SQLite format 3@  b-Íbi7indexBookChapterVerseIndexBibleCREATE INDEX BookChapterVerseIndex ON Bible (Book, Chapter, Verse)^tableBibleBibleCREATE TABLE 'Bible' (Book INT, Chapter INT, Verse INT, Scripture TEXT)P‚wtableDetailsDetailsCREATE TABLE 'Details' (Description NVARCHAR(250), Abbreviation NVARCHAR(50), Comments TEXT, Version INT, Font TEXT, RightToLeft BOOL, OT BOOL, NT BOOL, Apocrypha BOOL, Strong BOOL) g +ƒ  FIN_1776E-SwordFPB_1776{\rtf1\ansi\ansicpg1252\deff0\deflang1033{\fonttbl{\f0\fnil\fcharset0 Arial Unicode MS;}} \viewkind4\uc1\pard\f0\fs17\par \v Generated by BeST 2.0 2.0.1.6 on 27.2.2011 15:22:33\v0 \~\par } 0ÇćúôîèâÜÖĐÊÄŸžČŹŠ š”Žˆ‚|vohaZSLE>70)" ÿűńêăÜŐÎÇìæàÚÔÎÈÂŒ¶°Ș€ž˜’Œ†€ztnhb\VPJD>82,& üöđêäȚŰÒÌÆÀșŽźšąœ–Š„~xrlf`ZTNHB<60*$1 J†LŽ†D†=Œ†7‹†/Š†(ˆ†!‡†††…†„† ƒ†‚…~…y€…t…m~…f}…_|…Xz…Qy…Lx…Fw…?v…;u…5t…-s…'r…q…p…n… m…l„}k„xj„ri„kh„dg„^f„Ye„Td„Mc„Fa„A`„8_„1^„+]„&\„[„Z„Y„ X„Wƒ}VƒxTƒtSƒnRƒhQƒbPƒ\OƒWNƒRMƒMLƒHKƒCJƒ=Iƒ6Hƒ0Gƒ*Eƒ$DƒCƒBƒAƒyđF ì=Ÿç62â6āĘ+WŰMêÓf}ÎdÉąÄ3ŸuƁčQZŽzg„Ź`šź„BĄ& Ś) l™] •o ”‘{ (O ·ˆ0 > żù AńY Äéo IăoĐȚyVÚGÚŐ5bÏFèË#oÆNőÁz{œ2ž~ˆŽŻ/•Ș]„Ÿ`#šaš•7:“‹’…t—ÿńâÓÄ”Š—‘ƒugYK=/!śéÚËŒ­ž€qbSD5&ùêÛÌœźŸrcTE6( û’ìĘÎż°Ą 6, +j # Úô  ”5  N &ú  çï Ąâ [Ő  Ç Ëș  …Ź  ?Ÿ ù‘ ł„ !mw 'j  á^   ›P  UE  9  É. ( ‚ & < $ ö " °ù  jë  $ß  ȚÒ  ˜Ć  R·  ©  Æš  €Œ   :€  ôr źf hY  "L  2 Ù=  /Žæ  - CŰ  +űÌ  )Ÿ  &vł  $+„  " à—  +•‰   J{  'ÿo  !Žb z ,iŃz ([w Č  L ± \ =ui .'!  ’  s ‹Öd)ŃPśb‹z  s Ja Jumala sanoi: kokoontukoon vedet taivaan alla erinomaiseen paikkaan, niin ettĂ€ kuiva nĂ€kyy. Ja tapahtui niin.Y 1 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta toinen pĂ€ivĂ€. ‚# Ja Jumala teki vahvuuden, ja eroitti vedet, jotka ovat vahvuuden alla, niistĂ€ vesistĂ€, jotka ovat vahvuuden pÀÀllĂ€: ja tapahtui niin.W - Ja Jumala sanoi: tulkoon vahvuus vetten vaiheelle, eroittamaan vesiĂ€ vesistĂ€. } Ja Jumala kutsui valkeuden pĂ€ivĂ€ksi, ja pimeyden kutsui hĂ€n yöksi. Ja tuli ehtoosta ja aamusta ensimĂ€inen pĂ€ivĂ€.V + Ja Jumala nĂ€ki valkeuden hyvĂ€ksi. Niin Jumala eroitti valkeuden pimeydestĂ€:9 s Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.p _ Ja maa oli autio ja tyhjĂ€, ja pimeys oli syvyyden pÀÀllĂ€, ja Jumalan Henki liikkui vetten pÀÀllĂ€.( S Alussa loi Jumala taivaan ja maan. GÄÚ=ĘG ‚% Ja Jumala teki kaksi suurta valkeutta: suuremman valkeuden pĂ€ivÀÀ hallitsemaan, ja vĂ€hemmĂ€n valkeuden yötĂ€ hallitsemaan, ja tĂ€hdet.^ ; Ja olkoon valkeudeksi taivaan vahvuudessa, paistamaan maan pÀÀlle. Ja tapahtui niin. ‚3 Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeudet taivaan vahvuuteen, eroittamaan pĂ€ivÀÀ ja yötĂ€: ja olkoon merkeiksi, ja ajoiksi, ja pĂ€iviksi ja vuosiksi.2  e Ja tuli ehtoosta ja aamusta kolmas pĂ€ivĂ€.3  ‚e Ja maa vihoitti ja kasvoi ruohon, jossa siemen oli lajinsa jĂ€lkeen, ja hedelmĂ€lliset puut, joiden siemen oli itsessĂ€nsĂ€ lajinsa jĂ€lkeen. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi.I  ƒ Ja Jumala sanoi: vihoittakoon maa, ja kasvakoon ruohon, jossa siemen on, ja hedelmĂ€lliset puut, jotka hedelmĂ€n kantavat lajinsa jĂ€lkeen, jossa sen siemen on maan pÀÀllĂ€. Ja tapahtui niin.n  [ Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja vetten kokoukset hĂ€n kutsui mereksi. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi. @·D‚ŸûÇ@ ‚ Ja Jumala sanoi: tuottakoon maa elĂ€imet lajinsa jĂ€lkeen, karjan, madot ja pedot maalle lajinsa jĂ€lkeen. Ja tapahtui niin.2 e Ja tuli ehtoosta ja aamusta viides pĂ€ivĂ€.! ‚A Ja Jumala siunasi heitĂ€, ja sanoi: olkaat hedelmĂ€lliset ja lisÀÀntykÀÀt, ja tĂ€yttĂ€kÀÀt meren vedet, ja linnut lisÀÀntyköön veden pÀÀllĂ€.` ƒ? Ja Jumala loi suuret valaskalat, ja kaikkinaiset liikkuvaiset elĂ€imet, jotka vedet kuohuttivat yltĂ€kyllĂ€ kunkin lajinsa jĂ€lkeen, ja kaikkinaiset siivilliset linnut, lajinsa jĂ€lkeen. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi.  ‚ Ja Jumala sanoi: kuohuttakoon vedet yltĂ€kyllĂ€ liikkuvaisia elĂ€imiĂ€, ja linnut lentĂ€köön maan pÀÀllĂ€ taivaan avaruudessa.3 g Ja tuli ehtoosta ja aamusta neljĂ€s pĂ€ivĂ€.q a Ja hallitsemaan pĂ€ivÀÀ ja yötĂ€, ja eroittamaan valkeutta ja pimeyttĂ€. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi.G   Ja Jumala pani ne taivaan vahvuuteen, paistamaan maan pÀÀlle. ^X‹^= ‚y Ja Jumala sanoi: katso, minĂ€ annoin teille kaikkinaiset ruohot, joissa siemen on koko maan pÀÀllĂ€, ja kaikkinaiset hedelmĂ€lliset puut, ja puut, joissa siemen on, teille ruaksi.t ƒg Ja Jumala siunasi heitĂ€, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat ja lisÀÀntykÀÀt ja tĂ€yttĂ€kÀÀt maata, ja tehkÀÀt se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressĂ€, ja taivaan linnut, ja kaikki elĂ€imet, jotka maalla liikkuvat.t g Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hĂ€n sen loi: mieheksi ja vaimoksi loi hĂ€n heitĂ€.J ƒ Ja Jumala sanoi: tehkÀÀmme ihminen meidĂ€n kuvaksemme, meidĂ€n muotomme jĂ€lkeen: ja he vallitkaan kalat meressĂ€, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan, ja kaikki, jotka maalla matelevat.% ‚I Ja Jumala teki pedot maalle lajinsa jĂ€lkeen, ja karjan lajinsa jĂ€lkeen, ja kaikkinaiset matelevaiset maalla lajinsa jĂ€lkeen. Ja Jumala nĂ€ki sen hyvĂ€ksi. ‚(œRšù‚u# g Ja nĂ€in on taivas ja maa tullut, koska he luotiin, sillĂ€ ajalla jolla \Herra\ Jumala teki maan ja taivaan." ‚9 Ja Jumala siunasi seitsemĂ€nnen pĂ€ivĂ€n ja pyhitti sen; ettĂ€ hĂ€n lepĂ€si hĂ€nessĂ€ kaikista teoistansa, jotka Jumala loi ja (tĂ€ydellisesti) teki.5! ‚g Ja Jumala oli pÀÀttĂ€nyt seitsemĂ€nteen pĂ€ivÀÀn (asti) työnsĂ€, kuin hĂ€n tehnyt oli, ja lepĂ€si seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kaikista teoistansa, kuin hĂ€n tehnyt oli.H    Ja niin taivas ja maa pÀÀtettiin, ja kaikki heidĂ€n joukkonsa.  ‚ Ja Jumala katsoi kaikkia, kuin hĂ€n tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen hyvĂ€t. Ja tuli ehtoosta ja aamusta se kuudes pĂ€ivĂ€.U ƒ) Ja kaikille elĂ€imille maan pÀÀllĂ€, ja kaikille taivaan linnuille, ja kaikille, jotka matelevat maan pÀÀllĂ€, joissa elĂ€vĂ€ henki on, kaikkinaiset viheriĂ€iset ruohot syötĂ€vĂ€ksi. Ja tapahtui niin. I ÖCÍ°Ie* G EnsimĂ€inen kutsutaan Pison: se juoksee koko Hevilan maan ympĂ€rinsĂ€, ja siellĂ€ on kultaa.i) O Ja EdenistĂ€ kĂ€vi virta kastamaan Paradisia, ja jakoi sieltĂ€ itsensĂ€ neljĂ€ksi pÀÀvirraksi./( ‚[ Ja \Herra\ Jumala kasvatti maasta kaikkinaiset puut, ihanaiset nĂ€hdĂ€ ja hyvĂ€t syödĂ€, ja elĂ€mĂ€n puun keskelle Paradisia, niin myös hyvĂ€n ja pahan tiedon puun.t' e Ja \Herra\ Jumala istutti Paradisin EdenissĂ€ itÀÀn pĂ€in, ja pani siihen ihmisen, jonka hĂ€n tehnyt oli.& ‚ Ja \Herra\ Jumala teki ihmisen, tomun maasta, ja puhalsi hĂ€nen sieraimiinsa elĂ€vĂ€n hengen: ja tuli ihminen niin elĂ€vĂ€ksi sieluksi.5% i Vaan sumu nousi maasta, ja kasti kaiken maan.p$ ƒ] Ja kaikkinaiset pensaat kedolla, jotka ei ennen olleet maan pÀÀllĂ€, ja kaikkinaiset ruohot kedolla, jotka ei ennen kasvaneet. SillĂ€ ei \Herra\ Jumala antanut vielĂ€ sataa maan pÀÀlle, eikĂ€ ollut ihmistĂ€, joka maata viljeli; œN쀏 1 ‚ Ja \Herra\ Jumala sanoi: ei ole hyvĂ€ ihmisen yksinĂ€nsĂ€ olla, minĂ€ teen hĂ€nelle avun, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ oleman pitÀÀ.0 ‚  Mutta hyvĂ€n ja pahan tiedon puusta Ă€lĂ€ syö: sillĂ€ jona pĂ€ivĂ€nĂ€ sinĂ€ siitĂ€ syöt, pitÀÀ sinun kuolemalla kuoleman.f/ I Ja \Herra\ Jumala kĂ€ski ihmistĂ€, ja sanoi: syö vapaasti kaikkinaisista puista Paradisissa;j. Q Ja \Herra\ Jumala otti ihmisen, ja pani EdenissĂ€ Paradisiin, viljelemÀÀn ja varjelemaan sitĂ€.`- = Kolmas virta kutsutaan Hiddekel, ja juoksee Assyrian editse. Ja neljĂ€s virta on Phrat.L,  Toinen virta kutsutaan Gihon: se juoksee koko Etiopian ympĂ€rinsĂ€.b+ A Ja sen maan kulta on kallis, ja siellĂ€ myös löytÀÀn Bedellion, ja kallis kivi Oniks. &OŒGŹ&7 ‚ SentĂ€hden pitÀÀ miehen luopuman isĂ€stĂ€nsĂ€ ja Ă€idistĂ€nsĂ€, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja tulevat yhdeksi lihaksi.6 ‚- Niin sanoi Adam: tĂ€mĂ€ on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitÀÀ kutsuttaman miehiseksi, sillĂ€ hĂ€n on otettu miehestĂ€.s5 c Ja \Herra\ Jumala rakensi vaimon siitĂ€ kylkiluusta, jonka hĂ€n Adamista otti, ja toi sen hĂ€nen eteensĂ€.4 ‚ Ja \Herra\ Jumala pani raskaan unen Adamiin, ja kuin hĂ€n nukkui, otti hĂ€n yhden hĂ€nen kylkiluistansa, ja tĂ€ytti sen paikan lihalla..3 ‚Y Ja Adam antoi kullekin karjalle, ja taivaan linnuille, ja elĂ€imille maan pÀÀllĂ€ heidĂ€n nimensĂ€. Mutta Adamille ei löytty apua, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ olisi.}2 ƒw Koska \Herra\ Jumala oli tehnyt maasta kaikkinaiset elĂ€imet kedolle, ja kaikkinaiset taivaan linnut, toi hĂ€n ne Adamin eteen, ettĂ€ hĂ€n nĂ€kis, kuinka hĂ€n ne nimittĂ€is: sillĂ€ niinkuin Adam kaikkinaiset elĂ€imet nimitti, niin ne kutsutaan. ©ë†ç’îO> ƒ Ja vaimo nĂ€ki siitĂ€ puusta olevan hyvĂ€n syödĂ€, ja ettĂ€ se oli ihana nĂ€hdĂ€ ja suloinen puu antamaan ymmĂ€rryksen: ja otti sen hedelmĂ€stĂ€ ja söi, ja antoi miehellensĂ€ siitĂ€, ja hĂ€n söi.!= ‚? Vaan Jumala tietÀÀ, ettĂ€ jona pĂ€ivĂ€nĂ€ te syötte siitĂ€, aukenevat teidĂ€n silmĂ€nne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietĂ€mÀÀn hyvĂ€n ja pahan.S< # Niin kĂ€rme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidĂ€ teidĂ€n kuolemalla kuoleman.; ‚5 Mutta sen puun hedelmĂ€stĂ€, joka on keskellĂ€ Paradisia, on Jumala sanonut: Ă€lkÀÀt syökö siitĂ€, ja Ă€lkÀÀt ruvetko siihen, ettette kuolis.c: C Niin vaimo sanoi kĂ€rmeelle: me syömme niiden puiden hedelmistĂ€, jotka ovat Paradisissa;;9  ‚u Ja kĂ€rme oli kavalin kaikkia elĂ€imiĂ€ maan pÀÀllĂ€, jotka \Herra\ Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, Ă€lkÀÀt syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?U8 ' Ja he olivat molemmat alasti, Adam ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja ei hĂ€venneet. VWŽCœ2ÌVtE e Silloin sanoi \Herra\ Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kĂ€rme petti minut, ja minĂ€ söin.dD E Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitĂ€ puusta, ja minĂ€ söin.C ‚  Ja hĂ€n sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettĂ€s alasti olet? Etkös syönyt siitĂ€ puusta, josta minĂ€ sinua haastoin syömĂ€stĂ€?B ‚ Ja hĂ€n sanoi: minĂ€ kuulin sinun ÀÀnes Paradisissa, ja pelkĂ€sin: sillĂ€ minĂ€ olen alasti, ja sentĂ€hden minĂ€ lymyin.IA  Ja \Herra\ Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hĂ€nelle: Kussas olet?F@ ƒ  Ja he kuulivat \Herran\ Jumalan ÀÀnen, joka kĂ€yskenteli Paradisissa, kuin pĂ€ivĂ€ viileĂ€ksi tuli. Ja Adam lymyi emĂ€ntinensĂ€ \Herran\ Jumalan kasvoin edestĂ€ puiden sekaan Paradisissa.&? ‚I Silloin aukenivat molempain heidĂ€n silmĂ€nsĂ€, ja Ă€kkĂ€sivĂ€t, ettĂ€ he olivat alasti; ja sitoivat yhteen fikunalehtiĂ€, ja tekivĂ€t heillensĂ€ peitteitĂ€. 1j†‡gJ K Orjantappuroita ja ohdakkeita pitÀÀ hĂ€nen kasvaman, ja sinun pitÀÀ maan ruohoja syömĂ€n.|I ƒu Ja Adamille sanoi hĂ€n: ettĂ€s kuulit emĂ€ntĂ€s ÀÀntĂ€, ja söit puusta, josta minĂ€ kielsin sinua sanoen: ei sinun pidĂ€ siitĂ€ syömĂ€n: kirottu olkoon maa sinun tĂ€htes; surulla pitÀÀ sinun elĂ€ttĂ€mĂ€n itses hĂ€nestĂ€ kaiken elinaikas.aH ƒ? Ja vaimolle sanoi hĂ€n: MinĂ€ saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitÀÀ synnyttĂ€mĂ€n lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitÀÀ miehes alle annettu oleman, ja hĂ€nen pitÀÀ vallitseman sinua.DG ƒ Ja minĂ€ panen vainon sinun ja vaimon vĂ€lille, ja sinun siemenes ja hĂ€nen siemenensĂ€ vĂ€lille; sen pitÀÀ rikki polkemaan sinun pÀÀs, ja sinĂ€ olet pistĂ€vĂ€ hĂ€ntĂ€ kantapÀÀhĂ€n.LF ƒ Ja \Herra\ Jumala sanoi kĂ€rmeelle: ettĂ€s tĂ€mĂ€n teit, kirottu ole sinĂ€ kaikesta karjasta, ja kaikista elĂ€imistĂ€ maalla: sinun pitÀÀ kĂ€ymĂ€n vatsallas, ja syömĂ€n maata kaiken elinaikas. ~2ŚfŠ~P ‚+ Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idĂ€n puolelle Edenin Paradisia Kerubimin paljaalla, lyövĂ€isellĂ€ miekalla elĂ€mĂ€n puun tietĂ€ vartioitsemaan.pO ] Niin \Herra\ Jumala johdatti hĂ€nen ulos Edenin Paradisista maata viljelemÀÀn, josta hĂ€n otettu oli.YN ƒ/ Ja \Herra\ Jumala sanoi: katso, Adam on ollut niin kuin yksi meistĂ€, tietĂ€en hyvĂ€n ja pahan; mutta nyt ettei hĂ€n ojentaisi kĂ€ttĂ€nsĂ€, ja ottaisi myös elĂ€mĂ€n puusta, söisi ja elĂ€isi ijankaikkisesti:oM [ Ja \Herra\ Jumala teki Adamille ja hĂ€nen emĂ€nnĂ€llensĂ€ nahoista hameet, ja puetti heidĂ€n yllensĂ€.YL / Ja Adam kutsui emĂ€ntĂ€nsĂ€ nimen Heva, ettĂ€ hĂ€n on kaikkein elĂ€vitten Ă€iti.KK ƒ Sinun otsas hiessĂ€ pitÀÀ sinun syömĂ€n leipÀÀ, siihen asti kuin sinĂ€ maaksi jĂ€llensĂ€ tulet, ettĂ€s siitĂ€ otettu olet: sillĂ€ sinĂ€ olet maa, ja maaksi pitÀÀ sinun jĂ€llensĂ€ tuleman. m†­…/m?W ‚{ Eikö se niin ole? jos hyvin teet niin syntis anteeksi annetaan; ja jolles hyvin tee, niin synti vĂ€ijyy oven edessĂ€, ja hĂ€nen himonsa on sinun tykös, vaan hallitse sinĂ€ hĂ€ntĂ€.TV % Niin \Herra\ sanoi Kainille: miksis olet vihainen? Ja miksi hahmos muuttuu?U ‚ Mutta Kainin ja hĂ€nen uhrinsa puoleen ei hĂ€n (leppyisesti) katsonut: silloin Kain vihastui sangen kovin, ja hĂ€nen hahmonsa muuttui.T ‚# Ja Habel myös uhrasi laumansa esikoisista, ja heidĂ€n lihavuudestansa. Ja \Herra\ katsoi (leppyisesti) Habelin ja hĂ€nen uhrinsa puoleen.iS O Ja tapahtui muutamain pĂ€ivĂ€in perĂ€stĂ€, ettĂ€ Kain uhrasi \Herralle\ lahjan maan hedelmistĂ€.lR U Ja taas hĂ€n synnytti hĂ€nen veljensĂ€ Habelin. Ja Habel tuli lampuriksi, mutta Kain peltomieheksi.xQ  o Ja Adam tunsi emĂ€ntĂ€nsĂ€ Hevan, ja hĂ€n tuli raskaaksi, ja synnytti Kainin, ja sanoi: minulla on mies \Herra\. %dä†v%k^ ƒS Katsos, sinĂ€ ajat minun pois tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ maalta, ja minun pitÀÀ sinun kasvois edestĂ€ lymymĂ€n ja tulen kulkiaksi ja pakenevaiseksi maan pÀÀllĂ€. Ja niin minun kĂ€y, kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ minun löytÀÀ, se tappaa minun.a] ? Ja Kain sanoi \Herralle\: minun rangaistukseni on suurempi, kuin ettĂ€ se on kannettava.\ ‚' Koskas maata viljelet, niin ei pidĂ€ sen tĂ€stedes sinulle vĂ€keĂ€nsĂ€ antaman; kulkian ja pakenevaisen pitÀÀ sinun oleman maan pÀÀllĂ€.v[ i Ja nyt kirottu ole sinĂ€: (kirottu) maan pÀÀltĂ€, joka avasi suunsa ottamaan veljes verta sinun kĂ€destĂ€s.\Z 5 Ja hĂ€n sanoi: mitĂ€s tehnyt olet? veljes veren ÀÀni huutaa minun tyköni maasta.~Y y Niin \Herra\ sanoi Kainille: kussa on Habel sinun veljes? hĂ€n vastasi: en minĂ€ tiedĂ€: olenko minĂ€ veljeni vartia?X ‚/ Ja Kain puhui veljensĂ€ Habelin kanssa. Ja tapahtui heidĂ€n kedolla ollessansa, ettĂ€ Kain karkasi veljensĂ€ Habelin pÀÀlle, ja tappoi hĂ€nen. —"»$Č[ó—Ze 1 Ja hĂ€nen veljensĂ€ nimi oli Jubal, josta kantelein ja huiluin soittajat tulivat.fd I Ja Ada synnytti Jabalin, joka oli niiden isĂ€, jotka majoissa asuivat, ja karjaa kasvattivat.Uc ' Mutta Lamek otti kaksi emĂ€ntÀÀ, yhden nimi oli Ada, ja toisen nimi Zilla.pb ] Mutta Hanok siitti Iradin. Irad siitti Mahujaelin. Mahujael siitti Metusaelin. Metusael siitti Lamekin.a ‚% Ja Kain tunsi emĂ€ntĂ€nsĂ€, joka tuli raskaaksi, ja synnytti Hanokin. Ja hĂ€n rakensi kaupungin, jonka hĂ€n kutsui poikansa nimellĂ€ Hanok.e` G Ja niin Kain lĂ€ksi \Herran\ kasvoin edestĂ€, ja asui Nodin maalla, itÀÀn pĂ€in EdenistĂ€.[_ ƒ3 Mutta \Herra\ sanoi hĂ€nelle: SentĂ€hden, kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ Kainin tappaa, se pitÀÀ seitsemĂ€n kertaisesti kostettaman. Ja \Herra\ pani merkin Kainiin, ettei kenkÀÀn hĂ€ntĂ€ tappaisi, joka hĂ€nen löytĂ€isi. U''-5=EMU]emu}…•„­”œĆÍŐĘćíőę %.7@IR[dmvˆ‘šŁŹ”ŸÇĐÙâëôę )2;DMV_hqzƒŒ•ž§°čÂËÔÜćŻžÁÊÓÜćîś                                                       ! " # $ % & '  (  )  *  +  , - . / 0 1 2 3 4 5 6 7 8  9 : ; < = > ? @  A  B  C  D  E F G H I J K L M N O P  Q R S T U N  )2;DMV_hqzƒŒ•ž§°čÂËÔÜćîś $-6?HQZclu~‡š€źžÂÌÖàêôț%/9CMWaku‰“§±»ĆÏÙâìöœŠ°șÄÎŰâìöżÍ W X  Y  Z  [  \  ] ^ _ ` a W X  Y  Z  [  \  ] ^ _ ` a b c d e f g h i j  k l m n o p q r  s  t  u  v  w x y z { | } ~   €    ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰   Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’   “   ”   •   –   —  ˜  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ     Ą  ą  Ł  € €{‹ gú€xk  o TĂ€mĂ€ on ihmisen sukukunnan kirja, siihen aikaan, koska Jumala loi ihmisen, ja teki hĂ€nen Jumalan muotoiseksi.kj S Ja Set myös siitti pojan, ja kutsui hĂ€nen Enos. Silloin ruvettiin saarnaamaan \Herran\ nimestĂ€.6i ‚i Ja Adam taas tunsi emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja hĂ€n synnytti pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Set, sanoen: Jumala on minulle toisen siemenen antanut Habelin edestĂ€, jonka Kain tappoi.ih O Kain kostetaan seitsemĂ€n kertaisesti, mutta Lamek seitsemĂ€n ja seitsemĂ€nkymmenen kertaisesti.mg ƒW Ja Lamek sanoi emĂ€nnillensĂ€, Adalle ja Zillalle: te Lamekin emĂ€nnĂ€t, kuulkaat minun ÀÀntĂ€ni, ja vaari ottakaat siitĂ€ kuin minĂ€ sanon: minĂ€ olen miehen tappanut minulleni haavaksi, ja nuorukaisen minulleni sinimarjaksi:f ‚ Zilla myös synnytti TubalKainin, joka oli taitava kaikkinaisissa vaski-ja rautatöissĂ€, ja Tubalkainin sisar oli Naema. $vă‘4îŽ+âx$Ru ! Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.ht M Ja eli sitte kahdeksansataa ja viisitoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.Gs   Enos oli yhdeksĂ€nkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Kenanin.ar ? Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja kaksitoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.^q 9 Ja eli sitte kahdeksansataa ja seitsemĂ€n ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.Dp  Set oli sadan ja viiden ajastajan vanha, ja siitti Enoksen.[o 3 Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.Pn  Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.m ‚ Ja Adam oli sadan ja kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti pojan, joka hĂ€nen kuvansa kaltainen oli, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Set.l ‚  Mieheksi ja vaimoksi loi hĂ€n heidĂ€t ja siunasi heitĂ€, ja kutsui heidĂ€n nimensĂ€ ihminen, sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ jona he luotiin. ]°Kô™5ÎpŽ]U ' Henok oli viidenseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Metusalan.h~ M Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja kaksiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.P}  Ja eli sitte kahdeksansataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.\| 5 Jared oli sadan ja kahdenseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Henokin.e{ G Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli kahdeksansataa yhdeksĂ€nkymmentĂ€ ja viisi ajastaikaa, ja kuoli.bz A Ja eli sitte kahdeksansataa ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.Yy / Mahalaleel oli viiden ajastajan seitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ vanha, ja siitti Jaredin.Ux ' Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja kymmenen ajastaikaa, ja kuoli.cw C Ja eli sitte kahdeksansataa ja neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.Nv  Kenan oli seitsemĂ€nkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Mahalaleelin. wmžRàqw ‚/ Ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Noa, sanoen: tĂ€mĂ€ on lohduttava meitĂ€ meidĂ€n vaivassamme ja töissĂ€mme maan pÀÀllĂ€, jonka \Herra\ kironnut on.Z 1 Lamek oli sadan ja kahden ajastajan yhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ vanha, ja siitti pojan.l U Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja yhdeksĂ€nseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.o [ Ja eli sitte seitsemĂ€nsataa ja kaksiyhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.c C Metusala oli sadan ja seitsemĂ€n ajastajan yhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ vanha, ja siitti Lamekin.U ' Ja hĂ€n eli jumalisesti: ja ei enÀÀ ollut; sillĂ€ Jumala otti hĂ€nen pois.Z 1 Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli kolmesataa ja viisiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa. ‚ Ja sitte kuin hĂ€n oli Metusalan siittĂ€nyt, pysyi hĂ€n jumalisessa elĂ€mĂ€ssĂ€ kolmesataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€. @“$Đfé @\ ƒ5 Siihen aikaan olivat sankarit maan pÀÀllĂ€: ja myös sitte, kuin Jumalan pojat makasivat ihmisten tytĂ€rten kanssa, ja he olivat siittĂ€neet heille (lapsia): nĂ€mĂ€ olivat valtiaat, ne muinen kuuluisat miehet.E  ƒ Silloin sanoi \Herra\: ei minun henkeni pidĂ€ nuhteleman ihmistĂ€ (sanan kautta) ijankaikkisesti, sillĂ€ hĂ€n on liha; sentĂ€hden olkoon hĂ€nellĂ€ aikaa, sata ja kaksikymmentĂ€ ajastaikaa.z  q Niin Jumalan pojat nĂ€kivĂ€t ihmisten tyttĂ€ret kauniiksi, ja ottivat emĂ€nniksensĂ€ kaikesta kuin he valitsivat.g   M Ja tapahtui, koska ihmiset rupesivat lisÀÀntymÀÀn maan pÀÀllĂ€, ja siittivĂ€t tyttĂ€riĂ€;Q   Noa oli viidensadan ajastajan vanha, ja siitti Semin, Hamin ja Japhetin.l  U Ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli seitsemĂ€nsataa ja seitsemĂ€nkahdeksattakymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli.j Q Sitte eli hĂ€n viisisataa yhdeksĂ€nkymmentĂ€ ja viisi ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€. pf í‹Ośp ‚ Silloin katsahti Jumala maan pÀÀlle, ja katso, se oli turmeltu: sillĂ€ kaikki liha oli turmellut tiensĂ€ maan pÀÀllĂ€.U ' Mutta maa oli turmeltu Jumalan kasvoin edessĂ€, ja tĂ€ynnĂ€nsĂ€ vĂ€kivaltaa.9 q Ja siitti kolme poikaa, Semin, Hamin ja Japhetin._ ; TĂ€mĂ€ on Noan sukukunta: Noa oli hurskas ja vakaa mies ajallansa, ja eli jumalisesti:0 _ Mutta Noa löysi armon \Herran\ edessĂ€.\ ƒ5 Ja \Herra\ sanoi: MinĂ€ tahdon ihmisen, jonka minĂ€ loin, hukuttaa maan pÀÀltĂ€, hamasta ihmisestĂ€ niin karjaan asti, matoihin ja ja taivaan lintuihin asti; sillĂ€ minĂ€ kadun, ettĂ€ minĂ€ niitĂ€ tehnyt olen.c C Ja \Herra\ katui ihmisen tehneensĂ€ maan pÀÀlle, ja tuli murheelliseksi sydĂ€messĂ€nsĂ€. ‚) Mutta \Herra\ nĂ€ki ihmisen pahuuden suureksi maan pÀÀllĂ€; ja kaikki hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika. Oë:Q@ ‚} Ja minĂ€, katso, minĂ€ annan tulla vedenpaisumuksen maan pÀÀlle hukuttamaan kaikkea lihaa, jossa elĂ€vĂ€ henki on taivaan alla, ja kaikki, mitĂ€ maan pÀÀllĂ€ on, pitÀÀ hukkuman.e ƒG Arkin akkunan sinun pitÀÀ tekemĂ€n, ja kyynĂ€rĂ€llĂ€ pÀÀttĂ€mĂ€n sen ylhÀÀltĂ€: Ja arkin oven pitÀÀ sinun paneman sivuun. Ja hĂ€nellĂ€ pitÀÀ oleman kolme pohjaa, yksi alinna, toinen keskellĂ€ ja kolmas ylinnĂ€.- ‚W Ja tee hĂ€ntĂ€ nĂ€in: Kolmesataa kyynĂ€rÀÀ pitÀÀ oleman arkin pituuden, viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ hĂ€nen leveytensĂ€ ja kolmekymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ korkeutensa.a ? Tee sinulles arkki hongasta, ja tee sisĂ€lle olinsijat, ja tervaa se sisĂ€ltĂ€ ja ulkoa.- ‚W Ja Jumala sanoi Noalle: kaiken lihan loppu on minun eteeni tullut: sillĂ€ maa on heistĂ€ tĂ€ynnĂ€nsĂ€ vĂ€kivaltaa, ja katso, minĂ€ hukutan heitĂ€ ynnĂ€ maan kanssa. J°ôi!  ‚) Ja \Herra\ sanoi Noalle: mene sinĂ€ ja koko sinun huonees arkkiin: sillĂ€ sinun minĂ€ olen nĂ€hnyt hurskaaksi minun edessĂ€ni tĂ€llĂ€ ajalla.L   Ja Noa teki sen: kaikki mitĂ€ Jumala hĂ€nen kĂ€ski, niin hĂ€n teki. ‚  Ja sinun pitÀÀ ottaman tykös kaikkinaista ruokaa, jota syödÀÀn, ja kokooman sinun tykös, sinulle ja heille elatukseksi.8 ‚m Linnuista lajistansa, karjasta lajistansa, kaikkinaisista madoista maan pÀÀllĂ€ lajistansa. Kaikista nĂ€istĂ€ pitÀÀ kaksittain sinun tykös kĂ€ymĂ€n, jÀÀmĂ€n elĂ€mÀÀn. ‚) Ja sinun pitÀÀ saattaman arkkiin kaikkinaiset elĂ€imet kaikesta lihasta kaksittain, koiraksen ja naaraksen, jÀÀmÀÀn elĂ€mÀÀn kanssas.2 ‚a Mutta sinun kanssas minĂ€ minun liittoni teen, ja sinun pitÀÀ arkkiin sisĂ€lle menemĂ€n, sinun ja sinun poikas, ja sinun emĂ€ntĂ€s, ja poikais emĂ€nnĂ€t sinun kanssas. ieĘüłXÔih( M Puhtaista elĂ€imistĂ€ ja saastaisista, ja linnuista ja kaikista, kuin matelevat maan pÀÀllĂ€,' } Ja Noa meni arkkiin poikinensa, emĂ€ntinensĂ€, ja hĂ€nen poikainsa emĂ€nnĂ€t hĂ€nen kanssansa, vedenpaisumisen edestĂ€.X& - Ja Noa oli kuudensadan ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan pÀÀlle.F%   Ja Noa teki kaiken sen jĂ€lkeen kuin \Herra\ hĂ€nelle kĂ€ski.]$ ƒ7 SillĂ€ vielĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€ annan minĂ€ sataa maan pÀÀlle neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€, ja hukutan maan pÀÀltĂ€ kaikki elĂ€vĂ€t luontokappaleet, jotka minĂ€ tehnyt olen.# ‚ Niin myös taivaan linnuista seitsemĂ€n ja seitsemĂ€n, koiras ja naaras, ettĂ€ siemen jĂ€is elĂ€mÀÀn koko maan pÀÀllĂ€." ‚+ Kaikista puhtaista elĂ€imistĂ€ ota tykös seitsemĂ€n ja seitsemĂ€n, koiras ja naaras, mutta saastaisista elĂ€imistĂ€ kaksin, koiras ja naaras. B–0UțZąB]/ 7 Ja menivĂ€t Noan tykö arkkiin kaksittain kaikesta lihasta, jossa elĂ€vĂ€ henki oli.4. ‚e He ja kaikki pedot lajistansa, ja kaikki matelevaiset, jotka matelevat maan pÀÀllĂ€, lajistansa, ja kaikki linnut lajistansa, kaikki lentĂ€vĂ€iset, joilla siivet olivat. - ‚= Juuri sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ meni Noa ja Sem, ja Ham, ja Japhet, Noan pojat, ja Noan emĂ€ntĂ€, ja kolme hĂ€nen poikainsa emĂ€ntÀÀ hĂ€nen kanssansa arkkiin.T, % Ja maan pÀÀlle satoi neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€.W+ ƒ+ Kuudennella sadalla ajastajalla Noan ijĂ€stĂ€, toisella kuukaudella, seitsemĂ€ntenĂ€toista kymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuusta, sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuohuivat kaikki syvyyden lĂ€hteet, ja taivaan akkunat aukenivat.c* C Ja tapahtui, koska seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ kuluneet olivat, tuli vedenpaisumus maan pÀÀlle.g) K MenivĂ€t Noan tykö arkkiin kaksittain, koiras ja naaras, niinkuin Herra Noalle kĂ€skenyt oli. \VŒJłHŻ\P6  Ja kaikki, joilla elĂ€vĂ€ henki oli kuivan maan pÀÀllĂ€, ne kuolivat.5 ‚' Silloin hukkui kaikki liha, joka maan pÀÀllĂ€ matelee, linnut, karja, pedot, ja kaikki, jotka maan pÀÀllĂ€ liikkuvat, ja kaikki ihmiset.h4 M ViisitoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ korkialla olivat vedet vuorten pÀÀllĂ€, jotka he peittivĂ€t.3 ‚# Ja vedet saivat sangen suuren vallan, ja enĂ€nivĂ€t niin suuresti maan pÀÀlle, ettĂ€ kaikki korkiat vuoret koko taivaan alla peitettiin.o2 [ Niin vedet saivat vallan, ja paisuivat sangen suuresti maan pÀÀlle, niin ettĂ€ arkki oli vesiajolla.1 ‚) Silloin tuli vedenpaisumus neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ maan pÀÀlle, ja vedet paisuivat, ja nostivat arkin ylös, ja veivĂ€t korkialle maasta.&0 ‚I Je ne olivat koirakset ja naarakset kaikkinaisesta lihasta, ja menivĂ€t sisĂ€lle niinkuin Jumala hĂ€nelle kĂ€skenyt oli. Ja \Herra\ sulki hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€. Ż·š'Żu< g Ja seitsemĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, seitsemĂ€nnessĂ€ kuukaudessa jĂ€i arkki Araratin vuorelle.~; y Ja vedet maan pÀÀltĂ€ enemmin ja enemmin juoksivat pois, ja vĂ€henivĂ€t sadan ja viidenkymmenen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€.\: 5 Ja syvyyden lĂ€hteet tukittiin, ja taivaan akkunat, ja sateet taivaasta asetettiin.,9  ‚W Silloin Jumala muisti Noaa ja kaikkia elĂ€viĂ€, ja kaikkea karjaa, kuin hĂ€nen kanssansa olivat arkissa, ja Jumala nosti tuulen maan pÀÀlle, ja vedet seisahtivat.V8 ) Ja vedet seisoivat valtiasna maan pÀÀllĂ€ sata ja viisikymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ.l7 ƒU Niin hukutettiin kaikki ne, kuin maan pÀÀllĂ€ olivat, ihmisestĂ€ niin karjaan asti, ja matoihin, ja taivaan lintuihin asti, kaikki hukutettiin maan pÀÀltĂ€, ainoastansa Noa jĂ€i, ja ne jotka hĂ€nen kanssansa olivat arkissa. K)3=GQ[eoyƒ—Ą«”żÉÓÜæđú",6@JT^hr|†š€ź·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“§±»ĆÏŰâìöŠ°șÄÎŰâìöö  č  Š  §  š   ©   Ș   «   Ź   ­  ź  Š  §  š   ©   Ș   «   Ź   ­  ź  Ż  °  ±  Č  ł  Ž  ”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À   Á      Ă   Ä   Ć  Æ  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î   Ï   Đ   Ń   Ò   Ó   Ô   Ő   Ö   Ś   Ű   Ù   Ú   Û   Ü   Ę   Ț   ß   à   á   â   ă   ä   ć   æ   ç   è   é   ê   ë   ì   í   î   ï   đ Vűƒ4с3C ‚c Se palasi hĂ€nen tykönsĂ€, ehtoopuolella, ja katso, hĂ€n toi suussansa öljypuun lehden, jonka hĂ€n murtanut oli. Niin Noa ymmĂ€rsi vedet maan pÀÀltĂ€ juosseeksi pois.`B = Ja odotti vielĂ€ toiset seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, ja antoi taas kyhkyisen lentÀÀ arkista.VA ƒ) Koska ei kyhkyinen löytĂ€nyt kussa hĂ€n sai jalkansa levĂ€tĂ€, palasi hĂ€n hĂ€nen tykönsĂ€ arkkiin: sillĂ€ vedet olivat vielĂ€ koko maan pÀÀllĂ€, niin hĂ€n ojensi kĂ€tensĂ€, otti hĂ€nen ja toi arkkiin.r@ a Sitte lĂ€hetti hĂ€n kyhkyisen tyköÀnsĂ€, koettelemaan, jos vedet olisivat juosseet pois maan pÀÀltĂ€.r? a Ja antoi kaarneen lentÀÀ ulos, joka lensi kahtiapĂ€in, siihen asti kuin vedet maan pÀÀltĂ€ kuivuivat.[> 3 NeljĂ€nkymmenen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€ avasi Noa arkin akkunan, jonka hĂ€n tehnyt oli.&= ‚I Mutta vedet juoksivat pois, ja vĂ€henivĂ€t hamaan kymmenenteen kuukauteen asti. EnsimĂ€isnĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kymmenentenĂ€ kuukautena nĂ€kyivĂ€t vuorten kukkulat. ‹Ł3˜}bJ A Niin Noa meni ulos poikinensa, ja emĂ€ntinensĂ€, ja poikainsa emĂ€nnĂ€t hĂ€nen kanssansa.‚I „+ Kaikkinaiset elĂ€imet, jotka sinun tykönĂ€s ovat, kaikkinaisesta lihasta, sekĂ€ linnuista ettĂ€ karjasta, ja kaikista matelevaisista maan pÀÀllĂ€, johdata ne ulos kanssas: ja kĂ€velköön ne maan pÀÀllĂ€, ja olkoon hedelmĂ€lliset ja lisÀÀntyköön maan pÀÀllĂ€.mH W LĂ€hde arkista, sinĂ€ ja sinun emĂ€ntĂ€s, ja sinun poikas, ja sinun poikais emĂ€nnĂ€t sinun kanssas.(G O Niin Jumala puhui Noalle sanoen:mF W Niin maa tuli perĂ€ti kuivaksi seitsemĂ€ntenĂ€kolmattakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ toisessa kuukaudessa.dE ƒE Ja kuudennella sadalla ja ensimĂ€isellĂ€ ajastajalla (Noan ijĂ€stĂ€) ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ensimĂ€isessĂ€ kuukaudessa, kuivuivat vedet maan pÀÀltĂ€. Niin avasi Noa arkin katon, ja nĂ€ki, ja katso, maa oli kuivunut.rD a Mutta hĂ€n odotti vielĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, ja antoi kyhkyisen lentÀÀ ulos, joka ei enÀÀ palannut. •\ž€•O  ‚ Ja Jumala siunasi Noan ja hĂ€nen poikansa, ja sanoi heille: olkaat hedelmĂ€lliset, lisÀÀntykÀÀt ja tĂ€yttĂ€kÀÀt maata.N ‚ Niin kauvan kuin maa seisoo, ei pidĂ€ kylvĂ€minen ja niittĂ€minen, vilu ja helle, suvi ja talvi, pĂ€ivĂ€ ja yö lakkaaman.‚M „ Ja \Herra\ haisti lepytyshajun, ja \Herra\ sanoi sydĂ€messĂ€nsĂ€: en minĂ€ silleen enÀÀ maata kiroo ihmisen tĂ€hden: vaikka ihmisen sydĂ€men aivoitus on paha hamasta lapsuudesta: ja en minĂ€ silleen enÀÀ lyö kaikkia kuin elĂ€vĂ€t, niinkuin minĂ€ tehnyt olen. L ‚= Ja Noa rakensi \Herralle\ alttarin: ja otti kaikkinaisesta puhtaasta karjasta, ja kaikkinaisista puhtaista linnuista, ja uhrasi polttouhria alttarilla. K ‚= Kaikkinaiset elĂ€imet, kaikkinaiset matelevaiset, kaikkinaiset linnut, ja kaikki kuin maalla matelevat: lĂ€ksivĂ€t arkista, jokainen kaltaisensa tykö. YŽ;^ÏYsU c  Olkaat siis hedelmĂ€lliset, lisÀÀntykÀÀt ja enentĂ€kÀÀt teitĂ€nne maassa, ja tulkaat siinĂ€ moneksi. T ‚  Se kuin ihmisen veren vuodattaa, hĂ€nen verensĂ€ pitÀÀ ihmisen kautta vuodatettaman: sillĂ€ Jumala on ihmisen tehnyt kuvaksensa.YS ƒ/  Ja totisesti minĂ€ tahdon vaatia teidĂ€n ruumiinne veren, kaikilta elĂ€imiltĂ€ minĂ€ sen tahdon vaatia: ja ihmisen kĂ€destĂ€, ja myös itsekunkin hĂ€nen veljensĂ€ kĂ€destĂ€ tahdon minĂ€ vaatia ihmisen hengen.PR   Ainoastansa Ă€lkÀÀt syökö lihaa, jossa vielĂ€ on veri itsessĂ€nsĂ€:Q ‚  Kaikki, jotka liikkuvat ja elĂ€vĂ€t, olkoon teille ruaksi: niinkuin viheriĂ€isen ruohon, olen minĂ€ kaikki teille antanut.gP ƒK  Ja teidĂ€n pelkonne ja hĂ€mmĂ€styksenne olkoon kaikissa elĂ€imissĂ€ maan pÀÀllĂ€, ja kaikissa linnuissa taivaan alla; ja kaikissa, jotka maalla matelevat, ja kaikissa kaloissa meressĂ€: ne ovat teidĂ€n kĂ€siinne annetut. :Ż5*c©:l[ U Minun kaareni minĂ€ olen pannut pilviin: sen pitÀÀ oleman liiton merkki, minun ja maan vĂ€lillĂ€.6Z ‚i Ja Jumala sanoi: tĂ€mĂ€ on sen liiton merkki, jonka minĂ€ annan minun ja teidĂ€n vĂ€lillenne, ja joka elĂ€vĂ€n hengen vĂ€lille teidĂ€n tykönĂ€nne, tĂ€stedes ijankaikkiseen.CY ƒ Ja teen minun liittoni teidĂ€n kanssanne: ettei tĂ€stedes enÀÀ pidĂ€ kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumisella: ja ei pidĂ€ tĂ€stedes enÀÀ vedenpaisumus tuleman maata turmelemaan.‚X „ Ja jokaisen elĂ€vĂ€n hengen kanssa, jotka teidĂ€n tykönĂ€nne ovat, sekĂ€ linnuissa ettĂ€ karjassa, ja kaikissa elĂ€imissĂ€ maan pÀÀllĂ€, jotka teidĂ€n tykönĂ€nne ovat, kaikissa niissĂ€, jotka arkista lĂ€ksivĂ€t, mikĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ elĂ€in se maassa on.wW k Ja minĂ€, katso, minĂ€ teen teidĂ€n kanssanne minun liittoni, ja teidĂ€n siemenenne kanssa teidĂ€n jĂ€lkeenne.NV   Ja Jumala puhui Noalle ja hĂ€nen pojillensa hĂ€nen kanssansa, sanoen: YŒÇönŸYCb   Ja Noa rupesi olemaan peltomiesnĂ€, ja istutti viinamĂ€en.ba A  NĂ€mĂ€ ovat kolme Noan poikaa, ja heistĂ€ ovat ne, jotka hajoitetut ovat kaikkeen maahan.g` K  Ja Noan pojat, jotka lĂ€ksivĂ€t arkista, olivat Sem, Ham, ja Japhet. Ja Ham oli Kanaanin IsĂ€._ ‚  Ja Jumala sanoi Noalle: tĂ€mĂ€ on sen liiton merkki, jonka minĂ€ olen tehnyt minun ja kaiken lihan vĂ€lille maan pÀÀllĂ€.M^ ƒ  SentĂ€hden pitÀÀ kaaren pilvissĂ€ oleman, ettĂ€ minĂ€ katson sitĂ€, ja muistan sen ijankaikkisen liiton Jumalan vĂ€lillĂ€ ja joka elĂ€vĂ€n hengen, kaikkinaisessa lihassa, kuin maan pÀÀllĂ€ on.A] ‚  Ja niin minĂ€ muistan minun liittoni, minun ja teidĂ€n vĂ€lillĂ€nne, ja joka elĂ€vĂ€n hengen kaikkinaisessa lihassa; ettei enÀÀ vedenpaisumus pidĂ€ tuleman kaikkea lihaa hukuttamaan.q\ _  Ja koska niin tapahtuu, ettĂ€ minĂ€ tuotan pilven maan ylitse: niin pitÀÀ kaari pilvissĂ€ nĂ€htĂ€mĂ€n. KČ2FÙs€KVj )  Ja Noa eli, vedenpaisumisen jĂ€lkeen kolmesataa ja viisikymmentĂ€ ajastaikaa.ii O  Jumala levittĂ€köön Japhetin, ja hĂ€n asukoon Semin majoissa, ja Kanaan olkoon hĂ€nen orjansa.`h =  Ja vielĂ€ sanoi: Kiitetty olkoon \Herra\ Semin Jumala, ja Kanaan olkoon hĂ€nen orjansa.cg C  Niin sanoi hĂ€n: kirottu olkoon Kanaan: olkoon hĂ€n orjain orja, hĂ€nen veljeinsĂ€ seassa.jf Q  Koska Noa herĂ€si viinastansa, ja sai tietÀÀ, mitĂ€ hĂ€nen nuorin poikansa hĂ€nelle tehnyt oli:he ƒM  Niin otti Sem ja Japhet vaatteen, ja panivat molempain heidĂ€n hartioillensa, ja menivĂ€t seljittĂ€in, ja peittivĂ€t isĂ€nsĂ€ hĂ€vyn. Ja heidĂ€n kasvonsa olivat kÀÀnnetyt pois, niin etteivĂ€t he nĂ€hneet isĂ€nsĂ€ hĂ€pyĂ€.}d w  Koska Ham, Kanaanin IsĂ€, nĂ€ki hĂ€nen isĂ€nsĂ€ hĂ€vyn, sanoi hĂ€n sen molemmille veljillensĂ€, jotka ulkona olivat.Kc   Ja hĂ€n joi viinaa; ja juopui ja makasi peittĂ€mĂ€ttĂ€ majassansa. Wš1à€fżŠ*àWt ‚ Ja hĂ€n oli jalo metsĂ€mies \Herran\ edessĂ€. SiitĂ€ on sananlasku: se on jalo metsĂ€mies \Herran\ edessĂ€, niinkuin Nimrod.Gs   Mutta Kus siitti Nimrodin: hĂ€n rupesi olemaan valtias maalla.]r 7  Kuksen lapset: Seba, Hevila, Sabta, Naema ja Sabteka. Naeman lapset: Skepa ja Dedan.2q c  Hamin lapset: Kus, Misraim, Put ja Kanaan.#p ‚C  NĂ€istĂ€ ovat hajoitetut pakanain luodot, heidĂ€n maakunnissansa, itsekukin oman kielensĂ€ jĂ€lkeen: heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen, heidĂ€n kansoissansa.;o u  Javanin lapset: Elisa ja Tarsis: Kittim ja Dodanim.9n q  Mutta Gomerin lapset: Askenas, Riphad ja Togarma.Nm   Japhetin lapset: Gomer, Magog, Madai, Javan ja Tubal: Mesek ja Tiras.tl  g TĂ€mĂ€ on Noan lasten sukukunta: Semin, Hamin ja Japhetin: ja heille syntyi lapsia vedenpaisumisen jĂ€lkeen.Uk '  Ja koko Noan ikĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa ja viisikymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli. l§>î«ZöŚ~çlx m  NĂ€mĂ€t ovat Hamin lapset heidĂ€n sukukuntainsa ja kieltensĂ€ jĂ€lkeen: heidĂ€n maakunnissansa ja kansoissansa.~ ‚#  Ja Kanaanealaisten rajat olivat Sidonista Gerarin kautta hamaan Gatsaan: Sodomaan, ja Gomorraan, ja Adamaan, Seboimiin pĂ€in, Lasaan asti.V} )  Ja Arvadin, Semarin ja Hamatin. Sitten ovat hajoitetut Kanaanealaisten suvut.| 7  Hivin, Arkin, Sinin,%{ I  Ja Jebusin, Emorin, Girgosin.9z q  Mutta Kanaan siitti esikoisensa Sidonin ja Hetin.Ny   Patrusimin ja Kasluhimin; joista tulleet ovat Philistim ja Kaphtorim.@x  Misraim siitti Ludimin, Anamimin, Leabimin, Naphtuhimin.Mw  Ja myös Ressen, Niniven ja Kalan vaiheelle: joka on suuri kaupunki.fv I SiitĂ€ maakunnasta tuli hĂ€n Assyriaan: ja rakensi Niniven, ja Rehobotin kaupungin, ja Kalan.Vu ) Ja hĂ€nen valtakuntansa alku oli Babel, Erek, Akad ja Kalne, Sinearin maalla. vŠ8È:óÍ©^îvu‚  g  NĂ€mĂ€t ovat Semin lapset, sukukuntainsa ja kieltensĂ€ jĂ€lkeen: heidĂ€n maakunnissansa, kansainsa jĂ€lkeen.m‚  W  Ja heidĂ€n asumasiansa oli Mesasta: siihen asti kuin Sephariin tullaan, vuoren tykö, itÀÀn pĂ€in.H‚   Ophirin, Hevilan ja Jobabin. Kaikki nĂ€mĂ€ ovat Joktanin pojat.!‚ A  Obalin, Abimaelin, Seban.#‚ E  Hadoramin, Usalin, Dikelan.D‚   Joktan siitti Almodadin ja Salephin: Hasarmavetin ja Jaran. ‚ ‚  Eberille syntyi kaksi poikaa: yksi kutsuttiin Peleg, ettĂ€ hĂ€nen aikanansa maailma jaettiin: hĂ€nen veljensĂ€ kutsuttiin Joktan.9‚ q  Mutta Arphaksad siitti Salan: Sala siitti Eberin.1‚ a  Ja Aramin lapset: Uts, Hul, Geter ja Mas.O‚   (Ja nĂ€mĂ€t ovat) Semin lapset: Elam ja Assur: Arphaksad, Lud ja Aram.s‚ c  Mutta myös itse Semille syntyi lapsia: hĂ€n oli kaikkein Eberin lasten isĂ€: Japhetin sen vanhimman veli. æQšLæc‚ C  Silloin \Herra\ astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.4‚ ‚e  Ja sanoivat: kĂ€ykÀÀmme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdĂ€ksemme meillemme nimeĂ€; ettei meitĂ€ hajoitettaisi kaikkiin maihin.‚ ‚!  Ja sanoivat keskenĂ€nsĂ€: kĂ€ykÀÀmme tiilejĂ€ tekemÀÀn ja polttamaan. Ja heillĂ€ olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.c‚  C  Ja koska he matkustivat idĂ€stĂ€, löysivĂ€t he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellĂ€.N‚    Ja koko maailmalla oli yhtĂ€lĂ€inen kieli ja yhtĂ€lĂ€inen puheenparsi.+‚  ‚S NĂ€mĂ€t ovat Noan lasten sukukunnat, heidĂ€n heimokuntainsa jĂ€lkeen, heidĂ€n kansoissansa. Ja nĂ€istĂ€ ovat kansat jaetut maan pÀÀlle vedenpaisumisen jĂ€lkeen. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú"+5?IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWajt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±»ĆÎŰâìöČ     ò   ó   ô   ő   ö   ś   ű   ù   ú      ò   ó   ô   ő   ö   ś   ű   ù   ú   û   ü   ę   ț   ÿ                                                                                                       !   "   #   $   %   &   '   (   )   *   +   ,   -   .   /   0   1   2   3   4   5   6   7   8   9   :   ; EŒuéšER‚ ! Arphaksad oli viidenneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Salan.L‚  Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.‚ ‚ NĂ€mĂ€t ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jĂ€lkeen.‚ ‚; Ja sentĂ€hden kutsuttiin hĂ€nen nimensĂ€ Babel: sillĂ€ siellĂ€ \Herra\ sekoitti koko maan kielen: ja \Herra\ hajoitti heidĂ€t sieltĂ€ kaikkiin maihin.q‚ _  Ja niin \Herra\ hajoitti heidĂ€t sieltĂ€ kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitĂ€ kaupunkia rakentamasta.‚ ‚  KĂ€ykÀÀmme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellĂ€ heidĂ€n kielensĂ€; niin ettei kenkÀÀn ymmĂ€rtĂ€isi toisensa kieltĂ€.e‚ ƒG  Ja \Herra\ sanoi: katso, se on yhtĂ€lĂ€inen kansa, ja yhtĂ€lĂ€inen kieli on kaikkein heidĂ€n seassansa, ja he ovat ruvenneet tĂ€tĂ€ tekemÀÀn: ja nyt ei heitĂ€ taideta estettÀÀ mistÀÀn, kuin he ovat aikoneet tehdĂ€. l§a”S ±_»lL‚"   Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.D‚!   Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.Z‚  1  Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemĂ€n ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.O‚   Regu oli kahdenneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Serugin.Y‚ /  Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksĂ€n ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.C‚   Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun._‚ ;  Ja eli sitte neljĂ€sataa ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.P‚   Eber oli neljĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.V‚ )  Ja eli sitte neljĂ€sataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.C‚   Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.V‚ ) Ja eli sitte neljĂ€sataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€. ;źIêƒ/w0;q‚* ƒ_  Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniĂ€nsĂ€ Sarain, poikansa Abramin emĂ€nnĂ€n, ja he lĂ€ksivĂ€t ulos ynnĂ€ Kaldean Uurista menemÀÀn Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellĂ€.D‚)   Mutta Sarai oli hedelmĂ€töin, eikĂ€ ollut hĂ€nellĂ€ lasta.4‚( ‚e  Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensĂ€ emĂ€nnĂ€t: Abramin emĂ€nnĂ€n nimi oli Sarai, ja Nahorin emĂ€nnĂ€n nimi oli Milka, Haranin tytĂ€r, joka oli Milkan ja Jiskan isĂ€.Q‚'   Ja Haran kuoli isĂ€nsĂ€, Taran edessĂ€, isĂ€nsĂ€ maalla Kaldean Uurissa.d‚& E  NĂ€mĂ€t ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.\‚% 5  Tara oli seitsemĂ€nkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.b‚$ A  Ja eli sitte sata ja yhdeksĂ€ntoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttĂ€riĂ€.O‚#   Nahor oli yhdeksĂ€nkolmattakymmentĂ€ ajastajan vanha, ja siitti Taran. VŻ&­IVo‚0 ƒ[  Niin otti Abram emĂ€ntĂ€nsĂ€ Sarain, ja Lotin, veljensĂ€ pojan, tavaroinensa, jotka he olivat panneet kokoon, ja sielut, jotka he olivat saaneet Haranissa, ja lĂ€ksivĂ€t matkustamaan Kanaanin maalle; tulivat myös Kanaanin maalle.6‚/ ‚i  Niin Abram lĂ€ksi, niinkuin \Herra\ hĂ€nelle sanonut oli, ja Lot meni hĂ€nen kanssansa: Mutta Abram oli viidenkahdeksattakymmentĂ€ ajastajan vanha Haranista lĂ€hteissĂ€nsĂ€.&‚. ‚I  MinĂ€ siunaan niitĂ€, jotka sinua siunaavat, ja kiroon niitĂ€, jotka sinua kiroovat. Ja sinussa pitÀÀ kaikki sukukunnat maan pÀÀllĂ€ siunatuiksi tuleman.v‚- i  Ja minĂ€ teen sinun suureksi kansaksi, ja siunaan sinun, ja teen sinulle suuren nimen, ja sinĂ€ olet siunaus.‚,  ‚ Ja \Herra\ oli sanonut Abramille: LĂ€hde maaltas, ja suvustas, ja isĂ€s huoneesta: sille maalle, jonka minĂ€ sinulle osoitan.N‚+  Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa. chŒË„țc‚6 ‚+ Ja tapahtui, koska hĂ€n lĂ€hestyi EgyptiĂ€, puhui hĂ€n emĂ€nnĂ€llensĂ€ Saraille: katso armaani, minĂ€ tiedĂ€n sinun ihanaksi vaimoksi nĂ€hdĂ€.‚5 ‚ Niin tuli kova aika maalle, ja Abram meni alas Egyptiin, olemaan muukalaisna siellĂ€: sillĂ€ sangen kova aika oli maalla.D‚4  Ja Abram lĂ€ksi sieltĂ€ edemmĂ€, ja vaelsi etelÀÀn pĂ€in.m‚3 ƒW  Sitte siirsi hĂ€n itsensĂ€ edemmĂ€ vuoren tykö, BetElistĂ€ itÀÀn pĂ€in, ja pani siihen majansa, niin ettĂ€ BetEl oli lĂ€nnen puolella ja Ai idĂ€n puolella, ja rakensi siinĂ€ alttarin \Herralle\, ja saarnasi \Herran\ nimestĂ€.(‚2 ‚M  Silloin nĂ€kyi \Herra\ Abramille, ja sanoi: sinun siemenelles annan minĂ€ tĂ€mĂ€n maan. Ja hĂ€n rakensi siinĂ€ alttarin \Herralle\, joka hĂ€nelle nĂ€kynyt oli.‚1 ‚%  Ja Abram vaelsi sen maakunnan lĂ€vitse, hamaan Sikemin paikkakuntaan, Moren lakeuteen asti. Ja siihen aikaan asuivat Kanaanealaiset maalla. qnöĄzq ‚= ‚  Silloin kutsui Pharao Abramin tykönsĂ€, ja sanoi: miksis tĂ€mĂ€n minulle teit? miksi et ilmoittanut minulle hĂ€ntĂ€ emĂ€nnĂ€kses?w‚< k  Mutta \Herra\ vitsasi Pharaota suurilla vitsauksilla, ja hĂ€nen huonettansa, Sarain Abramin emĂ€nnĂ€n tĂ€hden.‚; ‚;  Ja Abramille tehtiin hyvin hĂ€nen tĂ€htensĂ€. Ja hĂ€nellĂ€ oli lampaita ja karjaa, ja aaseja, ja palvelioita, ja piikoja, ja aasintammoja ja kameleja.‚: }  Ja Pharaon ruhtinaat nĂ€kivĂ€t hĂ€nen, ja ylistivĂ€t hĂ€ntĂ€ Pharaon edessĂ€: silloin vietiin vaimo Pharaon huoneeseen.R‚9 !  Koska Abram tuli Egyptiin, nĂ€kivĂ€t EgyptilĂ€iset vaimon juuri ihanaksi.u‚8 g Sanos siis itses minun sisarekseni; ettĂ€ minulle hyvin olis sinun tĂ€htes, ja minĂ€ elĂ€isin sinun vuokses.‚7 ‚ Koska EgyptilĂ€iset saavat sinun nĂ€hdĂ€, niin he sanovat: tĂ€mĂ€ on hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja tappavat minun, ja antavat sinun elÀÀ. ?qâd"‰·?u‚E g  Ja ei heitĂ€ vetĂ€nyt maa yhdessĂ€ asumaan; sillĂ€ heillĂ€ oli paljo tavaraa, eikĂ€ taitaneet yhdessĂ€ asua.W‚D +  Mutta Lotilla, joka Abramia seurasi, oli myös lampaita, ja karjaa, ja majoja.u‚C g  Juuri siihen paikkaan, johon hĂ€n ennen alttarin oli rakentanut; ja Abram saarnasi siinĂ€ \Herran\ nimestĂ€.‚B ‚'  Ja hĂ€n matkusti edespĂ€in etelĂ€stĂ€ BetEliin asti, hamaan siihen paikkaan, jossa hĂ€nen majansa oli ennen ollut, BetElin ja Ain vaiheella:?‚A }  Ja Abramilla oli sangen paljo karjaa, hopiaa ja kultaa.{‚@  u Niin Abram vaelsi ylös EgyptistĂ€ emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja kaiken kalunsa kanssa, ja Lot hĂ€nen kanssansa, etelÀÀn pĂ€in. ‚? ‚  Ja Pharao antoi kĂ€skyn hĂ€nestĂ€ miehillensĂ€: ja he saattoivat hĂ€nen ulos ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja kaikki kuin hĂ€nellĂ€ oli. ‚> ‚  Miksis sanoit, hĂ€n on sisareni? ettĂ€ minĂ€ ottaisin hĂ€nen emĂ€nnĂ€kseni? katso tĂ€ssĂ€ on sinun emĂ€ntĂ€s, ota hĂ€ntĂ€ ja mene. oχn‚K Y EttĂ€ Abram asui Kanaanin maalla, ja Lot asui lakeuden kaupungeissa, ja pani majansa Sodoman puoleen.‚J ‚% Ja Lot vallitsi itsellensĂ€ koko sen lakeuden Jordanin tykönĂ€, ja matkusti itÀÀn pĂ€in: ja niin veljekset erkanivat toinen toisestansa:v‚I ƒi Niin Lot nosti silmĂ€nsĂ€, ja katseli kaiken Jordanin lakeuden; sillĂ€ se oli vedestĂ€ viljainen: ennen kuin \Herra\ Sodoman ja Gomorran hukutti, oli se niinkuin \Herran\ yrttitarha, niinkuin Egyptin maa, siihenasti kuin Zoariin tullaan.2‚H ‚a Eikö koko maa ole edessĂ€s altis? eroita sinus minusta, jos sinĂ€ menet vasemmalle puolelle, minĂ€ menen oikialle, eli jos sinĂ€ menet oikialle, minĂ€ menen vasemmalle.‚G ‚5  Niin Abram sanoi Lotille: Ă€lkÀÀn olko riita minun ja sinun vĂ€lillĂ€s, ja minun ja sinun paimentes vĂ€lillĂ€: sillĂ€ me olemme miehet veljekset. ‚F ‚  Ja riita oli Abramin paimenien ja Lotin paimenien vĂ€lillĂ€: Ja siihen aikaan asuivat myös Kanaanealaiset ja PheresilĂ€iset maalla. `”èvÖƒę`‚R  ‚1 Ja tapahtui Amraphelin Sinearin kuninkaan, Ariokin Elassarin kuninkaan, Kedorlaomerin Elamin kuninkaan, ja Tidealin pakanoitten kuninkaan aikana:‚Q ‚  Niin Abram siirsi majansa, ja tuli, ja asui Mamren lakeudella, joka on Hebronissa: ja rakensi siinĂ€ alttarin \Herralle\.P‚P   Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin: sillĂ€ sinulle minĂ€ sen annan.‚O ‚5  Ja teen sinun siemenes niinkuin tomun maan pÀÀllĂ€: ettĂ€ jos joku taita lukea tomun maan pÀÀllĂ€, niin hĂ€n myös taitaa sinun siemenes lukea.o‚N [  SillĂ€ kaiken sen maan, minkĂ€ sinĂ€ nĂ€et, annan minĂ€ sinulle, ja sinun siemenelles ijankaikkiseksi.I‚M ƒ  Ja \Herra\ sanoi Abramille, sitte kuin Lot oli eroittanut itsensĂ€ Abramista: nosta nyt silmĂ€s ja katso siitĂ€, kussas asut, pohjan puoleen, etelĂ€n puoleen, idĂ€n puoleen ja lĂ€nnen puoleen.H‚L  Mutta Sodoman kansa oli paha, ja rikkoi kovin \Herraa\ vastaan. A;è8NïA*‚X ‚Q Ja he palasivat ja tulivat Mispatin lĂ€hteen tykö, se on Kades, ja löivĂ€t koko Amalekilaisten maan; niin myös Amorilaiset, jotka asuivat Hasesonin Tamarissa.\‚W 5 Ja Horilaiset Seirin vuorella; siihen lakiaan paikkaan Pharaniin asti, korpea liki.f‚V ƒI NeljĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ ajastaikana tuli Kedorlaomer, ja ne kuninkaat, kuin hĂ€nen kanssansa olivat, ja löivĂ€t ne Kalevan pojat Karnaimin Astarotissa, ja Susimin Hammissa; niin myös Emimin Sjaven Kirjataimissa:,‚U ‚U SillĂ€ he olivat olleet kaksitoistakymmentĂ€ ajastaikaa kuningas Kedorlaomerin alla; mutta kolmantenatoistakymmenentenĂ€ ajastaikana olivat he hĂ€nestĂ€ luopuneet.P‚T  NĂ€mĂ€t kaikki tulivat yhteen Siddimin laaksossa; se on suolainen meri:A‚S ‚ EttĂ€ he sotivat Bereaa Sodoman kuningasta, ja Birsaa Gomorran kuningasta, ja Sineabia Adaman kuningasta, ja SemeberiĂ€ Zeboimin kuningasta, ja Belan, se on Zoarin, kuningasta vastaan. Ö8xÔaց‚] ‚  Ja ottivat myös Lotin Abramin veljen pojan kanssansa, ja hĂ€nen tavaransa, ja menivĂ€t matkaansa, sillĂ€ hĂ€n asui Sodomassa.p‚\ ] Ja he ottivat kaiken Sodoman ja Gomorran tavaran, ja kaiken heidĂ€n elatuksensa, ja menivĂ€t matkaansa. ‚[ ‚= Ja Siddimin laaksossa oli monta maanpihkakuoppaa. Mutta Sodoman ja Gomorran kuningas siinĂ€ pakoon ja maahan lyötiin, ja jÀÀneet pakenivat vuorille.<‚Z ‚u Kedorlaomeria Elamin kuningasta, ja Tibealia pakanoitten kuningasta, ja Amraphelia Sinearin kuningasta, ja Ariokia Elassarin kuningasta vastaan: neljĂ€ kuningasta viittĂ€ vastaan.D‚Y ƒ Niin lĂ€ksivĂ€t Sodoman kuningas, ja Gomorran kuningas, ja Adaman kuningas, ja Zeboimin kuningas, ja Belan, se on Zoarin kuningas: ja hankitsivat sotaan heitĂ€ vastaan Siddimin laaksossa: K *4=GQ[eoyƒ—Ą«”żÉÓĘçđú",6@JT^hr|†š€źžÂÌÖßéóę%/9CMWaku‰“§°șÄÎŰâìö§±»ĆÏÙăìö   =   >   ?   @   A   B   C   D   E   F   =   >   ?   @   A   B   C   D   E   F   G   H   I   J   K   L   M   N   O   P   Q  R  S  T  U  V  W  X  Y   Z   [   \   ]   ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l  m  n  o  p  q   r   s   t   u   v  w  x  y  z  {  |  }  ~    €    ‚  ƒ  „  …  †   ‡ 2~ŰL†h‚c M Mutta Melkisedek Salemin kuningas toi leivĂ€n ja viinan: ja hĂ€n oli ylimmĂ€isen Jumalan pappi.B‚b ƒ Silloin meni Sodoman kuningas hĂ€ntĂ€ vastaan, koska hĂ€n palasi lyömĂ€stĂ€ Kedorlaomeria, ja niitĂ€ kuninkaita hĂ€nen kanssansa: Sjaven lakeudella, joka kuninkaan laaksoksi kutsutaan.‚a ‚  Ja toi jĂ€llensĂ€ kaiken tavaran: ja myös veljensĂ€ Lotin ja hĂ€nen tavaransa toi hĂ€n jĂ€llensĂ€, niin myös vaimot ja vĂ€en."‚` ‚A Jakoi itsensĂ€ ja karkasi heidĂ€n pÀÀllensĂ€ yöllĂ€ palvelioinensa, ja löi heitĂ€: ja ajoi takaa hamaan Hobaan, joka on vasemmalla puolella Damaskua.0‚_ ‚] Koska Abram kuuli veljensĂ€ otetuksi kiini, varusti hĂ€n omaa kotona syntynyttĂ€ palveliaansa kolmesataa ja kahdeksantoistakymmentĂ€, ja ajoi takaa heitĂ€ Daniin asti.J‚^ ƒ Silloin tuli yksi joka pÀÀssyt oli, ja ilmoitti sen Abramille Hebrealaiselle, joka asui Mamren Amorilaisen lakeudella, joka Eskolin ja Anerin veli oli. NĂ€mĂ€t olivat liitossa Abramin kanssa. zçˆők'‚j  ‚M Kuin nĂ€mĂ€ olivat niin tapahtuneet, tuli \Herran\ sana Abramin tykö nĂ€yssĂ€, sanoen: Ă€lĂ€ pelkÀÀ Abram, minĂ€ olen sinun kilpes, ja sangen suuri palkkas.%‚i ‚G Ei suinkaan, paitsi sitĂ€ kuin nĂ€mĂ€t nuoret miehet syöneet ovat; ja niiden miesten osan, jotka minua seurasivat: Aner, Eskol ja Mamre, he saakoon osansa.‚h ‚  Etten minĂ€ ota kaikesta sinun omastas lankaakaan eli kengĂ€n rihmaa, ettes sanoisi: minĂ€ olen Abramin Ă€veriÀÀksi tehnyt:‚g ‚ Ja Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: MinĂ€ nostan minun kĂ€teni \Herran\ kaikkein korkeimman Jumalan tykö, jonka taivas ja maa oma on:\‚f 5 Silloin Sodoman kuningas sanoi Abramille: anna minulle vĂ€ki, ja pidĂ€ itse tavara.‚e ‚ Ja kiitetty olkoon kaikkein korkein Jumala, joka sinun vihollises antoi sinun kĂ€siis. Ja (Abram) antoi hĂ€nelle kymmenykset kaikista.‚d ‚ Ja siunasi hĂ€ntĂ€, ja sanoi: siunattu ole sinĂ€ Abram sille kaikkein korkeimmalle Jumalalle, jonka taivas ja maa oma on. y^Ő<žPËyO‚q  Ja hĂ€n sanoi: Herra, \Herra\, mistĂ€ minĂ€ tietĂ€isin sen omistavani?‚p  Ja sanoi hĂ€nelle: minĂ€ se \Herra\ olen, joka vein sinun ulos Kaldean Uurista, antaakseni sinulle tĂ€mĂ€n maan omakses.K‚o  (Abram) uskoi \Herran\, ja hĂ€n luki hĂ€nelle sen vanhurskaudeksi.‚n ‚1 Niin hĂ€n vei hĂ€nen ulos, ja sanoi: katso taivaaseen ja lue tĂ€hdet, jos sinĂ€ ne taidat lukea. Ja sanoi hĂ€nelle: niin sinun siemenes on oleva.‚m ‚' Ja katso, \Herran\ sana tuli hĂ€nen tykönsĂ€, sanoen: ei tĂ€mĂ€ sinua peri: vaan joka sinun ruumiistas tulee, se tulee sinun perillisekses.‚l ‚ Ja Abram taas sanoi: mutta minulle et sinĂ€ antanut siementĂ€. Ja katsos, minun kotopalkolliseni tulee minun perillisekseni.‚k ‚9 Mutta Abram sanoi: Herra, \Herra\, mitĂ€s minulle annat? minĂ€ lĂ€hden lapsetoinna tÀÀltĂ€, ja minun huoneeni haltia on tĂ€mĂ€ Eleasari Damaskusta. /\żyàö/O‚x  Ja sinĂ€ menet isĂ€is tykö rauhassa, ja haudataan hyvĂ€ssĂ€ ijĂ€ssĂ€.r‚w a Mutta sille kansalle, jonka orjana he ovat, kostan minĂ€: ja sitte he lĂ€htevĂ€t ulos suurella tavaralla.f‚v ƒI Niin hĂ€n sanoi Abramille: sinun pitÀÀ totisesti tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ sinun siemenes tulee muukalaiseksi sille maalle, joka ei heidĂ€n omansa ole, ja he saattavat heitĂ€ orjaksi, ja vaivaavat heitĂ€ neljĂ€sataa ajastaikaa.‚u ‚' Ja tapahtui auringon laskeissa, ettĂ€ raskas uni lankesi Abramin pÀÀlle: ja katso, hĂ€mmĂ€stys ja synkkĂ€ pimeys tuli hĂ€nen pÀÀllensĂ€.C‚t  Niin linnut tulivat lihain pÀÀlle; ja Abram karkotti ne.‚s ‚/ Ja hĂ€n otti hĂ€nelle nĂ€mĂ€t kaikki, ja jakoi keskeltĂ€ kahtia, ja pani itsekunkin osan toinen toisensa kohdalle; vaan lintuja ei hĂ€n jakanut. ‚r ‚= Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: ota minulle kolmivuotinen hehkonen, ja kolmivuotinen vuohi, ja kolmivuotinen oinas: niin myös mettinen, ja nuori kyhkylĂ€inen. LŒ]!âLCƒ ƒ Ja Sarai sanoi Abramille: katso nyt; \Herra\ on minun sulkenut synnyttĂ€mĂ€stĂ€, menes siis minun piikani sivuun, jos minĂ€ sittenkin saisin lapsia hĂ€nestĂ€. Ja Abram otti Sarain sanan.z‚  s Ja Sarai Abramin emĂ€ntĂ€ ei synnyttĂ€nyt hĂ€nelle. Mutta hĂ€nellĂ€ oli EgyptilĂ€inen piika, jonka nimi oli Hagar.O‚~  Ja Amorilaiset, ja Kanaanealaiset, ja GergesilĂ€iset, ja Jebusilaiset.<‚} w Ja HetilĂ€iset, ja PheresilĂ€iset, ja Kalevan pojat,9‚| q KenilĂ€iset, ja KenitsilĂ€iset, ja Kadmonilaiset,/‚{ ‚[ SinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ teki \Herra\ liiton Abramin kanssa, sanoen: sinun siemenelles annan minĂ€ tĂ€mĂ€n maan, hamasta Egyptin virrasta, niin suureen virtaan Phratiin asti.y‚z o Ja koska aurinko oli laskenut, ja pimeys joutunut: katso, pĂ€tsi suitsi, ja liekki kĂ€vi kappaleitten keskeltĂ€.q‚y _ Vaan neljĂ€nnessĂ€ miespolvessa he tĂ€nne palajavat: sillĂ€ Amorilaisten pahuus ei ole vielĂ€ tĂ€ytetty. D„Šònƒ Y Mutta \Herran\ enkeli löysi hĂ€nen vesilĂ€hteen tykönĂ€ korvessa: lĂ€hteen tykönĂ€ Surrin tiellĂ€.0ƒ ‚] Mutta Abram sanoi Saraille: katso, sinun piikas on sinun kĂ€sissĂ€s, tee hĂ€nen kanssansa mitĂ€s tahdot: Niin Sarai kuritti hĂ€ntĂ€, ja hĂ€n pakeni hĂ€nen tyköÀnsĂ€.{ƒ ƒs Niin sanoi Sarai Abramille: minulle tapahtunut vÀÀryys lankee sinun pÀÀlles; minĂ€ annoin minun piikani sinun sivuus; ja ettĂ€ hĂ€n tunsi itsensĂ€ raskaaksi, halpenin minĂ€ hĂ€nen edessĂ€nsĂ€: \Herra\ tuomitkoon minun ja sinun vĂ€lillĂ€s.ƒ ‚3 Ja hĂ€n makasi Hagarin tykönĂ€, joka tuli raskaaksi. Koska hĂ€n tunsi itsensĂ€ raskaaksi, tuli hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ halvaksi hĂ€nen silmissĂ€nsĂ€.8ƒ ‚m Ja Sarai Abramin emĂ€ntĂ€ otti EgyptilĂ€isen piikansa Hagarin, sitte kun Abram kymmenen ajastaikaa oli asunut Kanaanin maalla: ja antoi sen miehellensĂ€ Abramille emĂ€nnĂ€ksi. s…‰É)s2ƒ  ‚a Ja hĂ€n kutsui \Herran\ nimen, joka hĂ€ntĂ€ puhutteli, sinĂ€ Jumala, joka nĂ€et minun, sillĂ€ hĂ€n sanoi: enkö minĂ€ ole katsonut hĂ€nen perÀÀnsĂ€, joka minun nĂ€kee?ƒ  ‚5 HĂ€n tulee tylyksi mieheksi, ja hĂ€nen kĂ€tensĂ€ jokaista vastaan, ja jokaisen kĂ€si hĂ€ntĂ€ vastaan, ja hĂ€n on asuva kaikkein veljeinsĂ€ edessĂ€.<ƒ  ‚u Ja \Herran\ enkeli sanoi (vielĂ€) hĂ€nelle: katso, sinĂ€ olet raskas, ja synnytĂ€t pojan: ja sinun pitÀÀ kutsuman hĂ€nen nimensĂ€ Ismael: sillĂ€ \Herra\ on kuullut sinun vaivas.ƒ ‚  Ja \Herran\ enkeli sanoi hĂ€nelle: minĂ€ lisÀÀn suuresti sinun siemenes, niin ettei sitĂ€ taideta luettaa paljouden tĂ€hden.nƒ Y Ja \Herran\ enkeli sanoi hĂ€nelle: palaja emĂ€ntĂ€s tykö, ja nöyryytĂ€ itses hĂ€nen kĂ€tensĂ€ alle.xƒ m Ja sanoi: Hagar, Sarain piika, kustas tulet? ja kuhunkas menet? hĂ€n sanoi: minĂ€ pakenin emĂ€ntÀÀni Saraita. -€Šê‹7Ï-ƒ ‚9 SentĂ€hden ei sinua pidĂ€ enÀÀ kutsuttaman Abram; mutta Abrahamin pitÀÀ oleman sinun nimes: sillĂ€ minĂ€ olen tehnyt sinun paljon kansan isĂ€ksi.eƒ G Katso, MinĂ€ olen, ja minun liittoni on sinun kanssas, ja sinĂ€ tulet paljon kansan isĂ€ksi.Qƒ  Ja Abram lankesi kasvoillensa: Ja Jumala puhui hĂ€nen kanssansa, sanoen:\ƒ 5 Ja minĂ€ teen liittoni minun ja sinun vĂ€lilles, ja lisÀÀn sinun sangen suuresti.8ƒ  ‚o Koska Abram oli yhdeksĂ€nkymmenen ja yhdeksĂ€n ajastaikainen, nĂ€kyi \Herra\ Abramille ja sanoi hĂ€nelle: MinĂ€ olen Jumala kaikkivaltias: vaella minun edessĂ€ni, ja ole vakaa.kƒ S Ja Abram oli kuudenyhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastajan vanha, koska Hagar synnytti Ismaelin Abramille.iƒ  O Ja Hagar synnytti Abramille pojan: ja Abram kutsui poikansa nimen, jonka Hagar synnytti, Ismael.}ƒ  w SentĂ€hden nimitti hĂ€n sen kaivon, sen elĂ€vĂ€n kaivoksi, joka minun nĂ€kee, joka on Kadeksen ja Baredin vĂ€lillĂ€. )Œ”„·) ƒ ‚ Ja teidĂ€n pitÀÀ ympĂ€rileikkaaman teidĂ€n esinahkanne lihan: sen pitÀÀ oleman liiton merkiksi minun ja teidĂ€n vaiheellanne.Iƒ ƒ Ja tĂ€mĂ€ on liitto, jonka teidĂ€n pitĂ€mĂ€n pitÀÀ, minun vaiheellani ja teidĂ€n, ja sinun siemenes vaiheella sinun jĂ€lkees: kaikki miehenpuoli pitÀÀ teidĂ€n seassanne ympĂ€rileikattaman.}ƒ w Ja Jumala sanoi Abrahamille: pidĂ€ siis minun liittoni, sinĂ€ ja sinun siemenes sinun jĂ€lkees, heidĂ€n suvuissansa.-ƒ ‚W Ja annan sinulle ja sinun siemenelles sinun jĂ€lkees, sen maan, jossa sinĂ€ muukalainen olet; koko Kanaanin maan ijĂ€iseksi omaisuudeksi: ja olen heidĂ€n Jumalansa.Sƒ ƒ# Ja minĂ€ teen minun liittoni minun vaiheelleni ja sinun, ja sinun siemenes sinun jĂ€lkees, heidĂ€n suvuissansa ijankaikkiseksi liitoksi: ettĂ€ minĂ€ olen sinun Jumalas, ja sinun siemenes sinun jĂ€lkees.qƒ _ Ja teen sinun sangen suuresti hedelmĂ€lliseksi, ja asetan sinun kansoiksi: ja kuninkaat tulevat sinusta. ‰nŃ=‰0ƒ ‚] SillĂ€ minĂ€ siunaan hĂ€ntĂ€, ja annan myös hĂ€nestĂ€ sinulle pojan; sillĂ€ minĂ€ siunaan hĂ€nen, ja hĂ€n on tuleva kansoiksi, ja kansain kuninkaat tulevat hĂ€nestĂ€.ƒ ‚ Ja Jumala sanoi Abrahamille: Saraita sinun emĂ€ntÀÀs ei pidĂ€ sinun enÀÀ kutsuman Sarai; vaan Saara pitÀÀ oleman hĂ€nen nimensĂ€:ƒ ‚/ Ja jonka esinahallisen miehenpuolen esinahan liha ei ympĂ€rileikata, se sielu pitÀÀ hukutettaman kansastansa: hĂ€n on minun liittoni rikkonut.(ƒ ‚M Kaiketi pitÀÀ ympĂ€rileikattaman sekĂ€ kotonas syntynyt, ettĂ€ rahallas ostettu; ja niin minun liittoni on oleva teidĂ€n lihassanne ijankaikkiseksi liitoksi.bƒ ƒA Kahdeksan pĂ€ivĂ€inen poikalapsi pitÀÀ ympĂ€rileikattaman teidĂ€n seassanne, kaikki miehenpuoli teidĂ€n suvuissanne: kotona syntynyt, eli kaikkinaiselta muukalaiselta rahalla ostettu, joka ei ole sinun siemenestĂ€s. Kûôt[ƒ$ 3 Ja kuin puhe oli pÀÀtetty hĂ€nen kanssansa, meni Jumala ylös Abrahamin tyköÀ.}ƒ# w Mutta minun liittoni teen minĂ€ Isaakin kanssa; jonka Saara on sinulle synnyttĂ€vĂ€, tĂ€hĂ€n aikaan tulevana vuonna.‚ ƒ" „ Ismaelista olen minĂ€ myös sinun rukoukses kuullut, katso, minĂ€ olen siunannut hĂ€ntĂ€, ja teen hĂ€nen hedelmĂ€lliseksi, ja lisÀÀn hĂ€nen sangen suuresti: kaksitoistakymmentĂ€ ruhtinasta pitÀÀ hĂ€nen siittĂ€mĂ€n, ja minĂ€ teen hĂ€nen suureksi kansaksi.tƒ! ƒe Niin sanoi Jumala: Tosin Saara sinun emĂ€ntĂ€s synnyttÀÀ sinulle pojan ja sinun pitÀÀ hĂ€nen nimensĂ€ kutsuman Isaak: ja minĂ€ teen minun liittoni hĂ€nen kanssansa ijankaikkiseksi liitoksi, hĂ€nen siemenellensĂ€ hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€.Mƒ   Ja Abraham sanoi Jumalalle: josko Ismael sais elÀÀ sinun edessĂ€s!1ƒ ‚_ Ja Abraham lankesi kasvoillensa ja naurahti, ja sanoi sydĂ€messĂ€nsĂ€: syntyneekö sadanajastaikaiselle poika? ja Saara yhdeksĂ€nkymmenen ajastaikainen synnyttĂ€neekö? J)3=GQ[dnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT^hq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“§±șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìöČ     ‰   Š   ‹  Œ    Ž      ‘  ’   ‰   Š   ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •  –   —   ˜   ™   š   ›  œ    ž  Ÿ     Ą  ą  Ł  €  „  Š  §  š  ©  Ș  «  Ź  ­  ź  Ż  °  ±   Č   ł   Ž   ”   ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  Ć  Æ  Ç  È   É  !Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò Œ ‘Œ6Œwƒ*  m Ja \Herra\ nĂ€kyi hĂ€nelle Mamren lakeudella; jossa hĂ€n istui majan ovella, koska pĂ€ivĂ€ oli palavimmallansa.ƒ) ‚ Ja kaikki miehenpuoli hĂ€nen huoneessansa, kotona syntyneet ja muukalaisilta ostetut, ympĂ€rileikattiin hĂ€nen kanssansa.Qƒ(  YhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ympĂ€rileikattiin Abraham, ja Ismael hĂ€nen poikansa.~ƒ' y Mutta Ismael hĂ€nen poikansa oli kolmentoistakymmenen ajastaikainen, koska hĂ€nen esinahkansa liha ympĂ€rileikattiin.vƒ& i Ja Abraham oli yhdeksĂ€n ja yhdeksĂ€nkymmenen ajastaikainen, koska hĂ€nen esinahkansa liha ympĂ€rileikattiin.rƒ% ƒa Ja Abraham otti poikansa Ismaelin, ja kaikki kotona syntyneet, ja kaikki ostetut: kaiken miehenpuolen Abrahamin huoneessa: ja ympĂ€rileikkasi heidĂ€n esinahkansa lihan, kohta sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuin Jumala oli puhunut hĂ€nen kanssansa. `;Í\vç`ƒ0 ‚ Ja Abraham juoksi karjan tykö: ja toi nuoren ja kauniin vasikan, ja antoi palveliallensa, joka riensi valmistamaan sitĂ€. ƒ/ ‚ Niin Abraham riensi majaan Saaran tykö, ja sanoi: riennĂ€ sinuas ja tuo kolme mittaa sĂ€mpylĂ€jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia.bƒ. ƒA Ja minĂ€ tuon teidĂ€n eteenne kappaleen leipÀÀ, virvottaaksenne teidĂ€n sydĂ€ntĂ€nne, ja sitte menkÀÀt: sillĂ€ sentĂ€hden te poikkesitte teidĂ€n palvelianne tykö. Ja he sanoivat: tee niin kuin sinĂ€ olet puhunut.nƒ- Y Ja sallikaat tuotaa vĂ€hĂ€ vettĂ€ pestĂ€ksenne teidĂ€n jalkanne, ja levĂ€tkÀÀt teitĂ€nne puun alla.kƒ, S Ja sanoi: Herra, jos minĂ€ olen armon löytĂ€nyt sinun edessĂ€s, niin Ă€lĂ€ mene palvelias ohitse.Aƒ+ ‚ Koska hĂ€n silmĂ€nsĂ€ nosti ja nĂ€ki, katso kolme miestĂ€ seisoivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€: ja kuin hĂ€n nĂ€ki heidĂ€t, juoksi hĂ€n heitĂ€ vastaan majan ovelta, ja kumarsi itsensĂ€ maahan. ‚Wđ0Ź‚ ƒ6 ‚ Ja \Herra\ sanoi Abrahamille: miksi Saara nauroi, sanoen: pitĂ€neeköstĂ€ todellakin minun synnyttĂ€mĂ€n, joka olen vanhaksi tullut?ƒ5 ‚' SentĂ€hden nauroi Saara itsellensĂ€, ja sanoi: nyt koska minĂ€ vanha olen, antanenko minĂ€ itseni hekumaan? ja minun herrani on vanhentunut.ƒ4 } Mutta Abraham ja Saara olivat vanhat ja ijĂ€lliseksi joutuneet; niin ettĂ€ Saaralta olivat lakanneet vaimolliset menot.<ƒ3 ‚u Ja hĂ€n sanoi: tosin minĂ€ palajan sinun tykös, liki tĂ€llĂ€ vuoden ajalla, ja katso, Saaralla emĂ€nnĂ€llĂ€s on poika. Ja Saara kuuli sen majan ovelle, joka oli hĂ€nen takanansa.dƒ2 E Niin sanoivat he hĂ€nelle: kussa on Saara sinun emĂ€ntĂ€s? hĂ€n vastasi: tÀÀllĂ€ majassa.%ƒ1 ‚G Ja hĂ€n toi voita ja maitoa, ja vasikasta, jota hĂ€n valmistanut oli, ja pani heidĂ€n eteensĂ€: ja hĂ€n seisoi heidĂ€n edessĂ€nsĂ€ puun alla ja he söivĂ€t. hèZ ƒŽlƒ= U Ja \Herra\ sanoi: Sodomassa ja Gomorrassa on suuri huuto, ja heidĂ€n syntinsĂ€ ovat sangen raskaat.qƒ< ƒ_ SillĂ€ minĂ€ tunnen hĂ€nen, ettĂ€ hĂ€n kĂ€skee lapsiansa ja huonettansa hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ \Herran\ tietĂ€ pitĂ€mÀÀn, ja tekemÀÀn hurskautta ja oikeutta: ettĂ€ \Herra\ saattais Abrahamille kaikki, kuin hĂ€n hĂ€nelle luvannut on.ƒ; ‚ EttĂ€ Abraham tulee suureksi ja vĂ€kevĂ€ksi kansaksi, ja kaikki kansat maan pÀÀllĂ€ pitÀÀ hĂ€nessĂ€ siunatuksi tuleman.Lƒ:  Ja \Herra\ sanoi: kuinka minĂ€ salaan Abrahamilta, jota minĂ€ teen? ƒ9 ‚ Silloin nousivat miehet sieltĂ€, ja kÀÀnsivĂ€t heitĂ€nsĂ€ Sodomaan pĂ€in: ja Abraham meni heidĂ€n kanssansa, saattamaan heitĂ€.}ƒ8 w Niin Saara kielsi, sanoen: en minĂ€ nauranut: sillĂ€ hĂ€n hĂ€mmĂ€styi. Mutta hĂ€n sanoi: ei ole niin, sinĂ€ nauroit.ƒ7 ‚% Onko \Herralle\ jotakin mahdotointa? MÀÀrĂ€ttyyn aikaan, koska minĂ€ palajan sinun tykös, tĂ€llĂ€ vuoden ajalla, niin Saaralla on poika. 5OÊ`źĐ5ƒC ‚+ \Herra\ sanoi: jos minĂ€ löydĂ€n viisikymmentĂ€ vanhurskasta Sodoman kaupungissa; niin minĂ€ sÀÀstĂ€n kaiken sen paikan heidĂ€n tĂ€htensĂ€.ZƒB ƒ1 Pois se sinusta, ettĂ€s sen tekisit, ja kuolettaisit vanhurskaan jumalattoman kanssa, ja ettĂ€ vanhurskaalle kĂ€vis niinkuin jumalattomallekin. Pois se sinusta: Eikö kaiken maailman tuomari oikein tuomitsisi?.ƒA ‚Y Jos kaupungissa olisi viisikymmentĂ€ vanhurskasta, hukuttaisitkos myös ne, ja et sÀÀstĂ€isi sitĂ€ siaa viidenkymmenen vanhurskaan tĂ€hden, jotka siellĂ€ olisivat?gƒ@ K Ja Abraham astui hĂ€nen tykönsĂ€, ja sanoi: hukutatkos myös vanhurskaan jumalattoman kanssa?ƒ?  Ja miehet kÀÀnsivĂ€t itsensĂ€ sieltĂ€, ja menivĂ€t Sodomaan pĂ€in. Mutta Abraham jĂ€i seisomaan vielĂ€ \Herran\ eteen.-ƒ> ‚W MinĂ€ astun nyt alas ja katson, jos he tĂ€ydellisesti tehneet ovat huudon jĂ€lkeen, joka minun eteeni tullut on; taikka jos ei niin ole, ettĂ€ minĂ€ sen tietĂ€isin. ~­A~?ƒH ‚{ Ja hĂ€n sanoi taas: katso, minĂ€ olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa: mitĂ€maks, löyttĂ€isiin siellĂ€ kaksikymmentĂ€? ja hĂ€n sanoi: en kadota heitĂ€ kahdenkymmenen tĂ€hden.MƒG ƒ Abraham sanoi: Ă€lköön minun Herrani vihastuko, ettĂ€ minĂ€ vielĂ€ puhun: mitĂ€maks, löyttĂ€isiin siellĂ€ kolmekymmentĂ€? ja hĂ€n sanoi: en minĂ€ tee, jos minĂ€ löydĂ€n siellĂ€ kolmekymmentĂ€.ƒF ‚+ Ja hĂ€n puhui vielĂ€ hĂ€nelle, ja sanoi: mitĂ€maks, siinĂ€ löyttĂ€isiin neljĂ€kymmentĂ€? ja hĂ€n sanoi: en tee minĂ€ neljĂ€nkymmenen tĂ€hden.PƒE ƒ MitĂ€maks, jos oli vailla viisi niistĂ€ viidestĂ€kymmenestĂ€ vanhurskaasta, kadottaisitkos viiden tĂ€hden koko kaupungin? ja hĂ€n sanoi: en kadota, jos minĂ€ löydĂ€n siellĂ€ viisiviidettĂ€kymmentĂ€.|ƒD u Abraham vastasi ja sanoi: katso, minĂ€ olen ruvennut puhumaan minun Herrani kanssa; ehkĂ€ minĂ€ tomu ja tuhka olen. t1Ç2t:ƒM ‚q Ja hĂ€n kovin vaati heitĂ€, ja he poikkesivat hĂ€nen tykönsĂ€, ja tulivat hĂ€nen huoneeseensa. Ja hĂ€n valmisti heille aterian, ja leipoi happamattomia leipiĂ€, ja he söivĂ€t.dƒL ƒE Ja sanoi: katso, minun Herrani, poiketkaat teidĂ€n palvelianne huoneeseen yöksi, ja antakaat pestĂ€ jalkanne, ja aamulla varhain noustuanne menette matkaan. Ja he sanoivat: ei suinkaan, vaan kadulla me yötĂ€ pidĂ€mme.)ƒK  ‚Q Ja kaksi enkeliĂ€ tulivat ehtoona Sodomaan, ja Lot istui Sodoman portissa: ja kuin hĂ€n nĂ€ki heidĂ€t, nousi hĂ€n heitĂ€ vastaan, ja kumarsi kasvoillensa maahan.gƒJ K! Ja \Herra\ meni pois sitte kuin hĂ€n oli Abrahamin kanssa puhunut: ja Abraham palasi kotiansa.KƒI ƒ Ja hĂ€n vielĂ€ sanoi: Ă€lköön minun Herrani vihastuko, jos minĂ€ ainoastansa tĂ€llĂ€ erĂ€llĂ€ puhu: mitĂ€maks, siellĂ€ löyttĂ€isiin kymmenen? ja hĂ€n sanoi: en kadota heitĂ€ kymmenen tĂ€hden. fÈn&‚ ƒR „ Katso, minulla on kaksi tytĂ€rtĂ€, jotka ei vielĂ€ miehestĂ€ mitÀÀn tiedĂ€: ne minĂ€ tuotan teille, tehkÀÀt heille mitĂ€ te tahdotte: ainoastansa nĂ€ille miehille Ă€lkÀÀt mitÀÀn pahaa tehkö; sillĂ€ sentĂ€hden ovat he tulleet minun kattoni varjon ala.EƒQ  Ja sanoi: Ă€lkÀÀt te, rakkaat veljeni, tehkö niin pahoin.WƒP + Silloin Lot meni ulos heidĂ€n tykönsĂ€ oven eteen, ja sulki oven jĂ€lkeensĂ€.ƒO ‚1 Ja huusivat Lotin, ja sanoivat hĂ€nelle: kussa ovat ne miehet, jotka sinun tykös yöllĂ€ tulivat? tuo heitĂ€ meidĂ€n tykömme tutaksemme heitĂ€.ƒN ‚) Ennenkuin he levĂ€tĂ€ panivat, tulivat kaupungin miehet, Sodomalaiset, nuoret ja vanhat: kaikki kansa joka kulmalta, ja piirittivĂ€t huoneen. •ïyé)•ƒW ‚ SillĂ€ me hukutamme tĂ€mĂ€n paikan: ettĂ€ heidĂ€n huutonsa on suuri \Herran\ edessĂ€, niin \Herra\ lĂ€hetti meidĂ€t heitĂ€ hukuttamaan.<ƒV ‚u Ja miehet sanoivat Lotille: onko sinulla vielĂ€ tĂ€ssĂ€ joku? vĂ€vyjĂ€, eli poikia taikka tyttĂ€riĂ€, eli kaikkia mitĂ€ sinulla on tĂ€ssĂ€ kaupungissa? vie ne ulos tĂ€stĂ€ siasta. ƒU ‚ Ja miehet, kuin huoneen oven edessĂ€ olivat, löivĂ€t he sokeudella, pienet ja suuret, niin ettĂ€ he vĂ€syivĂ€t ovea etseissĂ€nsĂ€.sƒT c Niin miehet ojensivat kĂ€tensĂ€ ulos, ja tempasivat Lotin tykönsĂ€ huoneesen, ja paiskasivat oven kiinni.‚ ƒS „ Mutta he sanoivat: tule tĂ€nne. Ja sanoivat: tuleeko joku muukalaiseksi, ja kuitenkin tahtoo kokonansa hallita? nyt, me teemme enemmĂ€n pahaa sinulle kuin heille: ja he tekivĂ€t suurella vĂ€kivallalla miehelle Lotille yllĂ€kön, ja juoksivat ovea sĂ€rkemÀÀn. 5ô*^5&ƒ\ K Ja Lot sanoi heille: Ei Herra.Hƒ[ ƒ  Ja koska he johdattivat heitĂ€ ulos, sanoivat he: pelasta sinun sielus, ja Ă€lĂ€ katsahda taakses, ja Ă€lĂ€ myös seisahda koko tĂ€lle lakeudelle; vaan turvaa sinuas vuorelle, ettes hukkuisi.pƒZ ƒ] Koska hĂ€n viipyi, tarttuivat miehet hĂ€nen kĂ€teensĂ€, ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen kahden tyttĂ€rensĂ€ kĂ€teen, sillĂ€ \Herra\ tahtoi sÀÀstÀÀ heitĂ€: ja taluttivat hĂ€nen ulos ja jĂ€ttivĂ€t hĂ€nen ulkopuolelle kaupunkia.RƒY ƒ! Koska aamurusko kĂ€vi ylös, kiiruhtivat enkelit Lotin joutumaan, ja sanoivat: nouse, ota emĂ€ntĂ€s, ja kaksi tytĂ€rtĂ€s, jotka saapuvilla ovat, ettet sinĂ€ myös hukkuisi tĂ€mĂ€n kaupungin pahuudessa.‚ƒX „  Niin Lot meni ulos ja puhutteli vĂ€vyjĂ€nsĂ€, jotka piti saaman hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€, ja sanoi: nouskaat ja lĂ€htekÀÀt tĂ€stĂ€ siasta: sillĂ€ \Herra\ hukuttaa tĂ€mĂ€n kaupungin: mutta hĂ€n oli niinkuin leikkiĂ€ tekevĂ€ hĂ€nen vĂ€vyinsĂ€ silmĂ€in edessĂ€. ?ùAœő©?gƒb K Ja \Herra\ antoi sataa Sodoman ja Gomorran pÀÀlle tulikiveĂ€ ja tulta: \Herralta\ taivaasta.Iƒa  Aurinko oli nousnut maan pÀÀlle, ja Lot tuli Zoariin sisĂ€lle.#ƒ` ‚C RiennĂ€, pelasta sinuas siellĂ€: sillĂ€ en minĂ€ taida tehdĂ€ mitÀÀn, siihenasti ettĂ€s sinne sisĂ€lle tulet. SentĂ€hden kutsui hĂ€n sen kaupungin Zoar.!ƒ_ ‚? Niin sanoi hĂ€n hĂ€nelle: katso, tĂ€ssĂ€ asiassa olen minĂ€ myös sinun rukoukses pÀÀlle katsonut: etten minĂ€ kukista sitĂ€ kaupunkia, jostas puhuit.4ƒ^ ‚e Katsos, tuo kaupunki on lĂ€snĂ€, paeta sinne: ja hĂ€n on vĂ€hĂ€: salli minua siellĂ€ pelastettaa: eikö hĂ€n ole vĂ€hĂ€inen? ettĂ€ minun sieluni siellĂ€ elĂ€vĂ€nĂ€ pysyis.‚ƒ] „ Katso, sinun palvelias on löytĂ€nyt armon sinun edessĂ€s, sinĂ€ olet tehnyt sinun laupeutes suureksi, jonkas minulle osotit, pelastaakses minun sieluani: en taida minĂ€ pelastaa minuani vuorella, ettei minulle jotakuta pahaa tapahtuisi, ja kuolisin. œ…'ź%fœFƒh ƒ  Ja Lot lĂ€ksi Zoarista, ja asui vuorella, ja kaksi hĂ€nen tytĂ€rtĂ€nsĂ€ hĂ€nen kanssansa; sillĂ€ hĂ€n pelkĂ€si asua Zoarissa: ja oli luolassa ja kaksi hĂ€nen tytĂ€rtĂ€nsĂ€ hĂ€nen kanssansa.;ƒg ‚s Ja tapahtui, koska Jumala kukisti sen lakeuden kaupungit, muisti Jumala Abrahamin: ja johdatti Lotin ulos hĂ€vityksen keskeltĂ€, koska hĂ€n kukisti ne kaupungit, joissa Lot asui.ƒf ‚ Ja katsahti Sodomaa ja Gomorraa pĂ€in, ja kaiken sen maan lakeuteen; ja nĂ€ki ettĂ€ savu nousi maasta niinkuin pĂ€tsin savu.vƒe i Mutta Abraham nousi varhain aamulla, ja meni siihen paikkaan, kussa hĂ€n oli ennen seisonut \Herran\ edessĂ€.[ƒd 3 Ja Lotin emĂ€ntĂ€ kÀÀnsi kasvonsa takaisin hĂ€nestĂ€; ja muuttui suolapatsaaksi.xƒc m Ja kukisti ne kaupungit, ja kaiken sen lakeuden: niin myös kaikki niiden kaupunkein asuvaiset, ja maan kasvon. -ZĐ!/y-Iƒn $ Ja niin molemmat Lotin tyttĂ€ret tulivat isĂ€stĂ€nsĂ€ raskaaksi.2ƒm ‚a# Niin he juottivat myös sinĂ€ yönĂ€ isĂ€nsĂ€ viinalla: ja nuorempi meni ja makasi hĂ€nen kanssansa, ja ei hĂ€n huomainnut koska hĂ€n levĂ€tĂ€ tuli, ja koska hĂ€n nousi.nƒl ƒY" Toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ sanoi vanhempi nuoremmalle: katso, minĂ€ makasin menneenĂ€ yönĂ€ isĂ€ni kanssa: juottakaamme hĂ€ntĂ€ tĂ€nĂ€kin yönĂ€ viinalla, ja mene sinĂ€ ja makaa hĂ€nen kanssansa, herĂ€ttÀÀksemme isĂ€stĂ€mme siementĂ€.+ƒk ‚S! Niin he juottivat isĂ€nsĂ€ sinĂ€ yönĂ€ viinalla. Ja vanhempi tuli ja makasi isĂ€nsĂ€ kanssa, ja ei hĂ€n huomainnut koska hĂ€n levĂ€tĂ€ tuli, ja koska hĂ€n nousi.ƒj ‚  KĂ€ykÀÀmme, juottakaamme meidĂ€n isĂ€mme viinalla, ja maatkaamme hĂ€nen kanssansa, herĂ€ttÀÀksemme isĂ€stĂ€mme siementĂ€."ƒi ‚A Niin sanoi vanhempi nuoremmalle: meidĂ€n isĂ€mme on vanha: eikĂ€ ole muuta miestĂ€ maan pÀÀllĂ€, makaamaan meidĂ€n kanssamme, koko maan tavan jĂ€lkeen. žtáfÌ žkƒt S Mutta Abimelek ei ollut ryhtynyt hĂ€neen, ja sanoi: Herra tahdotkos myös surmata hurskaan kansan?<ƒs ‚u Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllĂ€ unessa: ja sanoi hĂ€nelle: katso, sinun pitÀÀ kuoleman sen vaimon tĂ€hden, jonkas ottanut olet; sillĂ€ hĂ€n on yhden miehen aviovaimo.ƒr ‚) Ja Abraham sanoi emĂ€nnĂ€stĂ€nsĂ€ Saarasta: hĂ€n on minun sisareni. Niin Abimelek Gerarin kuningas lĂ€hetti ja antoi noutaa Saaran tykönsĂ€.xƒq  o Niin Abraham vaelsi sieltĂ€ etelÀÀn pĂ€in, ja asui Kadeksen ja Surrin vaiheella: ja oli muukalainen Gerarissa.ƒp ‚& Ja nuorempi myös synnytti pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ BenAmmi: hĂ€nestĂ€ tulivat Ammonin lapset, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.ƒo ‚ % Ja vanhempi synnytti pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Moab: hĂ€nestĂ€ ovat Moabilaiset tulleet, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóü$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±»ĆÏÙăìö   Ô   Ő   Ö   Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü     Ô   Ő   Ö   Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é   ê  !ë  "ì  #í  $î  %ï  &đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś  ű   ù   ú   û   ü   ę  ț  ÿ                                                                  ČDRSȁƒx ‚7 Niin Abimelek nousi varhain aamulla, ja kutsui kaikki palveliansa, ja puhui kaikki nĂ€mĂ€t sanat heidĂ€n kuultensa: ja miehet pelkĂ€sivĂ€t suuresti.{ƒw ƒs Niin anna nyt miehelle hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ jĂ€lleen; sillĂ€ hĂ€n on propheta: ja hĂ€n on rukoileva sinun edestĂ€s, ettĂ€s saat elÀÀ. Mutta jos et sinĂ€ anna hĂ€ntĂ€ jĂ€lleen, niin tiedĂ€, ettĂ€s totisesti kuolet, ja kaikki mitĂ€ sinulla on.nƒv ƒY Ja Jumala sanoi hĂ€nelle unessa: minĂ€ myös tiedĂ€n, ettĂ€s sydĂ€mes yksivakaisuudessa sen tehnyt olet. SentĂ€hden minĂ€ myös estin sinun, ettes rikkoisi minua vastaan; jonka tĂ€hden en minĂ€ sallinut sinua ryhtymÀÀn hĂ€neen.8ƒu ‚m Eikö hĂ€n sanonut minulle: hĂ€n on minun sisareni, ja hĂ€n myös itse sanoi: hĂ€n on minun veljeni: yksivakaisella sydĂ€mellĂ€ ja viattomilla kĂ€sillĂ€ olen minĂ€ sen tehnyt. ™őĄƒ™fƒ} ƒI Koska Jumala laski minun kulkemaan isĂ€ni huoneesta, sanoin minĂ€ hĂ€nelle: tĂ€mĂ€ on sinun lempes, jonka sinun minua kohtaan pitÀÀ tekemĂ€n: kuhunka paikkaan ikĂ€nĂ€nsĂ€ me tulemme, sano minusta: hĂ€n on minun veljeni. ƒ| ‚ Ja hĂ€n on tosin minun sisareni: sillĂ€ hĂ€n on minun isĂ€ni tytĂ€r, vaan ei Ă€itini tytĂ€r: ja minĂ€ otin hĂ€nen emĂ€nnĂ€kseni. ƒ{ ‚ Abraham sanoi: minĂ€ ajattelin: kukaties ei tĂ€ssĂ€ paikassa ole yhtÀÀn Jumalan pelkoa: ja he surmaavat minun, emĂ€ntĂ€ni tĂ€hden.Qƒz  Ja Abimelek sanoi vielĂ€ Abrahamille: mitĂ€s nĂ€it, ettĂ€s tĂ€mĂ€n teit?‚ƒy „  Ja Abimelek kutsui Abrahamin, ja sanoi hĂ€nelle: mitĂ€s meille teit? ja mitĂ€ minĂ€ olen rikkonut sinua vastaan, ettĂ€s saattaisit minulle ja minun valtakunnalleni niin suuren rikoksen? sinĂ€ olet tehnyt minua vastaan niitĂ€ töitĂ€ joita ei sovi tehdĂ€. ~cśêfï~n„  [ Ja \Herra\ etsi Saaraa, niinkuin hĂ€n sanonut oli: ja \Herra\ teki Saaralle niinkuin hĂ€n puhunut oli.t„ e SillĂ€ \Herra\ oli perĂ€ti sulkenut kaikki kohdut Abimelekin huoneessa, Saaran Abrahamin emĂ€nnĂ€n tĂ€hden.„ } Ja Abraham rukoili Jumalaa: ja Jumala paransi Abimelekin, ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen piikansa, ja ne siittivĂ€t.‚ „ „ Ja sanoi Saaralle: katso, minĂ€ olen antanut veljelles tuhannen hopiapenninkiĂ€, katso, ne pitÀÀ oleman sinulle silmĂ€in peitteeksi, kaikkein edessĂ€, jotka sinun kanssas ovat, ja kaikkein muiden edessĂ€. Ja niin vahvistettiin (hĂ€nen nuhteettomuutensa).iƒ O Ja Abimelek sanoi: katso, minun maani on altis sinun edessĂ€s: asu kussa sinulle parhain kelpaa.ƒ~ ‚/ Niin Abimelek otti lampaita, ja karjaa, ja palvelioita, ja piikoja, ja antoi Abrahamille: ja antoi hĂ€nelle jĂ€lleen Saaran hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€. Avü†*Ÿ#­Ai„  O Ja Saara nĂ€ki EgyptilĂ€isen Hagarin pojan, jonka se Abrahamille synnyttĂ€nyt oli, pilkkaajaksi.s„  c Ja lapsi kasvoi ja vieroitettiin: ja Abraham teki suuren pidon sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona Isaak vieroitettiin.„  ‚+ Ja sanoi vielĂ€: kuka olis taitanut sanoa Abrahamille: Saara on lapsia imettĂ€vĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen synnyttĂ€nyt pojan hĂ€nen vanhuudessansa.i„ O Ja Saara sanoi: Jumala on tehnyt minulle nauron: kuka ikĂ€nĂ€ sen saa kuulla, hĂ€n nauraa minua.Y„ / Ja Abraham oli sadan ajastaikainen, koska Isaak hĂ€nen poikansa hĂ€nelle syntyi.s„ c Ja Abraham ympĂ€rileikkasi poikansa Isaakin kahdeksan pĂ€ivĂ€isenĂ€: niinkuin Jumala hĂ€nen kĂ€skenyt oli.w„ k Ja Abraham kutsui poikansa nimen, joka hĂ€nelle syntynyt oli, ja jonka Saara hĂ€nelle synnyttĂ€nyt oli, Isaak.„ ‚  Ja Saara tuli raskaaksi, ja synnytti Abrahamille pojan hĂ€nen vanhuudessansa; sillĂ€ ajalla kuin Jumala hĂ€nelle sanonut oli. ”lGë”H„   Koska vesi oli loppunut leilistĂ€, heitti hĂ€n pojan puun alle.g„ ƒK Niin nousi Abraham aamulla varhain, ja otti leipiĂ€ ja vesileilin; ja antoi Hagarille, ja pani hĂ€nen selkÀÀnsĂ€, ja (antoi hĂ€nelle) pojan, ja laski hĂ€nen menemÀÀn. Ja hĂ€n meni matkaansa, ja eksyi BerSaban korvessa.Y„ / MinĂ€ teen myös piikas pojan (suureksi) kansaksi; ettĂ€ hĂ€n sinun siemenes on.G„ ƒ  Mutta Jumala sanoi Abrahamille: Ă€lĂ€ ota sitĂ€ pahakses pojasta ja palkkapiiastas: kaikki mitĂ€ Saara sinulle sanoo, niin kuule hĂ€ntĂ€: sillĂ€ Isaakissa pitÀÀ sinulle siemen kutsuttaman.W„  + Ja tĂ€mĂ€ sana oli Abrahamin mielestĂ€ sangen karvas, hĂ€nen poikansa tĂ€hden.„  ‚ Ja sanoi Abrahamille: aja ulos tĂ€mĂ€ palkkavaimo poikinensa: sillĂ€ palkkavaimon pojan ei pidĂ€ perimĂ€n minun poikani Isaakin kanssa. 3ix­„ ‚ SillĂ€ ajalla puhui Abimelek ja hĂ€nen sotapÀÀmiehensĂ€ Phikol Abrahamille, sanoen: Jumala on sinun kanssas kaikissa mitĂ€ sinĂ€ teet.^„ 9 Ja asui Paranin korvessa; ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ otti hĂ€nelle emĂ€nnĂ€n Egyptin maalta.g„ K Ja Jumala oli pojan kanssa, ja hĂ€n kasvoi; ja asui korvessa, ja tuli tarkaksi joutsimieheksi. „ ‚ Ja Jumala avasi hĂ€nen silmĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€n nĂ€ki vesikaivon; niin hĂ€n meni ja tĂ€ytti leilin vedellĂ€, ja antoi pojan juoda.a„ ? Nouse, ota poika, ja tue hĂ€ntĂ€ kĂ€dellĂ€s: sillĂ€ minĂ€ teen hĂ€nen suureksi kansaksi.F„ ƒ  Ja Jumala kuuli pojan ÀÀnen, ja Jumalan enkeli huusi Hagaria taivaasta, ja sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ sinun on, Hagar? Ă€lĂ€ pelkÀÀ; sillĂ€ Jumala on kuullut pojan ÀÀnen, kussa hĂ€n makaa.I„ ƒ Ja meni pois, ja istui hĂ€nen kohdallensa taamma, liki joutsen kantamalle; sillĂ€ hĂ€n sanoi: en minĂ€ voi nĂ€hdĂ€ pojan kuolemaa. Ja hĂ€n istui hĂ€nen kohdallensa, korotti ÀÀnensĂ€ ja itki. ńĆJ§2ìj„ Q Ja Abimelek sanoi Abrahamille: mihinkĂ€ ne seitsemĂ€n karitsaa, jotkas olet asettanut erinĂ€nsĂ€?C„  Ja Abraham asetti seitsemĂ€n karitsaa laumasta erinĂ€nsĂ€.r„ a Niin otti Abraham lampaita ja karjaa, ja antoi Abimelekille; ja he tekivĂ€t molemmat liiton keskenĂ€nsĂ€.„ ‚; Ja Abimelek sanoi: en ole minĂ€ tietĂ€nyt kuka sen teki; etkĂ€ sinĂ€ ilmoittanut minulle; enkĂ€ minĂ€ sitĂ€ ole ennen kuullut, kuin tĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.x„ m Ja Abraham nuhteli AbimelekiĂ€, sen vesikaivon tĂ€hden, kun Abimelekin palveliat olivat vĂ€kivallalla ottaneet.)„ Q Niin sanoi Abraham: minĂ€ vannon.‚ „ „ Niin vanno nyt minulle tĂ€ssĂ€ Jumalan kautta, ettes ole minulle, ja minun pojalleni, ja poikanipojalle petollinen; vaan sen laupiuden jĂ€lkeen, jonka minĂ€ tein sinun kanssas, tee sinĂ€ myös minun kanssani, ja sen maan kanssa, jossa sinĂ€ olet muukalainen. j`újț»1jC„& ƒ Ja hĂ€n sanoi: ota nyt Isaak sinun ainoa poikas, jotas rakastat, ja mene Morian maalle; ja uhraa hĂ€ntĂ€ siellĂ€ polttouhriksi yhdellĂ€ niistĂ€ vuorista, jonka minĂ€ sinulle sanova olen.„%  ‚  Ja koska se oli tapahtunut, koetteli Jumala Abrahamia, ja sanoi hĂ€nelle: Abraham. Ja hĂ€n vastasi: Katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.@„$ " Ja oli muukalainen Philistealaisten maalla kauvan aikaa.i„# O! Ja Abraham istutti puita BerSabassa; ja saarnasi siinĂ€ \Herran\ ijankaikkisen Jumalan nimestĂ€. „" ‚ Ja niin he tekivĂ€t liiton BerSabassa. Ja Abimelek nousi ja Phikol hĂ€nen sotapÀÀmiehensĂ€, ja palasivat Philistealaisten maalle.c„! C SentĂ€hden kutsui hĂ€n sen sian BerSaba: sillĂ€ siinĂ€ he molemmat vannoivat keskenĂ€nsĂ€.„  ‚5 HĂ€n vastasi: nĂ€mĂ€t seitsemĂ€n karitsaa pitÀÀ sinun ottaman minun kĂ€destĂ€ni, todistukseksi minulle, ettĂ€ minĂ€ olen tĂ€mĂ€n kaivon kaivanut. x”íDxH„+ ƒ  Niin sanoi Isaak isĂ€llensĂ€ Abrahamille: minun isĂ€ni. HĂ€n vastasi: katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen, poikani. Ja hĂ€n sanoi: katso, tĂ€ssĂ€ on tuli ja halvot; mutta kussa on lammas polttouhriksi?%„* ‚G Ja Abraham otti polttouhrin halvot, ja sĂ€lytti poikansa Isaakin selkÀÀn, vaan itse hĂ€n otti tulen ja veitsen kĂ€teensĂ€; ja he kĂ€vivĂ€t molemmat ynnĂ€.D„) ƒ Silloin Abraham sanoi palvelioillensa: olkaat te tĂ€ssĂ€ itseksenne aasin tykönĂ€; mutta minĂ€ ja poika kĂ€ymme tuonne. Ja koska me olemme rukoilleet, niin me palajamme teidĂ€n tykönne.V„( ) Kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ nosti Abraham silmĂ€nsĂ€, ja nĂ€ki sen paikan taampana.n„' ƒY Niin Abraham nousi varhain aamulla, ja valjasti aasinsa, ja otti kaksi palveliaansa kanssansa, ja poikansa Isaakin; ja halkoili puita polttouhriin, ja valmisti itsensĂ€, ja meni sille paikalle, minkĂ€ Jumala oli hĂ€nelle sanonut. g‚»lś*g?„1 ‚{ Niin Abraham nosti silmĂ€nsĂ€, ja Ă€kkĂ€si oinaan takanansa, sarvista sekaantuneena tihkiÀÀn pensastoon. Niin Abraham meni, ja otti oinaan ja uhrasi polttouhriksi poikansa edestĂ€.I„0 ƒ HĂ€n sanoi: Ă€lĂ€ satuta kĂ€ttĂ€s poikaan, Ă€lĂ€ myös hĂ€nelle mitÀÀn tee: sillĂ€ nyt minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ sinĂ€ pelkÀÀt Jumalaa, ja et ole sÀÀstĂ€nyt ainokaista poikaas minun tĂ€hteni.r„/ a Niin \Herran\ enkeli huusi hĂ€ntĂ€ taivaasta, sanoen: Abraham, Abraham. HĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.L„.  Ja ojensi kĂ€tensĂ€, ja sivalsi veitsen, teurastaaksensa poikaansa.C„- ƒ Ja kuin he tulivat sille paikalle, josta Jumala oli hĂ€nelle sanonut, teki Abraham siihen alttarin, ja pani halvot; ja sitoi poikansa Isaakin, ja pani hĂ€nen alttarille halkoin pÀÀlle.{„, s Abraham vastasi: Jumala on edeskatsova itsellensĂ€ lampaan polttouhriksi, poikani. Ja he kĂ€vivĂ€t molemmat ynnĂ€. Ix/©ć`àI„8 ‚# Ja koska nĂ€mĂ€t olivat tapahtuneet, ilmoitettiin Abrahamille sanoen: katso, Milka on myös synnyttĂ€nyt poikia sinun veljelles Nahorille.}„7 w Sitte palasi Abraham palveliainsa tykö, ja he nousivat, ja ynnĂ€ matkustivat BerSabaan. Ja Abraham asui BerSabassa.„6  Ja sinun siemenessĂ€s pitÀÀ kaikki kansat maan pÀÀllĂ€ siunatuksi tuleman, ettĂ€s minun ÀÀnelleni kuuliainen olit.@„5 ‚} Niin minĂ€ suuresti siunaan sinun, ja runsaasti lisÀÀn sinun siemenes niinkuin taivaan tĂ€hdet, ja niinkuin sannan meren reunalla. Ja sinun siemenes on perivĂ€ vihollistensa portit.„4 ‚ Ja sanoi: MinĂ€ olen vannonut itse kauttani, sanoo \Herra\: ettĂ€s tĂ€mĂ€n teit, ja et sÀÀstĂ€nyt sinun ainoaa poikaas;F„3   Mutta \Herran\ enkeli huusi Abrahamia toistamiseen taivaasta.„2 ‚ Ja Abraham nimitti sen paikan, \Herra\ on edeskatsova: josta vielĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sanotaan, \Herran\ vuorella edeskatsotaan. OŹbû–(œL’O@„A  Niin vastasivat Hetin lapset Abrahamia, sanoen hĂ€nelle:6„@ ‚i MinĂ€ olen muukalainen ja kuitenkin asuvainen teidĂ€n tykönĂ€nne, antakaat minulle perintöhauta teidĂ€n tykönĂ€nne, haudatakseni minun kuolleeni, joka on minun edessĂ€ni.M„?  Sitte nousi hĂ€n kuolleensa tyköÀ; ja puhui Hetin lapsille sanoen:„> ‚  Ja Saara kuoli Arban kaupungissa, joka (on) Hebron Kanaanin maalla. Niin tuli Abraham murehtimaan Saaraa ja itkemÀÀn hĂ€ntĂ€.k„=  U Ja Saaran elinaika oli sata ja seitsemĂ€nkolmattakymmentĂ€ ajastaikaa: ne olivat Saaran ikĂ€vuodet.b„< A Mutta hĂ€nen jalkavaimonsa, Rehuma nimeltĂ€, synnytti Teban, Gahamin, Tehaksen ja Maakan.d„; E Mutta Betuel siitti Rebekan. NĂ€mĂ€t kahdeksan synnytti Milka Nahorille Abrahamin veljelle.G„:   Ja Kesedin ja Hasonin, ja Pildaksen ja Jedlaphen, ja Betuelin.Q„9  Esikoisensa Utsin, ja Butsin hĂ€nen veljensĂ€, ja Kemuelin Aramin isĂ€n. J)3=GQ[dnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö      !   "  !#  "$  %  &  '  (      !   "  !#  "$  %  &  '  (  )  *  +  ,   -   .   /   0   1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;  <  =  >  ?  @  A  B  C  D   E   F   G   H   I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X   Y   Z   [   \   ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h }'œń?}>„F ‚y SillĂ€ Ephron asui Hetin lasten seassa. Niin vastasi Ephron HetilĂ€inen Abrahamia, Hetin poikain kuullen, kaikkein sisĂ€lle ja ulos kĂ€yvĂ€isten hĂ€nen kaupunkinsa portista, sanoen:.„E ‚Y EttĂ€ hĂ€n antais minulle Makpelan luolan, joka hĂ€nellĂ€ on, vainionsa perĂ€llĂ€: tĂ€yden hinnan edestĂ€ antakaan sen minulle teidĂ€n keskellĂ€nne perintöhaudaksi.H„D ƒ  Ja hĂ€n puhui heille, sanoen: jos teidĂ€n mielenne on, ettĂ€ minĂ€ hautaan minun kuolleeni, joka minun edessĂ€ni on; niin kuulkaat minua, ja rukoilkaat minun edestĂ€ni Ephronia Zoarin poikaa.g„C K Niin Abraham nousi ja kumarsi itsensĂ€ maan kansan edessĂ€, (nimittĂ€in) Hetin lasten edessĂ€.U„B ƒ' Kuule meitĂ€, rakas herra: sinĂ€ olet Jumalan ruhtinas meidĂ€n seassamme, hautaa sinun kuollees meidĂ€n parhaisiin hautoihimme: ei yksikÀÀn meistĂ€ sinua kiellĂ€ hautaamasta kuolluttas hĂ€nen hautaansa. ,; [&”ö,F„M ƒ  Ja niin vahvistettiin Ephronin vainio, joka Makpelassa on Mamren kohdalla, sekĂ€ pelto ettĂ€ luola joka siinĂ€ on, ja kaikki puut siinĂ€ vainiossa, jotka ympĂ€ri kaikissa sen rajoissa ovat.„L ‚1 Abraham kuuli Ephronia, ja punnitsi hĂ€nelle rahan, jonka hĂ€n nimittĂ€nyt oli Hetin lasten kuullen: neljĂ€sataa sikliĂ€ hopiaa, kĂ€ypÀÀ rahaa.„K ‚ Minun herrani, kuule minua: maa maksaa neljĂ€sataa sikliĂ€ hopiaa; vaan mitĂ€ se on minun ja sinun vĂ€lillĂ€s? hautaa sinun kuollees.2„J c Ephron vastasi Abrahamia, sanoen hĂ€nelle:-„I ‚W Ja puhui Ephronille maan kansan kuullen, sanoen: jos sinĂ€ minua kuulet: minĂ€ annan rahan vainion edestĂ€, ota se minulta, ja minĂ€ hautaan minun kuolleeni siihen.,„H W Abraham kumarsi maan kansan edessĂ€.A„G ‚ Ei, minun herrani, vaan kuule minua; vainion minĂ€ annan sinulle, ja luolan, joka siinĂ€ on, annan minĂ€ sinulle: minun kansani lasten nĂ€hden annan minĂ€ sen sinulle; hautaa kuollees. WhÔațlÂWh„T M Vaan mene minun isĂ€ni maalle ja minun sukuni tykö; ja ota minun pojalleni Isaakille emĂ€ntĂ€.&„S ‚I Ja minĂ€ vannotan sinua \Herran\ taivaan ja maan Jumalan kautta; ettes ota emĂ€ntÀÀ minun pojalleni Kanaanealaisten tyttĂ€ristĂ€, joiden seassa minĂ€ asun.„R ‚ Niin sanoi Abraham vanhimmalle huoneensa palvelialle, joka kaikki hallitsi, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli: laske nyt kĂ€tes minun kupeeni alle.`„Q  ? Ja Abraham oli vanha ja joutunut ijĂ€lliseksi: ja \Herra\ oli siunannut hĂ€nen kaikissa.p„P ] Niin vahvistettiin siis vainio ja luola, joka siinĂ€ oli, Abrahamille perintöhaudaksi, Hetin lapsilta.„O ‚ Ja sitte hautasi Abraham emĂ€ntĂ€nsĂ€ Saaran siihen luolaan, joka oli Makpelan vainiossa Mamren kohdalla; se on Hebron Kanaanin maalla:„N ‚% (Kaikki ne tulivat) Abrahamille omaisuudeksi Hetin lasten nĂ€hden: kaikkein (nĂ€hden), jotka sisĂ€llekĂ€vivĂ€t hĂ€nen kaupunkinsa portista. Á:Ü·"Á^„Y 9 Niin laski palvelia kĂ€tensĂ€ herransa Abrahamin kupeen alle; ja vannoi hĂ€nelle sen.„X ‚ Jos ei vaimo tahtoisi seurata sinua, niin sinĂ€ olet vapaa tĂ€stĂ€ minun valastani; ainoastansa Ă€lĂ€ vie minun poikaani sinne jĂ€lleen.‚!„W „? \Herra\ taivaan Jumala, joka minun otti isĂ€ni huoneesta ja syntymĂ€-maaltani, ja joka minun kanssani puhui, ja myös vannoi minulle, sanoen: sinun siemenelles minĂ€ annan tĂ€mĂ€n maan: hĂ€n lĂ€hettÀÀ enkelinsĂ€ sinun edellĂ€s, ettĂ€s ottaisit minun pojalleni emĂ€nnĂ€n sieltĂ€.[„V 3 Abraham sanoi hĂ€nelle: kavahda sinuas, ettes vie minun poikaani sinne jĂ€llensĂ€.B„U ƒ Ja palvelia sanoi: jos niin tapahtuis, ettei vaimo tahtoisi seurata minua tĂ€hĂ€n maahan: pitÀÀkö minun kumminkin viemĂ€n jĂ€llensĂ€ sinun poikas sille maalle, jostas lĂ€htenyt olet? NEšścN‚„^ „ Jos joku piika tulee, jolle minĂ€ sanon: kallista tĂ€nne vesiastias juodakseni, ja hĂ€n sanoo: juo, minĂ€ juotan myös sinun kamelis: ettĂ€ hĂ€n on se, jonkas olet edeskatsonut palvelialles Isaakille, ja siitĂ€ ymmĂ€rtĂ€isin tehnees laupiuden minun herrani kanssa.„] ‚ Katso, minĂ€ seison tĂ€ssĂ€ vesikaivon tykönĂ€: ja heidĂ€n tyttĂ€rensĂ€, jotka asuvat tĂ€ssĂ€ kaupungissa, tulevat vettĂ€ ammuntamaan.„\ ‚; Ja sanoi: \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, anna minun kohdata tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ (herrani morsiamen); ja tee laupius minun herrani Abrahamin kanssa.'„[ ‚K Ja hĂ€n antoi kamelein laskea polvillensa ulkona kaupungista vesikaivon tykönĂ€; ehtoopuolella, jolla ajalla vaimovĂ€en tapa oli lĂ€hteĂ€ vettĂ€ ammuntamaan.7„Z ‚k Niin otti palvelia kymmenen kamelia herransa kameleista, ja lĂ€ksi matkaan, ja otti myötĂ€nsĂ€ kaikkinaisesta herransa tavarasta: ja vaelsi Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin. “C“-ź“„d ‚  Ja hĂ€n kaasi kohta veden astiastansa ruuheen, ja juoksi taas kaivolle ammuntamaan: ja ammunsi kaikille hĂ€nen kameleillensa. „c ‚ Ja kuin hĂ€n oli antanut hĂ€nen juoda, sanoi hĂ€n: minĂ€ myös ammunnan vettĂ€ kameleilles, niinkauvan ettĂ€ he kaikki saavat juoda.|„b u HĂ€n sanoi: juo minun herrani: ja hĂ€n kiiruusti laski alas vesiastiansa kĂ€tensĂ€ pÀÀlle, ja antoi hĂ€nen juoda.c„a C Niin palvelia juoksi hĂ€ntĂ€ vastaan, ja sanoi: annas minun juoda vĂ€hĂ€ vettĂ€ astiastas.,„` ‚U Ja piika oli sangen ihana nĂ€hdĂ€, ja vielĂ€ neitsy, ja ei yksikÀÀn mies ollut hĂ€neen ryhtynyt: hĂ€n meni alas kaivon tykö, ja tĂ€ytti astiansa, ja tuli ylös.9„_ ‚o Ja ennenkuin hĂ€n lakkasi puhumasta, katso, Rebekka tuli, joka syntynyt oli Betuelille, Milkan, Abrahamin veljen Nahorin emĂ€nnĂ€n pojalle. Ja hĂ€nellĂ€ vesiastiansa olallansa. 8q -ĂN8\„k ƒ5 Ja sanoi: kiitetty olkoon \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, joka ei ottanut pois laupiuttansa ja totuuttansa minun herraltani: minua on \Herra\ johdattanut tĂ€llĂ€ tiellĂ€, minun herrani veljen huoneesen.3„j e Ja mies kumarsi maahan ja rukoili \Herraa\:r„i a Ja hĂ€n vielĂ€ sanoi hĂ€nelle: on myös olkia ja karjan ruokaa kyllĂ€ meillĂ€: ja myös siaa yötĂ€ olla.g„h K HĂ€n sanoi hĂ€nelle: minĂ€ olen Betuelin, Milkan pojan, tytĂ€r, jonka hĂ€n synnytti Nahorille.p„g ] Ja sanoi: kenenkĂ€s tytĂ€r olet? sanos minulle se: onko isĂ€s huoneessa siaa meidĂ€n yötĂ€ ollaksemme?M„f ƒ Ja koska kaikki kamelit olivat juoneet, antoi mies hĂ€nelle kulta-otsalehden, joka painoi puolen sikliĂ€: niin myös kaksi rannerengasta hĂ€nen kĂ€siinsĂ€, jotka painoivat kymmenen sikliĂ€ kultaa. „e ‚ Mutta mies ihmetteli hĂ€ntĂ€: ja oli ÀÀneti, ja tahtoi tietÀÀ, jos \Herra\ oli tehnyt hĂ€nen matkansa onnelliseksi, taikka ei. [ŽPdÜ"[2„r c" HĂ€n sanoi: minĂ€ olen Abrahamin palvelia.„q ‚! Sitte pantiin ruokaa hĂ€nen eteensĂ€: mutta hĂ€n sanoi: en minĂ€ syö ennenkuin minĂ€ olen puhunut minun asiani. He vastasivat: puhu.6„p ‚i Niin meni mies huoneesen, ja riisui kamelit: ja hĂ€n antoi olkia ja ruokaa kameleille, ja vettĂ€ pestĂ€ hĂ€nen jalkojansa, ja miesten jalkoja, jotka hĂ€nen kanssansa olivat.„o ‚ Ja sanoi: tule sisĂ€lle, sinĂ€ \Herran\ siunattu, mitĂ€s seisot ulkona? minĂ€ olen huoneen valmistanut, ja sian kameleille.h„n ƒM SillĂ€ koska hĂ€n nĂ€ki otsalehden ja rannerenkaat sisarensa kĂ€sissĂ€, ja kuuli sisarensa Rebekan puheet, sanovan: nĂ€in on mies puhunut minulle; tuli hĂ€n miehen tykö, ja katso, hĂ€n seisoi kamelein tykönĂ€ lĂ€hteellĂ€.a„m ? Oli myös Rebekalla veli, jonka nimi oli Laban: ja Laban juoksi miehen tykö lĂ€hteelle.I„l  Niin piika juoksi ja ilmoitti nĂ€mĂ€t asiat Ă€itinsĂ€ huoneessa. G>—ű‰+G`„x ƒ=( Niin hĂ€n sanoi minulle: \Herra\, jonka edessĂ€ minĂ€ vaellan, lĂ€hettÀÀ enkelinsĂ€ sinun kanssas, joka tekee sinun matkas onnelliseksi, ottamaan minun pojalleni emĂ€ntĂ€ minun suvustani ja minun isĂ€ni huoneesta.[„w 3' Mutta minĂ€ sanoin minun herralleni: taitais tapahtua, ettei vaimo seuraisi minua?l„v U& Vaan mene minun isĂ€ni huoneesen, ja minun sukuni tykö; ja ota (sieltĂ€) minun pojalleni emĂ€ntĂ€.„u ‚3% Ja minun herrani vannotti minua, sanoen: ei sinun pidĂ€ ottaman minun pojalleni emĂ€ntÀÀ Kanaanealaisten tyttĂ€ristĂ€, joiden maalla minĂ€ asun.#„t ‚C$ Niin myös Saara minun herrani emĂ€ntĂ€ on synnyttĂ€nyt minun herralleni pojan, vanhalla ijĂ€llĂ€nsĂ€: hĂ€nelle on hĂ€n antanut kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on.>„s ‚y# Ja \Herra\ on runsaasti siunannut minun herrani, ja hĂ€n on suureksi tullut, ja on antanut hĂ€nelle lampaita ja karjaa, hopiaa ja kultaa, palvelioita ja piikoja, kameleja ja aaseja. ”i”e”M„} ƒ- En minĂ€ vielĂ€ pÀÀssyt puhumasta sydĂ€messĂ€ni, katso, niin Rebekka tuli, ja hĂ€nen vesiastiansa hĂ€nen olallansa, astui alas lĂ€hteelle ja ammunsi: ja minĂ€ sanoin hĂ€nelle: annas minun juoda.„| ‚+, Ja hĂ€n sanoo minulle: juo sinĂ€, minĂ€ ammunnan myös sinun kameleilles: se on se vaimo, jonka \Herra\ on edeskatsonut minun herrani pojalle.1„{ ‚_+ Katso, niin seison minĂ€ tĂ€ssĂ€ vesilĂ€hteen tykönĂ€: koska yksi piika tulee vettĂ€ ammuntamaan, ja minĂ€ sanon hĂ€nelle: annas minulle vĂ€hĂ€ vettĂ€ juoda astiastas:0„z ‚]* Niin tulin minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ lĂ€hteelle, ja sanoin: \Herra\, minun herrani Abrahamin Jumala, jos sinĂ€ olet tehnyt minun matkani onnelliseksi, jota minĂ€ nyt vaellan.„y ‚#) Silloin sinĂ€ tulet vapaaksi minun valastani, koskas tulet minun sukuni tykö: ja jos ei he anna sinulle, niin sinĂ€ olet vapaa valastani.  grœș … ‚)2 Niin vastasi Laban ja Betuel, ja sanoivat: tĂ€mĂ€ asia on tullut \Herralta\; sentĂ€hden emme taida sinua vastaan puhua, pahaa taikka hyvÀÀ.^… ƒ91 Ja nyt, jos te olette ne, jotka osotatte minun herralleni laupiuden ja totuuden, niin sanokaat minulle: ja jos ei, niin sanokaat myös minulle, ettĂ€ minĂ€ kÀÀntĂ€isin itseni oikialle taikka vasemmalle puolelle.R… ƒ!0 Ja kumarsin itseni maahan ja rukoilin \Herraa\: ja kiitin \Herraa\, minun herrani Abrahamin Jumalaa, joka minun oli johdattanut oikiaa tietĂ€, ottamaan hĂ€nen pojallensa minun herrani veljen tytĂ€rtĂ€.q„ ƒ_/ Ja minĂ€ kysyin hĂ€neltĂ€, ja sanoin: kenekĂ€ tytĂ€r sinĂ€ olet? hĂ€n vastasi: minĂ€ olen Betuelin tytĂ€r, Nahorin pojan, jonka Milka hĂ€nelle synnytti. Niin minĂ€ panin otsalehden hĂ€nen otsaansa, ja rannerenkaat hĂ€nen kĂ€siinsĂ€:„~ ‚'. Ja hĂ€n riensi ja laski vesiastian olaltansa alas, ja sanoi: juo, minĂ€ juotan myös kamelis. Niin minĂ€ join, ja hĂ€n juotti myös kamelit. .€~·'€.O…  9 Niin he sanoivat: kutsukaamme piika, ja kysykÀÀmme mitĂ€ hĂ€n sanoo.#… ‚C8 Niin sanoi hĂ€n heille: Ă€lkÀÀt viivyttĂ€kö minua: sillĂ€ \Herra\ on tehnyt minun matkani onnelliseksi: laskekaat minua menemÀÀn minun herrani tykö. … ‚7 Mutta hĂ€nen veljensĂ€ ja Ă€itinsĂ€ sanoivat: olkaan piika meidĂ€n tykönĂ€mme edes kymmenenkin pĂ€ivÀÀ: sitte sinĂ€ saat mennĂ€.C… ƒ6 Niin he söivĂ€t ja joivat, hĂ€n ja miehet, jotka hĂ€nen kanssansa olivat, ja siellĂ€ pitivĂ€t yötĂ€: ja he nousivat aamulla varhain: ja hĂ€n sanoi: pÀÀstĂ€kÀÀt minua herrani tykö.… ‚55 Ja palvelia toi hopia- ja kultakalut, ja vaatteet, ja antoi Rebekalle: vaan hĂ€nen veljellensĂ€ ja Ă€idillensĂ€ antoi hĂ€n (muita) kalleita kaluja._… ;4 Ja koska Abrahamin palvelia kuuli heidĂ€n sanansa; kumarsi hĂ€n maahan \Herran\ eteen.}… w3 SiinĂ€ on Rebekka edessĂ€s, ota hĂ€ntĂ€ ja mene, ja olkaan sinun herras pojan emĂ€ntĂ€, niinkuin \Herra\ on sanonut. J'1;EOYcmw‹•Ÿ©łœÇŃÛćïù !+5?IS]gq{…™Ł­·ÁÊÔȚèòü$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±șÄÎŰâìö  j  k  l  m  n  o   p  !q  "r  #  j  k  l  m  n  o   p  !q  "r  #s  $t  %u  &v  'w  (x  )y  *z  +{  ,|  -}  .~  /  0€  1  2‚  3ƒ  4„  5…  6†  7‡  8ˆ  9‰  :Š  ;‹  <Œ  =  >Ž  ?  @  A‘  B’  C“  ”  •  –  —  ˜  ™  š  ›   œ      ž   Ÿ      Ą  ą  Ł  €  „  Š  §  š  ©  Ș  «  Ź  ­  ź  Ż  °  ±  Č   ł H‰ńDŻ.ŻHd… E@ Ja Rebekka nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki Isaakin: ja pudotti itsensĂ€ maahan kamelin pÀÀltĂ€:|… u? Ja oli lĂ€htenyt rukoilemaan kedolle ehtoopuolella: ja nosti silmĂ€nsĂ€, ja nĂ€ki, ja katso, kamelit lĂ€hestyivĂ€t.~… y> Mutta Isaak palasi siltĂ€ kaivolta, joka kutsuttiin sen elĂ€vĂ€n, joka minun nĂ€kee: sillĂ€ hĂ€n asui etelĂ€n maalla.…  ‚= Niin Rebekka nousi piikoinensa, ja istuivat kamelein pÀÀlle, ja seurasivat sitĂ€ miestĂ€. Ja palvelia otti Rebekan, ja meni matkaansa.)…  ‚O< Ja he siunasivat Rebekkaa ja sanoivat hĂ€nelle: sinĂ€ olet meidĂ€n sisaremme, lisÀÀnny tuhannen tuhanteen; ja sinun siemenes omistakoon vihamiestensĂ€ portit.…  ‚%; Niin he laskivat sisarensa Rebekan menemÀÀn, ja hĂ€nen imettĂ€jĂ€nsĂ€, Abrahamin palvelian kanssa; ja ne jotka hĂ€nen seurassansa olivat.t…  e: Ja he kutsuivat Rebekan, ja sanoivat hĂ€nelle: tahdotkos mennĂ€ tĂ€mĂ€n miehen kanssa? hĂ€n vastasi: menen. ŸSd+ÎjÿŸ>… { Ja Abraham antoi kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli Iisakille.h… M Midianin lapset olivat: Epha, Epher, Hanok, Abida, ja Eldaa: nĂ€mĂ€t kaikki ovat Keturan pojat.a… ? Mutta Joksan siitti Seban ja Dedanin. Dedanin lapset olivat: Asserim, Letusin ja Luumim.Z… 1 HĂ€n synnytti hĂ€nelle Simran ja Joksan, ja Medan ja Midian, ja Jesbakin ja Suan.6…  m Ja Abraham taas otti emĂ€nnĂ€n nimeltĂ€ Ketura.… ‚/C Ja Isaak vei hĂ€nen Ă€itinsĂ€ Saaran majaan: ja otti Rebekan emĂ€nnĂ€ksensĂ€, ja rakasti hĂ€ntĂ€: ja niin Isaak lohdutettiin Ă€itinsĂ€ jĂ€lkeen.O… B Ja palvelia jutteli Isaakille kaiken asian, kuin hĂ€n oli toimittanut.)… ‚OA Ja sanoi palvelialle: mikĂ€ mies tĂ€mĂ€ on, joka kedolla kĂ€y meitĂ€ vastaan? palvelia vastasi: se on minun herrani: niin hĂ€n otti vaatteen ja peitti itsensĂ€. 6AŰL»=Ș6q… _ Mutta nĂ€mĂ€t ovat Ismaelin Abrahamin pojan sukukunnat, jonka Hagar EgyptilĂ€inen Saaran piika synnytti.… ‚ Ja Abrahamin kuoleman jĂ€lkeen siunasi Jumala hĂ€nen poikansa Isaakin: Ja Isaak asui sen elĂ€vĂ€n, joka minun nĂ€kee, kaivon tykönĂ€.{… s Sille kedolle, jonka Abraham oli ostanut Hetin lapsilta: siihen on Abraham haudattu, ja Saara hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€. … ‚ Ja hĂ€nen poikansa Isaak ja Ismael hautasivat hĂ€nen Makpelan luolaan: Ephronin HetilĂ€isen Zoarin pojan vainiossa, Mamren kohdalle:… ‚  Ja hĂ€n tuli riutuneeksi, ja kuoli levollisessa ijĂ€ssĂ€, vanhana ja elĂ€mĂ€stĂ€ kyllĂ€nsĂ€ saanut: ja koottiin kansansa tykö.f… I Ja tĂ€mĂ€ on Abrahamin elinaika, kuin hĂ€n eli: sata ja viisikahdeksattakymmentĂ€ ajastaikaa.;… ‚s Mutta niille lapsille, jotka jalkavaimoista olivat, antoi hĂ€n lahjoja, ja lĂ€hetti heidĂ€t pois poikansa Isaakin tyköÀ, vielĂ€ elĂ€issĂ€nsĂ€, idĂ€n puoleen, itĂ€iselle maalle. (jMxȚ4Ę(1…' ‚_ Ja Isaak oli neljĂ€nkymmenen ajastaikainen, koska hĂ€n otti Rebekan Betuelin Syrialaisen tyttĂ€ren Mesopotamiasta, Labanin syrialaisen sisaren, itsellensĂ€ emĂ€nnĂ€ksi.T…& % Ja nĂ€mĂ€t ovat Isaakin Abrahamin pojan sukukunnat: Abraham siitti Isaakin.&…% ‚I Mutta he asuivat Hevilasta hamaan Surriin asti, joka on Egyptin kohdalla Assyriaan mentĂ€issĂ€. Kaikkein hĂ€nen veljeinsĂ€ kohdalle lankesi (hĂ€nen arpansa).…$ ‚) Ja tĂ€mĂ€ on Ismaelin ikĂ€: sata ja seitsemĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa: ja hĂ€n tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö."…# ‚A NĂ€mĂ€t ovat Ismaelin lapset, ja nĂ€mĂ€t heidĂ€n nimensĂ€, heidĂ€n kylissĂ€nsĂ€ ja kaupungeissansa: kaksitoistakymmentĂ€ ruhtinasta heidĂ€n kansoissansa.,…" W Hadar, Tema, Jetur, Naphis ja Kedma.…! 3 Misma, Duma, Masa,…  ‚! Ja nĂ€mĂ€ ovat Ismaelin poikain nimet, heidĂ€n nimeinsĂ€ ja sukukuntainsa jĂ€lkeen: Ismaelin esikoinen oli Nebaot, Kedar, Abdeel, Mibsam, NZ„ç“ND…- ƒ SenjĂ€lkeen tuli ulos hĂ€nen veljensĂ€, joka piti kĂ€dellĂ€nsĂ€ Esaun kantapÀÀstĂ€, ja se kutsuivat hĂ€nen nimensĂ€ Jakob. Kuudenkymmenen ajastaikainen oli Isaak heidĂ€n syntyissĂ€nsĂ€.z…, q EnsimĂ€inen joka tuli ulos, oli ruskia ja karvainen niinkuin vaate: sentĂ€hden kutsuivat he hĂ€nen nimensĂ€ Esau.Q…+  Koska aika tuli synnyttÀÀ; katso, kaksoiset olivat hĂ€nen kohdussansa.:…* ‚q Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: kaksi kansaa ovat sinun kohdussas, ja kahtalainen vĂ€ki erkanee sinun ruumiistas: mutta toinen kansa voittaa toisen, ja suurempi palvelee vĂ€hempÀÀ.1…) ‚_ Ja lapset sysĂ€sivĂ€t toinen toistansa hĂ€nen kohdussansa. Niin hĂ€n sanoi: jos nĂ€in piti kĂ€ymĂ€n, miksi minĂ€ olen (raskaaksi tullut?) ja meni kysymÀÀn \Herralta\."…( ‚A Ja Isaak rukoili \Herraa\ emĂ€ntĂ€nsĂ€ edestĂ€; sillĂ€ hĂ€n oli hedelmĂ€töin, ja \Herra\ kuuli hĂ€ntĂ€: niin Rebekka hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ tuli raskaaksi. LxüŁčbìL…5 ‚5" Niin Jakob antoi Esaulle leivĂ€n, ja sen ruskian herneherkun, ja hĂ€n söi ja joi, ja nousi ja meni pois. Ja niin Esau katsoi esikoisuutensa ylön.s…4 c! Ja Jakob sanoi: niin vanno minulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€: ja hĂ€n vannoi hĂ€nelle, ja myi Jakobille esikoisuutensa.T…3 % Esau vastasi: katso, minĂ€ kuolen kuitenkin; mitĂ€ minun esikoisuudesta on?H…2   Mutta Jakob sanoi: myy minulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinun esikoisuutes.…1 ‚3 Ja Esau sanoi Jakobille: anna minun syödĂ€ tĂ€stĂ€ ruskiasta herkusta: sillĂ€ minĂ€ olen vĂ€syksissĂ€. SentĂ€hden kutsutaan hĂ€nen nimensĂ€ Edom.V…0 ) Koska Jakob oli keittĂ€nyt herkun, tuli Esau metsĂ€stĂ€, ja oli vĂ€syksissĂ€.y…/ o Ja Isaak rakasti Esauta; sillĂ€ hĂ€n söi mielellĂ€nsĂ€ hĂ€nen metsĂ€saalistansa. Mutta Rebekka rakasti Jakobia.…. ‚ Ja poikaiset kasvoivat, ja Esau tuli jaloksi metsĂ€- ja peltomieheksi. Mutta Jakob oli yksivakainen mies, ja asui majoissa. œcæű5Áœ"…; C Niin Isaak asui Gerarissa.q…: _ SillĂ€ Abraham oli kuuliainen minun ÀÀnelleni, ja piti minun oikeuteni, kĂ€skyni, sÀÀtyni ja lakini.?…9 ‚{ Ja enennĂ€n sinun siemenes niinkuin taivaan tĂ€hdet: ja annan sinun siemenelles kaikki nĂ€mĂ€t maat: Ja sinun siemenes kautta pitÀÀ kaikki kansat maan pÀÀllĂ€ siunatuksi tuleman:j…8 ƒQ Ole muukalainen tĂ€llĂ€ maalla, ja minĂ€ olen sinun kanssas, ja siunaan sinua: sillĂ€ sinulle ja sinun siemenelles minĂ€ annan kaikki nĂ€mĂ€t maat, ja vahvistan sen valan, jonka minĂ€ Abrahamille sinun isĂ€lles vannonut olen.z…7 q Niin \Herra\ ilmestyi hĂ€nelle, ja sanoi: Ă€lĂ€ mene Egyptiin, vaan asu sillĂ€ maalla, jonka minĂ€ sanon sinulle.…6  ‚1 Niin kallis aika tuli maalle sen entisen jĂ€lkeen, joka oli Abrahamin ajalla: ja Isaak meni Abimelekin Philistealaisten kuninkaan tykö Gerariin. źțWxźF…? ƒ  Abimelek sanoi: miksis tĂ€mĂ€n meille teit? olis pikaisesti tapahtunut, ettĂ€ joku kansasta olis maannut sinun emĂ€ntĂ€s kanssa, ja niin sinĂ€ olisit saattanut meidĂ€n pÀÀllemme rikoksen.[…> ƒ3 Niin kutsui Abimelek Isaakin, ja sanoi: katso, totisesti hĂ€n on sinun emĂ€ntĂ€s: miksis olet sanonut: hĂ€n on minun sisareni? Ja Isaak sanoi hĂ€nelle: minĂ€ ajattelin, etten minĂ€ tapettaisi hĂ€nen tĂ€htensĂ€.#…= ‚C Ja tapahtui, koska hĂ€n siellĂ€ kappaleen aikaa viipyi, katsoi Abimelek Philistealaisten kuningas akkunasta, ja nĂ€ki Isaakin hyvĂ€ilevĂ€n emĂ€ntÀÀnsĂ€.~…< ƒy Ja koska sen maan kansa kysyi hĂ€nen emĂ€nnĂ€stĂ€nsĂ€, sanoi hĂ€n: hĂ€n on minun sisareni; sillĂ€ hĂ€n pelkĂ€si sanoa: hĂ€n on minun emĂ€ntĂ€ni (ajatellen), ettei he joskus löisi minua kuoliaksi Rebekan tĂ€hden: sillĂ€ hĂ€n oli ihana kasvoilta. …aô‚öZʅU…F ' Niin Isaak lĂ€ksi sieltĂ€: ja teki majansa Gerarin laaksoon, ja asui siinĂ€.z…E q Ja Abimelek sanoi Isaakille: mene pois meidĂ€n tyköÀmme: sillĂ€ sinĂ€ olet tullut paljo vĂ€kevĂ€mmĂ€ksi meitĂ€.…D ‚- Ja he tukitsivat kaikki kaivot, jotka hĂ€nen isĂ€nsĂ€ palveliat olivat kaivaneet, hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Abrahamin aikana, ja tĂ€yttivĂ€t ne mullalla.…C ‚  Ja hĂ€nellĂ€ oli paljo tavaraa lampaissa ja karjassa, oli myös paljo perhettĂ€: sentĂ€hden Philistealaiset kadehtivat hĂ€ntĂ€.o…B [ Ja mies tuli voimalliseksi: ja menestyi sangen suuresti siihen asti, ettĂ€ hĂ€n juuri suureksi joutui.j…A Q Ja Isaak kylvi sillĂ€ maalla, ja sai sinĂ€ vuonna satakertaisesti: sillĂ€ \Herra\ siunasi hĂ€nen.…@ ‚3 Niin Abimelek antoi kĂ€skyn kaikelle kansalle, sanoen: joka ryhtyy tĂ€hĂ€n mieheen, tahi hĂ€nen emĂ€ntÀÀnsĂ€, hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman. WùÖg|W"…L C Sitte meni hĂ€n BerSabaan.g…K ƒK Niin hĂ€n siirsi itsensĂ€ sieltĂ€, ja kaivoi toisen kaivon, josta ei he riidelleet. Sen tĂ€hden nimitti hĂ€n sen Rehobot, ja sanoi: nyt \Herra\ on antanut meille laviamman sian, ja on antanut meidĂ€n kasvaa maan pÀÀllĂ€.l…J U Niin kaivoivat he myös toisen kaivon, ja he riitelivĂ€t myös siitĂ€: niin hĂ€n nimitti sen Sitna.6…I ‚i Mutta Gerarin paimenet riitelivĂ€t Isaakin paimenten kanssa, ja sanoivat: tĂ€mĂ€ on meidĂ€n vetemme. Niin hĂ€n kutsui sen kaivon Esek, ettĂ€ he riitelivĂ€t hĂ€nen kanssansa.f…H I Niin kaivoivat myös Isaakin palveliat siihen laaksoon: ja löysivĂ€t sieltĂ€ luontolĂ€hteen.‚…G „ Ja Isaak antoi jĂ€llensĂ€ kaivaa ne vesikaivot, jotka he olivat kaivaneet hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Abrahamin aikana, ja jotka Philistealaiset Abrahamin kuoleman jĂ€lkeen olivat tukinneet: ja nimitti ne niillĂ€ nimillĂ€, joilla hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ne kutsunut oli. ”{śo”W…Q ƒ+ He sanoivat: me nĂ€imme ilmeissĂ€nsĂ€, ettĂ€ \Herra\ on sinun kanssas, sentĂ€hden me sanoimme: olkoon nyt vala meidĂ€n molempain vaiheellamme, meidĂ€n ja sinun vĂ€lillĂ€s, ja me teemme liiton sinun kanssas.…P ‚ Mutta Isaak sanoi heille: miksi te tulitte minun tyköni: ja te vainositte minua, ja ajoitte minun pois teidĂ€n tyköÀnne.…O } Niin Abimelek meni hĂ€nen tykönsĂ€ Gerarista: ja Ahusat hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€, ja Phikol hĂ€nen sotajoukkonsa pÀÀmies.…N ‚ Ja hĂ€n rakensi siinĂ€ alttarin, ja saarnasi \Herran\ nimestĂ€, ja teki siihen majansa: ja hĂ€nen palveliansa kaivoivat siihen kaivon.n…M ƒY Niin \Herra\ ilmestyi hĂ€nelle sinĂ€ yönĂ€ ja sanoi: minĂ€ olen sinun isĂ€s Abrahamin Jumala: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ minĂ€ olen kanssas, ja siunaan sinun, ja annan lisÀÀntyĂ€ sinun siemenes, minun palveliani Abrahamin tĂ€hden. J(1;EOYcmw‹•Ÿ©łœÇŃÛćïù !+5?IS]gq{…Ž˜ąŹ¶ÀÊÔȚèòü$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±»ĆÏÙăíö  "”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ   Ÿ  "”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ   Ÿ   ż   À   Á     Ă  Ä  Ć  Æ  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô   Ő  !Ö  "Ś  #Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à   á   â   ă   ä   ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś   ű  !ù  "ú  #û  $ü  %ę  &ț HÙ>˜+ˆH=…X y# Jotka olivat Isaakille ja Rebekalle mielikarvaudeksi.…W ‚;" Koska Esau oli neljĂ€nkymmenen ajastaikainen, otti hĂ€n Juditin HetilĂ€isen Berin tyttĂ€ren emĂ€nnĂ€ksensĂ€: Ja Basmatin HetilĂ€isen Elonin tyttĂ€ren:j…V Q! Ja hĂ€n kutsui hĂ€nen Saba: siltĂ€ nimitetÀÀn kaupunki BerSaba, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti."…U ‚A SinĂ€ samana pĂ€ivĂ€nĂ€ tulivat Isaakin palveliat, ja ilmoittivat hĂ€nelle kaivosta, jonka he kaivaneet olivat, ja sanoivat hĂ€nelle: me löysimme veden.…T ‚+ Ja nousivat aamulla varhain, ja vannoivat toinen toisellensa, ja Isaak laski heidĂ€t menemÀÀn, ja menivĂ€t pois hĂ€nen tyköÀnsĂ€ rauhassa.@…S  Ja hĂ€n valmisti heille pidon, ja he söivĂ€t ja joivat.`…R ƒ= Ettes tekisi meille mitÀÀn vahinkoa, niinkuin emme mekÀÀn ole sinuun ryhtyneet, ja niinkuin emme myös tehneet sinulle muuta kuin hyvÀÀ, ja laskimme sinun rauhassa menemÀÀn. SinĂ€ olet nyt \Herran\ siunattu. $"ĂZÁ1Č$ …_ ‚ Tuo minulle metsĂ€notus, ja tee minulle himoruokaa syödĂ€kseni; ettĂ€ siunaisin sinua \Herran\ edessĂ€, ennen kuin minĂ€ kuolen.|…^ u Niin puhui Rebekka pojallensa Jakobille, sanoen: katso, minĂ€ kuulin isĂ€s puhuvan veljes Esaun kanssa, ja sanovan: …] ‚ Mutta Rebekka kuuli Isaakin nĂ€itĂ€ puhuvan poikansa Esaun kanssa. Ja Esau meni metsÀÀn, pyytĂ€mÀÀn metsĂ€notusta, tuodaksensa.…\ ‚' Ja tee minulle himoruokaa, senkaltaista jota minĂ€ rakastan, ja tuo syödĂ€kseni: ettĂ€ minun sieluni siunais sinua, ennenkuin minĂ€ kuolen.f…[ I Ota siis nyt sinun kalus, viines ja joutses; ja mene kedolle, ja pyydĂ€ minulle metsĂ€n-otus.\…Z 5 Ja hĂ€n sanoi: katso, minĂ€ olen vanhennut: enkĂ€ tiedĂ€ minun kuolemanpĂ€ivÀÀni.Z…Y  ƒ3 Ja tapahtui, koska Isaak tuli vanhaksi, ja hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ pimiĂ€ksi, ettei hĂ€n nĂ€hnyt, niin kutsui hĂ€n Esaun vanhemman poikansa, ja sanoi hĂ€nelle: minun poikani: hĂ€n vastasi hĂ€ntĂ€: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen. Ą±,ĆVÎĄy…f o Niin hĂ€n meni ja otti ja toi Ă€idillensĂ€; ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ valmisti himoruan, jota hĂ€nen isĂ€nsĂ€ rakasti.-…e ‚W Niin hĂ€nen Ă€itinsĂ€ sanoi hĂ€nelle: sinun kiroukses tulkoon minun pÀÀlleni, minun poikani: ainoastansa ole minun ÀÀnelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle.…d ‚ MitĂ€maks, isĂ€ni sivelee minua, ja luulee minun hĂ€ntĂ€ pettĂ€vĂ€n: ja minĂ€ saatan pÀÀlleni kirouksen, ja en siunausta.l…c U Niin Jakob sanoi Ă€idillensĂ€ Rebekalle: katso, veljeni Esau on karvainen, mutta minĂ€ olen paljas.d…b E Ja vie se isĂ€lles hĂ€nen syödĂ€ksensĂ€; ettĂ€ hĂ€n siunais sinua, ennen kuin hĂ€n kuolee.…a  Mene laumaan, ota sieltĂ€ minulle kaksi hyvÀÀ vohlaa; tehdĂ€kseni isĂ€lles niistĂ€ himoruokaa, niinkuin hĂ€n rakastaa.L…`  Niin kuule nyt poikani minun ÀÀneni, mitĂ€ minĂ€ sinulle kĂ€sken. K` š+cĂKu…m g Niin sanoi Isaak Jakobille: tules tĂ€nne minun poikani sivellĂ€kseni: jos olet minun poikani Esau taikka et.…l ‚5 Mutta Isaak sanoi pojallensa: minun poikani, kuinkas olet niin nopiasti löytĂ€nyt? ja hĂ€n vastasi: \Herra\ sinun Jumalas antoi minun sen kohdata.D…k ƒ Jakob sanoi isĂ€llensĂ€: minĂ€ olen Esau sinun esikoises; minĂ€ olen niin tehnyt kuin sinĂ€ minulle kĂ€skit: nouse siis, istu, ja syö minun saalistani, ettĂ€ sinun sielus siunaisi minua.z…j q Ja hĂ€n tuli isĂ€nsĂ€ tykö, ja sanoi: minun isĂ€ni. HĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen. Kukas olet, minun poikani.^…i 9 Ja antoi sen himoruan ja leivĂ€n, kun hĂ€n valmistanut oli, poikansa Jakobin kĂ€teen.T…h % Vaan vohlain nahat kÀÀri hĂ€n hĂ€nen kĂ€siinsĂ€, ja paljaaseen kaulaansa.…g ‚5 Ja Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka huoneessa hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ olivat: ja puetti nuoremman poikansa Jakobin niihin. &hۍĆ]&g…t K Jumala antakoon sinulle taivaan kasteesta, ja maan lihavuudesta; yltĂ€kyllĂ€ jyviĂ€ ja viinaa.I…s ƒ Ja hĂ€n astui liki, ja suuta antoi hĂ€nen. Niin hĂ€n tunsi hĂ€nen vaatteensa hajun, ja siunasi hĂ€ntĂ€, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka \Herra\ siunannut on.e…r G Ja Isaak hĂ€nen isĂ€nsĂ€ sanoi hĂ€nelle: tules nyt liki, minun poikani, ja anna minun suuta.D…q ƒ Niin hĂ€n sanoi: tuo siis tĂ€nne syödĂ€kseni minun poikani saalista, ettĂ€ minun sieluni siunaisi sinua: niin hĂ€n toi sen hĂ€nelle, ja hĂ€n söi, toi myös hĂ€nelle viinaa, ja hĂ€n joi.K…p  Ja sanoi hĂ€nelle: oletkos minun poikani Esau? hĂ€n vastasi: olen. …o ‚ Ja ei tuntenut hĂ€ntĂ€: sillĂ€ hĂ€nen kĂ€tensĂ€ olivat niinkuin Esaun veljensĂ€ kĂ€det, karvaiset: ja niin hĂ€n siunasi hĂ€ntĂ€.…n ‚% Niin Jakob astui isĂ€ntĂ€ Isaakin tykö: ja kuin hĂ€n siveli hĂ€ntĂ€, sanoi hĂ€n: ÀÀni on Jakobin ÀÀni, mutta kĂ€det ovat Esaun kĂ€det. Fgž:Fp…y ƒ]! Niin Isaak vapisi hĂ€mmĂ€styksestĂ€ sangen kovin, ja sanoi: kuka? kussasta siis se metsĂ€mies on, joka minulle sen toi? ja minĂ€ söin kaikista, ennen kuin sinĂ€ tulit ja minĂ€ siunasin hĂ€nen: hĂ€nen pitÀÀ myös siunatun oleman.{…x s Niin vastasi Isaak hĂ€nen isĂ€nsĂ€ hĂ€ntĂ€: kukas olet? hĂ€n sanoi: minĂ€ olen sinun poikas, sinun esikoises Esau.+…w ‚S Ja hĂ€n myös valmisti himoruan, ja vei isĂ€llensĂ€, ja sanoi hĂ€nelle: nouskaan minun isĂ€ni, ja syökÀÀn poikansa saalista, ettĂ€ sinun sielus siunaisi minua..…v ‚Y Koska Isaak oli pÀÀttĂ€nyt siunauksensa Jakobille, ja Jakob siitĂ€ siihen oli lĂ€htenyt isĂ€nsĂ€ Isaakin tyköÀ; niin Esau hĂ€nen veljensĂ€ tuli pyydyksiltĂ€nsĂ€.c…u ƒC Kansat palvelkoon sinua, ja sukukunnat kumartakoon sinua. Ole sinun veljeis herra, ja sinun Ă€itis lapset langetkoon sinun jalkais juureen: kirottu olkoon se, joka sinua kiroo, ja siunattu olkoon se, joka sinua siunaa. GăŐÁ%…~ ‚G& Ja Esau sanoi isĂ€llensĂ€: yksiköstĂ€ siunaus sinulla vaivoin onkin, minun isĂ€ni? siunaa myös minuakin, minun isĂ€ni: ja Esau korotti ÀÀnensĂ€ ja itki.‚…} „% Niin vastasi Isaak, ja sanoi Esaulle: Katso, minĂ€ olen asettanut hĂ€nen sinun herrakses, ja kaikki hĂ€nen veljensĂ€ olen minĂ€ hĂ€nelle palveliaksi pannut, jyvillĂ€ ja viinalla olen minĂ€ hĂ€nen varustanut: mitĂ€stĂ€ minĂ€ siis nyt sinulle teen, minun poikani?‚ …| „$ Niin hĂ€n sanoi: eiköstĂ€ hĂ€n myös oikein kutsuta Jakob? sillĂ€ hĂ€n jo kahdesti minun on polkenut, minun esikoisuuteni hĂ€n sai, ja katso, nyt hĂ€n vei pois minun siunaukseni minulta: ja hĂ€n sanoi: etkös yhtĂ€kÀÀn siunausta minun varakseni pitĂ€nyt?a…{ ?# Niin hĂ€n sanoi: sinun veljes on tullut kavaluudella, ja vienyt pois siunauksen sinulta.5…z ‚g" Koska Esau kuuli isĂ€nsĂ€ puheen, huusi hĂ€n suurella ÀÀnellĂ€, ja hĂ€nen mielensĂ€ tuli sangen karvaaksi: ja hĂ€n sanoi isĂ€llensĂ€: siunaa myös minuakin, minun isĂ€ni. [ȘÙùrZ† 1, Ja ole hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ kappale aikaa: siihenasti ettĂ€ veljes kiukku asettuu.† ‚+ Nyt, minun poikani, ole minun ÀÀnelleni kuuliainen: valmista sinus ja pakene kohta minun veljeni Labanin tykö Haraniin.\† ƒ5* Mutta Rebekalle ilmoitettiin Esaun hĂ€nen vanhemman poikansa sanat: joka lĂ€hetti ja kutsui Jakobin nuoremman poikansa, ja sanoi hĂ€nelle: katso, veljes Esau lohduttaa itsiĂ€nsĂ€ siitĂ€, ettĂ€ hĂ€n sinun tappaa.M† ƒ) Ja Esau vihastui Jakobin pÀÀlle siunauksen tĂ€hden, jolla hĂ€nen isĂ€nsĂ€ hĂ€nen siunannut oli; ja sanoi sydĂ€messĂ€nsĂ€: minun isĂ€ni murhepĂ€ivĂ€t lĂ€hestyvĂ€t: ja minĂ€ tapan veljeni Jakobin.-† ‚W( Sinun miekallas pitÀÀ sinun elĂ€ttĂ€mĂ€n itses, ja palveleman sinun veljeĂ€s. Ja tapahtuu, ettĂ€ sinĂ€ myös tulet herraksi, ja sĂ€rjet hĂ€nen ikeensĂ€ niskastas.!… ‚?' Niin vastasi Isaak, hĂ€nen isĂ€nsĂ€, ja sanoi hĂ€nelle: Katso, lihava asuinsia pitÀÀ sinulla oleman maan pÀÀllĂ€, ja kastetta taivaasta ylhÀÀltĂ€. y8°y†  ‚- Ja Jumala kaikkivaltias siunatkoon sinua, ja tehköön sinun hedelmĂ€lliseksi ja enĂ€tköön sinun, ettĂ€s tulisit (suureksi) kansain joukoksi.† ‚+ Vaan valmista ja mene Mesopotamiaan, Betuelin sinun Ă€itis isĂ€n huoneesen: ja ota sinulles sieltĂ€ emĂ€ntĂ€, Labanin sinun enos tyttĂ€ristĂ€.†  ‚ Niin Isaak kutsui poikansa Jakobin ja siunasi hĂ€ntĂ€, kĂ€ski ja sanoi hĂ€nelle: Ă€lĂ€ ota emĂ€ntÀÀ Kanaanin tyttĂ€ristĂ€.Y† ƒ/. Ja Rebekka sanoi Isaakille: minĂ€ suutun minun elĂ€mÀÀni, Hetin tytĂ€rten tĂ€hden: jos Jakob ottaa vaimon Hetin tyttĂ€ristĂ€, jotka ovat niinkuin tĂ€mĂ€n maan tyttĂ€ret, mitĂ€ minun sitte auttaa elĂ€mÀÀn?g† ƒK- Ja siihenasti ettĂ€ hĂ€nen vihansa lakkaa sinusta, ja hĂ€n unhottaa mitĂ€s hĂ€ntĂ€ vastaan tehnyt olet. Niin minĂ€ lĂ€hetĂ€n ja tuotan sinun sieltĂ€. Miksi teidĂ€n molempain pitĂ€is yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ minulta tuleman pois? BEą0ÓB † ‚ Meni Esau Ismaelin tykö: ja otti Mahalatin Ismaelin Abrahamin pojan tyttĂ€ren, Nabojotin sisaren, emĂ€nnĂ€ksensĂ€, paitsi entisiĂ€.Z† 1 Esau nĂ€ki myös, ettei Isaak hĂ€nen isĂ€nsĂ€ voinut nĂ€hdĂ€ Kanaanin tyttĂ€riĂ€;Z†  1 Ja ettĂ€ Jakob oli isĂ€llensĂ€ ja Ă€idillensĂ€ kuuliainen; ja meni Mesopotamiaan.‚†  „ Koska Esau nĂ€ki, ettĂ€ Isaak oli siunannut Jakobin, ja lĂ€hettĂ€nyt hĂ€nen Mesopotamiaan ottamaan sieltĂ€ itsellensĂ€ emĂ€ntÀÀ: ja ettĂ€ hĂ€n, sittekuin hĂ€n hĂ€nen siunannut oli, kĂ€ski hĂ€ntĂ€ ja sanoi: ei sinun pidĂ€ ottaman emĂ€ntÀÀ Kanaanin tyttĂ€ristĂ€.†  ‚; Niin lĂ€hetti Isaak Jakobin tyköÀnsĂ€ menemÀÀn Mesopotamiaan, Labanin, Betuelin Syrialaisen pojan tykö, Rebekan, Jakobin ja Esaun Ă€idin, veljen.7†  ‚k Antakoon myös sinulle Abrahamin siunauksen, sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas: periĂ€kses sitĂ€ maata, jossas muukalainen olet, jonka Jumala Abrahamille antanut on. ąÆkąi† ƒO Ja sinun siemenes pitÀÀ oleman niinkuin maan tomu, ja sinun pitÀÀ leviĂ€mĂ€n lĂ€nteen ja itÀÀn, pohjaan ja etelÀÀn pĂ€in. Ja sinussa pitÀÀ kaikki sukukunnat maan pÀÀllĂ€ siunatuksi tuleman, ja sinun siemenessĂ€s.X† ƒ- Ja katso, \Herra\ seisoi niiden pÀÀllĂ€, ja sanoi: MinĂ€ olen \Herra\, Abrahamin sinun isĂ€s Jumala, ja Isaakin Jumala: tĂ€mĂ€n maan, jonka pÀÀllĂ€ sinĂ€ makaat, annan minĂ€ sinulle ja sinun siemenelles.&† ‚I Ja nĂ€ki unta, ja katso, tikapuut seisoivat maan pÀÀllĂ€, joiden pÀÀ ulottui taivaasen: ja katso, Jumalan enkelit kĂ€vivĂ€t ylös ja alas niitĂ€ myöten.-† ‚W Ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinĂ€ yötĂ€: sillĂ€ aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitĂ€ paikasta, ja pani pÀÀnsĂ€ alaiseksi, ja makasi siinĂ€ paikassa.7† m Niin Jakob lĂ€ksi BerSabasta: ja meni Haraniin. ?‘ Z?C† ƒ Niin Jakob teki lupauksen, sanoen: jos Jumala on minun kanssani, ja varjelee minua tĂ€llĂ€ tiellĂ€, jota minĂ€ vaellan, antaa myös minulle leipÀÀ syödĂ€kseni, ja vaatetta verhokseni:Q†  Kutsui siis sen paikan BetEl; vaan muinaisiin aikoin se kutsuttiin Luts.,† ‚U Ja Jakob nousi varhain aamulla, ja otti kiven, jonka hĂ€n oli pannut pÀÀnsĂ€ alaiseksi, ja pani sen pystyĂ€lle muistopatsaaksi: ja vuodatti öljyĂ€ sen pÀÀlle.† ‚ Niin hĂ€n pelkĂ€si, ja sanoi: kuinka peljĂ€ttĂ€vĂ€ on tĂ€mĂ€ paikka! ei tĂ€ssĂ€ muu ole kuin Jumalan huone ja taivaan ovi.|† u Koska Jakob herĂ€si unestansa, niin hĂ€n sanoi: totisesti on \Herra\ tĂ€ssĂ€ paikassa: ja en minĂ€ sitĂ€ tietĂ€nyt.l† ƒU Ja katso, minĂ€ olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ikĂ€nĂ€nsĂ€ joudut, ja saatan sinun jĂ€llensĂ€ tĂ€lle maalle: sillĂ€ en minĂ€ hylkÀÀ sinua siihenasti, ettĂ€ minĂ€ kaikki teen, mitĂ€ minĂ€ sinulle puhunut olen. w§óŽă<Öw\†! 5 HĂ€n sanoi heille: tunnetteko Labanin, Nahorin pojan? he sanoivat: tunnemme kyllĂ€.c†  C Ja Jakob sanoi heille: minun veljeni, kusta te olette? he vastasivat: Haranista me olemme.#† ‚C SillĂ€ sinne koottiin kaikki laumat, ja vieritettiin kivi kaivon suulta, ja he juottivat lampaita: ja vierittivĂ€t kiven jĂ€lleen siallensa kaivon suulle.M† ƒ Ja katseli ympĂ€rillensĂ€, ja katso, kaivo oli kedolla. Ja katso, siellĂ€ makasi myös kolme lammaslaumaa sen tykönĂ€, sillĂ€ siitĂ€ kaivosta juottivat he laumat: ja suuri kivi oli kaivon suulla.<†  y Niin Jakob lĂ€ksi matkaan: ja tuli itĂ€iselle maalle.0† ‚] Niin tĂ€mĂ€ kivi, jonka minĂ€ panin pystyĂ€lle muistopatsaaksi, pitÀÀ oleman Jumalan huone: ja kaikista, jotkas minulle annat, annan minĂ€ tosin sinulle kymmenykset.V† ) Ja tulen takaperin rauhassa kotia isĂ€ni tykö: ja \Herra\ on minun Jumalani. J)3=GQ[enx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“Š°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö  (  )  *  +  ,  -  .        (  )  *  +  ,  -  .                                                           !  "  #  $   %   &   '   (   )  *  +  ,  -  .  /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;   <  !=  ">  #?  @  A  B  C  D  E  F  G   H   I ?wŚSŰ Ă?†( } Ja ilmoitti hĂ€nelle, ettĂ€ hĂ€n oli hĂ€nen isĂ€nsĂ€ veli, Rebekan poika. Niin juoksi hĂ€n ja ilmoitti sen isĂ€llensĂ€.E†'  Ja Jakob suuta antoi Rakelin: ja korotti ÀÀnensĂ€ ja itki.I†& ƒ Ja tapahtui, koska Jakob nĂ€ki Rakelin enonsa Labanin tyttĂ€ren, ja enonsa Labanin lampaat: niin meni Jakob hĂ€nen tykönsĂ€, ja vieritti kiven kaivon suulta. Ja juotti enonsa Labanin lampaat.x†% m VielĂ€ hĂ€nen puhuissansa heidĂ€n kanssansa, tuli Rakel isĂ€nsĂ€ lammasten kanssa: sillĂ€ hĂ€n kaitsi lampaita.†$ } He sanoivat: emme saa siihenasti kuin kaikki laumat kootaan, ja vieritĂ€mme kiven kaivon suulta, juottaaksemme lampaat.†# ‚5 Niin hĂ€n sanoi: katso, vielĂ€ on paljo pĂ€ivÀÀ, eikĂ€ vielĂ€ ole aika karjaa koota: niin juottakaat siis lampaita, menkÀÀt ja kaitkaat heitĂ€.†" ‚ HĂ€n sanoi: onko hĂ€n rauhassa? he vastasivat: rauhassa hĂ€n on. Ja katso, Rakel hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ tulee lammasten kanssa. J)« ©GÀJs†/ c Laban vastasi: parempi on, ettĂ€ minĂ€ hĂ€nen annan sinulle, kuin jollekin toiselle: ole minun tykönĂ€ni.†. ‚ Ja Jakob rakasti Rakelia: ja sanoi: minĂ€ palvelen sinua seitsemĂ€n ajastaikaa Rakelin, sinun nuoremman tyttĂ€res tĂ€hden._†- ; Mutta Lea oli pehmiĂ€ silmistĂ€; vaan Rakel oli kauniin muotoinen, ja ihana kasvoilta._†, ; Ja Labanilla oli kaksi tytĂ€rtĂ€: vanhemman nimi oli Lea, ja nuoremman nimi oli Rakel.†+ ‚5 Sitte sanoi Laban Jakobille: vaikkas olet minun veljeni, palveletkos sentĂ€hden minua ilman mitĂ€kÀÀn? ilmoita minulle, mikĂ€ sinun palkkas olis.{†* s Niin sanoi Laban hĂ€nelle: tosin sinĂ€ olet minun luuni ja lihani. Ja hĂ€n oli hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ koko kuukauden.S†) ƒ# Ja koska Laban kuuli sanoman Jakobista sisarensa pojasta, juoksi hĂ€n hĂ€ntĂ€ vastaan, ja otti hĂ€nen syliinsĂ€, ja suuta antoi hĂ€nen, ja vei hĂ€nen huoneesensa: ja hĂ€n jutteli Labanille kaiken asian. @dæ’"Ű9Ś@†7 ‚# TĂ€ytĂ€ tĂ€mĂ€n viikko; niin se myös sinulle annetaan, siitĂ€ palveluksesta kun sinĂ€ palvelet minua vielĂ€ toiset seitsemĂ€n ajastaikaa._†6 ; Vastasi Laban: ei niin ole meidĂ€n maan tapa, ettĂ€ nuorempi annetaan ennen vanhempaa.†5 ‚3 Aamulla, katso, se oli Lea. Ja hĂ€n sanoi Labanille: miksis tĂ€mĂ€n minulle teit? enkö minĂ€ Rakelin tĂ€hden palvellut sinua? miksis minun petit?G†4   Ja Laban antoi tyttĂ€rellensĂ€ Lealle piikansa Silpan piiaksi.m†3 W Mutta ehtoona otti hĂ€n tyttĂ€rensĂ€ Lean, ja vei sen hĂ€nen tykönsĂ€: ja hĂ€n makasi sen tykönĂ€.Q†2  Niin Laban kutsui kokoon kaiken sen paikkakunnan miehet, ja piti hÀÀt.{†1 s Ja Jakob sanoi Labanille: anna minun emĂ€ntĂ€ni minulle: sillĂ€ minun aikani on tĂ€ytetty mennĂ€ hĂ€nen tykönsĂ€.†0 ‚- Niin palveli Jakob Rakelin tĂ€hden seitsemĂ€n ajastaikaa: ja ne olivat hĂ€nen silmissĂ€nsĂ€ niinkuin muutamat pĂ€ivĂ€t, rakastaissansa hĂ€ntĂ€. żŽ@ź2xż5†= ‚g! Ja hĂ€n taas tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: \Herra\ on kuullut minua katsottavan ylön, ja on myös tĂ€mĂ€n minulle antanut: ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Simeon.6†< ‚i Niin Lea tuli raskaaksi, ja synnytti pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Ruben, ja sanoi: \Herra\ on katsonut minun ahdistukseni puoleen, nyt siis minun mieheni rakastaa minua.y†; o Ja koska \Herra\ nĂ€ki Lean katsottavan ylön, teki hĂ€n hĂ€nen hedelmĂ€lliseksi; mutta Rakel oli hedelmĂ€töin.†: ‚ Niin hĂ€n makasi myös Rakelin kanssa, ja piti Rakelin rakkaampana kuin Lean; ja palveli hĂ€ntĂ€ vielĂ€ toiset seitsemĂ€n ajastaikaa.K†9  Ja Laban antoi tyttĂ€rellensĂ€ Rakelille piikansa Bilhan, piiaksi.o†8 [ Jakob teki niin, ja tĂ€ytti hĂ€nen viikkonsa: ja hĂ€n antoi hĂ€nelle tyttĂ€rensĂ€ Rakelin emĂ€nnĂ€ksi. !.ìeĆb!>†D { Niin Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jakobille pojan.`†C = Niin hĂ€n antoi hĂ€nelle piikansa Bilhan emĂ€nnĂ€ksi: ja Jakob makasi hĂ€nen kanssansa.†B ‚5 Ja hĂ€n sanoi: tĂ€ssĂ€ on minun piikani Bilha, makaa hĂ€nen kanssansa; ettĂ€ hĂ€n synnyttĂ€is minun helmaani, ja saisin sittenkin hĂ€nestĂ€ lapsia.†A ‚ Jakob vihastui kovin Rakelin pÀÀlle, ja sanoi: olenko minĂ€ Jumalan siassa, joka on sinulta kieltĂ€nyt kohdun hedelmĂ€n?†@  ‚ Koska Rakel nĂ€ki, ettei hĂ€n synnyttĂ€nyt Jakobille, kadehti hĂ€n sisartansa, ja sanoi Jakobille: anna minun lapsia, eli minĂ€ kuolen.+†? ‚S# Ja hĂ€n tuli vielĂ€ raskaaksi, ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt minĂ€ kiitĂ€n \Herraa\; sentĂ€hden kutsui hĂ€n hĂ€nen nimensĂ€ Juuda: ja lakkasi synnyttĂ€mĂ€stĂ€.N†> ƒ" Ja hĂ€n jĂ€lleen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: nyt taas minun mieheni pysyy minun tykönĂ€ni: sillĂ€ minĂ€ synnytin hĂ€nelle kolme poikaa. SentĂ€hden hĂ€n kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Levi. ¶d rò¶p/¶v†L i Ja Lea sanoi: autuasta minua, sillĂ€ tyttĂ€ret sanovat minua autuaaksi: ja hĂ€n kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Asser.>†K { Ja Silpa, Lean piika, synnytti Jakobille toisen pojan.C†J  Ja Lea sanoi: joukko tulee: ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Gad.9†I q Niin synnytti Silpa, Lean piika, Jakobille pojan.}†H w Koska Lea nĂ€ki, ettĂ€ hĂ€n lakkasi synnyttĂ€mĂ€stĂ€; otti hĂ€n piikansa Silpan, ja antoi sen Jakobille emĂ€nnĂ€ksi.†G ‚# Niin sanoi Rakel: minĂ€ olen jalosti kilvoitellut minun sisareni kanssa, ja olen myös voittanut: ja hĂ€n kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Naphtali.X†F - Ja taas Bilha Rakelin piika tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille toisen pojan.†E ‚- Ja Rakel sanoi: Jumala ratkasi minun asiani, ja kuuli myös minun ÀÀneni, ja antoi minulle pojan; sentĂ€hden kutsui hĂ€n hĂ€nen nimensĂ€ Dan. ZXnŒ,šZK†R  Ja Lea taas tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille kuudennen pojan.†Q } Ja Lea sanoi: Jumala on maksanut sen minulle, ettĂ€ minĂ€ annoin piikani miehelleni: ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Isaskar.]†P 7 Ja Jumala kuuli Lean, ja hĂ€n tuli raskaaksi, ja synnytti Jakobille viidennen pojan.^†O ƒ9 Koska Jakob ehtoona kedolta palasi, meni Lea hĂ€ntĂ€ vastaan, ja sanoi: minun kanssani pitÀÀ sinun makaaman: sillĂ€ minĂ€ olen sinun kallisti ostanut poikani dudaimilla. Ja hĂ€n makasi sen yön hĂ€nen kanssansa.f†N ƒI HĂ€n vastasi hĂ€ntĂ€: vĂ€hĂ€kö sinun siinĂ€ on, ettĂ€s olet minulta miehen vienyt, mutta tahdot myös ottaa poikani dudaimit? Ja Rakel sanoi: sentĂ€hden maatkaan hĂ€n tĂ€nĂ€ yönĂ€ sinun kanssas poikas dudaimien tĂ€hden.$†M ‚E Ja Ruben meni ulos nisun elonaikana, ja löysi dudaimia vainioilta, ja toi ne Lealle Ă€idillensĂ€. Niin sanoi Rakel Lealle: anna minulle poikas dudaimista. j8/jA†Y ‚ Anna minulle minun emĂ€ntĂ€ni ja lapseni, joiden tĂ€hden minĂ€ olen sinua palvellut, ettĂ€ minĂ€ menisin pois: sillĂ€ sinĂ€ tiedĂ€t minun palvelukseni, kuin minĂ€ olen sinua palvellut.†X ‚ Ja tapahtui, koska Rakel oli synnyttĂ€nyt Josephin; sanoi Jakob Labanille: pÀÀstĂ€ minua menemÀÀn kotiani ja maalleni.d†W E Ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Joseph, sanoen: \Herra\ lisĂ€tköön minulle vielĂ€ toisen pojan.l†V U Niin hĂ€n tuli raskaaksi ja synnytti pojan, ja sanoi: Jumala on ottanut pois minun hĂ€vĂ€istykseni._†U ; Mutta Jumala muisti myös Rakelin, ja Jumala kuuli hĂ€nen, ja saatti hedelmĂ€lliseksi.G†T   Sitte synnytti hĂ€n tyttĂ€ren, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Dina.D†S ƒ Ja Lea sanoi: Jumala on minun hyvĂ€sti lahjoittanut, nyt taas asuu minun mieheni minun tykönĂ€ni: sillĂ€ minĂ€ olen synnyttĂ€nyt hĂ€nelle kuusi poikaa. Ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Sebulon.ql€lqv{€…Š”™žŁš­Č·ŒÁÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôú  # * 1 7 >EJPW^eku  # * 1 7 >EJPW^eku!(/ 6!<#C$J%O&U'[(b)j*t+,‚ -‚/‚0‚"1‚*2‚03‚64‚=5‚E6‚K7‚R8‚X9‚];‚c<‚j=‚q>‚x?ƒ@ƒAƒ BƒCƒDƒEƒ$Gƒ*Hƒ0Iƒ6Jƒ=KƒCLƒHMƒMNƒROƒWPƒ\QƒbRƒhSƒnTƒtVƒxWƒ}X„Y„ Z„[„\„]„&^„+_„1`„8a„Ac„Fd„Me„Tf„Yg„^h„di„kj„rk„xl„}m…n… p…q…r…s…'t…-u…5v…;w…?x…Fy…Lz…Q|…X}…_~…f…mofûflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôú…y‚…~ƒ†„† …†††‡†ˆ†!Š†(‹†/Œ†7†=Ž†D†L†R…y‚…~ƒ†„† …†††‡†ˆ†!Š†(‹†/Œ†7†=Ž†D†L†R‘†Y”†^•†c–†i˜†p™†vš†|›‡œ‡ ‡ž‡Ÿ‡ ‡Ą‡%ą‡*Ł‡0€‡5Š‡<§‡Cš‡J©‡OȘ‡V«‡\Ź‡b­‡iź‡mŻ‡r°‡v±‡|ȈŽˆ ”ˆ¶ˆ·ˆ!žˆ(čˆ2șˆ:»ˆ@ŒˆEœˆLżˆRÀˆWÁˆ^ˆfÈkĈpƈvƈ|ljȉɉ ʉˉ͉Ή$ω*Љ2щ8҉?ӉFԉKՉP։VŚ‰]ىcډhۉn܉tʉzȚ‰ߊàŠ áŠâŠăŠäŠćŠ$çŠ*èŠ1éŠ6êŠ;ëŠAìŠHíŠMîŠQïŠVđŠ[ńŠ`òŠeóŠjőŠröŠvśŠ|ű‹ù‹ ú‹ æoˆĆæ[†^ ƒ3 Ja (Laban) sanoi: mitĂ€stĂ€ minĂ€ sinulle annan? Ja Jakob sanoi: ei sinun pidĂ€ mitÀÀn antaman minulle. Mutta jos sinĂ€ tĂ€mĂ€n minulle teet, niin minĂ€ vielĂ€ tĂ€stĂ€lĂ€hin kaitsen ja varjelen sinun laumaas:?†] ‚{ Sinulla oli vĂ€hĂ€ ennenkuin minĂ€ tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja \Herra\ on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska minĂ€ siis oman huoneeni parasta katson?†\ ‚ Mutta hĂ€n sanoi hĂ€nelle: sinĂ€ tiedĂ€t, kuinka minĂ€ olen palvellut sinua: ja kuinka paljo sinun karjaas on minun haltuuni annettu.R†[ ! Ja sanoi (vielĂ€): mÀÀrÀÀ siis sinun palkkas minulle, ja minĂ€ annan. †Z ‚ Ja Laban sanoi hĂ€nelle: anna minun löytÀÀ armo sinun edessĂ€s, minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€ \Herra\ on siunannut minun sinun tĂ€htes. 0éÓ’»0†c ‚ $ Ja asetti kolmen pĂ€ivĂ€kunnan matkan, itsensĂ€ ja Jakobin vaiheelle: ja Jakob kaitsi niitĂ€, jotka Labanin laumasta jĂ€ivĂ€t.S†b ƒ## Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ eroitti hĂ€n pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat: ja antoi ne lastensa haltuun.>†a {" Niin sanoi Laban: katso, joska se olis sanas jĂ€lkeen.‚†` „!! Niin minun vanhurskauteni on todistava tĂ€stedes minusta, koska se siihen tulee, ettĂ€ minun pitÀÀ palkkani sinun nĂ€htes saaman: niin ettĂ€ kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eikĂ€ hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tykönĂ€ni.‚†_ „# MinĂ€ kĂ€yn tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kaiken sinun laumas lĂ€vitse, eroittaen sieltĂ€ kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, (mitĂ€ sitte kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee) se olkoon minun palkkani. D‡FȘ†i ‚* Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei hĂ€n pannut niitĂ€ sisĂ€lle. Niin tulivat Ă€pöiset Labanille ja varhain kannetut Jakobille.†h ‚-) Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jakob sauvat laumain silmĂ€in eteen ruuhiin: ettĂ€ he siittĂ€isivĂ€t sauvain pÀÀllĂ€.L†g ƒ( Niin Jakob eroitti karitsat, ja asetti lauman kasvot, siinĂ€ valkiassa laumassa, niitĂ€ pilkullisia ja hallavia pĂ€in: ja teki itsellensĂ€ eri lauman, ja ei laskenut niitĂ€ Labanin lauman sekaan.n†f Y' Ja niin laumat siittivĂ€t niiden sauvain pÀÀllĂ€, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia.9†e ‚o& Ja pani ne sauvat, jotka hĂ€n kuorinut oli, laumain eteen, vesiruuhiin, ja juoma-astioihin, lauman eteen, joihin he tulivat juomaan, ettĂ€ he juomalle tultuansa siittĂ€isivĂ€t.8†d ‚m% Mutta Jakob otti viherjĂ€isiĂ€ haapaisia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, valkian paikan paljastamisella, joka sauvain pÀÀllĂ€ oli. J'1;EOYcmw‹•Ÿ©łœÇŃÛćïù !+5?IS]fpz„Ž˜ąŹ¶ÀÊÔȚèòü$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö   K   L  M  N  O  P  Q  R  S  T   K   L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^   _  !`  "a  #b  $c  %d  &e  'f  (g  )h  *i  +j  k  l  m  n  o  p  q  r   s   t   u   v   w  x  y  z  {  |  }  ~    €    ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰   Š  !‹  "Œ  #  $Ž  %  &  '‘  (’  )“  *” :sšWŁ:f†p I Ja te itse tiedĂ€tte, ettĂ€ minĂ€ olen kaikella minun vĂ€ellĂ€ni palvellut teidĂ€n isÀÀnne.0†o ‚] Ja sanoi heille: minĂ€ nĂ€en teidĂ€n isĂ€nne kasvon, ettei hĂ€n ole minua kohtaan niinkuin eilen ja entispĂ€ivĂ€nĂ€, mutta minun isĂ€ni Jumala on ollut minun kanssani.N†n  Niin lĂ€hetti Jakob ja kutsui Rakelin ja Lean kedolle laumansa tykö.n†m Y Ja \Herra\ sanoi Jakobille: palaja sinun isĂ€is maalle, ja sukuis tykö: ja minĂ€ olen sinun kanssas.q†l _ Ja Jakob nĂ€ki Labanin kasvon: ja katso, ei ollut se hĂ€ntĂ€ kohtaan, niinkuin eilen ja entispĂ€ivĂ€nĂ€.b†k  ƒC Ja hĂ€nen eteensĂ€ tuli Labanin lasten puhe, ettĂ€ he sanoivat: Jakob on saattanut itsellensĂ€ kaiken meidĂ€n isĂ€mme tavaran: ja siitĂ€ meidĂ€n isĂ€mme hyvyydestĂ€ on hĂ€n saattanut itsellensĂ€ kaiken tĂ€mĂ€n tavaran. †j ‚+ SiitĂ€ tuli mies sangen Ă€veriÀÀksi, niin ettĂ€ hĂ€nellĂ€ oli paljo lampaita ja piikoja ja palvelioita, ja kameleja ja aaseja. T\Ž?„#TK†v ƒ Mutta hĂ€n sanoi: nosta silmĂ€s, ja katso, kaikki kauriit, jotka nousevat laumain pÀÀlle, ovat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat: sillĂ€ minĂ€ olen nĂ€hnyt kaikki, mitĂ€ Laban sinulle tekee.^†u 9 Ja Jumalan enkeli sanoi minulle unessa: Jakob; ja minĂ€ vastasin: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.7†t ‚k Ja tapahtui lauman siittĂ€misen ajalla, nostin minĂ€ silmĂ€ni ja nĂ€in unessa: ja katso, kauriit, jotka nousivat laumain pÀÀlle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat.L†s  Niin on Jumala ottanut teidĂ€n isĂ€nne hyvyyden ja antanut minulle.J†r ƒ Koska hĂ€n sanoi: kirjavat pitÀÀ oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi kirjavia. Mutta jos hĂ€n sanoi: pilkulliset pitÀÀ oleman sinun palkkas, niin kaikki lauma kantoi pilkullisia. †q ‚= Mutta teidĂ€n isĂ€nne on vietellyt minua, ja muuttanut minun palkkani jo kymmenen kertaa: ei kuitenkaan sallinut Jumala hĂ€nen vahinkoa tehdĂ€ minulle. uSÏS‘?uF†| ƒ  Ja vei pois kaiken karjansa, ja kaiken tavaransa, minkĂ€ hĂ€n oli pannut kokoon, sen oman karjansa, kun hĂ€n oli saanut Mesopotamiassa: mennĂ€ksensĂ€ isĂ€nsĂ€ Isaakin tykö Kanaanin maalle.O†{  Niin nousi Jakob; ja nosti lapsensa ja emĂ€ntĂ€nsĂ€ kamelein pÀÀlle.>†z ‚y SentĂ€hden kaikki hyvyys, jonka Jumala on ottanut meidĂ€n isĂ€ltĂ€mme, se tulee oikeudella meille ja meidĂ€n lapsillemme: Nyt siis kaikki, mitĂ€ Jumala sinulle on kĂ€skenyt, se tee.y†y o Eikö hĂ€n ole pitĂ€nyt meitĂ€ muukalaisina? SillĂ€ hĂ€n on myynyt meidĂ€t, ja perĂ€ti syönyt meidĂ€n hintamme.†x } Niin vastasivat Rakel ja Lea, ja sanoivat hĂ€nelle: onko meillĂ€ enÀÀ osaa, eli perimistĂ€ meidĂ€n isĂ€mme huoneessa?)†w ‚O MinĂ€ olen Jumala BetElissĂ€, jossa sinĂ€ voitelit kiven, ja jossas teit minulle lupauksen: nouse siis nyt ja lĂ€hde tĂ€ltĂ€ maalta, ja palaja syntymĂ€-maalles. šž'­[Î4š‡ ‚  Ja Laban lĂ€hestyi Jakobia. Mutta Jakob oli majansa tehnyt vuorelle. Ja Laban teki veljinensĂ€ myös majansa Gileadin vuorelle.‡ ‚) Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllĂ€ unessa ja sanonut hĂ€nelle: kavahda sinuas, ettes puhu Jakobille hyvÀÀ eli pahaa. ‡ ‚ Niin hĂ€n otti veljensĂ€ kanssansa, ja ajoi hĂ€ntĂ€ takaa seitsemĂ€n pĂ€ivĂ€kunnan matkan: ja saavutti hĂ€nen Gileadin vuorella.O‡  Kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ ilmoitettiin Labanille, ettĂ€ Jakob oli paennut.w† k Niin hĂ€n pakeni, ja kaikki, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli, nousi ja meni virran ylitse; ja meni Gileadin vuorta kohden.t†~ e Niin varasti Jakob Labanin Syrialaisen sydĂ€men, siinĂ€ ettei hĂ€n ilmoittanut hĂ€nelle, ettĂ€ hĂ€n pakeni._†} ; Mutta Laban oli mennyt keritsemÀÀn laumaansa. Ja Rakel varasti isĂ€nsĂ€ epĂ€jumalat. ‹eł@‹‡  ‚ Ja Jakob vastasi, ja sanoi Labanille: minĂ€ pelkĂ€sin ja luulin sinun vĂ€kivallalla ottavan pois minulta sinun tyttĂ€res.{‡ s Ja nyt ettĂ€s kumminkin menit pois, ja niin suuresti ikĂ€voitsit isĂ€s huoneeseen: miksis varastit minun jumalani.-‡ ‚W Ja minulla olis kyllĂ€ voimaa tehdĂ€ teille pahaa, mutta teidĂ€n isĂ€nne Jumala sanoi menneenĂ€ yönĂ€ minulle: kavahda itses puhumasta Jakobille hyvÀÀ eli pahaa.p‡ ] Ja et sallinut minun suuta antaa minun pojilleni ja tyttĂ€rilleni: tĂ€mĂ€n sinĂ€ olet tyhmĂ€sti tehnyt..‡ ‚Y Ja miksis salaa pakenit ja varastit sinus minulta, ja et ilmoittanut minulle? ettĂ€ minĂ€ olisin sinua saattanut ilolla, ja lauluilla, ja trumpuilla, ja kanteleilla.‡ ‚+ Niin sanoi Laban Jakobille: mitĂ€s olet tehnyt, ettĂ€s varastit minun sydĂ€meni ja olet vienyt pois minun tyttĂ€reni niinkuin miekalla otetut? NuÛ N9‡ ‚o$ Ja Jakob vihastui ja riiteli Labanin kanssa; vastasi ja sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ minĂ€ olen rikkonut, ja mikĂ€ minun pahatekoni on, ettĂ€s minua olet niin vihaisesti ajanut takaa?L‡  ƒ# Ja hĂ€n sanoi isĂ€llensĂ€: Ă€lköön minun herrani vihastuko, etten minĂ€ saa nousta sinun edessĂ€s: sillĂ€ minulle tapahtuu vaimoin menon jĂ€lkeen: Ja hĂ€n etsi, ja ei löytĂ€nyt epĂ€jumaliansa.