekevät ja ylösajattelevat kaikkinaisia, taitavasti.’ž Ja on antanut taidon hänen sydämeensä opettaa: ynnä Oholiabin Ahisamakin pojan kanssa Danin suvusta.’ž Taitavasti kaivamaan ja sisälle kiinnittämään kalliita kiviä, veistämään puita, ja tekemään taitavasti kaikkinaista visua työtä;’ž Ja taitavasti ylösajattelemaan sitä, mitä tehdä taidetaan kullasta, hopiasta ja vaskesta,’ž Ja täyttänyt hänen Jumalan hengellä: taidolla, ymmärryksellä ja tiedolla kaikkinaiseen työhön,’ž Ja Moses sanoi Israelin lapsille: katsokaat, \Herra\ on kutsunut Betsaleelin nimeltä, Urin pojan, Hurin pojanpojan, Juudan suvusta,’ž Ja niin Israelin lapset toivat hyvällä mielellä, sekä miehet että vaimot kaikkinaiseen tarpeesen, niinkuin \Herra\ Mosekselle käskenyt oli että tehtämän piti.’ž Ja hyvänhajullisia yrttejä, ja öljyä valkeudeksi, ja voidellusöljyksi, ja yrttein suitsutukseksi.’ž Mutta päämiehet toivat onikin kiviä, ja kiinnitettyjä kiviä, päällisvaatteesen ja rintavaatteesen.’ž Ja ne vaimot, jotka senkaltaisia töitä taisivat ja siihen olivat hyväntahtoiset, kehräsivät vuohen karvoja.’ž Ja kaikki taitavat vaimot kehräsivät käsillänsä, ja toivat kehräyksensä sinisistä, ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliista liinasta.’ž Jokainen joka hopiaa ja vaskea ylensi, hän sen toi ylennysuhriksi \Herralle\. Ja jokainen, joka tyköänsä löysi sittimipuita, hän toi niitä kaikkinaiseksi Jumalan palveluksen tarpeeksi.’ž Ja jokainen toi, joka tyköänsä löysi sinisiä, ja purpuraisia, ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa, ja vuohenkarvoja, punalla painetuita oinaan nahkoja, ja tekasjim-nahkoja.’ž Ja tulivat sekä miehet että vaimot, kaikki, joilla oli hyvänsuopainen sydän, ja toivat rannerenkaita, korvarenkaita, sormuksia ja solkia, ja kaikkinaisia kultaisia astioita; toi myös joka mies kultaa häälytysuhriksi \Herralle\.’ž Ja tuli jokainen, jonka sydän kehoitettiin, ja jolla oli hyvänsuopainen henki, ja toivat ylennysuhrin \Herralle\, seurakunnan majan tarpeeksi, ja kaikkeen sen palvelukseen, ja pyhiin vaatteisiin.’ž Silloin meni koko Israelin lasten seurakunta ulos Moseksen kasvoin edestä.’ž Virkavaatteet pyhän palvelukseen: pyhät vaatteet papille Aaronille, hänen poikainsa vaatteen kanssa, papin virkaan.’ž Majan ja pihan vaarnat köysinensä;’ž Pihan vaatteet patsainensa ja jalkoinensa, niin myös vaatteen pihan oven eteen;’ž Polttouhrin alttarin vaskihäkin kanssa, korennot ja kaikki sen astiat: pesoastian jalkoinensa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:•'«@ •'ˆ@ •'i@ •'@Ž •'{@Ž •'Œ@Ž •'w@Ž •'T@Ž •'Ž@Ž •'Ć@Ž •'±@Ž •'”@Ž  •'T@Ž  •'|@Ž  •']@Ž  •'„@Ž  •' X@Ž •' ,@ Ž •' *@ Ž •' Z@ Ž •' s@ Ž •'«@ Ž •'’@Ž •'l@Ž •'Č@Ž •'U@Ž ’”'®@Ž ž”'ƒ@Ž ż”'Ä@Ž ü”&€@Ž ū”&~@Ž ś”&r@ ł”&@ ų”&ƒ@ ÷”&×@ ö”&@ õ”&Å@ ō”&æ@ ó”&n@ ņ”&®@ ń”&F@ š”&“@ ļ”&@ ī”&·@ ķ”&K@ ģ”&œ@  ė”&X@  ź”& *@  é”& ›@  č”& ’@  ē”& {@ ę”& k@ å”&‰@ ä”&e@ ć”&9@ ā”&W@ į”&U@ ą”&|@ ߔ&f@ Ž”&—@Œ Ż”%n@Œ ܔ%=@Œ Ū”%s@Œ Ś”%z@Œ Ł”%³@Œ Ų”%S@Œ ה%j@Œ ֔%Y@Œ Ք%Č@Œ Ō”%q@Œ Ӕ%ō@Œ Ņ”%~@Œ є%°@Œ Š”%{@Œ Ļ”%j@Œ Ī”%b@Œ Ķ”% p@ Œ Ģ”% `@ Œ Ė”% M@ Œ Ź”% u@ Œ ɔ% ø@ Œ Ȕ%w@Œ Ē”%R@Œ ʔ%n@Œ Ŕ%W@Œ Ĕ%9@Œ Ɣ%ƒ@Œ Ā”%f@Œ Į”%†@Œ Ą”$&€@Œ æ”$%–@‹ ¾”$$„@‹ ½”$# @‹ ¼”$"Ž@‹ »”$!q@‹ ŗ”$ ¤@‹ ¹”$j@‹ ø”$d@‹ ·”$’@‹ ¶”$B@‹ µ”$<@‹ “”$J@‹ ³”$O@‹ ²”${@‹ ±”$S@‹ °”$v@‹ Ɣ$P@‹ ®”$9@ ‹ ­”$v@ ‹ ¬”$W@ ‹ «”$ž@ ‹ Ŗ”$B@ ‹ ©”$@‹ ؔ$o@‹ §”$ …@‹ ¦”$ Ä@‹ „”$ ®@‹ ¤”$ [@‹ £”$ @‹ ¢”$å@‹ ””$b@‹  ”$—@‰ Ÿ”$”@‰ >LVALž¹)Ī \ × h Ų – ų ” + ņ¢,Ł^ʼnGµQēCŅD¤ Š Ja teki vaatteen majan oven eteen, sinisistä, ja purpuraisista, ja tulip’ž Ja teki vaatteen majan oven eteen, sinisistä, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista, ja valkiasta kerratusta liinasta: taitavasti neulotun.’ž Ja teki siihen neljä patsasta sittimipuusta, ja silasi ne kullalla, ja niiden koukut kullasta, ja valoi niille neljä hopiajalkaa.’ž Hän teki myös esiripun, sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ja kalliista kerratusta liinasta: hän teki myös Kerubimin sen päälle taitavasti.’ž Ja silasi laudat päältä kullalla, mutta heidän renkaansa teki hän kullasta, joihinka korennot pistettiin: ja silasi myös korennot kullalla.’ž Ja teki keskimäisen korennon, niin että se piti lautain keskeltä sisälle sysättämän, yhdestä kulmasta toiseen.’ž Ja viisi korentoa niihin lautoihin, jotka olivat toisella puolella majaa, ja taas viisi korentoa niihin lautoihin, jotka olivat kahden puolen majaa länteen päin.’ž Niin teki hän myös korennot sittimipuusta: viisi niihin lautoihin, jotka olivat yhdellä puolella majaa.’ž Ja oli kahdeksan lautaa, ja kuusitoistakymmentä hopiajalkaa: aina kaksi jalkaa yhden laudan alla.’ž Niin että kumpikin niistä tuli yhteen alhaalta; niin myös ylhäältä yhdistettiin ne yhdellä renkaalla: niin hän teki niille molemmille kulmille.’ž Ja teki kaksi muuta lautaa majan kulmille, molemmille sivuille.’ž Mutta perälle majaa, länteen päin, teki hän kuusi lautaa,’ž Neljänkymmenen hopiajalan kanssa: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alle.’ž Hän teki myös toiselle sivulle majaa, pohjan puolelle, kaksikymmentä lautaa,’ž Ja teki neljäkymmentä hopiajalkaa kahdenkymmenen laudan alle: joka laudan alle kaksi jalkaa, aina kahden vaarnan kanssa.’ž Ja hän teki ne majan laudat, niin että kaksikymmentä lautaa seisoi etelään päin.’ž Jokaiseen lautaan teki hän kaksi vaarnaa, joilla ne toinen toiseensa liitettiin: niin teki hän kaikki majan laudat.’ž Jokaisen laudan pituus oli kymmenen kyynärää, ja leveys puolitoista kyynärää.’ž Ja teki majan laudat sittimipuista, pystyälle olemaan.’ž Ja teki peitteen majan päälle, punalla painetuista oinaan nahoista, ja vielä peitteen sen päälle tekasjim-nahoista.’ž Ja hän teki viisikymmentä vaskikoukkua, joilla maja yhdistettiin, että se yksi olis.’ž Ja teki viisikymmentä silmusta äärimäisen vaatteen reunalle, sauman kohdalle, ja teki myös viisikymmentä silmusta toisen vaatteen reunaan, sauman kohdalle.’ž Ja yhdisti viisi vaatetta erinänsä, ja kuusi vaatetta erinänsä.’ž Ja jokaisen vaatteen pituus oli kolmekymmentä kyynärää, ja leveys neljä kyynärää: yksi mitta oli kaikilla yhdellätoistakymmenellä vaatteella.’ž Ja hän teki vaatteet vuohen karvoista, peitteeksi majan päälle: yksitoistakymmentä vaatetta hän niistä teki.’ž Ja hän teki myös viisikymmentä kultaista koukkua, joilla hän vaatteet toinen toiseensa yhdisti, niin että se tuli yhdeksi majaksi.’ž Viisikymmentä silmusta hän teki ensimäiseen vaatteesen, ja viisikymmentä silmusta toisen vaatteen reunaan, joilla ne toinen toisiinsa yhdistettiin: ja silmukset olivat toinen toisensa kohdalla.’ž Ja teki myös silmukset sinisistä villoista sen ensimäisen vaatteen palteesen sauman kohdalle: ja niin hän myös teki sen äärimäisen vaatteen reunaan toisen sauman kohdalle.’ž Ja hän yhdisti viisi vaatetta toinen toiseensa, ja taas viisi vaatetta toinen toiseensa.’ž Ja kunkin vaatteen pituus oli kahdeksankolmattakymmentä kyynärää, ja joka vaatteen leveys neljä kyynärää: yksi mitta oli kaikilla vaatteilla.’ž Ja niin kaikki taitavat miehet, jotka siinä työssä olivat, tekivät majan kymmenen vaatetta: kalliista kerratusta liinasta, sinisistä, purpuraisista ja tulipunaisista villoista; ynnä Kerubimein kanssa tekivät he ne, taitavasti.’ž Sillä jo oli kalua kyllä kaikkinaiseen tarpeesen kuin tehtämän piti, ja vielä sittekin liiaksi.LVAL€ś”Ų   Į J ’  Š p ž 4 ¹ ‹—&^›H•Økżf Ja teki myös polttouhrin alttarin sittimipuusta, viisi kyynärää pitkän ja’ž Ja teki myös polttouhrin alttarin sittimipuusta, viisi kyynärää pitkän ja viisi kyynärää leviän, juuri nelikulmaiseksi, ja kolme kyynärää korkiaksi.’ž Ja teki pyhän voidellusöljyn ja puhtaan suitsutuksen, hyvänhajullisista yrteistä, apotekarin tavan jälkeen.’ž Ja korennot hän teki sittimipuusta, ja silasi ne kullalla.’ž Ja kaksi kultaista rengasta vanteen alle molemmin puolin, niin että korennot siihen sysättiin, kannettaa niillä.’ž Ja silasi sen puhtaalla kullalla, sen katon ja seinät ympärinsä, ja sen sarvet: ja teki sen ympärille vanteen kullasta,’ž Hän teki myös suitsutusalttarin sittimipuusta: yhtä kyynärää pitkän ja yhtä kyynärää leviän, juuri nelikulmaiseksi, ja kaksi kyynärää korkian; siitä uloskävivät hänen sarvensa.’ž Ja hän teki sen, kaikkein astiainsa kanssa, yhdestä leiviskästä puhdasta kultaa.’ž Ja hän teki myös seitsemän lamppua: ja heidän niistimensä ja sammutuskalunsa olivat puhtaasta kullasta.’ž Ja hänen nuppinsa ja haaransa sen päällä, ja se kaikki oli puhtaasta lujasta kullasta.’ž Niin että nuppi oli siinä kahden haaran alla, ja taas nuppi (toisen) kahden haaran alla, ja vielä nuppi kahden jälkimmäisen haaran alla: nimittäin niissä kuudessa haarassa, jotka siitä uloskävivät,’ž Mutta kynttiläjalassa oli neljä mandelin-muotoista maljaa toisessa haarassa, nuppeinsa ja kukkaistensa kanssa,’ž Kolme mandelin-muotoista maljaa oli sen yhdessä haarassa, ja yksi nuppi ja kukkainen, niin myös kolme mandelin-kaltaista maljaa toisessa haarassa, yksi nuppi ja kukkainen: niin oli niissä kuudessa haarassa, jotka kynttiläjalasta uloskävivät.’ž Kuusi haaraa kävi hänen kyljestänsä: kolme haaraa kynttiläjalan yhdeltä sivulta, ja myös kolme haaraa sen toiselta sivulta.’ž Hän teki myös kynttiläjalan puhtaasta kullasta: vahvan tekoiseksi hän kynttiläjalan teki ja hänen vartensa, haaransa, maljansa, nuppinsa ja kukkaisensa olivat siitä samasta.’ž Hän teki myös pöytäastiat, vadit, lusikat, ja maljat, ja pikarit, joilla ulos ja sisälle kaadettiin, puhtaasta kullasta.’ž Ja hän teki myös korennot sittimipuusta, ja silasi ne kullalla, että pöytä niillä kannettaa taidettiin.’ž Juuri partaan kohdalla olivat renkaat, joissa korennot olivat sisällä, joilla pöytä kannettiin.’ž Ja valoi siihen neljä kultaista rengasta, ja pani ne renkaat neljälle kulmalle heidän neljän jalkansa päälle.’ž Ja teki partaan sen ympärille kämmentä leviän: teki myös kultaisen vanteen partaan ympärille.’ž Ja silasi sen puhtaalla kullalla, ja teki kultaisen vanteen sen ympärille.’ž Hän teki myös pöydän sittimipuusta, kaksi kyynärää pitkäksi, kyynärää leviäksi, ja puolitoista kyynärää korkiaksi.’ž Ja Kerubimit levittivät siipensä sen ylitse, ja peittivät armo-istuimen siivillänsä, ja heidän kasvonsa olivat toinen toisensa puoleen: armo-istuimeen päin olivat Kerubimien kasvot.’ž Yhden Kerubimin tähän päähän, ja toisen Kerubimin toiseen päähän: molempiin päihin armo-istuinta hän teki Kerubimit.’ž Ja teki kaksi Kerubimia kullasta: vahvaa tekoa, molempiin päihin armo-istuinta.’ž Ja hän teki armo-istuimen puhtaasta kullasta, puolikolmatta kyynärää pitkän ja puolitoista kyynärää leviän.’ž Ja pisti ne korennot renkaisiin arkin sivulle, niin että arkki taidettiin kannettaa.’ž Ja teki korennot sittimipuusta, ja silasi ne kullalla.’ž Ja valoi neljä kultarengasta hänen neljään kulmaansa: kaksi rengasta yhdelle puolelle, ja myös kaksi rengasta toiselle puolelle.’ž Ja silasi sen puhtaalla kullalla, sekä sisältä että ulkoa, ja teki sen ympärille kultaisen vanteen.’ž Ja Betsaleel teki arkin sittimipuusta: puolikolmatta kyynärää pitkän, puolitoista kyynärää leviän, ja puolitoista kyynärää korkian.’ž Ja viisi patsasta heidän koukkuinsa kanssa, ja silasi niiden päät, ja heidän vanteensa kullalla: ja niiden viisi vaskijalkaa.PLVALšÉr9Ō K ą e Ó 8  ¶  Ļ  ‚<Ž aœ’(„– Mutta vaski, joka annettiin ylennysuhriksi, oli seitse’ž Mutta vaski, joka annettiin ylennysuhriksi, oli seitsemänkymmentä leiviskää, kaksituhatta ja neljäsataa sikliä.’ž Mutta tuhannesta seitsemästäsadasta ja viidestäkahdeksattakymmenestä siklistä tehtiin koukut patsaisiin: ja heidän päänsä silattiin, ja vyöllä vyötettiin.’ž Sadasta leiviskästä hopiaa valettiin pyhät jalat, ja esiripun jalat: sata jalkaa sadasta leiviskästä, leiviskä kullekin jalalle.’ž Niin monta puolta sikliä, kuin monta henkeä, pyhän siklin jälkeen: kaikilta niiltä, jotka luetut olivat kahdestakymmenestä ajastajasta ja sen ylitse, kuusisataa tuhatta, kolmetuhatta, viisisataa ja viisikymmentä.’ž Mutta hopia, joka siihen yhteiseltä kansalta annettiin, oli sata leiviskää, tuhannen seitsemänsataa viisikahdeksattakymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen:’ž Kaikki se kulta mikä tehtiin kaiken tämän pyhän tarpeeksi, se kuin annettu oli ylennykseksi, oli yhdeksänkolmattakymmentä leiviskää, seitsemänsataa ja kolmekymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen.’ž Ja hänen kanssansa Oholiab Ahisamakin poika Danin suvusta; sillä hän oli taitava ja ymmärtäväinen neulomaan sinisillä, ja purpuraisilla, ja tulipunaisilla villoilla, ja valkialla liinalla.’ž Ja Betsaleel Urin poika, Hurin pojanpoika Juudan suvusta, teki kaikki kuin \Herra\ Mosekselle oli käskenyt,’ž Tämä on kaluin luku joka todistuksen majaan tarvittiin, jotka ovat luetut Moseksen käskyn jälkeen: Leviläisten palveluksen kautta, Itamarin papin Aaronin pojan käden alla.’ž Ja kaikki vaarnat majassa, ja koko piha ympärinsä, olivat vaskesta.’ž Niin myös niiden neljä patsasta ja niiden neljä jalkaa vaskesta, ja heidän koukkunsa hopiasta, ja heidän päänsä silatut ja vyötetyt hopiavöillä.’ž Ja peitevaatteet pihan sisällekäytävään teki hän sinisistä ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja valkiasta kerratusta liinasta, taitavasti neulotut, kaksikymmentä kyynärää pitkäksi, ja viisi kyynärää korkiaksi leveydessä pihan vaatteen kohdalla,’ž Ja patsasten jalat vaskesta, ja heidän koukkunsa ja vyönsä hopiasta, niin että heidän nuppinsa olivat silatut hopialla: ja kaikki myös ne pihan patsaat olivat vyötetyt hopiavyöllä.’ž Ja kaikki pihan vaatteet ympärinsä olivat valkiasta kerratusta liinasta,’ž Ja toisella sivulla molemmin puolin, pihan läpikäytävän tykönä, olivat vaatteet viisitoistakymmentä kyynärää: heidän kolmen patsaansa ja jalkansa kanssa.’ž Vaatteet viisitoistakymmentä kyynärää sivulla: kolmen patsaan ja kolmen jalan kanssa.’ž Mutta itää päin viisikymmentä kyynärää:’ž Mutta lännen puolella olivat vaatteet viisikymmentä kyynärää, kymmenen patsaansa ja kymmenen jalkansa kanssa, mutta heidän koukkunsa ja vyönsä hopiasta;’ž Niin myös pohjaa päin sata kyynärää, kahdenkymmenen patsaan ja kahdenkymmenen jalan kanssa vaskesta, mutta heidän koukkunsa ja vyönsä hopiasta.’ž Hänen kahdenkymmenen patsastensa ja kahdenkymmenen jalkainsa kanssa vaskesta, mutta heidän koukkunsa ja vyönsä hopiasta.’ž Ja hän teki pihan etelään päin, ja pihan vaatteet valkiasta kerratusta liinasta, sata kyynärää pitkäksi,’ž Ja hän teki pesoastian vaskesta, ja sen jalan myös vaskesta, niiden vaimoin peileistä, jotka palvelivat seurakunnan majan oven edessä.’ž Ja pani renkaisiin alttarin sivulle, joilla se kannettiin. Ja teki laudoista, avojammaksi sisältä.’ž Ja teki korennot sittimipuusta, ja silasi ne vaskella,’ž Ja valoi neljä rengasta neljään vaskihäkin kulmiin, että korennot niihin pistettiin.’ž Ja teki alttarin ympärille vaskihäkin niinkuin verkon, maasta niin puolialttariin.’ž Ja teki kaikkinaiset alttarin astiat, tuhka-astiat, lapiot, maljat, hangot, hiiliastiat: kaikki astiat teki hän vaskesta.’ž Ja teki neljä sarvea sen neljän kulman päälle: siitä olivat hänen sarvensa; ja silasi sen vaskella.oLVAL‚>» ø š „ ņ G Ō z P $ Ģ'ŹNśfµņĄI½Bµ Niin että kulkuinen ja granaatin omena oli vuoroin ympärinsä hameen ’ž Niin että kulkuinen ja granaatin omena oli vuoroin ympärinsä hameen liepeitä: palvelemaan sillä, niinkuin \Herra\ käskenyt oli Mosekselle.’ž Ja tekivät kulkuiset puhtaasta kullasta, ja panivat ne kulkuiset granaatin omenain välille ympärille, hameen liepeisiin.’ž Ja he tekivät granaatin omenat alhaalle hameen liepeisiin sinisistä, ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, jotka kerratut olivat.’ž Ja päänläven keskelle, niinkuin pantsarin päänläven; sepaluksen päänläven ympärille pallistetun, ettei se kehkiäisi.’ž Hän teki myös hameen päällisvaatteen alle, kokonansa kudotun sinisistä villoista.’ž Niin että rintavaate yhdistettiin renkainensa niihin renkaisiin, kuin oli päällisvaatteessa, sinisellä nuoralla, niin että se olis liki päällisvaatetta, ja ei eriäis päällisvaatteesta: niinkuin \Herra\ käski Mosekselle.’ž Ja he tekivät kaksi muuta kultarengasta: ne panivat he kahteen kulmaan alhaallepäin päällisvaatteesen, toinen toisensa kohdalle, sitä saumaa kohden, päällisvaatteen vyön ylimmäiselle puolelle,’ž Niin he tekivät kaksi muuta kultarengasta, ja yhdistivät ne niihin toisiin kahteen rintavaatteen kulmaan, sen palteesen joka on päällisvaatteen sivussa sisällisellä puolella.’ž Mutta ne kaksi päätä vitjoista panivat he ylös niihin kahteen nastaan, ja yhdistivät ne päällisvaatteen kulmilta, juuri toinen toisensa kohdalle.’ž Ja pistivät ne kaksi kultavitjaa niihin kahteen renkaasen, rintavaatteen kulmiin.’ž Ja he tekivät kaksi kultanastaa, ja kaksi kultarengasta, ja yhdistivät ne kaksi rengasta kahteen rintavaatteen palteesen.’ž He tekivät myös rintavaatteen päälle vitjat kahden pään kanssa, vääten puhtaasta kullasta.’ž Ja nämät kivet olivat Israelin lasten nimein jälkeen kaksitoistakymmentä, kaivetut sinetin tavalla, itsekukin nimeltänsä, kahdentoistakymmentä sukukunnan jälkeen.’ž Ja neljäs rivi: turkos, oniks ja jaspis: kiinnitetyt ympäriltä kullalla joka riviltä.’ž Kolmas rivi: lynkurius, akat ja ametisti;’ž Toinen rivi: rubin, saphiir ja demanti;’ž Ja täytti sen neljällä kivirivillä: ensimäinen rivi oli sardius, topatsius ja smaragdi;’ž Niin että se oli nelitahkoinen ja kaksikertainen: vaaksa pituudelta ja vaaksa leveydeltä, aina kaksikertaisesti.’ž Ja he tekivät rintavaatteen sillä tavalla taitavasti, kuin päällisvaatekin oli tehty: kullasta, sinisistä, ja purpuraisista villoista, ja kalliista kerratusta liinasta,’ž Ja istuttivat ne olkapäille päällisvaatteesen, että ne kivet piti oleman Israelin lapsille muistoksi: niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Ja he tekivät onikin kivet, kiinnitetyt kultaan: kaivetut sinetin tavalla Israelin lasten nimein jälkeen.’ž Ja vyö sen päällä oli myös tehty sillä tavalla taitavasti kullasta, sinisistä, purpuraisista, ja tulipunaisista villoista ja valkiasta kerratusta liinasta: niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž He tekivät hänelle olkavaatteet, yhteensidotut: kahdelta kulmalta se yhdistettiin.’ž Ja he takoivat kullan kiskoksi, jonka hän leikkasi langaksi, että se taittiin taitavasti kudottaa sinisten, purpuraisten ja tulipunaisten villain ja valkian liinan seassa.’ž Ja hän teki päällisvaatteen kullasta, sinisistä, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista ja valkiasta kerratusta liinasta.’ž Mutta sinisistä, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista tekivät he virkavaatteita palvelukseen pyhässä: ja he tekivät pyhiä vaatteita Aaronille, niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Niin myös jalat ympärinsä pihaa, ja jalat pihan sisällekäytävään, ja kaikki majan vaarnat, ja kaikki pihan vaarnat ympärinsä.’ž Siitä tehtiin jalat seurakunnan majan oveen, ja vaski-alttari ja vaskihäkki kuin siinä oli, ja myös kaikki alttarin astiat,žLVAL#—dĶ P ² P ė µ ~ ¹ L ®  ­0 ³MÅZ ±dŽj ¼]X½R Ja koska Moses pani ylös majan, niin hän asetti jal’ž Ja koska Moses pani ylös majan, niin hän asetti jalat ja laudat ja korennot, ja nosti patsaat pystyälle,’ž Niin tapahtui toisena vuonna, ensimäisenä päivänä ensimäisestä kuusta, että maja pantiin ylös.’ž Ja Moses teki kaikki kuin \Herra\ oli hänelle käskenyt.’ž Ja voiteleman heidät, niinkuin sinä heidän isänsä voitelit, minun papikseni. Ja tämän voidelluksen pitää oleman heille ijankaikkiseksi pappeudeksi, heidän sukukunnissansa.’ž Ja sinun pitää myös tuoman hänen poikansa ja puettaman heidän yllensä ahtaat hameet,’ž Ja puettaman Aaronin pyhiin vaatteisiin, ja voiteleman ja pyhittämän hänen, minun papikseni.’ž Ja sinun pitää tuoman Aaronin poikinensa seurakunnan majan oven eteen, ja pesemän heidät vedellä,’ž Sinun pitää myös voiteleman pesinastian jalkoinensa, ja sen pyhittämän.’ž Ja voiteleman polttouhrin alttarin kaluinensa, ja pyhittämän alttarin: ja se alttari pitää oleman kaikkein pyhin.’ž Ja ottaman voidellusöljyn, ja voiteleman majan ja kaikki ne mitkä siinä ovat, ja pyhittämän sen kaluinensa, että ne olisivat pyhät,’ž Ja tekemän pihan sen ympärille, ja ripustaman vaatteen pihan portin eteen,’ž Ja paneman pesoastian seurakunnan majan ja alttarin välille, ja paneman siihen vettä,’ž Mutta polttouhrin alttarin pitää sinun asettaman seurakunnan majan oven eteen,’ž Ja sinun pitää asettaman kultaisen savualttarin todistusarkin eteen, ja ripustaman vaatteen majan eteen.’ž Ja sinun pitää myös sinne sisälle tuoman pöydän, ja valmistaman sen, ja asettaman siihen kynttiläjalan, ja paneman lamput sen päälle.’ž Ja sinun pitää siihen paneman sisälle todistuksen arkin, ja sinun pitää peittämän arkin esiripulla.’ž Ensimäisenä päivänä ensimäisestä kuusta pitää sinun paneman ylös seurakunnan majan.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Moses näki kaiken tämän rakennuksen, että he olivat tehneet sen, niinkuin \Herra\ oli käskenyt; ja Moses siunasi heitä.’ž Kaikkein niiden jälkeen mitkä \Herra\ oli käskenyt Mosekselle: niin tekivät Israelin lapset kaiken sen työn.’ž Virkavaatteet palveltaa pyhässä, papin Aaronin pyhät vaatteet, ja hänen poikainsa vaatteet, joilla heidän piti tekemän papin viran palveluksen:’ž Pihan vaatteet patsainensa ja jalkoinensa, vaatteen pihan sisällekäytävän eteen, köysinensä ja vaajoinensa, ja kaikki seurakunnan majan palveluksen astiat,’ž Vaskisen alttarin ja vaskisen häkin korentoinensa, ja kaikkein kaluinsa kanssa, ja pesoastian jalkoinensa,’ž Kulta-alttarin ja voidellusöljyn, ja yrttein suitsutuksen, ja majan ovivaatteen,’ž Puhtaan kynttiläjalan valmistetun lamppuinensa, kaiken sen kanssa kuin siihen tarvittiin, ja öljyä valkeudeksi,’ž Pöydän kaikkein astiainsa kanssa, ja katsomusleivät,’ž Todistusarkin korentoinensa, ja myös armo-istuimen,’ž Ja peitteen punalla painetuista oinaan nahoista, peitteen tekasjim-nahoista: ja peitteen esiripun,’ž Ja he kantoivat majan Moseksen tykö kaluinensa: sen koukut, laudat, korennot, patsaat ja jalat.’ž Ja niin kaikki seurakunnan majan rakennus päätettiin. Ja Israelin lapset tekivät kaikki sen jälkeen, kuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle; niin he tekivät.’ž Ja sitoivat sen päälle sinisen nuoran, että sen piti yhdistämän hiipan ylhäältä: niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž He tekivät myös otsalehden, pyhän kruunun päälle, puhtaasta kullasta, ja kaivoivat kirjoituksen siihen, niinkuin sinetti kaivetaan: \Herran\ PYHYYS.’ž Ja taitavasti neulotun vyön valkiasta kerratusta kalliista liinasta, sinisistä, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista: niinkuin \Herra\ käskenyt oli Mosekselle:’ž Ja hiipan valkiasta kalliista liinasta, ja kauniit lakit valkiasta kalliista liinasta, ja alusvaatteet valkiasta kerratusta liinasta,’ž Ja he tekivät myös ahtaat hameet, kudotut valkiasta kalliista liinasta, Aaronille ja hänen pojillensa,{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:”•™@” “•š@” ’•K@“ ‘•Č@” •m@“ •N@“ Ž•}@“ •@“ Œ• Ļ@“ ‹• Ś@“ Š• V@“ ‰• ^@“ ˆ• ~@“ ‡••@“ †•Ś@“ …•z@“ „•[@“ ƒ••@“ ‚•Æ@ “ •Æ@ “ €•'@ “ •“@ “ ~•l@ “ }•z@“ |•z@“ {• ¬@“ z• <@“ y• D@“ x• }@“ w• °@“ v•Ø@“ u•F@“ t•}@’ s•Š@’ r•~@’ q•ˆ@’ p•¦@’ o•‰@’ n•—@’ m•L@’ l•Ā@’ k• ¼@’ j• s@’ i• ©@’ h• z@ ’ g• w@ ’ f•ƒ@ ’ e•q@ ’ d•^@ ’ c•€@’ b•»@’ a•@’ `•č@’ _•Æ@’ ^•Ü@’ ]•q@’ \•‡@’ [•x@’ Z• §@ ‘ Y• @‘ X• ‘@‘ W• ‚@‘ V• š@‘ U•}@‘ T•X@‘ S•L@‘ R•Æ@‘ Q•Z@‘ P•»@‘ O•Ž@‘ N•L@‘ M•(&’@‘ L•(%e@‘ K•($_@‘ J•(#n@‘ I•("F@‘ H•(!‚@‘ G•( Ž@ ‘ F•(I@ ‘ E•(e@ ‘ D•(@ ‘ C•((@ ‘ B•(Z@‘ A•(F@‘ @•(Y@‘ ?•(d@‘ >•(g@‘ =•(l@‘ <•(j@‘ ;•(p@‘ :•(h@‘ 9•(k@" 8•(a@! 7•(:@  6•(®@ 5•(W@ 4•( _@ 3•( d@ 2•( J@ 1•( t@ 0•( †@ /•(M@ .•(X@ -•(Q@ ,•(k@ +•(ˆ@ *•(f@ )•(V@ (•('@ '•'+}@ &•'*o@ %•')’@ $•'(ž@  #•''m@  "•'&S@  !•'%r@   •'$7@  •'#6@ •'"e@ •'!b@ •' ž@ •'}@ •'—@ LVAL!˜(¾Rė ‡ . č Ž f É d   Å W ų“µ'lcæBØ&•_ Mutta sisällykset ja jalat pitää vedellä pestämän, ja papin pitää sen kaiken uhra’ž Mutta sisällykset ja jalat pitää vedellä pestämän, ja papin pitää sen kaiken uhraaman ja polttaman alttarilla: se on polttouhri, tuliuhri ja lepytyshaju \Herralle\.’ž Ja se pitää hakattaman kappaleiksi, sekä pää että lihavuus, ja papin pitää ne sovittaman halkoin päälle, jotka ovat alttarilla tulen päällä.’ž Ja teurastakaan sen \Herran\ edessä pohjan puolella alttaria, ja papit, Aaronin pojat, pitää priiskottaman hänen verensä alttarille ympärinsä.’ž Ja jos hän tahtoo tehdä polttouhria pienistä eläimistä, lampaista eli vuohista, niin uhratkaan virheettömän oinaan eli kauriin.’ž Mutta sisällykset ja jalat pitää vedellä pestämän, ja papin pitää kaikki nämät polttaman alttarilla: polttouhriksi, ja lepytyshajun tuleksi \Herralle\.’ž Ja papit Aaronin pojat pitää sovittaman kappaleet, pään ja lihavuuden, halkoin päälle, jotka ovat alttarilla tulen päällä.’ž Ja papin Aaronin pojat pitää tekemän tulen alttarille ja halvot tulen päälle paneman.’ž Ja vuota pitää polttouhrista nyljettämän ja pitää kappaleiksi hakattaman.’ž Ja hänen pitää teurastaman mullin \Herran\ edessä; ja papit, Aaronin pojat, pitää tuoman veren ja priiskottaman alttarille ympärinsä, joka on seurakunnan majan oven edessä.’ž Ja pankaan kätensä sen polttouhrin pään päälle, niin se on otollinen häntä sovittamaan.’ž Jos hän tahtoo [Herralle] polttouhria karjasta tehdä, niin uhratkaan virheettömän härkyisen: seurakunnan majan oven edessä hän sen uhratkaan, että se olis \Herralle\ otollinen häneltä.’ž Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: joka teistä tahtoo uhrata \Herralle\, niin tehkäät teidän uhrinne eläimistä, karjasta ja lampaista.’ž Ja \Herra\ kutsui Moseksen, ja puhui hänelle seurakunnan majasta, sanoen:’ž Sillä \Herran\ pilvi oli päivällä majan ylitse, ja yöllä oli tuli siinä, koko Israelin huoneen silmäin edessä, kaikissa heidän vaelluksissansa.’ž Vaan koska ei pilvi mennyt ylös, silloin ei he vaeltaneet, siihen päivään asti, että se meni ylös.’ž Ja koska pilvi meni ylös majan päältä niin Israelin lapset vaelsivat, kaikissa matkoissansa.’ž Ja ei Moses taitanut käydä seurakunnan majaan; sillä pilvi oli sen päällä, ja \Herran\ kunnia täytti majan.’ž Ja pilvi peitti seurakunnan majan, ja \Herran\ kunnia täytti majan.’ž Ja hän pani pihan ylös, majan ja alttarin ympärille, ja ripusti vaatteen pihan sisällekäytävään. Ja niin Moses päätti sen työn.’ž Sillä heidän piti pesemän itsensä, koska he menivät seurakunnan majaan eli kävivät alttarin tykö; niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Ja Moses ja Aaron ja hänen poikansa pesivät kätensä ja jalkansa siitä.’ž Ja pesoastian pani hän seurakunnan majan ja alttarin välille, ja pani siihen vettä pestä heitänsä.’ž Vaan polttouhrin alttarin pani hän seurakunnan majan oven eteen, ja uhrasi sen päällä polttouhrin ja ruokauhrin: niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Ja ripusti vaatteen majan oven eteen.’ž Ja suitsutti yrttein suitsutuksen sen päällä: niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Ja pani myös kultaisen alttarin seurakunnan majaan, esiripun eteen.’ž Ja pani lamput niiden päälle \Herran\ eteen: niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Niin pani hän myös kynttiläjalan seurakunnan majaan, juuri pöydän kohdalle, etelän sivulle majaa.’ž Ja asetti leivät sen päälle järjestykseen, \Herran\ eteen: niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Niin asetti hän myös pöydän seurakunnan majaan, pohjan puoliselle sivulle, ulkoiselle puolelle esirippua.’ž Ja toi arkin majaan, ja ripusti esiripun todistusarkin eteen: niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Ja otti todistuksen ja pani arkkiin, ja asetti korennot arkin päälle, ja pani myös armoistuimen arkin päälle.’ž Ja levitti peitteen majan ylitse, ja pani katon sen päälle: niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.%LVALˆ“   ž ć c  ”  š wH†:£tģnäg Mutta jos hän tekee \Herralle\ kiitosuhria pienistä eläimist’ž Mutta jos hän tekee \Herralle\ kiitosuhria pienistä eläimistä, oinaista eli uuhista, niin sen pitää oleman ilman virheetä.’ž Aaronin pojat pitää polttaman sen alttarilla polttouhriksi puiden päällä, jotka ovat tulessa, tuliuhriksi ja lepytyshajuksi \Herralle\.’ž Ja kaksi munaskuuta sen lihavuuden kanssa, kuin niiden päällä on lanteissa, ja maksan kalvon munaskuiden kanssa eroittaman.’ž Ja pitää uhraaman siitä kiitosuhrista polttouhrin \Herralle\: lihavuuden, kuin sisällykset peittää, ja kaiken sisällysten lihavuuden,’ž Ja pitää laskeman kätensä uhrinsa pään päälle, ja teurastaman seurakunnan majan oven edessä: ja papit Aaronin pojat pitää priiskottaman veren alttarille ympärinsä.’ž Ja jos hänen uhrinsa on kiitosuhri karjasta, niin pitää hänen uhraaman härjän eli lehmän, ja virheettömän uhrin tuoman \Herran\ eteen.’ž Ja papin pitää ottaman niistä survotuista jyvistä ja öljystä, ynnä kaiken pyhän savun kanssa, ja polttaman sen muistoksi. Se on tuliuhri \Herralle\.’ž Ja sinun pitää paneman öljyä siihen ja pyhää savua, niin on se ruokauhri.’ž Mutta jos sinä tahdot tehdä uutisesta ruokauhrin \Herralle\, niin sinun pitää kuivaaman viheriäiset tähkäpäät tulella, ja survoman ne pieniksi, ja sitten uhraaman ruokauhrin sinun uutisestas.’ž Kaiken sinun ruokauhris pitää sinun suolaaman, ja sinun ruokauhris ei pidä ikänänsä ilman sinun Jumalas liittosuolata oleman; sillä kaikissa sinun uhreissas pitää sinun suolaa uhraaman.’ž Mutta uutisten uhrissa pitää teidän ne uhraaman \Herralle\; vaan ei ne pidä tuleman alttarille makiaksi hajuksi.’ž Kaiken ruokauhrin, kuin te uhraatte \Herralle\, pitää teidän tekemän ilman hapatusta: sillä ei yhtään hapatusta eli hunajaa pidä siinä poltettaman uhriksi \Herralle\.’ž Tähteet ruokauhrista tulee oleman Aaronin ja hänen poikainsa omat: sen pitää oleman kaikkein pyhimmän \Herran\ tulista.’ž Ja papin pitää ylentämän sen ruokauhrin muistoksi ja polttaman alttarilla. Se on tuliuhri ja lepytyshaju \Herralle\.’ž Ja sen ruokauhrin, jonka sinä tahdot senkaltaisista tehdä \Herralle\, pitää sinun tuoman papille, ja kantaman sen alttarin tykö.’ž Ja jos sinun ruokauhris on halstarilla kypsetystä, niin sinun pitää tekemän sen sämpyläjauhoista öljyn kanssa.’ž Sen sinun pitää jakaman kappaleiksi, ja vuodattaman öljyä sen päälle: niin se on ruokauhri.’ž Vaan jos sinun ruokauhris on pannussa kypsetystä, niin sen pitää oleman happamattomista sämpyläjauhoista öljyyn sekoitettuna.’ž Mutta jos sinä tahdot tehdä ruokauhria pätsissä kypsytetystä, niin ota happamattomia kyrsiä sämpyläjauhoista öljyyn sekoitettuna, ja happamattomia ohukaisia kyrsiä öljyllä voideltuita.’ž Se kuin jää ruokauhrista, pitää oleman Aaronin ja hänen poikainsa oman: sen pitää oleman kaikkein pyhimmän \Herran\ tulista.’ž Ja sitte sen papeille Aaronin pojille viemän: niin pitää papin ottaman pivonsa täyden niistä sämpyläjauhoista, ja öljyä kaiken pyhän savun kanssa, ja sen polttaman alttarilla muistoksi. Tämä on tuliuhri ja lepytyshaju \Herralle\.’ž Ja jos joku henki tahtoo tehdä \Herralle\ ruokauhria, niin sen pitää oleman sämpyläjauhoista, ja hänen pitää öljyä sen päälle vuodattaman ja pyhää savua sen päälle paneman,’ž Ja pitää sen siipinensä halkaiseman, mutta ei erinänsä repäisemän. Ja niin papin pitää sillänsä sen polttaman halkoin päällä, jotka ovat alttarilla tulen päällä: tämä on polttouhri, tuliuhri ja lepytyshaju \Herralle\.’ž Ja ottakaan hänen kupunsa höyheninensä ulos, ja heittäkään ne alttarin viereen itään päin, tuhka-ko'on päälle.’ž Ja papin pitää sen alttarille tuoman, ja niskan poikki vääntämän, ja alttarilla polttaman, ja antaman veren vuotaa alttarin seinään.’ž Jos hän tahtoo taas tehdä polttouhria \Herralle\ linnuista, niin tehkään sen mettisistä, elikkä kyhkyläisten pojista.%LVALŗbå ” e ¹ ? Å Y Ę Ÿ š A ¬Q׿hźŒ6\šs%øm Kaiken hänen lihavuutensa pitää hän’ž Kaiken hänen lihavuutensa pitää hänen ylentämän ja polttaman alttarilla,’ž Ja papin pitää kastaman sormensa vereen ja seitsemän kertaa priiskottaman \Herran\ eteen, esiripun edessä,’ž Ja pappi, joka voideltu on, pitää kantaman mullin veren seurakunnan majaan.’ž Ja seurakunnan vanhimmat pitää laskeman kätensä mullin pään päälle \Herran\ edessä, ja teurastaman mullin \Herran\ edessä.’ž Ja sitte ymmärtäisivät rikoksensa, jonka he olivat tehneet, niin pitää heidän tuoman nuoren mullin rikosuhriksi, ja asettaman sen seurakunnan majan eteen.’ž Jos koko Israelin seurakunta eksyis, ja se olis heidän silmäinsä edessä peitetty, niin että he olisivat tehneet jotakuta \Herran\ käskyä vastaan, jota ei heidän tulisi tehdä, ja niin tulisivat vikapääksi,’ž Niin myös koko mullin pitää hänen leiristä viemän ulos puhtaaseen paikkaan, johonka tuhkat heitetään, ja se pitää poltettaman puiden päällä tulessa: juuri siinä paikassa, johon tuhka heitetään, pitää se poltettaman.’ž Mutta mullin vuodan, kaiken lihan, pään ja jalkain kanssa, ja sisällykset ja ravan,’ž Niinkuin ylennetään kiitosuhri härjästä: ja papin pitää sen polttaman polttouhrialttarilla.’ž Ja kaksi munaskuuta sen lihavuuden kanssa, joka niiden päällä on lanteissa, ja maksan kalvon munaskuiden kanssa eroittaman,’ž Ja kaiken rikosuhrin mullin lihavuuden pitää hänen ylentämän: nimittäin sen lihavuuden joka sisällykset peittää, ja kaiken sisällysten lihavuuden,’ž Ja papin pitää siitä verestä paneman suitsutusalttarin sarvein päälle, joka on \Herran\ edessä seurakunnan majassa, ja kaiken muun veren kaataman polttouhrin alttarin pohjalle, joka on seurakunnan majan oven edessä.’ž Ja papin pitää kastaman sormensa vereen ja priiskottaman sitä verta seitsemän kertaa \Herran\ ja pyhän esiripun edessä.’ž Ja pappi kuin voideltu on, pitää ottaman mullin verestä, ja kantaman seurakunnan majaan.’ž Ja pitää tuoman mullin \Herran\ eteen, seurakunnan majan oven tykö, ja laskeman kätensä mullin pään päälle, ja teurastaman mullin \Herran\ edessä.’ž Jos pappi, joka voideltu on, rikkoo kansan pahennukseksi, niin hänen pitää rikoksensa edestä, kuin hän tehnyt on, tuoman virheettömän nuoren mullin \Herralle\ rikosuhriksi,’ž Puhu Israelin lapsille, ja sano: jos joku sielu rikkoo tietämätä jotakuta \Herran\ käskyä vastaan, jota ei hänen pitäis tekemän, niin että hän tekis yhtäkin vastaan niistä:’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Sen pitää oleman ijankaikkisen säädyn teidän sukukunnissanne, kaikissa tiedän asuinsioissanne: ettette yhtään lihavuutta eli mitään verta söisi.’ž Ja papin pitää polttaman sen alttarilla, tulen ruaksi, makiaksi hajuksi. Kaikki lihavuus on \Herran\ oma.’ž Ja kaksi munaskuuta lihavuuden kanssa, joka niiden päällä on lanteissa, ja maksan kalvon munaskuiden kanssa eroittaman.’ž Ja pitää siitä uhraaman polttouhrin \Herralle\: lihavuuden, kuin sisällykset peittää, ja kaiken sisällysten lihavuuden.’ž Niin hänen pitää laskeman kätensä sen pään päälle, ja teurastaman seurakunnan majan oven edessä. Ja Aaronin pojat pitää priiskottaman hänen verensä alttarille ympärinsä,’ž Jos hänen uhrinsa on vuohi ja hän tuo sen \Herran\ eteen,’ž Ja papin pitää sen polttaman alttarilla, tulen ruaksi \Herralle\.’ž Ja kaksi munaskuuta sen lihavuuden kanssa kuin lanteissa niiden päällä on, ja eroittaman maksan kalvon munaskuiden kanssa.’ž Ja kiitosuhrista uhraaman \Herralle\ polttouhrin, sen lihavuuden: koko saparon eroitetun selkäpiistä: lihavuuden, kuin sisällykset peittää, ja kaiken sisällysten lihavuuden,’ž Ja pitää laskeman kätensä uhrinsa pään päälle, ja teurastaman sen seurakunnan majan oven edessä. Ja Aaronin pojat pitää priiskottaman sen veren alttarille ympärinsä,’ž Jos hän uhraa karitsan, niin hänen pitää sen tuoman \Herran\ eteen,CLVAL8žw g æ  ] ½ V ČŲ‹ voĀŽA‚. Niin pitää hänen tämän rikoksensa vian edestä, kuin hän rikkonut on, tuoman laumasta ’ž Niin pitää hänen tämän rikoksensa vian edestä, kuin hän rikkonut on, tuoman laumasta \Herralle\ uuhen eli vuohen rikosuhriksi: niin pitää papin sovittaman hänen rikoksensa.’ž Koska hän on vikapää johonkuhun näistä, ja tunnustaa, että hän siinä rikkonut on:’ž Eli jos joku sielu vannoo, niin että hänen suustansa käy ajattelemata pahoin eli hyvin tehdä, kaikki kuin ihminen vannoo huomaitsemata, ja sen sitte ymmärtää: hän on vikapää yhteen näistä.’ž Eli jos hän rupee saastaiseen ihmiseen, millä ikänänsä saastaisuudella ihminen taitaa saastaiseksi tulla, tietämätä, ja sen sitte ymmärtää, se on vikapää.’ž Eli jos joku sielu rupee johonkuhun saastaiseen kappaleeseen, taikka saastaisen metsän eläimen raatoon, eli saastaisen karjan raatoon eli saastaisen madon raatoon, ja se olis hänelle tietämätöin: hän on saastainen ja vikapää.’ž Jos joku sielu rikkoo, niin että hän kuulee jonkun kiroilevan, ja hän on sen todistaja, eli on sen nähnyt taikka tietänyt, ja ei ilmoita siitä, hän on vikapää vääryyteen.’ž Mutta kaiken lihavuuden pitää hänen eroittaman niinkuin kiitosuhrin lampaan lihavuus eroitettiin, ja papin pitää polttaman sen alttarilla \Herran\ tuleksi. Ja niin pitää papin hänen rikoksensa sovittaman, jolla hän on rikkonut, ja se hänelle annetaan anteeksi.’ž Ja papin pitää sormellansa ottaman rikosuhrin verta, ja paneman polttouhrin alttarin sarvein päälle, ja kaataman kaiken muun veren alttarin pohjaan.’ž Ja laskekaan kätensä rikosuhrin pään päälle ja teurastakaan sen rikosuhriksi siinä paikassa, missä polttouhri teurastetaan.’ž Mutta jos hän tuo lampaansa rikosuhriksi, niin tuokaan virheettömän uuhen.’ž Ja kaiken hänen lihavuutensa pitää hänen eroittaman, niinkuin hän eroitti kiitosuhrin lihavuuden: ja papin pitää sen polttaman alttarilla makiaksi hajuksi \Herralle\. Ja niin pitää papin häntä sovittaman, ja se annetaan anteeksi hänelle.’ž Ja papin pitää sormellansa ottaman sen verta, ja paneman sen polttouhrin alttarin sarvein päälle, ja kaiken veren kaataman altarin pohjaan.’ž Ja pitää laskeman kätensä rikosuhrin pään päälle ja teurastaman sen rikosuhrin polttouhrin paikalla.’ž Ja sitte saatetaan ymmärtämään rikoksensa, jolla hän on rikkonut: hänen pitää tuoman uhriksi virheettömän vuohen, sen rikoksen edestä, jolla hän rikkonut on,’ž Jos joku sielu yhteisestä kansasta rikkoo tietämätä, niin että hän tekee jotakuta \Herran\ käskyä vastaan, jota ei hänen tekemän pitäis, ja tulee niin vikapääksi,’ž Mutta kaiken hänen lihavuutensa pitää hänen polttaman alttarilla, niinkuin sen lihavuuden kiitosuhrista. Ja niin papin pitää sovittaman hänen rikoksensa, ja se hänelle annetaan anteeksi.’ž Sitte pitää papin ottaman rikosuhrin verta sormellansa, ja paneman sen polttouhrin alttarin sarvein päälle, ja sen muun veren kaataman polttouhrin alttarin pohjalle.’ž Ja laskeman kätensä kauriin pään päälle, ja teurastaman siinä paikassa, kussa \Herralle\ polttouhria teurastetaan: se pitää oleman hänen rikosuhrinsa.’ž Ja osotetaan hänelle sitte hänen rikoksensa, jolla hän on rikkonut: hänen pitää tuoman uhriksi virheettömän kauriin.’ž Mutta jos päämies rikkoo ja tekee jotakuta \Herran\ Jumalansa käskyä vastaan, jota ei hänen tekemän pitäisi, ja tulee tietämätä vikapääksi,’ž Ja hänen pitää viemän mullin leiristä ulos, ja polttaman hänen, niinkuin hän poltti sen entisen mullin: sen pitää oleman rikosuhri seurakunnan edestä.’ž Ja pitää tekemän tämän mullin kanssa niinkuin hän teki rikosuhrin mullin kanssa: ja niin pitää papin heidät sovittaman, ja se heille annetaan anteeksi.’ž Ja pitää siitä verestä paneman altarin sarvein päälle, joka on \Herran\ edessä seurakunnan majassa, ja kaiken sen muun veren kaataman polttouhrin alttarin pohjaan, joka on seurakunnan majan edessä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:–f@™ –ø@™  –V@™  –L@™  –[@™  –‚@™  –Œ@™ –Ę@™ –e@™ – @ ™ – L@ ™ – †@ ™ – Z@ ™ – —@ ™ –c@™ –Č@™ ’•<@™ ž•G@™ ż•c@™ ü•7@™ ū•‰@™ ś•'@™ ł•&³@™ ų•%u@˜ ÷•$‘@˜ ö•#z@˜ õ•"Ė@˜ ō•!l@˜ ó• X@˜ ņ•h@˜ ń•§@˜ š•ƒ@˜ ļ•'@˜ ī•M@˜ ķ•b@˜ ģ•@˜ ė•p@˜ ź•k@ ˜ é•'@ ˜ č•ā@ ˜ ē• @ ˜ ę•Ž@ ˜ å•@˜ ä•i@˜ ć•Ķ@˜ ā•’@˜ į•‹@˜ ą• o@˜ ߕ õ@˜ Ž• :@˜ Ż• @˜ ܕ @— Ū•`@— Ś•«@— Ł•p@— Ų•T@— ו@— ֕_@— Օ@— Ō•4@— ӕŽ@— Ņ•M@— ѕ•@— Š•–@— Ļ•p@— Ī•Å@— Ķ•'@ — Ģ•S@ — Ė••@ — Ź•š@ — ɕ×@ — ȕ'@— Ē•ŗ@— ʕĶ@— ŕ–@— ĕĀ@— ƕ^@— Ā• G@— Į• Š@— Ą• ‡@— æ• Ź@– ¾• µ@– ½•'@– ¼•³@– »•@– ŗ•Ļ@– ¹•ć@– ø•”@– ·•@– ¶•'@ – µ•K@ – “•Ö@ – ³••@ – ²•ģ@ – ±•ņ@– °•'@– ƕ Ŗ@– ®• ”@– ­• ö@– ¬• ¤@– «• ‡@– Ŗ•Ž@– ©•»@– ؕÆ@” §•T@” ¦•æ@” „•@” ¤•ä@” £•­@” ¢•#@” ”•"—@”  •!~@” Ÿ• M@ ” ž•š@ ” •Ž@ ” œ•g@ ” ›• @ ” š•„@” ™•½@” ˜•Ø@” —•™@” –•w@” ••Ž@” LVALE·0Œ – õ K $ 2 F ±ŪiZĘć•ā»< Ja papin pitää yllensä pukeman liinahameen, ja vetämän liinaisen alusvaatteen ihonsa päälle, ja ko’ž Ja papin pitää yllensä pukeman liinahameen, ja vetämän liinaisen alusvaatteen ihonsa päälle, ja korjaaman tuhan alttarilta, sitte kuin tuli polttouhrin kuluttanut on, ja paneman sen alttarin viereen.’ž Käske Aaronille ja hänen pojillensa sanoen: tämä on polttouhrin sääty: polttouhrin pitää palaman alttarilla kaiken yötä aamuun asti. Ja alttarilla tulen pitää sen päällä palaman.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja papin pitää sovittaman hänen \Herran\ edessä, niin hänelle annetaan anteeksi, mitä ikänänsä se olis, kaikista niistä mitä hän tehnyt on, jossa hän itsensä vikapääksi saatti.’ž Mutta vikauhrinsa pitää hänen tuoman \Herralle\: virheettömän oinaan laumasta, sinun arvios jälkeen vikauhriksi, papin tykö.’ž Eli jonka tähden hän väärän valan tehnyt on, sen pitää hänen kaikki tyynni antaman jällensä ja vielä sitte viidennen osan päälliseksi: sille, jonka se oma oli, pitää hänen sen antaman vikauhrinsa päivänä.’ž Koska hän niin rikkoo ja tulee vikapääksi, niin pitää hänen antaman jällensä, mitä hän väkivallalla ottanut on ja vääryydellä on saattanut allensa eli sen mikä hänen haltuunsa annettu oli, eli kadotetun kuin hän löytänyt on,’ž Eli sen joka kadotettu oli, löytänyt on, ja kieltää sen väärällä valalla, eli mikä ikänänsä se olis, jossa ihminen lähimmäistänsä vastaan rikkoo;’ž Jos joku sielu tekee syntiä ja rikkoo kovasti \Herraa\ vastaan, kieltäen lähimmäiseltänsä sen, minkä hän hänen haltuunsa antanut on, eli sen, jonka hän hänelle (muutoin) käteen antanut on, taikka jonka hän väkivallalla ottanut on, eli vääryydellä on saattanut allensa:’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Se on vikauhri: sillä vikaan hän kaiketikin \Herran\ edessä joutunut on.’ž Ja pitää tuoman papille virheettömän oinaan laumasta, sinun arvios jälkeen vikauhriksi: ja papin pitää sovittaman hänelle hänen tietämättömyytensä, kun hän tehnyt on tietämätä, niin se hänelle annetaan anteeksi.’ž Ja jos joku sielu rikkoo ja tekee vastoin jotakuta \Herran\ käskyä, jota ei hänen pitänyt tekemän, ja ei sitä tietänyt: hän on vikapää vääryyteen,’ž Siihen myös, mitä hän on rikkonut pyhitetyssä, pitää hänen sen antaman jällensä, ja pitää sen tykö antaman viidennen osan, ja antaman sen papille: ja papin pitää sovittaman hänen vikauhrin oinaalla, niin se hänelle annetaan anteeksi.’ž Jos joku sielu kovasti rikkoo ja erehdyksestä syntiä tekee jossakussa joka \Herralle\ pyhitetty on, hänen pitää \Herralle\ tuoman vikauhrin, virheettömän oinaan laumasta, sinun arvios jälkeen hopiapainoon, pyhän siklin jälkee, vikauhriksi.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja papin pitää niin sovittaman hänelle hänen rikoksensa, jolla hän rikkonut on, ja se annetaan anteeksi hänelle. Ja sen pitää oleman papin oman niinkuin ruokauhrinkin.’ž Ja hänen pitää sen viemän papille, ja papin pitää siitä ottaman pivon täyden muistoksi, ja polttaman sen alttarilla \Herralle\ tuliuhriksi: tämä on rikosuhri.’ž Jollei hänelle ole kahta mettistä eli kahta kyhkyläisen poikaa, niin tuokaan uhrinsa, rikoksensa edestä, kymmenennen osan ephaa sämpyläjauhoja rikosuhriksi. Mutta ei hänen pidä öljyä sen päälle paneman, eikä pyhää savua; sillä se on rikosuhri.’ž Toisen pitää hänen uhraaman polttouhriksi tavan jälkeen. Ja niin pitää papin sovittaman hänen rikoksensa, jolla hän rikkonut on, ja se annetaan hänelle anteeksi.’ž Ja pitää priiskottaman alttarin seinän rikosuhrin verellä, ja antaman sen veren, joka jää, vuotaa alttarin pohjaan. Se on rikosuhri.’ž Ja viekään ne papille: hänen pitää sen ensimäisen uhraaman rikosuhriksi ja vääntämän sen niskat ja ei kuitenkaan päätä erinänsä repäisemän,’ž Jollei hänellä ole lammasta, niin tuokaan \Herralle\ rikoksensa edestä, jolla hän rikkonut on, kaksi mettistä eli kaksi kyhkyläisen poikaa: yhden rikosuhriksi, ja toisen polttouhriksi.āLVALy©bB ¬ ß % ž '  ų„~¹I³ŃC‚#–BŅ'Ē* Ja kaikkinainen ruokauhri, joka pätsissä kypsetty on, ja kaikki kuin pannuss’ž Ja kaikkinainen ruokauhri, joka pätsissä kypsetty on, ja kaikki kuin pannussa eli halstarilla valmistettu on, sen pitää papin oman oleman, joka sen uhraa.’ž Sen papin, joka polttouhrin uhraa, pitää polttouhrin vuota oma oleman, jonka hän uhrannut on.’ž Niinkuin rikosuhri on, niin pitää myös vikauhrin oleman; sillä yhtäläinen pitää heidän molempain säätynsä oleman: ja se pitää sen papin oma oleman, joka sillä sovittaa.’ž Jokainen miehenpuoli papeista pitää syömän sen; pyhässä siassa pitää se syötämän; sillä se on kaikkein pyhin.’ž Niin pitää papin sen polttaman alttarilla tuliuhriksi \Herralle\; se on vikauhri.’ž Ja ne kaksi munaskuuta sen lihavuuden kanssa, joka niiden päällä on lanteissa: ja maksan kalvon munaskuiden kanssa pitää hänen eroittaman.’ž Ja kaikki sen lihavuus pitää uhrattaman, sekä häntä että lihavuus, joka sisällykset peittää.’ž Siinä paikassa, kussa polttouhri teurastetaan, pitää myös teurastettaman vikauhri, ja sen veri pitää priiskotettaman alttarille ympärinsä.’ž Ja tämä on vikauhrin sääty: se on kaikkein pyhin.’ž Mutta kaikki se rikosuhri, jonka veri viedään seurakunnan majaan, sovinnoksi pyhään siaan, sitä ei pidä syötämän, vaan tulella poltettaman.’ž Kaikki miehenpuolet papeista pitää syömän sen; sillä se on kaikkein pyhin.’ž Ja se saviastia, jossa se keitetään, pitää rikottaman. Jos se on vaskisessa padassa keitetty, niin se pitää hivutettaman, ja vedellä virutettaman.’ž Kuka ikänänsä hänen lihaansa rupee, se pitää pyhitetty oleman, ja vaatteen, jonka päälle se veri priiskotetaan, pitää sinun pesemän pyhässä siassa.’ž Pappi, joka rikosuhria uhraa, pitää sen syömän: pyhällä sialla sen syötämän pitää, seurakunnan majan pihalla.’ž Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, ja sano: tämä on rikosuhrin sääty: kussa paikassa polttouhri teurastetaan, siinä pitää myös rikosuhri teurastettaman \Herran\ edessä, ja se on kaikkein pyhin.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Sillä kaikki papin ruokauhri pitää kokonansa poltettaman, ei sitä pidä syötämän.’ž Ja papin, joka hänen pojistansa hänen siaansa voideltu on, pitää sen tekemän. Tämä on ijankaikkinen sääty \Herralle\, se pitää kaikki poltettaman.’ž Pannussa sinun sen tekemän pitää öljyn kanssa, ja sen kypsettynä tuoman: ja leivottuina kappaleina sinun sen uhraaman pitää, lepytyshajuksi \Herralle\.’ž Tämän pitää oleman Aaronin ja hänen poikainsa uhri, jonka heidän pitää uhraaman \Herralle\ voidelluspäivänänsä: kymmenennen osan ephaa sämpyläjauhoja alinomaiseksi ruokauhriksi, puolen aamulla ja puolen ehtoolla.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Jokainen miehenpuoli Aaronin lapsista pitää sen syömän. Se olkoon alinomainen sääty teidän sukukunnissanne \Herran\ tuliuhrista. Jokainen kuin niihin rupee, se pitää pyhitetty oleman.’ž Ja ei heidän pidä leipoman sitä hapatuksen kanssa; sillä se on heidän osansa, jonka minä heille minun tuliuhristani antanut olen: se pitää oleman kaikkein pyhin, niinkuin rikosuhri ja niinkuin vikauhri.’ž Ja sen tähteet pitää Aaronin poikinensa syömän: happamatoinna pitää se syötämän, pyhässä siassa, seurakunnan majan pihassa pitää heidän sen syömän.’ž Papin pitää ottaman pivon täyden sämpyläjauhoja ruokauhrista, ja öljystä, ja kaiken pyhän savun, joka ruokauhrin päällä on, ja sen polttaman alttarilla lepytyshajuksi ja muistoksi \Herralle\.’ž Ja tämä on ruokauhrin sääty, jonka Aaronin pojat uhraaman pitää alttarilla, \Herran\ eteen:’ž Tuli pitää alinomaa palaman alttarilla, ja ei koskaan sammutettaman.’ž Tuli pitää palaman alttarilla, ja ei koskaan sammuman. Ja papin pitää halot sen päällä joka aamu sytyttämän, ja hänen pitää asettaman polttouhrin sen päälle, ja polttaman kiitosuhrin lihavuuden sen päällä.’ž Ja sitte pitää riisuman vaatteensa, ja toisiin vaatteisiin itsensä pukeman, ja sitte tuhan viemän ulos leiristä puhtaaseen paikkaan.,LVALp6AŅ G µ č  z ģ L jCŲhé‡:é)½ņxēr Ja tämä on sääty polttouhrista, ruokauhrista, rikosuhris’ž Ja tämä on sääty polttouhrista, ruokauhrista, rikosuhrista, vikauhrista, niin myös täytösuhrista ja kiitosuhrista.’ž Jotka \Herra\ käski sinä päivänä, jona hän heidän voiteli, annettaa heille Israelin lapsilta, ijankaikkiseksi säädyksi heidän sukukunnissansa.’ž Tämä on Aaronin ja hänen poikainsa voitelus \Herran\ tuliuhrista, siitä päivästä, jona he \Herralle\ papiksi annettiin.’ž Sillä häälytysrinnan ja ylennyslavan olen minä ottanut Israelin lapsilta heidän kiitosuhristansa, ja olen sen antanut papille Aaronille ja hänen pojillensa ijankaikkiseksi säädyksi, Israelin lapsilta.’ž Ja joka uhraa kiitosuhrin verta ja lihavuutta Aaronin pojista, hänen pitää saaman oikian lavan osaksensa.’ž Ja oikian lavan pitää teidän antaman papille ylennysuhriksi, teidän kiitosuhristanne.’ž Mutta papin pitää polttaman lihavuuden alttarilla, ja rinnan pitää Aaronin ja hänen poikainsa oleman.’ž Mutta hänen pitää sen kantaman kädessänsä \Herran\ tuliuhriksi: rinnan lihavuuden pitää hänen tuoman rinnan kanssa, että ne pitää oleman häälytysuhriksi \Herralle\.’ž Puhu Israelin lapsille, sanoen: se joka \Herralle\ kiitosuhrinsa uhraa, hänen pitää tuoman, mikä \Herralle\ kiitosuhriksi tulee.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Jokainen sielu, joka syö jotain verta, se pitää hävitettämän kansoistansa.’ž Ei teidän pidä myös verta syömän kaikissa teidän asumasioissanne, ei linnuista, eikä eläimistä.’ž Sillä joka syö lihavuutta siitä eläimestä, joka \Herralle\ tuliuhriksi annettu on, se sielu pitää hävitettämän kansoistansa.’ž Raadon eli haaskan lihavuus pantakoon kaikkinaisiin tarpeisiin: mutta ei teidän pidä sitä kaiketikaan syömän.’ž Puhu Israelin lapsille, sanoen: ei teidän pidä mitään lihavuutta syömän härjistä, lampaista ja vuohista.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Jos joku sielu rupee johonkuhun saastaisuuteen, olkoon se saastainen ihminen eli saastainen eläin eli joku muu saastainen kauhistus, ja syö kiitosuhrin lihasta siitä mikä \Herran\ oma on, se pitää hävitettämän kansoistansa.’ž Ja se sielu, joka syö kiitosuhrin lihasta, siitä mikä \Herran\ oma on, ja hänen saastaisuutensa on hänen päällänsä, se sielu pitää hävitettämän kansoistansa.’ž Mutta se liha, joka sattuu johonkuhun saastaisuuteen, ei pidä syötämän, mutta tulessa poltettaman. Joka puhdas on, se pitää syömän lihasta.’ž Mutta jos joku syö kolmantena päivänä siitä uhratusta lihasta, joka on hänen kiitosuhristansa, niin ei ole hän otollinen, joka sen on uhrannut, eikä se hänelle pidä luettaman, mutta se on kauhistus; ja jokainen sielu, joka sitä syö, on vikapää pahaan tekoon.’ž Mutta se mikä tähteeksi jää siitä uhrin lihasta, niin se kolmantena päivänä pitää poltettaman tulessa.’ž Mutta jos joku lupauksesta taikka hyvästä tahdosta uhraa, niin se pitää sinä päivänä syötämän, jona se uhrattu on; mutta jos jotakin tähteeksi jää uhrista toiseksi päiväksi, niin pitää se myös syötämän.’ž Ja ylistysuhrin liha hänen kiitosuhrissansa pitää sinä päivänä syötämän, jona se uhrattu on, ja ei mitään pidä tähteeksi jätettämän huomeneksi.’ž Ja yksi kaikista niistä pitää uhrattaman \Herralle\ ylennysuhriksi, ja sen pitää papin oman oleman, joka priiskottaa kiitosuhrin vereen.’ž Mutta senkaltaisia uhreja pitää heidän tekemän hapanneen kyrsän päälle, heidän kiitosuhrinsa ylistysuhriksi.’ž Jos he tahtovat tehdä ylistysuhria, niin heidän pitää uhraaman ylistysuhrin sivussa happamattomia leipiä, sekoitettuja öljyllä, ja happamattomia ohukaisia kyrsiä, voidelluita öljyllä, ja pannussa kypsetyitä sämpyläleipiä sekoitettuja öljyllä.’ž Ja tämä on kiitosuhrin sääty, joka \Herralle\ uhrataan:’ž Ja kaikkinainen ruokauhri, joka öljyllä sekoitettu, taikka kuiva on, sen pitää kaikkein Aaronin lasten oman oleman, yhden niinkuin toisenkin.‡LVALM&f¼ € ø U ¾ d Ž ’ õ  Ź>¼aæ”5˜Š_Ļ Ja sitte otti Moses ne heidän käsistänsä ja poltti alttarilla polttou’ž Ja sitte otti Moses ne heidän käsistänsä ja poltti alttarilla polttouhrin päällä: se on täytösuhri lepytyshajuksi, se on tuliuhri \Herralle\.’ž Ja antoi kaikki nämät Aaronin käsiin, ja hänen poikainsa käsiin, ja häälytti ne häälytykseksi \Herran\ edessä.’ž Hän otti myös korista, jossa happamattomat leivät olivat \Herran\ edessä, yhden happamattoman kyrsän, ja öljyllä voidellun kyrsän, ja ohukaisen kyrsän, ja pani ne lihavuuden ja oikian lavan päälle,’ž Ja otti lihavuuden ja saparon ja kaiken sisällysten lihavuuden, ja maksan kalvon ja molemmat munaskuut heidän lihavuutensa kanssa, niin myös oikian lavan.’ž Ja Moses toi myös Aaronin pojat, ja sivui verellä heidän oikian korvansa lehden, ja heidän oikian kätensä peukaloon, ja heidän oikian jalkansa isoon varpaaseen, ja Moses priiskotti veren alttarille ympäri.’ž Ja Moses teurasti sen ja otti hänen vertansa, ja sivui Aaronin oikian korvan lehteen, niin myös oikian käden peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen.’ž Ja toi myös toisen oinaan, täytösuhrin oinaan, ja Aaron poikinensa pani kätensä oinaan pään päälle.’ž Ja pesi sisällykset ja jalat vedellä; ja Moses suitsutti koko oinaan alttarilla: se on polttouhri makiaksi hajuksi, se on tuliuhri \Herralle\, niinkuin \Herra\ hänelle käskenyt oli.’ž Ja leikkasi oinaan kappaleiksi, ja Moses suitsutti pään ja kappaleet ja lihavuuden,’ž Ja se teurastettiin, ja Moses priiskotti hänen verensä alttarille ympäri.’ž Ja hän toi oinaan polttouhriksi, ja Aaron poikinensa panivat kätensä oinaan pään päälle.’ž Mutta mullin vuotinensa, lihoinensa ja sontinensa poltti hän tulessa ulkona leiristä, niinkuin \Herra\ Mosekselle käskenyt oli.’ž Ja otti kaiken sisällysten lihavuuden, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, ynnä lihavuuden kanssa, ja Moses suitsutti ne alttarilla.’ž Ja teurasti sen. Ja Moses otti verestä, ja pani sormellansa alttarin sarviin ympärinsä, ja puhdisti alttarin, ja kaasi veren alttarin pohjalle, ja pyhitti sen, sovittaaksensa (kansaa) sen päällä.’ž Ja antoi tuoda mullin rikosuhriksi ja Aaron poikinensa pani kätensä rikosuhrin mullin pään päälle,’ž Ja Moses toi aaronin pojat, ja puetti heidän yllensä hameet, vyötti heidät vyöllä, ja sitoi lakit heidän päähänsä: niin kuin \Herra\ hänelle käskenyt oli.’ž Ja kaasi voidellusöljyä Aaronin pään päälle, ja voiteli hänen ja pyhitti.’ž Ja priiskotti sitä seitsemän kertaa alttarille, ja voiteli alttarin ja kaikki sen astiat, ja pesoastian jalkoinensa, ja pyhitti ne.’ž Ja Moses otti voidellusöljyn, ja voiteli majan ja kaikki mitä siinä oli: ja pyhitti ne.’ž Ja pani hiipan hänen päähänsä: ja pani hiipan päälle hänen otsallensa kultaisen otsalehden, pyhän kruunun, niinkuin \Herra\ Mosekselle käskenyt oli.’ž Ja pani hänen päällensä rintavaatteen: ja pani rintavaatteen päälle valkeudet ja täydellisyydet.’ž Ja puetti hänen yllensä hameen, ja vyötti hänen vyöllä ja puetti hänen ylishameella, ja pani päällisvaatteen hänen päällensä: niin myös vyötti hänen päällisvaatteen vyöllä, ja vaatetti hänen sillä.’ž Ja Moses otti Aaronin poikinensa, ja pesi heidät vedellä.’ž Ja Moses sanoi kansalle: tämä on se minkä \Herra\ on käskenyt tehdä.’ž Moses teki niinkuin \Herra\ hänelle käskenyt oli: ja kokosi kansan seurakunnan majan oven eteen.’ž Ja kokoo kaikki kansa, seurakunnan majan oven eteen.’ž Ota Aaron poikinensa ja vaatteet, ja voidellusöljy: niin myös mulli rikosuhriksi, ja kaksi oinasta, ja myös kori happamattomia leipiä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Jonka \Herra\ Mosekselle käski Sinain vuorella; sinä päivänä, jona hän käskyn antoi hänelle Israelin lasten tykö, että heidän pitää uhraaman uhrinsa \Herralle\ Sinain korvessa.yįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH ė«ŒmN/ńŅ³”uV7łŚ»œ}^? āƤ…fG( źĖ¬nO0ņÓ“•vW8ˆ– ƒ@Ÿ ‡– ”@Ÿ †– ū@Ÿ …– Ū@Ÿ „– Ę@Ÿ ƒ– @Ÿ ‚– Į@ž – 4@ž €– Š@ž – ˜@ž ~– Ś@ž }– ×@ž |– Ś@ž {– K@ž z– ®@ž y– '@ž x– /p@ž w– .@ ž v– -ž@ ž u– ,ņ@ ž t– +Ž@ ž s– *­@ ž r– )W@ž q– (Ņ@ž p– 'r@ž o– &~@ž n– %c@ž m– $@ž l– #¹@ž k– "•@ž j– !‚@ž i– @ h– Ø@ g– =@ f– Ž@ e– @ d– Ė@ c– §@ b– i@ a– ‚@ `– _@ _– u@ ^– ‘@ ]– g@ \– ;@ [– %@ Z– !€’ž Huhkaja, merimetsäs ja hyypiä;9 Y– 1@ X– €’ž Ja kaikki kaarneet lainensa;7 W– #@ V– |@  U– W@  T– `@  S– §@  R– ž@  Q– j@ P– v@ O– [@ N– Z@ M– ²@ L– o@ K– w@ J– ;@ I– *@ H– ķ@œ G– z@œ F– Į@œ E– —@œ D– õ@œ C– Ī@œ B– ™@œ A– é@œ @– m@ œ ?– H@ œ >– Ć@ œ =– &@ œ <– ¦@ œ ;– =@œ :– U@œ 9– Ÿ@œ 8– »@œ 7– [@œ 6– Ń@œ 5– ¾@œ 4– ”@œ 3– Ž@œ 2– w@› 1– Y@› 0– i@› /– @› .– k@› -– >@› ,– –@› +– Q@› *– e@› )– {@› (– ;@› '– @› &– ‘@› %– D@› $– µ@› #– l@ › "– @ › !– Š@ ›  – ’@ › – …@ › – r@› –$R@› –#Ā@› –"_@› –!¶@› – S@› –ģ@› –@› –’@› –@™ –q@™ –Č@™ –@™ –Š@™ –œ@™ 1LVALnYm  d  C ń  ś h Ž_ó>śiźÆ4Ļ~čŖ?²Išy Mutta rinnat ja oikian lavan häälytti Aaron häälytykseksi’ž Mutta rinnat ja oikian lavan häälytti Aaron häälytykseksi \Herran\ edessä, niinkuin [Herra] oli käskenyt Mosekselle.’ž Kaiken tämän lihavuuden panivat he rintain päälle, ja polttivat lihavuuden alttarilla.’ž Mutta härjän lihavuuden, ja oinaan saparon, ja sisällysten lihavuuden, ja munaskuut, ja maksan kalvon:’ž Sitte teurasti hän härjän ja oinaan kansan kiitosuhriksi, ja Aaronin pojat kantoivat veren hänelle, ja hän priiskotti sen alttarin ympäri.’ž Ja toi ruokauhrin, ja otti siitä pivonsa täyden, ja poltti ne alttarilla, paitsi aamullista polttouhria.’ž Ja hän toi myös polttouhrin, ja valmisti sen tavan jälkeen.’ž Sitte kantoi hän kansan uhrin edes, ja otti kauriin, joka oli kansan rikosuhri, ja teurasti sen, ja teki siitä rikosuhrin, niinkuin sen entisenkin.’ž Ja hän pesi sisällykset ja jalat, ja poltti ne polttouhrin päällä, alttarilla.’ž Ja he toivat myös polttouhrin hänelle, kappaleiksi leikatun, ja pään, ja hän poltti ne alttarilla.’ž Sitte hän teurasti polttouhrin, ja Aaronin pojat kantoivat veren hänen tykönsä, ja hän priiskotti sen alttarille ympäri.’ž Mutta lihan ja nahan poltti hän tulessa ulkona leiristä.’ž Ja lihavuuden, ja munaskuut, ja maksan kalvon rikosuhrista, poltti hän alttarilla, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt.’ž Ja Aaronin pojat kantoivat veren hänen tykönsä, ja hän kasti sormensa vereen, ja sivui alttarin sarviin, ja veren kaasi hän alttarin pohjalle.’ž Ja Aaron astui alttarin tykö ja teurasti vasikan rikosuhriksensa.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: astu alttarin tykö, ja tee rikosuhris, ja poltouhris ja sovita sinuas ja kansaa, ja tee sitte kansan uhri ja sovita heitä, niinkuin \Herra\ käskenyt on.’ž Niin sanoi Moses: tämä on se, minkä \Herra\ käskenyt on teidän tehdä, ja \Herran\ kunnia ilmestyy teille.’ž Ja he toivat ne kuin Moses käskenyt oli, seurakunnan majan oven eteen: ja kaikki kansa kävi edes, ja seisoi \Herran\ edessä.’ž Ja myös härkä ja oinas uhrattaa kiitosuhriksi \Herran\ edessä, ja ruokauhri sekoitettu öljyllä; sillä tänäpänä ilmestyy \Herra\ teille.’ž Ja puhu Israelin lapsille, sanoen: ottakaat kauris rikosuhriksi, ja vasikka ja karitsa, molemmat vuosikuntaiset ja virheettömät, polttouhriksi.’ž Ja sanoi Aaronille: ota sinulles nuori vasikka rikosuhriksi, ja oinas polttouhriksi, molemmat virheettömät, ja tuo \Herran\ eteen.’ž Ja tapahtui kahdeksantena päivänä, että Moses kutsui Aaronin ja hänen poikansa, niin myös vanhimmat Israelista.’ž Ja Aaron poikinensa teki kaiken sen, kuin \Herra\ Moseksen kautta käskenyt oli.’ž Ja teidän pitää oleman seitsemän päivää seurakunnan majan oven edessä, yli päivää ja yötä, ja teidän pitää ottaman vaarin \Herran\ vartioista, ettette kuolisi; sillä niin on minulle käsketty.’ž Niinkuin se tänäpänä tapahtunut on, niin \Herra\ on käskenyt tehtää, että te sovitettaisiin.’ž Ja ei teidän pidä lähtemän seitsemänä päivänä seurakunnan majan ovesta, siihenasti, koska tiedän täytösuhrinne päivät täytetään; sillä seitsemänä päivänä teidän kätenne täytetään.’ž Vaan mitä jää tähteeksi lihasta ja leivästä, sen teidän pitää polttaman tulessa.’ž Ja Moses sanoi Aaronille ja hänen pojillensa: keittäkäät lihaa seurakunnan majan oven edessä, ja syökäät se siinä paikassa, niin myös leipää, joka täytösuhrin korissa on, niinkuin minä käskin sanoen: Aaron poikinensa pitää ne syömän.’ž Ja Moses otti voidellusöljyä ja verta, joka oli alttarilla, ja priiskotti Aaronin ja hänen vaatettensa päälle, niin myös hänen poikainsa ja heidän vaatettensa päälle, ja pyhitti niin Aaronin ja hänen vaatteensa, niin myös hänen poikansa ja heidän vaatteensa hänen kanssansa.’ž Ja Moses otti rinnan ja häälytti sen häälytykseksi \Herran\ edessä: täytösuhrin oinaasta sai Moses osan, niinkuin \Herra\ hänelle käskenyt oli.yLVALrŃB ē ,  8 ū U / l$·Ī5grŪ ³ Mutta Aaron sanoi Mosekselle: katso, tänäpänä ovat he uhranneet rikosuhrinsa ja polttouhrinsa \Herran\ edessä. Ja mi’ž Mutta Aaron sanoi Mosekselle: katso, tänäpänä ovat he uhranneet rikosuhrinsa ja polttouhrinsa \Herran\ edessä. Ja minulle on senkaltainen asia tapahtunut: ja pitäiskö minun tänäpänä syömän rikosuhrista, olisko se \Herralle\ otollinen?’ž Katso, hänen verensä ei ole tuotu pyhään: teidän olis pitänyt kaiketi syömän sen pyhässä, niinkuin minulle käsketty on.’ž Miksi ette ole syöneet rikosuhria pyhällä paikalla? sillä se on kaikkein pyhin, ja hän on antanut teille sen, että teidän pitää kantaman kansan rikokset, ja sovittaman heitä \Herran\ edessä.’ž Ja Moses etsi ahkerasti rikosuhrin kaurista, ja katso, se oli poltettu: ja vihastui Eleatsarin ja Itamarin Aaronin jääneiden poikain päälle, sanoen:’ž Sillä ylennyslapa ja häälytysrinta, lihavuus tuliuhrein kanssa, pitää kannettaman sisälle häälytettää häälytykseksi \Herran\ edessä: sentähden pitää sen oleman sinulle ja sinun lapsilles ijankaikkiseksi säädyksi, niinkuin \Herra\ käskenyt on.’ž Mutta häälytysrinnan ja ylennyslavan pitää sinun ja sinun poikas ja tyttäres sinun kanssas syömän puhtaalla paikalla; sillä tämä oikeus on sinulle ja sinun pojilles annettu Israelin lasten kiitosuhrista;’ž Ja teidän pitää sen syömän pyhällä sialla: sillä se on sinun oikeutes ja sinun poikais oikeus \Herran\ tuliuhrista; sillä se on minulle niin käsketty.’ž Ja Moses puhui Aaronille ja hänen jääneille pojillensa Eleatsarille ja Itamarille: ottakaat se, joka tähteeksi jäänyt on ruokauhrista, \Herran\ tuliuhrista, ja syökäät se happamattomana alttarin tykönä; sillä se on kaikkein pyhin.’ž Ja että te opettaisitte Israelin lapsille kaikki oikeudet, kuin \Herra\ heille Moseksen kautta puhunut on.’ž Että te eroitatte mikä pyhä ja ei pyhä, mikä saastainen ja puhdas on.’ž Viinaa ja väkevää juomaa ei pidä sinun juoman, eikä sinun poikas sinun kanssa, koska te menette seurakunnan majaan, ettette kuolisi: se pitää oleman ijankaikkinen sääty teidän sukukunnillenne,’ž Ja \Herra\ puhui Aaronille, sanoen:’ž Vaan ei teidän pidä menemän seurakunnan majan ovesta ulos, ettette kuolisi; sillä \Herran\ voidellusöljy on teidän päällänne. Ja he tekivät Moseksen sanan jälkeen.’ž Niin sanoi Moses Aaronille, ja hänen pojillensa Eleatsarille ja Itamarille: ei teidän pidä paljastaman teidän päätänne, eikä myös repimän teidän vaatteitanne, ettette kuolisi, ja ettei viha tulisi kaiken kansan päälle: mutta teidän veljenne koko Israelin huoneesta itkekään tätä paloa, jonka \Herra\ sytyttänyt on.’ž Ja he tulivat ja kantoivat heidät hameinensa leiristä, niinkuin Moses oli sanonut.’ž Mutta Moses kutsui Misaelin, ja Eltsaphanin, Usielin, Aaronin sedän pojat ja sanoi heille, tulkaat ja kantakaat teidän veljenne pyhän edestä: ulos leiristä.’ž Niin sanoi Moses Aaronille: tämä on se kuin \Herra\ puhunut on, sanoen: Minä pyhitetään niissä, jotka minua lähestyvät, ja kaiken kansan edessä minä kunnioitetaan. Ja Aaron oli ääneti.’ž Silloin läksi tuli \Herralta\, ja kulutti heidät; niin että he kuolivat \Herran\ edessä.’ž Ja Aaronin pojat Nadab ja Abihu ottivat kumpikin suitsutusastiansa, ja panivat tulta niihin, ja panivat suitsutusta sen päälle: ja kantoivat vierasta tulta \Herran\ eteen, jota ei hän heille ollut käskenyt.’ž Sillä tuli tuli \Herralta\ alas, ja kulutti polttouhrin, ja sen lihavuuden, alttarilta: ja koska kaikki kansa sen näki, riemuitsivat he sangen suuresti, ja lankesivat maahan kasvoillensa.’ž Niin Moses ja Aaron menivät seurakunnan majaan, ja koska he jälleen sieltä läksivät, siunasivat he kansan. Niin \Herran\ kunnia ilmestyi kaiken kansan edessä:’ž Ja Aaron nosti kätensä kansan puoleen, ja siunasi heitä: ja sittekuin hän rikosuhrin, polttouhrin ja kiitosuhrin tehnyt oli, meni hän alas.µLVALÖ›$µ© N Ų n Š ) É r ö Ó ¢ } B ŪJÕvō‹ä‰ū¾ Ja kaikki, kuin senkaltainen raato päälle putoo pitää oleman saastainen, olis se kaikkinainen puuastia, eli vaate, eli nahka, eli säkki;’ž Ja kaikki, kuin senkaltainen raato päälle putoo pitää oleman saastainen, olis se kaikkinainen puuastia, eli vaate, eli nahka, eli säkki; ja kaikkinainen ase, jolla jotakin tehdään, pitää pantaman veteen, ja sen pitää oleman saastaisen ehtoosen asti, niin se tulee puhtaaksi.’ž Nämät ovat teille saastaiset kaikkein niiden seassa, kuin matelevat; ja jokainen kuin rupee heihin sittekuin he kuolleet ovat, pitää oleman saastainen ehtoosen asti.’ž Stellio, kameleon, sisilisko, sinisisilisko ja salamandra.’ž Ja nämät pitää oleman myös teille saastaiset niiden eläinten seassa, jotka matelevat maalla: myyrä, hiiri, maakrokodili, jokainen lainensa.’ž Ja joka kantaa heidän raatojansa, se peskään vaatteensa, ja pitää oleman saastaisen ehtoosen asti; sillä kaikki nämät ovat saastaiset teille.’ž Ja jokainen kuin käy kämmenellänsä kaikkein petoin seassa, jotka käyvät neljällä jalalla, ne ovat teille saastaiset; jokainen, kuin rupee heidän raatoihinsa, sen pitää oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja jokainen eläin, joka on sorkallinen, vaan ei kaksisorkkainen, eikä märheti, ne ovat teille saastaiset; ja jokainen, kuin niihin tarttuu, pitää oleman saastainen.’ž Ja jos joku heidän raatojansa kantaa, sen pitää pesemän vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja ne pitää teidän saastaisena pitämän; ja jokainen kuin tarttuu heidän raatoihinsa, sen pitää oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Vaan kaikki, jotka paitsi niitä ovat nelijalkaiset lintuin seassa, ne ovat teille kauhistus.’ž Ja näitä te saatte syödä heistä kuin on: arbe lainensa, ja selaam lainensa, ja hargol lainensa, ja hagab lainensa.’ž Kuitenkin näitä saatte te syödä linnuista, jotka liikkuvat ja käyvät neljällä jalalla: joilla ovat sääret jalkain päällä, hypellä maan päällä.’ž Ja kaikki, jotka liikkuvat lintuin seassa ja käyvät neljällä jalalla, pitää oleman teille kauhistus.’ž Haikara ja mäkihaukka lainensa, puputtaja ja nahkasiipi.’ž Yökkö, ruovonpäristäjä ja storkki;’ž Strutsi, pääskyinen, louve ja haukka lainensa;’ž Kokkolintu, ja harakka lainensa,’ž Näitä te kauhistukaat linnuista, eikä teidän niitä pidä syömän, sillä ne ovat kauhistus: Kotka, ja luukotka ja kalakotka;’ž Sillä kaikki, joilla ei ole uimuksia ja suomuksia vesissä, ne ovat teille kauhistus.’ž Ne ovat teitä kauhistavat: niiden lihaa ei teidän pidä syömän, kauhistukaat heidän raatoansa.’ž Mutta kaikki, joilla ei ole uimuksia ja suomuksia meressä ja virroissa, kaikkein niiden seassa, jotka liikkuvat ja elävät vesissä, ne pitää oleman teille kauhistus.’ž Näitä te saatte syödä kaikista niistä jotka vesissä ovat: kaikki, joilla on uimukset ja suomukset vesissä, meressä ja virroissa, niitä teidän pitää syömän.’ž Näiden lihaa ei teidän pidä syömän, eikä heidän raatoihinsa tarttuman; sillä ne ovat teille saastaiset.’ž Ja sika on kaksisorkkainen, joka kokonansa hajottaa sorkkansa, mutta ei märheti, sentähden se on teille saastainen.’ž Ja jänis myös märhettii, vaan ei ole kaksisorkkainen, sentähden se on teille saastainen;’ž Kaninit märhettivät, mutta ei ole kaksisorkkaiset, sentähden ne ovat teille saastaiset;’ž Kuitenkin tätä ette mahda syödä niistä, jotka märhettivät ja ovat kaksisorkkaiset, nimittäin: kameli, joka kyllä märhettii, vaan ei hajota sorkkiansa, se on teille saastainen;’ž Kaikista kaksisorkkaisista eläimistä, jotka sorkkansa kokonansa hajoittavat ja märhettivät, saatte te syödä.’ž Puhukaat Israelin lapsille, sanoen: nämät ovat eläimet, joita te saatte syödä, kaikkein eläinten seassa maan päällä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen heille:’ž Kun Moses sen kuuli, tyytyi hän siihen.!LVAL~é0Æ L Ī \ Š 3 † ų  hŁiB”Io˜¾&V"a Jos ihmisen ihoon tulee ajos, eli rupi, eli syhelmä, niinkuin spitalitauti tahtois tulla hänen’ž Jos ihmisen ihoon tulee ajos, eli rupi, eli syhelmä, niinkuin spitalitauti tahtois tulla hänen ihoonsa, niin pitää hän vietämän papin Aaronin tykö, eli yhden hänen pojistansa pappein seasta.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Jos ei hänellä ole varaa karitsaan, niin ottakaan kaksi mettistä, eli kaksi kyhkyläisen poikaa, toisen polttouhriksi ja toisen rikosuhriksi. Ja niin papin pitää sovittaman hänen, että hän puhdistettaisiin.’ž Jonka ne pitää uhraaman \Herran\ edessä, ja sovittaman hänen, niin hän puhdistuu verensä juoksusta. Tämä on sääty pojan eli tyttären synnyttämisestä.’ž Mutta koska hänen puhdistuspäivänsä pojan eli tyttären jälkeen ovat täytetyt, niin tuokaan vuosikuntaisen karitsan polttouhriksi, ja kyhkyläisen pojan eli mettisen rikosuhriksi, papille seurakunnan majan oven eteen,’ž Mutta jos hän synnyttää piikalapsen, niin hänen pitää saastaisen oleman kaksi viikkoa, niinkauvan kuin hän kärsii sairauttansa, ja kuusiseitsemättäkymmentä päivää pitää hänen kotona oleman puhdistuksensa veressä.’ž Mutta hänen pitää oleman kotona kolmeneljättäkymmentä päivää puhdistuksensa veressä; ei hänen pidä rupeeman yhteekään, mikä pyhä on, eikä hänen pidä pyhään tuleman, siihenasti kuin hänen puhdistuspäivänsä täytetään.’ž Ja kahdeksantena päivänä pitää ympärileikattaman hänen esinahkansa liha.’ž Puhu Israelin lapsille, ja sano: koska vaimo siittää ja synnyttä poikalapsen, niin hänen pitää seitsemän päivää oleman saastaisen, niinkauvan kuin hän kärsii sairauttansa.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Että tietäisitte eroittaa puhtaat saastaisista: ja mitä eläimiä syödä saadaan, ja mitä eläimiä ei sovi syödä.’ž Ja tämä on sääty kaikista eläimistä ja linnuista, ja kaikista, jotka vesissä liikkuvat, ja kaikkinaisista eläimistä, jotka maalla matelevat,’ž Sillä minä olen \Herra\, joka teidät johdatin Egyptin maalta, että minä olisin teidän Jumalanne, sentähden teidän pitää oleman pyhät; sillä minä olen pyhä.’ž Sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne, sentähden teidän pitää pyhittämän teitänne, että te tulisitte pyhäksi; sillä minäkin olen pyhä. Ei teidän pidä saastuttaman teidän sielujanne jollakin matelevaisella eläimellä, joka matelee maalla.’ž Älkäät sielujanne kauhistavaiseksi tehkö kaikissa matelevaisissa, ja älkäät saastuttako teitänne niissä, niin että te tulette saastaiseksi.’ž Ja jokainen kuin vatsallansa käy, ja jotka käyvät neljällä eli useammalla jalalla, kaikista, jotka matelevat maalla, ei pidä teidän niitä syömän; sillä ne ovat kauhistus.’ž Kaikki maalla matelevainen pitää oleman teille kauhistava, ja ei pidä sitä syötämän.’ž Se joka syö senkaltaista raatoa, hänen pitää pesemän vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti, niin myös se, joka kantaa senkaltasia raatoja, pitää pesemän vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja jos joku eläin kuolee, jota teidän sopii syödä, se joka sen raatoon tarttuu, se on saastainen ehtoosen asti.’ž Ja jos vettä kaadetaan siemenen päälle, ja lankee joku senkaltainen raato niiden päälle, niin se tulee teille saastaiseksi.’ž Ja jos senkaltainen raato lankee siemenen päälle, joka kylvetty on, niin on se kuitenkin puhdas.’ž Kuitenkin lähteet, kaivot ja lammikot ovat puhtaat; vaan jokainen, joka tarttuu heidän raatoonsa, sen pitää oleman saastaisen.’ž Ja kaikki, kuin senkaltainen raato päälle putoo, se tulee saastaiseksi, olis se pätsi eli kattila, se pitää rikottaman; sillä se on saastainen, ja sen pitää oleman teille saastaisen.’ž Kaikki ruoka, jota syödään, jos se vesi tulee sen päälle, se on saastainen, ja kaikki juoma, jota juodaan senkaltaisista astioista, on saastainen.’ž Ja kaikkinaiset savi-astiat, joihinka senkaltainen raato putoo, ovat kaikki saastaiset, ja mitä niissä on, ja pitää rikottaman.˜LVALū5Z _ Ė H ÷ | Ž I Œ<Įgš·Vžįfį€žÖ Mutta jos pappi näkee, ettei karvat palaneessa ole muuttuneet valkiaksi, eikä matalammaksi ole tu’ž Mutta jos pappi näkee, ettei karvat palaneessa ole muuttuneet valkiaksi, eikä matalammaksi ole tullut muuta ihoa, ja on siitä kadonnut, niin pitää papin sulkeman hänen sisälle seitsemäksi päiväksi.’ž Ja pappi näkee sen karvat muuttuneeksi valkiaksi, siitä kuin palanut on, ja matalammaksi muuta ihoa, niin on spitali tullut siitä poltteesta: sentähden pitää papin tuomitseman hänen saastaiseksi; sillä se on spitalin haava.’ž Ja jos jonkun iho tulee rupiin tulen poltteesta ja polton haavat ovat punaiset taikka valkiat,’ž Mutta jos se syhelmä pysyy siallansa, ja ei levitä itseänsä, niin se on paisuman arpi, ja papin pitää tuomitseman hänen puhtaaksi.’ž Mutta jos se paljo levenee hänen ihossansa, niin pitää papin tuomitseman hänen saastaiseksi; sillä se on spitalin haava.’ž Mutta jos pappi näkee, ettei karvat ole siinä muuttuneet valkiaksi, ja ei ole matalampi kuin muukaan iho, ja se on kadonnut, niin papin pitää sulkeman hänen sisälle seitsemäksi päiväksi.’ž Koska pappi näkee sen paikan matalammaksi muuta ihoa, ja karvat ovat muuttuneet valkiaksi, niin papin pitää hänen tuomitseman saastaiseksi; sillä siitä paisumasta on spitali tullut.’ž Ja sitte siihen siaan tulee jotakin valkiaa eli punaista rakkoa, se pitää katsottaman papilta.’ž Ja jos jonkun ihoon tulee paisuma, ja paranee jälleen,’ž Ja koska pappi näkee haavat muuttuneen valkiaksi, niin papin pitää tuomitseman hänen puhtaaksi; sillä hän on puhdas.’ž Mutta jos se elävä liha muuttuu jälleen valkiaksi, niin pitää hänen tuleman papin tykö,’ž Ja pappi nähtyänsä elävän lihan, pitää hänen tuomitseman saastaiseksi; sillä elävä liha on saastainen, ja se on spitali.’ž Mutta jona päivänä elävä liha hänessä näkyy, niin hän tuomitaan saastaiseksi,’ž Koska pappi katsoo ja näkee spitalin peittäneeksi koko hänen ihona, niin pitää hän tuomitseman hänen puhtaaksi, sentähden että kaikki on hänessä muuttunut valkiaksi; sillä hän on puhdas.’ž Ja jos spitali kovin leviää hänen ihossansa, ja täyttää koko ihonsa, päästä niin jalkoihin, kaiken sen jälkeen, mitä pappi näkee silmäinsä edessä.’ž Niin on vanha spitali hänen ihossansa, ja sentähden pitää papin tuomitseman häntä saastaiseksi, ja ei silleen sulkeman sisälle, sillä hän on jo saastainen.’ž Ja koska pappi näke valkian ajoksen tulleeksi hänen ihoonsa, ja karvat vaalistuneeksi, ja elävän lihan olevan ajoksessa.’ž Mutta koska spitalin haava tulee ihmiseen, niin hän pitää vietämän papin tykö.’ž Jos siis pappi näkee, että ruvet ovat levinneet hänen ihossansa, niin pitää papin tuomitseman hänen saastaiseksi: se on spitali.’ž Mutta jos rupi leviää hänen ihossansa, sitte kuin hän on papilta katsottu ja puhtaaksi sanottu, niin hän pitää katsottaman toisen kerran papilta.’ž Ja koska pappi taas katselee hänen toisena seitsemäntenä päivänä ja löytää haavat rauvenneeksi, eikä levinneeksi hänen ihossansa, niin pitää papin tuomitseman hänen puhtaaksi; sillä se on syhelmä: ja pitää pesemän vaatteensa, ja niin on hän puhdas.’ž Ja seitsemäntenä päivänä katselkaan pappi häntä, jos haavat näkyvät hänessä olevan niinkuin ennekin, ja ei ole levinneet hänen ihossansa, niin papin pitää hänen jälleen toiseksi seitsemäksi päiväksi sulkeman sisälle.’ž Mutta jos hänen ihossansa on valkea syhelmä, eikä kuitenkaan näy olevan syvemmällä muuta ihoa, ja karvat ei ole muuttuneet valkiaksi, niin pitää papin hänen sulkeman sisälle seitsemäksi päiväksi.’ž Ja sitte kuin pappi näkee merkin ihossa, ja jos karvat merkissä ovat muuttuneet valkiaksi, ja haavan paikka on nähdä matalampi kuin muu iho hänen ruumiissansa, niin se on spitalitauti, sentähden pitää papin katseleman häntä ja tuomitseman hänen saastaiseksi.zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9—­@¤ — Ē@¤ — e@¤ ’– ²@¤ ž– Ž@¤ ż– >@¤ ü–†@¤ ū–}@¤ ś–«@¤ ł–‹@ ¤ ų–w@ ¤ ÷–@ ¤ ö–g@ ¤ õ–4@ ¤ ō–9m@¤ ó–8+@¤ ņ–7 €’ž Vaatteen ja huoneen spitalin,8 ń–6;@¤ š–5n@¤ ļ–4—@¤ ī–3¹@¤ ķ–2J@¤ ģ–1~@¤ ė–0©@¤ ź–/y@£ é–.h@£ č–-‹@£ ē–,·@£ ę–+€@£ å–*u@£ ä–)†@£ ć–(ƒ@£ ā–'f@£ į–&Y@£ ą–%ˆ@£ ߖ$Č@£ Ž–#}@£ Ż–"|@£ ܖ!4@£ Ū– \@ £ Ś–®@ £ Ł–R@ £ Ų–i@ £ זŖ@ £ ֖ƒ@£ Ֆ;@£ Ō–æ@£ Ӗ|@£ Ņ–s@£ і}@£ Š–Š@£ Ļ–u@£ Ī–@£ Ķ–x@¢ Ģ–©@¢ Ė–¢@¢ Ź–L@¢ ɖ›@¢ Ȗ Ę@¢ Ē– ‹@¢ ʖ w@¢ Ŗ Ų@¢ Ė ä@¢ ƖÅ@¢ Ā–@ ¢ Į–@ ¢ Ą–U@ ¢ 斐@ ¢ ¾–i@ ¢ ½–V@¢ ¼–'@¢ »– ;¬@¢ ŗ– :‘@¢ ¹– 9ø@¢ ø– 8‘@¢ ·– 7ū@¢ ¶– 6@¢ µ– 5‚@¢ “– 4č@” ³– 3Ū@” ²– 2h@” ±– 1Ł@” °– 0r@” Ɩ /X@” ®– .@” ­– -Š@” ¬– ,@” «– +¬@” Ŗ– *@” ©– )X@” ؖ (W@ ” §– '_@ ” ¦– &7@ ” „– %Å@ ” ¤– $ƒ@ ” £– #L@” ¢– "ē@” ”– !•@”  – •@” Ÿ– µ@” ž– ć@” – =@” œ– ×@” ›– ”@” š– Č@Ÿ ™– ā@Ÿ ˜– a@Ÿ —– …@Ÿ –– {@Ÿ •– ½@Ÿ ”– ø@Ÿ “– a@Ÿ ’– 9@Ÿ ‘– w@Ÿ – Z@ Ÿ – {@ Ÿ Ž– P@ Ÿ – ½@ Ÿ Œ– •@ Ÿ ‹– ž@Ÿ Š– {@Ÿ ‰– Q@Ÿ ńLVAL_ˆKh ³  ‰ ¢ V Ó  ×x!ÉHœ ‚©7^ö3 Ja hänen pitää vaatteet polttaman, loimen ja kuteen, eli mikä se olis, liinainen eli lankainen, eli kaikkinainen ’ž Ja hänen pitää vaatteet polttaman, loimen ja kuteen, eli mikä se olis, liinainen eli lankainen, eli kaikkinainen joka nahasta tehty on, jossa senkaltainen haava on; sillä se on kuluttavainen spitali, ja pitää tulessa poltettaman.’ž Ja jos hän seitsemäntenä päivänä näkee että haava on levinnyt vaatteessa, loimessa eli kuteessa, nahassa, eli jossakussa kappaleessa joka nahasta tehty on, niin on se kuluttavainen spitali, ja se haava on saastainen.’ž Ja koska pappi senkaltaisen haavan näkee, niin hänen pitää sen sulkeman sisälle seitsemäksi päiväksi;’ž Ja jos se haava kovin vihertyy, eli paljo punertuu vaatteessa, eli nahassa, eli loimessa, eli kuteessa, eli jossakussa kappaleessa, joka nahasta tehty on, se on spitalin haava; sentähden pitää papin häntä katsoman.’ž Loimeen eli kuteesen, olkoon se liinainen eli villainen, elikkä nahkaan, elikkä kaikkinaiseen nahkavaatteeseen:’ž Jos jonkun vaatteeseen tulee tulee spitalin haava, olkoon se lankainen eli liinainen,’ž Niinkauvan kuin haava hänessä on, pitää hänen saastainen oleman, yksinänsä asuman ja hänen asuinsiansa ulkona leiristä oleman.’ž Joka spitalinen on, hänen vaatteensa pitää revityt oleman, ja pää avoin, suu peitetty, ja hänen pitää huutaman: saastainen! saastainen!’ž Niin hän on spitalinen ja saastainen mies, ja papin pitää kaiketi tuomitseman hänen saastaiseksi, senkaltaisen haavan tähden hänen päässänsä.’ž Sentähden pitää papin katsoman häntä, ja koska hän näkee valkian eli punaisen haavan tulleen paljaan pään eli otsan päälle, että se näkyy niinkuin muukin spitali ihossa,’ž Mutta jos joku valkea taikka punainen haava tulee paljaan päälle, niin on siihen spitali tullut paljaan pään eli otsan päälle;’ž Ja jos ne etiseltä puolelta päätä lähtevät, niin hän on otsalta paljas, ja on puhdas.’ž Jos miehen hiukset päästä lähtevät, niin että hän tulee paljaspääksi, hän on puhdas.’ž Ja pappi näkee sen rauvenneeksi, niin on valkia rupi tullut hänen ihoonsa, ja hän on puhdas.’ž Ja jos miehen eli vaimon ihoon tulee valkia syhelmä,’ž Jos se on silmäin edessä nähdä, että rupi on yhdellänsä ollut, ja siitä ovat mustat karvat käyneet ulos, niin rupi on parantunut, ja hän on puhdas: sentähden pitää papin hänen puhtaaksi sanoman.’ž Ja pappi näkee ruven levinneeksi ihossa, niin ei pidä papin silleen kysymän, jos karvat ovat keltaiset; sillä hän on saastainen.’ž Mutta jos rupi kovin levittää itsensä ihoon hänen puhdistuksensa jälkeen,’ž Ja koska pappi seitsemäntenä päivänä näkee ruven, ja löytää, ettei rupi ole levinnyt ihossa, ja ei ole matalampi muuta ihoa, niin papin pitää tuomitseman hänen puhtaaksi, ja hänen pitää pesemän vaatteensa, ja niin puhdas oleman.’ž Pitää hänen ajeleman itsensä, kuitenkin ettei hän ajele rupea ja papin pitää hänen, jolla rupi on, sulkeman sisälle toiseksi seitsemäksi päiväksi;’ž Ja koska pappi seitsemäntenä päivänä näkee, ettei rupi ole levinnyt ihossa, eikä ole keltaisia karvoja, ja ei ole rupi matalampi nähdä muuta ihoa,’ž Mutta jos pappi näkee, ettei se rupi ole matalampi muuta ihoa, ja karvat ei ole hänessä mustat, niin pitää papin sulkeman hänen, jolla rupihaava on, sisälle seitsemäksi päiväksi.’ž Ja pappi katsoo sen ruven ja näkee sen matalammaksi muuta ihoa, ja karvat tulevat siitä paikasta keltaiseksi ja harvemmaksi, niin papin pitää tuomitseman sen saastaiseksi; sillä se on rupi, se on spitali päässä eli parrassa.’ž Jos mieheen eli vaimoon tulee syhelmä, päähän eli partaan,’ž Mutta jos se on alallansa pysynyt palaneessa, eikä ole levinnyt hänen ihossansa, mutta on kadonnut, niin se on arpi palaneen jälkeen, ja papin pitää tuomitseman hänen puhtaaksi; sillä se on arpi palaneen jälkeen.’ž Ja seitsemäntenä päivänä pitää papin katseleman häntä: jos se on paljo levinnyt hänessä, niin papin pitää tuomitseman hänen saastaiseksi; sillä se on spitali.cLVAL~’s » * ~ W  ˜  ³ # –ŃķžM²fÄ£ Käteensä jääneen öljyn, pitää papin paneman puhdistetun p’ž Käteensä jääneen öljyn, pitää papin paneman puhdistetun pään päälle, ja papin pitää sovittaman häntä \Herran\ edessä.’ž Vaan käteensä jääneestä öljystä pitää papin paneman puhdistetun oikian korvan lehteen, ja oikiaan peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen, vikauhrin veren päälle.’ž Ja papin pitää kastaman oikian kätensä sormen öljyyn, joka hänen vasemmassa kädessänsä on, ja priiskottaman öljyä sormellansa seitsemän kertaa \Herran\ edessä.’ž Ja papin pitää ottaman öljylogista ja vuodattaman papin vasempaan käteen.’ž Ja papin pitää ottaman vikauhrin verta ja sivuman puhdistetun oikian korvan lehteen, niin myös oikian käden peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen.’ž Ja sitte teurastaman karitsan sillä paikalla, kussa rikosuhri ja polttouhri teurastetaan, pyhässä siassa; sillä niinkuin rikosuhri, niin myös vikauhrikin on papin oma; sillä se on kaikkein pyhin.’ž Ja papin pitää ottaman yhden karitsan, ja uhraaman vikauhriksi, öljylogin kanssa, ja pitää ne häälyttämäm häälytykseksi \Herran\ edessä.’ž Niin pitää papin, joka puhdisti, asettaman puhdistetun ja tämän kalun, \Herran\ eteen seurakunnan majan oven edessä.’ž Ja kahdeksantena päivänä pitää hänen ottaman kaksi virheetöintä karitsaa, ja virheettömän vuosikuntaisen lampaan, niin myös kolme kymmenestä sämpyläjauhoja ruokauhriksi, öljyllä sekoitettuja, ja yhden login öljyä.’ž Ja seitsemäntenä päivänä pitää hänen ajeleman kaikki hiukset päästänsä, ja partansa ja karvat silmäkulmistansa, niin että kaikki karvat ovat ajellut, ja pitää pesemän vaatteensa, ja pesemän ihonsa vedellä, niin on hän puhdas.’ž Mutta puhdistettu peskään vaatteensa, ja ajelkaan kaikki hiuksensa, ja peskään itsensä vedessä ja niin on hän puhdas. Menkään sitte leiriin, kuitenkin asukaan ulkona majastansa seitsemän päivää.’ž Ja priiskottakaan spitalista puhdistettavan päälle seitsemän kertaa: ja niin puhdistakaan hänen, ja antakaan elävän linnun lentää kedolle.’ž Ja ottakaan elävän linnun sedripuun kanssa, tulipunalla painetun villan ja isopin, ja kastakaan tapetun linnun vereen, vuotavan veden tykönä.’ž Ja pappi käskekään sen teurastaa yhden linnun saviastiassa, vuotavan veden tykönä.’ž Ja pappi käskekään sen, joka puhdistetaan, ottaa kaksi elävää puhdasta lintua, ja sedripuuta, ja tulipunaiseksi painettua villaa, ja isoppia.’ž Ja papin pitää käymän ulos leiristä, katselemaan häntä, jos spitalin haava on parantunut spitalisesta.’ž Ja tämä on spitalisen sääty: koska hän puhdistetaan, hän pitää tuotaman papin tykö.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Tämä on sääty spitalisesta ruvesta vaatteessa, liinaisessa, lankaisessa loimessa eli kuteessa, ja kaikkinaisessa nahkavaatteessa: niitä puhtaaksi eli saastaiseksi sanoa.’ž Mutta vaate, loimi, kude, eli kaikkinainen nahkakalu, kuin pesty on, joista haava kadonnut on; se pitää vastuudesta pestämän ja puhdas oleman.’ž Ja jos se vielä sitte näkyy vaatteessa, loimessa, kuteessa eli kaikkinaisessa nahkavaatteessa, niin se on pisama, ja se pitää poltettaman tulessa ynnä sen kanssa, jossa se haava on.’ž Jos pappi näkee, ette haava kadonnut on sittekuin se pestiin, niin hänen pitää sen repäisemän pois vaatteesta, nahasta, loimesta eli kuteesta.’ž Ja koska pappi näkee haavan, sittekuin se pesty on, ettei haava ole muuttunut hänen silmäinsä edessä, eikä myös ole levinnyt, niin se on saastainen, ja pitää tulessa poltettaman; sillä se on syvälle itsensä laskenut, ja on sen paljaaksi kuluttanut.’ž Niin pitää papin käskemän pestä sen, jossa haava on, ja pitää hänen sulkeman sisälle jällensä toiseksi seitsemäksi päiväksi.’ž Ja jos pappi näkee, ettei haava ole levinnyt vaatteessa, loimessa eli kuteessa, eli kaikkinaisessa kappaleessa joka nahasta on,=LVAL :½ J Ī  Ō Q § > ģ > ā®2µķe ¦#(Øńfž… Ja sen joka siinä huoneessa makaa, pitää vaatteensa pesemä’ž Ja sen joka siinä huoneessa makaa, pitää vaatteensa pesemän, ja se joka syö siinä huoneessa, pitää vaatteensa pesemän.’ž Ja se joka käy huoneessa niinkauvan kuin se teljetty on, hänen pitää oleman saastainen ehtoosen asti.’ž Sentähden pitää se huone särjettämän, sekä kivet että puut, ja kaikki savi huoneesta, ja vietävä kaupungista ulos, saastaiseen paikkaan.’ž Niin pitää papin menemän sen sisälle, ja koska hän näkee haavan laskeneeksi itsensä leviämmälle huoneessa, niin on tosin kuluttuvainen spitali siinä huoneessa, ja se on saastainen.’ž Jos siis haava jällensä tulee, ja pakahtuu ulos huoneessa sittekuin kivet ovat kangotetut ulos, ja huone vastuudesta sivuttu;’ž Ja heidän pitää ottaman toiset kivet, ja paneman niiden kivein siaan, ja ottaman toisen saven, ja sivuman huoneen.’ž Ja huone pitää sisältä kaikki ympärinsä puhtaaksi kaavittaman, ja kaavittu savi heitettämän kaupungista ulos, saastaiseen paikkaan.’ž Niin pitää papin käskemän heidän kangottaa ulos kiviä, joissa haava on, ja heittää niitä kaupungista ulos, saastaiseen paikkaan.’ž Ja koska pappi seitsemäntenä päivänä palajaa ja näkee haavan itsensä levittäneeksi huoneen seiniin;’ž Niin lähtekään pappi huoneen ovesta, ja sulkekaan huoneen kiinni seitsemäksi päiväksi.’ž Koska hän näkee haavan, ja löytää, että huoneen seinissä viheriäiset ja punahtavat onnet ovat, ja ovat nähdä matalammat muuta seinää;’ž Niin pitää papin käskemän heidän lakaista huoneen, ennenkuin pappi siihen menee katsomaan haavaa, ettei kaikki, jotka huoneessa ovat, saastutettaisi: sitte pitää papin menemän katselemaan huonetta.’ž Niin pitää sen tuleman, jonka huone on, ja ilmoittaman papille, sanoen: minun huoneessani näkyy niinkuin (spitalin) haava;’ž Koska te tulette Kanaanin maalle, jonka minä annan teille omaisuudeksi, ja minä sen maan huoneesen spitalin haavan annan,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Tämä on sääty spitalisesta, joka ei voi saada sitä, mikä hänen puhdistukseensa tarvitaan.’ž Nimittäin niitä, joita hän on voinut saada: yhden rikosuhriksi ja toisen polttouhriksi, ynnä ruokauhrin kanssa; ja niin pitää papin sovittaman puhdistetun \Herran\ edessä,’ž Ja valmistakaan mettisiä, taikka kyhkyläisen poikia, jotka hän on voinut saada,’ž Ja käteensä jääneen öljyn pankaan papin puhdistetun pään päälle, ja sovittakoon häntä \Herran\ edessä.’ž Käteensä jääneestä öljystä pitää papin panenman puhdistetun oikian korvan lehteen, ja oikian käden peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen, vikauhrin veren päälle.’ž Ja papin pitää priiskottaman oikian käden sormella öljyä, joka on hänen vasemmassa kädessänsä, seitsemän kertaa \Herran\ edessä.’ž Ja papin pitää vuodattaman öljyä papin vasempaan käteen.’ž Ja teurastaman vikauhrin karitsan, ja papin pitää ottaman vikauhrin verta, ja sivuman puhdistetun oikian korvan lehteen, niin myös oikian käden peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen.’ž Niin pitää papin ottaman vikauhrin karitsan, ja login öljyä, ja papin pitää ne häälyttämän häälytykseksi \Herran\ edessä,’ž Ja kantakaan sen papille kahdeksantena päivänä puhdistukseksensa, seurakunnan majan oven eteen, \Herran\ edessä.’ž Ja kaksi mettistä eli kaksi kyyhkyläisen poikaa, jotka hän voi saada: toinen olkoon rikosuhriksi, ja toinen polttouhriksi.’ž Jos hän on köyhä eikä ole hänellä varaa, niin ottakaan karitsan vikauhrinsa edestä häälytykseksi, sovittaakseen häntä, ja yhden kymmeneksen sämpyläjauhoja, sekoitetun öljyllä, ruokauhriksi, ja login öljyä,’ž Ja papin pitää uhraaman polttouhrin ja ruokauhrin alttarilla, ja papin pitää sovittaman häntä, niin hän on puhdas.’ž Ja papin pitää tekemän rikosuhrin, ja sovittaman puhdistetun hänen saastaisuudestansa, ja sen jälkeen teurastaman polttouhrin.LVALWŁÖ ? Ń – k ž Ź c Ō ] Ņ ' Ŗ$ęVń*}śƒ÷aĒ Koska vaimolla on lihansa veren juoksu, pitää hänen erinänsä oleman seitse’ž Koska vaimolla on lihansa veren juoksu, pitää hänen erinänsä oleman seitsemän päivää, ja joka häneen sattuu, sen pitää saastaisen oleman ehtoosen asti.’ž Ja vaimo, jonka tykönä senkaltainen mies makaa, jolla on siemenen juoksu, heidän pitää pesemän itsensä vedellä, ja oleman saastaiset ehtoosen asti.’ž Ja kaikki vaate, ja kaikki nahka, joka senkaltaisella siemenellä tahrattu on, pitää pestämän vedellä, ja oleman saastainen ehtoosen asti.’ž Koska miehestä siemen vuotaa unessa, hänen pitää pesemän koko ruumiinsa vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja papin pitää ne uhraaman, yhden rikosuhriksi, ja toisen polttouhriksi, ja sovittaman hänen \Herran\ edessä hänen juoksustansa.’ž Ja kahdeksantena päivänä pitää hänen ottaman parin mettisiä, eli kaksi kyhkyläisen poikaa, ja pitää tuoman \Herran\ eteen seurakunnan majan ovella, ja antaman ne papille.’ž Ja tultuansa puhtaaksi lihansa juoksusta, pitää hänen lukeman seitsemän päivää puhdistuksestansa, ja pitää pesemän vaatteensa, niin myös viruttaman itsensä juoksevalla vedellä, niin hän on puhdas.’ž Jos hän tarttuu saviseen astiaan, se pitää rikottaman; mutta puu-astia pitää vedellä virutettaman.’ž Ja johonka hän, jolla juoksu on, tarttuu, ennen kuin hän kätensä pesee vedellä, sen pitää vaatteensa pesemän ja viruttaman itsensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja se joka sattuu johonkuhun siihen, joka hänen allansa on ollut, pitää saastaisen oleman ehtoosen asti, ja joka niitä kantaa, pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman itsensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja koko se satula, jolla hän ajaa, pitää oleman saastainen.’ž Jos hän sylkee puhtaan päälle, niin se pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman hänensä vedellä, ja oleman saastainen ehtoosen asti.’ž Se joka sattuu hänen lihaansa, hän peskään vaatteensa, ja viruttakaan hänensä vedellä, ja olkaan saastainen ehtoosen asti.’ž Se joka istuu sillä istuimella millä hän on istunut, jolla juoksu on, hänen pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman itsensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja se, joka sattuu hänen vuoteesensa, pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman hänensä vedellä, ja pitää oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Jokainen vuode, jossa hän lepää, jolla on juoksu, on saastainen, ja kaikki se, jonka päällä hän istuu, saastutetaan.’ž Ja silloin on hän saastainen siitä juoksusta, koska hänen lihansa juoksee taikka tulee tukituksi siitä vuotamisesta; niin se on saastaisuus.’ž Puhukaat Israelin lapsille, ja sanokaat heille: koska miehellä on lihansa juoksu, on hän saastainen.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Että pitää tiedettämän, mikä puhdas eli saastainen kunakin päivänä oleman pitää. Tämä on sääty spitalista.’ž Paisumain, pisamain ja putkenpolttamien,’ž Tämä on kaikkinaisen spitalin ja syhelmän haavain sääty:’ž Ja sitte päästäkään elävän linnun lentämään kaupungista kedolle, ja sovittakaan huoneen, niin se on puhdas.’ž Ja puhdistaman huoneen linnun verellä, ja vuotavalla vedellä, niin myös elävällä linnulla, sedripuulla, isopilla ja tulipunalla painetulla villalla.’ž Ja pitää ottaman sedripuun, ja isopin, ja tulipunalla painetuita villoja, ja elävän linnun, ja kastaman ne sen vereen, ja vuotavaan veteen, ja priiskottaman huoneen seitsemän kertaa,’ž Ja teurastaman toisen linnun savisessa astiassa, vuotavan veden tykönä.’ž Ja pitää ottaman huoneen puhdistamiseksi kaksi lintua, niin myös sedripuuta, ja tulipunalla painetuita villoja, ja isoppia,’ž Jos myös pappi menee ja näkee, ettei haava ole laskenut itseänsä leviämmelle huoneessa, sittekuin se sivuttu on, niin sanokaan sen puhtaaksi; sillä haava on parannut.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:}—]@Ŗ |—ą@Ŗ {—Ć@ Ŗ z—h@ Ŗ y—Ü@ Ŗ x—÷@ Ŗ w—‹@ Ŗ v—@Ŗ u—@Ŗ t—‹@Ŗ s—Æ@Ŗ r— @Ŗ q— l@Ŗ p— N@Ŗ o— ®@Ŗ n— q@Ŗ m—ˆ@© l—\@© k—•@© j—h@© i——@© h—r@© g—@© f—'@© e—Ō@© d—Z@© c—|@© b—~@© a— @© `—p@© _—@© ^—Æ@© ]—]@© \—w@ © [—i@ © Z—|@ © Y—{@ © X—×@ © W—Q@© V—z@© U—o@© T— V@© S— N@© R— l@© Q— c@© P— …@© O—G@© N—s@Ø M—k@Ø L—‹@Ø K—}@Ø J—Ė@Ø I—N@Ø H—'@Ø G—Z@Ø F—ä@Ø E—ó@Ø D— Ė@Ø C— ±@ Ø B— Ÿ@ Ø A— ŗ@ Ø @— …@ Ø ?— @ Ø >—„@Ø =—‹@Ø <—·@Ø ;—é@Ø :—@Ø 9—„@Ø 8—'@Ø 7—"“@Ø 6—!@Ø 5— ¼@§ 4—‰@§ 3—„@§ 2—ę@§ 1—n@§ 0—µ@§ /—ˆ@§ .—1@§ -—Ā@ § ,——@ § +—n@ § *—@ § )—u@ § (—ƒ@§ '—¶@§ &—É@§ %—ą@§ $—@§ #—Ę@§ "— “@§ !— „@§  — ˆ@§ — °@¦ — n@¦ —n@¦ —]@¦ —T@¦ —g@¦ —ü@¦ —„@¦ —ū@¦ —‚@¦ —!…@ ¦ — n@ ¦ —Ŗ@ ¦ —†@ ¦ —‘@ ¦ —t@¦ —¢@¦ —ļ@¦  —Ų@¦  —Ņ@¦  —@¦  —ž@¦  —…@¦ —š@¦ —š@¤ —–@¤ —Œ@¤ —w@¤ —ƒ@¤ tLVALfįC¶ ä  {  v šFŲSŃÖRVļ›>Šb² Mutta sen kauriin, jonka päälle vapauden arpa lankesi, pitää hänen asettaman elävänä ’ž Mutta sen kauriin, jonka päälle vapauden arpa lankesi, pitää hänen asettaman elävänä \Herran\ eteen, että hänen pitää sovittaman sen ja päästämän sen vapaan kauriin korpeen.’ž Ja Aaronin pitää uhraaman sen kauriin, jonka päälle \Herran\ arpa lankesi, ja valmistaman sen rikosuhriksi.’ž Ja Aaronin pitää heittämän arvan kahdesta kauriista: toisen arvan \Herralle\, ja toisen vapaalle kauriille.’ž Ja sitte ottaman ne kaksi kaurista asettaaksensa \Herran\ eteen, seurakunnan majan ovella.’ž Ja Aaronin pitää tuoman mullin rikosuhriksensa ja sovittaman itsensä huoneinensa,’ž Ja pitää ottaman Israelin lasten joukolta kaksi kaurista rikosuhriksi ja yhden oinaan polttouhriksi.’ž Ja pitää pukeman pyhän liinahameen yllensä ja liinaisen alusvaatteen ihonsa päälle, ja vyöttämään itsensä liinaisella vyöllä, ja paneman liinahiipan päähänsä; sillä ne ovat pyhät vaatteet, ja pitää viruttaman ihonsa vedellä, ja ne pukeman päällensä.’ž Mutta näiden kanssa pitää Aaronin käymän pyhään sisälle: hänen pitää ottaman nuoren mullin rikosuhriksi, ja oinaan polttouhriksi,’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano veljelles Aaronille, ettei hän joka aika mene sisimäiseen pyhään, sisälliselle puolelle esirippua armo-istuimen eteen, joka arkin päällä on, ettei hän kuolisi; sillä minä näytän minun pilvessä armo-istuimen päällä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sittekuin ne kaksi Aaronin poikaa kuolleet olivat; sillä uhratessansa \Herran\ edessä kuolivat he.’ž Ja siitä, jolla on veren juoksu, ja siitä, jolla joku vuotaminen on, miehestä eli vaimosta: ja koska mies lepää saastaisen tykönä.’ž Tämä on sääty vuotamisesta, ja siitä, jolta (unessa) siemen vuotaa, niin että hän siitä tulee saastaiseksi,’ž Niin teidän pitää eroittaman Israelin lapsia heidän saastaisuudestansa, ettei he kuolisi saastaisuudessa, koska he minun majani saastuttavat, joka heidän seassansa on.’ž Ja papin pitää uhraaman yhden rikosuhriksi, ja toisen polttouhriksi, ja sovittaman hänen \Herran\ edessä saastaisuutensa juoksusta.’ž Mutta kahdeksantena päivänä pitää hänen ottaman parin mettisiä eli kaksi kyhkyläisen poikaa, ja viemän papille, seurakunnan majan oven edessä.’ž Koska hän on puhdas vuotamisesta, niin hänen pitää lukeman seitsemän päivää, ja sitte hänen pitää oleman puhtaan.’ž Se joka rupee johonkuhun niihin, hänen pitää oleman saastaisen, ja pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman itsensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Kaikki vuode, kussa hän lepää, niinkauvan kuin hän vuotaa, pitää oleman niinkuin oikian vuotonsa ajan vuode. Ja kaikki istuin, jonka päällä hän istuu, pitää oleman saastainen, niinkuin se hänen oikiana vuotamisensa aikana on saastainen.’ž Jos jonkun vaimon veren juoksu vuotaa kauvan aikaa, ei vaivoin niinkauvan kuin aika on, mutta myös ylitse sen ajan, hänen pitää oleman saastaisen niinkauvan kuin se vuotaa, niinkuin hänen oikialla vuotonsa ajalla.’ž Ja jos joku mies leväten lepää hänen tykönänsä, siihen aikaa kuin hänen aikansa tulee, hänen pitää oleman saastaisen seitsemän päivää, ja koko hänen vuoteensa, jossa hän levännyt on, pitää oleman saastaisen.’ž Jos jotakin osaa olla sen vuoteessa, eli istuimella, kussa hän istuu, ja joku siihen tarttuu, hänen pitää oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja joka tarttuu johonkuhun, jonka päällä hän on istunut, hänen pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman itsensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja se, joka hänen vuoteesensa sattuu, pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman itsensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja kaikki jonka päällä hän lepää, niinkauvan kuin hän erinänsä on, pitää oleman saastainen, ja kaikki, jonka päällä hän istuu, pitää oleman saastainen.ƒLVALxÓ@z t ” Ė  ’  ” HŚl†y½ Mutta sovinnon pitää papin tekemän, joka voideltu on, ja jonka käsi täytetty on papin virka’ž Mutta sovinnon pitää papin tekemän, joka voideltu on, ja jonka käsi täytetty on papin virkaan hänen isänsä siaan: ja pitää pukeman yllensä liinaiset vaatteet, jotka ovat pyhät vaatteet.’ž Sentähden pitää sen oleman teille suurimman sabbatin, ja teidän pitää vaivaaman teidän sielujanne: se olkoon teille alinomainen sääty.’ž Sillä sinä päivänä te sovitetaan, niin että tulette puhtaaksi: kaikista teidän synneistänne \Herran\ edessä tulette te puhtaaksi.’ž Tämän pitää oleman teille ijankaikkisen säädyn: kymmenentenä päivänä seitsemäntenä kuukautena pitää teidän sielujanne vaivaaman, ja ei mitäkään työtä tekemän: olkoon se omainen, eli vieras, joka teidän seassanne muukalainen on.’ž Ja se joka niitä polttaa, pitää viruttaman vaatteensa, ja pesemän ihonsa vedellä, ja sitte tuleman leiriin.’ž Ja rikosuhrin mullin ja rikosuhrin kauriin, joidenka veri kannettiin sovinnoksi pyhään, pitää vietämän leiristä ulos, tulessa poltettaa, sekä heidän nahkansa, lihansa ja rapansa.’ž Vaan se, joka vei sen vapaan kauriin ulos, pitää viruttaman vaatteensa, ja pesemän ihonsa vedellä, ja sitte tuleman jällensä leiriin.’ž Ja polttaman rikosuhrin lihavuuden alttarilla.’ž Ja pitää pesemän ihonsa vedellä pyhässä siassa, ja pukeman yllensä omat vaatteensa, ja menemän ulos, ja tekemän sekä oman että kansan polttouhrin, ja niin sovittaman sekä itsensä että kansan,’ž Ja Aaronin pitää käymän seurakunnan majaan, ja riisuman liinavaatteet yltänsä, jotka hän ennen pukenut oli käydessänsä pyhään, ja jättämän ne sinne.’ž Että kauriin pitää kantaman kaikki heidän pahat tekonsa erämaahan, ja hänen pitää jättämän kauriin korpeen.’ž Ja Aaronin pitää paneman molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle, ja tunnustaman sen päällä kaikki Israelin rikokset ja heidän pahat tekonsa kaikissa heidän synneissänsä, ja ne paneman kauriin pään päälle, ja lähettämän sen jonkun soveliaan miehen kanssa korpeen:’ž Ja koska hän on täyttänyt pyhän ja seurakunnan majan ja alttarin sovinnon, niin pitää hänen tuoman elävän kauriin.’ž Ja priiskottaman sormellansa verta seitsemän kertaa sen päälle ja puhdistaman ja pyhittämän sen Israelin lasten saastaisuudesta.’ž Ja koska hän menee ulos alttarin tykö, joka on \Herran\ edessä, pitää hänen sovittaman sen ja ottaman mullin verta, ja kauriin verta, ja sivuman alttarin sarvein päälle ympärinsä.’ž Ei pidä yhdenkään ihmisen oleman seurakunnan majassa, koska hän käy sovittamaan pyhässä, siihenasti että hän sieltä käy ulos: ja pitää niin sovittaman itsensä, ja huoneensa, ja koko Israelin kansan.’ž Ja niin sovittaman pyhän, Israelin lasten riettaudesta ja heidän vääryydestänsä, kaikissa heidän synneissänsä: niin pitää myös hänen tekemän seurakunnan majalle, joka on heidän tykönänsä, keskellä heidän saastaisuuttansa.’ž Sitte pitää hänen teurastaman kansan rikosuhrin kauriin ja kantaman hänen verestänsä esiripun sisälliselle puolelle, ja pitää tekemän sen veren kanssa, niinkuin hän teki mullin veren kanssa, ja priiskottaman sitä armo-istuimen päälle, ja armo-istuimen edessä,’ž Ja ottaman mullin verta, priiskottaaksensa sormellansa armo-istuimen puoleen, etiselle puolelle itään päin: seitsemän kertaa pitää hänen näin sormellansa armo-istuimen edessä verta priiskottaman.’ž Ja paneman sitä tulen päälle \Herran\ eteen, niin että pyhän savun suitsu armo-istuimen peittäis, joka on todistuksen päällä, ettei hän kuolisi,’ž Ja ottaman astian täynnänsä tulisia hiiliä alttarilta, joka on \Herran\ edessä, ja pivonsa täyden survottua Pyhää savua ja kantaman sisälliselle puolen esirippua,’ž Ja niin pitää Aaronin tuoman rikosuhrinsa mullin, ja sovittaman itsensä ja huoneensa, ja teurastaman sen rikosuhrin mullin edestänsä,2LVALq½–“ Ŗ ó h Ć # ž äE”ÉÖņ˜q#XŪPår Sinun isäs häpyä, ja äitis häpyä ei sinun pidä paljasta’ž Sinun isäs häpyä, ja äitis häpyä ei sinun pidä paljastaman. Se on sinun äitis, älä siis hänen häpyänsä paljasta.’ž Ei kenenkään pidä lähimmäistä lankoansa lähestymän, hänen häpyänsä paljastaman; sillä minä olen \Herra\.’ž Sentähden pitää teidän minun säätyni pitämän ja minun oikeuteni: se ihminen, joka niitä tekee, hän elää niissä; sillä minä olen \Herra\.’ž Vaan tehkäät minun oikeuteni, ja pitäkäät minun säätyni, vaeltaaksenne niissä; (sillä) minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Ei teidän pidä tekemän Egyptin maan työn jälkeen, jossa te asuitte, ei myös teidän pidä tekemän Kanaanin maan työn jälkeen, johonka minä tiedän vien, ei teidän myös pidä heidän säädyissänsä vaeltaman.’ž Puhu Israelin lapsille, ja sano heille. Minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Jollei hän pese itsiänsä ja ihoansa viruta, niin hänen pitää itse kantaman vääryytensä.’ž Ja kuka ikänä henki syö raatoa, taikka sitä, joka revitty on, olkoon hän kotolainen eli muukalainen, hänen pitää pesemän vaatteensa, ja viruttaman hänensä vedellä, ja oleman saastaisen ehtoosen asti: niin hän tulee puhtaaksi.’ž Sillä kaiken lihan henki on hänen verensä niinkauvan kuin se elää. Ja minä olen sanonut Israelin lapsille: ei teidän pidä yhdenkään lihan verta syömän; sillä kaiken lihan henki on hänen verensä: kuka ikänänsä sen syö, se pitää hukutettaman.’ž Ja kuka ikänä ihminen Israelin lapsista, taikka muukalainen teidän seassanne, joka saa metsän eläimen eli linnun pyydyksellä, jota syödään, hänen pitää vuodattaman sen veren, ja peittämän sen multaan.’ž Sentähden minä olen sanonut Israelin lapsille: ei yksikään henki teidän seassanne pidä verta syömän: eikä yksikään muukalainen, joka teidän seassanne asuu, pidä verta syömän.’ž Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että teidän sielunne pitäis sen kautta sovitettaman; sillä veri on sielun sovinto.’ž Ja kuka ikänänsä ihminen Israelin huoneesta, eli muukalaisista, jotka teidän seassanne asuvat, syö jotakin verta, häntä vastoin minä panen minun kasvoni, ja hävitän hänen kansastansa.’ž Eikä sitä kanna seurakunnan majan oven eteen, että hänen \Herralle\ sen tekemän pitäis, se ihminen pitää hävitettämän kansastansa.’ž Sentähden pitää sinun sanoman heille: kuka ikänänsä ihminen Israelin huoneesta, eli vieras, joka teidän seassanne on muukalainen, teki uhrin eli polttouhrin,’ž Ja ei millään muotoa enää uhriansa uhraaman ajattaroille, joiden kanssa he huorin tehneet ovat. Se pitää oleman heille heidän sukukunnissansa ijankaikkinen sääty.’ž Ja papin pitää priiskottaman veren \Herran\ alttarille seurakunnan majan oven edessä, ja polttaman lihavuuden \Herralle\ lepytyshajuksi,’ž Sentähden pitää Israelin lapset uhrinsa, jonka he kedolla uhrata tahtovat, \Herran\ eteen kantaman seurakunnan majan ovella papille, ja siellä uhraaman ne kiitosuhriksi \Herralle\.’ž Ja ei kanna seurakunnan majan oven eteen sitä, mikä \Herralle\ uhriksi pitää tuotaman, \Herran\ majan eteen, hänen pitää vereen vikapää oleman, niinkuin se, jonka veren vuodattanut on, ja se ihminen pitää hävitettämän kansastansa.’ž Kuka ikänänsä Israelin huoneesta teurastaa härjän, eli karitsan, eli vuohen leirissä, taikka joka teurastaa ulkona leiristä,’ž Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille, ja sano heille: tämä on se, minkä \Herra\ käskenyt on, sanoen:’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Tämän pitää oleman teille alinomaisen säädyn, että sovitatte Israelin lapset kaikista heidän synneistänsä, kerran vuodessa. Ja hän teki niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Ja niin pitää hänen sovittaman kaikkein pyhimmän ja seurakunnan majan ja alttarin, niin myös papit, ja kaiken kansan pitää hänen sovittaman.LVAL¹4ŃeĮ R Ų ‡ ° 5 ¹ P Ł | Ķ0Ą ¢&ĢųŃPŽGßJīf Ja joka siitä syö, sen pitää kantaman vääryytensä; sillä hän on \’ž Ja joka siitä syö, sen pitää kantaman vääryytensä; sillä hän on \Herran\ pyhän riivannut, ja se sielu pitää hävitettämän kansastansa.’ž Jos joku sitä kuitenkin syö kolmantena päivänä, niin on se kauhistus, eikä ole otollinen.’ž Ja se pitää syötämän sinä päivänä, jona te uhraatte, ja toisena päivänä; mutta mitä tähteeksi jää kolmanneksi päiväksi, pitää tulella poltettaman.’ž Ja koska te \Herralle\ teette kiitosuhria, niin teidän pitää uhraaman, että se teiltä otollinen olis.’ž Ei teidän pidä teitänne kääntämän epäjumalain tykö, ja ei pidä teidän tekemän teillenne valetuita jumalia; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Jokainen peljätkään äitiänsä ja isäänsä, ja pitäkäät minun sabbatini; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Puhu koko Israelin lasten joukolle, ja sano heille: teidän pitää oleman pyhät; sillä minä olen pyhä, \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Sentähden pitäkäät minun käskyni, ettette tekisi kauhistavaisten tapain jälkeen, joita ne tekivät, jotka teidän edellänne olivat: ettette itsiänne niillä saastuttaisi; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Sillä kuka ikänänsä näitä kauhistuksia tekee, sen sielu pitää hävitettämän kansastansa.’ž Ettei se maa myös teitä oksentaisi, jos te sitä saastutatte, niinkuin se on oksentanut kansan, joka teidän edellänne oli.’ž Sillä kaikkia näitä kauhistuksia ovat tämän maan kansat tehneet, jotka teidän edellänne olivat, ja ovat maan saastuttaneet,’ž Sentähden pitäkäät minun säätyni ja oikeuteni, ja älkäät näistä kauhistuksista yhtäkään tehkö: ei omainen, eikä vieras, joka teidän seassanne muukalainen on.’ž Ja maa on sillä saastutettu, ja minä etsiskelen sen pahat teot, niin että sen maan pitää asujansa oksentaman.’ž Ei teidän pidä yhdessäkään näissä itsiänne saastuttaman; sillä näissä kaikissa ovat pakanat heitänsä saastuttaneet, jotka minä ajan pois teidän edestänne.’ž Ei sinun pidä myös eläimen kanssa makaaman, ettes itsiäs sen kanssa saastuttais. Ja ei yksikään vaimo pidä eläimeen ryhtymän, yhdistymään sen kanssa; sillä se on kauhistus.’ž Ei sinun pidä miehenpuolen kanssa makaaman, niinkuin vaimon kanssa; sillä se on kauhistus.’ž Ei sinun pidä siemenestäs antaman Molekille poltettaa, ettes häpäisisi sinun Jumalas nimeä; sillä minä olen \Herra\.’ž Ei sinun pidä myös makaaman lähimmäises emännän tykönä, häneen ryhtymän, jolla itses häneen saastutat.’ž Vaimon tykö, niin kauvan kuin hän saastaisuutensa sairautta kärsii, ei sinun pidä lähestymän, hänen häpynsä paljastamaan.’ž Ei sinun pidä myös ottaman sinun emäntäs sisarta, häntä vaivaamaan, hänen häpyänsä paljastamaan, vielä hänen eläissänsä.’ž Ei sinun pidä sinun emäntäs ynnä hänen tyttärensä häpyä paljastaman, eikä hänen poikansa tytärtä, eli tyttären tytärtä ottaman, heidän häpyänsä paljastamaan; sillä ne ovat hänen lähimmäisensä, ja se on kauhistus.’ž Ei sinun pidä paljastaman veljes emännän häpyä; sillä se on sinun veljes häpy.’ž Ei sinun pidä paljastaman miniäs häpyä; sillä hän on poikas emäntä, sentähden ei sinun pidä hänen häpyänsä paljastaman.’ž Ei sinun pidä paljastaman setäs häpyä, niin ettäs lähestyt hänen emäntäänsä; sillä se on sinun setäs emäntä.’ž Ei sinun pidä paljastaman äitis sisaren häpyä, sillä se on sinun äitis lähimmäinen.’ž Ei sinun pidä paljastaman isäs sisaren häpyä; sillä se on isäs lähimmäinen.’ž Ei sinun pidä paljastaman äitipuoles tyttären häpyä, joka isälles syntynyt on; sillä se on sinun sisares.’ž Ei sinun pidä paljastaman poikas tyttären, eli tyttäres tyttären häpyä; sillä se on sinun häpys.’ž Sinun sisares häpyä, isäs tyttären, eli äitis tyttären, kotona taikka ulkona syntyneen, ei sinun pidä paljastaman heidän häpyänsä.’ž Ei sinun pidä paljastaman isäs emännän häpyä; sillä se on isäs häpy.ŒLVALį“'š ė ` Š C ø Į å}ŗŚ}£DĢ^ v¤Ī Hänen pitää asuman teidän tykönänne, niinkuin omainen teidän seassanne. Ja sinun pitää rakastaman häntä,’ž Hänen pitää asuman teidän tykönänne, niinkuin omainen teidän seassanne. Ja sinun pitää rakastaman häntä, niinkuin itse sinuas; sillä te olitte myös muukalaiset Egyptin maalla. Minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Jos joku muukalainen on sinun tykönäs teidän maallanne asuva, ei teidän pidä sitä ryöstämän.’ž Harmaapään edessä pitää sinun nouseman, ja kunnioittaman vanhaa, ja pelkäämän Jumalaas; sillä minä olen \Herra\.’ž Ei teidän pidä kääntämän teitänne tietäjäin tykö, ja älkäät kysykö velhoilta, ettette saastuisi heistä; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Pitäkäät minun pyhäpäiväni, ja peljätkäät minun pyhääni; sillä minä olen \Herra\.’ž Ei sinun pidä salliman tytärtäs porttona olla, ettei maa tottuisi haureuteen ja tulisi täyteen kauhistusta.’ž Ei teidän pidä leikkaaman ihoanne kuolleen tähden, eli piirusteleman kirjoituksia päällenne; sillä minä olen \Herra\.’ž Ei teidän pidä keritsemän paljaaksi päänne lakea ympärinsä, ja ei tyynni ajeleman partaanne.’ž Ei teidän pidä mitään syömän veren kanssa. Ei teidän pidä totteleman aavistuksia eli taikauksia.’ž Viidentenä vuonna pitää teidän hedelmän syömän, ja kokooman sisälle tulon; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Vaan neljäntenä vuonna pitää kaikki heidän hedelmänsä pyhitettämän kiitokseksi \Herralle\.’ž Koska te tulette siihen maahan ja istutatte kaikkinaisia puita, joita syödään, pitää teidän leikkaaman pois niiden hedelmän esinahan: kolme vuotta pitää teidän pitämän heitä ympärileikkaamatoinna, niin ettette syö niistä;’ž Ja papin pitää sovittaman hänen vikauhrinsa oinaalla \Herran\ edessä siitä rikoksesta, jolla hän on rikkonut; niin hänelle (Jumalalta) armo tapahtuu hänen rikoksestansa, jolla hän rikkonut on.’ž Mutta miehen pitää tuoman \Herralle\ vikansa edestä oinaan vikauhriksi, seurakunnan majan oven eteen.’ž Jos mies makaa vaimon tykönä ja ryhtyy häneen, ja se on orja, ja jo on toiselta maattu, kuitenkaan ei ole irrallensa eli vapaaksi laskettu, se pitää suomittaman, vaan ei pidä heidän kuoleman, sillä ei hän ollut vapaa.’ž Minun säätyni pitää teidän pitämän. Ei sinun pidä antaman karjas sekoittaa heitänsä muiden eläinten laihin. Ja älä kylvä peltoas sekoitetulla siemenellä. Ja ei yksikään vaate pidä tuleman sinun ylles, joka villaisesta ja liinaisesta kudottu on.’ž Ei sinun pidä kostaman, eikä vihaaman kansas lapsia. Sinun pitää rakastaman lähimmäistäs, niinkuin itse sinuas; sillä minä olen \Herra\.’ž Ei sinun pidä vihaaman veljeäs sinun sydämessäs; vaan sinun pitää kaiketi nuhteleman lähimmäistäs, ettes vikapääksi tulisi hänen tähtensä.’ž Ei sinun pidä oleman panettelian sinun kansas seassa. Ei sinun pidä myös asettaman sinuas lähimmäises verta vastaan; sillä minä olen \Herra\.’ž Ei teidän pidä vääryyttä tekemän tuomiossa, ei armaitseman köyhää, eikä kunnioitseman voimallista, mutta tuomitseman lähimmäises oikein.’ž Ei sinun pidä kuuroja kirooman, ei sinun pidä myös paneman sokian eteen jotakin, johonka hän kompastuis. Vaan sinun pitää pelkäämän sinun Jumalaas; sillä minä olen \Herra\.’ž Ei sinun pidä tekemän lähimmäiselles vääryyttä, eli ryöväämän häntä. Sinun päivämiehes palkka ei pidä oleman sinun tykönäs huomiseen asti.’ž Ei teidän pidä väärin vannoman minun nimeeni, ja häpäisemän sinun Jumalas nimeä; sillä minä olen \Herra\.’ž Ei teidän pidä varastaman, eli valehteleman, eli pettämän toinen toistanne.’ž Ei pidä sinun myös tyynni korjaaman viinamäkiäs, eli noukkiman varisseita marjoja, vaan jättämän ne vaivaisille ja muukalaisille; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Koska te elon leikkaatte maastanne, ei sinun pidä tyynni peltos kulmia leikkaaman, ja ei elos päitä noukkiman.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ų—'@° ÷—f@° ö—™@° õ—'@° ō—Ļ@° ó—ė@° ņ—›@° ń—r@Æ š—ł@° ļ—¤@Æ ī——@Æ ķ—‘@Æ ģ—ē@Æ ė—  @Æ ź— ‹@Æ é— Ž@Æ č— Ā@Æ ē— '@Æ ę—Ŗ@Æ å—j@Æ ä—„@Æ ć—o@Æ ā—f@ Æ į—Ļ@ Æ ą—@ Æ ߗ'@ Æ Ž—!c@ Æ Ż— ‹@Æ ܗK@Æ Ū—n@Æ Ś—k@Æ Ł—Z@Æ Ų—µ@Æ ח'@Æ ֗Ø@Æ ՗Ÿ@Æ Ō—@® ӗā@® Ņ—Ž@® їe@® Š—Š@® Ļ—@® Ī—'@® Ķ—‚@® Ģ—`@® Ė—t@® Ź— @ ® ɗ m@ ® ȗ “@ ® Ē— @ ® ʗ Ą@ ® ŗu@® ėt@® Ɨ„@® Ā—¤@® Į—ā@® Ą—@® æ—ø@® ¾—'@® ½—X@® ¼—½@­ »—a@­ ŗ—¾@­ ¹—k@­ ø—(@­ ·—|@­ ¶—@­ µ—'@­ “—c@­ ³—“@­ ²— -@­ ±— @­ °— _@­ Ɨ Ó@­ ®— f@ ­ ­—¤@ ­ ¬—x@ ­ «—©@ ­ Ŗ—t@ ­ ©—h@­ ؗŠ@­ §—x@­ ¦—•@­ „—ž@­ ¤—Ÿ@­ £—ż@­ ¢—ę@­ ”—›@­  —@¬ Ÿ—‚@¬ ž—‹@¬ —›@¬ œ—Ń@¬ ›—ó@¬ š—Į@¬ ™—]@¬ ˜—¤@¬ —— µ@¬ –— ™@¬ •— ”@ ¬ ”— §@ ¬ “— ™@ ¬ ’—\@ ¬ ‘—]@ ¬ —Ø@¬ —Ä@¬ Ž—n@¬ —æ@¬ Œ—į@¬ ‹—'@¬ Š—%q@¬ ‰—$­@¬ ˆ—#M@¬ ‡—"Ö@Ŗ †—!_@Ŗ …— s@Ŗ „—”@Ŗ ƒ—T@Ŗ ‚—n@Ŗ —x@Ŗ €—_@Ŗ —c@Ŗ ~—w@Ŗ LVAL³•n Ī ` œ ō — ; ¢ ūZĮ h JW†ė`ŽN Niin pitäkäät nyt kaikki minun säätyni, ja kaikki minun oikeuteni, ja’ž Niin pitäkäät nyt kaikki minun säätyni, ja kaikki minun oikeuteni, ja tehkäät ne, ettei maa teitä oksentaisi, johon minä teidät vien asumaan.’ž Jos joku veljensä emännän ottaa, se on häpiällinen työ: heidän pitää lapsetonna oleman, että hän on veljensä hävyn paljastanut.’ž Jos joku setänsä emännän kanssa makaa, hän on setänsä hävyn paljastanut: ne pitää rikoksensa kantaman. Lapsetonna heidän pitää kuoleman.’ž Sinun äitis sisaren häpyä ja sinun isäs sisaren häpyä ei sinun pidä paljastaman; sillä se on lähimmäisensä paljastanut, ja ne pitää pahuutensa kantaman.’ž Jos joku mies jonkun vaimon tykönä makaa hänen sairautensa aikana, ja paljastaa hänen häpynsä, ja avaa hänen lähteensä, ja vaimo paljastaa verensä lähteen: ne molemmat pitää hävitettämän heidän kansastansa.’ž Jos joku sisarensa nai, isänsä eli äitinsä tyttären, ja hänen häpynsä näkee, ja se näkee hänen häpynsä, se on kauhistus: ne pitää hävitettämän sukunsa kansan edessä: sillä hän on sisarensa hävyn paljastanut, hänen pitää pahuutensa kantaman.’ž Jos joku vaimo johonkuhun eläimeen ryhtyy, makaamaan sen kanssa, niin sinun pitää tappaman sekä vaimon, että eläimen; heidän pitää totisesti kuoleman: heidän verensä olkoon heidän päällänsä.’ž Jos joku eläimen kanssa makaa, sen pitää totisesti kuoleman, ja se eläin pitää tapettaman.’ž Jos joku nai vaimon ja sen äidin, hän on kauhistuksen tehnyt: se pitää tulella poltettaman, ja ne ynnä molemmat, ettei yhtään kauhistusta olisi teidän seassanne.’ž Jos joku miehenpuolen kanssa makaa, niinkuin jonkun vaimon kanssa, he ovat kauhistuksen tehneet, heidän pitää molemmat totisesti kuoleman: heidän verensä olkoon heidän päällänsä.’ž Jos joku miniänsä tykönä makaa, niin he molemmat pitää totisesti kuoleman; sillä he ovat kauhistuksen tehneet: heidän verensä olkoon heidän päällänsä.’ž Jos joku isänsä emännän tykönä makaa, niin että hän isänsä hävyn paljastanut on, he molemmat pitää totisesti kuoleman: heidän verensä olkoon heidän päällänsä.’ž Joka huorin tekee jonkun miehen aviopuolison kanssa, se joka lähimmäisensä emännän kanssa huorin tekee, pitää totisesti kuoletettaman, sekä huorintekiä, että huora.’ž Kuka ikänänsä isäänsä ja äitiänsä kiroo, sen pitää totisesti kuoleman, että hän isäänsä ja äitiänsä kironnut on: hänen verensä olkoon hänen päällänsä.’ž Ja pitäkäät minun säätyni, ja tehkäät niitä; sillä minä olen \Herra\, joka teitä pyhitän.’ž Sentähden pyhittäkäät teitänne, ja olkaat pyhät; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Jos joku sielu hänensä noitain ja tietäjäin tykö kääntää, huorin tekemään heidän kanssansa, niin minä kasvoni asetan sitä sielua vastaan, ja hävitän sen kansastansa.’ž Niin minä kuitenkin sitä ihmistä vastaan minun kasvoni asetan, ja hänen sukuansa vastaan, ja hävitän sen ja kaikki jotka hänen perässänsä Molekin kanssa huorin tehneet ovat, heidän kansastansa.’ž Ja jos maan kansa sitä ihmistä säästää, joka siemenestänsä Molekille antanut on, niin ettei he sitä surmaa,’ž Ja minä asetan minun kasvoni sitä ihmistä vastaan, ja hävitän hänen kansastansa, että hän Molekille siemenestänsä antanut ja minun pyhäni saastuttanut on, ja minun pyhää nimeäni häväissyt.’ž Sano myös Israelin lapsille: kuka ikänänsä Israelin lapsista, eli muukalaisista, joka Israelin lasten seassa asuu, siemenestänsä Molekille antaa, sen pitää totisesti kuoleman: maan kansan pitää häntä kivittämän kuoliaaksi.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle; sanoen:’ž Että teidän pitää pitämän ja tekemän kaikki minun säätyni, ja kaikki minun oikeuteni; sillä minä olen \Herra\.’ž Oikia vaaka, oikia leiviskä, oikia vakka, oikia kannu pitää oleman teidän tykönänne; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne, joka teitä olen johdattanut Egyptin maalta:’ž Ei pidä teidän vääryyttä tekemän tuomiolla: kyynärällä, vaalla ja mitalla.ĪLVALe‚ ć E ° 8 ® F Ņ ) ± §ŌuŲ«µŽ’ƒ[š2Ń Mutta ei hänen pidä kuitenkaan tuleman esiripun tykö, eikä lähestymän alttaria, että hänessä’ž Mutta ei hänen pidä kuitenkaan tuleman esiripun tykö, eikä lähestymän alttaria, että hänessä on virhe, ettei hän saastuttaisi minun pyhääni; sillä minä olen \Herra\, joka heidät pyhitän.’ž Kuitenkin pitää hänen syömän Jumalansa leivästä, sekä siitä pyhästä, että kaikkein pyhimmästä.’ž Jos jossakin papin Aaronin siemenessä virhe on, ei sen pidä lähestymän uhraamaan \Herran\ tuliuhria; sillä hänellä on virhe, sentähden ei pidä hänen lähestymän Jumalansa leipää uhraamaan.’ž Taikka ryhäselkä, eli pienukainen, eli karsoi, eli pisamainen, taikka rupinen, eli rivinoma rauhaisista:’ž Eli virheellinen jalasta eli kädestä,’ž Sillä ei kenenkään, jossa joku virhe on, pidä käymän edes: jos hän on sokia, eli ontuva, vajava eli liiallinen jäsenistä,’ž Puhu Aaronille ja sano: jos joku virhe on jossakussa sinun siemenessäs teidän suvussanne, ei pidä sen lähestymän uhraamaan Jumalansa leipää.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ettei hän saastuttaisi siementänsä kansansa seassa; sillä minä olen \Herra\, joka hänen pyhitän.’ž Ja ei leskeä, eli hyljättyä, eli maattua, taikka porttoa pidä hänen ottaman. Mutta neitosen omasta kansastansa pitää hänen ottaman emännäksensä,’ž Hänen pitää ottaman neitseen emännäksensä,’ž Ei hänen pidä lähtemän pyhästä, ettei hän saastuttaisi Jumalansa pyhää; sillä hänen Jumalansa voidellusöljyn kruunu on hänen päällänsä. Minä olen \Herra\.’ž Ja ei yhdenkään kuolleen tykö tuleman, ja ei saastuttaman itsiänsä isässänsä eli äidissänsä.’ž Joka ylimmäinen pappi on veljeinsä seassa, jonka pään päälle voidellusöljy vuodatettu, ja käsi täytetty on, että hän vaatteesen puetetaan: ei pidä sen paljastaman päätänsä, ja ei leikkaaman rikki vaatettansa.’ž Jos papin tytär rupee salavuoteiseksi, se pitää tulessa poltettaman; sillä hän on häväissyt isänsä.’ž Sentähden pitää sinun pyhittämän hänen, että hän uhraa sinun Jumalas leipää: hänen pitää oleman sinulle pyhän; sillä minä \Herra\ olen pyhä, joka teidät pyhitän.’ž Ei heidän pidä naiman porttoa, eli muilta maattua, eli mieheltänsä hyljättyä ottaman; sillä hän on pyhä Jumalallensa.’ž Heidän pitää Jumalallensa pyhät oleman, ja ei häpäisemän Jumalansa nimeä; sillä he uhraavat \Herran\ tuliuhria, Jumalansa leipää; sentähden pitää heidän oleman pyhät.’ž Ei heidän pidä paljaaksi ajeleman päälakiansa, eli keritsemään partansa vieriä, eikä ihoonsa merkkejä leikkaaman.’ž Ei hänen pidä saastuttaman itsiänsä, että hän on esimies kansassansa, ettei hän itsiänsä halventaisi.’ž Ja sisarensa, joka neitsy on, joka hänen tykönänsä on, ja ei yhdenkään miehen emäntänä ollut ole: niissä mahtaa hän saastuttaa itsensä.’ž Vaan hänen suvussansa, joka on hänen lähimmäisensä: niinkuin hänen äitinsä, isänsä, poikansa, tyttärensä ja veljensä,’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: puhu papeille Aaronin pojille ja sano heille: papin ei pidä itsiänsä saastuttaman yhdessäkään kuolleessa kansastansa;’ž Jos joku mies eli vaimo noidaksi eli tietäjäksi löydetään, ne pitää totisesti kuoleman, heidän pitää ne kivittämän, heidän verensä olkoon heidän päällänsä.’ž Sentähden pitää teidän oleman minulle pyhät, sillä minä \Herra\ olen pyhä, ja olen teitä eroittanut muista kansoista, että teidän pitäis oleman minun omani.’ž Että teidän pitää myös eroittaman puhtaat eläimet saastaisista, ja saastaiset linnut puhtaista, ja ei saastuttaman teidän sielujanne eläimissä, linnuissa ja kaikissa, mitkä maalla matelevat, jotka minä teille eroittanut olen, että ne ovat saastaiset.’ž Mutta teille sanon minä: teidän pitää omistaman heidän maansa; sillä minä annan teille sen perimiseksi, sen maan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa. Minä olen \Herra\ teidän Jumalanne, joka olen teitä eroittanut muista kansoista.’ž Ja älkäät vaeltako pakanain säädyissä, jotka minä teidän edeltänne olen ajava ulos; sillä kaikkia näitä he ovat tehneet, ja minä olen kauhistunut heitä.oLVAL؁ÉĀ ą < — # ® ī o Üogó“źé_ś:­ Härjän eli lampaan, liiallisen eli puuttuvaisen jäsenistä, saat sinä’ž Härjän eli lampaan, liiallisen eli puuttuvaisen jäsenistä, saat sinä uhrata vapaasta ehdostas; mutta ei se ole otollinen lupauksen edestä.’ž Jos se on sokia, taikka raajarikko, taikka jäsenpuoli, taikka kuivettu, taikka rupinen, taikka köhnäinen, niin ei pidä teidän senkaltaisia \Herralle\ uhraaman, ja ei pidä teidän tuliuhria niistä antaman \Herran\ alttarille.’ž Jos joku tahtoo uhrata \Herralle\ kiitosuhria, eli erinomaisesta lupauksesta, taikka vapaasta ehdosta, karjasta eli lampaista, sen pitää oleman virheettömän, että se olis otollinen: ei siinä pidä yhtään virhettä oleman.’ž Mutta ei yhtäkään, jossa virhe on, pidä teidän uhraaman; sillä ei se ole hänelle otollinen teiltä.’ž Että se hänelle olis otollinen teiltä, niin pitää sen oleman virheettömän härkyisen karjasta, oinaan karitsoista, eli kauriin vuohista.’ž Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille, ja sano heille: kuka ikänä Israelin huoneesta, eli muukalainen Israelissa, tahtoo uhrata, olkoon se lupauksesta, taikka vapaasta ehdosta, jota he tahtovat uhrata \Herralle\ polttouhriksi,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ettei he saattaisi rikosta ja vikaa päällensä, syödessänsä heidän pyhitetyistänsä; sillä minä olen \Herra\, joka heitä pyhitän.’ž Ettei heidän pitäisi saastuttaman Israelin lasten pyhitettyjä, joita he ylentävät \Herralle\,’ž Ja jos joku syö pyhitetyistä tietämätä, hänen pitää lisäämän siihen viidennen osan, ja antaman papille pyhitetyn,’ž Mutta jos papin tytär tulee leskeksi, eli hyljätyksi ja ei hänellä ole siementä, ja hän tulee jälleen kotia isänsä huoneeseen, niin hänen pitää syömän isänsä leivästä, niinkuin silloinkin, koska hän neitsenä oli. Mutta ei yksikään muukalainen pidä siitä syömän.’ž Ja jos papin tytär tulee jonkun muukalaisen emännäksi, niin ei hänen pidä syömän pyhitetystä ylennyksestä.’ž Vaan koska pappi ostaa jonkun hengen rahallansa, se syökään siitä, ja se joka hänen huoneessansa syntynyt on, se myös syökään hänen leivästänsä.’ž Mutta ei yksikään muukalainen pidä syömän pyhitetyistä, eikä papin perhe, eikä myös joku palkollinen pidä syömän pyhitettyä.’ž Sentähden heidän pitää pitämän minun säätyni, ettei heidän pitäisi syntiä saattaman päällensä, ja kuoleman siitä, koska he saastuttavat itsensä; sillä minä olen \Herra\, joka heitä pyhitän.’ž Raatoa ja mitä pedolta raadeltu on, ei hänen pidä syömän, ettei hän siitä saastutettaisi; sillä minä olen \Herra\.’ž Ja koska aurinko laskenut on, ja hän on puhdistettu, niin syökään sitte pyhitetyistä; sillä se on hänen ruokansa.’ž Se sielu joka rupee johonkuhun niistä, pitää oleman saastainen ehtoosen asti, ja ei pidä syömän pyhitetyistä, vaan hänen pitää ensin viruttaman ruumiinsa vedellä.’ž Taikka se, joka rupee johonkuhun matelevaiseen, joka hänelle saastainen on, taikka ihmiseen, joka hänelle saastainen on, ja kaikkinaiseen, joka hänen saastuttaa:’ž Kuka ikänä Aaronin siemenestä on spitalinen eli vuotavainen, sen ei pidä syömän pyhitetyistä, ennen kuin hän puhdistetaan. Ja jos joku rupee johonkuhun saastaiseen ruumiisen, taikka siihen, joka siemenensä vuodattaa unessa,’ž Sano siis heille ja heidän suvuillensa: jokainen kuin teidän siemenestänne menee pyhitetyn tykö, jonka Israelin lapset pyhittävät \Herralle\, ja hänen saastaisuutensa on hänessä, hänen sielunsa pitää hävitettämän minun kasvoini edestä; sillä minä olen \Herra\.’ž Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, että he karttaisivat Israelin lasten pyhitettyä, joita he pyhittävät minulle, ja ettei he häpäisisi minun pyhää nimeäni; sillä minä olen \Herra\.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Moses sanoi (nämät) Aaronille, ja hänen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille.SLVALa¹’Ż ƒ  Ŗ _ Ō q J ½ ī ˆ  t `9wé^¾×FÆ ™ Niin myös pitää teidän valmistaman kauriin rikosuhriks’ž Niin myös pitää teidän valmistaman kauriin rikosuhriksi, niin myös kaksi vuosikuntaista karitsaa kiitosuhriksi.’ž Ja uhraaman kaikista teidän asumasioistanne kaksi häälytysleipää, kahdesta kymmeneksestä sämpyläjauhoja, hapatettuina pitää ne kypsettämän, \Herranne\ uutiseksi.’ž Toiseen päivään asti, seitsemännen viikon jälkeen, (se on) viisikymmentä päivää pitää teidän lukeman, ja sitte uhraaman \Herralle\ uutta ruokauhria.’ž Sitte pitää teidän lukeman toisesta sabbatin päivästä, koska te kannoitte häälytyslyhteen edes: seitsemän täysinäistä viikkoa ne pitää oleman,’ž Ja ei pidä teidän syömän uudisleipää, kuivattua tähkäpäätä eli jyviä, siihen päivään asti, jona te kannatte teidän Jumalallenne uhrin. Sen pitää oleman ijankaikkisen säädyn teidän sukukunnillenne kaikissa teidän asuinsioissanne.’ž Ja ruokauhriksi kaksi kymmenestä sämpyläjauhoja, sekoitetut öljyllä, tuliuhriksi ja lepytyshajuksi \Herralle\, niin myös juomauhriksi neljännes hinni viinaa.’ž Ja teidän pitää sinä päivänä, jona teidän lyhteenne häälytetään, uhraaman virheettömän vuosikuntaisen karitsan polttouhriksi \Herralle\.’ž Ja sen lyhteen pitää hänen häälyttämän \Herran\ edessä, että se olis otollinen teiltä: päivää jälkeen sabbatin pitää papin sen häälyttämän.’ž Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: koska te tulette sille maalle, jonka minä annan teille, ja te leikkaatte sen elon, niin teidän pitää viemän papille lyhteen teidän elostanne uutiseksi.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja teidän pitää uhraaman \Herralle\ tuliuhria seitsemän päivää. Seitsemäntenä päivänä on pyhä kokous. (Ja silloin myös) ei pidä teidän yhtäkään raskasta työtä tekemän.’ž Ensimmäisenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, eikä yhtään raskasta työtä pidä teidän silloin tekemän.’ž Ja viidentenätoistakymmenentenä päivänä sinä kuukautena on \Herran\ happamattoman leivän juhla: silloin pitää teidän syömän happamatointa leipää seitsemän päivää.’ž Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä ensimmäisenä kuukautena, kahden ehtoon välillä, on \Herran\ pääsiäinen.’ž Nämät ovat \Herran\ juhlapäivät, pyhät kokoukset, jotka teidän pitää pitämän määrätyillä ajallansa:’ž Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän, vaan seitsemäntenä päivänä on se suuri sabbati, pyhä kokous, jona ei teidän pidä yhtään työtä tekemän; sillä se on \Herran\ sabbati kaikissa teidän asuinsioissanne.’ž Puhu Israelin lapsille ja sano heille: nämät ovat \Herran\ juhlat, jotka teidän pitää kutsuman pyhiksi kokouksiksi: ne ovat minun juhlani.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja joka olen teidät johdattanut Egyptin maalta, että minä olisin teidän Jumalanne: minä \Herra\.’ž Ettette häpeäisi minun pyhää nimeäni, ja että minä pyhitettäisiin Israelin lasten keskellä; sillä minä olen \Herra\, joka teitä pyhitän,’ž Sentähden pitäkäät minun käskyni ja tehkäät ne, sillä minä olen \Herra\.’ž Se pitää syötämän sinä päivänä, ja ei pidä mitään tähteeksi huomeneksi jätettämän; sillä minä olen \Herra\.’ž Koska te uhraatte \Herralle\ kiitosuhria, teidän pitää sen niin uhraaman, että se teiltä otollinen olis.’ž Olkoon se nauta, eli lammas, niin ei pidä se teurastettaman sikiöinensä yhtenä päivänä.’ž Koska vasikka, eli karitsa, eli vohla pojittu on, niin olkaan emänsä tykönä seitsemän päivää; mutta kahdeksantena päivänä, ja sen jälkeen, on se otollinen tuliuhriksi \Herralle\.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ei myös teidän pidä uhraaman jonkun muukalaisen kädestä teidän Jumalanne leipää kaikista niistä; sillä ne ovat turmellut ja virheelliset: ei ne ole otolliset teiltä.’ž Eikä myös sinun pidä sitä \Herralle\ uhraaman, mikä muserrettu, eli runneltu, eli revitty, eli haavoitettu on; ei teidän pidä sitä teidän maassanne tekemän.ŅLVALl ² ‹ ņ Œ e æ 5 ß … ģD†*iÄĆę Ja pitää niin pitämän \Herralle\ sitä riemujuhlaa vuodessa seitsemän päivää: sen pitää oleman ijankaikkis’ž Ja pitää niin pitämän \Herralle\ sitä riemujuhlaa vuodessa seitsemän päivää: sen pitää oleman ijankaikkisen säädyn teidän sukukunnissanne, että teidän niin pitää pyhää riemujuhlaa pitämän seitsemäntenä kuukautena.’ž Ja teidän pitää ensimäisenä päivänä ottaman teillenne hedelmiä ihanasta puusta, palmun versoja, ja oksia paksu-oksaisista puista ja pajuja ojista, ja oleman riemuiset seitsemän päivää, \Herran\ teidän Jumalanne edessä.’ž Niin pitää nyt teidän viidentenätoistakymmenentenä päivänä seitsemäntenä kuukautena, koottuanne vuoden tulon maalta, juhlallisesti viettämän \Herran\ riemujuhlaa, seitsemän päivää: ensimäisenä päivänä on sabbati, ja kahdeksantena päivänä on myös sabbati.’ž Ilman \Herran\ sabbatia, ja ilman teidän lahjojanne ja ilman kaikkia lupauksianne, ja ilman kaikkia mielellisiä antimianne, joita teidän pitää antaman \Herralle\.’ž Nämät ovat \Herran\ juhlapäivät, jotka teidän pitää kutsuman pyhäksi kokoukseksi, ja uhraaman \Herralle\ tuliuhria, polttouhria, ruokauhria, juomauhria, ja muita uhreja, jokaisen päivänänsä.’ž Seitsemän päivää pitää teidän uhraaman tuliuhria \Herralle\, kahdeksantena päivänä pitää teillä pyhä kokous oleman, ja teidän pitää tekemän tuliuhri \Herralle\; sillä se on päätöspäivä: ei pidä teidän yhtään raskasta työtä (silloin) tekemän.’ž Ensimäisenä päivänä pitää oleman pyhä kokous: ei teidän pidä yhtään raskasta työtä (silloin) tekemän.’ž Puhu Israelin lapsille, sanoen: viidentenätoistakymmenentenä päivänä tänä seitsemäntenä kuukautena on lehtimajan juhla, seitsemän päivää \Herralle\.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Se on teidän suuri sabbatinne, ja teidän pitää vaivaaman sielujanne: yhdeksäntenä päivänä kuusta ehtoona pitää teidän pitämän tämän sabbatin, ehtoosta niin ehtoosen.’ž Sentähden ei pidä teidän (silloin) mitään työtä tekemän: sen pitää oleman ijankaikkisen säädyn teidän sukukunnillenne kaikissa teidän asuinsioissanne.’ž Ja jokainen sielu, joka sinä päivänä jotakin työtä tekee, sen minä hukutan kansastansa.’ž Sillä jokainen sielu, jota ei sinä päivänä vaivata, pitää hävitettämän kansastansa.’ž Ja ei pidä teidän yhtään työtä tekemän sinä päivänä; sillä se on sovintopäivä, että te sovitettaisiin \Herran\ teidän Jumalanne edessä.’ž Kymmenentenä päivänä tänä seitsemäntenä kuuna on sovintopäivä, se pitää oleman teille pyhä kokous: silloin vaivatkaat sielujanne, ja uhratkaat \Herralle\ tuliuhri.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Silloin ei pidä teidän yhtään raskasta työtä tekemän, ja teidän pitää uhraaman tuliuhri \Herralle\.’ž Puhu Israelin lapsille, ja sano: ensimäisenä päivänä seitsemäntenä kuukautena pitää teidän pitämän sabbatin, soittamisen muistoksi: se on pyhä kokous.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Koska te leikkaatte elon teidän maastanne, ei sinun pidä ylen tyynni peltos kulmia leikkaaman, eikä elon päitä noukkiman, vaan jättämän ne vaivaisille ja muukalaisille. Minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Ja teidän pitää kuuluttaman tämän päivän: tämä pitää teille pyhä kokous oleman. Ei teidän pidä (silloin) yhtäkään raskasta työtä tekemän: ijankaikkisen säädyn pitää sen oleman teidän sukukunnissanne, kaikissa teidän asuinsioissanne.’ž Ja papin pitää häälyttämän ne uudisleivän kanssa häälytykseksi \Herran\ edessä, kahden karitsan kanssa. Ja pitää oleman \Herralle\ pyhät, ja papin omat.’ž Ja pitää tuoman teidän leipänne kanssa seitsemän vuosikuntaista ja virheetöintä karitsaa, ja yhden nuoren mullin, ja kaksi oinasta: sen pitää oleman \Herran\ polttouhrin, ja heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa, se on makian hajun tuli \Herralle\.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:s˜F@µ r˜«@µ q˜Ķ@µ p˜l@µ o˜N@µ n˜–@µ m˜­@µ l˜}@µ k˜‚@µ j˜v@µ i˜»@µ h˜ģ@µ g˜†@µ f˜@@ µ e˜ ×@ µ d˜ f@ µ c˜ Q@ µ b˜ V@ µ a˜ ‰@µ `˜Š@µ _˜_@µ ^˜»@µ ]˜±@µ \˜d@µ [˜I@µ Z˜O@µ Y˜Ś@µ X˜7ž@“ W˜6_@“ V˜5€@“ U˜4†@“ T˜3ƒ@“ S˜2Ž@“ R˜1¼@“ Q˜0@“ P˜/×@“ O˜.Ų@“ N˜-Ņ@“ M˜,l@“ L˜+L@ “ K˜*~@ “ J˜)„@ “ I˜(v@ “ H˜'m@ “ G˜&‘@“ F˜%O@“ E˜$~@“ D˜#„@“ C˜"k@“ B˜!ī@“ A˜ h@“ @˜›@“ ?˜¹@“ >˜§@³ =˜Š@³ <˜@³ ;˜x@³ :˜Ä@³ 9˜I@³ 8˜y@³ 7˜›@³ 6˜ˆ@³ 5˜€@³ 4˜n@³ 3˜r@ ³ 2˜p@ ³ 1˜æ@ ³ 0˜y@ ³ /˜q@ ³ .˜ V@³ -˜ r@³ ,˜ ±@³ +˜ ’@³ *˜ Ń@³ )˜¾@³ (˜a@³ '˜°@³ &˜°@³ %˜˜@² $˜m@² #˜Œ@² "˜7@² !˜Ī@²  ˜€@² ˜b@² ˜”@² ˜i@² ˜E@² ˜J@² ˜Ž@² ˜d@² ˜›@² ˜ '@² ˜ d@² ˜ Ø@ ² ˜ ¼@ ² ˜ °@ ² ˜u@ ² ˜{@ ² ˜l@² ˜„@² ˜U@²  ˜Ī@²  ˜Ž@²  ˜'@²  ˜,?@²  ˜+¤@² ˜*t@² ˜)Ų@° ˜(Ż@° ˜'@° ˜&„@° ˜%Į@° ˜$ō@° ˜#h@° ˜"—@° ’—!'@° ž— Ø@ ° ż—™@ ° ü—Z@ ° ū—V@ ° ś—Š@ ° ł—¦@° 'LVALŒč©‚ō & Ń M į f ń A … ŻyR·Su+ę}é‡9v q Mutta seitsemäntenä vuonna pitää maan pitämän \Herralle\ suuren pyhän, jo’ž Mutta seitsemäntenä vuonna pitää maan pitämän \Herralle\ suuren pyhän, jona ei sinun pidä kylvämän sinun peltoas taikka leikkaaman sinun viinamäkeäs.’ž Kuusi vuotta pitää sinun peltos kylvämän, ja kuusi vuotta viinamäkes leikkaaman, ja sen hedelmät kokooman;’ž Puhu Israelin lapsille ja sano heille: koska te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maan pitää pitämän \Herralle\ lepoa.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle Sinain vuorella, sanoen:’ž Koska Moses oli näitä puhunut Israelin lapsille, niin veivät he sen leiristä ulos, joka kiroillut oli, ja kivittivät hänen kuoliaaksi: ja Israelin lapset tekivät niinkuin \Herra\ Mosekselle käskenyt oli.’ž Yhden oikeuden pitää oleman teidän seassanne, niin muukalaisella kuin omaisellakin; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Niin että joka lyö naudan, hänen pitää sen maksaman, vaan joka lyö ihmisen, sen pitää kuoleman.’ž Haava haavasta, silmä silmästä, hammas hampaasta; niinkuin hän on jonkun ihmisen virheelliseksi tehnyt, niin pitää myös hänelle jälleen tehtämän.’ž Ja joka tekee jonkun lähimmäisensä virheelliseksi, hänelle pitää niin tehtämän, kuin hänkin tehnyt on:’ž Vaan joka jonkun naudan lyö, hänen pitää maksaman hengen hengestä.’ž Jos joku lyö jonkun ihmisen kuoliaaksi, hänen pitää totisesti kuoleman.’ž Ja joka \Herran\ nimeä pilkkaa, sen pitää totisesti kuoleman, kaiken kansan pitää häntä kuoliaaksi kivittämän. Niinkuin muukalaisen, niin pitää myös omaisen oleman: jos hän pilkkaa sitä nimeä, niin hänen pitää kuoleman.’ž Ja puhu Israelin lapsille, sanoen: kuka ikänä Jumalaansa kiroilee, hänen pitää kantaman syntinsä.’ž Vie häntä leiristä ulos, joka kiroillut on, ja anna kaikkein, jotka sen kuulivat, laskea kätensä hänen päänsä päälle, ja kaikki kansa kivittäkään häntä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja panivat hänen vankeuteen niinkauvaksi, että heille olis selkiä päätös annettu \Herran\ suusta.’ž Ja se Israelilaisen vaimon poika pilkkasi nimeä ja kirosi. Niin toivat he hänen Moseksen eteen, (ja hänen äitinsä nimi oli Selomit Dibrin tytär, Danin sukukunnasta).’ž Ja yhden Israelilaisen vaimon poika läksi ulos, joka Egyptiläisen miehen poika oli Israelin lasten seassa, ja se Israelilaisen vaimon poika riiteli toisen Israelilaisen kanssa leirissä,’ž Ja ne pitää Aaronin ja hänen poikainsa omat oleman, heidän pitää ne syömän pyhässä siassa; sillä se on hänelle kaikkein pyhin \Herran\ tuliuhreista ijankaikkiseksi säädyksi.’ž Joka sabbatin päivänä pitää hänen aina valmistaman ne \Herran\ edessä, Israelin lapsilta ijankaikkiseksi liitoksi.’ž Ja sinun pitää paneman niiden päälle puhdasta pyhää savua, että ne pitää oleman muistoleivät: se on tuliuhri \Herralle\.’ž Ja sinun pitää heidän paneman kahteen läjään, kuusi kumpaankin läjään, puhtaalle pöydälle \Herran\ eteen.’ž Ja sinun pitää ottaman sämpyläjauhoja ja leipoman niistä kaksitoistakymmentä kyrsää: kaksi kymmenestä pitää oleman joka kyrsässä.’ž Ja hänen pitää valmistaman lamput puhtaasen kynttiläjalkaan, aina \Herran\ edessä.’ž Ulkoiselle puolelle todistuksen esirippua seurakunnan majassa pitää Aaronin sen alati valmistaman, ehtoosta niin aamuun asti \Herran\ edessä. Sen pitää oleman ijankaikkisen säädyn teidän sukukunnissanne.’ž Käske Israelin lasten tuoda sinulle selkiää öljypuun öljyä, puserrettua ulos, valaistukseksi, joka aina pitää lampuissa sytytettynä oleman.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Moses sanoi nämät \Herran\ juhlapäivät Israelin lapsille.’ž Että teidän sukunne tietäisivät, kuinka minä olen antanut Israelin lapset asua majoissa, koska minä johdatin heitä Egyptin maalta: Minä \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Seitsemän päivää pitää teidän asuman lehtimajoissa: joka omainen on Israelissa, hänen pitää asuman lehtimajoissa,ZLVALP ? ° ± Ž 8 Ē N ­?æ7œ#ŚžAš Se joka myy asuttavan huoneen kaupungin muurin sisältä, hänellä on vapaa ehto aja’ž Se joka myy asuttavan huoneen kaupungin muurin sisältä, hänellä on vapaa ehto ajastajassa, sitä lunastaa jällensä: ja sen pitää oleman ajan, jolla hän lunastaa sen.’ž Mutta jos ei hän takaansa löydä niin paljo että hän sais sen jälleen, niin pitää sen, minkä hän myynyt on, oleman ostajan kädessä riemuvuoteen asti; niin hänen pitää oleman vapaan ja saaman omansa jälleen.’ž Niin pitää luettaman vuosiluku sittenkuin hän myi, ja annettaman hänelle, joka myi, mitä liiaksi on, että hän tulis omaisuuteensa jälleen.’ž Ja jos joku on, jolla ei yhtään lunastajaa ole, ja taitaa niin paljo matkaan saada, kuin sen lunastukseksi tarvitaan.’ž Jos sinun veljes köyhtyy, ja myy sinulle omaisuudestansa, ja hänen lähimmäinen lankonsa tulee hänen tykönsä, ja tahtoo lunastaa, niin pitää hänen lunastaman sen, minkä hänen veljensä myynyt on.’ž Ja teidän pitää koko teidän omassa maassanne antaman maan lunastettaa.’ž Sentähden ei teidän pidä maata peräti myymän; sillä maan on minun, ja te olette muukalaiset ja vieraat minun edessäni.’ž Ja teidän pitää kylvämän kahdeksantena vuonna, ja vanhasta vuoden kasvusta syömän yhdeksänteen vuoteen asti, niin että te syötte vanhasta uutiseen asti.’ž Niin minä käsken minun siunaukseni tulla kuudentena vuotena teidän ylitsenne, niin että sen pitää tekemän teille kolmen vuoden tulon.’ž Ja jos te sanotte: mitä meidän pitää syömän seitsemäntenä vuonna? katso, ei meidän pidä kylvämän, eikä vuoden tuloa kokooman.’ž Ja maan pitää antaman teille hedelmänsä, ja teillä pitää oleman kyllä syötävää, ja asuman pelkäämätä siinä.’ž Sentähden tehkäät minun säätyni ja pitäkäät minun oikeuteni, että te ne teette, ja turvallisesti asutte maassa.’ž Älkään kenkään pettäkö lähimmäistänsä, mutta pelkää sinun Jumalaas; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Sitä usiammat kuin vuodet ovat, pitää sinun korottaman hinnan, ja sen harvemmat kuin vuodet ovat, pitää sinun alentaman hinnan; sillä vuoden tulon luvun jälkeen pitää hänen myymän sinulle.’ž Vaan riemuvuoden luvun jälkeen pitää sinun ostaman lähimmäiseltäs, ja vuoden tulon jälkeen pitää hänen sinulle myymän.’ž Jos sinä jotakin myyt lähimmäiselles, taikka ostat jotakin häneltä, niin ei yhdenkään pidä pettämän veljeänsä.’ž Tämä on riemuvuosi, jona itsekunkin teistä pitää omaan saamaansa pääsemän jällensä.’ž Sillä se on riemuvuosi, se pitää pyhitettämän teiltä. Mutta teidän pitää syömän niitä kaikkia, mitä maa kantaa.’ž Sillä viideskymmenes vuosi on teidän riemuvuotenne: ei teidän pidä kylvämän, eikä leikkaaman itsestänsä kasvanutta, eikä myös hakeman niitä, mitkä ilman työtä kasvaneet ovat.’ž Ja teidän pitää sen viidennenkymmenennen vuoden pyhittämän, ja pitää kuuluttaman vapauden maassa kaikille niille, jotka siinä asuvat; sillä se on teidän riemuvuotenne: silloin pitää itsekunkin pääsemän jälleen omaan saamaansa, itsekukin omaan sukuunsa.’ž Niin sinun pitää antaman soittaa basunalla ylitse koko teidän maakuntanne, kymmenentenä päivänä seitsemäntenä kuukautena: juuri sovintopäivänä pitää teidän antaman basunan käydä yli koko teidän maakuntanne.’ž Ja sinun pitää lukeman sinulles seitsemän lepovuotta, niin että seitsemän vuotta pitää seitsemän kertaa luettaman: ja ne seitsemän lepovuoden aikaa tekee yhdeksän vuotta viidettäkymmentä.’ž Ja sinun karjalles ja eläimilles sinun maallas kaikki, mitä siinä kasvaa, pitää oleman ruaksi.’ž Mutta maan lepoa sinun pitää sentähdn pitämän, että sinun pitää siitä syömän, sinun palvelias ja piikas, niin myös päivämiehes, huonekuntaises, ja muukalaiset sinun tykönäs.’ž Ja mitä itsestänsä kasvaa laihostas, ei sinun pidä leikkaaman, ja viinamarjoja, jotka ilman sinun työtäs ovat kasvaneet, ei sinun pidä noukkiman; sillä se on maan lepovuosi.ŪLVALG¬DV ė F Č y č {    ·Ky”Ź=£ š» Sillä Israelin lapset ovat minun palveliani; he ovat minun palveliani, jotka’ž Sillä Israelin lapset ovat minun palveliani; he ovat minun palveliani, jotka minä olen Egyptin maalta johdattanut ulos: Minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Jos ei hän näin lunasta itsiänsä, niin hänen pitää ilovuonna vapaana käymän ulos lapsinensa.’ž Ja pitää hänen palkkansa myös siihen luettaman vuosi vuodelta, ja ei hänen pidä ankaruudella häntä hallitseman sinun edessäs.’ž Mutta jos harvat vuodet ovat ilovuoteen, niin laskekaan lukua hänen kanssansa ja hänen pitää vuotten jälkeen antaman lunastuksensa.’ž Ja jos vielä monta vuotta on ilovuoteen, niin hänen pitää sitä enemmän antaman lunastuksestansa, senjälkeen kuin hän ostettu on.’ž Ja hänen pitää lukua laskeman ostajansa kanssa, siitä vuodesta kuin hän myi itsensä ilovuoteen asti, ja raha pitää luettaman vuoden luvun jälkeen, sittekuin hän myytiin, ja kaiken sen ajan palkka pitää siihen luettaman:’ž Eli hänen setänsä eli setänsä poika lunastakaan hänen, taikka joku hänen lähimmäisestä suvustansa, eli jos hän itse taitaa niin paljo matkaan saada, niin pitää hänen lunastaman itsensä.’ž Niin pitää hänellä oikeus oleman lunastettaa jälleen sittekuin hän myyty on, että joku hänen veljistänsä pitäis hänen lunastaman jällensä;’ž Jos muukalainen eli huonekuntainen hyötyy sinun tykönäs, ja sinun veljes köyhtyy hänen tykönänsä, niin että hän myy itsensä muukalaiselle, joka huonekuntainen sinun tykönäs on, eli jollekulle muukalaisen suvusta,’ž Ja pitäkäät heitä omananne, ja teidän lapsillenne teidän jälkeenne ijankaikkiseksi perimiseksi, ja niiden pitää oleman teidän orjanne; mutta veljenne Israelin lapset ei pidä toinen toistansa ankarasti hallitseman.’ž Ja huonekuntalaisilta, jotka muukalaiset ovat teidän seassanne, pitää teidän ne ostaman, ja heidän suvuiltansa, jotka he teidän tykönänne teidän maassanne synnyttäneet ovat: ja ne pitää teidän omanne oleman.’ž Jos tahdot pitää orjaa ja piikaa, niin sinun pitää ostaman ne pakanoilta, jotka teidän ympärillänne ovat.’ž Ei sinun pidä ankarasti heitä hallitseman, vaan pelkäämän sinun Jumalaas.’ž Sillä he ovat minun palveliani, jotka minä Egyptin maalta johdattanut olen: sentähden ei pidä heitä orjan tavalla myytämän.’ž Silloin pitää hänen käymän ulos vapaana sinun tyköäs lapsinensa, ja pitää tuleman sukunsa tykö jälleen, ja isäinsä saaman päälle.’ž Mutta hänen pitää oleman sinun tykönäs niinkuin päivämiehen, eli huonekuntaisen, palvellen sinua riemuvuoteen asti.’ž Jos veljes köyhtyy sinun tykönäs, ja myy itsensä sinulle, niin ei sinun pidä häntä pitämän niinkuin orjaa.’ž Sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne, joka teidän johdatin Egyptin maalta, antaakseni teille Kanaanin maan, ja ollakseni teidän Jumalanne.’ž Ei sinun pidä antaman rahaas hänelle korolle, eikä antaman viljaas kasvulle.’ž Ja ei sinun pidä ottaman korkoa eli voittoa häneltä; vaan pelkää sinun Jumalaas, että sinun veljes sais elää sinun kanssas.’ž Jos veljes köyhtyy ja tulee voimattomaksi tykönäs, niin sinun pitää pitämän hänen ylös, niinkuin muukalaisen, taikka huonekuntaisen, että hän eläis sinun kanssas.’ž Mutta maata heidän kaupunkeinsa ympäriltä ei pidä myytämän; sillä se on heidän saamansa ijankaikkisesti.’ž Se joka jotakin lunastaa Leviläisiltä, hänen pitää siitä luopuman ilovuonna, olkoon se ostettu huone eli omaisuus kaupungissa, jossa hän asunut on; sillä huoneet Leviläisten kaupungeissa ovat heidän omaisuutensa Israelin lasten seassa.’ž Leviläisten kaupungit ja huoneet kaupungeissa, joissa heidän tavaransa ovat, saavat he aina lunastaa.’ž Mutta jos huone on maan kylässä, kussa ei yhtään muuria ympärillä ole, niin se pitää luettaman peltomaaksi: se lunastetaan ja tulee ilovuotena vapaaksi.’ž Ja jos ei hän lunasta sitä koko ajastajassa, niin pitää ostajan sen huoneen kaupungin muurin sisältä pitämän ijankaikkisesti ja hänen sukunsa, ja ei pidä vapaaksi tuleman ilovuotena.LVAL&׎*y ¾ _ Õ L ö „ ? h ( ¢¶ū…†ŁCõ‰¼ĖI Niin minä myös hirmuisuudessa vaellan teitä vastaan, ja minä r’ž Niin minä myös hirmuisuudessa vaellan teitä vastaan, ja minä rankaisen teitä seitsemän kertaa enemmin, teidän synteinne tähden,’ž Ja jollette vielä sitte kuule minua, mutta vaellatte minua vastaan,’ž Ja minä hukutan teiltä leivän aineen, niin että yhdessä pätsissä kymmenen vaimoa leipänne kypsentävät, ja punnitsevat leipänne vaalla: ja syötyänne ette tule ravituksi.’ž Ja saatan päällenne kostomiekan, joka minun liittoni pitää kostaman, että te kokootte teitänne teidän kaupunkeihinne: sitte minä lähetän teidän sekaanne ruttotaudin, ja annan teitä vihamiestenne käteen.’ž Niin minä myös käyn teitä vastaan, ja lyön teitä vielä seitsemän kertaa enemmin, teidän synteinne tähden.’ž Jollette vielä niillä anna kuritettaa teitänne, mutta käytte minua vastaan,’ž Ja lähetän teidän sekaanne metsän pedot syömään lapsianne, ja karjaanne raatelemaan, ja vähentämään teitä, ja teidän tienne pitää autioksi tuleman.’ž Ja jos te vielä minua vastaan vaellatte, ettekä tahdo kuulla minua, niin minä vielä sitte lisään rangaistuksen teidän päällenne seitsemän kertaa, teidän synteinne tähden.’ž Ja teidän voimanne pitää hukkaan kulutettaman, niin ettei teidän maanne kasvoansa anna, eikä puut maalla hedelmäänsä anna.’ž Ja minä särjen teidän ylpeytenne uppiniskaisuuden, minä teen teidän toivonne niinkuin raudan, ja teidän maanne niinkuin vasken.’ž Jollette vielä sittekään kuule minua, niin minä lisään sen seitsemän kertaa, rangaistakseni teitä synteinne tähden.’ž Ja minä asetan kasvoni teitä vastaan, ja te lyödään vihamiehiltänne, ja ne pitää hallitseman teitä, jotka teitä vihaavat, teidän pitää myös pakeneman, koska ei kenkään teitä aja takaa.’ž Niin minä teen teille nämät: minä rankaisen teitä vavistuksella, kuivataudilla, ja poltetaudilla, josta kasvonne raukeevat ja ruumiinne nääntyvät: ja teidän pitää siemenenne kylvämän turhaan, ja teidän vihollistenne pitää syömän sen.’ž Vaan suututte säätyihini, ja teidän sielunne hyljää minun oikeuteni, ettekä tee kaikkia minun käskyjäni, ja rikotte minun liittoni,’ž Mutta jos ette kuule minua, ettekä tee kaikkia näitä käskyjä,’ž Sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne, joka johdatin teidät ulos Egyptin maalta, ettei teidän pitänyt oleman heidän orjansa. Minä olen taittanut poikki ikeenne vehmerän, ja olen antanut tiedän käydä pystyällä.’ž Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja teidän pitää oleman minun kanssani.’ž Ja minä panen asumasiani teidän keskellenne, ja minun sieluni ei hyljää teitä.’ž Ja te saatte syödä sitä vanhaa, joka vanhenee, ja vanhat te hylkäätte uuden tähden.’ž Ja minä käännän minuni teidän puoleenne, ja teen teidät hedelmälliseksi ja lisään teitä, ja vahvistan minun liittoni teidän kanssanne.’ž Viisi teistä karkottaa sata, ja sata teistä karkottaa kymmenentuhatta, ja teidän vihollisenne pitää kaatuman teidän edessänne miekkaan.’ž Teidän pitää vihollisianne ajaman takaa, ja heidän pitää kaatuman miekkaan teidän edessänne.’ž Ja minä annan rauhan teidän maallenne, ja te saatte levätä, ja ei kenkään teitä peljätä, ja minä ajan pahat pedot teidän maaltanne pois, ja miekan ei pidä käymän teidän maanne lävitse.’ž Ja riihen aika ulottuu viinan uutiseen asti, ja viinan uutinen ulottuu toukoaikaan asti, ja teillä pitää oleman leipää viljalta, ja saatte asua levollisesti teidän maassanne.’ž Niin minä annan teille sateen ajallansa, ja maa antaa kasvunsa, ja kedon puut antavat hedelmänsä.’ž Jos te säädyissäni vaellatte, ja minun käskyni kätkette, ja teette ne,’ž Pitäkäät minun sabbatini, ja peljätkäät minun pyhyyttäni: Minä olen \Herra\.’ž Ei teidän pidä tekemän teillenne epäjumalia, ei kuvia, eikä myös patsaita pystyttämän teillenne, eikä myös yhtään merkkikiveä paneman teidän maallanne, kumartaaksenne niitä; sillä minä olen \Herra\ teidän Jumalanne.zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ć£„eF'鏫ŒmN/ńŅ³”uV7łŚ»œ}^? āƤ…fG( źĖ¬nO0ņÓ“•vW8ķ˜Z@» ģ˜I@» ė˜ M@» ź˜ p@ŗ é˜ J@ŗ č˜ |@ŗ ē˜ ”@ŗ ę˜N@ŗ å˜L@ŗ ä˜J@ŗ ć˜k@ŗ ā˜M@ŗ į˜Œ@ŗ ą˜³@ŗ ߘ4@ŗ Ž˜6`@ŗ Ż˜5Ā@ŗ ܘ4S@ŗ Ū˜3æ@ŗ Ś˜2 @ŗ Ł˜1j@ŗ Ų˜0'@ ŗ ט/W@ ŗ ֘.d@ ŗ ՘-²@ ŗ Ō˜,œ@ ŗ Ә+M@ŗ Ņ˜*¢@ŗ ј)J@ŗ Š˜( @ŗ Ļ˜'P@ŗ Ī˜&Ŗ@ŗ Ķ˜%N@ŗ Ģ˜$¬@ŗ Ė˜#L@ŗ Ź˜"¦@!¹ ɘ!J@ ¹ Ș µ@¹ Ē˜Q@¹ ʘ§@¹ ŘM@¹ ʦ@¹ ƘM@¹ Ā˜£@¹ Į˜X@¹ Ą˜Ø@¹ æ˜O@¹ ¾˜Ō@¹ ½˜K@¹ ¼˜č@¹ »˜Q@¹ ŗ˜Ś@¹ ¹˜Q@¹ ø˜f@¹ ·˜!€’ž Naphtalista, Ahira Enan poika.9 ¶˜$@¹ µ˜ #@ ¹ “˜ '@ ¹ ³˜ '@ ¹ ²˜ `@ ¹ ±˜ $@ ¹ °˜&@¹ Ƙ(@¹ ®˜+@¹ ­˜s@¹ ¬˜f@¹ «˜•@¹ Ŗ˜¢@¹ ©˜¼@¹ ؘ"`@¹ §˜!¤@ø ¦˜ x@ø „˜V@ø ¤˜y@ø £˜w@ø ¢˜ @ø ”˜Ē@ø  ˜¢@ø Ÿ˜d@ø ž˜@ø ˜Ā@ø œ˜c@ø ›˜©@ ø š˜b@ ø ™˜ŗ@ ø ˜˜æ@ ø —˜c@ ø –˜Ų@ø •˜ž@ø ”˜’@ø “˜ b@ø ’˜ l@ø ‘˜ c@ø ˜ ¤@ø ˜ ]@ø Ž˜Ö@ø ˜«@· Œ˜œ@· ‹˜©@· Š˜D@· ‰˜¶@· ˆ˜@· ‡˜'@· †˜.@· …˜-›@· „˜,ž@· ƒ˜+ę@· ‚˜*£@ · ˜)Ų@ · €˜(@ · ˜'‡@ · ~˜&S@ · }˜%š@· |˜$ń@· {˜# @· z˜"“@· y˜!Š@· x˜ e@· w˜_@· v˜˜@· u˜:@· t˜‚@µ QLVALĘ.Ļją M ­ ¼ " Ļ H » ć@Z\Į1 {ŁŲ<‘ Mutta jos se on kuudenkymmenen vuotinen eli sen päälle, ja miehenpuoli, pitää sinun’ž Mutta jos se on kuudenkymmenen vuotinen eli sen päälle, ja miehenpuoli, pitää sinun arvaaman hänen viiteentoistakymmeneen sikliin, mutta vaimonpuolen kymmeneen sikliin.’ž Jos se on kuukautinen viidenteen vuoteen asti, ja on miehenpuoli, pitää sinun sen arvaaman viiteen hopeasikliin, mutta vaimonpuolen kolmeen hopeasikliin.’ž Mutta viiden vuotisesta kahdenkymmenen vuotiseen asti, jos se on miehenpuoli, niin pitää sinun arvaaman kahteenkymmeneen sikliin, vaan vaimonpuolen kymmeneen sikliin.’ž Mutta vaimonpuolen pitää sinun arvaaman kolmeenkymmeneen sikliin.’ž Niin pitää tämän oleman sinun arvios: Kahdenkymmenen vuotisen miehenpuolen kuuteenkymmeneen vuoteen asti, pitää sinun arvaaman viiteenkymmeneen hopeasikliin, pyhän siklin jälkeen.’ž Puhu Israelin lapsille ja sano heille: Jos joku tekee jonkun erinomaisen lupauksen, niin pitää ne sinun arvios jälkeen oleman \Herran\ omat.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Nämät ovat ne säädyt ja oikeudet ja käskyt, jotka \Herra\ antoi itsensä ja Israelin lasten vaiheelle, Sinain vuorella, Moseksen käden kautta.’ž Ja minä muistan ensimäisen liittoni heistä, koska minä johdatin heidät Egyptin maalta pakanain silmäin edestä, ollakseni heidän Jumalansa: minä \Herra\.’ž Ja vaikka he vielä vihollistensa maalla ovat, en minä kuitenkaan ole heitä hyljännyt, ja en heitä niin kurittanut, että minä olisin heidän peräti hukuttanut, ja minun liittoni heidän kanssansa tyhjäksi tehnyt; sillä minä olen \Herra\ heidän Jumalansa.’ž Joka heiltä jätetty on, ja sille kelpaa lepopäivänsä, niinkauvan kuin se autiona on heiltä, ja heidän pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa, että he hylkäsivät minun oikeuteni, ja heidän sielunsa on kuoittanut minun säätyjäni.’ž Ja minä muistan minun liittoni Jakobin kanssa, niin myös minun liittoni Isaakin kanssa, ja myös minun liittoni Abrahamin kanssa muistan minä, muistan myös maan,’ž Sentähden minä myös vaellan heitä vastaan ja vien heitä vihollistensa maalle, että edes silloin heidän ympärileikkaamatoin sydämensä nöyryyttäis itsensä; silloin myös heidän pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa.’ž Silloin pitää heidän tunnustaman pahat tekonsa ja isäinsä pahat teot, joilla he ovat minun mieleni rikkoneet, ja vaeltaneet minua vastaan.’ž Ne kuin jäävät teistä, pitää vaipuman pahuudessansa, teidän vihollistenne maalla. Ja isäinsä pahoissa teoissa pitää teidän vaipuman.’ž Ja teidän pitää hukkuman pakanain seassa, ja vihollisten maa pitää teitä syömän.’ž Ja heidän pitää lankeeman toinen toisensa päälle, niinkuin miekan edestä, vaikka ei yksikään karkota heitä, ja ette tohdi nousta vihamiehiänne vastaan.’ž Ja niille, jotka jäävät teistä, teen minä vapisevan sydämen heidän vihollistensa maalla, niin että kapisevan lehden ääni karkottaa heitä, ja pitää pakeneman sitä niinkuin miekkaa, ja pitää kaatuman siinä, kussa ei kenkään heitä aja takaa.’ž Niinkauvan kuin se autiona on, saa hän levätä, ettei hän saanut pyhää pitää, silloin koska teidän piti hänen pyhäänsä antaman pitää, koska te asuitte siellä.’ž Silloin kelpaa maalle hänen leponsa, niinkauvan kuin hän autiona on, ja te olette vihollisten maalla. Ja silloin vasta maa lepää ja pyhää pitää.’ž Ja hajoitan teitä pakanain sekaan, ja vedän ulos miekan teidän jälkeenne, ja maanne pitää tuleman kylmille ja kaupunkinne kukistetuksi.’ž Ja minä tahdon hävittää maan, niin että vihollisenne, jotka siinä asuvat, pitää siitä hämmästymän.’ž Ja teen kaupunkinne autioiksi ja kirkkonne hävitän, enkä myös teidän lepytyshajuanne haista.’ž Ja minä kukistan teidän kukkulanne ja hävitän teidän kuvanne, ja panen teidän raatonne epäjumalainne raatoin päälle, ja minun sieluni kuoittaa teitä.’ž Että teidän pitää syömän poikainne ja tytärtenne lihaa,ŅLVAL*Ķ)Ę Z ų f Č š  Ī  ² ¦äc’]–v’†0ø Ei pidä kysyttämän, jos se on hyvä eli paha, eikä myös pidä sitä vaihetettaman.’ž Ei pidä kysyttämän, jos se on hyvä eli paha, eikä myös pidä sitä vaihetettaman. Jos joku vaihettaa sen, niin pitää ne molemmat oleman pyhät, ja ei lunastettaman.’ž Ja kaikki kymmenykset karjasta, ja lampaista, ja kaikista kuin vitsan alla käy, ne ovat pyhät kymmenykset \Herralle\.’ž Jos joku tahtoo lunastaa kymmenyksensä, hänen pitää antaman viidennen osan lisäksi.’ž Kaikki maan kymmenykset, sekä maan siemenestä että puiden hedelmistä, ovat \Herran\, ja pitää oleman pyhät \Herralle\.’ž Kaikkea kirottua, joka kiroukseen annetaan ihmisistä, ei pidä lunastettaman, vaan hän pitää totisesti kuoletettaman.’ž Kuitenkin kaikkea valallisella lupauksella eroitettua, jota joku valallisesti lupaa \Herralle\ kaikesta mitä hänellä on, joko se olis ihminen, eläin eli perintöpelto, ei sitä pidä myytämän eli lunastettaman; sillä kaikki valallisella lupauksella eroitettu on kaikkein pyhin \Herralle\.’ž Jos jotakin saastaista on eläinten seassa, niin se pitää lunastettaman sinun arvios jälkeen, ja siihen lisäksi annettaman viides osa; jos ei sitä lunasteta, niin se myytäkään sinun arvios jälkeen.’ž Mutta eläinten esikoista, joka esikko-oikeuden jälkeen \Herran\ oma muutoinkin on, ei pidä kenenkään pyhittämän, olkoon härkä eli lammas; sillä se on \Herran\.’ž Kaikki sinun arvios pitää tapahtuman pyhän siklin jälkeen; mutta sikli tekee kaksikymmentä geraa.’ž Mutta ilovuonna pitää sen tuleman hänen omaksensa jälleen, jolta hän sen ostanut on, että se oli hänen perintösaamansa maalla.’ž Niin pitää papin laskeman hänen edessänsä sen hinnan sinun arvios jälkeen, ilovuoteen asti, ja hänen pitää sen samana päivänä antaman ulos, sinun arvios jälkeen, että se \Herralle\ pyhä olis;’ž Jos joku sen pellon, jonka hän ostanut on, joka ei ole hänen perintömaansa, pyhittää \Herralle\,’ž Vaan se pelto, koska se ilovuonna tulee vapaaksi, pitää oleman pyhä \Herralle\, niinkuin valallisella lupauksella eroitettu pelto, ja pitää oleman papin perintösaama.’ž Jos ei hän tahdo lunastaa peltoa, mutta myy sen toiselle, niin ei pidä sitä enää lunastettaman.’ž Jos se joka pellon pyhittänyt on, tahtoo sen todella lunastaa jälleen, niin pitää hänen antaman viidettä osaa enemmän rahaa, kuin se sinulta arvattu on, ja niin pitää se hänen oleman.’ž Jos hän on pyhittänyt peltonsa ilovuoden jälkeen, niin papin pitää lukeman hänelle rahan vuoden luvun jälkeen, kuin takaperin on ilovuoteen asti, ja se pitää sinun arviostas vähennettämän.’ž Vaan jos hän pyhittää peltonsa ilovuodesta alkain, niin pitää sen maksaman sinun arvios jälkeen.’ž Jos joku pyhittää \Herralle\ kappaleen peltoa perintömaastansa, niin pitää sinun se arvaaman sen jälkeen, kuin siihen kylvetään; jos siihen kylvetään homer ohria, niin pitää sen maksaman viisikymmentä hopeasikliä.’ž Mutta jos pyhittänyt tahtoo lunastaa huoneensa, niin pitää hänen antaman viidennen osan enemmän rahaa, kuin sinun arvios on, ja niin pitää se hänen oleman.’ž Ja jos joku pyhittää huoneensa \Herralle\ pyhäksi, niin pitää papin arvaaman sen, jos se on hyvä eli paha: ja papin arviossa pitää sen pysymän.’ž Jos joku kuitenkin tahtoo lunastaa sen, hänen pitää antaman viidennen osan sinun arvios päälle.’ž Ja papin pitää arvaaman sen, jos se on hyvä eli paha: sen pitää pysymän sinun arviossas, joka pappi olet.’ž Jos se eläin on saastainen, jota ei saada uhrata \Herralle\, niin pitää se vietämän papin eteen,’ž Ei pidä sitä vaihetettaman eli muutettaman hyvä pahaan, eli paha hyvään. Jos joku kumminkin vaihettaa yhden eläimen toiseen, niin pitää he molemmat oleman pyhät.’ž Jos se on karjasta, jota \Herralle\ uhrataan, kaikki mitä \Herralle\ annetaan, se on pyhä.’ž Ja jos hän on ylen köyhä senkaltaiseen arvioon, niin pitää hänen menemän papin eteen, ja papin pitää arvaaman hänen. Sen jälkeen, kuin se, joka lupauksen tehnyt on, voi matkaan saada, pitää papin hänen arvaaman.8LVAL" äB­ G Ō ©  [ 7 × ° ‰ f B Ü ‹ ± ` x-Y b gt'€/z0Š Manassen lapset polvilukunsa, sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattai’ž Manassen lapset polvilukunsa, sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan menemään kelpasivat,’ž Luetut Ephraimin sukukuntaan olivat neljäkymmentätuhatta ja viisisataa.’ž Josephin lapset: Ephraimin lapsista polvilukunsa, sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemään kelvolliset,’ž Luetut Sebulonin sukukuntaan, seitsemänkuudettakymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Sebulonin lasten polviluku, heidän sukuinsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemään kelvolliset,’ž Luetut Isaskarin sukukuntaan, neljäkuudettakymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Isaskarin lasten polviluku, heidän sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemään kelvolliset,’ž Luetut Juudan sukukuntaan, neljäkahdeksattakymmentä tuhatta ja kuusisataa.’ž Juudan lasten polviluku, heidän sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemään kelvolliset,’ž Luetut Gadin sukukuntaan, viisiviidettäkymmentä tuhatta, kuusisataa ja viisikymmentä.’ž Gadin lapset ja heidän polvilukunsa, sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemään kelvolliset,’ž Luetut Simeonin sukukuntaan, yhdeksänkuudettakymmentä tuhatta ja kolmesataa.’ž Simeonin lapset ja heidän polvilukunsa, sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, luetut nimenomattain mies mieheltä, kaikki miehenpuoli kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemään kelvolliset,’ž Luetut Rubenin sukukuntaan, kuusiviidettäkymmentä tuhatta ja viisisataa.’ž Rubenin Israelin esikoisen lapset olivat heidän polviluvuissansa, sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain, mies mieheltä kaikki miehenpuoli, kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki kelvolliset sotaan menemään,’ž Niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle, niin luki hän heitä Sinain korvessa.’ž Ja he kokosivat kaiken kansan, ensimäisenä päivänä toisella kuulla, jotka luettelivat polvilukunsa, sukukuntainsa, ja isäinsä huonetten jälkeen: nimenomattain, kahdenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, mies mieheltä.’ž Niin Moses ja Aaron ottivat miehet tykönsä, jotka nimeltänsä nimitetyt olivat,’ž Nämät olivat kutsutut kansan seasta, isäinsä sukuin esimiehet, jotka olivat Israelin tuhanten päät.’ž Gadista, Eliasaph Deguelin poika;’ž Asserista, Pagiel Okranin poika;’ž Danista, Ahieser Ammi Saddain poika;’ž BenJaminista, Abidan Gideonin poika;’ž Josephin pojista: Ephraimista, Elisama Ammihudin poika; Manassesta, Gamliel Pedatsurin poika;’ž Sebulonista, Eliab Helonin poika;’ž Isaskarista, Netaneel Suarin poika;’ž Juudasta, Nahesson Amminadabin poika;’ž Simeonista, Selumiel Suri-Saddain poika;’ž Ja nämät ovat niiden päämiesten nimet, jotka teidän kanssanne seisoman pitää: Rubenista, Elitsur Zedeurin poika;’ž Ja teidän kanssanne pitää oleman yksi mies jokaisesta sukukunnasta, joka on isänsä huoneen päämies.’ž Kahdenkymmenen vuotiset ja sen ylitse, kaikki jotka kelpaavat lähtemään sotaan Israelissa: lukekaat heitä heidän joukkonsa jälkeen, sinä ja Aaron.’ž Lukekaat koko Israelin lasten joukko, heidän sukunsa, ja heidän isäinsä huonetten jälkeen, ja heidän nimeinsä luvun jälkeen, kaikki miehenpuoli, mies mieheltä,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle Sinain korvessa, seurakunnan majassa, ensimäisenä päivänä toisena kuukautena, toisena vuonna jälkeen, sittekuin he olivat lähteneet Egyptin maalta, ja sanoi:’ž Nämät ovat ne käskyt, jotka \Herra\ antoi Moseksen kautta Israelin lapsille, Sinain vuorella.čLVAL “ŗĄ Ö 4 ē K ™ 5 Ž · M C„1oŪ(œOäšNlš¦6 Hänen viereensä pitää Simeonin sukukunnan itsensä sio’ž Hänen viereensä pitää Simeonin sukukunnan itsensä sioittaman: heidän päämiehensä Selumiel Suri Saddain poika,’ž Ja hänen joukkonsa luetut, kuusiviidettäkymmentä tuhatta ja viisisataa.’ž Etelän puolelle pitää Rubenin itsensä sioittaman lippunsa ja joukkonsa kanssa, heidän päämiehensä Elitsur Sedeurin poika,’ž Kaikki Juudan leirissä luetut, satatuhatta ja kuusiyhdeksättäkymmentä tuhatta ja neljäsataa, heidän joukoissansa: heidän pitää ensinnä vaeltaman.’ž Ja hänen joukkonsa luetut, seitsemänkuudettakymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Senjälkeen Sebulonin sukukunta ja heidän päämiehensä Eliab Helonin poika,’ž Ja hänen joukkonsa luetut, neljäkuudettakymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Hänen viereensä pitää Isaskarin sukukunnan itsensä sioittaman: heidän päämiehensä Netaneel Zuarin poika,’ž Ja hänen joukkonsa luetut, neljäkahdeksattakymmentä tuhatta ja kuusisataa.’ž Etiselle puolelle itään päin pitää Juudan lippunsa ja joukkonsa kanssa itsensä sioittaman: heidän päämiehensä Nahesson Amminadabin poika,’ž Israelin lapset pitää itsensä sioittaman, jokainen lippunsa ja merkkinsä alle, isäinsä huoneen jälkeen: sille kohdalle ympäri seurakunnan majaa pitää heidän itsensä sioittaman.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Ja Israelin lapset tekivät sen: kaikki mitä \Herra\ Mosekselle käskenyt oli, niin he tekivät.’ž Mutta Leviläiset pitää sioittaman itsensä todistuksen majan ympärille, ettei viha tulisi Israelin lasten joukon päälle. Sentähden pitää Leviläisten pitämän vaarin todistuksen majan vartiosta.’ž Israelin lapset pitää sioittaman itsensä kukin leirinsä ja joukkonsa lipun tykö.’ž Ja kuin matkustetaan, silloin pitää Leviläisten ottaman majan alas, ja koska joukko itsensä sioittaa, pitää heidän paneman sen ylös. Jos joku muukalainen lähestyy sitä, sen pitää kuoleman.’ž Mutta sinun pitää asettaman Leviläiset todistuksen majan palvelukseen, ja kaikkein sen astiain päälle, ja kaikkein mitkä sen omat ovat. Heidän pitää kantaman majan, ja kaikki sen astiat, ja heidän pitää ottaman vaarin siitä, ja sioittaman itsensä majan ympärille.’ž Ei kuitenkaan pidä sinun lukeman Levin sukukuntaa, eli ottaman heistä päälukua, Israelin lasten seassa;’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Mutta Leviläiset heidän isäinsä sukukunnan jälkeen ei olleet heidän lukuunsa luetut.’ž Ja olivat kaikki luetut, kuusi kertaa satatuhatta ja kolmetuhatta ja viisisataa ja viisikymmentä.’ž Ja olivat kaikki yhteen luetut Israelin lapset, heidän isäinsä huonetten jälkeen, kahdestakymmenestä vuodesta ja sen ylitse, kaikki jotka olivat sotaan kelvolliset Israelissa,’ž Nämät ovat ne luetut, jotka Moses ja Aaron ja kaksitoistakymmentä Israelin päämiestä lukivat, joista aina yksi oli jokaisen heidän isänsä huoneen ylitse.’ž Luetut Naphtalin sukukuntaan, kolmekuudettakymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Naphtalin lasten polviluku, heidän sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan kelpasivat,’ž Luetut Asserin sukukuntaan, yksiviidettäkymmentä tuhatta ja viisisataa.’ž Asserin lasten polviluku, heidän sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan kelpasivat,’ž Luetut Danin sukukuntaan, kaksiseitsemättäkymmentä tuhatta ja seitsemänsataa.’ž Danin lasten polviluku, heidän sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki ne jotka sotaan menemään kelpasivat,’ž Luetut BenJaminin sukukuntaan, viisineljättäkymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž BenJaminin lasten polviluku, heidän sukunsa ja isäinsä huonetten jälkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan menemään kelpasivat,’ž Luetut Manassen sukukuntaan, kaksineljättäkymmentä tuhatta ja kaksisataa.ÆLVAL"³jo° 1 ļ † < ļ „  › J Ś ‘ @ öVœ9t ­?kDņmŽhŚ“ Katso, minä otin Leviläiset Israelin lapsista kaikkein esikoisten edestä, jotka ensisti’ž Katso, minä otin Leviläiset Israelin lapsista kaikkein esikoisten edestä, jotka ensisti äitinsä kohdun avaavat Israelin lasten seassa, niin että Leviläisten pitää oleman minun.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle sanoen:’ž Mutta Aaronin poikinensa pitää sinun asettaman pitämään vaaria pappeudestansa. Ja jos joku muukalainen siihen lähestyy, sen pitää kuoleman.’ž Ja sinun pitää antaman Aaronille ja hänen pojillensa Leviläiset; he ovat niille lahjaksi annetut Israelin lapsista.’ž Ja tallella pitämään kaikki seurakunnan majan astiat, ja ottamaan vaarin Israelin lasten vartioitsemisesta, palvelemaan majan palveluksessa.’ž Ja pitämään vaarin hänen vartiostansa ja koko seurakunnan vartiosta, seurakunnan majan edessä, ja palvelemaan majan palveluksessa,’ž Tuo edes Levin sukukunta ja aseta heitä papin Aaronin eteen, palvelemaan häntä,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Mutta Nadab ja Abihu kuolivat \Herran\ edessä, koska he uhrasivat vierasta tulta \Herran\ edessä Sinain korvessa, ja ei ollut heillä poikia; mutta Eleatsar ja Itamar tekivät papin virkaa isänsä Aaronin edessä.’ž Nämät ovat Aaronin poikain nimet, jotka olivat papiksi voidellut, ja heidän kätensä täytetyt papin virkaan.’ž Ja nämät ovat Aaronin poikain nimet: Nadab esikoinen, sitälikin Abihu, Eleatsar ja Itamar.’ž Nämät ovat Aaronin ja Moseksen sukukunnat siihen aikaan koska \Herra\ puhui Mosekselle Sinain vuorella.’ž Ja Israelin lapset tekivät sen: kaiken sen jälkeen, kuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt, sioittivat he heitänsä lippuinsa alle ja matkustivat itsekukin sukukunnassansa, isäinsä huoneen jälkeen.’ž Mutta Leviläiset ei ole luetut Israelin lasten lukuun, niinkuin \Herra\ Mosekselle oli käskenyt.’ž Tämä on Israelin lasten luku heidän isäinsä huonetten jälkeen, kaikkein heidän leirinsä luettuin ja joukkoinsa kanssa: kuusisataa tuhatta ja kolmetuhatta, viisisataa ja viisikymmentä.’ž Niin että kaikki Danin leirissä luetut ovat satatuhatta, seitsemänkuudettakymmentä tuhatta ja kuusisataa. Ja heidän pitää viimeisenä vaeltaman lippunsa alla.’ž Ja hänen joukkonsa luetut, kolmekuudettakymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Sitälikin Naphtalin sukukunta, ja Naphtalin lasten päämies Ahira Enanin poika,’ž Ja hänen joukkonsa luetut, yksiviidettäkymmentä tuhatta ja viisisataa.’ž Hänen viereensä pitää Asserin sukukunnan heitänsä sioittaman, ja Asserin lasten päämies Pagiel Okranin poika,’ž Ja hänen joukkonsa luetut, kaksiseitsemättäkymmentä tuhatta ja seitsemänsataa.’ž Pohjan puolella pitää Danin sioituslippu oleman heidän joukkoinsa jälkeen, ja Danin lasten päämies Ahieser AmmiSaddain poika,’ž Kaikki Ephraimin leirissä luetut, satatuhatta, ja kahdeksantuhatta, ja sata, heidän joukoissansa. Ja heidän pitää kolmantena vaeltaman.’ž Ja hänen joukkonsa luetut, viisineljättäkymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Senjälkeen BenJaminin sukukunta: heidän päämiehensä Abidan Gideonin poika,’ž Ja hänen joukkonsa luetut, kaksineljättäkymmentä tuhatta ja kaksisataa.’ž Lähin häntä pitää Manassen sukukunnan itsensä sioittaman: heidän päämiehensä Gamliel Pedatsurin poika,’ž Ja hänen joukkonsa luetut, neljäkymmentä tuhatta ja viisisataa.’ž Lännen puolelle pitää Ephraimin itsensä sioittaman lippunsa ja joukkonsa kanssa, heidän päämiehensä Elisama Ammihudin poika,’ž Sitte pitää seurakunnan majan vaeltaman Leviläisten leirin kanssa keskileirissä, ja niinkuin he teitänsä sioittavat, niin pitää myös heidän vaeltaman, jokaisen paikassansa, lippuinsa alla.’ž Kaikki Rubenin leirissä luetut, satatuhatta, yksikuudettakymmentä tuhatta, neljäsataa ja viisikymmentä heidän joukoissansa. Ja heidän pitää toisena vaeltaman.’ž Ja heidän joukkonsa luetut, viisiviidettäkymmentä tuhatta, kuusisataa ja viisikymmentä.’ž Sitälähin Gadin sukukunta, heidän päämiehensä Eliasaph Reguelin poika,’ž Ja hänen joukkonsa luetut, yhdeksänkuudettakymmentä tuhatta ja kolmesataa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:h™z@Ą g™Ÿ@Ą f™„@Ą e™'@Ą d™1Æ@Ą c™0M@Ą b™/³@Ą a™.†@æ `™-k@æ _™,N@æ ^™+–@æ ]™*E@æ \™)@æ [™(o@æ Z™'–@æ Y™&P@æ X™%Ø@æ W™$`@æ V™#–@æ U™"…@æ T™!ž@ æ S™ ī@ æ R™—@ æ Q™§@ æ P™]@ æ O™•@æ N™Ö@æ M™ā@æ L™·@æ K™_@æ J™Ą@æ I™H@æ H™'@æ G™d@¾ F™ć@æ E™S@¾ D™3@¾ C™@¾ B™!@¾ A™ź@¾ @™ a@¾ ?™ Ä@¾ >™ ¦@¾ =™ |@¾ <™ Ą@¾ ;™”@¾ :™Š@¾ 9™Ž@ ¾ 8™@ ¾ 7™Z@ ¾ 6™„@ ¾ 5™\@ ¾ 4™4@¾ 3™3@¾ 2™2|@¾ 1™1W@¾ 0™0h@¾ /™/‚@¾ .™.@¾ -™- @¾ ,™,'@¾ +™+“@½ *™*Z@½ )™)±@½ (™(¢@½ '™'Ą@½ &™&č@½ %™%V@½ $™$š@½ #™#w@½ "™"a@½ !™!=@½  ™ —@½ ™¶@½ ™?@½ ™?@½ ™•@½ ™_@½ ™”@ ½ ™„@ ½ ™:@ ½ ™[@ ½ ™n@ ½ ™>@½ ™t@½ ™J@½ ™M@½ ™I@½ ™M@½ ™@½ ™7@½  ™ Ś@½  ™ ³@!»  ™ &@ »  ™ Ž@»  ™ v@» ™@» ™…@» ™R@» ™'@» ™Ō@» ™n@» ™]@» ™j@» ™"Å@» ’˜!c@» ž˜ ŗ@» ż˜ @» ü˜J@» ū˜Q@» ś˜I@» ł˜p@» ų˜Q@ » ÷˜€@ » ö˜Š@ » õ˜J@ » ō˜M@ » ó˜J@» ņ˜i@» ń˜B@» š˜@» ļ˜æ@» ī˜”@» OLVAL&ļbĢ  5 Į ƒ  ŗ € ü h t 5 ö@©l ”ś¤¼üZ©O› Ja olivat kaikki miehiset esikoiset, heidän nimeinsä luvun jälkeen, kuukauden vanhat ja’ž Ja olivat kaikki miehiset esikoiset, heidän nimeinsä luvun jälkeen, kuukauden vanhat ja sen ylitse luetut, kaksikolmattakymmentä tuhatta, kaksisataa ja kolmekahdeksattakymmentä.’ž Ja Moses luki, niinkuin \Herra\ hänelle käskenyt oli, kaikki Israelin lasten esikoiset.’ž Ja sinun pitää ottaman Leviläiset minulle, minä \Herra\, kaikkein Israelin lasten esikoisten edestä, ja Leviläisten karjat, kaikkein Israelin lasten karjan esikoisten edestä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle: lue kaikki esikoiset, jotka miehenpuolet ovat Israelin lasten seassa, kuukauden vanhat ja sen ylitse, ja ota heidän nimeinsä luku.’ž Kaikkein Leviläisten luku, jotka Moses ja Aaron lukivat, heidän sukukunnissansa \Herran\ sanan jälkeen, kaikki miehenpuoli, kuukauden vanha ja sen ylitse, oli kaksikolmattakymmentä tuhatta.’ž Mutta seurakunnan majan etiselle puolelle itään päin pitää Moses ja Aaron ja hänen poikansa heitänsä sioittaman, ja vartioitseman pyhän vartioita Israelin lasten puolesta. Jos joku muukalainen siihen lähestyy, sen pitää kuoleman.’ž Niin myös patsaita pihan ympärillä, ja sen jalkoja, ynnä paanuin ja köytten kanssa.’ž Ja heidän virkansa pitää oleman, vartioida majan lautoja, korennoita, patsaita ja majan jalkoja, ja kaikkia astioita, jotka sen palvelukseen tarvitaan,’ž Heidän päämiehensä pitää oleman Suriel Abihailin poika, ja pitää sioittaman heitänsä sivulle majaa, pohjan puolelle.’ž Joiden luku oli kuusituhatta ja kaksisataa, kaikki miehenpuoli, kuukauden vanha ja sen ylitse.’ž Nämät ovat Merarin sukukunnat: Mahelilaiset ja Musilaiset,’ž Mutta kaikkein Levin päämiesten ylimmäinen pitää oleman Eleatsarin papin Aaronin pojan, ylitse niiden, jotka pitävät vaarin pyhän vartioitsemisesta.’ž Ja heidän pitää vartoitseman arkkia, pöytää, kynttiläjalkaa, alttareita ja kaikkia pyhän astioita, joilla palvelusta tehdään, ja peitteitä ja kaikkia, mitä palvelukseen tarvitaan.’ž Ja heidän päämiehensä pitää oleman Elitsaphan Usielin poika.’ž Ja pitää heitänsä sioittaman etelän puolelle, sivulle majaa.’ž Kaikki miehenpuoli kuukauden vanhasta ja sen ylitse, lukuansa kahdeksantuhatta ja kuusisataa, joiden pitää pitämän vaarin pyhän vartioitsemisesta,’ž Nämät ovat Kahatin sukukunnat: Amramilaiset, Jetseharilaiset, Hebronilaiset ja Usielilaiset:’ž Ja pihan vaatteita, ja pihan oven peitettä, joka on Tabernaklin ja alttarin päällä ympäri, ja köysiä ja kaikkia, mitä sen palvelukseen tarvitaan.’ž Ja Gersonin lasten pitää vartioitseman seurakunnan majassa Tabernaklia, ja majaa, peitteitä, ja seurakunnan majan oven vaatteita,’ž Heidän päämiehensä, pitää oleman Eljasaph Laelin poika.’ž Ja Gersonilaisten sukukunnat pitää heitänsä sioittaman takapuolelle majaa, länteen päin.’ž Heidän lukunsa, kaikki miehenpuoli kuukauden vanha ja sen ylitse, ne olivat seitsemäntuhatta ja viisisataa.’ž Nämät ovat Gersonin sukukunnat: Libniläiset ja Simeiläiset.’ž Merarin pojat heidän sukukunnissansa: Maheli ja Musi. Nämät ovat Levin sukukunnat heidän isäinsä huoneen jälkeen.’ž Kahatin pojat heidän sukukunnissansa: Amram, Jetsehar, Hebron ja Usiel.’ž Mutta Gersonin poikain nimet heidän sukukunnissansa olivat Libni ja Simei.’ž Ja nämät olivat Levin pojat nimeinsä jälkeen: Gerson, Kahat ja Merari.’ž Ja Moses luki heitä \Herran\ sanan jälkeen, niinkuin hänelle oli käsketty.’ž Lue Levin pojat heidän isäinsä huoneen ja sukukuntainsa jälkeen: kaiken miehenpuolen, kuukauden vanhan ja sen ylitse, pitää sinun lukeman.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle Sinain korvessa, sanoen:’ž Sillä kaikki esikoiset ovat minun: sinä päivänä, kuin minä löin kaikki esikoiset Egyptin maalla, pyhitin minä itselleni kaikki esikoiset Israelissa, ihmisistä niin karjaan asti, että ne olisivat minun: Minä \Herra\.$LVALŁ9Ŗ(Ą i ķ n : Ž 9 ß ^ Š l¬0ŠĘe{ZRĢh Vaan ei heidän pidä menemän sinne sisälle, kats’ž Vaan ei heidän pidä menemän sinne sisälle, katsomaan pyhää, koska se peitetään, ettei he kuolisi.’ž Ei teidän pidä Kahatilaisten sukukuntain sikiöitä hävittämän Leviläisten seasta.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille sanoen:’ž Ja Eleatsarilla, papin Aaronin pojalla, pitää oleman tämä virka: toimittaa öljyä valaistukseksi, ja yrttejä suitsutukseksi, ja alinomaista ruokauhria, ja voidellusöljyä, niin että hän toimittaa koko Tabernaklin ja kaikki, mitä siinä on, pyhän ja hänen astiansa.’ž Koska Aaron ja hänen poikansa nämät toimittaneet ovat ja peittäneet pyhän ja kaikki pyhät astiat, ja leiriä siirretään, niin pitää sitte Kahatin lapset menemän ja kantaman niitä, ja ei pidä rupeeman pyhään, ettei he kuolisi. Nämät pitää oleman Kahatin lasten taakat seurakunnan majassa.’ž Ja paneman sen päälle kaikki astiat, joilla he siinä palvelevat, hiilipannut, hangot, lapiot ja maljat, ja kaikki alttarin astiat; heidän pitää myös hajoittaman sen ylitse tekasjim-nahkaisen peitteen, ja paneman korennot siallensa.’ž Heidän pitää myös käväisemän tuhan alttarilta ja hajoittaman purppuraisen vaatteen sen päälle,’ž Kaikki astiat, joilla he palvelevat pyhässä, pitää heidän ottaman ja levittämän niiden ylitse sinisen vaatteen, ja peittämän sen tekasjim-nahkaisella peitteellä, ja paneman ne korentoin päälle.’ž Niin myös pitää heidän hajoittaman kultaisen alttarin päälle sinisen vaatteen, ja peittämän sen tekasjim-nahkaisella peitteellä, ja paneman sen korennot siallensa.’ž Ja tämän ja kaikkein näiden kaluin ympäri pitää heidän paneman peitteen tekasjim-nahasta, ja paneman ne korentoin päälle.’ž Ja heidän pitää ottaman sinisen vaatteen, ja käärimän valkeuden kynttiläjalan sen sisälle, ja sen lamput, niistimet ja sammutusastiat, ja kaikki öljyastiat, joilla palvelusta siinä tehdään.’ž Ja heidän pitää hajoittaman niiden päälle tulipunaisen vaatteen, ja peittämän tekasjim-nahkaisella peitteellä, ja paneman sen korennot siallensa.’ž Niin myös pitää heidän hajoittaman näkypöydälle sinisen vaatteen, ja paneman sen päälle vadit, lusikat, maljat ja kannut, joilla ulos ja sisälle kaadetaan, ja ne alinomaiset leivät pitää sen päällä oleman.’ž Ja paneman peitteen sen päälle tekasjim-nahoista, ja hajoittamaan kokonansa sinisen vaatteen sen ylitse, ja paneman sen korennot siallensa.’ž Koska leiriä siirretään, niin pitää Aaronin poikinensa tuleman ja ottaman esiripun alas, ja käärimän todistuksen arkin siihen,’ž Ja tämä pitää oleman Kahatin poikain virka todistuksen majassa, joka kaikkein pyhin on:’ž Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, viidenkymmenen vuotiseen asti: kaikki ne jotka kelvolliset ovat sotaan menemään, seurakunnan majassa palvelusta tekemään.’ž Lue Kahatin lapset Levin poikain seasta, heidän sukukuntainsa ja isäinsä huoneen jälkeen,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Ja Moses antoi lunastusrahan Aaronille ja hänen pojillensa \Herran\ sanan jälkeen, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt.’ž Israelin lasten esikoisilta otti hän rahan, tuhannen kolmesataa ja viisiseitsemättäkymmentä sikliä: pyhän siklin jälkeen.’ž Niin otti Moses lunastusrahan niiltä, jotka ylitse olivat Leviläisten lunastetuista.’ž Ja sinun pitää antaman rahan Aaronille ja hänen pojillensa, lunastettuin edestä, jotka ylitse olivat.’ž Pitää sinun ottaman viisi sikliä joka hengeltä: pyhän siklin jälkeen pitää sinun sen ottaman; sikli maksaa kaksikymmentä geraa.’ž Mutta lunastuksen niiden kahdensadan ja kolmenkahdeksattakymmenen edestä, jotka jäävät Israelin lasten esikoisista Leviläisten luvun ylitse,’ž Ota Leviläiset kaikkein Israelin lasten esikoisten edestä, ja Leviläisten karja heidän karjansa edestä: ja Leviläisten pitää oleman minun, minä olen \Herra\.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’LVALö®ī  Ų ö ‹ . ‡ šdßIéAń[ģ]‚4ÉC Kaikkein Leviläisten luku, kuin Moses ja Aaron ynnä Israelin pää’ž Kaikkein Leviläisten luku, kuin Moses ja Aaron ynnä Israelin päämiesten kanssa lukivat, heidän sukuinsa ja isäinsä huoneen jälkeen,’ž Tämä on Merarin lasten suvun luku, jotka Moses ja Aaron lukivat, \Herran\ sanan jälkeen Moseksen kautta.’ž Ja heidän lukunsa oli, heidän sukuinsa jälkeen, kolmetuhatta ja kaksisataa.’ž Kolmenkymmenen vuotisista ja sen ylitse viidenkymmenen vuotisiin asti, kaikki sotaan menemään kelvolliset, palvelusta tekemään seurakunnan majassa.’ž Luettiin myös Merarin lapset, sukuinsa ja isäinsä huoneen jälkeen,’ž Tämä on Gersonin lasten suvun luku, joilla kaikilla oli tekemistä seurakunnan majassa, jotka Moses ja Aaron lukivat, \Herran\ sanan jälkeen.’ž Ja heidän lukunsa, heidän sukuinsa ja isäinsä huoneen jälkeen, oli kaksituhatta kuusisataa ja kolmekymmentä.’ž Kolmenkymmenen vuotisista ja sen ylitse viidenkymmenen vuotisiin asti, kaikki sotaan menemään kelvolliset, palvelusta tekemään seurakunnan majassa.’ž Niin luettiin myös Gersonin lapset, sukukuntainsa ja isäinsä huoneen jälkeen,’ž Tämä on Kahatilaisten sukukuntain luku, joilla kaikilla oli toimittamista seurakunnan majassa, jotka Moses ja Aaron lukivat, \Herran\ sanan jälkeen, Moseksen kautta.’ž Ja heidän lukunsa oli heidän sukuinsa jälkeen, kaksituhatta, seitsemänsataa ja viisikymmentä.’ž Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse viidenkymmenen vuotiseen asti, kaikki sotaan menemään kelvolliset, palvelusta tekemään seurakunnan majassa.’ž Ja Moses ja Aaron, ynnä kaiken kansan päämiesten kanssa, lukivat Kahatilaisten lapset, heidän sukuinsa ja isäinsä huoneen jälkeen,’ž Ja tämä pitää oleman Merarin lasten sukuin virka kaikissa, joista heidän pitää ottaman vaarin seurakunnan majassa, Itamarin papin Aaronin pojan käden alla.’ž Niin myös patsaat pihan ympärillä, ja jalat, ja naulat, ja köydet, kaikkein heidän astiainsa kanssa, kaiken heidän virkansa perästä: jokaiselle pitää teidän nimenomattain asettaman kuormat astioista, joista heidän pitää pitämän vaarin.’ž Tästä kuormasta pitää heidän pitämän vaarin, kaiken virkansa jälkeen seurakunnan majassa, kuin ovat majan laudat, ja korennot, ja patsaat, ja jalat,’ž Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, viidenkymmenen vuotiseen asti, pitää sinun ne lukeman, kaikki sotaan menemään kelvolliset, palvelemaan seurakunnan majassa.’ž Merarin lapset, heidän sukukuntainsa ja isäinsä huoneen jälkeen, pitää sinun myös lukeman:’ž Tämän pitää Gersonin lasten ja sukuin virka oleman seurakunnan majassa: ja heidän vartionsa pitää oleman Itamarin, papin Aaronin pojan käden alla.’ž Aaronin ja hänen poikainsa sanan jälkeen pitää kaikkein Gersonin poikain virka tehtämän, kaikki mitä heidän kantaman ja korjaaman pitää; ja teidän pitää katsoman, että he ottaisivat vaarin kaikista kuormistansa.’ž Ja pihan vaatteet, ja läpikäytävän oven vaatteen pihassa, joka käy sekä Tabernaklin että myös alttarin ympäri, ja hänen köytensä ja kaikki virkansa astiat, ja kaikki mitä heidän virassansa tarvitaan ja heidän tekemän pitää.’ž Ja heidän pitää kantaman Tabernaklin vaatteet, ja seurakunnan majan, ja hänen peitteensä, ja tekasjim-nahkaisen peitteen, joka on sen päällä, ja myös seurakunnan majan ovivaatteen,’ž Ja tämä pitää oleman Gersonilaisten sukukunnan virka, jota heidän pitää tekemän ja kantaman:’ž Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse viidenkymmenen vuotiseen asti, pitää sinun ne lukeman, kaikki ne, jotka sotaan menemään kelvolliset ovat, että heillä olis virka seurakunnan majassa.’ž Lue Gersonin lapset, heidän isäinsä huoneen ja sukukuntainsa jälkeen:’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Vaan sen teidän pitää heidän kanssansa tekemän, että he eläisivät ja ei kuolisi: jos he lähestyvät sitä kaikkein pyhimpää, niin pitää Aaronin poikinensa menemän sisälle ja asettaman itsekunkin heidän virkaansa ja taakkaansa.ĀLVALMQ*… ę l E  × –  õ„ŹåŁ–SYĪ Niin pitää papin vannottaman vaimoa kirouksen valalla, ja sanoman hänelle: \Herra\ antakoon sinun ki’ž Niin pitää papin vannottaman vaimoa kirouksen valalla, ja sanoman hänelle: \Herra\ antakoon sinun kiroukseksi ja sadatukseksi kansas keskelle, niin että \Herra\ sallii lakastua lantees ja vatsas ajettua.’ž Mutta jos sinä olet poikennut miehes tyköä, niin että sinä olet saastuttanut itses, ja joku on sinun maannut, paitsi sinun omaa miestäs,’ž Ja papin pitää vannottaman vaimoa, ja sanoman hänelle: jos ei yksikään mies ole maannut sinun kanssas, ja jos et sinä ole poikennut sinun miehes tyköä, niin ettet sinä ole itsiäs saastuttanut, niin sinun pitää vapaa oleman tästä karvaasta vedestä.’ž Ja papin pitää asettaman vaimon \Herran\ eteen, ja paljastaman vaimon pään, ja paneman sen kätten päälle muistouhrin, joka on kiivausuhri, ja papin kädessä pitää oleman ne katkerat kirousvedet.’ž Ja papin pitää ottaman pyhää vettä saviastiaan, ja tomua Tabernaklin permannosta pitää papin myös ottaman ja paneman veteen.’ž Niin pitää papin tuoman hänen edes, ja asettaman \Herran\ eteen.’ž Niin pitää miehen viemän vaimonsa papin eteen, ja viemän uhrin hänen edestänsä, kymmenennen osan ephaa ohraisia jauhoja, ja ei sen päälle öljyä vuodattaman, eikä myös pyhää savua sen päälle paneman; sillä se on kiivausuhri ja muistouhri, joka pahan teon muistuttaa.’ž Ja kiivaushenki kehoittaa hänen, että hän kiivoittelee vaimostansa, että hän on saastuttanut itsensä, eli epäluulon henki on tullut hänen päällensä, että hän on epäluulossa vaimostansa, vaikka ei hän ole saastuttanut itsiänsä,’ž Ja jos joku makaa hänen, ja se on hänen miehensä silmäin edestä salattu ja peitetty, että hän on itsensä saastuttanut, ja ei ole todistusta häntä vastaan, eikä hän ole siinä löydetty,’ž Puhu Israelin lapsille ja sano heille: jos jonkun miehen vaimo tulee ynsiäksi ja rikkoo kovasti häntä vastaan;’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Jos joku jotain pyhittää, sen pitää oleman papin omana, ja mitä joku antaa papille, sen pitää oleman myös hänen omansa.’ž Niin pitää myös kaikki ylennys kaikista, minkä Israelin lapset pyhittävät ja uhraavat papille, oleman hänen omansa.’ž Jos ei sillä ihmisellä ole sitä, jolla omaisen oikeus on, jolle se rikos maksettaa taittaisiin, niin pitää se \Herralle\ annettaman, ja oleman papin oman, paitsi sovinto-oinasta, jolla hän sovitetaan.’ž Heidän pitää tunnustaman rikoksensa, jonka he tehneet ovat, ja pitää päänänsä sovittaman vikansa, ja vielä lisäämän viidennen osan, ja antaman sille, jota vastaan he rikkoneet ovat.’ž Puhu Israelin lapsille: jos joku mies eli vaimo tekee jotakin syntiä ihmistä vastaan, niin että hän raskaasti rikkoo \Herraa\ vastaan, se sielu on vianalaiseksi itsensä saattanut.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Israelin lapset tekivät niin, ja ajoivat ne leiristä ulos: niinkuin \Herra\ oli Mosekselle sanonut, niin he tekivät.’ž Sekä miehet että vaimot pitää teidän ajaman ulos: leiristä ne pitää teidän ajaman ulos, ettei he leiriänsä saastuttaisi, kussa minä heidän keskellänsä asun.’ž Käske Israelin lapset ajaa kaikki spitaliset leiristä ulos, ja kaikki, joiden siemen vuotaa, ja kaikki ne, jotka ovat johonkuhun kuolleesen itsensä saastuttaneet.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja hän luki heidät \Herran\ sanan jälkeen Moseksen kautta, itsekunkin hänen virkaansa ja kuormaansa, ja ne, mitkä hän luki, olivat niinkuin \Herra\ Mosekselle käskenyt oli.’ž Heidän luettunsa olivat kahdeksantuhatta, viisisataa ja kahdeksankymmentä.’ž Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, viidenkymmenen vuotiseen asti, kaikki ne jotka menivät sisälle palvelusta tekemään virassansa, ja kuormaa kantamaan seurakunnan majaan, uįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„jK, īĻ™z[<žČ©ŠkL-÷Ų¹š{\&čÉŖ‹U6ųŁŗ„eF'é³”uV7Ż™?@@Å ܙ>M@Å Ū™=Ö@Å Ś™<I@Å Ł™;Œ@ Ä Ų™:€’ž Kauris syntiuhriksi,/ י9@@Ä ֙8M@Ä ՙ7Ö@Ä Ō™6K@Ä ә5Š@Ä Ņ™4€’ž Kauris syntiuhriksi,/ љ3?@Ä Š™2P@Ä Ļ™1Ö@Ä Ī™0K@Ä Ķ™/‹@Ä Ģ™.€’ž Kauris syntiuhriksi,/ Ė™-@@Ä Ź™,P@Ä ə+Ö@Ä ș*D@Ä Ē™)Ž@Ä ʙ(€’ž Kauris syntiuhriksi,/ ř'@@Ä ę&P@Ä ƙ%Ö@Ä Ā™$J@ Ä Į™#‰@ Ä Ą™"€’ž Kauris syntiuhriksi,/ æ™!@@ Ä ¾™ O@ Ä ½™Ö@ Ä ¼™D@Ä »™‡@Ä ŗ™€’ž Kauris syntiuhriksi,/ ¹™@@Ä ø™M@Ä ·™Ö@Ä ¶™D@Ä µ™‰@Ä “™€’ž Kauris syntiuhriksi,/ ³™@@Ä ²™W@Ć ±™Ö@Ä °™D@Ć ƙŽ@Ć ®™€’ž Yksi kauris syntiuhriksi,4 ­™L@Ć ¬™U@Ć «™ č@Ć Ŗ™ X@Ć ©™ s@Ć ؙ z@Ć §™ j@Ć ¦™‚@Ć „™U@Ć ¤™>@Ć £™{@Ć ¢™'@Ć ”™¹@Ć  ™Ę@Ć Ÿ™Ā@ Ć ž™]@ Ć ™I@ Ć œ™L@ Ć ›™1@ Ć š™o@Ć ™™'@Ć ˜™Ķ@Ć —™„@Ć –™Õ@Ć •™»@Ć ”™Ÿ@Ć “™g@Ć ’™§@Ć ‘™Ä@Ā ™ t@Ā ™ Ń@Ā Ž™ æ@Ā ™ „@Ā Œ™ Ü@Ā ‹™G@Ā Š™œ@Ā ‰™u@Ā ˆ™ö@Ā ‡™{@ Ā †™@ Ā …™|@ Ā „™'@ Ā ƒ™`@ Ā ‚™­@Ā ™[@Ā €™ž@Ā ™*@Ā ~™’@Ā }™€@Ā |™@Ā {™t@Ā z™™@Ā y™Ī@Ą x™‹@Ą w™ś@Ą v™Ä@Ą u™@Ą t™C@Ą s™ @Ą r™å@Ą q™ ŗ@Ą p™ q@Ą o™ '@ Ą n™ z@ Ą m™ v@ Ą l™Ė@ Ą k™ø@ Ą j™¶@Ą i™'@Ą PLVALgótō b 8 š ? ’ 2  ™ż¶ŚV—ĘRŽ Ja hänen pitää tuoman uhrinsa \Herralle\: vuosikuntaisen virheettömän karitsan polttouhriksi, v’ž Ja hänen pitää tuoman uhrinsa \Herralle\: vuosikuntaisen virheettömän karitsan polttouhriksi, vuosikuntaisen virheettömän uuhen syntiuhriksi ja vuosikuntaisen virheettömän oinaan kiitosuhriksi,’ž Tämä on eroitetun laki, koska hänen lupauksensa aika täyetty on: hän pitää tuotaman seurakunnan majan oven eteen.’ž Ja hänen pitää \Herralle\ pitämän eroituksensa päivät, ja tuoman vuosikuntaisen karitsan vikauhriksi. Ja niin pitää ne entiset päivät tyhjään raukeeman, sentähden että hänen eroituksensa tuli saastutetuksi.’ž Ja papin pitää uhraaman yhden syntiuhriksi, ja toisen polttouhriksi, ja sovittaman hänen, että hän saastutti itsensä kuolleen ruumiilla, ja niin pitää hänen pyhittämän päänsä sinä päivänä.’ž Ja kahdeksantena päivänä pitää hänen tuoman kaksi mettistä eli kaksi kyhkyläisen poikaa papin tykö, seurakunnan majan oven eteen.’ž Jos joku äkisti ja tapaturmaisesti kuolee hänen tykönänsä, niin tulee hänen eroituksensa pää saastutetuksi, ja hänen pitää ajeleman päänsä paljaaksi puhdistuspäivänänsä, seitsemäntenä päivänä pitää hänen sen ajeleman.’ž Ja kaikella eroituksensa ajalla pitää hänen \Herralle\ pyhän oleman.’ž Eikä saastuttaman itsiänsä isänsä taikka äitinsä, eikä veljensä eli sisarensa kuolleesen ruumiisen; sillä hänen Jumalansa eroitus on hänen päänsä päällä.’ž Kaikella ajalla, kuin hän \Herralle\ itsensä eroittanut on, ei pidä hänen menemän yhdenkään kuolleen ruumiin tykö,’ž Kaikella eroituksensa lupauksen ajalla ei pidä partaveitsen tuleman hänen päänsä päälle: siihenasti kuin hänen päivänsä täytetään, kuin hän oli \Herralle\ itsensä eroittanut, pitää hänen pyhän oleman, ja antaman päänsä hiukset vapaasti kasvaa.’ž Kaikella eroituksensa ajalla ei pidä hänen mitään, kuin viinapuusta tehty on, eikä viinamarjan tuumia eli kuoria syömän.’ž Hänen pitää eroittaman itsensä viinasta ja väkevästä juomasta: viinan etikkaa ja väkevän juoman etikkaa ei pidä hänen myös juoman, eikä myös kaikkea sitä, mikä on viinamarjoista vuotanut, pidä hänen juoman, eikä myös pidä hänen syömän tuoreita eikä kuivia viinamarjoja.’ž Puhu Israelin lapsille ja sano heille: jos mies eli vaimo lupaa erinomaisen lupauksen, eroittaaksensa itsensä \Herralle\,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja miehen pitää oleman viattoman siitä pahasta teosta, vaan vaimon pitää kantaman pahuutensa.’ž Eli koska epäluulon henki kehoittaa miehen kiivoittelemaan vaimostansa, että hän asettaa hänen \Herran\ eteen, niin papin pitää tekemän hänelle kaiken tämän lain jälkeen.’ž Tämä on kiivauslaki: koska joku vaimo poikkee pois miehensä tyköä ja saastuttaa itsensä,’ž Vaan jos se vaimo ei ole saastuttanut itsiänsä, vaan on puhdas, niin ei pidä sen mitään hänelle vahinkoa tekemän, vaan hänen pitää hedelmälliseksi tuleman.’ž Ja koska hän on juottanut hänen sillä vedellä, niin tapahtuu, jos hän on itsensä saastuttanut ja kaiketikin rikkonut miestänsä vastaan, että kirousvesi tulee hänen sisällänsä katkeraksi, ja hänen vatsansa ajettuu ja hänen lanteensa lakastuvat: ja sen vaimon pitää oleman kirotun kansansa seassa.’ž Ja papin pitää ottaman pivon täyden ruokauhrista hänen muistouhriksensa, ja polttaman sen alttarilla, ja sitte antaman sitä vettä vaimon juoda.’ž Ja papin pitää ottaman kiivausuhrin vaimon kädestä, ja ylentämän sen \Herran\ eteen ruokauhriksi, ja uhraaman sen alttarilla.’ž Ja pitää antaman vaimon juoda siitä katkerasta kirousvedestä, ja se kirousvesi pitää menemän hänen sisällensä katkeruudeksi.’ž Ja niin pitää papin kirjoittaman nämä kiroukset kirjaan, ja pitää taas pyyhkimän ne ulos siihen katkeraan veteen,’ž Niin menkään nyt tämä kirousvesi sinun sisällyksiis, niin että sinun vatsas ajettuu, ja sinun lantees lakastuvat. Ja vaimon pitää sanoman: amen, amen!óLVALYņS˜ Ć  Q * » Š > õ ˜ ÖW0µw" 6¼Iń “hŚ–? Siihen kultainen lusikka, joka maksoi kym’ž Siihen kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnänsä suitsutusta,’ž Toisena päivänä uhrasi Netaneel, Suarin poika, Isaskarin päämies.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Nahessonin Amminadabin pojan lahja.’ž Yksi nuori mulli, yksi oinas, yksi vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Siihen kultainen lusikka, jossa oli kymmenen sikliä kultaa, täynnänsä suitsutusta,’ž Ja hänen lahjansa oli yksi hopiavati, joka painoi sata ja kolmekymmentä sikliä, yksi hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: ne molemmat täynnänsä öljyllä sekoitettuja sämpyläjauhoja, ruokauhriksi;’ž Ensimäisenä päivänä uhrasi lahjansa Nahesson, Amminadabin poika, Juudan sukukunnasta.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: anna jokaisen päämiehen tuoda uhrinsa, itsekunkin päivänänsä alttarin vihkimiseksi.’ž Ja päämiehet uhrasivat alttarin vihkimiseksi, sinä päivänä koska se voideltu oli, ja uhrasivat lahjansa alttarin eteen.’ž Mutta Kahatin lapsille ei hän mitään antanut; sillä heillä oli pyhän virka, ja piti kantaman olallansa.’ž Neljä vaunua ja kahdeksan härkää antoi hän Merarin lapsille, heidän virkansa jälkeen, Itamarin, papin Aaronin pojan käden alla.’ž Kaksi vaunua ja neljä härkää antoi hän Gersonin lapsille, heidän virkansa jälkeen.’ž Niin otti Moses vaunut ja härjät, ja antoi ne Leviläisille.’ž Ota heiltä, että ne palvelisivat seurakunnan majan palveluksessa ja anna ne Leviläisille, itsekullekin virkansa jälkeen.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja toivat uhrinsa \Herran\ eteen: kuusi peitettyä vaunua ja kaksitoistakymmentä härkää, aina vaunun kahden päämiehen edestä; mutta härjän itsekunkin edestä, ja toivat ne majan eteen.’ž Niin uhrasivat Israelin päämiehet, jotka ylimmäiset olivat isäinsä huoneessa; sillä he olivat päämiehet sukukuntain ylitse, ja seisoivat ylimmäisessä siassa heidän seassansa, jotka luetut olivat,’ž Ja tapahtui sinä päivänä, koska Moses oli pannut Tabernaklin ylös, voiteli hän sen ja pyhitti sen, ja kaikki sen astiat, niin myös alttarin ja kaikki sen astiat: ja voiteli ne, ja pyhitti ne.’ž Ja heidän pitää paneman minun nimeni Israelin lasten päälle, ja minä tahdon siunata heitä.’ž \Herra\ ylentäköön kasvonsa sinun puolees, ja antakoon sinulle rauhan.’ž \Herra\ valistakoon kasvonsa sinun päälles, ja olkoon sinulle armollinen.’ž \Herra\ siunatkoon sinua, ja varjelkoon sinua.’ž Puhu Aaronille ja hänen pojillensa, ja sano: näin pitää teidän siunaaman Israelin lapsia, ja sanoman heille:’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Tämä on eroitetun laki, joka uhrinsa lupaa \Herralle\ eroituksensa puolesta, paitsi mitä hän muutoin taisi matkaan saattaa: niinkuin hän on luvannut, niin pitää myös hänen tekemän lupauslakinsa jälkeen.’ž Ja papin pitää ne häälyttämän häälytykseksi \Herran\ edessä. Ja se on pyhä papille, ynnä häälytysrinnan ja ylennyslavan kanssa, ja sitte eroitettu juokaan viinaa.’ž Ja papin pitää ottaman oinaan keitetyn lavan, ja yhden happamattoman kyrsän korista, ja yhden ohukaisen happamattoman kyrsän, ja paneman ne eroitetun käden päälle, sittekuin hän ajellut on eroituksensa hiukset;’ž Ja se, joka luvannut on, pitää lupauksensa pään ajeleman paljaaksi, seurakunnan majan oven edessä, ja ottaman lupauksensa pään hiukset ja heittämän ne tuleen, joka kiitosuhrin alla on.’ž Mutta oinaan hänen pitää uhraaman \Herralle\ kiitosuhriksi, ja happamattomat leivät korissa; ja papin pitää myös hänen ruokauhrinsa ja juomauhrinsa tekemän.’ž Ja papin pitää ne tuoman \Herran\ eteen ja pitää uhraaman hänen syntiuhriksensa ja polttouhriksensa.’ž Ja korin happamattomia kyrsiä sämpyläjauhoista, sekoitettuja öljyyn, ja ohukaisia happamattomia kyrsiä, öljyllä voidelluita, ja heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa:ŹLVAL!*źaG ś ŗ 3 ļ  Ź Š  · į‘QĆ©YŽCmŽT 3ę¦ Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja vi’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Gamlielin Pedatsurin pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä sämpyläjauhoja, sekoitetuita öljyllä, ruokauhriksi,’ž Kahdeksantena päivänä Manassen lasten päämies, Gamliel Pedatsurin poika.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Elisaman Ammihudin pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnänsä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä sämpyläjauhoja, sekoitetuita öljyllä, ruokauhriksi,’ž Seitsemäntenä päivänä Ephraimin lasten päämies, Elisama Ammihudin poika.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Eliasaphin Deguelin pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnänsä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä sämpyläjauhoja, sekoitetuita öljyllä, ruokauhriksi,’ž Kuudentena päivänä Gadin lasten päämies, Eliasaph Deguelin poika.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Selumielin SuriSaddain pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnänsä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä sämpyläjauhoja, sekoitetuita öljyllä, ruokauhriksi,’ž Viidentenä päivänä Simeonin lasten päämies, Selumiel SuriSaddain poika.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Elisurin Sedeurin pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa täynnänsä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä sämpyläjauhoja, sekoitetuita öljyllä, ruokauhriksi,’ž Neljäntenä päivänä Rubenin lasten päämies, Elisur Sedeurin poika.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Eliabin Helonin pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä sämpyläjauhoja, sekoitetuita öljyllä, ruokauhriksi,’ž Kolmantena päivänä Sebulonin lasten päämies, Eliab Helonin poika.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Netaneelin Suarin pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä sämpyläjauhoja, sekoitetuita öljyllä, ruokauhriksi;=LVAL·į”TĶ … Æ b " • ? j  Ż U  .į”Ho Õ/ ƒ Puhu Aaronille, ja sano hänelle: koskas lamput panet ylös, niin ’ž Puhu Aaronille, ja sano hänelle: koskas lamput panet ylös, niin pitää ne seitsemän lamppua valaiseman juuri kynttiläjalan kohdalla.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle sanoen:’ž Ja koska Moses meni seurakunnan majaan, että häntä siellä puhuteltaisiin, niin kuuli hän äänen puhuvan kanssansa armoistuimelta, joka oli todistuksen arkin päällä, kahden Kerubimin vaiheella, ja sieltä puhuteltiin häntä.’ž Ja karjan luku kiitosuhriksi oli neljä härkää kolmattakymmentä, kuusikymmentä oinasta, kuusikymmentä kaurista, kuusikymmentä vuosikuntaista karitsaa. Tämä on alttarin vihkimys koska se voideltiin.’ž Eläinten luku polttouhriksi, kaksitoistakymmentä mullia, kaksitoistakymmentä oinasta, kaksitoistakymmentä vuosikuntaista karitsaa, ja heidän ruokauhrinsa, ja kaksitoistakymmentä kaurista syntiuhriksi.’ž Ja ne kaksitoistakymmentä kultaista lusikkaa, jotka suitsutusta täynnä olivat, jokainen painoi kymmenen sikliä, pyhän siklin jälkeen, niin että luku lusikkain kullasta juoksi sata ja kaksikymmentä sikliä.’ž Niin että jokainen vati painoi sata ja kolmekymmentä sikliä hopiaa, ja jokainen malja seitsemänkymmentä sikliä, niin että kaikkein astiain hopian luku juoksi kaksituhatta ja neljäsataa sikliä, pyhän siklin jälkeen.’ž Tämä on alttarin vihkimys sinä päivänä, jona se voideltiin, johonka Israelin lasten ruhtinaat uhrasivat: kaksitoistakymmentä hopiavatia, kaksitoistakymmentä hopiamaljaa, kaksitoistakymmentä kultaista lusikkaa,’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Ahiran Enanin pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja sämpyläjauhoja, ruokauhriksi,’ž Toisenatoistakymmenentenä päivänä Naphtalin lasten päämies, Ahira Enanin poika.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Pagielin Okranin pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä öljyllä sekoitettuja sämpyläjauhoja, ruokauhriksi,’ž Ensimäisenätoistakymmenentenä päivänä Asserin lasten päämies, Pagiel Okranin poika.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on AhiEserin AmmiSaddain pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä sämpyläjauhoja, sekoitetuita öljyllä, ruokauhriksi,’ž Kymmenentenä päivänä Danin lasten päämies, AhiEser AmmiSaddain poika.’ž Ja kiitosuhriksi kaksi härkää, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. Tämä on Abidan Gideonin pojan lahja.’ž Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,’ž Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliä kultaa, täynnä suitsutusta,’ž Hänen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentä sikliä, hopiamalja, joka maksoi seitsemänkymmentä sikliä, pyhän siklin jälkeen: molemmat täynnä sämpyläjauhoja, sekoitetuita öljyllä, ruokauhriksi,’ž Yhdeksäntenä päivänä BenJaminin lasten päämies, Abidan Gideonin poika.xŹ«ŒmN/łŚ»œ}^( ź Ė ¬  W 8  ś Ū ¼  ~ _ @ !  ć Ä „ † g H ) ė Ģ ­ Ž o P 1  ó Ō µ – w X 9  ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:üŻ¾Ÿ€aB#åʧˆiJ+ ķĪƐqR3õÖ·˜yZ;Uš N@ Ź Tš Ć@Ź Sš G@Ź Rš k@Ź Qš ˆ@Ź Pš ”@Ź Oš W@Ź Nš S@Ź Mš ß@Ź Lš $b@Ź Kš #•@É Jš "R@É Iš !±@É Hš g@É Gš €@É Fš a@É Eš õ@É Dš L@É Cš G@É Bš G@É Aš @É @š K@É ?š L@É >š u@É =š v@É <š C@É ;š I@É :š j@ É 9š c@ É 8š C@ É 7š E@ É 6š „@ É 5š K@É 4š l@É 3š €@É 2š @É 1š ņ@É 0š …@É /š u@É .š ¼@É -š e@É ,š €@Č +š z@Č *š @Č )š '@Č (š Ø@Č 'š Ć@Č &š Ź@Č %š ¶@Č $š @Č #š ¶@Č "š ˜@ Č !š L@ Č  š @ Č š ļ@ Č š č@ Č š •@Č š ¹@Č š Ń@Č š '@Č š T@Č š ·@Č š Ą@Č š Ņ@Č š I@Č š ½@Ē š A@Ē š Œ@Ē š¶@Ē šu@Ē š«@Ē š'@Ē  š¶@Ē  š¦@Ē  š§@Ē  š@Ē  šN@Ē šÆ@Ē šÕ@ Ē šŽ@ Ē šc@ Ē š w@ Ē š  @ Ē š m@Ē š d@Ē š g@Ē ’™¢@Ē ž™Ö@Ē ż™6@Ē ü™'@Ē ū™¼@Ē ś™i@Ē ł™†@Å ų™&@Å ÷™Yß@Å ö™XĒ@Å õ™WĖ@Å ō™VĻ@Å ó™UŁ@Å ņ™TŌ@Å ń™S…@Å š™R€’ž Kauris syntiuhriksi,/ ļ™Q@@Å ī™PM@Å ķ™OÕ@Å ģ™NR@Å ė™Mˆ@Å ź™L€’ž Kauris syntiuhriksi,/ é™K@@ Å č™JM@ Å ē™IÕ@ Å ę™HV@ Å å™G@ Å ä™F€’ž Kauris syntiuhriksi,/ ć™E@@Å ā™DM@Å į™CÖ@Å ą™BH@Å ߙA‡@Å Ž™@€’ž Kauris syntiuhriksi,/  LVAL—Ū“~Ø  Ÿ ; Ī . · T Ę ńBōīG”ėĤīb!d Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä tällä kuulla kahden ehtoon välillä, pitää heidän sen pi’ž Neljäntenätoistakymmenentenä päivänä tällä kuulla kahden ehtoon välillä, pitää heidän sen pitämän, ajallansa: kaikkein säätyinsä ja kaikkein oikeuttensa jälkeen pitää teidän sen tekemän.’ž Israelin lasten pitää pääsiäistä pitämän määrätyllä ajallansa:’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle Sinain korvessa, toisena vuonna sittekuin he olivat lähteneet Egyptin maalta, ensimäisenä kuukautena, sanoen:’ž Mutta heidän pitää veljeinsä palveluksesta seurakunnan majassa ottaman vaarin; mutta viran töitä ei heidän pidä tekemän. Näin sinun pitää tekemän Leviläisille heidän vartiossansa.’ž Mutta viidennestäkymmenestä vuodesta pitää heidän vapaat oleman palveluksensa virasta, ja ei pidä enää palveleman.’ž Tämä on se minkä Leviläisten pitää pitämän: viidennestä vuodesta kolmattakymmentä ja sen ylitse, ovat he kelvolliset sotaan menemään ja palvelemaan seurakunnan majassa.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja sitte Leviläiset menivät seurakunnan majaan, virkaansa tekemään Aaronin ja hänen poikainsa eteen: niinkuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt Leviläisistä, niin tekivät he heille.’ž Ja Leviläiset puhdistivat itsensä, ja pesivät vaatteensa, ja niin Aaron häälytti heidät häälytykseksi \Herran\ edessä, ja sovitti heitä niin että he puhdistettiin.’ž Ja Moses ynnä Aaronin kanssa, ja koko Israelin seurakunta tekivät Leviläisille kaikki niinkuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt; niin tekivät Israelin lapset heille.’ž Ja annoin Leviläiset Aaronille ja hänen pojillensa lahjaksi Israelin lapsista, että heidän pitää seurakunnan majassa Israelin lasten virassa palveleman, ja sovittaman Israelin lapset, ettei rangaistus tulisi Israelin lasten päälle, jos he lähestyisivät pyhää.’ž Ja otin minulleni Leviläiset, kaikkein esikoisten edestä Israelin lapsista,’ž Sillä kaikki esikoiset Israelin lapsista ovat minun, sekä ihmisistä että eläimistä: sinä päivänä, kuin minä löin kaikki esikoiset Egyptin maalla, pyhitin minä ne minulleni,’ž Sillä he ovat minulle peräti annetut Israelin lasten seasta, ja minä olen heidät ottanut minulleni kaikkein edestä, jotka ensisti avaavat äitinsä kohdun, nimittäin, kaikkein esikoisten edestä Israelin lapsista.’ž Ja sitte pitää heidän käymän sisälle palvelemaan seurakunnan majassa, ja pitää sinun heitä puhdistaman, ja häälyttämän heitä häälytykseksi.’ž Ja sinun pitää eroittaman Leviläiset Israelin lapsista, niin että Leviläiset pitää oleman minun.’ž Ja sinun pitää asettaman Leviläiset Aaronin ja hänen poikainsa eteen, ja häälyttämän heitä häälytykseksi \Herralle\.’ž Ja Leviläisten pitää laskeman kätensä mullin päälle, ja toinen mulli pitää \Herralle\ syntiuhriksi tehtämän, ja toinen polttouhriksi, Leviläisiä sovittamaan.’ž Ja Aaronin pitää häälyttämän Leviläiset Israelin lapsilta \Herran\ eteen, \Herran\ palvelusta palvelemaan.’ž Ja tuoman Leviläiset \Herran\ eteen: ja Israelin lapset pitää paneman kätensä Leviläisten päälle.’ž Ja sinun pitää tuoman Leviläiset seurakunnan majan eteen, ja kaiken Israelin lasten kansan kokooman.’ž Ja sitte pitää heidän ottaman nuoren mullin, ja sen ruokauhriksi öljyllä sekoitettuja sämpyläjauhoja, ja toisen nuoren mullin pitää sinun ottaman syntiuhriksi.’ž Ja näin pitää sinun tekemän heille, puhdistaakses heitä. Sinun pitää priiskottaman syntivettä heidän päällensä: ja heidän pitää kaiken lihansa päältä karvat ajeleman, ja vaatteensa pesemän, niin he ovat puhtaat.’ž Ota Leviläiset Israelin lapsista ja puhdista heitä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Mutta kynttiläjalka oli tehty lujasta kullasta, varresta niin kukkaisiin asti oli se vahvaa tekoa: sen muodon jälkeen kuin \Herra\ oli Mosekselle näyttänyt, niin teki hän kynttiläjalan.’ž Ja Aaron teki niin, ja asetti lamput kynttiläjalan kohdalle, niinkuin \Herra\ Mosekselle käskenyt oli.{LVAL·å%n  ó " i Ō ģ żn"ŠŌUŸÕjC³9¹ Vaan koska ainoastaan yhdellä hiljaksensa soitetaan, silloin ’ž Vaan koska ainoastaan yhdellä hiljaksensa soitetaan, silloin pitää päämiehet ja tuhanten esimiehet Israelissa tuleman kokoon.’ž Koska niillä molemmilla hiljaksensa soitetaan, silloin pitää koko seurakunnan kokoontuman seurakunnan majan oven eteen.’ž Tee sinulles hopiasta kaksi torvea, vahvaksi sinun ne tekemän pitää, niillä kutsuakses seurakuntaa kokoon, ja koska joukon pitää matkustaman.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž \Herran\ käskyn jälkeen olivat he siallansa, ja \Herran\ käskyn jälkeen he matkustivat, ja ottivat vaarin \Herran\ vartiosta, \Herran\ sanan jälkeen Moseksen kautta.’ž Eli koska pilvi kaksi päivää eli kuukauden taikka muutoin kauvan aikaa pysyi majan päällä, niin Israelin lapset sioittivat heitänsä, ja ei matkustaneet, ja koska se nousi, niin he matkustivat.’ž Ja jos se niin tapahtui, että pilvi aina ehtoosta niin huomeneen asti oli majan päällä, ja sitte aamulla nousi, niin he vaelsivat, eli koska pilvi päivällä taikka yöllä nousi, niin he myös vaelsivat.’ž Ja koska niin tapahtui, että pilvi oli järjestänsä monikahdat päivät majan päällä, niin he sioittivat heitänsä \Herran\ sanan jälkeen, ja \Herran\ sanan jälkeen he myös vaelsivat.’ž Ja koska pilvi usiammat päivät pysyi majan päällä, niin ottivat Israelin lapset vaarin \Herran\ vartiosta, ja ei vaeltaneet.’ž \Herran\ sanan jälkeen vaelsivat Israelin lapset, ja \Herran\ sanan jälkeen he myös heitänsä sioittivat: aina niinkauvan kuin pilvi pysyi majan päällä, pysyivät he myös siallansa.’ž Ja kuin pilvi nousi majan päältä, niin vaelsivat Israelin lapset, ja kuhunka paikkaan pilvi seisahti, siinä myös Israelin lapset heitänsä sioittivat.’ž Niin tapahtui alati, että pilvi varjosi sen ja näkyi yöllä niinkuin tuli.’ž Ja sinä päivänä kuin Tabernakli pantiin ylös, varjosi pilvi todistuksen majan, ja oli ehtoosta niin aamuun asti majan päällä, niinkuin tuli.’ž Ja jos joku muukalainen asuu teidän seassanne, ja pitää myös \Herralle\ pääsiäistä: pääsiäisen säätyin ja oikeutten jälkeen hänen sen pitämän pitää. Tämä sääty pitää teille yhtäläinen oleman, niin muukalaiselle kuin omaisellekin maassa.’ž Mutta joka puhdas on, ja ei ole matkalla, ja unhottaa pitää pääsiäistä, hänen sielunsa pitää hävitettämän kansoistansa. Sentähden ettei hän ole kantanut uhrinansa \Herralle\ määrätyllä ajallansa, sen pitää itse syntinsä kantaman.’ž Ei pidä heidän siitä mitäkään tähteeksi jättämän huomeneksi, eikä luuta siitä rikkoman: kaikkein pääsiäissäätyin jälkeen pitää heidän sen tekemän.’ž Vaan toisella kuulla, neljäntenä päivänä toistakymmentä, kahden ehtoon välillä, pitää heidän sen tekemän, ja heidän pitää sen syömän happamattoman leivän ja karvasten ruohoin kanssa.’ž Puhu Israelin lapsille, sanoen: kuka ikänä saastuttaa itsensä kuolleessa, elikkä on taampana kaukaisella matkalla teistä, taikka teidän lankoinne seassa, hänen pitää kuitenkin pitämän pääsiäistä \Herralle\.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Moses sanoi heille: seisokaat, minä tahdon kuulla, mitä \Herra\ käskee teille.’ž Ja ne miehet sanoivat hänelle: me olemme saastaantuneet kuolleesta ihmisestä: miksi me niin ylönkatsottuna pidetään, ettemme saa uhrata lahjojamme aikanansa Israelin lasten seassa?’ž Niin siellä oli muutamia miehiä, jotka olivat saastaantuneet kuolleessa ihmisessä, niin ettei he saaneet pitää pääsiäistä sinä päivänä, ja he menivät sinä päivänä Moseksen ja Aaronin eteen.’ž Ja he pitivät pääsiäistä neljäntenä päivänä toistakymmentä ensimäisellä kuulla, kahden ehtoon välillä, Sinain korvessa: kaiken sen jälkeen minkä \Herra\ oli Mosekselle käskenyt, niin tekivät Israelin lapset.’ž Ja Moses puhui Israelin lapsille, että heidän piti pääsiäistä pitämän.2LVAL›ßjå ó č h ü ± - č „ B ŲLÖaŹ-ęŸS^ż}e~ Ja koska arkki läksi matkaan, sanoi Moses: \Herra\ nouse, että vihollise’ž Ja koska arkki läksi matkaan, sanoi Moses: \Herra\ nouse, että vihollises hajotettaisiin, ja ne, jotka sinua vainoovat, pakenisivat sinun edestäs.’ž Ja \Herran\ pilvi oli heidän päällänsä päivällä, koska he leiristä matkustivat.’ž Niin he matkustivat kolme päiväkuntaa \Herran\ vuoren tyköä, ja \Herran\ liiton arkki vaelsi heidän edellänsä kolme päiväkuntaa, katsomaan heille, kussa heidän lepäämän piti.’ž Ja jos sinä tulet meidän kanssamme, niin se hyvä, minkä \Herra\ meille tekee, sen me teemme sinulle.’ž Hän sanoi: älä meistä luovu, sillä sinä tiedät, kussa meidän pitää itsemme sioittaman korvessa, ja sinä olet meidän silmämme.’ž Hän vastasi häntä: en minä tule teidän kanssanne, vaan minä menen omalle maalleni sukuni tykö.’ž Ja Moses puhui näälämiehellensä Hobabille Reguelin Midianilaisen pojalle: me menemme siihen paikkaan, josta \Herra\ sanonut on: minä annan sen teille. Tule meidän kanssamme, me teemme sinulle hyvää, sillä \Herra\ on hyvää luvannut Israelille.’ž Nämät ovat Israelin lasten vaellukset joukkoinensa, koska he matkustivat.’ž Ja Naphtalin lasten sukukunnan joukon päällä oli Ahira Enanin poika.’ž Ja Asserin lasten sukukunnan joukon päällä oli Pagiel Okranin poika.’ž Sitälikin läksi Danin lasten leirin lippu joukkoinensa. Ja niin kaikki leirit matkassansa olivat. Ja hänen joukkonsa päällä oli AhiEser AmmiSaddain poika.’ž Ja BenJaminin lasten sukukunnan joukon päällä oli Abidan Gideonin poika.’ž Ja Manassen lasten sukukunnan joukon päällä oli Gamliel Pedatsurin poika.’ž Sitälikin läksi Ephraimin lasten leirin lippu joukkoinensa, ja hänen joukkonsa päällä oli Elisama Ammihudin poika.’ž Niin matkustivat myös Kahatilaiset ja kantoivat pyhää, ja toiset panivat majan ylös, siihenasti että nämät tulivat.’ž Ja Gadin lasten suvun joukon päällä oli Eliasaph Deguelin poika.’ž Ja Simeonin lasten suvun joukon päällä oli Selumiel SuriSaddain poika.’ž Sitälähin läksi Rubenin leirin lippu joukkoinensa, ja hänen joukkonsa päällä oli Elisur Sedeurin poika.’ž Silloin maja otettiin maahan: ja Gersonin ja Merarin lapset läksivät matkaan ja kantoivat majaa.’ž Ja Sebulonin lasten suvun joukon päällä oli Eliab Helonin poika.’ž Ja Isaskarin lasten suvun joukon päällä oli Netaneel Suarin poika.’ž Nimittäin Juudan lasten leirin lippu läksi ensin matkaan joukkoinensa, ja heidän joukkonsa päällä oli Nahesson Amminadabin poika.’ž Ja he läksivät ensimäisen kerran \Herran\ sanan jälkeen Moseksen kautta.’ž Ja Israelin lapset läksivät matkaansa järjestyksessä Sinain korvesta, ja pilvi seisahti Paranin korvessa.’ž Ja tapahtui kahdentenakymmenentenä päivänä, toisena kuukautena toisena vuonna, että pilvi nostettiin todistuksen majan tyköä,’ž Niin myös teidän ilopäivinänne, ja teidän juhlapäivinänne, ja teidän uusissa kuissanne, pitää teidän torvilla soittaman, teidän polttouhrianne ja kiitosuhrianne uhratessanne, että ne olisivat teille muistoksi teidän Jumalanne edessä. Minä \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Ja koska te lähdette sotaan teidän maallanne vihollisianne vastaan, jotka teitä vainoovat, silloin pitää teidän vahvasti torvilla soittaman, että teitä muistettaisiin \Herran\ teidän Jumalanne edessä, ja te pelastettaisiin vihollisistanne.’ž Ja papit Aaronin pojat pitää näillä torvilla soittaman: ja tämä pitää teille ja teidän sukukunnillenne oleman ijankaikkinen sääty.’ž Mutta koska seurakunnan pitää kokoontuman, silloin teidän pitää ainoastansa hiljaksensa, ja ei vahvasti soittaman.’ž Mutta koska te toisen kerran vahvasti soitatte, silloin pitää ne leirit lähtemän matkaan, jotka etelään päin ovat; sillä koska he lähtevät matkaan, niin pitää teidän vahvasti soittaman.’ž Mutta koska te vahvasti soitatte, silloin pitää ne leirit lähtemän matkaan, jotka itään päin ovat. LVALžælt ģ  : w ) ˜ ņ  <•“čźvw×^ÕI Ja Moses meni ulos ja sanoi kansalle \Herran\ sanat, ja kokosi seit’ž Ja Moses meni ulos ja sanoi kansalle \Herran\ sanat, ja kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimmista ja asetti heidät ympäri majaa.’ž \Herra\ sanoi Mosekselle: onko \Herran\ käsi lyhennetty? Nyt sinun pitää näkemän, jos minun sanani jälkeen tapahtuu sinulle elikkä ei.’ž Tapetaanko lampaat ja karja, että he ravittaisiin? taikka kootaanko kaikki kalat merestä heille, että he ravittaisiin?’ž Ja Moses sanoi: tämä kansa on kuusisataa tuhatta jalkamiestä, joidenka seassa minä olen, ja sinä sanot: minä annan heille lihaa syödäksensä koko kuukaudeksi.’ž Mutta koko kuukaudeksi, siihen asti että se käy teidän sieramistanne ulos, ja tulee teille kyylytykseksi; sillä te olette \Herran\ hyljänneet, joka on teidän seassanne, ja itkitte hänen edessänsä, ja sanoitte: miksi me olemme tänne lähteneet Egyptistä?’ž Ei vaivoin päiväksi, eikä kahdeksi syödäksenne, eikä viideksi, eikä kymmeneksi, eikä kahdeksikymmeneksi päiväksi;’ž Ja sano kansalle: pyhittäkäät teitänne huomeneksi, että te lihaa söisitte; sillä teidän itkunne on tullut \Herran\ korviin ja te sanoitte: kuka antaa meille lihaa syödäksemme? sillä hyvin me elimme Egyptissä; ja \Herra\ antaa teille lihaa syödäksenne.’ž Ja minä tulen alas, ja puhun siellä sinun kanssas, ja otan siitä hengestä joka sinun ylitses on ja annan heille, että he ynnä sinun kanssas kantaisivat kansan kuorman, ettet sinä yksinäs sitä kantaisi.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kokoa minulle seitsemänkymmentä miestä Israelin vanhimmista, jotkas tiedät vanhimmiksi ja päämiehiksi kansan seassa, ja tuo heitä seurakunnan majan oven eteen, ja seisokaat siinä sinun kanssas.’ž Ja jos sinä niin teet minulle, niin lyö minut kohta kuoliaaksi, jos minä muutoin olen armon löytänyt sinun edessäs, ettei minun niin täytyisi onnettomuuttani nähdä.’ž En minä yksinäni voi kaikkea tätä kansaa kantaa; sillä se on minulle ylen raskas.’ž Mistä minä otan lihaa kaikelle tälle kansalle antaakseni? sillä he itkevät minun edessäni ja sanovat: anna meille lihaa syödäksemme.’ž Olenko minä kaiken tämän kansan siittänyt? olenko minä synnyttänyt hänen? ettäs niin sanoit minulle: kanna heitä helmassas, niinkuin elatusisä kantaa imevän lapsen, siihen maahan, jonka sinä heidän isillensä vannoit?’ž Ja Moses sanoi \Herralle\: miksi sinä niin ahdistat palveliaas? ja miksi en minä löydä armoa sinun edessäs, ettäs panet kaiken tämän kansan kuorman minun päälleni?’ž Ja Moses kuuli kansan itkevän sukukunnissansa, itsekunkin majansa ovella, ja \Herran\ viha julmistui suuresti, ja Moses myös pani sen pahaksi.’ž Ja koska kaste yöllä laskeusi leiriin, niin laskeusi myös manna sen päälle.’ž Ja kansa juoksi sinne ja tänne, ja kokosi sitä, ja jauhoi myllyllä eli survoi rikki huhmaressa, ja keitti padassa, ja teki itsellensä siitä paistinkakkuja, ja ne maistivat niinkuin öljyleivät.’ž Ja man oli niinkuin korianderin siemen, ja nähdä niinkuin bedellion.’ž Mutta nyt on sielumme kuivettunut, ja ei ole ikänä mitään, paitsi tämä manna on meidän silmäimme edessä.’ž Me muistamme ne kalat, joita me söimme ilman maksota Egyptissä, ja ne agurkit, ja melonit, ja puurlaukat, ja sipulit, ja kynsilaukat.’ž Mutta sekalainen kansa heidän seassansa oli syttynyt himoon, ja Israelin lapset myös rupesivat taas itkemään ja sanoivat: kuka antaa meille lihaa syödäksemme?’ž Ja se paikka kutsuttiin Tabeera, että \Herran\ tuli oli syttynyt heidän keskellänsä.’ž Silloin huusi kansa Moseksen tykö, ja Moses rukoili \Herraa\, niin tuli asettui.’ž Ja tapahtui, koska kansa kärsimättömyydestä napisi, oli se paha \Herran\ korvissa, ja koska \Herra\ sen kuuli, julmistui hänen vihansa, ja \Herran\ tuli syttyi heidän seassansa, joka äärimäiset heidän leirissänsä poltti.’ž Koska arkki lepäsi, sanoi hän: Palaja, \Herra\, niiden monen kymmenen tuhannen tykö Israelissa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ŠšĘ@Ļ Ļš}@Ļ Īš'@Ļ Ķš-‚@Ļ Ģš,x@Ļ Ėš+¬@ Ļ Źš*`@ Ļ ɚ)Q@ Ļ Ț(æ@ Ļ Ēš'`@ Ļ ʚ&‚@Ļ Ś%R@Ļ Ě$ž@Ļ ƚ#µ@Ļ Āš"å@Ļ Įš!Ÿ@Ļ Ąš ?@Ļ æš„@Ļ ¾š¢@Ļ ½š„@Ī ¼š‚@Ī »š…@Ī ŗš4@Ī ¹š’@Ī øšø@Ī ·š…@Ī ¶š²@Ī µšS@Ī “šJ@Ī ³š—@Ī ²šĘ@Ī ±šJ@Ī °š~@ Ī ƚ}@ Ī ®š@ Ī ­š …@ Ī ¬š x@ Ī «š »@Ī Ŗš @Ī ©š ß@Ī ؚ‹@Ī §š@Ī ¦šj@Ī „šX@Ī ¤šS@Ī £š•@Ī ¢šµ@ Ķ ”šK@Ķ  š "°@Ķ Ÿš !ä@Ķ žš ‰@Ķ š @Ķ œš ¢@Ķ ›š Ž@Ķ šš ”@Ķ ™š ā@Ķ ˜š B@Ķ —š u@Ķ –š Æ@Ķ •š ²@Ķ ”š ^@Ķ “š Č@Ķ ’š š@Ķ ‘š l@Ķ š w@Ķ š v@ Ķ Žš (@ Ķ š .@ Ķ Œš .@ Ķ ‹š -@ Ķ Šš 8@Ķ ‰š /@Ķ ˆš /@Ķ ‡š -@Ķ †š 0@Ķ …š .@Ķ „š -@Ķ ƒš M@Ķ ‚š o@Ķ š °@Ģ €š '@Ģ š K@Ģ ~š u@Ģ }š å@Ģ |š B@Ģ {š f@Ģ zš —@Ģ yš «@Ģ xš A@Ģ wš ®@Ģ vš L@Ģ uš –@Ģ tš @Ģ sš €@Ģ rš R@ Ģ qš w@ Ģ pš ‹@ Ģ oš #H@ Ģ nš "U@ Ģ mš !±@Ģ lš Ķ@Ģ kš Ī@Ģ jš 9@Ģ iš ‘@Ģ hš z@Ģ gš `@Ģ fš ā@Ģ eš @Ģ dš Œ@Ź cš ‰@Ź bš y@Ź aš  @Ź `š ’@Ź _š t@Ź ^š ž@Ź ]š Ģ@Ź \š į@Ź [š §@Ź Zš T@Ź Yš ‡@ Ź Xš Ū@ Ź Wš ¦@ Ź Vš ‘@ Ź ·LVALų¶ < « r ¤ × & Ń ‰ ž‡5µ6 T¦eŗ#½{–!ÖÆ’ Lähetä miehet edelläs vakoomaan Kanaanin maata, jonka minä Israelin lapsille annan: y’ž Lähetä miehet edelläs vakoomaan Kanaanin maata, jonka minä Israelin lapsille annan: yksi mies itsekustakin isänsä suvusta pitää lähetettämän, kukin päämies heidän seassansa.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja sitte kansa matkusti Hatserotista ja sioitti itsensä Paranin korpeen.’ž Niin MirJam suljettiin seitsemäksi päiväksi leiristä, ja ei kansa matkustanut, ennenkuin MirJam otettiin takaisin.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: jos hänen isänsä olis hänen kasvoillensa sylkenyt, eikö hänen olisi pitänyt häpeemän seitsemän päivää? Anna sulkea hänen seitsemäksi päiväksi leiristä ulos, ja sitte hän jälleen otettakaan sisälle.’ž Niin Moses huusi \Herralle\ ja sanoi: Ah Jumala, paranna häntä!’ž Ettei tämä nyt tulisi niinkuin kuollut, jonka puoli lihaa on kulunut lähteissänsä äitinsä kohdusta.’ž Sanoi siis Aaron Mosekselle: Ah minun herrani! älä pane tätä syntiä meidän päällemme: sillä me olemme tyhmästi tehneet, ja me olemme syntiä tehneet.’ž Niin myös pilvi meni pois majan päältä. Ja katso, niin MirJam tuli kohta spitaliin niinkuin lumi: niin Aaron käänsi itsensä MirJamia päin, ja katso, hän oli spitalissa.’ž Ja \Herran\ viha julmistui heidän päällensä, ja hän meni pois.’ž Hänen kanssansa minä puhun suusta suuhun ja näkyväisesti, ja ei tapauksilla, ja hän näkee \Herran\ muodon. Miksi ette te siis peljänneet puhua palveliaani Mosesta vastaan?’ž Vaan ei niin palveliani Moses, joka koko minun huoneessani uskollinen on.’ž Ja hän sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on teidän seassanne propheta, minä \Herra\ ilmestyn hänelle näyssä, ja unessa puhuttelen häntä.’ž Niin \Herra\ tuli alas pilven patsaassa, ja seisoi majan ovella, ja kutsui Aaronin ja MirJamin, ja he molemmat menivät ulos.’ž Ja \Herra\ sanoi äkisti Mosekselle, Aaronille ja MirJamille: menkäät te kolme seurakunnan majaan. Ja he kaikki kolme menivät.’ž Mutta Moses oli sangen siviä mies, enempi kuin kaikki muut ihmiset maan päällä.’ž Ja sanoivat: puhuuko \Jumala\ ainoastaan Moseksen kautta? eikö hän myös puhu meidän kauttamme? Ja \Herra\ kuuli sen.’ž Ja MirJam ja Aaron puhuivat Mosesta vastaan hänen Etiopilaisen emäntänsä tähden, jonka hän nainut oli, että hän Etiopilaisen nainut oli,’ž Ja kansa matkusti Himohaudoilta Hatserotiin ja pysähtyi Hatserotissa.’ž Josta se paikka kutsutaan Himohaudaksi; sillä siihen on haudattu himoitseva kansa.’ž Koska liha oli vielä heidän hammastensa välillä, ja ennenkuin se tuli kuluneeksi, julmistui \Herran\ viha kansan päälle, ja \Herra\ löi heitä sangen suurella rangaistuksella,’ž Niin nousi kansa koko sinä päivänä, ja koko sinä yönä, ja koko toisena päivänä, ja kokosi peltokanoja, ja se, joka vähimmän kokosi, hän kokosi kymmenen homeria, ja he leivittivät ne kohta ympäri leiriä.’ž Niin tuli tuuli \Herralta\ ja ajoi peltokanat merestä, ja hajoitti ne leiriin, täältäpäin päiväkunnan matkan, ja sieltäpäin päiväkunnan matkan leirin ympärille, liki kahta kyynärää korkialle maan päälle.’ž Ja niin Moses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.’ž Mutta Moses sanoi hänelle: oletko sinä minun edessäni kiivas? Jospa kaikki \Herran\ kansa ennustaisi! Ja \Herra\ antais henkensä tulla heihin.’ž Niin vastasi Josua Nunin poika, Moseksen palvelia, jonka hän valinnut oli, ja sanoi: minun herrani Moses! kiellä heitä.’ž Niin juoksi nuorukainen ja ilmoitti Mosekselle, ja sanoi: Eldad ja Medad ennustavat leirissä.’ž Mutta kaksi miestä jäi vielä leiriin, yhden nimi oli Eldad ja toisen nimi Medad, joiden päällä myös henki lepäsi; sillä he olivat myös kirjoitetut, vaan ei he vielä olleet käyneet ulos majan tykö, ja he ennustivat leirissä.’ž Niin tuli \Herra\ alas pilvessä, ja puhui hänen kanssansa, ja otti siitä hengestä, joka oli hänen päällänsä, ja antoi seitsemällekymmenelle vanhimmalle miehelle. Ja tapahtui, koska henki lepäsi heidän päällänsä, niin he ennustivat; vaan ei sitte enää kertoneet.uLVAL!‘D鹌].ö É › m E Ļ X ģ R Š , z ĖV2‘aāYuÅzÅ Ja kaikki Israelin lapset napisivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja koko joukko sanoi hei’ž Ja kaikki Israelin lapset napisivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja koko joukko sanoi heille: jospa olisimme kuolleet Egyptin maalla! taikka jospa tässä korvessa vielä kuolisimme!’ž Niin kaikki seurakunta nousi ja rupesi parkumaan, ja kansa itki sen yön.’ž Me näimme siellä myös hirmuiset Enakin pojat, jättiläisiä: ja me olimme meidän silmäimme edessä (nähdä) niinkuin heinäsirkat, ja niin olimme myös me heidän silmäinsä edessä.’ž Ja he saattivat maan, jonka he katselleet olivat, pahaan huutoon Israelin lasten seassa, sanoen: maa, jonka lävitse me kävimme vakoomassa sitä, syö asujansa, ja kaikki kansa, jonka me siellä näimme, ovat juuri pitkät ihmiset.’ž Mutta ne miehet, jotka hänen kanssansa olivat menneet, sanoivat: emme taida mennä sitä kansaa vastaan; sillä he ovat meitä väkevämmät.’ž Mutta Kaleb vaikitti kansaa Moseksen edessä, ja sanoi: käykäämme rohkiasti ja omistakaamme maa; sillä kyllä me sen voitamme.’ž Amalekilaiset asuvat etelän puolella maata, Hetiläiset ja Jebusilaiset ja Amorilaiset asuvat vuorilla. Kanaanealaiset asuvat meren tykönä ja Jordanin vierellä.’ž Paitsi sitä, että siinä maakunnassa asuu väkevä kansa, ovat siellä juuri vahvat ja suuret kaupungit, ja me näimme siellä myös Enakin pojat.’ž Ja he juttelivat hänelle, ja sanoivat: me tulimme sille maalle, johonka sinä meitä lähetit, jossa myös rieskaa ja hunajaa vuotaa, ja tämä on hänen hedelmänsä.’ž Ja he kävivät, ja tulivat Moseksen ja Aaronin tykö, ja kaiken Israelin lasten seurakunnan tykö, Paranin korpeen Kadeksessa, ja ilmoittivat heille asian ja koko joukolle, millainen se oli, ja osoittivat heille maan hedelmät.’ž Ja he palasivat maata vakoomasta neljänkymmenen päivän perästä.’ž Ja se paikka kutsuttiin Eskolin virraksi, sen viinamarjarypäleen tähden, jonka Israelin lapset sieltä leikkasivat.’ž Ja tulivat hamaan Eskolin ojan tykö, ja leikkasivat sieltä viinapuun oksan viinamarjarypäleen kanssa, ja kaksi kantoi sitä korennolla, niin myös granatin omenia ja fikunia.’ž He menivät myös etelään päin ja tulivat Hebroniin: siellä oli Abkiman, Sesai ja Talmai, Enakin lapset. Ja Hebron oli rakennettu seitsemän ajastaikaa ennen kuin Zoan Egyptissä.’ž Ja he menivät ja vakoivat maan Zinin korvesta Rehobiin asti, jonka kautta Hamatiin mennään.’ž Ja millainen maa on, lihava eli laiha, ja onko puita sillä maalla, taikka ei. Olkaat vahvassa turvassa, ja ottakaat maan hedelmää. Ja se oli siihen aikaan jona viinamarjat ensisti kypsyneet olivat.’ž Ja millainen maa se on, jossa he asuvat, onko se hyvä eli paha, ja minkäkaltaiset kaupungit ovat, joissa he asuvat, asuvatko he majoissa eli linnoissa,’ž Katselkaat maata, millainen se on, ja kansaa, joka siinä asuu, onko se väkevä eli heikko, vähä eli paljo.’ž Koska Moses lähetti heidät vakoomaan Kanaanin maata, sanoi hän heille: menkäät etelän puoleen, ja astukaat vuorelle,’ž Nämät ovat niiden miesten nimet, jotka Moses lähetti vakoomaan maata, ja Hosean Nunin pojan nimitti Moses Josuaksi.’ž Gadin sukukunnasta, Guel Makin poika.’ž Naphtalin sukukunnasta, Nakbi Vopsin poika,’ž Asserin sukukunnasta, Setur Mikaelin poika,’ž Danin sukukunnasta, Ammiel Gemallin poika,’ž Josephin sukukunnasta, Manassesta, Gaddi Susin poika,’ž Sebulonin sukukunnasta, Gaddiel Sodin poika,’ž BenJaminin sukukunnasta, Palti Raphun poika,’ž Ephraimin sukukunnasta, Hosea Nunin poika,’ž Isaskarin sukukunnasta, Igeal Josephin poika,’ž Juudan sukukunnasta, Kaleb Jephunnen poika,’ž Simeonin sukukunnasta, Saphat Horin poika,’ž Ja nämät ovat heidän nimensä: Rubenin sukukunnasta, Sammua Sakkurin poika,’ž Ja Moses lähetti heidät Paranin korvesta \Herran\ sanan jälkeen: kaikki ne olivat Israelin lasten päämiehet.#LVALkĄVÕ J k Ū Ø #  Š ĀüeČ‘ŁGŽ g Teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa ja kaikki teidän luettunne, jotk’ž Teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa ja kaikki teidän luettunne, jotka luettiin kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, jotka napisitte minua vastaan.’ž Sentähden sano heille: niin totta kuin minä elän, sanoo \Herra\, minä teen teille, niinkuin te minun korvaini kuullen puhuitte:’ž Kuinka kauvan tämä paha joukko napisee minua vastaan? Sillä minä kuulin Israelin lasten napinan, jolla he minua vastaan napisivat.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Nyt siis että Amalekilaiset ja Kanaanealaiset väjyvät laaksoissa, niin palatkaat huomenna ja matkustakaat korpeen, Punaisen meren tietä myöten.’ž Vaan palveliani Kalebin, että toinen henki on hänen kanssansa ja hän uskollisesti seurasi minua, vien minä siihen maahan, jossa hän ennen oli, ja hänen siemenensä pitää sen perimän.’ž Ei heidän pidä näkemän sitä maata, jonka minä heidän isillensä vannoin, eikä yksikään, joka minua pilkannut on, pidä näkemän sitä.’ž Sillä kaikki miehet, jotka näkivät minun kunniani ja ihmeeni, jotka minä tein Egyptissä ja korvessa, ja nyt kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet, eikä kuulleet minun ääntäni:’ž Mutta niin totta kuin minä elän, niin koko maailma täytetään \Herran\ kunnialla.’ž Ja \Herra\ sanoi: minä annoin sen heille anteeksi, sinun sanas jälkeen.’ž Niin ole armollinen tämän kansan rikokselle, sinun suuresta laupiudestas, niinkuin sinä tälle kansalle annoit anteeksi hamasta Egyptistä tähän asti.’ž \Herra\ on pitkämielinen ja sangen laupias, ja antaa anteeksi vääryydet ja rikokset, ja ei yhtään viallista pidä viatoinna, mutta kostaa isäin vääryydet lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.’ž Nyt siis enentäkään Herra voimansa, niinkuin sinä puhunut olet, sanoen:’ž Ei \Herra\ voinut johdattaa tätä kansaa siihen maahan, jonka hän heille vannoi; sentähden on hän heidät surmannut korvessa.’ž Jos sinä tapat tämän kansan, niinkuin yhden miehen, niin pakanat, jotka sanoman sinusta kuulleet ovat, puhuvat ja sanovat:’ž Ja ne sanovat tämän maan asuvaisille, jotka kuulleet ovat, että sinä \Herra\ olet tämän kansan seassa, ja että sinä \Herra\ nähdään kasvoista niin kasvoihin, ja sinun pilves seisoo heidän päällänsä, ja sinä käyt heidän edellänsä, päivällä pilven patsaassa ja yöllä tulen patsaassa;’ž Ja Moses sanoi \Herralle\: jos Egyptiläiset saavat sen kuulla, joiden keskeltä sinä olet johdattanut tämän kansan sinun voimallas,’ž Minä lyön heitä ruttotaudilla, ja hävitän heitä, ja minä teen sinun suuremmaksi ja väkevämmäksi kansaksi, kuin tämän.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kuinka kauvan tämä kansa pilkkaa minua? ja kuinka kauvan ei he usko minun päälleni, kaikkein tunnustähtein kautta, jotka minä heidän seassansa tehnyt olen?’ž Niin sanoi koko kansan joukko, että he piti kivitettämän kuoliaaksi, ja \Herran\ kunnia näkyi seurakunnan majassa kaikille Israelin lapsille.’ž Ainoastansa älkäät olko \Herraa\ vastaan niskurit, ja älkäät te peljätkö tämän maan kansaa; sillä me syömme heitä niinkuin leipää: heidän turvansa on erinnyt heistä, ja \Herra\ on meidän kanssamme: älkäät peljätkö heitä.’ž Jos \Herralla\ on hyvä suosio meihin, niin hän vie meidät sille maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.’ž Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka lävitse me vaeltaneet olemme vakoomassa sitä, on juuri hyvä maa.’ž Ja Josua Nunin poika, ja Kaleb Jephunnen poika, jotka myös maan olivat vaonneet, repäisivät vaatteensa.’ž Niin Moses ja Aaron lankesivat kasvoillensa, koko Israelin lasten seurakunnan edessä.’ž Ja he sanoivat toinen toisellensa: asettakaamme päämies ja palatkaamme Egyptiin.’ž Miksi \Herra\ vie meitä tälle maalle miekalla surmattaa! Meidän vaimomme ja lapsemme tulevat saaliiksi! Eikö parempi ole, että palajamme Egyptiin?5LVAL^Ś›ü  b Ä r š  Ń € tüzSÖné\÷tłŸBŪ} Jokainen omainen pitää tämän näin tekemän, u’ž Jokainen omainen pitää tämän näin tekemän, uhrataksensa ne \Herralle\ lepytyshajun tuleksi.’ž Sen luvun jälkeen kuin te yhdelle teette, niin pitää teidän tekemän kullekin heidän lukunsa jälkeen.’ž Niin sinun pitää tekemän kunkin mullin kanssa, oinaan, lampaan, karitsan ja vohlan kanssa.’ž Ja viinaa juomauhriksi myös puoli hinniä: tämä on tuliuhri makiaksi hajuksi \Herralle\.’ž Niin sinun pitää mullin kanssa tekemän ruokauhriksi kolme kymmenestä sämpyläjauhoja, sekoitettuja puoleen hinniin öljyä,’ž Mutta jos sinä teet mullin polttouhriksi taikka teurasuhriksi tahi erinomaisen lupauksen uhriksi, tahi kiitosuhriksi \Herralle\,’ž Ja viinaa juomauhriksi myös kolmas osa hinniä: sen sinun pitää uhraaman \Herralle\ lepytyshajuksi.’ž Eli koska oinas uhrataan, niin pitää sinun tekemän ruokauhriksi kaksi kymmenestä sämpyläjauhoja, sekoitettuja kolmanneksella hinniä öljyä.’ž Ja viinaa juomauhriksi myös neljänneksen hinniä: sen pitää sinun tekemän polttouhriksi eli muuksi uhriksi, koska karitsa uhrataan.’ž Joka siis \Herralle\ tahtoo mieluisesti uhrata lahjansa, hänen pitää tekemän ruokauhriksi kymmeneksen sämpyläjauhoja, sekoitettuja neljänneksellä hinniä öljyä.’ž Ja te uhraatte \Herralle\ tuliuhria, polttouhria, elikkä erinomaisen lupauksen uhria, eli oman hyvän tahdon, eli teidän juhlanne uhria, tehdäksenne \Herralle\ makiaa hajua karjasta eli lampaista:’ž Puhu Israelin lapsille ja sano heille: koska te tulette siihen maahan, jossa teidän asuman pitää, jonka minä teille annan,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Niin tulivat Amalekilaiset ja Kanaanealaiset, jotka vuorella asuivat, ja löivät heidät ja runtelivat heitä hamaan Hormaan asti.’ž Mutta he rohkaisivat itsensä menemään vuoren kukkulalle, vaan \Herran\ liitonarkki ja Moses ei menneet leiristä ulos.’ž Sillä Amalekilaiset ja Kanaanealaiset ovat siellä teidän edessänne, ja miekalla surmataan, että te itsenne käänsitte pois \Herrasta\: ja ei ole \Herra\ teidän kanssanne.’ž Älkäät menkö, sillä ei ole \Herra\ teidän kanssanne, ettette lyötäisi teidän vihollisiltanne.’ž Mutta Moses sanoi: miksi te niin rikotte \Herran\ sanan? ei se teille menesty.’ž Ja he nousivat varhain huomeneltain ja menivät vuoren kukkulalle, ja sanoivat: katso, tässä me olemme, ja menemme siihen paikkaan, josta \Herra\ on puhunut; sillä me olemme syntiä tehneet.’ž Ja Moses puhui kaikki nämät sanat kaikille Israelin lapsille: silloin kansa murehti suuresti.’ž Mutta Josua Nunin poika ja Kaleb Jephunnen poika jäivät elämään kaikista niistä miehistä, jotka menneet olivat maata vakoomaan.’ž Ne miehet kuolivat \Herran\ rangaistuksesta, jotka toivat pahan sanoman maasta,’ž Ja ne miehet, jotka Moses lähetti maata vakoomaan ja palasivat, saattaen kaiken kansan napisemaan häntä vastaan, ja olivat tuottaneet pahan sanoman maasta,’ž Minä \Herra\ olen sen puhunut, sen minä myös teen kaikelle tälle pahalle joukolle, joka on itsensä asettanut minua vastaan: tässä korvessa pitää heidän kuluman ja siinä kuoleman.’ž Niiden neljänkymmenen päiväluvun jälkeen, joina te maan vaonneet olette, aina ajastaika päivästä pitää luettaman, että teidän pitää kantaman pahat tekonne neljäkymmentä ajastaikaa, että te ymmärtäisitte minun pois luopumiseni.’ž Ja teidän lapsenne pitää oleman paimenina tässä korvessa, neljäkymmentä ajastaikaa, kantaen teidän huoruuttanne, siihenasti että ruumiinne kuluvat korvessa.’ž Mutta te ja teidän ruumiinne pitää lankeeman tässä korvessa;’ž Vaan teidän lapsenne, jotka te sanoitte tulevan saaliiksi, minä sinne johdatan, että he tuntisivat sen maan, jonka te hylkäsitte.’ž Ei teidän pidä tuleman siihen maahan, jonka ylitse minä käteni nostin, salliakseni teidän siellä asua, paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:K›v@Õ J›ž@Õ I›°@Õ H›@Õ G›Y@Ō F›ó@Õ E›²@Õ D› @Õ C›E@Ō B› œ@Ō A› …@Ō @› Ž@Ō ?› x@Ō >› @Ō =›Ė@Ō <›’@Ō ;›³@Ō :›z@ Ō 9›©@ Ō 8›™@ Ō 7›«@ Ō 6›°@ Ō 5› L@Ō 4› q@Ō 3› K@Ō 2› ½@Ō 1› „@Ō 0›Č@Ō /›:@Ō .›Ń@Ō -›«@Ō ,›W@Ó +›i@Ó *›Ō@Ó )›'@Ó (›2P@Ó '›1Œ@Ó &›0G@Ó %›/¬@Ó $›.ć@Ó #›-\@Ó "›,'@Ó !›+5@Ó  ›* @Ó ›)‹@Ó ›(ż@ Ó ›'•@ Ó ›&ē@ Ó ›%Š@ Ó ›$'@ Ó ›#j@Ó ›"~@Ó ›!v@Ó › ‰@Ó ›U@Ó ›č@Ó ›@Ó ›–@Ó ›§@Ó ›¶@Ņ ›]@Ņ ›O@Ņ  ›'@Ņ  ›«@Ņ  ›H@Ņ  ›4@Ņ  ›}@Ņ ›‘@Ņ ›Ē@Ņ ›r@Ņ ›¶@Ņ ›Ä@Ņ › Č@Ņ › j@ Ņ › r@ Ņ › c@ Ņ ’š Õ@ Ņ žš5@ Ņ żšØ@Ņ üšN@Ņ ūš·@Ņ śš3@Ņ łšŃ@Ņ ųš•@Ņ ÷š™@Ņ öš)‹@Ņ õš(i@Ņ ōš'ō@Ń óš&Ü@Ń ņš%'@Ń ńš$t@Ń šš#‰@Ń ļš"\@Ń īš!v@Ń ķš c@Ń ģš@Ń ėšš@Ń źš©@Ń éš§@Ń čšg@ Ń ēš£@ Ń ęšš@ Ń åš @ Ń äš@ Ń ćši@Ń āšf@Ń įšµ@Ń ąšN@Ń ߚ_@Ń Žš'@Ń Żš`@Ń ܚĢ@Ń Ūš²@Ń Śš ^@Ļ Łš g@Ļ Ųš ]@Ļ ך Z@Ļ ֚ {@Ļ ՚ƒ@Ļ Ōše@Ļ Ӛ@Ļ Ņš…@Ļ њ¢@Ļ bLVALN‚"ū œ N ™ 3 Ź I > N «DōZĶjō˜›t˜¤ Ja ne tilkat pitää oleman teille merkiksi, ja katsoissanne niiden päälle pitää teidän kaikki \Herran\ käskyt muistaman ’ž Ja ne tilkat pitää oleman teille merkiksi, ja katsoissanne niiden päälle pitää teidän kaikki \Herran\ käskyt muistaman ja tekemän ne, ettette tekisi teidän sydämenne ajatuksen jälkeen, ettekä myös huorin tekisi teidän silmäinne näyn jälkeen.’ž Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: että heidän pitää tekemän tilkoja vaatettensa liepeisiin, sukukunnillensa, ja heidän pitää paneman sinisen langan niiden tilkain päälle, jotka ovat heidän vaatettensa liepeissä,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Niin kaikki kansa vei hänen leiristä ulos, ja kivitti hänen kuoliaaksi, niinkuin \Herra\ Mosekselle käskenyt oli.’ž Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: sen miehen pitää totisesti kuoleman: kaiken kansan pitää häntä kivittämän kuoliaaksi, ulkona leiristä.’ž Ja he panivat hänen kiinni; sillä ei se ollut vielä päätetty, mitä hänelle piti tehtämän.’ž Ja ne jotka hänen olivat löytäneet puita hakemasta, veivät hänen Moseksen ja Aaronin eteen, ja kaiken kansan eteen.’ž Ja tapahtui, että Israelin lapset korvessa ollessansa löysivät miehen puita hakemasta sabbatina.’ž Sillä hän on \Herran\ sanan katsonut ylön, ja hänen käskynsä tyhjäksi tehnyt: se sielu pitää peräti hävitettämän, ja olkoon oma nuhteensa.’ž Mutta jos joku sielu ilkivaltaisuudesta jotakin tekee, olkoon omainen eli muukalainen, se pilkkaa \Herraa\: ja se sielu pitää hävitettämän kansastansa.’ž Ja sekä omaisille Israelin lasten seassa että muukalaisille, jotka heidän seassansa asuvat, pitää yhden lain oleman kuin teidän pitää tekemän tietämättömyyden edestä.’ž Ja papin pitää eksyneen sielun sovittaman, koska hän tietämättömyydestä syntiä tekee \Herran\ edessä, niin että hän sovittaa hänen, ja se annetaan hänelle anteeksi.’ž Mutta kuin yksi sielu tietämätä syntiä tekee, hänen pitää tuoman vuosikuntaisen vuohen syntiuhriksi.’ž Niin se annetaan anteeksi koko Israelin lasten joukolle, niin myös muukalaisille, jotka asuvat heidän seassansa; sillä kaikki kansa on siinä tietämättömyydessä.’ž Ja papin pitää näin sovittaman koko joukon Israelin lapsista, ja se heille annetaan anteeksi; sillä se on tietämättömyys. Ja heidän pitää kantaman lahjansa tuliuhriksi \Herralle\, ja syntiuhrinsa \Herran\ eteen tietämättömyytensä tähden,’ž Jos siis koko kansa jossakin tietämättömyydestä erehtyy, niin pitää kaiken kansan tekemän polttouhriksi nuoren mullin karjasta, makiaksi hajuksi \Herralle\ heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa kanssa, kuin se tulee heidän tehdäksensä, ja yhden kauriin syntiuhriksi.’ž Kaikki mitä \Herra\ Moseksen kautta teille käskenyt on, siitä päivästä, jona hän rupesi käskemään, niin teidän lapsiinne asti:’ž Ja jos te tietämättä eksytte, ja ette tee kaikkia näitä käskyjä, joita \Herra\ Mosekselle käskenyt on,’ž Niin pitää teidän myös antaman \Herralle\ taikinanne alkeista ylennykseksi, teidän sukukunnissanne.’ž Taikinanne alkeista pitää teidän antaman yhden kyrsän ylennykseksi: niinkuin te annatte [Herralle] ylennyksen teidän riihestänne, niin pitää teidän myös tämän ylennyksen tekemän.’ž Ja syötyänne sen maan leipää, pitää teidän antaman ylennysuhrin \Herralle\.’ž Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: tultuanne siihen maahan, johon minä teidät johdatan,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Yksi laki ja yksi oikeus pitää oleman teillä ja muukalaisilla, jotka asuvat teidän tykönänne.’ž Kaikella kansalla pitää oleman yksi sääty, sekä teillä että muukalaisilla. Ijankaikkinen sääty pitää se oleman teidän sukukunnillenne, niin että \Herran\ edessä pitää muukalaisen oleman niinkuin tekin.’ž Ja jos joku muukalainen asuu teidän tykönänne, eli on teidän sukuinne seassa, ja tahtoo tehdä \Herralle\ tuliuhria makiaksi hajuksi, hän tehkään niinkuin teidän tekemän pitää.eLVAL— sŽ Ś # Õ - ų # Ą N äX¢0iŲ['ß4 ¾a« Ja puhui kansalle, sanoen: paetkaat näiden jumalattomain ihmisten majain ympäriltä, ja ä’ž Ja puhui kansalle, sanoen: paetkaat näiden jumalattomain ihmisten majain ympäriltä, ja älkäät ruvetko mihinkään heidän omaansa, ettette myös hukkuisi kaikissa heidän synneissänsä.’ž Ja Moses nousi ja meni Datanin ja Abiramin tykö, ja vanhimmat Israelista seurasivat häntä,’ž Puhu kansalle ja sano: paetkaat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympäriltä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Mutta he lankesivat kasvoillensa ja sanoivat: Jumala, kaiken lihan henkein Jumala! jos yksi mies on syntiä tehnyt, tahdotkos antaa vihas julmistua kaiken kansan päälle?’ž Eroittakaat teitänne tästä joukosta, niin minä äkisti heidät hukutan.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Ja Kora kokosi heitä vastaan kaiken kansan, seurakunnan majan oven eteen: silloin \Herran\ kunnia näkyi kaikelle kansalle.’ž Ja kukin otti savuastiansa, ja pani siihen tulen, ja heittivät siihen suitsutusta, ja seisoivat seurakunnan majan ovessa, Moses ja Aaron myös.’ž Ja jokainen ottakoon savuastiansa, ja pankaan suitsutusta siihen, ja tuokaan \Herran\ eteen, kukin savuastiansa, kaksisataa ja viisikymmentä savuastiaa, niin myös sinä ja Aaron kukin savuastianne.’ž Ja Moses sanoi Koralle: sinä ja koko sinun joukkos pitää huomenna oleman \Herran\ edessä, sinä ja he, ja Aaron,’ž Silloin vihastui Moses sangen kovin, ja sanoi \Herralle\: älä käännä sinuas heidän ruokauhrinsa puoleen! En minä heiltä ottanut aasiakaan, ja en ole heidän yhdenkään pahaa tehnyt.’ž Jalosti sinä olet meidät johdattanut siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, ja annoit pellot ja viinamäet perinnöksi. Tahdotkos vielä näiltä miehiltä silmät puhkaista? emme tule sinne.’ž Vähäkö se on, että sinä olet meidät maalta tuonut ulos, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, tappaakses meitä korvessa, vaan teet sinus vielä päämieheksi meidän ylitsemme, ja tahdot myös hallita meitä?’ž Ja Moses lähetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia; mutta he sanoivat: emme sinne tule ylös.’ž Sinä ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan \Herraa\ vastaan. Mikä Aaron on, että te napisette häntä vastaan?’ž Hän on ottanut sinun ja kaikki sinun veljes Levin lapset tykönsä: ja te pyydätte myös pappeutta?’ž Vähäkö se teille on, että Israelin Jumala on teidät eroittanut Israelin kansasta ja antanut tulla tykönsä palvelusta tekemään \Herran\ Tabernaklin virassa, ja seisomaan seurakunnan edessä, ja heitä palvelemaan?’ž Ja Moses sanoi Koralle: kuulkaat nyt Levin lapset!’ž Ja pankaat niihin tulta, ja heittäkäät niihin suitsutusta \Herran\ eteen huomenna, ja se mies, jonka \Herra\ valitsee, olkoon pyhä: se on teille paljo, Levin lapset.’ž Tehkäät näin: ottakaat teillenne savuastiat, Kora ja kaikki hänen seuransa,’ž Ja puhui Koralle ja koko hänen seurallensa sanoen: huomenna \Herra\ ilmoittaa kuka hänen omansa on, ja kuka pyhä on ja saa hänelle uhrata: jonka hän valitsee, se uhratkaan hänelle.’ž Koska Moses sen kuuli, lankesi hän kasvoillensa,’ž Ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on teille ylen paljo; sillä kansa on kaikki pyhä, ja \Herra\ on heidän kanssansa, ja miksi te korotatte teitänne \Herran\ kansan päälle?’ž Ja he nousivat Mosesta vastaan: niin myös Israelin lapsista kaksisataa ja viisikymmentä miestä ylimmäisistä, kansalta kutsuttua, kuuluisaa miestä,’ž Ja Kora Jetseharin poika, joka oli Levin pojan Kahatin poika, otti kanssansa Datanin ja Abiramin Eliabin pojat, ja Onin Peletin pojan Rubenin pojista,’ž Minä olen \Herra\ teidän Jumalanne, joka teidät Egyptin maalta ulos johdatin, ollakseni teidän Jumalanne: Minä \Herra\ teidän Jumalanne.’ž Sentähden pitää teidän muistaman ja tekemän kaikki minun käskyni, ja oleman pyhät teidän Jumalallenne.OLVALYĆ3K ö m ÷ y  č ^ w āåZŗ…^s, P)Uģ• Ja pane ne seurakunnan majaan, todistukse’ž Ja pane ne seurakunnan majaan, todistuksen eteen, jossa minä olen teillä saapuvilla.’ž Mutta Aaronin nimi kirjoita Levin sauvaan; sillä itsekullakin isänsä huoneen päämiehellä olkoon sauva.’ž Puhu Israelin lapsille, ja ota heiltä itsekultakin sauva isänsä huoneen jälkeen, kaikilta heidän päämiehiltänsä heidän isäinsä huoneen jälkeen, kaksitoistakymmentä sauvaa: kirjoita kunkin nimi hänen sauvaansa.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Aaron palasi Moseksen tykö, seurakunnan majan oveen ja rangaistus asettui.’ž Mutta ne kuin rangaistuksesta kuolivat, oli neljätoistakymmentä tuhatta ja seitsemänsataa; paitsi niitä, jotka Koran kapinassa hukkuivat.’ž Ja seisoi kuolleitten ja elävitten välillä; niin rangaistus asettui.’ž Ja Aaron otti niinkuin Moses hänelle sanoi, ja juoksi kansan keskelle, ja katso, rangaistus oli jo ruvennut kansan seassa: ja hän suitsutti savutusta, ja sovitti kansan.’ž Ja Moses sanoi Aaronille: ota savuastia, ja pane tulta siihen alttarilta, ja heitä suitsutusta siihen. Ja mene nopiasti kansan tykö ja sovita heitä: sillä vihan julmuus on \Herralta\ käynyt ulos, ja rangaistus on jo alkanut.’ž Paetkaat tästä kansasta; sillä minä surmaan äkisti heidät, ja he lankesivat kasvoillensa.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Moses ja Aaron menivät seurakunnan majan eteen.’ž Ja koska kansa kokoontui Mosesta ja Aaronia vastaan, ja kuin he käänsivät heitänsä seurakunnan majaan päin, katso, pilvi peitti sen ja \Herran\ kunnia näkyi.’ž Toisena päivänä taas napisivat koko Israelin lasten joukko Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat: te olette tappaneet \Herran\ kansan.’ž Israelin lapsille muistoksi, ettei yksikään muukalainen, joka ei ole Aaronin siemenestä, lähestyisi uhraamaan suitsutusta \Herran\ eteen, ettei hänelle tapahtuisi, niinkuin Koralle ja hänen joukollensa, niinkuin \Herra\ hänelle sanoi Moseksen kautta.’ž Ja Eleatsar pappi otti ne vaskiastiat, joissa palaneet miehet olivat uhranneet, ja taotti ne leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, alttarin peitteeksi,’ž Näiden savuastiat, jotka syntiä tekivät sielujansa vastaan, ne takokaat leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, joilla alttari peitetään; sillä ne ovat \Herran\ eteen uhratut ja pyhitetyt. Ja ne pitää oleman merkiksi Israelin lapsille.’ž Sano Eleatsarille papin Aaronin pojalle, että hän ottaa savuastiat tulipalosta, ja hajoittaa tulen sinne ja tänne; sillä ne ovat pyhät.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja tuli läksi \Herralta\, ja poltti ne kaksisataa ja viisikymmentä miestä, jotka suitsutusta uhrasivat.’ž Ja koko Israel, joka heidän ympärillänsä oli, pakeni heidän parkunsa tähden. Sillä he sanoivat: ettei maa meitäkin nielisi.’ž Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti heidät, ja he hukkuivat kansan seasta.’ž Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät, ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa.’ž Ja tapahtui, koska hän kaikki nämät sanat puhunut oli, halkesi maa heidän altansa.’ž Mutta jos \Herra\ tässä jotakin uutta tekee, niin että maa avaa suunsa ja nielee heidät kaikkein kanssa, mitä heillä on, niin että he elävinä menevät helvettiin, niin teidän pitää tietämän, että nämät miehet pilkkasivat \Herraa\.’ž Jos he kuolevat niinkuin kaikki ihmiset kuolevat, eli kostetaan, niinkuin kaikille ihmisille kostetaan, niin ei \Herra\ ole minua lähettänyt.’ž Ja Moses sanoi: siitä teidän pitää tietämän \Herran\ minua lähettäneeksi, kaikkia näitä töitä tekemään, niin ettei se ole minun omasta sydämestäni:’ž Ja he pakenivat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympäriltä; mutta Datan ja Abiram kävivät ulos, ja seisoivat majainsa ovella emäntinensä, poikinensa ja lapsinensa.LLVALU„J‚ ž A ö … 9 ‰ Ž E œ"op„Ÿ'IÄ(ćŠ Ja heidän lihansa pitää oleman sinun, niin’ž Ja heidän lihansa pitää oleman sinun, niinkuin häälytysrinta ja oikia lapa sinun ovat.’ž Kaikki valallisella lupauksella eroitettu Israelissa olkaan sinun.’ž Ensimäinen hedelmä kaikesta kuin heidän maallansa kasvaa, jonka he antavat \Herralle\, pitää oleman sinun. Jokainen puhdas sinun huoneessas syökään sitä.’ž Kaikkein parhaan öljyn ja kaikkein parhaan vierteen, ja jyvät ja niiden uutisen, jotka he antavat \Herralle\, annoin minä sinulle.’ž Minä annoin myös sinulle ja sinun pojilles ja tyttärilles sinun kanssas heidän lahjansa ylennysuhrin, kaikissa Israelin lasten häälytysuhreissa, ijankaikkiseksi oikeudeksi. Jokainen puhdas sinun huoneessas syökään sitä.’ž Ja kaikkein pyhimmällä sialla pitää sinun sen syömän. Kaikki miehenpuoli syökään sitä: sen pitää oleman sinulle pyhä.’ž Nämät sinä saat siitä kaikkein pyhimmästä, tuliuhrista: kaikki heidän lahjansa, ynnä kaiken heidän ruokauhrinsa, ja kaiken heidän syntiuhrinsa, ja myös kaiken heidän vikauhrinsa kanssa, mitkä he sinulle antavat, se on sinulle ja sinun pojilles kaikkein pyhin.’ž Ja \Herra\ sanoi Aaronille: katso, minä annoin sinun haltuus minun ylennysuhrini vartion: kaikki mitä Israelin lapset pyhittävät, annoin minä sinulle ja pojilles, lahjaksi, ijankaikkiseksi oikeudeksi.’ž Mutta sinä ja poikas sinun kanssas ottakaat pappeudestanne vaari, ja palvelkaat kaikissa alttarin asioissa ja sisällisellä puolella esirippua: sillä pappeutenne annan minä teille viran lahjaksi. Jos joku muukalainen lähestyy siihen, sen pitää kuoleman.’ž Ja katso, minä otin teidän veljenne Leviläiset Israelin lasten seasta, ja annoin teille lahjaksi, jotka ovat \Herran\ omat, ja pitää palveleman seurakunnan majan palveluksessa.’ž Niin ottakaat siis vaari pyhän vartiosta ja alttarin vartiosta, ettei enää vihan julmuus Israelin lasten päälle tulisi.’ž Mutta heidän pitää pysymän sinun tykönäs ottamassa vaarin seurakunnan majan vartioista kaikessa majan palveluksessa, eikä yhdenkään muukalaisen pidä teitä lähestymän.’ž Ja he ottakaan vaarin sinun vartioistas, ja koko majan vartiosta: älkööt kuitenkaan lähestykö pyhän astioita ja alttaria, ettei sekä he ja te kuolisi.’ž Mutta veljes isäs Levin suvusta ota kanssas, heidän pitää pysymän sinun tykönäs ja palveleman sinua: mutta sinä ja poikas sinun kanssas, palvelkaat todistuksen majassa.’ž Ja \Herra\ sanoi Aaronille: sinä ja sinun poikas, ja sinun isäs huone sinun kanssas, kantakaat pyhän viat: ja sinä ja sinun poikas sinun kanssas, kantakaat pappeutenne viat.’ž Kuka ikänä lähestyy \Herran\ majaa, se kuolee. Hävitetäänkö meitä peräti?’ž Ja Israelin lapset puhuivat Mosekselle, sanoen: katso, me olemme riutumallamme! me hukumme, kaikki me hukumme!’ž Ja Moses teki sen; niinkuin \Herra\ hänelle käskenyt oli, niin hän teki.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kanna Aaronin sauva jälleen todistuksen eteen tallella pidettää, merkiksi niskurille lapsille; että heidän napinansa minua vastaan lakkais, ettei he kuolisi.’ž Ja Moses kantoi kaikki sauvat ulos \Herran\ edestä kaikkein Israelin lasten eteen: ja he näkivät sen, ja itsekukin otti sauvansa.’ž Ja tapahtui toisena päivänä, että Moses meni todistuksen majaan: ja katso, Aaronin sauva levin huoneesta viheriöitsi: ja kukoistus puhkesi ja kukkainen tuli täydelliseksi ja kasvoi kypsiä mandelia.’ž Ja Moses pani sauvat \Herran\ eteen todistuksen majaan.’ž Niin Moses puhui Israelin lapsille: ja kaikki heidän päämiehensä antoivat hänelle kaksitoistakymmentä sauvaa, itsekukin päämies isänsä huoneesta yhden sauvan: ja Aaronin sauva oli heidän sauvainsa keskellä.’ž Ja jonka minä heistä valitsen, sen sauva pitää viheriöitsemän, että minä asettaisin Israelin lasten moninaisen napinan minun päältäni, jolla he teitä vastaan napisevat.fLVALöDQ ; ‹ ķ w  ŃŖÕf­:¼3•a š¢ Ja papin pitää ottaman sedripuun, ja isopin, ja tulip’ž Ja papin pitää ottaman sedripuun, ja isopin, ja tulipunaisen villan, ja heittämän sen palaneen lehmän päälle.’ž Ja antaman polttaa lehmän edessänsä, sekä hänen vuotansa että lihansa ja myös hänen verensä: ynnä sonnan kanssa se pitää poltettaman.’ž Ja papin Eleatsarin pitää ottaman sen verta sormellansa ja priiskottaman juuri seurakunnan majaa kohden sen verta seitsemän kertaa,’ž Ja antakaat se papille Eleatsarille: hänen pitää sen viemän leiristä ulos, siellä teurastettavaksi edessänsä.’ž Tämä tapa olkoon teille säädyksi, jonka \Herra\ käski, sanoen: sanos Israelin lapsille, että he tuovat sinulle ruskian terveen lehmän, jossa ei yhtään virhettä ole, ja joka ei vielä ole ikeen alainen ollut.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:’ž Niin ettette synnillä raskauta teitänne, koska te sen parhaan ylennätte, ja ettekä saastuta niitä, mitkä Israelin lapset pyhittäneet ovat, ettette kuolisi.’ž Ja syökäät siitä kaikissa paikoissa, te ja teidän huoneenne, sillä se on teidän palkkanne teidän palveluksestanne seurakunnan majassa,’ž Ja sano heille: koska te parhaan siitä ylennätte, niin luettakaan se Leviläisille niinkuin tulo riihestä ja viinakuurnasta.’ž Kaikista teille annetuista antakaat \Herralle\ kaikkinaiset ylennysuhrit, kaikista parhaista, pyhitettävän osan.’ž Niin antakaat myös \Herralle\ ylennysuhriksi kaikista teidän kymmenyksistänne, joita te Israelin lapsilta otatte, niin että te \Herran\ ylennysuhrin niistä annatte papille Aaronille.’ž Ja teidän ylennysuhrinne pitää luettaman teille, niinkuin te antasitte jyviä riihestä ja nestettä kuurnasta.’ž Puhu Leviläisille ja sano heille: koska te otatte kymmenykset Israelin lapsilta, jotka minä teille annoin heiltä, teidän perinnöksenne, niin tehkäät \Herralle\ siitä ylennysuhriksi aina kymmenysten kymmenykset.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Sillä Israelin lasten kymmenykset, jotka he antavat ylennykseksi \Herralle\, annoin minä Leviläisille perinnöksi; sentähden sanoin minä heille: ettei heillä Israelin lasten seassa pidä perintöä oleman.’ž Vaan Leviläisten pitää ottaman vaarin seurakunnan majan palveluksesta, ja heidän pitää kantaman syntinsä; se on ijankaikkinen oikeus teidän sukukunnissanne, ja ei pidä heidän perimistä saaman Israelin lasten seassa.’ž Niin ettei tästälähin Israelin lasten pidä lähestymän seurakunnan majaa, syntiä saattamaan päällensä, ja kuolemaan;’ž Mutta Levin lapsille, katso, minä annoin kaikki kymmenykset perinnöksi Israelissa, heidän virkansa edestä, jolla he palvelusta seurakunnan majassa tekevät.’ž Ja \Herra\ sanoi Aaronille: ei sinulle pidä perintöä oleman heidän maallansa eikä osaa heidän seassansa; sillä minä olen sinun osas ja sinun perintös Israelin lasten seassa.’ž Kaikki ylennysuhrit, jotka ovat pyhitetyt, jotka Israelin lapset ylentävät \Herralle\, annoin minä sinulle ja pojilles, ja tyttärilles sinun kanssas ijankaikkiseksi oikeudeksi. Se on katoomatoin ijankaikkinen liitto \Herran\ edessä sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas.’ž Mutta esikoisia karjasta, taikka lampaista, taikka vuohista, ei sinun pidä antaman lunastettaa; sillä ne ovat pyhät: heidän verensä pitää sinun priiskottaman alttarille, ja lihavuutensa pitää sinun polttaman makian hajun tuleksi \Herralle\.’ž Ja kuukautisena pitää heidän sen lunastaman, ja annettakaan lunastettaa sinun arvios jälkeen rahalla, viidellä siklillä, pyhän siklin jälkeen, joka maksaa kaksikymmentä geraa.’ž Kaikki mikä äitinsä kohdun avaa, kaiken lihan seassa, jotka he kantavat \Herralle\, olis se ihmisistä elikkä eläimistä, pitää oleman sinun. Kuitenkin, ettäs ihmisten esikoiset annat kaiketikin lunastettaa, ja myös saastaisten eläinten esikoiset annat lunastettaa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ʛŠ@Ū ś@Ū ě”@Ś ƛi@Ś Ā›¾@Ś Į›±@Ś Ą›Y@Ś æ›Ļ@Ś ¾›v@Ś ½›Ł@Ś ¼›}@Ś »›~@Ś ŗ›D@Ś ¹›s@Ś ø› @ Ś ·› f@ Ś ¶› š@ Ś µ› `@ Ś “› M@ Ś ³›Ÿ@Ś ²›Ć@Ś ±›į@Ś °›ģ@Ś ƛŅ@Ś ®›Š@Ś ­›M@Ś ¬›~@Ś «›#„@Ś Ŗ›"ń@Ł ©›!•@Ł ؛ ~@Ł §›0@Ł ¦›z@Ł „›˜@Ł ¤›…@Ł £›g@Ł ¢›¦@Ł ”›‡@Ł  ›£@Ł Ÿ›Æ@Ł ž›Ć@Ł ›`@Ł œ›m@Ł ››A@ Ł š›™@ Ł ™›\@ Ł ˜›y@ Ł —›M@ Ł –›L@Ł •› «@Ł ”› @@Ł “› †@Ł ’› ?@Ł ‘› Ÿ@Ł ›§@Ł ›Į@Ł Ž›u@Ł ›ø@Ų Œ›ƒ@Ų ‹›“@Ų Š›ˆ@Ų ‰›³@Ų ˆ›f@Ų ‡›²@Ų †›b@Ų …›{@Ų „›P@Ų ƒ›¹@Ų ‚›Z@Ų ›\@ Ų €›o@ Ų ›†@ Ų ~›Ö@ Ų }›b@ Ų |›å@Ų {›Į@Ų z›„@Ų y›ž@Ų x› o@Ų w› Ź@Ų v› ˆ@Ų u› –@Ų t› F@Ų s›Õ@× r›'@× q›@× p›Ś@× o›i@× n›ƒ@× m›M@× l›©@× k›N@× j›·@× i›Ō@ × h›Ó@ × g›š@ × f›q@ × e› @ × d›N@× c›•@× b› @× a› Ē@× `› ]@× _› Ź@× ^› »@× ]›|@× \›@× [›p@Õ Z›ˆ@Õ Y›†@Õ X›p@Õ W›Ń@Õ V›4@Õ U› ž@Õ T›‰@Õ S›~@Õ R›s@ Õ Q›¹@ Õ P›o@ Õ O›Õ@ Õ N›'@ Õ M›Ģ@Õ L›Ś@Õ 0LVALqõ:p  L 7 ¢ T “ C S€¬õ§ž±.ÅėjCn Ota sauva, ja kokoa kansa, sinä ja veljes Aaron, ja puhukaat kalliolle heidän silmäinsä edessä, ja se an’ž Ota sauva, ja kokoa kansa, sinä ja veljes Aaron, ja puhukaat kalliolle heidän silmäinsä edessä, ja se antaa vetensä. Ja näin sinun pitää saattaman heille vettä kalliosta, ja juottaman kansan ja heidän karjansa.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Niin Moses ja Aaron menivät kansan tyköä seurakunnan majan ovelle ja lankesivat kasvoillensa, ja \Herran\ kunnia näkyi heille.’ž Ja miksi olette johdattaneet meidät Egyptistä, tuodaksenne meitä tähän pahaan paikkaan, jossa emme taida kylvää, jossa ei myös ole fikunia, taikka viinapuita, ei myös granatin omenia, eipä ole vettäkään juodaksemme?’ž Miksi olette vieneet tämän \Herran\ kansan tähän korpeen, kuolemaan täällä, sekä meitä että karjaamme.’ž Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoivat: jospa olisimme hukkuneet siellä, kussa meidän veljemme hukkuivat \Herran\ edessä.’ž Ja kansalla ei ollut vettä, ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan.’ž Ja Israelin lapset tulivat kaiken seurakunnan kanssa Sinin korpeen, ensimäisellä kuulla, ja kansa viipyi Kadeksessa. Ja MirJam kuoli siellä, ja myös haudattiin sinne.’ž Ja kaikki, johonka saastainen rupee, pitää oleman saastainen ehtoosen asti.’ž Ja tämä on heille ijankaikkinen sääty. Ja joka puhdistusvedellä priiskotteli, se peskään myös vaatteensa. Ja se joka tarttuu puhdistusveteen, pitää oleman saastainen ehtoosen asti.’ž Mutta joka saastaiseksi tulee, ja ei puhdista itsiänsä, se sielu pitää hävitettämän seurakunnasta, että hän on saastuttanut \Herran\ pyhän, ja ei ole priiskotettu puhdistusvedellä, sentähden on hän saastainen.’ž Niin puhdas priiskottakaan saastaista kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, ja puhdistakaan hänen seitsemäntenä päivänä: hän peskään vaatteensa ja viruttakaan itsensä vedellä, niin hän ehtoona puhtaaksi tulee.’ž Ja puhdas mies ottakaan isoppia, ja kastakaan veteen ja priiskottakaan majan, ja kaikki astiat, ja kaikki sielut, jotka siellä ovat, niin myös sen päälle, joka on tarttunut (kuolleen) luuhun, eli tapettuun, taikka kuolleesen eli hautaan.’ž Niin ottakaat he saastaiselle, tätä poltetun syntiuhrin tuhkaa, ja pankaan sen päälle juoksevaa vettä astiaan.’ž Ja jos joku tarttuu kedolla johonkuhun miekalla lyötyyn, elikkä muutoin kuolleesen, elikkä ihmisen luuhun, taikka hautaan, se on saastainen seitsemän päivää.’ž Ja jokainen avoin astia, joka on kannetoin ja peittämätä, se on saastainen.’ž Tämä on laki, koska joku ihminen majassa kuolee: se joka siihen majaan menee, ja kaikki mitä majassa on, pitää oleman saastainen seitsemän päivää.’ž Mutta jos joku tarttuu kuolleen ihmisen ruumiisen, ja ei puhdista itsiänsä, se saastuttaa \Herran\ majan, ja se sielu pitää hävitettämän Israelista; ettei puhdistusvesi ole priiskotettu hänen päällensä, niin on hän saastainen: hänen saastaisuutensa on vielä hänen päällänsä.’ž Hänen pitää tällä puhdistaman itsensä kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, ja niin hän tulee puhtaaksi. Ja jollei hän puhdista itsiänsä kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, niin ei ole hän puhdas.’ž Joka tarttuu johonkuhun kuolleesen ihmiseen, sen pitää saastaisen oleman seitsemän päivää.’ž Ja se, joka lehmän tuhan kokosi, pitää pesemän vaatteensa ja oleman saastainen ehtoosen asti. Tämä pitää oleman ijankaikkinen sääty Israelin lapsille, ja muukalaisille, jotka heidän seassansa asuvat.’ž Ja puhdas mies pitää kokooman tuhan lehmästä, ja paneman sen puhtaasen paikkaan leiristä ulos, tallella pidettää, kaikelle kansalle Israelin lapsista puhdistusvedeksi: se on syntiuhri.’ž Ja se, joka sen poltti, pitää myös pesemän vaatteensa ja viruttaman ruumiinsa vedellä ja oleman saastaisen ehtoosen asti.’ž Ja papin pitää pesemän vaatteensa ja viruttaman ruumiinsa vedellä, ja sitte tuleman leiriin: ja papin pitää oleman saastaisen ehtoosen asti.oLVALŗ$œŅ c Å A € › 9 c Żnø’Æ4Ņ ŗģi± Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sinä toit meitä Egyptistä korpeen kuolem’ž Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sinä toit meitä Egyptistä korpeen kuolemaan? Sillä ei tässä ole leipää eikä vettä, ja meidän sielumme suuttuu tähän huonoon ruokaan.’ž Sitte menivät he pois Horin vuoren tyköä, Punaisen meren tietä, vaeltamaan Edomilaisten maata ympäri. Ja kansa suuttui matkasta.’ž Ja \Herra\ kuuli Israelin rukouksen: ja antoi heille Kanaanealaiset, ja he kirosivat heitä ja heidän kaupungeitansa. Ja kutsui sen paikan Horma.’ž Niin lupasi Israel \Herralle\ lupauksen ja sanoi: jos sinä annat tämän kansan minun käteni alle, niin minä kiroon heidän kaupunkinsa.’ž Ja koska Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelän puolessa, kuuli Israelin tulleeksi vakoojain tien kautta, soti hän Israelia vastaan ja vei heistä monikahtoja vangiksi.’ž Ja koska kaikki kansa näki Aaronin kuolleeksi, itki koko Israelin huone häntä kolmekymmentä päivää.’ž Ja Moses riisui Aaronilta hänen vaatteensa, ja puetti hänen poikansa Eleatsarin ylle. Ja Aaron kuoli siellä, vuoren kukkulalla, mutta Moses ja Eleatsar astuivat vuorelta alas.’ž Ja Moses teki niinkuin \Herra\ hänen käski, ja he astuivat Horin vuorelle kaiken kansan nähden.’ž Ja riisu Aaronin yltä vaatteet, puettaakses hänen poikansa Eleatsarin ylle: ja Aaron pitää siellä koottaman ja kuoleman.’ž Niin ota siis Aaron ja hänen poikansa Eleatsar, ja vie heidät Horin vuorelle.’ž Kokoontukaan Aaron kansansa tykö; sillä ei hänen pidä tuleman siihen maahan, jonka minä Israelin lapsille antanut olen, että te olitte minun suulleni kovakorvaiset riitaveden tykönä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille Horin vuorella, Edomin maan rajalla, ja sanoi:’ž Ja Israelin lapset läksivät Kadeksesta ja tulivat kaiken joukon kanssa Horin vuoren tykö.’ž Ja näin estivät Edomilaiset Israelin vaeltamasta maansa äären lävitse. Ja Israel käänsi itsensä heistä pois.’ž Mutta hän sanoi: ei sinun pidä vaeltaman tästä lävitse. Ja Edomilaiset läksivät heitä vastaan paljolla väellä ja väkevällä kädellä.’ž Ja Israelin lapset sanoivat hänelle: me vaellamme yhteistä maantietä, ja jos me ja meidän karjamme juovat sinun vettäs, niin me sen maksamme, emme ilman mitään tahdo; ainoastansa jalkaisin vaellamme sen lävitse.’ž Edom sanoi hänelle: ei sinun pidä minun kauttani vaeltaman, taikka minä kohtaan sinua miekalla.’ž Anna meidän vaeltaa maas lävitse: emme poikkee peltoihin eli viinamäkiin, emme myös juo vettä kaivoista; me vaellamme oikiaa maantietä, ei poiketen oikialle eikä vasemmalle puolelle, siihenasti kuin tulemme sinun rajas ylitse.’ž Ja me huusimme \Herran\ tykö, ja hän kuuli äänemme, ja lähetti Enkelin, ja vei meidät Egyptistä ulos. Ja katso, me olemme Kadeksessa, siinä kaupungissa, joka on sinun äärimäisillä rajoillas.’ž Että meidän isämme menivät alas Egyptiin ja me asuimme Egyptissä pitkän ajan, ja Egyptiläiset vaivasivat meitä ja meidän isiämme,’ž Ja Moses lähetti sanansaattajat Kadeksesta Edomin kuninkaan tykö, (sanoen:) näin sanoo veljes Israel: sinä tiedät kaiken vaivan, joka meille on tapahtunut,’ž Tämä on se riitavesi, josta Israelin lapset riitelivät \Herran\ kanssa: ja hän pyhitettiin heidän seassansa.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: ettette uskoneet minun päälleni, pyhittääksenne minua Israelin lasten edessä, ei teidän pidä johdattaman tätä joukkoa siihen maahan, jonka minä heille annan.’ž Ja Moses nosti kätensä ja löi kahdesti sauvallansa kallioon, niin juoksi siitä paljo vettä, ja kansa ja heidän karjansa saivat juoda.’ž Ja Moses ja Aaron kokosivat kansan kallion eteen, ja sanoivat heille: kuulkaat nyt te niskurit: pitääkö meidän tästä kalliosta teille vettä saaman?’ž Niin otti Moses sauvan \Herran\ edestä, niinkuin hän käski hänelle.LVAL‹Ź#„ E æ  Ō ˆ ; Ā f Ķ Œ  æüMŖ#}‘łOŃ<K Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: älä pelkää häntä, sillä minä annoin hänen sinun käsiis, sekä kaiken hänen väkensä, että h’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: älä pelkää häntä, sillä minä annoin hänen sinun käsiis, sekä kaiken hänen väkensä, että hänen maansa: ja sinun pitää tekemän hänelle niinkuin sinä Sihonille Amorilaisten kuninkaalle teit, joka Hesbonissa asui.’ž Ja he palasivat ja menivät ylöspäin tietä Basaniin. Niin Og, Basanin kuningas, meni heitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä, sotimaan Edreissä.’ž Sitte lähetti Moses vakoomaan Jaeseria, ja he voittivat sen tyttärinensä, ja omistivat ne Amorilaiset, jotka siinä asuivat.’ž Ja niin Israel asui Amorilaisten maakunnassa.’ž Me olemme heitä ampuneet, Hesbon on kukistettu Diboniin asti: me hävitimme heitä hamaan Nophaan, joka Medebaan ulottuu.’ž Voi sinuas Moab! sinä Kamosin kansa olet hukkunut! Hän saatti poikansa pakolaiseksi ja hänen tyttärensä vangiksi, Sihonille Amorilaisten kuninkaalle.’ž Sillä tuli on käynyt Hesbonista ulos, ja liekki Sihonin kaupungista: se on kuluttanut Moabin Arin, ja Arnonin korkeuden asuvaiset.’ž Siitä sananlaskussa sanotaan: tulkaat Hesboniin: rakennettakoon ja valmistettakoon Sihonin kaupunki;’ž Sillä Hesbonin kaupunki oli Sihonin Amorilaisten kuninkaan oma, ja hän soti ennen Moabilaisten kuninkaan kanssa, ja otti häneltä kaiken hänen maansa Arnoniin asti.’ž Ja näin Israel sai kaikki nämät kaupungit, ja Israel asui kaikissa Amorilaisten kaupungeissa, Hesbonissa ja kaikissa sen tyttärissä.’ž Mutta Israel löi hänen miekan terällä, ja omisti hänen maansa Arnonista Jabbokiin asti, ja vielä Ammonin lapsiin saakka; sillä Ammonin maan ääret olivat vahvat.’ž Mutta Sihon ei sallinut Israelin vaeltaa maakuntansa lävitse, vaan Sihon kokosi kaiken väkensä, ja meni Israelia vastaan korpeen, ja tuli Jaksaan, ja soti Israelia vastaan.’ž Salli minun vaeltaa maakuntas lävitse: emme poikkee peltoihin, emmekä viinamäkiin, emmekä juo vettä kaivosta; maantietä myöten me vaellamme, siihenasti kuin me tulemme sinun maas ääristä ulos.’ž Ja Israel lähetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan tykö, ja käski sanoa hänelle:’ž Ja Bamotista siihen laaksoon, joka on Moabin kedolla, Pisgan kukkulaa kohden, joka katsahtaa korpeen päin.’ž Ja Mattanasta niin Nahalieliin, Ja Nahalielistä niin Bamotiin,’ž Tämä on se kaivo, jonka päämiehet kaivoivat, kansan johdattajat kaivoivat, lain opettajan kautta sauvallansa. Tästä korvesta matkustivat he Mattanaan.’ž Silloin veisasi Israel tämän virren: Nouse, kaivo, veisatkaat hänestä toinen toisellenne.’ž Ja sieltä läksivät he Beraan, se on se kaivo, josta \Herra\ sanoi Mosekselle: kokoa kansa, ja minä annan heille vettä.’ž Ja sen ojan juoksu, joka poikkee Arin asumiseen, ja ulottuu Moabin rajaan.’ž Siitä sanotaan \Herran\ sotain kirjassa: Vaheb Suphassa, ja Arnonin ojat.’ž Niin he sieltä menivät ulos, ja sioittivat heitänsä tälle puolen Arnonia, joka korvessa on, ja tulee Amorilaisten maan ääristä; sillä Arnon on Moabin ja Amorin välillä.’ž Sieltä läksivät he, ja sioittivat heitänsä Saredin ojan tykö.’ž Ja läksivät Obotista, ja sioittivat itsensä Abarimin mäen tykö, siihen korpeen, joka Moabin kohdalla on, auringon nousemiseen päin.’ž Ja Israelin lapset läksivät, ja sioittivat heitänsä Obotiin.’ž Ja Moses teki vaskikärmeen, ja nosti sen merkiksi ylös: ja tapahtui, että jos joku kärmeeltä purtiin, ja katsahti vaskikärmeen päälle, niin hän jäi elämään.’ž Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: tee sinulles tulinen kärme, ja nosta se merkiksi ylös: ja tapahtuu, että se joka purtu on, kuin hän katsoo sen päälle, niin hän elää.’ž Niin tuli kansa Moseksen tykö, ja sanoivat: me teimme syntiä, puhuen \Herraa\ ja sinua vastaan. Rukoile \Herraa\ nämät kärmeet meidän seastamme ottamaan pois: ja Moses rukoili kansan edestä.’ž Niin \Herra\ lähetti kansan sekaan tuliset kärmeet, jotka kansaa purivat, niin että paljo kansaa Israelista kuoli.LVAL|ž±'U i ˆ Å & Ł y ßyģy5·:aėĆTėW Ja koska aasi näki \Herran\ enkelin, ahdisti hän itsensä aitaa vastaan,’ž Ja koska aasi näki \Herran\ enkelin, ahdisti hän itsensä aitaa vastaan, ja likisti Bileamin jalan aitaa vastaan, ja sitte hän kovemmin löi häntä.’ž Niin \Herran\ enkeli astui ahtaasen tanhuaan, viinamäen vaiheelle, jossa aidat molemmin puolin olivat.’ž Ja aasi näki \Herran\ enkelin seisovan tiellä ja hänen miekkansa vedetyn ulos hänen kädessänsä, niin aasi poikkesi tieltä ja meni kedolle: vaan Bileam löi aasia ohjataksensa häntä tielle.’ž Mutta Jumalan viha julmistui, että hän sinne meni. Ja \Herran\ enkeli seisoi tiellä häntä vastassa, mutta hän ajoi aasillansa ja kaksi hänen palveliaansa oli hänen kanssansa.’ž Niin Bileam nousi varhain aamulla, valjasti aasinsa ja seurasi Moabilaisten päämiehiä.’ž Silloin Jumala tuli yöllä Bileamin tykö ja sanoi hänelle: jos ne miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja mene heidän kanssansa, vaan kuitenkin, mitä minä sinulle sanon, sen pitää sinun tekemän.’ž Vaan olkaat kuitenkin tekin tämä yö tässä, niin minä tahdon tiedustaa, mitä \Herra\ vielä minun kanssani puhuva on.’ž Niin vastasi Bileam, ja sanoi Balakin palvelioille: jos Balak antais minulle huoneensa täyden hopiaa ja kultaa, niin en minä sittenkään taida \Herran\ minun Jumalani sanaa käydä ylitse tekemään vähää elikkä paljoa.’ž Sillä minä teen sinulle suuren kunnian, ja mitäs sanot minulle, sen minä myös teen: tule siis ja kiroo minulle tämä kansa.’ž Jotka tultuansa Bileamin tykö sanoivat hänelle: Näin Balak Zipporin poika sanoo sinulle: älä estele tulemasta minun tyköni;’ž Niin lähetti Balak päämiehet, vielä usiammat ja jalommat entisiä,’ž Ja Moabilaisten päämiehet nousivat ja tulivat Balakin tykö, ja sanoivat: ei Bileam tahdo tulla meidän kanssamme.’ž Silloin Bileam nousi varhain aamulla ja sanoi Balakin päämiehille: menkäät maallenne; sillä ei \Herra\ salli minun teidän kanssanne mennä.’ž Mutta Jumala sanoi Bileamille: älä mene heidän kanssansa, äläkä kiroo kansaa, sillä se on siunattu.’ž Katso, kansa läksi Egyptistä ja peittää maan piirin: tule siis ja kiroo heitä minulle, että minä voisin sotia heitä vastaan ja karkottaisin heitä pois.’ž Ja Bileam sanoi Jumalalle: Balak Zipporin poika, Moabilaisten kuningas, lähetti minun tyköni:’ž Ja Jumala tuli Bileamin tykö ja sanoi: mitkä miehet ne sinun tykönäs ovat?’ž Ja hän sanoi heille: olkaat tässä yö, niin minä sanon teille vastauksen, mitä \Herra\ minulle sanova on. Niin olivat Moabilaisten päämiehet Bileamin tykönä.’ž Ja Moabilaisten vanhimmat ynnä Midianilaisten vanhimpain kanssa menivät sinne, ja heillä oli noitumisen palkka kädessänsä. Ja koska he tulivat Bileamin tykö, sanoivat he hänelle Balakin sanat.’ž Tule siis nyt ja kiroo minulle tämä kansa; sillä se on minua väkevämpi, että minä löisin häntä, ja hänen maaltani karkottaisin ulos; sillä minä tiedän, ketä sinä siunaat, se on siunattu, ja jota sinä kiroot, se on kirottu.’ž Ja hän lähetti sanan Petoriin, Bileamille Beorin pojalle, joka asui virran tykönä, kansansa lasten maalla, kutsumaan häntä, sanoen: katso, kansa on lähtenyt Egyptistä, katso, se peittää maan piirin, ja asettaa leirinsä minua vastaan.’ž Niin sanoivat he Midianilaisten vanhimmille: Tämä kansa syö puhtaaksi kaikki, mitä ympäristöllämme on, niinkuin härkä syö vihannon laitumelta. Ja Balak Zipporin poika oli siihen aikaan Moabilaisten kuningas.’ž Ja että Moabilaiset sangen suuresti pelkäsivät sitä kansaa heidän paljoutensa tähden, ja että Moabilaiset kauhistuivat Israelin lapsia,’ž Ja koska Balak Zipporin poika näki kaikki, mitä Israel teki Amorilaisille,’ž Sitte menivät Israelin lapset sieltä, ja sioittivat heitänsä Moabin kedoille, toiselle puolelle Jordania, Jerihon kohdalla.’ž Ja he löivät hänen ja hänen poikansa ja hänen väkensä, siihenasti ettei yksikään elämään jäänyt, ja he valloittivat hänen maansa.LVALõoc ½  l § … æ$ąrśq(™DÉ¢^ Kuka lukee Jakobin tomus, ja neljännen osan Israelin lapsista? Minun sieluni ku’ž Kuka lukee Jakobin tomus, ja neljännen osan Israelin lapsista? Minun sieluni kuolkoon vanhurskasten kuolemalla, ja minun loppuni olkoon niinkuin heidän loppunsa.’ž Sillä vuorten kukkuloilta minä hänen näen, ja korkeuksista minä häntä katselen. Katso, se kansa pitää asuman yksinänsä, ja ei pidä pakanain sekaan luettaman.’ž Kuinka minun pitää kirooman sitä, jota ei Jumalakaan kiroo? kuinka minä sitä sadattelen, jota ei \Herrakaan\ sadattele?’ž Niin alkoi hän puheensa ja sanoi: Syriasta on Balak Moabilaisten kuningas minua tuottanut, idän puolisilta vuorilta: tule ja kiroo minulle Jakob, tule sadattele Israelia.’ž Ja koska hän tuli jälleen hänen tykönsä, katso, niin hän seisoi polttouhrinsa tykönä, kaikkein Moabin päämiesten kanssa.’ž Ja \Herra\ pani Bileamin suuhun sanat, ja sanoi: palaja Balakin tykö ja puhu näin.’ž Ja Jumala kohtasi Bileamin; mutta hän sanoi hänelle: seitsemän alttaria minä valmistin, ja olen uhrannut mullin ja oinaan (joka) alttarilla.’ž Ja Bileam sanoi Balakille: seiso polttouhris tykönä, ja minä menen tuonne. Kukaties \Herra\ tulee minua kohtaamaan, ja mitä hän minulle tietää antaa, sen minä tahdon sinulle ilmoittaa. Ja hän meni pois korkialle paikalle.’ž Balak teki niinkuin Bileam sanoi, ja Balak ja Bileam uhrasivat (kullakin) alttarilla mullin ja oinaan.’ž Ja Bileam sanoi Balakille: rakenna minulle tähän seitsemän alttaria, ja valmista minulle tässä seitsemän mullia, ja seitsemän oinasta.’ž Mutta huomeneltain tapahtui, että Balak otti Bileamin, ja vei hänen Baalin kukkulalle, näkemään sieltä kansan ääreen.’ž Ja Balak uhrasi karjaa ja lampaita, ja lähetti Bileamin ja päämiesten perään, jotka hänen kanssansa olivat.’ž Ja niin Bileam meni Balakin kanssa, ja he tulivat Kujakaupunkiin,’ž Ja Bileam vastasi häntä: katso, minä tulin nyt sinun tykös; vaan onko minulla voimaa mitään puhua? Sen minkä Jumala minun suuhuni antaa, sen minä puhun.’ž Ja Balak sanoi Bileamille: enkö minä sanaa lähettänyt sinun perääs, kutsumaan sinua? miksi siis et sinä tullut minun tyköni? vai luulitkos, etten minä olisi sen edestä sinua taitanut kunnioittaa?’ž Koska Balak kuuli Bileamin tulevan, läksi hän häntä vastaan Moabilaisten kaupunkiin, joka Arnonin rajoissa on, juuri rajan äärellä.’ž Ja \Herran\ enkeli sanoi Bileamille: mene miesten kanssa, vaan ei sinun pidä puhuman muuta, kuin minä sinulle sanon: ja Bileam seurasi Balakin päämiehiä.’ž Niin Bileam sanoi \Herran\ enkelille: minä olen syntiä tehnyt; sillä en minä tietänyt, että sinä seisoit minun vastassani tiellä. Nyt siis, jollei se sinulle kelpaa, niin minä palajan takaperin.’ž Ja aasi näki minun, ja poikkesi jo kolme erää minun edestäni; vaan jollei hän olisi minun edestäni poikennut, niin minä nyt sinun tappaisin ja jättäisin aasin elämään.’ž Niin sanoi \Herran\ enkeli hänelle: miksi sinä jo kolmasti sinun aasias hosuit? katsos, minä läksin sinua vastoin seisomaan; sillä tämä tie on nurja minun edessäni.’ž Silloin avasi \Herra\ Bileamin silmät, että hän näki \Herran\ enkelin seisovan tiellä, ja avoimen miekan hänen kädessänsä; ja hän kumarsi, ja lankesi kasvoillensa.’ž Sanoi aasi Bileamille: enkö minä ole sinun aasis, jolla sinä tähän asti ajanut olet? olenko siis minä ikänä ennen niin tehnyt sinua vastaan ? Hän vastasi: et.’ž Bileam sanoi aasille: ettäs pilkkasit minua. Jos minun kädessäni miekka olis, niin minä sinun tappaisin.’ž Silloin \Herra\ avasi aasin suun, ja se sanoi Bileamille: mitä minä olen rikkonut sinua vastaan, ettäs minua kolmasti hosunut olet?’ž Ja kuin aasi näki \Herran\ enkelin, laski hän Bileamin alla polvillensa; niin Bileam sangen suuresti vihastui ja löi aasia sauvallansa.’ž Niin \Herran\ enkeli meni edespäin ja seisoi ahtaassa paikassa, kussa ei ollut varaa poiketa oikialle eli vasemmalle puolelle.yįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž_@!įĀ£„eF'鏫ŒmN/ńŅ³”uV7?œ"f@ą >œ! @ą =œ U@ą <œT@ą ;œn@ą :œt@ą 9œ7@ą 8œY@ą 7œ£@ß 6œk@ß 5œT@ß 4œu@ß 3œh@ß 2œt@ß 1œØ@ß 0œG@ß /œc@ß .œP@ß -œJ@ß ,œ@ß +œU@ß *œ M@ß )œ ¤@ß (œ !€’ž Vaan Koran lapset ei kuolleet.9 'œ ™@ß &œ Ū@ß %œ €’ž Mutta Pallun poika oli Eliab.8 $œ|@ ß #œS@ ß "œz@ ß !œ˜@ ß  œt@ ß œ“@ß œt@ß œÕ@ß œ/@ß œ'@ß œr@ß œ‚@ß œ ž@ß œ B@ß œ ę@Ž œ '@Ž œ E@Ž œ°@Ž œx@Ž œ²@Ž œu@Ž œ„@Ž œ^@Ž  œ_@Ž  œ[@Ž  œd@Ž  œd@Ž  œa@Ž œJ@ Ž œp@ Ž œˆ@ Ž œP@ Ž œd@ Ž œĀ@Ž œ¤@Ž œn@Ž œŒ@Ž ’› Ś@Ž ž› j@Ž ż› u@Ž ü› Į@Ž ū› ³@Ž ś›Į@Ż ł›²@Ż ų›‰@Ż ÷›C@Ż ö›ˆ@Ż õ›v@Ż ō›~@Ż ó›œ@Ż ņ›V@Ż ń›ˆ@Ż š›H@Ż ļ›‡@Ż ī›}@Ż ķ›g@Ż ģ›Ļ@ Ż ė›Š@ Ż ź›_@ Ż é›–@ Ż č›W@ Ż ē›¾@Ż ę›]@Ż å›—@Ż ä›u@Ż ć›a@Ż ā›…@Ż į› ½@Ż ą› d@Ż ߛ ‰@Ż Ž› ¤@Ū Ż›  @Ū ܛz@Ū Ū›­@Ū Ś›{@Ū Ł›U@Ū Ų›@Ū כą@Ū ֛i@Ū ՛‰@Ū Ō›)x@Ū ӛ(n@Ū Ņ›'D@ Ū ћ&›@ Ū Š›%Ę@ Ū Ļ›$†@ Ū Ī›#œ@ Ū Ķ›"Å@Ū Ģ›!Ŗ@Ū Ė› §@Ū Ź›¦@Ū ɛ”@Ū țk@Ū Ē›†@Ū vLVALwVŃ p ū d  I ņ \ ż s ¤=Ą9ńiwłƒūø/}¼ Jumala johdatti hänen Egyptistä, hänen väkevyytensä on niinkuin yksisarvisen väkevyys: hänen p’ž Jumala johdatti hänen Egyptistä, hänen väkevyytensä on niinkuin yksisarvisen väkevyys: hänen pitää nielemän pakanat vihollisensa, ja heidän luunsa murentaman, ja nuolillansa ampuman lävitse.’ž Veden pitää vuotaman hänen ämpäristänsä, ja hänen siemenensä on paljoissa vesissä. Hänen kuninkaansa pitää oleman korkiamman Agagia, ja hänen valtakuntansa pitää korotettaman.’ž Niinkuin ojat levitetään, niinkuin yrttitarha virran vieressä, niinkuin aloes, jonka \Herra\ istuttaa, niinkuin sedripuu veden tykönä.’ž Kuinka kauniit ovat sinun majas, Jakob, ja sinun asumas, Israel?’ž Näitä sanoo se, joka kuulee Jumalan puheet, se, joka Kaikkivaltiaan ilmoitukset näkee, joka lankee maahan, ja hänen silmänsä avataan.’ž Ja hän toi edes puheensa, ja sanoi: näitä sanoo Bileam Beorin poika, näitä sanoo se mies, jonka silmät avatut ovat.’ž Ja Bileam nosti silmänsä ja näki Israelin sioittaneen itsensä sukukuntainsa jälkeen, ja Jumalan henki tuli hänen päällensä.’ž Koska Bileam näki kelpaavan \Herralle\, hän siunasi Israelia, ei mennyt hän pois, niinkuin ennen, etsimään ilmoitusta, vaan käänsi kasvonsa korpeen päin.’ž Balak teki niinkuin Bileam sanoi, ja uhrasi (kullakin) alttarilla mullin ja oinaan.’ž Ja Bileam sanoi Balakille: rakenna tähän minulle seitsemän alttaria, ja valmista minulle tässä seitsemän mullia ja seitsemän oinasta.’ž Ja Balak vei Bileamin Peorin vuoren kukkulalle, joka korpeen päin on.’ž Ja Balak sanoi Bileamille: tule, minä vien sinun toiseen paikkaan: mitämaks Jumalalle kelpaa, ettäs häntä sieltä kiroilisit minulle.’ž Bileam vastasi, ja sanoi Balakille: enkö minä puhunut sinulle, sanoen: kaikki mitä \Herra\ puhuva on, pitää minun tekemän?’ž Niin sanoi Balak Bileamille: ellet ollenkaan tahdo kirota heitä, niin älä suinkaan siunaakaan heitä.’ž Katso sen kansan pitää nouseman niinkuin syömäri jalopeura, ja karkaaman niinkuin tarkka jalopeura, ja ei pidä hänen maata paneman siihenasti että hän saaliin syö, ja juo niiden verta, jotka tapetut ovat.’ž Sillä ei yhtään velhoa ole Jakobissa eikä noitaa Israelissa: ajallansa pitää sanottaman Jakobille ja Israelille, mitä Jumala tehnyt on.’ž Jumala on hänen johdattanut Egyptistä: hänen väkevyytensä on niinkuin yksisarvisen väkevyys.’ž Ei nähdä vääryyttä Jakobissa, eikä havaita pahuutta Israelissa. \Herra\ hänen Jumalansa on hänen tykönänsä, ja Kuninkaan basuna on hänen seassansa.’ž Katso, siunauksen olen minä saanut: hän myös siunasi, ja en minä taida sitä muuttaa.’ž Ei ole Jumala ihminen, että hän valhettelis, taikka ihmisen lapsi, että hän jotakin katuis. Pitäiskö hänen jotakin sanoman, ja ei tekemän? Pitäiskö hänen jotakin puhuman, ja ei täyttämän?’ž Ja hän toi puheensa edes, ja sanoi: nouse, Balak ja kuule, kuuntele minua, Zipporin poika:’ž Ja kuin hän tuli hänen tykönsä jälleen, katso, hän seisoi polttouhrinsa tykönä Moabin päämiesten kanssa. Ja Balak sanoi hänelle: mitä \Herra\ sanoi?’ž Ja \Herra\ tuli Bileamia vastaan, ja antoi sanat hänen suuhunsa, ja sanoi: mene jälleen Balakin tykö ja sano näin.’ž Ja hän sanoi Balakille: seiso tässä polttouhris tykönä, ja minä tahdon kohdata (häntä) tuolla.’ž Ja hän vei hänen Vartialakeudelle, Pisgan kukkulalle, ja rakensi seitsemän alttaria, ja uhrasi (joka) alttarilla mullin ja oinaan.’ž Balak sanoi hänelle: tule siis minun kanssani toiseen paikkaan, jostas hänen saat nähdä. Ainoastaan hänen äärimäisensä sinä taidat nähdä, vaan et näe kaikkia: kiroo häntä minulle sieltä.’ž Hän vastasi, ja sanoi: eikö minun pidä sitä pitämän ja puhuman, mitä \Herra\ minun suuhuni antaa?’ž Niin sanoi Balak Bileamille: mitäs minun teet? Minä tuotin sinun kiroilemaan vihollisiani, ja katso, sinä täydellisesti siunaat heitä.°LVALMŒ­ Ó G Ł 5 s  æ 7 Ē}øTłš<—"pųHÜö Pinehas Eleatsarin poika, papin Aaronin pojanpoika, on kääntänyt julmuuteni pois Israelin lasten päältä, siinä e’ž Pinehas Eleatsarin poika, papin Aaronin pojanpoika, on kääntänyt julmuuteni pois Israelin lasten päältä, siinä että hän oli kiivas minun kiivauteni tähden heidän keskellänsä, etten minä kiivaudessani hukuttanut Israelin lapsia.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja siinä rangaistuksessa surmattiin neljäkolmattakymmentä tuhatta.’ž Ja meni Israelin miehen jälkeen makausmajaan, ja pisti heidät molemmat sekä Israelin miehen, että vaimon vatsasta lävitse: niin rangaistus lakkasi jälleen Israelin lapsista.’ž Kuin Pinehas Eleatsarin poika, papin Aaronin pojanpoika sen näki, nousi hän kansan keskeltä ja otti keihään käteensä,’ž Ja katso, mies Israelin lapsista tuli ja toi veljeinsä sekaan Midianilaisen vaimon, Moseksen ja kaikkein Israelin lasten joukon nähden, jotka itkivät seurakunnan majan ovessa.’ž Ja Moses sanoi Israelin tuomareille: jokainen tappakoon väkensä, jotka BaalPeorin kanssa ovat itsensä yhdistäneet.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ota kaikki kansan päämiehet, ja hirtä heidät \Herralle\ aurinkoa vastaan, että \Herran\ vihan julmuus käännettäisiin Israelista pois.’ž Ja Israel yhdisti itsensä BaalPeorin kanssa: niin \Herran\ viha julmistui Israelia vastaan.’ž Jotka kutsuivat kansan epäjumalainsa uhrille: ja kansa söi, ja kumarsi heidän epäjumaliansa.’ž Ja Israel asui Sittimissä, ja kansa rupesi tekemään huorin Moabilaisten tytärten kanssa,’ž Ja Bileam nousi ja meni matkaansa, ja tuli jälleen siallensa, ja Balak myös meni tietänsä myöten.’ž Ja haahdet Kittimin rannoilta kukistavat Assurin ja kukistavat Eberin, vaan hän itse myös hukkuu.’ž Vihdoin piti hän puheen, ja sanoi: voi! kuka elää silloin, kuin väkevä Jumala näitä on tekevä?’ž Vaan sinä Kain poltetaan, siihenasti kuin Assur vie sinun vankina pois.’ž Ja kuin hän näki Keniläiset, piti hän puheen, ja sanoi: sinun asumises on vahva, ja sinä teit pesäs kallioon,’ž Ja kuin hän näki Amalekilaiset, piti hän puheen ja sanoi: Amalek ensimäinen pakanain seassa, vaan viimeiseltä sinä peräti hävitetään.’ž Jakobista tulee hallitsia, ja hävittää mitä tähteeksi jäänyt on kaupungeista.’ž Hän omistaa Edomin, ja Seir tulee vihollistensa vallan alle, vaan Israel tekee voimallisia töitä.’ž Minä saan nähdä hänen, mutta en nyt: minä katselen häntä, vaan en läheltä. Tähti nousee Jakobista, ja valtikka tulee Israelista, ja musertaa Moabin ruhtinaat, ja hävittää kaikki Setin lapset.’ž Sen sanoo se, joka kuulee Jumalan puheen, ja se, jolla Ylimmäisen tieto on, joka näkee Kaikkivaltiaan ilmestyksen, joka lankee maahan, ja hänen silmänsä avataan:’ž Ja hän piti puheen, ja sanoi: näin sanoo Bileam Beorin poika, näin sanoo se mies, jonka silmät avatut ovat.’ž Ja nyt katso, koska minä menen kansani tykö, niin tule, minä neuvon sinua, mitä tämä kansa sinun kansalles tekevä on, viimeisellä ajalla.’ž Jos Balak antais minulle huoneensa täyden hopiaa ja kultaa, en minä taida senvuoksi \Herran\ sanaa käydä ylitse, tekemään hyvää eli pahaa minun mieleni jälkeen; vaan mitä \Herra\ sanoo, sen pitää myös minun sanoman.’ž Ja Bileam puhui Balakille: enkö minä puhunut sanansaattajilles, kuin sinä lähetit minun tyköni, sanoen:’ž Pakene kohta sialles. Minä ajattelin kunnioittaa sinua suuresti, ja katso, \Herra\ on sen kunnian estänyt sinulta.’ž Silloin Balakin viha julmistui Bileamia vastaan, ja löi käsiänsä yhteen, ja sanoi hänelle: minä kutsuin sinua kiroomaan vihollisiani, ja katso, sinä jo kolmasti täydellisesti siunasit heitä.’ž Hän pani maata niinkuin tarkka jalopeura, ja niinkuin syömäri jalopeura: kuka tohtii herättää häntä? Siunattu olkoon se, joka sinua siunaa, kirottu olkoon se, joka sinua kiroo.cLVAL¾ ž,Ö   ś † ī t ! „ Ź1@ėN“Q bī†½RÆ Sebulonin lapset heidän sukukunnissansa: Sered, hänestä Serediläisten sukukunta’ž Sebulonin lapset heidän sukukunnissansa: Sered, hänestä Serediläisten sukukunta: Elon, hänestä Elonilaisten sukukunta: Jahlel, hänestä Jahlelilaisten sukukunta.’ž Nämät ovat Isaskarin sukukunnat, heidän lukunsa jälkeen: neljäseitsemättäkymmentä tuhatta ja kolmesataa.’ž Jasub, hänestä Jasubilaisten sukukunta: Simron, hänestä Simronilaisten sukukunta.’ž Isaskarin lapset heidän sukukunnissansa: Tola, hänestä Tolalaisten sukukunta: Phua, hänestä Phualaisten sukukunta.’ž Nämät ovat Juudan sukukunnat, heidän lukunsa jälkeen: kuusikahdeksattakymmentä tuhatta ja viisisataa.’ž Mutta Peretsin lapset olivat, Hetsron, hänestä Hetsronilaisten sukukunta: Hamul, hänestä Hamulilaisten sukukunta.’ž Ja Juudan lapset heidän sukukunnissansa olivat: Sela, hänestä Selanilaisten sukukunta: Perets, hänestä Peretsiläisten sukukunta: Sera, hänestä Seralaisten sukukunta:’ž Juudan lapset, Ger ja Onan: ja Ger ja Onan kuolivat Kanaanin maalla.’ž Nämät ovat Gadin lasten sukukunnat, heidän lukunsa jälkeen: neljäkymmentä tuhatta ja viisisataa.’ž Arod, hänestä Arodilaisten sukukunta: Ariel, hänestä Arielilaisten sukukunta:’ž Osni, hänestä Osnilaisten sukukunta: Eri, hänestä Eriläisten sukukunta:’ž Gadin lapset heidän sukukunnissansa: Sephon, hänestä Sephonilaisten sukukunta: Haggi, hänestä Haggilaisten sukukunta: Suni, hänestä Sunilaisten sukukunta:’ž Nämät ovat Simeonilaisten sukukunnat, kaksikolmattakymmentä tuhatta ja kaksisataa.’ž Sera, hänestä Seralaisten sukukunta: Saul, hänestä Saulilaisten sukukunta.’ž Simeonin lapset heidän sukukunnissansa: Nemuel, hänestä Nemuelilaisten sukukunta: Jamin, hänestä Jaminilaisten sukukunta: Jakin, hänestä Jakinilaisten sukukunta:’ž Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät ja Koran, koska se eriseura kuoli, ja koska myös tuli söi viisikymmentä miestä kolmattasataa, ja tulivat merkiksi.’ž Ja Eliabin pojat, Nemuel ja Datan ja Abiram. Nämät ovat Datan ja Abiram, jotka kutsuttiin kansasta, jotka asettivat heitänsä Mosesta ja Aaronia vastaan Koran eriseurassa, koska he asettivat heitänsä \Herraa\ vastaan,’ž Nämät ovat Rubenilaisten sukukunnat. Ja heidän lukunsa oli kolmeviidettäkymmentä tuhatta seitsemänsataa ja kolmekymmentä.’ž Hetsron, hänestä Hetsronilaisten sukukunta: Karmi, josta Karmilaisten sukukunta:’ž Ruben Israelin esikoinen: Rubenin lapset: Hanok, josta on Hanokilaisten sukukunta: Pallu, siitä Pallulaisten sukukunta:’ž Ne jotka ovat kahdenkymmenen vuotiset ja sen ylitse, niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle ja Israelin lapsille, jotka Egyptistä lähteneet olivat.’ž Ja Moses ja pappi Eleatsar puhuivat heidän kanssansa, Moabin kedoilla, Jordanin tykönä, Jerihon kohdalla, sanoen:’ž Lue koko Israelin lasten joukko kahdenkymmenen vuotiset ja sen ylitse, heidän isäinsä huoneen jälkeen, kaikki jotka sotaan Israelissa kelpaavat.’ž Ja tapahtui, rangaistuksen jälkeen, että \Herra\ puhui Mosekselle ja Eleatsarille, papin Aaronin pojalle, sanoen:’ž Sillä he ovat teitä ahdistaneet kavaluuksillansa, joilla he teidät pettäneet ovat Peorin kautta, ja sisarensa Kosbin kautta, Midianilaisten päämiehen tyttären, joka lyötiin rangaistuksen päivänä, Peorin tähden.’ž Ahdistakaat Midianilaisia, ja lyökäät heitä.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Mutta Midianilaisen vaimon nimi, joka myös lyötiin, oli Kosbi, Zurin, Midianin kansan huoneen päämiehen, tytär.’ž Ja lyödyn Israelin miehen nimi, joka Midianilaisen vaimon kanssa lyötiin, oli Simri Salun poika, isän Simeonin huoneen päämies.’ž Ja hänellä ja hänen siemenellänsä hänen jälkeensä pitää oleman ijankaikkisen pappeuden liiton, että hän oli kiivas Jumalallensa ja sovitti Israelin lapset.’ž Sentähden sano: katso, minä annan hänelle minun rauhani liiton. LVAL!§püŽ:å E ß . č K © M ņ { ńŽš€\õw" 6Ź,Či³\ Ja Amramin emännän nimi oli Jokebed Levin tytär, joka Leville oli syntynyt Egypt’ž Ja Amramin emännän nimi oli Jokebed Levin tytär, joka Leville oli syntynyt Egyptissä: ja hän synnytti Amramille Aaronin ja Moseksen, ja heidän sisarensa MirJamin.’ž Nämät ovat Levin sukukunnat: Libniläisten sukukunnat, Hebronilaisten sukukunnat, Maklilaisten sukukunnat, Musilaisten sukukunnat, Koralaisten sukukunnat. Kahat siitti Amramin,’ž Ja tämä myös on Leviläisten luku heidän sukukunnissansa: Gerson, hänestä Gersonilaisten sukukunta: Kahat, hänestä Kahatilaisten sukukunta; Merari, hänestä Merarilaisten sukukunta.’ž Arvalla sinun pitää jakaman heidän perimisensä, sen jälkeen kuin heitä monta ja harvat ovat.’ž Kuitenkin arvalla pitää maa jaettaman ja isäinsä sukukuntain nimein jälkeen pitää heidän perimän.’ž Monelle pitää sinun paljo antaman perinnöksensä, ja harvemmille antaman vähemmän perinnöksensä: jokaiselle pitää annettaman perimys heidän lukunsa jälkeen.’ž Näille sinun pitää jakaman maan perinnöksi, nimein lukuin jälkeen.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Tämä on Israelin lasten luku: kuusi kertaa satatuhatta ja yksituhatta, seitsemänsataa ja kolmekymmentä.’ž Nämät ovat Naphtalin sukukunnat, heidän heimokuntainsa jälkeen: heidän lukunsa oli viisiviidettäkymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Jetser, hänestä Jetsriläisten sukukunta: Sillem, hänestä Sillemiläisten sukukunta.’ž Naphtalin lapset heidän sukukunnissansa: Jahtseel, hänestä Jahtseelilaisten sukukunta: Guni, hänestä Gunilaisten sukukunta.’ž Nämät ovat Asserin lasten sukukunnat, ja heidän lukunsa kolmekuudettakymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Ja Asserin tytär kutsuttiin Sara.’ž Mutta Brijan lapset olivat Heber, hänestä Hebriläisten sukukunta: Melkiel, hänestä Melkieliläisten sukukunta.’ž Asserin lapset heidän sukukunnissansa: Jemna, hänestä Jemnalaisten sukukunta: Jesvi, hänestä Jesviläisten sukukunta: Brija, hänestä Brijalaisten sukukunta.’ž Ja olivat kaikki yhteen Suhamilaisten sukukunta, neljäseitsemättäkymmentä tuhatta ja neljäsataa.’ž Nämät ovat Danin lapset heidän sukukunnissansa: Suham, hänestä Suhamilaisten sukukunta. Nämät ovat Danin lapset heidän sukukunnissansa.’ž Nämät ovat BenJaminin lapset heidän sukukunnissansa: heidän lukunsa oli viisiviidettäkymmentä tuhatta ja kuusisataa.’ž Mutta Belan lapset olivat Ard ja Naeman, näistä Ardilaisten ja Naemanilaisten sukukunta.’ž Sephupham, hänestä Sephuphamilaisten sukukunta: Hupham, hänestä Huphamilaisten sukukunta.’ž BenJaminin lapset heidän sukukunnissansa: Bela, hänestä Belalaisten sukukunta: Asbel hänestä Asbelilaisten sukukunta: Ahiram, hänestä Ahiramilaisten sukukunta.’ž Nämät ovat Ephraimin lasten sukukunnat: heidän lukunsa oli kaksineljättäkymmentä tuhatta ja viisisataa. Nämät ovat Josephin lapset heidän sukukunnissansa.’ž Vaan Suthelakin lapset olivat Eran, hänestä Eranilaisten sukukunta.’ž Nämät ovat Ephraimin lapset heidän sukukunnissansa: Suthelak, hänestä Sutalkilaisten sukukunta: Beker, hänestä Bakrilaisten sukukunta: Tahan, hänestä Tahanilaisten sukukunta.’ž Nämät ovat Manassen sukukunnat, heidän lukunsa oli kaksikuudettakymmentä tuhatta ja seitsemänsataa.’ž Mutta Zelophkad oli Hepherin poika, ja ei hänellä ollut poikia, mutta ainoastaan tyttäriä, ja Zelophkadin tytärten nimet: Makla, Noa, Hogla, Milka ja Tirtsa.’ž Semida, hänestä Semidalaisten sukukunta: Hepher, hänestä Hepheriläisten sukukunta.’ž Asriel, hänestä Asrielilaisten sukukunta: Sikem, hänestä Sikemiläisten sukukunta.’ž Nämät ovat Gileadin lapset: Jeser, hänestä Jeseriläisten sukukunta: Helek, hänestä Helekiläisten sukukunta:’ž Manassen lapset: Makir, hänestä Makirilaisten sukukunta. Makir siitti Gileadin, hänestä Gileadilaisten sukukunta.’ž Josephin lapset sukukunnissansa: Manasse ja Ephraim.’ž Nämät ovat Sebulonin sukukunnat, lukunsa jälkeen: kuusikymmentä tuhatta ja viisisataa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ŗœ&f@ å ¹œ%n@ å øœ$—@ å ·œ#h@ å ¶œ"f@å µœ!q@å “œ w@å ³œf@å ²œq@å ±œt@å °œf@å Ɯq@å ®œu@å ­œa@ä ¬œn@ä «œp@ä Ŗœf@ä ©œq@ä ؜z@ä §œf@ä ¦œq@ä „œ‚@ä ¤œf@ä £œC@ä ¢œ­@ä ”œ Ļ@ä  œ ×@ä Ÿœ {@ä žœ L@ä œ @ ä œœ·@ ä ›œ°@ ä šœ²@ ä ™œ4@ ä ˜œM@ä —œ|@ä –œ˜@ä •œÆ@ä ”œ’@ä “œ'@ä ’œJ@ä ‘œ‰@ä œ‰@ä œĀ@ć Žœs@ć œ³@ć ŒœX@ć ‹œ=@ć ŠœF@ć ‰œ@ć ˆœ·@ć ‡œ[@ć †œw@ć …œ\@ć „œr@ć ƒœ½@ć ‚œ @ć œ »@ ć €œ «@ ć œ S@ ć ~œ Ÿ@ ć }œ¬@ ć |œ@ć {œn@ć zœv@ć yœk@ć xœŸ@ć wœĆ@ć vœ'@ć uœ_@ć tœ{@ć sœ@ā rœm@ā qœd@ā pœ…@ā oœŠ@ā nœH@ā mœ%@ā lœĄ@ā kœ d@ā jœ }@ā iœ @ā hœ P@ā gœ Y@ā fœ„@ ā eœ§@ ā dœ'@ ā cœ1@ ā bœ“@ ā aœ²@ā `œ}@ā _œÕ@ā ^œA°@ā ]œ@s@ā \œ?z@ā [œ>Ó@ā Zœ=Q@ā Yœ<C@ā Xœ;„@ ą Wœ:²@ą Vœ9¶@ą Uœ8_@ą Tœ7d@ą Sœ6ž@ą Rœ5E@ą Qœ4'@ą Pœ3j@ą Oœ2‚@ą Nœ1U@ą Mœ0~@ą Lœ/g@ą Kœ.$@ą Jœ-p@ą Iœ,ž@ą Hœ+c@ą Gœ*Š@ą Fœ)w@ą Eœ([@ ą Dœ'\@ ą Cœ&¢@ ą Bœ%@ ą Aœ$F@ ą @œ#±@ą żLVAL½l™¬ ü ' Ŗ ų e 4 f ā‰91“Pk#™°CA Ja hänen pitää papin Eleatsarin eteen astuman, hänen pitää kysymän neuvoa hänen edestänsä valkeuden säädyllä \Herran\ edessä, ’ž Ja hänen pitää papin Eleatsarin eteen astuman, hänen pitää kysymän neuvoa hänen edestänsä valkeuden säädyllä \Herran\ edessä, ja hänen suunsa jälkeen pitää hänen käymän ulos ja sisälle, sekä hänen että Israelin lasten hänen kanssansa, ja koko seurakunnan.’ž Ja pane sinun kunniastas hänen päällensä, että kaikki kansa Israelin lapsista olisivat hänelle kuuliaiset.’ž Ja aseta hänet papin Eleatsarin ja kaiken kansan eteen, ja käske hänelle heidän silmäinsä edessä.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ota Josua Nunin poika sinun tykös, joka on mies, jossa henki on, ja pane sinun kätes hänen päällensä,’ž Joka heidän edessänsä kävis ulos ja sisälle, ja veis heitä ulos ja sisälle, ettei \Herran\ kansa olisi niinkuin lampaat ilman paimenta.’ž \Herra\, kaiken lihan henkein Jumala asettakaan miehen kansan päälle,’ž Ja Moses puhui \Herralle\, sanoen:’ž Sillä te olitte minun sanalleni kovakorvaiset Sinin korvessa kansan toruessa, kuin teidän piti minua pyhittämän veden kautta heidän edessänsä. Se on se riitavesi Kadeksessa, Sinin korvessa.’ž Ja kuin sen nähnyt olet, niin sinäkin kootaan kansas tykö, niinkuin sinun veljes Aaron koottu on.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: astu ylös tälle Abarimin vuorelle, ja katsele sitä maata, jonka minä Israelin lapsille annan.’ž Jollei hänellä ole setiä, niin teidän pitää sen antaman hänen lähimmäiselle sukulaisellensa, joka hänen lähimmäinen lankonsa on hänen suvustansa, että hän sen omistaa. Tämä pitää oleman Israelin lapsille sääty ja oikeus, niinkuin \Herra\ on Mosekselle käskenyt.’ž Ja jollei hänellä ole veljiä; niin teidän pitää sen antaman hänen sedillensä.’ž Jollei hänellä ole tytärtä, niin teidän pitää sen perimisen hänen veljillensä antaman.’ž Ja puhu Israelin lapsille, sanoen: jos joku kuolee ilman pojata, niin teidän pitää antaman hänen perimisensä hänen tyttärellensä.’ž Zelophkadin tyttäret ovat oikein puhuneet: sinun pitää kaiketi antaman perintöosan heille heidän isänsä veljein seassa, ja saattaman heidän isänsä perimisen heille.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja Moses tuotti heidän asiansa \Herran\ eteen.’ž Miksi meidän isämme nimen pitää tuleman suvustansa pois, sentähden ettei hänellä ollut yhtään poikaa? antakaat meille osa isämme veljein seassa.’ž Meidän isämme kuoli korvessa, eikä hän ollut siinä joukossa, jotka metelin nostivat \Herraa\ vastaan Koran kapinassa, mutta on synnissänsä kuollut: ja ei ollut hänellä poikia.’ž Ja he astuivat Moseksen ja papin Eleatsarin, ja päämiesten, ja kaiken kansan eteen, seurakunnan majan ovelle, ja sanoivat:’ž Niin tulivat edes Zelophkadin tyttäret, Hephrin pojan, Gileadin pojan, Makirin pojan, Manassen pojan, Manassen Josephin pojan suvusta, ja nämät olivat hänen tytärtensä nimet: Makla, Noa, Hogla, Milka ja Tirtsa.’ž Sillä \Herra\ oli sanonut heille, että heidän piti totisesti kuoleman korvessa; ja ei yksikään jäänyt heistä elämään, ainoastansa Kaleb Jephunnen poika ja Josua Nunin poika.’ž Joiden luvussa ei yhtään ollut siitä luvusta, kuin Moses ja pappi Aaron lukivat Israelin lapset Sinain korvessa;’ž Tämä on Israelin lasten luku, jotka Moses ja pappi Eleatsar lukivat Moabin kedoilla, Jordanin tykönä, Jerihon kohdalla,’ž Ja heidän lukunsa oli kolmekolmattakymmentä tuhatta, kaikki miehenpuoli, kuukauden vanha ja sen ylitse, jotka ei olleet luetut Israelin lasten sekaan; sillä ei heille annettu perimistä Israelin lasten seassa.’ž Ja Nadab ja Abihu kuolivat, koska he uhrasivat vierasta tulta \Herran\ edessä.’ž Mutta Aaronille oli syntynyt Nadab ja Abihu: Eleatsar ja Itamar.’LVAL…&’< 2 ¼ N Į  v # x ½< ±:ß(›UĄ šŲ Ja uutisten päivänä, kuin te uhraatte uutta ruokauhria \Herralle\, kuin teidän viikkonne ovat ’ž Ja uutisten päivänä, kuin te uhraatte uutta ruokauhria \Herralle\, kuin teidän viikkonne ovat kuluneet, pitää teillä pyhä kokous oleman: ei yhtäkään orjan työtä pidä teidän (silloin) tekemän.’ž Ja seitsemäntenä päivänä pitää teillä oleman pyhä kokous: ei yhtäkään orjan työtä pidä teidän (silloin) tekemän.’ž Tällä tavalla pitää teidän jokaisena seitsemänä päivänä uhraaman leipää makian hajun tuleksi \Herralle\: paitsi alinomaista polttouhria, pitää se valmistettaman juomauhrinensa.’ž Paitsi aamuista polttouhria, joka alinomainen polttouhri on, pitää teidän ne tekemän.’ž Siihen myös yhden kauriin syntiuhriksi, teitä sovittamaan.’ž Ja aina yhden kymmeneksen jokaiselle niistä seitsemästä karitsasta,’ž Ja heidän ruokauhrinsa, öljyllä sekoitettuja sämpyläjauhoja, kolme kymmenestä mullille, ja kaksi kymmenestä oinaalle pitää teidän tekemän,’ž Ja teidän pitää uhraaman tuliuhria \Herralle\ polttouhriksi: kaksi nuorta mullia, ja yhden oinaan, niin myös seitsemän vuosikuntaista karitsaa: virheettömät ne pitää teillä oleman.’ž Ensimäisenä päivänä on pyhä kokous: ei yhtään orjan työtä pidä teidän (silloin) tekemän.’ž Ja viidentenätoistakymmenenentenä päivänä sitä kuuta on juhla. Seitsemän päivää pitää syötämän happamatointa leipää.’ž Mutta neljäntenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisellä kuulla, on pääsiäinen \Herralle\.’ž Ja yksi kauris syntiuhriksi \Herralle\: paitsi alinomaista polttouhria, juomauhrinensa pitää se valmistettaman.’ž Ja heidän juomauhrinsa pitää oleman puoli hinniä viinaa mullille, kolmannes hinniä oinaalle, neljännes hinniä karitsalle. Se on kuukautinen polttouhri, joka kuukaudella ympäri ajastajan.’ž Ja aina kymmenes sämpyläjauhoja ruokauhriksi, öljyllä sekoitettuja, jokaiselle karitsalle: se on lepytyshajun tuli \Herralle\.’ž Ja kolme kymmenestä sämpyläjauhoja ruokauhriksi, sekoitettuina öljyllä jokaiselle mullille, ja kaksi kymmenestä sämpyläjauhoja ruokauhriksi, öljyllä sekoitettuina, jokaiselle oinaalle,’ž Vaan ensimäisenä päivänä joka kuusta pitää teidän uhraaman \Herralle\ polttouhriksi: kaksi nuorta mullia, yhden oinaan, seitsemän vuosikuntaista karitsaa, virheetöintä,’ž Tämä on joka sabbatin polttouhri, paitsi alinomaista polttouhria juomauhrinensa.’ž Mutta sabbatin päivänä kaksi virheetöintä vuosikuntaista karitsaa, ja kaksi kymmenestä sämpyläjauhoja, sekoitettuna öljyllä, ruokauhriksi ja sen juomauhrin.’ž Toisen karitsan pitää sinun valmistaman kahden ehtoon välillä: niinkuin aamullisen ruokauhrin ja juomauhrin pitää sinun sen valmistaman, makian hajun tuleksi \Herralle\.’ž Niin myös sen juomauhrin, yhdelle karitsalle neljännen osan hinniä. Ja juomauhri pitää uhrattaman pyhässä, väkevästä viinasta, \Herralle\.’ž Se on alinomainen polttouhri, joka Sinain vuorella asetettu on makiaksi hajuksi: se on tuliuhri \Herralle\.’ž Siihen kymmenesosa ephaa sämpyläjauhoja ruokauhriksi, sekoitettuna puserretulla öljyllä, neljännellä osalla hinniä.’ž Yhden karitsan pitää sinun valmistaman aamulla, ja toisen pitää sinun valmistaman kahden ehtoon välillä.’ž Ja sano heille: tämä on tuliuhri, jonka teidän pitää uhraaman \Herralle\: kaksi virheetöintä vuosikuntaista karitsaa jokapäivä, alinomaiseksi polttouhriksi.’ž Käske Israelin lapsille, ja sano heille: minun uhristani, joka minun leipäni on, tuliuhriksi ja lepytyshajuksi minulle, pitää teidän vaarinottaman, niin että te sen ajallansa minulle uhraatte.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja laski kätensä hänen päällensä, ja käski hänelle, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle puhunut.’ž Ja Moses teki niinkuin \Herra\ hänelle käski, ja otti Josuan ja asetti hänen papin Eleatsarin ja koko seurakunnan eteen,LVALwī¤}ė < ¤ ( Ū § õ E Ž  ĆHq¢õ²LŹYóy¢2Äc Siihen kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaist’ž Siihen kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.’ž Heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidän lukunsa ja säätynsä jälkeen.’ž Neljäntenä päivänä kymmenen mullia, kaksi oinasta, neljätoistakymmentä vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnä,’ž Siihen myös kauriin syntiuhriksi: paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.’ž Ja heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidän lukunsa ja säätynsä jälkeen.’ž Kolmantena päivänä yksitoistakymmentä mullia, kaksi oinasta, neljätoistakymmentä vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnä.’ž Siihen myös kauriin syntiuhriksi: paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.’ž Ja heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidän lukunsa ja säätynsä perästä.’ž Ja toisena päivänä kaksitoistakymmentä nuorta mullia, kaksi oinasta, neljätoistakymmentä vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnä,’ž Siihen myös kauriin syntiuhriksi: paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.’ž Ja kymmeneksen itsekullekin neljästätoistakymmenestä karitsasta,’ž Heidän ruokauhrinsa kanssa, sämpyläjauhoja, sekoitettuja öljyllä, kolme kymmenestä jokaiselle kolmestatoistakymmenestä mullista, kaksi kymmenestä kumpaisellekin oinaalle.’ž Ja teidän pitää uhraaman polttouhria ja tuliuhria, makiaksi hajuksi \Herralle\: kolmetoistakymmentä nuorta mullia, kaksi oinasta, neljätoistakymmentä vuosikuntaista karitsaa: virheettömät ne pitää oleman,’ž Viidentenätoistakymmenentenä päivänä seitsemännellä kuukaudella pitää teillä pyhä kokous oleman: ei mitään orjan työtä pidä teidän (silloin) tekemän, ja teidän pitää juhlaa pitämän \Herralle\ ne seitsemän päivää.’ž Yhden kauriin syntiuhriksi, paitsi sovittamisen syntiuhria ja alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.’ž Ja aina kymmeneksen jokaiselle karitsalle, niistä seitsemästä karitsasta,’ž Ynnä heidän ruokauhrinsa kanssa: sämpyläjauhoja, sekoitettuja öljyllä, kolme kymmenestä mullille, kaksi kymmenestä oinaalle,’ž Vaan teidän pitää uhraaman polttouhria makiaksi hajuksi \Herralle\: yhden nuoren mullin, ja yhden oinaan, ja seitsemän vuosikuntaista karitsaa: virheettömät ne pitää oleman teillä,’ž Kymmenentenä päivänä tällä seitsemännellä kuukaudella pitää myös teillä pyhä kokous oleman ja teidän pitää vaivaaman teidän sielujanne, ja ei yhtään työtä (silloin) tekemän.’ž Paitsi saman kuukauden polttouhria ja ruokauhria, ja paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa, heidän säätynsä jälkeen makian hajun tuleksi \Herralle\.’ž Ja yhden kauriin syntiuhriksi, teitä sovittamaan,’ž Ja yhden kymmeneksen jokaiselle karitsalle, niistä seitsemästä karitsasta,’ž Niin myös heidän ruokauhrinsa: öljyllä sekoitettuja sämpyläjauhoja, kolme kymmenestä mullille, kaksi kymmenestä oinaalle,’ž Ja teidän pitää uhraaman polttouhria makiaksi hajuksi \Herralle\: yhden nuoren mullin, yhden oinaan, seitsemän vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnä,’ž Ensimäisenä päivänä seitsemännellä kuukaudella pitää teillä pyhä kokous oleman: ei yhtään orjan työtä pidä teidän (silloin) tekemän: se pitää oleman soittamisen juhlapäivä.’ž Tämän pitää teidän tekemän, paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa: virheettömät pitää ne teillä oleman, niin myös heidän juomauhrinsa.’ž Ja yhden kauriin, teitä sovittamaan.’ž Ja aina kymmeneksen kullekin karitsalle, niistä seitsemästä karitsasta,’ž Ja heidän ruokauhrinsa: sämpyläjauhoja sekoitettuja öljyllä, kolme kymmenestä kummallekin mullille, kaksi kymmenestä yhdelle oinaalle,’ž Ja teidän pitää uhraaman polttouhria, otolliseksi hajuksi \Herralle\: kaksi mullia, yhden oinaan ja seitsemän vuosikuntaista karitsaa,LVAL‹“@Ļ i ņ   ³  ® H „ 3 Ų#¶ŗĒS€ÆGžcY Jos hänen miehensä tekee sen kokonansa tyhjäksi sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin kaikki mikä hänen suustansa on lähtenyt, l’ž Jos hänen miehensä tekee sen kokonansa tyhjäksi sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin kaikki mikä hänen suustansa on lähtenyt, lupaamaan ja sitomaan sieluansa, ei pidä oleman vahvan; sillä hänen miehensä on sen tehnyt tyhjäksi, ja \Herra\ on hänelle armollinen.’ž Ja mies kuulee sen, ja on ääneti siihen, ja ei kiellä sitä, niin pitää kaiken sen lupauksen ja valasiteen, jolla hän on sielunsa sitonut, oleman vahvan.’ž Mutta jos hän lupaa miehensä huoneessa, eli sielunsa sitoo valallansa,’ž Lesken ja hyljätyn lupaus ja kaikki, jolla hän on sielunsa sitonut, pitää häneltä vahvana pidettämän.’ž Mutta jos hänen miehensä sen kieltää sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin hän pääsee lupauksestansa, ja siitä mikä hänen suustansa lähtenyt on, jolla hän sielunsa sitoi, ja \Herra\ on hänelle armollinen.’ž Ja hänen miehensä kuulee sen, ja on ääneti siihen sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin pitää hänen lupauksensa vahvan oleman; ja hänen valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, pitää myös vahvan oleman.’ž Ja jos hänellä on mies, ja hän on luvannut, taikka hänen suustansa lähtee jotakin, jolla hän on sielunsa sitonut,’ž Mutta jos hänen isänsä kieltää sen sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin hänen lupauksensa ja valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, ei pidä vahva oleman, ja \Herra\ on hänelle armollinen, että hänen isänsä on sen häneltä kieltänyt.’ž Ja hänen isänsä kuulee hänen lupauksensa ja valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, ja hänen isänsä on ääneti siihen: niin kaikki hänen lupauksensa on vahva, niin myös koko hänen valasiteensä, jolla hän on sielunsa sitonut, pitää vahvan oleman.’ž Ja jos vaimo lupaa lupauksen \Herralle\, sitoen itsensä, ollessansa vielä isänsä huoneessa nuoruudessansa,’ž Jos mies lupaa lupauksen \Herralle\ eli vannoo valan, sitoen sillä sielunsa, ei pidä hänen tekemän sanaansa turhaksi, vaan kaiken sen täyttämän, mikä hänen suustansa lähtenyt on.’ž Ja Moses puhui Israelin sukukuntain päämiehille, sanoen: tämä on se minkä \Herra\ käski:’ž Ja Moses sanoi Israelin lapsille kaikki ne, mitä \Herra\ hänelle käskenyt oli.’ž Nämät pitää teidän tekemän \Herralle\ juhlapäivinänne, paitsi mitä te mielellänne lupaatte ja hyvällä tahdollanne annatte polttouhriksenne, ruokauhriksenne, juomauhriksenne ja kiitosuhriksenne.’ž Siihen myös kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.’ž Heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidän lukunsa ja säätynsä jälkeen.’ž Ja teidän pitää uhraaman polttouhria makian hajun tuleksi \Herralle\: yhden mullin, yhden oinaan ja seitsemän vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnä,’ž Kahdeksas päivä pitää oleman teille päätösjuhla: ei yhtään orjan työtä teidän pidä (silloin) tekemän.’ž Siihen myös kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.’ž Ja heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidän lukunsa ja säätynsä jälkeen.’ž Ja seitsemäntenä päivänä seitsemän mullia, kaksi oinasta, neljätoistakymmentä vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnä.’ž Siihen myös kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.’ž Ja heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidän lukunsa ja säätynsä jälkeen.’ž Ja kuudentena päivänä kahdeksan mullia, kaksi oinasta, neljätoistakymmentä vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnä.’ž Siihen myös kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.’ž Ja heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidän lukunsa ja säätynsä jälkeen.’ž Ja viidentenä päivänä yhdeksän mullia, kaksi oinasta, neljätoistakymmentä vuosikuntaista karitsaa, ilman virhettä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:5! @ź 4!˜@ź 3!~@ź 2!T@ź 1![@ź 0! @ź /!Ģ@ź .!@ź -!|@ ź , *X@ ź + )`@ ź * (L@ ź ) 'z@ ź ( &l@ź ' %<@ź & $7@ź % #)@ź $ "9@ź # !ń@ź " m@ź ! t@ź   p@ź  Š@é  @é  ƒ@é  f@é  k@é  l@é  ‰@é  ¶@é  –@é  ]@é  ‘@é  ^@é  Ė@é  w@é  ‡@ é  {@ é  Ė@ é  s@ é   ć@ é   A@é   «@é   `@é   z@é  b@é  ¢@é  }@é  E@é  ƒ@é  ±@č 6@č 54@č 4§@č ’œ3Q@č žœ2Š@č żœ1}@č üœ0s@č ūœ/č@č śœ.2@č łœ--@č ųœ,(@č ÷œ+r@č öœ*S@č õœ)i@č ōœ(r@č óœ'i@č ņœ&`@č ńœ%I@ č šœ$™@ č ļœ#`@ č īœ")@ č ķœ!+@ č ģœ @č ėœO@č źœ@č éœy@č čœš@č ēœk@č ęœf@č åœ'@č äœ{@č ćœŃ@ē āœ?@ē įœ@ē ąœ‰@ē ߜį@ē Žœ@ē Żœ¢@ē ܜš@ē ŪœH@ē Śœ@ē Łœ c@ē Ųœ Č@ē ל T@ē ֜ U@ ē ՜ ±@ ē ŌœÅ@ ē Ӝ{@ ē Ņœ„@ ē ќ~@ē Šœc@ē Ļœ”@ē Īœ`@ē Ķœ'@ē Ģœ@ē Ėœj@ē Źœį@ē ɜƒ@ē Ȝ @å Ēœ ›@å ʜ I@å Ŝ h@å Ĝ Ń@å ƜÓ@å Āœt@å Įœó@å Ąœü@å æœm@å ¾œµ@å ½œ[@å ¼œQ@å »œ'Ä@ å lLVAL}œ2• n  z  ™ ō y “  ®Z’/®fĢ*©Č?Ą° Ja kaikki mikä tulen kärsii, pitää teidän tulessa käyttämän, ja ne ovat puhtaat; kuitenkin pitää ne pu’ž Ja kaikki mikä tulen kärsii, pitää teidän tulessa käyttämän, ja ne ovat puhtaat; kuitenkin pitää ne puhdistusvedellä puhtaaksi tehtämän. Mutta kaikki se, mikä ei tulta kärsi, pitää teidän vedessä käyttämän.’ž Ainoastansa kullan, hopian, vasken, raudan, tinan ja lyijyn,’ž Ja pappi Eleatsar sanoi sotajoukolle, jotka sodassa olleet olivat: tämä on lain sääty, jonka \Herra\ on käskenyt Mosekselle:’ž Ja kaikki vaatteet, ja kaikki nahkakalut, ja kaikki, mitkä vuohen karvoista tehdyt ovat, ja kaikki puuastiat pitää teidän puhdistaman.’ž Ja pysykäät ulkona leiristä seitsemän päivää kaikki, jokainen, joka hengen tappanut on eli tapettuun sattunut, että te puhdistatte teitänne kolmantena ja seitsemäntenä päivänä, ynnä niiden kanssa, jotka te vangiksi otitte.’ž Mutta lapsista kaikki vaimonpuoli, jotka ei ole miestä tunteneet eikä maanneet miehen tykönä, sallikaat elää teidän edessänne.’ž Niin lyökäät nyt kuoliaaksi kaikki miehenpuoli lasten seassa, ja kaikki vaimot, jotka miehen tunteneet ja miehen kanssa maanneet ovat, lyökäät myös kuoliaaksi.’ž Katso, eikö ne Bileamin neuvosta kääntäneet Israelin lapsia syntiä tekemään \Herraa\ vastaan Peorin asiassa, ja rangaistus tuli \Herran\ kansan päälle.’ž Ja Moses sanoi heille: ettekö te ole kaikki vaimot jättäneet elämään?’ž Ja Moses vihastui sodan päämiesten päälle, jotka olivat päämiehet tuhannen ja sadan päällä, kuin siitä sodan joukosta tulivat.’ž Ja Moses ja pappi Eleatsar ja kaikki seurakunnan päämiehet menivät heitä vastaan, ulos leiristä.’ž Ja veivät ne Moseksen ja papin Eleatsarin eteen, ja kaiken Israelin lasten seurakunnan eteen; vangit ja otetut eläimet, ja saaliin, leiriin Moabin kedolle, joka on Jordanin tykönä Jerihon kohdalla.’ž Ja ottivat kaiken saaliin ja kaikki mikä otettava oli, sekä ihmiset että eläimet,’ž Ja kaikki heidän kaupunkinsa ja asumisensa ja kaikki heidän linnansa he polttivat.’ž Mutta Israelin lapset ottivat vangiksi Midianilaisten vaimot ja heidän lapsensa, ja kaikki heidän eläimensä ja kaikki heidän kalunsa ja kaiken heidän hyvyytensä ryöstivät he.’ž Niin tappoivat he myös Midianilaisten kuninkaat heidän lyötyjensä päälle; Evin, Rekemin, Zurin, Hurin ja Reban, ne viisi Midianilaisten kuningasta; Bileamin Beorin pojan löivät he myös miekalla.’ž Ja he sotivat Midianilaisia vastaan, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt, ja löivät kuoliaaksi kaiken miehenpuolen.’ž Ja Moses lähetti heidät sotaan, tuhannen jokaisesta sukukunnasta, ynnä Pinehaan papin Eleatsarin pojan kanssa, ja pyhät aseet, ja myös ilotorvet hänen kädessänsä.’ž Niin otettiin Israelin sukukunnista joka sukukunnasta tuhannen, niin että he varustivat sotaan kaksitoistakymmentä tuhatta.’ž Jokaisesta sukukunnasta pitää teidän lähettämän tuhannen sotaan, kaikista Israelin sukukunnista.’ž Niin Moses puhui kansalle sanoen: hankitkaat teistänne miehet sotaan Midianilaisia vastaan, että he kostaisivat Midianilaisia, \Herran\ puolesta.’ž Kosta täydellisesti Midianilaisille Israelin lasten puolesta, sitte kootaan sinä kansas tykö.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Nämät ovat ne säädyt, jotka \Herra\ on käskenyt Mosekselle miehen ja vaimon välillä, isän ja tyttären välillä, kuin hän on vielä nuorena isänsä huoneessa.’ž Ja jos hän jälistä sen ottaa takaperin, sittekuin hän sen kuuli, niin pitää hänen kantaman vääryytensä.’ž Mutta jos hänen miehensä on juuri ääneti siihen, päivästä päivään, niin hän vahvistaa kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen valasiteensä: että hän on ääneti ollut sinä päivänä, jona hän sen kuuli, niin hän vahvistaa ne.’ž Ja kaikki lupaukset ja valat, jotka sitovat vaivaamaan sielua, pitää hänen miehensä taikka vahvistaman, taikka tekemän tyhjäksi.”LVAL …^ųó z s $ — l C ć J  ” 8 Ę] ˜pC)¶9iq= ļ Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli myös aivan suuri joukk’ž Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli myös aivan suuri joukko karjaa, ja he näkivät Jaeserin ja Gileadin maan, että se olis sovelias karjan laiduin.’ž Ja Moses ja pappi Eleatsar ottivat kullan tuhanten ja satain päämiehiltä, ja he veivät sen seurakunnan majaan, Israelin lapsille muistoksi \Herran\ eteen.’ž Sillä sotaväki oli ryövännyt itsekukin edestänsä,’ž Ja kaikki ylennysuhrin kulta, jonka he \Herralle\ uhrasivat, oli kuusitoistakymmentä tuhatta seitsemänsataa ja viisikymmentä sikliä, tuhanten ja satain päämiehiltä;’ž Niin Moses ja pappi Eleatsar ottivat heiltä kullan kaikkinaisissa kappaleissa.’ž Ja me tuomme \Herralle\ lahjoja, senjälkeen kuin kukin löytänyt on, kultaisia kaluja, käsirenkaita, rannerenkaita, sormuksia, korvarenkaita, seppeleitä, että meidän sielumme sovitettaisiin \Herran\ edessä.’ž Ja he sanoivat hänelle: sinun palvelias ovat lukeneet sotajoukon, jotka meidän allamme olivat, ja ei siitä yhtäkään puutu.’ž Ja ne, jotka asetetut olivat sotaväestä tuhanten päälle, tuhanten ja satain päämiehet, ne menivät Moseksen tykö,’ž Ja Moses otti siitä puolesta osasta, joka Israelin lasten oli, aina yhden viidestäkymmenestä, sekä ihmisistä että eläimistä, ja antoi sen Leviläisille, jotka vartioitsivat \Herran\ majaa, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt.’ž Ja kuusitoistakymmentä tuhatta ihmisten sielua.’ž Kolmekymmentä tuhatta ja viisisataa aasia,’ž Kuusineljättäkymmentä tuhatta nautaa,’ž Se puoli, mikä kansalle tuli, oli kolmesataa tuhatta, seitsemänneljättäkymmentä tuhatta ja viisisataa lammasta,’ž Mutta toisesta puolesta, jonka Moses Israelin lapsille jakanut oli sotamiehiltä,’ž Ja Moses antoi \Herran\ ylennysuhrin osan papille Eleatsarille, niinkuin \Herra\ oli hänelle käskenyt.’ž Niin myös ihmisten sieluja kuusitoistakymmentä tuhatta, ja niistä tuli \Herralle\ kaksineljättäkymmentä sielua.’ž Niin myös kolmekymmentä tuhatta ja viisisataa aasia, ja siitä tuli \Herralle\ yksiseitsemättäkymmentä,’ž Niin myös kuusineljättäkymmentä tuhatta nautaa, ja siitä \Herralle\ kaksikahdeksattakymmentä,’ž Siitä tuli \Herralle\ kuusisataa ja viisikahdeksattakymmentä lammasta,’ž Ja se puoli, joka heille tuli, jotka sodassa olleet olivat, oli lukuansa kolmesataa tuhatta, seitsemänneljättäkymmentä tuhatta ja viisisataa lammasta.’ž Vaimoväkeä, jotka ei olleet miehen kanssa maanneet, oli kaksineljättäkymmentä tuhatta sielua.’ž Yksiseitsemättäkymmentä tuhatta aasia,’ž Kaksikahdeksattakymmentä tuhatta nautaa,’ž Ja se saalisluku mikä jäänyt oli siitä minkä sotaväki ryöstänyt oli, oli kuusisataa tuhatta, ja viisikahdeksattakymmentä tuhatta lammasta.’ž Ja Moses ja pappi Eleatsar tekivät niinkuin \Herra\ oli käskenyt Mosekselle.’ž Vaan siitä puolesta, joka Israelin lapsille tuli, pitää sinun aina viidestäkymmenestä ottaman yhden niistä otetuista, ihmisistä, karjasta, aaseista ja lampaista, ja kaikista eläimistä, ja sinun pitää ne antaman Leviläisille, jotka vartioitsevat \Herran\ majaa.’ž Siitä puolesta osasta, joka heille tuli, pitää sinun ottaman ja antaman papille Eleatsarille, ylennykseksi \Herralle\.’ž Ja sinun pitää ylentämän \Herralle\ sotamiehiltä, jotka sodassa olivat, aina viidestäsadasta yhden sielun, ihmisistä, eläimistä, aaseista ja lampaista.’ž Ja anna puoli saalista niille, jotka sotaan menivät ja sotineet ovat, ja toinen puoli kaikelle kansalle.’ž Lue vangittuin saalis sekä ihmiset että eläimet: sinä ja pappi Eleatsar, ja ylimmäiset kansan isät.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Ja teidän pitää pesemän vaatteenne seitsemäntenä päivänä, niin te tulette puhtaaksi, sitte teidän pitää tuleman leiriin.LVAL}8»· = Ż 2 ń  › Š U ĪWŒ.@Ŗōk’”.«*Z Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menevät teidän kanssanne Jordanin ylitse, kaikki hankitt’ž Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menevät teidän kanssanne Jordanin ylitse, kaikki hankittuina sotaan \Herran\ edessä, ja te saatte kaikki maan allenne, niin antakaat heille Gileadin maa omaksi.’ž Niin Moses käski heidän puolestansa pappia Eleatsaria, ja Josuaa Nunin poikaa, ja Israelin lasten sukukuntain ylimmäisiä isiä,’ž Mutta me sinun palvelias lähdemme kaikki yhdessä joukossa hankittuina sotaan \Herran\ edessä, niinkuin minun Herrani sanonut on.’