‡  ‚)" Mutta Rakel oli ottanut epĂ€jumalat ja pannut kamelein satulan ala, ja istui siihen pÀÀlle; mutta Laban etsi kaiken majan ja ei löytĂ€nyt.!‡  ‚?! Niin Laban meni Jakobin majaan, ja Lean majaan, ja heidĂ€n molempain piikainsa majaan, ja ei löytĂ€nyt. Ja lĂ€ksi Lean majasta, ja tuli Rakelin majaan.b‡  ƒA Mutta kenenkĂ€ tyköÀ sinĂ€ löydĂ€t jumalas, ei sen pidĂ€ elĂ€mĂ€n. Tunnustele meidĂ€n veljeimme lĂ€snĂ€ ollessa, mitĂ€ omaas on minun tykönĂ€ni, ja ota pois se. Mutta ei Jakob tietĂ€nyt Rakelin niitĂ€ varastaneen. K:ƒłIKz‡ ƒq) MinĂ€ olen jo kaksikymmentĂ€ ajastaikaa ollut sinun huoneessas, neljĂ€toistakymmentĂ€ ajastaikaa palvelin minĂ€ sinua kahden tyttĂ€res tĂ€hden, ja kuusi ajastaikaa sinun laumas tĂ€hden: ja sinĂ€ olet muuttanut minun palkkani kymmenen kertaa.g‡ K( PĂ€ivĂ€llĂ€ on minun helle vĂ€syttĂ€nyt, ja yöllĂ€ vilu: ja uni on paennut minun silmistĂ€ni.L‡ ƒ' EnkĂ€ ole tuonut sinulle pedolta haaskattua, mutta minun piti sen maksaman, sen olet sinĂ€ minun kĂ€destĂ€ni vaatinut: niin myös mitĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ sinulta pĂ€ivĂ€llĂ€ eli yöllĂ€ varastettu oli.3‡ ‚c& MinĂ€ olen ollut sinun tykönĂ€s jo kaksikymmentĂ€ ajastaikaa, ja sinun lampaas ja vuohes ei ole hedelmĂ€ttömĂ€t olleet: ja en ole minĂ€ syönyt oinaita sinun laumastas.B‡ ƒ% SinĂ€ olet etsiskellyt kaikki minun taloni kalut, mitĂ€s olet löytĂ€nyt kaikista sinun talois kaluista? Tuo tĂ€hĂ€n minun ja sinun veljeis eteen, ratkaista meidĂ€n kahden vaiheellamme. @æn(”@Q‡ / Ja Laban kutsui hĂ€nen Jegar Sahabuta: mutta Jakob kutsui hĂ€nen Gilead.‡ ‚. Ja Jakob sanoi veljillensĂ€: kootkaat kiviĂ€. Ja he toivat kiviĂ€, ja tekivĂ€t roukkion; ja atrioitsivat siinĂ€ sen roukkion pÀÀllĂ€.C‡ - Niin otti Jakob kiven, ja pani pystyĂ€lle muistopatsaaksi.u‡ g, Tule siis nyt ja tehkÀÀmme liitto, minĂ€ ja sinĂ€; joka pitÀÀ oleman todistus minun ja sinun vaiheellas.‚‡ „1+ Vastasi Laban, ja sanoi Jakobille: tyttĂ€ret ovat minun tyttĂ€reni, ja pojat ovat minun poikani, ja laumat ovat minun laumani, ja kaikki mitĂ€ sinĂ€ nĂ€et ovat minun: mitĂ€ minĂ€ teen tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minun tyttĂ€rilleni taikka heidĂ€n lapsillensa, jotka he ovat synnyttĂ€neet?x‡ ƒm* Jollei minun isĂ€ni Jumala, Abrahamin Jumala ja Isaakin pelko olisi ollut minun puolellani; niin sinĂ€ perĂ€ti tyhjĂ€nĂ€ olisit minun pÀÀstĂ€nyt. Mutta Jumala on nĂ€hnyt minun vaivani ja kĂ€tteni työt, ja nuhteli menneenĂ€ yönĂ€ sinua. làęlg‡ ƒK4 TĂ€mĂ€ roukkio olkoon todistus, ja tĂ€mĂ€ patsas olkoon myös todistus, etten minĂ€ kĂ€y ylitse tĂ€mĂ€n roukkion sinun tykös, etkĂ€ sinĂ€ kĂ€y ylitse tĂ€mĂ€n roukkion ja tĂ€mĂ€n patsaan minun tyköni, vahinkoa tekemÀÀn. ‡ ‚3 Ja Laban sanoi (vielĂ€) Jakobille: katso, tĂ€mĂ€ on roukkio, ja tĂ€mĂ€ on muistopatsas, jonka minĂ€ panen minun ja sinun vaiheelles._‡ ƒ;2 Jos sinĂ€ vaivaat minun tyttĂ€riĂ€ni, taikka otat muita emĂ€ntiĂ€, paitsi minun tyttĂ€riĂ€ni. Ei ole yhtÀÀn ihmistĂ€ (joka todistais) meidĂ€n kanssamme, mutta katso, Jumala on todistaja minun ja sinun vaiheellas.‡ ‚ 1 Ja Mitspa; sillĂ€ hĂ€n sanoi: \Herra\ olkoon perÀÀnkatsoja sinun ja minun vaiheellani, koska me erkanemme toinen toisestamme:‡ ‚0 Niin Laban sanoi: tĂ€mĂ€ roukkio olkoon todistus tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minun ja sinun vaiheellas; sentĂ€hden kutsui hĂ€n hĂ€nen nimensĂ€ Gilead. HbÜIîvH7‡% ‚k  Ja kĂ€ski heitĂ€, sanoen: sanokaat nĂ€in minun herralleni Esaulle: nĂ€in sanoo sinun palvelias Jakob: minĂ€ olen ollut muukalainen Labanin tykönĂ€, ja viipynyt tĂ€hĂ€n asti.p‡$ ]  Niin Jakob lĂ€hetti sanansaattajat edellĂ€nsĂ€ veljensĂ€ Esaun tykö, Seirin maakuntaan, Edomin maalle.u‡# g  Ja koska hĂ€n nĂ€ki heidĂ€t, sanoi hĂ€n: NĂ€mĂ€ ovat Jumalan sotajoukko. Ja hĂ€n kutsui sen paikan Mahanaim.X‡"  / Mutta Jakob meni tietĂ€nsĂ€ myöten, ja Jumalan enkelit tulivat hĂ€ntĂ€ vastaan.‡! ‚7 Mutta aamulla varhain nousi Laban, ja suuta antoi poikainsa ja tytĂ€rtensĂ€, ja siunasi heitĂ€, ja meni matkaansa, ja palasi kotiansa.‡  ‚6 Ja Jakob uhrasi vuorella, ja kutsui veljensĂ€ syömÀÀn leipÀÀ. Ja kuin he olivat syöneet, olivat he yötĂ€ vuorella.‡ ‚15 Abrahamin Jumala ja Nahorin Jumala ja heidĂ€n isĂ€insĂ€ Jumala, ratkaiskoon meidĂ€n vĂ€lillĂ€mme. Ja Jakob vannoi isĂ€nsĂ€ Isaakin pelvon kautta. đb»§đ3‡* ‚c Ja Jakob sanoi: minun isĂ€ni Abrahamin Jumala, ja minun isĂ€ni Isaakin Jumala, \Herra\ joka sanoit minulle: palaja maalles ja sukuis tykö, ja minĂ€ teen sinulle hyvÀÀ.d‡) E  Ja sanoi: jos Esau tulee yhden joukon pÀÀlle, ja lyö sen; niin jÀÀnyt joukko pÀÀsee.)‡( ‚O  Niin peljĂ€styi Jakob kovin, ja ahdistus tuli hĂ€nen pÀÀllensĂ€: ja jakoi vĂ€en, joka oli hĂ€nen kanssansa, ja lampaat, ja karjan ja kamelit kahteen joukkoon.#‡' ‚C  Sanansaattajat palasivat Jakobin tykö, sanoen: me tulimme Esaun sinun veljes tykö; ja hĂ€n tulee sinua vastaan, ja neljĂ€sataa miestĂ€ hĂ€nen kanssansa.‡& ‚1  Ja minulla on karjaa ja aaseja, lampaita, palvelioita ja piikoja: ja lĂ€hetin ilmoittamaan minun herralleni, löytÀÀkseni armoa sinun edessĂ€s. N xÊPäN‡0 ‚!  ImettĂ€viĂ€ kameleja varsoinensa kolmekymmentĂ€: neljĂ€kymmentĂ€ lehmÀÀ ja kymmenen hĂ€rkÀÀ, kaksikymmentĂ€ aasia ja kymmenen varsaa.i‡/ O  Kaksisataa vuohta, ja kaksikymmentĂ€ kaurista: kaksisataa lammasta ja kaksikymmentĂ€ jÀÀrÀÀ:w‡. k Ja hĂ€n yötyi sinne, ja otti niistĂ€, kuin olivat kĂ€sillĂ€, lahjoja lĂ€hettÀÀksensĂ€ veljellensĂ€ Esaulle:*‡- ‚Q SinĂ€ olet kumminkin sanonut: minĂ€ teen kaiketi sinulle hyvÀÀ; ja lisÀÀn sinun siemenes niinkuin sannan meressĂ€, joka paljouden tĂ€hden ei luettaa taideta. ‡, ‚ Pelasta siis nyt minua minun veljeni Esaun kĂ€sistĂ€: sillĂ€ minĂ€ pelkÀÀn hĂ€nen tulevan ja lyövĂ€n minun, ja Ă€idin lapsinensa.s‡+ ƒc MinĂ€ olen mahdotoin kaikkeen siihen armoon, ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinĂ€ teit palvelialles. SillĂ€ koska minĂ€ tĂ€mĂ€n Jordanin ylitse menin, ei minulla muuta ollut kuin minun sauvani; mutta nyt minulla on kaksi joukkoa. L“ô.‚‡5 „  Ja sanokaat myös: katso, sinun palvelias Jakob on myös meidĂ€n jĂ€lissĂ€mme; sillĂ€ hĂ€n ajatteli: minĂ€ lepytĂ€n hĂ€nen lahjoilla, jotka minun edellĂ€ni menevĂ€t; sitte tahdon minĂ€ nĂ€hdĂ€ hĂ€nen kasvonsa, mitĂ€maks, hĂ€n ottaa vastaan minun ystĂ€vĂ€llisesti.B‡4 ƒ  Niin kĂ€ski hĂ€n myös toiselle ja kolmannelle, ja kaikille niille, jotka kĂ€vivĂ€t lauman jĂ€lissĂ€, sanoen: tĂ€mĂ€n minun sanani jĂ€lkeen puhukaat Esaulle, koska te hĂ€nen löydĂ€tte.‡3 ‚3  Niin sano: nĂ€mĂ€t ovat sinun palvelias Jakobin lahjat, lĂ€hetetyt minun herralleni Esaulle: ja katso, hĂ€n tulee myös itse meidĂ€n jĂ€lissĂ€mme.5‡2 ‚g  Ja kĂ€ski ensimĂ€iselle, sanoen: Koska minun veljeni Esau kohtaa sinun, ja kysyy sinulta, kenenkĂ€s olet, ja kuhunkas menet? ja kenenkĂ€ nĂ€mĂ€t ovat, joitas ajat edellĂ€s?0‡1 ‚]  Ja antoi ne palvelioittensa kĂ€siin, itsekunkin lauman erinĂ€nsĂ€; ja sanoi palvelioillensa: menkÀÀt minun edellĂ€ni, ja pitĂ€kÀÀt vĂ€li jokaisen lauman vaiheella. J)3=GQ[eoyƒ— ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT^hr|†š€źžÂÌÖßéóę%/9CMWaku‰“Š°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö  ,–  -—  .˜  /™  0š  1›  2œ  3  4ž  5Ÿ  ,–  -—  .˜  /™  0š  1›  2œ  3  4ž  5Ÿ  6   7Ą   ą   Ł   €   „   Š   §   š   ©   Ș   «   Ź   ­   ź   Ż   °   ±   Č   ł   Ž   ”   ¶   ·   ž   č   ș   »   Œ   œ   Ÿ   ż   À   Á  !  !Ă  !Ä  !Ć  !Æ  !Ç  !È  !É  ! Ê  ! Ë  ! Ì  ! Í  ! Î  !Ï  !Đ  !Ń  !Ò  !Ó  !Ô  !Ő  "Ö  "Ś  "Ű  "Ù  "Ú  "Û  "Ü  "Ę  " Ț  " ß ŸœœuíŸK‡<   Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ sinun nimes on? hĂ€n vastasi: Jakob.‡; ‚  Ja hĂ€n sanoi: pÀÀstĂ€ minua, sillĂ€ aamurusko nousee. Mutta hĂ€n vastasi: en minĂ€ pÀÀstĂ€ sinua, jolles siunaa minua.‡: ‚7  Ja kuin hĂ€n nĂ€ki, ettei hĂ€n voittanut hĂ€ntĂ€, rupesi hĂ€n hĂ€nen reiteensĂ€, niin ettĂ€ Jakobin reisiluu horjahtui painellessa hĂ€nen kanssansa.‡9 ‚  Mutta Jakob jĂ€i sille puolelle yksinĂ€nsĂ€. Silloin paineli yksi mies hĂ€nen kanssansa, siihenasti kuin aamurusko nousi.b‡8 A  Ja otti ne ja vei heidĂ€t virran ylitse: ja vei myös ylitse kaikki, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli.‡7 ‚+  Ja nousi yöllĂ€ ja otti kaksi emĂ€ntÀÀnsĂ€, ja ne kaksi piikaansa, ja yksitoistakymmentĂ€ lastansa: ja meni ylitse Jabbokin luotuspaikkaan.a‡6 ?  Niin lahjat menivĂ€t hĂ€nen edellĂ€nsĂ€; mutta hĂ€n oli itse siinĂ€ yötĂ€ joukkoinensa. 8cÄCèsÄ8‡C ‚ ! Ja asetti piiat lapsinensa ensimmĂ€iseksi; sitĂ€lĂ€hin Lean hĂ€nen lastensa kanssa, ja Rakelin Josephin kanssa jĂ€limmĂ€iseksi.+‡B  ‚U! Ja Jakob nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki, ja katso, Esau tuli, ja neljĂ€sataa miestĂ€ hĂ€nen kanssansa: ja hĂ€n jakoi lapset Lealle ja Rakelille, ja molemmille piioille.r‡A a SentĂ€hden ei syö Israelin lapset reisisuonta tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, ettĂ€ Jakobin reisiluu horjahtui.X‡@ -  Ja aurinko nousi, koska hĂ€n Pnielin ohitse kĂ€vi, ja hĂ€n ontui reidestĂ€nsĂ€.~‡? y  Ja Jakob kutsui sen paikan Pniel: sillĂ€ minĂ€ olen nĂ€hnyt Jumalan kasvosta kasvoon, ja minun sieluni on vapahdettu.‡> ‚3  Ja Jakob kysyi hĂ€neltĂ€, ja sanoi: sanos nyt sinun nimes. Mutta hĂ€n sanoi: miksis minun nimeĂ€ni kysyt? Ja hĂ€n siunasi hĂ€ntĂ€ siinĂ€ paikassa.‡= ‚/  Ja hĂ€n sanoi: ei sinua sillen pidĂ€ kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl: sillĂ€ sinĂ€ olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa, ja olet voittanut. pxï9èPžpE‡J ! Ja Esau sanoi: minulla on kyllĂ€, minun veljeni, pidĂ€ omas.‡I ‚%! Ja hĂ€n sanoi: mitĂ€s tahdot kaiken sen joukon kanssa, kuin minĂ€ kohdannut olen? HĂ€n vastasi: löytÀÀkseni armoa minun herrani edessĂ€.‡H ‚%! Ja lĂ€hestyi myös Lea lapsinensa, ja kumarsivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€. Sitte tuli Joseph ja Rakel, jotka myös kumarsivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€.N‡G ! Niin piiat lĂ€hestyivĂ€t lapsinensa ja kumarsivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€.2‡F ‚a! Ja hĂ€n nosti silmĂ€nsĂ€, ja nĂ€ki vaimot ja lapset, ja sanoi: kutka nĂ€mĂ€t kanssas ovat? HĂ€n vastasi: ne ovat lapset, jotka Jumala on lahjoittanut sinun palvelialles.‡E ‚! Ja Esau juoksi hĂ€ntĂ€ vastaan, ja syliinsĂ€ otti hĂ€nen, ja halasi hĂ€ntĂ€ kaulasta, ja suuta antoi hĂ€nen: ja he itkivĂ€t.‡D ‚! Mutta itse hĂ€n kĂ€vi heidĂ€n edellĂ€nsĂ€: ja kumarsi maahan seitsemĂ€n kertaa, siihenasti kuin hĂ€n veljeĂ€nsĂ€ lĂ€hestyi. qWț9qD‡O ƒ! Niin menkÀÀn minun herrani palveliansa edellĂ€: mutta minĂ€ seuraan hiljaksensa senjĂ€lkeen kuin karja ja lapset kĂ€ydĂ€ voivat, siihenasti kuin minĂ€ tulen minun herrani tykö Seiriin.A‡N ‚! Niin hĂ€n sanoi hĂ€nelle: minun herrani tietÀÀ minulla olevan pieniĂ€ lapsia, ja imettĂ€vĂ€isiĂ€ lampaita ja karjaa: jos ne yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Ă€kisti ajettaisiin, niin kuolis lauma.V‡M )! Ja (Esau) sanoi: lĂ€htekÀÀmme jo matkustamaan, minĂ€ vaellan sinun kanssas.)‡L ‚O! Ota siis se siunaus, jonka minĂ€ olen tuonut sinulle: sillĂ€ Jumala on sen minulle antanut, ja minulla on kyllĂ€ kaikkinaista. Niin hĂ€n vaati hĂ€ntĂ€ ottamaan.x‡K ƒm! Niin Jakob vastasi: ei niin, mutta jos minĂ€ olen löytĂ€nyt armon sinun edessĂ€s, niin ota minun lahjani minun kĂ€destĂ€ni: sillĂ€ minĂ€ nĂ€in sinun kasvos, niinkuin minĂ€ olisin nĂ€hnyt Jumalan kasvot; ettĂ€s olet minut hyvĂ€ksi ottanut. o7î]­7áoo‡V  ]" Ja Dina, Lean tytĂ€r, jonka hĂ€n Jakobille synnyttĂ€nyt oli, meni katselemaan sen maakunnan tyttĂ€riĂ€.S‡U #! Ja rakensi siinĂ€ alttarin: ja rukoili vĂ€kevÀÀ Israelin Jumalan nimeĂ€.s‡T c! Ja osti murun peltoa, johonka hĂ€n teki majansa, Hemorin, Sikemin isĂ€n lapsilta, sadan penningin edestĂ€.,‡S ‚U! Sitte tuli Jakob rauhoitettuna siihen kaupunkiin Sikem, joka on Kanaanin maalla, sitte kuin hĂ€n oli tullut Mesopotamiasta; ja sioitti itsensĂ€ kaupungin kohdalle. ‡R ‚! Mutta Jakob matkusti Sukkotiin, ja rakensi itsellensĂ€ huoneen, ja teki majat karjallensa. SentĂ€hden kutsui hĂ€n sen paikan Sukkot.F‡Q  ! Niin Esau palasi sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tietĂ€nsĂ€ myöten Seiriin.E‡P ƒ! Ja Esau sanoi: minĂ€ jĂ€tĂ€n kuitenkin sinun tykös jotakin siitĂ€ vĂ€estĂ€, kuin minun kanssani on. HĂ€n vastasi: mihinkĂ€ se? Anna minun ainoastansa löytÀÀ armo minun herrani edessĂ€. nçˆÖ‹j‡\ ƒQ" Silloin tulivat Jakobin pojat kedolta: ja koska he sen kuulivat, tulivat miehet surulliseksi, ja vihastuivat sangen kovin; ettĂ€ hĂ€n oli tehnyt tyhmyyden Israelissa, maaten Jakobin tyttĂ€ren: sillĂ€ ei ollut se oikein tehty.H‡[  " Ja Hemor Sikemin isĂ€ meni Jakobin tykö puhuttelemaan hĂ€ntĂ€..‡Z ‚Y" Ja Jakob kuuli, ettĂ€ he hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ Dinan olivat hĂ€vĂ€isseet, ja hĂ€nen poikansa olivat lauman kanssa kedolla. Ja Jakob vaikeni siihenasti kuin he tulivat.\‡Y 5" Ja Sikem puhui isĂ€llensĂ€ Hemorille, sanoen: ota minulle tĂ€mĂ€ piika emĂ€nnĂ€ksi.‡X ‚" Ja hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ paloi Dinan Jakobin tyttĂ€ren perÀÀn; ja rakasti piikaa, ja puhutteli hĂ€ntĂ€ suloisilla sanoilla.‡W ‚" Koska Sikem, Hemorin HevilĂ€isen, sen maakunnan ruhtinaan poika nĂ€ki hĂ€nen, otti hĂ€n hĂ€nen ja makasi hĂ€nen, ja hĂ€pĂ€isi hĂ€nen. r^ËAąr‡b ‚9" Niin vastasivat Jakobin pojat Sikemille, ja hĂ€nen isĂ€llensĂ€ Hemorille, ja puhuivat petoksella; ettĂ€ hĂ€n oli heidĂ€n sisarensa Dinan hĂ€vĂ€issyt. ‡a ‚" Anokaat minulta rohkiasti huomenlahja ja antimia, ja minĂ€ annan, mitĂ€ te anotte: antakaat minulle vaivoin se piika emĂ€nnĂ€ksi.‡` ‚3" Ja Sikem sanoi hĂ€nen isĂ€llensĂ€ ja veljillensĂ€: antakaat minun löytÀÀ armo teidĂ€n edessĂ€nne: ja mitĂ€ te sanotte minulle, sen minĂ€ annan.‡_ ‚ " Ja asukaat meidĂ€n kanssamme: maan pitÀÀ oleman teillĂ€ alttiina, asukaat, myykÀÀt ja ostakaat siinĂ€, ja omistakaat maa.‡^ ‚" Naittakaat teitĂ€nne yhteen meidĂ€n kanssamme: antakaat teidĂ€n tyttĂ€renne meille, ja ottakaat jĂ€llensĂ€ meidĂ€n tyttĂ€remme teille.‡] ‚9" Niin puhui Hemor heidĂ€n kanssansa, sanoen: minun poikani Sikemin sydĂ€n halajaa teidĂ€n tyttĂ€renne jĂ€lkeen; antakaat siis se hĂ€nelle emĂ€nnĂ€ksi. (_ż(ŁSœ(q‡i _" Niin tuli Hemor ja hĂ€nen poikansa Sikem kaupunkinsa porttiin, ja puhuivat kaupunkinsa miehille, sanoen:3‡h ‚c" Ja se nuori mies ei viivytellyt sitĂ€ tehdĂ€ksensĂ€: sillĂ€ hĂ€n rakasti suuresti Jakobin tytĂ€rtĂ€, ja hĂ€n oli kunniassa pidettĂ€vĂ€ kaikkein ylitse isĂ€nsĂ€ huoneessa.M‡g " Ja heidĂ€n puheensa kelpasi Hemorille, ja Sikemille Hemorin pojalle.‡f " Mutta jollette kuule meitĂ€, ja anna teitĂ€nne ympĂ€rileikata; niin me otamme meidĂ€n tyttĂ€remme, ja menemme matkaamme.‡e ‚#" Niin me annamme meidĂ€n tyttĂ€remme teille, ja otamme teidĂ€n tyttĂ€renne meille, ja asumme teidĂ€n kanssanne ja tulemme yhdeksi kansaksi.‡d ‚5" Mutta kuitenkin siinĂ€ me suostumme teihin; jos te tulette meidĂ€n kaltaiseksemme, ettĂ€ kaikki miehenpuoli teidĂ€n seassanne ympĂ€rileikattaisiin,‡c ‚7" Ja sanoivat heille: emme taida sitĂ€ tehdĂ€, ettĂ€ me annamme meidĂ€n sisaremme ympĂ€rileikkaamattomalle miehelle: sillĂ€ se olis meille hĂ€piĂ€ksi. ~0n~l‡m ƒU" Ja he olivat Hemorille kuuliaiset, ja Sikemille hĂ€nen pojallensa, kaikki jotka hĂ€nen kaupunkinsa portista kĂ€vivĂ€t ulos: ja ympĂ€rileikkasivat itsensĂ€, jokainen miehenpuoli, jotka hĂ€nen kaupunkinsa portista kĂ€vivĂ€t ulos.>‡l ‚y" HeidĂ€n karjansa ja hyvyytensĂ€, ja kaikki heidĂ€n elĂ€imensĂ€, eikö ne ole meidĂ€n omamme? Jos me muutoin olemme heidĂ€n tahtonsa jĂ€lkeen, niin ettĂ€ he asuvat meidĂ€n kanssamme.Q‡k ƒ" Mutta siihen ne miehet antavat meille suosionsa, asuaksensa meidĂ€n kanssamme ja tullaksensa yhdeksi kansaksi: jos meistĂ€ ympĂ€rileikataan kaikki miehenpuoli, niin kuin he myös ympĂ€rileikatut ovat.w‡j ƒk" NĂ€mĂ€t miehet ovat rauhalliset meidĂ€n kanssamme, ja tahtovat asua ja elÀÀ tĂ€llĂ€ maalla, ja katso, maa on kyllĂ€ avara heidĂ€n edessĂ€nsĂ€: ottakaamme heidĂ€n tyttĂ€rensĂ€ meille emĂ€nnĂ€ksi, ja antakaamme meidĂ€n tyttĂ€remme heille. —‡r ‚" Ja kaikki heidĂ€n hyvyytensĂ€, lapsensa ja heidĂ€n vaimonsa he ottivat vangiksi, ja ryöstivĂ€t; niin myös kaikki, mitĂ€ huoneissa oli.l‡q U" Ja veivĂ€t pois heidĂ€n lampaansa, karjansa, aasinsa, ja mitĂ€ sekĂ€ kaupungissa ettĂ€ kedolla oli.‡p ‚" Niin tulivat Jakobin pojat tapettuiden pÀÀlle, ja ryöstivĂ€t kaupungin; ettĂ€ he olivat hĂ€vĂ€isseet heidĂ€n sisarensa.‡o ‚ " Ja tappoivat myös Hemorin, ja hĂ€nen poikansa Sikemin miekan terĂ€llĂ€: ja ottivat Dinan Sikemin huoneesta, ja menivĂ€t pois.d‡n ƒE" Ja tapahtui kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€, koska he kipiĂ€mmĂ€llĂ€nsĂ€ olivat, ottivat kaksi Jakobin poikaa Simeon ja Levi, Dinan veljet, kumpikin miekkansa, ja menivĂ€t rohkiasti kaupunkiin: ja tappoivat jokaisen miehenpuolen. Ż¶@ŠŻW‡v ƒ+# Niin sanoi Jakob perheellensĂ€, ja kaikille, jotka hĂ€nen kanssansa olivat: eroittakaat teistĂ€nne vieraat Jumalat, jotka teidĂ€n seassanne ovat, ja puhdistakaat teitĂ€nne, ja muuttakaat teidĂ€n vaatteenne.2‡u  ‚c# Ja Jumala sanoi Jakobille: nouse ja mene ylös BetEliin, ja asu siellĂ€: ja tee siihen alttari Jumalalle, joka sinulle ilmestyi, koska sinĂ€ pakenit veljes Esaun edestĂ€.s‡t c" Mutta he vastasivat: pitiköstĂ€ heidĂ€n tekemĂ€n meidĂ€n sisaremme kanssa, niinkuin jonkun porton kanssa?‚F‡s … " Ja Jakob sanoi Simeonille ja Leville: te olette minulle mielikarvauden tehneet, saattaen minun haisevaiseksi tĂ€mĂ€n maakunnan asuvaisille, Kanaanealaisille ja PheresilĂ€isille: ja minĂ€ olen vĂ€hĂ€ joukko, koska he heitĂ€nsĂ€ kokoovat minun pÀÀlleni, niin he tappavat minun, ja minĂ€ hukutetaan, ja minun huoneeni. <7`ÉUÈ<‡| ‚ # Niin kuoli Debora Rebekan imettĂ€jĂ€, ja haudattiin alemmaiselle puolelle BetEliĂ€, tammen alle: ja se kutsuttiin itkutammeksi. ‡{ ‚# Ja rakensi siihen alttarin, ja kutsui sen paikan ElBetEl; sillĂ€ Jumala ilmestyi siinĂ€ hĂ€nelle, paetessansa veljensĂ€ edestĂ€.q‡z _# Niin tuli Jakob Lutsiin Kanaanin maalle, se on BetEl, kaiken sen vĂ€en kanssa kuin hĂ€nen kanssansa oli.‡y ‚## Ja he matkustivat. Ja Jumalan pelko tuli niille kaupungeille, jotka olivat heidĂ€n ympĂ€rillĂ€nsĂ€, ettei he ajaneet Jakobin poikia takaa.S‡x ƒ## Niin he antoivat Jakobille kaikki vieraat Jumalat, jotka heidĂ€n kĂ€sissĂ€nsĂ€ olivat, ja korvarenkaansa, jotka heidĂ€n korvissansa olivat. Ja Jakob kaivoi ne sen tammen alle, joka oli Sikemin tykönĂ€.E‡w ƒ# Ja nouskaamme ja menkÀÀmme ylös BetEliin; ettĂ€ minĂ€ tekisin siihen alttarin Jumalalle, joka minua kuuli minun hĂ€tĂ€aikanani, ja on ollut minun kanssani tiellĂ€, jota minĂ€ matkustin. C”Ï oęC6ˆ ‚i# Mutta Jakob asetti muistopatsaan siihen paikkaan, jossa hĂ€n hĂ€nen kanssansa puhunut oli, (nimittĂ€in) kivisen patsaan: ja uhrasi juomauhria, ja kaasi öljyĂ€ sen pÀÀlle.oˆ [# Ja niin meni Jumala ylös hĂ€nen tyköÀnsĂ€, siinĂ€ paikassa, kuin hĂ€n hĂ€nen kanssansa puhunut oli.ˆ ‚-# Ja sen maan, jonka minĂ€ olen antanut Abrahamille ja Isaakille, annan minĂ€ sinulle: ja sinun siemenelles sinun jĂ€lkees, annan minĂ€ sen maan.@‡ ‚}# Ja Jumala sanoi hĂ€nelle: MinĂ€ olen kaikkivaltias Jumala, ole hedelmĂ€llinen ja enĂ€ne, kansa ja kansain joukko pitÀÀ sinusta tuleman: ja kuninkaat pitÀÀ tuleman sinun kupeistas.A‡~ ‚# Ja Jumala sanoi hĂ€nelle: sinun nimes on Jakob: mutta ei silleen pidĂ€ sinun nimes kutsuttaman Jakob, vaan IsraEl pitÀÀ sinun nimes oleman. Ja niin kutsuttiin hĂ€nen nimensĂ€ IsraEl.i‡} O# Ja Jumala ilmestyi taas Jakobille, sitte kuin hĂ€n oli tullut Mesopotamiasta ja siunasi hĂ€ntĂ€. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæïù !+5?IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö  " á  " â  "ă  "ä  "ć  "æ  "ç  "è  "é  "ê  " á  " â  "ă  "ä  "ć  "æ  "ç  "è  "é  "ê  "ë  "ì  "í  "î  "ï  "đ  "ń  "ò  "ó  "ô  #ő  #ö  #ś  #ű  #ù  #ú  #û  #ü  # ę  # ț  # ÿ  #   #   #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  #  $  $  $  $  $  $  $  $  $   $   $   $   $   $  $  $!  $"  $#  $$  $%  $&  $'  $(  $)  $* Ą§sÌtùĄUˆ  '# Ja IsraEl matkusti edespĂ€in, ja teki majansa tuolle puolelle Ederin tornia.xˆ m# Ja Jakob pani patsaan hĂ€nen hautansa pÀÀlle: tĂ€mĂ€ on Rakelin haudan patsas hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.Uˆ '# Niin kuoli Rakel: ja hĂ€n haudattiin Ephratiin tien viereen, se on BetLehem.#ˆ ‚C# Mutta hĂ€nen henkensĂ€ lĂ€hteissĂ€, koska hĂ€nen piti kuoleman, kutsui hĂ€n hĂ€nen nimensĂ€ BenOni: mutta hĂ€nen isĂ€nsĂ€ kutsui hĂ€nen nimensĂ€ BenJamin.ˆ ‚+# Ja koska synnyttĂ€minen oli hĂ€nelle raskaimmallansa; sanoi lastenĂ€mmĂ€ hĂ€nelle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ tĂ€mĂ€ poika on sinulla myös oleva.ˆ ‚'# Ja he matkustivat BetElistĂ€, ja kuin vielĂ€ vĂ€hĂ€ matkaa oli Ephratiin, niin synnytti Rakel, ja synnyttĂ€minen oli hĂ€nelle sangen raskas.Vˆ )# Ja Jakob kutsui sen paikan, jossa Jumala hĂ€nen kanssansa puhunut oli, BetEl. /=Ç“UÏAa//ˆ  _$ TĂ€mĂ€ on Esaun sukukunta, joka on Edom.ˆ ‚3# Ja tuli riutuneeksi, ja kuoli, ja koottiin kansansa tykö, vanhana ja suuttununna elĂ€mĂ€stĂ€. Ja hĂ€nen poikansa Esau ja Jakob hautasivat hĂ€nen.>ˆ {# Ja Isaak oli sadan ja kahdeksankymmenen ajastaikainen: ˆ ‚# Ja Jakob tuli isĂ€nsĂ€ Isaakin tykö Mamreen, Arban kaupunkiin, joka on Hebron, jossa Abraham ja Isaak olivat muukalaiset olleet.ˆ ‚# Silpan Lean piian pojat olivat: Gad ja Asser. NĂ€mĂ€t ovat Jakobin pojat, jotka hĂ€nelle syntyneet olivat Mesopotamiassa.;ˆ  u# Bilhan Rakelin piian pojat olivat: Dan ja Naphtali.1ˆ  a# Rakelin pojat olivat: Joseph ja BenJamin.sˆ  c# Lean pojat olivat nĂ€mĂ€t: Jakobin esikoinen Ruben; niin Simeon, ja Levi, ja Juuda, ja Isaskar ja Zebulon.?ˆ  ‚{# Ja se tapahtui, koska IsraEl asui siinĂ€ maakunnassa, meni Ruben ja makasi Bilhan isĂ€nsĂ€ jalkavaimon kanssa. Ja IsraEl sai sen kuulla. Ja Jakobilla oli kaksitoistakymmentĂ€ poikaa. .k-çjrœ{.Jˆ $ NĂ€mĂ€t ovat Esaun sukukunnat Edomilaisten isĂ€n Seirin vuorella.?ˆ }$ Niin asui Esau Seirin vuorella, ja tĂ€mĂ€ Esau on Edom.1ˆ ‚_$ SillĂ€ heidĂ€n tavaransa oli niin suuri, ettei he taitaneet asua ynnĂ€: ja se maa, jossa he muukalaiset olivat, ei vetĂ€nyt heitĂ€ heidĂ€n karjansa (paljouden) tĂ€hden.tˆ ƒe$ Ja Esau otti emĂ€ntĂ€nsĂ€, poikansa ja tyttĂ€rensĂ€ ja kaikki huoneensa sielut, ja karjansa ja kaikki juhtansa, ja kaiken sen tavaransa, kuin hĂ€n oli pannut kokoon Kanaanin maalla: ja meni (toiselle) maalle, veljensĂ€ Jakobin tyköÀ.zˆ q$ Oholibama synnytti Jeun, Jaelamin ja Koran. NĂ€mĂ€t ovat Esaun lapset, jotka hĂ€nelle syntyivĂ€t Kanaanin maalla.Cˆ $ Ada synnytti Esaulle Eliphan. Ja Basmat synnytti Reguelin.;ˆ u$ Ja Basmatin, Ismaelin tyttĂ€ren, Nebajotin sisaren.ˆ ‚$ Esau otti emĂ€nnĂ€t Kanaanin tyttĂ€ristĂ€: Adan, HetilĂ€isen Elonin tyttĂ€ren, ja Oholibaman, Anan HevilĂ€isen Zibeonin pojan tyttĂ€ren. f‡;șDœńfˆ! ‚ $ Se ruhtinas Kora, se ruhtinas Gaetam, se ruhtinas Amalek. NĂ€mĂ€t ovat ruhtinaat Eliphasta Edomin maalla, ja ovat Adan lapset.'ˆ  ‚K$ NĂ€mĂ€t ovat ruhtinaat Esaun lapsista: Eliphan Esaun esikoisen lapset ovat nĂ€mĂ€t: se ruhtinas Teman, se ruhtinas Omar, se ruhtinas Zepho, se ruhtinas Kenas.$ˆ ‚E$ Mutta nĂ€mĂ€t olivat Oholibaman Esaun emĂ€nnĂ€n pojat, Anan tyttĂ€ren Zibeonin pojan tyttĂ€ren lapset; jotka hĂ€n synnytti Esaulle: Jeus ja Jaelam ja Kora.sˆ c$ Mutta Reguelin lapset ovat nĂ€mĂ€t: Nahat, ja Zera, Samma, Missa. Ne ovat Basmatin Esaun emĂ€nnĂ€n lapset.~ˆ y$ Mutta Timna oli Eliphan Esaun pojan jalkavaimo, joka synnytti hĂ€nelle Amalekin. Ne ovat Adan Esaun emĂ€nnĂ€n lapset.Iˆ $ Ja Eliphan pojat olivat: Teman, Omar, Zepho, ja Gaetam ja Kenas.vˆ i$ NĂ€mĂ€t ovat Esaun poikain nimet: Eliphas, Adan Esaun emĂ€nnĂ€n poika: Reguel Basmatin Esaun emĂ€nnĂ€n poika. ›V š7ê›Lˆ( $ Sobalin lapset olivat nĂ€mĂ€t: Alvan, Manahat, Ebal, Sepho ja Onam.Jˆ' $ Mutta Lotanin lapset ovat: Hori ja Heman: ja Lotanin sisar Timna.`ˆ& =$ Dison, Etser ja Disan. NĂ€mĂ€t ovat Horilaisten ruhtinaat, Seirin lapset Edomin maalla.mˆ% W$ Mutta nĂ€mĂ€t ovat Seirin Horilaisen lapset, jotka sillĂ€ maalla asuivat: Lotan, Sobal, Sibeon, Ana.Iˆ$ $ NĂ€mĂ€t ovat Esaun lapset, ja heidĂ€n ruhtinaansa. HĂ€n on Edom.Bˆ# ƒ$ Mutta nĂ€mĂ€t ovat Oholibaman Esaun emĂ€nnĂ€n lapset: se ruhtinas Jeus, se ruhtinas Jaelam, se ruhtinas Kora. NĂ€mĂ€t ovat ruhtinaat Oholibamasta, Anan tyttĂ€restĂ€, Esaun emĂ€nnĂ€stĂ€.`ˆ" ƒ=$ Ja nĂ€mĂ€t ovat Reguelin Esaun pojan lapset: se ruhtinasa Nahat, se ruhtinas Sera, se ruhtinas Samma, se ruhtinas Missa. NĂ€mĂ€t ovat ruhtinaat Reguelista Edomilaisten maalla ja ovat Basmatin Esaun emĂ€nnĂ€n lapset. 5n%à„węhí‘5Yˆ2 /$! Ja koska Bela kuoli, tuli Jobab Seran poika Bosrasta kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.Yˆ1 /$ Niin hallitsi Edomissa Bela Beorin poika: ja hĂ€nen kaupunkinsa nimi on Dinhaba.xˆ0 m$ Mutta kuninkaat kuin Edomin maalla hallitsivat, ennenkuin joku kuningas hallitsi Israelin lapsia, ovat nĂ€mĂ€t:ˆ/ ‚$ Se ruhtinas Dison, se ruhtinas Etser, se ruhtinas Disan. NĂ€mĂ€t ovat Horilaisten ruhtinaat, heidĂ€n ruhtinastensa seassa Seirin maalla.wˆ. k$ NĂ€mĂ€t ovat Horilaisten ruhtinaat: se ruhtinas Lotan, se ruhtinas Sobal, se ruhtinas Zibeon, se ruhtinas Ana.+ˆ- U$ Disanin lapset olivat: Uts ja Aran.8ˆ, o$ Etserin lapset olivat: Bilhan, ja Savan ja Akan.Bˆ+ $ Disonin lapset olivat: Hemdan, ja Esban, Jetran ja Karan.Fˆ*  $ Mutta Ananin lapset olivat: Dison ja Oholibama Ananin tytĂ€r.ˆ) ‚$ NĂ€mĂ€t olivat Sibeonin lapset: Aja ja Ana. TĂ€mĂ€ on se Ana, joka korvessa löi JeminilĂ€iset, kaitessansa isĂ€nsĂ€ Sibeonin aaseja. H§¶X-ŽHCˆ: $) Se ruhtinas Oholibama, se ruhtinas Ela, se ruhtinas Pinon.ˆ9 ‚3$( Ja nĂ€mĂ€t ovat Esaun ruhtinasten nimet heidĂ€n suvuissansa, paikoissansa ja nimissĂ€nsĂ€: se ruhtinas Timna, se ruhtinas Alva, se ruhtinas Jetet.Qˆ8 ƒ$' Koska Baalhanan Akborin poika kuoli, tuli Hadar kuninkaaksi hĂ€nen siaansa, ja hĂ€nen kaupunkinsa nimi oli Pagu: ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ nimi oli Mehetabeel, Matredin tytĂ€r, joka Mesahabin tytĂ€r oli.Sˆ7 #$& Koska Saul kuoli, tuli Baalhanan Akborin poika kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.[ˆ6 3$% Koska Samla kuoli, tuli Saul kuninkaaksi hĂ€nen siaansa, Rehobotin virran tyköÀ.Gˆ5  $$ Koska Hadad kuoli, hallitsi Samla Masrekasta hĂ€nen siassansa.#ˆ4 ‚C$# Koska Husam kuoli, tuli Hadad Bedadin poika kuninkaaksi hĂ€nen siaansa, joka löi Midianilaiset Moabilaisten kedolla, ja hĂ€nen kaupunkinsa nimi oli Avit.Vˆ3 )$" Kuin Jobab kuoli, tuli Husam Temanilaisten maalta kuninkaaksi hĂ€nen siaansa. șȘ‚ہ@ˆ@ ‚}% Kuin hĂ€nen veljensĂ€ nĂ€kivĂ€t, ettĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ rakasti hĂ€ntĂ€ enemmin kuin kaikkia hĂ€nen veljiĂ€nsĂ€, vihasivat he hĂ€ntĂ€; ja ei voineet puhutella hĂ€ntĂ€ ystĂ€vĂ€llisesti.&ˆ? ‚I% Mutta Israel rakasti Josephia enemmin kuin kaikkia muita lapsiansa, ettĂ€ hĂ€n oli syntynyt hĂ€nelle vanhalla ijĂ€llĂ€nsĂ€: ja teki hĂ€nelle kirjavan hameen.‚$ˆ> „E% Ja nĂ€mĂ€t ovat Jakobin sukukunnat: Joseph oli seitsemĂ€ntoistakymmenen ajastaikainen, koska hĂ€n kaitsi karjaa veljeinsĂ€ kanssa, ja hĂ€n oli nuorella ijĂ€llĂ€nsĂ€ Bilhan ja Silpan, isĂ€nsĂ€ emĂ€ntĂ€in lasten kanssa: ja Joseph ilmoitti isĂ€llensĂ€, mikĂ€ paha sanoma heistĂ€ kuului.oˆ=  ]% Ja Jakob asui sillĂ€ maalla, jossa hĂ€nen isĂ€nsĂ€ muukalainen oli ollut: (nimittĂ€in) Kanaanin maalla.ˆ< ‚1$+ Se ruhtinas Magdiel, se ruhtinas Iram. NĂ€mĂ€t ovat Edomin ruhtinaat, niin kuin he asuneet ovat perintö-maallansa, ja Esau on Edomilaisten isĂ€.Cˆ; $* Se ruhtinas Kenas, se ruhtinas Teman, se ruhtinas Mibtsar.  ‘=Ÿ /ˆE ‚[% Ja hĂ€n taas nĂ€ki toisen unen, ja jutteli sen veljillensĂ€, ja sanoi: katso, minĂ€ nĂ€in vielĂ€ unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksitoista tĂ€hteĂ€ kumarsivat minua.?ˆD ‚{% Niin sanoivat hĂ€nen veljensĂ€ hĂ€nelle: sinĂ€kö tulet meidĂ€n kuninkaaksemme, kokonansa hallitsemaan meitĂ€? Ja vihasivat hĂ€ntĂ€ vielĂ€ enemmin, hĂ€nen unensa ja puheensa tĂ€hden.8ˆC ‚m% Katso, me olimme sitovanamme jalallisia vainiolla ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teidĂ€n jalallisenne seisoivat ympĂ€rillĂ€, ja kumarsivat minun jalallistani.QˆB % SillĂ€ hĂ€n oli sanonut heille, kuulkaas tĂ€tĂ€ unta, jonka minĂ€ nĂ€in.lˆA U% Niin Joseph nĂ€ki unen, ja ilmoitti sen veljillensĂ€, josta he rupesivat hĂ€ntĂ€ enemmin vihaamaan. Aț“LŻ›AWˆL +% HĂ€n vastasi: minĂ€ etsin veljiĂ€ni: sanos minulle, kussa he kaitsevat karjaa.dˆK E% Niin yksi mies kohtasi hĂ€nen eksyksissĂ€ kedolla; ja kysyi hĂ€neltĂ€ sanoen: mitĂ€s etsit?)ˆJ ‚O% HĂ€n sanoi: mene ja katso, ovatko veljes ja karja rauhassa, ja palaja minulle sitĂ€ sanomaan. Ja hĂ€n lĂ€hetti hĂ€nen Hebronin laaksosta; ja hĂ€n tuli Sikemiin.ˆI ‚/% Sanoi Israel Josephille: eikö veljes kaitse karjaa SikemissĂ€? Tule, minĂ€ lĂ€hetĂ€n sinun heidĂ€n tykönsĂ€; hĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.DˆH % Koska hĂ€nen veljensĂ€ menivĂ€t kaitsemaan karjaa Sikemiin,hˆG M% Ja hĂ€nen veljensĂ€ kadehtivat hĂ€ntĂ€; mutta hĂ€nen isĂ€nsĂ€ piti nĂ€mĂ€t sanat mielessĂ€nsĂ€.~ˆF ƒy% Ja kuin hĂ€n sitĂ€ saneli isĂ€llensĂ€ ja veljillensĂ€, nuhteli hĂ€nen isĂ€nsĂ€ hĂ€ntĂ€ ja sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ uni se on, kuin sinĂ€ olet nĂ€hnyt? PitÀÀkö minun ja sinun Ă€itis ja veljes tuleman ja kumartaman meitĂ€mme sinun edessĂ€s maahan? J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈŃÛćïù !+5?IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìö§±»ĆÏÙăíś  $,  $-  $.  $/  $0  $ 1  $!2  $"3  $#4  $$  $,  $-  $.  $/  $0  $ 1  $!2  $"3  $#4  $$5  $%6  $&7  $'8  $(9  $):  $*;  $+<  %=  %>  %?  %@  %A  %B  %C  %D  % E  % F  % G  % H  % I  %J  %K  %L  %M  %N  %O  %P  %Q  %R  %S  %T  %U  %V  %W  %X  %Y  %Z  %[  % \  %!]  %"^  %#_  %$`  &a  &b  &c  &d  &e  &f  &g  &h  & i  & j  & k  & l  & m  &n  &o  &p  &q  &r  &s  &t  &u MÁxș2‚ˆR „)% Ja Ruben vielĂ€ sanoi heille: Ă€lkÀÀt vuodattako verta, vaan heittĂ€kÀÀt hĂ€ntĂ€ tĂ€hĂ€n kuoppaan, joka on korvessa, ja Ă€lkÀÀt satuttako kĂ€ttĂ€nne hĂ€neen; sillĂ€ hĂ€n tahtoi pelastaa hĂ€ntĂ€ heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€, saattaaksensa hĂ€ntĂ€ jĂ€lleen isĂ€nsĂ€ tykö.ˆQ ‚% Koska Ruben sen kuuli, tahtoi hĂ€n hĂ€ntĂ€ pelastaa heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€, ja sanoi: Ă€lkÀÀmme hĂ€nen henkeĂ€nsĂ€ ottako.:ˆP ‚q% Tulkaat siis, tappakaamme hĂ€ntĂ€, ja heittĂ€kÀÀmme hĂ€ntĂ€ yhteen kuoppaan, ja sanokaamme: paha peto on hĂ€nen syönyt: niin saadaan nĂ€hdĂ€, mihinkĂ€ hĂ€nen unensa joutuvat.FˆO  % Ja sanoivat toinen toisellensa: katso, tuo unennĂ€kiĂ€ tulee.ˆN ‚ % Kuin he kaukana nĂ€kivĂ€t hĂ€nen, ja ennenkuin hĂ€n heitĂ€ lĂ€hestyi, pitivĂ€t he neuvoa hĂ€ntĂ€ vastaan, tappaaksensa hĂ€ntĂ€./ˆM ‚[% Ja mies sanoi: he lĂ€ksivĂ€t tÀÀltĂ€; sillĂ€ minĂ€ kuulin heidĂ€n sanovan: kĂ€ykÀÀmme Dotaniin. Niin Joseph meni veljeinsĂ€ perÀÀn, ja löysi heidĂ€t Dotanista. Ìgý)ˆW ‚O% Tulkaat ja myykÀÀmme hĂ€ntĂ€ Ismaelilaisille, ja Ă€lkÀÀmme satuttako kĂ€siĂ€mme hĂ€neen: sillĂ€ hĂ€n on meidĂ€n veljemme ja lihamme; ja he kuulivat hĂ€ntĂ€.ˆV ‚% Niin sanoi Juuda veljillensĂ€: mitĂ€ me siitĂ€ hyödymme, ettĂ€ me murhaamme meidĂ€n veljemme ja salaamme hĂ€nen verensĂ€?}ˆU ƒw% Sitte istuivat he syömÀÀn leipÀÀ: ja kuin he nostivat silmĂ€nsĂ€ ja katselivat, niin katso, Ismaelilaisten joukko tuli Gileadista; ja heidĂ€n kameleinsa kannatus oli styraks, mastiks ja ladanum, ja vaelsivat viemÀÀn niitĂ€ alas Egyptiin.cˆT C% Ja ottivat hĂ€nen ja heittivĂ€t kuoppaan: ja kuoppa oli tyhjĂ€, ja ei ollut siinĂ€ vettĂ€.ˆS ‚'% Ja tapahtui, koska Joseph tuli veljeinsĂ€ tykö, riisuivat he hĂ€neltĂ€ hameen, (nimittĂ€in) sen kirjavan hameen, joka hĂ€nen yllĂ€nsĂ€ oli; VŽGéDÄVkˆ^ S%" Ja Jakob repĂ€isi vaatteensa, ja kÀÀri sĂ€kin kupeisiinsa; ja murehti poikaansa monta pĂ€ivÀÀ.}ˆ] w%! Ja hĂ€n tunsi sen, ja sanoi: tĂ€mĂ€ on minun poikani hame, paha peto on hĂ€nen syönyt: raadellen on Joseph revelty.!ˆ\ ‚?% Ja lĂ€hettivĂ€t sen kirjavan hameen, ja antoivat kantaa isĂ€llensĂ€, ja sanoivat: tĂ€mĂ€n me löysimme: tunnustele, jos tĂ€mĂ€ on poikas hame taikka ei?[ˆ[ 3% Niin he ottivat Josephin hameen ja tappoivat kauriin, ja tahrasivat hameen vereen,jˆZ Q% Ja palasi veljeinsĂ€ tykö, ja sanoi: ei ole nuorukainen siellĂ€, voi minua! kuhunka minĂ€ menen?hˆY M% Koska Ruben palasi kuopalle, niin katso, ei ollut Joseph kuopassa: ja hĂ€n repĂ€isi vaatteensa,]ˆX ƒ7% Koska Midianilaisten kauppamiehet siitĂ€ menivĂ€t ohitse, vetivĂ€t he Josephin ja ottivat ylös kuopasta, ja myivĂ€t hĂ€nen Ismaelilaisille, kahteenkymmeneen hopiapenninkiin; jotka veivĂ€t Josephin pois Egyptiin. €”@æjNˆf & Ja Juuda otti esikoisellensa Gerille emĂ€nnĂ€n, jonka nimi oli Tamar.yˆe o& Ja hĂ€n synnytti vielĂ€ pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Sela. Ja Juuda oli KesibissĂ€, koska hĂ€n sen synnytti.Wˆd +& Ja hĂ€n taas tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Onan.Qˆc & Ja hĂ€n tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Ger.}ˆb w& Ja Juuda nĂ€ki siellĂ€ Kanaanin miehen tyttĂ€ren, hĂ€nen nimensĂ€ oli Sua: ja otti hĂ€nen, ja meni hĂ€nen tykönsĂ€. ˆa  ‚& Se tapahtui siihen aikaan, ettĂ€ Juuda meni alas veljeinsĂ€ tyköÀ, ja poikkesi yhden miehen tykö Odollamiin, jonka nimi oli Hira.pˆ` ]%$ Mutta Midianilaiset myivĂ€t hĂ€nen Egyptiin Potipharille, Pharaon kamaripalvelialle ja huovinhaltialle.eˆ_ ƒG%# Ja kaikki hĂ€nen poikansa ja tyttĂ€rensĂ€ nousivat hĂ€ntĂ€ lohduttamaan; vaan ei hĂ€n tahtonut antaa itsiĂ€nsĂ€ lohdutettaa, mutta sanoi: minĂ€ menen murehtien alas poikani tykö hautaan. Ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ itki hĂ€ntĂ€. ÍĄ6Ú͂ ˆk „& Niin sanoi Juuda miniĂ€llensĂ€ Tamarille: ole leskenĂ€ isĂ€s huoneessa siihenasti kuin minun poikani Sela kasvaa. SillĂ€ hĂ€n ajatteli: tohtii tapahtua, ettĂ€ hĂ€n myös kuolee, niinkuin hĂ€nen veljensĂ€kin. Niin Tamar meni pois, ja oli isĂ€nsĂ€ huoneessa.Yˆj /& Ja se paha, kuin hĂ€n teki, ei kelvannut \Herralle\, joka kuoletti myös hĂ€nen.Xˆi ƒ-& Mutta Onan tiesi, ettei siemen olisi tullut hĂ€nen omaksensa: koska hĂ€n siis makasi veljensĂ€ emĂ€nnĂ€n kanssa, antoi hĂ€n sen pudota maahan, ja turmeli sen, ettei hĂ€n olisi antanut veljellensĂ€ siementĂ€. ˆh ‚& Niin sanoi Juuda (pojallensa) Onanille: mene veljes emĂ€nnĂ€n tykö, ja ota hĂ€ntĂ€ aviokses, herĂ€ttÀÀkses veljelles siementĂ€.\ˆg 5& Mutta Ger, Juudan esikoinen, oli paha \Herran\ edessĂ€: ja \Herra\ kuoletti hĂ€nen. ‡+œŒY‡Nˆp ƒ& Ja hĂ€n poikkesi tien oheen hĂ€nen tykönsĂ€, ja sanoi: annas minun maata kanssas; sillĂ€ ei hĂ€n tietĂ€nyt sitĂ€ miniĂ€ksensĂ€. HĂ€n vastasi: mitĂ€s minun annat, jos sinĂ€ makaisit minun kanssani?`ˆo =& Koska Juuda nĂ€ki hĂ€nen, luuli hĂ€n sen portoksi; sillĂ€ hĂ€n oli peittĂ€nyt kasvonsa.}ˆn ƒw& Niin riisui hĂ€n yltĂ€nsĂ€ leskivaatteensa, ja verhoitti itsensĂ€ liinalla ja peitti itsensĂ€, ja istui kahden lĂ€hteen verĂ€jĂ€lle, joka on tiellĂ€ Timnatiin; sillĂ€ hĂ€n nĂ€ki, ettĂ€ Sela oli kasvanut, ja ei hĂ€ntĂ€ annettu sille emĂ€nnĂ€ksi.kˆm S& Niin ilmoitettiin Tamarille, sanoen: katso, appes menee ylös Timnatiin keritsemÀÀn lampaitansa.Qˆl ƒ& Koska monta pĂ€ivÀÀ oli kulunut, kuoli Suan tytĂ€r, Juudan emĂ€ntĂ€. Ja kuin Juuda oli itsensĂ€ lohduttanut, meni hĂ€n Timnatiin, lammastensa keritsiĂ€in tykö ystĂ€vĂ€nsĂ€ Hiran kanssa Odollamista. Fu›9€èFˆv ‚9& Mutta hĂ€n palasi Juudan tykö, ja sanoi: en minĂ€ löytĂ€nyt hĂ€ntĂ€; sanoivat myös sen paikan miehet, ettei tĂ€ssĂ€ ole yhtĂ€kÀÀn porttoa ollut.8ˆu ‚m& Niin hĂ€n kyseli sen paikan miehiltĂ€, sanoen: kussa on se portto, kuin istui nĂ€illĂ€ kahdella lĂ€hteellĂ€ tien ohessa? He vastasivat: ei yksikÀÀn portto ole tĂ€ssĂ€ ollut.ˆt ‚& Mutta Juuda lĂ€hetti kauriin ystĂ€vĂ€nsĂ€ kanssa Odollamista, ettĂ€ hĂ€n vaimolta ottais pantin jĂ€lleen: ja ei hĂ€n löytĂ€nyt hĂ€ntĂ€._ˆs ;& Ja hĂ€n nousi ja meni, ja pani pois peitteen, ja puki jĂ€lleen leskivaatteet yllensĂ€.Vˆr ƒ)& HĂ€n sanoi: mitĂ€stĂ€ minĂ€ sinulle pantiksi annan? HĂ€n vastasi: sinettis, sitees, ja sauvas, joka kĂ€dessĂ€s on. Niin hĂ€n antoi ne hĂ€nelle, ja makasi hĂ€nen kanssansa, ja hĂ€n tuli raskaaksi hĂ€nestĂ€.ˆq ‚ & HĂ€n sanoi: minĂ€ lĂ€hetĂ€n kauriin laumastani. HĂ€n vastasi: anna siis minulle pantti niin kauvaksi kuin sinĂ€ sen lĂ€hetĂ€t. $sŁÚ=Ö$.ˆ| ‚Y& Ja tapahtui hĂ€nen synnyttĂ€issĂ€nsĂ€, pisti toinen ulos kĂ€tensĂ€, johonka lastenĂ€mmĂ€ tarttui, ja sitoi siihen punaisen langan, sanoen: tĂ€mĂ€ tulee ensisti ulos.dˆ{ E& Ja tapahtui hĂ€nen synnyttĂ€misensĂ€ ajalla, ja katso, kaksoiset olivat hĂ€nen kohdussansa.ˆz ‚/& Ja Juuda tunsi ne, ja sanoi: hĂ€n on minua hurskaampi: etten minĂ€ hĂ€nelle poikaani Selaa antanut. Kuitenkin ei hĂ€n enempÀÀ maannut hĂ€ntĂ€.Eˆy ƒ& Mutta koska hĂ€n tuotiin edes, lĂ€hetti hĂ€n appensa tykö, sanoen: siitĂ€ miehestĂ€, jonka nĂ€mĂ€t ovat, olen minĂ€ raskas. Ja sanoi: tunnetkos, kenenkĂ€ on tĂ€mĂ€ sinetti, side ja sauva.Lˆx ƒ& Liki kolmen kuukauden jĂ€lkeen ilmoitettiin Juudalle: sinun miniĂ€s Tamar on salavuoteessa ollut, ja katso, salavuoteesta on hĂ€n myös raskaaksi tullut. Juuda sanoi: viekÀÀt hĂ€ntĂ€ poltettaa. ˆw ‚& Juuda sanoi: pitĂ€kÀÀn ne, ettemme mitĂ€maks hĂ€piÀÀn tulisi; katso, minĂ€ lĂ€hetin kauriin, ja et sinĂ€ löytĂ€nyt hĂ€ntĂ€. ;6Ÿ ˜ü;=‰ ‚w' Niin ettĂ€ hĂ€n löysi armon hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja tuli hĂ€nen palveliaksensa: ja hĂ€n asetti hĂ€nen huoneensa ylitse, ja kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli, antoi hĂ€n hĂ€nen kĂ€teensĂ€.‰ ‚-' Ja hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ nĂ€ki, ettĂ€ \Herra\ oli hĂ€nen kanssansa; sillĂ€ kaikki, mitĂ€ hĂ€n teki, antoi \Herra\ menestyĂ€ hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€.r‰ a' Ja \Herra\ oli Josephin kanssa, ja hĂ€n oli onnellinen mies, ja oli isĂ€ntĂ€nsĂ€ EgyptilĂ€isen huoneessa.-ˆ  ‚Y' Ja Josef vietiin alas Egyptiin: ja Potiphar EgyptilĂ€inen Pharaon kamaripalvelia ja huovinhaltia osti hĂ€nen Ismaelilaisilta, jotka hĂ€nen sinne alas vieneet olivat.uˆ~ g& Sitte tuli ulos hĂ€nen veljensĂ€, jonka kĂ€dessĂ€ oli se punainen lanka; ja hĂ€nen nimensĂ€ kutsuttiin Sera.Fˆ} ƒ & Mutta koska hĂ€n kĂ€tensĂ€ takaperin veti, tuli ulos hĂ€nen veljensĂ€, ja hĂ€n sanoi: miksis olet revĂ€issyt? TĂ€mĂ€ rikkirepĂ€isemys on sinun tĂ€htes: ja hĂ€nen nimensĂ€ kutsuttiin Perets. î<Șî8‰ ‚m' Mutta hĂ€n kielsi, ja sanoi isĂ€ntĂ€nsĂ€ emĂ€nnĂ€lle: katso, minun isĂ€ntĂ€ni ei tiedusta minulta, mitĂ€ huoneessa on, ja kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on, antoi hĂ€n minun kĂ€teeni.‰ ‚' Ja tapahtui tĂ€mĂ€n jĂ€lkeen, ettĂ€ hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ emĂ€nnĂ€n silmĂ€t paloivat Josephin pÀÀlle, ja sanoi: makaa minun kanssani.O‰ ƒ' SentĂ€hden antoi hĂ€n kaikki Josephin haltuun, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli, ja ei tiedustellut mitÀÀn hĂ€neltĂ€, paitsi sitĂ€ ruokaa, jonka hĂ€n söi. Ja Joseph oli kauniin luontoinen, ja ihana kasvoilta.m‰ ƒW' Ja siitĂ€ ajasta kuin hĂ€n oli hĂ€nen pannut huoneensa ja kaiken tavaransa pÀÀlle, siunasi \Herra\ sen EgyptilĂ€isen huoneen Josephin tĂ€hden, ja \Herran\ siunaus oli kaikissa niissĂ€, jotka hĂ€nellĂ€ kotona ja kedolla olivat. ümëWüX‰  -' Koska hĂ€n nĂ€ki, ettĂ€ hĂ€n jĂ€tti hameensa hĂ€nen kĂ€teensĂ€, ja pakeni ulos:‰  ‚' Ja hĂ€n tarttui hĂ€nen hameesensa, sanoen: makaa minun kanssani. Mutta hĂ€n jĂ€tti hameensa hĂ€nen kĂ€teensĂ€, ja pakeni, ja meni ulos.‰  {' Ja tapahtui yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ettĂ€ Joseph meni huoneesen askaroitsemaan; ja ei ollut yksikÀÀn perheestĂ€ lĂ€snĂ€.‰ ‚#' Mutta hĂ€n piti jokapĂ€ivĂ€ senkaltaiset puheet Josephin kanssa; mutta ei hĂ€n totellut maata hĂ€nen kanssansa, eli olla hĂ€nen kanssansa.x‰ ƒm' Ei pidĂ€ hĂ€n itseĂ€nsĂ€ tĂ€ssĂ€ huoneessa suurempana minua, ei myös ole hĂ€n kieltĂ€nyt minulta mitÀÀn, paitsi sinun, siinĂ€ kuin sinĂ€ olet hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€: kuinka siis minĂ€ niin paljon pahaa tekisin ja rikkoisin Jumalaa vastaan? €ą:§J€"‰ ‚A' Koska hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ kuuli emĂ€ntĂ€nsĂ€ sanat, kuin hĂ€n puhui hĂ€nelle, sanoen: niin on sinun palvelias tehnyt minulle, vihastui hĂ€n sangen kovin.Z‰ 1' Mutta koska minĂ€ riahdin ja huusin, jĂ€tti hĂ€n minulle hameensa ja pakeni ulos.‰ ‚' Ja puhui hĂ€nelle ne sanat, sanoen: Hebrealainen palvelia, jonkas olet meille tuonut, tuli minun tyköni, saattamaan minua hĂ€piÀÀn.e‰ G' Niin hĂ€n piti hĂ€nen hameensa tykönĂ€nsĂ€, siihenasti kuin hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ kotia tuli,o‰  [' Ja koska hĂ€n kuuli, ettĂ€ minĂ€ riahdin ja huusin, jĂ€tti hĂ€n minulle hameensa, pakeni ja meni ulos.h‰  ƒM' Huusi hĂ€n perhettĂ€nsĂ€, ja sanoi heille: katsokaat, hĂ€n on tuonut meille yhden Hebrealaisen miehen, saattamaan meitĂ€ hĂ€piÀÀn: hĂ€n tuli minun tyköni makaamaan minun kanssani; mutta minĂ€ huusin korkialla ÀÀnellĂ€. „nŚA‚ű„q‰ _( Niin Pharao vihastui molempain palveliainsa, ylimmĂ€isen juomanlaskian ja ylimmĂ€isen leipojan pÀÀlle.‰  ‚ ( Ja sitte tapahtui, ettĂ€ Egyptin kuninkaan ylimmĂ€inen juomanlaskia ja leipoja rikkoivat herraansa Egyptin kuningasta vastaan:;‰ ‚s' Ja vankihuoneen haltia ei pitĂ€nyt mistÀÀn murhetta niistĂ€, jotka hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€ olivat; sillĂ€ \Herra\ oli Josephin kanssa, ja mitĂ€ hĂ€n teki, antoi \Herra\ menestyĂ€.‰ ‚!' Niin ettĂ€ hĂ€n antoi kaikki vangit vankihuoneessa Josephin kĂ€den alle, ettĂ€ kaikki mitĂ€ siellĂ€ tehtiin, se tehtiin hĂ€nen kauttansa.‰ ‚#' Mutta \Herra\ oli Josephin kanssa, ja kÀÀnsi laupiutensa hĂ€nen tykönsĂ€; ja antoi hĂ€nen löytÀÀ armon vankihuoneen haltian edessĂ€.‰ ‚' Ja hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ otti Josephin, ja pani vankihuoneesen, jossa kuninkaan vangit olivat: ja niin hĂ€n oli siellĂ€ vankihuoneessa. K)3=GQ[enx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöŠ°șÄÎŰâìö    &w  &x  &y  &z  &{  &|  &}  &~  '  &w  &x  &y  &z  &{  &|  &}  &~  '  '€  '  '‚  'ƒ  '„  '…  '†  ' ‡  ' ˆ  ' ‰  ' Š  ' ‹  'Œ  '  'Ž  '  '  '‘  '’  '“  '”  '•  (–  (—  (˜  (™  (š  (›  (œ  (  ( ž  ( Ÿ  (    ( Ą  ( ą  (Ł  (€  („  (Š  (§  (š  (©  (Ș  («  (Ź  )­  )ź  )Ż  )°  )±  )Č  )ł  )Ž  ) ”  ) ¶  ) ·  ) ž  ) č  )ș  )»  )Œ  )œ  )Ÿ  )ż  )À  )Á … PśXź ‰ ‚( Niin ylimmĂ€inen juomanlaskia jutteli unensa Josephille, ja sanoi hĂ€nelle: minĂ€ nĂ€in unta ja katso, viinapuu oli minun edessĂ€ni.&‰ ‚I( He vastasivat hĂ€ntĂ€: me olemme nĂ€hneet unta, ja ei ole, joka sen selittÀÀ. Niin sanoi Joseph heille: Jumalan on selitys, kuitenkin jutelkaat se minulle.‰ ‚3( Kysyi hĂ€n niiltĂ€ Pharaon palvelioilta, jotka hĂ€nen kanssansa herransa vankihuoneessa olivat, ja sanoi: miksi te olette tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ surulliset?V‰ )( Koska Joseph tuli aamulla heidĂ€n tykönsĂ€, ja nĂ€ki heidĂ€n murheelliseksi.8‰ ‚m( Ja molemmat nĂ€kivĂ€t unta, kumpikin unensa yhtenĂ€ yönĂ€, kukin unensa selityksen jĂ€lkeen, Egyptin kuninkaan juomanlaskia ja leipoja, jotka olivat sidottuna vankihuoneessa.v‰ i( Ja huovinhaltia pani Josephin heidĂ€n kanssansa palvelemaan heitĂ€. Ja he olivat vankiudessa kappaleen aikaa.x‰ m( Ja heitti heidĂ€t vankiuteen huovinhaltian huoneesen, vankihuoneesen siihen paikkaan, jossa Joseph oli vankina. 0XŻP|È0‰$ ‚%( SillĂ€ minĂ€ olen salaisesti varastettu Hebrealaisten maalta; enkĂ€ ole tĂ€ssĂ€ mitÀÀn tehnyt, ettĂ€ he minun tĂ€hĂ€n vankiuteen panivat.0‰# ‚]( Mutta muista minua tykönĂ€s, koska sinun hyvin kĂ€y, ja tee sitte laupius minun kanssani, ettĂ€s ilmoittaisit minun Pharaolle, ja antaisit minun ottaa tÀÀltĂ€ ulos.P‰" ƒ( Kolmen pĂ€ivĂ€n sisĂ€llĂ€ korottaa Pharao sinun pÀÀs, ja asettaa sinun jĂ€llensĂ€ entiseen virkaas: ja sinĂ€ annat Pharaon kĂ€teen juoma-astian niinkuin ennenkin, koska olit hĂ€nen juomansa laskia.\‰! 5( Ja Joseph sanoi hĂ€nelle: tĂ€mĂ€ on sen selitys: Kolme haaraa ovat kolme pĂ€ivÀÀ.%‰  ‚G( Ja Pharaon juoma-astia oli minun kĂ€dessĂ€ni: niin minĂ€ otin viinamarjat, ja pusersin ne Pharaon juoma-astiaan, ja annoin sen juoma-astian Pharaon kĂ€teen.$‰ ‚E( Ja sillĂ€ viinapuulla oli kolme haaraa ja se oli niinkuin viheriöitsemĂ€llĂ€nsĂ€, sen kukoistus kĂ€vi ylös, ja sen rypĂ€leet tuleentuivat viinamarjoiksi. fM¶XÀÛfr‰* a( Ja asetti ylimmĂ€isen juomanlaskian jĂ€lleen (entiseen) virkaansa, antamaan Pharaon kĂ€teen juoma-astiaa.a‰) ƒ?( Ja tapahtui kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€, koska Pharao piti syntymĂ€pĂ€ivÀÀnsĂ€, teki hĂ€n pidon kaikille palvelioillensa, ja ylensi ylimmĂ€isen juomanlaskian pÀÀn, ja ylimmĂ€isen leipojan pÀÀn palvelioittensa seassa.‰( ‚%( Ja kolmen pĂ€ivĂ€n sisĂ€llĂ€ ylentÀÀ Pharao sinun pÀÀs, ja ripustaa sinun hirsipuuhun: ja linnut syövĂ€t sinun lihas sinun pÀÀltĂ€s.[‰' 3( Joseph vastasi, ja sanoi: tĂ€mĂ€ on sen selitys: kolme koria ovat kolme pĂ€ivÀÀ.‰& ‚#( Ja ylimmĂ€isessĂ€ korissa oli kaikkinaisia leivotuita ruokia Pharaon tarpeeksi: ja linnut söivĂ€t niitĂ€ korista minun pÀÀni pÀÀltĂ€./‰% ‚[( Koska ylimmĂ€inen leipoja nĂ€ki, ettĂ€ selitys oli hyvĂ€; sanoi hĂ€n Josephille: minĂ€ myös uneksuin, ja katso, kolme palmikoittua koria oli minun pÀÀni pÀÀllĂ€. /œFÎS±> /n‰2 Y) Ja katso, seitsemĂ€n pientĂ€ ja itĂ€tuulelta surkastunutta tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ kasvoivat niiden jĂ€lkeen.‰1 ‚1) Ja hĂ€n nukkui jĂ€llensĂ€, ja nĂ€ki toisen kerran unta: ja katso, seitsemĂ€n tĂ€ysinĂ€istĂ€ ja paksua tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ kasvoivat yhdessĂ€ oljessa.p‰0 ]) Ja ne rumat ja laihat lehmĂ€t söivĂ€t ne seitsemĂ€n lihavaa ja kaunista lehmÀÀ. Niin Pharao herĂ€si.‰/ ‚9) Sitte nĂ€ki hĂ€n toiset seitsemĂ€n lehmÀÀ tulevan virrasta ylös, rumaa ja laihaa; ja seisoivat niiden (toisten) lehmĂ€in tykönĂ€ virran reunalla.x‰. m) Ja katso, virrasta astui ylös seitsemĂ€n kaunista ja lihavaa lehmÀÀ, jotka kĂ€vivĂ€t laitumella ruohostossa.u‰-  i) Ja tapahtui kahden ajastajan perĂ€stĂ€, ettĂ€ Pharao nĂ€ki unen, niinkuin hĂ€n olis seisonut virran tykönĂ€.S‰, #( Mutta ylimmĂ€inen juomanlaskia ei muistanut Josephia, vaan unhotti hĂ€nen.a‰+ ?( Mutta ylimmĂ€isen leipojan antoi hĂ€n hirttÀÀ; niinkuin Joseph oli heille selittĂ€nyt. X`…“'XK‰8 ƒ) Ja siellĂ€ oli meidĂ€n kanssamme Hebrealainen nuorukainen, huovinhaltian palvelia, ja me juttelimme hĂ€nelle, ja hĂ€n selitti meille meidĂ€n unemme: kummallekin unensa jĂ€lkeen selitti hĂ€n sen.i‰7 O) Niin me molemmat nĂ€imme yhtenĂ€ yönĂ€ unta, kumpikin unensa selityksen jĂ€lkeen me uneksuimme.‰6 }) Koska Pharao vihastui palveliainsa pÀÀlle, ja pani minun ja ylimmĂ€isen leipojan vankiuteen, huovinhaltian huoneesen;k‰5 S) Niin puhui ylimmĂ€inen juomanlaskia Pharaolle, sanoen: minĂ€ muistan tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minun rikokseni.W‰4 ƒ+) Ja aamulla oli hĂ€nen henkensĂ€ murheellinen, lĂ€hetti ja antoi kutsua kokoon kaikki Egyptin noidat ja tietĂ€jĂ€t, ja Pharao jutteli heille unensa. Mutta ei ollut, joka sen taisi selittÀÀ Pharaon edessĂ€.‰3 ‚5) Ja ne seitsemĂ€n laihaa tĂ€hkÀÀ nielivĂ€t ne seitsemĂ€n paksua ja tĂ€ysinĂ€istĂ€ tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€. Niin Pharao herĂ€si ja nĂ€ki, ettĂ€ se oli uni. "‡ŃœFÌ"&‰? ‚I) Ja katso, heidĂ€n jĂ€lkeensĂ€ tulivat ylös toiset seitsemĂ€n pientĂ€ ja juuri rumaa ja laihaa lehmÀÀ: en ole minĂ€ koko Egyptin maalla nĂ€hnyt niin rumia.w‰> k) Ja katso, virrasta tuli ylös seitsemĂ€n lihavaa ja kaunista lehmÀÀ, jotka kĂ€vivĂ€t laitumella ruohostossa.S‰= #) Niin puhui Pharao Josephille: unessa olin minĂ€ seisovana virran reunalla.o‰< [) Joseph vastasi Pharaota, sanoen: ei se ole minulla; mutta Jumala aavistaa kuitenkin Pharaolle hyvÀÀ.?‰; ‚{) Niin sanoi Pharao Josephille: minĂ€ olen unta nĂ€hnyt, ja ei ole sen selittĂ€jÀÀ; mutta minĂ€ olen kuullut sinusta sanottavan: koskas unen kuulet, niin sinĂ€ taidat sen selittÀÀ.2‰: ‚a) Niin lĂ€hetti Pharao, ja antoi kutsua Josephin, ja he hopusti ottivat hĂ€nen vankiudesta ulos. Ja hĂ€n antoi itsensĂ€ keritĂ€, ja muutti vaattensa ja tuli Pharaon tykö.v‰9 i) Ja niinkuin hĂ€n meille selitti, niin se tapahtui: sillĂ€ minĂ€ asetettiin minun virkaani ja hĂ€n hirtettiin. GąđudńG&‰F ‚I) Ne seitsemĂ€n kaunista lehmÀÀ ovat seitsemĂ€n vuotta, ja ne seitsemĂ€n tĂ€ysinĂ€istĂ€ tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ ovat myös seitsemĂ€n vuotta: se on yhtĂ€lĂ€inen uni.p‰E ]) Joseph sanoi Pharaolle: Pharaon uni on yhtĂ€lĂ€inen: Jumala ilmoittaa Pharaolle, mitĂ€ hĂ€n tekevĂ€ on.&‰D ‚I) Ja ne pienet tĂ€hkĂ€pÀÀt nielivĂ€t ne seitsemĂ€n kaunista tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€. Ja minĂ€ olen sen sanonut tietĂ€jille, mutta ei ole joka sen minulle ilmoittais.d‰C E) Sitte kĂ€vi ylös seitsemĂ€n kuivaa, pientĂ€ ja itĂ€tuulelta surkastunutta tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€.x‰B m) Ja taas nĂ€in minĂ€ unessani seitsemĂ€n tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ kasvaneen yhdessĂ€ oljessa, tĂ€ysinĂ€istĂ€ ja kaunista..‰A ‚Y) Ja koska he olivat syöneet, ei heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€ mitÀÀn tuntunut, ettĂ€ he olivat syöneet; vaan olivat niin rumat nĂ€hdĂ€ kuin ennenkin. Niin minĂ€ herĂ€sin.[‰@ 3) Ja ne laihat ja rumat lehmĂ€t söivĂ€t ne ensimĂ€iset seitsemĂ€n lihavaa lehmÀÀ. [«ëE[f‰KƒG Se olkoon hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, ja lukekaan sitĂ€ kaiken elinaikansa, ettĂ€ hĂ€n oppis pelkÀÀmÀÀn \Herraa\ Jumalaansa, ja pitĂ€mÀÀn kaiken tĂ€mĂ€n lain sanat ja nĂ€mĂ€t sÀÀdyt, ja ettĂ€ hĂ€n tekis niiden jĂ€lkeen."‰J‚? Ja kuin hĂ€n istuu valtakuntansa istuimella, niin ottakaan tĂ€mĂ€n lain papeilta LevilĂ€isiltĂ€, ja antakaan kirjoittaa toisen kappaleen siihen kirjaan.<‰I‚s Ei hĂ€nen myös pidĂ€ ottaman itsellensĂ€ monta emĂ€ntÀÀ, ettei hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ kÀÀntyisi pois, ja ei hĂ€nen pidĂ€ myös itsellensĂ€ aivan paljo hopiaa ja kultaa kokooman.q‰H _) Se on nyt se, kuin minĂ€ Pharaolle sanonut olen: ettĂ€ Jumala ilmoitti Pharaolle, mitĂ€ hĂ€n tekevĂ€ on.]‰G ƒ7) Mutta ne seitsemĂ€n laihaa ja rumaa lehmÀÀ, jotka astuivat ylös heidĂ€n jĂ€lkeensĂ€, ovat seitsemĂ€n vuotta, ja ne seitsemĂ€n laihaa ja itĂ€tuulelta surkastunutta tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ ovat seitsemĂ€n nĂ€lkĂ€vuotta. č_Â)čm‰PU Ja uutisen jyvistĂ€s, viinastas, öljystĂ€s, ja liemenet lampaistas pitÀÀ sinun antaman hĂ€nelle.‰O‚% Ja tĂ€mĂ€ on pappein oikeus kansalta ja niiltĂ€, jotka uhraavat hĂ€rjĂ€n tahi lampaan: Papille annettakaan lapa, leukaluut ja sisĂ€llykset,‰N‚- SentĂ€hden ei pidĂ€ hĂ€nellĂ€ perimistĂ€ oleman veljeinsĂ€ keskellĂ€; sillĂ€ \Herra\ on hĂ€nen perimisensĂ€, niinkuin hĂ€n on hĂ€nelle sanonut.1‰M ‚_ Papilla, LevilĂ€isillĂ€ ja kaikella Levin sukukunnalla ei pidĂ€ osaa eli perintöÀ Israelissa oleman. \Herran\ uhria ja hĂ€nen perintöÀnsĂ€ pitÀÀ heidĂ€n syömĂ€n.h‰LƒK Niin ettei hĂ€n korottaisi sydĂ€ntĂ€nsĂ€ veljeinsĂ€ ylitse, eikĂ€ myös kĂ€skyistĂ€ vilpistelisi, oikialle eikĂ€ vasemmalle puolelle, ettĂ€ hĂ€n pĂ€ivĂ€nsĂ€ pitentĂ€isi valtakunnassansa, hĂ€n ja hĂ€nen poikansa Israelissa. /Všțqá/.‰V‚W Ei yksikÀÀn pidĂ€ sinun seassas löyttĂ€mĂ€n, joka poikansa eli tyttĂ€rensĂ€ kĂ€yttÀÀ tulessa, eli joka on ennustaja, pĂ€ivĂ€n valitsija, tietĂ€jĂ€, tahi velho, ‰U‚ Koskas tulet siihen maahan, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, niin Ă€lĂ€ opi tekemÀÀn sen kansan kauhistusten jĂ€lkeen. ‰T‚  Ja heidĂ€n pitÀÀ yhden verran osaa saaman syödĂ€ksensĂ€, paitsi sitĂ€ mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on vanhempainsa myydystĂ€ hyvyydestĂ€.‰S‚+ Niin palvelkaan hĂ€n \Herran\ Jumalansa nimeen, niinkuin kaikki muutkin LevilĂ€iset hĂ€nen veljensĂ€, jotka siellĂ€ seisovat \Herran\ edessĂ€.8‰R‚k Koska LevilĂ€inen tulee jostakusta sinun portistas, koko Israelista, kussa hĂ€n vieras on, ja hĂ€n tulee kaikesta sielunsa himosta siihen paikkaan, jonka \Herra\ valinnut on;&‰Q‚G SillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on hĂ€nen valinnut kaikista sinun sukukunnistas, seisomaan ja palvelemaan \Herran\ nimeen, hĂ€n ja hĂ€nen poikansa jokapĂ€ivĂ€. [„șˆ™[;‰]s Ja \Herra\ sanoi minulle: he ovat oikein puhuneet,k‰\ƒQ Kaiken se jĂ€lkeen kuin sinĂ€ anoit \Herralta\ sinun Jumalaltas Horebissa kokouksen pĂ€ivĂ€nĂ€, sanoen: en minĂ€ voi enÀÀ kuulla \Herran\ minun Jumalani ÀÀntĂ€, enkĂ€ silleen voi suurta tulta nĂ€hdĂ€, etten minĂ€ kuolisi,‰[‚  Vaan Prophetan sinun seastas, sinun veljistĂ€s, minun kaltaiseni, herĂ€ttÀÀ sinulle \Herra\ sinun Jumalas: hĂ€ntĂ€ kuulkaat."‰Z‚? SillĂ€ nĂ€mĂ€t kansat, joiden maan sinĂ€ omistat, kuulevat pĂ€ivĂ€n valitsioita ja ennustajia: mutta sinulle ei ole niin \Herra\ sinun Jumalas sallinut.D‰Y Sinun pitÀÀ oleman vakaa \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€. ‰X‚; SillĂ€ joka senkaltaisia tekee, on \Herralle\ kauhistus, ja senkaltaisten kauhistusten tĂ€hden ajaa \Herra\ sinun Jumalas heidĂ€t ulos sinun edestĂ€s.X‰W+ Tahi lumooja, tahi noita, tahi merkkein tulkitsija, tahi joka kuolleita kysyy. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT^hr|…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“§±»ĆÏÙăíśœŠ°șÄÎŰâìö     )Ă  )Ä  )Ć  )Æ  )Ç  )È  )Ž  )”  )¶  ) ·  )Ă  )Ä  )Ć  )Æ  )Ç  )È  )Ž  )”  )¶  ) ·  )!ž  )"č  )#ș  )$»  )%Œ  )&œ  )'Ÿ  )(ż  ))À  )*Á  )+  ),Ă  )-Ä  ).Ć  )/Æ  )0Ç  )1È  )2É  )3Ê  )4Ë  )5Ì  )6Í  )7Î  )8Ï  )9Đ  *Ń  *Ò  *Ó  *Ô  *Ő  *Ö  *Ś  *Ű  * Ù  * Ú  * Û  * Ü  * Ę  *Ț  *ß  *à  *á  *â  *ă  *ä  *ć  *æ  *ç  *è  *é  *ê  *ë  *ì  *í  *î  *ï  * đ  *!ń  *"ò  *#ó  *$ô  *%ő  *&ö  +ś BʱŚ5‰c ‚g Kuin \Herra\ sinun Jumalas on hĂ€vittĂ€nyt pakanat, joiden maan \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, niitĂ€ omistaakses ja asuakses heidĂ€n kaupungeissansa ja huoneissansa,V‰bƒ' Kuin propheta puhuu \Herran\ nimeen, ja ei siitĂ€ mitÀÀn ole, eikĂ€ niin tapahdu, niin ne ovat ne sanat, joita ei \Herra\ ole puhunut: se propheta on sen puhunut ylpeydestĂ€nsĂ€, Ă€lĂ€ pelkÀÀ hĂ€ntĂ€.[‰a1 Jos sanot sydĂ€messĂ€s: kuinka me tiedĂ€mme, mitĂ€ sanoja ei \Herra\ ole puhunut?7‰`‚i Mutta jos joku propheta ylpeydestĂ€ puhuu minun nimeeni sitĂ€ mitĂ€ en minĂ€ hĂ€nen kĂ€skenyt puhua, ja se joka puhuu muiden jumalain nimeen, sen prophetan pitÀÀ kuoleman.u‰_e Ja tapahtuu, ettĂ€ joka ei minun sanaani kuule, jonka hĂ€n minun nimeeni puhuu, hĂ€neltĂ€ minĂ€ sen vaadin.:‰^‚o MinĂ€ herĂ€tĂ€n heille Prophetan heidĂ€n veljistĂ€nsĂ€ niinkuin sinĂ€ olet, ja minĂ€ panen minun sanani hĂ€nen suuhunsa: hĂ€n puhuu heille kaikkia mitĂ€ minĂ€ hĂ€nelle kĂ€sken. †ĘE}‰hƒu Ettei verenkostaja ajaisi miehentappajaa niinkauvan kuin hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ on katkera, ja saavuttaisi hĂ€ntĂ€ ettĂ€ matka pitkĂ€ on, ja löis hĂ€nen kuoliaaksi, vaikka ei hĂ€n kuoleman syytĂ€ ole tehnyt; sillĂ€ ei hĂ€n ennen vihannut hĂ€ntĂ€.‚.‰g„W Vaan niinkuin joku menis metsÀÀn lĂ€himmĂ€isensĂ€ kanssa puita hakkaamaan, ja nostais kĂ€sin kirveensĂ€ hakkaamaan puuta maahan, ja kirves lĂ€htis varresta, ja osais loukata lĂ€himmĂ€isensĂ€ niin ettĂ€ hĂ€n siitĂ€ kuolis: sen pitÀÀ yhteen nĂ€istĂ€ kaupungeista pakeneman ja saaman elÀÀ,‰f‚# Ja se olkaan miehentappajan meno, joka sinne paeta ja elÀÀ saa: joka tappaa lĂ€himmĂ€isensĂ€ tietĂ€mĂ€tĂ€, ja ei ennen vihannut hĂ€ntĂ€,%‰e‚E Ja valmista sinulles tie, ja jaa maas rajat, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa perinnöksi, kolmeen osaan, sen paeta, joka miesvahinkoon tullut on.w‰di Niin eroita sinulles kolme kaupunkia sen maan keskellĂ€, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinun omistaakses, «ü_Œ#‰n‚A Niin vanhimmat hĂ€nen kaupungistansa lĂ€hettĂ€kÀÀn sinne sanan, ja tuokaan hĂ€nen sieltĂ€, ja antakaan hĂ€nen verenkostajan kĂ€siin, ettĂ€ hĂ€n kuolis.‰m‚9 Mutta jos joku vihaa lĂ€himmĂ€istĂ€nsĂ€ ja vĂ€ijyy hĂ€ntĂ€ ja karkaa hĂ€nen pÀÀllensĂ€ ja tappaa hĂ€nen, ja se pakenee yhteen niistĂ€ kaupungeista;‰l‚- Ettei viatointa verta vuodatettaisi sinun maassas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa perinnöksi, ja veren vika tulisi sinun pÀÀlles.‚‰k„ Jos muutoin pidĂ€t kaikki nĂ€mĂ€t kĂ€skyt, ja teet sen jĂ€lkeen kuin minĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken, ettĂ€s rakastat \Herraa\ sinun Jumalaas ja vaellat hĂ€nen teissĂ€nsĂ€ kaikkena elinaikanas: niin lisÀÀ vielĂ€ kolme kaupunkia nĂ€ihin kolmeen,$‰j‚C Ja jos \Herra\ sinun Jumalas sinun maas rajat levittÀÀ, niinkuin hĂ€n vannoi isilles, ja antaa sinulle kaiken sen maan, jonka hĂ€n lupasi isilles antaa,R‰i SentĂ€hden kĂ€sken minĂ€ sinua, sanoen: eroita sinulles kolme kaupunkia. Gy·ÌcÖG ‰t‚ Ja tuomarit visusti tutkistelkaan sitĂ€, ja katso, jos todistaja on vÀÀrĂ€ todistaja, ja todistaa vÀÀrin veljeĂ€nsĂ€ vastaan; ‰s‚  Niin molemmat ne miehet, jotka riitelevĂ€t, seisokaan \Herran\ edessĂ€, pappein ja tuomarein edessĂ€, jotka siihen aikaan ovat,f‰rG Jos vÀÀrĂ€ todistaja tulee ja todistaa jotakuta vastaan ja soimaa hĂ€nelle jotain syntiĂ€,g‰qƒI Ei pidĂ€ todistajan yksinĂ€nsĂ€ astuman edes ketĂ€kÀÀn vastaan, jostakusta pahasta teosta ja synnistĂ€, mikĂ€ ikĂ€nĂ€ paha teko se olis joka tehdÀÀn; mutta kahden eli kolmen todistajan suussa ovat kaikki asiat vahvat.>‰p‚w Ei sinun pidĂ€ siirtĂ€mĂ€n lĂ€himmĂ€ises rajaa, jonka entiset panneet ovat sinun perintöös, kuin sinĂ€ perit siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa omistaakses.‰o‚ Ei sinun silmĂ€s pidĂ€ armaitseman hĂ€ntĂ€, ja sinun pitÀÀ ottaman pois viattoman veren Israelista, ettĂ€s menestyisit. o‘"‘©Po]‰zƒ5 Ja sanokaan heille: kuule Israel, te menette tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sotaan vihollisianne vastaan: Ă€lkÀÀn sydĂ€menne pehmetkö, Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö, Ă€lkÀÀt vavisko, Ă€lkÀÀt myös hĂ€mmĂ€stykö heidĂ€n edessĂ€nsĂ€.V‰y' Ja kuin te lĂ€hestytte sotaa, niin astukaan pappi edes ja puhukaan kansalle,d‰x ƒE Koskas menet sotaan vihollisias vastaan, ja nĂ€et hevoset ja vaunut, ja kansan joka on suurempi sinua, niin Ă€lĂ€ pelkÀÀ heitĂ€; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas, joka sinun johdatti ulos Egyptin maalta, on sinun kanssas. ‰w‚ Sinun silmĂ€s ei pidĂ€ sÀÀstĂ€mĂ€n hĂ€ntĂ€: henki hengestĂ€, silmĂ€ silmĂ€stĂ€, hammas hampaasta, kĂ€si kĂ€destĂ€, jalka jalasta.l‰vS Ja muut sen kuulisivat ja pelkĂ€isivĂ€t, ja ei tekisi enÀÀ senkaltaista pahaa teidĂ€n seassanne.l‰uS Niin tehkÀÀt hĂ€nelle niinkuin hĂ€n aikoi tehdĂ€ veljellensĂ€, ettĂ€s erottaisit pahan sinustas, .†–Ț&.t‰ƒc Ja sodan pÀÀmiehet vielĂ€ puhukaan kansalle ja sanokaan: joka pelkuri on ja vapisevaisella sydĂ€mellĂ€, hĂ€n menkÀÀn pois ja palatkaan kotiansa, ettei hĂ€n saattaisi veljeinsĂ€ sydĂ€miĂ€ pelkuriksi, niinkuin hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ on.4‰~‚c Jos joku on hĂ€nellensĂ€ vaimon kihlannut, ja ei ottanut hĂ€ntĂ€ tykönsĂ€, hĂ€n menkÀÀn pois ja palatkaan kotiansa, ettei hĂ€n kuolisi sodassa, ja toinen nais hĂ€ntĂ€.4‰}‚c Ja se joka istutti viinamĂ€en, ja ei vielĂ€ sitĂ€ tehnyt yhteiseksi, hĂ€n menkÀÀn pois ja palatkaan kotiansa, ettei hĂ€n kuolisi sodassa ja toinen tekis sen yhteiseksi.l‰|ƒS Vaan sodan pÀÀmiehet puhutelkaan kansaa ja sanokaan: joka uuden huoneen on rakentanut, ja ei siinĂ€ vielĂ€ ruvennut asumaan, hĂ€n menkÀÀn pois ja palatkaan kotiansa, ettei hĂ€n kuolisi sodassa, ja joku toinen omistais sen.w‰{i SillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne kĂ€y kanssanne, sotimaan edestĂ€nne vihollisianne vastaan, ja auttaa teitĂ€. Yio ˆÍYqŠ] Ja tee niin jokaiselle kaupungille, joka sinusta aivan kaukana on, ja ei ole nĂ€iden kansain kaupunkia.7Š‚i Mutta vaimot, lapset ja elĂ€imet, ja kaikki ne jotka kaupungissa ovat, ja kaikki saalis ota itselles, ja syö vihollistes saalista, kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle.~Šw Ja kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa heidĂ€t sinun kĂ€siis, niin lyö kuoliaaksi kaikki miehenpuoli miekan terĂ€llĂ€.cŠA Vaan jos ei he tee rauhaa sinun kanssas, vaan sotivat sinua vastaan, niin ahdista heitĂ€.Š‚# Ja jos he sinua rauhallisesti vastaavat ja avaavat etees, niin olkaan kaikki kansa joka siinĂ€ on, sinulle verollinen ja palvelkaan sinua._Š9 Kuin mene jonkun kaupungin eteen, sotimaan sitĂ€ vastaan, niin taritse heille rauhaa.Š‚! Ja sittekuin sodan pÀÀmiehet lopettaneet ovat kansalle puheensa, niin he asettakaan sotajoukon ylimmĂ€iset ensimĂ€iseksi kansan sekaan. »kź껂>Š „w Jos sinĂ€ kauvan olet jonkun kaupungin edessĂ€, jota vastaan sinĂ€ sodit omistaakses sitĂ€, niin Ă€lĂ€ hĂ€vitĂ€ sen puita, Ă€lĂ€ myös kirveellĂ€ raiskaa niitĂ€; sillĂ€ sinĂ€ saat niistĂ€ syödĂ€, sentĂ€hden Ă€lĂ€ hakkaa niitĂ€ maahan; sillĂ€ ihmisellĂ€ on metsĂ€puitakin, tulemaan varustukseksi sinun etees.-Š ‚U Ettei he opettaisi teitĂ€ tekemÀÀn kaikkia niitĂ€ kauhistuksia, joita he tekivĂ€t jumalillensa, ettette myös tekisi syntiĂ€ \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne vastaan.9Š‚m Vaan hukuta ne perĂ€ti: nimittĂ€in HetilĂ€iset, Amorilaiset, Kanaanealaiset, PheresilĂ€iset, HevilĂ€iset ja Jebusilaiset, niinkuin \Herran\ sinun Jumalas sinulle on kĂ€skenyt,Š‚ Mutta nĂ€iden kansain kaupungeissa, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa, Ă€lĂ€ jĂ€tĂ€ elĂ€mÀÀn yhtĂ€kÀÀn henkeĂ€; ÓB–sӁŠ‚3 Ja kaupungin vanhimmat taluttakaan nuoren lehmĂ€n kovaan laaksoon, jota ei kynnetĂ€ eikĂ€ kylvetĂ€, ja leikatkaan lehmĂ€n kaulan siinĂ€ laaksossa.Š‚) Joka kaupunki tapettua lĂ€hin on, sen vanhimmat ottakaan nuoren lehmĂ€n karjasta, jolla ei ole työtĂ€ tehty ja joka ei ikeen alla ole ollut,Š ‚ Niin kĂ€ykÀÀn ulos vanhimpas ja tuomaris, ja mitatkaan sen tapetun tyköÀ kaupunkeihin, jotka tapetun ympĂ€rillĂ€ ovat.(Š  ‚M Jos joku tapettu löydetÀÀn siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinun omakses antaa, ja se makaa kedolla, ja tietĂ€mĂ€töintĂ€ on, kuka hĂ€nen tappoi;:Š ‚o Vaan ne puut, joista tiedĂ€t, ettei ne ole syötĂ€viĂ€, hĂ€vitĂ€ ja hakkaa maahan, ja rakenna varustus kaupunkia vastaan, jonka kanssa sinĂ€ sodit, siksi kuin sinĂ€ voitat sen. !dă#ź! Š‚  Kuin menet sotaan vihollisias vastaan, ja \Herra\ sinun Jumalas antaa heidĂ€t sinun kĂ€siis, ja sinĂ€ viet heitĂ€ vankina pois.rŠ_ Ja niin sinĂ€ eroitat tyköÀs viattoman veren, ettĂ€s teet sen mikĂ€ oikia on \Herran\ silmĂ€n edessĂ€.<Š‚s Ole armollinen kansalles Israelille, jonka sinĂ€ \Herra\ pelastit, ja Ă€lĂ€ tĂ€tĂ€ viatointa verta anna tulla kansas Israelin pÀÀlle; ja niin he ovat sovitetut siitĂ€ verestĂ€.~Šw Ja he vastatkaan ja sanokaan: ei meidĂ€n kĂ€temme tĂ€tĂ€ verta vuodattaneet, eikĂ€ meidĂ€n silmĂ€mme sitĂ€ nĂ€hneet.Š‚5 Ja kaikki vanhimmat siitĂ€ kaupungista, joka tapettua lĂ€hinnĂ€ on, peskÀÀn kĂ€tensĂ€ nuoren lehmĂ€n pÀÀllĂ€, jonka kaula laaksossa leikattiin,wŠƒi Niin pitÀÀ papit, Levin pojat kĂ€ymĂ€n edes; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on heidĂ€t valinnut palvelemaan itseĂ€nsĂ€, ja \Herran\ nimeĂ€ ylistĂ€mÀÀn: ja heidĂ€n suunsa jĂ€lkeen pitÀÀ kaikki riidat ja kaikki vahingot selitettĂ€mĂ€n. ‡ŁEg€‡uŠƒe Jos jollakin miehellĂ€ on kaksi emĂ€ntÀÀ, yksi, jota hĂ€n rakastaa, ja toinen, jota hĂ€n vihaa, ja ne synnyttĂ€vĂ€t hĂ€nelle lapsia, sekĂ€ se jota hĂ€n rakastaa, ettĂ€ se jota hĂ€n vihaa, niin ettĂ€ esikoinen on sen, jota hĂ€n vihaa;cŠƒA Ja jos tapahtuu, ettei hĂ€n sinulle kelpaa, niin anna hĂ€nen mennĂ€ kuhunka hĂ€n tahtoo, ja Ă€lĂ€ suinkaan myy hĂ€ntĂ€ rahaan: Ă€lĂ€ myös pyydĂ€ itselles jotakin voittoa hĂ€nen kauttansa; sillĂ€ sinĂ€ alensit hĂ€nen.ZŠƒ/ Ja riisua vaatteensa, joissa hĂ€n vangittiin, ja anna hĂ€nen istua huoneessas, ja itkeĂ€ kuukauden isĂ€nsĂ€ ja Ă€itiĂ€nsĂ€: mene sitte hĂ€nen tykönsĂ€ ja ole hĂ€nen miehensĂ€, ja hĂ€n olkoon sinun emĂ€ntĂ€s.[Š1 Niin vie hĂ€ntĂ€ huoneeses ja anna hĂ€nen keritĂ€ hiuksensa ja leikata kyntensĂ€,ZŠ/ Ja nĂ€et vankein seassa kauniin vaimon, ja himoitset hĂ€ntĂ€ ottaa emĂ€nnĂ€kses: –\bż?–%Š‚E Ja sanokaan kaupunkinsa vanhimmille: tĂ€mĂ€ meidĂ€n poikamme on itsevaltainen ja kovakorvainen, ei tottele meidĂ€n ÀÀntĂ€mme, ja on syömĂ€ri ja juomari;}Šu Niin pitÀÀ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ja Ă€itinsĂ€ hĂ€nen ottaman kiinni, ja viemĂ€n kaupunkinsa vanhimpain ja portin eteen,Š‚9 Jos jollakin on itsevaltainen ja kovakorvainen poika, joka ei kuule isĂ€nsĂ€ ja Ă€itinsĂ€ ÀÀntĂ€, ja kuin he kurittavat hĂ€ntĂ€, ei heitĂ€ tottele;vŠƒg Vaan hĂ€nen pitÀÀ tunteman vihattavan pojan esikoiseksensa, niin ettĂ€ hĂ€n antaa hĂ€nelle kaksinkertaisesti kaikista niistĂ€, mitĂ€ hĂ€neltĂ€ löydetÀÀn; sillĂ€ se on hĂ€nen ensimĂ€inen voimansa, ja hĂ€nelle tulee esikoisen oikeus. Š‚; Ja aika tulee, ettĂ€ hĂ€n lastensa vĂ€lillĂ€ perimisen jakaa, niin ei hĂ€n taida tehdĂ€ rakkaamman poikaa esikoiseksensa vihattavan esikoisen edestĂ€; ^űïJ6Š$‚g Jollei veljes ole sinua lĂ€snĂ€ etkĂ€ hĂ€ntĂ€ tunne, niin ota se huoneeses, ja olkoon se tykönĂ€s, siihenasti kuin veljes etsii sitĂ€, ja niin anna se hĂ€nelle jĂ€llensĂ€.!Š# ‚? Kuin nĂ€et veljes hĂ€rjĂ€n taikka lampaan eksyneen, niin ei sinun pidĂ€ kÀÀntĂ€mĂ€n itsiĂ€s pois, vaan viemĂ€n se kaiketikin jĂ€lleen sinun veljelles.‚Š"„ Niin ei pidĂ€ hĂ€nen ruumiinsa yötĂ€ puussa pidettĂ€mĂ€n, mutta haudatkaat hĂ€ntĂ€ kohta sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€; sillĂ€ se on kirottu Jumalalta, joka hirtetty on, ettet sinĂ€ saastuttaisi sinun maatas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa.cŠ!A Jos joku on tehnyt jonkun synnin, joka kuoleman on ansainnut, ja hirsipuussa kuoletetaan,Š ‚7 Niin pitÀÀ kaiken kaupungin kansan hĂ€nen kuoliaaksi kivittĂ€mĂ€n: ja niin sinĂ€ eroitat pahan sinustas, ettĂ€ koko Israel sen kuulis ja pelkĂ€is. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT^gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“§±șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö     +ù  +ú  +û  +ü  +ę  +ț  + ÿ  +   +   +   +ù  +ú  +û  +ü  +ę  +ț  + ÿ  +   +   +   +   +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +  +   +!  +"  ,  ,  ,  ,  ,  ,  ,  ,  , !  , "  , #  , $  , %  ,&  ,'  ,(  ,)  ,*  ,+  ,,  ,-  ,.  ,/  ,0  ,1  ,2  ,3  ,4  ,5  ,6  ,7  , 8  ,!9  ,":  -;  -<  -=  ->  -?  -@  -A  -B #3ˆÒ!±# Š*‚ Kuin rakennat uutta huonetta, niin tee kĂ€sipuut kattos ympĂ€ri, ettes veren vikaa saattaisi huoneeses, jos joku sieltĂ€ putois.mŠ)U Mutta pÀÀstĂ€ kaiketikin emĂ€ pois, ja ota pojat sinulles, ettĂ€s menestyisit ja kauvan elĂ€isit.-Š(‚U Ja jos löydĂ€t linnun pesĂ€n tiellĂ€ puusta tahi maasta, jossa on pojat tahi munat, ja emĂ€ istuu poikansa eli munain pÀÀllĂ€, niin Ă€lĂ€ ota emÀÀ poikinensa;2Š'‚_ Vaimon ei pidĂ€ miehen asetta kantaman, eikĂ€ myös miehen pukeman yllensĂ€ vaimon vaatteita; sillĂ€ jokainen, joka sen tekee, on \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus.'Š&‚I Jos nĂ€et veljes aasin eli hĂ€rjĂ€n langenneena tiellĂ€, Ă€lĂ€ kÀÀnny pois niistĂ€; vaan sinun pitÀÀ joudukkaasti auttaman niitĂ€ ylös hĂ€nen kanssansa.IŠ%ƒ  Niin tee myös hĂ€nen aasinsa kanssa, hĂ€nen vaatteensa ja kaikkinaisen kadonneen kanssa, mikĂ€ veljeltĂ€s kadonnut on, ja sinĂ€ sen löysit: ei sinun pidĂ€ itsiĂ€s siitĂ€ pois kÀÀntĂ€mĂ€n. a+Ê{@Š1‚9 Niin ottakaan vaimon isĂ€ ja Ă€iti hĂ€nen, ja tuokaan vaimon neitsyyden merkit edes, ja nĂ€yttĂ€kÀÀn vanhimmille, jotka kaupungin portissa istuvat,MŠ0ƒ Ja soimaa hĂ€ntĂ€ johonkuhun hĂ€piÀÀn vikapÀÀksi, ja saattaa hĂ€nestĂ€ pahan sanoman, sanoen: minĂ€ otin tĂ€mĂ€n emĂ€nnĂ€kseni, ja menin hĂ€nen tykönsĂ€, ja löysin, ettei hĂ€n ollut neitsy;gŠ/I Jos joku mies on nainut emĂ€nnĂ€n, ja on mennyt hĂ€nen tykönsĂ€, ja rupee vihaamaan hĂ€ntĂ€,LŠ. Tee sinulles rihmoja vaattees neljÀÀn kulmaan, jollas puetetaan.^Š-7 ÄlĂ€ pue sitĂ€ vaatetta ylles, joka villaisesta ja liinaisesta yhdessĂ€ kudottu on.3Š,c ÄlĂ€ ynnĂ€ hĂ€rjĂ€llĂ€ ja aasilla kynnĂ€.Š+‚1 ÄlĂ€ kylvĂ€ viinamĂ€keĂ€s moninaisilla siemenillĂ€, ettes saastuttaisi sekĂ€ siemenes kokousta, jonka kylvĂ€nyt olet, ja myös viinamĂ€en tuloa. íxo-í=Š6w Ja jos se tosi on, ettei vaimo löydetty neitseeksi;lŠ5ƒS Ja sakoittakaan hĂ€nen sataan hopiasikliin ja antakaan ne nuoren vaimon isĂ€lle, ettĂ€ hĂ€n hĂ€pĂ€isi neitseen Israelissa, ja hĂ€nen pitÀÀ pitĂ€mĂ€n hĂ€nen emĂ€ntĂ€nĂ€nsĂ€, eikĂ€ saa hĂ€ntĂ€ hyljĂ€tĂ€ kaikkena elinaikanansa.OŠ4 Niin kaupungin vanhimmat ottakaan sen miehen, ja rangaiskaan hĂ€ntĂ€.‚Š3„ Ja katso, hĂ€n soimaa hĂ€ntĂ€ hĂ€piĂ€llisiin asioihin vikapÀÀksi, ja sanoo: en minĂ€ löytĂ€nyt sinun tytĂ€rtĂ€s neitseeksi. Ja katso, tĂ€mĂ€ on minun tyttĂ€reni neitsyyden merkki. Ja heidĂ€n pitÀÀ levittĂ€mĂ€n vaatteen kaupungin vanhimpain eteen;Š2‚ Ja vaimon isĂ€ sanokaan vanhimmille: minĂ€ annoin tĂ€lle miehelle minun tyttĂ€reni emĂ€nnĂ€ksi, ja nyt hĂ€n vihaa hĂ€ntĂ€. B3ÌÍBŠ;‚  Jos joku löytÀÀ kihlatun piian kedolla, ryövÀÀ ja makaa hĂ€nen, niin mies pitÀÀ yksin tapettaman, joka makasi hĂ€nen;{Š:ƒq Niin pitÀÀ ne molemmat vietĂ€mĂ€n kaupungin porttiin, ja molemmat kivitettĂ€mĂ€n kuoliaaksi, piika, ettei hĂ€n huutanut, sillĂ€ hĂ€n oli kaupungissa, mies, ettĂ€ hĂ€n lĂ€himmĂ€isensĂ€ vaimon hĂ€pĂ€isi; ja niin sinĂ€ eroitat pahan tyköÀs.dŠ9C Jos joku piika on mieheltĂ€ kihlattu, ja joku hĂ€neen ryhtyy kaupungissa, ja makaa hĂ€nen;OŠ8ƒ Jos joku löydetÀÀn maanneeksi vaimon tykönĂ€, jolla aviomies on, niin pitÀÀ molempain kuoleman, sekĂ€ miehen, ettĂ€ vaimon, jonka tykönĂ€ hĂ€n makasi; ja niin pahuus otetaan pois Israelista.vŠ7ƒg Niin vietĂ€kÀÀn vaimo isĂ€nsĂ€ huoneen ovelle, ja kaupungin kansa kivittĂ€kÀÀn hĂ€nen kuoliaaksi, ettĂ€ hĂ€n teki tyhmyyden Israelissa, ja ettĂ€ hĂ€n salavuoteudessa makasi isĂ€nsĂ€ huoneessa: ja niin sinĂ€ otat pahan pois tyköÀs. ł$č=gęłGŠA   Ei kuohitun ja raajarikon pidĂ€ tuleman \Herran\ seurakuntaan.gŠ@I Ei yhdenkÀÀn pidĂ€ ottaman isĂ€nsĂ€ emĂ€ntÀÀ, eikĂ€ myös paljastaman isĂ€nsĂ€ peitettĂ€.RŠ?ƒ Niin se joka hĂ€nen makasi, antakaan piian isĂ€lle viisikymmentĂ€ hopiasikliĂ€, ja ottakaan piian emĂ€nnĂ€ksensĂ€, ettĂ€ hĂ€n on alentanut hĂ€nen: ei hĂ€n saa hyljĂ€tĂ€ hĂ€ntĂ€ kaikkena elinaikanansa.yŠ>m Jos joku löytÀÀ neitseen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hĂ€nen kiinni, ja makaa hĂ€nen, ja he löydetÀÀn;hŠ=K SillĂ€ hĂ€n löysi hĂ€nen kedolla: se kihlattu piika huusi, mutta ei ollut hĂ€nellĂ€ auttajaa.XŠ<ƒ+ Vaan piialle ei sinun pidĂ€ mitÀÀn tekemĂ€n; sillĂ€ ei piika yhtÀÀn kuoleman syntiĂ€ tehnyt, vaan niinkuin joku karkais lĂ€himmĂ€istĂ€nsĂ€ vastaan, ja löis hĂ€nen kuoliaaksi, niin on myös tĂ€mĂ€ asia. SY·)ÒAšSRŠH !  Niin tuli \Herran\ sana Jehun Hananin pojan tykö Baesaa vastaan, sanoen:ŠG‚% " Ja hĂ€n teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja vaelsi Jerobeamin teillĂ€ ja hĂ€nen synneissĂ€nsĂ€, joilla hĂ€n saatti Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn. ŠF‚ ! Kolmantena Asan Juudan kuninkaan vuonna oli Baesa Ahian poika koko Israelin kuningas Tirtsassa, neljĂ€kolmattakymmentĂ€ ajastaikaa.TŠE#  Mutta Asa ja Baesa Israelin kuningas sotivat keskenĂ€nsĂ€ kaiken ikĂ€nsĂ€. ŠD‚  MitĂ€ enempi Nadabista on sanomista ja kaikista hĂ€nen töistĂ€nsĂ€: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?ŠC‚7 Ammonilaiset ja Moabilaiset ei pidĂ€ tuleman \Herran\ seurakuntaan, ei kymmenenteenkÀÀn polveen asti, ja ei ikĂ€nĂ€ tuleman \Herran\ seurakuntaan,#ŠB‚A EikĂ€ pidĂ€ myös Ă€pĂ€rĂ€n tuleman \Herran\ seurakuntaan, eipĂ€ vielĂ€ kymmenenteen polveenkaan asti pidĂ€ jonkun heistĂ€ \Herran\ seurakuntaan tuleman. ŻőWÀ-Ż{ŠMq  Ja Baesa nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin Tirtsaan. Ja hĂ€nen poikansa Ella tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.ŠL‚  MitĂ€ enempi on puhumista Baesasta ja hĂ€nen töistĂ€nsĂ€ ja voimastansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?ŠK‚!  Joka Baesan suvusta kuolee kaupungissa, se pitÀÀ koirilta syötĂ€mĂ€n, ja joka kuolee kedolla se pitÀÀ taivaan linnuilta syötĂ€mĂ€n.ŠJ‚/  Katso, minĂ€ hĂ€vitĂ€n Baesan perilliset ja hĂ€nen huoneensa perilliset, ja annan sinun huonees tulla niinkuin Jerobeamin Nebatin pojan huoneen:‚ŠI„  EttĂ€ minĂ€ olen ylentĂ€nyt sinun tomusta ja tehnyt sinun minun kansani Israelin ruhtinaaksi, ja kuitenkin sinĂ€ olet vaeltanut Jerobeamin teillĂ€ ja saattanut minun kansani Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn, niin ettĂ€s vihoitat minun heidĂ€n synneillĂ€nsĂ€; Èż4hȁŠQ‚3  Ja Simri tuli ja löi hĂ€nen, ja tappoi hĂ€nen Asan Juudan kuninkaan seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna kolmattakymmentĂ€, ja tuli hĂ€nen siaansa kuninkaaksi.HŠPƒ  Mutta hĂ€nen palveliansa Simri, joka hallitsi puolet vaunuja, teki liiton hĂ€ntĂ€ vastaan: kuin hĂ€n tuli Tirtsaan, niin hĂ€n joi ja juopui Artsan tykönĂ€, joka oli Tirtsan kartanon haltia.ŠO‚  Asan Juudan kuninkaan kuudentena vuonna kolmattakymmentĂ€ oli Ella Baesan poika Israelin kuningas Tirtsassa kaksi ajastaikaa.‚=ŠN„u  Ja \Herran\ sana tuli prophetan Jehun Hananin pojan kautta Baesaa ja hĂ€nen huonettansa vastaan, ja kaikkea pahuutta vastaan, minkĂ€ hĂ€n \Herran\ edessĂ€ tehnyt oli, vihoittaaksensa hĂ€ntĂ€ kĂ€ttensĂ€ töillĂ€, ettĂ€ sen piti tuleman niinkuin Jerobeamin huone, ja sentĂ€hden ettĂ€ hĂ€n hĂ€nen tappanut oli. 1ŻÜQ>ŠV‚w  SeitsemĂ€ntenĂ€ kolmattakymmentĂ€ Asan Juudan kuninkaan vuonna oli Simri kuningas Tirtsassa seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ; sillĂ€ vĂ€ki oli sioittanut itsensĂ€ Philistealaisten Gibetonissa.ŠU‚  MitĂ€ enempi on sanomista Ellasta ja kaikista hĂ€nen menoistansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?OŠTƒ  Kaikkein Baesan ja hĂ€nen poikansa Ellan syntein tĂ€hden, joita he olivat tehneet, ja olivat saattaneet Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn, ja olivat vihoittaneet \Herran\ Israelin Jumalan turhuudellansa.ŠSy  Ja niin hĂ€vitti Simri koko Baesan huoneen, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, joka Baesalle oli puhuttu propheta Jehun kautta.KŠRƒ  Ja kuin hĂ€n oli kuningas ja istui kuninkaallisella istuimellansa, löi hĂ€n kaiken Baesan huoneen ja ei jĂ€ttĂ€nyt yhtĂ€kÀÀn seinÀÀn vettĂ€nsĂ€ heittĂ€vÀÀ, eikĂ€ perillisiĂ€ eli lankoja. Ž1Î4DŽ Š[‚  MitĂ€ enempi on sanomista SimristĂ€, ja kuinka hĂ€n oli liiton tehnyt: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?lŠZƒS  SynteinsĂ€ tĂ€hden, jotka hĂ€n oli tehnyt: sillĂ€ hĂ€n oli tehnyt pahaa \Herran\ edessĂ€ ja vaeltanut Jerobeamin teillĂ€ ja niissĂ€ synneissĂ€, jotka hĂ€n oli tehnyt ja joilla hĂ€n oli saattanut Israelinkin syntiĂ€ tekemÀÀn.ŠY‚'  Koska Simri nĂ€ki kaupungin voitettavan, meni hĂ€n kuninkaallisen huoneen saliin, ja poltti itsensĂ€ kuninkaallisen huoneen kanssa ja kuoli.`ŠX;  Ja Omri meni ylös ja koko Israel hĂ€nen kanssansa Gibetonista, ja ahdistivat Tirtsan.KŠWƒ  Koska vĂ€ki leirissĂ€ ollessansa kuuli sanottavan Simrin tehneen liiton ja tappaneen kuninkaan, niin koko Israel vahvisti sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Omrin sodanpÀÀmiehen Israelin kuninkaaksi leirissĂ€. ŰV±IŰnŠ`W  Ja Omri teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja oli pahempi kaikkia, jotka hĂ€nen edellĂ€nsĂ€ olleet olivat,3Š_‚a  HĂ€n osti SemeriltĂ€ Samarian vuoren kahdella hopiasentnerillĂ€, ja rakensi vuorelle, ja kutsui kaupungin, jonka hĂ€n rakensi, Semerin vuoren herran nimellĂ€ Samariaksi.-Š^‚U  Asan Juudan kuninkaan ensimmĂ€isenĂ€ vuonna neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ oli Omri Israelin kuningas kaksitoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja hallitsi Tirtsassa kuusi ajastaikaa.!Š]‚=  Mutta se joukko, joka piti Omrin puolta, oli vĂ€kevĂ€mpi kuin ne, jotka pitivĂ€t Tibnin Ginatin pojan puolta. Ja Tibni kuoli, ja Omri tuli kuninkaaksi.&Š\‚G  Siihen aikaan hajosi Israelin kansa kahteen joukkoon: yksi osa Tibnin Ginatin pojan puolelle, ja vahvistivat hĂ€nen kuninkaaksensa ja toinen Omrin puolelle. Đ1‚FĐsŠea  Ja Ahab Omrin poika teki pahaa \Herran\ edessĂ€ enemmĂ€n kuin kaikki ne, jotka hĂ€nen edellĂ€nsĂ€ olivat.6Šd‚g  Asan Juudan kuninkaan kahdeksantena vuonna neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ oli Ahab Omrin poika kuningas Israelissa, ja hallitsi Israelia Samariassa kaksi ajastaikaa kolmattakymmentĂ€.Šcy  Ja Omri nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin Samariaan; ja Ahab hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen perÀÀnsĂ€.+Šb‚Q  MitĂ€ enempi on sanomista Omrista, ja kaikista hĂ€nen töistĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen voimastansa teoissansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?KŠaƒ  Ja vaelsi kaikissa Jerobeamin Nebatin pojan teissĂ€ ja hĂ€nen synneissĂ€nsĂ€, joilla hĂ€n Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn, niin ettĂ€ he vihoittivat \Herran\ Israelin Jumalan turhuudellansa. +&Æ+gŠj ƒK  Ja Elia TisbilĂ€inen Gileadin asuja sanoi Ahabille: niin totta kuin \Herra\ Israelin Jumala elÀÀ, jonka edessĂ€ minĂ€ seison, ei pidĂ€ nĂ€illĂ€ vuorilla kastetta eikĂ€ sadetta tuleman, muutoin kuin minun sanani jĂ€lkeen.‚Ši„ " Silloin rakensi Hiel BetelistĂ€ Jerihon: se maksoi hĂ€nen esikoisensa Abiramin, koska hĂ€n perustuksen laski, ja hĂ€nen nuorimman poikansa Segubin, koska hĂ€n sen portit pani, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, jonka hĂ€n oli sanonut Josuan Nunin pojan kautta.$Šh‚C ! Ja Ahab teki metsistön; niin ettĂ€ Ahab vihoitti \Herran\ Israelin Jumalan kovemmin kuin kaikki muut Israelin kuninkaat, jotka hĂ€nen edellĂ€nsĂ€ olivat.]Šg5  Ja asetti Baalille alttarin Baalin huoneessa, jonka hĂ€n oli rakentanut Samariassa.VŠfƒ'  Ja se oli hĂ€nelle vĂ€hĂ€, ettĂ€ hĂ€n vaelsi Jerobeamin Nebatin pojan synneissĂ€, hĂ€n otti myös Isebelin, Etbaalin Zidonin kuninkaan tyttĂ€ren emĂ€nnĂ€ksensĂ€, ja meni palvelemaan ja kumartamaan Baalia; E  "-8CNYdoz„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐßêő   Ù Ú Û Ü Ę Ț ß à   Ù Ú Û Ü Ę Ț ß à á â  ă ä ć æ ç è é ê  ë  ì  í  î  ï đ ń ò ó ô ő ö ś  ű ù ú û ü ę ț ÿ                                          ÍÆFĘfę`́Šr‚  Nouse ja mene Sarpatiin, joka Sidonin tykönĂ€ on, ja pysy siellĂ€: katso, minĂ€ olen kĂ€skenyt leskivaimon sinua siellĂ€ elĂ€ttÀÀ.:Šqq  Niin tuli \Herran\ sana hĂ€nen tykönsĂ€, sanoen:]Šp5  Ja monikahtain pĂ€ivĂ€in perĂ€stĂ€ kuivui oja; sillĂ€ ei ollut sadetta maakunnassa.fŠoG  Ja kaarneet veivĂ€t hĂ€nelle leipÀÀ ja lihaa, huomeneltain ja ehtoona, ja hĂ€n joi ojasta.tŠnc  HĂ€n meni ja teki \Herran\ sanan jĂ€lkeen, ja meni istui Keritin ojan tykönĂ€, joka on Jordanin kohdalla.fŠmG  Ja sinun pitÀÀ juoman ojasta: ja minĂ€ olen kĂ€skenyt kaarnetten elĂ€ttÀÀ sinua siellĂ€.}Šlu  Mene tĂ€stĂ€ pois ja kÀÀnnĂ€ itses itÀÀn pĂ€in, ja lymytĂ€ sinus Keritin ojan tykö, joka on Jordanin kohdalla.7Škk  Ja \Herran\ sana tuli hĂ€nen tykönsĂ€ sanoen: À0ĂČÀnŠvƒW  Ja Elia sanoi hĂ€nelle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, mene ja tee niinkuin sinĂ€ sanonut olet; kuitenkin leivo minulle vĂ€hĂ€ kyrsĂ€inen siitĂ€ ensin ja tuo minulle; mutta itselles ja pojalles pitÀÀ myös sinun siitĂ€ sen jĂ€lkeen tekemĂ€n:‚ Šu„  HĂ€n sanoi: niin totta kuin \Herra\ sinun Jumalas elÀÀ, ei ole minulla leipÀÀ, mutta pivo jauhoja vakkaisessa ja vĂ€hĂ€ öljyĂ€ astiassa: ja katso, minĂ€ kokoon kaksi puuta ja menen valmistamaan itselleni ja pojalleni, syödĂ€ksemme ja sitte kuollaksemme.jŠtO  Kuin hĂ€n meni tuomaan, huusi hĂ€n hĂ€ntĂ€ ja sanoi: tuo myös minulle pala leipÀÀ kĂ€dessĂ€s.LŠsƒ  Ja hĂ€n nousi ja meni Sarpatiin; ja kuin hĂ€n kaupungin porttiin tuli, katso, leskivaimo oli siellĂ€ ja haki puita, ja hĂ€n puhui hĂ€nelle, sanoen: tuo minulle vĂ€hĂ€ vettĂ€ astiassa juodakseni. K=ÊJ°űK)Š|‚M  HĂ€n sanoi hĂ€nelle: tuo minulle poikas. Ja hĂ€n otti hĂ€net, hĂ€nen sylistĂ€nsĂ€, ja vei hĂ€nen ylistupaan, kussa hĂ€n asui, ja pani hĂ€nen omaan vuoteesensa,4Š{‚c  Ja hĂ€n sanoi Elialle: mitĂ€ minulla on sinun kanssas, sinĂ€ Jumalan mies? SinĂ€ olet tullut minun tyköni, ettĂ€ minun pahatekoni muistettaisiin ja minun poikani kuolis.Šz‚'  Sen jĂ€lkeen tapahtui, ettĂ€ perheen emĂ€nnĂ€n poika sairasti, ja hĂ€nen sairautensa oli niin raskas, ettei henkeĂ€ hĂ€nessĂ€ silleen ollut.}Šyu  Ei jauhot loppuneet vakkaisesta eikĂ€ öljy astiasta, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, jonka hĂ€n Elian kautta puhunut oli.pŠx[  Ja hĂ€n meni ja teki niinkuin Elia puhunut oli. Ja hĂ€n söi ja myös vaimo perheinensĂ€ kauvan aikaa.?Šw‚y  SillĂ€ nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: Ei jauhot vakkaisesta pidĂ€ loppuman ja öljy astiasta ei pidĂ€ puuttuman, siihen pĂ€ivÀÀn asti kuin \Herra\ antaa sataa maan pÀÀlle. %H‘*š/Š%b‹?  Ja Elia meni nĂ€yttĂ€mÀÀn itsiĂ€nsĂ€ Ahabille; vaan sangen kallis aika oli Samariassa.!‹ ‚?  Ja monen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€ tuli \Herran\ sana Elian tykö kolmantena vuonna, sanoen: mene ja osoita sinus Ahabille, ja minĂ€ annan sataa maan pÀÀlle.v‹g  Ja vaimo sanoi Elialle: nyt minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€s olet Jumalan mies, \Herran\ sana on tosi sinun suussas.‹y  Ja Elia otti pojan ja kantoi ylistuvasta alas huoneesen, ja antoi Ă€idillensĂ€, ja sanoi: katso, sinun poikas elÀÀ.dŠC  Ja \Herra\ kuuli Elian ÀÀnen: ja hĂ€nen sielunsa tuli hĂ€neen jĂ€lleen, ja hĂ€n virkosi.3Š~‚a  Ja hĂ€n ojensi itsensĂ€ kolmasti nuorukaisen pÀÀlle, ja huusi \Herran\ tykö ja sanoi: \Herra\ minun Jumalani, anna tĂ€mĂ€n nuorukaisen sielu tulla hĂ€neen jĂ€llensĂ€!4Š}‚c  Ja huusi \Herran\ tykö ja sanoi: \Herra\ minun Jumalani! oletkos niin pahoin tehnyt tĂ€tĂ€ leskeĂ€ vastaan, jonka tykönĂ€ minĂ€ holhotaan, ettĂ€s tapat hĂ€nen poikansa? #“â|ۍ#g‹ I  Ja hĂ€n sanoi: mitĂ€ minĂ€ olen rikkonut, ettĂ€s annat palvelias Ahabin kĂ€siin tappaa minua?K‹   HĂ€n sanoi: olen; mene ja sano herralles: katso, Elia on tĂ€ssĂ€.‹‚5  Kun Obadia tiellĂ€ oli, katso, silloin kohtasi hĂ€nen Elia; ja kuin hĂ€n tunsi hĂ€nen, lankesi hĂ€n kasvoillensa ja sanoi: etkös ole herrani Elia?‹‚  Ja he jakoivat itsensĂ€ vaeltamaan maata lĂ€vitse: Ahab vaelsi yksinĂ€nsĂ€ yhtĂ€ tietĂ€ myöten ja Obadia toista tietĂ€ yksinĂ€nsĂ€.P‹ƒ  Niin sanoi Ahab Obadialle: vaella maan lĂ€vitse kaikkein vesilĂ€hdetten tykö ja kaikkein ojain tykö, jos löydettĂ€isiin ruohoja hevosille ja muuleille elatukseksi, ettei kaikki elĂ€imet hukkuisi.-‹‚U  SillĂ€ kun Isebel hukutti \Herran\ prophetat, otti Obadia sata prophetaa ja kĂ€tki ne, viisikymmentĂ€ kuhunkin luolaan, ja elĂ€tti heidĂ€t leivĂ€llĂ€ ja vedellĂ€.)j‹O  Ja Ahab kutsui Obadian, joka oli hĂ€nen huoneensa haltia: (Ja Obadia pelkĂ€si \Herraa\ suuresti. [ä”W[x‹ƒk  Eikö minun herralleni ole sanottu, mitĂ€ minĂ€ tehnyt olen, kuin Isebel tappoi \Herran\ prophetat? ja minĂ€ kĂ€tkin sata \Herran\ prophetaa luoliin, viisikymmentĂ€ tĂ€nne ja viisikymmentĂ€ sinne, ja ruokin heidĂ€t leivĂ€llĂ€ ja vedellĂ€.‚9‹ „m  Ja taitais tapahtua, kuin minĂ€ menisin pois sinun tyköÀs, niin ottais \Herran\ henki sinun pois, ja en minĂ€ tietĂ€isi kuhunka, ja minĂ€ sitte tulisin ja sanoisin sen Ahabille, ja hĂ€n ei löytĂ€isi sinua, niin hĂ€n tappais minun. Mutta minĂ€ sinun palvelias pelkÀÀn \Herraa\ hamasta nuoruudestani.M‹   Ja nyt sinĂ€ sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tĂ€ssĂ€.‚‹ „+  Niin totta kuin \Herra\ sinun Jumalas elÀÀ, ei ole yhtÀÀn kansaa eli valtakuntaa, kuhunka minun herrani ei ole lĂ€hettĂ€nyt, sinua etsimÀÀn. Ja koska he ovat sanoneet: ei hĂ€n ole tĂ€ssĂ€, on hĂ€n vannottanut sitĂ€ valtakuntaa ja kansaa, ettet sinĂ€ ole löydetty. c– ȘB›Ècb‹?  Niin lĂ€hetti Ahab kaikkein Israelin lasten tykö ja kokosi prophetat Karmelin vuorelle.O‹ƒ  LĂ€hetĂ€ siis nyt kokoamaan minun tyköni koko Israel Karmelin vuorelle, ja neljĂ€sataa ja viisikymmentĂ€ Baalin prophetaa ja neljĂ€sataa metsistöin prophetaa, jotka syövĂ€t Isebelin pöydĂ€ltĂ€.#‹‚A  HĂ€n sanoi: en minĂ€ villitse Israelia, mutta sinĂ€ ja sinun isĂ€s huone, ettĂ€ te olette hyljĂ€nneet \Herran\ kĂ€skyt, ja sinĂ€ vaellat Baalin jĂ€lkeen.e‹E  Ja kuin Ahab nĂ€ki Elian, sanoi Ahab hĂ€nelle: etkö sinĂ€ ole se, joka Israelin villitset?`‹;  Niin meni Obadia Ahabia vastaan ja sanoi nĂ€mĂ€t hĂ€nelle, ja Ahab meni Eliaa vastaan.‹‚  Elia sanoi: niin totta kuin \Herra\ Zebaot elÀÀ, jonka edessĂ€ minĂ€ seison: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minĂ€ itseni hĂ€nelle ilmoitan.g‹I  Ja nyt sinĂ€ sanot: mene ja sano herralles: katso, Elia on tĂ€ssĂ€: ettĂ€ hĂ€n minun tappais. ›bZ›;‹‚q  Ja huutakaat te teidĂ€n jumalainne nimeĂ€, ja minĂ€ huudan \Herran\ nimeĂ€: kumpi Jumala vastaa tulen kautta, hĂ€n olkoon Jumala. Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: se on oikein.‚‹„  Niin antakaat nyt meille kaksi mullia ja antakaat heidĂ€n valita toisen mullin ja hakata kappaleiksi, ja pankaan puiden pÀÀlle, mutta Ă€lkÀÀn siihen panko tulta: ja minĂ€ otan toisen mullin ja panen myös puiden pÀÀlle, ja en pane siihen tulta.‹‚/  Niin sanoi Elia kansalle: minĂ€ olen ainoasti jÀÀnyt \Herran\ prophetaista; mutta Baalin prophetaita on neljĂ€sataa ja viisikymmentĂ€ miestĂ€.|‹ƒs  Niin astui Elia kaiken kansan eteen ja sanoi: kuinka kauvan te onnutte molemmille puolille? Jos \Herra\ on Jumala, niin vaeltakaat hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€, mutta jos Baal, niin vaeltakaat hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€; ja ei kansa hĂ€ntĂ€ mitÀÀn vastannut. Č6%Fȁ‹‚  Ja he huusivat suurella ÀÀnellĂ€, ja viileskelivĂ€t itsiĂ€nsĂ€ veitsillĂ€ ja naskaleilla tavallansa, niin ettĂ€ he verta tiukkuivat.[‹ƒ1  Kun jo puolipĂ€ivĂ€ oli, pilkkasi heitĂ€ Elia ja sanoi: huutakaat vahvasti; sillĂ€ hĂ€n on jumala, hĂ€n ajattelee jotakin, eli on jotakin toimittamista, eli on matkalla, eli jos hĂ€n makaa, ettĂ€ hĂ€n herĂ€is.‚ ‹„  Ja he ottivat mullin, jonka hĂ€n heille antoi, ja valmistivat ja huusivat Baalin nimeĂ€ huomenesta puolipĂ€ivÀÀn asti, sanoen: Baal, kuule meitĂ€! mutta ei siinĂ€ ollut ÀÀntĂ€ eli vastaajaa; ja he hyppelivĂ€t alttarin ympĂ€rillĂ€, jonka he tehneet olivat.F‹ƒ  Ja Elia sanoi Baalin prophetaille: valitkaat teillenne toinen mulli, ja tehkÀÀt te ensin, sillĂ€ teitĂ€ on monta, ja huutakaat teidĂ€n jumalainne nimeĂ€, ja Ă€lkÀÀt siihen tulta panko. $O§ü{$T‹"# ! Ja latoi puut, ja hakkasi mullin kappaleiksi, ja pani sen puiden pÀÀlle,~‹!w  Ja rakensi niistĂ€ kivistĂ€ alttarin \Herran\ nimeen, ja teki kuopan alttaria ympĂ€ri kahden jyvĂ€mitan leveydeltĂ€,'‹ ‚I  Ja Elia otti kaksitoistakymmentĂ€ kiveĂ€ Jakobin lasten luvun jĂ€lkeen (jonka tykö \Herran\ sana tapahtunut oli, sanoen: Israel pitÀÀ sinun nimes oleman),$‹‚C  Niin sanoi Elia kaikelle kansalle: tulkaat minun tyköni; ja kuin kaikki kansa tuli hĂ€nen tykönsĂ€, paransi hĂ€n \Herran\ alttarin, joka kukistunut oli.-‹‚U  Kuin puolipĂ€ivĂ€ kulunut oli, propheterasivat he siihenasti, ettĂ€ ruokauhri uhrattaman piti; ja ei ollut siinĂ€ ÀÀntĂ€ eli vastaajaa, elikkĂ€ joka vaaria otti. z똄çzj‹'O & Niin putosi \Herran\ tuli ja poltti polttouhrin, puut, kivet ja mullan, ja nuoli veden kuopasta.‹&‚- % Kuule minua \Herra\, kuule minua, ettĂ€ tĂ€mĂ€ kansa tietĂ€is sinun olevan \Herran\ Jumalan; ettĂ€s kÀÀntĂ€isit heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ takaisin.‚‹%„ $ Ja koska ruokauhri piti uhrattaman, astui propheta Elia edes ja sanoi: \Herra\ Abrahamin, Isaakin ja Israelin Jumala! ilmoita tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ettĂ€ sinĂ€ olet Israelin Jumala, ja minĂ€ sinun palvelias, ja ettĂ€ minĂ€ nĂ€mĂ€ kaikki sinun sanas jĂ€lkeen tehnyt olen.P‹$ # Ja vesi juoksi alttaria ympĂ€ri, ettĂ€ kuoppakin tĂ€ytettiin vedestĂ€.‚‹#„ " Ja sanoi: tĂ€yttĂ€kÀÀt neljĂ€ kadia vedellĂ€ ja kaatakaat se polttouhrin ja puiden pÀÀlle; ja hĂ€n sanoi: tehkÀÀt se vielĂ€ toinen kerta; ja he tekivĂ€t sen toisen kerran; ja hĂ€n sanoi: tehkÀÀt se vielĂ€ kolmas kerta; ja he tekivĂ€t sen kolmannen kerran. (…čW°ś(K‹-ƒ , Ja seitsemĂ€nnellĂ€ kerralla sanoi hĂ€n: katso sieltĂ€ nousee vĂ€hĂ€ pilvi merestĂ€, niinkuin miehen kĂ€mmen. HĂ€n sanoi: mene ja sano Ahabille: valjasta ja mene, ettei sade sinua kĂ€sittĂ€isi.5‹,‚e + Ja sanoi palveliallensa: mene nyt ylös ja katso meren puoleen. HĂ€n meni ylös, katsoi ja sanoi: ei siellĂ€ ole mitÀÀn. HĂ€n sanoi: mene vielĂ€ sinne seitsemĂ€n kertaa.#‹+‚A * Ja kuin Ahab meni syömÀÀn ja juomaan, meni Elia Karmelin kukkulalle, ja lankesi maahan, ja kumarsi kasvoillensa, ja pani pÀÀnsĂ€ polviensa vĂ€lille,_‹*9 ) Ja Elia sanoi Ahabille: mene ylös, syö ja juo; sillĂ€ suuren sateen hyminĂ€ kuuluu.H‹)ƒ ( Mutta Elia sanoi heille: ottakaat Baalin prophetat kiinni, ettei yksikÀÀn heistĂ€ pÀÀsisi. Ja he ottivat heidĂ€t kiinni; ja Elia vei heidĂ€t Kisonin ojan tykö ja tappoi heidĂ€t siellĂ€.x‹(k ' Kuin kaikki kansa nĂ€ki sen, heittĂ€ysivĂ€t he kasvoillensa ja sanoivat: \Herra\ on Jumala, \Herra\ on Jumala. 5pănȘ5d‹3ƒC  Mutta itse hĂ€n meni korpeen pĂ€ivĂ€kunnan matkan; ja kuin hĂ€n tuli sinne, istui hĂ€n katavan alla, rukoillen sieluansa kuolemaan, ja sanoi: jo kyllĂ€ on, \Herra\, ota nyt sieluni; sillĂ€ en minĂ€ ole parempi isiĂ€ni. ‹2‚  Kuin hĂ€n sen nĂ€ki, nousi hĂ€n ja meni kuhunka hĂ€n tahtoi, ja tuli Bersebaan, joka oli Juudassa, ja jĂ€tti sinne palveliansa.@‹1‚{  Niin lĂ€hetti Isebel sanansaattajat Elialle, sanoen: jumalat minun niin ja niin tehköön, jollen minĂ€ huomenna tĂ€llĂ€ aikaa tee sinun sielulles, niinkuin yhdelle nĂ€iden sielulle.r‹0 a  Ja Ahab ilmoitti Isebelille kaikki mitĂ€ Elia tehnyt oli, ja kuinka hĂ€n oli tappanut prophetat miekalla. ‹/‚ . Ja \Herran\ kĂ€si oli Elian pÀÀllĂ€, ja hĂ€n vyötti kupeensa ja juoksi Ahabin edellĂ€, siihenasti kuin hĂ€n tuli Jisreeliin. ‹.‚ - Ja sillĂ€ vĂ€lillĂ€ tuli taivas pilvistĂ€ mustaksi ja tuulesta, ja tuli sangen suuri sade. Mutta Ahab matkusti ja tuli Jisreeliin. Gőő !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐßêőłŸÉÔßêő  m  n  o  p  q   r   s  m  n  o  p  q   r   s   t   u   v  w  x  y  z  {  |  }  ~    €     ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰   Š   ‹   Œ      Ž      ‘  ’  “  ”  •  –  —  ˜  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ      Ą  !ą  "Ł  #€  $„  %Š  &§  'š  (©  )Ș  *«  +Ź  ,­  -ź  .Ż   °  ±  Č  ł †­„‹8{  Ja tuli siellĂ€ luolaan, ja oleskeli siellĂ€ yötĂ€; ja katso, \Herran\ sana sanoi hĂ€nelle: mitĂ€s tĂ€ssĂ€ Elia teet?‹7‚%  Ja hĂ€n nousi, söi ja joi, ja matkusti sen ruan voimalla neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€ Herran vuoreen Horebiin asti, ‹6‚  Ja \Herran\ enkeli palasi hĂ€nen tykönsĂ€ toisen kerran, tarttui hĂ€neen ja sanoi: nouse ja syö! sillĂ€ sinulla on pitkĂ€ matka.U‹5ƒ%  Mutta kuin hĂ€n katsahti ympĂ€rillensĂ€, katso, niin oli hĂ€nen pÀÀnsĂ€ takana hiilillĂ€ kypsytetty leipĂ€ ja astia vettĂ€; ja koska hĂ€n syönyt ja juonut oli, niin hĂ€n pani maata jĂ€lleen ja nukkui.w‹4i  Ja hĂ€n pani maata ja nukkui katavan alle; ja katso, enkeli tarttui hĂ€neen ja sanoi hĂ€nelle: nouse ja syö! hҝh3‹<‚a  Kuin Elia sen kuuli peitti hĂ€n kasvonsa hameellansa, ja meni ulos ja seisoi luolan ovella, ja katso, ÀÀni sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ sinulla tĂ€ssĂ€ on (tekemistĂ€), Elia?{‹;q  Ja maanjĂ€ristyksen perĂ€stĂ€ tuli tulta, ja ei \Herra\ ollut tulessa; tulen perĂ€stĂ€ tuli hieno tuulen hyminĂ€.‚1‹:„]  HĂ€n sanoi: mene tĂ€stĂ€ ulos ja astu vuorelle \Herran\ eteen. Ja katso, \Herra\ meni ohitse, ja suuri ja vĂ€kevĂ€ tuuli kĂ€vi, joka vuoret halkasi ja mĂ€et sĂ€rki \Herran\ edellĂ€; mutta ei \Herra\ ollut tuulessa; ja tuulen perĂ€stĂ€ tuli maanjĂ€ristys, ja ei \Herra\ ollut maanjĂ€ristyksessĂ€;‚*‹9„O  HĂ€n vastasi: minĂ€ olen kiivauksella kiivannut \Herran\ Jumalan Zebaotin tĂ€hden; sillĂ€ Israelin lapset ovat hyljĂ€nneet sinun liittos, ja sinun alttaris kukistaneet ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minĂ€ yksinĂ€ni jĂ€in, ja he etsivĂ€t minun henkeĂ€ni, ottaaksensa sitĂ€ pois. ÉÖXŠÉY‹@ƒ- SillĂ€ sinĂ€ olet unhottanut sinun autuutes Jumalan, ja et ajatellut sinun vĂ€kevyytes kalliota; sentĂ€hden pitÀÀ sinun istuttaman ihania vesoja, mutta niin sinĂ€ olet istuttanut viina-oksia muukalaisille..‹?‚W Silloin pitÀÀ hĂ€nen vĂ€kevyytensĂ€ kaupungin tuleman niinkuin hyljĂ€tyn vesan eli oksan, joka oli Israelin lasten edestĂ€ hyljĂ€tty, ja pitÀÀ tuleman autioksi.{‹>q  Mutta \Herra\ sanoi hĂ€nelle: palaja tietĂ€s myöten Damaskun korpeen: mene ja voitele Hasael Syrian kuninkaaksi.‚&‹=„G  HĂ€n vastasi: minĂ€ olen kiivauksella kiivannut \Herran\ Jumalan Zebaotin tĂ€hden; sillĂ€ Israelin lapset ovat hyljĂ€nneet sinun liittos, kukistaneet sinun alttaris ja tappaneet sinun prophetas miekalla, ja minĂ€ ainoasti jĂ€in, ja he etsivĂ€t minun henkeĂ€ni, ottaaksensa sitĂ€ pois. ‰>č·ê‰^‹E 9 Voi sitĂ€ maata, joka vaeltaa siipein varjon alla, tĂ€llĂ€ puolella Etiopian virtoja!I‹Dƒ  Katso, ehtoona on peljĂ€stys kĂ€sillĂ€, ja ennen aamua ei he ensinkÀÀn ole. TĂ€mĂ€ on heidĂ€n palkkansa, jotka meiltĂ€ ryöstĂ€vĂ€t, ja heidĂ€n perintönsĂ€, jotka meiltĂ€ omamme tempaavat.~‹Cƒw Tosin niinkuin iso vesi pauhaa, niin on kansa karkaava, mutta hĂ€n on kurittava heitĂ€, ja heidĂ€n pitÀÀ kauvas pakeneman, ja vainoa kĂ€rsimĂ€n, niinkuin tomulle tapahtuu vuorella tuulelta, ja niinkuin ympyriĂ€iselle tapahtuu tuulispÀÀltĂ€.‹B} Voi sitĂ€ perĂ€ti paljoa kansaa, se on pauhaava niinkuin meri; ja kansan hyminĂ€ on kohiseva, niinkuin iso vesi pauhaa.>‹A‚w Istuttamisen ajalla sinĂ€ kyllĂ€ ahkeroitset, ettĂ€ sinun jyvĂ€s aikanansa kasvaisivat; mutta syksyllĂ€, kuin sinun lyhteet korjaaman pitĂ€is, saat sinĂ€ surullisen murheen siitĂ€. ŹŹÿQŹ!‹I‚= SillĂ€ ennen elonaikaa, kuin tulo valmiiksi tulee, ja rohkamarjat kypsentyvĂ€t, tĂ€ytyy oksat leikata sirpillĂ€, ja viinapuut hakata ja heittÀÀ pois:*‹H‚O SillĂ€ nĂ€in sanoo \Herra\ minulle: minĂ€ olen hiljakseni ja katselen majastani, niinkuin palavuus, joka sateen kuivaa, ja niinkuin kaste elonajan palavuudessa.)‹G‚M Te kaikki, jotka asutte maan pÀÀllĂ€, ja te, jotka maassa olette, saatte nĂ€hdĂ€, kuinka lippu nostetaan vuorella, ja kuulla, kuinka vaskitorvella soitetaan.‚P‹F… Joka sanansaattajat lĂ€hettÀÀ merelle, ja kulkee vedellĂ€ ruokoisessa haahdessa: menkÀÀt nopiasti matkaan, sanansaattajat, sen kansan tykö, joka revĂ€isty ja ryöstetty on, sen kansan tykö, joka julmempi on kuin joku muu, sen kansan tykö, joka siellĂ€ ja tÀÀllĂ€ mitattu ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on. f5'DfZ‹Mƒ/ Ja minĂ€ yllytĂ€n EgyptilĂ€iset toinen toisensa pÀÀlle, niin ettĂ€ yhden pitÀÀ sotimaan toista vastaan, yhden ystĂ€vĂ€n toista vastaan, yhden kaupungin toista vastaan, ja yhden valtakunnan toista vastaan._‹L ƒ; TĂ€mĂ€ on Egyptin maan kuorma: katso, \Herra\ on vaeltava nopiassa pilvessĂ€, ja tuleva Egyptiin. Silloin pitÀÀ epĂ€jumalain EgyptissĂ€ vapiseman hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja EgyptilĂ€isten sydĂ€men pitÀÀ vavahtaman.‚ ‹K„ Silloin se revitty ja ryöstetty kansa, joka julmempi on kuin joku muu, joka siellĂ€ ja tÀÀllĂ€ mitattu on ja tallattu on, jonka maa virtain hallussa on, tuo \Herralle\ Zebaotille lahjoja siihen paikkaan, jossa \Herran\ Zebaotin nimi on, Zionin vuorelle.G‹Jƒ  Niin ettĂ€ ne jĂ€tetÀÀn kokonansa linnuille vuorten pÀÀllĂ€ ja elĂ€imille maassa; niin ettĂ€ linnut suvella tekevĂ€t siihen pesĂ€nsĂ€, ja kaikkinaiset elĂ€imet makaavat siinĂ€ talvella. :C±LÎG–:Y‹T- Niin pitÀÀ hĂ€vĂ€istĂ€mĂ€n, jotka hyvÀÀ lankaa tekevĂ€t ja verkkoa kutovat.-‹S‚U Ja kalamiesten pitÀÀ murehtiman, ja kaikki, jotka ongen heittĂ€vĂ€t veteen, pitÀÀ valittaman, ja kaikki ne, jotka verkot veteen laskevat, pitÀÀ nÀÀntymĂ€n.‹R‚ Ja ruoho ojain tykönĂ€, virtain reunalla, ja kaikkinainen jyvĂ€ vetten tykönĂ€ pitÀÀ lakastuman ja tyhjÀÀn tuleman.{‹Qq JĂ€rvien pitÀÀ juokseman pois, niin ettĂ€ lampivedet pitÀÀ vĂ€henemĂ€n ja kuivuman, ruoko ja kaisla katoaman.b‹P? Ja vesi pitÀÀ meressĂ€ vĂ€henemĂ€n, niin myös virrat pitÀÀ kuivuman ja kureentuman.‹O‚ Mutta minĂ€ annan EgyptilĂ€iset julmain herrain kĂ€siin; ja kovan kuninkaan pitÀÀ hallitseman heitĂ€, sanoo Herra, \Herra\ Zebaot.9‹N‚m Ja ei EgyptilĂ€isillĂ€ pidĂ€ oleman sydĂ€ntĂ€, ja minĂ€ teen heidĂ€n neuvonsa tyhjĂ€ksi. Niin he siis kysyvĂ€t epĂ€jumalilta, velhoilta, noidilta, taikureilta ja tietĂ€jiltĂ€. „°,›ńQ‹Z Ja ei pidĂ€ EgyptillĂ€ oleman pÀÀtĂ€ eli hĂ€ntÀÀ, oksaa eli kantoa.&‹Y‚G SillĂ€ \Herra\ on vuodattanut heidĂ€n sekaansa vÀÀrĂ€n hengen, pettĂ€mÀÀn EgyptiĂ€ kaikissa, mitĂ€ he tekevĂ€t, niinkuin juopunut horjuu oksentaessansa. ‹X‚ Mutta Zoanin pÀÀruhtinaat ovat tulleet tyhmiksi; Nophin pÀÀruhtinaat ovat petetyt, he peipoittelevat Egyptin sukuin kulmakiven.‹W{ Kussa siis nyt ovat sinun taitavas? Anna heidĂ€n sanoa, ja opettaa sinuas, mitĂ€ \Herra\ Zebaot on EgyptistĂ€ aikonut.P‹Vƒ Zoanin pÀÀruhtinaat ovat tyhmĂ€t, Pharaon taitavat neuvonantajat ovat neuvossansa hulluiksi tulleet; miksi te siis sanotte Pharaosta: minĂ€ olen viisasten poika, ja olen vanhain kuningasten poika?y‹Um Ja ne, joilla on kala-arkut, kaikkein niiden kanssa, jotka lammikoita palkan edestĂ€ tekevĂ€t, pitÀÀ sureman. za±îizk‹_ƒQ Joka pitÀÀ merkiksi ja todistukseksi oleman \Herralle\ Zebaotille Egyptin maassa; sillĂ€ heidĂ€n pitÀÀ \Herran\ tykö huutaman vaivaajainsa tĂ€hden, niin hĂ€n heille lĂ€hettÀÀ vapahtajan ja sankarin, joka heitĂ€ auttaa.‹^} Silloin pitÀÀ \Herran\ Zebaotin alttari keskellĂ€ Egyptin maata oleman, ja \Herran\ vartiovaha hĂ€nen ÀÀrissĂ€nsĂ€,?‹]‚y Siihen aikaan pitÀÀ viisi kaupunkia EgyptissĂ€ Kanaanin maan kielellĂ€ puhuman, ja vannoman \Herran\ Zebaotin kautta; jokainen heistĂ€ pitÀÀ hĂ€vityksen kaupungiksi kutsuttaman.,‹\‚S Ja Egyptin pitÀÀ pelkÀÀmĂ€n Juudan maata, niin ettĂ€ sen, joka sitĂ€ ajattelee, pitÀÀ peljĂ€stymĂ€n \Herran\ Zebaotin neuvoa, jonka hĂ€n siitĂ€ on pitĂ€nyt.‹[‚1 Silloin pitÀÀ Egyptin oleman niinkuin vaimot, pelkÀÀmĂ€n ja vavahtuman, koska \Herra\ Zebaot hÀÀlyttÀÀ kĂ€ttĂ€nsĂ€ heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€. ‚&s» ‚‹d‚/ SillĂ€ \Herra\ Zebaot on siunaava heitĂ€ ja sanova: siunattu olkoon Egypti minun kansani, ja Assur minun kĂ€sialani, ja Israel minun perimiseni!‹c‚) Silloin Israel pitÀÀ itse kolmantena oleman, Assyrialaisten ja EgyptilĂ€isten kanssa, sen siunauksen kautta, joka on oleva keskellĂ€ maata.4‹b‚c Silloin on tie avoin EgyptistĂ€ Assyriaan, Assyrialaisten mennĂ€ Egyptiin, ja EgyptilĂ€isten Assyriaan; ettĂ€ EgyptilĂ€iset ja Assyrialaiset ynnĂ€ palvelisivat (Jumalaa)./‹a‚Y Ja \Herra\ on vaivaava EgyptilĂ€isiĂ€, hĂ€n on vaivaava ja parantava jĂ€lleen; sillĂ€ he palajavat \Herran\ tykö, ja he rukoilevat hĂ€ntĂ€, ja hĂ€n parantaa heitĂ€.V‹`ƒ' Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ \Herra\ tunnettaman EgyptissĂ€ ja EgyptilĂ€isten pitÀÀ tunteman \Herran\. Ja he palvelevat hĂ€ntĂ€ uhrilla ja ruokauhrilla, ja lupaavat \Herralle\ lupausta, ja sen pitĂ€vĂ€t. ÙsŸ ]ف‹i{ Ja heidĂ€n pitÀÀ peljĂ€stymĂ€n ja hĂ€peemĂ€n Etiopiaa, johon he luottivat, ja EgyptilĂ€isiĂ€, joista he kerskasivat.?‹h‚y Niin on Assyrian kuningas ajava vangittua EgyptiĂ€ ja hĂ€vitettyĂ€ Etiopiaa, sekĂ€ nuoria ettĂ€ vanhoja, alastomia ja paljasjalkaisia, paljastetun hĂ€vyn kanssa, Egyptille hĂ€vyksi.‹g‚/ Sanoi siis \Herra\: niinkuin palveliani Jesaia kĂ€y alasti ja paljailla jaloilla, kolmen ajastajan merkiksi ja ihmeeksi Egyptille ja Etiopialle:1‹f‚] Silloin puhui \Herra\ Jesaian Amotsin pojan kautta ja sanoi: mene ja riisu sĂ€kki kupeistas ja kengĂ€t jaloistas: ja hĂ€n teki niin, ja kĂ€vi alasti ja paljain jaloin. ‹e ‚ SinĂ€ vuonna, kuin Tartan tuli Asdodiin, jonka Assyrian kuningas Sargon oli lĂ€hettĂ€nyt, ja soti Asdodia vastaan ja voitti sen: `0ŒÈë`‹n‚  Minun sydĂ€meni vapisee, kauhistus on minun peljĂ€ttĂ€nyt; sentĂ€hden ei ole minulla ollut suloisella yöllĂ€ yhtÀÀn lepoa.Y‹mƒ- SentĂ€hden ovat minun kupeeni tĂ€ynnĂ€ kipua, ja ahdistus on minun kĂ€sittĂ€nyt, niinkuin lapsen synnyttĂ€jĂ€n ahdistus; minĂ€ kyyristĂ€n minuni, koska minĂ€ sen kuulen, ja peljĂ€styn, koska minĂ€ sen nĂ€en.@‹l‚{ SillĂ€ minulle on osoitettu kova nĂ€ky: pettĂ€jĂ€ tulee toista vastaan, hĂ€vittĂ€jĂ€ toista vastaan. Mene ylös Elam, piiritĂ€ heitĂ€ Madai: minĂ€ lopetan kaikki hĂ€nen huokauksensa. ‹k ‚= TĂ€mĂ€ on korven kuorma meren tykönĂ€: niinkuin tuulispÀÀ tulee etelĂ€stĂ€, joka kÀÀntÀÀ ylösalaisin, niin se tulee korvesta, kauhiasta maasta.L‹jƒ Ja tĂ€mĂ€n luodon asuvaiset pitÀÀ silloin sanoman: onko tĂ€mĂ€ meidĂ€n turvamme, johon olemme paenneet apua saamaan, ettĂ€ me Assyrian kuninkaalta pelastettaisiin? kuinka me olemme pÀÀsseet? ,»;Œđn‹uW TĂ€mĂ€ on Duman kuorma: SeiristĂ€ huudetaan minua: vartia, mitĂ€ yö kuluu? vartia, mitĂ€ yö kuluu?‹t‚+ O minun tappamiseni ja minun riiheni permanto! mitĂ€ minĂ€ olen \Herralta\ Zebaotilta, Israelin Jumalalta, kuullut, sen minĂ€ teille ilmoitan.+‹s‚Q Ja katso, siellĂ€ tulee yksi vaunuissa ja kaksi ratsahin, joka vastaa ja sanoo: kaatunut, kaatunut on Babylon, ja kaikki hĂ€nen jumalainsa kuvat lyötiin maahan.}‹ru Ja hĂ€n huusi niinkuin jalopeura: Herra, minĂ€ olen vartiolla yli pĂ€ivÀÀ, ja olen minun vartiollani kaikki yöt:n‹qW Mutta hĂ€n nĂ€ki ratsastajat ajavan ja menevĂ€n aaseilla ja kameleilla, ja piti siitĂ€ visun vaarin.`‹p; SillĂ€ Herra sanoo nĂ€in minulle: mene ja toimita vartio, joka katselis ja ilmoittais.n‹oW Valmista pöytĂ€, anna valvojain valvoa, syö, juo: nouskaat te pÀÀruhtinaat ja voidelkaat kilvet. Gőő !,7BMXcny„š„ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}‡’šłŸÉÔßêőłŸÉÔßêő  ”  ¶  ·   ž   č   ș   »  ”  ¶  ·   ž   č   ș   »   Œ  œ  Ÿ  %Č  %ł  %Ž  %”  %¶  %·   %ž  %č  %ș  %»  %Œ  %œ  %Ÿ  %ż   %À   %Á   %   %Ă   %Ä  %Ć  %Æ  %Ç  %È  %É  %Ê  %Ë  %Ì  %Í  %Î  %Ï  %Đ  %Ń  %Ò  %Ó  %Ô  %Ő  %Ö   %Ś  !%Ű  "%Ù  #%Ú  $%Û  %%Ü  &%Ę  '%Ț  (%ß  )%à  *%á  +%â   %ă  %ä  %ć  %æ  %ç  %è  %é  %ê   %ë   %ì   %í   %î  k’3ą r‹| a TĂ€mĂ€ on NĂ€kylaakson kuorma: mikĂ€ sinun nyt on, ettĂ€ te niin kaikki olette astuneet kattoin pÀÀlle? ‹{‚  Ja jÀÀneet ampujat, vĂ€kevĂ€t Kedarin lapsista, pitÀÀ vĂ€hemmĂ€ksi joutuman; sillĂ€ \Herra\ Israelin Jumala on sen sanonut. ‹z‚ SillĂ€ nĂ€in sanoo Herra minulle: vielĂ€ nyt vuosi, niinkuin palkollisen vuodet ovat, niin pitÀÀ kaiken Kedarin kunnian hukkuman.\‹y3 SillĂ€ he pakenevat miekkaa, paljasta miekkaa, jĂ€nnitettyĂ€ jousta ja isoa sotaa.o‹xY Kantakaat vettĂ€ janoovaa vastaan, te jotka asutte Temanin maassa: taritkaat pakenevaisille leipÀÀ.d‹wC TĂ€mĂ€ on Arabian kuorma: teidĂ€n pitÀÀ yötymĂ€n Arabian metsĂ€ssĂ€, Dedanimin tiellĂ€.‹v‚ Vartia sanoi: kuin aamu tulee, niin vielĂ€ yö on; jos te vielĂ€ kysytte, niin teidĂ€n pitÀÀ vielĂ€ sitte palajaman ja taas kysymĂ€n. !hÉm…!aŒ= Silloin pitÀÀ Juudan peite avattaman, ettĂ€ aseet nĂ€hdÀÀn silloin metsĂ€huoneessa.zŒo Ja tapahtuu, ettĂ€ sinun valitut laaksos ovat tĂ€ynnĂ€ vaunuja; ja ratsastajat sioittavat itsensĂ€ portin eteen.hŒK EttĂ€ Elam lĂ€htee viinellĂ€, vaunuilla, vĂ€ellĂ€, ratsasmiehillĂ€, ja Kir vĂ€lkkyy kilvistĂ€.%Œ‚E SillĂ€ se on kapinan, sortamisen ja surun pĂ€ivĂ€ Herralta, \Herralta\ Zebaotilta, NĂ€kylaaksossa muurien kukistamisen tĂ€hden, ja huudon tĂ€hden vuorella;/‹‚Y SentĂ€hden minĂ€ sanon: menkÀÀt pois minun tyköÀni, antakaat minun itkeĂ€ vaikiasti; Ă€lkÀÀt ahkeroitko lohduttaa, minun kansani tyttĂ€ren hĂ€vityksen tĂ€hden.‹~‚1 Vaan kaikki sinun pÀÀmiehes ovat poikenneet joutsesta pois, ja ovat vangitut; kaikki kuin sinussa löyttiin, ovat vangitut, ja kauvas paenneet.‹}‚# SinĂ€ olet tĂ€ynnĂ€ humua: kaupunki tĂ€ynnĂ€ vĂ€keĂ€, iloinen kaupunki: sinun lyötys ei ole miekalla lyödyt, ja ei ole kuolleet sodassa. (9šă(7Œ ‚i TĂ€mĂ€ on, (sanoo) \Herra\ Zebaot, minun korvilleni tullut: mitĂ€maks, jos minĂ€ tĂ€mĂ€n pahan teon annan anteeksi, siihenasti kuin te kuolette, sanoo Herra, \Herra\ Zebaot.AŒ‚} (Vaikka nyt) katso, ilo ja riemu, teurastaa hĂ€rkiĂ€, tappaa lampaita, syödĂ€ lihaa, juoda viinaa, (ja sanoa): syökÀÀmme ja juokaamme, meidĂ€n pitÀÀ kuitenkin huomenna kuoleman. Œ‚ SentĂ€hden antaa Herra, \Herra\ Zebaot, silloin julistaa, ettĂ€ itketÀÀn ja murehditaan, ja hiukset ajellaan ja puetaan sĂ€kkiin.ZŒƒ/ Ja teidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n vesihaudan molempain muurien vĂ€lille, vanhan kalalammin vedestĂ€; kuitenkin ette katso hĂ€ntĂ€, joka tĂ€mĂ€n tekee, ettekĂ€ katsele sitĂ€, joka senkaltaisia on kaukaa toimittanut.vŒg TeidĂ€n pitÀÀ lukeman huoneet Jerusalemissa, ja teidĂ€n pitÀÀ jaottaman huoneet vahvistaaksenne muureja.mŒU Ja te olette nĂ€kevĂ€ monta reikÀÀ Davidin kaupungissa; ja kokootte veden alimmaiseen lammikkoon. Ż—Č:dŻ`Œ; Ja silloin pitÀÀ tapahtuman, ettĂ€ minĂ€ kutsun palveliani Eliakimin, Hilkian pojan,OŒ Ja minĂ€ kukistan sinun sÀÀdystĂ€s, ja sinĂ€ pannaan pois viraltas.RŒ ƒ Ja pyörittÀÀ sinun kohta, ja perĂ€ti niinkuin kierikan aukialle kedolle; siellĂ€ sinun pitÀÀ kuoleman, siellĂ€ pitÀÀ sinun kalliit vaunus, sinun Herras huoneen kanssa, tuleman hĂ€vĂ€istykseksi.uŒ e Katso, \Herra\ ajaa sinun pois, niinkuin vĂ€kevĂ€ mies heittÀÀ jonkun pois, ja peittÀÀ sinun kokonansa,aŒ ƒ= MitĂ€ sinun tĂ€ssĂ€ on, kenenkĂ€ oma sinĂ€ olet? ettĂ€s annat hakata itselles haudan niinkuin se, joka hakkauttaa itsellensĂ€ haudan korkeuteen, ja olet niinkuin se, joka antaa itsellensĂ€ tehdĂ€ asumasian vuorelle?fŒ G NĂ€in sanoo Herra, \Herra\ Zebaot: mene tavarahuoneen haltian Sebnan tykö ja sano hĂ€nelle: =Ź-xuŒƒe Silloin, sanoo \Herra\ Zebaot, naula pitÀÀ otettaman pois, joka vahvassa paikassa on, niin ettĂ€ hĂ€nen pitÀÀ rikkoontuman, lankeeman, putooman, ja se kuorma kuin hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€ on, pitÀÀ hukkuman; sillĂ€ \Herra\ sen sanoo.1Œ‚] EttĂ€ hĂ€nen pÀÀllensĂ€ ripustetaan kaikki hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huoneen kunnia, lapset ja lasten lapset, kaikki pienet kappaleet, juoma-astiat, ja kaikkinaiset kanteleet.|Œs Ja lyön hĂ€nen niinkuin naulan vahvaan paikkaan; ja hĂ€nellĂ€ on oleva kunnian istuin, hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huoneessa, Œ‚ Ja panen Davidin huoneen avaimen hĂ€nen olallensa, ettĂ€ hĂ€n avaa, ja ei kenkÀÀn sulje, ettĂ€ hĂ€n sulkee, ja ei kenkÀÀn avaa.?Œ‚y Ja panen hĂ€nen yllensĂ€ sinun hamees, ja vyötĂ€n hĂ€nen sinun vyöllĂ€s, ja annan sinun valtas hĂ€nelle; ettĂ€ hĂ€n on niiden isĂ€, jotka Jerusalemissa ja Juudan huoneessa asuvat. )ł=Â@Œ} MenkÀÀt merille, valittakaat, jotka luodoissa asutte.xŒk Niinkuin kuultaissa EgyptistĂ€ hĂ€mmĂ€styttiin, niin pitÀÀ myös hĂ€mmĂ€styttĂ€mĂ€n, koska Tyrosta kuullaan.WŒƒ) SinĂ€ mahdat kyllĂ€ hĂ€mmĂ€styĂ€, Zidon; sillĂ€ meri lausuu ja vahvin meren tykönĂ€ sanoo: en minĂ€ ole silleen raskas, en minĂ€ synnytĂ€, enkĂ€ myös kasvata yhtÀÀn nuorukaista, enkĂ€ ruoki neitsyttĂ€.Œ‚) Ja kaikkinainen hedelmĂ€, joka Sihorin tykönĂ€ kasvaa, ja jyvĂ€t virran tykönĂ€ vietiin sinne veden ylitse; ja on pakanain kaupaksi tullut.sŒa Olkaat ÀÀneti, te luotoin asuvaiset: Zidonin kauppamiehet, jotka merellĂ€ vaelsivat, tĂ€yttivĂ€t sinun.SŒ ƒ# TĂ€mĂ€ on Tyron kuorma: valittakaat, te haahdet merellĂ€; sillĂ€ se on kukistettu, niin ettei siellĂ€ ole yhtÀÀn huonetta, eikĂ€ sinne mene kenkÀÀn; Kittimin maasta pitÀÀ heidĂ€n sen Ă€kkÀÀmĂ€n. g\”œg,Œ ‚S Ja sanoi: ei sinun pidĂ€ enÀÀn iloitseman, sinĂ€ hĂ€vĂ€isty neitsy Zidonin tytĂ€r: nouse ja mene matkaas Kittimiin, ei sinulla pidĂ€ siellĂ€kÀÀn lepoa oleman.Œ} HĂ€n kokottaa kĂ€tensĂ€ meren pÀÀlle, ja peljĂ€ttÀÀ valtakunnat; \Herra\ kĂ€ski Kananin hĂ€vittĂ€mÀÀn sen linnat,oŒY Vaella maas lĂ€vitse niinkuin virta, sinĂ€ Tarsiksen tytĂ€r; ei siellĂ€ ole enÀÀn yhtÀÀn vyötĂ€.#Œ‚A \Herra\ Zebaot on sen niin ajatellut, ettĂ€ hĂ€n kaikki hĂ€nen kaunistuksensa prameuden heikoksi tekis; ja tekis ylönkatsotuksi kaikki kuuluisat maassa.#Œ‚A Kuka olis sitĂ€ ajatellut, ettĂ€ kruunatulle Tyrolle piti niin kĂ€ymĂ€n? ettĂ€ sen kauppamiehet ovat pÀÀruhtinaat, ja sen kauppiaat ylimmĂ€iset maassa? Œ‚; Eikö tĂ€mĂ€ ole teidĂ€n ilokaupunkinne, joka kerskaa itsiĂ€nsĂ€ vanhuudestansa? HĂ€nen jalkansa pitÀÀ viemĂ€n hĂ€nen pitkĂ€n matkan taa vaeltamaan. ž'Ùuž9Œ%‚m SillĂ€ seitsemĂ€nkymmenen vuoden perĂ€stĂ€ on \Herra\ etsivĂ€ Tyroa, ettĂ€ hĂ€n tulis jĂ€lleen porttopalkoillensa, ja huorin tekis kaikkein valtakuntain kanssa maan pÀÀllĂ€.Œ$‚1 Ota kantele, mene ympĂ€ri kaupunkia, sinĂ€ unhotettu portto: soita vahvasti kantelettas, ja laula lohdullisesti, ettĂ€ sinua taas muistettaisiin.AŒ#‚} Silloin pitÀÀ Tyro unhotettaman seitsemĂ€nkymmentĂ€ vuotta, niinkauvan kuin yksi kuningas elÀÀ; mutta seitsemĂ€nkymmenen vuoden perĂ€stĂ€ kĂ€ypi Tyron niinkuin portosta veisataan:KŒ" Surekaat, te haahdet merillĂ€; sillĂ€ teidĂ€n voimanne on tyhjĂ€.UŒ!ƒ% Katso, Kaldealaisten maassa ei yhtÀÀn kansaa ollut, vaan Assur on sen perustanut korven asuvaisille, ja rakentanut hĂ€nen linnansa, pannut ylös hĂ€nen huoneensa, ja on kuitenkin pantu kukistettavaksi. ÿ‡“ŹŒ+‚ Maa on saastaiseksi tullut asuvaisistansa; sillĂ€ he tekevĂ€t lakia vastaan ja muuttavat sÀÀdyt, ja luopuvat ijankaikkisesta liitosta.lŒ*S Maa on surkia ja hĂ€vitetÀÀn, maa pelehtyy ja hĂ€viÀÀ; kansan ylimmĂ€iset nÀÀntyvĂ€t maassa.uŒ)e SillĂ€ maan pitÀÀ perĂ€ti tyhjĂ€ksi ja kokonansa ryöstetyksi tuleman; sillĂ€ \Herra\ on tĂ€mĂ€n sanonut.pŒ(ƒ[ Ja papeille tapahtuu niinkuin kansallekin, herralle niinkuin palveliallekin, emĂ€nnĂ€lle niinkuin piiallekin, myyjĂ€lle niinkuin ostajallekin, lainaajalle niinkuin lainaksi ottajallekin, korkorahan ottajalle niinkuin antajallekin.uŒ' g Katso, \Herra\ tekee maan tyhjĂ€ksi ja autioksi, ja kukistaa, mitĂ€ siinĂ€ on, ja hĂ€vittÀÀ sen asuvaiset.}Œ&ƒu Mutta hĂ€nen kauppansa ja porttopalkkansa pitÀÀ oleman pyhĂ€ \Herralle\. Ei sitĂ€ koota tavaraksi, eikĂ€ salata, vaan jotka asuvat \Herran\ edessĂ€, niillĂ€ pitÀÀ hĂ€nen kauppakalunsa oleman, siitĂ€ syödĂ€, ravita ja itsiĂ€nsĂ€ vaatettaa. {k€Xæw${%Œ3‚E SillĂ€ kansalle tapahtuu myös maassa niinkuin öljypuillekin, koska siitĂ€ on poimittu; niinkuin sitte poimittaisiin kuin oikia viinan kokousaika on pois.PŒ2 Ei ole muuta jÀÀnyt kaupunkiin kuin hĂ€vitys, ja portit ovat autiot.lŒ1S Viinan puutteen tĂ€hden valitetaan kaduilla: kaikki ilo on pois, kaikki maan riemu on matkassansa.oŒ0Y TyhjĂ€ kaupunki on kukistettu maahan; kaikki huoneet ovat teljetyt, niin ettei yksikÀÀn sinne mene.IŒ/  Ei lauleta viinaa juotaissa, ja hyvĂ€ juoma on karvas juoville.ZŒ./ Vaskirumpuin riemu taukoo, iloitsevaisten ilo puuttuu, kanteleiden riemu loppuu.gŒ-I Viina katoo, viinapuu surkastuu, ja kaikki, jotka sydĂ€mestĂ€nsĂ€ iloisina olivat, huokaavat.Œ,‚ SentĂ€hden kuluttaa kirous maan ja sen asuvaiset hĂ€vitetÀÀn; sentĂ€hden maan asuvaiset kuivettuvat, niin ettĂ€ vĂ€hĂ€ jÀÀ vĂ€keĂ€. …“.7Úí…eŒ9E Maan kĂ€y aivan pahoin: ei sen pidĂ€ ollenkaan menestymĂ€n, vaan pitÀÀ perĂ€ti raukeaman.iŒ8ƒM Ja jos joku pakenis hĂ€mmĂ€styksen huutoa, niin hĂ€n kuitenkin putoo kuoppaan; ja jos hĂ€n pÀÀsee kuopasta ylös, niin hĂ€n kuitenkin kĂ€sitetÀÀn paulaan, sillĂ€ korkeuden akkunat avataan, ja maan perustukset vapisevat.ZŒ7/ SentĂ€hden tulee teidĂ€n asuvainne pÀÀlle maassa hĂ€mmĂ€stys, kuoppa ja paula.sŒ6ƒa Me kuulemme kiitosvirren maailman ÀÀrestĂ€, vanhurskaalle kunniaksi. Ja minun pitÀÀ sanoman: miksi minĂ€ olen niin laiha? miksi minĂ€ olen niin laiha? voi minua! sillĂ€ ylönkatsojat ylönkatsovat, ja ylönkatsojat ylönkatsovat,bŒ5? Niin kiittĂ€kÀÀt nyt \Herraa\ laaksoissa, luodoissa \Herran\, Israelin Jumalan nimeĂ€.jŒ4O Ne korottavat ÀÀnensĂ€ ja iloitsevat; \Herran\ kunniasta he iloitsevat, hamasta merestĂ€ asti. O3œlÏęO*Œ?‚O+ Totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: hetki tulee, ja nyt jo on, ettĂ€ kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan ÀÀnen; ja jotka sen kuulevat, ne saavat elÀÀ.NŒ>ƒ+ Totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lĂ€hetti, hĂ€nellĂ€ on ijankaikkinen elĂ€mĂ€, ja ei hĂ€n tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elĂ€mÀÀn.Œ=‚-+ EttĂ€ kaikki Poikaa kunnioittaisivat, niinkuin he IsÀÀ kunnioittavat. Joka ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita IsÀÀ, joka hĂ€nen lĂ€hetti.NŒ<+ SillĂ€ ei IsĂ€ ketÀÀn tuomitse, vaan antoi kaiken tuomion Pojalle:sŒ;a+ SillĂ€ niinkuin IsĂ€ herĂ€ttÀÀ ja virvoittaa kuolleita, niin myös Poika virvoittaa, joita hĂ€n tahtoo.IŒ:ƒ + SillĂ€ IsĂ€ rakastaa Poikaa ja osoittaa hĂ€nelle kaikki, mitĂ€ hĂ€n itse tekee, ja hĂ€n on vielĂ€ suurempia töitĂ€ hĂ€nelle osoittava, kuin nĂ€mĂ€t ovat, ettĂ€ teidĂ€n pitÀÀ ihmettelemĂ€n.ofvflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúü‹ę‹ț‹"ÿ‹'‹-‹3‹8‹<‹@‹E‹I‹M ‹T ‹Z ‹_ü‹ę‹ț‹"ÿ‹'‹-‹3‹8‹<‹@‹E‹I‹M ‹T ‹Z ‹_ ‹d ‹i‹n‹u‹|ŒŒ ŒŒŒŒ Œ%Œ+Œ3Œ9Œ?ŒG ŒO!ŒX"Œ`#Œg$Œm%Œs&Œ{') *+,-'.//60=1C2I3O4V6]7c8h9o:t;y<~>Ž?Ž@Ž AŽBŽCŽDŽ%EŽ*FŽ1GŽ6HŽ;IŽAJŽFKŽLMŽSNŽYOŽ`PŽiQŽpRŽuSŽ{TUV WXZ["\'],^3_9`CaHbNcTdZe_gfhpivj|kl mnop"q&s*t0u5 E  #.9DOZeoz…›Š°»ÆŃÜçòę)4?JU`ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐßêő   Ę Ț ß à á â ă ä  ć Ę Ț ß à á â ă ä  ć æ ç è é ê  ë ì í î ï đ ń ò  ó  ô  ő  ö  ś ű ù ú û  ü ę ț ÿ                                             ! %….ȘBíl%DŒG+! Te lĂ€hetitte Johanneksen tykö, ja hĂ€n todisti totuuden.~ŒFw+ Toinen on, joka todistaa minusta, ja minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ hĂ€nen todistuksensa on tosi, jonka hĂ€n minusta todistaa.RŒE+ Jos minĂ€ itsestĂ€ni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi.JŒDƒ+ En minĂ€ itsestĂ€ni taida mitÀÀn tehdĂ€: niinkuin minĂ€ kuulen, niin minĂ€ tuomitsen, ja minun tuomioni on oikia; sillĂ€ en minĂ€ etsi minun tahtoani, vaan IsĂ€n tahtoa, joka minun lĂ€hetti.ŒC‚'+ Ja pitÀÀ tuleman edes ne, jotka hyvÀÀ tehneet ovat, elĂ€mĂ€n ylösnousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen.ŒB{+ ÄlkÀÀ tĂ€tĂ€ ihmetelkö; sillĂ€ hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hĂ€nen ÀÀnensĂ€.TŒA#+ Ja on hĂ€nellĂ€ myös antanut vallan tuomita, ettĂ€ hĂ€n on Ihmisen Poika.xŒ@k+ SillĂ€ niinkuin IsĂ€llĂ€ on elĂ€mĂ€ itsessĂ€nsĂ€, niin antoi hĂ€n myös elĂ€mĂ€n Pojalle itsessĂ€nsĂ€ olemaan, B‘@±JŒqB,ŒOU+) En minĂ€ pyydĂ€ kunniaa ihmisiltĂ€;HŒN +( Ja ette tahdo tulla minun tyköni, ettĂ€ te saisitte elĂ€mĂ€n. ŒM‚+' Tutkikaat Raamatuita; sillĂ€ niissĂ€ te luulette teillĂ€nne ijankaikkisen elĂ€mĂ€n olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta.dŒLC+& Ja ei teillĂ€ ole hĂ€nen sanansa pysyvĂ€inen; sillĂ€ ette usko sitĂ€, jonka hĂ€n lĂ€hetti. ŒK‚+% Ja IsĂ€, joka minun lĂ€hetti, hĂ€n todistaa minusta. Ette ole koskaan hĂ€nen ÀÀntĂ€nsĂ€ kuulleet eli hĂ€nen muotoansa nĂ€hneet,DŒJƒ+$ Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johanneksen; sillĂ€ ne työt, jotka IsĂ€ antoi minulle tĂ€yttÀÀkseni, ne työt, jotka minĂ€ teen, todistavat minusta, ettĂ€ IsĂ€ minun lĂ€hetti,ŒI‚+# HĂ€n oli palavainen ja paistavainen kynttilĂ€; mutta te tahdoitte ainoastaan vĂ€hĂ€n aikaan riemuita hĂ€nen valkeudessansa.lŒHS+" Mutta en minĂ€ ihmiseltĂ€ todistusta ota; vaan minĂ€ sanoin nĂ€itĂ€, ettĂ€ te autuaaksi tulisitte. 2¶4šŒ9ó…2PŒX+ Niin Jesus meni ylös vuorelle ja istui siellĂ€ opetuslastensa kanssa.kŒWQ+ Ja hĂ€ntĂ€ seurasi paljo kansaa, ettĂ€ he nĂ€kivĂ€t hĂ€nen merkkinsĂ€, joita hĂ€n teki sairaissa.CŒV + Sitte meni Jesus Galilean meren ylitse, joka on Tiberiaan,PŒU+/ Jos ette hĂ€nen kirjoituksiansa usko, kuinkas te minun sanani uskotte?yŒTm+. SillĂ€ jos te olisitte Moseksen uskoneet, niin te olisitte minun uskoneet; sillĂ€ minusta on hĂ€n kirjoittanut.ŒS‚3+- ÄlkÀÀt luulko, ettĂ€ minĂ€ minĂ€ kannan IsĂ€n edessĂ€ teidĂ€n pÀÀllenne: se on, joka teidĂ€n pÀÀllenne kantaa, Moses, johonka te turvaatte.ŒR‚ +, Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne, ja sitĂ€ kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi?ŒQy++ MinĂ€ tulin IsĂ€ni nimeen, ja ette minua ota vastaan; jos joku tulee omalla nimellĂ€nsĂ€, niin te sen otatte vastaan.GŒP +* Vaan minĂ€ tunnen teidĂ€t, ettei teissĂ€ ole Jumalan rakkaus. FĆ(ÇHđxçFŒ`‚5+ Ja Jesus otti leivĂ€t, kiitti ja antoi opetuslapsille, mutta opetuslapset jakoivat atrioitseville, niin myös kaloista niin paljo kuin hĂ€n tahtoi. Œ_‚+ Mutta Jesus sanoi: asettakaat kansa atrioitsemaan. Ja siinĂ€ paikassa oli paljo ruohoa. Niin atrioitsi lĂ€hes viisituhatta miestĂ€.uŒ^e+ TĂ€ssĂ€ on poikainen, jolla on viisi ohrasta leipÀÀ ja kaksi kalaista; vaan mitĂ€ ne ovat nĂ€in paljolle?UŒ]%+ Sanoi yksi hĂ€nen opetuslapsistansa hĂ€nelle: Andreas, Simon Pietarin veli:|Œ\s+ Vastasi Philippus hĂ€ntĂ€: kahdensadan penningin leivĂ€t ei tĂ€ytyisi heille, ettĂ€ kukin heistĂ€ vĂ€hĂ€nkin sais.^Œ[7+ (Mutta sen hĂ€n sanoi, kiusaten hĂ€ntĂ€: sillĂ€ hĂ€n tiesi, mitĂ€ hĂ€n tekevĂ€ oli.)ŒZ‚-+ Kuin siis Jesus nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki tulevan paljon kansaa tykönsĂ€, sanoi hĂ€n Philippukselle: kusta me ostamme leipiĂ€ nĂ€iden syödĂ€?8ŒYm+ Ja lĂ€hestyi pÀÀsiĂ€inen, Juudalaisten juhla. œÙEŽ`Ӝ4Œge+ Niin meri nousi, ettĂ€ suuri tuuli puhalsi. Œf‚ + Ja astuivat haahteen ja menivĂ€t ylitse meren Kapernaumia pĂ€in. Ja jo oli pimiĂ€ tullut, ja ei Jesus tullut heidĂ€n tykönsĂ€.QŒe+ Mutta kuin ehtoo tuli, menivĂ€t hĂ€nen opetuslapsensa alas meren tykö, Œd‚+ Kuin Jesus ymmĂ€rsi, ettĂ€ he tahtoivat tulla ja vĂ€kivallalla tehdĂ€ hĂ€nen kuninkaaksi, meni hĂ€n pois taas vuorelle yksinĂ€nsĂ€.Œc‚+ Kuin siis ne ihmiset sen merkin nĂ€kivĂ€t, minkĂ€ Jesus teki, sanoivat he: tĂ€mĂ€ on totisesti se Propheta, joka maailmaan tuleva oli."Œb‚?+ Niin he kokosivat ja tĂ€yttivĂ€t kaksitoistakymmentĂ€ koria muruilla, viidestĂ€ ohraisesta leivĂ€stĂ€, jotka niiltĂ€ liiaksi olivat, jotka atrioitsivat.~Œaw+ Mutta kuin he ravitut olivat, sanoi hĂ€n opetuslapsillensa: kootkaat murut, jotka jĂ€ivĂ€t, ettei mitÀÀn hukkuisi. )>űŠWÈ)Œm‚1+ Koska kansa sen nĂ€ki, ettei Jesus siellĂ€ ollut eikĂ€ hĂ€nen opetuslapsensa, astuivat he myös haaksiin ja menivĂ€t Kapernaumiin etsein Jesusta. Œl‚+ Mutta muut venheet tulivat Tiberiaasta, lĂ€hes sitĂ€ paikkaa, jossa he olivat leipÀÀ syöneet, sitte kuin Herra oli kiittĂ€nyt;‚/Œk„Y+ Toisena pĂ€ivĂ€nĂ€, kuin kansa, joka sillĂ€ puolella merta oli, nĂ€ki, ettei siellĂ€ muuta venhettĂ€ ollut kuin se yksi, johonka hĂ€nen opetuslapsensa olivat astuneet, ja ettei Jesus ollut astunut haahteen opetuslastensa kanssa, vaan hĂ€nen opetuslapsensa olivat ainoastaan matkaan lĂ€hteneet;kŒjQ+ Niin he tahtoivat ottaa hĂ€nen haahteen; ja haaksi oli jo sen maan tykönĂ€, johonka he menivĂ€t.CŒi+ Niin hĂ€n sanoi heille: minĂ€ olen; Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö.>Œh‚w+ Ja kuin he olivat soutaneet lĂ€hes viisikolmattakymmentĂ€ eli kolmekymmentĂ€ vakomittaa, nĂ€kivĂ€t he Jesuksen kĂ€yvĂ€n meren pÀÀllĂ€ ja lĂ€henevĂ€n haahta; ja he peljĂ€styivĂ€t. •Ű*•Œs‚+ Niin he sanoivat hĂ€nelle: mitĂ€ ihmettĂ€ siis sinĂ€ teet, ettĂ€ me nĂ€kisimme ja uskoisimme sinun pÀÀlles? MitĂ€ työtĂ€ sinĂ€ teet?pŒr[+ Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, ettĂ€ te uskotte sen pÀÀlle, jonka hĂ€n lĂ€hetti.qŒq]+ Niin he sanoivat hĂ€nelle: mitĂ€ meidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n, ettĂ€ me taitaisimme Jumalan töitĂ€ tehdĂ€?CŒpƒ+ ÄlkÀÀt tehkö sitĂ€ ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitĂ€ ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elĂ€mÀÀn, jonka Ihmisen Poika teille antava on; sillĂ€ IsĂ€ Jumala on sen vahvistanut.4Œo‚c+ Jesus vastasi heitĂ€ ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: ette etsi minua, ettĂ€ te nĂ€itte ihmeen, vaan ettĂ€ te saitte leipÀÀ syödĂ€ ja olette ravitut.mŒnU+ Ja kuin he hĂ€nen siltĂ€ puolen merta löysivĂ€t, sanoivat he hĂ€nelle: Rabbi, koskas tĂ€nne tulit?  {Æeq“ pŒ{[+& SillĂ€ minĂ€ tulin taivaasta alas, en tekemÀÀn minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun lĂ€hetti.Œz‚+% Kaikki, mitĂ€ minun IsĂ€ni antaa minulle, se tulee minun tyköni: ja joka minun tyköni tulee, sitĂ€ en minĂ€ heitĂ€ ulos.SŒy!+$ Mutta minĂ€ sanoin teille, ettĂ€ te nĂ€itte minun, ette sittekÀÀn usko.!Œx‚=+# Jesus sanoi heille: minĂ€ olen elĂ€mĂ€n leipĂ€: joka tulee minun tyköni, ei hĂ€n suinkaan isoo, ja joka uskoo minun pÀÀlleni, ei hĂ€n koskaan janoo.LŒw+" Niin he sanoivat hĂ€nelle: Herra, anna meille aina sitĂ€ leipÀÀ.^Œv7+! SillĂ€ Jumalan leipĂ€ on se, joka taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle elĂ€mĂ€n.1Œu‚]+ Niin Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: ei Moses sitĂ€ leipÀÀ antanut teille taivaasta; mutta minun IsĂ€ni antaa totisen leivĂ€n taivaasta.Œt}+ MeidĂ€n isĂ€mme söivĂ€t mannaa korvessa, niinkuin kirjoitettu on: hĂ€n antoi heille leipÀÀ taivaasta syödĂ€ksensĂ€. u=eö[ u‚!+, Ei taida kenkÀÀn minun tyköni tulla, ellei IsĂ€, joka minun lĂ€hetti, vedĂ€ hĂ€ntĂ€, ja minĂ€ herĂ€tĂ€n hĂ€nen viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.L++ Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: Ă€lkÀÀt napisko keskenĂ€nne.Œ‚)+* Ja sanoivat: eikö tĂ€mĂ€ ole Jesus, Josephin poika, jonka isĂ€n ja Ă€idin me tunnemme? Kuinkas hĂ€n sanoo: minĂ€ olen tullut taivaasta alas.lŒ~S+) Niin Juudalaiset napisivat sitĂ€, kuin hĂ€n sanoi: minĂ€ olen se leipĂ€, joka taivaasta tuli alas,TŒ}ƒ#+( TĂ€mĂ€ on sen tahto, joka minun lĂ€hetti, ettĂ€ jokainen joka nĂ€kee Pojan ja uskoo hĂ€nen pÀÀllensĂ€, hĂ€nellĂ€ pitÀÀ ijankaikkinen elĂ€mĂ€ oleman, ja minĂ€ herĂ€tĂ€n hĂ€nen viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.?Œ|‚y+' Mutta se on IsĂ€n tahto, joka minun lĂ€hetti, ettei minun pidĂ€ yhtĂ€kÀÀn niistĂ€ kaikista kadottaman, jotka hĂ€n minulle antoi, mutta olen ne herĂ€ttĂ€vĂ€ viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. E  #.9CNYdoz…›Š±ŒÇÒĘèóț *5?JU`kvŒ—ą­žÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“žšłŸÉÔßêőž©ŽżÊÔßêő # $ % &  ' ( ) * + # $ % &  ' ( ) * + , - .  /  0  1  2  3 4 5 6 7 8 9 G‚ Gƒ G„ G…  G† G‡ Gˆ G‰ GŠ G‹ GŒ G  GŽ  G  G  G‘  G’ G“ G” G• G– G— G˜ G™  Gš  G›  Gœ  G  Gž GŸ G  GĄ Gą GŁ G€ G„ GŠ  G§ Gš G© GȘ G« GŹ G­ Gź  GŻ DFçqJ Ÿ¶Do Y+4 Niin Juudalaiset riitelivĂ€t keskenĂ€nsĂ€, sanoen: kuinka tĂ€mĂ€ taitaa antaa lihansa meille syödĂ€?eƒE+3 MinĂ€ olen elĂ€vĂ€ leipĂ€, joka taivaasta tuli alas: se joka tĂ€stĂ€ leivĂ€stĂ€ syö, hĂ€n elÀÀ ijankaikkisesti. Ja se leipĂ€, jonka minĂ€ annan, on minun lihani, jonka minun pitÀÀ antaman maailman elĂ€mĂ€n edestĂ€.gI+2 TĂ€mĂ€ on se leipĂ€, joka taivaasta tuli alas, ja joka siitĂ€ syö, ei hĂ€nen pidĂ€ kuoleman.>y+1 TeidĂ€n isĂ€nne söivĂ€t mannaa korvessa ja kuolivat.$E+0 MinĂ€ olen elĂ€mĂ€n leipĂ€.sa+/ Totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: joka uskoo minun pÀÀlleni, hĂ€nellĂ€ on ijankaikkinen elĂ€mĂ€.\3+. Ei niin, ettĂ€ joku on IsĂ€n nĂ€hnyt, vaan joka on Jumalasta, se on IsĂ€n nĂ€hnyt.6‚g+- Se on prophetaissa kirjoitettu: heidĂ€n pitÀÀ kaikki Jumalalta opetetuksi tuleman. SentĂ€hden jokainen, joka sen on IsĂ€ltĂ€ kuullut ja oppinut, hĂ€n tulee minun tyköni. ’`ÉuŒÛ’F+; NĂ€itĂ€ sanoi hĂ€n synagogassa, opettaissansa Kapernaumissa.-‚U+: TĂ€mĂ€ on se leipĂ€, joka taivaasta tuli alas: ei niinkuin teidĂ€n isĂ€nne söivĂ€t mannaa ja kuolivat: Joka tĂ€tĂ€ leipÀÀ syö, hĂ€n saa elÀÀ ijankaikkisesti. ‚ +9 Niinkuin elĂ€vĂ€ IsĂ€ minun lĂ€hetti ja minĂ€ elĂ€n IsĂ€ni tĂ€hden, niin myös se, joka minua syö, hĂ€n elÀÀ minun tĂ€hteni.Y -+8 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hĂ€n on minussa ja minĂ€ hĂ€nessĂ€.Q +7 SillĂ€ minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. ‚!+6 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hĂ€nellĂ€ on ijankaikkinen elĂ€mĂ€, ja minĂ€ olen herĂ€ttĂ€vĂ€ hĂ€nen viimeisenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. ‚3+5 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minĂ€ teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hĂ€nen vertansa, niin ei ole elĂ€mĂ€ teissĂ€. ań |èa‚+B SiitĂ€ ajasta luopuivat monta hĂ€nen opetuslastansa hĂ€nestĂ€ ja menivĂ€t pois, eikĂ€ hĂ€nen kanssansa enempi vaeltaneet.‚+A Ja hĂ€n sanoi: sentĂ€hden sanoin minĂ€ teille: ei taida kenkÀÀn tulla minun tyköni, ellei se ole annettu hĂ€nelle minun IsĂ€ltĂ€ni. ‚+@ Mutta muutamat teistĂ€ ovat, jotka ei usko. SillĂ€ Jesus tiesi alusta, kutka ovat, jotka ei uskoneet, ja kuka hĂ€nen oli pettĂ€vĂ€.y+? Henki on se, joka elĂ€vĂ€ksi tekee, ei liha mitÀÀn auta: ne sanat, jotka minĂ€ teille puhun, ovat henki ja elĂ€mĂ€._9+> MitĂ€ sitte, jos te nĂ€ette Ihmisen Pojan sinne menevĂ€n ylös, kussa hĂ€n ennen oli? ‚+= Mutta kuin Jesus tiesi itsestĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€nen opetuslapsensa siitĂ€ napisivat, sanoi hĂ€n heille: pahoittaako tĂ€mĂ€ teitĂ€?~w+< Niin monta hĂ€nen opetuslapsistansa, kuin he tĂ€mĂ€n kuulivat, sanoivat: tĂ€mĂ€ on kova puhe: kuka voi sitĂ€ kuulla? Qž'ÂNČ-òQ‚5+ Ja hĂ€nen veljensĂ€ sanoivat hĂ€nelle: lĂ€hde tÀÀltĂ€ ja mene Juudeaan, ettĂ€ myös sinun opetuslapses nĂ€kisivĂ€t sinun työs, joita sinĂ€ teet.8m+ Niin Juudalaisten lehtimajan juhla oli lĂ€snĂ€. + Ja sitte vaelsi Jesus Galileassa; sillĂ€ ei hĂ€n tahtonut vaeltaa Juudeassa, ettĂ€ Juudalaiset pyysivĂ€t hĂ€ntĂ€ tappaa.‚++G Mutta sen hĂ€n sanoi Juudaasta, Simonin pojasta Iskariotista; sillĂ€ hĂ€n oli hĂ€nen pettĂ€vĂ€, ja oli yksi niistĂ€ kahdestatoistakymmenestĂ€.q]+F Jesus vastasi heitĂ€: enkö minĂ€ ole teitĂ€ kahtatoistakymmentĂ€ valinnut? ja yksi teistĂ€ on perkele.b?+E Ja me uskomme ja olemme ymmĂ€rtĂ€neet, ettĂ€ sinĂ€ olet Kristus, elĂ€vĂ€n Jumalan Poika?tc+D Simon Pietari vastasi hĂ€ntĂ€: Herra, kenenkĂ€s tykö me menemme? sinulla on ijankaikkisen elĂ€mĂ€n sanat,_9+C Niin Jesus sanoi niille kahdelletoistakymmenelle: ettekö te myös tahdo mennĂ€ pois? šn#¶.ČcìšO'+ Niin Juudalaiset etsivĂ€t hĂ€ntĂ€ juhlana ja sanoivat: kussa hĂ€n on?t&c+ Mutta kuin hĂ€nen veljensĂ€ olivat menneet ylös, meni hĂ€n myös juhlalle, ei julki, vaan niinkuin salaa.L%+ Ja kuin hĂ€n nĂ€itĂ€ heille puhunut oli, niin hĂ€n jĂ€i Galileaan.y$m+ MenkÀÀt te ylös juhlalle: en minĂ€ vielĂ€ tĂ€lle juhlalle mene, sillĂ€ ei minun aikani ole vielĂ€ tĂ€ytetty.#‚+ Ei maailma taida teitĂ€ vihata, mutta minua hĂ€n vihaa; sillĂ€ minĂ€ todistan hĂ€nestĂ€, ettĂ€ hĂ€nen työnsĂ€ ovat pahat.j"O+ Niin Jesus sanoi heille: ei ole minun aikani vielĂ€ tullut; vaan teidĂ€n aikanne on aina valmis.H! + SillĂ€ ei hĂ€nen veljensĂ€kÀÀn uskoneet hĂ€nen pÀÀllensĂ€. ‚+ SillĂ€ ei kenkÀÀn tee mitÀÀn salaa, ja tahtoo itse julki olla. Jos siis sinĂ€ nĂ€itĂ€ teet, niin julista itses maailman edessĂ€. %fÿ„AÛ@ž%v/g+ Eikö Moses antanut teille lakia, ja ei kenkÀÀn teistĂ€ lakia taytĂ€? Miksi te etsitte minua tappaaksenne?.‚7+ Joka itsestĂ€nsĂ€ puhuu, se etsii omaa kunniaansa: mutta joka etsii sen kunniaa, joka hĂ€nen lĂ€hetti, se on vakaa ja ei hĂ€nessĂ€ ole vÀÀryyttĂ€.-‚)+ Jos joku tahtoo tehdĂ€ hĂ€nen tahtonsa, niin hĂ€nen pitÀÀ tietĂ€mĂ€n tĂ€stĂ€ opista, josko se on Jumalasta, eli jos minĂ€ itsestĂ€ni puhun.c,A+ Vastasi Jesus ja sanoi heille: ei minun oppini ole minun, mutta sen, joka minun lĂ€hetti.a+=+ Ja Juudalaiset ihmettelivĂ€t, sanoen: kuinka tĂ€mĂ€ taitaa kirjaa, joka ei ole oppinut?W*)+ Mutta kuin jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jesus ylös templiin, ja opetti.d)C+ Ei kuitenkaan yksikÀÀn hĂ€nestĂ€ julkisesti puhunut; sillĂ€ he pelkĂ€sivĂ€t Juudalaisia.(‚'+ Ja suuri napina oli hĂ€nestĂ€ kansan seassa; sillĂ€ muutamat sanoivat: hĂ€n on hyvĂ€, mutta toiset sanoivat: ei, vaan hĂ€n viettelee kansan. …©K”Ë…6 ‚) Ja ei enĂ€mpi tiedetĂ€ siitĂ€ viljan kyllyydestĂ€ maakunnassa, sen kalliin ajan tĂ€hden, joka tulee; sillĂ€ se tulee sangen raskaaksi./5 ‚[) Ja niiden jĂ€lkeen tulevat seitsemĂ€n nĂ€lkĂ€vuotta, niin ettĂ€ kaikki senkaltainen viljan kyllyys unhotetaan Egyptin maalla, ja se kallis aika hĂ€vittÀÀ maakunnan.H4  ) Katso, seitsemĂ€n viljaista vuotta tulevat koko Egyptin maalle.3‚1+ Jos ihminen sabbatina ympĂ€rileikataan, ettei Moseksen laki rikottaisi: nĂ€rkĂ€styttekö te minusta, ettĂ€ minĂ€ koko ihmisen sabbatina paransin?2‚+ SentĂ€hden antoi Moses teille ympĂ€rileikkauksen, (ei ettĂ€ se Mosekselta oli, vaan isiltĂ€), ja te ympĂ€rileikkaatte sabbatina ihmisen.[11+ Jesus vastasi ja sanoi heille: yhden työn minĂ€ tein, ja te kaikki ihmettelette.T0#+ Vastasi kansa ja sanoi: sinulla on perkele: kuka sinua etsii tappaaksensa? g|Î&Ùgo= [)& Ja Pharao sanoi palvelioillensa: taidammeko me löytÀÀ tainkaltaisen miehen, jossa Jumalan henki on?J< )% Ja se puhe kelpasi Pharaolle, ja kaikille hĂ€nen palvelioillensa.$; ‚E)$ EttĂ€ ruokaa olis tĂ€hteelle pantu maakunnalle, niinĂ€ seitsemĂ€nĂ€ nĂ€lkĂ€vuonna, jotka tulevat Egyptin maalle, ettei maa hĂ€vitettĂ€isi nĂ€ljĂ€n tĂ€hden.-: ‚W)# Ja he kootkaan kaikkinaista ravintoa niinĂ€ hyvinĂ€ vuosina, jotka tulevat, ja antakaan tulla jyviĂ€ Pharaon haltuun, varaksi kaupungeissa, ja tallella pitĂ€kÀÀn. 9 ‚)" Toimittakaan Pharao ja asettakaan ottomiehiĂ€ maakuntaan, ja ottakaan viidennen osan Egyptin maalta niinĂ€ seitsemĂ€nĂ€ viljavuonna.i8 O)! Nyt siis Pharao etsikÀÀn toimellista ja taitavaa miestĂ€, asettaaksensa Egyptin maan pÀÀlle.7 }) Mutta ettĂ€ uni on kerrottu Pharaolle, se (aavistaa) ettĂ€ asia on Jumalalta pÀÀtetty, ja Jumala on pian sen tekevĂ€. ^[ž>“^"C ‚A), Ja Pharao sanoi Josephille: minĂ€ olen Pharao; ja ilman sinun tahdotas ei pidĂ€ yhdenkÀÀn ylentĂ€mĂ€n kĂ€ttĂ€nsĂ€ taikka jalkaansa koko Egyptin maalla. B ‚)+ Ja antoi hĂ€nen ajaa toisessa vaunussansa, ja antoi huutaa hĂ€nen edellĂ€nsĂ€: Abrek: ja asetti hĂ€nen koko Egyptin maan pÀÀlle.'A ‚K)* Ja Pharao otti sormuksen kĂ€destĂ€nsĂ€, ja pani sen Josephin kĂ€teen: ja puetti hĂ€nen kalleisiin liinavaatteisiin, ja ripusti kultakÀÀdyt hĂ€nen kaulaansa.]@ 7)) Ja Pharao sanoi Josephille: katso, minĂ€ olen asettanut sinun koko Egyptin pÀÀlle.9? ‚o)( Ole sinĂ€ minun huoneeni pÀÀllĂ€, ja sinun sanalles pitÀÀ kaiken minun kansani kuuliaisen oleman; ainoastansa kuninkaallisessa istuimessa tahdon minĂ€ olla korkiampi sinua.!> ‚?)' Ja Pharao sanoi Josephille: ettĂ€ Jumala on tĂ€mĂ€n kaiken sinulle ilmoittanut, niin ei ole yhtÀÀn niin taitavaa ja ymmĂ€rtĂ€vĂ€istĂ€ kuin sinĂ€ olet. ?CˆA\Ç?I ‚)2 Ja Josephille syntyi kaksi poikaa, ennenkuin kallis aika tuli, jotka hĂ€nelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tytĂ€r.H ‚)1 Ja Joseph kokosi sangen paljon jyviĂ€, niinkuin santaa meressĂ€, siihenasti ettĂ€ hĂ€n lakkasi lukemasta, sillĂ€ ne olivat epĂ€lukuiset.aG ƒ?)0 Ja hĂ€n kokosi niinĂ€ seitsemĂ€nĂ€ vuonna kaikkinaisen elatuksen, joka oli Egyptin maalla, ja pani sen tĂ€hteelle kaupunkeihin: mitĂ€ elatusta maa kasvoi ympĂ€rinsĂ€ kunkin kaupungin, sen hĂ€n siihen tĂ€hteelle pani.DF )/ Ja maa kasvoi pivottaisin niinĂ€ seitsemĂ€nĂ€ viljavuosina.7E ‚k). Ja Joseph oli kolmenkymmenen ajastaikainen, koska hĂ€n seisoi Pharaon, Egyptin kuninkaan edessĂ€. Ja Joseph lĂ€ksi Pharaon tyköÀ, ja vaelsi ympĂ€rinsĂ€ kaiken Egyptin maan.9D ‚o)- Ja Pharao kutsui Josephin nimen Salaisuutten selittĂ€jĂ€ksi: ja antoi hĂ€nelle Asnatin, Potipheran Onin papin tyttĂ€ren, emĂ€nnĂ€ksi. Niin Joseph meni ympĂ€rinsĂ€ Egyptin maan. bdÖ‹Û b'O ‚K)8 Koska nĂ€lkĂ€ tuli koko maakuntaan, avasi Joseph kaikki jyvĂ€aitat jokapaikassa, ja myi EgyptilĂ€isille; sillĂ€ nĂ€lkĂ€ tuli aina raskaammaksi Egyptin maalla.JN ƒ)7 Kuin Egyptin maa myös kĂ€rsi nĂ€lkÀÀ, huusi kansa Pharaon tykö leivĂ€n tĂ€hden. Mutta Pharao sanoi kaikille EgyptilĂ€isille: menkÀÀt Josephin tykö; mitĂ€ hĂ€n sanoo teille, se tehkÀÀt.,M ‚U)6 Rupesivat ne seitsemĂ€n nĂ€lkĂ€vuotta tulemaan, niinkuin Joseph oli (edellĂ€) sanonut: ja nĂ€lkĂ€ tuli kaikkiin maakuntiin; mutta koko Egyptin maalla oli leipÀÀ.HL  )5 Koska ne seitsemĂ€n viljavuotta olivat kuluneet Egyptin maalla, K ‚)4 Mutta toisen nimen hĂ€n kutsui Ephraim; sillĂ€ (sanoi hĂ€n) Jumala on tehnyt minun hedelmĂ€lliseksi minun raadollisuuteni maassa.J ‚-)3 Ja kutsui esikoisensa nimen Manasse; sillĂ€ (sanoi hĂ€n) Jumala on antanut minun unhottaa kaiken minun vaivani, ja kaiken minun isĂ€ni huoneen. RŒg‚R2V ‚a* Mutta Joseph oli hallitsia maakunnassa, hĂ€n antoi myydĂ€ jyviĂ€ kaikelle maan kansalle. Niin tulivat Josephin veljet, ja kumarsivat maahan kasvoillensa hĂ€nen eteensĂ€.wU k* Niin lĂ€ksivĂ€t Israelin lapset matkaan (jyviĂ€) ostamaan muiden seurassa; sillĂ€ nĂ€lkĂ€ oli Kanaanin maalla. T ‚* Mutta BenJaminia, Josephin veljeĂ€, ei lĂ€hettĂ€nyt Jakob veljiensĂ€ kanssa; sillĂ€ hĂ€n sanoi: ettei hĂ€nelle vahinkoa tapahtuisi.RS !* Niin menivĂ€t kymmenen Josephin veljeĂ€ alas, ostamaan jyviĂ€ EgyptistĂ€.R ‚-* Ja sanoi: katso, minĂ€ kuulen EgyptissĂ€ olevan jyviĂ€; menkÀÀt alas sinne, ja ostakaat meille sieltĂ€, ettĂ€ me elĂ€isimme, ja emme kuolisi.Q  ‚ * Mutta koska Jakob nĂ€ki olevan jyviĂ€ myydĂ€ EgyptissĂ€, sanoi hĂ€n pojillensa: mitĂ€ te katselette toinen toisenne pÀÀlle?qP _)9 Ja kaikki maakunnat tulivat Egyptiin ostamaan Josephilta; sillĂ€ suuri nĂ€lkĂ€ oli kaikissa maakunnissa. E  "-8BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   ! "  # $ % & '   ! "  # $ % & ' ( ) *  +  ,  -  .  / 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 : ; < = > ? @  A B C ń ò ó ô ő  ö  ś  ű  ù  ú û ü ę ț ÿ                     (Ű8ĐZô(H] ƒ * He sanoivat: me sinun palvelias olimme kaksitoistakymmentĂ€ veljestĂ€, yhden miehen pojat Kanaanin maalla; ja katso, nuorin on nyt meidĂ€n isĂ€mme tykönĂ€, mutta yksi ei ole sillen eleillĂ€.c\ C* HĂ€n sanoi heille: ei suinkaan, mutta te olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.s[ c* Me olemme kaikki yhden miehen pojat: me olemme vaat, eikĂ€ sinun palvelias ole ikĂ€nĂ€nsĂ€ olleet vakojat.eZ G* He vastasivat hĂ€ntĂ€: ei minun herrani: mutta sinun palvelias ovat tulleet ostamaan jyviĂ€.Y ‚5* Niin Joseph muisti unensa, jotka hĂ€n oli nĂ€hnyt heistĂ€; ja sanoi heille: te olette vakojat, ja olette tulleet katsomaan, kusta maa avojoin olis.@X * Ja Joseph tunsi veljensĂ€, vaan ei he hĂ€ntĂ€ tunteneet.aW ƒ?* Ja Joseph nĂ€ki veljensĂ€, ja tunsi heidĂ€t, ja teeskeli hĂ€nensĂ€ oudoksi heitĂ€ vastaan, ja puhui kovasti heidĂ€n kanssansa, ja sanoi heille: kusta te tulette? He vastasivat: Kanaanin maalta, ostamaan syötĂ€vÀÀ. t˜öËCtKc ƒ* Jos te olette vaat, niin antakaat yksi teidĂ€n veljistĂ€nne olla sidottuna teidĂ€n vankihuoneessanne; mutta menkÀÀt te ja viekÀÀt kotia, mitĂ€ te ostaneet olette nĂ€lkÀÀ vastaan kotonanne.b ‚* Ja kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ sanoi Joseph heille: jos te tahdotte elÀÀ, niin tehkÀÀt nĂ€in; sillĂ€ minĂ€ pelkÀÀn Jumalaa.:a s* Niin hĂ€n pani heidĂ€t kiinni kolmeksi pĂ€ivĂ€ksi.j` ƒQ* LĂ€hettĂ€kÀÀt yksi teistĂ€nne, joka tuo teidĂ€n veljenne tĂ€nne: mutta teidĂ€n pitÀÀ vankina oleman, niin teidĂ€n puheenne koetellaan, jos teissĂ€ totuus on; mutta jollei, niin totta kuin Pharao elÀÀ, te olette vakojat._ ‚9* SiinĂ€ teitĂ€ pitÀÀ koeteltaman. Niin totta kuin Pharao elÀÀ, ei teidĂ€n pidĂ€ tÀÀltĂ€ pÀÀsemĂ€n, jollei teidĂ€n nuorin veljenne tule tĂ€nne.e^ G* Joseph sanoi heille: sepĂ€ se on, kuin minĂ€ olen teille puhunut, sanoen: vakojat te olette. zo^Ÿ8z:h ‚q* Ja hĂ€n kÀÀnsi itsensĂ€ heistĂ€, ja itki. Koska hĂ€n jĂ€llensĂ€ kÀÀnsi heidĂ€n puoleensa ja puhutteli heitĂ€, otti hĂ€n Simeonin heiltĂ€, ja sitoi hĂ€nen heidĂ€n nĂ€htensĂ€.dg E* Vaan ei he tietĂ€neet Josephin sitĂ€ ymmĂ€rtĂ€vĂ€n; sillĂ€ hĂ€n puhui heille tulkin kautta.;f ‚s* Ruben vastasi heitĂ€, sanoen: enkö minĂ€ puhunut teille, sanoen: Ă€lkÀÀt tehkö vÀÀryyttĂ€ nuorukaiselle, ja ette tahtoneet kuulla? Ja nyt hĂ€nen verensĂ€ meiltĂ€ vaaditaan.‚ e „* Mutta he sanoivat toinen toisellensa: me olemme totisesti vianalaiset meidĂ€n veljemme tĂ€hden; sillĂ€ me nĂ€imme hĂ€nen sielunsa ahdistuksen, koska hĂ€n meiltĂ€ armoa rukoili, ja emme kuulleet hĂ€ntĂ€; sentĂ€hden on tĂ€mĂ€ ahdistus meidĂ€n pÀÀllemme tullut. d ‚* Ja tuokaat teidĂ€n nuorin veljenne minun tyköni, ettĂ€ teidĂ€n sananne todeksi löyttĂ€isiin, ettette kuolisi; ja he tekivĂ€t niin. \8íw— ”\Vo )* Ja me vastasimme hĂ€ntĂ€: me olemme vaat, emme ole ikĂ€nĂ€nsĂ€ oleet vakojat.Un '* Se mies, sen maan herra, puhui kovasti meille, ja piti meitĂ€ maan vakojina.m ‚ * Koska he tulivat isĂ€nsĂ€ Jakobin tykö Kanaanin maalle, ilmoittivat he hĂ€nelle kaikki, mitĂ€ heille tapahtunut oli, sanoen:\l ƒ5* Ja sanoi veljillensĂ€: minulle on annettu minun rahani jĂ€llensĂ€, katso, se on minun sĂ€kissĂ€ni. Niin heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ vavahtui, ja hĂ€mmĂ€styivĂ€t keskenĂ€nsĂ€, sanoen: miksi on Jumala meille nĂ€in tehnyt?sk c* Koska yksi heistĂ€ avasi sĂ€kkinsĂ€, antaaksensa ruokaa aasillensa, ja Ă€kkĂ€si rahansa sĂ€kkinsĂ€ suussa,Hj  * Ja he panivat kalunsa aaseinsa pÀÀlle, ja lĂ€ksivĂ€t sieltĂ€.Di ƒ* Ja Joseph kĂ€ski heidĂ€n sĂ€kkinsĂ€ tĂ€ytettÀÀ jyvillĂ€, ja annettaa heidĂ€n rahansa jĂ€lleen itsekunkin omaan sĂ€kkiinsĂ€, ja annettaa heille evĂ€stĂ€ matkalle; ja heille tehtiin niin. !b™Ă!