ž Meidän lapsemme, emäntämme, tavaramme ja kaikki meidän karjamme pitää jäämän Gileadin kaupunkeihin.’ž Gadin ja Rubenin lapset sanoivat Mosekselle: sinun palvelias tekevät niinkuin minun Herrani on käskenyt.’ž Niin rakentakaat siis kaupungeita lapsillenne, ja pihatoita karjallenne, ja tehkäät niinkuin te sanoitte.’ž Mutta jos ette niin tee, katso, niin te rikotte \Herraa\ vastaan, ja teidän pitää tietämän teidän rikoksenne, että se käsittää teidät.’ž Ja maa tulee \Herran\ edessä alamaiseksi; sitte pitää teidän palajaman jällensä ja oleman viattomat \Herran\ ja Israelin edessä, ja niin tämä maa on teidän omanne \Herran\ edessä.’ž Niin menkäät \Herran\ edessä Jordanin ylitse, jokainen kuin teistä hankittu on, siihenasti että hän ajaa kaikki vihollisensa pois kasvoinsa edestä,’ž Ja Moses sanoi heille: jos tämän teette, että hankitsette teitänne sotaan \Herran\ edessä,’ž Sillä emme tahdo heidän kanssa periä toisella puolella Jordania eli etempää; vaan meidän perintömme olkoon tällä puolella Jordania itään päin.’ž Emme myös palaja huoneisiimme, siihenasti että Israelin lapset itsekukin saavat perintönsä.’ž Mutta me tahdomme olla joudukkaat varustettuina käymään Israelin lasten edellä, siihenasti että me johdatamme heitä sioillensa; vaan lapsemme ovat näissä vahvoissa kaupungeissa maan asuvaisten tähden.’ž Niin he kävivät edes ja sanoivat: me rakennamme ainoastansa tähän pihatoita karjallemme, ja kaupungeita lapsillemme.’ž Sillä jos te käännytte hänestä pois, niin hän antaa teidän enemmän aikaa viipyä korvessa, ja niin te turmelette kaiken tämän kansan.’ž Ja katso, te olette nousseet isäinne siaan, syntisten joukko, lisäämään vielä \Herran\ vihan julmuutta Israelia vastaan;’ž Niin \Herran\ viha julmistui Israelissa, ja laski heidät menemään korpeen sinne ja tänne neljäksikymmeneksi vuodeksi, siihenasti kuin kaikki se sukukunta hukkui, joka \Herran\ edessä pahaa tehnyt oli.’ž Paitsi Kalebia Jephunnen Kenisiläisen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa; sillä he uskollisesti seurasivat \Herraa\.’ž Tämä kansa, joka Egyptistä lähtenyt on, kahdenkymmenen vuoden vanhasta ja sen ylitse, ei suinkaan pidä näkemän sitä maata, jonka minä Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannonut olen, ettei he minua uskollisesti seuranneet,’ž Ja \Herran\ viha julmistui sinä päivänä ja hän vannoi, sanoen:’ž Ja kuin he tulivat Eskolin ojalle ja näkivät maan, käänsivät he Israelin lasten sydämen, niin ettei he siihen maahan tahtoneet mennä, jonka \Herra\ heille tahtoi antaa.’ž Niin tekivät teidän isännekin, koska minä lähetin heidät KadesBarneasta katsomaan tätä maata,’ž Miksi käännätte Israelin lasten sydämet, ettei heidän pitäisi menemän ylitse siihen maahan, jonka \Herra\ heille antoi.’ž Moses sanoi Gadin ja Rubenin lapsille: pitäiskö veljenne menemän sotaan ja teidän tänne jäämän?’ž Ja he (vielä) sanoivat: jos me olemme armon löytäneet sinun edessäs, niin anna sinun palvelioilles tämä maa omaksi, ettes meidän antaisi mennä Jordanin ylitse.’ž Se maa, jonka \Herra\ on lyönyt Israelin kansan edessä, on sovelias maa karjalle, ja meillä sinun palvelioillas on karjaa.’ž Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon,’ž Sentähden tulivat Gadin lapset ja Rubenin lapset ja puhuivat Mosekselle, ja papille Eleatsarille, ja kansan päämiehille, sanoen: LVAL'Æ¾ … \ % é }  · W ’ ƒ ę  zĖMµĻƒ?˜PĄ9ó¶x0éØf Ja he matkustivat Makhelotista’ž Ja he matkustivat Makhelotista, ja sioittivat itsensä Tahatiin.’ž Ja he matkustivat Haradasta ja sioittivat itsensä Makhelotiin.’ž Ja he matkustivat Sapherin vuorelta, ja sioittivat itsensä Haradaan.’ž Ja he matkustivat Kehelasta, ja sioittivat itsensä Sapherin vuorelle.’ž Ja he matkustivat Rissasta, ja sioittivat itsensä Kehelaan.’ž Ja he matkustivat Libnasta, ja sioittivat itsensä Rissaan.’ž Ja he matkustivat Rimmon Paretsista, ja sioittivat itsensä Libnaan.’ž Ja he matkustivat Ritmasta, ja sioittivat itsensä Rimmon Paretsiin.’ž Ja he matkustivat Hatserotista, ja sioittivat itsensä Ritmaan.’ž Ja he matkustivat Himohaudoilta, ja sioittivat itsensä Hatserotiin.’ž Ja he matkustivat Sinain korvesta, ja sioittivat itsensä Himohaudoille.’ž Ja he matkustivat Raphidimista, ja sioittivat itsensä Sinain korpeen.’ž Ja he matkustivat Alusista, ja sioittivat itsensä Raphidimiin, ja siinä ei ollut kansalle vettä juoda.’ž Ja he matkustivat Dophkasta, ja sioittivat itsensä Alusiin.’ž Ja he matkustivat Sinin korvesta, ja sioittivat itsensä Dophkaan.’ž Ja matkustivat Punaisen meren tyköä, ja sioittivat itsensä Sinin korpeen.’ž Ja he matkustivat Elimistä, ja sioittivat itsensä Punaisen meren tykö.’ž Ja he matkustivat Marasta ja tulivat Elimiin: ja Elimissä oli kaksitoistakymmentä lähdettä, ja seitsemänkymmentä palmupuuta, ja sioittivat itsensä siellä.’ž Ja he matkustivat Hahirotin editse ja kävivät keskeltä merta korpeen, ja matkustivat kolme päiväkuntaa Etamin korvessa, ja sioittivat itsensä Maraan.’ž Ja he matkustivat Etamista ja palasivat PiiHahirotiin, joka on BaalZephoniin päin, ja sioittivat itsensä Migdolin kohdalle.’ž Ja matkustivat Sukkotista, ja sioittivat itsensä Etamiin, joka on korven äärellä.’ž Koska Israelin lapset olivat vaeltaneet Ramesesta, niin he sioittivat itsensä Sukkotiin.’ž Ja Egyptiläiset hautasivat kaikki esikoisensa, jotka \Herra\ heidän seassansa lyönyt oli, ja \Herra\ oli myös antanut tuomion käydä heidän jumalainsa ylitse.’ž Ja he matkustivat Ramesesta viidentenätoistakymmenentenä päivänä ensimäisenä kuukautena: toisena päivänä pääsiäisestä, läksivät Israelin lapset ulos korkian käden kautta, kaikkein Egyptiläisten nähden.’ž Ja Moses kirjoitti heidän matkustuksensa, niinkuin he matkustivat \Herran\ käskyn jälkeen. Ja nämät ovat heidän matkustuksensa heidän lähdentönsä jälkeen:’ž Nämät ovat Israelin lasten matkustukset, kuin he läksivät Egyptin maalta, joukkoinsa jälkeen, Moseksen ja Aaronin kautta.’ž Meni myös Noba, ja voitti Kenatin tyttärinensä, ja hän kutsui sen Nobaksi nimestänsä.’ž Mutta Jair Manassen poika meni, ja voitti heidän maakylänsä, jotka hän kutsui Jairin kyliksi,’ž Niin Moses antoi Makirille Manassen pojalle Gileadin, ja hän asui siellä.’ž Ja Makirin Manassen pojan lapset menivät Gileadiin ja voittivat sen, ja ajoivat ulos Amorilaiset, jotka siellä asuivat.’ž Ja Nebon, BaalMeonin, MusabotSemin ja Sibman, ja antoivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat.’ž Rubenin lapset rakensivat Hesbonin, Elealen, Kirjataimin,’ž Betnimran ja Betaranin, vahvat kaupungit ja pihatot.’ž Atarot-Sophanin, Jaeserin, Jogbehanin,’ž Ja Gadin lapset rakensivat Dibonin, Atarotin, Aroerin,’ž Niin Moses antoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen Josephin pojan sukukunnalle Sihonin Amorilaisten kuninkaan valtakunnan ja Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan: maan kaupunkeinensa, jotka niissä maan äärissä ympärillä olivat.’ž Me menemme hankittuina \Herran\ eteen Kanaanin maalle, ja omistamme perintöosamme tällä puolella Jordania.’ž Gadin ja Rubenin lapset vastasivat, ja sanoivat: niinkuin \Herra\ on puhunut sinun palvelioilles, niin me teemme:’ž Vaan jos ei he mene hankittuina teidän kanssanne, niin pitää heidän perimän teidän kanssanne Kanaanin maalla.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:°$ @ ļ Ɲ$ ”@ ļ ®$ U@ ļ ­$ H@ļ ¬$ Š@ļ «$±@ļ Ŗ$£@ļ ©$@ļ ؝$p@ļ §$»@ļ ¦$ē@ļ „$Õ@ļ ¤$ŗ@ī £#"@ī ¢#!ß@ī ”# ˜@ī  #¤@ī Ÿ#¤@ī ž#f@ī #•@ī œ#‡@ī ›#`@ī š#į@ī ™#[@ī ˜#§@ī —#r@ ī –#Ī@ ī •#Y@ ī ”#f@ ī “#„@ ī ’#š@ī ‘#~@ī #Ä@ī #{@ī Ž# Y@ī # ¶@ī Œ# ¢@ī ‹# T@ī Š# '@ī ‰#ū@ ķ ˆ#t@ķ ‡#ģ@ķ †#@ķ …#‹@ķ „#o@ķ ƒ#“@ķ ‚#Y@ķ "`@ķ €"@@ķ ";@ķ ~";@ķ }"B@ķ |"?@ķ {"H@ķ z"7@ķ y"2@ķ x"8@ķ w"K@ķ v"\@ ķ u"c@ ķ t"'@ ķ s"ƒ@ ķ r"²@ ķ q" Ć@ķ p" ƒ@ķ o" Š@ķ n" G@ķ m" c@ķ l"b@ķ k"p@ķ j"k@ķ i"c@ķ h"Š@!ģ g"›@ ģ f"Ø@ģ e"'@ģ d!8K@ģ c!7ļ@ģ b!6)@ģ a!5n@ģ `!4²@ģ _!3b@ģ ^!2Z@ģ ]!1e@ģ \!0o@ģ [!/`@ģ Z!.K@ģ Y!-@@ģ X!,U@ģ W!+?@ģ V!*A@ģ U!)E@ģ T!(|@ ģ S!'U@ ģ R!&Õ@ ģ Q!%d@ ģ P!$W@ ģ O!#E@ģ N!"@@ģ M!!D@ģ L! H@ģ K!F@ģ J!B@ģ I!?@ģ H!<@ģ G!=@ģ F!B@&ź E!A@%ź D!G@$ź C!H@#ź B!>@"ź A!=@!ź @!F@ ź ?!F@ź >!A@ź =!F@ź <!J@ź ;!H@ź :!i@ź 9! >@ź 8! D@ź 7! L@ź 6! I@ź ŖLVAL"ƇHĄx4ō Æ X ō  Ź N Č ‰ 4 ō © I Śu¹™p6gĢü Ja se raja pitää teille käymän ympäri etelästä Akrabimin palttaa myöten ja menemän Siniin, niin että ’ž Ja se raja pitää teille käymän ympäri etelästä Akrabimin palttaa myöten ja menemän Siniin, niin että sen uloskäyminen eteläpuolelta on KadesBarneaan päin, että se ulottuu Hatsar Adariin, ja menee Asmoniin.’ž Etelän puoli pitää rupeeman Sinin korvesta Edomin tyköä, niin että teidän rajanne etelään päin pitää käymän Suolaisen meren äärestä, joka itään päin on.’ž Käske Israelin lapsille, ja sano heille: kuin te tulette Kanaanin maalle, niin pitää se maa oleman se, joka teille perimiseksi lankee, Kanaanin maa rajainsa jälkeen.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Niin tapahtuu, että minä teen niin teille, kuin minä aioin heille tehdä.’ž Mutta jollette maan asuvaisia aja ulos teidän edestänne, niin pitää ne, jotka te heistä jätätte, oleman teille niinkuin orjantappurat silmissänne, ja keihäs kyljessänne; sillä heidän pitää ahdistaman teitä sillä maalla, kussa te asutte.’ž Ja teidän pitää maan jakaman arvalla teidän sukukunnillenne. Joita usiampi on, niille pitää teidän enempi antaman perinnöksensä, ja joita vähempi on, niille vähemmän perinnöksensä; kuin arpa lankee kullekin, niin pitää hänen sen ottaman: teidän isäinne sukukuntain jälkeen pitää teidän perimän.’ž Ja niin teidän pitää maan omistaman ja asuman siinä; sillä teille olen minä maan antanut omistaaksenne sen.’ž Niin teidän pitää kaikki sen maan asuvaiset teidän edestänne ajaman pois, ja kaikki heidän maalauksensa ja valetut kuvansa hukuttaman, ja kaikki heidän korkeutensa hävittämän,’ž Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: kuin te olette tulleet Jordanin ylitse Kanaanin maalle,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, Moabin kedoilla, Jordanin tykönä Jerihon kohdalla, sanoen:’ž Ja he sioittivat itsensä Jordanin tykö hamasta BetJesimotista, niin AbelSittimiin Moabin kedoille.’ž Ja he matkustivat Abarimin vuorilta, ja sioittivat itsensä Moabin kedoille, Jordanin tykö, Jerihon kohdalle.’ž Ja he matkustivat AlmonDiblataimista, ja sioittivat itsensä Abarimin vuorille Nebon kohdalle.’ž Ja he matkustivat DibonGadista, ja sioittivat itsensä AlmonDiblataimiin.’ž Ja he matkustivat Iijestä, ja sioittivat itsensä DibonGadiin.’ž Ja he matkustivat Obotista, ja sioittivat itsensä Iije Abarimiin, Moabin rajoille.’ž Ja he matkustivat Phunonista, ja sioittivat itsensä Obotiin.’ž Ja he matkustivat Salmonasta, ja sioittivat itsensä Phunoniin.’ž Ja he matkustivat Horin vuorelta, ja sioittivat itsensä Salmonaan.’ž Silloin kuuli Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelään päin Kanaanin maalla, että Israelin lapset tulleet olivat.’ž Ja Aaron oli sadan ja kolmenkolmattakymmentä vuotinen kuollessansa Horin vuorella.’ž Siinä meni pappi Aaron Horin vuorelle, \Herran\ käskyn jälkeen, ja kuoli siellä neljäntenäkymmenentenä vuotena, sittekuin Israelin lapset olivat lähteneet Egyptin maalta, ensimäisenä päivänä viidennestä kuusta.’ž Ja he matkustivat Kadeksesta, ja sioittivat itsensä Horin vuorelle, joka on Edomin maan rajoilla.’ž Ja he matkustivat Etseongeberistä, ja sioittivat itsensä Sinin korpeen, se on Kades.’ž Ja he matkustivat Abronasta, ja sioittivat itsensä Etseongeberiin.’ž Ja he matkustivat Jotbatasta, ja sioittivat itsensä Abronaan.’ž Ja he matkustivat Horgidgadista, ja sioittivat itsensä Jotbataan.’ž Ja he matkustivat BeneJaekanista, ja sioittivat itsensä Horgidgadiin.’ž Ja he matkustivat Moserotista, ja sioittivat itsensä BeneJaekaniin.’ž Ja he matkustivat Hasmonasta, ja sioittivat itsensä Moserotiin.’ž Ja he matkustivat Mitkasta, ja sioittivat itsensä Hasmonaan.’ž Ja he matkustivat Tarasta, ja sioittivat itsensä Mitkaan.’ž Ja he matkustivat Tahatista, ja sioittivat itsensä Taraan.SLVAL!2Ā`ż ¶ , © ę 4 ± Š ' Ė € H  ß—XŪ `§„žž£ Ja ne kaupungit, jotka te annatte Israelin lasten omaisuudesta, pitää heille annettaman enempi siltä, jolla paljo on, ja vä’ž Ja ne kaupungit, jotka te annatte Israelin lasten omaisuudesta, pitää heille annettaman enempi siltä, jolla paljo on, ja vähempi siltä, jolla vähempi on: itsekukin perimisensä jälkeen, joka hänelle jaettu on, pitää antaman Leviläisille kaupungeita.’ž Niin että kaikkiansa kaupungeita, jotka annatte Leviläisille, tulee kahdeksanviidettäkymmentä, esikaupunkeinensa.’ž Ja niiden kaupunkein seassa, mitkä te annatte Leviläisille, pitää teidän antaman kuusi vapaakaupunkia, että se joka jonkun kuoliaaksi lyö, pakenis niihin. Vielä päälliseksi pitää teidän antaman heille kaksiviidettäkymmentä kaupunkia,’ž Niin teidän pitää mittaaman ulkopuolelle kaupunkia idän puolelle kaksituhatta kyynärää, ja etelän puolelle kaksituhatta kyynärää, ja lännen puolelle kaksituhatta kyynärää, ja pohjan puolelle kaksituhatta kyynärää, että kaupunki keskellä olis: se pitää oleman heidän esikaupunkinsa.’ž Esikaupunkein laveus, jotka teidän pitää antaman Leviläisille, pitää oleman tuhannen kyynärää kaupungin muurista ulos, kaikki ympärinsä.’ž Että he asuisivat kaupungeissa, ja pitäisivät karjansa, tavaransa ja kaikkinaiset eläimensä esikaupungeissa.’ž Käske Israelin lasten perimisestänsä antaa Leviläisille kaupungeita heidän asuaksensa, antakaat myös esikaupungit niiden ympärille Leviläisille,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, Moabin kedoilla, läsnä Jordania Jerihon kohdalla, sanoen:’ž Nämät ovat ne jotka \Herra\ käskenyt on Israelin lasten perintöosaa jakamaan Kanaanin maalla.’ž Naphtalin lasten sukukunnan päämies, Pedahel Ammihudin poika.’ž Asserin lasten sukukunnan päämies, Ahihud Selomin poika;’ž Isaskarin lasten sukukunnan päämies, Patiel Assan poika;’ž Sebulonin lasten sukukunnan päämies, Elitsaphan Parnakin poika;’ž Ephraimin lasten sukukunnan päämies, Kemuel Siphtanin poika;’ž Josephin lapsista, Manassen sukukunnan päämies, Haniel Ephodin poika;’ž Danin lasten sukukunnan päämies, Bukki Joglin poika;’ž BenJaminin sukukunnasta, Elidad Kislonin poika;’ž Simeonin lasten sukukunnasta, Semuel Ammihudin poika;’ž Ja nämät ovat miesten nimet: Juudan sukukunnasta, Kaleb Jephunnen poika;’ž Siihen pitää myös teidän ottaman yhden päämiehen jokaisesta sukukunnasta, maata jakamaan.’ž Nämät ovat miesten nimet, joiden pitää jakaman maan teille: pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:’ž Niin ovat ne kaksi sukukuntaa, ja se puoli sukukuntaa saaneet perintöosansa tällä puolella Jordania, Jerihon kohdalle itää päin.’ž Sillä Rubenin lasten sukukunta, heidän isäinsä huoneen jälkeen, ja Gadin lasten sukukunta heidän isäinsä huoneen jälkeen, ja puoli Manassen sukukuntaa ovat jo ottaneet osansa.’ž Ja Moses käski Israelin lapsille ja sanoi: tämä on maa, jonka teidän pitää jakaman keskenänne arvalla, jonka \Herra\ käski antaa niille yhdeksälle sukukunnalle, ja sille puolelle sukukunnalle;’ž Ja tulkaan raja alas Jordaniin päin ja sen loppu olkoon Suolainen meri. Sen pitää oleman teidän maanne, rajoinensa joka taholta.’ž Ja raja menkään alas Sephamista Riblaan, Ainin itäpuolella; sitte juoskaan alaspäin, ja menkään Kinneretin meren sivutse idän puolella,’ž Ja pitää myös määräämän rajanne itään päin, Enanista niin Sephamiin.’ž Ja raja menköön Ziphroniin ja sen loppu olkoon HatsarEnanissa. Se olkoon rajanne pohjoista päin.’ž Ja Horin vuoresta määräämän siihenasti että Hamatiin tullaan, niin että rajan loppu on Zedassa.’ž Ja tämä pitää raja pohjaa päin oleman: teidän pitää määräämän sen suuresta merestä hamaan Horin vuoreen asti,’ž Mutta raja länteen päin pitää oleman teille suuri meri: se pitää oleman teidän maanne ääri länteen päin.’ž Sitte pitää rajan menemän ympäri Asmonista Egyptin virtaan asti, niin että sen loppu on meressä.÷LVALŁ…ć-Ō Y •  } ł “ : l śSų·0›5‘ķUvõ; Ja ylimmäiset isät, Gileadin lasten suvusta, Makirin pojan, joka oli Manassen poika, Josep’ž Ja ylimmäiset isät, Gileadin lasten suvusta, Makirin pojan, joka oli Manassen poika, Josephin lasten suvusta, kävivät edes, ja puhuivat Moseksen ja Israelin lasten ylimmäisten edessä,’ž Älkäät te saastuttako maata, jossa te asutte, jossa myös minä asun; sillä minä olen \Herra\, joka asun Israelin lasten seassa.’ž Ja älkäät saastuttako maata, jossa te asutte; sillä se joka vereen vikapää on, hän saastuttaa maan, ja maa ei taida puhdistettaa verestä, joka siihen vuodatettu on, muutoin kuin sen veren kautta, joka sen vuodattanut on.’ž Ja ei pidä teidän yhtäkään hintaa ottaman siltä, joka vapaakaupunkiinsa paennut oli, niin että hän tulis jälleen asumaan maalle ennen papin kuolemaa.’ž Ja ei teidän pidä ottaman yhtäkään hintaa miehentappajan hengen edestä, joka itse pahuudesta on kuoleman matkaan saattanut; sillä hänen pitää totisesti kuoleman.’ž Joka lyö jonkun kuoliaaksi, se miehentappaja pitää tapettaman todistajain suun jälkeen, ja yksi todistaja ei pidä sielua vastaan täysi todistus oleman kuolemaan.’ž Nämät pitää oleman teille ja teidän lapsillenne oikeuden säädyksi, kaikissa teidän asumasioissanne.’ž Sillä hänen piti vapaakaupungissansa oleman ylimmäisen papin kuolemaan asti ja ylimmäisen papin kuoleman jälkeen tuleman perintömaallensa jälleen.’ž Ja verenkostaja löytää hänen ulkona vapaakaupunkinsa rajoista, ja lyö hänen kuoliaaksi, niin ei pidä hänen sen vereen syypää oleman;’ž Mutta jos miehentappaja rohkiasti menee vapaakaupunkinsa rajain ylitse, johon hän paennut on,’ž Ja kansan pitää vapahtaman miehentappajan verenkostajan käsistä, antaen hänen tulla vapaakaupunkiin jälleen, johon hän pakeni; ja siellä pitää hänen oleman ylimmäisen papin kuolemaan asti, joka pyhällä öljyllä voideltu on.’ž Niin pitää kansan tuomitseman lyöjän ja verenkostajan välillä, näiden oikeutten jälkeen.’ž Taikka heittää häntä kivellä, josta kuolla taidetaan, ja ei sitä nähnyt, niin että hän kuolee, ja ei ole hänen vihamiehensä, ei myös hänelle mitäkään pahaa aikonut:’ž Mutta jos hän syöksee hänen tapaturmasta ilman vihata, taikka heittää jotakin hänen päällensä ilman väijymystä,’ž Taikka vihasta lyö häntä kädellänsä, niin että hän kuolee, niin pitää sen totisesti kuoleman, joka hänen löi; sillä hän on miehentappaja. Veren lähimmäinen lanko pitää tappaman hänen kohdatessansa häntä.’ž Jos hän syöksee hänen vihasta taikka paiskaa häntä väijymisessä, niin että hän kuolee,’ž Verenkostajan pitää itse tappaman miehentappajan: kohdatessansa häntä, pitää hänen sen kuolettaman.’ž Jos hän lyö häntä jollakulla puuaseella, josta taidetaan kuolla, ja se kuolee, hän on miehentappaja, ja pitää totisesti kuoleman.’ž Jos hän paiskaa jonkun kivellä, joka hänen kädessänsä on, josta kuolla taidetaan, ja se kuolee, niin hän on miehentappaja, ja pitää totisesti kuoleman.’ž Joka jonkun lyö rautaisella aseella, niin että hän kuolee, hän on miehentappaja: sen miestappajan pitää totisesti kuoleman.’ž Sekä Israelin lapsille, että muukalaisille ja huonekuntalaisille heidän seassansa, pitää ne kuusi kaupunkia oleman pakoa varten, että sinne pakenis kuka ikänä jonkun sielun tapaturmaisesti lyö.’ž Kolme kaupunkia pitää teidän antaman tällä puolella Jordania, ja kolme Kanaanin maalla: ne pitää oleman vapauskaupungit.’ž Ja ne kaupungit, jotka teidän antaman pitää, pitää oleman teille kuusi vapaakaupunkia.’ž Ja pitää senkaltaiset vapaakaupungit oleman teidän seassanne, verenkostajan tähden, ettei tappajan pidä kuoleman, siihenasti että hän koko seurakunnan oikeuden edessä on seisonut.’ž Pitää teidän valitseman teillenne kaupungeita, jotka teille vapaat kaupungit oleman pitää, joihin tappaja paetkaan, se kuin tapaturmasta jonkun kuoliaaksi lyö.’ž Puhu Israelin lapsille ja sano heille: tultuanne Jordanin ylitse Kanaanin maalle,’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:KLVAL+D‰  | Ł ( ž V  ` Ń”äPųŒœ³gók‹ Valitkaat teistänne toimelliset ja ymmärtäväiset miehet, jotka teidä’ž Valitkaat teistänne toimelliset ja ymmärtäväiset miehet, jotka teidän suvustanne tunnetut ovat, ja minä asetan heitä teidän päämiehiksenne.’ž Kuinka minä yksinäni voin kantaa senkaltaisen vaivan, kuorman ja riidan teiltä?’ž \Herra\ teidän isäinne Jumala lisätköön teitä vielä monta tuhatta kertaa enempi, ja siunatkoon teitä, niinkuin hän teille sanonut on.’ž Sillä \Herra\ teidän Jumalanne on lisännyt teitä, niin että te tänäpänä olette niin monta, kuin tähdet taivaassa.’ž Ja minä puhuin teille silloin, sanoen: en minä voi yksinäni kantaa teitä.’ž Katso, minä annoin teille maan, joka on teidän edessänne: menkäät ja omistakaat se maa, niinkuin \Herra\ teidän isillenne Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi, antaaksensa sen heille ja heidän siemenellensä heidän jälkeensä.’ž Kääntäkäät teitänne ja menkäät matkaan Amorilaisten vuorelle, ja kaikkein heidän läsnä asuvaistensa tykö, kedoilla, vuorella ja laaksossa, etelämaalle, ja meren satamissa, Kanaanin maalle ja Libanoniin, hamaan suuren Phratin virran tykö.’ž \Herra\ meidän Jumalamme puhui meille Horebissa, sanoen: te olette jo kyllä kauvan olleet tällä vuorella;’ž Tällä puolella Jordania, Moabin maalla, rupesi Moses selittämään tätä lakia ja sanoi:’ž Sittekuin hän oli lyönyt Sihonin Amorilaisten kuninkaan, joka Hesbonissa asui, niin myös Ogin, Basanin kuninkaan, joka Astarotissa Edreissä asui,’ž Ja tapahtui neljäntenäkymmenentenä vuonna, ensimäisenä päivänä, ensimäisellä kuukaudella toistakymmentä, että Moses puhui Israelin lapsille kaikki, mitä \Herra\ hänen käski heille puhua.’ž Yksitoistakymmentä päiväkuntaa Horebista, sitä tietä Seirin vuoren kautta niin KadesBarneaan asti.’ž Nämät ovat ne sanat, mitkä Moses puhui koko Israelille, tällä puolella Jordania korvessa, sillä kedolla Punaisen meren kohdalla, Paranin, ja Tophelin, ja Labanin, ja Hatserotin ja Disahabin vaiheella,’ž Nämät ovat ne käskyt ja oikeudet, joita \Herra\ Moseksen kautta käski Israelin lapsille, Moabin kedoilla, Jordanin tykönä, Jerihon kohdalla.’ž Ja tulivat emänniksi niille, jotka olivat Manassen Josephin pojan suvusta; niin pysyi heidän perimyksensä sillänsä lankoudessansa, heidän isänsä sukukunnassa.’ž Makla, Tirtsa, Hogla, Milka, Noa, Zelophkadin tyttäret, huolivat setäinsä pojille.’ž Niinkuin \Herra\ käski Mosekselle, niin tekivät Zelophkadin tyttäret:’ž Ja ettei perintöosa menisi yhdestä sukukunnasta toiseen; vaan jokainen riippukaan omassa perimyksessänsä Israelin lasten sukuin seassa.’ž Ja kaikki tyttäret, joilla perimys on Israelin lasten suvussa, pitää huoleman jollekulle isänsä suvun langolle, että jokainen Israelin lasten seassa pitäis isänsä perimyksen,’ž Ettei Israelin lasten perimys menisi yhdestä suvusta niin toiseen; sillä jokainen Israelin lasten seassa pitää riippuman kiinni isäinsä sukukunnan perimyksessä.’ž Tämä on se minkä \Herra\ käski Zelophkadin tyttärille ja sanoi: huolkaan kellenkä tahtovat, kuitenkin niin, että he huolevat isäinsä sukukunnan langoille,’ž Niin käski Moses Israelin lapsille \Herran\ käskyn jälkeen, ja sanoi: Josephin lasten suku on oikein puhunut.’ž Kuin Israelin lasten ilovuosi tulee, niin tulee heidän perintöosansa sen suvun perimykseen, johonka he tulevat, niin tulee meidän isäimme perimys vähennetyksi, heidän perinnöksestänsä.’ž Jos joku Israelin suvusta ottaa heitä emännäksensä, niin tulee heidän perintönsä vähemmäksi, meidän isäimme perinnöstä, ja tulee sen suvun perimyksen tykö, kuhunka he tulevat, ja niin tulee meidän perimyksemme arpa vähennetyksi.’ž Ja sanoivat: \Herra\ käski minun Herrani jakaa maan arvalla Israelin lapsille perittäväksi. Ja sinä minun Herrani olet käskenyt \Herran\ kautta, meidän veljemme Zelophkadin perimyksen antaa hänen tyttärillensä:{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:+ž ƒ@ õ *ž @ õ )ž ś@ õ (ž@õ 'ž…@õ &žć@õ %ž£@õ $ž\@õ #ž¦@õ "žÄ@õ !žæ@õ  ž<@õ ž“@ō ž©@ō ž§@ō žg@ō ž¾@ō ž3@ō žU@ō žŪ@ō ž@ō ž§@ō žÖ@ ō žš@ ō ž«@ ō ž(@ ō ž@ ō ž »@ō ž Æ@ō ž ė@ō  ž ‚@ō  ž Y@ō  ž–@ō  žL@ō  ž•@ō žš@ō žÓ@ó ž±@ó žņ@ó ž‡@ó ž%Ģ@ó ž$Ų@ó ž#V@ó ž"@ó ’!{@ ó ž O@ ó ż¦@ ó üä@ ó ūÓ@ ó ś‚@ó ł@ó ųu@ó ÷Ė@ó öÅ@ó õ‡@ó ōÉ@ó ó°@ó ņ…@ó ńß@ņ šD@ņ ļ#@ņ īE@ņ ķp@ņ ģģ@ņ ė _@ņ ź Ä@ņ é c@ņ č q@ņ ē ä@ņ ę¹@ņ åü@ ņ 䝃@ ņ ć¦@ ņ āø@ ņ įO@ ņ ą$@ņ ߝš@ņ Ž.}@ņ Ż-€@ņ ܝ,¦@ņ Ū+@ņ Ś*©@ņ Ł)ó@ņ Ų(>@ņ ם'Ć@ń ֝&€@ń ՝%L@ń Ō$Æ@ń ӝ#@ń Ņ"G@ń ѝ!@ń Š J@ń ĻÓ@ń Ī™@ń ĶJ@ń ĢÜ@ń ĖŸ@ ń Źa@ ń ɝœ@ ń ȝ_@ ń Ēy@ ń ʝß@ń ŝ¼@ń ĝu@ń ƝŲ@ń ĀI@ń Įš@ń Ą­@ń æĀ@ń ¾L@ń ½ Ž@ļ ¼ R@ļ » ˆ@ļ ŗ t@ļ ¹ L@ļ øé@ļ ·š@ļ ¶l@ļ µX@ļ “”@ļ ³½@ļ ²e@ ļ ±Ė@ ļ ’LVAL“ņEU 4 æ  $ « L °O°ŌŠńŌEžŠ„A Ja teidän lapsenne, jotka te sanoitte saaliiksi tulevan, ja teidän poikanne, jotka ei tänäpänä ’ž Ja teidän lapsenne, jotka te sanoitte saaliiksi tulevan, ja teidän poikanne, jotka ei tänäpänä tiedä hyvää eli pahaa, he tulevat sinne, ja minä annan sen heille, ja heidän pitää sen omistaman.’ž Vaan Josua Nunin poika, sinun palvelias, hän tulee sinne: vahvista häntä; sillä hänen pitää asettaman Israelin perimykseensä.’ž Ja \Herra\ vihastui myös minulle teidän tähtenne, et sinäkään sinne tule;’ž Paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, hän näkee sen, hänelle minä annan sen maan, jonka päälle hän astunut on, ja myös hänen lapsillensa, että hän uskollisesti seurasi \Herraa\.’ž Ei yksikään tästä pahasta sukukunnasta pidä näkemän sitä hyvää maata, jonka minä olen vannonut, antaakseni teidän isillänne,’ž Koska \Herra\ kuuli teidän huutonne, vihastui hän ja vannoi, sanoen:’ž Joka kävi tiellä teidän edellänne, tiedustamaan leirin paikkaa, yöllä tulessa, osoittaen teille tietä jota te kävitte, ja päivällä pilvessä.’ž Vaan ette siitä lukua pitäneet, uskoa \Herran\ teidän Jumalanne päälle,’ž Ja korvessa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka \Herra\ sinun Jumalas on sinun kantanut, niinkuin mies kantaa poikansa, kaikella sillä tiellä, jota te vaeltaneet olette, siihenasti kuin te tälle paikalle tulitte.’ž Sillä \Herra\ teidän Jumalanne käy teidän edellänne, ja sotii teidän edestänne, niin kuin hän myös tehnyt on Egyptissä teille teidän silmäinne edessä,’ž Ja minä sanoin teille: älkäät hämmästykö, älkäät myös peljästykö heitä;’ž Kuhunka me menemme? Meidän veljemme ovat peljättäneet meidän sydämemme, sanoen: se kansa on suurempi ja pitempi meitä, ja ne kaupungit ovat suuret ja varustetut taivaasen asti: olemme myös nähneet siellä Enakin pojat.’ž Ja napisitte majoissanne ja sanoitte: \Herra\ on meille vihainen, ja on tuonut meitä ulos Egyptin maalta, antaaksensa meitä Amorilaisten käsiin, hukutettaa.’ž Mutta ette tahtoneet mennä sinne, vaan olitte vastahakoiset \Herran\ teidän Jumalanne sanalle,’ž Ja ottivat maan hedelmästä myötänsä ja toivat meille, ja ilmoittivat meille asian, ja sanoivat: maa on hyvä, jonka \Herra\ meidän Jumalamme meille antaa.’ž Ne menivät matkaansa, ja astuivat vuorelle, ja tulivat Eskolin ojaan asti, ja vakosivat sen.’ž Ja se asia kelpasi minulle: niin otin minä kaksitoistakymmentä miestä teidän seastanne, jokaisesta sukukunnasta yhden.’ž Ja te tulitte kaikki minun tyköni, ja sanoitte: lähettäkäämme miehet meidän edellämme vakoomaan maata, ja meille asiaa ilmoittamaan, ja tietä, jota meidän sinne menemän pitää, ja kaupungeita, joihin meidän tuleman pitää.’ž Katso sitä maata sinun edessäs, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antanut on, mene, ja omista se niinkuin \Herra\ sinun isäis Jumala sinulle sanonut on: älä pelkää, älä myös hämmästy.’ž Niin sanoin minä teille: te olette tulleet Amorilaisten vuoreen asti, jonka \Herra\ meidän Jumalamme antaa meille.’ž Niin me läksimme Horebista, ja vaelsimme kaiken sen suuren ja hirmuisen korven lävitse, jonka te nähneet olette Amorilaisten vuoren tiellä, niinkuin \Herra\ meidän Jumalamme meille käski. Ja tulimme KadesBarneaan.’ž Ja minä käskin teitä siihen aikaan kaikista, mitä teidän tekemän piti.’ž Ei teidän pidä katsoman kenenkään muotoa tuomiossa, vaan kuulkaat niin pientä, kuin suurtakin: älkäät peljätkö kenenkään muotoa; sillä tuomio on Jumalan: vaan se asia, mikä teille on raskas, antakaat tulla minun eteeni, kuullakseni sitä.’ž Ja minä käskin tuomareille silloin, sanoen: kuulkaat teiden veljiänne, ja tuomitkaat oikein jokaisen miehen ja hänen veljensä vaiheella, ja hänen muukalaisensa vaiheella.’ž Niin minä otin ylimmäiset teidän suvuistanne, toimelliset ja tunnetut miehet, ja asetin teille päämiehiksi, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälle, ja esimiehiksi sukukunnissanne.’ž Niin te vastasitte minua, sanoen: se on hyvä asia, josta puhut tehdäkses.OLVALĀĻ&™ ó s ö \ 8 é 1 ‹  Sož›×xŒ×“p‘ Ja kuin lähestyt Ammonin lapsia, älä heitä vahingoitse, älä myös sekoita itsiäs sotaan heidän kanssansa; sill’ž Ja kuin lähestyt Ammonin lapsia, älä heitä vahingoitse, älä myös sekoita itsiäs sotaan heidän kanssansa; sillä en minä anna sinulle Ammonin lasten maata perimiseksi; vaan Lotin lapsille olen minä sen antanut perimiseksi.’ž Tänäpänä pitää sinun matkustaman Moabin rajain yli, lähellä Aria.’ž Puhui \Herra\ minulle, ja sanoi:’ž Kuin kaikki sotamiehet olivat loppuneet ja kuolleet kansan seasta,’ž Sillä \Herran\ käsi oli heitä vastaan, hukuttamaan heitä leirissä, siihenasti kuin hän peräti lopetti heidät.’ž Vaan aika, kuin me matkustimme KadesBarneasta, siihen asti kuin me tulimme Saredin ojan ylitse, oli kahdeksan vuotta neljättäkymmentä, siihenasti kuin kaikki sotamiehet leirissä olivat hukkuneet, niinkuin \Herra\ heille vannonut oli.’ž Niin nouskaat nyt, ja matkustakaat Saredin ojan ylitse. Ja me vaelsimme Saredin ojan ylitse.’ž Asuivat myös muinen Horilaiset Seirissä, ja Esaun lapset ajoivat pois ja hukuttivat ne edestänsä, ja asuivat heidän siassansa: niinkuin Israel teki perintömaassansa, jonka \Herra\ heille antoi.’ž He luultiin myös Refalaisiksi, niinkuin Enakilaiset, ja Moabilaiset kutsuivat heitä Emiläisiksi.’ž Emiläiset ovat muinen sillä paikalla asuneet, jotka olivat suuri, väkevä ja pitkä kansa, niinkuin Enakilaiset;’ž Ja \Herra\ sanoi minulle: älä vahingoitse Moabilaisia, älä myös sekoita itsiäs sotaan heidän kanssansa; sillä en minä anna sinulle mitäkään hänen maastansa perimiseksi; sillä Lotin lapsille olen minä antanut Arin perimiseksi.’ž Kuin me veljemme Esaun lasten tyköä vaeltaneet olimme, jotka Seirin vuorella asuivat, sitä kedon tietä Elatista ja Etseongeberistä, niin palasimme me, ja menimme Moabin korven tietä.’ž Sillä \Herra\ sinun Jumalas on siunannut sinun, kaikissa sinun kättes töissä, hän tietää sinun matkustukses tässä suuressa korvessa. Jo neljäkymmentä ajastaikaa on \Herra\ sinun Jumalas ollut sinun kanssas, niin ettei sinulta mitäkään ole puuttunut.’ž Rahalla pitää teidän heiltä ruuan ostaman, jonka te syötte, niin myös veden pitää teidän heiltä rahalla ostaman, jota te juotte:’ž Älkäät alkako sotaa heitä vastaan; sillä en minä anna teille jalankaan leveyttä heidän maastansa; sillä Esaun lapsille olen minä antanut Seirin vuoren perimiseksi.’ž Ja käski kansalle, sanoen: teidän pitää vaeltaman teidän veljenne Esaun lasten rajain ylitse, jotka Seirissä asuvat, ja he pelkäävät teitä; mutta karttakaat teitänne sangen visusti.’ž Jo te olette kyllä vaeltaneet tätä vuorta ympäri, palatkaat pohjoiseen päin.’ž Ja \Herra\ puhui minulle, sanoen:’ž Silloin me palasimme ja matkustimme korpeen Punaisen meren tietä, niinkuin \Herra\ minulle sanonut oli, ja vaelsimme Seirin vuorta ympäri kauvan aikaa.’ž Niin olette te olleet Kadeksessa kauvan aikaa, niiden päiväin luvun jälkeen, kuin te viivyitte siellä (odottain vakoojia).’ž Kuin te sieltä palasitte ja itkitte \Herran\ edessä, niin ei \Herra\ tahtonut kuulla teidän ääntänne, eikä korviinsa ottanut.’ž Niin läksivät Amorilaiset, jotka vuorella asuivat, teitä vastaan, ja ajoivat teitä takaa niinkuin kimalaiset tekevät, ja löivät teitä maahan Seirissä Hormaan asti.’ž Koska minä näin teille sanoin, niin ette kuulleet minua, vaan olitte \Herran\ sanalle vastahakoiset, ja olitte röyhkeät menemään vuorelle.’ž Sanoi \Herra\ minulle: sano heille: ei teidän pidä sinne menemän, eikä myös sotiman, sillä en minä ole teidän kanssanne, ettette lyötäisi teidän vihollistenne edessä.’ž Niin te vastasitte ja sanoitte minulle: me olemme rikkoneet \Herraa\ vastaan: me menemme ja sodimme, niinkuin \Herra\ meidän Jumalamme meille käskenyt on. Kuin te siis valmiit olitte, jokainen sota-aseinensa, ja ynseydessä menitte vuorelle,’ž Vaan palatkaat te ja menkäät korpeen, Punaisen meren tietä.‚LVAL{Ė{ ¶ ė v é g ” ° »@³]…¹2@¼ Ja silloin me otimme kaikki hänen kaupunkinsa, ja ei ollut hänellä yhtään kaupunkia, jota emme häneltä ’ž Ja silloin me otimme kaikki hänen kaupunkinsa, ja ei ollut hänellä yhtään kaupunkia, jota emme häneltä ottaneet pois: kuusikymmentä kaupunkia, ja koko Argobin maakunnan, joka oli Ogin valtakunnassa Basanissa.’ž Ja niin \Herra\ meidän Jumalamme antoi kuningas Ogin Basanista meidän käsiimme, ynnä kaiken hänen väkensä kanssa, ja me löimme hänen siihenasti ettei hänelle yhtäkään jäänyt.’ž Mutta \Herra\ sanoi minulle: älä pelkää häntä; sillä minä olen antanut hänen sinun käsiis ja kaiken hänen väkensä ja hänen maansa, ja sinun pitää tekemän hänelle, niinkuin sinä teit Sihonille Amorilaisten kuninkaalle, joka Hesbonissa asui.’ž Ja me palasimme ja menimme Basanin tietä: niin Og Basanin kuningas läksi kaiken väkensä kanssa meitä vastaan sotimaan Edrein tykönä.’ž Vaan Ammonin lasten maahan et sinä tullut, etkä mihinkään, joka oli Jabbokin ojan tykönä, eikä niihin kaupunkeihin vuorella, taikka johonkuhun muuhun, josta \Herra\ meidän Jumalamme meitä kieltänyt on.’ž Hamasta Aroerista Arnonin ojan reunalla, ja siitä kaupungista ojan vieressä, niin Gileadiin asti. Ei yhtäkään kaupunkia ollut, joka taisi olla meitä väkevämpi: \Herra\ meidän Jumalamme antoi kaikki meidän allemme.’ž Paitsi eläimiä jotka me meillemme otimme, ja kaupunkein saaliin, jotka me voitimme,’ž Ja me otimme silloin kaikki hänen kaupunkinsa, ja hukutimme kaikki kaupungit, miehet ja vaimot ja lapset, niin ettemme yhtäkään jättäneet,’ž Mutta \Herra\ meidän Jumalamme antoi hänen meidän eteemme, ja me löimme hänen ja hänen lapsensa ja kaikki hänen väkensä.’ž Ja Sihon läksi sotimaan meitä vastaan, hän ja kaikki hänen väkensä Jaksassa.’ž Ja \Herra\ sanoi minulle: katso, minä olen ruvennut antamaan Sihonin kuninkaan ja hänen maansa sinun etees: rupee omistamaan ja perintönäs pitämään hänen maatansa.’ž Vaan ei Sihon Hesbonin kuningas tahtonut meidän antaa vaeltaa sen lävitse; sillä \Herra\ sinun Jumalas kovetti hänen mielensä ja paadutti hänen sydämensä, että [Herra] tahtoi antaa hänen sinun käsiis, niinkuin tänäpäivänä on.’ž Niinkuin Esaun lapset, jotka Seirissä asuvat, minulle tehneet ovat, ja Moabilaiset, jotka Arissa asuvat, siihenasti että minä tulen Jordanin ylitse, siihen maahan, jonka \Herra\ meidän Jumalamme antaa meille.’ž Ruokaa pitää sinun rahan edestä antaman minulle syödä, ja vettä rahan edestä juoda: minä käyn vaivoin joudukkaasti sen lävitse,’ž Minä tahdon vaeltaa sinun maakuntais lävitse, ja niinkuin tie antaa, niin minä vaellan: en minä oikialle puolelle enkä vasemmalle poikkee.’ž Niin minä lähetin sanansaattajat Kedemotin korvesta Sihonille Hesbonin kuninkaalle rauhallisilla sanoilla, sanoen:’ž Tänäpänä minä alan tuottamaan kaiken kansan päälle koko taivaan alla pelvon ja vapisemisen sinun edessäs, niin että he, sanoman sinusta kuultuansa, pitää värisemän, ja surulliset oleman sinun edessäs.’ž Nouskaat ja lähtekäät, ja matkustakaat Arnonin ojan ylitse: katso, minä annoin sinun käsiis Sihonin Amorilaisten kuninkaan Hesbonissa, mainensa, rupee siis omistamaan, ja sotimaan häntä vastaan.’ž Availaiset asuivat maakylissä Gatsaan asti; mutta Kaphtorilaiset läksivät Kaphtorista ja hävittivät ne, ja asuivat heidän siassansa.’ž Niinkuin hän oli tehnyt Esaun lapsille Seirin vuorella asuvaisille, hävittäissänsä Horilaiset heidän edestänsä, niin että he ovat heidät ajaneet ulos, ja asuneet heidän siassansa tähän päivään asti.’ž Sillä he olivat suuri, väkevä ja pitkä kansa, niinkuin Enakilaiset. Ja \Herra\ hävitti heitä heidän edestänsä, niin että he ajoivat heidät ulos, ja asuivat heidän siassansa.’ž Se on myös luettu Refalaisten maaksi; sillä Refalaiset ovat muinen siinä asuneet. Ja Ammonilaiset kutsuvat heidät Samsumilaisiksi.iLVALfŃ…ļ –  ) z æ " ś O µß83XŠ«[§ Mutta käske Josualle ja vahvista häntä, ja rohkaise häntä; sillä hänen pitää menemän yl’ž Mutta käske Josualle ja vahvista häntä, ja rohkaise häntä; sillä hänen pitää menemän ylitse, tämän kansan edellä, ja pitää heille omistaman perinnöksi sen maan, jonka sinä näet.’ž Astu Pisgan kukkulalle, ja nosta silmäs länteen päin, pohjaan päin, lounaan päin ja itään päin, ja katso silmilläs; sillä ei sinun pidä menemän tämän Jordanin ylitse.’ž Mutta \Herra\ vihastui minun päälleni teidän tähtenne, eikä kuullut minun rukoustani; mutta sanoi minulle: sinulla on kyllä, älä minulle siitä asiasta enempää puhu.’ž Anna nyt minun mennä katsomaan sitä hyvää maata tuolla puolella Jordania, hyviä vuoria ja Libanonia.’ž Herra, \Herra\, sinä olet ruvennut ilmoittamaan palvelialles sinun kunnias ja sinun vahvan kätes; sillä kuka on Jumala taivaassa eli maassa, joka taitaa sinun tekos ja väkes perään tehdä?’ž Ja minä rukoilin \Herraa\ siihen aikaan, sanoen:’ž Älkäät heitä peljätkö; sillä \Herra\ teidän Jumalanne itse sotii teidän edestänne.’ž Ja minä käskin Josualle sillä ajalla, sanoen: sinun silmäs ovat nähneet kaikki, mitä \Herra\ teidän Jumalanne näille kahdelle kuninkaalle on tehnyt, niin hän on myös tekevä kaikille valtakunnille, kuhunka sinä menet.’ž Siihenasti että \Herra\ teidän veljennekin saattaa lepoon, niinkuin teidätkin, että hekin omistaisivat sen maan, jonka \Herra\ teidän Jumalanne heille antava on tuolla puolella Jordania: sitte te palajatte kukin omaisuuteenne, jonka minä teille antanut olen.’ž Paitsi emäntiänne, lapsianne ja myös karjaanne, (sillä minä tiedän teillä olevan paljo karjaa) antakaat niiden olla kaupungeissanne, jotka minä teille antanut olen,’ž Ja minä käskin teitä sillä ajalla, ja sanoin: \Herra\ teidän Jumalanne on antanut teille tämän maan omaksenne: menkäät aseinenne veljeinne Israelin lasten edellä, kaikki te, jotka väkevät olette sotaan menemään.’ž Niin myös Araban kedon ja Jordanin ja rajamaat Kinneretistä niin kedon mereen asti, se on Suolainen meri, Pisgan vuoren alaisella puolella itää kohden.’ž Ja Rubenilaisille ja Gadilaisille annoin minä osan Gileadista, Arnonin ojaan asti, keskelle ojaa, kussa raja on, niin Jabbokin ojaan asti, jossa Ammonin lasten raja on,’ž Mutta Makirille minä annoin Gileadin.’ž Jair Manassen poika sai koko Argobin maakunnan Gessurin ja Makatin maan ääriin, ja kutsui Basanin oman nimensä jälkeen Jairin kyliksi, tähän päivään asti.’ž Mutta mitä Gileadista jäi ja koko Basanin Ogin valtakunnan annoin minä puolelle Manassen sukukunnalle, kaiken Argobin maakunnan, koko Basanin kanssa, joka kutsutaan Refalaisten maaksi.’ž Ja niin me siihen aikaan sen maan meillemme omistimme: Aroerista Arnonin ojan tyköä, ja puolen Gileadin mäkeä, ja sen kaupungit, annoin minä Rubenilaisille ja Gadilaisille.’ž Sillä ainoastansa kuningas Og Basanissa oli jäänyt Refalaisista: katso, hänen vuoteensa, rautainen vuode, eikö se ole Ammonin lasten Rabbatissa? joka on yhdeksän kyynärää pitkä, ja neljä kyynärää lavia, miehen kyynärpään pituudelta.’ž Ja kaikki kaupungit lakialla, ja koko Gileadin, ja koko Basanin, Salkaan ja Edreiin asti, Ogin valtakunnassa Basanin kaupungit.’ž Sidonilaiset kutsuivat Hermonin Sirioniksi, mutta Amorilaiset kutsuivat sen Seniriksi,’ž Ja niin me otimme siihen aikaan sen maan kahden Amorilaisten kuninkaan kädestä, sillä puolella Jordania, Arnonin ojasta niin Hermonin vuoreen asti.’ž Vaan kaikki eläimet, ja kaiken saaliin kaupungeista, otimme me meillemme.’ž Jotka me kaikki maahan kukistimme, niinkuin me Sihonille Hesbonin kuninkaalle teimme: me hävitimme kaiken kaupungin miehet, vaimot ja myös lapset;’ž Ja kaikki nämät kaupungit olivat vahvistetut korkeilla muureilla, porteilla ja teljillä, paitsi monta muuta kaupunkia, jotka olivat erinäiset maakylät,ĢLVALÄA› ? œ ¹ 4 „ « –—‹ōŒ(ĶÅ4\Õ  Niin kavahtakaat, ettette \Herran\ teidän Jumalanne liittoa unhottaisi, jonka hän teidän kansanne o’ž Niin kavahtakaat, ettette \Herran\ teidän Jumalanne liittoa unhottaisi, jonka hän teidän kansanne on tehnyt: ja älkäät tehkö kuvaa jonkun muotoista niinkuin \Herra\ sinun Jumalas sinulta kieltänyt on.’ž Vaan minun pitää kuoleman tässä maassa, ja ei minun pidä käymän Jordanin ylitse; mutta te käytte sen ylitse ja omistatte hyvän maan.’ž Ja \Herra\ vihastui minun päälleni teidän puheenne tähden, niin että hän vannoi, ettei minun pitänyt menemän Jordanin ylitse, eli tuleman siihen hyvään maahan, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle perinnöksi.’ž Mutta teidät on \Herra\ ottanut ja johdattanut ulos rautapätsistä Egyptistä, että olisitte hänelle perintökansa, niinkuin se myös on tänäpänä.’ž Ja ettet sinä myös nostaisi silmiäs taivaasen päin, ja katselisi aurinkoa, ja kuuta, ja tähtiä, ja kaikkea taivaan sotajoukkoa, ja tulisi kehoitetuksi kumartamaan ja palvelemaan heitä, jotka \Herra\ sinun Jumalas jakanut on kaikille kansoille koko taivaan alla.’ž Eli jonkun madon muotoa maan päällä, eli jonkun kalan muotoa, joka on vedessä maan alla,’ž Jonkun eläimen kaltaista, joka on maan päällä, jonkun linnun kaltaista, joka lentää taivaan alla;’ž Ettette turmelisi teitänne, ja tekisi teillenne kuvaa, jonkun muotoista, miehen eli vaimon kaltaista,’ž Varjelkaat siis sielujanne sangen visusti; sillä ette ole yhtäkään kuvaa nähneet sinä päivänä, jona \Herra\ puhui teille, keskeltä tulta, Horebissa,’ž Ja \Herra\ käski minun silloin opettaa teille säädyt ja oikeudet, teidän niitä tehdäksenne siinä maassa, johon te menette omistamaan sitä.’ž Ja hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän teidän tehdä käski: ne kymmenet sanat, ja kirjoitti ne kahteen kiviseen tauluun.’ž Ja \Herra\ puhui teille keskeltä tulta: puheen äänen te kuulitte, mutta ette yhtäkään kuvaa nähneet, vaan äänen kuulitte.’ž Ja te astuitte edes, ja seisoitte alhaalla vuoren tykönä, ja vuori paloi taivaasen asti, ja siellä oli pimeys, pilvi ja synkeys.’ž Sitä päivää, jonas seisoit \Herran\ sinun Jumalas edessä Horebissa, kuin \Herra\ sanoi minulle: kokoa minulle kansa, antaakseni heidän kuulla minun sanojani, jotka heidän pitää oppiman, että he pelkäisivät minua kaikkena elinaikanansa maan päällä, ja opettaisivat lapsiansa.’ž Niin karta ja varjele sinun sielus sangen visusti, ettet sinä unhottaisi niitä asioita, jotka sinun silmäs ovat nähneet, ja ettei ne läksisi sinun sydämestäs kaikkena sinun elinaikanas: ja sinun pitää niitä julistaman lapsilles ja lastes lapsille.’ž Ja mikä on niin ylistettävä kansa jolla niin hurskaat säädyt ja käskyt ovat, niinkuin kaikki tämä laki on, jonka minä teille tänäpänä annan?’ž Sillä mikä kansa on niin suuri, jota Jumala niin lähestyy, niinkuin \Herra\ meidän Jumalamme, niin usein kuin me häntä rukoilemme?’ž Niin pitäkäät siis ja tehkäät ne; sillä tämä on teidän ymmärryksenne ja toimellisuutenne kaikkein kansain edessä, koska he kuulevat nämät käskyt, niin he sanovat: tämä suuri kansa ainoastaan on toimellinen ja kuuluisa kansa.’ž Katso, minä opetin teille käskyt ja oikeudet, niinkuin \Herra\ minun Jumalani minulle käskenyt on, niin tehdäksenne maalla, johonka te tulette, omistamaan sitä.’ž Vaan te, jotka riiputte kiinni \Herrassa\ teidän Jumalassanne, te elätte kaikki tänäpänä.’ž Teidän silmänne ovat nähneet, mitä \Herra\ tehnyt on BaalPeorille; sillä kaikki, jotka seurasivat BaalPeoria, on \Herra\ sinun Jumalas hukuttanut teidän seastanne.’ž Ei teidän pidä mitään lisäämän siihen sanaan minkä minä teille käsken, eikä pidä myös teidän mitään siitä ottaman pois, kätkeäksenne \Herran\ teidän Jumalanne käskyjä, jotka minä teille käsken.’ž Ja kuule nyt, Israel, ne säädyt ja oikeudet, jotka minä teille opetan tehdäksenne, että te eläisitte ja tulisitte ja omistaisitte maan jonka \Herra\ teidän isäinne Jumala teille on antava.’ž Ja me olimme siinä laaksossa, joka on BetPeorin kohdalla.yįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v = žĆ¤…fG( źĖ¬nO0ņÓ“•vW8śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"¤ž@ ū £ž­@ū ¢ž‰@ū ”žĀ@ū  žm@ū Ÿž„@ū žžņ@ū žo@ū œžh@ū ›žĶ@ū šž¾@ś ™žy@ś ˜ž ś@ś —ž §@ś –ž _@ś •ž  @ś ”ž É@ś “žĢ@ś ’ž©@ ś ‘ž£@ ś žŹ@ ś žŸ@ ś Žž³@ ś žŌ@ś Œž@ś ‹žž@ś Šž»@ś ‰žp@ś ˆžŒ@ś ‡žˆ@ś †ž—@ś …žT@ś „žØ@ł ƒž@ł ‚ž^@ł žœ@ł €žh@ł ž y@ł ~ž q@ł }ž Ļ@ł |ž Ī@ł {ž E@ł zžh@ł yž€@ł xžT@ ł wžw@ ł vžB@ ł užė@ ł tžŌ@ ł sžž@ł rž!°@ł qž ‡@ł pžö@ł ožB@ł nž·@ł mžŅ@ł lž¼@ł kžp@ł jž @ų ižĪ@ų hž @ų gžē@ų fžŠ@ų ežF@ų dž€’ž Ei sinun pidä varastaman.4 cž €’ž Ei sinun pidä huorin tekemän.8 bž€’ž Ei sinun pidä tappaman.2 až½@ų `žŠ@ų _žo@ų ^ž M@ų ]ž e@ų \ž ‹@ ų [ž Z@ ų Zž Ó@ ų Yž†@ ų Xž6@ ų Wžd@ų Vž”@ų UžO@ų Tž‚@ų SžC@ų RžĖ@ų Qž1t@ų Pž0F@ų Ož/¤@ų Nž.³@÷ Mž-n@÷ Lž,;@÷ Kž+“@÷ Jž*Ÿ@÷ Iž)^@÷ Hž(ē@÷ Gž'€@÷ Fž&±@÷ Ež%£@ ÷ Dž$®@ ÷ Cž#j@ ÷ Bž"8@ ÷ Až!j@ ÷ @ž ź@÷ ?ž @÷ >ž˜@÷ =ž”@÷ <žŒ@÷ ;ž„@÷ :žł@÷ 9žŚ@÷ 8žG@÷ 7žĖ@õ 6ž‡@õ 5žŲ@õ 4ž‘@õ 3ž@õ 2ž[@õ 1žd@õ 0žh@õ /ž—@õ .ž@õ -ž @ õ ,ž |@ õ ƒLVAL¹ßę b Ö B Ŗ ¶ ~fĆ’«M®ąræ Sillä puolella Jordania, laaksossa BetPeorin kohdalla, Sihorin Amorilaisten kuninkaan m’ž Sillä puolella Jordania, laaksossa BetPeorin kohdalla, Sihorin Amorilaisten kuninkaan maalla joka Hesbonissa asui, jonka Moses ja Israelin lapset löivät lähdettyänsä Egyptistä,’ž Ja nämät ovat todistukset, säädyt ja oikeudet, jotka Moses sanoi Israelin lapsille, lähdettyänsä Egyptistä,’ž Tämä on se laki, jonka Moses Israelin lasten eteen pani.’ž Kuin oli Betser korvessa, lakialla maalla Rubenilaisten seassa, ja Ramot Gileadissa Gadilaisten seassa, ja Goan Basanissa Manasselaisten seassa.’ž Että sinne pakenis, tietämätä lähimmäisensä kuoliaaksi löis ja ei ennen ole ollut hänen vihamiehensä; että hän pakenis yhteen niistä kaupungeista, ja eläis,’ž Silloin eroitti Moses kolme kaupunkia, sillä puolella Jordania auringon nousemisen puoleen,’ž Ettäs pidät hänen säätynsä ja käskynsä, jotka minä tänäpänä sinulle käsken, että sinun ja sinun lapsilles sinun jälkees hyvin kävis, ja ettäs olisit pitkä-ijällinen maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa ikäpäivikses.’ž Niin tiedä siis tänäpänä, ja pane mielees, että \Herra\ on Jumala ylhäällä taivaassa, ja alhaalla maassa, ja ei yksikään muu,’ž Ajamaan ulos sinun edestäs suuret kansat, väkevämmät sinua, johdattaaksensa sinun siihen, ja antaaksensa sinulle heidän maansa perinnöksi, niinkuin se tänäpänä tapahtunut on.’ž Että hän sinun isiäs on rakastanut, ja heidän siemenensä on valinnut heidän jälkeensä, ja vienyt ulos sinun Egyptin maasta kasvoillansa, ja suurela voimallansa,’ž Taivaasta on hän antanut sinun kuulla äänensä, opettaaksensa sinua, ja maalla on hän antanut sinun nähdä suuren tulensa, ja tulen keskeltä olet sinä kuullut hänen sanansa.’ž Nämät olet sinä nähnyt, tietääkses, että \Herra\ on ainoastaan Jumala; ja paitsi häntä ei yksikään muu.’ž Eli onko Jumala koetellut mennäksensä ottamaan itsellensä kansaa kansan seasta, kiusauksilla, ja tunnustähdeillä, ja ihmeillä, ja sodalla, ja väkevällä kädellä, ja ojetulla käsivarrella ja suurilla peljästyksillä, niinkuin \Herra\ teidän Jumalanne kaikki nämät tehnyt on teille Egyptistä sinun silmäis edessä.’ž Onko joku kansa kuullut Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä, niinkuin sinä kuullut olet, ja on elänyt?’ž Kysele entisiä aikoja, jotka ovat olleet sinun edelläs, siitä päivästä, jona Jumala loi ihmisen maan päälle, ja yhdestä taivaan äärestä niin toiseen ääreen: jos ikänä niin suuri asia tapahtunut on, eli senkaltaista on ikänä kuultu?’ž Sillä \Herra\ sinun Jumalas on armollinen Jumala: ei hän sinua hylkää, eikä kadota sinua, ja ei hän unhota sinun isäis liittoa, jonka hän heille vannonut on.’ž Koskas ahdistetaan, ja nämät kaikki sinun päälles tulevat, niin sinä viimeisinä päivinä palajat \Herran\ sinun Jumalas tykö ja kuulet hänen ääntänsä.’ž Jos sinä silloin siellä etsit \Herraa\ sinun Jumalaas, niin sinä löydät hänen, koska sinä etsit häntä kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas.’ž Siellä pitää teidän palveleman epäjumalia, jotka ihmisten käsialat ovat: puita ja kiviä, jotka ei näe, eikä kuule, eikä syö, eikä haista.’ž Ja \Herra\ hajoittaa teitä kansain sekaan, ja te tulette vähäksi kansaksi, jätetyksi pakanain sekaan, kuhunka \Herra\ vie teidät.’ž Niin minä tänäpänä kutsun taivaat ja maan todistajaksi teitä vastaan, että teidän pitää äkisti peräti hukkuman siitä maasta, johon te menette Jordanin ylitse, omistamaan sitä. Ei teidän pidä kauvan elämän siinä, vaan te pitää peräti hukutettaman.’ž Kuin sinä siität lapsia, ja lasten lapsia, ja te vanhenette maassa ja turmelette itsenne, ja teette itsellenne kuvia jonkun muotoisia, niin että te teette pahaa \Herran\ teidän Jumalanne edessä, ja vihoitatte hänen,’ž Sillä \Herra\ sinun Jumalas on kuluttavainen tuli, ja kiivas Jumala.QLVAL\¢× ”  Ć " ¾ ˆ  / Õ J å˜)YœV†Ÿ’1‘ Ja miksi meidän nyt pitää kuoleman, että tämä suuri tuli pitää kuluttaman mei’ž Ja miksi meidän nyt pitää kuoleman, että tämä suuri tuli pitää kuluttaman meidät? Jos me useammin kuulemme \Herran\ meidän Jumalamme äänen, niin me kuolemme.’ž Ja te sanoitte: katso, \Herra\ meidän Jumalamme on osottanut meille kunniansa ja suuruutensa, ja me kuulimme hänen äänensä tulesta. Tänäpänä me näimme Jumalan puhuvan ihmisille, ja heidän elämään jäävän.’ž Ja tapahtui, kuin te äänen kuulitte pimeyden keskeltä, ja vuori paloi tulesta, niin te tulitte minun tyköni, kaikki päämiehet ja vanhimmat teidän suvustanne,’ž Nämät ovat ne sanat, jotka \Herra\ puhui kaikelle teidän seurakunnallenne vuorella, tulesta, pilvestä ja synkeydestä suurella äänellä, ja ei siihen enempää lisännyt, ja kirjoitti ne kahteen kiviseen tauluun, ja antoi ne minulle.’ž Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises emäntää. Ei sinun pidä himoitseman sinun lähimmäises huonetta, hänen peltoansa, palveliaansa, piikaansa, härkäänsä, aasiansa, ja mitä ikänä sinun lähimmäises on.’ž Ei sinun pidä väärää todistusta sanoman sinun lähimmäistäs vastaan.’ž Sinun pitää kunnioittaman isääs ja äitiäs, niinkuin \Herra\ sinun Jumalas on sinun käskenyt, ettäs kauvan eläisit, ja menestyisit siinä maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa.’ž Ja muista, että sinäkin olit orja Egyptin maalla, ja \Herra\ sinun Jumalas johdatti sinun sieltä väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden \Herra\ sinun Jumalas käski sinun pitää lepopäivän.’ž Mutta seitsemäs päivä on \Herran\ sinun Jumalas lepopäivä: silloin ei sinun pidä mitään työtä tekemän, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun härkäs, eikä aasis, eikä yksikään sinun karjas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portteis sisällä on, että sinun palvelias ja piikas levossa olisivat niinkuin sinäkin.’ž Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän, ja kaikki sinun asias toimittaman;’ž Sinun pitää lepopäivän pitämän, ettäs sen pyhittäisit, niinkuin \Herra\ sinun Jumalas sinun käski:’ž Ei sinun pidä turhaan lausuman \Herran\ sinun Jumalas nimeä; sillä ei \Herra\ pidä sitä rankaisemata, joka hänen nimensä turhaan lausuu,’ž Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja minun käskyni pitävät.’ž Ei sinun pidä niitä kumartaman, eikä palveleman niitä; sillä minä olen \Herra\ sinun Jumalas, kiivas Jumala, joka kostan lapsille isäin rikokset, kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat,’ž Ei sinun pidä kuvaa tekemän sinulles jonkun muotoiseksi, joka ylhäällä taivaassa on, eli alhaalla maassa, elikkä vesissä maan alla.’ž Ei sinun pidä pitämän muita Jumalia minun edessäni.’ž Minä (olen) \Herra\ sinun Jumalas, joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.’ž Silloin minä seisoin \Herran\ ja teidän vaiheellanne, ilmoittamassa teille \Herran\ sanaa; sillä te pelkäsitte tulta, ja ette nousseet vuorelle, ja hän sanoi:’ž \Herra\ puhui kasvoista kasvoihin teidän kanssanne vuorella, tulen keskeltä.’ž Ei tehnyt \Herra\ tätä liittoa meidän isäimme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka nyt tässä olemme tänäpänä, ja kaikki elämme.’ž \Herra\ meidän Jumalamme teki liiton meidän kanssamme Horebissa.’ž Ja Moses kutsui koko Israelin, ja sanoi heille: kuule Israel näitä säätyjä ja oikeuksia, jotka minä tänäpänä puhun teidän korvainne kuullen, ja oppikaat ne, ja pitäkäät ne, tehdäksenne niiden jälkeen.’ž Ja kaiken lakian maan sillä puolella Jordania itään päin, lakeuden mereen asti, Pisgan vuoren alaisella puolella.’ž Aroerista Arnonin ojan reunalla, Sionin vuoreen asti, se on Hermon.’ž Ja omistivat hänen maansa, niin myös Ogin Basanin kuninkaan maan, kahden Amorilaisten kuninkaan, jotka sillä puolella Jordania asuivat, auringon ylenemistä päin,ćLVALŌK  Œ Ü > j =ĘrņŠEwØ7¾Vŗ\Ķ% Ettäs teet sitä mikä oikia ja hyvä on \Herran\ edessä, että sinulle hyvin kävis, ’ž Ettäs teet sitä mikä oikia ja hyvä on \Herran\ edessä, että sinulle hyvin kävis, ja tulisit sisälle ja omistaisit sen hyvän maan, josta \Herra\ vannoi sinun isilles,’ž Mutta pitämän uskollisesti \Herran\ teidän Jumalanne käskyt, niin myös hänen todistuksensa ja hänen säätynsä, jotka hän sinulle käskenyt on,’ž Ei teidän pidä kiusaaman \Herraa\ teidän Jumalaanne, niinkuin te häntä kiusasitte Massassa;’ž Sillä \Herra\ sinun Jumalas on kiivas Jumala teidän keskellänne, ettei \Herran\ sinun Jumalas viha julmistuisi sinun päälles, ja hukuttaisi sinua maasta.’ž Ei teidän pidä seuraaman muukalaisia jumalia, niiden kansain jumalia, jotka teidän ympärillänne ovat.’ž Mutta sinun pitää pelkäämän \Herraa\ sinun Jumalaas ja palveleman häntä, ja hänen nimensä kautta pitää sinun vannoman.’ž Niin ota vaari, ettet sinä unhota \Herraa\, joka sinun Egyptin maalta, orjuuden huoneesta on johdattanut ulos.’ž Ja huoneet täynnä kaikkea hyvyyttä, joita et sinä itse täyttänyt, ja vuojonkiviset kaivot, joita et sinä itse kaivanut, ja viinamäet ja öljymäet, joita et sinä itse istuttanut, että sinä syöt ja ravitaan.’ž Kuin \Herra\ sinun Jumalas johdattaa sinun sille maalle, jonka hän sinun isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille on vannonut sinulle antaaksensa, suuret ja jalot kaupungit, joita et sinä rakentanut,’ž Ja sinun pitää kirjoittaman ne huonees pihtipieliin ja portteihis,’ž Ja sinun pitää sitoman ne merkiksi kätees, ja ne pitää oleman sinulle muistoksi sinun silmäis edessä.’ž Ja teroittaman ne sinun lapsilles, ja niistä puhuman, huoneessa istuissas ja tiellä käydessäs, maata pannessas ja noustessas.’ž Ja nämät sanat, jotka minä käsken sinulle tänäpänä, pitää sinun paneman sydämees,’ž Ja sinun pitää rakastaman \Herraa\ sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas ja kaikesta voimastas.’ž Kuule Israel, \Herra\ meidän Jumalamme on yksi (ainoa) \Herra\,’ž Israel, sinun pitää kuuleman ja pitämän, niin että sinä myös teet sen jälkeen, että sinulle hyvin kävis, ja te tulisitte paljon lisätyksi; niinkuin \Herra\ sinun isäis Jumala sinulle on luvannut maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.’ž Ettäs pelkäisit \Herraa\ sinun Jumalaas, ja pitäisit kaikki hänen säätynsä ja käskynsä, jotka minä käsken sinulle, sinä ja sinun lapses ja sinun lastes lapset, kaikkena sinun elinaikanas, ettäs kauvan eläisit.’ž Nämät ovat ne käskyt, säädyt ja oikeudet, jotka \Herra\ teidän Jumalanne käski opettaa teille tehdäksenne siinä maassa, kuhunka te menette omistamaan sitä.’ž Vaan vaeltakaat kaikkia niitä teitä, jotka \Herra\ teidän Jumalanne teille käski, että eläisitte, menestyisitte ja olisitte pitkä-ijälliset siinä maassa, jonka te omistatte.’ž Niin pitäkäät nämät ja tehkäät niinkuin \Herra\ teidän Jumalanne teidän käski, ja älkäät poiketko oikialle eikä vasemmalle puolelle;’ž Mutta sinun pitää seisoman tässä minun edessäni, että minä puhun sinun kanssas kaikki käskyt, säädyt ja oikeudet, jotka sinun pitää heille opettaman, että he tekisivät niiden jälkeen, siinä maassa, jonka minä heille annan heidän omistaaksensa.’ž Mene siis ja sano heille: palatkaat kotianne teidän majoihinne.’ž Joska heille olis senkaltainen sydän, pelkäämään minua ja kätkemään kaikki minun käskyni kaikkena heidän elinaikanansa, että heille menestyis ja heidän lapsillensa ijankaikkisesti!’ž Ja \Herra\ kuuli teidän sanainne äänen, kuin te puhuitte minun kanssani, ja \Herra\ sanoi minulle: minä kuulin tämän kansan puheen äänen, kuin he puhuivat sinun kanssas: se on kaikki hyvä, minkä he puhuivat.’ž Lähesty sinä ja kuule kaikki, mitä \Herra\ meidän Jumalamme sanoo, ja sano sinä meille kaikki, mitä \Herra\ meidän Jumalamme sinun kanssas puhuu, niin me tahdomme kuulla ja tehdä niitä.’ž Sillä mikä on kaikki liha, että se kuulis elävän Jumalan äänen tulesta puhuvan, niinkuin me, ja jäis elämään?7LVAL¬‘ Ö 8  E ’ ó)†ŻHØI¢Ø/q Ja \Herra\ ottaa sinulta pois kaikki sairaudet: ei hän yhtäkään Egyptin pahaa tautia, jotka ’ž Ja \Herra\ ottaa sinulta pois kaikki sairaudet: ei hän yhtäkään Egyptin pahaa tautia, jotka sinä tiedät, pane sinun päälles; mutta heittää ne kaikkein niiden päälle, jotka sinua vihaavat.’ž Sinun pitää oleman siunatun kaikista kansoista. Ei yksikään hedelmätöin pidä sinun seassas oleman, eikä karjas seassa.’ž Ja rakastaa sinua, ja siunaa sinun, ja enentää sinun, ja siunaa sinun ruumiis hedelmän, ja sinun maas hedelmän, sinun jyväs, viinas ja öljys, sikiät karjastas, ja laumat lampaistas, siinä maassa, jonka hän sinun isilles vannoi sinulle antaaksensa.’ž Ja kuin te nämät oikeudet kuulette, ja pidätte, ja teette ne, niin myös \Herra\ sinun Jumalas pitää sinulle sen liiton ja laupiuden, jonka hän vannoi sinun isilles,’ž Niin pidä ne käskyt, säädyt ja oikeudet, jotka minä sinulle käsken tänäpänä tehdäkses niitä.’ž Ja kostaa niille, jotka häntä vihaavat, kasvoinsa edessä, niin että hän hukuttaa heitä, ja ei viivy kostamasta niille kasvoinsa edessä, jotka häntä vihaavat.’ž Niin sinun pitää tietämän, että \Herra\ sinun Jumalas on Jumala, uskollinen Jumala, pitäväinen liiton ja laupiuden niiden kanssa, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä, tuhanteen polveen,’ž Mutta että \Herra\ rakasti teitä ja pitää valansa, jonka hän vannoi teidän isillenne, johdatti hän teidät ulos väkevällä kädellä ja vapahti teidät orjuuden huoneesta, Pharaon Egyptin kuninkaan kädestä.’ž Ei ole \Herra\ mielistynyt teihin ja valinnut teitä sentähden, että teidän lukunne on suurempi kuin kaikkein muiden kansain; sillä sinä olet vähin kaikista kansoista.’ž Sillä sinä olet pyhä kansa \Herralle\ sinun Jumalalles: sinun on \Herra\ sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista, jotka asuvat maan päällä.’ž Mutta näin pitää teidän tekemän heille: heidän alttarinsa pitää teidän kukistaman ja heidän patsaansa rikkoman, niin myös heidän metsistönsä hakkaaman, ja heidän epäjumalansa kuvat tulella polttaman.’ž Sillä he viettelevät sinun poikas minun tyköäni, palvelemaan muukalaisia jumalia; niin julmistuu \Herran\ viha teidän päällenne ja nopiasti hukuttaa teidät.’ž Ja ei sinun pidä heimolaisuuteen antaman sinuas heidän kanssansa: sinun tyttäriäs ei sinun pidä antaman heidän pojillensa, ja heidän tyttäriänsä ei pidä sinun ottaman pojilles.’ž Ja kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa heidät sinun etees, ja sinä lyöt heitä, niin sinun pitää peräti hukuttaman heitä, niinkuin kirotuita, ja ei tekemän yhtäkään liittoa heidän kanssansa, eikä armahtaman heitä.’ž Kuin \Herra\ sinun Jumalas vie sinun siihen maahan, johon sinä tulet omistamaan sitä, ja ajaa paljon kansaa ulos sinun edestäs: Hetiläiset, Girgasilaiset, Amorilaiset, Kanaanilaiset, Pheresiläiset, Heviläisetja Jebusilaiset, seitsemän kansaa, jotka sinua suuremmat ja väkevämmät ovat;’ž Ja sen pitää oleman meille vanhurskaudeksi, jos me pidämme ja teemme kaikki nämät käskyt \Herran\ meidän Jumalamme edessä, niinkuin hän meille on käskenyt.’ž Ja \Herra\ käski meitä tekemään kaikkein näiden säätyin jälkeen, peljäten \Herraa\ meidän Jumalaamme, että meille hyvin kävis kaikkena meidän elinaikanamme, niinkuin myös tänäpänä käy.’ž Ja johdatti meidät sieltä, että hän veis meitä, ja antais meille sen maan, josta hän vannoi meidän isillemme.’ž Ja \Herra\ teki suuria ja pahoja tunnustähtejä, ja ilmeitä Egyptille, Pharaolle, ja kaikelle hänen huoneellensa, meidän silmäimme edessä.’ž Niin sinun pitää sanoman pojalles: me olimme Pharaon orjat Egyptissä; mutta \Herra\ johdatti meidät ulos Egyptistä väkevällä kädellä.’ž Kuin poikas tästälähin kysyy sinulta, sanoen: mitkä todistukset ja säädyt ja oikeudet nämät ovat, jotka \Herra\ meidän Jumalamme teille käskenyt on?’ž Että hän karkottais kaikki viholliset sinun edestäs, niinkuin \Herra\ sanonut on.LVAL3Ė\j Å X – ` \ –ćķ’'Ķ0¾žł¬T Ja sinun karjas ja lampaas, hopias ja kul’ž Ja sinun karjas ja lampaas, hopias ja kultas, ja kaikki mitä sinulla on, lisääntyvät,’ž Koskas syönyt ja ravittu olet, ja rakennat kauniit huoneet ja asut niissä,’ž Niin ota siis vaari, ettet unhota \Herraa\ sinun Jumalaas siinä, ettet sinä pidä hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja säätyjänsä, jotka minä tänäpänä sinulle käsken.’ž Ja koska sinä syönyt ja ravittu olet, ettäs silloin kiität \Herraa\ sinun Jumalaas hyvän maan edestä, jonka hän antoi sinulle,’ž Maalle, jossa ei sinun pidä vajavaisuudessa syömän leipää jossa ei mitään puutu; maalle, jonka kivet ovat rautaa, jossa sinä myös vasken vuorista lohkaiset.’ž Maalle, jossa nisu, ohra, viinapuut, fikunapuut ja granatin omenat ovat; maalle, jossa on öljypuita ja hunajaa;’ž Sillä \Herra\ sinun Jumalas vie sinun hyvälle maalle: sille maalle, jossa vesiojat, lähteet ja järvet ovat, jotka laaksoihin ja vuorten sivuille vuotavat,’ž Ja pidä \Herran\ sinun Jumalas käskyt vaeltaakses hänen tiellänsä ja peljätäkses häntä.’ž Niin tiedä sydämessäs, että \Herra\ sinun Jumalas on kurittanut sinua, niinkuin mies kurittaa poikaansa.’ž Ei sinun vaattees vanhuudesta kuluneet yltäs ja sinun jalkas ei kuulettuneet, näinä neljänäkymmenenä vuotena.’ž Ja hän vaivasi sinua ja antoi sinun isota, ja ravitsi sinun mannalla, jota et sinä eikä sinun isäs tunteneet, antaaksensa sinun tietää, ettei ihminen elä ainoastansa leivästä; vaan kaikesta mikä \Herran\ suusta lähtee, elää ihminen.’ž Ja muista kaikkea sitä matkaa, jonka kautta \Herra\ sinun Jumalas johdatti sinun näinä neljänäkymmenenä vuotena korvessa, vaivataksensa sinua ja koetellaksensa sinua, tietääksensä mitä sinun sydämessäs oli, pitäisitkö hänen käskynsä, vai etkö.’ž Kaikki käskyt, jotka minä käsken sinulle tänäpänä, pitäkäät ja tehkäät, että eläisitte ja lisääntyisitte, tulisitte ja omistaisitte maan, josta \Herra\ vannoi teidän isillenne.’ž Sentähden ei sinun pidä sitä kauhistusta huoneeses viemän, ettei tulisi kirotuksi niinkuin se, mutta sinun pitää ilvoituksella ilvoittaman ja kauhistuksella kauhistuman sitä; sillä se on kirottu.’ž Heidän epäjumalainsa kuvat pitää sinun tulella polttaman: ei sinun pidä himoitseman sitä hopiaa ja kultaa, joka niiden päällä on ollut, taikka ottaman siitä jotain sinulles, ettei se olisi sinulle paulaksi; sillä se on \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus.’ž Ja antaa heidän kuninkaansa sinun käsiis, ja sinun pitää hukuttaman heidän nimensä taivaan alta: ei pidä yhdenkään seisoman sinua vastaan siihenasti ettäs heidät hukutat.’ž Ja \Herra\ sinun Jumalas antaa heitä sinun etees, ja häiritsee heitä suurella sekaseuraisuudella, siihenasti että hän hukuttaa heidät.’ž Ja \Herra\ sinun Jumalas karkottaa nämät kansat sinun edestäs, vähitellen toisen toisensa jälkeen: et sinä saa äkisti hukuttaa heitä, ettei metsän pedot lisääntyisi sinua vastaan maan päällä.’ž Älä hämmästy heidän edessänsä; sillä \Herra\ sinun Jumalas on sinun keskelläs, suuri ja peljättävä Jumala.’ž Niin myös \Herra\ sinun Jumalas lähettää heidän sekaansa hörhöläiset siihen asti että kaikki hukutetaan, jotka jääneet ja heitänsä lymyttäneet ovat sinun edestäs.’ž Ja ne suuret kiusaukset, jotka silmät nähneet ovat, ja tunnustähdet ja ihmeet, ja väkevä käsi, ja ojettu käsivarsi, jolla \Herra\ sinun Jumalas johdatti sinun. Niin \Herra\ sinun Jumalas tekee kaikille niille kansoille, joita sinä pelkäät.’ž Niin älä pelkää heitä: muista visusti, mitä \Herra\ sinun Jumalas teki Pharaolle ja kaikille Egyptiläisille,’ž Jos sinä sanot sydämessäs: nämät kansat ovat usiammat kuin minä; kuinka taidan minä heidät ajaa ulos?’ž Sinun pitää nielemän kaikki ne kansat, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antava on: ei sinun silmäs pidä säästämän heitä, eikä sinun pidä palveleman heidän jumaliansa; sillä se tulis sinulle paulaksi.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:Ÿ Q@ Ÿ @ Ÿ ģ@ Ÿ N@  Ÿ ś@  Ÿ ¤@  Ÿ <@  Ÿ ź@  Ÿ )@ Ÿ Ž@ Ÿ k@ Ÿ @ Ÿ ¶@ Ÿ É@ Ÿ Ķ@ Ÿ >@ Ÿ Ę@ Ÿ Ź@  Ÿ Ń@  Ÿ c@  Ÿ ›@  Ÿ «@  Ÿ ¦@ Ÿ Ā@ Ÿ n@ Ÿ N@ Ÿ ®@ Ÿ §@  Ÿ ‘@  Ÿ Õ@  Ÿ §@  Ÿ B@  ’ž Ž@ žž ®@ żž Ė@ üž w@ ūž T@ śž s@ łž ź@ ųž Ž@ ÷ž o@ öž ±@’ õž “@’ ōž  @’ óž Z@’ ņž é@’ ńž T@’ šž į@’ ļž Š@’ īž Ņ@’ ķž n@’ ģž @ ’ ėž t@ ’ źž —@ ’ éž e@ ’ čž t@ ’ ēž @’ ęž Q@’ åž Ē@’ äž f@’ ćž w@’ āž @’ įž »@’ ąž “@’ ߞ ”@’ Žž ¦@ž Żž Z@ž ܞ Ÿ@ž Ūž Ÿ@ž Śž ·@ž Łž Œ@ž Ųž @ž מ ’@ž ֞ t@ž ՞ õ@ ž Ōž q@ ž Ӟ ³@ ž Ņž §@ ž ў ^@ ž Šž õ@ž Ļž O@ž Īž Ó@ž Ķž ˆ@ž Ģž Ą@ž Ėž @ž Źž n@ž ɞ Ę@ž Ȟ x@ž Ēž ˜@ż ʞ Z@ż Ş ż@ż Ğ {@ż ƞ ®@ż Āž Ż@ż Įž l@ż Ąž Ū@ ż æž ˜@ ż ¾ž  @ ż ½ž @ ż ¼ž ó@ ż »ž Ž@ż ŗž ¬@ż ¹ž™@ż øž“@ż ·žÜ@ż ¶žn@ż µž–@ż “žĘ@ż ³žŽ@ż ²ž X@ū ±ž M@ū °ž „@ū ƞ @ū ®ž Ÿ@ū ­žr@ū ¬ž@ū «žZ@ū Ŗžk@ū ©žp@ū ؞ė@ ū §žö@ ū ¦ž³@ ū „žĘ@ ū 8LVALr¬Ø Ģ   Ó E R PD¬ŃeˆŚ_bp Salli, että minä hukutan heidät, ja pyyhin heidän nimensä taivaan alta: j’ž Salli, että minä hukutan heidät, ja pyyhin heidän nimensä taivaan alta: ja minä tahdon sinun tehdä väkevämmäksi ja suuremmaksi kansaksi kuin tämä on.’ž Ja \Herra\ puhui minulle, sanoen: minä näin tämän kansan, ja katso, se on niskurikansa.’ž Ja \Herra\ sanoi minulle: nouse ja mene nopiasti täältä alas; sillä sinun kansas, jonkas Egyptistä olet johdattanut ulos, on turmellut itsensä, he ovat pikaisesti tieltä menneet pois, jonka minä käskin heille, ja ovat tehneet heillensä valetun kuvan.’ž Ja tapahtui neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön perästä, että \Herra\ antoi minulle kaksi kivistä liiton taulua,’ž Ja \Herra\ antoi minulle kaksi kivistä taulua, kirjoitettu Jumalan sormella, ja niissä olivat kaikki sanat, jotka \Herra\ teille tulesta vuorella puhui, kokouksen päivänä,’ž Kuin minä vuorelle astuin ottamaan kivisiä tauluja vastaan, liiton tauluja, jonka \Herra\ teki teidän kanssanne, ja minä olin vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja en syönyt leipää, enkä juonut vettä,’ž Sillä Horebissa te vihoititte \Herran\, ja \Herra\ vihastui teille, niin että hän tahtoi teidät hukuttaa.’ž Muista ja älä unhota, kuinka sinä \Herran\ sinun Jumalas vihoitit korvessa: siitä päivästä kuin sinä läksit Egyptin maalta, siihenasti kuin te tulleet olette tähän paikkaan, olette te olleet \Herralle\ vastahakoiset.’ž Niin tiedä nyt, ettei \Herra\ sinun Jumalas anna sinulle tätä hyvää maata, omistaakses sitä sinun vanhurskautes tähden; sillä sinä olet niskurikansa.’ž Et sinä tule omistamaan heidän maatansa vanhurskautes eli sydämes vakuuden tähden; vaan \Herra\ sinun Jumalas ajaa pakanat ulos heidän jumalattomuutensa tähden, että [Herra] vahvistais sanansa, jonka \Herra\ sinun isilles Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi.’ž Kuin \Herra\ sinun Jumalas on heidät ajanut sinun edestäs ulos, niin älä sano sydämessäs: \Herra\ on minun tähän tuonut omistamaan tätä maata minun vanhurskauteni tähden; sillä \Herra\ ajaa nämät pakanat sinun edestäs ulos heidän jumalattomuutensa tähden.’ž Niin sinun pitää tänäpänä tietämän, että \Herra\ sinun Jumalas käy sinun edelläs niinkuin kuluttavainen tuli; hän hukuttaa heitä, ja hän alentaa heitä sinun edessäs, ettäs ajat heitä ulos ja hukutat nopiasti, niinkuin \Herra\ sanoi sinulle.’ž Suurta ja pitkää kansaa, Enakin poikia, jotka sinä tunnet, joista sinä myös kuullut olet sanottavan: kuka voi seisoa Enakin poikia vastaan?’ž Kuule Israel: tänäpänä sinä menet Jordanin yli, ettäs tulet omistamaan sitä kansaa, joka on sinua suurempi ja väkevämpi, suuria kaupungeita rakennetuita taivaaseen asti,’ž Juuri niinkuin pakanat, jotka \Herra\ hukuttaa teidän edestänne, niin teidän pitää hukkuman, ettette ole \Herran\ teidän Jumalanne äänelle kuuliaiset.’ž Mutta jos sinä niin unhotat \Herran\ sinun Jumalas, ja noudatat muita jumalia, palvelet ja kumarrat niitä, niin minä tänäpänä todistan teille, että teidän pitää peräti hukkuman.’ž Vaan muista \Herraa\ Jumalaas; sillä hän on se, joka sinulle voiman antaa, tekemään senkaltaisia voimallisia tekoja, että hän vahvistais liittonsa, jonka hän vannoi sinun isilles, niinkuin se tänäkin päivänä tapahtuu.’ž Muutoin sinä sanoisit sydämessäs: minun voimani ja käteni väkevyys on minulle näin voimalliset työt tehnyt.’ž Ja ravitsi sinun mannalla korvessa, josta ei sinun isäs tietäneet, vaivataksensa ja koetellaksensa sinua, ja viimeiseltä hyvää tehdäksensä sinulle.’ž Ja on sinun johdattanut suuren ja hirmuisen korven lävitse, jossa tuliset kärmeet, ja skorpionit, ja kuivuus oli, ja ei ensinkään vettä ollut, ja hän antoi veden vuotaa sinulle kovasta kalliosta.’ž Ettei sinun sydämes silloin tulisi ylpiäksi, ja unhottaisit \Herran\ sinun Jumalas, joka sinun johdatti Egyptin maalta, orjuuden huoneesta,‡LVALˆĀTF † ž + Ü ē ‰ ā/¾ÉUĆDøbĆiĆ Silloin eroitti \Herra\ Levin suvun, kantamaan \Herran\ liitonarkkia, seisomaan ’ž Silloin eroitti \Herra\ Levin suvun, kantamaan \Herran\ liitonarkkia, seisomaan \Herran\ edessä, palvelemaan häntä ja kiittämään hänen nimeänsä tähän päivään asti.’ž Sieltä menivät he Gudgodaan: Gudgodasta Jodbatiin, siihen maahan, jossa vesi-ojat ovat.’ž Ja Israelin lapset menivät BerotBeneJaakanista Moseraan: siellä kuoli Aaron ja haudattiin, ja hänen poikansa Eleatsar toimitti papin virkaa hänen siassansa.’ž Niin minä käännyin ja astuin vuorelta alas, ja panin taulut arkkiin, jonka minä tein, että heidän piti siellä oleman, niinkuin \Herra\ minulle käskenyt oli.’ž Niin hän kirjoitti ensimäisen kirjoituksen jälkeen, niihin tauluihin ne kymmenet sanat, jotka \Herra\ teille puhui vuorella tulesta, kokouksen päivänä: ja \Herra\ antoi ne minulle.’ž Niin minä tein arkin sittimipuusta, ja vuolin kaksi kivistä taulua entisten kaltaista, ja astuin vuorelle, pitäen kaksi taulua kädessäni.’ž Niin minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka ensimäisissä tauluissa olivat, jotka särkenyt olet: ja pane ne arkkiin.’ž Silloin sanoi \Herra\ minulle: vuole sinulles kaksi kivistä taulua entisten kaltaista, ja astu minun tyköni vuorelle, ja tee sinulles puuarkki,’ž Sillä he ovat sinun kansas ja perimykses, jonka suurella voimallas ja ojennetulla käsivarrellas johdattanut olet.’ž Ettei sen maan asuvaiset, jostas meidät johdattanut olet, sanoisi: sentähden, ettei \Herra\ voinut heitä viedä siihen maahan, jonka hän heille luvannut oli, ja että hän on vihannut heitä, johdatti hän heidät ulos, tappaaksensa heitä korvessa.’ž Muista palvelioitas Abrahamia, Isaakia ja Jakobia: älä katso tämän kansan kovuutta, jumalattomuutta ja syntiä,’ž Ja minä rukoilin \Herraa\, sanoen: Herra, \Herra\, älä hukuta kansaas ja perikuntaas, jonka suurella voimallas pelastanut ja väkevällä kädelläs Egyptistä olet johdattanut ulos,’ž Niin minä lankesin maahan \Herran\ eteen, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kuin minä siinä makasin; sillä \Herra\ sanoi, että hän tahtoi hukuttaa teidät.’ž Te olette olleet \Herralle\ tottelemattomat, siitä päivästä kuin minä teidän tuntenut olen.’ž Ja kuin \Herra\ lähetti teidät KadesBarneasta, ja sanoi: menkäät ja omistakaat maa, jonka minä annoin teille, niin te olitte \Herran\ teidän Jumalanne suulle vastahakoiset, ja ette uskoneet häntä, ette myös olleet kuuliaiset hänen äänellensä.’ž Niin myös Tabeerassa, ja Massassa, ja Himohaudoillas te vihoititte \Herran\.’ž Mutta teidän syntinne, vasikan, jonka te tehneet olitte, otin minä ja poltin tulessa, ja löin sen rikki ja survoin hyvästi, siihenasti että se mureni tomuksi, ja heitin tomun ojaan, joka siitä vuoresta vuosi.’ž \Herra\ oli myös suuresti vihainen Aaronin päälle, niin että hän tahtoi hänen hukuttaa; vaan minä rukoilin silloin Aaroninkin edestä.’ž Sillä minä pelkäsin sitä vihaa ja hirmuisuutta, jolla \Herra\ teidän päällenne vihastunut oli, niin että hän tahtoi hukuttaa teidät: ja \Herra\ kuuli minun rukoukseni vielä silläkin erällä.’ž Ja lankesin maahan \Herran\ eteen, Niinkuin ennenkin, niinä neljänäkymmenenä päivänä ja neljänäkymmenenä yönä, ja en syönyt leipää, enkä juonut vettä, kaikkein teidän synteinne tähden, jotka te tehneet olitte, että te teitte pahaa \Herran\ edessä ja vihoititte hänen.’ž Niin otin minä ne molemmat taulut ja heitin molemmista käsistäni, ja löin ne rikki teidän silmäinne edessä,’ž Niin näin minä, ja katso, te olitte tehneet syntiä \Herraa\ teidän Jumalaanne vastaan: te olitte tehneet teille valetun vasikan, ja nopiasti menitte pois siltä tieltä, jonka \Herra\ käski teille.’ž Ja kuin minä käännyin ja astuin vuorelta alas, joka tulesta paloi, ja pidin kaksi liiton taulua molemmissa käsissäni;wLVAL_«š ę o B ń p ü — ŒüŽ¼2Qżŗfµ Sillä se maa, johonkas menet omistamaan sitä, ei ole niinkuin Egyptin maa, josta te lä’ž Sillä se maa, johonkas menet omistamaan sitä, ei ole niinkuin Egyptin maa, josta te lähteneet olette; jossa sinä siemenes kylvit, ja kastoit sen jaloillas niinkuin kaalimaan.’ž Että te kauvan siinä maassa eläisitte, jonka \Herra\ sinun Jumalas vannoi teidän isillenne, heille antaaksensa ja heidän siemenellensä: sen maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.’ž Sentähden pitäkäät kaikki ne käskyt, jotka minä teille tänäpänä käsken, että te vahvistuisitte tulemaan ja omistamaan sitä maata, jota te menette omistamaan.’ž Sillä teidän silmänne ovat nähneet kaikki ne suuret \Herran\ teot, jotka hän tehnyt on.’ž Ja mitä hän teki Datanille ja Abiramille Eliabin Rubenin pojan pojille, koska maa avasi suunsa ja nieli heidät, ja heidän perheensä ja majansa; niin myös kaikki heidän tavaransa, joka oli heidän hallussansa koko Israelin keskellä;’ž Ja mitä hän teille korvessa tehnyt on, siihenasti kuin te tähän paikkaan tulitte,’ž Ja mitä hän teki Egyptiläisten sotaväelle, heidän hevosillensa ja vaunuillensa, kuin hän antoi Punaisen meren vedet juosta heidän päällensä, kuin he teitä ajoivat takaa, ja \Herra\ hukutti heidät hamaan tähän päivään asti,’ž Ja hänen ihmeitänsä, ja tekojansa jotka hän teki Egyptiläisten seassa, Pharaolle Egyptin kuninkaalle, ja kaikelle hänen maakunnallensa,’ž Ja tuntekaat te tänäpänä; sillä en minä teidän lastenne kanssa puhu, jotka ei tiedä, eikä ole nähneet \Herran\ teidän Jumalanne kuritusta, hänen jalouttansa, voimallista kättänsä ja ojennettua käsivarttansa,’ž Niin rakasta nyt \Herraa\ sinun Jumalaas, ja pidä hänen lakinsa, säätynsä, oikeutensa ja käskynsä alinomaa.’ž Sinun isäs menivät alas Egyptiin seitsemänkymmenen sielun kanssa; mutta nyt \Herra\ sinun Jumalas on enentänyt sinun niinkuin taivaan tähdet.’ž Hän on sinun ylistykses ja sinun Jumalas, joka sinulle teki suuria ja hirmuisia töitä, joita silmäs nähneet ovat.’ž Sinun pitää pelkäämän \Herraa\ sinun Jumalaas, häntä pitää sinun palveleman, hänessä pitää sinun kiinni riippuman, ja hänen nimensä kautta vannoman.’ž Sentähden pitää teidänkin rakastaman muukalaista; sillä te myös olitte muukalaiset Egyptin maalla.’ž Joka orvoille ja leskille oikeuden tekee, ja rakastaa muukalaisia, niin että hän heille leivän ja vaatteen antaa.’ž Sillä \Herra\ teidän Jumalanne on kaikkein jumalain Jumala, voimallinen ja peljättävä, joka ei katso muotoa, eikä lahjoja ota,’ž Niin ympärileikatkaat teidän sydämenne esinahka, ja älkäät enää niskurit olko!’ž Kuitenkin \Herralla\ on ollut hyvä suosio sinun isäis tykö rakastaaksensa heitä, ja on valinnut heidän siemenensä heidän jälkeensä, nimittäin teidät kaikista kansoista, niinkuin tänäpäivänäkin on.’ž Katso, taivaat ja taivasten taivaat ovat \Herran\ sinun Jumalas, ja maa ja kaikki, mitä hänessä on.’ž Ettäs myös pitäisit \Herran\ käskyt ja hänen säätynsä, jotka minä käsken sinulle tänäpänä, että sinulle hyvin kävis.’ž Nyt siis Israel, mitä \Herra\ sinun Jumalas sinulta muuta anoo; vaan ettäs pelkäisit \Herraa\ sinun Jumalaas, ja vaeltaisit kaikissa hänen teissänsä ja rakastaisit häntä, ja palvelisit \Herraa\ sinun Jumalaas kaikesta sinun sydämestäs ja kaikesta sinun sielustas:’ž Vaan \Herra\ sanoi minulle: nouse, ja mene matkaas, niin ettäs kansan edellä vaellat, että he tulisivat ja omistaisivat sen maan, jonka minä vannoin heidän isillensä antaakseni heille.’ž Ja minä seisoin vuorella niinkuin ennenkin, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja vielä silloinkin kuuli \Herra\ minun rukoukseni, eikä \Herra\ tahtonut hukuttaa sinua.’ž Sentähden ei ollut Leviläisillä yhtään osaa eli perimystä veljeinsä kanssa; sillä \Herra\ on heidän perimyksensä, niinkuin \Herra\ sinun Jumalas sanoi heille.ŠLVAL‘¦ R Ū  b Ō ’ ė  …Ž0āt² aĘc’Č Teidän pitää peräti hävittämän kaikki ne paikat, joissa pakanat, jotka te omistatte, jumaliansa pa’ž Teidän pitää peräti hävittämän kaikki ne paikat, joissa pakanat, jotka te omistatte, jumaliansa palvelleet ovat; joko se olis korkeilla vuorilla, taikka mäillä, eli kaikkein viheriäisten puiden alla.’ž Nämät ovat säädyt ja oikeudet, joita teidän pitämään pitää, että te niiden jälkeen tekisitte, sillä maalla, jonka \Herra\ sinun isäis Jumala antoi sinulle omistaakses; niinkauvan kuin te maan päällä elätte.’ž Niin pitäkäät ja tehkäät kaikki ne säädyt ja oikeudet, jotka minä tänäpänä panen teidän eteenne.’ž Sillä teidän pitää menemän Jordanin yli, tuleman ja omistaman maan, jonka \Herra\ teidän Jumalanne teille antaa, sen omistaaksenne, ja asuaksenne siinä.’ž Eikö he ole tuolla puolella Jordania tien perällä, auringon laskemiseen päin Kanaanealaisten maalla, jotka asuvat lakeudella, Gilgalin kohdalla, Moren tammiston tykönä?’ž Koska \Herra\ sinun Jumalas johdattaa sinun siihen maahan, johonkas tulet omistamaan sitä; niin anna siunaus sanottaa Grisimin vuorella, ja kirous Ebalin vuorella.’ž Kirouksen, jos ette tottele \Herran\ teidän Jumalanne käskyjä, ja poikkeette siitä tiestä, jonka minä teille tänäpänä käsken; niin että te vaellatte muiden jumalain jälkeen, joita ette tunne.’ž Siunauksen, jos te kuuliaiset olette \Herran\ teidän Jumalanne käskylle, jonka minä tänäpänä teille käsken.’ž Katso, minä asetan tänäpänä teidän eteenne, sekä siunauksen että kirouksen.’ž Ei yksikään voi olla teitä vastaan: teidän pelkonne ja vavistuksenne antaa \Herra\ tulla kaikkein niiden maiden päälle, kussa te vaellatte; niinkuin hän teille on sanonut.’ž Kaikki paikat, mihin teidän jalkanne astuu, pitää teidän oleman: korvesta ja Libanonista ja Phrathin virrasta, äärimäiseen mereen asti, pitää teidän rajanne oleman.’ž Niin \Herra\ ajaa kaikki nämät kansat pois teidän kasvoinne edestä; niin että te omistatte suuremmat ja voimallisemmat kansat, kuin te olette.’ž Sillä te kaikki nämät käskyt pidätte, jotka minä teille käsken, että te sen jälkeen teette; niin että te rakastatte \Herraa\ teidän Jumalaanne, ja vaellatte kaikissa hänen teissänsä, ja riiputte hänessä kiinni;’ž Että sinä ja sinun lapses kauvan eläisitte maan päällä, jonka \Herra\ teidän isillenne vannoi antaaksensa heille, niinkauvan kuin päivät taivaasta maan päällä ovat.’ž Ja kirjoita ne sinun huonees pihtipieliin, ja sinun portteihis.’ž Ja opettakaat niitä teidän lapsillenne, niin että sinä puhut niistä, huoneessa istuissas, tiellä käydessäs, levätä pannessas ja noustessas.’ž Niin pankaat nyt nämät minun sanani teidän sydämeenne, ja teidän mieleenne, ja sitokaat niitä merkiksi teidän käsiinne, että ne olisivat muistoksi teidän silmäinne edessä,’ž Ja \Herran\ viha julmistuis teidän päällenne, ja sulkis taivaan, ettei sadetta tulisi, ja maa ei antaisi hedelmäänsä: ja te kiiruusti hukkuisitte siitä hyvästä maasta, jonka \Herra\ on teille antanut.’ž Varokaat ettei teidän sydämenne vieteltäisi, niin että poikkeette palvelemaan vieraita jumalia ja kumartamaan heitä.’ž Ja minä annan sinun karjalles ruohoa sinun kedoillas; että te syötte ja ravitaan.’ž Että minä annan teidän maallenne sateen ajallansa, varhain ja hiljain; että sinä korjaat jyväs, viinas ja öljys.’ž Ja pitää tapahtuman, jos te hyvin kuuliaiset olette minun käskyilleni, jotka minä tänäpänä teille käsken; niin että te rakastatte \Herraa\ teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta teidän sydämestänne ja kaikesta sielustanne,’ž Josta maasta \Herra\ sinun Jumalas pitää vaarin; ja \Herran\ sinun Jumalas silmät aina näkevät sen, vuoden alusta niin vuoden loppuun asti.’ž Vaan se maa, johonka te menette omistamaan sitä, on vuorinen ja laaksoinen maa, jonka sade taivaasta kastaa;WLVAL:ü/f ° / Ä ę ½ Ó—ół«æ¤Sƒ} Vaan ainoasti kavahda, ettes verta syö; sillä veri on h’ž Vaan ainoasti kavahda, ettes verta syö; sillä veri on henki, sentähden ei sinun pidä syömän henkeä lihan kanssa.’ž Kaiketikin niinkuin metsävuohi ja peura syödään, niin pitää sinun sen syömän: sekä saastainen että puhdas siitä syökään.’ž Jos se sia sinusta kaukana on, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsi, että hän siellä antaa nimensä asua, niin teurasta karjastas ja lampaistas, jotka \Herra\ sinulle antanut on, niinkuin minä sinulle käskin, ja syö porteissas kaiken sinun sielus himon jälkeen.’ž Kuin \Herra\ sinun Jumalas, levittää sinun maas rajat, niinkuin hän sanoi sinulle, ja sinä sanot: minä syön lihaa: että sinun sielus himoitsee lihaa syödä; niin syö lihaa kaiken sinun sielus himon jälkeen.’ž Ja ota vaari, ettes hyljää Leviläistä, niin kauvan kuin sinä elät maan päällä,’ž Vaan \Herran\ sinun Jumalas edessä, pitää sinun niitä syömän siinä paikassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsee, sinä ja poikas, ja tyttäres, ja palvelias ja piikas, ja Leviläinen joka sinun porteissas on, ja iloitse \Herran\ sinun Jumalas edessä kaikissa, mitä sinun kätes suo.’ž Et sinä saa suinkaan syödä porteissas jyväis, viinas, ja öljys kymmenyksiä, eikä myös esikoisia karjastas ja lampaistas; taikka yhtäkään lupausuhria, jonka sinä luvannut olet, taikka sinun vapaan ehtos uhria, eli kättes ylennysuhria;’ž Mutta ei teidän pidä verta syömän; vaan kaataman sen maahan niinkuin veden.’ž Kuitenkin teurasta ja syö lihaa kaiken sinun sielus himon jälkeen, \Herran\ sinun Jumalas siunauksen jälkeen, jonka hän sinulle on antanut, kaikissa sinun porteissas: sekä saastainen että puhdas siitä syökään, niinkuin metsävuohen ja peuran lihaa.’ž Vaan siinä paikassa, jonka \Herra\ valitsee jossakussa sinun sukukunnassas, siellä pitää sinun polttouhris uhraaman; ja tekemän kaikki, mitä minä sinulle käsken.’ž Karta uhraamasta polttouhrias joka paikassa, minkäs näet:’ž Ja teidän pitää iloitseman \Herran\ teidän Jumalanne edessä, sekä te että poikanne, ja tyttärenne, palvelijan ja piikanne; ja myös Leviläiset, jotka teidän porteissanne ovat: sillä ei heillä ole osaa eli perimystä teidän kanssanne.’ž Ja siinä pitää oleman se paikka, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsee, että hänen nimensä siinä asuis; sinne pitää teidän viemän kaikki ne mitkä minä teille käsken: polttouhrinne, ja muut uhrinne, kymmenyksenne, kättenne ylennysuhrin, ja kaikki vapaat lupauksenne, jotka te \Herralle\ lupaatte.’ž Vaan teidän pitää menemän Jordanin yli, ja asuman siinä maassa, jonka \Herra\ teidän Jumalanne antaa teidän periä: ja hän antaa teille levon kaikilta vihamiehiltänne ympäriltänne, teidän pitää myös turvallisesti asuman.’ž Sillä ette vielä ole tähänasti tulleet lepoon ja perimykseen, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa.’ž Ei teidän pidä tekemän kaikkein niiden jälkeen, kuin me tässä tänäpänä teemme, jokainen niinkuin hänelle itse näkyis oikiaksi.’ž Ja siellä teidän pitää syömän \Herran\ teidän Jumalanne edessä, ja iloitseman kaikissa, mitä te ja teidän huoneenne kannatte edes, joilla \Herra\ sinun Jumalas sinun on siunannut.’ž Ja siellä pitää teidän uhraaman polttouhrinne, ja muut uhrinne, ja kymmenyksenne, ja kättenne ylennysuhrin; ja lupauksenne, ja vapaaehtoiset uhrinne, niin myös esikoiset karjastanne ja lampaistanne.’ž Vaan siinä paikassa, minkä \Herra\ teidän Jumalanne valitsee kaikista teidän sukukunnistanne, asettaaksensa siihen nimensä: siinä missä hän asuu, pitää teidän etsimän häntä ja sinne pitää sinun tuleman.’ž Ei teidän pidä niin tekemän \Herralle\ teidän Jumalallenne:’ž Ja kukistakaat heiden alttarinsa, ja särkekäät heidän patsaansa, heidän metsistönsä tulella polttakaat, ja heidän epäjumalansa kuvat rikki hakatkaat; ja hukuttakaat heidän nimensä siitä paikasta.yįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬ n O  ō Õ ¶ — x Y :  üŻ¾Ÿ€aB#åʧˆiJ+ ķĪƐqR3õÖ·˜yZ;żŽæ bC$ęĒ؉jK, īĻ°‘rS4ö×ø™z[<˜Ÿ„@ —Ÿ³@ –ŸĖ@ •Ÿ H@ ”Ÿ Ļ@ “Ÿ Ō@  ’Ÿ Ÿ@  ‘Ÿ }@  Ÿž@  Ÿ@  ŽŸŽ@ Ÿw@ ŒŸœ@ ‹Ÿ‡@ ŠŸ¾@ ‰Ÿš@ ˆŸA@ ‡Ÿ{@ †Ÿl@ …Ÿˆ@ „Ÿ„@ ƒŸm@ ‚Ÿž@ Ÿå@ €Ÿ…@ Ÿ e@ ~Ÿ T@ }Ÿ @ |Ÿ §@ {Ÿ w@  zŸˆ@  yŸ|@  xŸæ@  wŸk@  vŸ¾@ uŸź@ tŸ…@ sŸØ@ rŸT@ qŸi@ pŸ¦@ oŸ†@ nŸĻ@ mŸå@ lŸ”@ kŸŠ@ jŸŠ@ iŸ¶@ hŸ d@ gŸ ²@ fŸ •@  eŸ Ō@  dŸ @  cŸt@  bŸĖ@  aŸń@ `Ÿ‰@ _Ÿ®@ ^ŸT@ ]Ÿß@ \Ÿ<@ [Ÿ@ ZŸˆ@ YŸ{@ XŸź@ WŸl@ VŸģ@ UŸ@ TŸv@ SŸß@ RŸ,@ QŸb@ PŸ9@ OŸ)@ NŸ€’ž Huhkaja, hyypiö, ja yökkö,5 MŸ1@ LŸ€’ž Ja kaikki kaarneet lainensa,7 KŸ )@ JŸ S@ IŸ $@ HŸ g@ GŸ ‰@  FŸ°@  EŸē@  DŸp@  CŸA@  BŸL@ AŸ0@ @Ÿ›@ ?Ÿ”@ >Ÿ Ą@ =Ÿ Ķ@ <Ÿ ī@ ;Ÿ –@ :Ÿ ž@ 9Ÿ Ø@ 8Ÿ k@ 7Ÿ g@ 6Ÿ æ@ 5Ÿ ›@ 4Ÿ ž@ 3Ÿ m@ 2Ÿ ū@ 1Ÿ C@  0Ÿ Æ@  /Ÿ Ų@  .Ÿ ¢@  -Ÿ Y@  ,Ÿ ›@ +Ÿ ć@ *Ÿ ą@ )Ÿ Ž@ (Ÿ Š@ 'Ÿ š@ &Ÿ Ø@ %Ÿ y@ $Ÿ C@ #Ÿ s@ "Ÿ {@ !Ÿ @  Ÿ Š@ mLVAL½Dœ2 ¤ Ä į F ķ K sā†{ą!ŗO§ Muutamat Belialin lapset ovat lähteneet sinun seastas, ja kääntäneet kaupunkinsa ’ž Muutamat Belialin lapset ovat lähteneet sinun seastas, ja kääntäneet kaupunkinsa asujat pois, ja sanoneet: käykäämme ja palvelkaamme muita jumalia, joita ette tunne,’ž Jos saat kuulla jossakussa kaupungissas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa asuakses, sanottavan:’ž Että koko Israel sen kuulis ja pelkäis, eikä silleen sen muotoista pahuutta teidän seassanne tekisi.’ž Hän pitää kivillä surmattaman, ja hänen pitää kuoleman, sillä hän ahkeroitsi luovuttaa sinua \Herrasta\ sinun Jumalastas, joka sinun Egyptin maalta, orjuuden huoneesta on johdattanut ulos,’ž Mutta sinun pitää kaiketikin surmaaman hänen, sinun kätes pitää ensin hänen päällensä oleman, että hän surmattaisiin, ja sen perästä kaiken kansan käsi.’ž Niin älä siihen mielisty, älä myös ole hänelle kuuliainen, ja ei sinun silmäs pidä säästämän häntä: ei ensinkään pidä sinun armaitseman eli salaaman häntä.’ž Kansain jumalia teidän ympäristöllänne, joko he läsnä eli kaukana ovat, yhdestä maan äärestä niin toiseen;’ž Jos veljes, äitis poika, eli sinun poikas, eli tyttäres, eli emäntäs, joka sinun sylissäs on, eli ystäväs, joka on kuin oma sydämes, viettelis sinua salaa, ja sanois: käykäämme ja palvelkaamme muita jumalia, joita et sinä tunne eikä sinun isäskään,’ž Vaan sen prophetan eli unennäkiän pitää kuoleman; sillä se opetti teitä luopumaan \Herrasta\ teidän Jumalastanne, joka teidät Egyptin maalta johdatti ulos ja sinun orjuuden huoneesta pelasti, ja se vietteli sinun siltä tieltä, jota \Herra\ sinun Jumalas käski sinun käymään: ja sinun pitää eroittaman pois pahan seastas.’ž \Herraa\, teidän Jumalaanne pitää teidän noudattaman ja häntä pelkäämän, ja hänen käskynsä pitämän ja hänen ääntänsä kuuleman, häntä palveleman ja hänessä kiinni riippuman.’ž Niin ei sinun pidä kuuleman sen prophetan eli unennäkiän sanoja, sillä \Herra\ teidän Jumalanne koettelee teitä, tietääksensä, rakastatteko \Herraa\ teidän Jumalaanne kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.’ž Ja se merkki eli ihme tapahtuu niin, josta hän puhui sinulle, sanoen: käykäämme ja noudattakaamme vieraita jumalia, joita et sinä tunne, ja palvelkaamme heitä;’ž Jos propheta eli unennäkiä nousee teidän seassanne, ja antaa teille merkin eli ihmeen,’ž Kaikki mitä minä käsken teille, pitää teidän pitämän, tehdäksenne sen jälkeen: ei teidän pidä siihen mitään lisäämän, eikä myös siitä mitään vähentämän.’ž Ei sinun pidä niin tekemän \Herralle\ sinun Jumalalles; sillä he ovat tehneet jumalillensa kaikkia niitä, mitä \Herralle\ kauhistus on, jota hän vihaa; sillä he ovat poikansakin ja tyttärensä tulella polttaneet jumalillensa.’ž Niin ota vaari, ettes heidän perässänsä paulaan lankee, sittekuin he ovat hukutetut sinun edestäs, ja ettes etsisi heidän jumaliansa, sanoen: niinkuin tämäkin kansa on palvellut epäjumaliansa, niin tahdon myös minä tehdä.’ž Kuin \Herra\ sinun Jumalas hävittää pakanat edestäs, kuhunka sinä tulet heitä omistamaan, ja olet heitä omistanut ja asut heidän maallansa,’ž Ota vaari, ja kuule kaikki nämät sanat, jotka minä käsken sinulle, ettäs menestyisit, ja sinun lapses sinun jälkees ijankaikkisesti, ettäs olet oikein ja kelvollisesti \Herran\ sinun Jumalas edessä tehnyt.’ž Ja tee siellä lihasta ja verestä polttouhris, \Herran\ sinun Jumalas alttarilla; mutta uhris veri kaada \Herran\ sinun Jumalas alttarille, ja syö liha.’ž Mutta jos sinä pyhität jotain joka sinun omas on, taikka teet lupauksen, niin sinun pitää sen viemän, ja sinun pitää tuleman siihen siaan, jonka \Herra\ valinnut on,’ž Ei pidä sinun syömän sitä, ettäs menestyisit, ja sinun lapses sinun jälkees, ettäs oikein tehnyt olet \Herran\ edessä.’ž Ei sinun pidä sitä syömän, mutta kaataman maahan niinkuin veden.)LVALbĢŽ  Q ½ " ņ ¦ e õ  ^ÕnJ÷Īt;Ł­ĪXDXģq Ja Leviläistä, joka sinun porteissas on, ei sinun pidä hylk’ž Ja Leviläistä, joka sinun porteissas on, ei sinun pidä hylkäämän, sillä ei hänellä ole osaa eli perimystä sinun kanssas.’ž Niin myy se rahaan, ja ota raha kätees, ja mene siihen paikkaan, jonka \Herra\ sinun Jumalas on valinnut.’ž Mutta jos tie on sinulle ylen pitkä, niin ettet sinä taida sitä viedä sinne, että se paikka on kaukana sinusta, jonka \Herra\ sinun Jumalas on valinnut, että hänen nimensä siellä asuis; koska \Herra\ sinun Jumalas on siunannut sinun,’ž Ja sinun pitää syömän \Herran\ sinun Jumalas edessä, siinä paikassa, jonka hän valitsee, että hänen nimensä siinä asuis, sinun jyväis, viinas ja öljys kymmenykset, esikoiset karjastas ja lampaistas, että sinä oppisit pelkäämään \Herraa\ sinun Jumalaas kaikkena elinaikanas.’ž Sinun pitää vilpittömästi eroittaman kymmenykset kaikesta sinun jyvätulostas, joka pellostas tulee, vuosi vuodelta.’ž Ei teidän pidä syömän yhtään raatoa: muukalaiselle, joka sinun porteissas on, anna sa syödä, eli myy muukalaiselle: sillä sinä olet pyhä kansa \Herralle\ sinun Jumalalles. Ei sinun pidä keittämän vohlaa emänsä rieskassa.’ž Kaikkia puhtaita lintuja saatte te syödä.’ž Ja kaikki, jotka matelevat ja lentävät, pitää oleman teille saastaiset: ei pidä niitä syötämän.’ž Haikara, mäkihaukka lainensa, puputtaja ja nahkasiipi.’ž Ruovon päristäjä, storkki, merimetsäs,’ž Strutsi, pääskyinen, louve ja haukka lainensa,’ž Varis, harakka ja kokkolintu lainensa,’ž Nämät heistä ovat ne, joita ei teidän syömän pidä: kotka, luukotka ja kalakotka,’ž Kaikkia puhtaita lintuja syökäät:’ž Mutta se, jolla ei ole uimuksia eikä suomuksia, sitä ei teidän pidä syömän: se on teille saastainen.’ž Nämät ovat ne, joita te saatte syödä kaikista niistä jotka vedessä ovat: kaikkinainen, jolla uimus ja suomus on, sitä te saatte syödä.’ž Sika, vaikka hänellä on kaksihaaraiset sorkat, ei hän kuitenkaan märehdi, se pitää teille oleman saastainen: hänen lihaansa ei teidän pidä syömän, eikä sen raatoon sattuman.’ž Ette kuitenkaan saa näitä syödä niistä, jotka märehtivät, ja halaistun sorkkansa jakavat, kuin on: kameli, jänis, kanini; sillä he märehtivät, mutta ei ole kuitenkaan kokonansa kaksisorkkaiset: ne pitää oleman teille saastaiset.’ž Ja kaikkinainen eläin, jolla on kaksihaarainen sorkka, hajoitettu kahtia, ja märehtii, niitä te saatte syödä.’ž Peura, metsävuohi, ruskia peura, akko, dison, teo, mäkikauris.’ž Mutta nämät ovat ne eläimet, joita saatte syödä: härkä, lammas, ja vuohi,’ž Ei sinun pidä mitäkään kauhistavaista syömän.’ž Sillä sinä olet pyhä kansa \Herralle\ sinun Jumalalles, ja \Herra\ on sinun valinnut erinomaiseksi kansaksi, kaikista kansoista, jotka maan päällä ovat.’ž Te olette \Herran\ teidän Jumalanne lapset: älkäät piirustelko itsiänne, ja älkäät keritkö itsiänne paljaaksi otsaltanne, jonkun kuolleen tähden.’ž Että sinä \Herran\ sinun Jumalas äänelle kuuliainen ollut olet, ja pitänyt kaikki hänen käskynsä, jotka minä sinulle tänäpänä käsken, oikein tehdäkses \Herran\ sinun Jumalas silmäin edessä.’ž Ja älä mitään sinun käsiis jätä siitä kirotusta, että \Herra\ kääntyis vihansa julmuudesta, ja antais sinulle laupiuden, ja armahtais sinun päälles, ja enentäis sinun, niinkuin hän vannoi sinun isilles,’ž Ja kaikki hänen saaliinsa pitää sinun kokooman keskelle sen katua, ja polttaman tulessa, sekä kaupungin että kaikki hänen saaliinsa, \Herralle\ sinun Jumalalles, että se autiona pysyy ijankaikkisesti, ja ei ikänä enään pidä rakettaman.’ž Niin pitää sinun lyömän sen kaupungin asujat miekan terällä, ja hukuttaman heitä, ja kaikki mitä ikänä siinä on, ja heidän karjansa miekan terällä.’ž Niin pitää sinun etsimän, tutkiman, ja kyselemän visusti, ja jos todeksi löydetään, että se niin on tosi, että se kauhistus teidän seassanne tapahtunut on;ŠLVALŽy = ^ \ Ó ā  £„°iOÅ;§Ā Ja älä työlääksi lue sitä sinulles, ettäs hänen tyköäs vapaaksi päästät; sillä hän on palvellut sinua, niinkuin ’ž Ja älä työlääksi lue sitä sinulles, ettäs hänen tyköäs vapaaksi päästät; sillä hän on palvellut sinua, niinkuin kaksinkertainen palkollinen, kuusi vuotta: niin \Herra\ sinun Jumalas siunaa sinua kaikissa niissä mitä sinä teet.’ž Niin ota naskali ja pistä hänen korvaansa niin myös oveen, ja anna hänen olla sinun orjas ijäisesti: niin pitää myös sinun tekemän piikas kanssa.’ž Jos hän sanoo sinulle: en minä lähde sinun tyköäs; sillä hän rakastaa sinua ja sinun huonettas, sillä hänen on hyvä olla sinun tykönäs;’ž Ja muista, että sinäkin olit orja Egyptin maalla, ja \Herra\ sinun Jumalas pelasti sinun; sentähden minä näitä sinulle tänäpänä käsken.’ž Vaan sinun pitää hänelle mieluisesti lahjoittaman lampaistas ja riihestäs ja viinakuurnastas, niin että sinä annat hänelle sitä, jolla \Herra\ sinun Jumalas sinunkin on siunannut.’ž Ja kuin sinä hänen vapaaksi päästät, ei sinun pidä antaman hänen mennä tyhjin käsin sinun tyköäs;’ž Jos veljes, Hebrealainen mies eli vaimo, myy itsensä sinulle, niin hänen pitää palveleman sinua kuusi vuotta; mutta seitsemäntenä vuotena pitää sinun hänen vapaaksi päästämän.’ž Sillä ei köyhät pidä puuttuman maalta, sentähden käsken minä sinua ja sanon: avaa aina kätes veljelles, joka tarvitseva ja köyhä on sinun maallas.’ž Sinun pitää antaman hänelle hyvällä mielellä, ja sinun sydämes ei pidä paheksuman, koskas hänelle annat; sillä sentähden on \Herra\ sinun Jumalas siunaava sinua kaikissa sinun töissäs, ja sinun kättes teoissa.’ž Ota vaari, ettei sinun sydämees tulisi Belialin ajatus, ettäs sanoisit: nyt tulee pian seitsemäs vuosi, joka on vapaavuosi, ja sinä armottomasti katsot sinun köyhän veljes puoleen, etkä mitäkään annan hänelle: niin hän huutaa sinun ylitses \Herran\ tykö, ja se tulee sinulle synniksi.’ž Mutta pitää kaiketi avaaman kätes hänelle ja mieluisesti lainaaman, senjälkeen minkä hän puutteessansa tarvitsee.’ž Jos joku veljistäs on joutunut köyhäksi jossakussa kaupungissa sinun maallas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, niin ei pidä sinun koventaman sydäntäs eikä käsiäs köyhältä veljeltäs sulkeman;’ž Niin \Herra\ sinun Jumalas on siunaava sinua, niinkuin hän sinulle on sanonut, niin että sinä lainaat monelle kansalle, mutta ei sinun pidä lainaksi ottaman: sinun pitää hallitseman paljo kansaa, mutta sinun ei pidä kenenkään vallitseman.’ž Jos vaan sinä ahkerasti kuulet \Herran\ sinun Jumalas äänen, ja pidät ja teet kaikki nämät käskyt, jotka minä sinulle tänäpänä käsken,’ž Ja ei pidä yksikään kerjääjä teidän seassanne oleman; sillä \Herra\ on siunaava sinua sillä maalla, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa, omistettavakses.’ž Muukalaista mahdat sinä velkoa; mutta veljelles pitää sinun sen antaman anteeksi.’ž Ja näin pitää vapaavuosi pidettämän: joka jotakin kädestänsä lähimmäisellensä lainannut on, sen hänen pitää hänelle antaman anteeksi, ja ei velkoman lähimmäistänsä ja veljeänsä; sillä se kutsutaan \Herran\ vapaavuodeksi.’ž Seitsemän vuoden perästä pitää sinun pitämän vapaavuoden.’ž Niin pitää Leviläisen tuleman, jolla ei yhtään osaa eli perimystä ole sinun kanssas, ja muukalainen, ja orpo, ja leski, jotka sinun porteissas ovat, ja heidän pitää syömän ja ravittaman, että \Herra\ sinun Jumalas sinua siunais kaikissa sinun kättes töissä, jotka sinä teet.’ž Joka kolmannen vuoden lopulla pitää sinun eroittaman kaikki kymmenykset sinun vuotes tulosta sinä vuonna, ja viemän sinun portteihis.’ž Ja osta sillä rahalla kaikkia, mitä sinun sielus himoitsee, joko se on nauta eli lammas, viina, väkevä juoma, taikka mitä ikänä sinun sielus himoitsee, ja syö se \Herran\ sinun Jumalas edessä, ja ole iloinen, sinä ja sinun huonees.#LVAL1«œ H    1 s  I ĶEĪ'ČcŽłūŽéa Älä käännä oikeutta, älä muotoa katso, ja älä lahjoja ota; sillä ’ž Älä käännä oikeutta, älä muotoa katso, ja älä lahjoja ota; sillä lahjat sokaisevat toimellisten silmät ja kääntävät hurskasten asiat.’ž Tuomarit ja käskyläiset aseta sinulles kaikkiin sinun portteihis, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa sukukunnassas, tuomitsemaan kansaa oikialla tuomiolla.’ž Itsekukin kätensä lahjan jälkeen, \Herran\ sinun Jumalas siunauksen jälkeen, jonka hän sinulle antanut on.’ž Kolmasti vuodessa pitää näkymän kaikki sinun miehenpuoles \Herran\ sinun Jumalas edessä, siinä paikassa jonka hän valitseva on, happamattoman leivän juhlana, viikkojuhlana, ja lehtimajan juhlana: ei yhdenkään pidä näkymän tyhjin käsin \Herran\ edessä,’ž Seitsemän päivää pidä juhlaa \Herralle\ sinun Jumalalles, siinä paikassa jonka \Herra\ valitseva on; sillä \Herra\ sinun Jumalas siunaa sinua kaikissa, kuin sinä sisälle kokoat, kaikessa sinun kättes työssä; sentähden iloitse.’ž Ja iloitse juhlanas, sinä ja poikas ja tyttäres, palvelias, piikas, Leviläinen, muukalainen, orpo ja leski, jotka ovat porteissas.’ž Lehtimajan juhlaa pidä seitsemän päivää, koskas olet sisälle koonnut riihestäs ja viinakuurnastas.’ž Ja muista, että sinä olet ollut orja Egyptissä, ettäs pidät ja teet nämät säädyt.’ž Ja iloitse \Herran\ sinun Jumalas edessä, sinä ja poikas, tyttäres, palvelias, piikas, ja Leviläinen, joka on sinun porteissas, ja muukalainen, ja orpo ja leski, jotka ovat sinun seassas, siinä paikassa jonka \Herra\ sinun Jumalas valitseva on nimensä asumasiaksi.’ž Ja pidä viikkojuhla \Herralle\ sinun Jumalalles, ettäs annat sinun hyväntahtoiset lahjas sinun kädestäs, senjälkeen kuin \Herra\ sinun Jumalas sinulle siunannut on.’ž Lue sinulles seitsemän viikkoa: siitä kuin sirppi eloon viedään, pitää sinun rupeeman ne seitsemän viikkoa lukemaan.’ž Kuutena päivänä syö happamatointa; mutta seitsemäntenä päivänä on \Herran\ sinun Jumalas päätösjuhla, älä silloin mitäkään työtä tee.’ž Ja kypsennä ja syö siinä paikassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitseva on, ja sitte huomeneltain palaja ja mene majaas.’ž Vaan siinä paikassa, jonka \Herran\ sinun Jumalas valitseva on nimensä asumasiaksi, siinä teurasta pääsiäiseksi ehtoolla, kun aurinko laskenut on, sillä ajalla, kuin sinä Egyptistä läksit.’ž Et sinä saa teurastaa pääsiäiseksi missäkään sinun portissas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa;’ž Seitsemänä päivänä ei pidä sinulla hapantunutta nähtämän kaikissa sinun maas äärissä, ja lihasta joka ensimäisenä päivänä ehtoona teurastetaan, ei pidä mitäkään jäämän yli yön huomeneksi.’ž Älä syö hapanta leipää sinä juhlana. Seitsemän päivää pitää sinun syömän happamatointa murheen leipää; sillä sinä läksit kiiruusti Egyptin maalta, ettäs sen päivän, jona läksit Egyptin maalta, muistaisit kaikkena sinun elinaikanas.’ž Ja teurasta \Herralle\ sinun Jumalalles pääsiäislampaita ja karjaa, siinä paikassa minkä \Herra\ valitseva on nimensä asumasiaksi.’ž Pidä vaari siitä kuusta Abib, ettäs pidät \Herralle\ sinun Jumalalles pääsiäistä: että sillä kuulla Abib on \Herra\ sinun Jumalas johdattanut sinun Egyptistä, yöllä.’ž Ainoasti ei sinun pidä syömän sen verta, mutta vuodattaman maahan niinkuin veden.’ž Sinun porteissas pitää sinun sen syömän, saastainen ja puhdas yhdessä, niinkuin metsävuohen ja peuran.’ž Jos sillä on joku virhe, niin että hän ontuu taikka on sokia, taikka muutoin joku paha virhe hänessä, niin ei sinun pidä uhraaman sitä \Herralle\ sinun Jumalalles.’ž \Herra\ sinun Jumalas edessä pitää sinun ne syömän vuosi vuodelta, siinä paikassa minkä \Herra\ valinnut on, sinä ja sinun huonees.’ž Kaikki härkyiset karjan, ja oinaat lammasten esikoisista, pitää sinun pyhittämän \Herralle\ sinun Jumalalles: ei sinun pidä työtä tekemän karjas esikoisella eikä pidä sinun keritsemän lammastes esikoista.“LVAL”Ų>€ ł ] ę X É Ė N ÆŪ ÄłF”üfžĻ Niin ettei hän korottaisi sydäntänsä veljeinsä ylitse, eikä myös käskyistä vilpistelisi, oikialle eik’ž Niin ettei hän korottaisi sydäntänsä veljeinsä ylitse, eikä myös käskyistä vilpistelisi, oikialle eikä vasemmalle puolelle, että hän päivänsä pitentäisi valtakunnassansa, hän ja hänen poikansa Israelissa.’ž Se olkoon hänen tykönänsä, ja lukekaan sitä kaiken elinaikansa, että hän oppis pelkäämään \Herraa\ Jumalaansa, ja pitämään kaiken tämän lain sanat ja nämät säädyt, ja että hän tekis niiden jälkeen.’ž Ja kuin hän istuu valtakuntansa istuimella, niin ottakaan tämän lain papeilta Leviläisiltä, ja antakaan kirjoittaa toisen kappaleen siihen kirjaan.’ž Ei hänen myös pidä ottaman itsellensä monta emäntää, ettei hänen sydämensä kääntyisi pois, ja ei hänen pidä myös itsellensä aivan paljo hopiaa ja kultaa kokooman.’ž Ainoastaan ettei hän pidä monta hevosta, ja vie kansaa jälleen Egyptiin niiden monien hevosten tähden, ja että \Herra\ teille sanoi: ettette enää tätä tietä tule.’ž Niin aseta se kuninkaaksi sinulles, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsee. Aseta veljistäs kuningas sinulles: et sinä saa muukalaista asettaa sinulles, joka ei sinun veljes ole,’ž Koska tulet siihen maahan, kuin \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, omistaakses sitä ja asuakses siinä, ja sanot: minä asetan kuninkaan minulleni, niinkuin kaikki kansat jotka minun ympärilläni ovat;’ž Että kaikki kansa sen kuulevat ja pelkäävät, ja ei enää ylpiästi tee.’ž Ja jos joku olis ollut ylpiä, niin ettei hän ole kuuliainen papille, joka siellä \Herran\ sinun Jumalas palvelusta tekemässä seisoo, eli tuomarille, hänen pitää kuoleman: ja ota sinä paha Israelista pois,’ž Sen lain jälkeen jonka he opettavat sinulle, ja sen tuomion jälkeen jonka he sanovat sinun etees, pitää sinun tekemän, niin ettes siitä sanasta, kuin he sanovat sinulle, vilpistele et oikialle etkä vasemmalle.’ž Ja tee sen sanan jälkeen, jonka he sinulle julistavat, siinä paikassa minkä \Herra\ valitseva on, ja ota vaari, ettäs teet kaikki mitä he sinulle opettavat.’ž Ja tule pappein, Leviläisten ja tuomarin tykö, jotka siihen aikaan ovat, ja kysy heiltä: he sanovat sinulle tuomion sanan,’ž Jos joku asia tuomiossa näkyy sinulle pimiäksi, veren ja veren välillä, asian ja asian välillä, vahingon ja vahingon välillä, ja kuin eripuraiset asiat ovat sinun porteissas, niin nouse ja mene siihen paikkaan jonka \Herra\ sinun Jumalas valitseva on,’ž Todistajain käsi pitää ensin oleman hänen päällensä tappamaan häntä ja sitte kaiken kansan käsi: sinun pitää eroittaman pahan sinun seastas.’ž Kahden eli kolmen suun todistuksesta pitää sen kuoleman, joka kuoleman on ansainnut; mutta yhden suun todistuksesta ei pidä hänen kuoleman.’ž Niin vie se mies tahi vaimo ulos joka senkaltaisen pahuuden on tehnyt, sinun portteihis, ja kivitä hänet kuoliaaksi.’ž Ja se sanotaan sinulle, ja sinä kuulet sen, niin tiedustele visusti, ja koskas löydät totiseksi todeksi, että senkaltainen kauhistus Israelissa tehty on;’ž Ja menee palvelemaan vieraita jumalia, ja kumartaa niitä, aurinkoa, kuuta tahi jotakuta taivaan joukosta, jota en minä käskenyt ole,’ž Jos löydetään jossakussa sinun porteistas, jotka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle, joku mies eli vaimo, joka pahaa tekee \Herran\ sinun Jumalas silmäin edessä, rikkoen hänen liittonsa,’ž Älä uhraa \Herralle\ sinun Jumalalles mitään nautaa eli lammasta, jossa joku virhe taikka puutos on: sillä se on \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus.’ž Älä nosta sinulles patsasta, jota \Herra\ sinun Jumalas vihaa.’ž Älä istuta sinulles metsistöä, jonkun kaltaista puuta \Herran\ sinun Jumalas alttarin juureen, jonka sinä teet sinulles.’ž Etsi ahkerasti oikeutta, ettäs eläisit ja omistaisit sen maan, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa.ULVALcŻUõ \ ® # ­ - • D Æ u ąe[¶M„U’ēxŪX› Ei sinun silmäs pidä armaitseman häntä, ja sinun pitää o’ž Ei sinun silmäs pidä armaitseman häntä, ja sinun pitää ottaman pois viattoman veren Israelista, ettäs menestyisit.’ž Sentähden käsken minä sinua, sanoen: eroita sinulles kolme kaupunkia.’ž Ja se olkaan miehentappajan meno, joka sinne paeta ja elää saa: joka tappaa lähimmäisensä tietämätä, ja ei ennen vihannut häntä,’ž Ja valmista sinulles tie, ja jaa maas rajat, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa perinnöksi, kolmeen osaan, sen paeta, joka miesvahinkoon tullut on.’ž Niin eroita sinulles kolme kaupunkia sen maan keskellä, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinun omistaakses,’ž Kuin \Herra\ sinun Jumalas on hävittänyt pakanat, joiden maan \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, niitä omistaakses ja asuakses heidän kaupungeissansa ja huoneissansa,’ž Kuin propheta puhuu \Herran\ nimeen, ja ei siitä mitään ole, eikä niin tapahdu, niin ne ovat ne sanat, joita ei \Herra\ ole puhunut: se propheta on sen puhunut ylpeydestänsä, älä pelkää häntä.’ž Jos sanot sydämessäs: kuinka me tiedämme, mitä sanoja ei \Herra\ ole puhunut?’ž Mutta jos joku propheta ylpeydestä puhuu minun nimeeni sitä mitä en minä hänen käskenyt puhua, ja se joka puhuu muiden jumalain nimeen, sen prophetan pitää kuoleman.’ž Ja tapahtuu, että joka ei minun sanaani kuule, jonka hän minun nimeeni puhuu, häneltä minä sen vaadin.’ž Minä herätän heille Prophetan heidän veljistänsä niinkuin sinä olet, ja minä panen minun sanani hänen suuhunsa: hän puhuu heille kaikkia mitä minä hänelle käsken.’ž Ja \Herra\ sanoi minulle: he ovat oikein puhuneet,’ž Kaiken se jälkeen kuin sinä anoit \Herralta\ sinun Jumalaltas Horebissa kokouksen päivänä, sanoen: en minä voi enää kuulla \Herran\ minun Jumalani ääntä, enkä silleen voi suurta tulta nähdä, etten minä kuolisi,’ž Vaan Prophetan sinun seastas, sinun veljistäs, minun kaltaiseni, herättää sinulle \Herra\ sinun Jumalas: häntä kuulkaat.’ž Sillä nämät kansat, joiden maan sinä omistat, kuulevat päivän valitsioita ja ennustajia: mutta sinulle ei ole niin \Herra\ sinun Jumalas sallinut.’ž Sinun pitää oleman vakaa \Herran\ sinun Jumalas edessä.’ž Sillä joka senkaltaisia tekee, on \Herralle\ kauhistus, ja senkaltaisten kauhistusten tähden ajaa \Herra\ sinun Jumalas heidät ulos sinun edestäs.’ž Tahi lumooja, tahi noita, tahi merkkein tulkitsija, tahi joka kuolleita kysyy.’ž Ei yksikään pidä sinun seassas löyttämän, joka poikansa eli tyttärensä käyttää tulessa, eli joka on ennustaja, päivän valitsija, tietäjä, tahi velho,’ž Koskas tulet siihen maahan, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, niin älä opi tekemään sen kansan kauhistusten jälkeen.’ž Ja heidän pitää yhden verran osaa saaman syödäksensä, paitsi sitä mitä hänellä on vanhempainsa myydystä hyvyydestä.’ž Niin palvelkaan hän \Herran\ Jumalansa nimeen, niinkuin kaikki muutkin Leviläiset hänen veljensä, jotka siellä seisovat \Herran\ edessä.’ž Koska Leviläinen tulee jostakusta sinun portistas, koko Israelista, kussa hän vieras on, ja hän tulee kaikesta sielunsa himosta siihen paikkaan, jonka \Herra\ valinnut on;’ž Sillä \Herra\ sinun Jumalas on hänen valinnut kaikista sinun sukukunnistas, seisomaan ja palvelemaan \Herran\ nimeen, hän ja hänen poikansa jokapäivä.’ž Ja uutisen jyvistäs, viinastas, öljystäs, ja liemenet lampaistas pitää sinun antaman hänelle.’ž Ja tämä on pappein oikeus kansalta ja niiltä, jotka uhraavat härjän tahi lampaan: Papille annettakaan lapa, leukaluut ja sisällykset,’ž Sentähden ei pidä hänellä perimistä oleman veljeinsä keskellä; sillä \Herra\ on hänen perimisensä, niinkuin hän on hänelle sanonut.’ž Papilla, Leviläisillä ja kaikella Levin sukukunnalla ei pidä osaa eli perintöä Israelissa oleman. \Herran\ uhria ja hänen perintöänsä pitää heidän syömän.DLVALķm „ õ j Ł + W ż~¤DĶöØķ‚„’^€ Ja sodan päämiehet vielä puhukaan kansalle ja sanokaan: joka pelkuri on ja vapisevaisella sydämellä, hän men’ž Ja sodan päämiehet vielä puhukaan kansalle ja sanokaan: joka pelkuri on ja vapisevaisella sydämellä, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän saattaisi veljeinsä sydämiä pelkuriksi, niinkuin hänen sydämensä on.’ž Jos joku on hänellensä vaimon kihlannut, ja ei ottanut häntä tykönsä, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa, ja toinen nais häntä.’ž Ja se joka istutti viinamäen, ja ei vielä sitä tehnyt yhteiseksi, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa ja toinen tekis sen yhteiseksi.’ž Vaan sodan päämiehet puhutelkaan kansaa ja sanokaan: joka uuden huoneen on rakentanut, ja ei siinä vielä ruvennut asumaan, hän menkään pois ja palatkaan kotiansa, ettei hän kuolisi sodassa, ja joku toinen omistais sen.’ž Sillä \Herra\ teidän Jumalanne käy kanssanne, sotimaan edestänne vihollisianne vastaan, ja auttaa teitä.’ž Ja sanokaan heille: kuule Israel, te menette tänäpänä sotaan vihollisianne vastaan: älkään sydämenne pehmetkö, älkäät peljätkö, älkäät vavisko, älkäät myös hämmästykö heidän edessänsä.’ž Ja kuin te lähestytte sotaa, niin astukaan pappi edes ja puhukaan kansalle,’ž Koskas menet sotaan vihollisias vastaan, ja näet hevoset ja vaunut, ja kansan joka on suurempi sinua, niin älä pelkää heitä; sillä \Herra\ sinun Jumalas, joka sinun johdatti ulos Egyptin maalta, on sinun kanssas.’ž Sinun silmäs ei pidä säästämän häntä: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.’ž Ja muut sen kuulisivat ja pelkäisivät, ja ei tekisi enää senkaltaista pahaa teidän seassanne.’ž Niin tehkäät hänelle niinkuin hän aikoi tehdä veljellensä, ettäs erottaisit pahan sinustas,’ž Ja tuomarit visusti tutkistelkaan sitä, ja katso, jos todistaja on väärä todistaja, ja todistaa väärin veljeänsä vastaan;’ž Niin molemmat ne miehet, jotka riitelevät, seisokaan \Herran\ edessä, pappein ja tuomarein edessä, jotka siihen aikaan ovat,’ž Jos väärä todistaja tulee ja todistaa jotakuta vastaan ja soimaa hänelle jotain syntiä,’ž Ei pidä todistajan yksinänsä astuman edes ketäkään vastaan, jostakusta pahasta teosta ja synnistä, mikä ikänä paha teko se olis joka tehdään; mutta kahden eli kolmen todistajan suussa ovat kaikki asiat vahvat.’ž Ei sinun pidä siirtämän lähimmäises rajaa, jonka entiset panneet ovat sinun perintöös, kuin sinä perit siinä maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa omistaakses.’ž Niin vanhimmat hänen kaupungistansa lähettäkään sinne sanan, ja tuokaan hänen sieltä, ja antakaan hänen verenkostajan käsiin, että hän kuolis.’ž Mutta jos joku vihaa lähimmäistänsä ja väijyy häntä ja karkaa hänen päällensä ja tappaa hänen, ja se pakenee yhteen niistä kaupungeista;’ž Ettei viatointa verta vuodatettaisi sinun maassas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa perinnöksi, ja veren vika tulisi sinun päälles.’ž Jos muutoin pidät kaikki nämät käskyt, ja teet sen jälkeen kuin minä sinulle tänäpänä käsken, ettäs rakastat \Herraa\ sinun Jumalaas ja vaellat hänen teissänsä kaikkena elinaikanas: niin lisää vielä kolme kaupunkia näihin kolmeen,’ž Ja jos \Herra\ sinun Jumalas sinun maas rajat levittää, niinkuin hän vannoi isilles, ja antaa sinulle kaiken sen maan, jonka hän lupasi isilles antaa,’ž Ettei verenkostaja ajaisi miehentappajaa niinkauvan kuin hänen sydämensä on katkera, ja saavuttaisi häntä että matka pitkä on, ja löis hänen kuoliaaksi, vaikka ei hän kuoleman syytä ole tehnyt; sillä ei hän ennen vihannut häntä.’ž Vaan niinkuin joku menis metsään lähimmäisensä kanssa puita hakkaamaan, ja nostais käsin kirveensä hakkaamaan puuta maahan, ja kirves lähtis varresta, ja osais loukata lähimmäisensä niin että hän siitä kuolis: sen pitää yhteen näistä kaupungeista pakeneman ja saaman elää,#LVALx!•:Č  ± 3 ‡ é Ė ‡…ös‘Cō1e Ja jos tapahtuu, ettei hän sinulle kelpaa, niin anna hänen mennä kuhunka hän tahtoo, ja älä suinkaa’ž Ja jos tapahtuu, ettei hän sinulle kelpaa, niin anna hänen mennä kuhunka hän tahtoo, ja älä suinkaan myy häntä rahaan: älä myös pyydä itselles jotakin voittoa hänen kauttansa; sillä sinä alensit hänen.’ž Ja riisua vaatteensa, joissa hän vangittiin, ja anna hänen istua huoneessas, ja itkeä kuukauden isänsä ja äitiänsä: mene sitte hänen tykönsä ja ole hänen miehensä, ja hän olkoon sinun emäntäs.’ž Niin vie häntä huoneeses ja anna hänen keritä hiuksensa ja leikata kyntensä,’ž Ja näet vankein seassa kauniin vaimon, ja himoitset häntä ottaa emännäkses:’ž Kuin menet sotaan vihollisias vastaan, ja \Herra\ sinun Jumalas antaa heidät sinun käsiis, ja sinä viet heitä vankina pois.’ž Ja niin sinä eroitat tyköäs viattoman veren, ettäs teet sen mikä oikia on \Herran\ silmän edessä.’ž Ole armollinen kansalles Israelille, jonka sinä \Herra\ pelastit, ja älä tätä viatointa verta anna tulla kansas Israelin päälle; ja niin he ovat sovitetut siitä verestä.’ž Ja he vastatkaan ja sanokaan: ei meidän kätemme tätä verta vuodattaneet, eikä meidän silmämme sitä nähneet.’ž Ja kaikki vanhimmat siitä kaupungista, joka tapettua lähinnä on, peskään kätensä nuoren lehmän päällä, jonka kaula laaksossa leikattiin,’ž Niin pitää papit, Levin pojat käymän edes; sillä \Herra\ sinun Jumalas on heidät valinnut palvelemaan itseänsä, ja \Herran\ nimeä ylistämään: ja heidän suunsa jälkeen pitää kaikki riidat ja kaikki vahingot selitettämän.’ž Ja kaupungin vanhimmat taluttakaan nuoren lehmän kovaan laaksoon, jota ei kynnetä eikä kylvetä, ja leikatkaan lehmän kaulan siinä laaksossa.’ž Joka kaupunki tapettua lähin on, sen vanhimmat ottakaan nuoren lehmän karjasta, jolla ei ole työtä tehty ja joka ei ikeen alla ole ollut,’ž Niin käykään ulos vanhimpas ja tuomaris, ja mitatkaan sen tapetun tyköä kaupunkeihin, jotka tapetun ympärillä ovat.’ž Jos joku tapettu löydetään siinä maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinun omakses antaa, ja se makaa kedolla, ja tietämätöintä on, kuka hänen tappoi;’ž Vaan ne puut, joista tiedät, ettei ne ole syötäviä, hävitä ja hakkaa maahan, ja rakenna varustus kaupunkia vastaan, jonka kanssa sinä sodit, siksi kuin sinä voitat sen.’ž Jos sinä kauvan olet jonkun kaupungin edessä, jota vastaan sinä sodit omistaakses sitä, niin älä hävitä sen puita, älä myös kirveellä raiskaa niitä; sillä sinä saat niistä syödä, sentähden älä hakkaa niitä maahan; sillä ihmisellä on metsäpuitakin, tulemaan varustukseksi sinun etees.’ž Ettei he opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä kauhistuksia, joita he tekivät jumalillensa, ettette myös tekisi syntiä \Herraa\ teidän Jumalaanne vastaan.’ž Vaan hukuta ne peräti: nimittäin Hetiläiset, Amorilaiset, Kanaanealaiset, Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset, niinkuin \Herran\ sinun Jumalas sinulle on käskenyt,’ž Mutta näiden kansain kaupungeissa, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa, älä jätä elämään yhtäkään henkeä;’ž Ja tee niin jokaiselle kaupungille, joka sinusta aivan kaukana on, ja ei ole näiden kansain kaupunkia.’ž Mutta vaimot, lapset ja eläimet, ja kaikki ne jotka kaupungissa ovat, ja kaikki saalis ota itselles, ja syö vihollistes saalista, kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle.’ž Ja kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa heidät sinun käsiis, niin lyö kuoliaaksi kaikki miehenpuoli miekan terällä.’ž Vaan jos ei he tee rauhaa sinun kanssas, vaan sotivat sinua vastaan, niin ahdista heitä.’ž Ja jos he sinua rauhallisesti vastaavat ja avaavat etees, niin olkaan kaikki kansa joka siinä on, sinulle verollinen ja palvelkaan sinua.’ž Kuin mene jonkun kaupungin eteen, sotimaan sitä vastaan, niin taritse heille rauhaa.’ž Ja sittekuin sodan päämiehet lopettaneet ovat kansalle puheensa, niin he asettakaan sotajoukon ylimmäiset ensimäiseksi kansan sekaan.)LVAL!± # ¶ ! ’ 6 F ¶  ^Ģ&Œ,¬"ü©f ZÉUk Ja katso, hän soimaa häntä häpiällisiin asioihin vikapääksi, ja sanoo: en minä löytänyt sinun tytärtäs neitseeksi.’ž Ja katso, hän soimaa häntä häpiällisiin asioihin vikapääksi, ja sanoo: en minä löytänyt sinun tytärtäs neitseeksi. Ja katso, tämä on minun tyttäreni neitsyyden merkki. Ja heidän pitää levittämän vaatteen kaupungin vanhimpain eteen;’ž Ja vaimon isä sanokaan vanhimmille: minä annoin tälle miehelle minun tyttäreni emännäksi, ja nyt hän vihaa häntä.’ž Niin ottakaan vaimon isä ja äiti hänen, ja tuokaan vaimon neitsyyden merkit edes, ja näyttäkään vanhimmille, jotka kaupungin portissa istuvat,’ž Ja soimaa häntä johonkuhun häpiään vikapääksi, ja saattaa hänestä pahan sanoman, sanoen: minä otin tämän emännäkseni, ja menin hänen tykönsä, ja löysin, ettei hän ollut neitsy;’ž Jos joku mies on nainut emännän, ja on mennyt hänen tykönsä, ja rupee vihaamaan häntä,’ž Tee sinulles rihmoja vaattees neljään kulmaan, jollas puetetaan.’ž Älä pue sitä vaatetta ylles, joka villaisesta ja liinaisesta yhdessä kudottu on.’ž Älä ynnä härjällä ja aasilla kynnä.’ž Älä kylvä viinamäkeäs moninaisilla siemenillä, ettes saastuttaisi sekä siemenes kokousta, jonka kylvänyt olet, ja myös viinamäen tuloa.’ž Kuin rakennat uutta huonetta, niin tee käsipuut kattos ympäri, ettes veren vikaa saattaisi huoneeses, jos joku sieltä putois.’ž Mutta päästä kaiketikin emä pois, ja ota pojat sinulles, ettäs menestyisit ja kauvan eläisit.’ž Ja jos löydät linnun pesän tiellä puusta tahi maasta, jossa on pojat tahi munat, ja emä istuu poikansa eli munain päällä, niin älä ota emää poikinensa;’ž Vaimon ei pidä miehen asetta kantaman, eikä myös miehen pukeman yllensä vaimon vaatteita; sillä jokainen, joka sen tekee, on \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus.’ž Jos näet veljes aasin eli härjän langenneena tiellä, älä käänny pois niistä; vaan sinun pitää joudukkaasti auttaman niitä ylös hänen kanssansa.’ž Niin tee myös hänen aasinsa kanssa, hänen vaatteensa ja kaikkinaisen kadonneen kanssa, mikä veljeltäs kadonnut on, ja sinä sen löysit: ei sinun pidä itsiäs siitä pois kääntämän.’ž Jollei veljes ole sinua läsnä etkä häntä tunne, niin ota se huoneeses, ja olkoon se tykönäs, siihenasti kuin veljes etsii sitä, ja niin anna se hänelle jällensä.’ž Kuin näet veljes härjän taikka lampaan eksyneen, niin ei sinun pidä kääntämän itsiäs pois, vaan viemän se kaiketikin jälleen sinun veljelles.’ž Niin ei pidä hänen ruumiinsa yötä puussa pidettämän, mutta haudatkaat häntä kohta sinä päivänä; sillä se on kirottu Jumalalta, joka hirtetty on, ettet sinä saastuttaisi sinun maatas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa.’ž Jos joku on tehnyt jonkun synnin, joka kuoleman on ansainnut, ja hirsipuussa kuoletetaan,’ž Niin pitää kaiken kaupungin kansan hänen kuoliaaksi kivittämän: ja niin sinä eroitat pahan sinustas, että koko Israel sen kuulis ja pelkäis.’ž Ja sanokaan kaupunkinsa vanhimmille: tämä meidän poikamme on itsevaltainen ja kovakorvainen, ei tottele meidän ääntämme, ja on syömäri ja juomari;’ž Niin pitää hänen isänsä ja äitinsä hänen ottaman kiinni, ja viemän kaupunkinsa vanhimpain ja portin eteen,’ž Jos jollakin on itsevaltainen ja kovakorvainen poika, joka ei kuule isänsä ja äitinsä ääntä, ja kuin he kurittavat häntä, ei heitä tottele;’ž Vaan hänen pitää tunteman vihattavan pojan esikoiseksensa, niin että hän antaa hänelle kaksinkertaisesti kaikista niistä, mitä häneltä löydetään; sillä se on hänen ensimäinen voimansa, ja hänelle tulee esikoisen oikeus.’ž Ja aika tulee, että hän lastensa välillä perimisen jakaa, niin ei hän taida tehdä rakkaamman poikaa esikoiseksensa vihattavan esikoisen edestä;’ž Jos jollakin miehellä on kaksi emäntää, yksi, jota hän rakastaa, ja toinen, jota hän vihaa, ja ne synnyttävät hänelle lapsia, sekä se jota hän rakastaa, että se jota hän vihaa, niin että esikoinen on sen, jota hän vihaa;•LVALŗź“×  Į ą j Ŗ O å ) Ö–r°»7߈č=ĆŁ Sillä \Herra\ sinun Jumalas vaeltaa sinun leiris lävitse pelastamaan sinua ja antamaan sinun vihollises sinun etee’ž Sillä \Herra\ sinun Jumalas vaeltaa sinun leiris lävitse pelastamaan sinua ja antamaan sinun vihollises sinun etees, sentähden pitää sinun leiris pyhä oleman, ettei häpiää näkyisi sinun seassas ja hän kääntäis itsensä sinusta pois.’ž Ja sinulla pitää oleman vähä kalikka vyölläs, ja kuin menet tarpeilles, kaiva sillä, ja istuttuas, peitä saastaisuutes.’ž Ulkona leiristä olkoon sinulla paikka, johonkas menet tarpeilles.’ž Ja hänen pitää ehtoona itsensä vedellä pesemän, ja sittekuin aurinko laskenut on, palatkaan leiriin.’ž Jos joku on teidän seassanne, joka ei ole puhdas, että hänelle yöllä jotakin tapahtunut on; hänen pitää menemän pois leiristä, ja ei leiriin sisälle tuleman.’ž Kuin lähdet leiristäs vihollisias vastaan, kavahda itsiäs kaikkinaisesta pahuudesta.’ž Ne lapset, jotka heistä syntyvät kolmannessa polvessa, tulkaan \Herran\ seurakuntaan.’ž Edomilaista älä kauhistu; sillä hän on sinun veljes. Älä myös Egyptiläistä kauhistu; sillä sinä olit muukalainen hänen maassansa.’ž Älä toivota heille rauhaa eli jotakin hyvää, kaikkena elinaikanas ijankaikkisesti.’ž Mutta \Herra\ sinun Jumalas ei kuullut Bileamia, vaan \Herra\ sinun Jumalas muutti sinulle kirouksen siunaukseksi; sillä \Herra\ sinun Jumalas rakasti sinua.’ž Sentähden ettei he kohdanneet teitä tiellä leivällä ja vedellä, kuin te läksitte Egyptistä, ja että he palkkasivat teitä vastaan Bileamin Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroomaan sinua.’ž Ammonilaiset ja Moabilaiset ei pidä tuleman \Herran\ seurakuntaan, ei kymmenenteenkään polveen asti, ja ei ikänä tuleman \Herran\ seurakuntaan,’ž Eikä pidä myös äpärän tuleman \Herran\ seurakuntaan, eipä vielä kymmenenteen polveenkaan asti pidä jonkun heistä \Herran\ seurakuntaan tuleman.’ž Ei kuohitun ja raajarikon pidä tuleman \Herran\ seurakuntaan.’ž Ei yhdenkään pidä ottaman isänsä emäntää, eikä myös paljastaman isänsä peitettä.’ž Niin se joka hänen makasi, antakaan piian isälle viisikymmentä hopiasikliä, ja ottakaan piian emännäksensä, että hän on alentanut hänen: ei hän saa hyljätä häntä kaikkena elinaikanansa.’ž Jos joku löytää neitseen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänen kiinni, ja makaa hänen, ja he löydetään;’ž Sillä hän löysi hänen kedolla: se kihlattu piika huusi, mutta ei ollut hänellä auttajaa.’ž Vaan piialle ei sinun pidä mitään tekemän; sillä ei piika yhtään kuoleman syntiä tehnyt, vaan niinkuin joku karkais lähimmäistänsä vastaan, ja löis hänen kuoliaaksi, niin on myös tämä asia.’ž Jos joku löytää kihlatun piian kedolla, ryövää ja makaa hänen, niin mies pitää yksin tapettaman, joka makasi hänen;’ž Niin pitää ne molemmat vietämän kaupungin porttiin, ja molemmat kivitettämän kuoliaaksi, piika, ettei hän huutanut, sillä hän oli kaupungissa, mies, että hän lähimmäisensä vaimon häpäisi; ja niin sinä eroitat pahan tyköäs.’ž Jos joku piika on mieheltä kihlattu, ja joku häneen ryhtyy kaupungissa, ja makaa hänen;’ž Jos joku löydetään maanneeksi vaimon tykönä, jolla aviomies on, niin pitää molempain kuoleman, sekä miehen, että vaimon, jonka tykönä hän makasi; ja niin pahuus otetaan pois Israelista.’ž Niin vietäkään vaimo isänsä huoneen ovelle, ja kaupungin kansa kivittäkään hänen kuoliaaksi, että hän teki tyhmyyden Israelissa, ja että hän salavuoteudessa makasi isänsä huoneessa: ja niin sinä otat pahan pois tyköäs.’ž Ja jos se tosi on, ettei vaimo löydetty neitseeksi;’ž Ja sakoittakaan hänen sataan hopiasikliin ja antakaan ne nuoren vaimon isälle, että hän häpäisi neitseen Israelissa, ja hänen pitää pitämän hänen emäntänänsä, eikä saa häntä hyljätä kaikkena elinaikanansa.’ž Niin kaupungin vanhimmat ottakaan sen miehen, ja rangaiskaan häntä.zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®p1óŌµ–wX9 £@ Œ  Ē@ ‹  Č@ Š  ŗ@ ‰  k@ ˆ  ™@ ‡ ¤@ † ­@ … D@ „  €’ž Siunattu on koris ja tähtees.8 ƒ o@ ‚ 5@  }@ € č@  z@ ~ c@ } U@ | H@ { p@ z S@ y w@ x f@ w V@ v T@ u V@  t »@  s N@  r  ^@  q  “@  p  2@ o  Ž@ n  §@ m R@ l W@ k ˆ@ j h@ i ‰@ h ā@ g Ø@ f @ e ·@ d ¤@ c Ö@ b ²@ a Ä@ ` ö@  _  @  ^  Ū@  ]  ¢@  \  ·@  [  f@ Z ‹@ Y ‘@ X a@ W ä@ V c@ U Õ@ T ę@ S u@ R &@ Q ¹@ P Q@ O n@ N ”@ M K@ L  ?@ K  J@ J   @ I  B@ H  å@ G Ž@ F Õ@  E Œ@  D ń@  C =@  B —@  A ®@ @ ¢@ ? c@ > x@ = „@ < Ó@ ; “@ : W@ 9 {@ 8 Ė@ 7 —@ 6  ¾@ 5  <@ 4  P@ 3  V@ 2  Z@ 1 «@ 0 ²@ / v@ . ä@ - @ , Ä@  + ^@  * ł@  ) |@  ( ˆ@  ' §@ & 6@ % ©@ $ Ÿ@ # Q@ " §@ ! u@   ’@  H@  ź@    z@    D@    g@     @    W@   X@   „@   U@    @   Ā@  LVALø&± ¹  q ; ”  — 9 uqeŗ` ŗ~Ą)^ Vaan maksa hänelle hänen palkkansa sinä päivänä, ennen auringon laskemata; sillä hän on hätäytynyt ’ž Vaan maksa hänelle hänen palkkansa sinä päivänä, ennen auringon laskemata; sillä hän on hätäytynyt ja siitä hän elää, ettei hän huutaisi \Herran\ tykö sinun tähtes, ja se luettaisiin sinulle synniksi.’ž Älä tee vääryyttä köyhälle ja tarvitsevalle päivämiehelle, joko hän olis sinun veljistäs, eli muukalaisista, joka on sinun maallas sinun porteissas.’ž Vaan anna hänen panttinsa kaiketikin jälleen ennen auringon laskemata, että hän makais vaatteissansa ja siunais sinua: ja se luetaan sinulle vanhurskaudeksi \Herran\ sinun Jumalas edessä.’ž Vaan jos hän köyhä on, älä mene levätä hänen pantillansa,’ž Vaan seiso ulkona, ja se, jolle lainasit, kantakaan itse pantin sinulle ulos.’ž Ja kuin jotain lainaat lähimmäiselles, älä mene hänen huoneesensa panttia ottamaan,’ž Muista, mitä \Herra\ sinun Jumalas teki MirJamille, tiellä, kuin te Egyptistä läksitte.’ž Karta spitalitautia, ettäs visusti teet ja pidät kaikki, mitä Leviläiset ja papit opettavat sinulle: niinkuin minä heille käskin, ne pitäkäät ja niiden jälkeen tehkäät.’ž Jos joku löydetään, joka sielun varastaa veljistänsä, Israelin lapsista, ja etsii sillä voittoa taikka myy hänen, sen varkaan pitää kuoleman, ettäs eroittaisit pahan sinustas.’ž Ei pidä molempia myllynkiviä, eli päällyskiveäkään keltään pantiksi otettaman; sillä se olis ottaa hengen pantiksi.’ž Jos joku on äsken emännän nainut, ei sen pidä menemän sotaan, eikä pidä hänen päällensä mitään rasitusta pantaman; vaan olkaan vapaana huoneessansa ajastajan päivät, että hän sais iloita emäntänsä kanssa, jonka hän nainut on.’ž Niin hänen ensimäinen miehensä, joka hänen antoi mennä pois, ei pidä häntä ottaman jälleen emännäksensä, sittekuin hän tuli saastaiseksi; sillä se on kauhistus \Herran\ edessä, ettes maata saastuttaisi, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle perimiseksi.’ž Ja taas toinen mies rupee häntä vihaamaan, ja kirjoittaa hänelle erokirjan, ja antaa hänen käteensä ja laskee hänen huoneestansa pois: eli jos toinen mies, joka hänen emännäksensä otti, kuolee:’ž Kuin se hänen huoneestansa lähtenyt on, menee pois ja tulee jonkun toisen miehen emännäksi,’ž Jos joku ottaa vaimon avioksensa, ja tapahtuu, ettei hän sitte löydä armoa hänen silmäinsä edessä, että on löytänyt jonkun häpiän hänessä; niin kirjoittaa hän hänelle erokirjan, ja antaa sen hänen käteensä, ja antaa hänen mennä huoneestansa pois.’ž Koskas menet lähimmäises laihoon, niin sinä saat katkoa tähkäpäitä kädelläs, mutta älä sirpillä lähimmäises laihoa niitä.’ž Kuin menet lähimmäises viinamäkeen, niin sinä saat syödä viinamarjoja himos jälkeen, ettäs ravitaan; mutta älä pane mitäkään astiaas.’ž Pidä se, mikä sinun huulistas on käynyt ulos, ja tee, niinkuin sinä \Herralle\ sinun Jumalalles hyvällä ehdolla luvannut olet sitä, minkä sinä suullas puhunut olet.’ž Vaan jollet sinä lupaa, niin ei ole sinulla syntiä.’ž Kuin \Herralle\ sinun Jumalalles lupauksen lupaat, niin älä viivytä maksaa sitä; sillä \Herra\ sinun Jumalas on sen totisesti vaativa sinulta, ja se on sinulle synti.’ž Muukalaiselta ota korko, mutta älä veljeltäs, että \Herra\ sinun Jumalas siunais sinua kaikessa aivoituksessas siinä maassa, johonkas tulet omistamaan sitä.’ž Älä korkoa ota veljeltäs rahasta, syötävästä tahi muusta, josta korko otetaan.’ž Älä kanna porton palkkaa eikä koiran hintaa \Herran\ sinun Jumalas huoneesen, jonkun lupauksen edestä; sillä ne molemmat ovat \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus.’ž Ei pidä yhtäkään porttoa oleman Israelin lasten tytärten seassa, eikä yhtään huorintekiää Israelin poikain seassa.’ž Hän olkaan sinun tykönäs, sinun keskelläs siinä paikassa, joka hänelle kelpaa, jossakussa sinun portissas, itsellensä hyväksi, älä sorra häntä.’ž Älä isännän haltuun anna orjaa, joka häneltä sinun tykös karannut on.ILVAL….›Č D Ģ i Ē  ‚ E T Čóe€>žTŹ)»j±‹ Ja pitää tapahtuman, kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa sinun saada levon kaikilta vihamiehiltäs, jotka ympärilläs ovat siinä maassa, jonka \Herra’ž Ja pitää tapahtuman, kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa sinun saada levon kaikilta vihamiehiltäs, jotka ympärilläs ovat siinä maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa perinnöksi sinulle, ettäs sen omistat, ja sinun pitää peräti hävittämän Amalekilaisten muiston taivaan alta. Älä sitä unohda.’ž Kuinka he kohtasivat sinua tiellä, ja löivät sinun jälkimäises, kaikki ne jotka heikommat olivat ja jälinnä kävivät, koskas väsyksissä ja hervotoin olit, ja ei he Jumalaa peljänneet.’ž Muista mitä Amalekilaiset tekivät sinua vastaan tiellä, kuin Egyptistä läksit:’ž Sillä jokainen, joka näitä tekee, on \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus: kaikki jotka vääryyttä tekevät.’ž Mutta sinulla pitää oleman täysi ja oikia vaaka, ja täysi ja oikia mitta, ettäs olisit pitkäijällinen siinä maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa.’ž Eikä myös pidä huoneessas oleman kahtalainen mitta, suurempi ja vähempi.’ž Älä pidä kahtalaista vaakaa säkissäs, suurempaa ja vähempää.’ž Niin hakkaa hänen kätensä poikki; sinun silmäs ei pidä säästämän häntä.’ž Jos kaksi miestä keskenänsä tappelevat ja toisen vaimo tulee pelastamaan miestänsä sen kädestä joka häntä lyö, ja kurottaa kätensä ja tarttuu hänen häpyynsä;’ž Ja hänen nimensä kutsuttakaan Israelissa paljasjalan huoneeksi.’ž Niin hänen natonsa astukaan hänen tykönsä vanhimpain nähden, ja riisukaan kengän hänen jalastansa, ja sylkekään hänen kasvoillensa, ja vastatkaan häntä sanoen: näin jokaiselle pitää tehtämän, joka ei veljensä huonetta rakenna,’ž Niin kaupungin vanhimmat antakaan hänen kutsuttaa edes, ja puhukaan hänen kanssansa. Ja jos hän seisoo ja sanoo: en minä tahdo ottaa häntä;’ž Jos ei mies tahdo ottaa veljensä vaimoa, niin menkään hänen veljensä vaimo porttiin vanhimpain eteen, ja sanokaan: ei kytyni tahdo herättää veljellensä nimeä Israelissa ja ei tahdo minua kytylain jälkeen naida.’ž Ja ensimäinen poika, jonka hän synnyttää, pitää nimitettämän kuolleen veljen nimeltä, ettei hänen nimensä peräti hävitettäisi Israelista.’ž Koska veljekset asuvat ynnä, ja yksi heistä kuolee pojatoinna, niin ei pidä kuolleen veljen vaimon ottaman muukalaista miestä toisesta suvusta; mutta hänen miehensä veli menkään hänen tykönsä, ja ottakaan veljensä siassa häntä avioksensa.’ž Ei sinun pidä riihtä tappavan härjän suuta sitoman kiinni.’ž Neljäkymmentä kertaa pitää häntä lyötämän, ja ei enempää, ettei häntä ylönpalttisesti lyötäisi, ja sinun veljes tulis huonoksi sinun silmäis edessä.’ž Ja jos jumalatoin on ansainnut haavoja, niin käskekään tuomari hänen langeta maahan, ja antakaan nähtensä lyödä häntä, senjälkeen kuin hänen pahatekonsa on, luvun jälkeen.’ž Jos riita on miesten välillä, niin tulkaan ne oikeuden eteen, ja tuomittakaan niiden välillä: ja tuomittakaan hurskas hurskaaksi, ja jumalatoin jumalattomaksi.’ž Ja muista, että sinä olet orja ollut Egyptin maalla, sentähden käsken minä sinua näitä tekemään.’ž Kuin viinamäkes korjannut olet, älä vastuudesta jääneitä hae; vaan ne pitää muukalaisen, orvon ja lesken omat oleman.’ž Kuin olet poiminut öljypuus hedelmät, niin älä vastuudesta sitä varista; vaan sen pitää muukalaisen, orvon ja lesken oman oleman.’ž Kuin pellostas elon leikkaat, ja lyhde sinulta sinne unohtuu, älä palaja sitä ottamaan, vaan olkoon se muukalaisen, orvon ja lesken oma, että \Herra\ sinun Jumalas siunaisi sinua kaikissa sinun kättes töissä.’ž Vaan muista, että sinäkin olit orja Egyptissä, ja \Herra\ sinun Jumalas sieltä sinun johdatti; sentähden minä sinua käsken, ettäs nämät tekisit.’ž Älä käännä muukalaisen eli orvon oikeutta, älä myös leskeltä ota vaatteita pantiksi;’ž Ei pidä isäin kuoleman lasten tähden, eikä myös lasten isäinsä tähden; mutta kunkin pitää kuoleman oman syntinsä tähden.dLVAL‹„Š m ‰ ( — ¦ ļ M rblØö |ÅDœ Ja sinä päivänä, jona te menette Jordanin yli siihen maahan, jonka \Herra\ sinun ’ž Ja sinä päivänä, jona te menette Jordanin yli siihen maahan, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, pitää sinun pystyttämän suuret kivet ja sivuuman ne kalkilla.’ž Sitte Moses ja Israelin vanhimmat käskivät kansalle ja sanoivat: pitäkäät kaikki ne käskyt, jotka minä tänäpänä teille käsken.’ž Ja hän korottaa sinua kaikkein kansain ylitse, minkä hän tekee ylistykseksi, kiitokseksi ja kunniaksi, ettäs olisit \Herralle\ sinun Jumalalles pyhä kansa, niinkuin hän sanonut on.’ž Ja \Herra\ on sinulle tänäpänä luvannut, että sinun pitää oleman hänen kansansa, niinkuin hän sinulle on puhunut, että sinun pitää kaikki hänen käskynsä pitämän.’ž \Herran\ edessä olet sinä sen luvannut tänäpänä, että hän pitää oleman sinun Jumalas, ja sinä tahdot vaeltaa hänen teissänsä, ja pitää hänen säätynsä, käskynsä ja oikeutensa, ja olla kuuliainen hänen äänellensä.’ž Tänäpänä \Herra\ sinun Jumalas käskee sinua tekemään näiden säätyin ja oikeutten jälkeen, niin ettäs pidät ne ja teet niiden jälkeen kaikesta sydämestäs ja kaikesta sielustas.’ž Katsahda tänne pyhästä asumasiastas taivaasta, ja siunaa sinun kansaas Israelia ja maata, jonka sinä meille antanut olet, niinkuin sinä vannoit isillemme, maata, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.’ž En minä siitä ole syönyt minun surussani, enkä ottanut siitä saastaisuudesta, en myös niistä mitään antanut kuolleille: minä olen ollut \Herran\ minun Jumalani äänelle kuuliainen, ja tehnyt kaiken sen jälkeen, minkä sinä minulle käskenyt olet.’ž Ja sano \Herran\ sinun Jumalas edessä: minä olen tuonut huoneestani sen, mikä pyhitetty on, ja annoin Leviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille, kaiken sinun käskys jälkeen jonka olet minulle käskenyt: en minä harhaillut sinun käskyistäs, enkä niitä unhottanut.’ž Kuin olet koonnut kaikki kymmenykset sinun vuotes kasvusta kolmantena vuonna, joka on kymmenysten vuosi, niin anna Leviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille, että he söisivät sinun porteissas ja ravittaisiin,’ž Ja ole iloinen kaikesta hyvyydestä, minkä \Herra\ sinun Jumalas sinulle antoi, ja sinun huoneelles: sinä ja Leviläinen ja muukalainen, joka sinun keskelläs on.’ž Ja nyt katso, minä kannan tässä maan ensimäisiä hedelmiä, jonka sinä \Herra\ minulle annoit. Ja niin pane ne \Herran\ sinun Jumalas eteen, ja kumarra \Herran\ sinun Jumalas edessä,’ž Ja johdatti meidät tähän paikkaan ja antoi meille tämän maan, maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.’ž Ja \Herra\ vei meidät ulos Egyptistä voimallisella kädellä, ja ojennetulla käsivarrella, suurella peljästyksellä, merkeillä ja ihmeillä.’ž Niin me huusimme \Herran\ meidän isäimme Jumalan tykö, ja \Herra\ kuuli meidän äänemme, ja katsoi meidän tuskaamme, työtämme ja ahdistustamme.’ž Mutta Egyptiläiset ahdistivat ja vaivasivat meitä, ja panivat kovan orjuuden meidän päällemme.’ž Niin lausu sinä, ja sano \Herran\ sinun Jumalas edessä: minun raadollinen isäni oli Syrialainen, ja meni Egyptiin vähällä joukolla, ja oli siellä muukalainen, ja hän tuli siellä suureksi, väkeväksi ja monilukuiseksi kansaksi.’ž Ja pappi ottakoon korin kädestäs ja laskekaan sen maahan, \Herran\ sinun Jumalas alttarin eteen.’ž Ja mene papin tykö, joka siihen aikaan on, ja sano hänelle: minä tunnustan tänäpänä \Herran\ sinun Jumalas edessä, että minä olen tullut siihen maahan, jonka \Herra\ meidän isillemme vannoi, meille antaaksensa.’ž Niin ota kaikkinaisista sinun maas kasvuista ensimäiset hedelmät, jotka maasta kasvavat, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, pane ne koriin, ja mene siihen siaan, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsee nimensä asumasiaksi,’ž Kuin tulet siihen maahan jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perinnöksi antaa, ja sinä sen omistat, ja asut siinä,—LVAL•-„ N ü U Ē •  ¤ V › E ń›5¾kū³^ū™ēx4‡ć \Herra\ käskee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihessäs ja kaikissa mitä s’ž \Herra\ käskee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihessäs ja kaikissa mitä sinä aiot, ja siunaa sinun siinä maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa.’ž Ja \Herra\ langettaa vihollises sinun edessäs, jotka sinua vastaan nousevat; yhtä tietä he tulevat sinua vastaan, ja seitsemää tietä pitää heidän pakeneman sinun edestäs.’ž Siunattu olet sinä käydessäs sisälle, ja siunattu käydessäs ulos.’ž Siunattu on ruumiis hedelmä, ja maas hedelmä, ja karjas hedelmä, eläintes hedelmä, ja lammaslaumas hedelmät.’ž Siunattu olet sinä kaupungissa, siunattu pellolla.’ž Ja kaikki nämät siunaukset tulevat sinun päälles, saavuttavat sinun, ettäs \Herran\ sinun Jumalas äänelle kuuliainen olit.’ž Ja jos sinä olet \Herran\ sinun Jumalas äänelle ahkerasti kuuliainen, ettäs pidät ja teet kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänäpänä sinulle käsken, niin \Herra\ sinun Jumalas tekee sinun korkiammaksi kaikkia kansoja maan päällä.’ž Kirottu olkoon, joka ei kaikkia näitä lain sanoja täytä, että hän niiden jälkeen tekis, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka lahjoja ottaa, lyödäksensä viatointa verta, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka lähimmäisensä salaisesti lyö, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka anoppinsa makaa, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka sisarensa makaa, joka hänen isänsä eli äitinsä tytär on, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka johonkuhun eläimeen ryhtyy, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka isänsä emännän tykönä makaa, että hän paljasti isänsä peitteen, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka muukalaisen, orvon ja lesken oikeuden vääntää, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka laskee sokian eksymään tiellä, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka lähimmäisensä rajan siirtää, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka isänsä eli äitinsä ylönkatsoo, ja kaikki kansa sanokaan: amen.’ž Kirottu olkoon, joka tekee kaivetun tahi valetun epäjumalan kuvan \Herralle\ kauhistukseksi, virkamiesten käsialaisen, ja pitää sen salaa, ja kaikki kansa vastatkaan ja sanokaan: amen.’ž Ja Leviläiset alkakaan ja sanokaan jokaiselle Israelissa korkialla äänellä:’ž Ja nämät seisokaan Ebalin vuorella kiroomassa: Ruben, Gad, Asser, Sebulon, Dan ja Naphtali.’ž Nämät seisokaan Gerisimin vuorella, ja siunatkaan kansaa, kuin olette käyneet Jordanin ylitse: Simeon, Levi, Juuda, Isaskar, Joseph ja BenJamin.’ž Ja Moses käski kansalle sinä päivänä, ja sanoi:’ž Ettäs kuuliainen olisit \Herran\ sinun Jumalas äänelle ja tekisit hänen käskyinsä ja säätyinsä jälkeen, jotka minä tänäpänä sinulle käsken.’ž Ja Moses ynnä pappein ja Leviläisten kanssa puhui kaikelle Israelin kansalle, sanoen: ota vaari ja kuule Israel. Tänäpänä sinä tuli \Herran\ sinun Jumalas kansaksi,’ž Ja kirjoita kaikki tämän lain sanat selkiästi ja ymmärtäväisesti niihin kiviin.’ž Uhraa myös kiitosuhria, ja syö siellä, ja ole iloinen \Herran\ sinun Jumalas edessä.’ž Rakenna siellä alttari \Herralle\ sinun Jumalalles kokonaisista kivistä, ja uhraa \Herralle\ sinun Jumalalles polttouhria sen päällä.’ž Ja rakenna siinä \Herralle\ sinun Jumalalles alttari kivistä, joihin ei sinun pidä rautaa satuttaman.’ž Kuin te siis menette Jordanin yli, niin pystyttäkäät ne kivet, joista minä tänäpänä käsken, Ebalin vuorella, ja sivutkaat ne kalkilla,’ž Ja kirjoita niihin kaikki nämät lain sanat, kuin tulet ylitse, ettäs tulisit sille maalle, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, sille maalle joka rieskaa ja hunajaa vuotaa, niinkuin \Herra\ isäis Jumala sanoi sinulle.3LVALgüBz ³  1 ž ¬ m ¶ ? ¦ßnö±śS€Š0õu \Herra\ lyö sinua pahoilla paisumilla polvissas ja pohkeissas’ž \Herra\ lyö sinua pahoilla paisumilla polvissas ja pohkeissas, niin ettes taida parantua jalkapöydästä niin pääs lakeen asti.’ž Ja sinä tulet mielettömäksi niistä, mitä silmäs näkevät.’ž Sinun maas hedelmän ja kaikki sinun työs se kansa syö, jota et tunne, ja sinun täytyy ainoastansa vääryyttä kärsiä ja sorrettuna olla koko sinun elinaikanas.’ž Sinun poikas ja tyttäres annetaan toiselle kansalle, niin että sinun silmäs sen näkevät, ja hiveltyvät heistä joka päivä, ja ei yhtään väkevyyttä pidä sinun käsissäs oleman.’ž Sinun härkäs teurastetaan silmäis nähden, mutta et sinä saa hänestä syödä. Aasis otetaan väkivallalla sinun nähtes, ja ei sinulle anneta sitä jälleen. Lampaas annetaan vihollisilles, ja ei kenkään sinua auta.’ž Vaimon sinä kihlaat, mutta toinen sen makaa; huoneen sinä rakennat, mutta et sinä saa hänessä asua; viinamäen sinä istutat, mutta et sinä saa sitä yhteiseksi tehdä.’ž Ja sinä koperoitset puolipäivänä niinkuin sokia pimiässä koperoitsee, ja et menesty teissäs, ja sinä kärsit väkivaltaa ja vääryyttä, niinkauvan kuin elät, ja ei kenkään sinua auta.’ž \Herra\ lyö sinun hourauksella, sokeudella ja sydämen tyhmyydellä,’ž \Herra\ lyö sinun Egyptin paisumilla, häpiällisillä veripahkoilla, ruvilla ja syyhelmällä, niin ettes taida parantua.’ž Sinun ruumiis on ravinnoksi kaikille taivaan linnuille ja kaikille maan pedoille, ja ei kenkään heitä karkota.’ž \Herra\ lyö sinun vihollistes edessä. Yhtä tietä sinä menet heidän tykönsä, mutta seitsemän tien kautta sinä heidän edellänsä pakenet, ja sinä hajoitetaan kaikkein valtakuntain sekaan maan päällä.’ž \Herra\ antaa maalles tomun ja tuhan sateen edestä taivaasta sinun päälles, siihenasti ettäs hukutetaan.’ž Ja sinun taivaas, joka sinun pääs päällä on, pitää niinkuin vasken oleman, ja maan, joka sinun allas on, niinkuin raudan.’ž \Herra\ lyö sinua kuivataudilla, lämpimällä taudilla, poltteella, palavuudella, kuivuudella, kuumuudella ja keltataudilla, ja vainoo sinua, siihenasti että hän sinun kadottaa.’ž \Herra\ antaa ruttotaudin riippua sinussa, siihenasti että hän sinun hukuttais siitä maasta, jotas tulet omistamaan.’ž \Herra\ lähettää sinun sekaas kirouksen, tyhmyyden ja rangaistuksen kaikissa sinun aivoituksissas, siihenasti ettäs hukut ja pian katoat pahain tekois tähden, ettäs minun hylkäsit.’ž Kirottu olet sinä käydessäs sisälle, kirottu käydessäs ulos.’ž Kirottu on ruumiis hedelmä, maas hedelmä, karjas hedelmä, lammaslaumas hedelmä.’ž Kirottu olet sinä kaupungissa, kirottu pellolla.’ž Mutta ellet sinä kuule \Herran\ sinun Jumalas ääntä, pitääkses ja tehdäkses kaikki hänen käskyjänsä ja säätyjänsä, jotka minä tänäpänä sinulle käsken, niin kaikki nämät kiroukset tulevat sinun päälles ja sattuvat sinuun.’ž Ja et luovu niistä sanoista, jotka minä tänäpänä teille käsken, ei oikialle eikä vasemmalle puolelle, muiden jumalain jälkeen vaeltaakses ja heitä palvellakses.’ž Ja \Herra\ asettaa sinun pääksi, eikä hännäksi: sinä olet aina ylimmäinen etkä alimmainen, koskas olet \Herran\ sinun Jumalas käskyille kuuliainen, jotka minä tänäpänä sinun käsken pitää ja tehdä,’ž \Herra\ avaa sinulle hyvän tavaransa, taivaan, antaaksensa maalles sateen ajallansa ja siunataksensa kaikki sinun käsialas; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta et sinä keneltäkään lainaksi ota.’ž Ja \Herra\ lahjoittaa sinun runsaasti hyvyydellä, sekä kohtus hedelmällä, karjas hedelmällä, ja maas hedelmällä, siinä maassa, jonka \Herra\ vannoi sinun isilles, sinulle antaaksensa,’ž Että kaikki kansat maan päällä näkevät sinun olevan \Herran\ nimeen nimitetyn, ja pitää sinua pelkäämän.’ž \Herra\ asettaa sinun itsellensä pyhäksi kansaksi, niinkuin hän vannoi sinulle, koskas pidät \Herran\ sinun Jumalas käskyt ja hänen teissänsä vaellat,zįĀ„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:”µ@  ”¢@ ”.@ ”ė@ ”W@ ”é@ ” į@ ” É@ ’  Ā@ ž  q@ ż  @ ü Š@ ū @ ś µ@ ł ‡@ ų ˆ@ ÷ ¾@ ö Ź@ õ ;@  ō @  ó æ@  ņ ©@  ń ‹@  š @ ļ W@ ī f@ ķ  ”@ ģ  ƒ@ ė  b@ ź  Ž@ é  @ č q@ ē ™@ ę Ŗ@ å Æ@ ä f@ ć ®@ ā É@ į ā@ ą ­@  ß ®@  Ž  @  Ż –@  Ü ’@  Ū t@ Ś @ Ł Ń@ Ų Ž@ × ū@ Ö å@ Õ @ Ō u@ Ó |@ Ņ ½@ Ń L@ Š  ±@ Ļ  |@ Ī  €@ Ķ   @ Ģ  w@ Ė …@ Ź ‹@ É …@ Č ˆ@  Ē |@  Ę ^@  Å ŗ@  Ä ¤@  Ć Dģ@ Ā CŌ@ Į By@ Ą AŲ@ æ @·@ ¾ ?ō@ ½ >Œ@ ¼ =@ » <f@ ŗ ;—@ ¹ :©@ ø 9ī@ · 8ō@ ¶ 7Ī@ µ 6Ł@ “ 5¼@ ³ 4’@ ² 3æ@ ± 2H@ ° 1@  Æ 0ą@  ® /t@  ­ .W@  ¬ -ć@  « ,c@ Ŗ +€@ © *7@ Ø )e@ § (ƒ@ ¦ 'n@ „ &^@ ¤ %v@ £ $Ä@ ¢ #€@ ” ";@   ! @ Ÿ  °@ ž Ó@  §@ œ ·@ › E@ š x@ ™ q@ ˜ Ē@ — k@ – |@  • ²@  ” w@  “ ·@  ’ ?@  ‘ R@  €’ž Kirottu on koris ja tähtees.7  3@ Ž ß@  LVAL<Ęhś w  Ū [ ų  ¾ J j é”āć'N€Œžõ^ Niin \Herra\ ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, s’ž Niin \Herra\ ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, suurilla ja pitkällisillä vitsauksilla, pahoilla ja pitkällisillä taudeilla,’ž Elles pidä ja tee kaikkia näitä lain sanoja, jotka tässä kirjassa ovat kirjoitetut, niin että pelkäät tätä kunniallista ja peljättävää nimeä, \Herraa\ sinun Jumalaas;’ž Jälkimmäisiä, jotka hänen kohdustansa lähteneet ovat, eikä myös poikiansa joita hän synnyttää; sillä hän syö ne kaikkein tarvetten puuttumisessa salaisesti, siinä ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistavat sinua porteissas.’ž Vaimo teidän seassanne, joka ennen herkullisesti ja hekumassa elänyt on, niin ettei hän malttanut jalkaansa laskea maan päälle herkun ja hekuman tähden, ei pidä suoman miehellensä, joka hänen sylissänsä lepää, ja pojallensa ja tyttärellensä,’ž Annettaa jonkun niistä hänen poikainsa lihasta, jota hän syö; ettei hänellä mitäkään muuta ole kaikesta hyvyydestänsä siinä ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistaa sinua kaikissa porteissas.’ž Se mies, joka ennen sangen herkullisesti ja hekumassa teidän seassanne eli, ei pidä suoman veljellensä ja vaimollensa, joka on hänen sylissänsä, ja sille joka on vielä jäänyt hänen pojistansa, jääneitä tähteitänsä,’ž Sinun täytyy syödä ruumiis hedelmän, poikais ja tytärtes lihan, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antanut on, siinä ahdistuksessa ja vaivassa, jolla sinun vihollises sinua ahdistavat.’ž Ja ahdistaa sinua kaikissa porteissas, siihenasti että hän kukistaa maahan korkiat ja vahvat muuris, joihin sinä luotat, kaikissa maakunnissas; ja sinä ahdistetaan kaikissa porteissas, koko sinun maassas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antanut on.’ž Ja syö karjas hedelmän ja maas hedelmän, siihenasti ettäs hukut, eikä jätä sinulle mitäkään jyvistä, viinasta, öljystä, karjan eli lammasten hedelmästä, siihenasti että hän sinun kadottaa,’ž Häpeemättömän kansan, joka ei karta vanhaa eikä armaitse nuorukaista,’ž \Herra\ lähettää kansan sinun päälles taampaa maailman äärestä, niinkuin kotka lentäis, kansan, jonka puhetta et sinä ymmärrä,’ž Ja sinun pitää palveleman vihollisias, jotka \Herra\ lähettää sinun päälles, nälässä ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja hän panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti että hän sinun hukuttaa.’ž Ettes palvellut \Herraa\ sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella sydämellä, koska sinulla kaikkinaista kyllä oli.’ž Sentähden ovat ne sinussa merkiksi ja ihmeiksi ja sinun siemenessäs ijankaikkisesti,’ž Ja kaikki nämät kiroukset tulevat sinun päälles ja sinua vainoovat, ja sinuun sattuvat, siihenasti ettäs hukut; ettes \Herran\ sinun Jumalas ääntä kuullut, pitääkses hänen käskynsä ja säätynsä, jotka hän sinulle on käskenyt.’ž Hän lainaa sinulle, mutta ei sinä voi hänelle lainata. Hän on pää, ja sinun pitää hännän oleman.’ž Muukalainen, joka sinun tykönäs on, ylennetään sinun ylitses, ja on alati ylinnä; mutta sinä alennetaan ja alati alinna olet.’ž Kaikki sinun puus ja maas hedelmän omistavat sirkat.’ž Poikia ja tyttäriä sinä siität, ja et kuitenkaan niitä nautitse; sillä ne viedään vangittuna pois.’ž Öljypuita on sinulla kaikissa sinun maas paikoissa, mutta ei sinun pidä voiteleman sinuas öljyllä; sillä öljypuus revitään ylös.’ž Viinamäen sinä istutat ja ruokkoat, mutta et saa siitä juoda viinaa, et myös koota; sillä madot sen syövät.’ž Sinä kylvät paljo siementä peltoon, mutta tuot vähän sisälle; sillä heinäsirkat syövät sen.’ž Ja sinun pitää tuleman kauhistukseksi, sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa, joihin \Herra\ ajaa sinun.’ž \Herra\ antaa sinun ja sinun kuninkaas, jonka itselles asettanut olet, vaeltaa sen kansan tykö, jota et sinä tunne, eikä sinun isäs, ja siellä sinä palvelet muukalaisia jumalia, puita ja kiviä.ULVALšżq} Ę ī u ” µ  Wł}õpå`éIÉMœP“ Mutta sekä teidän, jotka tässä läsnä tänäpänä olette ja seisotte meidän kanssamme \Herran\ m’ž Mutta sekä teidän, jotka tässä läsnä tänäpänä olette ja seisotte meidän kanssamme \Herran\ meidän Jumalamme edessä, että myös niiden kanssa, jotka ei tässä tänäpänä meidän kanssamme ole.’ž Sillä en minä tee tätä liittoa ja tätä valaa ainoastaan teidän kanssanne,’ž Että hän tänäpänä korottaa sinun itsellensä kansaksi, ja hän on sinun Jumalas niinkuin hän sanoi sinulle, ja niinkuin hän vannoi isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.’ž Että sinä käyt \Herran\ sinun Jumalas liittoon ja siihen valaan, minkä \Herra\ sinun Jumalas teki sinun kanssas tänäpänä.’ž Teidän lapsenne, teidän vaimonne, ja muukalaises joka sinun leirissäs on, sinun puus hakkaajasta niin vetes ammuntajaan asti.’ž Te seisotte kaikki tänäpänä \Herran\ teidän Jumalanne edessä: ylimmäiset teidän suvuistanne, teidän vanhimpanne, ja teidän esimiehenne, joka mies Israelissa,’ž Niin pitäkäät nyt nämät liiton sanat, ja tehkäät niiden jälkeen, että toimellisesti tekisitte kaikki mitä te teette.’ž Ja omistimme heidän maansa, ja annoimme sen Rubenilaisille ja Gadilaisille, niin myös puolelle Manassen sukukunnalle, perimiseksi.’ž Ja kuin te tulitte tähän paikkaan, niin tuli Sihon Hesbonin kuningas ja Og Basanin kuningas sotimaan meitä vastaan, ja me löimme heidät,’ž Ette syöneet leipää, ettekä myös juoneet viinaa elikkä väkevää juomaa, että te tietäisitte minun olevan \Herran\ teidän Jumalanne.’ž Ja minä annoin teidän vaeltaa korvessa neljäkymmentä vuotta; ei teidän vaatteenne vanhenneet yltänne, eikä kenkäs kuluneet jaloissas,’ž Ja ei \Herra\ vielä nytkään tähän päivään asti antanut teille sydäntä ymmärtämään ja silmiä näkemään ja korvia kuulemaan.’ž Ne suuren kiusaukset, jotka sinun silmäsi näkivät, ja ne suuret merkit ja ihmeelliset teot.’ž Ja Moses kutsui koko Israelin ja sanoi heille: te näitte kaikki, mitä \Herra\ teidän silmäinne edessä teki Egyptissä Pharaolle, kaikille hänen palvelioillensa ja koko hänen maallensa:’ž Nämät ovat liiton sanat, jonka \Herra\ käski Moseksen tehdä Israelin lasten kanssa Moabin maassa, paitsi sitä liittoa, jonka hän heidän kanssansa teki Horebissa.’ž Ja \Herra\ vie sinua taas haaksilla Egyptiin sitä tietä, josta minä sanoin sinulle: ei sinun pidä häntä silleen näkemän. Ja te myytte itsenne siellä vihollisillenne palvelioiksi ja piioiksi, ja ei yhtäkään ostajaa siellä oleman pidä.’ž Aamulla sinä sanot: ah, jospa minä ehtoosen eläisin! ehtoona sinä sanot: ah, jospa minä aamuun eläisin! sinun sydämes suuren pelvon tähden, joka sinua peljättää, ja sen tähden, jota sinun silmäs näkemän pitää.’ž Niin että sinun elämäs riippuu sinun edessäs: yöllä ja päivällä sinun pitää pelkäämän ja elämästäs tietämätöin oleman.’ž Siihen myös ei pidä sinulla sen kansan seassa yhtään vahvaa kotoa oleman, eikä jalkais pöytä yhtään lepoa saaman; sillä \Herra\ antaa sinulle siellä vapisevaisen sydämen, hiveltyneet silmät ja murheellisen mielen,’ž Ja \Herra\ hajoittaa sinun kaikkein kansain sekaan, yhdestä maan äärestä toiseen; ja siellä sinä palvelet muukalaisia jumalia, joita et sinä tunne, eikä isäskään, kantoja ja kiviä.’ž Ja tapahtuu, että niinkuin \Herra\ ennen iloitsi teistä, teille hyvää tehdessänsä ja enentäissänsä teitä, niin \Herra\ on iloitseva teistä, hukuttaissansa ja kadottaissansa teitä; ja te syöstään siitä maasta pois, jota te menette omistamaan.’ž Ja teistä, jotka ennen olitte niinkuin tähdet taivaassa paljouden tähden, jää vähäinen kansa, ettes kuullut \Herran\ sinun Jumalas ääntä.’ž Siihen myös kaikki sairaudet ja kaikki rangaistukset, jotka ei kirjoitetut ole tässä lakiraamatussa, laskee \Herra\ sinun päälles, siihenasti ettäs hukut.’ž Ja kääntää sinun päälles kaikkinaiset Egyptin taudit, joita pelkäsit, ja ne pitää sinuun tarttuman.)LVAL„" ' ™ Č © 5 £ mæ0g¹S¤śa Mutta kaikki nämät kiroukset antaa \Herra\ sinun Jumalas tulla sinun vihol’ž Mutta kaikki nämät kiroukset antaa \Herra\ sinun Jumalas tulla sinun vihollistes päälle, ja kaikkein niiden päälle, jotka sinua vihaavat ja vainoovat.’ž Ja \Herra\ sinun Jumalas ympärileikkaa sinun sydämes ja siemenes sydämen, rakastamaan \Herraa\ sinun Jumalaas kaikesta sydämestäs ja kaikesta sielustas, ettäs eläisit.’ž Ja \Herra\ sinun Jumalas johdattaa sinun siihen maahan, jonka isäs omistaneet ovat, ja sinä se omistat; ja hän tekee hyvää sinulle, ja enentää sinun enempi kuin sinun isäs.’ž Jos sinä olisit ajettu taivaan ääriin, niin \Herra\ sinun Jumalas kokoo sinun, ja tuo sinun sieltä,’ž Niin \Herra\ sinun Jumalas kääntää sinun vankiutes, ja armahtaa sinua, ja tuo jälleen ja kokoo sinun kaikista kansoista, joihin \Herra\ sinun Jumalas sinun hajoittanut on.’ž Ja sinä käännyt \Herran\ sinun Jumalas tykö, olemaan kuuliainen hänen äänellensä kaikissa niissä, mitkä minä sinulle tänäpänä käsken, sinä ja sinun lapses, kaikesta sydämestäs ja kaikesta sielustas;’ž Ja pitää tapahtuman, kuin kaikki nämät tulevat sinun päälles, siunaus eli kirous, jotka minä panin sinun etees, ja sinä rupeet ne panemaan sydämees, kaikkein pakanain keskellä, kuhunka \Herra\ sinun Jumalas sinun on ajanut;’ž Niin salaiset asiat ovat \Herran\ meidän Jumalamme edessä; mutta ne ilmoitetut ovat meillä ja meidän lapsillamme alati, että meidän kaikki nämät lain sanat tekemän pitää.’ž Ja \Herra\ on heidät hävittänyt heidän maastansa suuressa vihassa, julmuudessa ja närkästyksessä, ja on heidät heittänyt vieraasen maahan, niinkuin hän tänäpänä tehnyt on.’ž Sentähden on \Herran\ viha julmistunut tämän maan päälle, niin että hän antoi tulla heidän päällensä kaikki kiroukset, jotka tässä kirjassa kirjoitetut ovat.’ž Ja ovat menneet ja muita jumalia palvelleet, ja kumartaneet niitä, senkaltaisia jumalia, joita ei he tunteneet, ja jotka ei heille mitään antaneet.’ž Silloin sanotaan: että he hylkäsivät \Herran\ isäinsä Jumalan liiton, jonka hän teki heidän kanssansa, kuin hän heidät johdatti Egyptin maalta,’ž Niin kaikki kansat sanovat: miksi \Herra\ niin teki tälle maakunnalle? mikä on tämä suuri hänen julmuutensa viha?’ž Että hän on polttanut koko heidän maansa tulikivellä ja suolalla, niin ettei sitä kylvetä eikä se vihota, eikä myös yhtäkään ruohoa käy hänestä ylös, niinkuin Sodoma, Gomorra, Adama ja Zeboim olivat kukistetut maahan, jotka \Herra\ vihassansa ja hirmuisuudessansa ylösalaisin kukisti;’ž Niin jälkeentulevaiset sanovat, teidän lapsenne, jotka jälkeenne tulevat, ja vieraat, jotka kaukaiselta maalta tulevat, kuin he näkevät tämän maan rangaistukset ja sairaudet, joilla \Herra\ lyö heitä siinä,’ž Ja \Herra\ eroittaa hänen pahuuteen kaikesta Israelin suvusta, koko tämän liiton kirousten jälkeen, joka tässä lakikirjassa on kirjoitettu.’ž Ei \Herra\ ole hänelle armollinen, sillä silloin tulee suuri \Herran\ viha ja kiivaus sen miehen päälle, ja kaikki nämät kiroukset, jotka tässä kirjassa ovat kirjoitetut, joutuvat hänen päällensä; ja \Herra\ pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta.’ž Ja tapahtuisi, kuin hän kuulee nämät kirouksen sanat, että hän siunaa itsiänsä sydämestänsä, ja sanoo: rauha on minulla oleva, ehkä minä vaellan sydämeni ajatuksen jälkeen, sentähden että juopuneet janoovain kanssa hukutetaan.’ž Ettei joku olisi teidän seassanne mies eli vaimo, elikkä perhe taikka sukukunta, jotka sydämensä tänäpänä kääntäis pois \Herrasta\ meidän Jumalastamme, mennäksensä pois palvelemaan tämän kansan jumalia, ja tulis teille juureksi, joka kasvaa sappea ja koiruohoa.’ž Ja näitte heidän kauhistuksensa ja epäjumalansa, kannot ja kivet, hopiat ja kullat, jotka heidän tykönänsä olivat.’ž Sillä te tiedätte, kuinka me asuimme Egyptin maalla, ja kuinka me vaelsimme pakanain lävitse, joiden kautta te vaelsitte,‚LVALŒ® L É 5 Ļ x h Ż 4 um2hŖ"›ęÕK¼ Ja Moses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, Levin pojille, j’ž Ja Moses kirjoitti tämän lain ja antoi sen papeille, Levin pojille, jotka kantoivat \Herran\ liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.’ž Mutta \Herra\, joka itse käy sinun edelläs, on sinun kanssas; ei hän jätä sinua, eikä myös hylkää sinua: älä pelkää, älä myös hämmästy.’ž Ja Moses kutsui Josuan, ja sanoi hänelle koko Israelin silmäin edessä: ole vahva ja hyvässä turvassa, sillä sinä johdatat tämän kansan siihen maahan, jonka \Herra\ heidän isillensä vannonut on heille antaaksensa, ja sinä jaat tämän heille perimiseksi heidän keskellänsä.’ž Olkaat vahvat ja hyvässä turvassa, älkäät peljästykö ja kauhistuko heidän edessänsä; sillä \Herra\ sinun Jumalas itse vaeltaa sinun kanssas; ei hän jätä sinua, eikä hylkää sinua.’ž Koska \Herra\ antaa heidät teidän käteenne, niin tehkäät heidän kanssansa kaikkein käskyin jälkeen, jotka minä teille olen käskenyt.’ž Ja \Herra\ tekee heille, niinkuin hän teki Sihonille ja Ogille Amorilaisten kuninkaille ja heidän maallensa, jotka hän on hukuttanut.’ž \Herra\ sinun Jumalas käy itse sinun edelläs, hän itse hukuttaa nämät pakanat sinun edestäs, niin että sinä omistat heitä. Josua käy sinun edelläs sen ylitse, niinkuin \Herra\ on sanonut.’ž Ja sanoi heille: minä olen tänäpänä sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen, en minä voi enää käydä ulos ja sisälle; siihen on \Herra\ myös sanonut minulle: ei sinun pidä menemän tämän Jordanin ylitse.’ž Ja Moses meni ja puhui nämät sanat koko Israelin kanssa,’ž Ettäs rakastaisit \Herraa\ sinun Jumalaas ja kuulisit hänen ääntänsä, ja riippuisit hänessä kiinni; sillä hän on sinun elämäs ja sinun pitkä ikäs, että pysyisit siinä maassa, jonka \Herra\ isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi, heille antaaksensa.’ž Minä otan tänäpänä taivaan ja maan todistajaksi teistä, että minä panin teidän eteenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; niin valitse elämä, että sinä ja sinun siemenes eläisit,’ž Niin teen minä teille tänäpänä tiettäväksi, että teidän pitää peräti hukkaantuman, ja ei kauvan pysymän siinä maassa, johonkas menet Jordanin ylitse, sitä omistamaan.’ž Mutta jos sinä käännät sydämes, ja et ole kuuliainen, vaan annat vietellä sinus, niin ettäs kumarrat vieraita jumalia ja palvelet heitä;’ž Siinä kuin minä tänäpänä käsken, ettäs rakastat \Herraa\ sinun Jumalaas, ja vaellat hänen teissänsä, ja pidät hänen käskynsä, säätynsä ja oikeutensa; ettäs saisit elää ja enettäisiin, ja \Herra\ sinun Jumalas siunais sinua siinä maassa, kuhunkas menet, sitä omistamaan.’ž Katso, minä panin tänäpänä sinun etees elämän ja hyvän, niin myös kuoleman ja pahan,’ž Sillä se sana on sangen läsnä sinun tykönäs, sinun suussas, ja sinun sydämessäs, ettäs sen tekisit.’ž Eikä myös ole tuolla puolella merta, ettäs sanoisit: kuka menis meren ylitse noutamaan meille sen, kuullaksemme sitä, ja tehdäksemme sen jälkeen?’ž Eikä myös taivaassa, ettäs sanoisit: kuka astuu ylös taivaasen, ja tuo meille sen, kuullaksemme sitä ja tehdäksemme sen jälkeen?’ž Sillä tämä käsky, kuin minä sinulle tänäpänä käsken, ei ole sinulta salattu, eikä myös kaukana,’ž Ettäs \Herran\ sinun Jumalas äänelle kuuliainen olet, ja pidät hänen käskynsä ja säätynsä, jotka ovat kirjoitetut tässä lakikirjassa, koskas palajat \Herran\ sinun Jumalas tykö kaikesta sydämestäs ja kaikesta sielustas.’ž Ja \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle onnen kaikissa kättes töissä, kohtus hedelmässä, karjas hedelmässä, ja maas hedelmässä, että ne sinulle menestyisivät; sillä \Herra\ kääntää itsensä riemuitsemaan sinusta sinulle hyväksi, niinkuin hän isistäs iloitsi.’ž Ja sinä käännyt ja kuulet \Herran\ äänen, tehdäkses kaikki hänen käskynsä, jotka minä sinulle tänäpänä käsken.1LVALĶ# : ć ų Ź ( s\5ä3é Kg Sillä minä tiedän, että te minun kuolemani jälkeen peräti turmellaan, ja poikkeette siltä tieltä, jonka minä teille käskenyt olen; niin t’ž Sillä minä tiedän, että te minun kuolemani jälkeen peräti turmellaan, ja poikkeette siltä tieltä, jonka minä teille käskenyt olen; niin teille tapahtuu onnettomuus viimeisillä ajoilla, että teitte pahaa \Herran\ silmäin edessä ja vihoititte hänen teidän kättenne töiden kautta.’ž Niin kootkaat minun eteeni kaikki vanhimmat teidän sukukunnissanne ja teidän esimiehenne, että minä puhuisin nämät sanat heidän korvainsa kuullen ja ottaisin taivaan ja maan todistajaksi heitä vastaan.’ž Sillä minä tunnen sinun tottelemattomuutes ja niskuruutes: katso, tänäpänä minun vielä eläissäni teidän kanssanne, olette te tottelemattomat \Herraa\ vastaan, kuinka paljo enemmin minun kuolemani jälkeen?’ž Ottakaat tämä lakikirja ja laskekaat \Herran\ teidän Jumalanne liitonarkin sivulle, että se olis siinä todistukseksi sinua vastaan.’ž Käski hän Leviläisille, jotka \Herran\ liitonarkkia kantoivat, sanoen:’ž Kuin Moses oli nämät lain sanat kirjoittanut kirjaan, ja ne lopettanut,’ž Ja käski Josualle Nunin pojalle, ja sanoi: ole vahva ja urhoollinen, sillä sinä johdatat Israelin lapset siihen maahan, josta minä vannoin heille: ja minä olen sinun kanssas.’ž Ja Moses kirjoitti tämän virren sinä päivänä, ja opetti sen Israelin lapsille.’ž Ja kuin suuri pahuus ja ahdistus käsittää heidät, niin tämä virsi vastaa heitä todistukseksi, sillä ei sitä pidä unhotettaman heidän siemenensä suussa; sillä minä tiedän heidän ajatuksensa, joita he tänäpänä ajattelevat, ennen kuin minä johdatan heitä siihen maahan, josta minä vannonut olen.’ž Sillä minä johdata heidät siihen maahan, jonka minä vannoin heidän isillensä, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa. Ja kuin he syövät ja tulevat ravituiksi ja lihavaksi, kääntävät he teitänsä muiden jumalain tykö, ja palvelevat niitä, ja pilkkaavat minua ja rikkovat minun liittoni.’ž Niin kirjoittakaat nyt teillenne tämä virsi, ja opettakaat se Israelin lapsille, asettakaat se heidän suuhunsa, että tämä virsi olis minulle todistajaksi Israelin lapsia vastaan.’ž Mutta minä peräti peitän kasvoni kasvoni sillä ajalla, kaiken sen pahuuden tähden, jonka he tehneet ovat, että he ovat itsensä kääntäneet muiden jumalain tykö.’ž Niin minun vihani silloin julmistuu heidän päällensä, ja minä hylkään heitä ja peitän kasvoni heidän edestänsä, että he hukutetaan, ja paljo pahuutta ja ahdistusta käy heidän päällensä; ja he sanovat sinä päivänä: eikö nämät pahuudet ole tapahtuneet minulle, ettei minun Jumalani ole minun kanssani?’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, sinun pitää lepäämän isäis kanssa; ja tämä kansa nousee ja juoksee huoruuteen maan epäjumalain jälkeen, kuhun he menevät, hylkäävät minun, ja rikkovat sen liiton, jonka minä tein heidän kanssansa.’ž Ja \Herra\ ilmestyi majassa, pilven patsaassa, ja pilven patsas seisoi majan ovella.’ž Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, sinun aikas, jona sinä kuolet, on juuri läsnä; kutsu Josua, ja seisokaat seurakunnan majassa, että minä antaisin hänelle käskyn. Ja Moses meni Josuan kanssa, ja he seisoivat seurakunnan majassa.’ž Ja että heidän lapsensa, jotka ei sitä tiedä, kuulisivat myös ja oppisivat pelkäämään \Herraa\ teidän Jumalaanne kaikkena teidän elinaikananne, kuin te elätte siinä maassa, johon te menette Jordanin ylitse sitä omistamaan.’ž Kokoo kansa sekä miehet että vaimot, lapset ja muukalaiset, jotka sinun porteissas ovat, kuulemaan ja oppimaan ja pelkäämään \Herraa\ teidän Jumalaanne, pitämään ja tekemään kaikki tämän lain sanat.’ž Kuin koko Israel tulee osoittamaan itsensä \Herran\ sinun Jumalas eteen, siihen paikkaan, minkä hän valitsee, pitää sinun kuuluttaman tämän lain koko Israelin edessä heidän korvainsa kuullen.’ž Ja Moses käski heille ja sanoi: aina joka seitsemän vuoden perästä, kun vapaa vuosi alkaa, lehtimajan juhlana,{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:‚”×@ ”²@ €”ø@ ”Ž@ ~”<@ }”ę@ |” ”@ {” Y@ z” @ y” 1@ x” §@ w”ś@ v”@ u”Œ@  t”Ø@  s”–@  r”f@  q”¤@  p”…@ o”" {@ n”" „@ m”" p@ l”" Ģ@ k”"|@ j”"—@ i”"Ž@ h”"Q@ g”"Ę@ f”"T@ e”"a@ d”"£@ c”!ā@ b”!“@ a”!ˆ@ `”!{@ _”!d@ ^”!y@ ]”!”@ \”!P@ [”!ä@  Z”!Ž@  Y”!@  X”!c@  W”!ń@  V”!@ U”!N@ T”!S@ S”! @ R”! „@ Q”! ŗ@ P”! ¢@ O”! @ N”!®@ M”!µ@ L”!F@ K”!h@ J”!A@ I”!—@ H”!Ź@ G”!Z@ F” 4r@ E” 3 @ D” 2“@ C” 1ž@ B” 06@ A” /²@ @” .Æ@ ?” -6@ >” ,c@ =” +–@  <” *ˆ@  ;” )ø@  :” (J@  9” '“@  8” &‚@ 7” %]@ 6” $”@ 5” #@ 4” "R@ 3” !R@ 2” —@ 1” j@ 0” ¦@ /” l@ .” B@ -” ž@ ,” V@ +” }@ *” Ŗ@ )” W@ (” £@ '” Š@ &” ¢@ %” Q@ $” Q@ #” ’@ "” `@ !” @  ” ²@ ” ‹@  ” S@  ” ˆ@  ” ž@  ” N@  ” ˆ@ ” ‘@ ” Œ@ ” s@ ”  @ ” P@ ” ’@ ” G@ ”]@ ”@ ”Ģ@ ”Ļ@ ”†@  ”I@  ”J@  ”±@   ”Q@   ”'@  ”@  LVAL£\ŹzŚ g Ū J Ā t Ö N ū p ¾1Ń?īū+ˆ1‡ “Ōh Jospa he taitavaiset olisivat, niin he ymmärtäisivä’ž Jospa he taitavaiset olisivat, niin he ymmärtäisivät ja huomaitsisivat, mitä heille viimeiseltä tapahtuu.’ž Sillä se on kansa, jossa ei mitään neuvoa ole, eikä ymmärrystä.’ž Ellen minä vihollisteni vihaa karttaisi, ettei heidän vainollisensa ylpeilisi, ja lähes sanoisi: meidän oikia kätemme on kaikki nämät tehnyt, eikä \Herra\.’ž Minä sanoin: minä hävittäisin heitä, minä lakkauttaisin heidän muistonsa ihmisistä,’ž Ulkona pitää miekan heitä hävittämän ja sisällä huoneessa pelvon, sekä nuorukaiset että neitseet, imeväiset ja harmaapäät.’ž Nälästä heidän pitää hiukahtuman ja poltetaudilla kulutettaman, ja äkillisellä kuolemalla; minä lähetän metsän petoin hampaat heidän keskellensä, ja kyykärmeen myrkyn.’ž Minä kokoon kaiken onnettomuuden heidän päällensä, minä ammun kaikki nuoleni heihin.’ž Sillä tuli on syttynyt minun vihassani, ja polttaa hamaan alimaiseen helvettiin, ja kuluttaa maan, ynnä hänen hedelmänsä kanssa, ja polttaa vuorten perustukset.’ž He härsyttelivät minua sen kautta, joka ei ole jumala, epäjumaluutensa kautta ovat he minun vihoittaneet ja minä vihoitan heitä jälleen sen kautta, joka ei ole kansa, tyhmällä kansalla minä heitä vihoitan.’ž Ja sanoi: minä peitän kasvoni heidän edestänsä, ja katson mitä heidän viimeiseltä tapahtuu; sillä se on nurja suku ja senkaltaiset lapset, joissa ei ole uskoa.’ž Ja \Herra\ näki sen, ja vihastui, poikainsa ja tyttäriensä kehoituksen tähden,’ž Kallion, joka sinun siitti, sinä hyljäsit, ja unhotit Jumalan, joka sinun loi.’ž He uhrasivat perkeleille, eikä Jumalalle, jumalille, joita ei he tunteneet, vasta-uutisille, jotka ei ennen olleet, joita isänne ei peljänneet.’ž He yllyttivät hänen kiivauteen muukalaisten kautta, kauhistusten kautta vihoittivat he hänen.’ž Ja Israel lihoi, tuli vikuriksi, lihavaksi, paksuksi ja väkeväksi, ja hylkäsi Jumalan, joka hänen teki, ja katsoi autuutensa kallion ylön.’ž Voita lehmistä, ja rieskaa lampaista, ynnä karitsain lihavuuden kanssa, ja Basanin oinaat, ja lihavat kauriit, ja parhaan nisun, ja juotti hänen parhaalla viinamarjan verellä.’ž Hän vei hänen hamaan maan korkeuteen, ja ruokki hänen pellon hedelmällä, ja antoi hänen imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä,’ž Niin \Herra\ yksinänsä talutti häntä, ja ei ollut hänen kanssansa muuta Jumalaa.’ž Niinkuin kotka kehoittelee pesäänsä ja laukuilee poikainsa päällä, levittää siipensä, ottaa kunkin heistä ja kantaa siipeinsä päällä,’ž Hän löysi hänen erämaassa ja hirmuisessa suuressa itkukorvessa. Hän vei hänen ympäri, hän opetti hänen ymmärtämään ja varjeli häntä niinkuin silmäteräänsä,’ž Sillä \Herran\ osa on hänen oma kansansa, Jakob on hänen perimisensä nuora.’ž Kuin kaikkein korkein jakoi pakanat ja hajoitti ihmisten lapset, silloin hän laski kansain maan rajat, Israelin lasten luvun jälkeen.’ž Muista muinaisia aikoja, ymmärrä vuosikaudet suvusta sukuun; kysy isältäs, ja hän ilmoittaa sinulle, ja vanhimmiltas, niin he sinulle sanovat.’ž Niinköstä te \Herralle\ maksatte, hullu ja tyhmä kansa? Eikö hän ole sinun Isäs ja sinun Lunastajas, joka sinun luonut ja valmistanut on?’ž Onko hän hänen turmellut? Ei, vaan hänen lapsensa ovat heidän häpiäpilkkunsa; se on nurja ja sekaseurainen suku.’ž Hän on kallio, hänen työnsä ovat laittamattomat, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikiat; vakaa on Jumala, ilman kaikkea vääryyttä, hän on vanhurskas ja oikia.’ž Sillä minä ylistän \Herran\ nimeä: antakaat meidän Jumalallemme suuri kunnia.’ž Minun oppini tiukkukaan niinkuin sade, minun puheeni vuotakaan niinkuin kaste, niinkuin sade vihannon päälle ja niinkuin pisarat ruohon päälle.’ž Kuulkaat te taivaat, minä puhun, ja maa kuulkaan minun suuni sanoja.’ž Niin Moses puhui koko Israelin seurakunnan kuullen tämän veisun sanat hamaan loppuun asti.µLVALZšYµ  „ ' „ ń § ļ g Ńn8‰×”pŠ^:£bś“’ Tämä on Juudalle siunaus: ja hän sanoi: kuule \Herra\ Juudan ääntä, ja johdata häntä kan’ž Tämä on Juudalle siunaus: ja hän sanoi: kuule \Herra\ Juudan ääntä, ja johdata häntä kansansa tykö; ja hänen kätensä sotii puolestansa, sinä olet apu vastoin hänen vihollisiansa.’ž Ruben eläkään, ja älkään kuolko, ja hänen kansansa olkoon luettava.’ž Ja hän oli Kuningas oikeudessa; kansan päämiehet hän kokosi yhteen, ynnä Israelin sukukuntain kanssa.’ž Moses on meille käskenyt lain, Jakobin sukukunnalle perimisen.’ž Hän myös rakastaa kansoja; kaikki hänen pyhänsä ovat sinun kädessäs, ja he asettavat itsensä sinun jalkais juureen, ja ottavat opin sinun sanoistas.’ž Ja sanoi: \Herra\ on tullut Sinaista, ja noussut heille Seiristä, ja ilmestynyt Paranin vuorelta, ja on tullut kymmenentuhannen pyhän kanssa, ja tulinen laki hänen oikiassa kädessänsä heidän tykönsä.’ž Ja tämä on siunaus, jolla Moses Jumalan mies siunasi Israelin lapsia ennen kuolemaansa,’ž Sillä sinä näet maan kohdastansa; vaan ei sinun pidä siihen maahan tuleman, jonka minä Israelin lapsille annan.’ž Että te olette rikkoneet minua vastaan Israelin lasten seassa, riitaveden tykönä Kadeksessa Sinin korvessa: ettette minua pyhittäneet Israelin lasten seassa.’ž Sinun pitää kuoleman vuorella, johonkas menet, ja koottaman kansas tykö, niinkuin veljeskin Aaron kuoli Horin vuorella, ja koottiin kansan tykö,’ž Mene tälle Abarimin vuorelle, Nebon vuorelle, joka on Moabin maalla Jerihon kohdalla, ja katsele Kanaanin maata, jonka minä Israelin lapsille omaksi annan.’ž Ja \Herra\ puhui Mosekselle sinä päivänä, ja sanoi:’ž Sillä ei siinä ole teille yhtään turhaa sanaa, vaan se on teidän elämänne; ja ne sanat pitentävät teidän ikänne maan päällä, johon te menette Jordanin ylitse, omistamaan sitä.’ž Ja sanoi heille: pankaat sydämeenne kaikki ne sanat, jotka minä teille tänäpänä todistin, että te käskisitte teidän lapsianne, tekemään ja pitämään kaikki tämän lain sanat.’ž Ja Moses päätti kaikki nämät sanat koko Israelille,’ž Ja Moses tuli ja puhui kaikki nämät veisun sanat tämän kansan kuullen, hän ja Josua Nunin poika.’ž Riemuitkaat te kaikki, jotka olette hänen kansansa; sillä hän kostaa palveliainsa veren. Ja kostaa vihollisillensa, ja sovittaa maansa ja kansansa.’ž Minä juotan nuoleni verellä, ja miekkani pitää lihaa syömän tapettuiden verestä, ja vangittuiden ja vihollisten paljastetusta päästä.’ž Kuin minä hion miekkani niinkuin pitkäisen leimauksen, ja minun käteni rupee rangaistukseen, niin minä koston maksan minun vihollisilleni, ja niille palkitsen, jotka minua vihaavat.’ž Sillä minä nostan käteni taivaasen ja sanon: minä elän ijankaikkisesti.’ž Nähkäät nyt, että minä itse olen, ja ei ole jumalia minun kanssani. Minä kuoletan ja teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan, ja ei kenkään ole, joka minun käsistäni vapahtaa.’ž Joiden lihavimmat uhrit he söivät, ja joivat viinan heidän juomauhristansa, nouskaan ne ja auttakaan teitä ja varjelkaan teitä.’ž Ja pitää sanottaman: kussa heidän Jumalansa ovat? heidän kallionsa, johonka he uskalsivat?’ž Sillä \Herra\ tuomitsee kansansa, ja armahtaa palveliaansa; sillä hän näkee, että käsi on poissa, ja ei ole mitään tallella pidetty eikä jätetty.’ž Minun on kosto, minä kostan, heidän jalkansa pitää ajallansa kompastuman; sillä heidän kadotuksensa aika on läsnä, ja mikä heille tarjontelee, se rientää.’ž Eikö se liene kätketty minun tykönäni? ja sinetillä lukittu minun tavaroissani?’ž Heidän viinansa on lohikärmeen kiukkuvahto, ja kyykärmetten hirmullinen myrkky.’ž Sillä heidän viinapuunsa on Sodoman viinapuusta ja Gomorran pelloista, heidän viinamarjansa myrkylliset viinamarjat, heillä ovat karvahimmat marjat.’ž Sillä ei ole meidän kalliomme niinkuin heidän kallionsa, ja meidän vihollisemme ovat meidän tuomarimme.’ž Kuinka yksi ajais tuhatta takaa ja kaksi karkottaisi kymmenentuhatta heistä? Eikö sentähden, että heidän kallionsa on heidät myynyt? ja \Herra\ on heidät sulkenut?šLVALRµY “ ' Ō † é ų •  z–F„,ČMÅ2P­Lų2 Ja \Herra\ sanoi hänelle: tämä on se maa, jonka minä Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoin’ž Ja \Herra\ sanoi hänelle: tämä on se maa, jonka minä Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoin ja sanoin: minä annan sen sinun siemenelles; sinä näit sen nyt silmilläs, vaan et sinä sinne tule.’ž Ja etelämaan, ja aukian kedon Palmukaupungin Jerihon tykönä, hamaan Zoariin asti.’ž Ja koko Naphtalin ja Ephraimin ja Manassen maan, ja kaiken Juudan maan viimeiseen mereen asti,’ž Ja Moses meni Moabin kedoilta ja astui Nebon vuorelle, Pisgan kukkulalle, joka on Jerihon kohdalla; ja \Herra\ osoitti hänelle kaiken Gileadin maan Daniin asti,’ž Autuas olet sinä Israel: kuka on sinun kaltaises? O sinä kansa, joka \Herrassa\ autuaaksi tulet, joka sinun apus kilpi ja sinun kunnias miekka on. Vihollises valhettelevat sinulle, ja sinä astelet heidän kukkulainsa päällä.’ž Israel asuu levollisesti yksinänsä, ja Jakobin silmä katsoo sen maan päälle, jossa jyviä ja viinaa on, siihen myös taivaat kastetta vuodattavat.’ž Jumalan asuinsia on alusta, ijankaikkisten käsivartten alla. Ja hän ajaa ulos sinun vihollises sinun edestäs ja sanoo: ole hukutettu.’ž Ei yhtään ole niinkuin oikeuden Jumala, joka istuu taivaassa, hän olkoon sinun auttajas, ja hänen kunniansa on pilvissä.’ž Rauta ja vaski olkoon sinun kenkäs; ja niinkuin sinun ikäs, niin myös sinun väkevyytes lisääntyy.’ž Ja Asserille sanoi hän: Asser olkoon siunattu pojissa, hän olkoon veljillensä otollinen, ja kastakaan jalkansa öljyyn.’ž Ja Naphtalille sanoi hän: Naphtalilla on yltäkyllä, mitä hänen mielensä tekee, ja hän täytetään \Herran\ siunauksella, lännen ja etelän pitää hänen omistaman.’ž Ja Danille sanoi hän: Dan niinkuin jalopeuran penikka, joka karkaa Basanista.’ž Ja hän katsoi itsellensä ensimäisen osan maasta, että hän siinä lainopettajalta annetussa osassa olis surutoin; kuitenkin tuli hän kansan päämiesten kanssa, ja teki \Herran\ vanhurskautta, ja hänen oikiutensa Israelin kanssa.’ž Ja hän sanoi Gadille: siunattu olkoon se, joka levittää Gadin, hän asuu niinkuin hotka jalopeura, ja ryöstää sekä käsivarren että päänlaen.’ž Heidän pitää kutsuman kansaa vuorelle ja siellä vanhurskauden uhria uhraaman; sillä he imevät meren kyllyyden ja santaan kätketyt tavarat.’ž Ja hän sanoi Sebulonille: iloitse Sebulon uloskäymisessäs, mutta sinä Isaskar iloitse majoissas.’ž Ja hänen kauneutensa olkoon niinkuin esikoisen härjän, ja hänen sarvensa olkoon niinkuin yksisarvisen sarvet, joilla hän kansaa kuokkii yhteen, hamaan maailman ääriin asti; nämät ovat Ephraimin kymmenentuhatta, ja nämät Manassen tuhannet.’ž Ja ne kalliimmat maan hedelmät, ja mitä siinä on. Hänen suosionsa, joka asuu pensaassa, tulkoon Josephin päähän, ja Natsirin päälaelle veljeinsä keskellä.’ž Ja itäisten vuorten kukkuloilta, ja ijäisiltä kukkuloilta parhaat hedelmät,’ž Siinä olkoon ihanimmat hedelmät auringosta, ja ihanimmat kypsät hedelmät kuusta,’ž Ja hän sanoi Josephille: hänen maansa olkoon siunattu \Herralta\, parhaista taivaan hedelmistä, kasteesta, ja syvyydestä, joka makaa alla.’ž Ja BenJaminille sanoi hän: \Herran\ rakkaat pitää asuman turvallisesti hänen tykönänsä; hän suojelee heitä kaiken päivän, ja hän asuu heidän hartioidensa välillä.’ž Siunaa \Herra\ hänen voimansa ja anna hänen kättensä työ sinulle kelvata; riko heidän lanteensa, jotka karkaavat häntä vastaan ja häntä vihaavat, niin ettei he voisi ojentaa heitänsä.’ž He opettavat sinun oikeuksias Jakobille ja Israelille sinun lakis, he kantavat suitsutusta sinun nenäs eteen, ja kaikkinaiset uhrit uhraavat sinun alttarillas.’ž Joka sanoo isällensä ja äidillensä: en minä nähnyt heitä, ja ei tunne veljiänsä, eikä tiedä pojistansa; ne pitävät sinun sanas, ja kätkevät sinun liittos.’ž Ja hän sanoi Leville: sinun täydellisyytes ja sinun valkeutes olkoon sinun pyhän miehes tykönä, jota sinä kiusasit Massassa, ja saatit hänen riitelemään riitaveden tykönä.nLVALÆ!ŠB Ņ - ² - ‰ #  åYTZ³‚€'“­.¬ Mutta hän oli käskenyt heidän astua katon päälle ja oli peittä’ž Mutta hän oli käskenyt heidän astua katon päälle ja oli peittänyt heidät pellavain varsilla, jotka hän oli hajoittanut katolle.’ž Mutta se ilmoitettiin Jerihon kuninkaalle, sanoen: katso, tänä yönä tulivat tänne miehet Israelin lapsista, vakoomaan maata.’ž Teidän emäntänne, lapsenne, ja karjanne jättäkäät siihen maahan, minkä Moses teille antoi, tällä puolella Jordania. Vaan teidän pitää käymän veljeinne edellä varustettuina, kaikki ne jotka vahvat miehet ovat, ja auttaman heitä,’ž Muistakaat se sana, jonka Moses \Herran\ palvelia teille käski, sanoen: \Herra\ teidän Jumalanne saatti teidät lepoon ja antoi teille tämän maan.’ž Ja Josua puhui Rubenilaisille, Gadilaisille ja puolelle Manassen sukukunnalle, sanoen;’ž Käykäät leirin lävitse ja käskekäät kansaa, sanoen: valmistakaat teille evästä, sillä kolmannen päivän perästä pitää teidän käymän tämän Jordanin ylitse, että te joutuisitte maata omistamaan, jonka \Herra\ teidän Jumalanne teille antaa omistaaksenne sitä.’ž Silloin käski Josua kansan päämiehiä ja sanoi:’ž Enkö minä käskenyt sinun olla rohkian ja vahvistaa itses? Älä pelkää, älä myös hämmästy, sillä \Herra\ sinun Jumalas on sinun kanssas kaikissa sinun aivoituksissas.’ž Ei pidä tämän lakiraamatun tuleman sinun suustas pois, vaan ajattele sitä yötä ja päivää, ettäs kaikki sen jälkeen pitäisit ja tekisit, kuin siinä on kirjoitettu; sillä niin sinä menestyt kaikissa sinun teissäs ja kaikki työs toimellisesti päätät.’ž Ainoastaan ole rohkia ja vahvista sinuas juuri hyvin, ettäs pitäisit kaiken lain ja tekisit sen jälkeen, kuin Moses minun palveliani sinulle käski; älä siitä harhaile oikialle eikä vasemmalle puolelle, ettäs toimellisesti tekisit kaikissa missä sinä vaellat.’ž Ole rohkia ja vahvista sinuas, sillä sinun pitää tälle kansalle maan jakaman, josta minä vannoin heidän isillensä, sen heille antaakseni.’ž Ei kenkään voi sinua vastaan seisoa koko elinaikanas: niinkuin minä olin Moseksen kanssa, niin olen minä myös sinun kanssas; en minä hylkää sinua enkä luovu sinusta.’ž Korvesta ja tästä Libanonista suuren Phratin virtaan asti, koko Hetiläisten maan, niin isoon mereen länteen päin, pitää teidän maanne rajat oleman.’ž Kaiken sian minä annan teille, kussa teidän jalkanne käyvät, niinkuin minä Mosekselle sanonut olen.’ž Minun palveliani Moses on kuollut; niin nouse nyt ja matkusta tämän Jordanin ylitse, sinä ja kaikki tämä kansa, siihen maahan, kuin minä annan Israelin lapsille.’ž Ja tapahtui Moseksen \Herran\ palvelian kuoleman jälkeen, että \Herra\ puhui Josualle Nunin pojalle, Moseksen palvelialle, sanoen:’ž Ja kaikessa väkevässä kädessä, ja kaikissa suurissa peljättävissä töissä, jotka Moses teki koko Israelin silmäin edessä.’ž Kaikkinaisissa tunnustähdeissa ja ihmeissä, joita \Herra\ hänen lähetti tekemään Egyptin maalla Pharaolle ja kaikille hänen palvelioillensa, koko hänen maallensa,’ž Ja sitte ei yhtään prophetaa noussut Israelissa niinkuin Moses, jonka \Herra\ tunsi kasvoista niin kasvoihin,’ž Mutta Josua Nunin poika oli täytetty taidon hengellä, sillä Moses oli kätensä laskenut hänen päällensä; ja Israelin lapset olivat kuuliaiset hänelle ja tekivät niinkuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt.’ž Ja Israelin lapset itkivät Mosesta Moabin kedoilla kolmekymmentä päivää; ja itku- ja valituspäivät Moseksesta täytettiin.’ž Ja Moses oli sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen, kuin hän kuoli; ei hänen silmänsä olleet pimenneet, ja hänen elämänsä neste ei ollut lakastunut.’ž Ja hän hautasi hänen laaksoon, Moabin maalla, Peorin huoneen kohdalla. Ja ei ole yksikään saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti.’ž Ja Moses \Herran\ palvelia kuoli siellä Moabin maalla, \Herran\ sanan jälkeen.<LVALÄ6~ Ģ õ O Ē ! ‡ < }yĄ~ŗA{&St Mutta jos joku käy huonees ovesta ulos, hänen verensä olkoon oman päänsä päällä, ja me olemme viattomat; ja j’ž Mutta jos joku käy huonees ovesta ulos, hänen verensä olkoon oman päänsä päällä, ja me olemme viattomat; ja joka ikänä sinun kanssas huoneessa on, hänen verensä olkoon meidän päämme päällä, jos jonkun käsi häneen sattuu.’ž Katso, kuin maahan sisälle tulemme, niin sinun pitää ripustaman tämän punaisen köyden akkunaan, josta meidät laskit alas, ja sinun pitää kokooman tykös huoneesees isäs ja äitis ja veljes ja koko isäs huoneen.’ž Ja miehet sanoivat hänelle: vapaat me olemme tästä valastas, jolla meitä vannotit.’ž Ja hän sanoi heille: menkäät vuorelle, ettei ne teitä kohtaisi, jotka ajavat teitä takaa, ja olkaat siellä lymyssä kolme päivää, niinkauvan että takaa-ajajat palajavat, ja menkäät sitte tietänne.’ž Ja hän laski heidät köydellä akkunasta alas; sillä hänen huoneensa oli kaupungin muurissa, ja hän asui juuri muurissa.’ž Ja miehet sanoivat hänelle: meidän sielumme kuolkaan teidän edestänne, jolles vaan petä tätä meidän asiaamme, jollemme tee armoa ja totuutta sinua kohtaan, kuin \Herra\ tämän maan meille antaa.’ž Että te jätätte elämään minun isäni, ja äitini, ja veljeni, ja sisareni, ja kaikki jotka heidän omansa ovat ja vapahdatte meidän sielumme kuolemasta.’ž Niin vannokaat nyt minulle \Herran\ kautta, sillä minä tein armon teidän kohtaanne, että te myös teette armon minun isäni huoneelle ja annatte minulle totuuden merkin,’ž Kuin me sen kuulimme, niin meidän sydämemme raukesi, ja ei ole yhdelläkään rohkeutta teidän edessänne; sillä \Herra\ teidän Jumalanne on Jumala ylhäällä taivaissa ja alhaalla maassa.’ž Sillä me olemme kuulleet, kuinka \Herra\ kuivasi Punaisen meren vedet teidän edestänne lähteissänne Egyptistä, ja mitä te olette tehneet niille kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat tuolla puolella Jordania, Sihonille ja Ogille, jotka te tapoitte.’ž Ja sanoi miehille: minä tiedän, että \Herra\ antaa teille tämän maan; sillä teidän pelkonne on langennut meidän päällemme, ja koko maan asuvaiset ovat hämmästyneet teidän kasvoinne edessä.’ž Mutta ennen kuin miehet panivat levätä, meni hän katolle heidän tykönsä,’ž Ja miehet ajoivat heitä takaa, Jordanin tietä hamaan luotuspaikkaan; ja portti pantiin kiinni, sitte kohta kuin he läksivät, jotka heitä ajoivat takaa.’ž Ja kuin portti pimeässä pantiin kiinni, niin ne miehet läksivät ulos; enkä minä tiedä, kuhunka he menivät. Ajakaat nopiasti heitä takaa, niin heidät saatte kiinni.’ž Mutta vaimo otti molemmat miehet ja kätki heidät, ja sanoi näin: miehet tulivat minun tyköni, vaan en minä tietänyt, kusta he olivat.’ž Niin lähetti Jerihon kuningas Rahabin tykö, sanoen: tuo ne miehet ulos, jotka sinun tykös, sinun huoneesees tulivat, sillä he ovat tulleet vakoomaan kaikkea maata.’ž Ja Josua Nunin poika lähetti salaisesti kaksi vakoojaa Sittimistä, sanoen: menkäät ja katselkaat maata ja Jerihoa. Niin he läksivät matkaan ja tulivat porton huoneeseen, jonka nimi oli Rahab, ja lepäsivät siellä.’ž Jokainen, joka asettaa itsensä sinun suutas vastaan ja ei ole kuuliainen sinun sanoilles kaikissa mitä käsket, hänen pitää kuoleman; ainoastansa ole rohkia ja vahvista sinuas.’ž Niinkuin me olemme olleet Mosekselle kaikissa kuuliaiset, niin olemme sinullekin kuuliaiset; ainoastaan olkoon \Herra\ sinun Jumalas sinun kanssas, niinkuin hän oli Moseksen kanssa.’ž Ja he vastasivat Josualle ja sanoivat: kaikki mitä meille käskenyt olet, sen me teemme, ja kuhunkas ikänä lähetät meidät, sinne me menemme.’ž Siihenasti että \Herra\ teidän veljillenne antaa levon, niinkuin teillekin, että hekin omistaisivat sen maan, jonka \Herra\ teidän Jumalanne heille antaa; sitte pitää teidän palajaman omalle maallenne ja omistaman sen, minkä Moses \Herran\ palvelia teille antoi, tällä puolella Jordania auringon nousemiseen päin.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ż”Ą@$ ü”‰@ $ ū”Ń@ $ ś”z@ $ ł” @ $ ų” Š@ $ ÷” ¢@$ ö” D@$ õ” «@$ ō”c@$ ó”ß@$ ņ”­@$ ń”Ė@$ š”c@$ ļ”ķ@$ ī”“@# ķ”Ņ@# ģ”N@# ė”@# ź”Ō@# 锜@# č”@# ē”Ę@ # ę”ˆ@ # å”ä@ # ä”u@ # ć”£@ # ā”ā@# į”ƒ@# ą”Ž@# ß”w@# Ž” @# Ż” K@# Ü” z@# Ū” ×@# Ś” ™@# Ł”ß@" Ų”@" ×””@" Ö”ē@" Õ”­@" Ō”o@" Ó”z@" Ņ”|@" Ń”‚@ " Š”æ@ " Ļ” ū@ " Ī” ±@ " Ķ” z@ " Ģ” ¤@" Ė” @" Ź”h@" É”ˆ@" Č”o@" Ē”°@" Ę”Ē@" Å”`@" Ä”v@" Ć”Z@! Ā”†@! Į”ö@! Ą”R@! æ”|@! ¾”a@! ½”‰@! ¼”×@! »”@@ ! ŗ”K@ ! ¹”%@ ! ø”˜@ ! ·” ^@ ! ¶” Š@! µ” _@! “” š@! ³” °@! ²”@! ±”Ņ@! °”|@  Æ”³@! ®”ƒ@! ­”ó@! ¬”]@  «”O@  Ŗ”É@  ©”!@  Ø””@  §”i@  ¦” ū@  „” p@  ¤” S@  £” Ū@  ¢” `@  ””€@   ”Į@  Ÿ”ˆ@  ž”s@  ”ļ@  œ”±@  ›”L@  š”±@  ™”‰@  ˜”¾@  —”ø@  –”ƒ@  •”p@  ””ß@ “”Ó@ ’”U@ ‘”Ę@ ”y@ ”Ä@ Ž” ˜@ ” Ŗ@  Œ” ¹@  ‹” @  Š” æ@  ‰”K@  ˆ”š@ ‡”‚@ †”¦@ …”ˆ@ „”¦@ ƒ”@ ąLVAL U—  ]  ` q ž v µ5Õś§7<Ó2Hłœ  Että ne olisivat merkiksi teidän seassanne, kuin teidän lap’ž Että ne olisivat merkiksi teidän seassanne, kuin teidän lapsenne tästedes kysyvät ja sanovat: mihinkä nämät kivet teille?’ž Ottakaat teillenne kansasta kaksitoistakymmentä miestä, jokaisesta sukukunnasta yksi mies,’ž Ja kun kaikki kansa oli tullut Jordanin yli, puhui \Herra\ Josualle, sanoen:’ž Ja papit, jotka kantoivat \Herran\ liitonarkkia, seisoivat kuivan päällä, asetetut Jordanin keskellä ja koko Israel kävi kuivan päällä sen lävitse, siihenasti että kaikki kansa tuli Jordanin ylitse.’ž Niin seisoi se vesi, joka ylimmäiseltä puolelta juoksee, koottuna yhdessä läjässä, sangen kaukana Adamin kaupungin puolessa, joka on Zartanin tykönä; mutta se vesi, joka juoksi alas korven mereen, nimittäin Suolaiseen mereen, väheni ja juoksi pois; niin meni kansa yli Jerihon kohdalla.’ž Ja kuin arkin kantajat tulivat Jordaniin, ja pappein, arkin kantajain jalat kastuivat veden syrjään, (ja Jordan oli täynnä partaaseen saakka kaiken elonajan).’ž Ja koska kansa läksi majoistansa menemään Jordanin yli, ja papit kantoivat liitonarkkia kansan edellä,’ž Ja pitää tapahtuman, että kuin papit, jotka kantavat \Herran\, kaiken maailman hallitsian arkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, niin se vesi, joka Jordanissa ylimmäiseltä puolelta juoksee, eroittaa itsensä, niin että se seisoo yhdessä läjässä.’ž Niin ottakaat nyt teille kaksitoistakymmentä miestä Israelin sukukunnista, jokaisesta sukukunnasta yksi mies.’ž Katso, kaiken maailman hallitsian liitonarkki menee Jordanissa teidän edellänne.’ž Ja Josua sanoi: siitä tietäkäät elävän Jumalan olevan teidän seassanne, ja että hän kaiketi ajaa pois teidän edestänne Kanaanilaiset, Hetiläiset, Heviläiset, Pheresiläiset, Gergesiläiset, Amorilaiset ja Jebusilaiset:’ž Ja Josua sanoi Israelin lapsille: astukaat tänne ja kuulkaat \Herran\ teidän Jumalanne sanaa.’ž Ja käske pappeja, jotka kantavat liitonarkkia, ja sano: kuin te tulette Jordanin vetten ääreen, niin seisahtukaat Jordanissa.’ž Ja \Herra\ sanoi Josualle: tänäpänä rupeen minä tekemään sinun suureksi koko Israelin edessä, että he tietäisivät, että niinkuin minä olin Moseksen kanssa, niin minä olen myös sinun kanssas.’ž Ja Josua puhui papeille, sanoen: ottakaat liitonarkki ja menkäät kansan edellä; niin he ottivat liitonarkin ja menivät kansan edellä.’ž Ja Josua sanoi kansalle: pyhittäkäät teitänne, sillä huomenna tekee \Herra\ ihmeellisen työn teidän keskellänne.’ž Kuitenkin niin että teidän välillänne ja hänen on liki kahdentuhannen kyynärän pituus siaa; eikä teidän pidä tuleman häntä juuri lähes, että te tietäisitte tien, jota teidän pitää matkustaman; sillä ette ennen ole sitä tietä vaeltaneet:’ž Ja käskivät kansalle, sanoen: kuin te näette \Herran\ teidän Jumalanne liitonarkin, ja papit Leviläiset kantavat sitä, niin matkustakaat te myös siastanne ja seuratkaat sitä,’ž Ja tapahtui kolmen päivän perästä, että päämiehet menivät leirin lävitse,’ž Ja Josua nousi aamulla varhain, ja he matkustivat Sittimistä ja tulivat Jordaniin asti, hän ja kaikki Israelin lapset ja he olivat siinä yötä ennenkuin he matkustivat ylitse.’ž Ja he sanoivat Josualle: \Herra\ on antanut meidän käsiimme koko maan, sillä kaikki maan asuvaiset ovat hämmästyneet meidän edessämme.’ž Niin ne molemmat miehet palasivat, sittekuin he olivat astuneet vuorelta alas, menivät ylitse, ja tulivat Josuan Nunin pojan tykö ja juttelivat hänelle kaikki, mitä heille tapahtunut oli.’ž Ja he menivät pois, ja tulivat vuorelle ja olivat siellä kolme päivää, niinkauvan että ne palasivat, jotka heitä ajoivat takaa, jotka etsivät heitä kaikilla teillä, ja ei löytäneet.’ž Hän vastasi: olkoon niinkuin te sanotte; ja päästi heidät menemään, ja he menivät pois; ja hän ripusti punaisen köyden akkunaan.’ž Vaan jos sinä petät tämän meidän asiamme, niin me olemme vapaat sinun valastas, jolla meitä vannottanut olet.0LVAL Š×  ž N ^ ’ u  ZĻųo’@JÄj Kuin kaikki Amorilaisten kuninkaat, jotka toisella puolella Jordania länteen päin asuivat, ja kaikki Kanaanealaisten kuninkaat meren tykönä kuulivat, että \Herra\ kuivasi’ž Kuin kaikki Amorilaisten kuninkaat, jotka toisella puolella Jordania länteen päin asuivat, ja kaikki Kanaanealaisten kuninkaat meren tykönä kuulivat, että \Herra\ kuivasi Jordanin vedet Israelin lasten eteen, niinkauvan kuin he kävivät sen ylitse, niin heidän sydämensä raukesi ja ei ollut heissä enään yhtään miehuutta Israelin lasten edessä.’ž Että kaikki kansat maan päällä tuntisivat \Herran\ käden, kuinka väkevä se on, että te pelkäisitte aina \Herraa\ teidän Jumalaanne.’ž Kuin \Herra\ teidän Jumalanne kuivasi Jordanin vedet teidän edestänne, niinkauvan kuin te kävitte sen ylitse, niinkuin \Herra\ teidän Jumalanne teki Punaisessa meressä, jonka hän kuivasi meidän edestämme, siihenasti että me kävimme sen ylitse;’ž Niin antakaat lastenne tietää, sanoen: Israel kävi kuivalla tämän Jordanin yli.’ž Ja hän puhui Israelin lapsille, sanoen: kuin teidän lapsenne tästedes kysyvät isiltänsä, ja sanovat: mihinkä nämät kivet?’ž Ja ne kaksitoistakymmentä kiveä, jotka he ottivat Jordanista, pani Josua Gilgalissa pystyälle.’ž Ja se oli kymmenes päivä ensimäisessä kuussa, kuin kansa astui Jordanista ylös, ja siottivat itsensä Gilgalissa idän puolella Jerihoa.’ž Ja kuin papit, jotka \Herran\ liitonarkkia kantoivat, astuivat Jordanista ylös, ja pappein jalat kävivät ylös kuivalle maalle, niin tulivat Jordanin vedet siallensa ja juoksivat niinkuin ennenkin parrastensa yli.’ž Niin käski Josua pappeja, ja sanoi: astukaat ylös Jordanista.’ž Käske pappein, jotka kantavat todistuksen arkkia, astua Jordanista ylös.’ž Ja \Herra\ puhui Josualle, sanoen:’ž Sinä päivänä teki \Herra\ Josuan suureksi koko Israelin edessä; ja he pelkäsivät häntä, niinkuin he pelkäsivät Mosesta, kaikkena hänen elinaikanansa.’ž Liki neljäkymmentä tuhatta sotaan hankittua kävivät \Herran\ edellä sotaan Jerihon kedolle.’ž Ja Rubenilaiset ja Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa kävivät aseinensa Israelin lasten edellä, niinkuin Moses heille sanonut oli.’ž Kuin kaikki kansa oli käynyt ylitse, meni myös \Herran\ arkki ylitse, ja papit kansan eteen.’ž Ja papit, jotka arkkia kantoivat, seisoivat keskellä Jordania, siihenasti kuin kaikki toimitettiin, mitä \Herra\ käski Josuan kansalle sanoa, kaiken sen jälkeen minkä Moses Josualle käskenyt oli; ja kansa kiiruhti itsensä ja kävi ylitse.’ž Ja Josua pystytti myös kaksitoistakymmentä kiveä keskellä Jordania, kussa pappein jalat seisoneet olivat, jotka liitonarkkia kantoivat; ja ne ovat siellä tähän päivään asti.’ž Niin Israelin lapset tekivät niinkuin Josua heitä käski, ja kantoivat kaksitoistakymmentä kiveä keskeltä Jordania, niinkuin \Herra\ oli Josualle sanonut, Israelin lasten sukukuntain luvun jälkeen, ja he veivät ne yli myötänsä yösiaan asti ja panivat ne siihen.’ž Että silloin sanoisitte heille: Jordanin vesi jakausi \Herran\ liitonarkin edestä; sen mennessä Jordanin ylitse jakausi Jordanin vesi; ja nämät kivet pitää oleman Israelin lapsille ijankaikkiseksi muistoksi.’ž Ja Josua sanoi heille: menkäät \Herran\ teidän Jumalanne arkin edellä keskelle Jordania, ja jokainen nostakaan yhden kiven olallensa, Israelin lasten sukukuntain luvun jälkeen,’ž Niin kutsui Josua kaksitoistakymmentä miestä, jotka hän oli valmistanut Israelin lapsista, jokaisesta sukukunnasta yhden miehen.’ž Ja käskekäät heitä, sanoen: ottakaat teille keskeltä tätä Jordania, siitä paikasta, jossa pappein jalat seisovat alallansa, kaksitoistakymmentä kiveä, ja viekäät ne kanssanne ylitse ja jättäkäät ne siihen majaan, jossa te tätä yötä pidätte.wLVALŠ*c³ D ¼ T Å ! § öū<ŗ>ÄUØĮ ± Ja kuin Josua nämät kansalle sanonut oli, niin ottivat ne seitsemän pappia seitsemän riemuvuoden basunaa, ja ’ž Ja kuin Josua nämät kansalle sanonut oli, niin ottivat ne seitsemän pappia seitsemän riemuvuoden basunaa, ja kävivät \Herran\ arkin edellä, ja soittivat basunilla, ja \Herran\ liitonarkki seurasi heitä heidän jälissänsä.’ž Mutta kansalle sanoi hän: menkäät matkaan ja käykäät kaupungin ympäri, ja se, joka sota-aseilla varustettu on, käykään \Herran\ arkin edellä.’ž Niin kutsui Josua Nunin poika papit ja sanoi heille: kantakaat liitonarkki, ja seitsemän pappia kantakaan seitsemän riemuvuoden basunaa \Herran\ arkin edellä.’ž Ja kuin he soittavat riemuvuoden basunaa pitkään, ja te kuulette basunan äänen, niin nostakaan kaikki kansa suuren äänen ja huutakaan; ja niin kaupungin muuri hajoo itsestänsä, ja kansa astuu sinne sisälle itsekukin kohdastansa.’ž Ja seitsemän pappia ottakaan seitsemän riemuvuoden basunaa arkin eteen, ja seitsemäntenä päivänä käykäät seitsemän kertaa kaupungin ympäri, ja papit soittakaan basunilla.’ž Käykäät ympäri kaupunkia kaikki sotamiehet, ja piirittäkäät kaupunki kerta ympäri; ja tee niin kuusi päivää.’ž Mutta \Herra\ sanoi Josualle: katso, minä olen antanut Jerihon, ja hänen kuninkaansa, väkevät sotajoukot, sinun kätees.’ž Ja Jeriho oli suljettu ja visusti varustettu Israelin lasten edestä, niin ettei yksikään taitanut tulla ulos eli sisälle.’ž Ja \Herran\ sotajoukon päämies sanoi Josualle: riisu kengät jaloistas, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä; ja Josua teki niin.’ž Hän sanoi: en, vaan minä olen \Herran\ sotajoukon päämies, ja olen nyt tullut; niin Josua lankesi maahan kasvoillensa ja kumarsi häntä, ja sanoi hänelle: mitä Herrani sanoo palveliallensa?’ž Ja tapahtui kuin Josua oli lähellä Jerihoa, nosti hän silmänsä ja näki: ja katso, mies seisoi siellä hänen edessänsä, ja oli avoin miekka hänen kädessänsä; ja Josua meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: oletko sinä meidän vai vihamiestemme puolella?’ž Ja manna lakkasi toisena päivänä, sittekuin he syöneet olivat maan jyvistä, niin ettei Israelin lapsilla enää ollut mannaa, vaan he söivät Kanaanin maan hedelmää sinä vuonna.’ž Ja söivät sen maan jyvistä toisena pääsiäispäivänä, happamattomia leipiä ja paistetuita tähkäpäitä, juuri sinä päivänä.’ž Ja kuin Israelin lapset niin sioittivat itsensä Gilgalissa, pitivät he pääsiäistä neljäntenätoistakymmenentenä päivänä sinä kuukautena, ehtoona, Jerihon kedolla,’ž Ja \Herra\ sanoi Josualle: tänäpänä olen minä teiltä kääntänyt pois Egyptin häväistyksen; ja se paikka kutsutaan Gilgal, tähän päivään asti.’ž Ja kuin kaikki kansa ympärileikattu oli, pysyivät he siallansa leirissä siihenasti että he paranivat.’ž Heidän lapsensa, jotka heidän siaansa tulivat, ympärileikkasi Josua; sillä heillä oli esinahka, ja ei olleet ympärileikatut matkalla.’ž Sillä Israelin lapset vaelsivat neljäkymmentä ajastaikaa korvessa, siihenasti että kaikki kansa sotamiehiä, jotka Egyptistä lähteneet olivat, loppuivat, jotka ei kuulleet \Herran\ ääntä; niinkuin \Herra\ heille vannonut oli, ettei heidän pitänyt näkemän sitä maata, jonka \Herra\ heidän isillensä vannonut oli, antaaksensa meille maan, rieskaa ja hunajaa vuotavan.’ž Sillä kaikki kansa, joka läksi ulos, oli ympärileikattu: mutta kaikki se kansa, joka korvessa syntyi matkalla, sittekuin he läksivät ulos Egyptistä, ei ollut ympärileikattu.’ž Ja tämä on syy, jonkatähden Josua heidät siinä ympärileikkasi: kaikki se kansa joka läksi ulos Egyptistä, miehenpuoli, kaikki sotamiehet kuolivat tiellä korvessa, sitte kuin he läksivät Egyptistä.’ž Niin teki Josua itsellensä kiviveitset ja ympärileikkasi Israelin lapset Aralotin kukkulalla.’ž Siihen aikaan sanoi \Herra\ Josualle: tee sinulles kiviveitset ja ympärileikkaa taas Israelin lapset toisen kerran.:LVALgĖ Å N p ķ h ó‡ĮŗJFų&r Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Beteli’ž Ja Josua lähetti miehiä Jerihosta Aihin päin, joka on BetAvenin tykönä itäänpäin Betelistä, ja puhui heille, sanoen: menkäät ja vaotkaat maata; niin he menivät ja vakosivat Ain.’ž Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillä Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui \Herran\ viha Israelin lasten päälle.’ž Ja \Herra\ oli Josuan kanssa, ja hän tuli kuuluisaksi kaikissa maakunnissa.’ž Silloin vannoi Josua ja sanoi: kirottu olkoon se mies \Herran\ edessä, joka nousee ja rakentaa tämän Jerihon kaupungin; koska hän laskee siihen perustuksen, niin kadottakoon esikoisensa, ja koska hän rakentaa sen portit, niin kadottakoon nuorimman poikansa.’ž Mutta porton Rahabin, ja hänen isänsä huoneen ja kaikki mitä hänellä oli, antoi Josua elää; ja hän asui Israelin seassa tähän päivään asti, että hän kätki sanansaattajat, jotka Josua Jerihoa vakoomaan lähetti.’ž Mutta kaupungin he polttivat tulella ja kaikki mitä siellä oli; ainoastaan hopian, kullan, vasken ja rautakalun panivat he tavaraksi \Herran\ huoneeseen.’ž Niin nuoret miehet, jotka maata vaonneet olivat, menivät sinne ja toivat Rahabin ulos, ja hänen isänsä, ja äitinsä, ja veljensä, ja kaikki mitä hänellä oli; niin myös kaiken hänen sukunsa toivat he ulos ja sioittivat heidät ulkoiselle puolelle Israelin leiriä.’ž Ja Josua sanoi niille kahdelle miehelle, jotka maata vaonneet olivat: menkäät porton huoneeseen ja johdattakaat vaimo sieltä ulos, ja kaikki mitä hänellä on, niinkuin te olette hänelle vannoneet.’ž Ja hukuttivat kaikki jotka kaupungissa olivat miekan terällä, sekä miehet että vaimot, nuoret ja vanhat, karjan, ja lampaat ja aasit.’ž Ja kansa huusi ja soitettiin basunaa; sillä kaikki kansa, jotka kuulivat basunan äänen, huusivat suurella äänellä, ja muuri hajosi itsestänsä; ja kaikki kansa itsekukin kohdastansa astui kaupunkiin, ja he voittivat kaupungin.’ž Mutta kaikki hopia ja kulta, vaski- ja rautakalu olkaan \Herralle\ pyhitetyt ja tulkaan \Herran\ tavarahuoneeseen.’ž Ainostaan karttakaat kirottua, ettette itsiänne saattaisi kiroukseen, jos jotakin kirotusta otatte, te saatatte Israelin leirin kirouksen ja onnettomuuden alle.’ž Mutta kaupunki ja kaikki mitä siinä on, pitää oleman kirottu \Herralle\; ainoastaan portto Rahab pitää elämään jäämän, hän ja kaikki, jotka hänen kanssansa huoneessa ovat; sillä hän kätki sanansaattajat, jotka me lähetimme.’ž Ja seitsemännellä kerralla, kuin papit soittivat basunaa, sanoi Josua kansalle: huutakaat, sillä \Herra\ antoi teille kaupungin.’ž Ja tapahtui seitsemäntenä päivänä, kuin huomenrusko kävi ylös, nousivat he varhain ja kävivät entisellä tavalla seitsemän kertaa kaupungin ympäri; ja sinä päivänä ainoastaan kävivät he seitsemän kertaa kaupungin ympäri.’ž Kävivät he myös toisena päivänä kerran kaupungin ympäri ja tulivat leiriin jälleen; ja sitä he tekivät kuusi päivää.’ž Ja ne seitsemän pappia kantoivat ne seitsemän riemuvuoden basunaa \Herran\ arkin edellä, ja käyden alati soittivat basunaa; ja jokainen, joka sota-aseilla hankittu oli, kävi heidän edellänsä, vaan yhteinen kansa kävi \Herran\ arkin jälissä, basunain soidessa.’ž Ja Josua nousi huomeneltain varhain, ja papit kantoivat \Herran\ arkkia,’ž Niin kävi \Herran\ arkki kaupungin ympäri, piirittäen sen yhden kerran; ja he tulivat leiriin ja pitivät yötä leirissä,’ž Mutta Josua käski kansaa ja sanoi: ei teidän pidä huutaman eikä antaman teidän ääntänne kuulla eli sanaa lausuman suustanne, siihen päivään asti kuin minä sanon teille: huutakaat, niin antakaat kuulla sodan ääni.’ž Ja ne, jotka sota-aseilla hankitut olivat, kävivät pappein edellä ja soittivat basunilla; vaan yhteinen kansa seurasi arkkia, ja soitettiin basunilla.LVAL°å 8 Y ö K  e • ŒAøųb»47øH Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaik’ž Ja he ottivat ne majasta, ja veivät ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne \Herran\ eteen.’ž Niin Josua lähetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hänen majaansa ja hopia sen alla.’ž Minä näin saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliä hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentä sikliä, joita minun mieleni teki, ja minä otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellä minun majaani ja hopia sen alla.’ž Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minä syntiä tehnyt \Herraa\ Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minä tein.’ž Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna \Herralle\ Israelin Jumalalle kunnia ja anna hänelle ylistys, ja ilmoita minulle mitäs teit, ja älä salaa sitä minulta.’ž Ja kuin hän toi edes hänen huoneensa miesluvun jälkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.’ž Ja kuin hän Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hän toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisännän toisen jälkeen, lankesi arpa Saddille.’ž Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jälkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan päälle.’ž Ja pitää tapahtuman, että joka löydetään ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitää tulella poltettaman ja kaikki mitä hänellä on, että hän \Herran\ liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa.’ž Ja teidän pitää varhain huomeneltain käymän edes teidän sukukuntainne jälkeen: ja jonka sukukunnan päälle \Herran\ arpa lankee, sen pitää käymän edes perhekuntainsa jälkeen: ja jonka perhekunnan päälle \Herran\ arpa lankee, sen pitää käymän edes huonettensa jälkeen: ja jonka huoneen päälle \Herran\ arpa lankee, pitää käymän edes kukin perheenisäntä toinen toisensa jälkeen.’ž Nouse, ja pyhitä kansa ja sano: pyhittäkäät teitänne huomeneen saakka; sillä näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: kirous on sinun keskelläs Israel, sentähden et sinä ole seisovainen vihamiestes edessä, siihenasti kuin te kirouksen siirrätte pois teidän seastanne.’ž Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensä edessä, vaan kääntävät selkänsä vihollistensa puoleen; sillä he ovat kirouksessa. En minä enää ole teidän kanssanne, jollette hukuta kirottua teidän keskeltänne.’ž Israel on syntiä tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minä käskin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.’ž Niin sanoi \Herra\ Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?’ž Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittävät meidät ja hävittävät meidän nimemme maan päältä; mitäs siis teet sinun suurella nimelläs?’ž Voi minun Herrani, mitä minun pitää sanoman, että Israel selkänsä kääntää vihollistensa puoleen?’ž Ja Josua sanoi: Ah Herra, \Herra\, miksis tämän kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitä Amorilaisten käsiin, hukuttaakses meitä? jospa me olisimme tyytyneet ja pysähtyneet sille puolelle Jordania!’ž Ja Josua repäisi vaatteensa ja hän lankesi maahan kasvoillensa \Herran\ arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hän ja Israelin vanhimmat; ja he heittivät tomua päänsä päälle.’ž Ja ne miehet Aista löivät heistä liki kuusineljättäkymmentä miestä, ja ajoivat heitä portista takaa Sabarimiin asti, ja löivät heitä tiellä paetessa; niin kansan sydän hämmästyi ja tuli niinkuin vesi.’ž Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestä, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestä.’ž Sitte palasivat he jälleen Josuan tykö ja sanoivat hänelle: älä anna kaikkea kansaa sinne mennä, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestä menkään ja lyökään Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillä he ovat harvat.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:x¢ Ž@+ w¢ ć@+ v¢ …@+ u¢ ä@+ t¢ „@+ s¢ Ŗ@+ r¢ Å@* q¢ ¤@* p¢ œ@* o¢ +D@* n¢ *ƒ@* m¢ )h@* l¢ (ė@* k¢ '3@* j¢ &U@ * i¢ %’@ * h¢ $h@ * g¢ #„@ * f¢ "p@ * e¢ !@* d¢ Å@* c¢ p@* b¢ ņ@* a¢ ^@* `¢ ź@* _¢ Ė@* ^¢ z@* ]¢ “@* \¢ @) [¢ ³@) Z¢ _@) Y¢ …@) X¢ ¦@) W¢ Ś@) V¢ e@) U¢ e@) T¢ F@) S¢ I@ ) R¢ Š@ ) Q¢ »@ ) P¢ æ@ ) O¢ ō@ ) N¢ Ą@) M¢ V@) L¢ Ž@) K¢ b@) J¢  @) I¢ õ@) H¢ ~@) G¢ Å@) F¢ ³@) E¢ @( D¢ Ŗ@( C¢ g@( B¢ o@( A¢ &@( @¢ œ@( ?¢ ¬@( >¢ ©@( =¢ ‰@ ( <¢ Ÿ@ ( ;¢ ¢@ ( :¢ ’@ ( 9¢ •@ ( 8¢ †@( 7¢ J@( 6¢ š@( 5¢ ¤@( 4¢ Ķ@( 3¢ ½@( 2¢ ¾@( 1¢ o@( 0¢ s@( /¢ ¢@' .¢ @' -¢ Ø@' ,¢ H@' +¢ N@' *¢ ų@' )¢#ŗ@' (¢"v@' '¢!t@ ' &¢ b@ ' %¢ó@ ' $¢P@ ' #¢ @ ' "¢k@' !¢y@'  ¢‚@' ¢…@' ¢ō@' ¢J@' ¢Ģ@' ¢Š@' ¢š@' ¢¾@& ¢¹@& ¢—@& ¢Ž@& ¢€@& ¢@& ¢ ¹@& ¢ r@& ¢ ŗ@ & ¢ g@ & ¢ ›@ & ¢Œ@ &  ¢q@ &  ¢Ē@&  ¢¦@&  ¢’@&  ¢—@& ¢½@& ¢É@& ¢Ā@& ¢Ł@& ¢@& ¢p@$ ¢@$ ¢ż@$ ¢‡@$ ’”§@$ ž”–@$ ųLVAL’&d › Ž G µ  H ×K°IdNĪ@©š2 Silloin väijyjät kiiruusti nousivat siastansa ja juoksivat, sittekuin hän ojensi kätensä, ja’ž Silloin väijyjät kiiruusti nousivat siastansa ja juoksivat, sittekuin hän ojensi kätensä, ja tulivat kaupunkiin ja voittivat sen; ja kiiruhtivat heitänsä ja sytyttivät kaupungin palamaan.’ž Niin sanoi \Herra\ Josualle: ojenna keihääs, joka on kädessäs Ain puoleen, sillä minä annan sen sinun kätees. Ja Josua ojensi keihäänsä, joka oli hänen kädessänsä, kaupungin puoleen.’ž Niin ettei yhtäkään miestä jäänyt Aihin ja BetEliin, joka ei mennyt ulos Israelin perässä: ja he jättivät kaupungin avoin ja ajoivat Israelia takaa.’ž Niin kaikki kansa, joka kaupungissa oli, huusi että heitä piti ajettaman takaa, ja he myös ajoivat Josuaa takaa ja eroitettiin kaupungista.’ž Mutta Josua ja kaikki Israel teeskelivät heidän edessänsä niinkuin he olisivat lyödyt ja pakenivat tietä myöten korpeen päin.’ž Kuin Ain kuningas sen näki, kiiruhti hän, ja varhain huomeneltain valmisti itsensä ja kaupungin miehet menivät ulos Israelia vastaan sotaan, kuningas itse kaiken väkensä kanssa, määrätyllä ajalla, lakialle kedolle; mutta ei hän tietänyt itsiänsä väijyttävän kaupungin takana.’ž Ja he asettivat koko leirin kansan, joka pohjan puolella kaupunkia oli, niin että ne viimeiset ulottuivat lännen puolelta kaupunkiin; niin Josua meni sinä yönä keskelle sitä laaksoa.’ž Mutta hän otti liki viisituhatta miestä ja pani ne väijymään BetElin ja Ain välillä, lännen puolella kaupunkia.’ž Ja kaikki sotaväki, jotka hänen tykönänsä olivat, menivät, kävivät edes ja tulivat kaupungin kohdalle ja sioittivat itsensä pohjan puolelle Aista; ja laakso oli heidän ja Ain välillä.’ž Ja Josua nousi varhain ja asetti kansan, ja hän meni ylös ja Israelin vanhimmat Aihin kansan edellä.’ž Niin Josua lähetti heidät, ja he menivät sinne väijymään ja pidättivät BetElin ja Ain välillä, lännen puolella Aista; mutta Josua yötyi kansan keskellä.’ž Ja kuin te olette saaneet kaupungin, sytyttäkäät siihen tuli ja tehkäät \Herran\ sanan jälkeen; katsokaat, minä olen sen käskenyt teille.’ž Silloin te nouskaat väijymästä ja ottakaat kaupunki; sillä \Herra\ teidän Jumalanne antaa sen teidän käteenne.’ž Että he tulisivat meidän jälkeemme niinkauvan, että me saisimme heidät eroitetuksi kaupungista; sillä he sanovat: he pakenevat meidän edellämme niinkuin ennenkin; ja me pakenemme heidän edellänsä.’ž Ja minä ja kaikki kansa, joka minun kanssani on, lähestymme kaupunkia. Ja kuin he tulevat ulos meitä vastaan niinkuin ennenkin, niin me pakenemme heidän edellänsä,’ž Ja käski heitä ja sanoi: katsokaat te, jotka väijytte kaupunkia kaupungin takana, ettette kauvas mene kaupungista, mutta olkaat kaikki valmiit.’ž Niin Josua nousi kaiken sotaväen kanssa menemään ylös Aihin, ja Josua valitsi kolmekymmentä tuhatta väkevää sotamiestä ja lähetti heidät yöllä ulos,’ž Ja sinun pitää tekemän Aille ja sen kuninkaalle niinkuin sinä teit Jeriholle ja sen kuninkaalle; ainoasti hänen saaliinsa ja karjansa jakakaat keskenänne, ja pane väijyjät kaupungin taa.’ž Ja \Herra\ sanoi Josualle: älä pelkää, älä myös vapise: ota kanssas kaikki sotaväki, ja nouse ja mene ylös Aihin; katso, minä annan Ain kuninkaan kansoinensa, kaupunkinensa ja mainensa sinun kätees.’ž Ja sitte tekivät he suuren kiviroukkion heidän päällensä, joka vielä on tähän päivään asti. Niin lakkasi \Herran\ vihan julmuus. Siitä kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tähän päivään asti.’ž Ja Josua sanoi: miksis meitä murheelliseksi saatit? saattakoon \Herra\ sinun murheelliseksi tänäpäivänä. Ja koko Israel kivitti heitä kuoliaaksi, ja polttivat heidät tulella sitte kuin he olivat heidän kivittäneet.’ž Niin otti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hänen poikansa ja tyttärensä, hänen härkänsä, aasinsa ja lampaansa, hänen majansa ja kaikki mitä hänen omansa oli, ja veivät ne Akorin laaksoon.LVAL†ŗ p | ÷ u ü ‘ ‡ 7 Dānų>Fų°kÉ Ja menivät leiriin Josuan tykö Gilgaliin ja sanoivat hänelle ja kaikelle Israe’ž Ja menivät leiriin Josuan tykö Gilgaliin ja sanoivat hänelle ja kaikelle Israelille: me olemme kaukaiselta maalta tulleet, tehkäät nyt liitto meidän kanssamme.’ž Ja vanhat paikatut kengät jalkoihinsa ja vanhat ja rikkinäiset vaatteet yllensä, ja kaikki leivät, jotka he ottivat myötänsä, olivat kovat ja homehtuneet;’ž Niin ajattelivat he petoksen, menivät ja teeskelivät itsensä sanansaatajiksi, ja ottivat vanhat säkit aaseinsa päälle, ja vanhat kuluneet ja ravistuneet viinaleilit,’ž Kuin Gibeonin asuvaiset kuulivat, mitä Josua teki Jeriholle ja Aille,’ž Kokoontuivat he yhteet, sotimaan Josuaa ja Israelia vastaan yksimielisesti.’ž Ja kuin kaikki kuninkaat sen kuulivat, jotka sillä puolella Jordania olivat vuorilla ja laaksoissa ja kaikissa ison meren satamissa, Libanonin vuoren kohdalla: Hetiläiset, ja Amorilaiset, Kanaanilaiset, Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset,’ž Ei ollut yhtäkään sanaa kaikista mitä Moses käskenyt oli, jota ei Josua kuuluttanut koko Israelin seurakunnan edessä, vaimoin ja lasten ja muukalaisten, jotka olivat heidän seassansa.’ž Sitte kuulutti hän kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, kaiken sen jälkeen kuin kirjoitettu on lakikirjassa.’ž Ja koko Israel vanhimpainsa, päämiestensä ja tuomareinsa kanssa seisoivat molemmilla puolilla arkkia pappein Leviläisten edessä, jotka kantoivat \Herran\ liitonarkkia, niin muukalaiset kuin kotonakin syntyneet, puoli heitä Grisimin vuoren kohdalla ja toinen puoli Ebalin vuoren kohdalla, niinkuin Moses \Herran\ palvelia käskenyt oli ensisti siunaamaan Israelin kansaa.’ž Ja hän kirjoitti siellä kiviin sen lain muodon, jonka Moses Israelin lapsille kirjoittanut oli.’ž Niinkuin Moses \Herran\ palvelia Israelin lapsille käskenyt oli, niinkuin Moseksen lakikirjassa kirjoitettu on: alttarin kokonaisista kivistä, joihinka ei ole rauta sattunut. Ja he uhrasivat \Herralle\ sen päällä polttouhria ja kiitosuhria.’ž Silloin rakensi Josua \Herralle\ Israelin Jumalalle alttarin Ebalin vuorella,’ž Ja antoi hirttää Ain kuninkaan puuhun ehtooseen asti; ja kuin päivä oli laskenut, käski hän ottaa hänen ruumiinsa puusta pois, ja he heittivät sen kaupungin portin eteen ja kokosivat suuren kiviraunion hänen päällensä, joka siellä on vielä nyt tähän päivään asti.’ž Ja Josua poltti Ain ja teki siitä kiviraunion ijankaikkiseksi, joka vielä autiona on tähän päivään asti.’ž Mutta kaupungin karjan ja saaliin jakoi Israel keskenänsä, \Herran\ sanan jälkeen, niinkuin hän oli käskenyt Josualle.’ž Ja ei Josua kättänsä vetänyt puoleensa, jolla hän oli ojentanut keihään, siihenasti kuin hän oli tappanut kaikki Ain asuvaiset.’ž Ja kaikki ne, jotka lankesivat sinä päivänä sekä miehistä että vaimoista, heitä oli kaksitoistakymmentä tuhatta, kaikki Ain kansa.’ž Ja kuin Israel oli lyönyt kuoliaaksi kaikki Ain asujat kedolla ja korvessa, johonka he heitä ajoivat takaa, ja he lankesivat kaikki miekan terällä, siihenasti että he loppuivat; niin koko Israel palasi Aihin ja löi kaiken sen miekan terällä.’ž Ja Ain kuninkaan ottivat he elävänä kiinni ja veivät hänen Josuan tykö.’ž Ja jotka kaupungissa olivat, menivät ulos heitä vastaan, niin he tulivat keskelle Israelia molemmilta puolilta; ja he löivät heitä siihenasti ettei yhtään heistä elämään jäänyt, eikä myös päässyt pois.’ž Kuin Josua ja koko Israel näkivät, että väijyjät voittivat kaupungin ja että savu nousi kaupungista, palasivat he ja löivät Ain miehet.’ž Ja Ain miehet kääntyivät ja katsoivat taaksensa, ja näkivät savun nousevan kaupungista taivaaseen. Ja ei ollut heillä siaa paeta ei sinne eikä tänne; ja se kansa, joka pakeni korpeen päin, palasi niitä vastaan, jotka heitä takaa ajoivat.ėLVAL`£ Ö 2 ˜ N Č 3 ” ’`×.‚ęĄQź@% Kuin Jerusalemin kuningas AdoniZedek kuuli Josuan voittaneeksi Ain ja hävittäneeksi sen, ja niin tehneeksi Aille ja hänen kuninkaallensa, k’ž Kuin Jerusalemin kuningas AdoniZedek kuuli Josuan voittaneeksi Ain ja hävittäneeksi sen, ja niin tehneeksi Aille ja hänen kuninkaallensa, kuin hän teki Jeriholle ja hänen kuninkaallensa, ja että Gibeonin asuvaiset olivat tehneet rauhan Israelin kanssa ja asuivat heidän seassansa,’ž Niin teki Josua heidät sinä päivänä halkoin hakkaajiksi ja veden kantajiksi seurakunnalle ja \Herran\ alttarille tähän päivään asti, siihen paikkaan jonka hän valitsi.’ž Ja hän teki heille niin ja vapahti heitä Israelin lasten kädestä, ettei he lyöneet heitä kuoliaaksi.’ž Mutta katso, me olemme nyt sinun kädessäs: mikä sinulle näkyy oikiaksi eli hyväksi meille tehdäkses, se tee.’ž He vastasivat Josuaa ja sanoivat: se on todella sanottu sinun palvelioilles, että \Herra\ sinun Jumalas on käskenyt palveliansa Moseksen antaa teille kaiken tämän maan ja hävittää teidän edestänne kaikki maan asuvaiset; niin me suuresti pelkäsimme henkeämme teidän edessänne ja teimme tämän.’ž Sentähden pitää teidän kirotut oleman, niin ettei teiltä pidä orjat puuttuman, jotka halkoja hakkaaman ja vettä kantaman pitää minun Jumalani huoneeseen.’ž Niin Josua kutsui heitä ja puhui heille, ja sanoi: miksi te olette pettäneet meidät ja sanoneet: me asumme aivan kaukana teistä; ja kuitenkin te asutte meidän seassamme?’ž Ja päämiehet sanoivat heille: antakaamme heidän elää, että he olisivat halkoin hakkaajat ja veden kantajat kaikelle kansalle, niinkuin päämiehet heille sanoneet ovat.’ž Mutta sen me teemme heille: antakaamme heidän elää, ettei viha tulisi valan tähden meidän päällemme, jonka me heille vannoneet olemme.’ž Niin sanoivat kaikki kansan päämiehet kaikelle joukolle: me olemme vannoneet heille \Herran\ Israelin Jumalan kautta, ja sentähden emme heihin taida ruveta.’ž Ja ei Israelin lapset lyöneet heitä; sillä kansan päämiehet olivat vannoneet heille \Herran\ Israelin Jumalan kautta. Ja kaikki kansa napisi päämiehiä vastaan.’ž Kuin Israelin lapset matkustivat, tulivat he kolmantena päivänä heidän kaupunkeihinsa, jotka kutsutaan Gibeon, Kephira, Beerot ja KirjatJearim.’ž Mutta kolmen päivän jälkeen, sitte kuin he tekivät liiton heidän kanssansa, kuulivat he, että he olivat läsnä heitä ja asuivat heidän keskellänsä.’ž Ja Josua teki rauhan heidän kanssansa ja teki liiton heidän kanssansa, että he saisivat elää; ja kansan päämiehet vannoivat heille.’ž Niin ottivat päämiehet heidän eväästänsä ja ei kysyneet \Herran\ suuta.’ž Ja nämät viinaleilit me täytimme uusina, ja katso, ne ovat kuluneet, ja nämät vaatteemme ja kenkämme ovat vanhaksi tulleet, aivan pitkän matkan tähden.’ž Tämä leipämme, jonka me myötämme evääksi otimme kotoamme, oli vielä tuore, kuin me läksimme tulemaan teidän tykönne, mutta katso, tämä on nyt kova ja homehtunut.’ž Sentähden sanoivat meille meidän vanhimmat ja kaikki meidän maan asuvaiset: ottakaat evästä myötänne, ja menkäät heitä vastaan ja sanokaat heille: me olemme teidän palvelianne, tehkäät liitto kanssamme.’ž Ja kaikki mitä hän on tehnyt kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat sillä puolella Jordania: Sihonille Hesbonin kuninkaalle ja Ogille Basanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa;’ž He sanoivat hänelle: palvelias ovat sangen kaukaiselta maalta tulleet \Herran\ sinun Jumalas nimen tähden; sillä me olemme kuulleet hänen sanomansa ja kaikki mitä hän Egyptissä on tehnyt,’ž He sanoivat Josualle: me olemme sinun palvelias. Ja Josua sanoi heille: kutka te olette ja kusta te tulette?’ž Niin sanoi koko Israel Heviläisille, mitämaks sinä asut meidän seassamme, kuinka me teemme liiton sinun kanssas?OLVALMˆ   ¦  Ā   O” Į{±×1¬Mš‹ Ja kuin nämät kuninkaat olivat tuodut Josuan eteen, kutsui Josua kaikki Israelin miehet ja sanoi sotajoukon päämiehille, jotka hänen ’ž Ja kuin nämät kuninkaat olivat tuodut Josuan eteen, kutsui Josua kaikki Israelin miehet ja sanoi sotajoukon päämiehille, jotka hänen kanssansa matkustivat: tulkaat tänne ja tallatkaat näiden kuningasten kaulat; ja he tulivat, ja tallasivat heidän kaulansa jaloillansa.’ž He tekivät niin ja toivat ulos ne viisi kuningasta hänen tykönsä luolasta: Jerusalemin kuninkaan, Hebronin kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Lakiksen kuninkaan, Eglonin kuninkaan.’ž Mutta Josua sanoi: avatkaat luolan suu ja tuokaat ne viisi kuningasta luolasta minun tyköni.’ž Niin tuli kaikki kansa jälleen leiriin Josuan tykö Makkedaan rauhassa, ja ei kenkään rohjennut Israelin lasten edessä hiiskuakaan.’ž Ja kuin Josua ja Israelin lapset lopettivat sen ylen suuren tapon ja peräti olivat heidät surmanneet, ja jääneet pääsivät heistä ja tulivat vahvoihin kaupunkeihin,’ž Mutta älkäät te alallanne seisoko, vaan ajakaat teidän vihamiehiänne takaa ja lyökäät heidän viimeisiänsä; älkäät salliko heitä tulla kaupunkeihinsa, sillä \Herra\ teidän Jumalanne on antanut heidät teidän käsiinne.’ž Ja Josua sanoi: vierittäkäät suuret kivet luolan suulle ja asettakaat miehet heitä vartioitsemaan.’ž Niin Josualle ilmoitettiin sanoen: ne viisi kuningasta ovat löydetyt, kätketyt luolaan Makkedassa.’ž Mutta ne viisi kuningasta pakenivat ja lymyivät luolaan Makkedassa.’ž Ja Josua meni jälleen leiriin Gigaliin ja koko Israel hänen kanssansa.’ž Ja ei ole yksikään päivä ollut senkaltainen ei ennen eikä sitte, kuin \Herra\ miehen äänen kuuli; sillä \Herra\ soti Israelin puolesta.’ž Ja aurinko ja kuu seisahtivat, siihenasti kuin kansa kosti vihamiehensä. Eikö tämä ole kirjoitettu hurskaan kirjassa? Niin seisoi aurinko keskellä taivasta ilman laskemata koko päivän.’ž Silloin puhui Josua \Herralle\ sinä päivänä, jona hän antoi Amorilaiset Israelin lasten eteen, ja sanoi Israelin läsnä ollessa: aurinko, seiso alallas Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa.’ž Ja kuin he Israelin edellä pakenivat alas BetHoronin tietä, antoi \Herra\ taivaasta tulla suuret kivet heidän päällensä Asekaan asti, niin että he kuolivat; ja paljo enempi heistä kuoli raekivien kautta, kuin Israelin lapset miekalla löivät.’ž Ja \Herra\ peljätti heitä Israelin edessä, ja löi heitä suurella lyömisellä Gibeonissa, ja ajoi heitä takaa sitä tietä jota ylös BetHoroniin mennään, ja löi heitä Asekaan ja Makkedaan asti.’ž Niin Josua tuli äkisti heidän päällensä; sillä hän matkusti kaiken yötä Gilgalista.’ž Ja \Herra\ sanoi Josualle: älä heitä mitään pelkää; sillä minä annan heidät sinun käsiis: ei yksikään heistä ole seisovainen sinun edessäs.’ž Ja Josua meni ylös Gilgalista, ja kaikki sotaväki hänen kanssansa, ja kaikki vahvat sotamiehet.’ž Mutta Gibeonin miehet lähettivät Josuan tykö leiriin Gilgaliin, sanoen: älä ota kättäs pois palvelioiltas, tule nopiasti ylös meidän tykömme, ja vapahda meitä ja auta meitä; sillä kaikki Amorilaisten kuninkaat, jotka asuvat vuorilla, ovat kokoontuneet meitä vastaan.’ž Silloin kokoontuivat ja menivät ylös viisi Amorilaisten kuningasta, Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas, Jarmutin kuningas, Lakiksen kuningas, Eglonin kuningas, he ja kaikki heidän leirinsä ja piirittivät Gibeonin ja sotivat sitä vastaan.’ž Tulkaat ylös minun tyköni ja auttakaat minua ja lyökäämme Gibeon; sillä he tekivät rauhan Josuan ja Israelin lasten kanssa.’ž Niin lähetti AdoniZedek Jerusalemin kuningas Hohamin Hebronin kuninkaan tykö, ja Pireamin Jarmutin kuninkaan tykö, ja Japhian Lakiksen kuninkaan tykö ja Deberin Eglonin kuninkaan tykö, ja sanoi:’ž Pelkäsivät he sangen suuresti; sillä Gibeon oli suuri kaupunki, niinkuin joku kuninkaallinen kaupunki ja suurempi kuin Ai, ja kaikki hänen asuvaisensa olivat vahvat sotamiehet.«LVALLŅ æ Ķ ] ˜  ˜ ó‹Œ7±.źNŖå Kanaanealaisten tykö idän ja lännen puoleen, Amorilaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten ja Jebusi’ž Kanaanealaisten tykö idän ja lännen puoleen, Amorilaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten ja Jebusilaisten tykö vuorelle, niin hyös Heviläisten tykö alapuolella Hermonin vuorta Mitspan maakunnassa.’ž Ja niiden kuningasten tykö, jotka asuivat pohjan puolella vuorella, ja lakeudella, meren puolella Kinerotista, ja laaksoissa, ja Dorin Naphotissa meren puolella,’ž Ja tapahtui, että kuin Jobin Hatsorin kuningas sen kuuli, lähetti hän Jobabin Madonin kuninkaan tykö, ja Simronin kuninkaan, ja Akasaphin kuninkaan tykö,’ž Ja Josua palasi leiriin Gilgaliin ja koko Israel hänen kanssansa.’ž Ja Josua voitti kaikki nämät kuninkaat maakuntinensa yhdellä rupeemisella; sillä \Herra\ Israelin Jumala soti Israelin puolesta.’ž Ja Josua tappoi heidät, ruveten KadesBarneasta Gasaan asti, ja koko Gosenin maakunnan Gibeoniin asti.’ž Niin Josua löi kaikki maan asuvaiset vuorilta, ja lounamaasta, ja laaksoista, ja ojain tyköä, ja kaikki heidän kuninkaansa, eikä yhtäkään jättänyt, vaan tappoi kaikki, joilla henki oli, niinkuin \Herra\ Israelin Jumala oli käskenyt.’ž Ja voitti sen kuninkainensa ja kaikki hänen kaupunkinsa, ja löi ne miekan terällä, ja tappoi kaikki sielut, jotka siellä olivat, ja ei ketäkään jättänyt; niinkuin hän oli Hebronille tehnyt, niin teki hän myös Debirille ja hänen kuninkaallensa, ja niinkuin hän oli tehnyt Libnalle ja hänen kuninkaallensa.’ž Silloin palasi Josua ja koko Israel hänen kanssansa Debiriin ja soti sitä vastaan,’ž Ja voittivat sen ja löivät sen miekanterällä, ja hänen kuninkaansa kaikkein kaupunkeinsa kanssa ja kaikki sielut, jotka siellä olivat, eikä yhtäkään jättänyt, juuri niinkuin hän oli tehnyt Eglonille; ja tappoi sen ja kaikki sielut, jotka siellä olivat.’ž Sitte meni Josua ja koko Israel hänen kanssansa Eglonista ylös Hebroniin, ja he sotivat sitä vastaan,’ž Ja voittivat sen sinä päivänä, ja löivät miekan terällä, ja surmasivat kaikki sielut, jotka siellä olivat, sinä päivänä, juuri niinkuin hän oli tehnyt Lakikselle.’ž Ja Josua meni Lakiksesta ja koko Israel hänen kanssansa Egloniin, ja piirittivät sen ja sotivat sitä vastaan,’ž Siihen aikaan meni Horam Jeserin kuningas auttamaan Lakista; mutta Josua löi hänen kaiken joukkonsa kanssa, siihenasti ettei yhtäkään jäänyt.’ž Ja \Herra\ antoi myös Lakiksen Israelin käsiin, niin että hän voitti sen toisena päivänä ja löi sen miekan terällä ja kaikki ne sielut jotka siinä olivat, juuri niinkuin hän oli Libnalle tehnyt.’ž Sitte matkusti Josua ja koko Israel hänen kanssansa Libnasta Lakikseen, ja piiritti sen ja soti sitä vastaan.’ž Ja \Herra\ antoi myös sen Israelin käsiin heidän kuninkaansa kanssa, ja hän löi sen miekan terällä ja kaikki ne sielut, jotka siellä olivat, eikä ketään elämään jättänyt, ja teki heidän kuninkaallensa niinkuin hän teki Jerihon kuninkaalle.’ž Niin vaelsi Josua ja koko Israel hänen kanssansa Makkedasta Libnaan ja soti Libnaa vastaan.’ž Sinä päivänä voitti myös Josua Makkedan, ja löi sen miekan terällä, ja hänen kuninkaansa tappoi, ja kaikki ne sielut, jotka hänessä olivat, eikä yhtäkään jättänyt, ja teki Makkedan kuninkaalle niinkuin hän teki Jerihon kuninkaalle.’ž Ja kuin aurinko laski, käski Josua heitä, ja he ottivat heidät puista alas ja heittivät luolaan, johonka he itsensä lymyttivät, ja panivat suuret kivet luolan suulle, jotka siellä vielä tänäpänä ovat.’ž Ja Josua löi heidät sitte, ja surmasi heidät, ja ripusti viiteen puuhun; ja he riippuivat puissa hamaan ehtooseen asti.’ž Ja Josua sanoi heille: älkäät peljätkö, älkäät myös vavisko, vahvistakaat itsenne ja olkaat rohkiat; sillä näin tekee \Herra\ kaikille vihamiehillenne, joita vastaan te soditte.¶LVALVŅī i † ų b Å  „ ŒŠ4~@”¦īs¾ī Ja nämät ovat maan kuninkaat, jotka Israelin lapset löivät, ja ottivat heidän maansa tuolla puolella ’ž Ja nämät ovat maan kuninkaat, jotka Israelin lapset löivät, ja ottivat heidän maansa tuolla puolella Jordania, auringon nousemista päin, Arnonin ojasta Hermonin vuoreen asti, ja kaikki lakeudet itään päin:’ž Ja niin Josua otti kaiken maakunnan, peräti niin kuin \Herra\ Mosekselle oli sanonut, ja antoi Israelille perinnöksi, kullekin sukukunnalle osansa; ja maakunta lakkasi sotimasta.’ž Ja ei antanut yhtäkään Enakilaista jäädä Israelin lasten maalle, paitsi Gasassa, Gatissa ja Asdodissa, joihin he jäivät.’ž Siihen aikaan tuli Josua ja hävitti Enakilaiset vuorelta, Hebronista, Debiristä, Anabista ja kaikilta Juudan vuorilta ja kaikilta Israelin vuorilta, ja tappoi heidät kaupunkeinensa,’ž Ja se tapahtui niin \Herralta\, että heidän sydämensä oli niin paatunut, että he kohtasivat Israelin sodalla, että hän heidät tappais, ja ei yhtäkään armoa heille tapahtuisi, vaan että hän hukuttais heidät, niinkuin \Herra\ Mosekselle käskenyt oli.’ž Ei ollut yhtäkään kaupunkia, joka rauhalla itsensä antoi Israelin lasten alle, paitsi Heviläisiä, jotka asuivat Gibeonissa; mutta kaikki he ottivat sodalla.’ž Kauvan aikaa soti Josua kaikkein näiden kuningasten kanssa.’ž Siitä sileästä vuoresta, joka menee ylös Seiriin päin BaalGadiin asti Libanonin laaksossa, Hermonin vuoren alapuolella: kaikki heidän kuninkaansa voitti hän, löi ja tappoi heidät.’ž Ja Josua otti kaiken tämän maakunnan, vuorimaan, ja kaiken Etelämaan, ja kaiken Gosenin maan ja kedot sekä myös laaksot, ja Israelin vuoret laaksoinensa,’ž Niinkuin \Herra\ palveliallensa Mosekselle käskenyt oli, ja Moses oli Josualle käskenyt. Ja niin Josua teki, ettei niistä yhtäkään tekemätä jäänyt, mitä \Herra\ Mosekselle käskenyt oli.’ž Ja kaiken saaliin ja eläimet, jotka he näistä kaupungeista olivat ottaneet, jakoivat Israelin lapset keskenänsä. Ainoasti kaikki ihmiset tappoivat he miekan terällä, siihenasti että he hukuttivat heidät, niin ettei yhtäkään elävää henkeä jäänyt,’ž Mutta Israelin lapset ei polttaneet yhtäkään kaupunkia, jotka seisoivat töyräillänsä, paitsi ainoaa Hatsoria, jonka Josua poltti.’ž Ja kaikkein niiden kuningasten kaupungit voitti Josua, kaikkein heidän kuningastensa kanssa, ja löi heitä miekan terällä, ja tappoi heidät, niinkuin Moses \Herran\ palvelia käskenyt oli.’ž Ja he löivät kaikki ne sielut, jotka siellä olivat, miekan terällä, ja tappoivat, niin ettei yhtäkään jäänyt, jolla henki oli, ja poltti Hatsorin tulella.’ž Ja Josua palasi sillä ajalla ja voitti Hatsorin ja löi hänen kuninkaansa miekalla; sillä Hatsor oli ennen kaikkein näiden valtakuntain pääkaupunki.’ž Niin teki myös Josua heille, niinkuin \Herra\ oli hänelle käskenyt, ja teki rivinomaksi heidän hevosensa ja poltti heidän vaununsa tulella.’ž Ja \Herra\ antoi heidät israelin käsiin, ja he löivät heitä, ja ajoivat heitä takaa isoon Zidoniin asti, ja lämpimään veteen asti, ja Mitspan ketoon asti, itään päin, ja löivät heitä siihenasti, ettei yksikään heistä jäänyt.’ž Ja Josua tuli ja kaikki sotajoukko hänen kanssansa äkisti heidän päällensä, Meromin vetten tykönä, ja karkasivat heidän päällensä.’ž Ja \Herra\ sanoi Josualle: älä heitä ensinkään pelkää, sillä huomenna tällä ajalla minä annan heidät kaikki lyötynä Israelin kansan eteen; heidän hevosensa pitää sinun rivinomaksi tekemän ja heidän vaununsa tulella polttaman.’ž Kaikki nämät kuninkaat kokoontuivat ja he tulivat ja sioittivat heitänsä yhteen Meromin vetten tykönä, sotimaan Israelia vastaan.’ž Ja nämät läksivät kaiken sotajoukkonsa kanssa, joka oli sangen suuri kansan paljous, niinkuin santa meren rannalla paljouden tähden, ja sangen monta hevosta ja vaunua.tįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W  łŚ»œ}^? āƤ…fG( źĖ¬nO0ņÓ“•vW8śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėµ}G(ó³r=ģ¢€’ž Eltolad, Kesil, Horma;1 ė¢€’ž Baala, Ijim, Atsem;. ź¢"€’ž HatsarSual, BeerSeba, BisJotja;: é¢!€’ž HatsarGadda, Hesmon, BetPalet;9 č¢€’ž Amam, Sema, Molada;. ē¢0@0 ę¢€’ž Siph, Telem, Bealot;/ 墀’ž Kedes, Hatsor, Jitnan;1 䢀’ž Kina, Dimona, Adada;/ ć¢u@0 ā¢E@0 į¢°@0 ą¢›@0 ߢj@0 Ž¢h@0 Ż¢Z@0 Ü¢_@0 Ū¢ ²@/ Ś¢ v@/ Ł¢ ©@/ Ų¢ “@/ ×¢ —@/ Ö¢ā@/ Õ¢Ū@/ Ō¢t@/ Ó¢‹@ / Ņ¢@ / Ń¢³@ / Š¢r@ / Ļ¢—@ / Ī¢@/ Ķ¢’@/ Ģ¢ T@/ Ė¢ @/ Ź¢ Ę@/ É¢ @/ Č¢ Ė@/ Ē¢š@/ Ę¢±@/ Å¢Ņ@. Ä¢a@. Ć¢ć@. Ā¢¢@. Į¢@. Ą¢Å@. æ¢ !Ž@. ¾¢ f@. ½¢ »@. ¼¢ ”@. »¢ ~@. ŗ¢ V@. ¹¢ Ę@. ø¢ X@. ·¢ ‡@ . ¶¢ I@ . µ¢ ˆ@ . “¢ g@ . ³¢ ķ@ . ²¢ 7@. ±¢ ;@. °¢  €’ž Jaksan, Kedemotin, Mephaotin,8 Æ¢ a@. ®¢ ’@. ­¢ G@. ¬¢ ¤@. «¢ œ@. Ŗ¢ ™@. ©¢ i@. Ø¢ s@ - §¢ @- ¦¢ ā@- „¢ d@- ¤¢ Ņ@- £¢ Š@- ¢¢ @- ”¢ ī@-  ¢ T@- Ÿ¢ Ÿ@- ž¢ J@- ¢ H@- œ¢ E@- ›¢ 4@- š¢ 9@- ™¢ 3@- ˜¢ 5@- —¢ 2@- –¢ 3@- •¢ 3@ - ”¢ 0@ - “¢ 2@ - ’¢ 2@ - ‘¢ 4@ - ¢ 7@- ¢ G@- Ž¢ ¦@- ¢ @- Œ¢ ­@- ‹¢ ¤@- Š¢ r@- ‰¢ Ø@- ˆ¢ Į@- ‡¢ Š@+ †¢ µ@+ …¢ {@+ „¢ ø@+ ƒ¢ ū@+ ‚¢ Ÿ@+ ¢ >@+ €¢ ¶@ + ¢ œ@ + ~¢ ¼@ + }¢ ų@ + |¢ „@ + {¢ ½@+ z¢ @+ y¢ –@+ GLVAL!?—% Ō Ķ ' ą © u C  į ® { I  įØt/ēžŖ¼-£Ńm‹ — Ja kaikki Sihonin Amorilaisten kuninkaan kaupungit, jok’ž Ja kaikki Sihonin Amorilaisten kuninkaan kaupungit, joka hallitsi Hesbonissa, Ammonin lasten maan rajoihin asti,’ž Aroerista, joka on Arnonin ojan reunalla, ja siitä kaupungista, joka on ojan keskellä, ja koko Medeban lakeuden Diboniin asti,’ž Sillä Rubenilaiset ja Gadilaiset ovat toisen puolen Manassen sukukunnan kanssa saaneet perimisensä, jonka Moses heille oli antanut sillä puolella Jordania itään päin, niinkuin \Herran\ palvelia Moses heille sen antanut oli:’ž Niin jaa nyt tämä maa yhdeksän sukukunnan välillä perimiseksi, ja puolelle Manassen sukukunnalle.’ž Kaikki jotka vuorella asuvat, Libanonista lämpimään veteen asti, ja kaikki Zidonilaiset: minä ajan ne Israelin lasten edestä pois; ainoasti jaa ne Israelille perimiseksi, niinkuin minä olen sinulle käskenyt.’ž Ja myös Gibiläisten maa, ja koko Libanon auringon nousemiseen päin, BaalGadista Hermonin vuoren alta, siihenasti kuin Hamatiin tullaan.’ž Mutta eteläänpäin ovat kaikki Kanaanealaisten maat ja Meara, joka on Zidonilaisten, Aphekiin saakka ja hamaan Amorilaisten maan ääriin asti,’ž Sihorista, joka juoksee Egyptin editse, Ekronin maan ääriin asti, pohjan puoleen, jotka luetaan Kanaanealaisille; ne viisi Philistealaisten päämiestä ovat: Gasilainen, Asdonilainen, Asklonilainen, Gatilainen, Ekronilainen ja Avilainen.’ž Tämä on se jälellä oleva maa: kaikki Philistealaisten maan ääret ja koko Gessuri,’ž Kuin Josua vanheni ja ijälliseksi tuli, sanoi \Herra\ hänelle: sinä olet vanhentunut ja ijälliseksi tullut, ja maata on vielä aivan paljo jäänyt omistamata.’ž Tirtsan kuningas, yksi. Ne kaikki ovat yksineljättäkymmentä kuningasta.’ž DornaphatDorin kuningas, yksi, ja pakanain kuningas Gilgalissa, yksi;’ž Kedeksen kuningas, yksi; Jokneamin kuningas Karmelin tykönä, yksi;’ž Taanakin kuningas, yksi; Megiddon kuningas, yksi;’ž SimronMeronin kuningas, yksi; Aksaphin kuningas, yksi;’ž Madonin kuningas, yksi; Hatsorin kuningas, yksi;’ž Aphekin kuningas, yksi; Lassaronin kuningas, yksi;’ž Tapuan kuningas, yksi; Hepherin kuningas, yksi;’ž Makkedan kuningas, yksi; BetElin kuningas, yksi;’ž Libnan kuningas, yksi; Adullamin kuningas, yksi;’ž Horman kuningas, yksi; Aradin kuningas, yksi;’ž Debirin kuningas, yksi; Gederin kuningas, yksi;’ž Eglonin kuningas, yksi; Geserin kuningas, yksi;’ž Jarmutin kuningas, yksi; Lakiksen kuningas, yksi;’ž Jerusalemin kuningas, yksi; Hebronin kuningas, yksi;’ž Jerihon kuningas, yksi; Ain kuningas, joka BetElin sivussa on, yksi;’ž Vuorilla, laaksoissa, lakeudella, vetten tykönä, korvessa, ja lounaan puolessa: Hetiläiset, Amorilaiset, Kanaanealaiset, Pheresiläiset, Heviläiset ja Jebusilaiset;’ž Nämät ovat maan kuninkaat, jotka Josua löi ja Israelin lapset tällä puolella Jordania länteen päin, BaalGadista Libanonin vuorenlakeudella, sileään vuoreen, joka ulottuu Seiriin, jonka Josua Israelin sukukunnille antoi omaisuudeksi itsekullekin osansa jälkeen,’ž Moses \Herran\ palvelia ja Israelin lapset löivät heitä; ja Moses \Herran\ palvelia antoi sen Rubenilaisille, Gadilaisille ja puolelle Manassen sukukunnalle omaisuudeksi.’ž Ja hallitsi Hermonin vuorella, Salkassa ja koko Basanissa, Gessurin ja Maakatin maan rajoihin, ja puolen Gileadia, joka Sihonin Hesbonin kuninkaan maan raja oli.’ž Siihen myös Ogin Basanin kuninkaan maan rajat, joka vielä jäänyt oli uljaista, ja asui Astarotissa ja Edreissä,’ž Ja lakeutta Kinneretin mereen asti itään päin, ja korven mereen, Suolaiseen mereen itään päin, BetJesimotin tietä myöten, ja lounaasta alaspäin lähelle Asdot Pisgaa;’ž Sihon Amorilaisten kuningas, joka asui Hesbonissa ja hallitsi Aroerista, joka on Arnonin ojan reunalla, ja keskellä ojaa, ja puolen Gileadia Jabbokin ojaan asti, joka on Ammonin lasten raja,ŅLVAL—žb¾ w å „ I  % ¾ 6 ķ f  HņtÓ²$_Š.Kź Silloin menivät Juudan lapset Josuan tykö Gilgalissa, ja Kaleb Jephunnen poika Kenisiläinen sanoi häne’ž Silloin menivät Juudan lapset Josuan tykö Gilgalissa, ja Kaleb Jephunnen poika Kenisiläinen sanoi hänelle: sinä tiedät, mitä \Herra\ sanoi Jumalan miehelle Mosekselle minun ja sinun puolestas KadesBarneassa.’ž Niinkuin \Herra\ oli Mosekselle käskenyt, niin tekivät Israelin lapset, ja jakoivat maakunnan.’ž Sillä Josephin lasten oli kaksi sukukuntaa, Manasse ja Ephraim; sentähden ei he Leviläisille yhtään osaa antaneet maakunnassa, vaan kaupungit heidän asuaksensa, ja esikaupungit, joissa heidän karjansa ja kalunsa oleman piti.’ž Sillä Moses oli antanut puolelle kolmatta sukukunnalle perimisen tuolla puolella Jordania. Mutta Leviläisille ei hän antanut yhtään perimistä heidän seassansa.’ž Ja he jakoivat sen heillensä arvalla, niinkuin \Herra\ oli käskenyt Moseksen käden kautta, yhdeksälle sukukunnalle ja puolelle sukukunnalle.’ž Ja nämät ovat ne mitkä Israelin lapset ovat perimiseksi saaneet Kanaanin maalla, jonka heille perinnöksi jakoi pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika ja Israelin lasten sukukuntain ylimmäiset isät.’ž Mutta Levin sukukunnalle ei antanut Moses yhtään perimystä; \Herra\ Israelin Jumala on heidän perimisensä, niinkuin hän heille sanonut oli.’ž Tämä on se minkä Moses antoi Moabin kedoilla, sillä puolella Jordania, Jerihon kohdalla itään päin.’ž Ja puolen Gileadia ja Astarotia, Edreiä Ogin valtakunnan kaupungit Basanissa (antoi hän) Makirin Manassen pojan lapsille, toiselle puolelle Makirin lapsia heidän sukukuntainsa jälkeen.’ž Että heidän rajansa oli Mahanaimista koko Basan, koko Ogin Basanin kuninkaan valtakunta ja kaikki Jairin kylät, jotka ovat Basanissa, kuusikymmentä kaupunkia,’ž Ja Moses antoi puolelle Manassen lasten suvulle sen mikä puolelle Manassen sukukunnalle tuli, heidän sukukuntainsa jälkeen,’ž Tämä on Gadin lasten perimys heidän sukukunnissansa, kaupungeissansa ja kylissänsä.’ž Ja laaksossa Betaram ja BetNimra, Sukkot ja Zaphon, joka jäi Sihonin Hesbonin kuninkaan valtakunnasta; joiden raja oli Jordani Kinneretin meren ääreen asti, toisella puolella Jordania itään päin.’ž Ja Hesbonista RamatMitspeen ja Betoniimiin asti, ja Mahanaimista Debirin rajaan asti,’ž Että heidän rajansa oli Jaeser, ja kaikki Gileadin kaupungit, ja puoli Ammonin lasten maata, Aroeriin asti, joka on Rabban kohdalla,’ž Ja Moses antoi Gadin lasten sukukunnalle heidän sukukuntainsa jälkeen,’ž Ja Rubenin lasten raja oli Jordani rajoinensa. Tämä on Rubenin lasten perimys heidän sukukuntainsa, kaupunkeinsa ja kyläinsä jälkeen.’ž Ja Bileaminkin Beorin pojan, tietäjän, Israelin lapset miekalla kuoliaaksi löivät muita tapettaessa.’ž Ja kaikki lakeuden kaupungit, ja koko Sihonin, Amorilaisten kuninkaan valtakunnan, joka hallitsi Hesbonissa, jonka Moses löi, niin myös Midianin päämiehet: Evin, Rekemin, Zurin, Hurin ja Reban, Sihonin päämiehet, jotka maassa asuivat.’ž Ja BetPeorin, ne ojat Pisgan tykönä ja BetJesimotin,’ž Kirjataimin, Sibman, Zeretin, Saharin laakson, vuorilla,’ž Hesbonin kaupunkeinensa, jotka ovat tasaisella kedolla: Dibonin, BamotBaalin ja BetBaalMeonin,’ž Että heidän rajansa oli Aroerista, joka on Arnonin ojan reunalla, ja se kaupunki ojan keskellä kaiken sen tasaisen kedon kanssa Medeban tykönä;’ž Ja Moses antoi Rubenin lasten suvulle, heidän sukukuntainsa jälkeen:’ž Mutta Leviläisten sukukunnalle ei hän antanut yhtään perimistä; sillä \Herran\ Israelin Jumalan polttouhri on heidän perintönsä, niinkuin hän heille sanonut oli.’ž Mutta Israelin lapset ei ajaneet Gessurilaisia ja Maakatilaisia ulos, vaan Gessurilainen ja Maakatilainen asuu Israelin lasten seassa tähän päivään asti.’ž Koko Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan, joka hallitsi Astarotissa ja Edreissä, joka vielä jäänyt oli uljaista, ja Moses löi heitä ja ajoi heitä pois.’ž Ja Gileadin ja Gessurin ja Maakatin maan ääret, ja koko Hermonin vuoren, ja koko Basanin Salkaan asti;LLVALOµź å   ¼ * ©   ķ^Ó_„¢ W®8† Mutta Kalebille Jephunnen pojalle annettiin osa Juudan lasten keskellä, niinkuin \Herr’ž Mutta Kalebille Jephunnen pojalle annettiin osa Juudan lasten keskellä, niinkuin \Herra\ oli käskenyt Josualle, nimittäin KirjatArba, Enakilaisten isän kaupunki, se on Hebron.’ž Mutta raja länteen päin on suuri meri. Tämä on Juudan lasten maan raja, joka taholta ympäri heidän sukukunnissansa.’ž Ja tulee ulos Ekronin vieritse pohjan puolelle, ja vetää hänensä Sikroniin asti, ja menee Baalan vuoren ylitse, ja tulee Jabneeliin, että hänen äärensä loppu on meri.’ž Ja menee Baalasta ympäri länteen päin Seirin vuoren tykö, ja menee ulos pohjan puolesta Jearin vuoren vieritse, se on Kessalon, ja tulee alas BetSemeksen tykö, ja menee Timnaan,’ž Sitte käy se siitä vuoren kukkulasta Nephtoan lähteen tykö, ja menee Ephronin vuoren kaupunkein tykö, ja kääntyy Baalaan päin, joka on KirjatJearim.’ž Sitte menee raja Hinnomin pojan laaksoon, Jebusilaisen ohitse lounaan päin, se on Jerusalem; ja raja menee vuoren kukkulan ylitse, joka on Hinnomin laakson edessä, meren tykö, joka on Rephaimin laakson äärellä pohjaan päin.’ž Ja raja käy ylös Debirin tykö Akorin laaksosta, ja pohjan puoleen Gilgaliin päin, joka on Adumimin paltan kohdalla, joka etelän puoleen on ojan vieressä; sitte se menee EnSemeksen vedelle, ja menee Rogelin lähteelle.’ž Ja menee ylös BetHoglaan, ja vetäytyy pohjasta BetAraban puoleen, ja menee ylös Rubenin pojan Bohenin kiven tykö.’ž Vaan raja itään päin on Suolainen meri Jordanin suuhun asti; vaan raja pohjan puoleen on siitä meren lahdesta, joka on Jordanin ääressä,’ž Ja menee Atsmonin ohitse, ja tulee Egyptin ojaan, niin että sen maan rajan ääri on meri. Tämä pitää oleman teille maan raja lounaaseen päin.’ž Ja käy sieltä ylöspäin Akrabiin, ja käy Sinin lävitse, ja menee ylöspäin merestä KadesBarneaan, ja menee Hetsronin lävitse, ja käy ylös Adariin päin, ja kääntyy ympäri Karkaan,’ž Niin että heidän lounainen maan rajansa oli Suolameren äärestä, se on, siitä lahdesta, joka menee etelään päin,’ž Juudan lasten suvun arpa heidän huonettensa jälkeen oli Edomin maan rajaan, Sinin korven puoleen, joka etelän puoleen on, lounaan maan äärestä asti;’ž Mutta Hebron kutsuttiin muinaiseen aikaan KirjatArba, joka oli suurin mies Enakilaisten seassa; ja maakunta lakkasi sotimasta.’ž Siitä oli Hebron Kalebin Jephunnen pojan Kenisiläisen perimys tähän päivään asti, että hän on uskollisesti seurannut \Herraa\ Israelin Jumalaa.’ž Ja Josua siunasi häntä ja antoi Kalebille Jephunnen pojalle Hebronin perimiseksi.’ž Niin anna nyt minulle tämä vuori, josta \Herra\ sanoi sinä päivänä, sillä sinä kuulit sen siihen aikaan. Ja Enakilaiset asuvat siellä, ja siellä ovat suuret ja vahvat kaupungit; jos \Herra\ on minun kanssani, että minä ajaisin heidät pois, niinkuin \Herra\ on sanonut.’ž Ja olen vielä tänäpäivänä niin väkevä, kuin minä sinä päivänä olin, jona Mosen minun lähetti; niinkuin väkevyyteni oli siihen aikaan, niin on se vielä nyt vahva sotimaan, käymään ulos ja sisälle.’ž Ja nyt katso, \Herra\ on antanut minun elää, niinkuin hän sanonut oli. Tämä on viides ajastaika viidettäkymmentä sittekuin \Herra\ näitä sanoi Mosekselle, kuin Israel vaelsi korvessa. Ja katso, minä olen tänäpäivänä viiden ajastajan vanha yhdeksättäkymmentä,’ž Ja Moses vannoi sinä päivänä ja sanoi: se maa, jonka päälle sinä jaloillas olet astunut, on sinun ja sinun lastes perittävä ijankaikkisesti, ettäs \Herraa\ minun Jumalaani uskollisesti seurannut olet.’ž Mutta veljeni, jotka minun kanssani menneet olivat, saattivat kansalle vapisevaisen sydämen; mutta minä seurasin \Herraa\ minun Jumalaani uskollisesti.’ž Minä olin neljänkymmenen ajastaikainen, kuin Moses \Herran\ palvelia minun lähetti KadesBarneasta vakoomaan maata, ja minä sanoin hänelle jälleen vastauksen sydämeni jälkeen.MLVAL&”GßuŚ * å p @ ó Ä k  Ö ³ i ī Ä ” [ Š‘CĶ‚?·xłm u§ Ja arpa lankesi Manassen sukukunnalle, sillä hän oli Josephin esikoinen, ja se lankesi Makirille Man’ž Ja arpa lankesi Manassen sukukunnalle, sillä hän oli Josephin esikoinen, ja se lankesi Makirille Manassen esikoiselle, Gileadin isälle; sillä hän oli jalo sotamies, sentähden sai hän Gileadin ja Basanin.’ž Ja ei he ajaneet Kanaanealaisia pois, jotka asuivat Geserissä. Niin pysyivät Kanaanealaiset Ephraimin seassa tähän päivään asti ja tulivat verollisiksi.’ž Ephraimin lasten sukukunnalle olivat myös annetut kaikki kaupungit ja kylät keskellä Manassen lasten perintöä.’ž Tapuasta menee se länteen päin NahalKanaan, ja hänen äärensä on meressä. Tämä on Ephraimin lasten sukukunnan perimys heidän suvuissansa.’ž Ja tulee Janoasta Atarotiin ja Naarataan, ja antaa itsensä Jerihoa vastaan ja menee Jordaniin.’ž Joka antaa itsensä länteen päin Mikmethatiin, joka pohjoisessa on; sieltä kääntyy se itään, TaenatSilon puoleen, ja menee idästä Janoaan,’ž Ephraimin lasten raja heidän suvuissansa ja heidän perimisissänsä itään päin oli AtharotAddar, ylimmäiseen BetHoroniin asti,’ž Nämät saivat Josephin lapset, Manasse ja Ephraim perinnöksi.’ž Ja antaa itsensä alas länteen päin Japhletin rajan tykö, alimmaisen BetHoronin rajaan, ja Gaseriin asti; ja sen ääri on meren tykönä.’ž Ja tulee BetElistä Lusiin, ja menee ArkkiAtarotin rajan lävitse,’ž Josephin lasten arpa lankesi Jordanista Jerihoon päin, Jerihon veden tykö, itään käsin, siihen korpeen, joka menee Jerihosta ylös BetElin mäkeen,’ž Mutta Jebusilaiset asuivat Jerusalemissa, ja Juudan lapset ei voineet heitä ajaa ulos. Ja silloin jäivät Jebusilaiset asumaan Juudan lasten kanssa Jerusalemissa tähän päivään asti.’ž Nibsan, ja Suolakaupunki, Engedi; kuusi kaupunkia ja heidän kylänsä.’ž Mutta korvessa oli BetAraba, Middin, Sekaka;’ž KirjatBaal, se on KirjatJearim, Harabba: kaksi kaupunkia ja heidän kylänsä.’ž Maarat, BetAnot, Eltekon: kuusi kaupunkia ja heidän kylänsä;’ž Kain, Kibea, Timna: kymmenen kaupunkia ja heidän kylänsä;’ž Humta, KirjatArba, se on Hebron, Zior: yhdeksän kaupunkia ja heidän kylänsä;’ž Gosen, Holon, Gilo: yksitoistakymmentä kaupunkia ja heidän kylänsä;’ž Danna, KirjatSanna, se on Debir;’ž Mutta vuorella oli: Samir, Jatir, Soko;’ž Asdod tyttärinensä ja kylinensä; Gasa tyttärinensä ja kylinensä, Egyptin veteen asti; ja se suuri meri on hänen rajansa.’ž Ekronista mereen asti, kaikki mikä ulottuu Asdodiin, ja heidän kylänsä;’ž Ekron tyttärinensä ja kylinensä;’ž Kegila, Aksib, Maresa: yhdeksän kaupunkia ja heidän kylänsä;’ž Gederot, BetDagon, Naama, Makkeda: kuusitoistakymmentä kaupunkia ja heidän kylänsä;’ž Saaraim, Aditaim, Gedera, Gederotaim: neljätoistakymmentä kaupunkia ja heidän kylänsä;’ž Vaan lakialla maalla oli Estaol, Zora, Asna;’ž Lebaot, Silhim, Ain, Rimmon; yhdeksänkolmattakymmentä kaupunkia kylinensä.’ž HatsorHadata, Kerijot, Hetsron, se on Hatsor;’ž Ja kaupungit Juudan lasten sukukunnan äärestä, Edomin rajan tykönä, lounaaseen käsin olivat: Kabseel, Eder, Jagur,’ž Tämä on Juudan lasten sukukunnan perimys, heidän sukuinsa jälkeen.’ž Ja hän sanoi: anna minulle siunaus, sillä sinä olet antanut minulle kuivan maan, anna minulle myös vesilähteitä; niin antoi hän hänelle lähteitä sekä ylhäältä että alhaalta.’ž Ja tapahtui, kuin hän tuli, että hän neuvoi miestänsä anomaan peltoa isältänsä, ja hän astui aasin päältä alas; niin sanoi Kaleb hänelle: mikä sinun on?’ž Niin voitti sen Otniel, Kenaksen Kalebin veljen poika; ja hän antoi tyttärensä Aksan hänelle emännäksi.’ž Ja Kaleb sanoi: joka lyö KirjatSepherin ja voittaa sen, hänelle annan minä tyttäreni Aksan emännäksi.’ž Ja meni sieltä ylös Debirin asuvaisten tykö; vaan Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher.’ž Ja Kaleb ajoi sieltä pois kolme Enakin poikaa, Sesain, Akimananin ja Talmain, Enakin sikiät, iƤ…Eē¬r:ā ® x Y :  ü Ż ¾ ‰ j 6 ü Ż ¢ h I  ņ Ó “ • v W 8  ś Ū ¼  ~ _ @ !  ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡Kõ¼‚G( ź®tU6ųŁŗ›|]>U£a@4 T£`@4 S£T@4 R£ o@4 Q£ ‚@4 P£ z@4 O£ z@4 N£ ¹@4 M£±@3 L£8@3 K£I@3 J£(@3 I£€’ž Eltolad, Betul ja Horma;3 H£€’ž HatsarSual, Bala ja Atsem;5 G£;@3 F£’@3 E£¢@3 D£€’ž Rekem, Jirpeel ja Tarala;4 C£€’ž Mitspe, Kaphira ja Mosa;3 B£€’ž Gibeon, Rama ja Beerot;2 A£I@3 @£€’ž Avvim, Para ja Ophra;0 ?£€’ž BetAraba, Zemaraim, BetEl;5 >£x@3 =£@3 <£©@3 ;£a@ 3 :£Ŗ@ 3 9£Ģ@ 3 8£x@ 3 7£é@ 3 6£ ”@3 5£ “@3 4£ ”@3 3£ @3 2£ @3 1£@3 0£@3 /£Ÿ@3 .£•@3 -£Ę@2 ,£Ÿ@2 +£W@2 *£w@2 )£Ś@2 (£ˆ@2 '£ā@2 &£“@ 2 %£Õ@ 2 $£ w@ 2 #£ {@ 2 "£ @ 2 !£ ¶@2  £ Õ@2 £O@2 £”@2 £w@2 £n@2 £ų@2 £Ź@2 £@2 £Ī@%0 £ ›@$0 £ q@#0 £‹@"0 £a@!0 £Œ@ 0 £@0 £?@0 £ˆ@0 £C@0 £”@0  £?·@0  £>G@0  £=/@0  £<N@0  £;?@0 £:€’ž Halhul, Betsur, Gedor;1 £9<@0 £8€’ž Jisreel, Jokdeam, Sanoa;3 £7€’ž Maon, Karmel, Siph, Juta;4 £6O@0 £5€’ž Janum, BetTapua, Apheka;3 £4€’ž Arab, Duma, Esean;- £3F@0 £2€’ž Anab, Estemo, Anim;. ’¢1#@0 ž¢0*@0 ż¢/{@0 ü¢.J@0 ū¢-#@0 ś¢,?@ 0 ł¢+€’ž Jephta, Asna, Nesib;/ ų¢*€’ž Libna, Eter, Asan;- ÷¢)V@ 0 ö¢(€’ž Kabbon, Lakmas, Kitlis;2 õ¢'€’ž Lakis, Botskat, Eglon;1 ō¢&€’ž Dilean, Mitspe, Jokteel;3 ó¢%€’ž Zenan, Hadasa, Migdalgad;4 ņ¢$Y@ 0 ń¢# €’ž Jarmut, Adullam, Soko, Aseka;8 š¢"!€’ž Sanoa, EnGannim, Tappua, Enam;9 ļ¢!/@ 0 ī¢ M@ 0 ķ¢€’ž Ziglag, Madmanna, Sansanna;6 žLVALź ( ŗ C Æ ` ‹ Õ ČMÖMkć ’;œÖ Ottakaat itsellenne jokaisesta sukukunnasta kolme miestä, lähettääkseni heitä menemään ja vaelta’ž Ottakaat itsellenne jokaisesta sukukunnasta kolme miestä, lähettääkseni heitä menemään ja vaeltamaan maan lävitse, ja että he kirjoittaisivat sen perimisensä jälkeen ja palajaisivat minun tyköni.’ž Ja Josua sanoi Israelin lapsille: kuinka kauvan te olette niin kähläät, ettette mene ja omista maata, jonka \Herra\ teidän isäinne Jumala teille on antanut.’ž Ja oli vielä Israelin lapsista seitsemän sukukuntaa, joiden perintö ei ollut jaettu.’ž Ja kaikki Israelin lasten kansa kokoontui Siloon ja pani siellä ylös seurakunnan majan; ja maa oli heille alamainen.’ž Sillä vuori pitää myös sinun omas oleman, jossa metsää on, siellä perkaa ympärilläs, ja sinulla pitää oleman sen ääret; sillä sinä ajat Kanaanealaiset pois, vaikka heillä rautavaunut ovat, ja vaikka he väkevät ovat.’ž Josua puhui Josephin huoneelle, Ephraimille ja Manasselle, sanoen: sinä olet suuri ja väkevä kansa, ei sinulla pidä oleman yksi arpa.’ž Niin sanoivat Josephin lapset: ei ne vuoret meille täydy, sillä kaikilla Kanaanealaisilla, jotka asuvat maan laaksoissa, ovat rautavaunut, ja BetSeanin asuvaisilla ja hänen tyttärillänsä, ja Jisreelin laaksossa asuvaisilla.’ž Niin Josua sanoi heille: ettäs olet suuri kansa, niin mene metsään ja perkaa siellä sinulles siaa, Pheresiläisten ja uljasten maalla, jos Ephraimin vuori on sinulle ahtaimmaksi.’ž Silloin puhuivat Josephin lapset Josualle ja sanoivat: miksi et minulle enempää antanut, kuin yhden arvan ja osan, perinnöksi, ja minä olen kuitenkin suuri kansa, niinkuin \Herra\ on minun tähän asti siunannut?’ž Mutta kuin Israelin lapset vahvistuivat, tekivät he Kanaanealaiset verollisiksi, ja ei ajaneet heitä ollenkaan pois.’ž Ja Manassen lapset ei voineet ajaa niiden kaupunkien asuvaisia ulos, vaan Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinä maassa.’ž Niin oli Manassella Isaskarin ja Asserin seassa BetSean ja hänen tyttärensä, Jiblaam ja hänen tyttärensä, ja Dorin asuvaiset tyttärinensä, ja EnDorin asuvaiset tyttärinensä, ja Taanan asuvaiset tyttärinensä, Megiddon asuvaiset tyttärinensä, ja kolmas osa Naphetista.’ž Sillä Ephraimin maa on etelän puolella ja Manassen pohjan puolella, niin että meri on heidän rajansa, ja ulottuu Asseriin saakka pohjan puolesta, ja Isaskariin asti idän puolesta.’ž Sitte tulee se alas NahalKanaan asti etelään päin velikaupungeita, jotka Ephraimin omat ovat, Manassen kaupunkien seassa. Mutta pohjan puolesta ovat Manassen rajat ojaan asti, ja niiden ääret ovat meren tykönä,’ž Tapuan maa tuli Manasselle, mutta Tapua Manassen rajalla Ephraimin lapsille.’ž Ja Manassen raja oli Asserista Mihmetatiin asti, joka on Sikemin edessä, ja menee ulos oikian käden puoleen niihin asti, kuin asuivat EnTapuassa.’ž Sillä Manassen tyttäret saivat perinnön hänen poikainsa seassa; ja Gileadin maa oli annettu muille Manassen pojille.’ž Mutta Manasselle tuli kymmenen osaa, paitsi Gileadin ja Basanin maata, jotka ovat tuolla puolella Jordania;’ž Ja he menivät papin Eleatsarin ja Josuan Nunin pojan ja ylimmäisten tykö, ja sanoivat: \Herra\ käski Moseksen antaa meille perinnön meidän veljeimme sekaan; ja hän antoi myös heille perinnön heidän isänsä veljein sekaan, \Herran\ käskyn jälkeen.’ž Mutta Zelophkadilla Hepherin pojalla, Gileadin pojan, Makirin pojan, Manassen pojan, ei ollut yhtään poikaa, vaan tyttäriä; ja nämät ovat hänen tytärtensä nimet: Makla ja Noa, Hogla, Milka ja Tirtsa.’ž Muille Manassen lapsille myös lankesi arpa heidän sukukuntainsa jälkeen: Abieserin lapsille, Helekin lapsille, Asrielin lapsille, Sekemin lapsille, Hepherin lapsille ja Semidan lapsille. Nämät ovat Manassen Josephin pojan lapset, jotka olivat miehenpuolet heidän suvuissansa.„LVALkĢŹ Ę ) Ø  ` æ Ö^’臎N֍ėYö­uÄ Siihen myös kaikki kylät, jotka ympäri näitä kaupungeita ovat, BaalatBeeriin asti, ja ’ž Siihen myös kaikki kylät, jotka ympäri näitä kaupungeita ovat, BaalatBeeriin asti, ja Ramatiin, etelän puoleen. Tämä on Simeonin lasten sukukunnan perimys heidän suvuissansa,’ž Ain, Rimmon, Eter ja Asan: neljä kaupunkia kylinensä;’ž BetLebaot ja Saruhen: kolmetoistakymmentä kaupunkia ja heidän kylänsä;’ž Ziglag, Bethammarkabot ja HatsarSusa:’ž Ja heidän perittäväksensä tuli BeerSeba, Seba ja Molada:’ž Senjälkeen lankesi toinen arpa Simeonin lasten sukukunnalle heidän sukuinsa jälkeen, ja heidän perintönsä oli keskellä Juudan lasten perimystä.’ž Zela, Eleph, ja Jebusi, se on Jerusalem, GibeatKirjat, neljätoistakymmentä kaupunkia kylinensä. Tämä on BenJaminin lasten perimys heidän sukukuntainsa jälkeen.’ž KapharAmmoni, Ophni, ja Gaba: kaksitoistakymmentä kaupunkia kylinensä;’ž Mutta nämät ovat BenJaminin lasten sukukunnan kaupungit heidän heimokuntainsa jälkeen: Jeriho, BetHogla, EmekKetsits;’ž Mutta idänpuolinen kulma pitää Jordaniin loppuman. Tämä on BenJaminin lasten perintö heidän rajainsa ympärillä, heidän sukukuntainsa jälkeen.’ž Ja menee sitä viertä myöten, BetHoglan ohesta pohjaan päin, ja loppuu Suolaisen meren lahteen, pohjaan päin, lounaan puolella Jordania. Tämä on lounaan puolinen raja.’ž Ja menee sen tasaisen kedon viertä myöten, joka on pohjaan päin, ja laskee tasaiselle kedolle,’ž Ja antaa itsensä pohjoisesta, ja juoksee EnSemeksen tykö, ja juoksee Gelilotin tykö, jotka ovat ylhäällä Adummin puolessa, ja laskee Bohanin, Rubenin pojan kiven tykö,’ž Ja laskee mäen loppuun, joka on Hinnomin lasten laakson edessä, joka on Rephaimin notkossa, pohjan puolella, ja laskee Hinnomin laaksoon Jebusilaisten viereen etelään päin, ja laskee Rogelin lähteelle,’ž Mutta lounaanpuolinen kulma on KirjatJearimin äärestä, ja loppuu raja lännen puoleen, ja tulee Nephtoan lähteen tykö,’ž Sitte laskee raja ja kääntää itsensä ympäri lännen puoleen meren kulmaan siitä mäestä, joka on BetHoronin edessä mereen päin, ja loppuu KirjatBaalin tykönä, se on KirjatJearim, Juudan lasten kaupunki. Tämä on lännenpuolinen kulma.’ž Ja se raja juoksee sieltä Lutsaan, Lutsan viertä myöten lounaaseen päin, se on BetEl, ja laskee AtaraotAdariin, mäen ohessa etelään päin alamaista BetHoronia.’ž Ja heidän rajansa oli pohjan kulmalla Jordanista, ja se raja menee ylöskäsin Jerihon viertä myöten pohjan puolesta, ja nousee vuorelle länteen päin, ja loppuu Betavenin korpeen.’ž Ja BenJaminin lasten sukukunnan arpa lankesi heidän sukukuntainsa jälkeen, ja heidän arpansa raja oli Juudan lasten ja Josephin lasten vaiheella.’ž Silloin heitti Josua Silossa arvan heille \Herran\ edessä, ja Josua jakoi siinä maan Israelin lapsille, heidän osansa jälkeen.’ž Niin miehet läksivät ja vaelsivat maan lävitse, ja kirjoittivat sen kirjaan, seitsemään osaan, kaupunkein jälkeen, ja tulivat Siloon, Josuan tykö leiriin.’ž Niin miehet nousivat ja läksivät matkaan, ja Josua käski heitä, kuin he tahtoivat mennä kirjoittamaan maata, ja sanoi: vaeltakaat maan lävitse ja kirjoittakaat se, ja tulkaat jälleen minun tyköni, ja minä heitän tässä teidän arpanne \Herran\ edessä Silossa.’ž Sillä Leviläisillä ei ole yhtäkään osaa teidän seassanne, vaan \Herran\ pappeus on heidän perimisensä. Mutta Gad ja Ruben, ja puoli Manassen sukukuntaa ottivat osansa tuolla puolella Jordania itäisellä puolella, jonka Moses \Herran\ palvelia antoi heille.’ž Mutta teidän pitää kirjoittaman ne seitsemän maan osaa ja tuoman tänne minun tyköni, niin minä heitän teidän arpanne tässä \Herran\ meidän Jumalamme edessä.’ž Ja he jakakaan maan seitsemään osaan: Juudan pitää oleman rajallansa etelän puolella, ja Josephin huoneen pitää oleman rajallansa pohjan puolella.ćLVAL#GĶSŃ b  ® M × ¬ & Ė € I ō 4 ģ[³rū6ń•?óµ{>¹7 Nämät ovat ne perimiset, jotka pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika ja ylimmäiset Israelin lasten sukukuntain i’ž Nämät ovat ne perimiset, jotka pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika ja ylimmäiset Israelin lasten sukukuntain isistä arvalla jakoivat Silossa \Herran\ edessä, seurakunnan majan oven tykönä; ja niin lopettivat maan jakamisen.’ž Ja antoivat hänelle \Herran\ käskyn jälkeen sen kaupungin, jota hän anoi, joka oli TimnatSera Ephraimin vuorella; siellä hän rakensi kaupungin ja asui siinä.’ž Ja kuin he olivat lakanneet jakamasta maata rajoinensa, antoivat Israelin lapset Josualle Nunin pojalle perinnön heidän seassansa,’ž Tämä on Danin lasten sukukunnan perintö heidän suvuissansa, nämät kaupungit ja niiden kylät.’ž Ja siellä loppuu Danin lasten raja. Ja Danin lapset nousivat ja sotivat Lesemiä vastaan, ja voittivat sen ja löivät sen miekan terällä, omistivat sen ja asuivat siinä, ja kutsuivat Lesemin Daniksi, isänsä Danin nimeltä.’ž Mehaijarkon ja Rakkon, sen rajan kanssa Japhoa vastaan;’ž Ja raja heidän perimisestänsä oli Sorea, Estaol ja Irsemes,’ž Seitsemäs arpa lankesi Danin lasten sukukunnalle heidän sukuinsa jälkeen.’ž Tämä on Naphtalin lasten sukukunnan perimys heidän suvuissansa, kaupungit ja kylät.’ž Jireon, MigdalEl, Harem, BetAnat ja BetSemes: yhdeksäntoistakymmentä kaupunkia kylinensä.’ž Ja vahvat kaupungit ovat: Ziddim, Zer, Hammat, Rakkat ja Kinneret,’ž Ja raja kääntyy lännen puoleen AsnotTaborin tykö, ja tulee sieltä hamaan Hukkokiin, ja ulottuu etelästä Sebuloniin ja lännestä Asseriin ja Juudaan asti Jordanin tykö auringon ylenemisen puoleen.’ž Ja heidän rajansa oli Helephistä, Elon Zananimin lävitse, Adami, Nekeb, JabneEl, Lakkumiin asti ja loppuu Jordaniin.’ž Kuudes arpa lankesi Naphtalin lapsille heidän sukunsa jälkeen.’ž Tämä on Asserin lasten sukukunnan perimys heidän sukuinsa jälkeen, ne kaupungit ja heidän kylänsä.’ž Umma, Aphek ja Rehob: kaksikolmattakymmentä kaupunkia kylinensä.’ž Ja kääntyy raja Raman puoleen, aina vahvaan kaupunkiin Zoriin asti, ja palajaa Hosaan päin, ja loppuu meren tykönä nuoraa myöten Aksibin tykö;’ž Ja Ebroniin, Rehobiin, Hammoniin ja Kanaan, aina isoon Sidoniin asti.’ž Ja kääntyy auringon nousemista käsin BetDagonia vastaan, ja ulottuu Sebuloniin ja Jephtahelin laaksoon pohjan puoleen, BetEmekiin ja Negieliin, ja loppuu Kabulin tykönä vasemmalla puolella;’ž Allammelek, Amead ja Miseal, ja ulottuu Karmeliin länteen päin, ja SihorLibnatiin;’ž Ja heidän rajansa oli Helkat, Hali, Beten ja Aksaph;’ž Viides arpa lankesi Asserin lasten sukukunnalle heidän sukuinsa jälkeen,’ž Tämä on Isaskarin lasten sukukunnan perimys, kaupungit ja kylät heidän sukuinsa jälkeen.’ž Ja ulottuu Taboriin, Sahatsimaan, ja BetSemekseen, ja hänen loppunsa ovat Jordanin tykönä: kuusitoistakymmentä kaupunkia kylinensä.’ž Remet, EnGannim, Enhadda ja BetPhatsets;’ž Ja heidän rajansa oli Jisreel, Kesullot ja Sunem;’ž Neljäs arpa lankesi Isaskarin lapsille heidän sukuinsa jälkeen.’ž Tämä on Sebulonin lasten perimys heidän sukuinsa jälkeen, nämät heidän kaupunkinsa ja kylänsä.’ž Kattat, Nahalal, Simron, Ideala ja Betlehem: kaksitoistakymmentä kaupunkia ja heidän kylänsä.’ž Ja juoksee ympäri pohjan puoleen Hannatoniin päin, ja loppuu JephtaElin laaksoon;’ž Ja menee sieltä itään päin lävitse Githan, Hepherin, Ittan, Katsin, ja loppuu Rimmoniin, Mitoariin ja Neaan;’ž Ja kääntyy Saridista itään päin auringon nousemisen puoleen, KislotTaborin rajan tykö, ja menee Dabratiin, ja ulottuu Japhiaan;’ž Ja heidän rajansa astuu lännen puoleen Maralaan, ja ulottuu Dabbasetiin ja siihen ojaan, joka juoksee Jokneamin ohitse;’ž Kolmas arpa lankesi Sebulonin lasten sukukunnalle heidän sukuinsa jälkeen, ja heidän perintönsä raja oli Saridiin asti.’ž Sillä Simeonin lasten perimys on keskellä Juudan lasten osaa; ja että Juudan lasten osa oli suurempi kuin he itse, sentähden perivät Simeonin lapset osan keskellä heidän perintöänsä.tįĀ„J+ ķĪƐqR3õ Ö · ˜ y A  ē Č © Š M  × — x Y :  ü Ż ¾ Ÿ € a B #  å Ę § ˆ i J + ķĪƐqR3õÖ·˜yZ;żŽæ bC$ęĒ؉jK, īĻ°‘rS4ö×ø™z[<žßĄ”‚cD%ēČ©ŠkL-É£2@9 Č£f@9 Ē£Ō@9 Ę£Ę@9 Å£Ķ@8 Ä£Ė@8 Ć£r@8 Ā£…@8 Į£3@8 Ą£½@ 8 棋@ 8 ¾£ž@ 8 ½£„@ 8 ¼£Ä@ 8 »£ @8 ŗ£ {@8 ¹£ Ņ@8 ø£ ±@8 ·£ @8 ¶£ž@8 µ£Ü@8 “£M@8 ³£`@8 ²£é@ 7 ±£t@7 °£™@7 Æ£W@7 ®£-w@7 ­£,ä@7 ¬£+@7 «£*o@7 Ŗ£)x@7 ©£(v@7 Ø£'P@7 §£&t@7 ¦£%K@7 „£$L@7 ¤£#G@7 ££"ƒ@7 ¢£!a@7 ”£ ¤@7  £H@7 Ÿ£J@ 7 ž£K@ 7 £M@ 7 œ£Å@ 7 ›£]@ 7 š£p@7 ™£N@7 ˜£Q@7 —£Q@7 –£‚@7 •£w@7 ”£^@7 “£L@7 ’£Q@7 ‘£…@6 £:@6 £:@6 Ž£ @6 £ W@6 Œ£ {@6 ‹£ Y@6 Š£ x@6 ‰£Š@6 ˆ£‹@6 ‡£±@6 †£@ 6 …£Ē@ 6 „£x@ 6 ƒ£«@ 6 ‚£’@ 6 £ @6 €£Ų@6 £Œ@6 ~£@6 }£Æ@6 |£ö@6 {£@6 z£z@6 y£&@6 x£3ā@"4 w£2 @!4 v£1…@ 4 u£0_@4 t£/Ž@4 s£.:@4 r£-!€’ž Jehut, BeneBarak ja GatRimmon,9 q£,€’ž Elteke, Gibbeton ja Baalat,6 p£+€’ž Elon, Timnata ja Ekron,2 o£*€’ž Saalabbin, Ajalon ja Jitla,6 n£)>@4 m£(L@4 l£'V@4 k£&\@4 j£%€’ž Kedes, Edrei ja Enhatsor,4 i£$€’ž Adama, Rama ja Hatsor,1 h£#E@4 g£"Å@4 f£!w@4 e£ A@4 d£e@4 c£C@4 b£‘@4 a£H@4 `£Ą@4 _£U@4 ^£7@4 ]£K@ 4 \£[@ 4 [£†@ 4 Z£+@ 4 Y£€’ž Rabbit, Kisjon ja Abets;3 X£€’ž Hapharaim, Sion ja Anaharat;7 W£4@ 4 V£B@4 ~LVALŚ`ŃŪ , + Ÿ Ē Ŗ  mõ.”šeŪc 8·}C¾ Ain esikaupunkeinensa, Juttan esikaupunkeinensa ja BetSemeksen e’ž Ain esikaupunkeinensa, Juttan esikaupunkeinensa ja BetSemeksen esikaupunkeinensa: yhdeksän kaupunkia niiltä kahdelta sukukunnalta;’ž Holonin esikaupunkeinensa ja Debirin esikaupunkeinensa,’ž Jatirin esikaupunkeinensa ja Estmoan esikaupunkeinensa,’ž Niin antoivat he papin Aaronin lapsille miehentappajain vapaakaupungin Hebronin esikaupunkeinensa ja Libnan esikaupunkeinensa,’ž Mutta kaupungin pellon kylinensä antoivat he Kalebille Jephunnen pojalle perinnöksi.’ž Niin antoivat he heille KirjatArban, (Arba oli Enakin isä), se on Hebron, Juudan vuorella, ja esikaupungit ympäristöltä.’ž Aaronin pojille Kahatilaisten suvusta Levin pojista; sillä ensimäinen arpa oli heidän.’ž Juudan lasten sukukunnalta ja Simeonin lasten sukukunnalta annettiin nämät kaupungit, jotka he nimittivät nimeltänsä,’ž Ja niin antoivat Israelin lapset Leviläisille arvalla nämät kaupungit esikaupunkeinensa, niinkuin \Herra\ Moseksen kautta käskenyt oli.’ž Merarin lapset sukuinsa jälkeen saivat Rubenin sukukunnalta, Gadin sukukunnalta ja Zebulonin sukukunnalta kaksitoistakymmentä kaupunkia.’ž Gersonin lapsille tuli arvalla Isaskarin sukukunnalta, Asserin sukukunnalta, Naphtalin sukukunnalta ja puolelta Manassen sukukunnalta Basanissa kolmetoistakymmentä kaupunkia.’ž Vaan muille Kahatin lapsille tuli arvalla Ephraimin sukukunnalta, Danin sukukunnalta ja puolelta Manassen sukukunnalta kymmenen kaupunkia.’ž Ja arpa lankesi Kahatilaisten sukukunnille: ja papin Aaronin lapset Leviläisistä saivat arvalla Juudan sukukunnalta, Simeonin sukukunnalta ja BenJaminin sukukunnalta kolmetoistakymmentä kaupunkia.’ž Niin antoivat Israelin lapset Leviläisille perinnöstänsä, \Herran\ käskyn jälkeen, nämät kaupungit esikaupunkeinensa:’ž Ja puhuttelivat heitä Silossa Kanaanin maalla ja sanoivat: \Herra\ käski Moseksen kautta antaa meille kaupungeita asuaksemme, ja niiden esikaupungit meidän karjallemme.’ž Niin menivät Leviläisten ylimmäiset isät papin Eleatsarin ja Josuan Nunin pojan eteen, ja ylimmäisten isäin eteen Israelin lasten sukukunnissa,’ž Nämät olivat ne kaupungit, jotka asetettiin kaikille Israelin lapsille ja muukalaisille, jotka heidän seassansa asuivat, että sinne piti pakeneman jokainen joka jonkun tapaturmaisesti löi, ettei hän kuolisi verenkostajan käden kautta, siihenasti että hän seisois seurakunnan edessä.’ž Ja tuolla puolella Jordania, Jerihon kohdalla itään päin, antoivat he Betserin, korvessa lakialla kedolla, Rubenin sukukunnasta, ja Ramotin Gileadissa Gadin sukukunnasta ja Golanin Basanissa Manassen sukukunnasta.’ž Niin he pyhittivät Kedeksen Galileassa Naphtalin vuorella, ja Sikemin Ephraimin vuorella, ja KirjatArban, se on Hebroni, Juudan vuorella;’ž Niin asukaan hän siinä kaupungissa, siihenasti kuin hän seisoo seurakunnan oikeuden edessä, ylimmäisen papin kuolemaan asti, joka siihen aikaan on; sitte pitää miehentappajan palaaman ja tuleman kaupunkiinsa ja huoneeseensa, kaupunkiin, josta hän pakeni.’ž Ja kuin verenkostaja ajaa häntä takaa, ei heidän pidä antaman miehentappajaa hänen käsiinsä, että hän tietämätä löi lähimmäisensä ja ei ollut ennen vainoa hänen välillänsä.’ž Ja joka pakenee johonkuhun niistä kaupungeista, hänen pitää seisoman ulkona kaupungin portin edessä ja jutteleman vanhinten edessä syynsä, niin pitää heidän ottaman hänen kaupunkiin tykönsä ja antaman hänelle siaa, asuaksensa heidän tykönänsä.’ž Että sinne sais paeta miehentappaja, joka jonkun lyö tapaturmaisesti ja tietämätä, että he teidän seassanne olisivat vapaat verenkostajalta.’ž Puhu Israelin lapsille, sanoen: asettakaat teille muutamia vapaakaupungeita, joista minä teille puhuin Moseksen kautta,’ž Ja \Herra\ puhui Josualle ja sanoi:QLVAL!ÆcŽ » j  ¬ O Š = ņ Ø ` ¼ [ Ų‘Eś†6ĄHŁIeī—žŠ” Ja nyt on \Herra\ teidän Jumalanne antanut teidän veljillenne levon, niinkuin hän sanoi heille; palatkaat siis nyt’ž Ja nyt on \Herra\ teidän Jumalanne antanut teidän veljillenne levon, niinkuin hän sanoi heille; palatkaat siis nyt ja menkäät teidän majoillenne perintömaahanne, jonka Moses \Herran\ palvelia antoi teille tuolla puolella Jordania.’ž Ette hyljänneet teidän veljiänne isoon aikaan tähän päivään asti, ja te piditte \Herran\ teidän Jumalanne käskyn.’ž Ja sanoi heille: te piditte kaikki mitä Moses \Herran\ palvelia teille käski, ja olette kuulleet minun ääneni kaikissa mitä minä olen teille käskenyt.’ž Silloin kutsui Josua tykönsä Rubenilaiset, Gadilaiset ja puolen Manassen sukukuntaa:’ž Ja ei puuttunut mitään kaikesta siitä hyvyydestä, mitä \Herra\ oli puhunut Israelin huoneelle, vaan kaikki tapahtui.’ž Ja \Herra\ antoi heille levon kaikella heidän ympäristöllänsä, niinkuin hän vannoi heidän isillensä; ja ei yksikään heidän vihollisistansa seisonut heitä vastaan, vaan kaikki heidän vihollisensa antoi \Herra\ heidän käsiinsä.’ž Ja niin antoi \Herra\ Israelin lapsille kaiken sen maan, jonka hän vannoi heidän isillensä antaaksensa; ja he omistivat sen ja asuivat siinä.’ž Ja itsekullakin kaupungilla oli hänen esikaupunkinsa ympäristöllänsä, niin oli niillä kaikilla kaupungeilla.’ž Kaikki Leviläisten kaupungit Israelin lasten perinnön seassa olivat kahdeksanviidettäkymmentä ja niiden esikaupungit.’ž Kaikki toisten Leviläisten Merarin lasten kaupungit, heidän suvussansa arpansa jälkeen, olivat kaksitoistakymmentä.’ž Hesbon esikaupunkeinensa ja Jaeser esikaupunkeinensa: kaikki neljä kaupunkia.’ž Gadin sukukunnalta miehentappajan vapaakaupunki Ramot Gileadissa esikaupunkeinensa ja Mahanaim esikaupunkeinensa,’ž Kedemot esikaupunkeinensa ja Mephaat esikaupunkeinensa: neljä kaupunkia;’ž Rubenin sukukunnalta Betser esikaupunkeinensa ja Jaksa esikaupunkeinensa,’ž Dimna esikaupunkeinensa, Nahalal esikaupunkeinensa: neljä kaupunkia,’ž Merarin lapsille, toisille Leviläisille, annettiin Sebulonin sukukunnalta Jokneam esikaupunkeinensa ja Kartta esikaupunkeinensa,’ž Kaikki Gersonilaisten sukukuntain kaupungit olivat kolmetoistakymmentä ja niiden esikaupungit.’ž Naphtalin sukukunnalta miehentappajan vapaakaupunki Gedes Galileassa esikaupunkeinensa ja HammotDor esikaupunkeinensa, Kartan esikaupunkeinensa: kolme kaupunkia.’ž Helkat esikaupunkeinensa ja Rehob esikaupunkeinensa: neljä kaupunkia;’ž Asserin sukukunnalta Miseal esikaupunkeinensa, Abdon esikaupunkeinensa,’ž Jarmut esikaupunkeinensa ja EnGannim esikaupunkeinensa: neljä kaupunkia;’ž Isaskarin sukukunnalta Kision esikaupunkeinensa, Dabrat esikaupunkeinensa,’ž Gersonin lapsille Leviläisten sukukunnasta annettiin puolelta Manassen sukukunnalta miehentappajan vapaakaupunki Golan Basanissa esikaupunkeinensa ja Beestera esikaupunkeinensa: kaksi kaupunkia;’ž Kaikki muiden Kahatin lasten sukukuntain kaupungit olivat kymmenen ja niiden esikaupungit.’ž Puolelta Manassen sukukunnalta Thaanakin esikaupunkeinensa ja GatRimmonin esikaupunkeinensa: kaksi kaupunkia.’ž Ajalonin esikaupunkeinensa, GatRimmonin esikaupunkeinensa: neljä kaupunkia;’ž Ja Danin sukukunnalta Elteken esikaupunkeinensa ja Gibtonin esikaupunkeinensa,’ž Kibtsaimin esikaupunkeinensa ja BetHoronin esikaupunkeinensa: neljä kaupunkia;’ž Ja he antoivat heille miehentappajan vapaakaupungin Sikemin esikaupunkeinensa Ephraimin vuorella ja Getserin esikaupunkeinensa,’ž Mutta muut Kahatin lasten sukukunnat, Leviläiset, Kahatin sikiät saivat kaupunkia arvallansa Ephraimin sukukunnalta.’ž Kaikki pappein Aaronin poikain kaupungit olivat kolmetoistakymmentä ja niiden esikaupungit.’ž Anatotin esikaupunkeinensa ja Almonin esikaupunkeinensa: neljä kaupunkia.’ž BenJaminin sukukunnalta Gibeonin esikaupunkeinensa ja Geban esikaupunkeinensa,eLVAL Sw y w Ę ō y é%”£[(£1f™ Ja jos me olemme alttarin rakentaneet, kääntääksemme meitämme \Herrasta\ pois ja uhrataksemme sen pä’ž Ja jos me olemme alttarin rakentaneet, kääntääksemme meitämme \Herrasta\ pois ja uhrataksemme sen päällä polttouhria ja ruokauhria, taikka tehdäksemme kiitosuhria sen päällä, niin etsiköön sitä \Herra\.’ž \Herra\ väkevä Jumala, \Herra\ väkevä Jumala tietää sen, ja Israel myös mahtaa itse tietää; jos me olemme langenneet pois ja syntiä tehneet \Herraa\ vastaan, niin älkäät auttako hän meitä tänäpäivänä.’ž Niin vastasivat Rubenin ja Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ja sanoivat Israelin tuhanten päämiehille:’ž Eikö Akan Seran poika tehnyt raskaasti syntiä kirotussa, ja viha tuli koko Israelin ylitse ja ei hän yksin hukkunut pahuudessansa.’ž Jos te luulette, että teidän perintömaanne on saastainen, niin tulkaat tänne ylitse \Herran\ perintömaahan, jossa \Herran\ maja on, ja ottakaat perintö meidän seassamme ja älkäät asettako teitänne \Herraa\ vastaan ja meitä vastaan, rakentaen teillenne alttarin, paitsi \Herran\ meidän Jumalamme alttaria.’ž Ja te käännätte itsenne tänäpäivänä \Herrasta\ pois; niin tapahtuu, että panette itsenne tänäpänä \Herraa\ vastaan, niin pitää huomenna hänen vihansa palaman koko Israelin kansan päälle.’ž Vähäkö meillä on Peorin pahuudesta, josta emme puhtaat ole hamaan tähän päivään asti? josta myös rangaistus tuli \Herran\ kansan päälle.’ž Näin kaikki \Herran\ kansa käski teille sanoa: mikä on se rikos, jolla te olette rikkoneet Israelin Jumalaa vastaan, kääntääksenne itsenne tänäpäivänä \Herrasta\ pois, rakentaen itsellenne alttaria, asettaaksenne teitänne tänäpäivänä \Herraa\ vastaan.’ž Ja he tulivat Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tykö Gileadin maahan ja puhuivat heidän kanssansa, sanoen:’ž Ja kymmenen ylimmäistä päämiestä hänen kanssansa, yhden päämiehen kustakin isänsä huoneesta, kaikista Israelin sukukunnista, joista kukin oli isäinsä huonetten päämies Israelin tuhanten ylitse.’ž Ja Israelin lapset lähettivät Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tykö Gileadin maahan Pinehaan, papin Eleatsarin pojan,’ž Ja Israelin lapset kuulivat sen, ja koko Israelin lasten joukko kokoontui Silossa, menemään ylös sotimaan heitä vastaan.’ž Ja kuin Israelin lapset kuulivat sanottavan: katso, Rubenin lapset, Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ovat rakentaneet alttarin Kanaanin maata vastaan, lähes Jordanin rajoja Israelin lasten puolelle;’ž Ja kuin he tulivat Jordanin rajoille, jotka Kanaanin maassa ovat, rakensivat Rubenilaiset, Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa siinä lähes Jordania jalon suuren alttarin.’ž Ja niin palasivat Rubenilaiset ja Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa, ja menivät pois Israelin lasten tyköä Silosta, joka Kanaanin maalla on, menemään Gileadin maahan, perintömaahansa, jonka he olivat perineet \Herran\ käskyn jälkeen Moseksen kautta.’ž Puhui hän heille, sanoen: te tulette kotia suurella saaliilla teidän majoillenne ja sangen suurella karjalaumalla, hopialla, kullalla, vaskella, raudalla ja aivan paljoilla vaatteilla; niin jakakaat teidän vihamiestenne saalis teidän veljeinne kanssa.’ž Manassen puolelle sukukunnalle on Moses antanut Basanissa ja toiselle puolelle antoi Josua heidän veljeinsä keskellä tällä puolella Jordania länteen päin. Ja kuin Josua antoi heidän käydä majoillensa ja siunasi heitä,’ž Niin Josua siunasi heitä ja antoi heidän mennä, ja he menivät majoillensa.’ž Ainoastaan ottakaat visusti vaari, että te teette sen käskyn ja lain jälkeen, jonka Moses \Herran\ palvelia on teille käskenyt, että te rakastatte \Herraa\ teidän Jumalaanne, ja vaellatte kaikissa hänen teissänsä, ja pidätte hänen käskynsä, ja riiputte hänessä kiinni, ja palvelette häntä kaikesta teidän sydämestänne ja kaikesta teidän sielustanne.LVAL:fĪ ® » ė õJkķ8œīü4Ā Niin ettette tulisi näiden teidän keskellenne jääneiden kansain sekaan, ja ettette mieleenne johdatt’ž Niin ettette tulisi näiden teidän keskellenne jääneiden kansain sekaan, ja ettette mieleenne johdattaisi eli vannoisi heidän jumalainsa nimen kautta, ettekä myös palvelisi heitä elikkä kumartaisi heitä.’ž Niin vahvistukaat jalosti pitämään ja tekemään kaikki, mikä on kirjoitettu Moseksen lakiraamatussa, niin ettette siitä poikkeisi oikialle eli vasemmalle puolelle,’ž Ja \Herra\ teidän Jumalanne syöksee ulos ne teidän edestänne ja ajaa heidät ulos teidän kasvoinne edestä, niin että te omistatte heidän maansa, niinkuin \Herra\ teidän Jumalanne teille sanonut oli.’ž Katsokaat, minä olen jakanut teille ne kansat arvalla, jotka vielä jäljellä ovat, jokaiselle sukukunnalle oman perintönsä jälkeen, hamasta Jordanista, ja kaiken sen kansan, jonka minä hävitin, suureen mereen asti auringon laskemiseen päin.’ž Ja te olette nähneet kaikki, jotka \Herra\ teidän Jumalanne on tehnyt kaikelle tälle kansalle teidän edessänne; sillä \Herra\ teidän Jumalanne itse sotii teidän edestänne.’ž Kutsui Josua koko Israelin tykönsä, heidän vanhimpansa, päämiehensä, tuomarinsa ja esimiehensä, sanoen heille: minä olen jo vanha ja hyvään ikään tullut.’ž Ja pitkän ajan perästä, kuin \Herra\ oli antanut Israelin tulla lepoon kaikilta vihollisiltansa, jotka heidän ympärillänsä olivat, ja Josua jo oli vanha ja hyvään ikään joutunut,’ž Ja Rubenin ja Gadin lapset kutsuivat sen alttarin, että se olis todistukseksi meidän välillämme, ja että \Herra\ on Jumala.’ž Niin se kelpasi hyvin Israelin lapsille, ja Israelin lapset kunnioittivat Jumalaa ja ei enää sanoneet, että he tahtoivat sinne mennä heitä vastaan sotaväen kanssa maata hävittämään, jossa Rubenin ja Gadin lapset asuivat.’ž Niin meni Pinehas papin Eleatsarin poika, ja ylimmäiset Gileadin maalta, Rubenin ja Gadin lasten tyköä Kanaanin maahan jälleen Israelin lasten tykö ja sanoi sen heille.’ž Ja Pinehas papin Eleatsarin poika sanoi Rubenin, Gadin ja Manassen lapsille: tänäpänä ymmärsimme me \Herran\ olevan meidän kanssamme, ettette syntiä tehneet tällä rikoksella \Herraa\ vastaan: nyt te vapahditte Israelin lapset \Herran\ kädestä.’ž Kuin Pinehas pappi ja kansan ylimmäiset ja Israelin tuhanten päämiehet, jotka olivat hänen kanssansa, kuulivat nämät sanat, jotka Rubenin, Gadin ja Manassen lapset sanoivat, kelpasi se heille sangen hyvin.’ž Pois se meistä, että me asetamme itsemme \Herraa\ vastaan, ja käännymme tänäpäivänä hänestä pois, ja rakennamme alttarin polttouhriksi, ruokauhriksi ja muuksi uhriksi, paitsi \Herran\ meidän Jumalamme alttaria, joka on hänen majansa edessä.’ž Sillä me sanoimme: se olkoon, kuin he niin sanovat meille, taikka meidän lapsillemme tästedes, niin me taidamme sanoa: katsokaat vertausta \Herran\ alttariin, jonka meidän vanhempamme tehneet ovat, ei polttouhriksi taikka teurasuhriksi vaan todistukseksi teidän ja meidän vaiheellamme.’ž Mutta todistukseksi meidän ja teidän vaiheellamme, ja meidän sukumme meidän jälkeemme, tehdäksemme \Herran\ palvelusta hänen edessänsä meidän polttouhrillamme, kiitosuhrillamme ja muilla uhreillamme; ja teidän lapsenne ei pidä tästälähin sanoman meidän lapsillemme: ei ole teillä yhtään osaa \Herrassa\.’ž Sentähden me sanoimme: tehkäämme se meillemme, rakentakaamme alttari, ei uhriksi eli polttouhriksi,’ž \Herra\ on pannut Jordanin rajamaaksi meidän ja teidän välillemme, te Rubenin ja Gadin lapset; ei ole teillä yhtään osaa \Herrassa\: ja niin teidän lapsenne saattavat pois meidän lapsemme \Herraa\ pelkäämästä.’ž Ja jos emme paljo ennemmin ole sitä tehneet sen asian pelvon tähden, sanoen: tästälähin mahtaa teidän lapsenne sanoa meidän lapsillemme: mitä teidän on tekemistä \Herran\ Israelin Jumalan kanssa?{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:D¤°@? C¤{@? B¤y@ ? A¤|@ ? @¤’@ ? ?¤ @ ? >¤r@ ? =¤‰@? <¤k@? ;¤•@? :¤p@? 9¤²@? 8¤Ź@? 7¤ū@? 6¤ķ@? 5¤]@? 4¤Ę@> 3¤É@> 2¤ =@> 1¤ ę@> 0¤ I@> /¤ °@> .¤ {@> -¤Z@> ,¤Å@> +¤s@> *¤@@> )¤m@ > (¤Œ@ > '¤»@ > &¤ń@ > %¤$[@ > $¤#›@> #¤"Z@> "¤!ć@> !¤ n@>  ¤š@> ¤†@> ¤„@> ¤m@> ¤ń@> ¤@= ¤™@= ¤¢@= ¤B@= ¤K@= ¤Ø@= ¤m@= ¤Ÿ@= ¤[@= ¤‘@= ¤ @= ¤­@= ¤›@= ¤ t@ =  ¤ h@ =  ¤ V@ =  ¤ —@ =  ¤ x@ =  ¤{@= ¤ų@= ¤Œ@= ¤m@= ¤”@= ¤æ@= ¤R@= ¤—@= ¤!ž@= ¤ ć@< ’£Ļ@< ž£ƒ@< ż£o@< ü£<@< ū£÷@< ś£@< ł£l@ < ų£s@ < ÷£š@ < ö£ž@ < õ£G@ < ō£¬@< ó£@< ņ£@< ń£!@< š£k@; ļ£ @< ī£Č@< ķ£ “@< ģ£ §@< ė£ ü@< ź£ r@; é£ ”@; č£å@; ē£é@; ę£“@; 壆@ ; 䣔@ ; ć£ @ ; ā£æ@ ; į£Ŗ@ ; ą£@; ߣ!@; Ž£C@; Ż£ Z@; Ü£ ŗ@; Ū£ c@; Ś£ @; Ł£ Ž@; Ų£i@; ×£Ķ@9 Ö£„@9 Õ£Č@9 Ō£ņ@9 Ó£®@ 9 Ņ£œ@ 9 Ń£µ@ 9 Š£"~@ 9 Ļ£!ß@ 9 Ī£ «@9 Ķ£ö@9 Ģ£Š@9 Ė£ó@9 Ź£ @9 `LVAL— Š'm  Š Æ ¬C£‰Õģs– Niin vastasi kansa ja sanoi: pois se meistä, että m’ž Niin vastasi kansa ja sanoi: pois se meistä, että me hylkäisimme \Herran\ ja palvelisimme muita jumalia.’ž Mutta en minä tahtonut kuulla Bileamia; ja hän siunaten siunasi teitä, ja minä vapahdin teitä hänen käsistänsä.’ž Niin nousi Balak Zipporin poika, Moabin kuningas, ja soti Israelia vastaan; ja hän lähetti ja antoi kutsua Bileamin Beorin pojan kiroomaan teitä.’ž Ja minä toin teidät Amorilaisten maahan, jotka asuivat tuolla puolella Jordania; ja kuin he sotivat teitä vastaan, annoin minä heidät teidän käsiinne, että te omistaisitte heidän maansa; ja minä hävitin heitä teidän edestänne.’ž Niin huusivat he \Herran\ tykö, ja hän pani pimeyden teidän ja Egyptiläisten vaiheelle, ja saatti meren heidän päällensä, ja peitti heidät. Ja teidän silmänne näkivät, mitä minä tein Egyptissä; ja te asuitte korvessa kauvan aikaa.’ž Niin vein minä myös teidän isänne Egyptistä ulos, ja te tulitte meren tykö; ja Egyptiläiset ajoivat teidän isiänne takaa vaunuin ja ratsasmiesten kanssa Punaiseen mereen saakka.’ž Ja minä lähetin Moseksen ja Aaronin, ja rankaisin Egyptin, niinkuin minä heidän seassansa tehnyt olen; sitte vein minä teidät ulos.’ž Ja Isaakille annoin minä Jakobin ja Esaun; ja annoin Esaulle Seirin vuoren asuaksensa. Mutta Jakob ja hänen lapsensa menivät alas Egyptin maalle.’ž Niin otin minä isänne Abrahamin tuolta puolelta virtaa, ja annoin hänen vaeltaa koko Kanaanin maalla, ja enensin hänen siemenensä, ja annoin hänelle Isaakin.’ž Sanoi Josua kaikelle kansalle: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: teidän isänne asuivat entiseen aikaan sillä puolella virtaa, Tara, Abrahamin ja Nahorin isä, ja palvelivat muita jumalia.’ž Ja Josua kokosi kaikki Israelin sukukunnat Sikemiin, ja kutsui edes vanhimmat Israelissa, päämiehet, tuomarit ja esimiehet; ja kuin he olivat seisatetut Jumalan eteen,’ž Jos te \Herran\ teidän Jumalanne liiton käytte ylitse, jonka hän teille käski, ja menette ja palvelette vieraita jumalia, ja heitä rukoilette, niin \Herran\ viha julmistuu teidän päällenne, ja te hukutte äkisti siitä hyvästä maasta, jonka hän teille antoi.’ž Ja pitää tapahtuman, että niinkuin kaikki se hyvä on teille tullut, jonka \Herra\ teidän Jumalanne teille sanonut on, niin \Herra\ myös antaa tulla teidän ylitsenne kaikki pahat, siihenasti että hän kadottaa teidät siitä hyvästä maasta, jonka \Herra\ teidän Jumalanne teille antanut on.’ž Ja katso, minä vaellan tänäpänä kaiken maailman tien; ja teidän pitää tietämän kaikessa teidän sydämessänne ja kaikessa teidän sielussanne, ettei yhtään sanaa ole jäänyt takaperin kaikesta siitä hyvästä, minkä \Herra\ teidän Jumalanne teille luvannut on, mutta kaikki on tapahtunut teille, ja ei mitään jäänyt takaperin.’ž Niin teidän pitää todella tietämän, ettei \Herra\ teidän Jumalanne enää tätä kansaa teidän edestänne aja ulos; mutta he tulevat teille paulaksi ja pahennukseksi ja ruoskaksi teidän kylkenne päälle, ja orjantappuraksi teidän silmillenne, siihenasti että hän teitä hukuttaa siitä hyvästä maasta, jonka \Herra\ teidän Jumalanne teille antanut on.’ž Mutta jos te käännätte teitänne pois ja pidätte teitänne jääneiden kansain tykö, ja yhdistätte teitänne naimisessa heidän kanssansa, niin että te tulette heidän ja he teidän sekaanne,’ž Sentähden ottakaat visusti vaari teidän sielustanne, että rakastatte \Herraa\ teidän Jumalaanne.’ž Yksi teistä ajaa tuhatta takaa; sillä \Herra\ teidän Jumalanne itse sotii teidän edestänne, niinkuin hän teille sanonut oli.’ž Ja niin \Herra\ ajaa teidän edestänne suuren ja väkevän kansan ulos, niinkuin ei yksikään ole kestänyt teidän edessänne tähän päivään asti.’ž Mutta riippukaat \Herrassa\ teidän Jumalassanne kiinni, niinkuin te tähän päivään asti tehneet olette.ąLVAL]© į Ō ³  ‰ Ż–ų^ėļų¼MŹū Ja Josephin luut, jotka Israelin lapset olivat tuoneet Egyptistä, hautasivat he Sikemiin, siihen pellon kappale’ž Ja Josephin luut, jotka Israelin lapset olivat tuoneet Egyptistä, hautasivat he Sikemiin, siihen pellon kappaleeseen, jonka Jakob osti Hemorin Sikemin isän lapsilta sadalla penningillä. Ja se tuli Josephin lasten perinnöksi.’ž Ja Israel palveli \Herraa\ kaikkena Josuan elinaikana, niin myös kaikkena vanhimpain elinaikana, jotka kauvan aikaa josuan perästä elivät ja tiesivät kaikki \Herran\ teot, jotka hän Israelille tehnyt oli.’ž Ja he hautasivat hänen oman perityn maansa rajoihin, Timnat Serakiin, joka on Ephraimin vuorella, pohjan puolelle Gaasin vuorta.’ž Ja sen jälkeen tapahtui, että Josua Nunin poika, \Herran\ palvelia, kuoli, sadan ja kymmenen ajastaikaisena.’ž Ja niin antoi Josua kansan mennä, itsekunkin perintöönsä.’ž Ja Josua sanoi kaikelle kansalle: katso, tämä kivi pitää oleman todistus meidän vaiheellamme; sillä hän on kuullut kaikki \Herran\ puheet, jotka hän meidän kanssamme puhunut on, ja pitää oleman teille todistus, ettette teidän Jumalaanne kiellä.’ž Ja Josua kirjoitti kaikki nämä sanat Jumalan lakikirjaan, ja otti suuren kiven, ja pystytti sen siinä tammen alla, joka oli \Herran\ pyhässä.’ž Niin Josua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa, ja asetti säädyn ja oikeuden heidän eteensä Sikemissä.’ž Ja kansa sanoi Josualle: me tahdomme palvella \Herraa\ meidän Jumalaamme, ja olemme hänen äänellensä kuuliaiset.’ž Niin pankaat nyt teidän tyköänne muukalaiset jumalat pois, jotka teidän seassanne ovat, ja kumartakaat teidän sydämenne \Herran\ Israelin Jumalan tykö.’ž Ja Josua sanoi kansalle: te olette teillenne todistajat, että te valitsitte teillenne \Herran\, palvellaksenne häntä. Ja he sanoivat: me olemme todistajat.’ž Niin sanoi kansa Josualle: ei suinkaan, vaan me palvelemme \Herraa\.’ž Kuin te hylkäätte \Herran\ ja palvelette muukalaisia jumalia, niin hän kääntää hänensä, ja tekee teille pahaa, ja hukuttaa teitä sen jälkeen, kuin hän teille hyvää teki.’ž Ja Josua sanoi kansalle: ette taida palvella \Herraa\, sillä hän on pyhä Jumala ja hän on kiivas Jumala, joka ei säästä teidän syntejänne.’ž Ja \Herra\ ajoi meidän edestämme ulos kaiken kansan ja Amorilaiset, jotka asuivat maassa: niin me myös palvelemme \Herraa\, sillä hän on meidän Jumalamme.’ž Sillä \Herra\ meidän Jumalamme on se, joka johdatti meitä ja meidän isiämme Egyptin maalta orjuuden huoneesta, ja joka teki meidän silmäimme edessä niitä suuria tunnusmerkkejä, ja varjeli meitä kaikella matkalla, jota me vaelsimme, ja kaikkein kansain seassa, joiden lävitse me kävimme.’ž Jollei teidän kelpaa \Herraa\ palvella, niin valitkaat teillenne tänäpäivänä ketä te palvelette, niitä jumalia, joita teidän isänne palvelivat sillä puolella virtaa, eli Amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun huoneeni palvelemme \Herraa\.’ž Peljätkäät siis nyt \Herraa\ ja palvelkaat häntä täydellisesti ja uskollisesti, ja hyljätkäät ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virtaa ja Egyptissä, ja palvelkaat \Herraa\.’ž Ja annoin teille maan, jossa ette mitään työtä tehneet, ja kaupungit, joita ette rakentaneet, asuaksenne niissä ja syödäksenne viinapuista ja öljypuista, joita ette istuttaneet.’ž Ja lähetin vapsaiset teidän edellänne, ja ne ajoivat heidät ulos teidän edestänne, kaksi Amorilaisten kuningasta, ei sinun miekkas kautta eikä sinun joutses kautta.’ž Ja kuin te tulitte Jordanin ylitse ja jouduitte Jerihoon, sotivat Jerihon asuvaiset teitä vastaan, Amorilaiset ja Pheresiläiset ja Kanaanealaiset ja Hetiläiset ja Girgasilaiset ja Heviläiset ja Jebusilaiset; mutta minä annoin heidät teidän käsiinne,fLVALbĖyŗ & ¹ - 5 ŗ B « U ķyŽ1‘„™ń¦dĀ)Ŗ Niin meni se mies Hetiläisten maakuntaan ja rakensi kaupungin’ž Niin meni se mies Hetiläisten maakuntaan ja rakensi kaupungin, ja kutsui hänen Luts, joka tähän päivään asti niin kutsutaan.’ž Ja hän osoitti heille kaupungin sisällekäytävän, ja he löivät kaupungin miekan terällä; mutta sen miehen ja kaiken hänen sukunsa laskivat he menemään.’ž Ja vartiat saivat nähdä miehen käyvän kaupungista, ja sanoivat hänelle: osoita meille, kusta kaupungin sisälle mennään, niin me teemme laupiuden sinun kanssas.’ž Ja Josephin huone vakosi BetEliä (joka muinen kutsuttiin Luts).’ž Meni myös Josephin huone ylös BetEliin, ja \Herra\ oli heidän kanssansa.’ž Mutta BenJaminin lapset ei ajaneet Jebusilaisia pois, jotka asuivat Jerusalemissa; ja Jebusilaiset asuivat BenJaminin lasten tykönä Jerusalemissa tähän päivään asti.’ž Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niinkuin Moses sanonut oli, ja hän ajoi siitä ulos kolme Enakin poikaa.’ž Ja \Herra\ oli Juudan kanssa, niin että hän omisti vuoret; sillä ei hän voinut niitä ajaa ulos, jotka laaksoissa asuivat, sillä heillä oli rautaiset vaunut.’ž Sitälikin voitti Juuda Gasan rajoinensa, ja Askalonin rajoinensa, ja Ekronin rajoinensa.’ž Ja Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he löivät Kanaanealaiset jotka Sephatissa asuivat, ja hävittivät sen, ja kutsuivat kaupungin Horma.’ž Ja Moseksen apen Keniläisen lapset menivät Palmukaupungista Juudan lasten kanssa Juudan korpeen, etelään päin Aradia; ja he menivät ja asuivat kansan seassa.’ž Hän sanoi hänelle: anna minulle siunaus; sillä sinä annoit minulle kuivan maan, anna myös minulle vesinen maa. Niin antoi Kaleb hänelle vesiset maat ylhäältä ja alhaalta.’ž Ja tapahtui, kuin Aksa tuli, että hän neuvoi miestänsä anomaan peltoa isältä; ja hän astui aasinsa päältä alas, niin sanoi Kaleb hänelle: mikä sinun on?’ž Niin voitti sen Otniel Kenaksen, Kalebin nuoremman veljen poika, ja hän antoi tyttärensä Aksan hänelle emännäksi.’ž Ja Kaleb sanoi: joka KirjatSepherin lyö ja sen voittaa, hänelle annan minä tyttäreni Aksan emännäksi.’ž Ja meni sieltä Debirin asuvia vastaan (mutta Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher).’ž Meni myös Juuda Kanaanealaisia vastaan, jotka Hebronissa asuivat (mutta Hebron kutsuttiin muinen KirjatArba), ja löivät Sesain, Ahimanin ja Talmain;’ž Sitte matkustivat Juudan lapset alas sotimaan Kanaanealaisia vastaan, jotka vuorella asuivat etelään päin laaksoissa.’ž Mutta Juudan lapset sotivat Jerusalemia vastaan, ja voittivat sen, ja löivät sen miekan terällä, ja polttivat kaupungin.’ž Niin sanoi AdoniBesek: seitsemänkymmentä kuningasta, leikatuilla peukaloilla heidän käsistänsä ja jaloistansa, hakivat minun pöytäni alla; niinkuin minä tein, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivät hänen Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli.’ž Mutta AdoniBesek pakeni, ja he ajoivat häntä takaa, saivat hänen kiinni ja leikkasivat häneltä peukalot käsistä ja isot varpaat jaloista.’ž Ja he löysivät AdoniBesekin Besekistä, ja sotivat heitä vastaan ja löivät Kanaanealaiset ja Pheresiläiset.’ž Kuin Juuda meni sinne ylös, antoi \Herra\ hänelle Kanaanealaiset ja Pheresiläiset heidän käsiinsä; ja he löivät Besekissä kymmenentuhatta miestä.’ž Niin sanoi Juuda veljellensä Simeonille: käy minun kanssani minun arpaani, sotimaan Kanaanealaisia vastaan, niin minä myös menen sinun arpaas sinun kanssas; ja Simeon meni hänen kanssansa.’ž Ja \Herra\ sanoi: Juudan pitää menemän: katso, minä annoin maan hänen käsiinsä.’ž Ja tapahtui Josuan kuoleman jälkeen, että Israelin lapset kysyivät \Herralta\, sanoen: kuka meistä ensisti menee sotaan ylös Kanaanealaisia vastaan?’ž Niin kuoli myös Eleatsar Aaronin poika, ja he hautasivat hänen Gibeassa, joka oli hänen poikansa Pinehaan oma, joka hänelle Ephraimin vuorella annettu oli.€LVAL¢˜ ž  ­ S ø ] l ±%øx@ęk»rŒO†Ą Mutta kuhunka ikänä he itsensä käänsivät, oli \Herran\ käsi heitä vastaan onnettomuudeksi, niink’ž Mutta kuhunka ikänä he itsensä käänsivät, oli \Herran\ käsi heitä vastaan onnettomuudeksi, niinkuin \Herra\ heille sanonut ja niinkuin \Herra\ heille vannonut oli; ja he aivan kovin ahdistettiin.’ž Niin julmistui \Herran\ viha Israeliin, ja antoi heidät ryövärien käsiin, jotka heitä ryöstivät, ja myi heitä vihollistensa käsiin ympäristölle; ja ei he taitaneet enää seisoa vihollisiansa vastaan,’ž Ja hylkäsivät \Herran\, ja palvelivat Baalia ja Astarotia.’ž Ja hylkäsivät \Herran\, isäinsä Jumalan, joka heidät Egyptin maalta oli johdattanut ulos, ja seurasivat vieraita jumalia niiden kansain jumalista, jotka heidän ympärillänsä asuivat, ja kumarsivat niitä, ja vihoittivat \Herran\;’ž Ja Israelin lapset tekivät pahaa \Herran\ edessä ja palvelivat Baalia,’ž Kuin myös kaikki se sukukunta oli koottu isäinsä tykö, tuli toinen sukukunta heidän jälkeensä, jotka ei tunteneet \Herraa\ eikä niitä töitä, jotka hän Israelille tehnyt oli.’ž Ja he olivat haudanneet hänet perintömaansa rajoihin, TimnatHerekseen, Ephraimin vuorelle pohjan puolelle Gaasin vuorta;’ž Mutta kuin Josua Nunin poika \Herran\ palvelia kuoli, sadan ja kymmenen ajastaikaisena,’ž Palveli kansa \Jumalaa\ niinkauvan kuin Josua eli, ja koko vanhimpain aikana, jotka Josuan perässä kauvan elivät ja olivat nähneet kaikkia \Herran\ suuria töitä, jotka hän Israelille tehnyt oli.’ž Ja kuin Josua oli päästänyt kansan tyköänsä, ja Israelin lapset menneet itsekukin perintöönsä, maata omistamaan,’ž Ja kutsuivat sen paikan Bokim, ja uhrasivat siinä \Herralle\.’ž Ja kuin \Herran\ enkeli nämät sanat puhunut oli kaikille Israelin lapsille, korotti kansa äänensä ja itki;’ž Sanoin minä myös: en minä heitä teidän edestänne aja pois, vaan heidän pitää oleman teille paulaksi, ja heidän Jumalansa teille verkoksi.’ž Ja ei teidän pidä ikänä tekemän liittoa tämän maan asuvaisten kanssa: teidän pitää maahan kukistaman heidän alttarinsa; mutta ette totelleet minun ääntäni. Miksi te sen olette tehneet?’ž Ja \Herran\ enkeli astui ylös Gilgalista Bokimiin ja sanoi: minä johdatin teidät tänne Egyptistä ja toin teidät siihen maahan, jonka minä vannoin teidän isillenne ja sanoin: en minä tee liittoani teidän kanssanne tyhjäksi ijankaikkisesti,’ž Ja Amorilaisten rajat olivat siitä, kuin käydään ylös Akrabimiin, kalliosta ja ylhäältä.’ž Mutta Amorilaiset rupesivat asumaan vuorilla, Hereessä, Ajalonissa ja Saalbimissa; niin tuli Josephin käsi heille raskaaksi, ja he tulivat verollisiksi.’ž Ja Amorilaiset ahdistivat Danin lapsia vuorilla eikä sallineet heitä tulemaan laaksoon.’ž Eikä myös Naphtali ajanut niitä ulos, jotka asuivat BetSemessä ja BetAnatissa, mutta asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka maan asuvaiset olivat; mutta ne, jotka BetSemessä ja BetAnatissa olivat, tulivat heille verollisiksi.’ž Mutta Asserilaiset asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka siinä maassa asuivat: ettei he niitä ajaneet ulos.’ž Eikä myös Asser ajanut niitä ulos, jotka asuivat Akkossa, eikä niitä, jotka asuivat Zidonissa, Akelabissa, Aksibissa, Helbassa, Aphikissa ja Rehobissa.’ž Eikä myös Zebulon ajanut Kitronin ja Nahalolin asuvaisia ulos; vaan Kanaanealaiset asuivat heidän keskellänsä ja olivat verolliset.’ž Eikä myös Ephraim ajanut ulos Kanaanealaisia, jotka asuivat Gatserissa; mutta Kanaanealaiset asuivat heidän seassansa Gatserissa.’ž Ja kuin Israel voimalliseksi tuli, teki hän Kanaanealaiset verolliseksi ja ei ajanut heitä ollenkaan ulos.’ž Ja ei Manasse ajanut ulos Betseania tyttärinensä, eikä myös Taanakia tyttärinensä, eikä Dorin asuvaisia tyttärinensä, eikä Jibleamin asuvia tyttärinensä, eikä Megiddon asuvia tyttärinensä. Ja Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinä maassa.GLVAL£¶» ń ? Ļ : Ļ F Ō 4 ¢&­2‚č¶ ž9Tą‡ Ja kantoi lahjat Eglonille, Moabilaisten k’ž Ja kantoi lahjat Eglonille, Moabilaisten kuninkaalle; ja Eglon oli sangen lihava mies.’ž Ja Ehud teki itsellensä kaksiteräisen miekan, kyynärää pitkän, sitoi sen vaatteensa alle, oikean reitensä päälle,’ž Niin huusivat Israelin lapset \Herran\ tykö, ja \Herra\ herätti heille vapahtajan, Ehudin Geran pojan, Jeminin pojan, joka oli kurittu; ja Israelin lapset lähettivät hänen kanssansa lahjoja Eglonille, Moabilaisten kuninkaalle.’ž Ja Israelin lapset palvelivat Eglonia, Moabilaisten kuningasta kahdeksantoistakymmentä ajastaikaa.’ž Ja hän kokosi tykönsä Ammonin lapset ja Amalekilaiset, ja meni ja löi Israelin, ja omisti Palmukaupungin.’ž Mutta Israelin lapset tekivät vielä pahaa \Herran\ edessä; niin vahvisti \Herra\ Eglonin, Moabilaisten kuninkaan Israelia vastaan, että he pahaa tekivät \Herran\ edessä.’ž Ja maa lepäsi neljäkymmentä ajastaikaa; ja Otniel Kenaksen poika kuoli.’ž Ja \Herran\ henki tuli hänen päällensä, ja hän oli tuomari Israelissa, joka myös läksi sotaan; ja \Herra\ antoi KusanRisataimin, Syrian kuninkaan tulla hänen käsiinsä, että hänen kätensä tuli voimalliseksi KusanRisataimin päälle.’ž Ja Israelin lapset huusivat \Herran\ tykö, ja \Herra\ herätti heille vapahtajan, joka heitä vapahti, Otnielin, Kalebin nuorimman veljen Kenaksen pojan.’ž Niin julmistui \Herran\ viha Israeliin, ja hän myi heidät KusanRisataimin, Mesopotamian kuninkaan käteen; ja Israelin lapset palvelivat KusanRisataimia kahdeksan ajastaikaa.’ž Ja Israelin lapset tekivät pahaa \Herran\ edessä, ja unhottivat \Herran\ Jumalansa, ja palvelivat Baalia ja metsistöitä.’ž Ottivat he heidän tyttäriänsä emännäksensä ja antoivat tyttäriänsä heidän pojillensa, ja palvelivat heidän jumaliansa.’ž Kuin Israelin lapset asuivat keskellä Kanaanealaisia, Hetiläisiä, Amorilaisia, Pheresiläisiä, Heviläisiä ja Jebusilaisia,’ž Ja he jäivät kiusaamaan Israelia, että tiedettäisiin, tottelisivatko \Herran\ käskyjä, jotka hän oli käskenyt heidän isillensä Moseksen kautta.’ž Viisi Philistealaisten päämiestä ja kaikki Kanaanealaiset, Zidonilaiset ja Heviläiset, jotka asuivat Libanonin vuorella, BaalHermonin vuoresta Hamatiin asti.’ž Ainoasti että Israelin lasten sukukunta olisivat oppineet sotimaan, ne jotka ei ennen sodasta mitään tietäneet;’ž Ja nämät ovat ne pakanat, jotka \Herra\ jätti Israelia kiusaamaan, kaikkia niitä, jotka ei mitään tietäneet kaikista Kanaanin sodista,’ž Ja \Herra\ jätti nämät pakanat, ettei hän nopiasti heitä ajanut ulos, ja ei antanut heitä Josuan käteen.’ž Että minä koettelisin Israelia heidän kauttansa, pysyvätkö he \Herran\ teillä ja vaeltavat niissä, niinkuin heidän isänsä ovat pysyneet, vai eikö.’ž Niin en minäkään tästedes aja pois heidän edestänsä yhtäkään niistä pakanoista, jotka Josua jätti kuoltuansa;’ž Sentähden julmistui \Herran\ viha niin Israelin päälle, että hän sanoi: että tämä kansa rikkoi minun liittoni, jonka minä käskin heidän isillensä, ja ei kuullut minun ääntäni.’ž Mutta kuin tuomari kuollut oli, palasivat he, ja turmelivat sen enemmin kuin heidän isänsä, seuraten vieraita jumalia, palvellen ja kumartain niitä; ei he luopuneet teoistansa eikä kovasta tiestänsä.’ž Kuin \Herra\ herätti heille tuomarit, niin oli \Herra\ tuomarein kanssa ja varjeli heitä heidän vihollistensa käsistä niinkauvan kuin tuomari eli; sillä \Herra\ armahti heidän huokauksensa päälle niiden tähden, jotka heitä vaivasivat ja ahdistivat.’ž Niin ei he tuomareitansakaan totelleet, vaan huorin tekivät vierasten jumalain kanssa, ja kumarsivat niitä; he harhailivat nopiasti siltä tieltä, jota heidän isänsä olivat vaeltaneet, kuullaksensa \Herran\ käskyjä: ei he niin tehneet.’ž Ja \Herra\ herätti tuomarit, jotka heitä vapahtivat niiden käsistä, jotka heitä ryöstivät.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:æ¤×@ E ¾¤!@ E ½¤Ü@ E ¼¤³@E »¤ä@E ŗ¤(g@E ¹¤'Ó@E ø¤&‹@E ·¤%Ī@E ¶¤$i@E µ¤#¦@E “¤"h@E ³¤!”@D ²¤ s@D ±¤ž@D °¤¼@D Ƥ™@D ®¤Ė@D ­¤Ų@D ¬¤¹@D «¤Ģ@ D Ŗ¤@ D ©¤P@ D ؤˆ@ D §¤å@ D ¦¤„@D „¤¤@D ¤¤¬@D £¤“@D ¢¤q@D ”¤©@D  ¤@D Ÿ¤ F@D ž¤ j@D ¤ Ę@C œ¤ @C ›¤  @C š¤“@C ™¤H@C ˜¤d@C —¤«@C –¤¤@C •¤q@C ”¤@C “¤€@C ’¤°@C ‘¤Č@C ¤]@C ¤—@ C Ž¤Ņ@ C ¤‘@ C Œ¤T@ C ‹¤r@ C Š¤–@C ‰¤P@C ˆ¤W@C ‡¤E@C †¤‡@C …¤X@C „¤‰@C ƒ¤y@C ‚¤§@C ¤Ÿ@B €¤ i@B ¤ ƒ@B ~¤ ŗ@B }¤ w@B |¤ n@B {¤‰@B z¤ƒ@B y¤|@B x¤Q@B w¤Š@B v¤†@B u¤‚@ B t¤E@ B s¤@ B r¤^@ B q¤ķ@ B p¤ė@B o¤ƒ@B n¤@B m¤³@B l¤„@B k¤œ@B j¤¢@B i¤ß@B h¤  @B g¤ U@A f¤ ™@A e¤ @A d¤ Ć@A c¤ƒ@A b¤y@A a¤ą@A `¤“@A _¤L@A ^¤›@A ]¤Ŗ@A \¤Q@A [¤„@ A Z¤@ A Y¤@ A X¤ä@ A W¤•@ A V¤d@A U¤·@A T¤«@A S¤S@A R¤™@A Q¤d@A P¤§@A O¤Ą@A N¤R@A M¤Y@? L¤t@? K¤å@? J¤e@? I¤ l@? H¤ ¬@? G¤ J@? F¤ č@? E¤ š@? DLVAL®īGć J ÷ L • 1 œ ø ( ©%Ō*C°ŠWŌtŪ† Ja Siseralle ilmoitettiin, että Barak Ab’ž Ja Siseralle ilmoitettiin, että Barak Abinoamin poika oli mennyt Taborin vuorelle.’ž Mutta Heber Keniläinen oli erinnyt Keniläisen Hobabin, Moseksen apen, lasten seasta, ja pannut majansa Zaanaimin tammen tykö, joka on Kedeksen tykönä.’ž Niin Barak kutsui kokoon Kedekseen Sebulonin ja Naphtalin ja rupesi jalkaisin matkustamaan kymmenentuhannen miehen kanssa; ja Debora meni hänen kanssansa.’ž Hän vastasi: minä kyllä menen sinun kanssas, mutta et sinä kunniaa voita tällä tiellä, jotas menet; sillä \Herra\ myy Siseran vaimon käsiin. Niin Debora nousi ja meni Barakin kanssa Kedekseen.’ž Niin Barak sanoi hänelle: jos sinä menet kanssani, niin minäkin menen, mutta jollet sinä mene minun kanssani, niin en minä mene.’ž Ja minä vedän sinun tykös Siseran, Jabinin sodanpäämiehen, Kisonin ojan tykö, vaunuinensa ja annan hänet sinun käsiis.’ž Hän lähetti ja kutsui Barakin Abinoamin pojan Naphtalin Kedeksestä, ja sanoi hänelle: eikö \Herra\ Israelin Jumala ole käskenyt: mene Taborin vuorelle ja ota kymmenentuhatta miestä kanssas Naphtalin ja Sebulonin lapsista.’ž Ja hän asui Deboran palmupuun alla, Raman ja BetElin välillä, Ephraimin vuorella; ja Israelin lapset tulivat sinne hänen tykönsä oikeuden eteen.’ž Ja naispropheta Debora, Lapidotin emäntä tuomitsi Israelia siihen aikaan.’ž Ja Israelin lapset huusivat \Herran\ tykö; sillä hänellä oli yhdeksänsataa rautavaunua, ja hän vaivasi tylysti Israelin lapsia kaksikymmentä ajastaikaa.’ž Ja \Herra\ myi heidät Jabinin, Kanaanealaisten kuninkaan käteen, joka hallitsi Hatsorissa; ja hänen sotajoukkonsa päämies oli Sisera: ja hän asui pakanain Harosetissa.’ž Ja Israelin lapset vielä tekivät pahaa \Herran\ edessä, kuin Ehud kuollut oli.’ž Hänen jälkeensä tuli Samgar Anatin poika, ja hän löi kuusisataa Philistealaista karjan kaareksella; ja hän vapahti myös Israelin.’ž Ja niin tulivat Moabilaiset painetuksi sillä ajalla Israelin lasten kätten alle; ja maa lepäsi kahdeksankymmentä ajastaikaa.’ž Ja tappoivat Moabilaisia sillä ajalla lähes kymmenentuhatta miestä, kaikki parhaat ja väkevät sotamiehet, niin ettei yhtäkään heistä päässyt.’ž Ja hän sanoi heille: seuratkaat minua, sillä \Herra\ on antanut teidän vihamiehenne Moabilaiset teidän käsiinne. Ja he seurasivat häntä, ja voittivat Jordanin luotuspaikat Moabiin päin, ja ei sallineet yhdenkään mennä ylitse;’ž Ja kuin hän sinne tuli, puhalsi hän torveen Ephraimin vuorella. Ja Israelin lapset menivät hänen kanssansa alas vuorelta, ja hän heidän edellänsä.’ž Mutta Ehud pakeni heidän viipyissänsä, ja meni ohitse epäjumalain kuvia, ja pääsi Seiratiin asti.’ž Ja odottivat niin kauvan, että he häpesivät: ja katso, ei heille kenkään salin ovia avannut; niin ottivat he avaimen ja avasivat: ja katso, heidän herransa makasi kuolleena maassa.’ž Kuin hän oli tullut ulos, menivät kuninkaan palveliat sisälle, näkivät salin ovet suljetuiksi ja sanoivat: taitaa olla, että hän peittää jalkojansa suvisalin kammiossa;’ž Ja Ehud läksi ulos takaoven kautta, ja sulki salin ovet jälkeensä ja lukitsi ne.’ž Niin että kahva meni sisälle terän kanssa, ja lihavuus peitti kahvan; sillä ei hän vetänyt ulos miekkaa hänen vatsastansa; ja rapa vuoti ulos hänestä.’ž Mutta Ehud ojensi vasemman kätensä ja otti miekan oikialta reideltänsä, ja pisti hänen vatsaansa,’ž Ja Ehud tuli hänen tykönsä, ja hän istui suvisalissa, joka hänellä oli, yksinänsä. Ja Ehud sanoi: minulla on Jumalan sana sinun tykös; niin nousi hän istuimeltansa.’ž Ja palasi itse epäjumalista Gilgalissa ja sanoi: minulla on, kuningas, jotakin salaista sinulle sanomista. Niin hän sanoi: vaiti! Ja kaikki menivät ulos, jotka hänen ympärillänsä seisoivat.’ž Kuin hän oli lahjat antanut, päästi hän kansan, jotka olivat lahjoja kantaneet.śLVAL`ß C ž ė \ Ł ī  £ŃOÉ?īrļfųĒDŪ< Ephraimista oli heidän juurensa Amalekia vastaan, ja sinun jälkees BenJamin s’ž Ephraimista oli heidän juurensa Amalekia vastaan, ja sinun jälkees BenJamin sinun kansoissas; Makirista ovat tulleet hallitsiat ja Sebulonista kirjoittajat.’ž Silloin rupesi se jäänyt vallitsemaan voimallista kansaa: \Herra\ on hallinnut väkeviä minun kauttani.’ž Nouse, nouse, Debora: nouse, nouse ja veisaa virsiä, valmista itses, Barak, vangiksi ota sinun vangitsiat, sinä Abinoamin poika.’ž Kussa ampujat huusivat vedenkantajain seassa, siellä julistettakaan \Herran\ vanhurskautta ja hänen talonpoikainsa vanhurskautta Israelissa; silloin meni \Herran\ kansa porttein tykö.’ž Te jotka ajatte kaunisten aasein päällä, te jotka istutte oikeudessa, te jotka käytte teitä myöten, puhukaat näistä.’ž Minun sydämelläni on ilo Israelin valtamiehistä: he ovat hyväntahtoiset kansan seassa; kiittäkäät \Herraa\.’ž Hän valitsi uusia jumalia: silloin oli sota porteissa: ei siellä nähty kilpeä eikä keihästä neljänkymmenen tuhannen seassa Israelissa.’ž Talonpojat puuttuivat Israelista, ne puuttuivat siihenasti kuin minä Debora tulin, siihenasti kuin minä tulin äidiksi Israeliin.’ž Samgarin Anatin pojan aikana ja Jaelin aikana tiet katosivat, ja ne kuin kohdastansa käymän piti, kävivät vääriä polkuja.’ž Vuoret vuosivat \Herran\ edessä, itse Sinai \Herran\, Israelin Jumalan edessä.’ž \Herra\, kuin sinä läksit Seiristä ja kävit Edomin kedolta, silloin maa vapisi, taivaat myös tiukkuivat, ja pilvet pisaroitsivat vettä.’ž Kuulkaat te kuninkaat ja ottakaat vaari te päämiehet: minä, minä veisaan \Herralle\, ja \Herralle\ Israelin Jumalalle minä veisaan.’ž Että Israelin puolesta on täydellisesti kostettu ja että kansa antoi itsensä mieluisesti siihen, sentähden kiittäkäät \Herraa\.’ž Niin veisasi Debora ja Barak Abinoamin poika sinä päivänä, sanoen:’ž Ja Israelin lasten kädet joutuivat ja vahvistuivat Jabinia Kanaanealaisten kuningasta vastaan, siihenasti että he hänen peräti hävittivät.’ž Näin nöyryytti Jumala sinä päivänä Jabinin Kanaanealaisten kuninkaan Israelin lasten eteen.’ž Ja katso, Barak ajoi Siseraa takaa; ja Jael kävi häntä vastaan ja sanoi hänelle: tule, minä osoitan sinulle miehen, jota sinä etsit; ja hän tuli hänen tykönsä, ja katso: Sisera makasi kuolleena ja naula kiinni hänen korvansa juuressa.’ž Ja Jael Heberin vaimo otti naulan majasta ja vasaran käteensä, ja meni hiljaksensa hänen tykönsä ja löi naulan hänen korvansa juuresta läpi, niin että se meni maahan kiinni; sillä hän makasi raskaasti ja oli hermotoin, ja hän kuoli.’ž Ja hän sanoi hänelle: seiso majan ovella, ja jos joku tulee ja kysyy sinulta ja sanoo: onko täällä ketään? niin sano: ei ketään.’ž Ja hän sanoi hänelle: annas minun vähä vettä juodakseni, sillä minä janoon. Ja hän avasi rieskaleilin ja antoi hänen juoda, ja peitti hänen.’ž Niin Jael kävi Siseraa vastaan ja sanoi hänelle: poikkee, minun herrani, poikkee minun tyköni, älä pelkää! Ja hän poikkesi hänen tykönsä majaan, ja hän peitti hänen vaatteella.’ž Mutta Sisera pakeni jalkaisin Jaelin majaan, joka oli Keniläisen Heberin emäntä; sillä Jabinin Hatsorin kuninkaan ja Keniläisen Heberin huoneen välillä oli rauha.’ž Mutta Barak ajoi vaunuja ja sotajoukkoa takaa pakainain Harosetiin asti; ja kaikki Siseran joukko kaatui miekan terän edessä, niin ettei yksikään jäänyt.’ž Ja \Herra\ kauhisti Siseran kaikkein hänen vaunuinsa ja sotajoukkonsa kanssa Barakin miekan edessä, niin että Sisera hyppäsi vaunuistansa ja pääsi jalkapakoon.’ž Ja Debora sanoi Barakille: nouse, sillä tämä on se päivä, jona \Herra\ on antanut Siseran sinun käsiis: eikö \Herra\ mennyt sinun edelläs? Niin Barak meni Taborin vuorelta alas ja kymmenentuhatta miestä hänen perässänsä.’ž Ja Sisera kokosi kaikki vaununsa yhteen, yhdeksänsataa rautaista vaunua, ja kaiken sen joukon, joka hänen kanssansa oli, pakanain Harosetissa Kisonin ojalle.ŪLVALYąW’ x 3 Ü Œ ö „ 0 Ÿ Ķ 6 ŁaįDÓ/„ Ų$„ē! Ja \Herran\ enkeli tuli ja istui tammen alla Ophrassa, joka Joaksen Abiesriläisen oma oli; ja hä’ž Ja \Herran\ enkeli tuli ja istui tammen alla Ophrassa, joka Joaksen Abiesriläisen oma oli; ja hänen poikansa Gideon tappoi nisuja viinakuurnan tykönä, saadaksensa ne säilytetyksi Midianilaisilta.’ž Ja minä sanoin teille: Minä olen \Herra\ teidän Jumalanne, älkäät peljätkö Amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte; ja ette totelleet minun ääntäni.’ž Ja pelastin teidät Egyptiläisten kädestä ja kaikkein kädestä, jotka teitä vaivasivat, jotka minä ajoin teidän edestänne ulos, ja annoin teille heidän maansa,’ž Lähetti \Herra\ prophetan Israelin lasten tykö, joka sanoi heille: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minä johdatin teidät Egyptistä, ja talutin teidät ulos orjuuden huoneesta,’ž Ja kuin Israelin lapset huusivat \Herran\ tykö Midianilaisten tähden,’ž Niin Israel peräti köyhtyi Midianilaisten tähden. Silloin huusivat Israelin lapset \Herran\ tykö.’ž Sillä he tulivat laumoinensa ja majoinensa, ja niinkuin suuri metsäsirkkain paljous, että sekä he ja heidän kamelinsa olivat lukemattomat, ja tulivat hävittämään maata.’ž Ja asettivat leirinsä heitä vastaan ja turmelivat kaiken maan kasvun Gasariin asti; ja ei yhtäkään elatusta Israelille jättäneet ei lampaita, härkiä eikä aaseja.’ž Ja kuin Israel jotakin kylvi, tulivat Midianilaiset ja Amalekilaiset, ja ne itäiseltä maalta heidän päällensä,’ž Koska Midianilaisten käsi oli ylen ankara Israelin päällä, tekivät Israelin lapset heillensä Midianilaisten tähden hautoja vuorille, ja luolia ja linnoja.’ž Ja Israelin lapset taas tekivät pahaa \Herran\ edessä; ja \Herra\ antoi heidät Midianilaisten käteen seitsemäksi ajastajaksi.’ž Kaikki sinun vihollises niin hukkukoon, \Herra\! Mutta ne, kuin sinua rakastavat, olkoon niinkuin ylöskäypä aurinko voimassansa. Ja maa oli levossa neljäkymmentä ajastaikaa.’ž Eikö he löydä ja jaa saalista, jokaiselle miehelle piian taikka kaksi, ja Siseralle kirjavia ja ommeltuja vaatteita, neulalla ommeltuja vaatteita, kirjavia molemmin puolin kaulan ympäri, saaliiksi.’ž Ne viisaimmat hänen ylimmäisistä vaimoistansa vastasivat häntä, että hän sanojansa kertoi.’ž Siseran äiti katsoi akkunasta ja itki huutain häkistä: miksi viipyy hänen vaununsa tulemasta? miksi ovat hänen vaununsa pyörät niin jääneet jälkeen?’ž Hänen jalkainsa juureen kumarsi hän maahan, hän lankesi maahan ja pani maata: hänen jalkainsa juureen kumarsi hän itsensä ja lankesi maahan, siinä kuin hän kumarsi itsensä, siinä hän myös makasi hukutettuna.’ž Hän otti naulan käteensä ja sepän vasaran oikiaan käteensä, ja löi Siseran ja runteli hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen korvainsa juuren.’ž Kuin hän vettä anoi, niin hän rieskaa antoi; hän kantoi voita kalliissa maljassa.’ž Siunattu olkoon Jael vaimoin seassa, Heberin Keniläisen emäntä, siunattu olkoon hän majoissansa vaimoin seassa.’ž Kirotkaat Merosta, sanoi \Herran\ enkeli, kiroten kirotkaat hänen asuvaisiansa, ettei he tulleet \Herran\ avuksi, \Herran\ avuksi sankarien seassa.’ž Silloin sotkuivat hevosten kaviot heitä, heidän väkeväinsä hätäisessä paossa.’ž Kisonin ojan kieritti heitä, Kedumin oja, Kisonin oja; minun sieluni tallaa väkeviä.’ž Taivaasta sotivat tähdet juoksussansa, he sotivat Siseraa vastaan.’ž Kuninkaat tulivat ja sotivat; silloin sotivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa Megiddon veden tykönä: ei he saaneet rahaa saaliiksensa.’ž Sebulonin kansa antoi henkensä alttiiksi kuolemaan, Naphtali myös, kedon korkeudella.’ž Gilead jäi toiselle puolelle Jordania, ja miksi Dan asui haahtein seassa? Asser istui meren satamissa ja asui langenneissa kylissänsä.’ž Miksis istuit kahden joukon välillä, kuullakses laumain määkynätä? Rubenin eroituksessa ovat suuret sydämen ajatukset.’ž Isaskarin päämiehet olivat myös Deboran kanssa, ja Isaskar oli niinkuin Barak laaksoon lähetetty jalkaväkinensä; Rubenin eroituksessa ovat suuret sydämen ajatukset.8LVAL–P³ ™  Z ¶ 2 M Åuō(o—Ģ3wyr Kuin kaikki Midianilaiset ja Amalekilaiset ja ne itäiseltä maalta kokos’ž Kuin kaikki Midianilaiset ja Amalekilaiset ja ne itäiseltä maalta kokosivat itsensä yhteen, ja menivät ja sioittivat heitänsä Jisreelin laaksoon,’ž Ja siitä päivästä kutsui hän hänen JerubBaal ja sanoi: Baal kostakoon itse, että hänen alttarinsa kukistettu on.’ž Niin Joas sanoi kaikille, jotka seisoivat häntä vastaan: riitelettekö te Baalin puolesta? autatteko te häntä? Joka riitelee hänen puolestansa, sen pitää kuoleman ennen aamua: jos hän on jumala, niin kostakoon itse, että hänen alttarinsa on kukistettu.’ž Niin kaupungin asuvaiset puhuivat Joakselle, sanoen: anna poikas tulla tänne! Hänen pitää kuoleman; sillä hän on Baalin alttarin kukistanut ja metsistön hakannut, joka siinä tykönä oli.’ž Ja he sanoivat toinen toisellensa: kuka on tämän tehnyt? Koska he visusti kyselivät ja tutkistelivat, niin he sanoivat: Gideon Joaksen poika sen teki.’ž Kuin kaupungin kansa aamulla nousivat, katso, Baalin alttari oli kukistettu ja metsistö maahan hakattu, joka sen tykönä oli, ja toinen mulli pantu polttouhriksi alttarille, joka siihen rakennettu oli.’ž Silloin otti Gideon kymmenen miestä palvelioistansa ja teki niinkuin \Herra\ hänelle sanonut oli. Mutta hän pelkäsi ei saavansa sitä päivällä tehdä isänsä huoneen ja kaupungin asuvaisten tähden, ja teki sen yöllä.’ž Ja rakenna \Herralle\ sinun Jumalalles alttari tälle korkialle vuorelle, sopivaiselle paikalle, ja ota toinen mulleista ja uhraa se polttouhriksi metsistön puilla jonka sinä hakkaat.’ž Ja sinä yönä sanoi \Herra\ hänelle: ota mulli isäs karjasta ja toinen mulli, joka on seitsemännellä vuodella, ja kukista Baalin alttari, joka on sinun isälläs, ja hävitä metsistö, joka siinä tykönä on,’ž Ja Gideon rakensi \Herralle\ alttarin siinä, jonka hän kutsui rauhan \Herraksi\. Se on vielä tänäpänä Abiesriläisten Ophrassa.’ž Mutta \Herra\ sanoi hänelle: rauha olkoon sinulle! älä pelkää, et sinä kuole.’ž Kun Gideon näki sen olevan \Herran\ enkelin, sanoi hän: Herra, \Herra\, olenko minä niin nähnyt \Herran\ enkelin kasvoista kasvoihin!’ž Ja \Herran\ enkeli ojensi sauvansa pään, joka oli hänen kädessänsä, ja satutti lihaan ja happamattomaan leipään, ja tuli nousi kivestä ja kulutti lihan ja happamattoman leivän. Ja \Herran\ enkeli katosi hänen silmäinsä edestä.’ž Ja Jumalan enkeli sanoi hänelle: ota liha ja happamaton leipä, ja pane tämän kiven päälle, ja kaada liemi ulos; ja hän teki niin.’ž Gideon tuli ja teurasti vohlan, ja otti ephan happamattomia jauhoja, ja pani lihan koriin ja lihan liemen pataan, ja vei hänen tykönsä tammen alle ja pani eteen.’ž Älä kumminkaan täältä lähde, siihenasti kuin minä tulen sinun tykös, ja kannan minun ruokauhrini ja panen sinun etees. Hän sanoi: minä olen siihenasti kuin sinä palajat.’ž Mutta hän sanoi hänelle: jos minä olen nyt löytänyt armon sinun tykönäs, niin anna minulle merkki, että sinä se olet, joka minun kanssani puhut.’ž Ja \Herra\ sanoi hänelle: totisesti minä olen sinun kanssas, ja sinä lyöt Midianilaiset niinkuin yhden miehen.’ž Hän sanoi hänelle: minun Herrani, millä minä vapahdan Israelin? Katso, minun sukuni on kaikkein köyhin Manassessa, ja minä olen kaikkein pienin minun isäni huoneessa.’ž Ja \Herra\ käänsi itsensä hänen tykönsä ja sanoi: mene tässä väkevyydessäs! Sinä vapahdat Israelin Midianilaisten kädestä: enkö minä ole sinua lähettänyt?’ž Niin sanoi Gideon hänelle: minun Herrani, jos \Herra\ on meidän kanssamme, miksi meille siis kaikki nämät tapahtuneet ovat? Kussa ovat kaikki hänen ihmeensä, jotka meidän isämme ilmoittivat meille ja sanoivat: eikö \Herra\ meitä johdattanut Egyptistä? Mutta nyt on \Herra\ meidät hyljännyt ja antanut Midianilaisten käsiin.’ž Silloin ilmaantui \Herran\ enkeli hänelle ja sanoi: \Herra\ olkoon sinun kanssas, sinä väkevä sotamies!©LVAL˜ņ‰» 0 ] ö  _ ƒ b‹żI^ļ˜źß Koska Gideon tuli, katso, niin jutteli yksi kumppanillensa unen ja sanoi: katso, minä näin unta ja olin näkevinäni ohraisen porokakun kierittävän itsensä ’ž Koska Gideon tuli, katso, niin jutteli yksi kumppanillensa unen ja sanoi: katso, minä näin unta ja olin näkevinäni ohraisen porokakun kierittävän itsensä Midianilaisten leiriin, ja tulevan majaan asti, ja lyövän sen päälle, niin että se lankesi maahan, ja kukistavan sen ylösalaisin, niin että maja maassa oli.’ž Mutta Midianilaiset ja Amalekilaiset ja kaikki ne itäiseltä maalta, makasivat laaksossa niinkuin metsäsirkkain paljous ja heidän kamelinsa olivat lukemattomat, niinkuin santa meren rannalla paljouden tähden.’ž Ettäs kuulisit, mitä he puhuvat; sitte sinun kätes vahvistuvat ja sinä menet leiriin. Niin hän meni palveliansa Puran kanssa leiriin, sille paikalle, kussa vartiat olivat.’ž Jos sinä pelkäät mennä sinne, niin anna palvelias Puran mennä sinun kanssas leiriin,’ž Ja \Herra\ sanoi sinä yönä hänelle: nouse ja mene alas leiriin, sillä minä olen antanut heidät sinut käsiis.’ž Ja kansa otti evään myötänsä ja basunansa, mutta kaikki muut Israelin miehet antoi hän mennä itsekunkin majaansa, ja vahvisti itsensä ainoasti kolmellasadalla miehellä; ja Midianilaisten leiri oli hänen edessänsä alhaalla laaksossa.’ž Ja \Herra\ sanoi Gideonille: kolmensadan miehen kautta, jotka latkivat, vapahdan minä teitä, ja annan Midianilaiset sinun käsiis; mutta kaikki muu kansa menkään kukin siallensa.’ž Silloin oli niitä, jotka latkivat kädestänsä suuhunsa, kolmesataa miestä; ja kaikki muu kansa olivat kumartaneet polvillensa juomaan vettä.’ž Ja hän vei kansan veden tykö; ja \Herra\ sanoi Gideonille: joka vettä latkii kielellänsä niinkuin koira latkii, aseta häntä erinänsä seisomaan, niin myös kaikki, jotka heitänsä polvillensa kumartavat juodessansa.’ž Ja \Herra\ sanoi Gideonille: vielä on paljo kansaa, vie heitä veden tykö, siellä minä koettelen heitä sinulle: ja josta minä sanon sinulle: tämä menköön sinun kanssas, hän myös menee sinun kanssas: ja josta minä taas sanon sinulle: älköön hän menkö sinun kanssas, ei hänen pidä menemän.’ž Niin anna nyt huutaa kansan korvissa ja sanoa: joka pelkuri ja hämmästynyt on, palatkaan ja nopiasti rientäkään Gileadin vuorelta. Silloin palasi kansaa takaperin kaksikolmattakymmentä tuhatta, ja kymmenentuhatta jäi.’ž Ja \Herra\ sanoi Gideonille: ylen paljo on väkeä sinun kanssas: jos minä antaisin Midianin heidän käsiinsä, kerskais Israel minua vastaan ja sanois: minun käteni vapahti minua.’ž Silloin nousi JerubBaal (se on Gideon) varhain aamulla ja kaikki väki joka hänen kanssansa oli, ja sioittivat heitänsä Harodin lähteen tykö, niin että Midianilaisten leiri oli pohjaan päin, vartian kukkulan takana, laaksossa.’ž Jumala teki myös niin sinä yönä: ja nahka ainoastaan jäi kuivaksi, ja kaste tuli kaiken maan päälle.’ž Ja Gideon sanoi Jumalalle: älköön sinun vihas syttykö minua vastaan, jos minä vielä kerran puhun: minä koettelen vielä kerran sitä nahalla: anna ainoastaan nahan kuivan olla ja kaikella muulla maalla kasteen.’ž Ja se tapahtui niin: kuin hän toisena päivänä varhain nousi, kääri hän nahan kokoon ja pusersi kasteen nahasta ja täytti maljan vedestä.’ž Katso, minä panen villaisen nahan pihalle: jos kaste tulee ainoastaan nahan päälle ja kaikki muu maa on kuiva, niin minä ymmärrän, ettäs minun käteni kautta Israelin vapahdat, niinkuin sinä sanonut olet.’ž Ja Gideon sanoi Jumalalle: jos sinä vapahdat Israelin minun käteni kautta, niinkuin sinä sanonut olet;’ž Ja hän lähetti sanan koko Manasselle ja kutsui myös heitä seuraamaan. Hän lähetti myös sanan Asserille, Sebulonille ja Naphtalille, ja hekin tulivat heitä vastaan.’