\t ƒ5*$ Niin sanoi Jakob heidĂ€n isĂ€nsĂ€ heille: te olette saattaneet minun lapsettomaksi: Joseph ei ole elĂ€vissĂ€, eikĂ€ Simeon, Ja Benjaminin tahdotte te vielĂ€ viedĂ€ pois; minun kohtaani nĂ€mĂ€t kaikki tapahtuvat.>s ‚y*# Ja tapahtui, koska he tyhjensivĂ€t sĂ€kkejĂ€nsĂ€, katso, oli itsekunkin rahakÀÀrö hĂ€nen sĂ€kissĂ€nsĂ€: ja kuin he nĂ€kivĂ€t rahakÀÀrönsĂ€, hĂ€mmĂ€styivĂ€t he isĂ€nsĂ€ kanssa.Rr ƒ!*" Ja tuokaat teidĂ€n nuorin veljenne minun tyköni, niin minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n, ett'ette ole vakojat, vaan vaat; niin annan minĂ€ myös teidĂ€n veljenne jĂ€lleen, ja saatte tehdĂ€ kauppaa tĂ€ssĂ€ maakunnassa.Eq ƒ*! Sanoi se mies, sen maan herra meille: siitĂ€ minĂ€ tunnen, jos te olette vaat: yksi teidĂ€n veljistĂ€nne jĂ€ttĂ€kÀÀt minun tyköni, ja ottakaat teidĂ€n taloinne tarve, ja menkÀÀt pois.p ‚1* Me olimme kaksitoistakymmentĂ€ veljestĂ€ meidĂ€n isĂ€mme poikaa: yksi ei ole silleen eleissĂ€, ja nuorin on nyt isĂ€mme tykönĂ€ Kanaanin maalla. „,ő>„6y ‚i+ Niin vastasi hĂ€ntĂ€ Juuda, sanoen: se mies haastoi meitĂ€ sangen kovin, ja sanoi: ei pidĂ€ teidĂ€n nĂ€kemĂ€n minun kasvojani, jollei teidĂ€n veljenne ole teidĂ€n kanssanne.3x ‚c+ Ja koska he loppuivat syödĂ€ ne jyvĂ€t kuin he EgyptistĂ€ tuoneet olivat, sanoi heidĂ€n isĂ€nsĂ€ heille: menkÀÀt jĂ€llensĂ€ sinne, ja ostakaat meille jotakin elatusta.'w  O+ Mutta kallis aika ahdisti maata.‚ v „*& HĂ€n sanoi: ei minun poikani pidĂ€ menemĂ€n alas teidĂ€n kanssanne: sillĂ€ hĂ€nen veljensĂ€ on kuollut, ja hĂ€n on jÀÀnyt yksin, ja jos hĂ€nelle tapahtuis jotakin pahaa tiellĂ€, jota te vaellatte, niin te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.Pu ƒ*% Ruben vastasi isĂ€llensĂ€, sanoen: tapa molemmat minun poikani, jollen minĂ€ hĂ€ntĂ€ jĂ€lleen sinulle (kotia) tuo, ainoastansa anna hĂ€ntĂ€ minun haltuuni, minĂ€ hĂ€nen sinulle jĂ€lleen (kotia) tuon. [‚Ç@.[O~ ƒ+ Niin sanoi Juuda isĂ€llensĂ€ Israelille: lĂ€hetĂ€ nuorukainen minun kanssani, niin me valmistamme ja lĂ€hdemme matkaan: ettĂ€ me elĂ€isimme ja emme kuolisi, sekĂ€ me ettĂ€ sinĂ€ ja meidĂ€n lapsemme.‚} „+ He vastasivat: se mies kysyi meistĂ€ niin visusti, ja meidĂ€n suvustamme, sanoen: vielĂ€kö teidĂ€n isĂ€nne elÀÀ? Onko teillĂ€ vielĂ€ veljeĂ€? Niin me vastasimme hĂ€ntĂ€ kuin hĂ€n kysyi. Taitaisimmeko me ratki tietÀÀ hĂ€nen sanovan: tuokaat veljenne tĂ€nne.| ‚+ Israel sanoi: miksi te teitte minua vastaan niin pahoin, ettĂ€ te sanoitte sille miehelle teillĂ€nne vielĂ€ olevan veljen.7{ ‚k+ Vaan jolles hĂ€ntĂ€ lĂ€hetĂ€, niin emme mekÀÀn mene; sillĂ€ se mies sanoi meille: ei teidĂ€n pidĂ€ nĂ€kemĂ€n minun kasvojani, jollei teidĂ€n veljenne ole teidĂ€n kanssanne.{z s+ Jos siis sinĂ€ nyt lĂ€hetĂ€t meidĂ€n veljemme meidĂ€n kanssamme, niin me menemme alas ja ostamme sinulle elatusta. J(2<FPZdnx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜćïù !+5?IS]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö     - D  - E  - F  - G  -H  -I  -J  -K  -L  -M  - D  - E  - F  - G  -H  -I  -J  -K  -L  -M  -N  -O  -P  -Q  -R  -S  -T  -U  -V  .W  .X  .Y  .Z  .[  .\  .]  .^  . _  . `  . a  . b  . c  .d  .e  .f  .g  .h  .i  .j  .k  .l  .m  .n  .o  .p  .q  .r  .s  .t  .u  . v  .!w  ."x  /y  /z  /{  /|  /}  /~  /  /€  /   / ‚  / ƒ  / „  / …  /†  /‡  /ˆ  /‰  /Š  /‹  /Œ  / d©…ÉdbŽ A+ Ottakaat myös teidĂ€n veljenne; ja valmistakaat, ja menkÀÀt jĂ€lleen sen miehen tykö.8Ž ‚m+ Ottakaat myös toinen raha teidĂ€n myötĂ€nne, ja se raha, jonka te toitte jĂ€llensĂ€ sĂ€kkein suussa, viekÀÀt myötĂ€nne; taitaa olla, ettĂ€ se on epĂ€huomiosta tapahtunut.‚ Ž „=+ Niin sanoi Israel heidĂ€n isĂ€nsĂ€ heille: jos nyt kumminkin niin pitÀÀ oleman, tehkÀÀt siis nĂ€in: ottakaat maan parhaista hedelmistĂ€ teidĂ€n astioihinne, ja viekÀÀt sille miehelle lahjoja: jotakin mastiksia ja hunajaa, ja styraksia, ja ladanumia, ja dadelia ja mandelia.rŽ a+ SillĂ€ jollei meillĂ€ olisi ollut viivytystĂ€, totisesti me olisimme jo toisen kerran tulleet jĂ€llensĂ€.^ ƒ9+ MinĂ€ takaan hĂ€nen edestĂ€nsĂ€, kaipaa hĂ€ntĂ€ minun kĂ€sistĂ€ni; jollen minĂ€ tuo hĂ€ntĂ€ jĂ€lleen sinun tykös, ja pane hĂ€ntĂ€ sinun etees, niin minĂ€ olen vikapÀÀ sinun edessĂ€s kaikkena minun elinaikanani.  Kp bŽ A+ Ja se mies teki niinkuin Joseph oli hĂ€nelle kĂ€skenyt, ja vei miehet Josephin huoneesen.WŽ ƒ++ Ja kun Joseph nĂ€ki BenJaminin heidĂ€n kanssansa, sanoi hĂ€n huoneensa haltialle: vie nĂ€mĂ€t miehet huoneesen, ja tee ja teurasta ja valmista; sillĂ€ heidĂ€n pitÀÀ minun kanssani pĂ€ivĂ€llistĂ€ syömĂ€n.4Ž ‚e+ Niin ottivat miehet nĂ€mĂ€t lahjat, ja ottivat kaksi sen vertaa rahaa myötĂ€nsĂ€, ja BenJaminin: valmistivat itsensĂ€ ja menivĂ€t Egyptiin, ja seisoivat Josephin edessĂ€.yŽ ƒo+ Jumala kaikkivaltias antakoon teidĂ€n löytÀÀ laupiuden sen miehen edessĂ€, ettĂ€ hĂ€n pÀÀstĂ€is jĂ€lleen teille toisen teidĂ€n veljenne, ja (tĂ€mĂ€n) BenJaminin. Mutta minĂ€, niinkuin minĂ€ olen lapsettomaksi joutunut, olen lapsetonna. łătQłŽ  ‚1+ Olemme myös toisen rahan myötĂ€mme tuoneet ostaaksemme jyviĂ€; emme sitĂ€ tiedĂ€, kuka on pannut jĂ€llensĂ€ meidĂ€n rahamme meidĂ€n sĂ€kkiimme.DŽ  ƒ+ Ja koska me tulimme yösialle, ja avasimme meidĂ€n sĂ€kkimme, katso, niin oli itsekunkin raha sĂ€kkinsĂ€ suussa tĂ€ydellĂ€ painolla: sentĂ€hden olemme me ne jĂ€llensĂ€ myötĂ€mme tuoneet.XŽ  -+ Ja sanoivat: ah, minun herrani, me olimme ennen tĂ€nne tulleet ostamaan jyviĂ€.lŽ  U+ SentĂ€hden he menivĂ€t Josephin huoneenhaltian tykö, ja puhuttelivat hĂ€ntĂ€ huoneen oven edessĂ€,‚Ž „/+ Ja he pelkĂ€sivĂ€t, ettĂ€ he vietiin Josephin huoneesen, ja sanoivat: me viedÀÀn tĂ€nne sen rahan tĂ€hden jonka me tĂ€tĂ€ ennen löysimme meidĂ€n sĂ€keistĂ€mme: ettĂ€ hĂ€n soimais meitĂ€, ja saattais meitĂ€ oikeuden alle, ja ottais meitĂ€ orjiksensa, ja meidĂ€n aasimme. < æ`Đ<Ž ‚+ He vastasivat: sinun palvelias meidĂ€n isĂ€mme on rauhassa, ja elÀÀ vielĂ€; ja he kumarsivat ja maahan lankesivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€. Ž ‚+ Ja hĂ€n tervehti heitĂ€ rakkaasti, ja sanoi: onko teidĂ€n vanha isĂ€nne rauhassa, josta te minulle sanoitte? VielĂ€kö hĂ€n elÀÀ?Ž ‚+ Koska Joseph tuli huoneesen, kantoivat he lahjoja huoneesen hĂ€nelle kĂ€sissĂ€nsĂ€, ja kumarsivat maahan hĂ€nen eteensĂ€.Ž ‚++ Mutta he valmistivat lahjojansa, siihen asti kuin Joseph tuli pĂ€ivĂ€lliselle; sillĂ€ he olivat kuulleet, ettĂ€ heidĂ€n piti siellĂ€ syömĂ€n.Ž ‚ + Ja se mies vei heidĂ€t Josephin huoneesen, antoi heille vettĂ€ pestĂ€ heidĂ€n jalkojansa, ja antoi ruokaa heidĂ€n aaseillensa.pŽ  ƒ]+ Mutta hĂ€n sanoi: olkaat hyvĂ€ssĂ€ turvassa, Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö: teidĂ€n Jumalanne ja teidĂ€n isĂ€nne Jumala on teille tavaran antanut teidĂ€n sĂ€kkiinne: teidĂ€n rahanne olen minĂ€ saanut. Ja hĂ€n toi Simeonin heidĂ€n tykönsĂ€. ‚~ ‚Ž ‚1+! Ja he istutettiin hĂ€nen kohdallensa, esikoinen esikoisuutensa jĂ€lkeen, ja nuorin nuoruutensa jĂ€lkeen: sitĂ€ miehet ihmettelivĂ€t keskenĂ€nsĂ€.lŽ ƒU+ Ja pantiin erinĂ€nsĂ€ hĂ€nelle ja erinĂ€nsĂ€ heille, niin myös EgyptilĂ€isille, jotka hĂ€nen kanssansa atrioitsivat, erinĂ€nsĂ€; sillĂ€ EgyptilĂ€iset ei saa syödĂ€ Hebrealaisten kanssa, sillĂ€ se on EgyptilĂ€isille kauhistus.kŽ S+ Ja kuin hĂ€n oli pessyt kasvona, tuli hĂ€n ulos; ja pidĂ€tti itsensĂ€, ja sanoi: tuokaat leipÀÀ.Ž ‚3+ Ja Joseph kiiruhti itsensĂ€; sillĂ€ hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ paloi veljeĂ€nsĂ€ kohtaan, ja etsi siaa itkeĂ€ksensĂ€; ja meni kamariinsa, ja itki siellĂ€._Ž ƒ;+ Niin hĂ€n nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki veljensĂ€ BenJaminin, Ă€itinsĂ€ pojan, ja sanoi: onko tĂ€mĂ€ teidĂ€n nuorin veljenne, josta te sanoitte minulle? Ja sanoi vielĂ€: Jumala olkoon sinulle armollinen, minun poikani. Y^¶ÄŚY{Ž s, Eikö se ole, josta minun herrani juo? Ja josta hĂ€n kyllĂ€ hyvin taitaa arvata teistĂ€? Te olette pahoin tehneet.iŽ ƒO, Ja koska he olivat lĂ€hteneet kaupungista, eikĂ€ vielĂ€ kauvas joutuneet, sanoi Joseph huoneensa haltialle: nouse ja aja takaa miehiĂ€, ja koska heidĂ€n saat takaa, niin sano heille: miksi te olette hyvĂ€n pahalla maksaneet?WŽ +, Mutta aamulla pĂ€ivĂ€n valjetessa, pÀÀstettiin miehet menemÀÀn aaseinensa.Ž ‚%, Ja minun maljani, se hopiamalja pane nuorimman sĂ€kin suuhun, ynnĂ€ jyvĂ€insĂ€ hinnan kanssa. Ja hĂ€n teki niinkuin Joseph hĂ€nelle kĂ€ski.$Ž  ‚G, Ja Joseph kĂ€ski huoneensa haltiaa, sanoen: tĂ€ytĂ€ miesten sĂ€kit jyvillĂ€, niin paljo kuin he voivat kannattaa, ja pane itsekunkin raha sĂ€kkinsĂ€ suuhun.Ž ‚9+" Ja heille kannettiin ruokaa hĂ€nen pöydĂ€ltĂ€nsĂ€, mutta BenJaminille viisi kertaa enemmĂ€n kuin muille. Ja he joivat ja juopuivat hĂ€nen kanssansa. 0”;€ÿqž0kŽ% S, Niin repĂ€isivĂ€t vaatteensa, ja itsekukin pani kuormansa aasin pÀÀlle, ja palasivat kaupunkiin.qŽ$ _, Ja hĂ€n etsei, ruveten vanhimmasta niin nuorimpaan asti; ja hopiamalja löydettiin BenJaminin sĂ€kistĂ€.\Ž# 5, Ja he laskivat kiiruusti itsekukin sĂ€kkinsĂ€ maahan, ja jokainen avasi sĂ€kkinsĂ€. Ž" ‚, HĂ€n sanoi: olkaan nyt teidĂ€n sananne jĂ€lkeen: jonka tyköÀ se löydetÀÀn, hĂ€n olkaan minun orjani; mutta te olette vapaat.~Ž! y, Jonka tyköÀ sinun palvelioiltas se löydetÀÀn, hĂ€n kuolkaan: niin tahdomme me myös olla orjat minun herralleni.7Ž  ‚k, Katso, rahan, jonka me löysimme sĂ€kkeimme suusta, olemme me jĂ€lleen sinulle tuoneet Kanaanin maalta: kuinkasta siis me varastimme hopiaa eli kultaa sinun herras huoneesta?wŽ k, He vastasivat hĂ€ntĂ€: miksi minun herrani senkaltaista puhuu? Pois se, ettĂ€ sinun palvelias niin tekisivĂ€t.HŽ  , Ja kuin hĂ€n kĂ€sitti heidĂ€t, puhui hĂ€n nĂ€mĂ€t sanat heille. )tΟ)bŽ* ƒA, Niin Juuda astui hĂ€nen tykönsĂ€, ja sanoi: ah minun herrani, suo nyt palvelias puhua yksi sana minun herrani korvissa, ja Ă€lkÀÀn julmistuko sinun vihas sinun palvelias pÀÀlle, sillĂ€ sinĂ€ olet niinkuin Pharao.+Ž) ‚S, Mutta hĂ€n sanoi: pois se, ettĂ€ minĂ€ niin tekisin; sen miehen, jolta malja on löydetty, pitÀÀ oleman minun orjani; mutta menkÀÀt te rauhassa isĂ€nne tykö.‚ Ž( „, Ja Juuda sanoi: mitĂ€ me vastaamme minun herralleni? Taikka mitĂ€ me puhumme? Taikka millĂ€ me taidamme itsemme puhdistaa? Jumala on löytĂ€nyt sinun palveliais vÀÀryyden: katso, me olemme meidĂ€n herramme orjat, sekĂ€ me, ettĂ€ se, jolta malja löydettiin."Ž' ‚A, Joseph sanoi heille: mikĂ€ työ se on, kuin te tehneet olette? Ettekö te tietĂ€neet, ettĂ€ senkaltainen mies kuin minĂ€ olen taitaa kyllĂ€ hyvin arvata.Ž& ‚ , Ja Juuda meni veljinensĂ€ Josephin huoneesen (sillĂ€ hĂ€n oli vielĂ€ silloin siellĂ€); ja he lankesivat maahan hĂ€nen eteensĂ€. 6Ź9Š ›6bŽ1 A, Niin sanoi meidĂ€n isĂ€mme: menkÀÀt jĂ€lleen pois, ja ostakaat meille jotakin elatusta.lŽ0 U, Ja koska me menimme sinun palvelias minun isĂ€ni tykö, ja ilmoitimme hĂ€nelle minun herrani sanat,Ž/ ‚-, Niin sinĂ€ sanoit palvelioilles: jollei teidĂ€n nuorin veljenne tule teidĂ€n kanssanne, niin ei teidĂ€n pidĂ€ enÀÀ minun kasvojani nĂ€kemĂ€n.Ž. ‚, Mutta me vastasimme minun herralleni: ei taida nuorukainen jĂ€ttÀÀ isÀÀnsĂ€; sillĂ€ jos hĂ€n jĂ€ttĂ€is isĂ€nsĂ€, niin hĂ€n kuolis.pŽ- ], Niin sinĂ€ sanoit palvelioilles: tuokaat hĂ€ntĂ€ tĂ€nne minun tyköni, ettĂ€ minĂ€ saan nĂ€hdĂ€ hĂ€nen.mŽ, ƒW, Niin me vastasimme meidĂ€n herraamme: meillĂ€ on vanha isĂ€, ja nuorukainen syntynyt hĂ€nen vanhalla ijĂ€llĂ€nsĂ€, jonka veli on kuollut, ja hĂ€n on yksinĂ€nsĂ€ jÀÀnyt Ă€idistĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ pitÀÀ hĂ€nen rakkaana.`Ž+ =, Minun herrani kysyi hĂ€nen palvelioiltansa, sanoen: onko teillĂ€ isÀÀ taikka veljeĂ€? ÚŠ~ځ Ž6 ‚=, Jos minĂ€ nyt tulisin sinun palvelias minun isĂ€ni tykö, ja ei olisi nuorukainen meidĂ€n kanssamme: sillĂ€ hĂ€nen henkensĂ€ riippuu tĂ€mĂ€n hengestĂ€.Ž5 ‚', Jos te tĂ€mĂ€n myös minulta viette pois, ja hĂ€nelle tapahtuis jotakin pahaa, niin te saattaisitte minun harmaat karvani murheella hautaan. Ž4 ‚, Ja toinen lĂ€ksi minun tyköÀni, josta sanottiin, ettĂ€ hĂ€n on kuoliaaksi revelty, ja en ole minĂ€ hĂ€ntĂ€ vielĂ€ sitte nĂ€hnyt.uŽ3 g, Niin sinun palvelias minun isĂ€ni sanoi meille: te tiedĂ€tte, ettĂ€ minun emĂ€ntĂ€ni synnytti minulle kaksi,^Ž2 ƒ9, Mutta me sanoimme: emme tohdi sinne mennĂ€; vaan jos meidĂ€n nuorin veljemme on meidĂ€n kanssamme, niin me menemme; sillĂ€ emme saa nĂ€hdĂ€ sen miehen kasvoja, jollei meidĂ€n nuorin veljemme ole meidĂ€n kanssamme. 7aŃ&‚ Ž;  „- Niin ei Joseph voinut itseĂ€nsĂ€ silleen pidĂ€ttÀÀ kaikkein niiden edessĂ€, jotka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ seisoivat, ja hĂ€n huusi: menkÀÀt ulos kaikki minun tyköÀni; ja ei yksikÀÀn seisonut hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, koska Joseph itsensĂ€ ilmoitti veljillensĂ€.'Ž: ‚K," SillĂ€ kuinka minĂ€ taidan mennĂ€ minun isĂ€ni tykö, jollei nuorukainen olisi minun kanssani? Etten minĂ€ nĂ€kisi sitĂ€ surkeutta, johon minun isĂ€ni joutuu. Ž9 ‚,! Ja nyt siis jÀÀkÀÀn sinun palvelias nuorukaisen edestĂ€ minun herralleni orjaksi: vaan nuorukainen menkÀÀn veljeinsĂ€ kanssa.RŽ8 ƒ!, SillĂ€ sinun palvelias on taannut nuorukaisen minun isĂ€ni edessĂ€, sanoen: jollen minĂ€ hĂ€ntĂ€ tuo jĂ€llensĂ€ sinun tykös, niin minĂ€ sen edestĂ€ kaiken minun elinaikani olen vikapÀÀ kĂ€rsimÀÀn.EŽ7 ƒ, Niin tapahtuis, koska hĂ€n nĂ€kis, ettei nuorukainen kanssa olisi, ettĂ€ hĂ€n kuolis; niin me sinun palvelias saattaisimme sinun palvelias meidĂ€n isĂ€mme harmaat karvat murheella hautaan. 4ŸÏ+MŚ4ŽA ‚;- Mutta Jumala on minun lĂ€hettĂ€nyt teidĂ€n edellĂ€nne, tallella pitĂ€mÀÀn teitĂ€ maan pÀÀllĂ€, ja elĂ€ttĂ€mÀÀn teitĂ€ suuren pelastuksen kautta.sŽ@ c- Kaksi nĂ€lkĂ€vuotta on jo ollut maassa, ja vielĂ€ nyt on viisi vuotta, niin ettei kynnetĂ€ eikĂ€ niitetĂ€.ZŽ? ƒ1- Ja nyt, Ă€lkÀÀt surulliset olko, ja Ă€lkÀÀt niin kovin hĂ€mmĂ€stykö, ettĂ€ te olette minua tĂ€nne myyneet; sillĂ€ teidĂ€n henkenne elatuksen tĂ€hden on Jumala minun teidĂ€n edellĂ€nne tĂ€nne lĂ€hettĂ€nyt. Ž> ‚=- Niin sanoi Joseph veljillensĂ€: tulkaat siis minun tyköni. Ja he tulivat. Ja hĂ€n sanoi: minĂ€ olen Joseph teidĂ€n veljenne, jonka te myitte Egyptiin.LŽ= ƒ- Ja Joseph sanoi veljillensĂ€: minĂ€ olen Joseph. VielĂ€kö minun isĂ€ni elÀÀ? Mutta ei hĂ€nen veljensĂ€ taitaneet hĂ€ntĂ€ vastata; sillĂ€ he olivat niin hĂ€mmĂ€styneet hĂ€nen kasvoinsa edessĂ€.^Ž< 9- Ja itki korkealla ÀÀnellĂ€, niin ettĂ€ EgyptilĂ€iset ja Pharaon perhe sen kuulivat. –@j­!–ŽF ‚ - Ja katso, teidĂ€n silmĂ€nne nĂ€kevĂ€t, ja minun veljeni BenJaminin silmĂ€t, ettĂ€ minĂ€ puhun teidĂ€n kanssanne suusta suuhun.ŽE ‚ - SiellĂ€ minĂ€ elĂ€tĂ€n sinua, vielĂ€ on viisi nĂ€lkĂ€vuotta, ettet sinĂ€ ja sinun huonees, ja kaikki kuin sinulla on, hukkuisi.9ŽD ‚o- Ja sinĂ€ olet asuva Gosenin maassa, ja olet oleva juuri lĂ€snĂ€ minua, sinĂ€ ja sinun lapses ja sinun lastes lapset, sinun karjas, pienet ja suuret, ja kaikki mitĂ€ sinulla on.RŽC ƒ!- RientĂ€kÀÀt ja menkÀÀt minun isĂ€ni tykö, ja sanokaat hĂ€nelle: nĂ€in sanoo sinun poikas Joseph: Jumala on minun asettanut koko Egyptin maan herraksi, tule alas minun tyköni, ja Ă€lĂ€ viivyttele.<ŽB ‚u- Ja nyt ette ole minua tĂ€nne lĂ€hettĂ€neet, vaan Jumala, joka myös minun asetti isĂ€ksi Pharaolle, ja herraksi kaiken hĂ€nen huoneensa pÀÀlle, ja koko Egyptin maan esimieheksi. l[íeŒ lŽL ‚3- Niin ottakaat teidĂ€n isĂ€nne, ja teidĂ€n perheenne ja tulkaat minun tyköni: minĂ€ annan teille Egyptin maan hyvyyden, ja te syötte maan ytimen.-ŽK ‚W- Ja Pharao sanoi Josephille: sano veljilles, tehkÀÀt nĂ€in: sĂ€lyttĂ€kÀÀt teidĂ€n juhtainne pÀÀlle, ja menkÀÀt matkaanne; ja kuin te tulette Kanaanin maalle,%ŽJ ‚G- Koska se sanoma kuului Pharaon huoneesen, nimittĂ€in, ettĂ€ Josephin veljet tulleet olivat, oli se hyvĂ€ Pharaon mielestĂ€, ja kaikkein hĂ€nen palveliainsa.ŽI ‚- Ja hĂ€n antoi suuta kaikille veljillensĂ€, ja itki heidĂ€n ylitsensĂ€; ja sitte puhuivat hĂ€nen veljensĂ€ hĂ€nen kanssansa.kŽH S- Ja hĂ€n halasi veljeĂ€nsĂ€ BenJaminia kaulasta ja itki, ja BenJamin myös itki hĂ€nen kaulassansa.!ŽG ‚?- Ja ilmoittakaat minun isĂ€lleni kaikki minun kunniani EgyptissĂ€, ja kaikki mitĂ€ te nĂ€hneet olette. RientĂ€kÀÀt siis ja tuokaat minun isĂ€ni tĂ€nne. J)3=GQ[eoy‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT]gq{…™Ł­·ÁËŐßéóę%/9CMWaku‰“Š°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö     /  /  /‘  /’  /“  /”  /•  /–  /—  0˜  /  /  /‘  /’  /“  /”  /•  /–  /—  0˜  0™  0š  0›  0œ  0  0ž  0Ÿ  0    0 Ą  0 ą  0 Ł  0 €  0„  0Š  0§  0š  0©  0Ș  0«  0Ź  0­  1ź  1Ż  1°  1±  1Č  1ł  1Ž  1”  1 ¶  1 ·  1 ž  1 č  1 ș  1»  1Œ  1œ  1Ÿ  1ż  1À  1Á  1  1Ă  1Ä  1Ć  1Æ  1Ç  1È  1É  1Ê  1Ë  1Ì  1 Í  1!Î  2Ï  2Đ  2Ń  2Ò  2Ó  2Ô  2Ő  2Ö  2 Ś  2 Ű L[âTŸ©LZŽS 1- Niin he lĂ€ksivĂ€t EgyptistĂ€, ja tulivat Kanaanin maalle isĂ€nsĂ€ Jakobin tykö.\ŽR 5- Niin hĂ€n lĂ€hetti veljensĂ€ matkaan, ja sanoi heille: Ă€lkÀÀt riidelkö tiellĂ€.2ŽQ ‚a- Mutta isĂ€llensĂ€ lĂ€hetti hĂ€n kymmenen aasia sĂ€lytettyĂ€ Egyptin hyvyydellĂ€, ja kymmenen aasintammaa, kannattaen jyviĂ€ ja leipÀÀ ja evĂ€stĂ€ isĂ€llensĂ€ matkalle.ŽP ‚!- Ja antoi heille kaikille itsekullekin muutinvaatteet, mutta BenJaminille antoi hĂ€n kolmesataa hopiapenninkiĂ€, ja viidet muutinvaatteet. ŽO ‚- Ja Israelin lapset tekivĂ€t niin, ja Joseph antoi heille vaunut Pharaon kĂ€skyn jĂ€lkeen, ja antoi myös heille evÀÀn matkalle.vŽN i- ÄlkÀÀt myös totelko teidĂ€n talonne kappaleita: sillĂ€ kaikki Egyptin maan hyvyys pitÀÀ teidĂ€n oleman.!ŽM ‚?- Ja kĂ€ske heitĂ€: tehkÀÀt niin, ottakaat teillenne vaunut Egyptin maalta teidĂ€n lapsillenne, ja emĂ€nnillenne, ja tuokaat teidĂ€n isĂ€nne ja tulkaat. a\‰öföaŽY ‚. Ja hĂ€n sanoi: MinĂ€ olen Jumala, sinun isĂ€s Jumala: Ă€lĂ€ pelkÀÀ mennĂ€ Egyptiin: sillĂ€ minĂ€ teen sinun siellĂ€ suureksi kansaksi.mŽX W. Ja Jumala puhui yöllĂ€ nĂ€yssĂ€ Israelille, sanoen: Jakob, Jakob. HĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen. ŽW  ‚. Niin lĂ€ksi Israel kaiken sen kanssa kuin hĂ€nellĂ€ oli, ja koska hĂ€n tuli BerSabaan, uhrasi hĂ€n uhria isĂ€nsĂ€ Isaakin Jumalalle.ŽV ‚- Ja Israel sanoi: nyt minulla kyllĂ€ on, ettĂ€ minun poikani Joseph vielĂ€ elÀÀ: minĂ€ menen hĂ€ntĂ€ katsomaan ennekuin minĂ€ kuolen.OŽU ƒ- Niin he sanoivat hĂ€nelle kaikki Josephin sanat, kuin hĂ€n heille puhunut oli. Ja kuin hĂ€n nĂ€ki vaunut, jotka Joseph oli lĂ€hettĂ€nyt hĂ€ntĂ€ tuomaan, niin Jakobin, heidĂ€n isĂ€nsĂ€ henki virkosi. ŽT ‚=- Ja ilmoittivat hĂ€nelle, sanoen: vielĂ€ Joseph elÀÀ, ja on koko Egyptin maan herra; ja hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ hĂ€mmĂ€styi, sillĂ€ ei hĂ€n uskonut heitĂ€. ?pș`ăŠ?dŽ` E. Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zohar: niin myös Saul, Kananean vaimon poika.:Ž_ s. Ja Rubenin lapset: Hanok, Pallu, Hetsron ja Karmi.zŽ^ q. Ja nĂ€mĂ€t ovat Israelin lasten nimet, jotka tulivat Egyptiin: Jakob ja hĂ€nen poikansa. Jakobin esikoinen Ruben.1Ž] ‚_. HĂ€nen poikansa ja hĂ€nen poikainsa pojat hĂ€nen kanssansa, hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ ja hĂ€nen lastensa tyttĂ€ret, ja kaikki hĂ€nen siemenensĂ€, vei hĂ€n kanssansa Egyptiin.!Ž\ ‚?. Ja he ottivat karjansa ja tavaransa, jotka he olivat koonneet Kanaanin maalla, ja tulivat Egyptiin, Jakob ja kaikki hĂ€nen siemenensĂ€ hĂ€nen kanssansa.2Ž[ ‚a. Ja Jakob lĂ€ksi BerSabasta: ja Israelin lapset veivĂ€t isĂ€nsĂ€ Jakobin ynnĂ€ lastensa ja emĂ€ntĂ€insĂ€ kanssa, vaunuissa, jotka Pharao oli hĂ€ntĂ€ tuomaan lĂ€hettĂ€nyt. ŽZ ‚. MinĂ€ menen Egyptiin sinun kanssas, ja minĂ€ jĂ€llensĂ€ sinun sieltĂ€ johdatan. Ja Joseph laskee kĂ€tensĂ€ sinun silmĂ€is pÀÀlle. sÏ;ÊŒFłs=Ži y. Rakelin Jakobin emĂ€nnĂ€n lapset: Joseph ja BenJamin.Žh ‚. NĂ€mĂ€t ovat Silpan lapset, jonka Laban antoi tyttĂ€rellensĂ€ Lealle, ja hĂ€n synnytti Jakobille nĂ€mĂ€t kuusitoistakymmentĂ€ henkeĂ€.sŽg c. Asserin lapset: Jemna, Jesua, Jesui, Bria ja Sera heidĂ€n sisarensa. Mutta Brian lapset: Heber ja Malkiel.IŽf . Gadin lapset: Ziphion, Haggi, Suni, Etsbon, Eri, Arodi ja Areli.>Že ‚y. NĂ€mĂ€t ovat Lean lapset, jotka hĂ€n synnytti Jakobille Mesopotamiassa, ja Dinan hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€. Kaikki hĂ€nen poikansa ja tyttĂ€rensĂ€ olivat kolmeneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ henkeĂ€.4Žd g. Ja Sebulonin lapset: Sered, Elon ja Jahleel.7Žc m. Ja Isaskarin lapset: Tola, Phua, Job ja Simron.Žb ‚. Juudan lapset: Ger, Onan, Sela, Perets ja Sera. Mutta Ger ja Onan kuolivat Kanaanin maalla. Ja Peretsin pojat olivat: Hetsron ja Hamul..Ža [. Levin lapset: Gerson, Kahat ja Merari. Ôi‘r5™ÔAŽp ‚. Kaikki henget, kuin tulivat Jakobin kanssa Egyptiin, jotka olivat tulleet hĂ€nen kupeistansa, paitsi Jakobin poikain emĂ€ntiĂ€, ovat kaikki yhteen, kuusiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ henkeĂ€.Žo ‚-. NĂ€mĂ€t ovat Bilhan lapset, jonka Laban antoi tyttĂ€rellensĂ€ Rakelille, ja hĂ€n synnytti nĂ€mĂ€t Jakobille, kaikki yhteen, seitsemĂ€n henkeĂ€.:Žn s. Naphtalin lapset: Jahseel, Guni, Jetser ja Sillem.Žm 7. Danin lapset: Husim.sŽl c. NĂ€mĂ€t ovat Rakelin lapset, jotka ovat Jakobille syntyneet, kaikki yhteen, neljĂ€toistakymmentĂ€ henkeĂ€._Žk ;. BenJaminin lapset: Bela, Beker, Asbel, Gera, Naaman, Ehi ja Ros; Mupim, Hupim, ja Ard.Žj ‚#. Ja Josephille olivat syntyneet Egyptin maalla, jotka hĂ€nelle synnytti Asnat, Potipheran Onin papin tytĂ€r: nimittĂ€in Manasse ja Ephraim. ­@Œü}­LŽu ƒ. Ja Joseph sanoi veljillensĂ€, ja isĂ€nsĂ€ huoneelle: minĂ€ menen ja ilmoitan Pharaolle, ja sanon hĂ€nelle: minun veljeni ja isĂ€ni huone, jotka olivat Kanaanin maalla, ovat tulleet minun tyköni.|Žt u. Niin sanoi Israel Josephille: nyt minĂ€ mielellĂ€ni kuolen, ettĂ€ minĂ€ nĂ€in sinun kasvos, ja ettĂ€s vielĂ€ elĂ€t.<Žs ‚u. Niin valmisti Joseph vaununsa ja meni isÀÀnsĂ€ Israelia vastaan Goseniin. Ja koska hĂ€n sai nĂ€hdĂ€ hĂ€nen, halasi hĂ€n hĂ€ntĂ€ kaulasta ja itki hetken aikaa hĂ€nen kaulassansa.Žr }. Ja hĂ€n lĂ€hetti edellĂ€nsĂ€ Juudan Josephin tykö, osoittamaan hĂ€nelle tietĂ€ Goseniin, ja he tulivat Gosenin maalle.<Žq ‚u. Ja Josephin pojat, jotka hĂ€nelle olivat syntyneet EgyptissĂ€, olivat kaksi henkeĂ€. Niin ettĂ€ kaikki henget Jakobin huoneesta, jotka tulivat Egyptiin olivat seitsemĂ€nkymmentĂ€. >U ,Ú>Ž{ ‚-/ Niin Pharao sanoi hĂ€nen veljillensĂ€: mikĂ€ teidĂ€n virkanne on? He vastasivat: sinun palvelias ovat paimenet, sekĂ€ me ettĂ€ meidĂ€n isĂ€mme.OŽz / Ja hĂ€n otti viisi nuorimmista veljistĂ€nsĂ€, ja asetti Pharaon eteen.YŽy  ƒ1/ Niin Joseph tuli ja ilmoitti Pharaolle, ja sanoi: minun isĂ€ni ja minun veljeni, heidĂ€n karjansa, pienet ja suuret, ja kaikki, mitĂ€ heillĂ€ on, ovat tulleet Kanaanin maalta; ja katso, he ovat Gosenin maalla.xŽx ƒm." Niin sanokaat: sinun palvelias ovat tottuneet karjaa kaitsemaan, hamasta meidĂ€n nuoruudestamme niin tĂ€hĂ€nasti, sekĂ€ me ettĂ€ meidĂ€n isĂ€mme: ettĂ€ te saisitte asua Gosenin maalla, sillĂ€ kaikki paimenet ovat kauhistus EgyptilĂ€isille.MŽw .! Koska siis Pharao kutsuu teitĂ€ ja sanoo: mikĂ€ teidĂ€n virkanne on?'Žv ‚K. Ja he ovat paimenet, sillĂ€ he ovat tottuneet karjaa kaitsemaan: niin myös suuret ja pienet karjansa, ja kaikki, mitĂ€ heillĂ€ oli, ovat tuoneet myötĂ€nsĂ€. B­§6öB0 ‚]/ Jakob sanoi Pharaolle: minun kulkemiseni aika on sata ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa: vĂ€hĂ€ ja paha on minun elĂ€mĂ€ni aika ja ei ulotu minun isĂ€ini kulkemisen aikaan.= y/ Niin Pharao sanoi Jakobille: kuinka vanha sinĂ€ olet?nŽ Y/ Ja Joseph toi isĂ€nsĂ€, Jakobin, sisĂ€lle, ja asetti hĂ€nen Pharaon eteen. Ja Jakob siunasi Pharaota.‚Ž~ „/ Egyptin maa on altis sinun edessĂ€s; aseta isĂ€s asumaan ja veljes kaikkein parhaasen paikkaan tĂ€ssĂ€ maassa: asukaan Gosenin maalla. Ja jos sinĂ€ ymmĂ€rrĂ€t, ettĂ€ heidĂ€n seassansa on kelvollisia miehiĂ€, niin aseta heitĂ€ minun karjani pÀÀlle._Ž} ;/ Niin Pharao puhui Josephille, sanoen: sinun isĂ€s ja veljes ovat tulleet sinun tykös.mŽ| ƒW/ Ja sanoivat vielĂ€ Pharaolle: me olemme tulleet asumaan teidĂ€n kanssanne tĂ€lle maalle; sillĂ€ sinun palvelioillas ei ole laidunta karjallensa, niin kova nĂ€lkĂ€ on Kanaanin maalla. Niin suo sinun palvelias asua Gosenin maalla. œü‹ű[Šo [/ Joseph sanoi: tuokaat teidĂ€n karjanne, ja minĂ€ annan teille karjanne edestĂ€, jos raha on puuttunut?M ƒ/ Koska raha oli kulunut Egyptin ja Kanaanin maalta, niin tulivat kaikki EgyptilĂ€iset Josephin tykö, sanoen: anna meille leipÀÀ, miksi meidĂ€n pitÀÀ kuoleman edessĂ€s, ettĂ€ raha on puuttunut? ‚// Ja Joseph kokosi kaiken rahan kuin löyttiin Egyptin ja Kanaanin maalla, jyvĂ€in edestĂ€ kuin he ostivat. Ja Joseph vei rahan Pharaon huoneesen. ‚/ Ja ei ollut leipÀÀ kaikessa maassa; sillĂ€ sangen raskas nĂ€lkĂ€ oli, niin ettĂ€ Egyptin ja Kanaanin maa nÀÀntyi nĂ€ljĂ€n tĂ€hden.n Y/ Ja Joseph elĂ€tti isĂ€nsĂ€, veljensĂ€ ja koko isĂ€nsĂ€ huoneen, sen jĂ€lkeen kuin heillĂ€ lapsia oli.= ‚w/ Niin Joseph toimitti isĂ€nsĂ€ ja veljensĂ€ asumaan, ja antoi heille omaisuuden Egyptin maalla, parhaassa maan paikassa; nimittĂ€in Rameseksen maalla, niinkuin Pharao oli kĂ€skenyt.@ / Ja Jakob siunasi Pharaota, ja lĂ€ksi hĂ€nen tyköÀnsĂ€. (-áŰ(,  ‚U/ Niin Joseph osti koko Egyptin maan Pharaolle; sillĂ€ EgyptilĂ€iset myivĂ€t itsekukin peltonsa, ettĂ€ nĂ€lkĂ€ heitĂ€ niin kovin ahdisti: ja maa tuli Pharaon omaksi.‚  „/ Miksi meidĂ€n pitÀÀ kuoleman edessĂ€s ja meidĂ€n peltomme tulee kylmille? Osta meitĂ€ ja meidĂ€n maamme leivĂ€n edestĂ€, niin me ja meidĂ€n maamme tulemme Pharaon omaksi. Anna siemeniĂ€, ettĂ€ me elĂ€isimme ja emme kuolisi, ja ei maa tulisi kylmille.‚H  … / Koska se vuosi oli kulunut, tulivat he hĂ€nen tykönsĂ€ toisna vuonna, ja sanoivat hĂ€nelle: emme taida salata meidĂ€n herraltamme, ettei ainoastansa raha ole kulunut, mutta myös kaikki karja on meidĂ€n herrallamme, ja ei ole mitÀÀn jÀÀnyt meidĂ€n herramme edessĂ€, paitsi meidĂ€n ruumistamme ja meidĂ€n peltoamme.O  ƒ/ Ja he toivat karjansa Josephille, ja Joseph antoi heille leipÀÀ hevosten, ja lammasten, ja karjan ja aasein edestĂ€. Niin hĂ€n ruokki heitĂ€ leivĂ€llĂ€ sen vuoden, kaiken heidĂ€n karjansa edestĂ€. ›šć1L›- ‚W/ Niin he sanoivat: sinĂ€ olet meitĂ€ elĂ€mĂ€ssĂ€ pitĂ€nyt: anna ainoastansa meidĂ€n löytÀÀ armo sinun meidĂ€n herramme edessĂ€, ja me tahdomme olla Pharaon orjat.a ƒ?/ Ja teidĂ€n pitÀÀ antaman tulosta viidennen osan Pharaolle; mutta neljĂ€ osaa pitÀÀ oleman teille pellon siemeneksi, ja teille ravinnoksi, ja niille, jotka ovat teidĂ€n huoneessanne, ja ruaksi teidĂ€n lapsillenne.0 ‚]/ Niin Joseph sanoi kansalle: katso, minĂ€ olen ostanut tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teidĂ€n ja teidĂ€n maanne Pharaolle: katso, tĂ€ssĂ€ on teille siemenet, kylvĂ€kÀÀt teidĂ€n maanne.? ‚{/ Paitsi pappein peltoa, jota ei hĂ€n ostanut: sillĂ€ se oli sÀÀtty Pharaolta, ettĂ€ papit söisivĂ€t sen nimitetyn osan, kuin Pharao heille antoi: sentĂ€hden ei he myyneet maatansa.U  '/ Ja hĂ€n siirsi kansan kaupunkeihin yhdestĂ€ Egyptin ÀÀrestĂ€ niin toiseen. ZCÍ1Z: ‚q/ Mutta minĂ€ tahdon maata minun isĂ€ini tykönĂ€, ja sinun pitÀÀ viemĂ€n minua EgyptistĂ€, ja hautaaman minua heidĂ€n hautaansa. Ja hĂ€n sanoi: minĂ€ teen sinun sanas jĂ€lkeen.‚ „'/ Ja koska Israelin pĂ€ivĂ€t joutuivat kuolla, kutsui hĂ€n poikansa Josephin, ja sanoi hĂ€nelle: jos minĂ€ olen löytĂ€nyt armon sinun edessĂ€s, niin laske nyt kĂ€tes minun kupeeni alle, ettĂ€s tekisit laupiuden ja totuuden minun kanssani, ettes hautaisi minua Egyptiin. ‚-/ Ja Jakob eli Egyptin maalla, seitsemĂ€ntoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja koko hĂ€nen ikĂ€nsĂ€ oli sata ja seitsemĂ€nviidettĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.s c/ Niin Israel asui EgyptissĂ€ Gosenin maalla; ja he omistivat sen, ja kasvoivat ja suuresti lisÀÀntyivĂ€t.9 ‚o/ Ja Joseph teki sen mÀÀrĂ€n koko Egyptin maalle, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, ettĂ€ Pharaolle piti annettaman viides osa; paitsi pappein maata, se ei tullut Pharaon omaksi. H$.8BLV`jt~ˆ’œŠŻčĂÍŚáëőÿ '1;EOYcmw‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   2 Ú  2 Û  2Ü  2Ę  2Ț  2ß  2à  2á  2â  2  2 Ú  2 Û  2Ü  2Ę  2Ț  2ß  2à  2á  2â  2ă  2ä  2ć  2æ  2ç  2è é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ   ń   ò   ó   ô   ő  ö  ś  ű  ù  ú  û  ü  ę  ț  ÿ                                          ! U”~0UW ƒ+0 Nyt siis ne kaksi sinun poikaas, jotka sinulle ovat syntyneet EgyptissĂ€, ennenkuin minĂ€ tulin tĂ€nne sinun tykös, pitÀÀ oleman minun; nimittĂ€in Ephraim ja Manasse, niinkuin Ruben ja Simeon ovat minun.T ƒ%0 Ja sanoi minulle: katso, minĂ€ annan sinun olla hedelmĂ€llisen ja lisÀÀntyĂ€, ja teen sinun paljoksi kansaksi; ja annan myös tĂ€mĂ€n maan sinun siemenelles sinun jĂ€lkees, ijankaikkiseksi perimiseksi.s c0 Ja Jakob sanoi Josephille: Jumala kaikkivaltias nĂ€kyi minulle Lutsissa Kanaanin maalla; ja siunasi minua.  ‚0 Niin Jakobille ilmoitettiin, sanoen: katso, sinun poikas Joseph tulee sinun tykös. Ja Israel vahvisti itsensĂ€ ja istui vuoteessa.  ‚0 Sitte sanottiin Josephille: katso, sinun isĂ€s sairastaa. Ja hĂ€n otti molemmat poikansa kanssansa, Manassen ja Ephraimin.i O/ HĂ€n sanoi: vanno minulle. Ja hĂ€n vannoi hĂ€nelle. Ja Israel kallisti itsensĂ€ pÀÀnalaiselle. Sa”KĄæS" ‚0 Ja Israel sanoi Josephille: en minĂ€ ajatellut nĂ€hdĂ€ sinun kasvojas, ja katso, Jumala on antanut minun myös nĂ€hdĂ€ sinun siemenes.7! ‚k0 SillĂ€ Israelin silmĂ€t olivat pimiĂ€t vanhuudesta, eikĂ€ taitanut hyvin nĂ€hdĂ€. Ja hĂ€n vei heidĂ€t hĂ€nen tykönsĂ€. Ja hĂ€n antoi suuta heidĂ€n, ja otti heitĂ€ syliinsĂ€.&  ‚I0 Ja Joseph vastasi isÀÀnsĂ€: ne ovat minun poikani, jotka Jumala on minulle tÀÀllĂ€ antanut. Ja hĂ€n sanoi: tuos heitĂ€ minun tyköni siunatakseni heitĂ€.F  0 Ja Israel nĂ€ki Josephin pojat, ja sanoi: kutka nĂ€mĂ€t ovat?I ƒ0 Ja koska minĂ€ tulin Mesopotamiasta, kuoli minulta Rakel Kanaanin maalla, tiellĂ€, koska vielĂ€ kappale matkaa oli Ephrataan; ja minĂ€ hautasin hĂ€nen siellĂ€ Ephratan tiellĂ€, se on Betlehem. ‚30 Mutta sinun lapses, jotkas siitĂ€t niiden jĂ€lkeen, pitÀÀ oleman sinun, ja pitÀÀ nimitettĂ€mĂ€n veljeinsĂ€ nimellĂ€, heidĂ€n perimisestĂ€nsĂ€. 2łŚ2Z' ƒ10 Enkeli, joka minun pelastanut on kaikesta pahasta, siunatkoon nĂ€itĂ€ nuorukaisia, ettĂ€ he nimitettĂ€isiin minun ja minun isĂ€ini, Abrahamin, ja Isaakin nimellĂ€, ja kasvaisivat aivan paljoksi maan pÀÀllĂ€.C& ƒ0 Ja hĂ€n siunasi Josephia, ja sanoi: Jumala, jonka kasvoin edessĂ€ minun isĂ€ni Abraham ja Isaak vaeltaneet ovat, Jumala, joka minun kainnut on minun elinaikanani tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.X% ƒ-0 Niin Israel ojensi oikian kĂ€tensĂ€, ja laski Ephraimin pÀÀn pÀÀlle, joka oli nuorempi, mutta vasemman kĂ€tensĂ€ Manassen pÀÀn pÀÀlle, ja muutti tiettĂ€vĂ€sti kĂ€tensĂ€; sillĂ€ Manasse oli esikoinen.X$ ƒ-0 Niin Joseph otti heidĂ€t molemmat, Ephraimin oikiaan kĂ€teensĂ€, jonka hĂ€n asetti Israelin vasemmalle kĂ€delle, ja Manassen vasempaan kĂ€teensĂ€, Israelin oikialle kĂ€delle, ja vei heidĂ€t hĂ€nen tykönsĂ€.n# Y0 Ja Joseph otti heidĂ€t pois hĂ€nen sylistĂ€nsĂ€, ja kumarsi itsiĂ€nsĂ€ maahan hĂ€nen kasvoinsa eteen.  $ŁŻ  , ‚0 Ja Israel sanoi Josephille: katsot minĂ€ kuolen; ja Jumala on teidĂ€n kanssanne, ja vie teitĂ€ jĂ€llensĂ€ teidĂ€n isĂ€inne maalle.]+ ƒ70 Niin hĂ€n siunasi heitĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, sanoen: joka tahtoo jonkun siunata Israelissa, niin sanokaan nĂ€in: Jumala tehköön sinun niinkuin Ephraimin ja Manassen. Ja niin asetti hĂ€n Ephraimin Manassen edelle.‚* „0 Mutta hĂ€nen isĂ€nsĂ€ kielsi sen, ja sanoi: minĂ€ tiedĂ€n kyllĂ€, minun poikani, minĂ€ tiedĂ€n: tĂ€mĂ€ myös tulee suureksi kansaksi; mutta kuitenkin hĂ€nen nuorempi veljensĂ€ tulee suuremmaksi kuin hĂ€n, ja hĂ€nen siemenensĂ€ tulee suureksi kansain paljoudeksi.~) y0 Ja sanoi Joseph isĂ€llensĂ€: ei niin minun isĂ€ni; tĂ€mĂ€ on esikoinen, laske oikia kĂ€tes hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle.X( ƒ-0 Mutta koska Joseph nĂ€ki isĂ€nsĂ€ laskevan oikian kĂ€tensĂ€ Ephraimin pÀÀn pÀÀlle, otti hĂ€n sen pahaksi, ja rupesi isĂ€nsĂ€ kĂ€teen, siirtÀÀksensĂ€ Ephraimin pÀÀn pÀÀltĂ€ Manassen pÀÀn pÀÀlle. #_ÔuđJü#U3 ƒ'1 Ei minun sieluni pidĂ€ tuleman heidĂ€n neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidĂ€ yhdistymĂ€n heidĂ€n seurakuntansa kanssa; sillĂ€ kiukussansa ovat he miehen murhanneet, ja ylpeydessĂ€nsĂ€ turmelleet hĂ€rjĂ€n.K2 1 Simeon ja Levi ovat veljekset, heidĂ€n miekkansa ovat murha-aseet."1 ‚A1 HempiĂ€ niinkuin vesi, ei sinun pidĂ€ ylimmĂ€isen oleman; sillĂ€ sinĂ€ astuit isĂ€s vuoteesen: silloin sinĂ€ saastutit sen. HĂ€n nousi minun vuoteelleni.0 1 Ruben, sinĂ€ olet minun esikoiseni, minun voimani, ja vĂ€kevyyteni alku, ylimmĂ€inen kunniassa, ja ylimmĂ€inen vallassa.\/ 51 Tulkaat kokoon ja kuulkaat, te Jakobin lapset, kuulkaat teidĂ€n isÀÀnne Israelia..  ‚ 1 Niin kutsui Jakob poikansa, ja sanoi: kootkaat teitĂ€nne, ja minĂ€ ilmoitan teille, mitĂ€ teille tapahtuu tulevaisilla ajoilla.- ‚70 MinĂ€ olen myös antanut sinulle osan maata, pÀÀlle sinun veljeis osan, jonka minĂ€ miekallani ja joutsellani Amorilaisten kĂ€sistĂ€ ottanut olen. :IÈ.:S9 #1 HĂ€nen silmĂ€nsĂ€ ovat punaisemmat viinaa ja hampaansa valkeammat rieskaa.8 ‚11 HĂ€n sitoo varsansa viinapuuhun, ja aasintammansa varsan parhaasen viinapuuhun; HĂ€n pesee vaatteensa viinassa, ja hameensa viinamarjan veressĂ€.7 ‚)1 Ei valtikka oteta pois Juudalta, eikĂ€ Lain opettaja hĂ€nen jalvoistansa, siihenasti kuin Sankari tulee, ja hĂ€nessĂ€ kansat rippuvat kiinni.Q6 ƒ1 Juuda on nuori jalopeura, saaliilta olet sinĂ€ astunut, minun poikani: hĂ€n on itsensĂ€ kumartanut maahan, ja levĂ€nnyt niinkuin jalopeura, ja niinkuin suuri jalopeura; kuka tohtii hĂ€nen herĂ€ttÀÀ?(5 ‚M1 Juuda, sinĂ€ olet; sinua pitÀÀ sinun veljes kiittĂ€mĂ€n, sinun kĂ€tes pitÀÀ oleman sinun vihollistes niskalle, sinun isĂ€s lapset pitÀÀ sinua kumartaman.34 ‚c1 Kirottu olkoon heidĂ€n kiukkunsa, ettĂ€ se niin tuima on, ja heidĂ€n julmuutensa, ettĂ€ se niin paatunut on. MinĂ€ eroitan heitĂ€ Jakobissa, ja hajotan heitĂ€ Israelissa. ;–OڍțÍSüż;C }1 Joseph on hedelmĂ€llisen puun oksa, hedelmĂ€llisen puun oksa lĂ€hteen tykönĂ€: tyttĂ€ret kĂ€velivĂ€t muurin pÀÀllĂ€.:B s1 Naphtali on nopia peura, ja antaa suloiset puheet.TA %1 Asserista tulee hĂ€nen lihava leipĂ€nsĂ€, ja hĂ€n antaa kuninkaalle herkut.w@ k1 Gad hĂ€n on; hĂ€nelle tekee joukko vĂ€kirynnĂ€kön; mutta hĂ€n itse on tekevĂ€ vĂ€kirynnĂ€kön vihdoin heille..? [1 \Herra\, minĂ€ odotan sinun autuuttas. > ‚1 Dan on oleva kĂ€rmeenĂ€ tiellĂ€, ja kyykĂ€rmeenĂ€ polulla; ja puree hevosta vuokoiseen, niin ettĂ€ sen ajaja seljĂ€llensĂ€ lankee.J= 1 Dan on tuomitseva kansaansa, niinkuin joku Israelin sukukunnista.r< a1 HĂ€n nĂ€ki levon hyvĂ€ksi, ja maan ihanaksi; ja kumarsi hartiansa kantamaan, ja on veronalainen palvelia.D; 1 Isaskar on luja aasi, ja sioittaa itsensĂ€ rajain vĂ€lille.g: K1 Zebulon on asuva meren sataman ja haahtein satamain vieressĂ€, ja on ulottuva hamaan Sidoniin. „ŠÚò„]H 71 BenJamin on raatelevainen susi, aamulla hĂ€n syö saaliin, ja ehtoona saaliin jakaa.iG ƒO1 Sinun isĂ€s siunaukset minun isĂ€ini siunausten sivussa, ulottuvat voimallisesti niihin kalliimpihin asti maailman kukkuloilla; jotka tulevat Josephin pÀÀn pÀÀlle, ja Natsirein pÀÀn laelle, hĂ€nen veljeinsĂ€ keskellĂ€.dF ƒE1 Sinun isĂ€s Jumalalta on hĂ€n sinulle avun tuottava, ja ynnĂ€ kaikkivaltiaan kanssa on hĂ€n sinua siunaava taivaan siunauksella ylhÀÀltĂ€, ja syvyyden siunauksella alhaalta, niin myös nisĂ€in ja kohtuin siunauksella.,E ‚U1 On kuitenkin hĂ€nen joutsensa vahvana pysynyt, ja hĂ€nen kĂ€sivartensa miehustunut, sen vĂ€kevĂ€n kĂ€tten kautta Jakobissa; hĂ€nestĂ€ on paimen ja kivi Israelissa.sD c1 Ja vaikka ampujat saattivat hĂ€nen mielensĂ€ karvaaksi, riitelivĂ€t hĂ€nen kanssansa ja vihasivat hĂ€ntĂ€, 4.zĆ »4N ‚1! Ja koska Jakob lopetti kĂ€skyn lastensa tykö, pani hĂ€n jalkansa kokoon vuoteessa; ja loppui, ja koottiin kansansa tykö.KM 1 Siihen vainioon ja siihen luolaan, kuin on ostettu Hetin lapsilta.8L ‚m1 Sinne ovat he haudanneet Abrahamin ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ Saaran, sinne ovat he myös haudanneet Isaakin ja Rebekan hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€. Sinne olen minĂ€ myös haudannut Lean.1K ‚_1 Siihen luolaan Makpelan vainiossa, joka on Mamren kohdalla Kanaanin maalla, jonka Abraham osti hautaamisen perimiseksi vainion kanssa, siltĂ€ HetilĂ€iseltĂ€ Ephronilta.0J ‚]1 Ja hĂ€n kĂ€ski heitĂ€, ja sanoi heille: minĂ€ kootaan minun kansani tykö: haudatkaat minua minun isĂ€ni tykö, siihen luolaan, joka on HetilĂ€isen Ephronin vainiossa.NI ƒ1 NĂ€mĂ€t kaikki ovat kaksitoistakymmentĂ€ Israelin sukukuntaa. Ja tĂ€mĂ€ on se kuin heidĂ€n isĂ€nsĂ€ heille puhui siunatessansa heitĂ€: itsekutakin, niinkuin kunkin siunaus oli, siunasi hĂ€n heitĂ€. lŸ,€ÀÎl_T ;2 Pharao sanoi hĂ€nelle: mene ja hautaa sinun isĂ€s, niinkuin hĂ€n sinua vannottanut on.nS ƒY2 Minun isĂ€ni vannotti minua, sanoen: katso, minĂ€ kuolen, hautaa minua minun hautaani, jonka minĂ€ olen kaivanut minulle Kanaanin maalla: niin tahtoisin minĂ€ nyt siis mennĂ€, ja haudata minun isĂ€ni, ja palata tĂ€nne jĂ€llensĂ€.<R ‚u2 Koska hĂ€nen murhepĂ€ivĂ€nsĂ€ olivat kuluneet, puhui Joseph Pharaon palvelioille, sanoen: jos minĂ€ olen armon löytĂ€nyt teidĂ€n edessĂ€nne, niin puhukaat Pharaolle, ja sanokaat:(Q ‚M2 Ja he tĂ€yttivĂ€t hĂ€nelle neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ; sillĂ€ niin monta oli voiteluspĂ€ivÀÀ. Ja EgyptilĂ€iset itkivĂ€t hĂ€ntĂ€ seitsemĂ€nkymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ.pP ]2 Ja Joseph kĂ€ski palvelioitansa lÀÀkĂ€reitĂ€ voidella isÀÀnsĂ€; ja lÀÀkĂ€rit voitelivat Israelia.^O  ;2 Niin Joseph lankesi isĂ€nsĂ€ kasvoille, itki hĂ€nen ylitsensĂ€, ja antoi suuta hĂ€nen. QWČP“ QLZ 2 Niin hĂ€nen lapsensa tekivĂ€t hĂ€nelle niinkuin hĂ€n oli kĂ€skenyt.oY ƒ[2 Ja koska Kanaanin maan asuvaiset nĂ€kivĂ€t heidĂ€n murheensa Atadin riihen tykönĂ€, sanoivat he: EgyptilĂ€iset murehtivat siellĂ€ sangen kovin. SiitĂ€ se paikka kutsutaan: EgyptilĂ€isten valitus, joka on sillĂ€ puolella Jordania.9X ‚o2 Ja koska he tulivat Atadin riihen tykö, joka on sillĂ€ puolen Jordania, niin he pitivĂ€t siinĂ€ suuren ja katkeran valituksen; ja hĂ€n murehti isÀÀnsĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ._W ;2 MenivĂ€t myös hĂ€nen kanssansa vaunut ja ratsasmiehet. Ja se oli sangen suuri joukko.!V ‚?2 Kaikki myös Josephin vĂ€ki, ja hĂ€nen veljensĂ€, ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ vĂ€ki. Ainoastaan lapsensa, ja lampaansa, ja karjansa jĂ€ttivĂ€t he Gosenin maalle.%U ‚G2 Niin Joseph meni hautaamaan isÀÀnsĂ€; ja hĂ€nen kanssansa menivĂ€t kaikki Pharaon palveliat, hĂ€nen huoneensa vanhimmat, ja kaikki Egyptin maan vanhimmat. >;‚¶O>‚ _ „2 Niin sanokaat Josephille: minĂ€ rukoilen, anna nyt veljilles anteeksi heidĂ€n rikoksensa ja pahatekonsa, ettĂ€ he niin pahoin ovat tehneet sinua vastaan. Anna nyt anteeksi, sinun isĂ€s Jumalan palveliain pahateko. Mutta Joseph itki heidĂ€n nĂ€itĂ€ puhuissansa.d^ E2 SentĂ€hden kĂ€skivĂ€t he sanoa Josephille: sinun isĂ€s kĂ€ski ennenkuin hĂ€n kuoli, sanoen:H] ƒ 2 Mutta koska Josephin veljet nĂ€kivĂ€t isĂ€nsĂ€ kuolleeksi, sanoivat he: mitĂ€maks, Joseph on vihaava meitĂ€, ja kaiketi kostaa meille kaiken sen pahan, kuin me hĂ€ntĂ€ vastaan tehneet olemme.5\ ‚g2 Niin palasi Joseph Egyptiin, hĂ€n ja hĂ€nen veljensĂ€, ja kaikki jotka hĂ€nen kanssansa olivat menneet hautaamaan hĂ€nen isÀÀnsĂ€, sitte kuin hĂ€n isĂ€nsĂ€ haudannut oli.A[ ‚2 Ja veivĂ€t hĂ€nen Kanaanin maalle, ja hautasivat hĂ€nen Makpelan vainion luolaan, jonka Abraham vainion kanssa ostanut oli perintöhaudaksi, Ephronilta HetilĂ€iseltĂ€, Mamren kohdalla. E  "-8CNYdoz…š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐßêőšłŸÉÔßêő  #  $ % & ' ( ) * +  #  $ % & ' ( ) * + , -  . / 0 1 2 3 4 5  6  7  8  9  : ; < = > ? @ A B C D E F G H I J K L  M N O P Q R S T  U  V  W  X  Y Z [ \ ] ^ _ ` a b c  d e f g "âmäFf ƒ 2 Joseph sanoi veljillensĂ€: minĂ€ kuolen, ja Jumala on totisesti etsivĂ€ teitĂ€, ja vie teidĂ€n tĂ€ltĂ€ maalta siihen maahan, jonka hĂ€n on itse vannonut Abrahamille, Isaakille ja Jakobille.e ‚2 Ja nĂ€ki Ephraimin lapset kolmanteen polveen, niin myös Makirin Manassen pojan lapset, kasvatetut Josephin polven juuressa.rd a2 Ja niin asui Joseph EgyptissĂ€, hĂ€n ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huone; ja Joseph eli sata ja kymmenen ajastaikaa,c ‚/2 ÄlkÀÀt siis nyt peljĂ€tkö, minĂ€ ravitsen teitĂ€ ja teidĂ€n lapsianne; ja hĂ€n rohkaisi heitĂ€ ja puheli ystĂ€vĂ€llisesti heidĂ€n kanssansa.b ‚;2 Te ajattelitte minua vastaan pahaa; mutta Jumala on ajatellut sen hyvĂ€ksi, ettĂ€ hĂ€n tekis, niinkuin nyt nĂ€htĂ€vĂ€ on, pelastaaksensa paljo kansaa.Za 12 Joseph sanoi heille: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö; sillĂ€ minĂ€ olen Jumalan kĂ€den alla.~` y2 Ja hĂ€nen veljensĂ€ myös tulivat ja lankesivat maahan hĂ€nen eteensĂ€ ja sanoivat: katso, me olemme sinun palvelias. -|…]5€*-Qp  Niin uusi kuningas tuli Egyptiin, joka ei Josephista mitÀÀn tietĂ€nyt.%o ‚G Ja Israelin lapset olivat hedelmĂ€lliset ja suuresti enenivĂ€t ja lisÀÀntyivĂ€t, ja sangen voimallisesti vahvistuivat, niin ettĂ€ maa tĂ€ytettiin heistĂ€.Sn # Ja Joseph oli kuollut, ja kaikki hĂ€nen veljensĂ€, ja kaikki sen aikaiset. m ‚ Ja kaikki henget, jotka Jakobin kupeista olivat tulleet, olivat seitsemĂ€nkymmentĂ€ henkeĂ€. Mutta Joseph oli (ennen) EgyptissĂ€.$l G Dan, Naphtali, Gad ja Asser.%k I Isaskar, Zebulon ja Benjamin.%j I Ruben, Simeon, Levi ja Juuda.zi s NĂ€mĂ€t ovat Israelin lasten nimet, jotka Jakobin kanssa tulivat Egyptiin, itsekukin huoneinensa he sinne tulivat,wh k2 Ja niin Joseph kuoli sadan ja kymmenen ajastaikaisena, ja he voitelivat hĂ€nen, ja panivat arkkuun EgyptissĂ€.g }2 Niin vannotti Joseph Israelin lapsia, sanoen: Jumala on totisesti teitĂ€ etsivĂ€, viekÀÀt pois minun luuni tÀÀltĂ€. \œžˆ8\Xv ƒ- Ja saattivat heidĂ€n elĂ€mĂ€nsĂ€ katkeraksi raskaalla saven ja tiilein työllĂ€, ja kaikkinaisella rasituksella kedolla, ja kaikkinaisella työllĂ€, kuin he taisivat heidĂ€n pÀÀllensĂ€ panna, armaitsemata.Mu  Ja EgyptilĂ€iset vaivasivat Israelin lapsia orjuudella armaitsemata. t ‚ Mutta jota enemmin he rasittivat kansaa, sitĂ€ enemmin se lisÀÀntyi ja kasvoi. Ja he tulivat suutuksiin Israelin lasten tĂ€hden.s ‚7 Niin asetettiin heidĂ€n pÀÀllensĂ€ veron pÀÀmiehet, vaivaamaan heitĂ€ orjuudella; sillĂ€ Pharaolle rakennettiin verokaupungit, Pitom ja Raamses.`r ƒ= Tulkaat, kĂ€ykÀÀmme kavalasti heidĂ€n kimppuunsa, ettei heitĂ€ tulisi niin paljo. SillĂ€ jos joku sota nousis, tohtisivat he mennĂ€ meidĂ€n vihamiestemme puolelle, ja sotia meitĂ€ vastaan, ja lĂ€hteĂ€ maalta pois.aq ? HĂ€n sanoi kansallensa: katso, Israelin lasten joukko on suurempi ja vĂ€kevĂ€mpi meitĂ€. eŠÂ/šĐeh| M SentĂ€hden teki Jumala lastenĂ€mmille hyvin, ja kansa lisÀÀntyi ja vahvistui sangen suuresti.T{ ƒ% Niin lastenĂ€mmĂ€t vastasivat Pharaota: Heprealaiset vaimot ei ole niinkuin EgyptilĂ€iset; sillĂ€ he ovat vahvemmat luonnostansa, ja ennenkuin lastenĂ€mmĂ€ tulee heidĂ€n tykönsĂ€, ovat he synnyttĂ€neet.z ‚ Niin Egyptin kuningas kutsui lastenĂ€mmĂ€t, ja sanoi heille: miksi te tĂ€mĂ€n teitte, ettĂ€ te annoitte poikaisten elÀÀ?y ‚ Mutta lastenĂ€mmĂ€t pelkĂ€sivĂ€t Jumalaa, ja ei tehneet niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut; mutta antoivat poikaiset elÀÀ.Dx ƒ Ja hĂ€n sanoi: Koska te autatte Hebreailaisia vaimoja heidĂ€n synnyttĂ€issĂ€nsĂ€, ja nĂ€ette istuimella, jos on poika, niin surmatkaat hĂ€ntĂ€; mutta jos se tytĂ€r on, niin se elĂ€köön.sw c Ja Egyptin kuningas puhui Heprealaisille lastenĂ€mmille, joista yhden nimi oli Siphra, ja toisen nimi Pua. =ȘÂ6w=Xƒ+ Niin Pharaon tytĂ€r meni alas pesemÀÀn itseĂ€nsĂ€ virtaan, ja hĂ€nen piikansa kĂ€yskentelivĂ€t virran partaalla; ja kuin hĂ€n nĂ€ki arkun kaisilistossa, lĂ€hetti hĂ€n piikansa ja antoi hĂ€nen ottaa ylös.[1 Ja hĂ€nen sisarensa seisoi taampana, ettĂ€ hĂ€n nĂ€kis, mitĂ€ hĂ€nelle tapahtuis.;‚q Ja kuin ei hĂ€n taitanut hĂ€ntĂ€ enÀÀ salata, otti hĂ€n kaisilaisen arkun, ja sivui sen savella ja pijellĂ€, ja pani lapsen siihen ja laski sen kaisilistoon, virran partaalle.‚  Ja se vaimo tuli raskaaksi, ja synnytti pojan. Ja koska hĂ€n nĂ€ki, ettĂ€ se oli ihana lapsi, salasi hĂ€n sen kolme kuukautta.? } Niin mies Leevin huoneesta meni ja nai Levin tyttĂ€ren."~ ‚A Niin kĂ€ski Pharao kaikelle kansallensa, sanoen: kaikki pojat kuin syntyvĂ€t pitÀÀ teidĂ€n heittĂ€mĂ€n virtaan, mutta kaikki tyttĂ€ret antakaat elÀÀ.S} # Ja ettĂ€ lastenĂ€mmĂ€t pelkĂ€sivĂ€t Jumalaa, rakensi hĂ€n heille huoneita. @lč_œ@> ‚w Siihen aikaan koska Moses oli suureksi tullut, meni hĂ€n veljeinsĂ€ tykö ja nĂ€ki heidĂ€n orjuutensa, ja Ă€kkĂ€si EgyptilĂ€isen lyövĂ€n Hebrealaista miestĂ€ hĂ€nen veljistĂ€nsĂ€.7‚i Mutta koska lapsi oli kasvanut, toi hĂ€n sen Pharaon tyttĂ€relle, ja hĂ€n otti sen pojaksensa, ja kutsui hĂ€nen Moses; sillĂ€ hĂ€n sanoi: vedestĂ€ olen minĂ€ hĂ€nen ottanut.‚7 Ja Pharaon tytĂ€r sanoi hĂ€nelle: ota tĂ€mĂ€ lapsi, ja imetĂ€ hĂ€ntĂ€ minulle, ja minĂ€ annan palkan sinulle. Niin vaimo otti lapsen, ja imetti sen.W) Pharaon tytĂ€r sanoi hĂ€nelle: mene. Niin piika meni ja kutsui lapsen Ă€idin./‚Y Niin sanoi hĂ€nen sisarensa Pharaon tyttĂ€relle: tahdotkos ettĂ€ minĂ€ menen kutsumaan sinulle imettĂ€vĂ€isen Heprealaisen vaimon, joka sinulle sen lapsen imettĂ€is.‚ Ja kuin hĂ€n avasi, nĂ€ki hĂ€n lapsen, ja katso, lapsi itki; niin hĂ€n armahti sen pÀÀlle, ja sanoi: tĂ€mĂ€ on Heprealaisten lapsia.  `±ß9„ } Niin tulivat muutamat paimenet ja ajoivat heidĂ€t pois. Mutta Moses nousi ja autti heitĂ€, ja juotti heidĂ€n lampaansa.‚ Mutta Midianin papilla oli seitsemĂ€n tytĂ€rtĂ€; ne tulivat vettĂ€ ammuntamaan ja tĂ€yttivĂ€t ruuhet, juottaaksensa isĂ€nsĂ€ lampaita." ‚? Ja se tuli Pharaon eteen, ja hĂ€n etsi Mosesta tappaaksensa. Mutta Moses pakeni Pharaon edestĂ€, ja seisahtui Midianin maalla, ja istui kaivon tykönĂ€.N ƒ HĂ€n vastasi: kuka sinun on asettanut pÀÀmieheksemme ja tuomariksemme? Tahdotkos minunkin tappaa, niinkuin sinĂ€ tapoit EgyptilĂ€isen? Niin Moses pelkĂ€si, ja sanoi: tosin on tĂ€mĂ€ ilmi tullut.+ ‚Q Ja hĂ€n meni toisna pĂ€ivĂ€nĂ€ ulos, ja katso, kaksi Heprealaista miestĂ€ tappelivat keskenĂ€nsĂ€, ja hĂ€n sanoi vÀÀrintekiĂ€lle: miksis lyöt lĂ€himmĂ€istĂ€s. ‚3 Ja hĂ€n katseli ympĂ€rillensĂ€ sinne ja tĂ€nne, ja kuin hĂ€n nĂ€ki, ettei yhtÀÀn lĂ€snĂ€ ollut, tappoi hĂ€n sen EgyptilĂ€isen ja kĂ€tki santaan. `‘‰‘Ì`iM Ja Jumala kuuli heidĂ€n huokauksensa: ja muisti liittonsa Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa.A‚} Ja pitkĂ€n ajan perĂ€stĂ€ kuoli Egyptin kuningas. Ja Israelin lapset huokasivat orjuuden tĂ€hden ja huusivat, ja heidĂ€n huutonsa astui ylös Jumalan tykö heidĂ€n orjuutensa tĂ€hden.~w Se synnytti pojan ja hĂ€n kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Gersom; sillĂ€ hĂ€n sanoi: minĂ€ olen muukalainen vieraalla maalla.tc Ja Moses mielistyi asumaan sen miehen tykönĂ€, ja hĂ€n antoi Mosekselle tyttĂ€rensĂ€ Ziporan emĂ€nnĂ€ksi.‚ Ja hĂ€n sanoi tyttĂ€rillensĂ€: kussa hĂ€n on? Miksi te niin jĂ€titte miehen? Kutsukaat hĂ€ntĂ€ syömÀÀn meidĂ€n kanssamme.{q He sanoivat: Egyptin mies autti meitĂ€ paimenien kĂ€sistĂ€, ja myös viriĂ€sti ammunsi meille, ja juotti lampaat.lS Ja kuin he tulivat isĂ€nsĂ€ Reguelin tykö, sanoi hĂ€n: miksi te tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ niin pian jouduitte? Mš„ M;‚q Ja hĂ€n vielĂ€ sanoi: MinĂ€ olen sinun isĂ€s Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala. Ja Moses peitti kasvonsa; sillĂ€ hĂ€n pelkĂ€si katsoa Jumalan pÀÀlle.r_ HĂ€n sanoi: Ă€lĂ€ lĂ€hesty tĂ€nne; riisu kenkĂ€s jalvoistas; sillĂ€ paikka, jossas seisot, on pyhĂ€ maa.‚ Koska \Herra\ nĂ€ki hĂ€nen menevĂ€n katsomaan, huusi Jumala hĂ€ntĂ€ pensaasta, ja sanoi: Moses, Moses. HĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.jO Ja Moses sanoi: minĂ€ kĂ€yn tuonne, ja katson tĂ€tĂ€ suurta nĂ€kyĂ€, miksi ei pensas pala ylös?‚ Ja \Herran\ enkeli nĂ€kyi hĂ€nelle pensaasta, tulen liekissĂ€: ja hĂ€n nĂ€ki, ja katso, pensas paloi tulesta, ja ei kuitenkaan kulunut.  ‚ Ja Moses kaitsi appensa Jetron Midianin papin lampaita: ja hĂ€n ajoi lampaat taamma korpeen, ja tuli Jumalan vuoren Horebin tykö.U% Ja Jumala katsahti Israelin lasten puoleen, ja Jumala piti heistĂ€ murheen. 2èI±2|"s Ja Moses sanoi Jumalalle: mikĂ€ minĂ€ olen menemÀÀn Pharaon tykö, ja viemÀÀn Israelin lapset ulos EgyptistĂ€?!‚# Ja nyt mene, ja minĂ€ tahdon lĂ€hettÀÀ sinun Pharaon tykö, ja sinun pitÀÀ johdattaman minun kansaani Israelin lapsia ulos EgyptistĂ€. ‚1 Ja katso, Israelin lasten huuto on tullut minun eteeni, ja minĂ€ myös olen nĂ€hnyt heidĂ€n ahdistuksensa, jolla EgyptilĂ€iset heitĂ€ ahdistavat.‚.„W Ja olen astunut alas heitĂ€ vapahtamaan EgyptilĂ€isten kĂ€sistĂ€, ja viemÀÀn heitĂ€ tĂ€ltĂ€ maalta hyvÀÀn ja laviaan maahan, siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, sille paikalle, jossa Kanaanealaiset, HetilĂ€iset, Amorilaiset, PheresilĂ€iset, HevilĂ€iset ja Jebusilaiset asuvat.bƒ? Ja \Herra\ sanoi: MinĂ€ olen hyvin kyllĂ€ nĂ€hnyt minun kansani ahdistuksen, joka on EgyptissĂ€, ja minĂ€ olen kuullut heidĂ€n huutonsa, niiden tĂ€hden, jotka heitĂ€ ahdistavat; sillĂ€ minĂ€ tiedĂ€n heidĂ€n tuskansa. FsF‚)&„M Ja Jumala sanoi vielĂ€ Mosekselle: niin pitÀÀ sinun sanoman Israelin lapsille: \Herra\ teidĂ€n isĂ€inne Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala lĂ€hetti minun teidĂ€n tykönne; tĂ€mĂ€ on minun nimeni ijankaikkisesti, ja tĂ€mĂ€ on minun muistoni suvusta niin sukuun.%%‚E Sanoi Jumala Mosekselle: MinĂ€ olen se kuin minĂ€ olen. Ja sanoi: niin pitÀÀ sinun sanoman Israelin lapsille: MinĂ€ olen lĂ€hetti minun teidĂ€n tykönne.v$ƒg Moses sanoi Jumalalle: katso, koska minĂ€ tulen Israelin lasten tykö, ja sanon heille: teidĂ€n isĂ€inne Jumala on minun lĂ€hettĂ€nyt teidĂ€n tykönne, ja he sanovat minulle: mikĂ€ hĂ€nen nimensĂ€ on? MitĂ€ minun pitÀÀ heille sanoman?f#ƒG HĂ€n sanoi: totisesti olen sinun kanssas; ja tĂ€mĂ€ olkoon sinulle merkiksi, ettĂ€ minĂ€ olen sinun lĂ€hettĂ€nyt. Koska olet johdattanut minun kansani EgyptistĂ€, niin teidĂ€n pitÀÀ palveleman Jumalaa tĂ€llĂ€ vuorella. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő i j k  l  m  n  o  p q i j k  l  m  n  o  p q r s t u v w x y z { | } ~  €   ‚ ƒ „ … † ‡ ˆ ‰  Š  ‹  Œ    Ž   ‘ ’ “ ” • – — ˜ ™ š  › œ  ž Ÿ   Ą ą  Ł  €  „  Š  § š © Ș « Ź ­ ™9™l*S Mutta minĂ€ tiedĂ€n, ettei Egyptin kuningas laske teitĂ€ menemÀÀn; vaan vĂ€kevĂ€n kĂ€den kautta.‚-)„U Ja heidĂ€n pitÀÀ kuuleman sinun ÀÀnes; ja sinun ja vanhimmat Israelista pitÀÀ menemĂ€n Egyptin kuninkaan tykö, ja sanoman hĂ€nelle: \Herra\ Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitĂ€. Anna siis nyt meidĂ€n mennĂ€ kolmen pĂ€ivĂ€n matka korpeen, uhraamaan \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme.K(ƒ Ja olen sanonut: minĂ€ tahdon johdattaa teitĂ€ ulos Egyptin ahdistuksesta, Kanaanealaisten, HetilĂ€isten, Amorilaisten, PheresilĂ€isten ja Jebusilaisten maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.t'ƒc Mene ja kokoo Israelin vanhemmat, ja sano heille: \Herra\ teidĂ€n isĂ€inne Jumala on nĂ€kynyt minulle, Abrahamin, Isaakin, ja Jakobin Jumala, sanoen: minĂ€ olen etsein etsinyt teitĂ€, ja nĂ€hnyt, mitĂ€ teille on tapahtunut EgyptissĂ€. uBłÚEđux0k Ja hĂ€n sanoi: heitĂ€ se maahan, ja hĂ€n heitti sen maahan, ja se muuttui kĂ€rmeeksi. Ja Moses pakeni hĂ€ntĂ€.R/ \Herra\ sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ se on sinun kĂ€dessĂ€s? HĂ€n sanoi: sauva.. ‚ Moses vastasi, ja sanoi: katso, ei he usko minua, eikĂ€ ole kuuliaiset minun ÀÀnelleni; vaan sanovat: ei ole \Herra\ nĂ€kynyt sinulle.U-ƒ% Vaan jokaisen vaimon pitÀÀ anoman kylĂ€nsĂ€ vaimolta, ja huonekuntalaiseltansa hopia- ja kulta-astiat ja vaatteet, ja paneman ne teidĂ€n poikainne ja tytĂ€rtenne pÀÀlle, ja paljastaman EgyptilĂ€iset. ,‚ Ja minĂ€ annan armon tĂ€lle kansalle EgyptilĂ€isten edessĂ€, ettĂ€ koska te lĂ€hdette, ei teidĂ€n pidĂ€ tyhjin kĂ€sin lĂ€htemĂ€n.:+‚o Silloin minĂ€ ojennan kĂ€teni, ja lyön Egyptin kaikkinaisilla minun ihmeillĂ€ni, joita minĂ€ tekevĂ€ olen heidĂ€n keskellĂ€nsĂ€, ja sitte pitÀÀ hĂ€nen teidĂ€t pÀÀstĂ€mĂ€n. ‘Jšđ6‘!5‚= Ja on tapahtuva, jollei he sinua usko, eikĂ€ ole kuuliaiset sinun ÀÀnelles yhden ihmeen tĂ€hden, niin he uskovat sinun ÀÀnes toisen ihmeen tĂ€hden.64‚g Ja hĂ€n sanoi: pistĂ€ kĂ€tes jĂ€llensĂ€ povees, ja hĂ€n pisti kĂ€tensĂ€ jĂ€lleen poveensa, ja veti jĂ€llensĂ€ sen ulos povestansa, ja katso, se tuli niinkuin hĂ€nen ihonsa.43‚c Ja \Herra\ sanoi vielĂ€ hĂ€nelle: pistĂ€ nyt kĂ€tes povees. Ja hĂ€n pisti sen poveensa. Ja koska hĂ€n veti sen ulos, katso, hĂ€nen kĂ€tensĂ€ oli spitalinen niinkuin lumi.2‚7 SentĂ€hden pitÀÀ heidĂ€n uskoman, ettĂ€ \Herra\ on nĂ€kynyt sinulle, heidĂ€n isĂ€insĂ€ Jumala, Abrahamin Jumala, Isaakin Jumala ja Jakobin Jumala.21‚_ Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kĂ€tes, ja rupee hĂ€nen pyrstöönsĂ€. Niin hĂ€n ojensi kĂ€tensĂ€ ja rupesi hĂ€neen, ja se muuttui sauvaksi hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€. û'ZŠCûE: Moses sanoi: Ah Herra, lĂ€hetĂ€, jonkas tahdot lĂ€hettÀÀ.`9; Mene siis nyt, minĂ€ olen sinun suussas, ja opetan sinua, mitĂ€ sinun puhuman pitÀÀ.08‚[ Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: kuka on luonut ihmisen suun? Eli kuka on tehnyt mykĂ€n taikka kuuron, eli nĂ€kevĂ€n taikka sokian? Enkö minĂ€ \Herra\ (ole niitĂ€ tehnyt)?I7ƒ  Niin sanoi Moses \Herralle\: Ah Herra, en ole minĂ€ tĂ€hĂ€n asti puhelias mies ollut, enkĂ€ myös sitte kuin sinĂ€ palvelias kanssa puhunut olet; sillĂ€ minulla on hidas puhe ja kankia kieli.U6ƒ% Jollei he usko niitĂ€ kahta ihmettĂ€, eikĂ€ ole kuuliaiset sinun ÀÀnelles, niin ota vettĂ€ virrasta, ja kaada kuivalle maalle, niin se vesi, jonkas olet ottanut virrasta, tulee vereksi kuivalla maalla. hTÄth‚?„  Niin Moses lĂ€ksi sieltĂ€, ja tuli jĂ€llensĂ€ appensa Jetron tykö, ja sanoi hĂ€nelle: annas minun mennĂ€, ettĂ€ minĂ€ palajaisin veljeini tykö, jotka ovat EgyptissĂ€, ja nĂ€kisin heitĂ€, jos he vielĂ€ elĂ€vĂ€t. Ja Jetro sanoi Mosekselle: mene rauhassa.M> Ja ota tĂ€mĂ€ sauva kĂ€tees, jolla sinun pitÀÀ tekemĂ€n ihmeitĂ€. =‚ Ja hĂ€nen pitÀÀ puhuman sinun puolestas kansalle. HĂ€nen pitÀÀ oleman sinun suunas, ja sinun pitÀÀ oleman hĂ€nelle Jumalana.*<‚O Sinun pitÀÀ puhuman hĂ€nelle, ja paneman sanat hĂ€nen suuhunsa; ja minĂ€ olen sinun ja hĂ€nen suunsa kanssa, ja opetan teitĂ€, mitĂ€ teidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n.z;ƒo Niin \Herra\ vihastui suuresti Moseksen pÀÀlle, ja sanoi: enkö minĂ€ tunne Aaronia sinun veljeĂ€s, Levin suvusta, ettĂ€ hĂ€n on puhelias? Ja katso, hĂ€n tulee sinua vastaan, ja koska hĂ€n nĂ€kee sinun, niin hĂ€n iloitsee sydĂ€mestĂ€nsĂ€. skäűˆÙscEA Ja koska hĂ€n oli tiellĂ€ majassa, tuli \Herra\ hĂ€ntĂ€ vastaan, ja tahtoi hĂ€nen tappaa.+D‚Q Ja minĂ€ kĂ€sken sinulle: pÀÀstĂ€ minun poikani palvelemaan minua, ja jos et sinĂ€ tahdo hĂ€ntĂ€ pÀÀstÀÀ, katso, minĂ€ tapan sinun poikas, sinun esikoises.mCU Ja sinun pitÀÀ sanoman Pharaolle: nĂ€in sanoo \Herra\: Israel on minun poikani, minun esikoiseni.hBƒK Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, koskas tulet Egyptiin jĂ€llensĂ€, ettĂ€s teet kaikki ne ihmeet Pharaon edessĂ€, jotka minĂ€ olen antanut sinun kĂ€tees. Ja minĂ€ paadutan hĂ€nen sydĂ€mensĂ€, ja ei hĂ€n pÀÀstĂ€ kansaa.A‚ Ja Moses otti emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja poikansa, ja pani ne aasin pÀÀlle, ja palasi Egyptiin; ja otti Jumalan sauvan kĂ€teensĂ€.@‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle Midianissa: mene ja palaja Egyptiin; sillĂ€ ne kaikki ovat kuolleet, jotka sinun henkes perÀÀn seisoivat. …n}óž+…"L‚? Ja kansa uskoi. Ja kuin he kuulivat, ettĂ€ \Herra\ oli etsinyt Israelin lapsia, nĂ€hnyt myös heidĂ€n ahdistuksensa, lankesivat he maahan ja rukoilivat.pK[ Ja Aaron puhui kaikki ne sanat, jotka \Herra\ Mosekselle puhunut oli, ja teki ihmeitĂ€ kansan edessĂ€.RJ Niin meni Moses ja Aaron, ja kokosivat kaikki Israelin lasten vanhimmat.I‚ Ja Moses ilmoitti Aaronille kaikki \Herran\ sanat, jotka hĂ€nen lĂ€hetti, ja kaikki ihmeet, jotka hĂ€n hĂ€net kĂ€skenyt oli.H‚ Ja \Herra\ sanoi Aaronille: mene Mosesta vastaan korpeen. Ja hĂ€n meni, ja tuli hĂ€ntĂ€ vastaan Jumalan vuorella, ja antoi hĂ€nen suuta.XG+ Niin hĂ€n luopui hĂ€nestĂ€. Mutta sanoi: veriylkĂ€ ympĂ€rileikkauksen tĂ€hden.F‚ Niin Zippora otti kiven, ja ympĂ€rileikkasi poikansa esinahan, ja rupesi hĂ€nen jalkoihinsa, ja sanoi: sinĂ€ olet minulle veriylkĂ€. .XąŸ/š.iRM SentĂ€hden kĂ€ski Pharao sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kansan teettĂ€jille ja heidĂ€n haltioillensa, sanoen:Q‚ Pharao sanoi vielĂ€: katso, ilmankin on kansaa paljo maalla, ja te vielĂ€ nyt tahdotte heitĂ€ joutilaaksi saattaa heidĂ€n töistĂ€nsĂ€. P‚ Niin Egyptin kuningas sanoi heille: miksi te, Moses ja Aaron, pidĂ€tte kansan heidĂ€n työstĂ€nsĂ€? MenkÀÀt teidĂ€n työhönne.`Oƒ; Ja he sanoivat: Heprealaisten Jumala on kohdannut meitĂ€; anna siis nyt meidĂ€n mennĂ€ kolmen pĂ€ivĂ€n matka korpeen uhraamaan \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme, ettei hĂ€n rutolla miekalla meidĂ€n pÀÀllemme tulis.2N‚_ Pharao vastasi: kuka on \Herra\, jonka ÀÀntĂ€ minun pitĂ€is kuuleman, ja pÀÀstĂ€mĂ€n Israelin? En minĂ€ siitĂ€ \Herrasta\ mitÀÀn tiedĂ€, enkĂ€ pÀÀstĂ€ Israelia.$M ‚E Sitte menivĂ€t Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: pÀÀstĂ€ minun kansani pitĂ€mÀÀn minulle juhlaa korvessa. [lwoÚ[|Xs Niin kansa hajotti itsensĂ€ koko Egyptin maan ympĂ€rinsĂ€ hakemaan heillensĂ€ sĂ€nkiĂ€, ettĂ€ heillĂ€ olkia olisi.W‚ MenkÀÀt itse kokoomaan teillenne olkia kusta ikĂ€nĂ€nsĂ€ te löydĂ€tte; mutta teidĂ€n työstĂ€nne ei pidĂ€ mitÀÀn vĂ€hennettĂ€mĂ€n.V‚# Niin kansan teettĂ€jĂ€t ja heidĂ€n haltiansa menivĂ€t ja puhuivat kansalle, sanoen: nĂ€in sanoo Pharao: en minĂ€ tahdo teille olkia antaa.mUU Rasitettakoon kansa työllĂ€, ettĂ€ heillĂ€ olis kyllĂ€ tekemistĂ€, eikĂ€ luottaisi valhepuheisiin.qTƒ] Kuitenkin se tiililuku, jonka he tekivĂ€t tĂ€hĂ€n asti, laskekaat heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja Ă€lkÀÀt siitĂ€ vĂ€hentĂ€kö; sillĂ€ he ovat joutilasna, sentĂ€hden he huutavat, sanoen: me tahdomme mennĂ€ uhraamaan meidĂ€n Jumalallemme.S‚ Ei teidĂ€n pidĂ€ tĂ€stĂ€lĂ€hin olkia antaman kansalle tiilejĂ€ tehdĂ€ niinkuin ennen; menkÀÀn he itse ja kootkaan itsellensĂ€ olkia. GvkőXÔG ^‚  Niin menkÀÀt nyt, ja tehkÀÀt työtĂ€. Olkia ei pidĂ€ teille annettaman; mutta tiililuvun pitÀÀ teidĂ€n kuitenkin antaman.]{ Ja hĂ€n sanoi: te olette joutilaat, joutilaat te olette, sentĂ€hden te sanotte: menkÀÀmme ja uhratkaamme \Herralle\.\‚- Ei anneta sinun palvelioilles olkia, ja he sanovat meille: tehkÀÀt tiilit, ja katso, sinun palvelias piestÀÀn, ja sinun kansalles nuhde on.s[a Niin Israelin lasten haltiat menivĂ€t ja huusivat Pharaon tykö, sanoen: miksis nĂ€in teet palvelioilles?‚Z„  Ja Israelin lasten haltiat, jotka Pharaon teettĂ€jĂ€t heidĂ€n pÀÀllensĂ€ asettaneet olivat, piestiin ja sanottiin heille: miksi ette eilen eikĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tĂ€yttĂ€neet teidĂ€n mÀÀrĂ€ttyĂ€ pĂ€ivĂ€työtĂ€nne tiilein tekemisessĂ€, niinkuin ennenkin.Y‚ Ja teettĂ€jĂ€t vaativat heitĂ€, sanoen: tĂ€yttĂ€kÀÀt teidĂ€n pĂ€ivĂ€työnne, niinkuin silloinkin, koska teillĂ€ olkia oli. >ÇÙH5c‚e SillĂ€ sitte kuin minĂ€ menin Pharaon tykö, puhuttelemaan hĂ€ntĂ€ sinun nimees, on hĂ€n pahoin tehnyt tĂ€lle kansalle; ja et sinĂ€ ollenkaan ole pelastanut sinun kansaas. b‚ Moses palasi \Herran\ tykö, ja sanoi: Herra miksis niin pahasti teet tĂ€tĂ€ kansaa vastaan? Miksis olet minut tĂ€nne lĂ€hettĂ€nyt?jaƒO Joille he sanoivat: \Herra\ nĂ€hköön teitĂ€ ja tuomitkoon; sillĂ€ te olette tehneet meidĂ€n haisevaiseksi Pharaon edessĂ€, ja hĂ€nen palveliainsa edessĂ€, ettĂ€ te olette miekan antaneet heidĂ€n kĂ€teensĂ€, surmata meitĂ€.t`c Ja he kohtasivat Moseksen ja Aaronin, jotka seisoivat heitĂ€ vastassa, kuin he lĂ€ksivĂ€t Pharaon tyköÀ.>_‚w Niin Israelin lasten haltiat nĂ€kivĂ€t itsensĂ€ olevan ahdistuksessa, sillĂ€ (heille) sanottiin: ei teidĂ€n pidĂ€ vĂ€hentĂ€mĂ€n teidĂ€n tiileistĂ€nne, kunkin pĂ€ivĂ€n mÀÀrĂ€stĂ€. éłzé h‚ Ja minĂ€ olen myös kuullut Israelin lasten huokauksen, joita EgyptilĂ€iset orjuudella vaivaavat, ja olen minun liittoni muistanut.g‚5 Ja minĂ€ tein myös minun liittoni heidĂ€n kanssansa, antaakseni heille Kanaanin maan, heidĂ€n vaelluksensa maan, jossa he ovat muukalaiset olleet.f‚# Ja olen nĂ€kynyt Abrahamille, Isaakille ja Jakobille kaikkivaltiasna Jumalana. Mutta minun nimessĂ€ni \Herra\, en ole minĂ€ tuttu heiltĂ€.Ne Ja Jumala puhui Mosekselle, ja sanoi hĂ€nelle: MinĂ€ (olen) \Herra\,xd ƒm Niin sanoi myös \Herra\ Mosekselle: nyt pitÀÀ sinun nĂ€kemĂ€n, mitĂ€ minĂ€ Pharaolle teen; sillĂ€ hĂ€nen pitÀÀ heitĂ€ pÀÀstĂ€mĂ€n vĂ€kevĂ€n kĂ€den kautta, ja hĂ€nen myös pitÀÀ vĂ€kevĂ€n kĂ€den kautta heitĂ€ ajaman ulos maaltansa. ”)wŒ:”nnW Mene ja puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle, ettĂ€ hĂ€n pÀÀstĂ€is Israelin lapset hĂ€nen maaltansa.2ma Silloin puhui \Herra\ Mosekselle, sanoen:ly NĂ€in puhui Moses Israelin lapsille; vaan ei he kuulleet Mosesta henkensĂ€ ahdistuksen ja raskaan orjuutensa tĂ€hden.7k‚i Ja vien teitĂ€ sille maalle, jonka ylitse minĂ€ nostin minun kĂ€teni antaakseni sen Abrahamille, Isaakille ja Jakobille; sen minĂ€ tahdon antaa teille omaksi: minĂ€ \Herra\..j‚W Ja otan teitĂ€ minun kansakseni, ja olen teidĂ€n Jumalanne, ettĂ€ te tietĂ€isitte, ettĂ€ minĂ€ olen teidĂ€n Jumalanne, joka teitĂ€ johdatan ulos Egyptin orjuudesta.Siƒ! SentĂ€hden sano Israelin lapsille: minĂ€ olen \Herra\, ja minĂ€ johdatan teitĂ€ Egyptin kuorman alta, ja pelastan teitĂ€ orjuudestanne, ja vapahdan teitĂ€ ojetulla kĂ€sivarrella ja suurella oikeudella. E  !,7BMXcny„™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëő Ż ° ± Č ł Ž ” ¶  Ż ° ± Č ł Ž ” ¶ · ž č  ș   »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  Ć  Æ  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö  Ś  Ű  Ù  Ú  !Û  "Ü  #Ę   Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó rLœöm¶rAt Gersonin lapset: Libni ja Simei heidĂ€n sukukunnissansa.3s‚a Ja nĂ€mĂ€t ovat Levin lasten nimet heidĂ€n sukukunnissansa: Gerson, Kahat ja Merari: Mutta Levin elĂ€mĂ€n vuodet olivat sata ja seitsemĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.r‚ Ja Simeonin lapset: Jemuel, Jamin, Ohad, Jakin, Zoar ja Saul, sen Kanaanean vaimon poika: nĂ€mĂ€t ovat Simeonin sukukunnat."q‚? NĂ€mĂ€t olivat heidĂ€n isĂ€insĂ€ huonetten pÀÀt. Rubenin Israelin esikoisen lapset: Hanok ja Pallu, Hetsron ja Karmi: nĂ€mĂ€t ovat Rubenin sukukunnat.,p‚S Niin puhui \Herra\ Mosekselle ja Aaronille, ja kĂ€ski heitĂ€ Israelin lasten ja Pharaon Egyptin kuninkaan tykö, johdattamaan Israelin lapsia ulos Egyptin maalta.0o‚[ Mutta Moses puhui \Herran\ edessĂ€, sanoen: katso Israelin lapset ei kuulleet minua, kuinkasta Pharao kuulis minua, ja minulla on myös ympĂ€rileikkaamattomat huulet? Őr FŐ2ŐZ{/ Ja Koran lapset: Assir, Elkana ja Abiasaph: nĂ€mĂ€t ovat Koralaisten sukukunnat.z‚9 Aaron otti itsellensĂ€ emĂ€nnĂ€n Elitseban, Aminadabin tyttĂ€ren, Nahassonin sisaren, joka hĂ€nelle synnytti Nadabin, Abihun, Eleatsarin ja Itamarin.7yk Ja Usielin lapset: Misael, Eltsaphan ja Sitri.4xe Ja Jetsearin lapset: Kora, Nepheg ja Sikri.Cwƒ Ja Amram otti isĂ€nsĂ€ sisaren Jokebetin emĂ€nnĂ€ksensĂ€, joka synnytti hĂ€nelle Aaronin ja Moseksen. Ja Amramin elĂ€mĂ€n vuodet olivat sata ja seitsemĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.bv? Ja Merarin pojat: Maheli ja Musi: nĂ€mĂ€t ovat Levin sukukunnat heidĂ€n polvisuvussansa. u‚ Kahatin lapset: Amram, Jesear, Hebro ja Usiel. Mutta Kahatin elĂ€mĂ€n vuodet olivat sata ja kolmeneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa. HBÄÊQÖH ‘ ‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, minĂ€ olen asettanut sinun Pharaon Jumalaksi. Ja veljes Aaron pitÀÀ oleman sinun prophetas.x‘k Niin vastasi Moses \Herralle\: katso, minĂ€ olen ympĂ€rileikkaamatoin huulilta, kuinkasta Pharao minua kuulee?v‘g Ja sanoi hĂ€nelle: MinĂ€ olen \Herra\: puhu Pharaolle Egyptin kuninkaalle kaikki, mitĂ€ minĂ€ sinulle puhun.K Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ puhui \Herra\ Moseksen kanssa Egyptin maalla,(~‚K NĂ€mĂ€t ovat ne, jotka puhuivat Pharaon Egyptin kuninkaan kanssa, ettĂ€ heidĂ€n piti johdattaman ulos Israelin lapset EgyptistĂ€: nĂ€mĂ€t ovat Moses ja Aaron.{}q NĂ€mĂ€t ovat Aaron ja Moses, joille \Herra\ sanoi: johdattakaat ulos Israelin lapset Egyptin maalta joukkoinensa.:|‚o Mutta Eleatsar Aaronin poika otti itsellensĂ€ Putielin tyttĂ€ristĂ€ emĂ€nnĂ€n, joka synnytti hĂ€nelle Pinehaan. NĂ€mĂ€t ovat LevilĂ€isten isĂ€in pÀÀt heidĂ€n sukukunnissansa. GOÏa„G:‘ q Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:‘‚ Ja Moses oli kahdeksankymmenen ajastaikainen, ja Aaron kolmen ajastaikainen yhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€, koska he puhuivat Pharaon kanssa.H‘  Moses ja Aaron tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli heille kĂ€skenyt.,‘‚S Ja EgyptilĂ€isten pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\, ojetessani kĂ€ttĂ€ni Egyptin ylitse, ja johdattaissani ulos Israelin lapset heidĂ€n keskeltĂ€nsĂ€.:‘‚o Ja ei Pharao kuule teitĂ€; ja minĂ€ tahdon osoittaa minun kĂ€teni EgyptissĂ€, ja johdatan ulos minun joukkoni, minun kansani Israelin lapset Egyptin maalta suurella oikeudella.}‘u Mutta minĂ€ tahdon paaduttaa Pharaon sydĂ€men, ja tehdĂ€ monta minun ihmettĂ€ni ja tunnustĂ€hteĂ€ni Egyptin maalla.-‘‚U Sinun pitÀÀ puhuman kaikki, mitĂ€ minĂ€ kĂ€sken sinulle, vaan Aaron sinun veljes pitÀÀ sen puhuman Pharaolle: ettĂ€ hĂ€n pÀÀstĂ€is Israelin lapset maaltansa. O”"ŁAځ=‘‚u Mene Pharaon tykö varhain aamulla, katso, hĂ€n kĂ€velee vetten tykönĂ€, ja seiso hĂ€ntĂ€ vastassa virran reunalla, ja se sauva, joka oli kĂ€rmeeksi muuttunut, ota sinun kĂ€tees.d‘C Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: Pharaon sydĂ€n on kovettunut, ja ei tahdo pÀÀstÀÀ kansaa._‘9 Niin Pharaon sydĂ€n paatui, eikĂ€ myös kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ oli sanonut.|‘ s Ja itsekukin heistĂ€ heitti sauvansa maahan, ja ne tulivat kĂ€rmeiksi. Mutta Aaronin sauva nieli heidĂ€n sauvansa.o‘ Y Niin Pharao myös kutsui tietĂ€jĂ€t ja noidat, ja Egyptin noidat tekivĂ€t myös niin noitumisillansa.7‘ ‚i Niin Moses ja Aaron menivĂ€t Pharaon tykö, ja tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt. Ja Aaron heitti sauvansa Pharaon ja hĂ€nen palveliainsa eteen, ja se tuli kĂ€rmeeksi.-‘ ‚U Koska Pharao puhuu teille, sanoen: osoittakaat teidĂ€n ihmeenne. Niin sinun pitÀÀ sanoman Aaronille: ota sauvas, ja heitĂ€ Pharaon eteen, ja se tulee kĂ€rmeeksi. I;\”I‚h‘…K Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ota sauvas, ja ojenna kĂ€tes Egyptin vetten ylitse, ja heidĂ€n virtainsa ylitse, ja heidĂ€n jokeinsa ylitse, ja heidĂ€n jĂ€rveinsĂ€ ylitse, ja kaikkein heidĂ€n vesilammikkoinsa ylitse, ja ne pitÀÀ tuleman vereksi, ja pitÀÀ oleman veri koko Egyptin maassa, sekĂ€ puuastioissa ettĂ€ myös kiviastioissa.#‘‚A Niin ettĂ€ kalat, jotka virrassa ovat, pitÀÀ kuoleman, ja virran pitÀÀ haiseman, ja EgyptilĂ€iset pitÀÀ kyylymĂ€n, koska he juovat vettĂ€ virrasta.[‘ƒ1 SentĂ€hden sanoo \Herra\ nĂ€in: tĂ€stĂ€ pitÀÀ sinun tunteman minun olevan \Herran\: katso, minĂ€ lyön tĂ€llĂ€ sauvalla, joka on minun kĂ€dessĂ€ni, veteen, joka virrassa on, ja sen pitÀÀ muuttuman vereksi,A‘‚} Ja sano hĂ€nelle: \Herra\ Hebrealaisten Jumala on minun lĂ€hettĂ€nyt sinun tykös, sanoen: laske minun kansani palvelemaan minua korvessa; ja katso, et ole sinĂ€ kuullut tĂ€hĂ€n asti. €zè…€Y‘- Ja se oli tĂ€yttĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, sittenkuin \Herra\ oli lyönyt virran.‘} Mutta kaikki EgyptilĂ€iset kaivoivat virran ympĂ€rillĂ€ vettĂ€ juodaksensa; sillĂ€ ei he saaneet juoda virran vesistĂ€.`‘; Ja Pharao kÀÀnsi itsensĂ€ ja palasi kotiansa, ja ei pannut sitĂ€kÀÀn sydĂ€meensĂ€.‘‚ Egyptin noidat tekivĂ€t myös niin noituuksillansa. Mutta Pharaon sydĂ€n paatui, ja ei kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ sanonut oli.‘‚3 Ja kala, jotka olivat virrassa, kuolivat, ja virta haisi, niin ettei EgyptilĂ€iset saaneet juoda vettĂ€ virrasta. Ja veri oli koko Egyptin maalla.b‘ƒ? Niin Moses ja Aaron tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt, ja hĂ€n nosti sauvan ja löi veteen, joka virrassa oli, Pharaon ja hĂ€nen palveliainsa edessĂ€: ja kaikki vedet, jotka olivat virrassa, muuttuivat vereksi. NqęïzÏN~‘ w Ja Aaron ojensi kĂ€tensĂ€ Egyptin vetten ylitse; ja sammakot tulivat sieltĂ€ ylös, ja peittivĂ€t koko Egyptin maan.'‘‚I Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sanos Aaronille: ojenna kĂ€tes sauvoinensa virtain, jokein ja jĂ€rvein ylitse, ja anna sammakot nousta ylitse koko Egyptin maan.r‘_ Ja sinun pÀÀlles, ja sinun kansas ja kaikkein sinun palveliais pÀÀlle, pitÀÀ sammakot hyppelemĂ€n.‚ ‘„ Niin ettĂ€ virran pitÀÀ kuohuman sammakoista, ja ne pitÀÀ astuman ylös, ja tuleman sinun huoneesees, ja sinun lepokammioos, ja sinun vuoteesees, niin myös sinun palveliais huoneesen, ja sinun kansas sekaan, ja sinun pĂ€tsiis, sinun taikina-astioihis;q‘] Vaan jos et sinĂ€ tahdo pÀÀstÀÀ; katso, niin minĂ€ rankaisen kaikki sinun maas ÀÀret sammakoilla. ‘ ‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö, ja sano hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\: pÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua. ˜ÔăN°‘&‚! Niin Moses ja Aaron lĂ€ksivĂ€t Pharaon tyköÀ: ja Moses huusi \Herran\ tykö sammakkoin tĂ€hden, jotka hĂ€n Pharaon pÀÀlle pannut oli.‘%‚/ Silloin sammakot pitÀÀ otettaman pois sinulta, ja sinun huoneistas, ja sinun palvelioiltas, ja sinun kansaltas, ainoastansa virtaan jÀÀmĂ€n.‘$‚ HĂ€n sanoi: huomenna. HĂ€n vastasi: olkoon sanas jĂ€lkeen, ettĂ€s tietĂ€isit, ettei yksikÀÀn ole niinkuin \Herra\, meidĂ€n Jumalamme.m‘#ƒU Moses sanoi: pidĂ€ sinĂ€ se kunnia, (ettĂ€s mÀÀrÀÀt) koska minun pitÀÀ rukoileman edestĂ€s, ja palveliais ja kansas edestĂ€, ettĂ€ sammakot pitĂ€is hukutettaman sinulta, ja sinun huoneistas, ainoastansa virtaan jÀÀmĂ€n.@‘"‚{ Niin Pharao kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: rukoilkaat \Herraa\, ettĂ€ hĂ€n ottais pois sammakot minulta ja minun kansaltani; niin minĂ€ pÀÀstĂ€n kansan uhraamaan \Herralle\.e‘!E TekivĂ€t myös noidat niin noituuksillansa: ja antoivat sammakot tulla Egyptin maan ylitse. V•KÎD†íV‘-‚! Niin sanoivat noidat Pharaolle: tĂ€mĂ€ on Jumalan sormi. Mutta Pharaon sydĂ€n paatui, ja ei kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ sanonut oli.‘,‚% TekivĂ€t myös noidat noituuksillansa niin, tĂ€itĂ€ matkaan saattaaksensa; vaan ei he taitaneet. Ja tĂ€it olivat ihmisissĂ€ ja elĂ€imissĂ€.:‘+‚o Ja he tekivĂ€t niin: ja Aaron ojensi kĂ€tensĂ€ sauvoinensa, ja löi maan tomua, ja tĂ€it tulivat ihmisiin ja elĂ€imiin: ja kaikki maan tomu muuttui tĂ€iksi koko Egyptin maassa.‘*‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Aaronille: ojenna sauvas, ja lyö maan tomuun, ettĂ€ se tulis tĂ€iksi koko Egyptin maassa.z‘)o Kun Pharao nĂ€ki levon saaneensa, paadutti hĂ€n sydĂ€mensĂ€, ja ei kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ sanonut oli.G‘(  Ja he heittivĂ€t ne suuriin roukkioihin, ja maa haisi siitĂ€.h‘'K Ja \Herra\ teki Moseksen sanan jĂ€lkeen: ja sammakot kuolivat huoneista, kylistĂ€ ja kedoilta. %2 ?Ì%#‘2‚A Ja \Herra\ teki niin. Ja tuli paljo turilaita Pharaon huoneesen, ja hĂ€nen palveliainsa huoneisiin, ja koko Egyptin maalle; ja maa turmeltiin turilailta.p‘1[ Ja minĂ€ panen lunastuksen minun ja sinun kansas vĂ€lille. Huomenna pitÀÀ tĂ€mĂ€n ihmeen tapahtuman.F‘0ƒ Ja minĂ€ tahdon eroittaa sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Gosenin maan, jossa minun kansani asuu, ettei siinĂ€ yhtÀÀn turilasta pidĂ€ oleman: ettĂ€s tietĂ€isit minun olevan \Herran\ koko maan keskellĂ€.‚%‘/„E SillĂ€ jos et sinĂ€ pÀÀstĂ€ minun kansaani; katso, niin minĂ€ tahdon lĂ€hettÀÀ sinulle, ja sinun palvelioilles, ja sinun kansalles, ja sinun huoneisiis kaikkinaiset turilaat, niin ettĂ€ kaikki huoneet EgyptissĂ€ tĂ€ytetÀÀn turilaista, niin myös se maa jonka pÀÀllĂ€ he ovat.J‘.ƒ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessĂ€; katso, hĂ€n menee vetten tykö, ja sano hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\: pÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua. E  "-8CNXcny„š„°»ĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëőšłŸÉÔßêő  ő  ö  ś  ű  ù  ú   û  ü  ę  ő  ö  ś  ű  ù  ú   û  ü  ę  ț  ÿ                                                                                        !   "   #  $  ! %  " &  # '  $ (  % )  & *  ' +  ( ,  ) -  * .  + /  , 0  - 1  . 2  / 3  0 4  1 5  2 6  3 7   8   9 A† bA‚‘7„5 Moses sanoi: Katso, kuin minĂ€ menen sinun tyköÀs, niin minĂ€ rukoilen \Herraa\, ettĂ€ turilaat otettaisiin pois Pharaolta, ja hĂ€nen palvelioiltansa, ja hĂ€nen kansaltansa huomenna: ainoastansa Ă€lĂ€ minua enÀÀ viettele, niin ettes pÀÀstĂ€ kansaa uhraamaan \Herralle\./‘6‚Y Pharao sanoi: minĂ€ pÀÀstĂ€n teidĂ€t, ettĂ€ te uhraisitte \Herralle\ teidĂ€n Jumalallenne korvessa, ainoastansa ettĂ©tte kauvas menisi; rukoilkaat minun edestĂ€ni.‘5‚  Kolmen pĂ€ivĂ€kunnan matkan menemme me korpeen, ja uhraamme \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme, niinkuin hĂ€n on meille sanonut.b‘4ƒ? Moses sanoi: ei sovi niin tehdĂ€; sillĂ€ me uhraisimme \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme EgyptilĂ€isten kauhistuksen: katso, jos me Egyptin maan kauhistukset uhraisimme heidĂ€n edessĂ€nsĂ€, eikö he meitĂ€ kivittĂ€isi?w‘3i Niin kutsui Pharao Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: menkÀÀt ja uhratkaat teidĂ€n Jumalallenne tĂ€llĂ€ maalla. iż­Çîi‘>}  Ja \Herra\ on eroittava Israelin karjan Egyptin karjasta, niin ettei mitÀÀn kuole kaikesta kuin Israelin lapsilla on.U‘=ƒ%  Katso, \Herran\ kĂ€si on sinun karjas pÀÀllĂ€, jotka ovat kedolla, hevosten pÀÀllĂ€, aasein pÀÀllĂ€, kamelein pÀÀllĂ€, hĂ€rkĂ€in pÀÀllĂ€, lammasten pÀÀllĂ€, sangen raskaan ruttotaudin kanssa.>‘<y  Vaan jolles pÀÀstĂ€, mutta vielĂ€ pidĂ€tĂ€t heitĂ€:!‘; ‚? Niin \Herra\ sanoi Mosekselle mene Pharaon tykö, ja sano hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: pÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua.c‘:A Mutta Pharao paadutti sydĂ€mensĂ€ vielĂ€ nyt tĂ€llĂ€kin haavaa ja ei pÀÀstĂ€nyt kansaa.(‘9‚K Ja \Herra\ teki niinkuin Moses sanonut oli: ja otti turilaat Pharaolta ja hĂ€nen palvelioiltansa, ja hĂ€nen kansaltansa pois, niin ettei yhtĂ€kÀÀn jÀÀnyt.>‘8y Ja Moses lĂ€ksi Pharaon tyköÀ, ja rukoili \Herraa\. z©zá2z4‘D‚c Ja he ottivat nokea totosta, ja seisoivat Pharaon edessĂ€, ja Moses paiskasi sen taivaasen pĂ€in: niin tulivat mĂ€rkĂ€pĂ€istĂ€ punottavaiset paisumat ihmisiin ja karjaan.+‘C‚Q Ja pitÀÀ tuleman tomuksi koko Egyptin maan pÀÀlle, ja pitÀÀ oleman ihmisten ja karjan pÀÀllĂ€ mĂ€rkĂ€pĂ€istĂ€ punottavaiset paisumat koko Egyptin maalla.‘B‚%  Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: ottakaat kĂ€tenne tĂ€yteen toton nokea, ja Moses paiskatkaan sen taivaasen pĂ€in Pharaon edessĂ€.!‘A‚=  Niin Pharao lĂ€hetti (tiedustelemaan) ja katso, ei ollut Israelin karjasta yhtĂ€kÀÀn kuollut. Mutta Pharaon sydĂ€n paatui, ja ei pÀÀstĂ€nyt kansaa.‘@‚  Ja \Herra\ teki niin toisna pĂ€ivĂ€nĂ€, ja kaikki Egyptin karja kuoli: vaan Israelin lasten karjasta ei yhtĂ€kÀÀn kuollut.T‘?#  Ja \Herra\ mÀÀrĂ€si ajan, sanoen: tĂ€mĂ€n \Herra\ tekee huomenna maassa. ș]äWș‘I‚-  SillĂ€ minĂ€ olisin nyt jo ojentanut kĂ€teni, ja lyönyt sinun ja sinun kansas ruttotaudilla: ettĂ€ sinun olis tĂ€ytynyt hukkua maan pÀÀltĂ€.D‘Hƒ  Muutoin minĂ€ tĂ€llĂ€ haavaa lĂ€hetĂ€n kaikki minun rangaistukseni sinun sydĂ€mees, ja sinun palveliais, ja sinun kansas pÀÀlle, tietÀÀkses, ettei kaikessa maassa ole minun vertaani;A‘G‚} Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: nouse huomenna varhain, ja seiso Pharaon edessĂ€, ja sano hĂ€nelle: NĂ€in sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: pÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua.v‘Fg Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydĂ€men, ja ei hĂ€n kuullut heitĂ€: niinkuin \Herra\ Mosekselle sanonut oli.‘E‚9 Niin ettei noidatkaan saaneet seisoa Moseksen edessĂ€ paisumain tĂ€hden: sillĂ€ paisumat olivat niin noitain pÀÀllĂ€, kuin kaikkien EgyptilĂ€isten. sUű5EŰsb‘O?  Vaan jonka sydĂ€n ei totellut \Herran\ sanaa, se jĂ€tti kedolle palveliansa ja karjansa.j‘NO  Joka Pharaon palvelioista pelkĂ€si \Herran\ sanaa, se palveliansa ja karjansa huoneesen korjasi,l‘MƒS  LĂ€hetĂ€ siis nyt ja korjaa sinun karjas ja kaikki mitĂ€ sinulla on kedolla; sillĂ€ kaikki ihmiset ja karja kuin kedolla löydetÀÀn, ja ei ole korjatut huoneesen, niiden pÀÀlle lankeevat rakeet ja heidĂ€n pitÀÀ kuoleman.?‘L‚y  Katso, huomenna tĂ€llĂ€ ajalla annan minĂ€ sangen suuria rakeita sataa, jonka kaltaisia ei ole ollut EgyptissĂ€, hamasta siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ kuin se perustettu on, niin tĂ€hĂ€n asti.Z‘K/  Ja vielĂ€kös nyt ylennĂ€t itses minun kansani pÀÀlle, etkĂ€ pÀÀstĂ€ heitĂ€:'‘J‚I  Mutta tosin sentĂ€hden olen minĂ€ sinun antanut seisoa, ettĂ€ minĂ€ osoittaisin sinulle minun voimani, ja ettĂ€ minun nimeni julistettaisiin kaikessa maassa. h#P‰ÂhW‘T)  Ainoasti Gosenin maakunnassa, jossa Israelin lapset olivat, ei rakeita ollut.C‘Sƒ  Ja rakeet löivĂ€t koko Egyptin maalla kaikki kuin kedolla olivat, sekĂ€ ihmiset ettĂ€ karjan: niin myös koko maan vihannan löivĂ€t rakeet kaikki, myös puut kedolla sĂ€rkivĂ€t rikki.C‘Rƒ  EttĂ€ rakeet ja tuli sekaisin maahan lankesivat, niin raskaasti, ettei ikĂ€nĂ€nsĂ€ senkaltaista kaikessa Egyptin maassa tapahtunut ollut, siitĂ€ ajasta kuin kansa siinĂ€ asumaan rupesi.O‘Qƒ  Niin ojensi Moses sauvansa taivaasen pĂ€in, ettĂ€ \Herra\ antais jylistĂ€ ja rakeita sataa, ja ettĂ€ pitkĂ€isen tuli leimahtelis maan pÀÀlle; ja \Herra\ antoi sataa rakeita Egyptin maan pÀÀlle,Y‘Pƒ-  Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: ojenna kĂ€tes taivaasen pĂ€in, ettĂ€ rakeita satais koko Egyptin maan pÀÀlle: ihmisten pÀÀlle, karjan pÀÀlle, ja kaikkein pÀÀlle, mitĂ€ kedolla vihottaa Egyptin maalla. y;yš7ÉyM‘Z Mutta nisu ja kaura ei turmeltuneet, sillĂ€ ne olivat hiljakylvöt.k‘YQ  Niin pellavat ja ohrat maahan lyötiin; sillĂ€ ohra oli tĂ€hkĂ€pÀÀllĂ€ ja pellava oli kulkulla.n‘XW  Mutta et sinĂ€ ja sinun palvelias, minĂ€ kyllĂ€ tiedĂ€n, vielĂ€ nytkÀÀn pelkÀÀ \Herraa\ Jumalaa.M‘Wƒ  Ja Moses sanoi hĂ€nelle: koska minĂ€ lĂ€hden kaupungista, niin minĂ€ ojennan kĂ€teni \Herran\ tykö: niin jylinĂ€ lakkaa ja rakeita ei pidĂ€ enempi oleman, ettĂ€s tietĂ€isit maan olevan \Herran\.>‘V‚w  SentĂ€hden rukoilkaat \Herraa\, ettĂ€ jo kyllĂ€ olis, ja ettĂ€ Jumalan jylinĂ€ ja rakeet lakkaisivat: niin minĂ€ pÀÀstĂ€n teidĂ€t, eikĂ€ teidĂ€n pidĂ€ enempi tÀÀllĂ€ viipymĂ€n.A‘U‚}  Niin lĂ€hetti Pharao ja kutsui Moseksen ja Aaronin, ja sanoi heille: minĂ€ olen tĂ€llĂ€ haavalla pahoin tehnyt; \Herra\ on vanhurskas, vaan minĂ€ ja minun kansani olemme jumalattomat. –Pą(x–^‘_ƒ7  Ja ettĂ€ sinĂ€ ilmoittaisit sinun lastes, ja sinun lastes lasten korviin, mitĂ€ minĂ€ tehnyt olen EgyptissĂ€, ja minun ihmeeni, jotka minĂ€ tein heidĂ€n seassansa, ettĂ€ te tietĂ€isitte, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\.,‘^ ‚U Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene Pharaon tykö; sillĂ€ minĂ€ paadutin hĂ€nen ja hĂ€nen palveliainsa sydĂ€met, tehdĂ€kseni nĂ€mĂ€t minun ihmeeni heidĂ€n seassansa.w‘]i # Niin paatui Pharaon sydĂ€n, ja ei pÀÀstĂ€nyt Israelin lapsia: niinkuin \Herra\ Moseksen kautta sanonut oli.*‘\‚O " Koska Pharao nĂ€ki, ettĂ€ sade, ja rakeet, ja jylinĂ€t lakkasivat, teki hĂ€n vielĂ€ enemmin pahaa, ja paadutti sydĂ€mensĂ€, sekĂ€ hĂ€n ettĂ€ hĂ€nen palveliansa.,‘[‚S ! Niin Moses meni ulos kaupungista Pharaon tyköÀ, ja ojensi kĂ€tensĂ€ \Herran\ tykö: ja jylinĂ€ ja rakeet lakkasivat, ja sade ei enempi vuodatettu maan pÀÀlle. u‹€u‚+‘c„Q  Ja tĂ€yttĂ€mĂ€n sinun huonees, ja kaikkein sinun palveliais huoneet, ja koko Egyptin huoneet; jonka kaltaisia sinun isĂ€s ja isĂ€is-isĂ€t ei nĂ€hneet ole, siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ kuin he maan pÀÀllĂ€ olleet ovat tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. Ja hĂ€n kÀÀnsi itsensĂ€ ja meni ulos Pharaon tyköÀ.c‘bƒA  Niin ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ peittĂ€mĂ€n maan, niin ettei maa pidĂ€ nĂ€kymĂ€n; ja heidĂ€n pitÀÀ syömĂ€n tĂ€hteet, mitkĂ€ teille on jÀÀneet rakeilta, ja pitÀÀ syömĂ€n kaikki vihottavaiset puut teidĂ€n kedollanne, ‘a‚  SillĂ€ jos sinĂ€ estelet pÀÀstÀÀ minun kansani; katso, niin minĂ€ huomenna tuotan heinĂ€sirkat kaikkiin sinun maas ÀÀriin,c‘`ƒA  Niin menivĂ€t Moses ja Aaron Pharaon tykö, ja sanoivat hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\ Hebrealaisten Jumala: kuinka kauan et sinĂ€ tahdo nöyryyttÀÀ itsiĂ€s minun edessĂ€ni? PÀÀstĂ€ minun kansani palvelemaan minua; u7„Úu‘h‚' Ei niin, mutta menkÀÀt te miehet ja palvelkaat \Herraa\; sillĂ€ sitĂ€ te olette pyytĂ€neetkin. Ja he ajoivat heidĂ€t pois Pharaon edestĂ€.G‘gƒ  Ja hĂ€n sanoi heille: ikÀÀn niin, olkoon \Herra\ teidĂ€n kanssanne. PitĂ€iskö minun pÀÀstĂ€mĂ€n teidĂ€t ja teidĂ€n lapsenne? Katsokaat, jollei teillĂ€ jotakin pahaa sydĂ€messĂ€nne ole?&‘f‚G Ja Moses sanoi: me menemme meidĂ€n nuorten ja vanhain kanssa, poikinemme ja tyttĂ€rinemme, lammastemme ja karjamme kanssa; sillĂ€ meillĂ€ on \Herran\ juhla./‘e‚Y  Niin Moses ja Aaron palautettiin jĂ€llensĂ€ Pharaon tykö, joka sanoi heille: menkÀÀt ja palvelkaat \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne; vaan kutka ne ovat jotka menevĂ€t?E‘dƒ  Niin sanoivat Pharaon palveliat hĂ€nelle: kuinka kauvan pitÀÀ hĂ€nen oleman meille paulaksi? PÀÀstĂ€ kansa palvelemaan \Herraa\ Jumalaansa: etkös vielĂ€ tiedĂ€ EgyptiĂ€ hĂ€vitetyksi? )q Ș ‘m‚  Niin kutsui Pharao kiiruusti Moseksen ja Aaronin, ja sanoi: minĂ€ olen pahaa tehnyt \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne, ja teitĂ€ vastaan.r‘lƒ_  Ja he peittivĂ€t kaiken maan, ja maa tuli mustaksi. Ja söivĂ€t kaikki maan vihannon, ja kaikki puiden hedelmĂ€t kuin jÀÀneet olivat rakeilta, ja ei jÀÀnyt ensinkÀÀn viheriĂ€istĂ€ puihin ja kedon ruohoihin koko Egyptin maalla.M‘kƒ  Ja tulivat heinĂ€sirkat koko Egyptin maan pÀÀlle, laskivat itsensĂ€ joka paikkaan Egyptin maalle, niin epĂ€lukuiset, ettei heidĂ€n kaltaisiansa heinĂ€sirkkoja ennen ollut, eikĂ€ tĂ€stedes tule.4‘j‚c Moses ojensi sauvansa Egyptin maan ylitse, ja \Herra\ antoi tulla itĂ€tuulen sille maalle kaiken sen pĂ€ivĂ€n ja kaiken sen yön; ja aamulla nosti itĂ€tuuli heinĂ€sirkat.S‘iƒ! Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: ojenna kĂ€tes Egyptin maan ylitse heinĂ€sirkkain tĂ€hden, ettĂ€ he tulisivat Egyptin maan pÀÀlle, ja söisivĂ€t kaiken maan vihannon, kaikki mitĂ€ rakeilta jÀÀnyt on. ·H5Ś8·~‘sw  Ja Moses ojensi kĂ€tensĂ€ taivaaseen pĂ€in, niin tuli synkiĂ€ pimeys koko Egyptin maan pÀÀlle kolmeksi pĂ€ivĂ€ksi.‘r‚1  Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kĂ€tes taivaaseen pĂ€in, ettĂ€ pimeys tulis Egyptin maan pÀÀlle, niin ettĂ€ pimeyteen ruveta taidettaisiin.[‘q1  Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydĂ€men, ja ei hĂ€n pÀÀstĂ€nyt Israelin lapsia.L‘pƒ  Niin \Herra\ kÀÀnsi tuulen aivan tuimaksi lĂ€nsituuleksi, ja nostatti heinĂ€sirkat ja heitti heidĂ€t Punaiseen mereen, niin ettei yhtĂ€kÀÀn heinĂ€sirkkaa jÀÀnyt koko Egyptin maan ÀÀriin.@‘o}  Ja hĂ€n meni pois Pharaon tyköÀ, ja rukoili \Herraa\.4‘n‚c  Niin anna nyt minulle anteeksi minun rikokseni vielĂ€ tĂ€llĂ€ erĂ€llĂ€, ja rukoilkaat \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne, ettĂ€ hĂ€n ottais minulta pois vielĂ€ tĂ€mĂ€n kuoleman. uTŒïÒuZ‘x/  Mutta \Herra\ paadutti Pharaon sydĂ€men, ja ei hĂ€n tahtonut pÀÀstÀÀ heitĂ€.‚‘w„-  MeidĂ€n karjamme pitÀÀ myös menemĂ€n meidĂ€n kanssamme, ja ei yhtĂ€kÀÀn sorkkaa jÀÀmĂ€n; sillĂ€ siitĂ€ meidĂ€n pitÀÀ ottaman ja tekemĂ€n palveluksen \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme: ja emme tiedĂ€, millĂ€ me palvelemme \Herraa\, siihenasti kuin me sinne tulemme.‘v‚-  Moses sanoi: sinun pitÀÀ myös salliman minun kĂ€siini uhrini, ja polttouhrin, jota meidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n \Herralle\ meidĂ€n Jumalallemme.D‘uƒ  Niin kutsui Pharao Moseksen, ja sanoi: menkÀÀt ja palvelkaat \Herraa\; ainoastansa teidĂ€n lampaanne ja karjanne jÀÀkÀÀn tĂ€nne: teidĂ€n lapsenne menkÀÀn myös teidĂ€n kanssanne.(‘t‚K  Niin ettei toinen toistansa nĂ€hnyt, eikĂ€ myös noussut paikastansa kolmena pĂ€ivĂ€nĂ€. Mutta kaikilla Israelin lapsilla oli valkeus heidĂ€n asuinsioissansa. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëö   ;   <   =   >   ?  @  A  B    ;   <   =   >   ?  @  A  B  C  D   E   F   G   H   I   J   K   L   M   N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l   m  n  o  p  q  r  s  t  u  v  w  x  y  z  {  |  }  ~   =<ÚăK€=d‘~C  Ja Moses sanoi: nĂ€in sanoo \Herra\: puoliyön aikaan minĂ€ vaellan Egyptin maan lĂ€vitse,#‘}‚A  SillĂ€ \Herra\ oli antanut armon kansalle EgyptilĂ€isten edessĂ€. Ja Moses oli sangen kuuluisa mies Egyptin maalla, Pharaon palveliain ja kansan edessĂ€.‘|‚#  Niin sano siis nyt kansalle: ettĂ€ joka mies anois lĂ€himmĂ€iseltĂ€nsĂ€, ja jokainen vaimo lĂ€himmĂ€iseltĂ€nsĂ€, hopia- ja kulta-astioita.s‘{ ƒc Ja \Herra\ oli sanonut Mosekselle: vielĂ€ minĂ€ annan tulla yhden rangaistuksen Pharaolle ja Egyptiin, sitte hĂ€n pÀÀstÀÀ teidĂ€t tÀÀltĂ€, ja koska hĂ€n teidĂ€t kokonansa pÀÀstÀÀ, niin hĂ€n ajain ajaa teidĂ€t tÀÀltĂ€ ulos._‘z9  Moses vastasi: niinkuin sinĂ€ sanonut olet, en tule minĂ€ enempi sinun kasvois eteen.@‘y‚{  Ja Pharao sanoi hĂ€nelle: mene pois minun tyköÀni, ja karta ettes enempi silleen tule minun kasvoini eteen; sillĂ€ jona pĂ€ivĂ€nĂ€ sinĂ€ tulet minun eteeni, pitÀÀ sinun kuoleman. x,șđùx~’w Mutta \Herra\ oli sanonut Mosekselle: ei Pharao kuule teitĂ€, ettĂ€ paljo minun ihmeitĂ€ni tapahtuis Egyptin maalla.s’ƒa  Silloin kaikki nĂ€mĂ€t sinun palvelias pitÀÀ tuleman minun tyköni, ja kumartaman minua, sanoen: lĂ€hde ulos, sinĂ€ ja kaikki kansa, jotka sinun allas ovat, ja sitte minĂ€ lĂ€hden. Ja hĂ€n lĂ€ksi Pharaon tyköÀ sangen vihoissansa.F’ƒ  Mutta kaikkein Israelin lasten seassa ei koirakaan kieltĂ€nsĂ€ vĂ€rvĂ€yttĂ€mĂ€n pidĂ€ ihmisiĂ€ taikka elĂ€imiĂ€ vastaan: ettĂ€ te tietĂ€isitte, kuinka \Herra\ eroittaa Egyptin ja Israelin.o’Y  Ja suuren parun pitÀÀ oleman koko Egyptin maalla, jonkakaltaista ei ole ollut, eikĂ€ tuleman pidĂ€.P‘ƒ  Ja jokainen esikoinen Egyptin maalla pitÀÀ kuoleman, Pharaon esikoisesta, joka hĂ€nen istuimellansa piti istuman, piian esikoiseen asti, joka myllyssĂ€ on, niin myös kaikkein elĂ€inten esikoiset. jU~Œűj ’ ‚  Ja sen karitsan pitÀÀ teille oleman virheettömĂ€n ajastaikaisen oinaan. Karitsoista eli vohlista pitÀÀ teidĂ€n sen ottaman.@’‚{  Vaan jos yksi huone vĂ€hĂ€ on karitsaa syömÀÀn, niin ottakaan kylĂ€nsĂ€ miehen kanssansa, joka likin hĂ€nen huonettansa on, ettĂ€ niin monta tulis, kuin voisivat karitsan syödĂ€.>’‚w  Puhukaat koko Israelin seurakunnalle, sanoen: kymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tĂ€llĂ€ kuulla ottakaan itsekukin itsellensĂ€ karitsan, se joka perheen isĂ€ntĂ€ on, karitsan joka huoneelle;’‚  TĂ€mĂ€ kuukausi pitÀÀ oleman teidĂ€n tykönĂ€nne ensimĂ€inen kuu; hĂ€nestĂ€ pitÀÀ teidĂ€n alkaman ajastajan kuukaudet.L’  \Herra\ oli puhunut Mosekselle ja Aaronille Egyptin maalla, sanoen:'’‚I Ja Moses ja Aaron tekivĂ€t kaikki nĂ€mĂ€ ihmeet Pharaon edessĂ€, vaan \Herra\ paadutti hĂ€nen sydĂ€mensĂ€, ja ei hĂ€n pÀÀstĂ€nyt Israelin lapsia maaltansa. =łe’ƒE Mutta nĂ€in pitÀÀ teidĂ€n syömĂ€n sitĂ€: teidĂ€n pitÀÀ oleman vyötetyt kupeista, ja kengĂ€t jalassanne, ja sauva kĂ€dessĂ€nne, ja pitÀÀ sen syömĂ€n niinkuin matkaan kiiruhtavaiset: se on \Herran\ pÀÀsiĂ€inen.x’k EikĂ€ teidĂ€n pidĂ€ jĂ€ttĂ€mĂ€n mitÀÀn huomeneksi; ja jos jotakin jÀÀ huomeneksi, se tulella poltettakaan.’ ‚ Ei teidĂ€n pidĂ€ sitĂ€ syömĂ€n uutena eikĂ€ vedellĂ€ keitettynĂ€, mutta tulella paistettuna, pÀÀn, jalkain ja sisĂ€llysten kanssa.’ ‚5  Ja heidĂ€n pitÀÀ sinĂ€ yönĂ€ syömĂ€n lihaa tulella paistettua ja happamatointa leipÀÀ; katkerain ruohoin kanssa pitÀÀ heidĂ€n sen syömĂ€n.’ ‚  Ja heidĂ€n pitÀÀ ottaman verestĂ€, ja sivuman molemmat pihtipielet ja huonetten ovenpÀÀllisen, joissa he sitĂ€ syövĂ€t.?’ ‚y  Ja sen teidĂ€n pitÀÀ tallella pitĂ€mĂ€n neljĂ€nteentoistakymmenenteen pĂ€ivÀÀn asti tĂ€tĂ€ kuuta, ja koko Israelin kansan kokous pitÀÀ sen teurastaman kahden ehtoon vĂ€lillĂ€. T"TJ’ƒ  Ja tĂ€mĂ€ pĂ€ivĂ€ pitÀÀ oleman teille muistoksi, ja teidĂ€n pitÀÀ sen pyhittĂ€mĂ€n juhlaksi \Herralle\: ijankaikkiseksi sÀÀdyksi teidĂ€n sukukunnissanne teidĂ€n sen pyhittĂ€mĂ€n pitÀÀ.q’ƒ] Ja veren pitÀÀ oleman teille merkiksi huoneissanne, kussa te olette, ettĂ€ koska minĂ€ veren nĂ€en, niin minĂ€ menen teidĂ€n ohitsenne: ja ei pidĂ€ teille tuleman se rangaistus kadottamaan teitĂ€, koska minĂ€ lyön Egyptin maata.e’ƒE SillĂ€ minĂ€ kĂ€yn sinĂ€ yönĂ€ Egyptin maan lĂ€vitse, ja lyön kaikki esikoiset Egyptin maalla, ihmisistĂ€ karjaan asti, ja annan tulla minun rangaistukseni kaikkein EgyptilĂ€isten epĂ€jumalain pÀÀlle: MinĂ€ \Herra\. »šž»_’ƒ9  Ja pitĂ€kÀÀt happamatoin leipĂ€; sillĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ olen minĂ€ teidĂ€n joukkonne johdattanut Egyptin maalta: ja teidĂ€n pitÀÀ pitĂ€mĂ€n tĂ€mĂ€n pĂ€ivĂ€n teidĂ€n sukukunnissanne ijankaikkiseksi sÀÀdyksi.‚’„  EnsimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on teillĂ€ pyhĂ€ kokous, ja myös seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on teillĂ€ pyhĂ€ kokous. Ei yhtĂ€kÀÀn työtĂ€ pidĂ€ tehtĂ€mĂ€n niinĂ€ pĂ€ivinĂ€, mutta vaivoin mitĂ€ ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkÀÀt.‚T’…#  SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ teidĂ€n syömĂ€n happamatointa leipÀÀ, nimittĂ€in ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ teidĂ€n paneman pois happaman leivĂ€n teidĂ€n huoneissanne: sillĂ€ jokainen kuin hapointa leipÀÀ syö ensimĂ€isestĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ niin seitsemĂ€nteen pĂ€ivÀÀn asti, hĂ€nen sielunsa pitÀÀ hukutettaman Israelista.  ,?­ü X’ƒ+  Ja ottakaat side isoppia, ja kastakaat vereen, joka on maljassa, ja sivukaat sillĂ€ oven pÀÀllinen, ja molemmat pihtipielet: ja ei yksikÀÀn ihminen pidĂ€ menemĂ€n ulos huoneensa ovesta huomeniseen asti.-’‚U  Ja Moses kutsui kaikki Israelin vanhimmat, ja sanoi heille: menkÀÀt ja ottakaat teillenne lampaita kukin perhekuntansa jĂ€lkeen, ja teurastakaat pÀÀsiĂ€iseksi.’‚  SentĂ€hden Ă€lkÀÀt ensinkÀÀn syökö hapointa leipÀÀ; vaan happamatointa leipÀÀ syökÀÀt kaikissa teidĂ€n asuinsioissanne.i’ƒM  Niin ettei seitsemĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ löydetĂ€ hapointa leipÀÀ teidĂ€n huoneissanne; sillĂ€ jokainen joka hapointa leipÀÀ syö, hĂ€nen sielunsa pitÀÀ hukutettaman Israelin joukosta, joko hĂ€n muukalainen on eli omainen.P’ƒ  NeljĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ensimĂ€isestĂ€ kuusta ehtoona pitÀÀ teidĂ€n syödĂ€ happamatointa leipÀÀ, hamaan ensimĂ€iseen pĂ€ivÀÀn asti kolmattakymmentĂ€ siitĂ€ kuusta, ehtoona. p«ÇÜpi’ M  Ja Israelin lapset menivĂ€t ja tekivĂ€t niinkuin \Herra\ Mosekselle ja Aaronille kĂ€skenyt oli.g’ƒI  Niin teidĂ€n pitÀÀ sanoman: tĂ€mĂ€ on \Herran\ pÀÀsiĂ€isuhri, joka ohitse meni Israelin lasten huoneet EgyptissĂ€, koska hĂ€n rankaisi EgyptilĂ€isiĂ€, ja meidĂ€n huoneemme vapahti: niin kansa maahan kumartain rukoili.U’%  Ja koska teidĂ€n lapsenne sanovat teille: mikĂ€ palvelus tĂ€mĂ€ teillĂ€ on?’‚   Ja koska te tulette siihen maahan, jonka \Herra\ teille antava on, niinkuin hĂ€n sanonut on, niin pitĂ€kÀÀt tĂ€mĂ€ palvelus.U’%  SentĂ€hden pidĂ€ tĂ€mĂ€ sÀÀty sinulle ja sinun lapsilles ijankaikkisesti.y’ƒm  SillĂ€ \Herra\ tahtoo kĂ€ydĂ€ ohitse lyömÀÀn EgyptilĂ€isiĂ€: ja koska hĂ€n saa nĂ€hdĂ€ veren ovenpÀÀllisessĂ€ ja molemmissa pihtipielissĂ€, menee \Herra\ sen oven ohitse, ja ei salli hukuttajan tulla teidĂ€n huoneisiinne rankaisemaan. ^Vzß^~’%w ! Ja EgyptilĂ€iset vaativat kansaa, ja hoputtaen ajoivat heitĂ€ pois maalta; sillĂ€ he sanoivat: me kuolemme jokainen.’$‚) Ottakaat myös myötĂ€nne teidĂ€n lampaanne ja teidĂ€n karjanne, niinkuin te sanoneet olette, menkÀÀt matkaanne; ja siunatkaat myös minua.X’#ƒ+  Ja hĂ€n kutsui Moseksen ja Aaronin yöllĂ€, ja sanoi: nouskaat ja menkÀÀt pois minun kansastani, sekĂ€ te ettĂ€ Israelin lapset: ja menkÀÀt matkaanne ja palvelkaat \Herraa\, niinkuin te sanoneet olette.5’"‚e  SinĂ€ yönĂ€ nousi Pharao ja kaikki hĂ€nen palveliansa, ja kaikki EgyptilĂ€iset, ja suuri parku oli EgyptissĂ€; sillĂ€ ei siellĂ€ ollut huonetta, jossa ei kuollutta ollut.m’!ƒU  Ja tapahtui puoliyön aikana, ettĂ€ \Herra\ löi kaikki esikoiset Egyptin maalla, Pharaon esikoisesta, joka hĂ€nen istuimellansa istuman piti, niin vangin esikoiseen asti, joka oli vankihuoneessa, ja kaikki elĂ€inten esikoiset. m‰śqś‚m‚’+„ ' Ja he leipoivat siitĂ€ uudesta taikinasta, jonka he olivat tuoneet EgyptistĂ€, happamattomia leipiĂ€; sillĂ€ ei se ollut hapannut, sentĂ€hden ettĂ€ he ajettiin EgyptistĂ€ pois, eikĂ€ myös saaneet viipyĂ€, ja ei semminkÀÀn saaneet heillensĂ€ evĂ€stĂ€ valmistaa.r’*_ & Ja paljo kaikkinaista kansaa meni heidĂ€n kanssansa, ja lampaita, ja karjaa, ja sangen paljon elĂ€imiĂ€.w’)i % Niin matkustivat Israelin lapset Rameksesta Sukkotiin, lĂ€hes kuusisataa tuhatta jalkamiestĂ€, paitsi lapsia.’( $ Ja \Herra\ oli antanut kansalle armon EgyptilĂ€isten edessĂ€, ettĂ€ he lainasivat, ja niin he paljastivat EgyptilĂ€iset.’'‚ # Ja Israelin lapset olivat tehneet Moseksen sanan jĂ€lkeen, ja olivat anoneet EgyptilĂ€isiltĂ€ hopia- ja kulta-astioita ja vaatteita.t’&c " Ja kansa kantoi taikinansa, ennenkuin se happani, nimittĂ€in tĂ€hteensĂ€, sidottuna vaatteisiin olallansa. Z•-\Êo.–Z9’3o / Koko Israelin seurakunta pitÀÀ nĂ€in tekemĂ€n.’2‚# . YhdessĂ€ huoneessa pitÀÀ se syötĂ€mĂ€n. Ei teidĂ€n pidĂ€ huoneesta viemĂ€n ulos sitĂ€ lihaa, eikĂ€ teidĂ€n pidĂ€ luuta rikkoman siitĂ€.>’1y - Muukalainen ja pĂ€ivĂ€miehen ei pidĂ€ syömĂ€n sitĂ€.X’0+ , Jokainen ostettu orja pitÀÀ ympĂ€rileikattaman, ja sitten syökÀÀn siitĂ€.’/‚ + Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: tĂ€mĂ€ on sÀÀty pitÀÀ pÀÀsiĂ€istĂ€: ei yksikÀÀn muukalainen pidĂ€ siitĂ€ syömĂ€n.M’.ƒ * SentĂ€hden tĂ€mĂ€ yö pidetÀÀn \Herralle\, ettĂ€ hĂ€n vei heidĂ€t ulos Egyptin maalta: tĂ€mĂ€ on se yö, joka pidettĂ€mĂ€n pitÀÀ \Herralle\ kaikilta Israelin lapsilta heidĂ€n sukukunnissansa.e’-E ) Ja koska ne olivat kuluneet, lĂ€ksi koko \Herran\ joukko yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Egyptin maalta.h’,K ( Se aika kuin Israelin lapset asuivat EgyptissĂ€, oli neljĂ€sataa ja kolmekymmentĂ€ ajastaikaa. ŚâȘzŚ’9‚9  PyhitĂ€ minulle jokainen esikoinen, kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ Ă€itinsĂ€ kohdun avaa Israelin lasten seassa, sekĂ€ ihmisistĂ€ ettĂ€ elĂ€imistĂ€: ne ovat minun.-’8 Y Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja sanoi:m’7U 3 Niin \Herra\ yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ johdatti Israelin lapset ulos Egyptin maalta, heidĂ€n joukoissansa.d’6C 2 Ja kaikki Israelin lapset tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli Mosekselle ja Aaronille kĂ€skenyt.^’57 1 Yksi sÀÀty pitÀÀ oleman omaisella ja muukalaisella, joka asuu teidĂ€n seassanne.‚’4„/ 0 Jos joku muukalainen asuu sinun tykönĂ€s, ja tahtoo pitÀÀ \Herralle\ pÀÀsiĂ€istĂ€, niin ympĂ€rileikattakaan kaikki miehenpuolet, ja sitten kĂ€ykÀÀn sitĂ€ tekemÀÀn, ja olkaan niinkuin maan omainen; sillĂ€ ei yhdenkÀÀn ympĂ€rileikkaamattoman pidĂ€ sitĂ€ syömĂ€n. 5ӝ5c’>ƒA  SentĂ€hden pitÀÀ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ syötĂ€mĂ€n happamatointa leipÀÀ, ja ei pidĂ€ sinun tykönĂ€s yhtÀÀn hapointa taikinaa nĂ€htĂ€mĂ€n; eikĂ€ hapointa leipÀÀ pidĂ€ nĂ€htĂ€mĂ€n kaikissa sinun maas ÀÀrissĂ€.~’=w  SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun syömĂ€n happamatointa leipÀÀ, ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on \Herran\ juhla.‚2’<„_  Ja on tapahtuva, koska \Herra\ sinun tulla antaa Kanaanealaisten, HetilĂ€isten, Amorilaisten, HevilĂ€isten ja Jebusilaisten maalle, jonka hĂ€n sinun isilles on vannonut antaaksensa sinulle: sen maan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, niin sinun pitÀÀ tĂ€mĂ€n palveluksen tekemĂ€n tĂ€llĂ€ kuulla:<’;u  TĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ olette lĂ€hteneet, sillĂ€ kuulla Abib.j’:ƒO  Niin sanoi Moses kansalle: muistakaat tĂ€mĂ€ pĂ€ivĂ€, jona te olette lĂ€hteneet EgyptistĂ€, orjuuden huoneesta, ettĂ€ \Herra\ on teidĂ€t tÀÀltĂ€ johdattanut vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€. SentĂ€hden ei pidĂ€ syötĂ€mĂ€n hapointa.ofđflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúw?xEyLzR{X|^}c~hnt‚{ƒ‘„‘ …‘†‘w?xEyLzR{X|^}c~hnt‚{ƒ‘„‘ …‘†‘‡‘ˆ‘ ‰‘&Š‘-‹‘2‘7Ž‘>‘D‘I‘‘O’‘T“‘Z”‘_•‘c–‘h—‘m˜‘s™‘x›‘~œ’’ ž’Ÿ’ ’Ą’ą’ Ł’%€’+„’3Š’9§’>Ș’C«’GŹ’L­’Sź’XŻ’]°’b±’gȒlł’sŽ’z”“¶“ž“ č“ ș“»“Œ“œ“#Ÿ“(ż“.À“4Á“:“@ÓEēJƓOǓTȓZɓ_ʓe˓k̓r͓xΓϔД єӔԔՔ$֔*Ś”/۔3ٔ7ڔ=۔EܔKʔRȚ”Xà”^á”câ”iă”oä”tć”zæ•ç• è•é•ê•ì• í•'î•,ï•1 E  "-8CNYcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő    ‚  ƒ  „  …  †  ‡   ˆ  ‰    ‚  ƒ  „  …  †  ‡   ˆ  ‰  Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •  –  —  ˜  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ     Ą  ą  Ł  €  „  Š  § ! š " © # Ș $ «   Ź  ­  ź  Ż  °  ±  Č  ł  Ž  ”  ¶  ·  ž  č  ș  »   Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  Ć ÍBYÍ0’C‚[ Niin pitÀÀ sinun eroittaman \Herralle\ jokaisen kuin avaa Ă€itinsĂ€ kohdun, ja jokaisen esikoisen elĂ€inten seassa, kuin sinulla on: kaikki miehenpuoli on \Herran\.’B‚ Ja koska \Herra\ on sinun vienyt Kanaanealaisten maalle, niinkuin hĂ€n sinulle ja sinun isilles vannonut on, ja antanut sen sinulle,C’A SentĂ€hden pidĂ€ tĂ€mĂ€ sÀÀty ajallansa vuosi vuodelta.e’@ƒE SentĂ€hden pitÀÀ tĂ€mĂ€ oleman sinulle merkiksi sinun kĂ€dessĂ€s, ja muistoksi sinun edessĂ€s, ettĂ€ \Herran\ kĂ€sky pitÀÀ oleman sinun suussas; sillĂ€ \Herra\ on vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€ sinun johdattanut EgyptistĂ€.:’?‚o  Ja sinun pitÀÀ ilmoittaman sinun pojalles sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, sanoen: (tĂ€mĂ€n minĂ€ pidĂ€n) sentĂ€hden ettĂ€ \Herra\ teki nĂ€in minun kanssani, koska minĂ€ lĂ€ksin EgyptistĂ€. P&dśP#’G‚A  Ja tĂ€mĂ€n pitÀÀ oleman merkiksi sinun kĂ€dessĂ€s, ja muistoksi sinun edessĂ€s: ettĂ€ \Herra\ on johdattanut meidĂ€t vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€ EgyptistĂ€.‚i’F…M  SillĂ€ se tapahtui, koska Pharao kovuutti itsensĂ€ ja ei tahtonut meitĂ€ pÀÀstÀÀ, ettĂ€ \Herra\ löi kuoliaaksi jokaisen esikoisen Egyptin maalla, ihmisen esikoisesta niin elĂ€inten esikoiseen asti: sentĂ€hden uhraan minĂ€ \Herralle\ jokaisen kuin Ă€itinsĂ€ kohdun avaa, joka miehenpuoli on, ja jokaisen, esikoisen minun lapsistani lunastan minĂ€.>’E‚w  Ja koska sinun poikas kysyy sinulta tĂ€stedes: mikĂ€ tĂ€mĂ€ on? pitÀÀ sinun sanoman hĂ€nelle: \Herra\ on johdattanut meitĂ€ vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€ EgyptistĂ€, orjuuden huoneesta.V’Dƒ' Mutta kaikki aasin esikoiset pitÀÀ sinun lunastaman karitsalla; jollet sinĂ€ lunasta sitĂ€, niin vÀÀnnĂ€ niskat rikki. Mutta jokaisen esikoisen ihmisistĂ€ sinun lastes seassa pitÀÀ sinun lunastaman. UîPŒ$UK’Lƒ  Ja \Herra\ kĂ€vi heidĂ€n edellĂ€nsĂ€ pĂ€ivĂ€llĂ€ pilven patsaassa, johdattaaksensa heitĂ€ tiellĂ€, ja yöllĂ€ tulen patsaassa, valistaaksensa heitĂ€ vaeltamaan, sekĂ€ yöllĂ€ ettĂ€ pĂ€ivĂ€llĂ€.e’KE  Niin he lĂ€ksivĂ€t Sukkotista, ja sioittivat heitĂ€nsĂ€ Etamiin, joka on korven ÀÀressĂ€.@’J‚{  Ja Moses otti myötĂ€nsĂ€ Josephin luut: sillĂ€ hĂ€n oli kovasti vannottanut Israelin lapset, sanoen: Jumala on tosin teitĂ€ etsivĂ€, niin viekÀÀt minun luuni tÀÀltĂ€ myötĂ€nne.’I‚/  SentĂ€hden hĂ€n johdatti kansan ympĂ€rinsĂ€, korven lĂ€vitse Punaista merta kohden. Ja Israelin lapset lĂ€ksivĂ€t viisin joukoin Egyptin maalta.‚’H„  Ja tapahtui, koska Pharao oli pÀÀstĂ€nyt kansan, niin ei Jumala johdattanut heitĂ€ tietĂ€ Philistealaisten maan lĂ€vitse, joka tĂ€rkin oli; sillĂ€ Jumala sanoi, ettei kansa joskus katuisi, koska he nĂ€kisivĂ€t sodan heitĂ€nsĂ€ vastaan, ja palajaisi Egyptiin. ŁuĄ7O^C’S Ja hĂ€n valmisti vaununsa, ja otti vĂ€kensĂ€ myötĂ€nsĂ€.m’RƒU Ja kuin sanottiin Egyptin kuninkaalle, ettĂ€ kansa pakeni, tuli hĂ€nen ja hĂ€nen palveliainsa sydĂ€n kÀÀnnetyksi kansaa vastaan, ja he sanoivat: miksi me olemme niin tehneet, ettĂ€ me pÀÀstimme Israelin palvelemasta meitĂ€?d’QƒC Ja minĂ€ paadutan Pharaon sydĂ€men, ja hĂ€n ajaa heitĂ€ takaa; ja minĂ€ voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hĂ€nen sotavĂ€estĂ€nsĂ€. Ja EgyptilĂ€isten pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\. Ja he tekivĂ€t niin.g’PI Ja Pharao sanoo Israelin lapsista: he kĂ€yvĂ€t eksyksissĂ€ maalla, korpi on heidĂ€t sulkenut.P’Oƒ Puhu Israelin lapsille, ettĂ€ he palajaisivat ja sioittaisivat heitĂ€nsĂ€ Hiirotin laakson kohdalle, Migdolin ja meren vaiheelle, BaalZephonin eteen ja sen kohdalle sioittaen heitĂ€nsĂ€ meren tykö.+’N U Ja \Herra\ puhui Mosekselle sanoen:Z’M/  Pilven patsas ei erinnyt pĂ€ivĂ€llĂ€, eikĂ€ tulen patsas yöllĂ€ kansan edestĂ€. Lßă L:’X‚o Ja sanoivat Mosekselle: Eikö hautoja ollut EgyptissĂ€, ettĂ€s rupesit meitĂ€ johdattamaan korpeen kuolemaan? Miksis meille niin olet tehnyt: ettĂ€s meitĂ€ johdatit EgyptistĂ€?U’Wƒ% Ja kuin Pharao lĂ€hestyi heitĂ€, nostivat Israelin lapset silmĂ€nsĂ€, ja katso, EgyptilĂ€iset tulivat heidĂ€n perĂ€ssĂ€nsĂ€; ja Israelin lapset peljĂ€styivĂ€t sangen suuresti, ja huusivat \Herran\ tykö.x’Vƒk Niin EgyptilĂ€iset ajoivat heitĂ€ takaa, ja saavuttivat heidĂ€t meren tykönĂ€, kussa he itsensĂ€ sioittaneet olivat, kaikki Pharaon vaunuhevoset, hĂ€nen ratsasmiehensĂ€, ja hĂ€nen sotajoukkonsa: Hiirotin laaksossa, BaalZephonin kohdalla.’U‚7 Ja \Herra\ paadutti Pharaon Egyptin kuninkaan sydĂ€men, ja hĂ€n ajoi takaa Israelin lapsia, jotka kuitenkin olivat korkian kĂ€den kautta lĂ€hteneet.|’Ts Ja otti kuusisataa parasta vaunua, niin myös kaikki muut Egyptin vaunut, ja pÀÀmiehet niiden kaikkein pÀÀlle. Í55áĺ’]‚1 Mutta nosta sinĂ€ sauvas, ja ojenna kĂ€tes meren ylitse, ja eroita se yhdestĂ€, ettĂ€ Israelin lapset kĂ€visivĂ€t keskeltĂ€ merta kuivaa myöten.r’\_ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mitĂ€s huudat minun tyköni? Sano Israelin lapsille, ettĂ€ he vaeltaisivat.Q’[ \Herra\ sotii teidĂ€n puolestanne, ja teidĂ€n pitÀÀ alallanne oleman.|’Zƒs Moses sanoi kansalle: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö, seisokaat ja katsokaat minkĂ€ autuuden \Herra\ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tekee teille; sillĂ€ nĂ€itĂ€ EgyptilĂ€isiĂ€, jotka te tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ nĂ€ette, ei teidĂ€n pidĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ enempi nĂ€kemĂ€n ijankaikkisesti,G’Yƒ  Eikö tĂ€mĂ€ se ole, kuin me puhuimme EgyptissĂ€, sanoen: anna meidĂ€n olla, ettĂ€ me palvelisimme EgyptilĂ€isiĂ€; sillĂ€ meidĂ€n olis parempi palvella EgyptilĂ€isiĂ€, kuin kuolla korvessa. a'}ż a%’b‚E Koska Moses ojensi kĂ€tensĂ€ meren ylitse, antoi \Herra\ vedet juosta pois vahvalla itĂ€tuulella koko sen yön; ja teki meren kuiville, ja vedet erkanivat.1’a‚] Ja tuli EgyptilĂ€isten ja Israelin joukkoin vaiheelle, ja oli pimiĂ€ pilvi, ja valaisi (nĂ€ille) yön: niin ettei he koko yönĂ€ toinen toistansa taitaneet lĂ€hestyĂ€.:’`‚o Niin Jumalan enkeli nousi, joka Israelin joukon edellĂ€ kĂ€vi, ja meni heidĂ€n takansa: ja pilven patsas siirsi itsensĂ€ heidĂ€n kasvoinsa edestĂ€, ja seisoi heidĂ€n takanansa,&’_‚G Ja EgyptilĂ€isten pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\, koska minĂ€ olen kunnian voittanut Pharaosta, ja hĂ€nen vaunuistansa ja ratsasmiehistĂ€nsĂ€.U’^ƒ% Ja katso, minĂ€ paadutan EgyptilĂ€isten sydĂ€met, ja he seuraavat teidĂ€n jĂ€lissĂ€nne; niin minĂ€ voitan kunnian Pharaosta ja kaikesta hĂ€nen sotajoukostansa, hĂ€nen vaunuistansa ja ratsasmiehistĂ€nsĂ€. ›dŸ'A›"’g‚? Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: ojenna kĂ€tes meren ylitse, ettĂ€ vedet juoksisivat EgyptilĂ€isten ylitse, heidĂ€n vaunuinsa ja ratsasmiestensĂ€ ylitse.b’fƒ? Ja hĂ€n syöksi pyörĂ€t erinĂ€nsĂ€ heidĂ€n vaunuistansa, niin ettĂ€ he työlÀÀsti vetivĂ€t niitĂ€. Niin sanoivat EgyptilĂ€iset: paetkaamme Israelia, sillĂ€ \Herra\ sotii heidĂ€n puolestansa EgyptilĂ€isiĂ€ vastaan.’e‚! Koska aamuvartio tuli, katsahti \Herra\ EgyptilĂ€isten joukon pÀÀlle tulen patsaasta ja pilvestĂ€ hukuttaaksensa EgyptilĂ€isten joukon,"’d‚? Ja EgyptilĂ€iset ajoivat heitĂ€ takaa ja seurasivat heidĂ€n perĂ€ssĂ€nsĂ€, ja kaikki Pharaon hevoset, hĂ€nen vaununsa ja ratsasmiehensĂ€ keskelle merta.’c‚+ Ja Israelin lapset kĂ€vivĂ€t keskeltĂ€ merta kuivaa myöten, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidĂ€n oikialla ja vasemmalla puolellansa. ”>ƒäS”;’l‚q Ja Israel nĂ€ki myös sen suuren voiman, jonka \Herra\ oli osottanut EgyptilĂ€isten pÀÀlle. Ja kansa pelkĂ€si \Herraa\, ja he uskoivat \Herran\ ja hĂ€nen palveliansa Moseksen. ’k‚ Ja niin \Herra\ vapahti Israelin sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ EgyptilĂ€isten kĂ€destĂ€: ja Israel nĂ€ki EgyptilĂ€iset kuolleina meren reunalla.’j‚1 Mutta Israelin lapset kĂ€vivĂ€t kuivaa myöten keskeltĂ€ merta, ja vedet olivat heille niinkuin muuri heidĂ€n oikialla ja vasemmalla puolellansa.7’i‚i Ja vedet palasivat ja kĂ€vivĂ€t vaunuin, ja ratsasmiesten, ja koko Pharaon sotajoukon ylitse, jotka heitĂ€ olivat seuranneet mereen: niin ettei yksikÀÀn heistĂ€ pÀÀssyt.>’h‚w Niin ojensi Moses kĂ€tensĂ€ meren ylitse, ja meri palasi ennen huomenta voimaansa. Ja koska EgyptilĂ€iset pakenivat, kohtasi heitĂ€ vesi, ja \Herra\ syöksi heidĂ€t keskelle merta. /8r/šZÏ/’s‚3 Ja sinun suurella kunniallas olet sinĂ€ sinun vihollises kukistanut, sillĂ€ koska sinĂ€ lĂ€hetit hirmuisuutes, kulutti se heidĂ€t niinkuin korren.’r‚  \Herra\, sinun oikia kĂ€tes osotti hĂ€nensĂ€ voimalliseksi vĂ€kevyydessĂ€: \Herra\, sinun oikia kĂ€tes on lyönyt vihollisen.K’q Syvyys on heitĂ€ peittĂ€nyt, ja vajosivat pohjaan, niinkuin kivi.’p‚ Pharaon vaunut ja hĂ€nen sotavĂ€kensĂ€ syöksi hĂ€n mereen. HĂ€nen valitut pÀÀmiehensĂ€ ovat upotetut Punaiseen mereen.@’o} \Herra\ on Ă€sken sotamies: \Herra\ on hĂ€nen nimensĂ€.B’n‚ \Herra\ on minun vĂ€kevyyteni ja kiitosvirteni, ja on minun autuuteni. HĂ€n on minun Jumalani, ja minĂ€ rakennan hĂ€nelle majan, hĂ€n on minun IsĂ€ni Jumala, ja minĂ€ ylistĂ€n hĂ€ntĂ€.D’m ƒ Silloin veisasi Moses ja Israelin lapset \Herralle\ tĂ€mĂ€n virren, ja sanoivat: MinĂ€ veisaan \Herralle\, sillĂ€ hĂ€n on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hĂ€n mereen syöksi. Ofą!~=ȘOX’z+ Koska kansat sen kuulevat, vapisevat he: ahdistus kĂ€sittÀÀ Philistealaiset.’y‚ SinĂ€ olet johdattanut laupiudessas tĂ€mĂ€n kansan, jonkas pelastit, ja olet vienyt heidĂ€n vĂ€kevyydessĂ€s sinun pyhÀÀn asumisees.>’xy Koskas oikian kĂ€tes ojensit, niin maa heidĂ€t nieli.’w‚9 \Herra\, kuka on sinun vertas jumalten seassa? Kuka on sinun kaltaises, joka olet niin korkia ja pyhĂ€, hirmullinen, kiitettĂ€vĂ€ ja ihmetten tekiĂ€?~’vw Silloin sinun tuules puhalsi, ja meri peitti heidĂ€t, ja he pohjaan vajosivat, niinkuin lyijy, vĂ€kevissĂ€ vesissĂ€.@’u‚{ Vihollinen sanoi: minĂ€ ajan takaa ja saavutan heitĂ€, ja saalista jaan, ja heihin minun mieleni jÀÀhdytĂ€n: minĂ€ vedĂ€n ulos miekkani, ja minun kĂ€teni pitÀÀ heitĂ€ hukuttaman.’t‚' Ja sinun vihas puhalluksen kautta kokoontuivat vedet; ja virrat seisoivat niinkuin roukkioissa, syvyydet niinkuin hyytyivĂ€t keskelle merta. ax§đčìa“‚  Ja MirJam prophetissa, Aaronin sisar, otti kanteleen kĂ€teensĂ€, ja kaikki vaimot seurasivat hĂ€ntĂ€ kanteleilla ja hypyllĂ€.I’ƒ  SillĂ€ Pharaon hevoset menivĂ€t mereen, vaunuinensa ja ratsasmiehinensĂ€, ja \Herra\ palautti meren vedet heidĂ€n pÀÀllensĂ€. Mutta Israelin lapset kĂ€vivĂ€t kuivaa myöten keskeltĂ€ merta.4’~e \Herra\ hallitsee alati ja ijankaikkisesti.3’}‚a Johdata heitĂ€ ja istuta heitĂ€ sinun perimises vuorelle, jonka sinĂ€ \Herra\ asumisekses tehnyt olet: sinun pyhyytes tykö, Herra, jonka sinun kĂ€tes vahvistaneet ovat.M’|ƒ Tulkoon hĂ€mmĂ€stys heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja pelko sinun vĂ€kevĂ€n kĂ€sivartes kautta, he vaijetkoon niinkuin kivi, siihenasti ettĂ€ sinun kansas, \Herra\, lĂ€vitse kĂ€y, jonka sinĂ€ saanut olet.’{‚ Silloin hĂ€mmĂ€styvĂ€t Edomin ruhtinaat, ja vapistus tarttuu Moabin sankareihin: kaikki kanaanin maan asuvaiset raukeavat. qÁ1çQ“ƒ Mutta hĂ€n huusi \Herran\ tykö, ja \Herra\ osotti hĂ€nelle puun, jonka hĂ€n heitti veteen, ja vedet tulivat makiaksi. SiinĂ€ pani hĂ€n heidĂ€n eteensĂ€ kĂ€skyn ja oikeuden, ja kiusasi siinĂ€ heitĂ€.G“  SiinĂ€ napisi kansa Mosesta vastaan, sanoen: mitĂ€ me juomme? “‚ Niin he tulivat Maraan, vaan eivĂ€t saaneet juoda sitĂ€ vettĂ€ Marassa, sillĂ€ se oli ylen karvas; josta se paikka kutsutaan Mara.,“‚S Niin Moses antoi Israelin lasten vaeltaa Punaisen meren tyköÀ, ja he menivĂ€t Suurin korpeen: ja matkustivat kolme pĂ€ivÀÀ korvessa, ja ei löytĂ€neet vettĂ€. “‚ Ja MirJam vastasi heitĂ€: Veisatkaat \Herralle\: sillĂ€ hĂ€n on sangen jalon työn tehnyt, hevosen ja miehen hĂ€n mereen syöksi. E  "-8CNYdoz…›Š±ŒÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëőšłŸÉÔßêő  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö   Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï   đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś  ű  ù  ú  û  ü  ę  ț  ÿ                      șžțșT“ # Ja koko Israelin lasten joukko napisi Mosesta ja Aaronia vastaan korvessa.i“ ƒO Niin he matkustivat ElimistĂ€, ja koko Israelin lasten joukko tuli Sinnin korpeen, joka on Elimin ja Sinain vĂ€lillĂ€: viidentenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ toisella kuulla sittenkuin he Egyptin maalta lĂ€hteneet olivat.“‚3 Ja he tulivat Elimiin, siellĂ€ on kaksitoistakymmentĂ€ lĂ€hdettĂ€, ja seitsemĂ€nkymmentĂ€ palmupuuta: siellĂ€ he sioittivat itsensĂ€ vetten tykö.‚^“…7 Ja sanoi: jos sinĂ€ kuulet sinun \Herras\ Jumalas ÀÀnen, ja teet mikĂ€ oikeus on hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja panet hĂ€nen kĂ€skynsĂ€ sinun korviis, ja pidĂ€t kaikki hĂ€nen sÀÀtynsĂ€: niin en minĂ€ pane sinun pÀÀlles yhtĂ€kÀÀn vitsausta niistĂ€, jotka minĂ€ EgyptilĂ€isten pÀÀlle pannut olen; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ sinun parantajas. ‡Ì͇“ ‚ Moses ja Aaron sanoivat kaikille Israelin lapsille: ehtoona pitÀÀ teidĂ€n tietĂ€mĂ€n \Herran\ johdattaneen teidĂ€t Egyptin maalta.0“ ‚[ Ja pitÀÀ tapahtuman, ettĂ€ he kuudentena pĂ€ivĂ€nĂ€ valmistavat sen kuin he tuovat (kotia) ja kaksikertaisesti sen suhteen, minkĂ€ he muutoin joka pĂ€ivĂ€ kokoovat.{“ ƒq Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: katso, minĂ€ annan sataa teille leipÀÀ taivaasta: ja kansan pitÀÀ menemĂ€n ulos ja kokooman joka pĂ€ivĂ€ niin paljo kuin he tarvitsevat, koetellakseni heitĂ€, jos he vaeltavat minun kĂ€skyssĂ€ni elikkĂ€ ei.‚0“ „[ Ja Israelin lapset sanoivat heille: joska me olisimme Egyptin maalla \Herran\ kĂ€den kautta kuolleet, koska me istuimme lihapatain tykönĂ€, ja oli leipÀÀ yltĂ€kyllĂ€ syödĂ€; sillĂ€ te olette sentĂ€hden meidĂ€n johdattaneet tĂ€hĂ€n korpeen kuolettaaksenne nĂ€ljĂ€llĂ€ kaikkea tĂ€tĂ€ joukkoa. „D„Ő„-“W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:+“‚Q Ja tapahtui, kun Aaron nĂ€itĂ€ puhunut oli kaikelle Israelin lasten joukolle, kÀÀnsivĂ€t he itsensĂ€ korpeen pĂ€in, ja katso, \Herran\ kunnia nĂ€kyi pilvessĂ€. “‚ Ja Moses sanoi Aaronille: sano koko Israelin lasten joukolle: tulkaat \Herran\ eteen, sillĂ€ hĂ€n on kuullut teidĂ€n napistuksenne.‚+“„Q VielĂ€ sanoi Moses: \Herra\ antaa teille ehtoona lihaa syödĂ€ksenne, ja huomenna leipÀÀ teidĂ€n ravinnoksenne, ettĂ€ \Herra\ on kuullut teidĂ€n napistuksenne, jolla te olette napisseet hĂ€ntĂ€ vastaan. SillĂ€ mitkĂ€ me olemme? TeidĂ€n napistuksenne ei ole meitĂ€, vaan \Herraa\ vastaan.8“‚k Ja huomenna pitÀÀ teidĂ€n nĂ€kemĂ€n \Herran\ kunnian; sillĂ€ hĂ€n on kuullut teidĂ€n napistuksenne \Herraa\ vastaan. Ja mitkĂ€ me olemme, ettĂ€ te napisette meitĂ€ vastaan? DçnîD?“‚y TĂ€mĂ€ on se, josta \Herra\ kĂ€skenyt on. Jokainen kootkaan sitĂ€ niin paljo kuin hĂ€n itse syö, ja ottakaan gomor joka pÀÀluvulle, henkiluvun jĂ€lkeen joka on hĂ€nen majassansa.c“ƒA Ja kuin Israelin lapset sen nĂ€kivĂ€t, sanoivat he toinen toisellensa: Man tĂ€mĂ€ on; sillĂ€ he ei tietĂ€neet mitĂ€ se oli. Mutta Moses sanoi heille: tĂ€mĂ€ on se leipĂ€, jonka \Herra\ teille on antanut syödĂ€ksenne.}“u Ja kuin kaste nousi, katso, niin oli korvessa jotakin ymmyrjĂ€istĂ€ ja pientĂ€, niin kuin hĂ€rmÀÀ maan pÀÀllĂ€.v“g Ja tapahtui ehtoona, ettĂ€ peltokanat tulivat ja peittivĂ€t leirin, ja aamulla oli kaste leirin ympĂ€rinsĂ€.‚“„% MinĂ€ olen kuullut Israelin lasten napistuksen, puhu heille sanoen: kahden ehtoon vĂ€lillĂ€ pitÀÀ teillĂ€ oleman lihaa syödĂ€ksenne, ja aamulla pitÀÀ teidĂ€n ravituksi tuleman leivĂ€stĂ€: ja teidĂ€n pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne. 6›§G“ę6C“ƒ Ja tapahtui kuudentena pĂ€ivĂ€nĂ€, ettĂ€ he kokosivat kaksikertaisesti sitĂ€ leipÀÀ, kaksi gomoria kullekin. Ja kaikki pÀÀmiehet kansan seasta tulivat ja ilmoittivat sen Mosekselle.“‚ Niin he kokosivat siitĂ€ joka aamu, niin paljon kuin jokainen syödĂ€ksensĂ€ tarvitsi. Mutta koska pĂ€ivĂ€ tuli palavaksi, niin se suli.0“‚[ Mutta ei he kuulleet Mosesta, monikahdat jĂ€ttivĂ€t siitĂ€ jotakin huomeneksi. Niin madot kasvoivat siihen, ja tuli haisemaan. Ja Moses vihastui heidĂ€n pÀÀllensĂ€.]“5 Ja Moses sanoi heille: ei kenenkÀÀn pidĂ€ siitĂ€ huomeneksi mitÀÀn jĂ€ttĂ€mĂ€n.p“ƒ[ Ja kuin he mittasivat sen gomorilla, niin ei sillĂ€ mitÀÀn liiaksi ollut, joka paljo koonnut oli, eikĂ€ siltĂ€ mitÀÀn puuttunut, joka vĂ€hemmĂ€n kokosi, mutta jokainen oli koonnut niin paljo kuin he syödĂ€ksensĂ€ tarvitsivat.b“? Ja Israelin lapset tekivĂ€t niin, ja kokosivat muutamat enemmĂ€n ja muutamat vĂ€hemmĂ€n. |űtçmæ|g“#I Niin \Herra\ sanoi Mosekselle: kuinka kauvan ette tahdo pitÀÀ minun kĂ€skyjĂ€ni ja lakiani?“"‚ Ja tapahtui, ettĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ lĂ€ksivĂ€t muutamat kansan seasta kokoomaan, ja ei he löytĂ€neet mitÀÀn.w“!i Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ teidĂ€n kokooman; mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on sabbati, ja ei löydetĂ€ sitĂ€. “ ‚  Niin sanoi Moses: syökÀÀt se tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, sillĂ€ tĂ€tĂ€pĂ€nĂ€ on \Herran\ sabbati: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ette sitĂ€ löydĂ€ kedolta.“{ Ja he jĂ€ttivĂ€t sitĂ€ huomeneksi, niinkuin Moses kĂ€skenyt oli: ja ei tullut se haisemaan, eikĂ€ matoa tullut siihen.‚“„ Ja hĂ€n sanoi heille: tĂ€mĂ€ on se minkĂ€ \Herra\ sanonut on: huomenna on sabbati, pyhĂ€ lepo \Herralle\: mitĂ€ te leivotte, se leipokaat, ja mitĂ€ te keitĂ€tte, se keittĂ€kÀÀt; mutta mitĂ€ liiaksi on, jĂ€ttĂ€kÀÀt se tĂ€hteelle pantaa huomeneksi. É2(%“(‚E! Ja Moses sanoi Aaronille: ota astia, ja pane siihen gomorin tĂ€ysi mannaa: ja pane se \Herran\ eteen, tallella pidettÀÀ teidĂ€n jĂ€lkeen tulevaisillenne.‚“'„ Ja Moses sanoi: tĂ€mĂ€ on se minkĂ€ \Herra\ kĂ€skenyt on: tĂ€ytĂ€ gomor siitĂ€, kĂ€tkettÀÀ teidĂ€n jĂ€lkeentulevaisillenne: ettĂ€ he nĂ€kisivĂ€t sen leivĂ€n, jolla minĂ€ olen teitĂ€ ruokkinut korvessa, koska minĂ€ johdatin teitĂ€ ulos Egyptin maalta.“&‚! Ja Israelin huone kutsui hĂ€nen nimensĂ€ man: ja se oli niinkuin korianderin siemen, valkia, ja maisti niinkuin sĂ€mpylĂ€ hunajan kanssa.7“%k Niin lepĂ€si kansa seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.y“$ƒm Katsokaat, \Herra\ on teille antanut sabbatin, ja sentĂ€hden on hĂ€n antanut teille kuudentena pĂ€ivĂ€nĂ€ kahden pĂ€ivĂ€n leivĂ€n: niin olkaan siis jokainen kotonansa, ja Ă€lkÀÀn yksikÀÀn lĂ€htekö siastansa seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. ?ŠŽ‰Ò#?`“.ƒ; Ja kansa janosi juoda siellĂ€ vettĂ€, ja he napisivat Mosesta vastaan, ja sanoivat: mitĂ€ vasten sinĂ€ olet meidĂ€t johdattanut EgyptistĂ€ tĂ€nne kuolettaakses minua ja minun lapsiani, ja minun elĂ€imiĂ€ni janolla?+“-‚Q Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoi: antakaat meille vettĂ€ juodaksemme. Moses sanoi heille: mitĂ€ te riitelette minun kanssani? Miksi kiusaatte \Herraa\?3“, ‚c Ja koko Israelin lasten joukko matkusti Sinnin korvesta, vaelluksissansa \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen, ja sioittivat itsensĂ€ Raphidimiin, ja ei ollut vettĂ€ kansalle juoda.(“+M$ Ja gomor on kymmenes osa ephaa.R“*ƒ# Ja Israelin lapset söivĂ€t mannaa neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, siihenasti kuin he tulivat sille maalle jossa heidĂ€n asuman piti: siihenasti kuin he tulivat Kanaanin maan rajoille, söivĂ€t he mannaa.s“)a" Niinkuin \Herra\ kĂ€skenyt oli Mosekselle, niin Aaron pani sen todistuksen eteen tallella pidettĂ€vĂ€ksi. HÎç7óH'“4‚I Ja Moses sanoi Josualle: valitse meille miehiĂ€, mene ja sodi Amalekia vastaan: huomenna minĂ€ seison mĂ€en kukkulalla, ja pidĂ€n Jumalan sauvan kĂ€dessĂ€ni.A“3 Niin Amalek tuli: ja soti Israelia vastaan Raphidimissa.,“2‚S Ja kutsui sen paikan nimen Massa ja Meriba, Israelin lasten riidan tĂ€hden, ja ettĂ€ he kiusasivat \Herraa\, sanoen: olleeko \Herra\ meidĂ€n seassamme elikkĂ€ ei?c“1ƒA Katso, minĂ€ seison siellĂ€ sinun edessĂ€s kalliolla Horebissa: ja sinun pitÀÀ lyömĂ€n kalliota, ja siinĂ€ pitÀÀ vedet juokseman, niin ettĂ€ kansa siitĂ€ juoda saa. Ja Moses teki niin Israelin vanhimpain edessĂ€./“0‚Y Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene kansan edellĂ€, ja ota kanssas muutamia Israelin vanhimmista, ja sinun sauvas, jolla sinĂ€ löit virtaa, ota sinun kĂ€tees ja mene.|“/s Niin Moses huusi \Herran\ tykö, sanoen: mitĂ€ minĂ€ teen tĂ€lle kansalle? VĂ€hĂ€ puuttuu, ettei he kivitĂ€ minua. ƒwêŃ…ÙƒS“:! Ja Moses rakensi alttarin, ja kutsui sen nimen: \Herra\ on minun lippuni.(“9‚K Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kirjoita tĂ€mĂ€ muistoksi kirjaan, ja muistuta Josuan korvissa; sillĂ€ minĂ€ pyyhin kokonansa pois Amalekin muiston taivaan alta.I“8  Ja Josua heikonsi Amalekin ja hĂ€nen kansansa miekan terĂ€llĂ€.‚“7„% Mutta Moseksen kĂ€det olivat raskaat, sentĂ€hden ottivat he kiven ja asettivat hĂ€nen alansa ja hĂ€n istui sen pÀÀllĂ€; vaan Aaron ja Hur pitivĂ€t ylhÀÀllĂ€ hĂ€nen kĂ€siinsĂ€ kumpikin puoleltansa, niin pysyi hĂ€nen kĂ€tensĂ€ juuri vahvana auringon laskemaan asti. “6‚  Ja tapahtui, ettĂ€ koska Moses piti kĂ€tensĂ€ ylhÀÀllĂ€, voitti Israel; mutta koska hĂ€n kĂ€tensĂ€ laski alas, voitti Amalek.“5‚ Ja Josua teki niinkuin Moses sanoi hĂ€nelle, ja soti Amalekia vastaan. Mutta Moses, Aaron ja Hur astuivat mĂ€en kukkulalle. ŠfŽIÈ8Š*“@‚O Niin Jetro Moseksen appi, ja hĂ€nen poikansa, ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ tulivat Moseksen tykö siihen korpeen, kussa hĂ€n itsensĂ€ sioittanut oli Jumalan vuorella. “?‚ Ja toisen nimi oli Elieser, sillĂ€ (hĂ€n sanoi) minun isĂ€ni Jumala on ollut minun apuni, ja on pelastanut minun Pharaon miekasta.~“>w Ja kaksi hĂ€nen poikaansa, joista yhden nimi oli Gersom, sillĂ€ hĂ€n sanoi: minĂ€ olin muukalainen vieraalla maalla.h“=K Ja Jetro Moseksen appi otti Ziporan Moseksen emĂ€nnĂ€n, jonka hĂ€n oli takaperin lĂ€hettĂ€nyt,.“< ‚Y Ja Jetro Midianin pappi, Moseksen appi kuuli kaikki, mitĂ€ Jumala Mosekselle ja Israelin kansalle oli tehnyt: ettĂ€ \Herra\ oli johdattanut Israelin pois EgyptistĂ€.“;‚' Ja hĂ€n sanoi: koska kĂ€si oli \Herran\ istuinta pĂ€in, oli \Herralla\ sota Amalekia vastaan: (niin se on tĂ€stĂ€kin lĂ€hin) suvusta sukuun. ŠdÆđTŠ*“E‚O Ja Jetro sanoi: kiitetty olkoon \Herra\, joka teidĂ€t pelastanut on EgyptilĂ€isten ja Pharaon kĂ€destĂ€: joka on vapahtanut kansansa EgyptilĂ€isten kĂ€den alta.“D‚+ Ja Jetro riemuitsi kaiken sen hyvyyden ylitse, jonka \Herra\ oli tehnyt Israelille, ettĂ€ hĂ€n oli pelastanut heitĂ€ EgyptilĂ€isten kĂ€destĂ€.R“Cƒ Niin jutteli Moses apellensa kaikki, mitĂ€ \Herra\ tehnyt oli Pharaolle, ja EgyptilĂ€isille Israelin tĂ€hden, ja kaiken sen vaivan joka heillĂ€ tiellĂ€ oli ollut, ja ettĂ€ \Herra\ oli auttanut heitĂ€.“B‚/ Niin meni Moses appeansa vastaan, kumarsi itsensĂ€, ja suuta antoi hĂ€nen; ja koska he olivat tervehtineet toinen toistansa, menivĂ€t he majaan.“A‚+ Ja antoi sanoa Mosekselle: minĂ€ Jetro sinun appes olen tullut sinun tykös, ja sinun emĂ€ntĂ€s, ja molemmat hĂ€nen poikansa hĂ€nen kanssansa. Ć`š &Ć^“J7 Moses vastasi appeansa: sillĂ€ kansa tulee minun tyköni, ja kysyy Jumalalta neuvoa._“Iƒ9 Koska Moseksen appi nĂ€ki kaikki, mitĂ€ hĂ€n teki kansalle, sanoi hĂ€n: mikĂ€ tĂ€mĂ€ on kuin sinĂ€ teet kansalle? Miksis sinĂ€ istut yksinĂ€s, ja kaikki kansa seisoo sinun edessĂ€s, hamasta aamusta niin ehtooseen?“H‚1 Ja tapahtui toisena pĂ€ivĂ€nĂ€, ettĂ€ Moses istui oikeutta tekemÀÀn kansalle; ja kansa seisoi Moseksen ympĂ€rillĂ€ aamusta niin ehtooseen asti.4“G‚c Ja Jetro Moseksen appi otti polttouhria ja muuta uhria Jumalalle. Niin tuli Aaron ja kaikki vanhimmat Israelista syömÀÀn leipÀÀ Moseksen apen kanssa Jumalan edessĂ€.“F‚3 Nyt minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ \Herra\ on suurempi kuin kaikki Jumalat; sillĂ€ siinĂ€ asiassa, jossa ylpeilivĂ€t, oli hĂ€n heidĂ€n ylitsensĂ€ (valtias). E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊÔßêőšłŸÉÔßêő                                                         !  "  #  $  %  &  '  (  ) ! * " + # , $ -   .  /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;  <  =  >  ?  @  A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L   M  N  O  P  Q ì)Û*€ì“O‚ Ja muistuta heille oikeudet ja kĂ€skyt: osota heille tie, jota heidĂ€n vaeltaman pitÀÀ, ja ne työt mitkĂ€ heidĂ€n tekemĂ€n pitÀÀ.&“N‚G Nyt kuule minun ÀÀneni, minĂ€ neuvon sinua, ja Jumala on sinun kanssas. Ole sinĂ€ kansan puolesta Jumalan edessĂ€, ja tuota heidĂ€n asiansa Jumalan eteen.-“M‚U SinĂ€ vĂ€sytĂ€t perĂ€ti sekĂ€ itses ettĂ€ tĂ€mĂ€n kansan joka sinun kanssas on; sillĂ€ tĂ€mĂ€ asia on sinulle ylen raskas, et taida sinĂ€ sitĂ€ yksinĂ€s toimittaa.K“L Ja Moseksen appi sanoi hĂ€nelle: ei se ole hyvĂ€ kuin sinĂ€ teet.S“Kƒ! Koska heillĂ€ on jotakin asiaa, tulevat he minun tyköni, ettĂ€ minun pitÀÀ oikeutta tekemĂ€n jokaisen vĂ€lillĂ€ ja hĂ€nen lĂ€himmĂ€isensĂ€ vĂ€lillĂ€, ja osottaman heille Jumalan oikeudet ja kĂ€skyt. tt't/“T‚Y Ja valitsi vaat miehet kaikesta Israelista, ja asetti heidĂ€t kansan pÀÀmiehiksi, tuhanten pÀÀlle, sadan pÀÀlle, viidenkymmenen pÀÀlle, ja kymmenen pÀÀlle,J“S Ja Moses kuuli appensa ÀÀnen, ja teki kaikki mitĂ€ hĂ€n sanoi.“R‚3 Jos sinĂ€ sen teet, ja Jumala sen sinulle kĂ€skee, niin sinĂ€ taidat voimassa pysyĂ€, niin myös kaikki tĂ€mĂ€ kansa saa mennĂ€ kotiansa rauhassa.o“QƒY EttĂ€ ne aina kansalle oikeuden tekisivĂ€t: mutta kuin joku raskas asia tulee, ettĂ€ he sen tuovat sinun eteesi mutta kaikki pienet asiat he itse ratkaiskaan: niin huojenna jotakin itseltĂ€s, ja he kantavat kuormaa sinun kanssas.u“Pƒe Niin etsi sinĂ€ kaiken kansan seasta vaat miehet, Jumalaa pelkÀÀvĂ€iset, totuuden miehet, ne jotka ahneutta vihaavat: ja aseta ne heille pÀÀmiehiksi, tuhanten pÀÀlle, sadan pÀÀlle, viidenkymmenen pÀÀlle, ja kymmenen pÀÀlle, “Y’ì=“&“Z‚G Te olette nĂ€hneet, mitĂ€ minĂ€ EgyptilĂ€isille tehnyt olen: ja kuinka minĂ€ olen teitĂ€ kantanut kotkan siivillĂ€, ja olen saattanut teidĂ€t minun tyköni.+“Y‚Q Ja Moses astui ylös Jumalan tykö. Ja \Herra\ huusi hĂ€ntĂ€ vuorelta, ja sanoi: nĂ€in sinun pitÀÀ sanoman Jakobin huoneelle, ja Israelin lapsille ilmoittaman."“X‚? SillĂ€ he olivat lĂ€hteneet Raphidimista, ja tulivat Sinain korpeen, ja sioittivat itsensĂ€ korpeen: ja Israel sioitti itsensĂ€ siihen, vuoren kohdalle.y“W o Kolmantena kuukautena Israelin lasten lĂ€htemisestĂ€ Egyptin maalta, tulivat he sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Sinain korpeen.H“V  Niin Moses antoi appensa mennĂ€ ja hĂ€n meni omalle maallensa.#“U‚A Jotka tekivĂ€t kansalle oikeuden joka aika. Mutta jotka raskaat asiat olivat, lykkĂ€sivĂ€t he Moseksen alle; vaan kaikki pienet asiat he itse ratkasivat. —>Łs—X“_ƒ+ Niin \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, minĂ€ tulen sinun tykös paksussa pilvessĂ€, ettĂ€ kansa kuulee minun puhuvan sinun kanssas, ja uskoo sinua ijankaikkisesti. Ja Moses ilmoitti \Herralle\ kansan puheen.!“^‚= Ja kaikki kansa vastasi yhtĂ€ haavaa, ja sanoi: kaikki mitĂ€ \Herra\ puhunut on, me tahdomme tehdĂ€. Ja Moses sanoi jĂ€llensĂ€ kansan sanat \Herralle\.“]‚  Niin Moses tuli ja kutsui kokoon vanhimmat kansan seasta, ja jutteli heille kaikki sanat, jotka \Herra\ hĂ€nen kĂ€skenyt oli.“\‚) Ja teidĂ€n pitÀÀ oleman minulle papillinen valtakunta ja pyhĂ€ kansa. NĂ€mĂ€ ovat ne sanat, jotka sinun pitÀÀ Israelin lapsille, sanoman.>“[‚w Jos te siis minun ÀÀneni ahkerasti kuulette, ja pidĂ€tte minun liittoni, niin teidĂ€n pitÀÀ oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun. Ewæ ŻEg“eI Ja hĂ€n sanoi heille: olkaat kolmanteen pĂ€ivÀÀn valmiit, ja Ă€lkÀÀt lĂ€hestykö vaimoja.Z“d/ Moses astui vuorelta kansan tykö, ja pyhitti heitĂ€: ja he pesivĂ€t vaatteensa.‚“c„ Ei yksikÀÀn kĂ€si pidĂ€ hĂ€neen rupeeman, vaan hĂ€n pitÀÀ tĂ€ydellisesti kivitettĂ€mĂ€n, eli kohdastansa ammuttaman lĂ€vitse, joko se elĂ€in taikka ihminen olis, ei pidĂ€ sen elĂ€mĂ€n. Koska ÀÀni rupee pitkÀÀn kajahtamaan, silloin he vuorelle astukaan.D“bƒ Ja sinun pitÀÀ paneman rajan kansan ympĂ€rille, sanoen: karttakaat teitĂ€nne, ettette vuorelle astu taikka tartu sen rajaan: joka siihen vuoreen sattuu, sen pitÀÀ totisesti kuoleman. “a‚ Ja olisivat kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ valmiit; sillĂ€ kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ \Herra\ on astuva alas kaiken kansan eteen Sinain vuorelle.“`‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: mene kansan tykö, ja pyhitĂ€ heitĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ja huomenna: ettĂ€ he vaatteensa pesisivĂ€t. Z!”Z"“k‚? Niin sanoi \Herra\ hĂ€nelle: astu alas ja varoita kansaa, ettei he kĂ€visi rajan ylitse \Herran\ tykö, hĂ€ntĂ€ nĂ€kemÀÀn, ja monta heistĂ€ lankeaisi.“j‚ Kuin nyt \Herra\ oli tullut alas Sinain vuoren kukkulalle, niin \Herra\ kutsui Moseksen vuoren kukkulalle. Ja Moses astui sinne ylös.m“iU Ja sen basunan helinĂ€ enemmin ja enemmin eneni. Moses puhui ja Jumala vastasi hĂ€ntĂ€ kuultavasti.:“h‚o Mutta koko Sinain vuori suitsi, siitĂ€ ettĂ€ \Herra\ astui alas sen pÀÀlle tulessa, ja sen savu kĂ€vi ylös niinkuin pĂ€tsin savu, niin ettĂ€ koko vuori sangen kovaan vapisi.\“g3 Ja Moses johdatti kansan leiristĂ€ Jumalaa vastaan, ja he seisahtivat vuoren alle.[“fƒ1 Kuin kolmas pĂ€ivĂ€ tuli, ja aamu oli, niin tuli pitkĂ€isen jylinĂ€ ja leimaus, ja paksu pilvi vuoren pÀÀlle, ja sangen vĂ€kevĂ€ basunan ÀÀni: niin kaikki kansa, jotka leirissĂ€ olivat, pelvosta vapisivat. ĆƒŃőŻwĆ@“r} Ei sinun pidĂ€ muita jumalia pitĂ€mĂ€n minun edessĂ€ni.l“qS MinĂ€ (olen) \Herra\ sinun Jumalas; joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.5“p i Ja Jumala puhui kaikki nĂ€mĂ€t sanat, sanoen:C“o Ja Moses astui alas kansan tykö ja sanoi nĂ€mĂ€t heille.X“nƒ+ Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: mene ja astu alas, ja astu ylös (jĂ€llensĂ€) sinĂ€ ja Aaron sinun kanssas; mutta papit ja kansa Ă€lkÀÀn lĂ€hestykö astumaan ylös \Herran\ tykö, ettei hĂ€n heitĂ€ hukuttaisi..“m‚W Ja Moses sanoi \Herralle\: eipĂ€ kansa saa astua ylös Sinain vuorelle; sillĂ€ sinĂ€ olet meille todistanut ja sanonut: pane rajat vuoren ympĂ€rille, ja pyhitĂ€ se.z“lo Niin myös papit, jotka \Herraa\ lĂ€hestyvĂ€t, pitÀÀ heitĂ€nsĂ€ pyhittĂ€mĂ€n, ettei \Herra\ heitĂ€ hukuttaisi.  1>Ś:û X“x+ Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun työtĂ€ tekemĂ€n ja kaikki askarees toimittaman.<“wu Muista sabbatin pĂ€ivÀÀ, ettĂ€s sen pyhittĂ€isit.“v‚- Ei sinun pidĂ€ turhaan lausuman sinun \Herras\ Jumalas nimeĂ€; sillĂ€ ei \Herra\ pidĂ€ sitĂ€ rankaisemata, joka hĂ€nen nimensĂ€ turhaan lausuu.d“uC Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja pitĂ€vĂ€t minun kĂ€skyni.o“tƒY Ei sinun pidĂ€ kumartaman niitĂ€, eikĂ€ myös palveleman niitĂ€: SillĂ€ minĂ€, \Herra\ sinun Jumalas, olen kiivas Jumala, joka etsiskelen isĂ€in pahat teot lasten pÀÀlle, kolmanteen ja neljĂ€nteen polveen, jotka minua vihaavat;K“sƒ Ei sinun pidĂ€ tekemĂ€n sinulles kuvaa eikĂ€ jonkun muotoa, niiden jotka ylhÀÀllĂ€ taivaassa ovat, eli niiden, jotka alhaalla ovat maan pÀÀllĂ€, eikĂ€ niiden, jotka vesissĂ€ maan alla ovat. ĄŐțnJùĄU“% Ei sinun pidĂ€ vÀÀrÀÀ todistusta sanoman sinun lĂ€himmĂ€istĂ€s vastaan.#“~C Ei sinun pidĂ€ varastaman.(“}M Ei sinun pidĂ€ huorin tekemĂ€n.!“|? Ei sinun pidĂ€ tappaman. “{‚ Sinun pitÀÀ kunnioittaman isÀÀs ja Ă€itiĂ€s, ettĂ€s kauvan elĂ€isit maan pÀÀllĂ€, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle.S“zƒ! SillĂ€ kuutena pĂ€ivĂ€nĂ€ on \Herra\, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitĂ€ niissĂ€ ovat, ja lepĂ€si seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. SentĂ€hden siunasi \Herra\ sabbatin pĂ€ivĂ€n, ja pyhitti sen.‚'“y„I Mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on \Herra\ sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidĂ€ yhtÀÀn työtĂ€ tekemĂ€n, eikĂ€ sinun, eikĂ€ sinun poikas, eikĂ€ sinun tyttĂ€res, eikĂ€ sinun palvelias, eikĂ€ sinun piikas, eikĂ€ sinun juhtas, eikĂ€ sinun muukalaises, joka sinun portissas on. § Ož§[”1 Ja kansa seisahtui taamma; mutta Moses meni sen pimeyden tykö, jossa Jumala oli./”‚Y Ja Moses sanoi kansalle: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö; sillĂ€ Jumala on tullut teitĂ€ koettelemaan, ja ettĂ€ hĂ€nen pelkonsa olis teidĂ€n edessĂ€nne, ettette syntiĂ€ tekisi.”‚! Niin he sanoivat Mosekselle: puhu sinĂ€ meidĂ€n kanssamme, ja me kuulemme: ja Ă€lkÀÀn Jumala meidĂ€n kanssamme puhuko, ettemme kuolisi.8”‚k Ja kaikki kansa nĂ€ki pitkĂ€isen jylinĂ€n, ja tulen leimaukset, ja basunan helinĂ€n, ja vuoren suitsevan: ja koska he sen nĂ€kivĂ€t, niin he pakenivat ja seisahtuivat taamma.q”ƒ] Ei sinun pidĂ€ pyytĂ€mĂ€n sinun lĂ€himmĂ€ises huonetta. Ei sinun pidĂ€ himoitseman sinun lĂ€himmĂ€ises emĂ€ntÀÀ, eikĂ€ hĂ€nen palveliaansa, eikĂ€ piikaansa, eikĂ€ hĂ€nen hĂ€rkÀÀnsĂ€, eikĂ€ mitÀÀn mikĂ€ sinun lĂ€himmĂ€ises on. i^ÏŐ6ŒiP”   NĂ€mĂ€t ovat ne oikeudet, jotka sinun pitÀÀ paneman heidĂ€n eteensĂ€:w” i Ei myös sinun pidĂ€ astumilla minun alttarilleni astuman, ettei sinun hĂ€piĂ€s sen pÀÀllĂ€ paljastettaisi.”‚1 Ja jos sinĂ€ teet minulle kivisen alttarin, niin Ă€lĂ€ tee sitĂ€ vuoltuista kivistĂ€: jos sinĂ€ siihen veitses satutat, niin sinĂ€ sen saastutat.v”ƒg Tee alttari maasta minulle, jonka pÀÀlle sinun pitÀÀ polttouhris ja kiitosuhris, sinun lampaas ja karjas uhraaman: mihinkĂ€ paikkaan ikĂ€nĂ€nsĂ€ minĂ€ sÀÀdĂ€n minun nimeni muiston, sinne minĂ€ tulen sinun tykös, ja siunaan sinua. ”‚ Ei teidĂ€n pidĂ€ tekemĂ€n epĂ€jumalia minun sivuuni: hopiaisia jumalia, ja kultaisia jumalia ei teidĂ€n pidĂ€ teillenne tekemĂ€n.”‚7 Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: niin sinun pitÀÀ Israelin lapsille sanoman: te olette nĂ€hneet, ettĂ€ minĂ€ olen taivaasta teidĂ€n kanssanne puhunut. \ÊŐOzb”? Jos joku myy tyttĂ€rensĂ€ orjaksi, ei hĂ€nen pidĂ€ lĂ€htemĂ€n niinkuin orjat lĂ€htevĂ€t.Q”ƒ Niin hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ viekÀÀn hĂ€nen tuomarien tykö, ja seisauttakaan hĂ€net oveen, taikka pihtipieleen, ja lĂ€vistĂ€kÀÀn isĂ€ntĂ€ hĂ€nen korvansa naskalilla, ja olkaan ijĂ€ti hĂ€nen orjansa.” Mutta jos orja julkisesti sanoo: minĂ€ rakastan minun isĂ€ntÀÀni, vaimoani ja lapsiani: en tahdo tulla minĂ€ vapaaksi,q” ƒ] Jos hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ antoi hĂ€nelle emĂ€nnĂ€n, jos se on synnyttĂ€nyt hĂ€nelle poikia tai tyttĂ€riĂ€, niin hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja lapsensa pitÀÀ oleman hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ omat, vaan itse hĂ€nen pitÀÀ lĂ€htemĂ€n yksinĂ€nsĂ€.” ‚ Jos hĂ€n naimatoinna on ollut, naimatoinna pitÀÀ hĂ€nen myös lĂ€htemĂ€n; vaan jos hĂ€n nainunna tuli, lĂ€htekÀÀn emĂ€ntinensĂ€. ” ‚; Jos sinĂ€ ostat Hebrealaisen orjan, hĂ€nen pitÀÀ sinua palveleman kuusi vuotta; vaan seitsemĂ€ntenĂ€ pitÀÀ hĂ€nen lĂ€htemĂ€n vapaana lunastamatta; E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l ! m   n  o  p  q  r  s  t  u  v  w  x  y  z  {  |  }  ~     €    ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰  Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •  –  — Ÿ Ș°WŸ4”‚c Vaan jollei hĂ€n ole hĂ€ntĂ€ vĂ€ijynyt, mutta Jumala on antanut hĂ€nen langeta hĂ€nen kĂ€siinsĂ€, niin minĂ€ mÀÀrÀÀn sinulle paikan, johonka hĂ€nen pakeneman pitÀÀ.V”' Joka lyö ihmisen niin ettĂ€ hĂ€n kuolee, hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman.d”C Jollei hĂ€n tee hĂ€nelle nĂ€itĂ€ kolmea, niin sen pitÀÀ vapaana lĂ€htemĂ€n lunastamatta.”‚ Jos hĂ€n pojallensa ottaa toisen, niin ei hĂ€nen pidĂ€ kieltĂ€mĂ€n hĂ€neltĂ€ hĂ€nen ravintoansa, vaatteitansa, ja asunto-oikeuttansa.`”; Mutta jos hĂ€n sen kihlaa pojallensa, niin antakaan hĂ€nen nautita tytĂ€rten oikeutta.o”ƒY Jollei hĂ€n kelpaa isĂ€nnĂ€llensĂ€, joka ei tahdo hĂ€ntĂ€ kihlata, niin hĂ€nen pitÀÀ antaman hĂ€nen lunastettaa; mutta muukalaiselle kansalle ei pidĂ€ oleman hĂ€nelle voimaa hĂ€ntĂ€ myydĂ€, tehden petollisesti hĂ€nen kanssansa. -q„MŸż-”‚ Kun joku lyö palveliaansa eli palkkapiikaansa sauvalla, niin ettĂ€ hĂ€n kuolee hĂ€nen kĂ€siinsĂ€: hĂ€n pitÀÀ kaiketi kostettaman.{”ƒq Jos hĂ€n paranee, niin ettĂ€ hĂ€n kĂ€y ulos sauvansa nojalla, niin sen pitÀÀ syyttömĂ€n oleman joka löi: ainoastaan maksakaan hĂ€nen työnsĂ€ vahingon, josta hĂ€n on estetyksi tullut, ja hĂ€nen pitÀÀ kaiketi hĂ€nen terveeksi laittaman. ”‚ Koska miehet keskenĂ€nsĂ€ riitelevĂ€t, ja toinen lyö toistansa kivellĂ€ eli rusikalla, ja hĂ€n ei kuole vaan makaa vuoteessansa:U”% Ja joka kiroilee isÀÀnsĂ€ ja Ă€itiĂ€nsĂ€, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.t”c Joka varastaa ihmisen ja myy hĂ€nen, eli löydetÀÀn hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.R” Joka lyö isÀÀnsĂ€ taikka Ă€itiĂ€nsĂ€, sen pitÀÀ totisesti kuoleman. ”‚ Mutta jos joku ylpeydestĂ€ tappaa lĂ€himmĂ€isensĂ€ kavaluudella; sen sinun pitÀÀ ottaman minun alttariltanikin pois, kuolettaa. ?^źgÜ?”$‚- Niin myös jos hĂ€n lyö palvelialtansa taikka palkkapiialtansa hampaan suusta, niin pitÀÀ hĂ€nen pÀÀstĂ€mĂ€n sen vapaaksi hampaan tĂ€hden.”#‚  Joka lyö palveliansa eli palkkapiikansa silmĂ€n, ja turmeles sen, hĂ€nen pitÀÀ pÀÀstĂ€mĂ€n sen vapaaksi silmĂ€n tĂ€hden.D”" Polton poltosta, haavan haavasta, sinimarjan sinimarjasta.Q”! SilmĂ€n silmĂ€stĂ€, hampaan hampaasta, kĂ€den kĂ€destĂ€, jalan jalasta.Y” - Mutta jos kuoleman vahinko tulee, niin pitÀÀ hĂ€nen antaman hengen hengestĂ€.‚+”„Q Jos miehet tappelevat keskenĂ€nsĂ€, ja loukkaavat raskaan vaimon, niin ettĂ€ hĂ€nen tĂ€ytyy hedelmĂ€nsĂ€ kesken synnyttÀÀ; ja ei kuoleman vahinko tapahdu: niin hĂ€n pitÀÀ rahalla rangaistaman, sen jĂ€lkeen kuin vaimon mies hĂ€neltĂ€ anoo, ja se pitÀÀ annettaman arviomiesten ehdosta;p”[ Vaan jos hĂ€n pĂ€ivĂ€n taikka kaksi elÀÀ, ei pidĂ€ hĂ€ntĂ€ kostettaman, sillĂ€ se on hĂ€nen rahansa. 83ČCŒq”*]! Jos joku avaa kuopan, taikka kaivaa kuopan, jos ei hĂ€n sitĂ€ peitĂ€, ja hĂ€rkĂ€ eli aasi siihen putoo:3”)‚a Jos joku hĂ€rkĂ€ kuokaisee palvelian eli palkkapiian, niin pitÀÀ hĂ€nen antaman heidĂ€n isĂ€nnĂ€llensĂ€ kolmekymmentĂ€ hopiasikliĂ€, ja hĂ€rkĂ€ pitÀÀ kivitettĂ€mĂ€n.l”(S Jos hĂ€n pojan eli tyttĂ€ren kuokaisee, niin pitÀÀ yhdellĂ€ tavalla hĂ€nen kanssansa tehtĂ€mĂ€n.~”'w Mutta jos hĂ€n rahalla pÀÀsee, niin pitÀÀ hĂ€nen antaman henkensĂ€ lunastukseksi niin paljo kuin mÀÀrĂ€tÀÀn.‚”&ƒ} Mutta jos hĂ€rkĂ€ ennen oli harjaantunut kuokkimaan, ja sen isĂ€nnĂ€lle oli todistusten kanssa ilmoitettu, ja ei hĂ€n korjannut hĂ€ntĂ€; jos hĂ€n sitte tappaa miehen eli vaimon, niin pitÀÀ hĂ€rkĂ€ kivitettĂ€mĂ€n, ja hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ kuoleman.D”%ƒ Jos hĂ€rkĂ€ kuokaisee miehen eli vaimon, niin ettĂ€ hĂ€n kuolee: se hĂ€rkĂ€ pitÀÀ kaiketi kivitettĂ€mĂ€n, ja ei pidĂ€ hĂ€nen lihaansa syötĂ€mĂ€n; ja niin on hĂ€rjĂ€n isĂ€ntĂ€ viatoin. ˆ‡¶Ú&ˆ”/‚/ Jos varas kĂ€sitetÀÀn, koska hĂ€n itsensĂ€ sisĂ€lle kangottaa, ja hĂ€n lyödÀÀn kuoliaaksi, niin ei pidĂ€ tappajan vereen vikapÀÀn oleman.0”. ‚] Jos joku varastaa hĂ€rjĂ€n taikka lampaan ja teurastaa eli myy sen; hĂ€nen pitÀÀ antaman viisi hĂ€rkÀÀ yhdestĂ€ hĂ€rjĂ€stĂ€, ja neljĂ€ lammasta yhdestĂ€ lampaasta.X”-ƒ+$ ElikkĂ€ jos se oli tiettĂ€vĂ€, ettĂ€ hĂ€rkĂ€ on ennen tottunut kuokkimaan, ja hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ ei korjannut hĂ€ntĂ€, niin hĂ€nen pitÀÀ antaman hĂ€rjĂ€n hĂ€rjĂ€stĂ€, ja se kuollut pitÀÀ hĂ€nen oleman.M”,ƒ# Jos jonkun hĂ€rkĂ€ kuokkii toisen miehen hĂ€rjĂ€n, ettĂ€ se kuolee, niin pitÀÀ heidĂ€n myymĂ€n sen elĂ€vĂ€n hĂ€rjĂ€n, ja jakaman rahan, niin myös sen kuolleen hĂ€rjĂ€n pitÀÀ heidĂ€n jakaman.v”+g" Niin pitÀÀ sen kuopan isĂ€ntĂ€ maksaman rahalla sen isĂ€nnĂ€lle; mutta sen kuolleen pitÀÀ hĂ€nen oleman. Íw}́,”3‚S Jos valkia vallallensa pÀÀsee, ja orjantappuroihin syttyy, niin ettĂ€ kykÀÀt eli laiho, eli pelto poltetaan, niin sen pitÀÀ maksaman, kuin valkian pÀÀsti.v”2ƒg Jos joku syöttÀÀ toisen pellon eli viinamĂ€en, niin ettĂ€ hĂ€n pÀÀstÀÀ sisĂ€lle karjansa, ja syöttÀÀ toisen pellossa, hĂ€nen pitÀÀ siitĂ€ parhaasta, kuin hĂ€nen omassa pellossansa eli viinamĂ€essĂ€nsĂ€ löydetÀÀn maksaman."”1‚? Jos varkaan kappale löydetÀÀn tĂ€ydellisesti hĂ€nen tyköÀnsĂ€, hĂ€rkĂ€, aasi, eli lammas; niin pitÀÀ hĂ€nen jĂ€llensĂ€ kaksikertaisesti maksaman._”0ƒ9 Vaan jos aurinko on noussut hĂ€nen ylitsensĂ€, niin pitÀÀ tappajan kuolemaan vikapÀÀn oleman: kaiketi pitÀÀ hĂ€nen jĂ€llensĂ€ maksaman; jollei hĂ€nellĂ€ ole varaa, niin myytĂ€kÀÀn hĂ€n varkautensa tĂ€hden. a8Œ7aR”7ƒ Jos joku antaa lĂ€himmĂ€isellensĂ€ aasin, eli hĂ€rjĂ€n, eli lampaan, taikka mikĂ€ elĂ€in se olis, tĂ€hteelle, ja se kuolee, taikka saa muutoin vamman, taikka ajetaan pois, ettei yksikÀÀn sitĂ€ nĂ€e:‚Q”6… Kaiken vÀÀrĂ€n asian tĂ€hden hĂ€rjĂ€stĂ€ eli aasista, taikka lampaasta, eli vaatteesta ja kaiken sen tĂ€hden kuin pois tullut on, josta joku sanoo: tĂ€mĂ€ se on, niin pitÀÀ heidĂ€n molempain asiansa tuleman tuomarien eteen; jonka tuomarit vikapÀÀksi löytĂ€vĂ€t, sen pitÀÀ lĂ€himmĂ€isellensĂ€ kaksikertaisesti maksaman.(”5‚K Ja jos ei varas löydetĂ€, niin pitÀÀ huoneen isĂ€ntĂ€ tuotaman tuomarien eteen vannotettaa, jos ei hĂ€n ole kĂ€siĂ€nsĂ€ satuttanut lĂ€himmĂ€isensĂ€ kaluun.D”4ƒ Jos joku antaa lĂ€himmĂ€isellensĂ€ rahaa, eli muuta kalua kĂ€tköön, ja se varastetaan hĂ€nen huoneestansa: jos se varas löydetÀÀn, niin hĂ€nen pitÀÀ sen kaksikertaisesti maksaman. YŻA‘Y*”=‚O Jos joku viettelee neitseen, joka ei vielĂ€ ole kihlattu, ja makaa hĂ€nen, sen pitÀÀ kaiketi hĂ€nelle antaman huomenlahjan, ja ottaman hĂ€nen emĂ€nnĂ€ksensĂ€.”<‚ Mutta jos sen isĂ€ntĂ€ on siihen tykönĂ€, niin ei hĂ€nen pidĂ€ sitĂ€ maksaman; jos se palkalla oli, niin saakoon palkkansa.,”;‚S Jos joku ottaa lainaksi lĂ€himmĂ€iseltĂ€nsĂ€, ja se tulee rivinomaksi eli kuolee, niin ettei sen isĂ€ntĂ€ ole lĂ€snĂ€, niin hĂ€nen pitÀÀ sen kokonansa maksaman.k”:Q Mutta jos se raadeltu on, niin pitÀÀ hĂ€nen todistajat tuoman, ja ei mitÀÀn jĂ€lleen antaman.]”95 Jos varas sen varastaa hĂ€neltĂ€, niin pitÀÀ hĂ€nen sen maksaman sen isĂ€nnĂ€lle.m”8ƒU Niin pitÀÀ valan heidĂ€n molempain vĂ€lillĂ€nsĂ€ kĂ€ymĂ€n \Herran\ kautta, ettei hĂ€n ole satuttanut kĂ€ttĂ€nsĂ€ lĂ€himmĂ€isensĂ€ kaluun; ja sen jonka kalu oma oli, pitÀÀ siihen tyytymĂ€n, ja toisen ei pidĂ€ sitĂ€ maksaman. Zr;Űyì–úZ”E‚3 Ja minun vihani julmistuu, niin ettĂ€ minĂ€ tapan heidĂ€t miekalla; ja teidĂ€n emĂ€ntĂ€nne pitÀÀ tuleman leskiksi, ja teidĂ€n lapsenne orvoiksi.”D‚+ Koska sinĂ€ jonkun heistĂ€ murheelliseksi saatat: jos hĂ€n hartaasti huutaa minun tyköni, niin minĂ€ tahdon totisesti kuulla hĂ€nen huutonsa.S”C! Ei teidĂ€n pidĂ€ yhtÀÀn leskeĂ€ eli orpolasta murheelliseksi saattaman. ”B‚  Muukalaisia ei sinun pidĂ€ ahdistaman, eikĂ€ myös polkuna pitĂ€mĂ€n: sillĂ€ te olette myös olleet muukalaisna Egyptin maalla.\”A3 Se joka uhraa jumalille, ja ei ainoalle \Herralle\, hĂ€nen pitÀÀ kirottu oleman.`”@; Joka jĂ€rjettömĂ€in luontokappalten kanssa yhteyntyy, sen pitÀÀ totisesti kuoleman.4”?e Velhonaista ei sinun pidĂ€ salliman elÀÀ. ”>‚ Jos hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ei tahdo hĂ€ntĂ€ antaa hĂ€nelle, niin hĂ€nen pitÀÀ antaman rahaa, niin paljo kuin neitseen huomenlahja on. 1=«ătö1A”K‚} Niin pitÀÀ myös sinun tekemĂ€n hĂ€rkĂ€is ja lammastes kanssa. SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ anna heidĂ€n olla emĂ€insĂ€ tykönĂ€, kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ sinun sen antaman minulle.{”Jq Sinun uutistas ja pisarias ei sinun pidĂ€ viivyttelemĂ€n. Esikoisen sinun pojistas pitÀÀ sinun antaman minulle.l”IS Tuomareita ei sinun pidĂ€ kiroileman, ja ylimmĂ€istĂ€ sinun kansassas ei sinun pidĂ€ sadatteleman.D”Hƒ SillĂ€ se on hĂ€nen ainoa verhonsa, ja vaate hĂ€nen ihollansa: missĂ€stĂ€ hĂ€n makais? Ja tapahtuu, ettĂ€ hĂ€n huutaa minun tyköni, niin minĂ€ kuulen hĂ€ntĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen laupias.”G‚ Koska sinĂ€ lĂ€himmĂ€iseltĂ€s vaatteet otat pantiksi, niin sinun pitÀÀ antaman sen hĂ€nelle jĂ€llensĂ€, ennen kuin aurinko laskee.?”F‚y Koska sinĂ€ lainaat minun kansalleni rahaa, köyhĂ€lle kuin sinun tykönĂ€s on, ei sinun pidĂ€ oleman hĂ€ntĂ€ vastaan niinkuin kasvon ottaja, eli korkoa hĂ€nen pÀÀllensĂ€ paneman. Xè?űväR”R Ei sinun pidĂ€ kÀÀntelemĂ€n sinun köyhĂ€s oikeutta hĂ€nen asiassansa.”Q‚ Koskas nĂ€et vihollises aasin makaavan kuorman alla, kavahda, ettes hĂ€ntĂ€ jĂ€ttĂ€isi; vaan sinun pitÀÀ kaiketi auttaman hĂ€ntĂ€.”Py Koska sinĂ€ kohtaat vihollises hĂ€rjĂ€n eli aasin eksyksissĂ€ niin sinun pitÀÀ johdattaman sen hĂ€nelle jĂ€llensĂ€.D”O Ei sinun pidĂ€ kaunisteleman köyhÀÀ, hĂ€nen asiassansa.%”N‚E Ei sinun pidĂ€ joukkoa seuraaman pahuuteen, eikĂ€ myös vastaaman oikeuden edessĂ€ niin ettĂ€ sinĂ€ poikkeat joukon jĂ€lkeen pois oikeutta vÀÀntĂ€mÀÀn.m”M W Ei sinun pidĂ€ uskoman valheita; ettĂ€s auttaisit jumalatointa, ja tulisit vÀÀrĂ€ksi todistajaksi.$”L‚C TeidĂ€n pitÀÀ oleman pyhĂ€ kansa minulle. SentĂ€hden ei teidĂ€n pidĂ€ syömĂ€n lihaa, joka metsĂ€n pedoilta raadeltu on, mutta heittĂ€mĂ€n sen koirille. "pú[ "e”XƒE Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun työtĂ€s tekemĂ€n, mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ sinun lepÀÀmĂ€n: ettĂ€ sinun hĂ€rkĂ€s ja aasis saisivat levĂ€tĂ€, ja sinun piikas poika ja muukalainen sais itsensĂ€ virvottaa.w”Wƒi Vaan seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna pitÀÀ sinun sen levolle jĂ€ttĂ€mĂ€n, ettĂ€ köyhĂ€t sinun kansastas siitĂ€ syödĂ€ saisivat. Ja mitĂ€ jÀÀ, sen metsĂ€n pedot syökÀÀn. Niin pitÀÀ myös sinun tekemĂ€n viinamĂ€kes ja öljymĂ€kes kanssa.R”V Kuusi vuotta pitÀÀ sinun kylvĂ€mĂ€n sinun maas, ja kokooman sen tulon.”U‚1 Ei teidĂ€n pidĂ€ solvaiseman muukalaisia; sillĂ€ te tiedĂ€tte muukalaisen sydĂ€men, ettĂ€ te myös itse olette olleet muukalaiset Egyptin maalla.s”Ta Ei sinun pidĂ€ lahjoja ottaman; sillĂ€ lahjat sokaisevat nĂ€kevĂ€iset, ja kÀÀntĂ€vĂ€t hurskasten asiat. ”S‚ Ja ole kaukana vÀÀristĂ€ asioista. Viatointa ja hurskasta ei sinun pidĂ€ tappaman; sillĂ€ en minĂ€ pidĂ€ jumalatointa hurskaana. E  !,7BMXcny„š„°șĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊÔßêő  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ !   "  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ !   " Ą # ą $ Ł % € & „ ' Š ( §   š  ©  Ș  «  Ź  ­  ź  Ż  °  ±  Č  ł  Ž  ”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  Ć  Æ  Ç ! È " É # Ê $ Ë % Ì   Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö  Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę LĆł”^‚! Ei sinun pidĂ€ uhraaman minun uhrini verta happaman taikinan kanssa; ja minun juhlani lihavuus ei pidĂ€ ylitse yön jÀÀmĂ€n huomeneksi.[”]1 Kolmasti vuodessa pitÀÀ kaikki sinun miesvĂ€kes tuleman Herran \Jumalan\ eteen.0”\‚[ Ja sen juhlan, koskas ensin rupeet pellolta korjaamaan, mitĂ€s siihen kylvĂ€nyt olet. Ja korjaamisen juhlan, vuoden lopussa, koska sinĂ€ työs kedolta korjannut olet.‚=”[„u Happamattoman leivĂ€n juhlan pitÀÀ sinun pitĂ€mĂ€n, niin ettĂ€ sinĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ syöt happamatointa leipÀÀ, niinkuin minĂ€ sinulle kĂ€skenyt olen, mÀÀrĂ€ttynĂ€ aikana sillĂ€ kuulla Abib. SillĂ€ ettĂ€ sillĂ€ ajalla olet sinĂ€ lĂ€htenyt EgyptistĂ€; mutta Ă€lĂ€ tule tyhjin kĂ€sin minun eteeni.C”Z Kolmasti vuodessa pitÀÀ sinun minulle juhlaa pitĂ€mĂ€n.0”Y‚[ Kaikki ne mitkĂ€ minĂ€ olen teille sanonut, pitÀÀ teidĂ€n pitĂ€mĂ€n. Ja vierasten jumalain nimeĂ€ ei pidĂ€ teidĂ€n muistaman, ja sinun suustas ei pidĂ€ ne kuuluman. _Wœá)_F”cƒ SillĂ€ minun enkelini kĂ€y sinun edellĂ€s, ja johdattaa sinun Amorilaisten, HetilĂ€isten, PheresilĂ€isten, Kanaanealaisten, HevilĂ€isten, ja Jebusilaisten tykö, ja minĂ€ hĂ€vitĂ€n heitĂ€.4”b‚c Vaan jos sinĂ€ ahkerasti kuulet hĂ€nen ÀÀnensĂ€, ja teet kaikki mitĂ€ minĂ€ sinulle kĂ€sken, niin minĂ€ olen sinun vihollistes vihollinen, ja sinun vainoojais vainooja.X”aƒ+ PidĂ€ vaari itsestĂ€s hĂ€nen kasvoinsa edessĂ€ ja kuule hĂ€nen ÀÀnensĂ€, Ă€lĂ€ hĂ€nen mieltĂ€nsĂ€ pahoita; sillĂ€ ei hĂ€n jĂ€tĂ€ rankaisemata teidĂ€n ylitsekĂ€ymistĂ€nne: sillĂ€ minun nimeni on hĂ€nessĂ€.”`‚' Katso, minĂ€ lĂ€hetĂ€n enkelin sinun edelles varjelemaan sinua tiellĂ€, ja johdattamaan sinun siihen paikkaan, jonka minĂ€ olen valmistanut.%”_‚E Uutista ensimĂ€isestĂ€ sinun maas hedelmĂ€stĂ€ pitÀÀ sinun tuoman sinun \Herras\ Jumalas huoneesen. Ei sinun pidĂ€ keittĂ€mĂ€n vohlaa emĂ€nsĂ€ rieskassa. qĘ7§”i‚  En minĂ€ heitĂ€ aja ulos yhtenĂ€ vuonna sinun edestĂ€s, ettei maa autiaksi tulisi, eikĂ€ metsĂ€n pedot enenisi sinua vastaan. ”h‚ MinĂ€ lĂ€hetĂ€n hörhölĂ€iset sinun edelles, jotka pitÀÀ ajaman pois sinun edestĂ€s HevilĂ€iset, Kanaanealaiset ja HetilĂ€iset."”g‚? MinĂ€ lĂ€hetĂ€n minun pelkoni sinun edelles, ja hukutan kaiken kansan, jonka tykö sinĂ€ menet: ja saatan kaikki sinun vihollises pakoon sinun edestĂ€s.”f‚ Ei yksikÀÀn kesken synnyttĂ€vĂ€inen eikĂ€ hedelmĂ€töin pidĂ€ oleman sinun maassas; ja minĂ€ tahdon tĂ€yttÀÀ sinun pĂ€ivĂ€s luvun.#”e‚A Mutta \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne pitÀÀ teidĂ€n palveleman, niin hĂ€n siunaa sinun leipĂ€s ja sinun vetes: ja minĂ€ otan sinulta pois kaikki sairaudet.d”dƒC Niin ei sinun pidĂ€ kumartaman heidĂ€n jumaliansa, eikĂ€ myös heitĂ€ palveleman, eikĂ€ heidĂ€n tekoinsa jĂ€lkeen tekemĂ€n; mutta sinun pitÀÀ heidĂ€n epĂ€jumalansa heittĂ€mĂ€n pois, ja lyömĂ€n heidĂ€n kuvansa rikki. k—Äd«k”o‚# Mutta Moses lĂ€hestyköön yksinĂ€nsĂ€ \Herran\ tykö, ja Ă€lkööt muut lĂ€hestykö: Ă€lköön myös kansa astuko ylös hĂ€nen kanssansa.$”n ‚E Ja hĂ€n sanoi Mosekselle: astu \Herran\ tykö, sinĂ€ ja Aaron, Nadab ja Abihu, ja seitsemĂ€nkymmentĂ€ vanhinta Israelista: ja kumartakaat itsenne taampana.5”m‚e! Ei heidĂ€n pidĂ€ asuman sinun maassas, ettei he kehoittaisi sinua syntiĂ€ tekemÀÀn minua vastaan, niin ettĂ€s palvelet heidĂ€n jumaliansa, sillĂ€ se on sinulle paulaksi.]”l5 Ei sinun pidĂ€ liittoa tekemĂ€n heidĂ€n kanssansa, eikĂ€ heidĂ€n jumalainsa kanssa.O”kƒ Ja minĂ€ panen sinun maas rajat Punaisesta merestĂ€ niin Philistealaisten mereen asti, ja korvesta niin virtaan asti: sillĂ€ minĂ€ annan maan asuvaiset sinun kĂ€tees, ajaakses heitĂ€ ulos edestĂ€s.f”jG VĂ€hittĂ€in minĂ€ heitĂ€ ajan ulos sinun edestĂ€s, siihenasti ettĂ€s kasvat ja omistat maan. Ă4dàjÁ#”t‚A Ja otti liitonkirjan, ja luki sen kansan korvain kuullen, ja he sanoivat: kaikki mitĂ€ \Herra\ puhunut on tahdomme me tehdĂ€ ja olla hĂ€nelle kuuliaiset.s”sa Ja Moses otti puolen verestĂ€ ja pani maljoihin; mutta toisen puolen verestĂ€ priiskotti hĂ€n alttarille.”r{ Ja lĂ€hetti sinne nuoria miehiĂ€ Israelin lapsista, jotka uhrasivat polttouhria, ja kiitosuhria \Herralle\, mulleista.L”qƒ Niin kirjoitti Moses kaikki \Herran\ sanat, ja nousi varhain aamulla, ja rakensi alttarin vuoren palttaan, kahdentoistakymmenen patsaan kanssa, kahdentoistakymmenen Israelin sukukunnan jĂ€lkeen.H”pƒ  Ja Moses tuli ja jutteli kansalle kaikki \Herran\ sanat, ja oikeudet. Niin vastasi kaikki kansa yhdellĂ€ ÀÀnellĂ€, ja sanoi: kaikki ne sanat, mitkĂ€ \Herra\ puhunut on, tahdomme me tehdĂ€. ŒOè[ÎđŒa”z= Silloin nousi Moses ja hĂ€nen palveliansa Josua: ja Moses astui ylös Jumalan vuorelle.Z”yƒ/ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: astu ylös minun tyköni vuorelle, ja ole siellĂ€: ja minĂ€ annan sinulle kiviset taulut, ja lain, ja kĂ€skyt, jotka minĂ€ kirjoittanut olen, jotka sinun pitÀÀ heille opettaman. ”x‚  EikĂ€ ojentanut kĂ€ttĂ€nsĂ€ Israelin lasten pÀÀmiesten tykö: ja kuin he olivat nĂ€hneet Jumalan, niin he söivĂ€t ja joivat. ”w‚  Ja nĂ€kivĂ€t Israelin Jumalan: hĂ€nen jalkainsa alla oli niinkuin teko saphirin kivestĂ€, ja kuin itse taivas, koska seijes on;d”vC Niin astui Moses ja Aaron, Nadab ja Abihu ylös, ja seitsemĂ€nkymmentĂ€ Israelin vanhinta.-”u‚U Niin Moses otti veren ja priiskotti kansan pÀÀlle, ja sanoi: katso, tĂ€mĂ€ on liiton veri, jonka \Herra\ teki teidĂ€n kanssanne kaikkein nĂ€iden sanain pÀÀlle. w>ț^êY*w/•‚Y Puhu Israelin lapsille, ettĂ€ he tuovat minulle ylennysuhrin: joka mieheltĂ€, jonka sydĂ€n hyvĂ€stĂ€ tahdosta sen antaa, pitÀÀ teidĂ€n minun ylennysuhrini ottaman.,• W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen: ”‚ Ja Moses meni keskelle pilveĂ€, ja astui ylös vuorelle: ja Moses oli vuorella neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€.q”~] Ja \Herran\ kunnia oli nĂ€hdĂ€ niinkuin kuluttavainen tuli, vuoren kukkulalla, Israelin lasten edessĂ€.”}‚3 Ja \Herran\ kunnia asui Sinain vuorella, ja pilvi peitti sen kuusi pĂ€ivÀÀ: ja hĂ€n kutsui Moseksen pilven keskeltĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.=”|w Koska Moses tuli vuorelle, niin pilvi peitti vuoren,>”{‚w Ja sanoi vanhimmille: olkaat tĂ€ssĂ€ siihen asti, kuin me palajamme teidĂ€n tykönne: katso, Aaron ja Hur ovat teidĂ€n tykönĂ€nne: jolla joku asia on, se tulkaan heidĂ€n eteensĂ€. †—(à{!Â0†&• ‚G TehkÀÀt arkki sittimipuusta, jonka pituus pitÀÀ oleman puolikolmatta kyynĂ€rÀÀ, ja leveys puolitoista kyynĂ€rÀÀ, ja korkeus puolitoista kyynĂ€rÀÀ.•‚ Kaiken sen jĂ€lkeen kuin minĂ€ osotan sinulle Tabernaklin muodon, ja kaikkein sen astiain muodon: niin pitÀÀ teidĂ€n sen tekemĂ€n.\•3 Ja heidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n minulle pyhĂ€n, ettĂ€ minĂ€ asuisin heidĂ€n seassansa.W•) OnikinkiviĂ€, ja sisĂ€lle sovitettuja kiviĂ€ pÀÀllisvaatteeseen ja kilpeen.b•? ÖljyĂ€ lamppuihin, yrttejĂ€ voide-öljyksi, ja hyvĂ€n hajullisia kaluja savuttamiseksi.E• Punaisia oinaan nahkoja, tekasjim-nahkoja, ja sittimipuita,l•S SinisiĂ€ villoja, purpuraa, ja tulipunaisia villoja, niin myös kallista liinaa ja vuohen karvoja.f•G Ja tĂ€mĂ€ on ylennysuhri, jonka teidĂ€n pitÀÀ ottaman heiltĂ€: kultaa ja hopiaa ja vaskea. rY~'Ÿ^r•‚ Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n armoistuimen, puhtaasta kullasta, puolikolmatta kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€n, ja puolitoista kyynĂ€rÀÀ leviĂ€n.V•' Ja sinun pitÀÀ paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minĂ€ sinulle annan.]•5 Sen arkin renkaissa pitÀÀ oleman korennot; ja ei pidĂ€ niistĂ€ vedettĂ€mĂ€n ulos.f• G Ja pitÀÀ pistĂ€mĂ€n korennot renkaisiin, arkin sivulle; ettĂ€ niillĂ€ arkki kannettaisiin.T• # Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.W• ƒ) Ja pitÀÀ myös valaman neljĂ€ kultaista rengasta, jotka sinun pitÀÀ paneman neljÀÀn kulmaan, niin ettĂ€ kaksi rengasta ovat hĂ€nen yhdellĂ€ puolellansa, ja toiset kaksi rengasta toisella puolellansa.#• ‚A Ja sinun pitÀÀ sen silaaman puhtaalla kullalla, sisĂ€ltĂ€ ja ulkoa pitÀÀ sinun sen silaaman; ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kultaisen vanteen sen ympĂ€ri. ŠoÛêeŠW•ƒ) Ja siinĂ€ minĂ€ sinulle olen saapuvilla, ja puhuttelen sinua armo-istuimelta, kahden Kerubimin vĂ€liltĂ€, jotka ovat todistuksen arkin pÀÀllĂ€, kaikista mitĂ€ minĂ€ sinun kĂ€sken sanoa Israelin lapsille.•} Ja sinun pitÀÀ asettaman armo-istuimen arkin pÀÀlle, ja paneman arkkiin sen todistuksen, jonka minĂ€ sinulle annan.m•ƒU Ja ne Kerubimit pitÀÀ hajottaman siipensĂ€ sen ylitse, niin ettĂ€ he peittĂ€vĂ€t armo-istuimen siivillĂ€nsĂ€, ja heidĂ€n kasvonsa pitÀÀ oleman toinen toisensa puoleen: ja Kerubimin kasvot pitÀÀ oleman armo-istuinta pĂ€in.•‚ Ja tee yksi Kerubimi tĂ€hĂ€n pÀÀhĂ€n ja toinen toiseen pÀÀhĂ€n: molempiin pĂ€ihin armoistuinta pitÀÀ teidĂ€n Kerubimit tekemĂ€n. •‚ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kaksi KerubimiĂ€ kullasta: valetusta kullasta pitÀÀ sinun ne tekemĂ€n, molempiin pĂ€ihin armo-istuinta. ¶=ÇJ·,¶s•a Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n ne korennot sittimipuusta ja silaaman kullalla: ja pöytĂ€ niillĂ€ kannettaman.•‚  Juuri vanteen kohdalla pitÀÀ ne renkaat oleman, ettĂ€ niihin taidettaisiin pistÀÀ korennot, joilla pöytĂ€ kannettaisiin.•‚ Ja sinun pitÀÀ siihen tekemĂ€n neljĂ€ kultaista rengasta, ja paneman renkaat neljÀÀn kulmaan, jotka ovat neljĂ€n jalan pÀÀllĂ€.z•o Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n vanteen sen ympĂ€ri kĂ€mmentĂ€ korkian, ja tekemĂ€n kultaisen palteen vanteen ympĂ€ri.s•a Ja sinun pitÀÀ silaaman sen puhtaalla kullalla, ja tekemĂ€n ympĂ€rinsĂ€ sen pÀÀlle kultaisen vanteen.?•‚y Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n pöydĂ€n sittimipuusta: kaksi kyynĂ€rÀÀ pitÀÀ oleman hĂ€nen pituutensa, ja kyynĂ€rĂ€ hĂ€nen leveytensĂ€, ja puolitoista kyynĂ€rÀÀ hĂ€nen korkeutensa. E  !,6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  ß  à  á   â  ă  ä  ć  æ  ç  ß  à  á   â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś  ű  ù  ú  û  ü  ę  ț  ÿ    !  "  #  $  %  &  '  ( ) * +                                         !  "  # 2NüU2‚• „9! Ja pitÀÀ oleman kolme maljaa niinkuin mandelpĂ€hkinĂ€t, yhdessĂ€ haarassa, niin myös nuppi ja kukkainen, ja kolme mandelpĂ€hkinĂ€n muotoista maljaa toisessa haarassa, ja nuppi ja kukkainen: niin pitÀÀ oleman niissĂ€ kuudessa haarassa, jotka kynttilĂ€jalasta ulos kĂ€yvĂ€t.;•‚q Kuusi haaraa pitÀÀ kĂ€ymĂ€n ulos hĂ€nen kyljistĂ€nsĂ€: kolme kynttilĂ€jalan haaraa hĂ€nen yhdestĂ€ kyljestĂ€nsĂ€, ja kolme kynttilĂ€jalan haaraa hĂ€nen toisesta kyljestĂ€nsĂ€.d•ƒC Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n kynttilĂ€jalan puhtaasta kullasta: valetusta kullasta pitÀÀ se kynttilĂ€jalka tehtĂ€mĂ€n, jonka varsi haarainsa, maljainsa, nuppeinsa ja kukkaistensa kanssa pitÀÀ siitĂ€ samasta oleman.O• Ja sinun pitÀÀ paneman aina pöydĂ€lle minun eteeni katumusleivĂ€t..•‚W Ja sinun pitÀÀ siihen myös tekemĂ€n sen vadit, ja lusikat, ja maljat ja pikarit, joilla ulos ja sisĂ€lle kaadetaan: puhtaasta kullasta pitÀÀ sinun ne tekemĂ€n. —Ž¶BŸVæ—L•'( Niin katso, ja tee sen muodon jĂ€lkeen, kuin sinĂ€ nĂ€it vuorella.m•&U' YhdestĂ€ leiviskĂ€stĂ€ puhdasta kultaa pitÀÀ sinun sen tekemĂ€n, kaikkein nĂ€iden astiain kanssa.F•%& Ja kynttilĂ€n niistimet ja sammutuskalut puhtaasta kullasta.•$‚9% Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n seitsemĂ€n lamppua sen pÀÀlle, jotka lamput pitÀÀ sytytettĂ€mĂ€n, niin ettĂ€ ne valistaisivat toinen toisensa kohdalla.q•#]$ Niiden nupit ja niiden haarat pitÀÀ siitĂ€ oleman: ja kaikki tyyni pitÀÀ oleman valetusta kullasta.T•"ƒ## NimittĂ€in yksi nuppi kahden haaran alla, ja taas yksi nuppi toisen haaran alla, ja vielĂ€ yksi nuppi kahden (jĂ€lkimĂ€isen) haaran alla: niissĂ€ kuudessa haarassa, jotka kynttilĂ€jalasta ulos kĂ€yvĂ€t.o•!Y" Mutta kynttilĂ€jalassa pitÀÀ oleman neljĂ€ maljaa mandelin muotoista, ja siihen nupit ja kukkaiset. \çő_•,ƒ9 Sinun pitÀÀ tekemĂ€n viisikymmentĂ€ silmusta ensimĂ€iseen vaatteesen, niin myös viisikymmentĂ€ silmusta ÀÀrelle vaatetta, joka toisessa yhdistyksessĂ€ on; ja silmukset pitÀÀ oleman toinen toisensa kohdalla.n•+ƒW Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n silmukset sinisistĂ€ villoista ensimĂ€isen vaatteen reunaan, ÀÀrimĂ€iset kulmat yhteen sidottaa: ja niin sinun pitÀÀ tekemĂ€n ÀÀrimĂ€isen vaatteen reunaan, sen kulmat yhteenpantaa toistamiseen.r•*_ Viisi vaatetta pitÀÀ yhdistettĂ€mĂ€n toinen toiseensa, ja taas viisi yhdistettĂ€mĂ€n toinen toiseensa.>•)‚w Kunkin vaatten pituus pitÀÀ oleman kahdeksan kyynĂ€rÀÀ kolmattakymmentĂ€, ja leveys pitÀÀ oleman neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ: ja niillĂ€ kaikilla vaatteilla pitÀÀ yksi mitta oleman.^•( ƒ9 Ja Tabernaklin pitÀÀ sinun tekemĂ€n kymmenestĂ€ vaatteesta: kalliista kerratuista liinalangoista, sinisistĂ€, purpuraisista, ja tulipunaisista villoista. Gerubimin sinun pitÀÀ tekemĂ€n taitavasti sen pÀÀlle. YLÖ7YZ•1ƒ/ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n viisikymmentĂ€ silmusta ensimĂ€isen vaatteen reunaan, ÀÀrelle, josta se yhdistetÀÀn ja myös viisikymmentĂ€ silmusta siihen vaatteen reunaan, josta se toinen kerta yhdistetÀÀn.K•0ƒ Viisi vaatetta pitÀÀ sinun toinen toiseensa yhdistĂ€mĂ€n erinĂ€nsĂ€, ja myös kuusi vaatetta erinĂ€nsĂ€; niin ettĂ€s teet sen kuudennen vaatteen kaksikertaiseksi etiseltĂ€ puolen Tabernaklia.L•/ƒ Jokaisen vaatteen pituuden pitÀÀ oleman kolmekymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ, ja leveyden neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ, ja leveyden neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ. Ja kaikki yksitoistakymmentĂ€ pitÀÀ oleman yhdensuuruiset.s•.a Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n yksitoistakymmentĂ€ vaatetta vuohen karvoista, peitteeksi Tabernaklin pÀÀlle.0•-‚[ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n viisikymmentĂ€ kultaista koukkua, ja ne vaatteet yhdistĂ€mĂ€n toinen toiseensa niillĂ€ koukuilla, niin ettĂ€ se tulis yhdeksi Tabernakliksi. Bg„ÄŻBj•7O Jokaisen laudan pituus pitÀÀ oleman kymmenen kyynĂ€rÀÀ, vaan leveys puolitoista kyynĂ€rÀÀ.]•65 Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n Tabernaklin laudat sittimipuusta, pystyĂ€llĂ€ olemaan.1•5‚] Mutta tĂ€mĂ€n ensimĂ€isen peitteen pÀÀlle sinun pitÀÀ tekemĂ€n toisen peitteen punaisista oinaan nahoista, ja vielĂ€ sitten ylimmĂ€isen peitteen tekasjim-nahoista.]•4ƒ5 Ja yksi kyynĂ€rĂ€ pitÀÀ oleman yhdellĂ€ ja yksi kyynĂ€rĂ€ toisella puolen, sen ylitse jÀÀneen majan vaatteen pituudesta: sen pitÀÀ riippuman Tabernaklin sivuilla siellĂ€ ja tÀÀllĂ€, sitĂ€ peittĂ€mĂ€ssĂ€.>•3‚w Vaan se liika joka ylitse jÀÀ Tabernaklin vaatteesta: nimittĂ€in puolen siitĂ€ liiaksi jÀÀneestĂ€ vaatteesta, pitÀÀ sinun antaman riippua ylitse Tabernaklin, perĂ€n puolella.•2‚% Niin myös pitÀÀ sinun tekemĂ€n viisikymmentĂ€ vaskikoukkua, ja paneman koukut silmuksiin ja yhdistĂ€mĂ€n majan, ettĂ€ se olis yksi maja. šOÓ·e š^•>7 Ja kaksi lautaa pitÀÀ sinun tekemĂ€n Tabernaklin perĂ€lle, niihin kahteen kulmaan.Y•=- Mutta perĂ€llĂ€ Tabernaklia lĂ€nteen pĂ€in pitÀÀ sinun tekemĂ€n kuusi lautaa.O•< Ja neljĂ€kymmentĂ€ hopiajalkaa: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.a•;= Niin myös majan toisella sivulla pohjan puolella pitÀÀ oleman kaksikymmentĂ€ lautaa.4•:‚c Ja neljĂ€kymmentĂ€ hopiajalkaa pitÀÀ sinun tekemĂ€n kahdenkymmenen laudan alle, niin ettĂ€ jokaisen laudan alla pitÀÀ oleman kaksi jalkaa, kahden vaarnansa pÀÀllĂ€.y•9m Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n Tabernaklin laudat, niin ettĂ€ kaksikymmentĂ€ lautaa pitÀÀ oleman etelĂ€n puolella.-•8‚U Kaksi vaarnaa pitÀÀ jokaisessa laudassa oleman, niin ettĂ€ he taittaisiin yhdistettÀÀ toinen toiseensa. NĂ€in pitÀÀ sinun tekemĂ€n kaikki Tabernaklin laudat. g?Ž2}g+•D‚Q Ja sinun pitÀÀ laudat kullalla silaaman, ja kullasta renkaat niihin tekemĂ€n, joihinka korennot pistetÀÀn, ja sinun pitÀÀ myös korennot kullalla silaaman.d•CC Ja keskimĂ€inen korento pitÀÀ keskeltĂ€ lautoja kĂ€ymĂ€n yhdestĂ€ kulmasta niin toiseen.1•B‚] Ja viisi korentoa niihin lautoihin, kuin toisella Tabernaklin sivulla ovat: ja viisi korentoa myös niihin lautoihin, jotka perĂ€llĂ€ Tabernaklia ovat, lĂ€nteen pĂ€in.•Ay Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n korennot sittimipuusta: viisi niihin lautoihin, jotka yhdellĂ€ Tabernaklin sivulla ovat;•@‚  Niin ettĂ€ yhteen olis kahdeksan lautaa, ja heidĂ€n hopiajalkansa kuusitoistakymmentĂ€: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alla.=•?‚u Niin ettĂ€ kumpikin niistĂ€ taittaisiin yhdistettÀÀ silmuksella sekĂ€ alhaalta ettĂ€ ylhÀÀltĂ€: yhdellĂ€ tavalla pitÀÀ he molemmista kulmista yhdistettĂ€mĂ€n kulmakiskoilla, NŽÂ"]ùN'•J‚I# Ja paneman pöydĂ€n ulkoiselle puolen esirippua, ja kynttilĂ€jalan pöydĂ€n kohdalle, pĂ€ivĂ€n puolelle Tabernaklia, niin ettĂ€ pöytĂ€ seisoo pohjaan pĂ€in.a•I=" Armo-istuimen pitÀÀ sinun myös paneman todistusarkin pÀÀlle, kaikkein pyhimpÀÀn.A•H‚}! Ja sinun pitÀÀ ripustaman esiripun koukuille, ja paneman todistusarkin sisĂ€lliselle puolen esirippua, niin ettĂ€ esirippu olis teille erotus pyhĂ€n ja kaikkein pyhimmĂ€n vaiheella.•G‚3 Ja sinun pitÀÀ ripustaman sen neljĂ€n sittimipuisen, kullalla silatun patsaan pÀÀlle, ja niiden kultaiset koukut, neljĂ€n hopiajalan pÀÀlle.H•Fƒ  Esiripun pitÀÀ myös sinun tekemĂ€n sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin myös kalliista kerratuista liinalangoista, ja tekemÀÀn Kerubimit sen pÀÀlle taitavasti.o•EY Ja niin pitÀÀ sinun Tabernaklin pystyĂ€lle paneman, sen muodon jĂ€lkeen, kuin sinĂ€ nĂ€it vuorella. 9<k‡ë9.•O‚W Tee myös hĂ€nen patansa, joihin tuhka korjataan, ja lapionsa, ja maljansa, ja tadikkonsa ja hiilikattilansa: kaikki hĂ€nen kalunsa pitÀÀ sinun vaskesta tekemĂ€n.•N‚+ Sarvet sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n hĂ€nen neljÀÀn kulmaansa: siitĂ€ pitÀÀ hĂ€nen sarvensa oleman; ja sinun pitÀÀ sen vaskella silaaman.`•M ƒ= Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n myös alttarin sittimipuusta: viisi kyynĂ€rÀÀ pitÀÀ oleman pituuden, ja viisi kyynĂ€rÀÀ leveyden: neljĂ€kulmaisen pitÀÀ sen alttarin oleman, ja kolme kyynĂ€rÀÀ hĂ€nen korkeutensa.M•Lƒ% TĂ€tĂ€ peittovaatetta varten pitÀÀ sinun tekemĂ€n viisi patsasta sittimipuusta ja ne kullalla silaaman, ja koukut pitÀÀ oleman kullasta: ja sinun pitÀÀ valaman niille viisi vaskista jalkaa.@•K‚{$ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n peittovaatteen Tabernaklin oveen, sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, niin myös kalliista kerratusta liinalangasta, taitavasti ommellun. §Wæ„g§<•U‚s Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n Tabernaklin pihan meren puolelle; ja pihan vaatteet pitÀÀ oleman kalliista kerratusta liinasta, sata kyynĂ€rÀÀ pitÀÀ oleman yhden sivun pituus.•T‚+ Ja laudoista pitÀÀ sinun sen tekemĂ€n, niin ettĂ€ se on tyhjĂ€ sisĂ€ltĂ€: niinkuin sinulle osoitettiin vuorella, niin se tehtĂ€mĂ€n pitÀÀ.~•Sw Ja pitÀÀ pistĂ€mĂ€n korennot renkaisiin, niin ettĂ€ korennot ovat kahden puolen alttaria, joilla se kannettaisiin._•R9 Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n sittimipuiset korennot alttarille, ja silaaman ne vaskella;n•QW Sinun pitÀÀ sen paneman alhaalta alttarin ympĂ€ri, niin ettĂ€ se hĂ€kki ulottuu keskelle alttaria.%•P‚E Ja sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n hĂ€nelle hĂ€kin, niinkuin verkon vaskesta, ja tekemĂ€n sen verkon pÀÀlle neljĂ€ vaskirengasta hĂ€nen neljÀÀn kulmaansa. ąg•őąt•[c Ja viisitoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ toisella puolella, siihen myös kolme patsasta kolmen jalan pÀÀllĂ€.•Z{ Niin ettĂ€ vaatteella yhdellĂ€ puolella on viisitoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ: ja kolme patsasta kolmen jalan pÀÀllĂ€.U•Y% Ja itÀÀn pĂ€in, pihan laveuden pitÀÀ oleman viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ.•X‚3 Mutta pihan laveudelle lĂ€nnen puoleen pitÀÀ oleman vaatteet, viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€t, ja kymmenen patsasta kymmenen jalan pÀÀllĂ€.N•Wƒ Niin myös pohjan puoleen, pituudelle pitÀÀ oleman esivaatteet sata kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€t, ja kaksikymmentĂ€ sen patsasta kahdenkymmenen vaskijalan pÀÀllĂ€, patsasten koukut vöinensĂ€ hopiasta.•V‚% Ja hĂ€nen patsaitansa pitÀÀ oleman kaksikymmentĂ€, kahdenkymmenen vaskijalan pÀÀllĂ€, ja patsasten koukut ja heidĂ€n vyönsĂ€ hopiasta. ‡öˆĆ(‡•`‚5 Ja kĂ€ske Israelin lapsille, ettĂ€ he toisivat sinulle kaikkein selkiĂ€mpÀÀ öljypuun öljyĂ€ puserrettua, valkeudeksi: ettĂ€ lamppu aina palais.•_‚- Kaikki Tabernaklin astiat, jotka kaikkinaiseen palvelukseen tarvitaan, kaikki hĂ€nen vaarnansa ja kaikki pihan vaarnat pitÀÀ oleman vaskesta.?•^‚y Ja pihan pituus pitÀÀ oleman sata kyynĂ€rÀÀ, ja leveys kaikelta kohtaa viisikymmentĂ€, ja korkeus viisi kyynĂ€rÀÀ, kalliista kerratusta liinasta: ja heidĂ€n jalkansa vaskesta.k•]Q Kaikilla patsailla ympĂ€rinsĂ€ pihan pitÀÀ oleman hopiavanteet, hopiakoukut, ja vaskiset jalat.‚•\„ Mutta pihan lĂ€pikĂ€ytĂ€vĂ€ssĂ€ pitÀÀ oleman yksi vaate kaksikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ leviĂ€, sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliista liinalangasta taitavasti ommellun: siihen myös neljĂ€ patsasta ja neljĂ€n jalan pÀÀllĂ€. ÊȚ žÊj•dƒO Ja sinun pitÀÀ myös puhuman kaikkein niiden kanssa, joilla taitava sydĂ€n on, jotka minĂ€ taidon hengellĂ€ tĂ€yttĂ€nyt olen, ettĂ€ he tekevĂ€t vaatteita Aaronille hĂ€nen pyhittĂ€miseksensĂ€, ettĂ€ hĂ€n olis minun pappini.e•cE Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n veljelles Aaronille pyhĂ€t vaatteet, kunniaksi ja kaunistukseksi.:•b ‚q Ja sinun pitÀÀ ottaman tykös sinun veljes Aaronin poikinensa Israelin lasten seasta, ettĂ€ hĂ€n olis minun pappini: Aaron ja hĂ€nen poikansa Nadab, Abihu, Eleatsar ja Itamar.‚•a„7 Seurakunnan majassa ulkoisella puolella esirippua, joka on todistuksen edessĂ€, pitÀÀ Aaron poikinensa sen toimittaman, (valistamaan) ehtoosta niin aamuun asti, \Herran\ edessĂ€. Se pitÀÀ teille oleman ijankaikkinen sÀÀty heidĂ€n sukukunnissansa, Israelin lasten seassa. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“žšłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  %  &  '  (  )  *  +  , ! -  %  &  '  (  )  *  +  , ! - " . # / $ 0 % 1 & 2 ' 3 ( 4 ) 5 * 6 + 7 , 8 - 9 . :   ;  <  =  >  ?  @  A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z ! [ " \ # ] $ ^ % _ & `   a  b  c  d  e  f  g  h  i 7Šàsœ7b•j? Ja sinun pitÀÀ ottaman kaksi onikin kiveĂ€, ja kaivaman niihin Israelin poikain nimet.S•iƒ! Ja hĂ€nen pÀÀllisvaatteensa vyö, kuin sen pÀÀllĂ€ on, pitÀÀ oleman yhdellĂ€ tavalla tehty, kullasta, sinivilloista, purpurasta ja tulipunaisista villoista, ja kalliista kerratusta liinalangasta.j•hO EttĂ€ se yhdistettĂ€isiin molempain olkain pÀÀltĂ€ ja sidottaisiin yhteen molemmilta puolilta.&•g‚G PÀÀllisvaatteen pitÀÀ heidĂ€n tekemĂ€n kullasta, ja sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliisti kerratusta liinasta, taitavasti.s•fa Siihen pitÀÀ heidĂ€n ottaman kultaa, sinisiĂ€, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa.|•eƒs Ja nĂ€mĂ€t ovat vaatteet, jotka heidĂ€n tekemĂ€n pitÀÀ: kilpi, pÀÀllisvaate, hame, ahdashame, hiippa ja vyö. Ja nĂ€in pitÀÀ heidĂ€n tekemĂ€n sinun veljelles Aaronille ja hĂ€nen pojillensa pyhĂ€t vaatteet, ettĂ€ hĂ€n minun pappini olis. €ȚúÁ~•pƒw Virankilven pitÀÀ sinun myös tekemĂ€n taitavasti, niinkuin pÀÀllisvaatteenkin pitÀÀ sinun sen tekemĂ€n: kullasta, sinisistĂ€ ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista, ja kerratusta kalliin liinan langasta sinun sen tekemĂ€n pitÀÀ.(•o‚K Ja kahdet vitjat puhtaasta kullasta, joilla pÀÀt ovat, pitÀÀ sinun tekemĂ€n, taitavasti vÀÀtyt: ne vÀÀtyt vitjat pitÀÀ sinun yhdistĂ€mĂ€n nastoihin.4•ne Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kultaiset nastat.`•mƒ; Ja sinun pitÀÀ ne molemmat kivet paneman hartioille pÀÀllisvaatteeseen, ettĂ€ ne ovat muistokivet Israelin lapsille: ja Aaronin pitÀÀ kantaman heidĂ€n nimensĂ€ \Herran\ edessĂ€ molemmilla olillansa muistoksi.•l‚7 Niinkuin kivenvuolia sinetin kaivaa, pitÀÀ sinun taitavasti kaivaman niihin kahteen kiveen Israelin lasten nimet, ja ne kultaan sisĂ€lle sulkeman.}•ku HeidĂ€n kuusi nimeĂ€nsĂ€ yhteen kiveen, ja toiset kuusi nimeĂ€ toiseen kiveen, sen jĂ€lkeen kuin he syntyneet ovat. &甀côz&Q•y Ja pistĂ€mÀÀn ne kaksi kultavitjaa kahteen renkaaseen kilven kulmiin.w•xi Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kilpeen kaksi kultarengasta, ja paneman ne molemmat renkaat kahteen kilven kulmaan.l•wS Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n vitjat kilpeen, yhden pituiset, taitavasti vÀÀtyt, puhtaasta kullasta.2•v‚_ Ja ne kivet pitÀÀ oleman kahdentoistakymmenen Israelin lasten nimen jĂ€lkeen, kaivetut kivenvuolialta jokainen nimeltĂ€nsĂ€, kahdentoistakymmenen sukukunnan jĂ€lkeen.d•uC NeljĂ€s rivi: turkos, oniks ja jaspis: kultaan pitÀÀ ne istutettaman kaikilta riveiltĂ€.2•ta Kolmas rivi: linkurius, akat ja ametisti./•s[ Toinen rivi: rubiin, saphiir, demanti.•r‚# Ja sinun pitÀÀ tĂ€yttĂ€mĂ€n sen tĂ€yttymys kivillĂ€, neljĂ€llĂ€ kivirivillĂ€. EnsimĂ€inen rivi pitÀÀ oleman sardius, topats, smaragdi.~•qw NeljĂ€kulmaisen pitÀÀ sen oleman ja kaksinkertaisen, kĂ€mmenen leveys hĂ€nen pituutensa, ja kĂ€mmenen leveytensĂ€. gNŻëg4•~‚c Ja niin pitÀÀ Aaronin kantaman Israelin lasten nimet virankilvessĂ€ sydĂ€mensĂ€ pÀÀllĂ€, koska hĂ€n pyhÀÀn sisĂ€lle menee, muistoksi \Herran\ edessĂ€ alinomaisesti.H•}ƒ  Ja rintavaate pitÀÀ yhdistettĂ€mĂ€n renkaillansa sinisellĂ€ siteellĂ€ pÀÀllisvaatteen renkaisiin, niin ettĂ€ se olis pÀÀllisvaatetta liki, ettei rintavaate eriĂ€is pÀÀllisvaatteesta.@•|‚{ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kaksi kultarengasta, ja paneman ne pÀÀllisvaatteen molemmille olkapĂ€ille toinen toisensa kohdalle, alaspĂ€in, sen saumaa vasten, vaatteen vyön pÀÀlle.•{‚1 Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kaksi kultaista rengasta, ja paneman ne molempiin kilven kulmiin: sen reunaan sisĂ€lliselle puolelle pÀÀllisvaatetta..•z‚W Mutta ne kaksi pÀÀtĂ€ niistĂ€ kahdesta vitjasta pitÀÀ sinun antaman tulla kahteen nastaan, ja paneman pÀÀllisvaatteeseen hartioille, toinen toisensa kohdalle. jö‘æj#–‚A" Niin ettĂ€ siinĂ€ on kultainen kulkuinen, ja sitĂ€likin granatin omena: ja taas kultainen kulkuinen granatin omenan kanssa, ympĂ€rinsĂ€ hameen liepeitĂ€.Q–ƒ! Ja alhaalle hĂ€nen liepeisiinsĂ€ pitÀÀ sinun tekemĂ€n niinkuin granatin omenat sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ympĂ€rinsĂ€: ja niiden keskelle kultaiset kulkuiset ympĂ€rinsĂ€.'–‚I Ja ylinnĂ€ siinĂ€ pitÀÀ keskellĂ€ oleman pÀÀn lĂ€pi, ja sepalus sen lĂ€ven ympĂ€rillĂ€, pallistettu yhteen niinkuin pantsarin lĂ€pi, ettei se kehkiĂ€isi.b–? Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n pÀÀllisvaatteen alle hameen, kaiken sinisistĂ€ villoista.‚•„ Ja sinun pitÀÀ paneman virankilpeen valkeudet ja tĂ€ydellisyydet, jotka pitÀÀ oleman Aaronin sydĂ€men pÀÀllĂ€, koska hĂ€n menee \Herran\ eteen. Ja niin pitÀÀ Aaronin kantaman Israelin lasten oikeuden sydĂ€mensĂ€ pÀÀllĂ€ aina \Herran\ edessĂ€. t3©t–‚1' Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n ahtaan hameen kalliista liinasta, ja hiipan kalliista liinasta: ja taitavasti ommellun vyön pitÀÀ myös tekemĂ€n.‚–ƒ}& Ja sen pitÀÀ oleman Aaronin otsalla, niin ettĂ€ Aaron kantaa pyhĂ€in vÀÀryyden, kuin Israelin lapset pyhittivĂ€t, kaikissa heidĂ€n pyhyytensĂ€ lahjoissa. Ja se pitÀÀ alinomati oleman hĂ€nen otsassansa, heille mielisuosioksi \Herran\ edessĂ€. –‚% Ja sinun pitÀÀ sen sitoman sinisellĂ€ langalla, niin ettĂ€ se on hiipan pÀÀllĂ€: etisellĂ€ puolella hiippaa sen pitÀÀ oleman.–‚$ Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n otsalehden puhtaasta kullasta, ja kaivaman siihen, niinkuin sinetti kaivetaan, \Herran\ PYHYYS.I–ƒ # Ja Aaron pitÀÀ sen pÀÀllensĂ€ pitĂ€mĂ€n, koska hĂ€n palveluksen tekee, niin ettĂ€ siitĂ€ kuullaan kulina, koska hĂ€n menee pyhÀÀn, \Herran\ eteen, ja hĂ€n kĂ€y ulos, ettei hĂ€n kuolisi. :Á4é:+–  ‚S Ja tĂ€mĂ€ on se kuin sinun pitÀÀ tekemĂ€n heille, pyhittÀÀkses heitĂ€, ettĂ€ he olisivat minun pappini: ota yksi nuori mulli, ja kaksi virheetöintĂ€ oinasta.‚G– … + Ja Aaron poikinensa pitÀÀ ne yllĂ€nsĂ€ pitĂ€mĂ€n, koska he menevĂ€t seurakunnan majaan, eli koska he lĂ€hestyvĂ€t alttaria palvelusta tekemÀÀn pyhĂ€ssĂ€, ettei heille kostettaisi heidĂ€n vÀÀryyttĂ€nsĂ€, ja he kuolisi. Se pitÀÀ oleman hĂ€nelle ja hĂ€nen siemenellensĂ€ hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ ijankaikkinen sÀÀty. – ‚ * Ja pitÀÀ tekemĂ€n heille liinaiset alusvaatteet, peittÀÀksensĂ€ hĂ€pylihansa: kupeista niin reisiin asti pitÀÀ ne oleman.J– ƒ) Ja sinun pitÀÀ ne puettaman veljes Aaronin ja hĂ€nen poikainsa ylle, ja pitÀÀ voiteleman heitĂ€, ja tĂ€yttĂ€mĂ€n heidĂ€n kĂ€tensĂ€, ja pyhittĂ€mĂ€n heitĂ€, ettĂ€ he olisivat minun pappini.n– W( Ja Aaronin pojille pitÀÀ sinun tekemĂ€n hameita, vöitĂ€ ja hiippoja, kunniaksi ja kaunistukseksi. ƒBÎ\¶FʃW–) Ja hĂ€nen poikainsa anna tulla edes, ja pueta heidĂ€n yllensĂ€ ahtaat hameet.f–G Ja ottaman voidellusöljyn, ja vuodattaman hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle, ja voiteleman hĂ€ntĂ€.m–U Sinun pitÀÀ myös paneman hiipan hĂ€nen pÀÀhĂ€nsĂ€, ja laskeman pyhĂ€n kruunun hiipan pÀÀlle;"–‚? Ja sinun pitÀÀ ottaman vaatteet ja puettaman Aaronin ylle, ahtaan hameen, ja pÀÀllisvaate-hameen, ja vyöttĂ€mĂ€n hĂ€nen pÀÀllisvaatteen vyöllĂ€.o–Y Ja sinun pitÀÀ tuoman Aaronin poikinensa seurakunnan majan oven eteen, ja pesemĂ€n heitĂ€ vedellĂ€.q–] Ja sinun pitÀÀ paneman ne koriin, ja korissa ne kantaman edes, niin myös mullin ja ne kaksi oinasta.:–‚o Ja happamattomia leipiĂ€ ja happamattomia kyrsiĂ€ sekoitettuja öljyllĂ€, ja happamattomia ohuita kyrsiĂ€ voidelluita öljyllĂ€: nisuisista jauhoista pitÀÀ sinun ne tekemĂ€n. 1öp yč1–‚ Mutta mullin lihan ja hĂ€nen vuotansa ja rapansa pitÀÀ sinun polttaman tulella ulkona leiristĂ€; sillĂ€ se on rikosuhri.<–‚s Ja sinun pitÀÀ ottaman kaiken lihavuuden kuin sisĂ€llykset peittÀÀ, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, ja lihavuuden, joka on niiden pÀÀllĂ€, ja polttaman alttarilla.–‚ Ja sinun pitÀÀ ottaman mullin verestĂ€, ja sivuman sormellas alttarin sarviin; mutta kaikki sen muu veri vuodata alttarin pohjaan.b–? Niin sinun pitÀÀ teurastaman mullin \Herran\ edessĂ€, seurakunnan majan oven tykönĂ€.– Ja sinun pitÀÀ tuoman mullin seurakunnan majan eteen: ja Aaronin poikinensa pitÀÀ paneman kĂ€tensĂ€ mullin pÀÀlle.‚–„ Ja sinun pitÀÀ vyöttĂ€mĂ€n heidĂ€n vyöllĂ€, sekĂ€ Aaronin ettĂ€ hĂ€nen poikansa, ja paneman hiipat heidĂ€n pÀÀhĂ€nsĂ€, ettĂ€ heillĂ€ olis pappeus ijankaikkiseksi sÀÀdyksi: ja sinun pitÀÀ tĂ€yttĂ€mĂ€n Aaronin kĂ€den ja hĂ€nen poikainsa kĂ€den. g~_ëng‚– „ Ja sinun pitÀÀ teurastaman oinaan ja ottaman hĂ€nen verestĂ€nsĂ€, ja sivuman Aaronin ja hĂ€nen poikainsa oikian korvan lehteen, ja oikian kĂ€den peukaloon, ja heidĂ€n oikian jalkansa isoon varpaaseen: ja priiskottaman veren alttarille ympĂ€rinsĂ€.z–o Toisen oinaan pitÀÀ sinun myös ottaman, ja Aaron poikinensa pitÀÀ paneman kĂ€tensĂ€ oinaan pÀÀn pÀÀlle.q–] Ja polttaman koko oinaan alttarilla; sillĂ€ se on polttouhri \Herralle\: makia haju ja tuli \Herralle\.%–‚E Mutta oinaan pitÀÀ sinun leikkaaman kappaleiksi, ja pesemĂ€n hĂ€nen sisĂ€llyksensĂ€ ja jalkansa, ja paneman sen hĂ€nen kappaltensa ja pÀÀnsĂ€ pÀÀlle.s–a Ja sinun pitÀÀ teurastaman oinaan, ja ottaman hĂ€nen verensĂ€, ja priiskottaman alttarille ympĂ€rinsĂ€.–y Yhden oinaan pitÀÀ sinun myös ottaman: ja Aaronin poikinensa pitÀÀ paneman kĂ€tensĂ€ sen oinaan pÀÀn pÀÀlle. êáUÀ#–%‚A Ja niin pitÀÀ sinun ne ottaman heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€, ja polttaman alttarilla polttouhriksi ja makiaksi hajuksi \Herralle\; sillĂ€ se on \Herran\ tuli.–$‚ Ja sinun pitÀÀ paneman kaikki nĂ€mĂ€t Aaronin ja hĂ€nen poikainsa kĂ€tten pÀÀlle, ja hÀÀlyttĂ€mĂ€n ne hÀÀlytykseksi \Herralle\.–#‚  Ja yhden kyrsĂ€n leipÀÀ, ja yhden öljykyrsĂ€n, ja ohuen kyrsĂ€n korista, jossa happamattomat leivĂ€t ovat \Herran\ edessĂ€.‚–"„ Sitte pitÀÀ sinun ottaman oinaasta lihavuuden, ja saparon, ja sen lihavuuden kuin sisĂ€llykset peittÀÀ, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, niin myös sen lihavuuden kuin niiden pÀÀllĂ€ on, ja oikian lavan; sillĂ€ se on tĂ€yttĂ€misen oinas.‚–!„ Ja sinun pitÀÀ ottaman verestĂ€, kuin alttarilla on, ja voidellusöljystĂ€, ja priiskottaman Aaronin ja hĂ€nen vaatettensa pÀÀlle, ja hĂ€nen poikainsa ja heidĂ€n vaatettensa pÀÀlle: niin hĂ€n tulee pyhĂ€ksi itse vaatteinensa, ja hĂ€nen poikansa vaatteinensa. HQȘ±H5–*‚e Joka hĂ€nen pojistansa tulee papiksi hĂ€nen siaansa, sen pitÀÀ pukeman ne yllensĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ; jonka pitÀÀ kĂ€ymĂ€n seurakunnan majaan palvelemaan pyhĂ€ssĂ€.,–)‚S Mutta Aaronin pyhĂ€t vaatteet pitÀÀ oleman hĂ€nen pojillansa hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€, ettĂ€ heidĂ€t pitÀÀ niissĂ€ voideltaman, ja heidĂ€n kĂ€tensĂ€ tĂ€ytettĂ€mĂ€n.u–(ƒe Ja sen pitÀÀ oleman Aaronille ja hĂ€nen pojillensa ijankaikkiseksi sÀÀdyksi Israelin lapsilta; sillĂ€ se on ylennysuhri: ja ylennysuhrin pitÀÀ oleman \Herran\ oman Israelin lapsilta, heidĂ€n kiitosuhrissansa ja ylennysuhrissansa.#–'‚A Ja sinun pitÀÀ pyhittĂ€mĂ€n hÀÀlytysrinnan ja ylennyslavan, joka hÀÀlytetty on ja ylennetty on, Aaronin ja hĂ€nen poikainsa tĂ€yttĂ€misen oinaasta.+–&‚Q Ja sinun pitÀÀ ottaman rinnan Aaronin tĂ€yttĂ€misen oinaasta, ja pitÀÀ sen hÀÀlyttĂ€mĂ€n hÀÀlytysuhriksi \Herran\ eteen: ja se pitÀÀ oleman sinun osas. E  "-8CNYdny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàêőšłŸÉÔßêő  k  l  m  n  o  p  q  r   s  k  l  m  n  o  p  q  r   s   t   u   v   w   x   y   z  {  |  }  ~     €      ‚   ƒ   „   …   †   ‡   ˆ   ‰   Š   ‹   Œ      Ž         ‘  ’  ! “  " ”  # •  ! – ! — ! ˜ ! ™ ! š ! › ! œ !  ! ž ! Ÿ !   ! Ą ! ą ! Ł ! € ! „ ! Š ! § ! š ! © ! Ș ! « ! Ź  " ­ " ź " Ż —RŁÜ<–0‚s$ Ja joka pĂ€ivĂ€ teurastaman mullin rikosuhrin sovinnoksi. Ja sinun pitÀÀ puhdistaman alttarin, koskas sovintoa uhraat sen pÀÀllĂ€, ja voiteleman sen, ettĂ€s sen pyhittĂ€isit.C–/ƒ# Ja nĂ€in pitÀÀ sinun tekemĂ€n Aaronille ja hĂ€nen pojillensa, kaiken sen jĂ€lkeen kuin minĂ€ sinulle kĂ€skenyt olen: seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun heidĂ€n kĂ€tensĂ€ tĂ€yttĂ€mĂ€n;+–.‚Q" Jos jotakin tĂ€hteeksi jÀÀ tĂ€yttymisen lihasta ja leivĂ€stĂ€ aamuun asti, sen pitÀÀ sinun polttaman tulessa: ei sitĂ€ pidĂ€ syötĂ€mĂ€n, sillĂ€ se on pyhĂ€.?–-‚y! Ja niiden pitÀÀ ne syömĂ€n, jotka niiden kautta sovitetut ovat, tĂ€ytettÀÀ heidĂ€n kĂ€siĂ€nsĂ€, ja pyhitettÀÀ heitĂ€. Ei muukalaisen pidĂ€ sitĂ€ syömĂ€n; sillĂ€ se on pyhĂ€.–,y Ja Aaronin poikinensa pitÀÀ syömĂ€n sen oinaan lihan, ja leivĂ€n, joka on korissa, seurakunnan majan oven edessĂ€.f–+G Sinun pitÀÀ myös ottaman tĂ€yttĂ€misen oinaan, ja keittĂ€mĂ€n sen lihan pyhĂ€ssĂ€ siassa. "8ą;“Đ"*–6‚O* TĂ€mĂ€ on alinomainen polttouhri teidĂ€n sukukunnillenne seurakunnan majan oven tykönĂ€ \Herran\ edessĂ€, kussa minĂ€ olen saapuvilla teille, ja puhun sinulle.?–5‚y) Ja toisen karitsan pitÀÀ sinun uhraaman kahden ehtoon vĂ€lillĂ€: niinkuin aamullisenkin ruokauhrin ja juomauhrin pitÀÀ sinun sen uhraaman \Herralle\ makiaksi hajuksi ja tuleksi.$–4‚C( Ja kymmenennen osan jauhoja, sekoitettu neljĂ€nnekseen hinniĂ€ puserretun öljyn kanssa; ja neljĂ€nneksen hinniĂ€ viinaa juomauhriksi, yhdelle karitsalle.d–3C' Yhden karitsan aamulla, ja toisen karitsan pitÀÀ sinun uhraaman kahden ehtoon vĂ€lillĂ€.–2‚& Ja tĂ€mĂ€ on se kuin sinun pitÀÀ tekemĂ€n alttarilla: kaksi vuosikuntaista karitsaa pitÀÀ sinun uhraaman joka pĂ€ivĂ€ sen pÀÀllĂ€.D–1ƒ% Ja seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun puhdistaman alttarin, ja pyhittĂ€mĂ€n sen; ja se alttari pitÀÀ oleman kaikkein pyhin. MitĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ siihen alttariin tarttuu, se on pyhitetty. +.çȘà+1–=‚] Ja sinun pitÀÀ silaaman sen puhtaalla kullalla, hĂ€nen lakensa ja seinĂ€nsĂ€ ympĂ€rinsĂ€, ja sen sarvet. Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n kultaisen vanteen sen ympĂ€rinsĂ€.F–<ƒ KyynĂ€rĂ€ pitÀÀ oleman hĂ€nen pituutensa ja kyynĂ€rĂ€ leveytensĂ€: nelikulmaisen pitÀÀ sen oleman, ja kaksi kyynĂ€rÀÀ hĂ€nen korkeutensa; siitĂ€ myös pitÀÀ oleman hĂ€nen sarvensa.o–; [ Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n suitsutusalttarin suitsutettaa: sittimipuusta sinun sen tekemĂ€n pitÀÀ.G–:ƒ . Ja heidĂ€n pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\ heidĂ€n Jumalansa, joka heidĂ€t johdatin Egyptin maalta, ettĂ€ minĂ€ asuisin heidĂ€n seassansa. MinĂ€ olen \Herra\ heidĂ€n Jumalansa.D–9- Ja asun Israelin lasten seassa, ja olen heidĂ€n Jumalansa.l–8S, Ja minĂ€ pyhitĂ€n todistuksen majan alttareinensa, ja pyhitĂ€n Aaronin poikinensa minulle papiksi.`–7;+ SiellĂ€ minĂ€ Israelin lapsille olen saapuvilla: ja se pyhitetÀÀn minun kunniassani. 3EëG„Ú3#–C‚A Ei teidĂ€n pidĂ€ yhtÀÀn muukalaista suitsutusta tekemĂ€n sen pÀÀllĂ€, eli polttouhria, eli ruokauhria, eikĂ€ myös juomauhria uhraaman sen pÀÀllĂ€.G–Bƒ  Niin myös koska Aaron sytyttÀÀ kynttilĂ€t kahden ehtoon vĂ€lillĂ€, pitÀÀ hĂ€nen sen suitsuttaman: sen suitsutuksen pitÀÀ oleman alinomaisen \Herran\ edessĂ€, teidĂ€n sukukunnissanne.–A‚7 Ja Aaronin pitÀÀ sen pÀÀllĂ€ polttaman hyvĂ€nhajullista suitsutusta: joka aamu koska hĂ€n valmistaa kynttilĂ€t, pitÀÀ hĂ€nen sen suitsuttaman. –@‚; Ja asettaman se esiripun eteen, joka on todistusarkin edessĂ€; armo-istuimen edessĂ€, joka on todistuksen pÀÀllĂ€, siellĂ€ minĂ€ tulen sinun tykös.W–?) Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n korennot sittimipuusta, ja silaaman ne kullalla.7–>‚i Ja kaksi kultaista rengasta pitÀÀ sinun tekemĂ€n, molemmille tahoille kahteen hĂ€nen kulmaansa vanteen alle, ettĂ€ korennot niihin pistettĂ€isiin, joilla se kannettaisiin. ;*ú!hî;/–I‚Y Varallisen ei pidĂ€ siihen lisÀÀmĂ€n, ja köyhĂ€n ei pidĂ€ vĂ€hentĂ€mĂ€n puolesta siklistĂ€, koska he antavat \Herralle\ ylennysuhrin teidĂ€n sieluinne sovinnoksi.w–Hi Joka kahdenkymmenen vuotisen luvussa löydetÀÀn ja sen ylitse: sen pitÀÀ antaman \Herralle\ ylennysuhrin.5–G‚e Ja pitÀÀ jokaisen, joka luvussa on, antaman puolen sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: sikli maksaa kaksikymmentĂ€ geraa: puoli sikliĂ€ pitÀÀ oleman \Herran\ ylennysuhri.U–Fƒ% Koska Israelin lapset luettelet, niin heidĂ€n pitÀÀ itsekunkin sielunsa edestĂ€ antaman sovinnon \Herralle\, koska he luetellaan: ettei heidĂ€n pÀÀllensĂ€ joku rangaistus tulisi, koska he luetellaan.-–EW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:R–Dƒ Ja Aaron pitÀÀ sen sarvein pÀÀllĂ€ sovittaman kerran vuodessa: rikosuhrin verestĂ€ pitÀÀ hĂ€nen sen pÀÀllĂ€ kerran vuodessa sovittaman teidĂ€n sukukunnissanne: se on kaikkein pyhin \Herralle\. è!Í I-–PW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:@–O‚{ Ja heidĂ€n pitÀÀ pesemĂ€n kĂ€tensĂ€ ja jalkansa, ettei he kuolisi ja se pitÀÀ heille oleman ijankaikkiseksi sÀÀdyksi, hĂ€nelle ja hĂ€nen siemenellensĂ€ heidĂ€n sukukunnissansa.<–N‚s Koska he menevĂ€t seurakunnan majaan, pitÀÀ heidĂ€n itsensĂ€ pesemĂ€n vedellĂ€, ettei he kuolisi, taikka koska he lĂ€hestyvĂ€t alttarin tykö palvelemaan \Herraa\ savu-uhrilla.Q–M EttĂ€ Aaron ja hĂ€nen poikansa pesisivĂ€t siitĂ€ kĂ€tensĂ€ ja jalkansa.C–Lƒ Sinun pitÀÀ myös tekemĂ€n vaskisen pesoastian, vaskijalan kanssa, pesemistĂ€ varten: ja sen pitÀÀ sinun asettaman seurakunnan majan ja alttarin vaiheelle, ja paneman siihen vettĂ€.4–Ke Niin \Herra\ taas puhui Mosekselle, sanoen:]–Jƒ5 Ja sinun pitÀÀ sovintorahan ottaman Israelin lapsilta, ja antaman sen seurakunnan majan palvelukseksi: ja sen pitÀÀ Israelin lapsille muistoksi oleman \Herran\ edessĂ€, ettĂ€ teidĂ€n sielunne sovitettaisiin. …2ŐAèv…–W‚! Ja sinun pitÀÀ ne pyhittĂ€mĂ€n, ja ne pitÀÀ kaikkein pyhimmĂ€t oleman: mitĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ niihin tarttuu, se pitÀÀ pyhitetty oleman.W–V) Polttouhrin alttarin ja kaikki sen astiat, niin myös pesoastian jalkoinensa.o–UY Ja pöydĂ€n ja kaikki hĂ€nen astiansa, ja kynttilĂ€jalan ja sen astiat, niin myös suitsutusalttarin,V–T' SillĂ€ sinun pitÀÀ voiteleman seurakunnan majan, niin myös todistusarkin.–S‚ Ja sinun pitÀÀ siitĂ€ tekemĂ€n pyhĂ€n voidellusöljyn, parhaan voiteen apotekarin tavalla: sen pitÀÀ pyhĂ€n voiteen-öljyn oleman.Z–R/ Mutta kasiaa viisisataa pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen, ja öljyĂ€ öljypuusta yksi hin,J–Qƒ Ota sinulles parhaista kaluista: kaikkein kalliimmasta mirhamista viisisataa sikliĂ€, ja puoli sen vertaa kanelia, kaksisataa ja viisikymmentĂ€, ja myös kalmusta kaksisataa ja viisikymmentĂ€. “’=·ü“f–]G# Sinun pitÀÀ siitĂ€ tekemĂ€n suitsutuksen, apotekarin tavalla: suolatun, puhtaan ja pyhĂ€n.7–\‚i" Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ota sinulle hyvĂ€nhajullisia kaluja, staktea ja galbania; nĂ€istĂ€ hajavista kaluista, puhtaan pyhĂ€n savun kanssa, pitÀÀ yhden verran oleman.–[! Se joka tekee senkaltaista voidetta, eli joka panee sitĂ€ muukalaisen pÀÀlle, se pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansoistansa.@–Z‚{ Ihmisen ruumiin pÀÀlle ei pidĂ€ se voidellus vuodatettaman, ja ei teidĂ€n pidĂ€ myös senkaltaista tekemĂ€n; sillĂ€ se on pyhĂ€, sentĂ€hden pitÀÀ myös se teiltĂ€ pyhitettĂ€mĂ€n. –Y‚ Sinun pitÀÀ myös puhuman Israelin lapsille, sanoen: tĂ€mĂ€ öljy pitÀÀ oleman minulle pyhĂ€ voidellus teidĂ€n sukukunnissanne.k–XQ Aaronin ja hĂ€nen poikansa pitÀÀ sinun myös voiteleman ja pyhittĂ€mĂ€n heitĂ€ minulle papiksi. œEčZ+Ăjœr–e_ Taitavasti leikkaamaan ja sisĂ€lle panemaan kivet, ja taitavasti tekemÀÀn puusta kaikkinaista työtĂ€.V–d' Taitoja ylösajattelemaan, ja tekemÀÀn kullasta, ja hopiasta, ja vaskesta,V–c' Ja tĂ€ytin hĂ€nen Jumalan hengellĂ€: viisaudella ja kaikkinaisella taidolla:e–bE Katso, minĂ€ kutsuin nimeltĂ€nsĂ€ Betsaleelin Urin pojan, Hurin pojanpojan, Juudan suvusta.,–a W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:\–`3& Joka senkaltaista tekee suitsuttaaksensa, se pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansoistansa.–_‚ % Ja senkaltaista suitsutusta ei teidĂ€n pidĂ€ itsellenne tekemĂ€n; mutta tĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman sinulle pyhĂ€, \Herran\ edessĂ€.7–^‚i$ Ja sinun pitÀÀ sen pieneksi survoman, ja paneman siitĂ€ todistuksen eteen seurakunnan majaan, kussa minĂ€ olen sinua lĂ€snĂ€: sen pitÀÀ teille oleman kaikkein pyhimmĂ€n. Á.ŸQûŽńÁ-–lW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:–k‚- Voidellusöljyn ja suitsutuksen hajavista kaluista, pyhÀÀn: kaiken sen jĂ€lkeen, kuin minĂ€ olen sinulle kĂ€skenyt, pitÀÀ heidĂ€n tekemĂ€n.j–jO Ja virkavaatteet, ja papin Aaronin pyhĂ€t vaatteet, ja hĂ€nen poikainsa vaatteet, papin virkaan,S–i! Polttouhri-alttarin ja kaikki sen kalut, ja myös pesoastian jalkoinensa,j–hO PöydĂ€n ja sen astiat, ja puhtaan kynttilĂ€njalan, ja kaikki sen kalut, ja myös savu-alttarin.m–gU Seurakunnan majan ja liiton arkin, ja armo-istuimen, joka sen pÀÀllĂ€ on, ja kaikki majan astiat,N–fƒ Ja katso, minĂ€ annoin myös hĂ€nelle avuksi Oholiabin Ahisamakin pojan, Danin suvusta, ja itsekunkin taitavan sydĂ€meen annoin minĂ€ taidon tekemÀÀn kaikkia, mitĂ€ minĂ€ olen sinulle kĂ€skenyt: 7b܁F–qƒ Minun ja Israelin lasten vĂ€lillĂ€ on se ijankaikkinen merkki; sillĂ€ kuutena pĂ€ivĂ€nĂ€ teki \Herra\ taivaan ja maan, mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ hĂ€n lepĂ€si, ja virvoitti itsensĂ€.–p SentĂ€hden pitĂ€kÀÀn Israelin lapset sabbatin, ettĂ€ he sen pyhittĂ€isivĂ€t, sukukunnissansa ijankaikkiseksi liitoksi.Q–oƒ Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ työtĂ€ tehtĂ€mĂ€n, mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on sabbatin lepo, pyhĂ€ \Herralle\: kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ työtĂ€ tekee sabbatin pĂ€ivĂ€nĂ€, hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman.[–nƒ1 SentĂ€hden pitĂ€kÀÀt sabbati; sillĂ€ se on teillĂ€ pyhĂ€. Joka sen rikkoo, hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman; sillĂ€ kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ silloin työtĂ€ tekee, sen sielu pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansansa seasta.f–mƒG Puhu Israelin lapsille, sanoen: teidĂ€n pitÀÀ kaiketi pitĂ€mĂ€n minun sabbatini; sillĂ€ se on merkki minun vĂ€lillĂ€ni ja teidĂ€n, teidĂ€n suvuissanne, ettĂ€ te tietĂ€isitte minun olevan \Herran\, joka teitĂ€ pyhitĂ€n. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàêőšłŸÉÔßêő " ± " Č " ł " Ž " ” " ¶ " · " ž " č " ± " Č " ł " Ž " ” " ¶ " · " ž " č " ș " » " Œ " œ " Ÿ " ż " À " Á "  " Ă " Ä " Ć " Æ " Ç " È " É " Ê " Ë " Ì "! Í "" Î "# Ï  # Đ # Ń # Ò # Ó # Ô # Ő # Ö # Ś # Ű # Ù # Ú # Û # Ü # Ę # Ț # ß # à # á # â # ă # ä # ć # æ # ç # è # é # ê # ë # ì # í # î # ï #! đ #" ń ## ò  $ ó $ ô $ ő ŚA TŚz–uo  Niin kaikki kansa repĂ€isi ne kultaiset korvarenkaat, jotka olivat heidĂ€n korvissansa: ja toivat Aaronin tykö.1–t‚]  Niin sanoi Aaron heille: revĂ€iskÀÀt kultaiset korvarenkaat, jotka ovat emĂ€ntienne korvissa, ja teidĂ€n poikainne, ja teidĂ€n tyttĂ€renne: ja tuokaat minun tyköni.‚4–s „e Mutta koska kansa nĂ€ki, ettĂ€ Moses viipyi tulemasta alas vuorelta, niin he kokoontuivat Aaronia vastaan, ja sanoivat hĂ€nelle: nouse, tee meille jumalia, jotka meidĂ€n edellĂ€mme kĂ€visivĂ€t; sillĂ€ emme tiedĂ€, mitĂ€ tĂ€lle miehelle Mosekselle tapahtunut on, joka meidĂ€t Egyptin maalta johdatti.;–r‚q Ja sitte kuin [Herra] oli lopettanut puheensa Moseksen kanssa Sinain vuorella, antoi hĂ€n hĂ€nelle kaksi todistuksen taulua, jotka olivat kivestĂ€, Jumalan sormella kirjoitetut. O-ąăTO‚–zƒ}  He Ă€kisti poikkesivat pois siltĂ€ tieltĂ€, jonka minĂ€ heille kĂ€skin. He tekivĂ€t itsellensĂ€ valetun vasikan, ja kumarsivat sitĂ€, ja uhrasivat sille, ja sanoivat: nĂ€mĂ€t ovat sinun jumalas, Israel, jotka sinun Egyptin maalta johdattivat ulos. –y‚  Mutta \Herra\ puhui Mosekselle: mene, astu alas; sillĂ€ sinun kansas, jonka sinĂ€ Egyptin maalta johdatit ulos, turmeli itsensĂ€.;–x‚q  Ja he varhain aamulla nousivat toisena pĂ€ivĂ€nĂ€, ja he uhrasivat polttouhria, ja kantoivat edes kiitosuhria. Ja kansa istui syömÀÀn ja juomaan, ja nousivat mĂ€ssÀÀmÀÀn.–w‚   Ja koska Aaron sen nĂ€ki, rakensi hĂ€n alttarin heidĂ€n eteensĂ€; ja Aaron huusi ja sanoi: huomenna on \Herran\ juhlapĂ€ivĂ€.O–vƒ  Jonka hĂ€n otti heidĂ€n kĂ€destĂ€nsĂ€, ja kuvasi sen kaivinraudalla, ja teki siitĂ€ valetun vasikan; ja he sanoivat: nĂ€mĂ€t ovat sinun jumalas, Israel, jotka sinun Egyptin maalta johdattivat ulos. *‚ –~„ Miksi EgyptilĂ€iset pitĂ€is puhuman ja sanoman: heidĂ€n vahingoksensa hĂ€n heitĂ€ johdatti ulos, tappaaksensa heitĂ€ vuorella, ja hĂ€vittÀÀksensĂ€ heitĂ€ maan pÀÀltĂ€? KÀÀnny pois sinun vihas hirmuisuudesta, ja kadu sitĂ€ pahaa sinun kansaas vastaan.Z–}ƒ/ Mutta Moses rukoili hartaasti \Herran\ Jumalansa edessĂ€, ja sanoi: \Herra\, miksi sinun vihas julmistuu sinun kansan pÀÀlle, jonka Egyptin maalta johdatit ulos, suurella voimalla ja vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€?–|‚ SentĂ€hden salli nyt minun vihani julmistua heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ettĂ€ minĂ€ hukutan heidĂ€t: niin minĂ€ teen sinun suureksi kansaksi.`–{; Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: minĂ€ nĂ€in tĂ€mĂ€n kansan; ja katso, se on niskurikansa. ŁÎ|ÓjŁh—K  HĂ€n vastasi: ei se ole voittajain, eikĂ€ voitettuiden huuto: minĂ€ kuulen veisaajain ÀÀnen.Y—-  Koska Josua kuuli kansan huudon, sanoi hĂ€n Mosekselle: sodan ÀÀni leirissĂ€.f—G  Ja taulut olivat Jumalan teko: ja kirjoitus oli myös Jumalan kirjoitus, kaivettu tauluihin.%—‚E  Ja Moses kÀÀnsi itsensĂ€, ja astui alas vuorelta, ja hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€ oli kaksi todistuksen taulua: ja taulut olivat kirjoitetut molemmilta puolilta.O—  Niin \Herra\ katui sitĂ€ pahaa, jonka hĂ€n uhkasi tehdĂ€ kansallensa.‚.–„W Muista sinun palvelioitas Abrahamia, Isaakia ja Israelia, joille sinĂ€ itse kauttas vannoit, ja sanoit heille: minĂ€ enennĂ€n teidĂ€n siemenenne niinkuin taivaan tĂ€hdet: ja kaiken tĂ€mĂ€n maan, josta minĂ€ sanoin, annan teidĂ€n siemenellenne, ja heidĂ€n pitÀÀ sen perimĂ€n ijankaikkisesti. EVš"ŹçE— ‚7  Joille minĂ€ sanoin: jolla on kultaa, revĂ€iskÀÀn sen pois; ja he antoivat sen minulle, ja minĂ€ heitin sen tuleen, ja siitĂ€ tuli tĂ€mĂ€ vasikka.A— ‚}  He sanoivat minulle: tee meille jumalia, jotka meidĂ€n edellemme kĂ€visivĂ€t; sillĂ€ emme tiedĂ€, mitĂ€ tĂ€lle miehelle Mosekselle tapahtunut on, joka meidĂ€n Egyptin maalta johdatti.s—a  Ja Aaron sanoi: Ă€lköön minun herrani viha julmistuko: sinĂ€ tiedĂ€t, ettĂ€ tĂ€mĂ€ kansa on pahuudessa.—  Ja Moses sanoi Aaronille: mitĂ€ tĂ€mĂ€ kansa on sinulle tehnyt, ettĂ€s niin suuren rikoksen saatit heidĂ€n pÀÀllensĂ€?*—‚O  HĂ€n otti myös vasikan, jonka he tehneet olivat, ja poltti tulella, ja musersi sen tuhaksi; sitte hajoitti hĂ€n sen veteen, ja antoi sen Israelin lasten juoda.&—‚G  Ja koska hĂ€n lĂ€hestyi leiriĂ€, nĂ€ki hĂ€n vasikan ja hypyn. Ja Moseksen viha julmistui, ja heitti pois kĂ€sistĂ€nsĂ€ taulut, ja löi ne rikki vuoren alla. „vÖÒQ„(—‚K  Moses sanoi: pyhittĂ€kÀÀt tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teidĂ€n kĂ€tenne \Herralle\, itsekukin pojassansa ja veljessĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€n tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ antais teille siunauksen.~—w  Niin Levin pojat tekivĂ€t Moseksen kĂ€skyn jĂ€lkeen: ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ lankesi kansasta liki kolmetuhatta miestĂ€.‚— ƒ{  Joille hĂ€n sanoi: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: jokainen sitokaan miekan kupeillensa: vaeltakaat lĂ€vitse, ja palaitkaat portista niin porttiin leirissĂ€, ja tappakaat itsekukin veljensĂ€, ja kukin ystĂ€vĂ€nsĂ€, ja kukin lĂ€himmĂ€isensĂ€.— ‚3  Niin Moses seisoi leirin portissa ja sanoi: joka on \Herran\ oma, se tulkaan minun tyköni; niin kokoontuivat hĂ€nen tykönsĂ€ kaikki Levin pojat,— ‚  Kun Moses nĂ€ki, ettĂ€ kansa oli paljastettu; sillĂ€ Aaron oli heidĂ€n paljastanut hĂ€vĂ€istykseksi heidĂ€n vihollisillensa, ŒI±&žèŒY—- # Ja niin löi \Herra\ kansaa; ettĂ€ he olivat tehneet vasikan, jonka Aaron teki.L—ƒ " Niin mene sinĂ€ nyt, ja johdata kansa sille sialle, josta minĂ€ olen sinulle puhunut: Katsos, minun enkelini kĂ€y sinun edellĂ€s. Mutta minun etsikkopĂ€ivĂ€nĂ€ni kostan minĂ€ heidĂ€n rikoksensa.k—Q ! Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: joka minua vastaan syntiĂ€ tekee, sen minĂ€ pyyhin minun kirjastani.—‚  Nyt siis anna heidĂ€n rikoksensa anteeksi; mutta jollei, niin pyyhi minut nyt pois sinun kirjastas, jonkas kirjoittanut olet.—‚#  Niin Moses palasi \Herran\ tykö, ja sanoi: minĂ€ rukoilen; tĂ€mĂ€ kansa teki suuren synnin, ja he tekivĂ€t itsellensĂ€ kultaisia jumalia.3—‚a  Toisna pĂ€ivĂ€nĂ€ sanoi Moses kansalle: te olette tehneet suuren synnin; ja nyt minĂ€ astun ylös \Herran\ tykö, jos minĂ€ mitĂ€maks taidan sovittaa teidĂ€n rikoksenne.  &‰Û_s P—! Niin riisuivat Israelin lapset kaunistuksensa Horebin vuoren tykönĂ€.h—ƒK! Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano Israelin lapsille: te olette niskurikansa, minĂ€ tulen Ă€kisti sinun pÀÀlles, ja hukutan sinun; riisu siis nyt kaunistukses sinultas, ettĂ€ minĂ€ tietĂ€isin, mitĂ€ minĂ€ sinulle tekisin.y—m! Koska kansa kuuli tĂ€mĂ€n pahan puheen, tulivat he surulliseksi, ja ei yksikÀÀn pukenut kaunistusta yllensĂ€.*—‚O! Sille maalle, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa; sillĂ€ en minĂ€ mene sinun kanssas, sillĂ€ sinĂ€ olet niskuri kansa, etten minĂ€ sinua joskus tieltĂ€ hukuttaisi.—‚-! Ja lĂ€hetĂ€n sinun edellĂ€s enkelin, ja ajan pois Kanaanealaiset, Amorilaiset, ja HetilĂ€iset, ja PheresilĂ€iset, HevilĂ€iset, ja Jebusilaiset,V— ƒ)! Ja \Herra\ puhui Mosekselle: mene tÀÀltĂ€, sinĂ€ ja kansa, jonkas johdatit Egyptin maalta, sille maalle, kuin minĂ€ vannoin Abrahamille, Isaakille ja Jakobille, sanoen: sinun siemenelles minĂ€ sen annan, yaèOyR— ƒ! Ja \Herra\ puhutteli Mosesta kasvosta niin kasvoon, niinkuin joku ystĂ€vĂ€tĂ€nsĂ€ puhuttelee. Ja koska hĂ€n palasi leiriin, niin hĂ€nen palveliansa Josua Nunin poika, nuorukainen ei lĂ€htenyt majasta.—‚%! Ja koska kaikki kansa nĂ€ki pilven patsaan seisovan majan oven edessĂ€, niin kaikki kansa nousi ja itsekukin kumarsi itsensĂ€ majan ovella.v—g! Ja tapahtui, koska Moses tuli majaan, tuli pilven patsas alas, ja seisoi majan ovella: ja puhutteli Mosesta.9—‚m! Ja tapahtui, koska Moses meni majan tykö, niin nousi kaikki kansa, ja itsekukin seisoi majansa ovella, ja he katselivat Moseksen jĂ€lkeen siihen asti, ettĂ€ hĂ€n tuli majaan.^—ƒ7! Moses myös otti majan ja pani sen ylös kauvas leiristĂ€, ja kutsui sen seurakunnan majaksi: ja kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ tahtoi kysyĂ€ \Herralta\, hĂ€nen piti menemĂ€n seurakunnan majan tykö, joka oli ulkona leiristĂ€. 5í§=5‚—%„! Ja mistĂ€ se tĂ€ssĂ€ tietÀÀ saadaan, ettĂ€ minĂ€ ja sinun kansas olemme löytĂ€neet armon sinun edessĂ€s? Eikö, koskas vaellat meidĂ€n kanssamme? ettĂ€ me eroitettaisiin, minĂ€ ja sinun kansas, kaikista kansoista, jotka ovat maan piirin pÀÀllĂ€.g—$I! Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: jollei sinun kasvos kĂ€y edellĂ€, niin Ă€lĂ€ vie meitĂ€ tĂ€stĂ€ pois.Y—#-! Ja hĂ€n sanoi: minun kasvoni kĂ€y sinun edellĂ€s, ja minĂ€ annan sinulle levon.f—"ƒG! Nyt siis, jos minĂ€ muutoin olen armon löytĂ€nyt sinun edessĂ€s, niin osota nyt minulle sinun ties, ettĂ€ minĂ€ sinut tuntisin ja löytĂ€isin armon sinun edessĂ€s: ja katso kuitenkin, ettĂ€ tĂ€mĂ€ vĂ€ki on sinun kansas.‚—!„! Ja Moses sanoi \Herralle\: katso, sinĂ€ sanot minulle: johdata tĂ€mĂ€ kansa, ja et sinĂ€ ilmoittanut, kenenkĂ€ sinĂ€ lĂ€hetĂ€t minun kanssani; ja kuitenkin sinĂ€ sanoit minulle: minĂ€ tunnen sinun nimeltĂ€s, ja sinĂ€ olet myös armon löytĂ€nyt minun edessĂ€ni. M<șM<—+‚s! Ja pitÀÀ tapahtuman, koska minun kunniani vaeltaa ohitse, niin minĂ€ panen sinun kallion rotkoon, ja minĂ€ peitĂ€n sinun minun kĂ€dellĂ€ni niinkauvan kuin minĂ€ vaellan ohitse.j—*O! VielĂ€ sanoi \Herra\: katsos, sia on minun tykönĂ€ni: siellĂ€ pitÀÀ sinun seisoman kalliolla.—)y! Ja sanoi taas: et sinĂ€ taida nĂ€hdĂ€ minun kasvojani; sillĂ€ ei yksikÀÀn ihminen, joka minun nĂ€kee, taida elÀÀ.N—(ƒ! Ja hĂ€n vastasi: minĂ€ annan kaikki minun hyvyyteni kĂ€ydĂ€ sinun kasvois edellĂ€, ja tahdon saarnata \Herran\ nimeĂ€ sinun edessĂ€s. Ja minĂ€ armaitsen, ja olen laupias, jolle minĂ€ laupias olen.<—'u! Mutta hĂ€n sanoi: osota siis minulle sinun kunnias./—&‚Y! Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: Ja minĂ€ myös tĂ€mĂ€n teen, niinkuin sinĂ€ sanoit; sillĂ€ sinĂ€ olet löytĂ€nyt armon minun edessĂ€ni, ja minĂ€ tunnen sinun nimeltĂ€s. 6€”:yŠ6m—1U" Ja \Herra\ astui alas pilvessĂ€, ja seisoi hĂ€nen kanssansa siellĂ€, ja saarnasi \Herran\ nimestĂ€.O—0ƒ" Ja Moses teki kaksi kivistĂ€ taulua entisten kaltaista, ja nousi aamulla varhain, ja astui ylös Sinain vuorelle, niinkuin \Herra\ hĂ€nen kĂ€skenyt oli, ja otti ne kaksi kivistĂ€ taulua kĂ€teensĂ€.=—/‚u" Vaan Ă€lkÀÀn yksikÀÀn astuko ylös sinun kanssas, Ă€lkÀÀn myös yksikÀÀn koko sillĂ€ vuorella nĂ€kykö; ja eikĂ€ lampaita eikĂ€ karjaa pidĂ€ kaittaman sen vuoren kohdalla.x—.k" Ole siis huomenna valmis, ja astu varhain Sinain vuorelle, ja seiso siellĂ€ minun edessĂ€ni vuoren kukkulalla.G—- ƒ " Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: vuole sinulles kaksi kivistĂ€ taulua entisten kaltaista: ja minĂ€ kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka ensimĂ€isissĂ€ tauluissa olivat, jotkas löit rikki.}—,u! Sitte koska minĂ€ otan pois minun kĂ€teni, saat sinĂ€ nĂ€hdĂ€ minun takaa; vaan minun kasvojani ei taideta nĂ€hdĂ€.  VT ‚—5„" Ja sanoi: Herra, jos minĂ€ olen löytĂ€nyt armon sinun edessĂ€s, niin kĂ€ykÀÀn siis Herra meidĂ€n kanssamme: sillĂ€ tĂ€mĂ€ on niskuri kansa; ettĂ€ olisit meidĂ€n vÀÀryydellemme ja synnillemme armollinen, ja omistaisit meitĂ€ sinulles perimiseksi.?—4{" Ja Moses kiiruusti kumarsi itsensĂ€ maahan ja rukoili.~—3ƒw" Joka pitÀÀ laupiuden tuhanteen polveen, ja ottaa pois vÀÀryyden, ylitsekĂ€ymisen ja synnin: jonka edessĂ€ ei yksikÀÀn ole viatoin, joka etsii isĂ€in vÀÀryyden ja lasten ja lastenlasten pÀÀlle, hamaan kolmanteen ja neljĂ€nteen polveen.&—2‚G" Ja \Herra\ vaelsi hĂ€nen kasvoinsa edessĂ€, ja huusi: \Herra\, \Herra\ Jumala (on) laupias ja armollinen, ja pitkĂ€mielinen, suuresta armosta ja totuudesta; E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÉÔßêőšłŸÉÔßêő $ ś $ ű $ ù $ ú $ û $ ü $ ę $ ț $ ÿ $ ś $ ű $ ù $ ú $ û $ ü $ ę $ ț $ ÿ $ $  $  $  $  $  $  $  $  $ $ $ $ $ $  $  $  $  $  $!  $"  $#  $$  $%  $&   %  %  %  %  %  %  %  % % ! % " % # % $ % % % & % ' % ( % ) % * % + % , % - % . % / % 0 % 1 % 2 % 3 % 4 % 5  & 6 & 7 & 8 & 9 & : & ; .‰Ì5­.|—:s" SillĂ€ ei sinun pidĂ€ rukoileman muita jumalia: sillĂ€ \Herran\ nimi on kiivoittelia, ettĂ€ hĂ€n on kiivas Jumala.—9‚" Vaan heidĂ€n alttarinsa pitÀÀ teidĂ€n kukistaman, ja heidĂ€n kuvansa rikkoman: ja heidĂ€n metsistönsĂ€ maahan lyömĂ€n.—8‚!" Kavahda sinuas, ettet sinĂ€ tee liittoa sen maan asuvaisten kanssa, johonkas tulet: ettei se olisi sinulle paulaksi teidĂ€n keskellĂ€nne.9—7‚m" PidĂ€ se, kuin minĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken: katso, minĂ€ ajan ulos sinun edestĂ€s Amorilaisen, Kanaanealaisen, HetilĂ€isen, PheresilĂ€isen, HevilĂ€isen ja Jebusilaisen.‚s—6…a" Ja hĂ€n sanoi: katso, minĂ€ teen liiton kaiken sinun kansas edessĂ€, ja minĂ€ myös teen ihmeellisiĂ€ tekoja, joidenka kaltaisia ei ikĂ€nĂ€nsĂ€ ennen tehty ole jossakussa maassa, eikĂ€ yhdenkÀÀn kansan seassa: ja kaiken kansan, joiden seassa sinĂ€ olet, pitÀÀ nĂ€kemĂ€n \Herran\ teot; sillĂ€ se pitÀÀ oleman peljĂ€ttĂ€vĂ€, minkĂ€ minĂ€ sinun kanssas teen. œ/r3*œ —?‚" Kaikki, jotka ensin avaavat Ă€itinsĂ€ kohdun, ovat minun: kaikki hĂ€rkyiset karjasta, ja oinaat lampaista, jotka esikoiset ovat.‚—>„" Happamattoman leivĂ€n juhlan sinun pitÀÀ pitĂ€mĂ€n. SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun happamatointa leipÀÀ syömĂ€n, niinkuin minĂ€ sinulle kĂ€skenyt olen, mÀÀrĂ€tyllĂ€ ajalla Abibin kuulla; sillĂ€ sinĂ€ olet lĂ€htenyt EgyptistĂ€ Abibin kuulla.<—=u" Ei sinun pidĂ€ valetuita jumalia tekemĂ€n sinulles.9—<‚m" Ja ottaisit heidĂ€n tyttĂ€ristĂ€nsĂ€ sinun pojilles emĂ€ntiĂ€; jotka hauristelevat jumalainsa kanssa, ja saattavat sinun poikas myös heidĂ€n jumalainsa kanssa hauristelemaan.M—;ƒ" Ei sinun pidĂ€ joskus tekemĂ€n liittoa sen maan asuvaisten kanssa: sillĂ€ koska he hauristelevat jumalainsa kanssa, ja uhraavat jumalillensa, ja kutsuvat sinun, ettĂ€s söisit heidĂ€n uhristansa,ofkflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúń•>ò•Dó•Jô•Oő•Uö•[ś•`ű•dú•jû•pü•yę•~ț–ÿ–– ń•>ò•Dó•Jô•Oő•Uö•[ś•`ű•dú•jû•pü•yę•~ț–ÿ–– ––– –%–*–0–6 –= –C –I –P –W–]–e–l–q–u–z–~—— ———— —%—+—1—5!—:"—?$—D%—I&—O'—W(—a)—f*—l+—r,—w-—}/˜0˜ 1˜2˜3˜!4˜(5˜-6˜57˜=8˜D:˜I;˜N<˜T=˜Z>˜b?˜h@˜nA˜tB˜|C™D™ F™G™H™&I™,J™2K™7L™=M™CN™IO™OQ™VR™\S™bT™gU™mV™rW™xX™|YšZš[š \š]š_š`š aš&bš-cš4dš:eš?fšGgšMhšTiš[ cBÄMcf—DƒG" SillĂ€ minĂ€ ajan ulos pakanat sinun edestĂ€s ja levitĂ€n sinun maas ÀÀret; ja ei pidĂ€ yhdenkÀÀn himoitseman sinun maatas, koska sinĂ€ menet ylös nĂ€yttĂ€mÀÀn itses \Herralle\ sinun Jumalalles, kolmasti vuodessa.t—Cc" Kolmasti vuodessa pitÀÀ kaikki miehen puoles nĂ€kymĂ€n kaikkivaltiaan \Herran\ Israelin Jumalan edessĂ€.{—Bq" Viikkojuhlan sinun pitÀÀ pitĂ€mĂ€n, ensimĂ€isestĂ€ nisun elon uutisesta: ja korjaamisen juhlan, vuoden lopulla.?—A‚y" Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun työtĂ€ tekemĂ€n, ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ sinun lepÀÀmĂ€n: sekĂ€ pellon kyntĂ€misestĂ€ ettĂ€ niittĂ€misestĂ€ pitÀÀ sinun lepÀÀmĂ€n.w—@ƒi" Mutta aasin esikoisen pitÀÀ sinun lunastaman lampaalla; jos et sinĂ€ lunasta, niin vÀÀnnĂ€ hĂ€nen niskansa poikki. Jokaisen esikoisen sinun pojistas pitÀÀ sinun lunastaman, ja ei yksikÀÀn pidĂ€ tyhjin kĂ€sin minun eteeni tuleman. Xa±BXf—IƒG" Koska Moses astui Sinain vuorelta alas, oli hĂ€nellĂ€ kaksi todistustaulua kĂ€dessĂ€nsĂ€, astuissansa alas vuorelta: ja ei Moses tietĂ€nyt, ettĂ€ hĂ€nen kasvonsa nahka paisti siitĂ€, ettĂ€ [Herra] oli puhutellut hĂ€ntĂ€.N—Hƒ" Ja hĂ€n oli siellĂ€ \Herran\ tykönĂ€ neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€, ja ei syönyt leipÀÀ, eikĂ€ juonut vettĂ€: ja hĂ€n kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenet sanat.—G‚-" Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kirjoita sinulles nĂ€mĂ€t sanat: sillĂ€ nĂ€iden sanain jĂ€lkeen olen minĂ€ liiton tehnyt sinun ja Israelin kanssa.,—F‚S" EnsimĂ€isestĂ€ sinun maas kasvon uutisesta pitÀÀ sinun tuoman sinun \Herras\ Jumalas huoneesen. Ei sinun pidĂ€ keittĂ€mĂ€n vohlaa hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ rieskassa.—E‚1" Ei sinun pidĂ€ uhraaman minun uhrini verta happaman leivĂ€n ohessa. Ja pÀÀsiĂ€isjuhlan uhrista ei pidĂ€ mitÀÀn jÀÀmĂ€n yön yli huomeneksi. {đWăńR—Oƒ"# Niin katsoivat Israelin lapset hĂ€nen kasvoihinsa, kuinka hĂ€nen kasvoinsa nahka paisti: niin veti jĂ€llensĂ€ peitteen kasvoinsa pÀÀlle, niinkauvaksi kuin hĂ€n jĂ€llensĂ€ meni puhuttelemaan hĂ€ntĂ€.n—NƒW"" Mutta koska hĂ€n meni sisĂ€lle \Herran\ eteen puhuttelemaan hĂ€ntĂ€, pani hĂ€n peitteen pois, niin kauvaksi kuin hĂ€n lĂ€ksi jĂ€llensĂ€ ulos. Ja koska hĂ€n lĂ€ksi ulos, puhui hĂ€n Israelin lapsille, mitĂ€ hĂ€nelle kĂ€sketty oli.q—M]"! Ja ettĂ€ Moses olis tainnut pÀÀttÀÀ puheensa heidĂ€n kanssansa, pani hĂ€n peitteen kasvoinsa eteen.—L‚%" Sitte lĂ€hestyivĂ€t kaikki Israelin lapset hĂ€ntĂ€, ja hĂ€n kĂ€ski heille kaikki ne, mitkĂ€ \Herra\ puhui hĂ€nen kanssansa Sinain vuorella.—K‚ " Niin kutsui Moses heitĂ€nsĂ€ hĂ€nen puoleensa, sekĂ€ Aaron ettĂ€ kaikki ylimmĂ€iset kansan seasta, ja Moses puhutteli heitĂ€.—J}" Ja koska Aaron ja kaikki Israelin lapset nĂ€kivĂ€t hĂ€nen kasvonsa nahan paistavan, pelkĂ€sivĂ€t he hĂ€ntĂ€ lĂ€hestyĂ€. zŻIŐ.Đ}b—W?# ÖljyĂ€ lamppuihin, ja hyvĂ€nhajuisia kaluja voidellusöljyyn ja hyvÀÀn suitsutukseen,P—V# Punalla painetuita, oinaan nahkoja, ja tekasjim-nahkoja, sittimipuita,[—U1# SinisiĂ€, purpuraisia ja tulipunaisia villoja, kallista liinaa ja vuohen karvoja,#—T‚A# Ottakaat teidĂ€n seastanne ylennysuhria \Herralle\: jokainen, jolla hyvĂ€ntahtoinen sydĂ€n on, tuokaan ylennysuhrin \Herralle\: kultaa, hopiaa ja vaskea.q—S]# Ja Moses sanoi kaikille Israelin lasten seurakunnalle: tĂ€mĂ€ on se, jota \Herra\ kĂ€skenyt on, sanoen:c—RA# Ei teidĂ€n pidĂ€ tulta sytyttĂ€mĂ€n kaikissa teidĂ€n asuinsioissanne sabbatin pĂ€ivĂ€nĂ€.G—Qƒ # Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ työtĂ€ tehtĂ€mĂ€n, mutta seitsemĂ€nnen pĂ€ivĂ€n pitÀÀ teille pyhĂ€ oleman, sabbatin lepo \Herralle\: kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ silloin työtĂ€ tekee, sen pitÀÀ kuoleman.—P ‚# Ja Moses kokosi kaiken Israelin seurakunnan, ja sanoi heille: nĂ€mĂ€t ovat ne, mitĂ€ \Herra\ kĂ€skenyt on teidĂ€n tehdĂ€. Z 6‡3ÔSçŠZ-—aW# Majan ja pihan vaarnat köysinensĂ€;Z—`/# Pihan vaatteet patsainensa ja jalkoinensa, niin myös vaatteen pihan oven eteen;i—_M# Polttouhrin alttarin vaskihĂ€kin kanssa, korennot ja kaikki sen astiat: pesoastian jalkoinensa.~—^w# Ja savu-alttarin korentoinensa, voidellusöljyn ja hyvĂ€nhajavia kaluja suitsutukseen, ja vaatteen majan oven eteen.\—]3# KynttilĂ€jalan kaluinensa valistamaan, ja hĂ€nen lamppunsa ja öljyĂ€ valkeudeksi.Q—\# PöydĂ€n korentoinensa ja kaikki sen kalut, niin myös katsomusleivĂ€n;8—[m# Arkin korentoinensa, armo-istuimen ja esiripun;q—Z]# Majan vaatteinensa, peitteinensĂ€, renkainensa, lautoinensa, korentoinensa, patsainensa ja jalkoinensa;g—YI# Ja jokainen taitava teidĂ€n seassanne tulkaan ja tehkÀÀn kaikki mitĂ€ \Herra\ kĂ€skenyt on:]—X5# Onikin kiviĂ€ ja sisĂ€lle suljetuita kiviĂ€ pÀÀllisvaatteesen ja rintavaatteesen. ’|$QY’C—fƒ# Ja jokainen toi, joka tyköÀnsĂ€ löysi sinisiĂ€, ja purpuraisia, ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa, ja vuohenkarvoja, punalla painetuita oinaan nahkoja, ja tekasjim-nahkoja.t—eƒc# Ja tulivat sekĂ€ miehet ettĂ€ vaimot, kaikki, joilla oli hyvĂ€nsuopainen sydĂ€n, ja toivat rannerenkaita, korvarenkaita, sormuksia ja solkia, ja kaikkinaisia kultaisia astioita; toi myös joka mies kultaa hÀÀlytysuhriksi \Herralle\.O—dƒ# Ja tuli jokainen, jonka sydĂ€n kehoitettiin, ja jolla oli hyvĂ€nsuopainen henki, ja toivat ylennysuhrin \Herralle\, seurakunnan majan tarpeeksi, ja kaikkeen sen palvelukseen, ja pyhiin vaatteisiin.U—c%# Silloin meni koko Israelin lasten seurakunta ulos Moseksen kasvoin edestĂ€.—b{# Virkavaatteet pyhĂ€n palvelukseen: pyhĂ€t vaatteet papille Aaronille, hĂ€nen poikainsa vaatteen kanssa, papin virkaan. k3† “ k1—l‚]# Ja niin Israelin lapset toivat hyvĂ€llĂ€ mielellĂ€, sekĂ€ miehet ettĂ€ vaimot kaikkinaiseen tarpeesen, niinkuin \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli ettĂ€ tehtĂ€mĂ€n piti.p—k[# Ja hyvĂ€nhajullisia yrttejĂ€, ja öljyĂ€ valkeudeksi, ja voidellusöljyksi, ja yrttein suitsutukseksi.s—ja# Mutta pÀÀmiehet toivat onikin kiviĂ€, ja kiinnitettyjĂ€ kiviĂ€, pÀÀllisvaatteesen ja rintavaatteesen.z—io# Ja ne vaimot, jotka senkaltaisia töitĂ€ taisivat ja siihen olivat hyvĂ€ntahtoiset, kehrĂ€sivĂ€t vuohen karvoja.)—h‚M# Ja kaikki taitavat vaimot kehrĂ€sivĂ€t kĂ€sillĂ€nsĂ€, ja toivat kehrĂ€yksensĂ€ sinisistĂ€, ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja kalliista liinasta.I—gƒ # Jokainen joka hopiaa ja vaskea ylensi, hĂ€n sen toi ylennysuhriksi \Herralle\. Ja jokainen, joka tyköÀnsĂ€ löysi sittimipuita, hĂ€n toi niitĂ€ kaikkinaiseksi Jumalan palveluksen tarpeeksi. rnû‘ś‚r‚ —r„## Ja on tĂ€yttĂ€nyt heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ taidolla, tekemÀÀn kaikkinaista visua työtĂ€, kaivamaan, kutomaan ja neulomaan sinisiĂ€, ja purpuraisia ja tulipunaisia villoja, ja kallista liinaa, niin ettĂ€ he tekevĂ€t ja ylösajattelevat kaikkinaisia, taitavasti.r—q_#" Ja on antanut taidon hĂ€nen sydĂ€meensĂ€ opettaa: ynnĂ€ Oholiabin Ahisamakin pojan kanssa Danin suvusta.—p‚'#! Taitavasti kaivamaan ja sisĂ€lle kiinnittĂ€mÀÀn kalliita kiviĂ€, veistĂ€mÀÀn puita, ja tekemÀÀn taitavasti kaikkinaista visua työtĂ€;g—oI# Ja taitavasti ylösajattelemaan sitĂ€, mitĂ€ tehdĂ€ taidetaan kullasta, hopiasta ja vaskesta,p—n[# Ja tĂ€yttĂ€nyt hĂ€nen Jumalan hengellĂ€: taidolla, ymmĂ€rryksellĂ€ ja tiedolla kaikkinaiseen työhön,—m‚# Ja Moses sanoi Israelin lapsille: katsokaat, \Herra\ on kutsunut Betsaleelin nimeltĂ€, Urin pojan, Hurin pojanpojan, Juudan suvusta, 3;hŚ3 —w‚;$ Ja he puhuivat Mosekselle, sanoen: kansa tuo ylen paljon: enemmĂ€n kuin tĂ€mĂ€n palveluksen rakennukseen tarvitaan, jonka \Herra\ on kĂ€skenyt tehdĂ€. —v‚$ Niin he tulivat kaikki taitavat miehet, jotka kaikkea työtĂ€ tekivĂ€t pyhĂ€n rakennuksessa, itsekukin työstĂ€nsĂ€ kuin hĂ€n teki.O—uƒ$ Ja he ottivat Mosekselta kaikkinaiset ylennykset, jotka Israelin lapset toivat pyhĂ€n palveluksen tarpeeksi, ettĂ€ sen piti tehdyksi tuleman: ja he toivat joka aamu hyvĂ€mielisen lahjansa hĂ€nelle.T—tƒ#$ Ja Moses kutsui Betsaleelin ja Oholiabin, ja kaikki taitavat miehet, joiden sydĂ€miin \Herra\ oli taidon antanut: kaikki ne, jotka mielellĂ€nsĂ€ itsensĂ€ taritsivat ja menivĂ€t sitĂ€ työtĂ€ tekemÀÀn;i—s ƒO$ Niin Betsaleel ja Oholiab tekivĂ€t työtĂ€, ja jokainen taitava mies, joille \Herra\ oli antanut taidon ja ymmĂ€rryksen, tietĂ€mÀÀn tehdĂ€ kaikkea pyhĂ€n palveluksen työtĂ€: kaiken sen jĂ€lkeen kuin \Herra\ kĂ€skenyt oli. $VćîKć$=—}‚u$ Ja teki myös silmukset sinisistĂ€ villoista sen ensimĂ€isen vaatteen palteesen sauman kohdalle: ja niin hĂ€n myös teki sen ÀÀrimĂ€isen vaatteen reunaan toisen sauman kohdalle.c—|A$ Ja hĂ€n yhdisti viisi vaatetta toinen toiseensa, ja taas viisi vaatetta toinen toiseensa.—{‚9$ Ja kunkin vaatteen pituus oli kahdeksankolmattakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ, ja joka vaatteen leveys neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ: yksi mitta oli kaikilla vaatteilla.s—zƒa$ Ja niin kaikki taitavat miehet, jotka siinĂ€ työssĂ€ olivat, tekivĂ€t majan kymmenen vaatetta: kalliista kerratusta liinasta, sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista; ynnĂ€ Kerubimein kanssa tekivĂ€t he ne, taitavasti.n—yW$ SillĂ€ jo oli kalua kyllĂ€ kaikkinaiseen tarpeesen kuin tehtĂ€mĂ€n piti, ja vielĂ€ sittekin liiaksi.&—x‚G$ Niin Moses kĂ€ski kaikille kuuluttaa leirissĂ€, sanoen: Ă€lkÀÀn yksikÀÀn mies elikkĂ€ vaimo enempi tuoko ylennykseksi. Ja niin kansa estettiin tuomasta. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëőšłŸÉÔßêő & = & > & ? & @ & A & B & C & D & E & = & > & ? & @ & A & B & C & D & E & F & G & H & I & J & K & L & M & N & O & P & Q & R & S & T  ' U ' V ' W ' X ' Y ' Z ' [ ' \ ' ] ' ^ ' _ ' ` ' a ' b ' c ' d ' e ' f ' g ' h ' i ' j ' k ' l ' m ' n ' o ' p ' q ' r ' s ' t '! u '" v '# w '$ x '% y '& z '' { '( | ') } '* ~ '+   ( € (  u-˜t$u+˜‚Q$ Ja teki viisikymmentĂ€ silmusta ÀÀrimĂ€isen vaatteen reunalle, sauman kohdalle, ja teki myös viisikymmentĂ€ silmusta toisen vaatteen reunaan, sauman kohdalle.M˜$ Ja yhdisti viisi vaatetta erinĂ€nsĂ€, ja kuusi vaatetta erinĂ€nsĂ€.!˜‚=$ Ja jokaisen vaatteen pituus oli kolmekymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ, ja leveys neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ: yksi mitta oli kaikilla yhdellĂ€toistakymmenellĂ€ vaatteella.|˜s$ Ja hĂ€n teki vaatteet vuohen karvoista, peitteeksi majan pÀÀlle: yksitoistakymmentĂ€ vaatetta hĂ€n niistĂ€ teki.—‚$ Ja hĂ€n teki myös viisikymmentĂ€ kultaista koukkua, joilla hĂ€n vaatteet toinen toiseensa yhdisti, niin ettĂ€ se tuli yhdeksi majaksi.O—~ƒ$ ViisikymmentĂ€ silmusta hĂ€n teki ensimĂ€iseen vaatteesen, ja viisikymmentĂ€ silmusta toisen vaatteen reunaan, joilla ne toinen toisiinsa yhdistettiin: ja silmukset olivat toinen toisensa kohdalla. UœÓsńŽȘUR˜ $ NeljĂ€nkymmenen hopiajalan kanssa: aina kaksi jalkaa kunkin laudan alle.Y˜ -$ HĂ€n teki myös toiselle sivulle majaa, pohjan puolelle, kaksikymmentĂ€ lautaa,˜ ‚$ Ja teki neljĂ€kymmentĂ€ hopiajalkaa kahdenkymmenen laudan alle: joka laudan alle kaksi jalkaa, aina kahden vaarnan kanssa.`˜ ;$ Ja hĂ€n teki ne majan laudat, niin ettĂ€ kaksikymmentĂ€ lautaa seisoi etelÀÀn pĂ€in.˜y$ Jokaiseen lautaan teki hĂ€n kaksi vaarnaa, joilla ne toinen toiseensa liitettiin: niin teki hĂ€n kaikki majan laudat.]˜5$ Jokaisen laudan pituus oli kymmenen kyynĂ€rÀÀ, ja leveys puolitoista kyynĂ€rÀÀ.@˜}$ Ja teki majan laudat sittimipuista, pystyĂ€lle olemaan.˜$ Ja teki peitteen majan pÀÀlle, punalla painetuista oinaan nahoista, ja vielĂ€ peitteen sen pÀÀlle tekasjim-nahoista.a˜=$ Ja hĂ€n teki viisikymmentĂ€ vaskikoukkua, joilla maja yhdistettiin, ettĂ€ se yksi olis. Ș¶jĆVß.Ș˜{$! Ja teki keskimĂ€isen korennon, niin ettĂ€ se piti lautain keskeltĂ€ sisĂ€lle sysĂ€ttĂ€mĂ€n, yhdestĂ€ kulmasta toiseen.-˜‚U$ Ja viisi korentoa niihin lautoihin, jotka olivat toisella puolella majaa, ja taas viisi korentoa niihin lautoihin, jotka olivat kahden puolen majaa lĂ€nteen pĂ€in.t˜c$ Niin teki hĂ€n myös korennot sittimipuusta: viisi niihin lautoihin, jotka olivat yhdellĂ€ puolella majaa.l˜S$ Ja oli kahdeksan lautaa, ja kuusitoistakymmentĂ€ hopiajalkaa: aina kaksi jalkaa yhden laudan alla.!˜‚=$ Niin ettĂ€ kumpikin niistĂ€ tuli yhteen alhaalta; niin myös ylhÀÀltĂ€ yhdistettiin ne yhdellĂ€ renkaalla: niin hĂ€n teki niille molemmille kulmille.I˜ $ Ja teki kaksi muuta lautaa majan kulmille, molemmille sivuille.G˜  $ Mutta perĂ€lle majaa, lĂ€nteen pĂ€in, teki hĂ€n kuusi lautaa, RaŻ|íR˜ ‚+% Ja Betsaleel teki arkin sittimipuusta: puolikolmatta kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€n, puolitoista kyynĂ€rÀÀ leviĂ€n, ja puolitoista kyynĂ€rÀÀ korkian. ˜‚$& Ja viisi patsasta heidĂ€n koukkuinsa kanssa, ja silasi niiden pÀÀt, ja heidĂ€n vanteensa kullalla: ja niiden viisi vaskijalkaa.˜‚7$% Ja teki vaatteen majan oven eteen, sinisistĂ€, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista, ja valkiasta kerratusta liinasta: taitavasti neulotun. ˜‚$$ Ja teki siihen neljĂ€ patsasta sittimipuusta, ja silasi ne kullalla, ja niiden koukut kullasta, ja valoi niille neljĂ€ hopiajalkaa..˜‚W$# HĂ€n teki myös esiripun, sinisistĂ€, purpuraisista ja tulipunaisista villoista ja kalliista kerratusta liinasta: hĂ€n teki myös Kerubimin sen pÀÀlle taitavasti.˜‚1$" Ja silasi laudat pÀÀltĂ€ kullalla, mutta heidĂ€n renkaansa teki hĂ€n kullasta, joihinka korennot pistettiin: ja silasi myös korennot kullalla.  ‹ű¶TÓvê F˜!ƒ% Ja Kerubimit levittivĂ€t siipensĂ€ sen ylitse, ja peittivĂ€t armo-istuimen siivillĂ€nsĂ€, ja heidĂ€n kasvonsa olivat toinen toisensa puoleen: armo-istuimeen pĂ€in olivat Kerubimien kasvot.˜ ‚ % Yhden Kerubimin tĂ€hĂ€n pÀÀhĂ€n, ja toisen Kerubimin toiseen pÀÀhĂ€n: molempiin pĂ€ihin armo-istuinta hĂ€n teki Kerubimit.Z˜/% Ja teki kaksi Kerubimia kullasta: vahvaa tekoa, molempiin pĂ€ihin armo-istuinta.~˜w% Ja hĂ€n teki armo-istuimen puhtaasta kullasta, puolikolmatta kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€n ja puolitoista kyynĂ€rÀÀ leviĂ€n._˜9% Ja pisti ne korennot renkaisiin arkin sivulle, niin ettĂ€ arkki taidettiin kannettaa.?˜{% Ja teki korennot sittimipuusta, ja silasi ne kullalla.˜‚% Ja valoi neljĂ€ kultarengasta hĂ€nen neljÀÀn kulmaansa: kaksi rengasta yhdelle puolelle, ja myös kaksi rengasta toiselle puolelle.r˜_% Ja silasi sen puhtaalla kullalla, sekĂ€ sisĂ€ltĂ€ ettĂ€ ulkoa, ja teki sen ympĂ€rille kultaisen vanteen. Žq©)č?Ž˜(‚ % HĂ€n teki myös pöytĂ€astiat, vadit, lusikat, ja maljat, ja pikarit, joilla ulos ja sisĂ€lle kaadettiin, puhtaasta kullasta.w˜'i% Ja hĂ€n teki myös korennot sittimipuusta, ja silasi ne kullalla, ettĂ€ pöytĂ€ niillĂ€ kannettaa taidettiin.m˜&U% Juuri partaan kohdalla olivat renkaat, joissa korennot olivat sisĂ€llĂ€, joilla pöytĂ€ kannettiin.}˜%u% Ja valoi siihen neljĂ€ kultaista rengasta, ja pani ne renkaat neljĂ€lle kulmalle heidĂ€n neljĂ€n jalkansa pÀÀlle.m˜$U% Ja teki partaan sen ympĂ€rille kĂ€mmentĂ€ leviĂ€n: teki myös kultaisen vanteen partaan ympĂ€rille.U˜#%% Ja silasi sen puhtaalla kullalla, ja teki kultaisen vanteen sen ympĂ€rille. ˜"‚% HĂ€n teki myös pöydĂ€n sittimipuusta, kaksi kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€ksi, kyynĂ€rÀÀ leviĂ€ksi, ja puolitoista kyynĂ€rÀÀ korkiaksi. O>ź©,OY˜-ƒ-% Niin ettĂ€ nuppi oli siinĂ€ kahden haaran alla, ja taas nuppi (toisen) kahden haaran alla, ja vielĂ€ nuppi kahden jĂ€lkimmĂ€isen haaran alla: nimittĂ€in niissĂ€ kuudessa haarassa, jotka siitĂ€ uloskĂ€vivĂ€t,z˜,o% Mutta kynttilĂ€jalassa oli neljĂ€ mandelin-muotoista maljaa toisessa haarassa, nuppeinsa ja kukkaistensa kanssa,‚˜+ƒ}% Kolme mandelin-muotoista maljaa oli sen yhdessĂ€ haarassa, ja yksi nuppi ja kukkainen, niin myös kolme mandelin-kaltaista maljaa toisessa haarassa, yksi nuppi ja kukkainen: niin oli niissĂ€ kuudessa haarassa, jotka kynttilĂ€jalasta uloskĂ€vivĂ€t. ˜*‚% Kuusi haaraa kĂ€vi hĂ€nen kyljestĂ€nsĂ€: kolme haaraa kynttilĂ€jalan yhdeltĂ€ sivulta, ja myös kolme haaraa sen toiselta sivulta.>˜)‚w% HĂ€n teki myös kynttilĂ€jalan puhtaasta kullasta: vahvan tekoiseksi hĂ€n kynttilĂ€jalan teki ja hĂ€nen vartensa, haaransa, maljansa, nuppinsa ja kukkaisensa olivat siitĂ€ samasta.  ™ żîeć z˜5o% Ja teki pyhĂ€n voidellusöljyn ja puhtaan suitsutuksen, hyvĂ€nhajullisista yrteistĂ€, apotekarin tavan jĂ€lkeen.E˜4% Ja korennot hĂ€n teki sittimipuusta, ja silasi ne kullalla.}˜3u% Ja kaksi kultaista rengasta vanteen alle molemmin puolin, niin ettĂ€ korennot siihen sysĂ€ttiin, kannettaa niillĂ€.˜2‚% Ja silasi sen puhtaalla kullalla, sen katon ja seinĂ€t ympĂ€rinsĂ€, ja sen sarvet: ja teki sen ympĂ€rille vanteen kullasta,M˜1ƒ% HĂ€n teki myös suitsutusalttarin sittimipuusta: yhtĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€n ja yhtĂ€ kyynĂ€rÀÀ leviĂ€n, juuri nelikulmaiseksi, ja kaksi kyynĂ€rÀÀ korkian; siitĂ€ uloskĂ€vivĂ€t hĂ€nen sarvensa.^˜07% Ja hĂ€n teki sen, kaikkein astiainsa kanssa, yhdestĂ€ leiviskĂ€stĂ€ puhdasta kultaa.v˜/g% Ja hĂ€n teki myös seitsemĂ€n lamppua: ja heidĂ€n niistimensĂ€ ja sammutuskalunsa olivat puhtaasta kullasta.d˜.C% Ja hĂ€nen nuppinsa ja haaransa sen pÀÀllĂ€, ja se kaikki oli puhtaasta lujasta kullasta. CSĘUôŽLÛC˜=‚#& Ja hĂ€n teki pesoastian vaskesta, ja sen jalan myös vaskesta, niiden vaimoin peileistĂ€, jotka palvelivat seurakunnan majan oven edessĂ€.n˜<W& Ja pani renkaisiin alttarin sivulle, joilla se kannettiin. Ja teki laudoista, avojammaksi sisĂ€ltĂ€.?˜;{& Ja teki korennot sittimipuusta, ja silasi ne vaskella,c˜:A& Ja valoi neljĂ€ rengasta neljÀÀn vaskihĂ€kin kulmiin, ettĂ€ korennot niihin pistettiin.^˜97& Ja teki alttarin ympĂ€rille vaskihĂ€kin niinkuin verkon, maasta niin puolialttariin.˜8‚& Ja teki kaikkinaiset alttarin astiat, tuhka-astiat, lapiot, maljat, hangot, hiiliastiat: kaikki astiat teki hĂ€n vaskesta.s˜7a& Ja teki neljĂ€ sarvea sen neljĂ€n kulman pÀÀlle: siitĂ€ olivat hĂ€nen sarvensa; ja silasi sen vaskella.)˜6 ‚O& Ja teki myös polttouhrin alttarin sittimipuusta, viisi kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€n ja viisi kyynĂ€rÀÀ leviĂ€n, juuri nelikulmaiseksi, ja kolme kyynĂ€rÀÀ korkiaksi. TƒùTŠlT.˜D‚W& Ja toisella sivulla molemmin puolin, pihan lĂ€pikĂ€ytĂ€vĂ€n tykönĂ€, olivat vaatteet viisitoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ: heidĂ€n kolmen patsaansa ja jalkansa kanssa.c˜CA& Vaatteet viisitoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ sivulla: kolmen patsaan ja kolmen jalan kanssa.7˜Bk& Mutta itÀÀ pĂ€in viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ:*˜A‚O& Mutta lĂ€nnen puolella olivat vaatteet viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ, kymmenen patsaansa ja kymmenen jalkansa kanssa, mutta heidĂ€n koukkunsa ja vyönsĂ€ hopiasta;!˜@‚=& Niin myös pohjaa pĂ€in sata kyynĂ€rÀÀ, kahdenkymmenen patsaan ja kahdenkymmenen jalan kanssa vaskesta, mutta heidĂ€n koukkunsa ja vyönsĂ€ hopiasta.˜?‚& HĂ€nen kahdenkymmenen patsastensa ja kahdenkymmenen jalkainsa kanssa vaskesta, mutta heidĂ€n koukkunsa ja vyönsĂ€ hopiasta.z˜>o& Ja hĂ€n teki pihan etelÀÀn pĂ€in, ja pihan vaatteet valkiasta kerratusta liinasta, sata kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€ksi, F(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“œŠ°șÄÎŰâìö (2<FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëőšłŸÉÔßêő   ( ƒ ( „ ( … ( † ( ‡ ( ˆ ( ‰ ( Š ( ‹ ( ƒ ( „ ( … ( † ( ‡ ( ˆ ( ‰ ( Š ( ‹ ( Œ (  ( Ž (  (  ( ‘ ( ’ ( “ ( ” ( • ( – ( — ( ˜ ( ™ ( š ( › ( œ (  ( ž ( Ÿ (!   (" Ą (# ą ($ Ł (% € (& „  Š   §   š   ©   Ș   «   Ź   ­   ź   Ż   °   ±   Č   ł   Ž   ”   ¶   ·  ž  č  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  Ć  Æ   Ç  È Ć©ȚÀĆO˜I& Ja kaikki vaarnat majassa, ja koko piha ympĂ€rinsĂ€, olivat vaskesta.%˜H‚E& Niin myös niiden neljĂ€ patsasta ja niiden neljĂ€ jalkaa vaskesta, ja heidĂ€n koukkunsa hopiasta, ja heidĂ€n pÀÀnsĂ€ silatut ja vyötetyt hopiavöillĂ€.‚˜G„/& Ja peitevaatteet pihan sisĂ€llekĂ€ytĂ€vÀÀn teki hĂ€n sinisistĂ€ ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, ja valkiasta kerratusta liinasta, taitavasti neulotut, kaksikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€ksi, ja viisi kyynĂ€rÀÀ korkiaksi leveydessĂ€ pihan vaatteen kohdalla,G˜Fƒ & Ja patsasten jalat vaskesta, ja heidĂ€n koukkunsa ja vyönsĂ€ hopiasta, niin ettĂ€ heidĂ€n nuppinsa olivat silatut hopialla: ja kaikki myös ne pihan patsaat olivat vyötetyt hopiavyöllĂ€.T˜E#& Ja kaikki pihan vaatteet ympĂ€rinsĂ€ olivat valkiasta kerratusta liinasta, jAÈśj,˜N‚S& Mutta hopia, joka siihen yhteiseltĂ€ kansalta annettiin, oli sata leiviskÀÀ, tuhannen seitsemĂ€nsataa viisikahdeksattakymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen:Y˜Mƒ-& Kaikki se kulta mikĂ€ tehtiin kaiken tĂ€mĂ€n pyhĂ€n tarpeeksi, se kuin annettu oli ylennykseksi, oli yhdeksĂ€nkolmattakymmentĂ€ leiviskÀÀ, seitsemĂ€nsataa ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen.M˜Lƒ& Ja hĂ€nen kanssansa Oholiab Ahisamakin poika Danin suvusta; sillĂ€ hĂ€n oli taitava ja ymmĂ€rtĂ€vĂ€inen neulomaan sinisillĂ€, ja purpuraisilla, ja tulipunaisilla villoilla, ja valkialla liinalla.v˜Kg& Ja Betsaleel Urin poika, Hurin pojanpoika Juudan suvusta, teki kaikki kuin \Herra\ Mosekselle oli kĂ€skenyt,;˜J‚q& TĂ€mĂ€ on kaluin luku joka todistuksen majaan tarvittiin, jotka ovat luetut Moseksen kĂ€skyn jĂ€lkeen: LevilĂ€isten palveluksen kautta, Itamarin papin Aaronin pojan kĂ€den alla. +ƒÏMÀ+˜T‚& Niin myös jalat ympĂ€rinsĂ€ pihaa, ja jalat pihan sisĂ€llekĂ€ytĂ€vÀÀn, ja kaikki majan vaarnat, ja kaikki pihan vaarnat ympĂ€rinsĂ€. ˜S‚ & SiitĂ€ tehtiin jalat seurakunnan majan oveen, ja vaski-alttari ja vaskihĂ€kki kuin siinĂ€ oli, ja myös kaikki alttarin astiat,˜Ry& Mutta vaski, joka annettiin ylennysuhriksi, oli seitsemĂ€nkymmentĂ€ leiviskÀÀ, kaksituhatta ja neljĂ€sataa sikliĂ€.0˜Q‚[& Mutta tuhannesta seitsemĂ€stĂ€sadasta ja viidestĂ€kahdeksattakymmenestĂ€ siklistĂ€ tehtiin koukut patsaisiin: ja heidĂ€n pÀÀnsĂ€ silattiin, ja vyöllĂ€ vyötettiin.˜P‚& Sadasta leiviskĂ€stĂ€ hopiaa valettiin pyhĂ€t jalat, ja esiripun jalat: sata jalkaa sadasta leiviskĂ€stĂ€, leiviskĂ€ kullekin jalalle.e˜OƒE& Niin monta puolta sikliĂ€, kuin monta henkeĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: kaikilta niiltĂ€, jotka luetut olivat kahdestakymmenestĂ€ ajastajasta ja sen ylitse, kuusisataa tuhatta, kolmetuhatta, viisisataa ja viisikymmentĂ€. *+™Ț}ą*u˜Ze' Ja he tekivĂ€t onikin kivet, kiinnitetyt kultaan: kaivetut sinetin tavalla Israelin lasten nimein jĂ€lkeen.W˜Yƒ)' Ja vyö sen pÀÀllĂ€ oli myös tehty sillĂ€ tavalla taitavasti kullasta, sinisistĂ€, purpuraisista, ja tulipunaisista villoista ja valkiasta kerratusta liinasta: niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle.^˜X7' He tekivĂ€t hĂ€nelle olkavaatteet, yhteensidotut: kahdelta kulmalta se yhdistettiin.7˜W‚i' Ja he takoivat kullan kiskoksi, jonka hĂ€n leikkasi langaksi, ettĂ€ se taittiin taitavasti kudottaa sinisten, purpuraisten ja tulipunaisten villain ja valkian liinan seassa.˜V‚' Ja hĂ€n teki pÀÀllisvaatteen kullasta, sinisistĂ€, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista ja valkiasta kerratusta liinasta.Q˜U ƒ' Mutta sinisistĂ€, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista tekivĂ€t he virkavaatteita palvelukseen pyhĂ€ssĂ€: ja he tekivĂ€t pyhiĂ€ vaatteita Aaronille, niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle. 5^Ł$»ˆSí54˜b‚c' Ja nĂ€mĂ€t kivet olivat Israelin lasten nimein jĂ€lkeen kaksitoistakymmentĂ€, kaivetut sinetin tavalla, itsekukin nimeltĂ€nsĂ€, kahdentoistakymmentĂ€ sukukunnan jĂ€lkeen.c˜aA' Ja neljĂ€s rivi: turkos, oniks ja jaspis: kiinnitetyt ympĂ€riltĂ€ kullalla joka riviltĂ€.2˜`a' Kolmas rivi: lynkurius, akat ja ametisti;0˜_]' Toinen rivi: rubin, saphiir ja demanti;f˜^G' Ja tĂ€ytti sen neljĂ€llĂ€ kivirivillĂ€: ensimĂ€inen rivi oli sardius, topatsius ja smaragdi;|˜]s' Niin ettĂ€ se oli nelitahkoinen ja kaksikertainen: vaaksa pituudelta ja vaaksa leveydeltĂ€, aina kaksikertaisesti.7˜\‚i' Ja he tekivĂ€t rintavaatteen sillĂ€ tavalla taitavasti, kuin pÀÀllisvaatekin oli tehty: kullasta, sinisistĂ€, ja purpuraisista villoista, ja kalliista kerratusta liinasta,˜[‚7' Ja istuttivat ne olkapĂ€ille pÀÀllisvaatteesen, ettĂ€ ne kivet piti oleman Israelin lapsille muistoksi: niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle. j‘©AjS˜hƒ!' Ja he tekivĂ€t kaksi muuta kultarengasta: ne panivat he kahteen kulmaan alhaallepĂ€in pÀÀllisvaatteesen, toinen toisensa kohdalle, sitĂ€ saumaa kohden, pÀÀllisvaatteen vyön ylimmĂ€iselle puolelle,>˜g‚w' Niin he tekivĂ€t kaksi muuta kultarengasta, ja yhdistivĂ€t ne niihin toisiin kahteen rintavaatteen kulmaan, sen palteesen joka on pÀÀllisvaatteen sivussa sisĂ€llisellĂ€ puolella."˜f‚?' Mutta ne kaksi pÀÀtĂ€ vitjoista panivat he ylös niihin kahteen nastaan, ja yhdistivĂ€t ne pÀÀllisvaatteen kulmilta, juuri toinen toisensa kohdalle.\˜e3' Ja pistivĂ€t ne kaksi kultavitjaa niihin kahteen renkaasen, rintavaatteen kulmiin.˜d‚' Ja he tekivĂ€t kaksi kultanastaa, ja kaksi kultarengasta, ja yhdistivĂ€t ne kaksi rengasta kahteen rintavaatteen palteesen.l˜cS' He tekivĂ€t myös rintavaatteen pÀÀlle vitjat kahden pÀÀn kanssa, vÀÀten puhtaasta kullasta. \ ©ƒú\˜n‚/' Niin ettĂ€ kulkuinen ja granaatin omena oli vuoroin ympĂ€rinsĂ€ hameen liepeitĂ€: palvelemaan sillĂ€, niinkuin \Herra\ kĂ€skenyt oli Mosekselle.˜m‚' Ja tekivĂ€t kulkuiset puhtaasta kullasta, ja panivat ne kulkuiset granaatin omenain vĂ€lille ympĂ€rille, hameen liepeisiin.˜l‚%' Ja he tekivĂ€t granaatin omenat alhaalle hameen liepeisiin sinisistĂ€, ja purpuraisista ja tulipunaisista villoista, jotka kerratut olivat. ˜k‚ ' Ja pÀÀnlĂ€ven keskelle, niinkuin pantsarin pÀÀnlĂ€ven; sepaluksen pÀÀnlĂ€ven ympĂ€rille pallistetun, ettei se kehkiĂ€isi.`˜j;' HĂ€n teki myös hameen pÀÀllisvaatteen alle, kokonansa kudotun sinisistĂ€ villoista.p˜iƒ[' Niin ettĂ€ rintavaate yhdistettiin renkainensa niihin renkaisiin, kuin oli pÀÀllisvaatteessa, sinisellĂ€ nuoralla, niin ettĂ€ se olis liki pÀÀllisvaatetta, ja ei eriĂ€is pÀÀllisvaatteesta: niinkuin \Herra\ kĂ€ski Mosekselle. WŠś>—W+˜t‚Q' Ja niin kaikki seurakunnan majan rakennus pÀÀtettiin. Ja Israelin lapset tekivĂ€t kaikki sen jĂ€lkeen, kuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle; niin he tekivĂ€t. ˜s‚' Ja sitoivat sen pÀÀlle sinisen nuoran, ettĂ€ sen piti yhdistĂ€mĂ€n hiipan ylhÀÀltĂ€: niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle.#˜r‚A' He tekivĂ€t myös otsalehden, pyhĂ€n kruunun pÀÀlle, puhtaasta kullasta, ja kaivoivat kirjoituksen siihen, niinkuin sinetti kaivetaan: \Herran\ PYHYYS.5˜q‚e' Ja taitavasti neulotun vyön valkiasta kerratusta kalliista liinasta, sinisistĂ€, ja purpuraisista, ja tulipunaisista villoista: niinkuin \Herra\ kĂ€skenyt oli Mosekselle:˜p‚' Ja hiipan valkiasta kalliista liinasta, ja kauniit lakit valkiasta kalliista liinasta, ja alusvaatteet valkiasta kerratusta liinasta,s˜oa' Ja he tekivĂ€t myös ahtaat hameet, kudotut valkiasta kalliista liinasta, Aaronille ja hĂ€nen pojillensa, “$äĄ"ÄL+˜|‚Q'( Pihan vaatteet patsainensa ja jalkoinensa, vaatteen pihan sisĂ€llekĂ€ytĂ€vĂ€n eteen, köysinensĂ€ ja vaajoinensa, ja kaikki seurakunnan majan palveluksen astiat,u˜{e'' Vaskisen alttarin ja vaskisen hĂ€kin korentoinensa, ja kaikkein kaluinsa kanssa, ja pesoastian jalkoinensa,[˜z1'& Kulta-alttarin ja voidellusöljyn, ja yrttein suitsutuksen, ja majan ovivaatteen,|˜ys'% Puhtaan kynttilĂ€jalan valmistetun lamppuinensa, kaiken sen kanssa kuin siihen tarvittiin, ja öljyĂ€ valkeudeksi,@˜x}'$ PöydĂ€n kaikkein astiainsa kanssa, ja katsomusleivĂ€t,=˜ww'# Todistusarkin korentoinensa, ja myös armo-istuimen,l˜vS'" Ja peitteen punalla painetuista oinaan nahoista, peitteen tekasjim-nahoista: ja peitteen esiripun,j˜uO'! Ja he kantoivat majan Moseksen tykö kaluinensa: sen koukut, laudat, korennot, patsaat ja jalat. .]ßQ"žA„.t™c( Ja sinun pitÀÀ asettaman kultaisen savualttarin todistusarkin eteen, ja ripustaman vaatteen majan eteen.™‚+( Ja sinun pitÀÀ myös sinne sisĂ€lle tuoman pöydĂ€n, ja valmistaman sen, ja asettaman siihen kynttilĂ€jalan, ja paneman lamput sen pÀÀlle.t™c( Ja sinun pitÀÀ siihen paneman sisĂ€lle todistuksen arkin, ja sinun pitÀÀ peittĂ€mĂ€n arkin esiripulla.g™I( EnsimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ensimĂ€isestĂ€ kuusta pitÀÀ sinun paneman ylös seurakunnan majan.,™ W( Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen: ˜‚'+ Ja Moses nĂ€ki kaiken tĂ€mĂ€n rakennuksen, ettĂ€ he olivat tehneet sen, niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt; ja Moses siunasi heitĂ€.{˜~q'* Kaikkein niiden jĂ€lkeen mitkĂ€ \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle: niin tekivĂ€t Israelin lapset kaiken sen työn.˜}‚9') Virkavaatteet palveltaa pyhĂ€ssĂ€, papin Aaronin pyhĂ€t vaatteet, ja hĂ€nen poikainsa vaatteet, joilla heidĂ€n piti tekemĂ€n papin viran palveluksen: -Ł?æNÌs”-d™ C( Ja sinun pitÀÀ myös tuoman hĂ€nen poikansa ja puettaman heidĂ€n yllensĂ€ ahtaat hameet,i™ M( Ja puettaman Aaronin pyhiin vaatteisiin, ja voiteleman ja pyhittĂ€mĂ€n hĂ€nen, minun papikseni.p™ [( Ja sinun pitÀÀ tuoman Aaronin poikinensa seurakunnan majan oven eteen, ja pesemĂ€n heidĂ€t vedellĂ€,V™ '( Sinun pitÀÀ myös voiteleman pesinastian jalkoinensa, ja sen pyhittĂ€mĂ€n.™ y( Ja voiteleman polttouhrin alttarin kaluinensa, ja pyhittĂ€mĂ€n alttarin: ja se alttari pitÀÀ oleman kaikkein pyhin.™‚#( Ja ottaman voidellusöljyn, ja voiteleman majan ja kaikki ne mitkĂ€ siinĂ€ ovat, ja pyhittĂ€mĂ€n sen kaluinensa, ettĂ€ ne olisivat pyhĂ€t,V™'( Ja tekemĂ€n pihan sen ympĂ€rille, ja ripustaman vaatteen pihan portin eteen,a™=( Ja paneman pesoastian seurakunnan majan ja alttarin vĂ€lille, ja paneman siihen vettĂ€,Z™/( Mutta polttouhrin alttarin pitÀÀ sinun asettaman seurakunnan majan oven eteen, E  "-8CNYdoz…›Š°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäïú&0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëöšłŸÉÔßêő  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö  Ś   Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś ! ű " ù # ú   û  ü  ę  ț  ÿ                          (=śƒ –ą(w™i( Niin asetti hĂ€n myös pöydĂ€n seurakunnan majaan, pohjan puoliselle sivulle, ulkoiselle puolelle esirippua.r™_( Ja toi arkin majaan, ja ripusti esiripun todistusarkin eteen: niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle.|™s( Ja otti todistuksen ja pani arkkiin, ja asetti korennot arkin pÀÀlle, ja pani myös armoistuimen arkin pÀÀlle.r™_( Ja levitti peitteen majan ylitse, ja pani katon sen pÀÀlle: niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle.u™e( Ja koska Moses pani ylös majan, niin hĂ€n asetti jalat ja laudat ja korennot, ja nosti patsaat pystyĂ€lle,q™]( Niin tapahtui toisena vuonna, ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ensimĂ€isestĂ€ kuusta, ettĂ€ maja pantiin ylös.C™( Ja Moses teki kaikki kuin \Herra\ oli hĂ€nelle kĂ€skenyt.?™‚y( Ja voiteleman heidĂ€t, niinkuin sinĂ€ heidĂ€n isĂ€nsĂ€ voitelit, minun papikseni. Ja tĂ€mĂ€n voidelluksen pitÀÀ oleman heille ijankaikkiseksi pappeudeksi, heidĂ€n sukukunnissansa. LŠ°_śÆ€LU™%( Ja Moses ja Aaron ja hĂ€nen poikansa pesivĂ€t kĂ€tensĂ€ ja jalkansa siitĂ€.r™_( Ja pesoastian pani hĂ€n seurakunnan majan ja alttarin vĂ€lille, ja pani siihen vettĂ€ pestĂ€ heitĂ€nsĂ€.)™‚M( Vaan polttouhrin alttarin pani hĂ€n seurakunnan majan oven eteen, ja uhrasi sen pÀÀllĂ€ polttouhrin ja ruokauhrin: niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle..™Y( Ja ripusti vaatteen majan oven eteen.e™E( Ja suitsutti yrttein suitsutuksen sen pÀÀllĂ€: niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle.N™( Ja pani myös kultaisen alttarin seurakunnan majaan, esiripun eteen.c™A( Ja pani lamput niiden pÀÀlle \Herran\ eteen: niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle.q™]( Niin pani hĂ€n myös kynttilĂ€jalan seurakunnan majaan, juuri pöydĂ€n kohdalle, etelĂ€n sivulle majaa.s™a( Ja asetti leivĂ€t sen pÀÀlle jĂ€rjestykseen, \Herran\ eteen: niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle. ^Æuö‰mR™& # Ja \Herra\ kutsui Moseksen, ja puhui hĂ€nelle seurakunnan majasta, sanoen:#™%‚A(& SillĂ€ \Herran\ pilvi oli pĂ€ivĂ€llĂ€ majan ylitse, ja yöllĂ€ oli tuli siinĂ€, koko Israelin huoneen silmĂ€in edessĂ€, kaikissa heidĂ€n vaelluksissansa.r™$_(% Vaan koska ei pilvi mennyt ylös, silloin ei he vaeltaneet, siihen pĂ€ivÀÀn asti, ettĂ€ se meni ylös.j™#O($ Ja koska pilvi meni ylös majan pÀÀltĂ€ niin Israelin lapset vaelsivat, kaikissa matkoissansa.|™"s(# Ja ei Moses taitanut kĂ€ydĂ€ seurakunnan majaan; sillĂ€ pilvi oli sen pÀÀllĂ€, ja \Herran\ kunnia tĂ€ytti majan.N™!(" Ja pilvi peitti seurakunnan majan, ja \Herran\ kunnia tĂ€ytti majan.™ ‚#(! Ja hĂ€n pani pihan ylös, majan ja alttarin ympĂ€rille, ja ripusti vaatteen pihan sisĂ€llekĂ€ytĂ€vÀÀn. Ja niin Moses pÀÀtti sen työn.™‚7( SillĂ€ heidĂ€n piti pesemĂ€n itsensĂ€, koska he menivĂ€t seurakunnan majaan eli kĂ€vivĂ€t alttarin tykö; niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle. „b“(f „c™, C Ja papin Aaronin pojat pitÀÀ tekemĂ€n tulen alttarille ja halvot tulen pÀÀlle paneman.X™+ - Ja vuota pitÀÀ polttouhrista nyljettĂ€mĂ€n ja pitÀÀ kappaleiksi hakattaman.>™* ‚y Ja hĂ€nen pitÀÀ teurastaman mullin \Herran\ edessĂ€; ja papit, Aaronin pojat, pitÀÀ tuoman veren ja priiskottaman alttarille ympĂ€rinsĂ€, joka on seurakunnan majan oven edessĂ€.h™) M Ja pankaan kĂ€tensĂ€ sen polttouhrin pÀÀn pÀÀlle, niin se on otollinen hĂ€ntĂ€ sovittamaan.K™( ƒ Jos hĂ€n tahtoo [Herralle] polttouhria karjasta tehdĂ€, niin uhratkaan virheettömĂ€n hĂ€rkyisen: seurakunnan majan oven edessĂ€ hĂ€n sen uhratkaan, ettĂ€ se olis \Herralle\ otollinen hĂ€neltĂ€.™' ‚1 Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: joka teistĂ€ tahtoo uhrata \Herralle\, niin tehkÀÀt teidĂ€n uhrinne elĂ€imistĂ€, karjasta ja lampaista. .pÂ/ç.5™2 ‚g Mutta sisĂ€llykset ja jalat pitÀÀ vedellĂ€ pestĂ€mĂ€n, ja papin pitÀÀ sen kaiken uhraaman ja polttaman alttarilla: se on polttouhri, tuliuhri ja lepytyshaju \Herralle\."™1 ‚A Ja se pitÀÀ hakattaman kappaleiksi, sekĂ€ pÀÀ ettĂ€ lihavuus, ja papin pitÀÀ ne sovittaman halkoin pÀÀlle, jotka ovat alttarilla tulen pÀÀllĂ€.™0 ‚9 Ja teurastakaan sen \Herran\ edessĂ€ pohjan puolella alttaria, ja papit, Aaronin pojat, pitÀÀ priiskottaman hĂ€nen verensĂ€ alttarille ympĂ€rinsĂ€.™/ ‚ Ja jos hĂ€n tahtoo tehdĂ€ polttouhria pienistĂ€ elĂ€imistĂ€, lampaista eli vuohista, niin uhratkaan virheettömĂ€n oinaan eli kauriin.*™. ‚Q Mutta sisĂ€llykset ja jalat pitÀÀ vedellĂ€ pestĂ€mĂ€n, ja papin pitÀÀ kaikki nĂ€mĂ€t polttaman alttarilla: polttouhriksi, ja lepytyshajun tuleksi \Herralle\. ™- ‚ Ja papit Aaronin pojat pitÀÀ sovittaman kappaleet, pÀÀn ja lihavuuden, halkoin pÀÀlle, jotka ovat alttarilla tulen pÀÀllĂ€. –wȚX_–E™7 ƒ Ja jos joku henki tahtoo tehdĂ€ \Herralle\ ruokauhria, niin sen pitÀÀ oleman sĂ€mpylĂ€jauhoista, ja hĂ€nen pitÀÀ öljyĂ€ sen pÀÀlle vuodattaman ja pyhÀÀ savua sen pÀÀlle paneman,u™6 ƒg Ja pitÀÀ sen siipinensĂ€ halkaiseman, mutta ei erinĂ€nsĂ€ repĂ€isemĂ€n. Ja niin papin pitÀÀ sillĂ€nsĂ€ sen polttaman halkoin pÀÀllĂ€, jotka ovat alttarilla tulen pÀÀllĂ€: tĂ€mĂ€ on polttouhri, tuliuhri ja lepytyshaju \Herralle\.™5 ‚ Ja ottakaan hĂ€nen kupunsa höyheninensĂ€ ulos, ja heittĂ€kÀÀn ne alttarin viereen itÀÀn pĂ€in, tuhka-ko'on pÀÀlle.™4 ‚' Ja papin pitÀÀ sen alttarille tuoman, ja niskan poikki vÀÀntĂ€mĂ€n, ja alttarilla polttaman, ja antaman veren vuotaa alttarin seinÀÀn.™3 ‚ Jos hĂ€n tahtoo taas tehdĂ€ polttouhria \Herralle\ linnuista, niin tehkÀÀn sen mettisistĂ€, elikkĂ€ kyhkylĂ€isten pojista. o ž™=y Ja jos sinun ruokauhris on halstarilla kypsetystĂ€, niin sinun pitÀÀ tekemĂ€n sen sĂ€mpylĂ€jauhoista öljyn kanssa.k™<Q Sen sinun pitÀÀ jakaman kappaleiksi, ja vuodattaman öljyĂ€ sen pÀÀlle: niin se on ruokauhri. ™;‚ Vaan jos sinun ruokauhris on pannussa kypsetystĂ€, niin sen pitÀÀ oleman happamattomista sĂ€mpylĂ€jauhoista öljyyn sekoitettuna.N™:ƒ Mutta jos sinĂ€ tahdot tehdĂ€ ruokauhria pĂ€tsissĂ€ kypsytetystĂ€, niin ota happamattomia kyrsiĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoista öljyyn sekoitettuna, ja happamattomia ohukaisia kyrsiĂ€ öljyllĂ€ voideltuita.™9‚ Se kuin jÀÀ ruokauhrista, pitÀÀ oleman Aaronin ja hĂ€nen poikainsa oman: sen pitÀÀ oleman kaikkein pyhimmĂ€n \Herran\ tulista.{™8ƒq Ja sitte sen papeille Aaronin pojille viemĂ€n: niin pitÀÀ papin ottaman pivonsa tĂ€yden niistĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoista, ja öljyĂ€ kaiken pyhĂ€n savun kanssa, ja sen polttaman alttarilla muistoksi. TĂ€mĂ€ on tuliuhri ja lepytyshaju \Herralle\. Omç] OL™Cƒ Kaiken sinun ruokauhris pitÀÀ sinun suolaaman, ja sinun ruokauhris ei pidĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ ilman sinun Jumalas liittosuolata oleman; sillĂ€ kaikissa sinun uhreissas pitÀÀ sinun suolaa uhraaman.~™Bw Mutta uutisten uhrissa pitÀÀ teidĂ€n ne uhraaman \Herralle\; vaan ei ne pidĂ€ tuleman alttarille makiaksi hajuksi.9™A‚m Kaiken ruokauhrin, kuin te uhraatte \Herralle\, pitÀÀ teidĂ€n tekemĂ€n ilman hapatusta: sillĂ€ ei yhtÀÀn hapatusta eli hunajaa pidĂ€ siinĂ€ poltettaman uhriksi \Herralle\.™@‚ TĂ€hteet ruokauhrista tulee oleman Aaronin ja hĂ€nen poikainsa omat: sen pitÀÀ oleman kaikkein pyhimmĂ€n \Herran\ tulista.™? Ja papin pitÀÀ ylentĂ€mĂ€n sen ruokauhrin muistoksi ja polttaman alttarilla. Se on tuliuhri ja lepytyshaju \Herralle\.™>‚ Ja sen ruokauhrin, jonka sinĂ€ tahdot senkaltaisista tehdĂ€ \Herralle\, pitÀÀ sinun tuoman papille, ja kantaman sen alttarin tykö. 0*Î$ˆÊ0™I‚' Ja pitÀÀ uhraaman siitĂ€ kiitosuhrista polttouhrin \Herralle\: lihavuuden, kuin sisĂ€llykset peittÀÀ, ja kaiken sisĂ€llysten lihavuuden,:™H‚o Ja pitÀÀ laskeman kĂ€tensĂ€ uhrinsa pÀÀn pÀÀlle, ja teurastaman seurakunnan majan oven edessĂ€: ja papit Aaronin pojat pitÀÀ priiskottaman veren alttarille ympĂ€rinsĂ€.™G ‚- Ja jos hĂ€nen uhrinsa on kiitosuhri karjasta, niin pitÀÀ hĂ€nen uhraaman hĂ€rjĂ€n eli lehmĂ€n, ja virheettömĂ€n uhrin tuoman \Herran\ eteen.&™F‚G Ja papin pitÀÀ ottaman niistĂ€ survotuista jyvistĂ€ ja öljystĂ€, ynnĂ€ kaiken pyhĂ€n savun kanssa, ja polttaman sen muistoksi. Se on tuliuhri \Herralle\.Y™E- Ja sinun pitÀÀ paneman öljyĂ€ siihen ja pyhÀÀ savua, niin on se ruokauhri.R™Dƒ Mutta jos sinĂ€ tahdot tehdĂ€ uutisesta ruokauhrin \Herralle\, niin sinun pitÀÀ kuivaaman viheriĂ€iset tĂ€hkĂ€pÀÀt tulella, ja survoman ne pieniksi, ja sitten uhraaman ruokauhrin sinun uutisestas. vtÚKś7v=™O‚u Ja kiitosuhrista uhraaman \Herralle\ polttouhrin, sen lihavuuden: koko saparon eroitetun selkĂ€piistĂ€: lihavuuden, kuin sisĂ€llykset peittÀÀ, ja kaiken sisĂ€llysten lihavuuden,<™N‚s Ja pitÀÀ laskeman kĂ€tensĂ€ uhrinsa pÀÀn pÀÀlle, ja teurastaman sen seurakunnan majan oven edessĂ€. Ja Aaronin pojat pitÀÀ priiskottaman sen veren alttarille ympĂ€rinsĂ€,Q™M Jos hĂ€n uhraa karitsan, niin hĂ€nen pitÀÀ sen tuoman \Herran\ eteen, ™L‚ Mutta jos hĂ€n tekee \Herralle\ kiitosuhria pienistĂ€ elĂ€imistĂ€, oinaista eli uuhista, niin sen pitÀÀ oleman ilman virheetĂ€.™K‚' Aaronin pojat pitÀÀ polttaman sen alttarilla polttouhriksi puiden pÀÀllĂ€, jotka ovat tulessa, tuliuhriksi ja lepytyshajuksi \Herralle\.™J‚  Ja kaksi munaskuuta sen lihavuuden kanssa, kuin niiden pÀÀllĂ€ on lanteissa, ja maksan kalvon munaskuiden kanssa eroittaman. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàêőšłŸÉÔßêő                                                     !  "  #  $  %  &  '  (  )  *  +   ,  -  .  /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;  <  =  >  ?  @  A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K ! L " M # N $ O % P & Q   R  S  T Šu%ĘŠŠu™Ve Ja papin pitÀÀ polttaman sen alttarilla, tulen ruaksi, makiaksi hajuksi. Kaikki lihavuus on \Herran\ oma.™U‚ Ja kaksi munaskuuta lihavuuden kanssa, joka niiden pÀÀllĂ€ on lanteissa, ja maksan kalvon munaskuiden kanssa eroittaman.™T‚  Ja pitÀÀ siitĂ€ uhraaman polttouhrin \Herralle\: lihavuuden, kuin sisĂ€llykset peittÀÀ, ja kaiken sisĂ€llysten lihavuuden.C™Sƒ Niin hĂ€nen pitÀÀ laskeman kĂ€tensĂ€ sen pÀÀn pÀÀlle, ja teurastaman seurakunnan majan oven edessĂ€. Ja Aaronin pojat pitÀÀ priiskottaman hĂ€nen verensĂ€ alttarille ympĂ€rinsĂ€,E™R Jos hĂ€nen uhrinsa on vuohi ja hĂ€n tuo sen \Herran\ eteen,M™Q Ja papin pitÀÀ sen polttaman alttarilla, tulen ruaksi \Herralle\.™P‚  Ja kaksi munaskuuta sen lihavuuden kanssa kuin lanteissa niiden pÀÀllĂ€ on, ja eroittaman maksan kalvon munaskuiden kanssa. W(bĄśe™\E Ja pappi kuin voideltu on, pitÀÀ ottaman mullin verestĂ€, ja kantaman seurakunnan majaan.&™[‚G Ja pitÀÀ tuoman mullin \Herran\ eteen, seurakunnan majan oven tykö, ja laskeman kĂ€tensĂ€ mullin pÀÀn pÀÀlle, ja teurastaman mullin \Herran\ edessĂ€.=™Z‚u Jos pappi, joka voideltu on, rikkoo kansan pahennukseksi, niin hĂ€nen pitÀÀ rikoksensa edestĂ€, kuin hĂ€n tehnyt on, tuoman virheettömĂ€n nuoren mullin \Herralle\ rikosuhriksi,B™Y‚ Puhu Israelin lapsille, ja sano: jos joku sielu rikkoo tietĂ€mĂ€tĂ€ jotakuta \Herran\ kĂ€skyĂ€ vastaan, jota ei hĂ€nen pitĂ€is tekemĂ€n, niin ettĂ€ hĂ€n tekis yhtĂ€kin vastaan niistĂ€:,™X W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:%™W‚E Sen pitÀÀ oleman ijankaikkisen sÀÀdyn teidĂ€n sukukunnissanne, kaikissa tiedĂ€n asuinsioissanne: ettette yhtÀÀn lihavuutta eli mitÀÀn verta söisi. €uˆȚRă€`™b; Mutta mullin vuodan, kaiken lihan, pÀÀn ja jalkain kanssa, ja sisĂ€llykset ja ravan,l™aS Niinkuin ylennetÀÀn kiitosuhri hĂ€rjĂ€stĂ€: ja papin pitÀÀ sen polttaman polttouhrialttarilla.™`‚  Ja kaksi munaskuuta sen lihavuuden kanssa, joka niiden pÀÀllĂ€ on lanteissa, ja maksan kalvon munaskuiden kanssa eroittaman,&™_‚G Ja kaiken rikosuhrin mullin lihavuuden pitÀÀ hĂ€nen ylentĂ€mĂ€n: nimittĂ€in sen lihavuuden joka sisĂ€llykset peittÀÀ, ja kaiken sisĂ€llysten lihavuuden,i™^ƒM Ja papin pitÀÀ siitĂ€ verestĂ€ paneman suitsutusalttarin sarvein pÀÀlle, joka on \Herran\ edessĂ€ seurakunnan majassa, ja kaiken muun veren kaataman polttouhrin alttarin pohjalle, joka on seurakunnan majan oven edessĂ€.™]‚  Ja papin pitÀÀ kastaman sormensa vereen ja priiskottaman sitĂ€ verta seitsemĂ€n kertaa \Herran\ ja pyhĂ€n esiripun edessĂ€. Š $väŠW™g) Ja pappi, joka voideltu on, pitÀÀ kantaman mullin veren seurakunnan majaan.™f‚ Ja seurakunnan vanhimmat pitÀÀ laskeman kĂ€tensĂ€ mullin pÀÀn pÀÀlle \Herran\ edessĂ€, ja teurastaman mullin \Herran\ edessĂ€.*™e‚O Ja sitte ymmĂ€rtĂ€isivĂ€t rikoksensa, jonka he olivat tehneet, niin pitÀÀ heidĂ€n tuoman nuoren mullin rikosuhriksi, ja asettaman sen seurakunnan majan eteen.a™dƒ= Jos koko Israelin seurakunta eksyis, ja se olis heidĂ€n silmĂ€insĂ€ edessĂ€ peitetty, niin ettĂ€ he olisivat tehneet jotakuta \Herran\ kĂ€skyĂ€ vastaan, jota ei heidĂ€n tulisi tehdĂ€, ja niin tulisivat vikapÀÀksi,s™cƒa Niin myös koko mullin pitÀÀ hĂ€nen leiristĂ€ viemĂ€n ulos puhtaaseen paikkaan, johonka tuhkat heitetÀÀn, ja se pitÀÀ poltettaman puiden pÀÀllĂ€ tulessa: juuri siinĂ€ paikassa, johon tuhka heitetÀÀn, pitÀÀ se poltettaman. N…ȘOĄóN!™m‚= Mutta jos pÀÀmies rikkoo ja tekee jotakuta \Herran\ Jumalansa kĂ€skyĂ€ vastaan, jota ei hĂ€nen tekemĂ€n pitĂ€isi, ja tulee tietĂ€mĂ€tĂ€ vikapÀÀksi,*™l‚O Ja hĂ€nen pitÀÀ viemĂ€n mullin leiristĂ€ ulos, ja polttaman hĂ€nen, niinkuin hĂ€n poltti sen entisen mullin: sen pitÀÀ oleman rikosuhri seurakunnan edestĂ€.*™k‚O Ja pitÀÀ tekemĂ€n tĂ€mĂ€n mullin kanssa niinkuin hĂ€n teki rikosuhrin mullin kanssa: ja niin pitÀÀ papin heidĂ€t sovittaman, ja se heille annetaan anteeksi.X™j+ Kaiken hĂ€nen lihavuutensa pitÀÀ hĂ€nen ylentĂ€mĂ€n ja polttaman alttarilla,W™iƒ) Ja pitÀÀ siitĂ€ verestĂ€ paneman altarin sarvein pÀÀlle, joka on \Herran\ edessĂ€ seurakunnan majassa, ja kaiken sen muun veren kaataman polttouhrin alttarin pohjaan, joka on seurakunnan majan edessĂ€.x™hk Ja papin pitÀÀ kastaman sormensa vereen ja seitsemĂ€n kertaa priiskottaman \Herran\ eteen, esiripun edessĂ€, „vÈA„9™r‚m Jos joku sielu yhteisestĂ€ kansasta rikkoo tietĂ€mĂ€tĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n tekee jotakuta \Herran\ kĂ€skyĂ€ vastaan, jota ei hĂ€nen tekemĂ€n pitĂ€is, ja tulee niin vikapÀÀksi,L™qƒ Mutta kaiken hĂ€nen lihavuutensa pitÀÀ hĂ€nen polttaman alttarilla, niinkuin sen lihavuuden kiitosuhrista. Ja niin papin pitÀÀ sovittaman hĂ€nen rikoksensa, ja se hĂ€nelle annetaan anteeksi.3™p‚a Sitte pitÀÀ papin ottaman rikosuhrin verta sormellansa, ja paneman sen polttouhrin alttarin sarvein pÀÀlle, ja sen muun veren kaataman polttouhrin alttarin pohjalle.*™o‚O Ja laskeman kĂ€tensĂ€ kauriin pÀÀn pÀÀlle, ja teurastaman siinĂ€ paikassa, kussa \Herralle\ polttouhria teurastetaan: se pitÀÀ oleman hĂ€nen rikosuhrinsa.™n‚ Ja osotetaan hĂ€nelle sitte hĂ€nen rikoksensa, jolla hĂ€n on rikkonut: hĂ€nen pitÀÀ tuoman uhriksi virheettömĂ€n kauriin. AIĐ3,ÒA ™x‚! Ja laskekaan kĂ€tensĂ€ rikosuhrin pÀÀn pÀÀlle ja teurastakaan sen rikosuhriksi siinĂ€ paikassa, missĂ€ polttouhri teurastetaan.W™w) Mutta jos hĂ€n tuo lampaansa rikosuhriksi, niin tuokaan virheettömĂ€n uuhen.‚™v„ Ja kaiken hĂ€nen lihavuutensa pitÀÀ hĂ€nen eroittaman, niinkuin hĂ€n eroitti kiitosuhrin lihavuuden: ja papin pitÀÀ sen polttaman alttarilla makiaksi hajuksi \Herralle\. Ja niin pitÀÀ papin hĂ€ntĂ€ sovittaman, ja se annetaan anteeksi hĂ€nelle.™u‚- Ja papin pitÀÀ sormellansa ottaman sen verta, ja paneman sen polttouhrin alttarin sarvein pÀÀlle, ja kaiken veren kaataman altarin pohjaan.v™tg Ja pitÀÀ laskeman kĂ€tensĂ€ rikosuhrin pÀÀn pÀÀlle ja teurastaman sen rikosuhrin polttouhrin paikalla.3™s‚a Ja sitte saatetaan ymmĂ€rtĂ€mÀÀn rikoksensa, jolla hĂ€n on rikkonut: hĂ€nen pitÀÀ tuoman uhriksi virheettömĂ€n vuohen, sen rikoksen edestĂ€, jolla hĂ€n rikkonut on, „Z>|„t™|ƒc Eli jos joku sielu rupee johonkuhun saastaiseen kappaleeseen, taikka saastaisen metsĂ€n elĂ€imen raatoon, eli saastaisen karjan raatoon eli saastaisen madon raatoon, ja se olis hĂ€nelle tietĂ€mĂ€töin: hĂ€n on saastainen ja vikapÀÀ.>™{ ‚y Jos joku sielu rikkoo, niin ettĂ€ hĂ€n kuulee jonkun kiroilevan, ja hĂ€n on sen todistaja, eli on sen nĂ€hnyt taikka tietĂ€nyt, ja ei ilmoita siitĂ€, hĂ€n on vikapÀÀ vÀÀryyteen.‚™z„+# Mutta kaiken lihavuuden pitÀÀ hĂ€nen eroittaman niinkuin kiitosuhrin lampaan lihavuus eroitettiin, ja papin pitÀÀ polttaman sen alttarilla \Herran\ tuleksi. Ja niin pitÀÀ papin hĂ€nen rikoksensa sovittaman, jolla hĂ€n on rikkonut, ja se hĂ€nelle annetaan anteeksi."™y‚?" Ja papin pitÀÀ sormellansa ottaman rikosuhrin verta, ja paneman polttouhrin alttarin sarvein pÀÀlle, ja kaataman kaiken muun veren alttarin pohjaan. KuKHšƒ  Jollei hĂ€nellĂ€ ole lammasta, niin tuokaan \Herralle\ rikoksensa edestĂ€, jolla hĂ€n rikkonut on, kaksi mettistĂ€ eli kaksi kyhkylĂ€isen poikaa: yhden rikosuhriksi, ja toisen polttouhriksi.@š‚{ Niin pitÀÀ hĂ€nen tĂ€mĂ€n rikoksensa vian edestĂ€, kuin hĂ€n rikkonut on, tuoman laumasta \Herralle\ uuhen eli vuohen rikosuhriksi: niin pitÀÀ papin sovittaman hĂ€nen rikoksensa.c™A Koska hĂ€n on vikapÀÀ johonkuhun nĂ€istĂ€, ja tunnustaa, ettĂ€ hĂ€n siinĂ€ rikkonut on:R™~ƒ Eli jos joku sielu vannoo, niin ettĂ€ hĂ€nen suustansa kĂ€y ajattelemata pahoin eli hyvin tehdĂ€, kaikki kuin ihminen vannoo huomaitsemata, ja sen sitte ymmĂ€rtÀÀ: hĂ€n on vikapÀÀ yhteen nĂ€istĂ€.1™}‚] Eli jos hĂ€n rupee saastaiseen ihmiseen, millĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ saastaisuudella ihminen taitaa saastaiseksi tulla, tietĂ€mĂ€tĂ€, ja sen sitte ymmĂ€rtÀÀ, se on vikapÀÀ. ?VŸő?2š‚_ Ja hĂ€nen pitÀÀ sen viemĂ€n papille, ja papin pitÀÀ siitĂ€ ottaman pivon tĂ€yden muistoksi, ja polttaman sen alttarilla \Herralle\ tuliuhriksi: tĂ€mĂ€ on rikosuhri.‚ š„ Jollei hĂ€nelle ole kahta mettistĂ€ eli kahta kyhkylĂ€isen poikaa, niin tuokaan uhrinsa, rikoksensa edestĂ€, kymmenennen osan ephaa sĂ€mpylĂ€jauhoja rikosuhriksi. Mutta ei hĂ€nen pidĂ€ öljyĂ€ sen pÀÀlle paneman, eikĂ€ pyhÀÀ savua; sillĂ€ se on rikosuhri.4š‚c Toisen pitÀÀ hĂ€nen uhraaman polttouhriksi tavan jĂ€lkeen. Ja niin pitÀÀ papin sovittaman hĂ€nen rikoksensa, jolla hĂ€n rikkonut on, ja se annetaan hĂ€nelle anteeksi.š‚# Ja pitÀÀ priiskottaman alttarin seinĂ€n rikosuhrin verellĂ€, ja antaman sen veren, joka jÀÀ, vuotaa alttarin pohjaan. Se on rikosuhri.&š‚G Ja viekÀÀn ne papille: hĂ€nen pitÀÀ sen ensimĂ€isen uhraaman rikosuhriksi ja vÀÀntĂ€mĂ€n sen niskat ja ei kuitenkaan pÀÀtĂ€ erinĂ€nsĂ€ repĂ€isemĂ€n, YC Y(š ‚K Ja jos joku sielu rikkoo ja tekee vastoin jotakuta \Herran\ kĂ€skyĂ€, jota ei hĂ€nen pitĂ€nyt tekemĂ€n, ja ei sitĂ€ tietĂ€nyt: hĂ€n on vikapÀÀ vÀÀryyteen,‚š „ Siihen myös, mitĂ€ hĂ€n on rikkonut pyhitetyssĂ€, pitÀÀ hĂ€nen sen antaman jĂ€llensĂ€, ja pitÀÀ sen tykö antaman viidennen osan, ja antaman sen papille: ja papin pitÀÀ sovittaman hĂ€nen vikauhrin oinaalla, niin se hĂ€nelle annetaan anteeksi.‚š „ Jos joku sielu kovasti rikkoo ja erehdyksestĂ€ syntiĂ€ tekee jossakussa joka \Herralle\ pyhitetty on, hĂ€nen pitÀÀ \Herralle\ tuoman vikauhrin, virheettömĂ€n oinaan laumasta, sinun arvios jĂ€lkeen hopiapainoon, pyhĂ€n siklin jĂ€lkee, vikauhriksi.-šW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:9š‚m Ja papin pitÀÀ niin sovittaman hĂ€nelle hĂ€nen rikoksensa, jolla hĂ€n rikkonut on, ja se annetaan anteeksi hĂ€nelle. Ja sen pitÀÀ oleman papin oman niinkuin ruokauhrinkin. Ź ”†[Ź+š‚Q Eli sen joka kadotettu oli, löytĂ€nyt on, ja kieltÀÀ sen vÀÀrĂ€llĂ€ valalla, eli mikĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ se olis, jossa ihminen lĂ€himmĂ€istĂ€nsĂ€ vastaan rikkoo;‚'š„I Jos joku sielu tekee syntiĂ€ ja rikkoo kovasti \Herraa\ vastaan, kieltĂ€en lĂ€himmĂ€iseltĂ€nsĂ€ sen, minkĂ€ hĂ€n hĂ€nen haltuunsa antanut on, eli sen, jonka hĂ€n hĂ€nelle (muutoin) kĂ€teen antanut on, taikka jonka hĂ€n vĂ€kivallalla ottanut on, eli vÀÀryydellĂ€ on saattanut allensa:,š W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:Uš % Se on vikauhri: sillĂ€ vikaan hĂ€n kaiketikin \Herran\ edessĂ€ joutunut on.oš ƒY Ja pitÀÀ tuoman papille virheettömĂ€n oinaan laumasta, sinun arvios jĂ€lkeen vikauhriksi: ja papin pitÀÀ sovittaman hĂ€nelle hĂ€nen tietĂ€mĂ€ttömyytensĂ€, kun hĂ€n tehnyt on tietĂ€mĂ€tĂ€, niin se hĂ€nelle annetaan anteeksi. ƒÿłƒ-šW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:Jšƒ Ja papin pitÀÀ sovittaman hĂ€nen \Herran\ edessĂ€, niin hĂ€nelle annetaan anteeksi, mitĂ€ ikĂ€nĂ€nsĂ€ se olis, kaikista niistĂ€ mitĂ€ hĂ€n tehnyt on, jossa hĂ€n itsensĂ€ vikapÀÀksi saatti. š‚ Mutta vikauhrinsa pitÀÀ hĂ€nen tuoman \Herralle\: virheettömĂ€n oinaan laumasta, sinun arvios jĂ€lkeen vikauhriksi, papin tykö.išƒM Eli jonka tĂ€hden hĂ€n vÀÀrĂ€n valan tehnyt on, sen pitÀÀ hĂ€nen kaikki tyynni antaman jĂ€llensĂ€ ja vielĂ€ sitte viidennen osan pÀÀlliseksi: sille, jonka se oma oli, pitÀÀ hĂ€nen sen antaman vikauhrinsa pĂ€ivĂ€nĂ€.}šƒu Koska hĂ€n niin rikkoo ja tulee vikapÀÀksi, niin pitÀÀ hĂ€nen antaman jĂ€llensĂ€, mitĂ€ hĂ€n vĂ€kivallalla ottanut on ja vÀÀryydellĂ€ on saattanut allensa eli sen mikĂ€ hĂ€nen haltuunsa annettu oli, eli kadotetun kuin hĂ€n löytĂ€nyt on, E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`ku€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëő  V  W  X  Y  Z  [  \  ]   V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l  m  n  o  p  q ! r " s # t $ u   v   w   x   y   z   {   |   }  ~    €    ‚   ƒ   „   …   †   ‡   ˆ   ‰   Š   ‹   Œ      Ž         ‘   ’   “   ”   •  –  —  ˜  ™  š 1UŸÒPš Tuli pitÀÀ alinomaa palaman alttarilla, ja ei koskaan sammutettaman.hšƒK Tuli pitÀÀ palaman alttarilla, ja ei koskaan sammuman. Ja papin pitÀÀ halot sen pÀÀllĂ€ joka aamu sytyttĂ€mĂ€n, ja hĂ€nen pitÀÀ asettaman polttouhrin sen pÀÀlle, ja polttaman kiitosuhrin lihavuuden sen pÀÀllĂ€.š‚! Ja sitte pitÀÀ riisuman vaatteensa, ja toisiin vaatteisiin itsensĂ€ pukeman, ja sitte tuhan viemĂ€n ulos leiristĂ€ puhtaaseen paikkaan.Xšƒ+ Ja papin pitÀÀ yllensĂ€ pukeman liinahameen, ja vetĂ€mĂ€n liinaisen alusvaatteen ihonsa pÀÀlle, ja korjaaman tuhan alttarilta, sitte kuin tuli polttouhrin kuluttanut on, ja paneman sen alttarin viereen.Kšƒ KĂ€ske Aaronille ja hĂ€nen pojillensa sanoen: tĂ€mĂ€ on polttouhrin sÀÀty: polttouhrin pitÀÀ palaman alttarilla kaiken yötĂ€ aamuun asti. Ja alttarilla tulen pitÀÀ sen pÀÀllĂ€ palaman. *’ș(Z*-š W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:Jšƒ Jokainen miehenpuoli Aaronin lapsista pitÀÀ sen syömĂ€n. Se olkoon alinomainen sÀÀty teidĂ€n sukukunnissanne \Herran\ tuliuhrista. Jokainen kuin niihin rupee, se pitÀÀ pyhitetty oleman.\šƒ3 Ja ei heidĂ€n pidĂ€ leipoman sitĂ€ hapatuksen kanssa; sillĂ€ se on heidĂ€n osansa, jonka minĂ€ heille minun tuliuhristani antanut olen: se pitÀÀ oleman kaikkein pyhin, niinkuin rikosuhri ja niinkuin vikauhri..š‚W Ja sen tĂ€hteet pitÀÀ Aaronin poikinensa syömĂ€n: happamatoinna pitÀÀ se syötĂ€mĂ€n, pyhĂ€ssĂ€ siassa, seurakunnan majan pihassa pitÀÀ heidĂ€n sen syömĂ€n.Tšƒ# Papin pitÀÀ ottaman pivon tĂ€yden sĂ€mpylĂ€jauhoja ruokauhrista, ja öljystĂ€, ja kaiken pyhĂ€n savun, joka ruokauhrin pÀÀllĂ€ on, ja sen polttaman alttarilla lepytyshajuksi ja muistoksi \Herralle\.kšQ Ja tĂ€mĂ€ on ruokauhrin sÀÀty, jonka Aaronin pojat uhraaman pitÀÀ alttarilla, \Herran\ eteen: JdčT$JVš&ƒ' Puhu Aaronille ja hĂ€nen pojillensa, ja sano: tĂ€mĂ€ on rikosuhrin sÀÀty: kussa paikassa polttouhri teurastetaan, siinĂ€ pitÀÀ myös rikosuhri teurastettaman \Herran\ edessĂ€, ja se on kaikkein pyhin.-š%W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:bš$? SillĂ€ kaikki papin ruokauhri pitÀÀ kokonansa poltettaman, ei sitĂ€ pidĂ€ syötĂ€mĂ€n.'š#‚I Ja papin, joka hĂ€nen pojistansa hĂ€nen siaansa voideltu on, pitÀÀ sen tekemĂ€n. TĂ€mĂ€ on ijankaikkinen sÀÀty \Herralle\, se pitÀÀ kaikki poltettaman.(š"‚K Pannussa sinun sen tekemĂ€n pitÀÀ öljyn kanssa, ja sen kypsettynĂ€ tuoman: ja leivottuina kappaleina sinun sen uhraaman pitÀÀ, lepytyshajuksi \Herralle\.lš!ƒS TĂ€mĂ€n pitÀÀ oleman Aaronin ja hĂ€nen poikainsa uhri, jonka heidĂ€n pitÀÀ uhraaman \Herralle\ voidelluspĂ€ivĂ€nĂ€nsĂ€: kymmenennen osan ephaa sĂ€mpylĂ€jauhoja alinomaiseksi ruokauhriksi, puolen aamulla ja puolen ehtoolla. GzÌ%É'çGš-‚3 SiinĂ€ paikassa, kussa polttouhri teurastetaan, pitÀÀ myös teurastettaman vikauhri, ja sen veri pitÀÀ priiskotettaman alttarille ympĂ€rinsĂ€.=š, y Ja tĂ€mĂ€ on vikauhrin sÀÀty: se on kaikkein pyhin.š+‚7 Mutta kaikki se rikosuhri, jonka veri viedÀÀn seurakunnan majaan, sovinnoksi pyhÀÀn siaan, sitĂ€ ei pidĂ€ syötĂ€mĂ€n, vaan tulella poltettaman.Yš*- Kaikki miehenpuolet papeista pitÀÀ syömĂ€n sen; sillĂ€ se on kaikkein pyhin.#š)‚A Ja se saviastia, jossa se keitetÀÀn, pitÀÀ rikottaman. Jos se on vaskisessa padassa keitetty, niin se pitÀÀ hivutettaman, ja vedellĂ€ virutettaman.*š(‚O Kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ hĂ€nen lihaansa rupee, se pitÀÀ pyhitetty oleman, ja vaatteen, jonka pÀÀlle se veri priiskotetaan, pitÀÀ sinun pesemĂ€n pyhĂ€ssĂ€ siassa.š' Pappi, joka rikosuhria uhraa, pitÀÀ sen syömĂ€n: pyhĂ€llĂ€ sialla sen syötĂ€mĂ€n pitÀÀ, seurakunnan majan pihalla. +Žđ DŚ+(š4‚K Ja kaikkinainen ruokauhri, joka pĂ€tsissĂ€ kypsetty on, ja kaikki kuin pannussa eli halstarilla valmistettu on, sen pitÀÀ papin oman oleman, joka sen uhraa.jš3O Sen papin, joka polttouhrin uhraa, pitÀÀ polttouhrin vuota oma oleman, jonka hĂ€n uhrannut on.Aš2‚} Niinkuin rikosuhri on, niin pitÀÀ myös vikauhrin oleman; sillĂ€ yhtĂ€lĂ€inen pitÀÀ heidĂ€n molempain sÀÀtynsĂ€ oleman: ja se pitÀÀ sen papin oma oleman, joka sillĂ€ sovittaa.š1‚ Jokainen miehenpuoli papeista pitÀÀ syömĂ€n sen; pyhĂ€ssĂ€ siassa pitÀÀ se syötĂ€mĂ€n; sillĂ€ se on kaikkein pyhin.]š05 Niin pitÀÀ papin sen polttaman alttarilla tuliuhriksi \Herralle\; se on vikauhri.š/‚/ Ja ne kaksi munaskuuta sen lihavuuden kanssa, joka niiden pÀÀllĂ€ on lanteissa: ja maksan kalvon munaskuiden kanssa pitÀÀ hĂ€nen eroittaman.oš.Y Ja kaikki sen lihavuus pitÀÀ uhrattaman, sekĂ€ hĂ€ntĂ€ ettĂ€ lihavuus, joka sisĂ€llykset peittÀÀ. ?a ˆí?*š:‚O Ja ylistysuhrin liha hĂ€nen kiitosuhrissansa pitÀÀ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ syötĂ€mĂ€n, jona se uhrattu on, ja ei mitÀÀn pidĂ€ tĂ€hteeksi jĂ€tettĂ€mĂ€n huomeneksi.š9‚) Ja yksi kaikista niistĂ€ pitÀÀ uhrattaman \Herralle\ ylennysuhriksi, ja sen pitÀÀ papin oman oleman, joka priiskottaa kiitosuhrin vereen.~š8w Mutta senkaltaisia uhreja pitÀÀ heidĂ€n tekemĂ€n hapanneen kyrsĂ€n pÀÀlle, heidĂ€n kiitosuhrinsa ylistysuhriksi.‚ š7„ Jos he tahtovat tehdĂ€ ylistysuhria, niin heidĂ€n pitÀÀ uhraaman ylistysuhrin sivussa happamattomia leipiĂ€, sekoitettuja öljyllĂ€, ja happamattomia ohukaisia kyrsiĂ€, voidelluita öljyllĂ€, ja pannussa kypsetyitĂ€ sĂ€mpylĂ€leipiĂ€ sekoitettuja öljyllĂ€.Eš6 Ja tĂ€mĂ€ on kiitosuhrin sÀÀty, joka \Herralle\ uhrataan:š5‚1 Ja kaikkinainen ruokauhri, joka öljyllĂ€ sekoitettu, taikka kuiva on, sen pitÀÀ kaikkein Aaronin lasten oman oleman, yhden niinkuin toisenkin. •wց5š?‚e Ja se sielu, joka syö kiitosuhrin lihasta, siitĂ€ mikĂ€ \Herran\ oma on, ja hĂ€nen saastaisuutensa on hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€, se sielu pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansoistansa.š>‚5 Mutta se liha, joka sattuu johonkuhun saastaisuuteen, ei pidĂ€ syötĂ€mĂ€n, mutta tulessa poltettaman. Joka puhdas on, se pitÀÀ syömĂ€n lihasta.‚š=„/ Mutta jos joku syö kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ siitĂ€ uhratusta lihasta, joka on hĂ€nen kiitosuhristansa, niin ei ole hĂ€n otollinen, joka sen on uhrannut, eikĂ€ se hĂ€nelle pidĂ€ luettaman, mutta se on kauhistus; ja jokainen sielu, joka sitĂ€ syö, on vikapÀÀ pahaan tekoon.zš<o Mutta se mikĂ€ tĂ€hteeksi jÀÀ siitĂ€ uhrin lihasta, niin se kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ poltettaman tulessa.jš;ƒO Mutta jos joku lupauksesta taikka hyvĂ€stĂ€ tahdosta uhraa, niin se pitÀÀ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ syötĂ€mĂ€n, jona se uhrattu on; mutta jos jotakin tĂ€hteeksi jÀÀ uhrista toiseksi pĂ€ivĂ€ksi, niin pitÀÀ se myös syötĂ€mĂ€n. H Ú]ȚJŐxH-šGW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:ZšF/ Jokainen sielu, joka syö jotain verta, se pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansoistansa.ršE_ Ei teidĂ€n pidĂ€ myös verta syömĂ€n kaikissa teidĂ€n asumasioissanne, ei linnuista, eikĂ€ elĂ€imistĂ€.šD‚ SillĂ€ joka syö lihavuutta siitĂ€ elĂ€imestĂ€, joka \Herralle\ tuliuhriksi annettu on, se sielu pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansoistansa.|šCs Raadon eli haaskan lihavuus pantakoon kaikkinaisiin tarpeisiin: mutta ei teidĂ€n pidĂ€ sitĂ€ kaiketikaan syömĂ€n.zšBo Puhu Israelin lapsille, sanoen: ei teidĂ€n pidĂ€ mitÀÀn lihavuutta syömĂ€n hĂ€rjistĂ€, lampaista ja vuohista.-šAW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:rš@ƒ_ Jos joku sielu rupee johonkuhun saastaisuuteen, olkoon se saastainen ihminen eli saastainen elĂ€in eli joku muu saastainen kauhistus, ja syö kiitosuhrin lihasta siitĂ€ mikĂ€ \Herran\ oma on, se pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansoistansa. znź7ŃXzZšMƒ/" SillĂ€ hÀÀlytysrinnan ja ylennyslavan olen minĂ€ ottanut Israelin lapsilta heidĂ€n kiitosuhristansa, ja olen sen antanut papille Aaronille ja hĂ€nen pojillensa ijankaikkiseksi sÀÀdyksi, Israelin lapsilta.všLg! Ja joka uhraa kiitosuhrin verta ja lihavuutta Aaronin pojista, hĂ€nen pitÀÀ saaman oikian lavan osaksensa.cšKA Ja oikian lavan pitÀÀ teidĂ€n antaman papille ylennysuhriksi, teidĂ€n kiitosuhristanne.tšJc Mutta papin pitÀÀ polttaman lihavuuden alttarilla, ja rinnan pitÀÀ Aaronin ja hĂ€nen poikainsa oleman.<šI‚s Mutta hĂ€nen pitÀÀ sen kantaman kĂ€dessĂ€nsĂ€ \Herran\ tuliuhriksi: rinnan lihavuuden pitÀÀ hĂ€nen tuoman rinnan kanssa, ettĂ€ ne pitÀÀ oleman hÀÀlytysuhriksi \Herralle\.šH‚ Puhu Israelin lapsille, sanoen: se joka \Herralle\ kiitosuhrinsa uhraa, hĂ€nen pitÀÀ tuoman, mikĂ€ \Herralle\ kiitosuhriksi tulee. utÎG|M”u=šTw Ja kokoo kaikki kansa, seurakunnan majan oven eteen.šS‚# Ota Aaron poikinensa ja vaatteet, ja voidellusöljy: niin myös mulli rikosuhriksi, ja kaksi oinasta, ja myös kori happamattomia leipiĂ€.,šR W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:GšQƒ & Jonka \Herra\ Mosekselle kĂ€ski Sinain vuorella; sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona hĂ€n kĂ€skyn antoi hĂ€nelle Israelin lasten tykö, ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ uhraaman uhrinsa \Herralle\ Sinain korvessa.šP‚% Ja tĂ€mĂ€ on sÀÀty polttouhrista, ruokauhrista, rikosuhrista, vikauhrista, niin myös tĂ€ytösuhrista ja kiitosuhrista."šO‚?$ Jotka \Herra\ kĂ€ski sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona hĂ€n heidĂ€n voiteli, annettaa heille Israelin lapsilta, ijankaikkiseksi sÀÀdyksi heidĂ€n sukukunnissansa.šN‚ # TĂ€mĂ€ on Aaronin ja hĂ€nen poikainsa voitelus \Herran\ tuliuhrista, siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, jona he \Herralle\ papiksi annettiin. ƒ‘;ó –êƒdš[C Ja Moses otti voidellusöljyn, ja voiteli majan ja kaikki mitĂ€ siinĂ€ oli: ja pyhitti ne.(šZ‚K Ja pani hiipan hĂ€nen pÀÀhĂ€nsĂ€: ja pani hiipan pÀÀlle hĂ€nen otsallensa kultaisen otsalehden, pyhĂ€n kruunun, niinkuin \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli.qšY] Ja pani hĂ€nen pÀÀllensĂ€ rintavaatteen: ja pani rintavaatteen pÀÀlle valkeudet ja tĂ€ydellisyydet.ešXƒE Ja puetti hĂ€nen yllensĂ€ hameen, ja vyötti hĂ€nen vyöllĂ€ ja puetti hĂ€nen ylishameella, ja pani pÀÀllisvaatteen hĂ€nen pÀÀllensĂ€: niin myös vyötti hĂ€nen pÀÀllisvaatteen vyöllĂ€, ja vaatetti hĂ€nen sillĂ€.EšW Ja Moses otti Aaronin poikinensa, ja pesi heidĂ€t vedellĂ€.SšV! Ja Moses sanoi kansalle: tĂ€mĂ€ on se minkĂ€ \Herra\ on kĂ€skenyt tehdĂ€.lšUS Moses teki niinkuin \Herra\ hĂ€nelle kĂ€skenyt oli: ja kokosi kansan seurakunnan majan oven eteen. E  "-8CNXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäïú&1<GR\gr}ˆ“ž©łŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   œ      ž   Ÿ       Ą   ą   Ł   €   œ      ž   Ÿ       Ą   ą   Ł   €   „   Š   §   š   ©  Ș  «  Ź  ­  ź   Ż   °   ±   Č   ł   Ž   ”   ¶   ·   ž   č   ș   »   Œ   œ   Ÿ   ż   À  Á  !   " Ă  # Ä  $ Ć  % Æ  & Ç  ' È  ( É  ) Ê  * Ë  + Ì  , Í  - Î  . Ï  / Đ   Ń   Ò   Ó   Ô   Ő   Ö   Ś   Ű   Ù   Ú   Û   Ü   Ę   Ț   ß   à vm[ævša‚% Ja otti kaiken sisĂ€llysten lihavuuden, ja maksan kalvon, ja molemmat munaskuut, ynnĂ€ lihavuuden kanssa, ja Moses suitsutti ne alttarilla.Sš`ƒ! Ja teurasti sen. Ja Moses otti verestĂ€, ja pani sormellansa alttarin sarviin ympĂ€rinsĂ€, ja puhdisti alttarin, ja kaasi veren alttarin pohjalle, ja pyhitti sen, sovittaaksensa (kansaa) sen pÀÀllĂ€.rš__ Ja antoi tuoda mullin rikosuhriksi ja Aaron poikinensa pani kĂ€tensĂ€ rikosuhrin mullin pÀÀn pÀÀlle,1š^‚] Ja Moses toi aaronin pojat, ja puetti heidĂ€n yllensĂ€ hameet, vyötti heidĂ€t vyöllĂ€, ja sitoi lakit heidĂ€n pÀÀhĂ€nsĂ€: niin kuin \Herra\ hĂ€nelle kĂ€skenyt oli.Zš]/ Ja kaasi voidellusöljyĂ€ Aaronin pÀÀn pÀÀlle, ja voiteli hĂ€nen ja pyhitti.š\‚ Ja priiskotti sitĂ€ seitsemĂ€n kertaa alttarille, ja voiteli alttarin ja kaikki sen astiat, ja pesoastian jalkoinensa, ja pyhitti ne. _p«I‚ _&šh‚G Ja Moses teurasti sen ja otti hĂ€nen vertansa, ja sivui Aaronin oikian korvan lehteen, niin myös oikian kĂ€den peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen.všgg Ja toi myös toisen oinaan, tĂ€ytösuhrin oinaan, ja Aaron poikinensa pani kĂ€tensĂ€ oinaan pÀÀn pÀÀlle.Cšfƒ Ja pesi sisĂ€llykset ja jalat vedellĂ€; ja Moses suitsutti koko oinaan alttarilla: se on polttouhri makiaksi hajuksi, se on tuliuhri \Herralle\, niinkuin \Herra\ hĂ€nelle kĂ€skenyt oli._še9 Ja leikkasi oinaan kappaleiksi, ja Moses suitsutti pÀÀn ja kappaleet ja lihavuuden,Všd' Ja se teurastettiin, ja Moses priiskotti hĂ€nen verensĂ€ alttarille ympĂ€ri.išcM Ja hĂ€n toi oinaan polttouhriksi, ja Aaron poikinensa panivat kĂ€tensĂ€ oinaan pÀÀn pÀÀlle. šb‚ Mutta mullin vuotinensa, lihoinensa ja sontinensa poltti hĂ€n tulessa ulkona leiristĂ€, niinkuin \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli. jr”j šm‚; Ja sitte otti Moses ne heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€ ja poltti alttarilla polttouhrin pÀÀllĂ€: se on tĂ€ytösuhri lepytyshajuksi, se on tuliuhri \Herralle\.šl Ja antoi kaikki nĂ€mĂ€t Aaronin kĂ€siin, ja hĂ€nen poikainsa kĂ€siin, ja hÀÀlytti ne hÀÀlytykseksi \Herran\ edessĂ€.Zškƒ/ HĂ€n otti myös korista, jossa happamattomat leivĂ€t olivat \Herran\ edessĂ€, yhden happamattoman kyrsĂ€n, ja öljyllĂ€ voidellun kyrsĂ€n, ja ohukaisen kyrsĂ€n, ja pani ne lihavuuden ja oikian lavan pÀÀlle,'šj‚I Ja otti lihavuuden ja saparon ja kaiken sisĂ€llysten lihavuuden, ja maksan kalvon ja molemmat munaskuut heidĂ€n lihavuutensa kanssa, niin myös oikian lavan._šiƒ9 Ja Moses toi myös Aaronin pojat, ja sivui verellĂ€ heidĂ€n oikian korvansa lehden, ja heidĂ€n oikian kĂ€tensĂ€ peukaloon, ja heidĂ€n oikian jalkansa isoon varpaaseen, ja Moses priiskotti veren alttarille ympĂ€ri. șZ+ șcšqA Vaan mitĂ€ jÀÀ tĂ€hteeksi lihasta ja leivĂ€stĂ€, sen teidĂ€n pitÀÀ polttaman tulessa.‚šp„  Ja Moses sanoi Aaronille ja hĂ€nen pojillensa: keittĂ€kÀÀt lihaa seurakunnan majan oven edessĂ€, ja syökÀÀt se siinĂ€ paikassa, niin myös leipÀÀ, joka tĂ€ytösuhrin korissa on, niinkuin minĂ€ kĂ€skin sanoen: Aaron poikinensa pitÀÀ ne syömĂ€n.‚+šo„Q Ja Moses otti voidellusöljyĂ€ ja verta, joka oli alttarilla, ja priiskotti Aaronin ja hĂ€nen vaatettensa pÀÀlle, niin myös hĂ€nen poikainsa ja heidĂ€n vaatettensa pÀÀlle, ja pyhitti niin Aaronin ja hĂ€nen vaatteensa, niin myös hĂ€nen poikansa ja heidĂ€n vaatteensa hĂ€nen kanssansa."šn‚? Ja Moses otti rinnan ja hÀÀlytti sen hÀÀlytykseksi \Herran\ edessĂ€: tĂ€ytösuhrin oinaasta sai Moses osan, niinkuin \Herra\ hĂ€nelle kĂ€skenyt oli. c#ČÓvőcšw‚  Ja sanoi Aaronille: ota sinulles nuori vasikka rikosuhriksi, ja oinas polttouhriksi, molemmat virheettömĂ€t, ja tuo \Herran\ eteen.~šv y Ja tapahtui kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€, ettĂ€ Moses kutsui Aaronin ja hĂ€nen poikansa, niin myös vanhimmat Israelista.Zšu/$ Ja Aaron poikinensa teki kaiken sen, kuin \Herra\ Moseksen kautta kĂ€skenyt oli.[štƒ1# Ja teidĂ€n pitÀÀ oleman seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ seurakunnan majan oven edessĂ€, yli pĂ€ivÀÀ ja yötĂ€, ja teidĂ€n pitÀÀ ottaman vaarin \Herran\ vartioista, ettette kuolisi; sillĂ€ niin on minulle kĂ€sketty.nšsW" Niinkuin se tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tapahtunut on, niin \Herra\ on kĂ€skenyt tehtÀÀ, ettĂ€ te sovitettaisiin.Yšrƒ-! Ja ei teidĂ€n pidĂ€ lĂ€htemĂ€n seitsemĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ seurakunnan majan ovesta, siihenasti, koska tiedĂ€n tĂ€ytösuhrinne pĂ€ivĂ€t tĂ€ytetÀÀn; sillĂ€ seitsemĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ teidĂ€n kĂ€tenne tĂ€ytetÀÀn. ŠaÁ4žőŠLš}  Ja Aaron astui alttarin tykö ja teurasti vasikan rikosuhriksensa.?š|‚y  Ja Moses sanoi Aaronille: astu alttarin tykö, ja tee rikosuhris, ja poltouhris ja sovita sinuas ja kansaa, ja tee sitte kansan uhri ja sovita heitĂ€, niinkuin \Herra\ kĂ€skenyt on.yš{m  Niin sanoi Moses: tĂ€mĂ€ on se, minkĂ€ \Herra\ kĂ€skenyt on teidĂ€n tehdĂ€, ja \Herran\ kunnia ilmestyy teille. šz‚   Ja he toivat ne kuin Moses kĂ€skenyt oli, seurakunnan majan oven eteen: ja kaikki kansa kĂ€vi edes, ja seisoi \Herran\ edessĂ€.šy‚3  Ja myös hĂ€rkĂ€ ja oinas uhrattaa kiitosuhriksi \Herran\ edessĂ€, ja ruokauhri sekoitettu öljyllĂ€; sillĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ilmestyy \Herra\ teille.šx‚1  Ja puhu Israelin lapsille, sanoen: ottakaat kauris rikosuhriksi, ja vasikka ja karitsa, molemmat vuosikuntaiset ja virheettömĂ€t, polttouhriksi. >_ÓŒŒ,‰>H›   Ja hĂ€n toi myös polttouhrin, ja valmisti sen tavan jĂ€lkeen.›‚9  Sitte kantoi hĂ€n kansan uhrin edes, ja otti kauriin, joka oli kansan rikosuhri, ja teurasti sen, ja teki siitĂ€ rikosuhrin, niinkuin sen entisenkin.]