ž Niin \Herran\ henki täytti Gideonin, ja hän puhalsi basunaan ja kutsui Abieserin seuraamaan itsiänsä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY::„ h@K 9„ ”@K 8„ Ž@K 7„ Ņ@K 6„ m@K 5„ @K 4„ (@ K 3„ Ė@ K 2„ b@ K 1„ Z@ K 0„ ‡@ K /„ 9£@K .„ 8€@K -„ 7[@K ,„ 6Ż@K +„ 5b@K *„ 4j@K )„ 3Ä@K („ 28@K '„ 1å@K &„ 01@J %„ /O@J $„ .u@J #„ -„@J "„ ,Ö@J !„ +¬@J  „ *C@J „ )l@J „ (v@J „ 'E@J „ &Ī@ J „ %}@ J „ $«@ J „ #…@ J „ "v@ J „ !Š@J „ O@J „ §@J „ b@J „ ’@J „ ķ@J „  @J „ w@I „ £@J „  @J  „ ƒ@I  „ 8@I  „ X@I  „ ŗ@I  „ ›@I „  @I „ {@I „ č@I „ ķ@I „ R@ I „ ›@ I „ G@ I „ Ž@ I „ H@ I ’¤ Æ@I ž¤ w@I ż¤ Å@I ü¤ œ@I ū¤ ¾@I ś¤ ®@I ł¤ Å@I ų¤ ö@I ÷¤ Š@I ö¤#p@H õ¤"€@H ō¤!‚@H ó¤ {@H ņ¤u@H ń¤w@H š¤?@H ļ¤©@H ī¤“@H ķ¤ó@H ģ¤@ H ė¤µ@ H ź¤‘@ H 餤@ H č¤Ū@ H ē¤š@H ꤞ@H 夫@H ä¤:@H ć¤o@G ā¤÷@H į¤¦@H ą¤ C@G ߤ ©@H Ž¤ @H Ż¤ @H ܤ i@G Ū¤|@G Ś¤™@G Ł¤‘@G Ų¤»@G פ•@G Ö¤°@G Õ¤’@ G Ō¤°@ G Ó¤ž@ G Ņ¤’@ G Ѥq@ G Š¤ß@G Ļ¤r@G Ī¤Ö@G Ķ¤ó@G Ģ¤¶@G Ė¤ˆ@G Ź¤’@G ɤŅ@G Ȥ¼@G Ē¤ 9@E ʤ Ņ@E Ť ®@E Ĥ W@E Ƥ o@E Ā¤ė@E Į¤“@ E Ą¤Ž@ E ŪLVALDrą X ¢ Æ Ł g ˆ  jŲ(“ŲG®2Ɇ Ja hän otti ne kaupungin vanhimmat ja korven orjantap’ž Ja hän otti ne kaupungin vanhimmat ja korven orjantappuroita ja ohdakkeita, ja antoi Sukkotin miehet piestä.’ž Ja Gideon Joaksen poika palasi sodasta, ennenkuin aurinko nousi,’ž Niin puhui hän myös Penuelin kansalle, sanoen: kuin minä rauhassa palajan, kukistan minä tämän tornin.’ž Ja hän meni sieltä ylös Penueliin ja puhui heille myös niin. Ja Penuelin kansa vastasi häntä niinkuin Sukkotinkin miehet.’ž Gideon sanoi: sentähden kuin \Herra\ minun käsiini antaa Seban ja Zalmunnan, niin minä muserran teidän lihanne korven orjantappuroilla ja ohdakkeilla.’ž Mutta Sukkotin päämiehet sanoivat: onko Seban ja Zalmunnan kämmen juuri jo sinun kädessäs, että meidän pitää sinun sotaväelles leipää antaman?’ž Ja hän sanoi Sukkotin asuvaisille: antakaat vähä leipää väelle joka minun kanssani on; sillä he ovat väsyneet, että minä saisin ajaa Midianilaisten kuninkaita Sebaa ja Zalmunnaa takaa.’ž Kuin Gideon tuli Jordanin tykö, meni hän sen ylitse, ja ne kolmesataa miestä jotka hänen kanssansa olivat, ja he olivat väsyneet ja ajoivat takaa.’ž Jumala antoi Midianilaisten päämiehet Orebin ja Zebin teidän käsiinne: kuinka olisin minä taitanut niin tehdä, kuin te teitte? Ja kuin hän sen sanoi, asettui heidän vihansa.’ž Niin hän vastasi heitä: mitä minä olen nyt tehnyt niinkuin te? Eikö Ephraimin viinapuun oksa parempi ole, kuin Abieserin koko viinamarjan läjä?’ž Ja Ephraimin miehet sanoivat hänelle: miksis tämän meille teit, ettes kutsunut meitä, kuin sinä menit sotimaan Midianilaisia vastaan? ja he riitelivät kovin hänen kanssansa.’ž Ja he ottivat kaksi Midianilaisten päämiestä kiinni, Orebin ja Zebin, ja tappoivat Orebin Orebin kalliolla, ja Zebin he tappoivat Zebin viinakuurnassa, ja ajoivat Midianilaisia takaa; mutta Orebin ja Zebin päät kantoivat he Gideonille Jordanin ylitse.’ž Ja Gideon lähetti sanansaattajat kaikelle Ephraimin vuorelle, sanoen: tulkaat alas Midianilaisia vastaan ja ennättäkäät heiltä vedet BetBaraan ja Jordaniin asti. Niin kokoontuivat kaikki Ephraimin miehet ja ennättivät vedet BetBaraan ja Jordaniin asti.’ž Ja Israelin miehet kokoontuivat Naphtalista, Asserista ja kaikesta Manassesta, ja ajoivat Midianilaisia takaa.’ž Ja koska ne kolmesataa miestä puhalsivat basuniin, sovitti \Herra\ niin, että yhden miekka kääntyi toista vastaan siinä sotajoukossa; ja sotaväki pakeni Bethsittan ja Zeredataan, Abel Meholan rajan viereen, Tabatin tykö.’ž Ja jokainen seisoi siallansa leirin ympärillä. Silloin rupesi kaikki leiri juoksemaan, huutamaan ja pakenemaan.’ž Ja ne kolme joukkoa puhalsivat basunaan, ja rikkoivat saviastiat, mutta lamput he tempasivat vasempaan käteensä ja basunat oikiaan käteensä, joihin he puhalsivat ja huusivat: (tässä) \Herran\ ja Gideonin miekka.’ž Silloin tuli Gideon leiriin, ja sata miestä jotka hänen kanssansa olivat, ensimäisten vartiain tykö, jotka siellä asetetut olivat, herättivät ainoasti vartiat, ja puhalsivat basuniin, ja rikkoivat saviastiat, jotka olivat heidän käsissänsä.’ž Ja minä puhallan basunaan ja kaikki jotka minun kanssani ovat, niin myös teidän pitää puhaltaman basunaan kaiken leirin ympäri, ja teidän pitää sanoman: (tässä) \Herra\ ja Gideon.’ž Ja sanoi heille: katsokaat minua, ja tehkäät te niin: katso, kuin minä tulen leirin ääreen, niinkuin minä teen, niin myös te tehkäät.’ž Ja hän jakoi ne kolmesataa miestä kolmeen joukkoon, ja antoi basunat heidän jokaisen käteensä ja tyhjät savi-astiat, ja lamput astiain sisälle,’ž Kuin Gideon kuuli unen juteltavan ja sen selityksen, niin hän kumartaen rukoili, ja palasi Israelin leiriin ja sanoi: valmistakaat itsenne, sillä \Herra\ on antanut Midianilaisten sotajoukon teidän käsiinne.’ž Jolle se toinen vastasi ja sanoi: ei se ole muuta, kuin Gideonin Joaksen pojan Israelin miehen miekka: Jumala on antanut Midianilaiset hänen käsiinsä kaiken heidän sotajoukkonsa kanssa.LVALüoĘ ) ļ D ¦ 1 üGŗĒj+“?ÄBĀR Ja ei he tehneet yhtään laupiutta JerubBaalin Gideoni’ž Ja ei he tehneet yhtään laupiutta JerubBaalin Gideonin huoneelle kaikesta hyvästä, minkä hän Israelille teki.’ž Ja Israelin lapset ei enää muistaneet \Herraa\ Jumalaansa, joka heidät vapahti kaikilta heidän vihollisiltansa, ympäristöllä.’ž Kuin Gideon kuollut oli, käänsi Israelin kansa itsensä huorin tekemään Baalin jälkeen ja teki BaalBeritin itsellensä jumalaksi.’ž Ja Gideon Joaksen poika kuoli hyvällä ijällä ja haudattiin isänsä Joaksen hautaan Ophrassa, joka Abiesriläisten oma oli.’ž Ja hänen jalkavaimonsa, joka hänellä Sikemissä oli, synnytti myös hänelle pojan, ja kutsui hänen nimensä Abimelek.’ž Ja Gideonilla oli seitsemänkymmentä poikaa, jotka hänen kupeistansa tulleet olivat; sillä hänellä oli monta emäntää.’ž Ja JerubBaal Joaksen poika meni ja asui omassa huoneessansa.’ž Ja niin Midianilaiset alennettiin Israelin lasten edessä, ja ei enää nostaneet ylös päätänsä; ja maa oli levossa neljäkymmentä ajastaikaa, niinkauvan kuin Gideon eli.’ž Ja Gideon teki niistä päällisvaatteen ja pani sen omaan kaupunkiinsa Ophraan; ja koko Israel teki huorin sen jälkeen siinä, ja se tuli Gideonille ja hänen huoneellensa paulaksi.’ž Ja ne kultaiset korvarenkaat, joita hän anonut oli, painoivat tuhannen ja seitsemänsataa sikliä kultaa, ilman nastoja, käädyjä ja purpuravaatteita, joita Midianilaisten kuninkaat kantoivat, ja ilman heidän kameleinsa kultaisia kaulasiteitä.’ž Ja he sanoivat: me annamme mielellämme; ja levittivät vaatteen, jonka päälle itsekukin heitti ne korvarenkaat, jotka he ryövänneet olivat.’ž Ja Gideon sanoi heille: yhtä minä anon teiltä: jokainen antakoon minulle korvarenkaat, kukin saaliistansa; sillä he olivat Ismaelilaisia, ja heillä olivat kultaiset korvarenkaat.’ž Mutta Gideon sanoi heille: en minä tahdo hallita teitä, ei myös minun poikani pidä teitä hallitseman, vaan \Herra\ olkoon teidän hallitsianne.’ž Silloin sanoivat Israelin miehet Gideonille: hallitse sinä meitä, sinä ja sinun poikas, ja sinun poikas poika; sillä sinä vapahdit meidät Midianilaisten käsistä.’ž Mutta Seba ja Zalmunna sanoivat: nouse sinä meitä lyömään, sillä niinkuin mies on, niin on myös hänen voimansa. Niin Gideon nousi ja tappoi Seban ja Zalmunnan, ja otti nastat, jotka heidän kameleinsa kaulassa olivat.’ž Ja hän sanoi Jeterille esikoisellensa: nouse ja tapa heitä, mutta nuorukainen ei vetänyt miekkaansa, sillä hän pelkäsi, että hän oli vielä nuorukainen.’ž Ja hän sanoi: ne olivat minun veljeni, minun äitini pojat: niin totta kuin \Herra\ elää, jos te olisitte antaneet heidän elää, niin en tappaisi minä teitä.’ž Ja hän sanoi Seballe ja Zalmunnalle: minkämuotoiset miehet ne olivat, jotka te tapoitte Taborissa? He sanoivat: ne olivat sinun muotoises, kauniit kuin kuninkaan pojat.’ž Ja kukisti Penuelin tornin, ja tappoi kaupungin kansan.’ž Ja hän tuli Sukkotiin kansan tykö ja sanoi: tässä on Seba ja Zalmunna, joilla te pilkkasitte minua, sanoen: onko Seban ja Zalmunnan kämmen jo juuri sinun kädessäs, että meidän pitäis sentähden sinun sotaväelles, joka väsynyt on, leipää antaman?’ž Ja sai yhden palvelian kiinni, joka oli Sukkotista, ja kysyi häneltä: ja se kirjoitti hänelle Sukkotin päämiehet ja vanhimmat, seitsemänkahdeksattakymmentä miestä.’ž Ja Seba ja Zalmunna pakenivat, mutta hän ajoi heitä takaa, ja sai ne kaksi Midianilaisten kuningasta Seban ja Zalmunnan kiinni, ja peljätti kaiken heidän sotaväkensä.’ž Ja Gideon meni ylös niiden tietä, jotka majoissa asuvat itäisellä puolella Nobatia ja Jogbehaa, ja löi leirin, sillä he olivat suruttomat.’ž Mutta Seba ja Zalmunna olivat Karkorissa ja heidän sotajoukkonsa heidän kanssansa lähes viisitoistakymmentä tuhatta, kaikki jotka jäivät koko sotaväen joukosta itäiseltä maalta; sillä sata ja kaksikymmentä tuhatta miekan vetävää miestä oli siellä langennut.HLVALv€» O ³ ī w Č € ņ«¾ŃéneŹø€ż† Niin tuli Gaal Ebedin poika ja hänen veljensä, ja menivät’ž Niin tuli Gaal Ebedin poika ja hänen veljensä, ja menivät Sikemiin; ja Sikemin päämiehet uskalsivat hänen päällensä,’ž Lähetti Jumala pahan hengen AbiMelekin ja Sikemin päämiesten välille: ja Sikemin päämiehet asettivat itsensä AbiMelekiä vastaan;’ž Kuin AbiMelek jo kolme vuotta oli hallinnut Israelia,’ž Ja Jotam pakeni ja vältti, ja meni Beeraan ja asui siellä veljensä AbiMelekin tähden.’ž Mutta jollei, niin lähteköön tuli AbiMelekistä ja polttakoon Sikemin päämiehet ja Millon huoneen; lähteköön myös tuli Sikemin päämiehistä ja Millon huoneesta ja polttakoon AbiMelekin.’ž Jos olette oikein ja toimellisesti tehneet JerubBaalia ja hänen huonettansa vastaan tänäpänä, niin iloitkaat AbiMelekistä, ja hän myös iloitkaan teistä.’ž Ja te olette nousseet minun isäni huonetta vastaan tänäpänä ja olette tappaneet hänen poikansa, seitsemänkymmentä miestä yhden kiven päällä; ja teitte teillenne AbiMelekin, hänen piikansa pojan, kuninkaaksi Sikemin päämiesten ylitse, että hän teidän veljenne on.’ž Että minun isäni on teidän edessänne sotinut ja antanut henkensä alttiiksi, vapahtaaksensa teitä Midianilaisten kädestä.’ž Oletteko te siis nyt oikein ja toimellisesti tehneet, kuin AbiMelekin kuninkaaksi teitte, ja oletteko te oikein tehneet JerubBaalia ja hänen huonettansa vastaan? Ja oletteko niin tehneet häntä vastaan kuin hän ansaitsikin teiltä?’ž Ja orjantappura sanoi puille: onko se tosi, että tahdotte minua voidella teillenne kuninkaaksi, niin tulkaat ja levätkäät minun varjoni alla. Mutta jos ei, niin lähtekään tuli orjantappurapensaasta ja polttakaan sedripuut Libanonissa.’ž Niin sanoivat kaikki puut orjantappuralle: tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.’ž Mutta viinapuu sanoi heille: pitääkö minun luopuman viinastani, joka sekä jumalat että ihmiset ilahuttaa, ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse?’ž Niin sanoivat puut viinapuulle: tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.’ž Mutta fikunapuu sanoi heille: pitääkö minun luopuman makeudestani ja parhaasta hedelmästäni, ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse?’ž Niin puut sanoivat fikunapuulle: tule sinä ja ole meidän kuninkaamme.’ž Mutta öljypuu vastasi heitä: pitääkö minun luopuman lihavuudestani, jolla sekä jumalia ja myös ihmisiä minussa kunnioitetaan, ja menemän ja korottaman itseni puiden ylitse?’ž Puut menivät kerran yksimielisesti voitelemaan itsellensä kuningasta ja sanoivat öljypuulle: ole meidän kuninkaamme.’ž Kuin tämä sanottiin Jotamille, meni hän pois ja seisoi Gerisimin vuoren kukkulalla, korotti äänensä ja huusi ja sanoi heille: kuulkaat minua, te Sikemin päämiehet, että Jumala myös kuulis teitä:’ž Ja kaikki päämiehet Sikemistä ja koko Millon huone kokoontuivat, ja menivät ja asettivat Abimelekin kuninkaaksi korkian tammen tykönä, joka Sikemissä on.’ž Ja hän tuli isänsä huoneesen Ophraan, ja murhasi seitsemänkymmentä veljeänsä, JerubBaalin poikaa, yhden kiven päällä. Mutta Jotam, nuorin JerubBaalin pojista jäi; sillä hän kätki itsensä.’ž Ja he antoivat hänelle seitsemänkymmentä hopiapenninkiä BaalBeritin huoneesta, joilla AbiMelek palkkasi itsellensä valtojamia ja joutilaita miehiä, jotka häntä seurasivat,’ž Niin puhuivat hänen äitinsä veljet kaikki nämät sanat hänestä kaikkein Sikemin päämiesten korvissa; ja heidän sydämensä käännettiin AbiMelekin jälkeen, sillä he sanoivat: hän on meidän veljemme.’ž Puhukaat nyt kaikkein päämiesten korvissa Sikemissä: mikä teille on parempi, että seitsemänkymmentä miestä, kaikki JerubBaalin pojat, hallitsevat teitä, eli jos yksi mies hallitsee teitä? Ja muistakaat, että minä olen teidän luunne ja lihanne.’ž Mutta Abimelek, JerubBaalin poika, meni Sikemiin äitinsä veljein tykö, puhui heille ja koko äitinsä isän huoneen sukukunnalle ja sanoi:TLVALóP° Ć 1 Ļ ( Ł “  cęÓ]ń®,‡Ć’ Niin meni AbiMelek ylös Salmonin vuorelle, hän ja kaikki kansa joka hänen seurassansa oli, ja AbiMelek otti kirveen käteensä ja hakkasi oksan puusta, ’ž Niin meni AbiMelek ylös Salmonin vuorelle, hän ja kaikki kansa joka hänen seurassansa oli, ja AbiMelek otti kirveen käteensä ja hakkasi oksan puusta, pani olallensa ja kantoi sen, ja sanoi kansalle, joka hänen seurassansa oli: mitä te näitte minun tekevän, se myös te nopiasti tehkäät niinkuin minäkin.’ž Ja AbiMelekille ilmoitettiin kaikki Sikemin tornin päämiehet kokoontuneeksi.’ž Kuin kaikki päämiehet, jotka Sikemin tornissa asuivat, sen kuulivat, menivät he linnaan jumalan Beritin huoneesen.’ž Sitte soti AbiMelek kaupunkia vastaan kaiken sen päivän, ja voitti kaupungin, ja tappoi kansan, joka siellä oli, ja kukisti kaupungin, ja kylvi suolaa sen päälle.’ž Mutta AbiMelek sen joukon kanssa, joka hänen seurassansa oli, lankesi heidän päällensä, ja kävivät kaupungin porttiin saakka, ja ne kaksi joukkoa lankesivat niiden päälle, jotka kedolla olivat, ja löivät heidät.’ž Otti hän kansan ja jakoi kolmeen osaan, ja asetti väijytyksen kedolle. Kuin hän siis näki, että kansa läksi kaupungista ulos, lankesi hän heidän päällensä ja löi heidät.’ž Ja aamulla läksi kansa kedolle; ja kuin AbiMelek sen sai tietää,’ž Ja AbiMelek oli Arumassa; mutta Sebul ajoi Gaalin ja veljensä ulos, niin ettei he saaneet olla Sikemissä.’ž Mutta AbiMelek ajoi häntä takaa, ja hän pakeni hänen edestänsä; ja monta lankesi lyötynä kaupungin porttiin saakka.’ž Ja Gaal meni Sikemin päämiesten edellä ja soti AbiMelekiä vastaan.’ž Niin sanoi Sebul hänelle: kussa on nyt sinun suus, joka sanoi: kuka on AbiMelek, että meidän häntä palveleman pitää? eikö tämä ole se kansa, jonkas olet katsonut ylön? käy nyt ulos ja sodi häntä vastaan.’ž Gaal puhui taas ja sanoi: katso, tuolta tulee kansan joukko alas keskeltä maata ja yksi joukko tulee Noituustammen tieltä.’ž Kuin Gaal näki kansan, sanoi hän Sebulille: katso, tuolta tulee kansan joukko alas vuorten kukkoilta. Ja Sebul sanoi hänelle: sinä näet vuorten varjon niinkuin ihmiset.’ž Ja Gaal, Ebedin poika, kävi kaupungin portin eteen; mutta AbiMelek nousi väijymisestänsä sen väen kanssa, joka hänen myötänsä oli.’ž AbiMelek nousi yöllä ja kaikki kansa, joka hänen seurassansa oli, ja asetti vartian Sikemin eteen neljään joukkoon.’ž Ja aamulla, kuin aurinko nousee, ole varhain ylhäällä ja karkaa kaupungin päälle. Ja kuin hän ja se kansa, joka hänen myötänsä on, tulevat sinun tykös, niin tee hänen kanssansa niinkuin sinun kätes löytää.’ž Niin nouse nyt yöllä, sinä ja sinun väkes, joka myötäs on, ja väijy kedolla;’ž Ja lähetti sanansaattajat AbiMelekille salaisesti, sanoen: Katso, Gaal, Ebedin poika ja hänen veljensä tulivat Sikemiin, tekemään kaupunkia sinulle vastahakoiseksi.’ž Kuin Sebul, kaupungin päämies, kuuli Gaalin, Ebedin pojan, sanan, vihastui hän sangen suuresti.’ž Jumala tekis että kansa olis minun käteni alla, että minä ajaisin AbiMelekin ulos. Niin sanottiin AbiMelekille: enennä sotajoukkos ja käy ulos.’ž Ja Gaal Ebedin poika sanoi: mikä on AbiMelek ja mikä on Sikem, että me häntä palvelemme? eikö hän ole JerubBaalin poika, ja Sebul hänen päämiehensä? Palvelkaat paremmin Hemorin Sikemin isän miehiä: miksi meidän pitää häntä palveleman?’ž Ja menivät kedolle, ja poimivat viinamäkensä ja sotkuivat, ja iloiten veisasivat, ja menivät jumalansa huoneeseen, söivät ja joivat, ja kirosivat AbiMelekiä.’ž Ja Sikemin päämiehet panivat väijyjiä vuorten kukkoille häntä vastaan, ja he ryöväsivät tiellä kaikki, jotka siitä matkustivat; ja se ilmoitettiin AbiMelekille.’ž Että se vääryys, jonka hän teki seitsemällekymmenelle JerubBaalin pojalle, ja heidän verensä tulis ja pantaisiin AbiMelekin heidän veljensä päälle, joka heidät oli murhannut, ja Sikemin päämiesten päälle, jotka olivat vahvistaneet hänen kätensä veljiänsä murhaamaan.éLVALćµ S v  › ų q  µ źĀĄSóRź^ų€ąeą- Ja kansa ja ylimmäiset Gileadista sanoivat toinen toisellensa: kuka rupee ensisti sotim’ž Ja kansa ja ylimmäiset Gileadista sanoivat toinen toisellensa: kuka rupee ensisti sotimaan Ammonin lapsia vastaan, hänen pitää oleman kaikkein Gileadin asuvaisten pääruhtinaan.’ž Ja Ammonin lapset kokoontuivat ja sioittivat itsensä Gileadiin; mutta Israelin lapset kokoontuivat ja sioittivat itsensä Mitspaan.’ž Ja he panivat tyköänsä vieraat jumalat pois, ja palvelivat \Herraa\; ja hänen sielunsa suuresti armahti Israelin vaivaa.’ž Mutta Israelin lapset vastasivat \Herralle\: me olemme syntiä tehneet, tee meidän kanssamme niinkuin sinulle otollinen on, kuitenkin auta meitä tällä ajalla.’ž Menkäät ja rukoilkaat niitä jumalia, jotka te valinneet olette, antakaat niiden auttaa teitänne ahdistuksenne aikana.’ž Niin te hylkäsitte minun, ja olette palvelleet muita jumalia: sentähden en minä teitä tahdo auttaa.’ž Ja Zidonilaiset, Amalekilaiset ja Maonilaiset ole teitä vaivanneet? ja minä autin teitä heidän käsistänsä, kuin te minun tyköni huusitte.’ž Mutta \Herra\ sanoi Israelin lapsille: Eikö Egyptiläiset, Amorilaiset, Ammonilaiset, Philistealaiset,’ž Niin huusivat Israelin lapset \Herran\ tykö, sanoen: me olemme syntiä tehneet sinua vastaan; sillä me olemme hyljänneet meidän Jumalamme ja palvelleet Baalia.’ž Ja Ammonin lapset matkustivat Jordanin ylitse ja sotivat Juudaa, BenJaminia ja Ephraimin huonetta vastaan, ja Israel suuresti ahdistettiin.’ž Ja he vaativat ja vaivasivat siitä vuodesta kaikkia Israelin lapsia kahdeksantoistakymmentä ajastaikaa, kaikkia Israelin lapsia, jotka olivat tällä puolella Jordania, Amorilaisten maalla, joka on Gileadissa.’ž Niin julmistui \Herran\ viha Israelin ylitse, ja hän myi heidät Philistealaisten ja Ammonin lasten käteen.’ž Mutta Israelin lapset tekivät vielä pahaa \Herran\ edessä, ja palvelivat Baalia ja Astarotia, ja Syrian jumalia, ja Zidonin jumalia, ja Moabin jumalia, ja Ammonin lasten jumalia, ja Philistealaisten jumalia, ja luopuivat \Herrasta\ ja ei palvelleet häntä.’ž Ja Jair kuoli ja haudattiin Kamoniin.’ž Ja hänellä oli kolmekymmentä poikaa, jotka ajoivat kolmellakymmenellä aasin varsalla, ja heillä oli kolmekymmentä kaupunkia, jotka kutsuttiin Jairin kyliksi tähän päivään asti ja ovat Gileadin maalla.’ž Hänen jälkeensä nousi Jair Gileadilainen ja tuomitsi Israelia kaksikolmattakymmentä ajastaikaa.’ž Ja tuomitsi Israelia kolmekolmattakymmentä ajastaikaa, ja kuoli ja haudattiin Samiriin.’ž AbiMelekin jälkeen nousi Isaskarilainen Tola, Dodan pojan Puan poika, auttamaan Israelia. Ja hän asui Samirissa, Ephraimin vuorella,’ž Niin myös kaiken sen pahuuden, minkä Sikemin miehet tekivät, antoi Jumala tulla heidän päänsä päälle; ja heidän päällensä tuli Jotamin JerubBaalin pojan kirous.’ž Ja näin maksoi Jumala AbiMelekille sen pahuuden, minkä hän teki isäänsä vastaan, että hän tappoi seitsemänkymmentä veljeänsä.’ž Ja kuin Israelin miehet näkivät AbiMelekin kuolleeksi, menivät he itsekukin paikallensa.’ž Sitte kutsui AbiMelek nopiasti palveliansa, joka kantoi hänen aseitansa, ja sanoi hänelle: vedä miekkas ulos ja tapa minua, ettei minusta sanottaisi: vaimo tappoi hänen; niin pisti palvelia hänen lävitse, ja hän kuoli.’ž Mutta yksi vaimo heitti myllynkiven kappaleen AbiMelekin päähän ja löi hänen pääkallonsa rikki.’ž Sitte tuli AbiMelek tornin tykö, soti sitä vastaan, ja tuli tornin oven eteen, sitä tulella polttamaan.’ž Mutta siinä oli vahva torni keskellä kaupunkia, johonka kaikki pakenivat sekä miehet että vaimot ja kaikki kaupungin päämiehet, ja sulkivat kiinni perässänsä, ja kiipesivät tornin katon päälle.’ž Niin AbiMelek meni Tebetseen, piiritti ja voitti sen.’ž Ja hakkasi myös kaikki kansa itsekukin oksansa ja seurasi AbiMelekiä, ja heittivät ne linnan päälle, ja polttivat niillä linnan tulessa; niin että myös kaikki Sikemin tornin päämiehet kuolivat, lähes tuhannen miestä ja vaimoa.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:µ„c@Q “„f@Q ³„å@Q ²„ ģ@Q ±„ ¬@Q °„ ü@Q Æ„ Æ@ Q ®„ g@ Q ­„s@ Q ¬„g@ Q «„ó@ Q Ŗ„”@Q ©„›@Q Ø„g@Q §„Ż@Q ¦„ģ@Q „„T@Q ¤„ @Q £„ł@Q ¢„¼@Q ”„@P  „ü@P Ÿ„{@P ž„ ¼@P „ Ņ@P œ„ d@P ›„ j@P š„ ¹@P ™„«@P ˜„M@ P —„ā@ P –„›@ P •„£@ P ”„ @ P “„–@P ’„a@P ‘„ [@P „ ]@P „  @P Ž„ L@P „ s@P Œ„ ²@P ‹„ ˆ@P Š„ R@O ‰„ }@O ˆ„ č@O ‡„ Z@O †„ Ä@O …„ e@O „„ s@O ƒ„ …@O ‚„ ˜@O „ –@O €„ Ī@O „ ņ@O ~„ ė@O }„ č@ O |„ V@ O {„ Ÿ@ O z„ x@ O y„ Š@ O x„ w@O w„ ”@O v„ I@O u„ K@O t„ e@O s„ .@O r„ µ@O q„ 7@O p„ s@O o„ ņ@N n„ Ś@N m„ Ė@N l„ Ż@N k„ œ@N j„ Ī@N i„ (k@N h„ 'Ø@ N g„ &‰@ N f„ %š@ N e„ $“@ N d„ #Ź@ N c„ "æ@N b„ !·@N a„ \@N `„ š@N _„ i@N ^„ ø@N ]„ k@N \„ Č@N [„ Ź@N Z„ ž@M Y„ ž@M X„ p@M W„ l@M V„ ¹@M U„ @M T„ Ŗ@M S„ ū@M R„ @M Q„ m@M P„ n@M O„ D@ M N„ Ė@ M M„ ¦@ M L„ ¦@ M K„ }@ M J„ ©@M I„ Ü@M H„ ”@M G„ X@M F„ r@M E„ E@M D„ †@M C„ Ū@M B„ a@M A„ ³@K @„ …@K ?„ {@K >„  @K =„ x@K <„ f@K ;„ Œ@K  LVALŸÄ>ł ‡ / Ž ² Œ ę @ u1ĆVSX®eł‰ėM Vai luuletkos sinun paljoa paremmaksi kuin Balak Zipporin poika Moabilaisten’ž Vai luuletkos sinun paljoa paremmaksi kuin Balak Zipporin poika Moabilaisten kuningas oli? eikö hän riidellyt ja sotinut kappaletta aikaa Israelia vastaan?’ž Jos sinun jumalas Kamos on jonkun ajanut pois, omista se, ja anna meidän omistaa kaikki ne, jotka \Herra\ meidän Jumalamme meidän edestämme on ajanut pois.’ž Näin on \Herra\ Israelin Jumala ajanut Amorilaiset kansansa Israelin edestä pois: ja sinä nyt sen omistaisit.’ž Ja omistivat myös kaikki Amorilaisten rajat, ruveten Arnonista Jabbokiin asti ja korvesta Jordaniin asti.’ž Mutta \Herra\ Israelin Jumala antoi Sihonin kaiken väkensä kanssa Israelin käsiin, että he löivät heidät: ja niin omisti Israel kaiken maan Amorilaisilta, jotka siinä maassa asuivat,’ž Mutta ei Sihon uskonut Israelia käymään rajansa ohitse, vaan kokosi kaiken väkensä, ja sioittivat itsensä Jaksassa, ja soti Israelia vastaan.’ž Ja Israel lähetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan tykö, ja sanoi hänelle: salli meidän käydä sinun maas lävitse omaan paikkaani asti.’ž Ja vaelsi korvessa, ja kävi Edomilaisten ja Moabilaisten maita ympäri, ja tuli auringon nousemisen puolelta Moabilaisten maahan, ja sioitti itsensä tuolla puolella Arnonia; ja ei tulleet Moabilaisten rajan sisälle, sillä Arnon on Moabilaisten raja.’ž Ja Israel lähetti sanansaattajat Edomilaisten kuninkaan tykö, sanoen: anna minun käydä sinun maas lävitse. Mutta Edomilaisten kuningas ei kuullut heitä. Ja hän lähetti myös Moabilaisten kuninkaan tykö, joka ei myöskään tahtonut. Niin oli Israel Kadeksessa,’ž Sillä kuin he läksivät Egyptistä, matkusti Israel korven lävitse Punaiseen mereen asti, ja tuli Kadekseen.’ž Jotka sanoivat hänelle: näin sanoo Jephta: ei Israel ottanut maakuntaa Moabilaisilta eikä Ammonin lapsilta:’ž Jephta lähetti taas sanansaattajat Ammonin lasten kuninkaan tykö,’ž Ammonin lasten kuningas vastasi Jephtan sanansaattajia: että Israel otti minun maani, silloin kuin hän läksi Egyptistä, Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti, anna siis ne jällensä hyvällä sovinnolla.’ž Silloin lähetti Jephta sanansaattajat Ammonin lasten kuninkaan tykö, sanoen: mitä sinun on minun kanssani, ettäs tulet sotimaan minua ja minun maakuntaani vastaan?’ž Ja Jephta meni Gileadin vanhimpain kanssa, ja kansa asetti hänen itsellensä päämieheksi ja johdattajaksi. Ja Jephta puhui \Herran\ edessä kaikki sanansa Mitspassa.’ž Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: \Herra\ olkoon kuulia meidän välillämme, jos emme sitä tee, mitä sinä sanonut olet.’ž Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: jos te viette minun sotimaan Ammonin lapsia vastaan, ja \Herra\ antaa heidät minun eteeni, pitääkö minun oleman teidän päämiehenne?’ž Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: sentähden me nyt tulemme jälleen sinun tykös, ettäs kävisit meidän kanssamme, ja sotisit Ammonin lapsia vastaan, ja olisit meidän päämiehemme ja kaikkein jotka Gileadissa asuvat.’ž Vaan Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: ettekö te minua vihanneet ja ajaneet minua isäni huoneesta ulos? ja nyt te tulette minun tyköni, kuin teillä tuska on?’ž Ja sanoivat hänelle: tule ja ole meidän päämiehemme, sotimaan Ammonin lapsia vastaan.’ž Kuin Ammonin lapset sotivat Israelia vastaan, menivät Gileadin vanhimmat tuomaan Jephtaa Tobin maalta jällensä,’ž Ja kappaleen ajan perästä sotivat Ammonin lapset Israelia vastaan.’ž Niin pakeni Jephta veljeinsä edestä ja asui Tobin maalla; ja Jephtan tykö kokoontuivat joutilaat miehet ja menivät hänen kanssansa.’ž Mutta kuin Gileadin emäntä synnytti hänelle lapsia, ja vaimon lapset tulivat isoiksi, ajoivat he Jephtan ulos, ja sanoivat hänelle: ei sinun pidä perimän meidän isämme huoneessa, sillä sinä olet vieraan vaimon poika.’ž Ja Jephta Gileadista oli väkevä sotamies, vaan hän oli äpärä; ja Gilead oli siittänyt Jephtan.¬LVAL6nK ā H ģ 5 v ¬ ų^Õ-ĀōX{°Öä Niin he käskivät hänen sanoa: Sjibbolet, niin hän sanoi Sibbolet, ja ei taitanut sitä niin sanoa; niin ottivat he häne’ž Niin he käskivät hänen sanoa: Sjibbolet, niin hän sanoi Sibbolet, ja ei taitanut sitä niin sanoa; niin ottivat he hänen kiinni ja tappoivat hänen Jordanin luotuspaikalla, niin että silloin lankesi Ephraimista kaksiviidettäkymmentä tuhatta.’ž Ja Gileadilaiset ennättivät Jordanin luotuspaikat Ephraimin edestä. Koska ne paenneet Ephraimista sanoivat: anna minun käydä ylitse, niin sanoivat Gileadin miehet hänelle: oletkos Ephraimilainen? Ja hän vastasi: en.’ž Ja Jephta kokosi kaikki Gileadin miehet ja soti Ephraimia vastaan, ja Gileadin miehet löivät Ephraimin, että he sanoivat: oletteko te Gileadilaiset Ephraimin ja Manassen seassa, te Ephraimin karkurit.’ž Koska minä näin, ettette tahtoneet vapahtaa minua, panin minä sieluni minun käteeni ja menin Ammonin lapsia vastaan, ja \Herra\ antoi heidän minun käteeni: miksi te tulitte minun tyköni tänäpänä sotimaan minua vastaan?’ž Jephta sanoi heille: minulla ja minun kansallani oli suuri riita Ammonin lasten kanssa, ja minä kutsuin teitä, ja ette auttaneet minua heidän käsistänsä.’ž Ja Ephraimin miehet tulivat kokoon ja menivät pohjoiseen päin ja sanoivat Jephtalle: miksis menit sotaan Ammonin lapsia vastaan, ja et meitä kutsunut menemään kanssas? Me poltamme sinun ja sinun huonees.’ž Ja Israelin tyttäret menivät itkemään joka vuosi Jephtan Gileadilaisen tytärtä neljä päivää ajastajassa.’ž Ja kahden kuukauden perästä tuli hän isänsä tykö, ja hän täytti lupauksensa hänestä niin kuin hän luvannut oli; ja ei hän tuntenut miestä: ja se oli tapa Israelissa.’ž Hän sanoi: mene, ja laski hänen menemään kahdeksi kuukaudeksi; niin meni hän tuttavain piikain kanssa, ja itki neitsyyttänsä vuorilla.’ž Ja sanoi isällensä: tee se ainoastansa minulle, ettäs soisit minun kaksi kuukautta mennä vuorelle ja itkeä minun neitsyyttäni tuttavain piikain kanssa.’ž Mutta hän vastasi: isäni, jos avasit suus \Herralle\, niin tee minun kanssani niinkuin sinun suustas on lähtenyt, että \Herra\ on kostanut sinun vihollisilles, Ammonin lapsille.’ž Ja kuin hän näki hänen, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: ah, minun tyttäreni, sinä painat alas ja sangen surulliseksi saatat minun; sillä minä avasin suuni \Herralle\, ja en saa sitä ottaa takaperin.’ž Kuin Jephta tuli huoneesensa Mitspaan, katso, niin hänen tyttärensä kävi häntä vastaan kanteleilla ja hypyillä; ja se oli ainoa lapsi, eikä hänellä ollut yhtäkään muuta poikaa eli tytärtä.’ž Ja hän löi heidät, Aroerista Minnitiin asti, kaksikymmentä kaupunkia, ja Abelin viinamäkeen asti sangen suurella tapolla. Ja niin Ammonin lapset alennettiin Israelin lasten edestä.’ž Niin Jephta meni sotimaan Ammonin lapsia vastaan, ja \Herra\ antoi heidät hänen käsiinsä.’ž Mitä ikänä minun huoneeni ovesta kohtaa minua, kuin minä rauhassa palajan Ammonin lapsilta, se pitää oleman \Herran\, ja minä uhraan sen polttouhriksi.’ž Ja Jephta lupasi \Herralle\ lupauksen ja sanoi: jos sinä kokonansa annat Ammonin lapset minun käsiini:’ž Silloin tuli \Herran\ henki Jephtan päälle, ja hän kävi Gileadin ja Manassen lävitse, ja Mitspan lävitse, joka on Gileadissa, ja Mitspasta Gileadissa kävi hän Ammonin lasten ylitse.’ž Mutta Ammonin lasten kuningas ei pitänyt lukua Jephtan sanoista, jotka hän oli hänen tykönsä lähettänyt.’ž Ja en minä mitään rikkonut sinua vastaan, ja sinä teet niin pahoin minun kanssani, ettäs sodit minua vastaan: \Herra\ joka on tuomari, tuomitkoon tänäpänä Israelin lasten ja Ammonin lasten välillä.’ž Kuin Israel asui Hesbonissa ja hänen tyttärissänsä, Aroerissa ja hänen tyttärissänsä, ja kaikissa kaupungeissa, jotka ovat läsnä Arnonia, kolmesataa ajastaikaa; miksi ette ottaneet sitä silloin pois.4LVALV”sĆ z Ł b Ų ` Į k ƒ ˜¦ŲBŖ%²M‰/GŹx \Herran\ enkeli sanoi hänelle: miksis ’ž \Herran\ enkeli sanoi hänelle: miksis kysyt minun nimeäni, joka ihmeellinen on?’ž Ja Manoak sanoi \Herran\ enkelille: mikä sinun nimes on, että me sinua ylistäisimme, kuin se tapahtuu, minkä sanonut olet?’ž Mutta \Herran\ enkeli vastasi Manoakille: Vaikkas saisitkin minun viipymään, en minä kuitenkaan söisi sinun leipääs, mutta jos tahdot uhrata polttouhria, niin uhraa se \Herralle\; sillä ei Manoak tietänyt sitä \Herran\ enkeliksi.’ž Manoak sanoi \Herran\ enkelille: Jospa tahtoisit viipyä, me valmistamme sinulle vohlan.’ž Ei hänen pidä syömän siitä, mikä viinapuusta tullut on, ja ei hänen pidä viinaa taikka väkevää juomaa juoman eikä mitään saastaista syömän: kaikki kuin minä hänelle käskin, pitää hänen pitämän.’ž \Herran\ enkeli sanoi Manoakille: vaimon pitää karttaman kaikkia niitä, mitä hänelle sanonut olen.’ž Ja Manoak sanoi: kuin nyt tapahtuu, mitä sanonut olet: minkäkaltaiset pitää lapsen tavat ja hänen työnsä oleman?’ž Manoak nousi ja seurasi emäntäänsä ja tuli miehen tykö ja sanoi hänelle: oletkos se mies, joka puhuttelit vaimoa? Hän sanoi: olen.’ž Niin hän kiiruusti juoksi ja tiettäväksi teki sen miehellensä, ja sanoi hänelle: katso, se mies, joka ennen tuli minun tyköni, on minulle ilmestynyt.’ž Ja Jumala kuuli Manoakin äänen: ja Jumalan enkeli tuli jälleen vaimon tykö, ja hän istui kedolla ja hänen miehensä Manoak ei ollut hänen kanssansa.’ž Ja Manoak rukoili \Herraa\ ja sanoi: ah minun Herrani! anna sen Jumalan miehen, jonkas lähetit, tulla meidän tykömme jälleen, että hän meitä opettais, mitä meidän tekemän pitää lapselle, joka syntyvä on.’ž Mutta hän sanoi minulle: katso, sinä tulet hedelmälliseksi ja synnytät pojan: älä siis nyt juo viinaa taikka väkevää juomaa, älä myös syö mitään saastaista; sillä se lapsi pitää oleman Jumalan natsir äitinsä kohdusta niin kuolemaansa asti.’ž Niin tuli vaimo ja ilmoitti sen miehellensä ja sanoi: Jumalan mies tuli minun tyköni, ja hän oli näkyänsä niinkuin Jumalan enkeli sangen peljättävä, ja en minä häntä kysynyt, kusta hän oli, eikä hänkään nimeänsä ilmoittanut minulle.’ž Sillä katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, jonka pään päälle ei pidä yksikään partaveitsi tuleman; sillä se lapsi pitää oleman Jumalan natsir äitinsä kohdusta, ja hän rupee vapahtamaan Israelia Philistealaisten kädestä.’ž Niin karta nyt, ettes juo viinaa eli väkevää juomaa ja ettes mitään saastaista syö.’ž Ja \Herran\ enkeli ilmestyi vaimolle ja sanoi hänelle: katso, sinä olet nyt hedelmätöin ja et synnyttänyt; mutta sinun pitää siittämän ja synnyttämän pojan.’ž Mutta yksi mies oli Zorasta Danin sukukunnasta, Manoak nimeltä, ja hänen emäntänsä oli hedelmätöin ja ei synnyttänyt.’ž Ja Israelin lapset tekivät vielä pahaa \Herran\ edessä, ja \Herra\ antoi heidät Philistealaisten käsiin neljäksikymmeneksi ajastajaksi.’ž Ja Abdon Hillelin poika, Pirtagonilainen, kuoli ja haudattiin Pirtagoniin Ephraimin maalla, Amalekilaisten vuorella.’ž Hänellä oli neljäkymmentä poikaa ja kolmekymmentä pojanpoikaa, jotka ajoivat seitsemälläkymmenellä aasin varsalla; hän tuomitsi Israelia kahdeksan ajastaikaa.’ž Tämän jälkeen tuomitsi Israelia Abdon Hillelin poika, Pirtagonilainen.’ž Ja Elon Sebulonilainen kuoli ja haudattiin Ajalonissa, Sebulonin maalla.’ž Tämän jälkeen tuomitsi Israelia Elon Sebulonilainen, ja hän tuomitsi Israelia kymmenen ajastaikaa.’ž Ja Ibtsan kuoli ja haudattiin Betlehemissä.’ž Hänellä oli kolmekymmentä poikaa, ja kolmekymmentä tytärtä hän naitti ulos, ja kolmekymmentä tytärtä otti hän muukalaisista pojillensa; ja tuomitsi Israelia seitsemän ajastaikaa.’ž Tämän jälkeen tuomitsi Ibtsan Betlehemistä Israelia.’ž Ja Jephta tuomitsi Israelia kuusi ajastaikaa; ja Jephta Gileadilainen kuoli ja haudattiin Gileadin kaupunkeihin./LVALxĘSż   E ä N . ‹ šĮ]󏽆Šk Niin Simsonin emäntä itki hänen edessänsä ja sanoi: sinä olet minulle vihainen ja et minua rakasta: sinä panit minun kansani lapsille arvoitu’ž Niin Simsonin emäntä itki hänen edessänsä ja sanoi: sinä olet minulle vihainen ja et minua rakasta: sinä panit minun kansani lapsille arvoituksen, ja et minulle sitä sanonut. Hän sanoi hänelle: katso, isälleni ja äidilleni en minä sitä ilmoittanut, pitäiskö minun sen sinulle sanoman?’ž Ja seitsemäntenä päivänä puhuivat he Simsonin emännälle: houkuttele miestäs ilmoittamaan meille arvoitusta, taikka me poltamme sinun ja sinun isäs huoneen tulella. Sentähdenkö me olemme tänne kutsutut, että hän meidän hyvyytemme omistais, elikkä ei?’ž Ja hän sanoi heille: ruoka läksi syömäristä ja makeus väkevästä. Ja ei he taitaneet kolmena päivänä arvoitusta selittää.’ž Mutta jollette taida sitä selittää minulle, niin teidän pitää antaman minulle kolmekymmentä paitaa ja kolmekymmentä vaatekertaa. Ja he sanoivat hänelle: annas meidän kuulla arvoitukses.’ž Mutta Simson sanoi heille: minä panen teidän eteenne arvoituksen, jos sen minulle seitsemänä hääpäivänä oikein selitätte ja arvaatte, niin minä annan teille kolmekymmentä paitaa ja kolmekymmentä vaatekertaa.’ž Ja kuin he näkivät hänen, antoivat he hänelle kolmekymmentä kansalaista, hänen tykönänsä olemaan.’ž Ja kuin hänen isänsä tuli alas vaimon tykö, valmisti Simson siellä häät, niinkuin nuoren väen tapa oli.’ž Ja hän otti sen käteensä tiellä käydessänsä syödäksensä, meni isänsä ja äitinsä tykö ja antoi heidän myös sitä syödä; mutta ei hän ilmoittanut hunajaa ottaneensa jalopeuran raadosta.’ž Ja muutamain päiväin perästä tuli hän jälleen ottamaan häntä, ja poikkesi tieltä katsomaan jalopeuran raatoa, ja katso, kimalaispesä oli jalopeuran raadossa ja hunajaa.’ž Kuin hän sinne alas tuli, puhutteli hän vaimoa, ja hän kelpasi Simsonille.’ž Ja \Herran\ henki tuli voimalliseksi hänessä, ja hän repäisi sen kappaleiksi, niinkuin hän olis vohlan reväissyt, ja ei ollut mitään hänen kädessänsä; ja ei hän sanonut mitään isällensä eikä äidillensä, mitä hän tehnyt oli.’ž Niin Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnatiin, ja he tulivat Timnatin viinamäkein tykö, ja katso, nuori jalopeura tuli kiljuin häntä vastaan.’ž Mutta hänen isänsä ja äitinsä ei tietäneet sen olevan \Herralta\; sillä hän etsi tilaa Philistealaisia vastaan, ja Philistealaiset hallitsivat silloin Israelia.’ž Ja hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: eikö yhtään vaimoa ole veljeis tytärten seassa ja kaikessa minun kansassani, ettäs menet ottamaan emäntää Philistealaisista, jotka ovat ympärileikkaamattomat? Ja Simson sanoi isällensä: salli minulle tämä, sillä hän kelpaa minun silmilleni.’ž Ja kuin hän tuli sieltä, sanoi hän isällensä ja äidillensä: minä näin vaimon Timnatissa Philistealaisten tyttäristä: ottakaat se minulle emännäksi.’ž Ja Simson meni alas Timnatiin, ja hän näki vaimon Timnatissa Philistealaisten tytärten seassa.’ž Ja \Herran\ henki rupesi vaikuttamaan hänessä Danin leirissä, Zoran ja Estaolin välillä.’ž Ja vaimo synnytti pojan ja kutsui hänen Simson; ja lapsi kasvoi, ja \Herra\ siunasi häntä.’ž Mutta hänen emäntänsä vastasi häntä: jos \Herra\ olis tahtonut meidät tappaa, niin ei hän olisi ottanut polttouhria ja ruokauhria vastaan meidän kädestämme, eikä olisi osoittanut meille kaikkia näitä, eikä myös antanut meidän näitä kuulla, niinkuin tapahtunut on.’ž Ja Manoak sanoi emännällensä: totisesti me kuolemme, että näimme Jumalan.’ž Ja ei \Herran\ enkeli enää näkynyt Manoakille ja hänen emännällensä. Niin ymmärsi Manoak sen \Herran\ enkeliksi.’ž Ja tapahtui, kuin liekki nousi alttarilta taivaaseen päin, meni \Herran\ enkeli myös ylös alttarin liekissä. Ja Manoak emäntinensä näki sen, ja lankesivat kasvoillensa maahan.’ž Niin otti Manoak vohlan ja ruokauhrin ja uhrasi sen kallion päällä \Herralle\, ja hän teki ihmeen; mutta Manoak emäntinensä näki sen. LVALDKB ī  % ¾ #  œ5Ā[¬°3ĶjF Ja kuin hän kovin janosi, huusi hän \Herran\ tykö ja sanoi: sinä annoit tämän suuren pelastuk’ž Ja kuin hän kovin janosi, huusi hän \Herran\ tykö ja sanoi: sinä annoit tämän suuren pelastuksen palvelias käden kautta, ja nyt minä janoon kuolen ja lankeen ympärileikkaamattomain käsiin.’ž Ja kuin hän sen sanonut oli, heitti hän leukaluun kädestänsä pois, ja kutsui sen paikan RamatLehi.’ž Ja Simson sanoi: katso, siinä he koossa makaavat, yhdellä leukaluulla löin minä tuhannen miestä.’ž Ja hän löysi tuoreen aasin leukaluun, ja hän ojensi kätensä, otti sen ja löi sillä tuhannen miestä.’ž Ja kuin hän tuli Lehiin, ilakoitsivat Philistealaiset häntä vastaan; mutta \Herran\ henki tuli voimalliseksi hänessä, ja nuorat hänen käsivarsissansa tulivat niinkuin poltettu lanka, ja niin raukesivat siteet hänen käsistänsä.’ž Ja he sanoivat hänelle: emme karkaa sinun päälles, mutta ainoasti sidomme sinun tukevasti ja annamme sinun heidän käsiinsä, ja emme sinua kuoliaaksi lyö. Ja he sitoivat hänen kahdella uudella nuoralla ja veivät hänen kukkulalta pois.’ž Ja he sanoivat hänelle: me olemme tulleet sinua sitomaan ja antamaan Philistealaisten käsiin. Simson sanoi heille: vannokaat siis minulle, ettette karkaa minun päälleni.’ž Niin meni kolmetuhatta miestä Juudasta Etamin mäen rotkoon, ja sanoivat Simsonille: etkös tiedä Philistealaisten hallitsevan meitä? kuinka sinä olet tämän tehnyt meitä vastaan? Ja hän sanoi heille: niinkuin he tekivät minulle, niin minä tein heille.’ž Ja Juudan miehet sanoivat: miksi olette tänne tulleet meitä vastaan? He vastasivat: me olemme tänne tulleet sitomaan Simsonia ja tekemään hänelle, niinkuin hän meille teki.’ž Niin Philistealaiset menivät ylös ja sioittivat itsensä Juudan maalle ja levittivät heitänsä Lehiin.’ž Ja hän löi heitä sangen kovasti sekä hartioihin että kupeisiin, ja meni sieltä alas asumaan Etamin mäen rotkoon.’ž Mutta Simson sanoi heille: ja vaikka te tämän teitte, kuitenkin minä teille kostan ja sitte lakkaan.’ž Niin sanoivat Philistealaiset: kuka on tämän tehnyt? Niin sanottiin: Simson, Timnalaisen vävy, että hän otti häneltä emännän pois ja antoi sen hänen ystävällensä. Niin Philistealaiset menivät ylös ja polttivat sekä vaimon että hänen isänsä.’ž Ja sytytti tulen kekäleihin, ja päästi ne Philistealaisten eloon; ja ne polttivat heidän kykäänsä ja kuhilaansa, niin myös viinapuut ja öljypuut.’ž Ja Simson meni ja otti kolmesataa kettua kiinni, ja otti kekäleet, ja käänsi hännät yhteen, ja sitoi aina yhden kekäleen keskelle kahden hännän välille,’ž Ja Simson sanoi heille: nyt on minulla oikia syy Philistealaisia vastaan: minä teen heille vahinkoa.’ž Mutta sanoi: minä luulin todella, sinun kokonansa vihastuneen hänen päällensä, ja annoin hänen sinun ystävälles. Mutta hänellä on toinen nuorempi sisar, kauniimpi muotoansa kuin hän, olkoon se nyt sinulla tämän edestä.’ž Ja tapahtui muutamain päiväin perästä, kuin nisun elonaika lähestyi, tuli Simson oppimaan emäntäänsä ja toi hänelle vohlan, ja hän sanoi: minä menen emäntäni tykö makaushuoneesen; ja hänen emäntänsä isä ei sallinut hänen sinne mennä,’ž Mutta Simsonin emäntä huoli yhdelle kansalaisistansa, joka oli Simsonin kumppani.’ž Ja \Herran\ henki tuli voimalliseksi hänessä ja hän meni Askaloniin ja löi siellä kolmekymmentä miestä, joiden vaatteet hän otti, ja antoi vaatekerrat niille, jotka arvoituksen selittäneet olivat. Ja hän kovin julmistui vihassansa ja meni ylös isänsä huoneeseen.’ž Mutta seitsemäntenä päivänä ennen kuin aurinko laski, sanoivat kaupungin miehet hänelle: mikä on hunajaa makiampi, ja mikä jalopeuraa väkevämpi? Hän sanoi heille: jollette olisi kyntäneet minun vasikallani, ette olisi saaneet tietää arvoitustani.’ž Ja hän itki hänen edessänsä kaikki ne seitsemän hääpäivää, ja seitsemäntenä päivänä ilmoitti hän sen hänelle; sillä hän suuresti vaati häntä. Ja hän sanoi kansansa lapsille arvoituksen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:0¦p@ X /¦ ¹@ X .¦ §@ X -¦ o@ X ,¦ @ X +¦ K@X *¦€@X )¦a@X (¦›@X '¦Ŗ@X &¦@W %¦™@X $¦@X #¦„@X "¦@X !¦“@W  ¦–@W ¦Ä@W ¦Ÿ@W ¦@W ¦č@ W ¦Ā@ W ¦@ W ¦d@ W ¦y@ W ¦”@W ¦ń@W ¦Ž@W ¦Ŗ@W ¦œ@W ¦f@V ¦ u@V ¦ ‹@W ¦ ™@W ¦ “@W  ¦ [@W  ¦Į@V  ¦Z@V  ¦}@V  ¦­@V ¦ˆ@V ¦@V ¦@V ¦£@V ¦k@ V ¦Č@ V ¦‰@ V ¦å@ V ¦¾@ V ’„@V ž„¬@V ż„¹@V ü„o@V ū„®@V ś„@V ł„e@V ų„Ļ@V ÷„‰@V ö„ķ@U õ„h@U ō„‰@U ó„Ų@U ņ„ J@U ń„ Ø@U š„ k@U ļ„ ø@U ī„ ½@ U ķ„r@ U ģ„o@ U ė„^@ U ź„s@ U é„a@U č„Ō@U ē„ @U ę„Ö@U å„ f@U ä„ _@U ć„ i@U ā„ Ū@U į„ “@U ą„Œ@T ß„v@T Ž„[@T Ż„@T Ü„æ@T Ū„÷@T Ś„ @T Ł„6@ T Ų„Ś@ T ׄ @ T Ö„¢@ T Õ„Ģ@ T Ō„Ą@T Ó„˜@T Ņ„Ó@T Ń„¶@T Š„ŗ@T Ļ„Q@T Ī„­@T Ķ„ą@T Ģ„®@T Ė„@S Ź„#@S É„n@S Č„Õ@S Ē„©@S Ę„ ļ@S Å„ Ņ@ S Ä„ —@ S Ć„ @ S Ā„ ż@ S Į„Ž@ S Ą„Ŗ@S æ„x@S ¾„)@S ½„_@S ¼„×@S »„å@S ŗ„K@S ¹„M@S ø„ē@S ·„æ@Q ¶„e@Q bLVALĢœ Å f = Å   lš«-朘 Ja Delila näki, että hän ilmoitti hänelle kaiken sydämensä, lähetti ja kutsui Philistealaisten päämiehet, sanoen: tulkaat vielä’ž Ja Delila näki, että hän ilmoitti hänelle kaiken sydämensä, lähetti ja kutsui Philistealaisten päämiehet, sanoen: tulkaat vielä erä, sillä hän ilmoitti minulle kaiken sydämensä. Ja Philistealaisten päämiehet tulivat hänen tykönsä ja toivat rahan käsissänsä.’ž Ilmoitti hän hänelle kaiken sydämensä, sanoen hänelle: minun päähäni ei ole ikänä partaveitsi tullut, sillä minä olen Jumalan natsir hamasta äitini kohdusta. Jos hiukset ajellaan minun päästäni, niin minun väkevyyteni menee minusta pois, ja tulen heikoksi niinkuin kaikki muutkin ihmiset.’ž Kuin hän päivä päivältä vaati häntä sanoillansa ja vaivasi häntä, että hänen sielunsa väsyi kuolemaan asti,’ž Hän sanoi hänelle jällensä: kuinka sinä sanot rakastavas minua, koska sinun sydämes ei ole minun kanssani? Kolmasti sinä jo vääristelit minun edessäni ja et ilmoittanut minulle, missä sinun suuri väkevyytes on.’ž Ja kuin hän oli kiinnittänyt ne naulaan, sanoi hän hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Niin hän heräsi unestansa ja veti ulos palmikkonauhan ja päärihman.’ž Taas Delila sanoi Simsonille: sinä viettelit vielä nyt minua ja väärin puhuit minun edessäni: ilmoita minulle, millä sinä sidottaisiin. Hän vastasi häntä: jos sinä palmikoitset seitsemän suortua hiuksia minun päästäni yhteen päärihmaan.’ž Niin Delila otti uudet nuorat ja sitoi hänen niillä, sanoen hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Ja he vartioitsivat häntä salaisesti kammiossa; ja hän katkaisi ne käsivarsistansa niinkuin langan.’ž Ja hän sanoi hänelle: jos minä sidottaisiin uusilla nuorilla, joilla ei vielä ole mitään tehty, niin minä tulisin heikoksi niinkuin muutkin ihmiset.’ž Taas sanoi Delila Simsonille: katso, sinä viettelit minua ja väärin puhuit minun edessäni: sano siis nyt minulle, millä sinä sidottaisiin.’ž Ja he vartioitsivat häntä salaisesti kammiossa, ja hän sanoi hänelle: Philistealaiset sinun päälles, Simson! niin hän katkaisi köydet, niinkuin rohtiminen lanka katkaistaan, joka liekissä poltettu on. Ja ei saatu tietää, missä hänen väkevyytensä oli.’ž Silloin veivät Philistealaisten päämiehet hänelle seitsemän viheriäistä köyttä, jotka ei vielä olleet kuivuneet; ja hän sitoi hänen niillä.’ž Simson sanoi hänelle: jos joku sitoo minun seitsemällä viheriäisellä köydellä, jotka ei vielä ole kuivuneet, niin minä tulen heikoksi ja olen niinkuin muutkin ihmiset.’ž Delila sanoi Simsonille: sanos minulle, missä sinun suuri väkevyytes on, ja millä sinä sidottaisiin ja vaivattaisiin.’ž Ja hänen tykönsä tulivat Philistealaisten päämiehet, jotka sanoivat hänelle: viettele häntä sanoilla, että saisit tietää, missä hänen suuri väkevyytensä on, ja kuinka me hänen voittaisimme, että me saisimme hänen sitoa ja vaivata: ja me jokainen annamme sinulle tuhannen ja sata hopiapenninkiä.’ž Sitte rupesi hän jälleen rakastamaan yhtä vaimoa Sorekin ojan tykönä, jonka nimi oli Delila.’ž Vaan Simson makasi puoliyöhön asti, ja nousi puoliyöstä, ja tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, ja nosti ne telkein kanssa, pani olallensa ja kantoi mäen kukkulalle, joka on Hebronin edessä.’ž Ja sanottiin Gasalaisille, että Simson oli sinne tullut; niin he kohta piirittivät hänen ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portissa, ja olivat hiljaksensa kaiken yötä, ja sanoivat: aamulla päivän tullessa me tapamme hänen.’ž Ja Simson meni Gasaan, ja hän näki siellä porton, ja meni hänen tykönsä.’ž Ja hän tuomitsi Israelia Philistealaisten aikana kaksikymmentä ajastaikaa.’ž Niin Jumala avasi syömähampaan leukaluussa, ja siitä vuosi vesi, ja kuin hän oli juonut, sai hän henkensä takaisin ja virkosi; sentähden kutsutaan myös se paikka vielä tähän päivään asti Huutajan lähteeksi, joka oli leukaluussa.oLVALRrÅ t ŗ  1 ™ Ł ka‡QGP‘©3§ Hän meni Betlehemistä Juudan kaupungista vaeltamaan, kuhunka hän jo’ž Hän meni Betlehemistä Juudan kaupungista vaeltamaan, kuhunka hän joutuis. Ja kuin hän tuli Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen, vaeltaen,’ž Mutta nuorukainen oli Juudan Betlehemistä, Juudan sukukunnasta, ja se oli Leviläinen, joka oli siellä muukalaisena.’ž Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itsekukin teki niinkuin heille näkyi hyväksi.’ž Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja hän teki päällisvaatteen ja epäjumalan kuvat, ja täytti yhden poikansa kädet, ja hän oli hänen pappinsa.’ž Mutta hän antoi sen rahan äidillensä jälleen. Ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopiapenninkiä ja antoi ne hopiasepälle; hän teki kaivetun ja valetun kuvan, joka sitte oli Miikan huoneessa.’ž Niin antoi hän äidillensä ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä jälleen. Ja hänen äitinsä sanoi: minä pyhitin kokonansa sen rahan \Herralle\ minun kädestäni poikani edestä, tehdä kaivettua ja valettua kuvaa; ja nyt annan minä sinulle sen jällensä.’ž Hän sanoi äidillensä: ne tuhannen ja sata hopiapenninkiä, jotka sinulta otettiin, joiden tähden sinä kirosit ja puhuit minun korvaini kuullen: katso, ne ovat minun tykönäni, minä ne otin. Silloin sanoi hänen äitinsä: siunattu olet sinä, minun poikani, \Herralle\.’ž Ja yksi mies oli Ephraimin vuorelta, nimeltä Miika.’ž Niin tulivat hänen veljensä alas ja kaikki hänen isänsä huone, ottivat hänen ja menivät ylös, ja hautasivat hänen Zoran ja Estaolin välille isänsä Manoakin hautaan. Ja hän tuomitsi Israelia kaksikymmentä ajastaikaa.’ž Ja Simson sanoi: minun sieluni kuolkoon Philistealaisten kanssa. Ja hän nojasi vahvasti niiden päälle; ja huone kaatui päämiesten ja kaiken kansan päälle joka siinä oli, että ne, jotka hän tappoi kuollessansa, olivat usiammat kuin ne, jotka hän eläissänsä tappoi.’ž Ja Simson tarttui kahteen keskimäiseen pilariin, joiden päälle huone oli vahvistettu, ja nojasi niiden päälle, otti yhden oikiaan ja toisen vasempaan käteensä.’ž Mutta Simson huusi \Herran\ tykö, sanoen: Herra, \Herra\, muista minua, ja vahvista minua Jumala ainoasti tällä haavalla, että minä kahden minun silmäni tähden kostaisin yhden kerran Philistealaisille.’ž Ja huone oli täynnä miehiä ja vaimoja, ja Philistealaisten päämiehet olivat kaikki siinä; ja oli myös katon päällä liki kolmetuhatta miestä ja vaimoa, jotka katselivat Simsonin soittamista.’ž Mutta Simson puhui palveliallensa, joka häntä kädestä talutti: anna minun tarttua pilareihin, joiden päälle huone on vahvistettu, nojatakseni niihin.’ž Kuin he juuri sydämestänsä iloitsivat, sanoivat he: kutsukaat Simson soittamaan meidän eteemme. Ja he kutsuivat Simsonin vankihuoneesta, ja hän soitti heidän edessänsä, ja he asettivat hänen pilarien välille.’ž Ja kuin kansa näki hänen, kiittivät he jumalaansa, sanoen: meidän jumalamme on antanut meille vihollisemme käsiimme, joka meidän maakuntamme hävitti ja sangen monta meistä tappoi.’ž Ja Philistealaisten päämiehet kokoontuivat suurta uhria tekemään jumalallensa Dagonille ja iloitsemaan, ja sanoivat: meidän jumalamme on antanut meille vihollisemme Simsonin käsiimme.’ž Ja hänen hiuksensa rupesivat taas kasvamaan, sittekuin hän paljaaksi ajettiin.’ž Vaan Philistealaiset ottivat hänen kiinni, ja puhkasivat hänen silmänsä, ja veivät hänen alas Gasaan, ja sitoivat hänen kaksilla vaskikahleilla, jauhamaan vankihuoneessa.’ž Ja hän sanoi: Philistealaiset sinun päälles, Simson! Kuin hän unestansa heräsi, ajatteli hän itseksensä: minä menen ulos niinkuin usein ennenkin ja kirvotan itseni; ja ei hän tietänyt \Herran\ menneen hänen tyköänsä pois.’ž Niin hän antoi hänen maata polveinsa päällä, kutsui yhden, joka ajeli seitsemän hiussuortua hänen päästänsä, ja rupesi häntä vaatimaan, ja hänen väkensä meni hänestä pois.ŚLVALm’)Ź d Ž ƒ Æ N Ū } œß'¼Źņi Ja ne viisi miestä, jotka olivat menneet vakoomaan maata, menivät ylös ja tulivat sinne sisälle, ja ottivat kuvan, p’ž Ja ne viisi miestä, jotka olivat menneet vakoomaan maata, menivät ylös ja tulivat sinne sisälle, ja ottivat kuvan, päällisvaatteen, pyhyyden ja epäjumalan. Ja pappi seisoi portilla kuudensadan sota-aseilla varustettuin miesten tykönä.’ž Mutta ne kuusisataa sota-aseilla varustettua miestä, jotka olivat Danin lapsista, seisoivat portilla.’ž Ja he poikkesivat sinne ja tulivat nuoren miehen Leviläisen huoneesen, joka oli Miikan huoneessa, ja tervehtivät häntä ystävällisesti.’ž Niin puhuivat ne viisi miestä, jotka läksivät Laikseen maata vakoomaan, ja sanoivat veljillensä: ettekö te tiedä, että näissä huoneissa on päällisvaate, pyhyys, kuvat ja epäjumalat? Nyt ajatelkaat, mitä te teette.’ž Ja sieltä menivät he Ephraimin vuorelle ja tulivat Miikan huoneen tykö.’ž Ja menivät sinne ylös, ja sioittivat itsensä Juudan KirjatJearimiin: siitä kutsutaan se paikka Danin leiriksi tähän päivään asti; katso, se on KirjatJearimin takana.’ž Niin meni Danin sukukunnasta, Zorasta ja Estaolista, kuusisataa miestä hyvin varustettuina sota-aseilla,’ž Kuin te tulette, niin te löydätte suruttoman kansan, ja maa on itsestänsä lavia: sillä Jumala on antanut sen teidän käsiinne, sen paikan, jossa ei mitään puutu, mitä maan päällä on.’ž He sanoivat: nouskaat, käykäämme ylös heidän tykönsä; sillä me olemme katselleet maan, ja katso, se on sangen hyvä: sentähden rientäkäät, älkäät olko hitaat menemään ja omistamaan maata.’ž Ja he tulivat veljeinsä tykö Zoraan ja Estaoliin. Ja heidän veljensä sanoivat heille: kuinka teidän asianne on?’ž Niin menivät ne viisi miestä matkaansa ja tulivat Laikseen, ja näkivät kansan, joka siellä oli, asuvan surutoinna Zidonilaisten tavan jälkeen, levollisesti ja surutoinna: ja ei yksikään ollut, joka heitä vaivasi sillä maalla, eikä myös heillä ollut yhtäkään isäntää; ja olivat kaukana Zidonilaisista, ja ei heillä ollut mitäkään yhdenkään ihmisen kanssa tekemistä.’ž Pappi vastasi heitä: menkäät rauhassa: \Herran\ edessä on teidän tienne, jota te vaellatte.’ž He sanoivat hänelle: kysy Jumalalta, että me saisimme tietää, onko tiemme, jota me vaellamme, meille onnellinen.’ž Hän vastasi heitä: niin ja niin on Miika minulle tehnyt, ja hän on palkannut minun papiksensa.’ž Ja kuin he olivat Miikan perheen tykönä, tunsivat he sen nuoren miehen Leviläisen äänen; ja he menivät hänen tykönsä ja sanoivat hänelle: kuka sinun on tänne tuonut? mitäs täällä teet? ja mitä sinun on täällä?’ž Ja Danin lapset lähettivät sukukunnastansa ja ääristänsä viisi urhoollista sotamiestä Zorasta ja Estaolista, vakoomaan maata ja tutkistelemaan sitä, ja sanoivat heille: menkäät ja vaotkaat maata. Ja he tulivat Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen ja yötyivät sinne.’ž Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja silloin Danin sukukunta etsi itsellensä perintöä asuaksensa; sillä siihen päivään asti ei ollut yhtään perintöarpaa hänelle langennut Israelin sukukuntain seassa.’ž Ja Miika sanoi: nyt minä tiedän \Herran\ minulle hyvää tekevän, että minulla on Leviläinen pappina.’ž Ja Miika täytti Leviläisen käden, että hän oli hänen pappinsa, ja hän asui Miikan huoneessa.’ž Ja Leviläinen rupesi olemaan sen miehen tykönä, ja hän piti sen nuorukaisen niinkuin yhden pojistansa.’ž Miika sanoi hänelle: olen minun tykönäni. Sinun pitää oleman minun isäni ja pappini, ja minä annan sinulle vuosi vuodelta kymmenen hopiapenninkiä ja määrätyt vaatteet ja elatukses; ja Leviläinen meni hänen kanssansa.’ž Kysyi Miika häneltä: kustas tulet? Leviläinen vastasi: minä olen Leviläinen Betlehemistä Juudan maalta, ja vaellan, kuhunka minä parhain taidan.4LVALwØC³  – Ż 1 ² ō  †¾S° ’åhMŲr Ja he menivät ja vaelsivat, ja aurinko joutui he’ž Ja he menivät ja vaelsivat, ja aurinko joutui heiltä kovin alas läsnä Gibeaa, joka on BenJaminissa.’ž Ja sanoi palveliallensa: käy vahvasti, että me johonkuhun paikkaan tulisimme yötä pitämään, Gibeaan taikka Ramaan.’ž Viidentenä päivänä oli hän aamulla varhain ylhäällä vaeltamaan, ja vaimon isä sanoi: virvoita sydämes, ja hän viivytti hänen siihenasti että päivä kului, ja he söivät toinen toisensa kanssa.’ž Mutta hän nousi vaeltamaan, vaan hänen appensa vaati häntä, että hän oli siinä sen yön.’ž Ja he istuivat, söivät ja joivat toinen toisensa kanssa. Niin sanoi vaimon isä hänelle: ole tässä yötä, ja iloita sydämes.’ž Neljäntenä päivänä olivat he varhain ylhäällä, ja hän nousi ja tahtoi matkaan lähteä, niin sanoi vaimon isä vävyllensä: vahvista sydämes leivän palalla, ja menkäät sitte.’ž Ja hänen appensa, vaimon isä, pidätti hänen, että hän viipyi hänen tykönänsä kolme päivää; he söivät ja joivat, ja olivat siinä yötä.’ž Ja hänen miehensä matkusti hänen peräänsä, puhuttelemaan häntä ystävällisesti ja palauttamaan tykönsä. Ja hänellä oli palvelia ja kaksi aasia myötänsä. Ja hän vei hänen isänsä huoneesen. Ja kuin vaimon isä näki hänen, tuli hän iloiseksi ja meni häntä vastaan.’ž Ja hänen jalkavaimonsa teki huorin hänen tykönänsä, ja juoksi hänen tyköänsä isänsä majaan Juudan Betlehemiin, ja oli siellä neljä kuukautta.’ž Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja yksi Leviläinen oli muukalaisena Ephraimin vuoren reunalla, ja otti itsellensä jalkavaimon Juudan Betlehemistä.’ž Ja he panivat keskellensä Miikan kuvan, jonka hän tehnyt oli, niinkauvan kuin Jumalan huone oli Silossa.’ž Ja Danin lapset panivat heillensä sen kuvan ylös, ja Jonatan Gersomin poika, Manassen pojan, ja hänen poikansa olivat papit Danilaisten sukukunnassa, siihenasti että he vietiin vankina maalta pois,’ž Ja kutsuivat kaupungin nimen Dan, isänsä Danin nimeltä, joka Israelista oli syntynyt, vaikka se kaupunki ennen muinen kutsuttiin Lais.’ž Ja ei yksikään ollut, joka heitä autti, sillä he olivat kaukana Zidonista, ja ei ollut heillä kenenkään kanssa tekemistä: ja he olivat siinä laaksossa, joka on BetRehobin tykönä; niin rakensivat he kaupungin, ja asuivat siinä;’ž Mutta he ottivat sen mitä Miika tehnyt oli ja papin, joka hänellä oli, ja tulivat Laikseen, levollisen ja suruttoman kansan päälle, ja löivät heitä miekan terällä, ja polttivat kaupungin.’ž Niin Danin lapset menivät matkaansa. Ja kuin Miika näki heidät häntä väkevämmäksi, käänsi hän itsensä ja palasi huoneesensa.’ž Mutta Danin lapset sanoivat hänelle: älä anna ääntäs kuulua meidän tykönämme, ettei vihaiset miehet lankeaisi teidän päällenne, ja sinä hukutat sielus ja huonees sielut.’ž Hän vastasi: te olette ottaneet minun jumalani, jotka minä tehnyt olen, ja papin, ja menneet matkaanne: ja mitä minulla nyt enää on? Ja te sanotte vielä sitte minulle: mikä sinun on?’ž Ja huusivat Danin lapsille; ja he käänsivät kasvonsa ja sanoivat Miikalle: mikä sinun on, ettäs niin huudat?’ž Kuin he olivat taamma joutuneet Miikan huoneesta, kokoontuivat ne miehet, jotka niissä huoneissa olivat, jotka olivat Miikan huoneen tykönä, ja ajoivat Danin lapsia takaa,’ž Ja kuin he käänsivät itsensä ja menivät matkaansa, asettivat he pienet lapset ja karjan ja kaikkein kalliimmat tavaransa, menemään edellänsä.’ž Ja papin mieli oli hyvä, ja otti sekä päällisvaatteen, pyhyyden ja kuvan, ja meni kansan keskelle.’ž He vastasivat häntä: ole vaiti ja pidä suus kiinni, ja tule meidän kanssamme, ja ole meidän isämme ja pappimme: onko se parempi, ettäs olet pappi yhden miehen huoneessa, kuin koko sukukunnassa Israelissa?’ž Kuin ne olivat tulleet Miikan huoneesen ja ottivat kuvan, päällisvaatteen, pyhyyden ja epäjumalat, sanoi pappi heille: mitä te teette?bLVAL„ń X Ķ 1 ‡ ł  g īŠv“ĢĘ'cĶ˜ Niin vastasi Leviläinen, tapetun vaimon mies, ja sanoi: minä t’ž Niin vastasi Leviläinen, tapetun vaimon mies, ja sanoi: minä tulin Gibeaan, joka on BenJaminissa, ja minun jalkavaimoni yöksi.’ž Kuin hän kotiansa tuli, otti hän veitsen ja jakoi jalkavaimonsa kahteentoistakymmeneen kappaleeseen kaikki lihoinensa ja luinensa, ja lähetti ne kaikkiin Israelin maan rajoihin.’ž Ja hän sanoi hänelle: nouse ja käykäämme; mutta ei hän mitään vastannut; niin otti hän hänen aasinsa päälle, valmisti itsensä ja matkusti kotiansa.’ž Kuin hänen isäntänsä huomeneltain nousi, avasi hän huoneen oven ja meni ulos lähtien matkallensa; ja katso, hänen jalkavaimonsa oli kaatunut maahan oven eteen, ja hänen kätensä oli kynnyksellä.’ž Silloin tuli vaimo vähää ennen auringon nousemaa sen huoneen oven eteen, jossa hänen isäntänsä makasi, lankesi maahan ja makasi siinä valkiaan päivään asti.’ž Mutta miehet ei tahtoneet häntä kuulla; niin otti mies jalkavaimonsa ja talutti hänen ulos heidän tykönsä, jonka he tunsivat, ja käyttivät itsensä häpiällisesti hänen kanssansa kaiken yötä aina huomeneen asti; ja päivän koittaissa päästivät he hänen menemään.’ž Katso, minulla on tytär, joka vielä neitsy on, ja tällä on yksi jalkavaimo, nämät minä tuon teille, vaivataksenne heitä ja tehdäksenne heille, mitä te tahdotte; mutta tätä miestä vastaan älkäät osoittako niin kauheaa pahaa tekoa.’ž Mutta perheen isäntä meni heidän tykönsä ja sanoi heille: ei niin, hyvät veljeni, älkäät tehkö tätä pahaa tekoa, että tämä mies on tullut minun huoneeseni, älkäät tehkö niin suurta tyhmyyttä.’ž Ja kuin he rupesivat sydämestä iloitsemaan, ja katso, kaupungista tulivat ilkiät miehet, ja piirittivät huoneen, ja löivät oven päälle, ja sanoivat sille vanhalle miehelle perheen isännälle: anna se mies tänne ulos, joka sinun huoneeses on tullut, että me hänen tuntisimme.’ž Ja hän vei hänen huoneesensa, ja antoi aaseille heiniä; ja he pesivät jalkansa, söivät ja joivat.’ž Vanha mies sanoi: rauha olkoon sinulle! kaikkea mitä sinulta puuttuu, on minulla; ainoasti älä ole tässä kujalla yötä.’ž Meillä on olkia ja heiniä aaseillemme, ja leipää ja viinaa minulle ja piialles, ja palvelialle joka sinun palvelias kanssa on; niin ettei meiltä mitään puutu.’ž Hän vastasi häntä, sanoen: me olemme tulleet Juudan Betlehemistä ja menemme Ephraimin vuoren reunalle, josta minä olen kotoisin, ja vaelsin Juudan Betlehemiin, vaan nyt minä menen \Herran\ huoneesen: ja ei yksikään minua huoneesen korjaa.’ž Ja kuin hän nosti silmänsä, näki hän oudon miehen kaupungin kujalla; ja sanoi vanha mies hänelle: kuhunka sinä tahdot? ja kusta sinä tulet?’ž Ja katso, vanha mies tuli pellolta ehtoona töistänsä, joka myös itse oli Ephraimin vuorelta ja oli Gibeassa muukalainen. Mutta sen paikan kansa olivat BenJaminilaisia.’ž Ja he menivät Gibeaan olemaan yötä. Kuin hän sinne tuli, istui hän kaupungin kujalle; sillä ei siellä ollut yksikään, joka heidät otti yöksi huoneesensa.’ž Mutta hänen isäntänsä sanoi hänelle: en minä mene outoon kaupunkiin, jotka ei ole Israelin lapsia; vaan käykäämme edespäin Gibeaan asti.’ž Kuin he tulivat Jebukseen asti, oli päivä paljo kulunut, ja palvelia sanoi isännällensä: poiketkaamme Jebusilaisten kaupunkiin ja olkaamme yötä siinä.’ž Mutta ei mies ollut yötä, vaan nousi ja meni matkaansa, ja lähestyi Jebusta, se on Jerusalem, ja kaksi hänen aasiansa kannattaen kuormaa, ja hänen jalkavaimonsa hänen kanssansa.’ž Ja mies nousi lähtemään matkaan jalkavaimonsa ja palveliansa kanssa, mutta hänen appensa, vaimon isä, sanoi hänelle: katsos, päivä on kulunut ja ehtoo on käsissä, olkaat tässä yötä; katso, tässä on sinulla oltava vielä nyt tämä päivä, ole tässä yö, että sydämes tulis iloiseksi. Nouskaat aamulla varhain matkallenne ja matkustakaat majoillenne.ŅLVALžYÉ 0 † ė Š æ ¶ G  ēw“¹o‰ņ Ja Israelin lapset menivät ylös ja itkivät \Herran\ edessä ehtoosen asti, ja kysyivät \Herralta\, sanoen: pitää’ž Ja Israelin lapset menivät ylös ja itkivät \Herran\ edessä ehtoosen asti, ja kysyivät \Herralta\, sanoen: pitääkö meidän vielä menemän sotimaan BenJaminin lasten, meidän veljeimme kanssa? \Herra\ sanoi: menkäät heitä vastaan.’ž Ja Israelin kansan miehet vahvistivat heitänsä ja valmistivat itsensä taas sotimaan siinä paikassa, jossa he olivat ensimmäisenäkin päivänä valmiit.’ž Ja BenJaminin lapset läksivät Gibeasta ja löivät sinä päivänä Israelista kaksikolmattakymmentä tuhatta miestä ketoon.’ž Israelin miehet menivät sotaan BenJaminin kanssa, ja Israelin miehet sääsivät sodan heitä vastaan Gibeassa.’ž Ja Israelin lapset nousivat aamulla ja sioittivat itsensä Gibean eteen.’ž Ja Israelin lapset nousivat ja menivät Jumalan huoneesen, ja kysyivät Jumalalta, sanoen: kuka menee meidän edellämme alkamaan sotaa BenJaminin lapsia vastaan? \Herra\ sanoi: Juudan pitää alkaman.’ž Mutta Israelin miehiä, ilman BenJaminilaisia oli neljäsataa tuhatta, jotka miekkaa vetivät ulos, ja olivat kaikki vahvat sotamiehet.’ž Ja kaiken sen kansan seassa oli seitsemänsataa valittua miestä, jotka olivat vasenkätiset, ja taisivat kaikki nämät lingolla osata hiuskarvaan, niin ettei he hairahtuneet.’ž Ja olivat sinä päivänä luetut BenJaminin lapset kaupungeista kuusikolmattakymmentä tuhatta miestä, jotka miekkaa vetivät ulos, ilman Gibean asuvaisia, joita oli seitsemänsataa valittua miestä.’ž Vaan BenJaminin lapset kokosivat heitänsä kaupungeista Gibeaan, menemään ulos sotaan Israelin lapsia vastaan.’ž Antakaat siis nyt ne ilkiät miehet Gibeasta, meidän tappaaksemme ja ottaaksemme pahuutta Israelista pois. Mutta BenJaminin lapset ei tahtoneet kuulla veljeinsä Israelin lasten ääntä.’ž Ja Israelin sukukunnat lähettivät miehiä kaikkein BenJaminin sukukuntain tykö, ja käskivät heille sanoa: mikä pahateko tämä on, joka teidän seassanne on tapahtunut?’ž Niin kokosivat heitänsä kaikki Israelin miehet kaupunkiin, niinkuin yksi mies, ja tekivät liiton keskenänsä.’ž Ja otamme kymmenen miestä sadasta ja sata tuhannesta ja tuhannen kymmenestätuhannesta, kaikista Israelin sukukunnista, ottamaan kansalle ravintoa, tulemaan ja tekemään Gibealle, joka BenJaminissa on, kaiken sen hulluuden jälkeen, kuin he ovat tehneet Israelissa.’ž Mutta sen me nyt teemme Gibeaa vastaan, me heitämme arpaa häntä vastaan,’ž Niin kaikki kansa nousi niinkuin yksi mies ja sanoi: älkään meistä yksikään menkö majaansa eikä kenkään poiketko huoneesensa;’ž Katso, te olette kaikki Israelin lapset tässä, pitäkäät neuvoa ja tehkäät jotain tähän asiaan.’ž Niin minä otin jalkavaimoni ja jaoin kappaleiksi, ja lähetin ne kaikkiin Israelin maan rajoihin: että he tekivät häpiällisen ja kauhian työn Israelissa.’ž Ja Gibean asuvaiset nousivat minua vastaan ja piirittivät minun yöllä huoneessa, jossa minä olin, ja tahtoivat tappaa minun ja häpäisivät jalkavaimoni, että hän kuoli.’ž Ja BenJaminin lapset saivat kuulla Israelin lapset menneeksi ylös Mitspaan. Ja Israelin lapset sanoivat: sanokaat, kuinka tämä pahateko on tapahtunut?’ž Ja kaiken kansan päämiehet, kaikki Israelin sukukunnat seisoivat Jumalan kansan seurakunnassa, neljäsataa tuhatta miekan vetävää jalkamiestä.’ž Ja kaikki Israelin lapset läksivät ulos ja kokosivat heitänsä joukkoon niinkuin yksi mies, Danista BerSebaan asti, ja Gileadin maasta niin \Herran\ tykö Mitspaan.’ž Ja kaikki jotka sen näkivät, sanoivat: ei ole senkaltaista ikänä ennen tapahtunut eikä nähty, siitä päivästä kuin Israelin lapset tulivat Egyptin maalta niin tähän päivään asti. Ajatelkaat nyt itsellänne tästä asiasta visusti, pitäkäät neuvoa ja puhukaat.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:«¦“@^ Ŗ¦§@^ ©¦z@^ ئˆ@^ §¦ø@^ ¦¦£@ ^ „¦ ¶@ ^ ¤¦ K@ ^ £¦ ’@ ^ ¢¦ ®@ ^ ”¦ …@^  ¦e@^ Ÿ¦Ä@^ ž¦E@^ ¦A@^ œ¦ŗ@^ ›¦„@^ š¦q@^ ™¦x@^ ˜¦‡@] —¦‘@] –¦ˆ@] •¦Ö@] ”¦@] “¦”@] ’¦b@] ‘¦~@] ¦„@] ¦ń@ ] Ž¦ Ä@ ] ¦ ¦@ ] Œ¦ Ł@ ] ‹¦ ²@ ] Š¦ į@] ‰¦”@] ˆ¦“@] ‡¦€@] †¦T@] …¦‘@] „¦š@] ƒ¦£@] ‚¦g@] ¦œ@\ €¦¶@\ ¦Œ@\ ~¦’@\ }¦e@\ |¦™@\ {¦@\ z¦v@\ y¦w@\ x¦ Ż@\ w¦ Ē@\ v¦ •@ \ u¦ <@ \ t¦ …@ \ s¦“@ \ r¦@ \ q¦­@\ p¦s@\ o¦v@\ n¦L@\ m¦Ö@\ l¦¤@\ k¦c@\ j¦Š@\ i¦­@\ h¦ā@[ g¦±@[ f¦T@[ e¦Ē@[ d¦¦@[ c¦’@[ b¦@[ a¦[@[ `¦¶@[ _¦ Š@[ ^¦ ¾@ [ ]¦ „@ [ \¦ Į@ [ [¦ T@ [ Z¦°@ [ Y¦®@[ X¦w@[ W¦č@[ V¦k@[ U¦@[ T¦~@[ S¦…@[ R¦0Ł@[ Q¦/‹@[ P¦.„@Z O¦-Č@Z N¦,i@Z M¦+~@Z L¦*ž@Z K¦)~@Z J¦(›@Z I¦'ą@Z H¦&y@Z G¦%`@ Z F¦$²@ Z E¦#¹@ Z D¦"£@ Z C¦!›@ Z B¦ ø@Z A¦@Z @¦›@Z ?¦H@Z >¦@Z =¦[@Z <¦ķ@Z ;¦½@Z :¦M@Z 9¦ä@X 8¦—@X 7¦x@X 6¦n@X 5¦J@X 4¦Ę@X 3¦‡@X 2¦®@X 1¦Ć@X 2LVAL³ö ® • M ² “ Ū @ ä2ŅYyŽ`ĀDŪn Ja kaikki jotka sinä päivänä BenJaminista lankesivat, olivat viisikolmattakymmen’ž Ja kaikki jotka sinä päivänä BenJaminista lankesivat, olivat viisikolmattakymmentä tuhatta miestä, jotka miekkaa vetivät ulos, ja olivat kaikki vahvat sotamiehet.’ž Niin käänsivät he itsensä ja pakenivat korpeen päin Rimmonin vuorelle, mutta sillä tiellä löivät he viisituhatta miestä, ja ajoivat heitä takaa Gibeoniin asti, ja löivät heistä kaksituhatta miestä.’ž Ja BenJaminista lankesi kahdeksantoistakymmentä tuhatta miestä, jotka kaikki olivat vahvat sotamiehet.’ž Ja ne piirittivät BenJaminin, ja ajoivat takaa Menuaan asti, ja tallasivat niitä Gibean kohdalla, auringon ylenemistä päin.’ž Ja he käänsivät itsensä Israelin miesten edessä korven tielle; mutta sota saavutti heidät: sitälikin niitä jotka kaupungeista olivat, surmasivat he siellä.’ž Ja Israelin miehet käänsivät itsensä, ja BenJaminin miehet hämmästyivät; sillä he näkivät, että heitä onnettomuus lähestyi.’ž Niin rupesi savu käymään kohdastansa kaupungista ylös ja BenJaminilaiset palasivat takaperin, ja katso, koko kaupungista savu kävi ylös taivasta kohden.’ž Kuin Israelin miehet käänsivät itsensä sotaan, ja BenJaminilaiset rupesivat lyömään ja haavoittamaan Israelia, liki kolmekymmentä miestä, niin he sanoivat: tosin he ovat lyödyt meiltä, niinkuin entisessäkin tappeluksessa.’ž Ja Israelin miehillä oli määrätty aika keskenään väijyjäin kanssa, lyödä heitä miekalla, koska savu nousi kaupungista.’ž Ja väijyjät kiiruhtivat, karkasivat Gibeaan, menivät ja löivät koko kaupungin miekan terällä.’ž Mutta kuin BenJaminin lapset näkivät heitänsä lyödyksi, antoivat Israelin miehet heille siaa; sillä he uskalsivat väijytyksensä päälle, jotka he olivat asettaneet liki Gibeaa.’ž Ja \Herra\ löi BenJaminin Israelin edestä, niin että Israelin lapset sinä päivänä löivät viisikolmattakymmentä tuhatta ja sata miestä BenJaminista, jotka kaikki miekkaa vetivät ulos.’ž Ja kymmenentuhatta valittua miestä kaikesta Israelista tuli Gibeaa vastaan, ja sota tuli sangen raskaaksi; mutta ei ne tietäneet onnettomuuden heitä lähestyvän.’ž Niin nousivat kaikki miehet Israelista, jokainen siastansa, ja asettivat heitänsä BaalTamariin; ja Israelin väijyjät nousivat siastansa Gabaan luolasta.’ž Niin BenJaminin lapset sanoivat: he ovat lyödyt meidän edessämme niinkuin ennenkin. Vaan Israelin lapset sanoivat: paetkaamme ja houkutelkaamme heitä kaupungista ulos teiden päälle.’ž Niin menivät BenJaminin lapset kansaa vastaan, ja erkausivat kaupungista, rupesivat lyömään ja haavoittamaan monikahtoja kansasta, niinkuin ennenkin niillä kahdella erällä, kedolla kahden tien päällä, joista yksi menee BetEliin ja toinen Gibeaan, liki kolmekymmentä miestä Israelista.’ž Ja Israelin lapset menivät kolmantena päivänä BenJaminin lapsia vastaan ja asettivat heitänsä Gibeaa vastaan, niinkuin he ennenkin kaksi kertaa tekivät.’ž Ja Israelin lapset panivat väijytykset joka taholta Gibean ympärille.’ž Ja Pinehas Eleatsarin poika, Aaronin pojan, seisoi hänen edessänsä sillä ajalla ja sanoi: pitääkö meidän vielä menemän sotimaan BenJaminin lapsia meidän veljiämme vastaan, taikka pitääkö meidän lakkaaman? \Herra\ sanoi: menkäät sinne, huomenna minä annan heidät teidän käsiinne.’ž Ja Israelin lapset kysyivät \Herralta\; ja Jumalan liitonarkki oli siihen aikaan siellä.’ž Silloin menivät kaikki Israelin lapset ja kaikki kansa ylös ja tulivat Jumalan huoneesen, itkivät ja oleskelivat siellä \Herran\ edessä, ja paastosivat sen päivän ehtoosen asti, ja uhrasivat polttouhria ja kiitosuhria \Herran\ edessä.’ž Ja BenJaminilaiset läksivät Gibeasta toisena päivänä heitä vastaan ja löivät vielä nyt kahdeksantoistakymmentä tuhatta miestä Israelin lapsista maahan, jotka kaikki miekkaa vetivät ulos.’ž Ja Israelin lapset kävivät edes toisena päivänä BenJaminin lapsia vastaan;YLVALuœ™  ­ Å N   š œ ŪW™Yž}ėE~*y— Kuin heidän isänsä taikka veljensä tulevat valittamaan meidän eteemme, niin me sanomme heille: olkaat heille a’ž Kuin heidän isänsä taikka veljensä tulevat valittamaan meidän eteemme, niin me sanomme heille: olkaat heille armiaat, sillä emme ole ottaneet heille emäntää sodalla; mutta ette tahtoneet heille antaa: tämä on teidän syynne.’ž Ja kuin näette Silon tyttäret käyvän ulos hyppyyn, niin juoskaat kiiruusti viinamäistä, ja ottakaat jokainen teillenne Silon tyttäristä emännän, ja menkäät BenJaminin maalle.’ž Ja he käskivät BenJaminin lapsille ja sanoivat: menkäät ja väijykäät viinamäissä.’ž Ja he sanoivat: katso, \Herran\ jokavuotinen juhlapäivä on Silossa, joka on BetElistä pohjoiseen päin, auringon nousuun päin siitä tiestä, joka menee BetElistä Sikemiin, ja länteen päin Lebonasta.’ž Ja emme taida antaa heille meidän tyttäriämme emänniksi; sillä Israelin lapset ovat vannoneet ja sanoneet: kirottu olkoon se, joka BenJaminilaisille emännän antaa.’ž Ja sanoivat: niiden pitää kuitenkin nautitseman perimisensä, jotka jääneet ovat BenJaminista, ettei yksikään sukukunta Israelista hävitettäisi,’ž Ja kansan vanhimmat sanoivat: kuinka me teemme, että jääneet saisivat myös emäntiä? sillä vaimoväki BenJaminissa on hukutettu.’ž Niin kansa katui BenJaminin tähden, että \Herra\ oli loven tehnyt Israelin sukukunnissa.’ž Ja BenJaminin lapset tulivat silloin jälleen, ja he antoivat heille emäntiä niistä jotka he olivat jättäneet elämään Jabeksen vaimoista Gileadissa; ja ei niinkään heille täytynyt.’ž Niin koko kansa lähetti matkaan ja käski sanoa BenJaminin lapsille, jotka olivat Rimmonin kalliolla, ja kutsuivat heitä ystävällisesti.’ž Ja he löysivät Jabeksen asuvaisista Gileadissa neljäsataa piikaa, jotka neitseet olivat ja ei olleet yhdenkään miehen tykönä maanneet, ne he veivät Silon leiriin, joka on Kanaanin maassa.’ž Mutta näin pitää teidän tekemän: kaiken miehenpuolen ja kaikki vaimot, jotka miesten kanssa ovat maanneet, pitää teidän tappaman.’ž Niin he lähettivät sinne kansasta kaksitoistakymmentä tuhatta sotamiestä ja käskivät heitä, sanoen: menkäät ja lyökäät Jabeksen asuvaiset Gileadissa miekan terällä vaimoinensa ja lapsinensa.’ž Ja kansa luettiin: ja katso, ei ollut siellä yhtäkään Jabeksen asuvaa Gileadista.’ž Ja he sanoivat: kuka on Israelin sukukunnassa, joka ei ole tänne tullut \Herran\ tykö Mitspaan? ja katso, ei ole yksikään ollut leirissä kansan seassa Jabeksesta Gileadissa.’ž Ja kuinka me käytämme itsemme heidän kanssansa, että jääneet saisivat emäntiä? sillä me olemme vannoneet \Herran\ kautta, ettemme anna heille emäntiä meidän tyttäristämme.’ž Ja Israelin lapset katuivat veljensä BenJaminin tähden ja sanoivat: tänäpänä on yksi sukukunta Israelista hävitetty.’ž Ja Israelin lapset sanoivat: kuka on kaikista Israelin sukukunnista, joka ei tänne ole tullut kansan kanssa \Herran\ eteen? Sillä suuri vala oli tehty, että se joka ei tullut \Herran\ tykö Mitspaan, hänen piti totisesti kuoleman.’ž Ja toisena päivänä nousi kansa varhain ja rakensi siihen alttarin, ja uhrasi polttouhria ja kiitosuhria.’ž Ja sanoivat: O \Herra\ Israelin Jumala, miksi tämä tapahtui Israelissa, että tänäpänä on yksi sukukunta Israelista vähentynyt?’ž Ja kansa tuli Jumalan huoneesen ja oli siellä Jumalan edessä ehtoosen asti; ja he korottivat äänensä ja itkivät katkerasti,’ž Ja Israelin miehet olivat vannoneet Mitspassa ja sanoneet: ei yksikään meistä pidä tytärtänsä antaman BenJaminilaisille emännäksi.’ž Ja Israelin lapset tulivat jällensä BenJaminin lasten tykö ja löivät ne kaupungista miekan terällä, sekä kansan että eläimet, ja kaikki mitä he löysivät; ja kaikki kaupungit jotka he löysivät, polttivat he tulella.’ž Ainoasti kuusisataa miestä käänsi itsensä ja pakeni jälleen korpeen Rimmonin vuorelle, ja jäivät Rimmonin vuorelle neljäksi kuukaudeksi..LVALSÉfĀ ģ   * · { Ē B  qŖĶVąÜCŽLĄ n Ja niin palasi Noomi, ja Ruut Moabilainen hänen miniänsä palasi hänen kanss’ž Ja niin palasi Noomi, ja Ruut Moabilainen hänen miniänsä palasi hänen kanssansa Moabilaisten maalta; ja he tulivat Betlehemiin ohran leikkaamisen alussa.’ž Täysinäisenä minä täältä läksin, vaan \Herra\ antoi minun tyhjänä palata. Miksi te siis kutsutte minua Noomi? sillä \Herra\ on minun alentanut ja Kaikkivaltias on minua vaivannut.’ž Mutta hän sanoi heille: älkäät minua kutsuko Noomi, vaan kutsukaat minua Mara; sillä Kaikkivaltias on minun suuresti surulliseksi tehnyt.’ž Ja he matkustivat kahden Betlehemiin asti. Ja kuin he tulivat Betlehemiin, liikkui koko kaupunki heidän tähtensä, ja sanoivat: onko tämä Noomi?’ž Kuin hän näki hänen täydellä mielellä häntä seuraavan, lakkasi hän sitä puhumasta hänen kanssansa.’ž Kussa sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja itseni haudattaa antaa. \Herra\ tehköön minulle sen ja sen, jos ei ainoastaan kuolema eroita meitä!’ž Ruut vastasi: älä minulle sitä puhu, että minä luovun sinusta ja palajan pois tyköäs; sillä kuhunka sinä menet, sinne myös minä menen, ja kussa sinä yödyt, siellä tahdon myös minä yötä olla: sinun kansas on minun kansani, ja sinun Jumalas on minun Jumalani.’ž Mutta hän sanoi hänelle: katsos, kälys on palannut omaistensa tykö ja jumalainsa tykö: palaja sinäkin kälys kanssa!’ž Niin he korottivat äänensä ja itkivät vielä hartaammasti; ja Orpa antoi suuta anoppinsa, mutta Ruut riippui hänessä.’ž Kuinka te odottaisitte niinkauvan kuin ne suureksi tulisivat? Ja kuinka te taidatte viivyttää, ettette ota miestä? Ei, minun tyttäreni: sillä minä suuresti murehdin teidän tähtenne, ja \Herran\ käsi on sattunut minuun.’ž Palatkaat, minun tyttäreni, ja menkäät, sillä minä olen ylen vanha miestä ottamaan; ja vaikka minä sanoisin: se on toivottava, että minä ottaisin tänä yönä itselleni miehen ja synnyttäisin poikia,’ž Mutta Noomi sanoi: palatkaat, tyttäreni: miksi te tahdotte minun kanssani käydä? kuinka minä taidan lapsia saada minun kohdussani teille mieheksi?’ž Ja sanoivat hänelle: sinun kanssas me käymme kansas tykö.’ž \Herra\ antakoon teidän kummankin löytää levon miehensä huoneessa! Ja hän suuta antoi heidän, ja he korottivat äänensä ja itkivät,’ž Sanoi Noomi kahdelle miniällensä: menkäät ja palatkaat kukin teidän äitinne huoneesen: tehköön \Herra\ teille laupiuden, niinkuin te olette niille kuolleille ja minulle tehneet!’ž Ja hän läksi pois siitä paikasta, jossa hän oli ollut, molempain miniöinsä kanssa; ja kuin he matkustivat tiellä palataksensa Juudan maalle,’ž Ja hän nousi miniöinensä ja palasi Moabilaisten maalta; sillä hän oli Moabilaisten maalla ollessansa kuullut, että \Herra\ oli etsinyt kansaansa ja antanut heille leipää.’ž Ja kuolivat nekin molemmat, sekä Mahlon että Kiljon, ja se vaimo jäi jälkeen kahdesta pojastansa ja miehestänsä.’ž He naivat Moabilaisia vaimoja: yhden nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut, ja asuivat siellä liki kymmenen ajastaikaa.’ž Ja EliMelek Noomin mies kuoli, ja hän jäi hänestä kahden poikansa kanssa.’ž Hänen nimensä oli EliMelek, ja hänen emäntänsä nimi Noomi, ja hänen kahden poikansa nimi Mahlon ja Kiljon, he olivat Ephratilaisia Juudan Betlehemistä. Ja kuin he tulivat Moabilaisten maalle, pysyivät he siellä.’ž Ja tuomarien hallitessa oli kallis aika maalla, ja mies Juudan Betlehemistä meni vaeltamaan Moabilaisten maalle, hän ja hänen emäntänsä ja kaksi hänen poikaansa.’ž Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, vaan jokainen teki niinkuin hänelle näkyi oikein olevan.’ž Israelin lapset menivät myös sieltä pois silloin, itsekukin sukukuntansa ja lankoutensa tykö, ja menivät sieltä itsekukin perimiseensä.’ž BenJaminin lapset tekivät niin ja ottivat hypyistä lukunsa jälkeen vaimot ryövyydellä, ja menivät pois ja asuivat perinnössänsä, rakensivat kaupungeita ja asuivat niissä.LVAL™ö\Ė w ÷ C Æ Ī  C Łčdę„ćĪųpßX Ja hän viipyi Boaksen piikain tykönä ja poimi tähkäpäitä, siihena’ž Ja hän viipyi Boaksen piikain tykönä ja poimi tähkäpäitä, siihenasti kuin ohrat ja nisut leikattiin; ja tuli jälleen anoppinsa tykö.’ž Noomi sanoi Ruutille miniällensä: minun tyttäreni, hyvä on sinun mennä hänen piikainsa kanssa, ettei joku olisi sinua vastoin toisen pellolla.’ž Ja Ruut Moabilainen sanoi: hän sanoi myös minulle: ole minun palvelioitteni kanssa, siihenasti kuin he lopettavat kaiken minun eloni.’ž Noomi sanoi miniällensä: hän olkoon siunattu \Herralta\, joka ei ole ollut armotoin enemmin eläviä kuin kuolleitakaan vastaan. Ja Noomi sanoi hänelle: tämä mies on meidän lähimmäisemme ja on meidän perillisemme.’ž Silloin sanoi hänen anoppinsa hänelle: kussas olet poiminut tänäpänä, ja kussas olet työtä tehnyt? Siunattu olkoon se, joka sinun tuntenut on! Ja hän ilmoitti anopillensa, kenenkä tykönä hän työtä teki, sanoen: se mies, jonka tykönä minä tänäpänä työtä tein, kutsutaan Boas.’ž Ja hän kantoi ne ja vei kaupunkiin, ja osoitti anopillensa, mitä hän oli poiminut. Toi myös ne ruan tähteet, joista hän oli itsensä ravinnut ja antoi hänelle.’ž Niin poimi hän pellolla ehtooseen asti, ja hän tappoi ne poimitut; ja oli liki yksi epha ohria.’ž Varistelkaat myös sitomista läpimitten hänelle, ja jättäkäät siihen, että hän ne poimis, ja älkään yksikään häntä nuhdelko!’ž Kuin hän nousi poimimaan, käski Boas palvelioitansa ja sanoi: sallikaat hänen poimia lyhdetten keskellä ja älkäät häntä häväiskö.’ž Boas sanoi jälleen hänelle: koska ruan aika joutuu, niin tule tänne, syö leipää ja kasta palas etikkaan. Niin hän istui elonleikkaajain viereen, ja hän antoi hänelle kuivatuita tähkäpäitä, hän söi ja ravittiin, ja jätti jotakin tähteeksi.’ž Hän sanoi: anna minun löytää armo sinun kasvois edessä, minun herrani; sillä sinä olet lohduttanut minua ja olet puhutellut piikaas suloisesti, vaikka en minä ole niinkuin joku sinun piioistas.’ž \Herra\ maksakoon sinulle työs, ja sinun palkkas olkoon täydellinen \Herran\ Israelin Jumalan tykönä, jonka tykö sinä olet tullut, turvaamaan hänen siipeinsä alle!’ž Boas vastasi ja sanoi hänelle: minulle ilmoitettiin kaikki, mitäs tehnyt olet anopilles, sittekuin sinun miehes kuoli: ettäs jätit isäs ja äitis, ja isäs maan, ja matkustit kansan tykö, jota et sinä ennen tuntenut.’ž Ja hän lankesi kasvoillensa ja kumarsi maahan, ja sanoi hänelle: minkätähden olen minä löytänyt armon sinun kasvois edessä, että tunnet minun, joka kuitenkin olen muukalainen?’ž Katso visusti, millä pellolla he eloa ottavat, ja seuraa heitä: minä sanoin palvelioilleni, ettei yksikään sinua vahingoitse. Ja jos sinä janoat, niin mene astiain tykö ja juo siitä, mitä minun palveliani ovat ammuntaneet.’ž Ja Boas sanoi Ruutille: kuules minua, tyttäreni! Älä mene muiden pellolle poimimaan, älä myös tästä lähde, mutta ole tässä minun piikaini kanssa.’ž Ja hän sanoi: anna minun noukkia ja koota lyhdetten välillä elonleikkaajain perässä. Ja hän on tullut ja seisonut aamusta niin tähänasti, ja on vaan vähän aikaa huoneessa ollut.’ž Ja palvelia, elonleikkaajain päämies, vastasi ja sanoi: se on Moabilainen piika, joka tuli Noomin kanssa Moabilaisten maalta,’ž Ja Boas sanoi palveliallensa, elonleikkaajain päämiehelle: kenenkä tämä piika on?’ž Ja katso, Boas tuli Betlehemistä ja sanoi elonleikkaajille: \Herra\ olkoon teidän kanssanne. Ja he sanoivat hänelle: \Herra\ siunatkoon sinua.’ž Ja hän meni ja pääsi noukkimaan pellolla elonleikkaajain jälissä, ja se pelto, johon hän osaantui, oli Boaksen perintöosa, joka oli EliMelekin suvusta.’ž Ja Ruut Moabilainen sanoi Noomille: salli minun mennä pellolle päitä noukkimaan sen perässä, jonka edessä minä löydän armon. Sanoi hän hänelle: mene, tyttäreni.’ž Oli myös Noomin miehen lanko, jalo, voimallinen mies, EliMelekin suvusta; ja hänen nimensä oli Boas.0LVALˆ“Ł ˜ S  * „ ÷ e  d Į `¬H“fĄp Ja muinen oli Israelissa lunastamisessa ja perimisessä vahvistukseksi kaikkiin asioih’ž Ja muinen oli Israelissa lunastamisessa ja perimisessä vahvistukseksi kaikkiin asioihin, että mies riisui kenkänsä ja antoi lähimmäisellensä: ja se oli todistus Israelissa.’ž Niin sanoi perillinen: en minä taida periä sitä, etten minä hukuttaisi omaa perimistäni: peri sinä se mitä minun tulisi periä; sillä en minä taida sitä periä.’ž Niin vastasi Boas: jona päivänä sinä Noomin kädestä lunastat pellon, niin ota Ruut Moabilainen, vainajan emäntä, herättääkses kuolleelle nimeä hänen perinnössänsä.’ž Sentähden ajattelin minä sen sinulle ilmoittaa ja sanoa: jos tahdot sen todella periä, niin lunasta se tässä kaupungin asuvaisten ja kansani vanhimpain edessä; vaan jollet sinä sitä tahdo periä, niin sano minulle, että minä sen tietäisin; sillä ei ole yhtään muuta perillistä kuin sinä ja minä sinun jälkees. Hän sanoi: minä perin.’ž Niin sanoi hän perilliselle: sitä maan kappaletta, joka oli meidän veljellämme EliMelekillä, kaupitsee Noomi, joka on tullut Moabilaisten maalta.’ž Ja hän otti kymmenen miestä kaupungin vanhimmista, sanoen heille: istukaat tähän; ja he istuivat.’ž Ja Boas meni porttiin ja istui siellä; ja katso, perillinen kävi ohise, ja Boas puhutteli häntä, sanoen: palaja tänne ja istu viereeni, ole kukas olet. Niin hän palasi ja istui.’ž Hän sanoi: ole hiljakses, tyttäreni, niinkauvan että sinä saat nähdä, kuinka tämä tapahtuu; sillä ei se mies lakkaa ennen kuin hän tämän tänäpäivänä hyvin lopettaa.’ž Ja sanoi: nämät kuusi mittaa ohria antoi hän minulle; sillä hän sanoi: ei pidä sinun tyhjin käsin menemän anoppis tykö.’ž Mutta vaimo meni anoppinsa tykö, joka sanoi: kuinka sinulle menestyy, tyttäreni? Ja hän jutteli hänelle kaikki, mitä mies oli tehnyt,’ž Ja hän sanoi: anna liinavaattees joka ylläs on, ja ota siihen; ja hän otti siihen. Ja hän mittasi hänelle kuusi mittaa ohria ja pani ne hänen päällensä. Ja hän itse tuli kaupunkiin.’ž Ja hän lepäsi huomeneen asti hänen jalkainsa juuressa, ja nousi ennenkuin yksikään toisensa tunsi, ja sanoi: ei pidä kenenkään tietämän vaimon luvaan tulleeksi.’ž Ole tässä yö, ja jos hän huomenna omistaa sinun, niin se on hyvä, vaan jollei hän tahdo omistaa sinua, niin minä omistan sinun, niin totta kuin \Herra\ elää: lepää huomeneen asti.’ž Se on tosi, että minä olen perillinen; mutta toinen on läheisempi minua.’ž Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää: kaikki, mitäs sanot, teen minä sinulle; sillä koko minun kansani kaupunki tietää, ettäs olet kunniallinen vaimo.’ž Hän sanoi: siunattu ole sinä \Herrassa\, minun tyttäreni: sinä olet parantanut ensimäisen armotyön sillä viimeisellä, ettes ole seurannut nuorukaisia, köyhiä eli rikkaita.’ž Ja hän sanoi: kukas olet? Hän vastasi: minä olen Ruut, sinun palkollises: levitä siipes piikas ylitse, sillä sinä olet perillinen.’ž Puoliyön aikaan peljästyi mies ja käänsi itsensä: ja katso, vaimo makasi hänen jalkainsa juuressa.’ž Ja kuin Boas oli syönyt ja juonut, tuli hänen sydämensä iloiseksi, ja hän meni levätä yhden kuhilaan taa. Ja hän tuli salaisesti ja nosti vaatteen hänen jalkainsa päältä, ja pani siihen levätä.’ž Hän meni luvaan ja teki kaikki mitä hänen anoppinsa hänelle käski.’ž Hän sanoi hänelle: kaikki, mitä sinä sanot minulle, teen minä.’ž Kuin hän maata panee, niin katso paikka, kussa hän makaa: niin mene ja nosta vaate hänen jalkainsa päältä ja pane siihen maata; niin hän kyllä sinulle sanoo, mitä sinun tekemän pitää.’ž Niin pese itses ja voitele sinus, ja vaateta itses ja mene luvaan, ettei yksikään sinua tunne, siihenasti kuin syöty ja juotu on.’ž Boas, meidän sukulaisemme, jonka piikain tykönä sinä olet ollut, katso, hän viskaa tänä yönä ohria luvassansa.’ž Ja Noomi hänen anoppinsa sanoi hänelle: minun tyttäreni, minä tahdon saattaa sinulle levon, että sinulle hyvin kävis.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:&§ Ž@d %§ q@d $§ x@ d #§ z@ d "§  Ó@ d !§  ’@ d  §  U@ d §  ®@d §  Æ@d § —@d § Š@d § @d § k@d § Ć@d § ł@d § Ę@d § Ć@c § t@c § d@c § p@c § @c § Æ@c § W@c § v@c § @c  §  ī@c  §  x@c  §  …@ c  §  ˆ@ c  §  Ŗ@ c § ¾@ c § g@ c § Ź@c § ¤@c § C@c § l@c § x@c § z@c § $į@c ’¦ #Č@c ž¦ "Ž@c ż¦ !Ō@b ü¦  Ŗ@b ū¦ @b ś¦ O@b ł¦ ļ@b ų¦ ÷@b ÷¦ ø@b ö¦ b@b õ¦ Ė@b ō¦ v@ b ó¦ t@ b ņ¦ §@ b ń¦ ‰@ b š¦ ¹@ b ļ¦ Œ@b ī¦ c@b ķ¦ q@b ģ¦ Ź@b ė¦ æ@b ź¦ Ā@b é¦  ”@b č¦  ;@b ē¦  Z@b ę¦  Ģ@a å¦  t@a ä¦ ā@a ć¦ ?@a ā¦ S@a į¦ Ē@a ą¦ H@a ߦ „@a Ž¦ ‚@a Ż¦ Ļ@a ܦ ‘@a Ū¦ m@ a Ś¦ Œ@ a Ł¦ >@ a Ų¦ Õ@ a צ ń@ a Ö¦ Ŗ@a Õ¦ h@a Ō¦ ž@a Ó¦ ¦@a Ņ¦ „@a Ѧ x@a Š¦ m@a Ļ¦ Ø@a Ī¦ ]@a Ķ¦  •@` Ģ¦  O@` Ė¦  @` Ź¦  T@` ɦ  ƒ@` Ȧ ±@` Ē¦ €@` ʦ c@` Ŧ v@` Ħ }@` Ʀ §@` Ā¦ …@` Į¦ „@` Ą¦-@` æ¦,@ ` ¾¦7@ ` ½¦5@ ` ¼¦7@ ` »¦ž@ ` ŗ¦8@` ¹¦«@` ø¦š@` ·¦ †@` ¶¦ ™@` µ¦ @` “¦ ł@` ³¦ ¦@` ²¦Q@` ±¦Æ@^ °¦”@^ Ʀ¦@^ ®¦N@^ ­¦”@^ ¬¦d@^ KLVALÆ š W Ń 7 Œ T ¶  J  ēŗélö“bß‹u&‘ Sillä Hanna puhui sydämessänsä, ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat,’ž Sillä Hanna puhui sydämessänsä, ja ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta hänen äänensä ei kuulunut; niin Eli luuli hänen juovuksissa olevan.’ž Ja kuin hän kauvan rukoili \Herran\ edessä, otti Eli vaarin hänen suustansa.’ž Ja lupasi lupauksen, sanoen: \Herra\ Zebaot! jos sinä armossa katsoisit piikas ahdistusta, muistaisit minua ja et unhottaisi piikaas, mutta antaisit piialles pojan; niin minä annan hänen \Herralle\ kaikiksi hänen ikäpäiviksensä, ja partaveitsi ei pidä hänen päähänsä tuleman.’ž Ja Hanna oli sangen katkeralla sydämellä, ja rukoili \Herraa\, ja itki hartaasti,’ž Niin nousi Hanna, sittekuin hän oli syönyt ja juonut Silossa; ja pappi Eli istui istuimella \Herran\ templin pihtipielen tykönä,’ž Ja Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: Hanna, mitäs itket? ja miksi et syö? ja minkätähden sinun sydämes on murheellinen? enkö minä sinulle parempi ole kuin kymmenen poikaa?’ž Ja niin hän teki joka vuosi, kuin he menivät \Herran\ huoneesen, ja saatti hänen murheelliseksi. Mutta hän itki ja ei syönyt.’ž Ja hänen vainoojansa vaivasi häntä ja soimasi hänelle, että \Herra\ oli sulkenut hänen kohtunsa.’ž Mutta Hannalle antoi hän yhden osan murehtien, sillä hän rakasti Hannaa; mutta \Herra\ oli sulkenut hänen kohtunsa.’ž Ja sinä päivänä, jona Elkana uhrasi, antoi hän emännällensä Peninnalle ja kaikille hänen pojillensa ja tyttärillensä osat.’ž Se mies meni vuosivuodelta kaupungistansa Siloon rukoilemaan ja uhraamaan \Herralle\ Zebaotille; ja siellä oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, \Herran\ papit.’ž Ja hänellä oli kaksi vaimoa, yhden nimi oli Hanna ja toisen nimi Peninna; ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hannalla ei ollut lasta.’ž Yksi mies oli Ramataimin Zophimista Ephraimin vuorelta, ja hänen nimensä oli Elkana Jerohamin poika, Elihun pojan, Tohun pojan, Zuphin pojan, joka oli Ephratista.’ž Obed siitti Isain, ja Isai siitti Davidin.’ž Salmo siitti Boaksen: Boas siitti Obedin.’ž Amminadab siitti Nahessonin: Nahesson siitti Salmon.’ž Ja Hetsron siitti Raamin: Raam siitti Amminadabin.’ž Tämä on Peretsin sukukunta: Perets siitti Hetsronin.’ž Mutta hänen kylänsä vaimot antoivat hänelle nimen ja sanoivat: Noomille on poika syntynyt; ja kutsuivat hänen nimensä Obed: tämä on Davidin isän Isain isä.’ž Ja Noomi otti lapsen, pani helmaansa ja kasvatti sen.’ž Hän on virvoittava sinua ja holhoova sinun vanhuuttas; sillä sinun miniäs, joka sinua rakastaa, on hänen synnyttänyt; hän itse on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa.’ž Niin vaimot sanoivat Noomille: kiitetty olkoon \Herra\, joka ei sallinut sinulta puuttua perillistä tähän aikaan, että hänen nimensä pysyis Israelissa.’ž Niin Boas otti Ruutin emännäksensä, ja hän meni hänen tykönsä; ja \Herra\ antoi hänen tulla hedelmälliseksi, ja hän synnytti pojan.’ž Ja sinun huonees olkoon niinkuin Peretsen huone, jonka Tamar synnytti Juudalle, siitä siemenestä, jonka \Herra\ sinulle antaa tästä nuoresta vaimosta!’ž Niin kansa ja vanhimmat, jotka portissa olivat, sanoivat: me olemme todistajat. \Herra\ tehköön vaimolle, joka sinun huoneeses tulee, niinkuin Rakelille ja niinkuin Lealle, jotka molemmat Israelin huoneen rakensivat, ja enentyköön voimas Ephratassa, ja tullos kuuluisaksi Betlehemissä!’ž Ja myös Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, olen ottanut emännäkseni, herättääkseni kuolleelle nimeä hänen perimisessänsä, ja ettei kuolleen nimi hukkuisi veljeinsä seasta ja hänen siastansa portissa; sen päälle olette te tänäpäivänä todistajat.’ž Boas anoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: te olette tänäpäivänä todistajani, että minä olen lunastanut Noomilta kaikki mitä EliMelekin, Kiljonin ja Mahlonin oli,’ž Niin perillinen sanoi Boakselle: lunasta sinä se; ja riisui kengän jalastansa.µLVAL£ūŽ’ ģ N ę < K v 8 ¬?®ß]øp©V5Įõ Ne, jotka riitelevät \Herran\ kanssa, pitää muserrettaman rikki, hän jylisee taivaassa heidän ylits’ž Ne, jotka riitelevät \Herran\ kanssa, pitää muserrettaman rikki, hän jylisee taivaassa heidän ylitsensä. \Herra\ tuomitsee maan ääret, ja antaa kuninkaallensa väkevyyden, ja ylentää voideltunsa sarven.’ž Hän varjelee pyhäin jalat, mutta jumalattomat pitää vaikenemaan pimeydessä; sillä oma suuri voima ei mitään auta.’ž Hän nostaa tomusta köyhän ja ylentää vaivaisen loasta, istuttaaksensa häntä päämiesten sekaan ja antaaksensa hänen kunnian istuimen periä; sillä maan perustukset ovat \Herran\, ja maan piirin on hän asettanut niiden päälle.’ž \Herra\ tekee köyhäksi ja rikkaaksi, hän alentaa ja ylentää.’ž \Herra\ kuolettaa ja virvoittaa, vie suureen ahdistukseen ja siitä ulos jälleen.’ž Jotka ennen ravitut olivat, ne ovat itsensä myyneet leivän edestä, jotka nälkää kärsivät, ei silleen isoa, siihen asti että hedelmätöin seitsemän synnytti, ja jolla monta lasta oli, tuli heikoksi.’ž Väkeväin joutset ovat särjetyt, ja heikot ovat väkevyydellä vyötetyt.’ž Lakatkaat suuresta kerskaamisestanne, pankaat pois teidän suustanne se vanha; sillä \Herra\ on kaikkitietävä Jumala, ja ei anna senkaltaisia aivoituksia menestyä.’ž Ei kenkään niin pyhä ole kuin \Herra\; sillä ei yksikään ole paitsi sinua, ja ei yhtään kalliota ole niinkuin meidän Jumalamme.’ž Ja Hanna rukoili ja sanoi: minun sydämeni riemuitsee \Herrassa\, minun sarveni on ylennetty \Herrassa\. Minun suuni on leviältä auvennut minun vihollisteni ylitse; sillä minä riemuitsen sinun autuudestas.’ž Sentähden annan minä hänen \Herralle\ jälleen kaikeksi elinajaksensa, että hän \Herralta\ rukoiltu on; ja hän rukoili \Herraa\ siinä paikassa.’ž Tätä nuorukaista minä anoin: nyt on \Herra\ minulle antanut minun rukoukseni, jonka minä häneltä rukoilin.’ž Ja hän sanoi: Ah, herrani! niin totta kuin sinun sielus elää, herrani, minä olen se vaimo, joka tässä tykönäs seisoi ja rukoili \Herraa\.’ž Ja he teurastivat mullin, ja toivat nuorukaisen Elin eteen.’ž Ja hän toi hänen ylös kanssansa, sittekuin hän hänen vieroittanut oli, kolmen mullin kanssa, yhden ephan jauhoja ja leilin viinaa: ja toi hänen \Herran\ huoneesen Silossa, ja nuorukainen oli vielä sangen nuori.’ž Elkana hänen miehensä sanoi hänelle: tee niinkuin sinulle parhaaksi näkyy, ole niinkauvan ettäs hänen vieroitat: \Herra\ vahvistakoon sen minkä hän puhunut on. Niin vaimo jäi kotia ja imetti poikaansa, siihenasti että hän vieroitti hänen.’ž Ja ei Hanna mennyt ylös, vaan sanoi miehellensä: kuin lapsi vieroitetaan, niin minä otan hänen kanssani näyttääkseni \Herralle\, ja sitte pitää hän siellä aina oleman.’ž Ja Elkana meni ylös kaiken huoneensa kanssa, uhraamaan \Herralle\ vuosikautista uhria ja lupaustansa.’ž Ja kuin muutamat päivät olivat kuluneet, tuli Hanna raskaaksi ja synnytti pojan ja kutsui hänen nimensä Samuel: sillä minä olen häntä rukoillut \Herralta\.’ž Ja he nousivat varhain huomeneltain rukoilemaan \Herraa\; sitte palasivat he ja tulivat kotiansa Ramaan. Ja Elkana tunsi emäntänsä Hannan, ja \Herra\ muisti häntä.’ž Hän sanoi: anna sinun piikas löytää armo silmäis edessä. Niin vaimo meni matkaansa ja söi, ja ei ollut silleen niin murheellinen.’ž Eli vastasi ja sanoi: mene rauhaan, ja Israelin Jumala antakoon sinulle rukoukses, jonka sinä olet häneltä rukoillut!’ž Älä pidä piikaas irstaisena vaimona, sillä minä olen suuresta murheestani ja vaivastani tähänasti puhunut.’ž Mutta Hanna vastasi ja sanoi: ei, herrani! minä olen murheellinen vaimo: viinaa ja väkevää juomaa en ole minä juonut, vaan olen vuodattanut sydämeni \Herran\ edessä.’ž Ja Eli sanoi hänelle: kuinka kauvan sinä olet juovuksissa? anna viinan olla sinustas pois.öLVAL¦k×V Œ  ø , s ź C ĻYŽ,t}Ž?°2 En minä kuitenkaan hävitä kaikkia lapsias minun alttariltani, että minä kulutan sinun silmäs, ja sinun ’ž En minä kuitenkaan hävitä kaikkia lapsias minun alttariltani, että minä kulutan sinun silmäs, ja sinun sielus murheesen saatan; mutta kaikki sinun huonees paljous pitää kuoleman, kuin ne ovat mieheksi tulleet.’ž Ja sinun pitää näkemän sinun vastaanseisojas majassa, kaikessa hyvyydessä, mikä Israelille tapahtuu; ja ei yksikään vanha pidä oleman sinun huoneessas ijankaikkisesti.’ž Katso, se aika tulee, että minä murran sinun käsivartes ja sinun isäs huoneen käsivarren, ettei yksikään vanha pidä sinun huoneessas oleman.’ž Sentähden sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minä olen vakaisesti puhunut, että sinun huonees ja sinun isäs huone pitää vaeltaman minun edessäni ijankaikkisesti; mutta nyt sanoo \Herra\: olkoon se kaukana minusta: sillä jotka minua kunnioittavat, niitä minä tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitää katsottaman ylön.’ž Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka minä olen käskenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemmän kunnioitit poikias kuin minua, lihoittaaksenne teitänne kaikista minun kansani Israelin ruokauhrein uutisista?’ž Ja minä valitsin hänen minulle papiksi kaikista Israelin sukukunnista uhraamaan minun alttarilleni, ja sytyttämään suitsutusta, ja kantamaan päällisvaatetta minun edessäni: ja minä olen antanut sinun isäs huoneelle kaikki Israelin lasten tulet.’ž Ja Jumalan mies tuli Elin tykö ja sanoi hänelle: näin sanoo \Herra\: enkö minä ilmeisesti ilmoittanut minuani sinun isäs huoneelle, kuin he vielä olivat Egyptissä Pharaon huoneessa?’ž Mutta nuorukainen Samuel vaelsi ja kasvoi, ja oli otollinen sekä \Herran\ että ihmisten edessä.’ž Jos joku rikkoo ihmistä vastaan, niin tuomarit sen sovittavat; mutta jos joku rikkoo \Herraa\ vastaan, kuka sen edestä rukoilee? Ja ei he kuulleet Isänsä ääntä, sentähden \Herra\ tahtoi heidät tappaa.’ž Ei niin, minun poikani! ei ole se hyvä sanoma, jonka minä kuulen, että te saatatte \Herran\ kansan syntiä tekemään.’ž Ja sanoi heille: miksi te teette senkaltaisia? sillä minä kuulen teidän pahoja tekojanne kaikelta tältä kansalta.’ž Mutta Eli oli juuri vanha, ja kuuli, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle Israelille ja että he makasivat vaimoin kanssa, jotka palvelivat seurakunnan majan ovella,’ž Ja \Herra\ oppi Hannaa, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti kolme poikaa ja kaksi tytärtä; ja nuorukainen Samuel kasvoi \Herran\ edessä.’ž Ja Eli siunasi Elkanan ja hänen emäntänsä ja sanoi: \Herra\ antakoon sinulle siemenen tästä vaimosta sen rukouksen tähden, jonka hän on rukoillut \Herralta\; ja he menivät siallensa.’ž Ja hänen äitinsä oli tehnyt hänelle vähän hameen, ja vei sen hänelle joka vuosi, kuin hän meni ylös miehensä kanssa uhraamaan vuosiuhria.’ž Mutta Samuel palveli \Herran\ edessä, ja nuorukainen oli vyötetty liinaisella päällisvaatteella.’ž Ja sentähden oli nuorukaisten rikos sangen suuri \Herran\ edessä; sillä kansa katsoi \Herran\ ruokauhrin ylön.’ž Kuin joku sanoi hänelle: polttakaat lihavuus tänäpänä niinkuin pitää, ota sitte sinulles, mitä sydämes himoitsee. Niin sanoi hän hänelle: nyt pitää sinun antaman, jolles anna, niin minä otan väkisin.’ž Niin myös ennenkuin he polttivat lihavuuden, tuli papin palvelia ja sanoi niille, jotka uhria kantoivat: anna lihaa paistettaa papille, sillä ei hän ota keitettyä lihaa sinulta vaan uutta.’ž Ja pisti sen kattilaan, eli pataan, eli kruusiin, eli pannuun, ja kaikki mitä hän veti ylös hangolla, sen pappi otti siitä; ja niin tekivät he kaikelle Israelille, jotka tulivat sinne Siloon.’ž Eikä myös pappein oikeutta kansan edessä: kuin joku uhrin uhrasi, tuli papin palvelia, kuin liha keitettiin, ja oli kolmehaarainen hanko kädessä,’ž Mutta Elin pojat olivat ilkiät ja ei totelleet \Herraa\,’ž Ja Elkana meni Ramaan huoneesensa; vaan nuorukainen palveli \Herraa\ papin Elin edessä.“LVALrŖÉ O × k ( „ ŗ S • ėcŽfxésmŽn –Ó Ja Samuel rupesi saarnaamaan koko Israelin edessä; ja Israel meni sotaan Philistealaisia vastaa’ž Ja Samuel rupesi saarnaamaan koko Israelin edessä; ja Israel meni sotaan Philistealaisia vastaan, ja he sioittivat heitänsä EbenEtserin tykö, mutta Philistealaiset asettivat leirinsä Aphekiin.’ž Ja \Herra\ taas ilmestyi hänelle Silossa; sillä \Herra\ oli ilmaantunut Samuelille Silossa \Herran\ sanan kautta.’ž Ja koko Israel, hamasta Danista niin BerSabaan, tunsi Samuelin uskolliseksi \Herran\ prophetaksi.’ž Ja Samuel kasvoi, ja \Herra\ oli hänen kanssansa, ja ei langennut yhtäkään kaikista hänen sanoistansa maahan.’ž Niin Samuel sanoi hänelle kaikki ja ei häneltä mitään salannut. Vaan hän sanoi: hän on \Herra\, hän tehköön niinkuin hänelle on kelvollinen.’ž Hän sanoi: mikä sana se on, joka sinulle sanottiin? älä salaa sitä minulta. Jumala tehköön sinulle sen ja sen, jos sinä jotain salaat minulta siitä mikä sinulle sanottu on.’ž Niin kutsui Eli hänen ja sanoi: Samuel poikani; hän vastasi: katso, tässä minä olen.’ž Ja Samuel makasi huomeneen asti, ja avasi \Herran\ huoneen oven. Ja Samuel ei tohtinut ilmoittaa Elille sitä näkyä.’ž Sentähden olen minä vannonut Elin huoneelle, että tämä Elin huoneen pahateko ei pidä lepytettämän uhrilla eikä ruokauhrilla ijankaikkisesti.’ž Ja minä tahdon tehdä hänelle tiettäväksi, että minä olen Tuomari hänen huoneellensa ijankaikkisesti sen pahan työn tähden, että hän tiesi poikansa häpiällisesti itsensä käyttäneen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heidän päällensä.’ž Sinä päivänä tuotan minä Elille kaikki ne mitkä minä hänen huonettansa vastaan puhunut olen: minä alan ja päätän sen.’ž Ja \Herra\ sanoi Samuelille: katso, minä teen yhden asian Israelissa, niin että sen molemmat korvat pitää soiman, joka sen kuulee.’ž Niin tuli \Herra\ ja seisoi siellä, ja kutsui niinkuin ennenkin: Samuel, Samuel. Ja Samuel sanoi: puhu! sillä sinun palvelias kuulee.’ž Ja Eli sanoi Samuelille: mene ja pane maata, ja jos sinua vielä kutsutaan, niin sano: puhu, \Herra\! sillä sinun palvelias kuulee. Samuel meni ja pani maata siallensa.’ž Ja \Herra\ kutsui Samuelia vielä kolmannen kerran, ja hän nousi ja meni Elin tykö, ja sanoi: katso, tässä minä olen, sinä kutsuit minua. Niin ymmärsi Eli, että \Herra\ kutsui nuorukaista.’ž Mutta Samuel ei tuntenut silloin vielä \Herraa\; ja \Herran\ sana ei ollut vielä ilmoitettu hänelle.’ž Ja \Herra\ kutsui taas Samuelia, ja Samuel nousi ja meni Elin tykö, ja sanoi: katso, tässä minä olen, sinä kutsuit minua. Hän sanoi: en minä kutsunut sinua, minun poikani, mene jälleen ja pane maata.’ž Ja hän juoksi Elin tykö ja sanoi: katso, tässä minä olen, sinä kutsuit minua. Hän sanoi: en minä kutsunut, mene jälleen ja pane maata; ja hän meni ja pani maata.’ž Ja \Herra\ kutsui Samuelia; hän vastasi: katso, tässä minä olen.’ž Ja Samuel makasi \Herran\ templissä, siinä kuin Jumalan arkki oli, ennenkuin Jumalan lamppu sammutettiin.’ž Ja tapahtui siihen aikaan, että Eli makasi siallansa, ja hänen silmänsä rupesivat pimentymään, niin ettei hän nähnyt.’ž Ja nuorukainen Samuel palveli Elin edessä \Herraa\; ja \Herran\ sana oli kallis siihen aikaan, ja ei ollut ilmoituksia.’ž Ja tapahtuu, että se joka jää jälkeen sinun huoneeses, pitää tuleman ja kumartaman häntä hopiapenningin ja leivän kappaleen edestä, ja pitää sanoman: päästä minua nyt yhden papin osaan, että minä saisin syödä palan leipää.’ž Ja minä herätän minulleni uskollisen papin: se tekee niinkuin minun sydämessäni ja mielessäni on. Ja minä rakennan hänelle vahvan huoneen, vaeltaaksensa minun voideltuni edessä hänen elinaikanansa.’ž Ja tämä pitää oleman sinulle merkiksi, mikä sinun poikais Hophnin ja Pinehaan päälle pitää tuleman: yhtenä päivänä pitää molemmat kuoleman.÷LVAL:A~  v ģ U ¦ ų £  >ÄLŪż%.tŁ€/ā5 Ja Asdodilaiset nousivat toisena päivänä varhain, ja katso, Dagon makasi suullansa m’ž Ja Asdodilaiset nousivat toisena päivänä varhain, ja katso, Dagon makasi suullansa maassa \Herran\ arkin edessä; mutta he ottivat Dagonin ja nostivat entiselle siallensa.’ž Ja veivät sen sisälle Dagonin huoneesen ja asettivat sen Dagonin rinnalle.’ž Ja Philistealaiset ottivat Jumalan arkin ja veivät sen EbenEtseristä Asdodiin,’ž Ja hän taas sanoi: Israelin kunnia on tullut pois, sillä Jumalan arkki on otettu pois.’ž Ja kutsui sen lapsen Ikabod ja sanoi: kunnia on tullut Israelista pois; sillä Jumalan arkki otettiin pois, ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet.’ž Ja kuin hän oli kuolemallansa, sanoivat vaimot, jotka seisoivat hänen tykönänsä: älä pelkää, sillä sinulle on poika syntynyt. Mutta ei hän mitään vastannut eikä sitä mieleensä pannut;’ž Ja hänen miniänsä Pinehaan emäntä oli viimeisellensä raskas; kuin hän sen sanoman kuuli, että Jumalan arkki oli otettu pois ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet, kumarsi hän itsensä ja synnytti; sillä hänen kipunsa kävi hänen päällensä.’ž Ja kuin hän kuuli mainittavan Jumalan arkkia, lankesi hän maahan taapäin istuimelta portin tykönä, ja mursi niskansa ja kuoli; sillä hän oli vanha ja raskas mies. Ja hän tuomitsi Israelia neljäkymmentä ajastaikaa.’ž Silloin vastasi sanansaattaja ja sanoi: Israel on paennut Philistealaisten edellä, ja suuri tappo on kansassa tapahtunut, ja molemmat sinun poikas, Hophni ja Pinehas, ovat myös kuolleet, ja Jumalan arkki on otettu pois.’ž Ja mies sanoi Elille: minä olen tullut ja paennut tänäpänä sotajoukosta. Mutta hän sanoi: kuinka käy, poikani?’ž Ja Eli oli yhdeksänkymmenen ja kahdeksan ajastaikainen, ja hänen silmänsä olivat jo niin pimenneet, ettei hän nähnyt.’ž Ja kuin Eli kuuli korkian huudon äänen, kysyi hän: mikä kapina tämä on? Niin tuli mies nopiasti ja ilmoitti sen Elille.’ž Ja katso, kuin hän sinne tuli, istui Eli istuimella, tielle katselemaan; sillä hänen sydämensä oli peljästyksissä Jumalan arkin tähden. Ja kuin mies tuli kaupunkiin, ilmoitti hän sen, ja koko kaupunki parkui.’ž Silloin juoksi sotajoukosta yksi BenJaminilainen ja tuli sinä päivänä Siloon; ja hän oli reväissyt vaatteensa ja viskonut multaa päänsä päälle.’ž Ja Jumalan arkki otettiin pois; ja kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, kuolivat.’ž Niin Philistealaiset sotivat, ja Israel lyöttiin, ja jokainen pakeni majaansa, ja se oli sangen suuri tappo, niin että Israelista kaatui kolmekymmentä tuhatta jalkamiestä.’ž Olkaat siis rohkiat sydämestä ja olkaat miehet, Philistealaiset, ettei teidän pitäisi palveleman Hebrealaisia, niinkuin he ovat teitä palvelleet: olkaat miehet ja sotilaat!’ž Voi meitä! kuka pelastaa meitä näiden suurten jumalain käsistä? Nämät ovat ne jumalat, jotka löivät Egyptin korvessa kaikkinaisilla rangaistuksilla.’ž Pelkäsivät Philistealaiset ja sanoivat: Jumala on tullut leiriin. Ja vielä sitte sanoivat: voi meitä! sillä ei se ole ennen niin ollut.’ž Kuin Philistealaiset kuulivat ilohuudon, sanoivat he: mikä suuri ilohuuto on Hebrealaisten leirissä? Ja kuin he ymmärsivät \Herran\ arkin tulleen leiriin,’ž Ja \Herran\ liitonarkin tultua leiriin, huusi kaikki Israel suurella ilohuudolla, niin että maa kajahti.’ž Ja kansa lähetti Siloon, ja he antoivat sieltä tuoda \Herran\ Zebaotin liitonarkin, joka istuu Kerubimin päällä. Ja siellä oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, Jumalan liitonarkin kanssa.’ž Kuin kansa tuli leiriin, sanoivat Israelin vanhimmat: minkätähden \Herra\ antoi meidän tänäpänä lyötää Philistealaisilta? Ottakaamme \Herran\ liitonarkki Silosta tykömme ja antakaamme sen tulla keskellemme vapahtamaan meitä vihollistemme kädestä.’ž Ja Philistealaiset valmistivat itsensä Israelia vastaan, ja sota levitti itsensä pitkälle, ja Israel lyötiin Philistealaisilta; ja he löivät siinä tappeluksessa kedolla lähes neljätuhatta miestä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:”§ Ś@k  § Ē@k Ÿ§ B@k ž§ ­@k § G@k œ§ “@j ›§ ?@j š§ w@j ™§ Ó@j ˜§ Ø@j —§ ø@j –§ @j •§ m@ j ”§ r@ j “§ @ j ’§ b@ j ‘§ ū@ j § A@j § ¤@j Ž§ Ō@j § Į@j Œ§ X@j ‹§ @j Š§ h@j ‰§ ¬@j ˆ§ Ā@j ‡§ Ō@i †§ Ö@i …§ \@i „§ ‘@i ƒ§  @i ‚§ P@i § ~@i €§ ļ@i § „@ i ~§ @ i }§ p@ i |§ „@ i {§ °@ i z§ Ū@i y§ Ķ@i x§ “@i w§ Ć@i v§ ™@i u§ ž@i t§ ‘@i s§ ™@i r§ \@i q§ @h p§ i@h o§ y@h n§ K@h m§ f@h l§ i@h k§ c@h j§  Q@h i§  ø@h h§  Ø@h g§  P@h f§  “@h e§ ŗ@h d§ ŗ@h c§ x@ h b§ ø@ h a§ T@ h `§ ƒ@ h _§ T@ h ^§ R@h ]§ „@h \§ |@h [§ 2@h Z§ č@h Y§  ”@h X§  ˆ@h W§  v@h V§  å@h U§  ®@g T§ „@g S§ Ą@g R§ Ū@g Q§ `@g P§ e@g O§ 0@g N§ ’@ g M§ »@ g L§ Ī@ g K§ ˆ@ g J§ į@ g I§ @g H§ „@g G§ [@g F§ Ü@g E§ ¾@g D§  Š@g C§  į@g B§  i@g A§  @g @§  @f ?§ Ų@f >§ Ż@f =§ Å@f <§ ä@ f ;§ ł@ f :§ å@ f 9§ ½@ f 8§ E@ f 7§  y@f 6§  "@f 5§  Ļ@f 4§  »@f 3§ ū@f 2§ æ@f 1§ x@f 0§ @f /§ Ō@f .§ ­@d -§ M@d ,§ Q@d +§ Y@d *§ ›@d )§ ŗ@d (§ ÷@d '§ Ų@d ŽLVAL,­5v { Ą ń Ļ V  Tov’Ķš Ja katsokaat, jos hän menee kohdastansa rajainsa kautta ylös BetSemekseen päin, niin hän on tehnyt meille kaiken tämän suuren pah’ž Ja katsokaat, jos hän menee kohdastansa rajainsa kautta ylös BetSemekseen päin, niin hän on tehnyt meille kaiken tämän suuren pahan; mutta jos ei, niin me tiedämme, ettei hänen kätensä ole meitä liikuttanut, vaan se on meille muutoin tapaturmaisesti tapahtunut.’ž Ja ottakaat \Herran\ arkki ja pankaat se vaunuin päälle, ja ne kultaiset kalut jotka te hänelle annoitte vikanne sovinnoksi, pankaat arkkuun hänen sivullensa, ja lähettäkäät häntä matkaan, ja antakaat hänen mennä;’ž Niin ottakaat ja tehkäät uudet vaunut, ja ottakaat kaksi nuorta imettävää lehmää, joiden päällä ei ole yhtään ijestä vielä ollut, ja pankaat lehmät vaunuin eteen ja salvatkaat heidän vasikkansa kotia heidän jälistänsä,’ž Miksi te paadutatte sydämenne, niinkuin Egyptiläiset ja Pharao paaduttivat sydämensä? Eikö se niin ole: sittekuin hän heidät häpiään saatti, laskivat he heidän menemään, ja he menivät matkaansa.’ž Tehkäät siis teidän ajostenne kuvat ja teidän hiirtenne kuvat, jotka teidän maanne hävittäneet ovat, kunnioittaaksenne Israelin Jumalaa: hänen kätensä tulee joskus huokiammaksi teille, teidän jumalillenne ja teidän maallenne.’ž Mutta he sanoivat: mikä on se vikauhri, jonka meidän hänelle antaman pitää? He vastasivat: viisi kultaista ajosta ja viisi kultaista hiirtä Philistealaisten päämiesten luvun jälkeen; että kaikilla teidän päämiehillänne ja teillä oli yksi vitsaus.’ž He vastasivat: jos te lähetätte Israelin Jumalan arkin, niin älkäät häntä lähettäkö tyhjänä, vaan teidän pitää maksaman hänelle vikauhrin, niin te tulette terveeksi ja saatte tietää, minkätähden hänen kätensä ei teistä lakkaa.’ž Ja Philistealaiset kutsuivat pappinsa ja tietäjänsä kokoon ja sanoivat: mitä meidän pitää \Herran\ arkille tekemän? Antakaat meidän tietää, millä meidän pitää lähettämän häntä siallensa.’ž Ja \Herran\ arkki oli seitsemän kuukautta Philistealaisetn maalla.’ž Ja ihmiset, jotka ei kuolleet, olivat lyödyt salaisissa paikoissansa, niin että huuto meni kaupungista ylös taivaasen.’ž Niin lähettivät he ja kutsuivat kaikki Philistealaisten päämiehet kokoon, ja sanoivat: lähettäkäät Israelin Jumalan arkki siallensa jälleen, ettei hän surmaisi minua ja minun kansaani; sillä kaikessa kaupungissa oli suuri kapina kuoleman tähden, ja Jumalan käsi oli siellä sangen raskas.’ž Niin he lähettivät Jumalan arkin Ekroniin. Kuin Jumalan arkki tuli Ekroniin, huusivat Ekronilaiset ja sanoivat: he ovat vetäneet Israelin Jumalan arkin minun tyköni, surmataksensa minua ja minun kansaani.’ž Ja kuin he sen kantoivat, nousi suuri kapina kaupungissa \Herran\ käden kautta, ja hän löi kaupungin miehet sekä pienet että suuret; ja he saivat salaiset kivut salaisiin paikkoihinsa.’ž Ja he lähettivät ja kutsuivat kaikki Philistealaisten päämiehet tykönsä kokoon, ja sanoivat: mitä me teemme Israelin Jumalan arkille? He vastasivat: antakaat kantaa Israelin Jumalan arkki Gatin ympäri; ja he kantoivat Israelin Jumalan arkin ympäri.’ž Kuin Asdodin miehet näkivät niin olevan, sanoivat he: älkäämme antako Israelin Jumalan arkin olla meidän tykönämme; sillä hänen kätensä on juuri raskas meitä ja jumalaamme Dagonia vastaan.’ž Mutta \Herran\ käsi oli raskas Asdodilaisten päällä ja hävitti heidät, ja löi Asdodin ja kaiken ympäristön ajoksilla.’ž Sentähden Dagonin papit ja kaikki jotka Dagonin huoneesen menevät, ei astu Dagonin kynnykselle Asdodissa tähän päivään asti.’ž Ja he nousivat toisena huomenna, ja katso, Dagon makasi suullansa maassa \Herran\ arkin edessä, mutta Dagonin pää ja molemmat hänen kätensä olivat poikki hakattuina kynnyksellä, ja muu ruumis vain oli jälellä.jLVAL5« ķ  ¶  (  Ņ…UšµõP¢ Niin Samuel otti yhden imevän karitsan ja uhrasi sen kokonansa \Herralle\ polttouhri’ž Niin Samuel otti yhden imevän karitsan ja uhrasi sen kokonansa \Herralle\ polttouhriksi; ja Samuel huusi \Herran\ tykö Israelin edestä, ja \Herra\ kuuli hänen rukouksensa.’ž Ja Israelin lapset sanoivat Samuelille: älä lakkaa huutamasta meidän edestämme \Herran\ meidän Jumalamme tykö, että hän meidät pelastais Philistealaisten käsistä.’ž Kuin Philistealaiset kuulivat Israelin lapset kokoontuneeksi Mitspaan, menivät Philistealaisten päämiehet Israelia vastaan. Kuin Israelin lapset sen kuulivat, pelkäsivät he Philistealaisia.’ž Ja he tulivat Mitspaan kokoon, ammunsivat vettä ja kaasivat \Herran\ eteen, paastosivat sen päivän, ja sanoivat siinä paikassa: me olemme syntiä tehneet \Herraa\ vastaan! Ja Samuel tuomitsi Israelin lapsia Mitspassa.’ž Ja Samuel sanoi: kootkaat kaikki Israel Mitspaan: ja minä rukoilen teidän edestänne \Herraa\.’ž Niin heittivät Israelin lapset heiltänsä Baalin ja Astharotin pois, ja palvelivat ainoaa \Herraa\.’ž Mutta Samuel puhui koko Israelin huoneelle, sanoen: jos te käännätte teitänne kaikesta sydämestänne \Herran\ tykö, niin heittäkäät teiltänne vieraat jumalat ja Astharot pois, ja valmistakaat teidän sydämenne \Herran\ tykö, ja palvelkaat häntä ainoaa, niin hän pelastaa teidät Philistealaisten käsistä.’ž Ja siitä päivästä, jona arkki tuli KirjatJearimiin, kului paljon aikaa, kaksikymmentä ajastaikaa; ja koko Israelin huone itki \Herran\ jälkeen.’ž Niin tulivat KirjatJearimin miehet, ja toivat sinne \Herran\ arkin, ja veivät sen Amminadabin huoneesen Gibeaan, ja vihkivät hänen poikansa Eleatsarin ottamaan \Herran\ arkista vaaria.’ž Ja lähettivät sanansaattajat KirjatJearimin asuvaisten tykö ja käskivät heille sanoa: Philistealaiset ovat tuoneet \Herran\ arkin jälleen, tulkaat tänne alas ja viekäät häntä ylös teidän tykönne jälleen.’ž Ja BetSemiläiset sanoivat: kuka on seisovainen \Herran\ edessä, tainkaltaisen pyhän Jumalan? ja kenen tykö hän menee meidän tyköämme;’ž Ja muutamat BetSemiläiset lyötiin, että he katsoivat \Herran\ arkkiin, ja hän löi siitä kansasta viisikymmnetä tuhatta ja seitsemänkymmentä miestä; niin se kansa murehti, että \Herra\ niin suurella vitsauksella löi kansaa.’ž Ja kultaiset hiiret kaikkein Philistealaisten kaupunkein luvun jälkeen, viiden päämiehen edestä, sekä vahvoista kaupungeista ja maakylistä, siihen suureen Abeliin asti, johonka he panivat \Herran\ arkin; joka on tähän päivään asti Josuan BetSemiläisen pellolla.’ž Ja nämät ovat ne kultaiset ajosten kuvat, jotka Philistealaiset uhrasivat \Herralle\ vikauhriksi: Asdod yhden, Gasa yhden, Asklon yhden, Gat yhden ja Ekron yhden.’ž Kuin ne viisi Philistealaisen päämiestä näkivät sen, palasivat he sinä päivänä Ekroniin.’ž Ja Leviläiset nostivat \Herran\ arkin maahan ja arkun, joka sivussa oli, jossa ne kultaiset kalut olivat, ja panivat suuren kiven päälle. Ja BetSemiläiset uhrasivat sinä päivänä \Herralle\ polttouhria ja muita uhreja.’ž Mutta vaunut tulivat Josuan BetSemiläisen pellolle, ja seisoivat siinä alallansa, ja siellä oli suuri kivi; ja he halkasivat puita vaunuista, ja uhrasivat lehmät \Herralle\ polttouhriksi.’ž Mutta BetSemiläiset leikkasivat nisueloansa laaksossa, ja nostivat silmänsä ja näkivät arkin, ja olivat iloiset, että saivat sen nähdä.’ž Ja lehmät menivät kohdastansa tietä myöten BetSemekseen, ja kävivät aina yhtä tietä ja ammuivat, ja ei poikenneet oikialle taikka vasemmalle puolelle; ja Philistealaisten päämiehet seurasivat heitä BetSemeksen maan ääriin.’ž Ja panivat \Herran\ arkin vaunuin päälle, niin myös arkun kultaisten hiirten ja ajosten kuvain kanssa.’ž Miehet tekivät niin, ja ottivat kaksi nuorta imettävää lehmää ja panivat vaunuin eteen, ja salpasivat heidän vasikkansa kotia,…LVAL„‰ ” o ó o  É F ņ : ĀN»kĆ ŗWīˆ=Ä[Ė Että me myös olisimme niinkuin kaikki muut pakanat, ja että meidän ku’ž Että me myös olisimme niinkuin kaikki muut pakanat, ja että meidän kuninkaamme tuomitsis meitä ja menis edellämme, kuin meidän pitää sotiman.’ž Ja ei kansa totellut Samuelin ääntä, vaan sanoi: ei millään muotoa, vaan kuningas pitää meillä oleman,’ž Niin te silloin huudatte kuninkaanne tähden, jonka te olette teillenne valinneet; vaan silloin ei \Herra\ kuule teitä.’ž Hän ottaa laumastanne kymmenykset: ja teidän pitää oleman hänen orjansa.’ž Hän ottaa myös palvelianne ja piikanne, ja parhaat nuorukaisenne, ja aasinne, ja panee ne työhönsä.’ž Ja ottaa teiltä kymmenykset teidän jyvistänne ja viinastanne, ja antaa huovillensa ja palvelioillensa.’ž Hän ottaa myös teidän parhaat peltonne, viinamäkenne ja öljypuunne, ja antaa ne palvelioillensa;’ž Ja teidän tyttärenne ottaa hän voidetten tekiöiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.’ž Ja panee päämiehiksi tuhannen ja viidenkymmenen päälle, ja kyntäjiksi, joiden hänen peltonsa kyntämän pitää, ja elonleikkaajiksi eloonsa, ja sotakaluinsa ja vaunukaluinsa tekiöiksi.’ž Ja sanoi: tämä pitää oleman kuninkaan oikeus, joka teitä vallitseva on: teidän poikanne ottaa hän ja panee vaunu- ja hevosmiehiksensä ja vaunuinsa edelläjuoksioiksi,’ž Ja Samuel sanoi kaikki \Herran\ sanat kansalle, joka häneltä kuningasta anoi.’ž Kuule siis nyt heidän äänensä: kuitenkin ettäs ahkerasti todistat heitä vastaan ja ilmoitat heille kuninkaan oikeuden, joka heitä hallitseva on.’ž Niinkuin he aina tehneet ovat siitä päivästä kuin minä heidät vein Egyptistä tähän päivään asti, ja ovat minun hyljänneet ja palvelleet vieraita jumalia: niin tekevät he myös sinulle.’ž Ja \Herra\ sanoi Samuelille: kuule kansan ääntä kaikissa niissä, mitä he sinulle sanovat; sillä ei he ole sinua hyljänneet, vaan minun he ovat hyljänneet, etten minä heitä hallitsisi;’ž Ja Samuel otti sen pahaksi, että he sanoivat: anna meille kuningas, joka meitä tuomitsis; ja Samuel rukoili \Herraa\.’ž Ja sanoivat hänelle: katso, sinä olet vanhentunut, ja sinun poikas ei vaella sinun teissäs. Niin aseta nyt meille kuningas, joka meitä tuomitsis, niinkuin kaikilla pakanoillakin on.’ž Niin kaikki Israelin vanhimmat kokosivat itsensä ja tulivat Samuelin tykö Ramaan,’ž Mutta hänen poikansa ei vaeltaneet hänen teissänsä, vaan poikkesivat ahneuden perään, ja ottivat lahjoja, ja käänsivät oikeuden.’ž Hänen esikoisensa nimi oli Joel ja toisen Abia, jotka tuomarit olivat BerSabassa.’ž Ja tapahtui, kuin Samuel vanhentui, että hän pani poikansa Israelin tuomariksi.’ž Tuli hän Ramaan jälleen; sillä siellä oli hänen huoneensa ja siellä hän tuomitsi Israelia, ja rakensi \Herralle\ siellä alttarin.’ž Ja vaelsi joka vuosi ympäri BetElin ja Gilgalin ja Mitspan. Ja kuin hän oli tuominnut Israelia kaikissa näissä paikoissa,’ž Ja Samuel tuomitsi Israelia kaiken elinaikansa,’ž Niin Israelin lapset saivat ne kaupungit jälleen, jotka Philistealaiset heiltä olivat ottaneet pois, Ekronista Gatiin saakka, rajoinensa. Ne vapahti Israel Philistealaisten käsistä; sillä Israelilla oli rauha Amorilaisten kanssa.’ž Ja niin Philistealaiset poljettiin, eikä enää tulleet Israelin rajoille. Ja \Herran\ käsi oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Samuel eli.’ž Ja Samuel otti kiven ja pani Mitspan ja Senin välille, ja kutsui sen nimen EbenEtser, ja sanoi: tähän asti on \Herra\ auttanut meitä.’ž Niin Israelin miehet menivät ulos Mitspasta, ja ajoivat Philistealaisia takaa, ja löivät heidät aina BetKarin alle.’ž Ja kuin Samuel uhrasi polttouhrin, lähestyivät Philistealaiset sotimaan Israelia vastaan; mutta \Herra\ jylisti sinä päivänä suurella pauhinalla Philistealaisten ylitse ja peljätti heidät, niin että he lyötiin Israelin edessä.¢LVAL¤ zÜ C € Ģ ’ $ t Ļ_Ž9JĢ|sā†°Ü Ja aasintammoja, jotka ovat olleet sinulta kolme päivää poissa, älä silleen murehdi, sillä ne ovat löyd’ž Ja aasintammoja, jotka ovat olleet sinulta kolme päivää poissa, älä silleen murehdi, sillä ne ovat löydetyt: ja kenen kaikki himoittava Israelissa pitää oleman? Eikö ne sinulle tule ja kaikelle isäs huoneelle?’ž Samuel vastasi Saulille ja sanoi: minä olen näkiä, mene minun edelläni ylös korkeudelle: ja te syötte tänäpänä minun kanssani, ja huomenna päästän minä sinun: ja kaikki mitä sydämessäs on, ilmoitan minä sinulle.’ž Saul meni Samuelin tykö porttiin ja sanoi: ilmoita minulle, kussa täällä on näkiän huone.’ž Kuin Samuel näki Saulin, vastasi \Herra\ ja sanoi: katso, tämä on se mies, josta minä sinulle sanonut olen: tämä on hallitseva minun kansaani.’ž Huomenna tällä ajalla lähetän minä sinun tykös miehen BenJaminin maasta, voitele se minun kansani Israelin päämieheksi: ja hän on vapahtava heitä Philistealaisten käsistä, sillä minä olen katsonut minun kansani puoleen, ja heidän huutonsa on tullut minun tyköni.’ž Mutta \Herra\ oli ilmoittanut Samuelille päivää ennen kuin Saul tuli, sanoen:’ž Ja he menivät ylös kaupunkiin, ja kuin he tulivat keskelle kaupunkia, katso, Samuel kohtasi heidät mennessänsä korkeudelle.’ž Kuin tulette kaupunkiin, niin te löydätte hänen, ennenkuin hän menee korkeudelle atrioitsemaan; sillä ei kansa ennen syö, kuin hän siunaa uhrin, sitte ne syövät jotka kutsutut ovat: menkäät siis sinne, sillä juuri nyt te hänen löydätte.’ž He vastasivat heitä ja sanoivat: on, katso, siellä sinun edessäs: riennä nyt, sillä tänäpänä hän on tullut kaupunkiin, että tänäpänä on kansalla uhri korkeudella.’ž Ja tultuansa kaupungin paltalle, löysivät he piikoja, jotka läksivät vettä ammuntamaan; niille he sanoivat: onko näkiä täällä?’ž Saul sanoi palveliallensa: puhees on hyvä: tule, käykäämme. Ja he menivät kaupunkiin, jossa Jumalan mies oli.’ž Muinaiseen aikaan Israelissa, kuin käytiin Jumalaa etsimään, sanottiin: tulkaat, käykäämme näkiän tykö; sillä se joka nyt on propheta, kutsuttiin muinen näkiäksi.’ž Palvelia vastasi edespäin Saulille ja sanoi: katso, minulla on neljäs osa hopiasikliä tykönäni; antakaamme se sille Jumalan miehelle, että hän sanois meille meidän retkemme.’ž Saul sanoi palveliallensa: katso, siis me menemme sinne; mutta mitä me viemme miehelle? sillä leipä on kaikki loppunut säkistämme: ei ole meillä yhtään lahjaa vietävää sille Jumalan miehelle: mitä meillä on myötämme?’ž Mutta se sanoi hänelle: katso, tässä kaupungissa on kuuluisa Jumalan mies: kaikki mitä hän sanoo, se kaiketi tapahtuu. Käykäämme nyt sinne: kuka tietää, hän sanoo meille meidän retkemme, jota vaellamme.’ž Kuin he tulivat Zuphin maalle, sanoi Saul palveliallensa, joka hänen kanssansa oli: tule, käykäämme kotia jällensä, ettei minun isäni unhottaisi aasintammoja ja murehtisi meitä.’ž Ja hän kävi Ephraimin vuoren yli ja Salisan maan lävitse, ja ei he löytäneet; niin he kävivät Salimin maan lävitse, ja ei ne olleet siellä, ja he kävivät Jeminin maan lävitse, ja ei löytäneet.’ž Ja Kis Saulin isä oli kadottanut aasintammansa, ja Kis sanoi pojallensa Saulille: ota palvelioista kanssas ja nouse; mene matkaas ja etsi aasintammat.’ž Hänellä oli poika nimeltä Saul, hän oli kaunis nuori mies, ja ei ollut yksikään häntä kauniimpi Israelin lasten seassa, päätä pitempi kaikkea muuta kansaa.’ž Niin oli yksi mies BenJaminista, nimeltä Kis, Abielin poika, Serorin pojan, Bekoratin pojan, Aphiaan pojan, Isjeminin pojan; voimallinen mies.’ž Niin sanoi \Herra\ Samuelille: kuule heidän äänensä ja aseta heille kuningas. Ja Samuel sanoi Israelin miehille: menkäät matkaanne kukin kaupunkiinsa.’ž Ja niin Samuel kuuli kaikkia niitä mitä kansa sanoi, ja puhui ne \Herran\ korvain edessä."LVAL>’* ø ÷ #  > CįÜjż÷?—ÄMZ Mutta Saulin setä sanoi hänelle ja hänen palveliallensa: kussa te kävitte? Ja hän sanoi’ž Mutta Saulin setä sanoi hänelle ja hänen palveliallensa: kussa te kävitte? Ja hän sanoi: me etsimme aasintammoja, ja kuin me näimme, ettemme löytäneet, tulimme me Samuelin tykö.’ž Ja kuin hän lakkasi propheteeraamasta, tuli hän korkeudelle.’ž Ja yksi vastasi siellä ja sanoi: kuka on heidän isänsä? Siitä on sananlasku tullut onko Saul myös prophetain seassa?’ž Kuin hänen kaikki näkivät jotka ennen hänen tunteneet olivat, ja katso, hän propheteerasi prophetain kanssa, sanoivat he toinen toisellensa: mitä Kisin pojalle tapahtunut on? onko Saul myös prophetain seassa?’ž Ja kuin he tulivat sinne korkeudelle, katso, prophetain joukko kohtasi häntä, ja Jumalan henki tuli voimalliseksi hänessä, että hän propheteerasi heidän keskellänsä.’ž Ja tapahtui, että kuin hän oli kääntänyt selkänsä Samuelin puoleen ja meni hänen tyköänsä pois, antoi Jumala hänelle toisen sydämen; ja kaikki nämät merkit tapahtuivat sinä päivänä.’ž Mutta sinun pitää menemän minun edelläni alas Gilgaliin, ja katso, minä tulen sinne sinun tykös uhraamaan polttouhria ja kiitosuhria: seitsemän päivää pitää sinun odottaman, siihenasti kuin minä tulen sinun tykös ja ilmoitan sinulle, mitä sinun pitää tekemän.’ž Ja kuin nämät merkit tapahtuvat sinulle, niin tee kaikki, mitä etees tulee; sillä Jumala on sinun kanssas.’ž Ja \Herran\ henki tulee sinussa voimalliseksi, ettäs propheteeraat heidän kanssansa ja tulet toiseksi mieheksi.’ž Sitte tulet sinä Jumalan korkeudelle, kussa Philistealaisten leirit ovat. Ja pitää tapahtuman, että tultuas kaupunkiin, kohtaat prophetain joukon, jotka ovat tulleet korkeudelta, ja heidän edellänsä kantele ja trumpu, huilut ja harput, ja he propheteeraavat.’ž Ja ne tervehtivät sinua ystävällisesti, antavat sinulle kaksi leipää: ota ne heidän kädestänsä.’ž Ja kuin edemmäksi siitä menet, niin sinä tulet Taborin lakeudelle, siinä kohtaavat sinua kolme miestä, jotka Jumalan tykö ylös BetEliin menevät: ensimäinen kantaa kolme vohlaa, ja toinen kantaa kolme kappaletta leipää, ja kolmas kantaa viinaleiliä.’ž Kuin sinä menet minun tyköäni tänäpänä pois, niin sinä löydät kaksi miestä Rakelin haudan tykönä Zelsassa, BenJaminin rajassa: ne sanovat sinulle: aasintammat, joitas olet lähtenyt etsimään, ovat löydetyt: ja katso, ei isäs pidä silleen lukua aaseista, vaan murehtii teitä ja sanoo: mitä minun pitää tekemän pojalleni?’ž Niin otti Samuel öljyastian ja kaasi hänen päänsä päälle, ja antoi suuta hänen ja sanoi: näetkös, että \Herra\ on sinun voidellut päämieheksi perimisensä päälle?’ž Ja kuin he tulivat kaupungin ääreen, sanoi Samuel Saulille: sano palvelialle, että hän menis meidän edellämme (ja hän meni edellä); mutta seiso sinä nyt tässä, ja minä ilmoitan sinulle, mitä Jumala sanonut on.’ž Ja he nousivat varhain aamulla. Niin Samuel kutsui Saulin aamuruskon noustessa katon päälle ja sanoi: nouse, ja minä päästän sinun; ja Saul nousi, ja he molemmat menivät ulos, hän ja Samuel.’ž Ja kuin he menivät korkeudelta alas kaupunkiin, puhui hän Saulin kanssa katon päällä.’ž Niin keittäjä kantoi lavan ja sen mikä siinä riippui kiinni, ja hän pani sen Saulin eteen. Ja Samuel sanoi: katso, tämä jäi, laske etees ja syö; sillä se on tähän hetkeen asti sinulle tallella pidetty, silloin kuin minä kutsuin kansan. Niin Saul söi Samuelin kanssa sinä päivänä.’ž Ja Samuel sanoi keittäjälle: tuo tänne se kappale, jonka minä sinulle annoin ja käskin tykönäs pitää.’ž Mutta Samuel otti Saulin palvelioinensa ja vei heidät saliin, ja istutti heidät ylimmäiseksi kaikista niistä, jotka kutsutut olivat, joita oli liki kolmekymmentä miestä.’ž Saul vastasi ja sanoi: enkö minä ole Jeminin poika, kaikkein vähimmästä Israelin suvusta, ja minun sukuni on vähin kaikkein sukukuntain seassa BenJaminista? Miksis senkaltaista minulle puhut?čLVAL¹ Ź) Ó " § 0 l Ķ _ ž÷4UĪ9»" Ja he sanoivat sanansaattajille, jotka tulleet olivat: sanokaat näin Jabeksen miehille Gileadissa: huomenna te saatte ’ž Ja he sanoivat sanansaattajille, jotka tulleet olivat: sanokaat näin Jabeksen miehille Gileadissa: huomenna te saatte avun, kuin päivä on palavimmillansa. Niin sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen Jabeksen miehille; ja he ihastuivat.’ž Ja hän luki heitä Besekissä. Ja Israelin lapsia oli kolmesataa tuhatta miestä, mutta Juudan lapsia kolmekymmentä tuhatta.’ž Niin otti hän parin härkiä ja leikkasi ne kappaleiksi, ja lähetti kaikkiin Israelin rajoihin sanansaattajain kautta ja käski sanoa: joka ei lähde Saulin ja Samuelin jälkeen, hänen härjillensä pitää näin tehtämän. Niin \Herran\ pelko lankesi kansan päälle, että he läksivät ulos niinkuin yksi mies.’ž Ja Jumalan henki tuli Saulissa voimalliseksi, kuin hän oli kuullut nämät sanat, ja hänen vihansa sangen suuresti julmistui.’ž Ja katso, Saul tuli kedolta käyden härkäinsä jälessä ja sanoi: mikä kansan on, että he itkevät? Niin he juttelivat hänelle Jabeksen miesten asian.’ž Niin tulivat sanansaattajat Saulin tykö Gibeaan ja puhuivat nämät kansan korvain kuullen; niin kaikki kansa korotti äänensä ja itki.’ž Niin sanoivat hänelle Jabeksen vanhimmat: anna meille seitsemän päivää aikaa, että me lähettäisimme sanoman kaikille Israelin maan rajoille: ja jollei yhtäkään ole, joka meidät vapahtaa, niin me tulemme sinun tykös ulos.’ž Mutta Nahas Ammonilainen vastasi heitä: tällä tavalla teen minä liiton teidän kanssanne, että minä jokaisen teidän oikian silmänne puhkaisen, ja teen teidät häväistykseksi kaikessa Israelissa.’ž Niin Nahas Ammonilainen meni ja piiritti Jabesta Gileadissa; niin kaikki Jabeksen miehet sanoivat Nahakselle: tee liitto meidän kanssamme, niin me palvelemme sinua.’ž Mutta monikahdat Belialin lapset sanoivat: mitä tämä auttaa meitä? ja katsoivat hänen ylön ja ei tuoneet hänelle mitään lahjaa. Mutta hän teeskenteli, niinkuin ei hän sitä kuullutkaan olisi.’ž Ja Saul meni myös kotia Gibeaan, ja yksi osa sotaväestä meni hänen kanssansa, joiden sydämen Jumala käänsi.’ž Ja Samuel sanoi kansalle kaikki valtakunnan oikeuden, ja kirjoitti kirjaan, ja pani sen \Herran\ eteen. Ja Samuel päästi kaiken kansan, itsekunkin kotiansa.’ž Ja Samuel sanoi kaikelle kansalle: näettekö, kenenkä \Herra\ on valinnut? sillä ei hänen vertaistansa ole yhtään kaikessa kansassa. Niin huusi kaikki kansa ja sanoi: olkoon kuninkaalle onneksi!’ž Niin he juoksivat ja toivat hänen sieltä. Ja hän seisoi kansan keskellä, ja hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa.’ž Ja he kysyivät \Herralta\, oliko hän vielä sinne tuleva. \Herra\ vastasi: katso, hän on lymyttänyt itsensä astiain alle.’ž Mutta kuin hän BenJaminin suvun kutsui lankoinensa edes, lankesi arpa Matrin suvun päälle, ja lankesi Kisin pojan Saulin päälle. Ja he etsivät häntä, mutta ei häntä löydetty.’ž Kuin Samuel oli koonnut kaikki Israelin sukukunnat, lankesi arpa BenJaminin sukuun.’ž Ja te hylkäsitte tänäpänä teidän Jumalanne, joka teidät kaikesta vastoinkäymisestänne ja murheestanne auttanut on, ja sanoitte: pane meille kuningas. Nyt siis käykäät \Herran\ eteen sukuinne ja päämiestenne jälkeen.’ž Ja sanoi Israelin lapsille: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minä johdatin Israelin Egyptistä, ja vapahdin teidät Egyptiläisten käsistä ja kaikkein valtakuntain käsistä, jotka teitä vaivasivat.’ž Mutta Samuel antoi kutsua kansan kokoon \Herran\ tykö Mitspaan.’ž Saul vastasi sedällensä: hän sanoi yksivakaisesti aasintammat jo löydetyksi; mutta kuninkaan valtakunnasta ei hän mitään hänelle puhunut, mitä Samuel hänelle sanonut oli.’ž Niin sanoi Saulin setä: sano siis minulle, mitä Samuel sanoi teille?{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:Ø 4’@q Ø 3<@q Ø 2@ q Ø 1ƒ@ q Ø 0q@ q Ø /÷@ q Ø .U@ q Ø -@q Ø ,_@q Ø +Ł@q Ø *]@q Ø )z@q Ø (ž@q Ø '»@q Ø &q@q  Ø %˜@q  Ø $õ@p  Ø #_@p  Ø ")@p  Ø !ŗ@p Ø  |@p Ø b@p Ø Œ@p Ø @p Ø Ÿ@p Ø Ä@ p Ø @ p Ø ?@ p Ø ß@ p ’§ J@ p ž§ ¢@p ż§ Ę@p ü§ ®@p ū§ ‚@p ś§ r@p ł§ æ@p ų§ w@p ÷§ ›@p ö§ Ÿ@p õ§  Ó@o ō§  ł@o ó§  „@o ņ§  ¦@o ń§  ›@o š§ U@o ļ§ Ÿ@o ī§ ū@o ķ§ A@o ģ§ »@ o ė§ ®@ o ź§ ’@ o é§ Õ@ o č§ 6@ o ē§ Ŗ@o ę§ n@o å§ ‚@o ä§ “@o ć§ z@o ā§ t@o į§ š@o ą§ ‡@o ߧ Ū@o Ž§ Į@n Ż§ Æ@n ܧ ­@n Ū§ i@n Ś§ Y@n Ł§ @n Ų§ ¦@n ק “@n Ö§ @n Õ§ ­@ n Ō§ Š@ n Ó§ ģ@ n Ņ§ Q@ n ѧ J@ n Š§ œ@n Ļ§ „@n Ī§ v@n Ķ§ n@n Ģ§ æ@n Ė§ Ų@n Ź§ Œ@n ɧ ß@n ȧ o@n Ē§ ’@m ʧ Ō@m ŧ }@m ħ Ź@m Ƨ  @m Ā§ Ö@m Į§ Č@m Ą§ Ė@ m æ§ £@ m ¾§ m@ m ½§ ±@ m ¼§ |@ m »§ $@m ŗ§ Ļ@m ¹§ ž@m ø§ ×@m ·§ i@m ¶§ n@m µ§ †@m “§ @m ³§ }@m ²§ ń@k ±§ |@k °§ ,@k Ƨ ~@k ®§ •@k ­§ ‡@k ¬§ ß@k «§ Ć@k Ŗ§ §@ k ©§ Į@ k ا n@ k §§ Ÿ@ k ¦§ Ä@ k „§ w@k ¤§ {@k £§ ±@k ¢§ V@k ŒLVALƒ|ö ˆ  H Ŗ Ū · ; ŠzÆēq§*VÄ Mutta jollette \Herran\ ääntä kuule, vaan olette hänen suullensa totte’ž Mutta jollette \Herran\ ääntä kuule, vaan olette hänen suullensa tottelemattomat, niin \Herran\ käsi on sekä teitä että teidän isiänne vastaan.’ž Jos te pelkäätte \Herraa\ ja palvelette häntä, kuulette hänen äänensä ja ette ole \Herran\ suulle tottelemattomat, niin sekä te että teidän kuninkaanne, joka teitä hallitsee, seuraa \Herraa\ teidän Jumalaanne.’ž Ja nyt katso, siinä on kuningas, jonka te olette valinneet ja anoneet; sillä katso, \Herra\ on asettanut teille kuninkaan.’ž Kuin te näitte Nahaksen Ammonin lasten kuninkaan tulevan teitä vastaan, sanoitte te minulle: ei millään muotoa, vaan kuningas meitä vallitkoon; vaikka \Herra\ teidän Jumalanne oli teidän kuninkaanne.’ž Ja \Herra\ lähetti Jerubbaalin, Bedanin, Jephtan ja Samuelin, ja pelasti teitä teidän vihamiestenne käsistä ympäriltänne, ja antoi teidän asua rauhallisesti.’ž Ja he huusivat \Herran\ tykö ja sanoivat: me olemme syntiä tehneet, että me hylkäsimme \Herran\ ja palvelimme Baalia ja Astharotia; mutta vapahda nyt meitä meidän vihollistemme kädestä, niin me sinua palvelemme.’ž Mutta kuin he unohtivat \Herran\ Jumalansa, myi hän heidät Siseran, Hasorin sodanpäämiehen vallan alle, ja Philistealaisten vallan alle ja Moabin kuninkaan vallan alle, ja he sotivat heitä vastaan.’ž Kuin Jakob oli tullut Egyptiin, huusivat teidän isänne \Herran\ tykö, ja \Herra\ lähetti Moseksen ja Aaronin, ja he johdattivat teidän isänne ulos Egyptistä ja asettivat heidän tähän paikkaan asumaan,’ž Niin astukaat nyt edes, oikeudelle käydäkseni teidän kanssanne \Herran\ edessä kaikista \Herran\ hyvistä töistä, jotka hän teille ja teidän isillenne tehnyt on.’ž Ja Samuel sanoi kansalle: \Herra\ joka Moseksen ja Aaronin teki, ja johdatti teidän isänne Egyptin maalta,’ž Hän sanoi heille: \Herra\ on todistaja teitä vastaan, ja hänen voideltunsa on todistaja tänäpänä, ettette ole mitään minun kädestäni löytäneet. He sanoivat: olkoon todistaja.’ž He vastasivat: et sinä mitään ylöllistä etkä vääryyttä ole meille tehnyt, etkä myös kenenkään kädestä ole mitään ottanut.’ž Katso, tässä minä olen; vastatkaat minua \Herran\ ja hänen voideltunsa edessä: jos olen kenenkään härjän eli aasin ottanut, ja jos olen jollekulle ylöllistä tehnyt eli jotakuta sortanut, jos jonkun kädestä olen lahjoja ottanut ja antanut soaista silmäni: niin minä ne teille annan jälleen.’ž Ja katso, nyt kuningas käy teidän edellänne, ja minä olen vanhaksi ja harmaaksi tullut, ja minun poikani ovat teidän tykönänne; ja minä olen käynyt teidän edellänne minun nuoruudestani tähän päivään asti.’ž Ja Samuel sanoi kaikelle Israelille: katsos, minä olen kuullut teidän äänenne kaikissa mitä te minulle puhuneet olette, ja olen asettanut teille kuninkaan.’ž Niin kaikki kansa meni Gilgaliin, ja Saul tehtiin siellä kuninkaaksi \Herran\ edessä Gilgalissa; ja he uhrasivat siellä kiitosuhria \Herran\ edessä. Niin Saul ja kaikki Israelin miehet iloitsivat sangen suuresti.’ž Niin sanoi Samuel kansalle: tulkaat, käykäämme Gilgaliin ja uudistakaamme siellä kuninkaan valtakunta.’ž Niin sanoi Saul: ei tänäpänä pidä yhdenkään kuoleman, sillä tänäpänä on \Herra\ tehnyt autuuden Israelissa.’ž Niin kansa sanoi Samuelille: kutka ne ovat jotka sanoivat: pitääkö Saul meitä hallitseman? Antakaat niiden tulla edes tappaaksemme.’ž Niin Saul jakoi toisena päivänä huomeneltain kansan kolmeen joukkoon, ja he tulivat huomenvartiossa sisälle keskelle leiriä ja löivät Ammonilaisia siihenasti kuin päivä tuli palavimmaksi; ja ne jotka jäivät, hajoitettiin, niin ettei kahta heistä yhteen jäänyt.’ž Ja Jabeksen miehet sanoivat: huomenna me käymme teidän tykönne ulos, tehdäksenne meidän kanssamme, niinkuin teille kelpaa.TLVAL‘²&N  ! «  j Ļ ćff² o­Q Samuel sanoi Saulille: sinä olet tyhmästi tehnyt, ja et pitänyt \Herran\ sinun Jumalas käskyä,’ž Samuel sanoi Saulille: sinä olet tyhmästi tehnyt, ja et pitänyt \Herran\ sinun Jumalas käskyä, jonka hän käski sinulle; sillä hän oli vahvistanut sinun valtakuntas Israeliin ijankaikkisesti.’ž Niin minä sanoin: nyt tulevat Philistealaiset tänne minun tyköni Gilgaliin, ja en minä rukoillut \Herran\ kasvoin edessä; niin minä rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin.’ž Niin sanoi Samuel: mitäs olet tehnyt? Saul vastasi: minä näin kansan minultani hajoovan, et myös sinä tullut määrättyyn aikaan, ja Philistealaiset olivat Mikmassa koossa,’ž Kuin hän oli päättänyt polttouhrin, katso, Samuel tuli; niin Saul meni häntä vastaan siunaamaan häntä.’ž Silloin sanoi Saul: tuokaat minulle polttouhria ja kiitosuhria; ja uhrasi polttouhria.’ž Niin odotti hän seitsemän päivää, siihen aikaan asti, kun Samuel määrännyt oli. Vaan koska ei Samuel tullutkaan Gilgaliin, rupesi kansa hajoomaan häneltä.’ž Ja Hebrealaiset vaelsivat Jordanin ylitse Gadin ja Gileadin maakuntaan; vaan Saul oli vielä Gilgalissa, ja kaikki kansa, jotka olivat hänen perässänsä, pelkäsivät.’ž Kuin Israelin miehet näkivät heitänsä ahdistetuksi, sillä kansa oli sangen hämmästyksissä, lymyttivät he heitänsä luoliin, maan kuoppiin, mäen rotkoihin, linnoihin ja kaivoihin;’ž Niin kokoontuivat Philistealaiset sotimaan Israelia vastaan, kolmekymmentä tuhatta vaunua, kuusituhatta ratsasmiestä ja paljo muuta kansaa, niinkuin santaa meren rannalla; ja he matkustivat ylöspäin ja asettivat leirinsä Mikmaan, itään päin BetAvenista.’ž Ja kaikki Israel kuuli sanottavan: Saul on lyönyt Philistealaisten leirin; ja Israel myös haisi Philistealaisten edessä, ja kansa kutsuttiin Saulin tykö kokoon Gilgaliin.’ž Ja Jonatan löi Philistealaisia heidän leirissänsä, joka oli Gibeassa; ja Philistealaiset saivat sen tietää. Ja Saul antoi soittaa basunalla kaikessa maakunnassa ja sanoa: antakaat Hebrealaisten sen kuulla.’ž Valitsi hän itsellensä kolmetuhatta miestä Israelista: kaksituhatta olivat Saulin kanssa Mikmassa ja BetElin vuorella, mutta tuhannen Jonatanin kanssa BenJaminin Gibeassa, mutta muun joukon päästi hän menemään itsekunkin majoillensa.’ž Kuin Saul oli vuoden ollut kuninkaana, ja hallinnut Israelia kaksi ajastaikaa,’ž Mutta jos te teette pahaa, niin sekä te että teidän kuninkaanne hukkuu.’ž Ainoastansa peljätkäät \Herraa\ ja palvelkaat häntä uskollisesti kaikesta sydämestänne; sillä katsokaat, kuinka suuria tekoja hän tekee teidän kanssanne.’ž Olkoon myös kaukana minusta, että minä syntiä tekisin \Herraa\ vastaan, lakaten rukoilemasta Herraa teidän edestänne, ja opettamasta teille hyvää ja oikiaa tietä.’ž Mutta \Herra\ ei hylkää kansaansa suuren nimensä tähden; sillä \Herra\ on tahtonut teitä tehdä itsellensä kansaksi.’ž Ja älkäät itsiänne kääntäkö turhan menon perään, ei se mitään teitä hyödytä eikä auta, sillä se on turhuus.’ž Ja Samuel sanoi kansalle: älkäät peljätkö: te tosin olette tehneet kaiken tämän pahuuden, mutta älkäät kuitenkaan luopuko \Herrasta\, vaan palvelkaat \Herraa\ kaikesta teidän sydämestänne.’ž Ja sanoivat kaikki Samuelille: rukoile sinun palveliais edestä \Herraa\ sinun Jumalaas, ettemme kuolisi; sillä me olemme lisänneet kaikkein meidän synteimme tykö sen pahuuden, että me anoimme meillemme kuningasta.’ž Ja kuin Samuel huusi \Herran\ tykö, antoi \Herra\ sinä päivänä jylistä ja sataa. Niin kaikki kansa suuresti pelkäsi \Herraa\ ja Samuelia.’ž Eikö nyt ole nisun elonaika? Vaan minä huudan \Herran\ tykö, että hän antaisi jylistä ja sataa, ymmärtääksenne ja nähdäksenne sen suuren pahuuden, jonka te olette tehneet \Herran\ edessä, anoissanne teillenne kuningasta.’ž Niin käykäät siis tästä edes ja katsokaat tätä suurta asiaa, jota \Herra\ on tekevä teidän silmäinne edessä.ÅLVAL%ž  ƒ  “ é ³ Ž L žć¢§³rĶŌ Ja Jonatan kiipesi käsillänsä ja jaloillansa ylöspäin ja hänen aseensa kantaja hänen jälissänsä; ja he ’ž Ja Jonatan kiipesi käsillänsä ja jaloillansa ylöspäin ja hänen aseensa kantaja hänen jälissänsä; ja he lankesivat maahan Jonatanin eteen ja hänen aseensa kantajan, joka löi heitä kuoliaaksi hänen jäljissänsä;’ž Ja miehet leiristä vastasivat Jonatania ja hänen aseensa kantajaa ja sanoivat: tulkaat tänne ylös meidän tykömme, me kyllä opetamme teitä. Niin sanoi Jonatan aseensa kantajalle: astu ylös minun jälkeeni, \Herra\ on antanut heidät Israelin käsiin.’ž Kuin Philistealaisten leiri näki heidät molemmat, sanoivat Philistealaiset: katso, Hebrealaiset ovat lähteneet luolistansa, joihin he heitänsä lymyttäneet olivat.’ž Vaan jos he näin sanovat: tulkaat tänne meidän tykömme, niin astukaamme heidän tykönsä; sillä \Herra\ on antanut heidät meidän käsiimme: se olkoon meille merkiksi.’ž Jos he näin meille sanovat: seisokaat alallanne siihen asti että me tulemme teidän tykönne, niin seisokaamme siassamme ja älkäämme menkö heidän tykönsä.’ž Jonatan sanoi: katso, me menemme niiden miesten tykö ja ilmoitamme itsemme heille.’ž Niin hänen aseensa kantaja vastasi häntä: tee kaikki, mitä sinun sydämessäs on: mene matkaan, katso, minä olen sinun kanssas, niinkuin sinun sydämes tahtoo.’ž Ja Jonatan sanoi palvelialle, joka oli hänen aseensa kantaja: tule, käykäämme näiden ympärileikkaamattomain leiriin: taitaa tapahtua, \Herra\ on jotakin toimittava meidän kauttamme, sillä ei ole \Herralle\ työläs auttaa monen kautta elikkä harvain.’ž Yksi oli Mikmaan päin pohjasta ja toinen etelästä Gabaan päin.’ž Ja tiellä, kussa Jonatan pyysi ylitse mennä Philistealaisten leiriin, oli kaksi jyrkkää kalliota, yksi tällä puolella ja toinen toisella puolella: yksi kutsuttiin Botsets, toinen Sene.’ž Ja Ahia Ahitobin poika, Ikabodin veljen, Pinehaan pojan, Elin pojan, oli \Herran\ pappi Silossa, kantain päällisvaatetta; mutta kansa ei tietänyt Jonatanin menneeksi pois.’ž Vaan Saul viipyi Gibean ääressä granatin puun alla, joka oli esikaupungissa, ja se kansa, joka hänen tykönänsä oli, oli liki kuusisataa miestä.’ž Se tapahtui yhtenä päivänä, että Jonatan Saulin poika sanoi palveliallensa, joka kantoi hänen asettansa: tule, käykäämme Philistealaisten leiriin, jotka toisella puolella ovat; ja ei hän sitä sanonut isällensä.’ž Ja Philistealaisten leiri läksi Mikman taipaleelle.’ž Kuin tappelupäivä joutui, niin ei löytynyt miekkaa eikä keihästä kaiken kansan kädessä, jotka Saulin ja Jonatanin kanssa olivat, vaan Saulilla ja hänen pojallansa oli.’ž Mutta heillä oli teroitusrauta vikahtimille, lapioille, hangoille ja kirveille, niin myös ojettaa pistintä.’ž Ja kaiken Israelin täytyi mennä Philistealaisten tykö teroittamaan vannastansa, rautalapioitansa, kirvestänsä ja vikahdintansa.’ž Niin ei löydetty yhtään seppää kaikesta Israelin maakunnasta; sillä Philistealaiset ajattelivat, ettei Hebrealaiset tekisi miekkoja ja keihäitä.’ž Toinen käänsi itsensä BetHoronin tielle ja kolmas käänsi itsensä sille rajatielle, joka menee Seboimin laakson korpeen.’ž Philistealaisten leiristä läksi kolme joukkoa maata hävittämään: yksi käänsi itsensä Ophran tielle Sualin maalle,’ž Ja Saul ja Jonatan hänen poikansa, ja se väki joka heidän tykönänsä oli, jäivät BenJaminin kukkulalle; vaan Philistealaiset asettivat leirinsä Mikmaan.’ž Niin Samuel nousi ja meni Gilgalista pois BenJaminin Gibeaan; niin Saul luki väen, joka hänen tykönänsä oli, liki kuusisataa miestä.’ž Vaan sinun valtakuntas ei pidä enää oleman seisovainen: \Herra\ on yhden miehen oman sydämensä jälkeen etsinyt, sen on \Herra\ käskenyt olla kansansa päämiehen; sillä et sinä pitänyt sitä, mitä \Herra\ sinulle käski.ĪLVALaĘO  œ ī ( † < ]  Ė,«½A‡^’  Ja Saul sanoi: käykäämme alas Philistealaisten jälkeen yöllä ja ryöstäkäämme heitä, siihenasti kuin päivä valkenee, ette’ž Ja Saul sanoi: käykäämme alas Philistealaisten jälkeen yöllä ja ryöstäkäämme heitä, siihenasti kuin päivä valkenee, ettemme yhtäkään heistä jättäisi. He vastasivat: tee kaikki mitä sinulle kelpaa. Ja pappi sanoi: käykäämme tänne Jumalan tykö.’ž Ja Saul rakensi \Herralle\ alttarin: se on ensimäinen alttari, jonka hän rakensi \Herralle\.’ž Ja Saul sanoi: menkäät ulos kansan sekaan ja sanokaat heille: tuokaan itsekukin härkänsä ja lampaansa minun tyköni ja teurastakaan tässä, että te söisitte ja ette syntiä tekisi \Herraa\ vastaan veren syömisellä; niin kaikki kansa toivat kukin härkänsä kädessänsä yöllä ja teurastivat ne siellä.’ž Niin Saulille ilmoitettiin sanoen: katso, kansa on syntiä tehnyt \Herraa\ vastaan ja syönyt verinensä. Hän sanoi: te olette pahasti tehneet: vierittäkäät nyt minulle tänne suuri kivi.’ž Ja kansa jakoi saaliin, ja ottivat lampaita, ja karjaa, ja vasikoita, ja teurastivat maan päällä, ja söivät ne verinensä.’ž Ja he löivät sinä päivänä Philistealaisia Mikmasta Ajaloniin asti; ja kansa väsyi sangen kovin.’ž Jos kansa tänäpänä olis syönyt vihollistensa saalista, kuin he löytäneet ovat, niin olis tappelus ollut suurempi Philistealaisia vastaan.’ž Ja Jonatan sanoi: minun isäni on turmellut maan: katsos, kuinka minun silmäni vilpauntuivat, että minä tästä jotakin maistoin.’ž Silloin vastasi yksi kansasta ja sanoi: isäs vannotti kovasti kansaa, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka jotakin syö tänäpänä. Ja kansa oli väsyksissä.’ž Mutta Jonatan ei kuullut isänsä vannottaneeksi kansaa, hän ojensi sauvansa joka hänen kädessänsä oli, ja satutti pään hunajaläjään, ja pisti kätensä suuhunsa, niin hänen silmänsä valpauntuivat.’ž Kuin kansa tuli metsään, katso, silloin vuosi siellä hunajaa, mutta ei yksikään ottanut sitä kädellänsä suuhunsa; sillä kansa pelkäsi valaa.’ž Ja kaikki kansa tuli metsään, ja siellä oli hunajaa kedolla.’ž Ja kuin Israelin miehet olivat väsyneet sinä päivänä, vannotti Saul kaiken kansan, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka syö jotakin ehtooseen asti, että minä kostaisin vihollisilleni. Ja koko kansa ei syönyt mitäkään.’ž Ja niin \Herra\ autti silloin Israelia; ja sota seisoi BetAveniin asti.’ž Ja kaikki Israelin miehet, jotka heitänsä kätkeneet olivat Ephraimin vuorelle, kuin he kuulivat Philistealaisten paenneen, ajoivat he myös heitä takaa sodassa.’ž Ja ne Hebrealaiset, jotka ennen olivat olleet Philistealaisten tykönä ja olivat käyneet heidän kanssansa leirin ympäri, antoivat heitänsä Israelin sekaan, jotka olivat Saulin ja Jonatanin kanssa.’ž Ja Saul kokoontui ja kaikki kansa joka hänen kanssansa oli, ja tulivat sotaan. Ja katso, silloin kävi itsekunkin miekka lähimmäistänsä vastaan, ja oli sangen suuri kapina.’ž Ja kuin Saul vielä puhui papin kanssa, eneni kapina ja juoksu Philistealaisten leirissä. Ja Saul sanoi papille: ota kätes pois.’ž Ja Saul sanoi Ahialle: tuo tänne Jumalan arkki; (sillä Jumalan arkki oli siihen aikaan Israelin lasten tykönä.)’ž Niin sanoi Saul kansalle, joka hänen kanssansa oli: lukekaat nyt ja katsokaat, kuka meistä on mennyt pois; ja kuin he lukivat, katso, niin ei ollut Jonatan ja hänen aseensa kantaja siellä.’ž Ja Saulin vartiat BenJaminin Gibeassa saivat nähdä kansan joukot hajoovan ja pakenevan, ja toinen toistansa sysivän,’ž Ja pelko tuli leiriin, kedolle ja koko kansan sekaan leirissä, ja hävittäjät myös peljätettiin, että maa vapisi siitä; sillä se hämmästys oli Jumalalta.’ž Että ensimäinen tappelus oli, jona Jonatan ja hänen aseensa kantaja löi liki kaksikymmentä miestä, liki puolella vakomitalla peltoa, kuin juhtapari kyntäis.4LVALh÷<ž $ Ē ī  r  & µ2³wåT» :+ĄYt Niin Saul ja kansa säästi Agagin, ja mitä parasta lampaista ja karjasta oli, lihavia karitsoita ja syöttiläitä, ’ž Niin Saul ja kansa säästi Agagin, ja mitä parasta lampaista ja karjasta oli, lihavia karitsoita ja syöttiläitä, ja kaikki mitä hyvä oli, ei he tahtoneet hukuttaa niitä; mutta sen, mikä häijy oli ja ei kelvannut, he hukuttivat.’ž Ja otti Agagin Amalekilaisten kuninkaan elävänä kiinni, ja kaiken kansan surmasi hän miekan terällä.’ž Niin löi Saul Amalekilaiset hamasta Hevilasta siihen asti kuin Suriin tullaan, joka on Egyptin kohdalla,’ž Ja antoi sanoa Keniläisille: menkäät, paetkaat ja eroittakaat itsenne Amalekilaisista, etten minä peräti hävittäisi teitä heidän kanssansa; sillä te teitte laupeuden kaikille Israelin lapsille, kuin he vaelsivat Egyptistä; ja niin luopuivat keniläiset Amalekilaisista.’ž Ja kuin Saul tuli liki Amalekilaisten kaupunkia, pani hän väijytyksen ojan tykö,’ž Saul ilmoitti tämän kansalle, ja luki heitä Telaimissa; kaksisataa tuhatta jalkaväkeä, ja kymmenentuhatta miestä Juudasta.’ž Mene siis nyt ja lyö Amalek, ja hukuta kaikki, mitä hänellä on, ja älä säästä häntä, mutta tapa sekä vaimo että mies, lapset ja imeväiset, karja ja lampaat, kamelit ja aasit.’ž Näin sanoo \Herra\ Zebaot: Minä olen ajatellut etsiskellä mitä Amalek teki Israelille, kuin hän pani hänensä tiellä häntä vastaan, Egyptistä tullessa.’ž Mutta Samuel sanoi Saulille: \Herra\ lähetti minun voitelemaan sinua kansansa Israelin kuninkaaksi: niin kuule siis nyt \Herran\ sanain ääntä.’ž Ja suuri sota oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Saul eli. Ja kussa ikinä Saul näki jalon ja väkevän sotamiehen, otti hän sen tykönsä.’ž Ja Kis Saulin isä, ja Ner Abnerin isä, oli Abielin poika.’ž Ja Saulin emännän nimi oli Ahinoam, Ahimatsin tytär, ja hänen sotajoukkonsa päämiehen nimi Abner, Nerin poika, Saulin sedän;’ž Ja Saulilla oli poikia: Jonatan, Isvi, Malkisua, ja hänen kahden tyttärensä nimet, esikoisen nimi Merab ja nuoremman nimi Mikal,’ž Ja hän teki urhoollisia töitä ja löi Amalekilaiset ja vapahti Israelin niiden käsistä, jotka häntä raatelivat.’ž Mutta kuin Saul oli saanut Israelin valtakunnan, soti hän joka taholta kaikkia vihollisiansa vastaan, Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zoban kuninkaita ja Philistealaisia vastaan; ja kuhunka hän ikänä hänensä käänsi, siellä hän rankaisi.’ž Niin Saul meni Philistealaisten tyköä pois; ja Philistealaiset menivät sioillensa.’ž Vaan kansa sanoi Saulille: pitääkö Jonatanin kuoleman, joka tämän suuren autuuden teki Israelissa? Pois se: niin totta kuin \Herra\ elää, ei hiuskarvakaan pidä hänen päästänsä putooman: sillä Jumala on sen tehnyt tänäpänä hänen kauttansa. Ja näin kansa vapahti Jonatanin kuolemasta.’ž Ja Saul sanoi: Jumala tehköön minulle niin ja niin! Jonatan, sinun pitää totisesti kuoleman!’ž Ja Saul sanoi Jonatanille: ilmoita minulle, mitäs olet tehnyt? Jonatan ilmoitti hänelle ja sanoi: tosin minä maistoin vähän hunajaa sauvani nenällä joka minun kädessäni oli, ja katso minun pitää sentähden kuoleman?’ž Saul sanoi: heittäkäät minusta ja minun pojastani Jonatanista; niin se lankesi Jonataniin.’ž Ja Saul sanoi \Herralle\ Israelin Jumalalle: tee oikeus; niin se osasi Jonatanin ja Saulin, ja kansa meni vapaana ulos.’ž Ja hän sanoi koko Israelille: olkaat te sillä puolelle, minä ja Jonatan minun poikani olemme tällä puolella. Kansa sanoi Saulille: tee kuin sinulle kelpaa.’ž Sillä, niin totta kuin \Herra\ Israelin auttaja elää, vaikka se olis minun pojassani Jonatanissa, niin hänen pitää totisesti kuoleman. Ja ei yksikään vastannut häntä kaikesta kansasta.’ž Niin sanoi Saul: tulkaan väki tänne joka kulmalta, tiedustelkaat ja katselkaat, kenessä tänäpänä synti lienee.’ž Ja Saul kysyi Jumalalta ja sanoi: astunko minä Philistealaisten perään alas, ja annatkos heitä Israelin käsiin? Mutta ei hän häntä silloin vastannut.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:—Ø f@w –Ø Ļ@ w •Ø Ą@ w ”Ø ƒ@ w “Ø c@ w ’Ø T@ w ‘Ø —@w Ø :o@w Ø 9@w ŽØ 8>@w Ø 7Ų@w ŒØ 6c@w ‹Ø 5\@w ŠØ 4Ę@w ‰Ø 3ķ@w ˆØ 2€@v ‡Ø 1Ŗ@v †Ø 0€@v …Ø /”@v „Ø .@v ƒØ -Ė@v ‚Ø ,u@v Ø +@v €Ø *r@v Ø )^@v ~Ø (ø@ v }Ø 'Ż@ v |Ø &k@ v {Ø %»@ v zØ $Ą@ v yØ #®@v xØ "t@v wØ !›@v vØ  ~@v uØ k@v tØ ˆ@v sØ I@v rØ 1@v qØ [@v pØ @u oØ !@u nØ g@u mØ Å@u lØ u@u kØ a@u jØ ą@u iØ d@u hØ Š@u gØ Ž@u fØ c@u eØ Z@ u dØ E@ u cØ  æ@ u bØ  ®@ u aØ  i@ u `Ø  v@u _Ø  Ģ@u ^Ø é@u ]Ø  @u \Ø @@u [Ø ‡@u ZØ ˆ@u YØ @u XØ Ž@u WØ ”@t VØ @t UØ t@t TØ €@t SØ @t RØ m@t QØ Ų@t PØ @t OØ ß@t NØ U@t MØ L@ t LØ  „@ t KØ  œ@ t JØ  ż@ t IØ  w@ t HØ  X@t GØ s@t FØ ģ@t EØ o@t DØ ®@t CØ «@t BØ –@t AØ µ@t @Ø @t ?Ø #–@s >Ø "F@s =Ø !Ē@s <Ø  ©@s ;Ø H@s :Ø Ķ@s 9Ø Y@s 8Ø Œ@s 7Ø d@s 6Ø ·@s 5Ø u@s 4Ø —@s 3Ø Õ@ s 2Ø Ć@ s 1Ø ƒ@ s 0Ø Ö@ s /Ø n@ s .Ø ‹@s -Ø §@s ,Ø Š@s +Ø ©@s *Ø o@s )Ø  v@s (Ø  ¼@s 'Ø  °@s &Ø  2@s %Ø  å@q $Ø g@q #Ø k@q "Ø @q !Ø S@q  Ø }@q Ø ±@q Ø ™@q Ø ‘@q  LVALĪbģ } Ō J £  Ŗ Ō Q Ž¹"­ö’­ą˜ļ(āL Ja ei nähnyt Samuel enää Saulia kuolemapäivään asti; sillä Samuel mureht’ž Ja ei nähnyt Samuel enää Saulia kuolemapäivään asti; sillä Samuel murehti Saulia, että \Herra\ oli katunut asettaneensa hänen Israelin kuninkaaksi.’ž Ja Samuel meni Ramaan, mutta Saul meni huoneeseensa Saulin Gibeaan.’ž Samuel sanoi: niinkuin sinun miekkas on tehnyt vaimot lapsettomaksi, niin pitää myös sinun äitis vaimoin seassa lapsetoin oleman; niin Samuel hakkasi Agagin kappeleiksi \Herran\ edessä Gilgalissa.’ž Ja Samuel sanoi: antakaat Agagin tulla minun tyköni, Amalekilaisten kuninkaan. Ja Agag tuli rohkiasti hänen eteensä ja sanoi: totisesti kuoleman katkeruus on paennut.’ž Ja Samuel käänsi itsensä ja seurasi Saulia; ja Saul rukoili \Herraa\.’ž Mutta hän sanoi: minä olen syntiä tehnyt. Tee siis minulle nyt kunnia minun kansani vanhimpain edessä ja Israelin edessä ja palaja minun kanssani, että minä kumartaen rukoilisin \Herraa\ sinun Jumalaas.’ž Ja Israelin sankari ei valehtele eikä kadu; sillä ei hän ole ihminen, että hän katuis.’ž Niin sanoi Samuel hänelle: \Herra\ on tänäpänä repinyt Israelin valtakunnan sinulta ja antanut sen lähimmäiselles, joka parempi on sinua.’ž Kuin Samuel käänsi itsensä menemään pois, otti hän hänen hameensa liepeestä kiinni, ja se repesi.’ž Samuel sanoi Saulille: en minä palaja sinun kanssas; sillä sinä olet hyljännyt \Herran\ sanan, ja \Herra\ on myös sinun hyljännyt, niin ettei sinun pidä oleman Israelin kuninkaana.’ž Anna siis nyt minulle tämä synti anteeksi, ja palaja minun kanssani, että minä kumartaisin ja rukoilisin \Herraa\.’ž Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen syntiä tehnyt rikkoissani \Herran\ käskyn ja sinun sanas; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän äänensä.’ž Sillä tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan palvelus: ettäs siis olet hyljännyt \Herran\ sanan, on hän sinun myös hyljännyt, ettei sinun silleen pidä kuningasna oleman.’ž Mutta Samuel sanoi: kelpaako \Herralle\ paremmin polttouhri ja uhri, kuin että sinä kuulisit \Herran\ äänen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus.’ž Mutta väki on ottanut saaliista, lampaita ja karjaa: ne parhaat kirotuista, uhrataksensa Gilgalissa \Herralle\ sinun Jumalalles.’ž Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen kuitenkin kuullut \Herran\ äänen ja olen vaeltanut sitä tietä, kuin \Herra\ minun lähetti: minä olen tuonut tänne Agagin Amalekilaisten kuninkaan ja surmannut Amalekilaiset.’ž Miksi et kuullut \Herran\ ääntä? mutta annoit itses saaliin puoleen ja teit pahoin \Herran\ silmäin edessä?’ž Ja \Herra\ lähetti sinun matkaan ja sanoi: mene ja tapa ne syntiset Amalekilaiset ja sodi heitä vastaan, niinkauvan että hukutat heidät.’ž Samuel sanoi: eikö se näin ole? Kuin sinä olit vähäinen sinun silmäis edessä, tulit sinä Israelin sukukuntain pääksi, ja \Herra\ voiteli sinun Israelin kuninkaaksi.’ž Mutta Samuel sanoi Saulille: salli, että minä sanon sinulle, mitä \Herra\ on puhunut minun kanssani tänä yönä. Hän sanoi hänelle: puhu!’ž Saul sanoi: Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet; sillä kansa säästi parhaita lampaista ja karjasta, \Herran\ sinun Jumalas uhrin tähden; ne muut olemme me hävittäneet.’ž Samuel vastasi: mikä siis on tämä lammasten määkynä minun korvissani ja karjan ammuminen, jonka minä kuulen?’ž Kuin Samuel tuli Saulin tykö, sanoi Saul hänelle: siunattu ole sinä \Herralta\; minä olen täyttänyt \Herran\ sanan.’ž Ja Samuel nousi varhain huomeneltain kohtaamaan Saulia, ja Samuelille oli sanottu Saulin tulleeksi Karmeliin, ja panneeksi voiton merkin, ja vaeltaneeksi ympäri, ja tulleeksi Gilgaliin.’ž Minä kadun, että minä olen tehnyt Saulin kuninkaaksi, sillä hän on luopunut minusta ja ei täyttänyt minun sanojani; ja Samuel vihastui ja huusi \Herran\ tykö kaiken sen yön.’ž Niin tapahtui \Herran\ sana Samuelille, sanoen:ELVALłD®  U ę ś ‡ / ø »z.Łśy”4µ5Į$ƒ Niin Philistealaiset kokosivat sotaväkensä sotaan, ja tulivat kokoon Sokoon, j’ž Niin Philistealaiset kokosivat sotaväkensä sotaan, ja tulivat kokoon Sokoon, joka on Juudassa, ja asettivat leirinsä Sokon ja Asekan välille Dammimin rajalle.’ž Kuin Jumalan henki tuli Saulin päälle, otti David kanteleen ja soitti kädellänsä; niin Saul virvoitettiin ja tuli paremmaksi, ja paha henki läksi hänestä.’ž Ja Saul lähetti Isain tykö, sanoen: anna Davidin olla minun tykönäni, sillä hän on löytänyt armon minun edessäni.’ž Niin David tuli Saulin tykö ja seisoi hänen edessänsä; ja hän tuli hänelle juuri rakkaaksi, ja tuli hänen aseensa kantajaksi.’ž Niin otti Isai aasin leipäin kanssa, ja leilin viinaa, ja yhden vohlan vuohista, ja lähetti Saulille poikansa Davidin myötä.’ž Niin Saul lähetti sanansaattajat Isaille, sanoen: lähetä minun tyköni sinun poikas David, joka on lampuri.’ž Niin vastasi yksi hänen palvelioistansa ja sanoi: katso, minä näin Isain Betlehemiläisen pojan, hän taitaa soittaa, ja on urhollinen sotamies, ja toimellinen asioissa, ja ihana mies, ja \Herra\ on hänen kanssansa.’ž Niin Saul sanoi palvelioillensa: katsokaat nyt minulle joku mies, joka taitais hyvin soittaa, ja noutakaat häntä minun tyköni.’ž Meidän Herramme sanokaan nyt palvelioillensa, jotka hänen edessänsä seisovat, että he etsivät miestä, joka taitais soittaa harppua: kuin paha henki tulee Jumalalta sinuun, että hän soittais kädellänsä, niin sinä paranet.’ž Niin sanoivat Saulin palveliat hänelle: katsos, paha henki vaivaa sinua Jumalalta.’ž Ja \Herran\ henki läksi Saulista, ja paha henki vaivasi häntä \Herralta\.’ž Niin otti Samuel öljysarvensa ja voiteli hänen veljeinsä keskellä: ja \Herran\ henki tuli Davidiin siitä päivästä ja sen perään; niin Samuel nousi ja meni Ramaan.’ž Niin hän lähetti ja noudatti hänen; ja hän oli verevä ja kaunis kasvoilta ja ihanan muotoinen. Ja \Herra\ sanoi: nouse ja voitele tämä, sillä tämä se on.’ž Ja Samuel sanoi Isaille: joko nyt täällä kaikki pojat ovat? Hän sanoi: vielä nuorin jäljellä on, ja katso, hän kaitsee lampaita. Niin sanoi Samuel Isaille: lähetä hänen peräänsä ja anna noutaa tänne; sillä ei meidän pidä istuman ennen kuin hän tulee.’ž Niin antoi Isai seitsemän poikaansa tulla Samuelin eteen; mutta Samuel sanoi Isaille: ei ole \Herra\ näitä valinnut.’ž Niin antoi Isai Samman tulla edes; mutta hän sanoi: ei tätäkään ole \Herra\ valinnut.’ž Niin kutsui Isai Abinadabin ja antoi hänen tulla Samuelin eteen; ja hän sanoi: ei tätäkään ole \Herra\ valinnut.’ž Mutta \Herra\ sanoi Samuelille: älä katso hänen muotoansa elikkä suurta kokoansa, sillä minä olen hyljännyt hänen: sillä ei se ole niinkuin ihminen näkee; sillä ihminen näkee sen mikä silmäin edessä on, mutta \Herra\ katsoo sydämeen.’ž Ja kuin he tulivat sisälle, katsoi hän Eliabia ja ajatteli: tosin tämä on \Herran\ edessä hänen voideltunsa.’ž Hän sanoi: rauha. Minä tulin uhraamaan \Herralle\: pyhittäkäät teitänne ja tulkaat minun kanssani uhrille. Ja hän pyhitti Isain ja hänen poikansa ja kutsui heidät uhrille.’ž Samuel teki niinkuin \Herra\ sanonut oli ja tuli Betlehemiin; niin hämmästyivät kaupungin vanhimmat, ja menivät häntä vastaan, ja sanoivat: onko rauha, että sinä tulet?’ž Ja sinun pitää kutsuman Isain uhrille, niin minä osoitan sinulle, mitä sinun pitää tekemän, ettäs sen voitelisit minulle, jonka minä sinulle sanon.’ž Niin Samuel sanoi: kuinka minä sinne menen? Saul saa sen tietää ja lyö minun kuoliaaksi. Ja \Herra\ sanoi: ota sinulles vasikka karjasta ja sano: minä tulin uhraamaan \Herralle\.’