›5  Ja hĂ€n pesi sisĂ€llykset ja jalat, ja poltti ne polttouhrin pÀÀllĂ€, alttarilla.q›] Ja he toivat myös polttouhrin hĂ€nelle, kappaleiksi leikatun, ja pÀÀn, ja hĂ€n poltti ne alttarilla.›‚  Sitte hĂ€n teurasti polttouhrin, ja Aaronin pojat kantoivat veren hĂ€nen tykönsĂ€, ja hĂ€n priiskotti sen alttarille ympĂ€ri.D› Mutta lihan ja nahan poltti hĂ€n tulessa ulkona leiristĂ€.š‚  Ja lihavuuden, ja munaskuut, ja maksan kalvon rikosuhrista, poltti hĂ€n alttarilla, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt.š~‚5 Ja Aaronin pojat kantoivat veren hĂ€nen tykönsĂ€, ja hĂ€n kasti sormensa vereen, ja sivui alttarin sarviin, ja veren kaasi hĂ€n alttarin pohjalle. 6‰ëu†è6.› ‚W  Niin Moses ja Aaron menivĂ€t seurakunnan majaan, ja koska he jĂ€lleen sieltĂ€ lĂ€ksivĂ€t, siunasivat he kansan. Niin \Herran\ kunnia ilmestyi kaiken kansan edessĂ€:› ‚/  Ja Aaron nosti kĂ€tensĂ€ kansan puoleen, ja siunasi heitĂ€: ja sittekuin hĂ€n rikosuhrin, polttouhrin ja kiitosuhrin tehnyt oli, meni hĂ€n alas.› ‚  Mutta rinnat ja oikian lavan hÀÀlytti Aaron hÀÀlytykseksi \Herran\ edessĂ€, niinkuin [Herra] oli kĂ€skenyt Mosekselle.d› C  Kaiken tĂ€mĂ€n lihavuuden panivat he rintain pÀÀlle, ja polttivat lihavuuden alttarilla.s›a  Mutta hĂ€rjĂ€n lihavuuden, ja oinaan saparon, ja sisĂ€llysten lihavuuden, ja munaskuut, ja maksan kalvon:›‚/  Sitte teurasti hĂ€n hĂ€rjĂ€n ja oinaan kansan kiitosuhriksi, ja Aaronin pojat kantoivat veren hĂ€nelle, ja hĂ€n priiskotti sen alttarin ympĂ€ri.t›c  Ja toi ruokauhrin, ja otti siitĂ€ pivonsa tĂ€yden, ja poltti ne alttarilla, paitsi aamullista polttouhria. l5Víl+›‚Q  Mutta Moses kutsui Misaelin, ja Eltsaphanin, Usielin, Aaronin sedĂ€n pojat ja sanoi heille, tulkaat ja kantakaat teidĂ€n veljenne pyhĂ€n edestĂ€: ulos leiristĂ€.N›ƒ  Niin sanoi Moses Aaronille: tĂ€mĂ€ on se kuin \Herra\ puhunut on, sanoen: MinĂ€ pyhitetÀÀn niissĂ€, jotka minua lĂ€hestyvĂ€t, ja kaiken kansan edessĂ€ minĂ€ kunnioitetaan. Ja Aaron oli ÀÀneti.f›G  Silloin lĂ€ksi tuli \Herralta\, ja kulutti heidĂ€t; niin ettĂ€ he kuolivat \Herran\ edessĂ€.[› ƒ3 Ja Aaronin pojat Nadab ja Abihu ottivat kumpikin suitsutusastiansa, ja panivat tulta niihin, ja panivat suitsutusta sen pÀÀlle: ja kantoivat vierasta tulta \Herran\ eteen, jota ei hĂ€n heille ollut kĂ€skenyt.G› ƒ   SillĂ€ tuli tuli \Herralta\ alas, ja kulutti polttouhrin, ja sen lihavuuden, alttarilta: ja koska kaikki kansa sen nĂ€ki, riemuitsivat he sangen suuresti, ja lankesivat maahan kasvoillensa. *ŸDˆY*T›# EttĂ€ te eroitatte mikĂ€ pyhĂ€ ja ei pyhĂ€, mikĂ€ saastainen ja puhdas on.T›ƒ# Viinaa ja vĂ€kevÀÀ juomaa ei pidĂ€ sinun juoman, eikĂ€ sinun poikas sinun kanssa, koska te menette seurakunnan majaan, ettette kuolisi: se pitÀÀ oleman ijankaikkinen sÀÀty teidĂ€n sukukunnillenne,,›U  Ja \Herra\ puhui Aaronille, sanoen:8›‚k  Vaan ei teidĂ€n pidĂ€ menemĂ€n seurakunnan majan ovesta ulos, ettette kuolisi; sillĂ€ \Herran\ voidellusöljy on teidĂ€n pÀÀllĂ€nne. Ja he tekivĂ€t Moseksen sanan jĂ€lkeen.‚W›…)  Niin sanoi Moses Aaronille, ja hĂ€nen pojillensa Eleatsarille ja Itamarille: ei teidĂ€n pidĂ€ paljastaman teidĂ€n pÀÀtĂ€nne, eikĂ€ myös repimĂ€n teidĂ€n vaatteitanne, ettette kuolisi, ja ettei viha tulisi kaiken kansan pÀÀlle: mutta teidĂ€n veljenne koko Israelin huoneesta itkekÀÀn tĂ€tĂ€ paloa, jonka \Herra\ sytyttĂ€nyt on.^›7  Ja he tulivat ja kantoivat heidĂ€t hameinensa leiristĂ€, niinkuin Moses oli sanonut. śˆˆÚś_›ƒ9  Mutta hÀÀlytysrinnan ja ylennyslavan pitÀÀ sinun ja sinun poikas ja tyttĂ€res sinun kanssas syömĂ€n puhtaalla paikalla; sillĂ€ tĂ€mĂ€ oikeus on sinulle ja sinun pojilles annettu Israelin lasten kiitosuhrista;*›‚O Ja teidĂ€n pitÀÀ sen syömĂ€n pyhĂ€llĂ€ sialla: sillĂ€ se on sinun oikeutes ja sinun poikais oikeus \Herran\ tuliuhrista; sillĂ€ se on minulle niin kĂ€sketty.|›ƒs Ja Moses puhui Aaronille ja hĂ€nen jÀÀneille pojillensa Eleatsarille ja Itamarille: ottakaat se, joka tĂ€hteeksi jÀÀnyt on ruokauhrista, \Herran\ tuliuhrista, ja syökÀÀt se happamattomana alttarin tykönĂ€; sillĂ€ se on kaikkein pyhin.u›e Ja ettĂ€ te opettaisitte Israelin lapsille kaikki oikeudet, kuin \Herra\ heille Moseksen kautta puhunut on. àíGpà ›‚  Katso, hĂ€nen verensĂ€ ei ole tuotu pyhÀÀn: teidĂ€n olis pitĂ€nyt kaiketi syömĂ€n sen pyhĂ€ssĂ€, niinkuin minulle kĂ€sketty on.S›ƒ!  Miksi ette ole syöneet rikosuhria pyhĂ€llĂ€ paikalla? sillĂ€ se on kaikkein pyhin, ja hĂ€n on antanut teille sen, ettĂ€ teidĂ€n pitÀÀ kantaman kansan rikokset, ja sovittaman heitĂ€ \Herran\ edessĂ€."›‚?  Ja Moses etsi ahkerasti rikosuhrin kaurista, ja katso, se oli poltettu: ja vihastui Eleatsarin ja Itamarin Aaronin jÀÀneiden poikain pÀÀlle, sanoen:‚›„  SillĂ€ ylennyslapa ja hÀÀlytysrinta, lihavuus tuliuhrein kanssa, pitÀÀ kannettaman sisĂ€lle hÀÀlytettÀÀ hÀÀlytykseksi \Herran\ edessĂ€: sentĂ€hden pitÀÀ sen oleman sinulle ja sinun lapsilles ijankaikkiseksi sÀÀdyksi, niinkuin \Herra\ kĂ€skenyt on. E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  â  ă  ä  ć   æ   ç   è   é   ê  â  ă  ä  ć   æ   ç   è   é   ê   ë   ì   í   î   ï   đ   ń   ò   ó   ô   ő   ö   ś  ű  ! ù  " ú  # û  $ ü  % ę  & ț  ' ÿ  (  )  *  +  ,  -  .  /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;                    ! " # $ % & LûÇ„ùzłLd›&C  Kaninit mĂ€rhettivĂ€t, mutta ei ole kaksisorkkaiset, sentĂ€hden ne ovat teille saastaiset;C›%ƒ  Kuitenkin tĂ€tĂ€ ette mahda syödĂ€ niistĂ€, jotka mĂ€rhettivĂ€t ja ovat kaksisorkkaiset, nimittĂ€in: kameli, joka kyllĂ€ mĂ€rhettii, vaan ei hajota sorkkiansa, se on teille saastainen;|›$s  Kaikista kaksisorkkaisista elĂ€imistĂ€, jotka sorkkansa kokonansa hajoittavat ja mĂ€rhettivĂ€t, saatte te syödĂ€.›#‚   Puhukaat Israelin lapsille, sanoen: nĂ€mĂ€t ovat elĂ€imet, joita te saatte syödĂ€, kaikkein elĂ€inten seassa maan pÀÀllĂ€.@›"  Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen heille:1›!_  Kun Moses sen kuuli, tyytyi hĂ€n siihen.‚› ƒ}  Mutta Aaron sanoi Mosekselle: katso, tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ovat he uhranneet rikosuhrinsa ja polttouhrinsa \Herran\ edessĂ€. Ja minulle on senkaltainen asia tapahtunut: ja pitĂ€iskö minun tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ syömĂ€n rikosuhrista, olisko se \Herralle\ otollinen? W—™â*șW`›-; SillĂ€ kaikki, joilla ei ole uimuksia ja suomuksia vesissĂ€, ne ovat teille kauhistus.m›,U Ne ovat teitĂ€ kauhistavat: niiden lihaa ei teidĂ€n pidĂ€ syömĂ€n, kauhistukaat heidĂ€n raatoansa.4›+‚c Mutta kaikki, joilla ei ole uimuksia ja suomuksia meressĂ€ ja virroissa, kaikkein niiden seassa, jotka liikkuvat ja elĂ€vĂ€t vesissĂ€, ne pitÀÀ oleman teille kauhistus.3›*‚a NĂ€itĂ€ te saatte syödĂ€ kaikista niistĂ€ jotka vesissĂ€ ovat: kaikki, joilla on uimukset ja suomukset vesissĂ€, meressĂ€ ja virroissa, niitĂ€ teidĂ€n pitÀÀ syömĂ€n.y›)m  NĂ€iden lihaa ei teidĂ€n pidĂ€ syömĂ€n, eikĂ€ heidĂ€n raatoihinsa tarttuman; sillĂ€ ne ovat teille saastaiset.›(y  Ja sika on kaksisorkkainen, joka kokonansa hajottaa sorkkansa, mutta ei mĂ€rheti, sentĂ€hden se on teille saastainen.f›'G  Ja jĂ€nis myös mĂ€rhettii, vaan ei ole kaksisorkkainen, sentĂ€hden se on teille saastainen; (pDàŽ;Ä’(g›8I  Vaan kaikki, jotka paitsi niitĂ€ ovat nelijalkaiset lintuin seassa, ne ovat teille kauhistus.›7}  Ja nĂ€itĂ€ te saatte syödĂ€ heistĂ€ kuin on: arbe lainensa, ja selaam lainensa, ja hargol lainensa, ja hagab lainensa.)›6‚M  Kuitenkin nĂ€itĂ€ saatte te syödĂ€ linnuista, jotka liikkuvat ja kĂ€yvĂ€t neljĂ€llĂ€ jalalla: joilla ovat sÀÀret jalkain pÀÀllĂ€, hypellĂ€ maan pÀÀllĂ€.t›5c  Ja kaikki, jotka liikkuvat lintuin seassa ja kĂ€yvĂ€t neljĂ€llĂ€ jalalla, pitÀÀ oleman teille kauhistus.C›4  Haikara ja mĂ€kihaukka lainensa, puputtaja ja nahkasiipi.0›3]  Yökkö, ruovonpĂ€ristĂ€jĂ€ ja storkki;)›2O  Huhkaja, merimetsĂ€s ja hyypiĂ€;9›1o  Strutsi, pÀÀskyinen, louve ja haukka lainensa;%›0G  Ja kaikki kaarneet lainensa;)›/O  Kokkolintu, ja harakka lainensa, ›.‚ NĂ€itĂ€ te kauhistukaat linnuista, eikĂ€ teidĂ€n niitĂ€ pidĂ€ syömĂ€n, sillĂ€ ne ovat kauhistus: Kotka, ja luukotka ja kalakotka; kô=\聛>‚3  Ja nĂ€mĂ€t pitÀÀ oleman myös teille saastaiset niiden elĂ€inten seassa, jotka matelevat maalla: myyrĂ€, hiiri, maakrokodili, jokainen lainensa.›=‚9  Ja joka kantaa heidĂ€n raatojansa, se peskÀÀn vaatteensa, ja pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti; sillĂ€ kaikki nĂ€mĂ€t ovat saastaiset teille.]›<ƒ5  Ja jokainen kuin kĂ€y kĂ€mmenellĂ€nsĂ€ kaikkein petoin seassa, jotka kĂ€yvĂ€t neljĂ€llĂ€ jalalla, ne ovat teille saastaiset; jokainen, kuin rupee heidĂ€n raatoihinsa, sen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti.3›;‚a  Ja jokainen elĂ€in, joka on sorkallinen, vaan ei kaksisorkkainen, eikĂ€ mĂ€rheti, ne ovat teille saastaiset; ja jokainen, kuin niihin tarttuu, pitÀÀ oleman saastainen.t›:c  Ja jos joku heidĂ€n raatojansa kantaa, sen pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti.›9‚  Ja ne pitÀÀ teidĂ€n saastaisena pitĂ€mĂ€n; ja jokainen kuin tarttuu heidĂ€n raatoihinsa, sen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti. ĄčŚFĄ!›C‚= " Kaikki ruoka, jota syödÀÀn, jos se vesi tulee sen pÀÀlle, se on saastainen, ja kaikki juoma, jota juodaan senkaltaisista astioista, on saastainen. ›B‚ ! Ja kaikkinaiset savi-astiat, joihinka senkaltainen raato putoo, ovat kaikki saastaiset, ja mitĂ€ niissĂ€ on, ja pitÀÀ rikottaman.‚'›A„I Ja kaikki, kuin senkaltainen raato pÀÀlle putoo pitÀÀ oleman saastainen, olis se kaikkinainen puuastia, eli vaate, eli nahka, eli sĂ€kki; ja kaikkinainen ase, jolla jotakin tehdÀÀn, pitÀÀ pantaman veteen, ja sen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti, niin se tulee puhtaaksi.3›@‚a  NĂ€mĂ€t ovat teille saastaiset kaikkein niiden seassa, kuin matelevat; ja jokainen kuin rupee heihin sittekuin he kuolleet ovat, pitÀÀ oleman saastainen ehtoosen asti.D›?  Stellio, kameleon, sisilisko, sinisisilisko ja salamandra. A4€5§'Ab›Iƒ? ( Se joka syö senkaltaista raatoa, hĂ€nen pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti, niin myös se, joka kantaa senkaltasia raatoja, pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa ja oleman saastaisen ehtoosen asti.}›Hu ' Ja jos joku elĂ€in kuolee, jota teidĂ€n sopii syödĂ€, se joka sen raatoon tarttuu, se on saastainen ehtoosen asti. ›G‚ & Ja jos vettĂ€ kaadetaan siemenen pÀÀlle, ja lankee joku senkaltainen raato niiden pÀÀlle, niin se tulee teille saastaiseksi.l›FS % Ja jos senkaltainen raato lankee siemenen pÀÀlle, joka kylvetty on, niin on se kuitenkin puhdas. ›E‚ $ Kuitenkin lĂ€hteet, kaivot ja lammikot ovat puhtaat; vaan jokainen, joka tarttuu heidĂ€n raatoonsa, sen pitÀÀ oleman saastaisen.H›Dƒ  # Ja kaikki, kuin senkaltainen raato pÀÀlle putoo, se tulee saastaiseksi, olis se pĂ€tsi eli kattila, se pitÀÀ rikottaman; sillĂ€ se on saastainen, ja sen pitÀÀ oleman teille saastaisen. j˜Ő2!j3›N‚a - SillĂ€ minĂ€ olen \Herra\, joka teidĂ€t johdatin Egyptin maalta, ettĂ€ minĂ€ olisin teidĂ€n Jumalanne, sentĂ€hden teidĂ€n pitÀÀ oleman pyhĂ€t; sillĂ€ minĂ€ olen pyhĂ€.‚ ›M„ , SillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne, sentĂ€hden teidĂ€n pitÀÀ pyhittĂ€mĂ€n teitĂ€nne, ettĂ€ te tulisitte pyhĂ€ksi; sillĂ€ minĂ€kin olen pyhĂ€. Ei teidĂ€n pidĂ€ saastuttaman teidĂ€n sielujanne jollakin matelevaisella elĂ€imellĂ€, joka matelee maalla.›L‚9 + ÄlkÀÀt sielujanne kauhistavaiseksi tehkö kaikissa matelevaisissa, ja Ă€lkÀÀt saastuttako teitĂ€nne niissĂ€, niin ettĂ€ te tulette saastaiseksi.?›K‚y * Ja jokainen kuin vatsallansa kĂ€y, ja jotka kĂ€yvĂ€t neljĂ€llĂ€ eli useammalla jalalla, kaikista, jotka matelevat maalla, ei pidĂ€ teidĂ€n niitĂ€ syömĂ€n; sillĂ€ ne ovat kauhistus.e›JE ) Kaikki maalla matelevainen pitÀÀ oleman teille kauhistava, ja ei pidĂ€ sitĂ€ syötĂ€mĂ€n. …]֧ↅ}›Tƒu  Mutta hĂ€nen pitÀÀ oleman kotona kolmeneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ puhdistuksensa veressĂ€; ei hĂ€nen pidĂ€ rupeeman yhteekÀÀn, mikĂ€ pyhĂ€ on, eikĂ€ hĂ€nen pidĂ€ pyhÀÀn tuleman, siihenasti kuin hĂ€nen puhdistuspĂ€ivĂ€nsĂ€ tĂ€ytetÀÀn.Y›S-  Ja kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ ympĂ€rileikattaman hĂ€nen esinahkansa liha.A›R‚}  Puhu Israelin lapsille, ja sano: koska vaimo siittÀÀ ja synnyttĂ€ poikalapsen, niin hĂ€nen pitÀÀ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ oleman saastaisen, niinkauvan kuin hĂ€n kĂ€rsii sairauttansa.,›Q W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:›P‚ / EttĂ€ tietĂ€isitte eroittaa puhtaat saastaisista: ja mitĂ€ elĂ€imiĂ€ syödĂ€ saadaan, ja mitĂ€ elĂ€imiĂ€ ei sovi syödĂ€.›O‚9 . Ja tĂ€mĂ€ on sÀÀty kaikista elĂ€imistĂ€ ja linnuista, ja kaikista, jotka vesissĂ€ liikkuvat, ja kaikkinaisista elĂ€imistĂ€, jotka maalla matelevat, O o‹O9›Y q Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:`›Xƒ;  Jos ei hĂ€nellĂ€ ole varaa karitsaan, niin ottakaan kaksi mettistĂ€, eli kaksi kyhkylĂ€isen poikaa, toisen polttouhriksi ja toisen rikosuhriksi. Ja niin papin pitÀÀ sovittaman hĂ€nen, ettĂ€ hĂ€n puhdistettaisiin.,›W‚S  Jonka ne pitÀÀ uhraaman \Herran\ edessĂ€, ja sovittaman hĂ€nen, niin hĂ€n puhdistuu verensĂ€ juoksusta. TĂ€mĂ€ on sÀÀty pojan eli tyttĂ€ren synnyttĂ€misestĂ€.i›VƒM  Mutta koska hĂ€nen puhdistuspĂ€ivĂ€nsĂ€ pojan eli tyttĂ€ren jĂ€lkeen ovat tĂ€ytetyt, niin tuokaan vuosikuntaisen karitsan polttouhriksi, ja kyhkylĂ€isen pojan eli mettisen rikosuhriksi, papille seurakunnan majan oven eteen,p›Uƒ[  Mutta jos hĂ€n synnyttÀÀ piikalapsen, niin hĂ€nen pitÀÀ saastaisen oleman kaksi viikkoa, niinkauvan kuin hĂ€n kĂ€rsii sairauttansa, ja kuusiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ pitÀÀ hĂ€nen kotona oleman puhdistuksensa veressĂ€. 8+28v›]ƒg  Ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ katselkaan pappi hĂ€ntĂ€, jos haavat nĂ€kyvĂ€t hĂ€nessĂ€ olevan niinkuin ennekin, ja ei ole levinneet hĂ€nen ihossansa, niin papin pitÀÀ hĂ€nen jĂ€lleen toiseksi seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi sulkeman sisĂ€lle.Z›\ƒ/  Mutta jos hĂ€nen ihossansa on valkea syhelmĂ€, eikĂ€ kuitenkaan nĂ€y olevan syvemmĂ€llĂ€ muuta ihoa, ja karvat ei ole muuttuneet valkiaksi, niin pitÀÀ papin hĂ€nen sulkeman sisĂ€lle seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi.‚›[„)  Ja sitte kuin pappi nĂ€kee merkin ihossa, ja jos karvat merkissĂ€ ovat muuttuneet valkiaksi, ja haavan paikka on nĂ€hdĂ€ matalampi kuin muu iho hĂ€nen ruumiissansa, niin se on spitalitauti, sentĂ€hden pitÀÀ papin katseleman hĂ€ntĂ€ ja tuomitseman hĂ€nen saastaiseksi.Q›Zƒ  Jos ihmisen ihoon tulee ajos, eli rupi, eli syhelmĂ€, niinkuin spitalitauti tahtois tulla hĂ€nen ihoonsa, niin pitÀÀ hĂ€n vietĂ€mĂ€n papin Aaronin tykö, eli yhden hĂ€nen pojistansa pappein seasta. Áæ@ŹKÁ›b‚ Ja koska pappi nĂ€ke valkian ajoksen tulleeksi hĂ€nen ihoonsa, ja karvat vaalistuneeksi, ja elĂ€vĂ€n lihan olevan ajoksessa.^›a7 Mutta koska spitalin haava tulee ihmiseen, niin hĂ€n pitÀÀ vietĂ€mĂ€n papin tykö.›`‚  Jos siis pappi nĂ€kee, ettĂ€ ruvet ovat levinneet hĂ€nen ihossansa, niin pitÀÀ papin tuomitseman hĂ€nen saastaiseksi: se on spitali."›_‚?  Mutta jos rupi leviÀÀ hĂ€nen ihossansa, sitte kuin hĂ€n on papilta katsottu ja puhtaaksi sanottu, niin hĂ€n pitÀÀ katsottaman toisen kerran papilta.‚›^„'  Ja koska pappi taas katselee hĂ€nen toisena seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ja löytÀÀ haavat rauvenneeksi, eikĂ€ levinneeksi hĂ€nen ihossansa, niin pitÀÀ papin tuomitseman hĂ€nen puhtaaksi; sillĂ€ se on syhelmĂ€: ja pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja niin on hĂ€n puhdas. kNŸÊgÖkh›hK  Mutta jos se elĂ€vĂ€ liha muuttuu jĂ€lleen valkiaksi, niin pitÀÀ hĂ€nen tuleman papin tykö, ›g‚  Ja pappi nĂ€htyĂ€nsĂ€ elĂ€vĂ€n lihan, pitÀÀ hĂ€nen tuomitseman saastaiseksi; sillĂ€ elĂ€vĂ€ liha on saastainen, ja se on spitali.`›f;  Mutta jona pĂ€ivĂ€nĂ€ elĂ€vĂ€ liha hĂ€nessĂ€ nĂ€kyy, niin hĂ€n tuomitaan saastaiseksi,Q›eƒ Koska pappi katsoo ja nĂ€kee spitalin peittĂ€neeksi koko hĂ€nen ihona, niin pitÀÀ hĂ€n tuomitseman hĂ€nen puhtaaksi, sentĂ€hden ettĂ€ kaikki on hĂ€nessĂ€ muuttunut valkiaksi; sillĂ€ hĂ€n on puhdas.+›d‚Q Ja jos spitali kovin leviÀÀ hĂ€nen ihossansa, ja tĂ€yttÀÀ koko ihonsa, pÀÀstĂ€ niin jalkoihin, kaiken sen jĂ€lkeen, mitĂ€ pappi nĂ€kee silmĂ€insĂ€ edessĂ€..›c‚W Niin on vanha spitali hĂ€nen ihossansa, ja sentĂ€hden pitÀÀ papin tuomitseman hĂ€ntĂ€ saastaiseksi, ja ei silleen sulkeman sisĂ€lle, sillĂ€ hĂ€n on jo saastainen. E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–Ą«¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©łŸÉÔßêő ( ) * + , - . /  ( ) * + , - . / 0 1 2  3 !4 "5 #6 $7 %8 &9 ': (; )< *= +> ,? -@ .A /B 0C 1D 2E 3F 4G 5H 6I 7J 8K 9L  M N O P Q R S T  U  V  W  X  Y Z [ \ ] ^ _ ` a b c d e f g h i j k  l Łx5Èÿ.Ł›n‚   Mutta jos se paljo levenee hĂ€nen ihossansa, niin pitÀÀ papin tuomitseman hĂ€nen saastaiseksi; sillĂ€ se on spitalin haava.M›mƒ  Mutta jos pappi nĂ€kee, ettei karvat ole siinĂ€ muuttuneet valkiaksi, ja ei ole matalampi kuin muukaan iho, ja se on kadonnut, niin papin pitÀÀ sulkeman hĂ€nen sisĂ€lle seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi.E›lƒ  Koska pappi nĂ€kee sen paikan matalammaksi muuta ihoa, ja karvat ovat muuttuneet valkiaksi, niin papin pitÀÀ hĂ€nen tuomitseman saastaiseksi; sillĂ€ siitĂ€ paisumasta on spitali tullut.j›kO  Ja sitte siihen siaan tulee jotakin valkiaa eli punaista rakkoa, se pitÀÀ katsottaman papilta.@›j}  Ja jos jonkun ihoon tulee paisuma, ja paranee jĂ€lleen,›i‚  Ja koska pappi nĂ€kee haavat muuttuneen valkiaksi, niin papin pitÀÀ tuomitseman hĂ€nen puhtaaksi; sillĂ€ hĂ€n on puhdas. qiț ,q7›s‚i  Ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ papin katseleman hĂ€ntĂ€: jos se on paljo levinnyt hĂ€nessĂ€, niin papin pitÀÀ tuomitseman hĂ€nen saastaiseksi; sillĂ€ se on spitali.Y›rƒ-  Mutta jos pappi nĂ€kee, ettei karvat palaneessa ole muuttuneet valkiaksi, eikĂ€ matalammaksi ole tullut muuta ihoa, ja on siitĂ€ kadonnut, niin pitÀÀ papin sulkeman hĂ€nen sisĂ€lle seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi.q›qƒ]  Ja pappi nĂ€kee sen karvat muuttuneeksi valkiaksi, siitĂ€ kuin palanut on, ja matalammaksi muuta ihoa, niin on spitali tullut siitĂ€ poltteesta: sentĂ€hden pitÀÀ papin tuomitseman hĂ€nen saastaiseksi; sillĂ€ se on spitalin haava.h›pK  Ja jos jonkun iho tulee rupiin tulen poltteesta ja polton haavat ovat punaiset taikka valkiat,›o‚!  Mutta jos se syhelmĂ€ pysyy siallansa, ja ei levitĂ€ itseĂ€nsĂ€, niin se on paisuman arpi, ja papin pitÀÀ tuomitseman hĂ€nen puhtaaksi. bËŐ b%›x‚E Ja koska pappi seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ nĂ€kee, ettei rupi ole levinnyt ihossa, eikĂ€ ole keltaisia karvoja, ja ei ole rupi matalampi nĂ€hdĂ€ muuta ihoa,F›wƒ  Mutta jos pappi nĂ€kee, ettei se rupi ole matalampi muuta ihoa, ja karvat ei ole hĂ€nessĂ€ mustat, niin pitÀÀ papin sulkeman hĂ€nen, jolla rupihaava on, sisĂ€lle seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi.r›vƒ_  Ja pappi katsoo sen ruven ja nĂ€kee sen matalammaksi muuta ihoa, ja karvat tulevat siitĂ€ paikasta keltaiseksi ja harvemmaksi, niin papin pitÀÀ tuomitseman sen saastaiseksi; sillĂ€ se on rupi, se on spitali pÀÀssĂ€ eli parrassa.H›u   Jos mieheen eli vaimoon tulee syhelmĂ€, pÀÀhĂ€n eli partaan,f›tƒG  Mutta jos se on alallansa pysynyt palaneessa, eikĂ€ ole levinnyt hĂ€nen ihossansa, mutta on kadonnut, niin se on arpi palaneen jĂ€lkeen, ja papin pitÀÀ tuomitseman hĂ€nen puhtaaksi; sillĂ€ se on arpi palaneen jĂ€lkeen. ETRśd†E>›~y & Ja jos miehen eli vaimon ihoon tulee valkia syhelmĂ€,Z›}ƒ/ % Jos se on silmĂ€in edessĂ€ nĂ€hdĂ€, ettĂ€ rupi on yhdellĂ€nsĂ€ ollut, ja siitĂ€ ovat mustat karvat kĂ€yneet ulos, niin rupi on parantunut, ja hĂ€n on puhdas: sentĂ€hden pitÀÀ papin hĂ€nen puhtaaksi sanoman.›|‚ $ Ja pappi nĂ€kee ruven levinneeksi ihossa, niin ei pidĂ€ papin silleen kysymĂ€n, jos karvat ovat keltaiset; sillĂ€ hĂ€n on saastainen.X›{+ # Mutta jos rupi kovin levittÀÀ itsensĂ€ ihoon hĂ€nen puhdistuksensa jĂ€lkeen,~›zƒw " Ja koska pappi seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ nĂ€kee ruven, ja löytÀÀ, ettei rupi ole levinnyt ihossa, ja ei ole matalampi muuta ihoa, niin papin pitÀÀ tuomitseman hĂ€nen puhtaaksi, ja hĂ€nen pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja niin puhdas oleman.(›y‚K ! PitÀÀ hĂ€nen ajeleman itsensĂ€, kuitenkin ettei hĂ€n ajele rupea ja papin pitÀÀ hĂ€nen, jolla rupi on, sulkeman sisĂ€lle toiseksi seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi; (”)À.jĆ(œ‚- - Joka spitalinen on, hĂ€nen vaatteensa pitÀÀ revityt oleman, ja pÀÀ avoin, suu peitetty, ja hĂ€nen pitÀÀ huutaman: saastainen! saastainen!!œ‚= , Niin hĂ€n on spitalinen ja saastainen mies, ja papin pitÀÀ kaiketi tuomitseman hĂ€nen saastaiseksi, senkaltaisen haavan tĂ€hden hĂ€nen pÀÀssĂ€nsĂ€.@œ‚{ + SentĂ€hden pitÀÀ papin katsoman hĂ€ntĂ€, ja koska hĂ€n nĂ€kee valkian eli punaisen haavan tulleen paljaan pÀÀn eli otsan pÀÀlle, ettĂ€ se nĂ€kyy niinkuin muukin spitali ihossa,œ‚ * Mutta jos joku valkea taikka punainen haava tulee paljaan pÀÀlle, niin on siihen spitali tullut paljaan pÀÀn eli otsan pÀÀlle;fœG ) Ja jos ne etiseltĂ€ puolelta pÀÀtĂ€ lĂ€htevĂ€t, niin hĂ€n on otsalta paljas, ja on puhdas.hœK ( Jos miehen hiukset pÀÀstĂ€ lĂ€htevĂ€t, niin ettĂ€ hĂ€n tulee paljaspÀÀksi, hĂ€n on puhdas.i›M ' Ja pappi nĂ€kee sen rauvenneeksi, niin on valkia rupi tullut hĂ€nen ihoonsa, ja hĂ€n on puhdas. :k ‹ą(:jœ ƒO 3 Ja jos hĂ€n seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ nĂ€kee ettĂ€ haava on levinnyt vaatteessa, loimessa eli kuteessa, nahassa, eli jossakussa kappaleessa joka nahasta tehty on, niin on se kuluttavainen spitali, ja se haava on saastainen.wœ i 2 Ja koska pappi senkaltaisen haavan nĂ€kee, niin hĂ€nen pitÀÀ sen sulkeman sisĂ€lle seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi;eœ ƒE 1 Ja jos se haava kovin vihertyy, eli paljo punertuu vaatteessa, eli nahassa, eli loimessa, eli kuteessa, eli jossakussa kappaleessa, joka nahasta tehty on, se on spitalin haava; sentĂ€hden pitÀÀ papin hĂ€ntĂ€ katsoman.{œq 0 Loimeen eli kuteesen, olkoon se liinainen eli villainen, elikkĂ€ nahkaan, elikkĂ€ kaikkinaiseen nahkavaatteeseen:_œ9 / Jos jonkun vaatteeseen tulee tulee spitalin haava, olkoon se lankainen eli liinainen,œ‚ . Niinkauvan kuin haava hĂ€nessĂ€ on, pitÀÀ hĂ€nen saastainen oleman, yksinĂ€nsĂ€ asuman ja hĂ€nen asuinsiansa ulkona leiristĂ€ oleman. ,xàÎ,œ‚7 8 Jos pappi nĂ€kee, ette haava kadonnut on sittekuin se pestiin, niin hĂ€nen pitÀÀ sen repĂ€isemĂ€n pois vaatteesta, nahasta, loimesta eli kuteesta.‚œ„ 7 Ja koska pappi nĂ€kee haavan, sittekuin se pesty on, ettei haava ole muuttunut hĂ€nen silmĂ€insĂ€ edessĂ€, eikĂ€ myös ole levinnyt, niin se on saastainen, ja pitÀÀ tulessa poltettaman; sillĂ€ se on syvĂ€lle itsensĂ€ laskenut, ja on sen paljaaksi kuluttanut.œ‚# 6 Niin pitÀÀ papin kĂ€skemĂ€n pestĂ€ sen, jossa haava on, ja pitÀÀ hĂ€nen sulkeman sisĂ€lle jĂ€llensĂ€ toiseksi seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi. œ ‚ 5 Ja jos pappi nĂ€kee, ettei haava ole levinnyt vaatteessa, loimessa eli kuteessa, eli kaikkinaisessa kappaleessa joka nahasta on,vœ ƒg 4 Ja hĂ€nen pitÀÀ vaatteet polttaman, loimen ja kuteen, eli mikĂ€ se olis, liinainen eli lankainen, eli kaikkinainen joka nahasta tehty on, jossa senkaltainen haava on; sillĂ€ se on kuluttavainen spitali, ja pitÀÀ tulessa poltettaman. )8˜Ü­DÊ)œ‚5 Ja pappi kĂ€skekÀÀn sen, joka puhdistetaan, ottaa kaksi elĂ€vÀÀ puhdasta lintua, ja sedripuuta, ja tulipunaiseksi painettua villaa, ja isoppia.wœi Ja papin pitÀÀ kĂ€ymĂ€n ulos leiristĂ€, katselemaan hĂ€ntĂ€, jos spitalin haava on parantunut spitalisesta.fœG Ja tĂ€mĂ€ on spitalisen sÀÀty: koska hĂ€n puhdistetaan, hĂ€n pitÀÀ tuotaman papin tykö.,œ W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:8œ‚k ; TĂ€mĂ€ on sÀÀty spitalisesta ruvesta vaatteessa, liinaisessa, lankaisessa loimessa eli kuteessa, ja kaikkinaisessa nahkavaatteessa: niitĂ€ puhtaaksi eli saastaiseksi sanoa.œ‚3 : Mutta vaate, loimi, kude, eli kaikkinainen nahkakalu, kuin pesty on, joista haava kadonnut on; se pitÀÀ vastuudesta pestĂ€mĂ€n ja puhdas oleman.Dœƒ 9 Ja jos se vielĂ€ sitte nĂ€kyy vaatteessa, loimessa, kuteessa eli kaikkinaisessa nahkavaatteessa, niin se on pisama, ja se pitÀÀ poltettaman tulessa ynnĂ€ sen kanssa, jossa se haava on. }œę]€}œƒy Ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ hĂ€nen ajeleman kaikki hiukset pÀÀstĂ€nsĂ€, ja partansa ja karvat silmĂ€kulmistansa, niin ettĂ€ kaikki karvat ovat ajellut, ja pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja pesemĂ€n ihonsa vedellĂ€, niin on hĂ€n puhdas.Yœƒ- Mutta puhdistettu peskÀÀn vaatteensa, ja ajelkaan kaikki hiuksensa, ja peskÀÀn itsensĂ€ vedessĂ€ ja niin on hĂ€n puhdas. MenkÀÀn sitte leiriin, kuitenkin asukaan ulkona majastansa seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ.œ‚3 Ja priiskottakaan spitalista puhdistettavan pÀÀlle seitsemĂ€n kertaa: ja niin puhdistakaan hĂ€nen, ja antakaan elĂ€vĂ€n linnun lentÀÀ kedolle.œ‚1 Ja ottakaan elĂ€vĂ€n linnun sedripuun kanssa, tulipunalla painetun villan ja isopin, ja kastakaan tapetun linnun vereen, vuotavan veden tykönĂ€.aœ= Ja pappi kĂ€skekÀÀn sen teurastaa yhden linnun saviastiassa, vuotavan veden tykönĂ€. a „â a&œ!‚G Ja papin pitÀÀ ottaman vikauhrin verta ja sivuman puhdistetun oikian korvan lehteen, niin myös oikian kĂ€den peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen.Sœ ƒ! Ja sitte teurastaman karitsan sillĂ€ paikalla, kussa rikosuhri ja polttouhri teurastetaan, pyhĂ€ssĂ€ siassa; sillĂ€ niinkuin rikosuhri, niin myös vikauhrikin on papin oma; sillĂ€ se on kaikkein pyhin.œ‚7 Ja papin pitÀÀ ottaman yhden karitsan, ja uhraaman vikauhriksi, öljylogin kanssa, ja pitÀÀ ne hÀÀlyttĂ€mĂ€m hÀÀlytykseksi \Herran\ edessĂ€.œ‚ Niin pitÀÀ papin, joka puhdisti, asettaman puhdistetun ja tĂ€mĂ€n kalun, \Herran\ eteen seurakunnan majan oven edessĂ€.qœƒ] Ja kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ hĂ€nen ottaman kaksi virheetöintĂ€ karitsaa, ja virheettömĂ€n vuosikuntaisen lampaan, niin myös kolme kymmenestĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja ruokauhriksi, öljyllĂ€ sekoitettuja, ja yhden login öljyĂ€. ‚Šì-š ‚œ'‚ Ja papin pitÀÀ uhraaman polttouhrin ja ruokauhrin alttarilla, ja papin pitÀÀ sovittaman hĂ€ntĂ€, niin hĂ€n on puhdas. œ&‚ Ja papin pitÀÀ tekemĂ€n rikosuhrin, ja sovittaman puhdistetun hĂ€nen saastaisuudestansa, ja sen jĂ€lkeen teurastaman polttouhrin.œ%‚ KĂ€teensĂ€ jÀÀneen öljyn, pitÀÀ papin paneman puhdistetun pÀÀn pÀÀlle, ja papin pitÀÀ sovittaman hĂ€ntĂ€ \Herran\ edessĂ€.;œ$‚q Vaan kĂ€teensĂ€ jÀÀneestĂ€ öljystĂ€ pitÀÀ papin paneman puhdistetun oikian korvan lehteen, ja oikiaan peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen, vikauhrin veren pÀÀlle.6œ#‚g Ja papin pitÀÀ kastaman oikian kĂ€tensĂ€ sormen öljyyn, joka hĂ€nen vasemmassa kĂ€dessĂ€nsĂ€ on, ja priiskottaman öljyĂ€ sormellansa seitsemĂ€n kertaa \Herran\ edessĂ€.Wœ") Ja papin pitÀÀ ottaman öljylogista ja vuodattaman papin vasempaan kĂ€teen. \‰tŠ\Gœ-  Ja papin pitÀÀ vuodattaman öljyĂ€ papin vasempaan kĂ€teen.Jœ,ƒ Ja teurastaman vikauhrin karitsan, ja papin pitÀÀ ottaman vikauhrin verta, ja sivuman puhdistetun oikian korvan lehteen, niin myös oikian kĂ€den peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen.œ+‚ Niin pitÀÀ papin ottaman vikauhrin karitsan, ja login öljyĂ€, ja papin pitÀÀ ne hÀÀlyttĂ€mĂ€n hÀÀlytykseksi \Herran\ edessĂ€,~œ*w Ja kantakaan sen papille kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ puhdistukseksensa, seurakunnan majan oven eteen, \Herran\ edessĂ€.œ)‚  Ja kaksi mettistĂ€ eli kaksi kyyhkylĂ€isen poikaa, jotka hĂ€n voi saada: toinen olkoon rikosuhriksi, ja toinen polttouhriksi.hœ(ƒK Jos hĂ€n on köyhĂ€ eikĂ€ ole hĂ€nellĂ€ varaa, niin ottakaan karitsan vikauhrinsa edestĂ€ hÀÀlytykseksi, sovittaakseen hĂ€ntĂ€, ja yhden kymmeneksen sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetun öljyllĂ€, ruokauhriksi, ja login öljyĂ€, E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  n o p q r s t u  v  n o p q r s t u  v  w  x  y  z { | } ~  €  ‚ ƒ „ … † ‡ ˆ ‰ Š ‹ Œ   !Ž "   ‘ ’ “ ” • – —  ˜  ™  š  ›  œ  ž Ÿ    Ą ą Ł € „ Š §  š  ©  Ș  «  Ź ­ ź Ż ° ± Č ^gŠ'È›^:œ4q! Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:jœ3O TĂ€mĂ€ on sÀÀty spitalisesta, joka ei voi saada sitĂ€, mikĂ€ hĂ€nen puhdistukseensa tarvitaan.<œ2‚s NimittĂ€in niitĂ€, joita hĂ€n on voinut saada: yhden rikosuhriksi ja toisen polttouhriksi, ynnĂ€ ruokauhrin kanssa; ja niin pitÀÀ papin sovittaman puhdistetun \Herran\ edessĂ€,\œ13 Ja valmistakaan mettisiĂ€, taikka kyhkylĂ€isen poikia, jotka hĂ€n on voinut saada,|œ0s Ja kĂ€teensĂ€ jÀÀneen öljyn pankaan papin puhdistetun pÀÀn pÀÀlle, ja sovittakoon hĂ€ntĂ€ \Herran\ edessĂ€.=œ/‚u KĂ€teensĂ€ jÀÀneestĂ€ öljystĂ€ pitÀÀ papin panenman puhdistetun oikian korvan lehteen, ja oikian kĂ€den peukaloon, ja oikian jalan isoon varpaaseen, vikauhrin veren pÀÀlle.œ.‚% Ja papin pitÀÀ priiskottaman oikian kĂ€den sormella öljyĂ€, joka on hĂ€nen vasemmassa kĂ€dessĂ€nsĂ€, seitsemĂ€n kertaa \Herran\ edessĂ€. ‘wìr ‘uœ:e' Ja koska pappi seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ palajaa ja nĂ€kee haavan itsensĂ€ levittĂ€neeksi huoneen seiniin;fœ9G& Niin lĂ€htekÀÀn pappi huoneen ovesta, ja sulkekaan huoneen kiinni seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi.œ8‚1% Koska hĂ€n nĂ€kee haavan, ja löytÀÀ, ettĂ€ huoneen seinissĂ€ viheriĂ€iset ja punahtavat onnet ovat, ja ovat nĂ€hdĂ€ matalammat muuta seinÀÀ;Wœ7ƒ)$ Niin pitÀÀ papin kĂ€skemĂ€n heidĂ€n lakaista huoneen, ennenkuin pappi siihen menee katsomaan haavaa, ettei kaikki, jotka huoneessa ovat, saastutettaisi: sitte pitÀÀ papin menemĂ€n katselemaan huonetta.œ6‚ # Niin pitÀÀ sen tuleman, jonka huone on, ja ilmoittaman papille, sanoen: minun huoneessani nĂ€kyy niinkuin (spitalin) haava;œ5‚" Koska te tulette Kanaanin maalle, jonka minĂ€ annan teille omaisuudeksi, ja minĂ€ sen maan huoneesen spitalin haavan annan, UiĐNÁőUœ@‚3- SentĂ€hden pitÀÀ se huone sĂ€rjettĂ€mĂ€n, sekĂ€ kivet ettĂ€ puut, ja kaikki savi huoneesta, ja vietĂ€vĂ€ kaupungista ulos, saastaiseen paikkaan.Hœ?ƒ , Niin pitÀÀ papin menemĂ€n sen sisĂ€lle, ja koska hĂ€n nĂ€kee haavan laskeneeksi itsensĂ€ leviĂ€mmĂ€lle huoneessa, niin on tosin kuluttuvainen spitali siinĂ€ huoneessa, ja se on saastainen. œ>‚ + Jos siis haava jĂ€llensĂ€ tulee, ja pakahtuu ulos huoneessa sittekuin kivet ovat kangotetut ulos, ja huone vastuudesta sivuttu;œ=y* Ja heidĂ€n pitÀÀ ottaman toiset kivet, ja paneman niiden kivein siaan, ja ottaman toisen saven, ja sivuman huoneen.œ<‚%) Ja huone pitÀÀ sisĂ€ltĂ€ kaikki ympĂ€rinsĂ€ puhtaaksi kaavittaman, ja kaavittu savi heitettĂ€mĂ€n kaupungista ulos, saastaiseen paikkaan.œ;‚!( Niin pitÀÀ papin kĂ€skemĂ€n heidĂ€n kangottaa ulos kiviĂ€, joissa haava on, ja heittÀÀ niitĂ€ kaupungista ulos, saastaiseen paikkaan. ˜ŠęC·a˜EœFƒ3 Ja pitÀÀ ottaman sedripuun, ja isopin, ja tulipunalla painetuita villoja, ja elĂ€vĂ€n linnun, ja kastaman ne sen vereen, ja vuotavaan veteen, ja priiskottaman huoneen seitsemĂ€n kertaa,SœE!2 Ja teurastaman toisen linnun savisessa astiassa, vuotavan veden tykönĂ€.œD‚ 1 Ja pitÀÀ ottaman huoneen puhdistamiseksi kaksi lintua, niin myös sedripuuta, ja tulipunalla painetuita villoja, ja isoppia,6œC‚g0 Jos myös pappi menee ja nĂ€kee, ettei haava ole laskenut itseĂ€nsĂ€ leviĂ€mmelle huoneessa, sittekuin se sivuttu on, niin sanokaan sen puhtaaksi; sillĂ€ haava on parannut. œB‚ / Ja sen joka siinĂ€ huoneessa makaa, pitÀÀ vaatteensa pesemĂ€n, ja se joka syö siinĂ€ huoneessa, pitÀÀ vaatteensa pesemĂ€n.sœAa. Ja se joka kĂ€y huoneessa niinkauvan kuin se teljetty on, hĂ€nen pitÀÀ oleman saastainen ehtoosen asti. [XÖŒc/šlù[œO‚/ Ja silloin on hĂ€n saastainen siitĂ€ juoksusta, koska hĂ€nen lihansa juoksee taikka tulee tukituksi siitĂ€ vuotamisesta; niin se on saastaisuus.pœN[ Puhukaat Israelin lapsille, ja sanokaat heille: koska miehellĂ€ on lihansa juoksu, on hĂ€n saastainen.9œM q Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:œL‚9 EttĂ€ pitÀÀ tiedettĂ€mĂ€n, mikĂ€ puhdas eli saastainen kunakin pĂ€ivĂ€nĂ€ oleman pitÀÀ. TĂ€mĂ€ on sÀÀty spitalista.1œK_8 Paisumain, pisamain ja putkenpolttamien,&œJI7 Vaatteen ja huoneen spitalin,GœI 6 TĂ€mĂ€ on kaikkinaisen spitalin ja syhelmĂ€n haavain sÀÀty:œHy5 Ja sitte pÀÀstĂ€kÀÀn elĂ€vĂ€n linnun lentĂ€mÀÀn kaupungista kedolle, ja sovittakaan huoneen, niin se on puhdas.$œG‚C4 Ja puhdistaman huoneen linnun verellĂ€, ja vuotavalla vedellĂ€, niin myös elĂ€vĂ€llĂ€ linnulla, sedripuulla, isopilla ja tulipunalla painetulla villalla. „wŰŠđ„HœU  Ja koko se satula, jolla hĂ€n ajaa, pitÀÀ oleman saastainen.œT‚' Jos hĂ€n sylkee puhtaan pÀÀlle, niin se pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja viruttaman hĂ€nensĂ€ vedellĂ€, ja oleman saastainen ehtoosen asti. œS‚ Se joka sattuu hĂ€nen lihaansa, hĂ€n peskÀÀn vaatteensa, ja viruttakaan hĂ€nensĂ€ vedellĂ€, ja olkaan saastainen ehtoosen asti.;œR‚q Se joka istuu sillĂ€ istuimella millĂ€ hĂ€n on istunut, jolla juoksu on, hĂ€nen pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja viruttaman itsensĂ€ vedellĂ€, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.œQ‚1 Ja se, joka sattuu hĂ€nen vuoteesensa, pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja viruttaman hĂ€nensĂ€ vedellĂ€, ja pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti.œP‚ Jokainen vuode, jossa hĂ€n lepÀÀ, jolla on juoksu, on saastainen, ja kaikki se, jonka pÀÀllĂ€ hĂ€n istuu, saastutetaan. 0GÒò0>œZ‚w Ja kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ hĂ€nen ottaman parin mettisiĂ€, eli kaksi kyhkylĂ€isen poikaa, ja pitÀÀ tuoman \Herran\ eteen seurakunnan majan ovella, ja antaman ne papille.\œYƒ3 Ja tultuansa puhtaaksi lihansa juoksusta, pitÀÀ hĂ€nen lukeman seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ puhdistuksestansa, ja pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, niin myös viruttaman itsensĂ€ juoksevalla vedellĂ€, niin hĂ€n on puhdas.rœX_ Jos hĂ€n tarttuu saviseen astiaan, se pitÀÀ rikottaman; mutta puu-astia pitÀÀ vedellĂ€ virutettaman.CœWƒ Ja johonka hĂ€n, jolla juoksu on, tarttuu, ennen kuin hĂ€n kĂ€tensĂ€ pesee vedellĂ€, sen pitÀÀ vaatteensa pesemĂ€n ja viruttaman itsensĂ€ vedellĂ€, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.nœVƒW Ja se joka sattuu johonkuhun siihen, joka hĂ€nen allansa on ollut, pitÀÀ saastaisen oleman ehtoosen asti, ja joka niitĂ€ kantaa, pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja viruttaman itsensĂ€ vedellĂ€, ja oleman saastaisen ehtoosen asti. 8mćHŸî82œ`‚_ Ja kaikki jonka pÀÀllĂ€ hĂ€n lepÀÀ, niinkauvan kuin hĂ€n erinĂ€nsĂ€ on, pitÀÀ oleman saastainen, ja kaikki, jonka pÀÀllĂ€ hĂ€n istuu, pitÀÀ oleman saastainen.-œ_‚U Koska vaimolla on lihansa veren juoksu, pitÀÀ hĂ€nen erinĂ€nsĂ€ oleman seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, ja joka hĂ€neen sattuu, sen pitÀÀ saastaisen oleman ehtoosen asti.%œ^‚E Ja vaimo, jonka tykönĂ€ senkaltainen mies makaa, jolla on siemenen juoksu, heidĂ€n pitÀÀ pesemĂ€n itsensĂ€ vedellĂ€, ja oleman saastaiset ehtoosen asti.œ]‚- Ja kaikki vaate, ja kaikki nahka, joka senkaltaisella siemenellĂ€ tahrattu on, pitÀÀ pestĂ€mĂ€n vedellĂ€, ja oleman saastainen ehtoosen asti.œ\‚ Koska miehestĂ€ siemen vuotaa unessa, hĂ€nen pitÀÀ pesemĂ€n koko ruumiinsa vedellĂ€, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.œ[‚ Ja papin pitÀÀ ne uhraaman, yhden rikosuhriksi, ja toisen polttouhriksi, ja sovittaman hĂ€nen \Herran\ edessĂ€ hĂ€nen juoksustansa. Bj·*BdœeƒC Jos jonkun vaimon veren juoksu vuotaa kauvan aikaa, ei vaivoin niinkauvan kuin aika on, mutta myös ylitse sen ajan, hĂ€nen pitÀÀ oleman saastaisen niinkauvan kuin se vuotaa, niinkuin hĂ€nen oikialla vuotonsa ajalla.mœdƒU Ja jos joku mies levĂ€ten lepÀÀ hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, siihen aikaa kuin hĂ€nen aikansa tulee, hĂ€nen pitÀÀ oleman saastaisen seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, ja koko hĂ€nen vuoteensa, jossa hĂ€n levĂ€nnyt on, pitÀÀ oleman saastaisen.œc‚+ Jos jotakin osaa olla sen vuoteessa, eli istuimella, kussa hĂ€n istuu, ja joku siihen tarttuu, hĂ€nen pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti./œb‚Y Ja joka tarttuu johonkuhun, jonka pÀÀllĂ€ hĂ€n on istunut, hĂ€nen pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja viruttaman itsensĂ€ vedellĂ€, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.œa‚ Ja se, joka hĂ€nen vuoteesensa sattuu, pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja viruttaman itsensĂ€ vedellĂ€, ja oleman saastaisen ehtoosen asti. ùDșœj‚ Ja papin pitÀÀ uhraaman yhden rikosuhriksi, ja toisen polttouhriksi, ja sovittaman hĂ€nen \Herran\ edessĂ€ saastaisuutensa juoksusta."œi‚? Mutta kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ hĂ€nen ottaman parin mettisiĂ€ eli kaksi kyhkylĂ€isen poikaa, ja viemĂ€n papille, seurakunnan majan oven edessĂ€.œh‚ Koska hĂ€n on puhdas vuotamisesta, niin hĂ€nen pitÀÀ lukeman seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, ja sitte hĂ€nen pitÀÀ oleman puhtaan.1œg‚] Se joka rupee johonkuhun niihin, hĂ€nen pitÀÀ oleman saastaisen, ja pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja viruttaman itsensĂ€ vedellĂ€, ja oleman saastaisen ehtoosen asti.‚œf„ Kaikki vuode, kussa hĂ€n lepÀÀ, niinkauvan kuin hĂ€n vuotaa, pitÀÀ oleman niinkuin oikian vuotonsa ajan vuode. Ja kaikki istuin, jonka pÀÀllĂ€ hĂ€n istuu, pitÀÀ oleman saastainen, niinkuin se hĂ€nen oikiana vuotamisensa aikana on saastainen. ŠFÆ/ĄŠ‚œo„! Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: sano veljelles Aaronille, ettei hĂ€n joka aika mene sisimĂ€iseen pyhÀÀn, sisĂ€lliselle puolelle esirippua armo-istuimen eteen, joka arkin pÀÀllĂ€ on, ettei hĂ€n kuolisi; sillĂ€ minĂ€ nĂ€ytĂ€n minun pilvessĂ€ armo-istuimen pÀÀllĂ€. œn ‚ Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sittekuin ne kaksi Aaronin poikaa kuolleet olivat; sillĂ€ uhratessansa \Herran\ edessĂ€ kuolivat he.œm‚!! Ja siitĂ€, jolla on veren juoksu, ja siitĂ€, jolla joku vuotaminen on, miehestĂ€ eli vaimosta: ja koska mies lepÀÀ saastaisen tykönĂ€.}œlu TĂ€mĂ€ on sÀÀty vuotamisesta, ja siitĂ€, jolta (unessa) siemen vuotaa, niin ettĂ€ hĂ€n siitĂ€ tulee saastaiseksi,6œk‚g Niin teidĂ€n pitÀÀ eroittaman Israelin lapsia heidĂ€n saastaisuudestansa, ettei he kuolisi saastaisuudessa, koska he minun majani saastuttavat, joka heidĂ€n seassansa on.ofćflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúlšhmšmnšqošwpš}q›r› s›t›u›v›x›&y›-z›8{›>lšhmšmnšqošwpš}q›r› s›t›u›v›x›&y›-z›8{›>|›C}›I~›N›T€›Y›]‚›bƒ›h…›n†›s‡›xˆ›~‰œŠœ ‹œŒœœŽœ!œ'œ-’œ4“œ:”œ@•œF–œO—œU˜œZ™œ`šœe›œjœœožœu œzĄœ~ąŁ €„Š§š#©*Ș1«7­>źDŻJ°O±SȝZł`Žf”k¶p·tžyč}»žŒž œžŸžżžÀž!Áž&ž*Þ/Ğ7ƞ=ƞCȞGɞKʞR˞Y̞]͞cΞiϞoОuў|ҟӟԟ ֟ŚŸٟ۟#ڟ(۟-ܟ4ʟ:ȚŸ@ߟEàŸKáŸRăŸWäŸ[ fFÓr yœum Ja Aaronin pitÀÀ heittĂ€mĂ€n arvan kahdesta kauriista: toisen arvan \Herralle\, ja toisen vapaalle kauriille.dœtC Ja sitte ottaman ne kaksi kaurista asettaaksensa \Herran\ eteen, seurakunnan majan ovella.^œs7 Ja Aaronin pitÀÀ tuoman mullin rikosuhriksensa ja sovittaman itsensĂ€ huoneinensa,pœr[ Ja pitÀÀ ottaman Israelin lasten joukolta kaksi kaurista rikosuhriksi ja yhden oinaan polttouhriksi.‚œq„3 Ja pitÀÀ pukeman pyhĂ€n liinahameen yllensĂ€ ja liinaisen alusvaatteen ihonsa pÀÀlle, ja vyöttĂ€mÀÀn itsensĂ€ liinaisella vyöllĂ€, ja paneman liinahiipan pÀÀhĂ€nsĂ€; sillĂ€ ne ovat pyhĂ€t vaatteet, ja pitÀÀ viruttaman ihonsa vedellĂ€, ja ne pukeman pÀÀllensĂ€.œp‚' Mutta nĂ€iden kanssa pitÀÀ Aaronin kĂ€ymĂ€n pyhÀÀn sisĂ€lle: hĂ€nen pitÀÀ ottaman nuoren mullin rikosuhriksi, ja oinaan polttouhriksi, E  !,7BMXcnyƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐßêő Ž ” ¶ · ž č ș »  Ž ” ¶ · ž č ș » Œ œ  Ÿ ż À Á  Ă Ä Ć  Æ  Ç  È  É  Ê Ë Ì Í Î Ï Đ Ń Ò Ó Ô Ő Ö Ś Ű Ù Ú Û Ü  Ę !Ț "ß #à $á %â  ă ä ć æ ç è é ê  ë  ì  í  î  ï đ ń ò ó ô ő ö ś ű À„č!hÀ$œz‚C Ja paneman sitĂ€ tulen pÀÀlle \Herran\ eteen, niin ettĂ€ pyhĂ€n savun suitsu armo-istuimen peittĂ€is, joka on todistuksen pÀÀllĂ€, ettei hĂ€n kuolisi,5œy‚e Ja ottaman astian tĂ€ynnĂ€nsĂ€ tulisia hiiliĂ€ alttarilta, joka on \Herran\ edessĂ€, ja pivonsa tĂ€yden survottua PyhÀÀ savua ja kantaman sisĂ€lliselle puolen esirippua,œx‚# Ja niin pitÀÀ Aaronin tuoman rikosuhrinsa mullin, ja sovittaman itsensĂ€ ja huoneensa, ja teurastaman sen rikosuhrin mullin edestĂ€nsĂ€,Gœwƒ  Mutta sen kauriin, jonka pÀÀlle vapauden arpa lankesi, pitÀÀ hĂ€nen asettaman elĂ€vĂ€nĂ€ \Herran\ eteen, ettĂ€ hĂ€nen pitÀÀ sovittaman sen ja pÀÀstĂ€mĂ€n sen vapaan kauriin korpeen.yœvm Ja Aaronin pitÀÀ uhraaman sen kauriin, jonka pÀÀlle \Herran\ arpa lankesi, ja valmistaman sen rikosuhriksi. %&%^œ~ƒ7 Ei pidĂ€ yhdenkÀÀn ihmisen oleman seurakunnan majassa, koska hĂ€n kĂ€y sovittamaan pyhĂ€ssĂ€, siihenasti ettĂ€ hĂ€n sieltĂ€ kĂ€y ulos: ja pitÀÀ niin sovittaman itsensĂ€, ja huoneensa, ja koko Israelin kansan.{œ}ƒq Ja niin sovittaman pyhĂ€n, Israelin lasten riettaudesta ja heidĂ€n vÀÀryydestĂ€nsĂ€, kaikissa heidĂ€n synneissĂ€nsĂ€: niin pitÀÀ myös hĂ€nen tekemĂ€n seurakunnan majalle, joka on heidĂ€n tykönĂ€nsĂ€, keskellĂ€ heidĂ€n saastaisuuttansa.‚œ|„3 Sitte pitÀÀ hĂ€nen teurastaman kansan rikosuhrin kauriin ja kantaman hĂ€nen verestĂ€nsĂ€ esiripun sisĂ€lliselle puolelle, ja pitÀÀ tekemĂ€n sen veren kanssa, niinkuin hĂ€n teki mullin veren kanssa, ja priiskottaman sitĂ€ armo-istuimen pÀÀlle, ja armo-istuimen edessĂ€,Vœ{ƒ' Ja ottaman mullin verta, priiskottaaksensa sormellansa armo-istuimen puoleen, etiselle puolelle itÀÀn pĂ€in: seitsemĂ€n kertaa pitÀÀ hĂ€nen nĂ€in sormellansa armo-istuimen edessĂ€ verta priiskottaman. d5ąèd{ EttĂ€ kauriin pitÀÀ kantaman kaikki heidĂ€n pahat tekonsa erĂ€maahan, ja hĂ€nen pitÀÀ jĂ€ttĂ€mĂ€n kauriin korpeen.‚-„U Ja Aaronin pitÀÀ paneman molemmat kĂ€tensĂ€ elĂ€vĂ€n kauriin pÀÀn pÀÀlle, ja tunnustaman sen pÀÀllĂ€ kaikki Israelin rikokset ja heidĂ€n pahat tekonsa kaikissa heidĂ€n synneissĂ€nsĂ€, ja ne paneman kauriin pÀÀn pÀÀlle, ja lĂ€hettĂ€mĂ€n sen jonkun soveliaan miehen kanssa korpeen:‚ Ja koska hĂ€n on tĂ€yttĂ€nyt pyhĂ€n ja seurakunnan majan ja alttarin sovinnon, niin pitÀÀ hĂ€nen tuoman elĂ€vĂ€n kauriin.‚ Ja priiskottaman sormellansa verta seitsemĂ€n kertaa sen pÀÀlle ja puhdistaman ja pyhittĂ€mĂ€n sen Israelin lasten saastaisuudesta.Gœƒ  Ja koska hĂ€n menee ulos alttarin tykö, joka on \Herran\ edessĂ€, pitÀÀ hĂ€nen sovittaman sen ja ottaman mullin verta, ja kauriin verta, ja sivuman alttarin sarvein pÀÀlle ympĂ€rinsĂ€. [Ot:ĄŰ[z o Ja se joka niitĂ€ polttaa, pitÀÀ viruttaman vaatteensa, ja pesemĂ€n ihonsa vedellĂ€, ja sitte tuleman leiriin.Eƒ Ja rikosuhrin mullin ja rikosuhrin kauriin, joidenka veri kannettiin sovinnoksi pyhÀÀn, pitÀÀ vietĂ€mĂ€n leiristĂ€ ulos, tulessa poltettaa, sekĂ€ heidĂ€n nahkansa, lihansa ja rapansa.‚% Vaan se, joka vei sen vapaan kauriin ulos, pitÀÀ viruttaman vaatteensa, ja pesemĂ€n ihonsa vedellĂ€, ja sitte tuleman jĂ€llensĂ€ leiriin.7k Ja polttaman rikosuhrin lihavuuden alttarilla.Wƒ) Ja pitÀÀ pesemĂ€n ihonsa vedellĂ€ pyhĂ€ssĂ€ siassa, ja pukeman yllensĂ€ omat vaatteensa, ja menemĂ€n ulos, ja tekemĂ€n sekĂ€ oman ettĂ€ kansan polttouhrin, ja niin sovittaman sekĂ€ itsensĂ€ ettĂ€ kansan,-‚U Ja Aaronin pitÀÀ kĂ€ymĂ€n seurakunnan majaan, ja riisuman liinavaatteet yltĂ€nsĂ€, jotka hĂ€n ennen pukenut oli kĂ€ydessĂ€nsĂ€ pyhÀÀn, ja jĂ€ttĂ€mĂ€n ne sinne. OùaÄńO‚7! Ja niin pitÀÀ hĂ€nen sovittaman kaikkein pyhimmĂ€n ja seurakunnan majan ja alttarin, niin myös papit, ja kaiken kansan pitÀÀ hĂ€nen sovittaman.O ƒ Mutta sovinnon pitÀÀ papin tekemĂ€n, joka voideltu on, ja jonka kĂ€si tĂ€ytetty on papin virkaan hĂ€nen isĂ€nsĂ€ siaan: ja pitÀÀ pukeman yllensĂ€ liinaiset vaatteet, jotka ovat pyhĂ€t vaatteet. ‚- SentĂ€hden pitÀÀ sen oleman teille suurimman sabbatin, ja teidĂ€n pitÀÀ vaivaaman teidĂ€n sielujanne: se olkoon teille alinomainen sÀÀty. ‚# SillĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ te sovitetaan, niin ettĂ€ tulette puhtaaksi: kaikista teidĂ€n synneistĂ€nne \Herran\ edessĂ€ tulette te puhtaaksi.‚ „ TĂ€mĂ€n pitÀÀ oleman teille ijankaikkisen sÀÀdyn: kymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ kuukautena pitÀÀ teidĂ€n sielujanne vaivaaman, ja ei mitĂ€kÀÀn työtĂ€ tekemĂ€n: olkoon se omainen, eli vieras, joka teidĂ€n seassanne muukalainen on. 5rá߁B‚ SentĂ€hden pitÀÀ Israelin lapset uhrinsa, jonka he kedolla uhrata tahtovat, \Herran\ eteen kantaman seurakunnan majan ovella papille, ja siellĂ€ uhraaman ne kiitosuhriksi \Herralle\.~ƒw Ja ei kanna seurakunnan majan oven eteen sitĂ€, mikĂ€ \Herralle\ uhriksi pitÀÀ tuotaman, \Herran\ majan eteen, hĂ€nen pitÀÀ vereen vikapÀÀ oleman, niinkuin se, jonka veren vuodattanut on, ja se ihminen pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansastansa. ‚ Kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ Israelin huoneesta teurastaa hĂ€rjĂ€n, eli karitsan, eli vuohen leirissĂ€, taikka joka teurastaa ulkona leiristĂ€,‚ Puhu Aaronille ja hĂ€nen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille, ja sano heille: tĂ€mĂ€ on se, minkĂ€ \Herra\ kĂ€skenyt on, sanoen:, W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:Gƒ " TĂ€mĂ€n pitÀÀ oleman teille alinomaisen sÀÀdyn, ettĂ€ sovitatte Israelin lapset kaikista heidĂ€n synneistĂ€nsĂ€, kerran vuodessa. Ja hĂ€n teki niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle. ‘gźüa‘Lƒ Ja kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ ihminen Israelin huoneesta, eli muukalaisista, jotka teidĂ€n seassanne asuvat, syö jotakin verta, hĂ€ntĂ€ vastoin minĂ€ panen minun kasvoni, ja hĂ€vitĂ€n hĂ€nen kansastansa.‚) EikĂ€ sitĂ€ kanna seurakunnan majan oven eteen, ettĂ€ hĂ€nen \Herralle\ sen tekemĂ€n pitĂ€is, se ihminen pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansastansa..‚W SentĂ€hden pitÀÀ sinun sanoman heille: kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ ihminen Israelin huoneesta, eli vieras, joka teidĂ€n seassanne on muukalainen, teki uhrin eli polttouhrin,5‚e Ja ei millÀÀn muotoa enÀÀ uhriansa uhraaman ajattaroille, joiden kanssa he huorin tehneet ovat. Se pitÀÀ oleman heille heidĂ€n sukukunnissansa ijankaikkinen sÀÀty.‚% Ja papin pitÀÀ priiskottaman veren \Herran\ alttarille seurakunnan majan oven edessĂ€, ja polttaman lihavuuden \Herralle\ lepytyshajuksi, O„ ‚„ SillĂ€ kaiken lihan henki on hĂ€nen verensĂ€ niinkauvan kuin se elÀÀ. Ja minĂ€ olen sanonut Israelin lapsille: ei teidĂ€n pidĂ€ yhdenkÀÀn lihan verta syömĂ€n; sillĂ€ kaiken lihan henki on hĂ€nen verensĂ€: kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ sen syö, se pitÀÀ hukutettaman.`ƒ; Ja kuka ikĂ€nĂ€ ihminen Israelin lapsista, taikka muukalainen teidĂ€n seassanne, joka saa metsĂ€n elĂ€imen eli linnun pyydyksellĂ€, jota syödÀÀn, hĂ€nen pitÀÀ vuodattaman sen veren, ja peittĂ€mĂ€n sen multaan.Gƒ  SentĂ€hden minĂ€ olen sanonut Israelin lapsille: ei yksikÀÀn henki teidĂ€n seassanne pidĂ€ verta syömĂ€n: eikĂ€ yksikÀÀn muukalainen, joka teidĂ€n seassanne asuu, pidĂ€ verta syömĂ€n.-‚U SillĂ€ lihan sielu on veressĂ€, ja minĂ€ olen sen teille antanut alttarille, ettĂ€ teidĂ€n sielunne pitĂ€is sen kautta sovitettaman; sillĂ€ veri on sielun sovinto. —h##‚ Vaan tehkÀÀt minun oikeuteni, ja pitĂ€kÀÀt minun sÀÀtyni, vaeltaaksenne niissĂ€; (sillĂ€) minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.g"ƒI Ei teidĂ€n pidĂ€ tekemĂ€n Egyptin maan työn jĂ€lkeen, jossa te asuitte, ei myös teidĂ€n pidĂ€ tekemĂ€n Kanaanin maan työn jĂ€lkeen, johonka minĂ€ tiedĂ€n vien, ei teidĂ€n myös pidĂ€ heidĂ€n sÀÀdyissĂ€nsĂ€ vaeltaman.W!) Puhu Israelin lapsille, ja sano heille. MinĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.,  W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:jO Jollei hĂ€n pese itsiĂ€nsĂ€ ja ihoansa viruta, niin hĂ€nen pitÀÀ itse kantaman vÀÀryytensĂ€.xƒk Ja kuka ikĂ€nĂ€ henki syö raatoa, taikka sitĂ€, joka revitty on, olkoon hĂ€n kotolainen eli muukalainen, hĂ€nen pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa, ja viruttaman hĂ€nensĂ€ vedellĂ€, ja oleman saastaisen ehtoosen asti: niin hĂ€n tulee puhtaaksi. d[ŚKńVádz*o Ei sinun pidĂ€ paljastaman Ă€itipuoles tyttĂ€ren hĂ€pyĂ€, joka isĂ€lles syntynyt on; sillĂ€ se on sinun sisares.r)_ Ei sinun pidĂ€ paljastaman poikas tyttĂ€ren, eli tyttĂ€res tyttĂ€ren hĂ€pyĂ€; sillĂ€ se on sinun hĂ€pys.(‚) Sinun sisares hĂ€pyĂ€, isĂ€s tyttĂ€ren, eli Ă€itis tyttĂ€ren, kotona taikka ulkona syntyneen, ei sinun pidĂ€ paljastaman heidĂ€n hĂ€pyĂ€nsĂ€.W') Ei sinun pidĂ€ paljastaman isĂ€s emĂ€nnĂ€n hĂ€pyĂ€; sillĂ€ se on isĂ€s hĂ€py.&‚  Sinun isĂ€s hĂ€pyĂ€, ja Ă€itis hĂ€pyĂ€ ei sinun pidĂ€ paljastaman. Se on sinun Ă€itis, Ă€lĂ€ siis hĂ€nen hĂ€pyĂ€nsĂ€ paljasta.%{ Ei kenenkÀÀn pidĂ€ lĂ€himmĂ€istĂ€ lankoansa lĂ€hestymĂ€n, hĂ€nen hĂ€pyĂ€nsĂ€ paljastaman; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.!$‚= SentĂ€hden pitÀÀ teidĂ€n minun sÀÀtyni pitĂ€mĂ€n ja minun oikeuteni: se ihminen, joka niitĂ€ tekee, hĂ€n elÀÀ niissĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\. * 8Żșż*1‚ Ei sinun pidĂ€ myös ottaman sinun emĂ€ntĂ€s sisarta, hĂ€ntĂ€ vaivaamaan, hĂ€nen hĂ€pyĂ€nsĂ€ paljastamaan, vielĂ€ hĂ€nen elĂ€issĂ€nsĂ€.w0ƒi Ei sinun pidĂ€ sinun emĂ€ntĂ€s ynnĂ€ hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ hĂ€pyĂ€ paljastaman, eikĂ€ hĂ€nen poikansa tytĂ€rtĂ€, eli tyttĂ€ren tytĂ€rtĂ€ ottaman, heidĂ€n hĂ€pyĂ€nsĂ€ paljastamaan; sillĂ€ ne ovat hĂ€nen lĂ€himmĂ€isensĂ€, ja se on kauhistus._/9 Ei sinun pidĂ€ paljastaman veljes emĂ€nnĂ€n hĂ€pyĂ€; sillĂ€ se on sinun veljes hĂ€py..‚ Ei sinun pidĂ€ paljastaman miniĂ€s hĂ€pyĂ€; sillĂ€ hĂ€n on poikas emĂ€ntĂ€, sentĂ€hden ei sinun pidĂ€ hĂ€nen hĂ€pyĂ€nsĂ€ paljastaman.-‚ Ei sinun pidĂ€ paljastaman setĂ€s hĂ€pyĂ€, niin ettĂ€s lĂ€hestyt hĂ€nen emĂ€ntÀÀnsĂ€; sillĂ€ se on sinun setĂ€s emĂ€ntĂ€.e,E Ei sinun pidĂ€ paljastaman Ă€itis sisaren hĂ€pyĂ€, sillĂ€ se on sinun Ă€itis lĂ€himmĂ€inen.]+5 Ei sinun pidĂ€ paljastaman isĂ€s sisaren hĂ€pyĂ€; sillĂ€ se on isĂ€s lĂ€himmĂ€inen. ‚pòi:‚47‚c Ei teidĂ€n pidĂ€ yhdessĂ€kÀÀn nĂ€issĂ€ itsiĂ€nne saastuttaman; sillĂ€ nĂ€issĂ€ kaikissa ovat pakanat heitĂ€nsĂ€ saastuttaneet, jotka minĂ€ ajan pois teidĂ€n edestĂ€nne.B6‚ Ei sinun pidĂ€ myös elĂ€imen kanssa makaaman, ettes itsiĂ€s sen kanssa saastuttais. Ja ei yksikÀÀn vaimo pidĂ€ elĂ€imeen ryhtymĂ€n, yhdistymÀÀn sen kanssa; sillĂ€ se on kauhistus.f5G Ei sinun pidĂ€ miehenpuolen kanssa makaaman, niinkuin vaimon kanssa; sillĂ€ se on kauhistus.4‚ Ei sinun pidĂ€ siemenestĂ€s antaman Molekille poltettaa, ettes hĂ€pĂ€isisi sinun Jumalas nimeĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.{3q Ei sinun pidĂ€ myös makaaman lĂ€himmĂ€ises emĂ€nnĂ€n tykönĂ€, hĂ€neen ryhtymĂ€n, jolla itses hĂ€neen saastutat. 2‚ Vaimon tykö, niin kauvan kuin hĂ€n saastaisuutensa sairautta kĂ€rsii, ei sinun pidĂ€ lĂ€hestymĂ€n, hĂ€nen hĂ€pynsĂ€ paljastamaan. E  "-8BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©łŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő ú û ü ę  ț ÿ    ú û ü ę  ț ÿ                                            !  " # $ % & ' ( ) * + , - . / 0 1 2 3 4  5 !6  7 8 9 : ; < = > Ć5©:M,> W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:i=ƒM SentĂ€hden pitĂ€kÀÀt minun kĂ€skyni, ettette tekisi kauhistavaisten tapain jĂ€lkeen, joita ne tekivĂ€t, jotka teidĂ€n edellĂ€nne olivat: ettette itsiĂ€nne niillĂ€ saastuttaisi; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.l<S SillĂ€ kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ nĂ€itĂ€ kauhistuksia tekee, sen sielu pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansastansa.;‚  Ettei se maa myös teitĂ€ oksentaisi, jos te sitĂ€ saastutatte, niinkuin se on oksentanut kansan, joka teidĂ€n edellĂ€nne oli. :‚ SillĂ€ kaikkia nĂ€itĂ€ kauhistuksia ovat tĂ€mĂ€n maan kansat tehneet, jotka teidĂ€n edellĂ€nne olivat, ja ovat maan saastuttaneet,89‚k SentĂ€hden pitĂ€kÀÀt minun sÀÀtyni ja oikeuteni, ja Ă€lkÀÀt nĂ€istĂ€ kauhistuksista yhtĂ€kÀÀn tehkö: ei omainen, eikĂ€ vieras, joka teidĂ€n seassanne muukalainen on.|8s Ja maa on sillĂ€ saastutettu, ja minĂ€ etsiskelen sen pahat teot, niin ettĂ€ sen maan pitÀÀ asujansa oksentaman. ˜là/ž˜iDM Jos joku sitĂ€ kuitenkin syö kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€, niin on se kauhistus, eikĂ€ ole otollinen.0C‚[ Ja se pitÀÀ syötĂ€mĂ€n sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona te uhraatte, ja toisena pĂ€ivĂ€nĂ€; mutta mitĂ€ tĂ€hteeksi jÀÀ kolmanneksi pĂ€ivĂ€ksi, pitÀÀ tulella poltettaman.tBc Ja koska te \Herralle\ teette kiitosuhria, niin teidĂ€n pitÀÀ uhraaman, ettĂ€ se teiltĂ€ otollinen olis.-A‚U Ei teidĂ€n pidĂ€ teitĂ€nne kÀÀntĂ€mĂ€n epĂ€jumalain tykö, ja ei pidĂ€ teidĂ€n tekemĂ€n teillenne valetuita jumalia; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.@‚  Jokainen peljĂ€tkÀÀn Ă€itiĂ€nsĂ€ ja isÀÀnsĂ€, ja pitĂ€kÀÀt minun sabbatini; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.?‚ Puhu koko Israelin lasten joukolle, ja sano heille: teidĂ€n pitÀÀ oleman pyhĂ€t; sillĂ€ minĂ€ olen pyhĂ€, \Herra\ teidĂ€n Jumalanne. —^àÁA—&J‚G Ei sinun pidĂ€ tekemĂ€n lĂ€himmĂ€iselles vÀÀryyttĂ€, eli ryövÀÀmĂ€n hĂ€ntĂ€. Sinun pĂ€ivĂ€miehes palkka ei pidĂ€ oleman sinun tykönĂ€s huomiseen asti.}Iu Ei teidĂ€n pidĂ€ vÀÀrin vannoman minun nimeeni, ja hĂ€pĂ€isemĂ€n sinun Jumalas nimeĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.YH- Ei teidĂ€n pidĂ€ varastaman, eli valehteleman, eli pettĂ€mĂ€n toinen toistanne.?G‚y Ei pidĂ€ sinun myös tyynni korjaaman viinamĂ€kiĂ€s, eli noukkiman varisseita marjoja, vaan jĂ€ttĂ€mĂ€n ne vaivaisille ja muukalaisille; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.{Fq Koska te elon leikkaatte maastanne, ei sinun pidĂ€ tyynni peltos kulmia leikkaaman, ja ei elos pĂ€itĂ€ noukkiman.E‚7 Ja joka siitĂ€ syö, sen pitÀÀ kantaman vÀÀryytensĂ€; sillĂ€ hĂ€n on \Herran\ pyhĂ€n riivannut, ja se sielu pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansastansa. Č;™śQȁO‚1 Ei sinun pidĂ€ kostaman, eikĂ€ vihaaman kansas lapsia. Sinun pitÀÀ rakastaman lĂ€himmĂ€istĂ€s, niinkuin itse sinuas; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\."N‚? Ei sinun pidĂ€ vihaaman veljeĂ€s sinun sydĂ€messĂ€s; vaan sinun pitÀÀ kaiketi nuhteleman lĂ€himmĂ€istĂ€s, ettes vikapÀÀksi tulisi hĂ€nen tĂ€htensĂ€.M‚7 Ei sinun pidĂ€ oleman panettelian sinun kansas seassa. Ei sinun pidĂ€ myös asettaman sinuas lĂ€himmĂ€ises verta vastaan; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.L‚7 Ei teidĂ€n pidĂ€ vÀÀryyttĂ€ tekemĂ€n tuomiossa, ei armaitseman köyhÀÀ, eikĂ€ kunnioitseman voimallista, mutta tuomitseman lĂ€himmĂ€ises oikein.AK‚} Ei sinun pidĂ€ kuuroja kirooman, ei sinun pidĂ€ myös paneman sokian eteen jotakin, johonka hĂ€n kompastuis. Vaan sinun pitÀÀ pelkÀÀmĂ€n sinun Jumalaas; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\. °ìü‡°SSƒ! Ja papin pitÀÀ sovittaman hĂ€nen vikauhrinsa oinaalla \Herran\ edessĂ€ siitĂ€ rikoksesta, jolla hĂ€n on rikkonut; niin hĂ€nelle (Jumalalta) armo tapahtuu hĂ€nen rikoksestansa, jolla hĂ€n rikkonut on.rR_ Mutta miehen pitÀÀ tuoman \Herralle\ vikansa edestĂ€ oinaan vikauhriksi, seurakunnan majan oven eteen.lQƒS Jos mies makaa vaimon tykönĂ€ ja ryhtyy hĂ€neen, ja se on orja, ja jo on toiselta maattu, kuitenkaan ei ole irrallensa eli vapaaksi laskettu, se pitÀÀ suomittaman, vaan ei pidĂ€ heidĂ€n kuoleman, sillĂ€ ei hĂ€n ollut vapaa.‚P„ Minun sÀÀtyni pitÀÀ teidĂ€n pitĂ€mĂ€n. Ei sinun pidĂ€ antaman karjas sekoittaa heitĂ€nsĂ€ muiden elĂ€inten laihin. Ja Ă€lĂ€ kylvĂ€ peltoas sekoitetulla siemenellĂ€. Ja ei yksikÀÀn vaate pidĂ€ tuleman sinun ylles, joka villaisesta ja liinaisesta kudottu on. •“#™yZm Ei sinun pidĂ€ salliman tytĂ€rtĂ€s porttona olla, ettei maa tottuisi haureuteen ja tulisi tĂ€yteen kauhistusta.Y‚ Ei teidĂ€n pidĂ€ leikkaaman ihoanne kuolleen tĂ€hden, eli piirusteleman kirjoituksia pÀÀllenne; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.mXU Ei teidĂ€n pidĂ€ keritsemĂ€n paljaaksi pÀÀnne lakea ympĂ€rinsĂ€, ja ei tyynni ajeleman partaanne.rW_ Ei teidĂ€n pidĂ€ mitÀÀn syömĂ€n veren kanssa. Ei teidĂ€n pidĂ€ totteleman aavistuksia eli taikauksia. V‚  ViidentenĂ€ vuonna pitÀÀ teidĂ€n hedelmĂ€n syömĂ€n, ja kokooman sisĂ€lle tulon; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.mUU Vaan neljĂ€ntenĂ€ vuonna pitÀÀ kaikki heidĂ€n hedelmĂ€nsĂ€ pyhitettĂ€mĂ€n kiitokseksi \Herralle\.wTƒi Koska te tulette siihen maahan ja istutatte kaikkinaisia puita, joita syödÀÀn, pitÀÀ teidĂ€n leikkaaman pois niiden hedelmĂ€n esinahan: kolme vuotta pitÀÀ teidĂ€n pitĂ€mĂ€n heitĂ€ ympĂ€rileikkaamatoinna, niin ettette syö niistĂ€; š•ä\êúš]`5# Ei pidĂ€ teidĂ€n vÀÀryyttĂ€ tekemĂ€n tuomiolla: kyynĂ€rĂ€llĂ€, vaalla ja mitalla.l_ƒS" HĂ€nen pitÀÀ asuman teidĂ€n tykönĂ€nne, niinkuin omainen teidĂ€n seassanne. Ja sinun pitÀÀ rakastaman hĂ€ntĂ€, niinkuin itse sinuas; sillĂ€ te olitte myös muukalaiset Egyptin maalla. MinĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.o^Y! Jos joku muukalainen on sinun tykönĂ€s teidĂ€n maallanne asuva, ei teidĂ€n pidĂ€ sitĂ€ ryöstĂ€mĂ€n.]‚ HarmaapÀÀn edessĂ€ pitÀÀ sinun nouseman, ja kunnioittaman vanhaa, ja pelkÀÀmĂ€n Jumalaas; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.-\‚U Ei teidĂ€n pidĂ€ kÀÀntĂ€mĂ€n teitĂ€nne tietĂ€jĂ€in tykö, ja Ă€lkÀÀt kysykö velhoilta, ettette saastuisi heistĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.h[K PitĂ€kÀÀt minun pyhĂ€pĂ€ivĂ€ni, ja peljĂ€tkÀÀt minun pyhÀÀni; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\. 3>·ˆŽŽ3~fw Ja jos maan kansa sitĂ€ ihmistĂ€ sÀÀstÀÀ, joka siemenestĂ€nsĂ€ Molekille antanut on, niin ettei he sitĂ€ surmaa,Veƒ' Ja minĂ€ asetan minun kasvoni sitĂ€ ihmistĂ€ vastaan, ja hĂ€vitĂ€n hĂ€nen kansastansa, ettĂ€ hĂ€n Molekille siemenestĂ€nsĂ€ antanut ja minun pyhĂ€ni saastuttanut on, ja minun pyhÀÀ nimeĂ€ni hĂ€vĂ€issyt.vdƒg Sano myös Israelin lapsille: kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ Israelin lapsista, eli muukalaisista, joka Israelin lasten seassa asuu, siemenestĂ€nsĂ€ Molekille antaa, sen pitÀÀ totisesti kuoleman: maan kansan pitÀÀ hĂ€ntĂ€ kivittĂ€mĂ€n kuoliaaksi.,c W Ja \Herra\ puhui Mosekselle; sanoen:b‚% EttĂ€ teidĂ€n pitÀÀ pitĂ€mĂ€n ja tekemĂ€n kaikki minun sÀÀtyni, ja kaikki minun oikeuteni; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.>a‚w$ Oikia vaaka, oikia leiviskĂ€, oikia vakka, oikia kannu pitÀÀ oleman teidĂ€n tykönĂ€nne; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne, joka teitĂ€ olen johdattanut Egyptin maalta: Ă&cóĂ:k‚o Kuka ikĂ€nĂ€nsĂ€ isÀÀnsĂ€ ja Ă€itiĂ€nsĂ€ kiroo, sen pitÀÀ totisesti kuoleman, ettĂ€ hĂ€n isÀÀnsĂ€ ja Ă€itiĂ€nsĂ€ kironnut on: hĂ€nen verensĂ€ olkoon hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€.ojY Ja pitĂ€kÀÀt minun sÀÀtyni, ja tehkÀÀt niitĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\, joka teitĂ€ pyhitĂ€n.miU SentĂ€hden pyhittĂ€kÀÀt teitĂ€nne, ja olkaat pyhĂ€t; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.?h‚y Jos joku sielu hĂ€nensĂ€ noitain ja tietĂ€jĂ€in tykö kÀÀntÀÀ, huorin tekemÀÀn heidĂ€n kanssansa, niin minĂ€ kasvoni asetan sitĂ€ sielua vastaan, ja hĂ€vitĂ€n sen kansastansa.Vgƒ' Niin minĂ€ kuitenkin sitĂ€ ihmistĂ€ vastaan minun kasvoni asetan, ja hĂ€nen sukuansa vastaan, ja hĂ€vitĂ€n sen ja kaikki jotka hĂ€nen perĂ€ssĂ€nsĂ€ Molekin kanssa huorin tehneet ovat, heidĂ€n kansastansa. QD„ÒQ3p‚a Jos joku nai vaimon ja sen Ă€idin, hĂ€n on kauhistuksen tehnyt: se pitÀÀ tulella poltettaman, ja ne ynnĂ€ molemmat, ettei yhtÀÀn kauhistusta olisi teidĂ€n seassanne.Foƒ Jos joku miehenpuolen kanssa makaa, niinkuin jonkun vaimon kanssa, he ovat kauhistuksen tehneet, heidĂ€n pitÀÀ molemmat totisesti kuoleman: heidĂ€n verensĂ€ olkoon heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€..n‚W Jos joku miniĂ€nsĂ€ tykönĂ€ makaa, niin he molemmat pitÀÀ totisesti kuoleman; sillĂ€ he ovat kauhistuksen tehneet: heidĂ€n verensĂ€ olkoon heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€.<m‚s Jos joku isĂ€nsĂ€ emĂ€nnĂ€n tykönĂ€ makaa, niin ettĂ€ hĂ€n isĂ€nsĂ€ hĂ€vyn paljastanut on, he molemmat pitÀÀ totisesti kuoleman: heidĂ€n verensĂ€ olkoon heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€.8l‚k Joka huorin tekee jonkun miehen aviopuolison kanssa, se joka lĂ€himmĂ€isensĂ€ emĂ€nnĂ€n kanssa huorin tekee, pitÀÀ totisesti kuoletettaman, sekĂ€ huorintekiĂ€, ettĂ€ huora. ł“· łitƒM Jos joku mies jonkun vaimon tykönĂ€ makaa hĂ€nen sairautensa aikana, ja paljastaa hĂ€nen hĂ€pynsĂ€, ja avaa hĂ€nen lĂ€hteensĂ€, ja vaimo paljastaa verensĂ€ lĂ€hteen: ne molemmat pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n heidĂ€n kansastansa.‚s„! Jos joku sisarensa nai, isĂ€nsĂ€ eli Ă€itinsĂ€ tyttĂ€ren, ja hĂ€nen hĂ€pynsĂ€ nĂ€kee, ja se nĂ€kee hĂ€nen hĂ€pynsĂ€, se on kauhistus: ne pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n sukunsa kansan edessĂ€: sillĂ€ hĂ€n on sisarensa hĂ€vyn paljastanut, hĂ€nen pitÀÀ pahuutensa kantaman.Xrƒ+ Jos joku vaimo johonkuhun elĂ€imeen ryhtyy, makaamaan sen kanssa, niin sinun pitÀÀ tappaman sekĂ€ vaimon, ettĂ€ elĂ€imen; heidĂ€n pitÀÀ totisesti kuoleman: heidĂ€n verensĂ€ olkoon heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€.jqO Jos joku elĂ€imen kanssa makaa, sen pitÀÀ totisesti kuoleman, ja se elĂ€in pitÀÀ tapettaman. ·MȘk·0y‚[ Ja Ă€lkÀÀt vaeltako pakanain sÀÀdyissĂ€, jotka minĂ€ teidĂ€n edeltĂ€nne olen ajava ulos; sillĂ€ kaikkia nĂ€itĂ€ he ovat tehneet, ja minĂ€ olen kauhistunut heitĂ€.!x‚= Niin pitĂ€kÀÀt nyt kaikki minun sÀÀtyni, ja kaikki minun oikeuteni, ja tehkÀÀt ne, ettei maa teitĂ€ oksentaisi, johon minĂ€ teidĂ€t vien asumaan.w‚' Jos joku veljensĂ€ emĂ€nnĂ€n ottaa, se on hĂ€piĂ€llinen työ: heidĂ€n pitÀÀ lapsetonna oleman, ettĂ€ hĂ€n on veljensĂ€ hĂ€vyn paljastanut.v‚9 Jos joku setĂ€nsĂ€ emĂ€nnĂ€n kanssa makaa, hĂ€n on setĂ€nsĂ€ hĂ€vyn paljastanut: ne pitÀÀ rikoksensa kantaman. Lapsetonna heidĂ€n pitÀÀ kuoleman./u‚Y Sinun Ă€itis sisaren hĂ€pyĂ€ ja sinun isĂ€s sisaren hĂ€pyĂ€ ei sinun pidĂ€ paljastaman; sillĂ€ se on lĂ€himmĂ€isensĂ€ paljastanut, ja ne pitÀÀ pahuutensa kantaman. ń;8}‚k Jos joku mies eli vaimo noidaksi eli tietĂ€jĂ€ksi löydetÀÀn, ne pitÀÀ totisesti kuoleman, heidĂ€n pitÀÀ ne kivittĂ€mĂ€n, heidĂ€n verensĂ€ olkoon heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€.2|‚_ SentĂ€hden pitÀÀ teidĂ€n oleman minulle pyhĂ€t, sillĂ€ minĂ€ \Herra\ olen pyhĂ€, ja olen teitĂ€ eroittanut muista kansoista, ettĂ€ teidĂ€n pitĂ€is oleman minun omani.‚{„ EttĂ€ teidĂ€n pitÀÀ myös eroittaman puhtaat elĂ€imet saastaisista, ja saastaiset linnut puhtaista, ja ei saastuttaman teidĂ€n sielujanne elĂ€imissĂ€, linnuissa ja kaikissa, mitkĂ€ maalla matelevat, jotka minĂ€ teille eroittanut olen, ettĂ€ ne ovat saastaiset.wzƒi Mutta teille sanon minĂ€: teidĂ€n pitÀÀ omistaman heidĂ€n maansa; sillĂ€ minĂ€ annan teille sen perimiseksi, sen maan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa. MinĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne, joka olen teitĂ€ eroittanut muista kansoista. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  @  A  B  C D E F G H  @  A  B  C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U  V !W "X #Y $Z %[ &\ '] (^ )_ *` +a ,b  c d e f g h i j  k  l  m  n  o p q r s t u v w x y  z { | } ~  €   ‚  ƒ  „ c[Ë*Ż'c@ž‚{ HeidĂ€n pitÀÀ Jumalallensa pyhĂ€t oleman, ja ei hĂ€pĂ€isemĂ€n Jumalansa nimeĂ€; sillĂ€ he uhraavat \Herran\ tuliuhria, Jumalansa leipÀÀ; sentĂ€hden pitÀÀ heidĂ€n oleman pyhĂ€t.ž‚ Ei heidĂ€n pidĂ€ paljaaksi ajeleman pÀÀlakiansa, eli keritsemÀÀn partansa vieriĂ€, eikĂ€ ihoonsa merkkejĂ€ leikkaaman.xžk Ei hĂ€nen pidĂ€ saastuttaman itsiĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€n on esimies kansassansa, ettei hĂ€n itsiĂ€nsĂ€ halventaisi.ž‚5 Ja sisarensa, joka neitsy on, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ on, ja ei yhdenkÀÀn miehen emĂ€ntĂ€nĂ€ ollut ole: niissĂ€ mahtaa hĂ€n saastuttaa itsensĂ€. ‚ Vaan hĂ€nen suvussansa, joka on hĂ€nen lĂ€himmĂ€isensĂ€: niinkuin hĂ€nen Ă€itinsĂ€, isĂ€nsĂ€, poikansa, tyttĂ€rensĂ€ ja veljensĂ€,!~ ‚? Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: puhu papeille Aaronin pojille ja sano heille: papin ei pidĂ€ itsiĂ€nsĂ€ saastuttaman yhdessĂ€kÀÀn kuolleessa kansastansa; tČ9KŚ6ž ‚g Ei hĂ€nen pidĂ€ lĂ€htemĂ€n pyhĂ€stĂ€, ettei hĂ€n saastuttaisi Jumalansa pyhÀÀ; sillĂ€ hĂ€nen Jumalansa voidellusöljyn kruunu on hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€. MinĂ€ olen \Herra\.qž] Ja ei yhdenkÀÀn kuolleen tykö tuleman, ja ei saastuttaman itsiĂ€nsĂ€ isĂ€ssĂ€nsĂ€ eli Ă€idissĂ€nsĂ€.jžƒO Joka ylimmĂ€inen pappi on veljeinsĂ€ seassa, jonka pÀÀn pÀÀlle voidellusöljy vuodatettu, ja kĂ€si tĂ€ytetty on, ettĂ€ hĂ€n vaatteesen puetetaan: ei pidĂ€ sen paljastaman pÀÀtĂ€nsĂ€, ja ei leikkaaman rikki vaatettansa.vžg Jos papin tytĂ€r rupee salavuoteiseksi, se pitÀÀ tulessa poltettaman; sillĂ€ hĂ€n on hĂ€vĂ€issyt isĂ€nsĂ€.>ž‚w SentĂ€hden pitÀÀ sinun pyhittĂ€mĂ€n hĂ€nen, ettĂ€ hĂ€n uhraa sinun Jumalas leipÀÀ: hĂ€nen pitÀÀ oleman sinulle pyhĂ€n; sillĂ€ minĂ€ \Herra\ olen pyhĂ€, joka teidĂ€t pyhitĂ€n.ž‚  Ei heidĂ€n pidĂ€ naiman porttoa, eli muilta maattua, eli mieheltĂ€nsĂ€ hyljĂ€ttyĂ€ ottaman; sillĂ€ hĂ€n on pyhĂ€ Jumalallensa. œÄ§wÖFœtžc Taikka ryhĂ€selkĂ€, eli pienukainen, eli karsoi, eli pisamainen, taikka rupinen, eli rivinoma rauhaisista:0ž] Eli virheellinen jalasta eli kĂ€destĂ€, ž‚ SillĂ€ ei kenenkÀÀn, jossa joku virhe on, pidĂ€ kĂ€ymĂ€n edes: jos hĂ€n on sokia, eli ontuva, vajava eli liiallinen jĂ€senistĂ€,ž‚5 Puhu Aaronille ja sano: jos joku virhe on jossakussa sinun siemenessĂ€s teidĂ€n suvussanne, ei pidĂ€ sen lĂ€hestymĂ€n uhraamaan Jumalansa leipÀÀ.-ž W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:qž ] Ettei hĂ€n saastuttaisi siementĂ€nsĂ€ kansansa seassa; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\, joka hĂ€nen pyhitĂ€n.%ž ‚E Ja ei leskeĂ€, eli hyljĂ€ttyĂ€, eli maattua, taikka porttoa pidĂ€ hĂ€nen ottaman. Mutta neitosen omasta kansastansa pitÀÀ hĂ€nen ottaman emĂ€nnĂ€ksensĂ€,9ž o HĂ€nen pitÀÀ ottaman neitseen emĂ€nnĂ€ksensĂ€, u)°ŰsDuKžƒ Puhu Aaronille ja hĂ€nen pojillensa, ettĂ€ he karttaisivat Israelin lasten pyhitettyĂ€, joita he pyhittĂ€vĂ€t minulle, ja ettei he hĂ€pĂ€isisi minun pyhÀÀ nimeĂ€ni; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.,ž W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:bž? Ja Moses sanoi (nĂ€mĂ€t) Aaronille, ja hĂ€nen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille.Tžƒ# Mutta ei hĂ€nen pidĂ€ kuitenkaan tuleman esiripun tykö, eikĂ€ lĂ€hestymĂ€n alttaria, ettĂ€ hĂ€nessĂ€ on virhe, ettei hĂ€n saastuttaisi minun pyhÀÀni; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\, joka heidĂ€t pyhitĂ€n.vžg Kuitenkin pitÀÀ hĂ€nen syömĂ€n Jumalansa leivĂ€stĂ€, sekĂ€ siitĂ€ pyhĂ€stĂ€, ettĂ€ kaikkein pyhimmĂ€stĂ€.Sžƒ! Jos jossakin papin Aaronin siemenessĂ€ virhe on, ei sen pidĂ€ lĂ€hestymĂ€n uhraamaan \Herran\ tuliuhria; sillĂ€ hĂ€nellĂ€ on virhe, sentĂ€hden ei pidĂ€ hĂ€nen lĂ€hestymĂ€n Jumalansa leipÀÀ uhraamaan. yÜæ4y7ž‚i Se sielu joka rupee johonkuhun niistĂ€, pitÀÀ oleman saastainen ehtoosen asti, ja ei pidĂ€ syömĂ€n pyhitetyistĂ€, vaan hĂ€nen pitÀÀ ensin viruttaman ruumiinsa vedellĂ€..ž‚W Taikka se, joka rupee johonkuhun matelevaiseen, joka hĂ€nelle saastainen on, taikka ihmiseen, joka hĂ€nelle saastainen on, ja kaikkinaiseen, joka hĂ€nen saastuttaa:ržƒ_ Kuka ikĂ€nĂ€ Aaronin siemenestĂ€ on spitalinen eli vuotavainen, sen ei pidĂ€ syömĂ€n pyhitetyistĂ€, ennen kuin hĂ€n puhdistetaan. Ja jos joku rupee johonkuhun saastaiseen ruumiisen, taikka siihen, joka siemenensĂ€ vuodattaa unessa,‚ ž„; Sano siis heille ja heidĂ€n suvuillensa: jokainen kuin teidĂ€n siemenestĂ€nne menee pyhitetyn tykö, jonka Israelin lapset pyhittĂ€vĂ€t \Herralle\, ja hĂ€nen saastaisuutensa on hĂ€nessĂ€, hĂ€nen sielunsa pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n minun kasvoini edestĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\. Pzń{ĐP}ž!u Ja jos papin tytĂ€r tulee jonkun muukalaisen emĂ€nnĂ€ksi, niin ei hĂ€nen pidĂ€ syömĂ€n pyhitetystĂ€ ylennyksestĂ€.'ž ‚I Vaan koska pappi ostaa jonkun hengen rahallansa, se syökÀÀn siitĂ€, ja se joka hĂ€nen huoneessansa syntynyt on, se myös syökÀÀn hĂ€nen leivĂ€stĂ€nsĂ€.ž‚! Mutta ei yksikÀÀn muukalainen pidĂ€ syömĂ€n pyhitetyistĂ€, eikĂ€ papin perhe, eikĂ€ myös joku palkollinen pidĂ€ syömĂ€n pyhitettyĂ€.[žƒ1 SentĂ€hden heidĂ€n pitÀÀ pitĂ€mĂ€n minun sÀÀtyni, ettei heidĂ€n pitĂ€isi syntiĂ€ saattaman pÀÀllensĂ€, ja kuoleman siitĂ€, koska he saastuttavat itsensĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\, joka heitĂ€ pyhitĂ€n.ž‚ Raatoa ja mitĂ€ pedolta raadeltu on, ei hĂ€nen pidĂ€ syömĂ€n, ettei hĂ€n siitĂ€ saastutettaisi; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.ž Ja koska aurinko laskenut on, ja hĂ€n on puhdistettu, niin syökÀÀn sitte pyhitetyistĂ€; sillĂ€ se on hĂ€nen ruokansa. ÓIÚ@-ž&W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:ž%‚' Ettei he saattaisi rikosta ja vikaa pÀÀllensĂ€, syödessĂ€nsĂ€ heidĂ€n pyhitetyistĂ€nsĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\, joka heitĂ€ pyhitĂ€n.lž$S Ettei heidĂ€n pitĂ€isi saastuttaman Israelin lasten pyhitettyjĂ€, joita he ylentĂ€vĂ€t \Herralle\,ž#‚ Ja jos joku syö pyhitetyistĂ€ tietĂ€mĂ€tĂ€, hĂ€nen pitÀÀ lisÀÀmĂ€n siihen viidennen osan, ja antaman papille pyhitetyn,‚)ž"„M Mutta jos papin tytĂ€r tulee leskeksi, eli hyljĂ€tyksi ja ei hĂ€nellĂ€ ole siementĂ€, ja hĂ€n tulee jĂ€lleen kotia isĂ€nsĂ€ huoneeseen, niin hĂ€nen pitÀÀ syömĂ€n isĂ€nsĂ€ leivĂ€stĂ€, niinkuin silloinkin, koska hĂ€n neitsenĂ€ oli. Mutta ei yksikÀÀn muukalainen pidĂ€ siitĂ€ syömĂ€n. êńTĘêož*ƒY Jos joku tahtoo uhrata \Herralle\ kiitosuhria, eli erinomaisesta lupauksesta, taikka vapaasta ehdosta, karjasta eli lampaista, sen pitÀÀ oleman virheettömĂ€n, ettĂ€ se olis otollinen: ei siinĂ€ pidĂ€ yhtÀÀn virhettĂ€ oleman.tž)c Mutta ei yhtĂ€kÀÀn, jossa virhe on, pidĂ€ teidĂ€n uhraaman; sillĂ€ ei se ole hĂ€nelle otollinen teiltĂ€.ž(‚- EttĂ€ se hĂ€nelle olis otollinen teiltĂ€, niin pitÀÀ sen oleman virheettömĂ€n hĂ€rkyisen karjasta, oinaan karitsoista, eli kauriin vuohista.‚ ž'„ Puhu Aaronille ja hĂ€nen pojillensa, ja kaikille Israelin lapsille, ja sano heille: kuka ikĂ€nĂ€ Israelin huoneesta, eli muukalainen Israelissa, tahtoo uhrata, olkoon se lupauksesta, taikka vapaasta ehdosta, jota he tahtovat uhrata \Herralle\ polttouhriksi, Ë mčûË-ž/W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen::ž.‚o Ei myös teidĂ€n pidĂ€ uhraaman jonkun muukalaisen kĂ€destĂ€ teidĂ€n Jumalanne leipÀÀ kaikista niistĂ€; sillĂ€ ne ovat turmellut ja virheelliset: ei ne ole otolliset teiltĂ€.0ž-‚[ EikĂ€ myös sinun pidĂ€ sitĂ€ \Herralle\ uhraaman, mikĂ€ muserrettu, eli runneltu, eli revitty, eli haavoitettu on; ei teidĂ€n pidĂ€ sitĂ€ teidĂ€n maassanne tekemĂ€n.ž,‚/ HĂ€rjĂ€n eli lampaan, liiallisen eli puuttuvaisen jĂ€senistĂ€, saat sinĂ€ uhrata vapaasta ehdostas; mutta ei se ole otollinen lupauksen edestĂ€.qž+ƒ] Jos se on sokia, taikka raajarikko, taikka jĂ€senpuoli, taikka kuivettu, taikka rupinen, taikka köhnĂ€inen, niin ei pidĂ€ teidĂ€n senkaltaisia \Herralle\ uhraaman, ja ei pidĂ€ teidĂ€n tuliuhria niistĂ€ antaman \Herran\ alttarille. "4ÉOÄfĂQ",ž7 W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:ož6Y! Ja joka olen teidĂ€t johdattanut Egyptin maalta, ettĂ€ minĂ€ olisin teidĂ€n Jumalanne: minĂ€ \Herra\.ž5‚9 Ettette hĂ€peĂ€isi minun pyhÀÀ nimeĂ€ni, ja ettĂ€ minĂ€ pyhitettĂ€isiin Israelin lasten keskellĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\, joka teitĂ€ pyhitĂ€n,[ž41 SentĂ€hden pitĂ€kÀÀt minun kĂ€skyni ja tehkÀÀt ne, sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.ž3‚  Se pitÀÀ syötĂ€mĂ€n sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ja ei pidĂ€ mitÀÀn tĂ€hteeksi huomeneksi jĂ€tettĂ€mĂ€n; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\.wž2i Koska te uhraatte \Herralle\ kiitosuhria, teidĂ€n pitÀÀ sen niin uhraaman, ettĂ€ se teiltĂ€ otollinen olis.hž1K Olkoon se nauta, eli lammas, niin ei pidĂ€ se teurastettaman sikiöinensĂ€ yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.Hž0ƒ  Koska vasikka, eli karitsa, eli vohla pojittu on, niin olkaan emĂ€nsĂ€ tykönĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ; mutta kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€, ja sen jĂ€lkeen, on se otollinen tuliuhriksi \Herralle\. 'crôm«'ž={ EnsimmĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ olkoon teillĂ€ pyhĂ€ kokous, eikĂ€ yhtÀÀn raskasta työtĂ€ pidĂ€ teidĂ€n silloin tekemĂ€n.>ž<‚w Ja viidentenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ sinĂ€ kuukautena on \Herran\ happamattoman leivĂ€n juhla: silloin pitÀÀ teidĂ€n syömĂ€n happamatointa leipÀÀ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ.ž;‚ NeljĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ensimmĂ€isenĂ€ kuukautena, kahden ehtoon vĂ€lillĂ€, on \Herran\ pÀÀsiĂ€inen.{ž:q NĂ€mĂ€t ovat \Herran\ juhlapĂ€ivĂ€t, pyhĂ€t kokoukset, jotka teidĂ€n pitÀÀ pitĂ€mĂ€n mÀÀrĂ€tyillĂ€ ajallansa:mž9ƒU Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun työtĂ€ tekemĂ€n, vaan seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on se suuri sabbati, pyhĂ€ kokous, jona ei teidĂ€n pidĂ€ yhtÀÀn työtĂ€ tekemĂ€n; sillĂ€ se on \Herran\ sabbati kaikissa teidĂ€n asuinsioissanne.ž8‚- Puhu Israelin lapsille ja sano heille: nĂ€mĂ€t ovat \Herran\ juhlat, jotka teidĂ€n pitÀÀ kutsuman pyhiksi kokouksiksi: ne ovat minun juhlani. /52…á/.žC‚W Ja ruokauhriksi kaksi kymmenestĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetut öljyllĂ€, tuliuhriksi ja lepytyshajuksi \Herralle\, niin myös juomauhriksi neljĂ€nnes hinni viinaa. žB‚; Ja teidĂ€n pitÀÀ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona teidĂ€n lyhteenne hÀÀlytetÀÀn, uhraaman virheettömĂ€n vuosikuntaisen karitsan polttouhriksi \Herralle\.)žA‚M Ja sen lyhteen pitÀÀ hĂ€nen hÀÀlyttĂ€mĂ€n \Herran\ edessĂ€, ettĂ€ se olis otollinen teiltĂ€: pĂ€ivÀÀ jĂ€lkeen sabbatin pitÀÀ papin sen hÀÀlyttĂ€mĂ€n.Ož@ƒ Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: koska te tulette sille maalle, jonka minĂ€ annan teille, ja te leikkaatte sen elon, niin teidĂ€n pitÀÀ viemĂ€n papille lyhteen teidĂ€n elostanne uutiseksi.-ž?W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:Gž>ƒ  Ja teidĂ€n pitÀÀ uhraaman \Herralle\ tuliuhria seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ. SeitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on pyhĂ€ kokous. (Ja silloin myös) ei pidĂ€ teidĂ€n yhtĂ€kÀÀn raskasta työtĂ€ tekemĂ€n. E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  † ‡ ˆ ‰ Š ‹ Œ  Ž  † ‡ ˆ ‰ Š ‹ Œ  Ž   ‘ ’ “ ” • – — ˜  ™ !š "› #œ $ %ž &Ÿ '  (Ą )ą *Ł +€ ,„ -Š .§ /š 0© 1Ș 2« 3Ź 4­ 5ź 6Ż 7°  ± Č ł Ž ” ¶ · ž  č  ș  »  Œ  œ Ÿ ż À Á  Ă Ä Ć Æ Ç È É Ê ćűN ć7žG‚i Ja uhraaman kaikista teidĂ€n asumasioistanne kaksi hÀÀlytysleipÀÀ, kahdesta kymmeneksestĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, hapatettuina pitÀÀ ne kypsettĂ€mĂ€n, \Herranne\ uutiseksi.*žF‚O Toiseen pĂ€ivÀÀn asti, seitsemĂ€nnen viikon jĂ€lkeen, (se on) viisikymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ pitÀÀ teidĂ€n lukeman, ja sitte uhraaman \Herralle\ uutta ruokauhria.&žE‚G Sitte pitÀÀ teidĂ€n lukeman toisesta sabbatin pĂ€ivĂ€stĂ€, koska te kannoitte hÀÀlytyslyhteen edes: seitsemĂ€n tĂ€ysinĂ€istĂ€ viikkoa ne pitÀÀ oleman,‚žD„ Ja ei pidĂ€ teidĂ€n syömĂ€n uudisleipÀÀ, kuivattua tĂ€hkĂ€pÀÀtĂ€ eli jyviĂ€, siihen pĂ€ivÀÀn asti, jona te kannatte teidĂ€n Jumalallenne uhrin. Sen pitÀÀ oleman ijankaikkisen sÀÀdyn teidĂ€n sukukunnillenne kaikissa teidĂ€n asuinsioissanne. źòqŸź‚ žK„ Ja teidĂ€n pitÀÀ kuuluttaman tĂ€mĂ€n pĂ€ivĂ€n: tĂ€mĂ€ pitÀÀ teille pyhĂ€ kokous oleman. Ei teidĂ€n pidĂ€ (silloin) yhtĂ€kÀÀn raskasta työtĂ€ tekemĂ€n: ijankaikkisen sÀÀdyn pitÀÀ sen oleman teidĂ€n sukukunnissanne, kaikissa teidĂ€n asuinsioissanne./žJ‚Y Ja papin pitÀÀ hÀÀlyttĂ€mĂ€n ne uudisleivĂ€n kanssa hÀÀlytykseksi \Herran\ edessĂ€, kahden karitsan kanssa. Ja pitÀÀ oleman \Herralle\ pyhĂ€t, ja papin omat.~žIw Niin myös pitÀÀ teidĂ€n valmistaman kauriin rikosuhriksi, niin myös kaksi vuosikuntaista karitsaa kiitosuhriksi.‚ žH„ Ja pitÀÀ tuoman teidĂ€n leipĂ€nne kanssa seitsemĂ€n vuosikuntaista ja virheetöintĂ€ karitsaa, ja yhden nuoren mullin, ja kaksi oinasta: sen pitÀÀ oleman \Herran\ polttouhrin, ja heidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa, se on makian hajun tuli \Herralle\. -ì;Á‘Ó-"žR‚? Ja ei pidĂ€ teidĂ€n yhtÀÀn työtĂ€ tekemĂ€n sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€; sillĂ€ se on sovintopĂ€ivĂ€, ettĂ€ te sovitettaisiin \Herran\ teidĂ€n Jumalanne edessĂ€.:žQ‚o KymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tĂ€nĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ kuuna on sovintopĂ€ivĂ€, se pitÀÀ oleman teille pyhĂ€ kokous: silloin vaivatkaat sielujanne, ja uhratkaat \Herralle\ tuliuhri.-žPW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:wžOi Silloin ei pidĂ€ teidĂ€n yhtÀÀn raskasta työtĂ€ tekemĂ€n, ja teidĂ€n pitÀÀ uhraaman tuliuhri \Herralle\.-žN‚U Puhu Israelin lapsille, ja sano: ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ kuukautena pitÀÀ teidĂ€n pitĂ€mĂ€n sabbatin, soittamisen muistoksi: se on pyhĂ€ kokous.-žMW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:`žLƒ; Koska te leikkaatte elon teidĂ€n maastanne, ei sinun pidĂ€ ylen tyynni peltos kulmia leikkaaman, eikĂ€ elon pĂ€itĂ€ noukkiman, vaan jĂ€ttĂ€mĂ€n ne vaivaisille ja muukalaisille. MinĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne. V–+y¶†ŚV~žYw# EnsimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ oleman pyhĂ€ kokous: ei teidĂ€n pidĂ€ yhtÀÀn raskasta työtĂ€ (silloin) tekemĂ€n.+žX‚Q" Puhu Israelin lapsille, sanoen: viidentenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tĂ€nĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ kuukautena on lehtimajan juhla, seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ \Herralle\.-žWW! Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:?žV‚y Se on teidĂ€n suuri sabbatinne, ja teidĂ€n pitÀÀ vaivaaman sielujanne: yhdeksĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuusta ehtoona pitÀÀ teidĂ€n pitĂ€mĂ€n tĂ€mĂ€n sabbatin, ehtoosta niin ehtoosen..žU‚W SentĂ€hden ei pidĂ€ teidĂ€n (silloin) mitÀÀn työtĂ€ tekemĂ€n: sen pitÀÀ oleman ijankaikkisen sÀÀdyn teidĂ€n sukukunnillenne kaikissa teidĂ€n asuinsioissanne.hžTK Ja jokainen sielu, joka sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ jotakin työtĂ€ tekee, sen minĂ€ hukutan kansastansa.gžSI SillĂ€ jokainen sielu, jota ei sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ vaivata, pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansastansa. 0â U0‚!ž]„=' Niin pitÀÀ nyt teidĂ€n viidentenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ kuukautena, koottuanne vuoden tulon maalta, juhlallisesti viettĂ€mĂ€n \Herran\ riemujuhlaa, seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ: ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on sabbati, ja kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ on myös sabbati.1ž\‚]& Ilman \Herran\ sabbatia, ja ilman teidĂ€n lahjojanne ja ilman kaikkia lupauksianne, ja ilman kaikkia mielellisiĂ€ antimianne, joita teidĂ€n pitÀÀ antaman \Herralle\.Tž[ƒ#% NĂ€mĂ€t ovat \Herran\ juhlapĂ€ivĂ€t, jotka teidĂ€n pitÀÀ kutsuman pyhĂ€ksi kokoukseksi, ja uhraaman \Herralle\ tuliuhria, polttouhria, ruokauhria, juomauhria, ja muita uhreja, jokaisen pĂ€ivĂ€nĂ€nsĂ€.‚žZ„/$ SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ teidĂ€n uhraaman tuliuhria \Herralle\, kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ teillĂ€ pyhĂ€ kokous oleman, ja teidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n tuliuhri \Herralle\; sillĂ€ se on pÀÀtöspĂ€ivĂ€: ei pidĂ€ teidĂ€n yhtÀÀn raskasta työtĂ€ (silloin) tekemĂ€n. Q …Í€Q,žc W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:Jžb, Ja Moses sanoi nĂ€mĂ€t \Herran\ juhlapĂ€ivĂ€t Israelin lapsille.4ža‚c+ EttĂ€ teidĂ€n sukunne tietĂ€isivĂ€t, kuinka minĂ€ olen antanut Israelin lapset asua majoissa, koska minĂ€ johdatin heitĂ€ Egyptin maalta: MinĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.ž`‚* SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ teidĂ€n asuman lehtimajoissa: joka omainen on Israelissa, hĂ€nen pitÀÀ asuman lehtimajoissa,wž_ƒi) Ja pitÀÀ niin pitĂ€mĂ€n \Herralle\ sitĂ€ riemujuhlaa vuodessa seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ: sen pitÀÀ oleman ijankaikkisen sÀÀdyn teidĂ€n sukukunnissanne, ettĂ€ teidĂ€n niin pitÀÀ pyhÀÀ riemujuhlaa pitĂ€mĂ€n seitsemĂ€ntenĂ€ kuukautena.sž^ƒa( Ja teidĂ€n pitÀÀ ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ottaman teillenne hedelmiĂ€ ihanasta puusta, palmun versoja, ja oksia paksu-oksaisista puista ja pajuja ojista, ja oleman riemuiset seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, \Herran\ teidĂ€n Jumalanne edessĂ€. l^}}ül ži‚ Ja sinun pitÀÀ paneman niiden pÀÀlle puhdasta pyhÀÀ savua, ettĂ€ ne pitÀÀ oleman muistoleivĂ€t: se on tuliuhri \Herralle\.~žhw Ja sinun pitÀÀ heidĂ€n paneman kahteen lĂ€jÀÀn, kuusi kumpaankin lĂ€jÀÀn, puhtaalle pöydĂ€lle \Herran\ eteen.žg‚+ Ja sinun pitÀÀ ottaman sĂ€mpylĂ€jauhoja ja leipoman niistĂ€ kaksitoistakymmentĂ€ kyrsÀÀ: kaksi kymmenestĂ€ pitÀÀ oleman joka kyrsĂ€ssĂ€.ažf= Ja hĂ€nen pitÀÀ valmistaman lamput puhtaasen kynttilĂ€jalkaan, aina \Herran\ edessĂ€.]žeƒ5 Ulkoiselle puolelle todistuksen esirippua seurakunnan majassa pitÀÀ Aaronin sen alati valmistaman, ehtoosta niin aamuun asti \Herran\ edessĂ€. Sen pitÀÀ oleman ijankaikkisen sÀÀdyn teidĂ€n sukukunnissanne.žd‚7 KĂ€ske Israelin lasten tuoda sinulle selkiÀÀ öljypuun öljyĂ€, puserrettua ulos, valaistukseksi, joka aina pitÀÀ lampuissa sytytettynĂ€ oleman. ‰y°æ-č‰-žoW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:qžn] Ja panivat hĂ€nen vankeuteen niinkauvaksi, ettĂ€ heille olis selkiĂ€ pÀÀtös annettu \Herran\ suusta.5žm‚e Ja se Israelilaisen vaimon poika pilkkasi nimeĂ€ ja kirosi. Niin toivat he hĂ€nen Moseksen eteen, (ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Selomit Dibrin tytĂ€r, Danin sukukunnasta).Fžlƒ Ja yhden Israelilaisen vaimon poika lĂ€ksi ulos, joka EgyptilĂ€isen miehen poika oli Israelin lasten seassa, ja se Israelilaisen vaimon poika riiteli toisen Israelilaisen kanssa leirissĂ€,Ežkƒ Ja ne pitÀÀ Aaronin ja hĂ€nen poikainsa omat oleman, heidĂ€n pitÀÀ ne syömĂ€n pyhĂ€ssĂ€ siassa; sillĂ€ se on hĂ€nelle kaikkein pyhin \Herran\ tuliuhreista ijankaikkiseksi sÀÀdyksi.žj‚ Joka sabbatin pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ hĂ€nen aina valmistaman ne \Herran\ edessĂ€, Israelin lapsilta ijankaikkiseksi liitoksi. łJÖÛƒ/łyžum Ja joka tekee jonkun lĂ€himmĂ€isensĂ€ virheelliseksi, hĂ€nelle pitÀÀ niin tehtĂ€mĂ€n, kuin hĂ€nkin tehnyt on:Qžt Vaan joka jonkun naudan lyö, hĂ€nen pitÀÀ maksaman hengen hengestĂ€.Užs% Jos joku lyö jonkun ihmisen kuoliaaksi, hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman.wžrƒi Ja joka \Herran\ nimeĂ€ pilkkaa, sen pitÀÀ totisesti kuoleman, kaiken kansan pitÀÀ hĂ€ntĂ€ kuoliaaksi kivittĂ€mĂ€n. Niinkuin muukalaisen, niin pitÀÀ myös omaisen oleman: jos hĂ€n pilkkaa sitĂ€ nimeĂ€, niin hĂ€nen pitÀÀ kuoleman.qžq] Ja puhu Israelin lapsille, sanoen: kuka ikĂ€nĂ€ Jumalaansa kiroilee, hĂ€nen pitÀÀ kantaman syntinsĂ€.2žp‚_ Vie hĂ€ntĂ€ leiristĂ€ ulos, joka kiroillut on, ja anna kaikkein, jotka sen kuulivat, laskea kĂ€tensĂ€ hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle, ja kaikki kansa kivittĂ€kÀÀn hĂ€ntĂ€. VâQp1•zž|o Kuusi vuotta pitÀÀ sinun peltos kylvĂ€mĂ€n, ja kuusi vuotta viinamĂ€kes leikkaaman, ja sen hedelmĂ€t kokooman;ž{‚+ Puhu Israelin lapsille ja sano heille: koska te tulette siihen maahan, jonka minĂ€ teille annan, niin maan pitÀÀ pitĂ€mĂ€n \Herralle\ lepoa.<žz w Ja \Herra\ puhui Mosekselle Sinain vuorella, sanoen:]žyƒ5 Koska Moses oli nĂ€itĂ€ puhunut Israelin lapsille, niin veivĂ€t he sen leiristĂ€ ulos, joka kiroillut oli, ja kivittivĂ€t hĂ€nen kuoliaaksi: ja Israelin lapset tekivĂ€t niinkuin \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli. žx‚ Yhden oikeuden pitÀÀ oleman teidĂ€n seassanne, niin muukalaisella kuin omaisellakin; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.qžw] Niin ettĂ€ joka lyö naudan, hĂ€nen pitÀÀ sen maksaman, vaan joka lyö ihmisen, sen pitÀÀ kuoleman.&žv‚G Haava haavasta, silmĂ€ silmĂ€stĂ€, hammas hampaasta; niinkuin hĂ€n on jonkun ihmisen virheelliseksi tehnyt, niin pitÀÀ myös hĂ€nelle jĂ€lleen tehtĂ€mĂ€n. ~QŽĂS~QŸƒ Ja sinun pitÀÀ lukeman sinulles seitsemĂ€n lepovuotta, niin ettĂ€ seitsemĂ€n vuotta pitÀÀ seitsemĂ€n kertaa luettaman: ja ne seitsemĂ€n lepovuoden aikaa tekee yhdeksĂ€n vuotta viidettĂ€kymmentĂ€.mŸU Ja sinun karjalles ja elĂ€imilles sinun maallas kaikki, mitĂ€ siinĂ€ kasvaa, pitÀÀ oleman ruaksi.Gžƒ  Mutta maan lepoa sinun pitÀÀ sentĂ€hdn pitĂ€mĂ€n, ettĂ€ sinun pitÀÀ siitĂ€ syömĂ€n, sinun palvelias ja piikas, niin myös pĂ€ivĂ€miehes, huonekuntaises, ja muukalaiset sinun tykönĂ€s.?ž~‚y Ja mitĂ€ itsestĂ€nsĂ€ kasvaa laihostas, ei sinun pidĂ€ leikkaaman, ja viinamarjoja, jotka ilman sinun työtĂ€s ovat kasvaneet, ei sinun pidĂ€ noukkiman; sillĂ€ se on maan lepovuosi.+ž}‚Q Mutta seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna pitÀÀ maan pitĂ€mĂ€n \Herralle\ suuren pyhĂ€n, jona ei sinun pidĂ€ kylvĂ€mĂ€n sinun peltoas taikka leikkaaman sinun viinamĂ€keĂ€s. 9ű-Ł9gŸI TĂ€mĂ€ on riemuvuosi, jona itsekunkin teistĂ€ pitÀÀ omaan saamaansa pÀÀsemĂ€n jĂ€llensĂ€.Ÿ‚ SillĂ€ se on riemuvuosi, se pitÀÀ pyhitettĂ€mĂ€n teiltĂ€. Mutta teidĂ€n pitÀÀ syömĂ€n niitĂ€ kaikkia, mitĂ€ maa kantaa.GŸƒ  SillĂ€ viideskymmenes vuosi on teidĂ€n riemuvuotenne: ei teidĂ€n pidĂ€ kylvĂ€mĂ€n, eikĂ€ leikkaaman itsestĂ€nsĂ€ kasvanutta, eikĂ€ myös hakeman niitĂ€, mitkĂ€ ilman työtĂ€ kasvaneet ovat.‚Ÿ„' Ja teidĂ€n pitÀÀ sen viidennenkymmenennen vuoden pyhittĂ€mĂ€n, ja pitÀÀ kuuluttaman vapauden maassa kaikille niille, jotka siinĂ€ asuvat; sillĂ€ se on teidĂ€n riemuvuotenne: silloin pitÀÀ itsekunkin pÀÀsemĂ€n jĂ€lleen omaan saamaansa, itsekukin omaan sukuunsa.jŸƒO Niin sinun pitÀÀ antaman soittaa basunalla ylitse koko teidĂ€n maakuntanne, kymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ seitsemĂ€ntenĂ€ kuukautena: juuri sovintopĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ teidĂ€n antaman basunan kĂ€ydĂ€ yli koko teidĂ€n maakuntanne. yxé‰yŸ ‚ Ja maan pitÀÀ antaman teille hedelmĂ€nsĂ€, ja teillĂ€ pitÀÀ oleman kyllĂ€ syötĂ€vÀÀ, ja asuman pelkÀÀmĂ€tĂ€ siinĂ€.Ÿ  SentĂ€hden tehkÀÀt minun sÀÀtyni ja pitĂ€kÀÀt minun oikeuteni, ettĂ€ te ne teette, ja turvallisesti asutte maassa.Ÿ ‚  ÄlkÀÀn kenkÀÀn pettĂ€kö lĂ€himmĂ€istĂ€nsĂ€, mutta pelkÀÀ sinun Jumalaas; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.QŸ ƒ SitĂ€ usiammat kuin vuodet ovat, pitÀÀ sinun korottaman hinnan, ja sen harvemmat kuin vuodet ovat, pitÀÀ sinun alentaman hinnan; sillĂ€ vuoden tulon luvun jĂ€lkeen pitÀÀ hĂ€nen myymĂ€n sinulle. Ÿ‚ Vaan riemuvuoden luvun jĂ€lkeen pitÀÀ sinun ostaman lĂ€himmĂ€iseltĂ€s, ja vuoden tulon jĂ€lkeen pitÀÀ hĂ€nen sinulle myymĂ€n.Ÿ‚ Jos sinĂ€ jotakin myyt lĂ€himmĂ€iselles, taikka ostat jotakin hĂ€neltĂ€, niin ei yhdenkÀÀn pidĂ€ pettĂ€mĂ€n veljeĂ€nsĂ€. F'2=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâìś #.9DOZep{†‘œ§ČœÈÓȚéôÿ  +6ALW`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìö  Ì Í Î Ï  Đ !Ń "Ò #Ó $Ô Ì Í Î Ï  Đ !Ń "Ò #Ó $Ô %Ő &Ö 'Ś (Ű )Ù *Ú +Û ,Ü -Ę .Ț  ß à á â ă ä ć æ  ç  è  é  ê  ë ì í î ï đ ń ò ó ô ő ö ś ű ù ú û ü ę  ț !ÿ "                                       `hΓ<`XŸƒ+ Jos sinun veljes köyhtyy, ja myy sinulle omaisuudestansa, ja hĂ€nen lĂ€himmĂ€inen lankonsa tulee hĂ€nen tykönsĂ€, ja tahtoo lunastaa, niin pitÀÀ hĂ€nen lunastaman sen, minkĂ€ hĂ€nen veljensĂ€ myynyt on.TŸ# Ja teidĂ€n pitÀÀ koko teidĂ€n omassa maassanne antaman maan lunastettaa.Ÿ‚  SentĂ€hden ei teidĂ€n pidĂ€ maata perĂ€ti myymĂ€n; sillĂ€ maan on minun, ja te olette muukalaiset ja vieraat minun edessĂ€ni.,Ÿ‚S Ja teidĂ€n pitÀÀ kylvĂ€mĂ€n kahdeksantena vuonna, ja vanhasta vuoden kasvusta syömĂ€n yhdeksĂ€nteen vuoteen asti, niin ettĂ€ te syötte vanhasta uutiseen asti.Ÿ‚' Niin minĂ€ kĂ€sken minun siunaukseni tulla kuudentena vuotena teidĂ€n ylitsenne, niin ettĂ€ sen pitÀÀ tekemĂ€n teille kolmen vuoden tulon.Ÿ ‚# Ja jos te sanotte: mitĂ€ meidĂ€n pitÀÀ syömĂ€n seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna? katso, ei meidĂ€n pidĂ€ kylvĂ€mĂ€n, eikĂ€ vuoden tuloa kokooman. f{Ûđ4fJŸƒ Ja jos ei hĂ€n lunasta sitĂ€ koko ajastajassa, niin pitÀÀ ostajan sen huoneen kaupungin muurin sisĂ€ltĂ€ pitĂ€mĂ€n ijankaikkisesti ja hĂ€nen sukunsa, ja ei pidĂ€ vapaaksi tuleman ilovuotena.8Ÿ‚k Se joka myy asuttavan huoneen kaupungin muurin sisĂ€ltĂ€, hĂ€nellĂ€ on vapaa ehto ajastajassa, sitĂ€ lunastaa jĂ€llensĂ€: ja sen pitÀÀ oleman ajan, jolla hĂ€n lunastaa sen.gŸƒI Mutta jos ei hĂ€n takaansa löydĂ€ niin paljo ettĂ€ hĂ€n sais sen jĂ€lleen, niin pitÀÀ sen, minkĂ€ hĂ€n myynyt on, oleman ostajan kĂ€dessĂ€ riemuvuoteen asti; niin hĂ€nen pitÀÀ oleman vapaan ja saaman omansa jĂ€lleen.Ÿ‚3 Niin pitÀÀ luettaman vuosiluku sittenkuin hĂ€n myi, ja annettaman hĂ€nelle, joka myi, mitĂ€ liiaksi on, ettĂ€ hĂ€n tulis omaisuuteensa jĂ€lleen.Ÿ} Ja jos joku on, jolla ei yhtÀÀn lunastajaa ole, ja taitaa niin paljo matkaan saada, kuin sen lunastukseksi tarvitaan. ąRȚÛ^ą8Ÿ‚k# Jos veljes köyhtyy ja tulee voimattomaksi tykönĂ€s, niin sinun pitÀÀ pitĂ€mĂ€n hĂ€nen ylös, niinkuin muukalaisen, taikka huonekuntaisen, ettĂ€ hĂ€n elĂ€is sinun kanssas.zŸo" Mutta maata heidĂ€n kaupunkeinsa ympĂ€riltĂ€ ei pidĂ€ myytĂ€mĂ€n; sillĂ€ se on heidĂ€n saamansa ijankaikkisesti.Ÿƒy! Se joka jotakin lunastaa LevilĂ€isiltĂ€, hĂ€nen pitÀÀ siitĂ€ luopuman ilovuonna, olkoon se ostettu huone eli omaisuus kaupungissa, jossa hĂ€n asunut on; sillĂ€ huoneet LevilĂ€isten kaupungeissa ovat heidĂ€n omaisuutensa Israelin lasten seassa.qŸ] LevilĂ€isten kaupungit ja huoneet kaupungeissa, joissa heidĂ€n tavaransa ovat, saavat he aina lunastaa.*Ÿ‚O Mutta jos huone on maan kylĂ€ssĂ€, kussa ei yhtÀÀn muuria ympĂ€rillĂ€ ole, niin se pitÀÀ luettaman peltomaaksi: se lunastetaan ja tulee ilovuotena vapaaksi. <oròjÌ< Ÿ#‚* SillĂ€ he ovat minun palveliani, jotka minĂ€ Egyptin maalta johdattanut olen: sentĂ€hden ei pidĂ€ heitĂ€ orjan tavalla myytĂ€mĂ€n.Ÿ"‚/) Silloin pitÀÀ hĂ€nen kĂ€ymĂ€n ulos vapaana sinun tyköÀs lapsinensa, ja pitÀÀ tuleman sukunsa tykö jĂ€lleen, ja isĂ€insĂ€ saaman pÀÀlle.Ÿ!‚( Mutta hĂ€nen pitÀÀ oleman sinun tykönĂ€s niinkuin pĂ€ivĂ€miehen, eli huonekuntaisen, palvellen sinua riemuvuoteen asti.}Ÿ u' Jos veljes köyhtyy sinun tykönĂ€s, ja myy itsensĂ€ sinulle, niin ei sinun pidĂ€ hĂ€ntĂ€ pitĂ€mĂ€n niinkuin orjaa.Ÿ‚5& SillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne, joka teidĂ€n johdatin Egyptin maalta, antaakseni teille Kanaanin maan, ja ollakseni teidĂ€n Jumalanne.YŸ-% Ei sinun pidĂ€ antaman rahaas hĂ€nelle korolle, eikĂ€ antaman viljaas kasvulle. Ÿ‚$ Ja ei sinun pidĂ€ ottaman korkoa eli voittoa hĂ€neltĂ€; vaan pelkÀÀ sinun Jumalaas, ettĂ€ sinun veljes sais elÀÀ sinun kanssas. a„(>PakŸ(ƒQ/ Jos muukalainen eli huonekuntainen hyötyy sinun tykönĂ€s, ja sinun veljes köyhtyy hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n myy itsensĂ€ muukalaiselle, joka huonekuntainen sinun tykönĂ€s on, eli jollekulle muukalaisen suvusta,jŸ'ƒO. Ja pitĂ€kÀÀt heitĂ€ omananne, ja teidĂ€n lapsillenne teidĂ€n jĂ€lkeenne ijankaikkiseksi perimiseksi, ja niiden pitÀÀ oleman teidĂ€n orjanne; mutta veljenne Israelin lapset ei pidĂ€ toinen toistansa ankarasti hallitseman.fŸ&ƒG- Ja huonekuntalaisilta, jotka muukalaiset ovat teidĂ€n seassanne, pitÀÀ teidĂ€n ne ostaman, ja heidĂ€n suvuiltansa, jotka he teidĂ€n tykönĂ€nne teidĂ€n maassanne synnyttĂ€neet ovat: ja ne pitÀÀ teidĂ€n omanne oleman.zŸ%o, Jos tahdot pitÀÀ orjaa ja piikaa, niin sinun pitÀÀ ostaman ne pakanoilta, jotka teidĂ€n ympĂ€rillĂ€nne ovat.XŸ$++ Ei sinun pidĂ€ ankarasti heitĂ€ hallitseman, vaan pelkÀÀmĂ€n sinun Jumalaas. cZ„ùcŸ-‚4 Mutta jos harvat vuodet ovat ilovuoteen, niin laskekaan lukua hĂ€nen kanssansa ja hĂ€nen pitÀÀ vuotten jĂ€lkeen antaman lunastuksensa.Ÿ,‚3 Ja jos vielĂ€ monta vuotta on ilovuoteen, niin hĂ€nen pitÀÀ sitĂ€ enemmĂ€n antaman lunastuksestansa, senjĂ€lkeen kuin hĂ€n ostettu on.qŸ+ƒ]2 Ja hĂ€nen pitÀÀ lukua laskeman ostajansa kanssa, siitĂ€ vuodesta kuin hĂ€n myi itsensĂ€ ilovuoteen asti, ja raha pitÀÀ luettaman vuoden luvun jĂ€lkeen, sittekuin hĂ€n myytiin, ja kaiken sen ajan palkka pitÀÀ siihen luettaman:RŸ*ƒ1 Eli hĂ€nen setĂ€nsĂ€ eli setĂ€nsĂ€ poika lunastakaan hĂ€nen, taikka joku hĂ€nen lĂ€himmĂ€isestĂ€ suvustansa, eli jos hĂ€n itse taitaa niin paljo matkaan saada, niin pitÀÀ hĂ€nen lunastaman itsensĂ€."Ÿ)‚?0 Niin pitÀÀ hĂ€nellĂ€ oikeus oleman lunastettaa jĂ€lleen sittekuin hĂ€n myyty on, ettĂ€ joku hĂ€nen veljistĂ€nsĂ€ pitĂ€is hĂ€nen lunastaman jĂ€llensĂ€; -lúMWöž-nŸ4W Niin minĂ€ annan teille sateen ajallansa, ja maa antaa kasvunsa, ja kedon puut antavat hedelmĂ€nsĂ€.UŸ3% Jos te sÀÀdyissĂ€ni vaellatte, ja minun kĂ€skyni kĂ€tkette, ja teette ne,^Ÿ27 PitĂ€kÀÀt minun sabbatini, ja peljĂ€tkÀÀt minun pyhyyttĂ€ni: MinĂ€ olen \Herra\.rŸ1 ƒa Ei teidĂ€n pidĂ€ tekemĂ€n teillenne epĂ€jumalia, ei kuvia, eikĂ€ myös patsaita pystyttĂ€mĂ€n teillenne, eikĂ€ myös yhtÀÀn merkkikiveĂ€ paneman teidĂ€n maallanne, kumartaaksenne niitĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.)Ÿ0‚M7 SillĂ€ Israelin lapset ovat minun palveliani; he ovat minun palveliani, jotka minĂ€ olen Egyptin maalta johdattanut ulos: MinĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.oŸ/Y6 Jos ei hĂ€n nĂ€in lunasta itsiĂ€nsĂ€, niin hĂ€nen pitÀÀ ilovuonna vapaana kĂ€ymĂ€n ulos lapsinensa.Ÿ.‚5 Ja pitÀÀ hĂ€nen palkkansa myös siihen luettaman vuosi vuodelta, ja ei hĂ€nen pidĂ€ ankaruudella hĂ€ntĂ€ hallitseman sinun edessĂ€s. V>hś[ŒVcŸ:A Ja te saatte syödĂ€ sitĂ€ vanhaa, joka vanhenee, ja vanhat te hylkÀÀtte uuden tĂ€hden.Ÿ9‚1 Ja minĂ€ kÀÀnnĂ€n minuni teidĂ€n puoleenne, ja teen teidĂ€t hedelmĂ€lliseksi ja lisÀÀn teitĂ€, ja vahvistan minun liittoni teidĂ€n kanssanne.Ÿ8‚+ Viisi teistĂ€ karkottaa sata, ja sata teistĂ€ karkottaa kymmenentuhatta, ja teidĂ€n vihollisenne pitÀÀ kaatuman teidĂ€n edessĂ€nne miekkaan.nŸ7W TeidĂ€n pitÀÀ vihollisianne ajaman takaa, ja heidĂ€n pitÀÀ kaatuman miekkaan teidĂ€n edessĂ€nne.RŸ6ƒ Ja minĂ€ annan rauhan teidĂ€n maallenne, ja te saatte levĂ€tĂ€, ja ei kenkÀÀn teitĂ€ peljĂ€tĂ€, ja minĂ€ ajan pahat pedot teidĂ€n maaltanne pois, ja miekan ei pidĂ€ kĂ€ymĂ€n teidĂ€n maanne lĂ€vitse.>Ÿ5‚w Ja riihen aika ulottuu viinan uutiseen asti, ja viinan uutinen ulottuu toukoaikaan asti, ja teillĂ€ pitÀÀ oleman leipÀÀ viljalta, ja saatte asua levollisesti teidĂ€n maassanne. H )9êQH‚Ÿ@„ Niin minĂ€ teen teille nĂ€mĂ€t: minĂ€ rankaisen teitĂ€ vavistuksella, kuivataudilla, ja poltetaudilla, josta kasvonne raukeevat ja ruumiinne nÀÀntyvĂ€t: ja teidĂ€n pitÀÀ siemenenne kylvĂ€mĂ€n turhaan, ja teidĂ€n vihollistenne pitÀÀ syömĂ€n sen.Ÿ?‚% Vaan suututte sÀÀtyihini, ja teidĂ€n sielunne hyljÀÀ minun oikeuteni, ettekĂ€ tee kaikkia minun kĂ€skyjĂ€ni, ja rikotte minun liittoni,LŸ> Mutta jos ette kuule minua, ettekĂ€ tee kaikkia nĂ€itĂ€ kĂ€skyjĂ€,lŸ=ƒS SillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne, joka johdatin teidĂ€t ulos Egyptin maalta, ettei teidĂ€n pitĂ€nyt oleman heidĂ€n orjansa. MinĂ€ olen taittanut poikki ikeenne vehmerĂ€n, ja olen antanut tiedĂ€n kĂ€ydĂ€ pystyĂ€llĂ€.tŸ<c Ja minĂ€ vaellan teidĂ€n keskellĂ€nne ja olen teidĂ€n Jumalanne, ja teidĂ€n pitÀÀ oleman minun kanssani.]Ÿ;5 Ja minĂ€ panen asumasiani teidĂ€n keskellenne, ja minun sieluni ei hyljÀÀ teitĂ€. ž)Ÿ |ž@ŸE‚{ Ja jos te vielĂ€ minua vastaan vaellatte, ettekĂ€ tahdo kuulla minua, niin minĂ€ vielĂ€ sitte lisÀÀn rangaistuksen teidĂ€n pÀÀllenne seitsemĂ€n kertaa, teidĂ€n synteinne tĂ€hden. ŸD‚ Ja teidĂ€n voimanne pitÀÀ hukkaan kulutettaman, niin ettei teidĂ€n maanne kasvoansa anna, eikĂ€ puut maalla hedelmÀÀnsĂ€ anna.ŸC‚ Ja minĂ€ sĂ€rjen teidĂ€n ylpeytenne uppiniskaisuuden, minĂ€ teen teidĂ€n toivonne niinkuin raudan, ja teidĂ€n maanne niinkuin vasken.ŸB‚ Jollette vielĂ€ sittekÀÀn kuule minua, niin minĂ€ lisÀÀn sen seitsemĂ€n kertaa, rangaistakseni teitĂ€ synteinne tĂ€hden.SŸAƒ! Ja minĂ€ asetan kasvoni teitĂ€ vastaan, ja te lyödÀÀn vihamiehiltĂ€nne, ja ne pitÀÀ hallitseman teitĂ€, jotka teitĂ€ vihaavat, teidĂ€n pitÀÀ myös pakeneman, koska ei kenkÀÀn teitĂ€ aja takaa. {PôtÌ{NŸK Ja jollette vielĂ€ sitte kuule minua, mutta vaellatte minua vastaan,?ŸJ‚y Ja minĂ€ hukutan teiltĂ€ leivĂ€n aineen, niin ettĂ€ yhdessĂ€ pĂ€tsissĂ€ kymmenen vaimoa leipĂ€nne kypsentĂ€vĂ€t, ja punnitsevat leipĂ€nne vaalla: ja syötyĂ€nne ette tule ravituksi.aŸIƒ= Ja saatan pÀÀllenne kostomiekan, joka minun liittoni pitÀÀ kostaman, ettĂ€ te kokootte teitĂ€nne teidĂ€n kaupunkeihinne: sitte minĂ€ lĂ€hetĂ€n teidĂ€n sekaanne ruttotaudin, ja annan teitĂ€ vihamiestenne kĂ€teen.}ŸHu Niin minĂ€ myös kĂ€yn teitĂ€ vastaan, ja lyön teitĂ€ vielĂ€ seitsemĂ€n kertaa enemmin, teidĂ€n synteinne tĂ€hden.YŸG- Jollette vielĂ€ niillĂ€ anna kuritettaa teitĂ€nne, mutta kĂ€ytte minua vastaan,,ŸF‚S Ja lĂ€hetĂ€n teidĂ€n sekaanne metsĂ€n pedot syömÀÀn lapsianne, ja karjaanne raatelemaan, ja vĂ€hentĂ€mÀÀn teitĂ€, ja teidĂ€n tienne pitÀÀ autioksi tuleman. Ik sŠïI"ŸR‚?" Silloin kelpaa maalle hĂ€nen leponsa, niinkauvan kuin hĂ€n autiona on, ja te olette vihollisten maalla. Ja silloin vasta maa lepÀÀ ja pyhÀÀ pitÀÀ.ŸQ‚)! Ja hajoitan teitĂ€ pakanain sekaan, ja vedĂ€n ulos miekan teidĂ€n jĂ€lkeenne, ja maanne pitÀÀ tuleman kylmille ja kaupunkinne kukistetuksi.xŸPk Ja minĂ€ tahdon hĂ€vittÀÀ maan, niin ettĂ€ vihollisenne, jotka siinĂ€ asuvat, pitÀÀ siitĂ€ hĂ€mmĂ€stymĂ€n.kŸOQ Ja teen kaupunkinne autioiksi ja kirkkonne hĂ€vitĂ€n, enkĂ€ myös teidĂ€n lepytyshajuanne haista.)ŸN‚M Ja minĂ€ kukistan teidĂ€n kukkulanne ja hĂ€vitĂ€n teidĂ€n kuvanne, ja panen teidĂ€n raatonne epĂ€jumalainne raatoin pÀÀlle, ja minun sieluni kuoittaa teitĂ€.HŸM  EttĂ€ teidĂ€n pitÀÀ syömĂ€n poikainne ja tytĂ€rtenne lihaa,ŸL‚ Niin minĂ€ myös hirmuisuudessa vaellan teitĂ€ vastaan, ja minĂ€ rankaisen teitĂ€ seitsemĂ€n kertaa enemmin, teidĂ€n synteinne tĂ€hden, H",6@JT^hr|†š€źžÂÌÖàêôț&0:DNXblv€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëőšłŸÉÔßêő                                                   !!  ""  ##  $$  %%  &&  ''  ((  ))  **  ++  ,,  --  ..  //  00  11  22  33  44  55  66  7 8 9 : ; < = >  ?  @  A  B  C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U  V !W "X  Y Z ƒE5†!ƒŸW‚/' Ne kuin jÀÀvĂ€t teistĂ€, pitÀÀ vaipuman pahuudessansa, teidĂ€n vihollistenne maalla. Ja isĂ€insĂ€ pahoissa teoissa pitÀÀ teidĂ€n vaipuman.bŸV?& Ja teidĂ€n pitÀÀ hukkuman pakanain seassa, ja vihollisten maa pitÀÀ teitĂ€ syömĂ€n.+ŸU‚Q% Ja heidĂ€n pitÀÀ lankeeman toinen toisensa pÀÀlle, niinkuin miekan edestĂ€, vaikka ei yksikÀÀn karkota heitĂ€, ja ette tohdi nousta vihamiehiĂ€nne vastaan.‚ ŸT„$ Ja niille, jotka jÀÀvĂ€t teistĂ€, teen minĂ€ vapisevan sydĂ€men heidĂ€n vihollistensa maalla, niin ettĂ€ kapisevan lehden ÀÀni karkottaa heitĂ€, ja pitÀÀ pakeneman sitĂ€ niinkuin miekkaa, ja pitÀÀ kaatuman siinĂ€, kussa ei kenkÀÀn heitĂ€ aja takaa.7ŸS‚i# Niinkauvan kuin se autiona on, saa hĂ€n levĂ€tĂ€, ettei hĂ€n saanut pyhÀÀ pitÀÀ, silloin koska teidĂ€n piti hĂ€nen pyhÀÀnsĂ€ antaman pitÀÀ, koska te asuitte siellĂ€. żcqŸż{Ÿ[ƒq+ Joka heiltĂ€ jĂ€tetty on, ja sille kelpaa lepopĂ€ivĂ€nsĂ€, niinkauvan kuin se autiona on heiltĂ€, ja heidĂ€n pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa, ettĂ€ he hylkĂ€sivĂ€t minun oikeuteni, ja heidĂ€n sielunsa on kuoittanut minun sÀÀtyjĂ€ni./ŸZ‚Y* Ja minĂ€ muistan minun liittoni Jakobin kanssa, niin myös minun liittoni Isaakin kanssa, ja myös minun liittoni Abrahamin kanssa muistan minĂ€, muistan myös maan,nŸYƒW) SentĂ€hden minĂ€ myös vaellan heitĂ€ vastaan ja vien heitĂ€ vihollistensa maalle, ettĂ€ edes silloin heidĂ€n ympĂ€rileikkaamatoin sydĂ€mensĂ€ nöyryyttĂ€is itsensĂ€; silloin myös heidĂ€n pahan tekonsa rangaistus heille kelpaa.ŸX‚-( Silloin pitÀÀ heidĂ€n tunnustaman pahat tekonsa ja isĂ€insĂ€ pahat teot, joilla he ovat minun mieleni rikkoneet, ja vaeltaneet minua vastaan. Ìé:˜íŸ`‚- Puhu Israelin lapsille ja sano heille: Jos joku tekee jonkun erinomaisen lupauksen, niin pitÀÀ ne sinun arvios jĂ€lkeen oleman \Herran\ omat.,Ÿ_ W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:Ÿ^‚7. NĂ€mĂ€t ovat ne sÀÀdyt ja oikeudet ja kĂ€skyt, jotka \Herra\ antoi itsensĂ€ ja Israelin lasten vaiheelle, Sinain vuorella, Moseksen kĂ€den kautta.+Ÿ]‚Q- Ja minĂ€ muistan ensimĂ€isen liittoni heistĂ€, koska minĂ€ johdatin heidĂ€t Egyptin maalta pakanain silmĂ€in edestĂ€, ollakseni heidĂ€n Jumalansa: minĂ€ \Herra\.‚Ÿ\„!, Ja vaikka he vielĂ€ vihollistensa maalla ovat, en minĂ€ kuitenkaan ole heitĂ€ hyljĂ€nnyt, ja en heitĂ€ niin kurittanut, ettĂ€ minĂ€ olisin heidĂ€n perĂ€ti hukuttanut, ja minun liittoni heidĂ€n kanssansa tyhjĂ€ksi tehnyt; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ heidĂ€n Jumalansa. Í7ç1ˆÍ7Ÿe‚i Mutta jos se on kuudenkymmenen vuotinen eli sen pÀÀlle, ja miehenpuoli, pitÀÀ sinun arvaaman hĂ€nen viiteentoistakymmeneen sikliin, mutta vaimonpuolen kymmeneen sikliin.%Ÿd‚E Jos se on kuukautinen viidenteen vuoteen asti, ja on miehenpuoli, pitÀÀ sinun sen arvaaman viiteen hopeasikliin, mutta vaimonpuolen kolmeen hopeasikliin.2Ÿc‚_ Mutta viiden vuotisesta kahdenkymmenen vuotiseen asti, jos se on miehenpuoli, niin pitÀÀ sinun arvaaman kahteenkymmeneen sikliin, vaan vaimonpuolen kymmeneen sikliin.MŸb Mutta vaimonpuolen pitÀÀ sinun arvaaman kolmeenkymmeneen sikliin.EŸaƒ Niin pitÀÀ tĂ€mĂ€n oleman sinun arvios: Kahdenkymmenen vuotisen miehenpuolen kuuteenkymmeneen vuoteen asti, pitÀÀ sinun arvaaman viiteenkymmeneen hopeasikliin, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen. ‘šđ~‘nŸkW Jos joku kuitenkin tahtoo lunastaa sen, hĂ€nen pitÀÀ antaman viidennen osan sinun arvios pÀÀlle.yŸjm Ja papin pitÀÀ arvaaman sen, jos se on hyvĂ€ eli paha: sen pitÀÀ pysymĂ€n sinun arviossas, joka pappi olet.oŸiY Jos se elĂ€in on saastainen, jota ei saada uhrata \Herralle\, niin pitÀÀ se vietĂ€mĂ€n papin eteen,4Ÿh‚c Ei pidĂ€ sitĂ€ vaihetettaman eli muutettaman hyvĂ€ pahaan, eli paha hyvÀÀn. Jos joku kumminkin vaihettaa yhden elĂ€imen toiseen, niin pitÀÀ he molemmat oleman pyhĂ€t.fŸgG Jos se on karjasta, jota \Herralle\ uhrataan, kaikki mitĂ€ \Herralle\ annetaan, se on pyhĂ€.kŸfƒQ Ja jos hĂ€n on ylen köyhĂ€ senkaltaiseen arvioon, niin pitÀÀ hĂ€nen menemĂ€n papin eteen, ja papin pitÀÀ arvaaman hĂ€nen. Sen jĂ€lkeen, kuin se, joka lupauksen tehnyt on, voi matkaan saada, pitÀÀ papin hĂ€nen arvaaman. oZ©žEoRŸpƒ Jos hĂ€n on pyhittĂ€nyt peltonsa ilovuoden jĂ€lkeen, niin papin pitÀÀ lukeman hĂ€nelle rahan vuoden luvun jĂ€lkeen, kuin takaperin on ilovuoteen asti, ja se pitÀÀ sinun arviostas vĂ€hennettĂ€mĂ€n.pŸo[ Vaan jos hĂ€n pyhittÀÀ peltonsa ilovuodesta alkain, niin pitÀÀ sen maksaman sinun arvios jĂ€lkeen.mŸnƒU Jos joku pyhittÀÀ \Herralle\ kappaleen peltoa perintömaastansa, niin pitÀÀ sinun se arvaaman sen jĂ€lkeen, kuin siihen kylvetÀÀn; jos siihen kylvetÀÀn homer ohria, niin pitÀÀ sen maksaman viisikymmentĂ€ hopeasikliĂ€.-Ÿm‚U Mutta jos pyhittĂ€nyt tahtoo lunastaa huoneensa, niin pitÀÀ hĂ€nen antaman viidennen osan enemmĂ€n rahaa, kuin sinun arvios on, ja niin pitÀÀ se hĂ€nen oleman."Ÿl‚? Ja jos joku pyhittÀÀ huoneensa \Herralle\ pyhĂ€ksi, niin pitÀÀ papin arvaaman sen, jos se on hyvĂ€ eli paha: ja papin arviossa pitÀÀ sen pysymĂ€n. $1À”ž$Ÿv‚ Mutta ilovuonna pitÀÀ sen tuleman hĂ€nen omaksensa jĂ€lleen, jolta hĂ€n sen ostanut on, ettĂ€ se oli hĂ€nen perintösaamansa maalla.XŸuƒ+ Niin pitÀÀ papin laskeman hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ sen hinnan sinun arvios jĂ€lkeen, ilovuoteen asti, ja hĂ€nen pitÀÀ sen samana pĂ€ivĂ€nĂ€ antaman ulos, sinun arvios jĂ€lkeen, ettĂ€ se \Herralle\ pyhĂ€ olis;oŸtY Jos joku sen pellon, jonka hĂ€n ostanut on, joka ei ole hĂ€nen perintömaansa, pyhittÀÀ \Herralle\,6Ÿs‚g Vaan se pelto, koska se ilovuonna tulee vapaaksi, pitÀÀ oleman pyhĂ€ \Herralle\, niinkuin valallisella lupauksella eroitettu pelto, ja pitÀÀ oleman papin perintösaama.nŸrW Jos ei hĂ€n tahdo lunastaa peltoa, mutta myy sen toiselle, niin ei pidĂ€ sitĂ€ enÀÀ lunastettaman.KŸqƒ Jos se joka pellon pyhittĂ€nyt on, tahtoo sen todella lunastaa jĂ€lleen, niin pitÀÀ hĂ€nen antaman viidettĂ€ osaa enemmĂ€n rahaa, kuin se sinulta arvattu on, ja niin pitÀÀ se hĂ€nen oleman. >ÖúĆ>Ÿ{‚ Kaikkea kirottua, joka kiroukseen annetaan ihmisistĂ€, ei pidĂ€ lunastettaman, vaan hĂ€n pitÀÀ totisesti kuoletettaman.‚1Ÿz„] Kuitenkin kaikkea valallisella lupauksella eroitettua, jota joku valallisesti lupaa \Herralle\ kaikesta mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on, joko se olis ihminen, elĂ€in eli perintöpelto, ei sitĂ€ pidĂ€ myytĂ€mĂ€n eli lunastettaman; sillĂ€ kaikki valallisella lupauksella eroitettu on kaikkein pyhin \Herralle\.XŸyƒ+ Jos jotakin saastaista on elĂ€inten seassa, niin se pitÀÀ lunastettaman sinun arvios jĂ€lkeen, ja siihen lisĂ€ksi annettaman viides osa; jos ei sitĂ€ lunasteta, niin se myytĂ€kÀÀn sinun arvios jĂ€lkeen.3Ÿx‚a Mutta elĂ€inten esikoista, joka esikko-oikeuden jĂ€lkeen \Herran\ oma muutoinkin on, ei pidĂ€ kenenkÀÀn pyhittĂ€mĂ€n, olkoon hĂ€rkĂ€ eli lammas; sillĂ€ se on \Herran\.pŸw[ Kaikki sinun arvios pitÀÀ tapahtuman pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen; mutta sikli tekee kaksikymmentĂ€ geraa. ˜u‹Ńd˜H  ƒ Ja \Herra\ puhui Mosekselle Sinain korvessa, seurakunnan majassa, ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ toisena kuukautena, toisena vuonna jĂ€lkeen, sittekuin he olivat lĂ€hteneet Egyptin maalta, ja sanoi:j O" NĂ€mĂ€t ovat ne kĂ€skyt, jotka \Herra\ antoi Moseksen kautta Israelin lapsille, Sinain vuorella.6Ÿ‚g! Ei pidĂ€ kysyttĂ€mĂ€n, jos se on hyvĂ€ eli paha, eikĂ€ myös pidĂ€ sitĂ€ vaihetettaman. Jos joku vaihettaa sen, niin pitÀÀ ne molemmat oleman pyhĂ€t, ja ei lunastettaman.Ÿ~} Ja kaikki kymmenykset karjasta, ja lampaista, ja kaikista kuin vitsan alla kĂ€y, ne ovat pyhĂ€t kymmenykset \Herralle\.bŸ}? Jos joku tahtoo lunastaa kymmenyksensĂ€, hĂ€nen pitÀÀ antaman viidennen osan lisĂ€ksi.Ÿ|‚  Kaikki maan kymmenykset, sekĂ€ maan siemenestĂ€ ettĂ€ puiden hedelmistĂ€, ovat \Herran\, ja pitÀÀ oleman pyhĂ€t \Herralle\. 'K„/«xHî…V',   W Danista, Ahieser Ammi Saddain poika;,   W BenJaminista, Abidan Gideonin poika;f   I Josephin pojista: Ephraimista, Elisama Ammihudin poika; Manassesta, Gamliel Pedatsurin poika;)   Q Sebulonista, Eliab Helonin poika;+  U Isaskarista, Netaneel Suarin poika;-  Y Juudasta, Nahesson Amminadabin poika;0  _ Simeonista, Selumiel Suri-Saddain poika;  } Ja nĂ€mĂ€t ovat niiden pÀÀmiesten nimet, jotka teidĂ€n kanssanne seisoman pitÀÀ: Rubenista, Elitsur Zedeurin poika;s  c Ja teidĂ€n kanssanne pitÀÀ oleman yksi mies jokaisesta sukukunnasta, joka on isĂ€nsĂ€ huoneen pÀÀmies."  ‚A Kahdenkymmenen vuotiset ja sen ylitse, kaikki jotka kelpaavat lĂ€htemÀÀn sotaan Israelissa: lukekaat heitĂ€ heidĂ€n joukkonsa jĂ€lkeen, sinĂ€ ja Aaron.1  ‚_ Lukekaat koko Israelin lasten joukko, heidĂ€n sukunsa, ja heidĂ€n isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, ja heidĂ€n nimeinsĂ€ luvun jĂ€lkeen, kaikki miehenpuoli, mies mieheltĂ€, jŐ©€ ­Àcju  ƒg Rubenin Israelin esikoisen lapset olivat heidĂ€n polviluvuissansa, sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain, mies mieheltĂ€ kaikki miehenpuoli, kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki kelvolliset sotaan menemÀÀn,Z  1 Niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle, niin luki hĂ€n heitĂ€ Sinain korvessa.i  ƒO Ja he kokosivat kaiken kansan, ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ toisella kuulla, jotka luettelivat polvilukunsa, sukukuntainsa, ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen: nimenomattain, kahdenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, mies mieheltĂ€.[  3 Niin Moses ja Aaron ottivat miehet tykönsĂ€, jotka nimeltĂ€nsĂ€ nimitetyt olivat,r  a NĂ€mĂ€t olivat kutsutut kansan seasta, isĂ€insĂ€ sukuin esimiehet, jotka olivat Israelin tuhanten pÀÀt.&  K Naphtalista, Ahira Enan poika.)  Q Gadista, Eliasaph Deguelin poika;(   O Asserista, Pagiel Okranin poika; DȘĆkłOœDU  ' Luetut Juudan sukukuntaan, neljĂ€kahdeksattakymmentĂ€ tuhatta ja kuusisataa./  ‚[ Juudan lasten polviluku, heidĂ€n sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset,a  ? Luetut Gadin sukukuntaan, viisiviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta, kuusisataa ja viisikymmentĂ€.4  ‚e Gadin lapset ja heidĂ€n polvilukunsa, sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset,W  + Luetut Simeonin sukukuntaan, yhdeksĂ€nkuudettakymmentĂ€ tuhatta ja kolmesataa.a  ƒ? Simeonin lapset ja heidĂ€n polvilukunsa, sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, luetut nimenomattain mies mieheltĂ€, kaikki miehenpuoli kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset,S  # Luetut Rubenin sukukuntaan, kuusiviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa. E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő \ ] ^ _ `  a  b  c  d \ ] ^ _ `  a  b  c  d  e f g h i j k l m n o p q r s t u v w  x !y "z #{ $| %} &~ ' (€ ) *‚ +ƒ ,„ -… .† /‡ 0ˆ 1‰ 2Š 3‹  Œ  Ž   ‘ ’ “  ”  •  –  —  ˜ ™ š › œ  ž Ÿ   ÄJń:ĘÄR ! !! Luetut Ephraimin sukukuntaan olivat neljĂ€kymmentĂ€tuhatta ja viisisataa.@   ‚} Josephin lapset: Ephraimin lapsista polvilukunsa, sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset,Z  1 Luetut Sebulonin sukukuntaan, seitsemĂ€nkuudettakymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa.3  ‚c Sebulonin lasten polviluku, heidĂ€n sukuinsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset,V  ) Luetut Isaskarin sukukuntaan, neljĂ€kuudettakymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa.2  ‚a Isaskarin lasten polviluku, heidĂ€n sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset, Kó7Ü"Ɓ* ( ‚Q( Asserin lasten polviluku, heidĂ€n sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan kelpasivat,Z ' 1' Luetut Danin sukukuntaan, kaksiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja seitsemĂ€nsataa.6 & ‚i& Danin lasten polviluku, heidĂ€n sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki ne jotka sotaan menemÀÀn kelpasivat,X % -% Luetut BenJaminin sukukuntaan, viisineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa.8 $ ‚m$ BenJaminin lasten polviluku, heidĂ€n sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan menemÀÀn kelpasivat,U # '# Luetut Manassen sukukuntaan, kaksineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja kaksisataa.1 " ‚_" Manassen lapset polvilukunsa, sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan menemÀÀn kelpasivat, 0«ûŁô3Ć_0, 0 W0 Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:c / C/ Mutta LevilĂ€iset heidĂ€n isĂ€insĂ€ sukukunnan jĂ€lkeen ei olleet heidĂ€n lukuunsa luetut.k . S. Ja olivat kaikki luetut, kuusi kertaa satatuhatta ja kolmetuhatta ja viisisataa ja viisikymmentĂ€.= - ‚w- Ja olivat kaikki yhteen luetut Israelin lapset, heidĂ€n isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, kahdestakymmenestĂ€ vuodesta ja sen ylitse, kaikki jotka olivat sotaan kelvolliset Israelissa,+ , ‚S, NĂ€mĂ€t ovat ne luetut, jotka Moses ja Aaron ja kaksitoistakymmentĂ€ Israelin pÀÀmiestĂ€ lukivat, joista aina yksi oli jokaisen heidĂ€n isĂ€nsĂ€ huoneen ylitse.U + '+ Luetut Naphtalin sukukuntaan, kolmekuudettakymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa., * ‚U* Naphtalin lasten polviluku, heidĂ€n sukunsa ja isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, nimenomattain kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, kaikki jotka sotaan kelpasivat,R ) !) Luetut Asserin sukukuntaan, yksiviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa. W‰f‘0WU 5 ƒ'5 Mutta LevilĂ€iset pitÀÀ sioittaman itsensĂ€ todistuksen majan ympĂ€rille, ettei viha tulisi Israelin lasten joukon pÀÀlle. SentĂ€hden pitÀÀ LevilĂ€isten pitĂ€mĂ€n vaarin todistuksen majan vartiosta.^ 4 94 Israelin lapset pitÀÀ sioittaman itsensĂ€ kukin leirinsĂ€ ja joukkonsa lipun tykö.Q 3 ƒ3 Ja kuin matkustetaan, silloin pitÀÀ LevilĂ€isten ottaman majan alas, ja koska joukko itsensĂ€ sioittaa, pitÀÀ heidĂ€n paneman sen ylös. Jos joku muukalainen lĂ€hestyy sitĂ€, sen pitÀÀ kuoleman.‚ 2 „;2 Mutta sinun pitÀÀ asettaman LevilĂ€iset todistuksen majan palvelukseen, ja kaikkein sen astiain pÀÀlle, ja kaikkein mitkĂ€ sen omat ovat. HeidĂ€n pitÀÀ kantaman majan, ja kaikki sen astiat, ja heidĂ€n pitÀÀ ottaman vaarin siitĂ€, ja sioittaman itsensĂ€ majan ympĂ€rille.t 1 e1 Ei kuitenkaan pidĂ€ sinun lukeman Levin sukukuntaa, eli ottaman heistĂ€ pÀÀlukua, Israelin lasten seassa; a“Wì’ŒaX =+ SenjĂ€lkeen Sebulonin sukukunta ja heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ Eliab Helonin poika,U <% Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, neljĂ€kuudettakymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa.{ ;q HĂ€nen viereensĂ€ pitÀÀ Isaskarin sukukunnan itsensĂ€ sioittaman: heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ Netaneel Zuarin poika,W :) Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, neljĂ€kahdeksattakymmentĂ€ tuhatta ja kuusisataa. 9‚5 Etiselle puolelle itÀÀn pĂ€in pitÀÀ Juudan lippunsa ja joukkonsa kanssa itsensĂ€ sioittaman: heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ Nahesson Amminadabin poika,F 8ƒ Israelin lapset pitÀÀ itsensĂ€ sioittaman, jokainen lippunsa ja merkkinsĂ€ alle, isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen: sille kohdalle ympĂ€ri seurakunnan majaa pitÀÀ heidĂ€n itsensĂ€ sioittaman.9 7 q Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:j 6 Q6 Ja Israelin lapset tekivĂ€t sen: kaikki mitĂ€ \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli, niin he tekivĂ€t. v€ûl‘7Țve EE Ja heidĂ€n joukkonsa luetut, viisiviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta, kuusisataa ja viisikymmentĂ€.V D' SitĂ€lĂ€hin Gadin sukukunta, heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ Eliasaph Reguelin poika,W C) Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, yhdeksĂ€nkuudettakymmentĂ€ tuhatta ja kolmesataa. B{ HĂ€nen viereensĂ€ pitÀÀ Simeonin sukukunnan itsensĂ€ sioittaman: heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ Selumiel Suri Saddain poika,T A# Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, kuusiviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa.  @‚ EtelĂ€n puolelle pitÀÀ Rubenin itsensĂ€ sioittaman lippunsa ja joukkonsa kanssa, heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ Elitsur Sedeurin poika,% ?‚E Kaikki Juudan leirissĂ€ luetut, satatuhatta ja kuusiyhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa, heidĂ€n joukoissansa: heidĂ€n pitÀÀ ensinnĂ€ vaeltaman.Y >- Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, seitsemĂ€nkuudettakymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa. fLxæ—ÂfY L- SenjĂ€lkeen BenJaminin sukukunta: heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ Abidan Gideonin poika,U K% Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, kaksineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja kaksisataa.z Jo LĂ€hin hĂ€ntĂ€ pitÀÀ Manassen sukukunnan itsensĂ€ sioittaman: heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ Gamliel Pedatsurin poika,L I Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, neljĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa. H‚ LĂ€nnen puolelle pitÀÀ Ephraimin itsensĂ€ sioittaman lippunsa ja joukkonsa kanssa, heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ Elisama Ammihudin poika,P Gƒ Sitte pitÀÀ seurakunnan majan vaeltaman LevilĂ€isten leirin kanssa keskileirissĂ€, ja niinkuin he teitĂ€nsĂ€ sioittavat, niin pitÀÀ myös heidĂ€n vaeltaman, jokaisen paikassansa, lippuinsa alla.0 F‚[ Kaikki Rubenin leirissĂ€ luetut, satatuhatta, yksikuudettakymmentĂ€ tuhatta, neljĂ€sataa ja viisikymmentĂ€ heidĂ€n joukoissansa. Ja heidĂ€n pitÀÀ toisena vaeltaman. § |šDæT T# Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, kolmekuudettakymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa.[ S1 SitĂ€likin Naphtalin sukukunta, ja Naphtalin lasten pÀÀmies Ahira Enanin poika,S R! Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, yksiviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa. Qy HĂ€nen viereensĂ€ pitÀÀ Asserin sukukunnan heitĂ€nsĂ€ sioittaman, ja Asserin lasten pÀÀmies Pagiel Okranin poika,] P5 Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, kaksiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja seitsemĂ€nsataa.  O‚ Pohjan puolella pitÀÀ Danin sioituslippu oleman heidĂ€n joukkoinsa jĂ€lkeen, ja Danin lasten pÀÀmies Ahieser AmmiSaddain poika, N‚' Kaikki Ephraimin leirissĂ€ luetut, satatuhatta, ja kahdeksantuhatta, ja sata, heidĂ€n joukoissansa. Ja heidĂ€n pitÀÀ kolmantena vaeltaman.V M' Ja hĂ€nen joukkonsa luetut, viisineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa. YM8ĂYg ZI Ja nĂ€mĂ€t ovat Aaronin poikain nimet: Nadab esikoinen, sitĂ€likin Abihu, Eleatsar ja Itamar.r Y a NĂ€mĂ€t ovat Aaronin ja Moseksen sukukunnat siihen aikaan koska \Herra\ puhui Mosekselle Sinain vuorella.T Xƒ#" Ja Israelin lapset tekivĂ€t sen: kaiken sen jĂ€lkeen, kuin \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt, sioittivat he heitĂ€nsĂ€ lippuinsa alle ja matkustivat itsekukin sukukunnassansa, isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen.l WS! Mutta LevilĂ€iset ei ole luetut Israelin lasten lukuun, niinkuin \Herra\ Mosekselle oli kĂ€skenyt.J Vƒ TĂ€mĂ€ on Israelin lasten luku heidĂ€n isĂ€insĂ€ huonetten jĂ€lkeen, kaikkein heidĂ€n leirinsĂ€ luettuin ja joukkoinsa kanssa: kuusisataa tuhatta ja kolmetuhatta, viisisataa ja viisikymmentĂ€./ U‚Y Niin ettĂ€ kaikki Danin leirissĂ€ luetut ovat satatuhatta, seitsemĂ€nkuudettakymmentĂ€ tuhatta ja kuusisataa. Ja heidĂ€n pitÀÀ viimeisenĂ€ vaeltaman lippunsa alla. V‚œl xÛV a} Ja sinun pitÀÀ antaman Aaronille ja hĂ€nen pojillensa LevilĂ€iset; he ovat niille lahjaksi annetut Israelin lapsista. `‚- Ja tallella pitĂ€mÀÀn kaikki seurakunnan majan astiat, ja ottamaan vaarin Israelin lasten vartioitsemisesta, palvelemaan majan palveluksessa. _‚ Ja pitĂ€mÀÀn vaarin hĂ€nen vartiostansa ja koko seurakunnan vartiosta, seurakunnan majan edessĂ€, ja palvelemaan majan palveluksessa,\ ^3 Tuo edes Levin sukukunta ja aseta heitĂ€ papin Aaronin eteen, palvelemaan hĂ€ntĂ€,- ]W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:b \ƒ? Mutta Nadab ja Abihu kuolivat \Herran\ edessĂ€, koska he uhrasivat vierasta tulta \Herran\ edessĂ€ Sinain korvessa, ja ei ollut heillĂ€ poikia; mutta Eleatsar ja Itamar tekivĂ€t papin virkaa isĂ€nsĂ€ Aaronin edessĂ€.{ [q NĂ€mĂ€t ovat Aaronin poikain nimet, jotka olivat papiksi voidellut, ja heidĂ€n kĂ€tensĂ€ tĂ€ytetyt papin virkaan. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő ą Ł € „ Š § š © Ș ą Ł € „ Š § š © Ș  « !Ź "­ #ź $Ż %° &± 'Č (ł )Ž *” +¶ ,· -ž .č /ș 0» 1Œ  œ Ÿ ż À Á  Ă Ä  Ć  Æ  Ç  È  É Ê Ë Ì Í Î Ï Đ Ń Ò Ó Ô Ő Ö Ś Ű Ù Ú Û  Ü Ę Ț ß à á â ă  ä  ć  æ @_0iy9›@X h+ Ja Moses luki heitĂ€ \Herran\ sanan jĂ€lkeen, niinkuin hĂ€nelle oli kĂ€sketty. g‚/ Lue Levin pojat heidĂ€n isĂ€insĂ€ huoneen ja sukukuntainsa jĂ€lkeen: kaiken miehenpuolen, kuukauden vanhan ja sen ylitse, pitÀÀ sinun lukeman.= fw Ja \Herra\ puhui Mosekselle Sinain korvessa, sanoen:l eƒS SillĂ€ kaikki esikoiset ovat minun: sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, kuin minĂ€ löin kaikki esikoiset Egyptin maalla, pyhitin minĂ€ itselleni kaikki esikoiset Israelissa, ihmisistĂ€ niin karjaan asti, ettĂ€ ne olisivat minun: MinĂ€ \Herra\.C dƒ Katso, minĂ€ otin LevilĂ€iset Israelin lapsista kaikkein esikoisten edestĂ€, jotka ensisti Ă€itinsĂ€ kohdun avaavat Israelin lasten seassa, niin ettĂ€ LevilĂ€isten pitÀÀ oleman minun., cU Ja \Herra\ puhui Mosekselle sanoen: b‚5 Mutta Aaronin poikinensa pitÀÀ sinun asettaman pitĂ€mÀÀn vaaria pappeudestansa. Ja jos joku muukalainen siihen lĂ€hestyy, sen pitÀÀ kuoleman. i©Qüv*°Eûi q‚ Ja Gersonin lasten pitÀÀ vartioitseman seurakunnan majassa Tabernaklia, ja majaa, peitteitĂ€, ja seurakunnan majan oven vaatteita,G p  HeidĂ€n pÀÀmiehensĂ€, pitÀÀ oleman Eljasaph Laelin poika.h oK Ja Gersonilaisten sukukunnat pitÀÀ heitĂ€nsĂ€ sioittaman takapuolelle majaa, lĂ€nteen pĂ€in.w ni HeidĂ€n lukunsa, kaikki miehenpuoli kuukauden vanha ja sen ylitse, ne olivat seitsemĂ€ntuhatta ja viisisataa.I m  NĂ€mĂ€t ovat Gersonin sukukunnat: LibnilĂ€iset ja SimeilĂ€iset. l Merarin pojat heidĂ€n sukukunnissansa: Maheli ja Musi. NĂ€mĂ€t ovat Levin sukukunnat heidĂ€n isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen.R k Kahatin pojat heidĂ€n sukukunnissansa: Amram, Jetsehar, Hebron ja Usiel.U j% Mutta Gersonin poikain nimet heidĂ€n sukukunnissansa olivat Libni ja Simei.T i# Ja nĂ€mĂ€t olivat Levin pojat nimeinsĂ€ jĂ€lkeen: Gerson, Kahat ja Merari. 5YîIûŹß5& x‚G Mutta kaikkein Levin pÀÀmiesten ylimmĂ€inen pitÀÀ oleman Eleatsarin papin Aaronin pojan, ylitse niiden, jotka pitĂ€vĂ€t vaarin pyhĂ€n vartioitsemisesta.I wƒ  Ja heidĂ€n pitÀÀ vartoitseman arkkia, pöytÀÀ, kynttilĂ€jalkaa, alttareita ja kaikkia pyhĂ€n astioita, joilla palvelusta tehdÀÀn, ja peitteitĂ€ ja kaikkia, mitĂ€ palvelukseen tarvitaan.L v Ja heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ pitÀÀ oleman Elitsaphan Usielin poika.K u Ja pitÀÀ heitĂ€nsĂ€ sioittaman etelĂ€n puolelle, sivulle majaa.! t‚= Kaikki miehenpuoli kuukauden vanhasta ja sen ylitse, lukuansa kahdeksantuhatta ja kuusisataa, joiden pitÀÀ pitĂ€mĂ€n vaarin pyhĂ€n vartioitsemisesta,h sK NĂ€mĂ€t ovat Kahatin sukukunnat: Amramilaiset, Jetseharilaiset, Hebronilaiset ja Usielilaiset:# r‚A Ja pihan vaatteita, ja pihan oven peitettĂ€, joka on Tabernaklin ja alttarin pÀÀllĂ€ ympĂ€ri, ja köysiĂ€ ja kaikkia, mitĂ€ sen palvelukseen tarvitaan. Ž·LÀłŽ{ ~ƒq& Mutta seurakunnan majan etiselle puolelle itÀÀn pĂ€in pitÀÀ Moses ja Aaron ja hĂ€nen poikansa heitĂ€nsĂ€ sioittaman, ja vartioitseman pyhĂ€n vartioita Israelin lasten puolesta. Jos joku muukalainen siihen lĂ€hestyy, sen pitÀÀ kuoleman.b }?% Niin myös patsaita pihan ympĂ€rillĂ€, ja sen jalkoja, ynnĂ€ paanuin ja köytten kanssa.$ |‚C$ Ja heidĂ€n virkansa pitÀÀ oleman, vartioida majan lautoja, korennoita, patsaita ja majan jalkoja, ja kaikkia astioita, jotka sen palvelukseen tarvitaan, {‚ # HeidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ pitÀÀ oleman Suriel Abihailin poika, ja pitÀÀ sioittaman heitĂ€nsĂ€ sivulle majaa, pohjan puolelle.h zK" Joiden luku oli kuusituhatta ja kaksisataa, kaikki miehenpuoli, kuukauden vanha ja sen ylitse.F y! NĂ€mĂ€t ovat Merarin sukukunnat: Mahelilaiset ja Musilaiset, e1‚żY•e-ĄW, Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:@Ą‚{+ Ja olivat kaikki miehiset esikoiset, heidĂ€n nimeinsĂ€ luvun jĂ€lkeen, kuukauden vanhat ja sen ylitse luetut, kaksikolmattakymmentĂ€ tuhatta, kaksisataa ja kolmekahdeksattakymmentĂ€.cĄA* Ja Moses luki, niinkuin \Herra\ hĂ€nelle kĂ€skenyt oli, kaikki Israelin lasten esikoiset.?Ą‚y) Ja sinun pitÀÀ ottaman LevilĂ€iset minulle, minĂ€ \Herra\, kaikkein Israelin lasten esikoisten edestĂ€, ja LevilĂ€isten karjat, kaikkein Israelin lasten karjan esikoisten edestĂ€.+Ą‚Q( Ja \Herra\ puhui Mosekselle: lue kaikki esikoiset, jotka miehenpuolet ovat Israelin lasten seassa, kuukauden vanhat ja sen ylitse, ja ota heidĂ€n nimeinsĂ€ luku.K ƒ' Kaikkein LevilĂ€isten luku, jotka Moses ja Aaron lukivat, heidĂ€n sukukunnissansa \Herran\ sanan jĂ€lkeen, kaikki miehenpuoli, kuukauden vanha ja sen ylitse, oli kaksikolmattakymmentĂ€ tuhatta. #L­Ą>°# Ą ‚ 3 Ja Moses antoi lunastusrahan Aaronille ja hĂ€nen pojillensa \Herran\ sanan jĂ€lkeen, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt. Ą ‚2 Israelin lasten esikoisilta otti hĂ€n rahan, tuhannen kolmesataa ja viisiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ sikliĂ€: pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen.`Ą ;1 Niin otti Moses lunastusrahan niiltĂ€, jotka ylitse olivat LevilĂ€isten lunastetuista.sĄa0 Ja sinun pitÀÀ antaman rahan Aaronille ja hĂ€nen pojillensa, lunastettuin edestĂ€, jotka ylitse olivat.Ą‚/ PitÀÀ sinun ottaman viisi sikliĂ€ joka hengeltĂ€: pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen pitÀÀ sinun sen ottaman; sikli maksaa kaksikymmentĂ€ geraa.Ą‚1. Mutta lunastuksen niiden kahdensadan ja kolmenkahdeksattakymmenen edestĂ€, jotka jÀÀvĂ€t Israelin lasten esikoisista LevilĂ€isten luvun ylitse,0Ą‚[- Ota LevilĂ€iset kaikkein Israelin lasten esikoisten edestĂ€, ja LevilĂ€isten karja heidĂ€n karjansa edestĂ€: ja LevilĂ€isten pitÀÀ oleman minun, minĂ€ olen \Herra\. $ÄZŠ>Ș$gĄƒI Niin myös pitÀÀ heidĂ€n hajoittaman nĂ€kypöydĂ€lle sinisen vaatteen, ja paneman sen pÀÀlle vadit, lusikat, maljat ja kannut, joilla ulos ja sisĂ€lle kaadetaan, ja ne alinomaiset leivĂ€t pitÀÀ sen pÀÀllĂ€ oleman.Ą‚) Ja paneman peitteen sen pÀÀlle tekasjim-nahoista, ja hajoittamaan kokonansa sinisen vaatteen sen ylitse, ja paneman sen korennot siallensa.Ą‚ Koska leiriĂ€ siirretÀÀn, niin pitÀÀ Aaronin poikinensa tuleman ja ottaman esiripun alas, ja kÀÀrimĂ€n todistuksen arkin siihen,eĄE Ja tĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman Kahatin poikain virka todistuksen majassa, joka kaikkein pyhin on:0Ą‚[ Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, viidenkymmenen vuotiseen asti: kaikki ne jotka kelvolliset ovat sotaan menemÀÀn, seurakunnan majassa palvelusta tekemÀÀn.gĄ I Lue Kahatin lapset Levin poikain seasta, heidĂ€n sukukuntainsa ja isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen,9Ą  q Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen: ]Y‚ò8]WĄƒ) Kaikki astiat, joilla he palvelevat pyhĂ€ssĂ€, pitÀÀ heidĂ€n ottaman ja levittĂ€mĂ€n niiden ylitse sinisen vaatteen, ja peittĂ€mĂ€n sen tekasjim-nahkaisella peitteellĂ€, ja paneman ne korentoin pÀÀlle.6Ą‚g Niin myös pitÀÀ heidĂ€n hajoittaman kultaisen alttarin pÀÀlle sinisen vaatteen, ja peittĂ€mĂ€n sen tekasjim-nahkaisella peitteellĂ€, ja paneman sen korennot siallensa. Ą‚ Ja tĂ€mĂ€n ja kaikkein nĂ€iden kaluin ympĂ€ri pitÀÀ heidĂ€n paneman peitteen tekasjim-nahasta, ja paneman ne korentoin pÀÀlle.SĄƒ! Ja heidĂ€n pitÀÀ ottaman sinisen vaatteen, ja kÀÀrimĂ€n valkeuden kynttilĂ€jalan sen sisĂ€lle, ja sen lamput, niistimet ja sammutusastiat, ja kaikki öljyastiat, joilla palvelusta siinĂ€ tehdÀÀn.#Ą‚A Ja heidĂ€n pitÀÀ hajoittaman niiden pÀÀlle tulipunaisen vaatteen, ja peittĂ€mĂ€n tekasjim-nahkaisella peitteellĂ€, ja paneman sen korennot siallensa. .ŒP.‚Ą„7 Ja Eleatsarilla, papin Aaronin pojalla, pitÀÀ oleman tĂ€mĂ€ virka: toimittaa öljyĂ€ valaistukseksi, ja yrttejĂ€ suitsutukseksi, ja alinomaista ruokauhria, ja voidellusöljyĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n toimittaa koko Tabernaklin ja kaikki, mitĂ€ siinĂ€ on, pyhĂ€n ja hĂ€nen astiansa.‚<Ą„s Koska Aaron ja hĂ€nen poikansa nĂ€mĂ€t toimittaneet ovat ja peittĂ€neet pyhĂ€n ja kaikki pyhĂ€t astiat, ja leiriĂ€ siirretÀÀn, niin pitÀÀ sitte Kahatin lapset menemĂ€n ja kantaman niitĂ€, ja ei pidĂ€ rupeeman pyhÀÀn, ettei he kuolisi. NĂ€mĂ€t pitÀÀ oleman Kahatin lasten taakat seurakunnan majassa.xĄƒk Ja paneman sen pÀÀlle kaikki astiat, joilla he siinĂ€ palvelevat, hiilipannut, hangot, lapiot ja maljat, ja kaikki alttarin astiat; heidĂ€n pitÀÀ myös hajoittaman sen ylitse tekasjim-nahkaisen peitteen, ja paneman korennot siallensa.qĄ] HeidĂ€n pitÀÀ myös kĂ€vĂ€isemĂ€n tuhan alttarilta ja hajoittaman purppuraisen vaatteen sen pÀÀlle, !Ä__éčc’!nĄ#W Ja tĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman Gersonilaisten sukukunnan virka, jota heidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n ja kantaman:MĄ"ƒ Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse viidenkymmenen vuotiseen asti, pitÀÀ sinun ne lukeman, kaikki ne, jotka sotaan menemÀÀn kelvolliset ovat, ettĂ€ heillĂ€ olis virka seurakunnan majassa.SĄ!! Lue Gersonin lapset, heidĂ€n isĂ€insĂ€ huoneen ja sukukuntainsa jĂ€lkeen:-Ą W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:sĄa Vaan ei heidĂ€n pidĂ€ menemĂ€n sinne sisĂ€lle, katsomaan pyhÀÀ, koska se peitetÀÀn, ettei he kuolisi.|Ąƒs Vaan sen teidĂ€n pitÀÀ heidĂ€n kanssansa tekemĂ€n, ettĂ€ he elĂ€isivĂ€t ja ei kuolisi: jos he lĂ€hestyvĂ€t sitĂ€ kaikkein pyhimpÀÀ, niin pitÀÀ Aaronin poikinensa menemĂ€n sisĂ€lle ja asettaman itsekunkin heidĂ€n virkaansa ja taakkaansa.bĄ? Ei teidĂ€n pidĂ€ Kahatilaisten sukukuntain sikiöitĂ€ hĂ€vittĂ€mĂ€n LevilĂ€isten seasta.9Ąo Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille sanoen: 156GŸ1kĄ(Q Merarin lapset, heidĂ€n sukukuntainsa ja isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen, pitÀÀ sinun myös lukeman:$Ą'‚C TĂ€mĂ€n pitÀÀ Gersonin lasten ja sukuin virka oleman seurakunnan majassa: ja heidĂ€n vartionsa pitÀÀ oleman Itamarin, papin Aaronin pojan kĂ€den alla.kĄ&ƒQ Aaronin ja hĂ€nen poikainsa sanan jĂ€lkeen pitÀÀ kaikkein Gersonin poikain virka tehtĂ€mĂ€n, kaikki mitĂ€ heidĂ€n kantaman ja korjaaman pitÀÀ; ja teidĂ€n pitÀÀ katsoman, ettĂ€ he ottaisivat vaarin kaikista kuormistansa.{Ą%ƒq Ja pihan vaatteet, ja lĂ€pikĂ€ytĂ€vĂ€n oven vaatteen pihassa, joka kĂ€y sekĂ€ Tabernaklin ettĂ€ myös alttarin ympĂ€ri, ja hĂ€nen köytensĂ€ ja kaikki virkansa astiat, ja kaikki mitĂ€ heidĂ€n virassansa tarvitaan ja heidĂ€n tekemĂ€n pitÀÀ.GĄ$ƒ  Ja heidĂ€n pitÀÀ kantaman Tabernaklin vaatteet, ja seurakunnan majan, ja hĂ€nen peitteensĂ€, ja tekasjim-nahkaisen peitteen, joka on sen pÀÀllĂ€, ja myös seurakunnan majan ovivaatteen, E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻčÄÏÚćđû'2=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  è é ê ë ì í î ï đ  è é ê ë ì í î ï đ ń ò ó ô ő ö  ś ű ù ú û ü ę ț  ÿ                             ! " # $ % & ' ( ) * +! ," -# .$ /% 0& 1' 2( 3) 4* 5+ 6, OJ —æOĄ-‚!" Ja Moses ja Aaron, ynnĂ€ kaiken kansan pÀÀmiesten kanssa, lukivat Kahatilaisten lapset, heidĂ€n sukuinsa ja isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen,-Ą,‚U! Ja tĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman Merarin lasten sukuin virka kaikissa, joista heidĂ€n pitÀÀ ottaman vaarin seurakunnan majassa, Itamarin papin Aaronin pojan kĂ€den alla.‚Ą+„ Niin myös patsaat pihan ympĂ€rillĂ€, ja jalat, ja naulat, ja köydet, kaikkein heidĂ€n astiainsa kanssa, kaiken heidĂ€n virkansa perĂ€stĂ€: jokaiselle pitÀÀ teidĂ€n nimenomattain asettaman kuormat astioista, joista heidĂ€n pitÀÀ pitĂ€mĂ€n vaarin.&Ą*‚G TĂ€stĂ€ kuormasta pitÀÀ heidĂ€n pitĂ€mĂ€n vaarin, kaiken virkansa jĂ€lkeen seurakunnan majassa, kuin ovat majan laudat, ja korennot, ja patsaat, ja jalat,2Ą)‚_ Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, viidenkymmenen vuotiseen asti, pitÀÀ sinun ne lukeman, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset, palvelemaan seurakunnan majassa. [ì6Ű3ŽĄ4‚/) TĂ€mĂ€ on Gersonin lasten suvun luku, joilla kaikilla oli tekemistĂ€ seurakunnan majassa, jotka Moses ja Aaron lukivat, \Herran\ sanan jĂ€lkeen.|Ą3s( Ja heidĂ€n lukunsa, heidĂ€n sukuinsa ja isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen, oli kaksituhatta kuusisataa ja kolmekymmentĂ€.!Ą2‚=' Kolmenkymmenen vuotisista ja sen ylitse viidenkymmenen vuotisiin asti, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset, palvelusta tekemÀÀn seurakunnan majassa.[Ą11& Niin luettiin myös Gersonin lapset, sukukuntainsa ja isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen,2Ą0‚_% TĂ€mĂ€ on Kahatilaisten sukukuntain luku, joilla kaikilla oli toimittamista seurakunnan majassa, jotka Moses ja Aaron lukivat, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, Moseksen kautta.lĄ/S$ Ja heidĂ€n lukunsa oli heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen, kaksituhatta, seitsemĂ€nsataa ja viisikymmentĂ€.!Ą.‚=# Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse viidenkymmenen vuotiseen asti, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset, palvelusta tekemÀÀn seurakunnan majassa. ­­5œÚVĄ;'0 HeidĂ€n luettunsa olivat kahdeksantuhatta, viisisataa ja kahdeksankymmentĂ€.>Ą:‚w/ Kolmenkymmenen vuotisesta ja sen ylitse, viidenkymmenen vuotiseen asti, kaikki ne jotka menivĂ€t sisĂ€lle palvelusta tekemÀÀn virassansa, ja kuormaa kantamaan seurakunnan majaan,Ą9‚%. Kaikkein LevilĂ€isten luku, kuin Moses ja Aaron ynnĂ€ Israelin pÀÀmiesten kanssa lukivat, heidĂ€n sukuinsa ja isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen,uĄ8e- TĂ€mĂ€ on Merarin lasten suvun luku, jotka Moses ja Aaron lukivat, \Herran\ sanan jĂ€lkeen Moseksen kautta.XĄ7+, Ja heidĂ€n lukunsa oli, heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen, kolmetuhatta ja kaksisataa.!Ą6‚=+ Kolmenkymmenen vuotisista ja sen ylitse viidenkymmenen vuotisiin asti, kaikki sotaan menemÀÀn kelvolliset, palvelusta tekemÀÀn seurakunnan majassa.PĄ5* Luettiin myös Merarin lapset, sukuinsa ja isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen, &?]€ì&BĄB‚ Puhu Israelin lapsille: jos joku mies eli vaimo tekee jotakin syntiĂ€ ihmistĂ€ vastaan, niin ettĂ€ hĂ€n raskaasti rikkoo \Herraa\ vastaan, se sielu on vianalaiseksi itsensĂ€ saattanut.-ĄAW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:Ą@‚ Ja Israelin lapset tekivĂ€t niin, ja ajoivat ne leiristĂ€ ulos: niinkuin \Herra\ oli Mosekselle sanonut, niin he tekivĂ€t.5Ą?‚e SekĂ€ miehet ettĂ€ vaimot pitÀÀ teidĂ€n ajaman ulos: leiristĂ€ ne pitÀÀ teidĂ€n ajaman ulos, ettei he leiriĂ€nsĂ€ saastuttaisi, kussa minĂ€ heidĂ€n keskellĂ€nsĂ€ asun./Ą>‚Y KĂ€ske Israelin lapset ajaa kaikki spitaliset leiristĂ€ ulos, ja kaikki, joiden siemen vuotaa, ja kaikki ne, jotka ovat johonkuhun kuolleesen itsensĂ€ saastuttaneet.,Ą= W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:=Ą<‚u1 Ja hĂ€n luki heidĂ€t \Herran\ sanan jĂ€lkeen Moseksen kautta, itsekunkin hĂ€nen virkaansa ja kuormaansa, ja ne, mitkĂ€ hĂ€n luki, olivat niinkuin \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli. 0TÌ>{ĄHq Puhu Israelin lapsille ja sano heille: jos jonkun miehen vaimo tulee ynsiĂ€ksi ja rikkoo kovasti hĂ€ntĂ€ vastaan;-ĄGW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen: ĄF‚ Jos joku jotain pyhittÀÀ, sen pitÀÀ oleman papin omana, ja mitĂ€ joku antaa papille, sen pitÀÀ oleman myös hĂ€nen omansa.ĄE‚ Niin pitÀÀ myös kaikki ylennys kaikista, minkĂ€ Israelin lapset pyhittĂ€vĂ€t ja uhraavat papille, oleman hĂ€nen omansa.XĄDƒ+ Jos ei sillĂ€ ihmisellĂ€ ole sitĂ€, jolla omaisen oikeus on, jolle se rikos maksettaa taittaisiin, niin pitÀÀ se \Herralle\ annettaman, ja oleman papin oman, paitsi sovinto-oinasta, jolla hĂ€n sovitetaan.LĄCƒ HeidĂ€n pitÀÀ tunnustaman rikoksensa, jonka he tehneet ovat, ja pitÀÀ pÀÀnĂ€nsĂ€ sovittaman vikansa, ja vielĂ€ lisÀÀmĂ€n viidennen osan, ja antaman sille, jota vastaan he rikkoneet ovat. !-,ł!ĄM‚ Ja papin pitÀÀ ottaman pyhÀÀ vettĂ€ saviastiaan, ja tomua Tabernaklin permannosta pitÀÀ papin myös ottaman ja paneman veteen.MĄL Niin pitÀÀ papin tuoman hĂ€nen edes, ja asettaman \Herran\ eteen.‚%ĄK„E Niin pitÀÀ miehen viemĂ€n vaimonsa papin eteen, ja viemĂ€n uhrin hĂ€nen edestĂ€nsĂ€, kymmenennen osan ephaa ohraisia jauhoja, ja ei sen pÀÀlle öljyĂ€ vuodattaman, eikĂ€ myös pyhÀÀ savua sen pÀÀlle paneman; sillĂ€ se on kiivausuhri ja muistouhri, joka pahan teon muistuttaa.}ĄJƒu Ja kiivaushenki kehoittaa hĂ€nen, ettĂ€ hĂ€n kiivoittelee vaimostansa, ettĂ€ hĂ€n on saastuttanut itsensĂ€, eli epĂ€luulon henki on tullut hĂ€nen pÀÀllensĂ€, ettĂ€ hĂ€n on epĂ€luulossa vaimostansa, vaikka ei hĂ€n ole saastuttanut itsiĂ€nsĂ€,OĄIƒ Ja jos joku makaa hĂ€nen, ja se on hĂ€nen miehensĂ€ silmĂ€in edestĂ€ salattu ja peitetty, ettĂ€ hĂ€n on itsensĂ€ saastuttanut, ja ei ole todistusta hĂ€ntĂ€ vastaan, eikĂ€ hĂ€n ole siinĂ€ löydetty, ™&v™YĄQƒ- Niin pitÀÀ papin vannottaman vaimoa kirouksen valalla, ja sanoman hĂ€nelle: \Herra\ antakoon sinun kiroukseksi ja sadatukseksi kansas keskelle, niin ettĂ€ \Herra\ sallii lakastua lantees ja vatsas ajettua.ĄP‚+ Mutta jos sinĂ€ olet poikennut miehes tyköÀ, niin ettĂ€ sinĂ€ olet saastuttanut itses, ja joku on sinun maannut, paitsi sinun omaa miestĂ€s,‚ĄO„ Ja papin pitÀÀ vannottaman vaimoa, ja sanoman hĂ€nelle: jos ei yksikÀÀn mies ole maannut sinun kanssas, ja jos et sinĂ€ ole poikennut sinun miehes tyköÀ, niin ettet sinĂ€ ole itsiĂ€s saastuttanut, niin sinun pitÀÀ vapaa oleman tĂ€stĂ€ karvaasta vedestĂ€.VĄNƒ' Ja papin pitÀÀ asettaman vaimon \Herran\ eteen, ja paljastaman vaimon pÀÀn, ja paneman sen kĂ€tten pÀÀlle muistouhrin, joka on kiivausuhri, ja papin kĂ€dessĂ€ pitÀÀ oleman ne katkerat kirousvedet. TÎ:©ĄV‚9 Ja papin pitÀÀ ottaman pivon tĂ€yden ruokauhrista hĂ€nen muistouhriksensa, ja polttaman sen alttarilla, ja sitte antaman sitĂ€ vettĂ€ vaimon juoda. ĄU‚ Ja papin pitÀÀ ottaman kiivausuhrin vaimon kĂ€destĂ€, ja ylentĂ€mĂ€n sen \Herran\ eteen ruokauhriksi, ja uhraaman sen alttarilla.ĄT‚ Ja pitÀÀ antaman vaimon juoda siitĂ€ katkerasta kirousvedestĂ€, ja se kirousvesi pitÀÀ menemĂ€n hĂ€nen sisĂ€llensĂ€ katkeruudeksi.ĄS Ja niin pitÀÀ papin kirjoittaman nĂ€mĂ€ kiroukset kirjaan, ja pitÀÀ taas pyyhkimĂ€n ne ulos siihen katkeraan veteen,(ĄR‚K Niin menkÀÀn nyt tĂ€mĂ€ kirousvesi sinun sisĂ€llyksiis, niin ettĂ€ sinun vatsas ajettuu, ja sinun lantees lakastuvat. Ja vaimon pitÀÀ sanoman: amen, amen! :ș›Űi:,Ą\ W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:lĄ[S Ja miehen pitÀÀ oleman viattoman siitĂ€ pahasta teosta, vaan vaimon pitÀÀ kantaman pahuutensa.?ĄZ‚y Eli koska epĂ€luulon henki kehoittaa miehen kiivoittelemaan vaimostansa, ettĂ€ hĂ€n asettaa hĂ€nen \Herran\ eteen, niin papin pitÀÀ tekemĂ€n hĂ€nelle kaiken tĂ€mĂ€n lain jĂ€lkeen.hĄYK TĂ€mĂ€ on kiivauslaki: koska joku vaimo poikkee pois miehensĂ€ tyköÀ ja saastuttaa itsensĂ€,0ĄX‚[ Vaan jos se vaimo ei ole saastuttanut itsiĂ€nsĂ€, vaan on puhdas, niin ei pidĂ€ sen mitÀÀn hĂ€nelle vahinkoa tekemĂ€n, vaan hĂ€nen pitÀÀ hedelmĂ€lliseksi tuleman.‚BĄW„ Ja koska hĂ€n on juottanut hĂ€nen sillĂ€ vedellĂ€, niin tapahtuu, jos hĂ€n on itsensĂ€ saastuttanut ja kaiketikin rikkonut miestĂ€nsĂ€ vastaan, ettĂ€ kirousvesi tulee hĂ€nen sisĂ€llĂ€nsĂ€ katkeraksi, ja hĂ€nen vatsansa ajettuu ja hĂ€nen lanteensa lakastuvat: ja sen vaimon pitÀÀ oleman kirotun kansansa seassa. xD·ŸĄa‚ Kaikella ajalla, kuin hĂ€n \Herralle\ itsensĂ€ eroittanut on, ei pidĂ€ hĂ€nen menemĂ€n yhdenkÀÀn kuolleen ruumiin tykö,‚Ą`„# Kaikella eroituksensa lupauksen ajalla ei pidĂ€ partaveitsen tuleman hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle: siihenasti kuin hĂ€nen pĂ€ivĂ€nsĂ€ tĂ€ytetÀÀn, kuin hĂ€n oli \Herralle\ itsensĂ€ eroittanut, pitÀÀ hĂ€nen pyhĂ€n oleman, ja antaman pÀÀnsĂ€ hiukset vapaasti kasvaa. Ą_‚  Kaikella eroituksensa ajalla ei pidĂ€ hĂ€nen mitÀÀn, kuin viinapuusta tehty on, eikĂ€ viinamarjan tuumia eli kuoria syömĂ€n.‚0Ą^„[ HĂ€nen pitÀÀ eroittaman itsensĂ€ viinasta ja vĂ€kevĂ€stĂ€ juomasta: viinan etikkaa ja vĂ€kevĂ€n juoman etikkaa ei pidĂ€ hĂ€nen myös juoman, eikĂ€ myös kaikkea sitĂ€, mikĂ€ on viinamarjoista vuotanut, pidĂ€ hĂ€nen juoman, eikĂ€ myös pidĂ€ hĂ€nen syömĂ€n tuoreita eikĂ€ kuivia viinamarjoja.Ą]‚ Puhu Israelin lapsille ja sano heille: jos mies eli vaimo lupaa erinomaisen lupauksen, eroittaaksensa itsensĂ€ \Herralle\, }GòńY}XĄfƒ+ Ja papin pitÀÀ uhraaman yhden syntiuhriksi, ja toisen polttouhriksi, ja sovittaman hĂ€nen, ettĂ€ hĂ€n saastutti itsensĂ€ kuolleen ruumiilla, ja niin pitÀÀ hĂ€nen pyhittĂ€mĂ€n pÀÀnsĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.Ąe‚# Ja kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ hĂ€nen tuoman kaksi mettistĂ€ eli kaksi kyhkylĂ€isen poikaa papin tykö, seurakunnan majan oven eteen.}Ądƒu Jos joku Ă€kisti ja tapaturmaisesti kuolee hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, niin tulee hĂ€nen eroituksensa pÀÀ saastutetuksi, ja hĂ€nen pitÀÀ ajeleman pÀÀnsĂ€ paljaaksi puhdistuspĂ€ivĂ€nĂ€nsĂ€, seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ hĂ€nen sen ajeleman.RĄc Ja kaikella eroituksensa ajalla pitÀÀ hĂ€nen \Herralle\ pyhĂ€n oleman.5Ąb‚e EikĂ€ saastuttaman itsiĂ€nsĂ€ isĂ€nsĂ€ taikka Ă€itinsĂ€, eikĂ€ veljensĂ€ eli sisarensa kuolleesen ruumiisen; sillĂ€ hĂ€nen Jumalansa eroitus on hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀllĂ€. †Ž¶ü†sĄka Ja papin pitÀÀ ne tuoman \Herran\ eteen ja pitÀÀ uhraaman hĂ€nen syntiuhriksensa ja polttouhriksensa.6Ąj‚g Ja korin happamattomia kyrsiĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoista, sekoitettuja öljyyn, ja ohukaisia happamattomia kyrsiĂ€, öljyllĂ€ voidelluita, ja heidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa:TĄiƒ# Ja hĂ€nen pitÀÀ tuoman uhrinsa \Herralle\: vuosikuntaisen virheettömĂ€n karitsan polttouhriksi, vuosikuntaisen virheettömĂ€n uuhen syntiuhriksi ja vuosikuntaisen virheettömĂ€n oinaan kiitosuhriksi,Ąh TĂ€mĂ€ on eroitetun laki, koska hĂ€nen lupauksensa aika tĂ€yetty on: hĂ€n pitÀÀ tuotaman seurakunnan majan oven eteen.hĄgƒK Ja hĂ€nen pitÀÀ \Herralle\ pitĂ€mĂ€n eroituksensa pĂ€ivĂ€t, ja tuoman vuosikuntaisen karitsan vikauhriksi. Ja niin pitÀÀ ne entiset pĂ€ivĂ€t tyhjÀÀn raukeeman, sentĂ€hden ettĂ€ hĂ€nen eroituksensa tuli saastutetuksi. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“žšłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő 8. 9/ :0 ;1 <2 =3 >4 ?5 @6 8. 9/ :0 ;1 <2 =3 >4 ?5 @6 A7 B8 C9 D: E; F< G= H> I? J@ KA LB MC ND OE PF QG RH SI TJ UK VL WM XN YO  P Q R S T U V W  X  Y  Z  [  \ ] ^ _ ` a b c d e f g h i   j  k  l  m  n  o  p  q  r ÙM~–ف9Ąo‚m Ja papin pitÀÀ ne hÀÀlyttĂ€mĂ€n hÀÀlytykseksi \Herran\ edessĂ€. Ja se on pyhĂ€ papille, ynnĂ€ hÀÀlytysrinnan ja ylennyslavan kanssa, ja sitte eroitettu juokaan viinaa.dĄnƒC Ja papin pitÀÀ ottaman oinaan keitetyn lavan, ja yhden happamattoman kyrsĂ€n korista, ja yhden ohukaisen happamattoman kyrsĂ€n, ja paneman ne eroitetun kĂ€den pÀÀlle, sittekuin hĂ€n ajellut on eroituksensa hiukset;KĄmƒ Ja se, joka luvannut on, pitÀÀ lupauksensa pÀÀn ajeleman paljaaksi, seurakunnan majan oven edessĂ€, ja ottaman lupauksensa pÀÀn hiukset ja heittĂ€mĂ€n ne tuleen, joka kiitosuhrin alla on./Ąl‚Y Mutta oinaan hĂ€nen pitÀÀ uhraaman \Herralle\ kiitosuhriksi, ja happamattomat leivĂ€t korissa; ja papin pitÀÀ myös hĂ€nen ruokauhrinsa ja juomauhrinsa tekemĂ€n. Fío5ʇFOĄw ƒ Ja tapahtui sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, koska Moses oli pannut Tabernaklin ylös, voiteli hĂ€n sen ja pyhitti sen, ja kaikki sen astiat, niin myös alttarin ja kaikki sen astiat: ja voiteli ne, ja pyhitti ne.kĄvQ Ja heidĂ€n pitÀÀ paneman minun nimeni Israelin lasten pÀÀlle, ja minĂ€ tahdon siunata heitĂ€.SĄu! \Herra\ ylentĂ€köön kasvonsa sinun puolees, ja antakoon sinulle rauhan.UĄt% \Herra\ valistakoon kasvonsa sinun pÀÀlles, ja olkoon sinulle armollinen.7Ąsk \Herra\ siunatkoon sinua, ja varjelkoon sinua.{Ąrq Puhu Aaronille ja hĂ€nen pojillensa, ja sano: nĂ€in pitÀÀ teidĂ€n siunaaman Israelin lapsia, ja sanoman heille:-ĄqW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:_Ąpƒ9 TĂ€mĂ€ on eroitetun laki, joka uhrinsa lupaa \Herralle\ eroituksensa puolesta, paitsi mitĂ€ hĂ€n muutoin taisi matkaan saattaa: niinkuin hĂ€n on luvannut, niin pitÀÀ myös hĂ€nen tekemĂ€n lupauslakinsa jĂ€lkeen. U$U%›PêUĄ~‚ NeljĂ€ vaunua ja kahdeksan hĂ€rkÀÀ antoi hĂ€n Merarin lapsille, heidĂ€n virkansa jĂ€lkeen, Itamarin, papin Aaronin pojan kĂ€den alla.cĄ}A Kaksi vaunua ja neljĂ€ hĂ€rkÀÀ antoi hĂ€n Gersonin lapsille, heidĂ€n virkansa jĂ€lkeen.HĄ|  Niin otti Moses vaunut ja hĂ€rjĂ€t, ja antoi ne LevilĂ€isille.Ą{‚ Ota heiltĂ€, ettĂ€ ne palvelisivat seurakunnan majan palveluksessa ja anna ne LevilĂ€isille, itsekullekin virkansa jĂ€lkeen.-ĄzW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:KĄyƒ Ja toivat uhrinsa \Herran\ eteen: kuusi peitettyĂ€ vaunua ja kaksitoistakymmentĂ€ hĂ€rkÀÀ, aina vaunun kahden pÀÀmiehen edestĂ€; mutta hĂ€rjĂ€n itsekunkin edestĂ€, ja toivat ne majan eteen.XĄxƒ+ Niin uhrasivat Israelin pÀÀmiehet, jotka ylimmĂ€iset olivat isĂ€insĂ€ huoneessa; sillĂ€ he olivat pÀÀmiehet sukukuntain ylitse, ja seisoivat ylimmĂ€isessĂ€ siassa heidĂ€n seassansa, jotka luetut olivat, 0†ûw«U0"ąA Yksi kauris syntiuhriksi,Są! Yksi nuori mulli, yksi oinas, yksi vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,`ą; Siihen kultainen lusikka, jossa oli kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€nsĂ€ suitsutusta,~ąƒw Ja hĂ€nen lahjansa oli yksi hopiavati, joka painoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, yksi hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: ne molemmat tĂ€ynnĂ€nsĂ€ öljyllĂ€ sekoitettuja sĂ€mpylĂ€jauhoja, ruokauhriksi;dąC EnsimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ uhrasi lahjansa Nahesson, Amminadabin poika, Juudan sukukunnasta.ą{ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: anna jokaisen pÀÀmiehen tuoda uhrinsa, itsekunkin pĂ€ivĂ€nĂ€nsĂ€ alttarin vihkimiseksi.ą‚  Ja pÀÀmiehet uhrasivat alttarin vihkimiseksi, sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ koska se voideltu oli, ja uhrasivat lahjansa alttarin eteen.wĄi Mutta Kahatin lapsille ei hĂ€n mitÀÀn antanut; sillĂ€ heillĂ€ oli pyhĂ€n virka, ja piti kantaman olallansa.ofbflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúæŸeçŸkèŸpéŸvêŸ{ë ì  í î đ !ń (ò 0ó 5ô =ő EæŸeçŸkèŸpéŸvêŸ{ë ì  í î đ !ń (ò 0ó 5ô =ő Eö Lś Tű Zù aû hü qę xț ~ÿĄĄ ĄĄĄĄ#Ą(Ą-Ą4 Ą; ĄB ĄH ĄM ĄQĄVĄ\ĄaĄfĄkĄoĄwĄ~ąąąąą&ą-ą6"ą>#ąE$ąK%ąP&ąV'ą](ąb)ąh*ąn+ąs,ąw.ą}/Ł0Ł1Ł 2Ł3Ł4Ł$5Ł+6Ł07Ł58Ł99Ł>;ŁD<ŁK=ŁQ>ŁX?Łe@ŁlAŁqBŁvCŁ|D€F€G€H€I€J€K€&L€,M€3N€:O€>P€CQ€JS€OT€VU€[V€`W€hX€mY€sZ€w[€~\„]„ ^„`„a„ eb »qQžePą Kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ Sebulonin lasten pÀÀmies, Eliab Helonin poika.ą ‚% Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Netaneelin Suarin pojan lahja.ą 7 Kauris syntiuhriksi,Gą   Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,bą ? Siihen kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€nsĂ€ suitsutusta,ką ƒQ HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetuita öljyllĂ€, ruokauhriksi;Pą Toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ uhrasi Netaneel, Suarin poika, Isaskarin pÀÀmies.ą‚/ Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Nahessonin Amminadabin pojan lahja. r·mM¶arkąƒQ HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetuita öljyllĂ€, ruokauhriksi,Rą NeljĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Rubenin lasten pÀÀmies, Elisur Sedeurin poika.ą‚! Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Eliabin Helonin pojan lahja.ą7 Kauris syntiuhriksi,Gą  Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,Wą) Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€ suitsutusta,kąƒQ HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetuita öljyllĂ€, ruokauhriksi, ŁY9 FWùŻą7( Kauris syntiuhriksi,Gą ' Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,[ą1& Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€nsĂ€ suitsutusta,kąƒQ% HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetuita öljyllĂ€, ruokauhriksi,Wą)$ ViidentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Simeonin lasten pÀÀmies, Selumiel SuriSaddain poika.ą‚%# Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Elisurin Sedeurin pojan lahja.ą7" Kauris syntiuhriksi,Gą ! Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,Zą/ Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa tĂ€ynnĂ€nsĂ€ suitsutusta, ab ÂxXœaYą&-0 SeitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Ephraimin lasten pÀÀmies, Elisama Ammihudin poika.ą%‚)/ Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Eliasaphin Deguelin pojan lahja.ą$7. Kauris syntiuhriksi,Gą# - Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,[ą"1, Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€nsĂ€ suitsutusta,ką!ƒQ+ HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetuita öljyllĂ€, ruokauhriksi,Pą * Kuudentena pĂ€ivĂ€nĂ€ Gadin lasten pÀÀmies, Eliasaph Deguelin poika.ą‚/) Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Selumielin SuriSaddain pojan lahja. głjJ°Vgką-ƒQ7 HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetuita öljyllĂ€, ruokauhriksi,Wą,)6 Kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ Manassen lasten pÀÀmies, Gamliel Pedatsurin poika.ą+‚'5 Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Elisaman Ammihudin pojan lahja.ą*74 Kauris syntiuhriksi,Fą)3 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa polttouhriksi,[ą(12 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€nsĂ€ suitsutusta,ką'ƒQ1 HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetuita öljyllĂ€, ruokauhriksi, “Š\< FW곓ą67@ Kauris syntiuhriksi,Gą5 ? Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,Wą4)> Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€ suitsutusta,ką3ƒQ= HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetuita öljyllĂ€, ruokauhriksi,Wą2)< YhdeksĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ BenJaminin lasten pÀÀmies, Abidan Gideonin poika.ą1‚+; Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Gamlielin Pedatsurin pojan lahja.ą07: Kauris syntiuhriksi,Gą/ 9 Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,Wą.)8 Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€ suitsutusta, E  !,7BMXcny„š€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  t  u  v  w  x  y  z  {  |  t  u  v  w  x  y  z  {  |  }  ~    €     ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰  Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •  –  —  ˜  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ     !Ą  "ą  #Ł  $€   „  Š  §  š  ©  Ș  «  Ź  ­  ź  Ż  °  ±  Č  ł  Ž  ”  ¶  ·  ž6ììù#1?M[iw…“ĄŻœËÙçő!0?N]l{Š™š·ÆŐäó />M\kz‰˜§¶ÄÓâńŠ”ÄÓâń V  „"   ń.   <:   ˆF   ÓU   V  „"   ń.   <:   ˆF   ÓU  b  io  !Ž{  'ÿ‰   J—  +•„  " àł  $+Ÿ  &vÌ  )ÂŰ  +űæ  - C=  /ŽL  2 ÙY  "f hr ź€  ôŒ   :š  €©  Æ·  Ć  RÒ  ˜ß  Țë  $ù  j " ° $ ö & <. ( ‚9  ÉE  P  U^   ›j  áw '„ !m‘ łŸ ùŹ  ?ș  …Ç ËŐ  â [ï Ąú  ç 7-4öŚö#2AP_n}Œ›ȘčÈŚæő"1@O^m|‹š©žÇÖćô />M\kz‰˜Š”ÄÓâń—Š”ÄÓâń  č- ÿ:  EE  ‹R Ń_ n ]  č- ÿ:  EE  ‹R Ń_ n ]z .Ł† é‘  /ž  u« !7»· $À JÍ Ú  Öé  ś  b ±  Űô 5  $ W; AH ăV !)f pr ¶ ü‘  !BĄ  ˆ° #ÎŒ Æ ZÓ  Ę  æê .ú t  ș  -&  (F4  ŒB ÒQ ` `p   §€  î   4›  z«  Àș   É  L Yi"È~^ÁYeą>EH EnsimĂ€isenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Asserin lasten pÀÀmies, Pagiel Okranin poika.ą=‚-G Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on AhiEserin AmmiSaddain pojan lahja.ą<7F Kauris syntiuhriksi,Gą; E Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,Wą:)D Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€ suitsutusta,ką9ƒQC HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitetuita öljyllĂ€, ruokauhriksi,Uą8%B KymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Danin lasten pÀÀmies, AhiEser AmmiSaddain poika.ą7‚!A Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Abidan Gideonin pojan lahja. fžnN¶TfjąEƒOO HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ öljyllĂ€ sekoitettuja sĂ€mpylĂ€jauhoja, ruokauhriksi,_ąD9N ToisenatoistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Naphtalin lasten pÀÀmies, Ahira Enanin poika.ąC‚#M Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Pagielin Okranin pojan lahja.ąB7L Kauris syntiuhriksi,GąA K Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,Wą@)J Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€ suitsutusta,ją?ƒOI HĂ€nen lahjansa oli hopiavati, joka maksoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€, hopiamalja, joka maksoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen: molemmat tĂ€ynnĂ€ öljyllĂ€ sekoitettuja sĂ€mpylĂ€jauhoja, ruokauhriksi, ĐŠ\<§żĐkąKƒQU Niin ettĂ€ jokainen vati painoi sata ja kolmekymmentĂ€ sikliĂ€ hopiaa, ja jokainen malja seitsemĂ€nkymmentĂ€ sikliĂ€, niin ettĂ€ kaikkein astiain hopian luku juoksi kaksituhatta ja neljĂ€sataa sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen.dąJƒCT TĂ€mĂ€ on alttarin vihkimys sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona se voideltiin, johonka Israelin lasten ruhtinaat uhrasivat: kaksitoistakymmentĂ€ hopiavatia, kaksitoistakymmentĂ€ hopiamaljaa, kaksitoistakymmentĂ€ kultaista lusikkaa,ąI‚S Ja kiitosuhriksi kaksi hĂ€rkÀÀ, viisi oinasta, viisi kaurista, ja viisi vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on Ahiran Enanin pojan lahja.ąH7R Kauris syntiuhriksi,GąG Q Mulli karjasta, oinas, vuosikuntainen karitsa, polttouhriksi,WąF)P Kultainen lusikka, joka maksoi kymmenen sikliĂ€ kultaa, tĂ€ynnĂ€ suitsutusta, @Aen@+ąP U Ja \Herra\ puhui Mosekselle sanoen:sąOƒaY Ja koska Moses meni seurakunnan majaan, ettĂ€ hĂ€ntĂ€ siellĂ€ puhuteltaisiin, niin kuuli hĂ€n ÀÀnen puhuvan kanssansa armoistuimelta, joka oli todistuksen arkin pÀÀllĂ€, kahden Kerubimin vaiheella, ja sieltĂ€ puhuteltiin hĂ€ntĂ€.XąNƒ+X Ja karjan luku kiitosuhriksi oli neljĂ€ hĂ€rkÀÀ kolmattakymmentĂ€, kuusikymmentĂ€ oinasta, kuusikymmentĂ€ kaurista, kuusikymmentĂ€ vuosikuntaista karitsaa. TĂ€mĂ€ on alttarin vihkimys koska se voideltiin.XąMƒ+W ElĂ€inten luku polttouhriksi, kaksitoistakymmentĂ€ mullia, kaksitoistakymmentĂ€ oinasta, kaksitoistakymmentĂ€ vuosikuntaista karitsaa, ja heidĂ€n ruokauhrinsa, ja kaksitoistakymmentĂ€ kaurista syntiuhriksi._ąLƒ9V Ja ne kaksitoistakymmentĂ€ kultaista lusikkaa, jotka suitsutusta tĂ€ynnĂ€ olivat, jokainen painoi kymmenen sikliĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen, niin ettĂ€ luku lusikkain kullasta juoksi sata ja kaksikymmentĂ€ sikliĂ€. Âiô'ś¶ÂpąVƒ[ Ja nĂ€in pitÀÀ sinun tekemĂ€n heille, puhdistaakses heitĂ€. Sinun pitÀÀ priiskottaman syntivettĂ€ heidĂ€n pÀÀllensĂ€: ja heidĂ€n pitÀÀ kaiken lihansa pÀÀltĂ€ karvat ajeleman, ja vaatteensa pesemĂ€n, niin he ovat puhtaat.>ąUy Ota LevilĂ€iset Israelin lapsista ja puhdista heitĂ€.-ąTW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:IąSƒ  Mutta kynttilĂ€jalka oli tehty lujasta kullasta, varresta niin kukkaisiin asti oli se vahvaa tekoa: sen muodon jĂ€lkeen kuin \Herra\ oli Mosekselle nĂ€yttĂ€nyt, niin teki hĂ€n kynttilĂ€jalan.rąR_ Ja Aaron teki niin, ja asetti lamput kynttilĂ€jalan kohdalle, niinkuin \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli.ąQ‚! Puhu Aaronille, ja sano hĂ€nelle: koskas lamput panet ylös, niin pitÀÀ ne seitsemĂ€n lamppua valaiseman juuri kynttilĂ€jalan kohdalla. )JÖ`â*)qą]] Ja sinun pitÀÀ eroittaman LevilĂ€iset Israelin lapsista, niin ettĂ€ LevilĂ€iset pitÀÀ oleman minun. ą\‚  Ja sinun pitÀÀ asettaman LevilĂ€iset Aaronin ja hĂ€nen poikainsa eteen, ja hÀÀlyttĂ€mĂ€n heitĂ€ hÀÀlytykseksi \Herralle\.4ą[‚c Ja LevilĂ€isten pitÀÀ laskeman kĂ€tensĂ€ mullin pÀÀlle, ja toinen mulli pitÀÀ \Herralle\ syntiuhriksi tehtĂ€mĂ€n, ja toinen polttouhriksi, LevilĂ€isiĂ€ sovittamaan.{ąZq Ja Aaronin pitÀÀ hÀÀlyttĂ€mĂ€n LevilĂ€iset Israelin lapsilta \Herran\ eteen, \Herran\ palvelusta palvelemaan.sąYa Ja tuoman LevilĂ€iset \Herran\ eteen: ja Israelin lapset pitÀÀ paneman kĂ€tensĂ€ LevilĂ€isten pÀÀlle.qąX] Ja sinun pitÀÀ tuoman LevilĂ€iset seurakunnan majan eteen, ja kaiken Israelin lasten kansan kokooman.2ąW‚_ Ja sitte pitÀÀ heidĂ€n ottaman nuoren mullin, ja sen ruokauhriksi öljyllĂ€ sekoitettuja sĂ€mpylĂ€jauhoja, ja toisen nuoren mullin pitÀÀ sinun ottaman syntiuhriksi. 0Wn§M0‚ąb„- Ja annoin LevilĂ€iset Aaronille ja hĂ€nen pojillensa lahjaksi Israelin lapsista, ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ seurakunnan majassa Israelin lasten virassa palveleman, ja sovittaman Israelin lapset, ettei rangaistus tulisi Israelin lasten pÀÀlle, jos he lĂ€hestyisivĂ€t pyhÀÀ.Wąa) Ja otin minulleni LevilĂ€iset, kaikkein esikoisten edestĂ€ Israelin lapsista,Cą`ƒ SillĂ€ kaikki esikoiset Israelin lapsista ovat minun, sekĂ€ ihmisistĂ€ ettĂ€ elĂ€imistĂ€: sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, kuin minĂ€ löin kaikki esikoiset Egyptin maalla, pyhitin minĂ€ ne minulleni,eą_ƒE SillĂ€ he ovat minulle perĂ€ti annetut Israelin lasten seasta, ja minĂ€ olen heidĂ€t ottanut minulleni kaikkein edestĂ€, jotka ensisti avaavat Ă€itinsĂ€ kohdun, nimittĂ€in, kaikkein esikoisten edestĂ€ Israelin lapsista.%ą^‚E Ja sitte pitÀÀ heidĂ€n kĂ€ymĂ€n sisĂ€lle palvelemaan seurakunnan majassa, ja pitÀÀ sinun heitĂ€ puhdistaman, ja hÀÀlyttĂ€mĂ€n heitĂ€ hÀÀlytykseksi. IIĂ“ŃIąh‚ Mutta viidennestĂ€kymmenestĂ€ vuodesta pitÀÀ heidĂ€n vapaat oleman palveluksensa virasta, ja ei pidĂ€ enÀÀ palveleman.>ąg‚w TĂ€mĂ€ on se minkĂ€ LevilĂ€isten pitÀÀ pitĂ€mĂ€n: viidennestĂ€ vuodesta kolmattakymmentĂ€ ja sen ylitse, ovat he kelvolliset sotaan menemÀÀn ja palvelemaan seurakunnan majassa.-ąfW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:Fąeƒ Ja sitte LevilĂ€iset menivĂ€t seurakunnan majaan, virkaansa tekemÀÀn Aaronin ja hĂ€nen poikainsa eteen: niinkuin \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt LevilĂ€isistĂ€, niin tekivĂ€t he heille.8ąd‚k Ja LevilĂ€iset puhdistivat itsensĂ€, ja pesivĂ€t vaatteensa, ja niin Aaron hÀÀlytti heidĂ€t hÀÀlytykseksi \Herran\ edessĂ€, ja sovitti heitĂ€ niin ettĂ€ he puhdistettiin.3ąc‚a Ja Moses ynnĂ€ Aaronin kanssa, ja koko Israelin seurakunta tekivĂ€t LevilĂ€isille kaikki niinkuin \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt; niin tekivĂ€t Israelin lapset heille. 0—@aląnƒS  Ja he pitivĂ€t pÀÀsiĂ€istĂ€ neljĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ toistakymmentĂ€ ensimĂ€isellĂ€ kuulla, kahden ehtoon vĂ€lillĂ€, Sinain korvessa: kaiken sen jĂ€lkeen minkĂ€ \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt, niin tekivĂ€t Israelin lapset.Xąm+  Ja Moses puhui Israelin lapsille, ettĂ€ heidĂ€n piti pÀÀsiĂ€istĂ€ pitĂ€mĂ€n.[ąlƒ1  NeljĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tĂ€llĂ€ kuulla kahden ehtoon vĂ€lillĂ€, pitÀÀ heidĂ€n sen pitĂ€mĂ€n, ajallansa: kaikkein sÀÀtyinsĂ€ ja kaikkein oikeuttensa jĂ€lkeen pitÀÀ teidĂ€n sen tekemĂ€n.Tąk#  Israelin lasten pitÀÀ pÀÀsiĂ€istĂ€ pitĂ€mĂ€n mÀÀrĂ€tyllĂ€ ajallansa:ąj ‚' Ja \Herra\ puhui Mosekselle Sinain korvessa, toisena vuonna sittekuin he olivat lĂ€hteneet Egyptin maalta, ensimĂ€isenĂ€ kuukautena, sanoen:Ląiƒ Mutta heidĂ€n pitÀÀ veljeinsĂ€ palveluksesta seurakunnan majassa ottaman vaarin; mutta viran töitĂ€ ei heidĂ€n pidĂ€ tekemĂ€n. NĂ€in sinun pitÀÀ tekemĂ€n LevilĂ€isille heidĂ€n vartiossansa. à#\ûËàgąsƒI Puhu Israelin lapsille, sanoen: kuka ikĂ€nĂ€ saastuttaa itsensĂ€ kuolleessa, elikkĂ€ on taampana kaukaisella matkalla teistĂ€, taikka teidĂ€n lankoinne seassa, hĂ€nen pitÀÀ kuitenkin pitĂ€mĂ€n pÀÀsiĂ€istĂ€ \Herralle\.-ąrW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:^ąq7  Ja Moses sanoi heille: seisokaat, minĂ€ tahdon kuulla, mitĂ€ \Herra\ kĂ€skee teille.Cąpƒ  Ja ne miehet sanoivat hĂ€nelle: me olemme saastaantuneet kuolleesta ihmisestĂ€: miksi me niin ylönkatsottuna pidetÀÀn, ettemme saa uhrata lahjojamme aikanansa Israelin lasten seassa?Yąoƒ-  Niin siellĂ€ oli muutamia miehiĂ€, jotka olivat saastaantuneet kuolleessa ihmisessĂ€, niin ettei he saaneet pitÀÀ pÀÀsiĂ€istĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ja he menivĂ€t sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Moseksen ja Aaronin eteen. W*tlW‚ąw„  Ja jos joku muukalainen asuu teidĂ€n seassanne, ja pitÀÀ myös \Herralle\ pÀÀsiĂ€istĂ€: pÀÀsiĂ€isen sÀÀtyin ja oikeutten jĂ€lkeen hĂ€nen sen pitĂ€mĂ€n pitÀÀ. TĂ€mĂ€ sÀÀty pitÀÀ teille yhtĂ€lĂ€inen oleman, niin muukalaiselle kuin omaisellekin maassa.‚ąv„ Mutta joka puhdas on, ja ei ole matkalla, ja unhottaa pitÀÀ pÀÀsiĂ€istĂ€, hĂ€nen sielunsa pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansoistansa. SentĂ€hden ettei hĂ€n ole kantanut uhrinansa \Herralle\ mÀÀrĂ€tyllĂ€ ajallansa, sen pitÀÀ itse syntinsĂ€ kantaman.2ąu‚_ Ei pidĂ€ heidĂ€n siitĂ€ mitĂ€kÀÀn tĂ€hteeksi jĂ€ttĂ€mĂ€n huomeneksi, eikĂ€ luuta siitĂ€ rikkoman: kaikkein pÀÀsiĂ€issÀÀtyin jĂ€lkeen pitÀÀ heidĂ€n sen tekemĂ€n.Rątƒ Vaan toisella kuulla, neljĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ toistakymmentĂ€, kahden ehtoon vĂ€lillĂ€, pitÀÀ heidĂ€n sen tekemĂ€n, ja heidĂ€n pitÀÀ sen syömĂ€n happamattoman leivĂ€n ja karvasten ruohoin kanssa. E  "-8CNYdoz…›Š°»ÆŃÜçòę)4?JT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÉÔßêőšłŸÉÔßêő  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă  Ä  !Ć  "Æ  #Ç   È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö   Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  !ś  "ű  ù ú û ü ę ț 1^Z1Ką}ƒ  Ja koska niin tapahtui, ettĂ€ pilvi oli jĂ€rjestĂ€nsĂ€ monikahdat pĂ€ivĂ€t majan pÀÀllĂ€, niin he sioittivat heitĂ€nsĂ€ \Herran\ sanan jĂ€lkeen, ja \Herran\ sanan jĂ€lkeen he myös vaelsivat. ą|‚  Ja koska pilvi usiammat pĂ€ivĂ€t pysyi majan pÀÀllĂ€, niin ottivat Israelin lapset vaarin \Herran\ vartiosta, ja ei vaeltaneet.Gą{ƒ   \Herran\ sanan jĂ€lkeen vaelsivat Israelin lapset, ja \Herran\ sanan jĂ€lkeen he myös heitĂ€nsĂ€ sioittivat: aina niinkauvan kuin pilvi pysyi majan pÀÀllĂ€, pysyivĂ€t he myös siallansa.&ąz‚G  Ja kuin pilvi nousi majan pÀÀltĂ€, niin vaelsivat Israelin lapset, ja kuhunka paikkaan pilvi seisahti, siinĂ€ myös Israelin lapset heitĂ€nsĂ€ sioittivat.Wąy)  Niin tapahtui alati, ettĂ€ pilvi varjosi sen ja nĂ€kyi yöllĂ€ niinkuin tuli.ąx‚7  Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuin Tabernakli pantiin ylös, varjosi pilvi todistuksen majan, ja oli ehtoosta niin aamuun asti majan pÀÀllĂ€, niinkuin tuli. ;!K“dĂ;Ł‚  Koska niillĂ€ molemmilla hiljaksensa soitetaan, silloin pitÀÀ koko seurakunnan kokoontuman seurakunnan majan oven eteen.Ł‚5  Tee sinulles hopiasta kaksi torvea, vahvaksi sinun ne tekemĂ€n pitÀÀ, niillĂ€ kutsuakses seurakuntaa kokoon, ja koska joukon pitÀÀ matkustaman.,Ł W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:4Ł‚c  \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen olivat he siallansa, ja \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen he matkustivat, ja ottivat vaarin \Herran\ vartiosta, \Herran\ sanan jĂ€lkeen Moseksen kautta.Rąƒ  Eli koska pilvi kaksi pĂ€ivÀÀ eli kuukauden taikka muutoin kauvan aikaa pysyi majan pÀÀllĂ€, niin Israelin lapset sioittivat heitĂ€nsĂ€, ja ei matkustaneet, ja koska se nousi, niin he matkustivat.[ą~ƒ1  Ja jos se niin tapahtui, ettĂ€ pilvi aina ehtoosta niin huomeneen asti oli majan pÀÀllĂ€, ja sitte aamulla nousi, niin he vaelsivat, eli koska pilvi pĂ€ivĂ€llĂ€ taikka yöllĂ€ nousi, niin he myös vaelsivat. pú&ĄŁ‚)  Ja papit Aaronin pojat pitÀÀ nĂ€illĂ€ torvilla soittaman: ja tĂ€mĂ€ pitÀÀ teille ja teidĂ€n sukukunnillenne oleman ijankaikkinen sÀÀty.Ł}  Mutta koska seurakunnan pitÀÀ kokoontuman, silloin teidĂ€n pitÀÀ ainoastansa hiljaksensa, ja ei vahvasti soittaman.PŁƒ  Mutta koska te toisen kerran vahvasti soitatte, silloin pitÀÀ ne leirit lĂ€htemĂ€n matkaan, jotka etelÀÀn pĂ€in ovat; sillĂ€ koska he lĂ€htevĂ€t matkaan, niin pitÀÀ teidĂ€n vahvasti soittaman.sŁa  Mutta koska te vahvasti soitatte, silloin pitÀÀ ne leirit lĂ€htemĂ€n matkaan, jotka itÀÀn pĂ€in ovat. Ł‚  Vaan koska ainoastaan yhdellĂ€ hiljaksensa soitetaan, silloin pitÀÀ pÀÀmiehet ja tuhanten esimiehet Israelissa tuleman kokoon. mùÒ@ÆmVŁ ' Ja he lĂ€ksivĂ€t ensimĂ€isen kerran \Herran\ sanan jĂ€lkeen Moseksen kautta.wŁ i Ja Israelin lapset lĂ€ksivĂ€t matkaansa jĂ€rjestyksessĂ€ Sinain korvesta, ja pilvi seisahti Paranin korvessa.Ł ‚ Ja tapahtui kahdentenakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, toisena kuukautena toisena vuonna, ettĂ€ pilvi nostettiin todistuksen majan tyköÀ,‚#Ł „A Niin myös teidĂ€n ilopĂ€ivinĂ€nne, ja teidĂ€n juhlapĂ€ivinĂ€nne, ja teidĂ€n uusissa kuissanne, pitÀÀ teidĂ€n torvilla soittaman, teidĂ€n polttouhrianne ja kiitosuhrianne uhratessanne, ettĂ€ ne olisivat teille muistoksi teidĂ€n Jumalanne edessĂ€. MinĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.‚Ł „ Ja koska te lĂ€hdette sotaan teidĂ€n maallanne vihollisianne vastaan, jotka teitĂ€ vainoovat, silloin pitÀÀ teidĂ€n vahvasti torvilla soittaman, ettĂ€ teitĂ€ muistettaisiin \Herran\ teidĂ€n Jumalanne edessĂ€, ja te pelastettaisiin vihollisistanne. +kÉZ߉9±+Ł  SitĂ€likin lĂ€ksi Ephraimin lasten leirin lippu joukkoinensa, ja hĂ€nen joukkonsa pÀÀllĂ€ oli Elisama Ammihudin poika.Ł‚  Niin matkustivat myös Kahatilaiset ja kantoivat pyhÀÀ, ja toiset panivat majan ylös, siihenasti ettĂ€ nĂ€mĂ€t tulivat.MŁ  Ja Gadin lasten suvun joukon pÀÀllĂ€ oli Eliasaph Deguelin poika.SŁ!  Ja Simeonin lasten suvun joukon pÀÀllĂ€ oli Selumiel SuriSaddain poika.xŁk  SitĂ€lĂ€hin lĂ€ksi Rubenin leirin lippu joukkoinensa, ja hĂ€nen joukkonsa pÀÀllĂ€ oli Elisur Sedeurin poika.lŁS  Silloin maja otettiin maahan: ja Gersonin ja Merarin lapset lĂ€ksivĂ€t matkaan ja kantoivat majaa.MŁ  Ja Sebulonin lasten suvun joukon pÀÀllĂ€ oli Eliab Helonin poika.OŁ  Ja Isaskarin lasten suvun joukon pÀÀllĂ€ oli Netaneel Suarin poika.Ł‚  NimittĂ€in Juudan lasten leirin lippu lĂ€ksi ensin matkaan joukkoinensa, ja heidĂ€n joukkonsa pÀÀllĂ€ oli Nahesson Amminadabin poika. $§OĄMùĄ–$oŁY  HĂ€n vastasi hĂ€ntĂ€: en minĂ€ tule teidĂ€n kanssanne, vaan minĂ€ menen omalle maalleni sukuni tykö.‚Ł„   Ja Moses puhui nÀÀlĂ€miehellensĂ€ Hobabille Reguelin Midianilaisen pojalle: me menemme siihen paikkaan, josta \Herra\ sanonut on: minĂ€ annan sen teille. Tule meidĂ€n kanssamme, me teemme sinulle hyvÀÀ, sillĂ€ \Herra\ on hyvÀÀ luvannut Israelille.UŁ%  NĂ€mĂ€t ovat Israelin lasten vaellukset joukkoinensa, koska he matkustivat.QŁ  Ja Naphtalin lasten sukukunnan joukon pÀÀllĂ€ oli Ahira Enanin poika.QŁ  Ja Asserin lasten sukukunnan joukon pÀÀllĂ€ oli Pagiel Okranin poika.*Ł‚O  SitĂ€likin lĂ€ksi Danin lasten leirin lippu joukkoinensa. Ja niin kaikki leirit matkassansa olivat. Ja hĂ€nen joukkonsa pÀÀllĂ€ oli AhiEser AmmiSaddain poika.UŁ%  Ja BenJaminin lasten sukukunnan joukon pÀÀllĂ€ oli Abidan Gideonin poika.VŁ'  Ja Manassen lasten sukukunnan joukon pÀÀllĂ€ oli Gamliel Pedatsurin poika. łhó*Ć"łlŁ$S $ Koska arkki lepĂ€si, sanoi hĂ€n: Palaja, \Herra\, niiden monen kymmenen tuhannen tykö Israelissa.Ł#‚9 # Ja koska arkki lĂ€ksi matkaan, sanoi Moses: \Herra\ nouse, ettĂ€ vihollises hajotettaisiin, ja ne, jotka sinua vainoovat, pakenisivat sinun edestĂ€s.bŁ"? " Ja \Herran\ pilvi oli heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€ pĂ€ivĂ€llĂ€, koska he leiristĂ€ matkustivat.EŁ!ƒ ! Niin he matkustivat kolme pĂ€ivĂ€kuntaa \Herran\ vuoren tyköÀ, ja \Herran\ liiton arkki vaelsi heidĂ€n edellĂ€nsĂ€ kolme pĂ€ivĂ€kuntaa, katsomaan heille, kussa heidĂ€n lepÀÀmĂ€n piti.rŁ _ Ja jos sinĂ€ tulet meidĂ€n kanssamme, niin se hyvĂ€, minkĂ€ \Herra\ meille tekee, sen me teemme sinulle.Ł‚#  HĂ€n sanoi: Ă€lĂ€ meistĂ€ luovu, sillĂ€ sinĂ€ tiedĂ€t, kussa meidĂ€n pitÀÀ itsemme sioittaman korvessa, ja sinĂ€ olet meidĂ€n silmĂ€mme. 0 ­H–ƒ0PŁ+  Ja man oli niinkuin korianderin siemen, ja nĂ€hdĂ€ niinkuin bedellion.{Ł*q  Mutta nyt on sielumme kuivettunut, ja ei ole ikĂ€nĂ€ mitÀÀn, paitsi tĂ€mĂ€ manna on meidĂ€n silmĂ€imme edessĂ€.Ł)‚  Me muistamme ne kalat, joita me söimme ilman maksota EgyptissĂ€, ja ne agurkit, ja melonit, ja puurlaukat, ja sipulit, ja kynsilaukat..Ł(‚W  Mutta sekalainen kansa heidĂ€n seassansa oli syttynyt himoon, ja Israelin lapset myös rupesivat taas itkemÀÀn ja sanoivat: kuka antaa meille lihaa syödĂ€ksemme?bŁ'?  Ja se paikka kutsuttiin Tabeera, ettĂ€ \Herran\ tuli oli syttynyt heidĂ€n keskellĂ€nsĂ€.[Ł&1  Silloin huusi kansa Moseksen tykö, ja Moses rukoili \Herraa\, niin tuli asettui.qŁ% ƒ_ Ja tapahtui, koska kansa kĂ€rsimĂ€ttömyydestĂ€ napisi, oli se paha \Herran\ korvissa, ja koska \Herra\ sen kuuli, julmistui hĂ€nen vihansa, ja \Herran\ tuli syttyi heidĂ€n seassansa, joka ÀÀrimĂ€iset heidĂ€n leirissĂ€nsĂ€ poltti. +Î0upŁ0ƒ[ Olenko minĂ€ kaiken tĂ€mĂ€n kansan siittĂ€nyt? olenko minĂ€ synnyttĂ€nyt hĂ€nen? ettĂ€s niin sanoit minulle: kanna heitĂ€ helmassas, niinkuin elatusisĂ€ kantaa imevĂ€n lapsen, siihen maahan, jonka sinĂ€ heidĂ€n isillensĂ€ vannoit?7Ł/‚i Ja Moses sanoi \Herralle\: miksi sinĂ€ niin ahdistat palveliaas? ja miksi en minĂ€ löydĂ€ armoa sinun edessĂ€s, ettĂ€s panet kaiken tĂ€mĂ€n kansan kuorman minun pÀÀlleni?Ł.‚/ Ja Moses kuuli kansan itkevĂ€n sukukunnissansa, itsekunkin majansa ovella, ja \Herran\ viha julmistui suuresti, ja Moses myös pani sen pahaksi.ZŁ-/ Ja koska kaste yöllĂ€ laskeusi leiriin, niin laskeusi myös manna sen pÀÀlle.QŁ,ƒ  Ja kansa juoksi sinne ja tĂ€nne, ja kokosi sitĂ€, ja jauhoi myllyllĂ€ eli survoi rikki huhmaressa, ja keitti padassa, ja teki itsellensĂ€ siitĂ€ paistinkakkuja, ja ne maistivat niinkuin öljyleivĂ€t. tfHTt\Ł5ƒ3  Ja minĂ€ tulen alas, ja puhun siellĂ€ sinun kanssas, ja otan siitĂ€ hengestĂ€ joka sinun ylitses on ja annan heille, ettĂ€ he ynnĂ€ sinun kanssas kantaisivat kansan kuorman, ettet sinĂ€ yksinĂ€s sitĂ€ kantaisi.pŁ4ƒ[  Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kokoa minulle seitsemĂ€nkymmentĂ€ miestĂ€ Israelin vanhimmista, jotkas tiedĂ€t vanhimmiksi ja pÀÀmiehiksi kansan seassa, ja tuo heitĂ€ seurakunnan majan oven eteen, ja seisokaat siinĂ€ sinun kanssas.7Ł3‚i  Ja jos sinĂ€ niin teet minulle, niin lyö minut kohta kuoliaaksi, jos minĂ€ muutoin olen armon löytĂ€nyt sinun edessĂ€s, ettei minun niin tĂ€ytyisi onnettomuuttani nĂ€hdĂ€.`Ł2;  En minĂ€ yksinĂ€ni voi kaikkea tĂ€tĂ€ kansaa kantaa; sillĂ€ se on minulle ylen raskas.Ł1‚' MistĂ€ minĂ€ otan lihaa kaikelle tĂ€lle kansalle antaakseni? sillĂ€ he itkevĂ€t minun edessĂ€ni ja sanovat: anna meille lihaa syödĂ€ksemme. –é`J–0Ł9‚[  Ja Moses sanoi: tĂ€mĂ€ kansa on kuusisataa tuhatta jalkamiestĂ€, joidenka seassa minĂ€ olen, ja sinĂ€ sanot: minĂ€ annan heille lihaa syödĂ€ksensĂ€ koko kuukaudeksi.‚Ł8„  Mutta koko kuukaudeksi, siihen asti ettĂ€ se kĂ€y teidĂ€n sieramistanne ulos, ja tulee teille kyylytykseksi; sillĂ€ te olette \Herran\ hyljĂ€nneet, joka on teidĂ€n seassanne, ja itkitte hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja sanoitte: miksi me olemme tĂ€nne lĂ€hteneet EgyptistĂ€?Ł7‚  Ei vaivoin pĂ€ivĂ€ksi, eikĂ€ kahdeksi syödĂ€ksenne, eikĂ€ viideksi, eikĂ€ kymmeneksi, eikĂ€ kahdeksikymmeneksi pĂ€ivĂ€ksi;‚Ł6„!  Ja sano kansalle: pyhittĂ€kÀÀt teitĂ€nne huomeneksi, ettĂ€ te lihaa söisitte; sillĂ€ teidĂ€n itkunne on tullut \Herran\ korviin ja te sanoitte: kuka antaa meille lihaa syödĂ€ksemme? sillĂ€ hyvin me elimme EgyptissĂ€; ja \Herra\ antaa teille lihaa syödĂ€ksenne. "yȚB"wŁ>ƒi  Mutta kaksi miestĂ€ jĂ€i vielĂ€ leiriin, yhden nimi oli Eldad ja toisen nimi Medad, joiden pÀÀllĂ€ myös henki lepĂ€si; sillĂ€ he olivat myös kirjoitetut, vaan ei he vielĂ€ olleet kĂ€yneet ulos majan tykö, ja he ennustivat leirissĂ€.‚!Ł=„=  Niin tuli \Herra\ alas pilvessĂ€, ja puhui hĂ€nen kanssansa, ja otti siitĂ€ hengestĂ€, joka oli hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€, ja antoi seitsemĂ€llekymmenelle vanhimmalle miehelle. Ja tapahtui, koska henki lepĂ€si heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€, niin he ennustivat; vaan ei sitte enÀÀ kertoneet.Ł<‚+  Ja Moses meni ulos ja sanoi kansalle \Herran\ sanat, ja kokosi seitsemĂ€nkymmentĂ€ miestĂ€ kansan vanhimmista ja asetti heidĂ€t ympĂ€ri majaa.Ł;‚)  \Herra\ sanoi Mosekselle: onko \Herran\ kĂ€si lyhennetty? Nyt sinun pitÀÀ nĂ€kemĂ€n, jos minun sanani jĂ€lkeen tapahtuu sinulle elikkĂ€ ei.Ł:‚  Tapetaanko lampaat ja karja, ettĂ€ he ravittaisiin? taikka kootaanko kaikki kalat merestĂ€ heille, ettĂ€ he ravittaisiin? E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő                                              ! " # $ % & ' ( )! *" +# ,$ -%  & ' ( ) * + , -  .  /  0  1  2 3 4 5 6 7 8 9 : ; < = > ? @ A B C D Y• m+AYdŁDƒC Niin nousi kansa koko sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ja koko sinĂ€ yönĂ€, ja koko toisena pĂ€ivĂ€nĂ€, ja kokosi peltokanoja, ja se, joka vĂ€himmĂ€n kokosi, hĂ€n kokosi kymmenen homeria, ja he leivittivĂ€t ne kohta ympĂ€ri leiriĂ€.fŁCƒG  Niin tuli tuuli \Herralta\ ja ajoi peltokanat merestĂ€, ja hajoitti ne leiriin, tÀÀltĂ€pĂ€in pĂ€ivĂ€kunnan matkan, ja sieltĂ€pĂ€in pĂ€ivĂ€kunnan matkan leirin ympĂ€rille, liki kahta kyynĂ€rÀÀ korkialle maan pÀÀlle.?ŁB{  Ja niin Moses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.ŁA‚3  Mutta Moses sanoi hĂ€nelle: oletko sinĂ€ minun edessĂ€ni kiivas? Jospa kaikki \Herran\ kansa ennustaisi! Ja \Herra\ antais henkensĂ€ tulla heihin.Ł@‚  Niin vastasi Josua Nunin poika, Moseksen palvelia, jonka hĂ€n valinnut oli, ja sanoi: minun herrani Moses! kiellĂ€ heitĂ€.hŁ?K  Niin juoksi nuorukainen ja ilmoitti Mosekselle, ja sanoi: Eldad ja Medad ennustavat leirissĂ€. w<܉ìfw ŁK‚  Ja \Herra\ sanoi Ă€kisti Mosekselle, Aaronille ja MirJamille: menkÀÀt te kolme seurakunnan majaan. Ja he kaikki kolme menivĂ€t.]ŁJ5  Mutta Moses oli sangen siviĂ€ mies, enempi kuin kaikki muut ihmiset maan pÀÀllĂ€.ŁI  Ja sanoivat: puhuuko \Jumala\ ainoastaan Moseksen kautta? eikö hĂ€n myös puhu meidĂ€n kauttamme? Ja \Herra\ kuuli sen.ŁH ‚/ Ja MirJam ja Aaron puhuivat Mosesta vastaan hĂ€nen Etiopilaisen emĂ€ntĂ€nsĂ€ tĂ€hden, jonka hĂ€n nainut oli, ettĂ€ hĂ€n Etiopilaisen nainut oli,PŁG # Ja kansa matkusti Himohaudoilta Hatserotiin ja pysĂ€htyi Hatserotissa.]ŁF5 " Josta se paikka kutsutaan Himohaudaksi; sillĂ€ siihen on haudattu himoitseva kansa.@ŁE‚{ ! Koska liha oli vielĂ€ heidĂ€n hammastensa vĂ€lillĂ€, ja ennenkuin se tuli kuluneeksi, julmistui \Herran\ viha kansan pÀÀlle, ja \Herra\ löi heitĂ€ sangen suurella rangaistuksella, §uÌv¶f§;ŁQ‚q Niin myös pilvi meni pois majan pÀÀltĂ€. Ja katso, niin MirJam tuli kohta spitaliin niinkuin lumi: niin Aaron kÀÀnsi itsensĂ€ MirJamia pĂ€in, ja katso, hĂ€n oli spitalissa.MŁP Ja \Herran\ viha julmistui heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja hĂ€n meni pois.<ŁO‚s  HĂ€nen kanssansa minĂ€ puhun suusta suuhun ja nĂ€kyvĂ€isesti, ja ei tapauksilla, ja hĂ€n nĂ€kee \Herran\ muodon. Miksi ette te siis peljĂ€nneet puhua palveliaani Mosesta vastaan?SŁN!  Vaan ei niin palveliani Moses, joka koko minun huoneessani uskollinen on.%ŁM‚E  Ja hĂ€n sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on teidĂ€n seassanne propheta, minĂ€ \Herra\ ilmestyn hĂ€nelle nĂ€yssĂ€, ja unessa puhuttelen hĂ€ntĂ€.ŁL‚   Niin \Herra\ tuli alas pilven patsaassa, ja seisoi majan ovella, ja kutsui Aaronin ja MirJamin, ja he molemmat menivĂ€t ulos. €SÜŽ‰°€-ŁXW  Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:RŁW ! Ja sitte kansa matkusti Hatserotista ja sioitti itsensĂ€ Paranin korpeen.ŁV{  Niin MirJam suljettiin seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi leiristĂ€, ja ei kansa matkustanut, ennenkuin MirJam otettiin takaisin.‚ŁUƒ}  Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: jos hĂ€nen isĂ€nsĂ€ olis hĂ€nen kasvoillensa sylkenyt, eikö hĂ€nen olisi pitĂ€nyt hĂ€peemĂ€n seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ? Anna sulkea hĂ€nen seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi leiristĂ€ ulos, ja sitte hĂ€n jĂ€lleen otettakaan sisĂ€lle.KŁT Niin Moses huusi \Herralle\ ja sanoi: Ah Jumala, paranna hĂ€ntĂ€!tŁSc Ettei tĂ€mĂ€ nyt tulisi niinkuin kuollut, jonka puoli lihaa on kulunut lĂ€hteissĂ€nsĂ€ Ă€itinsĂ€ kohdusta.)ŁR‚M Sanoi siis Aaron Mosekselle: Ah minun herrani! Ă€lĂ€ pane tĂ€tĂ€ syntiĂ€ meidĂ€n pÀÀllemme: sillĂ€ me olemme tyhmĂ€sti tehneet, ja me olemme syntiĂ€ tehneet. -7č^(ńž‚Jћd-4Łee  Naphtalin sukukunnasta, Nakbi Vopsin poika,4Łde  Asserin sukukunnasta, Setur Mikaelin poika,3Łcc Danin sukukunnasta, Ammiel Gemallin poika,>Łby Josephin sukukunnasta, Manassesta, Gaddi Susin poika,5Łag Sebulonin sukukunnasta, Gaddiel Sodin poika,5Ł`g BenJaminin sukukunnasta, Palti Raphun poika,3Ł_c Ephraimin sukukunnasta, Hosea Nunin poika,6Ł^i  Isaskarin sukukunnasta, Igeal Josephin poika,4Ł]e  Juudan sukukunnasta, Kaleb Jephunnen poika,3Ł\c  Simeonin sukukunnasta, Saphat Horin poika,XŁ[+  Ja nĂ€mĂ€t ovat heidĂ€n nimensĂ€: Rubenin sukukunnasta, Sammua Sakkurin poika,{ŁZq  Ja Moses lĂ€hetti heidĂ€t Paranin korvesta \Herran\ sanan jĂ€lkeen: kaikki ne olivat Israelin lasten pÀÀmiehet.EŁYƒ  LĂ€hetĂ€ miehet edellĂ€s vakoomaan Kanaanin maata, jonka minĂ€ Israelin lapsille annan: yksi mies itsekustakin isĂ€nsĂ€ suvusta pitÀÀ lĂ€hetettĂ€mĂ€n, kukin pÀÀmies heidĂ€n seassansa. `ÏKĂHĄË`hŁlK  Ja he menivĂ€t ja vakoivat maan Zinin korvesta Rehobiin asti, jonka kautta Hamatiin mennÀÀn.RŁkƒ  Ja millainen maa on, lihava eli laiha, ja onko puita sillĂ€ maalla, taikka ei. Olkaat vahvassa turvassa, ja ottakaat maan hedelmÀÀ. Ja se oli siihen aikaan jona viinamarjat ensisti kypsyneet olivat.#Łj‚A  Ja millainen maa se on, jossa he asuvat, onko se hyvĂ€ eli paha, ja minkĂ€kaltaiset kaupungit ovat, joissa he asuvat, asuvatko he majoissa eli linnoissa,xŁik  Katselkaat maata, millainen se on, ja kansaa, joka siinĂ€ asuu, onko se vĂ€kevĂ€ eli heikko, vĂ€hĂ€ eli paljo.Łh‚  Koska Moses lĂ€hetti heidĂ€t vakoomaan Kanaanin maata, sanoi hĂ€n heille: menkÀÀt etelĂ€n puoleen, ja astukaat vuorelle,Łg{  NĂ€mĂ€t ovat niiden miesten nimet, jotka Moses lĂ€hetti vakoomaan maata, ja Hosean Nunin pojan nimitti Moses Josuaksi..ŁfY  Gadin sukukunnasta, Guel Makin poika. ·;|ú©·nŁqƒW  Ja he kĂ€vivĂ€t, ja tulivat Moseksen ja Aaronin tykö, ja kaiken Israelin lasten seurakunnan tykö, Paranin korpeen Kadeksessa, ja ilmoittivat heille asian ja koko joukolle, millainen se oli, ja osoittivat heille maan hedelmĂ€t.NŁp  Ja he palasivat maata vakoomasta neljĂ€nkymmenen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€.Łoy  Ja se paikka kutsuttiin Eskolin virraksi, sen viinamarjarypĂ€leen tĂ€hden, jonka Israelin lapset sieltĂ€ leikkasivat.;Łn‚q  Ja tulivat hamaan Eskolin ojan tykö, ja leikkasivat sieltĂ€ viinapuun oksan viinamarjarypĂ€leen kanssa, ja kaksi kantoi sitĂ€ korennolla, niin myös granatin omenia ja fikunia.AŁm‚}  He menivĂ€t myös etelÀÀn pĂ€in ja tulivat Hebroniin: siellĂ€ oli Abkiman, Sesai ja Talmai, Enakin lapset. Ja Hebron oli rakennettu seitsemĂ€n ajastaikaa ennen kuin Zoan EgyptissĂ€. ÊJšöfʁŁv‚+ Mutta ne miehet, jotka hĂ€nen kanssansa olivat menneet, sanoivat: emme taida mennĂ€ sitĂ€ kansaa vastaan; sillĂ€ he ovat meitĂ€ vĂ€kevĂ€mmĂ€t. Łu‚  Mutta Kaleb vaikitti kansaa Moseksen edessĂ€, ja sanoi: kĂ€ykÀÀmme rohkiasti ja omistakaamme maa; sillĂ€ kyllĂ€ me sen voitamme..Łt‚W  Amalekilaiset asuvat etelĂ€n puolella maata, HetilĂ€iset ja Jebusilaiset ja Amorilaiset asuvat vuorilla. Kanaanealaiset asuvat meren tykönĂ€ ja Jordanin vierellĂ€.Łs‚7  Paitsi sitĂ€, ettĂ€ siinĂ€ maakunnassa asuu vĂ€kevĂ€ kansa, ovat siellĂ€ juuri vahvat ja suuret kaupungit, ja me nĂ€imme siellĂ€ myös Enakin pojat.2Łr‚_  Ja he juttelivat hĂ€nelle, ja sanoivat: me tulimme sille maalle, johonka sinĂ€ meitĂ€ lĂ€hetit, jossa myös rieskaa ja hunajaa vuotaa, ja tĂ€mĂ€ on hĂ€nen hedelmĂ€nsĂ€. " >é&"\Ł|3 Ja he sanoivat toinen toisellensa: asettakaamme pÀÀmies ja palatkaamme Egyptiin.!Ł{‚= Miksi \Herra\ vie meitĂ€ tĂ€lle maalle miekalla surmattaa! MeidĂ€n vaimomme ja lapsemme tulevat saaliiksi! Eikö parempi ole, ettĂ€ palajamme Egyptiin??Łz‚y Ja kaikki Israelin lapset napisivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja koko joukko sanoi heille: jospa olisimme kuolleet Egyptin maalla! taikka jospa tĂ€ssĂ€ korvessa vielĂ€ kuolisimme!RŁy ! Niin kaikki seurakunta nousi ja rupesi parkumaan, ja kansa itki sen yön.HŁxƒ  " Me nĂ€imme siellĂ€ myös hirmuiset Enakin pojat, jĂ€ttilĂ€isiĂ€: ja me olimme meidĂ€n silmĂ€imme edessĂ€ (nĂ€hdĂ€) niinkuin heinĂ€sirkat, ja niin olimme myös me heidĂ€n silmĂ€insĂ€ edessĂ€.rŁwƒ_ ! Ja he saattivat maan, jonka he katselleet olivat, pahaan huutoon Israelin lasten seassa, sanoen: maa, jonka lĂ€vitse me kĂ€vimme vakoomassa sitĂ€, syö asujansa, ja kaikki kansa, jonka me siellĂ€ nĂ€imme, ovat juuri pitkĂ€t ihmiset. ]&—țü]€‚1 Niin sanoi koko kansan joukko, ettĂ€ he piti kivitettĂ€mĂ€n kuoliaaksi, ja \Herran\ kunnia nĂ€kyi seurakunnan majassa kaikille Israelin lapsille.~€ƒw Ainoastansa Ă€lkÀÀt olko \Herraa\ vastaan niskurit, ja Ă€lkÀÀt te peljĂ€tkö tĂ€mĂ€n maan kansaa; sillĂ€ me syömme heitĂ€ niinkuin leipÀÀ: heidĂ€n turvansa on erinnyt heistĂ€, ja \Herra\ on meidĂ€n kanssamme: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö heitĂ€.€‚% Jos \Herralla\ on hyvĂ€ suosio meihin, niin hĂ€n vie meidĂ€t sille maalle, ja antaa sen meille: se on maa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa. Ł‚ Ja puhuivat kaikelle Israelin kokoukselle, sanoen: maa, jonka lĂ€vitse me vaeltaneet olemme vakoomassa sitĂ€, on juuri hyvĂ€ maa.tŁ~c Ja Josua Nunin poika, ja Kaleb Jephunnen poika, jotka myös maan olivat vaonneet, repĂ€isivĂ€t vaatteensa.`Ł}; Niin Moses ja Aaron lankesivat kasvoillensa, koko Israelin lasten seurakunnan edessĂ€. E  !,7BMXcnxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőž©ŽżÉÔßêő !F "G #H $I %J &K 'L (M ) !F "G #H $I %J &K 'L (M )N  O P Q R S T U V  W  X  Y  Z  [ \ ] ^ _ ` a b c d e f g h i j k l m  n !o "p #q $r %s &t 'u (v )w *x +y ,z -{ .| /} 0~ 1 2€   ‚ ƒ „ … † ‡ ˆ  ‰  Š C3€ÎC€‚  Jos sinĂ€ tapat tĂ€mĂ€n kansan, niinkuin yhden miehen, niin pakanat, jotka sanoman sinusta kuulleet ovat, puhuvat ja sanovat:‚=€„u Ja ne sanovat tĂ€mĂ€n maan asuvaisille, jotka kuulleet ovat, ettĂ€ sinĂ€ \Herra\ olet tĂ€mĂ€n kansan seassa, ja ettĂ€ sinĂ€ \Herra\ nĂ€hdÀÀn kasvoista niin kasvoihin, ja sinun pilves seisoo heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€, ja sinĂ€ kĂ€yt heidĂ€n edellĂ€nsĂ€, pĂ€ivĂ€llĂ€ pilven patsaassa ja yöllĂ€ tulen patsaassa;€‚ Ja Moses sanoi \Herralle\: jos EgyptilĂ€iset saavat sen kuulla, joiden keskeltĂ€ sinĂ€ olet johdattanut tĂ€mĂ€n kansan sinun voimallas, €‚ MinĂ€ lyön heitĂ€ ruttotaudilla, ja hĂ€vitĂ€n heitĂ€, ja minĂ€ teen sinun suuremmaksi ja vĂ€kevĂ€mmĂ€ksi kansaksi, kuin tĂ€mĂ€n.I€ƒ  Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kuinka kauvan tĂ€mĂ€ kansa pilkkaa minua? ja kuinka kauvan ei he usko minun pÀÀlleni, kaikkein tunnustĂ€htein kautta, jotka minĂ€ heidĂ€n seassansa tehnyt olen? q>•?ʁB€‚ SillĂ€ kaikki miehet, jotka nĂ€kivĂ€t minun kunniani ja ihmeeni, jotka minĂ€ tein EgyptissĂ€ ja korvessa, ja nyt kymmenen kertaa ovat minua kiusanneet, eikĂ€ kuulleet minun ÀÀntĂ€ni:_€ 9 Mutta niin totta kuin minĂ€ elĂ€n, niin koko maailma tĂ€ytetÀÀn \Herran\ kunnialla.S€ ! Ja \Herra\ sanoi: minĂ€ annoin sen heille anteeksi, sinun sanas jĂ€lkeen.%€ ‚E Niin ole armollinen tĂ€mĂ€n kansan rikokselle, sinun suuresta laupiudestas, niinkuin sinĂ€ tĂ€lle kansalle annoit anteeksi hamasta EgyptistĂ€ tĂ€hĂ€n asti.W€ ƒ) \Herra\ on pitkĂ€mielinen ja sangen laupias, ja antaa anteeksi vÀÀryydet ja rikokset, ja ei yhtÀÀn viallista pidĂ€ viatoinna, mutta kostaa isĂ€in vÀÀryydet lapsille kolmanteen ja neljĂ€nteen polveen.U€ % Nyt siis enentĂ€kÀÀn Herra voimansa, niinkuin sinĂ€ puhunut olet, sanoen: €‚ Ei \Herra\ voinut johdattaa tĂ€tĂ€ kansaa siihen maahan, jonka hĂ€n heille vannoi; sentĂ€hden on hĂ€n heidĂ€t surmannut korvessa. a”ò”! €‚ SentĂ€hden sano heille: niin totta kuin minĂ€ elĂ€n, sanoo \Herra\, minĂ€ teen teille, niinkuin te minun korvaini kuullen puhuitte:€‚ Kuinka kauvan tĂ€mĂ€ paha joukko napisee minua vastaan? SillĂ€ minĂ€ kuulin Israelin lasten napinan, jolla he minua vastaan napisivat.:€q Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:€‚7 Nyt siis ettĂ€ Amalekilaiset ja Kanaanealaiset vĂ€jyvĂ€t laaksoissa, niin palatkaat huomenna ja matkustakaat korpeen, Punaisen meren tietĂ€ myöten.I€ƒ  Vaan palveliani Kalebin, ettĂ€ toinen henki on hĂ€nen kanssansa ja hĂ€n uskollisesti seurasi minua, vien minĂ€ siihen maahan, jossa hĂ€n ennen oli, ja hĂ€nen siemenensĂ€ pitÀÀ sen perimĂ€n.€‚1 Ei heidĂ€n pidĂ€ nĂ€kemĂ€n sitĂ€ maata, jonka minĂ€ heidĂ€n isillensĂ€ vannoin, eikĂ€ yksikÀÀn, joka minua pilkannut on, pidĂ€ nĂ€kemĂ€n sitĂ€. J—¶/€‚Y! Ja teidĂ€n lapsenne pitÀÀ oleman paimenina tĂ€ssĂ€ korvessa, neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, kantaen teidĂ€n huoruuttanne, siihenasti ettĂ€ ruumiinne kuluvat korvessa.K€ Mutta te ja teidĂ€n ruumiinne pitÀÀ lankeeman tĂ€ssĂ€ korvessa;€‚ Vaan teidĂ€n lapsenne, jotka te sanoitte tulevan saaliiksi, minĂ€ sinne johdatan, ettĂ€ he tuntisivat sen maan, jonka te hylkĂ€sitte./€‚Y Ei teidĂ€n pidĂ€ tuleman siihen maahan, jonka ylitse minĂ€ kĂ€teni nostin, salliakseni teidĂ€n siellĂ€ asua, paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa.2€‚_ TeidĂ€n ruumiinne pitÀÀ lankeeman tĂ€ssĂ€ korvessa ja kaikki teidĂ€n luettunne, jotka luettiin kahdenkymmenen vuotisista ja sen ylitse, jotka napisitte minua vastaan. +ț3‡+—+i€M' Ja Moses puhui kaikki nĂ€mĂ€t sanat kaikille Israelin lapsille: silloin kansa murehti suuresti.€‚& Mutta Josua Nunin poika ja Kaleb Jephunnen poika jĂ€ivĂ€t elĂ€mÀÀn kaikista niistĂ€ miehistĂ€, jotka menneet olivat maata vakoomaan.Y€-% Ne miehet kuolivat \Herran\ rangaistuksesta, jotka toivat pahan sanoman maasta,(€‚K$ Ja ne miehet, jotka Moses lĂ€hetti maata vakoomaan ja palasivat, saattaen kaiken kansan napisemaan hĂ€ntĂ€ vastaan, ja olivat tuottaneet pahan sanoman maasta,G€ƒ # MinĂ€ \Herra\ olen sen puhunut, sen minĂ€ myös teen kaikelle tĂ€lle pahalle joukolle, joka on itsensĂ€ asettanut minua vastaan: tĂ€ssĂ€ korvessa pitÀÀ heidĂ€n kuluman ja siinĂ€ kuoleman.~€ƒw" Niiden neljĂ€nkymmenen pĂ€ivĂ€luvun jĂ€lkeen, joina te maan vaonneet olette, aina ajastaika pĂ€ivĂ€stĂ€ pitÀÀ luettaman, ettĂ€ teidĂ€n pitÀÀ kantaman pahat tekonne neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, ettĂ€ te ymmĂ€rtĂ€isitte minun pois luopumiseni. ]1Öc€Œ],€& W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen: €%‚- Niin tulivat Amalekilaiset ja Kanaanealaiset, jotka vuorella asuivat, ja löivĂ€t heidĂ€t ja runtelivat heitĂ€ hamaan Hormaan asti.€$‚, Mutta he rohkaisivat itsensĂ€ menemÀÀn vuoren kukkulalle, vaan \Herran\ liitonarkki ja Moses ei menneet leiristĂ€ ulos.;€#‚q+ SillĂ€ Amalekilaiset ja Kanaanealaiset ovat siellĂ€ teidĂ€n edessĂ€nne, ja miekalla surmataan, ettĂ€ te itsenne kÀÀnsitte pois \Herrasta\: ja ei ole \Herra\ teidĂ€n kanssanne.p€"[* ÄlkÀÀt menkö, sillĂ€ ei ole \Herra\ teidĂ€n kanssanne, ettette lyötĂ€isi teidĂ€n vihollisiltanne.X€!+) Mutta Moses sanoi: miksi te niin rikotte \Herran\ sanan? ei se teille menesty.K€ ƒ( Ja he nousivat varhain huomeneltain ja menivĂ€t vuoren kukkulalle, ja sanoivat: katso, tĂ€ssĂ€ me olemme, ja menemme siihen paikkaan, josta \Herra\ on puhunut; sillĂ€ me olemme syntiĂ€ tehneet. =tŸçQ°=p€,[ Ja viinaa juomauhriksi myös kolmas osa hinniĂ€: sen sinun pitÀÀ uhraaman \Herralle\ lepytyshajuksi.€+‚5 Eli koska oinas uhrataan, niin pitÀÀ sinun tekemĂ€n ruokauhriksi kaksi kymmenestĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitettuja kolmanneksella hinniĂ€ öljyĂ€.€*‚ Ja viinaa juomauhriksi myös neljĂ€nneksen hinniĂ€: sen pitÀÀ sinun tekemĂ€n polttouhriksi eli muuksi uhriksi, koska karitsa uhrataan.4€)‚c Joka siis \Herralle\ tahtoo mieluisesti uhrata lahjansa, hĂ€nen pitÀÀ tekemĂ€n ruokauhriksi kymmeneksen sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitettuja neljĂ€nneksellĂ€ hinniĂ€ öljyĂ€.Q€(ƒ Ja te uhraatte \Herralle\ tuliuhria, polttouhria, elikkĂ€ erinomaisen lupauksen uhria, eli oman hyvĂ€n tahdon, eli teidĂ€n juhlanne uhria, tehdĂ€ksenne \Herralle\ makiaa hajua karjasta eli lampaista:€'‚  Puhu Israelin lapsille ja sano heille: koska te tulette siihen maahan, jossa teidĂ€n asuman pitÀÀ, jonka minĂ€ teille annan, bqă{™+bE€3ƒ Ja jos joku muukalainen asuu teidĂ€n tykönĂ€nne, eli on teidĂ€n sukuinne seassa, ja tahtoo tehdĂ€ \Herralle\ tuliuhria makiaksi hajuksi, hĂ€n tehkÀÀn niinkuin teidĂ€n tekemĂ€n pitÀÀ.k€2Q Jokainen omainen pitÀÀ tĂ€mĂ€n nĂ€in tekemĂ€n, uhrataksensa ne \Herralle\ lepytyshajun tuleksi.u€1e Sen luvun jĂ€lkeen kuin te yhdelle teette, niin pitÀÀ teidĂ€n tekemĂ€n kullekin heidĂ€n lukunsa jĂ€lkeen.g€0I Niin sinun pitÀÀ tekemĂ€n kunkin mullin kanssa, oinaan, lampaan, karitsan ja vohlan kanssa.e€/E Ja viinaa juomauhriksi myös puoli hinniĂ€: tĂ€mĂ€ on tuliuhri makiaksi hajuksi \Herralle\. €.‚ Niin sinun pitÀÀ mullin kanssa tekemĂ€n ruokauhriksi kolme kymmenestĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitettuja puoleen hinniin öljyĂ€, €-‚ Mutta jos sinĂ€ teet mullin polttouhriksi taikka teurasuhriksi tahi erinomaisen lupauksen uhriksi, tahi kiitosuhriksi \Herralle\, m©yŻâmr€:_ Niin pitÀÀ teidĂ€n myös antaman \Herralle\ taikinanne alkeista ylennykseksi, teidĂ€n sukukunnissanne.I€9ƒ  Taikinanne alkeista pitÀÀ teidĂ€n antaman yhden kyrsĂ€n ylennykseksi: niinkuin te annatte [Herralle] ylennyksen teidĂ€n riihestĂ€nne, niin pitÀÀ teidĂ€n myös tĂ€mĂ€n ylennyksen tekemĂ€n.\€83 Ja syötyĂ€nne sen maan leipÀÀ, pitÀÀ teidĂ€n antaman ylennysuhrin \Herralle\.h€7K Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: tultuanne siihen maahan, johon minĂ€ teidĂ€t johdatan,-€6W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:m€5U Yksi laki ja yksi oikeus pitÀÀ oleman teillĂ€ ja muukalaisilla, jotka asuvat teidĂ€n tykönĂ€nne.c€4ƒA Kaikella kansalla pitÀÀ oleman yksi sÀÀty, sekĂ€ teillĂ€ ettĂ€ muukalaisilla. Ijankaikkinen sÀÀty pitÀÀ se oleman teidĂ€n sukukunnillenne, niin ettĂ€ \Herran\ edessĂ€ pitÀÀ muukalaisen oleman niinkuin tekin. Ă…îÍ€>„ Ja papin pitÀÀ nĂ€in sovittaman koko joukon Israelin lapsista, ja se heille annetaan anteeksi; sillĂ€ se on tietĂ€mĂ€ttömyys. Ja heidĂ€n pitÀÀ kantaman lahjansa tuliuhriksi \Herralle\, ja syntiuhrinsa \Herran\ eteen tietĂ€mĂ€ttömyytensĂ€ tĂ€hden,‚€=„5 Jos siis koko kansa jossakin tietĂ€mĂ€ttömyydestĂ€ erehtyy, niin pitÀÀ kaiken kansan tekemĂ€n polttouhriksi nuoren mullin karjasta, makiaksi hajuksi \Herralle\ heidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa kanssa, kuin se tulee heidĂ€n tehdĂ€ksensĂ€, ja yhden kauriin syntiuhriksi.€<‚! Kaikki mitĂ€ \Herra\ Moseksen kautta teille kĂ€skenyt on, siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, jona hĂ€n rupesi kĂ€skemÀÀn, niin teidĂ€n lapsiinne asti:x€;k Ja jos te tietĂ€mĂ€ttĂ€ eksytte, ja ette tee kaikkia nĂ€itĂ€ kĂ€skyjĂ€, joita \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt on, šJÒRš&€C‚G Mutta jos joku sielu ilkivaltaisuudesta jotakin tekee, olkoon omainen eli muukalainen, se pilkkaa \Herraa\: ja se sielu pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n kansastansa.=€B‚u Ja sekĂ€ omaisille Israelin lasten seassa ettĂ€ muukalaisille, jotka heidĂ€n seassansa asuvat, pitÀÀ yhden lain oleman kuin teidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n tietĂ€mĂ€ttömyyden edestĂ€.;€A‚q Ja papin pitÀÀ eksyneen sielun sovittaman, koska hĂ€n tietĂ€mĂ€ttömyydestĂ€ syntiĂ€ tekee \Herran\ edessĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n sovittaa hĂ€nen, ja se annetaan hĂ€nelle anteeksi.u€@e Mutta kuin yksi sielu tietĂ€mĂ€tĂ€ syntiĂ€ tekee, hĂ€nen pitÀÀ tuoman vuosikuntaisen vuohen syntiuhriksi.2€?‚_ Niin se annetaan anteeksi koko Israelin lasten joukolle, niin myös muukalaisille, jotka asuvat heidĂ€n seassansa; sillĂ€ kaikki kansa on siinĂ€ tietĂ€mĂ€ttömyydessĂ€. §[ëeöYŚ§-€JW% Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:€Iy$ Niin kaikki kansa vei hĂ€nen leiristĂ€ ulos, ja kivitti hĂ€nen kuoliaaksi, niinkuin \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli.€H‚-# Mutta \Herra\ sanoi Mosekselle: sen miehen pitÀÀ totisesti kuoleman: kaiken kansan pitÀÀ hĂ€ntĂ€ kivittĂ€mĂ€n kuoliaaksi, ulkona leiristĂ€.l€GS" Ja he panivat hĂ€nen kiinni; sillĂ€ ei se ollut vielĂ€ pÀÀtetty, mitĂ€ hĂ€nelle piti tehtĂ€mĂ€n.€F! Ja ne jotka hĂ€nen olivat löytĂ€neet puita hakemasta, veivĂ€t hĂ€nen Moseksen ja Aaronin eteen, ja kaiken kansan eteen.m€EU Ja tapahtui, ettĂ€ Israelin lapset korvessa ollessansa löysivĂ€t miehen puita hakemasta sabbatina.!€D‚= SillĂ€ hĂ€n on \Herran\ sanan katsonut ylön, ja hĂ€nen kĂ€skynsĂ€ tyhjĂ€ksi tehnyt: se sielu pitÀÀ perĂ€ti hĂ€vitettĂ€mĂ€n, ja olkoon oma nuhteensa. E  ",7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  Œ    Ž   ‘ ’ “ ”  Œ    Ž   ‘ ’ “ ” •  –  —  ˜  ™  š › œ  ž Ÿ   Ą ą Ł € „ Š § š © Ș « Ź  ­  ź Ż ° ± Č ł Ž ”  ¶  ·  ž  č  ș » Œ œ Ÿ ż À Á  Ă  Ä Ć Æ Ç È É Ê Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ B üćB€O ‚; Ja Kora Jetseharin poika, joka oli Levin pojan Kahatin poika, otti kanssansa Datanin ja Abiramin Eliabin pojat, ja Onin Peletin pojan Rubenin pojista,€N‚+) MinĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne, joka teidĂ€t Egyptin maalta ulos johdatin, ollakseni teidĂ€n Jumalanne: MinĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne.x€Mk( SentĂ€hden pitÀÀ teidĂ€n muistaman ja tekemĂ€n kaikki minun kĂ€skyni, ja oleman pyhĂ€t teidĂ€n Jumalallenne.‚ €L„' Ja ne tilkat pitÀÀ oleman teille merkiksi, ja katsoissanne niiden pÀÀlle pitÀÀ teidĂ€n kaikki \Herran\ kĂ€skyt muistaman ja tekemĂ€n ne, ettette tekisi teidĂ€n sydĂ€menne ajatuksen jĂ€lkeen, ettekĂ€ myös huorin tekisi teidĂ€n silmĂ€inne nĂ€yn jĂ€lkeen.o€KƒY& Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n tilkoja vaatettensa liepeisiin, sukukunnillensa, ja heidĂ€n pitÀÀ paneman sinisen langan niiden tilkain pÀÀlle, jotka ovat heidĂ€n vaatettensa liepeissĂ€, "Zx;s`";€Vs Ja Moses sanoi Koralle: kuulkaat nyt Levin lapset!3€U‚a Ja pankaat niihin tulta, ja heittĂ€kÀÀt niihin suitsutusta \Herran\ eteen huomenna, ja se mies, jonka \Herra\ valitsee, olkoon pyhĂ€: se on teille paljo, Levin lapset.Y€T- TehkÀÀt nĂ€in: ottakaat teillenne savuastiat, Kora ja kaikki hĂ€nen seuransa,D€Sƒ Ja puhui Koralle ja koko hĂ€nen seurallensa sanoen: huomenna \Herra\ ilmoittaa kuka hĂ€nen omansa on, ja kuka pyhĂ€ on ja saa hĂ€nelle uhrata: jonka hĂ€n valitsee, se uhratkaan hĂ€nelle.:€Rq Koska Moses sen kuuli, lankesi hĂ€n kasvoillensa,^€Qƒ7 Ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on teille ylen paljo; sillĂ€ kansa on kaikki pyhĂ€, ja \Herra\ on heidĂ€n kanssansa, ja miksi te korotatte teitĂ€nne \Herran\ kansan pÀÀlle?"€P‚? Ja he nousivat Mosesta vastaan: niin myös Israelin lapsista kaksisataa ja viisikymmentĂ€ miestĂ€ ylimmĂ€isistĂ€, kansalta kutsuttua, kuuluisaa miestĂ€, ÌŁ"ŹÌ\€[ƒ3 VĂ€hĂ€kö se on, ettĂ€ sinĂ€ olet meidĂ€t maalta tuonut ulos, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, tappaakses meitĂ€ korvessa, vaan teet sinus vielĂ€ pÀÀmieheksi meidĂ€n ylitsemme, ja tahdot myös hallita meitĂ€?s€Za Ja Moses lĂ€hetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia; mutta he sanoivat: emme sinne tule ylös.~€Yw SinĂ€ ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan \Herraa\ vastaan. MikĂ€ Aaron on, ettĂ€ te napisette hĂ€ntĂ€ vastaan?o€XY HĂ€n on ottanut sinun ja kaikki sinun veljes Levin lapset tykönsĂ€: ja te pyydĂ€tte myös pappeutta?g€WƒI VĂ€hĂ€kö se teille on, ettĂ€ Israelin Jumala on teidĂ€t eroittanut Israelin kansasta ja antanut tulla tykönsĂ€ palvelusta tekemÀÀn \Herran\ Tabernaklin virassa, ja seisomaan seurakunnan edessĂ€, ja heitĂ€ palvelemaan? h(\Ûh€`‚/ Ja kukin otti savuastiansa, ja pani siihen tulen, ja heittivĂ€t siihen suitsutusta, ja seisoivat seurakunnan majan ovessa, Moses ja Aaron myös.Q€_ƒ Ja jokainen ottakoon savuastiansa, ja pankaan suitsutusta siihen, ja tuokaan \Herran\ eteen, kukin savuastiansa, kaksisataa ja viisikymmentĂ€ savuastiaa, niin myös sinĂ€ ja Aaron kukin savuastianne.~€^w Ja Moses sanoi Koralle: sinĂ€ ja koko sinun joukkos pitÀÀ huomenna oleman \Herran\ edessĂ€, sinĂ€ ja he, ja Aaron,H€]ƒ  Silloin vihastui Moses sangen kovin, ja sanoi \Herralle\: Ă€lĂ€ kÀÀnnĂ€ sinuas heidĂ€n ruokauhrinsa puoleen! En minĂ€ heiltĂ€ ottanut aasiakaan, ja en ole heidĂ€n yhdenkÀÀn pahaa tehnyt.T€\ƒ# Jalosti sinĂ€ olet meidĂ€t johdattanut siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa, ja annoit pellot ja viinamĂ€et perinnöksi. Tahdotkos vielĂ€ nĂ€iltĂ€ miehiltĂ€ silmĂ€t puhkaista? emme tule sinne. ev9á(ű3eJ€hƒ Ja puhui kansalle, sanoen: paetkaat nĂ€iden jumalattomain ihmisten majain ympĂ€riltĂ€, ja Ă€lkÀÀt ruvetko mihinkÀÀn heidĂ€n omaansa, ettette myös hukkuisi kaikissa heidĂ€n synneissĂ€nsĂ€.g€gI Ja Moses nousi ja meni Datanin ja Abiramin tykö, ja vanhimmat Israelista seurasivat hĂ€ntĂ€,X€f+ Puhu kansalle ja sano: paetkaat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympĂ€riltĂ€.-€eW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:5€d‚e Mutta he lankesivat kasvoillensa ja sanoivat: Jumala, kaiken lihan henkein Jumala! jos yksi mies on syntiĂ€ tehnyt, tahdotkos antaa vihas julmistua kaiken kansan pÀÀlle?U€c% Eroittakaat teitĂ€nne tĂ€stĂ€ joukosta, niin minĂ€ Ă€kisti heidĂ€t hukutan.:€bq Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:€a‚ Ja Kora kokosi heitĂ€ vastaan kaiken kansan, seurakunnan majan oven eteen: silloin \Herran\ kunnia nĂ€kyi kaikelle kansalle. ’H—úő’`€m; Ja tapahtui, koska hĂ€n kaikki nĂ€mĂ€t sanat puhunut oli, halkesi maa heidĂ€n altansa.‚€lƒ} Mutta jos \Herra\ tĂ€ssĂ€ jotakin uutta tekee, niin ettĂ€ maa avaa suunsa ja nielee heidĂ€t kaikkein kanssa, mitĂ€ heillĂ€ on, niin ettĂ€ he elĂ€vinĂ€ menevĂ€t helvettiin, niin teidĂ€n pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ nĂ€mĂ€t miehet pilkkasivat \Herraa\.€k‚- Jos he kuolevat niinkuin kaikki ihmiset kuolevat, eli kostetaan, niinkuin kaikille ihmisille kostetaan, niin ei \Herra\ ole minua lĂ€hettĂ€nyt.-€j‚U Ja Moses sanoi: siitĂ€ teidĂ€n pitÀÀ tietĂ€mĂ€n \Herran\ minua lĂ€hettĂ€neeksi, kaikkia nĂ€itĂ€ töitĂ€ tekemÀÀn, niin ettei se ole minun omasta sydĂ€mestĂ€ni:4€i‚c Ja he pakenivat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympĂ€riltĂ€; mutta Datan ja Abiram kĂ€vivĂ€t ulos, ja seisoivat majainsa ovella emĂ€ntinensĂ€, poikinensa ja lapsinensa. gàOŰš€s‚'% Sano Eleatsarille papin Aaronin pojalle, ettĂ€ hĂ€n ottaa savuastiat tulipalosta, ja hajoittaa tulen sinne ja tĂ€nne; sillĂ€ ne ovat pyhĂ€t.-€rW$ Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:t€qc# Ja tuli lĂ€ksi \Herralta\, ja poltti ne kaksisataa ja viisikymmentĂ€ miestĂ€, jotka suitsutusta uhrasivat. €p‚" Ja koko Israel, joka heidĂ€n ympĂ€rillĂ€nsĂ€ oli, pakeni heidĂ€n parkunsa tĂ€hden. SillĂ€ he sanoivat: ettei maa meitĂ€kin nielisi.€o‚! Ja he menivĂ€t elĂ€vĂ€nĂ€ helvettiin, kaikkinensa kuin heillĂ€ oli, ja maa peitti heidĂ€t, ja he hukkuivat kansan seasta.€n‚% Ja maa avasi suunsa ja nieli heidĂ€t, ja heidĂ€n huoneensa, ja kaikki ne ihmiset, jotka Koran tykönĂ€ olivat, ja kaiken heidĂ€n tavaransa. ŸfWŸ€w‚%) Toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ taas napisivat koko Israelin lasten joukko Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat: te olette tappaneet \Herran\ kansan.‚ €v„( Israelin lapsille muistoksi, ettei yksikÀÀn muukalainen, joka ei ole Aaronin siemenestĂ€, lĂ€hestyisi uhraamaan suitsutusta \Herran\ eteen, ettei hĂ€nelle tapahtuisi, niinkuin Koralle ja hĂ€nen joukollensa, niinkuin \Herra\ hĂ€nelle sanoi Moseksen kautta.€u‚3' Ja Eleatsar pappi otti ne vaskiastiat, joissa palaneet miehet olivat uhranneet, ja taotti ne leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, alttarin peitteeksi,v€tƒg& NĂ€iden savuastiat, jotka syntiĂ€ tekivĂ€t sielujansa vastaan, ne takokaat leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, joilla alttari peitetÀÀn; sillĂ€ ne ovat \Herran\ eteen uhratut ja pyhitetyt. Ja ne pitÀÀ oleman merkiksi Israelin lapsille. sNßs€ÇsQ€~0 Ja seisoi kuolleitten ja elĂ€vitten vĂ€lillĂ€; niin rangaistus asettui.5€}‚e/ Ja Aaron otti niinkuin Moses hĂ€nelle sanoi, ja juoksi kansan keskelle, ja katso, rangaistus oli jo ruvennut kansan seassa: ja hĂ€n suitsutti savutusta, ja sovitti kansan.o€|ƒY. Ja Moses sanoi Aaronille: ota savuastia, ja pane tulta siihen alttarilta, ja heitĂ€ suitsutusta siihen. Ja mene nopiasti kansan tykö ja sovita heitĂ€: sillĂ€ vihan julmuus on \Herralta\ kĂ€ynyt ulos, ja rangaistus on jo alkanut.i€{M- Paetkaat tĂ€stĂ€ kansasta; sillĂ€ minĂ€ surmaan Ă€kisti heidĂ€t, ja he lankesivat kasvoillensa.-€zW, Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:<€yu+ Ja Moses ja Aaron menivĂ€t seurakunnan majan eteen..€x‚W* Ja koska kansa kokoontui Mosesta ja Aaronia vastaan, ja kuin he kÀÀnsivĂ€t heitĂ€nsĂ€ seurakunnan majaan pĂ€in, katso, pilvi peitti sen ja \Herran\ kunnia nĂ€kyi. Oe ÛítO>„‚w Ja jonka minĂ€ heistĂ€ valitsen, sen sauva pitÀÀ viheriöitsemĂ€n, ettĂ€ minĂ€ asettaisin Israelin lasten moninaisen napinan minun pÀÀltĂ€ni, jolla he teitĂ€ vastaan napisevat.`„; Ja pane ne seurakunnan majaan, todistuksen eteen, jossa minĂ€ olen teillĂ€ saapuvilla.v„g Mutta Aaronin nimi kirjoita Levin sauvaan; sillĂ€ itsekullakin isĂ€nsĂ€ huoneen pÀÀmiehellĂ€ olkoon sauva.j„ƒO Puhu Israelin lapsille, ja ota heiltĂ€ itsekultakin sauva isĂ€nsĂ€ huoneen jĂ€lkeen, kaikilta heidĂ€n pÀÀmiehiltĂ€nsĂ€ heidĂ€n isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen, kaksitoistakymmentĂ€ sauvaa: kirjoita kunkin nimi hĂ€nen sauvaansa.,„ W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:X„+2 Ja Aaron palasi Moseksen tykö, seurakunnan majan oveen ja rangaistus asettui.€‚)1 Mutta ne kuin rangaistuksesta kuolivat, oli neljĂ€toistakymmentĂ€ tuhatta ja seitsemĂ€nsataa; paitsi niitĂ€, jotka Koran kapinassa hukkuivat. DŐûiœDU„ % Ja Moses teki sen; niinkuin \Herra\ hĂ€nelle kĂ€skenyt oli, niin hĂ€n teki.I„ ƒ  Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: kanna Aaronin sauva jĂ€lleen todistuksen eteen tallella pidettÀÀ, merkiksi niskurille lapsille; ettĂ€ heidĂ€n napinansa minua vastaan lakkais, ettei he kuolisi.„ ‚ Ja Moses kantoi kaikki sauvat ulos \Herran\ edestĂ€ kaikkein Israelin lasten eteen: ja he nĂ€kivĂ€t sen, ja itsekukin otti sauvansa.V„ƒ' Ja tapahtui toisena pĂ€ivĂ€nĂ€, ettĂ€ Moses meni todistuksen majaan: ja katso, Aaronin sauva levin huoneesta viheriöitsi: ja kukoistus puhkesi ja kukkainen tuli tĂ€ydelliseksi ja kasvoi kypsiĂ€ mandelia.@„} Ja Moses pani sauvat \Herran\ eteen todistuksen majaan.d„ƒC Niin Moses puhui Israelin lapsille: ja kaikki heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€ antoivat hĂ€nelle kaksitoistakymmentĂ€ sauvaa, itsekukin pÀÀmies isĂ€nsĂ€ huoneesta yhden sauvan: ja Aaronin sauva oli heidĂ€n sauvainsa keskellĂ€. >…&hȘÿ>=„‚u Mutta heidĂ€n pitÀÀ pysymĂ€n sinun tykönĂ€s ottamassa vaarin seurakunnan majan vartioista kaikessa majan palveluksessa, eikĂ€ yhdenkÀÀn muukalaisen pidĂ€ teitĂ€ lĂ€hestymĂ€n.'„‚I Ja he ottakaan vaarin sinun vartioistas, ja koko majan vartiosta: Ă€lkööt kuitenkaan lĂ€hestykö pyhĂ€n astioita ja alttaria, ettei sekĂ€ he ja te kuolisi.:„‚o Mutta veljes isĂ€s Levin suvusta ota kanssas, heidĂ€n pitÀÀ pysymĂ€n sinun tykönĂ€s ja palveleman sinua: mutta sinĂ€ ja poikas sinun kanssas, palvelkaat todistuksen majassa.:„ ‚q Ja \Herra\ sanoi Aaronille: sinĂ€ ja sinun poikas, ja sinun isĂ€s huone sinun kanssas, kantakaat pyhĂ€n viat: ja sinĂ€ ja sinun poikas sinun kanssas, kantakaat pappeutenne viat.\„ 3 Kuka ikĂ€nĂ€ lĂ€hestyy \Herran\ majaa, se kuolee. HĂ€vitetÀÀnkö meitĂ€ perĂ€ti?x„ k Ja Israelin lapset puhuivat Mosekselle, sanoen: katso, me olemme riutumallamme! me hukumme, kaikki me hukumme! E  !,7BMXcny„š„°șĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő Ò Ó Ô Ő Ö Ś Ű Ù Ú Ò Ó Ô Ő Ö Ś Ű Ù Ú Û Ü Ę Ț ß à  á â ă ä ć æ ç è  é  ê  ë  ì  í î ï đ ń ò ó ô ő ö ś ű ù ú û ü ę ț ÿ   ! " #                          ÆvłĄÆW„ƒ) Ja \Herra\ sanoi Aaronille: katso, minĂ€ annoin sinun haltuus minun ylennysuhrini vartion: kaikki mitĂ€ Israelin lapset pyhittĂ€vĂ€t, annoin minĂ€ sinulle ja pojilles, lahjaksi, ijankaikkiseksi oikeudeksi.‚„„ Mutta sinĂ€ ja poikas sinun kanssas ottakaat pappeudestanne vaari, ja palvelkaat kaikissa alttarin asioissa ja sisĂ€llisellĂ€ puolella esirippua: sillĂ€ pappeutenne annan minĂ€ teille viran lahjaksi. Jos joku muukalainen lĂ€hestyy siihen, sen pitÀÀ kuoleman.?„‚y Ja katso, minĂ€ otin teidĂ€n veljenne LevilĂ€iset Israelin lasten seasta, ja annoin teille lahjaksi, jotka ovat \Herran\ omat, ja pitÀÀ palveleman seurakunnan majan palveluksessa.„‚ Niin ottakaat siis vaari pyhĂ€n vartiosta ja alttarin vartiosta, ettei enÀÀ vihan julmuus Israelin lasten pÀÀlle tulisi. âR_́,„‚S EnsimĂ€inen hedelmĂ€ kaikesta kuin heidĂ€n maallansa kasvaa, jonka he antavat \Herralle\, pitÀÀ oleman sinun. Jokainen puhdas sinun huoneessas syökÀÀn sitĂ€.„‚ Kaikkein parhaan öljyn ja kaikkein parhaan vierteen, ja jyvĂ€t ja niiden uutisen, jotka he antavat \Herralle\, annoin minĂ€ sinulle.o„ƒY MinĂ€ annoin myös sinulle ja sinun pojilles ja tyttĂ€rilles sinun kanssas heidĂ€n lahjansa ylennysuhrin, kaikissa Israelin lasten hÀÀlytysuhreissa, ijankaikkiseksi oikeudeksi. Jokainen puhdas sinun huoneessas syökÀÀn sitĂ€. „‚ Ja kaikkein pyhimmĂ€llĂ€ sialla pitÀÀ sinun sen syömĂ€n. Kaikki miehenpuoli syökÀÀn sitĂ€: sen pitÀÀ oleman sinulle pyhĂ€.‚„„/ NĂ€mĂ€t sinĂ€ saat siitĂ€ kaikkein pyhimmĂ€stĂ€, tuliuhrista: kaikki heidĂ€n lahjansa, ynnĂ€ kaiken heidĂ€n ruokauhrinsa, ja kaiken heidĂ€n syntiuhrinsa, ja myös kaiken heidĂ€n vikauhrinsa kanssa, mitkĂ€ he sinulle antavat, se on sinulle ja sinun pojilles kaikkein pyhin. [±ÊĂ[e„E Ja heidĂ€n lihansa pitÀÀ oleman sinun, niinkuin hÀÀlytysrinta ja oikia lapa sinun ovat.‚„„ Mutta esikoisia karjasta, taikka lampaista, taikka vuohista, ei sinun pidĂ€ antaman lunastettaa; sillĂ€ ne ovat pyhĂ€t: heidĂ€n verensĂ€ pitÀÀ sinun priiskottaman alttarille, ja lihavuutensa pitÀÀ sinun polttaman makian hajun tuleksi \Herralle\.B„‚ Ja kuukautisena pitÀÀ heidĂ€n sen lunastaman, ja annettakaan lunastettaa sinun arvios jĂ€lkeen rahalla, viidellĂ€ siklillĂ€, pyhĂ€n siklin jĂ€lkeen, joka maksaa kaksikymmentĂ€ geraa.‚„„5 Kaikki mikĂ€ Ă€itinsĂ€ kohdun avaa, kaiken lihan seassa, jotka he kantavat \Herralle\, olis se ihmisistĂ€ elikkĂ€ elĂ€imistĂ€, pitÀÀ oleman sinun. Kuitenkin, ettĂ€s ihmisten esikoiset annat kaiketikin lunastettaa, ja myös saastaisten elĂ€inten esikoiset annat lunastettaa.L„ Kaikki valallisella lupauksella eroitettu Israelissa olkaan sinun. ĘÚhʁ„#‚  Niin ettei tĂ€stĂ€lĂ€hin Israelin lasten pidĂ€ lĂ€hestymĂ€n seurakunnan majaa, syntiĂ€ saattamaan pÀÀllensĂ€, ja kuolemaan;*„"‚O Mutta Levin lapsille, katso, minĂ€ annoin kaikki kymmenykset perinnöksi Israelissa, heidĂ€n virkansa edestĂ€, jolla he palvelusta seurakunnan majassa tekevĂ€t.@„!‚{ Ja \Herra\ sanoi Aaronille: ei sinulle pidĂ€ perintöÀ oleman heidĂ€n maallansa eikĂ€ osaa heidĂ€n seassansa; sillĂ€ minĂ€ olen sinun osas ja sinun perintös Israelin lasten seassa.‚"„ „? Kaikki ylennysuhrit, jotka ovat pyhitetyt, jotka Israelin lapset ylentĂ€vĂ€t \Herralle\, annoin minĂ€ sinulle ja pojilles, ja tyttĂ€rilles sinun kanssas ijankaikkiseksi oikeudeksi. Se on katoomatoin ijankaikkinen liitto \Herran\ edessĂ€ sinulle ja sinun siemenelles sinun kanssas. ˜/ÿ˜|„(s Ja teidĂ€n ylennysuhrinne pitÀÀ luettaman teille, niinkuin te antasitte jyviĂ€ riihestĂ€ ja nestettĂ€ kuurnasta.d„'ƒC Puhu LevilĂ€isille ja sano heille: koska te otatte kymmenykset Israelin lapsilta, jotka minĂ€ teille annoin heiltĂ€, teidĂ€n perinnöksenne, niin tehkÀÀt \Herralle\ siitĂ€ ylennysuhriksi aina kymmenysten kymmenykset.-„&W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:]„%ƒ5 SillĂ€ Israelin lasten kymmenykset, jotka he antavat ylennykseksi \Herralle\, annoin minĂ€ LevilĂ€isille perinnöksi; sentĂ€hden sanoin minĂ€ heille: ettei heillĂ€ Israelin lasten seassa pidĂ€ perintöÀ oleman.l„$ƒS Vaan LevilĂ€isten pitÀÀ ottaman vaarin seurakunnan majan palveluksesta, ja heidĂ€n pitÀÀ kantaman syntinsĂ€; se on ijankaikkinen oikeus teidĂ€n sukukunnissanne, ja ei pidĂ€ heidĂ€n perimistĂ€ saaman Israelin lasten seassa. Ł7ž+ßŁ9„. q Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:,„-‚S Niin ettette synnillĂ€ raskauta teitĂ€nne, koska te sen parhaan ylennĂ€tte, ja ettekĂ€ saastuta niitĂ€, mitkĂ€ Israelin lapset pyhittĂ€neet ovat, ettette kuolisi.„,‚+ Ja syökÀÀt siitĂ€ kaikissa paikoissa, te ja teidĂ€n huoneenne, sillĂ€ se on teidĂ€n palkkanne teidĂ€n palveluksestanne seurakunnan majassa, „+‚  Ja sano heille: koska te parhaan siitĂ€ ylennĂ€tte, niin luettakaan se LevilĂ€isille niinkuin tulo riihestĂ€ ja viinakuurnasta.|„*s Kaikista teille annetuista antakaat \Herralle\ kaikkinaiset ylennysuhrit, kaikista parhaista, pyhitettĂ€vĂ€n osan.E„)ƒ Niin antakaat myös \Herralle\ ylennysuhriksi kaikista teidĂ€n kymmenyksistĂ€nne, joita te Israelin lapsilta otatte, niin ettĂ€ te \Herran\ ylennysuhrin niistĂ€ annatte papille Aaronille. C—dăC„4‚3 Ja papin pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa ja viruttaman ruumiinsa vedellĂ€, ja sitte tuleman leiriin: ja papin pitÀÀ oleman saastaisen ehtoosen asti.~„3w Ja papin pitÀÀ ottaman sedripuun, ja isopin, ja tulipunaisen villan, ja heittĂ€mĂ€n sen palaneen lehmĂ€n pÀÀlle.„2‚1 Ja antaman polttaa lehmĂ€n edessĂ€nsĂ€, sekĂ€ hĂ€nen vuotansa ettĂ€ lihansa ja myös hĂ€nen verensĂ€: ynnĂ€ sonnan kanssa se pitÀÀ poltettaman.„1‚ Ja papin Eleatsarin pitÀÀ ottaman sen verta sormellansa ja priiskottaman juuri seurakunnan majaa kohden sen verta seitsemĂ€n kertaa,„0y Ja antakaat se papille Eleatsarille: hĂ€nen pitÀÀ sen viemĂ€n leiristĂ€ ulos, siellĂ€ teurastettavaksi edessĂ€nsĂ€.c„/ƒA TĂ€mĂ€ tapa olkoon teille sÀÀdyksi, jonka \Herra\ kĂ€ski, sanoen: sanos Israelin lapsille, ettĂ€ he tuovat sinulle ruskian terveen lehmĂ€n, jossa ei yhtÀÀn virhettĂ€ ole, ja joka ei vielĂ€ ole ikeen alainen ollut. st§ÇZsc„9ƒA HĂ€nen pitÀÀ tĂ€llĂ€ puhdistaman itsensĂ€ kolmantena ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ja niin hĂ€n tulee puhtaaksi. Ja jollei hĂ€n puhdista itsiĂ€nsĂ€ kolmantena ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, niin ei ole hĂ€n puhdas.j„8O Joka tarttuu johonkuhun kuolleesen ihmiseen, sen pitÀÀ saastaisen oleman seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ.\„7ƒ3 Ja se, joka lehmĂ€n tuhan kokosi, pitÀÀ pesemĂ€n vaatteensa ja oleman saastainen ehtoosen asti. TĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman ijankaikkinen sÀÀty Israelin lapsille, ja muukalaisille, jotka heidĂ€n seassansa asuvat.I„6ƒ  Ja puhdas mies pitÀÀ kokooman tuhan lehmĂ€stĂ€, ja paneman sen puhtaasen paikkaan leiristĂ€ ulos, tallella pidettÀÀ, kaikelle kansalle Israelin lapsista puhdistusvedeksi: se on syntiuhri.„5‚  Ja se, joka sen poltti, pitÀÀ myös pesemĂ€n vaatteensa ja viruttaman ruumiinsa vedellĂ€ ja oleman saastaisen ehtoosen asti. —Í$É—}„>u Niin ottakaat he saastaiselle, tĂ€tĂ€ poltetun syntiuhrin tuhkaa, ja pankaan sen pÀÀlle juoksevaa vettĂ€ astiaan..„=‚W Ja jos joku tarttuu kedolla johonkuhun miekalla lyötyyn, elikkĂ€ muutoin kuolleesen, elikkĂ€ ihmisen luuhun, taikka hautaan, se on saastainen seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ.X„<+ Ja jokainen avoin astia, joka on kannetoin ja peittĂ€mĂ€tĂ€, se on saastainen.%„;‚E TĂ€mĂ€ on laki, koska joku ihminen majassa kuolee: se joka siihen majaan menee, ja kaikki mitĂ€ majassa on, pitÀÀ oleman saastainen seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ.‚/„:„Y Mutta jos joku tarttuu kuolleen ihmisen ruumiisen, ja ei puhdista itsiĂ€nsĂ€, se saastuttaa \Herran\ majan, ja se sielu pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n Israelista; ettei puhdistusvesi ole priiskotettu hĂ€nen pÀÀllensĂ€, niin on hĂ€n saastainen: hĂ€nen saastaisuutensa on vielĂ€ hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€. Z&ZH„Bƒ  Ja tĂ€mĂ€ on heille ijankaikkinen sÀÀty. Ja joka puhdistusvedellĂ€ priiskotteli, se peskÀÀn myös vaatteensa. Ja se joka tarttuu puhdistusveteen, pitÀÀ oleman saastainen ehtoosen asti.h„AƒK Mutta joka saastaiseksi tulee, ja ei puhdista itsiĂ€nsĂ€, se sielu pitÀÀ hĂ€vitettĂ€mĂ€n seurakunnasta, ettĂ€ hĂ€n on saastuttanut \Herran\ pyhĂ€n, ja ei ole priiskotettu puhdistusvedellĂ€, sentĂ€hden on hĂ€n saastainen.k„@ƒQ Niin puhdas priiskottakaan saastaista kolmantena ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ja puhdistakaan hĂ€nen seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€: hĂ€n peskÀÀn vaatteensa ja viruttakaan itsensĂ€ vedellĂ€, niin hĂ€n ehtoona puhtaaksi tulee.{„?ƒq Ja puhdas mies ottakaan isoppia, ja kastakaan veteen ja priiskottakaan majan, ja kaikki astiat, ja kaikki sielut, jotka siellĂ€ ovat, niin myös sen pÀÀlle, joka on tarttunut (kuolleen) luuhun, eli tapettuun, taikka kuolleesen eli hautaan. —Šï—‰—n„HƒW Ja miksi olette johdattaneet meidĂ€t EgyptistĂ€, tuodaksenne meitĂ€ tĂ€hĂ€n pahaan paikkaan, jossa emme taida kylvÀÀ, jossa ei myös ole fikunia, taikka viinapuita, ei myös granatin omenia, eipĂ€ ole vettĂ€kÀÀn juodaksemme?z„Go Miksi olette vieneet tĂ€mĂ€n \Herran\ kansan tĂ€hĂ€n korpeen, kuolemaan tÀÀllĂ€, sekĂ€ meitĂ€ ettĂ€ karjaamme. „F‚ Ja kansa riiteli Moseksen kanssa, ja sanoivat: jospa olisimme hukkuneet siellĂ€, kussa meidĂ€n veljemme hukkuivat \Herran\ edessĂ€.U„E% Ja kansalla ei ollut vettĂ€, ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan.3„D ‚c Ja Israelin lapset tulivat kaiken seurakunnan kanssa Sinin korpeen, ensimĂ€isellĂ€ kuulla, ja kansa viipyi Kadeksessa. Ja MirJam kuoli siellĂ€, ja myös haudattiin sinne.W„C) Ja kaikki, johonka saastainen rupee, pitÀÀ oleman saastainen ehtoosen asti. Àp@UYÀ„N‚% Ja Moses nosti kĂ€tensĂ€ ja löi kahdesti sauvallansa kallioon, niin juoksi siitĂ€ paljo vettĂ€, ja kansa ja heidĂ€n karjansa saivat juoda.$„M‚C Ja Moses ja Aaron kokosivat kansan kallion eteen, ja sanoivat heille: kuulkaat nyt te niskurit: pitÀÀkö meidĂ€n tĂ€stĂ€ kalliosta teille vettĂ€ saaman?Q„L Niin otti Moses sauvan \Herran\ edestĂ€, niinkuin hĂ€n kĂ€ski hĂ€nelle.g„KƒI Ota sauva, ja kokoa kansa, sinĂ€ ja veljes Aaron, ja puhukaat kalliolle heidĂ€n silmĂ€insĂ€ edessĂ€, ja se antaa vetensĂ€. Ja nĂ€in sinun pitÀÀ saattaman heille vettĂ€ kalliosta, ja juottaman kansan ja heidĂ€n karjansa.-„JW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen: „I‚ Niin Moses ja Aaron menivĂ€t kansan tyköÀ seurakunnan majan ovelle ja lankesivat kasvoillensa, ja \Herran\ kunnia nĂ€kyi heille. „!Łő\„T„Sƒ# Ja me huusimme \Herran\ tykö, ja hĂ€n kuuli ÀÀnemme, ja lĂ€hetti Enkelin, ja vei meidĂ€t EgyptistĂ€ ulos. Ja katso, me olemme Kadeksessa, siinĂ€ kaupungissa, joka on sinun ÀÀrimĂ€isillĂ€ rajoillas.„R‚% EttĂ€ meidĂ€n isĂ€mme menivĂ€t alas Egyptiin ja me asuimme EgyptissĂ€ pitkĂ€n ajan, ja EgyptilĂ€iset vaivasivat meitĂ€ ja meidĂ€n isiĂ€mme,*„Q‚O Ja Moses lĂ€hetti sanansaattajat Kadeksesta Edomin kuninkaan tykö, (sanoen:) nĂ€in sanoo veljes Israel: sinĂ€ tiedĂ€t kaiken vaivan, joka meille on tapahtunut,{„Pq TĂ€mĂ€ on se riitavesi, josta Israelin lapset riitelivĂ€t \Herran\ kanssa: ja hĂ€n pyhitettiin heidĂ€n seassansa.[„Oƒ1 Ja \Herra\ sanoi Mosekselle ja Aaronille: ettette uskoneet minun pÀÀlleni, pyhittÀÀksenne minua Israelin lasten edessĂ€, ei teidĂ€n pidĂ€ johdattaman tĂ€tĂ€ joukkoa siihen maahan, jonka minĂ€ heille annan. & š±&f„YG Ja Israelin lapset lĂ€ksivĂ€t Kadeksesta ja tulivat kaiken joukon kanssa Horin vuoren tykö.„Xy Ja nĂ€in estivĂ€t Edomilaiset Israelin vaeltamasta maansa ÀÀren lĂ€vitse. Ja Israel kÀÀnsi itsensĂ€ heistĂ€ pois.„W‚3 Mutta hĂ€n sanoi: ei sinun pidĂ€ vaeltaman tĂ€stĂ€ lĂ€vitse. Ja Edomilaiset lĂ€ksivĂ€t heitĂ€ vastaan paljolla vĂ€ellĂ€ ja vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€.e„VƒE Ja Israelin lapset sanoivat hĂ€nelle: me vaellamme yhteistĂ€ maantietĂ€, ja jos me ja meidĂ€n karjamme juovat sinun vettĂ€s, niin me sen maksamme, emme ilman mitÀÀn tahdo; ainoastansa jalkaisin vaellamme sen lĂ€vitse.l„US Edom sanoi hĂ€nelle: ei sinun pidĂ€ minun kauttani vaeltaman, taikka minĂ€ kohtaan sinua miekalla.s„Tƒa Anna meidĂ€n vaeltaa maas lĂ€vitse: emme poikkee peltoihin eli viinamĂ€kiin, emme myös juo vettĂ€ kaivoista; me vaellamme oikiaa maantietĂ€, ei poiketen oikialle eikĂ€ vasemmalle puolelle, siihenasti kuin tulemme sinun rajas ylitse. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëő                   ! "  # !$ "% #& $' %( &) '* (+ ),  - . / 0 1 2 3 4  5  6  7  8  9 : ; < = > ? @ A B C D E F G H I J  K L M N O P Q R  S  T  U  V  W X Y Z [ \ CœĐtézșCt„`c Ja koska kaikki kansa nĂ€ki Aaronin kuolleeksi, itki koko Israelin huone hĂ€ntĂ€ kolmekymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ.<„_‚s Ja Moses riisui Aaronilta hĂ€nen vaatteensa, ja puetti hĂ€nen poikansa Eleatsarin ylle. Ja Aaron kuoli siellĂ€, vuoren kukkulalla, mutta Moses ja Eleatsar astuivat vuorelta alas.l„^S Ja Moses teki niinkuin \Herra\ hĂ€nen kĂ€ski, ja he astuivat Horin vuorelle kaiken kansan nĂ€hden.„]‚  Ja riisu Aaronin yltĂ€ vaatteet, puettaakses hĂ€nen poikansa Eleatsarin ylle: ja Aaron pitÀÀ siellĂ€ koottaman ja kuoleman.Y„\- Niin ota siis Aaron ja hĂ€nen poikansa Eleatsar, ja vie heidĂ€t Horin vuorelle.H„[ƒ  Kokoontukaan Aaron kansansa tykö; sillĂ€ ei hĂ€nen pidĂ€ tuleman siihen maahan, jonka minĂ€ Israelin lapsille antanut olen, ettĂ€ te olitte minun suulleni kovakorvaiset riitaveden tykönĂ€.a„Z= Ja \Herra\ puhui Mosekselle ja Aaronille Horin vuorella, Edomin maan rajalla, ja sanoi: "@§t€"„fy Niin \Herra\ lĂ€hetti kansan sekaan tuliset kĂ€rmeet, jotka kansaa purivat, niin ettĂ€ paljo kansaa Israelista kuoli.L„eƒ Ja kansa puhui Jumalaa ja Mosesta vastaan: miksi sinĂ€ toit meitĂ€ EgyptistĂ€ korpeen kuolemaan? SillĂ€ ei tĂ€ssĂ€ ole leipÀÀ eikĂ€ vettĂ€, ja meidĂ€n sielumme suuttuu tĂ€hĂ€n huonoon ruokaan.„d‚ Sitte menivĂ€t he pois Horin vuoren tyköÀ, Punaisen meren tietĂ€, vaeltamaan Edomilaisten maata ympĂ€ri. Ja kansa suuttui matkasta.„c‚3 Ja \Herra\ kuuli Israelin rukouksen: ja antoi heille Kanaanealaiset, ja he kirosivat heitĂ€ ja heidĂ€n kaupungeitansa. Ja kutsui sen paikan Horma.„b‚% Niin lupasi Israel \Herralle\ lupauksen ja sanoi: jos sinĂ€ annat tĂ€mĂ€n kansan minun kĂ€teni alle, niin minĂ€ kiroon heidĂ€n kaupunkinsa.<„a ‚u Ja koska Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelĂ€n puolessa, kuuli Israelin tulleeksi vakoojain tien kautta, soti hĂ€n Israelia vastaan ja vei heistĂ€ monikahtoja vangiksi. ‡-r»nŚ‡M„l SieltĂ€ lĂ€ksivĂ€t he, ja sioittivat heitĂ€nsĂ€ Saredin ojan tykö.„k‚! Ja lĂ€ksivĂ€t Obotista, ja sioittivat itsensĂ€ Abarimin mĂ€en tykö, siihen korpeen, joka Moabin kohdalla on, auringon nousemiseen pĂ€in.J„j Ja Israelin lapset lĂ€ksivĂ€t, ja sioittivat heitĂ€nsĂ€ Obotiin.3„i‚a Ja Moses teki vaskikĂ€rmeen, ja nosti sen merkiksi ylös: ja tapahtui, ettĂ€ jos joku kĂ€rmeeltĂ€ purtiin, ja katsahti vaskikĂ€rmeen pÀÀlle, niin hĂ€n jĂ€i elĂ€mÀÀn.7„h‚i Niin sanoi \Herra\ Mosekselle: tee sinulles tulinen kĂ€rme, ja nosta se merkiksi ylös: ja tapahtuu, ettĂ€ se joka purtu on, kuin hĂ€n katsoo sen pÀÀlle, niin hĂ€n elÀÀ.O„gƒ Niin tuli kansa Moseksen tykö, ja sanoivat: me teimme syntiĂ€, puhuen \Herraa\ ja sinua vastaan. Rukoile \Herraa\ nĂ€mĂ€t kĂ€rmeet meidĂ€n seastamme ottamaan pois: ja Moses rukoili kansan edestĂ€. 0?è‘žôš0u„te Ja Bamotista siihen laaksoon, joka on Moabin kedolla, Pisgan kukkulaa kohden, joka katsahtaa korpeen pĂ€in.I„s  Ja Mattanasta niin Nahalieliin, Ja NahalielistĂ€ niin Bamotiin,&„r‚G TĂ€mĂ€ on se kaivo, jonka pÀÀmiehet kaivoivat, kansan johdattajat kaivoivat, lain opettajan kautta sauvallansa. TĂ€stĂ€ korvesta matkustivat he Mattanaan.g„qI Silloin veisasi Israel tĂ€mĂ€n virren: Nouse, kaivo, veisatkaat hĂ€nestĂ€ toinen toisellenne.„p‚ Ja sieltĂ€ lĂ€ksivĂ€t he Beraan, se on se kaivo, josta \Herra\ sanoi Mosekselle: kokoa kansa, ja minĂ€ annan heille vettĂ€.T„o# Ja sen ojan juoksu, joka poikkee Arin asumiseen, ja ulottuu Moabin rajaan.T„n# SiitĂ€ sanotaan \Herran\ sotain kirjassa: Vaheb Suphassa, ja Arnonin ojat.=„m‚u Niin he sieltĂ€ menivĂ€t ulos, ja sioittivat heitĂ€nsĂ€ tĂ€lle puolen Arnonia, joka korvessa on, ja tulee Amorilaisten maan ÀÀristĂ€; sillĂ€ Arnon on Moabin ja Amorin vĂ€lillĂ€. Ż’șęFŻ„y‚! Ja nĂ€in Israel sai kaikki nĂ€mĂ€t kaupungit, ja Israel asui kaikissa Amorilaisten kaupungeissa, Hesbonissa ja kaikissa sen tyttĂ€rissĂ€.3„x‚a Mutta Israel löi hĂ€nen miekan terĂ€llĂ€, ja omisti hĂ€nen maansa Arnonista Jabbokiin asti, ja vielĂ€ Ammonin lapsiin saakka; sillĂ€ Ammonin maan ÀÀret olivat vahvat.9„w‚m Mutta Sihon ei sallinut Israelin vaeltaa maakuntansa lĂ€vitse, vaan Sihon kokosi kaiken vĂ€kensĂ€, ja meni Israelia vastaan korpeen, ja tuli Jaksaan, ja soti Israelia vastaan.T„vƒ# Salli minun vaeltaa maakuntas lĂ€vitse: emme poikkee peltoihin, emmekĂ€ viinamĂ€kiin, emmekĂ€ juo vettĂ€ kaivosta; maantietĂ€ myöten me vaellamme, siihenasti kuin me tulemme sinun maas ÀÀristĂ€ ulos.k„uQ Ja Israel lĂ€hetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan tykö, ja kĂ€ski sanoa hĂ€nelle: PJŰFžĘP Š‚  Sitte lĂ€hetti Moses vakoomaan Jaeseria, ja he voittivat sen tyttĂ€rinensĂ€, ja omistivat ne Amorilaiset, jotka siinĂ€ asuivat.6„i Ja niin Israel asui Amorilaisten maakunnassa.„~‚ Me olemme heitĂ€ ampuneet, Hesbon on kukistettu Diboniin asti: me hĂ€vitimme heitĂ€ hamaan Nophaan, joka Medebaan ulottuu.$„}‚C Voi sinuas Moab! sinĂ€ Kamosin kansa olet hukkunut! HĂ€n saatti poikansa pakolaiseksi ja hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ vangiksi, Sihonille Amorilaisten kuninkaalle.„|‚ SillĂ€ tuli on kĂ€ynyt Hesbonista ulos, ja liekki Sihonin kaupungista: se on kuluttanut Moabin Arin, ja Arnonin korkeuden asuvaiset.o„{Y SiitĂ€ sananlaskussa sanotaan: tulkaat Hesboniin: rakennettakoon ja valmistettakoon Sihonin kaupunki;2„z‚_ SillĂ€ Hesbonin kaupunki oli Sihonin Amorilaisten kuninkaan oma, ja hĂ€n soti ennen Moabilaisten kuninkaan kanssa, ja otti hĂ€neltĂ€ kaiken hĂ€nen maansa Arnoniin asti. &VE§Â&Š‚+ Ja ettĂ€ Moabilaiset sangen suuresti pelkĂ€sivĂ€t sitĂ€ kansaa heidĂ€n paljoutensa tĂ€hden, ja ettĂ€ Moabilaiset kauhistuivat Israelin lapsia,VŠ' Ja koska Balak Zipporin poika nĂ€ki kaikki, mitĂ€ Israel teki Amorilaisille,Š ‚  Sitte menivĂ€t Israelin lapset sieltĂ€, ja sioittivat heitĂ€nsĂ€ Moabin kedoille, toiselle puolelle Jordania, Jerihon kohdalla.Š‚/# Ja he löivĂ€t hĂ€nen ja hĂ€nen poikansa ja hĂ€nen vĂ€kensĂ€, siihenasti ettei yksikÀÀn elĂ€mÀÀn jÀÀnyt, ja he valloittivat hĂ€nen maansa.‚ Š„" Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ hĂ€ntĂ€, sillĂ€ minĂ€ annoin hĂ€nen sinun kĂ€siis, sekĂ€ kaiken hĂ€nen vĂ€kensĂ€, ettĂ€ hĂ€nen maansa: ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n hĂ€nelle niinkuin sinĂ€ Sihonille Amorilaisten kuninkaalle teit, joka Hesbonissa asui.&Š‚G! Ja he palasivat ja menivĂ€t ylöspĂ€in tietĂ€ Basaniin. Niin Og, Basanin kuningas, meni heitĂ€ vastaan, hĂ€n ja kaikki hĂ€nen vĂ€kensĂ€, sotimaan EdreissĂ€. DDRŠ ƒ Ja Moabilaisten vanhimmat ynnĂ€ Midianilaisten vanhimpain kanssa menivĂ€t sinne, ja heillĂ€ oli noitumisen palkka kĂ€dessĂ€nsĂ€. Ja koska he tulivat Bileamin tykö, sanoivat he hĂ€nelle Balakin sanat.yŠ ƒm Tule siis nyt ja kiroo minulle tĂ€mĂ€ kansa; sillĂ€ se on minua vĂ€kevĂ€mpi, ettĂ€ minĂ€ löisin hĂ€ntĂ€, ja hĂ€nen maaltani karkottaisin ulos; sillĂ€ minĂ€ tiedĂ€n, ketĂ€ sinĂ€ siunaat, se on siunattu, ja jota sinĂ€ kiroot, se on kirottu.~Šƒw Ja hĂ€n lĂ€hetti sanan Petoriin, Bileamille Beorin pojalle, joka asui virran tykönĂ€, kansansa lasten maalla, kutsumaan hĂ€ntĂ€, sanoen: katso, kansa on lĂ€htenyt EgyptistĂ€, katso, se peittÀÀ maan piirin, ja asettaa leirinsĂ€ minua vastaan.cŠƒA Niin sanoivat he Midianilaisten vanhimmille: TĂ€mĂ€ kansa syö puhtaaksi kaikki, mitĂ€ ympĂ€ristöllĂ€mme on, niinkuin hĂ€rkĂ€ syö vihannon laitumelta. Ja Balak Zipporin poika oli siihen aikaan Moabilaisten kuningas. @Lń…Ś`Á@~Šw Ja Moabilaisten pÀÀmiehet nousivat ja tulivat Balakin tykö, ja sanoivat: ei Bileam tahdo tulla meidĂ€n kanssamme.Š‚1 Silloin Bileam nousi varhain aamulla ja sanoi Balakin pÀÀmiehille: menkÀÀt maallenne; sillĂ€ ei \Herra\ salli minun teidĂ€n kanssanne mennĂ€.tŠc Mutta Jumala sanoi Bileamille: Ă€lĂ€ mene heidĂ€n kanssansa, Ă€lĂ€kĂ€ kiroo kansaa, sillĂ€ se on siunattu.*Š‚O Katso, kansa lĂ€ksi EgyptistĂ€ ja peittÀÀ maan piirin: tule siis ja kiroo heitĂ€ minulle, ettĂ€ minĂ€ voisin sotia heitĂ€ vastaan ja karkottaisin heitĂ€ pois.iŠ M Ja Bileam sanoi Jumalalle: Balak Zipporin poika, Moabilaisten kuningas, lĂ€hetti minun tyköni:XŠ + Ja Jumala tuli Bileamin tykö ja sanoi: mitkĂ€ miehet ne sinun tykönĂ€s ovat?0Š ‚[ Ja hĂ€n sanoi heille: olkaat tĂ€ssĂ€ yö, niin minĂ€ sanon teille vastauksen, mitĂ€ \Herra\ minulle sanova on. Niin olivat Moabilaisten pÀÀmiehet Bileamin tykönĂ€. 2­Ÿ2`Šƒ; Silloin Jumala tuli yöllĂ€ Bileamin tykö ja sanoi hĂ€nelle: jos ne miehet ovat tulleet kutsumaan sinua, niin nouse ja mene heidĂ€n kanssansa, vaan kuitenkin, mitĂ€ minĂ€ sinulle sanon, sen pitÀÀ sinun tekemĂ€n.Š‚ Vaan olkaat kuitenkin tekin tĂ€mĂ€ yö tĂ€ssĂ€, niin minĂ€ tahdon tiedustaa, mitĂ€ \Herra\ vielĂ€ minun kanssani puhuva on.lŠƒS Niin vastasi Bileam, ja sanoi Balakin palvelioille: jos Balak antais minulle huoneensa tĂ€yden hopiaa ja kultaa, niin en minĂ€ sittenkÀÀn taida \Herran\ minun Jumalani sanaa kĂ€ydĂ€ ylitse tekemÀÀn vĂ€hÀÀ elikkĂ€ paljoa. Š‚ SillĂ€ minĂ€ teen sinulle suuren kunnian, ja mitĂ€s sanot minulle, sen minĂ€ myös teen: tule siis ja kiroo minulle tĂ€mĂ€ kansa. Š‚ Jotka tultuansa Bileamin tykö sanoivat hĂ€nelle: NĂ€in Balak Zipporin poika sanoo sinulle: Ă€lĂ€ estele tulemasta minun tyköni;PŠ Niin lĂ€hetti Balak pÀÀmiehet, vielĂ€ usiammat ja jalommat entisiĂ€, [šÖŽè[ Š‚  Niin \Herran\ enkeli meni edespĂ€in ja seisoi ahtaassa paikassa, kussa ei ollut varaa poiketa oikialle eli vasemmalle puolelle."Š‚? Ja koska aasi nĂ€ki \Herran\ enkelin, ahdisti hĂ€n itsensĂ€ aitaa vastaan, ja likisti Bileamin jalan aitaa vastaan, ja sitte hĂ€n kovemmin löi hĂ€ntĂ€.qŠ] Niin \Herran\ enkeli astui ahtaasen tanhuaan, viinamĂ€en vaiheelle, jossa aidat molemmin puolin olivat.PŠƒ Ja aasi nĂ€ki \Herran\ enkelin seisovan tiellĂ€ ja hĂ€nen miekkansa vedetyn ulos hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€, niin aasi poikkesi tieltĂ€ ja meni kedolle: vaan Bileam löi aasia ohjataksensa hĂ€ntĂ€ tielle.@Š‚{ Mutta Jumalan viha julmistui, ettĂ€ hĂ€n sinne meni. Ja \Herran\ enkeli seisoi tiellĂ€ hĂ€ntĂ€ vastassa, mutta hĂ€n ajoi aasillansa ja kaksi hĂ€nen palveliaansa oli hĂ€nen kanssansa.cŠA Niin Bileam nousi varhain aamulla, valjasti aasinsa ja seurasi Moabilaisten pÀÀmiehiĂ€. E  !,7BMWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü'2=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő ^ _ ` a b c  d e f ^ _ ` a b c  d e f g h i j k  l  m  n  o  p q r s t u  v w x y z { | }  ~    €    ‚ ƒ „ … † ‡ ˆ ‰ Š ‹ Œ  Ž   ‘ ’ “ ”  • !– "— #˜ $™ %š &› 'œ ( )ž *Ÿ +  ,Ą -ą 1hÔ[Šë16Š#‚g Niin sanoi \Herran\ enkeli hĂ€nelle: miksi sinĂ€ jo kolmasti sinun aasias hosuit? katsos, minĂ€ lĂ€ksin sinua vastoin seisomaan; sillĂ€ tĂ€mĂ€ tie on nurja minun edessĂ€ni.7Š"‚i Silloin avasi \Herra\ Bileamin silmĂ€t, ettĂ€ hĂ€n nĂ€ki \Herran\ enkelin seisovan tiellĂ€, ja avoimen miekan hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€; ja hĂ€n kumarsi, ja lankesi kasvoillensa.1Š!‚] Sanoi aasi Bileamille: enkö minĂ€ ole sinun aasis, jolla sinĂ€ tĂ€hĂ€n asti ajanut olet? olenko siis minĂ€ ikĂ€nĂ€ ennen niin tehnyt sinua vastaan ? HĂ€n vastasi: et.vŠ g Bileam sanoi aasille: ettĂ€s pilkkasit minua. Jos minun kĂ€dessĂ€ni miekka olis, niin minĂ€ sinun tappaisin.Š‚ Silloin \Herra\ avasi aasin suun, ja se sanoi Bileamille: mitĂ€ minĂ€ olen rikkonut sinua vastaan, ettĂ€s minua kolmasti hosunut olet?Š‚# Ja kuin aasi nĂ€ki \Herran\ enkelin, laski hĂ€n Bileamin alla polvillensa; niin Bileam sangen suuresti vihastui ja löi aasia sauvallansa. G?fș"GWŠ(ƒ)% Ja Balak sanoi Bileamille: enkö minĂ€ sanaa lĂ€hettĂ€nyt sinun perÀÀs, kutsumaan sinua? miksi siis et sinĂ€ tullut minun tyköni? vai luulitkos, etten minĂ€ olisi sen edestĂ€ sinua taitanut kunnioittaa?Š'‚#$ Koska Balak kuuli Bileamin tulevan, lĂ€ksi hĂ€n hĂ€ntĂ€ vastaan Moabilaisten kaupunkiin, joka Arnonin rajoissa on, juuri rajan ÀÀrellĂ€.(Š&‚K# Ja \Herran\ enkeli sanoi Bileamille: mene miesten kanssa, vaan ei sinun pidĂ€ puhuman muuta, kuin minĂ€ sinulle sanon: ja Bileam seurasi Balakin pÀÀmiehiĂ€.UŠ%ƒ%" Niin Bileam sanoi \Herran\ enkelille: minĂ€ olen syntiĂ€ tehnyt; sillĂ€ en minĂ€ tietĂ€nyt, ettĂ€ sinĂ€ seisoit minun vastassani tiellĂ€. Nyt siis, jollei se sinulle kelpaa, niin minĂ€ palajan takaperin.=Š$‚u! Ja aasi nĂ€ki minun, ja poikkesi jo kolme erÀÀ minun edestĂ€ni; vaan jollei hĂ€n olisi minun edestĂ€ni poikennut, niin minĂ€ nyt sinun tappaisin ja jĂ€ttĂ€isin aasin elĂ€mÀÀn. îR†ûaîpŠ.[ Balak teki niinkuin Bileam sanoi, ja Balak ja Bileam uhrasivat (kullakin) alttarilla mullin ja oinaan.Š- ‚) Ja Bileam sanoi Balakille: rakenna minulle tĂ€hĂ€n seitsemĂ€n alttaria, ja valmista minulle tĂ€ssĂ€ seitsemĂ€n mullia, ja seitsemĂ€n oinasta.Š,‚ ) Mutta huomeneltain tapahtui, ettĂ€ Balak otti Bileamin, ja vei hĂ€nen Baalin kukkulalle, nĂ€kemÀÀn sieltĂ€ kansan ÀÀreen.{Š+q( Ja Balak uhrasi karjaa ja lampaita, ja lĂ€hetti Bileamin ja pÀÀmiesten perÀÀn, jotka hĂ€nen kanssansa olivat.KŠ*' Ja niin Bileam meni Balakin kanssa, ja he tulivat Kujakaupunkiin,*Š)‚O& Ja Bileam vastasi hĂ€ntĂ€: katso, minĂ€ tulin nyt sinun tykös; vaan onko minulla voimaa mitÀÀn puhua? Sen minkĂ€ Jumala minun suuhuni antaa, sen minĂ€ puhun. 9 n }Ă9Š4‚ Kuinka minun pitÀÀ kirooman sitĂ€, jota ei Jumalakaan kiroo? kuinka minĂ€ sitĂ€ sadattelen, jota ei \Herrakaan\ sadattele?6Š3‚g Niin alkoi hĂ€n puheensa ja sanoi: Syriasta on Balak Moabilaisten kuningas minua tuottanut, idĂ€n puolisilta vuorilta: tule ja kiroo minulle Jakob, tule sadattele Israelia. Š2‚ Ja koska hĂ€n tuli jĂ€lleen hĂ€nen tykönsĂ€, katso, niin hĂ€n seisoi polttouhrinsa tykönĂ€, kaikkein Moabin pÀÀmiesten kanssa.^Š17 Ja \Herra\ pani Bileamin suuhun sanat, ja sanoi: palaja Balakin tykö ja puhu nĂ€in.Š0‚/ Ja Jumala kohtasi Bileamin; mutta hĂ€n sanoi hĂ€nelle: seitsemĂ€n alttaria minĂ€ valmistin, ja olen uhrannut mullin ja oinaan (joka) alttarilla.pŠ/ƒ[ Ja Bileam sanoi Balakille: seiso polttouhris tykönĂ€, ja minĂ€ menen tuonne. Kukaties \Herra\ tulee minua kohtaamaan, ja mitĂ€ hĂ€n minulle tietÀÀ antaa, sen minĂ€ tahdon sinulle ilmoittaa. Ja hĂ€n meni pois korkialle paikalle. I˜ÿŠČŠ:‚ Ja hĂ€n vei hĂ€nen Vartialakeudelle, Pisgan kukkulalle, ja rakensi seitsemĂ€n alttaria, ja uhrasi (joka) alttarilla mullin ja oinaan.TŠ9ƒ# Balak sanoi hĂ€nelle: tule siis minun kanssani toiseen paikkaan, jostas hĂ€nen saat nĂ€hdĂ€. Ainoastaan hĂ€nen ÀÀrimĂ€isensĂ€ sinĂ€ taidat nĂ€hdĂ€, vaan et nĂ€e kaikkia: kiroo hĂ€ntĂ€ minulle sieltĂ€.rŠ8_ HĂ€n vastasi, ja sanoi: eikö minun pidĂ€ sitĂ€ pitĂ€mĂ€n ja puhuman, mitĂ€ \Herra\ minun suuhuni antaa?Š7‚% Niin sanoi Balak Bileamille: mitĂ€s minun teet? MinĂ€ tuotin sinun kiroilemaan vihollisiani, ja katso, sinĂ€ tĂ€ydellisesti siunaat heitĂ€.-Š6‚U Kuka lukee Jakobin tomus, ja neljĂ€nnen osan Israelin lapsista? Minun sieluni kuolkoon vanhurskasten kuolemalla, ja minun loppuni olkoon niinkuin heidĂ€n loppunsa.3Š5‚a SillĂ€ vuorten kukkuloilta minĂ€ hĂ€nen nĂ€en, ja korkeuksista minĂ€ hĂ€ntĂ€ katselen. Katso, se kansa pitÀÀ asuman yksinĂ€nsĂ€, ja ei pidĂ€ pakanain sekaan luettaman. ¶ [ó¶cŠ@A Katso, siunauksen olen minĂ€ saanut: hĂ€n myös siunasi, ja en minĂ€ taida sitĂ€ muuttaa.SŠ?ƒ! Ei ole Jumala ihminen, ettĂ€ hĂ€n valhettelis, taikka ihmisen lapsi, ettĂ€ hĂ€n jotakin katuis. PitĂ€iskö hĂ€nen jotakin sanoman, ja ei tekemĂ€n? PitĂ€iskö hĂ€nen jotakin puhuman, ja ei tĂ€yttĂ€mĂ€n?eŠ>E Ja hĂ€n toi puheensa edes, ja sanoi: nouse, Balak ja kuule, kuuntele minua, Zipporin poika:*Š=‚O Ja kuin hĂ€n tuli hĂ€nen tykönsĂ€ jĂ€lleen, katso, hĂ€n seisoi polttouhrinsa tykönĂ€ Moabin pÀÀmiesten kanssa. Ja Balak sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ \Herra\ sanoi?Š<{ Ja \Herra\ tuli Bileamia vastaan, ja antoi sanat hĂ€nen suuhunsa, ja sanoi: mene jĂ€lleen Balakin tykö ja sano nĂ€in.pŠ;[ Ja hĂ€n sanoi Balakille: seiso tĂ€ssĂ€ polttouhris tykönĂ€, ja minĂ€ tahdon kohdata (hĂ€ntĂ€) tuolla. bSäHeđb ŠF‚ Bileam vastasi, ja sanoi Balakille: enkö minĂ€ puhunut sinulle, sanoen: kaikki mitĂ€ \Herra\ puhuva on, pitÀÀ minun tekemĂ€n?rŠE_ Niin sanoi Balak Bileamille: ellet ollenkaan tahdo kirota heitĂ€, niin Ă€lĂ€ suinkaan siunaakaan heitĂ€._ŠDƒ9 Katso sen kansan pitÀÀ nouseman niinkuin syömĂ€ri jalopeura, ja karkaaman niinkuin tarkka jalopeura, ja ei pidĂ€ hĂ€nen maata paneman siihenasti ettĂ€ hĂ€n saaliin syö, ja juo niiden verta, jotka tapetut ovat.ŠC‚+ SillĂ€ ei yhtÀÀn velhoa ole Jakobissa eikĂ€ noitaa Israelissa: ajallansa pitÀÀ sanottaman Jakobille ja Israelille, mitĂ€ Jumala tehnyt on.lŠBS Jumala on hĂ€nen johdattanut EgyptistĂ€: hĂ€nen vĂ€kevyytensĂ€ on niinkuin yksisarvisen vĂ€kevyys.)ŠA‚M Ei nĂ€hdĂ€ vÀÀryyttĂ€ Jakobissa, eikĂ€ havaita pahuutta Israelissa. \Herra\ hĂ€nen Jumalansa on hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, ja Kuninkaan basuna on hĂ€nen seassansa. Th{mÛTŠM‚ Ja hĂ€n toi edes puheensa, ja sanoi: nĂ€itĂ€ sanoo Bileam Beorin poika, nĂ€itĂ€ sanoo se mies, jonka silmĂ€t avatut ovat.ŠL‚ Ja Bileam nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki Israelin sioittaneen itsensĂ€ sukukuntainsa jĂ€lkeen, ja Jumalan henki tuli hĂ€nen pÀÀllensĂ€.*ŠK ‚Q Koska Bileam nĂ€ki kelpaavan \Herralle\, hĂ€n siunasi Israelia, ei mennyt hĂ€n pois, niinkuin ennen, etsimÀÀn ilmoitusta, vaan kÀÀnsi kasvonsa korpeen pĂ€in.]ŠJ5 Balak teki niinkuin Bileam sanoi, ja uhrasi (kullakin) alttarilla mullin ja oinaan.ŠI‚' Ja Bileam sanoi Balakille: rakenna tĂ€hĂ€n minulle seitsemĂ€n alttaria, ja valmista minulle tĂ€ssĂ€ seitsemĂ€n mullia ja seitsemĂ€n oinasta.PŠH Ja Balak vei Bileamin Peorin vuoren kukkulalle, joka korpeen pĂ€in on.ŠG‚# Ja Balak sanoi Bileamille: tule, minĂ€ vien sinun toiseen paikkaan: mitĂ€maks Jumalalle kelpaa, ettĂ€s hĂ€ntĂ€ sieltĂ€ kiroilisit minulle. gŽÜBŠS‚ HĂ€n pani maata niinkuin tarkka jalopeura, ja niinkuin syömĂ€ri jalopeura: kuka tohtii herĂ€ttÀÀ hĂ€ntĂ€? Siunattu olkoon se, joka sinua siunaa, kirottu olkoon se, joka sinua kiroo.TŠRƒ# Jumala johdatti hĂ€nen EgyptistĂ€, hĂ€nen vĂ€kevyytensĂ€ on niinkuin yksisarvisen vĂ€kevyys: hĂ€nen pitÀÀ nielemĂ€n pakanat vihollisensa, ja heidĂ€n luunsa murentaman, ja nuolillansa ampuman lĂ€vitse.IŠQƒ  Veden pitÀÀ vuotaman hĂ€nen Ă€mpĂ€ristĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen siemenensĂ€ on paljoissa vesissĂ€. HĂ€nen kuninkaansa pitÀÀ oleman korkiamman Agagia, ja hĂ€nen valtakuntansa pitÀÀ korotettaman.ŠP‚% Niinkuin ojat levitetÀÀn, niinkuin yrttitarha virran vieressĂ€, niinkuin aloes, jonka \Herra\ istuttaa, niinkuin sedripuu veden tykönĂ€.JŠO Kuinka kauniit ovat sinun majas, Jakob, ja sinun asumas, Israel?ŠN‚% NĂ€itĂ€ sanoo se, joka kuulee Jumalan puheet, se, joka Kaikkivaltiaan ilmoitukset nĂ€kee, joka lankee maahan, ja hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ avataan. $+Ș1? $yŠYm Ja hĂ€n piti puheen, ja sanoi: nĂ€in sanoo Bileam Beorin poika, nĂ€in sanoo se mies, jonka silmĂ€t avatut ovat.ŠX‚1 Ja nyt katso, koska minĂ€ menen kansani tykö, niin tule, minĂ€ neuvon sinua, mitĂ€ tĂ€mĂ€ kansa sinun kansalles tekevĂ€ on, viimeisellĂ€ ajalla.nŠWƒW Jos Balak antais minulle huoneensa tĂ€yden hopiaa ja kultaa, en minĂ€ taida senvuoksi \Herran\ sanaa kĂ€ydĂ€ ylitse, tekemÀÀn hyvÀÀ eli pahaa minun mieleni jĂ€lkeen; vaan mitĂ€ \Herra\ sanoo, sen pitÀÀ myös minun sanoman.vŠVg Ja Bileam puhui Balakille: enkö minĂ€ puhunut sanansaattajilles, kuin sinĂ€ lĂ€hetit minun tyköni, sanoen:~ŠUw Pakene kohta sialles. MinĂ€ ajattelin kunnioittaa sinua suuresti, ja katso, \Herra\ on sen kunnian estĂ€nyt sinulta.QŠTƒ Silloin Balakin viha julmistui Bileamia vastaan, ja löi kĂ€siĂ€nsĂ€ yhteen, ja sanoi hĂ€nelle: minĂ€ kutsuin sinua kiroomaan vihollisiani, ja katso, sinĂ€ jo kolmasti tĂ€ydellisesti siunasit heitĂ€. .Lr ƒ.RŠ` Vaan sinĂ€ Kain poltetaan, siihenasti kuin Assur vie sinun vankina pois.}Š_u Ja kuin hĂ€n nĂ€ki KenilĂ€iset, piti hĂ€n puheen, ja sanoi: sinun asumises on vahva, ja sinĂ€ teit pesĂ€s kallioon,Š^‚- Ja kuin hĂ€n nĂ€ki Amalekilaiset, piti hĂ€n puheen ja sanoi: Amalek ensimĂ€inen pakanain seassa, vaan viimeiseltĂ€ sinĂ€ perĂ€ti hĂ€vitetÀÀn.^Š]7 Jakobista tulee hallitsia, ja hĂ€vittÀÀ mitĂ€ tĂ€hteeksi jÀÀnyt on kaupungeista.nŠ\W HĂ€n omistaa Edomin, ja Seir tulee vihollistensa vallan alle, vaan Israel tekee voimallisia töitĂ€.VŠ[ƒ' MinĂ€ saan nĂ€hdĂ€ hĂ€nen, mutta en nyt: minĂ€ katselen hĂ€ntĂ€, vaan en lĂ€heltĂ€. TĂ€hti nousee Jakobista, ja valtikka tulee Israelista, ja musertaa Moabin ruhtinaat, ja hĂ€vittÀÀ kaikki Setin lapset.0ŠZ‚[ Sen sanoo se, joka kuulee Jumalan puheen, ja se, jolla YlimmĂ€isen tieto on, joka nĂ€kee Kaikkivaltiaan ilmestyksen, joka lankee maahan, ja hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ avataan: E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊÔßêő /€ 0„ 1Š 2§ 3š 4© 5Ș 6« 7 /€ 0„ 1Š 2§ 3š 4© 5Ș 6« 7Ź 8­ 9ź :Ż ;° <± =Č >ł ?Ž @” A¶  · ž č ș » Œ œ Ÿ  ż  À  Á    Ă Ä Ć Æ Ç È É Ê Ë Ì Í  Î Ï Đ Ń Ò Ó Ô Ő  Ö  Ś  Ű  Ù  Ú Û Ü Ę Ț ß à á â ă ä ć æ ç è 0ȘBŐlŽ0Šh{ Ja Moses sanoi Israelin tuomareille: jokainen tappakoon vĂ€kensĂ€, jotka BaalPeorin kanssa ovat itsensĂ€ yhdistĂ€neet.4Šg‚c Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ota kaikki kansan pÀÀmiehet, ja hirtĂ€ heidĂ€t \Herralle\ aurinkoa vastaan, ettĂ€ \Herran\ vihan julmuus kÀÀnnettĂ€isiin Israelista pois.fŠfG Ja Israel yhdisti itsensĂ€ BaalPeorin kanssa: niin \Herran\ viha julmistui Israelia vastaan.jŠeO Jotka kutsuivat kansan epĂ€jumalainsa uhrille: ja kansa söi, ja kumarsi heidĂ€n epĂ€jumaliansa.eŠd G Ja Israel asui SittimissĂ€, ja kansa rupesi tekemÀÀn huorin Moabilaisten tytĂ€rten kanssa,pŠc[ Ja Bileam nousi ja meni matkaansa, ja tuli jĂ€lleen siallensa, ja Balak myös meni tietĂ€nsĂ€ myöten.mŠbU Ja haahdet Kittimin rannoilta kukistavat Assurin ja kukistavat Eberin, vaan hĂ€n itse myös hukkuu.pŠa[ Vihdoin piti hĂ€n puheen, ja sanoi: voi! kuka elÀÀ silloin, kuin vĂ€kevĂ€ Jumala nĂ€itĂ€ on tekevĂ€? %@¶őŁst%LŠo SentĂ€hden sano: katso, minĂ€ annan hĂ€nelle minun rauhani liiton.{Šnƒq Pinehas Eleatsarin poika, papin Aaronin pojanpoika, on kÀÀntĂ€nyt julmuuteni pois Israelin lasten pÀÀltĂ€, siinĂ€ ettĂ€ hĂ€n oli kiivas minun kiivauteni tĂ€hden heidĂ€n keskellĂ€nsĂ€, etten minĂ€ kiivaudessani hukuttanut Israelin lapsia.-ŠmW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:OŠl Ja siinĂ€ rangaistuksessa surmattiin neljĂ€kolmattakymmentĂ€ tuhatta.=Šk‚u Ja meni Israelin miehen jĂ€lkeen makausmajaan, ja pisti heidĂ€t molemmat sekĂ€ Israelin miehen, ettĂ€ vaimon vatsasta lĂ€vitse: niin rangaistus lakkasi jĂ€lleen Israelin lapsista.Šj‚ Kuin Pinehas Eleatsarin poika, papin Aaronin pojanpoika sen nĂ€ki, nousi hĂ€n kansan keskeltĂ€ ja otti keihÀÀn kĂ€teensĂ€,<Ši‚s Ja katso, mies Israelin lapsista tuli ja toi veljeinsĂ€ sekaan Midianilaisen vaimon, Moseksen ja kaikkein Israelin lasten joukon nĂ€hden, jotka itkivĂ€t seurakunnan majan ovessa. aKč8Ìàa|Šv u Ja tapahtui, rangaistuksen jĂ€lkeen, ettĂ€ \Herra\ puhui Mosekselle ja Eleatsarille, papin Aaronin pojalle, sanoen:hŠuƒK SillĂ€ he ovat teitĂ€ ahdistaneet kavaluuksillansa, joilla he teidĂ€t pettĂ€neet ovat Peorin kautta, ja sisarensa Kosbin kautta, Midianilaisten pÀÀmiehen tyttĂ€ren, joka lyötiin rangaistuksen pĂ€ivĂ€nĂ€, Peorin tĂ€hden.9Što Ahdistakaat Midianilaisia, ja lyökÀÀt heitĂ€.-ŠsW Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:~Šrw Mutta Midianilaisen vaimon nimi, joka myös lyötiin, oli Kosbi, Zurin, Midianin kansan huoneen pÀÀmiehen, tytĂ€r.Šq‚ Ja lyödyn Israelin miehen nimi, joka Midianilaisen vaimon kanssa lyötiin, oli Simri Salun poika, isĂ€n Simeonin huoneen pÀÀmies.1Šp‚] Ja hĂ€nellĂ€ ja hĂ€nen siemenellĂ€nsĂ€ hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ pitÀÀ oleman ijankaikkisen pappeuden liiton, ettĂ€ hĂ€n oli kiivas Jumalallensa ja sovitti Israelin lapset. ›^Ę7±Rě&Š}I Mutta Pallun poika oli Eliab. Š|‚ NĂ€mĂ€t ovat Rubenilaisten sukukunnat. Ja heidĂ€n lukunsa oli kolmeviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta seitsemĂ€nsataa ja kolmekymmentĂ€.\Š{3 Hetsron, hĂ€nestĂ€ Hetsronilaisten sukukunta: Karmi, josta Karmilaisten sukukunta:Šz Ruben Israelin esikoinen: Rubenin lapset: Hanok, josta on Hanokilaisten sukukunta: Pallu, siitĂ€ Pallulaisten sukukunta:"Šy‚? Ne jotka ovat kahdenkymmenen vuotiset ja sen ylitse, niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle ja Israelin lapsille, jotka EgyptistĂ€ lĂ€hteneet olivat.~Šxw Ja Moses ja pappi Eleatsar puhuivat heidĂ€n kanssansa, Moabin kedoilla, Jordanin tykönĂ€, Jerihon kohdalla, sanoen:Šw‚7 Lue koko Israelin lasten joukko kahdenkymmenen vuotiset ja sen ylitse, heidĂ€n isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen, kaikki jotka sotaan Israelissa kelpaavat. kA‹0΁+§‚Q Gadin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: Sephon, hĂ€nestĂ€ Sephonilaisten sukukunta: Haggi, hĂ€nestĂ€ Haggilaisten sukukunta: Suni, hĂ€nestĂ€ Sunilaisten sukukunta:_§9 NĂ€mĂ€t ovat Simeonilaisten sukukunnat, kaksikolmattakymmentĂ€ tuhatta ja kaksisataa.X§+ Sera, hĂ€nestĂ€ Seralaisten sukukunta: Saul, hĂ€nestĂ€ Saulilaisten sukukunta.2§‚_ Simeonin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: Nemuel, hĂ€nestĂ€ Nemuelilaisten sukukunta: Jamin, hĂ€nestĂ€ Jaminilaisten sukukunta: Jakin, hĂ€nestĂ€ Jakinilaisten sukukunta:'§K Vaan Koran lapset ei kuolleet.%Š‚E Ja maa avasi suunsa ja nieli heidĂ€t ja Koran, koska se eriseura kuoli, ja koska myös tuli söi viisikymmentĂ€ miestĂ€ kolmattasataa, ja tulivat merkiksi.hŠ~ƒK Ja Eliabin pojat, Nemuel ja Datan ja Abiram. NĂ€mĂ€t ovat Datan ja Abiram, jotka kutsuttiin kansasta, jotka asettivat heitĂ€nsĂ€ Mosesta ja Aaronia vastaan Koran eriseurassa, koska he asettivat heitĂ€nsĂ€ \Herraa\ vastaan, L§IÖ…ÊHŃL§ } Isaskarin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: Tola, hĂ€nestĂ€ Tolalaisten sukukunta: Phua, hĂ€nestĂ€ Phualaisten sukukunta.t§ c NĂ€mĂ€t ovat Juudan sukukunnat, heidĂ€n lukunsa jĂ€lkeen: kuusikahdeksattakymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa.§ y Mutta Peretsin lapset olivat, Hetsron, hĂ€nestĂ€ Hetsronilaisten sukukunta: Hamul, hĂ€nestĂ€ Hamulilaisten sukukunta.7§ ‚i Ja Juudan lapset heidĂ€n sukukunnissansa olivat: Sela, hĂ€nestĂ€ Selanilaisten sukukunta: Perets, hĂ€nestĂ€ PeretsilĂ€isten sukukunta: Sera, hĂ€nestĂ€ Seralaisten sukukunta:N§ Juudan lapset, Ger ja Onan: ja Ger ja Onan kuolivat Kanaanin maalla.p§[ NĂ€mĂ€t ovat Gadin lasten sukukunnat, heidĂ€n lukunsa jĂ€lkeen: neljĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa.[§1 Arod, hĂ€nestĂ€ Arodilaisten sukukunta: Ariel, hĂ€nestĂ€ Arielilaisten sukukunta:V§' Osni, hĂ€nestĂ€ Osnilaisten sukukunta: Eri, hĂ€nestĂ€ ErilĂ€isten sukukunta: _ž!kÄBÂ_`§; Asriel, hĂ€nestĂ€ Asrielilaisten sukukunta: Sikem, hĂ€nestĂ€ SikemilĂ€isten sukukunta.}§u NĂ€mĂ€t ovat Gileadin lapset: Jeser, hĂ€nestĂ€ JeserilĂ€isten sukukunta: Helek, hĂ€nestĂ€ HelekilĂ€isten sukukunta:§y Manassen lapset: Makir, hĂ€nestĂ€ Makirilaisten sukukunta. Makir siitti Gileadin, hĂ€nestĂ€ Gileadilaisten sukukunta.=§w Josephin lapset sukukunnissansa: Manasse ja Ephraim.d§C NĂ€mĂ€t ovat Sebulonin sukukunnat, lukunsa jĂ€lkeen: kuusikymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa.2§‚_ Sebulonin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: Sered, hĂ€nestĂ€ SeredilĂ€isten sukukunta: Elon, hĂ€nestĂ€ Elonilaisten sukukunta: Jahlel, hĂ€nestĂ€ Jahlelilaisten sukukunta.z§o NĂ€mĂ€t ovat Isaskarin sukukunnat, heidĂ€n lukunsa jĂ€lkeen: neljĂ€seitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja kolmesataa._§ 9 Jasub, hĂ€nestĂ€ Jasubilaisten sukukunta: Simron, hĂ€nestĂ€ Simronilaisten sukukunta. ŻœìwČ`Ż-§‚U% NĂ€mĂ€t ovat Ephraimin lasten sukukunnat: heidĂ€n lukunsa oli kaksineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa. NĂ€mĂ€t ovat Josephin lapset heidĂ€n sukukunnissansa.O§$ Vaan Suthelakin lapset olivat Eran, hĂ€nestĂ€ Eranilaisten sukukunta.A§‚}# NĂ€mĂ€t ovat Ephraimin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: Suthelak, hĂ€nestĂ€ Sutalkilaisten sukukunta: Beker, hĂ€nestĂ€ Bakrilaisten sukukunta: Tahan, hĂ€nestĂ€ Tahanilaisten sukukunta.r§_" NĂ€mĂ€t ovat Manassen sukukunnat, heidĂ€n lukunsa oli kaksikuudettakymmentĂ€ tuhatta ja seitsemĂ€nsataa.,§‚S! Mutta Zelophkad oli Hepherin poika, ja ei hĂ€nellĂ€ ollut poikia, mutta ainoastaan tyttĂ€riĂ€, ja Zelophkadin tytĂ€rten nimet: Makla, Noa, Hogla, Milka ja Tirtsa.a§= Semida, hĂ€nestĂ€ Semidalaisten sukukunta: Hepher, hĂ€nestĂ€ HepherilĂ€isten sukukunta. 3Lâ{óVä3-§!‚U, Asserin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: Jemna, hĂ€nestĂ€ Jemnalaisten sukukunta: Jesvi, hĂ€nestĂ€ JesvilĂ€isten sukukunta: Brija, hĂ€nestĂ€ Brijalaisten sukukunta.o§ Y+ Ja olivat kaikki yhteen Suhamilaisten sukukunta, neljĂ€seitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa.§‚-* NĂ€mĂ€t ovat Danin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: Suham, hĂ€nestĂ€ Suhamilaisten sukukunta. NĂ€mĂ€t ovat Danin lapset heidĂ€n sukukunnissansa.§‚) NĂ€mĂ€t ovat BenJaminin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: heidĂ€n lukunsa oli viisiviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja kuusisataa.d§C( Mutta Belan lapset olivat Ard ja Naeman, nĂ€istĂ€ Ardilaisten ja Naemanilaisten sukukunta.g§I' Sephupham, hĂ€nestĂ€ Sephuphamilaisten sukukunta: Hupham, hĂ€nestĂ€ Huphamilaisten sukukunta.0§‚[& BenJaminin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: Bela, hĂ€nestĂ€ Belalaisten sukukunta: Asbel hĂ€nestĂ€ Asbelilaisten sukukunta: Ahiram, hĂ€nestĂ€ Ahiramilaisten sukukunta. X€RÜNéTÜŹXQ§*5 NĂ€ille sinun pitÀÀ jakaman maan perinnöksi, nimein lukuin jĂ€lkeen.-§)W4 Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:u§(e3 TĂ€mĂ€ on Israelin lasten luku: kuusi kertaa satatuhatta ja yksituhatta, seitsemĂ€nsataa ja kolmekymmentĂ€.§'‚2 NĂ€mĂ€t ovat Naphtalin sukukunnat, heidĂ€n heimokuntainsa jĂ€lkeen: heidĂ€n lukunsa oli viisiviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa.b§&?1 Jetser, hĂ€nestĂ€ JetsrilĂ€isten sukukunta: Sillem, hĂ€nestĂ€ SillemilĂ€isten sukukunta. §%‚0 Naphtalin lapset heidĂ€n sukukunnissansa: Jahtseel, hĂ€nestĂ€ Jahtseelilaisten sukukunta: Guni, hĂ€nestĂ€ Gunilaisten sukukunta.s§$a/ NĂ€mĂ€t ovat Asserin lasten sukukunnat, ja heidĂ€n lukunsa kolmekuudettakymmentĂ€ tuhatta ja neljĂ€sataa.+§#S. Ja Asserin tytĂ€r kutsuttiin Sara.}§"u- Mutta Brijan lapset olivat Heber, hĂ€nestĂ€ HebrilĂ€isten sukukunta: Melkiel, hĂ€nestĂ€ MelkielilĂ€isten sukukunta. E  "-7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙăîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő ê ë ì  í î ï đ ń ò ê ë ì  í î ï đ ń ò ó ô  ő  ö  ś  ű  ù ú û ü ę ț ÿ               ! " # $ % & '                    ! " # $  % & ' ( ) * + ,  -  . #KÔe™Ù#2§0‚_; Ja Amramin emĂ€nnĂ€n nimi oli Jokebed Levin tytĂ€r, joka Leville oli syntynyt EgyptissĂ€: ja hĂ€n synnytti Amramille Aaronin ja Moseksen, ja heidĂ€n sisarensa MirJamin.<§/‚s: NĂ€mĂ€t ovat Levin sukukunnat: LibnilĂ€isten sukukunnat, Hebronilaisten sukukunnat, Maklilaisten sukukunnat, Musilaisten sukukunnat, Koralaisten sukukunnat. Kahat siitti Amramin,H§.ƒ 9 Ja tĂ€mĂ€ myös on LevilĂ€isten luku heidĂ€n sukukunnissansa: Gerson, hĂ€nestĂ€ Gersonilaisten sukukunta: Kahat, hĂ€nestĂ€ Kahatilaisten sukukunta; Merari, hĂ€nestĂ€ Merarilaisten sukukunta.l§-S8 Arvalla sinun pitÀÀ jakaman heidĂ€n perimisensĂ€, sen jĂ€lkeen kuin heitĂ€ monta ja harvat ovat.t§,c7 Kuitenkin arvalla pitÀÀ maa jaettaman ja isĂ€insĂ€ sukukuntain nimein jĂ€lkeen pitÀÀ heidĂ€n perimĂ€n.1§+‚]6 Monelle pitÀÀ sinun paljo antaman perinnöksensĂ€, ja harvemmille antaman vĂ€hemmĂ€n perinnöksensĂ€: jokaiselle pitÀÀ annettaman perimys heidĂ€n lukunsa jĂ€lkeen. ŠłWuìlŠB§6‚A SillĂ€ \Herra\ oli sanonut heille, ettĂ€ heidĂ€n piti totisesti kuoleman korvessa; ja ei yksikÀÀn jÀÀnyt heistĂ€ elĂ€mÀÀn, ainoastansa Kaleb Jephunnen poika ja Josua Nunin poika.}§5u@ Joiden luvussa ei yhtÀÀn ollut siitĂ€ luvusta, kuin Moses ja pappi Aaron lukivat Israelin lapset Sinain korvessa;§4‚? TĂ€mĂ€ on Israelin lasten luku, jotka Moses ja pappi Eleatsar lukivat Moabin kedoilla, Jordanin tykönĂ€, Jerihon kohdalla,^§3ƒ7> Ja heidĂ€n lukunsa oli kolmekolmattakymmentĂ€ tuhatta, kaikki miehenpuoli, kuukauden vanha ja sen ylitse, jotka ei olleet luetut Israelin lasten sekaan; sillĂ€ ei heille annettu perimistĂ€ Israelin lasten seassa.Y§2-= Ja Nadab ja Abihu kuolivat, koska he uhrasivat vierasta tulta \Herran\ edessĂ€.J§1< Mutta Aaronille oli syntynyt Nadab ja Abihu: Eleatsar ja Itamar. ž‘Ë#èž-§<W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:8§;m Ja Moses tuotti heidĂ€n asiansa \Herran\ eteen.$§:‚C Miksi meidĂ€n isĂ€mme nimen pitÀÀ tuleman suvustansa pois, sentĂ€hden ettei hĂ€nellĂ€ ollut yhtÀÀn poikaa? antakaat meille osa isĂ€mme veljein seassa.B§9‚ MeidĂ€n isĂ€mme kuoli korvessa, eikĂ€ hĂ€n ollut siinĂ€ joukossa, jotka metelin nostivat \Herraa\ vastaan Koran kapinassa, mutta on synnissĂ€nsĂ€ kuollut: ja ei ollut hĂ€nellĂ€ poikia.§8‚ Ja he astuivat Moseksen ja papin Eleatsarin, ja pÀÀmiesten, ja kaiken kansan eteen, seurakunnan majan ovelle, ja sanoivat:a§7 ƒ? Niin tulivat edes Zelophkadin tyttĂ€ret, Hephrin pojan, Gileadin pojan, Makirin pojan, Manassen pojan, Manassen Josephin pojan suvusta, ja nĂ€mĂ€t olivat hĂ€nen tytĂ€rtensĂ€ nimet: Makla, Noa, Hogla, Milka ja Tirtsa.ofĘflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúc„#d„(e„.f„4g„9h„>i„Bj„Hk„Nl„Sm„Yo„`p„fq„lr„tc„#d„(e„.f„4g„9h„>i„Bj„Hk„Nl„Sm„Yo„`p„fq„lr„ts„ytŠuŠvŠ wŠxŠyŠ{Š#|Š(}Š.~Š4Š:€Š@ŠF‚ŠMƒŠS„ŠY…Š`‡ŠhˆŠo‰ŠvŠŠ}‹§Œ§ §Ž§§!§*’§0“§6”§<–§B—§I˜§O™§Uš§Z›§`œ§g§nŸ§t §yĄšąšŁš€š„šŠš§š#šš*©š0Șš6Źš;­šAźšHŻšR°šW±š^ČšdłšiŽšo”šu¶š{ž©č© ș©»© Œ©)œ©2Ÿ©9ż©>Á©D©JĂ©UÄ©]Ć©aÆ©hÇ©nÈ©tÉ©yÊ©}ËȘÌȘÎȘÏȘĐȘŃȘÒȘ%ÓȘ+ÔȘ1ŐȘ7ÖȘ=ŚȘBŰȘIÙȘNÛȘSÜȘY *D­A߶*§B‚  Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: astu ylös tĂ€lle Abarimin vuorelle, ja katsele sitĂ€ maata, jonka minĂ€ Israelin lapsille annan.‚%§A„E Jollei hĂ€nellĂ€ ole setiĂ€, niin teidĂ€n pitÀÀ sen antaman hĂ€nen lĂ€himmĂ€iselle sukulaisellensa, joka hĂ€nen lĂ€himmĂ€inen lankonsa on hĂ€nen suvustansa, ettĂ€ hĂ€n sen omistaa. TĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman Israelin lapsille sÀÀty ja oikeus, niinkuin \Herra\ on Mosekselle kĂ€skenyt._§@9 Ja jollei hĂ€nellĂ€ ole veljiĂ€; niin teidĂ€n pitÀÀ sen antaman hĂ€nen sedillensĂ€.i§?M Jollei hĂ€nellĂ€ ole tytĂ€rtĂ€, niin teidĂ€n pitÀÀ sen perimisen hĂ€nen veljillensĂ€ antaman.§>‚! Ja puhu Israelin lapsille, sanoen: jos joku kuolee ilman pojata, niin teidĂ€n pitÀÀ antaman hĂ€nen perimisensĂ€ hĂ€nen tyttĂ€rellensĂ€.8§=‚k Zelophkadin tyttĂ€ret ovat oikein puhuneet: sinun pitÀÀ kaiketi antaman perintöosan heille heidĂ€n isĂ€nsĂ€ veljein seassa, ja saattaman heidĂ€n isĂ€nsĂ€ perimisen heille. ”œ;Ÿ ”r§I_ Ja aseta hĂ€net papin Eleatsarin ja kaiken kansan eteen, ja kĂ€ske hĂ€nelle heidĂ€n silmĂ€insĂ€ edessĂ€.§H‚ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: ota Josua Nunin poika sinun tykös, joka on mies, jossa henki on, ja pane sinun kĂ€tes hĂ€nen pÀÀllensĂ€,§G‚+ Joka heidĂ€n edessĂ€nsĂ€ kĂ€vis ulos ja sisĂ€lle, ja veis heitĂ€ ulos ja sisĂ€lle, ettei \Herran\ kansa olisi niinkuin lampaat ilman paimenta.Q§F \Herra\, kaiken lihan henkein Jumala asettakaan miehen kansan pÀÀlle,+§ES Ja Moses puhui \Herralle\, sanoen:N§Dƒ SillĂ€ te olitte minun sanalleni kovakorvaiset Sinin korvessa kansan toruessa, kuin teidĂ€n piti minua pyhittĂ€mĂ€n veden kautta heidĂ€n edessĂ€nsĂ€. Se on se riitavesi Kadeksessa, Sinin korvessa.n§CW Ja kuin sen nĂ€hnyt olet, niin sinĂ€kin kootaan kansas tykö, niinkuin sinun veljes Aaron koottu on. _ƒ\Ób3_P§Oƒ KĂ€ske Israelin lapsille, ja sano heille: minun uhristani, joka minun leipĂ€ni on, tuliuhriksi ja lepytyshajuksi minulle, pitÀÀ teidĂ€n vaarinottaman, niin ettĂ€ te sen ajallansa minulle uhraatte.,§N W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:n§MW Ja laski kĂ€tensĂ€ hĂ€nen pÀÀllensĂ€, ja kĂ€ski hĂ€nelle, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle puhunut.§L‚ Ja Moses teki niinkuin \Herra\ hĂ€nelle kĂ€ski, ja otti Josuan ja asetti hĂ€nen papin Eleatsarin ja koko seurakunnan eteen,‚#§K„A Ja hĂ€nen pitÀÀ papin Eleatsarin eteen astuman, hĂ€nen pitÀÀ kysymĂ€n neuvoa hĂ€nen edestĂ€nsĂ€ valkeuden sÀÀdyllĂ€ \Herran\ edessĂ€, ja hĂ€nen suunsa jĂ€lkeen pitÀÀ hĂ€nen kĂ€ymĂ€n ulos ja sisĂ€lle, sekĂ€ hĂ€nen ettĂ€ Israelin lasten hĂ€nen kanssansa, ja koko seurakunnan.z§Jo Ja pane sinun kunniastas hĂ€nen pÀÀllensĂ€, ettĂ€ kaikki kansa Israelin lapsista olisivat hĂ€nelle kuuliaiset. sMÒJÒ0s9§U‚m Toisen karitsan pitÀÀ sinun valmistaman kahden ehtoon vĂ€lillĂ€: niinkuin aamullisen ruokauhrin ja juomauhrin pitÀÀ sinun sen valmistaman, makian hajun tuleksi \Herralle\.§T‚7 Niin myös sen juomauhrin, yhdelle karitsalle neljĂ€nnen osan hinniĂ€. Ja juomauhri pitÀÀ uhrattaman pyhĂ€ssĂ€, vĂ€kevĂ€stĂ€ viinasta, \Herralle\.u§Se Se on alinomainen polttouhri, joka Sinain vuorella asetettu on makiaksi hajuksi: se on tuliuhri \Herralle\.§R‚ Siihen kymmenesosa ephaa sĂ€mpylĂ€jauhoja ruokauhriksi, sekoitettuna puserretulla öljyllĂ€, neljĂ€nnellĂ€ osalla hinniĂ€.x§Qk Yhden karitsan pitÀÀ sinun valmistaman aamulla, ja toisen pitÀÀ sinun valmistaman kahden ehtoon vĂ€lillĂ€./§P‚Y Ja sano heille: tĂ€mĂ€ on tuliuhri, jonka teidĂ€n pitÀÀ uhraaman \Herralle\: kaksi virheetöintĂ€ vuosikuntaista karitsaa jokapĂ€ivĂ€, alinomaiseksi polttouhriksi. ÌLí,\́ §Z‚ Ja aina kymmenes sĂ€mpylĂ€jauhoja ruokauhriksi, öljyllĂ€ sekoitettuja, jokaiselle karitsalle: se on lepytyshajun tuli \Herralle\.L§Yƒ Ja kolme kymmenestĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja ruokauhriksi, sekoitettuina öljyllĂ€ jokaiselle mullille, ja kaksi kymmenestĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja ruokauhriksi, öljyllĂ€ sekoitettuina, jokaiselle oinaalle,=§X‚u Vaan ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ joka kuusta pitÀÀ teidĂ€n uhraaman \Herralle\ polttouhriksi: kaksi nuorta mullia, yhden oinaan, seitsemĂ€n vuosikuntaista karitsaa, virheetöintĂ€,\§W3 TĂ€mĂ€ on joka sabbatin polttouhri, paitsi alinomaista polttouhria juomauhrinensa.0§V‚[ Mutta sabbatin pĂ€ivĂ€nĂ€ kaksi virheetöintĂ€ vuosikuntaista karitsaa, ja kaksi kymmenestĂ€ sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitettuna öljyllĂ€, ruokauhriksi ja sen juomauhrin. p0ČAź<pH§`ƒ  Ja teidĂ€n pitÀÀ uhraaman tuliuhria \Herralle\ polttouhriksi: kaksi nuorta mullia, ja yhden oinaan, niin myös seitsemĂ€n vuosikuntaista karitsaa: virheettömĂ€t ne pitÀÀ teillĂ€ oleman.o§_Y EnsimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on pyhĂ€ kokous: ei yhtÀÀn orjan työtĂ€ pidĂ€ teidĂ€n (silloin) tekemĂ€n.§^‚ Ja viidentenĂ€toistakymmenenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ sitĂ€ kuuta on juhla. SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ syötĂ€mĂ€n happamatointa leipÀÀ.n§]W Mutta neljĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ensimĂ€isellĂ€ kuulla, on pÀÀsiĂ€inen \Herralle\.{§\q Ja yksi kauris syntiuhriksi \Herralle\: paitsi alinomaista polttouhria, juomauhrinensa pitÀÀ se valmistettaman.L§[ƒ Ja heidĂ€n juomauhrinsa pitÀÀ oleman puoli hinniĂ€ viinaa mullille, kolmannes hinniĂ€ oinaalle, neljĂ€nnes hinniĂ€ karitsalle. Se on kuukautinen polttouhri, joka kuukaudella ympĂ€ri ajastajan. #] Á[#Y§gƒ- Ja uutisten pĂ€ivĂ€nĂ€, kuin te uhraatte uutta ruokauhria \Herralle\, kuin teidĂ€n viikkonne ovat kuluneet, pitÀÀ teillĂ€ pyhĂ€ kokous oleman: ei yhtĂ€kÀÀn orjan työtĂ€ pidĂ€ teidĂ€n (silloin) tekemĂ€n. §f‚ Ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ teillĂ€ oleman pyhĂ€ kokous: ei yhtĂ€kÀÀn orjan työtĂ€ pidĂ€ teidĂ€n (silloin) tekemĂ€n.H§eƒ  TĂ€llĂ€ tavalla pitÀÀ teidĂ€n jokaisena seitsemĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ uhraaman leipÀÀ makian hajun tuleksi \Herralle\: paitsi alinomaista polttouhria, pitÀÀ se valmistettaman juomauhrinensa.c§dA Paitsi aamuista polttouhria, joka alinomainen polttouhri on, pitÀÀ teidĂ€n ne tekemĂ€n.F§c Siihen myös yhden kauriin syntiuhriksi, teitĂ€ sovittamaan.P§b Ja aina yhden kymmeneksen jokaiselle niistĂ€ seitsemĂ€stĂ€ karitsasta,§a‚9 Ja heidĂ€n ruokauhrinsa, öljyllĂ€ sekoitettuja sĂ€mpylĂ€jauhoja, kolme kymmenestĂ€ mullille, ja kaksi kymmenestĂ€ oinaalle pitÀÀ teidĂ€n tekemĂ€n, #hÍvE›Ì#%§n‚E Ja teidĂ€n pitÀÀ uhraaman polttouhria makiaksi hajuksi \Herralle\: yhden nuoren mullin, yhden oinaan, seitsemĂ€n vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnĂ€,K§m ƒ EnsimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ seitsemĂ€nnellĂ€ kuukaudella pitÀÀ teillĂ€ pyhĂ€ kokous oleman: ei yhtÀÀn orjan työtĂ€ pidĂ€ teidĂ€n (silloin) tekemĂ€n: se pitÀÀ oleman soittamisen juhlapĂ€ivĂ€.&§l‚G TĂ€mĂ€n pitÀÀ teidĂ€n tekemĂ€n, paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa: virheettömĂ€t pitÀÀ ne teillĂ€ oleman, niin myös heidĂ€n juomauhrinsa..§kY Ja yhden kauriin, teitĂ€ sovittamaan.T§j# Ja aina kymmeneksen kullekin karitsalle, niistĂ€ seitsemĂ€stĂ€ karitsasta,§i‚) Ja heidĂ€n ruokauhrinsa: sĂ€mpylĂ€jauhoja sekoitettuja öljyllĂ€, kolme kymmenestĂ€ kummallekin mullille, kaksi kymmenestĂ€ yhdelle oinaalle,§h‚# Ja teidĂ€n pitÀÀ uhraaman polttouhria, otolliseksi hajuksi \Herralle\: kaksi mullia, yhden oinaan ja seitsemĂ€n vuosikuntaista karitsaa, E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  0  1 2 3 4 5 6 7 8  0  1 2 3 4 5 6 7 8 9 : ; < = > ? @ A B C  D !E "F #G $H %I &J 'K (L )M *N +O ,P -Q .R /S 0T 1U 2V 3W 4X 5Y 6Z   [  \  ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l  m  n  o  p  q  r  s  t {qÙF{G§tƒ  Vaan teidĂ€n pitÀÀ uhraaman polttouhria makiaksi hajuksi \Herralle\: yhden nuoren mullin, ja yhden oinaan, ja seitsemĂ€n vuosikuntaista karitsaa: virheettömĂ€t ne pitÀÀ oleman teillĂ€,M§sƒ KymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tĂ€llĂ€ seitsemĂ€nnellĂ€ kuukaudella pitÀÀ myös teillĂ€ pyhĂ€ kokous oleman ja teidĂ€n pitÀÀ vaivaaman teidĂ€n sielujanne, ja ei yhtÀÀn työtĂ€ (silloin) tekemĂ€n.>§r‚w Paitsi saman kuukauden polttouhria ja ruokauhria, ja paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa, heidĂ€n sÀÀtynsĂ€ jĂ€lkeen makian hajun tuleksi \Herralle\.;§qs Ja yhden kauriin syntiuhriksi, teitĂ€ sovittamaan,W§p) Ja yhden kymmeneksen jokaiselle karitsalle, niistĂ€ seitsemĂ€stĂ€ karitsasta, §o‚ Niin myös heidĂ€n ruokauhrinsa: öljyllĂ€ sekoitettuja sĂ€mpylĂ€jauhoja, kolme kymmenestĂ€ mullille, kaksi kymmenestĂ€ oinaalle, źn’ź`§yƒ; Ja teidĂ€n pitÀÀ uhraaman polttouhria ja tuliuhria, makiaksi hajuksi \Herralle\: kolmetoistakymmentĂ€ nuorta mullia, kaksi oinasta, neljĂ€toistakymmentĂ€ vuosikuntaista karitsaa: virheettömĂ€t ne pitÀÀ oleman,y§xƒm ViidentenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ seitsemĂ€nnellĂ€ kuukaudella pitÀÀ teillĂ€ pyhĂ€ kokous oleman: ei mitÀÀn orjan työtĂ€ pidĂ€ teidĂ€n (silloin) tekemĂ€n, ja teidĂ€n pitÀÀ juhlaa pitĂ€mĂ€n \Herralle\ ne seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ.§w Yhden kauriin syntiuhriksi, paitsi sovittamisen syntiuhria ja alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.V§v' Ja aina kymmeneksen jokaiselle karitsalle, niistĂ€ seitsemĂ€stĂ€ karitsasta,§u‚ YnnĂ€ heidĂ€n ruokauhrinsa kanssa: sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitettuja öljyllĂ€, kolme kymmenestĂ€ mullille, kaksi kymmenestĂ€ oinaalle, j@đêhśj š‚  Kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ yksitoistakymmentĂ€ mullia, kaksi oinasta, neljĂ€toistakymmentĂ€ vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnĂ€.n§W Siihen myös kauriin syntiuhriksi: paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.§~y Ja heidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidĂ€n lukunsa ja sÀÀtynsĂ€ perĂ€stĂ€.§}‚ Ja toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ kaksitoistakymmentĂ€ nuorta mullia, kaksi oinasta, neljĂ€toistakymmentĂ€ vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnĂ€,n§|W Siihen myös kauriin syntiuhriksi: paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.M§{ Ja kymmeneksen itsekullekin neljĂ€stĂ€toistakymmenestĂ€ karitsasta,<§z‚s HeidĂ€n ruokauhrinsa kanssa, sĂ€mpylĂ€jauhoja, sekoitettuja öljyllĂ€, kolme kymmenestĂ€ jokaiselle kolmestatoistakymmenestĂ€ mullista, kaksi kymmenestĂ€ kumpaisellekin oinaalle. 'Š Ą˜'nšW Siihen myös kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.~šw Ja heidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidĂ€n lukunsa ja sÀÀtynsĂ€ jĂ€lkeen.š‚ Ja viidentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ yhdeksĂ€n mullia, kaksi oinasta, neljĂ€toistakymmentĂ€ vuosikuntaista karitsaa, ilman virhettĂ€.hšK Siihen kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.{šq HeidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidĂ€n lukunsa ja sÀÀtynsĂ€ jĂ€lkeen.š{ NeljĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kymmenen mullia, kaksi oinasta, neljĂ€toistakymmentĂ€ vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnĂ€,nšW Siihen myös kauriin syntiuhriksi: paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.~šw Ja heidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidĂ€n lukunsa ja sÀÀtynsĂ€ jĂ€lkeen. Šzùˆü{ Š}šu# Kahdeksas pĂ€ivĂ€ pitÀÀ oleman teille pÀÀtösjuhla: ei yhtÀÀn orjan työtĂ€ teidĂ€n pidĂ€ (silloin) tekemĂ€n.nšW" Siihen myös kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.~š w! Ja heidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidĂ€n lukunsa ja sÀÀtynsĂ€ jĂ€lkeen.š ‚  Ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ seitsemĂ€n mullia, kaksi oinasta, neljĂ€toistakymmentĂ€ vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnĂ€.nš W Siihen myös kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.~š w Ja heidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidĂ€n lukunsa ja sÀÀtynsĂ€ jĂ€lkeen.š  Ja kuudentena pĂ€ivĂ€nĂ€ kahdeksan mullia, kaksi oinasta, neljĂ€toistakymmentĂ€ vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnĂ€. ÆXÚiŽ1ÆhšK Ja Moses puhui Israelin sukukuntain pÀÀmiehille, sanoen: tĂ€mĂ€ on se minkĂ€ \Herra\ kĂ€ski:Zš 1 Ja Moses sanoi Israelin lapsille kaikki ne, mitĂ€ \Herra\ hĂ€nelle kĂ€skenyt oli.Wšƒ)' NĂ€mĂ€t pitÀÀ teidĂ€n tekemĂ€n \Herralle\ juhlapĂ€ivinĂ€nne, paitsi mitĂ€ te mielellĂ€nne lupaatte ja hyvĂ€llĂ€ tahdollanne annatte polttouhriksenne, ruokauhriksenne, juomauhriksenne ja kiitosuhriksenne.nšW& Siihen myös kauriin syntiuhriksi; paitsi alinomaista polttouhria, ruokauhrinensa ja juomauhrinensa.{šq% HeidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa mulleille, oinaille ja karitsoille, heidĂ€n lukunsa ja sÀÀtynsĂ€ jĂ€lkeen.$š‚C$ Ja teidĂ€n pitÀÀ uhraaman polttouhria makian hajun tuleksi \Herralle\: yhden mullin, yhden oinaan ja seitsemĂ€n vuosikuntaista karitsaa, virheetöinnĂ€, Ž6»ąŽ‚š„ Mutta jos hĂ€nen isĂ€nsĂ€ kieltÀÀ sen sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona hĂ€n sen kuulee, niin hĂ€nen lupauksensa ja valasiteensĂ€, jolla hĂ€n on sielunsa sitonut, ei pidĂ€ vahva oleman, ja \Herra\ on hĂ€nelle armollinen, ettĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ on sen hĂ€neltĂ€ kieltĂ€nyt.‚š„% Ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ kuulee hĂ€nen lupauksensa ja valasiteensĂ€, jolla hĂ€n on sielunsa sitonut, ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ on ÀÀneti siihen: niin kaikki hĂ€nen lupauksensa on vahva, niin myös koko hĂ€nen valasiteensĂ€, jolla hĂ€n on sielunsa sitonut, pitÀÀ vahvan oleman.xšk Ja jos vaimo lupaa lupauksen \Herralle\, sitoen itsensĂ€, ollessansa vielĂ€ isĂ€nsĂ€ huoneessa nuoruudessansa,Fšƒ Jos mies lupaa lupauksen \Herralle\ eli vannoo valan, sitoen sillĂ€ sielunsa, ei pidĂ€ hĂ€nen tekemĂ€n sanaansa turhaksi, vaan kaiken sen tĂ€yttĂ€mĂ€n, mikĂ€ hĂ€nen suustansa lĂ€htenyt on. !{‹#Î!)š‚M Ja mies kuulee sen, ja on ÀÀneti siihen, ja ei kiellĂ€ sitĂ€, niin pitÀÀ kaiken sen lupauksen ja valasiteen, jolla hĂ€n on sielunsa sitonut, oleman vahvan.Rš Mutta jos hĂ€n lupaa miehensĂ€ huoneessa, eli sielunsa sitoo valallansa,wši Lesken ja hyljĂ€tyn lupaus ja kaikki, jolla hĂ€n on sielunsa sitonut, pitÀÀ hĂ€neltĂ€ vahvana pidettĂ€mĂ€n.jšƒO Mutta jos hĂ€nen miehensĂ€ sen kieltÀÀ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona hĂ€n sen kuulee, niin hĂ€n pÀÀsee lupauksestansa, ja siitĂ€ mikĂ€ hĂ€nen suustansa lĂ€htenyt on, jolla hĂ€n sielunsa sitoi, ja \Herra\ on hĂ€nelle armollinen.lšƒS Ja hĂ€nen miehensĂ€ kuulee sen, ja on ÀÀneti siihen sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona hĂ€n sen kuulee, niin pitÀÀ hĂ€nen lupauksensa vahvan oleman; ja hĂ€nen valasiteensĂ€, jolla hĂ€n on sielunsa sitonut, pitÀÀ myös vahvan oleman.š} Ja jos hĂ€nellĂ€ on mies, ja hĂ€n on luvannut, taikka hĂ€nen suustansa lĂ€htee jotakin, jolla hĂ€n on sielunsa sitonut, ÄÚFBÄ{š#q Ja jos hĂ€n jĂ€listĂ€ sen ottaa takaperin, sittekuin hĂ€n sen kuuli, niin pitÀÀ hĂ€nen kantaman vÀÀryytensĂ€.‚š"ƒ{ Mutta jos hĂ€nen miehensĂ€ on juuri ÀÀneti siihen, pĂ€ivĂ€stĂ€ pĂ€ivÀÀn, niin hĂ€n vahvistaa kaikki hĂ€nen lupauksensa ja kaikki hĂ€nen valasiteensĂ€: ettĂ€ hĂ€n on ÀÀneti ollut sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona hĂ€n sen kuuli, niin hĂ€n vahvistaa ne.š!‚ Ja kaikki lupaukset ja valat, jotka sitovat vaivaamaan sielua, pitÀÀ hĂ€nen miehensĂ€ taikka vahvistaman, taikka tekemĂ€n tyhjĂ€ksi.‚"š „? Jos hĂ€nen miehensĂ€ tekee sen kokonansa tyhjĂ€ksi sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona hĂ€n sen kuulee, niin kaikki mikĂ€ hĂ€nen suustansa on lĂ€htenyt, lupaamaan ja sitomaan sieluansa, ei pidĂ€ oleman vahvan; sillĂ€ hĂ€nen miehensĂ€ on sen tehnyt tyhjĂ€ksi, ja \Herra\ on hĂ€nelle armollinen. UI­ ™U5š*‚e Ja Moses lĂ€hetti heidĂ€t sotaan, tuhannen jokaisesta sukukunnasta, ynnĂ€ Pinehaan papin Eleatsarin pojan kanssa, ja pyhĂ€t aseet, ja myös ilotorvet hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€.š)‚  Niin otettiin Israelin sukukunnista joka sukukunnasta tuhannen, niin ettĂ€ he varustivat sotaan kaksitoistakymmentĂ€ tuhatta.pš([ Jokaisesta sukukunnasta pitÀÀ teidĂ€n lĂ€hettĂ€mĂ€n tuhannen sotaan, kaikista Israelin sukukunnista.š'‚5 Niin Moses puhui kansalle sanoen: hankitkaat teistĂ€nne miehet sotaan Midianilaisia vastaan, ettĂ€ he kostaisivat Midianilaisia, \Herran\ puolesta.jš&O Kosta tĂ€ydellisesti Midianilaisille Israelin lasten puolesta, sitte kootaan sinĂ€ kansas tykö.,š% W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:3š$‚a NĂ€mĂ€t ovat ne sÀÀdyt, jotka \Herra\ on kĂ€skenyt Mosekselle miehen ja vaimon vĂ€lillĂ€, isĂ€n ja tyttĂ€ren vĂ€lillĂ€, kuin hĂ€n on vielĂ€ nuorena isĂ€nsĂ€ huoneessa. ?wžÙx?Sš0ƒ! Ja veivĂ€t ne Moseksen ja papin Eleatsarin eteen, ja kaiken Israelin lasten seurakunnan eteen; vangit ja otetut elĂ€imet, ja saaliin, leiriin Moabin kedolle, joka on Jordanin tykönĂ€ Jerihon kohdalla._š/9 Ja ottivat kaiken saaliin ja kaikki mikĂ€ otettava oli, sekĂ€ ihmiset ettĂ€ elĂ€imet,^š.7 Ja kaikki heidĂ€n kaupunkinsa ja asumisensa ja kaikki heidĂ€n linnansa he polttivat.Aš-‚} Mutta Israelin lapset ottivat vangiksi Midianilaisten vaimot ja heidĂ€n lapsensa, ja kaikki heidĂ€n elĂ€imensĂ€ ja kaikki heidĂ€n kalunsa ja kaiken heidĂ€n hyvyytensĂ€ ryöstivĂ€t he.Uš,ƒ% Niin tappoivat he myös Midianilaisten kuninkaat heidĂ€n lyötyjensĂ€ pÀÀlle; Evin, Rekemin, Zurin, Hurin ja Reban, ne viisi Midianilaisten kuningasta; Bileamin Beorin pojan löivĂ€t he myös miekalla.š+‚ Ja he sotivat Midianilaisia vastaan, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt, ja löivĂ€t kuoliaaksi kaiken miehenpuolen. ȘŽű ò>Șš6‚ Mutta lapsista kaikki vaimonpuoli, jotka ei ole miestĂ€ tunteneet eikĂ€ maanneet miehen tykönĂ€, sallikaat elÀÀ teidĂ€n edessĂ€nne.0š5‚[ Niin lyökÀÀt nyt kuoliaaksi kaikki miehenpuoli lasten seassa, ja kaikki vaimot, jotka miehen tunteneet ja miehen kanssa maanneet ovat, lyökÀÀt myös kuoliaaksi.*š4‚O Katso, eikö ne Bileamin neuvosta kÀÀntĂ€neet Israelin lapsia syntiĂ€ tekemÀÀn \Herraa\ vastaan Peorin asiassa, ja rangaistus tuli \Herran\ kansan pÀÀlle.Uš3% Ja Moses sanoi heille: ettekö te ole kaikki vaimot jĂ€ttĂ€neet elĂ€mÀÀn?š2‚ Ja Moses vihastui sodan pÀÀmiesten pÀÀlle, jotka olivat pÀÀmiehet tuhannen ja sadan pÀÀllĂ€, kuin siitĂ€ sodan joukosta tulivat.oš1Y Ja Moses ja pappi Eleatsar ja kaikki seurakunnan pÀÀmiehet menivĂ€t heitĂ€ vastaan, ulos leiristĂ€. E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻčÄÏÚćđû'2=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽŸÉÔßêő  v  w  x  y  z  !{  "|  #}  $  v  w  x  y  z  !{  "|  #}  $~  %  &€  '  (‚  )ƒ  *„  !… !† !‡ !ˆ !‰ !Š !‹ !Œ !  ! Ž !  !  ! ‘ !’ !“ !” !• !– !— !˜ !™ !š !› !œ ! !ž !Ÿ !  !Ą !ą !Ł ! € !!„ !"Š !#§ !$š !%© !&Ș !'« !(Ź !)­ !*ź !+Ż !,° !-± !.Č !/ł !0Ž !1” !2¶ !3· !4ž !5č !6ș ŁmȚ•Łnš;ƒW Ja kaikki mikĂ€ tulen kĂ€rsii, pitÀÀ teidĂ€n tulessa kĂ€yttĂ€mĂ€n, ja ne ovat puhtaat; kuitenkin pitÀÀ ne puhdistusvedellĂ€ puhtaaksi tehtĂ€mĂ€n. Mutta kaikki se, mikĂ€ ei tulta kĂ€rsi, pitÀÀ teidĂ€n vedessĂ€ kĂ€yttĂ€mĂ€n.Fš: Ainoastansa kullan, hopian, vasken, raudan, tinan ja lyijyn, š9‚ Ja pappi Eleatsar sanoi sotajoukolle, jotka sodassa olleet olivat: tĂ€mĂ€ on lain sÀÀty, jonka \Herra\ on kĂ€skenyt Mosekselle:š8‚# Ja kaikki vaatteet, ja kaikki nahkakalut, ja kaikki, mitkĂ€ vuohen karvoista tehdyt ovat, ja kaikki puuastiat pitÀÀ teidĂ€n puhdistaman.wš7ƒi Ja pysykÀÀt ulkona leiristĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ kaikki, jokainen, joka hengen tappanut on eli tapettuun sattunut, ettĂ€ te puhdistatte teitĂ€nne kolmantena ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ynnĂ€ niiden kanssa, jotka te vangiksi otitte. n>ÈR€šA‚ SiitĂ€ puolesta osasta, joka heille tuli, pitÀÀ sinun ottaman ja antaman papille Eleatsarille, ylennykseksi \Herralle\.*š@‚O Ja sinun pitÀÀ ylentĂ€mĂ€n \Herralle\ sotamiehiltĂ€, jotka sodassa olivat, aina viidestĂ€sadasta yhden sielun, ihmisistĂ€, elĂ€imistĂ€, aaseista ja lampaista.sš?a Ja anna puoli saalista niille, jotka sotaan menivĂ€t ja sotineet ovat, ja toinen puoli kaikelle kansalle.sš>a Lue vangittuin saalis sekĂ€ ihmiset ettĂ€ elĂ€imet: sinĂ€ ja pappi Eleatsar, ja ylimmĂ€iset kansan isĂ€t.-š=W Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:š<‚ Ja teidĂ€n pitÀÀ pesemĂ€n vaatteenne seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, niin te tulette puhtaaksi, sitte teidĂ€n pitÀÀ tuleman leiriin. eâ‡æ±| e$šH‚C$ Ja se puoli, joka heille tuli, jotka sodassa olleet olivat, oli lukuansa kolmesataa tuhatta, seitsemĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa lammasta.lšGS# VaimovĂ€keĂ€, jotka ei olleet miehen kanssa maanneet, oli kaksineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta sielua.2šFa" YksiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta aasia,2šEa! KaksikahdeksattakymmentĂ€ tuhatta nautaa,šD‚5 Ja se saalisluku mikĂ€ jÀÀnyt oli siitĂ€ minkĂ€ sotavĂ€ki ryöstĂ€nyt oli, oli kuusisataa tuhatta, ja viisikahdeksattakymmentĂ€ tuhatta lammasta.XšC+ Ja Moses ja pappi Eleatsar tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Mosekselle.