ž Ja \Herra\ sanoi Samuelille: kuinka kauvan sinä murehdit Saulia, jonka minä hyljännyt olen hallitsemasta Israelia? Täytä sinun sarves öljyllä ja mene: minä lähetän sinun Isain Betlehemiläisen tykö, sillä hänen pojistansa olen minä katsonut minulleni kuninkaan.>LVALrókä ¤   O Ł p Ā  ¾dsé…„DĻ £‚~ Niin David sanoi miehille, jotka hänen tykönänsä seisoivat: mitä annetaan sille miehelle, joka tämän Philistealaisen lyö ja ott’ž Niin David sanoi miehille, jotka hänen tykönänsä seisoivat: mitä annetaan sille miehelle, joka tämän Philistealaisen lyö ja ottaa häväistyksen pois Israelista? sillä mikä tämä ympärileikkaamatoin Philistealainen on, joka häpäisee elävän Jumalan sotajoukkoa?’ž Ja kaikki Israelin miehet sanoivat: ettekö te nähneet sitä miestä, joka on tullut? Hän on tullut pilkkaamaan Israelia. Ja pitää tapahtuman, että joka sen miehen lyö, sen kuningas tekee aivan rikkaaksi, ja antaa myös tyttärensä hänelle, ja tekee hänen isänsä huoneen vapaaksi Israelissa.’ž Ja kutka ikänä Israelin miehistä näkivät hänen, pakenivat he hänen edestänsä ja pelkäsivät suuresti.’ž Kuin hän parhaallansa heitä puhutteli, katso, se välimies, hänen nimensä oli Goljat, Philistealainen Gatista, nousi Philistealaisten sotajoukosta, ja puhui niinkuin ennenkin; ja David kuuli sen.’ž Niin David jätti kalut, jotka hän kantoi, kalunvartijalle, ja juoksi sodan rintaan, ja tuli ja tervehti veljiänsä.’ž Sillä Israel ja Philistealaiset olivat valmistaneet itsensä sotimaan toinen toistansa vastaan.’ž Niin David nousi varhain aamulla ja jätti lampaat paimenen haltuun, kantoi ja meni matkaansa, niinkuin Isai häntä käskenyt oli, ja tuli leiriin, ja sotaväki oli lähtenyt ulos sotaan, ja huusivat suurella äänellä sotimaan.’ž Mutta Saul ja he kaikki Israelin miehet olivat Tammilaaksossa ja sotivat Philistealaisia vastaan.’ž Ja kanna nämät kymmenen tuoretta juustoa päämiehelle; ja etsi veljiäs, jos he rauhassa ovat, ja pane mielees, mitä he sinulle käskevät.’ž Ja Isai sanoi pojallensa Davidille: ota veljilles tämä epha kuivatuita tähkäpäitä ja nämät kymmenen leipää, ja vie ne leiriin veljeis tykö,’ž Ja Philistealainen tuli varhain aamulla ja ehtoona, ja sitä tekoa hän teki neljäkymmentä päivää.’ž Mutta David meni kotiansa jälleen Saulin tyköä, kaitsemaan isänsä lampaita Betlehemiin.’ž Ja David oli nuorin; vaan ne kolme vanhinta menivät Saulin kanssa.’ž Ja kolme Isain vanhimpaa poikaa olivat lähteneet Saulin kanssa sotaan; hänen kolmen poikansa nimet, jotka olivat menneet sotaan olivat Eliab esikoinen, ja toinen Abinadab ja kolmas, Samma.’ž Mutta David oli Ephratin miehen poika Juudan Betlehemistä, joka kutsuttiin Isai, hänellä oli kahdeksan poikaa, ja oli vanha mies Saulin aikaan ja ijällinen miesten seassa.’ž Kuin Saul ja koko Israel kuuli nämät Philistealaisten puheet, hämmästyivät he, ja pelkäsivät suuresti.’ž Ja Philistealainen sanoi: minä häpäisin tänäpänä Israelin sotajoukon; antakaat minulle mies, me sodimme keskenämme.’ž Jos hän voi sotia minua vastaan ja lyö minun, niin me olemme teidän palvelianne, mutta jos minä hänen voitan ja lyön hänen, niin teidän pitää oleman meidän palveliamme ja teidän pitää meitä palveleman.’ž Ja hän seisoi ja huusi Israelin joukolle, ja sanoi heille: miksi te läksitte valmistamaan teitänne sotaan; enkö minä ole Philistealainen, ja te olette Saulin palveliat? valitkaat yksi teistänne, joka tulee tänne alas minun tyköni.’ž Ja hänen keihäänsä varsi oli niinkuin kankaan orsi, ja hänen keihäänsä rauta painoi kuusisataa sikliä rautaa. Ja hänen kilpensä kantaja kävi hänen edellänsä.’ž Ja vaskiset saappaat jaloissansa ja vaskikilpi hartioillansa,’ž Ja hänellä oli vaskilakki päässänsä ja suomuksen kaltainen pantsari yllänsä, ja hänen pantsarinsa painoi viisituhatta sikliä vaskea,’ž Niin tuli Philistealaisten leiristä yksi mies heidän keskellensä, Goljat nimeltä, Gatista, kuusi kyynärää ja kämmenen leveyden pitkä.’ž Ja Philistealaiset seisoivat vuorella siellä, ja Israelilaiset seisoivat vuorella täällä, että laakso oli heidän välillänsä.’ž Mutta Saul ja Israelin miehet menivät kokoon, ja asettivat leirinsä Tammilaaksoon, ja valmistivat itsensä sotimaan Philistealaisia vastaan.`LVAL„t+£ 8 ŗ  « ż = ‚  :‚$²"­āÜHČž Niin David voitti Philistealaisen lingolla ja kivellä, löi Ph’ž Niin David voitti Philistealaisen lingolla ja kivellä, löi Philistealaisen ja tappoi hänen. Ja ettei Davidilla ollut miekkaa,’ž Ja pisti kätensä kukkaroon, otti sieltä kiven, ja linkosi ja paiskasi Philistealaista otsaan, että kivi meni hänen otsansa sisälle, ja hän lankesi maahan kasvoillensa.’ž Kuin Philistealainen nousi ja kävi ja lähestyi Davidia, niin David riensi ja juoksi sotajoukon eteen Philistealaista vastaan,’ž Ja koko tämän joukon pitää ymmärtämän, ettei \Herra\ auta miekan eli keihään kautta; sillä sota on \Herran\, ja hän antaa teidät meidän käsiimme.’ž Tänäpänä antaa \Herra\ sinun minun käsiini, että minä lyön sinun, ja otan sinun pääs sinulta pois, ja annan Philistealaisten sotaväen ruumiit tänäpänä taivaan linnuille ja kedon pedoille: että kaikkein maan asuvaisten pitää tietämän Israelilla olevan Jumalan.’ž Niin David sanoi Philistealaiselle: sinä tulet minun tyköni miekalla, keihäällä ja kilvellä, mutta minä tulen sinun tykös \Herran\ Zebaotin, Israelin sotaväen Jumalan nimeen, jota sinä pilkannut olet.’ž Ja Philistealainen sanoi Davidille: tule tänne minun tyköni, minä annan lihas taivaan linnuille ja kedon pedoille.’ž Philistealainen sanoi Davidille: olenko minä koira, ettäs tulet sauvoilla minun tyköni? Ja Philistealainen kiroili Davidia jumalainsa kautta.’ž Kuin Philistealainen katsoi ja näki Davidin, katsoi hän hänen ylön; sillä hän oli verevä ja kaunis nuorukainen.’ž Käveli myös Philistealainen ja lähestyi Davidia, ja hänen kilpensä kantaja hänen edellänsä.’ž Ja otti sauvansa käteensä, ja valitsi ojasta viisi sileää kiveä, pani ne paimenen kukkaroon ja säkkiin, joka hänellä oli, ja linko hänen kädessänsä, ja kävi Philistealaista vastaan.’ž Ja David sitoi miekan vyöllensä vaatettensa päälle ja rupesi käymään; vaan ei hän ollut siihen tottunut. Sanoi siis David Saulille: en minä näillä taida käydä, sillä en minä ole tottunut. Ja David pani ne pois yltänsä,’ž Niin Saul puetti vaatteensa Davidin ylle ja pani vaskilakin hänen päähänsä ja pantsarin hänen päällensä.’ž Ja David sanoi: \Herra\, joka minun pelasti jalopeuran ja karhun käsistä, hän pelastaa minun tämän Philistealaisen käsistä. Ja Saul sanoi Davidille: mene, \Herra\ olkoon sinun kanssas.’ž Niin on sinun palvelias sekä jalopeuran että karhun lyönyt; niin pitää tämän ympärileikkaamattoman Philistealaisen oleman, kuin yksi niistä, sillä hän on pilkannut elävän Jumalan sotaväkeä.’ž Niin minä juoksin sen perästä ja löin sen ja tempasin sen ulos hänen suustansa. Ja kuin hän karkasi minua vastaan, niin minä tartuin hänen partaansa, löin hänen ja tapoin.’ž Mutta David sanoi Saulille: palvelias kaitsi isänsä lampaita, ja tuli jalopeura ja karhu ja vei lampaan laumasta,’ž Saul sanoi Davidille: et sinä voi mennä ja sotia tätä Philistealaista vastaan; sillä sinä olet nuorukainen, vaan hän on sotamies hamasta nuoruudestansa.’ž Ja David sanoi Saulille: älköön kenenkään sydän hämmästykö hänen tähtensä: palveliais käy sotimaan Philistealaista vastaan.’ž Ja kuin he kuulivat Davidin puhuvan ne sanat, ilmoittivat he ne Saulille, ja hän noudatti hänen tykönsä.’ž Ja käänsi itsensä hänestä pois toisen puoleen ja sanoi niinkuin hän ennenkin oli sanonut; niin kansa vastasi häntä niinkuin ennenkin.’ž Niin David sanoi: mitä minä olen tehnyt? eikö se ole minulle käsketty?’ž Kuin hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen näitä puhuvan miesten kanssa, närkästyi hän suuresti Davidin päälle ja sanoi: miksi sinä olet tänne tullut? ja miksis olet jättänyt vähän lammaslauman metsän korpeen? Minä tiedän sinun ylpeytes ja sydämes pahan sisun; sinä olet tänne tullut sotaa katsomaan.’ž Niin kansa sanoi hänelle niinkuin ennenkin: niin sille miehelle tehdään, joka hänen lyö.nLVALMń Ž ¶ x ÷ ˆ ń  : · ÷(Āüµó~ „V°Ä8² Ja tapahtui, kuin aika tuli, että Merab Saulin tytär piti annett’ž Ja tapahtui, kuin aika tuli, että Merab Saulin tytär piti annettaman Davidille, annettiin se Adrielille Meholatilaiselle emännäksi,’ž Mutta David vastasi Saulia: mikä minä olen? eli mikä on elämäni ja minun isäni sukukunta Israelissa, että minä tulisin kuninkaan vävyksi?’ž Ja Saul sanoi Davidille: katso, minä annan vanhimman tyttäreni Merabin sinulle emännäksi, ainoasti ole minulle miehullinen ja sodi \Herran\ sotaa; sillä Saul ajatteli: ei pidä minun käteni häneen sattuman, vaan Philistealaisten käsi.’ž Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Davidia; sillä hän kävi ulos ja sisälle heidän edessänsä.’ž Kuin Saul näki hänen aivan toimellisesti tekevän, pelkäsi hän häntä.’ž Ja David oli toimellinen kaikissa teissänsä, ja \Herra\ oli hänen kanssansa.’ž Niin pani Saul hänen pois tyköänsä ja teki hänen tuhannen miehen päämieheksi; ja hän kävi ulos ja sisälle kansan edessä.’ž Ja Saul pelkäsi Davidia; sillä \Herra\ oli hänen kanssansa ja oli mennyt pois Saulin tyköä.’ž Jonka hän syöksi, ajatellen: minä syöksen Davidin seinää vastaan; mutta David vältti hänen edestänsä kaksi kertaa.’ž Toisena päivänä vaivasi taas Jumalan paha henki Saulia, ja hän ennusti kotona huoneessansa. Ja David soitti kädellänsä, niinkuin hänen jokapäiväinen tapansa oli; ja Saulin kädessä oli keihäs,’ž Ja Saul katsoi julmasti Davidin päälle siitä päivästä ja aina sitte.’ž Niin Saul närkästyi sangen suuresti, ja se puhe ei hänelle kelvannut, ja sanoi: he ovat antaneet Davidille kymmenentuhatta ja minulle he antoivat tuhannen: vielä hän kuninkaankin valtakunnan saa.’ž Ja vaimot lauloivat keskenänsä, soittaen ja sanoen: Saul löi tuhannen, mutta David kymmenentuhatta.’ž Mutta tapahtui, kuin he tulivat ja David palasi lyömästä Philistealaista, että vaimot kaikista Israelin kaupungeista kävivät virsillä ja hypyillä kuningas Saulia vastaan, harpuilla, ilolla ja kanteleilla.’ž Ja David meni, kuhunka Saul lähetti hänen, ja käytti itsensä toimellisesti; ja Saul asetti hänen sotamiestensä päälle, ja hän oli otollinen kaikelle kansalle, niin myös Saulin palvelioille.’ž Ja Jonatan riisui hameensa, jolla hän oli puetettu ja antoi sen Davidille, niin myös vaatteensa, miekkansa, joutsensa ja vyönsä.’ž Ja Jonatan ja David tekivät liiton keskenänsä; sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sydäntänsä.’ž Ja Saul otti hänen sinä päivänä eikä sallinut hänen enää palata isänsä huoneesen.’ž Ja kuin hän oli puheensa lopettanut Saulin kanssa, mieltyi Jonatan ja David keskenänsä sydämestä; ja Jonatan rakasti häntä niinkuin omaa sydäntänsä.’ž Ja Saul sanoi hänelle: kenenkäs poika olet, nuorukainen? David sanoi: palvelias Isain Betlehemiläisen poika.’ž Kuin David palasi Philistealaista lyömästä, otti Abner hänen ja vei Saulin eteen; ja hänen kädessänsä oli Philistealaisen pää.’ž Kuningas sanoi: kysy siis, kenenkä poika se nuorukainen on?’ž Mutta kuin Saul näki Davidin menevän Philistealaista vastaan, sanoi hän Abnerille, sodan päämiehelle: Abner, kenen poika tuo nuorukainen on? Abner sanoi: niin totta kuin sinun sielus elää, kuningas, en minä tiedä.’ž Mutta David otti Philistealaisen pään ja vei Jerusalemiin: vaan hänen aseensa pani hän majaansa.’ž Ja Israelin lapset palasivat ajamasta Philistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä.’ž Ja Israelin ja Juudan miehet nousivat, huusivat ja ajoivat Philistealaisia takaa laaksoon ja Ekronin porttiin asti; ja Philistealaiset lankesivat lyötynä Saarimin tiellä, Gatiin ja Ekroniin asti.’ž Juoksi hän ja seisahti Philistealaisen tykö, ja otti hänen miekkansa ja veti tupesta ulos, ja tappoi hänen, ja sillä hakkasi pois hänen päänsä. Kuin Philistealaiset sen näkivät, että heidän väkevimpänsä kuollut oli, niin he pakenivat.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:© Õ@} © L@} © ^@ } © @ } © Ä@ }  ©  ę@ }  ©  Q@ }  ©  Ŗ@}  ©  p@}  ©  —@} © ~@} © ×@} © č@} © ‰@} © €@} © Ü@} © ģ@| © “@| © }@| ’Ø |@| žØ  ‰@| żØ  Q@| üØ  ¤@| ūØ  e@| śØ  @| łØ ¹@ | ųØ •@ | ÷Ø Ų@ | öØ ē@ | õØ ­@ | ōØ Z@| óØ ņ@| ņØ ·@| ńØ +C@| šØ *Ó@| ļØ )ą@| īØ (b@| ķØ 'W@| ģØ &@| ėØ %@{ źØ $v@{ éØ #w@{ čØ "ŗ@{ ēØ !y@{ ęØ  g@{ åØ »@{ äØ ¹@{ ćØ @{ āØ P@{ įØ ¹@{ ąØ ‘@ { ßØ Ÿ@ { ŽØ ]@ { ŻØ u@ { ÜØ {@ { ŪØ ō@{ ŚØ L@{ ŁØ »@{ ŲØ a@{ ×Ø x@{ ÖØ i@{ ÕØ ™@{ ŌØ y@z ÓØ  ’@{ ŅØ  Ż@{ ŃØ  T@z ŠØ  `@z ĻØ   @z ĪØ Ą@z ĶØ ƒ@z ĢØ ®@z ĖØ ¹@z ŹØ Q@z ÉØ E@z ČØ ¹@z ĒØ »@ z ĘØ ¬@ z ÅØ •@ z ÄØ Å@ z ĆØ Ŗ@ z ĀØ ī@z ĮØ H@z ĄØ ²@z æØ Ä@z ¾Ø W@z ½Ø z@z ¼Ø _@z »Ø  j@z ŗØ  O@z ¹Ø  õ@y øØ  –@y ·Ø  @y ¶Ø ˆ@y µØ Ž@y “Ø c@y ³Ø ć@y ²Ø č@y ±Ø §@ y °Ø ‰@ y ÆØ –@ y ®Ø ±@ y ­Ø e@ y ¬Ø _@y «Ø õ@y ŖØ ’@y ©Ø č@y ØØ U@y §Ø £@y ¦Ø ½@y „Ø Ģ@y ¤Ø d@y £Ø †@w ¢Ø Œ@w ”Ø ģ@w  Ø _@w ŸØ G@w žØ O@w Ø  {@w œØ  ^@w ›Ø  u@w šØ  Ā@w ™Ø  G@w ˜Ø Ę@w ŁLVALœŠp  3 ” ¬ M č 7 ”q‰¦Cµ-ž Ja Saul lähetti sanansaattajat Davidin huoneesen, että heidän piti ottaman hänestä vaarin ja tappaman hänen huomeneltain’ž Ja Saul lähetti sanansaattajat Davidin huoneesen, että heidän piti ottaman hänestä vaarin ja tappaman hänen huomeneltain. Mutta Mikal Davidin emäntä ilmoitti sen hänelle ja sanoi: jollet tänä yönä pelasta henkeäs, niin sinä huomenna tapetaan.’ž Mutta Saul pyysi pistää Davidia keihäällä seinää vasten, mutta hän vältti Saulia ja keihäs kävi seinään; ja David pakeni ja pääsi sinä yönä pakoon.’ž Ja paha henki tuli \Herralta\ Saulin päälle, ja hän istui huoneessansa, ja hänen keihäänsä oli hänen kädessänsä, ja David soitti kädellänsä.’ž Niin nousi taas sota, ja David meni ja soti Philistealaisia vastaan, löi heitä suurella surmalla; ja Philistealaiset pakenivat häntä.’ž Niin Jonatan kutsui Davidin ja sanoi hänelle kaikki nämät sanat ja saatti hänen Saulin eteen, ja hän oli hänen edessänsä niinkuin ennenkin.’ž Niin Saul kuuli Jonatanin äänen ja vannoi: niin totta kuin \Herra\ elää, ei hänen pidä kuoleman.’ž Ja hän on pannut henkensä käteensä ja löi Philistealaisen; ja \Herra\ teki suuren autuuden koko Israelille, sen sinä näit ja ihastuit: miksis siis tahdot syntiä tehdä viatointa verta vastaan, surmatakses Davidia ilman syytä?’ž Ja Jonatan puhui parhain päin Davidista isällensä Saulille ja sanoi hänelle: älköön kuningas syntiä tehkö palveliaansa Davidia vastaan; sillä ei hän ole mitään rikkonut sinua vastaan, hänen työnsä ovat sinulle juuri tarpeelliset.’ž Ja minä menen ulos isäni kanssa ja seison hänen ohessansa kedolla, jossa sinä olet, ja minä puhun sinusta isäni kanssa: ja mitä minä näen, ne minä ilmoitan sinulle.’ž Ja Jonatan ilmoitti Davidille ja sanoi: minun isäni Saul pyytää sinua tappaa: varjele siis itses huomenna, mene lymyyn ja kätke itses.’ž Ja Saul puhui pojallensa Jonatanille ja kaikille palvelioillensa, että he tappaisivat Davidin; mutta Jonatan Saulin poika rakasti suuresti Davidia.’ž Ja Philistealaisten ruhtinaat läksivät ulos, ja heidän lähteissänsä ulos teki David toimellisemmasti kuin kaikki Saulin palveliat, että hänen nimensä tuli sangen kuuluisaksi.’ž Niin Saul vielä enemmin pelkäsi Davidia, ja Saul tuli Davidin vihamieheksi kaikkena elinaikanansa.’ž Ja Saul näki ja ymmärsi \Herran\ olevan Davidin kanssa, ja Saulin tytär Mikal rakasti häntä.’ž Ja David nousi ja läksi matkaan, hän ja hänen miehensä, ja löi Philistealaisista kaksisataa miestä, ja David toi heidän esinahkansa ja täytti kuninkaan luvun, että hän olis kuninkaan vävy. Niin antoi Saul tyttärensä Mikalin hänelle emännäksi.’ž Niin hänen palveliansa sanoivat Davidille nämät sanat, ja se kelpasi hänelle, tulla niin kuninkaan vävyksi. Ja se aika ei ollut vielä täytetty.’ž Saul sanoi: sanokaat näin Davidille: ei kuningas ano yhtään muuta huomenlahjaa, vaan sata Philistealaisten esinahkaa, että kuninkaan vihamiehille kostettaisiin; sillä Saul ajatteli hukuttaa Davidia Philistealaisten kätten kautta.’ž Ja Saulin palveliat ilmoittivat sen hänelle, sanoen; nämät sanat on David puhunut.’ž Ja Saulin palveliat puhuivat ne sanat Davidin korvissa; mutta David sanoi: luuletteko te sen vähäksi, tulla kuninkaan vävyksi? Ja minä olen köyhä ja halpa mies.’ž Ja Saul käski palvelioillensa: puhukaat Davidille salaisesti ja sanokaat: katso, kuningas mielistyy sinuun, ja kaikki hänen palveliansa rakastavat sinua; niin tule nyt kuninkaan vävyksi.’ž Ja Saul sanoi: minä annan hänen hänelle, että hän olis hänelle paulaksi, ja Philistealaisten kädet tulisivat hänen päällensä. Ja Saul sanoi Davidille: sinä tulet tänäpänä toisen kanssa minun vävykseni.’ž Mutta Mikal Saulin tytär rakasti Davidia. Kuin se Saulille ilmoitettiin, niin se kelpasi hänelle.śLVAL±GčnS ” Y k Į ü g »G±ųJĒg³: Etkös sinäkin, jos vielä elän: etkös sinäkin ole tekevä \H’ž Etkös sinäkin, jos vielä elän: etkös sinäkin ole tekevä \Herran\ armoa minua kohtaani, niin ettei minun pidä kuoleman?’ž Jonatan sanoi Davidille: tule, käykäämme kedolle; ja he menivät molemmat kedolle.’ž David sanoi Jonatanille: kuka minulle ilmoittaa, jos sinun isäs vastaa sinua jotakin kovasti?’ž Jonatan sanoi: pois se sinusta, sillä jos minä ymmärtäisin isäni aikovan sinulle pahaa tehdä, tullaksensa sinun päälles, enkö minä näitä sinulle ilmoittaisi?’ž Tee siis laupius palvelialles; sillä sinä olet ottanut palvelias \Herran\ liittoon sinun kanssas. Ja jos joku vääryys minussa on, niin tapa sinä minua: miksis sallit minun tulla isäs eteen.’ž Ja jos hän sanoo: se on hyvin, niin on rauha palveliallas; mutta jos hän kovin vihastuu, niin sinä ymmärrät hänen pahaa aikovan.’ž Jos isäs minua kovasti kaipaa, niin sano: David rukoili suuresti minulta juostaksensa kaupunkiinsa Betlehemiin; sillä siellä pidetään ajastaikainen uhri koko sukukunnalta.’ž David sanoi hänelle: katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäis istuman ja atrioitseman kuninkaan kanssa: salli siis, että minä kätken minuni kedolle kolmannen päivän ehtoosen asti.’ž Jonatan sanoi Davidille: minä teen sinulle kaikki, mitä sinun sydämes halajaa.’ž Niin David vannoi vielä, sanoen: totisesti sinun isäs tietää, että minä olen löytänyt armon sinun kasvois edessä, sentähden hän ajattelee: ei Jonatanin pidä tästä mitään tietämään, ettei hän tulisi murheelliseksi. Totisesti, niin totta kuin \Herra\ ja sinun sielus elää, että askele on vaivoin minun ja kuoleman vaiheella.’ž Hän sanoi hänelle: pois se, ei sinun pidä kuoleman: katso, isäni ei tee suurta eli pientä, jota ei hän ilmoita minulle, kuinkas isäni salaa tämän minulta? Ei se pidä niin tapahtuman.’ž Ja David pakeni Raman Najotista, tuli ja sanoi Jonatanille: mitä minä olen tehnyt? mikä on vääryyteni? eli mikä on pahatekoni sinun isääs vastaan, että hän seisoo minun henkeni perään?’ž Niin hänkin riisui vaatteensa ja propheteerasi Samuelin edessä, ja lankesi alasti maahan koko sen päivän ja koko yön, sentähden sanotaan: onko Saulkin prophetain seassa?’ž Ja hän meni Raman Najotiin; ja Jumalan henki tuli hänenkin päällensä, ja hän käyskenteli ja propheteerasi siihenasti kuin hän tuli Raman Najotiin.’ž Niin meni hän itse viimein Ramaan, ja kuin hän tuli sen suuren kaivon tykö, joka on Sekossa, kysyi hän ja sanoi: kussa on Samuel ja David? niin sanottiin hänelle: katso, he ovat Raman Najotissa.’ž Kuin se ilmoitettiin Saulille, lähetti hän toiset sanansaattajat, ne myös propheteerasivat; ja hän lähetti vielä kolmannet sanansaattajat, jotka myös propheteerasivat.’ž Niin Saul lähetti sanansaattajat tuomaan Davidia; ja he näkivät prophetain kokouksen propheteeraavan ja Samuelin seisovan, asetetun heidän päällensä. Niin Jumalan henki tuli Saulin sanansaattajain päälle, että ne myös propheteerasivat.’ž Ja se ilmoitettiin Saulille, sanoen: katso, David on Raman Najotissa.’ž Ja David pakeni ja pääsi, ja tuli Samuelin tykö, joka oli Ramassa, ja ilmoitti hänelle kaikki, mitä Saul oli hänelle tehnyt; ja hän meni Samuelin kanssa ja oleskeli Najotissa.’ž Niin Saul sanoi Mikalille: miksis olet minun niin pettänyt ja päästänyt viholliseni, että hän vältti minun käteni? Mikal sanoi Saulille: hän sanoi minulle: päästä minua taikka minä tapan sinun.’ž Kuin sanansaattajat tulivat, katso, kuva makasi vuoteessa ja vuohen nahka pään alla.’ž Niin lähetti Saul sanansaattajat katsomaan Davidia ja sanoi: kantakaat häntä tänne minun tyköni vuoteinensa, surmattaa.’ž Silloin lähetti Saul sanansaattajat ottamaan kiinni Davidia; mutta hän sanoi: hän on sairas.’ž Ja Mikal otti kuvan ja pani vuoteesen, ja pani vuohen nahan hänelle päänalaiseksi ja peitti vaatteella.’ž Niin Mikal laski Davidin alas akkunan lävitse; ja hän meni, pakeni ja pääsi.ūLVAL#$‹ " Ŗ I Ž B N Ó ^  bŃČÅ Qźq·@Ź; Ja kuin poika tuli sille paikalle, johon Jonatan nuolen ampunut oli, ’ž Ja kuin poika tuli sille paikalle, johon Jonatan nuolen ampunut oli, huusi Jonatan hänen perässänsä ja sanoi: eikö nuoli ole edemmä sinusta?’ž Ja hän sanoi pojalle: juokse noutamaan nuoleni, jotka minä ammun: pojan juostessa laski hän nuolen hänen ylitsensä.’ž Ja Jonatan läksi aamulla kedolle, siihen aikaan kuin hän oli määrännyt Davidille, ja vähä poikainen hänen kanssansa.’ž Ja Jonatan nousi pöydän tyköä sangen vihoissansa ja ei syönyt sinä toisena päivänä uudesta kuusta mitään leipää; sillä hän murehti Davidia, että hänen isänsä oli hänen niin häväissyt.’ž Silloin paiskasi Saul keihään hänen perässänsä syöstäksensä häntä; niin ymmärsi Jonatan isänsä aikovan Davidin tappaa.’ž Jonatan vastasi isällensä Saulille ja sanoi hänelle: miksi hänen pitää kuoleman? mitä hän on tehnyt?’ž Sillä niinkauvan kuin Isain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkaan valtakuntas ole seisova: lähetä siis nyt ja anna tuotaa häntä minun tyköni, sillä hänen pitää kuoleman.’ž Ja Saul vihastui sangen suuresti Jonatanin päälle ja sanoi hänelle: sinä ilkiä ja tottelematoin poika! enkö minä tiedä, ettäs olet valinnut Isain pojan sinulles ja äidilles häpiäksi?’ž Ja sanoi: anna minun mennä, sillä meidän sukukuntamme uhraa kaupungissa ja minun veljeni itse on minua kutsunut: jos nyt olen löytänyt armon sinun silmäis edessä, niin salli minun mennä katsomaan veljiäni; ja sen tähden ei hän tullut kuninkaan pöydän tykö.’ž Jonatan vastasi Saulia: hän rukoili hartaasti minulta mennäkseen Betlehemiin,’ž Ja toisena päivänä uudesta kuusta, kuin Davidia kaivattiin siastansa, sanoi Saul pojallensa Jonatanille: Miksi ei Isain poika ole tullut pöydän tykö, ei eilen eikä myöskään tänäpänä?’ž Ja ei puhunut Saul sinä päivänä mitäkään; sillä hän ajatteli: hänelle on jotakin tapahtunut, ettei hän ole puhdas; ei suinkaan hän ole puhdas.’ž Kuin kuningas oli istunut siallensa, entisen tapansa jälkeen, seinän nojalle, nousi Jonatan, ja Abner istui Saulin viereen; ja Davidia kaivattiin siastansa.’ž Niin David kätki itsensä kedolle. Ja kuin uusikuu tuli, istui kuningas pöydän tykö rualle.’ž Ja mitä sinä ja mitä minä keskenämme puhuneet olemme, katso, \Herra\ on minun ja sinun vaiheellas ijankaikkisesti.’ž Mutta jos sanon pojalle: katso, nuolet ovat edempänä edessäs! niin mene pois, sillä \Herra\ on päästänyt sinun menemään.’ž Ja katso, minä lähetän pojan (sanoen hänelle:) mene ja hae nuolet jällensä! jos vielä sanon pojalle: katso, nuolet ovat takanas tässä puolessa, ota ylös! niin tule; sillä rauha on sinulla ja ei ole mitään hätää, niin totta kuin \Herra\ elää.’ž Niin minä ammun kolme nuolta sen sivulle, niinkuin minä ampuisin maaliin.’ž Ja kuin olet viipynyt kolme päivää poissa, niin tule kiiruusti alas ja mene siihen paikkaan, johon sinä itses kätkit sinä päivänä kuin tämä asia tapahtui, ja istu Aselin kiven viereen,’ž Ja Jonatan sanoi hänelle: huomenna on uusikuu, jona sinua kysytään ja kaivataan sinua sialtas.’ž Ja Jonatan taas vannoi Davidille; sillä niin rakkaana piti hän hänen, että hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.’ž Näin teki Jonatan liiton Davidin huoneen kanssa, että \Herra\ sen vaatisi Davidin vihamiesten kädestä.’ž Ja et sinä ota laupiuttas minun huoneestani pois ijankaikkisesti, et vielä sittenkään, kuin \Herra\ hävittää Davidin vihamiehet, itsekunkin maaltansa.’ž Niin tehköön \Herra\ sitä ja sitä Jonatanille; mutta jos isäni taas ajattelee jotakin pahaa sinua vastaan, niin minä sen myös ilmoitan sinun korviis, ja lasken sinun rauhaan menemään: ja \Herra\ olkoon sinun kanssas, niinkuin hän isäni kanssa ollut on.’ž Ja Jonatan sanoi Davidille: \Herra\, Israelin Jumala! kuin minä kyselen isältäni huomenna ja kolmantena päivänä, katso, jos hän suo Davidille hyvää, ja en minä silloin lähetä sinun tykös, ja ilmoita sitä sinun korviis,fLVALp·×  Į  ¾  * R½ż˜ō£ž!Ž¢ Ja kaikkinaiset miehet, jotka olivat vaivassa, ja jokainen, joka velassa oli, ja jokainen, jolla murheellinen sydän’ž Ja kaikkinaiset miehet, jotka olivat vaivassa, ja jokainen, joka velassa oli, ja jokainen, jolla murheellinen sydän oli, kokosivat itsensä hänen tykönsä, ja hän oli heidän päämiehensä: että liki neljäsataa miestä oli hänen tykönänsä.’ž Ja David läksi sieltä ja pakeni Adullamin luolaan; kuin hänen veljensä ja kaikki isänsä huone sen kuulivat, tulivat he myös sinne hänen tykönsä.’ž Puuttuneeko minulta mielipuolia, että te tämän toitte hulluttelemaan minun eteeni? pitääkö hänen tuleman minun huoneeseni?’ž Silloin sanoi Akis palvelioillensa: katso, te näette tämän miehen olevan mielipuolen, miksi te toitte hänen minun tyköni?’ž Ja muutteli menojansa heidän edessänsä ja hullutteli heidän käsissänsä, ja piirusteli portin ovissa, ja valutti sylkeänsä parrallensa.’ž Ja David pani ne sanat sydämeensä ja pelkäsi suuresti Gatin kuningasta Akista,’ž Ja Akiksen palveliat sanoivat hänelle: eikö tämä ole David, maan kuningas? eikö he tästä veisanneet hypyssä, sanoen: Saul löi tuhannen, ja David kymmenentuhatta?’ž Ja David nousi ja pakeni sinä päivänä Saulin kasvoin edestä, ja tuli Akiksen Gatin kuninkaan tykö.’ž Mutta pappi vastasi: Philistealaisen Goljatin miekka, jonkas löit Tammilaaksossa, on täällä kääritty yhteen hameesen päällisvaatteen taa: jos tahdot sitä, niin ota; sillä ei täällä ole yhtään muuta, paitsi sitä. David sanoi: ei ole sen vertaa, anna se minulle.’ž Ja David sanoi Ahimelekille: eikö täällä ole sinun kätes alla yhtäkään keihästä eli miekkaa? En ottanut minä myötäni miekkaani taikka asettani käteeni, sillä kuninkaan asia kiiruhti.’ž Mutta sinne on sinä päivänä yksi mies Saulin palvelioista jäänyt \Herran\ eteen, Doeg nimeltä Edomilainen, kaikkein voimallisin Saulin paimenista.’ž Niin antoi pappi hänelle pyhää; sillä ei siellä ollut muuta leipää kuin näkyleipiä, jotka olivat korjatut \Herran\ kasvoin edestä, että sinne pantaisiin toiset vastauutiset leivät sinä päivänä, jona ne korjattiin.’ž David vastasi pappia ja sanoi hänelle: vaimot ovat kolme päivää olleet eroitetut meistä, kuin minä läksin, ja palveliaini astiat olivat pyhät; mutta jos tämä tie on saastainen, niin se pitää tänäpänä pyhitettämän astiain kautta.’ž Pappi vastasi Davidia ja sanoi: ei ole ensinkään yhteisiä leipiä minun käteni alla, paitsi pyhää leipää, jos vaan muutoin palveliat ovat pitäneet heitänsä vaimoista pois.’ž Jos nyt on jotakin sinun kätes alla, anna minulle viisikin leipää, taikka mitäs löydät.’ž David sanoi papille Ahimelekille: kuningas on minun käskenyt asialle ja sanoi minulle: älä kenellekään ilmoita, minkätähden minä olen sinun lähettänyt ja mitä minä olen käskenyt sinulle; minä olen myös lähettänyt palveliani sinne ja sinne.’ž Ja David tuli Nobeen papin Ahimelekin tykö, ja Ahimelek hämmästyi, kuin hän tuli Davidia vastaan, ja sanoi hänelle: kuinka sinä yksinäs olet, ja ei yhtään miestä ole sinun kanssas?’ž Ja hän nousi ja meni matkaansa; mutta Jonatan palasi kaupunkiin.’ž Ja Jonatan sanoi Davidille: mene rauhaan, (ja muista) mitä me olemme vannoneet yhteen \Herran\ nimeen ja sanoneet: \Herra\ olkoon sinun ja minun vaiheellani, minun ja sinun siemenes vaiheella ijankaikkisesti!’ž Ja kuin poika oli mennyt, nousi David siastansa meren puolelta ja lankesi maahan kasvoillensa ja rukoili kolme kertaa; ja he antoivat toinen toisellensa suuta ja itkivät toinen toisensa kanssa; vaan David itki hartaammin.’ž Niin Jonatan antoi aseensa pojalle, joka hänen kanssansa oli, ja sanoi: mene ja vie kaupunkiin.’ž Eikä poika tietänyt asiasta mitään; vaan Jonatan ja David ainoastaan asian tiesivät.’ž Ja huusi taas poikaa: joudu, kiiruhda sinuas nopiammin ja älä seisahtele. Niin Jonatanin poika otti nuolet otti nuolet ja kantoi herrallensa.lLVAL$¤3 \ Ž G × - Üö2*Ģ€« ³k¢ Ja David sanoi Abjatarille: minä sen sinä päivänä kyllä tiesin, koska Doeg Edomilainen oli siellä,’ž Ja David sanoi Abjatarille: minä sen sinä päivänä kyllä tiesin, koska Doeg Edomilainen oli siellä, että hän sen Saulille oli totisesti ilmoittava. Minä olen siis vikapää koko isäs huoneen kuolemaan.’ž Ja Abjatar ilmoitti Davidille, että Saul oli tappanut \Herran\ papit.’ž Ja yksi Ahimelekin Akitobin pojan poika Abjatar nimeltä, pääsi, ja pakeni Davidin tykö.’ž Ja hän löi Noben, pappein kaupungin, miekan terällä, sekä miehet että vaimot, lapset ja imeväiset, niin myös härjät, aasit ja lampaat, aina miekan terällä.’ž Niin sanoi kuningas Doegille: käännä sinä itses ja lyö papit. Ja Doeg Edomilainen käänsi itsensä ja löi pappeja, ja tappoi sinä päivänä viisiyhdeksättäkymmentä miestä, jotka kantoivat liinaista päällisvaatetta.’ž Ja kuningas sanoi vartioillensa, jotka seisoivat hänen tykönänsä: kääntäkäät itsenne ja tappakaat \Herran\ papit; sillä heidän kätensä on myös Davidin kanssa, ja koska he tiesivät hänen paenneen, niin ei he ilmoittaneet sitä minulle. Mutta kuninkaan palveliat ei tahtoneet satuttaa käsiänsä \Herran\ pappeihin, lyödäksensä heitä.’ž Kuningas sanoi: Ahimelek, sinun pitää totisesti kuoleman, sinun ja koko sinun isäs huoneen.’ž Olenko minä vasta tänäpänä ruvennut kysymään Jumalalta neuvoa hänen tähtensä? Pois se minusta, älkään kuningas luulko senkaltaista palveliastansa ja kaikesta minun isäni huoneesta: sillä sinun palvelias ei tietänyt mitään kaikista näistä, pienistä eli suuresta.’ž Ahimelek vastasi kuningasta ja sanoi: kuka on kaikkein sinun palveliais seassa niinkuin David? Hän on uskollinen ja kuninkaan vävy, vaeltaa kuuliaisuudessas ja on kunniallinen sinun huoneessas.’ž Ja Saul sanoi hänelle: miksi te teitte liiton minua vastaan, sinä ja Isain poika, ettäs annoit hänelle leipää ja miekan ja kysyit Herralta neuvoa hänen tähtensä, yllyttääkses häntä minua väijymään, niinkuin tänäpänä on nähtävä.’ž Ja Saul sanoi: kuule sinä Akitobin poika. Hän sanoi: tässä minä olen, herrani.’ž Niin kuningas lähetti kutsumaan pappia Ahimelekia Akitobin poikaa ja kaikkea hänen isänsä huonetta, pappeja, jotka olivat Nobessa; ja he tulivat kaikki kuninkaan tykö.’ž Hän kysyi \Herralta\ neuvoa hänen tähtensä ja evästi hänen, ja antoi hänelle Philistealaisen Goljatin miekan.’ž Niin vastasi Doeg Edomilainen, joka seisoi Saulin palveliain tykönä, ja sanoi: minä näin Isain pojan tulevan Nobeen, Ahimelekin Akitobin pojan tykö.’ž Että te kaikki teitte liiton minua vastaan, ja ei ole yhtään, joka ilmoitti sen minun korvilleni että minun poikani on myös tehnyt liiton Isain pojan kanssa ja ei ole yhtäkään teistä, joka sitä panee pahaksensa minun tähteni, ja ei myös ilmoita sitä minun korvaini kuullen, että minun poikani on yllyttänyt palveliani minua vastaan, väijymään minua, niinkuin tänäpänä on nähtävä.’ž Niin sanoi Saul palvelioillensa, jotka seisoivat hänen tykönänsä: kuulkaat, te Jeminin lapset! antaako Isain poika teille kaikille pellot ja viinamäet, ja tekeekö hän teitä kaikkia tuhanten ja satain päämiehiksi?’ž Ja Saul kuuli, että David ja ne miehet, jotka hänen tykönänsä olivat, tulivat tiettäväksi. Ja Saul asui Gibeassa metsistössä Ramassa, ja hänen keihäänsä oli hänen kädessänsä, ja kaikki hänen palveliansa seisoivat hänen tykönänsä.’ž Niin sanoi propheta Gad Davidille: älä ole siinä linnassa, mutta mene ja kulje Juudan maalle. Niin David meni ja tuli Haretin metsään.’ž Ja hän johdatti heidät Moabilaisten kuninkaan eteen; ja he viipyivät hänen tykönänsä aina niinkauvan kuin David oli linnassa.’ž Ja David meni sieltä Mitspaan Moabilaisten maakuntaan ja sanoi Moabilaisten kuninkaalle: anna isäni ja äitini käydä ulos ja sisälle teidän tykönänne, siihenasti että minä saan tietää, mitä Jumala tekee minun kanssani.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:© ¹@„ Œ© n@ƒ ‹© ć@„ Š© „@„ ‰© ]@„ ˆ© y@ƒ ‡© ‹@ƒ †© š@ƒ …© ¼@ƒ „© —@ƒ ƒ©  z@ƒ ‚©  ó@ƒ ©  ©@ƒ €©  ˆ@ƒ ©  p@ ƒ ~© æ@ ƒ }© Ė@ ƒ |© ¼@ ƒ {© ń@ ƒ z© C@ƒ y© ‘@ƒ x© ˆ@ƒ w© u@ƒ v© ,^@ƒ u© +P@ƒ t© *Ź@ƒ s© )…@ƒ r© (¦@ƒ q© '&@‚ p© &B@‚ o© %¦@‚ n© $ī@‚ m© #«@‚ l© "š@ ‚ k© !”@ ‚ j©  }@ ‚ i© Ü@ ‚ h© ‹@ ‚ g© ą@‚ f© ą@‚ e© |@‚ d© @‚ c©  @‚ b© •@‚ a© “@‚ `© £@‚ _© Ą@‚ ^© Œ@ ]© „@ \© į@ [© ŗ@ Z© r@ Y© ©@ X© ®@ W©  ģ@ V©  u@ U©  ¢@ T©  @  S©  v@  R© ×@  Q© Ż@  P© l@  O© ”@ N© ?@ M© ¶@ L© Ą@ K© š@ J© b@ I© Ž@ H© ^@ G© @ F© £@€ E© “@€ D© ƒ@€ C© ‹@€ B© `@€ A© p@€ @©  ˆ@€ ?©  Q@€ >©  ö@€ =©  f@€ <©  ¬@ € ;© t@ € :© “@ € 9© T@ € 8© @ € 7© «@€ 6© ‰@€ 5© d@€ 4© 7@€ 3© v@€ 2© ~@€ 1© Ń@€ 0© Å@€ /© Œ@€ .© @ -© ½@ ,© S@ +© l@ *© ²@ )© t@ (© ¶@ '© e@ &© w@ %© •@ $©  Ś@  #©  m@  "©  Ą@  !©  @   ©  g@  © S@ © Ź@ © l@ © ø@ © “@ © ‡@ © Ø@ © r@ © ’@ © É@} © H@} © Z@} © ž@} óLVALnüTĶ : ‚  L ł ’  B ÕūfļŠŌ`®Bļ21 Tutkistelkaat ja vaotkaat kaikki salaiset paikat, joihin hän lymyttää itsensä, ja tulkaat jälleen minun tyköni, kuin saatte va’ž Tutkistelkaat ja vaotkaat kaikki salaiset paikat, joihin hän lymyttää itsensä, ja tulkaat jälleen minun tyköni, kuin saatte vahvan tiedon; niin minä menen teidän kanssanne. Jos hän tällä maalla on, niin minä hänen etsin kaikkein tuhanten seasta Juudassa.’ž Menkäät siis ja tutkikaat paremmin, että te saisitte tietää ja nähdä sen paikan, jossa hänen jalkansa ovat, ja kuka hänen siellä on nähnyt; sillä minulle on hän sanottu sangen kavalaksi.’ž Ja Saul sanoi: olkaat te siunatut \Herrassa\, että te armahditte minun päälleni.’ž Niin tule nyt kuningas kiiruusti alas kaiken sydämes himon jälkeen: ja me annamme hänen kuninkaan käsiin.’ž Mutta Siphiläiset menivät ylös Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö David ole kätketty meidän tykönämme linnoissa metsässä, Hakilan kukkulalla, liki korpea oikialla puolella?’ž Ja he molemmat tekivät liiton keskenänsä \Herran\ edessä; ja David pysyi metsässä, mutta Jonatan palasi kotiansa.’ž Ja sanoi hänelle: älä pelkää, sillä ei minun isäni Saulin käsi löydä sinua, ja sinä tule Israelin kuninkaaksi, ja minä olen likin sinua; ja sen myös Saul minun isäni kyllä tietää.’ž Niin Jonatan Saulin poika nousi ja meni Davidin tykö metsään, ja vahvisti hänen kätensä Jumalassa,’ž Ja David näki Saulin lähteneeksi etsimään hänen henkensä perään, vaan David pysyi Siphin korvessa, yhdessä metsässä.’ž Ja David pysyi korvessa linnoissa, viipyi myös Siphin korven vuorella. Ja Saul etsi häntä joka aika, mutta ei Jumala antanut häntä hänen käsiinsä.’ž Niin David nousi miehinensä, joita oli liki kuusisataa miestä, ja läksivät Kegilasta ja vaelsivat sinne mihinkä he vaaeltaa taisivat. Koska Saulille sanottiin Davidin paenneen Kegilasta, lakkasi hän sinne menemästä.’ž Ja David sanoi: antanevatko Kegilan asuvaiset minun ja minun väkeni Saulin käsiin? \Herra\ sanoi: antavat.’ž Antanevatko Kegilan asuvaiset minun hänen käsiinsä? ja tulleeko Saul tänne niinkuin palvelias on kuullut? \Herra\ Israelin Jumala, ilmoita se palvelialles! Ja \Herra\ sanoi: hän tulee alas.’ž Ja David sanoi: \Herra\ Israelin Jumala! sinun palvelias on tosin kuullut Saulin aikovan tulla Kegilaan, hävittämään minun tähteni kaupunkia;’ž Kuin David ymmärsi Saulin aikovan pahaa hänellensä, sanoi hän papille Abjatarille: ota päällisvaate.’ž Ja Saul kuulutti kaiken kansan sotaan Kegilaan, piirittämään Davidia miehinensä.’ž Niin sanottiin Saulille Davidin tulleeksi Kegilaan; ja Saul sanoi: Jumala on antanut hänen minun käsiini, että hän on salvattu, nyt hän on tullut kaupunkiin, joka on varustettu porteilla ja teljillä.’ž Mutta kuin Abjatar Ahimelekin poika pakeni Davidin tykö Kegilaan, vei hän sinne myötänsä päällisvaatteen.’ž Niin David meni ja hänen miehensä Kegilaan, ja soti Philistealaisia vastaan, ja ajoi heidän karjansa pois, ja tappoi heitä suurella tapolla; ja niin David vapahti Kegilan asuvaiset.’ž Niin David taas kysyi \Herralta\, ja \Herra\ vastasi häntä ja sanoi: nouse ja mene alas Kegilaan; sillä minä annan Philistealaiset sinun käsiis.’ž Ja Davidin miehet sanoivat hänelle: katso, me pelkäämme täällä Juudassa, ja menemme vielä Kegilaan Philistealaisten sotajoukon tykö.’ž Niin David kysyi \Herralta\ ja sanoi: pitääkö minun menemän ja lyömän näitä Philistealaisia? Ja \Herra\ sanoi Davidille: mene, lyö Philistealaiset ja vapahda Kegila.’ž Ja Davidille ilmoitettiin, sanoen: katso, Philistealaiset sotivat Kegilaa vastaan ja ryöstävät heidän riihensä.’ž Pysy minun tykönäni ja älä pelkää: joka seisoo minun henkeni perään, hän myös seisoo sinun henkes perään; sillä sinä varjellaan minun tykönäni.VLVALtÆŽ ` ź ³ O Ę   ± ż‰Żw0Ø8ŲMŹ7” Ja sinä olet tänäpänä minulle ilmoittanut, kuinka hyvin sinä olet tehnyt minua ’ž Ja sinä olet tänäpänä minulle ilmoittanut, kuinka hyvin sinä olet tehnyt minua kohtaan: että \Herra\ oli sulkenut minun sinun käsiis, ja et sinä minua tappanut.’ž Ja sanoi Davidille: sinä olet hurskaampi minua, sillä sinä olet osoittanut minulle hyvää, mutta minä sitä vastaan olen osoittanut sinulle pahaa.’ž Sittekuin David lakkasi puhumasta Saulille, sanoi Saul: eikö se ole sinun äänes, poikani David? Ja Saul korotti äänensä ja itki,’ž \Herra\ olkoon tuomari ja tuomitkoon minun välilläni ja sinun: nähköön ja ratkaiskoon minun asiani, ja vapahtakoon minua sinun käsistäs.’ž Kenenkä jälkeen Israelin kuningas on lähtenyt? ketäs ajat takaa? Kuollutta koiraa ja kirppua.’ž Niinkuin vanha sananlasku on: jumalattomasta tulee jumalattomuus; mutta minun käteni ei pidä sinuun sattuman.’ž \Herra\ tuomitkoon minun ja sinun välilläs, ja \Herra\ kostakoon sinulle minun puolestani; vaan minun käteni ei pidä sinuun sattuman.’ž Katso, minun isäni, katso kuitenkin tätä tilkkaa sinun hameestas minun kädessäni, etten minä tahtonut tappaa sinua, koska minä sen tilkan leikkasin hameestas. Tunne ja katso, ettei yhtään pahuutta eli vääryyttä ole minun kädessäni, en minä myös ole syntiä tehnyt sinua vastaan, ja sinä seisot minun henkeni perään, ottaakses sen pois.’ž Katso, tänäpänä näkivät sinun silmäs, että \Herra\ oli antanut sinun minun käsiini luolassa, ja sanottiin, että minä tappaisin sinun, vaan minä armahdin sinua, sillä minä sanoin: en minä satuta kättäni herraani, sillä hän on \Herran\ voideltu.’ž Ja David sanoi Saulille: miksis uskot ihmisten sanoja, jotka sanovat: katso, David etsii vahinkoas?’ž Senjälkeen nousi myös David ja läksi luolasta, ja huusi Saulin jälkeen ja sanoi: herrani kuningas! Saul katsahti taaksensa, ja David kallisti kasvonsa maahan ja kumarsi.’ž Ja David asetti miehensä sanoilla eikä sallinut karata Saulin päälle. Niin Saul nousi luolasta ja meni matkaansa.’ž Ja sanoi miehillensä: \Herra\ antakoon sen kaukana olla minusta, että minä sen tekisin ja satuttaisin käteni minun herraani, \Herran\ voideltuun, sillä hän on \Herran\ voideltu.’ž Sen jälkeen tykytti Davidin sydän, että hän oli leikannut tilkan Saulin hameesta,’ž Silloin sanoivat Davidin miehet hänelle: katso, tämä on se päivä, josta \Herra\ sinulle on sanonut: katso, minä annan sinulle vihamiehes sinun käsiis, ettäs tekisit hänen kanssansa niinkuin sinulle kelpaa. Ja David nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin vaatteen liepeestä.’ž Ja kuin hän lähestyi lammasten huonetta tien ohessa, oli siinä luola, ja Saul meni siihen peittämään jalkojansa; mutta David ja hänen miehensä istuivat luolan kulmilla.’ž Ja Saul otti kolmetuhatta valittua nuorta miestä koko Israelista, ja meni etsimään Davidia ja hänen miehiänsä Metsävuohten kallioille.’ž Kuin Saul palasi Philistealaisten tyköä, ilmoitettiin hänelle, sanoen: David on EnGedin korvessa.’ž Ja David meni sieltä ylös ja asui EnGedin linnoissa.’ž Nin Saul palasi ajamasta Davidia takaa ja meni Philistealaisia vastaan; sentähden kutsutaan se paikka SelaMahelkot.’ž Mutta sanansaattaja tuli Saulin tykö ja sanoi: kiiruhda sinuas ja tule nopiasti; sillä Philistealaiset ovat maalle tulleet.’ž Ja Saul meni yhdeltä puolelta vuorta, ja David väkinensä toiselta puolelta vuorta. Ja koska David riensi pakenemaan Saulin edestä, piiritti Saul väkinensä Davidin ja hänen väkensä, ottaaksensa heitä kiinni.’ž Kuin Saul matkusti sinne väkinensä etsimään häntä, ja se ilmoitettiin Davidille, meni hän kukkulalta alas, ja oli Maonin korvessa. Ja kuin Saul sen kuuli, ajoi hän Davidia takaa Maonin korvessa.’ž Ja he nousivat ja menivät Siphiin Saulin edellä. Mutta David ja hänen miehensä olivat Maonin korvessa, oikialla puolella korpea, kedolla.ZLVALp„"ˆ Č  Ó 2 Ę é  œmų ^µC‰Ø$˜ Ja kuin hän ajoi aasilla ja tuli vuoren varjoon, katso, David ja hä’ž Ja kuin hän ajoi aasilla ja tuli vuoren varjoon, katso, David ja hänen väkensä tulivat vuorilta alas häntä vastaan; ja hän kohtasi heitä.’ž Ja sanoi palvelioillensa: menkäät minun edelläni, katso, minä tulen perässänne. Ja ei hän miehellensä Nabalille sitä ilmoittanut.’ž Niin Abigail kiiruhti ja otti kaksisataa leipää, ja kaksi leiliä viinaa, ja viisi keitettyä lammasta, ja viisi vakkaista tuletettuja jauhoja, ja sata rusinarypälettä, ja kaksisataa rypälettä fikunia, ja pani aasein päälle,’ž Niin ajattele nyt ja katso mitäs teet; sillä pahuutta on totisesti tarjona meidän isännällemme ja kaikelle hänen huoneellensa, vaan hän on tyly mies, jota ei yksikään tohdi puhutella.’ž Mutta he ovat olleet meidän turvamme yötä ja päivää, niinkauvan kuin me kaitsimme lampaitamme heidän tykönänsä.’ž Ja ne miehet olivat meille aivan hyvät ja ei meitä pahoin puhutelleet, ja ei meiltä mitään puuttunut niinkauvan kuin me vaelsimme heidän tykönänsä kedolla ollessamme.’ž Mutta yksi palvelioista ilmoitti Abigailille, Nabalin emännälle, sanoen: katso, David on lähettänyt sanansaattajat korvesta siunaamaan isäntäämme, mutta hän tiuskui heitä.’ž Niin sanoi David miehillensä: vyöttäkään kukin miekkansa vyöllensä. Niin vyötti jokainen miekkansa vyöllensä, ja David vyötti myös miekkansa vyöllensä; ja läksi Davidin kanssa liki neljäsataa miestä, mutta kaksisataa jäi kaluin tykö.’ž Niin Davidin palveliat palasivat tiellensä, ja tultuansa taas Davidin tykö sanoivat he hänelle kaikki nämät sanat.’ž Pitääkö minun ottaman leipäni, veteni ja teuraani, jonka minä keritsiöilleni olen teurastanut, ja antaman miehille, joita en minä tiedä, kusta he tulleet ovat?’ž Mutta Nabal vastasi Davidin palvelioita ja sanoi: kuka on David? ja kuka on Isain poika? Nyt on monta palveliaa, jotka jättävät isäntänsä.’ž Kuin Davidin palveliat sinne tulivat ja puhuivat kaikki nämät sanat Nabalille Davidin puolesta, niin he vaikenivat.’ž Kysy palvelioiltas, he sanovat sinulle. Niin anna siis nuorukaisten löytää armo sinun kasvois edessä, sillä me olemme tulleet hyvään aikaan: anna siis palvelioilles ja pojalles Davidille, mitä sinun kätes löytää!’ž Minä olen nyt saanut kuulla, että sinulla on lammasten keritsiät: katso, paimenet jotka sinulla on, olivat meidän tykönämme, ja emme heitä häväisseet, ja ei heiltä mitään puuttunut niinkauvan kuin he olivat Karmelissa.’ž Ja sanokaat: terve! rauha olkoon sinulle, ja rauha huoneelles, ja kaikille mitä sinulle on, olkoon rauha!’ž Lähetti hän kymmenen nuorukaista ja sanoi heille: menkäät Karmeliin, ja kuin te tulette Nabalin tykö, niin tervehtikäät häntä minun puolestani ystävällisesti,’ž Ja kuin David kuuli korvessa Nabalin keritsevän lampaitansa,’ž Ja miehen nimi oli Nabal, ja hänen emäntänsä nimi Abigail; ja se oli toimellinen vaimo ja kaunis kasvoilta, mutta mies oli sangen kova ja paha töissänsä, ja hän oli Kalebin sukua.’ž Ja yksi mies asui Maonissa, jolla myös oli tekemistä Karmelissa, ja se mies oli sangen rikas, ja hänellä oli kolmetuhatta lammasta ja tuhannen vuohta; ja hän keritsi lampaitansa Karmelissa.’ž Ja Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui murehtimaan häntä ja hautasi hänen omaan huoneeseensa Ramaan. Mutta David nousi ja meni alas Paranin korpeen.’ž Ja David vannoi Saulille. Ja Saul meni kotiansa; mutta David ja hänen miehensä menivät linnaan.’ž Niin vanno siis nyt minulle \Herran\ kautta, ettet hävitä minun siementäni minun jälkeeni ja et kadota minun nimeäni minun isäni huoneesta.’ž Nyt katso, minä tiedän sinun tulevan kuninkaaksi, ja Israelin valtakunta on sinun kädessäs;’ž Kuinka joku löytäis vihollisensa ja antais hänen mennä hyvää tietä? \Herra\ maksakoon sinulle sitä hyvää, jotas tänäpänä minulle olet tehnyt.ŻLVAL@ u j \ ą •¹<Øø y7 Kuin David kuuli Nabalin kuolleeksi, sanoi hän: kiitetty olkoon \Herra\, joka on kostanut häväistykseni Nabalille ja on varjellut palveliansa pa’ž Kuin David kuuli Nabalin kuolleeksi, sanoi hän: kiitetty olkoon \Herra\, joka on kostanut häväistykseni Nabalille ja on varjellut palveliansa pahasta, ja \Herra\ on kääntänyt Nabalin pahuuden hänen päänsä päälle. Ja David lähetti ja antoi puhutella Abigailia, ottaaksensa häntä emännäksensä.’ž Ja kymmenen päivän perästä löi \Herra\ Nabalin, että hän kuoli.’ž Mutta huomeneltain, kuin Nabal oli viinasta kaljennut, sanoi hänen emäntänsä hänelle kaikki nämät; niin hänen sydämensä kuoli hänessä, että hän tuli niinkuin kivi.’ž Kuin Abigail tuli Nabalin tykö, katso, niin hänellä oli huoneessansa pito, niinkuin kuninkaallinen pito, ja Nabalin sydän oli iloinen, sillä hän oli juuri kovin juovuksissa; mutta ei hän sanonut hänelle vähää eli paljoa huomeneen asti.’ž Niin otti David hänen kädestänsä, mitä hän oli hänelle tuonut, ja sanoi hänelle: mene rauhassa sinun huoneeses, ja katso, minä kuulin sinun äänes ja otin sinun hyväksi.’ž Totisesti, niin totta kuin \Herra\ Israelin Jumala elää, se joka minun on tänäpänä estänyt sinulle pahaa tekemästä, jollet nopiasti olisi tullut minua vastaan, niin ei olisi Nabalille jäänyt huomeneksi yhtäkään seinään vetensä heittävää.’ž Ja siunattu olkoon sinun toimellinen puhees, ja siunattu olet sinä, joka minun tänäpänä estit verta vuodattamasta ja kostamasta omalla kädelläni.’ž Silloin sanoi David Abigailille: kiitetty olkoon \Herra\ Israelin Jumala, joka sinun tänäpänä on lähettänyt minua vastaan.’ž Niin ei pidä se oleman sinulle minun herralleni lankeemiseksi ja mielen pahennukseksi, ettet vuodattanut verta ilman syytä ja auttanut itse sinuas; ja \Herra\ on hyvää tekevä minun herralleni, ja sinä muistat piikaas.’ž Ja kuin \Herra\ minun herralleni kaikki nämät hyvät tekevä on, niinkuin hän sinulle sanonut on, ja käskee sinun olla Israelin ruhtinaan;’ž Jos joku ihminen asettaa itsensä vainoomaan sinua ja väijyy sinun sielus jälkeen, niin olkaan herrani sielu sidottu eläväin kimppuun \Herran\ sinun Jumalas tykönä; mutta sinun vihollistes sielu pitää lingottaman lingolla.’ž Anna piialles tämä rikos anteeksi. Sillä \Herra\ tosin tekee minun herralleni vahvan huoneen; sillä koska minun herrani sotii \Herran\ sotia, niin ei yhtäkään pahuutta ole löydetty sinun tyköäs kaikkena sinun elinaikanas.’ž Tämä on se siunaus, jonka sinun piikas minun herralleni tuonut on, annettaa palvelioille, jotka herrani kanssa vaeltavat.’ž Mutta nyt, herrani, niin totta kuin \Herra\ elää ja niin totta kuin sinun sielus elää, niin \Herra\ on sinun estänyt, ettet verta vuodattanut eikä sinun kätes vapahtanut sinua. Mutta nyt olkoon sinun vihamiehes niin kuin Nabal ja kaikki jotka herralleni pahaa suovat.’ž Älkään minun herrani asettako sydäntänsä tätä tylyä miestä Nabalia vastaan; sillä niinkuin hänen nimensä kuuluu, niin on hän: Nabal on hänen nimensä, tyhmyys on hänen kanssansa; mutta minä sinun piikas en ole nähnyt herrani palvelioita, jotka sinä olit lähettänyt.’ž Ja lankesi hänen jalkainsa juureen ja sanoi: Ah herrani, minun olkoon tämä paha teko! ja anna piikas puhua korvais kuullen, ja kuule piikas sanaa:’ž Mutta kuin Abigail näki Davidin, kiiruhti hän ja astui nopiasti alas aasin päältä, lankesi kasvoillensa Davidin eteen ja kumarsi itsensä maahan,’ž Jumala tehköön näitä Davidin vihamiehille ja vielä suurempia, jos minä jätän hänelle huomeneksi kaikista, mitä hänellä on, jonkun, joka vetensä seinään heittää.’ž Mutta David oli sanonut: minä olen turhaan tallella pitänyt kaikki, mitä hänellä oli korvessa, ja ei ole mitään puuttunut kaikista mitä hänellä oli; ja hän kostaa minun hyvät työni pahalla.TLVALZÕ » ] č ` Ļ Œ › ß  Uå]“ĮG°ōy’ David vastasi ja sanoi: katso, tässä on kuninkaan ke’ž David vastasi ja sanoi: katso, tässä on kuninkaan keihäs, tulkaan yksi palvelioistas tänne ja ottakaan sen.’ž Ja vielä sanoi: miksi minun herrani vainoo palveliaansa? Sillä mitä minä olen tehnyt ja mitä pahaa on minun kädessäni?’ž Niin Saul tunsi Davidin äänen ja sanoi: eikö se ole sinun äänes, minun poikani David? David sanoi: minun ääneni se on, herrani kuningas.’ž Ei se ole oikein minkä sinä tehnyt olet. Niin totta kuin \Herra\ elää, te olette kuoleman lapset, ettette varjelleet herraanne, \Herran\ voideltua. Ja nyt katso, kussa kuninkaan keihäs ja vesimalja on, jotka hänen päänsä pohjassa olivat?’ž Ja David sanoi Abnerille: etkös ole mies? ja kuka on sinun vertaises Israelissa? Miksi et varjellut herraas kuningasta? Sillä yksi kansasta on mennyt tappamaan kuningasta sinun herraas.’ž Ja David huusi kansalle ja Abnerille Neerin pojalle ja sanoi: etkös vastaa, Abner? Abner vastasi ja sanoi: kukas olet, ettäs niin huudat kuningasta?’ž Kuin David oli tullut ylitse toiselle puolelle, meni hän kauvas vuoren kukkulalle, että iso väli oli heidän välillänsä.’ž Niin otti David keihään ja vesimaljan Saulin pään pohjasta, ja he menivät matkaansa; ja ei yhtään ollut, joka sen näki taikka huomaitsi, eli heräsi, vaan he makasivat kaikki nukkuneena, sillä \Herralta\ oli tullut syvä uni heidän päällensä.’ž Niin antakoon \Herra\ kaukana olla minusta, että minä satuttaisin käteni \Herran\ voideltuun: ota nyt vaivoin keihäs hänen päänsä pohjasta ja vesimalja, ja käykäämme.’ž Vielä sanoi David: niin totta kuin \Herra\ elää; jollei \Herra\ lyö häntä, elikkä tule hänen aikansa kuolla, eli mene sotaan ja huku,’ž Mutta David sanoi Abisaille: älä surmaa häntä; sillä kuka satuttaa kätensä \Herran\ voideltuun ja on viatoin?’ž Silloin sanoi Abisai Davidille: Jumala on sulkenut tänäpänä vihamiehes sinun kätees: nyt minä syöksen häntä keihäällä maata vasten yhden kerran, niin etten minä enään tarvitse kertoa sitä.’ž Niin tuli David ja Abisai kansan tykö yöllä, ja katso, Saul makasi nukkuneena vaunuin piirissä, ja hänen keihäänsä pistetty maahan hänen päänsä pohjaan; mutta Abner ja kansa makasi hänen ympärillänsä.’ž Silloin vastasi David ja sanoi Ahimelekille, Hetiläiselle, ja Abisaille ZeruJan pojalle Joabin veljelle: kuka menee minun kanssani Saulin tykö leiriin? Abisai sanoi: minä menen kanssas.’ž Ja David nousi ja tuli siihen paikkaan, johonka Saul itsensä sioittanut oli; ja David näki paikan, kussa Saul ja hänen sotapäämiehensä Abner Neerin poika oli; sillä Saul makasi vaunuin piirissä, ja sotaväki sioitettuna hänen ympärillänsä.’ž Niin David lähetti vakoojat ja ymmärsi Saulin totisesti tulleen.’ž Ja Saul sioitti itsensä Hakilan kukkulalle korven kohdalle tien viereen, mutta David pysyi korvessa ja näki Saulin tulevan perässänsä korpeen.’ž Niin nousi Saul ja meni Siphin korpeen, ja hänen kanssansa kolmetuhatta valittua miestä Israelista, etsimään Davidia Siphin korvesta.’ž Ja Siphiläiset tulivat Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö David ole lymyssä Hakilan kukkulalla korven kohdalla?’ž Mutta Saul antoi tyttärensä Mikalin, Davidin emännän, Phaltille Laiksen pojalle Gallimista.’ž David otti myös Ahinoamin Jisreelistä; ja olivat ne molemmat hänen emäntänsä.’ž Ja Abigail kiiruhti itsensä, ja valmisti hänensä, ja ajoi aasilla, ja otti viisi piikaansa kanssansa, jotka kävivät hänen jälissänsä; ja hän seurasi Davidin sanansaattajia ja tuli hänen emännäksensä.’ž Hän nousi ja lankesi maahan kasvoillensa, sanoen: katso, tässä on sinun piikas palvelemaan ja pesemään herrani palveliain jalkoja.’ž Ja kuin Davidin palveliat tulivat Abigailin tykö Karmeliin, puhuttelivat he häntä ja sanoivat: David lähetti meitä sinun tykös, että hän ottais sinun emännäksensä.€LVAL£ž  b Ž ō ķ h ¶cĀH­Ä(X¶ David vastasi Akikselle: olkoon; sinä saat nähdä, mitä sinun palvelias on teke’ž David vastasi Akikselle: olkoon; sinä saat nähdä, mitä sinun palvelias on tekevä. Akis sanoi Davidille: sentähden asetan minä sinun pääni vartiaksi joka päivä.’ž Ja Philistealaiset kokosivat siihen aikaan sotaväkensä menemään sotaan Israelia vastaan. Ja Akis sanoi Davidille: Sinun pitää kaiketi tietämän, että sinä ja sinun väkes pitää menemän minun kanssani sotaan.’ž Niin Akis uskoi Davidin ja ajatteli, hän on tehnyt itsensä kokonansa kauhistuttavaksi kansallensa Israelille, sentähden olkaan hän aina minun palveliani.’ž Ja ei David jättänyt eläväksi yhtäkään miestä eli vaimoa viedäksensä Gatiin, ja ajatteli: ettei he puhuisi jotakin meitä vastaan, sanoen: näin teki David, ja tämä oli hänen tapansa niinkauvan kuin hän asui Philistealaisten maalla.’ž Ja Akis sanoi: kenenkä päälle te olette karanneet tänäpänä? David vastasi: lounaan päin Juudaa, lounaan päin Jerakmelilaisia ja lounaan päin Keniläisiä.’ž Ja kuin David oli kaiken maan lyönyt, ei hän jättänyt yhtäkään miestä eli vaimoa elämään; ja otti heidän lampaansa, härkänsä, aasinsa, kamelinsa ja vaatteensa, palasi ja tuli Akiksen tykö.’ž Ja David nousi miehinensä ja karkasi Gessurilaisten ja Girsiläisten ja Amalekilaisten maalle; sillä nämät asuivat jo vanhuudesta siinä maassa, kuin Suriin mennään, Egyptin maahan asti.’ž Vaan se aika, minkä David asui Philistealaisten maalla, oli ajastaika ja neljä kuukautta.’ž Sinä päivänä antoi Akis hänelle Ziklagin. Sentähden on Ziklag Juudan kuningasten vielä tänäpänä.’ž Niin David sanoi Akikselle: jos minä olen löytänyt armon sinun edessäs, niin anna minulle yhteen kaupunkiin sia maalle, asuakseni siellä; sillä miksi pitäis sinun palvelias asuman kuninkaallisessa kaupungissa sinun tykönäs?’ž Kuin Saulille sanottiin Davidin paenneen Gatiin, niin ei hän enää häntä etsinyt.’ž Niin David asui Akiksen tykönä Gatissa, hän ja hänen miehensä itsekukin perheinensä: David ja kaksi hänen emäntäänsä, Ahinoam Jisreelista ja Abigail Nabalin emäntä Karmelista.’ž Ja David nousi ja läksi matkaan kuudensadan miehen kanssa, jotka hänen myötänsä olivat, Akiksen Maokin pojan Gatin kuninkaan tykö.’ž Niin David ajatteli sydämessänsä: kuitenkin minä yhtenä päivänä joudun Saulin käsiin: ei ole minun parempaa, kuin että minä menen ojetinsa Philistealaisten maalle, että Saul lakkais minua etsimästä kaikissa Israelin rajoissa, ja minä pääsisin hänen käsistänsä.’ž Saul sanoi Davidille: siunattu ole sinä, poikani David: sinä teet ja toimitat, sinä taidat ja voit. Niin David meni matkaansa, ja Saul palasi kotiansa.’ž Ja katso, niinkuin sinun sielus tänäpänä on paljo pidettävä ollut minun silmäini edessä, niin olkoon myös minun sieluni paljo pidettävä \Herran\ silmäin edessä, ja vapahtakoon minua kaikesta minun murheestani.’ž \Herra\ maksaa jokaiselle hänen vanhurskautensa ja uskonsa jälkeen; sillä \Herra\ on sinun tänäpänä antanut minun käteeni, vaan en minä tahtonut satuttaa kättäni \Herran\ voideltuun.’ž Ja Saul sanoi: minä olen syntiä tehnyt. Tule jälleen poikani David! sillä en minä sinulle enää tee pahaa, että minun sieluni on tänäpänä ollut kallis sinun silmäis edessä: katso, minä olen tehnyt tyhmästi ja sangen hullusti.’ž Niin älköön minun vereni langatko maahan \Herran\ eteen; sillä Israelin kuningas on lähtenyt yhtä kirppua etsimään, niinkuin hän takaa ajelis peltokanaa vuorilla.’ž Niin kuulkaan siis nyt herrani kuningas palveliansa sanan: Jos \Herra\ on yllyttänyt sinun minua vastaan, niin anna joku ruokauhri sytytettää, mutta jos ihmiset sen tekevät, niin olkoon he kirotut \Herran\ edessä, että he tänäpänä ovat minun syösseet ulos, etten minä pysyisi \Herran\ perimisessä, ja sanovat: mene ja palvele muukalaisia jumalia.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:Ŗ p@ Š Ŗ Ó@ Š Ŗ ?@ Š Ŗ •@ Š Ŗ W@Š Ŗ @Š Ŗ @Š Ŗ x@Š Ŗ ä@Š ’© „@Š ž© X@Š ż© ]@Š ü© O@Š ū© Ø@‰ ś© h@‰ ł© V@‰ ų©  „@‰ ÷©  Å@‰ ö©  d@‰ õ©  ē@‰ ō©  …@‰ ó© M@‰ ņ© a@‰ ń© Ć@‰ š© s@ ‰ ļ© Å@ ‰ ī© `@ ‰ ķ© Ŗ@ ‰ ģ© z@ ‰ ė©  _@‰ ź©  Ą@‰ é©  ]@‰ č©  l@‰ ē©  ¤@‰ ę© ‰@‰ å© ö@‰ ä© u@‰ ć© k@ˆ ā© @‰ į© „@ˆ ą© Ž@ˆ ß© †@ˆ Ž© S@ˆ Ż© >@ˆ Ü© l@ˆ Ū© :@ˆ Ś© R@ˆ Ł© ­@ˆ Ų© Z@ˆ ש Ł@ ˆ Ö© ½@ ˆ Õ© 0@ ˆ Ō© @ ˆ Ó© s@ ˆ Ņ© ¢@ˆ Ń© h@ˆ Š© Į@ˆ Ļ© Ģ@ˆ Ī© Į@ˆ Ķ© \@ˆ Ģ©  Š@ˆ Ė©  Ō@ˆ Ź©  z@ˆ É©  ”@‡ Č©  Œ@‡ Ē© Å@‡ Ę© }@‡ Å© É@‡ Ä© y@‡ Ć© x@‡ Ā© ˆ@ ‡ Į© @ ‡ Ą© Ÿ@ ‡ æ©  Ÿ@ ‡ ¾©  Ć@ ‡ ½©  Š@‡ ¼© é@‡ »© l@‡ ŗ© V@‡ ¹© l@‡ ø© Q@‡ ·© U@‡ ¶© v@‡ µ© o@‡ “© q@† ³© ’@† ²©  @† ±© „@† °© ģ@† Æ© Ö@† ®© É@† ­© @† ¬© “@† «© g@ † Ŗ© C@ † ©© Ą@ † Ø©  r@ † §©  ~@ † ¦©  P@† „©  u@† ¤©  Ź@† £© ē@† ¢© Ū@† ”© r@†  © g@† Ÿ© ›@† ž© @† © ¢@„ œ© Š@„ ›©  œ@„ š©  é@„ ™©  ›@„ ˜©  æ@„ —© »@ „ –© \@ „ •© c@ „ ”© ā@ „ “© S@ „ ’© ²@„ ‘© …@„ © @„ © š@„ Ž© Ō@„ 6LVALcČaļ  - c ī ž ® ī«D±$[…™ućr Ja kantoi Saulin ja hänen palveliainsa eteen. Ja kuin ’ž Ja kantoi Saulin ja hänen palveliainsa eteen. Ja kuin he olivat syöneet, nousivat he ja matkustivat sinä yönä.’ž Ja vaimolla oli huoneessa lihava vasikka, ja hän kiiruhti ja teurasti sen, ja otti jauhoja ja sekoitti, ja leipoi sen happamattomiksi kyrsiksi.’ž Hän kielsi ja sanoi: en minä syö. Niin hänen palveliansa ja vaimo vaativat häntä syömään, ja hän totteli heidän ääntänsä, ja nousi maasta ja istui vuoteelle.’ž Niin kuule myös nyt sinä piikas sana: minä panen etees palan leipää, ettäs söisit ja tulisit väkees jällensä, ja menisit matkaas.’ž Ja vaimo meni Saulin tykö ja näki hänen suuresti peljästyneeksi, ja sanoi hänelle: katso, sinun piikas on kuullut sinun sanas, ja minä olen pannut sieluni käteeni, niin että minä kuuliainen olin sinun sanalles, jonkas puhuit minulle;’ž Niin Saul kaatui äkisti maahan niin pitkäksi kuin hän oli, ja peljästyi suuresti Samuelin puheen tähden, niin ettei hänessä mitään enämpi voimaa ollut, sillä ei hän ollut mitään syönyt koko sinä päivänä ja yönä.’ž Ja vielä sitte antaa \Herra\ sinun kanssas Israelin Philistealaisten käsiin: huomenna pitää sinun ja sinun poikas oleman minun tykönäni: ja \Herra\ antaa Israelin sotajoukon Philistealaisten käsiin.’ž Ettet kuullut \Herran\ ääntä, etkä täyttänyt hänen vihansa julmuutta Amalekia vastaan, sentähden on \Herra\ näitä sinulle tänäpänä tehnyt.’ž \Herra\ on tekevä niinkuin hän minun kauttani puhunut on: ja \Herra\ repäisee valtakunnan sinun kädestäs pois ja antaa lähimmäiselles Davidille,’ž Samuel sanoi: mitäs kysyt minulta, että \Herra\ on sinusta erinnyt ja on sinun vihamiehekses tullut?’ž Mutta Samuel sanoi Saulille: miksis olet minua vaivannut nostaen minua? Saul sanoi: minä olen suuressa ahdistuksessa: Philistealaiset sotivat minua vastaan ja Jumala on minusta erinnyt, ja ei vastaa enää minua prophetain eikä unen kautta; sentähden olen minä antanut sinua kutsua, ilmoittamaan, mitä minun tekemän pitää.’ž Hän sanoi hänelle: kuinka hän on muotoansa? ja hän sanoi: vanha mies nousee ylös ja on vaatetettu hameella. Niin ymmärsi Saul sen olevan Samuelin, ja kumarsi kasvoillensa maahan ja rukoili.’ž Ja kuningas sanoi hänelle: älä pelkää! mitäs näet? Vaimo sanoi Saulille: minä näen jumalat astuvan maasta ylös.’ž Kuin vaimo näki Samuelin, huusi hän suurella äänellä, ja sanoi Saulille sanoen: miksis olet minun pettänyt? sinä olet Saul.’ž Niin vaimo sanoi: kenen minä nostan sinulle? Hän sanoi: nosta minulle Samuel.’ž Niin Saul vannoi hänelle \Herran\ kautta ja sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää, ei tämä lueta sinulle pahuudeksi.’ž Vaimo sanoi hänelle: katso, sinä tiedät kyllä, mitä Saul tehnyt on, kuinka hän on hävittänyt noidat ja velhot maakunnasta: miksi siis tahdot minun sieluani pauloihin, että minä kuoliaaksi lyötäisiin?’ž Ja Saul muutti vaatteensa ja otti toiset päällensä, ja meni sinne, ja kaksi miestä hänen kanssansa; ja he tulivat yöllä vaimon tykö, ja hän sanoi: noidu minulle noidan hengen kautta ja nosta se ylös minulle, jonka sanon sinulle.’ž Silloin sanoi Saul palvelioillensa: etsikäät minulle vaimo, jolla noidan henki on, mennäkseni hänen tykönsä ja kysyäkseni häneltä. Hänen palveliansa sanoivat hänelle: katso, Endorissa on vaimo, jolla on noidan henki.’ž Ja Saul kysyi \Herralta\, ja ei \Herra\ mitään häntä vastannut, ei unen, eikä valkeuden, eli prophetain kautta.’ž Kuin Saul näki Philistealaisten sotajoukon, pelkäsi hän ja hänen sydämensä oli suuresti hämmästynyt.’ž Kuin Philistealaiset kokosivat heitänsä, ja tulivat ja sioittivat itsensä Sunemiin, kokosi myös Saul kaiken Israelin, ja he sioittivat itsensä Gilboaan.’ž Niin oli Samuel kuollut, ja koko Israel oli häntä murehtinut ja haudannut hänen kaupunkiinsa Raaman. Ja Saul oli ajanut maakunnasta noidat ja velhot pois.!LVAL‘Ę u ³ G ^ ŽĖ,żuż„»>yķY Mutta David ja neljäsataa miestä ajoivat takaa; mutta kaksisataa miestä’ž Mutta David ja neljäsataa miestä ajoivat takaa; mutta kaksisataa miestä, jotka siihen seisomaan jäivät, suuttuivat menemästä Besorin ojan ylitse.’ž Niin meni David matkaan, hän ja kuusisataa miestä, jotka hänen kanssansa olivat, ja tulivat Besorin ojan tykö; ja muut seisahtivat siinä.’ž Niin kysyi David \Herralta\ ja sanoi: pitääkö minun ajaman sitä joukkoa takaa? saanenko minä heidät kiinni? Hän sanoi hänelle: aja heitä takaa, ja sinä totisesti saavutat heidät ja otat saaliin.’ž Ja David sanoi papille AbJatarille Ahimelekin pojalle: tuo minulle päällisvaate. Ja AbJatar toi Davidille päällisvaatteen.’ž Ja David oli suuresti ahdistettu, sillä kansa tahtoi hänen kivittää, että kaiken kansan sielut olivat murheissa poikainsa ja tytärtensä tähden. Mutta David vahvisti itsiänsä \Herrassa\ Jumalassansa.’ž Ja Davidin kaksi emäntää olivat myös vankina viedyt pois: Ahinoam Jisreeliläinen ja Abigail Nabalin emäntä Karmelista.’ž Korotti David ja väki, joka hänen kanssansa oli, äänensä ja itkivät siihenasti, ettei heillä enää voimaa itkeä ollut.’ž Kuin David tuli miehinensä kaupunkiin, katso, se oli tulella poltettu, ja heidän emäntänsä ja poikansa ja tyttärensä viedyt vangiksi;’ž Ja olivat vieneet vaimot, jotka siellä olivat, pienimmästä niin suurimpaan; ei he yhtäkään surmanneet, mutta veivät pois ja menivät tiehensä.’ž Kuin David kolmantena päivänä tuli Ziglagiin miehinensä, olivat Amalekilaiset tulleet etelän puolelta Ziglagiin, lyöneet Ziglagin ja polttaneet sen tulella,’ž Niin David oli miehinensä aamulla varhain ylhäällä, matkustamaan ja tulemaan Philistealaisten maalle jälleen; mutta Philistealaiset menivät Jisreeliin päin.’ž Niin nouse siis varhain aamulla, ja sinun herras palveliat, jotka sinun kanssas tulleet ovat: ja kuin te olette aamulla varhain nousseet ja päivä teille valkenee, niin menkäät teidän tietänne.’ž Akis vastasi ja sanoi Davidille: minä tiedän sinun otolliseksi minun silmäini edessä, niinkuin Jumalan enkelin, mutta Philistealaisten päämiehet ovat sanoneet: älä anna hänen tulla meidän kanssamme sotaan.’ž David sanoi Akikselle: mitä minä olen tehnyt? ja mitäs olet löytänyt palvelialtas siitä ajasta, kuin minä olen ollut sinun tykönäs, niin tähän päivään asti, etten minä saa tulla ja sotia kuninkaan minun herrani vihamiehiä vastaan?’ž Niin palaja nyt takaperin ja mene rauhaan, ettes pahaa tekisi Philistealaisten päämiesten silmäin edessä.’ž Niin kutsui Akis Davidin ja sanoi hänelle: niin totta kuin \Herra\ elää, minä pidän sinun oikiana ja hyvänä, ja sinun ulos ja sisälle käymises minun kanssani sotaleiriin kelpaa minulle, sillä en ole minä löytänyt yhtään pahuutta sinusta siitä ajasta, kuin sinä tulit minun tyköni, niin tähän päivään asti; mutta et sinä kelpaa päämiehille.’ž Eikö tämä ole David? josta he veisasivat hypyssä, sanoen: Saul löi tuhannen, mutta David kymmenentuhatta.’ž Niin Philistealaisten päämiehet vihastuivat hänen päällensä ja sanoivat hänelle: anna sen miehen palata ja mennä jälleen siallensa, kuhunkas hänen asettanut olet, ettei hän tulisi meidän kanssamme sotaan ja olisi meidän vihamiehemme sodassa; sillä millä taitais hän paremmin herrallensa mielinouteen tehdä, kuin näiden miesten päillä?’ž Niin sanoivat Philistealaisten päämiehet: mitä nämät Hebrealaiset tahtovat? Akis sanoi Philistealaisten päämiehille: eikö tämä ole David Saulin Israelin kuninkaan palvelia, joka on ollut monta päivää eli vuoden minun tykönäni ja en minä ole löytänyt mitäkään hänen kanssansa siitä ajasta, kuin hän pakeni minun tyköni, tähän päivään asti.’ž Ja Philistealaisten päämiehet menivät sadoittain ja tuhansittain; mutta David meni jälistä miehinensä, liki Akista.’ž Mutta Philistealaiset kokosivat kaiken sotajoukkonsa Aphekiin; ja Israel sioitti itsensä Ainiin Jisreelissä.LVAL†²ā † Å ł 8 Š . » ·‡Źń—ź˜^ņ“aŪMÉ^ Kuin hänen aseensa kantaja näki Saulin kuolleeksi, ’ž Kuin hänen aseensa kantaja näki Saulin kuolleeksi, lankesi hän myös miekkaansa ja kuoli hänen kanssansa.’ž Ja sota oli ankara Saulia vastaan, ja joutsimiehet kävivät hänen päällensä joutsilla, ja hän haavoitettiin pahoin joutsimiehiltä.’ž Ja Philistealaiset ajoivat Saulia ja hänen poikiansa takaa, ja Philistealaiset surmasivat Jonatanin, Abinadabin ja Melkisuan, Saulin pojat.’ž Niin Philistealaiset sotivat Israelia vastaan, ja Israelin miehet pakenivat Philistealaisia ja lankesivat lyötynä Gilboan vuorella.’ž Niille Hebronissa, ja kaikkiin paikkoihin, kussa David oli miehinensä vaeltanut.’ž Niille Hormassa, ja niille Korasanissa, ja niille Atakissa,’ž Ja niille kuin on Rakalissa, ja niille Jerakmelilaisten kaupungeista, ja niille Keniläisten kaupungeista,’ž Niille Aroerissa, niille Siphmotissa, niille Estmoassa,’ž Niille jotka olivat Betelissä, niille Ramotissa etelään päin, niille Jatirissa,’ž Ja David tuli Ziglagiin ja lähetti saaliista ylimmäisille Juudasta, jotka hänen ystävänsä olivat, ja sanoi: katso, tässä on teille siunaus \Herran\ vihollisten saaliista:’ž Tämä on ollut siitä ajasta ja aina sitte sääty ja oikeus Israelissa tähän päivään asti.’ž Kuka teitä pitää kuuleman tässä asiassa? Senkaltainen kuin niiden osa on, jotka olivat sodassa meidän kanssamme, pitää myös oleman heidän osansa jotka kaluin tykönä ovat olleet, ja pitää yhdenkaltainen jako oleman.’ž Niin sanoi David: ei teidän niin pidä tekemän, minun veljeni, sillä \Herra\ on ne meille antanut, ja on meidät varjellut ja antanut sen sotaväen meidän käsiimme, joka tuli meitä vastaan.’ž Niin vastasivat kaikki ne, jotka pahat ja tylyt miehet olivat niiden seasta, jotka Davidin kanssa olivat matkustaneet, ja sanoivat: ettei he menneet meidän kanssamme, ei pidä heille annettaman siitä saaliista jonka me saaneet olemme; mutta itsekukin ottakaan emäntänsä ja lapsensa ja menkään tiehensä.’ž Ja kuin David tuli kahdensadan miehen tykö, jotka olivat suuttuneet seuraamasta Davidia ja olivat jääneet Besorin ojan tykö, menivät he Davidia vastaan ja sitä sotaväkeä joka hänen kanssansa oli. Ja David meni sen väen tykö ja tervehti heitä ystävällisesti.’ž Ja David otti kaikki lampaat ja härjät ja antoi ajaa ne karjansa edellä, ja he sanoivat: tämä on Davidin saalis.’ž Ja ei puuttunut niistä mitään, pientä eli suurta, pojista ja tyttäristä, eli saaliista kun he heillensä ottaneet olivat: David toi ne kaikki takaperin jälleen.’ž Niin David pelasti kaikki mitä Amalekilaiset ottaneet olivat, ja David pelasti myös kaksi emäntäänsä.’ž Ja David löi heitä aamuhämärästä ruveten ehtooseen asti, liki toiseen päivään; niin ettei heistä yhtäkään päässyt, paitsi neljäsataa nuorukaista, jotka istuivat kamelein päälle ja pakenivat.’ž Ja hän vei hänen; ja katso, he olivat hajoittaneet heitänsä koko maahan, söivät, joivat ja hyppäsivät ilosta kaiken sen suuren saaliin tähden, jonka he olivat saaneet Philistealaisten ja Juudan maalta.’ž David sanoi hänelle: vietkös minun sen sotaväen tykö? Hän sanoi: vannos minulle Jumalan kautta, ettes minua tapa etkä anna minua minun herrani käsiin, niin minä vien sinun sen sotaväen tykö.’ž Me ryöstimme etelästä päin Kretin ja Juudan, etelästä päin Kalebin, ja poltimme Ziglagin.’ž Ja David sanoi hänelle: kenenkä sinä olet ja kustas olet? Egyptin nuorukainen sanoi: minä olen Amalekilaisen palvelia, ja minun herrani on hyljännyt minun; sillä minä tulin sairaaksi jo kolme päivää sitte.’ž Ja antoivat rypäleen fikunia ja kaksi rypälettä rusinoita; ja sittenkuin hän oli syönyt, tuli hänen henkensä virvoitetuksi, sillä ei hän ollut kolmena päivänä eikä kolmena yönä leipää syönyt eikä vettä juonut.’ž Ja he löysivät yhden Egyptin miehen kedolta, sen he veivät Davidin tykö, ja antoivat hänen leipää syödä ja vettä juoda,xLVALäoy š L ą ƒ Ć d ź @ ąØå„7²Ėg¢Č`ø Niin sanoi David hänelle: sinun veres olkoon sinun pääs päällä; sillä sinun suus ’ž Niin sanoi David hänelle: sinun veres olkoon sinun pääs päällä; sillä sinun suus on todistanut itse sinuas vastaan ja sanonut: minä olen \Herran\ voidellun tappanut.’ž Ja David kutsui yhden palvelioistansa ja sanoi: tule tänne ja lyö häntä. Ja hän löi hänen kuoliaaksi.’ž David sanoi hänelle: miksi et peljännyt laskea kättäs tappamaan \Herran\ voideltua?’ž Ja David sanoi nuorukaiselle, joka näitä hänelle ilmoitti: kusta sinä olet? Hän sanoi: minä olen muukalaisen Amalekilaisen poika.’ž Ja valittivat ja itkivät, ja paastosivat ehtoosen asti, Saulin ja hänen poikansa Jonatanin tähden, ja \Herran\ kansan tähden, ja Israelin huoneen tähden, että ne miekan kautta langenneet olivat.’ž Silloin tarttui David vaatteisiinsa ja repäisi ne; niin myös joka mies, joka hänen kanssansa oli,’ž Niin minä menin hänen tykönsä ja tapoin hänen; sillä minä tiesin, ettei hän olisi kuitenkaan sen lankeemisen jälkeen elänyt. Ja minä otin kruunun hänen päästänsä ja käsirenkaat hänen kädestänsä ja toin ne tänne minun herralleni.’ž Ja hän sanoi minulle: tules minun tyköni ja tapa minua; sillä minä ahdistetaan kovin ja minun henkeni on vielä kokonainen minussa.’ž Hän sanoi minulle: kuka sinä olet? Minä vastasin: minä olen Amalekilainen.’ž Ja sitte hän käänsi hänensä, ja näki minun ja kutsui tykönsä, ja minä sanoin: tässä minä olen.’ž Nuorukainen, joka hänelle sitä ilmoitti, sanoi: minä tulin tapaturmasta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul oli langennut omaan keihääseensä, ja katso, rattaat ja hevosmiehet ajoivat häntä takaa.’ž David sanoi nuorukaiselle, joka näitä ilmoitti: mistä sinä tiedät Saulin ja hänen poikansa Jonatanin kuolleeksi?’ž David sanoi hänelle: sanos minulle, mitä siellä on tapahtunut? Hän vastasi: väki on paennut sodasta, ja paljo väkeä on langennut ja kuollut, ja myös Saul ja hänen poikansa Jonatan ovat kuolleet.’ž David sanoi hänelle: kustas tulet? Ja hän sanoi hänelle: minä olen paennut Israelin leiristä.’ž Katso, kolmantena päivänä tuli yksi mies Saulin leiristä reväistyillä vaatteilla ja multaa päänsä päällä. Ja kuin hän tuli Davidin tykö, lankesi hän maahan ja kumarsi.’ž Ja tapahtui Saulin kuoleman jälkeen, kuin David oli palannut Amalekilaisten taposta, oli David Ziklagissa kaksi päivää.’ž Ja ottivat heidän luunsa ja hautasivat puun alle Jabekseen, ja paastosivat seitsemän päivää.’ž Nousivat kaikki sotaan kelpaavaiset miehet, kävivät kaiken sen yön ja ottivat Saulin ruumiin ja hänen poikainsa ruumiit alas Betsanin muurin päältä, veivät Jabekseen ja polttivat ne siellä,’ž Kuin Jabeksen asuvaiset Gileadissa kuulivat, mitä Philistealaiset Saulille tehneet olivat,’ž Ja panivat hänen aseensa Astarotin huoneesen; mutta hänen ruumiinsa ripustivat he Betsanin muurin päälle.’ž Ja hakkasivat hänen päänsä pois, ja ottivat häneltä aseet, ja lähettivät ympäri Philistealaisten maakuntaa, ilmoitettaa epäjumalainsa huoneissa ja kansan seassa,’ž Ja toisena päivänä tulivat Philistealaiset ryöstämään tapetuita ja löysivät Saulin ja kolme hänen poikaansa makaavan Gilboan vuorella.’ž Kuin Israelin miehet, jotka olivat toisella puolella laaksoa ja toisella puolella Jordania, näkivät Israelin miehet paenneeksi ja Saulin poikinensa kuolleeksi, jättivät he kaupungit ja pakenivat. Niin tulivat Philistealaiset ja asuivat niissä.’ž Ja niin kuoli Saul ja kolme hänen poikaansa, ja hänen aseensa kantaja, ja ynnä kaikki hänen miehensä sinä päivänä.’ž Niin sanoi Saul aseensa kantajalle: vedä ulos miekkas ja pistä sillä minua lävitse, ettei nämät ympärileikkaamattomat tulisi ja pistäisi minua lävitse, ja pilkkaisi minua. Mutta hänen aseensa kantaja ei tahtonut, sillä hän pelkäsi suuresti. Niin otti Saul miekan ja lankesi siihen.pLVAL±TüWs ū n Ž ‡ ņ ³ ą p šO§<›3Ķ"±Nyz“ Ja jokainen heistä otti toinen toisensa kiinni kaulasta, ja pistivät miekkansa kylkiin, ja lanke’ž Ja jokainen heistä otti toinen toisensa kiinni kaulasta, ja pistivät miekkansa kylkiin, ja lankesivat toinen toisensa kanssa maahan. Siitä kutsutaan se paikka Helkat-Hatsurim, joka on Gibeonissa.’ž Niin he nousivat ja kävivät kaksitoistakymmentä BenJaminin luvusta Isbosetin Saulin pojan puolelta, ja kaksitoistakymmentä Davidin palvelioista edes.’ž Ja Abner sanoi Joabille: nouskaan nuorukaiset meidän eteemme leikitsemään. Joab sanoi: tehkään niin.’ž Ja Joab, Zerujan poika, ja Davidin palveliat läksivät ulos, ja he kohtasivat toisensa Gibeonin lammikon tykönä, ja seisoivat toinen toistansa vastaan, nämät tällä puolella ja toiset toisella puolella lammikkoa.’ž Ja Abner Nerin poika läksi ulos Isbosetin Saulin pojan palveliain kanssa Mahanaimista Gibeoniin.’ž Ja se aika, jonka David oli Hebronissa Juudan huoneen kuninkaana, oli seitsemän ajastaikaa ja kuusi kuukautta.’ž Ja Isboset Saulin poika oli neljänkymmenen ajastaikainen, kuin hän tuli Israelin kuninkaaksi, ja hallitsi kaksi ajastaikaa; ainoastaan Juudan huone piti Davidin kanssa.’ž Ja asetti hänen Gileadin, Assurin, Jisreelin, Ephraimin, BenJaminin ja kaiken Israelin kuninkaaksi.’ž Mutta Abner, Nerin poika, Saulin sodanpäämies, otti Isbosetin Saulin pojan, ja vei hänen Mahanaimiin,’ž Vahvistakaat siis nyt teidän kätenne ja olkaat väkevät; sillä teidän herranne Saul on kuollut, ja Juudan huone on myös minun voidellut hänellensä kuninkaaksi.’ž Niin tehköön \Herra\ teille laupiuden ja totuuden, ja minä teen myös teille hyvää, että te tämän teitte.’ž Lähetti hän heille sanan ja antoi sanoa heille: siunatut olette te \Herralta\, että te tämän laupiuden teitte Saulille teidän herrallenne ja olette haudanneet hänen.’ž Ja Juudan miehet tulivat ja voitelivat siellä Davidin Juudan huoneen kuninkaaksi. Ja kuin Davidille ilmoitettiin Jabeksen miehet Gileadissa haudanneen Saulin,’ž Niin myös miehet, jotka olivat hänen kanssansa, vei David myötänsä jokaisen huoneinensa. Ja he asuivat Hebronin kaupungeissa.’ž Niin David meni sinne ja kaksi hänen emäntäänsä, Ahinoam Jisreeliläinen ja Abigail Nabalin emäntä Karmelista,’ž Sittenkuin nämä olivat tapahtuneet, kysyi David \Herralta\, sanoen: menenkö minä johonkuhun Juudan kaupungeista? Ja \Herra\ sanoi hänelle: mene. David sanoi: kuhunka minun pitää menemän? Hän sanoi: Hebroniin.’ž Kuinka ovat sankarit langenneet, ja sota-aseet tulleet pois?’ž Minä suren suuresti sinun tähtes, minun veljeni Jonatan. Sinä olit minulle juuri rakas: sinun rakkautes oli suurempi minulle kuin vaimoin rakkaus.’ž Kuinka sankarit ovat langenneet sodassa? Jonatan on myös tapettu sinun kukkuloillas.’ž Te Israelin tyttäret, itkekäät Saulia, joka teidän vaatetti tulipunaisilla koriasti ja kaunisti teidän vaatteenne kultaisella kaunistuksella.’ž Saul ja Jonatan, rakkaat ja suloiset eläissänsä, ei ole myös kuollessansa eroitetut: liukkaammat kuin kotka ja väkevämmät kuin jalopeurat.’ž Jonatanin joutsi ei harhaillut tapettuin verestä ja voimallisten lihavuudesta, ja Saulin miekka ei palajanut tyhjänä.’ž Te Gilboan vuoret, älköön tulko kaste eikä sade teidän päällenne, älköön myös olko pellot, joista ylennysuhri tulee; sillä siellä on väkeväin kilpi lyöty maahan, Saulin kilpi, niinkuin ei hän olisikaan ollut öljyllä voideltu.’ž Älkäät sanoko sitä Gatissa, älkäät myös ilmoittako Askalonin kaduilla, ettei Philistealaisten tyttäret iloitsisi eikä ympärileikkaamattomain tyttäret riemuitsisi.’ž O Israelin kunnia! sinun kukkuloillas ovat surmatut: kuinka sankarit ovat langenneet?’ž Ja käski opettaa Juudan lapsia Joutsivirren: katso, se on kirjoitettu Hurskasten kirjassa.’ž Ja David valitti tämän valituksen Saulin ja Jonatanin hänen poikansa ylitse,zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9‚Ŗ É@  Ŗ Y@ €Ŗ j@ Ŗ  t@ ~Ŗ  Ż@ }Ŗ  €@ |Ŗ  t@ {Ŗ  ^@ zŖ {@ yŖ ˜@ xŖ u@ wŖ «@ vŖ o@ uŖ Ŗ@ tŖ ¹@ sŖ P@ rŖ }@ qŖ ˜@ pŖ Ÿ@ oŖ N@ nŖ T@ mŖ Š@ lŖ Ć@ kŖ J@  jŖ Æ@  iŖ  €’ž Elisama, Eliada ja Eliphalet.8 hŖ $@  gŖ g@  fŖ  •@  eŖ  †@ dŖ  œ@ cŖ  N@ bŖ  @ aŖ @ `Ŗ <@ _Ŗ @ ^Ŗ  @ ]Ŗ o@ \Ŗ Ä@Ž [Ŗ Ę@Ž ZŖ z@Ž YŖ  Ö@Ž XŖ  Ģ@Ž WŖ  ½@Ž VŖ  ŗ@Ž UŖ @ Ž TŖ ā@ Ž SŖ y@ Ž RŖ Ŗ@ Ž QŖ 9@ Ž PŖ `@Ž OŖ æ@Ž NŖ k@Ž MŖ 'Ŗ@Ž LŖ &~@Ž KŖ %z@Ž JŖ $@Ž IŖ #Š@Ž HŖ "“@Ž GŖ !S@ FŖ  {@ EŖ Õ@ DŖ …@ CŖ Ė@ BŖ @ AŖ ¹@ @Ŗ “@ ?Ŗ •@ >Ŗ @  =Ŗ ¦@  <Ŗ Ź@  ;Ŗ ļ@  :Ŗ Ÿ@  9Ŗ ¢@ 8Ŗ Ć@ 7Ŗ l@ 6Ŗ „@ 5Ŗ ]@ 4Ŗ ¾@ 3Ŗ  Ū@ 2Ŗ  Ķ@ 1Ŗ  Q@ 0Ŗ  @Œ /Ŗ  e@Œ .Ŗ '@Œ -Ŗ Š@Œ ,Ŗ f@Œ +Ŗ Q@Œ *Ŗ @@Œ )Ŗ ‡@Œ (Ŗ c@Œ 'Ŗ ‰@Œ &Ŗ  –@Œ %Ŗ ›@Œ $Ŗ Ž@ Œ #Ŗ ›@ Œ "Ŗ z@ Œ !Ŗ @ Œ  Ŗ Ó@ Œ Ŗ @Œ Ŗ @Œ Ŗ @Œ Ŗ „@Œ Ŗ °@Œ Ŗ O@Œ Ŗ d@Œ Ŗ ~@Œ Ŗ q@Œ Ŗ Ę@Š Ŗ ˜@Š Ŗ g@Š Ŗ  Õ@Š Ŗ  c@Š Ŗ  q@Š Ŗ  «@Š Ŗ  f@Š Ŗ h@Š  Ŗ ”@Š  Ŗ k@Š  Ŗ Ø@Š  Ŗ ”@Š  Ŗ €@ Š KLVAL­^® ś ] Ž n ōYĖ0š®'ē–0¦ Että minä otan kuninkaan valtakunnan Saulin huoneesta pois, ja ylenn’ž Että minä otan kuninkaan valtakunnan Saulin huoneesta pois, ja ylennän Davidin istuimen Israelin ja Juudan ylitse, Danista Bersebaan asti.’ž Jumala tehköön Abnerin kanssa sen ja sen, jos minä en tee, niinkuin \Herra\ on vannonut Davidille:’ž Niin Abner vihastui suuresti Isbosetin sanoista ja sanoi: olenko minä koiran pää, joka Juudaa vastaan tein tänäpänä laupiuden sinun isäs Saulin huoneelle, ja hänen veljillensä ja ystävillensä, ja en ole antanut sinua Davidin käsiin! ja sinä soimaat minua tänäpänä vaimon tähden pahantekiäksi?’ž Ja Saulilla oli ollut jalkavaimo, Ritspa nimeltä, Aijan tytär, ja (Isboset) sanoi Abnerille: miksis olet mennyt isäni jalkavaimon tykö?’ž Kuin sota oli Saulin huoneen ja Davidin huoneen vaiheella, vahvisti Abner itsensä Saulin huoneessa.’ž Kuudes Jitream Eglasta Davidin emännästä; nämä syntyivät Davidille Hebronissa.’ž Neljäs Adonia Haggitin poika; viides Sephatja Abitalin poika;’ž Toinen Kileab Abigailista Nabalin emännästä, joka oli Karmelista; kolmas Absalom Maakan poika kuninkaan Talmain tyttären Gessurista;’ž Ja Davidille syntyi lapsia Hebronissa; hänen esikoisensa oli Amnon Ahinoamista Jisreeliläisestä.’ž Ja pitkällinen sota oli Saulin huoneen ja Davidin huoneen vaiheella; mutta David kasvoi ja menestyi, ja Saulin huone hävisi ja väheni.’ž Ja he ottivat Asahelin ja hautasivat Betlehemiin, hänen isänsä hautaan; ja Joab kävi miehinensä kaiken sen yön ja tuli päivän valjetessa Hebroniin.’ž Mutta Davidin palveliat olivat lyöneet BenJaminilta ja niistä miehistä, jotka olivat Abnerin kanssa, kolmesataa ja kuusikymmentä miestä, jotka kuolivat.’ž Ja Joab käänsi itsensä Abnerista ja kokosi kaiken kansan; ja siinä kaivattiin Davidin palvelioista yhdeksäntoistakymmentä miestä ja Asahel.’ž Mutta Abner ja hänen miehensä kävivät kaiken yötä lakialla kedolla ja menivät Jordanin ylitse, vaelsivat kaiken Bitronin lävitse ja tulivat Mahanaimiin.’ž Ja Joab puhalsi torveen, ja kaikki kansa seisahti alallensa, ja ei enää ajaneet Israelia takaa eikä myös enää sotineet.’ž Joab vastasi: niin totta kuin Jumala elää, jos sinä olisit (ennen) niin sanonut, niin olis kansa tänäpänä jo varhain lakannut vainoomasta kukin veljeänsä!’ž Ja Abner huusi Joabia ja sanoi: pitääkö miekan syömän ilman lakkaamata? Etkös tiedä, että siitä tulee enempi katkeruutta? Kuinka kauvan et sinä tahdo sanoa kansalle, että he lakkaisivat vainoomasta veljiänsä?’ž Silloin tulivat BenJaminin lapset Abnerin takaa kokoon ja kokosivat itsensä yhteen joukkoon, ja seisahtivat mäen kukkulalle.’ž Mutta Joab ja Abisai ajoivat Abneria takaa siihen asti kuin päivä laski. Ja kuin he tulivat Amman kukkulalle, joka on Gian tykönä, Gibeonin korven tiellä,’ž Mutta hän ei paennut; ja Abner pisti häntä takamaisella puolella keihäästä hänen vatsaansa, niin että keihäs kävi takaa ulos, ja hän lankesi siihen ja kuoli hänen eteensä. Ja jokainen, joka siihen paikkaan tuli, kussa Asahel kaatunut ja kuolleena oli, seisahti siihen.’ž Niin Abner taas puhui Asahelille: pakene minun takaani: miksis tahdot minua lyömään sinuas? ja kuinka minä sitte tohdin nostaa kasvoni Joabin sinun veljes edessä?’ž Ja Abner sanoi: pakene minun tyköäni oikialle eli vasemmalle puolelle, ja käsitä sinulles yksi noista nuorukaisista, ja ota sen ase. Mutta Asahel ei tahtonut luopua hänestä.’ž Niin Abner katsoi taaksensa ja sanoi: etkö sinä ole Asahel? Hän sanoi: olen.’ž Hän ajoi Abneria takaa, ja ei poikennut oikialle eikä vasemmalle puolelle ajamasta Abneria takaa.’ž Ja kolme ZeruJan poikaa oli siellä: Joab, Abisai ja Asahel; mutta Asahel oli nopia juoksemaan, niinkuin metsävuohi kedolla.’ž Ja sangen kova sota nousi sinä päivänä; mutta Abner ja Israelin miehet lyötiin Davidin palvelioilta takaperin.KLVALÆāI ģ G Ū  v × čxčSĄzÆ*UŚ‡ Ja kuningas valitti Abneria ja sanoi: o’ž Ja kuningas valitti Abneria ja sanoi: onko Abner kuollut, niinkuin tyhmä kuolee?’ž Ja he hautasivat Abnerin Hebronissa, ja kuningas koroitti äänensä ja itki Abnerin haudan tykönä; itki myös kaikki kansa.’ž Mutta David sanoi Joabille ja kaikelle kansalle, jotka olivat hänen kanssansa: reväiskää vaatteenne rikki, ja puettakaat teitänne säkeillä, ja valittakaat Abnerin tähden. Ja kuningas David kävi paarien perässä.’ž Ja näin tappoivat Joab ja hänen veljensä Abisai Abnerin, että hän löi kuoliaaksi Asahelin heidän veljensä sodassa Gibeonin tykönä.’ž Mutta tulkoon se Joabin pään päälle ja kaiken hänen isänsä huoneen, ja älköön puuttuko Joabin huoneessa se, jolla juoksu ja spitali on, ja joka sauvalla käy ja miekalla kaatuu, ja jolta leipä puuttuu.’ž Kuin David sai sen tietää, sanoi hän: minä olen viatoin ja minun valtakuntani \Herran\ edessä ijankaikkisesti Abnerin Nerin pojan verestä.’ž Kuin Abner tuli Hebroniin jälleen, vei Joab hänet keskelle porttia puhutellaksensa häntä erinänsä, ja pisti siellä häntä vatsaan, niin että hän kuoli, veljensä Asahelin veren tähden.’ž Ja kuin Joab läksi Davidin tyköä, lähetti hän sanansaattajat Abnerin perään, ja he toivat hänen Borhasirasta; ja ei David siitä mitään tietänyt.’ž Etkös tunne Abneria Nerin poikaa? Hän on tullut sinua pettämään tiedustellaksensa ulos- ja sisällekäymistäs ja koetellaksensa kaikkia, mitäs teet.’ž Niin meni Joab kuninkaan tykö ja sanoi: mitäs olet tehnyt? Katso, Abner on tullut sinun tykös: miksis olet hänen päästänyt vapaasti menemään?’ž Kuin Joab ja kaikki sotajoukko olivat tulleet, sanottiin Joabille, sanoen: Abner Nerin poika on tullut kuninkaan tykö, ja hän on päästänyt hänet rauhassa menemään.’ž Ja katso, Davidin palveliat ja Joab tulivat sotaväen tyköä ja toivat kanssansa suuren saaliin; mutta Abner ei ollut silloin Davidin tykönä Hebronissa, sillä hän oli päästänyt hänen menemään rauhassa.’ž Ja Abner sanoi Davidille: minä nousen ja menen kokoomaan kaiken Israelin herrani kuninkaan tykö, että he tekisivät liiton sinun kanssas, ja sinä olisit kuningas niinkuin sinun sielus halajaa. Niin David päästi Abnerin menemään rauhassa.’ž Kuin Abner tuli Davidin tykö Hebroniin ja kaksikymmentä miestä hänen kanssansa, teki David pidot Abnerille ja niille miehille, jotka hänen kanssansa olivat.’ž Puhui myös Abner BenJaminin korvain kuullen, ja meni myös puhumaan Davidin korville Hebroniin kaikkia mikä Israelille ja kaikelle BenJaminin huoneelle kelpasi.’ž Niin tehkäät nyt se; sillä \Herra\ on sanonut Davidista; minä vapahdan minun kansani Israelin palveliani Davidin käden kautta Philistealaisten kädestä ja kaikkein heidän vihollistensa kädestä.’ž Ja Abner puhui Israelin vanhimmille ja sanoi: te olette jo kauvan aikaa halunneet Davidia kuninkaaksenne.’ž Ja hänen miehensä meni hänen kanssansa, hän kävi ja itki hänen jälissänsä hamaan Bahurimiin asti. Niin sanoi Abner hänelle: palaja ja mene matkaas. Ja hän palasi.’ž Isboset lähetti matkaan ja antoi ottaa hänen mieheltänsä Paltielilta Laiksen pojalta pois.’ž Lähetti myös David sanansaattajat Isbosetin Saulin pojan tykö ja antoi hänelle sanoa: anna minulle minun emäntäni Mikal, jonka minä kihlasin minulleni sadalla Philistealaisten esinahalla.’ž Hän sanoi: oikein, minä teen liiton sinun kanssas; mutta yhtä anon minä sinulta, sanoen: ei pidä sinun tuleman minun näkyviini ennen kuin sinä tuot Mikalin Saulin tyttären minun tyköni, tullessas katsomaan kasvojani.’ž Ja Abner lähetti sanansaattajat edellänsä Davidin tykö, sanoen: kenenkä maa oma on? ja sanoi: tee liitto minun kanssani, ja katso, minun käteni on sinun kanssas, kääntämään kaikkea Israelia sinun tykös.’ž Ja ei hän taitanut Abneria enää vastata yhtään sanaa; sillä hän pelkäsi häntä./LVALL|ż ƒ  [ š 1 Ń ˜ īu“„Ź Akń+g Ja kaikki kansan vanhimmat Israelista tulivat kuninkaan tykö Hebroniin, ja kuningas David teki ’ž Ja kaikki kansan vanhimmat Israelista tulivat kuninkaan tykö Hebroniin, ja kuningas David teki heidän kanssansa liiton \Herran\ edessä Hebronissa; ja he voitelivat Davidin Israelin kuninkaaksi.’ž Ja aina ennen, kuin Saul oli meidän kuninkaamme, johdatit sinä Israelin ulos ja sisälle, ja \Herra\ on sinulle sanonut: sinun pitää minun kansaani Israelia kaitseman ja Israelin päämiehen oleman.’ž Ja Israelin kaikki sukukunnat tulivat Davidin tykö Hebroniin, ja puhuivat sanoen: katso, sinun luus ja lihas me olemme.’ž Ja David käski nuorukaisiansa, ja he tappoivat heidät, ja hakkasivat kädet ja jalat poikki, ja ripustivat heidät lammikon tykö Hebronissa. Mutta Isbosetin pään he ottivat ja hautasivat Abnerin hautaan Hebroniin.’ž Ja nämät jumalattomat miehet ovat tappaneet hurskaan miehen huoneessansa ja omassa vuoteessansa: eikö siis minun pitäisi nyt vaatiman hänen vertansa teidän kädestänne ja ottaman teitä pois maan päältä?’ž Sen joka minulle ilmoitti ja sanoi: Saul on kuollut, ja luuli itsensä hyväksi sanansaattajaksi, sen minä otin kiinni ja tapoin Ziklagissa, jolle minun piti antaman sanansaattajan palkan;’ž Niin vastasi David Rekabia ja Baanaa, hänen veljeänsä, Rimmnonin Berotilaisen poikia, ja sanoi heille: niin totta kuin \Herra\ elää, joka minun sieluni on vapahtanut kaikesta surusta;’ž Ja toivat Isbosetin pään Davidille, joka oli Hebronissa, ja sanoivat kuninkaalle: katso, tässä on Isbosetin Saulin pojan pää, sinun vihollises, joka sinun sielus perään seisoi: ja \Herra\ on tänäpänä kostanut Saulille ja hänen siemenellensä herrani kuninkaan puolesta.’ž Sillä koska he huoneesen tulivat, lepäsi hän vuoteessansa, makaushuoneessansa. Ja he pistivät hänen kuoliaaksi, ja hakkasivat hänen päänsä pois, ja ottivat hänen päänsä ja menivät pois lakian kedon tien kautta koko sen yön,’ž Ja he tulivat keskelle huonetta nisuja ottamaan ja pistivät häntä vatsaan; ja Rekab ja Baana hänen veljensä pakenivat;’ž Niin menivät Berotilaisen Rimmonin pojat Rekab ja Baana, ja tulivat Isbosetin huoneesen, kuin päivä oli palavimmallansa; ja hän lepäsi vuoteessansa puolipäivän aikana.’ž Oli myös Jonatanilla Saulin pojalla yksi poika, joka oli saattamatoin jaloista, ja oli jo viiden ajastaikainen, kuin sanoma Saulista ja Jonatanista tuli Jisreelistä; ja hänen imettäjänsä otti hänen ja pakeni. Ja koska hän kiiruusti pakeni, lankesi hän ja tuli saattamattomaksi, ja hänen nimensä oli MephiBoset.’ž Ja Berotilaiset olivat paenneet Gittaimiin, ja olivat siellä muukalaisina tähän päivään asti.’ž Ja Saulin pojalla oli kaksi sotaväen päämiestä, toisen nimi oli Baana ja toisen Rekab, Rimmonin Berotilaisen pojat, BenJaminin lapsista; sillä Berot oli myös luettu BenJaminin sukukuntaan.’ž Kuin Saulin poika kuuli Abnerin kuolleeksi Hebronissa, väsyivät hänen kätensä, ja koko Israel hämmästyi.’ž Ja minä olen vielä heikko ja voideltu kuningas, mutta ne miehet ZeruJan pojat ovat kovemmat minua: \Herra\ maksakoon sille, joka pahaa tekee, hänen pahuutensa jälkeen!’ž Ja kuningas sanoi palvelioillensa: ettekö te tiedä, että tänäpänä on yksi päämies, ja tosin suuri mies kaatunut Israelissa?’ž Ja kaikki kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, ettei se ollut kuninkaalta, että Abner Nerin poika oli tapettu.’ž Ja kaikki kansa ymmärsi sen, ja se kelpasi heille, ja kaikki se hyvä minkä kuningas oli tehnyt kaiken kansan silmäin edessä.’ž Ja kaikki kansa tuli Davidin kanssa rualle, kuin vielä valkia päivä oli; ja David vannoi ja sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos minä leipää taikka jotakin muuta maistan, ennenkuin aurinko laskee.’ž Sinun kätes ei olleet sidotut, sinun jalkas ei olleet vaskikahleissa: sinä olet kaatunut, niinkuin se, joka pahantekiäin edessä lankee. Ja kaikki kansa itki vielä enemmin häntä.2LVAL‘ńķ ± © * Ü @ ŗ % ¾ š ė”ŽŗlĶ5øhÆ–ėv Ja kuin he tulivat Nahonin riihen tykö, otti Ussa Jumala’ž Ja kuin he tulivat Nahonin riihen tykö, otti Ussa Jumalan arkin ja piteli sitä, sillä härjät menivät sivuin tietä.’ž Niin David ja kaikki Israelin huone soittivat \Herran\ edessä kaikkinaisilla honkaisilla kanteleilla ja harpuilla, psaltareilla, trumpuilla, kulkuisilla ja simpeleillä.’ž Niin he toivat sen AbiNadabin huoneesta, joka oli Gibeassa, Jumalan arkin kanssa; ja Ahjo kävi arkin edellä.’ž Ja he panivat Jumalan arkin uuden vaunun päälle ja toivat sen AbiNadabin huoneesta, joka asui Gibeassa. Mutta Ussa ja Ahjo, AbiNadabin pojat ajoivat sitä uutta vaunua.’ž Ja David nousi ja meni, ja kaikki kansa kuin hänen tykönänsä oli Juudan asuvaisista, tuomaan sieltä Jumalan arkkia, joka kutsutaan \Herran\ Zebaotin nimi, joka asuu Kerubimin päällä.’ž Ja David taas kokosi kaikki valitut miehet Israelista, kolmekymmentä tuhatta,’ž David teki niinkuin \Herra\ oli hänelle käskenyt, ja löi Philistealaiset hamasta Gebasta siihenasti kuin Gaseriin tullaan,’ž Ja kuin sinä kuulet fikunapuun latvat kahisevan, niin kulje; sillä \Herra\ on silloin lähtenyt ulos sinun etees, lyömään Phlistealaisten sotajoukkoa.’ž Niin David kysyi \Herralta\, ja hän vastasi: ei sinun pidä menemän alas, mutta tule takaa heidän ympärinsä, ettäs tulet heitä vastaan fikunapuiden kohdalla.’ž Ja Philistealaiset vielä nousivat ja sioittivat itsensä Rephaimin laaksoon.’ž Ja he jättivät siihen epäjumalansa; mutta David ja hänen väkensä ottivat ne pois.’ž Ja David tuli BaalPeratsimiin, ja David löi heidät siinä, ja sanoi: \Herra\ on minun viholliseni eroittanut minun edestäni, niinkuin vesi erkanee toinen toisestansa; siitä kutsutaan se paikka BaalPeratsim.’ž Ja David kysyi \Herralta\, sanoen: menenkö minä Philistealaisia vastaan? ja annatkos heitä minun käteeni? Ja \Herra\ sanoi Davidille: mene, sillä minä annan tosin Philistealaiset sinun käsiis.’ž Mutta Philistealaiset tulivat ja sioittivat itsensä Rephaimin laaksoon.’ž Ja kuin Philistealaiset kuulivat Davidin voidelluksi Israelin kuninkaaksi, nousivat kaikki Philistealaiset etsimään Davidia. Ja kuin David sen kuuli, niin hän meni linnaan.’ž Jibhar, Elisua, Nepheg ja Japhia,’ž Ja nämät ovat heidän nimensä, jotka hänelle Jerusalemissa syntyivät: Sammua, Sobab, Natan ja Salomo,’ž Niin David otti Jerusalemista vielä usiampia jalkavaimoja ja emäntiä, sittekuin hän tuli Hebronista. Ja Davidille syntyi vielä poikia ja tyttäriä.’ž Ja David ymmärsi \Herran\ vahvistaneeksi hänen Israelin kuninkaaksi ja korottaneeksi hänen valtakuntansa, kansansa Israelin tähden.’ž Niin Hiram, Tyron kuningas, lähetti sanansaattajat Davidin tykö, ja sedripuita, ja puuseppiä, ja seinäkivien hakkaajia, jotka rakensivat Davidin huoneen.’ž Ja David menestyi ja enentyi, ja \Herra\ Jumala Zebaot oli hänen kanssansa.’ž Ja David asui linnassa ja kutsui sen Davidin kaupungiksi; ja David rakensi sen ympäri Millosta, niin myös sisällisen puolen.’ž Ja sinä päivänä sanoi David: jos joku lyö Jebusilaiset, ja tarttuu heidän rästäänsä alaisiin ja lyö sokiat ja ontuvat, joita Davidin sielu vihaa (hänen pitää pään ja ylimmäisen oleman); josta heillä on sananlasku: ei yhtään sokiaa ja ontuvaa päästetä huoneesen.’ž Mutta David voitti Zionin linnan, se on Davidin kaupunki.’ž Ja kuningas meni ja hänen miehensä Jerusalemiin Jebusilaisia vastaan, jotka maalla asuivat. Ja he sanoivat Davidille: ei sinun pidä tänne tuleman, vaan sokiat ja ontuvat pitää sinun täältä pois ajaman; ja he ajattelivat, ettei Davidin pitänyt sinne tuleman.’ž Hebronissa hän hallitsi Juudaa seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta; mutta Jerusalemissa hän hallitsi kaikkea Israelia ja Juudaa kolmeneljättäkymmentä vuotta.’ž Ja David oli kolmenkymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hän hallitsi neljäkymmentä ajastaikaa.ŌLVALhķ› ¾ J ą ‡ ¾  « ŁÜüt%«2Š}_kę Ja minä olen sinun kanssas ollut, kussa ikänä sinä olet käynyt, ja olen hävittänyt kaikki vihollises ’ž Ja minä olen sinun kanssas ollut, kussa ikänä sinä olet käynyt, ja olen hävittänyt kaikki vihollises sinun edestäs, ja olen sinulle antanut suuren nimen niiden suurten nimien jälkeen kuin ovat maan päällä.’ž Sano siis nyt palvelialleni Davidille: Näin sanoo \Herra\ Zebaot: minä olen ottanut sinun lampurista kansani Israelin päämieheksi.’ž Kuhunka ikänä minä kaikkein Israelin lasten kanssa vaelsin, olenko minä ikänä puhunut jonkun kanssa Israelin suvusta, jolle minä olen käskenyt kaita minun kansaani Israelia ja sanonut: miksi ette ole minulle rakentaneet sedripuista huonetta?’ž Sillä en minä ole asunut yhdessäkään huoneessa siitä päivästä, jona minä Israelin lapset johdatin Egyptistä, tähän päivään asti; vaan minä olen vaeltanut majoissa ja Tabernaklissa.’ž Mene ja sano palvelialleni Davidille: Näin sanoo \Herra\: sinäkö minulle huoneen rakennat asuakseni?’ž Mutta tapahtui sinä yönä, että \Herran\ sana tuli Natan prophetan tykö ja sanoi:’ž Natan sanoi kuninkaalle: mene ja tee kaikki mitä sydämessäs on, sillä \Herra\ on sinun kanssas.’ž Sanoi kuningas propheta Natanille: katso, minä asun sedripuisessa huoneessa, ja Jumalan arkki asuu vaatetten keskellä.’ž Ja kuin kuningas istui huoneessansa, ja \Herra\ oli hänelle antanut levon kaikilta hänen vihollisiltansa, ympäristöllä,’ž Ja Mikalilla, Saulin tyttärellä ei ollut yhtään lasta kuolemapäiväänsä asti.’ž Ja minä tahdon vielä halvempi olla ja nöyrä minun silmäini edessä: ja minä kunnioitetaan niiden piikain kanssa, joistas puhunut olet.’ž Mutta David sanoi Mikalille: \Herran\ edessä joka minun valinnut on pikemmin kuin sinun isäs ja kaiken hänen huoneensa, ja on käskenyt minun olla \Herran\ kansan Israelin päämiehenä: ja \Herran\ edessä minä tahdon iloita.’ž Ja kuin David palasi siunaamaan huonettansa, meni Mikal, Saulin tytär ulos häntä vastaan ja sanoi: kuinka jalo on ollut Israelin kuningas tänäpänä, joka on itsensä paljastanut palveliainsa piikain edessä, niinkuin irstaat ihmiset paljastavat itsensä!’ž Ja jakoi kaikelle kansalle ja kaikelle Israelin seurakunnalle, miehille ja vaimoille, jokaiselle kyrsän leipää, ja kappaleen lihaa, ja mitan (viinaa); sitte meni kaikki kansa matkaansa, jokainen huoneesensa.’ž Ja kuin David oli uhrannut polttouhria ja kiitosuhria, siunasi hän kansan \Herran\ Zebaotin nimeen,’ž Ja he toivat \Herran\ arkin sisälle ja panivat sen siallensa keskelle majaa, jonka David oli sille rakentanut. Ja David uhrasi polttouhria ja kiitosuhria \Herran\ edessä.’ž Ja kuin \Herran\ arkki joutui Davidin kaupunkiin, katsoi Mikal, Saulin tytär akkunasta ja näki kuningas Davidin hyppäävän kaikella voimallansa \Herran\ edessä, ja hän katsoi hänen ylön sydämessänsä.’ž Ja David ja kaikki Israelin kansa toivat \Herran\ arkin riemulla Ja basunan helinällä.’ž Ja David hyppäsi kaikella voimalla \Herran\ edessä ja hän oli vaatetettu liinaisella päällisvaatteella.’ž Ja kuin ne, jotka \Herran\ arkkia kantoivat, olivat käyneet kuusi askelta, niin uhrattiin härkä ja lihava lammas.’ž Ja se oli sanottu kuningas Davidille, että \Herra\ oli siunannut ObedEdomin huoneen ja kaiken mitä hänellä oli, Jumalan arkin tähden. Niin meni David ja toi Jumalan arkin ObedEdomin huoneesta Davidin kaupunkiin ilolla.’ž Ja \Herran\ arkki viipyi kolme kuukautta ObedEdomin Gatilaisen huoneessa, ja \Herra\ siunasi hänen ja kaiken hänen huoneensa.’ž Ja ei tahtonut antaa tuoda sitä tykönsä Davidin kaupunkiin, vaan salli kannettaa ObedEdomin Gatilaisen huoneesen.’ž Ja David pelkäsi \Herraa\ sinä päivänä ja sanoi: kuinka \Herran\ arkki tulisi minun tyköni?’ž Silloin tuli David murheelliseksi, että \Herra\ niin repäisi Ussan, ja kutsui sen paikan PeretsUssa, tähän päivään asti.’ž Niin \Herran\ viha julmistui Ussan päälle, ja Jumala löi hänen siinä maahan hänen tyhmyytensä tähden, niin että hän kuoli siinä Jumalan arkin tykönä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:żŖ ”@– üŖ ē@– ūŖ ø@– śŖ ²@– łŖ m@– ųŖ œ@– ÷Ŗ ų@– öŖ +@– õŖ 0@– ōŖ Ÿ@• óŖ Ä@• ņŖ O@• ńŖ Ä@• šŖ “@• ļŖ ”@• īŖ i@• ķŖ ķ@• ģŖ Ÿ@• ėŖ [@• źŖ A@• éŖ ‰@• čŖ r@ • ēŖ @ • ęŖ O@ • åŖ “@ • äŖ –@ • ćŖ @• āŖ ƒ@• įŖ @• ąŖ ‡@• ßŖ k@• ŽŖ s@• ŻŖ g@• ÜŖ ŗ@• ŪŖ s@• ŚŖ ½@” ŁŖ č@” ŲŖ Ł@” ×Ŗ ·@” ÖŖ “@” ÕŖ ˜@” ŌŖ S@” ÓŖ ¬@” ŅŖ |@ ” ŃŖ œ@ ” ŠŖ «@ ” ĻŖ b@ ” ĪŖ –@ ” ĶŖ œ@” ĢŖ O@” ĖŖ @” ŹŖ Ü@” ÉŖ £@” ČŖ @” ĒŖ ó@” ĘŖ h@” ÅŖ u@” ÄŖ ‚@“ ĆŖ ·@“ ĀŖ @“ ĮŖ Ŗ@“ ĄŖ y@“ æŖ į@“ ¾Ŗ ®@“ ½Ŗ b@“ ¼Ŗ ~@“ »Ŗ Æ@“ ŗŖ š@“ ¹Ŗ m@“ øŖ T@ “ ·Ŗ [@ “ ¶Ŗ ]@ “ µŖ b@ “ “Ŗ z@ “ ³Ŗ  {@“ ²Ŗ  @“ ±Ŗ  š@“ °Ŗ  @“ ÆŖ  P@“ ®Ŗ a@“ ­Ŗ P@“ ¬Ŗ ¬@“ «Ŗ @“ ŖŖ ©@’ ©Ŗ w@’ ØŖ ī@’ §Ŗ ~@’ ¦Ŗ Š@’ „Ŗ z@’ ¤Ŗ Ļ@’ £Ŗ ¢@’ ¢Ŗ –@’ ”Ŗ @’  Ŗ >@ ’ ŸŖ ½@ ’ žŖ i@ ’ Ŗ a@ ’ œŖ ¬@ ’ ›Ŗ £@’ šŖ U@’ ™Ŗ „@’ ˜Ŗ y@’ —Ŗ Ž@’ –Ŗ  k@’ •Ŗ  “@’ ”Ŗ  Ē@’ “Ŗ  ®@’ ’Ŗ  Š@ ‘Ŗ …@ Ŗ ō@ Ŗ ·@ ŽŖ g@ Ŗ S@ ŒŖ b@ ‹Ŗ y@ ŠŖ z@ ‰Ŗ O@ ˆŖ ˆ@ ‡Ŗ ą@ †Ŗ ż@  …Ŗ Ņ@  „Ŗ f@  ƒŖ ­@  ŽLVALR‹× l Ž e į Œ é = Ü s ¶xłcĮņxØ*<Å Ja David otti heistä tuhannen ja seitsemänsataa hevosmiestä ja kaksikymmentä tuhat’ž Ja David otti heistä tuhannen ja seitsemänsataa hevosmiestä ja kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä kiinni, ja raiskasi kaikki vaunuhevoset, ja sata vaunua jätti heistä.’ž David löi myös HadadEserin, Rehobin pojan Zoban kuninkaan, hänen mennessä asettamaan kättänsä Euphratin virran tykö.’ž Ja hän löi Moabilaiset, pani heidät maahan makaamaan ja mittasi heitä nuoralla: ja hän mittasi kaksi nuoraa tapettavaksi ja yhden nuoran elämään jätettäväksi, ja Moabilaiset tulivat Davidin palveliaksi, ja he kantoivat hänelle lahjoja.’ž Ja sitte tapahtui, että David löi Philistealaiset ja alensi heitä; ja David otti orjuuden suitset Philistealaisten kädestä.’ž Niin rupee nyt siunaamaan palvelias huonetta, että se olis ijankaikkisesti sinun edessäs; sillä sinä Herra, \Herra\, olet sen puhunut, niin siunattakoon sinun siunauksellas palvelias huone ijankaikkisesti.’ž Sentähden nyt Herra, \Herra\, sinä olet Jumala, ja sinun sanas ovat totuus: sinä olet tämän hyvän puhunut palvelialles.’ž Sillä sinä \Herra\ Zebaot Israelin Jumala olet avannut palvelias korvat, ja sanonut: minä rakennan sinulle huoneen; sentähden löysi palvelias sydämessänsä, että hän tämän rukouksen sinun tykönäs rukoilis.’ž Niin sinun nimes tulee suureksi iankaikkisesta, että sanotaan: \Herra\ Zebaot on Israelin Jumala, ja sinun palvelias Davidin huone on pysyväinen sinun edessäs.’ž Niin vahvista siis, \Herra\ Jumala, se sana ijankaikkisesti, jonkas palveliastas ja hänen huoneestansa puhunut olet, ja tee niin kuin puhunut olet.’ž Ja sinä olet vahvistanut sinulles Israelin sinun kansakses ijankaikkisesti, ja sinä \Herra\ olet heidän Jumalaksensa tullut.’ž Ja kuka on niinkuin sinun kansas, niinkuin Israel, yksi kansa maan päällä, jota Jumala on mennyt vapahtamaan kansaksensa, ja toimittamaan itsellensä nimeä ja tekemään senkaltaisia suuria ja hirmuisia asioita sinun maallas, kansas edessä, jonka sinä sinulles vapahdit Egyptistä, pakanain ja heidän jumalainsa seasta.’ž Sentähden olet sinä suuresti ylistetty, \Herra\ Jumala! sillä ei yhtään ole sinun vertaas, ja ei ole yhtään Jumalaa paitsi sinua, kaiken sen jälkeen, kuin me olemme korvillamme kuulleet.’ž Sinun sanas tähden ja sydämes jälkeen olet sinä nämät suuret asiat tehnyt, ilmoittaakses palvelialles.’ž Ja mitä Davidin pitää enää sinun kanssas puhuman? sillä sinä tunnet palvelias, Herra, \Herra\.’ž Ja olet sen vielä vähäksi lukenut, Herra, \Herra\, mutta olet myös puhunut palvelias huoneelle kaukaisista asioista: ja tämä on sen ihmisen laki, joka on Herra \Jumala\.’ž Niin tuli kuningas David ja pysähtyi \Herran\ eteen, ja sanoi: kuka olen minä, Herra, \Herra\, ja mikä on minun huoneeni, ettäs minun tähän asti saattanut olet;’ž Kaikkein näiden sanain jälkeen ja kaiken tämän näyn jälkeen puhui Natan Davidille.’ž Mutta sinun huonees ja valtakuntas on pysyvä sinun edessäs ijankaikkisesti, ja sinun istuimes pitää vahva oleman ijankaikkisesti.’ž Vaan minun laupiuteni ei pidä hänestä eriämän, niinkuin minä sen Saulista eroitin, jonka minä otin sinun edestäs pois.’ž Minä olen hänen isänsä, ja hän on minun poikani: kuin hän väärin tekee, rankaisen minä häntä ihmisen vitsalla ja ihmisten lasten haavoilla.’ž Ja hän rakentaa minun nimelleni huoneen, ja minä vahvistan hänen vaItakuntansa istuimen ijankaikkisesti.’ž Sittekuin sinun aikas on täytetty ja sinä lepäät isäis kanssa, herätän minä sinun siemenes sinun jälkees, joka sinun ruumiistas tuleva on: ja minä vahvistan hänen valtakuntansa.’ž Ja siitä päivästä, jona minä asetin tuomarit Israelille minun kansalleni, annoin minä sinulle levon kaikilta vihamiehiltäs; ja \Herra\ ilmoittaa sinulle, että \Herra\ sinulle huoneen tehdä tahtoo.’ž Ja minä asetan Israelille minun kansalleni sian ja istutan hänen siinä asumaan, ettei hän enää kulkiana olisi; ja jumalattomat ei pidä häntä enää niinkuin ennen vaivaaman.^LVALpÄtĆ Ą & —  ¢ @ ć ˆ 4 Ē-~žš–ģŁ"  Ja MephiBosetilla oli yksi vähä poika nimeltä Miika; mutta kai’ž Ja MephiBosetilla oli yksi vähä poika nimeltä Miika; mutta kaikki, jotka Ziban huoneesta olivat, olivat MephiBosetin palveliat.’ž Ja Ziba sanoi kuninkaalle: kaikki mitä minun herrani kuningas on palveliallensa käskenyt, tekee palvelias; ja MephiBoset syököön minun pöydältäni, niinkuin yksi kuninkaan lapsista.’ž Niin pitää sinun, ja sinun lapses, ja palvelias viljelemän hänen peltojansa ja korjaaman herras pojalle leiväksi ja ravinnoksi. Mutta MephiBoset sinun herras poika syö jokapäivä leipää minun pöydältäni. Ja Ziballa oli viisitoistakymmentä poikaa ja kaksikymmentä palveliaa.’ž Niin kutsui kuningas Ziban, Saulin palvelian, ja sanoi hänelle: minä olen antanut sinun herras pojalle kaiken sen mikä Saulin oma on ollut ja koko hänen huoneensa oma.’ž Hän kumarsi ja sanoi: kuka olen minä sinun palvelias, ettäs käänsit sinus kuolleen koiran puoleen, niinkuin minä olen?’ž David sanoi hänelle: älä pelkää; sillä minä totisesti teen laupiuden sinun kanssas Jonatanin sinun isäs tähden, ja minä annan sinulle kaikki sinun isäs Saulin pellot jälleen, ja sinä syöt jokapäivä leipää minun pöydältäni.’ž Kuin MephiBoset, Saulin pojan Jonatanin poika tuli Davidin tykö, lankesi hän kasvoillensa ja kumarsi. Ja David sanoi: MephiBoset! Hän vastasi: tässä olen, sinun palvelias.’ž Niin kuningas David lähetti ja antoi tuoda hänen Lodabarista, Makirin Ammielin pojan huoneesta.’ž Kuningas sanoi hänelle: kussa hän on? Ziba sanoi kuninkaalle: katso, hän on Lodabarissa, Makirin, Ammielin pojan huoneessa.’ž Kuningas sanoi: onko vielä joku mies Saulin huoneesta, että minä Jumalan laupiuden tekisin hänelle? Ziba sanoi kuninkaalle: vielä on siellä Jonatanin poika, rampa jaloista.’ž Niin oli palvelia Saulin huoneesta Ziba nimeltä, sen kutsuivat Davidin tykö. Ja kuningas sanoi hänelle: oletkos Ziba? Hän sanoi: olen, sinun palvelias.’ž Ja David sanoi: olleeko joku vielä jäänyt Saulin huoneesta, tehdäkseni laupiuden Jonatanin tähden hänelle.’ž Benaja, Jojadan poika oli Kretin ja Pletin päällä; ja Davidin pojat olivat papit.’ž Zadok, Ahitobin poika ja Ahimelek, AbJatarin poika olivat papit; Seraja oli kirjoittaja.’ž Ja Joab, ZeruJan poika oli sotajoukon päällä, mutta Josaphat, Ahiludin poika oli kansleri.’ž Niin oli David kaiken Israelin kuningas, ja hän toimitti lain ja oikeuden kaikelle kansallensa.’ž Ja hän asetti vartiat koko Edomiin, ja koko Edom oli Davidin alla; sillä \Herra\ autti Davidia, kuhunka ikänä hän meni.’ž Ja David teki itsensä kuuluisaksi, kuin hän palasi lyömästä Syrialaisia Suolalaaksossa, kahdeksantoistakymmentä tuhatta.’ž Syriasta ja Moabista, Ammonin lapsilta, Philistealaisilta, Amalekilaisilta, niin myös HadadEserin, Rehobin pojan, Zoban kuninkaan saaliista.’ž Ne myös kuningas David pyhitti \Herralle\, sen hopian ja kullan kanssa, jonka hän pyhitti Herralle kaikilta pakanoilta, jotka hän vaatinut oli allensa:’ž Lähetti hän poikansa Joramin kuningas Davidin tykö, tervehtimään häntä ystävällisesti ja siunaamaan häntä, että hän soti HadadEserin kanssa ja löi hänen; sillä Toi soti HadadEserin kanssa; ja hänen kädessänsä olivat hopiaiset, kultaiset ja vaskiset astiat.’ž Kuin Toi, Hamatin kuningas kuuli Davidin lyöneen kaikki HadadEserin sotaväen,’ž Mutta Betasta ja Berotaista, HadadEserin kaupungeista, otti kuningas David ylen paljon vaskea.’ž Ja David otti HadadEserin palveliain kultaiset kilvet ja vei ne Jerusalemiin.’ž Ja David asetti vartiat Syrian Damaskuun. Näin tulivat Syrialaiset Davidin palveliaksi ja kantoivat hänelle lahjoja; sillä \Herra\ autti Davidia, kuhunka ikänä hän meni.’ž Niin tulivat Syrialaiset Damaskusta auttamaan HadadEseriä, Zoban kuningasta; ja David löi Syrialaisista kaksikolmattakymmentä tuhatta miestä.:LVAL‹#0 w › š K Æ  · pōHõ]©ņ1t Ja tapahtui, että David ehtoopuolella nousi vuoteeltansa, ja käyskenteli kuninkaan huoneen k’ž Ja tapahtui, että David ehtoopuolella nousi vuoteeltansa, ja käyskenteli kuninkaan huoneen katon päällä, ja näki katon päältä vaimon pesevän itsiänsä; ja vaimo oli sangen ihana näkyänsä.’ž Ja kuin se aika joutui vuodesta, jolla kuningasten tapa oli sotiin mennä, lähetti David Joabin ja palveliansa hänen kanssansa ja kaiken Israelin, hukuttamaan Ammonin lapsia, ja he piirittivät Rabban; mutta David jäi Jerusalemiin.’ž Kuin kaikki ne kuninkaat, jotka olivat HadadEserin alla, näkivät itsensä lyödyksi Israelilta, tekivät he Israelin kanssa rauhan, ja olivat heille alamaiset; ja Syrialaiset ei uskaltaneet Ammonin lapsia enää auttaa.’ž Mutta Syrialaiset pakenivat Israelin edestä, ja David löi heistä seitsemänsataa vaunua ja neljäkymmentä tuhatta ratsasmiestä, löi myös Sobakin sodanpäämiehen, että hän siinä kuoli.’ž Kuin se Davidille ilmoitettiin, kokosi hän kaiken Israelin, ja meni Jordanin ylitse, ja tuli Helamiin; ja Syrialaiset asettivat itsensä Davidia vastaan sotimaan hänen kanssansa.’ž Ja HadadEser lähetti ja tuotti Syrialaiset toiselle puolelle veden, ja he tulivat Helamiin; ja Sobak, HadadEserin sodanpäämies meni heidän edellänsä.’ž Ja kuin Syrialaiset näkivät itsensä Israelilta lyödyksi, kokoontuivat he yhteen.’ž Ja kuin Ammonin lapset näkivät Syrialaiset pakenevan, pakenivat he myös Abisain edestä ja menivät kaupunkiin. Niin palasi Joab Ammonin lasten tyköä ja tuli Jerusalemiin.’ž Ja Joab läksi matkaan ja se väki joka hänen kanssansa oli, sotimaan Syrialaisia vastaan; ja he pakenivat hänen edestänsä.’ž Ole miehuullinen, ja olkaamme vahvat meidän kansamme edestä ja meidän Jumalamme kaupunkein edestä; mutta \Herra\ tehköön niinkuin hänelle kelvollinen on.’ž Ja hän sanoi: jos Syrialaiset tulevat minua voimallisemmaksi, niin tule minun avukseni; jos Ammonin lapset joutuvat sinua voimallisemmaksi, niin minä tulen sinun apuus.’ž Ja muun väen antoi hän veljensä Abisain käden alle, joka asetti itsensä Ammonin lapsia vastaan.’ž Kuin Joab näki sodan asetetuksi vastaansa edestä ja takaa, valitsi hän kaikista Israelin parhaista miehistä, ja asetti itsensä Syrialaisia vastaan,’ž Ja Ammonin lapset läksivät ja sääsivät sodan kaupungin portin eteen. Mutta Syrialaiset Zobasta, Rehobista, Istobista ja Maakasta olivat erinänsä kedolla.’ž Kuin David sen kuuli, lähetti hän Joabin koko urhoollisen sotajoukon kanssa.’ž Kuin Ammonin lapset näkivät itsensä haisevan Davidin edessä, lähettivät he ja palkkasivat Syrialaiset Rehobin huoneesta ja Zobasta, kaksikymmentä tuhatta jalkamiestä, ja kuningas Maakalta tuhannen miestä, ja Istobilta kaksitoista kymmentä tuhatta miestä.’ž Kuin se Davidille ilmoitettiin, lähetti hän heitä vastaan, sillä miehet olivat suuresti pilkatut; ja kuningas antoi heille sanottaa: olkaat Jerihossa siihen asti, kuin teidän partanne kasvaa, ja sitte tulkaat jälleen.’ž Silloin otti Hanun Davidin palveliat, ja ajeli puolen heidän partaansa, ja leikkasi puolen heidän vaatteistansa liki suolivyöhön asti, ja laski heidät menemään.’ž Niin sanoivat Ammonin lasten ylimmäiset herrallensa Hanunille: luuletkos Davidin kunnioittavan sinun isääs sinun silmäis edessä, että hän on lähettänyt lohduttajat sinun tykös? Etkös luule hänen lähettäneen palvelioitansa kaupunkia tutkistelemaan ja vakoomaan ja hävittämään?’ž Niin sanoi David: minä teen laupiuden Hanunin, Nahaksen pojan kanssa, niinkuin hänen isänsä teki laupiuden minun kanssani; ja lähetti palveliansa lohduttamaan häntä hänen isänsä tähden. Kuin Davidin palvelijat tulivat Ammonin lasten maahan,’ž Sitte tapahtui, että Ammonin lasten kuningas kuoli, ja hänen poikansa Hanun hallitsi hänen siassansa.’ž Ja MephiBoset asui Jerusalemissa; sillä hän söi jokapäivä kuninkaan pöydältä; ja hän ontui molemmista jaloistansa.]LVALÓlł Ž  ˆ  ū e ± b ÕcŚ™>Ÿ²IØQ>Ÿ Ja \Herra\ lähetti Natanin Davidin tykö. Kuin hän tuli hänen tykönsä, sanoi h’ž Ja \Herra\ lähetti Natanin Davidin tykö. Kuin hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: kaksi miestä oli yhdessä kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä.’ž Sittekuin hän oli murehtinut, lähetti David ja antoi tuoda hänen huoneesensa, ja hän tuli hänen emännäksensä ja synnytti hänelle pojan, mutta se työ, jonka David teki, oli paha \Herran\ edessä.’ž Ja kuin Urian emäntä kuuli miehensä Urian kuolleeksi, murehti hän miestänsä.’ž David sanoi sanansaattajalle: sano näin Joabille: älä sitä pahakses pane, sillä miekka syö nyt yhden, nyt toisen, vahvista sota kaupunkia vastaan, ettäs kukistaisit sen: ja vahvista sinä häntä.’ž Ja ampujat ampuivat muurista sinun palvelloitas ja tappoivat muutamia kuninkaan palvelioita, ja sinun palvelias Uria Hetiläinen on myös kuollut.’ž Ja sanansaattaja sanoi Davidille: ne miehet voittivat meidät ja tulivat ulos kedolle meidän tykömme; mutta me löimme heidät takaperin kaupungin porttiin asti.’ž Sanansaattaja meni ja tuli ja jutteli Davidille kaikki nämät, joiden tähden Joab hänen lähettänyt oli.’ž Kuka löi Abimelekin Jerubbesetin pojan? Eikö vaimo paiskannut myllynkiven kappaletta muurista hänen päällensä, että hän kuoli Tebetsessä? Miksi te astuitte niin lähes muuria? Niin sano: sinun palvelias Uria Hetiläinen on myös kuollut.’ž Ja jos niin on, että kuningas vihastuu ja sanoo sinulle: miksi te niin lähes kaupunkia astuitte sodalla? Ettekö te tietäneet, että muurin päältä paiskataan?’ž Ja käski sanansaattajalle sanoen: kuin sinä olet puhunut kaikki sodan menot kuninkaalle:’ž Niin Joab lähetti ja antoi sanoa Davidille kaikki sodan menot,’ž Ja kuin miehet läksivät kaupungista ja sotivat Joabia vastaan, kaatuivat muutamat Davidin palvelioista, ja Uria Hetiläinen myös kuoli.’ž Kuin Joab oli kaupungin edessä, asetti hän Urian siihen paikkaan, kussa hän väkevimmät sotamiehet tiesi olevan.’ž Ja hän kirjoitti kirjaan sanoen: pankaat Uria kovimman sodan eteen, ja kääntykäät hänen tyköänsä takaperin, että hän lyötäisiin ja kuolis.’ž Huomeneltain kirjoitti David Joabin tykö kirjan, ja lähetti sen Urian myötä.’ž Ja David kutsui hänen kanssansa syömään ja juomaan, ja juovutti hänen. Ja ehtoona läksi hän ulos ja pani vuoteesensa levätä herransa palveliain kanssa, ja ei mennyt huoneesensa.’ž David sanoi Urialle: niin ole vielä tämä päivä tässä, huomenna lasken minä sinun menemään. Niin Uria oli sen päivän Jerusalemissa ja toisen päivän.’ž Mutta Uria sanoi Davidille: arkki, ja Israel ja Juuda makaavat majoissa, herrani Joab ja herrani palveliat makaavat kedolla, ja minä menisin huoneesen syömään, juomaan ja makaamaan emäntäni tykönä? Niin totta kuin sinä elät ja sinun sielus elää, en tee minä sitä.’ž Kuin Davidille sanottiin: ei Uria ole mennyt huoneesensa, sanoi David Urialle: etkös tullut matkasta? miksi et mennyt huoneeses?’ž Ja Uria pani levätä kuninkaan huoneen oven eteen, kussa kaikki hänen herransa palveliat makasivat, ja ei mennyt huoneesensa.’ž Ja David sanoi Urialle: mene huoneeses ja pese jalkas. Ja kuin Uria läksi kuninkaan huoneesta, seurasi häntä kohta kuninkaan herkku.’ž Ja kuin Uria tuli hänen tykönsä, kysyi David: jos Joab ja kansa rauhassa olisivat ja jos sota menestyis?’ž Niin lähetti David Joabin tykö, sanoen: lähetä minun tyköni Uria Hetiläinen. Ja Joab lähetti Urian Davidin tykö.’ž Ja vaimo tuli raskaaksi, ja lähetti ja ilmoitti sen Davidille, ja sanoi: minä olen raskaaksi tullut.’ž Ja David lähetti sanansaattajat ja antoi tuoda hänen. Ja kuin hän tuli hänen tykönsä, makasi hän hänen kanssansa; mutta hän puhdisti itsensä saastaisuudestansa, ja palasi huoneesensa.’ž Ja David lähetti ja antoi kysyä vaimoa, ja sanoi: eikö tämä ole BatSeba, Eliamin tytär, Hetiläisen Urian emäntä.cLVALŠ„­  ¤ ņ : S ² ąxŃJĀ_į«gĪA Mutta nyt on se kuollut: mitä minun pitäis vielä paastoaman: taidanko minä häne’ž Mutta nyt on se kuollut: mitä minun pitäis vielä paastoaman: taidanko minä hänen enää jällensä tuoda? Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni.’ž Hän sanoi: lapsen eläissä minä paastosin ja itkin; sillä minä ajattelin: kuka tietää, jos \Herra\ on minulle armollinen, että lapsi eläis.’ž Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: mikä se on minkä sinä teet? lapsen eläissä paastosit sinä ja itkit, mutta lapsen kuoltua nouset sinä ja syöt.’ž Ja David nousi maasta, pesi itsensä ja voiteli, ja muutti toiset vaatteet yllensä, ja meni \Herran\ huoneesen ja rukoili, ja tuli kotiansa, ja antoi panna ruokaa eteensä ja söi.’ž Kuin David näki palveliainsa hiljaksensa puhuvan, ymmärsi hän lapsen kuolleeksi, ja sanoi palvelioillensa: kuoliko lapsi? He sanoivat: kuoli.’ž Seitsemäntenä päivänä kuoli lapsi; ja ei Davidin palveliat tohtineet sanoa hänelle lasta kuolleeksi, sillä he ajattelivat: katso, kuin lapsi vielä eli, puhuimme me hänen kanssansa, ja ei hän kuullut meidän ääntämme, kuinka paljo enemmin hän tulis murheelliseksi, jos me sanoisimme hänelle: lapsi on kuollut?’ž Niin nousivat hänen huoneensa vanhimmat nostamaan häntä maasta; mutta ei hän tahtonut, eikä syönyt leipää heidän kanssansa.’ž Ja David etsi Jumalaa lapsen tähden: ja David paastosi paljo, ja meni ja makasi yön maan päällä.’ž Sitte meni Natan huoneesensa. Mutta \Herra\ löi lapsen, jonka Urian emäntä Davidille synnyttänyt oli, että se sairasti kuolemallansa.’ž Mutta ettäs tämän työn kautta saatit \Herran\ viholliset pilkkaamaan, pitää sen pojan, joka sinulle syntynyt on, totisesti kuoleman.’ž Niin sanoi David Natanille: minä olen syntiä tehnyt \Herraa\ vastaan. Natan sanoi Davidille: niin on myös \Herra\ sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.’ž Sillä sinä olet sen tehnyt salaisesti; mutta minä teen tämän koko Israelin edessä ja auringon edessä.’ž Näin sanoo \Herra\: katso, minä herätän pahuuden sinua vastaan omasta huoneestas, ja otan sinun emäntäs sinun silmäis nähden, ja annan ne lähimmäiselles, ja hän makaa sinun emäntäis sivussa valkiana päivänä.’ž Niin ei pidä myös miekan lakkaaman sinun huoneestas ijankaikkisesti; ettäs olet katsonut minun ylön, ja Urian, Hetiläisen, emännän ottanut sinulles emännäksi.’ž Miksis katsoit \Herran\ sanan ylön, tehden pahaa hänen silmäinsä edessä? Urian Hetiläisen olet sinä lyönyt miekalla, ja hänen vaimonsa olet sinä ottanut sinulles emännäksi; mutta hänen olet sinä tappanut Ammonin lasten miekalla.’ž Ja olen antanut sinulle sinun herras huoneen ja hänen emäntänsä sinun syliis, ja olen antanut sinulle Israelin ja Juudan huoneen; ja jos siinä vähä on, niin minä sen lisään sinulle.’ž Niin sanoi Natan Davidille: sinä olet se mies. Näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minä olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi ja minä olen pelastanut sinun Saulin kädestä,’ž Niin myös pitää hänen maksaman neljäkertaisesti sen lampaan, että hän sen tehnyt on, ja ei säästänyt sitä.’ž Niin Davidin viha julmistui suuresti sitä miestä vastaan, ja hän sanoi Natanille: niin totta kuin \Herra\ elää, se mies on kuoleman lapsi, joka sen teki,’ž Mutta kuin rikkaalle miehelle tuli vieras, ei raskinut hän ottaa omista lampaistansa ja karjastansa, valmistaaksensa vieraalle, joka hänen tykönsä tullut oli; mutta otti köyhän miehen lampaan ja valmisti vieraalle, joka hänen tykönsä tullut oli.’ž Mutta köyhällä ei ollut mitään muuta kuin yksi vähä karitsa, jonka hän ostanut oli, ja elättänyt, ja kasvattanut suureksi, ja ravitsi sen tykönänsä lastensa kanssa; joka myös söi hänen leipänsä palasta, ja joi hänen juoma-astiastansa, ja makasi hänen sylissänsä, ja se oli hänelle niinkuin tytär.’ž Rikkaalla oli aivan paljo lampaita ja karjaa;{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:x« ą@œ w« P@œ v« r@œ u« Æ@œ t« y@ œ s« ø@ œ r« Ž@ œ q« ™@ œ p« ž@ œ o« ą@œ n« Ń@œ m« “@œ l« É@œ k« b@œ j« y@œ i« u@œ h« 8@œ g«  k@œ f«  Ū@› e«  ž@› d«  §@› c«  I@› b« ¬@› a« ”@› `« Š@› _« q@› ^« Ÿ@› ]« ‹@ › \« Ž@ › [« Ž@ › Z« !µ@ › Y«  V@ › X« y@› W« Ņ@› V« Ø@› U« Z@› T« i@› S« Õ@› R« ŗ@› Q« –@› P« D@› O« ć@š N« i@š M« ³@š L« Z@š K« „@š J« Ó@š I« @ š H« Ń@ š G« ®@ š F«  Š@ š E«  _@ š D«  ÷@š C«  h@š B«  ±@š A« H@š @« Z@š ?« @š >« m@š =« @š <« b@™ ;« @š :« Q@™ 9« '„@™ 8« &`@™ 7« %~@™ 6« $Ÿ@™ 5« #{@™ 4« " @™ 3« !Ž@™ 2« @™ 1« £@™ 0« “@ ™ /« ž@ ™ .« ų@ ™ -« f@ ™ ,« Œ@ ™ +« Č@™ *« ¦@™ )« @™ (« |@™ '« J@™ &« Ų@™ %« ˜@™ $« ß@™ #« |@™ "« £@˜ !« Į@˜  « R@˜ « ™@˜ « t@˜ « w@˜ « „@˜ « ¬@˜ « ž@˜ « @˜ « į@ ˜ « @ ˜ « ¶@ ˜ « w@ ˜ « ”@ ˜ « „@˜ « č@˜ « ±@˜ « \@˜ « y@˜ « …@˜  « W@˜  « ^@˜  « »@˜  « ¤@–  « @– « ™@– « “@– « @– « 6@– « ~@– « c@– « ˆ@ – « ‡@ – « §@ – ’Ŗ h@ – žŖ Ņ@ – |LVALEē ’ 6 …   x  K EdćE™ō} p]ŗ Mutta hän sanoi: eikö tämä pahuus ole suurempi kuin se toinen, jonka sinä olet ’ž Mutta hän sanoi: eikö tämä pahuus ole suurempi kuin se toinen, jonka sinä olet tehnyt minun kanssani, ettäs minun ajat ulos. Mutta ei hän tahtonut kuulla häntä;’ž Sitte vihasi Amnon häntä sangen suurella vihalla, niin että viha, jolla hän häntä vihasi oli suurempi, kuin rakkaus ennen oli, jolla hän häntä rakasti. Ja Amnon sanoi hänelle: nouse ja mene.’ž Mutta ei hän tahtonut kuulla häntä, vaan voitti hänen, häpäisi ja makasi hänen.’ž Kuhunka minun pitäis häpiäni sälyttämän? Ja sinä tulisit niinkuin tyhmä Israelissa. Puhu paremmin kuninkaan kanssa, sillä ei hän minua sinulta kiellä.’ž Mutta hän sanoi: ei, minun veljeni, älä minua häpäise! sillä ei niin pidä tehtämän Israelissa. Älä tee hulluutta.’ž Ja kuin hän taritsi hänelle syödä, tarttui hän häneen ja sanoi hänelle: tule minun sisareni ja makaa minun kanssani.’ž Niin sanoi Amnon Tamarille: kanna ruoka kamariin syödäkseni kädestäs. Niin Tamar otti herkun, jonka hän valmistanut oli, ja kantoi kamariin veljensä Amnonin tykö.’ž Ja hän otti pannun ja kaasi hänen eteensä, vaan ei hän tahtonut syödä. Ja Amnon sanoi: antakaat kaikki mennä ulos minun tyköäni; niin menivät kaikki ulos hänen tyköänsä.’ž Tamar meni veljensä Amnonin huoneesen, ja hän makasi vuoteessa; ja hän otti taikinan, sotkui ja valmisti sen hänen silmäinsä edessä, ja kypsensi ne herkut.’ž Niin lähetti David sanan Tamarille huoneesen ja antoi hänelle sanoa: mene veljes Amnonin huoneesen ja valmista hänelle ruokaa.’ž Niin Amnon pani levätä ja teeskeli itsensä sairaaksi. Kuin kuningas tuli häntä katsomaan, sanoi Amnon kuninkaalle: tulkaan minun sisareni Tamar valmistamaan minun eteeni kaksikin herkkua, että minä söisin hänen kädestänsä.’ž Jonadab sanoi hänelle: laske sinus vuoteeses ja teeskele itses sairaaksi: kuin siis sinun isäs tulee katsomaan sinua, niin sano hänelle: tulkaan sisareni Tamar ruokkimaan minua ja valmistamaan ruokaa minun eteeni, että minä näkisin ja söisin hänen kädestänsä.’ž Hän sanoi hänelle: kuninkaan poika, miksis niin laihaksi tulet päivä päivältä? Etkös minulle sitä sano? Niin sanoi Amnon hänelle: minä rakastan Tamaria, veljeni Absalomin sisarta.’ž Mutta Amnonilla oli ystävä, joka kutsuttiin Jonadab, Simean Davidin veljen poika; ja Jonadab oli sangen kavala mies.’ž Ja Amnon saatti itsensä tuskissansa sairaaksi sisarensa Tamarin tähden; sillä hän oli neitsy. Ja näkyi työlääksi Amnonin silmäin edessä hänelle jotakin tehdä.’ž Ja tapahtui sitte, että Absalomilla Davidin pojalla oli kaunis sisar, jonka nimi oli Tamar; ja Amnon Davidin poika rakasti häntä.’ž Ja kansan, joka siellä oli, johdatti hän ulos ja pani sahaan, rautahaudoille ja kirvestöihin, ja käytti heidän tiilihautoja myöten: niin hän teki kaikille Ammonin lasten kaupungeille. Ja David ja kaikki kansa palasi Jerusalemiin.’ž Ja otti heidän kuninkaansa kruunun hänen päästänsä, joka painoi leiviskän kultaa, ja kalliita kiviä, ja se pantiin Davidin päähän; ja hän vei paljo saalista kaupungista ulos.’ž Niin David kokosi kaiken kansan, ja matkusti Rabbaan ja soti sitä vastaan, ja voitti sen;’ž Niin kokoa nyt jäänyt kansa, ja piiritä kaupunki, ja voita se, etten minä sitä voittaisi, ja minulle siitä nimi olisi.’ž Ja Joab lähetti sanansaattajat Davidille ja antoi sanoa hänelle: minä olen sotinut Rabbaa vastaan ja olen voittanut vesikaupungin;’ž Niin soti Joab Ammonin lasten Rabbaa vastaan ja voitti sen kuninkaallisen kaupungin.’ž Ja hän lähetti hänen Natan prophetan käden alle, ja kutsui hänen Jedidjah, \Herran\ tähden.’ž Ja kuin David oli lohduttanut emäntäänsä BatSebaa, meni hän hänen tykönsä ja lepäsi hänen tykönänsä; ja hän synnytti pojan ja hän kutsui hänen nimensä Salomo, ja \Herra\ rakasti häntä.’LVAL„„ 5 ė o ß 9 q å  ‡éV³œnóTÖvņ”? Ja mene kuninkaan tykö ja puhu näin ja näin hä’ž Ja mene kuninkaan tykö ja puhu näin ja näin hänen kanssansa. Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa.’ž Ja kuin Joab ZeruJan poika ymmärsi kuninkaan sydämen olevan Absalomia vastaan;’ž Ja sen jälkeen lakkasi kuningas David menemästä Absalomia vastaan; sillä hän oli jo lohdutettu Amnonin jälkeen, joka kuollut oli.’ž Mutta sittekuin Absalom oli paennut ja matkustanut Gessuriin oli hän siellä kolme ajastaikaa.’ž Mutta Albsalom pakeni ja meni Talmain Gessurin kuninkaan Ammihudin pojan tykö; mutta hän murehti poikansa tähden ne päivät.’ž Ja kuin hän puhunut oli, katso, kuninkaan lapset tulivat, korottivat äänensä ja itkivät. Kuningas ja kaikki hänen palveliansa itkivät myös suurella itkulla.’ž Niin Jonadab sanoi kuninkaalle: katso, kuninkaan lapset tulevat; niinkuin palvelias sanonut on, niin on myös tapahtunut.’ž Ja Absalom pakeni; ja palvelia, joka vartiana oli, nosti silmänsä ja näki, ja katso, suuri joukko kansaa tuli tiellä toinen toisensa perästä, vuoren sivulta.’ž Niin älköön herrani kuningas panko sydämellensä, ajatellen, että kaikki kuninkaan lapset ovat kuolleet; sillä Amnon on ainoastansa kuollut.’ž Niin vastasi Jonadab Simean Davidin veljen poika ja sanoi: älköön minun Herrani ajatelko, että kaikki nuorukaiset kuninkaan lapsista ovat tapetut, vaan ainoastansa Amnon on kuollut; sillä se on ollut Absalomin mielessä siitä päivästä, kuin hän häpäisi hänen sisarensa Tamarin.’ž Niin nousi kuningas ja repäisi vaatteensa rikki, ja heitti itsensä maahan; ja kaikki palveliat, jotka seisoivat hänen ympärillänsä, repäisivät vaatteensa rikki.’ž Ja kuin he vielä tiellä olivat, tuli sanoma Davidille, sanoen: Absalom on lyönyt kaikki kuninkaan lapset, niin ettei yksikään heistä ole jäänyt.’ž Ja Absalomin palveliat tekivät Amnonille niinkuin Absalom käskenyt oli. Niin kaikki kuninkaan lapset nousivat, ja jokainen istui muulinsa päälle ja pakeni.’ž Ja Absalom käski palvelioillensa ja sanoi: ottakaat vaari kuin Amnon tulee iloiseksi viinasta ja minä sanon teille: lyökäät Amnon! niin tappakaat häntä, älkäät peljätkö, sillä minä olen sen teille käskenyt, olkaat rohkiat ja miehuulliset siihen.’ž Niin Absalom vaati häntä, että hän antoi Amnonin ja kaikki kuninkaan lapset mennä heidän kanssansa.’ž Absalom sanoi: jollet sinä tule, niin salli veljeni Amnonin käydä meidän kanssamme. Kuningas sanoi hänelle: mitä hän menee sinun kanssas?’ž Mutta kuningas sanoi Absalomille: ei niin, poikani, älkäämme kaikki menkö, ettemme tekisi sinulle vaivaa. Ja vaikka hän suuresti rukoili häntä, ei hän kuitenkaan tahtonut mennä, vaan siunasi häntä.’ž Ja Absalom tuli myös kuninkaan tykö ja sanoi: katso, palveliallas ovat nyt lammasten keritsiät: minä rukoilen, että kuningas palvelioinensa tulis palveliansa tykö.’ž Kahden vuoden perästä antoi Absalom kerittää lampaitansa BaalHatsarissa, joka on Ephraimin tykönä; ja Absalom kutsui kaikki kuninkaan lapset.’ž Mutta Absalom ei puhunut Amnonille pahaa eli hyvää; vaan Absalom vihasi Amnonia että hän häpäisi hänen sisarensa Tamarin.’ž Ja kuin kuningas David kaikki nämät kuuli vihastui hän sangen suuresti.’ž Ja hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: onko sinun veljes Amnon ollut sinun kanssas? Ole ääneti sisareni: se on sinun veljes, älä sitä niin pane sydämees. Niin Tamar jäi yksinäiseksi veljensä Absalomin huoneesen.’ž Heitti Tamar tuhkaa päänsä päälle, ja repäisi sen kirjavan hameen rikki, joka hänen yllänsä oli, ja pani kätensä päänsä päälle, ja huusi mennessänsä.’ž Ja hänen yllänsä oli kirjava hame; sillä senkaltaisilla hameilla olivat kuninkaan tyttäret vaatetetut, niinkauvan kuin he olivat neitseet. Ja kuin hänen palveliansa oli hänen ajanut ulos ja sulkenut oven hänen jälkeensä,’ž Vaan kutsui nuorukaisensa, joka häntä palveli ja sanoi: aja tämä ulos minun tyköäni, ja sulje ovi kiinni hänen jälkeensä. LVALü}s  Ń ø Į b ’䆳/Õ"¹Ö Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta, ja sanoi: tänäpänä ymmärtää palvelias m’ž Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta, ja sanoi: tänäpänä ymmärtää palvelias minun löytäneeksi armon sinun edessäs, minun herrani kuningas; sillä kuningas tekee, mitä hänen palveliansa sanoo.’ž Silloin sanoi kuningas Joabille: katso, minä olen sen tehnyt: mene ja tuo nuorukainen Absalom jälleen.’ž Että minä niin kääntäisin tämän asian, sen on sinun palvelias Joab tehnyt: mutta minun herrani on toimellinen niinkuin Jumalan enkeli, ja ymmärtää kaikki kappaleet maan päällä.’ž Kuningas sanoi: eikö Joabin käsi ole sinun kanssas kaikissa päissä? Vaimo vastasi ja sanoi: niin totta kuin sinun sielus elää, minun herrani kuningas, ei ole yhtäkään oikialla eli vasemmalla kädellä, paitsi sitä kuin minun herrani kuningas sanonut on; sillä sinun palvelias Joab on minun käskenyt ja on kaikki nämät sanat piikas suuhun pannut.’ž Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: älä siis salaa minulta sitä, mitä minä kysyn sinulta. Vaimo sanoi: herrani kuningas puhukaan.’ž Ja piikas ajatteli: herrani kuninkaan sanat ovat minulle lohdutukseksi; sillä herrani kuninkaani on niinkuin Jumalan enkeli, ja kuultelee hyvän ja pahan; sentähden myös \Herra\ sinun Jumalas on sinun kanssas.’ž Sillä kuningas kuulee piikaansa ja auttaa niiden kädestä, jotka minua ja minun poikaani yhtä haavaa Jumalan perimisestä eroittaa tahtovat.’ž Niin olen minä nyt tullut puhumaan senkaltaisia herralleni kuninkaalle; sillä kansa on peljättänyt minua, ja piikas ajatteli: minä puhun kuninkaan kanssa, kuka tietää, että hän tekee piikansa sanan jälkeen.’ž Sillä me tosin kuolemme ja juoksemme niinkuin vesi maahan, jota ei pidätetä: Ja ei Jumalakaan henkeä ota pois, vaan ajattelee kaiketi, ettei kulkia häneltä syöstäisi ulos.’ž Vaimo sanoi: miksi sinulla on senkaltainen ajatus Jumalan kansaa vastaan? että kuningas senkaltaisia sanoja puhunut on, niinkuin hän tekis itsensä vialliseksi, ettei kuningas anna tuoda kulkiaansa jälleen:’ž Ja vaimo sanoi: anna nyt sinun piikas sanoa jotakin herralleni kuninkaalle! Hän sanoi: sano.’ž Hän sanoi: ajatelkaan nyt kuningas \Herransa\ Jumalansa päälle, ettei verenkostajia ylen monta olisi kadottamaan, ja ettei minun poikani surmattaisi. Hän sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää, ei pidä hiuskarvakaan lankeeman pojastas maan päälle.’ž Kuningas sanoi: joka sinua vastaan puhuu, tuo häntä minun tyköni: ei hänen pidä enää rupeeman sinuun.’ž Ja Tekoan vaimo sanoi kuninkaalle: minun herrani kuningas, se pahateko olkoon minun päälläni ja minun isäni huoneen päällä; mutta kuningas ja hänen istuimensa olkoon viatoin.’ž Kuningas sanoi vaimolle: mene kotias, ja minä käsken sinun puolestas.’ž Ja katso, nyt nousee koko sukukunta piikaas vastaan ja sanoo: anna tänne se, joka veljensä tappoi, tapettavaksi hänen veljensä sielun edestä, jonka hän tappanut on, ja tehtäväksi perinnöttömäksi. Ja he tahtovat sammuttaa minun kipinäni, joka vielä jäljellä on, ettei minun miehelläni ensinkään nimeä pitäisi hänen jälkeensä oleman maan päällä.’ž Ja sinun piiallas oli kaksi poikaa: ne riitelivät keskenänsä kedolla, ja ettei siellä ollut joka heidät eroitti, niin löi toinen toisensa ja tappoi hänen.’ž Kuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: minä olen tosin leskivaimo, ja minun mieheni on kuollut,’ž Ja kuin Tekoan vaimo tahtoi puhua kuninkaan kanssa, lankesi hän maahan kasvoillensa, kumarsi ja sanoi: auta minua! kuningas.’ž Niin Joab lähetti Tekoaan ja antoi tuoda sieltä toimellisen vaimon, ja sanoi hänelle: teeskele nyt sinus murheelliseksi, ja pue murhevaatteet päälles, ja älä voitele sinuas öljyllä; vaan ole niinkuin joku vaimo, joka jo kauvan aikaa on murehtinut kuollutta;SLVAL¼&l— . Ō , Z į ‹ ÖHjß@ĻE¤ųÆj Ja Absalom lähetti myös Ahitophelin Gilonilaisen, Davidin neuvonantajan, perään hänen kaupungistansa Gilost’ž Ja Absalom lähetti myös Ahitophelin Gilonilaisen, Davidin neuvonantajan, perään hänen kaupungistansa Gilosta, kuin hän uhria uhrasi; niin tehtiin juuri vahva liitto, ja paljo kansaa lisääntyi ja eneni Absalomin tykö.’ž Mutta Absalomin kanssa meni kaksisataa miestä Jerusalemista, jotka olivat kutsutut; mutta ne menivät yksinkertaisuudessansa, eikä mitään asiasta tietäneet.’ž Mutta Absalom oli lähettänyt vakoojat kaikkiin Israelin sukukuntiin, ja käski sanoa: kuin saatte kuulla torven äänen, niin sanokaat: Absalom on kuningas Hebronissa.’ž Kuningas sanoi hänelle: mene rauhassa! Ja hän nousi ja meni Hebroniin.’ž Sillä silloin kuin minä asuin Gessurissa Syriassa, lupasi sinun palvelias lupauksen ja sanoi: kuin \Herra\ tuo minun kerran Jerusalemiin jälleen, palvelen minä \Herraa\.’ž Ja tapahtui neljänkymmenen ajastajan perästä, että Absalom sanoi kuninkaalle: minä menisin ja täyttäisin lupaukseni, jonka minä lupasin \Herralle\ Hebronissa.’ž Niin teki Absalom kaikelle Israelille, kuin he tulivat oikeuden eteen kuninkaan tykö; ja niin varasti Absalom Israelin miesten sydämet.’ž Ja kuin joku tuli hänen tykönsä kumartamaan häntä, ojensi hän kätensä ja tarttui häneen, ja antoi hänen suuta.’ž Ja Absalom sanoi: kuka minun asettais tuomariksi maalla, että jokainen tulis minun tyköni jolla jotain asiaa ja kaipaamista on, auttaakseni häntä oikeuteen?’ž Niin Absalom sanoi hänelle: katso, sinun asias on oikia ja selkiä; mutta ei ole yksikään siellä kuninkaalta asetettu, joka sinua kuulis.’ž Ja Absalom nousi varhain huomeneltain ja seisoi porttitien vieressä, ja kuin jollakin oli asiaa tulla kuninkaan tykö oikeuden eteen, kutsui Absalom sen tykönsä ja sanoi: sinun palvelias on yhdestä Israelin sukukunnista,’ž Ja tapahtui sitte, että Absalom antoi valmistaa itsellensä vaunut ja hevoset, ja viisikymmentä miestä, jotka olivat hänen edelläjuoksiansa.’ž Ja Joab meni kuninkaan tykö ja sanoi sen hänelle, ja hän kutsui Absalomin kuninkaan tykö. Ja hän kumarsi kuninkaan eteen maahan kasvoillensa, ja kuningas antoi suuta Absalomille.’ž Absalom sanoi Joabille: katso, minä lähetin sinun perääs ja annoin sanoa sinulle: tule minun tyköni, lähettääkseni sinua kuninkaan tykö, ja antaakseni sanoa: miksi minä tulin Gessurista? Se olis minulle parempi, että minä vielä siellä olisin. Niin anna minun nähdä kuninkaan kasvot: jos myös joku pahateko on minussa, niin tappakoon minun.’ž Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneesen, ja sanoi hänelle: miksi palvelias ovat pistäneet tulen minun sarkaani?’ž Silloin sanoi hän palvelioillensa: katsokaat sitä Joabin pellon kappaletta minun sarkani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa: menkäät ja pistäkäät tuli siihen; niin pistivät Absalomin palveliat tulen siihen.’ž Ja Absalom lähetti Joabin perään, lähettääksensä häntä kuninkaan tykö: ja ei hän tahtonut tulla hänen tykönsä. Hän lähetti toisen kerran, vaan ei hän tahtonut tulla.’ž Ja niin oli Absalom kaksi ajastaikaa Jerusalemissa, ettei hän kuninkaan kasvoja nähnyt.’ž Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja yksi tytär, se kutsuttiin Tamar; ja hän oli kaunis vaimo näöstä.’ž Ja kuin hänen päänsä kerittiin (se tapahtui vihdoin joka vuosi, sillä se oli hänelle ylen raskas, niin että hänen piti sen keritsemän), niin painoivat hänen hiuksensa kaksisataa sikliä kuninkaan painon jälkeen.’ž Ja koko Israelissa ei ollut yksikään mies niin kaunis kuin Absalom, ja niin suuresti ylistettävä; hamasta hänen kantapäästänsä niin päänlakeen asti ei ollut yhtäkään virhettä hänessä.’ž Mutta kuningas sanoi: anna hänen poiketa huoneesensa ja ei nähdä minun kasvojani. Niin Absalom poikkesi huoneesensa ja ei nähnyt kuninkaan kasvoja.’ž Niin nousi Joab ja meni Gessuriin, ja toi Absalomin Jerusalemiin.ĪLVAL•]č o D  æ ß A ØŹ™źx(HĀ,å Mutta jos palajat kaupunkiin ja sanot AbsalomilIe: minä olen sinun palvelias, kuningas, joka ennen isääs ole’ž Mutta jos palajat kaupunkiin ja sanot AbsalomilIe: minä olen sinun palvelias, kuningas, joka ennen isääs olen kauvan palvellut, ja tahdon olla nyt sinun palvelias: ja näin sinä minulle teet Ahitophelin neuvon tyhjäksi.’ž Ja David sanoi: jos seuraat minua, niin sinä olet minulle kuormaksi.’ž Ja kuin David tuli kukkulalle, kussa Jumalaa rukoiltiin, katso, Husai Arkilainen kohtasi häntä reväistyllä hameella, ja multaa hänen päänsä päällä.’ž Ja kuin Davidille ilmoitettiin Ahitophelin olevan liitossa Absalomin kanssa, sanoi hän: \Herra\, tee Ahitophelin neuvo tyhmyydeksi!’ž Mutta David meni ylös öljymäen paltaa myöten ja itki käydessänsä, ja hänen päänsä oli peitetty, ja kävi kengittä; niin myös kaikki kansa, jotka hänen kanssansa olivat, peittivät päänsä, ja käyden astuivat ylös ja itkivät.’ž Niin Zadok ja AbJatar kantoivat Jumalan arkin Jerusalemiin, ja olivat siellä.’ž Katso, minä odotan tasaisella kedolla korvessa siihenasti kuin teiltä sana tulee, tekemään minulle tiettäväksi.’ž Ja kuningas sanoi papille Zadokille: sinä näkiä, palaja rauhassa kaupunkiin, ja molemmat teidän poikanne teidän kanssanne, Ahimaats sinun poikas ja Jonatan AbJatarin poika.’ž Mutta jos hän niin sanoo: et sinä ole minulle otollinen! katso, tässä minä olen: hän tehköön minulle, mitä hän tahtoo!’ž Niin sanoi kuningas Zadokille: kanna Jumalan arkki kaupunkiin jälleen: jos minä löydän armon \Herran\ edessä, niin hän tuo minun jälleen ja antaa minun nähdä hänen ja hänen majansa.’ž Ja katso, Zadok myös oli siellä ja kaikki Leviläiset, jotka hänen kanssansa olivat, ja he kantoivat Jumalan liitonarkin, ja panivat ylös Jumalan arkin. Ja Abjatar meni ylös, siihenasti kuin kaikki väki tuli kaupungista.’ž Ja kaikki maakunta itki suurella äänellä, ja kaikki väki meni kanssa. Ja kuningas kävi Kidronin ojan ylitse, ja kaikki kansa kävi edellä korven tietä.’ž David sanoi Ittaille: tule ja käy meidän kanssamme. Ja niin kävi Ittai Gatilainen, ja kaikki hänen miehensä, ja kaikki lapset jotka hänen kanssansa olivat.’ž Ittai vastasi kuningasta ja sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää, ja niin totta kuin minun herrani kuningas elää, kussa ikänä herrani kuningas on, olisi se kuolemassa eli elämässä, siellä pitää myös sinun palvelias oleman.’ž Sillä eilen sinä tulit, ja minun pitäis tänäpänä antaman sinun käydä meidän kanssamme; mutta minä menen, kuhunka minä menen: palaja sinä ja vie sinun veljes myötäs. Sinun kanssas tapahtukoon armo ja vakuus!’ž Ja kuningas sanoi Ittaille Gatilaiselle: miksi sinä myös tulet meidän kanssamme? Palaja ja ole kuninkaan tykönä; sillä sinä olet muukalainen, ja olet tänne tullut sinun sialtas.’ž Ja kaikki hänen palveliansa kävivät hänen tykönänsä, sitälikin myös kaikki Kretit ja Pletit; ja kaikki Gatilaiset kuusisataa miestä, jotka jalkaisin olivat tulleet Gatista, kävivät kuninkaan edellä.’ž Ja kuin kuningas ja kaikki kansa olivat jalkaisin käyneet ulos, seisoivat he kaukana huoneista.’ž Ja kuningas kävi jalkaisin ulos kaiken huoneensa kanssa; mutta hän jätti kymmenen jalkavaimoa huoneita vartioitsemaan.’ž Kuninkaan palveliat sanoivat kuninkaalle: mitä meidän herramme kuningas valitsee, katso tässä me palvelias olemme.’ž Ja David sanoi kaikille palvelioillensa, jotka hänen kanssansa Jerusalemissa olivat: nouskaamme ja paetkaamme, sillä muutoin ei pääse yksikään meistä Absalomin edestä! rientäkäät menemään, ettei hän äkisti karkaisi meidän päällemme, ja ottaisi meitä kiinni, ja vahingoitsisi meitä ja löisi kaupunkia miekalla.’ž Ja yksi tuli ja ilmoitti sen Davidille, ja sanoi: Israelin miesten sydän on kääntynyt Absalomin jälkeen.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ó« z@£ ņ« v@£ ń« @£ š« ą@£ ļ« ¬@£ ī« ·@£ ķ« v@¢ ģ« Ó@£ ė« T@¢ ź« ō@£ é« |@¢ č« ˜@¢ ē« ß@¢ ę« Ö@¢ å« ä@¢ ä« @ ¢ ć« ±@ ¢ ā« Œ@ ¢ į«  “@ ¢ ą«  p@ ¢ ß«  ų@¢ Ž«  }@¢ Ż«  ć@¢ Ü« Ļ@¢ Ū« ,@¢ Ś« 0@¢ Ł« Ų@¢ Ų« ~@¢ ׫ ‡@¢ Ö« ™@” Õ« F@” Ō« !Ž@” Ó«  ķ@” Ņ« ­@” Ń« V@” Š« Ą@” Ļ« ė@” Ī« œ@” Ķ« @ ” Ģ« @ ” Ė« •@ ” Ź« ~@ ” É« »@ ” Č« o@” Ē« Æ@” Ę« Ž@” Å«  @” Ä« ›@” Ć« j@” Ā« i@” Į« @” Ą«  ž@” æ«  @  ¾«  Ę@  ½«  k@  ¼«  ć@  »« m@  ŗ« ’@  ¹« R@  ø« “@   ·« —@   ¶« ļ@   µ« å@   “« c@   ³« Ę@  ²« ƒ@  ±« „@  °« >@  Æ« Æ@  ®« m@Ÿ ­« Ž@  ¬« ±@  «« ÷@  Ŗ« ņ@  ©« y@Ÿ Ø« Ł@Ÿ §« ß@Ÿ ¦« Ć@Ÿ „« ž@Ÿ ¤« Ž@Ÿ £«  ¼@Ÿ ¢«  å@ Ÿ ”«  Å@ Ÿ  «  Ż@ Ÿ Ÿ«  @ Ÿ ž« Ü@ Ÿ « `@Ÿ œ« “@Ÿ ›« h@Ÿ š« H@Ÿ ™« Œ@Ÿ ˜« Ē@Ÿ —« ‚@Ÿ –« ·@Ÿ •« @Ÿ ”« ź@ž “« N@ž ’« Ÿ@ž ‘« ›@ž « f@ž « w@ž Ž« f@ž « d@ž Œ«  ¤@ž ‹«  ‚@ž Š«  ī@ ž ‰«  ±@ ž ˆ«  –@ ž ‡« ę@ ž †« b@ ž …« ¬@ž „« ž@ž ƒ« °@ž ‚« ø@ž « ī@ž €« ō@ž « %J@ž ~« $­@ž }« #‰@ž |« "Ż@œ {« !G@œ z«  –@œ y« †@œ ņLVALwŹ€Œ ž ę 6 ˜ ģ Š ¤]oķIå¢h0 Ahitophel sanoi Absalomille: makaa isäs jalkavaimoin kanssa, jotka hän on jättänyt huonetta vartioitsemaan; niin k’ž Ahitophel sanoi Absalomille: makaa isäs jalkavaimoin kanssa, jotka hän on jättänyt huonetta vartioitsemaan; niin koko Israel saa kuulla sinun tehneeksi isäs haisemaan, ja kaikkein kädet vahvistetaan siitä, jotka sinun tykönäs ovat.’ž Ja Absalom sanoi Ahitophelille: pitäkäät neuvoa, mitä meidän pitää tekemän?’ž Sitälikin, ketästä minun pitäis palveleman? eikö hänen poikansa edessä? Niinkuin minä olen palvellut isäis edessä, niin minä myös tahdon olla sinun edessäs.’ž Husai sanoi Absalomille: ei niin; mutta jonka \Herra\ valitsee, ja tämä kansa, ja kaikki Israelin miehet, hänen minä olen ja hänen kanssansa minä pysyn.’ž Absalom sanoi Husaille: onko tämä sinun laupiutes ystävääs kohtaan? Miksi et mennyt ystäväs kanssa?’ž Kuin Husai Arkilainen Davidin ystävä tuli Absalomin tykö, sanoi hän Absalomille: kuningas eläköön, kuningas eläköön!’ž Mutta Absalom ja kaikki kansa, Israelin miehet, tulivat Jerusalemiin; ja Ahitophel hänen kanssansa.’ž Ja kuningas vaelsi, ja kaikki kansa joka oli hänen kanssansa oli väsyksissä; ja hän lepäsi siinä.’ž Ja David meni väkinensä tietä myöten; mutta Simei kävi hänen kohdallansa mäen viertä myöten, ja käyden kiroili, lasketti kiviä hänen puoleensa ja viskeli multaa.’ž Mahtaa tapahtua: \Herra\ katsoo minun viheliäisyyttäni, ja \Herra\ maksaa minulle hyvällä, sen kun hän minua tänäpänä kiroilee.’ž Ja David sanoi Abisaille ja kaikille palvelioillensa: katso, minun poikani, joka minun kupeistani tullut on, seisoo minun henkeni perään: miksi ei siis pidä myös Jeminin pojan? Antakaat hänen kiroilla, sillä \Herra\ on hänelle sanonut.’ž Kuningas sanoi: te ZeruJan pojat, mitä minun on teidän kanssanne? Anna hänen kirota; sillä \Herra\ on hänelle sanonut: kiroile David. Kuka taitaa nyt sanoa: miksis niin teet?’ž Silloin Abisai ZeruJan poika sanoi kuninkaalle: pitääkö tämän kuolleen koiran kiroileman herraani kuningasta? Minä menen ja lyön häneltä pään pois.’ž \Herra\ on maksanut sinulle kaiken Saulin huoneen veren, ettäs olet tullut hänen siaansa kuninkaaksi. Ja \Herra\ on antanut valtakunnan pojalles Absalomille; ja katso, nyt sinä olet sinun pahuudessas, sillä sinä olet verikoira.’ž Ja Simei sanoi näin kiroillessansa häntä: ulos, ulos tänne, sinä verikoira, sinä Belialin mies!’ž Ja paiskeli kiviä Davidin puoleen, ja kaikkia kuningas Davidin palvelioita vastaan; sillä kaikki kansa ja kaikki väkevät olivat hänen oikialla ja vasemmalla puolellansa.’ž Kuin kuningas David tuli Bahurimiin, katso, sieltä tuli yksi mies Saulin huoneen suvusta, Simei nimeltä, Geran poika, se läksi ulos ja kiroili käydessänsä,’ž Kuningas sanoi Ziballe: katso, kaikki mitä MephiBosetilla on, pitää sinun oleman. Ziba sanoi: minä rukoilen nöyrästi, anna minun löytää armo sinun edessäs, herrani kuningas.’ž Kuningas sanoi: kussa on herras poika? Ziba sanoi kuninkaalle: katso, hän jäi Jerusalemiin, sillä hän sanoi: tänäpänä pitää Israelin huoneen antaman minulle minun isäni valtakunnan.’ž Niin sanoi kuningas Ziballe: mitäs näillä tahdot tehdä? Ziba sanoi: aasit pitää oleman kuninkaan perheelle, joilla he ajaisivat, leivät ja fikunat palvelioille, joista he söisivät, ja viina heidän juodaksensa, kuin he väsyvät korvessa.’ž Ja kuin David oli vähä käynyt alas vuoren kukkulalta, katso, kohtasi hänen Ziba MephiBosetin palvelia kahdella satuloidulla aasilla, joiden päällä oli kaksisataa leipää, ja sata rypälettä rusinoita, ja sata rypälettä fikunia ja leili viinaa.’ž Niin Husai Davidin ystävä meni kaupunkiin ja Absalom tuli Jerusalemiin.’ž Katso, heidän kaksi poikaansa ovat siellä heidän kanssansa, Ahimaats Zadokin poika ja Jonatan AbJatarin poika: niiden kanssa te saatte lähettää minulle, mitä te kuulette.’ž Eikö Zadok ja AbJatar papit ole sinun kanssas? Ja kaikki, mitäs kuulet kuninkaan huoneessa, ilmoita papeille Zadokille ja AbJatarille. LVALČF ó « C ° P t f ‰Äß#E§ä,³F Ja David tuli Mahanaimiin; ja Absalom meni Jordanin ’ž Ja David tuli Mahanaimiin; ja Absalom meni Jordanin ylitse, hän ja kaikki Israelin miehet hänen kanssansa.’ž Ja vaimo otti peitteen ja levitti kaivon päälle, ja hajoitti survotuita herneitä sen päälle; niin ettei sitä tuntunut.’ž Mutta yksi palvelia sai heidät nähdä ja ilmoitti Absalomille. Ja he menivät nopiasti molemmin matkaansa ja tulivat Bahurimissa yhden miehen huoneesen, hänellä oli kaivo kartanossansa; ja he astuivat siihen sisälle.’ž Ja Jonatan ja Ahimaats seisoivat Rogelin lähteen tykönä, ja yksi piika meni ja sanoi sen heille, ja he menivät ja sanoivat sen kuningas Davidille; sillä ei he uskaltaneet näyttää itsiänsä, että olivat tulleet kaupunkiin.’ž Niin lähettäkäät nyt kiiruusti matkaan, ja ilmoittakaat Davidille ja sanokaat: älä ole yötä kedolla korvessa, mutta riennä pois, ettei kuningas nieltäis ja kaikki väki joka hänen kanssansa on.’ž Ja Husai sanoi papille Zadokille ja AbJatarille: niin ja niin on Ahitophel Absalomia ja Israelin vanhempia neuvonut, mutta minä olen niin ja niin neuvonut.’ž Niin sanoi Absalom ja jokainen mies Israelista: Husain Arkilaisen neuvo on parempi kuin Ahitophelin. Mutta \Herra\ asetti sen niin, että Ahitophelin hyvä neuvo estettiin, että \Herra\ saattais Absalomille onnettomuuden.’ž Mutta jos hän kokoo itsensä johonkuhun kaupunkiin, niin pitää koko Israelin siihen kaupunkiin heittämän köysiä; ja me vedämme sen virtaan siihenasti, ettei siitä löydetä yhtäkään kiveä.’ž Niin me karkaamme hänen päällensä, kussa paikassa me hänen ikänä löydämme, ja karkaamme hänen päällensä, niinkuin kaste lankee maan päälle, ettemme yhtäkään jätä jäljelle kaikista hänen miehistänsä, jotka hänen kanssansa ovat.’ž Mutta sitä neuvoa minä annan, että sinä kokoat tykös kaiken Israelin, hamasta Danista BerSebaan asti, niin monta kuin santaa meren rannalla: ja sinä itse menet heidän kanssansa heidän seassansa.’ž Niin rupeais todella jokainen pelkäämään, joka muutoin on väkevä sotamies, jonka sydän on kuin jalopeuran sydän; sillä kaikki Israel tietää, että isäs on väkevä, ja ne ovat jalot sotamiehet, jotka hänen kanssansa ovat.’ž Katso: nyt hän on lymyttänyt itsensä johonkuhun luolaan eli johonkuhun muuhun paikkaan: jos se nyt tapahtuis, että he nyt alussa kaatuisivat, ja se kuin sen kohta kuulis, niin hän sanois: siellä on tapahtunut suuri tappo sen kansan seassa, jotka Absalomia seurasivat.’ž Ja Husai sanoi vielä: sinä tunnet hyvin isäs ja hänen miehensä, että ne ovat väkevät ja vihaiset sydämestä niinkuin karhu, jolta pojat ovat otetut kedolla pois: on myös isäs sotamies, ja ei hän yöttele väkensä kanssa.’ž Niin Husai sanoi Absalomille: ei ole se hyvä neuvo, kuin Ahitophel tällä haavalla antanut on.’ž Ja kuin Husai tuli Absalomin tykö, puhui Absalom hänelle, sanoen: näitä Ahitophel on puhunut, sano sinä, pitääkö meidän niin tekemän, taikka ei?’ž Mutta Absalom sanoi: kutsuttakoon myös Husai Arkilainen, ja kuulkaamme, mitä hän tästä asiasta sanoo.’ž Se näkyi oikia olevan Absalomille ja kaikille vanhimmille Israelissa.’ž Ja palautan kaiken kansan sinun tykös. Kuin jokainen on sinun tykös palautettu, niinkuin sinä anonut olet, niin kaikki kansa on rauhassa.’ž Ja minä karkaan hänen päällensä, niinkauvan kuin hän on väsynyt ja heikko käsistä. Kuin minä hänen peljätän, että kaikki kansa pakenee, joka hänen tykönänsä on, niin lyön minä kuninkaan yksinänsä,’ž Ja Ahitophel sanoi Absalomille: minä valitsen nyt kaksitoistakymmentä tuhatta miestä ja nousen tänä yönä ajamaan Davidia takaa.’ž Kuin Ahitophel neuvoa antoi sillä ajalla, oli se niinkuin joku olis kysynyt Jumalalta jostakin asiasta: kaikki niin olivat Ahitophelin neuvot niin Davidin kuin Absalominkin tykönä.’ž Niin tekivät he Absalomille majan katon päälle; ja Absalom makasi kaikkein isänsä jalkavaimoin kanssa, kaiken Israelin nähden.xLVALf ˆ Ł › ö s ­ J evß+ŁGŚ÷ŒĘ° Mies sanoi Joabille: jos olisin saanut punnittuna tuhannen hopiapenninkiä minun käteeni, en minä vielä sittenkään olisi kättäni satuttan’ž Mies sanoi Joabille: jos olisin saanut punnittuna tuhannen hopiapenninkiä minun käteeni, en minä vielä sittenkään olisi kättäni satuttanut kuninkaan poikaan; sillä kuningas käski meidän kuullemme sinua ja Abisaita ja Ittaita, sanoen: pitäkäät vaari nuorukaisesta Absalomista.’ž Ja Joab sanoi miehelle, joka sen hänelle ilmoitti: katso, näitkös sen? Miksi et lyönyt häntä siitä maahan? Niin minä olisin minun puolestani antanut sinulle kymmenen hopiapenninkiä ja yhden vyön.’ž Kuin yksi mies sen näki, ilmoitti hän Joabille, ja sanoi: katso, minä näin Absalomin riippuvan tammessa.’ž Ja Absalom kohtasi Davidin palvelioita ja ajoi muulilla. Ja kun muuli tuli oksaisen paksun tammen alle, tarttui hänen päänsä tammeen, ja hän jäi riippumaan taivaan ja maan välille, mutta muuli juoksi matkaansa hänen altansa.’ž Ja sota hajoitettiin siellä kaikkeen maahan; ja metsä surmasi usiamman sinä päivänä kansasta, kuin miekka.’ž Ja Israelin kansa lyötiin siellä Davidin palvelioilta, että sinä päivänä tapahtui sangen suuri tappo: (ja kaatui) kaksikymmentä tuhatta miestä.’ž Ja kuin kansa tuli väljälle Israelia vastaan, niin oli sota Ephraimin metsässä.’ž Ja kuningas käski Joabia, Abisaita ja Ittaita, sanoen: menkäät siviästi nuorukaisen Absalomin kanssa; ja kaikki kansa kuuli kuninkaan varoittavan jokaista päämiestä Absalomista.’ž Kuningas sanoi heille: mitä te luulette teillenne olevan hyväksi, sen minä teen. Ja kuningas seisoi portilla, ja kansa kävi sadoin ja tuhansin ulos.’ž Mutta kansa sanoi: älä mene; sillä jos me joudumme pakenemaan, ei he meistä tottele: jos puoli kuolee meistä, ei he siitä pidä lukua; sillä sinä olet niinkuin kymmenentuhatta meistä. Se on parempi, ettäs tulet meille avuksi kaupungista.’ž Ja lähetti kansasta kolmannen osan Joabin kanssa ja kolmannen osan Abisain ZeruJan pojan Joabin veljen kanssa, ja kolmannen osan Ittain sen Gatilaisen kanssa. Ja kuningas sanoi kansalle: minä menen kohta myös teidän kanssanne.’ž Ja David silmäili kansan, joka hänen tykönänsä oli, ja pani päämiehiä tuhanten ja satain päälle,’ž Hunajaa, voita, lampaita ja lehmän juustoja, ne kantoivat he Davidille ja väelle, joka hänen kanssansa oli, ravinnoksi; sillä he ajattelivat: kansa rupee isoomaan, väsymään ja janoomaan korvessa.’ž Makausvaatteita, maljoja, saviastioita, nisuja, ohria, jauhoja, kuivatuita tähkäpäitä, papuja, herneitä ja tuletettuja herneitä,’ž Kuin David oli tullut Mahanaimiin, toi Sobi Nahaksen poika, Ammonin lasten Rabbatista, ja Makir Amnielin poika Lodebarista ja Barsillai Gileadilainen Rogelimista,’ž Mutta Israel ja Absalom sioittivat itsensä Gileadin maalle.’ž Ja Absalom asetti Amasan Joabin siaan sodanpäämieheksi. Ja Amasa oli Jetran sen Jisreeliläisen poika, joka makasi Abigailin Nahaksen tyttären ZeruJan sisaren, Joabin äidin.’ž Kuin Abitophel näki, ettei hänen neuvonsa jälkeen tehty, satuloitsi hän aasinsa, nousi ja meni huoneesensa ja kaupunkiinsa, ja toimitti huoneensa menot, ja hirtti itsensä; ja niin hän kuoli ja haudattiin isänsä hautaan.’ž Silloin nousi David ja kaikki väki, joka hänen kanssansa oli, ja meni ennen päivän koittamaa Jordanin ylitse, ja ei yksikään puuttunut heistä, joka ei tullut Jordanin ylitse.’ž Ja kuin he olivat menneet pois, nousivat he kaivosta ylös, ja menivät matkaansa, ja ilmoittivat kuningas Davidille, ja sanoivat Davidille: nouskaat ja menkäät kiiruusti veden ylitse; sillä niin ja niin on Ahitophel pitänyt neuvoa teitä vastaan.’ž Kuin Absalomin palveliat tulivat vaimon tykö huoneeseen, sanoivat he: kussa on Ahimaats ja Jonatan? Vaimo sanoi heille: he menivät tuon vähän ojan ylitse. Ja kuin he olivat etsineet ja ei mitään löytäneet, menivät he Jerusalemiin jällensä.„LVALbÕlg Z Ģ  ® ó u ąQ“-mj}ŸYĄ Ja sinä päivänä oli voitosta itku kaiken kansan seassa; sillä kansa oli ku’ž Ja sinä päivänä oli voitosta itku kaiken kansan seassa; sillä kansa oli kuullut sinä päivänä sanottavan kuninkaan olevan murheellisen poikansa tähden.’ž Ja Joabille ilmoitettiin: katso, kuningas itkee ja suree Absalomia.’ž Niin tuli kuningas murheelliseksi, ja meni portin ylistupaan ja itki, ja sanoi mennessänsä näin: poikani Absalom! poikani, poikani Absalom! O, jospa minä olisin kuollut sinun siassas, oi, Absalom poikani, minun poikani!’ž Kuningas sanoi Kuusille: onko nuorukainen Absalom rauhassa? Kuusi sanoi: tapahtukoon niin herrani kuninkaan vihollisille, kuin nuorukaiselle on tapahtunut, ja kaikille niille, jotka heitänsä asettavat sinua vastaan sinulle vahingoksi!’ž Ja katso, Kuusi tuli ja sanoi: täällä ovat hyvät sanomat, herrani kuningas: \Herra\ on saattanut tänäpänä sinulle oikeuden kaikkein kädestä, jotka nousivat sinua vastaan.’ž Kuningas sanoi: mene erinäs ja seiso siellä. Ja hän meni erinänsä ja seisoi siellä.’ž Kuningas sanoi: onko nuorukainen Absalom rauhassa? Ahimaats sanoi: minä näin suuren metelin, kuin Joab kuninkaan palvelia lähetti minun sinun palvelias tänne, ja en minä tiedä, mikä se oli.’ž Ahimaats huusi ja sanoi kuninkaalle: Rauha! ja kumarsi kuninkaan edessä maahan kasvoillensa ja sanoi: kiitetty olkoon \Herra\ sinun Jumalas, joka ne miehet on antanut sinun kätees, jotka nostivat kätensä herraani kuningasta vastaan!’ž Vartia sanoi: minulle näkyy ensimäisen juoksu, niinkuin se olis Ahimaatsin Zadokin pojan juoksu. Ja kuningas sanoi: se on hyvä mies ja tuo hyvää sanomaa.’ž Niin vartia näki toisen miehen juoksevan, ja huusi ovenvartialle ja sanoi: katso, yksi mies juoksee yksinänsä. Kuningas sanoi: se on myös hyvä sanantuoja.’ž Ja vartia huusi ja sanoi sen kuninkaalle. Kuningas sanoi: jos hän on yksin, niin hän on hyvä sanantuoja; Ja hän aina juoksi ja tuli lähemmä.’ž Mutta David istui kahden portin vaiheella, ja vartia meni portin kohdalle, muurin katon päälle, nosti silmänsä ja näki miehen juoksevan yksinänsä,’ž Hän vastasi: vaikka mitä olis, minä juoksen. Hän sanoi hänelle: juokse. Niin Ahimaats juoksi kohdastansa ja ennätti Kuusin.’ž Mutta Ahimaats Zadokin poika sanoi vielä kerran Joabille: vaikka mitä olis, minä juoksen myös Kuusin perässä. Joab sanoi: miksi sinä juokset, poikani? Et sinä vie yhtään hyvää sanomaa.’ž Mutta Joab sanoi Kuusille: mene ja ilmoita kuninkaalle mitäs nähnyt olet. Ja Kuusi kumarsi Joabia ja juoksi.’ž Joab sanoi hänelle: et sinä yhtään hyvää sanomaa vie tänäpänä, vie toisena päivänä sanomia, vaan ei sinun pidä tänäpänä sanomaa saattaman; sillä kuninkaan poika on kuollut.’ž Ahimaats Zadokin poika sanoi: minä juoksen nyt ja ilmoitan kuninkaalle, \Herran\ saattaneeksi hänelle oikeuden hänen vihollistensa käsistä.’ž Vaan Absalom oli eläissänsä pystyttänyt itsellensä patsaan, se seisoo Kuninkaanlaaksossa; sillä hän sanoi: ei minulla ole yhtään poikaa, olkoon tämä sentähden minun nimeni muistoksi. Ja kutsui sen patsaan nimellänsä, joka vielä tänäpänä kutsutaan Absalomin paikaksi.’ž Ja he ottivat Absalomin, ja heittivät metsässä suureen kuoppaan, ja panivat suuren kiviroukkion hänen päällensä. Ja koko Israel pakeni kukin majallensa.’ž Niin puhalsi Joab basunaan, ja kansa palasi ajamasta Israelia takaa; sillä Joab tahtoi armahtaa kansaa.’ž Ja kymmenen nuorukaista Joabin asetten kantajista piirittivät hänen; he löivät ja tappoivat Absalomin.’ž Joab sanoi: en minä enää sinun tykönäs viivy; ja otti kolme keihästä käteensä ja pisti ne Absalomin sydämeen, kuin hän vielä tammessa eli;’ž Eli jos minä vielä jotakin vääryyttä tehnyt olisin sieluni vahingoksi (sillä ei kuninkaan edessä mitään salattu ole), niin sinä olisit ollut minua vastaan.LVALyū#ó Ē ų  ˜  0|š?¾Ś%½G Kuin hän tuli Jerusalemissa kuningasta vastaan, sanoi ku’ž Kuin hän tuli Jerusalemissa kuningasta vastaan, sanoi kuningas hänelle: miksi et minun kanssani tullut, MephiBoset?’ž Sanoi siis kuningas Simeille: ei sinun pidä kuoleman; ja kuningas vannoi hänelle.’ž Mutta Abisai ZeruJan poika vastasi ja sanoi: eikö Simein sen edessä pitäisi kuoleman, että hän kirosi \Herran\ voideltua?’ž Sillä sinun palvelias tuntee syntiä tehneensä, ja katso, minä olen tänäpänä lähtenyt ensimäisenä koko Josephin huoneesta herraani kuningasta vastaan.’ž Ja sanoi kuninkaalle: minun herrani, älä lue minulle sitä pahaa tekoa, älä myös muistele sinun palvelias rikosta, jolla hän sinun vihoitti, herra kuningas, lähteissäs Jerusalemista: älköön kuningas sitä sydämeensä panko.’ž He valmistivat alukset kuningasta ja hänen palvelioitansa ylitse vietää, tehdäksensä sitä kuninkaalle mielen nouteeksi. Mutta Simei Geran poika lankesi polvillensa kuninkaan eteen hänen mennessä Jordanin ylitse,’ž Ja hänen kanssansa oli tuhannen miestä BenJaminista, oli myös Ziba Saulin huoneen palvelia viidentoistakymmenen poikansa kanssa ja kahdenkymmenen palvellansa kanssa; ja he kiiruhtivat heitänsä Jordanin ylitse kuninkaan eteen.’ž Ja Simei Geran poika, Jeminin pojan Bahurimista, kiiruhti itsensä ja meni alas Juudan miesten kanssa kuningas Davidia vastaan.’ž Niin kuningas tuli jälleen. Ja kuin hän lähestyi Jordania, olivat kaikki Juudan miehet tulleet Gilgaliin menemään kuningasta vastaan ja saattamaan kuningasta Jordanin ylitse.’ž Ja hän käänsi kaikkein Juudan miesten sydämet niinkuin yhden miehen. Ja he lähettivät kuninkaalle sanan: palaja sinä ja kaikki palvelias.’ž Ja sanokaat Amasalle: etkös ole minun luuni ja lihani? Jumala tehköön minulle niin ja niin, jollei sinun pidä tuleman sotaherraksi minun edessäni Joabin siaan sinun elinaikanas.’ž Te olette minun veljeni, minun luuni ja minun lihani: miksi te olette viimeiset noutamaan jälleen kuningasta?’ž Mutta kuningas David lähetti pappein Zadokin ja AbJatarin tykö, ja käski heille sanoa: puhukaat vanhimmille Juudassa, sanoen: miksi te olette viimeiset kuningasta kotiansa noutamaan? Sillä kaiken Israelin puhe oli ilmoitettu kuninkaan huoneessa.’ž Mutta Absalom, jonka me voitelimme meillemme, on kuollut sodassa, miksi te nyt olette niin hiljaiset noutamaan kuningasta?’ž Ja kaikki kansa Israelin sukukunnista riiteli keskenänsä, sanoen: kuningas on meitä auttanut meidän vihamiestemme käsistä, Ja hän on meitä pelastanut Philistealaisilta: ja nyt täytyy hänen maakunnasta paeta Absalomin tähden.’ž Niin nousi kuningas, ja istui portilla. Ja se ilmoitettiin kaikelle kansalle, sanoen: katso, kuningas istuu portilla. Niin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen; vaan Israel oli paennut itsekukin majoillensa.’ž Nouse siis nyt ja käy ulos, ja puhu suloisesti palvelioilles; sillä minä vannon sinulle \Herran\ kautta, että jolles sinä käy ulos, niin ei ole yksikään mies sinun tykönäs tätä yötä; se on sinulle pahempi, kuin kaikki se vastoinkäyminen, joka sinulle hamasta nuoruudestas tähän asti on tapahtunut.’ž Ettäs rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua rakastavat; sillä tänäpänä sinä ilmoitit sinus ei lukua pitävän sodanpäämiehistä eli palvelioistas, ja siitä minä tänäpänä ymmärrän, että jos Absalom ainoastansa eläis ja me kaikki olisimme tänäpänä kuolleet, se sinulle kelpais.’ž Niin Joab tuli kuninkaan tykö huoneeseen ja sanoi: sinä olet häväissyt tänäpänä kaikki sinun palvelias, jotka ovat sinun, ja sinun poikais ja tytärtes, emäntäis ja jalkavaimois hengen hädästä pelastaneet tänäpänä;’ž Mutta kuningas peitti kasvonsa ja huusi suurella äänellä: voi minun poikani Absalom! Absalom, minun poikani, minun poikani!’ž Ja kansa lymytti sinä päivänä itsensä ja ei tullut kaupunkiin; niinkuin joku kansa varastaa itsensä, joka häpee paetessansa sodassa.LVAL 9‚ Ö ö w  ‡ ė ‰ ’–ųnŪėĘ Niin Israelin miehet vastasivat Juudan miehiä, sanoen: meillä on kymmenen osaa kuninkaassa, enemmin myös David meille tulee kuin teille: kuinka siis sinä ole’ž Niin Israelin miehet vastasivat Juudan miehiä, sanoen: meillä on kymmenen osaa kuninkaassa, enemmin myös David meille tulee kuin teille: kuinka siis sinä olet minua niin halvaksi lukenut, ettei minun olisi sopinut ensimäisenä olla kuningastani noutamassa? Mutta Juudan miehet puhuivat tuimemmin kuin Israelin miehet.’ž Niin vastasivat kaikki Juudan miehet Israelin miehille: sillä kuningas on meitä läheisempi, miksi te sentähden niin närkästytte? Vai luuletteko te, että me jollakulla olemme kuninkaalta ravitut, taikka joitakin lahjoja saaneet?’