‚šB„/ Vaan siitĂ€ puolesta, joka Israelin lapsille tuli, pitÀÀ sinun aina viidestĂ€kymmenestĂ€ ottaman yhden niistĂ€ otetuista, ihmisistĂ€, karjasta, aaseista ja lampaista, ja kaikista elĂ€imistĂ€, ja sinun pitÀÀ ne antaman LevilĂ€isille, jotka vartioitsevat \Herran\ majaa. E«;Â@Ëm잁E9šRo. Ja kuusitoistakymmentĂ€ tuhatta ihmisten sielua.4šQe- KolmekymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa aasia,1šP_, KuusineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta nautaa,~šOw+ Se puoli, mikĂ€ kansalle tuli, oli kolmesataa tuhatta, seitsemĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa lammasta,[šN1* Mutta toisesta puolesta, jonka Moses Israelin lapsille jakanut oli sotamiehiltĂ€,ršM_) Ja Moses antoi \Herran\ ylennysuhrin osan papille Eleatsarille, niinkuin \Herra\ oli hĂ€nelle kĂ€skenyt.šLy( Niin myös ihmisten sieluja kuusitoistakymmentĂ€ tuhatta, ja niistĂ€ tuli \Herralle\ kaksineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ sielua.všKg' Niin myös kolmekymmentĂ€ tuhatta ja viisisataa aasia, ja siitĂ€ tuli \Herralle\ yksiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€,mšJU& Niin myös kuusineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuhatta nautaa, ja siitĂ€ \Herralle\ kaksikahdeksattakymmentĂ€,RšI% SiitĂ€ tuli \Herralle\ kuusisataa ja viisikahdeksattakymmentĂ€ lammasta, °}ï °YšW-3 Niin Moses ja pappi Eleatsar ottivat heiltĂ€ kullan kaikkinaisissa kappaleissa._šVƒ92 Ja me tuomme \Herralle\ lahjoja, senjĂ€lkeen kuin kukin löytĂ€nyt on, kultaisia kaluja, kĂ€sirenkaita, rannerenkaita, sormuksia, korvarenkaita, seppeleitĂ€, ettĂ€ meidĂ€n sielumme sovitettaisiin \Herran\ edessĂ€. šU‚1 Ja he sanoivat hĂ€nelle: sinun palvelias ovat lukeneet sotajoukon, jotka meidĂ€n allamme olivat, ja ei siitĂ€ yhtĂ€kÀÀn puutu.šT0 Ja ne, jotka asetetut olivat sotavĂ€estĂ€ tuhanten pÀÀlle, tuhanten ja satain pÀÀmiehet, ne menivĂ€t Moseksen tykö,yšSƒm/ Ja Moses otti siitĂ€ puolesta osasta, joka Israelin lasten oli, aina yhden viidestĂ€kymmenestĂ€, sekĂ€ ihmisistĂ€ ettĂ€ elĂ€imistĂ€, ja antoi sen LevilĂ€isille, jotka vartioitsivat \Herran\ majaa, niinkuin \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt. .GX™č.š^‚   Se maa, jonka \Herra\ on lyönyt Israelin kansan edessĂ€, on sovelias maa karjalle, ja meillĂ€ sinun palvelioillas on karjaa.Lš]  Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra, Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja Beon, š\‚  SentĂ€hden tulivat Gadin lapset ja Rubenin lapset ja puhuivat Mosekselle, ja papille Eleatsarille, ja kansan pÀÀmiehille, sanoen:;š[ ‚s Rubenin lapsilla oli sangen paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli myös aivan suuri joukko karjaa, ja he nĂ€kivĂ€t Jaeserin ja Gileadin maan, ettĂ€ se olis sovelias karjan laiduin.(šZ‚K6 Ja Moses ja pappi Eleatsar ottivat kullan tuhanten ja satain pÀÀmiehiltĂ€, ja he veivĂ€t sen seurakunnan majaan, Israelin lapsille muistoksi \Herran\ eteen.@šY}5 SillĂ€ sotavĂ€ki oli ryövĂ€nnyt itsekukin edestĂ€nsĂ€,5šX‚e4 Ja kaikki ylennysuhrin kulta, jonka he \Herralle\ uhrasivat, oli kuusitoistakymmentĂ€ tuhatta seitsemĂ€nsataa ja viisikymmentĂ€ sikliĂ€, tuhanten ja satain pÀÀmiehiltĂ€; ÌKŚKÙÌMšd Ja \Herran\ viha julmistui sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ja hĂ€n vannoi, sanoen:9šc‚m Ja kuin he tulivat Eskolin ojalle ja nĂ€kivĂ€t maan, kÀÀnsivĂ€t he Israelin lasten sydĂ€men, niin ettei he siihen maahan tahtoneet mennĂ€, jonka \Herra\ heille tahtoi antaa.ošbY  Niin tekivĂ€t teidĂ€n isĂ€nnekin, koska minĂ€ lĂ€hetin heidĂ€t KadesBarneasta katsomaan tĂ€tĂ€ maata,ša‚   Miksi kÀÀnnĂ€tte Israelin lasten sydĂ€met, ettei heidĂ€n pitĂ€isi menemĂ€n ylitse siihen maahan, jonka \Herra\ heille antoi.qš`]  Moses sanoi Gadin ja Rubenin lapsille: pitĂ€iskö veljenne menemĂ€n sotaan ja teidĂ€n tĂ€nne jÀÀmĂ€n?1š_‚]  Ja he (vielĂ€) sanoivat: jos me olemme armon löytĂ€neet sinun edessĂ€s, niin anna sinun palvelioilles tĂ€mĂ€ maa omaksi, ettes meidĂ€n antaisi mennĂ€ Jordanin ylitse. … Šź"…ši‚-  SillĂ€ jos te kÀÀnnytte hĂ€nestĂ€ pois, niin hĂ€n antaa teidĂ€n enemmĂ€n aikaa viipyĂ€ korvessa, ja niin te turmelette kaiken tĂ€mĂ€n kansan.šh‚   Ja katso, te olette nousseet isĂ€inne siaan, syntisten joukko, lisÀÀmÀÀn vielĂ€ \Herran\ vihan julmuutta Israelia vastaan;Xšgƒ+ Niin \Herran\ viha julmistui Israelissa, ja laski heidĂ€t menemÀÀn korpeen sinne ja tĂ€nne neljĂ€ksikymmeneksi vuodeksi, siihenasti kuin kaikki se sukukunta hukkui, joka \Herran\ edessĂ€ pahaa tehnyt oli.|šfs Paitsi Kalebia Jephunnen KenisilĂ€isen poikaa, ja Josuaa Nunin poikaa; sillĂ€ he uskollisesti seurasivat \Herraa\.sšeƒa TĂ€mĂ€ kansa, joka EgyptistĂ€ lĂ€htenyt on, kahdenkymmenen vuoden vanhasta ja sen ylitse, ei suinkaan pidĂ€ nĂ€kemĂ€n sitĂ€ maata, jonka minĂ€ Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannonut olen, ettei he minua uskollisesti seuranneet, sz›/‡s$šo‚C  Niin menkÀÀt \Herran\ edessĂ€ Jordanin ylitse, jokainen kuin teistĂ€ hankittu on, siihenasti ettĂ€ hĂ€n ajaa kaikki vihollisensa pois kasvoinsa edestĂ€,išnM  Ja Moses sanoi heille: jos tĂ€mĂ€n teette, ettĂ€ hankitsette teitĂ€nne sotaan \Herran\ edessĂ€,$šm‚C  SillĂ€ emme tahdo heidĂ€n kanssa periĂ€ toisella puolella Jordania eli etempÀÀ; vaan meidĂ€n perintömme olkoon tĂ€llĂ€ puolella Jordania itÀÀn pĂ€in.išlM  Emme myös palaja huoneisiimme, siihenasti ettĂ€ Israelin lapset itsekukin saavat perintönsĂ€.[škƒ1  Mutta me tahdomme olla joudukkaat varustettuina kĂ€ymÀÀn Israelin lasten edellĂ€, siihenasti ettĂ€ me johdatamme heitĂ€ sioillensa; vaan lapsemme ovat nĂ€issĂ€ vahvoissa kaupungeissa maan asuvaisten tĂ€hden.šj  Niin he kĂ€vivĂ€t edes ja sanoivat: me rakennamme ainoastansa tĂ€hĂ€n pihatoita karjallemme, ja kaupungeita lapsillemme. œ4•Š-œ šu‚  Mutta me sinun palvelias lĂ€hdemme kaikki yhdessĂ€ joukossa hankittuina sotaan \Herran\ edessĂ€, niinkuin minun Herrani sanonut on.vštg  MeidĂ€n lapsemme, emĂ€ntĂ€mme, tavaramme ja kaikki meidĂ€n karjamme pitÀÀ jÀÀmĂ€n Gileadin kaupunkeihin.tšsc  Gadin ja Rubenin lapset sanoivat Mosekselle: sinun palvelias tekevĂ€t niinkuin minun Herrani on kĂ€skenyt.ušre  Niin rakentakaat siis kaupungeita lapsillenne, ja pihatoita karjallenne, ja tehkÀÀt niinkuin te sanoitte.šq‚1  Mutta jos ette niin tee, katso, niin te rikotte \Herraa\ vastaan, ja teidĂ€n pitÀÀ tietĂ€mĂ€n teidĂ€n rikoksenne, ettĂ€ se kĂ€sittÀÀ teidĂ€t.Hšpƒ   Ja maa tulee \Herran\ edessĂ€ alamaiseksi; sitte pitÀÀ teidĂ€n palajaman jĂ€llensĂ€ ja oleman viattomat \Herran\ ja Israelin edessĂ€, ja niin tĂ€mĂ€ maa on teidĂ€n omanne \Herran\ edessĂ€. o‘“~š{ƒw ! Niin Moses antoi Gadin ja Rubenin lapsille ja puolelle Manassen Josephin pojan sukukunnalle Sihonin Amorilaisten kuninkaan valtakunnan ja Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan: maan kaupunkeinensa, jotka niissĂ€ maan ÀÀrissĂ€ ympĂ€rillĂ€ olivat.wšzi Me menemme hankittuina \Herran\ eteen Kanaanin maalle, ja omistamme perintöosamme tĂ€llĂ€ puolella Jordania.{šyq  Gadin ja Rubenin lapset vastasivat, ja sanoivat: niinkuin \Herra\ on puhunut sinun palvelioilles, niin me teemme:}šxu  Vaan jos ei he mene hankittuina teidĂ€n kanssanne, niin pitÀÀ heidĂ€n perimĂ€n teidĂ€n kanssanne Kanaanin maalla.Zšwƒ/  Ja sanoi heille: jos Gadin ja Rubenin lapset menevĂ€t teidĂ€n kanssanne Jordanin ylitse, kaikki hankittuina sotaan \Herran\ edessĂ€, ja te saatte kaikki maan allenne, niin antakaat heille Gileadin maa omaksi. šv‚  Niin Moses kĂ€ski heidĂ€n puolestansa pappia Eleatsaria, ja Josuaa Nunin poikaa, ja Israelin lasten sukukuntain ylimmĂ€isiĂ€ isiĂ€, E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊÔßêőŸȘ”ÀËÖáìś  !8Œ  "œ "Ÿ "ż "À "Á " "Ă " !8Œ  "œ "Ÿ "ż "À "Á " "Ă "Ä " Ć " Æ " Ç " È " É "Ê "Ë "Ì "Í "Î "Ï "Đ "Ń "Ò "Ó "Ô "Ő "Ö "Ś "Ű "Ù  #Ú #Û #Ü #Ę #Ț #ß #à #á # â # ă # ä # ć # æ #ç #è #é #ê #ë #ì #í #î #ï #đ #ń #ò #ó #ô #ő #ö #ś #ű # ù #!ú #"û  $ü $ę $ț $ÿ $ PŸŒL ±CÛP© ‚ ! NĂ€mĂ€t ovat Israelin lasten matkustukset, kuin he lĂ€ksivĂ€t Egyptin maalta, joukkoinsa jĂ€lkeen, Moseksen ja Aaronin kautta.e©E * Meni myös Noba, ja voitti Kenatin tyttĂ€rinensĂ€, ja hĂ€n kutsui sen Nobaksi nimestĂ€nsĂ€.k©Q ) Mutta Jair Manassen poika meni, ja voitti heidĂ€n maakylĂ€nsĂ€, jotka hĂ€n kutsui Jairin kyliksi,U©% ( Niin Moses antoi Makirille Manassen pojalle Gileadin, ja hĂ€n asui siellĂ€.©‚ ' Ja Makirin Manassen pojan lapset menivĂ€t Gileadiin ja voittivat sen, ja ajoivat ulos Amorilaiset, jotka siellĂ€ asuivat.s©a & Ja Nebon, BaalMeonin, MusabotSemin ja Sibman, ja antoivat nimet niille kaupungeille, jotka he rakensivat.Cš % Rubenin lapset rakensivat Hesbonin, Elealen, Kirjataimin,=š~w $ Betnimran ja Betaranin, vahvat kaupungit ja pihatot./š}[ # Atarot-Sophanin, Jaeserin, Jogbehanin,?š|{ " Ja Gadin lapset rakensivat Dibonin, Atarotin, Aroerin, ^Mc±Ké^© ‚ ! Ja he matkustivat Etamista ja palasivat PiiHahirotiin, joka on BaalZephoniin pĂ€in, ja sioittivat itsensĂ€ Migdolin kohdalle._© 9! Ja matkustivat Sukkotista, ja sioittivat itsensĂ€ Etamiin, joka on korven ÀÀrellĂ€.c© A! Koska Israelin lapset olivat vaeltaneet Ramesesta, niin he sioittivat itsensĂ€ Sukkotiin..©‚W! Ja EgyptilĂ€iset hautasivat kaikki esikoisensa, jotka \Herra\ heidĂ€n seassansa lyönyt oli, ja \Herra\ oli myös antanut tuomion kĂ€ydĂ€ heidĂ€n jumalainsa ylitse.f©ƒG! Ja he matkustivat Ramesesta viidentenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ensimĂ€isenĂ€ kuukautena: toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ pÀÀsiĂ€isestĂ€, lĂ€ksivĂ€t Israelin lapset ulos korkian kĂ€den kautta, kaikkein EgyptilĂ€isten nĂ€hden./©‚Y! Ja Moses kirjoitti heidĂ€n matkustuksensa, niinkuin he matkustivat \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen. Ja nĂ€mĂ€t ovat heidĂ€n matkustuksensa heidĂ€n lĂ€hdentönsĂ€ jĂ€lkeen: BW§Qű©`ê—BR©! Ja he matkustivat Sinain korvesta, ja sioittivat itsensĂ€ Himohaudoille.P©! Ja he matkustivat Raphidimista, ja sioittivat itsensĂ€ Sinain korpeen.s©a! Ja he matkustivat Alusista, ja sioittivat itsensĂ€ Raphidimiin, ja siinĂ€ ei ollut kansalle vettĂ€ juoda.F©! Ja he matkustivat Dophkasta, ja sioittivat itsensĂ€ Alusiin.L©! Ja he matkustivat Sinin korvesta, ja sioittivat itsensĂ€ Dophkaan.V©'! Ja matkustivat Punaisen meren tyköÀ, ja sioittivat itsensĂ€ Sinin korpeen.S©!! Ja he matkustivat ElimistĂ€, ja sioittivat itsensĂ€ Punaisen meren tykö.,© ‚S! Ja he matkustivat Marasta ja tulivat Elimiin: ja ElimissĂ€ oli kaksitoistakymmentĂ€ lĂ€hdettĂ€, ja seitsemĂ€nkymmentĂ€ palmupuuta, ja sioittivat itsensĂ€ siellĂ€.%© ‚E! Ja he matkustivat Hahirotin editse ja kĂ€vivĂ€t keskeltĂ€ merta korpeen, ja matkustivat kolme pĂ€ivĂ€kuntaa Etamin korvessa, ja sioittivat itsensĂ€ Maraan. cŻcÁy0Ę‹?òȘcD© ! Ja he matkustivat Tarasta, ja sioittivat itsensĂ€ Mitkaan.E©! Ja he matkustivat Tahatista, ja sioittivat itsensĂ€ Taraan.J©! Ja he matkustivat Makhelotista, ja sioittivat itsensĂ€ Tahatiin.I© ! Ja he matkustivat Haradasta ja sioittivat itsensĂ€ Makhelotiin.O©! Ja he matkustivat Sapherin vuorelta, ja sioittivat itsensĂ€ Haradaan.P©! Ja he matkustivat Kehelasta, ja sioittivat itsensĂ€ Sapherin vuorelle.F©! Ja he matkustivat Rissasta, ja sioittivat itsensĂ€ Kehelaan.E©! Ja he matkustivat Libnasta, ja sioittivat itsensĂ€ Rissaan.N©! Ja he matkustivat Rimmon Paretsista, ja sioittivat itsensĂ€ Libnaan.N©! Ja he matkustivat Ritmasta, ja sioittivat itsensĂ€ Rimmon Paretsiin.I© ! Ja he matkustivat Hatserotista, ja sioittivat itsensĂ€ Ritmaan.N©! Ja he matkustivat Himohaudoilta, ja sioittivat itsensĂ€ Hatserotiin.  ¶iĆv+Ûx l©)S!% Ja he matkustivat Kadeksesta, ja sioittivat itsensĂ€ Horin vuorelle, joka on Edomin maan rajoilla.`©(;!$ Ja he matkustivat EtseongeberistĂ€, ja sioittivat itsensĂ€ Sinin korpeen, se on Kades.M©'!# Ja he matkustivat Abronasta, ja sioittivat itsensĂ€ Etseongeberiin.H©& !" Ja he matkustivat Jotbatasta, ja sioittivat itsensĂ€ Abronaan.L©%!! Ja he matkustivat Horgidgadista, ja sioittivat itsensĂ€ Jotbataan.P©$! Ja he matkustivat BeneJaekanista, ja sioittivat itsensĂ€ Horgidgadiin.N©#! Ja he matkustivat Moserotista, ja sioittivat itsensĂ€ BeneJaekaniin.J©"! Ja he matkustivat Hasmonasta, ja sioittivat itsensĂ€ Moserotiin.G©! ! Ja he matkustivat Mitkasta, ja sioittivat itsensĂ€ Hasmonaan. ?Č'Ś‹Aá•?S©2!!. Ja he matkustivat DibonGadista, ja sioittivat itsensĂ€ AlmonDiblataimiin.I©1 !- Ja he matkustivat IijestĂ€, ja sioittivat itsensĂ€ DibonGadiin.]©05!, Ja he matkustivat Obotista, ja sioittivat itsensĂ€ Iije Abarimiin, Moabin rajoille.G©/ !+ Ja he matkustivat Phunonista, ja sioittivat itsensĂ€ Obotiin.I©. !* Ja he matkustivat Salmonasta, ja sioittivat itsensĂ€ Phunoniin.M©-!) Ja he matkustivat Horin vuorelta, ja sioittivat itsensĂ€ Salmonaan.©,‚ !( Silloin kuuli Arad Kanaanealaisten kuningas, joka asui etelÀÀn pĂ€in Kanaanin maalla, ettĂ€ Israelin lapset tulleet olivat.]©+5!' Ja Aaron oli sadan ja kolmenkolmattakymmentĂ€ vuotinen kuollessansa Horin vuorella.j©*ƒO!& SiinĂ€ meni pappi Aaron Horin vuorelle, \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen, ja kuoli siellĂ€ neljĂ€ntenĂ€kymmenentenĂ€ vuotena, sittekuin Israelin lapset olivat lĂ€hteneet Egyptin maalta, ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ viidennestĂ€ kuusta. ’•©CŚ’{©9q!5 Ja niin teidĂ€n pitÀÀ maan omistaman ja asuman siinĂ€; sillĂ€ teille olen minĂ€ maan antanut omistaaksenne sen.C©8ƒ!4 Niin teidĂ€n pitÀÀ kaikki sen maan asuvaiset teidĂ€n edestĂ€nne ajaman pois, ja kaikki heidĂ€n maalauksensa ja valetut kuvansa hukuttaman, ja kaikki heidĂ€n korkeutensa hĂ€vittĂ€mĂ€n,i©7M!3 Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: kuin te olette tulleet Jordanin ylitse Kanaanin maalle,c©6A!2 Ja \Herra\ puhui Mosekselle, Moabin kedoilla, Jordanin tykönĂ€ Jerihon kohdalla, sanoen:n©5W!1 Ja he sioittivat itsensĂ€ Jordanin tykö hamasta BetJesimotista, niin AbelSittimiin Moabin kedoille.x©4k!0 Ja he matkustivat Abarimin vuorilta, ja sioittivat itsensĂ€ Moabin kedoille, Jordanin tykö, Jerihon kohdalle.h©3K!/ Ja he matkustivat AlmonDiblataimista, ja sioittivat itsensĂ€ Abarimin vuorille Nebon kohdalle. kŽȘQ"k3©>‚a" KĂ€ske Israelin lapsille, ja sano heille: kuin te tulette Kanaanin maalle, niin pitÀÀ se maa oleman se, joka teille perimiseksi lankee, Kanaanin maa rajainsa jĂ€lkeen.,©= W" Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:V©<'!8 Niin tapahtuu, ettĂ€ minĂ€ teen niin teille, kuin minĂ€ aioin heille tehdĂ€.‚©;„!7 Mutta jollette maan asuvaisia aja ulos teidĂ€n edestĂ€nne, niin pitÀÀ ne, jotka te heistĂ€ jĂ€tĂ€tte, oleman teille niinkuin orjantappurat silmissĂ€nne, ja keihĂ€s kyljessĂ€nne; sillĂ€ heidĂ€n pitÀÀ ahdistaman teitĂ€ sillĂ€ maalla, kussa te asutte.‚H©:… !6 Ja teidĂ€n pitÀÀ maan jakaman arvalla teidĂ€n sukukunnillenne. Joita usiampi on, niille pitÀÀ teidĂ€n enempi antaman perinnöksensĂ€, ja joita vĂ€hempi on, niille vĂ€hemmĂ€n perinnöksensĂ€; kuin arpa lankee kullekin, niin pitÀÀ hĂ€nen sen ottaman: teidĂ€n isĂ€inne sukukuntain jĂ€lkeen pitÀÀ teidĂ€n perimĂ€n. H#.9DOZenx‚Œ– ȘŽŸÈÒÜæđú",6@JT^hr|†š€źžÂÌÖàêôț&0:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêőö   $ $ $  $  $  $  $      $ $ $  $  $  $  $                                                       !  "  #  $  %  &  '   (  !)  "*  #+  $,  %-  &.  '/  (0  )1  *2  +3  ,4  -5  .6  7 8 9 : ; < = >  ?  @  A  B  C D E F G H I nF]êjánp©D[" Ja Horin vuoresta mÀÀrÀÀmĂ€n siihenasti ettĂ€ Hamatiin tullaan, niin ettĂ€ rajan loppu on Zedassa.©C‚" Ja tĂ€mĂ€ pitÀÀ raja pohjaa pĂ€in oleman: teidĂ€n pitÀÀ mÀÀrÀÀmĂ€n sen suuresta merestĂ€ hamaan Horin vuoreen asti,}©Bu" Mutta raja lĂ€nteen pĂ€in pitÀÀ oleman teille suuri meri: se pitÀÀ oleman teidĂ€n maanne ÀÀri lĂ€nteen pĂ€in.p©A[" Sitte pitÀÀ rajan menemĂ€n ympĂ€ri Asmonista Egyptin virtaan asti, niin ettĂ€ sen loppu on meressĂ€.e©@ƒE" Ja se raja pitÀÀ teille kĂ€ymĂ€n ympĂ€ri etelĂ€stĂ€ Akrabimin palttaa myöten ja menemĂ€n Siniin, niin ettĂ€ sen uloskĂ€yminen etelĂ€puolelta on KadesBarneaan pĂ€in, ettĂ€ se ulottuu Hatsar Adariin, ja menee Asmoniin.6©?‚g" EtelĂ€n puoli pitÀÀ rupeeman Sinin korvesta Edomin tyköÀ, niin ettĂ€ teidĂ€n rajanne etelÀÀn pĂ€in pitÀÀ kĂ€ymĂ€n Suolaisen meren ÀÀrestĂ€, joka itÀÀn pĂ€in on. i4˜/iB©J‚" SillĂ€ Rubenin lasten sukukunta, heidĂ€n isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen, ja Gadin lasten sukukunta heidĂ€n isĂ€insĂ€ huoneen jĂ€lkeen, ja puoli Manassen sukukuntaa ovat jo ottaneet osansa.S©Iƒ!" Ja Moses kĂ€ski Israelin lapsille ja sanoi: tĂ€mĂ€ on maa, jonka teidĂ€n pitÀÀ jakaman keskenĂ€nne arvalla, jonka \Herra\ kĂ€ski antaa niille yhdeksĂ€lle sukukunnalle, ja sille puolelle sukukunnalle;©H‚" Ja tulkaan raja alas Jordaniin pĂ€in ja sen loppu olkoon Suolainen meri. Sen pitÀÀ oleman teidĂ€n maanne, rajoinensa joka taholta.©G‚+" Ja raja menkÀÀn alas Sephamista Riblaan, Ainin itĂ€puolella; sitte juoskaan alaspĂ€in, ja menkÀÀn Kinneretin meren sivutse idĂ€n puolella,Y©F-" Ja pitÀÀ myös mÀÀrÀÀmĂ€n rajanne itÀÀn pĂ€in, Enanista niin Sephamiin.m©EU" Ja raja menköön Ziphroniin ja sen loppu olkoon HatsarEnanissa. Se olkoon rajanne pohjoista pĂ€in. ]l<Ë_ÇŒJö«]K©U" Sebulonin lasten sukukunnan pÀÀmies, Elitsaphan Parnakin poika;H©T " Ephraimin lasten sukukunnan pÀÀmies, Kemuel Siphtanin poika;Q©S" Josephin lapsista, Manassen sukukunnan pÀÀmies, Haniel Ephodin poika;?©R{" Danin lasten sukukunnan pÀÀmies, Bukki Joglin poika;8©Qm" BenJaminin sukukunnasta, Elidad Kislonin poika;>©Py" Simeonin lasten sukukunnasta, Semuel Ammihudin poika;T©O#" Ja nĂ€mĂ€t ovat miesten nimet: Juudan sukukunnasta, Kaleb Jephunnen poika;i©NM" Siihen pitÀÀ myös teidĂ€n ottaman yhden pÀÀmiehen jokaisesta sukukunnasta, maata jakamaan.n©MW" NĂ€mĂ€t ovat miesten nimet, joiden pitÀÀ jakaman maan teille: pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika.-©LW" Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen:©K‚" Niin ovat ne kaksi sukukuntaa, ja se puoli sukukuntaa saaneet perintöosansa tĂ€llĂ€ puolella Jordania, Jerihon kohdalle itÀÀ pĂ€in. čr&žTź0©]‚5# Esikaupunkein laveus, jotka teidĂ€n pitÀÀ antaman LevilĂ€isille, pitÀÀ oleman tuhannen kyynĂ€rÀÀ kaupungin muurista ulos, kaikki ympĂ€rinsĂ€.{©\q# EttĂ€ he asuisivat kaupungeissa, ja pitĂ€isivĂ€t karjansa, tavaransa ja kaikkinaiset elĂ€imensĂ€ esikaupungeissa."©[‚?# KĂ€ske Israelin lasten perimisestĂ€nsĂ€ antaa LevilĂ€isille kaupungeita heidĂ€n asuaksensa, antakaat myös esikaupungit niiden ympĂ€rille LevilĂ€isille,a©Z ?# Ja \Herra\ puhui Mosekselle, Moabin kedoilla, lĂ€snĂ€ Jordania Jerihon kohdalla, sanoen:k©YQ" NĂ€mĂ€t ovat ne jotka \Herra\ kĂ€skenyt on Israelin lasten perintöosaa jakamaan Kanaanin maalla.I©X " Naphtalin lasten sukukunnan pÀÀmies, Pedahel Ammihudin poika.D©W" Asserin lasten sukukunnan pÀÀmies, Ahihud Selomin poika;D©V" Isaskarin lasten sukukunnan pÀÀmies, Patiel Assan poika; (ÂŒ:(‚©a„# Ja ne kaupungit, jotka te annatte Israelin lasten omaisuudesta, pitÀÀ heille annettaman enempi siltĂ€, jolla paljo on, ja vĂ€hempi siltĂ€, jolla vĂ€hempi on: itsekukin perimisensĂ€ jĂ€lkeen, joka hĂ€nelle jaettu on, pitÀÀ antaman LevilĂ€isille kaupungeita.©`y# Niin ettĂ€ kaikkiansa kaupungeita, jotka annatte LevilĂ€isille, tulee kahdeksanviidettĂ€kymmentĂ€, esikaupunkeinensa.‚©_ƒ# Ja niiden kaupunkein seassa, mitkĂ€ te annatte LevilĂ€isille, pitÀÀ teidĂ€n antaman kuusi vapaakaupunkia, ettĂ€ se joka jonkun kuoliaaksi lyö, pakenis niihin. VielĂ€ pÀÀlliseksi pitÀÀ teidĂ€n antaman heille kaksiviidettĂ€kymmentĂ€ kaupunkia,‚:©^„o# Niin teidĂ€n pitÀÀ mittaaman ulkopuolelle kaupunkia idĂ€n puolelle kaksituhatta kyynĂ€rÀÀ, ja etelĂ€n puolelle kaksituhatta kyynĂ€rÀÀ, ja lĂ€nnen puolelle kaksituhatta kyynĂ€rÀÀ, ja pohjan puolelle kaksituhatta kyynĂ€rÀÀ, ettĂ€ kaupunki keskellĂ€ olis: se pitÀÀ oleman heidĂ€n esikaupunkinsa. )ĐrżöŽ)T©hƒ## SekĂ€ Israelin lapsille, ettĂ€ muukalaisille ja huonekuntalaisille heidĂ€n seassansa, pitÀÀ ne kuusi kaupunkia oleman pakoa varten, ettĂ€ sinne pakenis kuka ikĂ€nĂ€ jonkun sielun tapaturmaisesti lyö. ©g‚ # Kolme kaupunkia pitÀÀ teidĂ€n antaman tĂ€llĂ€ puolella Jordania, ja kolme Kanaanin maalla: ne pitÀÀ oleman vapauskaupungit.e©fE# Ja ne kaupungit, jotka teidĂ€n antaman pitÀÀ, pitÀÀ oleman teille kuusi vapaakaupunkia.E©eƒ# Ja pitÀÀ senkaltaiset vapaakaupungit oleman teidĂ€n seassanne, verenkostajan tĂ€hden, ettei tappajan pidĂ€ kuoleman, siihenasti ettĂ€ hĂ€n koko seurakunnan oikeuden edessĂ€ on seisonut./©d‚Y# PitÀÀ teidĂ€n valitseman teillenne kaupungeita, jotka teille vapaat kaupungit oleman pitÀÀ, joihin tappaja paetkaan, se kuin tapaturmasta jonkun kuoliaaksi lyö.[©c1# Puhu Israelin lapsille ja sano heille: tultuanne Jordanin ylitse Kanaanin maalle,-©bW# Ja \Herra\ puhui Mosekselle, sanoen: \qĂ-¶J\j©nƒO# Taikka vihasta lyö hĂ€ntĂ€ kĂ€dellĂ€nsĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n kuolee, niin pitÀÀ sen totisesti kuoleman, joka hĂ€nen löi; sillĂ€ hĂ€n on miehentappaja. Veren lĂ€himmĂ€inen lanko pitÀÀ tappaman hĂ€nen kohdatessansa hĂ€ntĂ€.i©mM# Jos hĂ€n syöksee hĂ€nen vihasta taikka paiskaa hĂ€ntĂ€ vĂ€ijymisessĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n kuolee,t©lc# Verenkostajan pitÀÀ itse tappaman miehentappajan: kohdatessansa hĂ€ntĂ€, pitÀÀ hĂ€nen sen kuolettaman.©k‚# Jos hĂ€n lyö hĂ€ntĂ€ jollakulla puuaseella, josta taidetaan kuolla, ja se kuolee, hĂ€n on miehentappaja, ja pitÀÀ totisesti kuoleman.*©j‚O# Jos hĂ€n paiskaa jonkun kivellĂ€, joka hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€ on, josta kuolla taidetaan, ja se kuolee, niin hĂ€n on miehentappaja, ja pitÀÀ totisesti kuoleman. ©i‚# Joka jonkun lyö rautaisella aseella, niin ettĂ€ hĂ€n kuolee, hĂ€n on miehentappaja: sen miestappajan pitÀÀ totisesti kuoleman. Fx¶IMâF©t‚+# Ja verenkostaja löytÀÀ hĂ€nen ulkona vapaakaupunkinsa rajoista, ja lyö hĂ€nen kuoliaaksi, niin ei pidĂ€ hĂ€nen sen vereen syypÀÀ oleman;h©sK# Mutta jos miehentappaja rohkiasti menee vapaakaupunkinsa rajain ylitse, johon hĂ€n paennut on,x©rƒk# Ja kansan pitÀÀ vapahtaman miehentappajan verenkostajan kĂ€sistĂ€, antaen hĂ€nen tulla vapaakaupunkiin jĂ€lleen, johon hĂ€n pakeni; ja siellĂ€ pitÀÀ hĂ€nen oleman ylimmĂ€isen papin kuolemaan asti, joka pyhĂ€llĂ€ öljyllĂ€ voideltu on.j©qO# Niin pitÀÀ kansan tuomitseman lyöjĂ€n ja verenkostajan vĂ€lillĂ€, nĂ€iden oikeutten jĂ€lkeen.>©p‚w# Taikka heittÀÀ hĂ€ntĂ€ kivellĂ€, josta kuolla taidetaan, ja ei sitĂ€ nĂ€hnyt, niin ettĂ€ hĂ€n kuolee, ja ei ole hĂ€nen vihamiehensĂ€, ei myös hĂ€nelle mitĂ€kÀÀn pahaa aikonut:©o‚# Mutta jos hĂ€n syöksee hĂ€nen tapaturmasta ilman vihata, taikka heittÀÀ jotakin hĂ€nen pÀÀllensĂ€ ilman vĂ€ijymystĂ€, ÇYá,sǁ(©y‚K# Ja ei pidĂ€ teidĂ€n yhtĂ€kÀÀn hintaa ottaman siltĂ€, joka vapaakaupunkiinsa paennut oli, niin ettĂ€ hĂ€n tulis jĂ€lleen asumaan maalle ennen papin kuolemaa.5©x‚e# Ja ei teidĂ€n pidĂ€ ottaman yhtĂ€kÀÀn hintaa miehentappajan hengen edestĂ€, joka itse pahuudesta on kuoleman matkaan saattanut; sillĂ€ hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman.1©w‚]# Joka lyö jonkun kuoliaaksi, se miehentappaja pitÀÀ tapettaman todistajain suun jĂ€lkeen, ja yksi todistaja ei pidĂ€ sielua vastaan tĂ€ysi todistus oleman kuolemaan.u©ve# NĂ€mĂ€t pitÀÀ oleman teille ja teidĂ€n lapsillenne oikeuden sÀÀdyksi, kaikissa teidĂ€n asumasioissanne.#©u‚A# SillĂ€ hĂ€nen piti vapaakaupungissansa oleman ylimmĂ€isen papin kuolemaan asti ja ylimmĂ€isen papin kuoleman jĂ€lkeen tuleman perintömaallensa jĂ€lleen. È{±Èe©}ƒE$ Ja sanoivat: \Herra\ kĂ€ski minun Herrani jakaa maan arvalla Israelin lapsille perittĂ€vĂ€ksi. Ja sinĂ€ minun Herrani olet kĂ€skenyt \Herran\ kautta, meidĂ€n veljemme Zelophkadin perimyksen antaa hĂ€nen tyttĂ€rillensĂ€:F©| ƒ $ Ja ylimmĂ€iset isĂ€t, Gileadin lasten suvusta, Makirin pojan, joka oli Manassen poika, Josephin lasten suvusta, kĂ€vivĂ€t edes, ja puhuivat Moseksen ja Israelin lasten ylimmĂ€isten edessĂ€,©{‚#" ÄlkÀÀt te saastuttako maata, jossa te asutte, jossa myös minĂ€ asun; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\, joka asun Israelin lasten seassa.n©zƒW#! Ja Ă€lkÀÀt saastuttako maata, jossa te asutte; sillĂ€ se joka vereen vikapÀÀ on, hĂ€n saastuttaa maan, ja maa ei taida puhdistettaa verestĂ€, joka siihen vuodatettu on, muutoin kuin sen veren kautta, joka sen vuodattanut on. Lț/ČL1Ș‚]$ Ettei Israelin lasten perimys menisi yhdestĂ€ suvusta niin toiseen; sillĂ€ jokainen Israelin lasten seassa pitÀÀ riippuman kiinni isĂ€insĂ€ sukukunnan perimyksessĂ€.-Ș‚U$ TĂ€mĂ€ on se minkĂ€ \Herra\ kĂ€ski Zelophkadin tyttĂ€rille ja sanoi: huolkaan kellenkĂ€ tahtovat, kuitenkin niin, ettĂ€ he huolevat isĂ€insĂ€ sukukunnan langoille,zȘo$ Niin kĂ€ski Moses Israelin lapsille \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen, ja sanoi: Josephin lasten suku on oikein puhunut.K©ƒ$ Kuin Israelin lasten ilovuosi tulee, niin tulee heidĂ€n perintöosansa sen suvun perimykseen, johonka he tulevat, niin tulee meidĂ€n isĂ€imme perimys vĂ€hennetyksi, heidĂ€n perinnöksestĂ€nsĂ€.~©~ƒw$ Jos joku Israelin suvusta ottaa heitĂ€ emĂ€nnĂ€ksensĂ€, niin tulee heidĂ€n perintönsĂ€ vĂ€hemmĂ€ksi, meidĂ€n isĂ€imme perinnöstĂ€, ja tulee sen suvun perimyksen tykö, kuhunka he tulevat, ja niin tulee meidĂ€n perimyksemme arpa vĂ€hennetyksi. —;ąMë7—Ș‚3$ NĂ€mĂ€t ovat ne kĂ€skyt ja oikeudet, joita \Herra\ Moseksen kautta kĂ€ski Israelin lapsille, Moabin kedoilla, Jordanin tykönĂ€, Jerihon kohdalla.0Ș‚[$ Ja tulivat emĂ€nniksi niille, jotka olivat Manassen Josephin pojan suvusta; niin pysyi heidĂ€n perimyksensĂ€ sillĂ€nsĂ€ lankoudessansa, heidĂ€n isĂ€nsĂ€ sukukunnassa._Ș9$ Makla, Tirtsa, Hogla, Milka, Noa, Zelophkadin tyttĂ€ret, huolivat setĂ€insĂ€ pojille.RȘ$ Niinkuin \Herra\ kĂ€ski Mosekselle, niin tekivĂ€t Zelophkadin tyttĂ€ret:Ș‚%$ Ja ettei perintöosa menisi yhdestĂ€ sukukunnasta toiseen; vaan jokainen riippukaan omassa perimyksessĂ€nsĂ€ Israelin lasten sukuin seassa.AȘ‚}$ Ja kaikki tyttĂ€ret, joilla perimys on Israelin lasten suvussa, pitÀÀ huoleman jollekulle isĂ€nsĂ€ suvun langolle, ettĂ€ jokainen Israelin lasten seassa pitĂ€is isĂ€nsĂ€ perimyksen, E  !,7BMXcny„š„°»ÆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő K L M N O P Q R S K L M N O P Q R S T U  V !W "X #Y $Z %[  \ ] ^ _ ` a b c  d  e  f  g  h i j k l m n o p q r s t u v w x  y z { | } ~  €    ‚  ƒ  „  … † ‡ ˆ ‰ Š ‹ Œ  Ž  Z&łĘ;ÓZvȘ i \Herra\ meidĂ€n Jumalamme puhui meille Horebissa, sanoen: te olette jo kyllĂ€ kauvan olleet tĂ€llĂ€ vuorella;eȘ  G TĂ€llĂ€ puolella Jordania, Moabin maalla, rupesi Moses selittĂ€mÀÀn tĂ€tĂ€ lakia ja sanoi:Ș  ‚9 Sittekuin hĂ€n oli lyönyt Sihonin Amorilaisten kuninkaan, joka Hesbonissa asui, niin myös Ogin, Basanin kuninkaan, joka Astarotissa EdreissĂ€ asui,RȘ  ƒ! Ja tapahtui neljĂ€ntenĂ€kymmenentenĂ€ vuonna, ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ensimĂ€isellĂ€ kuukaudella toistakymmentĂ€, ettĂ€ Moses puhui Israelin lapsille kaikki, mitĂ€ \Herra\ hĂ€nen kĂ€ski heille puhua.pȘ  ] YksitoistakymmentĂ€ pĂ€ivĂ€kuntaa Horebista, sitĂ€ tietĂ€ Seirin vuoren kautta niin KadesBarneaan asti.VȘ  ƒ+ NĂ€mĂ€t ovat ne sanat, mitkĂ€ Moses puhui koko Israelille, tĂ€llĂ€ puolella Jordania korvessa, sillĂ€ kedolla Punaisen meren kohdalla, Paranin, ja Tophelin, ja Labanin, ja Hatserotin ja Disahabin vaiheella,  űúĄ~ [Ș 3 Kuinka minĂ€ yksinĂ€ni voin kantaa senkaltaisen vaivan, kuorman ja riidan teiltĂ€?Ș ‚+ \Herra\ teidĂ€n isĂ€inne Jumala lisĂ€tköön teitĂ€ vielĂ€ monta tuhatta kertaa enempi, ja siunatkoon teitĂ€, niinkuin hĂ€n teille sanonut on.Ș ‚ SillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne on lisĂ€nnyt teitĂ€, niin ettĂ€ te tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ olette niin monta, kuin tĂ€hdet taivaassa.VȘ ) Ja minĂ€ puhuin teille silloin, sanoen: en minĂ€ voi yksinĂ€ni kantaa teitĂ€.zȘ ƒq Katso, minĂ€ annoin teille maan, joka on teidĂ€n edessĂ€nne: menkÀÀt ja omistakaat se maa, niinkuin \Herra\ teidĂ€n isillenne Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi, antaaksensa sen heille ja heidĂ€n siemenellensĂ€ heidĂ€n jĂ€lkeensĂ€.‚Ș „ KÀÀntĂ€kÀÀt teitĂ€nne ja menkÀÀt matkaan Amorilaisten vuorelle, ja kaikkein heidĂ€n lĂ€snĂ€ asuvaistensa tykö, kedoilla, vuorella ja laaksossa, etelĂ€maalle, ja meren satamissa, Kanaanin maalle ja Libanoniin, hamaan suuren Phratin virran tykö. ^4wnUȘ ' Ja minĂ€ kĂ€skin teitĂ€ siihen aikaan kaikista, mitĂ€ teidĂ€n tekemĂ€n piti.‚Ș „ Ei teidĂ€n pidĂ€ katsoman kenenkÀÀn muotoa tuomiossa, vaan kuulkaat niin pientĂ€, kuin suurtakin: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö kenenkÀÀn muotoa; sillĂ€ tuomio on Jumalan: vaan se asia, mikĂ€ teille on raskas, antakaat tulla minun eteeni, kuullakseni sitĂ€.9Ș ‚o Ja minĂ€ kĂ€skin tuomareille silloin, sanoen: kuulkaat teiden veljiĂ€nne, ja tuomitkaat oikein jokaisen miehen ja hĂ€nen veljensĂ€ vaiheella, ja hĂ€nen muukalaisensa vaiheella.OȘ ƒ Niin minĂ€ otin ylimmĂ€iset teidĂ€n suvuistanne, toimelliset ja tunnetut miehet, ja asetin teille pÀÀmiehiksi, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen pÀÀlle, ja esimiehiksi sukukunnissanne.TȘ % Niin te vastasitte minua, sanoen: se on hyvĂ€ asia, josta puhut tehdĂ€kses.Ș ‚9 Valitkaat teistĂ€nne toimelliset ja ymmĂ€rtĂ€vĂ€iset miehet, jotka teidĂ€n suvustanne tunnetut ovat, ja minĂ€ asetan heitĂ€ teidĂ€n pÀÀmiehiksenne. G˜ÆÎGȘ ‚ Ja se asia kelpasi minulle: niin otin minĂ€ kaksitoistakymmentĂ€ miestĂ€ teidĂ€n seastanne, jokaisesta sukukunnasta yhden.tȘ ƒe Ja te tulitte kaikki minun tyköni, ja sanoitte: lĂ€hettĂ€kÀÀmme miehet meidĂ€n edellĂ€mme vakoomaan maata, ja meille asiaa ilmoittamaan, ja tietĂ€, jota meidĂ€n sinne menemĂ€n pitÀÀ, ja kaupungeita, joihin meidĂ€n tuleman pitÀÀ.NȘ ƒ Katso sitĂ€ maata sinun edessĂ€s, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antanut on, mene, ja omista se niinkuin \Herra\ sinun isĂ€is Jumala sinulle sanonut on: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, Ă€lĂ€ myös hĂ€mmĂ€sty.}Ș w Niin sanoin minĂ€ teille: te olette tulleet Amorilaisten vuoreen asti, jonka \Herra\ meidĂ€n Jumalamme antaa meille.dȘ ƒE Niin me lĂ€ksimme Horebista, ja vaelsimme kaiken sen suuren ja hirmuisen korven lĂ€vitse, jonka te nĂ€hneet olette Amorilaisten vuoren tiellĂ€, niinkuin \Herra\ meidĂ€n Jumalamme meille kĂ€ski. Ja tulimme KadesBarneaan. ‚—ê~Òă‚^Ș% 9 Ja minĂ€ sanoin teille: Ă€lkÀÀt hĂ€mmĂ€stykö, Ă€lkÀÀt myös peljĂ€stykö heitĂ€;kȘ$ ƒS Kuhunka me menemme? MeidĂ€n veljemme ovat peljĂ€ttĂ€neet meidĂ€n sydĂ€memme, sanoen: se kansa on suurempi ja pitempi meitĂ€, ja ne kaupungit ovat suuret ja varustetut taivaasen asti: olemme myös nĂ€hneet siellĂ€ Enakin pojat.(Ș# ‚M Ja napisitte majoissanne ja sanoitte: \Herra\ on meille vihainen, ja on tuonut meitĂ€ ulos Egyptin maalta, antaaksensa meitĂ€ Amorilaisten kĂ€siin, hukutettaa.iȘ" O Mutta ette tahtoneet mennĂ€ sinne, vaan olitte vastahakoiset \Herran\ teidĂ€n Jumalanne sanalle,)Ș! ‚O Ja ottivat maan hedelmĂ€stĂ€ myötĂ€nsĂ€ ja toivat meille, ja ilmoittivat meille asian, ja sanoivat: maa on hyvĂ€, jonka \Herra\ meidĂ€n Jumalamme meille antaa.fȘ  I Ne menivĂ€t matkaansa, ja astuivat vuorelle, ja tulivat Eskolin ojaan asti, ja vakosivat sen. ‰Pnq‰Ș+ ‚!# Ei yksikÀÀn tĂ€stĂ€ pahasta sukukunnasta pidĂ€ nĂ€kemĂ€n sitĂ€ hyvÀÀ maata, jonka minĂ€ olen vannonut, antaakseni teidĂ€n isillĂ€nne,OȘ* " Koska \Herra\ kuuli teidĂ€n huutonne, vihastui hĂ€n ja vannoi, sanoen:!Ș) ‚?! Joka kĂ€vi tiellĂ€ teidĂ€n edellĂ€nne, tiedustamaan leirin paikkaa, yöllĂ€ tulessa, osoittaen teille tietĂ€ jota te kĂ€vitte, ja pĂ€ivĂ€llĂ€ pilvessĂ€.UȘ( ' Vaan ette siitĂ€ lukua pitĂ€neet, uskoa \Herran\ teidĂ€n Jumalanne pÀÀlle,^Ș' ƒ9 Ja korvessa, jossa sinĂ€ olet nĂ€hnyt, kuinka \Herra\ sinun Jumalas on sinun kantanut, niinkuin mies kantaa poikansa, kaikella sillĂ€ tiellĂ€, jota te vaeltaneet olette, siihenasti kuin te tĂ€lle paikalle tulitte.,Ș& ‚U SillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne kĂ€y teidĂ€n edellĂ€nne, ja sotii teidĂ€n edestĂ€nne, niin kuin hĂ€n myös tehnyt on EgyptissĂ€ teille teidĂ€n silmĂ€inne edessĂ€, +<áOu++|Ș1 ƒu) Niin te vastasitte ja sanoitte minulle: me olemme rikkoneet \Herraa\ vastaan: me menemme ja sodimme, niinkuin \Herra\ meidĂ€n Jumalamme meille kĂ€skenyt on. Kuin te siis valmiit olitte, jokainen sota-aseinensa, ja ynseydessĂ€ menitte vuorelle,GȘ0  ( Vaan palatkaat te ja menkÀÀt korpeen, Punaisen meren tietĂ€.VȘ/ ƒ)' Ja teidĂ€n lapsenne, jotka te sanoitte saaliiksi tulevan, ja teidĂ€n poikanne, jotka ei tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tiedĂ€ hyvÀÀ eli pahaa, he tulevat sinne, ja minĂ€ annan sen heille, ja heidĂ€n pitÀÀ sen omistaman.Ș. ‚& Vaan Josua Nunin poika, sinun palvelias, hĂ€n tulee sinne: vahvista hĂ€ntĂ€; sillĂ€ hĂ€nen pitÀÀ asettaman Israelin perimykseensĂ€.XȘ- -% Ja \Herra\ vihastui myös minulle teidĂ€n tĂ€htenne, et sinĂ€kÀÀn sinne tule;@Ș, ‚}$ Paitsi Kalebia Jephunnen poikaa, hĂ€n nĂ€kee sen, hĂ€nelle minĂ€ annan sen maan, jonka pÀÀlle hĂ€n astunut on, ja myös hĂ€nen lapsillensa, ettĂ€ hĂ€n uskollisesti seurasi \Herraa\. )A€ëZÏ)"Ș7 ‚A Silloin me palasimme ja matkustimme korpeen Punaisen meren tietĂ€, niinkuin \Herra\ minulle sanonut oli, ja vaelsimme Seirin vuorta ympĂ€ri kauvan aikaa.Ș6 ‚ . Niin olette te olleet Kadeksessa kauvan aikaa, niiden pĂ€ivĂ€in luvun jĂ€lkeen, kuin te viivyitte siellĂ€ (odottain vakoojia). Ș5 ‚- Kuin te sieltĂ€ palasitte ja itkitte \Herran\ edessĂ€, niin ei \Herra\ tahtonut kuulla teidĂ€n ÀÀntĂ€nne, eikĂ€ korviinsa ottanut.5Ș4 ‚g, Niin lĂ€ksivĂ€t Amorilaiset, jotka vuorella asuivat, teitĂ€ vastaan, ja ajoivat teitĂ€ takaa niinkuin kimalaiset tekevĂ€t, ja löivĂ€t teitĂ€ maahan SeirissĂ€ Hormaan asti.Ș3 ‚/+ Koska minĂ€ nĂ€in teille sanoin, niin ette kuulleet minua, vaan olitte \Herran\ sanalle vastahakoiset, ja olitte röyhkeĂ€t menemÀÀn vuorelle.;Ș2 ‚s* Sanoi \Herra\ minulle: sano heille: ei teidĂ€n pidĂ€ sinne menemĂ€n, eikĂ€ myös sotiman, sillĂ€ en minĂ€ ole teidĂ€n kanssanne, ettette lyötĂ€isi teidĂ€n vihollistenne edessĂ€. ?Óu§ìT?‚Ș=„ SillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on siunannut sinun, kaikissa sinun kĂ€ttes töissĂ€, hĂ€n tietÀÀ sinun matkustukses tĂ€ssĂ€ suuressa korvessa. Jo neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa on \Herra\ sinun Jumalas ollut sinun kanssas, niin ettei sinulta mitĂ€kÀÀn ole puuttunut.Ș<‚# Rahalla pitÀÀ teidĂ€n heiltĂ€ ruuan ostaman, jonka te syötte, niin myös veden pitÀÀ teidĂ€n heiltĂ€ rahalla ostaman, jota te juotte:7Ș;‚i ÄlkÀÀt alkako sotaa heitĂ€ vastaan; sillĂ€ en minĂ€ anna teille jalankaan leveyttĂ€ heidĂ€n maastansa; sillĂ€ Esaun lapsille olen minĂ€ antanut Seirin vuoren perimiseksi.JȘ:ƒ Ja kĂ€ski kansalle, sanoen: teidĂ€n pitÀÀ vaeltaman teidĂ€n veljenne Esaun lasten rajain ylitse, jotka SeirissĂ€ asuvat, ja he pelkÀÀvĂ€t teitĂ€; mutta karttakaat teitĂ€nne sangen visusti.[Ș91 Jo te olette kyllĂ€ vaeltaneet tĂ€tĂ€ vuorta ympĂ€ri, palatkaat pohjoiseen pĂ€in.*Ș8Q Ja \Herra\ puhui minulle, sanoen: s68žHsQȘBƒ Asuivat myös muinen Horilaiset SeirissĂ€, ja Esaun lapset ajoivat pois ja hukuttivat ne edestĂ€nsĂ€, ja asuivat heidĂ€n siassansa: niinkuin Israel teki perintömaassansa, jonka \Herra\ heille antoi.mȘAU He luultiin myös Refalaisiksi, niinkuin Enakilaiset, ja Moabilaiset kutsuivat heitĂ€ EmilĂ€isiksi.}Ș@u EmilĂ€iset ovat muinen sillĂ€ paikalla asuneet, jotka olivat suuri, vĂ€kevĂ€ ja pitkĂ€ kansa, niinkuin Enakilaiset;zȘ?ƒo Ja \Herra\ sanoi minulle: Ă€lĂ€ vahingoitse Moabilaisia, Ă€lĂ€ myös sekoita itsiĂ€s sotaan heidĂ€n kanssansa; sillĂ€ en minĂ€ anna sinulle mitĂ€kÀÀn hĂ€nen maastansa perimiseksi; sillĂ€ Lotin lapsille olen minĂ€ antanut Arin perimiseksi.FȘ>ƒ Kuin me veljemme Esaun lasten tyköÀ vaeltaneet olimme, jotka Seirin vuorella asuivat, sitĂ€ kedon tietĂ€ Elatista ja EtseongeberistĂ€, niin palasimme me, ja menimme Moabin korven tietĂ€. S—œËŸISrȘIƒ_ Ja kuin lĂ€hestyt Ammonin lapsia, Ă€lĂ€ heitĂ€ vahingoitse, Ă€lĂ€ myös sekoita itsiĂ€s sotaan heidĂ€n kanssansa; sillĂ€ en minĂ€ anna sinulle Ammonin lasten maata perimiseksi; vaan Lotin lapsille olen minĂ€ sen antanut perimiseksi.SȘH! TĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ pitÀÀ sinun matkustaman Moabin rajain yli, lĂ€hellĂ€ Aria.)ȘGO Puhui \Herra\ minulle, ja sanoi:LȘF Kuin kaikki sotamiehet olivat loppuneet ja kuolleet kansan seasta,ȘEy SillĂ€ \Herran\ kĂ€si oli heitĂ€ vastaan, hukuttamaan heitĂ€ leirissĂ€, siihenasti kuin hĂ€n perĂ€ti lopetti heidĂ€t.wȘDƒi Vaan aika, kuin me matkustimme KadesBarneasta, siihen asti kuin me tulimme Saredin ojan ylitse, oli kahdeksan vuotta neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€, siihenasti kuin kaikki sotamiehet leirissĂ€ olivat hukkuneet, niinkuin \Herra\ heille vannonut oli.fȘCG Niin nouskaat nyt, ja matkustakaat Saredin ojan ylitse. Ja me vaelsimme Saredin ojan ylitse. Rl„Á)RSȘNƒ! Nouskaat ja lĂ€htekÀÀt, ja matkustakaat Arnonin ojan ylitse: katso, minĂ€ annoin sinun kĂ€siis Sihonin Amorilaisten kuninkaan Hesbonissa, mainensa, rupee siis omistamaan, ja sotimaan hĂ€ntĂ€ vastaan.ȘM‚# Availaiset asuivat maakylissĂ€ Gatsaan asti; mutta Kaphtorilaiset lĂ€ksivĂ€t Kaphtorista ja hĂ€vittivĂ€t ne, ja asuivat heidĂ€n siassansa.`ȘLƒ; Niinkuin hĂ€n oli tehnyt Esaun lapsille Seirin vuorella asuvaisille, hĂ€vittĂ€issĂ€nsĂ€ Horilaiset heidĂ€n edestĂ€nsĂ€, niin ettĂ€ he ovat heidĂ€t ajaneet ulos, ja asuneet heidĂ€n siassansa tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.CȘKƒ SillĂ€ he olivat suuri, vĂ€kevĂ€ ja pitkĂ€ kansa, niinkuin Enakilaiset. Ja \Herra\ hĂ€vitti heitĂ€ heidĂ€n edestĂ€nsĂ€, niin ettĂ€ he ajoivat heidĂ€t ulos, ja asuivat heidĂ€n siassansa.ȘJ‚ Se on myös luettu Refalaisten maaksi; sillĂ€ Refalaiset ovat muinen siinĂ€ asuneet. Ja Ammonilaiset kutsuvat heidĂ€t Samsumilaisiksi. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő ‘ ’ “ ” • – —  ˜ !™ ‘ ’ “ ” • – —  ˜ !™ "š #› $œ % &ž 'Ÿ (  )Ą *ą +Ł ,€ -„ .Š /§ 0š 1©  Ș « Ź ­ ź Ż ° ±  Č  ł  Ž  ”  ¶ · ž č ș » Œ œ Ÿ ż À Á  Ă Ä Ć Æ Ç È  É !Ê  Ë Ì Í Î Ï Đ Ń Ò  Ó  Ô  Ő …›țg…^ȘSƒ7 Niinkuin Esaun lapset, jotka SeirissĂ€ asuvat, minulle tehneet ovat, ja Moabilaiset, jotka Arissa asuvat, siihenasti ettĂ€ minĂ€ tulen Jordanin ylitse, siihen maahan, jonka \Herra\ meidĂ€n Jumalamme antaa meille.ȘR‚! Ruokaa pitÀÀ sinun rahan edestĂ€ antaman minulle syödĂ€, ja vettĂ€ rahan edestĂ€ juoda: minĂ€ kĂ€yn vaivoin joudukkaasti sen lĂ€vitse,ȘQ‚- MinĂ€ tahdon vaeltaa sinun maakuntais lĂ€vitse, ja niinkuin tie antaa, niin minĂ€ vaellan: en minĂ€ oikialle puolelle enkĂ€ vasemmalle poikkee.~ȘPw Niin minĂ€ lĂ€hetin sanansaattajat Kedemotin korvesta Sihonille Hesbonin kuninkaalle rauhallisilla sanoilla, sanoen:`ȘOƒ; TĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minĂ€ alan tuottamaan kaiken kansan pÀÀlle koko taivaan alla pelvon ja vapisemisen sinun edessĂ€s, niin ettĂ€ he, sanoman sinusta kuultuansa, pitÀÀ vĂ€risemĂ€n, ja surulliset oleman sinun edessĂ€s. ZHéZŒZ_ȘY9# Paitsi elĂ€imiĂ€ jotka me meillemme otimme, ja kaupunkein saaliin, jotka me voitimme,ȘX‚/" Ja me otimme silloin kaikki hĂ€nen kaupunkinsa, ja hukutimme kaikki kaupungit, miehet ja vaimot ja lapset, niin ettemme yhtĂ€kÀÀn jĂ€ttĂ€neet, ȘW‚! Mutta \Herra\ meidĂ€n Jumalamme antoi hĂ€nen meidĂ€n eteemme, ja me löimme hĂ€nen ja hĂ€nen lapsensa ja kaikki hĂ€nen vĂ€kensĂ€.\ȘV3 Ja Sihon lĂ€ksi sotimaan meitĂ€ vastaan, hĂ€n ja kaikki hĂ€nen vĂ€kensĂ€ Jaksassa.5ȘU‚e Ja \Herra\ sanoi minulle: katso, minĂ€ olen ruvennut antamaan Sihonin kuninkaan ja hĂ€nen maansa sinun etees: rupee omistamaan ja perintönĂ€s pitĂ€mÀÀn hĂ€nen maatansa.{ȘTƒq Vaan ei Sihon Hesbonin kuningas tahtonut meidĂ€n antaa vaeltaa sen lĂ€vitse; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas kovetti hĂ€nen mielensĂ€ ja paadutti hĂ€nen sydĂ€mensĂ€, ettĂ€ [Herra] tahtoi antaa hĂ€nen sinun kĂ€siis, niinkuin tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ on. Š2šŠ‚ Ș]„ Mutta \Herra\ sanoi minulle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ hĂ€ntĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen antanut hĂ€nen sinun kĂ€siis ja kaiken hĂ€nen vĂ€kensĂ€ ja hĂ€nen maansa, ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n hĂ€nelle, niinkuin sinĂ€ teit Sihonille Amorilaisten kuninkaalle, joka Hesbonissa asui.Ș\ ‚% Ja me palasimme ja menimme Basanin tietĂ€: niin Og Basanin kuningas lĂ€ksi kaiken vĂ€kensĂ€ kanssa meitĂ€ vastaan sotimaan Edrein tykönĂ€.]Ș[ƒ5% Vaan Ammonin lasten maahan et sinĂ€ tullut, etkĂ€ mihinkÀÀn, joka oli Jabbokin ojan tykönĂ€, eikĂ€ niihin kaupunkeihin vuorella, taikka johonkuhun muuhun, josta \Herra\ meidĂ€n Jumalamme meitĂ€ kieltĂ€nyt on.iȘZƒM$ Hamasta Aroerista Arnonin ojan reunalla, ja siitĂ€ kaupungista ojan vieressĂ€, niin Gileadiin asti. Ei yhtĂ€kÀÀn kaupunkia ollut, joka taisi olla meitĂ€ vĂ€kevĂ€mpi: \Herra\ meidĂ€n Jumalamme antoi kaikki meidĂ€n allemme. Ź5O„ŹTȘb# Vaan kaikki elĂ€imet, ja kaiken saaliin kaupungeista, otimme me meillemme.Șa‚7 Jotka me kaikki maahan kukistimme, niinkuin me Sihonille Hesbonin kuninkaalle teimme: me hĂ€vitimme kaiken kaupungin miehet, vaimot ja myös lapset;&Ș`‚G Ja kaikki nĂ€mĂ€t kaupungit olivat vahvistetut korkeilla muureilla, porteilla ja teljillĂ€, paitsi monta muuta kaupunkia, jotka olivat erinĂ€iset maakylĂ€t,bȘ_ƒ? Ja silloin me otimme kaikki hĂ€nen kaupunkinsa, ja ei ollut hĂ€nellĂ€ yhtÀÀn kaupunkia, jota emme hĂ€neltĂ€ ottaneet pois: kuusikymmentĂ€ kaupunkia, ja koko Argobin maakunnan, joka oli Ogin valtakunnassa Basanissa.GȘ^ƒ  Ja niin \Herra\ meidĂ€n Jumalamme antoi kuningas Ogin Basanista meidĂ€n kĂ€siimme, ynnĂ€ kaiken hĂ€nen vĂ€kensĂ€ kanssa, ja me löimme hĂ€nen siihenasti ettei hĂ€nelle yhtĂ€kÀÀn jÀÀnyt. Š\ùleŠ;Șg‚q Ja niin me siihen aikaan sen maan meillemme omistimme: Aroerista Arnonin ojan tyköÀ, ja puolen Gileadin mĂ€keĂ€, ja sen kaupungit, annoin minĂ€ Rubenilaisille ja Gadilaisille.‚Șf„ SillĂ€ ainoastansa kuningas Og Basanissa oli jÀÀnyt Refalaisista: katso, hĂ€nen vuoteensa, rautainen vuode, eikö se ole Ammonin lasten Rabbatissa? joka on yhdeksĂ€n kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€, ja neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ lavia, miehen kyynĂ€rpÀÀn pituudelta. Șe‚  Ja kaikki kaupungit lakialla, ja koko Gileadin, ja koko Basanin, Salkaan ja Edreiin asti, Ogin valtakunnassa Basanin kaupungit.`Șd; Sidonilaiset kutsuivat Hermonin Sirioniksi, mutta Amorilaiset kutsuivat sen Seniriksi, Șc‚; Ja niin me otimme siihen aikaan sen maan kahden Amorilaisten kuninkaan kĂ€destĂ€, sillĂ€ puolella Jordania, Arnonin ojasta niin Hermonin vuoreen asti. ô7†Tô%Șl‚E Niin myös Araban kedon ja Jordanin ja rajamaat KinneretistĂ€ niin kedon mereen asti, se on Suolainen meri, Pisgan vuoren alaisella puolella itÀÀ kohden.3Șk‚a Ja Rubenilaisille ja Gadilaisille annoin minĂ€ osan Gileadista, Arnonin ojaan asti, keskelle ojaa, kussa raja on, niin Jabbokin ojaan asti, jossa Ammonin lasten raja on,/Șj[ Mutta Makirille minĂ€ annoin Gileadin.-Și‚U Jair Manassen poika sai koko Argobin maakunnan Gessurin ja Makatin maan ÀÀriin, ja kutsui Basanin oman nimensĂ€ jĂ€lkeen Jairin kyliksi, tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.EȘhƒ Mutta mitĂ€ Gileadista jĂ€i ja koko Basanin Ogin valtakunnan annoin minĂ€ puolelle Manassen sukukunnalle, kaiken Argobin maakunnan, koko Basanin kanssa, joka kutsutaan Refalaisten maaksi. OWAOnȘpƒW Ja minĂ€ kĂ€skin Josualle sillĂ€ ajalla, sanoen: sinun silmĂ€s ovat nĂ€hneet kaikki, mitĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne nĂ€ille kahdelle kuninkaalle on tehnyt, niin hĂ€n on myös tekevĂ€ kaikille valtakunnille, kuhunka sinĂ€ menet.‚Șo„ Siihenasti ettĂ€ \Herra\ teidĂ€n veljennekin saattaa lepoon, niinkuin teidĂ€tkin, ettĂ€ hekin omistaisivat sen maan, jonka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne heille antava on tuolla puolella Jordania: sitte te palajatte kukin omaisuuteenne, jonka minĂ€ teille antanut olen.6Șn‚g Paitsi emĂ€ntiĂ€nne, lapsianne ja myös karjaanne, (sillĂ€ minĂ€ tiedĂ€n teillĂ€ olevan paljo karjaa) antakaat niiden olla kaupungeissanne, jotka minĂ€ teille antanut olen,kȘmƒQ Ja minĂ€ kĂ€skin teitĂ€ sillĂ€ ajalla, ja sanoin: \Herra\ teidĂ€n Jumalanne on antanut teille tĂ€mĂ€n maan omaksenne: menkÀÀt aseinenne veljeinne Israelin lasten edellĂ€, kaikki te, jotka vĂ€kevĂ€t olette sotaan menemÀÀn. •—ZŠW•>Șv‚w Astu Pisgan kukkulalle, ja nosta silmĂ€s lĂ€nteen pĂ€in, pohjaan pĂ€in, lounaan pĂ€in ja itÀÀn pĂ€in, ja katso silmillĂ€s; sillĂ€ ei sinun pidĂ€ menemĂ€n tĂ€mĂ€n Jordanin ylitse.9Șu‚m Mutta \Herra\ vihastui minun pÀÀlleni teidĂ€n tĂ€htenne, eikĂ€ kuullut minun rukoustani; mutta sanoi minulle: sinulla on kyllĂ€, Ă€lĂ€ minulle siitĂ€ asiasta enempÀÀ puhu.sȘta Anna nyt minun mennĂ€ katsomaan sitĂ€ hyvÀÀ maata tuolla puolella Jordania, hyviĂ€ vuoria ja Libanonia.LȘsƒ Herra, \Herra\, sinĂ€ olet ruvennut ilmoittamaan palvelialles sinun kunnias ja sinun vahvan kĂ€tes; sillĂ€ kuka on Jumala taivaassa eli maassa, joka taitaa sinun tekos ja vĂ€kes perÀÀn tehdĂ€?:Șrq Ja minĂ€ rukoilin \Herraa\ siihen aikaan, sanoen:fȘqG ÄlkÀÀt heitĂ€ peljĂ€tkö; sillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne itse sotii teidĂ€n edestĂ€nne. y/è0y3Ș{‚a TeidĂ€n silmĂ€nne ovat nĂ€hneet, mitĂ€ \Herra\ tehnyt on BaalPeorille; sillĂ€ kaikki, jotka seurasivat BaalPeoria, on \Herra\ sinun Jumalas hukuttanut teidĂ€n seastanne.cȘzƒA Ei teidĂ€n pidĂ€ mitÀÀn lisÀÀmĂ€n siihen sanaan minkĂ€ minĂ€ teille kĂ€sken, eikĂ€ pidĂ€ myös teidĂ€n mitÀÀn siitĂ€ ottaman pois, kĂ€tkeĂ€ksenne \Herran\ teidĂ€n Jumalanne kĂ€skyjĂ€, jotka minĂ€ teille kĂ€sken.MȘy ƒ Ja kuule nyt, Israel, ne sÀÀdyt ja oikeudet, jotka minĂ€ teille opetan tehdĂ€ksenne, ettĂ€ te elĂ€isitte ja tulisitte ja omistaisitte maan jonka \Herra\ teidĂ€n isĂ€inne Jumala teille on antava.DȘx Ja me olimme siinĂ€ laaksossa, joka on BetPeorin kohdalla.MȘwƒ Mutta kĂ€ske Josualle ja vahvista hĂ€ntĂ€, ja rohkaise hĂ€ntĂ€; sillĂ€ hĂ€nen pitÀÀ menemĂ€n ylitse, tĂ€mĂ€n kansan edellĂ€, ja pitÀÀ heille omistaman perinnöksi sen maan, jonka sinĂ€ nĂ€et. Š”áăMŠ#«‚A Ja mikĂ€ on niin ylistettĂ€vĂ€ kansa jolla niin hurskaat sÀÀdyt ja kĂ€skyt ovat, niinkuin kaikki tĂ€mĂ€ laki on, jonka minĂ€ teille tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ annan?Ș‚ SillĂ€ mikĂ€ kansa on niin suuri, jota Jumala niin lĂ€hestyy, niinkuin \Herra\ meidĂ€n Jumalamme, niin usein kuin me hĂ€ntĂ€ rukoilemme?zȘ~ƒo Niin pitĂ€kÀÀt siis ja tehkÀÀt ne; sillĂ€ tĂ€mĂ€ on teidĂ€n ymmĂ€rryksenne ja toimellisuutenne kaikkein kansain edessĂ€, koska he kuulevat nĂ€mĂ€t kĂ€skyt, niin he sanovat: tĂ€mĂ€ suuri kansa ainoastaan on toimellinen ja kuuluisa kansa./Ș}‚Y Katso, minĂ€ opetin teille kĂ€skyt ja oikeudet, niinkuin \Herra\ minun Jumalani minulle kĂ€skenyt on, niin tehdĂ€ksenne maalla, johonka te tulette, omistamaan sitĂ€.iȘ|M Vaan te, jotka riiputte kiinni \Herrassa\ teidĂ€n Jumalassanne, te elĂ€tte kaikki tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€. ńÂ1Ą «‚ Ja hĂ€n ilmoitti teille liittonsa, jonka hĂ€n teidĂ€n tehdĂ€ kĂ€ski: ne kymmenet sanat, ja kirjoitti ne kahteen kiviseen tauluun. «‚ Ja \Herra\ puhui teille keskeltĂ€ tulta: puheen ÀÀnen te kuulitte, mutta ette yhtĂ€kÀÀn kuvaa nĂ€hneet, vaan ÀÀnen kuulitte. «‚ Ja te astuitte edes, ja seisoitte alhaalla vuoren tykönĂ€, ja vuori paloi taivaasen asti, ja siellĂ€ oli pimeys, pilvi ja synkeys.‚+«„Q SitĂ€ pĂ€ivÀÀ, jonas seisoit \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€ Horebissa, kuin \Herra\ sanoi minulle: kokoa minulle kansa, antaakseni heidĂ€n kuulla minun sanojani, jotka heidĂ€n pitÀÀ oppiman, ettĂ€ he pelkĂ€isivĂ€t minua kaikkena elinaikanansa maan pÀÀllĂ€, ja opettaisivat lapsiansa.‚ «„ Niin karta ja varjele sinun sielus sangen visusti, ettet sinĂ€ unhottaisi niitĂ€ asioita, jotka sinun silmĂ€s ovat nĂ€hneet, ja ettei ne lĂ€ksisi sinun sydĂ€mestĂ€s kaikkena sinun elinaikanas: ja sinun pitÀÀ niitĂ€ julistaman lapsilles ja lastes lapsille. J`ŽAÍdJ‚« „' Ja ettet sinĂ€ myös nostaisi silmiĂ€s taivaasen pĂ€in, ja katselisi aurinkoa, ja kuuta, ja tĂ€htiĂ€, ja kaikkea taivaan sotajoukkoa, ja tulisi kehoitetuksi kumartamaan ja palvelemaan heitĂ€, jotka \Herra\ sinun Jumalas jakanut on kaikille kansoille koko taivaan alla.f« G Eli jonkun madon muotoa maan pÀÀllĂ€, eli jonkun kalan muotoa, joka on vedessĂ€ maan alla,q« ] Jonkun elĂ€imen kaltaista, joka on maan pÀÀllĂ€, jonkun linnun kaltaista, joka lentÀÀ taivaan alla;p«[ Ettette turmelisi teitĂ€nne, ja tekisi teillenne kuvaa, jonkun muotoista, miehen eli vaimon kaltaista,(«‚K Varjelkaat siis sielujanne sangen visusti; sillĂ€ ette ole yhtĂ€kÀÀn kuvaa nĂ€hneet sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona \Herra\ puhui teille, keskeltĂ€ tulta, Horebissa,«‚3 Ja \Herra\ kĂ€ski minun silloin opettaa teille sÀÀdyt ja oikeudet, teidĂ€n niitĂ€ tehdĂ€ksenne siinĂ€ maassa, johon te menette omistamaan sitĂ€. ŸXjÏńŸO« SillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on kuluttavainen tuli, ja kiivas Jumala.Z«ƒ/ Niin kavahtakaat, ettette \Herran\ teidĂ€n Jumalanne liittoa unhottaisi, jonka hĂ€n teidĂ€n kansanne on tehnyt: ja Ă€lkÀÀt tehkö kuvaa jonkun muotoista niinkuin \Herra\ sinun Jumalas sinulta kieltĂ€nyt on.«‚) Vaan minun pitÀÀ kuoleman tĂ€ssĂ€ maassa, ja ei minun pidĂ€ kĂ€ymĂ€n Jordanin ylitse; mutta te kĂ€ytte sen ylitse ja omistatte hyvĂ€n maan.j« ƒO Ja \Herra\ vihastui minun pÀÀlleni teidĂ€n puheenne tĂ€hden, niin ettĂ€ hĂ€n vannoi, ettei minun pitĂ€nyt menemĂ€n Jordanin ylitse, eli tuleman siihen hyvÀÀn maahan, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle perinnöksi.$« ‚C Mutta teidĂ€t on \Herra\ ottanut ja johdattanut ulos rautapĂ€tsistĂ€ EgyptistĂ€, ettĂ€ olisitte hĂ€nelle perintökansa, niinkuin se myös on tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€. ûgā&«‚G Jos sinĂ€ silloin siellĂ€ etsit \Herraa\ sinun Jumalaas, niin sinĂ€ löydĂ€t hĂ€nen, koska sinĂ€ etsit hĂ€ntĂ€ kaikesta sydĂ€mestĂ€s, ja kaikesta sielustas.«‚9 SiellĂ€ pitÀÀ teidĂ€n palveleman epĂ€jumalia, jotka ihmisten kĂ€sialat ovat: puita ja kiviĂ€, jotka ei nĂ€e, eikĂ€ kuule, eikĂ€ syö, eikĂ€ haista.«‚ Ja \Herra\ hajoittaa teitĂ€ kansain sekaan, ja te tulette vĂ€hĂ€ksi kansaksi, jĂ€tetyksi pakanain sekaan, kuhunka \Herra\ vie teidĂ€t.‚«„' Niin minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kutsun taivaat ja maan todistajaksi teitĂ€ vastaan, ettĂ€ teidĂ€n pitÀÀ Ă€kisti perĂ€ti hukkuman siitĂ€ maasta, johon te menette Jordanin ylitse, omistamaan sitĂ€. Ei teidĂ€n pidĂ€ kauvan elĂ€mĂ€n siinĂ€, vaan te pitÀÀ perĂ€ti hukutettaman.g«ƒI Kuin sinĂ€ siitĂ€t lapsia, ja lasten lapsia, ja te vanhenette maassa ja turmelette itsenne, ja teette itsellenne kuvia jonkun muotoisia, niin ettĂ€ te teette pahaa \Herran\ teidĂ€n Jumalanne edessĂ€, ja vihoitatte hĂ€nen, E  "-8CNYdoz…›„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  Ś Ű Ù Ú Û Ü Ę Ț ß  Ś Ű Ù Ú Û Ü Ę Ț ß à á â ă  ä ć æ ç è é ê ë  ì  í  î  ï  đ ń ò ó ô ő ö ś ű ù ú û ü ę  ț ÿ                                             Oœ•v«g! Onko joku kansa kuullut Jumalan ÀÀnen puhuvan tulen keskeltĂ€, niinkuin sinĂ€ kuullut olet, ja on elĂ€nyt?‚«„ Kysele entisiĂ€ aikoja, jotka ovat olleet sinun edellĂ€s, siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, jona Jumala loi ihmisen maan pÀÀlle, ja yhdestĂ€ taivaan ÀÀrestĂ€ niin toiseen ÀÀreen: jos ikĂ€nĂ€ niin suuri asia tapahtunut on, eli senkaltaista on ikĂ€nĂ€ kuultu?/«‚Y SillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on armollinen Jumala: ei hĂ€n sinua hylkÀÀ, eikĂ€ kadota sinua, ja ei hĂ€n unhota sinun isĂ€is liittoa, jonka hĂ€n heille vannonut on.-«‚U Koskas ahdistetaan, ja nĂ€mĂ€t kaikki sinun pÀÀlles tulevat, niin sinĂ€ viimeisinĂ€ pĂ€ivinĂ€ palajat \Herran\ sinun Jumalas tykö ja kuulet hĂ€nen ÀÀntĂ€nsĂ€. ±©*g±2«‚_% EttĂ€ hĂ€n sinun isiĂ€s on rakastanut, ja heidĂ€n siemenensĂ€ on valinnut heidĂ€n jĂ€lkeensĂ€, ja vienyt ulos sinun Egyptin maasta kasvoillansa, ja suurela voimallansa,?«‚y$ Taivaasta on hĂ€n antanut sinun kuulla ÀÀnensĂ€, opettaaksensa sinua, ja maalla on hĂ€n antanut sinun nĂ€hdĂ€ suuren tulensa, ja tulen keskeltĂ€ olet sinĂ€ kuullut hĂ€nen sanansa.|«s# NĂ€mĂ€t olet sinĂ€ nĂ€hnyt, tietÀÀkses, ettĂ€ \Herra\ on ainoastaan Jumala; ja paitsi hĂ€ntĂ€ ei yksikÀÀn muu.‚S«…!" Eli onko Jumala koetellut mennĂ€ksensĂ€ ottamaan itsellensĂ€ kansaa kansan seasta, kiusauksilla, ja tunnustĂ€hdeillĂ€, ja ihmeillĂ€, ja sodalla, ja vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€, ja ojetulla kĂ€sivarrella ja suurilla peljĂ€styksillĂ€, niinkuin \Herra\ teidĂ€n Jumalanne kaikki nĂ€mĂ€t tehnyt on teille EgyptistĂ€ sinun silmĂ€is edessĂ€. {:€œ3{4«"‚c* EttĂ€ sinne pakenis, tietĂ€mĂ€tĂ€ lĂ€himmĂ€isensĂ€ kuoliaaksi löis ja ei ennen ole ollut hĂ€nen vihamiehensĂ€; ettĂ€ hĂ€n pakenis yhteen niistĂ€ kaupungeista, ja elĂ€is,f«!G) Silloin eroitti Moses kolme kaupunkia, sillĂ€ puolella Jordania auringon nousemisen puoleen,‚« „( EttĂ€s pidĂ€t hĂ€nen sÀÀtynsĂ€ ja kĂ€skynsĂ€, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinulle kĂ€sken, ettĂ€ sinun ja sinun lapsilles sinun jĂ€lkees hyvin kĂ€vis, ja ettĂ€s olisit pitkĂ€-ijĂ€llinen maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa ikĂ€pĂ€ivikses.«‚' Niin tiedĂ€ siis tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ja pane mielees, ettĂ€ \Herra\ on Jumala ylhÀÀllĂ€ taivaassa, ja alhaalla maassa, ja ei yksikÀÀn muu,B«‚& Ajamaan ulos sinun edestĂ€s suuret kansat, vĂ€kevĂ€mmĂ€t sinua, johdattaaksensa sinun siihen, ja antaaksensa sinulle heidĂ€n maansa perinnöksi, niinkuin se tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tapahtunut on. Pb›Ö"ÒP«)y1 Ja kaiken lakian maan sillĂ€ puolella Jordania itÀÀn pĂ€in, lakeuden mereen asti, Pisgan vuoren alaisella puolella.M«(0 Aroerista Arnonin ojan reunalla, Sionin vuoreen asti, se on Hermon.0«'‚[/ Ja omistivat hĂ€nen maansa, niin myös Ogin Basanin kuninkaan maan, kahden Amorilaisten kuninkaan, jotka sillĂ€ puolella Jordania asuivat, auringon ylenemistĂ€ pĂ€in,A«&‚}. SillĂ€ puolella Jordania, laaksossa BetPeorin kohdalla, Sihorin Amorilaisten kuninkaan maalla joka Hesbonissa asui, jonka Moses ja Israelin lapset löivĂ€t lĂ€hdettyĂ€nsĂ€ EgyptistĂ€,}«%u- Ja nĂ€mĂ€t ovat todistukset, sÀÀdyt ja oikeudet, jotka Moses sanoi Israelin lapsille, lĂ€hdettyĂ€nsĂ€ EgyptistĂ€,D«$, TĂ€mĂ€ on se laki, jonka Moses Israelin lasten eteen pani.«#‚/+ Kuin oli Betser korvessa, lakialla maalla Rubenilaisten seassa, ja Ramot Gileadissa Gadilaisten seassa, ja Goan Basanissa Manasselaisten seassa. uÌ3Ű'žu@«0} Ei sinun pidĂ€ pitĂ€mĂ€n muita Jumalia minun edessĂ€ni.l«/S MinĂ€ (olen) \Herra\ sinun Jumalas, joka sinun Egyptin maalta orjuuden huoneesta ulos vienyt olen.-«.‚U Silloin minĂ€ seisoin \Herran\ ja teidĂ€n vaiheellanne, ilmoittamassa teille \Herran\ sanaa; sillĂ€ te pelkĂ€sitte tulta, ja ette nousseet vuorelle, ja hĂ€n sanoi:X«-+ \Herra\ puhui kasvoista kasvoihin teidĂ€n kanssanne vuorella, tulen keskeltĂ€.«,‚% Ei tehnyt \Herra\ tĂ€tĂ€ liittoa meidĂ€n isĂ€imme kanssa, vaan meidĂ€n kanssamme, jotka nyt tĂ€ssĂ€ olemme tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ja kaikki elĂ€mme.L«+ \Herra\ meidĂ€n Jumalamme teki liiton meidĂ€n kanssamme Horebissa.a«* ƒ? Ja Moses kutsui koko Israelin, ja sanoi heille: kuule Israel nĂ€itĂ€ sÀÀtyjĂ€ ja oikeuksia, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ puhun teidĂ€n korvainne kuullen, ja oppikaat ne, ja pitĂ€kÀÀt ne, tehdĂ€ksenne niiden jĂ€lkeen. §h‚~§\«63 Kuusi pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun työtĂ€ tekemĂ€n, ja kaikki sinun asias toimittaman;u«5e Sinun pitÀÀ lepopĂ€ivĂ€n pitĂ€mĂ€n, ettĂ€s sen pyhittĂ€isit, niinkuin \Herra\ sinun Jumalas sinun kĂ€ski:«4‚- Ei sinun pidĂ€ turhaan lausuman \Herran\ sinun Jumalas nimeĂ€; sillĂ€ ei \Herra\ pidĂ€ sitĂ€ rankaisemata, joka hĂ€nen nimensĂ€ turhaan lausuu,d«3C Ja teen laupiuden monelle tuhannelle, jotka minua rakastavat, ja minun kĂ€skyni pitĂ€vĂ€t.b«2ƒ? Ei sinun pidĂ€ niitĂ€ kumartaman, eikĂ€ palveleman niitĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen \Herra\ sinun Jumalas, kiivas Jumala, joka kostan lapsille isĂ€in rikokset, kolmanteen ja neljĂ€nteen polveen niille, jotka minua vihaavat,«1‚# Ei sinun pidĂ€ kuvaa tekemĂ€n sinulles jonkun muotoiseksi, joka ylhÀÀllĂ€ taivaassa on, eli alhaalla maassa, elikkĂ€ vesissĂ€ maan alla. 9j€źŠ_9#«<C Ei sinun pidĂ€ varastaman.(«;M Ei sinun pidĂ€ huorin tekemĂ€n.!«:? Ei sinun pidĂ€ tappaman.N«9ƒ Sinun pitÀÀ kunnioittaman isÀÀs ja Ă€itiĂ€s, niinkuin \Herra\ sinun Jumalas on sinun kĂ€skenyt, ettĂ€s kauvan elĂ€isit, ja menestyisit siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa.f«8ƒG Ja muista, ettĂ€ sinĂ€kin olit orja Egyptin maalla, ja \Herra\ sinun Jumalas johdatti sinun sieltĂ€ vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€ ja ojennetulla kĂ€sivarrella. SentĂ€hden \Herra\ sinun Jumalas kĂ€ski sinun pitÀÀ lepopĂ€ivĂ€n.ƒ«7† Mutta seitsemĂ€s pĂ€ivĂ€ on \Herran\ sinun Jumalas lepopĂ€ivĂ€: silloin ei sinun pidĂ€ mitÀÀn työtĂ€ tekemĂ€n, eikĂ€ sinun poikas, eikĂ€ sinun tyttĂ€res, eikĂ€ sinun palvelias, eikĂ€ sinun piikas, eikĂ€ sinun hĂ€rkĂ€s, eikĂ€ aasis, eikĂ€ yksikÀÀn sinun karjas, eikĂ€ sinun muukalaises, joka sinun portteis sisĂ€llĂ€ on, ettĂ€ sinun palvelias ja piikas levossa olisivat niinkuin sinĂ€kin. !šșœ !f«AƒG Ja te sanoitte: katso, \Herra\ meidĂ€n Jumalamme on osottanut meille kunniansa ja suuruutensa, ja me kuulimme hĂ€nen ÀÀnensĂ€ tulesta. TĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ me nĂ€imme Jumalan puhuvan ihmisille, ja heidĂ€n elĂ€mÀÀn jÀÀvĂ€n..«@‚W Ja tapahtui, kuin te ÀÀnen kuulitte pimeyden keskeltĂ€, ja vuori paloi tulesta, niin te tulitte minun tyköni, kaikki pÀÀmiehet ja vanhimmat teidĂ€n suvustanne,y«?ƒm NĂ€mĂ€t ovat ne sanat, jotka \Herra\ puhui kaikelle teidĂ€n seurakunnallenne vuorella, tulesta, pilvestĂ€ ja synkeydestĂ€ suurella ÀÀnellĂ€, ja ei siihen enempÀÀ lisĂ€nnyt, ja kirjoitti ne kahteen kiviseen tauluun, ja antoi ne minulle.j«>ƒO Ei sinun pidĂ€ himoitseman sinun lĂ€himmĂ€ises emĂ€ntÀÀ. Ei sinun pidĂ€ himoitseman sinun lĂ€himmĂ€ises huonetta, hĂ€nen peltoansa, palveliaansa, piikaansa, hĂ€rkÀÀnsĂ€, aasiansa, ja mitĂ€ ikĂ€nĂ€ sinun lĂ€himmĂ€ises on.U«=% Ei sinun pidĂ€ vÀÀrÀÀ todistusta sanoman sinun lĂ€himmĂ€istĂ€s vastaan. >IĂó >J«Fƒ Joska heille olis senkaltainen sydĂ€n, pelkÀÀmÀÀn minua ja kĂ€tkemÀÀn kaikki minun kĂ€skyni kaikkena heidĂ€n elinaikanansa, ettĂ€ heille menestyis ja heidĂ€n lapsillensa ijankaikkisesti!c«EƒA Ja \Herra\ kuuli teidĂ€n sanainne ÀÀnen, kuin te puhuitte minun kanssani, ja \Herra\ sanoi minulle: minĂ€ kuulin tĂ€mĂ€n kansan puheen ÀÀnen, kuin he puhuivat sinun kanssas: se on kaikki hyvĂ€, minkĂ€ he puhuivat.L«Dƒ LĂ€hesty sinĂ€ ja kuule kaikki, mitĂ€ \Herra\ meidĂ€n Jumalamme sanoo, ja sano sinĂ€ meille kaikki, mitĂ€ \Herra\ meidĂ€n Jumalamme sinun kanssas puhuu, niin me tahdomme kuulla ja tehdĂ€ niitĂ€.«C SillĂ€ mikĂ€ on kaikki liha, ettĂ€ se kuulis elĂ€vĂ€n Jumalan ÀÀnen tulesta puhuvan, niinkuin me, ja jĂ€is elĂ€mÀÀn?3«B‚a Ja miksi meidĂ€n nyt pitÀÀ kuoleman, ettĂ€ tĂ€mĂ€ suuri tuli pitÀÀ kuluttaman meidĂ€t? Jos me useammin kuulemme \Herran\ meidĂ€n Jumalamme ÀÀnen, niin me kuolemme. Šł <Š.«K ‚Y NĂ€mĂ€t ovat ne kĂ€skyt, sÀÀdyt ja oikeudet, jotka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne kĂ€ski opettaa teille tehdĂ€ksenne siinĂ€ maassa, kuhunka te menette omistamaan sitĂ€.@«J‚{! Vaan vaeltakaat kaikkia niitĂ€ teitĂ€, jotka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teille kĂ€ski, ettĂ€ elĂ€isitte, menestyisitte ja olisitte pitkĂ€-ijĂ€lliset siinĂ€ maassa, jonka te omistatte.«I‚3 Niin pitĂ€kÀÀt nĂ€mĂ€t ja tehkÀÀt niinkuin \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teidĂ€n kĂ€ski, ja Ă€lkÀÀt poiketko oikialle eikĂ€ vasemmalle puolelle;‚«H„ Mutta sinun pitÀÀ seisoman tĂ€ssĂ€ minun edessĂ€ni, ettĂ€ minĂ€ puhun sinun kanssas kaikki kĂ€skyt, sÀÀdyt ja oikeudet, jotka sinun pitÀÀ heille opettaman, ettĂ€ he tekisivĂ€t niiden jĂ€lkeen, siinĂ€ maassa, jonka minĂ€ heille annan heidĂ€n omistaaksensa.J«G Mene siis ja sano heille: palatkaat kotianne teidĂ€n majoihinne. FÄ>ŐF «Q‚ Ja teroittaman ne sinun lapsilles, ja niistĂ€ puhuman, huoneessa istuissas ja tiellĂ€ kĂ€ydessĂ€s, maata pannessas ja noustessas.f«PG Ja nĂ€mĂ€t sanat, jotka minĂ€ kĂ€sken sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, pitÀÀ sinun paneman sydĂ€mees,«O Ja sinun pitÀÀ rakastaman \Herraa\ sinun Jumalaas, kaikesta sydĂ€mestĂ€s, ja kaikesta sielustas ja kaikesta voimastas.J«N Kuule Israel, \Herra\ meidĂ€n Jumalamme on yksi (ainoa) \Herra\,~«Mƒw Israel, sinun pitÀÀ kuuleman ja pitĂ€mĂ€n, niin ettĂ€ sinĂ€ myös teet sen jĂ€lkeen, ettĂ€ sinulle hyvin kĂ€vis, ja te tulisitte paljon lisĂ€tyksi; niinkuin \Herra\ sinun isĂ€is Jumala sinulle on luvannut maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.i«LƒM EttĂ€s pelkĂ€isit \Herraa\ sinun Jumalaas, ja pitĂ€isit kaikki hĂ€nen sÀÀtynsĂ€ ja kĂ€skynsĂ€, jotka minĂ€ kĂ€sken sinulle, sinĂ€ ja sinun lapses ja sinun lastes lapset, kaikkena sinun elinaikanas, ettĂ€s kauvan elĂ€isit. h‡6[sśh «W‚ Mutta sinun pitÀÀ pelkÀÀmĂ€n \Herraa\ sinun Jumalaas ja palveleman hĂ€ntĂ€, ja hĂ€nen nimensĂ€ kautta pitÀÀ sinun vannoman.y«Vm Niin ota vaari, ettet sinĂ€ unhota \Herraa\, joka sinun Egyptin maalta, orjuuden huoneesta on johdattanut ulos.d«UƒC Ja huoneet tĂ€ynnĂ€ kaikkea hyvyyttĂ€, joita et sinĂ€ itse tĂ€yttĂ€nyt, ja vuojonkiviset kaivot, joita et sinĂ€ itse kaivanut, ja viinamĂ€et ja öljymĂ€et, joita et sinĂ€ itse istuttanut, ettĂ€ sinĂ€ syöt ja ravitaan.W«Tƒ) Kuin \Herra\ sinun Jumalas johdattaa sinun sille maalle, jonka hĂ€n sinun isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille on vannonut sinulle antaaksensa, suuret ja jalot kaupungit, joita et sinĂ€ rakentanut,N«S Ja sinun pitÀÀ kirjoittaman ne huonees pihtipieliin ja portteihis,v«Rg Ja sinun pitÀÀ sitoman ne merkiksi kĂ€tees, ja ne pitÀÀ oleman sinulle muistoksi sinun silmĂ€is edessĂ€. ­‰ĘpÊ­^«]7 EttĂ€ hĂ€n karkottais kaikki viholliset sinun edestĂ€s, niinkuin \Herra\ sanonut on.8«\‚k EttĂ€s teet sitĂ€ mikĂ€ oikia ja hyvĂ€ on \Herran\ edessĂ€, ettĂ€ sinulle hyvin kĂ€vis, ja tulisit sisĂ€lle ja omistaisit sen hyvĂ€n maan, josta \Herra\ vannoi sinun isilles,"«[‚? Mutta pitĂ€mĂ€n uskollisesti \Herran\ teidĂ€n Jumalanne kĂ€skyt, niin myös hĂ€nen todistuksensa ja hĂ€nen sÀÀtynsĂ€, jotka hĂ€n sinulle kĂ€skenyt on,j«ZO Ei teidĂ€n pidĂ€ kiusaaman \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne, niinkuin te hĂ€ntĂ€ kiusasitte Massassa;(«Y‚K SillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on kiivas Jumala teidĂ€n keskellĂ€nne, ettei \Herran\ sinun Jumalas viha julmistuisi sinun pÀÀlles, ja hukuttaisi sinua maasta.t«Xc Ei teidĂ€n pidĂ€ seuraaman muukalaisia jumalia, niiden kansain jumalia, jotka teidĂ€n ympĂ€rillĂ€nne ovat. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÉÔßêő          !  "  #  $            !  "  #  $  %  &  '  (  )  *  +  ,  -  .   /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;  <  =  >  ?  @  A  B  C  D   E  F  G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a żT·˜żU«bƒ% Ja \Herra\ kĂ€ski meitĂ€ tekemÀÀn kaikkein nĂ€iden sÀÀtyin jĂ€lkeen, peljĂ€ten \Herraa\ meidĂ€n Jumalaamme, ettĂ€ meille hyvin kĂ€vis kaikkena meidĂ€n elinaikanamme, niinkuin myös tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€y.~«aw Ja johdatti meidĂ€t sieltĂ€, ettĂ€ hĂ€n veis meitĂ€, ja antais meille sen maan, josta hĂ€n vannoi meidĂ€n isillemme.«`‚/ Ja \Herra\ teki suuria ja pahoja tunnustĂ€htejĂ€, ja ilmeitĂ€ Egyptille, Pharaolle, ja kaikelle hĂ€nen huoneellensa, meidĂ€n silmĂ€imme edessĂ€.«_‚- Niin sinun pitÀÀ sanoman pojalles: me olimme Pharaon orjat EgyptissĂ€; mutta \Herra\ johdatti meidĂ€t ulos EgyptistĂ€ vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€.(«^‚K Kuin poikas tĂ€stĂ€lĂ€hin kysyy sinulta, sanoen: mitkĂ€ todistukset ja sÀÀdyt ja oikeudet nĂ€mĂ€t ovat, jotka \Herra\ meidĂ€n Jumalamme teille kĂ€skenyt on? cM,cE«fƒ Ja ei sinun pidĂ€ heimolaisuuteen antaman sinuas heidĂ€n kanssansa: sinun tyttĂ€riĂ€s ei sinun pidĂ€ antaman heidĂ€n pojillensa, ja heidĂ€n tyttĂ€riĂ€nsĂ€ ei pidĂ€ sinun ottaman pojilles.j«eƒO Ja kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa heidĂ€t sinun etees, ja sinĂ€ lyöt heitĂ€, niin sinun pitÀÀ perĂ€ti hukuttaman heitĂ€, niinkuin kirotuita, ja ei tekemĂ€n yhtĂ€kÀÀn liittoa heidĂ€n kanssansa, eikĂ€ armahtaman heitĂ€.‚/«d „[ Kuin \Herra\ sinun Jumalas vie sinun siihen maahan, johon sinĂ€ tulet omistamaan sitĂ€, ja ajaa paljon kansaa ulos sinun edestĂ€s: HetilĂ€iset, Girgasilaiset, Amorilaiset, Kanaanilaiset, PheresilĂ€iset, HevilĂ€isetja Jebusilaiset, seitsemĂ€n kansaa, jotka sinua suuremmat ja vĂ€kevĂ€mmĂ€t ovat;/«c‚Y Ja sen pitÀÀ oleman meille vanhurskaudeksi, jos me pidĂ€mme ja teemme kaikki nĂ€mĂ€t kĂ€skyt \Herran\ meidĂ€n Jumalamme edessĂ€, niinkuin hĂ€n meille on kĂ€skenyt. Ni”úc«kƒA Mutta ettĂ€ \Herra\ rakasti teitĂ€ ja pitÀÀ valansa, jonka hĂ€n vannoi teidĂ€n isillenne, johdatti hĂ€n teidĂ€t ulos vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€ ja vapahti teidĂ€t orjuuden huoneesta, Pharaon Egyptin kuninkaan kĂ€destĂ€.7«j‚i Ei ole \Herra\ mielistynyt teihin ja valinnut teitĂ€ sentĂ€hden, ettĂ€ teidĂ€n lukunne on suurempi kuin kaikkein muiden kansain; sillĂ€ sinĂ€ olet vĂ€hin kaikista kansoista.0«i‚[ SillĂ€ sinĂ€ olet pyhĂ€ kansa \Herralle\ sinun Jumalalles: sinun on \Herra\ sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista, jotka asuvat maan pÀÀllĂ€.a«hƒ= Mutta nĂ€in pitÀÀ teidĂ€n tekemĂ€n heille: heidĂ€n alttarinsa pitÀÀ teidĂ€n kukistaman ja heidĂ€n patsaansa rikkoman, niin myös heidĂ€n metsistönsĂ€ hakkaaman, ja heidĂ€n epĂ€jumalansa kuvat tulella polttaman..«g‚W SillĂ€ he viettelevĂ€t sinun poikas minun tyköÀni, palvelemaan muukalaisia jumalia; niin julmistuu \Herran\ viha teidĂ€n pÀÀllenne ja nopiasti hukuttaa teidĂ€t. .jő<.‚ «p„ Ja rakastaa sinua, ja siunaa sinun, ja enentÀÀ sinun, ja siunaa sinun ruumiis hedelmĂ€n, ja sinun maas hedelmĂ€n, sinun jyvĂ€s, viinas ja öljys, sikiĂ€t karjastas, ja laumat lampaistas, siinĂ€ maassa, jonka hĂ€n sinun isilles vannoi sinulle antaaksensa.5«o‚e Ja kuin te nĂ€mĂ€t oikeudet kuulette, ja pidĂ€tte, ja teette ne, niin myös \Herra\ sinun Jumalas pitÀÀ sinulle sen liiton ja laupiuden, jonka hĂ€n vannoi sinun isilles,r«n_ Niin pidĂ€ ne kĂ€skyt, sÀÀdyt ja oikeudet, jotka minĂ€ sinulle kĂ€sken tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tehdĂ€kses niitĂ€.0«m‚[ Ja kostaa niille, jotka hĂ€ntĂ€ vihaavat, kasvoinsa edessĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n hukuttaa heitĂ€, ja ei viivy kostamasta niille kasvoinsa edessĂ€, jotka hĂ€ntĂ€ vihaavat.^«lƒ7 Niin sinun pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on Jumala, uskollinen Jumala, pitĂ€vĂ€inen liiton ja laupiuden niiden kanssa, jotka hĂ€ntĂ€ rakastavat ja pitĂ€vĂ€t hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, tuhanteen polveen, żtŸč?ż}«uu Niin Ă€lĂ€ pelkÀÀ heitĂ€: muista visusti, mitĂ€ \Herra\ sinun Jumalas teki Pharaolle ja kaikille EgyptilĂ€isille,w«ti Jos sinĂ€ sanot sydĂ€messĂ€s: nĂ€mĂ€t kansat ovat usiammat kuin minĂ€; kuinka taidan minĂ€ heidĂ€t ajaa ulos?b«sƒ? Sinun pitÀÀ nielemĂ€n kaikki ne kansat, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antava on: ei sinun silmĂ€s pidĂ€ sÀÀstĂ€mĂ€n heitĂ€, eikĂ€ sinun pidĂ€ palveleman heidĂ€n jumaliansa; sillĂ€ se tulis sinulle paulaksi.Q«rƒ Ja \Herra\ ottaa sinulta pois kaikki sairaudet: ei hĂ€n yhtĂ€kÀÀn Egyptin pahaa tautia, jotka sinĂ€ tiedĂ€t, pane sinun pÀÀlles; mutta heittÀÀ ne kaikkein niiden pÀÀlle, jotka sinua vihaavat.«q‚  Sinun pitÀÀ oleman siunatun kaikista kansoista. Ei yksikÀÀn hedelmĂ€töin pidĂ€ sinun seassas oleman, eikĂ€ karjas seassa. Aù:¶ÛA«z‚' Ja \Herra\ sinun Jumalas antaa heitĂ€ sinun etees, ja hĂ€iritsee heitĂ€ suurella sekaseuraisuudella, siihenasti ettĂ€ hĂ€n hukuttaa heidĂ€t.W«yƒ) Ja \Herra\ sinun Jumalas karkottaa nĂ€mĂ€t kansat sinun edestĂ€s, vĂ€hitellen toisen toisensa jĂ€lkeen: et sinĂ€ saa Ă€kisti hukuttaa heitĂ€, ettei metsĂ€n pedot lisÀÀntyisi sinua vastaan maan pÀÀllĂ€.«x{ ÄlĂ€ hĂ€mmĂ€sty heidĂ€n edessĂ€nsĂ€; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on sinun keskellĂ€s, suuri ja peljĂ€ttĂ€vĂ€ Jumala.;«w‚q Niin myös \Herra\ sinun Jumalas lĂ€hettÀÀ heidĂ€n sekaansa hörhölĂ€iset siihen asti ettĂ€ kaikki hukutetaan, jotka jÀÀneet ja heitĂ€nsĂ€ lymyttĂ€neet ovat sinun edestĂ€s.‚«v„ Ja ne suuret kiusaukset, jotka silmĂ€t nĂ€hneet ovat, ja tunnustĂ€hdet ja ihmeet, ja vĂ€kevĂ€ kĂ€si, ja ojettu kĂ€sivarsi, jolla \Herra\ sinun Jumalas johdatti sinun. Niin \Herra\ sinun Jumalas tekee kaikille niille kansoille, joita sinĂ€ pelkÀÀt. |=#J|J«~ ƒ Kaikki kĂ€skyt, jotka minĂ€ kĂ€sken sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, pitĂ€kÀÀt ja tehkÀÀt, ettĂ€ elĂ€isitte ja lisÀÀntyisitte, tulisitte ja omistaisitte maan, josta \Herra\ vannoi teidĂ€n isillenne.U«}ƒ% SentĂ€hden ei sinun pidĂ€ sitĂ€ kauhistusta huoneeses viemĂ€n, ettei tulisi kirotuksi niinkuin se, mutta sinun pitÀÀ ilvoituksella ilvoittaman ja kauhistuksella kauhistuman sitĂ€; sillĂ€ se on kirottu.‚«|„' HeidĂ€n epĂ€jumalainsa kuvat pitÀÀ sinun tulella polttaman: ei sinun pidĂ€ himoitseman sitĂ€ hopiaa ja kultaa, joka niiden pÀÀllĂ€ on ollut, taikka ottaman siitĂ€ jotain sinulles, ettei se olisi sinulle paulaksi; sillĂ€ se on \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus.?«{‚y Ja antaa heidĂ€n kuninkaansa sinun kĂ€siis, ja sinun pitÀÀ hukuttaman heidĂ€n nimensĂ€ taivaan alta: ei pidĂ€ yhdenkÀÀn seisoman sinua vastaan siihenasti ettĂ€s heidĂ€t hukutat. „íêjń„jŹO Ja pidĂ€ \Herran\ sinun Jumalas kĂ€skyt vaeltaakses hĂ€nen tiellĂ€nsĂ€ ja peljĂ€tĂ€kses hĂ€ntĂ€.vŹg Niin tiedĂ€ sydĂ€messĂ€s, ettĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on kurittanut sinua, niinkuin mies kurittaa poikaansa.}Źu Ei sinun vaattees vanhuudesta kuluneet yltĂ€s ja sinun jalkas ei kuulettuneet, nĂ€inĂ€ neljĂ€nĂ€kymmenenĂ€ vuotena.Źƒy Ja hĂ€n vaivasi sinua ja antoi sinun isota, ja ravitsi sinun mannalla, jota et sinĂ€ eikĂ€ sinun isĂ€s tunteneet, antaaksensa sinun tietÀÀ, ettei ihminen elĂ€ ainoastansa leivĂ€stĂ€; vaan kaikesta mikĂ€ \Herran\ suusta lĂ€htee, elÀÀ ihminen.‚«„ Ja muista kaikkea sitĂ€ matkaa, jonka kautta \Herra\ sinun Jumalas johdatti sinun nĂ€inĂ€ neljĂ€nĂ€kymmenenĂ€ vuotena korvessa, vaivataksensa sinua ja koetellaksensa sinua, tietÀÀksensĂ€ mitĂ€ sinun sydĂ€messĂ€s oli, pitĂ€isitkö hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, vai etkö. wTŚ$‘ĐwVŹ ' Koskas syönyt ja ravittu olet, ja rakennat kauniit huoneet ja asut niissĂ€,=Ź‚u Niin ota siis vaari, ettet unhota \Herraa\ sinun Jumalaas siinĂ€, ettet sinĂ€ pidĂ€ hĂ€nen kĂ€skyjĂ€nsĂ€, oikeuksiansa ja sÀÀtyjĂ€nsĂ€, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinulle kĂ€sken.Ź‚ Ja koska sinĂ€ syönyt ja ravittu olet, ettĂ€s silloin kiitĂ€t \Herraa\ sinun Jumalaas hyvĂ€n maan edestĂ€, jonka hĂ€n antoi sinulle,/Ź‚Y Maalle, jossa ei sinun pidĂ€ vajavaisuudessa syömĂ€n leipÀÀ jossa ei mitÀÀn puutu; maalle, jonka kivet ovat rautaa, jossa sinĂ€ myös vasken vuorista lohkaiset.zŹo Maalle, jossa nisu, ohra, viinapuut, fikunapuut ja granatin omenat ovat; maalle, jossa on öljypuita ja hunajaa;(Ź‚K SillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas vie sinun hyvĂ€lle maalle: sille maalle, jossa vesiojat, lĂ€hteet ja jĂ€rvet ovat, jotka laaksoihin ja vuorten sivuille vuotavat, šÿ(€|Źs Muutoin sinĂ€ sanoisit sydĂ€messĂ€s: minun voimani ja kĂ€teni vĂ€kevyys on minulle nĂ€in voimalliset työt tehnyt.$Ź ‚C Ja ravitsi sinun mannalla korvessa, josta ei sinun isĂ€s tietĂ€neet, vaivataksensa ja koetellaksensa sinua, ja viimeiseltĂ€ hyvÀÀ tehdĂ€ksensĂ€ sinulle.SŹ ƒ! Ja on sinun johdattanut suuren ja hirmuisen korven lĂ€vitse, jossa tuliset kĂ€rmeet, ja skorpionit, ja kuivuus oli, ja ei ensinkÀÀn vettĂ€ ollut, ja hĂ€n antoi veden vuotaa sinulle kovasta kalliosta.Ź ‚) Ettei sinun sydĂ€mes silloin tulisi ylpiĂ€ksi, ja unhottaisit \Herran\ sinun Jumalas, joka sinun johdatti Egyptin maalta, orjuuden huoneesta,cŹ A Ja sinun karjas ja lampaas, hopias ja kultas, ja kaikki mitĂ€ sinulla on, lisÀÀntyvĂ€t, 9 B–Ś9Ź‚/  Suurta ja pitkÀÀ kansaa, Enakin poikia, jotka sinĂ€ tunnet, joista sinĂ€ myös kuullut olet sanottavan: kuka voi seisoa Enakin poikia vastaan?;Ź ‚s Kuule Israel: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinĂ€ menet Jordanin yli, ettĂ€s tulet omistamaan sitĂ€ kansaa, joka on sinua suurempi ja vĂ€kevĂ€mpi, suuria kaupungeita rakennetuita taivaaseen asti,(Ź‚K Juuri niinkuin pakanat, jotka \Herra\ hukuttaa teidĂ€n edestĂ€nne, niin teidĂ€n pitÀÀ hukkuman, ettette ole \Herran\ teidĂ€n Jumalanne ÀÀnelle kuuliaiset.GŹƒ  Mutta jos sinĂ€ niin unhotat \Herran\ sinun Jumalas, ja noudatat muita jumalia, palvelet ja kumarrat niitĂ€, niin minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ todistan teille, ettĂ€ teidĂ€n pitÀÀ perĂ€ti hukkuman.oŹƒY Vaan muista \Herraa\ Jumalaas; sillĂ€ hĂ€n on se, joka sinulle voiman antaa, tekemÀÀn senkaltaisia voimallisia tekoja, ettĂ€ hĂ€n vahvistais liittonsa, jonka hĂ€n vannoi sinun isilles, niinkuin se tĂ€nĂ€kin pĂ€ivĂ€nĂ€ tapahtuu. ŽđÒŽ‚Ź„/  Et sinĂ€ tule omistamaan heidĂ€n maatansa vanhurskautes eli sydĂ€mes vakuuden tĂ€hden; vaan \Herra\ sinun Jumalas ajaa pakanat ulos heidĂ€n jumalattomuutensa tĂ€hden, ettĂ€ [Herra] vahvistais sanansa, jonka \Herra\ sinun isilles Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi.‚Ź„/  Kuin \Herra\ sinun Jumalas on heidĂ€t ajanut sinun edestĂ€s ulos, niin Ă€lĂ€ sano sydĂ€messĂ€s: \Herra\ on minun tĂ€hĂ€n tuonut omistamaan tĂ€tĂ€ maata minun vanhurskauteni tĂ€hden; sillĂ€ \Herra\ ajaa nĂ€mĂ€t pakanat sinun edestĂ€s ulos heidĂ€n jumalattomuutensa tĂ€hden.‚ Ź„  Niin sinun pitÀÀ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ \Herra\ sinun Jumalas kĂ€y sinun edellĂ€s niinkuin kuluttavainen tuli; hĂ€n hukuttaa heitĂ€, ja hĂ€n alentaa heitĂ€ sinun edessĂ€s, ettĂ€s ajat heitĂ€ ulos ja hukutat nopiasti, niinkuin \Herra\ sanoi sinulle. 1Tcéï1:Ź‚o Ja \Herra\ antoi minulle kaksi kivistĂ€ taulua, kirjoitettu Jumalan sormella, ja niissĂ€ olivat kaikki sanat, jotka \Herra\ teille tulesta vuorella puhui, kokouksen pĂ€ivĂ€nĂ€,vŹƒg Kuin minĂ€ vuorelle astuin ottamaan kivisiĂ€ tauluja vastaan, liiton tauluja, jonka \Herra\ teki teidĂ€n kanssanne, ja minĂ€ olin vuorella neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€, ja en syönyt leipÀÀ, enkĂ€ juonut vettĂ€,wŹi  SillĂ€ Horebissa te vihoititte \Herran\, ja \Herra\ vihastui teille, niin ettĂ€ hĂ€n tahtoi teidĂ€t hukuttaa.mŹƒU  Muista ja Ă€lĂ€ unhota, kuinka sinĂ€ \Herran\ sinun Jumalas vihoitit korvessa: siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ kuin sinĂ€ lĂ€ksit Egyptin maalta, siihenasti kuin te tulleet olette tĂ€hĂ€n paikkaan, olette te olleet \Herralle\ vastahakoiset.(Ź‚K  Niin tiedĂ€ nyt, ettei \Herra\ sinun Jumalas anna sinulle tĂ€tĂ€ hyvÀÀ maata, omistaakses sitĂ€ sinun vanhurskautes tĂ€hden; sillĂ€ sinĂ€ olet niskurikansa. Àq_śHÀŹ ‚  Ja kuin minĂ€ kÀÀnnyin ja astuin vuorelta alas, joka tulesta paloi, ja pidin kaksi liiton taulua molemmissa kĂ€sissĂ€ni;+Ź‚Q  Salli, ettĂ€ minĂ€ hukutan heidĂ€t, ja pyyhin heidĂ€n nimensĂ€ taivaan alta: ja minĂ€ tahdon sinun tehdĂ€ vĂ€kevĂ€mmĂ€ksi ja suuremmaksi kansaksi kuin tĂ€mĂ€ on.eŹE Ja \Herra\ puhui minulle, sanoen: minĂ€ nĂ€in tĂ€mĂ€n kansan, ja katso, se on niskurikansa.‚Ź„ Ja \Herra\ sanoi minulle: nouse ja mene nopiasti tÀÀltĂ€ alas; sillĂ€ sinun kansas, jonkas EgyptistĂ€ olet johdattanut ulos, on turmellut itsensĂ€, he ovat pikaisesti tieltĂ€ menneet pois, jonka minĂ€ kĂ€skin heille, ja ovat tehneet heillensĂ€ valetun kuvan. Ź‚ Ja tapahtui neljĂ€nkymmenen pĂ€ivĂ€n ja neljĂ€nkymmenen yön perĂ€stĂ€, ettĂ€ \Herra\ antoi minulle kaksi kivistĂ€ liiton taulua, N©©ŽżÉÔßêő !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêő  c  d   e  f  g  h  i  j  k  l  m  n  o  p  q  r  s  t  u  v  w  x  y  z  {  |  }  ~    €    ‚  ƒ  „   …  †  ‡  ˆ  ‰  Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •  –  — ˜ ™ š › œ  ž  Ÿ     Ą  ą  Ł € „ Š § š © Ș « Ź ­ ź Ż ° Ą(©zĄUŹ$ƒ%  SillĂ€ minĂ€ pelkĂ€sin sitĂ€ vihaa ja hirmuisuutta, jolla \Herra\ teidĂ€n pÀÀllenne vihastunut oli, niin ettĂ€ hĂ€n tahtoi hukuttaa teidĂ€t: ja \Herra\ kuuli minun rukoukseni vielĂ€ sillĂ€kin erĂ€llĂ€.‚+Ź#„Q  Ja lankesin maahan \Herran\ eteen, Niinkuin ennenkin, niinĂ€ neljĂ€nĂ€kymmenenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ja neljĂ€nĂ€kymmenenĂ€ yönĂ€, ja en syönyt leipÀÀ, enkĂ€ juonut vettĂ€, kaikkein teidĂ€n synteinne tĂ€hden, jotka te tehneet olitte, ettĂ€ te teitte pahaa \Herran\ edessĂ€ ja vihoititte hĂ€nen.|Ź"s  Niin otin minĂ€ ne molemmat taulut ja heitin molemmista kĂ€sistĂ€ni, ja löin ne rikki teidĂ€n silmĂ€inne edessĂ€,TŹ!ƒ#  Niin nĂ€in minĂ€, ja katso, te olitte tehneet syntiĂ€ \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne vastaan: te olitte tehneet teille valetun vasikan, ja nopiasti menitte pois siltĂ€ tieltĂ€, jonka \Herra\ kĂ€ski teille. Źe'ŹkŹ)Q  Te olette olleet \Herralle\ tottelemattomat, siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ kuin minĂ€ teidĂ€n tuntenut olen.‚ Ź(„   Ja kuin \Herra\ lĂ€hetti teidĂ€t KadesBarneasta, ja sanoi: menkÀÀt ja omistakaat maa, jonka minĂ€ annoin teille, niin te olitte \Herran\ teidĂ€n Jumalanne suulle vastahakoiset, ja ette uskoneet hĂ€ntĂ€, ette myös olleet kuuliaiset hĂ€nen ÀÀnellensĂ€.WŹ')  Niin myös Tabeerassa, ja Massassa, ja Himohaudoillas te vihoititte \Herran\.`Ź&ƒ;  Mutta teidĂ€n syntinne, vasikan, jonka te tehneet olitte, otin minĂ€ ja poltin tulessa, ja löin sen rikki ja survoin hyvĂ€sti, siihenasti ettĂ€ se mureni tomuksi, ja heitin tomun ojaan, joka siitĂ€ vuoresta vuosi.Ź%‚)  \Herra\ oli myös suuresti vihainen Aaronin pÀÀlle, niin ettĂ€ hĂ€n tahtoi hĂ€nen hukuttaa; vaan minĂ€ rukoilin silloin Aaroninkin edestĂ€. l>wśìl}Ź.u  SillĂ€ he ovat sinun kansas ja perimykses, jonka suurella voimallas ja ojennetulla kĂ€sivarrellas johdattanut olet.‚Ź-„   Ettei sen maan asuvaiset, jostas meidĂ€t johdattanut olet, sanoisi: sentĂ€hden, ettei \Herra\ voinut heitĂ€ viedĂ€ siihen maahan, jonka hĂ€n heille luvannut oli, ja ettĂ€ hĂ€n on vihannut heitĂ€, johdatti hĂ€n heidĂ€t ulos, tappaaksensa heitĂ€ korvessa.}Ź,u  Muista palvelioitas Abrahamia, Isaakia ja Jakobia: Ă€lĂ€ katso tĂ€mĂ€n kansan kovuutta, jumalattomuutta ja syntiĂ€,CŹ+ƒ  Ja minĂ€ rukoilin \Herraa\, sanoen: Herra, \Herra\, Ă€lĂ€ hukuta kansaas ja perikuntaas, jonka suurella voimallas pelastanut ja vĂ€kevĂ€llĂ€ kĂ€dellĂ€s EgyptistĂ€ olet johdattanut ulos,>Ź*‚w  Niin minĂ€ lankesin maahan \Herran\ eteen, neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€, kuin minĂ€ siinĂ€ makasin; sillĂ€ \Herra\ sanoi, ettĂ€ hĂ€n tahtoi hukuttaa teidĂ€t. ŸbÔ8pŸ.Ź3‚W  Niin minĂ€ kÀÀnnyin ja astuin vuorelta alas, ja panin taulut arkkiin, jonka minĂ€ tein, ettĂ€ heidĂ€n piti siellĂ€ oleman, niinkuin \Herra\ minulle kĂ€skenyt oli.DŹ2ƒ  Niin hĂ€n kirjoitti ensimĂ€isen kirjoituksen jĂ€lkeen, niihin tauluihin ne kymmenet sanat, jotka \Herra\ teille puhui vuorella tulesta, kokouksen pĂ€ivĂ€nĂ€: ja \Herra\ antoi ne minulle.Ź1‚+  Niin minĂ€ tein arkin sittimipuusta, ja vuolin kaksi kivistĂ€ taulua entisten kaltaista, ja astuin vuorelle, pitĂ€en kaksi taulua kĂ€dessĂ€ni. Ź0‚  Niin minĂ€ kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka ensimĂ€isissĂ€ tauluissa olivat, jotka sĂ€rkenyt olet: ja pane ne arkkiin.Ź/ ‚1 Silloin sanoi \Herra\ minulle: vuole sinulles kaksi kivistĂ€ taulua entisten kaltaista, ja astu minun tyköni vuorelle, ja tee sinulles puuarkki, ŹRì-wŹGŹ8ƒ  Ja minĂ€ seisoin vuorella niinkuin ennenkin, neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ ja neljĂ€kymmentĂ€ yötĂ€, ja vielĂ€ silloinkin kuuli \Herra\ minun rukoukseni, eikĂ€ \Herra\ tahtonut hukuttaa sinua.2Ź7‚_ SentĂ€hden ei ollut LevilĂ€isillĂ€ yhtÀÀn osaa eli perimystĂ€ veljeinsĂ€ kanssa; sillĂ€ \Herra\ on heidĂ€n perimyksensĂ€, niinkuin \Herra\ sinun Jumalas sanoi heille.;Ź6‚q  Silloin eroitti \Herra\ Levin suvun, kantamaan \Herran\ liitonarkkia, seisomaan \Herran\ edessĂ€, palvelemaan hĂ€ntĂ€ ja kiittĂ€mÀÀn hĂ€nen nimeĂ€nsĂ€ tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.cŹ5A  SieltĂ€ menivĂ€t he Gudgodaan: Gudgodasta Jodbatiin, siihen maahan, jossa vesi-ojat ovat.*Ź4‚O  Ja Israelin lapset menivĂ€t BerotBeneJaakanista Moseraan: siellĂ€ kuoli Aaron ja haudattiin, ja hĂ€nen poikansa Eleatsar toimitti papin virkaa hĂ€nen siassansa. .4ƒ.^Ź=ƒ7  Kuitenkin \Herralla\ on ollut hyvĂ€ suosio sinun isĂ€is tykö rakastaaksensa heitĂ€, ja on valinnut heidĂ€n siemenensĂ€ heidĂ€n jĂ€lkeensĂ€, nimittĂ€in teidĂ€t kaikista kansoista, niinkuin tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€kin on.pŹ<[  Katso, taivaat ja taivasten taivaat ovat \Herran\ sinun Jumalas, ja maa ja kaikki, mitĂ€ hĂ€nessĂ€ on.Ź;‚ EttĂ€s myös pitĂ€isit \Herran\ kĂ€skyt ja hĂ€nen sÀÀtynsĂ€, jotka minĂ€ kĂ€sken sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ettĂ€ sinulle hyvin kĂ€vis.‚Ź:„1 Nyt siis Israel, mitĂ€ \Herra\ sinun Jumalas sinulta muuta anoo; vaan ettĂ€s pelkĂ€isit \Herraa\ sinun Jumalaas, ja vaeltaisit kaikissa hĂ€nen teissĂ€nsĂ€ ja rakastaisit hĂ€ntĂ€, ja palvelisit \Herraa\ sinun Jumalaas kaikesta sinun sydĂ€mestĂ€s ja kaikesta sinun sielustas:HŹ9ƒ  Vaan \Herra\ sanoi minulle: nouse, ja mene matkaas, niin ettĂ€s kansan edellĂ€ vaellat, ettĂ€ he tulisivat ja omistaisivat sen maan, jonka minĂ€ vannoin heidĂ€n isillensĂ€ antaakseni heille. @ Šdà@ŹD‚3  Sinun isĂ€s menivĂ€t alas Egyptiin seitsemĂ€nkymmenen sielun kanssa; mutta nyt \Herra\ sinun Jumalas on enentĂ€nyt sinun niinkuin taivaan tĂ€hdet.ŹC{  HĂ€n on sinun ylistykses ja sinun Jumalas, joka sinulle teki suuria ja hirmuisia töitĂ€, joita silmĂ€s nĂ€hneet ovat.-ŹB‚U  Sinun pitÀÀ pelkÀÀmĂ€n \Herraa\ sinun Jumalaas, hĂ€ntĂ€ pitÀÀ sinun palveleman, hĂ€nessĂ€ pitÀÀ sinun kiinni riippuman, ja hĂ€nen nimensĂ€ kautta vannoman.rŹA_  SentĂ€hden pitÀÀ teidĂ€nkin rakastaman muukalaista; sillĂ€ te myös olitte muukalaiset Egyptin maalla.~Ź@w  Joka orvoille ja leskille oikeuden tekee, ja rakastaa muukalaisia, niin ettĂ€ hĂ€n heille leivĂ€n ja vaatteen antaa.Ź?‚  SillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne on kaikkein jumalain Jumala, voimallinen ja peljĂ€ttĂ€vĂ€, joka ei katso muotoa, eikĂ€ lahjoja ota,`Ź>;  Niin ympĂ€rileikatkaat teidĂ€n sydĂ€menne esinahka, ja Ă€lkÀÀt enÀÀ niskurit olko! ›‚•úę›_ŹI9  Ja mitĂ€ hĂ€n teille korvessa tehnyt on, siihenasti kuin te tĂ€hĂ€n paikkaan tulitte,yŹHƒm  Ja mitĂ€ hĂ€n teki EgyptilĂ€isten sotavĂ€elle, heidĂ€n hevosillensa ja vaunuillensa, kuin hĂ€n antoi Punaisen meren vedet juosta heidĂ€n pÀÀllensĂ€, kuin he teitĂ€ ajoivat takaa, ja \Herra\ hukutti heidĂ€t hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti,ŹG‚)  Ja hĂ€nen ihmeitĂ€nsĂ€, ja tekojansa jotka hĂ€n teki EgyptilĂ€isten seassa, Pharaolle Egyptin kuninkaalle, ja kaikelle hĂ€nen maakunnallensa,iŹFƒM  Ja tuntekaat te tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€; sillĂ€ en minĂ€ teidĂ€n lastenne kanssa puhu, jotka ei tiedĂ€, eikĂ€ ole nĂ€hneet \Herran\ teidĂ€n Jumalanne kuritusta, hĂ€nen jalouttansa, voimallista kĂ€ttĂ€nsĂ€ ja ojennettua kĂ€sivarttansa,{ŹE s Niin rakasta nyt \Herraa\ sinun Jumalaas, ja pidĂ€ hĂ€nen lakinsa, sÀÀtynsĂ€, oikeutensa ja kĂ€skynsĂ€ alinomaa.ofUflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúȚȘbßȘgàȘláȘpâȘvăȘ{ä«ć«æ« ç«è«ê«ë«ì«"í«)ȚȘbßȘgàȘláȘpâȘvăȘ{ä«ć«æ« ç«è«ê«ë«ì«"í«)î«0ï«6đ«<ń«Aò«Fó«Kô«Qő«Wö«]ű«bù«fú«kû«pü«uę«zț«~ÿŹŹ ŹŹŹŹŹ Ź$Ź) Ź. Ź3 Ź8 Ź= ŹDŹIŹNŹTŹYŹ^ŹcŹhŹmŹqŹuŹyŹ­­­ ­ ­!­"­(#­-%­2&­7'­;(­?)­D*­I+­N,­T-­Y.­_/­e0­j1­o2­u3­|4ź5ź6ź 7ź8ź9ź:ź"<ź'=ź.>ź2?ź8@ź<Aź@BźECźLDźTEź\FźcGźhIźoJźtKźzLźMŻNŻ OŻPŻQŻRŻSŻ#TŻ) ]šâ]<ŹN‚s SillĂ€ se maa, johonkas menet omistamaan sitĂ€, ei ole niinkuin Egyptin maa, josta te lĂ€hteneet olette; jossa sinĂ€ siemenes kylvit, ja kastoit sen jaloillas niinkuin kaalimaan.AŹM‚} EttĂ€ te kauvan siinĂ€ maassa elĂ€isitte, jonka \Herra\ sinun Jumalas vannoi teidĂ€n isillenne, heille antaaksensa ja heidĂ€n siemenellensĂ€: sen maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.4ŹL‚c  SentĂ€hden pitĂ€kÀÀt kaikki ne kĂ€skyt, jotka minĂ€ teille tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken, ettĂ€ te vahvistuisitte tulemaan ja omistamaan sitĂ€ maata, jota te menette omistamaan.fŹKG  SillĂ€ teidĂ€n silmĂ€nne ovat nĂ€hneet kaikki ne suuret \Herran\ teot, jotka hĂ€n tehnyt on.yŹJƒm  Ja mitĂ€ hĂ€n teki Datanille ja Abiramille Eliabin Rubenin pojan pojille, koska maa avasi suunsa ja nieli heidĂ€t, ja heidĂ€n perheensĂ€ ja majansa; niin myös kaikki heidĂ€n tavaransa, joka oli heidĂ€n hallussansa koko Israelin keskellĂ€; v†èă^ęvŹT‚  Varokaat ettei teidĂ€n sydĂ€menne vieteltĂ€isi, niin ettĂ€ poikkeette palvelemaan vieraita jumalia ja kumartamaan heitĂ€.^ŹS7  Ja minĂ€ annan sinun karjalles ruohoa sinun kedoillas; ettĂ€ te syötte ja ravitaan.ŹR}  EttĂ€ minĂ€ annan teidĂ€n maallenne sateen ajallansa, varhain ja hiljain; ettĂ€ sinĂ€ korjaat jyvĂ€s, viinas ja öljys.‚ŹQƒ} Ja pitÀÀ tapahtuman, jos te hyvin kuuliaiset olette minun kĂ€skyilleni, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teille kĂ€sken; niin ettĂ€ te rakastatte \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne, ja palvelette hĂ€ntĂ€ kaikesta teidĂ€n sydĂ€mestĂ€nne ja kaikesta sielustanne,ŹP‚/ Josta maasta \Herra\ sinun Jumalas pitÀÀ vaarin; ja \Herran\ sinun Jumalas silmĂ€t aina nĂ€kevĂ€t sen, vuoden alusta niin vuoden loppuun asti.wŹOi Vaan se maa, johonka te menette omistamaan sitĂ€, on vuorinen ja laaksoinen maa, jonka sade taivaasta kastaa; Ż!\čmŻ:ŹY‚o  EttĂ€ sinĂ€ ja sinun lapses kauvan elĂ€isitte maan pÀÀllĂ€, jonka \Herra\ teidĂ€n isillenne vannoi antaaksensa heille, niinkauvan kuin pĂ€ivĂ€t taivaasta maan pÀÀllĂ€ ovat.IŹX   Ja kirjoita ne sinun huonees pihtipieliin, ja sinun portteihis.ŹW‚9  Ja opettakaat niitĂ€ teidĂ€n lapsillenne, niin ettĂ€ sinĂ€ puhut niistĂ€, huoneessa istuissas, tiellĂ€ kĂ€ydessĂ€s, levĂ€tĂ€ pannessas ja noustessas.AŹV‚}  Niin pankaat nyt nĂ€mĂ€t minun sanani teidĂ€n sydĂ€meenne, ja teidĂ€n mieleenne, ja sitokaat niitĂ€ merkiksi teidĂ€n kĂ€siinne, ettĂ€ ne olisivat muistoksi teidĂ€n silmĂ€inne edessĂ€,[ŹUƒ1  Ja \Herran\ viha julmistuis teidĂ€n pÀÀllenne, ja sulkis taivaan, ettei sadetta tulisi, ja maa ei antaisi hedelmÀÀnsĂ€: ja te kiiruusti hukkuisitte siitĂ€ hyvĂ€stĂ€ maasta, jonka \Herra\ on teille antanut. “ołó“]Ź^5  Katso, minĂ€ asetan tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teidĂ€n eteenne, sekĂ€ siunauksen ettĂ€ kirouksen.<Ź]‚s  Ei yksikÀÀn voi olla teitĂ€ vastaan: teidĂ€n pelkonne ja vavistuksenne antaa \Herra\ tulla kaikkein niiden maiden pÀÀlle, kussa te vaellatte; niinkuin hĂ€n teille on sanonut.8Ź\‚k  Kaikki paikat, mihin teidĂ€n jalkanne astuu, pitÀÀ teidĂ€n oleman: korvesta ja Libanonista ja Phrathin virrasta, ÀÀrimĂ€iseen mereen asti, pitÀÀ teidĂ€n rajanne oleman.Ź[‚5  Niin \Herra\ ajaa kaikki nĂ€mĂ€t kansat pois teidĂ€n kasvoinne edestĂ€; niin ettĂ€ te omistatte suuremmat ja voimallisemmat kansat, kuin te olette.lŹZƒS  SillĂ€ te kaikki nĂ€mĂ€t kĂ€skyt pidĂ€tte, jotka minĂ€ teille kĂ€sken, ettĂ€ te sen jĂ€lkeen teette; niin ettĂ€ te rakastatte \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne, ja vaellatte kaikissa hĂ€nen teissĂ€nsĂ€, ja riiputte hĂ€nessĂ€ kiinni; ‹€Šô8‹)Źc‚M  SillĂ€ teidĂ€n pitÀÀ menemĂ€n Jordanin yli, tuleman ja omistaman maan, jonka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teille antaa, sen omistaaksenne, ja asuaksenne siinĂ€.8Źb‚k  Eikö he ole tuolla puolella Jordania tien perĂ€llĂ€, auringon laskemiseen pĂ€in Kanaanealaisten maalla, jotka asuvat lakeudella, Gilgalin kohdalla, Moren tammiston tykönĂ€?.Źa‚W  Koska \Herra\ sinun Jumalas johdattaa sinun siihen maahan, johonkas tulet omistamaan sitĂ€; niin anna siunaus sanottaa Grisimin vuorella, ja kirous Ebalin vuorella.VŹ`ƒ'  Kirouksen, jos ette tottele \Herran\ teidĂ€n Jumalanne kĂ€skyjĂ€, ja poikkeette siitĂ€ tiestĂ€, jonka minĂ€ teille tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken; niin ettĂ€ te vaellatte muiden jumalain jĂ€lkeen, joita ette tunne.}Ź_u  Siunauksen, jos te kuuliaiset olette \Herran\ teidĂ€n Jumalanne kĂ€skylle, jonka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teille kĂ€sken. ‘†™șʑIŹh   Ei teidĂ€n pidĂ€ niin tekemĂ€n \Herralle\ teidĂ€n Jumalallenne:YŹgƒ-  Ja kukistakaat heiden alttarinsa, ja sĂ€rkekÀÀt heidĂ€n patsaansa, heidĂ€n metsistönsĂ€ tulella polttakaat, ja heidĂ€n epĂ€jumalansa kuvat rikki hakatkaat; ja hukuttakaat heidĂ€n nimensĂ€ siitĂ€ paikasta.[Źfƒ1  TeidĂ€n pitÀÀ perĂ€ti hĂ€vittĂ€mĂ€n kaikki ne paikat, joissa pakanat, jotka te omistatte, jumaliansa palvelleet ovat; joko se olis korkeilla vuorilla, taikka mĂ€illĂ€, eli kaikkein viheriĂ€isten puiden alla.iŹe ƒO NĂ€mĂ€t ovat sÀÀdyt ja oikeudet, joita teidĂ€n pitĂ€mÀÀn pitÀÀ, ettĂ€ te niiden jĂ€lkeen tekisitte, sillĂ€ maalla, jonka \Herra\ sinun isĂ€is Jumala antoi sinulle omistaakses; niinkauvan kuin te maan pÀÀllĂ€ elĂ€tte.wŹdi Niin pitĂ€kÀÀt ja tehkÀÀt kaikki ne sÀÀdyt ja oikeudet, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ panen teidĂ€n eteenne. NȘȘ”ÀÊŐàëö "-8CNYdoz…›Š±ŒÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ’šłŸÉÔßêő Č ł  Ž ” ¶ · ž č ș »  Œ  œ  Ÿ  ż  À Á  Ă Ä Ć Æ Ç È É Ê  Ë Ì Í Î Ï Đ Ń Ò  Ó  Ô  Ő  Ö  Ś Ű Ù Ú Û Ü Ę Ț ß à  á â ă ä ć æ ç è  é  ê  ë  ì  í î ï đ É Ê Ë Ì  Í Î Ï Đ Ń Ò Ó Ô  Ő  Ö  Ś b>sÛbvŹmg SillĂ€ ette vielĂ€ ole tĂ€hĂ€nasti tulleet lepoon ja perimykseen, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa.Źl‚#  Ei teidĂ€n pidĂ€ tekemĂ€n kaikkein niiden jĂ€lkeen, kuin me tĂ€ssĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teemme, jokainen niinkuin hĂ€nelle itse nĂ€kyis oikiaksi.GŹkƒ   Ja siellĂ€ teidĂ€n pitÀÀ syömĂ€n \Herran\ teidĂ€n Jumalanne edessĂ€, ja iloitseman kaikissa, mitĂ€ te ja teidĂ€n huoneenne kannatte edes, joilla \Herra\ sinun Jumalas sinun on siunannut.VŹjƒ'  Ja siellĂ€ pitÀÀ teidĂ€n uhraaman polttouhrinne, ja muut uhrinne, ja kymmenyksenne, ja kĂ€ttenne ylennysuhrin; ja lupauksenne, ja vapaaehtoiset uhrinne, niin myös esikoiset karjastanne ja lampaistanne.dŹiƒC  Vaan siinĂ€ paikassa, minkĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne valitsee kaikista teidĂ€n sukukunnistanne, asettaaksensa siihen nimensĂ€: siinĂ€ missĂ€ hĂ€n asuu, pitÀÀ teidĂ€n etsimĂ€n hĂ€ntĂ€ ja sinne pitÀÀ sinun tuleman. xÄÀxEŹq Karta uhraamasta polttouhrias joka paikassa, minkĂ€s nĂ€et:‚Źpƒ{ Ja teidĂ€n pitÀÀ iloitseman \Herran\ teidĂ€n Jumalanne edessĂ€, sekĂ€ te ettĂ€ poikanne, ja tyttĂ€renne, palvelijan ja piikanne; ja myös LevilĂ€iset, jotka teidĂ€n porteissanne ovat: sillĂ€ ei heillĂ€ ole osaa eli perimystĂ€ teidĂ€n kanssanne.‚?Źo„y Ja siinĂ€ pitÀÀ oleman se paikka, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsee, ettĂ€ hĂ€nen nimensĂ€ siinĂ€ asuis; sinne pitÀÀ teidĂ€n viemĂ€n kaikki ne mitkĂ€ minĂ€ teille kĂ€sken: polttouhrinne, ja muut uhrinne, kymmenyksenne, kĂ€ttenne ylennysuhrin, ja kaikki vapaat lupauksenne, jotka te \Herralle\ lupaatte.uŹnƒe Vaan teidĂ€n pitÀÀ menemĂ€n Jordanin yli, ja asuman siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne antaa teidĂ€n periĂ€: ja hĂ€n antaa teille levon kaikilta vihamiehiltĂ€nne ympĂ€riltĂ€nne, teidĂ€n pitÀÀ myös turvallisesti asuman. ÙI9ĘقŹuƒ{  Et sinĂ€ saa suinkaan syödĂ€ porteissas jyvĂ€is, viinas, ja öljys kymmenyksiĂ€, eikĂ€ myös esikoisia karjastas ja lampaistas; taikka yhtĂ€kÀÀn lupausuhria, jonka sinĂ€ luvannut olet, taikka sinun vapaan ehtos uhria, eli kĂ€ttes ylennysuhria;YŹt-  Mutta ei teidĂ€n pidĂ€ verta syömĂ€n; vaan kaataman sen maahan niinkuin veden.‚ Źs„  Kuitenkin teurasta ja syö lihaa kaiken sinun sielus himon jĂ€lkeen, \Herran\ sinun Jumalas siunauksen jĂ€lkeen, jonka hĂ€n sinulle on antanut, kaikissa sinun porteissas: sekĂ€ saastainen ettĂ€ puhdas siitĂ€ syökÀÀn, niinkuin metsĂ€vuohen ja peuran lihaa.3Źr‚a  Vaan siinĂ€ paikassa, jonka \Herra\ valitsee jossakussa sinun sukukunnassas, siellĂ€ pitÀÀ sinun polttouhris uhraaman; ja tekemĂ€n kaikki, mitĂ€ minĂ€ sinulle kĂ€sken. jÍiƒj‚Źy„%  Jos se sia sinusta kaukana on, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsi, ettĂ€ hĂ€n siellĂ€ antaa nimensĂ€ asua, niin teurasta karjastas ja lampaistas, jotka \Herra\ sinulle antanut on, niinkuin minĂ€ sinulle kĂ€skin, ja syö porteissas kaiken sinun sielus himon jĂ€lkeen.bŹxƒ?  Kuin \Herra\ sinun Jumalas, levittÀÀ sinun maas rajat, niinkuin hĂ€n sanoi sinulle, ja sinĂ€ sanot: minĂ€ syön lihaa: ettĂ€ sinun sielus himoitsee lihaa syödĂ€; niin syö lihaa kaiken sinun sielus himon jĂ€lkeen.aŹw=  Ja ota vaari, ettes hyljÀÀ LevilĂ€istĂ€, niin kauvan kuin sinĂ€ elĂ€t maan pÀÀllĂ€,‚/Źv„Y  Vaan \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€, pitÀÀ sinun niitĂ€ syömĂ€n siinĂ€ paikassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsee, sinĂ€ ja poikas, ja tyttĂ€res, ja palvelias ja piikas, ja LevilĂ€inen joka sinun porteissas on, ja iloitse \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€ kaikissa, mitĂ€ sinun kĂ€tes suo. šlç– Pš$Ź‚C  Ja tee siellĂ€ lihasta ja verestĂ€ polttouhris, \Herran\ sinun Jumalas alttarilla; mutta uhris veri kaada \Herran\ sinun Jumalas alttarille, ja syö liha.6Ź~‚g  Mutta jos sinĂ€ pyhitĂ€t jotain joka sinun omas on, taikka teet lupauksen, niin sinun pitÀÀ sen viemĂ€n, ja sinun pitÀÀ tuleman siihen siaan, jonka \Herra\ valinnut on,Ź}‚   Ei pidĂ€ sinun syömĂ€n sitĂ€, ettĂ€s menestyisit, ja sinun lapses sinun jĂ€lkees, ettĂ€s oikein tehnyt olet \Herran\ edessĂ€.NŹ|  Ei sinun pidĂ€ sitĂ€ syömĂ€n, mutta kaataman maahan niinkuin veden.Ź{}  Vaan ainoasti kavahda, ettes verta syö; sillĂ€ veri on henki, sentĂ€hden ei sinun pidĂ€ syömĂ€n henkeĂ€ lihan kanssa.Źz‚  Kaiketikin niinkuin metsĂ€vuohi ja peura syödÀÀn, niin pitÀÀ sinun sen syömĂ€n: sekĂ€ saastainen ettĂ€ puhdas siitĂ€ syökÀÀn. Ž|…Žs­ƒa  Ei sinun pidĂ€ niin tekemĂ€n \Herralle\ sinun Jumalalles; sillĂ€ he ovat tehneet jumalillensa kaikkia niitĂ€, mitĂ€ \Herralle\ kauhistus on, jota hĂ€n vihaa; sillĂ€ he ovat poikansakin ja tyttĂ€rensĂ€ tulella polttaneet jumalillensa.s­ƒa  Niin ota vaari, ettes heidĂ€n perĂ€ssĂ€nsĂ€ paulaan lankee, sittekuin he ovat hukutetut sinun edestĂ€s, ja ettes etsisi heidĂ€n jumaliansa, sanoen: niinkuin tĂ€mĂ€kin kansa on palvellut epĂ€jumaliansa, niin tahdon myös minĂ€ tehdĂ€.­‚5  Kuin \Herra\ sinun Jumalas hĂ€vittÀÀ pakanat edestĂ€s, kuhunka sinĂ€ tulet heitĂ€ omistamaan, ja olet heitĂ€ omistanut ja asut heidĂ€n maallansa,_­ƒ9  Ota vaari, ja kuule kaikki nĂ€mĂ€t sanat, jotka minĂ€ kĂ€sken sinulle, ettĂ€s menestyisit, ja sinun lapses sinun jĂ€lkees ijankaikkisesti, ettĂ€s olet oikein ja kelvollisesti \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€ tehnyt. iAÜ):iM­ƒ  \Herraa\, teidĂ€n Jumalaanne pitÀÀ teidĂ€n noudattaman ja hĂ€ntĂ€ pelkÀÀmĂ€n, ja hĂ€nen kĂ€skynsĂ€ pitĂ€mĂ€n ja hĂ€nen ÀÀntĂ€nsĂ€ kuuleman, hĂ€ntĂ€ palveleman ja hĂ€nessĂ€ kiinni riippuman.k­ƒQ  Niin ei sinun pidĂ€ kuuleman sen prophetan eli unennĂ€kiĂ€n sanoja, sillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne koettelee teitĂ€, tietÀÀksensĂ€, rakastatteko \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne kaikesta sydĂ€mestĂ€nne ja kaikesta sielustanne./­‚Y  Ja se merkki eli ihme tapahtuu niin, josta hĂ€n puhui sinulle, sanoen: kĂ€ykÀÀmme ja noudattakaamme vieraita jumalia, joita et sinĂ€ tunne, ja palvelkaamme heitĂ€;b­ A Jos propheta eli unennĂ€kiĂ€ nousee teidĂ€n seassanne, ja antaa teille merkin eli ihmeen,;­‚q Kaikki mitĂ€ minĂ€ kĂ€sken teille, pitÀÀ teidĂ€n pitĂ€mĂ€n, tehdĂ€ksenne sen jĂ€lkeen: ei teidĂ€n pidĂ€ siihen mitÀÀn lisÀÀmĂ€n, eikĂ€ myös siitĂ€ mitÀÀn vĂ€hentĂ€mĂ€n. OąŒ O8­ ‚k  Niin Ă€lĂ€ siihen mielisty, Ă€lĂ€ myös ole hĂ€nelle kuuliainen, ja ei sinun silmĂ€s pidĂ€ sÀÀstĂ€mĂ€n hĂ€ntĂ€: ei ensinkÀÀn pidĂ€ sinun armaitseman eli salaaman hĂ€ntĂ€.~­ w  Kansain jumalia teidĂ€n ympĂ€ristöllĂ€nne, joko he lĂ€snĂ€ eli kaukana ovat, yhdestĂ€ maan ÀÀrestĂ€ niin toiseen;‚­ „  Jos veljes, Ă€itis poika, eli sinun poikas, eli tyttĂ€res, eli emĂ€ntĂ€s, joka sinun sylissĂ€s on, eli ystĂ€vĂ€s, joka on kuin oma sydĂ€mes, viettelis sinua salaa, ja sanois: kĂ€ykÀÀmme ja palvelkaamme muita jumalia, joita et sinĂ€ tunne eikĂ€ sinun isĂ€skÀÀn,‚Z­ …/  Vaan sen prophetan eli unennĂ€kiĂ€n pitÀÀ kuoleman; sillĂ€ se opetti teitĂ€ luopumaan \Herrasta\ teidĂ€n Jumalastanne, joka teidĂ€t Egyptin maalta johdatti ulos ja sinun orjuuden huoneesta pelasti, ja se vietteli sinun siltĂ€ tieltĂ€, jota \Herra\ sinun Jumalas kĂ€ski sinun kĂ€ymÀÀn: ja sinun pitÀÀ eroittaman pois pahan seastas. !KxŽÔ!/­‚Y  Niin pitÀÀ sinun etsimĂ€n, tutkiman, ja kyselemĂ€n visusti, ja jos todeksi löydetÀÀn, ettĂ€ se niin on tosi, ettĂ€ se kauhistus teidĂ€n seassanne tapahtunut on;6­‚g Muutamat Belialin lapset ovat lĂ€hteneet sinun seastas, ja kÀÀntĂ€neet kaupunkinsa asujat pois, ja sanoneet: kĂ€ykÀÀmme ja palvelkaamme muita jumalia, joita ette tunne,r­_ Jos saat kuulla jossakussa kaupungissas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa asuakses, sanottavan:r­_ EttĂ€ koko Israel sen kuulis ja pelkĂ€is, eikĂ€ silleen sen muotoista pahuutta teidĂ€n seassanne tekisi.O­ƒ HĂ€n pitÀÀ kivillĂ€ surmattaman, ja hĂ€nen pitÀÀ kuoleman, sillĂ€ hĂ€n ahkeroitsi luovuttaa sinua \Herrasta\ sinun Jumalastas, joka sinun Egyptin maalta, orjuuden huoneesta on johdattanut ulos,1­ ‚] Mutta sinun pitÀÀ kaiketikin surmaaman hĂ€nen, sinun kĂ€tes pitÀÀ ensin hĂ€nen pÀÀllensĂ€ oleman, ettĂ€ hĂ€n surmattaisiin, ja sen perĂ€stĂ€ kaiken kansan kĂ€si. ‰QLe‰X­ƒ+  EttĂ€ sinĂ€ \Herran\ sinun Jumalas ÀÀnelle kuuliainen ollut olet, ja pitĂ€nyt kaikki hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, jotka minĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken, oikein tehdĂ€kses \Herran\ sinun Jumalas silmĂ€in edessĂ€.c­ƒA  Ja Ă€lĂ€ mitÀÀn sinun kĂ€siis jĂ€tĂ€ siitĂ€ kirotusta, ettĂ€ \Herra\ kÀÀntyis vihansa julmuudesta, ja antais sinulle laupiuden, ja armahtais sinun pÀÀlles, ja enentĂ€is sinun, niinkuin hĂ€n vannoi sinun isilles,‚­ƒ}  Ja kaikki hĂ€nen saaliinsa pitÀÀ sinun kokooman keskelle sen katua, ja polttaman tulessa, sekĂ€ kaupungin ettĂ€ kaikki hĂ€nen saaliinsa, \Herralle\ sinun Jumalalles, ettĂ€ se autiona pysyy ijankaikkisesti, ja ei ikĂ€nĂ€ enÀÀn pidĂ€ rakettaman.+­‚Q  Niin pitÀÀ sinun lyömĂ€n sen kaupungin asujat miekan terĂ€llĂ€, ja hukuttaman heitĂ€, ja kaikki mitĂ€ ikĂ€nĂ€ siinĂ€ on, ja heidĂ€n karjansa miekan terĂ€llĂ€. DW«lÂCD{­ƒq Ette kuitenkaan saa nĂ€itĂ€ syödĂ€ niistĂ€, jotka mĂ€rehtivĂ€t, ja halaistun sorkkansa jakavat, kuin on: kameli, jĂ€nis, kanini; sillĂ€ he mĂ€rehtivĂ€t, mutta ei ole kuitenkaan kokonansa kaksisorkkaiset: ne pitÀÀ oleman teille saastaiset.|­s Ja kaikkinainen elĂ€in, jolla on kaksihaarainen sorkka, hajoitettu kahtia, ja mĂ€rehtii, niitĂ€ te saatte syödĂ€.J­ Peura, metsĂ€vuohi, ruskia peura, akko, dison, teo, mĂ€kikauris.Z­/ Mutta nĂ€mĂ€t ovat ne elĂ€imet, joita saatte syödĂ€: hĂ€rkĂ€, lammas, ja vuohi,<­u Ei sinun pidĂ€ mitĂ€kÀÀn kauhistavaista syömĂ€n.(­‚K SillĂ€ sinĂ€ olet pyhĂ€ kansa \Herralle\ sinun Jumalalles, ja \Herra\ on sinun valinnut erinomaiseksi kansaksi, kaikista kansoista, jotka maan pÀÀllĂ€ ovat.%­ ‚G Te olette \Herran\ teidĂ€n Jumalanne lapset: Ă€lkÀÀt piirustelko itsiĂ€nne, ja Ă€lkÀÀt keritkö itsiĂ€nne paljaaksi otsaltanne, jonkun kuolleen tĂ€hden. Y9œ%ő‘_7ûҜY@­(} Haikara, mĂ€kihaukka lainensa, puputtaja ja nahkasiipi.3­'c Ruovon pĂ€ristĂ€jĂ€, storkki, merimetsĂ€s,&­&I Huhkaja, hyypiö, ja yökkö,9­%o Strutsi, pÀÀskyinen, louve ja haukka lainensa,%­$G Ja kaikki kaarneet lainensa,/­#[ Varis, harakka ja kokkolintu lainensa,a­"= NĂ€mĂ€t heistĂ€ ovat ne, joita ei teidĂ€n syömĂ€n pidĂ€: kotka, luukotka ja kalakotka,-­!W Kaikkia puhtaita lintuja syökÀÀt:t­ c Mutta se, jolla ei ole uimuksia eikĂ€ suomuksia, sitĂ€ ei teidĂ€n pidĂ€ syömĂ€n: se on teille saastainen.­‚- NĂ€mĂ€t ovat ne, joita te saatte syödĂ€ kaikista niistĂ€ jotka vedessĂ€ ovat: kaikkinainen, jolla uimus ja suomus on, sitĂ€ te saatte syödĂ€.C­ƒ Sika, vaikka hĂ€nellĂ€ on kaksihaaraiset sorkat, ei hĂ€n kuitenkaan mĂ€rehdi, se pitÀÀ teille oleman saastainen: hĂ€nen lihaansa ei teidĂ€n pidĂ€ syömĂ€n, eikĂ€ sen raatoon sattuman. ą‹TZÔą‚.­-„W Ja sinun pitÀÀ syömĂ€n \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€, siinĂ€ paikassa, jonka hĂ€n valitsee, ettĂ€ hĂ€nen nimensĂ€ siinĂ€ asuis, sinun jyvĂ€is, viinas ja öljys kymmenykset, esikoiset karjastas ja lampaistas, ettĂ€ sinĂ€ oppisit pelkÀÀmÀÀn \Herraa\ sinun Jumalaas kaikkena elinaikanas.­, Sinun pitÀÀ vilpittömĂ€sti eroittaman kymmenykset kaikesta sinun jyvĂ€tulostas, joka pellostas tulee, vuosi vuodelta.v­+ƒg Ei teidĂ€n pidĂ€ syömĂ€n yhtÀÀn raatoa: muukalaiselle, joka sinun porteissas on, anna sa syödĂ€, eli myy muukalaiselle: sillĂ€ sinĂ€ olet pyhĂ€ kansa \Herralle\ sinun Jumalalles. Ei sinun pidĂ€ keittĂ€mĂ€n vohlaa emĂ€nsĂ€ rieskassa.4­*e Kaikkia puhtaita lintuja saatte te syödĂ€.r­)_ Ja kaikki, jotka matelevat ja lentĂ€vĂ€t, pitÀÀ oleman teille saastaiset: ei pidĂ€ niitĂ€ syötĂ€mĂ€n. E  "-8CNYdoz…š„°»ÆŃÜçòę)4?JU_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàêő                              ! " # $  %  &  '  (  ) * + , - . /  0 1 2 3 4 5 6 7  8  9  :  ;  < = > ? @ A B  C D E F G H I J  K  L  M  N  O P Q R S T U V c‰Šúc­2‚! Joka kolmannen vuoden lopulla pitÀÀ sinun eroittaman kaikki kymmenykset sinun vuotes tulosta sinĂ€ vuonna, ja viemĂ€n sinun portteihis. ­1‚ Ja LevilĂ€istĂ€, joka sinun porteissas on, ei sinun pidĂ€ hylkÀÀmĂ€n, sillĂ€ ei hĂ€nellĂ€ ole osaa eli perimystĂ€ sinun kanssas.{­0ƒq Ja osta sillĂ€ rahalla kaikkia, mitĂ€ sinun sielus himoitsee, joko se on nauta eli lammas, viina, vĂ€kevĂ€ juoma, taikka mitĂ€ ikĂ€nĂ€ sinun sielus himoitsee, ja syö se \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€, ja ole iloinen, sinĂ€ ja sinun huonees.t­/c Niin myy se rahaan, ja ota raha kĂ€tees, ja mene siihen paikkaan, jonka \Herra\ sinun Jumalas on valinnut.|­.ƒs Mutta jos tie on sinulle ylen pitkĂ€, niin ettet sinĂ€ taida sitĂ€ viedĂ€ sinne, ettĂ€ se paikka on kaukana sinusta, jonka \Herra\ sinun Jumalas on valinnut, ettĂ€ hĂ€nen nimensĂ€ siellĂ€ asuis; koska \Herra\ sinun Jumalas on siunannut sinun, aĐ„„#a>­7‚w Ja ei pidĂ€ yksikÀÀn kerjÀÀjĂ€ teidĂ€n seassanne oleman; sillĂ€ \Herra\ on siunaava sinua sillĂ€ maalla, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perimiseksi antaa, omistettavakses.^­67 Muukalaista mahdat sinĂ€ velkoa; mutta veljelles pitÀÀ sinun sen antaman anteeksi.|­5ƒs Ja nĂ€in pitÀÀ vapaavuosi pidettĂ€mĂ€n: joka jotakin kĂ€destĂ€nsĂ€ lĂ€himmĂ€isellensĂ€ lainannut on, sen hĂ€nen pitÀÀ hĂ€nelle antaman anteeksi, ja ei velkoman lĂ€himmĂ€istĂ€nsĂ€ ja veljeĂ€nsĂ€; sillĂ€ se kutsutaan \Herran\ vapaavuodeksi.I­4  SeitsemĂ€n vuoden perĂ€stĂ€ pitÀÀ sinun pitĂ€mĂ€n vapaavuoden.‚,­3„S Niin pitÀÀ LevilĂ€isen tuleman, jolla ei yhtÀÀn osaa eli perimystĂ€ ole sinun kanssas, ja muukalainen, ja orpo, ja leski, jotka sinun porteissas ovat, ja heidĂ€n pitÀÀ syömĂ€n ja ravittaman, ettĂ€ \Herra\ sinun Jumalas sinua siunais kaikissa sinun kĂ€ttes töissĂ€, jotka sinĂ€ teet. ń_Zwń­; Mutta pitÀÀ kaiketi avaaman kĂ€tes hĂ€nelle ja mieluisesti lainaaman, senjĂ€lkeen minkĂ€ hĂ€n puutteessansa tarvitsee._­:ƒ9 Jos joku veljistĂ€s on joutunut köyhĂ€ksi jossakussa kaupungissa sinun maallas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, niin ei pidĂ€ sinun koventaman sydĂ€ntĂ€s eikĂ€ kĂ€siĂ€s köyhĂ€ltĂ€ veljeltĂ€s sulkeman;‚­9ƒ} Niin \Herra\ sinun Jumalas on siunaava sinua, niinkuin hĂ€n sinulle on sanonut, niin ettĂ€ sinĂ€ lainaat monelle kansalle, mutta ei sinun pidĂ€ lainaksi ottaman: sinun pitÀÀ hallitseman paljo kansaa, mutta sinun ei pidĂ€ kenenkÀÀn vallitseman.­8‚5 Jos vaan sinĂ€ ahkerasti kuulet \Herran\ sinun Jumalas ÀÀnen, ja pidĂ€t ja teet kaikki nĂ€mĂ€t kĂ€skyt, jotka minĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken, hÉÜ2hF­?ƒ Jos veljes, Hebrealainen mies eli vaimo, myy itsensĂ€ sinulle, niin hĂ€nen pitÀÀ palveleman sinua kuusi vuotta; mutta seitsemĂ€ntenĂ€ vuotena pitÀÀ sinun hĂ€nen vapaaksi pÀÀstĂ€mĂ€n.&­>‚G SillĂ€ ei köyhĂ€t pidĂ€ puuttuman maalta, sentĂ€hden kĂ€sken minĂ€ sinua ja sanon: avaa aina kĂ€tes veljelles, joka tarvitseva ja köyhĂ€ on sinun maallas.i­=ƒM Sinun pitÀÀ antaman hĂ€nelle hyvĂ€llĂ€ mielellĂ€, ja sinun sydĂ€mes ei pidĂ€ paheksuman, koskas hĂ€nelle annat; sillĂ€ sentĂ€hden on \Herra\ sinun Jumalas siunaava sinua kaikissa sinun töissĂ€s, ja sinun kĂ€ttes teoissa.‚3­<„a Ota vaari, ettei sinun sydĂ€mees tulisi Belialin ajatus, ettĂ€s sanoisit: nyt tulee pian seitsemĂ€s vuosi, joka on vapaavuosi, ja sinĂ€ armottomasti katsot sinun köyhĂ€n veljes puoleen, etkĂ€ mitĂ€kÀÀn annan hĂ€nelle: niin hĂ€n huutaa sinun ylitses \Herran\ tykö, ja se tulee sinulle synniksi. Ő‡Ÿ}Ձ$­D‚C Niin ota naskali ja pistĂ€ hĂ€nen korvaansa niin myös oveen, ja anna hĂ€nen olla sinun orjas ijĂ€isesti: niin pitÀÀ myös sinun tekemĂ€n piikas kanssa.­C‚5 Jos hĂ€n sanoo sinulle: en minĂ€ lĂ€hde sinun tyköÀs; sillĂ€ hĂ€n rakastaa sinua ja sinun huonettas, sillĂ€ hĂ€nen on hyvĂ€ olla sinun tykönĂ€s;­B‚3 Ja muista, ettĂ€ sinĂ€kin olit orja Egyptin maalla, ja \Herra\ sinun Jumalas pelasti sinun; sentĂ€hden minĂ€ nĂ€itĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken.E­Aƒ Vaan sinun pitÀÀ hĂ€nelle mieluisesti lahjoittaman lampaistas ja riihestĂ€s ja viinakuurnastas, niin ettĂ€ sinĂ€ annat hĂ€nelle sitĂ€, jolla \Herra\ sinun Jumalas sinunkin on siunannut.v­@g Ja kuin sinĂ€ hĂ€nen vapaaksi pÀÀstĂ€t, ei sinun pidĂ€ antaman hĂ€nen mennĂ€ tyhjin kĂ€sin sinun tyköÀs; NțÇNv­Ig Sinun porteissas pitÀÀ sinun sen syömĂ€n, saastainen ja puhdas yhdessĂ€, niinkuin metsĂ€vuohen ja peuran.4­H‚c Jos sillĂ€ on joku virhe, niin ettĂ€ hĂ€n ontuu taikka on sokia, taikka muutoin joku paha virhe hĂ€nessĂ€, niin ei sinun pidĂ€ uhraaman sitĂ€ \Herralle\ sinun Jumalalles.­G‚% \Herra\ sinun Jumalas edessĂ€ pitÀÀ sinun ne syömĂ€n vuosi vuodelta, siinĂ€ paikassa minkĂ€ \Herra\ valinnut on, sinĂ€ ja sinun huonees.b­Fƒ? Kaikki hĂ€rkyiset karjan, ja oinaat lammasten esikoisista, pitÀÀ sinun pyhittĂ€mĂ€n \Herralle\ sinun Jumalalles: ei sinun pidĂ€ työtĂ€ tekemĂ€n karjas esikoisella eikĂ€ pidĂ€ sinun keritsemĂ€n lammastes esikoista.~­Eƒw Ja Ă€lĂ€ työlÀÀksi lue sitĂ€ sinulles, ettĂ€s hĂ€nen tyköÀs vapaaksi pÀÀstĂ€t; sillĂ€ hĂ€n on palvellut sinua, niinkuin kaksinkertainen palkollinen, kuusi vuotta: niin \Herra\ sinun Jumalas siunaa sinua kaikissa niissĂ€ mitĂ€ sinĂ€ teet. \ŸàJ>\^­Nƒ7 SeitsemĂ€nĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ei pidĂ€ sinulla hapantunutta nĂ€htĂ€mĂ€n kaikissa sinun maas ÀÀrissĂ€, ja lihasta joka ensimĂ€isenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ehtoona teurastetaan, ei pidĂ€ mitĂ€kÀÀn jÀÀmĂ€n yli yön huomeneksi.‚­M„  ÄlĂ€ syö hapanta leipÀÀ sinĂ€ juhlana. SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun syömĂ€n happamatointa murheen leipÀÀ; sillĂ€ sinĂ€ lĂ€ksit kiiruusti Egyptin maalta, ettĂ€s sen pĂ€ivĂ€n, jona lĂ€ksit Egyptin maalta, muistaisit kaikkena sinun elinaikanas.­L‚ Ja teurasta \Herralle\ sinun Jumalalles pÀÀsiĂ€islampaita ja karjaa, siinĂ€ paikassa minkĂ€ \Herra\ valitseva on nimensĂ€ asumasiaksi.;­K ‚s PidĂ€ vaari siitĂ€ kuusta Abib, ettĂ€s pidĂ€t \Herralle\ sinun Jumalalles pÀÀsiĂ€istĂ€: ettĂ€ sillĂ€ kuulla Abib on \Herra\ sinun Jumalas johdattanut sinun EgyptistĂ€, yöllĂ€.^­J7 Ainoasti ei sinun pidĂ€ syömĂ€n sen verta, mutta vuodattaman maahan niinkuin veden. ?„°&€ś?4­T‚c Ja pidĂ€ viikkojuhla \Herralle\ sinun Jumalalles, ettĂ€s annat sinun hyvĂ€ntahtoiset lahjas sinun kĂ€destĂ€s, senjĂ€lkeen kuin \Herra\ sinun Jumalas sinulle siunannut on.­S‚ Lue sinulles seitsemĂ€n viikkoa: siitĂ€ kuin sirppi eloon viedÀÀn, pitÀÀ sinun rupeeman ne seitsemĂ€n viikkoa lukemaan."­R‚? Kuutena pĂ€ivĂ€nĂ€ syö happamatointa; mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ on \Herran\ sinun Jumalas pÀÀtösjuhla, Ă€lĂ€ silloin mitĂ€kÀÀn työtĂ€ tee.­Q‚ Ja kypsennĂ€ ja syö siinĂ€ paikassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitseva on, ja sitte huomeneltain palaja ja mene majaas.P­Pƒ Vaan siinĂ€ paikassa, jonka \Herran\ sinun Jumalas valitseva on nimensĂ€ asumasiaksi, siinĂ€ teurasta pÀÀsiĂ€iseksi ehtoolla, kun aurinko laskenut on, sillĂ€ ajalla, kuin sinĂ€ EgyptistĂ€ lĂ€ksit.y­Om Et sinĂ€ saa teurastaa pÀÀsiĂ€iseksi missĂ€kÀÀn sinun portissas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa; wä}twy­Yƒm SeitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pidĂ€ juhlaa \Herralle\ sinun Jumalalles, siinĂ€ paikassa jonka \Herra\ valitseva on; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas siunaa sinua kaikissa, kuin sinĂ€ sisĂ€lle kokoat, kaikessa sinun kĂ€ttes työssĂ€; sentĂ€hden iloitse.­X‚ Ja iloitse juhlanas, sinĂ€ ja poikas ja tyttĂ€res, palvelias, piikas, LevilĂ€inen, muukalainen, orpo ja leski, jotka ovat porteissas.s­Wa Lehtimajan juhlaa pidĂ€ seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, koskas olet sisĂ€lle koonnut riihestĂ€s ja viinakuurnastas.d­VC Ja muista, ettĂ€ sinĂ€ olet ollut orja EgyptissĂ€, ettĂ€s pidĂ€t ja teet nĂ€mĂ€t sÀÀdyt.‚­U„+ Ja iloitse \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€, sinĂ€ ja poikas, tyttĂ€res, palvelias, piikas, ja LevilĂ€inen, joka on sinun porteissas, ja muukalainen, ja orpo ja leski, jotka ovat sinun seassas, siinĂ€ paikassa jonka \Herra\ sinun Jumalas valitseva on nimensĂ€ asumasiaksi. èlș ­_‚  ÄlĂ€ istuta sinulles metsistöÀ, jonkun kaltaista puuta \Herran\ sinun Jumalas alttarin juureen, jonka sinĂ€ teet sinulles.u­^e Etsi ahkerasti oikeutta, ettĂ€s elĂ€isit ja omistaisit sen maan, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa.­]‚7 ÄlĂ€ kÀÀnnĂ€ oikeutta, Ă€lĂ€ muotoa katso, ja Ă€lĂ€ lahjoja ota; sillĂ€ lahjat sokaisevat toimellisten silmĂ€t ja kÀÀntĂ€vĂ€t hurskasten asiat..­\‚W Tuomarit ja kĂ€skylĂ€iset aseta sinulles kaikkiin sinun portteihis, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa sukukunnassas, tuomitsemaan kansaa oikialla tuomiolla.y­[m Itsekukin kĂ€tensĂ€ lahjan jĂ€lkeen, \Herran\ sinun Jumalas siunauksen jĂ€lkeen, jonka hĂ€n sinulle antanut on.‚­Z„# Kolmasti vuodessa pitÀÀ nĂ€kymĂ€n kaikki sinun miehenpuoles \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€, siinĂ€ paikassa jonka hĂ€n valitseva on, happamattoman leivĂ€n juhlana, viikkojuhlana, ja lehtimajan juhlana: ei yhdenkÀÀn pidĂ€ nĂ€kymĂ€n tyhjin kĂ€sin \Herran\ edessĂ€, wł ;Šûw­e{ Niin vie se mies tahi vaimo ulos joka senkaltaisen pahuuden on tehnyt, sinun portteihis, ja kivitĂ€ hĂ€net kuoliaaksi.'­d‚I Ja se sanotaan sinulle, ja sinĂ€ kuulet sen, niin tiedustele visusti, ja koskas löydĂ€t totiseksi todeksi, ettĂ€ senkaltainen kauhistus Israelissa tehty on;­c‚ Ja menee palvelemaan vieraita jumalia, ja kumartaa niitĂ€, aurinkoa, kuuta tahi jotakuta taivaan joukosta, jota en minĂ€ kĂ€skenyt ole,K­bƒ Jos löydetÀÀn jossakussa sinun porteistas, jotka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle, joku mies eli vaimo, joka pahaa tekee \Herran\ sinun Jumalas silmĂ€in edessĂ€, rikkoen hĂ€nen liittonsa,%­a ‚G ÄlĂ€ uhraa \Herralle\ sinun Jumalalles mitÀÀn nautaa eli lammasta, jossa joku virhe taikka puutos on: sillĂ€ se on \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus.J­` ÄlĂ€ nosta sinulles patsasta, jota \Herra\ sinun Jumalas vihaa. rcœŹ!r+­j‚Q Ja tee sen sanan jĂ€lkeen, jonka he sinulle julistavat, siinĂ€ paikassa minkĂ€ \Herra\ valitseva on, ja ota vaari, ettĂ€s teet kaikki mitĂ€ he sinulle opettavat.­i‚  Ja tule pappein, LevilĂ€isten ja tuomarin tykö, jotka siihen aikaan ovat, ja kysy heiltĂ€: he sanovat sinulle tuomion sanan,‚ ­h„ Jos joku asia tuomiossa nĂ€kyy sinulle pimiĂ€ksi, veren ja veren vĂ€lillĂ€, asian ja asian vĂ€lillĂ€, vahingon ja vahingon vĂ€lillĂ€, ja kuin eripuraiset asiat ovat sinun porteissas, niin nouse ja mene siihen paikkaan jonka \Herra\ sinun Jumalas valitseva on,"­g‚? Todistajain kĂ€si pitÀÀ ensin oleman hĂ€nen pÀÀllensĂ€ tappamaan hĂ€ntĂ€ ja sitte kaiken kansan kĂ€si: sinun pitÀÀ eroittaman pahan sinun seastas.­f‚- Kahden eli kolmen suun todistuksesta pitÀÀ sen kuoleman, joka kuoleman on ansainnut; mutta yhden suun todistuksesta ei pidĂ€ hĂ€nen kuoleman. C7ȚC<­o‚s Niin aseta se kuninkaaksi sinulles, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsee. Aseta veljistĂ€s kuningas sinulles: et sinĂ€ saa muukalaista asettaa sinulles, joka ei sinun veljes ole,W­nƒ) Koska tulet siihen maahan, kuin \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, omistaakses sitĂ€ ja asuakses siinĂ€, ja sanot: minĂ€ asetan kuninkaan minulleni, niinkuin kaikki kansat jotka minun ympĂ€rillĂ€ni ovat;V­m' EttĂ€ kaikki kansa sen kuulevat ja pelkÀÀvĂ€t, ja ei enÀÀ ylpiĂ€sti tee._­lƒ9 Ja jos joku olis ollut ylpiĂ€, niin ettei hĂ€n ole kuuliainen papille, joka siellĂ€ \Herran\ sinun Jumalas palvelusta tekemĂ€ssĂ€ seisoo, eli tuomarille, hĂ€nen pitÀÀ kuoleman: ja ota sinĂ€ paha Israelista pois,b­kƒ? Sen lain jĂ€lkeen jonka he opettavat sinulle, ja sen tuomion jĂ€lkeen jonka he sanovat sinun etees, pitÀÀ sinun tekemĂ€n, niin ettes siitĂ€ sanasta, kuin he sanovat sinulle, vilpistele et oikialle etkĂ€ vasemmalle. aFoĂ`Ćaa­u= Ne lapset, jotka heistĂ€ syntyvĂ€t kolmannessa polvessa, tulkaan \Herran\ seurakuntaan.­t‚) Edomilaista Ă€lĂ€ kauhistu; sillĂ€ hĂ€n on sinun veljes. ÄlĂ€ myös EgyptilĂ€istĂ€ kauhistu; sillĂ€ sinĂ€ olit muukalainen hĂ€nen maassansa.`­s; ÄlĂ€ toivota heille rauhaa eli jotakin hyvÀÀ, kaikkena elinaikanas ijankaikkisesti.(­r‚K Mutta \Herra\ sinun Jumalas ei kuullut Bileamia, vaan \Herra\ sinun Jumalas muutti sinulle kirouksen siunaukseksi; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas rakasti sinua.S­qƒ! SentĂ€hden ettei he kohdanneet teitĂ€ tiellĂ€ leivĂ€llĂ€ ja vedellĂ€, kuin te lĂ€ksitte EgyptistĂ€, ja ettĂ€ he palkkasivat teitĂ€ vastaan Bileamin Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroomaan sinua.6­p‚g Ainoastaan ettei hĂ€n pidĂ€ monta hevosta, ja vie kansaa jĂ€lleen Egyptiin niiden monien hevosten tĂ€hden, ja ettĂ€ \Herra\ teille sanoi: ettette enÀÀ tĂ€tĂ€ tietĂ€ tule. 6œæo “6V­|' ÄlĂ€ isĂ€nnĂ€n haltuun anna orjaa, joka hĂ€neltĂ€ sinun tykös karannut on.‚­{ƒ{ SillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas vaeltaa sinun leiris lĂ€vitse pelastamaan sinua ja antamaan sinun vihollises sinun etees, sentĂ€hden pitÀÀ sinun leiris pyhĂ€ oleman, ettei hĂ€piÀÀ nĂ€kyisi sinun seassas ja hĂ€n kÀÀntĂ€is itsensĂ€ sinusta pois. ­z‚  Ja sinulla pitÀÀ oleman vĂ€hĂ€ kalikka vyöllĂ€s, ja kuin menet tarpeilles, kaiva sillĂ€, ja istuttuas, peitĂ€ saastaisuutes.L­y Ulkona leiristĂ€ olkoon sinulla paikka, johonkas menet tarpeilles.t­xc Ja hĂ€nen pitÀÀ ehtoona itsensĂ€ vedellĂ€ pesemĂ€n, ja sittekuin aurinko laskenut on, palatkaan leiriin.2­w‚_ Jos joku on teidĂ€n seassanne, joka ei ole puhdas, ettĂ€ hĂ€nelle yöllĂ€ jotakin tapahtunut on; hĂ€nen pitÀÀ menemĂ€n pois leiristĂ€, ja ei leiriin sisĂ€lle tuleman.a­v= Kuin lĂ€hdet leiristĂ€s vihollisias vastaan, kavahda itsiĂ€s kaikkinaisesta pahuudesta. KWÍŽK5ź‚e Kuin \Herralle\ sinun Jumalalles lupauksen lupaat, niin Ă€lĂ€ viivytĂ€ maksaa sitĂ€; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on sen totisesti vaativa sinulta, ja se on sinulle synti.,ź‚S Muukalaiselta ota korko, mutta Ă€lĂ€ veljeltĂ€s, ettĂ€ \Herra\ sinun Jumalas siunais sinua kaikessa aivoituksessas siinĂ€ maassa, johonkas tulet omistamaan sitĂ€._ź9 ÄlĂ€ korkoa ota veljeltĂ€s rahasta, syötĂ€vĂ€stĂ€ tahi muusta, josta korko otetaan.3­‚a ÄlĂ€ kanna porton palkkaa eikĂ€ koiran hintaa \Herran\ sinun Jumalas huoneesen, jonkun lupauksen edestĂ€; sillĂ€ ne molemmat ovat \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus.­~‚ Ei pidĂ€ yhtĂ€kÀÀn porttoa oleman Israelin lasten tytĂ€rten seassa, eikĂ€ yhtÀÀn huorintekiÀÀ Israelin poikain seassa.%­}‚E HĂ€n olkaan sinun tykönĂ€s, sinun keskellĂ€s siinĂ€ paikassa, joka hĂ€nelle kelpaa, jossakussa sinun portissas, itsellensĂ€ hyvĂ€ksi, Ă€lĂ€ sorra hĂ€ntĂ€. JżdζJiźM Kuin se hĂ€nen huoneestansa lĂ€htenyt on, menee pois ja tulee jonkun toisen miehen emĂ€nnĂ€ksi,‚ź „% Jos joku ottaa vaimon avioksensa, ja tapahtuu, ettei hĂ€n sitte löydĂ€ armoa hĂ€nen silmĂ€insĂ€ edessĂ€, ettĂ€ on löytĂ€nyt jonkun hĂ€piĂ€n hĂ€nessĂ€; niin kirjoittaa hĂ€n hĂ€nelle erokirjan, ja antaa sen hĂ€nen kĂ€teensĂ€, ja antaa hĂ€nen mennĂ€ huoneestansa pois.ź‚ Koskas menet lĂ€himmĂ€ises laihoon, niin sinĂ€ saat katkoa tĂ€hkĂ€pĂ€itĂ€ kĂ€dellĂ€s, mutta Ă€lĂ€ sirpillĂ€ lĂ€himmĂ€ises laihoa niitĂ€.ź‚3 Kuin menet lĂ€himmĂ€ises viinamĂ€keen, niin sinĂ€ saat syödĂ€ viinamarjoja himos jĂ€lkeen, ettĂ€s ravitaan; mutta Ă€lĂ€ pane mitĂ€kÀÀn astiaas.7ź‚i PidĂ€ se, mikĂ€ sinun huulistas on kĂ€ynyt ulos, ja tee, niinkuin sinĂ€ \Herralle\ sinun Jumalalles hyvĂ€llĂ€ ehdolla luvannut olet sitĂ€, minkĂ€ sinĂ€ suullas puhunut olet.>źy Vaan jollet sinĂ€ lupaa, niin ei ole sinulla syntiĂ€. y&yź ‚  Ei pidĂ€ molempia myllynkiviĂ€, eli pÀÀllyskiveĂ€kÀÀn keltÀÀn pantiksi otettaman; sillĂ€ se olis ottaa hengen pantiksi.‚ź ƒ{ Jos joku on Ă€sken emĂ€nnĂ€n nainut, ei sen pidĂ€ menemĂ€n sotaan, eikĂ€ pidĂ€ hĂ€nen pÀÀllensĂ€ mitÀÀn rasitusta pantaman; vaan olkaan vapaana huoneessansa ajastajan pĂ€ivĂ€t, ettĂ€ hĂ€n sais iloita emĂ€ntĂ€nsĂ€ kanssa, jonka hĂ€n nainut on.‚ź „/ Niin hĂ€nen ensimĂ€inen miehensĂ€, joka hĂ€nen antoi mennĂ€ pois, ei pidĂ€ hĂ€ntĂ€ ottaman jĂ€lleen emĂ€nnĂ€ksensĂ€, sittekuin hĂ€n tuli saastaiseksi; sillĂ€ se on kauhistus \Herran\ edessĂ€, ettes maata saastuttaisi, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle perimiseksi.Vź ƒ' Ja taas toinen mies rupee hĂ€ntĂ€ vihaamaan, ja kirjoittaa hĂ€nelle erokirjan, ja antaa hĂ€nen kĂ€teensĂ€ ja laskee hĂ€nen huoneestansa pois: eli jos toinen mies, joka hĂ€nen emĂ€nnĂ€ksensĂ€ otti, kuolee: 49wȘP4Jźƒ Vaan anna hĂ€nen panttinsa kaiketikin jĂ€lleen ennen auringon laskemata, ettĂ€ hĂ€n makais vaatteissansa ja siunais sinua: ja se luetaan sinulle vanhurskaudeksi \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€.Kź Vaan jos hĂ€n köyhĂ€ on, Ă€lĂ€ mene levĂ€tĂ€ hĂ€nen pantillansa,Wź) Vaan seiso ulkona, ja se, jolle lainasit, kantakaan itse pantin sinulle ulos.bź? Ja kuin jotain lainaat lĂ€himmĂ€iselles, Ă€lĂ€ mene hĂ€nen huoneesensa panttia ottamaan,eźE Muista, mitĂ€ \Herra\ sinun Jumalas teki MirJamille, tiellĂ€, kuin te EgyptistĂ€ lĂ€ksitte.>ź‚w Karta spitalitautia, ettĂ€s visusti teet ja pidĂ€t kaikki, mitĂ€ LevilĂ€iset ja papit opettavat sinulle: niinkuin minĂ€ heille kĂ€skin, ne pitĂ€kÀÀt ja niiden jĂ€lkeen tehkÀÀt.Cź ƒ Jos joku löydetÀÀn, joka sielun varastaa veljistĂ€nsĂ€, Israelin lapsista, ja etsii sillĂ€ voittoa taikka myy hĂ€nen, sen varkaan pitÀÀ kuoleman, ettĂ€s eroittaisit pahan sinustas. ÈSlÚpȁ$ź‚C Vaan muista, ettĂ€ sinĂ€kin olit orja EgyptissĂ€, ja \Herra\ sinun Jumalas sieltĂ€ sinun johdatti; sentĂ€hden minĂ€ sinua kĂ€sken, ettĂ€s nĂ€mĂ€t tekisit.gźI ÄlĂ€ kÀÀnnĂ€ muukalaisen eli orvon oikeutta, Ă€lĂ€ myös leskeltĂ€ ota vaatteita pantiksi;ź‚ Ei pidĂ€ isĂ€in kuoleman lasten tĂ€hden, eikĂ€ myös lasten isĂ€insĂ€ tĂ€hden; mutta kunkin pitÀÀ kuoleman oman syntinsĂ€ tĂ€hden.cźƒA Vaan maksa hĂ€nelle hĂ€nen palkkansa sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ennen auringon laskemata; sillĂ€ hĂ€n on hĂ€tĂ€ytynyt ja siitĂ€ hĂ€n elÀÀ, ettei hĂ€n huutaisi \Herran\ tykö sinun tĂ€htes, ja se luettaisiin sinulle synniksi.)ź‚M ÄlĂ€ tee vÀÀryyttĂ€ köyhĂ€lle ja tarvitsevalle pĂ€ivĂ€miehelle, joko hĂ€n olis sinun veljistĂ€s, eli muukalaisista, joka on sinun maallas sinun porteissas. Ô…ú„ԁ,ź ‚U Jos riita on miesten vĂ€lillĂ€, niin tulkaan ne oikeuden eteen, ja tuomittakaan niiden vĂ€lillĂ€: ja tuomittakaan hurskas hurskaaksi, ja jumalatoin jumalattomaksi.sźa Ja muista, ettĂ€ sinĂ€ olet orja ollut Egyptin maalla, sentĂ€hden kĂ€sken minĂ€ sinua nĂ€itĂ€ tekemÀÀn.ź‚  Kuin viinamĂ€kes korjannut olet, Ă€lĂ€ vastuudesta jÀÀneitĂ€ hae; vaan ne pitÀÀ muukalaisen, orvon ja lesken omat oleman.ź‚ Kuin olet poiminut öljypuus hedelmĂ€t, niin Ă€lĂ€ vastuudesta sitĂ€ varista; vaan sen pitÀÀ muukalaisen, orvon ja lesken oman oleman.aźƒ= Kuin pellostas elon leikkaat, ja lyhde sinulta sinne unohtuu, Ă€lĂ€ palaja sitĂ€ ottamaan, vaan olkoon se muukalaisen, orvon ja lesken oma, ettĂ€ \Herra\ sinun Jumalas siunaisi sinua kaikissa sinun kĂ€ttes töissĂ€. Œ:†;1Œ!ź"‚= Ja ensimĂ€inen poika, jonka hĂ€n synnyttÀÀ, pitÀÀ nimitettĂ€mĂ€n kuolleen veljen nimeltĂ€, ettei hĂ€nen nimensĂ€ perĂ€ti hĂ€vitettĂ€isi Israelista.‚ź!„ Koska veljekset asuvat ynnĂ€, ja yksi heistĂ€ kuolee pojatoinna, niin ei pidĂ€ kuolleen veljen vaimon ottaman muukalaista miestĂ€ toisesta suvusta; mutta hĂ€nen miehensĂ€ veli menkÀÀn hĂ€nen tykönsĂ€, ja ottakaan veljensĂ€ siassa hĂ€ntĂ€ avioksensa.Hź   Ei sinun pidĂ€ riihtĂ€ tappavan hĂ€rjĂ€n suuta sitoman kiinni.0ź‚[ NeljĂ€kymmentĂ€ kertaa pitÀÀ hĂ€ntĂ€ lyötĂ€mĂ€n, ja ei enempÀÀ, ettei hĂ€ntĂ€ ylönpalttisesti lyötĂ€isi, ja sinun veljes tulis huonoksi sinun silmĂ€is edessĂ€.Bź‚ Ja jos jumalatoin on ansainnut haavoja, niin kĂ€skekÀÀn tuomari hĂ€nen langeta maahan, ja antakaan nĂ€htensĂ€ lyödĂ€ hĂ€ntĂ€, senjĂ€lkeen kuin hĂ€nen pahatekonsa on, luvun jĂ€lkeen. E   +6AKValw‚˜ŁźčÄÏÚćđû'2=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊÔßêő X Y Z [ \  ] ^ _ ` X Y Z [ \  ] ^ _ ` a b c d  e  f  g  h  i j k l m n o p q r s t u v w x y z {  | !} "~ # $€ % &‚ 'ƒ („ )… *† +‡ ,ˆ -‰ .Š /‹ 0Œ 1 2Ž 3 4 5‘ 6’ 7“ 8” 9• :– ;— <˜ =™ >š ?› @œ lvt&l6ź'‚g Jos kaksi miestĂ€ keskenĂ€nsĂ€ tappelevat ja toisen vaimo tulee pelastamaan miestĂ€nsĂ€ sen kĂ€destĂ€ joka hĂ€ntĂ€ lyö, ja kurottaa kĂ€tensĂ€ ja tarttuu hĂ€nen hĂ€pyynsĂ€;Kź& Ja hĂ€nen nimensĂ€ kutsuttakaan Israelissa paljasjalan huoneeksi.~ź%ƒw Niin hĂ€nen natonsa astukaan hĂ€nen tykönsĂ€ vanhimpain nĂ€hden, ja riisukaan kengĂ€n hĂ€nen jalastansa, ja sylkekÀÀn hĂ€nen kasvoillensa, ja vastatkaan hĂ€ntĂ€ sanoen: nĂ€in jokaiselle pitÀÀ tehtĂ€mĂ€n, joka ei veljensĂ€ huonetta rakenna,ź$‚1 Niin kaupungin vanhimmat antakaan hĂ€nen kutsuttaa edes, ja puhukaan hĂ€nen kanssansa. Ja jos hĂ€n seisoo ja sanoo: en minĂ€ tahdo ottaa hĂ€ntĂ€;gź#ƒI Jos ei mies tahdo ottaa veljensĂ€ vaimoa, niin menkÀÀn hĂ€nen veljensĂ€ vaimo porttiin vanhimpain eteen, ja sanokaan: ei kytyni tahdo herĂ€ttÀÀ veljellensĂ€ nimeĂ€ Israelissa ja ei tahdo minua kytylain jĂ€lkeen naida. ”ĄPśCÄd”Lź.ƒ Kuinka he kohtasivat sinua tiellĂ€, ja löivĂ€t sinun jĂ€lkimĂ€ises, kaikki ne jotka heikommat olivat ja jĂ€linnĂ€ kĂ€vivĂ€t, koskas vĂ€syksissĂ€ ja hervotoin olit, ja ei he Jumalaa peljĂ€nneet.]ź-5 Muista mitĂ€ Amalekilaiset tekivĂ€t sinua vastaan tiellĂ€, kuin EgyptistĂ€ lĂ€ksit:|ź,s SillĂ€ jokainen, joka nĂ€itĂ€ tekee, on \Herralle\ sinun Jumalalles kauhistus: kaikki jotka vÀÀryyttĂ€ tekevĂ€t.0ź+‚[ Mutta sinulla pitÀÀ oleman tĂ€ysi ja oikia vaaka, ja tĂ€ysi ja oikia mitta, ettĂ€s olisit pitkĂ€ijĂ€llinen siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa.Vź*' EikĂ€ myös pidĂ€ huoneessas oleman kahtalainen mitta, suurempi ja vĂ€hempi.Nź) ÄlĂ€ pidĂ€ kahtalaista vaakaa sĂ€kissĂ€s, suurempaa ja vĂ€hempÀÀ.\ź(3 Niin hakkaa hĂ€nen kĂ€tensĂ€ poikki; sinun silmĂ€s ei pidĂ€ sÀÀstĂ€mĂ€n hĂ€ntĂ€. ^Ÿ=I^gź2ƒI Ja mene papin tykö, joka siihen aikaan on, ja sano hĂ€nelle: minĂ€ tunnustan tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€, ettĂ€ minĂ€ olen tullut siihen maahan, jonka \Herra\ meidĂ€n isillemme vannoi, meille antaaksensa.pź1ƒ[ Niin ota kaikkinaisista sinun maas kasvuista ensimĂ€iset hedelmĂ€t, jotka maasta kasvavat, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, pane ne koriin, ja mene siihen siaan, jonka \Herra\ sinun Jumalas valitsee nimensĂ€ asumasiaksi,~ź0 y Kuin tulet siihen maahan jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle perinnöksi antaa, ja sinĂ€ sen omistat, ja asut siinĂ€,‚>ź/„w Ja pitÀÀ tapahtuman, kuin \Herra\ sinun Jumalas antaa sinun saada levon kaikilta vihamiehiltĂ€s, jotka ympĂ€rillĂ€s ovat siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas antaa perinnöksi sinulle, ettĂ€s sen omistat, ja sinun pitÀÀ perĂ€ti hĂ€vittĂ€mĂ€n Amalekilaisten muiston taivaan alta. ÄlĂ€ sitĂ€ unohda. n‘—'‚ănrź8_ Ja johdatti meidĂ€t tĂ€hĂ€n paikkaan ja antoi meille tĂ€mĂ€n maan, maan, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.ź7‚1 Ja \Herra\ vei meidĂ€t ulos EgyptistĂ€ voimallisella kĂ€dellĂ€, ja ojennetulla kĂ€sivarrella, suurella peljĂ€styksellĂ€, merkeillĂ€ ja ihmeillĂ€.!ź6‚= Niin me huusimme \Herran\ meidĂ€n isĂ€imme Jumalan tykö, ja \Herra\ kuuli meidĂ€n ÀÀnemme, ja katsoi meidĂ€n tuskaamme, työtĂ€mme ja ahdistustamme.mź5U Mutta EgyptilĂ€iset ahdistivat ja vaivasivat meitĂ€, ja panivat kovan orjuuden meidĂ€n pÀÀllemme.vź4ƒg Niin lausu sinĂ€, ja sano \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€: minun raadollinen isĂ€ni oli Syrialainen, ja meni Egyptiin vĂ€hĂ€llĂ€ joukolla, ja oli siellĂ€ muukalainen, ja hĂ€n tuli siellĂ€ suureksi, vĂ€kevĂ€ksi ja monilukuiseksi kansaksi.lź3S Ja pappi ottakoon korin kĂ€destĂ€s ja laskekaan sen maahan, \Herran\ sinun Jumalas alttarin eteen. s6„šs‚#ź<„A Ja sano \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€: minĂ€ olen tuonut huoneestani sen, mikĂ€ pyhitetty on, ja annoin LevilĂ€isille, muukalaisille, orvoille ja leskille, kaiken sinun kĂ€skys jĂ€lkeen jonka olet minulle kĂ€skenyt: en minĂ€ harhaillut sinun kĂ€skyistĂ€s, enkĂ€ niitĂ€ unhottanut.fź;ƒG Kuin olet koonnut kaikki kymmenykset sinun vuotes kasvusta kolmantena vuonna, joka on kymmenysten vuosi, niin anna LevilĂ€isille, muukalaisille, orvoille ja leskille, ettĂ€ he söisivĂ€t sinun porteissas ja ravittaisiin,.ź:‚W Ja ole iloinen kaikesta hyvyydestĂ€, minkĂ€ \Herra\ sinun Jumalas sinulle antoi, ja sinun huoneelles: sinĂ€ ja LevilĂ€inen ja muukalainen, joka sinun keskellĂ€s on.Fź9ƒ Ja nyt katso, minĂ€ kannan tĂ€ssĂ€ maan ensimĂ€isiĂ€ hedelmiĂ€, jonka sinĂ€ \Herra\ minulle annoit. Ja niin pane ne \Herran\ sinun Jumalas eteen, ja kumarra \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€, SïNSwź@ƒi \Herran\ edessĂ€ olet sinĂ€ sen luvannut tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ettĂ€ hĂ€n pitÀÀ oleman sinun Jumalas, ja sinĂ€ tahdot vaeltaa hĂ€nen teissĂ€nsĂ€, ja pitÀÀ hĂ€nen sÀÀtynsĂ€, kĂ€skynsĂ€ ja oikeutensa, ja olla kuuliainen hĂ€nen ÀÀnellensĂ€.Iź?ƒ  TĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ \Herra\ sinun Jumalas kĂ€skee sinua tekemÀÀn nĂ€iden sÀÀtyin ja oikeutten jĂ€lkeen, niin ettĂ€s pidĂ€t ne ja teet niiden jĂ€lkeen kaikesta sydĂ€mestĂ€s ja kaikesta sielustas.Pź>ƒ Katsahda tĂ€nne pyhĂ€stĂ€ asumasiastas taivaasta, ja siunaa sinun kansaas Israelia ja maata, jonka sinĂ€ meille antanut olet, niinkuin sinĂ€ vannoit isillemme, maata, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa.‚ ź=„ En minĂ€ siitĂ€ ole syönyt minun surussani, enkĂ€ ottanut siitĂ€ saastaisuudesta, en myös niistĂ€ mitÀÀn antanut kuolleille: minĂ€ olen ollut \Herran\ minun Jumalani ÀÀnelle kuuliainen, ja tehnyt kaiken sen jĂ€lkeen, minkĂ€ sinĂ€ minulle kĂ€skenyt olet. 5@xá&5mźEƒU Ja kirjoita niihin kaikki nĂ€mĂ€t lain sanat, kuin tulet ylitse, ettĂ€s tulisit sille maalle, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, sille maalle joka rieskaa ja hunajaa vuotaa, niinkuin \Herra\ isĂ€is Jumala sanoi sinulle.7źD‚i Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona te menette Jordanin yli siihen maahan, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa, pitÀÀ sinun pystyttĂ€mĂ€n suuret kivet ja sivuuman ne kalkilla.źC ‚# Sitte Moses ja Israelin vanhimmat kĂ€skivĂ€t kansalle ja sanoivat: pitĂ€kÀÀt kaikki ne kĂ€skyt, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teille kĂ€sken.DźBƒ Ja hĂ€n korottaa sinua kaikkein kansain ylitse, minkĂ€ hĂ€n tekee ylistykseksi, kiitokseksi ja kunniaksi, ettĂ€s olisit \Herralle\ sinun Jumalalles pyhĂ€ kansa, niinkuin hĂ€n sanonut on.<źA‚s Ja \Herra\ on sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ luvannut, ettĂ€ sinun pitÀÀ oleman hĂ€nen kansansa, niinkuin hĂ€n sinulle on puhunut, ettĂ€ sinun pitÀÀ kaikki hĂ€nen kĂ€skynsĂ€ pitĂ€mĂ€n. -cîVńÖ-%źL‚E EttĂ€s kuuliainen olisit \Herran\ sinun Jumalas ÀÀnelle ja tekisit hĂ€nen kĂ€skyinsĂ€ ja sÀÀtyinsĂ€ jĂ€lkeen, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinulle kĂ€sken.5źK‚e Ja Moses ynnĂ€ pappein ja LevilĂ€isten kanssa puhui kaikelle Israelin kansalle, sanoen: ota vaari ja kuule Israel. TĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinĂ€ tuli \Herran\ sinun Jumalas kansaksi,_źJ9 Ja kirjoita kaikki tĂ€mĂ€n lain sanat selkiĂ€sti ja ymmĂ€rtĂ€vĂ€isesti niihin kiviin.bźI? Uhraa myös kiitosuhria, ja syö siellĂ€, ja ole iloinen \Herran\ sinun Jumalas edessĂ€.źH‚# Rakenna siellĂ€ alttari \Herralle\ sinun Jumalalles kokonaisista kivistĂ€, ja uhraa \Herralle\ sinun Jumalalles polttouhria sen pÀÀllĂ€.rźG_ Ja rakenna siinĂ€ \Herralle\ sinun Jumalalles alttari kivistĂ€, joihin ei sinun pidĂ€ rautaa satuttaman.źF‚- Kuin te siis menette Jordanin yli, niin pystyttĂ€kÀÀt ne kivet, joista minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken, Ebalin vuorella, ja sivutkaat ne kalkilla, dÀ”Y*Çd`źT; Kirottu olkoon, joka laskee sokian eksymÀÀn tiellĂ€, ja kaikki kansa sanokaan: amen.`źS; Kirottu olkoon, joka lĂ€himmĂ€isensĂ€ rajan siirtÀÀ, ja kaikki kansa sanokaan: amen.bźR? Kirottu olkoon, joka isĂ€nsĂ€ eli Ă€itinsĂ€ ylönkatsoo, ja kaikki kansa sanokaan: amen.FźQƒ Kirottu olkoon, joka tekee kaivetun tahi valetun epĂ€jumalan kuvan \Herralle\ kauhistukseksi, virkamiesten kĂ€sialaisen, ja pitÀÀ sen salaa, ja kaikki kansa vastatkaan ja sanokaan: amen.YźP- Ja LevilĂ€iset alkakaan ja sanokaan jokaiselle Israelissa korkialla ÀÀnellĂ€:gźOI Ja nĂ€mĂ€t seisokaan Ebalin vuorella kiroomassa: Ruben, Gad, Asser, Sebulon, Dan ja Naphtali.źN‚5 NĂ€mĂ€t seisokaan Gerisimin vuorella, ja siunatkaan kansaa, kuin olette kĂ€yneet Jordanin ylitse: Simeon, Levi, Juuda, Isaskar, Joseph ja BenJamin.=źMw Ja Moses kĂ€ski kansalle sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ja sanoi: qŒą"Đmęqź\‚  Kirottu olkoon, joka ei kaikkia nĂ€itĂ€ lain sanoja tĂ€ytĂ€, ettĂ€ hĂ€n niiden jĂ€lkeen tekis, ja kaikki kansa sanokaan: amen.mź[U Kirottu olkoon, joka lahjoja ottaa, lyödĂ€ksensĂ€ viatointa verta, ja kaikki kansa sanokaan: amen.`źZ; Kirottu olkoon, joka lĂ€himmĂ€isensĂ€ salaisesti lyö, ja kaikki kansa sanokaan: amen.OźY Kirottu olkoon, joka anoppinsa makaa, ja kaikki kansa sanokaan: amen.}źXu Kirottu olkoon, joka sisarensa makaa, joka hĂ€nen isĂ€nsĂ€ eli Ă€itinsĂ€ tytĂ€r on, ja kaikki kansa sanokaan: amen.[źW1 Kirottu olkoon, joka johonkuhun elĂ€imeen ryhtyy, ja kaikki kansa sanokaan: amen.źV‚  Kirottu olkoon, joka isĂ€nsĂ€ emĂ€nnĂ€n tykönĂ€ makaa, ettĂ€ hĂ€n paljasti isĂ€nsĂ€ peitteen, ja kaikki kansa sanokaan: amen.qźU] Kirottu olkoon, joka muukalaisen, orvon ja lesken oikeuden vÀÀntÀÀ, ja kaikki kansa sanokaan: amen. pęn/°†2p>źc‚w Ja \Herra\ langettaa vihollises sinun edessĂ€s, jotka sinua vastaan nousevat; yhtĂ€ tietĂ€ he tulevat sinua vastaan, ja seitsemÀÀ tietĂ€ pitÀÀ heidĂ€n pakeneman sinun edestĂ€s.Qźb Siunattu olet sinĂ€ kĂ€ydessĂ€s sisĂ€lle, ja siunattu kĂ€ydessĂ€s ulos.'źaK Siunattu on koris ja tĂ€htees.|ź`s Siunattu on ruumiis hedelmĂ€, ja maas hedelmĂ€, ja karjas hedelmĂ€, elĂ€intes hedelmĂ€, ja lammaslaumas hedelmĂ€t.<ź_u Siunattu olet sinĂ€ kaupungissa, siunattu pellolla. ź^‚ Ja kaikki nĂ€mĂ€t siunaukset tulevat sinun pÀÀlles, saavuttavat sinun, ettĂ€s \Herran\ sinun Jumalas ÀÀnelle kuuliainen olit.ź] ƒ{ Ja jos sinĂ€ olet \Herran\ sinun Jumalas ÀÀnelle ahkerasti kuuliainen, ettĂ€s pidĂ€t ja teet kaikki hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinulle kĂ€sken, niin \Herra\ sinun Jumalas tekee sinun korkiammaksi kaikkia kansoja maan pÀÀllĂ€. xL  RxVźhƒ' \Herra\ avaa sinulle hyvĂ€n tavaransa, taivaan, antaaksensa maalles sateen ajallansa ja siunataksensa kaikki sinun kĂ€sialas; ja sinĂ€ lainaat monelle kansalle, mutta et sinĂ€ keneltĂ€kÀÀn lainaksi ota.Jźgƒ Ja \Herra\ lahjoittaa sinun runsaasti hyvyydellĂ€, sekĂ€ kohtus hedelmĂ€llĂ€, karjas hedelmĂ€llĂ€, ja maas hedelmĂ€llĂ€, siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ vannoi sinun isilles, sinulle antaaksensa,}źfu EttĂ€ kaikki kansat maan pÀÀllĂ€ nĂ€kevĂ€t sinun olevan \Herran\ nimeen nimitetyn, ja pitÀÀ sinua pelkÀÀmĂ€n.(źe‚K \Herra\ asettaa sinun itsellensĂ€ pyhĂ€ksi kansaksi, niinkuin hĂ€n vannoi sinulle, koskas pidĂ€t \Herran\ sinun Jumalas kĂ€skyt ja hĂ€nen teissĂ€nsĂ€ vaellat,0źd‚[ \Herra\ kĂ€skee siunauksen olla sinun kanssas sinun riihessĂ€s ja kaikissa mitĂ€ sinĂ€ aiot, ja siunaa sinun siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antaa. E  "-7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`ku€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő Bž CŸ D   Ą ą Ł € „ Š Bž CŸ D   Ą ą Ł € „ Š § š  ©  Ș  «  Ź  ­ ź Ż ° ± Č ł Ž ” ¶ · ž č ș » Œ œ  Ÿ ż À Á  Ă Ä Ć  Æ  Ç  È  É  Ê Ë Ì Í Î Ï Đ Ń  Ò Ó Ô Ő Ö Ś Ű Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț ß à á â Lda$û›LLźo Kirottu olet sinĂ€ kĂ€ydessĂ€s sisĂ€lle, kirottu kĂ€ydessĂ€s ulos.]źn5 Kirottu on ruumiis hedelmĂ€, maas hedelmĂ€, karjas hedelmĂ€, lammaslaumas hedelmĂ€.&źmI Kirottu on koris ja tĂ€htees.:źlq Kirottu olet sinĂ€ kaupungissa, kirottu pellolla.źkƒy Mutta ellet sinĂ€ kuule \Herran\ sinun Jumalas ÀÀntĂ€, pitÀÀkses ja tehdĂ€kses kaikki hĂ€nen kĂ€skyjĂ€nsĂ€ ja sÀÀtyjĂ€nsĂ€, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinulle kĂ€sken, niin kaikki nĂ€mĂ€t kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sattuvat sinuun.4źj‚c Ja et luovu niistĂ€ sanoista, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teille kĂ€sken, ei oikialle eikĂ€ vasemmalle puolelle, muiden jumalain jĂ€lkeen vaeltaakses ja heitĂ€ palvellakses.`źiƒ; Ja \Herra\ asettaa sinun pÀÀksi, eikĂ€ hĂ€nnĂ€ksi: sinĂ€ olet aina ylimmĂ€inen etkĂ€ alimmainen, koskas olet \Herran\ sinun Jumalas kĂ€skyille kuuliainen, jotka minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinun kĂ€sken pitÀÀ ja tehdĂ€, è7Čïaèvźtg \Herra\ antaa maalles tomun ja tuhan sateen edestĂ€ taivaasta sinun pÀÀlles, siihenasti ettĂ€s hukutetaan. źs‚ Ja sinun taivaas, joka sinun pÀÀs pÀÀllĂ€ on, pitÀÀ niinkuin vasken oleman, ja maan, joka sinun allas on, niinkuin raudan.?źr‚y \Herra\ lyö sinua kuivataudilla, lĂ€mpimĂ€llĂ€ taudilla, poltteella, palavuudella, kuivuudella, kuumuudella ja keltataudilla, ja vainoo sinua, siihenasti ettĂ€ hĂ€n sinun kadottaa.źq} \Herra\ antaa ruttotaudin riippua sinussa, siihenasti ettĂ€ hĂ€n sinun hukuttais siitĂ€ maasta, jotas tulet omistamaan.Eźpƒ \Herra\ lĂ€hettÀÀ sinun sekaas kirouksen, tyhmyyden ja rangaistuksen kaikissa sinun aivoituksissas, siihenasti ettĂ€s hukut ja pian katoat pahain tekois tĂ€hden, ettĂ€s minun hylkĂ€sit. 6ŸÄò68źz‚k Vaimon sinĂ€ kihlaat, mutta toinen sen makaa; huoneen sinĂ€ rakennat, mutta et sinĂ€ saa hĂ€nessĂ€ asua; viinamĂ€en sinĂ€ istutat, mutta et sinĂ€ saa sitĂ€ yhteiseksi tehdĂ€.Nźyƒ Ja sinĂ€ koperoitset puolipĂ€ivĂ€nĂ€ niinkuin sokia pimiĂ€ssĂ€ koperoitsee, ja et menesty teissĂ€s, ja sinĂ€ kĂ€rsit vĂ€kivaltaa ja vÀÀryyttĂ€, niinkauvan kuin elĂ€t, ja ei kenkÀÀn sinua auta.Oźx \Herra\ lyö sinun hourauksella, sokeudella ja sydĂ€men tyhmyydellĂ€,źw‚ \Herra\ lyö sinun Egyptin paisumilla, hĂ€piĂ€llisillĂ€ veripahkoilla, ruvilla ja syyhelmĂ€llĂ€, niin ettes taida parantua.