ž Ja katso, silloin tulivat kaikki Israelin miehet kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle: miksi meidän veljemme Juudan miehet ovat varastaneet sinun ja vieneet kuninkaan perheinensä Jordanin ylitse, kaikki myös Davidin miehet hänen kanssansa.’ž Niin kuningas meni Gilgaliin ja Kimeham seurasi häntä; ja kaikki Juudan väki oli saattanut kuningasta ylitse, niin myös puoli Israelin kansasta.’ž Kuin kaikki kansa ja kuningas olivat menneet Jordinin ylitse, antoi kuningas Barsillain suuta ja siunasi häntä, ja hän palasi kotiansa.’ž Kuningas vastasi: Kimehamin pitää seuraaman minua ylitse, ja minä teen hänelle, mikä sinulle on otollinen, ja kaikki mitäs minulta anot, teen minä sinulle.’ž Salli siis nyt palvelias palata jällensä, että minä kuolisin minun kaupungissani ja haudattaisiin isäni ja äitini hautaan: ja katso, tässä on sinun palvelias Kimeham, hän menköön herrani kuninkaan kanssa: ja tee hänelle, mitä sinulle on kelvollinen.’ž Sinun palvelias menee vähä Jordanin ylitse kuninkaan kanssa: minkätähden kuningas tahtoo minulle näin kostaa?’ž Minä olen jo tänäpänä kahdeksankymmenen ajastaikainen, tietäisinkö minä, mikä hyvä eli paha olis? eli maistaisko palvelias, mitä hän syö ja juo? taikka kuulisinko minä silleen veisaajain ja laulajain ääntä? Miksi palvelias pitäis vaivaaman herraani kuningasta?’ž Mutta Barsillai sanoi kuninkaalle: kuinka monta vuotta minulla enää on elää, että minä menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin?’ž Ja kuningas sanoi Barsillaille: seuraa minua, minä ravitsen sinun minun kanssani Jerusalemissa.’ž Ja Barsillai oli sangen ijällinen, jo kahdeksankymmenen vuotinen; hän oli ravinnut kuningasta, kuin hän Mahanaimissa oli; sillä hän oli sangen jalo mies.’ž Ja Barsillai Gileadilainen tuli Rogelimista ja meni kuninkaan kanssa Jordanin ylitse, saattamaan häntä Jordanin ylitse.’ž Niin MephiBoset sanoi kuninkaalle: ottakaan hän sen kokonansa, että herrani kuningas on rauhassa kotiansa palannut.’ž Kuningas sanoi hänelle: mitäs tahdot enää puhua asiastas? Minä olen sanonut: sinun ja Ziban pitää keskenänsä jakaman pellon.’ž Sillä koko minun isäni huone ei ole muu ollut kuin kuoleman kansa herrani kuninkaan edessä, ja sinä olet palvelias istuttanut niiden sekaan, jotka sinun pöydältäs syövät; mikä oikeus on minulla enää huutaa kuninkaan tykö?’ž Ja vielä päälliseksi on hän kantanut minun herrani kuninkaan edessä palvelias päälle; vaan herrani kuningas on kuin Jumalan enkeli, tee siis mitä sinulle on kelvollinen.’ž Ja hän sanoi: herra kuningas, minun palveliani on pettänyt minun; sillä palvelias ajatteli: minä satuloitsen aasin, ajan ja vaellan sillä kuninkaan tykö; sillä palvelias on ontuva.’ž Tuli myös MephiBoset Saulin poika kuningasta vastaan, pesemättömillä jaloilla ja ajelemattomalla parralla; ei hän ollut myös pessyt vaatteitansa siitä päivästä, kuin kuningas läksi ja rauhassa jälleen palasi.’ž Ja David vastasi: mitä minun on teidän kanssanne, te ZeruJan pojat, että tahdotte tänäpänä minulle tulla saatanaksi? Pitäiskö jonkun tänäpänä kuoleman Israelista? Luuletteko, etten minä tiedä tänäpänä itseni tulleeksi kuninkaaksi Israelissa?{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:n¬  l@Ø m¬  »@Ø l¬  Č@Ø k¬  Ņ@Ø j¬ ¼@Ø i¬  @Ø h¬ a@Ø g¬ Ī@Ø f¬ ~@Ø e¬ @Ø d¬ a@Ø c¬ Ø@Ø b¬ 3„@Ø a¬ 2\@Ø `¬ 1@Ø _¬ 0C@Ø ^¬ /g@ Ø ]¬ .8@ Ø \¬ -L@ Ø [¬ ,~@ Ø Z¬ +m@ Ø Y¬ *O@Ø X¬ )H@Ø W¬ (e@Ø V¬ 'c@Ø U¬ &]@Ø T¬ %Q@Ø S¬ $h@Ø R¬ #H@Ø Q¬ "M@Ø P¬ !H@%§ O¬  U@$§ N¬ w@#§ M¬ [@"§ L¬ B@!§ K¬ _@ § J¬ H@§ I¬ D@§ H¬ f@§ G¬ 8@§ F¬ a@§ E¬ O@§ D¬ ^@§ C¬ M@§ B¬ K@§ A¬ ^@§ @¬ M@§ ?¬ @§ >¬ M@§ =¬ :@§ <¬  >@§ ;¬  N@§ :¬  J@§ 9¬  Q@§ 8¬  k@ § 7¬ \@ § 6¬ Ø@ § 5¬ H@ § 4¬ U@ § 3¬ R@§ 2¬ “@§ 1¬ O@§ 0¬ ‘@§ /¬ o@§ .¬ P@§ -¬ Ę@§ ,¬ ¶@§ +¬ “@§ *¬ å@¦ )¬ ”@¦ (¬ ‰@¦ '¬ Ū@¦ &¬  z@¦ %¬  ų@¦ $¬  V@¦ #¬  ę@¦ "¬  Ó@ ¦ !¬ ÷@ ¦  ¬ Ø@ ¦ ¬ Ŗ@ ¦ ¬ Š@ ¦ ¬ Ü@¦ ¬ “@¦ ¬  @¦ ¬ ø@¦ ¬ 4@¦ ¬ =@¦ ¬ E@¦ ¬ f@¦ ¬ ś@¦ ¬  @„ ¬ ^@„ ¬ Ÿ@„ ¬ l@„ ¬ @„ ¬ †@„ ¬ Ū@„  ¬ ˆ@ „  ¬  b@ „  ¬  õ@ „  ¬  …@ „  ¬  ś@ „ ¬  ˆ@„ ¬ ą@„ ¬ š@„ ¬ Õ@„ ¬ O@„ ¬ w@„ ¬ @„ ¬ Ÿ@„ ¬ š@„ ’« +?@£ ž« *ę@£ ż« )š@£ ü« (“@£ ū« 'Š@£ ś« &ž@£ ł« %ü@ £ ų« $p@ £ ÷« #@ £ ö« "€@ £ õ« !b@ £ ō«  œ@£ ŁLVALqq ś « Ö < \ Ō ŚU`žv›…z Ei asia niin ole; vaan yksi mies Ephraimin vuorelta nimeltä Seba Bikrin poika on nostanut kapinan David kuningasta vastaan: antakaa’ž Ei asia niin ole; vaan yksi mies Ephraimin vuorelta nimeltä Seba Bikrin poika on nostanut kapinan David kuningasta vastaan: antakaat hän ainoastansa, ja minä erkanen kaupungista. Ja vaimo sanoi Joabille: katso, hänen päänsä pitää sinulle heitettämän muurin ylitse.’ž Silloin vastasi Joab ja sanoi: pois se, pois se minusta, että minä nielisin ja hävittäisin.’ž Minä olen rauhallinen ja uskollinen (kaupunki) Israelissa, ja sinä tahdot tappaa sen kaupungin ja äidin Israelissa: miksis tahdot niellä \Herran\ perimisen?’ž Ja hän puhui, sanoen: muinoin sanottiin: joka kysellä tahtoo, hän kysykään Abelassa, ja niin se menestyi.’ž Kuin hän tuli hänen tykönsä, sanoi vaimo: oletkos Joab? Hän vastasi: olen. Vaimo sanoi hänelle: kuule piikas sanat! Hän vastasi: minä kuulen.’ž Niin toimellinen vaimo huusi kaupungista: kuulkaat, kuulkaat! sanokaat Joabille, että hän tulee tänne lähes, minä puhuttelen häntä.’ž Mutta kuin he tulivat, niin he piirittivät hänen Abelassa BetMaakan tykönä, ja rakensivat vallin kaupungin ympärille, joka seisoi muurin tasalla. Mutta kaikki kansa, joka Joabin myötä oli, karkasi muuria kukistamaan.’ž Ja hän vaelsi kaikki Israelin sukukunnat lävitse Abelaan ja BetMaakaan ja koko Berimiin, ja ne kokoontuivat ja seurasivat myös häntä.’ž Kuin hän oli tieltä siirretty, meni jokainen Joabin jälkeen, ajamaan Sebaa Bikrin poikaa takaa.’ž Mutta Amasa makasi tahrattuna veressä keskellä tietä. Kuin yksi näki sen, että kaikki kansa seisahti, siirsi hän Amasan tieltä kedolle ja heitti vaatteen hänen päällensä; sillä hän näki, että jokainen joka hänen tykönsä tuli, seisahti siihen.’ž Mutta yksi Joabin palvelioista seisoi hänen tykönänsä ja sanoi: kuka tahtoo pitää Joabin ja Davidin kanssa, hän seuratkaan Joabia!’ž Mutta ei Amasa ottanut vaaria miekasta joka oli Joabin kädessä: ja hän pisti sillä häntä vatsaan ja vuodatti hänen sisällyksensä maalle, eikä häntä enää pistänyt, ja hän kuoli. Mutta Joab ja hänen veljensä Abisai ajoivat Sebaa Bikrin poikaa takaa.’ž Ja Joab sanoi Amasalle: oletkos rauhassa, minun veljeni? Ja Joab tarttui oikialla kädellänsä Amasan partaan, suuta antaaksensa hänen.’ž Kuin he joutuivat suuren vahan tykö Gibeoniin, tuli Amasa heidän eteensä. Mutta Joab oli vyötetty päällisvaatteissansa, ja sen päällä miekan vyö, joka riippui hänen kupeissansa tupessa, ja koska hän kävi, taisi se pudota.’ž Silloin läksivät hänen kanssansa Joabin miehet, ja Kretit ja Pletit, ja kaikki väkevät. Ja he läksivät Jerusalemista ajamaan Sebaa Bikrin poikaa takaa.’ž Niin David sanoi Abisaille: nyt Seba Bikrin poika enempi meitä vahingoitsee kuin Absalom: ota siis herras palveliat ja aja häntä takaa, ettei hän löytäisi vahvoja kaupungeita ja pääsisi meidän silmäimme edestä.’ž Niin Amasa meni kokoomaan Juudan miehiä, ja hän viipyi määrätyn ajan ylitse.’ž Ja kuningas sanoi Amasalle: kokoa minun tyköni Juudan miehet kolmena päivänä, ja sinun pitää myös itse läsnä oleman.’ž Ja David tuli kotiansa Jerusalemiin, ja kuningas otti ne kymmenen jalkavaimoa, jotka hän oli jättänyt huonetta vartioitsemaan, ja antoi heidän kätkettää, ja elätti heitä ja ei mennyt heidän tykönsä; ja he olivat salvatut kuolemaansa asti leskeydessänsä.’ž Silloin jokainen Israelissa luopui Davidista, ja seurasivat Sebaa Bikrin poikaa. Mutta Juudan miehet riippuivat kuninkaassansa Jordanista Jerusalemiin asti.’ž Mutta siihen tuli yksi kuuluisa Belialin mies, jonka nimi oli Seba Bikrin poika Jeministä; se soitti basunalla ja sanoi: ei meillä ole yhtäkään osaa Davidissa eikä yhtäkään perimistä Isain pojassa, itsekukin palatkaan majaansa, o Israel!LVAL [ź 2 & “ · ē = •žĖ受B¹%@ Mutta Abisai ZeruJan poika autti häntä, ja löi Philistealaisen, ja tappoi hänen. Niin Davidin palveliat vannoiva’ž Mutta Abisai ZeruJan poika autti häntä, ja löi Philistealaisen, ja tappoi hänen. Niin Davidin palveliat vannoivat hänelle ja sanoivat: ei sinun pidä enää menemän meidän kanssamme sotaan, ettet valkeutta Israelissa sammuttaisi.’ž Niin Jesbibenob, joka oli Raphan lapsia, jonka keihään ota painoi kolmesataa sikliä vaskea, ja jolla oli uudet sota-aseet, alkoi surmata Davidin.’ž Niin taas nousi Philistealaisten sota Israelia vastaan. Ja David meni sotimaan palvelioinensa Philistealaisia vastaan; ja David väsyi.’ž Ja he hautasivat Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut BenJaminin maahan Zelaan, hänen isänsä Kisin hautaan, ja he tekivät kaikki niinkuin kuningas heille käskenyt oli: ja niin Jumala sovitettiin sitte maakunnalle.’ž Ja otti sieltä Saulin luut ja hänen poikansa Jonatanin luut; ja he kokosivat myös niiden luut, jotka ripustetut olivat;’ž Ja David läksi matkaan ja otti Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut Jabeksen asuvilta Gileadissa, jotka he Betsanin kadulta varastaneet olivat, jossa Philistealaiset heitä ripustaneet olivat siihen aikaan, kuin he surmasivat Saulin Gilboassa;’ž Ja ilmoitettiin Davidille, mitä Ritspa, Aijan tytär, Saulin jalkavaimo, tehnyt oli.’ž Niin Ritspa Aijan tytär otti säkin ja levitti sen kalliolle elon alusta, siihenasti että vesi olis pisaroinnut taivaasta heidän päällensä, eikä sallinut taivaan lintuja tulla heidän päällensä päivällä, eikä metsän petoja yöllä.’ž Ja hän antoi ne Gibeonilaisten käsiin, ja he hirttivät ne vuorella \Herran\ eteen. Ja ne seitsemän lankesivat yhdellä haavalla: ja niin he surmattiin ensimäisinä päivinä elonajasta, ohran leikkaamisen alussa.’ž Mutta kuningas otti ne kaksi Ritspan Aijan tyttären poikaa, jotka hän Saulille synnyttänyt oli, Armonin ja MephiBosetin, ja viisi Mikalin Saulin tyttären poikaa, jotka hän Hadrielille Barsillain pojalle synnyttänyt oli, joka oli Meholatilainen.’ž Mutta kuningas armahti MephiBosetia, Jonatanin Saulin pojan poikaa, sen \Herran\ valan tähden, joka oli heidän välillänsä, Davidin ja Jonatanin Saulin pojan välillä.’ž Hänen huoneestansa annettakaan meille seitsemän miestä hirttääksemme heitä \Herran\ edessä Saulin Gibeassa, \Herran\ valitun. Kuningas sanoi, minä annan heidät teille.’ž He sanoivat kuninkaalle, sen miehen, joka meitä hukutti ja aikoi semmoista meitä vastaan, että meidän piti tuleman niin hävitetyksi, ettei meidän pitänyt seisovaiset oleman kaikissa Israelin maan rajoissa.’ž Niin vastasivat häntä Gibeonilaiset, ei ole meillä tekemistä hopiasta eli kullasta Saulin ja hänen huoneensa kanssa, eikä myös että joku surmattaisiin Israelista. Hän sanoi, mitä te tahdotte, että minä teille tekisin?’ž Niin sanoi David Gibeonilaisille, mitä minun pitää teille tekemän? ja millä minun pitää sen sovittaman, että te siunaisitte \Herran\ perikuntaa?’ž Niin kuningas antoi kutsua Gibeonilaiset ja sanoi heille. Mutta Gibeonilaiset ei olleet Israelin lapsista, vaan jääneistä Amorilaisista: ja Israelin lapset olivat vannoneet heille, ja Saul etsi heitä lyödäksensä vihansa kiivaudessa Israelin ja Juudan lasten edessä.’ž Ja Davidin aikana oli kallis aika kolme vuotta järjestänsä: ja David etsi \Herran\ kasvoja. Ja \Herra\ sanoi, Saulin tähden ja sen verihuoneen tähden, että hän tappoi Gibeonilaiset.’ž Niin myös Ira Jairilainen oli Davidin ylimmäinen.’ž Ja Seja oli kirjoittaja; ja Zadok ja Abjatar olivat papit;’ž Adoram oli verorahan haltia; Josaphat Ahiludin poika oli kansleri;’ž Ja Joab oli koko Israelin sotajoukon ylitse; vaan BenaJa Jojadan poika oli Kretin ja Pletin ylitse;’ž Ja vaimo tuli kaiken kansan tykö toimellansa. Ja he hakkasivat Seban Bikrin pojan pään pois ja heittivät Joabille. Ja hän soitti basunalla, ja he hajosivat kaikki kaupungin tyköä itsekukin majoihinsa; mutta Joab palasi Jerusalemiin kuninkaan tykö.LVAL&m·ń ” 2 ” R ž L ÷ Æ  « @ ļ„Wß’µW æa±yĻ‡(ę‹æw Jumala on väkevyyteni ja voimani:’ž Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.’ž Sillä kuka on Jumala, paitsi \Herraa\? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?’ž Jumalan tie on täydellinen, \Herran\ puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.’ž Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.’ž Sillä sinä \Herra\ olet valkeuteni: \Herra\ valaisee pimeyteni.’ž Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.’ž Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.’ž Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.’ž Sentähden kostaa \Herra\ minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.’ž Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:’ž Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,’ž Sillä minä pidän \Herran\ tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.’ž \Herra\ maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.’ž Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.’ž Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta \Herra\ tuli minun turvakseni.’ž Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.’ž Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.’ž Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat \Herran\ kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.’ž Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.’ž \Herra\ jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.’ž Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.’ž Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.’ž Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.’ž Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.’ž Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.’ž Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.’ž Ahdistuksessani minä avukseni huudan \Herraa\, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.’ž Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.’ž Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.’ž Ylistettävää \Herraa\ minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.’ž Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.’ž Ja sanoi: \Herra\ on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;’ž Ja David puhui \Herralle\ nämät veisun sanat sinä päivänä, jona \Herra\ oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,’ž Nämät neljä olivat syntyneet Raphalle Gatissa; ja he lankesivat Davidin ja hänen palveliainsa kätten kautta.’ž Ja kuin hän pilkkasi Israelia, löi hänen Jonatan Davidin veljen Simean poika.’ž Sitälähin nousi vielä sota Gatissa; ja siellä oli pitkä mies, jolla oli kuusi sormea käsissä ja kuusi varvasta jaloissa, se on yhteen lukien neljäkolmattakymmentä; hän oli myös syntynyt Raphalle.’ž Niin sota vielä nousi Gobissa Philistealaisia vastaan; ja Elhanan Jaere Oregiminin poika Betlehemiläinen löi Gatilaisen Goljatin, jonka keihään varsi oli niinkuin joku kangasorsi.’ž Ja sen jälkeen tapahtui, että sota taas nousi Gobissa Philistealaista vastaan; ja Sibekai Husathilainen löi Saphan, joka myös oli Raphan lapsia.LVAL³k²Uņ  E ö ‰ æ ‡ Ż M ń m ÅdŌVˆ'‡Ėł1v k Ja nämät kolme ylimmäistä kolmenkymmenen keskellä tulivat alas elonaikana Dav’ž Ja nämät kolme ylimmäistä kolmenkymmenen keskellä tulivat alas elonaikana Davidin tykö Adullamin luolaan; ja Philistealaisten leiri oli Rephaimin laaksossa.’ž Silloin seisoi hän keskellä sarkaa ja varjeli sen, löi Philistealaiset, ja \Herra\ antoi suuren autuuden.’ž Hänen jälkeensä oli Samma Agen Hararilaisen poika: koska Philistealaiset kokosivat itsensä yhteen kylään ja siellä oli yksi peltosarka täynnä herneitä, ja kansa pakeni Philistealaisia;’ž Se nousi ja löi Philistealaiset, siihenasti että hänen kätensä väsyi ja puuntui miekasta. Ja \Herra\ antoi suuren autuuden siihen aikaan, niin että kansa palasi hänen jälkeensä ainoasti ryöstämään.’ž Sitälähin oli Eleatsar Dodon poika Ahohin pojan, niiden kolmen sankarien keskellä Davidin kanssa, kuin he pilkkasivat Philistealaisia, jotka olivat sinne kokoontuneet sotaan, ja Israelin miehet menivät ylös.’ž Nämät ovat Davidin sankarien nimet: Josebbaselet Tahkemonilainen, ylimmäinen päämiehistä: hän oli se AdoniEtsniläinen, joka nousi kahdeksaasataa vastaan, jotka tapettiin yhdellä erällä.’ž Mutta jos joku tahtoo tarttua niihin, hänellä pitää täydellisesti oleman rauta ja keihään varsi; ja ne pitää kokonansa poltettaman tulella heidän sioissansa.’ž Mutta ilkiät ihmiset kaikki hävitetään niinkuin orjantappurat, joihin ei taideta käsin ruveta.’ž Eikö minun huoneeni ole niin Jumalan tykönä? Sillä hän on tehnyt ijankaikkisen liiton minun kanssani, kaikella muodolla lujan ja vahvan; sillä se on kaikki minun autuuteni ja haluni; eikö se ole kasvava?’ž Niinkuin valkeus on aamulla, kuin aurinko koittaa, varhain ilman pilvetä, ja paisteesta sateen jälkeen ruoho kasvaa maasta.’ž Israelin Jumala on sanonut minulle, Israelin turva on minulle puhunut, ihmisten hallitsiasta, vanhurskaasta, joka hallitsee Jumalan pelvossa.’ž \Herran\ Henki on puhunut minun kauttani, ja hänen sanansa on tapahtunut minun kieleni kautta.’ž Ja nämät ovat Davidin viimeiset sanat. David, Isain poika, sanoi, se mies sanoi, joka korotettu on, Jakobin Jumalan voideltu, ja suloinen Israelin psalmein veisaaja:’ž Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenellensä ijankaikkisesti.’ž Sentähden minä kiitän sinua \Herra\ pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.’ž Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.’ž Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,’ž \Herra\ elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!’ž Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.’ž Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.’ž Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.’ž Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.’ž He huutavat, vaan ei ole auttajaa: \Herran\ tykö, mutta ei hän vastaa heitä.’ž Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.’ž Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.’ž Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.’ž Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.’ž Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.’ž Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.’ž Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.’ž Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:é¬ A@® č¬ y@ ® ē¬ f@ ® ę¬ ė@ ® å¬ M@ ® ä¬  ~@ ® ć¬  \@® ā¬  ¶@® į¬  E@® ą¬  ¢@® ߬ @® Ž¬ ®@® Ż¬ X@® ܬ X@® Ū¬  @® Ś¬ @­ Ł¬ J@­ Ų¬ c@­ ׬ 5š@­ Ö¬ 4¹@­ Õ¬ 3Ü@­ Ō¬ 2J@­ Ó¬ 1b@­ Ņ¬ 0Ŗ@­ Ѭ /@­ Š¬ .3@ ­ Ļ¬ -ŗ@ ­ Ī¬ ,³@ ­ Ķ¬ +h@ ­ Ģ¬ *“@ ­ Ė¬ )Ā@­ Ź¬ (“@­ ɬ '‹@­ Ȭ &Ŗ@­ Ē¬ %Ø@­ ʬ $v@­ Ŭ #«@­ Ĭ "Ž@­ Ƭ !˜@­ Ā¬  y@¬ Į¬ @¬ Ą¬ Ž@¬ æ¬ {@¬ ¾¬ v@¬ ½¬ „@¬ ¼¬ y@¬ »¬  @¬ ŗ¬ z@¬ ¹¬ ¤@¬ ø¬ K@¬ ·¬ {@¬ ¶¬ Æ@ ¬ µ¬ Ą@ ¬ “¬ c@ ¬ ³¬ «@ ¬ ²¬ T@ ¬ ±¬ p@¬ °¬ c@¬ Ƭ  ń@¬ ®¬  _@¬ ­¬  ”@¬ ¬¬  Y@¬ «¬  Ō@¬ Ŗ¬ @¬ ©¬ ^@¬ ج »@« §¬ ®@« ¦¬ q@« „¬ |@« ¤¬ Ü@« £¬ „@« ¢¬ @« ”¬ ų@«  ¬ z@ « Ÿ¬ ¦@ « ž¬ £@ « ¬ ž@ « œ¬ B@ « ›¬ {@« š¬ å@« ™¬ ó@« ˜¬ ¬@« —¬ Ŗ@« –¬  B@« •¬  ƒ@« ”¬  d@« “¬  å@« ’¬  §@"Ŗ ‘¬ w@!Ŗ ¬  @ Ŗ ¬ e@Ŗ Ž¬ Ž@Ŗ ¬ —@Ŗ Œ¬ Ų@Ŗ ‹¬ µ@Ŗ Š¬ „@Ŗ ‰¬ '<@Ŗ ˆ¬ &&@Ŗ ‡¬ %X@Ŗ †¬ $0@Ŗ …¬ #+@Ŗ „¬ "Q@Ŗ ƒ¬ !7@Ŗ ‚¬  5@Ŗ ¬ 0@Ŗ €¬ /@Ŗ ¬ U@Ŗ ~¬ /@Ŗ }¬ /@ Ŗ |¬ 5@ Ŗ {¬ *@ Ŗ z¬ T@ Ŗ y¬ „@ Ŗ x¬ N@Ŗ w¬ Į@Ŗ v¬ Ć@Ŗ u¬ h@Ŗ t¬ –@Ŗ s¬ Ü@Ŗ r¬ Ö@Ŗ q¬ ]@Ŗ p¬ V@Ŗ o¬  Ÿ@Ø LVAL#ŖMw›   Ś  Ė G ó É ” e 6 į²‚MÅšjģ°,wŸzužW Ja Joab antoi kuninkaalle kansan luvun, ja Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta ’ž Ja Joab antoi kuninkaalle kansan luvun, ja Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta vahvaa miekan ulosvetävää sotamiestä; mutta Juudassa oli viisisataa tuhatta miestä.’ž Ja kävivät kaiken maan ympäri, ja tulivat yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän perästä Jerusalemiin jällensä.’ž Ja tulivat vahvaan kaupunkiin Tyroon ja kaikkiin Heviläisten ja Kanaanealaisten kaupunkeihin. Sitte he läksivät sieltä etelän puolelle Juudaa BerSebaan asti;’ž Ja tulivat Gileadiin ja alhaiseen maahan Hadsiin, sitte tulivat he DanJaniin ja Zidonia ympärinsä;’ž Ja he menivät Jordanin ylitse ja sioittivat itsensä Aroeriin, oikialle puolelle sitä paikkaa, joka on keskellä Gadin ojaa, Jaeserin tykönä;’ž Mutta kuninkaan sana vahvistui Joabia ja sodanpäämiehiä vastaan. Niin Joab ja sotajoukon päämiehet menivät kuninkaan tyköä lukemaan Israelin kansaa.’ž Joab sanoi kuninkaalle: \Herra\ sinun Jumalas enetköön siihen kansaan sata kertaa sen verran kuin siinä nyt on, että herrani kuninkaan silmät sen näkisivät; mutta mitä iloa on herrallani kuninkaalla siitä asiasta?’ž Ja kuningas sanoi Joabille sodanpäämiehellensä: mene nyt kaikkein Israelin sukukuntain ympäri, ruveten Danista BerSebaan asti, ja lue kansa, että minä tietäisin kansan paljouden.’ž Ja \Herran\ viha taas julmistui Israelia vastaan ja hän kehoitti Davidin heidän keskellensä, sanoen: mene ja lue Israel ja Juuda.’ž Uria Hetiläinen. Kaikki yhteen seitsemänneljättäkymmentä.’ž Ira Jitriläinen, Gareb Jitriläinen;’ž Zelek Ammonilainen; Naharai Beerotilainen, Joabin ZeruJan pojan sota-asetten kantaja,’ž Jigal Natanin poika Zobasta, Bani Gadilainen;’ž Hesrai Karmelilainen, Paerai Arbilainen;’ž Eliphelet Maakatin pojan Ahasbain poika, Eliam Ahitophelin Gilonilaisen poika;’ž Samma Hararilainen, Ahiam Sararin poika Ararilainen;’ž Eliaheba Saalbonilainen Jasennin Jonathanin pojan;’ž Abialbon Arbatilainen, Asmavet Barhumilainen;’ž Benaja Pirtagonilainen, Hiddai Gasin ojista;’ž Heleb Baenan poika Netophatilainen, Ittai Ribain poika BenJaminin lasten Gibeasta;’ž Salmon Ahohilainen, Maharai Netophatilainen;’ž Abieser Anatotilainen, Mebunai Husatilainen;’ž Helets Paltilainen, Ira Ikeksen Tekoalaisen poika;’ž Samma Harodilainen, Elika Harodilainen;’ž Asahel, Joabin veli, kolmenkymmenen keskellä, Elhanan Dodonin poika Betlehemistä;’ž Ja oli jalompi kuin ne kolmekymmentä mutta ei hän tullut niiden kolmen tykö; ja David asetti hänen salaiseksi neuvonantajaksensa.’ž Nämät teki Benaja Jojadan poika, ja oli ylistetty kolmen sankarin keskellä,’ž Ja hän löi hirmuisen Egyptin miehen, jolla oli keihäs kädessä, mutta hän meni hänen tykönsä seipäällä, ja tempasi Egyptin miehen kädestä keihään, ja löi hänen kuoliaaksi omalla keihäällänsä.’ž Ja Benaja Jojadan poika, kuuluisan miehen poika suurista töistänsä Kabselista löi kaksi Moabin väkevää niinkuin jalopeuraa, ja hän meni alas ja löi yhden jalopeuran kaivon tykönä lumen aikana.’ž Ja kaikkein jaloin kolmen keskellä ja oli heidän päämiehensä, mutta ei hän tullut niiden kolmen tykö.’ž Abisai Joabin veli ZeruJan poika oli myös ylimmäinen kolmen keskellä, hän nosti keihäänsä ja löi kolmesataa, ja oli myös ylistetty kolmen keskellä,’ž Ja sanoi: \Herra\, olkoon se minusta kaukana, että minä se tekisin: eikö tämä ole niiden miesten veri, jotka itsensä antoivat hengenvaaraan ja sinne menivät? Ja ei tahtonut sitä juoda. Tämän tekivät ne kolme sankaria.’ž Niin ne kolme sankaria menivät Philistealaisten leiriin ja ammensivat vettä Betlehemin kaivosta, joka on portin tykönä, kantoivat ja toivat Davidille; mutta ei hän tahtonut sitä juoda, vaan kaasi \Herran\ eteen,’ž Ja David himoitsi ja sanoi: kuka tuo minulle juoda vettä Betlehemin kaivosta portin tyköä.’ž Mutta David oli siihen aikaan linnassa, ja Philistealaisten kansa oli Betlehemissä.1LVAL·4ņ H œ © Ä I  iĘ ¦®!ĮEŌ&k Ja hänen isänsä ei tahtonut tehdä häntä surulliseksi eläissänsä, että hän olis sanonut: kui’ž Ja hänen isänsä ei tahtonut tehdä häntä surulliseksi eläissänsä, että hän olis sanonut: kuinkas niin teet? Ja hän oli myös sangen ihanainen; ja oli hänen synnyttänyt Absalomin jälkeen.’ž Mutta Adonia Haggitin poika korotti itsensä ja sanoi: minä tahdon olla kuningas; ja rakensi itsellensä vaunut ja hevosmiehiä, ja viisikymmentä miestä juoksemaan edellänsä.’ž Ja se oli sangen ihanainen piika, ja hän korjasi kuningasta ja palveli häntä, vaan ei kuningas tuntenut häntä.’ž Ja he etsivät ihanan piian kaikista Israelin rajoista; ja he löysivät Abisagin Sunemista, ja veivät hänet kuninkaan tykö.’ž Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: anna heidän etsiä herralleni kuninkaalle piika, joka neitsy on, joka seisois kuninkaan edessä, ja korjaisi häntä ja makais hänen sylissänsä, ja lämmittäis herraani, kuningasta.’ž Ja kuin kuningas David oli vanhentunut ja ijälliseksi joutunut, ei hän voinut itsiänsä lämmittää, ehkä hän vaatteilla peitettiin.’ž Ja rakensi \Herralle\ siinä alttarin ja uhrasi polttouhreja ja kiitosuhreja; ja \Herra\ leppyi maakunnalle, ja vitsaus lakkasi Israelissa.’ž Mutta kuningas sanoi Araunalle: ei suinkaan, vaan minä ostan sen täydellisesti sinulta hinnalla; sillä en minä tee \Herralle\ polttouhria siitä, joka minulle lahjaksi on annettu. Niin osti David riihen ja härjän viidelläkymmenellä hopiasiklillä,’ž Nämät kaikki, kuningas, antaa Arauna kuninkaalle. Ja Arauna sanoi kuninkaalle: \Herra\ sinun Jumalas leppyköön sinulle.’ž Arauna sanoi Davidille: herrani kuningas ottakaan ja uhratkaan niinkuin hänelle kelpaa. Katso, tässä on härkä polttouhriksi, reet ja kaikki härkäin kalut haloiksi.’ž Ja sanoi: miksi herrani kuningas tulee palveliansa tykö? David sanoi: riihtä ostamaan sinulta, rakentaakseni \Herralle\ alttaria, että vitsaus lakkais kansasta.’ž Mutta kuin Arauna käänsi itsensä, näki hän kuninkaan palvelioinensa tulevan tykönsä; niin Arauna läksi ulos ja lankesi kasvoillensa maahan kuninkaan eteen,’ž Ja David meni kohta niinkuin Gad sanoi ja \Herra\ oli käskenyt.’ž Ja sinä päivänä tuli Gad Davidin tykö ja sanoi hänelle: mene ja rakenna \Herralle\ alttari Jebusilaisen Araunan riiheen.’ž Kuin David näki enkelin, joka kansaa löi, sanoi hän \Herralle\: katso, minä olen syntiä tehnyt ja minä olen sen pahan tehnyt: mitä nämät lampaat ovat tehneet? Anna siis kätes olla minua vastaan ja minun isäni huonetta vastaan.’ž Ja kuin enkeli ojensi kätensä Jerusalemin ylitse, kadottaaksensa häntä, niin \Herra\ katui sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa hävitti: kyllä jo on; pidä nyt kätes alallansa. Ja \Herran\ enkeli oli Araunan Jebusilaisen riihen tykönä.’ž Ja \Herra\ antoi ruttotaudin tulla Israeliin, ruveten aamulla niin määrättyyn aikaan asti; ja kansaa kuoli Danista niin BerSebaan asti, seitsemänkymmentä tuhatta miestä.’ž David sanoi Gadille: minulla on sangen suuri ahdistus; mutta salli meidän langeta \Herran\ käsiin, sillä [Herran] armo on suuri. En minä tahdo langeta ihmisten käsiin.’ž Gad tuli Davidin tykö, ilmoitti ja sanoi hänelle: tahdotkos että nälkä tulee seitsemäksi ajastajaksi maakunnalles, taikka ettäs kolme kuukautta pakenet vihamiestes edellä ja he ajavat sinua takaa, eli että rutto on kolme päivää sinun maallas? Niin ota nyt vaari, ja katso, mitä minä hänelle vastaan, joka minun lähetti.’ž Mene ja puhu Davidille: näin sanoo \Herra\: kolme minä panen sinun etees; valitse itselles niistä yksi, jonka minä sinulle teen.’ž Ja kuin David huomeneltain nousi, tuli \Herran\ sana prophetan Gadin Davidin näkiän tykö, sanoen:’ž Ja Davidin sydän tykytti sitte kuin kansa luettu oli, ja David sanoi \Herralle\: minä olen sangen suuresti syntiä tehnyt, että minä sen tein. \Herra\, käännä nyt palvelias pahateko pois; sillä minä olen tehnyt sangen tyhmästi.HLVAL¢!Mō S ō    0 Ü 1 Ī  _ä™õ{qųSŻb„Š Ja kuningas David sanoi: kutsukaat Zadok pappi, Natan prop’ž Ja kuningas David sanoi: kutsukaat Zadok pappi, Natan propheta ja BenaJa Jojadan poika. Ja he tulivat kuninkaan eteen.’ž Niin BatSeba lankesi kasvoillensa maahan ja kumarsi kuningasta, sanoen: onneksi herralleni kuningas Davidille ijankaikkisesti!’ž Niinkuin minä sinulle \Herran\ Israelin Jumalan edessä vannonut olen ja sanonut: Salomo sinun poikas pitää oleman kuningas minun jälkeeni, ja hän pitää istuman minun istuimellani minun edestäni; niin minä teen tänäpänä.’ž Ja kuningas vannoi ja sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää, joka minun sieluni on päästänyt kaikkinaisesta ahdistuksesta;’ž Kuningas David vastasi ja sanoi: kutsukaat minulle BatSeba. Ja hän tuli kuninkaan eteen ja seisoi kuninkaan edessä.’ž Onko se niin herraltani kuninkaalta käsketty, ja et sinä ole sitä asiata antanut tietää palvelialles, kuka herrani kuninkaan istuimella hänen jälkeensä on istuva?’ž Mutta minua sinun palveliaas, ja pappia Zadokia, ja BenaJaa Jojadan poikaa, ja palveliaas Salomoa ei ole hän kutsunut.’ž Sillä hän on tänäpänä mennyt ja uhrannut härkiä, ja syötettyjä karjaa, ja monta lammasta, ja on kutsunut kaikki kuninkaan pojat ja sodanpäämiehet, niin myös papin AbJatarin, ja katso, he syövät ja juovat hänen edessänsä, ja sanovat: onneksi kuninkaalle Adonialle!’ž Ja Natan sanoi: herrani kuningas, sanoitkos: Adonia pitää oleman kuningas minun jälkeeni ja istuman minun istuimellani?’ž Ja he ilmoittivat kuninkaalle sanoen: katso, Natan propheta on täällä. Ja kuin hän tuli sisälle kuninkaan eteen, lankesi hän maahan kasvoillensa kuninkaan eteen.’ž Ja katso, vielä hänen puhuissansa kuninkaan kanssa, tuli Natan propheta.’ž Muutoin tapahtuu, kuin herrani kuningas isäinsä kanssa nukkunut on, niin täytyy minun ja poikani Salomon vialliset olla.’ž Mutta sinä, Herrani kuningas, koko Israelin silmät katsovat sinun päälles, ettäs ilmoittaisit heidän edessänsä, kuka on istuva herrani kuninkaan istuimella hänen jälkeensä.’ž Hän on uhrannut härkiä ja syötettyä karjaa, ja monta lammasta, ja on kutsunut kaikki kuninkaan pojat, ja papin AbJatarin, ja Joabin sodanpäämiehen; mutta palveliaas Salomoa ei hän kutsunut.’ž Mutta nyt, katso, Adonia on tullut kuninkaaksi, ja herrani kuningas, et sinä siitä mitään tiedä.’ž Hän sanoi hänelle: herrani, sinä vannoit piialles \Herran\ sinun Jumalas kautta: sinun poikas Salomo pitää oleman kuningas minun jälkeeni ja istuman minun istuimellani?’ž Ja BatSeba nöyryytti itsensä ja kumarsi kuningasta. Kuningas sanoi: mitäs tahdot?’ž Ja BatSeba meni kamariin kuninkaan tykö, ja kuningas oli juuri vanha; ja Abisag Sunemista palveli Kuningasta.’ž Katso, sinun vielä siellä puhuissas kuninkaan kanssa, tulen minä myös perässäs ja täytän puhees.’ž Mene ja käy kuningas Davidin tykö, ja sano hänelle: herrani kuningas, etkös ole vannonut ja sanonut piialles: sinun poikas Salomo pitää oleman kuningas minun jälkeeni ja istuman minun istuimellani? Miksi siis Adonia on kuninkaaksi tullut?’ž Niin tule nyt, minä annan sinulle neuvoa, ettäs vapahtaisit sielus ja poikas Salomon sielun.’ž Niin puhui Natan BatSeballe Salomon äidille, sanoen: etkös ole kuullut Adoniaa Haggitin poikaa tulleeksi kuninkaaksi? ja herramme David ei siitä mitään tiedä;’ž Mutta Natan prophetaa, ja Benajaa ja sankareita, ja veljeänsä Salomoa hän ei kutsunut.’ž Ja kuin Adonia uhrasi lampaita ja härkiä ja myös syötettyä karjaa Soheletin kiven tykönä, joka on läsnä Rogelin kaivoa, kutsui hän kaikki veljensä, kuninkaan pojat, ja kaikki Juudan miehet kuninkaan palveliat.’ž Mutta Zadok pappi, ja BenaJa Jojadan poika, ja Natan propheta, ja Simei, ja Rei, ja Davidin sankarit ei olleet Adonian kanssa.’ž Ja hän puhui Joabin ZeruJan pojan kanssa ja papin Abjatarin kanssa; ja he auttivat Adoniaa.jLVALhŚ/¹  g Ü I ‡ ō Œ ŁģėAß•¹f¹Ø Ja pidä mitä \Herra\ sinun Jumalas on käskenyt, niin ettäs vaellat hänen teissänsä ja pidät hänen säätynsä, käskynsä, oikeutensa ja to’ž Ja pidä mitä \Herra\ sinun Jumalas on käskenyt, niin ettäs vaellat hänen teissänsä ja pidät hänen säätynsä, käskynsä, oikeutensa ja todistuksensa, niinkuin on kirjoitettu Moseksen laissa: ettäs toimellisesti tekisit kaikki, mitä sinä teet, ja kuhunka sinä sinus käännät,’ž Minä menen kaiken maailman tietä: niin rohkaise nyt itses, ja ole mies!’ž Ja kuin Davidin aika lähestyi, että hänen piti kuoleman, käski hän pojallensa Salomolle, sanoen:’ž Ja kuningas Salomo lähetti ja tuotti hänen alas alttarilta, ja kuin hän tuli, rukoili hän kuningas Salomoa; mutta Salomo sanoi hänelle: mene huoneeses.’ž Salomo sanoi: jos hän tahtoo olla toimellinen mies, niin ei pidä yksikään karva hänestä lankeeman maan päälle; mutta jos jotain pahuutta hänessä löydetään, niin hänen pitää kuoleman.’ž Ja se ilmoitettiin Salomolle, sanoen: katso, Adonia pelkää kuningas Salomoa, ja katso, hän tarttui alttarin sarviin ja sanoi: vannokaan kuningas Salomo minulle tänäpänä, ettei hän lyö palveliaansa kuoliaaksi miekalla.’ž Vaan Adonia pelkäsi Salomoa, nousi ja meni ja tarttui alttarin sarviin.’ž Niin hämmästyivät ja nousivat kaikki jotka Adonia kutsunut oli, ja menivät itsekukin tiellensä.’ž On myös kuningas näin sanonut: kiitetty olkoon \Herra\ Israelin Jumala, joka tänäpänä on antanut vielä istuvan minun istuimellani, että minun silmäni sen nähneet ovat!’ž Ja kuninkaan palveliat ovat myös menneet siunaamaan herraamme kuningas Davidia, sanoen: antakoon sinun Jumalas Salomolle paremman nimen kuin sinun nimes on, ja tehköön hänen istuimensa suuremmaksi kuin sinun istuimes on! Ja kuningas rukoili vuoteessansa.’ž Vielä sitte istuu Salomo valtakunnan istuimella.’ž Ja Zadok pappi ja Natan propheta ovat voidelleet hänen kuninkaaksi Gihonissa, ja he ovat sieltä menneet ylös iloissansa, niin että kaupunki tömisi. Se oli se meteli, kuin te kuulitte.’ž Ja kuningas on lähettänyt hänen kanssansa papin Zadokin, ja prophetan Natanin, ja BenaJan Jojadan pojan, ja Kretit ja Pletit: he ovat hänen istuttaneet kuninkaan muulin päälle.’ž Jonatan vastasi ja sanoi Adonialle: totisesti, herramme kuningas David on tehnyt Salomon kuninkaaksi.’ž Ja kuin hän vielä puhui, katso, niin tuli Jonatan papin AbJatarin poika. Ja Adonia sanoi: tule, sillä sinä olet luja mies ja tuot hyviä sanomia.’ž Ja Adonia ja kaikki kutsutut, jotka hänen kanssansa olivat, kuulivat sen, ja he olivat jo atrioineet; ja kuin Joab kuuli basunan äänen, sanoi hän: mitä se meteli ja töminä tietää kaupungissa?’ž Ja kaikki kansa meni ylös hänen jälkeensä, ja kansa soitti huilulla, ja he olivat sangen suuresti iloissansa, että maa vapisi heidän äänestänsä.’ž ja pappi Zadok otti öljysarven majasta ja voiteli Salomon, ja he soittivat basunalla, ja kaikki kansa sanoi: onneksi kuningas Salomolle!’ž Ja pappi Zadok, ja Natan propheta ja BenaJa Jojadan poika ja Kreti ja Pleti menivät alas, ja asettivat Salomon kuningas Davidin muulin päälle ja veivät hänen Gihoniin.’ž Niinkuin \Herra\ on ollut herrani kuninkaan kanssa, niin olkoon hän myös Salomon kanssa, ja tehköön hänen istuimensa suuremmaksi herrani, kuningas Davidin, istuinta.’ž Niin vastasi BenaJa Jojadan poika kuninkaalle ja sanoi: Amen! Sanokaan myös niin \Herra\, herrani kuninkaan Jumala!’ž Ja menkäät ylös hänen perässänsä, että hän tulis ja istuis minun istuimellani, ja olis kuningas minun edestäni: ja minä käsken hänen olla Israelin ja Juudan päämiehenä.’ž Ja Zadok pappi ja Natan propheta voidelkaan hänen Israelin kuninkaaksi. Ja soittakaat basunalla ja sanokaat: onneksi kuninkaalle Salomolle!’ž Ja kuningas sanoi heille: ottakaat kanssanne teidän herranne palveliat, ja asettakaat poikani Salomo minun muulini päälle, ja viekäät häntä Gihoniin, LVALöž F ˜ “ ń ¬ ö š  Ļä~ÄÅ4ė‡µ]\ Ja kuningas sanoi papille AbJatarille: mene Anatotiin pellolles, sillä sinä olet kuoleman mies. Mutta en minä tapa sinua tänäp’ž Ja kuningas sanoi papille AbJatarille: mene Anatotiin pellolles, sillä sinä olet kuoleman mies. Mutta en minä tapa sinua tänäpänä, sillä sinä olet kantanut Herran \Jumalan\ arkkia isäni Davidin edessä, ja sinä olet kärsinyt, mitä ikänä isäni on kärsinyt.’ž Ja kuningas Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan; hän löi häntä, niin että hän kuoli.’ž Ja nyt, niin totta kuin \Herra\ elää, joka minun vahvistanut on ja antanut minun istua isäni Davidin istuimella, joka minulle huoneen tehnyt on, niinkuin hän sanonut on, niin pitää Adonian tänäpänä kuoleman.’ž Ja kuningas Salomo vannoi \Herran\ kautta ja sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jollei Adonia ole puhunut tätä sanaa henkeänsä vastaan!’ž Niin vastasi kuningas Salomo ja sanoi äidillensä: miksi rukoilet Abisagia Sunemista Adonialle? Rukoile myös hänelle valtakuntaa: sillä hän on vanhin veljeni, ja hänellä on pappi AbJatar ja Joab ZeruJan poika.’ž Hän sanoi, annettakaan Abisag Sunemista veljelles Adonialle emännäksi.’ž Ja hän sanoi: minä rukoilen vähän rukouksen sinulta, älä sitä minulta kiellä. Kuningas sanoi hänelle: rukoile, äitini: en minä sinulta kiellä.’ž Ja BatSeba tuli kuningas Salomon tykö, puhumaan hänen kanssansa Adonian puolesta; ja kuningas nousi ja meni häntä vastaan, ja kumarsi häntä ja istui istuimellensa. Ja kuninkaan äidin eteen pantiin istuin, ja hän istui siihen hänen oikialle puolellensa.’ž BatSeba sanoi: oikein! minä puhun kuninkaalle sinun puolestas.’ž Hän sanoi: puhu kuningas Salomolle, sillä ei hän sinulta kiellä: että hän antais minulle Abisagin Sunemista emännäksi.’ž Nyt rukoilen minä yhden rukouksen sinulta, ettes minulta sitä kieltäis. Ja hän sanoi hänelle: puhu!’ž Ja hän sanoi: sinä tiedät, että valtakunta oli minun, ja kaikki Israel oli kääntänyt kasvonsa minun puoleeni, että minä olisin kuningas; mutta nyt on valtakunta kääntynyt ja on tullut veljeni omaksi: \Herralta\ on se hänelle tullut.’ž Ja sanoi: minulla on jotakin puhumista sinun kanssas. BatSeba sanoi; puhu!’ž Mutta Adonia Haggitin poika tuli BatSeban Salomon äidin tykö, joka sanoi: tuletkos rauhallisesti? Hän sanoi: rauhallisesti;’ž Ja Salomo istui isänsä Davidin istuimella, ja hänen valtakuntansa vahvistettiin suuresti.’ž Ja aika, jona David oli ollut Israelin kuningas, oli neljäkymmentä ajastaikaa. Seitsemän ajastaikaa oli hän kuningas Hebronissa, ja kolmeneljättäkymmentä ajastaikaa Jerusalemissa.’ž Niin nukkui David isäinsä kanssa ja haudattiin Davidin kaupunkiin.’ž Mutta älä sinä anna hänen viatoinna olla, sillä sinä olet toimellinen mies ja tiedät, mitäs teet hänelle, ettäs lähetät hänen harmaat karvansa verissä hautaan.’ž Ja katso, sinun tykönäs on Simei Geran poika Jeminin pojan Bahurimista, joka minua julmalla kirouksella kiroili mennessäni Mahanaimiin. Mutta hän tuli minua vastaan Jordanin tykönä, silloin vannoin minä \Herran\ kautta ja sanoin: en minä tapa sinua miekalla.’ž Ja tee Barsillain Gileadilaisen lapsille laupius, että he syövät sinun pöydältäs, sentähden että he pitivät itsensä minun tyköni, kun minä pakenin veljes Absalomin edestä.’ž Tee toimes jälkeen, niin ettes anna hänen harmaita karvojansa rauhassa tulla hautaan.’ž Ja sinä myös tiedät, mitä Joab ZeruJan poika on tehnyt minulle, mitä hän teki kahdelle sodanpäämiehelle Israelissa, Abnerille Nerin pojalle ja Amasalle Jeterin pojalle, jotka hän tappoi, ja vuodatti sodanveren rauhassa, ja antoi tulla sodanveren vyönsä päälle, joka oli hänen suolillansa, ja kenkäinsä päälle, jotka olivat hänen jaloissansa.’ž Että \Herra\ vahvistais sanansa, jonka hän on minulle puhunut ja sanonut: jos sinun poikas kätkevät tiensä, että he vaeltavat uskollisesti minun edessäni kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, niin ei sinulta ikänä pidä puuttuman mies Israelin istuimelta.zįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH)鏫ŒmN/ńŅ³”uV7łŚ»œ}^? āƤ…fG( źĖ¬nO0ņÓ“•vW8c­ -@ “ b­  I@ “ a­  é@“ `­  +@“ _­  r@³ ^­  \@³ ]­ ”@“ \­ ŗ@“ [­ Ö@“ Z­ ’@“ Y­ F@³ X­ …@“ W­ —@“ V­ @“ U­ @³ T­ f@³ S­ ‘@³ R­ €@³ Q­ Ą@³ P­  h@³ O­  —@³ N­  Æ@³ M­  R@ ³ L­  (@ ³ K­ ¢@ ³ J­ Æ@ ³ I­ (@ ³ H­ Ś@³ G­ q@³ F­ Ć@³ E­ 7@³ D­ Ä@³ C­ "@³ B­ !©@³ A­  O@³ @­ ¶@³ ?­ a@² >­ @² =­ y@² <­ ¬@² ;­ y@² :­ ’@² 9­ ¾@² 8­ —@² 7­ q@² 6­ »@² 5­ x@² 4­ –@² 3­ !€’ž Simei Elan poika BenJaminissa;9 2­ %@² 1­ ,@² 0­ O@² /­ )@² .­  Ē@ ² -­  ®@ ² ,­  X@ ² +­  J@ ² *­  W@ ² )­ B@² (­ ¹@² '­ D@² &­ \@² %­ F@² $­ Y@² #­ B@± "­ *@± !­  @²  ­ Š@² ­ @² ­ n@± ­ P@± ­ ®@± ­ Ž@± ­ Ę@± ­ –@± ­ G@± ­ ·@± ­ †@± ­ P@± ­ Ā@ ± ­ }@ ± ­  µ@ ± ­  Ń@ ± ­  æ@ ± ­  8@± ­  ’@±  ­ ™@±  ­ ž@±  ­ O@±  ­ j@±  ­ @± ­ s@± ­ @± ­ ć@° ­ .€@° ­ -d@° ­ ,½@° ­ +Q@° ­ *;@° ­ )U@° ’¬ (‹@ ° ž¬ '·@ ° ż¬ &Ÿ@ ° ü¬ %¤@ ° ū¬ $—@ ° ś¬ #~@° ł¬ "j@° ų¬ !Ū@° ÷¬  3@° ö¬ ŗ@° õ¬ @° ō¬ ½@° ó¬ ±@° ņ¬ ˜@° ń¬ @® š¬ X@® ļ¬ Ņ@® ī¬ ‘@® ķ¬ Ó@® ģ¬ I@® ė¬ ‘@® ź¬ ’@® LVALh·ś ł ? 1 Ē I ²oø-ŲL+«Č Ja Salomo tuli Pharaon Egyptin kuninkaan vävyksi, ja otti Pharaon tyttären ja vei hänen Davidin kaupunkiin, sii’ž Ja Salomo tuli Pharaon Egyptin kuninkaan vävyksi, ja otti Pharaon tyttären ja vei hänen Davidin kaupunkiin, siihen asti kuin hän oli päättänyt rakentaa hänellensä huoneen ja \Herran\ huoneen, ja Jerusalemin ympärille muurin.’ž Ja kuningas käski BenaJaa Jojadan poikaa; hän meni ja löi hänen kuoliaaksi. Ja valtakunta vahvistettiin Salomon käden kautta.’ž Ja kuningas Salomo on siunattu, ja Davidin istuin on vahvistettu \Herran\ edessä ijankaikkisesti.’ž Ja kuningas sanoi Simeille: sinä tiedät kaiken sen pahuuden, jonka sinun sydämes tietää, kun sinä isälleni Davidille tehnyt olet, ja \Herra\ on kostanut sinun pahuutes sinun pääs päälle.’ž Miksi et ole pitänyt \Herran\ valaa ja sitä käskyä, jonka minä sinulle käskin?’ž Niin lähetti kuningas ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hänelle: enkö minä vannonut sinulle \Herran\ kautta, todistanut ja sanonut: jona päivänä sinä lähdet ulos ja menet sinne eli tänne, niin sinun pitää hyvin tietämän, että sinun pitää totisesti kuoleman? Ja sinä sanoit minulle: minä olen kuullut hyvän puheen.’ž Ja Salomolle sanottiin Simein menneeksi Jerusalemista Gatiin ja tulleeksi jälleen.’ž Niin Simei nousi ja satuloitsi aasinsa, ja läksi Gatiin Akiksen tykö, etsimään palvelioitansa. Ja Simei meni ja toi palveliansa Gatista.’ž Niin tapahtui kolmen ajastajan jälkeen, että kaksi palveliaa karkasivat Simeiltä Akiksen Maekan pojan Gatin kuninkaan tykö; Simeille sanottiin: katso, sinun palvelias ovat Gatissa.’ž Simei sanoi kuninkaalle: se on hyvä puhe kuin minun herrani kuningas puhunut on; niin on sinun palvelias tekevä. Niin Simei asui Jerusalemissa kauvan aikaa.’ž Jona päivänä sinä sieltä lähdet ja menet Kidronin ojan ylitse, niin tiedä totisesti, että sinun pitää totisesti kuoleman, ja sinun veres tulee sinun pääs päälle.’ž Ja kuningas lähetti ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hänelle: rakenna sinulles huone Jerusalemiin ja asu siellä, ja älä mene sieltä sinne eli tänne.’ž Ja kuningas asetti BenaJan Jojadan pojan hänen siaansa sotajoukon päälle; ja Zadokin papin asetti kuningas AbJatarin siaan.’ž Ja BenaJa Jojadan poika karkasi hänen päällensä ja tappoi hänen; ja hän haudattiin korpeen huoneesensa.’ž Ja heidän verensä tulkoon Joabin pään päälle ja hänen siemenensä pään päälle ijankaikkisesti. Mutta Davidille ja hänen siemenellensä, hänen huoneellensa ja istuimellensa olkoon rauha \Herralta\ ijankaikkiseen aikaan!’ž Ja \Herra\ maksakoon hänen verensä hänen päänsä päälle, että hän on lyönyt kaksi miestä, jotka hurskaammat ja paremmat olivat kuin hän, ja murhannut ne miekalla, niin ettei minun isäni David siitä mitään tietänyt: Abnerin Nerin pojan Israelin sodanpäämiehen ja Amasan Jeterin pojan Juudan sodanpäämiehen.’ž Kuningas sanoi hänelle: tee niinkuin hän on sanonut, ja lyö häntä, ja hautaa häntä; ettäs käännät minusta ja minun isäni huoneesta sen viattoman veren pois, jonka Joab on vuodattanut.’ž Ja kuin BenaJa tuli \Herran\ majaan, sanoi hän hänelle: näin sanoo kuningas: mene tästä ulos. Vaan hän sanoi: en suinkaan, tässä minä tahdon kuolla. Ja BenaJa ilmoitti sen kuninkaalle jälleen ja sanoi: niin on Joab sanonut ja niin hän on vastannut minua.’ž Ja se ilmoitettiin kuningas Salomolle, että Joab oli paennut \Herran\ majaan, ja katso, hän seisoi alttarin tykönä. Niin Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan ja sanoi: mene ja lyö häntä.’ž Ja tämä sanoma tuli Joabin eteen; sillä Joab piti itsensä Adonian puoleen, vaikka ei hän ollut Absalomin kanssa; niin pakeni Joab \Herran\ majaan ja tarttui alttarin sarviin.’ž Ja niin Salomo ajoi AbJatarin pois, ettei hän olisi \Herran\ pappi; että \Herran\ sana täyettäisiin, niinkuin hän Elin huoneesta puhunut oli Silossa.'LVAL#Ō 6  Ó  C ŽO’yĀ{åA“CÕ«i Ja nämät olivat hänen päämiehe’ž Ja nämät olivat hänen päämiehensä: AsarJa, papin Zadokin poika.’ž Niin oli Salomo koko Israelin kuningas.’ž Ja kuningas sanoi: jakakaat elävä lapsi kahtia, ja antakaat toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle.’ž Ja kuningas sanoi: tuokaat minulle miekka. Ja miekka tuotiin kuninkaan eteen.’ž Ja kuningas sanoi: tämä sanoo: tämä minun lapseni elää ja sinun lapses on kuollut. Ja taas tämä toinen sanoo: ei niin, mutta sinun lapses on kuollut ja minun lapseni elää.’ž Niin toinen vaimo sanoi: ei se niin ole kuin sinä sanot, mutta minun lapseni elää ja sinun lapses on kuollut. Ja tämä sanoi: ei, mutta sinun lapses on kuollut ja minun lapseni elää. Ja näin he puhuivat kuninkaan edessä.’ž Kuin minä aamulla heräsin imettämään lastani, ja katso, se oli kuollut. Niin minä taas katselin visusti päivän koittaissa lapsen, ja katso, ei se ollut minun poikani, jonka minä olin synnyttänyt.’ž Niin hän nousi puoliyöstä ja otti minun lapseni sivustani: ja piikas makasi, ja hän pani sen sivuunsa, ja kuolleen lapsensa pani hän minun sivuuni.’ž Ja tämän vaimon lapsi kuoli yöllä; sillä hän makasi hänen päällänsä.’ž Ja tapahtui kolmantena päivänä sittekuin minä synnytin, synnytti myös tämä vaimo: ja me olimme ynnä, ja ei yksikään muukalainen ollut kanssamme siinä huoneessa, paitsi meitä kahta.’ž Ja toinen vaimoista sanoi: herrani! minä ja tämä vaimo asuimme yhdessä huoneessa, ja minä synnytin hänen tykönänsä siinä huoneessa.’ž Silloin tuli kaksi porttonaista kuninkaan tykö, ja seisoivat hänen edessänsä.’ž Kuin Salomo heräsi, niin katso se oli uni; ja hän tuli Jerusalemiin ja seisoi Herran liitonarkin edessä, ja uhrasi polttouhria ja valmisti kiitosuhrin, ja teki pidon kaikille palvelioillensa.’ž Ja jos sinä vaellat minun teissäni ja pidät säätyni ja käskyni, niin kuin isäs David vaelsi, niin minä teen ikäs pitkäksi.’ž Ja myös sitä mitä et sinä anonut, olen minä antanut sinulle: rikkautta ja kunniaa, niin ettei yhdenkään pidä sinun vertaises oleman kuningasten seassa kaikkena sinun elinaikanas.’ž Katso, minä olen tehnyt sinun sanais jälkeen: katso, minä olen antanut sinulle tietäväisen ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistas ollut ole sinun edelläs eikä myös pidä tuleman sinun jälkees.’ž Ja Herra sanoi hänelle: ettäs tätä anoit, ja et anonut sinulles pitkää ikää, etkä anonut sinulles rikkautta, ja et anonut vihamiestes sieluja, vaan anoit sinulles tietoa ymmärtää oikeutta;’ž Ja tämä puhe kelpasi Herralle, että Salomo tätä anoi.’ž Anna sentähden palvelialles ymmärtäväinen sydän tuomita kansaas ja erottaa pahaa ja hyvää; sillä kuka taitaa tätä sinun suurta kansaas tuomita?’ž Ja sinun palvelias on sinun kansas keskellä, jonka sinä olet valinnut, suuren kansan, jota ei kenkään lukea taikka kirjoittaa taida, paljouden tähden.’ž Ja nyt, \Herra\ minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelias kuninkaaksi isäni Davidin siaan; ja minä olen nuorukainen ja en tiedä käydä ulos taikka sisälle;’ž Salomo sanoi: sinä olet tehnyt minun isälleni Davidille sinun palvelialles suuren laupiuden, niinkuin hän vaelsi sinun edessäs totuudessa ja vanhurskaudessa, ja vakaalla sydämellä sinun kanssas: ja sinä olet pitänyt hänelle suuren laupiuden, ja olet antanut hänelle pojan, joka istuu hänen istuimellansa, niinkuin tänäpänä tapahtuu.’ž Ja \Herra\ ilmaantui Salomolle Gibeonissa yöllä unessa; ja Jumala sanoi: anos, mitä minä annan sinulle!’ž Ja kuningas meni Gibeoniin uhraamaan, sillä siellä oli jaloin korkeus, ja Salomo uhrasi tuhannen polttouhria sillä alttarilla.’ž Ja Salomo rakasti \Herraa\ ja vaelsi isänsä Davidin säädyissä, paitsi että hän uhrasi ja suitsutti korkeuksissa.’ž Mutta kansa uhrasi silloin vielä korkeuksissa; sillä ei ollut vielä rakennettu huonetta \Herran\ nimelle siihen aikaan asti.^LVALāXø _  ½ y Ą ~ ' Ż … ×  ē˜lG±9~ vø&­ˆ Ø Niin että Salomon taito oli suurempi kuin kaik’ž Niin että Salomon taito oli suurempi kuin kaikkein itäisen maan lasten ja Egyptiläisten taito.’ž Ja Jumala antoi Salomolle viisauden ja sangen suuren ymmärryksen, niin myös rohkian sydämen, niinkuin sannan meren rannalla,’ž He toivat myös ohria ja olkia hevosille ja nopsille orhille, sinne kussa hän oli, kukin niinkuin hänelle käsketty oli.’ž Ja nämä valtamiehet toimittivat kuningas Salomolle ruokaa ja kaikille jotka kuningas Salomon pöytää lähestyivät; kukin kuukaudellansa, niin ettei siitä mitään puuttunut.’ž Ja Salomolla oli neljäkymmentä tuhatta hinkaloa hevosille vaunuinsa eteen, ja kaksitoistakymmentä tuhatta hevosmiestä.’ž Niin että Juuda ja Israel asuivat levollisesti, itsekukin viinapuunsa ja fikunapuunsa alla, Danista BerSebaan asti, niinkauvan kuin Salomo eli.’ž Sillä hän hallitsi koko maakunnassa, sillä puolella virtaa, hamasta Dipsasta Gasaan asti, kaikkein kuningasten ylitse tällä puolella virtaa; ja hänellä oli rauha kaikella ympäristöllänsä,’ž Kymmenen lihavaa härkää, ja kaksikymmentä härkää laitumelta, ja sata lammasta, ilman peuroja, ja metsävuohia, ja valittua lihavaa karjaa ja lintuja.’ž Ja Salomolla oli jokapäiväiseksi ruaksi kolmekymmentä koria sämpyläjauhoja, kuusikymmentä koria muita jauhoja,’ž Ja Salomo hallitsi kaikissa valtakunnissa, hamasta Philistealaisten maakunnan virrasta Egyptin rajaan asti, jotka toivat hänelle lahjoja ja palvelivat Salomoa kaiken hänen elinaikansa.’ž Mutta Juudaa ja Israelia oli paljo, niinkuin santaa meren tykönä paljouden tähden; he söivät ja joivat ja iloitsivat.’ž Geber Urin poika Gileadin maalla, Sihonin Amorilaisten kuninkaan maalla, ja Ogin Basanin kuninkaan, joka myös oli yksi niiden maakuntain valtamies.’ž Josaphat Paruan poika Isaskarissa;’ž Baena Husain poika Asserissa ja Alotissa;’ž Ahimaats Naphtalissa; ja hänkin otti Basmatin Salomon tyttären emännäksensä;’ž Ahinadab Iddon poika oli Mahanaimissa;’ž Geberin poika Ramotista Gileadissa, jolla olivat Jairin kylät, Manassen pojan Gileadista, jolla oli Argobin niitty, joka on Basaniin päin, kuusikymmentä suurta muurattua kaupunkia vaskitelkinensä;’ž Baena Ahiludin poika Taanakissa ja Megiddossa, ja koko BetSeanissa, joka on liki Zartanaa Jisreelin alla, BetSeanista Mahalonin ketoon asti, niin tällä puolella Jokmeamia;’ž Abinadabin pojalla kaikki Dorin paikkakunta; jolla oli Taphat Salomon tytär emäntänä;’ž Hesedin poika Arubotissa; hänellä oli Soko ja kaikki Hepherin maakunta;’ž Dekerin poika Makassa, ja Saalbimissa ja BetSemeksessä, ja Elonissa ja BetHananissa;’ž Ja nämä olivat heidän nimensä: Hurrin poika Ephraimin vuorella;’ž Ja Salomolla oli kaksitoistakymmentä valtamiestä koko Israelissa, jotka murheen pitivät kuninkaasta ja hänen huoneestansa; ja kukin heistä toimitti ruan kuukautenansa, vuosivuodelta.’ž Ja Ahisar huoneenhaltia; Adoniram Abdanin poika oli veron päällä.’ž AsarJa Natanin poika päämiesten haltia. Sabud pappi Natanin poika kuninkaan neuvonantaja.’ž BenaJa, Jojadan poika, sodanpäämies; Zadok ja AbJatar olivat papit.’ž Elihoreph ja Ahia, Sisan pojat, olivat kirjoittajat; Josaphat Ahiludin poika kansleri.’ž Ja sen tuomion, jonka kuningas sanoi, kuuli kaikki Israel, ja he pelkäsivät kuningasta; sillä he näkivät, että Jumalan tieto oli hänessä, toimittaa tuomiota.’ž Niin kuningas vastasi ja sanoi: annettakaan hänelle tämä elävä lapsi, ja ei sitä pidä suinkaan tapettaman, sillä tämä on hänen äitinsä.’ž Niin sanoi se vaimo kuninkaalle, jonka elävä lapsi oli, sillä hänen äidillinen sydämensä paloi lapseensa, ja hän sanoi: Ah herrani! antakaat hänelle se elävä lapsi ja älkäät suinkaan tappako sitä. Mutta toinen sanoi: ei minulle eikä sinulle pidä annettaman, vaan jaettakaan kahdeksi.LVALJūRŃ Ö  ¢ Č   ńO'Õ&'gēVšq+Ļ] Hän rakensi myös käytävän koko huoneen ympäri, viisi k’ž Hän rakensi myös käytävän koko huoneen ympäri, viisi kyynärää korkian, jonka hän yhdisti huoneesen sedripuilla.’ž Ja niin rakensi hän huoneen ja päätti sen, ja kattoi huoneen sedripuisilla kaarimaloilla.’ž Ja teki akkunan huoneen päälle, sisältä avaraksi ja ahtaaksi ulkoa.’ž Ja Salomon rakentajat, ja Hiramin rakentajat ja Giblimiläiset, vuolivat ja valmistivat puita ja kiviä huoneen rakennukseksi.’ž Ja kuningas käski heidän vetää suuria kiviä, kalliita kiviä, hakatuita kiviä huoneen perustukseksi.’ž Ilman ylimmäisiä Salomon käskyläisiä, jotka työn päälle asetetut olivat, kolmetuhatta ja kolmesataa, jotka vallitsivat kansaa joka työtä teki.’ž Ja Salomolla oli seitsemänkymmentä tuhatta, jotka kuormia kantoivat, ja kahdeksankymmentä tuhatta, jotka vuorella hakkasivat;’ž Ja hän lähetti heidät Libanoniin, kymmenentuhatta kuukaudeksi vuorottain, niin että he olivat yhden kuukauden Libanonissa ja kaksi kuukautta kotonansa; ja Adoniram oli sen miesluvun päällä.’ž Ja Salomo antoi valita miesluvun koko Israelista, ja valittuin luku oli kolmekymmentä tuhatta miestä.’ž Ja \Herra\ antoi Salomolle taidon, niinkuin hän hänelle luvannut oli. Ja Salomon ja Hiramin välillä oli rauha, ja he tekivät myös liiton keskenänsä.’ž Ja Salomo antoi Hiramille kaksikymmentä tuhatta koria nisuja, hänen perheellensä ravinnoksi, ja kaksikymmentä koria survottua öljyä: niin antoi Salomo Hiramille joka vuosi.’ž Ja niin antoi Hiram Salomolle sedripuita ja honkia, niin paljo kuin hän tahtoi.’ž Ja minun palveliani pitää ne vetämän Libanonista mereen, ja minä annan ne panna lauttoihin merellä, ja vien siihen paikkaan, kuhunka sinä minun käsket, ja minä hajoittelen ne siellä, ja anna sinä ne sieltä ottaa. Mutta tee sinä myös minun tahtoni, ettäs annat minun perheelleni leivän ainetta.’ž Ja Hiram lähetti Salomon tykö, sanoen: minä olen kuullut, mitä minulle olet lähettänyt, ja minä teen myös kaiken sinun tahtos jälkeen, sedripuissa ja hongissa,’ž Mutta kuin Hiram kuuli Salomon puheen, iloitsi hän suuresti ja sanoi: kiitetty olkoon \Herra\ tänäpänä, joka on antanut Davidille taitavan pojan tämän paljon kansan päälle!’ž Niin käske nyt hakata minulle sedripuita Libanonista, ja että minun palveliani olisivat sinun palveliais kanssa: ja minä annan sinulle sinun palveliais palkan kaiken sen jälkeen kuin sinä sanot; sillä sinä tiedät, ettei meillä ole yhtään miestä, joka taitaa hakata puita niinkuin Zidonilaiset.’ž Katso, minä aion rakentaa huoneen \Herran\ Jumalani nimelle, niinkuin \Herra\ on puhunut isälleni Davidille, sanoen: sinun poikas, jonka minä sinun siaas asetan istuimelles, pitää rakentaman minun nimelleni huoneen.’ž Mutta nyt on \Herra\ minun Jumalani antanut levon ympäristölläni, niin ettei vihollista eli pahaa estäjää ole.’ž Sinä tiedät, ettei isäni David taitanut rakentaa \Herran\ Jumalansa nimelle huonetta, sen sodan tähden, joka oli hänen ympärillänsä, siihen asti kuin \Herra\ antoi heidät hänen jalkainsa alle.’ž Ja Salomo lähetti Hiramille, ja käski hänelle sanoa:’ž Ja Hiram, Tyron kuningas, lähetti palveliansa Salomon tykö; sillä hän oli kuullut, että he olivat hänen voidelleet kuninkaaksi isänsä siaan; sillä Hiram rakasti Davidia niinkauvan kuin hän eli.’ž Ja kaikista kansoista tultiin kuulemaan Salomon taitoa, ja kaikilta maan kuninkailta, jotka olivat kuulleet hänen taidostansa.’ž Ja puhui myös puista, sedristä, joka on Libanonissa, hamaan isoppiin asti, joka seinästä kasvaa. Niin puhui hän myös eläimistä, linnuista, matelevaisista ja kaloista.’ž Ja puhui kolmetuhatta sananlaskua; ja hänen virsiänsä oli tuhannen ja viisi,’ž Ja hän oli taitavampi kaikkia ihmisiä, ja taitavampi kuin Etan Estrahilainen, ja Heman, ja Kalkol, ja Darda, Makolin pojat, ja hänen nimensä oli kuuluisa ympäri kaikkein pakanain,LVALįJÅ 3 ] £  × ī „ x Ē&ā] PČ6ēaē—±Ē\ Ja kuorin läpikäytävään teki hän kaksi ovea öljypui’ž Ja kuorin läpikäytävään teki hän kaksi ovea öljypuista, viisikulmaisilla päällispuilla ja pihtipielillä;’ž Ja hän silasi huoneen permannon kullalla sisältä ja ulkoa.’ž Ja kaikkein huoneen seinäin ympäri antoi hän tehdä pyörtyjä töitä, kaivetuita Kerubimeja, palmuja ja avoimia kukkasia sisälle ja ulos.’ž Ja hän silasi Kerubimit kullalla.’ž Ja hän pani ne Kerubimit keskelle sisimäistä huonetta, ja Kerubimit levittivät siipensä, niin että yhden siipi sattui tähän seinään ja toisen Kerubimin siipi sattui toiseen seinään; mutta keskellä huonetta sattui siipi siipeen.’ž Niin että yksi Kerubim oli kymmenen kyynärää korkia; niin oli myös se toinen.’ž Niin että sillä toisella Kerubimilla oli myös kymmenen kyynärää, ja oli yhtäläinen mitta ja sia molemmilla Kerubimilla.’ž Viisi kyynärää pitkä oli kummankin Kerubimin siipi, niin että kymmenen kyynärää oli yhden siiven äärestä niin toisen siiven ääreen.’ž Hän teki myös kuoriin kaksi Kerubimia öljypuista, kymmenen kyynärää korkiat.’ž Ja hän silasi koko huoneen kullalla siihenasti että koko huone valmiiksi tuli, niin myös koko alttarin, joka kuorissa oli, silasi hän kullalla.’ž Ja Salomo silasi huoneen sisältä selkiällä kullalla, ja teki kultaiset vitjat teljeksi kuorin eteen, jonka hän kullalla silannut oli.’ž Ja kuorin edustan kaksikymmentä kyynärää pitkän, kaksikymmentä kyynärää leviän ja kaksikymmentä kyynärää korkian; ja hän silasi sen selkiällä kullalla ja kaunisti alttarin sedripuulla.’ž Mutta kuorin hän valmisti huoneen sisälle, \Herran\ liitonarkkia pantaa siihen,’ž Koko huone oli sisältä aivan sedripuusta, kaivettu nuppien ja kukkaisten muodolla: kaikki sedripuusta, ja ei yhtään kiveä näkynyt.’ž Ja huone oli neljäkymmentä kyynärää pitkä, se esipuoli templistä.’ž Ja hän rakensi huoneen sivuilta sedripuisen seinän, kaksikymmentä kyynärää pitkän, permannosta kattoon asti, ja teki siihen sisälle kuorin kaikkein pyhimpään.’ž Ja kaunisti huoneen seinät sisältä sedripuisilla laudoilla, huoneen permannosta niin lakeen asti, ja kaunisti sisältä puilla, ja teki huoneen permannon honkaisista laudoista.’ž Niin Salomo rakensi huoneen ja päätti sen,’ž Ja minä asun Israelin lasten keskellä, ja en hylkää kansaani Israelia.’ž Tämä on huone, jonkas rakennat; jos sinä vaellat minun säädyissäni, ja teet minun oikeuteni, ja pidät kaikki minun käskyni, vaeltain niissä, niin minä vahvistan minun sanani sinun kanssas, kuin minä isälles Davidille sanonut olen,’ž Ja \Herran\ sana tuli Salomolle, sanoen:’ž Ja ovi keskimäiseen solaan oli oikialla puolella huonetta, niin että mentiin kieroja astuimia myöten ylös keskimäiseen käytävään, ja keskimäisestä kolmanteen.’ž Ja kuin huone rakennettiin, rakennettiin se kokonaisista kivistä, jotka tuodut olivat, niin ettei yhtään vasaraa, eikä kirvestä, eikä yhtään rauta-asetta kuulunut siinä rakennuksessa.’ž Se alimainen käytävä oli viisi kyynärää leviä, ja keskimäinen kuusi kyynärää leviä, ja kolmas seitsemän kyynärää leviä; sillä hän asetti malat ulkoa huonetta ympäri, niin ettei ne olis sattuneet huoneen seinään.’ž Ja hän rakensi käytävän seinää myöten huoneen ympäri, niin että se kävi kirkon ja kuorin ympäri, ja teki solat ulkonaiselle puolelle yltympäri.’ž Ja esihuone templin edessä oli kaksikymmentä kyynärää pitkä, huoneen leveyden jälkeen, ja kymmenen kyynärää leviä, huoneen edessä.’ž Ja huone, jonka kuningas Salomo rakensi \Herralle\, oli kuusikymmentä kyynärää pitkä, kaksikymmentä kyynärää leviä ja kolmekymmentä kyynärää korkia.’ž Ja tapahtui neljännelläsadannella ja kahdeksannellakymmenennellä ajastajalla Israelin lasten lähtemisen jälkeen Egyptin maalta, neljännellä ajastajalla sittekuin Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, Sivin kuukaudella, joka on se toinen kuukausi, että huone rakennettiin \Herralle\.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:Ž­ 0'@ ŗ Ż­ /Ē@ŗ Ü­ .é@ŗ Ū­ -\@ŗ Ś­ ,į@ŗ Ł­ +;@ŗ Ų­ *“@ŗ ×­ )p@ŗ Ö­ (o@ŗ Õ­ '@ŗ Ō­ &Ģ@¹ Ó­ %ö@¹ Ņ­ $ń@¹ Ń­ #Å@¹ Š­ "¢@ ¹ Ļ­ !Ž@ ¹ Ī­  ę@ ¹ Ķ­ Ÿ@ ¹ Ģ­ Å@ ¹ Ė­ į@¹ Ź­ µ@¹ É­ š@¹ Č­ p@¹ Ē­ V@¹ Ę­ Ģ@¹ Å­ Ś@¹ Ä­ r@ø Ć­ Œ@¹ Ā­ ē@¹ Į­ @ø Ą­ ˆ@ø æ­ Q@ø ¾­ @ø ½­ •@ø ¼­ _@ø »­  k@ø ŗ­  @@ø ¹­  s@ø ø­  S@ø ·­  ³@ø ¶­ ¤@ø µ­ h@ ø “­ v@ ø ³­ Ī@ ø ²­ …@ ø ±­ J@ ø °­ ~@ø Æ­ ×@ø ®­ 3×@ø ­­ 2Ü@ø ¬­ 1•@ø «­ 0ˆ@ø Ŗ­ /q@ø ©­ .d@ø Ø­ -@ø §­ ,=@· ¦­ +A@· „­ *§@· ¤­ )¦@· £­ (Š@· ¢­ 'µ@· ”­ &Ź@·  ­ %e@· Ÿ­ $†@· ž­ #Ŗ@· ­ "U@· œ­ !@ · ›­  ‹@ · š­ Ķ@ · ™­ Ā@ · ˜­ ø@ · —­ g@· –­ Š@· •­ “@· ”­ ź@· “­ ”@· ’­ ¶@· ‘­ b@· ­ Į@· ­ ¤@· Ž­ v@¶ ­ ¢@¶ Œ­ “@¶ ‹­ x@¶ Š­ ¶@¶ ‰­  @¶ ˆ­  :@¶ ‡­   @¶ †­  W@¶ …­  y@¶ „­  ·@¶ ƒ­ ū@¶ ‚­ }@ ¶ ­ æ@ ¶ €­ _@ ¶ ­ 6@ ¶ ~­ ¬@ ¶ }­ ķ@¶ |­ n@¶ {­ &Č@¶ z­ %D@¶ y­ $w@¶ x­ #q@¶ w­ "k@¶ v­ !R@¶ u­  Æ@¶ t­ k@“ s­ =@“ r­ ‰@“ q­ $@“ p­ ę@“ o­ P@“ n­ z@“ m­ †@“ l­ O@“ k­ ’@“ j­ ˆ@“ i­ »@“ h­ R@“ g­ …@“ f­ D@ “ e­ ”@ “ d­ ±@ “ HLVALQ’”#¬ h   2 E ™ c  E ČĶF¦lc­5¢Š Ja ne kruunut, jotka olivat patsasten päässä, olivat teh’ž Ja ne kruunut, jotka olivat patsasten päässä, olivat tehdyt niinkuin kukkaiset esihuoneessa, neljä kyynärää suuret,’ž Ja teki patsaat ja kaksi riviä ympäri yhden verkon päälle, peittämään kruunuja, jotka olivat granatin omenain päällä, ja niin hän myös teki toiselle kruunulle.’ž Verkot (teki hän) verkon tavalla, ja köydet niin kuin renkaat kruunuihin, jotka olivat ylhäällä patsasten päässä, seitsemän kumpaankin kruunuun.’ž Ja teki kaksi valettua vaskista kruunua asettaaksensa patsasten päihin; ja kumpikin kruunu oli viisi kyynärää korkia.’ž Ja hän valmisti kaksi vaskipatsasta, kummankin kahdeksantoistakymmentä kyynärää korkiaksi, ja yhden langan kahdentoistakymmenen kyynärän pituiseksi, kumpaakin patsasta ympäriinsä.’ž Joka oli lesken poika Naphtalin suvusta, ja hänen isänsä oli myös ollut Tyrolainen, vaskiseppä; ja hän oli taidolla, ymmärryksellä ja tiedolla lahjoitettu, kaikkinaisia vaskitöitä tekemään. Koska hän tuli kuningas Salomon tykö, niin hän teki kaikki hänen työnsä.’ž Ja kuningas Salomo lähetti ja noudatti Hiramin Tyrosta,’ž Mutta sen suuren pihan ympäri oli kolme riviä vuoltuja kiviä ja yksi rivi sedripuisia lautoja, niin myös \Herran\ huoneen sisäpuolella ja esihuoneen sisällä.’ž Ja niiden päällä oli muita kalliita kiviä mitan jälkeen vuoltuja ja myös sedripuita.’ž Perustukset olivat myös kallista kivistä ja suurista kivistä: kymmenen kyynärän kivistä ja kahdeksan kyynärän kivistä.’ž Nämät kaikki olivat kalliista kivistä, mitan jälkeen vuolluista ja sahalla leikatuista sisältä ja ulkoa, perustuksesta kattoon asti, ja vielä ulkoiselta puolen isoon pihaan saakka.’ž Niin myös omaan huoneesensa, jossa hän itse asui, toisen pihan sisälliselle puolelle esihuonetta, joka oli tehty niinkuin se toinenkin huone. Hän teki myös huoneen Pharaon tyttärelle, jonka Salomo emännäksensä ottanut oli, sen esihuoneen kaltaisen.’ž Ja myös tuomio-istuimen esihuoneen tuomitaksensa siinä; tuomio-istuimen hän teki ja peitti molemmat permannot sedripuilla,’ž Hän rakensi myös patsasten esihuoneen, viisikymmentä kyynärää pituudelle ja kolmekymmentä kyynärää laveudelle; ja esihuone oli niiden kohdalla, ja patsaat ja paksut kaaret niiden kohdalla.’ž Ja kaikki ovet ja pihtipielet olivat nelikulmaiset, ja akkunat suutasuuksin kolmeen kertaan.’ž Ja kolme akkunariviä, kolmeen kertaan suutasuuksin.’ž Ja se oli peitetty sedripuisilla laudoilla ylhäältä kaarten ylitse, jotka olivat patsasten päällä, joita oli viisiviidettäkymmentä, viisitoistakymmentä kullakin taholla,’ž Ja hän rakensi Libanonin metsästä huoneen, sata kyynärää pituudelle, viisikymmentä kyynärää leveydelle ja kolmekymmentä kyynärää korkeudelle; neljällä taholla olivat sedripuiset patsaat, ja vuollut sedripuiset kaaret patsasten päällä.’ž Mutta Salomo rakensi huonettansa kolmetoistakymmentä ajastaikaa, ennenkuin se täydellisesti valmiiksi tuli.’ž Ja ensimmäisellä ajastajalla toistakymmentä Buulin kuulla (se on kahdeksas kuukausi) päätettiin huone kaluinensa, kaiken sen jälkeen kuin sen oleman piti. Ja hän rakensi sen seitsemänä ajastaikana.’ž Neljännellä ajastajalla perustettiin \Herran\ huone Sivin kuulla.’ž Ja sitte rakensi hän sisimäisen pihan kolmella rivillä hakatuista kivistä ja yhdellä rivillä vuolluista sedripuista.’ž Ja hän kaivoi Kerubimeja, palmuja ja avoimia kukkaisia, ja silasi ne kullalla, kohdastansa leikkauksen päälle.’ž Ja kaksi ovea hongasta, niin että kummassakin ovessa oli kaksi osaa ja molemmat saranoillansa juoksevat.’ž Niin teki hän myös templin läpikäytävään neljäkulmaiset pihtipielet öljypuista,’ž Ja niihin molempiin oviin antoi hän leikata pyörtyjä töitä, Kerubimeja, palmuja ja avoimia kukkaisia, ja silasi ne kullalla, ja levitti kultaa Kerubimein ja palmuin päälle.#LVAL\›9ƒ ā ų e Ū t ¼ ś-¢!Ģ"œ7mø.ˆį c Ja yhden järven ja kaksitois’ž Ja yhden järven ja kaksitoistakymmentä härkää järven alle:’ž Ja ne kymmenen istuinta ja kymmenen kattilaa istuinten päällä;’ž Ja ne neljäsataa granatin omenaa, kahden verkon päällä, ja kaksi riviä granatin omenia, kunkin verkon päällä, peittämään kahta ympyriäistä kruunua patsasten päässä;’ž Ne kaksi patsasta ja ne kaksi ympyriäistä kruunua, jotka kahden patsaan päällä olivat, ja ne kaksi verkkoa, peittämään kahta ympyriäistä kruunua, patsasten päässä;’ž Ja Hiram teki myös patoja, lapioita ja maljoja; ja niin Hiram päätti kaiken työn, minkä hän teki kuningas Salomolle \Herran\ huoneesen:’ž Ja hän asetti viisi istuinta huoneen oikialle sivulle ja toiset viisi sen vasemmalle sivulle; mutta järven pani hän huoneen oikialle sivulle eteen, idän puoleen, etelän kohdalle.’ž Ja hän teki kymmenen vaskikattilaa; niin että kukin kattila veti neljäkymmentä batia, ja kukin kattila oli neljä kyynärää suuri, yksi kattila oli yhden istuimen päällä, ja niin kymmenellä istuimella.’ž Näin teki hän ne kymmenen valettua istuinta: heillä kaikilla oli yksi muoto, yksi mitta, yksi sia.’ž Ja hän antoi kaivaa takaisiin paikkoihin, kahvoihin ja laitoihin, Kerubimit, jalopeurat ja palmupuita, toinen toisensa tykö ympäri.’ž Ja istuimen päässä oli puolen kyynärän korkeus, joka oli kokonansa ympyriäinen; oli myös kunkin istuimen päässä heidän kahvansa, ja hänen laitansa olivat itse hänestä.’ž Ja ne neljä niskaa jokaisen istuimen neljässä kulmassa oli myös istuimessa kiinni.’ž Ja pyörät olivat tehdyt niinkuin vaunuin pyörät, ja heidän napansa, kappansa, kehrävartensa ja kierunsa olivat kaikki valetut.’ž Vaan ne neljä ratasta seisoi juuri laitain alla, ja ratasten ikeet olivat istuinta liki; jokainen ratas oli puolitoista kyynärää korkia.’ž Ja sen koverrus oli seppeleen sisäpuolelta kyynärää korkia, jonka keskus oli puolitoista kyynärää leviä: olivat myös sen vierellä leikkaukset; mutta niiden laidat olivat nelitahkoiset ja ei ympyriäiset.’ž Ja jokaisella istuimella oli neljä vaskista ratasta vaskisten ijesten kanssa, ja niissä olivat neljällä kulmalla niskat, jotka niskat olivat kattilaan alle valetut, kunkin jatkoksen kohdalle.’ž Ja laidoissa palletten välillä olivat jalopeurat, härjät ja Kerubimit, ja palletten päällä ylhäällä oli vahva virvanto; mutta jalopeurain ja härkäin alla olivat venytetyt jatkokset.’ž Ja ne istuimet olivat niin tehdyt, että niissä olivat laidat; ja ne laidat olivat palletten välillä.’ž Hän teki myös kymmenen vaskista istuinta; neljä kyynärää oli itsekukin istuin pitkä ja neljä kyynärää leviä, vaan kolmekyynärää korkia.’ž Ja se oli kämmenen paksuus, ja sen parras oli tekoansa niinkuin maljan parras ja niinkuin ulospuhkeeva kukkainen; ja se veti kaksituhatta batia.’ž Ja se seisoi kahdentoistakymmenen härjän päällä: kolme heistä käänsi itsensä pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään, ja kolme itään päin; ja se järvi oli ylhäällä heidän päällänsä, ja kaikki heidän takaiset puolensa sisällekäsin.’ž Ja nupit olivat järven partaan alla, jotka kävivät sen ympäri, kymmenen jokaisella kyynärällä järveä ympäri; ja nupit olivat kokonansa valetut kahteen riviin.’ž Ja hän teki valetun järven kymmenen kyynärää leviän, yhdestä partaasta niin toiseen ympyriäisen ja viisi kyynärää korkian, ja nuora, kolmekymmentä kyynärää pitkä, kävi sen ympäri.’ž Ja ne seisoivat patsasten päissä, tehdyt niinkuin kukkaiset; ja niin päätettiin patsasten teko.’ž Ja hän nosti ne patsaat templin esihuoneen eteen, ja sen patsaan, jonka hän oikialle puolelle asetti, kutsui hän Jakin, ja sen patsaan, jonka hän asetti vasemmalle puolelle, kutsui hän Boas.’ž Ja kruunut kahden patsaan päällä ylhäällä keskipaikan kohdalla, jonka päällä verkko oli, ja kaksisataa granatin omenaa rivittäin ympärinsä toisen kruunun päällä.LVALŖ" ± Ś  … ; ¶ čr f³`ķ­BćN9č`Óa Ja Salomo seisoi \Herran\ alttarin edessä koko Israeli’ž Ja Salomo seisoi \Herran\ alttarin edessä koko Israelin joukon edessä, ja hajoitti kätensä ylös taivaasen päin,’ž Kuitenkin ei sinun pidä sitä huonetta rakentaman; vaan sinun poikas, joka sinun kupeistas tulee, hän on rakentava minun nimelleni huoneen.’ž Mutta \Herra\ sanoi isälleni Davidille: ettäs aioit rakentaa minun nimelleni huonetta, olet sinä sen hyvästi tehnyt, ettäs sen aioit;’ž Ja minun isäni David aikoi rakentaa huoneen \Herran\ Israelin Jumalan nimelle.’ž Siitä päivästä, jona minä johdatin minun kansani Israelin Egyptistä, en ole minä yhtään kaupunkia valinnut kaikesta Israelin sukukunnasta, että minulle huone rakennettaisiin, niin että minun nimeni olis siellä: mutta Davidin minä olen valinnut minun kansani Israelin päälle.’ž Ja hän sanoi: kiitetty olkoon \Herra\ Israelin Jumala, joka suullansa minun isälleni Davidille puhunut on, ja on täyttänyt kädellänsä, ja sanonut:’ž Ja kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin joukon. Ja koko Israelin joukko seisoi.’ž Minä olen tosin rakentanut sinulle huoneen asumiseksi ja istuimen, ettäs siellä asuisit ijankaikkisesti.’ž Silloin sanoi Salomo: \Herra\ on sanonut asuvansa pimeydessä.’ž Niin ettei papit saaneet seisoa ja tehdä virkaansa pilven tähden; sillä \Herran\ kunnia täytti \Herran\ huoneen.’ž Ja tapahtui, kun papit menivät pyhästä ulos, niin täytti pilvi \Herran\ huoneen:’ž Arkissa ei ollut mitään, paitsi Moseksen kahta kivistä taulua, jotka Moses sinne pani Horebissa, kuin \Herra\ liiton teki Israelin lasten kanssa, heidän lähteissänsä Egyptistä.’ž Ja korennot vedettiin niin pitkälle ulos, että niiden päät näkyivät pyhästä kuorin eteen; vaan ulkoapäin ne eivät näkyneet; ja ne ovat siellä tähän päivään asti.’ž Sillä Kerubimit hajoittivat siipensä arkin siaan, ja Kerubimit varjosivat arkin ja korennot ylhäältä.’ž Ja näin kantoivat papit \Herran\ liitonarkin siallensa templin kuoriin, kaikkein pyhimpään, Kerubimin siipein alle;’ž Ja kuningas Salomo ja koko Israelin joukko, joka hänen tykönänsä itsensä oli koonnut, menivät hänen kanssansa arkin edellä, ja uhrasivat lampaita ja karjaa, joita ei arvattu eikä luettu paljouden tähden.’ž Ja kantoivat \Herran\ arkin ja seurakunnan majan, ja kaikki pyhän kalut, jotka majassa olivat: ne veivät papit ja Leviläiset ylös.’ž Ja kuin kaikki Israelin vanhimmat tulivat kokoon, nostivat papit arkin,’ž Ja kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon tykö Ethanimin kuukaudella, juhlapäivänä, se on seitsemäs kuukausi.’ž Silloin kokosi Salomo Israelin vanhimmat, kaikki sukukuntain ylimmäiset ja isäin päämiehet Israelin lasten seasta kuningas Salomon tykö Jerusalemiin, viemään \Herran\ liitonarkkia Davidin kaupungista, se on Zion.’ž Näin kaikki työ päätettiin, minkä kuningas Salomo teki \Herran\ huoneesen. Ja Salomo kantoi sinne kaikki mitä hänen isänsä David pyhittänyt oli, hopiaa ja kultaa, ja astioita, ja pani \Herran\ huoneen tavaroihin.’ž Niin myös maljoja, vateja, kuppeja, lusikoita ja pannuja puhtaasta kullasta; ja olivat huoneen saranat huoneen sisimäisissä ovissa, joka oli se kaikkein pyhin, ja templin huoneen oven saranat aivan puhtaasta kullasta.’ž Viisi kynttiläjalkaa oikialle ja viisi vasemmalle puolelle kuorin eteen, puhtaasta kullasta, kultaisten kukkaisten, lamppuin ja niistinten kanssa,’ž Ja Salomo teki kaikki kalut, mitkä \Herran\ huoneessa tarvittiin: kultaisen alttarin ja kultaisen pöydän, jolla näkyleivät pidettiin,’ž Ja Salomo antoi kaikki nämä astiat olla (punnitsemata); sillä vaskea oli ylen paljo: ei kysytty vasken painoa.’ž Jordanin kedolla antoi kuningas Salomo ne valaa, savisessa töyrässä Sukkotin ja Zartanin välillä.’ž Ja padat, lapiot ja maljat, ja kaikki nämä astiat, jotka Hiram teki kuningas Salomolle \Herran\ huoneesen, selkiästä vaskesta.}LVAL³ ē ‘ ! ‡ Ņ ń,§É'bq{Æ Kaikki rukoukset, kaikki anteeksi anomiset mitkä kaikki ihmiset, kaikki sinun kansas Israel tekevät’ž Kaikki rukoukset, kaikki anteeksi anomiset mitkä kaikki ihmiset, kaikki sinun kansas Israel tekevät, koska he ymmärtävät vitsauksen itsekukin sydämessänsä, ja hajoittavat kätensä tämän huoneen puoleen:’ž Jos kallis aika tulee maalle, eli rutto tulee, taikka pouta, eli ruoste, taikka kaskat, eli jyvämadot maan päälle tulevat, taikka vihamiehet piirittävät maakunnassa heidän porttinsa, taikka kaikkinainen vitsaus, eli kaikkinainen sairaus tulee;’ž Ettäs kuulisit heitä taivaissa, ja olisit sinun palvelias ja kansas Israelin synnille armollinen, että osoitat heille sen hyvän tien, jota heidän vaeltaman pitää; ja annat sataa sinun maas päälle, jonka kansalles perimiseksi antanut olet.’ž Jos taivaat suljetut ovat, niin ettei sada, että he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja rukoilevat tässä siassa, ja tunnustavat sinun nimes, ja kääntävät itsensä synnistänsä, ettäs rankaiset heitä.’ž Ettäs kuulisit taivaissa, ja sinun kansas Israelin synnille armollinen olisit, ja johdattaisit heitä sille maalle jälleen, jonka heidän isillensä antanut olet.’ž Jos sinun kansas Israel lyödään vihamiestensä edessä, että he ovat syntiä tehneet sinua vastaan, ja he kääntävät itsensä sinun tykös, ja tunnustavat sinun nimes, ja rukoilevat ja anteeksi anovat sinulta tässä huoneessa:’ž Ettäs kuulisit taivaissa, ja saattaisit palvelioilles oikeuden, ettäs tuomitsisit jumalattoman ja antaisit hänen tiensä tulla hänen päänsä päälle, ja vanhurskaaksi tekisit viattoman, ja tekisit hänelle hänen oikeutensa jälkeen.’ž Koska joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan, ja ottaa valan päällensä, jolla hän hänensä velkapääksi tekee, ja vala tulee sinun alttaris eteen tässä huoneessa:’ž Ja kuulisit sinun palvelias ja kansas Israelin hartaan rukouksen, jonka he tässä paikassa rukoilevat: ja sinä kuulisit sen siellä, kussas asut taivaissa, ja koskas sen kuulet, olisit armollinen.’ž Että sinun silmäs avoinna olis tämän huoneen puoleen yöllä ja päivällä, ja siinä paikassa, jostas sanonut olet: minun nimeni pitää oleman siellä; ettäs kuulisit sen rukouksen, jonka sinun palvelias rukoilee tässä paikassa,’ž Niin käännä siis sinuas palvelias rukoukseen ja anomiseen, \Herra\ minun Jumalani! ettäs kuulisit minun kiitokseni ja rukoukseni, jonka palvelias tänäpänä rukoilee sinun edessäs;’ž Luuletkos Jumalan maan päällä asuvan? Katso taivaat ja taivasten taivaat ei voi sinua käsittää: kuinka siis tämä huone, jonka minä rakensin, sen tekis?’ž Nyt, Israelin Jumala! anna sanas olla totinen, jonka sinä palvelialles Davidille minun isälleni puhunut olet:’ž Niin siis, \Herra\, Israelin Jumala! pidä sinun palvelialles Davidille minun isälleni se minkä sinä hänelle puhunut olet ja sanonut: ei pidä sinulta miestä puuttuman minun edessäni, joka istuu Israelin istuimella: ainoastaan jos sinun lapses pitävät heidän tiensä, vaeltaaksensa minun edessäni, niinkuin sinä olet vaeltanut minun edessäni.’ž Joka olet pitänyt sinun palvelialles Davidille, minun isälleni, kaikki mitä sinä hänelle puhunut olet; sinun suullas sinä olet puhunut sen, ja sinä olet täyttänyt sen kädelläs, niinkuin se tänäpänä on.’ž Ja sanoi: \Herra\ Israelin Jumala! ei ole yhtään Jumalaa sinun vertaistas, ylhäällä taivaasa taikka alhaalla maassa, joka pidät liiton ja laupiuden palvelioilles, jotka sinun edessäs kaikesta sydämestänsä vaeltavat,’ž Ja olen siellä valmistanut arkille sian, kussa \Herran\ liitto on, jonka hän teki meidän isillemme, johdattaissansa heitä Egyptin maalta.’ž Ja \Herra\ on vahvistanut sanansa, jonka hän puhunut on; sillä minä olen noussut minun isäni Davidin siaan, ja istun Israelin istuimella, niinkuin \Herra\ puhunut on, ja olen rakentanut \Herran\ Israelin Jumalan nimelle huoneen,|LVALżŽ‹ P o  * c <¹ŗU«ŲÓūl² Että hän kääntäis meidän sydämemme tykönsä, että me vaeltaisimme kaikissa hänen teissänsä ’ž Että hän kääntäis meidän sydämemme tykönsä, että me vaeltaisimme kaikissa hänen teissänsä ja pitäisimme hänen käskynsä, säätynsä ja oikeutensa, jotka hän meidän isillemme käskenyt on;’ž \Herra\ meidän Jumalamme olkoon meidän kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän isäimme kanssa: älköön meitä hyljätkö, eikä ylönantako meitä,’ž Kiitetty olkoon \Herra\, joka kansallensa Israelille levon antanut on, kaiken sen jälkeen kuin hän puhunut on: ei yhtäkään ole puuttunut hänen hyvistä sanoistansa, jotka hän palveliansa Moseksen kautta puhunut on.’ž Ja seisoi ja siunasi koko Israelin joukon, korotetulla äänellä, ja sanoi:’ž Ja koska Salomo oli kaiken tämän rukouksen ja anomisen lopettanut \Herran\ edessä, nousi hän \Herran\ alttarin edestä polviansa kumartamasta ja hajoittamasta käsiänsä taivaasen päin,’ž Sillä sinä olet heidät erottanut sinulles perimiseksi kaikista kansoista maan päällä, niinkuin sinä sanonut olet sinun palvelialles Moseksen kautta, kuin sinä meidän isämme johdatit Egyptistä, Herra, \Herra\!’ž Että sinun silmäs olisivat avoinna sinun palvelias anomiseen ja sinun kansas Israelin rukoukseen; ettäs heitä kaikissa kuulisit, joiden tähden he sinun tykös huutavat.’ž Sillä he ovat sinun kansas ja sinun perimises, jotka sinä Egyptistä johdatit rautaisesta pätsistä;’ž Ja olisit sinun kansalles armollinen, jotka sinua vastaan syntiä tehneet ovat, ja kaikille heidän rikoksillensa, joilla he rikkoneet ovat sinua vastaan: ja antaisit heille armon niiltä, jotka heitä vankina pitävät, ja he armahtaisivat heidän päällensä.’ž Että kuulisit heidän rukouksensa ja anteeksi anomisensa taivaissa, siitä siasta, kussa sinä asut, ja saattaisit heille oikeuden,’ž Ja he niin palajaisivat sinun tykös kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa vihamiestensä maalla, jotka heitä vangiksi vieneet ovat pois; ja he rukoilevat sinua tiellä maansa puoleen, jonka heidän isillensä antanut olet, sen kaupungin puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen:’ž Ja he tekisivät sydämestänsä parannuksen siinä maassa, jossa he vankina ovat, ja he palajaisivat sinua rukoilemaan vankeutensa maalla, sanoen: me rikoimme ja teimme pahoin, ja olimme jumalattomat;’ž Jos he syntiä tekevät sinua vastaan (sillä ei ole yhtäkään ihmistä, joka ei syntiä tee) ja sinä vihastut heidän päällensä, ja annat heidät vihamiehen käsiin, niin että he vievät heitä vankina vihollisen maalle, taamma eli lähemmä;’ž Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anomisensa taivaissa, ja saattaisit heille oikeuden.’ž Jos sinun kansas vaeltaa sotaan vihamiehiänsä vastaan sitä tietä, jota heidän lähetät, ja he rukoilevat \Herraa\ tiellä kaupungin puoleen, jonka valinnut olet, ja huoneen puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen:’ž Ettäs kuulisit taivaissa siitä siasta, kussas asut, ja tekisit kaiken sen, minkä muukalainen sinulta anoo: että kaikki kansa maan päällä tuntis sinun nimes, että he myös pelkäisivät sinua niinkuin sinun kansas Israel, ja tietäisivät, että sinun nimeäs avuksihuudetaan tässä huoneessa, jonka minä rakentanut olen.’ž Sillä he saavat kuulla sinun suuresta nimestäs, ja voimallisesta kädestäs, ja ojetusta käsivarrestas: ja joku tulee rukoilemaan tähän huoneesen:’ž Jos myös joku muukalaisista, joka ei ole sinun kansaas Israelia, tulee kaukaiselta maalta sinun nimes tähden;’ž Että he aina sinua pelkäisivät, niinkauvan kuin he maan päällä elävät, jonkas meidän isillemme antanut olet.’ž Ettäs silloin kuulisit taivaissa, siitä siasta, kussas asut, ja olisit armollinen ja tekisit sen niin, ettäs annat itsekullekin niinkuin hän vaeltanut on, niin kuin sinä hänen sydämensä tunnet; sillä sinä ainoastaan tunnet kaikkein ihmisten lasten sydämet.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:Y® o@Ą X® §@Ą W® @Ą V® ‹@Ą U® h@Ą T® +†@Ą S® *g@Ą R® )n@ Ą Q® (š@ Ą P® 'R@ Ą O® &4@ Ą N® %p@ Ą M® $Ł@Ą L® #\@Ą K® "Ļ@Ą J® !@Ą I® ˜@Ą H® ¼@Ą G® k@Ą F® ¹@Ą E® Š@Ą D® ˆ@æ C® ¤@æ B® ˜@æ A® ©@æ @® €@æ ?® —@æ >® £@æ =® Æ@æ <® ~@æ ;® Ö@æ :® @æ 9® v@ æ 8® €@ æ 7® a@ æ 6® ¦@ æ 5® j@ æ 4® Ž@æ 3® —@æ 2® ”@æ 1® f@æ 0® £@æ /® m@æ .® l@æ -® É@æ ,® „@æ +® ģ@¾ *® @¾ )® ź@¾ (® k@¾ '® ‰@¾ &® Ė@¾ %® ™@¾ $® k@¾ #® l@ ¾ "® Ā@ ¾ !® Ē@ ¾  ® ˜@ ¾ ® ¼@ ¾ ® Y@¾ ® †@¾ ® Ž@¾ ® }@¾ ® y@¾ ® ¾@¾ ® Ł@¾ ® o@½ ® ę@¾ ® å@¾ ® p@½ ® Ł@½ ® ‚@½ ® Ś@½ ® d@½ ® y@½ ® ś@½  ® v@½  ® }@½  ® ‚@½  ® ~@½  ® “@ ½ ® @ ½ ® Ž@ ½ ® ½@ ½ ® ”@ ½ ® ˆ@½ ® Ž@½ ® ,@½ ® 7@½ ® Ų@½ ’­ ¶@½ ž­ N@½ ż­ ‡@½ ü­ r@½ ū­ ¹@¼ ś­ |@¼ ł­ ś@¼ ų­ Ā@¼ ÷­ č@¼ ö­ ß@ ¼ õ­ É@ ¼ ō­ Ö@ ¼ ó­ @ ¼ ņ­ ^@ ¼ ń­ ‚@¼ š­ Bė@¼ ļ­ Aõ@¼ ī­ @ @¼ ķ­ ?Õ@¼ ģ­ >N@¼ ė­ =™@¼ ź­ <_@¼ é­ ;é@¼ č­ :ŗ@ŗ ē­ 9@ŗ ę­ 8Ų@ŗ å­ 7L@ŗ ä­ 6¹@ŗ ć­ 5Ó@ŗ ā­ 4Ŗ@ ŗ į­ 3e@ ŗ ą­ 2’@ ŗ ß­ 1ƒ@ ŗ  LVALøŃ ü ń ü   1 +UŒ­Å Ō Joihin Hiram Tyron kuningas antoi Salomolle sedripuita, honkia ja kultaa, kaiken hänen tah’ž Joihin Hiram Tyron kuningas antoi Salomolle sedripuita, honkia ja kultaa, kaiken hänen tahtonsa jälkeen; niin kuningas Salomo antoi Hiramille kaksikymmentä kaupunkia Galilean maassa.’ž Kuin kaksikymmentä ajastaikaa kulunut oli, joina Salomo ne kaksi huonetta rakensi, \Herran\ huoneen ja kuninkaan huoneen,’ž Silloin vastataan: että he \Herran\ Jumalansa hylkäsivät, joka heidän isänsä Egyptin maalta johdatti ulos, ja seurasivat muita jumalia ja kumarsivat niitä ja palvelivat niitä; sentähden on \Herra\ kaiken tämän pahan antanut tulla heidän päällensä.’ž Ja vaikka tämä huone on kaikkein korkein, niin kuitenkin kaikkein, jotka siitä käyvät ohitse, pitää hämmästymän ja viheltämän, sanoen: miksi \Herra\ näin teki tälle maalle ja tälle huoneelle?’ž Niin minä hävitän Israelin siitä maasta, jonka minä heille antanut olen: ja huoneen, jonka minä nimelleni pyhittänyt olen, heitän minä minun kasvoni edestä pois. Ja Israel pitää oleman sananlaskuksi ja jutuksi kaikissa kansoissa.’ž Mutta jos te käännätte teitänne peräti pois minusta, te ja teidän lapsenne, ja ette pidä minun käskyjäni ja säätyjäni, jotka minä olen pannut teidän eteenne, ja menette ja palvelette vieraita jumalia ja rukoilette niitä;’ž Niin minä vahvistan sinun valtakuntas istuimen Israelin ylitse ijankaikkisesti, niinkuin minä sinun isäs Davidin kanssa puhunut olen, sanoen: ei sinulta pidä otettaman pois mies Israelin istuimelta.’ž Ja jos sinä vallat minun edessäni, niinkuin sinun isäs David vaeltanut on, sydämen yksinkertaisuudessa ja vakuudessa, niin ettäs teet kaikki, mitä minä sinulle käskenyt olen, ja pidät minun säätyni ja oikeuteni;’ž Ja \Herra\ sanoi hänelle: Minä olen kuullut sinun rukoukses ja anomises, joita olet minun edessäni anonut, ja olen pyhittänyt tämän huoneen, jonkas rakentanut olet, pannakseni siihen minun nimeni ijankaikkisesti, ja minun silmäni ja sydämeni ovat alati siinä.’ž Ilmaantui \Herra\ Salomolle toisen kerran, niinkuin hän oli hänelle ilmaantunut Gibeonissa.’ž Ja kuin Salomo oli rakentanut \Herran\ huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaikki mitä hänen sydämensä anoi ja halusi tehdäksensä,’ž Ja kahdeksantena päivänä päästi hän kansan menemään, ja he siunasivat kuningasta, ja vaelsivat majoillensa, iloiten ja riemuiten kaikesta siitä hyvyydestä, minkä \Herra\ palveliallensa Davidille ja kansallensa Israelille tehnyt oli.’ž Ja Salomo piti siihen aikaan juhlaa, ja koko Israel hänen kanssansa, suuressa kokouksessa, Hematin rajasta Egyptin virtaan asti, \Herran\ meidän Jumalamme edessä, seitsemän päivää, ja taas seitsemän päivää: (se on) neljätoistakymmentä päivää.’ž Sinä päivänä pyhitti kuningas keskikartanon, joka oli \Herran\ huoneen edessä; sillä hän teki siellä polttouhrin, ruokauhrin ja kiitosuhrin lihavuuden; sillä vaskialttari, joka \Herran\ edessä oli, oli vähäinen polttouhriin, ruokauhriin ja kiitosuhrin lihavuuteen.’ž Ja Salomo uhrasi kiitosuhria (jonka hän \Herralle\ uhrasi,) kaksikolmattakymmentä tuhatta härkää ja sata ja kaksikymmentä tuhatta lammasta. Näin he vihkivät \Herran\ huoneen, kuningas ja kaikki Israelin lapset.’ž Ja kuningas ja koko Israel hänen kanssansa uhrasivat uhria \Herran\ edessä.’ž Ja teidän sydämenne olkoon vakaa \Herran\ meidän Jumalamme edessä, vaeltamaan hänen säädyissänsä ja pitämään hänen käskynsä, niin kuin se tänäpänä on.’ž Että kaikki kansat maan päällä tietäisivät, että \Herra\ on itse Jumala, ja ei yksikään muu.’ž Ja että nämät minun sanani, jotka minä \Herran\ edessä rukoillut olen, olisivat läsnä \Herran\ meidän Jumalamme tykönä päivällä ja yöllä; että hän saattais palveliallensa ja Israelille kansallensa oikeuden, itsekullakin ajallansa; LVALŽ¹+ ō Č ź b Ī  ƒ ō@Ā@ĆMSŚvœAŃb Siihen myös Hiramin haahdet, jotka kultaa toivat Ophi’ž Siihen myös Hiramin haahdet, jotka kultaa toivat Ophirista, ja sangen paljo Hebenin puita ja kalliita kiviä.’ž Autuaat ovat sinun miehes ja sinun palvelias, jotka aina sinun edessäs seisovat ja kuuntelevat sinun taitoas.’ž Ja en minä uskonut sitä ennenkuin minä tulin itse, ja minä olen sen nyt silmilläni nähnyt, ja katso, ei ole minulle puoliakaan sanottu: sinulla on enempi taitoa ja hyvyyttä, kuin sanoma on, jonka minä kuullut olen.’ž Sitte sanoi hän kuninkaalle: se on tosi, minkä minä sinusta kuullut olen minun maalleni, ja sinun menostas, ja sinun taidostas.’ž Ja ruat hänen pöydällänsä, ja hänen palveliainsa asuinsiat, kunkin heidän virkansa, ja heidän vaatteensa, ja hänen juomansa laskiat ja polttouhrinsa, jonka hän \Herran\ huoneessa uhrasi, tuli hän liki hengettömäksi.’ž Koska rikkaan Arabian kuningatar näki kaiken Salomon taidon ja huoneen, jonka hän rakentanut oli,’ž Ja Salomo ilmoitti hänelle kaikki hänen sanansa: ei ollut mitään kuninkaalta salattu, jota ei hän hänelle ilmoittanut.’ž Ja hän tuli Jerusalemiin sangen suuren joukon kanssa, kamelein kanssa, jotka jaloja yrttejä kannattivat, ja aivan paljon kultaa ja kalliita kiviä. Ja kuin hän tuli kuningas Salomon tykö, puhui hän hänelle kaikki, mitä hän sydämessänsä aikonut oli.’ž Ja rikkaan Arabian kuningatar oli kuullut Salomon sanoman \Herran\ nimestä, ja tuli koettelemaan häntä tapauksilla.’ž Ja he tulivat Ophiriin ja veivät sieltä neljäsataa ja kaksikymmentä leiviskää kultaa; ja he veivät sen kuningas Salomolle.’ž Ja Hiram lähetti palveliansa laivaan, jotka olivat jalot haaksimiehet ja mereen hyvin harjaantuneet, Salomon palveliain kanssa;’ž Ja kuningas Salomo teki myös laivan EtseonGeberissä, joka liki Elotia on, Punaisen meren reunan tykönä Edomilaisten maalla.’ž Ja Salomo uhrasi kolmasti vuodessa polttouhria ja kiitosuhria alttarilla, jonka hän \Herralle\ rakentanut oli, ja suitsutti sen päällä \Herran\ edessä; ja niin huone päätettiin.’ž Mutta Pharaon tytär meni ylös Davidin kaupungista omaan huoneesensa, jonka (Salomo) hänelle rakentanut oli. Silloin rakensi hän myös Millon.’ž Ja virkamiesten päämiehiä, jotka olivat Salomon työn päällä, oli viisisataa ja viisikymmentä, jotka kansaa hallitsivat ja työn toimittivat.’ž Mutta Israelin lapsista ei Salomo tehnyt yhtään orjaksi; vaan ne olivat sotamiehet, ja hänen palveliansa, ja päämiehensä, ja esimiehensä, ja hänen vaunuinsa ja ratsasmiestensä päämiehet.’ž Heidän lapsensa, jotka he jättivät heistänsä maahan, joita Israelin lapset ei taitaneet hävittää; ne teki Salomo verolliseksi tähän päivään asti.’ž Kaiken jääneen kansan Amorealaisista, Hetiläisistä, Pheresiläisistä, Heviläisistä ja Jebusilaisista, jotka ei olleet Israelin lapsia:’ž Ja kaikki tavarakaupungit, jotka Salomolla olivat, ja kaikki vaunukaupungit, ja ratsasmiesten kaupungit, ja mitä Salomo halusi ja tahtoi rakentaa Jerusalemissa ja Libanonissa, ja koko maassa, joka hänen vallassansa oli.’ž Ja Baalatin ja Tadmorin, korvessa maalla,’ž Niin Salomo rakensi Gaserin ja alamaisen BetHoronin,’ž Sillä Pharao Egyptin kuningas oli mennyt ja voittanut Gaserin, ja polttanut sen tulella, ja lyönyt Kanaanealaiset kuoliaaksi, jotka kaupungissa asuivat, ja oli antanut sen tyttärellensä Salomon emännälle lahjaksi.’ž Ja tämä on luku verosta, jonka kuningas Salomo kantoi rakentaaksensa \Herran\ huonetta, ja omaa huonettansa, ja Milloa, ja Jerusalemin muuria, ja Hatsoria, ja Megiddoa ja Gaseria.’ž Ja Hiram oli lähettänyt kuninkaalle sata ja kaksikymmentä sentneriä kultaa.’ž Ja sanoi: mitkä nämä kaupungit ovat, minun veljeni, jotkas minulle antanut olet? Ja hän kutsui ne Kabulin maaksi tähän päivään asti.’ž Ja Hiram matkusti Tyrosta katsomaan kaupungeita, jotka Salomo hänelle antanut oli; ja ei ne hänelle kelvanneet.LVAL5\ ž % Ø  ” ;  ē ^ņ‡ī#š/E¶Ź Niistä kansoista, joista \Herra\ Israelin lapsille sanonut oli: älkäät menkö heidän tykönsä, eikä hekään tulko teid’ž Niistä kansoista, joista \Herra\ Israelin lapsille sanonut oli: älkäät menkö heidän tykönsä, eikä hekään tulko teidän tykönne; sillä he kääntävät totisesti teidän sydämenne jumalainsa perään. Näihin suostui Salomo, rakastamaan heitä.’ž Ja kuningas Salomo rakasti monta muukalaista vaimoa, Pharaon tytärtä, ja Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zidonilaisia ja Hetiläisiä,’ž Ja toivat Egyptistä jokaisen vaunun kuudensadan hopiapenningin edestä, ja hevosen sadan ja viidenkymmenen hopiapenningin edestä. Niin veivät he niitä myös kättensä kautta kaikkein Hetiläisten kuningasten ja Syrian kuningasten tykö.’ž Ja Salomolle tuotiin hevosia Egyptistä, ja kudotuita kaluja, ja kuninkaan kauppamiehet ostivat ne kalut,’ž Ja kuningas teki niin, että hopiaa oli niin paljo Jerusalemissa kuin kiviä, ja sedripuita niin paljo kuin villifikunapuita laaksoissa.’ž Ja Salomo kokosi vaunuja ja ratsasmiehiä, niin että hänellä oli tuhannen ja neljäsataa vaunua ja kaksitoistakymmentä tuhatta ratsasmiestä; ne hän pani vaunukaupunkeihin ja kuninkaan tykö Jerusalemiin.’ž Ja he kukin toivat hänelle lahjoja, hopia-astioita ja kultaisia kaluja, ja vaatteita, ja haarniskoita, ja yrttejä, ja hevosia, ja muuleja, joka vuosi.’ž Kaikki maailma pyysi nähdä Salomoa, kuullaksensa sitä taitoa, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä.’ž Ja näin kuningas Salomo on tullut suuremmaksi kaikkia kuninkaita maan päällä, rikkaudessa ja viisaudessa.’ž Sillä kuninkaalla oli haaksi Tarsis merellä Hiramin haahden kanssa; ja haaksi Tarsis tuli joka kolmantena vuotena kerran ja toi kultaa, hopiaa, elephantin hampaita, apinoita ja riikinkukkoja.’ž Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat selkiästä kullasta, ja jokainen astia Libanonin metsähuoneessa oli myös selkiästä kullasta; sillä ei yksikään huolinut kuningas Salomon aikana hopiasta.’ž Ja siellä seisoi kaksitoistakymmentä jalopeuraa niiden kuuden astuinlaudan päällä molemmin puolin: ei senkaltaista ole tehty missäkään valtakunnassa.’ž Ja siinä istuimessa oli kuusi astuinlautaa, ja sen istuimen pää oli ympyriäinen takaapäin, ja käsipuut olivat molemmilla puolilla istuinta, ja kaksi jalopeuraa seisoi käsipuiden tykönä;’ž Ja kuningas teki suuren istuimen elephantin luista, ja kultasi sen selkiällä kullalla;’ž Ja kolmesataa kilpeä parhaasta kullasta, ja kolme leiviskää kultaa jokaiseen kilpeen; ja kuningas pani ne Libanonin metsähuoneesen.’ž Ja kuningas Salomo antoi myös tehdä parhaasta kullasta kaksisataa keihästä, kuusisataa kultapenninkiä antoi hän panna jokaiseen keihääseen;’ž Ilman sitä mitä kauppamiehet ja yrttein myyjät, niin myös kaikki Arabian kuninkaat ja voimalliset maalta (toivat hänelle.)’ž Mutta kullan paino, jonka he joka vuosi toivat Salomolle, oli kuusisataa ja kuusiseitsemättäkymmentä sentneriä kultaa,’ž Ja kuningas Salomo antoi rikkaan Arabian kuningattarelle kaikki, mitä hän pyysi ja anoi häneltä, paitsi mitä hän hänelle itse antoi. Ja hän palasi ja meni palvelioinensa omalle maallensa.’ž Ja kuningas antoi tehdä Hebenin puista patsaita \Herran\ huoneesen ja kuninkaan huoneesen, ja kanteleet ja harput soittajille. Ei tullut sinne sitte niin paljo Hebenin puita, eikä myös nähty ole tähän päivään asti.’ž Ja hän antoi kuninkaalle kaksikymmentä toistasataa sentneriä kultaa ja sangen paljon jaloja yrttejä ja kalliita kiviä. Ei tullut sinne sitte niin paljo kalliita yrttejä, kuin rikkaan Arabian kuningatar kuningas Salomolle antoi;’ž Kiitetty olkoon \Herra\ sinun Jumalas, joka sinuun on mielistynyt, sinun Israelin istuimelle pannaksensa! Sentähden että \Herra\ rakastaa Israelia ijankaikkisesti, on hän pannut sinun kuninkaaksi tuomiota ja oikeutta tekemään.gLVAL|³GŚ 7 Ń = ¦ Č ^ ø W ×aŃū}Ī+”kÓ/§ Ja tämä on syy, jonkatähden hän kätensä nosti kuningasta vastaan:’ž Ja tämä on syy, jonkatähden hän kätensä nosti kuningasta vastaan: Kuin Salomo rakensi Milon, sulki hän isänsä Davidin kaupungin raon.’ž Niin myös Jerobeam Nebatin poika Ephratilainen Zarebasta, Salomon palvelia; hänen äitinsä nimi oli Zeruga, leskivaimo; hän nosti myös kätensä kuningasta vastaan.’ž Ja hän oli Israelin vihollinen niinkauvan kuin Salomo eli, paitsi sitä vahinkoa, jonka Hadad teki; hän kauhistui Israelia ja tuli Syrian kuninkaaksi.’ž Ja kokosi miehiä häntä vastaan, ja hän oli sotajoukon päämies silloin kuin David surmasi heitä; ja he menivät Damaskuun ja asuivat siellä, ja hallitsivat Damaskuussa.’ž Ja Jumala nosti myös hänelle vihamiehen Resonin ElJadan pojan, joka oli karannut herraltansa HadadEseriltä Zoban kuninkaalta,’ž Pharao vastasi häntä: mitä sinulta puuttuu minun tykönäni, ettäs tahdot mennä sinun maalles? Hän sanoi: ei mitään, vaan salli minun kuitenkin mennä.’ž Kuin Hadad Egyptissä kuuli Davidin nukkuneeksi isäinsä kanssa, ja että sodanpäämies Joab oli kuollut; sanoi hän Pharaolle: päästä minua menemään minun maalleni,’ž Ja Tapheneksen sisar synnytti hänelle Genubatin hänen poikansa. Ja Taphenes kasvatti hänen Pharaon huoneessa, niin että Genubat oli Pharaon huoneessa Pharaon lasten seassa.’ž Ja Hadad löysi suuren armon Pharaon edessä, niin että hän antoi hänelle emäntänsä kuningatar Tapheneksen sisaren emännäksi.’ž Ja he nousivat Midianista ja tulivat Paraniin, ja ottivat kanssansa miehiä Paranista, ja menivät Egyptiin, Pharaon Egyptin kuninkaan tykö, joka antoi hänelle huoneen ja elatuksen, ja maan hän myös antoi hänelle.’ž Niin pakeni Hadad ja muutamat Edomin miehet hänen kanssansa hänen isänsä palvelioista, ja menivät Egyptiin; mutta Hadad oli vähä nuorukainen.’ž Sillä Joab ja koko Israel viipyi kuusi kuukautta siellä, siihen asti että hän kaiken miehenpuolen Edomissa hävitti;’ž Sillä kun David oli Edomissa, ja Joab sodanpäämies meni hautaamaan tapetuita, ja löi kuoliaaksi kaiken miehenpuolen Edomissa;’ž Ja \Herra\ nosti Salomolle vihollisen, Hadadin Edomilaisen, kuninkaallisesta suvusta Edomissa.’ž En minä kuitenkaan koko valtakuntaa repäise: yhden sukukunnan minä annan pojalles, Davidin minun palveliani tähden ja Jerusalemin tähden, jonka minä olen valinnut.’ž En minä kuitenkaan sitä tee sinun ajallas, isäs Davidin tähden; mutta poikas kädestä minä sen repäisen.’ž Sanoi siis \Herra\ Salomolle: että se on tapahtunut sinulta, ja et sinä pitänyt minun liittoani ja minun käskyjäni, jotka minä sinulle käskin; niin minä totisesti repäisen valtakunnan sinulta, ja annan sen palvelialles.’ž Ja häntä näistä kieltänyt oli, ettei hänen pitänyt vaeltaman vierasten jumalain perään; ja ei kuitenkaan pitänyt, mitä \Herra\ hänelle käskenyt oli.’ž Ja \Herra\ vihastui Salomon päälle, että hänen sydämensä oli kääntynyt pois \Herrasta\ Israelin Jumalasta, joka hänelle kahdesti ilmaantunut oli.’ž Niin teki Salomo kaikille muukalaisille emännillensä, jotka jumalillensa suitsuttivat ja uhrasivat.’ž Silloin rakensi Salomo korkeuden Kamokselle, Moabilaisten kauhistukselle, sille vuorelle, joka on Jerusalemin edessä, ja Molokille Ammonilaisten kauhistukselle.’ž Ja Salomo teki pahaa \Herran\ edessä, ja ei seurannut \Herraa\ täydellisesti, niinkuin hänen isänsä David.’ž Ja niin vaelsi Salomo Astarotin Zidonilaisten jumalan perään, ja Milkomin Ammonilaisten kauheuden perään.’ž Kuin Salomo vanheni, käänsivät hänen emäntänsä hänen sydämensä vierasten jumalain perään, niin ettei hänen sydämensä ollut täydellinen \Herran\ Jumalansa kanssa, niinkuin Davidin hänen isänsä sydän.’ž Ja hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista emäntää ja kolmesataa jalkavaimoa; ja hänen vaimonsa käänsivät pois hänen sydämensä.LVALv½R– ž ē  ¼ ć s ?ķSå~ų†ßpĀžL Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he hänelle antaneet olivat, ja piti neuvoa ’ž Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he hänelle antaneet olivat, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja hänen edessänsä seisoivat.’ž He puhuivat hänelle sanoen: jos sinä palvelet tänäpänä tätä kansaa ja noudat heidän mielensä, ja vastaat heitä ja annat heille hyviä sanoja; niin he ovat sinun palvelias kaiken sinun elinaikas.’ž Niin kuningas Rehabeam piti neuvoa vanhempain kanssa, jotka hänen isänsä Salomon edessä seisoivat, kuin hän vielä eli, ja sanoi: kuinka te neuvotte vastaamaan tätä kansaa?’ž Mutta hän sanoi heille: menkäät pois kolmanteen päivään asti ja tulkaat jälleen minun tyköni; ja kansa meni.’ž Sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut: niin huojenna nyt sinä isäs kova palvelus ja raskas ijes, jonka hän meidän päällemme pannut on, niin me palvelemme sinua.’ž Ja he olivat lähettäneet häntä kutsumaan; ja Jerobeam tuli ja koko Israelin joukko, ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:’ž Ja Jerobeam Nebatin poika kuuli sen ollessansa Egyptissä, johon hän kuningas Salomon edestä paennut oli: (ja Jerobeam viipyi Egyptissä.)’ž Ja Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli silloin tullut Sikemiin, tekemään häntä kuninkaaksi.’ž Ja Salomo nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isänsä Davidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mutta aika, kuin Salomo hallitsi Jerusalemissa kaiken Israelin ylitse, oli neljäkymmentä ajastaikaa.’ž Mitä muuta Salomosta sanomista on, hänen tekonsa ja taitonsa: eikö ne ole kirjoitetut Salomon aikakirjassa?’ž Mutta Salomo pyysi tappaa Jerobeamia. Niin Jerobeam nousi ja pakeni Egyptiin, Sisakin, Egyptin kuninkaan tykö, ja oli Egyptissä Salomon kuolemaan asti.’ž Ja näin alennan minä sentähden Davidin siemenen, en kuitenkaan ijankaikkisesti.’ž Jos sinä kuulet kaikkia, mitä minä sinulle käsken, ja vaellat minun tielläni, ja teet mitä minulle kelpaa, pitäen minun säätyni ja käskyni, niin kuin David minun palveliani teki; niin minä olen sinun kanssas, ja rakennan sinulle vahvan huoneen, niinkuin minä Davidille rakensin, ja annan sinulle Israelin.’ž Niin otan minä nyt sinun hallitsemaan kaikissa mitä sydämes halajaa, ja sinun pitää oleman Israelin kuningas.’ž Mutta hänen pojallensa annan minä yhden sukukunnan, että minun palveliallani Davidilla olis aina valkeus minun edessäni Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka minä olen valinnut minulleni, pannakseni nimeni sinne.’ž Mutta hänen poikansa kädestä otan minä valtakunnan, ja annan sinulle kymmenen sukukuntaa.’ž En minä kuitenkaan ota kaikkea valtakuntaa hänen kädestänsä, vaan teen hänen ruhtinaaksi hänen elinajaksensa, Davidin minun palveliani tähden, jonka minä valitsin; sillä hän piti minun käskyni ja säätyni.’ž Että he ovat minun hyljänneet ja kumartaneet Astarotia Zidonilaisten jumalaa, Kamosta Moabilaisten jumalaa ja Milkomia Ammonin lasten jumalaa, ja ei vaeltaneet minun tielläni eikä tehneet, mitä minulle kelpasi, minun säätyjäni ja minun oikeuttani, niinkuin David hänen isänsä.’ž Yksi sukukunta jää hänelle, Davidin minun palveliani tähden ja Jerusalemin kaupungin tähden, jonka minä olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista.’ž Ja sanoi Jerobeamille: ota kymmenen kappaletta sinulle; sillä näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: katso, minä repäisen valtakunnan Salomon kädestä, ja annan sinulle kymmenen sukukuntaa:’ž Ja Ahia rupesi uuteen hameesen, joka hänen yllänsä oli, ja repäisi kahdeksitoistakymmeneksi kappaleeksi,’ž Se tapahtui siihen aikaan, että Jerobeam meni ulos Jerusalemista, ja propheta Ahia Silosta löysi hänen tiellä, ja hänen yllänsä oli uusi hame, ja he olivat ainostansa kahden kedolla.’ž Ja Jerobeam oli jalo sotamies: ja koska Salomo näki nuorukaisen kelpaavaiseksi, asetti hän hänen koko Josephin huoneen kuormain päälle.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:Ō® §@Ē Ó® ō@Ē Ņ® g@Ē Ń® ©@Ē Š® |@Ę Ļ® }@Ę Ī® “@Ę Ķ® ’@Ę Ģ® ē@Ę Ė® J@Ę Ź® Ę@Ę É® ó@Ę Č® +@Ę Ē® “@Ę Ę® V@Ę Å® t@Ę Ä® i@ Ę Ć®  ¬@ Ę Ā®  h@ Ę Į®  J@ Ę Ą®  m@ Ę æ®  \@Ę ¾® v@Ę ½® œ@Ę ¼® D@Ę »® ©@Ę ŗ® £@Ę ¹® ½@Ę ø® ]@Ę ·® k@Ę ¶® ¹@Å µ® K@Å “® ‰@Å ³® u@Å ²® ™@Å ±® Ŗ@Å °® q@Å Æ® ˆ@Å ®® Š@Å ­® œ@ Å ¬® M@ Å «®  @ Å Ŗ® Œ@ Å ©® †@ Å Ø® q@Å §® e@Å ¦® š@Å „® †@Å ¤®  É@Å £®  ^@Å ¢®  ¢@Å ”®  ū@Å  ®  Ż@Å Ÿ® ’@Ä ž® £@Ä ® ŗ@Ä œ® Ņ@Ä ›® ¢@Ä š® Š@Ä ™® ć@Ä ˜® /@ Ä —® "r@ Ä –® !ļ@ Ä •® ¬@ Ä ”® Ė@ Ä “® N@Ä ’® ž@Ä ‘® §@Ä ® Q@Ä ® @Ä Ž® æ@Ä ® ¾@Ä Œ® n@Ć ‹® Ē@Ä Š® Ó@Ä ‰® r@Ć ˆ® P@Ć ‡® ē@Ć †® µ@Ć …® ˆ@Ć „® >@Ć ƒ® ¦@Ć ‚® t@ Ć ® ’@ Ć €® Ł@ Ć ® T@ Ć ~®  @ Ć }® «@Ć |® n@Ć {® 4@Ć z® ‚@Ć y® @Ć x® ¬@Ć w® @Ć v® z@Ā u® !č@Ć t® @Ć s® o@Ā r® N@Ā q® <@Ā p® Ē@Ā o® ä@Ā n® U@Ā m® e@Ā l® ß@Ā k® @Ā j® C@ Ā i® ō@ Ā h® ć@ Ā g® F@ Ā f® Ę@ Ā e® a@Ā d® ķ@Ā c® ¦@Ā b® ę@Ā a® d@Ā `® ¤@Ā _® ®@Ā ^® @Ā ]® ™@Ā \® ²@Ą [® Ä@Ą Z® ®@Ą LVALgI› ÷ “ ­   ¹ ó­ŹÖ“3Īy•Ī’DÕ[ Ja katso, Jumalan mies tuli Juudasta \Herran\ sanan kanssa’ž Ja katso, Jumalan mies tuli Juudasta \Herran\ sanan kanssa Beteliin; ja Jerobeam seisoi alttarin tykönä suitsuttamassa.’ž Niin teki hän myös huoneen kukkulalle ja teki papit halvimmista kansan seasta, jotka ei Levin lapsia olleet.’ž Ja se asia joutui synniksi; sillä kansa meni sen yhden eteen hamaan Daniin.’ž Ja pani niistä yhden Beteliin, ja toisen pani hän Daniin.’ž Ja kuningas piti neuvon ja teki kaksi kultaista vasikkaa; ja hän sanoi heille: teidän on työläs mennä Jerusalemiin, katso, tässä on sinun Jumalas, Israel, joka sinun on johdattanut Egyptin maalta.’ž Jos tämä kansa menee Jerusalemiin uhraamaan \Herran\ huoneesen, ja tämän kansan sydän kääntyy jälleen herransa Rehabeamin Juudan kuninkaan puoleen; niin he tappavat minun ja palajavat jälleen Rehabeamin Juudan kuninkaan tykö.’ž Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: nyt valtakunta tulee Davidin huoneelle jälleen:’ž Ja Jerobeam rakensi Sikemin Ephraimin vuorelle ja asui siinä, ja läksi sieltä ja rakensi Penuelin.’ž Näin sanoo \Herra\: älkäät menkö sotimaan teidän veljiänne Israelin lapsia vastaan. Palatkaan jokainen kotiansa; sillä se on minulta tapahtunut. Ja he kuulivat \Herran\ sanan ja palasivat menemään \Herran\ sanan jälkeen.’ž Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Juudan kuninkaalle ja koko Juudan huoneelle, ja BenJaminille ja jääneelle kansalle, ja sano:’ž Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tykö, sanoen:’ž Ja kuin Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan huoneen ja BenJaminin suvun, sata ja kahdeksankymmentä tuhatta valittua sotamiestä, sotimaan Israelin huonetta vastaan ja omistamaan valtakuntaa Rehabeamille Salomon pojalle jälleen.’ž Kuin koko Israel kuuli Jerobeamin tulleeksi jälleen, lähettivät he ja käskivät kutsua hänen kansan eteen, ja tekivät hänen kaiken Israelin kuninkaaksi; ja ei yksikään seurannut Davidin huonetta, vaan Juudan suku ainoastansa.’ž Ja niin erkani Israel Davidin huoneesta, hamaan tähän päivään asti.’ž Ja kuin kuningas Rehabeam lähetti Adoramin verorahan haltian matkaan, niin koko Israel kivitti hänen, niin että hän kuoli. Mutta kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.’ž Niin että Rehabeam ainoastansa vallitsi ne Israelin lapset, jotka Juudan kaupungeissa asuivat.’ž Kuin koko Israel sen näki, ettei kuningas kuullut heitä, vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? eli perimys Isain pojassa? Israel, mene majoilles! katso siis sinä, David huonettas! Ja Israel meni majoillensa,’ž Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä \Herra\ oli sen niin kääntänyt, vahvistaaksensa sanansa jonka \Herra\ puhui Jerobeamille Nebatin pojalle Ahian kautta Silosta.’ž Ja puhui heille niinkuin nuoret olivat neuvoneet, ja sanoi: minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään teidän ikeesenne vielä: minun isäni on teitä kurittanut ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.’ž Ja kuningas vastasi kovin kansaa, ja hylkäsi sen neuvon, jonka vanhimmat olivat hänelle antaneet,’ž Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas puhunut ja sanonut oli: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä.’ž Minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään vielä nyt teidän ikeesenne: minun isäni on kurittanut teitä ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.’ž Ja nuorukaiset, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat, puhuivat hänelle sanoen: näin pitää sinun sanoman kansalle, joka sinulle sanoo: sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut, huojenna se meiltä! sille pitää sinun sanoman: minun pienin sormeni on paksumpi kuin minun isäni kupeet.’ž Ja hän sanoi niille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minulle on puhunut sanoen: Huojenna se ijes, jonka isäs meidän päällemme pannut on? LVALéć 7 ž j üQ±]„ņ~Ųš]v&“F Ja kuin hän leipää syönyt ja vettä juonut oli, satul’ž Ja kuin hän leipää syönyt ja vettä juonut oli, satuloitsi hän aasin prophetalle, jonka hän palauttanut oli.’ž Ja tapahtui, kuin he istuivat pöydän tykönä, että \Herran\ sana tuli prophetan työ, joka hänen palauttanut oli,’ž Ja hän palasi hänen kanssansa, ja söi leipää ja joi vettä hänen huoneessansa.’ž Hän sanoi hänelle: minä olen myös propheta niinkuin sinäkin, ja enkeli on puhunut minun kanssani \Herran\ sanan kautta ja sanonut: vie häntä kanssas huoneeses syömään leipää ja juomaan vettä. Mutta hän valehteli hänen edessänsä.’ž Sillä minun kanssani on puhuttu \Herran\ sanan kautta: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman, ei myös sinun pidä palajaman sitä tietä, jota sinä sinne mennyt olet.’ž Hän sanoi: en minä taida palata sinun kanssas enkä tulla sinun tykös: en minä syö leipää enkä juo vettä sinun kanssas tässä paikassa.’ž Hän sanoi hänelle: tule minun kanssani kotia ja syö leipää.’ž Ja meni sen Jumalan miehen perään, ja löysi hänen istumassa tammen alla, ja sanoi hänelle, sinäkö se Jumalan mies olet, joka Juudasta tullut olet? Hän sanoi: minä.’ž Mutta hän sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja kuin he olivat satuloineet aasin, istui hän sen selkään.’ž Ja heidän isänsä sanoi heille, mitä tietä hän meni? ja hänen poikansa osoittivat hänelle tien, jota Juudasta tullut Jumalan mies vaeltanut oli.’ž Mutta Betelissä asui vanha propheta; hänen tykönsä tuli hänen poikansa ja jutteli hänelle kaikki, mitä Jumalan mies teki sinä päivänä Betelissä, ja sanat, jotka hän kuninkaalle sanonut oli, he juttelivat isällensä.’ž Ja hän meni toista tietä ja ei palannut sitä tietä, jota hän Beteliin tullut oli.’ž Sillä niin käski minua \Herran\ sanansa kautta, sanoen: ei sinun pidä leipää syömän eikä vettä juoman, eikä myös palajaman sitä tietä, jota sinä mennyt olet.’ž Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: vaikkas antaisit minulle puolen huonettas, en minä sittenkään tulisi sinun kanssas, enkä syö tässä paikassa leipää enkä juo vettä.’ž Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: tule kotia minun kanssani ja virvoita itses: minä annan sinulle lahjan.’ž Ja kuningas vastasi ja sanoi Jumalan miehelle: nöyryytä nyt sinus rukouksella \Herran\ Jumalas kasvoin edessä, ja rukoile minun edestäni, että käteni taipuis minun tyköni. Niin Jumalan mies rukoili nöyrästi \Herraa\, ja kuninkaan käsi taipui jälleen hänen puoleensa ja tuli niinkuin se oli ennenkin ollut.’ž Ja alttari halkesi, ja tuhka hajoitettiin alttarilta, sen ihmeen jälkeen, jonka Jumalan mies \Herran\ sanan kautta antanut oli.’ž Kuin kuningas kuuli sanan siltä Jumalan mieheltä, joka alttaria vastaan Betelissä huutanut oli, ojensi Jerobeam kätensä alttarin tyköä ja sanoi: ottakaat häntä kiinni. Ja hänen kätensä kuivettui, jonka hän häntä vastaan ojensi, ja ei hän taitanut sitä vetää jälleen puoleensa.’ž Ja hän antoi sinä päivänä ihmeen ja sanoi: tämä on se ihme, jonka \Herra\ puhunut on: katso, alttarin pitää halkeaman, ja tuhka, joka sen päällä on, pitää hajoitettaman.’ž Ja hän huusi alttaria vastaan \Herran\ sanan kautta ja sanoi: alttari, alttari! Näin sanoo \Herra\: katso, Davidin huoneelle on syntyvä poika, Josia nimeltä: hän on uhraava sinun päälläs korkeuden pappeja, jotka sinun päälläs suitsuttavat, ja on polttava ihmisen luita sinun päälläs.’ž Ja hän uhrasi alttarilla, (jonka hän Beteliin tehnyt oli) viidentenätoistakymmenentenä päivänä kahdeksantena kuukautena, jonka hän sydämessänsä ajatellut oli. Ja teki Israelin lapsille juhlan, ja uhrasi alttarilla suitsutukseksi.’ž Ja Jerobeam teki juhlan viidentenätoistakymmenentenä päivänä, kahdeksantena kuukautena, niin kuin Juudan juhlapäivän, ja uhrasi alttarilla. Niin hän myös teki Betelissä, uhraten vasikoille, jotka hän tehnyt oli. Ja hän toimitti Betelin papit kukkuloille, jotka hän tehnyt oli.qLVAL-fØ é Ń € Ł ; ķ " v‡ęy×KØ© Ja olen reväissyt valtakunnan Davidin huoneelta pois, ja antanut sen sinulle: mutta et sinä ole ollut niinkuin minun palvelia’ž Ja olen reväissyt valtakunnan Davidin huoneelta pois, ja antanut sen sinulle: mutta et sinä ole ollut niinkuin minun palveliani David, joka piti minun käskyni ja vaelsi minun jälkeeni kaikella sydämellä, ja teki ainoastaan mitä minulle kelvollinen oli;’ž Mene ja sano Jerobeamille: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: että minä olen korottanut sinun kansan seasta ja pannut sinun minun kansani Israelin ruhtinaaksi,’ž Kuin Ahia kuuli ovessa hänen jalkainsa töminän, sanoi hän: tule sisälle, sinä Jerobeamin emäntä: kuinkas itses niin outona pidät? Minä olen lähetetty sinun tykös kovan sanoman kanssa.’ž Mutta \Herra\ sanoi Ahialle: katso Jerobeamin emäntä tulee kysymään sinulta yhtä asiaa pojastansa, sillä hän on sairas; niin puhu sinä hänelle niin ja niin. Ja kuin hän tuli sisälle, piti hän itsensä outona.’ž Ja Jerobeamin emäntä teki niin, nousi ja meni Siloon, ja tuli Ahian huoneesen; mutta ei Ahia taitanut nähdä, sillä hänen silmänsä olivat pimenneet vanhuudesta.’ž Ja ota kätees kymmenen leipää ja kyrsää, ja astia hunajaa, ja mene hänen tykönsä, että hän sanois sinulle, mitä nuorukaiselle tapahtuu.’ž Ja Jerobeam sanoi emännällensä: nouse ja muuta itses, niin ettei yksikään tuntisi sinua Jerobeamin emännäksi; ja mene Siloon. Katso siellä on propheta Ahia, joka minulle sanoi: että minä olen tuleva tämän kansan kuninkaaksi.’ž Siihen aikaan sairasti Abia Jerobemin poika.’ž Ja tämä asia tapahtui Jerobeamin huoneelle synniksi, ja että hän piti hävitettämän ja hukutettaman maan päältä.’ž Mutta kuin nämät tapahtuneet olivat, ei Jerobeam kääntänytkään itseänsä pahalta tieltänsä pois, mutta meni ja teki taas korkeuden pappeja halvimmista kansan seassa; kenenkä hän tahtoi, sen käden hän täytti, ja se tuli korkeuden papiksi.’ž Sillä se on tapahtuva, minkä hän alttaria ja Beteliä vastaan \Herran\ sanan kautta huutanut oli, ja kaikkia korkeuden huoneita vastaan, jotka Samarian kaupungeissa ovat.’ž Ja kuin he olivat haudanneet hänen, puhui hän pojillensa, sanoen: koska minä kuolen, niin haudatkaat minua siihen hautaan, johon Jumalan mies haudattu on, ja pankaat minun luuni hänen luidensa sivuun.’ž Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa, ja he itkivät häntä: oi minun veljeni!’ž Niin otti propheta sen Jumalan miehen ruumiin ja pani aasinsa päälle, ja vei sen takaperin; ja vanha propheta tuli kaupunkiin itkemään ja hautaamaan häntä.’ž Meni hän sinne, ja löysi hänen ruumiinsa heitetyksi tielle, ja aasin ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä. Ei jalopeura ollut syönyt ruumista eikä reväissyt aasia.’ž Ja sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja koska he olivat satuloineet,’ž Kuin propheta sen kuuli, joka hänen tieltä palauttanut oli, sanoi hän: se on Jumalan mies, joka \Herran\ käskylle tottelematoin oli; sentähden on \Herra\ hänen antanut jalopeuralle, ja se on musertanut ja tappanut hänen niiden sanain jälkeen, jotka \Herra\ hänelle sanonut oli.’ž Ja katso, koska siitä kävi ihmisiä ohitse, näkivät he ruumiin heitetyksi tielle ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönä; ja he tulivat ja sanoivat sen kaupungissa, jossa vanha propheta asui.’ž Ja koska hän meni pois, kohtasi hänen jalopeura tiellä ja tappoi hänen. Ja hänen ruumiinsa makasi heitettynä tiellä, ja aasi seisoi hänen sivussansa, ja jalopeura seisoi lähinnä ruumista.’ž Ja olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle sanottu oli: ei sinun pidä siellä leipää syömän eikä vettä juoman: ei pidä sinun ruumiis tuleman sinun isäis hautaan.’ž Ja hän huusi Jumalan miehelle, joka Juudasta tullut oli, ja sanoi: näin sanoo \Herra\: ettäs olet \Herran\ käskylle tottelematoin ollut, ja et ole sitä käskyä pitänyt, jonka \Herra\ sinun Jumalas käskenyt on,tLVAL#(† ( _ Ł é „    axīfõK²=“i° Ja Rehabeam nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isäinsä tykö Davidin kaupunkiin. Ja hänen ’ž Ja Rehabeam nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isäinsä tykö Davidin kaupunkiin. Ja hänen äitinsä nimi oli Naema Ammonilainen. Ja hänen poikansa Abiam tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja Rehabeamin ja Jerobeamin välillä oli sota kaikkina heidän päivinänsä.’ž Mitä enempi Rehabeamin asioista on sanomista ja kaikista mitä hän tehnyt oli: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Ja niin usein kuin kuningas meni \Herran\ huoneesen, kantoivat vartiat niitä, ja veivät ne vartiakamariin jälleen.’ž Joiden siaan kuningas Rehabeam antoi tehdä vaskisia kilpiä, ja antoi ne ylimmäisten vartioittensa haltuun, jotka kuninkaan huoneen ovea vartioitsivat.’ž Ja otti \Herran\ huoneen tavarat, ja kuninkaan huoneen tavarat, ja kaiken mitä sieltä taidettiin ottaa, ja otti kaikki kultaiset kilvet, jota Salomo oli antanut tehdä,’ž Ja tapahtui viidennellä kuningas Rehabeamin ajastajalla, että Sisak Egyptin kuningas meni Jerusalemia vastaan,’ž Ja maakunnassa oli huorintekijöitä; ja he tekivät kaikki pakanain kauhistukset, jotka \Herra\ Israelin lasten edestä oli ajanut pois.’ž Sillä hekin rakensivat itsellensä korkeuksia, patsaita ja metsistöitä kaikille korkeille vuorille ja kaikkein viheriäisten puiden alle.’ž Ja Juuda teki pahaa \Herran\ edessä; ja he saattivat hänen enempi kiivaaksi, kuin kaikki heidän esi-isänsä olivat tehneet synneillänsä, joita he tekivät.’ž Niin oli Rehabeam, Salomon poika kuningas Juudassa, ja oli yhdenviidettäkymmentä ajastaikainen tultuansa kuninkaaksi, ja hallitsi seitsemäntoistakymmentä ajastaikaa Jerusalemissa, siinä kaupungissa, jonka \Herra\ valinnut on kaikista Israelin sukukunnista, pannaksensa siihen nimensä; ja hänen äitinsä nimi oli Naema Ammonilainen.’ž Ja aika, jonka Jerobeam hallitsi, oli kaksikolmattakymmentä ajastaikaa; ja hän nukkui isäinsä kanssa; ja hänen poikansa Nadab tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Jerobeamista on sanomista, kuinka hän soti ja kuinka hän hallitsi: katso se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.’ž Ja he hautasivat hänen, ja koko Israel itki häntä, \Herran\ sanan jälkeen, jonka hän palveliansa propheta Ahian kautta sanonut oli.’ž Ja Jerobeamin emäntä nousi ja meni, ja tuli Tirtsaan; ja kuin hän astui huoneen kynnykseen, kuoli nuorukainen.’ž Ja hylkää Israelin, Jerobeamin synnin tähden, joka syntiä teki ja saatti Israelin syntiä tekemään.’ž Ja \Herra\ lyö Israelin niinkuin ruoko häälyy vedessä, ja repii Israelin tästä hyvästä maasta, jonka hän heidän isillensä antanut on, ja hajottaa heidät virran ylitse; että he ovat itsellensä tehneet metsistöitä, vihoittaksensa \Herraa\:’ž Ja \Herra\ herättää itsellensä yhden Israelin kuninkaan, se on hävittävä Jerobeamin huoneen sinä päivänä: ja mitä jo on tapahtunut?’ž Ja koko Israel itkee häntä ja hautaa hänen, sillä ainoastansa tämä tulee Jerobeamista hautaan, että jotakin hyvää on löydetty hänen tykönänsä, \Herran\ Israelin Jumalan edessä, Jerobeamin huoneessa.’ž Niin nouse sinä ja mene kotias, ja kuin jalkas astuu kaupunkiin, niin pojan pitää kuoleman.’ž Joka Jerobeamista kuolee kaupungissa, se pitää koirilta syötämän, mutta joka kuolee kedolla, se pitää taivaan linnuilta syötämän; sillä \Herra\ on sen puhunut.’ž Sentähden katso, minä annan tulla pahaa Jerobeamin huoneen päälle, ja hukutan Jerobeamista sen, joka vetensä seinään heittää, suljetun ja hyljätyn Israelissa, ja käväisen Jerobeamin huoneen sukukunnan, niinkuin tunkio käväistään, perikatoonsa asti.’ž Mutta sinä olet tehnyt pahemmin kaikkia muita, jotka sinun edelläs olleet ovat, ja sinä olet mennyt ja tehnyt itselles vieraita jumalia ja valetuita kuvia kehoittaakses minua vihaan, ja olet heittänyt minun selkäs taa; LVAL•8{Ų / ė O Ł }  Ę ^ ² I ÕģĮĪ¾×ŲEČL Ja teki pahaa \Herran\ edessä, ja vaelsi isänsä teillä ja h’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä, ja vaelsi isänsä teillä ja hänen synneissänsä, joilla hän saatti Israelin syntiä tekemään.’ž Ja Nadab Jerobeamin poika oli Israelin kuningas toisena Asan Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi Israelissa kaksi vuotta,’ž Ja Asa nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isäinsä kanssa isänsä Davidin kaupunkiin. Ja Josaphat hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen peräänsä.’ž Mitä muuta on kuningas Asasta puhumista, ja kaikesta hänen vallastansa, ja kaikista hänen töistänsä, ja kaupungeista, jotka hän rakentanut oli: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa? paitsi että hän oli vanhuudellansa sairas jaloista.’ž Mutta kuningas Asa lähetti sanoman kaiken Juudan ympäri: ei tässä pidä yksikään nuhteetoin oleman. Ja he kukistivat kivet ja puut Ramasta, joita Baesa oli rakentanut; ja kuningas Asa rakensi niistä Geban BanJaminista ja Mitspan.’ž Kuin Baesa sen kuuli, lakkasi hän rakentamasta Ramaa, ja meni Tirtsaan.’ž Ja Benhadad oli kuuliainen kuningas Asalle, ja lähetti sodanpäämiehet Israelin kaupunkeihin, ja löi Iionin ja Danin ja Abelin Betmaekan, ja koko Kinerotin, ynnä kaiken Naphtalin maakunnan kanssa.’ž Minun ja sinun vaiheella, ja minun isäni ja sinun isäs vaiheella on liitto: katso minä lähetin sinulle hopiaa ja kultaa lahjaksi, ettäs rikkoisit sen liiton, minkä sinä Baesan Israelin kuninkaan kanssa tehnyt olet, että hän erkanis minusta.’ž Silloin otti Asa kaiken hopian ja kullan, jotka \Herran\ huoneen tavaroista ja kuninkaan huoneen tavaroista jääneet olivat, ja antoi ne palveliansa käsiin, jotka kuningas Asa lähetti Benhadadille Tabrimmonin Hesionin pojan pojalle Syrian kuninkaalle, joka asui Damaskussa, ja käski sanoa hänelle:’ž Vaan Baesa Israelin kuningas nousi Juudaa vastaan ja rakensi Raman, ettei yksikään vaeltaisi ulos taikka sisälle Asan Juudan kuninkaan puolelta.’ž Mutta Asan ja Baesan Israelin kuninkaan välillä oli sota kaiken heidän elinaikansa.’ž Ja hän vei sisälle mitä hänen isänsä oli pyhittänyt, ja \Herran\ huoneen pyhät kalut: hopian ja kullan ja astiat.’ž Mutta kukkuloita ei hän kukistanut; kuitenkin Asan sydän oli vakaa \Herran\ edessä kaiken elinaikansa.’ž Ja vielä sitten pani hän äitinsä Maekan viralta pois, että hän oli tehnyt Mipletsetin metsistön; vaan Asa kukisti hänen Mipletsetinsä ja poltti sen Kidronin ojan tykönä.’ž Ja karkoitti huorintekijät maalta, ja ajoi pois kaikki epäjumalat, jotka hänen isänsä tehneet olivat.’ž Ja Asa teki kelvollisesti \Herran\ edessä, niinkuin David hänen isänsä,’ž Ja hallitsi yhden ajastajan viidettäkymmentä Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Maeka Abisalomin tytär.’ž Ja kahdentenakymmenentenä Jerobeamin Israelin kuninkaan vuonna oli Asa kuningas Juudassa.’ž Niin Abiam nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin Davidin kaupunkiin; ja Asa hänen poikansa hallitsi hänen perässänsä.’ž Mitä enempi on sanomista Abiamista ja kaikista hänen töistänsä, eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa? Ja Abiam soti Jerobeamin kanssa.’ž Mutta Rehabeam ja Jerobeam sotivat keskenänsä kaiken elinaikansa.’ž Sillä David oli tehnyt mitä oikein on \Herran\ edessä, ja ei poikennut kaikista, mitä hän hänelle käskenyt oli, kaikkena elinaikanansa, paitsi Urian Hetiläisen asiaa.’ž Mutta Davidin tähden antoi \Herra\ hänen Jumalansa hänelle valkeuden Jerusalemissa, herättääksensä hänelle pojan hänen jälkeensä, ja asettaaksensa Jerusalemiin;’ž Ja hän vaelsi kaikissa isänsä synneissä, jotka hän oli tehnyt hänen edellänsä, ja ei ollut hänen sydämensä vakaa \Herran\ hänen Jumalansa edessä, niinkuin Davidin hänen isänsä sydän oli.’ž Ja hallitsi kolme ajastaikaa Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Maeka Abisalomin tytär.’ž Niin oli kuningas Jerobeamin Nebatin pojan kahdeksantena vuotena toistakymmentä Abiam kuningas Juudassa,HLVALWšü U Ų  ‡ < H ¹ 7 µEŸåW¤.kīA† Koska väki leirissä ollessansa kuuli sanottavan Simrin tehneen liiton ja tappaneen kuninkaa’ž Koska väki leirissä ollessansa kuuli sanottavan Simrin tehneen liiton ja tappaneen kuninkaan, niin koko Israel vahvisti sinä päivänä Omrin sodanpäämiehen Israelin kuninkaaksi leirissä.’ž Seitsemäntenä kolmattakymmentä Asan Juudan kuninkaan vuonna oli Simri kuningas Tirtsassa seitsemän päivää; sillä väki oli sioittanut itsensä Philistealaisten Gibetonissa.’ž Mitä enempi on sanomista Ellasta ja kaikista hänen menoistansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Kaikkein Baesan ja hänen poikansa Ellan syntein tähden, joita he olivat tehneet, ja olivat saattaneet Israelin syntiä tekemään, ja olivat vihoittaneet \Herran\ Israelin Jumalan turhuudellansa.’ž Ja niin hävitti Simri koko Baesan huoneen, \Herran\ sanan jälkeen, joka Baesalle oli puhuttu propheta Jehun kautta.’ž Ja kuin hän oli kuningas ja istui kuninkaallisella istuimellansa, löi hän kaiken Baesan huoneen ja ei jättänyt yhtäkään seinään vettänsä heittävää, eikä perillisiä eli lankoja.’ž Ja Simri tuli ja löi hänen, ja tappoi hänen Asan Juudan kuninkaan seitsemäntenä vuonna kolmattakymmentä, ja tuli hänen siaansa kuninkaaksi.’ž Mutta hänen palveliansa Simri, joka hallitsi puolet vaunuja, teki liiton häntä vastaan: kuin hän tuli Tirtsaan, niin hän joi ja juopui Artsan tykönä, joka oli Tirtsan kartanon haltia.’ž Asan Juudan kuninkaan kuudentena vuonna kolmattakymmentä oli Ella Baesan poika Israelin kuningas Tirtsassa kaksi ajastaikaa.’ž Ja \Herran\ sana tuli prophetan Jehun Hananin pojan kautta Baesaa ja hänen huonettansa vastaan, ja kaikkea pahuutta vastaan, minkä hän \Herran\ edessä tehnyt oli, vihoittaaksensa häntä kättensä töillä, että sen piti tuleman niinkuin Jerobeamin huone, ja sentähden että hän hänen tappanut oli.’ž Ja Baesa nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin Tirtsaan. Ja hänen poikansa Ella tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi on puhumista Baesasta ja hänen töistänsä ja voimastansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Joka Baesan suvusta kuolee kaupungissa, se pitää koirilta syötämän, ja joka kuolee kedolla se pitää taivaan linnuilta syötämän.’ž Katso, minä hävitän Baesan perilliset ja hänen huoneensa perilliset, ja annan sinun huonees tulla niinkuin Jerobeamin Nebatin pojan huoneen:’ž Että minä olen ylentänyt sinun tomusta ja tehnyt sinun minun kansani Israelin ruhtinaaksi, ja kuitenkin sinä olet vaeltanut Jerobeamin teillä ja saattanut minun kansani Israelin syntiä tekemään, niin ettäs vihoitat minun heidän synneillänsä;’ž Niin tuli \Herran\ sana Jehun Hananin pojan tykö Baesaa vastaan, sanoen:’ž Ja hän teki pahaa \Herran\ edessä, ja vaelsi Jerobeamin teillä ja hänen synneissänsä, joilla hän saatti Israelin syntiä tekemään.’ž Kolmantena Asan Juudan kuninkaan vuonna oli Baesa Ahian poika koko Israelin kuningas Tirtsassa, neljäkolmattakymmentä ajastaikaa.’ž Mutta Asa ja Baesa Israelin kuningas sotivat keskenänsä kaiken ikänsä.’ž Mitä enempi Nadabista on sanomista ja kaikista hänen töistänsä: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Jerobeamin syntein tähden, jotka hän teki, ja jolla hän saatti Israelin syntiä tekemään, sillä vihoittamisella, jolla hän vihaan kehoitti \Herran\ Israelin Jumalan.’ž Koska hän oli kuningas, löi hän kuoliaaksi kaiken Jerobeamin huoneen, ja ei jättänyt yhtään ainoaa henkeä Jerobeamin huoneesta, siihenasti että hän hävitti hänen, \Herran\ sanan jälkeen, joka oli sanottu hänen palvelialtansa Ahialta Silosta,’ž Sitte tappoi Baesa hänen kolmantena Asan Juudan kuninkaan vuonna, ja tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja Baesa Ahian poika Isaskarin huoneesta teki liiton häntä vastaan, ja Baesa löi hänen Philistealaisten Gibetonissa; sillä Nadab ja koko Israel piirittivät Gibetonin.ÖLVAL©FÅ '  š I ę + Ž  r Hó[eŽ`ō4Ś‰XŁ Ja hän nousi ja meni Sarpatiin; ja kuin hän kaupungin porttiin tuli, katso, leskivaimo oli s’ž Ja hän nousi ja meni Sarpatiin; ja kuin hän kaupungin porttiin tuli, katso, leskivaimo oli siellä ja haki puita, ja hän puhui hänelle, sanoen: tuo minulle vähä vettä astiassa juodakseni.’ž Nouse ja mene Sarpatiin, joka Sidonin tykönä on, ja pysy siellä: katso, minä olen käskenyt leskivaimon sinua siellä elättää.’ž Niin tuli \Herran\ sana hänen tykönsä, sanoen:’ž Ja monikahtain päiväin perästä kuivui oja; sillä ei ollut sadetta maakunnassa.’ž Ja kaarneet veivät hänelle leipää ja lihaa, huomeneltain ja ehtoona, ja hän joi ojasta.’ž Hän meni ja teki \Herran\ sanan jälkeen, ja meni istui Keritin ojan tykönä, joka on Jordanin kohdalla.’ž Ja sinun pitää juoman ojasta: ja minä olen käskenyt kaarnetten elättää sinua siellä.’ž Mene tästä pois ja käännä itses itään päin, ja lymytä sinus Keritin ojan tykö, joka on Jordanin kohdalla.’ž Ja \Herran\ sana tuli hänen tykönsä sanoen:’ž Ja Elia Tisbiläinen Gileadin asuja sanoi Ahabille: niin totta kuin \Herra\ Israelin Jumala elää, jonka edessä minä seison, ei pidä näillä vuorilla kastetta eikä sadetta tuleman, muutoin kuin minun sanani jälkeen.’ž Silloin rakensi Hiel Betelistä Jerihon: se maksoi hänen esikoisensa Abiramin, koska hän perustuksen laski, ja hänen nuorimman poikansa Segubin, koska hän sen portit pani, \Herran\ sanan jälkeen, jonka hän oli sanonut Josuan Nunin pojan kautta.’ž Ja Ahab teki metsistön; niin että Ahab vihoitti \Herran\ Israelin Jumalan kovemmin kuin kaikki muut Israelin kuninkaat, jotka hänen edellänsä olivat.’ž Ja asetti Baalille alttarin Baalin huoneessa, jonka hän oli rakentanut Samariassa.’ž Ja se oli hänelle vähä, että hän vaelsi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, hän otti myös Isebelin, Etbaalin Zidonin kuninkaan tyttären emännäksensä, ja meni palvelemaan ja kumartamaan Baalia;’ž Ja Ahab Omrin poika teki pahaa \Herran\ edessä enemmän kuin kaikki ne, jotka hänen edellänsä olivat.’ž Asan Juudan kuninkaan kahdeksantena vuonna neljättäkymmentä oli Ahab Omrin poika kuningas Israelissa, ja hallitsi Israelia Samariassa kaksi ajastaikaa kolmattakymmentä.’ž Ja Omri nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin Samariaan; ja Ahab hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen peräänsä.’ž Mitä enempi on sanomista Omrista, ja kaikista hänen töistänsä, ja hänen voimastansa teoissansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Ja vaelsi kaikissa Jerobeamin Nebatin pojan teissä ja hänen synneissänsä, joilla hän Israelin saatti syntiä tekemään, niin että he vihoittivat \Herran\ Israelin Jumalan turhuudellansa.’ž Ja Omri teki pahaa \Herran\ edessä, ja oli pahempi kaikkia, jotka hänen edellänsä olleet olivat,’ž Hän osti Semeriltä Samarian vuoren kahdella hopiasentnerillä, ja rakensi vuorelle, ja kutsui kaupungin, jonka hän rakensi, Semerin vuoren herran nimellä Samariaksi.’ž Asan Juudan kuninkaan ensimmäisenä vuonna neljättäkymmentä oli Omri Israelin kuningas kaksitoistakymmentä ajastaikaa, ja hallitsi Tirtsassa kuusi ajastaikaa.’ž Mutta se joukko, joka piti Omrin puolta, oli väkevämpi kuin ne, jotka pitivät Tibnin Ginatin pojan puolta. Ja Tibni kuoli, ja Omri tuli kuninkaaksi.’ž Siihen aikaan hajosi Israelin kansa kahteen joukkoon: yksi osa Tibnin Ginatin pojan puolelle, ja vahvistivat hänen kuninkaaksensa ja toinen Omrin puolelle.’ž Mitä enempi on sanomista Simristä, ja kuinka hän oli liiton tehnyt: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Synteinsä tähden, jotka hän oli tehnyt: sillä hän oli tehnyt pahaa \Herran\ edessä ja vaeltanut Jerobeamin teillä ja niissä synneissä, jotka hän oli tehnyt ja joilla hän oli saattanut Israelinkin syntiä tekemään.’ž Koska Simri näki kaupungin voitettavan, meni hän kuninkaallisen huoneen saliin, ja poltti itsensä kuninkaallisen huoneen kanssa ja kuoli.’ž Ja Omri meni ylös ja koko Israel hänen kanssansa Gibetonista, ja ahdistivat Tirtsan.eLVAL¦¬Õ ' Ć Q Ź # ‹ ē E īz|'Ę(féY½»x© Elia sanoi: niin totta kuin \Herra\ Zebaot elää, jonka ’ž Elia sanoi: niin totta kuin \Herra\ Zebaot elää, jonka edessä minä seison: tänäpänä minä itseni hänelle ilmoitan.’ž Ja nyt sinä sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä: että hän minun tappais.’ž Ja nyt sinä sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä.’ž Niin totta kuin \Herra\ sinun Jumalas elää, ei ole yhtään kansaa eli valtakuntaa, kuhunka minun herrani ei ole lähettänyt, sinua etsimään. Ja koska he ovat sanoneet: ei hän ole tässä, on hän vannottanut sitä valtakuntaa ja kansaa, ettet sinä ole löydetty.’ž Ja hän sanoi: mitä minä olen rikkonut, ettäs annat palvelias Ahabin käsiin tappaa minua?’ž Hän sanoi: olen; mene ja sano herralles: katso, Elia on tässä.’ž Kun Obadia tiellä oli, katso, silloin kohtasi hänen Elia; ja kuin hän tunsi hänen, lankesi hän kasvoillensa ja sanoi: etkös ole herrani Elia?’ž Ja he jakoivat itsensä vaeltamaan maata lävitse: Ahab vaelsi yksinänsä yhtä tietä myöten ja Obadia toista tietä yksinänsä.’ž Niin sanoi Ahab Obadialle: vaella maan lävitse kaikkein vesilähdetten tykö ja kaikkein ojain tykö, jos löydettäisiin ruohoja hevosille ja muuleille elatukseksi, ettei kaikki eläimet hukkuisi.’ž Sillä kun Isebel hukutti \Herran\ prophetat, otti Obadia sata prophetaa ja kätki ne, viisikymmentä kuhunkin luolaan, ja elätti heidät leivällä ja vedellä.)’ž Ja Ahab kutsui Obadian, joka oli hänen huoneensa haltia: (Ja Obadia pelkäsi \Herraa\ suuresti.’ž Ja Elia meni näyttämään itsiänsä Ahabille; vaan sangen kallis aika oli Samariassa.’ž Ja monen päivän perästä tuli \Herran\ sana Elian tykö kolmantena vuonna, sanoen: mene ja osoita sinus Ahabille, ja minä annan sataa maan päälle.’ž Ja vaimo sanoi Elialle: nyt minä ymmärrän, ettäs olet Jumalan mies, \Herran\ sana on tosi sinun suussas.’ž Ja Elia otti pojan ja kantoi ylistuvasta alas huoneesen, ja antoi äidillensä, ja sanoi: katso, sinun poikas elää.’ž Ja \Herra\ kuuli Elian äänen: ja hänen sielunsa tuli häneen jälleen, ja hän virkosi.’ž Ja hän ojensi itsensä kolmasti nuorukaisen päälle, ja huusi \Herran\ tykö ja sanoi: \Herra\ minun Jumalani, anna tämän nuorukaisen sielu tulla häneen jällensä!’ž Ja huusi \Herran\ tykö ja sanoi: \Herra\ minun Jumalani! oletkos niin pahoin tehnyt tätä leskeä vastaan, jonka tykönä minä holhotaan, ettäs tapat hänen poikansa?’ž Hän sanoi hänelle: tuo minulle poikas. Ja hän otti hänet, hänen sylistänsä, ja vei hänen ylistupaan, kussa hän asui, ja pani hänen omaan vuoteesensa,’ž Ja hän sanoi Elialle: mitä minulla on sinun kanssas, sinä Jumalan mies? Sinä olet tullut minun tyköni, että minun pahatekoni muistettaisiin ja minun poikani kuolis.’ž Sen jälkeen tapahtui, että perheen emännän poika sairasti, ja hänen sairautensa oli niin raskas, ettei henkeä hänessä silleen ollut.’ž Ei jauhot loppuneet vakkaisesta eikä öljy astiasta, \Herran\ sanan jälkeen, jonka hän Elian kautta puhunut oli.’ž Ja hän meni ja teki niinkuin Elia puhunut oli. Ja hän söi ja myös vaimo perheinensä kauvan aikaa.’ž Sillä näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: Ei jauhot vakkaisesta pidä loppuman ja öljy astiasta ei pidä puuttuman, siihen päivään asti kuin \Herra\ antaa sataa maan päälle.’ž Ja Elia sanoi hänelle: älä pelkää, mene ja tee niinkuin sinä sanonut olet; kuitenkin leivo minulle vähä kyrsäinen siitä ensin ja tuo minulle; mutta itselles ja pojalles pitää myös sinun siitä sen jälkeen tekemän:’ž Hän sanoi: niin totta kuin \Herra\ sinun Jumalas elää, ei ole minulla leipää, mutta pivo jauhoja vakkaisessa ja vähä öljyä astiassa: ja katso, minä kokoon kaksi puuta ja menen valmistamaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitte kuollaksemme.’ž Kuin hän meni tuomaan, huusi hän häntä ja sanoi: tuo myös minulle pala leipää kädessäs.ĶLVALŪö   F ³ ÷ ž ³ & 3 „ĪÕ ŠģTŗHż Ja sanoi: täyttäkäät neljä kadia vedellä ja kaatakaat se polttouhrin ja puiden päälle; ja hän sanoi: tehkäät se vielä toi’ž Ja sanoi: täyttäkäät neljä kadia vedellä ja kaatakaat se polttouhrin ja puiden päälle; ja hän sanoi: tehkäät se vielä toinen kerta; ja he tekivät sen toisen kerran; ja hän sanoi: tehkäät se vielä kolmas kerta; ja he tekivät sen kolmannen kerran.’ž Ja latoi puut, ja hakkasi mullin kappaleiksi, ja pani sen puiden päälle,’ž Ja rakensi niistä kivistä alttarin \Herran\ nimeen, ja teki kuopan alttaria ympäri kahden jyvämitan leveydeltä,’ž Ja Elia otti kaksitoistakymmentä kiveä Jakobin lasten luvun jälkeen (jonka tykö \Herran\ sana tapahtunut oli, sanoen: Israel pitää sinun nimes oleman),’ž Niin sanoi Elia kaikelle kansalle: tulkaat minun tyköni; ja kuin kaikki kansa tuli hänen tykönsä, paransi hän \Herran\ alttarin, joka kukistunut oli.’ž Kuin puolipäivä kulunut oli, propheterasivat he siihenasti, että ruokauhri uhrattaman piti; ja ei ollut siinä ääntä eli vastaajaa, elikkä joka vaaria otti.’ž Ja he huusivat suurella äänellä, ja viileskelivät itsiänsä veitsillä ja naskaleilla tavallansa, niin että he verta tiukkuivat.’ž Kun jo puolipäivä oli, pilkkasi heitä Elia ja sanoi: huutakaat vahvasti; sillä hän on jumala, hän ajattelee jotakin, eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos hän makaa, että hän heräis.’ž Ja he ottivat mullin, jonka hän heille antoi, ja valmistivat ja huusivat Baalin nimeä huomenesta puolipäivään asti, sanoen: Baal, kuule meitä! mutta ei siinä ollut ääntä eli vastaajaa; ja he hyppelivät alttarin ympärillä, jonka he tehneet olivat.’ž Ja Elia sanoi Baalin prophetaille: valitkaat teillenne toinen mulli, ja tehkäät te ensin, sillä teitä on monta, ja huutakaat teidän jumalainne nimeä, ja älkäät siihen tulta panko.’ž Ja huutakaat te teidän jumalainne nimeä, ja minä huudan \Herran\ nimeä: kumpi Jumala vastaa tulen kautta, hän olkoon Jumala. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: se on oikein.’ž Niin antakaat nyt meille kaksi mullia ja antakaat heidän valita toisen mullin ja hakata kappaleiksi, ja pankaan puiden päälle, mutta älkään siihen panko tulta: ja minä otan toisen mullin ja panen myös puiden päälle, ja en pane siihen tulta.’ž Niin sanoi Elia kansalle: minä olen ainoasti jäänyt \Herran\ prophetaista; mutta Baalin prophetaita on neljäsataa ja viisikymmentä miestä.’ž Niin astui Elia kaiken kansan eteen ja sanoi: kuinka kauvan te onnutte molemmille puolille? Jos \Herra\ on Jumala, niin vaeltakaat hänen jälkeensä, mutta jos Baal, niin vaeltakaat hänen jälkeensä; ja ei kansa häntä mitään vastannut.’ž Niin lähetti Ahab kaikkein Israelin lasten tykö ja kokosi prophetat Karmelin vuorelle.’ž Lähetä siis nyt kokoamaan minun tyköni koko Israel Karmelin vuorelle, ja neljäsataa ja viisikymmentä Baalin prophetaa ja neljäsataa metsistöin prophetaa, jotka syövät Isebelin pöydältä.’ž Hän sanoi: en minä villitse Israelia, mutta sinä ja sinun isäs huone, että te olette hyljänneet \Herran\ käskyt, ja sinä vaellat Baalin jälkeen.’ž Ja kuin Ahab näki Elian, sanoi Ahab hänelle: etkö sinä ole se, joka Israelin villitset?’ž Niin meni Obadia Ahabia vastaan ja sanoi nämät hänelle, ja Ahab meni Eliaa vastaan.’ž Eikö minun herralleni ole sanottu, mitä minä tehnyt olen, kuin Isebel tappoi \Herran\ prophetat? ja minä kätkin sata \Herran\ prophetaa luoliin, viisikymmentä tänne ja viisikymmentä sinne, ja ruokin heidät leivällä ja vedellä.’ž Ja taitais tapahtua, kuin minä menisin pois sinun tyköäs, niin ottais \Herran\ henki sinun pois, ja en minä tietäisi kuhunka, ja minä sitte tulisin ja sanoisin sen Ahabille, ja hän ei löytäisi sinua, niin hän tappais minun. Mutta minä sinun palvelias pelkään \Herraa\ hamasta nuoruudestani.ņLVAL»¾7Ō f Æ [ Ę ! h ē m  QŌ”ŌVÓbJ. Hän sanoi: mene tästä ulos ja astu vuorelle \Herran\ eteen. Ja katso, \Herra\ meni ohitse, ja suuri ja väkevä tuuli kävi, joka vuoret halka’ž Hän sanoi: mene tästä ulos ja astu vuorelle \Herran\ eteen. Ja katso, \Herra\ meni ohitse, ja suuri ja väkevä tuuli kävi, joka vuoret halkasi ja mäet särki \Herran\ edellä; mutta ei \Herra\ ollut tuulessa; ja tuulen perästä tuli maanjäristys, ja ei \Herra\ ollut maanjäristyksessä;’ž Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut \Herran\ Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, ja sinun alttaris kukistaneet ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä yksinäni jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.’ž Ja tuli siellä luolaan, ja oleskeli siellä yötä; ja katso, \Herran\ sana sanoi hänelle: mitäs tässä Elia teet?’ž Ja hän nousi, söi ja joi, ja matkusti sen ruan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Herran vuoreen Horebiin asti,’ž Ja \Herran\ enkeli palasi hänen tykönsä toisen kerran, tarttui häneen ja sanoi: nouse ja syö! sillä sinulla on pitkä matka.’ž Mutta kuin hän katsahti ympärillensä, katso, niin oli hänen päänsä takana hiilillä kypsytetty leipä ja astia vettä; ja koska hän syönyt ja juonut oli, niin hän pani maata jälleen ja nukkui.’ž Ja hän pani maata ja nukkui katavan alle; ja katso, enkeli tarttui häneen ja sanoi hänelle: nouse ja syö!’ž Mutta itse hän meni korpeen päiväkunnan matkan; ja kuin hän tuli sinne, istui hän katavan alla, rukoillen sieluansa kuolemaan, ja sanoi: jo kyllä on, \Herra\, ota nyt sieluni; sillä en minä ole parempi isiäni.’ž Kuin hän sen näki, nousi hän ja meni kuhunka hän tahtoi, ja tuli Bersebaan, joka oli Juudassa, ja jätti sinne palveliansa.’ž Niin lähetti Isebel sanansaattajat Elialle, sanoen: jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minä huomenna tällä aikaa tee sinun sielulles, niinkuin yhdelle näiden sielulle.’ž Ja Ahab ilmoitti Isebelille kaikki mitä Elia tehnyt oli, ja kuinka hän oli tappanut prophetat miekalla.’ž Ja \Herran\ käsi oli Elian päällä, ja hän vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellä, siihenasti kuin hän tuli Jisreeliin.’ž Ja sillä välillä tuli taivas pilvistä mustaksi ja tuulesta, ja tuli sangen suuri sade. Mutta Ahab matkusti ja tuli Jisreeliin.’ž Ja seitsemännellä kerralla sanoi hän: katso sieltä nousee vähä pilvi merestä, niinkuin miehen kämmen. Hän sanoi: mene ja sano Ahabille: valjasta ja mene, ettei sade sinua käsittäisi.’ž Ja sanoi palveliallensa: mene nyt ylös ja katso meren puoleen. Hän meni ylös, katsoi ja sanoi: ei siellä ole mitään. Hän sanoi: mene vielä sinne seitsemän kertaa.’ž Ja kuin Ahab meni syömään ja juomaan, meni Elia Karmelin kukkulalle, ja lankesi maahan, ja kumarsi kasvoillensa, ja pani päänsä polviensa välille,’ž Ja Elia sanoi Ahabille: mene ylös, syö ja juo; sillä suuren sateen hyminä kuuluu.’ž Mutta Elia sanoi heille: ottakaat Baalin prophetat kiinni, ettei yksikään heistä pääsisi. Ja he ottivat heidät kiinni; ja Elia vei heidät Kisonin ojan tykö ja tappoi heidät siellä.’ž Kuin kaikki kansa näki sen, heittäysivät he kasvoillensa ja sanoivat: \Herra\ on Jumala, \Herra\ on Jumala.’ž Niin putosi \Herran\ tuli ja poltti polttouhrin, puut, kivet ja mullan, ja nuoli veden kuopasta.’ž Kuule minua \Herra\, kuule minua, että tämä kansa tietäis sinun olevan \Herran\ Jumalan; ettäs kääntäisit heidän sydämensä takaisin.’ž Ja koska ruokauhri piti uhrattaman, astui propheta Elia edes ja sanoi: \Herra\ Abrahamin, Isaakin ja Israelin Jumala! ilmoita tänäpänä, että sinä olet Israelin Jumala, ja minä sinun palvelias, ja että minä nämä kaikki sinun sanas jälkeen tehnyt olen.’ž Ja vesi juoksi alttaria ympäri, että kuoppakin täytettiin vedestä.’LVAL’īŁ h ź o å  9 Š Ģ†ū|æ™ØįjĢ Kuin hän sen kuuli, kuningasten kanssa juodessansa majassa, sanoi hän palvel’ž Kuin hän sen kuuli, kuningasten kanssa juodessansa majassa, sanoi hän palvelioillensa: valmistakaat teitänne. Ja he valmistavat heitänsä kaupunkia vastaan.’ž Mutta Israelin kuningas vastasi ja sanoi: sanokaat: joka vyöttää itsensä, älkään kerskatko, niinkuin se joka riisuu.’ž Sitte lähetti Benhadad hänen tykönsä ja käski hänelle sanoa: jumalat tehköön minulle niin ja niin, jos multa Samariassa piisaa, että kaikki minua seuraava kansa taitais siitä ottaa pivonsa täyden.’ž Ja hän sanoi Benhadadin sanansaattajille: sanokaat herralleni kuninkaalle: kaikki minkä hän käski minulle palveliallensa ensin, teen minä, mutta tätä en minä taida tehdä. Ja sanansaattajat menivät takaperin ja sanoivat vastauksen hänelle.’ž Niin sanoivat hänelle kaikki vanhimmat ja kaikki kansa: ei sinun pidä häntä kuuleman, eikä häneen suostuman.’ž Niin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: tutkikaat ja katsokaat, mitä pahuutta on hänen mielessänsä; sillä hän lähetti sanan minun tyköni, minun emännistäni ja lapsistani, hopiastani ja kullastani, ja en ole minä häneltä kieltänyt.’ž Niin minä huomenna tällä aikaa lähetän palveliani sinun tykös tutkimaan sinun huonees ja sinun palvelias huoneet: ja mitä sinulla rakkainta on, pitää heidän ottaman ja tuoman tänne.’ž Ja sanansaattajat tulivat jälleen ja sanoivat: näin sanoo Benhadad: minä olen lähettänyt sinun tykös sanan, sanoen: sinun hopias ja kultas, emäntäs ja lapses pitää sinun minulle antaman:’ž Israelin kuningas vastasi ja sanoi: herrani kuningas, niinkuin sinä sanonut olet, minä olen sinun ja kaikki mitä minulla on.’ž Ja käski hänelle sanottaa: näin sanoo Benhadad: sinun hopias ja kultas ovat minun, ja sinun emäntäs ja ihanimmat lapses ovat myös minun.’ž Ja lähetti sanansaattajat Ahabille Israelin kuninkaalle kaupunkiin,’ž Ja Behadad Syrian kuningas kokosi kaikki sotaväkensä ja oli kaksineljättäkymmentä kuningasta hänen kanssansa, ja hevoset ja vaunut; ja hän meni ja piiritti Samarian, ja soti sitä vastaan,’ž Ja hän palasi hänen tykönsä, ja otti parin härkiä ja uhrasi sen, ja keitti lihan härkäin kaluilla, ja antoi kansalle syödä; ja hän nousi ja seurasi Eliaa, ja palveli häntä.’ž Ja hän jätti härjät ja juoksi Elian perässä, ja sanoi: anna minun suuta antaa minun isälleni ja äidilleni, niin minä seuraan sinua; hän sanoi hänelle: mene ja tule jälleen; sillä mitä minä sinulle tein?’ž Ja hän läksi sieltä ja kohtasi Elisan Saphatin pojan, joka kynti kahdellatoistakymmenellä parilla härkiä, ja hän itse oli niiden kahdentoistakymmenen seassa; ja Elia meni hänen tykönsä ja heitti hameensa hänen päällensä.’ž Mutta minä jätän seitsemäntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hänen suuta antaneet.’ž Ja tapahtuu, että joka välttää Hasaelin miekan, se tapetaan Jehulta, ja joka välttää Jehun miekan, se tapetaan Elisalta.’ž Ja voitele Jehu Nimsin poika Israelin kuninkaaksi; ja Elisa Saphatin poika, AbelMeholasta, voitele prophetaksi sinun siaas.’ž Mutta \Herra\ sanoi hänelle: palaja tietäs myöten Damaskun korpeen: mene ja voitele Hasael Syrian kuninkaaksi.’ž Hän vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut \Herran\ Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, kukistaneet sinun alttaris ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minä ainoasti jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.’ž Kuin Elia sen kuuli peitti hän kasvonsa hameellansa, ja meni ulos ja seisoi luolan ovella, ja katso, ääni sanoi hänelle: mitä sinulla tässä on (tekemistä), Elia?’ž Ja maanjäristyksen perästä tuli tulta, ja ei \Herra\ ollut tulessa; tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:ŹÆ -5@ Ņ ÉÆ ,O@ Ņ ČÆ +e@ Ņ ĒÆ *Ą@ Ņ ĘÆ )\@ Ņ ÅÆ (_@Ņ ÄÆ 'Ż@Ņ ĆÆ &•@Ņ ĀÆ %Q@Ņ ĮÆ $b@Ņ ĄÆ #›@Ņ æÆ "Š@Ņ ¾Æ ![@Ņ ½Æ  ˜@Ņ ¼Æ Å@Ń »Æ µ@Ń ŗÆ R@Ń ¹Æ ~@Ń øÆ œ@Ń ·Æ €@Ń ¶Æ `@Ń µÆ „@Ń “Æ @Ń ³Æ @Ń ²Æ l@Ń ±Æ w@ Ń °Æ °@ Ń ÆÆ s@ Ń ®Æ »@ Ń ­Æ Š@ Ń ¬Æ Õ@Ń «Æ _@Ń ŖÆ  Ų@Ń ©Æ  „@Ń ØÆ  ž@Ń §Æ  ß@Ń ¦Æ  b@Ń „Æ ģ@Ń ¤Æ V@Ń £Æ Ī@Š ¢Æ S@Š ”Æ č@Š  Æ „@Š ŸÆ Q@Š žÆ _@Š Æ ß@Š œÆ 9@Š ›Æ „@Š šÆ ž@Š ™Æ @Š ˜Æ @ Š —Æ d@ Š –Æ Ņ@ Š •Æ ­@ Š ”Æ ™@ Š “Æ  @Š ’Æ Œ@Š ‘Æ ;@Š Æ j@Š Æ Ī@Š ŽÆ I@Š Æ  ņ@Š ŒÆ  M@Š ‹Æ  Ķ@Š ŠÆ  ¶@Ļ ‰Æ  s@Ļ ˆÆ ¶@Ļ ‡Æ ¹@Ļ †Æ ń@Ļ …Æ ƒ@Ļ „Æ ė@Ļ ƒÆ Z@ Ļ ‚Æ õ@ Ļ Æ w@ Ļ €Æ +[@ Ļ Æ *æ@ Ļ ~Æ )d@Ļ }Æ (·@Ļ |Æ 'Q@Ļ {Æ &\@Ļ zÆ %c@Ļ yÆ $Ģ@Ļ xÆ #‰@Ļ wÆ "#@Ļ vÆ !ł@Ļ uÆ  ē@Ī tÆ @Ī sÆ Ć@Ī rÆ Ź@Ī qÆ  @Ī pÆ Ņ@Ī oÆ m@ Ī nÆ Ņ@ Ī mÆ c@ Ī lÆ Į@ Ī kÆ Ń@ Ī jÆ g@Ī iÆ ž@Ī hÆ ^@Ī gÆ ¢@Ī fÆ ‘@Ī eÆ “@Ī dÆ ¾@Ī cÆ ’@Ī bÆ  ź@Ī aÆ  ž@Ģ `Æ  w@Ģ _Æ  Ē@Ģ ^Æ  ń@Ģ ]Æ o@Ģ \Æ ’@Ģ [Æ ø@Ģ ZÆ ½@Ģ YÆ @ Ģ XÆ ‹@ Ģ WÆ F@ Ģ VÆ ¾@ Ģ UÆ Æ@ Ģ TÆ Ķ@Ģ SÆ ß@Ģ RÆ Š@Ģ QÆ {@Ģ PÆ ~@Ģ įLVAL„Ę 3 ¢ ¢   Ģ ØÖi—ŽÄž Ja he panivat säkit kupeisiinsa ja köydet päihinsä ja tulivat Israelin kuninkaan tykö, ja sanoivat: Benhadad palv’ž Ja he panivat säkit kupeisiinsa ja köydet päihinsä ja tulivat Israelin kuninkaan tykö, ja sanoivat: Benhadad palvelias sanoo sinulle: minä rukoilen, salli minun sieluni elää. Ja hän sanoi: vieläkö hän elää? hän on minun veljeni.’ž Niin sanoivat hänen palveliansa hänelle: katso, me olemme kuulleet Israelin huoneen kuninkaat olevan laupiaat kuninkaat: niin pankaamme säkit kupeisiimme ja köydet päihimme ja menkäämme Israelin kuninkaan tykö, kuka tiesi että hän sallii sinun sielus elää.’ž Mutta jääneet pakenivat Aphekin kaupunkiin. Ja muuri kaatui seitsemänkolmattakymmenen tuhannen miehen päälle, jotka jääneet olivat. Ja Benhadad pakeni myös kaupunkiin, yhdestä majasta toiseen.’ž Ja he asettivat leirinsä toistensa kohdalle seitsemäksi päiväksi, mutta seitsemäntenä päivänä he menivät sotimaan yhteen. Ja Israelin lapset löivät Syrialaisia satatuhatta jalkamiestä yhtenä päivänä.’ž Ja Jumalan mies astui edes ja sanoi Israelin kuninkaalle: näin sanoo \Herra\: että Syrialaiset ovat sanoneet: \Herra\ on vuorten Jumala ja ei laaksoin Jumala, niin minä tahdon antaa kaiken tämän suuren joukon sinun kätees, että tietäisitte minun olevan \Herran\.’ž Ja Israelin lapset nousivat myös ja hankitsivat itsensä ja menivät heitä vastaan; ja Israelin lapset sioittivat itsensä heidän kohdallensa, niinkuin kaksi vähää vuohilaumaa; mutta maa oli täynnä Syrialaisia.’ž Kuin ajastaika kulunut oli, asetti Benhadad Syrialaiset, ja meni ylös Aphekiin, sotimaan Israelia vastaan.’ž Ja aseta sinulles sotajoukko, senkaltainen kuin tämä sotajoukko oli, ja hevoset ja vaunut niinkuin ennenkin, ja me sodimme heitä vastaan kedolla, mitämaks me voitamme heidät. Ja hän kuuli heitä ja teki niin.’ž Niin tee nyt tämä: ota kaikki kuninkaat pois heidän sioistansa ja pane ruhtinaat heidän siaansa;’ž Ja Syrian kuninkaan palveliat sanoivat hänelle; heidän jumalansa ovat vuorten jumalat, sentähden voittivat he meidät: jos me vielä heitä vastaan kedolla sodimme, mitämaks me voitamme heidät.’ž Niin astui propheta Israelin kuninkaan tykö ja sanoi hänelle: mene ja vahvista sinus, ymmärrä ja katso, mitä sinun tekemän pitää; sillä Syrian kuningas on sinua vastaan nouseva jälleen tämän vuoden perästä.’ž Niin Israelin kuningas läksi ulos ja löi hevosia ja vaunuja; ja hän tappoi sangen paljo Syrialaisia.’ž Ja niin löi mies miehensä ja Syrialaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä takaa; ja Benhadad Syrian kuningas pääsi hevostensa selkään hevosmiestensä kanssa.’ž Niin maan ruhtinasten palveliat olivat lähteneet kaupungista ja sotaväki heidän perässänsä.’ž Hän sanoi: joko he ovat rauhan tähden uloslähteneet, niin käsittäkäät heitä elävinä, eli jos he ovat lähteneet sotaan, niin ottakaat heitä myös elävinä kiinni.’ž Ja maan ruhtinasten palveliat läksivät ulos ensin; mutta Benhadad lähetti, ja he ilmoittivat hänelle, sanoen: miehet lähtevät ulos Samariasta.’ž Ja he läksivät ulos puolipäivästä; mutta Benhadad oli juopuneena majassa kahdenneljättäkymmentä kuninkaan kanssa, jotka häntä auttamaan tulivat.’ž Niin hän luki maan ruhtinasten palveliat, ja heitä oli kaksisataa ja kaksineljättäkymmentä. Ja niiden jälkeen luki hän kaiken kansan jokaisesta Israelin lapsista, seitsemäntuhatta miestä.’ž Ahab sanoi: kenen kautta? Ja hän sanoi: näin sanoo \Herra\: maan ruhtinasten palveliain kautta: Hän sanoi: kuka alkaa sodan? Hän vastasi: sinä.’ž Ja katso, yksi propheta astui Ahabin Israelin kuninkaan tykö ja sanoi: näin sanoo \Herra\; etkös nähnyt kaikkea sitä suurta joukkoa? Katso, minä annan heidät sinun käsiis tänäpänä, että sinun pitää tietämän, että minä olen \Herra\.ULVALä [  , Š  Č d „JÓŽ„™%l¶C Ja tuokaat kaksi pahanjuonista miestä häntä vastaan, jotka tunnustavat ja sanovat: sinä ’ž Ja tuokaat kaksi pahanjuonista miestä häntä vastaan, jotka tunnustavat ja sanovat: sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta: ja viekäät häntä ulos ja kivittäkäät häntä kuoliaaksi.’ž Ja kirjoitti näin kirjaan, sanoen: kuuluttakaat paasto, ja asettakaat Nabot istumaan ylimmäiseksi kansan sekaan,’ž Ja hän kirjoitti kirjan Ahabin nimellä, ja lukitsi sen hänen sinetillänsä, ja lähetti sen kirjan vanhimpain ja ylimmäisten tykö, jotka hänen kaupungissansa asuivat Nabotin kanssa.’ž Niin Isebel hänen emäntänsä sanoi hänelle: sinä hallitset nyt Israelin valtakunnan. Nouse ja syö leipää ja ole hyvällä mielellä: minä saatan sinulle Nabotin Jisreeliläisen viinamäen.’ž Niin hän sanoi hänelle: minä olen puhutellut Nabotia Jisreeliläistä ja sanonut: anna minulle viinamäkes rahan edestä, eli jos tahdot, niin minä annan sinulle toisen viinamäen sen edestä. Mutta hän sanoi: en minä anna sinulle viinamäkeäni.’ž Niin tuli Isebel hänen emäntänsä hänen tykönsä ja sanoi hänelle: mikä se on, että henkes on niin murheellinen, ja et syö leipää?’ž Niin Ahab tuli kotiansa pahalla mielellä ja vihoissansa, sen sanan tähden minkä Nabot Jisreeliläinen hänelle puhunut oli, sanoen: en minä anna sinulle isäini perintöä; ja hän heittäysi vuoteesen, käänsi kasvonsa ja ei syönyt leipää.’ž Mutta Nabot sanoi Ahabille: \Herra\ varjelkoon minua antamasta sinulle isäini perintöä!’ž Ja Ahab puhui Nabotille ja sanoi: anna minulle viinamäkes kaalimaaksi, että se on niin läsnä huonettani, ja minä annan sinulle sen edestä paremman viinamäen: eli jos sinun niin kelpaa, niin minä annan sinulle hopiaa niin paljo kuin se maksaa.’ž Sitte tapahtui, että Nabotilla Jisreeliläisellä oli viinamäki Jisreelissä, läsnä Ahabin Samarian kuninkaan huonetta.’ž Niin Israelin kuningas meni vihaisena ja pahalla mielellä huoneesensa ja tuli Samariaan.’ž Ja hän sanoi hänelle: näin sanoo \Herra\: ettäs päästit minulta kirotun miehen kädestäs, pitää sinun sielus oleman hänen sielunsa edestä ja sinun kansas pitää oleman hänen kansansa edestä.’ž Niin hän otti kohta tuhan pois kasvoistansa; ja Israelin kuningas tunsi hänen olevan prophetoita.’ž Ja koska sinun palveliallas siellä ja täällä tekemistä oli, niin ei hän enää siellä ollut. Niin sanoi Israelin kuningas hänelle: sinun tuomios on oikia, sinä olet itse sen sanonut.’ž Ja kuin kuningas siitä kävi ohitse, huusi hän kuningasta ja sanoi: palvelias meni keskelle sotaa, ja katso mies pakeni ja johdatti miehen minun tyköni, ja sanoi: kätke tämä mies! jos niin on, että hän kaiketikin tulee pois, niin pitää sinun sielus oleman hänen sielunsa siassa, eli sinun pitää punnitseman sen edestä leiviskän hopiaa.’ž Niin propheta meni pois ja seisoi tiellä kuningasta vastassa, ja muutti kasvonsa tuhalla.’ž Ja hän löysi toisen miehen ja sanoi: lyö minua! Ja se mies löi häntä kovasti ja haavoitti hänen.’ž Niin hän sanoi hänelle jällensä: ettet sinä kuullut \Herran\ ääntä, katso, koskas lähdet minun tyköäni, niin jalopeura lyö sinun. Ja kuin hän läksi hänen tyköänsä, kohtasi hänen jalopeura ja löi hänen.’ž Silloin sanoi yksi mies prophetan lapsista lähimmäisellensä \Herran\ sanan kautta: lyö minua! vaan hän kielsi, ettei hän häntä lyönyt.’ž Ja hän sanoi hänelle: ne kaupungit, jota minun isäni sinun isältäs ottanut on, annan minä jälleen, ja tee kadut sinulles Damaskuun, niinkuin minun isäni teki Samariassa: niin minä teen liiton sinun kanssas ja annan sinun mennä. Ja hän teki liiton hänen kanssansa ja päästi hänen menemään.’ž Niin ne miehet ottivat kiinni sen sanan häneltä nopiasti ja käänsivät itsellensä hyväksi, ja sanoivat: sinun veljes Benhadad: niin hän sanoi: menkäät ja johdattakaat häntä tänne. Niin Benhadad meni hänen tykönsä, ja hän antoi hänen istua vaunuun.>LVAL3ęō « Ż s 8 ¬    Z ˆ$£xō»Ü},‡ŸL~ Niin Israelin kuningas kokosi prophetaita liki neljäsataa miestä ja sanoi heille: pitääkö minun mene’ž Niin Israelin kuningas kokosi prophetaita liki neljäsataa miestä ja sanoi heille: pitääkö minun menemän Gileadin Ramotiin sotaan, taikka lakkaaman? He sanoivat: mene, ja Herra antaa sen kuninkaan käsiin.’ž Ja Josaphat sanoi vielä Israelin kuninkaalle: kysy siis tänäpänä \Herran\ sanaa!’ž Ja hän sanoi Josaphatille: tuletkos minun kanssani sotimaan Gileadin Ramotia vastaan? Josaphat sanoi Israelin kuninkaalle: minä olen niinkuin sinä, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses.’ž Ja Israelin kuningas sanoi palvelioillensa: ettekö te tiedä Gileadin Ramotia olevan meidän omamme? ja me istumme ääneti ja emme ota sitä Syrian kuninkaan kädestä?’ž Mutta kolmantena vuonna meni Josaphat Juudan kuningas Israelin kuninkaan tykö,’ž Ja he olivat kolme ajastaikaa levossa, ettei ollut sotaa Syrialaisten ja Israelin vaiheilla.’ž Etkös nähnyt, kuinka Ahab nöyryytti itsensä minun edessäni? että hän itsensä niin nöyryyttää minun edessäni, en minä saata sitä pahaa hänen aikanansa; mutta hänen poikansa aikana saatan minä pahan hänen huoneensa päälle.’ž Ja \Herran\ sana tuli Elian Tisbiläisen tykö ja sanoi:’ž Koska Ahab nämät sanat kuuli, repäisi hän vaatteensa, ja puki säkin ihollensa ja paastosi, ja makasi säkissä ja kävi suruissansa.’ž Ja teki aivan suuret kauhistukset, seuraten epäjumalia, kaiken sen jälkeen kuin Amorilaiset tehneet olivat, jotka \Herra\ ajoi Israelin lasten edestä pois.’ž Tosin ei yhtään ollut, joka niin oli itsensä myynyt pahaa tekemään \Herran\ edessä kuin Ahab; sillä hänen emäntänsä Isebel vietteli hänen.’ž Joka Ahabista kuolee kaupungissa, se pitää koirilta syötämän, ja jos joku kuolee kedolla, se pitää taivaan linnuilta syötämän.’ž Ja \Herra\ puhui myös Isebelille ja sanoi: koirain pitää syömän Isebelin Jisreelin muurin tykönä.’ž Ja teen sinun huonees niinkuin Jerobeaminkin Nebatin pojan huoneen, ja niinkuin Baesan Ahian pojan huoneen, sen vihoittamisen tähden, millä sinä minua vihoittanut olet, ja saattanut Israelin syntiä tekemään.’ž Katso, minä annan tulla pahuuden sinun päälles, ja otan sinun sukukuntas pois, ja hävitän Ahabilta sen, joka vettänsä seinään heittää, ja suljetun ja hyljätyn Israelissa.’ž Ja Ahab saboi Elialle: löysitkös nyt minun, sinä minun vihamieheni? Hän sanoi: löysin, ettäs olet sinus myynyt pahaa tekemään \Herran\ silmäin edessä.’ž Ja puhu hänelle ja sano: näin sanoo \Herra\: pitikö sinun tappaman, ja vielä päälliseksi omistaman? Ja sinun pitää puhuman hänelle ja sanoman: näin sanoo \Herra\: siinä paikassa, jossa koirat nuoleskelivat Nabotin veren, pitää koirain sinunkin vertas nuoleskeleman.’ž Nouse ja mene Ahabia Israelin kuningasta vastaan, joka on Samariassa, (katso, hän on Nabotin viinamäessä, jota hän on mennyt omistamaan.)’ž Mutta \Herran\ sana tuli Elialle Tisbiläiselle ja sanoi:’ž Kuin Ahab kuuli Nabotin kuolleeksi, nousi hän menemään ja omistamaan Nabotin Jisreeliläisen viinamäkeä.’ž Kun Isebel kuuli Nabotin kivitetyksi ja kuolleeksi, sanoi hän Ahabille: nouse ja omista Nabotin Jisreeliläisen viinamäki, jonka hän sinulta on kieltänyt rahan edestä; sillä ei Nabot elä, vaan on kuollut.’ž Ja he lähettivät Isebelin tykö, sanoen: Nabot on kivitetty ja kuollut.’ž Niin tuli kaksi pahanjuonista miestä ja istui hänen kohdallensa, ja tunnustivat Nabotia vastaan kansan edessä ja sanoivat: Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta; niin veivät he hänen kaupungista ulos ja kivittivät hänen juuri kuoliaaksi.’ž Kuuluttivat paaston, ja antoivat Nabotin istua ylimmäiseksi kansan seassa.’ž Niin vanhimmat ja sen kaupungin ylimmäiset, jotka hänen kaupungissansa asuivat, tekivät niinkuin Isebel heidän käskenyt oli ja niinkuin kirjassa kirjoitettu oli, jonka hän heidän tykönsä lähettänyt oli:lLVALŖ¾\} ß [ ƒ $ O Å —ēpwör’öx&q¬ Mutta Syrian kuningas käski vaunuin päämiehille, joita hänellä oli kaksineljättäkymmentä, sanoen’ž Mutta Syrian kuningas käski vaunuin päämiehille, joita hänellä oli kaksineljättäkymmentä, sanoen: ei teidän pidä sotiman pientä eli suurta vastaan, mutta ainoastansa Israelin kuningasta vastaan.’ž Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille, koska hän muutti vaatteensa sotaan lähtiessänsä: pue sinä itses omiin vaatteisiis. Ja Israelin kuningas muutti vaatteensa ja meni sotaan.’ž Ja Israelin kuningas ja Josaphat, Juudan kuningas, meni ylös Gileadin Ramotiin.’ž Miika sanoi: jos sinä toki palajat rauhassa, niin ei \Herra\ ole puhunut minun kauttani; ja sanoi: kuulkaat, kaikki kansat!’ž Ja sano: näin sanoo kuningas: pankaat tämä vankihuoneesen, ja ruokkikaat häntä murheen leivällä ja murheen vedellä, siihen asti kuin minä tulen rauhassa.’ž Niin sanoi Israelin kuningas: ota Miika ja vie häntä jälleen kaupungin päämiehen Amonin tykö ja Joaksen kuninkaan pojan tykö,’ž Miika vastasi: katso, sinä olet sen näkevä sinä päivänä, jona käyt majasta majaan lymytäkses.’ž Niin astui Zedekia Kenanan poika edes, ja löi Miikaa poskelle, ja sanoi: onko \Herran\ henki paennut minusta sinua puhuttelemaan?’ž Ja katso, nyt \Herra\ antoi valheen hengen kaikkein näiden sinun prophetais suuhun, ja \Herra\ on puhunut sinua vastaan pahaa.’ž Hän vastasi: minä menen ja olen valheen henki kaikkein hänen prophetainsa suussa. Hän sanoi: petä häntä, ja sinä taidat, mene ja tee niin.’ž Silloin läksi henki, joka seisoi \Herran\ edessä, ja sanoi: minä petän hänen. Jolle \Herra\ sanoi: missä?’ž Ja \Herra\ sanoi: kuka pettäis Ahabin, että hän menis ja lankeis Gileadin Ramotissa? Yksi sanoi niin ja toinen näin.’ž Ja hän sanoi: kuule siis \Herran\ sanaa: minä näin \Herran\ istuvan istuimellansa, ja koko taivaallisen sotajoukon seisovan hänen tykönänsä, oikialla ja vasemmalla puolella.’ž Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille: enkö minä sinulle sanonut, ettei hän ennusta minulle hyvää, vaan pahaa?’ž Hän sanoi: minä näin koko Israelin hajoitetuksi vuorille niinkuin lampaat, joilla ei paimenta ole. Ja \Herra\ sanoi: ei näillä ole yhtään isäntää, palatkaan jokainen kotiansa rauhassa.’ž Ja kuningas sanoi taas hänelle: kuinka usein minun pitää sinua vannottaman, ettes minulle muuta sanoisi, kuin totuuden \Herran\ nimeen?’ž Mutta kun Miika tuli kuninkaan tykö, sanoi kuningas hänelle: Miika, menemmekö sotimaan Gileadin Ramotiin, taikka lakkaammeko? Hän sanoi hänelle: mene, ja sinä menestyt; sillä \Herra\ antaa sen kuninkaan käsiin.’ž Niin Miika sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää, mitä \Herra\ sanoo minulle, sitä minä puhun.’ž Mutta sanansaattaja, joka oli mennyt Miikaa kutsumaan, puhui hänelle, sanoen: katso, kaikki prophetat ennustavat yhdestä suusta kuninkaalle hyvää: niin olkoon sinun sanas niinkuin heidänkin sanansa, ja puhu hyvää.’ž Niin myös kaikki prophetat ennustivat ja sanoivat: mene Gileadin Ramotiin, ja sinä menestyt, \Jumala\ antaa sen kuninkaan käsiin.’ž Ja Zedekia Kenanan poika oli tehnyt itsellensä rautasarvet, ja sanoi: näin sanoo \Herra\: puske näillä Syrialaisia siihenasti kuin he kokonansa hävitetään.’ž Mutta Israelin kuningas ja Josaphat Juudan kuningas istuivat molemmat kuninkaallisella istuimellansa, vaatetettuina (kuninkaallisiin) vaatteisiin Samarian portin raitilla; ja kaikki prophetat ennustivat heidän edessänsä.’ž Niin Israelin kuningas kutsui yhden palvelian ja sanoi: tuo Miika Jimlan poika kiiruusti tänne!’ž Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille: vielä on yksi mies, Miika Jimlan poika, jolta kysyttäköön \Herraa\, mutta minä vihaan häntä; sillä ei hän minulle mitään hyvää ennusta, vaan pahaa. Josaphat sanoi: älköön kuningas niin puhuko.’ž Mutta Josaphat sanoi: eikö tässä ole vielä \Herran\ prophetaa, kysyäksemme häneltä?LVALh =¢ @ ļ Z }  Ā   N  ™@öJ½N²P”ÆK Ja hän sanoi heille: minkäkaltainen se mies oli’ž Ja hän sanoi heille: minkäkaltainen se mies oli, joka kohtasi teitä ja näitä sanoja puhui teille?’ž Ja kuin sanansaattajat palasivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: miksi te palasitte?’ž Sentähden näin sanoo \Herra\: ei sinun pidä siitä vuoteesta nouseman, jossa makaat, mutta sinun pitää kaiketi kuoleman. Ja Elia meni pois.’ž Mutta \Herran\ enkeli sanoi Elialle Tisbiläiselle: nouse ja mene Samarian kuninkaan sanansaattajia vastaan, ja sano heille: sentähdenkö, ettei yhtään Jumalaa ole Israelissa, te menette neuvoa kysymään Baalsebubilta, Ekronin jumalalta?’ž Ja Ahasia putosi häkin lävitse makaushuoneessansa Samariassa, sairasti ja lähetti sanansaattajat, ja sanoi heille: menkäät ja kysykäät Baalsebubilta, Ekronin jumalalta, jos minä paranen tästä sairaudesta.’ž Ja Moabilaiset luopuivat Israelista Ahabin kuoleman jälkeen.’ž Ja hän palveli Baalia ja kumartaen rukoili häntä, ja vihoitti \Herran\ Israelin Jumalan, kaiken sen jälkeen minkä hänen isänsä oli tehnyt.’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä, ja vaelsi isänsä tiellä, ja äitinsä tiellä ja Jerobeamin Nebatin pojan tiellä, joka Israelin saatti syntiä tekemään.’ž Ja Ahasia Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa, Josaphatin kuninkaan seitsemäntenä vuonna toistakymmentä, ja hallitsi Israelia kaksi vuotta,’ž Ja Josaphat kuoli isäinsä kanssa ja haudattiin isänsä Davidin kaupunkiin. Ja Joram hallitsi hänen siassansa.’ž Silloin Ahaisa Ahabin poika sanoi Josaphatille: anna minun palveliaini mennä sinun palveliais kanssa haaksiin; mutta ei Josaphat tahtonut.’ž Josaphat oli antanut tehdä haaksia Tarsikseen, jotka piti Ophririin purjehtiman, kultaa noutamaan; mutta ei ne tulleet matkaan, vaan tulivat särjetyiksi EtseonGeberissä.’ž Ja silloin ei ollut kuningasta Edomissa, vaan yksi oli hänen siassansa.’ž Ja mitä huorintekijöistä jäänyt oli hänen isänsä Asan aikana, ne ajoi hän pois maalta.’ž Mutta muut Josaphatin sanat ja hänen voimansa ja työnsä, ja sotansa: eikö ne ole kirjoitetut Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Ja Josaphat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.’ž Mutta ei hän pannut pois korkeuksia, joissa kansa vielä uhrasi ja suitsutti.’ž Ja hän vaelsi kaikissa isänsä Asan teissä, eikä poikennut niistä, ja teki mitä \Herralle\ kelpasi.’ž Ja Josaphat oli viiden ajastajan neljättäkymmentä vanha ruvetessansa hallitsemaan, ja hallitsi viisikolmattakymmentä ajastaikaa Jerusalemissa. Ja hänen äitinsä nimi oli Ashuba Silhin tytär.’ž Mutta Josaphat Asan poika Juudan kuninkaaksi neljäntenä Ahabin Israelin kuninkaan vuonna.’ž Ja niin Ahab nukkui isäinsä kanssa, ja hänen poikansa Ahasia tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä Ahabista enempi on sanomista, ja kaikista hänen töistänsä, ja huoneesta, jonka hän elephantin luista rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hän rakensi: eikö ne ole kirjoitetut Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Mutta kuin vaunut virutettiin Samarian kalalammikossa, nuolivat koirat hänen vertansa, ja portot pesivät, \Herran\ sanan jälkeen, jonka hän puhui.’ž Ja kuningas kuoli ja vietiin Samariaan, ja he hautasivat kuninkaan Samariassa.’ž Ja auringon laskiessa kuulutettiin leirissä sanoen: menkään jokainen kaupunkiinsa ja maallensa!’ž Ja sinä päivänä oli suuri sota, ja kuningas seisoi vaunuissansa Syrialaisia vastaan, ja kuoli ehtoona, ja veri vuoti hänen haavastansa vaunuin keskelle.’ž Mutta yksi mies jännitti joutsensa yksinkertaisuudessa ja ampui Israelin kuningasta rautapaidan jatkoon. Ja hän sanoi vaunumiehellensä: käännä kätes ja vie minua pois leiristä; sillä minä olen haavoitettu.’ž Koska vaunuin päämiehet näkivät, ettei se ollut Israelin kuningas, luopuivat he hänestä.’ž Koska vaunuin päämiehet näkivät Josaphatin, sanoivat he: tämä on tosin Israelin kuningas, ja poikkesivat sotimaan häntä vastaan. Niin Josaphat huusi.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:E° ,\@Ų D° +Ÿ@Ų C° *·@ Ų B° )„@ Ų A° (”@ Ų @° 'Ą@ Ų ?° &“@ Ų >° %k@Ų =° $@Ų <° #©@Ų ;° "Ž@Ų :° !O@Ų 9°  R@× 8° Ą@Ų 7° „@Ų 6° č@Ų 5° V@× 4° @Ų 3° {@× 2° ®@× 1° x@× 0° u@× /° ˆ@× .° R@× -° e@× ,° s@× +° b@× *° r@× )° „@× (° R@× '° }@ × &°  ź@ × %°  ~@ × $°  ]@ × #°  ˜@ × "°  ~@× !° Ė@×  ° ‘@× ° “@× ° ƒ@× ° š@× ° \@× ° ¤@× ° ī@× ° ģ@Ö ° Ė@Ö ° @Ö ° ™@Ö ° …@Ö ° ”@Ö ° Ē@Ö ° r@ Ö ° ¼@ Ö ° U@ Ö ° ³@ Ö ° P@ Ö  ° k@Ö  ° ¹@Ö  °  ż@Ö  °  €@Ö  °  ī@Ö °  w@Ö °  É@Ö ° W@Ö ° "@Ö ° I@Õ ° L@Õ ° Ÿ@Õ ° ~@Õ ° —@Õ ’Æ «@Õ žÆ H@Õ żÆ Æ@Õ üÆ ²@Õ ūÆ M@Õ śÆ ½@Õ łÆ \@ Õ ųÆ —@ Õ ÷Æ ˆ@ Õ öÆ ²@ Õ õÆ ś@ Õ ōÆ “@Õ óÆ ¶@Õ ņÆ  \@Õ ńÆ  Æ@Õ šÆ  Ź@Õ ļÆ  «@Õ īÆ  ŗ@Õ ķÆ ‘@Õ ģÆ ‘@Õ ėÆ Ą@Ō źÆ ×@Ō éÆ Ģ@Ō čÆ Ś@Ō ēÆ Ķ@ Ō ęÆ p@ Ō åÆ w@ Ō äÆ Ę@ Ō ćÆ @@ Ō āÆ “@Ō įÆ °@Ō ąÆ  7@Ō ßÆ  Ó@Ō ŽÆ  ¶@Ō ŻÆ  ą@Ō ÜÆ  ā@Ō ŪÆ q@Ō ŚÆ d@Ņ ŁÆ Œ@Ō ŲÆ X@Ņ ×Æ @Ņ ÖÆ ķ@Ņ ÕÆ Ļ@Ņ ŌÆ ?@Ņ ÓÆ 6@Ņ ŅÆ 5–@Ņ ŃÆ 4œ@Ņ ŠÆ 3o@Ņ ĻÆ 2@Ņ ĪÆ 1¬@Ņ ĶÆ 0J@Ņ ĢÆ /Y@Ņ ĖÆ .€@Ņ LVALt! A ‹ ø  Ń>ž8ĮQ„ŖŽG Ja Elia sanoi hänelle: istus tässä, sillä \Herra\ on minun lähettänyt Jordaniin. Hän sanoi: n’ž Ja Elia sanoi hänelle: istus tässä, sillä \Herra\ on minun lähettänyt Jordaniin. Hän sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää ja sinun sielus elää, en minä luovu sinusta. Ja he kävivät molemmin.’ž Niin tulivat prophetain pojat, jotka Jerihossa olivat, Elisan tykö ja sanoivat hänelle: tiedätkös \Herran\ tänäpänä ottavan sinulta pois isäntäs sinun pääs päältä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän, olkaat ääneti!’ž Ja Elia sanoi hänelle: Elisa, viivys tässä, sillä \Herra\ on minun lähettänyt Jerihoon. Hän sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää ja sinun sielus elää, en minä luovu sinusta. Ja niin he tulivat Jerihoon.’ž Silloin kävivät prophetain pojat, jotka Betelissä olivat, Elisan tykö ja sanoivat hänelle: tiedätkös \Herran\ tänäpänä ottavan sinulta pois isäntäs sinun pääs päältä? Hän sanoi: minä kyllä sen tiedän, olkaat ääneti!’ž Ja Elia sanoi Elisalle: istus tässä, sillä \Herra\ on minun lähettänyt Beteliin. Mutta Elisa sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää ja sinun sielus elää, en minä luovu sinusta. Ja he tulivat alas Beteliin.’ž Niin tapahtui, kuin \Herra\ tahtoi Elian tuulispäässä ottaa ylös taivaasen, kävivät Elia ja Elisa Gilgalissa.’ž Mitä enempi on sanomista Ahasiasta ja mitä hän tehnyt on, eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Ja niin hän kuoli \Herran\ sanan jälkeen, jonka Elia puhunut oli. Ja Joram tuli kuninkaaksi hänen siaansa, toisena Joramin Josaphatin pojan Juudan kuninkaan vuonna; sillä ei hänellä ollut poikaa.’ž Ja hän sanoi hänelle: näin sanoo \Herra\: ettäs lähetit sanansaattajat ja annoit kysyä neuvoa Baalsebubilta, Ekronin jumalalta, sentähdenkö, ettei yhtäkään Jumalaa olis Israelissa, jonka sanaa kysyttäisiin? niin ei sinun pidä siitä vuoteesta nouseman, johon sinä maata pannut olet, mutta sinun pitää kaiketi kuoleman.’ž Niin sanoi \Herran\ enkeli Elialle: mene alas hänen kanssansa ja älä mitään pelkää häntä. Niin hän nousi ja meni hänen kanssansa kuninkaan tykö.’ž Katso, tuli on tullut taivaasta ja on polttanut ne kaksi ensimäistä viidenkymmenen päämiestä heidän viidenkymmenensä kanssa; mutta olkoon minun sieluni kallis sinun edessäs!’ž Niin hän vielä lähetti kolmannen viidenkymmenen päämiehen hänen viidenkymmenensä kanssa. Kuin hän tuli ylös hänen tykönsä, kumarsi hän polvillensa Elian eteen, rukoili häntä ja sanoi hänelle: sinä Jumalan mies, olkoon siis minun sieluni ja näiden viidenkymmenen sinun palveliais sielut kalliit sinun edessäs!’ž Elia vastasi ja sanoi heille: jos minä olen Jumalan mies, niin tulkaan tuli taivaasta ja polttakaan sinun ja sinun viisikymmentäs. Niin Jumalan tuli putosi taivaasta ja poltti hänen ja hänen viisikymmentänsä.’ž Ja hän lähetti taas toisen viidenkymmenen päämiehen hänen tykönsä hänen viidenkymmenensä kanssa, ja hän sanoi hänelle: sinä Jumalan mies, näin sanoo kuningas: tule kiiruusti alas!’ž Elia vastasi ja sanoi viidenkymmenen päämiehelle: jos minä olen Jumalan mies, niin tulkaan tuli taivaasta ja polttakoon sinun ja sinun viisikymmentäs. Niin tuli lankesi taivaasta ja poltti hänen ja hänen viisikymmentänsä.’ž Ja hän lähetti hänen tykönsä yhden viidenkymmenen päämiehen viidenkymmenensä kanssa; ja kuin hän tuli hänen tykönsä, ja katso, hän istui vuoren kukkulalla. Ja hän sanoi hänelle: sinä Jumalan mies, kuningas sanoo: tule alas!’ž He sanoivat hänelle: se mies oli karvainen, ja vyötetty hihnaisella vyöllä. Hän sanoi: se on Elia Tisbiläinen.’ž He sanoivat hänelle: yksi mies kohtasi meitä ja sanoi meille: menkäät, palatkaat kuninkaan tykö, joka teidät on lähettänyt, ja sanokaat hänelle: näin sanoo \Herra\: sentähdenkö, ettei yhtään Jumalaa ole Israelissa, sinä lähetät kysymään neuvoa Baalsebubilta, Ekronin jumalalta? Sentähden ei sinun pidä siitä vuoteesta nouseman, johon sinä maata pannut olet, mutta sinun pitää kaiketi kuoleman.,LVALoŽ$y Æ ¤ ī : @ ŽoV WØ`µ µl Siihen aikaan läksi kuningas Joram’ž Siihen aikaan läksi kuningas Joram Samariasta ja luki kaiken Israelin,’ž Kuin Ahab oli kuollut, luopui Moabilaisten kuningas Israelin kuninkaasta.’ž Mutta Mesalla Moabilaisten kuninkaalla oli paljo lampaita, ja hän antoi Israelin kuninkaalle veron, satatuhatta karitsaa ja satatuhatta oinasta villoinensa.’ž Mutta kuitenkin hän pysyi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, joka Israelin saatti syntiä tekemään; ei hän luopunut niistä.’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä, vaan ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä ja äitinsä; sillä hän hävitti Baalin patsaan, jonka hänen isänsä tehnyt oli.’ž Niin Joram Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa kahdeksantenatoistakymmenentenä Josaphatin Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi kaksitoistakymmentä vuotta.’ž Sieltä hän meni Karmelin vuorelle, ja palasi sieltä sitten Samariaan.’ž Ja hän käänsi itsensä, ja kuin hän heidät näki, kirosi hän heitä \Herran\ nimeen. Niin tuli kaksi karhua metsästä ja repeli heistä kaksi poikaa viidettäkymmentä kuoliaaksi.’ž Ja hän meni sieltä ylös Beteliin, ja hänen mennessänsä tiellä, tulivat pienet pojat kaupungista ja pilkkasivat häntä, sanoen hänelle: tule ylös paljaspää, tule ylös paljaspää!’ž Niin parani vesi tähän päivään asti Elisan sanan jälkeen, jonka hän puhui.’ž Niin hän meni ulos vesihuokoin tykö ja heitti suolaa niihin, sanoen: näin sanoo \Herra\: minä olen tämän veden parantanut, ei kuolema, taikka hedelmättömyys pidä heistä tästedes tuleman.’ž Hän sanoi: tuokaat minulle uusi astia ja pankaat suolaa siihen! Ja he toivat sen hänelle.’ž Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: katso, tässä kaupungissa on hyvä asua, niinkuin meidän herramme näkee; mutta vesi on paha ja maa hedelmätöin.’ž Ja tulivat jälleen hänen tykönsä, ja hän asui Jerihossa; ja hän sanoi heille: enkö minä sanonut teille, ettei teidän pitänyt menemän?’ž Mutta he vaativat häntä siihenasti, että hän häpesi, ja sanoi: antakaat mennä! Ja he lähettivät matkaan viisikymmentä miestä, ja he etsivät kolme päivää ja ei löytäneet häntä,’ž Ja sanoivat hänelle: katso, sinun palvelioissas on viisikymmentä vahvaa miestä, anna heidän mennä etsimään isäntääsi, jos \Herran\ henki on ottanut hänen ja heittänyt jollekulle vuorelle, taikka johonkuhun laaksoon. Hän sanoi: älkäät antako mennä!’ž Kuin prophetain pojat, jotka toisella puolella Jerihossa olivat, näkivät hänen, sanoivat he: Elian henki lepää Elisan päällä, ja kävivät häntä vastaan ja kumarsivat maahan asti,’ž Ja otti Elian hameen, joka häneltä pudonnut oli, löi veteen ja sanoi: kussa on nyt \Herra\ Elian Jumala? ja löi veteen, niin vesi hajosi molemmille puolille, ja Elisa kävi ylitse.’ž Ja otti Elian hameen ylös, joka häneltä pudonnut oli, palasi ja seisoi Jordanin rannalla;’ž Mutta Elisa näki sen ja huusi: minun isäni, minun isäni, Israelin vaunu ja hänen ratsasmiehensä! ja ei häntä enää nähnyt. Ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia,’ž Ja tapahtui kuin he ynnä kävivät ja puhuivat keskenänsä, katso, niin tulivat tuliset vaunut tulisten hevosten kanssa ja eroittivat heidät toinen toisestansa. Ja Elia meni ylös tuulispäässä taivaasen.’ž Hän sanoi: sinä olet anonut kovaa asiaa; mutta kuitenkin, jos näet minun kuin minä sinulta otetaan pois, se tapahtuu niin sinulle, mutta jos et näe, niin ei se tapahdu.’ž Ja kuin he tulivat ylitse, sanoi Elia Elisalle: ano, mitä minun pitää sinulle tekemän, ennenkuin minä otetaan pois sinulta. Elisa sanoi: että kaksi osaa hengestäs olis minun kanssani.’ž Niin otti Elia hameensa ja kääri kokoon, ja löi veteen, ja vesi hajosi molemmille puolille, niin että he molemmat kävivät kuivina sen lävitse.’ž Mutta viisikymmentä miestä prophetain pojista meni pois ja jäivät kauvas seisomaan heidän kohdallansa; vaan he seisoivat ynnä Jordanin tykönä.ŗLVALŽ‡¾ G Y Ł Ü # ø h µ`¤2k×R¹©Žņ Niin otti hän ensimäisen poikansa, joka hänen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin ’ž Niin otti hän ensimäisen poikansa, joka hänen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin päällä. Silloin tuli Israel sangen vihaiseksi, niin että he menivät pois hänen tyköänsä ja palasivat omalle maallensa.’ž Kuin Moabilaisten kuningas näki sodan olevan ylen väkevän itsiänsä vastaan, otti hän seitsemänsataa miestä tykönsä, jotka vetivät miekan ulos, karataksensa Edomin kuninkaan päälle; vaan ei he voineet.’ž Ja kukistivat kaupungit, ja itsekukin heitti kivensä kaikkiin hyviin peltoihin ja täyttivät ne, ja tukitsivat kaikki vesilähteet, ja kaasivat kaikki hyvät puut, siihenasti että he ainoasti Hasaretin muuriin kiviä jättivät; ja he piirittivät sen lingoilla ja löivät sen.’ž Mutta kuin he tulivat Israelin leiriin, niin nousi Israel ja löi Moabilaisia; ja ne pakenivat heidän edellänsä; mutta he kiiruhtivat ja löivät Moabin,’ž Ja sanoivat: se on veri; kuninkaat ovat tapelleet keskenänsä, ja yksi on lyönyt toisen kuoliaaksi: nyt siis, Moab, mene saaliille!’ž Mutta kuin he aamulla varhain nousivat, ja aurinko nousi veden yli, niin näkivät Moabilaiset, että vesi oli heitä vastaan punainen niinkuin veri,’ž Kuin kaikki Moabilaiset kuulivat, että kuninkaat oli nousseet ylös sotimaan heitä vastaan, kutsuivat he kokoon kaikki, jotka itsensä ensin vyöllä vyöttivät, ja sitä vanhemmat, ja menivät rajoille.’ž Ja tapahtui aamulla ruokauhrin ajalla, katso, silloin tuli vesi Edomin tietä myöten, ja maa täytettiin vedellä.’ž Niin että te lyötte kaikki vahvat kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, ja te kaadatte kaikki hyvät puut ja tukitsette kaikki vesilähteet, ja te turmelette kaikki hyvät pellot kivillä.’ž Ja tämä on vähä \Herran\ edessä; sillä hän antaa myös Moabilaiset teidän käsiinne;’ž Sillä näin sanoo \Herra\: ei teidän pidä tuulta eikä sadetta näkemän, ja kuitenkin pitää oja vedellä täytettämän: ja teidän pitää juoman, ja teidän karjanne ja teidän juhtanne.’ž Ja hän sanoi: näin sanoo \Herra\: tehkäät kuoppia sinne ja tänne tähän ojaan!’ž Niin tuokaat nyt minulle kanteleensoittaja! Ja kuin soittaja soitti, tuli \Herran\ käsi hänen päällensä;’ž Elisa sanoi: niin totta kuin \Herra\ Zebaot elää, jonka edessä minä seison, jollen minä katsoisi Josaphatia Juudan kuningasta, en minä katsahtaisi sinun päälles enkä tottelisi sinua.’ž Niin sanoi Elisa Israelin kuninkaalle: mitä sinun on minun kanssani? mene pois isäs prophetain tykö ja äitis prophetain tykö! Israelin kuningas sanoi hänelle: ei, sillä \Herra\ on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.’ž Josaphat sanoi: hänen tykönänsä on \Herran\ sana. Ja Israelin kuningas, ja Josaphat ja Edomin kuningas menivät hänen tykönsä.’ž Mutta Josaphat sanoi: onko tässä yhtään \Herran\ prophetaa, kysyäksemme hänen kauttansa neuvoa \Herralta\? Niin vastasi yksi Israelin kuninkaan palvelioista ja sanoi: tässä on Elisa Saphatin poika, joka kaasi vettä Elian kätten päälle.’ž Niin sanoi Israelin kuningas: voi! \Herra\ on kutsunut nämät kolme kuningasta antaaksensa heitä Moabilaisten käsiin.’ž Ja niin läksi Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas. Ja koska he olivat vaeltaneet ympäri seitsemän päivän matkan, ja ei ollut vettä sotaväellä ja juhdilla, jotka heitä seurasivat,’ž Ja sanoi: mitä tietä meidän pitää sinne vaeltaman? Hän vastasi: Edomin korven tietä.’ž Ja meni ja lähetti Josaphatille Juudan kuninkaalle sanomaan: Moabilaisten kuningas on luopunut minusta, tuletkos sotimaan minun kanssani Moabilaisia vastaan? Hän sanoi: minä tulen, minä olen niinkuin sinä, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses.-LVALnx õ b Ń  ˆ š “  +®\·Ećp ¹1¼D–Ås Ja kuin Elisa tuli huoneesen, katso, p’ž Ja kuin Elisa tuli huoneesen, katso, poika makasi kuolleena hänen vuoteellansa.’ž Hän sanoi: anoinko minä poikaa minun herraltani? Enkö minä sanonut: älä minua petä!’ž Niin juokse nyt häntä vastaan ja sano hänelle: oletkos rauhassa, ja sinun miehes ja sinun poikas? Hän vastasi: rauhassa.’ž Ja niin hän meni pois ja tuli Jumalan miehen tykö Karmelin vuorelle. Kuin Jumalan mies näki hänen tulevan, sanoi hän palveliallensa Gehatsille: katso, se on Sunemin vaimo.’ž Ja hän satuloitsi aasin ja sanoi palveliallensa: aja vahvasti, älä viivytä ajamasta, muutoin kuin minä sanon sinulle.’ž Ja hän sanoi: miksi sinä hänen tykönsä menet tänäpänä, sillä ei nyt ole uusi kuu taikka sabbati? Hän sanoi: rauha.’ž Ja kutsui miehensä ja sanoi: lähetä minun tyköni yksi palvelioista ja yksi aaseista, sillä minä menen Jumalan miehen tykö ja palajan.’ž Ja hän nousi ja laski hänen Jumalan miehen vuoteelle, läksi ulos ja sulki oven,’ž Ja hän otti hänen ja vei äitinsä tykö; ja hän istui hänen helmassansa puolipäivään asti, ja kuoli.’ž Ja hän sanoi isällensä: voi-minun päätäni, minun päätäni! Ja hän sanoi palveliallensa: kanna häntä äitinsä tykö!’ž Ja kuin lapsi jo isoksi tuli, niin tapahtui, että hän meni ulos isänsä ja elonleikkaajain tykö.’ž Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan määrättyyn aikaan vuoden perästä, niinkuin Elisa oli hänelle sanonut.’ž Ja hän sanoi: tähän määrättyyn aikaan vuoden perästä pitää sinun syleilemän poikaa. Hän sanoi: ei, minun herrani, sinä Jumalan mies, älä vääryttele piikas edessä!’ž Hän sanoi: kutsu häntä; ja kuin hän meni häntä kutsumaan, niin hän tuli omissa.’ž Hän sanoi hänelle: mitästä siis hänelle pitäis tehtämän? Gehatsi sanoi: ei ole hänellä poikaa, ja hänen miehensä on vanha.’ž Niin hän sanoi hänelle: sano hänelle: katso, sinä olet tehnyt meille kaiken tämän palveluksen, mitä minun pitää sinulle tekemän? Onko sinulla asiaa kuninkaan taikka sodanpäämiehen tykö? Hän sanoi: minä asun keskellä minun kansaani.’ž Ja hän sanoi palveliallensa Gehatsille: kutsu Sunemin vaimo tänne. Ja kuin hän oli kutsunut hänen, astui hän hänen eteensä.’ž Niin tapahtui siihen aikaan, että hän tuli sinne; ja hän meni ylistupaan ja makasi siellä.’ž Tehkäämme siis tähän ylistupa, ja pankaamme hänelle sinne vuode, pöytä, istuin ja kynttiläjalka, että hän sinne menis, kuin hän meidän tykömme tulee.’ž Ja hän sanoi miehellensä: katso, minä ymmärrän tämän Jumalan miehen olevan pyhän, joka tässä meidän kauttamme aina vaeltaa:’ž Ja se tapahtui siihen aikaan, että Elisa meni Sunemiin, ja siellä oli varallinen vaimo, joka vaati häntä syömään tykönänsä. Ja niin usein kuin hän sen kautta vaelsi, poikkesi hän sinne syömään leipää.’ž Ja hän tuli ja ilmoitti sen Jumalan miehelle. Hän sanoi: mene ja myy öljy, ja maksa velkamiehes; mutta sinä ja sinun poikas eläkäät jääneestä.’ž Ja kuin astiat olivat täytetyt, sanoi hän pojallensa: tuo minulle vielä astia. Hän sanoi hänelle: ei ole täällä enää astiaa; niin öljy seisahti.’ž Hän meni pois hänen tyköänsä, sulki oven jälkeensä ja poikainsa jälkeen. He kantoivat astiat hänen eteensä, ja hän kaasi niihin.’ž Ja mene sisälle, ja sulje ovi sinun ja sinun poikais perään, ja kaada jokaiseen niihin astioihin: ja koskas olet ne täyttänyt, niin anna ne ottaa pois.’ž Hän sanoi: mene ja ano koko kyläkunnaltas astioita, tyhjiä astioita niin monta kuin saat,’ž Elisa sanoi hänelle: mitä minun pitää tekemän sinulle? sano minulle, mitä sinun huoneessas on? Hän sanoi: sinun piiallas ei ole muuta mitään kuin yksi öljyastia.’ž Ja yksi vaimo prophetain poikain emäntiä huusi Elisan tykö ja sanoi: sinun palvelias minun mieheni kuoli: niin sinä tiedät sen, että sinun palvelias pelkäsi \Herraa\: nyt tuli velkamies, ja tahtoo ottaa kaksi minun poikaani orjaksensa.LVALųŒ Ģ } Ÿ ö g ü H ˆōp¹¾ōhé‹Ä¹N Ja hän sanoi hänelle: mene rauhaan. Ja kuin hän oli’ž Ja hän sanoi hänelle: mene rauhaan. Ja kuin hän oli mennyt kappaleen matkaa pois hänen tyköänsä kedolle,’ž Niin tuli Naeman hevosillansa ja vaunuillansa, ja seisahti Elisan huoneen oven eteen.’ž Ja vei kirjan Israelin kuninkaalle näin kirjoitetun: Kuin tämä kirja tulee sinulle, katso, minä lähetin palveliani Naemanin sinun tykös, ettäs hänen puhdistaisit spitalistansa.’ž Syrian kuningas sanoi: mene sinne, ja minä lähetän kirjan Israelin kuninkaalle. Ja hän meni sinne ja otti myötänsä kymmenen leiviskää hopiaa ja kuusituhatta kultapenninkiä ja kymmenen vaatekertaa,’ž Niin hän meni ja ilmoitti herrallensa, sanoen: näin ja näin on puhunut Israelin maan piika.’ž Hän sanoi emännällensä: o, jos minun herrani olis prophetan tykönä, joka on Samariassa, niin hän parantais hänen spitalista.’ž Ja sotaväki oli Syriasta mennyt ulos joukottaisin, ja olivat vieneet pois Israelin maalta vähän piikaisen, joka palveli Naemanin emäntää.’ž Ja Naeman Syrian kuninkaan sodanpäämies oli kuuluisa mies ja suurena pidetty herransa edessä; sillä hänen kauttansa oli \Herra\ antanut autuuden Syriaan; ja hän oli voimallinen mies, vaan spitalinen.’ž Ja hän pani ne heidän eteensä, ja he söivät; ja vielä oli liiaksi \Herran\ sanan jälkeen.’ž Hänen palveliansa sanoi: mitä minä siitä annan sadalle miehelle? Hän sanoi: anna kansalle syödä; sillä näin sanoo \Herra\: he syövät ja vielä sittenkin jää.’ž Ja yksi mies tuli Baalsalisasta ja kantoi Jumalan miehelle uutisleipiä, kaksikymmentä ohraista leipää ja uutisjyviä vaatteissansa. Mutta hän sanoi: anna kansalle, että he söisivät.’ž Ja hän sanoi: tuokaat tänne jauhoja, ja hän heitti pataan ja sanoi: antakaat kansalle syödä, ja ei ollut mitään vahinkoa padassa.’ž Ja kuin he sen antoivat miesten eteen syödä, söivät he liemestä ja huusivat, sanoen: Jumalan mies, kuolema on padassa! Sillä ei he saaneet syödä.’ž Niin yksi läksi kedolle hakemaan ruohoja, ja löysi metsäviikunapuun, ja haki siitä kolokinteja vaatteensa täyden. Ja kuin hän tuli, leikkasi hän sen liemipataan; sillä ei he tunteneet sitä.’ž Ja Elisa palasi Gilgaliin, ja kallis aika oli maalla, ja prophetain pojat olivat hänen edessänsä. Ja hän sanoi palveliallensa: ota suuri pata ja keitä lientä prophetain pojille.’ž Niin hän tuli ja lankesi hänen jalkainsa juureen, kumarsi itsensä maahan, ja otti poikansa ja meni ulos.’ž Ja hän kutsui Gehatsin ja sanoi: kutsu Sunemin vaimo. Ja kuin hän oli hänen kutsunut, tuli hän sisälle hänen tykönsä. Hän sanoi: ota poikas!’ž Ja hän nousi jälleen ja kävi kerran sinne ja tänne huoneessa, nousi ja laski itsensä hänen päällensä. Niin poika aivasti seitsemän kertaa, sitte avasi poika silmänsä.’ž Nousi ja laski itsensä lapsen päälle, ja pani suunsa hänen suunsa päälle, ja silmänsä hänen silmäinsä päälle, ja kätensä hänen kättensä päälle, ja niin ojensi itsensä hänen päällensä, että lapsen ruumis tuli lämpimäksi.’ž Ja hän meni sisälle ja sulki oven molempain perään; ja hän rukoili \Herraa\,’ž Mutta Gehatsi meni pois heidän edellänsä, ja laski sauvansa pojan kasvoille, vaan ei ollut ääntä eikä tuntoa. Niin hän palasi ja kohtasi hänen, ilmoitti hänelle ja sanoi: ei poika herännyt.’ž Mutta pojan äiti sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää ja sinun sielus elää, en minä päästä sinua. Niin hän nousi ja seurasi häntä.’ž Ja hän sanoi Gehatsille: vyötä sinun kupees ja ota minun sauvani kätees, ja mene matkaas: jos joku sinun kohtaa, niin älä tervehdi häntä, ja jos joku sinua tervehtii, niin älä vastaa häntä: ja laske minun sauvani pojan kasvoille.’ž Mutta kuin hän tuli vuorelle Jumalan miehen tykö, tarttui hän hänen jalkoihinsa. Ja Gehatsi meni sysäämään häntä pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna hänen olla, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja \Herra\ on minulta sen salannut ja ei ilmoittanut minulle.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:Ą° ¬@ ß æ° „@ ß ¾° »@ß ½° Ē@ß ¼° x@ß »° o@ß ŗ° @ß ¹° œ@ß ø° Ī@ß ·° Ė@ß ¶° F@ß µ° ŗ@Ž “° ›@Ž ³° Ž@Ž ²° !@Ž ±° @Ž °° @Ž Æ° ·@Ž ®° v@Ž ­° ‹@Ž ¬° †@ Ž «° h@ Ž Ŗ° Ģ@ Ž ©° R@ Ž Ø° ¶@ Ž §° ‘@Ž ¦° ~@Ž „° œ@Ž ¤° ¢@Ž £° —@Ž ¢°  §@Ž ”°  '@Ž  °  k@Ž Ÿ°  ˜@Ž ž°  -@Ż ° Ŗ@Ż œ° Š@Ż ›° ö@Ż š° )@Ż ™° ‹@ Ż ˜° ˆ@ Ż —° „@ Ż –° Ļ@ Ż •° N@ Ż ”° Š@Ż “° ¾@Ż ’° Ł@Ż ‘° °@Ż ° ń@Ż ° q@Ż Ž°  @Ż °  P@Ż Œ°  T@Ż ‹°  ł@Ü Š°  ų@Ü ‰° ž@Ü ˆ° ‘@Ü ‡° @Ü †° @ Ü …° @ Ü „° ˆ@ Ü ƒ° ó@ Ü ‚° ³@ Ü ° !¤@Ü €°  ›@Ü ° z@Ü ~° ¦@Ü }° Ø@Ü |° ”@Ü {° a@Ü z° o@Ü y° Ä@Ü x° p@Ū w° ½@Ū v° Ę@Ū u° W@Ū t° ¹@Ū s° ›@Ū r° ™@Ū q° Ģ@Ū p° x@Ū o° Ō@Ū n° w@Ū m°  “@ Ū l°  µ@ Ū k°  ©@ Ū j°  Ä@ Ū i°  –@ Ū h° †@Ū g° @@Ū f° ¢@Ū e° @Ū d° ]@Ū c° E@Ū b° @Ū a° h@Ū `° •@Ū _° é@Ś ^° ˜@Ś ]° ~@Ś \° ×@Ś [° Ł@ Ś Z° ž@ Ś Y° ę@ Ś X° k@Ų W°  @ Ś V° Ź@ Ś U° Œ@Ś T° @Ś S° ¹@Ś R°  @Ś Q°  ¶@Ś P°  ģ@Ś O°  ”@Ś N°  X@Ų M° ē@Ś L° @Ś K° ³@Ų J° Ē@Ų I° ^@Ų H° @Ų G° Œ@Ų F° Ź@Ų -LVALįś Y m · ³ ś õiŸ’¬5^ąH_ Mutta hän sanoi hänelle: eikö minun sydämeni vaeltanut miehen palatessa vaunuistansa sinua vastaan? Oliko nyt aika’ž Mutta hän sanoi hänelle: eikö minun sydämeni vaeltanut miehen palatessa vaunuistansa sinua vastaan? Oliko nyt aika sinun mennä ottamaan hopiaa ja ottamaan vaatteita, öljypuita, viinamäkiä, lampaita, härkiä, palvelioita ja piikoja?’ž Ja hän meni sisälle ja seisoi herransa edessä; niin Elisa sanoi hänelle: kustas tulet, Gehatsi? Hän vastasi: ei palvelias ole mennyt sinne eli tänne.’ž Ja kuin hän tuli Opheliin, otti hän ne pois heidän käsistänsä, ja kätki ne huoneesen, ja päästi miehet, ja he menivät pois.’ž Naeman sanoi: ota kaksi leiviskää hopiaa; ja hän vaati hänen, ja sitoi kaksi leiviskää hopiaa kahteen säkkiin, ja kahdet juhlapäivän vaatteet, ja antoi ne kahdelle palveliallensa, ja he kantoivat hänen edellänsä.’ž Hän sanoi: Rauha. Minun herrani lähetti minun, sanoen: katso, juuri nyt ovat tulleet minun tyköni Ephraimin vuorelta kaksi nuorukaista prophetain pojista, anna heille leiviskä hopiaa ja kahdet juhlapäivän vaatteet.’ž Niin Gehatsi juoksi nopiasti Naemanin jälkeen. Ja kuin Naeman näki hänen juoksevan perässänsä, astui hän vaunuista ulos häntä vastaan ja sanoi: onko rauha?’ž Sanoi Gehatsi, Jumalan miehen Elisan palvelia: katso, herrani on säästänyt Naemania, tätä Syrialaista, ettei hän häneltä ottanut mitä hän toi; niin totta kuin \Herra\ elää, minä juoksen hänen perässänsä ja otan jotakin häneltä.’ž Tässä asiassa olkoon \Herra\ armias palvelialles! kuin herrani menee Rimmonin huoneesen rukoilemaan, ja nojaa minun käteni päälle, ja minä rukoilen Rimmonin huoneessa; niin olkoon \Herra\ tässä asiassa palvelialles armias mies, että minä Rimmonin huoneessa rukoilen!’ž Niin sanoi Naeman: eikö palvelialles annettaisi kuorma multaa, niin paljo kuin kaksi muulia kantaa? Sillä palvelias ei tahdo enää muukalaisille jumalille uhrata ja polttouhria tehdä, vaan \Herralle\.’ž Mutta hän sanoi: niin totta kuin \Herra\ elää, jonka edessä minä seison, en ota minä sitä. Ja hän vaati häntä ottamaan, mutta hän kielsi.’ž Ja hän palasi Jumalan miehen tykö kaiken joukkonsa kanssa; ja kuin hän oli tullut sisälle, seisoi hän hänen edessänsä ja sanoi: katso, nyt minä tiedän, ettei yhtäkään Jumalaa ole kaikessa maassa, vaan Israelissa: ota siis nyt tämä siunaus sinun palvelialtas.’ž Niin hän meni ja pesi itsensä Jordanissa seitsemän kertaa, niinkuin Jumalan mies käskenyt oli, ja hänen lihansa tuli entisellensä, niinkuin vähän nuorukaisen liha, ja tuli puhtaaksi.’ž Niin hänen palveliansa tulivat hänen tykönsä ja puhuttelivat häntä, ja sanoivat: minun isäni! jos propheta olis sanonut sinulle jotakin suurta asiaa, eikö sinun pitänyt sitä tekemän? Mitä enemmin, että hän sanoi sinulle: pese sinus, ja sinä tulet puhtaaksi.’ž Eikö Abanan ja Pharpharan virrat Damaskussa ole kaikkia Israelin vesiä paremmat, että minä itseni niissä pesisin ja tulisin puhtaaksi? Ja hän palasi ja meni matkaansa vihoissansa.’ž Niin Naeman vihastui ja meni matkaansa, sanoen: katso, minä luulin hänen kumminkin tulevan ulos minun tyköni, seisovan ja huutavan avuksensa \Herran\ Jumalansa nimeä, ja kädellänsä pitelevän tätä paikkaa, ja niin parantavan spitalin.’ž Ja Elisa lähetti sanansaattajan hänen tykönsä, sanoen: mene ja pese itses seitsemän kertaa Jordanissa, ja sinun lihas pitää entisellensä ja puhtaaksi tuleman.’ž Kuin Jumalan mies Elisa kuuli Israelin kuninkaan reväisseeksi vaatteensa, lähetti hän kuninkaan tykö ja antoi sanoa hänelle: miksis olet reväissyt vaattees? Tulkaan nyt minun tyköni, että hän tietäis prophetan olevan Israelissa.’ž Kuin Israelin kuningas oli kirjansa lukenut, repäisi hän vaatteensa ja sanoi: olenko minä Jumala, että minä kuolettaisin ja eläväksi tekisin? Sillä hän lähettää minun tyköni, että minä puhdistaisin miehen spitalista. Havaitkaat siis ja katsokaat, kuinka hän etsii tilaa minua vastaan.mLVALkv1Ō G „ e ß I … Ü ' sü(°äK°÷ Ś­ Vaan senjälkeen tapahtui, että Benhadad Syrian kuning’ž Vaan senjälkeen tapahtui, että Benhadad Syrian kuningas kokosi kaikki sotaväkensä, meni ja piiritti Samarian.’ž Niin valmistettiin heille suuri pito. Ja kuin he olivat syöneet ja juoneet, laski hän heidät menemään, ja he menivät herransa tykö. Ja ei Syriasta enää sotaparvia tullut Israelin maalle.’ž Ja hän sanoi: älä lyö! Pitääkö sinun lyömän niitä, jotka sinä vangiksi saat miekallas ja joutsellas? Anna heille leipää ja vettä, että he söisivät ja joisivat, ja anna heidän mennä Herransa tykö.’ž Ja kuin Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: isäni, lyönkö minä heitä?’ž Kuin he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: \Herra\, avaa näiden silmät, että he näkisivät! Ja \Herra\ avasi heidän silmänsä, että he näkivät, ja katso, niin he olivat keskellä Samariaa.’ž Ja Elisa sanoi heille: ei tämä ole se tie ja se kaupunki: seuratkaat minua, minä vien teidät sen miehen tykö, jota etsitte; ja hän vei heidät Samariaan.’ž Ja kuin he tulivat alas hänen tykönsä, rukoili Elisa \Herraa\ ja sanoi: lyö tätä kansaa sokeudella! Ja hän löi heidät sokeudella Elisan sanan jälkeen.’ž Ja Elisa rukoili ja sanoi: \Herra\, avaa nyt hänen silmänsä, että hän näkis! Niin avasi \Herra\ palvelian silmät, että hän näki, ja katso, vuori oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja, Elisan ympärillä.’ž Ja hän sanoi: älä pelkää, sillä niitä on enempi jotka meidän kanssamme ovat, kuin niitä, jotka heidän kanssansa ovat.’ž Ja Jumalan miehen palvelia nousi varhain aamulla menemään ulos: ja katso, suuri sotajoukko piiritti kaupungin hevosten ja vaunuin kanssa. Niin hänen palveliansa sanoi hänelle: voi, herrani! mitä me nyt teemme?’ž Niin hän lähetti sinne hevoset ja vaunut ja suuren joukon; ja kuin he sinne tulivat yöllä, piirittivät he kaupungin.’ž Hän sanoi: niin menkäät matkaan ja katsokaat, kussa hän on, että minä lähettäisin ja antaisin ottaa hänen kiinni. Ja he ilmoittivat hänelle ja sanoivat: katso, hän on Dotanissa.’ž Niin sanoi yksi hänen palvelioistansa: ei niin, herrani kuningas; mutta Elisa propheta, joka on Israelissa, sanoo Israelin kuninkaalle nekin asiat, joitas puhut makaushuoneessas.’ž Niin Syrian kuninkaan sydän tuli surulliseksi siitä, ja kutsui palveliansa ja sanoi heille: ettekö te ilmoita minulle, kuka meistä on paennut Israelin kuninkaan tykö?’ž Niin lähetti siis Israelin kuningas siihen paikkaan, josta Jumalan mies oli sanonut hänelle, ja varoittanut häntä siitä, ja piti siinä vartiat; ja ei tehnyt sitä ainoasti yhtä eli kahta kertaa.’ž Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaan tykö, ja käski hänelle sanoa: karta, ettes menisi siihen paikkaan; sillä Syrialaiset väijyvät siellä.’ž Ja Syrian kuningas soti Israelia vastaan, ja piti neuvoa palveliainsa kanssa ja sanoi: me tahdomme sioittaa itsemme sinne ja sinne.’ž Ja hän sanoi: ota se ylös! ja hän ojensi kätensä ja otti sen.’ž Mutta Jumalan mies sanoi: kuhunka se putosi? Ja kuin hän osoitti hänelle paikan, leikkasi hän yhden puun ja heitti sinne, ja saatti niin raudan uiskentelemaan.’ž Ja kuin yksi heistä oli puun maahan hakannut, putosi rauta veteen, ja hän huusi ja sanoi: voi, herrani! senkin minä olen lainaksi ottanut.’ž Ja hän meni heidän kanssansa. Ja kuin he tulivat Jordanin tykö, hakkasivat he siinä puita.’ž Ja yksi sanoi: tule palveliais kanssa! Ja hän vastasi: minä tulen.’ž Anna meidän mennä Jordaniin asti, ja jokaisen tuoda sieltä yksi hirsi, että me rakentaisimme sinne sian asuaksemme. Ja hän sanoi: menkäät!’ž Ja prophetain pojat sanoivat Elisalle: katso, se sia, jossa me asumme sinun tykönäs, on meille ahdas;’ž Sentähden pitää Naemanin spitali tarttuman sinuun ja sinun siemenees ijankaikkisesti. Niin hän meni pois hänen tyköänsä spitalisena niinkuin lumi.LVAL<ĶlĖ # }  h Ä  –yéŠ?AIP Ja he tulivat, huusivat kaupungin portin vartioille, ja tekivät tiettäväksi heille ja sanoivat: me menimme Syrialaisten le’ž Ja he tulivat, huusivat kaupungin portin vartioille, ja tekivät tiettäväksi heille ja sanoivat: me menimme Syrialaisten leiriin, ja katso, ei siellä ole ketään, eikä ihmisen ääntä; vaan hevosia ja aaseja sidottuna, ja majat niinkuin ne seisoivat.’ž Sitte he sanoivat toinen toisellensa: emme oikein tee: tämä on hyvän sanoman päivä, jos me tämän salaamme ja viivytämme valkiaan aamuun asti, niin meidän pahatekomme tulee tiettäväksi: käykäämme siis ja tehkäämme tiettäväksi kuninkaan huoneelle.’ž Kuin spitaliset tulivat leirin ääreen, menivät he yhteen majaan, söivät ja joivat, ja ottivat hopiaa ja kultaa ja vaatteita, ja menivät pois ja kätkivät ne, ja tulivat jälleen ja menivät toiseen majaan, ja ottivat sieltä, menivät pois ja kätkivät sen.’ž Ja he nousivat ja pakenivat hämärissä, ja jättivät majansa, hevosensa ja aasinsa leiriin, niinkuin ne seisoivat, ja pakenivat henkensä tähden.’ž Sillä Herra oli antanut Syrialaisten sotajoukon kuulla vaunuin, hevosten ja suuren sotaväen äänen, niin että he sanoivat toinen toisellensa: katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan Hetiläisten kuninkaat ja Egyptiläisten kuninkaat, että he tulisivat meidän päällemme.’ž Ja he nousivat hämärissä menemään Syrialaisten leiriin; ja kuin he tulivat ensimäisille paikoille leiriä, katso, niin ei siellä ollut ketään.’ž Jos me sanomme: käykäämme kaupunkiin, niin on nälkä kaupungissa, ja me kuolemme siellä: jos taas olemme täällä, niin me kuolemme: käykäämme siis ja antautukaamme Syrialaisten leiriin, jos he antavat meidän elää, niin me elämme, taikka jos he meidät tappavat, niin me olemme tapetut.’ž Ja neljä spitalista miestä olivat portin edessä, jotka sanoivat toinen toisellensa: mitä me tässä olemme niinkauvan että me kuolemme?’ž Niin vastasi päämies, jonka käden päälle kuningas nojasi, Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos \Herra\ tekis vielä akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis? Hän sanoi: katso, silmilläs pitää sinun sen näkemän, mutta ei sinun pidä siitä syömän.’ž Mutta Elisa sanoi: kuulkaat \Herran\ sanaa: näin sanoo \Herra\: huomenna tähän aikaan maksaa vakkainen pieniä jauhoja siklin ja kaksi vakkaista ohria siklin, Samarian portissa.’ž Kuin hän vielä heidän kanssansa puhui, katso, niin sanansaattaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: katso, tämä paha tulee \Herralta\, mitä minä enään odotan \Herraa\?’ž Ja Elisa istui huoneessansa, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä; mutta hän lähetti miehen edellänsä, mutta ennenkuin sanansaattaja tuli hänen tykönsä, sanoi hän vanhimmille: oletteko nähneet, kuinka se murhamiehen poika on lähettänyt ottamaan minun päätäni pois? Katsokaat, koska sanansaattaja tulee, että te oven suljette ja ovella hänen syöksette ulos: katso, hänen herransa jalkain töminä seuraa häntä.’ž Ja hän sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos Elisan Zaphatin pojan pää tänäpänä pitää seisoman hänen päällänsä.’ž Kuin kuningas kuuli vaimon puheet, repäisi hän vaatteensa; ja kuin hän kävi ohitse muurin päällä, niin kansa näki, ja katso, hänen päällänsä oli säkki ihoa vasten.’ž Ja me olemme keittäneet minun poikani ja syöneet sen. Ja minä sanoin toisena päivänä hänelle: tuo tänne sinun poikas, että me söisimme sen; mutta hän kätki poikansa.’ž Ja kuningas sanoi hänelle: mikä sinun on? Hän sanoi: tämä vaimo sanoi minulle: tuo tänne poikas, että sen söisimme tänäpänä; syökäämme huomenna minun poikani.’ž Ja hän sanoi: jollei \Herra\ auta sinua, kusta minä sinua autan, luvastako eli viinakuurnasta?’ž Ja kuin Israelin kuningas kävi muurin päällä, huusi yksi vaimo häntä ja sanoi: auta minua, herrani kuningas!’ž Ja suuri nälkä oli Samariassa, ja he ahdistivat kaupunkia, siihenasti että aasin pää maksoi kahdeksankymmentä hopiapenninkiä, ja neljäs osa kabia kyhkyläisen sontaa maksoi viisi hopiapenninkiä.pLVAL¬\Q ą ļ ? f Ø ŲŠ»7Æ$ū{Ѥ Ja Hasael meni häntä vastaan ja otti lahjoja myötänsä ja kaikkinaista Damaskun hyvyyttä neljäkymmentä kamelin kuormaa; ja kuin hän tuli, seisoi hän ’ž Ja Hasael meni häntä vastaan ja otti lahjoja myötänsä ja kaikkinaista Damaskun hyvyyttä neljäkymmentä kamelin kuormaa; ja kuin hän tuli, seisoi hän hänen edessänsä ja sanoi: Benhadad, sinun poikas, Syrian kuningas, lähetti minun sinun tykös ja käski sinulle sanoa: parantunenko minä tästä taudista?’ž Niin kuningas sanoi Hasaelille: ota lahjoja myötäs ja mene Jumalan miestä vastaan, ja kysy hänen kauttansa neuvoa \Herralta\ ja sano: parantunenko minä tästä taudista?’ž Ja Elisa tuli Damaskuun, ja Benhadad Syrian kuningas sairasti, ja hänelle oli ilmoitettu ja sanottu, että Jumalan mies on tullut tänne.’ž Ja kuningas kysyi vaimolta, ja hän jutteli hänelle sen. Niin kuningas antoi hänelle yhden palvelioistansa ja sanoi: anna hänen saada kaikki, mitä hänen omansa on, ja kaikki tulot pelloista, siitä päivästä, jona hän maan jätti, niin tähän asti.’ž Ja kuin hän ilmoitti kuninkaalle, kuinka hän oli kuolleen virvoittanut, ja katso, vaimo, jonka pojan hän oli kuolleista herättänyt, huusi kuninkaan tykö huoneensa ja peltonsa tähden. Niin sanoi Gehatsi: herrani kuningas, tämä on vaimo, ja tämä on hänen poikansa, jonka Elisa kuolleista herätti.’ž Silloin puhui kuningas Gehatsin, Jumalan miehen palvelian kanssa ja sanoi: juttele minulle kaikki ne suuret teot, mitkä Elisa on tehnyt!’ž Ja seitsemän vuoden perästä tuli vaimo Philistealaisten maalta jälleen. Ja hän meni rukoilemaan kuninkaalta huonettansa ja peltoansa.’ž Vaimo nousi ja teki niinkuin Jumalan mies sanoi, ja matkusti huoneinensa, ja oli outona Philistealaisten maalla seitsemän vuotta.’ž Ja Elisa puhui vaimolle, jonka pojan hän oli herättänyt, ja sanoi: nouse ja matkusta pois huoneines, ja ole outona, kussas saat; sillä \Herra\ on kutsuva nälän, joka on tuleva maalle seitsemäksi vuodeksi.’ž Ja se tapahtui hänelle niin; sillä kansa tallasi hänen portissa kuoliaaksi.’ž Ja päämies vastasi Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos \Herra\ tekee vielä akkunat taivaasen, kuinka tämä sittekään tapahtuis? Mutta hän sanoi: katso, sinun pitää silmilläs sen näkemän, ja ei siitä syömän.’ž Ja tapahtui niinkuin Jumalan mies puhunut oli kuninkaalle, koska hän sanoi: huomenna tällä aikaa maksaa kaksi vakkaista ohria siklin ja vakkainen sämpyläjauhoja siklin, Samarian portissa.’ž Mutta kuningas asetti päämiehen, jonka käden päälle hän itsensä nojasi, porttiin, ja kansa tallasi hänen portin edessä, niin että hän kuoli, niinkuin Jumalan mies sanonut oli, kuin kuningas tuli alas hänen tykönsä.’ž Niin kansa meni ulos ja ryösti Syrialaisten leirin. Ja tapahtui, että vakkainen sämpyläjauhoja maksoi siklin, niin myös kaksi vakkaista ohria siklin, \Herran\ sanan jälkeen.’ž Ja he menivät heidän jälkeensä hamaan Jordaniin asti, ja katso, kaikki tie oli vaatteita ja kaluja täynnä, joita Syrialaiset kiiruhtaissansa olivat heittäneet pois. Ja sanansaattajat tulivat jälleen ja tiettäväksi tekivät sen kuninkaalle.’ž Niin he toivat kaksi vaunuhevosta, ja kuningas lähetti ne Syrialaisten leiriin ja sanoi: menkäät ja katsokaat!’ž Niin vastasi yksi hänen palvelioistansa ja sanoi: niin otettakaan nyt ne viisi hevosta, jotka tähän jääneet ovat: katso, nämät ovat tähän jääneet kaikesta Israelin paljoudesta, katso, ne muut Israelin paljoudesta ovat loppuneet: lähettäkäämme nämät ulos katsomaan.’ž Ja kuningas nousi yöllä ja sanoi palvelioillensa: minä sanon teille, kuinka Syrialaiset tekevät meidän kanssamme: he tietävät meidän kärsivän nälkää, ja sentähden ovat he menneet pois leiristä, ja ovat lymyttäneet itsensä kedolle: ja ajattelevat: kuin he lähtevät kaupungista, otamme me heidät kiinni elävänä, ja pääsemme kaupunkiin.’ž Niin huudettiin portin vartioille, ja he ilmoittivat sisälle kuninkaan huoneessa.…LVALhżÖ / ˜ ö Z Ü K • C w‰žˆŃRŤ{Į Ota öljyastia ja kaada se hänen päänsä päälle, ja sano: näin sanoo \Herra\: minä olen void’ž Ota öljyastia ja kaada se hänen päänsä päälle, ja sano: näin sanoo \Herra\: minä olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi; ja sinun pitää oven avaaman ja pakeneman, eikä siekaileman.’ž Ja kuin tulet sinne, niin sinä näet siellä Jehun Josaphatin pojan Nimsin pojan, mene ja nosta häntä veljeinsä keskeltä, ja vie hänet sisäiseen kamariin;’ž Mutta Elisa propheta kutsui yhden prophetain poikia ja sanoi hänelle: vyötä kupees ja ota tämä öljyastia kätees, ja mene Gileadin Ramotiin.’ž Silloin palasi kuningas Joram antamaan parantaa itsensä Jisreelissä niistä haavoista, jotka Syrialaiset löivät häneen Ramassa, hänen soteissa Hasaelin Syrian kuninkaan kanssa; ja Ahasia Joramin poika, Juudan kuningas, tuli katsomaan Joramia Ahabin poikaa Jisreeliin; sillä hän sairasti.’ž Ja hän meni Joramin Ahabin pojan kanssa sotimaan Hasaelia Syrian kuningasta vastaan, Gileadin Ramotissa; mutta Syrialaiset löivät Joramin.’ž Ja hän vaelsi Ahabin huoneen teillä ja teki pahaa \Herran\ edessä, niinkuin Ahabin huone; sillä hän oli Ahabin huoneen vävy.’ž Ja Ahasia oli kahdenkolmattakymmentä vuoden vanha, koska hän tuli kuninkaaksi, ja hallitsi yhden vuoden Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Atalia Omrin Israelin kuninkaan tytär.’ž Joramin Ahabin pojan Israelin kuninkaan toisena vuonna toistakymmentä tuli Ahasia Joramin poika Juudan kuninkaaksi.’ž Ja Joram nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isäinsä kanssa Davidin kaupunkiin. Ja Ahasia hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Joramista sanomista on ja kaikista niistä, mitä hän tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Sentähden luopuivat Edomilaiset Juudasta tähän päivään asti; silloin myös Libna luopui siihen aikaan.’ž Sillä Joram oli matkustanut Zairiin ja kaikki vaunut hänen kanssansa, ja nousi yöllä ja löi Edomilaiset, jotka hänen ympärillänsä olivat, niin myös vaunuin päämiehet, niin että kansa pakeni majoihinsa.’ž Hänen aikanansa luopuivat Edomilaiset Juudasta ja tekivät itsellensä kuninkaan.’ž Mutta palveliansa Davidin tähden ei \Herra\ tahtonut hävittää Juudaa, niinkuin hän oli hänelle sanonut, että hän oli antava hänelle yhden valkeuden ja hänen lapsillensa joka aika.’ž Ja vaelsi Israelin kuningasten teillä, niin kuin Ahabin huone teki: sillä Ahabin tytär oli hänen emäntänsä, ja hän teki pahaa \Herran\ edessä.’ž Ja hän oli kahden ajastajan vanha neljättäkymmentä tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kahdeksan ajastaikaa Jerusalemissa,’ž Joramin Ahabin pojan Israelin kuninkaan viidentenä vuonna, ja Josaphatin Juudan kuninkaan (kuolemavuonna) tuli Joram Josaphatin poika Juudan kuninkaaksi.’ž Mutta toisena päivänä otti hän yhden makausvaatteen ja kasti veteen, ja levitti hänen kasvoinsa päälle, ja hän kuoli; ja Hasael tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja hän meni pois Elisan tyköä ja tuli herransa tykö, ja hän sanoi hänelle: mitä Elisa sanoi sinulle? Hän vastasi: hän sanoi minulle sinun paranevan.’ž Hasael sanoi: mikä on sinun palvelias tämä koira, että hän niin suuria asioita tekisi? Elisa sanoi: \Herra\ on minulle ilmoittanut sinun tulevan Syrian kuninkaaksi.’ž Niin Hasael sanoi: miksi herrani itkee? Ja hän sanoi: minä tiedän, mitä pahuutta sinun pitää tekemän Israelin lapsille: sinun pitää polttaman heidän väkevät kaupunkinsa tulella, ja heidän nuoret miehensä tappaman miekalla, ja surmaaman heidän lapsensa, ja heidän raskaat vaimonsa halkaiseman.’ž Ja (Jumalan mies) katsoi terävästi hänen päällensä, siihenasti että hän häpesi, sitte itki Jumalan mies.’ž Elisa sanoi hänelle: mene ja sano hänelle: kyllä sinä paranisit; mutta kuitenkin on \Herra\ ilmoittanut minulle, että hänen pitää totisesti kuoleman.LVALŗļ!… õ †  G Œ ē ; ’Ęė7•š°= Ja Jehu sanoi päämiehellensä Bidekarille: ota ja heitä häntä Nabotin Jisreeliläisen pellolle; sillä muista, ko’ž Ja Jehu sanoi päämiehellensä Bidekarille: ota ja heitä häntä Nabotin Jisreeliläisen pellolle; sillä muista, koska minä ja sinä seurasimme hänen isäänsä Ahabia yhdessä ajaen, että \Herra\ nosti tämän kuorman hänen päällensä.’ž Mutta Jehu sivui joutsen ja ampui Joramia lapaluiden välille, niin että nuoli meni hänen sydämensä lävitse, ja hän putosi maahan vaunuistansa.’ž Niin Joram kohta käänsi kätensä ympäri ja pakeni, ja sanoi Ahasialle: tässä on petos, Ahasia.’ž Ja kuin Joram näki Jehun, sanoi hän: Jehu, onko rauha? Hän sanoi: mikä rauha? Äitis Isebelin huoruus ja noituus tulee aina suuremmaksi.’ž Niin sanoi Joram: valjastakaat! Ja he valjastivat hänen vaununsa. Ja he menivät ulos, Joram Israelin kuningas ja Ahasia Juudan kuningas, itsekukin vaunussansa, ja he läksivät ulos kohtaamaan Jehua, ja löysivät hänen Nabotin Jisreeliläisen pellolla.’ž Sen ilmoitti vartia ja sanoi: hän on tullut heidän tykönsä ja ei palaja: ja sen ajo on niinkuin Jehun Nimsin pojan ajo; sillä hän ajaa niinkuin hän olis hullu.’ž Niin lähetti hän toisen ratsasmiehen. Kuin se tuli hänen tykönsä, sanoi hän: näin sanoo kuningas: onko rauha? Jehu sanoi: mitä sinä rauhasta tahdot? käännä itses minun taakseni!’ž Ja ratsasmies ajoi häntä vastaan ja sanoi: näin sanoo kuningas: onko rauha? Jehu sanoi: mitä sinä rauhasta tahdot? käänny minun taakseni! Vartia ilmoitti ja sanoi: sanansaattaja on tullut heidän tykönsä ja ei palaja.’ž Mutta vartia, joka tornin päällä Jisreelissä seisoi, sai nähdä Jehun joukon tulevan ja sanoi: minä näen yhden joukon. Niin sanoi Joram: ota yksi ratsasmies ja lähetä heitä vastaan, ja sano: onko rauha?’ž Ja Jehu matkusti ratsain ja meni Jisreeliin; sillä Joram sairasti siellä, ja Ahasia Juudan kuningas oli mennyt katsomaan Joramia.’ž Mutta kuningas Joram oli palannut Jisreeliin parannettavaksi niistä haavoista, jotka Syrialaiset häneen lyöneet olivat, kuin hän soti Hasaelin Syrian kuinkaan kanssa. Ja Jehu sanoi: jos se teidän mieleenne on, niin ei pidä yhdenkään pääsemän kaupungista menemään ja ilmoittamaan Jisreeliin.’ž Niin Jehu Josaphatin poika Nimsin pojan teki liiton Joramia vastaan; mutta Joram vartioitsi Ramotia Gileadissa kaiken Israelin kanssa Hasaelia Syrian kuningasta vastaan.’ž Niin he kiiruhtivat, ja jokainen otti vaatteensa, ja panivat hänen allensa korkialle astuimelle, ja puhalsivat pasunalla, ja sanoivat: Jehu on tullut kuninkaaksi.’ž He sanoivat: ei se ole totta; sano sinä se meille. Hän sanoi: niin ja niin on hän puhunut minun kanssani ja sanonut: näin sanoo \Herra\: minä olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi.’ž Ja kuin Jehu läksi ulos herransa palveliain tykö, sanoivat he hänelle: onko rauha? minkätähden tämä mielipuoli on tullut sinun tykös? Hän sanoi heille: te tunnette miehen hyvin, ja mitä hän puhuu.’ž Ja koirat pitää syömän Isebelin Jisreelin pellolla, ja ei yksikään pidä häntä hautaaman. Ja hän avasi oven ja pakeni.’ž Ja teen Ahabin huoneen niinkuin Jerobeaminkin Nebatin pojan huoneen, ja niinkuin Baesan Ahian pojan huoneen.’ž Niin että kaikki Ahabin huone pitää hukkuman: ja minä hävitän Ahabista sen, joka vetensä seinään heittää, ja suljetun ja hyljätyn Israelissa,’ž Ja sinun pitää lyömän herras Ahabin huoneen; sillä minä vaadin minun palveliaini prophetain veren ja kaikkein \Herran\ palveliain veren Isebelin kädestä;’ž Niin hän nousi ja meni sisälle huoneesen, ja hän vuodatti öljyä hänen päänsä päälle, ja sanoi hänelle: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minä olen sinun voidellut Israelin, \Herran\ kansan kuninkaaksi.’ž Ja kuin hän tuli sisälle, katso, siellä istuivat sotaväen päämiehet, ja hän sanoi: sinä päämies, minulla on jotakin sinulle sanomista. Jehu sanoi: kenelle meistä kaikista? Hän sanoi: sinulle, päämies.’ž Ja prophetan palvelia nuorukainen läksi matkaan, Gileadin Ramotiin.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:;± J@å :± Ļ@å 9± n@å 8± Ū@å 7± ƒ@å 6± @å 5± ‡@å 4± Q@å 3± ·@ å 2± „@ å 1± Ę@ å 0± —@ å /± —@ å .± |@å -± š@å ,± Ü@å +± @å *± š@å )± Œ@å (± ›@å '± ‹@å &± „@å %± Ų@ä $± ~@ä #± €@ä "± Z@ä !± …@ä  ± ^@ä ± ‚@ä ± O@ä ± ¾@ä ± Š@ ä ± Ŗ@ ä ± Ć@ ä ± ļ@ ä ± y@ ä ± ż@ä ± †@ä ± ©@ä ± @ä ± f@ä ± l@ä ± ‘@ä ± ?@ä ± @ä ± ×@ć  ± ė@ć  ± @ć  ± ‹@ć  ± @ć  ± ź@ć ± j@ć ± Ņ@ć ± ž@ ć ± t@ ć ± Ā@ ć ± Ķ@ ć ± q@ ć ± ¦@ć ± “@ć ’° ń@ć ž° q@ć ż° ü@ć ü° p@ć ū° $^@ć ś° #s@ć ł° "œ@ć ų° !Ą@ā ÷° f@ā ö° Ķ@ā õ° ś@ā ō° —@ā ó° '@ā ņ° o@ā ń° <@ā š° @ ā ļ° ź@ ā ī° Ö@ ā ķ° ~@ ā ģ° Ļ@ ā ė° J@ā ź° ;@ā é° ~@ā č° ”@ā ē° s@ā ę° Z@ā å° Ę@ā ä° ø@ā ć° c@ā ā° ¼@į į° ·@į ą° Ä@į ß° „@į Ž° Ŗ@į Ż° 2@į Ü° Ś@į Ū° Š@į Ś° †@į Ł° @ į Ų° ³@ į ×° %l@ į Ö° $Ę@ į Õ° #€@ į Ō° "œ@į Ó° !Ž@į Ņ° @į Ń° ^@į Š° @į Ļ° Z@į Ī° ”@į Ķ° č@į Ģ° »@į Ė° ā@ß Ź° ‘@ß É° `@ß Č° Š@ß Ē° ū@ß Ę° ¢@ß Å° “@ß Ä° Ū@ß Ć° Ģ@ ß Ā° „@ ß Į° %@ ß  LVALE]É o š ’  w Ū [ • ) vécŁ’Ķ#~ŗG Niin hävitti Jehu kaikki ne jotka Ahabin huoneesta olivat jääneet Jisreelissä: kaikki hänen’ž Niin hävitti Jehu kaikki ne jotka Ahabin huoneesta olivat jääneet Jisreelissä: kaikki hänen ylimmäisensä, ja hänen ystävänsä, ja hänen pappinsa, niin ettei hän yhtäkään heistä jättänyt;’ž Niin tietäkäät nyt, ettei yksikään \Herran\ sana, jonka \Herra\ puhunut on Ahabin huoneesta, ole turhaksi tullut: ja \Herra\ teki niinkuin hän puhunut oli palveliansa Elian kautta.’ž Kuin hän aamulla meni ulos, seisoi hän ja sanoi kaikelle kansalle: te olette oikiat: katso, minä olen liiton tehnyt herraani vastaan ja tappanut hänen; mutta kuka siis nämät kaikki tappanut on?’ž Ja sanoma saatettiin hänelle, että he ovat tuoneet kuninkaan poikain päät tänne. Hän vastasi: asettakaat ne kahteen roukkioon aamuun asti, kaupungin portin eteen.’ž Kuin he saivat kirjan, ottivat he ne kuninkaan pojat ja tappoivat seitsemänkymmentä miestä, ja panivat niiden päät astioihin ja lähettivät ne hänen tykönsä Jisreeliin.’ž Silloin kirjoitti hän heidän tykönsä toisen kirjan näin: jos te olette minun ja olette minulle kuuliaiset, niin ottakaat teidän herranne poikain päät ja tulkaat huomenna tällä aikaa minun tyköni Jisreeliin; ja oli niitä kuninkaan poikia, joita kaupungin ylimmäiset kasvattivat, seitsemänkymmentä miestä.’ž Ja ne huoneen ja kaupungin haltiat, ja vanhimmat ja edustusmiehet lähettivät Jehun tykö, sanoen: me olemme sinun palvelias, me teemme kaikki, mitäs meille sanot: emme tee ketään kuninkaaksi: tee mitä sinulle kelpaa.’ž Mutta he pelkäsivät sangen suuresti ja sanoivat: katso, kaksi kuningasta ei voineet seisoa hänen edessänsä: kuinka siis me seisoisimme?’ž Niin valitkaat herranne pojista paras ja kelvollisin, ja asettakaat häntä isänsä istuimelle, ja sotikaat herranne huoneen puolesta.’ž Kuin tämä kirje tulee teidän tykönne, joiden tykönä teidän herranne pojat ovat, niin myös vaunut, hevoset, vahvat kaupungit ja sota-aseet,’ž Ja Ahabilla oli seitsemänkymmentä poikaa Samariassa. Ja Jehu kirjoitti kirjan ja lähetti Samariaan Jisreelin päämiesten tykö, ja vanhimpain ja Ahabin edustusmiesten tykö, näin:’ž Näin tuli Isebelin raato niinkuin loka kedolla, Jisreelin pellolla, ettei sanoa taidettu: tämä on Isebel.’ž Ja he tulivat jälleen ja sanoivat hänelle sen; hän sanoi: tämä on nyt se minkä \Herra\ puhui palveliansa Elian Tisbiläisen kautta ja sanoi: Jisreelin pellolla pitää koirain syömän Isebelin lihan.’ž Kuin he menivät pois häntä hautaamaan, niin ei he löytäneet hänestä muuta mitään kuin pääkallon ja jalat ja paljaat kämmenet.’ž Ja kuin hän oli tullut sisälle, ja oli syönyt ja juonut, sanoi hän: korjatkaat kuitenkin sitä kirottua ja haudatkaat häntä; sillä hän on kuninkaan tytär.’ž Hän sanoi: syöskäät hänet ulos! ja he syöksivät hänen ulos, ja seinä ja hevoset priiskoitettiin hänen verestänsä, ja hän tallattiin maahan.’ž Ja hän nosti kasvonsa ylös akkunaan ja sanoi: kuka on tässä minun tykönäni? Niin käänsi itsensä hänen puoleensa kaksi eli kolme palveliaa.’ž Ja kuin Jehu tuli portista sisälle, sanoi hän: kävikö Simrin hyvästi, joka tappoi herransa?’ž Ja kuin Jehu tuli Jisreeliin, ja Isebel sai sen kuulla, voiteli hän kasvonsa ja kaunisti päänsä, ja katseli akkunan lävitse.’ž Mutta Ahasia hallitsi Juudassa Joramin Ahabin pojan ensimäisenä vuotena toistakymmentä.’ž Ja hänen palveliansa antoivat hänen viedä vaunulla Jerusalemiin; ja he hautasivat hänen omaan hautaansa, hänen isäinsä kanssa Davidin kaupunkiin.’ž Kuin Ahasia Juudan kuningas sen näki, pakeni hän kryytimaan huoneen tietä; mutta Jehu ajoi häntä takaa ja sanoi: lyökäät myös häntä vaunuissansa Gurin vastamäessä, joka on Jiblamin tykönä. Ja hän pakeni Megiddoon ja kuoli siellä.’ž Mitämaks, sanoi \Herra\, minä kostan sinulle tällä pellolla Nabotin ja hänen poikansa veren, jonka minä eilen ehtoona näin; niin ota nyt häntä ja heitä pellolle \Herran\ sanan jälkeen. LVALåÅ R ± 3 ų ® ßa‹”š^ļČ17jD Hamasta auringon ylenemisen puolelta Jordania, ja kaiken Gileadin, Gadilaisten, Rubenilaisten’ž Hamasta auringon ylenemisen puolelta Jordania, ja kaiken Gileadin, Gadilaisten, Rubenilaisten ja Manasselaisten maan, hamasta Aroerista, joka on Arnonin ojan tykönä, ja Gileadin ja Basanin.’ž Silloin rupesi \Herra\ Israelista lohkaisemaan; sillä Hasael löi heidät kaikissa Israelin rajoissa,’ž Mutta ei Jehu kuitenkaan pysynyt, että hän \Herran\ Israelin Jumalan laissa kaikesta sydämestänsä vaeltanut olis; sillä ei hän lakannut Jerobeamin synneistä, joka Israelin oli saattanut syntiä tekemään.’ž Ja \Herra\ sanoi Jehulle: ettäs olet ollut hyväntahtoinen tekemään sitä mikä minulle kelpasi, ja sinä teit Ahabin huonetta vastaan kaiken sen, mikä minun sydämessäni oli; niin pitää sinun poikas istuman Israelin istuimella neljänteen polveen asti.’ž Mutta ei Jehu lakannut Jerobeamin Nebatin pojan synneistä, joka oli saattanut Israelin syntiä tekemään, kultaisilla vasikoilla Betelissä ja Danissa.’ž Näin hävitti Jehu Baalin Israelista.’ž Ja kukistivat Baalin patsaat ja Baalin huoneen ja tekivät niistä yhteiset huoneet hamaan tähän päivään asti.’ž Ja kantoivat ulos Baalin huoneen patsaat ja polttivat ne,’ž Kuin he olivat uhranneet polttouhrin, sanoi Jehu vartioille ja päämiehille: menkäät sisälle ja lyökäät ne, niin ettei yksikään heistä pääse. Ja he löivät heidät miekan terällä, ja vartiat ja päämiehet heittivät heidät pois ja menivät Baalin huoneen kaupunkiin,’ž Kuin he tulivat sisälle tekemään uhria ja polttouhria, asetti Jehu kahdeksankymmentä miestä ulos ja sanoi: kuka teistä yhden niistä, jotka minä teidän käteenne annan, päästää hengissä, hänen sielunsa pitää oleman sen sielun edestä.’ž Ja Jehu meni Jonadabin Rekabin pojan kanssa Baalin huoneesen ja sanoi Baalin palvelioille: tutkistelkaat ja katsokaat, ettei kukaan tässä teidän seassanne ole \Herran\ palvelia, vaan ainoastaan Baalin palveliat.’ž Silloin sanoi hän vaatehuoneen haltialle: kanna kaikki Baalin palveliain vaatteet ulos; ja hän kantoi heille vaatteet ulos.’ž Ja Jehu lähetti kaikkeen Israeliin, ja kaikki Baalin palveliat tulivat, niin ettei yksikään heistä jäänyt, joka ei tullut; ja he tulivat sisälle Baalin huoneesen ja täyttivät Baalin huoneen joka loukkaan.’ž Ja Jehu sanoi: pyhittäkäät Baalille juhlapäivä! Ja he kutsuivat kokoon.’ž Sentähden kutsukaat kaikki Baalin prophetat kokoon, kaikki hänen palveliansa ja kaikki hänen pappinsa minun tyköni, niin ettei yksikään heistä jää; sillä minä teen suuren uhrin Baalille, ja joka ikänä jää pois, ei sen pidä elämän. Mutta Jehu teki sen kavaluudella, että hän olis saanut hävittää Baalin palveliat.’ž Ja Jehu kokosi kaiken kansan ja antoi heille sanoa: jos Ahab on vähän palvellut Baalia; Jehu tahtoo enemmän häntä palvella.’ž Kuin hän Samariaan tuli, löi hän kaikki Ahabista jääneet Samariassa, siihenasti että hän hänen hävitti, \Herran\ sanan jälkeen, jonka hän puhunut oli Elialle.’ž Ja sanoi: tule minun kanssani katsomaan minun kiivauttani \Herran\ tähden! Ja hän antoi hänen ajaa vaunuissansa.’ž Ja kuin hän sieltä vaelsi, löysi hän Jonadabin Rekabin pojan, joka häntä kohtasi, tervehti häntä ja sanoi hänelle: onko sinun sydämes vilpitöin, niinkuin minun sydämeni on sinun sydämes kanssa? Jonadab vastasi: on niinkin. Jos niin on, (sanoi hän) niin ojenna kätes tänne; ja hän ojensi kätensä ja hän asetti hänen istumaan sivuunsa vaunuihin,’ž Ja hän sanoi: ottakaa heitä elävinä kiinni; ja he ottivat heidät elävinä kiinni, ja tappoivat paimenten majan kaivon tykönä kaksi miestä viidettäkymmentä, niin ettei hän heistä yhtäkään jättänyt.’ž Löysi Jehu siinä Ahasian Juudan kuninkaan veljet ja sanoi niille: mitkä te olette? He vastasivat: me olemme Ahasian veljet ja menemme tervehtimään kuninkaan ja kuningattaren poikia.’ž Ja nousi ja matkusti Samariaan, ja kuin hän tuli paimenten majan tykö, joka oli hänen tiessänsä,=LVALdń“#' ¶ Å 2 Œ  N ŒzØ>TTÉ9Nw Ja otti sadanpäämiehet ja esimiehet, ja vartiat ja kaiken maan kansan, ja he johdattivat kuninkaan alas \’ž Ja otti sadanpäämiehet ja esimiehet, ja vartiat ja kaiken maan kansan, ja he johdattivat kuninkaan alas \Herran\ huoneesta, ja tulivat vartiain portin tietä kuninkaan huoneesen. Ja hän istui kuninkaan istuimelle.’ž Sitte meni kaikki maan kansa Baalin huoneesen, ja kukistivat sen ja hänen alttarinsa, ja rikkoivat peräti kaikki hänen kuvansa, ja Mattanin Baalin papin tappoivat he myös alttarin edessä; mutta pappi asetti virat \Herran\ huoneessa.’ž Niin teki Jojada liiton \Herran\ ja kuninkaan välillä, ja kansan välillä, että he ovat \Herran\ kansa, niin myös kuninkaan ja kansan välillä.’ž Ja he laskivat kätensä hänen päällensä, ja hän meni sitä tietä myöten, jota hevoset kuninkaan huoneesen käyvät; ja hän tapettiin siellä.’ž Mutta pappi Jojada käski sadanpäämiehiä, jotka olivat pannut joukon päälle, ja sanoi heille: viekäät häntä ulos joukon lävitse, ja jos joku seuraa häntä, se surmattakaan miekalla! Sillä pappi oli sanonut, ettei hänen pitänyt kuoleman \Herran\ huoneessa.’ž Ja näki, katso, kuningas seisoi patsaan tykönä, niinkuin tapa oli, ja päämiehet ja vaskitorvet kuninkaan tykönä, ja kaikki maan kansa oli iloissansa ja soittivat vaskitorvilla. Niin Atalia repäisi vaatteensa ja huusi: petos, petos!’ž Ja kuin Atalia kuuli kansan huudon, joka sinne juoksi, meni hän sisälle kansan tykö \Herran\ huoneesen,’ž Ja hän toi kuninkaan pojan edes ja pani kruunun hänen päähänsä, ja antoi hänelle todistuksen, ja he tekivät hänen kuninkaaksi ja voitelivat hänen, ja löivät käsiänsä yhteen ja sanoivat: menestyköön kuningas!’ž Ja vartiat seisoivat kuninkaan ympärillä, jokaisella aseensa kädessänsä, oikiasta huoneen loukkaasta niin vasempaan loukkaasen, alttaria ja huonetta läsnä.’ž Ja pappi antoi päämiehille keihäät ja kilvet, jotka olivat olleet kuningas Davidin, ja olivat \Herran\ huoneessa.’ž Ja sadanpäämiehet tekivät kaikki, mitä pappi Jojada käskenyt oli, ja ottivat miehensä tykönsä, jotka sabbatina tulivat, niiden kanssa, jotka sabbatina läksivät, ja tulivat papin Jojadan tykö.’ž Ja teidän pitää oleman kuninkaan ympärillä, ja jokaisella aseensa hänen kädessänsä; ja joka tulee järjestykseen, se pitää tapettaman, että te olisitte kuninkaan tykönä hänen mennessänsä ulos ja sisälle.’ž Mutta kaksi osaa teistä kaikista, jotka sabbatina pääsette, pitää vartioitseman kuningasta \Herran\ huoneessa.’ž Ja kolmas osa olkoon Surin portin tykönä, ja kolmas osa olkoon sen portin tykönä, joka on vartiain takana, ja teidän pitää vartioitseman huoneen päällekarkaamista,’ž Ja käski heitä ja sanoi: tämä on se, jonka teidän tekemän pitää: kolmas osa teistä, jonka vuoro on sabbatina, olkoon kuninkaan huoneen vartiana;’ž Seitsemäntenä ajastaikana lähetti Jojada ja otti sadanpäämiehet, esimiehet ja vartiat, ja noudatti heidät tykönsä \Herran\ huoneesen, ja teki liiton heidän kanssansa, ja vannotti heitä \Herran\ huoneessa, ja näytti heille kuninkaan pojan,’ž Ja hän oli kätkettynä \Herran\ huoneessa hänen kanssansa kuusi ajastaikaa; mutta Atalia oli kuningatar maalla.’ž Mutta Joseba, kuningas Joramin tytär, Ahasian sisar, otti Joaksen Ahasian pojan ja varasti hänen kuninkaan lasten seasta, jotka tapetut olivat, hänen ja hänen imettäjänsä, makaushuoneesta. Ja he kätkivät hänen Atalian edestä, niin ettei hän tapettu:’ž Mutta kuin Atalia Ahasian äiti näki poikansa kuolleeksi, nousi hän ja hukutti kaiken kuninkaallisen siemenen.’ž Ja aika jonka Jehu Israelia hallitsi Samariassa, oli kahdeksan ajastaikaa kolmattakymmentä.’ž Ja Jehu nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin Samariaan. Ja Joahas hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.’ž Mitä enempi Jehusta on sanottavaa, ja kaikista hänen töistänsä, ja kaikesta hänen voimastansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?(LVALB±Eß × . Ø « 2 C €ÖHłw”:ŗ<d Nimittäin Josabar Simeatin poika ja Josabad Somerin poika, hänen palveliansa, löivät hänen kuoliaaksi. Ja’ž Nimittäin Josabar Simeatin poika ja Josabad Somerin poika, hänen palveliansa, löivät hänen kuoliaaksi. Ja hän haudattiin isäinsä kanssa Davidin kaupunkiin. Ja Amatsia hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja hänen palveliansa nousivat ja tekivät liiton, ja löivät Joaksen kuoliaaksi Millon huoneessa, josta mennään alas Sillaan:’ž Mitä enempi on Joaksesta sanomista, ja kaikista, mitä hän tehnyt on: eikö ne ole kirjoitetut Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Niin otti Joas Juudan kuningas kaikki pyhitetyt, jotka hänen esivanhempansa Josaphat, Joram ja Ahasia Juudan kuninkaat olivat pyhittäneet, ja ne mitkä hän itse pyhittänyt oli, niin myös kaiken kullan, joka löyttiin \Herran\ huoneen tavaroista ja kuninkaan huoneesta, ja lähetti Hasaelille Syrian kuninkaalle; sitte hän meni Jerusalemista pois.’ž Silloin matkusti Hasael Syrian kuningas ja soti Gatia vastaan, ja voitti sen. Ja Hasael käänsi itsensä menemään ylös Jerusalemiin.’ž Mutta rikosuhrin ja syntiuhrin rahoja ei tuotu \Herran\ huoneesen; sillä ne olivat pappein.’ž Ja ne miehet ei tarvinneet lukua tehdä, joiden käsiin raha annettiin, työväelle annettaa; vaan he toimittivat sen uskollisesti.’ž Mutta ne annettiin työväelle, että he niillä parantaisivat \Herran\ huoneen.’ž Ei kuitenkaan tehty hopiamaljoja, psaltareita, viskaimia, torvia, taikka jotakin kultaista eli hopiaista astiaa \Herran\ huoneesen niistä rahoista, jotka \Herran\ huoneesen tuodut olivat.’ž Ja muuraajille, ja kivenhakkaajille, ja niille, jotka hirsiä ja vuoltuja kiviä ostivat, parantaaksensa mitä rauvennut oli \Herran\ huoneessa ja kaikkiin, mitkä he huoneessa löysivät parannusta tarvitsevan.’ž Ja he antoivat valmiin rahan teettäjille, jotka olivat asetetut \Herran\ huoneesen; ja he antoivat ne puusepille, jotka rakensivat ja työtä tekivät \Herran\ huoneessa,’ž Kuin he näkivät paljon rahaa olevan arkussa, tuli kuninkaan kirjoittaja ja ylimmäinen pappi ylös, ja sitoivat rahan yhteen, joka \Herran\ huoneesta löyttiin, sitte kuin he olivat sen lukeneet.’ž Niin pappi Jojada otti arkun ja lävisti läven kanteen ja pani sen oikialle puolelle alttaria, josta käydään \Herran\ huoneesen sisälle. Ja papit, jotka vartioitsivat ovea, panivat sinne kaikki ne rahat, jotka tuotiin \Herran\ huoneesen.’ž Ja papit mielistyivät, ettei heidän pitänyt ottaman rahaa kansalta eikä parantaman sitä, mikä rauvennut oli huoneessa.’ž Niin kutsui kuningas Joas papin Jojadan ja muut papit ja sanoi heille: miksi ette paranna sitä, mikä huoneessa rauvennut on? Niin ei pidä nyt teidän ottaman niitä rahoja tykönne kukin tuttavaltansa; mutta antakaat siihen, mikä rauvennut on huoneessa.’ž Mutta kolmaanteenkolmattakymmentä kuningas Joaksen vuoteen ei olleet papit parantaneet sitä, mikä [Herran] huoneessa rauvennut oli.’ž Ottakaan papit sen itsellensä kukin tuttavaltansa; sillä pitää heidän parantaman sen, mikä rauvennut on [Herran] huoneessa, kussa ikänä he löytävät olevan rauvenneen.’ž Ja Joas sanoi papeille: kaikki pyhitetyt rahat, jotka tuodaan \Herran\ huoneesen, nimittäin raha jokaiselta ohitsekäyvältä, raha minkä kukin antaa veroksi hengeltänsä, ja kaikki raha, minkä itsekukin uhraa vapaasta sydämestä, ne kannettakaan \Herran\ huoneesen.’ž Paitsi ettei hän pannut pois korkeuksia; sillä kansa uhrasi ja teki suitsutusta vielä korkeuksilla.’ž Ja Joas teki sitä, mikä oikia oli ja \Herralle\ hyvin kelpasi, niinkauvan kuin pappi Jojada opetti häntä;’ž Seitsemäntenä Jehun vuotena tuli Joas kuninkaaksi, ja hallitsi neljäkymmentä ajastaikaa Jerusalemissa. Hänen äitinsä nimi oli Ziba Bersabasta.’ž Ja Joas oli seitsemän ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi.’ž Ja kaikki maan kansa oli iloissansa, ja kaupunki oli alallansa. Mutta Atalian olivat tappaneet miekalla kuninkaan huoneessa.ZLVAL[Š5©  r – ü € é R ŒQyvóŖŪ‘– Mutta \Herra\ teki armon heidän kanssansa, ja armahti heidän päällensä, ja käänsi itsensä heidän puoleensa, liittonsa tähde’ž Mutta \Herra\ teki armon heidän kanssansa, ja armahti heidän päällensä, ja käänsi itsensä heidän puoleensa, liittonsa tähden Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa, ja ei tahtonut kadottaa heitä, eikä heittänyt heitä pois kasvoinsa edestä tähän asti.’ž Ja Hasael Syrian kuningas ahdisti Israelia, niinkauvan kuin Joahas eli.’ž Ja tapahtui, että he hautasivat yhtä miestä, ja kuin he saivat nähdä sotajoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan; ja kuin hän sinne tuli ja sattui Elisan luihin, tuli hän eläväksi ja nousi jaloillensa.’ž Kuin Elisa oli kuollut, ja he olivat hänen haudanneet, tuli Moabilaisten sotajoukko maakuntaan sinä vuonna.’ž Niin Jumalan mies närkästyi hänen päällensä ja sanoi: jos olisit lyönyt viidesti eli kuudesti, niin sinä olisit lyönyt Syrialaiset, siihen asti että he olisivat lopetetut; mutta nyt sinun pitää lyömän heitä kolmasti.’ž Ja hän sanoi: ota nuolet! ja kuin hän otti ne, sanoi hän Israelin kuninkaalle: lyö maahan! ja hän löi kolmasti ja sitte lakkasi.’ž Ja sanoi: avaa akkuna, joka on itään päin; ja hän avasi sen. Ja Elisa sanoi: ammu; ja hän ampui. Hän sanoi: pelastuksen nuoli \Herralta\, pelastuksen nuoli Syrialaisia vastaan: ja sinun pitää lyömän Syrialaiset Aphekissa, siihenasti että he lopetetut ovat.’ž Sanoi hän Israelin kuninkaalle: jännitä joutsi kädelläs; ja hän jännitti kädellänsä. Ja Elisa laski kätensä kuninkaan kätten päälle,’ž Elisa sanoi hänelle: ota joutsi ja nuolet! Ja kuin hän otti joutsen ja nuolet,’ž Ja Elisa sairasti kuolintautiansa; ja Joas Israelin kuningas tuli hänen tykönsä ja itki hänen edessänsä, ja sanoi: minun isäni, minun isäni, Israelin vaunu ja hänen ratsasmiehensä!’ž Ja Joas nukkui isäinsä kanssa, ja Jerobeam istui hänen istuimellensa. Mutta Joas haudattiin Samariaan Israelin kuningasten oheen.’ž Mitä enempi Joaksesta sanomista on, ja mitä hän tehnyt on, ja hänen voimastansa, kuinka hän Amatsian Juudan kuninkaan kanssa sotinut on: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä, ja ei luopunut kaikista Jerobeamin Nebatin pojan synneistä, joka Israelin saatti syntiä tekemään; vaan vaelsi niissä.’ž Joaksen Juudan kuninkaan seitsemäntenä vuonna neljättäkymmentä oli Joas Joahaksen poika Israelin kuningas Samariassa kuusitoistakymmentä ajastaikaa,’ž Ja Joahas nukkui isäinsä kanssa, ja he hautasivat hänen Samariaan; ja hänen poikansa Joas tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Joahaksesta sanomista on, ja kaikista, mitä hän tehnyt on, ja hänen voimastansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.’ž Mutta Joahaksen kansasta ei enempää jäänyt, kuin viisikymmentä hevosmiestä, ja kymmenen vaunua, ja kymmenentuhatta jalkamiestä; sillä Syrian kuningas oli heidät hukuttanut ja tehnyt niinkuin tomun, riihtä tapettaissa.’ž Ei he kuitenkaan luopuneet Jerobeamin huoneen synneistä, joka Israelin saatti syntiä tekemään, vaan hekin vaelsivat niissä; ja metsistö seisoi Samariassa.’ž Ja \Herra\ antoi Israelille pelastajan, joka heidät johdatti ulos Syrialaisten käsistä, niin että Israelin lapset asuivat majassansa niinkuin ennenkin.’ž Mutta Joahas rukoili \Herran\ kasvoja, ja \Herra\ kuuli häntä; sillä hän näki Israelin ahdistuksen, kuinka Syrian kuningas ahdisti heitä,’ž Ja \Herran\ viha julmistui Israelin päälle ja hän antoi heidät Hasaelin Syrian kuninkaan ja Benhadadin Hasaelin pojan käsiin, niinkauvan kuin he elivät.’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä, ja vaelsi Jerobeamin Nebatin pojan synneissä, joka Israelin saatti syntiä tekemään, ja ei lakannut siitä.’ž Joaksen Ahasian pojan Juudan kuninkaan kolmantena vuotena kolmattakymmentä oli Joahas Jehun poika Israelin kuningas Samarjassa seitsemäntoistakymmentä ajastaikaa,{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:¶± !k@ģ µ±  Ÿ@ģ “± Š@ģ ³± l@ģ ²± Ą@ģ ±± Š@ģ °± Į@ģ Ʊ 9@ė ®± @ė ­± ē@ė ¬± Ļ@ė «± p@ė Ŗ± ¾@ė ©± ˜@ ė ر l@ ė §± œ@ ė ¦± ±@ ė „± æ@ ė ¤± E@ė £± y@ė ¢±  G@ė ”±  d@ė  ±  ®@ė Ÿ±  i@ė ž±  Č@ė ± ‹@ė œ± Ā@ė ›± ŗ@ź š± v@ź ™± @ź ˜± |@ź —± s@ź –± ƒ@ź •± ˆ@ź ”± v@ź “± “@ ź ’± „@ ź ‘± F@ ź ± ™@ ź ± Ą@ ź Ž±  ¤@ź ±  X@ź Œ±  ½@ź ‹±  Ų@ź Š±  |@ź ‰± @ź ˆ± @ź ‡± ±@ź †± Ø@ź …± ]@é „± Ŗ@é ƒ± ß@é ‚± s@é ± &@é €± %b@é ± $@é ~± #Ž@é }± "g@é |± !³@é {±  q@é z± €@ é y± ±@ é x± Ė@ é w± {@ é v± —@ é u± ‚@é t± @é s± {@é r± ‹@é q± ^@é p± ƒ@é o± É@é n± «@é m± ˆ@é l± ‘@č k± »@č j± ˆ@č i± @č h±  ˆ@č g±  @č f±  c@č e±  †@č d±  §@č c± Œ@č b± ‰@č a± €@ č `± ¼@ č _± c@ č ^± a@ č ]± µ@ č \± @č [± u@č Z± ł@č Y± †@č X± z@č W± ×@č V± ƒ@č U± „@č T± i@č S± ƒ@ē R± o@ē Q± –@ē P± `@ē O± ‘@ē N± ’@ē M± Ä@ē L± ®@ē K±  ė@ē J±  I@ ē I±  ­@ ē H±  «@ ē G±  ?@ ē F± „@ ē E± @ē D± @ē C± u@ē B± ]@ē A± ¢@ē @± ¼@ē ?± u@ē >± Ō@ē =± \@ē <± ū@å nLVAL¤Š[Ÿ ż   + ' — ņ ³['yµ#’2œ-Ŗ Ja koko Juudan kansa ottivat Asarian kuudentoistakymmenen ajast’ž Ja koko Juudan kansa ottivat Asarian kuudentoistakymmenen ajastajan vanhana, ja tekivät hänen kuninkaaksi isänsä Amatsian siaan.’ž Ja he veivät hänen sieltä hevosilla pois, ja hän haudattiin Jerusalemissa isäinsä oheen Davidin kaupungissa.’ž Ja he tekivät liiton häntä vastaan Jerusalemissa; mutta hän pakeni Lakikseen, ja he lähettivät hänen peräänsä Lakikseen, ja tappoivat hänen siellä.’ž Mitä enempi Amatsiasta sanomista on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Mutta Amatsia, Joaksen Juudan kuninkaan poika, eli Joaksen Joahaksen Israelin kuninkaan pojan kuoleman jälkeen viisitoistakymmentä ajastaikaa.’ž Ja Joas nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin Samariassa, Israelin kuningasten sekaan; ja hänen poikansa Jerobeam tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Joaksesta sanomista on, mitä hän tehnyt on, ja hänen väkevyydestänsä, ja kuinka hän Amatsian Juudan kuninkaan kanssa soti: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Ja otti kaiken kullan ja hopian ja kaikki astiat, jotka löyttiin \Herran\ huoneesta ja kuninkaan huoneen tavaroista, ja vielä hänen lapsensa pantiksi, ja palasi Samariaan.’ž Ja Joas Israelin kuningas otti Amatsian Juudan kuninkaan Joaksen pojan, Ahasian pojan, Betsemeksessä kiinni, ja tuli Jerusalemiin, ja kukisti Jerusalemin muurit Ephraimin portista Kulmaporttiin asti, neljänsadan kyynärän pituudelta,’ž Mutta Juuda lyötiin Israelilta, niin että jokainen pakeni majoillensa.’ž Mutta Amatsia ei totellut häntä. Niin meni Joas Israelin kuningas ylös, ja he katselivat toinen toistansa, hän ja Amatsia Juudan kuningas Betsemeksessä, joka Juudassa on.’ž Sinä olet kokonansa lyönyt Edomilaiset, siitä paisuu sinun sydämes: pidä se ylistys ja ole kotonas! miksis etsit vahinkoa kaatuakses sekä itse että Juuda sinun kanssas?’ž Mutta Joas Israelin kuningas lähetti Amatsian Juudan kuninkaan tykö ja antoi hänelle sanoa: orjantappura, Libanonissa, lähetti sedripuun tykö Libanonissa ja antoi hänelle sanoa: anna tyttäres minun pojalleni emännäksi! Mutta metsän eläimet kedolla Libanonissa juoksivat orjantappuran päälle ja maahan tallasivat sen.’ž Silloin lähetti Amatsia sanansaattajat Joaksen Joahaksen pojan Jehun pojan Israelin kuninkaan tykö, ja käski hänelle sanoa: tule ja katselkaamme toinen toistamme!’ž Hän löi myös kymmenentuhatta Edomilaista Suolalaaksossa, ja voitti Selan (kaupungin) sodalla, ja kutsui sen nimen Jokteel tähän päivään asti.’ž Mutta tappajain lapsia ei hän surmannut, niinkuin kirjoitettu on Moseksen lakikirjassa, jossa \Herra\ käskenyt oli ja sanonut: Isät ei pidä kuoleman lasten tähden, ja lapset ei pidä kuoleman isäinsä tähden, vaan jokainen pitää kuoleman oman syntinsä tähden.’ž Ja kuin valtakunta hänen kädessänsä vahvistui, löi hän palveliansa, jotka kuninkaan hänen isänsä tappaneet olivat.’ž Sillä korkeudet ei olleet pannut pois; mutta kansa uhrasi vielä ja suitsutti korkeuksilla.’ž Ja hän teki mitä \Herralle\ hyvästi kelpasi, ei kuitenkaan niinkuin hänen isänsä David, vaan kaiketi niinkuin hänen isänsä Joas oli tehnyt, niin myös hän teki.’ž Hän oli viiden ajastajan vanha kolmattakymmentä, kuin hän tuli kuninkaaksi, ja hallitsi yhdeksän ajastaikaa kolmattakymmentä Jerusalemissa. Hänen äitinsä nimi oli Joaddan Jerusalemista.’ž Toisena Joaksen Joahaksen pojan Israelin kuninkaan vuonna tuli Amatsia Joaksen Juudan kuninkaan poika kuninkaaksi.’ž Ja Joas Joahaksen poika palasi ja otti ne kaupungit Benhadadilta Hasaelin pojalta jälleen, jotka hän hänen isältänsä Joahakselta sodalla ottanut oli. Joas löi kolmasti häntä, ja sai Israelin kaupungit jälleen.’ž Ja Hasael Syrian kuningas kuoli, ja hänen poikansa Benhadad tuli kuninkaaksi hänen siaan.{LVAL—ņo˜  ˜ Ÿ * « ö • 2 vömį:“Q“,L» Asarian Juudan kuninkaan yhdeksäntenä vuonna neljättäkymmentä tuli Men’ž Asarian Juudan kuninkaan yhdeksäntenä vuonna neljättäkymmentä tuli Menahem Gadin poika Israelin kuninkaaksi ja oli kymmenen vuotta Samariassa,’ž Silloin löi Menahem Tipsan ja kaikki jotka siellä olivat, ja löi heidän rajansa Tirsasta, ettei he häntä tahtoneet päästää sisälle, ja kaikki heidän raskaat vaimonsa repäisi hän rikki.’ž Mitä enempi Sallumista sanomista on ja hänen liitostansa, jonka hän teki: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.’ž Sillä Menahem Gadin poika meni ylös Tirsasta ja tuli Samariaan, ja löi Sallumin Jabeksen pojan Samariassa, tappoi hänen ja tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ussian Juudan kuinkaan yhdeksäntenä vuonna neljättäkymmentä tuli Sallum Jabeksen poika kuninkaaksi, ja hallitsi kuukauden Samariassa.’ž Tämä on \Herran\ sana, jonka hän Jehulle puhunut oli, sanoen: sinun poikas pitää istuman Israelin istuimella neljänteen polveen asti; ja se tapahtui niin.’ž Mitä enempi Sakariasta sanomista on: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.’ž Ja Sallum Jabeksen poika teki liiton häntä vastaan, ja löi hänen kansan edessä, ja tappoi hänen, ja tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja hän teki pahaa \Herran\ edessä, niinkuin hänen isänsäkin tehneet olivat, ja ei luopunut Jerobeamin Nebatin pojan synneistä, joka Israelin saatti syntiä tekemään.’ž Asarian Juudan kuninkaan kahdeksantena vuonna neljättäkymmentä oli Sakaria Jerobeamin poika Israelin kuningas kuusi kuukautta Samariassa,’ž Ja Asaria nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isäinsä tykö Davidin kaupunkiin; ja hänen poikansa Jotam tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Asariasta sanomista on, ja kaikista, mitä hän tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Ja \Herra\ vaivasi kuningasta, niin että hän oli spitalissa kuolemapäiväänsä asti, ja asui erinäisessä huoneessa. Mutta Jotam kuninkaan poika hallitsi huoneen ja tuomitsi kansaa maalla.’ž Paitsi sitä ettei he luopuneet korkeuksista; sillä kansa uhrasi ja suitsutti vielä korkeuksilla.’ž Ja hän teki mitä \Herralle\ hyvästi kelpasi, kaiketi niinkuin hänen isänsä Amatsia tehnyt oli,’ž Ja kuudentoistakymmenen ajastaikainen oli hän tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksi vuotta kuudettakymmentä Jerusalemissa; hänen äitinsä kutsuttiin Jekolja Jerusalemista.’ž Jerobeamin Israelin kuninkaan seitsemäntenä vuonna kolmattakymmentä tuli Asaria Amatsian Juudan kuninkaan poika kuninkaaksi.’ž Ja Jerobeam nukkui isäinsä, Israelin kuningasten kanssa; ja hänen poikansa Sakaria tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Jerobeamista sanomista on, ja kaikista mitä hän tehnyt on, ja hänen väkevyydestänsä, kuinka hän sotinut on, ja kuinka hän otti Damaskun jälleen ja Hematin Juudalle Israelissa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Ja \Herra\ ei ollut sanonut tahtovansa pyyhkiä Israelin nimeä taivaan alta pois; mutta autti heitä Jerobeamin Joaksen pojan kautta.’ž Sillä \Herra\ näki Israelin suuren viheliäisyyden, niin ettei ollut suljettua, eikä hylättyä, eikä auttajaa Israelissa.’ž Hän otti Israelin maan rajat jälleen, Hematista hamaan kedon mereen asti, \Herran\ Israelin Jumalan sanan jälkeen, jonka hän sanonut oli palveliansa, propheta Jonan, Amittain pojan kautta, joka oli GatHepheristä.’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä, ja ei lakannut kaikista Jerobeamin Nebatin pojan synneistä, joka Israelin saatti syntiä tekemään.’ž Amatsian Joaksen pojan Juudan kuninkaan viidentenä vuonna toistakymmentä oli Jerobeam Joaksen poika Israelin kuningas Samariassa yhden ajastajan viidettäkymmentä,’ž Hän rakensi Elatin ja saatti sen jälleen Juudan alle, sitte kuin kuningas isäinsä kanssa nukkunut oli.OLVALxĶ # ˜    č m ¢ńqMęXŁwču–ģ Hän uhrasi ja suitsutti korkeuksilla ja kukk’ž Hän uhrasi ja suitsutti korkeuksilla ja kukkuloilla, ja kaikkein viheriäisten puiden alla.’ž Sillä hän vaelsi Israelin kuningasten tiellä, ja hän käytti poikansa tulen lävitse pakanain kauhistuksen jälkeen, jotka \Herra\ Israelin lasten edestä oli ajanut ulos.’ž Kahdenkymmenen ajastaikainen oli Ahas tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kuusitoistakymmentä ajastaikaa Jerusalemissa; ja ei tehnyt sitä, mikä oli kelvollinen \Herralle\ hänen Jumalallensa, niinkuin David hänen isänsä.’ž Pekan Remaljan pojan seitsemäntenä vuonna toistakymmentä tuli Ahas, Jotamin Juudan kuninkaan poika, kuninkaaksi.’ž Ja Jotam nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isäinsä tykö, isänsä Davidin kaupunkiin; ja Ahas hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Silloin rupesi \Herra\ lähettämään Juudalle Retsinin Syyrian kuninkaan ja Pekan Remaljan pojan.’ž Mitä enempi Jotamista sanomista on, ja kaikista mitä hän tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Paitsi ettei he luopuneet korkeuksista; sillä kansa uhrasi ja suitsutti vielä korkeuksilla; hän rakensi \Herran\ huoneen ylimmäisen portin.’ž Ja hän teki mitä \Herralle\ hyvästi kelpasi, kaiken sen jälkeen, kuin hänen isänsä Ussia tehnyt oli,’ž Ja viiden ajastaikainen kolmattakymmentä oli hän tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kuusitoistakymmentä ajastaikaa Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Jerusa Zadokin tytär.’ž Toisena Pekan Remaljan pojan Israelin kuninkaan vuonna tuli Jotam, Ussian Juudan kuninkaan poika, kuninkaaksi.’ž Mitä enempi Pekasta sanomista on, ja kaikista mitä hän tehnyt on: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.’ž Ja Hosea Elan poika nosti kapinan Pekaa Remaljan poikaa vastaan ja löi hänen kuoliaaksi, ja tuli kuninkaaksi hänen siaansa kahdentenakymmenentenä Jotamin Ussian pojan vuonna.’ž Pekan Israelin kuninkaan aikana tuli Tiglat Pilesser Assyrian kuningas, ja otti Gijonin, Abelbetmaekan, Janoan, Kedeksen, Hasorin, Gileadin, Galilean ja kaiken Naphtalin maan, ja vei heidät Assyriaan.’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä, ei hän luopunut Jerobeamin Nebatin pojan synneistä, joka saatti Israelin syntiä tekemään.’ž Asarjan Juudan kuninkaan toisena vuonna kuudettakymmentä tuli Peka Remaljan poika Israelin kuninkaaksi, ja hallitsi Samariassa kaksikymmentä vuotta,’ž Mitä enempi Pekahjasta sanomista on ja kaikista mitä hän tehnyt on: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.’ž Ja Peka Remaljan poika hänen päämiehensä, kapinoitsi häntä vastaan ja löi hänen kuoliaaksi kuninkaan huoneen salissa, Samariassa, Argobin ja Arjen kanssa, ja viisikymmentä miestä hänen kanssansa Gileadin lapsista. Ja kuin hän oli hänen tappanut, tuli hän kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä; ei hän luopunut Jerobeamin Nebatin pojan synneistä, joka Israelin saatti syntiä tekemään.’ž Viidentenäkymmenentenä Asarian Juudan kuninkaan vuonna tuli Pekahja Menahemin poika Israelin kuninkaaksi ja oli kaksi vuotta Samariassa,’ž Ja Menahem nukkui isäinsä kanssa; ja Pekahja hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Menahemista sanomista on, ja kaikista mitä hän tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?’ž Ja Menahem pani hopiaveron voimallisten päälle Israelissa, että itsekukin heistä antais viisikymmentä hopiasikliä Assyrian kuninkaalle. Niin meni Assyrian kuningas kotia jälleen ja ei jäänyt maalle.’ž Ja Phul Assyrian kuningas tuli maakuntaan, ja Menahem antoi Phulille tuhannen leiviskää hopiaa, että hän olis pitänyt hänen kanssansa ja vahvistanut häntä valtakuntaan.’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä, ja ei luopunut elinaikanansa Jerobeamin Nebatin pojan synneistä, joka Israelin saatti syntiä tekemään./LVALX§”  ˜ Ą  «  G ®hĆ™ŽŸ™#i Mutta yhdeksännellä Hosean ajastajalla voitti Assyrian kuningas Samarian, ja vei Israelin ’ž Mutta yhdeksännellä Hosean ajastajalla voitti Assyrian kuningas Samarian, ja vei Israelin Assyriaan, ja pani heidät Halaan ja Haboriin, Gosan virran tykö, ja Mediläisten kaupunkeihin.’ž Ja Assyrian kuningas meni kaikkeen siihen maakuntaan ylös, ja tuli Samariaan, ja piiritti sen kolmeksi ajastajaksi.’ž Mutta kuin Assyrian kuningas sai tietää Hosean tehneen liiton ja lähettäneen sanansaattajat Soon, Egyptin kuninkaan tykö, ja ettei hän lähettänyt Assyrian kuninkaalle lahjoja vuosi vuodelta; niin piiritti Assyrian kuningas hänen, ja pani hänen vankihuoneesen.’ž Häntä vastaan soti Salmanassar Assyrian kuningas; ja Hosea tuli hänelle alamaiseksi, niin että hän antoi hänelle lahjoja.’ž Ja teki pahaa \Herran\ edessä, mutta ei kuitenkaan niinkuin ne Israelin kuninkaat, jotka hänen edellänsä olivat.’ž Ahaksen Juudan kuninkaan toisena vuonna toistakymmentä hallitsi Hosea Elan poika Israelin ylitse Samariassa yhdeksän ajastaikaa,’ž Ja Ahas nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin isäinsä tykö Davidin kaupunkiin; ja Hiskia hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Ahaksesta sanomista on, ja mitä hän tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Sitälikin sabbatin peitteen, jonka he huoneesen rakentaneet olivat. Ja kuninkaan huoneen ulkonaisen sisällekäytävän käänsi hän \Herran\ huoneen ympäri Assyrian kuninkaan tähden.’ž Ja kuningas Ahas särki istuimen sivut, ja siirsi kattilan niiden päältä, ja hän otti meren pois vaskihärjistä, jotka sen alla olivat, ja pani sen kivipermannolle,’ž Uria pappi teki kaikki niinkuin Ahas kuningas hänelle käskenyt oli.’ž Ja kuningas Ahas käski Urialle papille, sanoen: suuremmalla alttarilla pitää sinun uhraaman polttouhrin huomeneltain ja ruokauhrin ehtoona, ja kuninkaan polttouhrin ja hänen ruokauhrinsa, ja kaiken maan kansan polttouhrin, heidän ruokauhrinsa ja juomauhrinsa ja kaiken polttouhrin veren, ja kaikkein muiden uhrien veren pitää sinun priiskottaman sen päälle: vaan vaskialttarista tahdon minä vielä ajatella.’ž Mutta vaskialttarin, joka \Herran\ edessä seisoi, siirsi hän pois huoneen edestä, niin ettei se seisonut alttarin ja \Herran\ huoneen välillä; vaan pani sen alttarin sivulle pohjan puoleen.’ž Ja sytytti sen päällä polttouhrinsa ja ruokauhrinsa, ja kaasi sen päälle juomauhrinsa; ja kiitosuhrinsa veren, jonka hän uhrasi, antoi hän pirskottaa alttarille.’ž Ja kuin kuningas tuli ja näki alttarin, astui hän alttarin tykö ja uhrasi sen päällä,’ž Niin rakensi pappi Uria alttarin ja teki kaiken sen jälkeen, minkä Ahas kuningas hänelle oli lähettänyt Damaskusta: ja näin teki Uria pappi siihenasti kuin Ahas kuningas tuli Damaskusta.’ž Ja kuningas Ahas matkusti Tiglat Pilesseriä Assyrian kuningasta vastaan Damaskuun; ja kuin hän näki alttarin Damaskussa, lähetti kuningas Ahas alttarin kuvan ja muodon papille Urialle, juuri niinkuin se tehty oli.’ž Assyrian kuningas kuuli häntä ja meni ylös Damaskuun, ja voitti sen ja vei heidät Kiriin; ja hän löi Retsinin kuoliaaksi.’ž Ja Ahas otti kultaa ja hopiaa, mitä hän löysi \Herran\ huoneesta ja kuninkaan huoneen tavaroista, ja lähetti Assyrian kuninkaalle lahjoja.’ž Mutta Ahas lähetti sanansaattajat Tiglat Pilesserin Assyrian kuninkaan tykö ja käski hänelle sanoa: minä olen sinun palvelias ja poikas: matkusta tänne ja vapahda minua Syrian kuninkaan kädestä ja Israelin kuninkaan kädestä, jotka ovat nousseet minua vastaan.’ž Silloin myös Retsin Syrian kuningas sai Syrialaisille Elatin jälleen ja ajoi Juudalaiset Elatista ulos; mutta Syrialaiset tulivat Elatiin ja asuivat siinä tähän päivään asti.’ž Silloin matkusti Retsin Syrian kuningas ja Peka Remaljan poika Israelin kuningas Jerusalemiin sotimaan; ja he piirittivät Ahaksen, ja ei kuitenkaan voittaneet häntä.xLVAL>³ė ‚ Ō p ) ° k ¬ū_ó[-^wē® Ja he puhuivat Assyrian kuninkaalle, sanoen: pakanat, jotka sinä tänne annoit tulla ja panit Samarian kaupunkeihin asumaan, ei tiedä mitään maakunnan Juma’ž Ja he puhuivat Assyrian kuninkaalle, sanoen: pakanat, jotka sinä tänne annoit tulla ja panit Samarian kaupunkeihin asumaan, ei tiedä mitään maakunnan Jumalan säädyistä: sentähden lähetti hän jalopeurat heidän sekaansa, ja katso, ne surmaavat heidät, sentähden ettei he mitään tiedä maakunnan Jumalan säädyistä.’ž Mutta kuin he niissä ensin rupesivat asumaan, ja ei peljänneet \Herraa\, lähetti \Herra\ jalopeurat heidän sekaansa, jotka heidät surmasivat.’ž Ja Assyrian kuningas antoi tulla (kansaa) Babelista ja Kutasta, ja Avvasta, ja Hematista, ja Sepharvaimista, ja asetti heidät Samarian kaupunkeihin Israelin lasten siaan, jotka omistivat Samarian, ja asuivat niissä kaupungeissa.’ž Siihenasti että \Herra\ heitti Israelin kasvoinsa edestä pois, niinkuin hän ennen sanonut oli kaikkein palveliainsa prophetain kautta. Ja Israel vietiin pois omalta maaltansa Assyriaan tähän päivään asti.’ž Ja niin vaelsivat Israelin lapset kaikissa Jerobeamin synneissä, joita hän tehnyt oli, ja ei lakanneet siitä,’ž Sillä Israel eroitti itsensä Davidin huoneesta, ja tekivät itsellensä Jerobeamin Nebatin pojan kuninkaaksi. Hän käänsi Israelin \Herrasta\ pois, ja saatti heidät suuresti syntiä tekemään.’ž Sentähden hylkäsi \Herra\ kaiken Israelin siemenen, vaivasi heitä ja antoi ryövärein käsiin, siihenasti että hän heidät kasvoinsa edestä heitti pois.’ž Ei myös Juuda pitänyt \Herran\ Jumalansa käskyjä, vaan he vaelsivat Israelin säädyissä, joita he tekivät;’ž Niin vihastui \Herra\ suuresti Israelin päälle, ja heitti heidät pois kasvoinsa edestä, niin ettei yhtään heistä jäänyt, vaan Juudan sukukunta yksinänsä.’ž Ja käyttivät poikansa ja tyttärensä tulen lävitse, ja pitivät noituuksia ja velhouksia, ja myivät itsensä tekemään sitä, mikä paha oli \Herran\ edessä, häntä vihoittaaksensa.’ž Mutta he pelkäsivät kaikki \Herran\ Jumalansa käskyt, ja tekivät heillensä kaksi valettua vasikkaa, ja tekivät metsistön, ja kumarsivat koko taivaallista sotajoukkoa, ja palvelivat Baalia,’ž Ja he katsoivat ylön hänen käskynsä ja hänen liittonsa, jonka hän heidän isäinsä kanssa tehnyt oli, ja heidän todistuksensa, jonka hän heidän seassansa todisti, ja vaelsivat turhissa menoissansa, ja tekivät turhia, kuin pakanatkin heidän ympärillänsä, joista \Herra\ oli kieltänyt, ettei heidän pitäis tekemän niinkuin ne.’ž Ja ei he totelleet; mutta olivat niskurit, niinkuin heidän esi-isänsäkin, jotka ei uskoneet \Herran\ Jumalansa päälle,’ž Ja kuin \Herra\ todisti Israelia ja Juudaa vastaan, kaikkein prophetain ja näkiäin kautta, ja antoi heille sanoa: palatkaat teidän vääriltä teiltänne, ja pitäkäät minun käskyni, ja säätyni, kaiken sen lain jälkeen, jonka minä teidän isillenne käskenyt olen, ja minä myös palveliaini prophetain kautta teille lähettänyt olen.’ž Ja palvelivat epäjumalia, joista \Herra\ heille oli sanonut: senkaltaisia ei teidän pidä tekemän!’ž Ja he suitsuttivat kaikissa korkeuksissa niinkuin pakanat, jotka \Herra\ heidän edestänsä oli ajanut pois, ja tekivät myös hirmuisia töitä, joilla he vihoittivat \Herran\,’ž Ja nostivat patsaita ja metsistöitä kaikilla korkeilla vuorilla, ja kaikkein viheriäisten puiden alla.’ž Ja Israelin lapset peittelivät asiansa \Herraa\ Jumalaansa vastaan, jotka ei hyvät olleet, ja rakensivat itsellensä korkeuksia, kaikissa kaupungeissansa, sekä linnoissa että vahvoissa kaupungeissa,’ž Ja vaelsivat pakanain tapain jälkeen, jotka \Herra\ oli ajanut Israelin lasten edestä ulos; ja niinkuin myös Israelin kuninkaat tekivät,’ž Ja tapahtui, kuin Israelin lapset syntiä tekivät \Herraa\ Jumalaansa vastaan, joka heidät Egyptin maalta johdattanut oli, Pharaon Egyptin kuninkaan käsistä; ja he pelkäsivät vieraita jumalia,0LVAL?µõ ‰ ’ ` õ V ¶ §=ś4¬ų™Å!Ƶśp Ja voitti kolmen vuoden perästä, kuudentena Hiskian vuonna, se on ’ž Ja voitti kolmen vuoden perästä, kuudentena Hiskian vuonna, se on yhdeksäs Hosean Israelin kuninkaan vuosi: silloin voitettiin Samaria.’ž Ja tapahtui neljäntenä Hiskian kuninkaan vuonna, (se oli seitsemäs Hosean Elan pojan Israelin kuninkaan vuosi) että Salmanassar Assyrian kuningas meni Samariaa vastaan ja piiritti sen.’ž Hän löi Philistealaiset Gasaan asti, ja heidän rajansa, vartiain tornista vahvoihin kaupunkeihin asti.’ž Ja \Herra\ oli hänen kanssansa, ja kuhunkapäin hän meni, toimitti hän taitavasti; hän luopui myös Assyrian kuninkaasta, ja ei palvellut häntä.’ž Hän riippui \Herrassa\ ja ei luopunut hänestä, ja piti hänen käskynsä niinkuin \Herra\ Mosekselle oli käskenyt.’ž Hän turvasi \Herraan\ Israelin Jumalaan; niin ettei yksikään hänen kaltaisensa ollut hänen jälkeensä, ei myös hänen edellänsä kaikkein Juudan kuningasten seassa.’ž Hän kukisti korkeudet, ja särki patsaat, ja hävitti metsistöt, ja löi vaskikäärmeen rikki, jonka Moses tehnyt oli, sillä Israelin lapset suitsuttivat sille aina siihen päivään asti; ja hän kutsui sen Nehustan.’ž Ja hän teki sitä mikä otollinen oli \Herran\ edessä, juuri niinkuin hänen isänsä David teki.’ž Hän oli viidenkolmattakymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhdeksän ajastaikaa kolmattakymmentä Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Abi, Sakarian tytär.’ž Ja tapahtui kolmantena Hosean Elan pojan Israelin kuninkaan ajastaikana, että Hiskia Ahaksen Juudan kuninkaan poika tuli kuninkaaksi.’ž Ja näin nämät pakanat pelkäsivät \Herraa\, ja palvelivat myös epäjumaliansa; niin myös tekivät heidän lapsensa ja lastensa lapset, kuin heidän isänsäkin tehneet olivat, hamaan tähän päivään asti.’ž Mutta ei he totelleet sitä, vaan tekivät vanhan tapansa jälkeen.’ž Mutta peljätkäät \Herraa\ teidän Jumalaanne: ja hän auttaa teitä kaikkein teidän vihamiestenne käsistä.’ž Ja älkäät unhottako sitä liittoa, jonka minä tein teidän kanssanne: ettette pelkäisi muita jumalia;’ž Ja pitäkäät ne tavat, oikeudet, laki ja käskyt, jotka hän teille kirjoittanut on, että te kaikkena elinaikananne teette sen jälkeen: ja älkäät peljätkö muita jumalia.’ž Mutta \Herraa\, joka teidät Egyptin maalta toi ulos, suurella voimalla ja ojennetulla käsivarrella, häntä peljätkäät, häntä rukoilkaat, ja hänelle uhratkaat;’ž Ja \Herra\ oli tehnyt heidän kanssansa liiton, ja käskenyt heitä, sanoen: älkäät peljätkö muita jumalia ja älkäät heitä kumartako, älkäät heitä palvelko ja älkäät heille uhratko;’ž Ja hamaan tähän päivään asti tekivät he tätä vanhan tavan jälkeen, niin ettei he pelkää \Herraa\, eikä myös pidä tapaansa ja oikeuttansa, lain ja käskyn jälkeen, jonka \Herra\ käski Jakobin lapsille, jolle hän antoi Israelin nimen.’ž He pelkäsivät \Herraa\ ja palvelivat myös epäjumaliansa pakanain tavan jälkeen, kusta he tulleet olivat.’ž Mutta he pelkäsivät \Herraa\, ja tekivät itsellensä pappeja korkeuksille alhaisimman kansan seasta seassansa, jotka uhrasivat heidän korkeuttensa huoneissa.’ž Ja Avvilaiset tekivät Nibhan ja Tartakin; Sepharvaimilaiset polttivat poikansa Adramelekille ja Anamelekille Sepharvaimin epäjumalille.’ž Mutta Babelin miehet tekivät SukkotBenotin; Kutan miehet tekivät Nergalin; Hematin miehet tekivät Asiman;’ž Mutta jokainen kansa teki itsellensä erinomaiset jumalat, ja panivat ne korkeusten huoneisiin, jotka Samarialaiset tehneet olivat: jokainen kansasta omassa kaupungissansa, jossa he asuivat.’ž Niin tuli yksi papeista, joka viety oli Samariasta pois, ja asui Betelissä; ja hän opetti heitä, kuinka heidän piti pelkäämän \Herraa\.’ž Mutta Assyrian kuningas käski ja sanoi: viekäät sinne yksi papeista, jotka te sieltä vieneet olette pois; ja he menkäät sinne, ja asukaat siellä: että hän opettais heille maan Jumalan tavat.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:1² \@ ņ 0² ¶@ ņ /² ›@ ņ .² „@ ņ -² Ń@ ņ ,² £@ņ +² ž@ņ *²  ²@ņ )²  ¬@ņ (²  é@ņ '²  A@ņ &²  œ@ņ %² ń@ņ $² @ņ #² ±@ń "² b@ń !² q@ń  ² Ū@ń ² z@ń ² ©@ń ² ]@ń ² Ņ@ń ² ”@ń ² p@ ń ² ®@ ń ² 5@ ń ² ¾@ ń ² Č@ ń ²  @ń ²  ”@ń ²  @ń ²  €@ń ²  °@ń ² ‘@ń ² q@ń ² Ģ@ń  ² ÷@ń  ² l@š  ² ¤@š  ² G@š  ² æ@š ² %×@š ² $I@š ² #ß@š ² "e@š ² !x@š ²  Õ@ š ² „@ š ² l@ š ² ÷@ š ’± Ē@ š ž± b@š ż± Ł@š ü± Å@š ū± r@š ś± @š ł± ‚@š ų± „@š ÷± Ć@š ö± ™@š õ± —@ļ ō± _@ļ ó± ‘@ļ ņ± ³@ļ ń± …@ļ š±  `@ļ ļ±  ©@ļ ī±  †@ļ ķ±  «@ļ ģ±  ·@ļ ė± ˆ@ ļ ź± ™@ ļ é± Ė@ ļ č± 8@ ļ ē± .@ ļ ę± ¤@ļ å± ˜@ļ ä± k@ļ ć± %²@ļ ā± $r@ļ į± # @ļ ą± "Š@ļ ß± !T@ļ Ž±  @ļ Ż± Ą@ī ܱ ž@ī Ū± o@ī Ś± ‡@ī Ł± @ī Ų± Ł@ī ×± š@ī Ö± @ ī Õ± —@ ī Ō± ś@ ī Ó± ć@ ī Ņ± ƒ@ ī ѱ Š@ī Š± ’@ī Ļ± 3@ī Ī± ‹@ī Ķ± i@ī Ģ± 5@ī Ė±  ˜@ī Ź±  Æ@ī ɱ  €@ī ȱ  Š@ģ Ē±  »@ģ ʱ i@ģ ű ‘@ģ ı r@ģ Ʊ ¤@ģ Ā± Ō@ģ Į± _@ģ Ą± “@ģ æ± ˆ@ģ ¾± )Ę@ģ ½± (C@ ģ ¼± 'j@ ģ »± &f@ ģ ŗ± %©@ ģ ¹± $ @ ģ ø± #µ@ģ ·± "ź@ģ (LVAL€Ń9 ›  Ż K Į > [aŹ-“ŗ“-¾ ` Älkäät kuulko Hiskiaa; sillä näin sanoo Assyrian kuningas: sopikaat minun kanssani, ja tulkaa’ž Älkäät kuulko Hiskiaa; sillä näin sanoo Assyrian kuningas: sopikaat minun kanssani, ja tulkaat minun tyköni, niin joka mies on syövä viinapuustansa ja fikunapuustansa, ja juova kaivostansa,’ž Ja älkään antako Hiskia teidän turvata \Herran\ päälle, sanoen: \Herra\ on totisesti pelastava meitä, ja ei tämä kaupunki anneta Assyrian kuninkaan käsiin.’ž Näin sanoo kuningas: älkää antako Hiskian pettää teitänne; sillä ei hän voi vapahtaa teitä hänen käsistänsä.’ž Niin seisoi Rabsake ja huusi korkealla äänellä Juudan kielellä, puhui ja sanoi: kuulkaat suuren kuninkaan, Assyrian kuninkaan ääntä!’ž Mutta Rabsake sanoi heille: onko herrani lähettänyt minun sinun herras tykö eli sinun tykös, näitä sanoja puhumaan? eikö enemmin niiden miesten tykö, jotka muurin päällä istuvat, että heidän pitää syömän omaa lokaansa ja juoman omaa vettänsä teidän kanssanne?’ž Niin sanoi Eliakim Hilkian poika, ja Sebna ja Joa Rabsakelle: puhu palveliais kanssa Syrian kielellä, sillä me ymmärrämme sen, ja älä puhu meidän kanssamme Juudan kielellä, kansan kuullen, jotka muurin päällä ovat.’ž Eli luuletkos, että minä ilman \Herraa\ tähän paikkaan tullut olen, hävittämään tätä? \Herra\ on minulle sanonut: mene tätä maata vastaan ja hukuta se.’ž Kuinka siis sinä taidat ajaa takaperin yhden päämiehen herrani vähimmistä palvelioista? Mutta sinä luotat Egyptin päälle, vaunuin ja ratsasmiesten tähden.’ž Lyö siis nyt veto herrani Assyrian kuninkaan kanssa: minä annan sinulle kaksituhatta hevosta, jos sinä taidat antaa niitä, jotka niillä ratsastavat.’ž Mutta jos te sanoisitte minulle: me uskallamme \Herran\ Jumalamme päälle: eikö hän ole se, jonka korkeudet ja alttarit Hiskia on kukistanut? ja sanoi Juudalle ja Jerusalemille: tämän alttarin edessä, joka on Jerusalemissa, pitää teidän kumartaman.’ž Katso, sinä uskallat tuon särjetyn ruokosauvan päälle Egyptistä! joka, jos joku nojaa sen päälle, menee sisälle hänen käteensä ja pistää sen lävitse: niin on Pharao Egyptin kuningas kaikille, jotka luottavat hänen päällensä.’ž Ajatteletkos (vaikka ne ovat tyhjät puheet) neuvoa ja voimaa olevan sotiakses? mihinkä sinä luotat, ettäs olet minusta luopunut?’ž Niin sanoi Rabsake heille: sanokaat nyt Hiskialle: näin sanoo suuri kuningas, Assyrian kuningas: mikä on tämä turva, johon sinä luotat?’ž Ja kutsuivat kuninkaan; niin meni Eliakim Hilkian poika huoneenhaltia heidän tykönsä ulos, ja Sebna kirjoittaja, ja Joa Asaphin poika kansleri.’ž Ja Assyrian kuningas lähetti Tartanin, ja ylimmäisen kamaripalvelian, ja Rabsaken Lakiksesta kuningas Hiskian tykö, suuren väen kanssa Jerusalemiin; ja he nousivat ja menivät Jerusalemiin. Ja noustuansa ja tultuansa sinne, seisahtivat he ylimmäisen vesilammikon kanavan vieressä, tiellä Vanuttajakedolle,’ž Silloin särki Hiskia \Herran\ templin ovet ja kiskot, jotka Hiskia Juudan kuningas oli antanut silata, ja antoi ne Assyrian kuninkaalle.’ž Niin antoi Hiskia kaiken sen hopian, mikä \Herran\ huoneessa löyttiin ja kuninkaan huoneen tavaroissa.’ž Niin lähetti Hiskia Juudan kuningas Lakikseen Assyrian kuninkaan tykö ja antoi hänelle sanoa: minä olen rikkonut, mene minun tyköäni pois, mitäs panet minun päälleni, sen minä kannan. Niin pani Assyrian kuningas Hiskian Juudan kuninkaan päälle kolmesataa leiviskää hopiaa ja kolmekymmentä leiviskää kultaa.’ž Mutta neljäntenätoistakymmenentenä Hiskian kuninkaan vuonna, meni Sanherib Assyrian kuningas kaikkia Juudan vahvoja kaupungeita vastaan ja voitti ne.’ž Ettei he olleet kuuliaiset \Herran\ Jumalansa äänelle, ja rikkoivat hänen liittonsa ja kaikki, mitä Moses \Herran\ palvelia käskenyt oli: sitä ei he totelleet eikä tehneet.’ž Ja Assyrian kuningas vei Israelin Assyriaan, ja pani heitä Halaan ja Haboriin, Gosarin virran tykö, Mediläisten kaupunkeihin,bLVALė— m ū I Ž F ¢ t < qŲP™īhæ_Ś'–7  Ja ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen; sillä ei ne olleet jumalia, m’ž Ja ovat heittäneet heidän jumalansa tuleen; sillä ei ne olleet jumalia, mutta ihmisten kätten teot, puut ja kivet, sentähden ovat he ne hävittäneet.’ž Se on tosi, \Herra\, että Assyrian kuninkaat ovat hävittäneet pakanat ja heidän maakuntansa,’ž \Herra\, kallista korvas ja kuule, avaa \Herra\ silmäs ja näe, ja kuule Sanheribin sanat, joka tänne on lähettänyt pilkkaamaan elävää Jumalaa!’ž Ja rukoili \Herran\ edessä ja sanoi: \Herra\ Israelin Jumala, joka istut Kerubimin päällä, sinä olet ainoa Jumala kaikissa maan valtakunnissa, sinä olet tehnyt taivaan ja maan.’ž Kuin Hiskia oli ottanut kirjan sanansaattajilta ja lukenut sen, meni hän \Herran\ huoneesen, ja Hiskia levitti sen \Herran\ eteen,’ž Kussa on Hematin kuningas, Arpadin kuningas, Sepharvaimin, Henan ja Ivvan kaupungin kuningas?’ž Ovatko myös pakanain jumalat pelastaneet heidät, jotka minun isäni hukuttaneet ovat, Gosanin, Haranin, niin myös Resephin ja Edenin lapset, jotka Telassarissa olivat?’ž Katso, sinä olet kuullut, mitä Assyrian kuninkaat tehneet ovat kaikille maakunnille, ja hukuttaneet heitä: ja sinä pelastettaisiin?’ž Puhukaat näin Hiskialle Juudan kuninkaalle, sanoen: älä anna Jumalas, jonka päälle sinä luotat, vietellä sinuas ja sanot: ei Jerusalem anneta Assyrian kuninkaan käteen.’ž Ja kuin hän sai kuulla Tirhakasta Ethiopian kuninkaasta sanottavan: katso, hän on mennyt sotimaan sinua vastaan; niin hän palasi, ja lähetti sanan Hiskialle ja antoi hänelle sanoa:’ž Ja kuin Rabsake palasi, löysi hän Assyrian kuninkaan sotimasta Libnaa vastaan; sillä hän oli kuullut hänen menneeksi Lakiksesta pois.’ž Katso, minä annan hänelle hengen, että hän saa kuulla sanoman, ja palajaa omalle maallensa; ja minä annan hänen kaatua miekalla omassa maakunnassansa.’ž Sanoi Jesaia heille: näin sanokaat teidän herrallenne: näin sanoo \Herra\: älä mitään peljästy niiden sanain tähden, jotka sinä kuullut olet, joilla Assyrian kuninkaan palveliat minua häväisseet ovat.’ž Kuin kuningas Hiskian palveliat tulivat Jesaian tykö,’ž Jospa \Herra\ sinun Jumalas kuulis kaikki Rabsaken sanat, jonka hänen herransa Assyrian kuningas on lähettänyt tänne pilkkaamaan elävää Jumalaa, että hän nuhtelis häntä niiden sanain tähden, jotka \Herra\ sinun Jumalas kuullut on: niin korota sinun rukoukses niiden edestä, jotka vielä jääneet ovat;’ž Ja he sanoivat hänelle: näin sanoo Hiskia: tämä on vaivan, toran ja häväistyksen päivä; sillä lapset ovat tulleet synnyttämiselle, mutta ei ole voimaa synnyttää.’ž Ja hän lähetti Eliakimin huoneenhaltian ja Sebnan kirjoittajan vanhimpain pappien kanssa, puetettuina säkeillä, prophetan Jesaian Amotsin pojan tykö.’ž Kuin kuningas Hiskia sen kuuli, repäisi hän vaatteensa ja puki säkin yllensä ja meni \Herran\ huoneesen.’ž Niin tuli Eliakim Hilkian poika huoneenhaltia, ja Sebna kirjoittaja, ja Joa Asaphin poika kansleri Hiskian tykö reväistyillä vaatteilla, ja ilmoittivat hänelle Rabsaken sanat.’ž Ja kansa vaikeni ja ei häntä mitäkään vastannut: sillä kuningas oli käskenyt ja sanonut: älkäät häntä vastatko.’ž Kussa on joku kaikkein niiden maakuntain jumalain seassa, joka maansa on pelastanut minun kädestäni, että \Herra\ nyt pelastaisi Jerusalemin minun kädestäni?’ž Kussa ovat Hematin ja Arpadin jumalat? kussa ovat Sepharvaimin, Henan ja Ivvan jumalat? ovatko he Samarian pelastaneet minun käsistäni?’ž Ovatko myös pakanain jumalat pelastaneet kukin maansa Assyrian kuninkaan käsistä?’ž Siihen asti minä tulen ja vien teitä siihen maahan, joka teidän maanne kaltainen on, jossa jyviä, viinaa, leipää, viinamäkiä, öljypuita, öljyä ja hunajaa on, niin te elätte ja ette kuole. Älkäät kuulko Hiskiaa, sillä hän pettää teitä, kuin hän sanoo: \Herra\ pelastaa meitä.?LVALg¤’ } b š + R š ) 2ĘBmõ±h‘Ņ‹ē{ Mutta kuin Jesaia ei ollut vielä puoli kaupunkiin k’ž Mutta kuin Jesaia ei ollut vielä puoli kaupunkiin käynyt ulos, tuli \Herran\ sana hänen tykönsä ja sanoi:’ž Oi, \Herra\! muista että minä olen uskollisesti ja vaalla sydämellä vaeltanut sinun edessäs ja tehnyt, mikä sinulle otollinen ollut on! Ja Hiskia itki hartaasti.’ž Mutta hän käänsi kasvonsa seinän puoleen, rukoili \Herraa\ ja sanoi:’ž Silloin sairasti Hiskia kuolemallansa, ja propheta Jesaia Amotsin poika tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: näin sanoo \Herra\: toimita talos, sillä sinun pitää nyt kuoleman ja ei elämän.’ž Ja kuin hän rukoili Nisrokin jumalansa huoneessa, niin hänen poikansa Adramelek ja Saretser tappoivat hänen miekalla ja pakenivat Araratin maakuntaan: ja hänen poikansa Assarhaddon tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja Sanherib Assyrian kuningas meni matkaansa, palasi ja oli Ninivessä.’ž Niin tapahtui sinä yönä, että \Herran\ enkeli meni ja tappoi Assyrian leirissä sata kahdeksankymmentä ja viisituhatta miestä. Ja kuin he silloin varhain huomeneltain nousivat, katso, ne kaikki olivat kuolleitten ruumiit.’ž Ja minä varjelen tämän kaupungin ja pelastan sen minun tähteni ja Davidin minun palveliani tähden.’ž Mutta hänen pitää sitä tietä palajaman, jota hän tullut on, ja ei pidä hänen tähän kaupunkiin tuleman, sanoo \Herra\.’ž Sentähden sanoo \Herra\ Assyrian kuninkaasta näin: ei hänen pidä tuleman tähän kaupunkiin, eikä yhtään nuolta sinne ampuman, ei myös yhtään kilpeä tuoman sen eteen, ja ei yhtään vallia rakentaman sen ympärille;’ž Sillä jääneet pitää käymän Jerusalemista ulos, ja Zionin vuorelta ne, jotka päässeet ovat. \Herran\ Zebaotin kiivaus tekee näitä.’ž Ja joka Juudan huoneesta päässyt ja jäänyt on, pitää vielä nyt alta juurtuman ja ylhäältä hedelmöitsemän.’ž Ja tämä pitää oleman sinulle merkiksi: syö tällä ajastajalla sitä, mikä kasvanut on, toisella ajastajalla sitä, mikä itsestänsä kasvaa; mutta kolmannella ajastajalla kylväkäät ja leikatkaat, ja istuttakaat viinamäkiä, syökäät heidän hedelmänsä.’ž Ettäs kiukuitset minua vastaan ja sinun ylpeytes on tullut minun korvilleni, panen minä renkaani sinun sieraimiis ja suitseni suuhus, ja johdatan sinun sitä tietä myöten takaperin, jotas tulitkin.’ž Minä tiedän sinun asumasias, sinun ulos- ja sisällekäymises, ja ettäs kiukuitset minua vastaan.’ž Ja ne, jotka siinä asuvat, pitäis tuleman heikoksi, peljästymän, häpeemän ja tuleman niinkuin ruoho kedolla, ja niinkuin viheriäinen ruohon korsi katon päällä, ja niinkuin kuivettu oras ennen kuin se oljeksi tulee.’ž Etkös ole kaukaa kuullut minun näitä tehneeksi, ja jo aikaa ennen näitä valmistaneeksi? Nyt olen minä sen antanut tapahtua, että vahvat kaupungit pitäis kukistettaman hävinneeksi kiviroukkioksi,’ž Minä olen kaivanut ja juonut muukalaiset vedet, ja olen kuivannut kaikki piiritetyt ojat minun jalkapöydälläni.’ž Sinä olet sanansaattajais kautta häväissyt Herraa ja sanonut: minä olen noussut vuoren kukkuloille vaunuini paljoudella, Libanonin sivulle: minä tahdon hakata maahan hänen korkiat sedripuunsa ja valitut honkansa, ja mennä hänen viimeiseen majaansa, hänen ihanan vainionsa metsään.’ž Ketäs olet pilkannut ja häväissyt? ketä vastaan sinä olet korottanut äänes? Sinä olet nostanut silmäs pyhää vastaan Israelissa.’ž Nämät ovat ne, mitkä \Herra\ häntä vastaan puhunut on: neitsy Zionin tytär katsoo sinun ylön ja pilkkaa sinua, Jerusalemin tytär vääntelee päätänsä sinun jälkees.’ž Niin lähetti Jesaia Amotsin poika Hiskian tykö ja antoi hänelle sanoa: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minä olen kuullut, mitäs minulta rukoillut olet Sanheribin Assyrian kuninkaan tähden.’ž Mutta nyt sinä, \Herra\ meidän Jumalamme, auta meitä hänen kädestänsä: että kaikki maan valtakunnat tietäisivät sinun, \Herra\, olevan ainoan Jumalan.xLVAL =Ģ ; ‹ Š ö ß  Y$ve“68Ēe“ Ja käytti poikansa tulessa, ja otti vaarin lintuin lauluista ja merkeistä, ja piti noi’ž Ja käytti poikansa tulessa, ja otti vaarin lintuin lauluista ja merkeistä, ja piti noitia ja merkkein sanojia, ja teki paljon pahaa \Herran\ edessä, jolla hän hänen vihoitti.’ž Ja hän rakensi koko taivaalliselle sotajoukolle alttarit molempiin pihoihin \Herran\ huoneesen,’ž Ja rakensi myös alttarit \Herran\ huoneesen, josta \Herra\ sanonut oli: minä asetan minun nimeni Jerusalemiin.’ž Hän rakensi korkeudet jälleen, jotka hänen isänsä Hiskia kukistanut oli, ja nosti Baalin alttarin, ja teki metsistön, niinkuin Ahab Israelin kuningas tehnyt oli, ja kumarsi koko taivaan sotajoukkoa, ja palveli niitä,’ž Ja hän teki pahaa \Herran\ edessä, pakanain kauhistusten jälkeen, jotka \Herra\ Israelin lasten edestä oli ajanut pois.’ž Manasse oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi viisi ajastaikaa kuudettakymmentä Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Hephtsiba.’ž Ja Hiskia nukkui isäinsä kanssa; ja Manasse hänen poikansa tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi sanomista on Hiskiasta, ja hänen voimastansa, ja mitä hän tehnyt on, ja vesilammikosta ja kanavista, joilla hän vedet johdatti kaupunkiin: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Hiskia sanoi Jesaialle: \Herran\ sana on hyvä, jonkas puhunut olet; ja sanoi vielä: eikö se niin ole? kuitenkin että rauha ja uskollisuus minun aikanani olis.’ž Ja myös lapset, jotka sinusta tulevat, jotkas siität, otetaan kamaripalvelioiksi Babelin kuninkaan huoneesen.’ž Katso, aika tulee, että kaikki sinun huoneestas ja kaikki, mitä sinun esi-isäs koonneet ovat tähän päivään asti, viedään pois Babeliin, ja ei jätetä mitään, sanoo \Herra\.’ž Niin sanoi Jesaia Hiskialle: kuule \Herran\ sanaa:’ž Hän sanoi: mitä he ovat nähneet sinun huoneessas? Hiskia sanoi: he ovat nähneet kaikki, mitä minun huoneessani on, ja ei ole mitään minun tavaroissani, jota en minä heille osoittanut ole.’ž Niin tuli propheta Jesaia kuningas Hiskian tykö ja sanoi hänelle: mitä nämät miehet ovat sanoneet, ja kusta he ovat tulleet sinun tykös? Hiskia sanoi: he ovat tulleet kaukaiselta maalta, Babelista.’ž Ja Hiskia kuuli heitä, ja osoitti heille koko tavarahuoneensa, hopian, kullan, kalliit yrtit, ja parhaan öljyn, ja koko asehuoneensa ja kaikki, mitä hänen tavaroissansa oli. Ja ei mitään ollut hänen huoneessansa ja kaikessa hänen vallassansa, jota ei Hiskia heille osoittanut.’ž Silloin lähetti Berodak Baladan Baladanin poika Babelin kuningas kirjoituksen ja lahjoja Hiskialle; sillä hän oli kuullut Hiskian sairastuneeksi.’ž Niin rukoili Jesaia \Herraa\, ja hän veti varjon kymmenen piirtoa takaperin, jotka hän oli käynyt edeskäsin Ahaksen säjärissä.’ž Ja Hiskia sanoi: se on keviä, että varjo käy edeskäsin kymmenen piirtoa: ei, mutta että hän kävis kymmenen piirtoa takaperin.’ž Jesaia sanoi: sinä saat tämän merkin \Herralta\, että \Herra\ tekee mitä hän sanonut on. Pitääkö varjon käymän kymmenen piirtoa edeskäsin, taikka kymmenen piirtoa takaperin?’ž Hiskia sanoi Jesaialle: mikä merkki siihen on, että \Herra\ minun parantaa, ja että minun pitää menemän kolmantena päivänä \Herran\ huoneesen?’ž Ja Jesaia sanoi: tuokaat minulle fikunarypäle. Ja he toivat ja panivat paisuman päälle, ja hän tuli terveeksi.’ž Ja minä lisään sinun ikääs viisitoistakymmentä ajastaikaa, ja vapahdan sinun ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan kädestä, ja varjelen tämän kaupungin minun tähteni ja minun palveliani Davidin tähden.’ž Palaja ja sano Hiskialle, kansani päämiehelle: näin sanoo \Herra\ sinun isäs Davidin Jumala: minä olen kuullut sinun rukoukses ja nähnyt sinun kyyneles: katso, minä parannan sinun: kolmantena päivänä pitää sinun menemän ylös \Herran\ huoneesen.#LVALž q 0 G › é K Ø ×2—į…óØI£LŪ*”ša Mene ylimmäisen papin Hilkian tykö, ja anna hänen lukea se raha, mikä’ž Mene ylimmäisen papin Hilkian tykö, ja anna hänen lukea se raha, mikä \Herran\ huoneesen tuotu on, jonka ovenvartiat kansalta koonneet ovat,’ž Mutta kuningas Josian kahdeksantena vuonna toistakymmentä, lähetti kuningas Saphanin Atsalian pojan Mesullamin pojan, kirjoittajansa, \Herran\ huoneesen, sanoen:’ž Ja hän teki sitä, mikä \Herran\ edessä oli kelvollinen, ja vaelsi kaikella isänsä Davidin tiellä, ja ei poikennut oikialle eli vasemmalle puolelle.’ž Josia oli kahdeksan ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhden ajastajan neljättäkymmentä Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Jedida Adajan tytär Botskatista.’ž Ja hän haudattiin omaan hautaansa Ussan yrttitarhassa, ja hänen poikansa Josia tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä Amon enempi tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Mutta maakunnan kansa löi kaikki ne kuoliaaksi, jotka olivat liiton tehneet kuningas Amonia vastaan, ja kansa teki Josian hänen poikansa kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Ja Amonin palveliat tekivät liiton häntä vastaan ja tappoivat kuninkaan omassa huoneessansa.’ž Ja luopui \Herrasta\ isäinsä Jumalasta, ja ei vaeltanut \Herran\ tiellä.’ž Ja hän vaelsi kaikkia niitä teitä, joita hänen isänsä vaeltanut oli, ja palveli epäjumalia, joita hänen isänsä palvellut oli, ja kumarsi niitä,’ž Ja hän teki sitä, mikä \Herralle\ ei kelvannut, niinkuin hänen isänsä Manasse tehnyt oli.’ž Kahden ajastaikainen kolmattakymmentä oli Amon tullessansa Juudan kuninkaaksi, ja hallitsi kaksi ajastakaa Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Mesulemet Hatsurin tytär Jotbasta.’ž Ja Manasse nukkui isäinsä kanssa ja haudattiin huoneensa yrttitarhaan, joka oli Ussan yrttitarha; ja hänen poikansa Amon tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Manassesta sanomista on ja kaikista, mitä hän tehnyt on, ja niistä synneistä, jotka hän teki: eikö ne ole kirjoitetut Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Ja Manasse vuodatti myös paljon viatointa verta, siihen asti että Jerusalem sieltä ja täältä täynnä oli, ilman niitä syntejä, joilla hän Juudan saatti syntiä tekemään, että he tekivät pahaa \Herran\ edessä.’ž Että he tekivät sitä, mikä paha oli minun silmäini edessä, ja ovat minun vihoittaneet siitä päivästä, jona heidän isänsä läksivät Egyptistä, tähän päivään asti.’ž Ja minä hylkään jääneet minun perimisestäni ja annan heidät vihamiestensä käsiin, että heidän pitää oleman kaikille vihollisillensa saaliiksi ja ryöstöksi:’ž Ja minä vedän Samarian mittanuoran Jerusalemin ylitse, ja Ahabin huoneen painomitan, ja virutan Jerusalemin niinkuin astiat virutetaan: ne virutetaan ja käännetään kumollensa.’ž Sentähden sanoo \Herra\ Israelin Jumala näin: katso, minä saatan vahingon Juudan ja Jerusalemin päälle, että kuka ikänä sen kuulee, pitää hänen molemmat korvansa soiman.’ž Että Manasse Juudan kuningas on nämät kauhistukset tehnyt, jotka pahemmat ovat kuin kaikki ne kauhistukset, joita Amorilaiset tehneet ovat, jotka hänen edellänsä olivat, ja on myös saattanut Juudan syntiä tekemään epäjumalillansa;’ž Silloin puhui \Herra\ palveliainsa prophetain kautta ja sanoi:’ž Mutta ei he totelleet sitä, vaan Manasse vietteli heitä, niin että he tekivät pahemmin kuin pakanat, jotka \Herra\ Israelin lasten edestä hävittänyt oli.’ž Ja en liikuta enää Israelin jalkoja siitä maasta, jonka minä heidän isillensä antanut olen, jos he ainoastaan pitävät ja tekevät kaikki, mitä minä heille käskenyt olen, ja kaiken sen lain, minkä minun palveliani Moses heille käskenyt oli.’ž Hän pani myös metsistöjumalan, jonka hän tehnyt oli, huoneesen, josta \Herra\ Davidille ja hänen pojallensa Salomolle sanonut oli: tähän huoneesen ja Jerusalemiin, jonka minä valinnut olen kaikista Israelin sukukunnista, panen minä nimeni ijankaikkisesti,xįĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQę­sT5©² A@ų ز .@ų §² H@ų ¦² €’ž Noa, Sem, Ham ja Japhet.3 „² €’ž Henok, Metusala, Lamek,2 ¤² €’ž Kenan, Mahaleel, Jared,2 £² €’ž Adam, Set, Enos,+ ¢² w@ų ”² \@ų  ² •@ų Ÿ² @ų ž² @ų ² ķ@ ų œ² ·@ ų ›² @ ų š²  @ ų ™² e@ ų ˜² K@ų —² :@ų –² y@ų •² ś@ų ”² “@ų “² Z@ų ’² d@ų ‘²  ž@ų ²  [@ų ²  £@÷ Ž²  @÷ ²  ˆ@÷ Œ² Ē@÷ ‹² •@÷ Š² o@÷ ‰² ¬@÷ ˆ² ö@÷ ‡² {@÷ †² Z@÷ …² @ ÷ „² Ø@ ÷ ƒ² G@ ÷ ‚² ø@ ÷ ² r@ ÷ €²  @÷ ² ©@÷ ~² Č@÷ }²  Ģ@÷ |²  Ę@÷ {²  a@÷ z²  o@÷ y²  J@÷ x² ±@÷ w² °@ö v² ]@ö u² @ö t² Š@ö s² ’@ö r² ä@ö q² ›@ö p² %N@ö o² $Ą@ ö n² #ń@ ö m² "¶@ ö l² !±@ ö k²  O@ ö j² µ@ö i² ā@ö h² Ó@ö g² ~@ö f² ł@ö e² «@ö d² @ö c² ž@ö b² s@ö a² ®@õ `² ‰@õ _² ‰@õ ^² Ģ@õ ]² °@õ \² Ļ@ õ [² ń@ õ Z² ½@ õ Y² S@ õ X²  @ õ W²  @õ V²  Ū@õ U²  †@õ T²  ˆ@õ S² @õ R² q@õ Q² Ą@õ P² @õ O² M@õ N² ]@ō M²  @ō L² a@ō K² Š@ō J² 7@ō I² ³@ ō H² ½@ ō G² ‘@ ō F² @ ō E² Ü@ ō D²  P@ō C²  ›@ō B²  @@ō A²  @ō @²  ģ@ō ?² @ō >² ”@ō =² u@ō <² Ć@ō ;² @ņ :² ¤@ņ 9² –@ņ 8² ±@ņ 7² q@ņ 6² W@ņ 5² ¦@ņ 4² _@ņ 3² K@ņ 2² ’@ņ •LVAL=Č'Š ž  ß D ō  ™K˜a‘0&É Ja kuningas seisoi yhden patsaan tykönä, ja teki liiton \Herran\ edessä, että heidän piti vaeltaman \Herran\ jälkeen ja pitämän hänen käskynsä, todistuksensa ja säätynsä, k’ž Ja kuningas seisoi yhden patsaan tykönä, ja teki liiton \Herran\ edessä, että heidän piti vaeltaman \Herran\ jälkeen ja pitämän hänen käskynsä, todistuksensa ja säätynsä, kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa, että heidän piti pitämän nämät liiton sanat, jotka kirjoitetut olivat tässä kirjassa. Ja kaikki kansa mielistyi siihen liittoon.’ž Ja kuningas meni ylös \Herran\ huoneesen ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset hänen kanssansa, papit ja prophetat, ja kaikki kansa, pienet ja suuret; ja luettiin heidän korvainsa kuullen kaikki liittokirjan sanat, joka \Herran\ huoneesta löydetty oli.’ž Ja kuningas lähetti, ja kaikki vanhimmat Juudasta ja Jerusalemista kokoontuivat hänen tykönsä.’ž Sentähden, katso, kokoon minä sinua isäis tykö, ettäs kootaan rauhassa hautaas, ettei sinun silmäs näkisi kaikkea sitä onnettomuutta, jonka minä tälle sialle saatan. Ja he sanoivat sen kuninkaalle jälleen.’ž Että sinun sydämes on pehminnyt ja olet sinus nöyryyttänyt \Herran\ edessä, koskas kuulit, mitä minä sanoin tätä siaa ja hänen asuvaisiansa vastaan, että heidän pitää tuleman hävitetyksi ja kiroukseksi, ja olet repinyt vaattees, ja olet itkenyt minun edessäni: niin olen minä myös kuullut sen, sanoo \Herra\.’ž Mutta Juudan kuninkaalle, joka teidät lähettänyt on kysymään \Herralta\, pitää teidän näin sanoman: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala niistä sanoista, joita sinä kuullut olet:’ž Että he ovat luopuneet minusta ja suitsuttaneet vieraille jumalille, vihoittain minua kaikilla kättensä töillä, sentähden syttyy minun vihani tätä siaa vastaan, ja ei pidä sammutettaman.’ž Näin sanoo \Herra\: katso, minä saatan onnettomuuden tähän siaan ja hänen asuvaisillensa, kaikki lain sanat, jotka Juudan kuningas lukenut on:’ž Mutta hän sanoi heille: näin sanoo \Herra\ Israelin Jumala: sanokaat sille miehelle, joka teidät minun tyköni lähettänyt on:’ž Niin meni pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saphan ja Asaja naisprophetan Huldan tykö, Sallumin Tikuan pojan emännän, Harhamin pojan, vaatetten vartian (ja hän asui Jerusalemissa toisella puolella); ja he puhuivat hänelle.’ž Menkäät ja kysykäät \Herralta\ minun puolestani, kansan ja koko Juudan puolesta, tämän kirjan sanoista, joka löydetty on; sillä se on suuri \Herran\ viha, joka meidän päällemme syttynyt on, ettei meidän isämme ole kuuliaiset olleet tämän kirjan sanoille, että he olisivat tehneet niitä kaikkia, mitkä siinä meille kirjoitetut olivat.’ž Ja kuningas käski pappi Hilkiaa, ja Ahikamia Saphanin poikaa, ja Aboria Mikajan poijaa, ja Saphania kirjoittajaa, ja Asajaa kuninkaan palveliaa, sanoen:’ž Kuin kuningas kuuli lakikirjan sanat, repäisi hän vaatteensa.’ž Ja Saphan kirjoittaja ilmoitti kuninkaalle ja sanoi: Hilkia pappi antoi minulle kirjan; ja Saphan luki sen kuninkaan edessä.’ž Ja Saphan kirjoittaja tuli kuninkaan tykö, ja ilmoitti kuninkaalle asian ja sanoi: sinun palvelias ovat koonneet ne rahat, jotka [Herran] huoneessa löydetyt ovat, ja ovat ne jakaneet työväelle, jotka asetetut ovat \Herran\ huoneesen.’ž Ja ylimmäinen pappi Hilkia sanoi Saphanille kirjoittajalle: minä löysin lakikirjan \Herran\ huoneesta; ja Hilkia antoi kirjan Saphanille, ja hän luki sen.’ž Vaan ei kuitenkaan yhtään lukua pidä heiltä vaadittaman niistä rahoista, jotka heidän käsiinsä ovat annetut; vaan heidän pitää uskollisesti niitä toimittaman.’ž Sepille, rakentajille, muuraajille ja niille, jotka hirsiä ja vuoltuja kiviä ostaman pitää, huoneen parannukseksi;’ž Että ne annettaisiin teettäjille, jotka \Herran\ huoneesen asetetut ovat, ja he antaisivat työväelle, jotka työtä tekevät \Herran\ huoneessa ja parantavat mitä [Herran] huoneessa rauvennut on,!LVAL³­ ķ | c Ū U z xaQ`‘įŒU Sillä ei yhtään pääsiäistä ollut niin pidetty kuin tämä, tuomarien ajasta, jotka oli’ž Sillä ei yhtään pääsiäistä ollut niin pidetty kuin tämä, tuomarien ajasta, jotka olivat tuominneet Israelia, ja kaikkein Israelin kuningasten ja Juudan kuningasten aikana.’ž Ja kuningas käski kaikkea kansaa ja sanoi: pitäkäät \Herralle\ Jumalallenne pääsiäistä, niinkuin kirjoitettu on tämän liiton kirjassa,’ž Ja hän tappoi kaikki korkeutten papit, jotka siellä olivat alttareilla, ja poltti ihmisten luut niiden päällä, ja palasi Jerusalemiin.’ž Ja Josia pani myös kaikki korkeutten huoneet Samarian kaupungista pois, jotka Israelin kuninkaat tehneet olivat vihaa kehoittaaksensa, ja teki heidän kanssansa peräti niinkuin hän Betelissä tehnyt oli.’ž Ja hän sanoi: anna hänen maata, ja älkään yksikään liikuttako hänen luitansa. Näin tulivat hänen luunsa vapahdetuksi sen prophetan luiden kanssa, joka Samariasta tullut oli.’ž Ja hän sanoi: mikä haudan merkki tämä on, jonka minä näen? Ja kaupungin kansa sanoi hänelle: se on sen Jumalan miehen hauta, joka Juudasta tuli ja huusi näitä, joita sinä tehnyt olet alttarille Betelissä.’ž Ja Josia käänsi itsensä ja näki ne haudat, jotka olivat vuorella, lähetti ja antoi ottaa luut haudoista, ja poltti ne alttarilla ja saastutti sen, \Herran\ sanan jälkeen, jonka Jumalan mies huutanut oli, joka nämät niin ennen puhunut oli.’ž Niin myös Betelin alttarin, sen korkeuden, minkä Jerobeam Nebatin poika tehnyt oli, joka Israelin saatti syntiä tekemään; hän kukisti sen alttarin ja korkeuden, ja poltti myös metsistön.’ž Ja särki patsaat, ja hävitti metsistöt, ja täytti heidän siansa ihmisten luilla,’ž Ja ne korkeudet, jotka Jerusalemin edessä olivat, oikialla puolella Maskitin vuorta, jotka Salomo Israelin kuningas rakentanut oli Astarotille Zidonin kauhistukselle, ja Kamokselle Moabin kauhistukselle, ja Milkomille Ammonin lasten kauhistukselle, ne saastutti myös kuningas.’ž Niin myös alttarit, jotka kattoin päällä Ahaksen salissa olivat, jotka Juudan kuninkaat tehneet olivat. Ja ne alttarit, jotka Manasse tehnyt oli kahdessa \Herran\ huoneen pihassa, särki kuningas, ja pakeni sieltä, ja heitti heidän tuhkansa Kidronin ojaan.’ž Ja otti pois hevoset, jotka Juudan kuninkaat auringolle asettaneet olivat \Herran\ huoneen sisällekäymiseen, NetanMelekin kamaripalvelian majan tykönä, joka oli esikaupungissa; ja auringon rattaat poltti hän tulessa,’ž Hän saastutti myös Tophetin, joka on Hinnomin lasten laaksossa, ettei yksikään käyttäisi poikaansa ja tytärtänsä tulessa Molokille;’ž Ei kuitenkaan korkeutten papit uhranneet koskaan \Herran\ alttarilla Jerusalemissa, vaan söivät kaltiaista leipää veljeinsä keskellä.’ž Ja hän kokosi kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti korkeudet, joissa papit suitsuttivat, Gebasta Bersebaan asti. Ja hän kukisti porttein korkeudet, jotka olivat Josuan kaupungin päämiehen portin vajassa, joka oli vasemmalla puolella kaupungin porttia, sisälle mennessä.’ž Ja kukisti huorain huoneet, jotka olivat \Herran\ huoneen tykönä, joissa vaimot kutoivat huoneita metsistölle.’ž Ja antoi viedä Astarotin \Herran\ huoneesta, ulos Jerusalemista, Kidronin ojan tykö, ja poltti sen Kidronin ojan tykönä, ja musersi sen tuhaksi, ja heitti sen tuhan kansan lasten hautoihin,’ž Ja hän otti epäjumalain papit pois, jotka Juudan kuninkaat asettaneet olivat suitsuttamaan korkeuksissa Juudan kaupungeissa ja ympäri Jerusalemia, ja ne jotka suitsuttivat Baalille, auringolle ja kuulle ja planeteille, ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle,’ž Ja kuningas käski Hilkiaa ylimmäistä pappia, ja pappeja toisesta vuorosta, ja ovenvartioita, ottaa \Herran\ temppelistä kaikkinaiset kalut, jotka Baalille, metsistölle ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle tehdyt olivat; ja hän poltti ne ulkona Jerusalemin edessä Kidronin laaksossa, ja niitten tuhka kannettiin sieltä Beteliin.ķLVAL ä ė m š ø  “M\œN³Ļ=³4×' Ja Egyptin kuningas ei lähtenyt enään maaltansa; sillä Babelin kuningas oli häneltä o’ž Ja Egyptin kuningas ei lähtenyt enään maaltansa; sillä Babelin kuningas oli häneltä ottanut kaikki pois, mitä Egyptin kuninkaan oma oli, Egyptin ojasta Phratin virtaan asti.’ž Ja Jojakim nukkui isäinsä kanssa ja hänen poikansa Jojakin tuli kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Mitä enempi Jojakimista sanomista on, ja kaikista hänen teoistansa: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Ja myös viattoman veren tähden, jonka hän vuodatti, ja täytti Jerusalemin viattomalla verellä: sitä ei \Herra\ tahtonut antaa anteeksi.’ž Mutta se tapahtui Juudalle \Herran\ sanan jälkeen, että hän heitä heittäis pois kasvoinsa edestä Manassen syntein tähden, jotka hän tehnyt oli.’ž Ja \Herra\ antoi tulla hänen päällensä sotaväen Kaldeasta, Syriasta, Moabista ja Ammonin lapsista, ja antoi ne tulla Juudeaan hukuttamaan häntä, \Herran\ sanan jälkeen, niinkuin hän oli puhunut palveliainsa prophetain kautta.’ž Hänen aikanansa nousi Nebukadnetsar Babelin kuningas; ja Jojakim tuli hänelle alamaiseksi kolmeksi vuodeksi; mutta hän käänsi itsensä ja erkani hänestä.’ž Ja hän teki pahaa \Herran\ edessä, niinkuin hänen isänsäkin tehneet olivat.’ž Viidenkolmattakymmenen ajastajan vanha oli Jojakim, kuin hän kuninkaaksi tuli, ja hallitsi yksitoistakymmentä ajastaikaa Jerusalemissa: hänen äitinsä nimi oli Zebuda, Pedajan tytär Rumasta.’ž Ja Jojakim antoi Pharaolle hopian ja kullan; kuitenkin laski hän maan verolliseksi, antamaan hopiaa Pharaon käskyn jälkeen: itsekunkin maakunnan kansan teki hän verolliseksi voimansa perästä hopiaan ja kultaan, Pharao Nekolle antaaksensa.’ž Ja Pharao Neko teki Eliakimin Josian pojan kuninkaaksi, hänen isänsä Josian siaan, ja muutti hänen nimensä Jojakimiksi; mutta Joahaksen hän otti ja vei Egyptiin, siellä hän kuoli.’ž Mutta Pharao Neko sitoi hänen kiinni Riblatissa Hamatin maalla, ettei hän hallitsisi Jerusalemissa, ja pani sakkoveron maan päälle, sata leiviskää hopiaa ja leiviskän kultaa.’ž Ja hän teki pahaa \Herran\ edessä, niinkuin hänen esi-isänsä tehneet olivat.’ž Kolmen ajastajan vanha kolmattakymmentä oli Joahas, kuin hän tuli kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa. Hänen äitinsä nimi oli Hamutal, Jeremian tytär Libnasta.’ž Ja hänen palveliansa veivät hänen kuolleena pois Megiddosta, ja veivät hänen Jerusalemiin ja hautasivat hänen omaan hautaansa. Ja maan kansa otti Joahaksen Josian pojan, voitelivat ja tekivät hänen kuninkaaksi isänsä siaan.’ž Hänen ajallansa matkusti Pharao Neko, Egyptin kuningas, Assyrian kuningasta vastaan Phratin virran tykö; mutta kuningas Josia meni häntä vastaan, ja se tappoi hänen Megiddossa, sittekuin hän oli nähnyt hänen.’ž Mitä enempi Josiasta sanomista on, ja kaikista mitä hän tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?’ž Ja \Herra\ sanoi: minä heitän myös Juudan pois minun kasvoini edestä, niinkuin minä Israelin heittänyt olen, ja hylkään tämän kaupungin, jonka minä valinnut olen, Jerusalemin, ja sen huoneen, josta minä puhunut olen: minun nimeni on oleva siellä.’ž Ei kuitenkaan kääntynyt \Herra\ vihansa suuresta julmuudesta, jolla hän Juudan päälle vihoitettu oli, kaikkein kehoitusten tähden, joilla Manasse hänen kehoittanut oli.’ž Hänen vertaisensa ei ollut yksikään kuningas ennen häntä, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa itsensä käänsi \Herran\ tykö, kaiken Moseksen lain jälkeen; ja hänen jälkeensä ei tullut myöskään hänen kaltaistansa.’ž Ja Josia perkasi kaikki noidat, merkkein tulkitsiat, kuvat ja epäjumalat, ja kaikki kauhistukset, jotka nähtiin Juudan maalla ja Jerusalemissa; että hän pitäis lain sanat, jotka kirjassa kirjoitetut olivat, jonka pappi Hilkia löysi \Herran\ huoneesta.’ž Mutta kahdeksantenatoistakymmenentenä kuningas Josian vuonna pidettiin tämä pääsiäinen \Herralle\ Jerusalemissa.KLVALO–5o £ Ū 2 ’ h ! yu Ŗžś3«,‰ Mutta muun kansan, joka jäänyt oli kaupunkiin, ja ne jotka Babelin kuninkaan ty’ž Mutta muun kansan, joka jäänyt oli kaupunkiin, ja ne jotka Babelin kuninkaan tykö paenneet olivat, ja muun yhteisen kansan vei Nebutsaradan huovin päämies pois.’ž Ja kaikki Kaldealaisten sotaväki, jotka huovin päämiehen kanssa olivat, särkivät muurit, jotka Jerusalemin ympärillä olivat.’ž Ja poltti \Herran\ huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaikki huoneet Jerusalemissa, niin myös kaikki suuret huoneet poltti hän tulella.’ž Seitsemäntenä päivänä viidennellä kuukaudella, se on yhdeksästoistakymmenes Nebukadnetsarin Babelin kuninkaan ajastaika, tuli Nebutsaradan huovin päämies, Babelin kuninkaan palvelia, Jerusalemiin,’ž Ja he tappoivat Zidkian lapset hänen silmäinsä nähden, ja puhkasivat Zidkian silmät, ja sitoivat hänen kaksilla vaskikahleilla ja veivät Babeliin.’ž Mutta kuninkaan he ottivat kiinni ja veivät hänen Babelin kuninkaan tykö Riblatiin; ja he tuomitsivat hänen,’ž Mutta Kaldealaisten sotaväki ajoi kuningasta takaa, ja he käsittivät hänen Jerihon kedolla; ja kaikki sotamiehet, jotka hänen tykönänsä olivat, olivat hänestä hajonneet.’ž Niin kukistettiin kaupunki, ja kaikki sotamiehet pakenivat yöllä ulos porttitietä, niiden kahden muurin väliltä, joka menee kuninkaan yrttitarhaan (vaan Kaldealaiset olivat ympäri kaupunkia), ja hän pakeni sitä tietä myöten tasaiselle kedolle.’ž Mutta yhdeksännellä kuukaudella tuli sangen suuri nälkä kaupunkiin, niin ettei maakunnan kansalla mitään syömistä ollut.’ž Ja niin oli se kaupunki piiritetty kuningas Zidkian ensimäiseen vuoteen toistakymmentä.’ž Niin tapahtui yhdeksäntenä hänen valtakuntansa vuonna, kymmenentenä päivänä kymmenennellä kuulla, että Nebukadnetsar Babelin kuningas tuli kaiken väkensä kanssa Jerusalemin eteen, ja he sioittuivat sen eteen ja rakensivat saarron joka taholta sen ympärille.’ž Sillä se tapahtui niin Jerusalemin ja Juudan kanssa \Herran\ vihasta, siihen asti että hän heitti heidät pois kasvoinsa edestä. Ja Zidkia erkani Babelin kuninkaasta.’ž Ja hän teki pahaa \Herran\ edessä, niinkuin Jojakin myös tehnyt oli.’ž Yhden vuoden vanha kolmattakymmentä oli Zidkia tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yksitoistakymmentä vuotta Jerusalemissa. Hänen äitinsä nimi oli Hamutal, Jeremian tytär Libnasta.’ž Ja Babelin kuningas asetti Mattanian hänen setänsä kuninkaaksi hänen siaansa ja muutti hänen nimensä Zidkiaksi.’ž Ja kaikki väkevät miehet, seitsemäntuhatta, ja tuhannen puuseppää ja rautaseppää, kaikki väkevät sotamiehet; ja Babelin kuningas vei heidät vankina Babeliin.’ž Ja vei Jojakinin ja kuninkaan äidin, kuninkaan emännät ja hänen kamaripalveliansa pois Babeliin. Ja ne voimalliset maalta vei hän myös Jerusalemista vankina Babeliin.’ž Ja vei koko Jerusalemin, kaikki ylimmäiset, kaikki voimalliset sotamiehet, kymmenentuhatta vankia, ja kaikki puusepät ja rautasepät pois, niin ettei yhtäkään jäänyt, vaan köyhimmät kansasta maalle;’ž Ja hän otti kaiken tavaran \Herran\ huoneesta ja kuninkaan huoneesta, ja rikkoi kaikki kultaiset astiat, jotka Salomo Israelin kuningas oli \Herran\ templiin antanut tehdä niinkuin \Herra\ puhunut oli,’ž Niin Jojakin Juudan kuningas meni äitinensä Babelin kuninkaan tykö, ja hänen palveliansa, ja ylimmäisensä, ja kamaripalveliansa. Ja Babelin kuningas otti hänen valtakuntansa kahdeksantena vuonna.’ž Ja Nebukadnetsar, Babelin kuningas, tuli kaupungin tykö, ja hänen palveliansa piirittivät sen.’ž Silloin matkustivat Nebukadnetsarin Babelin kuninkaan palveliat ylös Jerusalemiin; ja kaupunki piiritettiin.’ž Ja hän teki pahaa \Herran\ edessä, niinkuin hänen isänsäkin tehnyt oli.’ž Kahdeksantoistakymmenen vuotinen oli Jojakin tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa; hänen äitinsä nimi oli Nehusta Elnatanin tytär Jerusalemista.LVAL„£I¶ ¼ C ¾ Y ¹ “żpŪĄ’Q#ĒˆTÓŖ[ Semin lapset: Elam, Assur, Arphaksad,’ž Semin lapset: Elam, Assur, Arphaksad, Lud ja Aram, Uts, Hul, Geter ja Masek.’ž Niin myös Jebusin, Amorin ja Gergosin,’ž Kanaan siitti Zidonin esikoisensa ja Hetin,’ž Niin myös Patrusim ja Kaluhim, joista Philistealaiset ovat tulleet ja Kaphtorim.’ž Mistraim siitti Ludim, Anamim, Lehabim, Naphutim,’ž Kus siitti Nimrodin: tämä rupesi olemaan voimallinen maalla.’ž Ja Kusin lapset: Seba, Hevila, Sabta, Raema ja Sabteka; ja Raeman lapset: Sjeba ja Dedan.’ž Hamin lapset: Kus, Mitsraim, Put ja Kanaan.’ž Niin myös Javanin lapset: Elisa ja Tarsisa, Kittim ja Dodanim.’ž Gomerin lapset: Askenas, Riphatja, Togarma.’ž Japhetin lapset: Gomer, Magog, Madai, Javan ja Tubal, Mesek ja Tiras.’ž Ja hän määräsi hänelle hänen osansa, hänelle aina joka päivä kuninkaalta annettavaksi, kaikkena hänen elinaikanansa.’ž Ja muutti hänen vankeutensa vaatteet; ja hän söi aina hänen tykönänsä kaiken elinaikansa;’ž Ja puhui hänen kanssansa ystävällisesti, ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi niiden kuningasten istuimia, jotka hänen tykönänsä olivat Babelissa,’ž Seitsemäntenä ajastaikana neljättäkymmentä, sittekuin Jojakin Juudan kuningas oli viety pois, seitsemäntenä päivänä kolmattakymmentä, toisella kuukaudella toistakymmentä otti Evilmerodak Babelin kuningas ensimäisenä valtakuntansa vuonna Jojakinin Juudan kuninkaan ylös vankihuoneesta,’ž Niin nousi kaikki kansa sekä suuret että pienet, ja sotaväen päämiehet, ja tulivat Egyptiin; sillä he pelkäsivät Kaldealaisia.’ž Mutta seitsemännellä kuukaudella tuli Ismael Netanian poika, Elisaman pojan kuninkaallisesta suvusta, ja kymmenen miestä hänen kanssansa, ja tappoivat Gedalian ja ne Juudalaiset ja Kaldealaiset, jotka hänen kanssansa olivat Mitspassa.’ž Ja Gedalia vannoi heille ja heidän miehillensä ja sanoi heille: älkäät peljätkö olla Kaldealaisten alamaisina: pysykäät maassa ja palvelkaat Babelin kuningasta, niin te menestytte.’ž Kuin kaikki sotajoukkoin päämiehet ja muut kuulivat Babelin kuninkaan korottaneen Gedalian, tulivat he Gedalian tykö Mitspaan: Ismael Netanian poika, ja Johanan Karean poika, ja Seraja Tanhumetin Netophatilaisen poika, ja Jaasanja Maakatin poika, miehinensä.’ž Mutta sen väen päälle, joka Juudan maassa jälellä oli, jonka Nebukadnetsar Babelin kuningas jättänyt oli, asetti hän Gedalian Ahikamin pojan, Saphamin pojan.’ž Ja Babelin kuningas löi ja tappoi ne Riblatissa Hematin maalla. Näin vietiin Juuda pois maaltansa.’ž Nämät otti Nebutsaradan huovin ylimmäinen ja vei Babelin tykö Riblatiin.’ž Ja yhden kamarihaltian otti hän kaupungista, joka oli sotaväen haltiaksi asetettu, ja viisi miestä niistä, jotka seisoivat aina kuninkaan edessä, jotka kaupungista löydettiin, ja Sopherin sodanpäämiehen, joka maan kansan opetti sotimaan, niin myös kuusikymmentä miestä maan väestä, jotka kaupungista löydettiin.’ž Ja huovin päämies otti papin Serajan ensimäisestä vuorosta ja papin Zephanian toisesta vuorosta, ja kolme ovenvartiaa,’ž Yksi patsas oli kahdeksantoistakymmentä kyynärää korkia, ja sen kruunu oli myös vaskesta, joka kruunu oli kolme kyynärää korkia, ja verkko ja granatin omenat ympäri kruunun olivat kaikki vaskesta: tainkaltainen oli myös toinen patsas verkkoinensa.’ž Kaksi patsasta, yhden meren ja istuimet, jotka Salomo oli antanut rakentaa \Herran\ huoneesen; joita vaski-astioita ei taidettu kaikkia punnita.’ž Huovin päämies otti myös pannut ja maljat, jotka olivat kokonansa kullasta ja hopiasta,’ž Ja padat, lapiot, veitset, lusikat ja kaikki vaskiset astiat, joilla palveltiin, ottivat he pois.’ž Mutta Kaldealaiset särkivät vaskiset patsaat \Herran\ huoneessa, ja istuimet, ja vaskimeren, joka \Herran\ huoneessa oli, ja veivät niiden vasken Babeliin.’ž Ja niitä halvimpia maakunnassa jätti huovin päämies viinamäen miehiksi ja peltomiehiksi.sįĀ£„eF'ģ«ŒmN/ń ³ ” ] ) ō ½ ž  ` A "  ä Å ¦ ‡ h I * ģ Ķ ®  p Q 2  ō Õ ¶ — x Y :  üŻ¾ŸgH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:üĀ£„eF'³  F@ü ³  F@ü ³  D@ü ³  `@ü ³  _@ü ³ +@ü ³ €’ž Nogah, Nepheg ja Japhia,3 ³ &@ü ³ x@ü ³ °@*ū ³ J@)ū ³ a@(ū ³ Æ@'ū ³ 7µ@&ū ³ 6u@%ū  ³ 5‹@$ū  ³ 4F@#ū  ³ 3/@"ū  ³ 2Y@!ū  ³ 1q@ ū ³ 04@ū ³ /@@ū ³ .X@ū ³ -3@ū ³ ,?@ū ³ +4@ū ³ *q@ū ³ )6@ū ³ (3@ū ’² '3@ū ž² &*@ū ż² %/@ū ü² $.@ū ū² #\@ū ś² "t@ū ł² !E@ū ų²  O@ū ÷² M@ū ö² >@ ū õ² T@ ū ō² L@ ū ó² ?@ ū ņ² Y@ ū ń² m@ū š² p@ū ļ² ˜@ū ī² _@ū ķ² “@ū ģ² -@ū ė² T@ū ź² x@ū é² E@ū č² a@-ś ē² -@,ś ę² +@+ś å²  H@*ś ä²  )@)ś ć²  0@(ś ā²  P@'ś į²  M@&ś ą² €’ž Etanin lapset, Asaria.1 ß² T@%ś Ž² X@$ś Ż² %@#ś ܲ l@"ś Ū² „@!ś Ś² 3@ ś Ł² P@ś Ų² 6@@ś ײ 54@ś Ö² 44@ś Õ² 3d@ś Ō² 2Æ@ś Ó² 1R@ś Ņ² 0V@ś Ń² /K@ś Š² .Ÿ@ś Ļ² -V@ś Ī² ,X@ś Ķ² +°@ś Ģ² *G@ś Ė² )F@ś Ź² (Z@ś ɲ '@@ś Č² &E@ś Ē² %0@ ś Ę² $F@ ś Ų #8@ ś IJ "C@ ś Ć² !Y@ ś Ā²  ‘@ś Į² 6@ś Ą² $@ś æ² W@ś ¾² %@ś ½² €’ž Abram, se on Abraham.0 ¼² €’ž Serug, Nahor, Tara,. »² €’ž Eber, Peleg, Regu,- ŗ² €’ž Sem, Arphaksad, Sala,0 ¹² B@ś ø² €’ž Ebalin, Abimaelin ja Sjeban,7 ·² €’ž Hadoramin, Usalin ja Diklan,7 ¶² ?@ś µ² „@ś “² 1@ś ³² O@ų ²² "€’ž Ja Arvadin, Zemarin ja Hematin.: ±² €’ž Ja Hevin, Arkin ja Sinin,4 °² )@ų Ʋ  .@ų ®²  S@ų ­²  4@ų ¬²  ?@ų «²  \@ų Ŗ² .@ų <LVAL.ĻK Ź„N*ō c Ē  I  Ō ” : ō ­ ż „ O °e½ŖvB²ŚnIńPŠ§_4¦ Ja heidän sisarensa olivat Seruja ja Abigail. ’ž Ja heidän sisarensa olivat Seruja ja Abigail. Serujan lapset: Abisai, Joab ja Asael, ne kolme.’ž Kuudennen Otsemin ja seitsemännen Davidin.’ž Neljännen Netaneelin, viidennen Raddain,’ž Isai siitti esikoisensa Eliabin, toisen Abinadabin, kolmannen Simean,’ž Boas siitti Obedin; Obed siitti Isain.’ž Nahesson siitti Salman; Salma siitti Boaksen.’ž Ram siitti Amminadabin; Amminadab siitti Nahessonin, Juudan lasten päämiehen.’ž Hetsronin lapset, jotka hänelle ovat syntyneet: Jerahmeel, Ram ja Kalubai.’ž Karmin lapset: Akar, joka Israelin murheelliseksi saatti, ryhtyissänsä kirottuun.’ž Seran lapset: Simri, Etan, Heman, Kalkol ja Dara: ja heitä kaikkiansa oli myös viisi.’ž Peretsen lapset: Hetsron ja Hamul.’ž Ja Tamar hänen miniänsä synnytti hänelle Peretsen ja Seran, niin että Juudan lapsia oli kaikkiansa viisi.’ž Juudan lapset: Ger, Onan, Sela, ne kolme synnytti hänelle Suan tytär Kanaanealainen. Ja Ger Juudan esikoinen oli paha \Herran\ edessä, sentähden tappoi hän hänen.’ž Dan, Joseph ja Benjamin, Naphtali, Gad ja Asser.’ž Nämät ovat Israelin lapset: Ruben, Simeon, Levi ja Juuda, Isaskar ja Sebulon,’ž Ruhtinas Magdiel, ruhtinas Iram: nämät ovat Edomin ruhtinaat.’ž Ruhtinas Kenas, ruhtinas Teman, ruhtinas Mibtsar,’ž Ruhtinas Oholibama, ruhtinas Ela, ruhtinas Pinon,’ž Kuin Hadad oli kuollut, olivat ruhtinaat Edomissa: ruhtinas Timna, ruhtinas Alja, ruhtinas Jetet,’ž Kuin Baal Hanan oli kuollut, hallitsi hänen siassansa Hadad; ja hänen kaupunkinsa nimi oli Pagi. Ja hänen emäntänsä nimi oli Mehetabeel, Matredin tytär, Mehasabin tyttären.’ž Kuin Saul oli kuollut, tuli Baal Hanan Akborin poika kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Kuin Samla oli kuollut, tuli Saul Rehobotin virran tyköä kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Kuin Hadad oli kuollut, tuli hänen siaansa kuninkaaksi Samla Masrekasta.’ž Kuin Husam oli kuollut, tuli hänen siaansa kuninkaaksi Hadad Bedadin poika, joka löi Midianilaiset Moabilaisten kedolla; ja hänen kaupunkinsa nimi oli Avit.’ž Kuin Jobab oli kuollut, tuli Husam kuninkaaksi hänen siaansa, Temanilaisten maalta.’ž Ja kuin Bela oli kuollut, tuli Jobab Seran poika Botsrasta kuninkaaksi hänen siaansa.’ž Nämät ovat kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maalla, ennenkuin yksikään kuningas hallitsi Israelin lasten seassa: Bela Beorin poika, ja hänen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba.’ž Etserin lapset: Bilhan, Saevan, Jaekan. Disanin lapset: Uts ja Aran.’ž Anan lapset: Dison. Disonin lapset: Hamran, Esban, Jitran ja Karan.’ž Sobalin lapset: Aljan, Manahat, Ebal, Sephi ja Onam. Sibeonin lapset ovat: Aija ja Ana.’ž Lotanin lapset: Hori ja Homam; mutta Lotanin sisar oli Timna.’ž Seirin lapset: Lotan, Sobal, Sibeon ja Ana, Dison, Etser ja Disan.’ž Reguelin lapset: Nahat, Sera, Samma ja Missa.’ž Eliphan lapset: Teman, Omar, Zephi, Gaetan, Kenas, Timna ja Amalek.’ž Esaun lapset: Eliphas, Reguel, Jeus, Jaelam ja Korah.’ž Ja Abraham siitti Isaakin. Isaakin lapset olivat Esau ja Israel.’ž Midianin lapset: Epha, Epher, Henok, Abida ja Eldaa. Nämät ovat kaikki Keturan lapset.’ž Keturan Abrahamin toisen emännän lapset, jotka hän synnytti: Simran, Joksan, Medan, Midian, Jesbak ja Sua; ja Joksanin lapset: Sjeba ja Dedan.’ž Jetur, Naphis ja Kedma: nämät ovat Ismaelin lapset.’ž Misma, Duma, Masa, Hadad ja Tema,’ž Nämät ovat heidän sukukuntansa: Ismaelin esikoinen Nebajot, Kedar, Adbeel ja Mibsam,’ž Abrahamin lapset: Isaak ja Ismael.’ž Ophirin, Hevilan ja Jobadin: nämät ovat kaikki Joktanin lapset.’ž Joktan siitti Almodadin ja Salephin, Hatsarmavetin ja Jaran,’ž Eberille oli syntynyt kaksi poikaa: yhden nimi oli Peleg, että hänen aikanansa oli maa jaettu, ja hänen veljensä nimi oli Joktan.’ž Arphaksad siitti Salan, ja Sala siitti Eberin.ĢLVAL+»CļĀ/Š 8 Č [  Ć w # å ˜ I   4  ×­zG l-ś¢b.½d5ļdļ:‹*ą0 Nämät kuusi ovat hänelle syntyneet Hebronissa. Ja hän hallitsi siellä seitsemän vuott’ž Nämät kuusi ovat hänelle syntyneet Hebronissa. Ja hän hallitsi siellä seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta; mutta Jerusalemissa hallitsi hän kolmeneljättäkymmentä ajastaikaa.’ž Viides Sephatia Abitalista, kuudes Jitream, hänen emännästänsä Eglasta.’ž Kolmas Absalom Maakan poika Talmain Gessurin kuninkaan tyttären, neljäs Adonia Haggitin poika,’ž Nämät olivat Davidin pojat, jotka hänelle syntyneet olivat Hebronissa: Amnon esikoinen, joka syntyi Ahinoamista Jisreeliläisestä, toinen Daniel Abigailista Karmelilaisesta.’ž Ja kirjoittajain sukukunnat, jotka asuivat Jabeksessa, ovat Tirgatilaiset, Simealaiset, Sukatilaiset. Nämät ovat Kiniläiset, jotka ovat tulleet Hammatista Rekabin huoneen isästä.’ž Salman lapset, Betlehem ja Netophatilaiset, Joabin huoneen kruunut; ja puoli osaa Manatilaisista ovat Zorgilaiset.’ž Ja Kirjatjearimin sukukunnat: Jetriläiset, Putilaiset, Sumatilaiset ja Misrailaiset. Heistä ovat Zorgatilaiset ja Estaolilaiset tulleet.’ž Ja Sobalilla Kirjatjearimin isällä oli poikia: Haroe, Hatsimenyhot.’ž Salma Betlehemin isä, Hareph Betgaderin isä.’ž Nämät olivat Kalebin lapset Hurin pojan Ephratan esikoisen: Sobal, Kirjatjearimin isä,’ž Ja hän synnytti myös Saaphin Madmannan isän ja Sjevan Makbenan isän ja Gibean isän. Ja Aksa oli Kalebin tytär.’ž Maeka Kalebin vaimo synnytti Seberin ja Tirhenan.’ž Ja Jahdain lapset: Regem, Jotam, Gesan, Pelet, Epha ja Saaph.’ž Ja Epha Kalebin vaimo synnytti Haranin, Motsan ja Gaseksen; ja Haran siitti Gaseksen.’ž Ja Sammain poika Maon, ja Maon oli Betsurin isä.’ž Samma siitti Rahamin Jorkamin isän; ja Rekem siitti Sammain.’ž Ja Hebronin lapset: Kora, Tappua, Rekem ja Samma.’ž Kalebin Jerahmeelin veljen lapset: Mesa hänen esikoisensa; hän on Siphin isä: ja Maresan Hebronin isän lapset.’ž Sallum siitti Jekamian, ja Jekamia siitti Elisaman.’ž Elasa siitti Sismain, ja Sismai siitti Sallumin.’ž Asaria siitti Haletsin, ja Halets siitti Elasan.’ž Obed siitti Jehun, Jehu siitti Asarian.’ž Sabad siitti Ephlalin, Ephlal siitti Obedin.’ž Attai siitti Natanin, Natan siitti Sabadin.’ž Ja Sesan antoi Jarhalle palveliallensa tyttärensä emännäksi, hän synnytti hänelle Attain.’ž Sesanilla ei ollut yhtään poikaa, vaan tyttäriä. Ja Sesanilla oli Egyptiläinen palvelia, hänen nimensä oli Jarha.’ž Ja Jonatanin lapset: Pelet ja Sasa: nämät ovat Jerahmeelin lapset.’ž Ja Jodan Sammain veljen lapset: Jeter ja Jonatan. Ja Jeter kuoli lapsetonna.’ž Ja Appaimin lapset: Jisei; ja Jisein lapset: Sesan; Sesanin lapset: Ahlai.’ž Nadabin lapset: Seled ja Appaim. Ja Seled kuoli lapsetonna.’ž Ja Abisurin emännän nimi oli Abihail, ja hän synnytti hänelle Ahbanin ja Molidin.’ž Ja Onamilla olivat lapset: Samai ja Jada; Samain lapset: Nadab ja Abisur.’ž Ja Ramin Jerahmeelin esikoisen lapset: Maats, Jamin ja Eker.’ž Ja Jerahmeelilla oli vielä toinen emäntä, hänen nimensä oli Atara, hän on Onamin äiti.’ž Ja Jerahmeelilla Hetsronin esikoisella olivat lapset: hänen esikoisensa Ram, ja Buna, Oren, Otsem ja Ahia.’ž Kuin Hetsron oli kuollut Kalebin Ephratassa, niin Hetsronin emäntä Abia synnytti hänelle Assurin Tekoan isän.’ž Mutta Gesur ja Aram saivat heiltä Jairin kylät, Kenatin ja hänen tyttärensä, kuusikymmentä kaupunkia: kaikki nämät ovat Makirin Gileadin isän lapset.’ž Ja Segub siitti Jairin; ja hänellä oli kolmekolmattakymmentä kaupunkia Gileadin maakunnassa.’ž Sitte meni Hetsron Makirin Gileadin isän tyttären tykö ja nai hänen, kuin hän oli kuudenkymmenen ajastaikainen; ja hän synnytti hänelle Segubin.’ž Hur siitti Urin ja Uri siitti Betsaleelin.’ž Ja kuin Asuba kuoli, otti Kaleb itsellensä Ephratin, joka synnytti hänelle Hurin.’ž Kaleb Hetsronin poika siitti emäntäinsä Asuban ja Jerigodin kanssa, nämät ovat hänen lapsensa: Jeser, Sobad ja Ardon.’ž Ja Abigail synnytti Amasan; ja Jeter Ismaelilainen oli Amasan isä.LVAL*ˆb7Ųx4ī Ø {  Ō ™ P ę ® L č ² T  ¬ R ź§HĒ?H ²uČ”.…-Ōlģv He olivat savenvalajat ja asuivat moisioissa ja umpiaido’ž He olivat savenvalajat ja asuivat moisioissa ja umpiaidoissa, ja kuninkaan tykönä työnsä tähden, siellä he asuivat.’ž Niin myös Jokim, ja Koseban miehet, Joas ja Saraph, jotka olivat herrat Moabissa ja Jasubilekemissä: nämät ovat vanhat asiat.’ž Selan Juudan pojan lapset: Erlekan isä, Laeda Maresan isä, ja liinainkutojain suvut Asbean huoneessa,’ž Ja Simonin lapset: Amnon ja Rinna, Benhanan ja Tilon. Jisin lapset: Sohet ja Bensohet.’ž Hodijan emännän Nahamin Kegilan isän sisaren lapset: Garmi ja Estemoa, Maakatilainen.’ž Ja hänen Juudalainen emäntänsä synnytti Jeredin Gedorin isän, Heberin Sokon isän, Jekuthelin Sanoan isän: nämät ovat Bitian Pharaon tyttären lapset, jonka Mered otti.’ž Esran lapset: Jeter, Mered, Epher ja Jalon; ja hän siitti Mirjamin, Sammain, Jisban, Estemoan isän.’ž Jehaleelin lapset: Siph, Sipha, Tiria ja Asareel.’ž Kalebin Jephunnen pojan lapset: Iru, Ela ja Naam; Elan lapset: Kenas.’ž Ja Meonatai siitti Ophran, ja Seraja siitti Joabin seppäin laakson isän, sillä he olivat puusepät.’ž Kenaksen lapset: Otniel ja Seraja; Otnielin lapset: Hatat.’ž Mutta Eston siitti Petraphan, Pasean, Tehinnan Irnahaksen isän: nämät ovat Rekan miehet.’ž Mutta Kelub Suan veli siitti Mehirin, se on Estonin isä.’ž Ja Jagbets rukoili Israelin Jumalaa ja sanoi: jos sinä minua hyvin siunaisit ja levittäisit minun maani rajat, ja sinun kätes olis minun kanssani, ja asettaisit sitä pahaa, ettei se minua vaivaisi. Ja Jumala antoi tapahtua niinkuin hän rukoili.’ž Mutta Jagbets oli kuuluisampi veljiänsä; ja hänen äitinsä kutsui hänen Jagbets, sillä hän sanoi: minä olen hänen synnyttänyt kivulla.’ž Mutta Kots siitti Anubin ja Hatsobeban, ja Aharhelin Harumin pojan sukukunnat.’ž Mutta Helean lapset: Zeret, Jesohar ja Etnan.’ž Ja Naera synnytti hänelle Ahussamin, Hepherin, Temenin, Ahastarin: nämät ovat Naeran lapset.’ž Mutta Ashurilla Tekoan isällä oli kaksi emäntää, Helea ja Naera.’ž Ja Penuel Gedorin isä, ja Eser Husan isä: nämät ovat Hurin Betlehemin isän Ephratan esikoisen lapset.’ž Ja nämät Etamin isän: Jisreel, Jisma, Jidbas, ja heidän sisarensa nimi oli Hatslelponi.’ž Mutta Reaja Sobalin poika siitti Jahatin, Jahat siitti Ahumain ja Lahadin: nämät ovat Zorgalaisten sukukunnat.’ž Juudan lapset: Perets, Hetsron, Karmi, Hur ja Sobal.’ž Eljoenain lapset: Hodajeva, Eljasib, Pelaja, Akkub, Johanan, Delaja ja Anani; ne seitsemän.’ž Nearin lapset: Eljoenai, Hiskia, Asrikam; ne kolme.’ž Mutta Sekanian lapset: Semaja; ja Semajan lapset: Hattus, Jigal, Baria, Nearia, Saphat; ne kuusi.’ž Hananian pojat Pelatja ja Jesaja; Rephajan pojat, Arnanin pojat, Obadian pojat, Sekanian pojat.’ž Hasuba, Ohel, Berekia, Hasadia, Jusabhesed; ne viisi.’ž Pedajan pojat, Zerubbabel ja Simi; Zerubbabelin pojat Mesullam ja Hanania, ja heidän sisarensa Selomit,’ž (Hänen poikansa) Malkiram, Pedaja, Senatsar, Jekamja, Hosama, Nedabja.’ž Mutta vangitun Jekonian lapset: hänen poikansa Sealtiel,’ž Mutta Jojakimin lapset: Jekonia hänen poikansa, Zidkia hänen poikansa.’ž Mutta Josian pojat olivat: esikoinen Johanan, toinen Jojakim, kolmas Zidkia, neljäs Sallum.’ž Hänen poikansa Amon, hänen poikansa Josia.’ž Hänen poikansa Ahas, hänen poikansa Hiskia, hänen poikansa Manasse,’ž Hänen poikansa Amasia, hänen poikansa Asaria, hänen poikansa Jotam,’ž Hänen poikansa Joram, hänen poikansa Ahasia, hänen poikansa Joas,’ž Rehabeam oli Salomon poika, hänen poikansa Abia, hänen poikansa Asa, hänen poikansa Josaphat,’ž Nämät ovat kaikki Davidin pojat; ilman muiden vaimoin lapsia. Ja Tamar oli heidän sisarensa.’ž Elisama, Eljada, Eliphelet; ne yhdeksän.’ž Sitte Jibhar, Elisama ja Eliphalet,’ž Ja nämät ovat hänelle syntyneet Jerusalemissa: Simea, Sobab, Natan ja Salomo, ne neljä Batsuasta Ammeelin tyttärestä.{įĀ£„eF'鏫ŒmN/ń Ņ ³ ” u V 7  ł Ś » œ } ^ ?  ā Ć ¤ … f G ( ź Ė ¬  n O 0  ņ Ó “ • v W 8  śŪ¼~_@!ćÄ„†gH) ėĢ­ŽoP1óŌµ–wX9ūܽž`A"äŦ‡hI* ģĶ®pQ2ōÕ¶—xY:—³ +.@ –³ *,@ •³ )*@  ”³ (1@  “³ 'k@  ’³ &@@  ‘³ %?@  ³ $?@ ³ #=@ Ž³ "=@ ³ !€@ Œ³  Æ@ ‹³ Y@ Š³ E@ ‰³ [@ ˆ³ 4@ ‡³ G@&’ †³ N@%’ …³ $@$’ „³ Y@#’ ƒ³ H@"’ ‚³ W@!’ ³ Y@ ’ €³ H@’ ³ [@’ ~³ 5@’ }³ 9@’ |³ )@’ {³ s@’ z³ 3@’ y³  0@’ x³  0@’ w³  1@’ v³  ^@’ u³  4@’ t³ 2@’ s³ 2@’ r³ 0@’ q³ ,@’ p³ 3@’ o³ [@’ n³ :@ ’ m³ )@ ’ l³ @ ’ k³ ©@ ’ j³ Ć@ ’ i³ •@’ h³ r@’ g³ „@’ f³ Ū@’ e³ Q@’ d³ &@’ c³ i@’ b³ {@’ a³ I@’ `³ „@!ž _³  t@ ž ^³  >@ž ]³  P@ž \³  ²@ž [³  ‡@ž Z³ j@ž Y³ œ@ž X³ q@ž W³ C@ž V³ U@ž U³ V@ž T³ k@ž S³ Ž@ž R³ +Y@ž Q³ *Æ@ž P³ )@ž O³ (˜@ž N³ 'q@ž M³ &q@ž L³ %S@ ž K³ $A@ ž J³ #=@ ž I³ ".@ ž H³ !Ž@ ž G³  H@ž F³ €@ž E³ +@ž D³ )@ž C³ 9@ž B³ °@ž A³ Z@ž @³ F@ž ?³ 7@ž >³ v@)ü =³ €@(ü <³ h@'ü ;³ Y@&ü :³ X@%ü 9³ ©@$ü 8³ f@#ü 7³ 4@"ü 6³ H@!ü 5³ e@ ü 4³  =@ü 3³  [@ü 2³  ;@ü 1³  ÷@ü 0³  ˆ@ü /³ Q@ü .³ 0@ü -³ _@ü ,³ C@ü +³ h@ü *³ Z@ü )³ q@ü (³ 7@ü '³ ^@ü &³ 6@ü %³ d@ü $³ b@ü #³ 8@ü "³ j@ ü !³ I@ ü  ³ ;@ ü ³ I@ ü ³ ^@ ü ³ -@ü ?LVAL"Ƀ)y@ģ l $ – h + ź — & µ   Wž µ_ ĒVŗPÉĒ‰‘ Nämät ovat Abihailin lapset Hurin pojan, Jaroan pojan, Gileadin’ž Nämät ovat Abihailin lapset Hurin pojan, Jaroan pojan, Gileadin pojan, Mikaelin pojan, Jesirain pojan, Jahdon pojan, Busin pojan.’ž Ja heidän veljensä heidän isäinsä huoneen jälkeen, Mikael, Mesullam, Seba, Jorai, Jaekan, Sia ja Eber, seitsemän.’ž Joel ylimmäinen, Sapham toinen, Jaenai ja Saphat Basanissa.’ž Ja Gadin lapset asuivat juuri heidän kohdallansa Basanin maassa Salkaan asti.’ž Ja Saulin ajalla sotivat he Hagarilaisia vastaan, niin että ne lankesivat heidän kättensä kautta; ja he asuivat heidän majoissansa, kaikessa itäisessä puolessa Gileadin maata.’ž Ja asui itään päin siihenasti kuin tullaan korpeen, Phratin virran tyköä; sillä heidän karjansa oli paljo enentynyt Gileadin maalla.’ž Ja Bela Asaksen poika, Seman pojan, Joelin pojan: hän asui Aroerissa hamaan Neboon ja Baalmeoniin asti;’ž Mutta hänen veljensä heidän sukukuntainsa jälkeen, koska he heidän sukukunnissansa polvilukuun luettiin, pitivät he Jeielin ja Sakarian pääruhtinainansa,’ž Hänen poikansa Beera, jonka Tiglat Pilneser Assyrian kuningas vei vangiksi; hän oli Rubenilaisten pääruhtinas.’ž Hänen poikansa Miika, hänen poikansa Reaja, hänen poikansa Baal,’ž Ja Joelin lapset: Semaja hänen poikansa, Gog hänen poikansa, Simei hänen poikansa,’ž Niin ovat Rubenin Israelin ensimäisen pojan lapset: Hanok, Pallu, Hetsron ja Karmi.’ž Sillä Juuda oli voimallinen veljeinsä seassa, ja pääruhtinaat ovat hänestä; ja Josephilla on esikoisuus.’ž Rubenin Israelin esikoisen lapset, sillä hän oli ensimäinen poika; mutta että hän isänsä vuoteen saastutti, annettiin hänen esikoisuutensa Josephin Israelin pojan lapsille, ja ei hän ole polviluvussa luettu esikoiseksi:’ž Ja tappoivat päässeet ja jääneet Amalekilaisista, ja asuivat siinä tähän päivään asti.’ž Ja silloin meni heistä liki viisisataa miestä, jotka olivat Simeonin lapsia, Seirin vuorelle; ja Pelatia, Nearia, Rephaja ja Ussiel Jisein lapset olivat heidän päämiehensä,’ž Ja jotka nimenomattain kirjoitetut olivat, tulivat Hiskian Juudan kuninkaan aikaan, ja he löivät muiden majat ja Meonilaiset jotka sieltä löydettiin, ja hävittivät heidät hamaan tähän päivään asti, ja asuivat heidän siallansa; sillä siellä olivat laitumet heidän lampaillensa.’ž Ja he löysivät lihavan ja hyvän laitumen ja maan, joka oli avara ja lavia, rauhallinen ja levollinen; sillä Hamin lapset olivat ennen siellä asuneet.’ž Ja he menivät pois ja tulivat hamaan Gedoriin asti itäiselle puolelle laaksoa, etsimään laidunta lampaillensa.’ž Nämät nimitettiin päämiehiksi sukukuntainsa seassa; ja heidän isäinsä huone hajoitti itsensä paljouden tähden.’ž Ja Sisa Siphin poika, Allonin pojan, Jedajan pojan, Simrin pojan, Semajan pojan:’ž Eljoenai, Jaekoba, Jesohaja, Asaja, Adiel, Jesimiel ja Benaja,’ž Joel ja Jehu Josibian poika, Serajan pojan, Asielin pojan,’ž Ja Mesobab, Jamlek ja Josat Amatsian poika,’ž Ja kaikki ne kylät, jotka olivat niiden kaupunkein ympäristöllä Baaliin asti. Tämä on heidän asumasiansa ja sukukuntansa heidän keskenänsä.’ž Ja heidän kylänsä, Etam, Ain, Rimmon, Token ja Asan: viisi kaupunkia;’ž Ja Betmarkabotissa ja Hatsarsusimissa, BetBirissä ja Saaraimissa. Nämät olivat heidän kaupunkinsa, Davidin hallitukseen asti,’ž Ja Betuelissa ja Hormassa ja Siklagissa,’ž Ja Bilhassa ja Etsemissä ja Toladissa,’ž Ja he asuivat Bersebassa, Moladassa ja Hatsarsuasissa,’ž Simeillä oli kuusitoistakymmentä poikaa ja kuusi tytärtä, mutta hänen veljillänsä ei ollut monta lasta; sillä kaikki heidän sukukuntansa ei enentynyt niinkuin Juudan lapset.’ž Misman pojat olivat: Hamuel hänen poikansa, Sakur hänen poikansa, Simei hänen poikansa.’ž Sallum hänen poikansa, Mibsam hänen poikansa, Misma hänen poikansa.’ž Simeonin lapset: Nemuel ja Jamin, Jarib, Sera, Saul,ALVAL'·<Ó­ \  Ü j Õ  i [2ųj>ÜŖvē·‡TįøJļ§N÷ÆV2ä Hänen poikansa Eliab, hänen poika’ž Hänen poikansa Eliab, hänen poikansa Jeroham, hänen poikansa Elkana.’ž Elkana, hänen poikansa Elkana, hänen poikansa Sophai, hänen poikansa Nahat,’ž Elkanan lapset: Amasai ja Ahimot,’ž Hänen poikansa Tahat, hänen poikansa Uriel, hänen poikansa Ussia, hänen poikansa Saul.’ž Hänen poikansa Elkana, hänen poikansa Abiasaph, hänen poikansa Assir,’ž Kahatin lapset: hänen poikansa Amminadab, hänen poikansa Kora, hänen poikansa Assir,’ž Hänen poikansa Joah, hänen poikansa Iddo, hänen poikansa Sera, hänen poikansa Jeatrai.’ž Gersomin poika oli Libni, hänen poikansa Jahat, hänen poikansa Simma,’ž Merarin lapset: Maheli ja Musi. Nämät ovat Leviläisten sukukunnat heidän isäinsä seassa:’ž Kahatin lapset: Amram, Jitsehar, Hebron ja Ussiel.’ž Ja nämät olivat Gersomin lasten nimet: Libni ja Simei.’ž Levin lapset: Gersom, Kahat ja Merari.’ž Jotsadak myös meni pois, silloin kuin \Herra\ antoi Juudan ja Jerusalemin vietää vankina Nebukadnetsarin kautta.’ž Asaria siitti Serajan; Seraja siitti Jotsadakin.’ž Sallum siitti Hilkian; Hilkia siitti Asarian.’ž Ahitob siitti Zadokin; Zadok siitti Sallumin.’ž Asaria siitti Amarian; Amaria siitti Ahitobin.’ž Johanan siitti Asarian, joka oli pappi siinä huoneessa, jonka Salomo rakensi Jerusalemissa.’ž Ahimaats siitti Asarian; Asaria siitti Johananin.’ž Ahitob siitti Zadokin; Zadok siitti Ahimaatsin.’ž Merajot siitti Amarian; Amaria siitti Ahitobin.’ž Ussi siitti Serajan; Seraja siitti Merajotin.’ž Abisua siitti Bukkin; Bukki siitti Ussin.’ž Eleasar siitti Pinehaan; Pinehas siitti Abisuan.’ž Amramin lapset: Aaron, Moses ja Mirjam; Aaronin lapset: Nadab, Abihu, Eleasar ja Itamar.’ž Mutta Kahatin lapset: Amram, Jitsehar, Hebron ja Usiel.’ž Levin lapset: Gerson, Kahat ja Merari.’ž Herätti Israelin Jumala Phulin Assyrian kuninkaan hengen, ja Tiglat Pilneserin Assyrian kuninkaan hengen, ja vei Rubenilaiset, Gadilaiset ja puolen Manassen sukukuntaa pois, ja vei heidät Halaan, Haboriin, ja Haraan, ja Gosanin virran tykö, hamaan tähän päivään asti.’ž Ja koska he syntiä tekivät isäinsä Jumalaa vastaan, ja tekivät huoruutta niiden kansain epäjumalain kanssa siinä maassa, jotka Jumala oli hävittänyt heidän edestänsä;’ž Ja nämät olivat pääruhtinaat heidän isäinsä huoneessa: Epher, Jisei, Eliel, Asriel, Jeremia, Hodavia, Jahdiel, väkevät ja voimalliset miehet ja kuuluisat pääruhtinaat heidän isäinsä huoneessa.’ž Ja puolen Manassen sukukunnan lapset asuivat maassa, Basanissa hamaan Baal Hermoniin ja Seniriin, ja Hermonin vuoreen asti; sillä heitä oli monta.’ž Sillä siellä lankesi monta haavoitettuna, että sota oli Jumalalta. Ja he asuivat niiden siassa vankeuteen asti.’ž Ja he veivät heidän karjansa pois, viisikymmentä tuhatta kamelia, kaksisataa ja viisikymmentä tuhatta lammasta, kaksituhatta aasia, niin myös satatuhatta ihmistä.’ž Niin he autettiin niitä vastaan, ja Hagarilaiset annettiin heidän käsiinsä, ja kaikki jotka heidän kanssansa olivat; sillä he huusivat Jumalan tykö sodassa, ja hän kuuli heidän rukouksensa, että he turvasivat häneen.’ž Ja kuin he läksivät sotaan Hagarilaisia, Jeturia, Naphesta ja Nodabia vastaan,’ž Rubenin lapset, Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa, jotka olivat urhoolliset miehet, jotka kilpeä ja miekkaa kantoivat ja taisivat joutsen jännittää, ja olivat oppineet sotimaan; joita oli neljäviidettäkymmentä tuhatta, seitsemänsataa ja kuusikymmentä, jotka kelpasivat sotaan menemään.’ž