{źvq Sinun ruumiis on ravinnoksi kaikille taivaan linnuille ja kaikille maan pedoille, ja ei kenkÀÀn heitĂ€ karkota._źuƒ9 \Herra\ lyö sinun vihollistes edessĂ€. YhtĂ€ tietĂ€ sinĂ€ menet heidĂ€n tykönsĂ€, mutta seitsemĂ€n tien kautta sinĂ€ heidĂ€n edellĂ€nsĂ€ pakenet, ja sinĂ€ hajoitetaan kaikkein valtakuntain sekaan maan pÀÀllĂ€. ¶H”G¶ ź‚# \Herra\ lyö sinua pahoilla paisumilla polvissas ja pohkeissas, niin ettes taida parantua jalkapöydĂ€stĂ€ niin pÀÀs lakeen asti.Jź~" Ja sinĂ€ tulet mielettömĂ€ksi niistĂ€, mitĂ€ silmĂ€s nĂ€kevĂ€t.0ź}‚[! Sinun maas hedelmĂ€n ja kaikki sinun työs se kansa syö, jota et tunne, ja sinun tĂ€ytyy ainoastansa vÀÀryyttĂ€ kĂ€rsiĂ€ ja sorrettuna olla koko sinun elinaikanas.Gź|ƒ  Sinun poikas ja tyttĂ€res annetaan toiselle kansalle, niin ettĂ€ sinun silmĂ€s sen nĂ€kevĂ€t, ja hiveltyvĂ€t heistĂ€ joka pĂ€ivĂ€, ja ei yhtÀÀn vĂ€kevyyttĂ€ pidĂ€ sinun kĂ€sissĂ€s oleman.iź{ƒM Sinun hĂ€rkĂ€s teurastetaan silmĂ€is nĂ€hden, mutta et sinĂ€ saa hĂ€nestĂ€ syödĂ€. Aasis otetaan vĂ€kivallalla sinun nĂ€htes, ja ei sinulle anneta sitĂ€ jĂ€lleen. Lampaas annetaan vihollisilles, ja ei kenkÀÀn sinua auta. h*š6· ©h>Ży* Kaikki sinun puus ja maas hedelmĂ€n omistavat sirkat.tŻc) Poikia ja tyttĂ€riĂ€ sinĂ€ siitĂ€t, ja et kuitenkaan niitĂ€ nautitse; sillĂ€ ne viedÀÀn vangittuna pois.Ż‚!( Öljypuita on sinulla kaikissa sinun maas paikoissa, mutta ei sinun pidĂ€ voiteleman sinuas öljyllĂ€; sillĂ€ öljypuus revitÀÀn ylös.|Żs' ViinamĂ€en sinĂ€ istutat ja ruokkoat, mutta et saa siitĂ€ juoda viinaa, et myös koota; sillĂ€ madot sen syövĂ€t.oŻY& SinĂ€ kylvĂ€t paljo siementĂ€ peltoon, mutta tuot vĂ€hĂ€n sisĂ€lle; sillĂ€ heinĂ€sirkat syövĂ€t sen.Ży% Ja sinun pitÀÀ tuleman kauhistukseksi, sananlaskuksi ja jutuksi kaikkein kansain seassa, joihin \Herra\ ajaa sinun.RŻƒ$ \Herra\ antaa sinun ja sinun kuninkaas, jonka itselles asettanut olet, vaeltaa sen kansan tykö, jota et sinĂ€ tunne, eikĂ€ sinun isĂ€s, ja siellĂ€ sinĂ€ palvelet muukalaisia jumalia, puita ja kiviĂ€. oűű•tŻ ƒc0 Ja sinun pitÀÀ palveleman vihollisias, jotka \Herra\ lĂ€hettÀÀ sinun pÀÀlles, nĂ€lĂ€ssĂ€ ja janossa, alastomuudessa ja kaikkinaisessa puutteessa. Ja hĂ€n panee sinun kaulaas rautaisen ikeen, siihenasti ettĂ€ hĂ€n sinun hukuttaa.~Ż w/ Ettes palvellut \Herraa\ sinun Jumalaas iloisella ja riemuisella sydĂ€mellĂ€, koska sinulla kaikkinaista kyllĂ€ oli.`Ż ;. SentĂ€hden ovat ne sinussa merkiksi ja ihmeiksi ja sinun siemenessĂ€s ijankaikkisesti,|Ż ƒs- Ja kaikki nĂ€mĂ€t kiroukset tulevat sinun pÀÀlles ja sinua vainoovat, ja sinuun sattuvat, siihenasti ettĂ€s hukut; ettes \Herran\ sinun Jumalas ÀÀntĂ€ kuullut, pitÀÀkses hĂ€nen kĂ€skynsĂ€ ja sÀÀtynsĂ€, jotka hĂ€n sinulle on kĂ€skenyt.tŻc, HĂ€n lainaa sinulle, mutta ei sinĂ€ voi hĂ€nelle lainata. HĂ€n on pÀÀ, ja sinun pitÀÀ hĂ€nnĂ€n oleman. Ż‚+ Muukalainen, joka sinun tykönĂ€s on, ylennetÀÀn sinun ylitses, ja on alati ylinnĂ€; mutta sinĂ€ alennetaan ja alati alinna olet. [h6([IŻƒ 5 Sinun tĂ€ytyy syödĂ€ ruumiis hedelmĂ€n, poikais ja tytĂ€rtes lihan, jotka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antanut on, siinĂ€ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla sinun vihollises sinua ahdistavat.‚ Ż„4 Ja ahdistaa sinua kaikissa porteissas, siihenasti ettĂ€ hĂ€n kukistaa maahan korkiat ja vahvat muuris, joihin sinĂ€ luotat, kaikissa maakunnissas; ja sinĂ€ ahdistetaan kaikissa porteissas, koko sinun maassas, jonka \Herra\ sinun Jumalas sinulle antanut on.WŻƒ)3 Ja syö karjas hedelmĂ€n ja maas hedelmĂ€n, siihenasti ettĂ€s hukut, eikĂ€ jĂ€tĂ€ sinulle mitĂ€kÀÀn jyvistĂ€, viinasta, öljystĂ€, karjan eli lammasten hedelmĂ€stĂ€, siihenasti ettĂ€ hĂ€n sinun kadottaa,TŻ#2 HĂ€peemĂ€ttömĂ€n kansan, joka ei karta vanhaa eikĂ€ armaitse nuorukaista,Ż ‚#1 \Herra\ lĂ€hettÀÀ kansan sinun pÀÀlles taampaa maailman ÀÀrestĂ€, niinkuin kotka lentĂ€is, kansan, jonka puhetta et sinĂ€ ymmĂ€rrĂ€,  '‚Ż„9 JĂ€lkimmĂ€isiĂ€, jotka hĂ€nen kohdustansa lĂ€hteneet ovat, eikĂ€ myös poikiansa joita hĂ€n synnyttÀÀ; sillĂ€ hĂ€n syö ne kaikkein tarvetten puuttumisessa salaisesti, siinĂ€ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistavat sinua porteissas.‚ Ż„8 Vaimo teidĂ€n seassanne, joka ennen herkullisesti ja hekumassa elĂ€nyt on, niin ettei hĂ€n malttanut jalkaansa laskea maan pÀÀlle herkun ja hekuman tĂ€hden, ei pidĂ€ suoman miehellensĂ€, joka hĂ€nen sylissĂ€nsĂ€ lepÀÀ, ja pojallensa ja tyttĂ€rellensĂ€,aŻƒ=7 Annettaa jonkun niistĂ€ hĂ€nen poikainsa lihasta, jota hĂ€n syö; ettei hĂ€nellĂ€ mitĂ€kÀÀn muuta ole kaikesta hyvyydestĂ€nsĂ€ siinĂ€ ahdistuksessa ja vaivassa, jolla vihollises ahdistaa sinua kaikissa porteissas.pŻƒ[6 Se mies, joka ennen sangen herkullisesti ja hekumassa teidĂ€n seassanne eli, ei pidĂ€ suoman veljellensĂ€ ja vaimollensa, joka on hĂ€nen sylissĂ€nsĂ€, ja sille joka on vielĂ€ jÀÀnyt hĂ€nen pojistansa, jÀÀneitĂ€ tĂ€hteitĂ€nsĂ€, Ï=—pρŻ‚5> Ja teistĂ€, jotka ennen olitte niinkuin tĂ€hdet taivaassa paljouden tĂ€hden, jÀÀ vĂ€hĂ€inen kansa, ettes kuullut \Herran\ sinun Jumalas ÀÀntĂ€.*Ż‚O= Siihen myös kaikki sairaudet ja kaikki rangaistukset, jotka ei kirjoitetut ole tĂ€ssĂ€ lakiraamatussa, laskee \Herra\ sinun pÀÀlles, siihenasti ettĂ€s hukut.vŻg< Ja kÀÀntÀÀ sinun pÀÀlles kaikkinaiset Egyptin taudit, joita pelkĂ€sit, ja ne pitÀÀ sinuun tarttuman."Ż‚?; Niin \Herra\ ihmeelliseksi tekee sinun ja sinun siemenes rangaistukset, suurilla ja pitkĂ€llisillĂ€ vitsauksilla, pahoilla ja pitkĂ€llisillĂ€ taudeilla,?Ż‚y: Elles pidĂ€ ja tee kaikkia nĂ€itĂ€ lain sanoja, jotka tĂ€ssĂ€ kirjassa ovat kirjoitetut, niin ettĂ€ pelkÀÀt tĂ€tĂ€ kunniallista ja peljĂ€ttĂ€vÀÀ nimeĂ€, \Herraa\ sinun Jumalaas; ›ń#3›Ż‚#B Niin ettĂ€ sinun elĂ€mĂ€s riippuu sinun edessĂ€s: yöllĂ€ ja pĂ€ivĂ€llĂ€ sinun pitÀÀ pelkÀÀmĂ€n ja elĂ€mĂ€stĂ€s tietĂ€mĂ€töin oleman.lŻƒSA Siihen myös ei pidĂ€ sinulla sen kansan seassa yhtÀÀn vahvaa kotoa oleman, eikĂ€ jalkais pöytĂ€ yhtÀÀn lepoa saaman; sillĂ€ \Herra\ antaa sinulle siellĂ€ vapisevaisen sydĂ€men, hiveltyneet silmĂ€t ja murheellisen mielen,JŻƒ@ Ja \Herra\ hajoittaa sinun kaikkein kansain sekaan, yhdestĂ€ maan ÀÀrestĂ€ toiseen; ja siellĂ€ sinĂ€ palvelet muukalaisia jumalia, joita et sinĂ€ tunne, eikĂ€ isĂ€skÀÀn, kantoja ja kiviĂ€.‚ Ż„? Ja tapahtuu, ettĂ€ niinkuin \Herra\ ennen iloitsi teistĂ€, teille hyvÀÀ tehdessĂ€nsĂ€ ja enentĂ€issĂ€nsĂ€ teitĂ€, niin \Herra\ on iloitseva teistĂ€, hukuttaissansa ja kadottaissansa teitĂ€; ja te syöstÀÀn siitĂ€ maasta pois, jota te menette omistamaan.  V‰hŻ#K Ne suuren kiusaukset, jotka sinun silmĂ€si nĂ€kivĂ€t, ja ne suuret merkit ja ihmeelliset teot.IŻ"ƒ  Ja Moses kutsui koko Israelin ja sanoi heille: te nĂ€itte kaikki, mitĂ€ \Herra\ teidĂ€n silmĂ€inne edessĂ€ teki EgyptissĂ€ Pharaolle, kaikille hĂ€nen palvelioillensa ja koko hĂ€nen maallensa:1Ż! ‚_ NĂ€mĂ€t ovat liiton sanat, jonka \Herra\ kĂ€ski Moseksen tehdĂ€ Israelin lasten kanssa Moabin maassa, paitsi sitĂ€ liittoa, jonka hĂ€n heidĂ€n kanssansa teki Horebissa.‚Ż ƒ}D Ja \Herra\ vie sinua taas haaksilla Egyptiin sitĂ€ tietĂ€, josta minĂ€ sanoin sinulle: ei sinun pidĂ€ hĂ€ntĂ€ silleen nĂ€kemĂ€n. Ja te myytte itsenne siellĂ€ vihollisillenne palvelioiksi ja piioiksi, ja ei yhtĂ€kÀÀn ostajaa siellĂ€ oleman pidĂ€.lŻƒSC Aamulla sinĂ€ sanot: ah, jospa minĂ€ ehtoosen elĂ€isin! ehtoona sinĂ€ sanot: ah, jospa minĂ€ aamuun elĂ€isin! sinun sydĂ€mes suuren pelvon tĂ€hden, joka sinua peljĂ€ttÀÀ, ja sen tĂ€hden, jota sinun silmĂ€s nĂ€kemĂ€n pitÀÀ. wgÌ0•wŻ)‚  Niin pitĂ€kÀÀt nyt nĂ€mĂ€t liiton sanat, ja tehkÀÀt niiden jĂ€lkeen, ettĂ€ toimellisesti tekisitte kaikki mitĂ€ te teette.Ż(‚ Ja omistimme heidĂ€n maansa, ja annoimme sen Rubenilaisille ja Gadilaisille, niin myös puolelle Manassen sukukunnalle, perimiseksi.Ż'‚) Ja kuin te tulitte tĂ€hĂ€n paikkaan, niin tuli Sihon Hesbonin kuningas ja Og Basanin kuningas sotimaan meitĂ€ vastaan, ja me löimme heidĂ€t,Ż&‚+ Ette syöneet leipÀÀ, ettekĂ€ myös juoneet viinaa elikkĂ€ vĂ€kevÀÀ juomaa, ettĂ€ te tietĂ€isitte minun olevan \Herran\ teidĂ€n Jumalanne.Ż%‚) Ja minĂ€ annoin teidĂ€n vaeltaa korvessa neljĂ€kymmentĂ€ vuotta; ei teidĂ€n vaatteenne vanhenneet yltĂ€nne, eikĂ€ kenkĂ€s kuluneet jaloissas,Ż$‚% Ja ei \Herra\ vielĂ€ nytkÀÀn tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti antanut teille sydĂ€ntĂ€ ymmĂ€rtĂ€mÀÀn ja silmiĂ€ nĂ€kemÀÀn ja korvia kuulemaan. -Kœ.h -ZŻ/ƒ/ Mutta sekĂ€ teidĂ€n, jotka tĂ€ssĂ€ lĂ€snĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ olette ja seisotte meidĂ€n kanssamme \Herran\ meidĂ€n Jumalamme edessĂ€, ettĂ€ myös niiden kanssa, jotka ei tĂ€ssĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ meidĂ€n kanssamme ole.ZŻ./ SillĂ€ en minĂ€ tee tĂ€tĂ€ liittoa ja tĂ€tĂ€ valaa ainoastaan teidĂ€n kanssanne,BŻ-‚ EttĂ€ hĂ€n tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ korottaa sinun itsellensĂ€ kansaksi, ja hĂ€n on sinun Jumalas niinkuin hĂ€n sanoi sinulle, ja niinkuin hĂ€n vannoi isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille. Ż,‚ EttĂ€ sinĂ€ kĂ€yt \Herran\ sinun Jumalas liittoon ja siihen valaan, minkĂ€ \Herra\ sinun Jumalas teki sinun kanssas tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€. Ż+‚ TeidĂ€n lapsenne, teidĂ€n vaimonne, ja muukalaises joka sinun leirissĂ€s on, sinun puus hakkaajasta niin vetes ammuntajaan asti.1Ż*‚] Te seisotte kaikki tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ \Herran\ teidĂ€n Jumalanne edessĂ€: ylimmĂ€iset teidĂ€n suvuistanne, teidĂ€n vanhimpanne, ja teidĂ€n esimiehenne, joka mies Israelissa, E  !,7BMXcny„™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊÔßêőšłŸÉÔßêő ä ć æ ç è é ê ë ì ä ć æ ç è é ê ë ì í î ï   đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś  ű  ù  ú  û  ü  ę  ț  ÿ                                  !  "  #  $  %  &  '  (  )  *  +  ,  -  .  /  0  1  2!  3"  4#  !$ !% !& !' !( ÌvïÌ́|Ż3ƒs Ja tapahtuisi, kuin hĂ€n kuulee nĂ€mĂ€t kirouksen sanat, ettĂ€ hĂ€n siunaa itsiĂ€nsĂ€ sydĂ€mestĂ€nsĂ€, ja sanoo: rauha on minulla oleva, ehkĂ€ minĂ€ vaellan sydĂ€meni ajatuksen jĂ€lkeen, sentĂ€hden ettĂ€ juopuneet janoovain kanssa hukutetaan.‚Ż2„9 Ettei joku olisi teidĂ€n seassanne mies eli vaimo, elikkĂ€ perhe taikka sukukunta, jotka sydĂ€mensĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kÀÀntĂ€is pois \Herrasta\ meidĂ€n Jumalastamme, mennĂ€ksensĂ€ pois palvelemaan tĂ€mĂ€n kansan jumalia, ja tulis teille juureksi, joka kasvaa sappea ja koiruohoa.Ż1‚ Ja nĂ€itte heidĂ€n kauhistuksensa ja epĂ€jumalansa, kannot ja kivet, hopiat ja kullat, jotka heidĂ€n tykönĂ€nsĂ€ olivat.Ż0‚ SillĂ€ te tiedĂ€tte, kuinka me asuimme Egyptin maalla, ja kuinka me vaelsimme pakanain lĂ€vitse, joiden kautta te vaelsitte, ,ìMg,‚7Ż7„i EttĂ€ hĂ€n on polttanut koko heidĂ€n maansa tulikivellĂ€ ja suolalla, niin ettei sitĂ€ kylvetĂ€ eikĂ€ se vihota, eikĂ€ myös yhtĂ€kÀÀn ruohoa kĂ€y hĂ€nestĂ€ ylös, niinkuin Sodoma, Gomorra, Adama ja Zeboim olivat kukistetut maahan, jotka \Herra\ vihassansa ja hirmuisuudessansa ylösalaisin kukisti;bŻ6ƒ? Niin jĂ€lkeentulevaiset sanovat, teidĂ€n lapsenne, jotka jĂ€lkeenne tulevat, ja vieraat, jotka kaukaiselta maalta tulevat, kuin he nĂ€kevĂ€t tĂ€mĂ€n maan rangaistukset ja sairaudet, joilla \Herra\ lyö heitĂ€ siinĂ€,Ż5‚1 Ja \Herra\ eroittaa hĂ€nen pahuuteen kaikesta Israelin suvusta, koko tĂ€mĂ€n liiton kirousten jĂ€lkeen, joka tĂ€ssĂ€ lakikirjassa on kirjoitettu.‚Ż4„ Ei \Herra\ ole hĂ€nelle armollinen, sillĂ€ silloin tulee suuri \Herran\ viha ja kiivaus sen miehen pÀÀlle, ja kaikki nĂ€mĂ€t kiroukset, jotka tĂ€ssĂ€ kirjassa ovat kirjoitetut, joutuvat hĂ€nen pÀÀllensĂ€; ja \Herra\ pyyhkii pois hĂ€nen nimensĂ€ taivaan alta. ł|Ö2złCŻ<ƒ Ja \Herra\ on heidĂ€t hĂ€vittĂ€nyt heidĂ€n maastansa suuressa vihassa, julmuudessa ja nĂ€rkĂ€styksessĂ€, ja on heidĂ€t heittĂ€nyt vieraasen maahan, niinkuin hĂ€n tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tehnyt on.4Ż;‚c SentĂ€hden on \Herran\ viha julmistunut tĂ€mĂ€n maan pÀÀlle, niin ettĂ€ hĂ€n antoi tulla heidĂ€n pÀÀllensĂ€ kaikki kiroukset, jotka tĂ€ssĂ€ kirjassa kirjoitetut ovat. Ż:‚; Ja ovat menneet ja muita jumalia palvelleet, ja kumartaneet niitĂ€, senkaltaisia jumalia, joita ei he tunteneet, ja jotka ei heille mitÀÀn antaneet."Ż9‚? Silloin sanotaan: ettĂ€ he hylkĂ€sivĂ€t \Herran\ isĂ€insĂ€ Jumalan liiton, jonka hĂ€n teki heidĂ€n kanssansa, kuin hĂ€n heidĂ€t johdatti Egyptin maalta,Ż8{ Niin kaikki kansat sanovat: miksi \Herra\ niin teki tĂ€lle maakunnalle? mikĂ€ on tĂ€mĂ€ suuri hĂ€nen julmuutensa viha? .=G`ą.qŻA] Jos sinĂ€ olisit ajettu taivaan ÀÀriin, niin \Herra\ sinun Jumalas kokoo sinun, ja tuo sinun sieltĂ€,:Ż@‚o Niin \Herra\ sinun Jumalas kÀÀntÀÀ sinun vankiutes, ja armahtaa sinua, ja tuo jĂ€lleen ja kokoo sinun kaikista kansoista, joihin \Herra\ sinun Jumalas sinun hajoittanut on.cŻ?ƒA Ja sinĂ€ kÀÀnnyt \Herran\ sinun Jumalas tykö, olemaan kuuliainen hĂ€nen ÀÀnellensĂ€ kaikissa niissĂ€, mitkĂ€ minĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken, sinĂ€ ja sinun lapses, kaikesta sydĂ€mestĂ€s ja kaikesta sielustas;rŻ> ƒa Ja pitÀÀ tapahtuman, kuin kaikki nĂ€mĂ€t tulevat sinun pÀÀlles, siunaus eli kirous, jotka minĂ€ panin sinun etees, ja sinĂ€ rupeet ne panemaan sydĂ€mees, kaikkein pakanain keskellĂ€, kuhunka \Herra\ sinun Jumalas sinun on ajanut;?Ż=‚y Niin salaiset asiat ovat \Herran\ meidĂ€n Jumalamme edessĂ€; mutta ne ilmoitetut ovat meillĂ€ ja meidĂ€n lapsillamme alati, ettĂ€ meidĂ€n kaikki nĂ€mĂ€t lain sanat tekemĂ€n pitÀÀ. +>‚ŰM+‚ŻF„7 Ja \Herra\ sinun Jumalas antaa sinulle onnen kaikissa kĂ€ttes töissĂ€, kohtus hedelmĂ€ssĂ€, karjas hedelmĂ€ssĂ€, ja maas hedelmĂ€ssĂ€, ettĂ€ ne sinulle menestyisivĂ€t; sillĂ€ \Herra\ kÀÀntÀÀ itsensĂ€ riemuitsemaan sinusta sinulle hyvĂ€ksi, niinkuin hĂ€n isistĂ€s iloitsi.ŻE‚  Ja sinĂ€ kÀÀnnyt ja kuulet \Herran\ ÀÀnen, tehdĂ€kses kaikki hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, jotka minĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken.&ŻD‚G Mutta kaikki nĂ€mĂ€t kiroukset antaa \Herra\ sinun Jumalas tulla sinun vihollistes pÀÀlle, ja kaikkein niiden pÀÀlle, jotka sinua vihaavat ja vainoovat.8ŻC‚k Ja \Herra\ sinun Jumalas ympĂ€rileikkaa sinun sydĂ€mes ja siemenes sydĂ€men, rakastamaan \Herraa\ sinun Jumalaas kaikesta sydĂ€mestĂ€s ja kaikesta sielustas, ettĂ€s elĂ€isit.>ŻB‚w Ja \Herra\ sinun Jumalas johdattaa sinun siihen maahan, jonka isĂ€s omistaneet ovat, ja sinĂ€ se omistat; ja hĂ€n tekee hyvÀÀ sinulle, ja enentÀÀ sinun enempi kuin sinun isĂ€s. tûVȚtgŻLI Katso, minĂ€ panin tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinun etees elĂ€mĂ€n ja hyvĂ€n, niin myös kuoleman ja pahan,uŻKe SillĂ€ se sana on sangen lĂ€snĂ€ sinun tykönĂ€s, sinun suussas, ja sinun sydĂ€messĂ€s, ettĂ€s sen tekisit.!ŻJ‚= EikĂ€ myös ole tuolla puolella merta, ettĂ€s sanoisit: kuka menis meren ylitse noutamaan meille sen, kuullaksemme sitĂ€, ja tehdĂ€ksemme sen jĂ€lkeen?ŻI‚ EikĂ€ myös taivaassa, ettĂ€s sanoisit: kuka astuu ylös taivaasen, ja tuo meille sen, kuullaksemme sitĂ€ ja tehdĂ€ksemme sen jĂ€lkeen?uŻHe SillĂ€ tĂ€mĂ€ kĂ€sky, kuin minĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken, ei ole sinulta salattu, eikĂ€ myös kaukana,tŻGƒc EttĂ€s \Herran\ sinun Jumalas ÀÀnelle kuuliainen olet, ja pidĂ€t hĂ€nen kĂ€skynsĂ€ ja sÀÀtynsĂ€, jotka ovat kirjoitetut tĂ€ssĂ€ lakikirjassa, koskas palajat \Herran\ sinun Jumalas tykö kaikesta sydĂ€mestĂ€s ja kaikesta sielustas. ’Í/l’VŻPƒ' MinĂ€ otan tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ taivaan ja maan todistajaksi teistĂ€, ettĂ€ minĂ€ panin teidĂ€n eteenne elĂ€mĂ€n ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; niin valitse elĂ€mĂ€, ettĂ€ sinĂ€ ja sinun siemenes elĂ€isit,?ŻO‚y Niin teen minĂ€ teille tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tiettĂ€vĂ€ksi, ettĂ€ teidĂ€n pitÀÀ perĂ€ti hukkaantuman, ja ei kauvan pysymĂ€n siinĂ€ maassa, johonkas menet Jordanin ylitse, sitĂ€ omistamaan.ŻN‚/ Mutta jos sinĂ€ kÀÀnnĂ€t sydĂ€mes, ja et ole kuuliainen, vaan annat vietellĂ€ sinus, niin ettĂ€s kumarrat vieraita jumalia ja palvelet heitĂ€;‚/ŻM„Y SiinĂ€ kuin minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kĂ€sken, ettĂ€s rakastat \Herraa\ sinun Jumalaas, ja vaellat hĂ€nen teissĂ€nsĂ€, ja pidĂ€t hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, sÀÀtynsĂ€ ja oikeutensa; ettĂ€s saisit elÀÀ ja enettĂ€isiin, ja \Herra\ sinun Jumalas siunais sinua siinĂ€ maassa, kuhunkas menet, sitĂ€ omistamaan. HĘ—ČȚHŻU‚ Ja \Herra\ tekee heille, niinkuin hĂ€n teki Sihonille ja Ogille Amorilaisten kuninkaille ja heidĂ€n maallensa, jotka hĂ€n on hukuttanut.PŻTƒ \Herra\ sinun Jumalas kĂ€y itse sinun edellĂ€s, hĂ€n itse hukuttaa nĂ€mĂ€t pakanat sinun edestĂ€s, niin ettĂ€ sinĂ€ omistat heitĂ€. Josua kĂ€y sinun edellĂ€s sen ylitse, niinkuin \Herra\ on sanonut.aŻSƒ= Ja sanoi heille: minĂ€ olen tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen, en minĂ€ voi enÀÀ kĂ€ydĂ€ ulos ja sisĂ€lle; siihen on \Herra\ myös sanonut minulle: ei sinun pidĂ€ menemĂ€n tĂ€mĂ€n Jordanin ylitse.CŻR  Ja Moses meni ja puhui nĂ€mĂ€t sanat koko Israelin kanssa,‚ŻQ„9 EttĂ€s rakastaisit \Herraa\ sinun Jumalaas ja kuulisit hĂ€nen ÀÀntĂ€nsĂ€, ja riippuisit hĂ€nessĂ€ kiinni; sillĂ€ hĂ€n on sinun elĂ€mĂ€s ja sinun pitkĂ€ ikĂ€s, ettĂ€ pysyisit siinĂ€ maassa, jonka \Herra\ isilles, Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoi, heille antaaksensa. #d“fż#ŻZ‚+ Ja Moses kirjoitti tĂ€mĂ€n lain ja antoi sen papeille, Levin pojille, jotka kantoivat \Herran\ liitonarkkia, ja kaikille Israelin vanhimmille.#ŻY‚A Mutta \Herra\, joka itse kĂ€y sinun edellĂ€s, on sinun kanssas; ei hĂ€n jĂ€tĂ€ sinua, eikĂ€ myös hylkÀÀ sinua: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, Ă€lĂ€ myös hĂ€mmĂ€sty.‚)ŻX„M Ja Moses kutsui Josuan, ja sanoi hĂ€nelle koko Israelin silmĂ€in edessĂ€: ole vahva ja hyvĂ€ssĂ€ turvassa, sillĂ€ sinĂ€ johdatat tĂ€mĂ€n kansan siihen maahan, jonka \Herra\ heidĂ€n isillensĂ€ vannonut on heille antaaksensa, ja sinĂ€ jaat tĂ€mĂ€n heille perimiseksi heidĂ€n keskellĂ€nsĂ€.MŻWƒ Olkaat vahvat ja hyvĂ€ssĂ€ turvassa, Ă€lkÀÀt peljĂ€stykö ja kauhistuko heidĂ€n edessĂ€nsĂ€; sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas itse vaeltaa sinun kanssas; ei hĂ€n jĂ€tĂ€ sinua, eikĂ€ hylkÀÀ sinua.ŻV‚+ Koska \Herra\ antaa heidĂ€t teidĂ€n kĂ€teenne, niin tehkÀÀt heidĂ€n kanssansa kaikkein kĂ€skyin jĂ€lkeen, jotka minĂ€ teille olen kĂ€skenyt. ρ«ÉρvŻ^ƒg Ja ettĂ€ heidĂ€n lapsensa, jotka ei sitĂ€ tiedĂ€, kuulisivat myös ja oppisivat pelkÀÀmÀÀn \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne kaikkena teidĂ€n elinaikananne, kuin te elĂ€tte siinĂ€ maassa, johon te menette Jordanin ylitse sitĂ€ omistamaan.^Ż]ƒ7 Kokoo kansa sekĂ€ miehet ettĂ€ vaimot, lapset ja muukalaiset, jotka sinun porteissas ovat, kuulemaan ja oppimaan ja pelkÀÀmÀÀn \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne, pitĂ€mÀÀn ja tekemÀÀn kaikki tĂ€mĂ€n lain sanat.RŻ\ƒ Kuin koko Israel tulee osoittamaan itsensĂ€ \Herran\ sinun Jumalas eteen, siihen paikkaan, minkĂ€ hĂ€n valitsee, pitÀÀ sinun kuuluttaman tĂ€mĂ€n lain koko Israelin edessĂ€ heidĂ€n korvainsa kuullen.|Ż[s Ja Moses kĂ€ski heille ja sanoi: aina joka seitsemĂ€n vuoden perĂ€stĂ€, kun vapaa vuosi alkaa, lehtimajan juhlana, L€žL‚NŻb… Niin minun vihani silloin julmistuu heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja minĂ€ hylkÀÀn heitĂ€ ja peitĂ€n kasvoni heidĂ€n edestĂ€nsĂ€, ettĂ€ he hukutetaan, ja paljo pahuutta ja ahdistusta kĂ€y heidĂ€n pÀÀllensĂ€; ja he sanovat sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€: eikö nĂ€mĂ€t pahuudet ole tapahtuneet minulle, ettei minun Jumalani ole minun kanssani?‚Żaƒ Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, sinun pitÀÀ lepÀÀmĂ€n isĂ€is kanssa; ja tĂ€mĂ€ kansa nousee ja juoksee huoruuteen maan epĂ€jumalain jĂ€lkeen, kuhun he menevĂ€t, hylkÀÀvĂ€t minun, ja rikkovat sen liiton, jonka minĂ€ tein heidĂ€n kanssansa.^Ż`7 Ja \Herra\ ilmestyi majassa, pilven patsaassa, ja pilven patsas seisoi majan ovella.wŻ_ƒi Ja \Herra\ sanoi Mosekselle: katso, sinun aikas, jona sinĂ€ kuolet, on juuri lĂ€snĂ€; kutsu Josua, ja seisokaat seurakunnan majassa, ettĂ€ minĂ€ antaisin hĂ€nelle kĂ€skyn. Ja Moses meni Josuan kanssa, ja he seisoivat seurakunnan majassa. PH‚P‚.Że„W SillĂ€ minĂ€ johdata heidĂ€t siihen maahan, jonka minĂ€ vannoin heidĂ€n isillensĂ€, joka rieskaa ja hunajaa vuotaa. Ja kuin he syövĂ€t ja tulevat ravituiksi ja lihavaksi, kÀÀntĂ€vĂ€t he teitĂ€nsĂ€ muiden jumalain tykö, ja palvelevat niitĂ€, ja pilkkaavat minua ja rikkovat minun liittoni.BŻd‚ Niin kirjoittakaat nyt teillenne tĂ€mĂ€ virsi, ja opettakaat se Israelin lapsille, asettakaat se heidĂ€n suuhunsa, ettĂ€ tĂ€mĂ€ virsi olis minulle todistajaksi Israelin lapsia vastaan.4Żc‚c Mutta minĂ€ perĂ€ti peitĂ€n kasvoni kasvoni sillĂ€ ajalla, kaiken sen pahuuden tĂ€hden, jonka he tehneet ovat, ettĂ€ he ovat itsensĂ€ kÀÀntĂ€neet muiden jumalain tykö. S·V•?éSŻk‚ Ottakaat tĂ€mĂ€ lakikirja ja laskekaat \Herran\ teidĂ€n Jumalanne liitonarkin sivulle, ettĂ€ se olis siinĂ€ todistukseksi sinua vastaan.SŻj! KĂ€ski hĂ€n LevilĂ€isille, jotka \Herran\ liitonarkkia kantoivat, sanoen:SŻi! Kuin Moses oli nĂ€mĂ€t lain sanat kirjoittanut kirjaan, ja ne lopettanut,=Żh‚u Ja kĂ€ski Josualle Nunin pojalle, ja sanoi: ole vahva ja urhoollinen, sillĂ€ sinĂ€ johdatat Israelin lapset siihen maahan, josta minĂ€ vannoin heille: ja minĂ€ olen sinun kanssas.^Żg7 Ja Moses kirjoitti tĂ€mĂ€n virren sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ja opetti sen Israelin lapsille.‚EŻf… Ja kuin suuri pahuus ja ahdistus kĂ€sittÀÀ heidĂ€t, niin tĂ€mĂ€ virsi vastaa heitĂ€ todistukseksi, sillĂ€ ei sitĂ€ pidĂ€ unhotettaman heidĂ€n siemenensĂ€ suussa; sillĂ€ minĂ€ tiedĂ€n heidĂ€n ajatuksensa, joita he tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ajattelevat, ennen kuin minĂ€ johdatan heitĂ€ siihen maahan, josta minĂ€ vannonut olen. M<žMNŻp  Kuulkaat te taivaat, minĂ€ puhun, ja maa kuulkaan minun suuni sanoja.fŻoG Niin Moses puhui koko Israelin seurakunnan kuullen tĂ€mĂ€n veisun sanat hamaan loppuun asti.‚1Żn„] SillĂ€ minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ te minun kuolemani jĂ€lkeen perĂ€ti turmellaan, ja poikkeette siltĂ€ tieltĂ€, jonka minĂ€ teille kĂ€skenyt olen; niin teille tapahtuu onnettomuus viimeisillĂ€ ajoilla, ettĂ€ teitte pahaa \Herran\ silmĂ€in edessĂ€ ja vihoititte hĂ€nen teidĂ€n kĂ€ttenne töiden kautta.[Żmƒ1 Niin kootkaat minun eteeni kaikki vanhimmat teidĂ€n sukukunnissanne ja teidĂ€n esimiehenne, ettĂ€ minĂ€ puhuisin nĂ€mĂ€t sanat heidĂ€n korvainsa kuullen ja ottaisin taivaan ja maan todistajaksi heitĂ€ vastaan.aŻlƒ= SillĂ€ minĂ€ tunnen sinun tottelemattomuutes ja niskuruutes: katso, tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minun vielĂ€ elĂ€issĂ€ni teidĂ€n kanssanne, olette te tottelemattomat \Herraa\ vastaan, kuinka paljo enemmin minun kuolemani jĂ€lkeen? ˆ_JÆ)ˆŻv‚5  Muista muinaisia aikoja, ymmĂ€rrĂ€ vuosikaudet suvusta sukuun; kysy isĂ€ltĂ€s, ja hĂ€n ilmoittaa sinulle, ja vanhimmiltas, niin he sinulle sanovat.Żu‚-  NiinköstĂ€ te \Herralle\ maksatte, hullu ja tyhmĂ€ kansa? Eikö hĂ€n ole sinun IsĂ€s ja sinun Lunastajas, joka sinun luonut ja valmistanut on?Żt{  Onko hĂ€n hĂ€nen turmellut? Ei, vaan hĂ€nen lapsensa ovat heidĂ€n hĂ€piĂ€pilkkunsa; se on nurja ja sekaseurainen suku.2Żs‚_  HĂ€n on kallio, hĂ€nen työnsĂ€ ovat laittamattomat, sillĂ€ kaikki hĂ€nen tiensĂ€ ovat oikiat; vakaa on Jumala, ilman kaikkea vÀÀryyttĂ€, hĂ€n on vanhurskas ja oikia.\Żr3  SillĂ€ minĂ€ ylistĂ€n \Herran\ nimeĂ€: antakaat meidĂ€n Jumalallemme suuri kunnia.Żq‚5  Minun oppini tiukkukaan niinkuin sade, minun puheeni vuotakaan niinkuin kaste, niinkuin sade vihannon pÀÀlle ja niinkuin pisarat ruohon pÀÀlle. F)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäïú%0;FQ\gr}ˆ“œŠ°șÄÎŰâìö (2<FP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëő    !* !+ ! , ! - ! . ! / ! 0 !1 ! !* !+ ! , ! - ! . ! / ! 0 !1 !2 !3 !4 !5 !6 !7 !8 !9 !: !; !< != !> !? !@  "A "B "C "D "E "F "G "H " I " J " K " L M  N  O  P  Q  R  S  T   U   V   W   X   Y  Z  [  \  ]  ^  _ ` a b c d e f  g  h  i  j  k l m n o °kSČP°Ż|‚3 HĂ€n vei hĂ€nen hamaan maan korkeuteen, ja ruokki hĂ€nen pellon hedelmĂ€llĂ€, ja antoi hĂ€nen imeĂ€ hunajaa kalliosta ja öljyĂ€ kovasta kivestĂ€,_Ż{9 Niin \Herra\ yksinĂ€nsĂ€ talutti hĂ€ntĂ€, ja ei ollut hĂ€nen kanssansa muuta Jumalaa.Żz‚5 Niinkuin kotka kehoittelee pesÀÀnsĂ€ ja laukuilee poikainsa pÀÀllĂ€, levittÀÀ siipensĂ€, ottaa kunkin heistĂ€ ja kantaa siipeinsĂ€ pÀÀllĂ€,8Ży‚k HĂ€n löysi hĂ€nen erĂ€maassa ja hirmuisessa suuressa itkukorvessa. HĂ€n vei hĂ€nen ympĂ€ri, hĂ€n opetti hĂ€nen ymmĂ€rtĂ€mÀÀn ja varjeli hĂ€ntĂ€ niinkuin silmĂ€terÀÀnsĂ€,YŻx- SillĂ€ \Herran\ osa on hĂ€nen oma kansansa, Jakob on hĂ€nen perimisensĂ€ nuora.Żw‚  Kuin kaikkein korkein jakoi pakanat ja hajoitti ihmisten lapset, silloin hĂ€n laski kansain maan rajat, Israelin lasten luvun jĂ€lkeen. #?ą5•8Ù#2°‚_  Ja sanoi: minĂ€ peitĂ€n kasvoni heidĂ€n edestĂ€nsĂ€, ja katson mitĂ€ heidĂ€n viimeiseltĂ€ tapahtuu; sillĂ€ se on nurja suku ja senkaltaiset lapset, joissa ei ole uskoa.\°3  Ja \Herra\ nĂ€ki sen, ja vihastui, poikainsa ja tyttĂ€riensĂ€ kehoituksen tĂ€hden,Z°/  Kallion, joka sinun siitti, sinĂ€ hyljĂ€sit, ja unhotit Jumalan, joka sinun loi.°‚3  He uhrasivat perkeleille, eikĂ€ Jumalalle, jumalille, joita ei he tunteneet, vasta-uutisille, jotka ei ennen olleet, joita isĂ€nne ei peljĂ€nneet.jŻO  He yllyttivĂ€t hĂ€nen kiivauteen muukalaisten kautta, kauhistusten kautta vihoittivat he hĂ€nen.Ż~‚-  Ja Israel lihoi, tuli vikuriksi, lihavaksi, paksuksi ja vĂ€kevĂ€ksi, ja hylkĂ€si Jumalan, joka hĂ€nen teki, ja katsoi autuutensa kallion ylön.=Ż}‚u  Voita lehmistĂ€, ja rieskaa lampaista, ynnĂ€ karitsain lihavuuden kanssa, ja Basanin oinaat, ja lihavat kauriit, ja parhaan nisun, ja juotti hĂ€nen parhaalla viinamarjan verellĂ€. @h=š@e° E  MinĂ€ sanoin: minĂ€ hĂ€vittĂ€isin heitĂ€, minĂ€ lakkauttaisin heidĂ€n muistonsa ihmisistĂ€,°‚  Ulkona pitÀÀ miekan heitĂ€ hĂ€vittĂ€mĂ€n ja sisĂ€llĂ€ huoneessa pelvon, sekĂ€ nuorukaiset ettĂ€ neitseet, imevĂ€iset ja harmaapÀÀt.@°‚{  NĂ€lĂ€stĂ€ heidĂ€n pitÀÀ hiukahtuman ja poltetaudilla kulutettaman, ja Ă€killisellĂ€ kuolemalla; minĂ€ lĂ€hetĂ€n metsĂ€n petoin hampaat heidĂ€n keskellensĂ€, ja kyykĂ€rmeen myrkyn.d°C  MinĂ€ kokoon kaiken onnettomuuden heidĂ€n pÀÀllensĂ€, minĂ€ ammun kaikki nuoleni heihin./°‚Y  SillĂ€ tuli on syttynyt minun vihassani, ja polttaa hamaan alimaiseen helvettiin, ja kuluttaa maan, ynnĂ€ hĂ€nen hedelmĂ€nsĂ€ kanssa, ja polttaa vuorten perustukset.a°ƒ=  He hĂ€rsyttelivĂ€t minua sen kautta, joka ei ole jumala, epĂ€jumaluutensa kautta ovat he minun vihoittaneet ja minĂ€ vihoitan heitĂ€ jĂ€lleen sen kautta, joka ei ole kansa, tyhmĂ€llĂ€ kansalla minĂ€ heitĂ€ vihoitan. LOę‚ÊQ«L\°3 ! HeidĂ€n viinansa on lohikĂ€rmeen kiukkuvahto, ja kyykĂ€rmetten hirmullinen myrkky."°‚? SillĂ€ heidĂ€n viinapuunsa on Sodoman viinapuusta ja Gomorran pelloista, heidĂ€n viinamarjansa myrkylliset viinamarjat, heillĂ€ ovat karvahimmat marjat.v°g  SillĂ€ ei ole meidĂ€n kalliomme niinkuin heidĂ€n kallionsa, ja meidĂ€n vihollisemme ovat meidĂ€n tuomarimme.4° ‚c  Kuinka yksi ajais tuhatta takaa ja kaksi karkottaisi kymmenentuhatta heistĂ€? Eikö sentĂ€hden, ettĂ€ heidĂ€n kallionsa on heidĂ€t myynyt? ja \Herra\ on heidĂ€t sulkenut?x° k  Jospa he taitavaiset olisivat, niin he ymmĂ€rtĂ€isivĂ€t ja huomaitsisivat, mitĂ€ heille viimeiseltĂ€ tapahtuu.O°   SillĂ€ se on kansa, jossa ei mitÀÀn neuvoa ole, eikĂ€ ymmĂ€rrystĂ€.-° ‚U  Ellen minĂ€ vihollisteni vihaa karttaisi, ettei heidĂ€n vainollisensa ylpeilisi, ja lĂ€hes sanoisi: meidĂ€n oikia kĂ€temme on kaikki nĂ€mĂ€t tehnyt, eikĂ€ \Herra\. ŸìCŰFxV°' ( SillĂ€ minĂ€ nostan kĂ€teni taivaasen ja sanon: minĂ€ elĂ€n ijankaikkisesti.J°ƒ ' NĂ€hkÀÀt nyt, ettĂ€ minĂ€ itse olen, ja ei ole jumalia minun kanssani. MinĂ€ kuoletan ja teen elĂ€vĂ€ksi, minĂ€ lyön ja minĂ€ parannan, ja ei kenkÀÀn ole, joka minun kĂ€sistĂ€ni vapahtaa.°‚ & Joiden lihavimmat uhrit he söivĂ€t, ja joivat viinan heidĂ€n juomauhristansa, nouskaan ne ja auttakaan teitĂ€ ja varjelkaan teitĂ€.h°K % Ja pitÀÀ sanottaman: kussa heidĂ€n Jumalansa ovat? heidĂ€n kallionsa, johonka he uskalsivat?%°‚E $ SillĂ€ \Herra\ tuomitsee kansansa, ja armahtaa palveliaansa; sillĂ€ hĂ€n nĂ€kee, ettĂ€ kĂ€si on poissa, ja ei ole mitÀÀn tallella pidetty eikĂ€ jĂ€tetty./°‚Y # Minun on kosto, minĂ€ kostan, heidĂ€n jalkansa pitÀÀ ajallansa kompastuman; sillĂ€ heidĂ€n kadotuksensa aika on lĂ€snĂ€, ja mikĂ€ heille tarjontelee, se rientÀÀ.^°7 " Eikö se liene kĂ€tketty minun tykönĂ€ni? ja sinetillĂ€ lukittu minun tavaroissani? y9œű†CyF°ƒ . Ja sanoi heille: pankaat sydĂ€meenne kaikki ne sanat, jotka minĂ€ teille tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ todistin, ettĂ€ te kĂ€skisitte teidĂ€n lapsianne, tekemÀÀn ja pitĂ€mÀÀn kaikki tĂ€mĂ€n lain sanat.@°} - Ja Moses pÀÀtti kaikki nĂ€mĂ€t sanat koko Israelille,o°Y , Ja Moses tuli ja puhui kaikki nĂ€mĂ€t veisun sanat tĂ€mĂ€n kansan kuullen, hĂ€n ja Josua Nunin poika. °‚; + Riemuitkaat te kaikki, jotka olette hĂ€nen kansansa; sillĂ€ hĂ€n kostaa palveliainsa veren. Ja kostaa vihollisillensa, ja sovittaa maansa ja kansansa.°‚- * MinĂ€ juotan nuoleni verellĂ€, ja miekkani pitÀÀ lihaa syömĂ€n tapettuiden verestĂ€, ja vangittuiden ja vihollisten paljastetusta pÀÀstĂ€.C°ƒ ) Kuin minĂ€ hion miekkani niinkuin pitkĂ€isen leimauksen, ja minun kĂ€teni rupee rangaistukseen, niin minĂ€ koston maksan minun vihollisilleni, ja niille palkitsen, jotka minua vihaavat. t4ńF€őt~°#w 4 SillĂ€ sinĂ€ nĂ€et maan kohdastansa; vaan ei sinun pidĂ€ siihen maahan tuleman, jonka minĂ€ Israelin lapsille annan.+°"‚Q 3 EttĂ€ te olette rikkoneet minua vastaan Israelin lasten seassa, riitaveden tykönĂ€ Kadeksessa Sinin korvessa: ettette minua pyhittĂ€neet Israelin lasten seassa.°!‚7 2 Sinun pitÀÀ kuoleman vuorella, johonkas menet, ja koottaman kansas tykö, niinkuin veljeskin Aaron kuoli Horin vuorella, ja koottiin kansan tykö,'° ‚I 1 Mene tĂ€lle Abarimin vuorelle, Nebon vuorelle, joka on Moabin maalla Jerihon kohdalla, ja katsele Kanaanin maata, jonka minĂ€ Israelin lapsille omaksi annan.@°} 0 Ja \Herra\ puhui Mosekselle sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ja sanoi:H°ƒ  / SillĂ€ ei siinĂ€ ole teille yhtÀÀn turhaa sanaa, vaan se on teidĂ€n elĂ€mĂ€nne; ja ne sanat pitentĂ€vĂ€t teidĂ€n ikĂ€nne maan pÀÀllĂ€, johon te menette Jordanin ylitse, omistamaan sitĂ€. +›œÇPù+J°*ƒ! TĂ€mĂ€ on Juudalle siunaus: ja hĂ€n sanoi: kuule \Herra\ Juudan ÀÀntĂ€, ja johdata hĂ€ntĂ€ kansansa tykö; ja hĂ€nen kĂ€tensĂ€ sotii puolestansa, sinĂ€ olet apu vastoin hĂ€nen vihollisiansa.T°)#! Ruben elĂ€kÀÀn, ja Ă€lkÀÀn kuolko, ja hĂ€nen kansansa olkoon luettava.t°(c! Ja hĂ€n oli Kuningas oikeudessa; kansan pÀÀmiehet hĂ€n kokosi yhteen, ynnĂ€ Israelin sukukuntain kanssa.I°' ! Moses on meille kĂ€skenyt lain, Jakobin sukukunnalle perimisen.&°&‚G! HĂ€n myös rakastaa kansoja; kaikki hĂ€nen pyhĂ€nsĂ€ ovat sinun kĂ€dessĂ€s, ja he asettavat itsensĂ€ sinun jalkais juureen, ja ottavat opin sinun sanoistas.Z°%ƒ/! Ja sanoi: \Herra\ on tullut Sinaista, ja noussut heille SeiristĂ€, ja ilmestynyt Paranin vuorelta, ja on tullut kymmenentuhannen pyhĂ€n kanssa, ja tulinen laki hĂ€nen oikiassa kĂ€dessĂ€nsĂ€ heidĂ€n tykönsĂ€.b°$ A! Ja tĂ€mĂ€ on siunaus, jolla Moses Jumalan mies siunasi Israelin lapsia ennen kuolemaansa, G<…ŚG;°/‚q! Ja BenJaminille sanoi hĂ€n: \Herran\ rakkaat pitÀÀ asuman turvallisesti hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€; hĂ€n suojelee heitĂ€ kaiken pĂ€ivĂ€n, ja hĂ€n asuu heidĂ€n hartioidensa vĂ€lillĂ€.M°.ƒ! Siunaa \Herra\ hĂ€nen voimansa ja anna hĂ€nen kĂ€ttensĂ€ työ sinulle kelvata; riko heidĂ€n lanteensa, jotka karkaavat hĂ€ntĂ€ vastaan ja hĂ€ntĂ€ vihaavat, niin ettei he voisi ojentaa heitĂ€nsĂ€.*°-‚O! He opettavat sinun oikeuksias Jakobille ja Israelille sinun lakis, he kantavat suitsutusta sinun nenĂ€s eteen, ja kaikkinaiset uhrit uhraavat sinun alttarillas.3°,‚a! Joka sanoo isĂ€llensĂ€ ja Ă€idillensĂ€: en minĂ€ nĂ€hnyt heitĂ€, ja ei tunne veljiĂ€nsĂ€, eikĂ€ tiedĂ€ pojistansa; ne pitĂ€vĂ€t sinun sanas, ja kĂ€tkevĂ€t sinun liittos.@°+‚{! Ja hĂ€n sanoi Leville: sinun tĂ€ydellisyytes ja sinun valkeutes olkoon sinun pyhĂ€n miehes tykönĂ€, jota sinĂ€ kiusasit Massassa, ja saatit hĂ€nen riitelemÀÀn riitaveden tykönĂ€. |d§ôí|n°5W! Ja hĂ€n sanoi Sebulonille: iloitse Sebulon uloskĂ€ymisessĂ€s, mutta sinĂ€ Isaskar iloitse majoissas.‚°4„! Ja hĂ€nen kauneutensa olkoon niinkuin esikoisen hĂ€rjĂ€n, ja hĂ€nen sarvensa olkoon niinkuin yksisarvisen sarvet, joilla hĂ€n kansaa kuokkii yhteen, hamaan maailman ÀÀriin asti; nĂ€mĂ€t ovat Ephraimin kymmenentuhatta, ja nĂ€mĂ€t Manassen tuhannet./°3‚Y! Ja ne kalliimmat maan hedelmĂ€t, ja mitĂ€ siinĂ€ on. HĂ€nen suosionsa, joka asuu pensaassa, tulkoon Josephin pÀÀhĂ€n, ja Natsirin pÀÀlaelle veljeinsĂ€ keskellĂ€.Y°2-! Ja itĂ€isten vuorten kukkuloilta, ja ijĂ€isiltĂ€ kukkuloilta parhaat hedelmĂ€t,^°17! SiinĂ€ olkoon ihanimmat hedelmĂ€t auringosta, ja ihanimmat kypsĂ€t hedelmĂ€t kuusta,°0‚+! Ja hĂ€n sanoi Josephille: hĂ€nen maansa olkoon siunattu \Herralta\, parhaista taivaan hedelmistĂ€, kasteesta, ja syvyydestĂ€, joka makaa alla. %aŒĂh­%°;‚! Ja Asserille sanoi hĂ€n: Asser olkoon siunattu pojissa, hĂ€n olkoon veljillensĂ€ otollinen, ja kastakaan jalkansa öljyyn.7°:‚i! Ja Naphtalille sanoi hĂ€n: Naphtalilla on yltĂ€kyllĂ€, mitĂ€ hĂ€nen mielensĂ€ tekee, ja hĂ€n tĂ€ytetÀÀn \Herran\ siunauksella, lĂ€nnen ja etelĂ€n pitÀÀ hĂ€nen omistaman.X°9+! Ja Danille sanoi hĂ€n: Dan niinkuin jalopeuran penikka, joka karkaa Basanista.u°8ƒe! Ja hĂ€n katsoi itsellensĂ€ ensimĂ€isen osan maasta, ettĂ€ hĂ€n siinĂ€ lainopettajalta annetussa osassa olis surutoin; kuitenkin tuli hĂ€n kansan pÀÀmiesten kanssa, ja teki \Herran\ vanhurskautta, ja hĂ€nen oikiutensa Israelin kanssa.!°7‚=! Ja hĂ€n sanoi Gadille: siunattu olkoon se, joka levittÀÀ Gadin, hĂ€n asuu niinkuin hotka jalopeura, ja ryöstÀÀ sekĂ€ kĂ€sivarren ettĂ€ pÀÀnlaen.°6‚1! HeidĂ€n pitÀÀ kutsuman kansaa vuorelle ja siellĂ€ vanhurskauden uhria uhraaman; sillĂ€ he imevĂ€t meren kyllyyden ja santaan kĂ€tketyt tavarat. E  #.9DOYdoz…›Š±ŒÇÒĘèóț )4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäïú%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő q r s t u v  w x y q r s t u v  w x y z { | } ~    €    ‚  ƒ „ … † ‡  ˆ ‰ Š ‹ Œ  Ž     ‘  ’  “  ” • – — ˜ ™ š › œ  ž Ÿ    Ą ą Ł € „ Š §  š  ©  Ș  «  Ź ­ ź  Ż ° ± Č ł Ž ” $ŒkÆÒ$*°A ‚Q" Ja Moses meni Moabin kedoilta ja astui Nebon vuorelle, Pisgan kukkulalle, joka on Jerihon kohdalla; ja \Herra\ osoitti hĂ€nelle kaiken Gileadin maan Daniin asti,p°@ƒ[! Autuas olet sinĂ€ Israel: kuka on sinun kaltaises? O sinĂ€ kansa, joka \Herrassa\ autuaaksi tulet, joka sinun apus kilpi ja sinun kunnias miekka on. Vihollises valhettelevat sinulle, ja sinĂ€ astelet heidĂ€n kukkulainsa pÀÀllĂ€.!°?‚=! Israel asuu levollisesti yksinĂ€nsĂ€, ja Jakobin silmĂ€ katsoo sen maan pÀÀlle, jossa jyviĂ€ ja viinaa on, siihen myös taivaat kastetta vuodattavat.°>‚! Jumalan asuinsia on alusta, ijankaikkisten kĂ€sivartten alla. Ja hĂ€n ajaa ulos sinun vihollises sinun edestĂ€s ja sanoo: ole hukutettu.°=‚ ! Ei yhtÀÀn ole niinkuin oikeuden Jumala, joka istuu taivaassa, hĂ€n olkoon sinun auttajas, ja hĂ€nen kunniansa on pilvissĂ€.q°<]! Rauta ja vaski olkoon sinun kenkĂ€s; ja niinkuin sinun ikĂ€s, niin myös sinun vĂ€kevyytes lisÀÀntyy. •4ZęXź °H‚" Ja Israelin lapset itkivĂ€t Mosesta Moabin kedoilla kolmekymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ; ja itku- ja valituspĂ€ivĂ€t Moseksesta tĂ€ytettiin.&°G‚G" Ja Moses oli sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen, kuin hĂ€n kuoli; ei hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ olleet pimenneet, ja hĂ€nen elĂ€mĂ€nsĂ€ neste ei ollut lakastunut.!°F‚=" Ja hĂ€n hautasi hĂ€nen laaksoon, Moabin maalla, Peorin huoneen kohdalla. Ja ei ole yksikÀÀn saanut tietÀÀ hĂ€nen hautaansa tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.Z°E/" Ja Moses \Herran\ palvelia kuoli siellĂ€ Moabin maalla, \Herran\ sanan jĂ€lkeen.V°Dƒ'" Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: tĂ€mĂ€ on se maa, jonka minĂ€ Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoin ja sanoin: minĂ€ annan sen sinun siemenelles; sinĂ€ nĂ€it sen nyt silmillĂ€s, vaan et sinĂ€ sinne tule.^°C7" Ja etelĂ€maan, ja aukian kedon Palmukaupungin Jerihon tykönĂ€, hamaan Zoariin asti.h°BK" Ja koko Naphtalin ja Ephraimin ja Manassen maan, ja kaiken Juudan maan viimeiseen mereen asti, ÇĄéWǁ °M ‚ Ja tapahtui Moseksen \Herran\ palvelian kuoleman jĂ€lkeen, ettĂ€ \Herra\ puhui Josualle Nunin pojalle, Moseksen palvelialle, sanoen:°L‚" Ja kaikessa vĂ€kevĂ€ssĂ€ kĂ€dessĂ€, ja kaikissa suurissa peljĂ€ttĂ€vissĂ€ töissĂ€, jotka Moses teki koko Israelin silmĂ€in edessĂ€.4°K‚c" Kaikkinaisissa tunnustĂ€hdeissa ja ihmeissĂ€, joita \Herra\ hĂ€nen lĂ€hetti tekemÀÀn Egyptin maalla Pharaolle ja kaikille hĂ€nen palvelioillensa, koko hĂ€nen maallensa,y°Jm" Ja sitte ei yhtÀÀn prophetaa noussut Israelissa niinkuin Moses, jonka \Herra\ tunsi kasvoista niin kasvoihin,_°Iƒ9" Mutta Josua Nunin poika oli tĂ€ytetty taidon hengellĂ€, sillĂ€ Moses oli kĂ€tensĂ€ laskenut hĂ€nen pÀÀllensĂ€; ja Israelin lapset olivat kuuliaiset hĂ€nelle ja tekivĂ€t niinkuin \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt. ŰLŰ0uہ°R ‚/ Ole rohkia ja vahvista sinuas, sillĂ€ sinun pitÀÀ tĂ€lle kansalle maan jakaman, josta minĂ€ vannoin heidĂ€n isillensĂ€, sen heille antaakseni.7°Q ‚k Ei kenkÀÀn voi sinua vastaan seisoa koko elinaikanas: niinkuin minĂ€ olin Moseksen kanssa, niin olen minĂ€ myös sinun kanssas; en minĂ€ hylkÀÀ sinua enkĂ€ luovu sinusta.$°P ‚E Korvesta ja tĂ€stĂ€ Libanonista suuren Phratin virtaan asti, koko HetilĂ€isten maan, niin isoon mereen lĂ€nteen pĂ€in, pitÀÀ teidĂ€n maanne rajat oleman.q°O _ Kaiken sian minĂ€ annan teille, kussa teidĂ€n jalkanne kĂ€yvĂ€t, niinkuin minĂ€ Mosekselle sanonut olen.0°N ‚] Minun palveliani Moses on kuollut; niin nouse nyt ja matkusta tĂ€mĂ€n Jordanin ylitse, sinĂ€ ja kaikki tĂ€mĂ€ kansa, siihen maahan, kuin minĂ€ annan Israelin lapsille. ÓæÎÓ:°V s Silloin kĂ€ski Josua kansan pÀÀmiehiĂ€ ja sanoi::°U ‚q Enkö minĂ€ kĂ€skenyt sinun olla rohkian ja vahvistaa itses? ÄlĂ€ pelkÀÀ, Ă€lĂ€ myös hĂ€mmĂ€sty, sillĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on sinun kanssas kaikissa sinun aivoituksissas.‚°T „% Ei pidĂ€ tĂ€mĂ€n lakiraamatun tuleman sinun suustas pois, vaan ajattele sitĂ€ yötĂ€ ja pĂ€ivÀÀ, ettĂ€s kaikki sen jĂ€lkeen pitĂ€isit ja tekisit, kuin siinĂ€ on kirjoitettu; sillĂ€ niin sinĂ€ menestyt kaikissa sinun teissĂ€s ja kaikki työs toimellisesti pÀÀtĂ€t.‚°S „) Ainoastaan ole rohkia ja vahvista sinuas juuri hyvin, ettĂ€s pitĂ€isit kaiken lain ja tekisit sen jĂ€lkeen, kuin Moses minun palveliani sinulle kĂ€ski; Ă€lĂ€ siitĂ€ harhaile oikialle eikĂ€ vasemmalle puolelle, ettĂ€s toimellisesti tekisit kaikissa missĂ€ sinĂ€ vaellat. ÖÜzŚÖ}°Z ƒw TeidĂ€n emĂ€ntĂ€nne, lapsenne, ja karjanne jĂ€ttĂ€kÀÀt siihen maahan, minkĂ€ Moses teille antoi, tĂ€llĂ€ puolella Jordania. Vaan teidĂ€n pitÀÀ kĂ€ymĂ€n veljeinne edellĂ€ varustettuina, kaikki ne jotka vahvat miehet ovat, ja auttaman heitĂ€,°Y ‚; Muistakaat se sana, jonka Moses \Herran\ palvelia teille kĂ€ski, sanoen: \Herra\ teidĂ€n Jumalanne saatti teidĂ€t lepoon ja antoi teille tĂ€mĂ€n maan._°X ; Ja Josua puhui Rubenilaisille, Gadilaisille ja puolelle Manassen sukukunnalle, sanoen;‚ °W „= KĂ€ykÀÀt leirin lĂ€vitse ja kĂ€skekÀÀt kansaa, sanoen: valmistakaat teille evĂ€stĂ€, sillĂ€ kolmannen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€ pitÀÀ teidĂ€n kĂ€ymĂ€n tĂ€mĂ€n Jordanin ylitse, ettĂ€ te joutuisitte maata omistamaan, jonka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teille antaa omistaaksenne sitĂ€. ‹ŻM‹>°^ ‚y Jokainen, joka asettaa itsensĂ€ sinun suutas vastaan ja ei ole kuuliainen sinun sanoilles kaikissa mitĂ€ kĂ€sket, hĂ€nen pitÀÀ kuoleman; ainoastansa ole rohkia ja vahvista sinuas.?°] ‚{ Niinkuin me olemme olleet Mosekselle kaikissa kuuliaiset, niin olemme sinullekin kuuliaiset; ainoastaan olkoon \Herra\ sinun Jumalas sinun kanssas, niinkuin hĂ€n oli Moseksen kanssa.°\ ‚3 Ja he vastasivat Josualle ja sanoivat: kaikki mitĂ€ meille kĂ€skenyt olet, sen me teemme, ja kuhunkas ikĂ€nĂ€ lĂ€hetĂ€t meidĂ€t, sinne me menemme.‚M°[ … Siihenasti ettĂ€ \Herra\ teidĂ€n veljillenne antaa levon, niinkuin teillekin, ettĂ€ hekin omistaisivat sen maan, jonka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne heille antaa; sitte pitÀÀ teidĂ€n palajaman omalle maallenne ja omistaman sen, minkĂ€ Moses \Herran\ palvelia teille antoi, tĂ€llĂ€ puolella Jordania auringon nousemiseen pĂ€in. ~‡Ò9~7°c‚i Ja kuin portti pimeĂ€ssĂ€ pantiin kiinni, niin ne miehet lĂ€ksivĂ€t ulos; enkĂ€ minĂ€ tiedĂ€, kuhunka he menivĂ€t. Ajakaat nopiasti heitĂ€ takaa, niin heidĂ€t saatte kiinni.°b‚% Mutta vaimo otti molemmat miehet ja kĂ€tki heidĂ€t, ja sanoi nĂ€in: miehet tulivat minun tyköni, vaan en minĂ€ tietĂ€nyt, kusta he olivat.1°a‚] Niin lĂ€hetti Jerihon kuningas Rahabin tykö, sanoen: tuo ne miehet ulos, jotka sinun tykös, sinun huoneesees tulivat, sillĂ€ he ovat tulleet vakoomaan kaikkea maata. °`‚ Mutta se ilmoitettiin Jerihon kuninkaalle, sanoen: katso, tĂ€nĂ€ yönĂ€ tulivat tĂ€nne miehet Israelin lapsista, vakoomaan maata.f°_ ƒI Ja Josua Nunin poika lĂ€hetti salaisesti kaksi vakoojaa SittimistĂ€, sanoen: menkÀÀt ja katselkaat maata ja Jerihoa. Niin he lĂ€ksivĂ€t matkaan ja tulivat porton huoneeseen, jonka nimi oli Rahab, ja lepĂ€sivĂ€t siellĂ€. xkÁfŽx‚°h„ SillĂ€ me olemme kuulleet, kuinka \Herra\ kuivasi Punaisen meren vedet teidĂ€n edestĂ€nne lĂ€hteissĂ€nne EgyptistĂ€, ja mitĂ€ te olette tehneet niille kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat tuolla puolella Jordania, Sihonille ja Ogille, jotka te tapoitte.T°gƒ# Ja sanoi miehille: minĂ€ tiedĂ€n, ettĂ€ \Herra\ antaa teille tĂ€mĂ€n maan; sillĂ€ teidĂ€n pelkonne on langennut meidĂ€n pÀÀllemme, ja koko maan asuvaiset ovat hĂ€mmĂ€styneet teidĂ€n kasvoinne edessĂ€.X°f+ Mutta ennen kuin miehet panivat levĂ€tĂ€, meni hĂ€n katolle heidĂ€n tykönsĂ€,&°e‚G Ja miehet ajoivat heitĂ€ takaa, Jordanin tietĂ€ hamaan luotuspaikkaan; ja portti pantiin kiinni, sitte kohta kuin he lĂ€ksivĂ€t, jotka heitĂ€ ajoivat takaa.°d‚ Mutta hĂ€n oli kĂ€skenyt heidĂ€n astua katon pÀÀlle ja oli peittĂ€nyt heidĂ€t pellavain varsilla, jotka hĂ€n oli hajoittanut katolle. d0uÈïd°m‚  Ja hĂ€n laski heidĂ€t köydellĂ€ akkunasta alas; sillĂ€ hĂ€nen huoneensa oli kaupungin muurissa, ja hĂ€n asui juuri muurissa.U°lƒ% Ja miehet sanoivat hĂ€nelle: meidĂ€n sielumme kuolkaan teidĂ€n edestĂ€nne, jolles vaan petĂ€ tĂ€tĂ€ meidĂ€n asiaamme, jollemme tee armoa ja totuutta sinua kohtaan, kuin \Herra\ tĂ€mĂ€n maan meille antaa.)°k‚M EttĂ€ te jĂ€tĂ€tte elĂ€mÀÀn minun isĂ€ni, ja Ă€itini, ja veljeni, ja sisareni, ja kaikki jotka heidĂ€n omansa ovat ja vapahdatte meidĂ€n sielumme kuolemasta.7°j‚i Niin vannokaat nyt minulle \Herran\ kautta, sillĂ€ minĂ€ tein armon teidĂ€n kohtaanne, ettĂ€ te myös teette armon minun isĂ€ni huoneelle ja annatte minulle totuuden merkin,L°iƒ Kuin me sen kuulimme, niin meidĂ€n sydĂ€memme raukesi, ja ei ole yhdellĂ€kÀÀn rohkeutta teidĂ€n edessĂ€nne; sillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne on Jumala ylhÀÀllĂ€ taivaissa ja alhaalla maassa. T!ŸÓÔT}°ru Vaan jos sinĂ€ petĂ€t tĂ€mĂ€n meidĂ€n asiamme, niin me olemme vapaat sinun valastas, jolla meitĂ€ vannottanut olet.{°qƒq Mutta jos joku kĂ€y huonees ovesta ulos, hĂ€nen verensĂ€ olkoon oman pÀÀnsĂ€ pÀÀllĂ€, ja me olemme viattomat; ja joka ikĂ€nĂ€ sinun kanssas huoneessa on, hĂ€nen verensĂ€ olkoon meidĂ€n pÀÀmme pÀÀllĂ€, jos jonkun kĂ€si hĂ€neen sattuu.g°pƒI Katso, kuin maahan sisĂ€lle tulemme, niin sinun pitÀÀ ripustaman tĂ€mĂ€n punaisen köyden akkunaan, josta meidĂ€t laskit alas, ja sinun pitÀÀ kokooman tykös huoneesees isĂ€s ja Ă€itis ja veljes ja koko isĂ€s huoneen.`°o; Ja miehet sanoivat hĂ€nelle: vapaat me olemme tĂ€stĂ€ valastas, jolla meitĂ€ vannotit.[°nƒ1 Ja hĂ€n sanoi heille: menkÀÀt vuorelle, ettei ne teitĂ€ kohtaisi, jotka ajavat teitĂ€ takaa, ja olkaat siellĂ€ lymyssĂ€ kolme pĂ€ivÀÀ, niinkauvan ettĂ€ takaa-ajajat palajavat, ja menkÀÀt sitte tietĂ€nne. rišÍ2r<°w ‚u Ja Josua nousi aamulla varhain, ja he matkustivat SittimistĂ€ ja tulivat Jordaniin asti, hĂ€n ja kaikki Israelin lapset ja he olivat siinĂ€ yötĂ€ ennenkuin he matkustivat ylitse.°v‚) Ja he sanoivat Josualle: \Herra\ on antanut meidĂ€n kĂ€siimme koko maan, sillĂ€ kaikki maan asuvaiset ovat hĂ€mmĂ€styneet meidĂ€n edessĂ€mme.I°uƒ  Niin ne molemmat miehet palasivat, sittekuin he olivat astuneet vuorelta alas, menivĂ€t ylitse, ja tulivat Josuan Nunin pojan tykö ja juttelivat hĂ€nelle kaikki, mitĂ€ heille tapahtunut oli.K°tƒ Ja he menivĂ€t pois, ja tulivat vuorelle ja olivat siellĂ€ kolme pĂ€ivÀÀ, niinkauvan ettĂ€ ne palasivat, jotka heitĂ€ ajoivat takaa, jotka etsivĂ€t heitĂ€ kaikilla teillĂ€, ja ei löytĂ€neet.°s‚! HĂ€n vastasi: olkoon niinkuin te sanotte; ja pÀÀsti heidĂ€t menemÀÀn, ja he menivĂ€t pois; ja hĂ€n ripusti punaisen köyden akkunaan. °ĄĘÎH°°|‚# Ja Josua puhui papeille, sanoen: ottakaat liitonarkki ja menkÀÀt kansan edellĂ€; niin he ottivat liitonarkin ja menivĂ€t kansan edellĂ€.°{ Ja Josua sanoi kansalle: pyhittĂ€kÀÀt teitĂ€nne, sillĂ€ huomenna tekee \Herra\ ihmeellisen työn teidĂ€n keskellĂ€nne.‚ °z„ Kuitenkin niin ettĂ€ teidĂ€n vĂ€lillĂ€nne ja hĂ€nen on liki kahdentuhannen kyynĂ€rĂ€n pituus siaa; eikĂ€ teidĂ€n pidĂ€ tuleman hĂ€ntĂ€ juuri lĂ€hes, ettĂ€ te tietĂ€isitte tien, jota teidĂ€n pitÀÀ matkustaman; sillĂ€ ette ennen ole sitĂ€ tietĂ€ vaeltaneet:@°y‚{ Ja kĂ€skivĂ€t kansalle, sanoen: kuin te nĂ€ette \Herran\ teidĂ€n Jumalanne liitonarkin, ja papit LevilĂ€iset kantavat sitĂ€, niin matkustakaat te myös siastanne ja seuratkaat sitĂ€,\°x3 Ja tapahtui kolmen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€, ettĂ€ pÀÀmiehet menivĂ€t leirin lĂ€vitse, [%—+6Ś[y±m Niin ottakaat nyt teille kaksitoistakymmentĂ€ miestĂ€ Israelin sukukunnista, jokaisesta sukukunnasta yksi mies.\±3 Katso, kaiken maailman hallitsian liitonarkki menee Jordanissa teidĂ€n edellĂ€nne.q±ƒ] Ja Josua sanoi: siitĂ€ tietĂ€kÀÀt elĂ€vĂ€n Jumalan olevan teidĂ€n seassanne, ja ettĂ€ hĂ€n kaiketi ajaa pois teidĂ€n edestĂ€nne Kanaanilaiset, HetilĂ€iset, HevilĂ€iset, PheresilĂ€iset, GergesilĂ€iset, Amorilaiset ja Jebusilaiset:i°M Ja Josua sanoi Israelin lapsille: astukaat tĂ€nne ja kuulkaat \Herran\ teidĂ€n Jumalanne sanaa. °~‚ Ja kĂ€ske pappeja, jotka kantavat liitonarkkia, ja sano: kuin te tulette Jordanin vetten ÀÀreen, niin seisahtukaat Jordanissa.W°}ƒ) Ja \Herra\ sanoi Josualle: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ rupeen minĂ€ tekemÀÀn sinun suureksi koko Israelin edessĂ€, ettĂ€ he tietĂ€isivĂ€t, ettĂ€ niinkuin minĂ€ olin Moseksen kanssa, niin minĂ€ olen myös sinun kanssas. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  ·  ž  č  ș  » Œ œ Ÿ ż  ·  ž  č  ș  » Œ œ Ÿ ż À Á  Ă Ä Ć Æ Ç È É  Ê Ë Ì Í Î Ï Đ Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö Ś Ű Ù Ú Û Ü Ę Ț ß à á â ă  ä ć æ ç è é ê ë  ì  í  î  ï  đ ń ò ó ô ő ö ś ű ù ú û ’ïxȒ‚2±„_ Niin seisoi se vesi, joka ylimmĂ€iseltĂ€ puolelta juoksee, koottuna yhdessĂ€ lĂ€jĂ€ssĂ€, sangen kaukana Adamin kaupungin puolessa, joka on Zartanin tykönĂ€; mutta se vesi, joka juoksi alas korven mereen, nimittĂ€in Suolaiseen mereen, vĂ€heni ja juoksi pois; niin meni kansa yli Jerihon kohdalla.,±‚S Ja kuin arkin kantajat tulivat Jordaniin, ja pappein, arkin kantajain jalat kastuivat veden syrjÀÀn, (ja Jordan oli tĂ€ynnĂ€ partaaseen saakka kaiken elonajan).t±c Ja koska kansa lĂ€ksi majoistansa menemÀÀn Jordanin yli, ja papit kantoivat liitonarkkia kansan edellĂ€,‚ ±„ Ja pitÀÀ tapahtuman, ettĂ€ kuin papit, jotka kantavat \Herran\, kaiken maailman hallitsian arkkia, laskevat jalkansa Jordanin veteen, niin se vesi, joka Jordanissa ylimmĂ€iseltĂ€ puolelta juoksee, eroittaa itsensĂ€, niin ettĂ€ se seisoo yhdessĂ€ lĂ€jĂ€ssĂ€. œ"ÊaNœ ± ‚ Niin kutsui Josua kaksitoistakymmentĂ€ miestĂ€, jotka hĂ€n oli valmistanut Israelin lapsista, jokaisesta sukukunnasta yhden miehen.‚± „ Ja kĂ€skekÀÀt heitĂ€, sanoen: ottakaat teille keskeltĂ€ tĂ€tĂ€ Jordania, siitĂ€ paikasta, jossa pappein jalat seisovat alallansa, kaksitoistakymmentĂ€ kiveĂ€, ja viekÀÀt ne kanssanne ylitse ja jĂ€ttĂ€kÀÀt ne siihen majaan, jossa te tĂ€tĂ€ yötĂ€ pidĂ€tte.f± G Ottakaat teillenne kansasta kaksitoistakymmentĂ€ miestĂ€, jokaisesta sukukunnasta yksi mies,U± ' Ja kun kaikki kansa oli tullut Jordanin yli, puhui \Herra\ Josualle, sanoen:Z±ƒ/ Ja papit, jotka kantoivat \Herran\ liitonarkkia, seisoivat kuivan pÀÀllĂ€, asetetut Jordanin keskellĂ€ ja koko Israel kĂ€vi kuivan pÀÀllĂ€ sen lĂ€vitse, siihenasti ettĂ€ kaikki kansa tuli Jordanin ylitse. Ź=źÊŹ‚±„/ Niin Israelin lapset tekivĂ€t niinkuin Josua heitĂ€ kĂ€ski, ja kantoivat kaksitoistakymmentĂ€ kiveĂ€ keskeltĂ€ Jordania, niinkuin \Herra\ oli Josualle sanonut, Israelin lasten sukukuntain luvun jĂ€lkeen, ja he veivĂ€t ne yli myötĂ€nsĂ€ yösiaan asti ja panivat ne siihen.`±ƒ; EttĂ€ silloin sanoisitte heille: Jordanin vesi jakausi \Herran\ liitonarkin edestĂ€; sen mennessĂ€ Jordanin ylitse jakausi Jordanin vesi; ja nĂ€mĂ€t kivet pitÀÀ oleman Israelin lapsille ijankaikkiseksi muistoksi. ± ‚ EttĂ€ ne olisivat merkiksi teidĂ€n seassanne, kuin teidĂ€n lapsenne tĂ€stedes kysyvĂ€t ja sanovat: mihinkĂ€ nĂ€mĂ€t kivet teille??± ‚y Ja Josua sanoi heille: menkÀÀt \Herran\ teidĂ€n Jumalanne arkin edellĂ€ keskelle Jordania, ja jokainen nostakaan yhden kiven olallensa, Israelin lasten sukukuntain luvun jĂ€lkeen, ;8Í5ȁ+±‚Q SinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ teki \Herra\ Josuan suureksi koko Israelin edessĂ€; ja he pelkĂ€sivĂ€t hĂ€ntĂ€, niinkuin he pelkĂ€sivĂ€t Mosesta, kaikkena hĂ€nen elinaikanansa.j±O Liki neljĂ€kymmentĂ€ tuhatta sotaan hankittua kĂ€vivĂ€t \Herran\ edellĂ€ sotaan Jerihon kedolle.±‚# Ja Rubenilaiset ja Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa kĂ€vivĂ€t aseinensa Israelin lasten edellĂ€, niinkuin Moses heille sanonut oli.h±K Kuin kaikki kansa oli kĂ€ynyt ylitse, meni myös \Herran\ arkki ylitse, ja papit kansan eteen.±ƒy Ja papit, jotka arkkia kantoivat, seisoivat keskellĂ€ Jordania, siihenasti kuin kaikki toimitettiin, mitĂ€ \Herra\ kĂ€ski Josuan kansalle sanoa, kaiken sen jĂ€lkeen minkĂ€ Moses Josualle kĂ€skenyt oli; ja kansa kiiruhti itsensĂ€ ja kĂ€vi ylitse.A±‚} Ja Josua pystytti myös kaksitoistakymmentĂ€ kiveĂ€ keskellĂ€ Jordania, kussa pappein jalat seisoneet olivat, jotka liitonarkkia kantoivat; ja ne ovat siellĂ€ tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. OÒ{/Iź@°O^±7 Niin antakaat lastenne tietÀÀ, sanoen: Israel kĂ€vi kuivalla tĂ€mĂ€n Jordanin yli. ±‚ Ja hĂ€n puhui Israelin lapsille, sanoen: kuin teidĂ€n lapsenne tĂ€stedes kysyvĂ€t isiltĂ€nsĂ€, ja sanovat: mihinkĂ€ nĂ€mĂ€t kivet?k±Q Ja ne kaksitoistakymmentĂ€ kiveĂ€, jotka he ottivat Jordanista, pani Josua Gilgalissa pystyĂ€lle.±‚) Ja se oli kymmenes pĂ€ivĂ€ ensimĂ€isessĂ€ kuussa, kuin kansa astui Jordanista ylös, ja siottivat itsensĂ€ Gilgalissa idĂ€n puolella Jerihoa.b±ƒ? Ja kuin papit, jotka \Herran\ liitonarkkia kantoivat, astuivat Jordanista ylös, ja pappein jalat kĂ€vivĂ€t ylös kuivalle maalle, niin tulivat Jordanin vedet siallensa ja juoksivat niinkuin ennenkin parrastensa yli.I±  Niin kĂ€ski Josua pappeja, ja sanoi: astukaat ylös Jordanista.T±# KĂ€ske pappein, jotka kantavat todistuksen arkkia, astua Jordanista ylös.+±S Ja \Herra\ puhui Josualle, sanoen: dôYćd~±!w Siihen aikaan sanoi \Herra\ Josualle: tee sinulles kiviveitset ja ympĂ€rileikkaa taas Israelin lapset toisen kerran.‚p±  …] Kuin kaikki Amorilaisten kuninkaat, jotka toisella puolella Jordania lĂ€nteen pĂ€in asuivat, ja kaikki Kanaanealaisten kuninkaat meren tykönĂ€ kuulivat, ettĂ€ \Herra\ kuivasi Jordanin vedet Israelin lasten eteen, niinkauvan kuin he kĂ€vivĂ€t sen ylitse, niin heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ raukesi ja ei ollut heissĂ€ enÀÀn yhtÀÀn miehuutta Israelin lasten edessĂ€.±‚) EttĂ€ kaikki kansat maan pÀÀllĂ€ tuntisivat \Herran\ kĂ€den, kuinka vĂ€kevĂ€ se on, ettĂ€ te pelkĂ€isitte aina \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne.‚±„  Kuin \Herra\ teidĂ€n Jumalanne kuivasi Jordanin vedet teidĂ€n edestĂ€nne, niinkauvan kuin te kĂ€vitte sen ylitse, niinkuin \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teki Punaisessa meressĂ€, jonka hĂ€n kuivasi meidĂ€n edestĂ€mme, siihenasti ettĂ€ me kĂ€vimme sen ylitse;ofÏflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúWŻ3XŻ7YŻ<ZŻA[ŻF\ŻL]ŻP^ŻU_ŻZ`Ż^aŻbbŻecŻkdŻpeŻvWŻ3XŻ7YŻ<ZŻA[ŻF\ŻL]ŻP^ŻU_ŻZ`Ż^aŻbbŻecŻkdŻpeŻvgŻ|h°i° j°k°l°m°#n°*o°/p°5q°;s°At°Hu°Mv°Rw°Vx°Zy°^z°c{°h|°m}°r~°w°|€±‚±ƒ± „±…±†±‡±!‰±%Š±+‹±0Œ±5±:Ž±>±C±G’±K“±O”±T•±W–±\—±a˜±e™±jš±p›±uœ±z±žČŸČ ČąČŁČ€Č„Č!ŠČ%§Č*šČ.©Č5ȘČ:«Č?ŹČE­ČIźČOŻČS±ČXČČ\łČaŽČf”Čk¶Čz·łžłčłșł»łœł Ÿł%żł)Àł/Áł4Âł:ĂłDÄłWĆłfÇłnÈłtÉłwÊł|ËŽÌŽÍŽ ÎŽ i”¶ôiƒ±%†  SillĂ€ Israelin lapset vaelsivat neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa korvessa, siihenasti ettĂ€ kaikki kansa sotamiehiĂ€, jotka EgyptistĂ€ lĂ€hteneet olivat, loppuivat, jotka ei kuulleet \Herran\ ÀÀntĂ€; niinkuin \Herra\ heille vannonut oli, ettei heidĂ€n pitĂ€nyt nĂ€kemĂ€n sitĂ€ maata, jonka \Herra\ heidĂ€n isillensĂ€ vannonut oli, antaaksensa meille maan, rieskaa ja hunajaa vuotavan.>±$‚w SillĂ€ kaikki kansa, joka lĂ€ksi ulos, oli ympĂ€rileikattu: mutta kaikki se kansa, joka korvessa syntyi matkalla, sittekuin he lĂ€ksivĂ€t ulos EgyptistĂ€, ei ollut ympĂ€rileikattu.Z±#ƒ/ Ja tĂ€mĂ€ on syy, jonkatĂ€hden Josua heidĂ€t siinĂ€ ympĂ€rileikkasi: kaikki se kansa joka lĂ€ksi ulos EgyptistĂ€, miehenpuoli, kaikki sotamiehet kuolivat tiellĂ€ korvessa, sitte kuin he lĂ€ksivĂ€t EgyptistĂ€.i±"M Niin teki Josua itsellensĂ€ kiviveitset ja ympĂ€rileikkasi Israelin lapset Aralotin kukkulalla. ,gńG‹ô,D±+ƒ Ja manna lakkasi toisena pĂ€ivĂ€nĂ€, sittekuin he syöneet olivat maan jyvistĂ€, niin ettei Israelin lapsilla enÀÀ ollut mannaa, vaan he söivĂ€t Kanaanin maan hedelmÀÀ sinĂ€ vuonna.±*‚! Ja söivĂ€t sen maan jyvistĂ€ toisena pÀÀsiĂ€ispĂ€ivĂ€nĂ€, happamattomia leipiĂ€ ja paistetuita tĂ€hkĂ€pĂ€itĂ€, juuri sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.8±)‚k Ja kuin Israelin lapset niin sioittivat itsensĂ€ Gilgalissa, pitivĂ€t he pÀÀsiĂ€istĂ€ neljĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ sinĂ€ kuukautena, ehtoona, Jerihon kedolla,&±(‚G Ja \Herra\ sanoi Josualle: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ olen minĂ€ teiltĂ€ kÀÀntĂ€nyt pois Egyptin hĂ€vĂ€istyksen; ja se paikka kutsutaan Gilgal, tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.s±'a Ja kuin kaikki kansa ympĂ€rileikattu oli, pysyivĂ€t he siallansa leirissĂ€ siihenasti ettĂ€ he paranivat.±&‚% HeidĂ€n lapsensa, jotka heidĂ€n siaansa tulivat, ympĂ€rileikkasi Josua; sillĂ€ heillĂ€ oli esinahka, ja ei olleet ympĂ€rileikatut matkalla. næ‚űn±0‚ Mutta \Herra\ sanoi Josualle: katso, minĂ€ olen antanut Jerihon, ja hĂ€nen kuninkaansa, vĂ€kevĂ€t sotajoukot, sinun kĂ€tees.±/ ‚  Ja Jeriho oli suljettu ja visusti varustettu Israelin lasten edestĂ€, niin ettei yksikÀÀn taitanut tulla ulos eli sisĂ€lle.±.‚ Ja \Herran\ sotajoukon pÀÀmies sanoi Josualle: riisu kengĂ€t jaloistas, sillĂ€ paikka, jossa seisot, on pyhĂ€; ja Josua teki niin.N±-ƒ HĂ€n sanoi: en, vaan minĂ€ olen \Herran\ sotajoukon pÀÀmies, ja olen nyt tullut; niin Josua lankesi maahan kasvoillensa ja kumarsi hĂ€ntĂ€, ja sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ Herrani sanoo palveliallensa?‚±,„' Ja tapahtui kuin Josua oli lĂ€hellĂ€ Jerihoa, nosti hĂ€n silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki: ja katso, mies seisoi siellĂ€ hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja oli avoin miekka hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€; ja Josua meni hĂ€nen tykönsĂ€ ja sanoi hĂ€nelle: oletko sinĂ€ meidĂ€n vai vihamiestemme puolella? g{·Œ g"±5‚? Mutta kansalle sanoi hĂ€n: menkÀÀt matkaan ja kĂ€ykÀÀt kaupungin ympĂ€ri, ja se, joka sota-aseilla varustettu on, kĂ€ykÀÀn \Herran\ arkin edellĂ€.+±4‚Q Niin kutsui Josua Nunin poika papit ja sanoi heille: kantakaat liitonarkki, ja seitsemĂ€n pappia kantakaan seitsemĂ€n riemuvuoden basunaa \Herran\ arkin edellĂ€.w±3ƒi Ja kuin he soittavat riemuvuoden basunaa pitkÀÀn, ja te kuulette basunan ÀÀnen, niin nostakaan kaikki kansa suuren ÀÀnen ja huutakaan; ja niin kaupungin muuri hajoo itsestĂ€nsĂ€, ja kansa astuu sinne sisĂ€lle itsekukin kohdastansa.@±2‚{ Ja seitsemĂ€n pappia ottakaan seitsemĂ€n riemuvuoden basunaa arkin eteen, ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kĂ€ykÀÀt seitsemĂ€n kertaa kaupungin ympĂ€ri, ja papit soittakaan basunilla.±1} KĂ€ykÀÀt ympĂ€ri kaupunkia kaikki sotamiehet, ja piirittĂ€kÀÀt kaupunki kerta ympĂ€ri; ja tee niin kuusi pĂ€ivÀÀ. ’ csç’R±: Ja Josua nousi huomeneltain varhain, ja papit kantoivat \Herran\ arkkia,±9‚  Niin kĂ€vi \Herran\ arkki kaupungin ympĂ€ri, piirittĂ€en sen yhden kerran; ja he tulivat leiriin ja pitivĂ€t yötĂ€ leirissĂ€,l±8ƒS Mutta Josua kĂ€ski kansaa ja sanoi: ei teidĂ€n pidĂ€ huutaman eikĂ€ antaman teidĂ€n ÀÀntĂ€nne kuulla eli sanaa lausuman suustanne, siihen pĂ€ivÀÀn asti kuin minĂ€ sanon teille: huutakaat, niin antakaat kuulla sodan ÀÀni.#±7‚A Ja ne, jotka sota-aseilla hankitut olivat, kĂ€vivĂ€t pappein edellĂ€ ja soittivat basunilla; vaan yhteinen kansa seurasi arkkia, ja soitettiin basunilla.r±6ƒ_ Ja kuin Josua nĂ€mĂ€t kansalle sanonut oli, niin ottivat ne seitsemĂ€n pappia seitsemĂ€n riemuvuoden basunaa, ja kĂ€vivĂ€t \Herran\ arkin edellĂ€, ja soittivat basunilla, ja \Herran\ liitonarkki seurasi heitĂ€ heidĂ€n jĂ€lissĂ€nsĂ€. ÇäUXǁ ±>‚ Ja seitsemĂ€nnellĂ€ kerralla, kuin papit soittivat basunaa, sanoi Josua kansalle: huutakaat, sillĂ€ \Herra\ antoi teille kaupungin.y±=ƒm Ja tapahtui seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, kuin huomenrusko kĂ€vi ylös, nousivat he varhain ja kĂ€vivĂ€t entisellĂ€ tavalla seitsemĂ€n kertaa kaupungin ympĂ€ri; ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ainoastaan kĂ€vivĂ€t he seitsemĂ€n kertaa kaupungin ympĂ€ri. ±<‚ KĂ€vivĂ€t he myös toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ kerran kaupungin ympĂ€ri ja tulivat leiriin jĂ€lleen; ja sitĂ€ he tekivĂ€t kuusi pĂ€ivÀÀ.‚±;„+ Ja ne seitsemĂ€n pappia kantoivat ne seitsemĂ€n riemuvuoden basunaa \Herran\ arkin edellĂ€, ja kĂ€yden alati soittivat basunaa; ja jokainen, joka sota-aseilla hankittu oli, kĂ€vi heidĂ€n edellĂ€nsĂ€, vaan yhteinen kansa kĂ€vi \Herran\ arkin jĂ€lissĂ€, basunain soidessa. ERÓÜE±C‚! Ja hukuttivat kaikki jotka kaupungissa olivat miekan terĂ€llĂ€, sekĂ€ miehet ettĂ€ vaimot, nuoret ja vanhat, karjan, ja lampaat ja aasit.s±Bƒa Ja kansa huusi ja soitettiin basunaa; sillĂ€ kaikki kansa, jotka kuulivat basunan ÀÀnen, huusivat suurella ÀÀnellĂ€, ja muuri hajosi itsestĂ€nsĂ€; ja kaikki kansa itsekukin kohdastansa astui kaupunkiin, ja he voittivat kaupungin.|±As Mutta kaikki hopia ja kulta, vaski- ja rautakalu olkaan \Herralle\ pyhitetyt ja tulkaan \Herran\ tavarahuoneeseen.+±@‚Q Ainostaan karttakaat kirottua, ettette itsiĂ€nne saattaisi kiroukseen, jos jotakin kirotusta otatte, te saatatte Israelin leirin kirouksen ja onnettomuuden alle.{±?ƒq Mutta kaupunki ja kaikki mitĂ€ siinĂ€ on, pitÀÀ oleman kirottu \Herralle\; ainoastaan portto Rahab pitÀÀ elĂ€mÀÀn jÀÀmĂ€n, hĂ€n ja kaikki, jotka hĂ€nen kanssansa huoneessa ovat; sillĂ€ hĂ€n kĂ€tki sanansaattajat, jotka me lĂ€hetimme. n(_nm±GƒU Mutta porton Rahabin, ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huoneen ja kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli, antoi Josua elÀÀ; ja hĂ€n asui Israelin seassa tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, ettĂ€ hĂ€n kĂ€tki sanansaattajat, jotka Josua Jerihoa vakoomaan lĂ€hetti.%±F‚E Mutta kaupungin he polttivat tulella ja kaikki mitĂ€ siellĂ€ oli; ainoastaan hopian, kullan, vasken ja rautakalun panivat he tavaraksi \Herran\ huoneeseen.‚±E„3 Niin nuoret miehet, jotka maata vaonneet olivat, menivĂ€t sinne ja toivat Rahabin ulos, ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€, ja Ă€itinsĂ€, ja veljensĂ€, ja kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli; niin myös kaiken hĂ€nen sukunsa toivat he ulos ja sioittivat heidĂ€t ulkoiselle puolelle Israelin leiriĂ€.T±Dƒ# Ja Josua sanoi niille kahdelle miehelle, jotka maata vaonneet olivat: menkÀÀt porton huoneeseen ja johdattakaat vaimo sieltĂ€ ulos, ja kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on, niinkuin te olette hĂ€nelle vannoneet. E  !,7BMXcnyƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–Ą«¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő ę ț ÿ      ! " ę ț ÿ      ! " #                                                       !   "  #  $  %  &  '  (  )  *  +  ,  -  .  /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;  <  =  >  ?  @  A éì“ŽéG±Kƒ  Ja Josua lĂ€hetti miehiĂ€ Jerihosta Aihin pĂ€in, joka on BetAvenin tykönĂ€ itÀÀnpĂ€in BetelistĂ€, ja puhui heille, sanoen: menkÀÀt ja vaotkaat maata; niin he menivĂ€t ja vakosivat Ain.[±J ƒ3 Mutta Israelin lapset horjahtivat kovin kirotussa kalussa; sillĂ€ Akan Karmin poika, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta, otti jotakin kirottua, niin julmistui \Herran\ viha Israelin lasten pÀÀlle.V±I' Ja \Herra\ oli Josuan kanssa, ja hĂ€n tuli kuuluisaksi kaikissa maakunnissa.‚±H„ Silloin vannoi Josua ja sanoi: kirottu olkoon se mies \Herran\ edessĂ€, joka nousee ja rakentaa tĂ€mĂ€n Jerihon kaupungin; koska hĂ€n laskee siihen perustuksen, niin kadottakoon esikoisensa, ja koska hĂ€n rakentaa sen portit, niin kadottakoon nuorimman poikansa. æûŒ§æ=±O‚u Ja Josua repĂ€isi vaatteensa ja hĂ€n lankesi maahan kasvoillensa \Herran\ arkin eteen hamaan ehtooseen asti, hĂ€n ja Israelin vanhimmat; ja he heittivĂ€t tomua pÀÀnsĂ€ pÀÀlle.a±Nƒ= Ja ne miehet Aista löivĂ€t heistĂ€ liki kuusineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ miestĂ€, ja ajoivat heitĂ€ portista takaa Sabarimiin asti, ja löivĂ€t heitĂ€ tiellĂ€ paetessa; niin kansan sydĂ€n hĂ€mmĂ€styi ja tuli niinkuin vesi.l±MS Niin meni sinne kansasta liki kolmetuhatta miestĂ€, ja he pakenivat Ain kaupungin miesten edestĂ€.‚±Lƒ} Sitte palasivat he jĂ€lleen Josuan tykö ja sanoivat hĂ€nelle: Ă€lĂ€ anna kaikkea kansaa sinne mennĂ€, mutta vaivoin kaksi eli kolmetuhatta miestĂ€ menkÀÀn ja lyökÀÀn Ain, ettei kaikkea kansaa hukkaan sinne vaivattaisi; sillĂ€ he ovat harvat. Ù™Ś‰Ù,±T‚S Israel on syntiĂ€ tehnyt ja rikkonut minun liittoni, jonka minĂ€ kĂ€skin heille, ja ottivat kirottua, ja varastivat, ja valhettelivat, ja panivat kaluinsa sekaan.K±S Niin sanoi \Herra\ Josualle: nouse, miksi niin makaat kasvoillas?>±R‚w Kuin Kanaanealaiset ja kaikki maan asuvaiset sen kuulevat, niin he piirittĂ€vĂ€t meidĂ€t ja hĂ€vittĂ€vĂ€t meidĂ€n nimemme maan pÀÀltĂ€; mitĂ€s siis teet sinun suurella nimellĂ€s?t±Qc Voi minun Herrani, mitĂ€ minun pitÀÀ sanoman, ettĂ€ Israel selkĂ€nsĂ€ kÀÀntÀÀ vihollistensa puoleen?l±PƒS Ja Josua sanoi: Ah Herra, \Herra\, miksis tĂ€mĂ€n kansan annoit olleenkaan tulla Jordanin ylitse, antaakses meitĂ€ Amorilaisten kĂ€siin, hukuttaakses meitĂ€? jospa me olisimme tyytyneet ja pysĂ€htyneet sille puolelle Jordania! RőRƒ±W†9 Ja teidĂ€n pitÀÀ varhain huomeneltain kĂ€ymĂ€n edes teidĂ€n sukukuntainne jĂ€lkeen: ja jonka sukukunnan pÀÀlle \Herran\ arpa lankee, sen pitÀÀ kĂ€ymĂ€n edes perhekuntainsa jĂ€lkeen: ja jonka perhekunnan pÀÀlle \Herran\ arpa lankee, sen pitÀÀ kĂ€ymĂ€n edes huonettensa jĂ€lkeen: ja jonka huoneen pÀÀlle \Herran\ arpa lankee, pitÀÀ kĂ€ymĂ€n edes kukin perheenisĂ€ntĂ€ toinen toisensa jĂ€lkeen.‚±V„5 Nouse, ja pyhitĂ€ kansa ja sano: pyhittĂ€kÀÀt teitĂ€nne huomeneen saakka; sillĂ€ nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: kirous on sinun keskellĂ€s Israel, sentĂ€hden et sinĂ€ ole seisovainen vihamiestes edessĂ€, siihenasti kuin te kirouksen siirrĂ€tte pois teidĂ€n seastanne.f±UƒG Ei Israelin lapset voi seisoa vihamiestensĂ€ edessĂ€, vaan kÀÀntĂ€vĂ€t selkĂ€nsĂ€ vihollistensa puoleen; sillĂ€ he ovat kirouksessa. En minĂ€ enÀÀ ole teidĂ€n kanssanne, jollette hukuta kirottua teidĂ€n keskeltĂ€nne. U€° U3±\‚a Ja Josua sanoi Akanille: minun poikani, anna \Herralle\ Israelin Jumalalle kunnia ja anna hĂ€nelle ylistys, ja ilmoita minulle mitĂ€s teit, ja Ă€lĂ€ salaa sitĂ€ minulta. ±[‚; Ja kuin hĂ€n toi edes hĂ€nen huoneensa miesluvun jĂ€lkeen, niin lankesi arpa Akanille, Karmin pojalle, Saddin pojan, Seran pojan, Juudan sukukunnasta.L±Zƒ Ja kuin hĂ€n Juudan sukukunnan toi edes, lankesi arpa Serahilaisten perhekunnalle, ja kuin hĂ€n toi Serahilaisten perhekunnan edes, yhden perheenisĂ€nnĂ€n toisen jĂ€lkeen, lankesi arpa Saddille.±Y‚! Niin nousi Josua varhain huomeneltain ja toi Israelin edes, yhden sukukunnan toisen jĂ€lkeen; ja arpa lankesi Juudan sukukunnan pÀÀlle.e±XƒE Ja pitÀÀ tapahtuman, ettĂ€ joka löydetÀÀn ryhtyneeksi johonkuhun kirottuun kaluun, se pitÀÀ tulella poltettaman ja kaikki mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on, ettĂ€ hĂ€n \Herran\ liiton on rikkonut ja tehnyt hulluuden Israelissa. <k\ĐT<‚±a„# Niin otti Josua ja koko Israel hĂ€nen kanssansa Akanin Seran pojan, ja hopian, ja hameen, ja kultaisen kielen, hĂ€nen poikansa ja tyttĂ€rensĂ€, hĂ€nen hĂ€rkĂ€nsĂ€, aasinsa ja lampaansa, hĂ€nen majansa ja kaikki mitĂ€ hĂ€nen omansa oli, ja veivĂ€t ne Akorin laaksoon.y±`m Ja he ottivat ne majasta, ja veivĂ€t ne Josuan ja kaikkein Israelin lasten tykö, ja panivat ne \Herran\ eteen.±_‚  Niin Josua lĂ€hetti sinne sanansaattajat, ja ne juoksivat majaan; ja katso, se oli kaivettu hĂ€nen majaansa ja hopia sen alla.‚ ±^„ MinĂ€ nĂ€in saaliissa yhden kalliin Babelin hameen, ja kaksisataa sikliĂ€ hopiaa, ja kultaisen kielen, joka painoi viisikymmentĂ€ sikliĂ€, joita minun mieleni teki, ja minĂ€ otin ne; ja katso, se on kaivettu maahan keskellĂ€ minun majaani ja hopia sen alla.±]‚ Silloin vastasi Akan Josualle ja sanoi: totisesti olen minĂ€ syntiĂ€ tehnyt \Herraa\ Israelin Jumalaa vastaan: niin ja niin minĂ€ tein. †4V†L±eƒ Ja sinun pitÀÀ tekemĂ€n Aille ja sen kuninkaalle niinkuin sinĂ€ teit Jeriholle ja sen kuninkaalle; ainoasti hĂ€nen saaliinsa ja karjansa jakakaat keskenĂ€nne, ja pane vĂ€ijyjĂ€t kaupungin taa.Z±d ƒ1 Ja \Herra\ sanoi Josualle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, Ă€lĂ€ myös vapise: ota kanssas kaikki sotavĂ€ki, ja nouse ja mene ylös Aihin; katso, minĂ€ annan Ain kuninkaan kansoinensa, kaupunkinensa ja mainensa sinun kĂ€tees.Z±cƒ/ Ja sitte tekivĂ€t he suuren kiviroukkion heidĂ€n pÀÀllensĂ€, joka vielĂ€ on tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. Niin lakkasi \Herran\ vihan julmuus. SiitĂ€ kutsutaan se paikka Akorin laaksoksi tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.j±bƒO Ja Josua sanoi: miksis meitĂ€ murheelliseksi saatit? saattakoon \Herra\ sinun murheelliseksi tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€. Ja koko Israel kivitti heitĂ€ kuoliaaksi, ja polttivat heidĂ€t tulella sitte kuin he olivat heidĂ€n kivittĂ€neet. ›Q±ú›±jy Silloin te nouskaat vĂ€ijymĂ€stĂ€ ja ottakaat kaupunki; sillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne antaa sen teidĂ€n kĂ€teenne.Y±iƒ- EttĂ€ he tulisivat meidĂ€n jĂ€lkeemme niinkauvan, ettĂ€ me saisimme heidĂ€t eroitetuksi kaupungista; sillĂ€ he sanovat: he pakenevat meidĂ€n edellĂ€mme niinkuin ennenkin; ja me pakenemme heidĂ€n edellĂ€nsĂ€.3±h‚a Ja minĂ€ ja kaikki kansa, joka minun kanssani on, lĂ€hestymme kaupunkia. Ja kuin he tulevat ulos meitĂ€ vastaan niinkuin ennenkin, niin me pakenemme heidĂ€n edellĂ€nsĂ€,±g‚3 Ja kĂ€ski heitĂ€ ja sanoi: katsokaat te, jotka vĂ€ijytte kaupunkia kaupungin takana, ettette kauvas mene kaupungista, mutta olkaat kaikki valmiit.+±f‚Q Niin Josua nousi kaiken sotavĂ€en kanssa menemÀÀn ylös Aihin, ja Josua valitsi kolmekymmentĂ€ tuhatta vĂ€kevÀÀ sotamiestĂ€ ja lĂ€hetti heidĂ€t yöllĂ€ ulos, aź:iäF±pƒ Ja he asettivat koko leirin kansan, joka pohjan puolella kaupunkia oli, niin ettĂ€ ne viimeiset ulottuivat lĂ€nnen puolelta kaupunkiin; niin Josua meni sinĂ€ yönĂ€ keskelle sitĂ€ laaksoa.±o} Mutta hĂ€n otti liki viisituhatta miestĂ€ ja pani ne vĂ€ijymÀÀn BetElin ja Ain vĂ€lillĂ€, lĂ€nnen puolella kaupunkia.M±nƒ Ja kaikki sotavĂ€ki, jotka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ olivat, menivĂ€t, kĂ€vivĂ€t edes ja tulivat kaupungin kohdalle ja sioittivat itsensĂ€ pohjan puolelle Aista; ja laakso oli heidĂ€n ja Ain vĂ€lillĂ€.q±m] Ja Josua nousi varhain ja asetti kansan, ja hĂ€n meni ylös ja Israelin vanhimmat Aihin kansan edellĂ€./±l‚Y Niin Josua lĂ€hetti heidĂ€t, ja he menivĂ€t sinne vĂ€ijymÀÀn ja pidĂ€ttivĂ€t BetElin ja Ain vĂ€lillĂ€, lĂ€nnen puolella Aista; mutta Josua yötyi kansan keskellĂ€.±k‚1 Ja kuin te olette saaneet kaupungin, sytyttĂ€kÀÀt siihen tuli ja tehkÀÀt \Herran\ sanan jĂ€lkeen; katsokaat, minĂ€ olen sen kĂ€skenyt teille. !Î;Ÿó!N±uƒ Niin sanoi \Herra\ Josualle: ojenna keihÀÀs, joka on kĂ€dessĂ€s Ain puoleen, sillĂ€ minĂ€ annan sen sinun kĂ€tees. Ja Josua ojensi keihÀÀnsĂ€, joka oli hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€, kaupungin puoleen.(±t‚K Niin ettei yhtĂ€kÀÀn miestĂ€ jÀÀnyt Aihin ja BetEliin, joka ei mennyt ulos Israelin perĂ€ssĂ€: ja he jĂ€ttivĂ€t kaupungin avoin ja ajoivat Israelia takaa.±s‚+ Niin kaikki kansa, joka kaupungissa oli, huusi ettĂ€ heitĂ€ piti ajettaman takaa, ja he myös ajoivat Josuaa takaa ja eroitettiin kaupungista.±r‚ Mutta Josua ja kaikki Israel teeskelivĂ€t heidĂ€n edessĂ€nsĂ€ niinkuin he olisivat lyödyt ja pakenivat tietĂ€ myöten korpeen pĂ€in.‚.±q„W Kuin Ain kuningas sen nĂ€ki, kiiruhti hĂ€n, ja varhain huomeneltain valmisti itsensĂ€ ja kaupungin miehet menivĂ€t ulos Israelia vastaan sotaan, kuningas itse kaiken vĂ€kensĂ€ kanssa, mÀÀrĂ€tyllĂ€ ajalla, lakialle kedolle; mutta ei hĂ€n tietĂ€nyt itsiĂ€nsĂ€ vĂ€ijyttĂ€vĂ€n kaupungin takana. J/)Œ€JW±z) Ja Ain kuninkaan ottivat he elĂ€vĂ€nĂ€ kiinni ja veivĂ€t hĂ€nen Josuan tykö.d±yƒC Ja jotka kaupungissa olivat, menivĂ€t ulos heitĂ€ vastaan, niin he tulivat keskelle Israelia molemmilta puolilta; ja he löivĂ€t heitĂ€ siihenasti ettei yhtÀÀn heistĂ€ elĂ€mÀÀn jÀÀnyt, eikĂ€ myös pÀÀssyt pois.±x‚- Kuin Josua ja koko Israel nĂ€kivĂ€t, ettĂ€ vĂ€ijyjĂ€t voittivat kaupungin ja ettĂ€ savu nousi kaupungista, palasivat he ja löivĂ€t Ain miehet.‚±wƒ Ja Ain miehet kÀÀntyivĂ€t ja katsoivat taaksensa, ja nĂ€kivĂ€t savun nousevan kaupungista taivaaseen. Ja ei ollut heillĂ€ siaa paeta ei sinne eikĂ€ tĂ€nne; ja se kansa, joka pakeni korpeen pĂ€in, palasi niitĂ€ vastaan, jotka heitĂ€ takaa ajoivat.M±vƒ Silloin vĂ€ijyjĂ€t kiiruusti nousivat siastansa ja juoksivat, sittekuin hĂ€n ojensi kĂ€tensĂ€, ja tulivat kaupunkiin ja voittivat sen; ja kiiruhtivat heitĂ€nsĂ€ ja sytyttivĂ€t kaupungin palamaan. Æù`ËBÆy±m Ja Josua poltti Ain ja teki siitĂ€ kiviraunion ijankaikkiseksi, joka vielĂ€ autiona on tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.±~‚ Mutta kaupungin karjan ja saaliin jakoi Israel keskenĂ€nsĂ€, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, niinkuin hĂ€n oli kĂ€skenyt Josualle.±}‚ Ja ei Josua kĂ€ttĂ€nsĂ€ vetĂ€nyt puoleensa, jolla hĂ€n oli ojentanut keihÀÀn, siihenasti kuin hĂ€n oli tappanut kaikki Ain asuvaiset.±|‚% Ja kaikki ne, jotka lankesivat sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ sekĂ€ miehistĂ€ ettĂ€ vaimoista, heitĂ€ oli kaksitoistakymmentĂ€ tuhatta, kaikki Ain kansa.‚±{„ Ja kuin Israel oli lyönyt kuoliaaksi kaikki Ain asujat kedolla ja korvessa, johonka he heitĂ€ ajoivat takaa, ja he lankesivat kaikki miekan terĂ€llĂ€, siihenasti ettĂ€ he loppuivat; niin koko Israel palasi Aihin ja löi kaiken sen miekan terĂ€llĂ€.  Ű~{ kȁQ Ja hĂ€n kirjoitti siellĂ€ kiviin sen lain muodon, jonka Moses Israelin lapsille kirjoittanut oli.Čƒy Niinkuin Moses \Herran\ palvelia Israelin lapsille kĂ€skenyt oli, niinkuin Moseksen lakikirjassa kirjoitettu on: alttarin kokonaisista kivistĂ€, joihinka ei ole rauta sattunut. Ja he uhrasivat \Herralle\ sen pÀÀllĂ€ polttouhria ja kiitosuhria.Wȁ) Silloin rakensi Josua \Herralle\ Israelin Jumalalle alttarin Ebalin vuorella,‚$Č„C Ja antoi hirttÀÀ Ain kuninkaan puuhun ehtooseen asti; ja kuin pĂ€ivĂ€ oli laskenut, kĂ€ski hĂ€n ottaa hĂ€nen ruumiinsa puusta pois, ja he heittivĂ€t sen kaupungin portin eteen ja kokosivat suuren kiviraunion hĂ€nen pÀÀllensĂ€, joka siellĂ€ on vielĂ€ nyt tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. &zű,&‚Č „ Ja kuin kaikki kuninkaat sen kuulivat, jotka sillĂ€ puolella Jordania olivat vuorilla ja laaksoissa ja kaikissa ison meren satamissa, Libanonin vuoren kohdalla: HetilĂ€iset, ja Amorilaiset, Kanaanilaiset, PheresilĂ€iset, HevilĂ€iset ja Jebusilaiset,HČƒ # Ei ollut yhtĂ€kÀÀn sanaa kaikista mitĂ€ Moses kĂ€skenyt oli, jota ei Josua kuuluttanut koko Israelin seurakunnan edessĂ€, vaimoin ja lasten ja muukalaisten, jotka olivat heidĂ€n seassansa.ȁy" Sitte kuulutti hĂ€n kaikki lain sanat, siunauksen ja kirouksen, kaiken sen jĂ€lkeen kuin kirjoitettu on lakikirjassa.ƒČ…! Ja koko Israel vanhimpainsa, pÀÀmiestensĂ€ ja tuomareinsa kanssa seisoivat molemmilla puolilla arkkia pappein LevilĂ€isten edessĂ€, jotka kantoivat \Herran\ liitonarkkia, niin muukalaiset kuin kotonakin syntyneet, puoli heitĂ€ Grisimin vuoren kohdalla ja toinen puoli Ebalin vuoren kohdalla, niinkuin Moses \Herran\ palvelia kĂ€skenyt oli ensisti siunaamaan Israelin kansaa. @šUœí:č@vȁg  He sanoivat Josualle: me olemme sinun palvelias. Ja Josua sanoi heille: kutka te olette ja kusta te tulette?~Č w  Niin sanoi koko Israel HevilĂ€isille, mitĂ€maks sinĂ€ asut meidĂ€n seassamme, kuinka me teemme liiton sinun kanssas?/Č ‚Y  Ja menivĂ€t leiriin Josuan tykö Gilgaliin ja sanoivat hĂ€nelle ja kaikelle Israelille: me olemme kaukaiselta maalta tulleet, tehkÀÀt nyt liitto meidĂ€n kanssamme.+Č ‚Q  Ja vanhat paikatut kengĂ€t jalkoihinsa ja vanhat ja rikkinĂ€iset vaatteet yllensĂ€, ja kaikki leivĂ€t, jotka he ottivat myötĂ€nsĂ€, olivat kovat ja homehtuneet;5Č ‚e  Niin ajattelivat he petoksen, menivĂ€t ja teeskelivĂ€t itsensĂ€ sanansaatajiksi, ja ottivat vanhat sĂ€kit aaseinsa pÀÀlle, ja vanhat kuluneet ja ravistuneet viinaleilit,PČ   Kuin Gibeonin asuvaiset kuulivat, mitĂ€ Josua teki Jeriholle ja Aille,Uȁ%  Kokoontuivat he yhteet, sotimaan Josuaa ja Israelia vastaan yksimielisesti. E  "-8CNYdoz„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  "C  #D  $E  %F  &G  'H  (I  )J  *K  "C  #D  $E  %F  &G  'H  (I  )J  *K  +L   M  N  O  P  Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a  b  c   d  e  f  g  h  i  j  k  l  m  n  o  p  q  r  s  t  u  v  w  x  y  z  {   |  }  ~    €    ‚  ƒ  „  …  †  ‡ 0e€Ä)Č‚M Ja nĂ€mĂ€t viinaleilit me tĂ€ytimme uusina, ja katso, ne ovat kuluneet, ja nĂ€mĂ€t vaatteemme ja kenkĂ€mme ovat vanhaksi tulleet, aivan pitkĂ€n matkan tĂ€hden.8Č‚k TĂ€mĂ€ leipĂ€mme, jonka me myötĂ€mme evÀÀksi otimme kotoamme, oli vielĂ€ tuore, kuin me lĂ€ksimme tulemaan teidĂ€n tykönne, mutta katso, tĂ€mĂ€ on nyt kova ja homehtunut.aČƒ= SentĂ€hden sanoivat meille meidĂ€n vanhimmat ja kaikki meidĂ€n maan asuvaiset: ottakaat evĂ€stĂ€ myötĂ€nne, ja menkÀÀt heitĂ€ vastaan ja sanokaat heille: me olemme teidĂ€n palvelianne, tehkÀÀt liitto kanssamme.GČƒ  Ja kaikki mitĂ€ hĂ€n on tehnyt kahdelle Amorilaisten kuninkaalle, jotka olivat sillĂ€ puolella Jordania: Sihonille Hesbonin kuninkaalle ja Ogille Basanin kuninkaalle, joka asui Astarotissa;LČƒ He sanoivat hĂ€nelle: palvelias ovat sangen kaukaiselta maalta tulleet \Herran\ sinun Jumalas nimen tĂ€hden; sillĂ€ me olemme kuulleet hĂ€nen sanomansa ja kaikki mitĂ€ hĂ€n EgyptissĂ€ on tehnyt, ^„ aÀ ^)Č‚M  Niin sanoivat kaikki kansan pÀÀmiehet kaikelle joukolle: me olemme vannoneet heille \Herran\ Israelin Jumalan kautta, ja sentĂ€hden emme heihin taida ruveta.1Č‚]  Ja ei Israelin lapset lyöneet heitĂ€; sillĂ€ kansan pÀÀmiehet olivat vannoneet heille \Herran\ Israelin Jumalan kautta. Ja kaikki kansa napisi pÀÀmiehiĂ€ vastaan.Č‚5  Kuin Israelin lapset matkustivat, tulivat he kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ heidĂ€n kaupunkeihinsa, jotka kutsutaan Gibeon, Kephira, Beerot ja KirjatJearim.(Č‚K  Mutta kolmen pĂ€ivĂ€n jĂ€lkeen, sitte kuin he tekivĂ€t liiton heidĂ€n kanssansa, kuulivat he, ettĂ€ he olivat lĂ€snĂ€ heitĂ€ ja asuivat heidĂ€n keskellĂ€nsĂ€.Č‚#  Ja Josua teki rauhan heidĂ€n kanssansa ja teki liiton heidĂ€n kanssansa, ettĂ€ he saisivat elÀÀ; ja kansan pÀÀmiehet vannoivat heille.Xȁ+  Niin ottivat pÀÀmiehet heidĂ€n evÀÀstĂ€nsĂ€ ja ei kysyneet \Herran\ suuta. =e©í=,Č‚S  SentĂ€hden pitÀÀ teidĂ€n kirotut oleman, niin ettei teiltĂ€ pidĂ€ orjat puuttuman, jotka halkoja hakkaaman ja vettĂ€ kantaman pitÀÀ minun Jumalani huoneeseen.8Č‚k  Niin Josua kutsui heitĂ€ ja puhui heille, ja sanoi: miksi te olette pettĂ€neet meidĂ€t ja sanoneet: me asumme aivan kaukana teistĂ€; ja kuitenkin te asutte meidĂ€n seassamme?8Č‚k  Ja pÀÀmiehet sanoivat heille: antakaamme heidĂ€n elÀÀ, ettĂ€ he olisivat halkoin hakkaajat ja veden kantajat kaikelle kansalle, niinkuin pÀÀmiehet heille sanoneet ovat.Č‚)  Mutta sen me teemme heille: antakaamme heidĂ€n elÀÀ, ettei viha tulisi valan tĂ€hden meidĂ€n pÀÀllemme, jonka me heille vannoneet olemme.  ÀAÊ <Č!‚s  Niin teki Josua heidĂ€t sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ halkoin hakkaajiksi ja veden kantajiksi seurakunnalle ja \Herran\ alttarille tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, siihen paikkaan jonka hĂ€n valitsi.tČ c  Ja hĂ€n teki heille niin ja vapahti heitĂ€ Israelin lasten kĂ€destĂ€, ettei he lyöneet heitĂ€ kuoliaaksi.|ȁs  Mutta katso, me olemme nyt sinun kĂ€dessĂ€s: mikĂ€ sinulle nĂ€kyy oikiaksi eli hyvĂ€ksi meille tehdĂ€kses, se tee.‚<Č„s  He vastasivat Josuaa ja sanoivat: se on todella sanottu sinun palvelioilles, ettĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on kĂ€skenyt palveliansa Moseksen antaa teille kaiken tĂ€mĂ€n maan ja hĂ€vittÀÀ teidĂ€n edestĂ€nne kaikki maan asuvaiset; niin me suuresti pelkĂ€simme henkeĂ€mme teidĂ€n edessĂ€nne ja teimme tĂ€mĂ€n. ­Ô=­ Č%‚  Tulkaat ylös minun tyköni ja auttakaat minua ja lyökÀÀmme Gibeon; sillĂ€ he tekivĂ€t rauhan Josuan ja Israelin lasten kanssa.QČ$ƒ  Niin lĂ€hetti AdoniZedek Jerusalemin kuningas Hohamin Hebronin kuninkaan tykö, ja Pireamin Jarmutin kuninkaan tykö, ja Japhian Lakiksen kuninkaan tykö ja Deberin Eglonin kuninkaan tykö, ja sanoi:>Č#‚w  PelkĂ€sivĂ€t he sangen suuresti; sillĂ€ Gibeon oli suuri kaupunki, niinkuin joku kuninkaallinen kaupunki ja suurempi kuin Ai, ja kaikki hĂ€nen asuvaisensa olivat vahvat sotamiehet.‚(Č" „M Kuin Jerusalemin kuningas AdoniZedek kuuli Josuan voittaneeksi Ain ja hĂ€vittĂ€neeksi sen, ja niin tehneeksi Aille ja hĂ€nen kuninkaallensa, kuin hĂ€n teki Jeriholle ja hĂ€nen kuninkaallensa, ja ettĂ€ Gibeonin asuvaiset olivat tehneet rauhan Israelin kanssa ja asuivat heidĂ€n seassansa, TúÔeœTfČ*G Niin Josua tuli Ă€kisti heidĂ€n pÀÀllensĂ€; sillĂ€ hĂ€n matkusti kaiken yötĂ€ Gilgalista.$Č)‚C  Ja \Herra\ sanoi Josualle: Ă€lĂ€ heitĂ€ mitÀÀn pelkÀÀ; sillĂ€ minĂ€ annan heidĂ€t sinun kĂ€siis: ei yksikÀÀn heistĂ€ ole seisovainen sinun edessĂ€s.lČ(S  Ja Josua meni ylös Gilgalista, ja kaikki sotavĂ€ki hĂ€nen kanssansa, ja kaikki vahvat sotamiehet.‚"Č'„?  Mutta Gibeonin miehet lĂ€hettivĂ€t Josuan tykö leiriin Gilgaliin, sanoen: Ă€lĂ€ ota kĂ€ttĂ€s pois palvelioiltas, tule nopiasti ylös meidĂ€n tykömme, ja vapahda meitĂ€ ja auta meitĂ€; sillĂ€ kaikki Amorilaisten kuninkaat, jotka asuvat vuorilla, ovat kokoontuneet meitĂ€ vastaan.‚Č&ƒ  Silloin kokoontuivat ja menivĂ€t ylös viisi Amorilaisten kuningasta, Jerusalemin kuningas, Hebronin kuningas, Jarmutin kuningas, Lakiksen kuningas, Eglonin kuningas, he ja kaikki heidĂ€n leirinsĂ€ ja piirittivĂ€t Gibeonin ja sotivat sitĂ€ vastaan. &LIČ.ƒ  Ja aurinko ja kuu seisahtivat, siihenasti kuin kansa kosti vihamiehensĂ€. Eikö tĂ€mĂ€ ole kirjoitettu hurskaan kirjassa? Niin seisoi aurinko keskellĂ€ taivasta ilman laskemata koko pĂ€ivĂ€n.MČ-ƒ Silloin puhui Josua \Herralle\ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona hĂ€n antoi Amorilaiset Israelin lasten eteen, ja sanoi Israelin lĂ€snĂ€ ollessa: aurinko, seiso alallas Gibeonissa ja kuu Ajalonin laaksossa.‚Č,„ Ja kuin he Israelin edellĂ€ pakenivat alas BetHoronin tietĂ€, antoi \Herra\ taivaasta tulla suuret kivet heidĂ€n pÀÀllensĂ€ Asekaan asti, niin ettĂ€ he kuolivat; ja paljo enempi heistĂ€ kuoli raekivien kautta, kuin Israelin lapset miekalla löivĂ€t.VČ+ƒ' Ja \Herra\ peljĂ€tti heitĂ€ Israelin edessĂ€, ja löi heitĂ€ suurella lyömisellĂ€ Gibeonissa, ja ajoi heitĂ€ takaa sitĂ€ tietĂ€ jota ylös BetHoroniin mennÀÀn, ja löi heitĂ€ Asekaan ja Makkedaan asti. 'cœLÙà'5Č5‚e  Ja kuin Josua ja Israelin lapset lopettivat sen ylen suuren tapon ja perĂ€ti olivat heidĂ€t surmanneet, ja jÀÀneet pÀÀsivĂ€t heistĂ€ ja tulivat vahvoihin kaupunkeihin,uČ4ƒe  Mutta Ă€lkÀÀt te alallanne seisoko, vaan ajakaat teidĂ€n vihamiehiĂ€nne takaa ja lyökÀÀt heidĂ€n viimeisiĂ€nsĂ€; Ă€lkÀÀt salliko heitĂ€ tulla kaupunkeihinsa, sillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne on antanut heidĂ€t teidĂ€n kĂ€siinne.pČ3[  Ja Josua sanoi: vierittĂ€kÀÀt suuret kivet luolan suulle ja asettakaat miehet heitĂ€ vartioitsemaan.nČ2W  Niin Josualle ilmoitettiin sanoen: ne viisi kuningasta ovat löydetyt, kĂ€tketyt luolaan Makkedassa.NČ1  Mutta ne viisi kuningasta pakenivat ja lymyivĂ€t luolaan Makkedassa.RČ0  Ja Josua meni jĂ€lleen leiriin Gigaliin ja koko Israel hĂ€nen kanssansa.Č/‚-  Ja ei ole yksikÀÀn pĂ€ivĂ€ ollut senkaltainen ei ennen eikĂ€ sitte, kuin \Herra\ miehen ÀÀnen kuuli; sillĂ€ \Herra\ soti Israelin puolesta. Sk?SFČ:ƒ  Ja Josua sanoi heille: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö, Ă€lkÀÀt myös vavisko, vahvistakaat itsenne ja olkaat rohkiat; sillĂ€ nĂ€in tekee \Herra\ kaikille vihamiehillenne, joita vastaan te soditte.‚Č9„7  Ja kuin nĂ€mĂ€t kuninkaat olivat tuodut Josuan eteen, kutsui Josua kaikki Israelin miehet ja sanoi sotajoukon pÀÀmiehille, jotka hĂ€nen kanssansa matkustivat: tulkaat tĂ€nne ja tallatkaat nĂ€iden kuningasten kaulat; ja he tulivat, ja tallasivat heidĂ€n kaulansa jaloillansa.>Č8‚w  He tekivĂ€t niin ja toivat ulos ne viisi kuningasta hĂ€nen tykönsĂ€ luolasta: Jerusalemin kuninkaan, Hebronin kuninkaan, Jarmutin kuninkaan, Lakiksen kuninkaan, Eglonin kuninkaan.gČ7I  Mutta Josua sanoi: avatkaat luolan suu ja tuokaat ne viisi kuningasta luolasta minun tyköni.Č6‚  Niin tuli kaikki kansa jĂ€lleen leiriin Josuan tykö Makkedaan rauhassa, ja ei kenkÀÀn rohjennut Israelin lasten edessĂ€ hiiskuakaan. x–&‚ Č?„  Ja \Herra\ antoi myös sen Israelin kĂ€siin heidĂ€n kuninkaansa kanssa, ja hĂ€n löi sen miekan terĂ€llĂ€ ja kaikki ne sielut, jotka siellĂ€ olivat, eikĂ€ ketÀÀn elĂ€mÀÀn jĂ€ttĂ€nyt, ja teki heidĂ€n kuninkaallensa niinkuin hĂ€n teki Jerihon kuninkaalle.fČ>G  Niin vaelsi Josua ja koko Israel hĂ€nen kanssansa Makkedasta Libnaan ja soti Libnaa vastaan.‚Č=„  SinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ voitti myös Josua Makkedan, ja löi sen miekan terĂ€llĂ€, ja hĂ€nen kuninkaansa tappoi, ja kaikki ne sielut, jotka hĂ€nessĂ€ olivat, eikĂ€ yhtĂ€kÀÀn jĂ€ttĂ€nyt, ja teki Makkedan kuninkaalle niinkuin hĂ€n teki Jerihon kuninkaalle.^Č<ƒ7  Ja kuin aurinko laski, kĂ€ski Josua heitĂ€, ja he ottivat heidĂ€t puista alas ja heittivĂ€t luolaan, johonka he itsensĂ€ lymyttivĂ€t, ja panivat suuret kivet luolan suulle, jotka siellĂ€ vielĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ovat.Č;‚  Ja Josua löi heidĂ€t sitte, ja surmasi heidĂ€t, ja ripusti viiteen puuhun; ja he riippuivat puissa hamaan ehtooseen asti. V„š‰ËVrČE_ $ Sitte meni Josua ja koko Israel hĂ€nen kanssansa Eglonista ylös Hebroniin, ja he sotivat sitĂ€ vastaan,:ČD‚o # Ja voittivat sen sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ja löivĂ€t miekan terĂ€llĂ€, ja surmasivat kaikki sielut, jotka siellĂ€ olivat, sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, juuri niinkuin hĂ€n oli tehnyt Lakikselle.zČCo " Ja Josua meni Lakiksesta ja koko Israel hĂ€nen kanssansa Egloniin, ja piirittivĂ€t sen ja sotivat sitĂ€ vastaan,ČB‚7 ! Siihen aikaan meni Horam Jeserin kuningas auttamaan Lakista; mutta Josua löi hĂ€nen kaiken joukkonsa kanssa, siihenasti ettei yhtĂ€kÀÀn jÀÀnyt.XČAƒ+ Ja \Herra\ antoi myös Lakiksen Israelin kĂ€siin, niin ettĂ€ hĂ€n voitti sen toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ ja löi sen miekan terĂ€llĂ€ ja kaikki ne sielut jotka siinĂ€ olivat, juuri niinkuin hĂ€n oli Libnalle tehnyt.yČ@m  Sitte matkusti Josua ja koko Israel hĂ€nen kanssansa Libnasta Lakikseen, ja piiritti sen ja soti sitĂ€ vastaan. 8è‡98}ČIƒu ( Niin Josua löi kaikki maan asuvaiset vuorilta, ja lounamaasta, ja laaksoista, ja ojain tyköÀ, ja kaikki heidĂ€n kuninkaansa, eikĂ€ yhtĂ€kÀÀn jĂ€ttĂ€nyt, vaan tappoi kaikki, joilla henki oli, niinkuin \Herra\ Israelin Jumala oli kĂ€skenyt.‚JČH… ' Ja voitti sen kuninkainensa ja kaikki hĂ€nen kaupunkinsa, ja löi ne miekan terĂ€llĂ€, ja tappoi kaikki sielut, jotka siellĂ€ olivat, ja ei ketĂ€kÀÀn jĂ€ttĂ€nyt; niinkuin hĂ€n oli Hebronille tehnyt, niin teki hĂ€n myös Debirille ja hĂ€nen kuninkaallensa, ja niinkuin hĂ€n oli tehnyt Libnalle ja hĂ€nen kuninkaallensa.^ČG7 & Silloin palasi Josua ja koko Israel hĂ€nen kanssansa Debiriin ja soti sitĂ€ vastaan,‚ČF„# % Ja voittivat sen ja löivĂ€t sen miekanterĂ€llĂ€, ja hĂ€nen kuninkaansa kaikkein kaupunkeinsa kanssa ja kaikki sielut, jotka siellĂ€ olivat, eikĂ€ yhtĂ€kÀÀn jĂ€ttĂ€nyt, juuri niinkuin hĂ€n oli tehnyt Eglonille; ja tappoi sen ja kaikki sielut, jotka siellĂ€ olivat. xûŹQxUČOƒ%  Kanaanealaisten tykö idĂ€n ja lĂ€nnen puoleen, Amorilaisten, HetilĂ€isten, PheresilĂ€isten ja Jebusilaisten tykö vuorelle, niin hyös HevilĂ€isten tykö alapuolella Hermonin vuorta Mitspan maakunnassa.,ČN‚S  Ja niiden kuningasten tykö, jotka asuivat pohjan puolella vuorella, ja lakeudella, meren puolella Kinerotista, ja laaksoissa, ja Dorin Naphotissa meren puolella,'ČM ‚K Ja tapahtui, ettĂ€ kuin Jobin Hatsorin kuningas sen kuuli, lĂ€hetti hĂ€n Jobabin Madonin kuninkaan tykö, ja Simronin kuninkaan, ja Akasaphin kuninkaan tykö,LČL + Ja Josua palasi leiriin Gilgaliin ja koko Israel hĂ€nen kanssansa.ČK‚ * Ja Josua voitti kaikki nĂ€mĂ€t kuninkaat maakuntinensa yhdellĂ€ rupeemisella; sillĂ€ \Herra\ Israelin Jumala soti Israelin puolesta.pČJ[ ) Ja Josua tappoi heidĂ€t, ruveten KadesBarneasta Gasaan asti, ja koko Gosenin maakunnan Gibeoniin asti. F±ŻČS‚+  Ja Josua tuli ja kaikki sotajoukko hĂ€nen kanssansa Ă€kisti heidĂ€n pÀÀllensĂ€, Meromin vetten tykönĂ€, ja karkasivat heidĂ€n pÀÀllensĂ€.~ČRƒw  Ja \Herra\ sanoi Josualle: Ă€lĂ€ heitĂ€ ensinkÀÀn pelkÀÀ, sillĂ€ huomenna tĂ€llĂ€ ajalla minĂ€ annan heidĂ€t kaikki lyötynĂ€ Israelin kansan eteen; heidĂ€n hevosensa pitÀÀ sinun rivinomaksi tekemĂ€n ja heidĂ€n vaununsa tulella polttaman.ČQ‚  Kaikki nĂ€mĂ€t kuninkaat kokoontuivat ja he tulivat ja sioittivat heitĂ€nsĂ€ yhteen Meromin vetten tykönĂ€, sotimaan Israelia vastaan.6ČP‚g  Ja nĂ€mĂ€t lĂ€ksivĂ€t kaiken sotajoukkonsa kanssa, joka oli sangen suuri kansan paljous, niinkuin santa meren rannalla paljouden tĂ€hden, ja sangen monta hevosta ja vaunua. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçńü(3>IT_ju€‹• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  ‰  Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ‰  Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •  –  —  ˜  ™  š  ›  !œ   ž Ÿ   Ą ą Ł €  „  Š  §  š  © Ș «  Ź ­ ź Ż ° ± Č ł  Ž  ”  ¶  ·  ž č ș » Œ œ Ÿ ż À Á  Ă Ä Ć Æ Ç È É Ê  Ë !Ì "Í 7ț`ž7KČXƒ Ja kaikkein niiden kuningasten kaupungit voitti Josua, kaikkein heidĂ€n kuningastensa kanssa, ja löi heitĂ€ miekan terĂ€llĂ€, ja tappoi heidĂ€t, niinkuin Moses \Herran\ palvelia kĂ€skenyt oli..ČW‚W Ja he löivĂ€t kaikki ne sielut, jotka siellĂ€ olivat, miekan terĂ€llĂ€, ja tappoivat, niin ettei yhtĂ€kÀÀn jÀÀnyt, jolla henki oli, ja poltti Hatsorin tulella.$ČV‚C Ja Josua palasi sillĂ€ ajalla ja voitti Hatsorin ja löi hĂ€nen kuninkaansa miekalla; sillĂ€ Hatsor oli ennen kaikkein nĂ€iden valtakuntain pÀÀkaupunki.ČU‚/ Niin teki myös Josua heille, niinkuin \Herra\ oli hĂ€nelle kĂ€skenyt, ja teki rivinomaksi heidĂ€n hevosensa ja poltti heidĂ€n vaununsa tulella.~ČTƒw  Ja \Herra\ antoi heidĂ€t israelin kĂ€siin, ja he löivĂ€t heitĂ€, ja ajoivat heitĂ€ takaa isoon Zidoniin asti, ja lĂ€mpimÀÀn veteen asti, ja Mitspan ketoon asti, itÀÀn pĂ€in, ja löivĂ€t heitĂ€ siihenasti, ettei yksikÀÀn heistĂ€ jÀÀnyt. ÖjU‚ց(Č\‚K  Ja Josua otti kaiken tĂ€mĂ€n maakunnan, vuorimaan, ja kaiken EtelĂ€maan, ja kaiken Gosenin maan ja kedot sekĂ€ myös laaksot, ja Israelin vuoret laaksoinensa,OČ[ƒ  Niinkuin \Herra\ palveliallensa Mosekselle kĂ€skenyt oli, ja Moses oli Josualle kĂ€skenyt. Ja niin Josua teki, ettei niistĂ€ yhtĂ€kÀÀn tekemĂ€tĂ€ jÀÀnyt, mitĂ€ \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli.‚ČZ„  Ja kaiken saaliin ja elĂ€imet, jotka he nĂ€istĂ€ kaupungeista olivat ottaneet, jakoivat Israelin lapset keskenĂ€nsĂ€. Ainoasti kaikki ihmiset tappoivat he miekan terĂ€llĂ€, siihenasti ettĂ€ he hukuttivat heidĂ€t, niin ettei yhtĂ€kÀÀn elĂ€vÀÀ henkeĂ€ jÀÀnyt,ČY‚ Mutta Israelin lapset ei polttaneet yhtĂ€kÀÀn kaupunkia, jotka seisoivat töyrĂ€illĂ€nsĂ€, paitsi ainoaa Hatsoria, jonka Josua poltti. b6í=(bBČa‚  Siihen aikaan tuli Josua ja hĂ€vitti Enakilaiset vuorelta, Hebronista, DebiristĂ€, Anabista ja kaikilta Juudan vuorilta ja kaikilta Israelin vuorilta, ja tappoi heidĂ€t kaupunkeinensa,‚Č`„  Ja se tapahtui niin \Herralta\, ettĂ€ heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ oli niin paatunut, ettĂ€ he kohtasivat Israelin sodalla, ettĂ€ hĂ€n heidĂ€t tappais, ja ei yhtĂ€kÀÀn armoa heille tapahtuisi, vaan ettĂ€ hĂ€n hukuttais heidĂ€t, niinkuin \Herra\ Mosekselle kĂ€skenyt oli.,Č_‚S  Ei ollut yhtĂ€kÀÀn kaupunkia, joka rauhalla itsensĂ€ antoi Israelin lasten alle, paitsi HevilĂ€isiĂ€, jotka asuivat Gibeonissa; mutta kaikki he ottivat sodalla.FČ^  Kauvan aikaa soti Josua kaikkein nĂ€iden kuningasten kanssa.FČ]ƒ  SiitĂ€ sileĂ€stĂ€ vuoresta, joka menee ylös Seiriin pĂ€in BaalGadiin asti Libanonin laaksossa, Hermonin vuoren alapuolella: kaikki heidĂ€n kuninkaansa voitti hĂ€n, löi ja tappoi heidĂ€t. Cr°ÍC9Čf‚m  Ja lakeutta Kinneretin mereen asti itÀÀn pĂ€in, ja korven mereen, Suolaiseen mereen itÀÀn pĂ€in, BetJesimotin tietĂ€ myöten, ja lounaasta alaspĂ€in lĂ€helle Asdot Pisgaa;IČeƒ   Sihon Amorilaisten kuningas, joka asui Hesbonissa ja hallitsi Aroerista, joka on Arnonin ojan reunalla, ja keskellĂ€ ojaa, ja puolen Gileadia Jabbokin ojaan asti, joka on Ammonin lasten raja,_Čd ƒ; Ja nĂ€mĂ€t ovat maan kuninkaat, jotka Israelin lapset löivĂ€t, ja ottivat heidĂ€n maansa tuolla puolella Jordania, auringon nousemista pĂ€in, Arnonin ojasta Hermonin vuoreen asti, ja kaikki lakeudet itÀÀn pĂ€in:>Čc‚w  Ja niin Josua otti kaiken maakunnan, perĂ€ti niin kuin \Herra\ Mosekselle oli sanonut, ja antoi Israelille perinnöksi, kullekin sukukunnalle osansa; ja maakunta lakkasi sotimasta. Čb‚  Ja ei antanut yhtĂ€kÀÀn Enakilaista jÀÀdĂ€ Israelin lasten maalle, paitsi Gasassa, Gatissa ja Asdodissa, joihin he jĂ€ivĂ€t. CĐùC2Čk‚_  Vuorilla, laaksoissa, lakeudella, vetten tykönĂ€, korvessa, ja lounaan puolessa: HetilĂ€iset, Amorilaiset, Kanaanealaiset, PheresilĂ€iset, HevilĂ€iset ja Jebusilaiset;‚Čj„+  NĂ€mĂ€t ovat maan kuninkaat, jotka Josua löi ja Israelin lapset tĂ€llĂ€ puolella Jordania lĂ€nteen pĂ€in, BaalGadista Libanonin vuorenlakeudella, sileÀÀn vuoreen, joka ulottuu Seiriin, jonka Josua Israelin sukukunnille antoi omaisuudeksi itsekullekin osansa jĂ€lkeen,7Či‚i  Moses \Herran\ palvelia ja Israelin lapset löivĂ€t heitĂ€; ja Moses \Herran\ palvelia antoi sen Rubenilaisille, Gadilaisille ja puolelle Manassen sukukunnalle omaisuudeksi.+Čh‚Q  Ja hallitsi Hermonin vuorella, Salkassa ja koko Basanissa, Gessurin ja Maakatin maan rajoihin, ja puolen Gileadia, joka Sihonin Hesbonin kuninkaan maan raja oli.~Čgw  Siihen myös Ogin Basanin kuninkaan maan rajat, joka vielĂ€ jÀÀnyt oli uljaista, ja asui Astarotissa ja EdreissĂ€, 4Żo2śŒƒG Đ’VŚ†4OČz  DornaphatDorin kuningas, yksi, ja pakanain kuningas Gilgalissa, yksi;NČy  Kedeksen kuningas, yksi; Jokneamin kuningas Karmelin tykönĂ€, yksi;:Čxq  Taanakin kuningas, yksi; Megiddon kuningas, yksi;?Čw{  SimronMeronin kuningas, yksi; Aksaphin kuningas, yksi;9Čvo  Madonin kuningas, yksi; Hatsorin kuningas, yksi;;Čus  Aphekin kuningas, yksi; Lassaronin kuningas, yksi;8Čtm  Tapuan kuningas, yksi; Hepherin kuningas, yksi;9Čso  Makkedan kuningas, yksi; BetElin kuningas, yksi;9Čro  Libnan kuningas, yksi; Adullamin kuningas, yksi;6Čqi  Horman kuningas, yksi; Aradin kuningas, yksi;8Čpm Debirin kuningas, yksi; Gederin kuningas, yksi;8Čom Eglonin kuningas, yksi; Geserin kuningas, yksi;:Čnq Jarmutin kuningas, yksi; Lakiksen kuningas, yksi;=Čmw Jerusalemin kuningas, yksi; Hebronin kuningas, yksi;NČl Jerihon kuningas, yksi; Ain kuningas, joka BetElin sivussa on, yksi; `©ù•—ű`ł‚#  Ja myös GibilĂ€isten maa, ja koko Libanon auringon nousemiseen pĂ€in, BaalGadista Hermonin vuoren alta, siihenasti kuin Hamatiin tullaan.Č‚1  Mutta etelÀÀnpĂ€in ovat kaikki Kanaanealaisten maat ja Meara, joka on Zidonilaisten, Aphekiin saakka ja hamaan Amorilaisten maan ÀÀriin asti,zČ~ƒo  Sihorista, joka juoksee Egyptin editse, Ekronin maan ÀÀriin asti, pohjan puoleen, jotka luetaan Kanaanealaisille; ne viisi Philistealaisten pÀÀmiestĂ€ ovat: Gasilainen, Asdonilainen, Asklonilainen, Gatilainen, Ekronilainen ja Avilainen.aČ}=  TĂ€mĂ€ on se jĂ€lellĂ€ oleva maa: kaikki Philistealaisten maan ÀÀret ja koko Gessuri,,Č| ‚U Kuin Josua vanheni ja ijĂ€lliseksi tuli, sanoi \Herra\ hĂ€nelle: sinĂ€ olet vanhentunut ja ijĂ€lliseksi tullut, ja maata on vielĂ€ aivan paljo jÀÀnyt omistamata.TČ{#  Tirtsan kuningas, yksi. Ne kaikki ovat yksineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ kuningasta. 6©¶(«6rł_ Ja Gileadin ja Gessurin ja Maakatin maan ÀÀret, ja koko Hermonin vuoren, ja koko Basanin Salkaan asti;zło Ja kaikki Sihonin Amorilaisten kuninkaan kaupungit, joka hallitsi Hesbonissa, Ammonin lasten maan rajoihin asti, ł‚ Aroerista, joka on Arnonin ojan reunalla, ja siitĂ€ kaupungista, joka on ojan keskellĂ€, ja koko Medeban lakeuden Diboniin asti,ołƒY  SillĂ€ Rubenilaiset ja Gadilaiset ovat toisen puolen Manassen sukukunnan kanssa saaneet perimisensĂ€, jonka Moses heille oli antanut sillĂ€ puolella Jordania itÀÀn pĂ€in, niinkuin \Herran\ palvelia Moses heille sen antanut oli:pł[  Niin jaa nyt tĂ€mĂ€ maa yhdeksĂ€n sukukunnan vĂ€lillĂ€ perimiseksi, ja puolelle Manassen sukukunnalle.`łƒ;  Kaikki jotka vuorella asuvat, Libanonista lĂ€mpimÀÀn veteen asti, ja kaikki Zidonilaiset: minĂ€ ajan ne Israelin lasten edestĂ€ pois; ainoasti jaa ne Israelille perimiseksi, niinkuin minĂ€ olen sinulle kĂ€skenyt. #U©đûg#Ał  Kirjataimin, Sibman, Zeretin, Saharin laakson, vuorilla,&ł I  Jaksan, Kedemotin, Mephaotin,hł K  Hesbonin kaupunkeinensa, jotka ovat tasaisella kedolla: Dibonin, BamotBaalin ja BetBaalMeonin,ł ‚7  EttĂ€ heidĂ€n rajansa oli Aroerista, joka on Arnonin ojan reunalla, ja se kaupunki ojan keskellĂ€ kaiken sen tasaisen kedon kanssa Medeban tykönĂ€;Pł   Ja Moses antoi Rubenin lasten suvulle, heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen:5ł ‚e  Mutta LevilĂ€isten sukukunnalle ei hĂ€n antanut yhtÀÀn perimistĂ€; sillĂ€ \Herran\ Israelin Jumalan polttouhri on heidĂ€n perintönsĂ€, niinkuin hĂ€n heille sanonut oli.(ł‚K Mutta Israelin lapset ei ajaneet Gessurilaisia ja Maakatilaisia ulos, vaan Gessurilainen ja Maakatilainen asuu Israelin lasten seassa tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.'ł‚I Koko Ogin Basanin kuninkaan valtakunnan, joka hallitsi Astarotissa ja EdreissĂ€, joka vielĂ€ jÀÀnyt oli uljaista, ja Moses löi heitĂ€ ja ajoi heitĂ€ pois. gŸÀKČ]Ég_ł9  Ja Hesbonista RamatMitspeen ja Betoniimiin asti, ja Mahanaimista Debirin rajaan asti,ł‚  EttĂ€ heidĂ€n rajansa oli Jaeser, ja kaikki Gileadin kaupungit, ja puoli Ammonin lasten maata, Aroeriin asti, joka on Rabban kohdalla,Rł  Ja Moses antoi Gadin lasten sukukunnalle heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen,ł‚%  Ja Rubenin lasten raja oli Jordani rajoinensa. TĂ€mĂ€ on Rubenin lasten perimys heidĂ€n sukukuntainsa, kaupunkeinsa ja kylĂ€insĂ€ jĂ€lkeen.rł_  Ja Bileaminkin Beorin pojan, tietĂ€jĂ€n, Israelin lapset miekalla kuoliaaksi löivĂ€t muita tapettaessa.złƒo  Ja kaikki lakeuden kaupungit, ja koko Sihonin, Amorilaisten kuninkaan valtakunnan, joka hallitsi Hesbonissa, jonka Moses löi, niin myös Midianin pÀÀmiehet: Evin, Rekemin, Zurin, Hurin ja Reban, Sihonin pÀÀmiehet, jotka maassa asuivat.?ł{  Ja BetPeorin, ne ojat Pisgan tykönĂ€ ja BetJesimotin, G)Ä8ˆŸGtłc TĂ€mĂ€ on se minkĂ€ Moses antoi Moabin kedoilla, sillĂ€ puolella Jordania, Jerihon kohdalla itÀÀn pĂ€in.Fłƒ  Ja puolen Gileadia ja Astarotia, EdreiĂ€ Ogin valtakunnan kaupungit Basanissa (antoi hĂ€n) Makirin Manassen pojan lapsille, toiselle puolelle Makirin lapsia heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen.,ł‚S  EttĂ€ heidĂ€n rajansa oli Mahanaimista koko Basan, koko Ogin Basanin kuninkaan valtakunta ja kaikki Jairin kylĂ€t, jotka ovat Basanissa, kuusikymmentĂ€ kaupunkia,ł‚   Ja Moses antoi puolelle Manassen lasten suvulle sen mikĂ€ puolelle Manassen sukukunnalle tuli, heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen,bł?  TĂ€mĂ€ on Gadin lasten perimys heidĂ€n sukukunnissansa, kaupungeissansa ja kylissĂ€nsĂ€.Słƒ!  Ja laaksossa Betaram ja BetNimra, Sukkot ja Zaphon, joka jĂ€i Sihonin Hesbonin kuninkaan valtakunnasta; joiden raja oli Jordani Kinneretin meren ÀÀreen asti, toisella puolella Jordania itÀÀn pĂ€in. E  "-8CNYdoz…›Š±ŒÇÒĘèóț *5@JU`kvŒ—ą­·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő $Ï %Đ &Ń 'Ò (Ó )Ô *Ő +Ö ,Ś $Ï %Đ &Ń 'Ò (Ó )Ô *Ő +Ö ,Ś -Ű .Ù /Ú 0Û 1Ü 2Ę 3Ț 4ß 5à 6á 7â 8ă 9ä :ć ;æ <ç =è >é ?ê  ë ì í î ï đ ń ò  ó  ô  ő ö ś ű ù ú û ü  ę  ț  ÿ                             EaŒî:Eqł ƒ] SillĂ€ Josephin lasten oli kaksi sukukuntaa, Manasse ja Ephraim; sentĂ€hden ei he LevilĂ€isille yhtÀÀn osaa antaneet maakunnassa, vaan kaupungit heidĂ€n asuaksensa, ja esikaupungit, joissa heidĂ€n karjansa ja kalunsa oleman piti.0ł‚[ SillĂ€ Moses oli antanut puolelle kolmatta sukukunnalle perimisen tuolla puolella Jordania. Mutta LevilĂ€isille ei hĂ€n antanut yhtÀÀn perimistĂ€ heidĂ€n seassansa.ł‚/ Ja he jakoivat sen heillensĂ€ arvalla, niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Moseksen kĂ€den kautta, yhdeksĂ€lle sukukunnalle ja puolelle sukukunnalle.Qł ƒ Ja nĂ€mĂ€t ovat ne mitkĂ€ Israelin lapset ovat perimiseksi saaneet Kanaanin maalla, jonka heille perinnöksi jakoi pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika ja Israelin lasten sukukuntain ylimmĂ€iset isĂ€t.ł‚1 ! Mutta Levin sukukunnalle ei antanut Moses yhtÀÀn perimystĂ€; \Herra\ Israelin Jumala on heidĂ€n perimisensĂ€, niinkuin hĂ€n heille sanonut oli. d“ŻëDd\ł%ƒ3 Ja Moses vannoi sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ja sanoi: se maa, jonka pÀÀlle sinĂ€ jaloillas olet astunut, on sinun ja sinun lastes perittĂ€vĂ€ ijankaikkisesti, ettĂ€s \Herraa\ minun Jumalaani uskollisesti seurannut olet.#ł$‚A Mutta veljeni, jotka minun kanssani menneet olivat, saattivat kansalle vapisevaisen sydĂ€men; mutta minĂ€ seurasin \Herraa\ minun Jumalaani uskollisesti.@ł#‚{ MinĂ€ olin neljĂ€nkymmenen ajastaikainen, kuin Moses \Herran\ palvelia minun lĂ€hetti KadesBarneasta vakoomaan maata, ja minĂ€ sanoin hĂ€nelle jĂ€lleen vastauksen sydĂ€meni jĂ€lkeen.`ł"ƒ; Silloin menivĂ€t Juudan lapset Josuan tykö Gilgalissa, ja Kaleb Jephunnen poika KenisilĂ€inen sanoi hĂ€nelle: sinĂ€ tiedĂ€t, mitĂ€ \Herra\ sanoi Jumalan miehelle Mosekselle minun ja sinun puolestas KadesBarneassa.jł!O Niinkuin \Herra\ oli Mosekselle kĂ€skenyt, niin tekivĂ€t Israelin lapset, ja jakoivat maakunnan. rȚùÒr]ł)5 Ja Josua siunasi hĂ€ntĂ€ ja antoi Kalebille Jephunnen pojalle Hebronin perimiseksi.‚#ł(„A Niin anna nyt minulle tĂ€mĂ€ vuori, josta \Herra\ sanoi sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, sillĂ€ sinĂ€ kuulit sen siihen aikaan. Ja Enakilaiset asuvat siellĂ€, ja siellĂ€ ovat suuret ja vahvat kaupungit; jos \Herra\ on minun kanssani, ettĂ€ minĂ€ ajaisin heidĂ€t pois, niinkuin \Herra\ on sanonut.ał'ƒ= Ja olen vielĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ niin vĂ€kevĂ€, kuin minĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ olin, jona Mosen minun lĂ€hetti; niinkuin vĂ€kevyyteni oli siihen aikaan, niin on se vielĂ€ nyt vahva sotimaan, kĂ€ymÀÀn ulos ja sisĂ€lle.‚ł&„7 Ja nyt katso, \Herra\ on antanut minun elÀÀ, niinkuin hĂ€n sanonut oli. TĂ€mĂ€ on viides ajastaika viidettĂ€kymmentĂ€ sittekuin \Herra\ nĂ€itĂ€ sanoi Mosekselle, kuin Israel vaelsi korvessa. Ja katso, minĂ€ olen tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ viiden ajastajan vanha yhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€, 1ZÎ'ĄÓ1ł/‚7 Ja menee Atsmonin ohitse, ja tulee Egyptin ojaan, niin ettĂ€ sen maan rajan ÀÀri on meri. TĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman teille maan raja lounaaseen pĂ€in.Jł.ƒ Ja kĂ€y sieltĂ€ ylöspĂ€in Akrabiin, ja kĂ€y Sinin lĂ€vitse, ja menee ylöspĂ€in merestĂ€ KadesBarneaan, ja menee Hetsronin lĂ€vitse, ja kĂ€y ylös Adariin pĂ€in, ja kÀÀntyy ympĂ€ri Karkaan,ł- Niin ettĂ€ heidĂ€n lounainen maan rajansa oli Suolameren ÀÀrestĂ€, se on, siitĂ€ lahdesta, joka menee etelÀÀn pĂ€in,#ł, ‚C Juudan lasten suvun arpa heidĂ€n huonettensa jĂ€lkeen oli Edomin maan rajaan, Sinin korven puoleen, joka etelĂ€n puoleen on, lounaan maan ÀÀrestĂ€ asti;ł+‚  Mutta Hebron kutsuttiin muinaiseen aikaan KirjatArba, joka oli suurin mies Enakilaisten seassa; ja maakunta lakkasi sotimasta."ł*‚? SiitĂ€ oli Hebron Kalebin Jephunnen pojan KenisilĂ€isen perimys tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, ettĂ€ hĂ€n on uskollisesti seurannut \Herraa\ Israelin Jumalaa. VcáôV&ł4‚G Sitte kĂ€y se siitĂ€ vuoren kukkulasta Nephtoan lĂ€hteen tykö, ja menee Ephronin vuoren kaupunkein tykö, ja kÀÀntyy Baalaan pĂ€in, joka on KirjatJearim.pł3ƒ[ Sitte menee raja Hinnomin pojan laaksoon, Jebusilaisen ohitse lounaan pĂ€in, se on Jerusalem; ja raja menee vuoren kukkulan ylitse, joka on Hinnomin laakson edessĂ€, meren tykö, joka on Rephaimin laakson ÀÀrellĂ€ pohjaan pĂ€in.ił2ƒM Ja raja kĂ€y ylös Debirin tykö Akorin laaksosta, ja pohjan puoleen Gilgaliin pĂ€in, joka on Adumimin paltan kohdalla, joka etelĂ€n puoleen on ojan vieressĂ€; sitte se menee EnSemeksen vedelle, ja menee Rogelin lĂ€hteelle.ł1y Ja menee ylös BetHoglaan, ja vetĂ€ytyy pohjasta BetAraban puoleen, ja menee ylös Rubenin pojan Bohenin kiven tykö.ł0‚- Vaan raja itÀÀn pĂ€in on Suolainen meri Jordanin suuhun asti; vaan raja pohjan puoleen on siitĂ€ meren lahdesta, joka on Jordanin ÀÀressĂ€, e<ű7Ìedł:C Ja meni sieltĂ€ ylös Debirin asuvaisten tykö; vaan Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher.hł9K Ja Kaleb ajoi sieltĂ€ pois kolme Enakin poikaa, Sesain, Akimananin ja Talmain, Enakin sikiĂ€t,=ł8‚u Mutta Kalebille Jephunnen pojalle annettiin osa Juudan lasten keskellĂ€, niinkuin \Herra\ oli kĂ€skenyt Josualle, nimittĂ€in KirjatArba, Enakilaisten isĂ€n kaupunki, se on Hebron.ł7‚ Mutta raja lĂ€nteen pĂ€in on suuri meri. TĂ€mĂ€ on Juudan lasten maan raja, joka taholta ympĂ€ri heidĂ€n sukukunnissansa.9ł6‚m Ja tulee ulos Ekronin vieritse pohjan puolelle, ja vetÀÀ hĂ€nensĂ€ Sikroniin asti, ja menee Baalan vuoren ylitse, ja tulee Jabneeliin, ettĂ€ hĂ€nen ÀÀrensĂ€ loppu on meri.@ł5‚{ Ja menee Baalasta ympĂ€ri lĂ€nteen pĂ€in Seirin vuoren tykö, ja menee ulos pohjan puolesta Jearin vuoren vieritse, se on Kessalon, ja tulee alas BetSemeksen tykö, ja menee Timnaan, ˆZ=·—uU6łDi HatsorHadata, Kerijot, Hetsron, se on Hatsor;łC7 Siph, Telem, Bealot;łB; Kedes, Hatsor, Jitnan;łA7 Kina, Dimona, Adada;ł@ Ja kaupungit Juudan lasten sukukunnan ÀÀrestĂ€, Edomin rajan tykönĂ€, lounaaseen kĂ€sin olivat: Kabseel, Eder, Jagur,Pł? TĂ€mĂ€ on Juudan lasten sukukunnan perimys, heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen.Fł>ƒ Ja hĂ€n sanoi: anna minulle siunaus, sillĂ€ sinĂ€ olet antanut minulle kuivan maan, anna minulle myös vesilĂ€hteitĂ€; niin antoi hĂ€n hĂ€nelle lĂ€hteitĂ€ sekĂ€ ylhÀÀltĂ€ ettĂ€ alhaalta.0ł=‚[ Ja tapahtui, kuin hĂ€n tuli, ettĂ€ hĂ€n neuvoi miestĂ€nsĂ€ anomaan peltoa isĂ€ltĂ€nsĂ€, ja hĂ€n astui aasin pÀÀltĂ€ alas; niin sanoi Kaleb hĂ€nelle: mikĂ€ sinun on?wł<i Niin voitti sen Otniel, Kenaksen Kalebin veljen poika; ja hĂ€n antoi tyttĂ€rensĂ€ Aksan hĂ€nelle emĂ€nnĂ€ksi.uł;e Ja Kaleb sanoi: joka lyö KirjatSepherin ja voittaa sen, hĂ€nelle annan minĂ€ tyttĂ€reni Aksan emĂ€nnĂ€ksi. Zá·ŒmK$Ê’h?ŚČŽlIćǧZJłW, Kegila, Aksib, Maresa: yhdeksĂ€n kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€;łV7+ Jephta, Asna, Nesib;łU3* Libna, Eter, Asan;ałT=) Gederot, BetDagon, Naama, Makkeda: kuusitoistakymmentĂ€ kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€; łS=( Kabbon, Lakmas, Kitlis;łR;' Lakis, Botskat, Eglon;!łQ?& Dilean, Mitspe, Jokteel;"łPA% Zenan, Hadasa, Migdalgad;ełOE$ Saaraim, Aditaim, Gedera, Gederotaim: neljĂ€toistakymmentĂ€ kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€;&łNI# Jarmut, Adullam, Soko, Aseka;'łMK" Sanoa, EnGannim, Tappua, Enam;5łLg! Vaan lakialla maalla oli Estaol, Zora, Asna;WłK) Lebaot, Silhim, Ain, Rimmon; yhdeksĂ€nkolmattakymmentĂ€ kaupunkia kylinensĂ€.$łJE Ziglag, Madmanna, Sansanna;łI; Eltolad, Kesil, Horma;łH5 Baala, Ijim, Atsem;(łGM HatsarSual, BeerSeba, BisJotja;'łFK HatsarGadda, Hesmon, BetPalet;łE5 Amam, Sema, Molada; {ŃyìčnüŰ{V2éÇ{Iłf ; Maarat, BetAnot, Eltekon: kuusi kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€;łe;: Halhul, Betsur, Gedor;Fłd9 Kain, Kibea, Timna: kymmenen kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€;!łc?8 Jisreel, Jokdeam, Sanoa;"łbA7 Maon, Karmel, Siph, Juta;Zła/6 Humta, KirjatArba, se on Hebron, Zior: yhdeksĂ€n kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€;!ł`?5 Janum, BetTapua, Apheka;ł_34 Arab, Duma, Esean;Qł^3 Gosen, Holon, Gilo: yksitoistakymmentĂ€ kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€;ł]52 Anab, Estemo, Anim;)ł\O1 Danna, KirjatSanna, se on Debir;0ł[]0 Mutta vuorella oli: Samir, Jatir, Soko; łZ‚ / Asdod tyttĂ€rinensĂ€ ja kylinensĂ€; Gasa tyttĂ€rinensĂ€ ja kylinensĂ€, Egyptin veteen asti; ja se suuri meri on hĂ€nen rajansa.UłY%. Ekronista mereen asti, kaikki mikĂ€ ulottuu Asdodiin, ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€;,łXU- Ekron tyttĂ€rinensĂ€ ja kylinensĂ€; E  !,7BMXcny„š„ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐßêőž©ŽżÊŐßêő                      ! "  # $ % & ' ( ) *  +  ,  -  .  / 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 : ; < = > ? @ A  B !C "D #E $F %G &H 'I (J )K *L +M ,N -O .P /Q 0R 1S 2T 3U  V W X Y t„mOȘ[ÀtIłn  NĂ€mĂ€t saivat Josephin lapset, Manasse ja Ephraim perinnöksi.łm‚) Ja antaa itsensĂ€ alas lĂ€nteen pĂ€in Japhletin rajan tykö, alimmaisen BetHoronin rajaan, ja Gaseriin asti; ja sen ÀÀri on meren tykönĂ€.Lłl Ja tulee BetElistĂ€ Lusiin, ja menee ArkkiAtarotin rajan lĂ€vitse,!łk ‚? Josephin lasten arpa lankesi Jordanista Jerihoon pĂ€in, Jerihon veden tykö, itÀÀn kĂ€sin, siihen korpeen, joka menee Jerihosta ylös BetElin mĂ€keen,Fłjƒ? Mutta Jebusilaiset asuivat Jerusalemissa, ja Juudan lapset ei voineet heitĂ€ ajaa ulos. Ja silloin jĂ€ivĂ€t Jebusilaiset asumaan Juudan lasten kanssa Jerusalemissa tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.Qłi> Nibsan, ja Suolakaupunki, Engedi; kuusi kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€.5łhg= Mutta korvessa oli BetAraba, Middin, Sekaka;Xłg+< KirjatBaal, se on KirjatJearim, Harabba: kaksi kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€. ”nÍaÁA”)łt‚M Ja ei he ajaneet Kanaanealaisia pois, jotka asuivat GeserissĂ€. Niin pysyivĂ€t Kanaanealaiset Ephraimin seassa tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti ja tulivat verollisiksi.}łsu Ephraimin lasten sukukunnalle olivat myös annetut kaikki kaupungit ja kylĂ€t keskellĂ€ Manassen lasten perintöÀ.łr‚3 Tapuasta menee se lĂ€nteen pĂ€in NahalKanaan, ja hĂ€nen ÀÀrensĂ€ on meressĂ€. TĂ€mĂ€ on Ephraimin lasten sukukunnan perimys heidĂ€n suvuissansa.iłqM Ja tulee Janoasta Atarotiin ja Naarataan, ja antaa itsensĂ€ Jerihoa vastaan ja menee Jordaniin.łp‚5 Joka antaa itsensĂ€ lĂ€nteen pĂ€in Mikmethatiin, joka pohjoisessa on; sieltĂ€ kÀÀntyy se itÀÀn, TaenatSilon puoleen, ja menee idĂ€stĂ€ Janoaan,ło‚ Ephraimin lasten raja heidĂ€n suvuissansa ja heidĂ€n perimisissĂ€nsĂ€ itÀÀn pĂ€in oli AtharotAddar, ylimmĂ€iseen BetHoroniin asti, !úZłwƒ/ Mutta Zelophkadilla Hepherin pojalla, Gileadin pojan, Makirin pojan, Manassen pojan, ei ollut yhtÀÀn poikaa, vaan tyttĂ€riĂ€; ja nĂ€mĂ€t ovat hĂ€nen tytĂ€rtensĂ€ nimet: Makla ja Noa, Hogla, Milka ja Tirtsa.‚#łv„A Muille Manassen lapsille myös lankesi arpa heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen: Abieserin lapsille, Helekin lapsille, Asrielin lapsille, Sekemin lapsille, Hepherin lapsille ja Semidan lapsille. NĂ€mĂ€t ovat Manassen Josephin pojan lapset, jotka olivat miehenpuolet heidĂ€n suvuissansa.[łu ƒ3 Ja arpa lankesi Manassen sukukunnalle, sillĂ€ hĂ€n oli Josephin esikoinen, ja se lankesi Makirille Manassen esikoiselle, Gileadin isĂ€lle; sillĂ€ hĂ€n oli jalo sotamies, sentĂ€hden sai hĂ€n Gileadin ja Basanin. śïwńPśVł|' Tapuan maa tuli Manasselle, mutta Tapua Manassen rajalla Ephraimin lapsille.ł{‚5 Ja Manassen raja oli Asserista Mihmetatiin asti, joka on Sikemin edessĂ€, ja menee ulos oikian kĂ€den puoleen niihin asti, kuin asuivat EnTapuassa.łz SillĂ€ Manassen tyttĂ€ret saivat perinnön hĂ€nen poikainsa seassa; ja Gileadin maa oli annettu muille Manassen pojille.ułye Mutta Manasselle tuli kymmenen osaa, paitsi Gileadin ja Basanin maata, jotka ovat tuolla puolella Jordania;‚ łx„ Ja he menivĂ€t papin Eleatsarin ja Josuan Nunin pojan ja ylimmĂ€isten tykö, ja sanoivat: \Herra\ kĂ€ski Moseksen antaa meille perinnön meidĂ€n veljeimme sekaan; ja hĂ€n antoi myös heille perinnön heidĂ€n isĂ€nsĂ€ veljein sekaan, \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen. "S-Š"Ž{ Mutta kuin Israelin lapset vahvistuivat, tekivĂ€t he Kanaanealaiset verollisiksi, ja ei ajaneet heitĂ€ ollenkaan pois.Ž‚ Ja Manassen lapset ei voineet ajaa niiden kaupunkien asuvaisia ulos, vaan Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinĂ€ maassa.‚"ł„? Niin oli Manassella Isaskarin ja Asserin seassa BetSean ja hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€, Jiblaam ja hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€, ja Dorin asuvaiset tyttĂ€rinensĂ€, ja EnDorin asuvaiset tyttĂ€rinensĂ€, ja Taanan asuvaiset tyttĂ€rinensĂ€, Megiddon asuvaiset tyttĂ€rinensĂ€, ja kolmas osa Naphetista.Bł~‚ SillĂ€ Ephraimin maa on etelĂ€n puolella ja Manassen pohjan puolella, niin ettĂ€ meri on heidĂ€n rajansa, ja ulottuu Asseriin saakka pohjan puolesta, ja Isaskariin asti idĂ€n puolesta.cł}ƒA Sitte tulee se alas NahalKanaan asti etelÀÀn pĂ€in velikaupungeita, jotka Ephraimin omat ovat, Manassen kaupunkien seassa. Mutta pohjan puolesta ovat Manassen rajat ojaan asti, ja niiden ÀÀret ovat meren tykönĂ€, ÌV掂! Josua puhui Josephin huoneelle, Ephraimille ja Manasselle, sanoen: sinĂ€ olet suuri ja vĂ€kevĂ€ kansa, ei sinulla pidĂ€ oleman yksi arpa.oŽƒY Niin sanoivat Josephin lapset: ei ne vuoret meille tĂ€ydy, sillĂ€ kaikilla Kanaanealaisilla, jotka asuvat maan laaksoissa, ovat rautavaunut, ja BetSeanin asuvaisilla ja hĂ€nen tyttĂ€rillĂ€nsĂ€, ja Jisreelin laaksossa asuvaisilla.@Ž‚{ Niin Josua sanoi heille: ettĂ€s olet suuri kansa, niin mene metsÀÀn ja perkaa siellĂ€ sinulles siaa, PheresilĂ€isten ja uljasten maalla, jos Ephraimin vuori on sinulle ahtaimmaksi.bŽƒ? Silloin puhuivat Josephin lapset Josualle ja sanoivat: miksi et minulle enempÀÀ antanut, kuin yhden arvan ja osan, perinnöksi, ja minĂ€ olen kuitenkin suuri kansa, niinkuin \Herra\ on minun tĂ€hĂ€n asti siunannut? — ‡#t—YŽ ƒ- Ottakaat itsellenne jokaisesta sukukunnasta kolme miestĂ€, lĂ€hettÀÀkseni heitĂ€ menemÀÀn ja vaeltamaan maan lĂ€vitse, ja ettĂ€ he kirjoittaisivat sen perimisensĂ€ jĂ€lkeen ja palajaisivat minun tyköni.+Ž ‚Q Ja Josua sanoi Israelin lapsille: kuinka kauvan te olette niin kĂ€hlÀÀt, ettette mene ja omista maata, jonka \Herra\ teidĂ€n isĂ€inne Jumala teille on antanut.aŽ= Ja oli vielĂ€ Israelin lapsista seitsemĂ€n sukukuntaa, joiden perintö ei ollut jaettu.Ž { Ja kaikki Israelin lasten kansa kokoontui Siloon ja pani siellĂ€ ylös seurakunnan majan; ja maa oli heille alamainen.sŽƒa SillĂ€ vuori pitÀÀ myös sinun omas oleman, jossa metsÀÀ on, siellĂ€ perkaa ympĂ€rillĂ€s, ja sinulla pitÀÀ oleman sen ÀÀret; sillĂ€ sinĂ€ ajat Kanaanealaiset pois, vaikka heillĂ€ rautavaunut ovat, ja vaikka he vĂ€kevĂ€t ovat. mYąŠm‚Ž„- Niin miehet nousivat ja lĂ€ksivĂ€t matkaan, ja Josua kĂ€ski heitĂ€, kuin he tahtoivat mennĂ€ kirjoittamaan maata, ja sanoi: vaeltakaat maan lĂ€vitse ja kirjoittakaat se, ja tulkaat jĂ€lleen minun tyköni, ja minĂ€ heitĂ€n tĂ€ssĂ€ teidĂ€n arpanne \Herran\ edessĂ€ Silossa.‚Ž „# SillĂ€ LevilĂ€isillĂ€ ei ole yhtĂ€kÀÀn osaa teidĂ€n seassanne, vaan \Herran\ pappeus on heidĂ€n perimisensĂ€. Mutta Gad ja Ruben, ja puoli Manassen sukukuntaa ottivat osansa tuolla puolella Jordania itĂ€isellĂ€ puolella, jonka Moses \Herran\ palvelia antoi heille.3Ž ‚a Mutta teidĂ€n pitÀÀ kirjoittaman ne seitsemĂ€n maan osaa ja tuoman tĂ€nne minun tyköni, niin minĂ€ heitĂ€n teidĂ€n arpanne tĂ€ssĂ€ \Herran\ meidĂ€n Jumalamme edessĂ€.#Ž ‚A Ja he jakakaan maan seitsemÀÀn osaan: Juudan pitÀÀ oleman rajallansa etelĂ€n puolella, ja Josephin huoneen pitÀÀ oleman rajallansa pohjan puolella. „QÁY„0Ž‚[ Ja se raja juoksee sieltĂ€ Lutsaan, Lutsan viertĂ€ myöten lounaaseen pĂ€in, se on BetEl, ja laskee AtaraotAdariin, mĂ€en ohessa etelÀÀn pĂ€in alamaista BetHoronia.BŽ‚ Ja heidĂ€n rajansa oli pohjan kulmalla Jordanista, ja se raja menee ylöskĂ€sin Jerihon viertĂ€ myöten pohjan puolesta, ja nousee vuorelle lĂ€nteen pĂ€in, ja loppuu Betavenin korpeen.Ž‚7 Ja BenJaminin lasten sukukunnan arpa lankesi heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen, ja heidĂ€n arpansa raja oli Juudan lasten ja Josephin lasten vaiheella. Ž‚ Silloin heitti Josua Silossa arvan heille \Herran\ edessĂ€, ja Josua jakoi siinĂ€ maan Israelin lapsille, heidĂ€n osansa jĂ€lkeen.+Ž‚Q Niin miehet lĂ€ksivĂ€t ja vaelsivat maan lĂ€vitse, ja kirjoittivat sen kirjaan, seitsemÀÀn osaan, kaupunkein jĂ€lkeen, ja tulivat Siloon, Josuan tykö leiriin. kûr•ÙkkŽQ Ja menee sen tasaisen kedon viertĂ€ myöten, joka on pohjaan pĂ€in, ja laskee tasaiselle kedolle,8Ž‚k Ja antaa itsensĂ€ pohjoisesta, ja juoksee EnSemeksen tykö, ja juoksee Gelilotin tykö, jotka ovat ylhÀÀllĂ€ Adummin puolessa, ja laskee Bohanin, Rubenin pojan kiven tykö,YŽƒ- Ja laskee mĂ€en loppuun, joka on Hinnomin lasten laakson edessĂ€, joka on Rephaimin notkossa, pohjan puolella, ja laskee Hinnomin laaksoon Jebusilaisten viereen etelÀÀn pĂ€in, ja laskee Rogelin lĂ€hteelle,Ž‚ Mutta lounaanpuolinen kulma on KirjatJearimin ÀÀrestĂ€, ja loppuu raja lĂ€nnen puoleen, ja tulee Nephtoan lĂ€hteen tykö,‚Žƒ} Sitte laskee raja ja kÀÀntÀÀ itsensĂ€ ympĂ€ri lĂ€nnen puoleen meren kulmaan siitĂ€ mĂ€estĂ€, joka on BetHoronin edessĂ€ mereen pĂ€in, ja loppuu KirjatBaalin tykönĂ€, se on KirjatJearim, Juudan lasten kaupunki. TĂ€mĂ€ on lĂ€nnenpuolinen kulma. \EŸòŃ|Y5\0Ž"‚[ Zela, Eleph, ja Jebusi, se on Jerusalem, GibeatKirjat, neljĂ€toistakymmentĂ€ kaupunkia kylinensĂ€. TĂ€mĂ€ on BenJaminin lasten perimys heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen."Ž!A Rekem, Jirpeel ja Tarala;!Ž ? Mitspe, Kaphira ja Mosa; Ž= Gibeon, Rama ja Beerot;RŽ KapharAmmoni, Ophni, ja Gaba: kaksitoistakymmentĂ€ kaupunkia kylinensĂ€;Ž9 Avvim, Para ja Ophra;#ŽC BetAraba, Zemaraim, BetEl;Ž‚ Mutta nĂ€mĂ€t ovat BenJaminin lasten sukukunnan kaupungit heidĂ€n heimokuntainsa jĂ€lkeen: Jeriho, BetHogla, EmekKetsits;"Ž‚? Mutta idĂ€npuolinen kulma pitÀÀ Jordaniin loppuman. TĂ€mĂ€ on BenJaminin lasten perintö heidĂ€n rajainsa ympĂ€rillĂ€, heidĂ€n sukukuntainsa jĂ€lkeen.7Ž‚i Ja menee sitĂ€ viertĂ€ myöten, BetHoglan ohesta pohjaan pĂ€in, ja loppuu Suolaisen meren lahteen, pohjaan pĂ€in, lounaan puolella Jordania. TĂ€mĂ€ on lounaan puolinen raja. k\íɘAț9kJŽ+ƒ SillĂ€ Simeonin lasten perimys on keskellĂ€ Juudan lasten osaa; ja ettĂ€ Juudan lasten osa oli suurempi kuin he itse, sentĂ€hden perivĂ€t Simeonin lapset osan keskellĂ€ heidĂ€n perintöÀnsĂ€.AŽ*‚} Siihen myös kaikki kylĂ€t, jotka ympĂ€ri nĂ€itĂ€ kaupungeita ovat, BaalatBeeriin asti, ja Ramatiin, etelĂ€n puoleen. TĂ€mĂ€ on Simeonin lasten sukukunnan perimys heidĂ€n suvuissansa,@Ž)} Ain, Rimmon, Eter ja Asan: neljĂ€ kaupunkia kylinensĂ€;TŽ(# BetLebaot ja Saruhen: kolmetoistakymmentĂ€ kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€;.Ž'Y Ziglag, Bethammarkabot ja HatsarSusa:!Ž&? Eltolad, Betul ja Horma;#Ž%C HatsarSual, Bala ja Atsem;FŽ$ Ja heidĂ€n perittĂ€vĂ€ksensĂ€ tuli BeerSeba, Seba ja Molada: Ž# ‚= SenjĂ€lkeen lankesi toinen arpa Simeonin lasten sukukunnalle heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen, ja heidĂ€n perintönsĂ€ oli keskellĂ€ Juudan lasten perimystĂ€. E  !,7ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő [ \ ]  ^  _ ` a b c [ \ ]  ^  _ ` a b c d e f  g  h  i  j  k l m n o p q r s t u v w x y z { | }  ~ ! "€ # $‚ %ƒ &„ '… († )‡ *ˆ +‰ ,Š -‹  Œ  Ž   ‘ ’ “  ”  •  –  —  ˜ ™ š › œ  ž Ÿ Mvï\Ț~œMLŽ3 NeljĂ€s arpa lankesi Isaskarin lapsille heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen.qŽ2] TĂ€mĂ€ on Sebulonin lasten perimys heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen, nĂ€mĂ€t heidĂ€n kaupunkinsa ja kylĂ€nsĂ€.kŽ1Q Kattat, Nahalal, Simron, Ideala ja Betlehem: kaksitoistakymmentĂ€ kaupunkia ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€.]Ž05 Ja juoksee ympĂ€ri pohjan puoleen Hannatoniin pĂ€in, ja loppuu JephtaElin laaksoon;{Ž/q Ja menee sieltĂ€ itÀÀn pĂ€in lĂ€vitse Githan, Hepherin, Ittan, Katsin, ja loppuu Rimmoniin, Mitoariin ja Neaan;Ž.‚ Ja kÀÀntyy Saridista itÀÀn pĂ€in auringon nousemisen puoleen, KislotTaborin rajan tykö, ja menee Dabratiin, ja ulottuu Japhiaan;Ž-‚ Ja heidĂ€n rajansa astuu lĂ€nnen puoleen Maralaan, ja ulottuu Dabbasetiin ja siihen ojaan, joka juoksee Jokneamin ohitse;Ž,‚ Kolmas arpa lankesi Sebulonin lasten sukukunnalle heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen, ja heidĂ€n perintönsĂ€ raja oli Saridiin asti. 'švBŹBëȘIy'OŽ> Ja Ebroniin, Rehobiin, Hammoniin ja Kanaan, aina isoon Sidoniin asti.LŽ=ƒ Ja kÀÀntyy auringon nousemista kĂ€sin BetDagonia vastaan, ja ulottuu Sebuloniin ja Jephtahelin laaksoon pohjan puoleen, BetEmekiin ja Negieliin, ja loppuu Kabulin tykönĂ€ vasemmalla puolella;^Ž<7 Allammelek, Amead ja Miseal, ja ulottuu Karmeliin lĂ€nteen pĂ€in, ja SihorLibnatiin;>Ž;y Ja heidĂ€n rajansa oli Helkat, Hali, Beten ja Aksaph;TŽ:# Viides arpa lankesi Asserin lasten sukukunnalle heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen,gŽ9I TĂ€mĂ€ on Isaskarin lasten sukukunnan perimys, kaupungit ja kylĂ€t heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen.Ž8‚ Ja ulottuu Taboriin, Sahatsimaan, ja BetSemekseen, ja hĂ€nen loppunsa ovat Jordanin tykönĂ€: kuusitoistakymmentĂ€ kaupunkia kylinensĂ€.1Ž7_ Remet, EnGannim, Enhadda ja BetPhatsets;!Ž6? Rabbit, Kisjon ja Abets;%Ž5G Hapharaim, Sion ja Anaharat;;Ž4s Ja heidĂ€n rajansa oli Jisreel, Kesullot ja Sunem; V]˜KÆì{V"ŽGA% Kedes, Edrei ja Enhatsor,ŽF;$ Adama, Rama ja Hatsor,LŽE# Ja vahvat kaupungit ovat: Ziddim, Zer, Hammat, Rakkat ja Kinneret,VŽDƒ'" Ja raja kÀÀntyy lĂ€nnen puoleen AsnotTaborin tykö, ja tulee sieltĂ€ hamaan Hukkokiin, ja ulottuu etelĂ€stĂ€ Sebuloniin ja lĂ€nnestĂ€ Asseriin ja Juudaan asti Jordanin tykö auringon ylenemisen puoleen.ŽC}! Ja heidĂ€n rajansa oli HelephistĂ€, Elon Zananimin lĂ€vitse, Adami, Nekeb, JabneEl, Lakkumiin asti ja loppuu Jordaniin.JŽB Kuudes arpa lankesi Naphtalin lapsille heidĂ€n sukunsa jĂ€lkeen.sŽAa TĂ€mĂ€ on Asserin lasten sukukunnan perimys heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen, ne kaupungit ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€.LŽ@ Umma, Aphek ja Rehob: kaksikolmattakymmentĂ€ kaupunkia kylinensĂ€.Ž?‚9 Ja kÀÀntyy raja Raman puoleen, aina vahvaan kaupunkiin Zoriin asti, ja palajaa Hosaan pĂ€in, ja loppuu meren tykönĂ€ nuoraa myöten Aksibin tykö; N—3ڏhEô±ŸNmŽRU0 TĂ€mĂ€ on Danin lasten sukukunnan perintö heidĂ€n suvuissansa, nĂ€mĂ€t kaupungit ja niiden kylĂ€t.oŽQƒY/ Ja siellĂ€ loppuu Danin lasten raja. Ja Danin lapset nousivat ja sotivat LesemiĂ€ vastaan, ja voittivat sen ja löivĂ€t sen miekan terĂ€llĂ€, omistivat sen ja asuivat siinĂ€, ja kutsuivat Lesemin Daniksi, isĂ€nsĂ€ Danin nimeltĂ€.@ŽP}. Mehaijarkon ja Rakkon, sen rajan kanssa Japhoa vastaan;'ŽOK- Jehut, BeneBarak ja GatRimmon,$ŽNE, Elteke, Gibbeton ja Baalat, ŽM=+ Elon, Timnata ja Ekron,$ŽLE* Saalabbin, Ajalon ja Jitla,HŽK ) Ja raja heidĂ€n perimisestĂ€nsĂ€ oli Sorea, Estaol ja Irsemes,VŽJ'( SeitsemĂ€s arpa lankesi Danin lasten sukukunnalle heidĂ€n sukuinsa jĂ€lkeen.aŽI=' TĂ€mĂ€ on Naphtalin lasten sukukunnan perimys heidĂ€n suvuissansa, kaupungit ja kylĂ€t.fŽHG& Jireon, MigdalEl, Harem, BetAnat ja BetSemes: yhdeksĂ€ntoistakymmentĂ€ kaupunkia kylinensĂ€. snŒÈšsŽX‚5 EttĂ€ sinne sais paeta miehentappaja, joka jonkun lyö tapaturmaisesti ja tietĂ€mĂ€tĂ€, ettĂ€ he teidĂ€n seassanne olisivat vapaat verenkostajalta.ŽW Puhu Israelin lapsille, sanoen: asettakaat teille muutamia vapaakaupungeita, joista minĂ€ teille puhuin Moseksen kautta,+ŽV U Ja \Herra\ puhui Josualle ja sanoi:pŽUƒ[3 NĂ€mĂ€t ovat ne perimiset, jotka pappi Eleatsar ja Josua Nunin poika ja ylimmĂ€iset Israelin lasten sukukuntain isistĂ€ arvalla jakoivat Silossa \Herran\ edessĂ€, seurakunnan majan oven tykönĂ€; ja niin lopettivat maan jakamisen..ŽT‚W2 Ja antoivat hĂ€nelle \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen sen kaupungin, jota hĂ€n anoi, joka oli TimnatSera Ephraimin vuorella; siellĂ€ hĂ€n rakensi kaupungin ja asui siinĂ€.ŽS‚1 Ja kuin he olivat lakanneet jakamasta maata rajoinensa, antoivat Israelin lapset Josualle Nunin pojalle perinnön heidĂ€n seassansa, sí sŽ\‚# Niin he pyhittivĂ€t Kedeksen Galileassa Naphtalin vuorella, ja Sikemin Ephraimin vuorella, ja KirjatArban, se on Hebroni, Juudan vuorella;‚Ž[„ Niin asukaan hĂ€n siinĂ€ kaupungissa, siihenasti kuin hĂ€n seisoo seurakunnan oikeuden edessĂ€, ylimmĂ€isen papin kuolemaan asti, joka siihen aikaan on; sitte pitÀÀ miehentappajan palaaman ja tuleman kaupunkiinsa ja huoneeseensa, kaupunkiin, josta hĂ€n pakeni.JŽZƒ Ja kuin verenkostaja ajaa hĂ€ntĂ€ takaa, ei heidĂ€n pidĂ€ antaman miehentappajaa hĂ€nen kĂ€siinsĂ€, ettĂ€ hĂ€n tietĂ€mĂ€tĂ€ löi lĂ€himmĂ€isensĂ€ ja ei ollut ennen vainoa hĂ€nen vĂ€lillĂ€nsĂ€.‚ŽY„ Ja joka pakenee johonkuhun niistĂ€ kaupungeista, hĂ€nen pitÀÀ seisoman ulkona kaupungin portin edessĂ€ ja jutteleman vanhinten edessĂ€ syynsĂ€, niin pitÀÀ heidĂ€n ottaman hĂ€nen kaupunkiin tykönsĂ€ ja antaman hĂ€nelle siaa, asuaksensa heidĂ€n tykönĂ€nsĂ€. èF5Ž`‚e Ja puhuttelivat heitĂ€ Silossa Kanaanin maalla ja sanoivat: \Herra\ kĂ€ski Moseksen kautta antaa meille kaupungeita asuaksemme, ja niiden esikaupungit meidĂ€n karjallemme.Ž_ ‚9 Niin menivĂ€t LevilĂ€isten ylimmĂ€iset isĂ€t papin Eleatsarin ja Josuan Nunin pojan eteen, ja ylimmĂ€isten isĂ€in eteen Israelin lasten sukukunnissa,‚.Ž^„W NĂ€mĂ€t olivat ne kaupungit, jotka asetettiin kaikille Israelin lapsille ja muukalaisille, jotka heidĂ€n seassansa asuivat, ettĂ€ sinne piti pakeneman jokainen joka jonkun tapaturmaisesti löi, ettei hĂ€n kuolisi verenkostajan kĂ€den kautta, siihenasti ettĂ€ hĂ€n seisois seurakunnan edessĂ€.bŽ]ƒ? Ja tuolla puolella Jordania, Jerihon kohdalla itÀÀn pĂ€in, antoivat he Betserin, korvessa lakialla kedolla, Rubenin sukukunnasta, ja Ramotin Gileadissa Gadin sukukunnasta ja Golanin Basanissa Manassen sukukunnasta. u KłŽf‚% Ja niin antoivat Israelin lapset LevilĂ€isille arvalla nĂ€mĂ€t kaupungit esikaupunkeinensa, niinkuin \Herra\ Moseksen kautta kĂ€skenyt oli.Že‚# Merarin lapset sukuinsa jĂ€lkeen saivat Rubenin sukukunnalta, Gadin sukukunnalta ja Zebulonin sukukunnalta kaksitoistakymmentĂ€ kaupunkia.9Žd‚m Gersonin lapsille tuli arvalla Isaskarin sukukunnalta, Asserin sukukunnalta, Naphtalin sukukunnalta ja puolelta Manassen sukukunnalta Basanissa kolmetoistakymmentĂ€ kaupunkia.Žc‚# Vaan muille Kahatin lapsille tuli arvalla Ephraimin sukukunnalta, Danin sukukunnalta ja puolelta Manassen sukukunnalta kymmenen kaupunkia.QŽbƒ Ja arpa lankesi Kahatilaisten sukukunnille: ja papin Aaronin lapset LevilĂ€isistĂ€ saivat arvalla Juudan sukukunnalta, Simeonin sukukunnalta ja BenJaminin sukukunnalta kolmetoistakymmentĂ€ kaupunkia.Ža‚  Niin antoivat Israelin lapset LevilĂ€isille perinnöstĂ€nsĂ€, \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen, nĂ€mĂ€t kaupungit esikaupunkeinensa: &xˆ%™V&XŽo+ BenJaminin sukukunnalta Gibeonin esikaupunkeinensa ja Geban esikaupunkeinensa,Žn‚ Ain esikaupunkeinensa, Juttan esikaupunkeinensa ja BetSemeksen esikaupunkeinensa: yhdeksĂ€n kaupunkia niiltĂ€ kahdelta sukukunnalta;@Žm} Holonin esikaupunkeinensa ja Debirin esikaupunkeinensa,@Žl} Jatirin esikaupunkeinensa ja Estmoan esikaupunkeinensa,Žk‚  Niin antoivat he papin Aaronin lapsille miehentappajain vapaakaupungin Hebronin esikaupunkeinensa ja Libnan esikaupunkeinensa,`Žj; Mutta kaupungin pellon kylinensĂ€ antoivat he Kalebille Jephunnen pojalle perinnöksi.Ži‚ Niin antoivat he heille KirjatArban, (Arba oli Enakin isĂ€), se on Hebron, Juudan vuorella, ja esikaupungit ympĂ€ristöltĂ€.cŽhA Aaronin pojille Kahatilaisten suvusta Levin pojista; sillĂ€ ensimĂ€inen arpa oli heidĂ€n.Žg‚ Juudan lasten sukukunnalta ja Simeonin lasten sukukunnalta annettiin nĂ€mĂ€t kaupungit, jotka he nimittivĂ€t nimeltĂ€nsĂ€, E)4?JU`kvŒ—ąŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ[fq|‡’šłŸÉÔßêő !,7BMXcny„š„°»ÄÎŰâìöœŠ°șÄÎŰâìöő   Ą ą Ł € „ Š § š © Ą ą Ł € „ Š § š © Ș  « !Ź "­  ź Ż ° ± Č ł Ž ”  ¶  ·  ž  č  ș » Œ œ  Ÿ ż À Á  Ă Ä Ć  Æ  Ç  È  É  Ê Ë Ì Í Î Ï Đ Ń Ò Ó Ô Ő Ö Ś Ű Ù Ú Û Ü  Ę !Ț ß  à  á  â  ă  ä  ć >©@Œ/Óx„>dŽxC Kaikki muiden Kahatin lasten sukukuntain kaupungit olivat kymmenen ja niiden esikaupungit.wŽwi Puolelta Manassen sukukunnalta Thaanakin esikaupunkeinensa ja GatRimmonin esikaupunkeinensa: kaksi kaupunkia.VŽv' Ajalonin esikaupunkeinensa, GatRimmonin esikaupunkeinensa: neljĂ€ kaupunkia;XŽu+ Ja Danin sukukunnalta Elteken esikaupunkeinensa ja Gibtonin esikaupunkeinensa,YŽt- Kibtsaimin esikaupunkeinensa ja BetHoronin esikaupunkeinensa: neljĂ€ kaupunkia; Žs‚  Ja he antoivat heille miehentappajan vapaakaupungin Sikemin esikaupunkeinensa Ephraimin vuorella ja Getserin esikaupunkeinensa,Žr{ Mutta muut Kahatin lasten sukukunnat, LevilĂ€iset, Kahatin sikiĂ€t saivat kaupunkia arvallansa Ephraimin sukukunnalta.fŽqG Kaikki pappein Aaronin poikain kaupungit olivat kolmetoistakymmentĂ€ ja niiden esikaupungit.TŽp# Anatotin esikaupunkeinensa ja Almonin esikaupunkeinensa: neljĂ€ kaupunkia. 1/Ű‚.Û,À1 ”‚" Merarin lapsille, toisille LevilĂ€isille, annettiin Sebulonin sukukunnalta Jokneam esikaupunkeinensa ja Kartta esikaupunkeinensa,iŽM! Kaikki Gersonilaisten sukukuntain kaupungit olivat kolmetoistakymmentĂ€ ja niiden esikaupungit.+Ž~‚Q Naphtalin sukukunnalta miehentappajan vapaakaupunki Gedes Galileassa esikaupunkeinensa ja HammotDor esikaupunkeinensa, Kartan esikaupunkeinensa: kolme kaupunkia.PŽ} Helkat esikaupunkeinensa ja Rehob esikaupunkeinensa: neljĂ€ kaupunkia;QŽ| Asserin sukukunnalta Miseal esikaupunkeinensa, Abdon esikaupunkeinensa,SŽ{! Jarmut esikaupunkeinensa ja EnGannim esikaupunkeinensa: neljĂ€ kaupunkia;TŽz# Isaskarin sukukunnalta Kision esikaupunkeinensa, Dabrat esikaupunkeinensa,MŽyƒ Gersonin lapsille LevilĂ€isten sukukunnasta annettiin puolelta Manassen sukukunnalta miehentappajan vapaakaupunki Golan Basanissa esikaupunkeinensa ja Beestera esikaupunkeinensa: kaksi kaupunkia; žźX„)€ž|”s* Ja itsekullakin kaupungilla oli hĂ€nen esikaupunkinsa ympĂ€ristöllĂ€nsĂ€, niin oli niillĂ€ kaikilla kaupungeilla.”‚) Kaikki LevilĂ€isten kaupungit Israelin lasten perinnön seassa olivat kahdeksanviidettĂ€kymmentĂ€ ja niiden esikaupungit.”}( Kaikki toisten LevilĂ€isten Merarin lasten kaupungit, heidĂ€n suvussansa arpansa jĂ€lkeen, olivat kaksitoistakymmentĂ€.X”+' Hesbon esikaupunkeinensa ja Jaeser esikaupunkeinensa: kaikki neljĂ€ kaupunkia.{”q& Gadin sukukunnalta miehentappajan vapaakaupunki Ramot Gileadissa esikaupunkeinensa ja Mahanaim esikaupunkeinensa,S”!% Kedemot esikaupunkeinensa ja Mephaat esikaupunkeinensa: neljĂ€ kaupunkia;S”!$ Rubenin sukukunnalta Betser esikaupunkeinensa ja Jaksa esikaupunkeinensa,O”# Dimna esikaupunkeinensa, Nahalal esikaupunkeinensa: neljĂ€ kaupunkia, EabÛyÎE”‚ Ette hyljĂ€nneet teidĂ€n veljiĂ€nne isoon aikaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, ja te piditte \Herran\ teidĂ€n Jumalanne kĂ€skyn.'” ‚I Ja sanoi heille: te piditte kaikki mitĂ€ Moses \Herran\ palvelia teille kĂ€ski, ja olette kuulleet minun ÀÀneni kaikissa mitĂ€ minĂ€ olen teille kĂ€skenyt._”  ; Silloin kutsui Josua tykönsĂ€ Rubenilaiset, Gadilaiset ja puolen Manassen sukukuntaa:” ‚- Ja ei puuttunut mitÀÀn kaikesta siitĂ€ hyvyydestĂ€, mitĂ€ \Herra\ oli puhunut Israelin huoneelle, vaan kaikki tapahtui.{” ƒq, Ja \Herra\ antoi heille levon kaikella heidĂ€n ympĂ€ristöllĂ€nsĂ€, niinkuin hĂ€n vannoi heidĂ€n isillensĂ€; ja ei yksikÀÀn heidĂ€n vihollisistansa seisonut heitĂ€ vastaan, vaan kaikki heidĂ€n vihollisensa antoi \Herra\ heidĂ€n kĂ€siinsĂ€.” ‚1+ Ja niin antoi \Herra\ Israelin lapsille kaiken sen maan, jonka hĂ€n vannoi heidĂ€n isillensĂ€ antaaksensa; ja he omistivat sen ja asuivat siinĂ€. 8…*8n”ƒW Manassen puolelle sukukunnalle on Moses antanut Basanissa ja toiselle puolelle antoi Josua heidĂ€n veljeinsĂ€ keskellĂ€ tĂ€llĂ€ puolella Jordania lĂ€nteen pĂ€in. Ja kuin Josua antoi heidĂ€n kĂ€ydĂ€ majoillensa ja siunasi heitĂ€,X”+ Niin Josua siunasi heitĂ€ ja antoi heidĂ€n mennĂ€, ja he menivĂ€t majoillensa.‚|”…s Ainoastaan ottakaat visusti vaari, ettĂ€ te teette sen kĂ€skyn ja lain jĂ€lkeen, jonka Moses \Herran\ palvelia on teille kĂ€skenyt, ettĂ€ te rakastatte \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne, ja vaellatte kaikissa hĂ€nen teissĂ€nsĂ€, ja pidĂ€tte hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, ja riiputte hĂ€nessĂ€ kiinni, ja palvelette hĂ€ntĂ€ kaikesta teidĂ€n sydĂ€mestĂ€nne ja kaikesta teidĂ€n sielustanne.w”ƒi Ja nyt on \Herra\ teidĂ€n Jumalanne antanut teidĂ€n veljillenne levon, niinkuin hĂ€n sanoi heille; palatkaat siis nyt ja menkÀÀt teidĂ€n majoillenne perintömaahanne, jonka Moses \Herran\ palvelia antoi teille tuolla puolella Jordania. BóȚ BZ”ƒ/ Ja kuin Israelin lapset kuulivat sanottavan: katso, Rubenin lapset, Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ovat rakentaneet alttarin Kanaanin maata vastaan, lĂ€hes Jordanin rajoja Israelin lasten puolelle;:”‚o Ja kuin he tulivat Jordanin rajoille, jotka Kanaanin maassa ovat, rakensivat Rubenilaiset, Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa siinĂ€ lĂ€hes Jordania jalon suuren alttarin.‚”„ Ja niin palasivat Rubenilaiset ja Gadilaiset ja puoli Manassen sukukuntaa, ja menivĂ€t pois Israelin lasten tyköÀ Silosta, joka Kanaanin maalla on, menemÀÀn Gileadin maahan, perintömaahansa, jonka he olivat perineet \Herran\ kĂ€skyn jĂ€lkeen Moseksen kautta.‚ ”„  Puhui hĂ€n heille, sanoen: te tulette kotia suurella saaliilla teidĂ€n majoillenne ja sangen suurella karjalaumalla, hopialla, kullalla, vaskella, raudalla ja aivan paljoilla vaatteilla; niin jakakaat teidĂ€n vihamiestenne saalis teidĂ€n veljeinne kanssa. OvŰûjO‚”„) NĂ€in kaikki \Herran\ kansa kĂ€ski teille sanoa: mikĂ€ on se rikos, jolla te olette rikkoneet Israelin Jumalaa vastaan, kÀÀntÀÀksenne itsenne tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ \Herrasta\ pois, rakentaen itsellenne alttaria, asettaaksenne teitĂ€nne tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ \Herraa\ vastaan. ”‚ Ja he tulivat Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tykö Gileadin maahan ja puhuivat heidĂ€n kanssansa, sanoen:Y”ƒ- Ja kymmenen ylimmĂ€istĂ€ pÀÀmiestĂ€ hĂ€nen kanssansa, yhden pÀÀmiehen kustakin isĂ€nsĂ€ huoneesta, kaikista Israelin sukukunnista, joista kukin oli isĂ€insĂ€ huonetten pÀÀmies Israelin tuhanten ylitse.”‚/ Ja Israelin lapset lĂ€hettivĂ€t Rubenilaisten, Gadilaisten ja puolen Manassen sukukunnan tykö Gileadin maahan Pinehaan, papin Eleatsarin pojan,”‚ Ja Israelin lapset kuulivat sen, ja koko Israelin lasten joukko kokoontui Silossa, menemÀÀn ylös sotimaan heitĂ€ vastaan. (^„9Š({” q Niin vastasivat Rubenin ja Gadin lapset ja puoli Manassen sukukuntaa ja sanoivat Israelin tuhanten pÀÀmiehille:”‚ Eikö Akan Seran poika tehnyt raskaasti syntiĂ€ kirotussa, ja viha tuli koko Israelin ylitse ja ei hĂ€n yksin hukkunut pahuudessansa.‚G”…  Jos te luulette, ettĂ€ teidĂ€n perintömaanne on saastainen, niin tulkaat tĂ€nne ylitse \Herran\ perintömaahan, jossa \Herran\ maja on, ja ottakaat perintö meidĂ€n seassamme ja Ă€lkÀÀt asettako teitĂ€nne \Herraa\ vastaan ja meitĂ€ vastaan, rakentaen teillenne alttarin, paitsi \Herran\ meidĂ€n Jumalamme alttaria.V”ƒ' Ja te kÀÀnnĂ€tte itsenne tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ \Herrasta\ pois; niin tapahtuu, ettĂ€ panette itsenne tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ \Herraa\ vastaan, niin pitÀÀ huomenna hĂ€nen vihansa palaman koko Israelin kansan pÀÀlle.”‚7 VĂ€hĂ€kö meillĂ€ on Peorin pahuudesta, josta emme puhtaat ole hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti? josta myös rangaistus tuli \Herran\ kansan pÀÀlle. i/Tig”$ƒI \Herra\ on pannut Jordanin rajamaaksi meidĂ€n ja teidĂ€n vĂ€lillemme, te Rubenin ja Gadin lapset; ei ole teillĂ€ yhtÀÀn osaa \Herrassa\: ja niin teidĂ€n lapsenne saattavat pois meidĂ€n lapsemme \Herraa\ pelkÀÀmĂ€stĂ€.W”#ƒ) Ja jos emme paljo ennemmin ole sitĂ€ tehneet sen asian pelvon tĂ€hden, sanoen: tĂ€stĂ€lĂ€hin mahtaa teidĂ€n lapsenne sanoa meidĂ€n lapsillemme: mitĂ€ teidĂ€n on tekemistĂ€ \Herran\ Israelin Jumalan kanssa?c”"ƒA Ja jos me olemme alttarin rakentaneet, kÀÀntÀÀksemme meitĂ€mme \Herrasta\ pois ja uhrataksemme sen pÀÀllĂ€ polttouhria ja ruokauhria, taikka tehdĂ€ksemme kiitosuhria sen pÀÀllĂ€, niin etsiköön sitĂ€ \Herra\.f”!ƒG \Herra\ vĂ€kevĂ€ Jumala, \Herra\ vĂ€kevĂ€ Jumala tietÀÀ sen, ja Israel myös mahtaa itse tietÀÀ; jos me olemme langenneet pois ja syntiĂ€ tehneet \Herraa\ vastaan, niin Ă€lkÀÀt auttako hĂ€n meitĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€.  = ‚-”'„U SillĂ€ me sanoimme: se olkoon, kuin he niin sanovat meille, taikka meidĂ€n lapsillemme tĂ€stedes, niin me taidamme sanoa: katsokaat vertausta \Herran\ alttariin, jonka meidĂ€n vanhempamme tehneet ovat, ei polttouhriksi taikka teurasuhriksi vaan todistukseksi teidĂ€n ja meidĂ€n vaiheellamme.‚L”&… Mutta todistukseksi meidĂ€n ja teidĂ€n vaiheellamme, ja meidĂ€n sukumme meidĂ€n jĂ€lkeemme, tehdĂ€ksemme \Herran\ palvelusta hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ meidĂ€n polttouhrillamme, kiitosuhrillamme ja muilla uhreillamme; ja teidĂ€n lapsenne ei pidĂ€ tĂ€stĂ€lĂ€hin sanoman meidĂ€n lapsillemme: ei ole teillĂ€ yhtÀÀn osaa \Herrassa\.p”%[ SentĂ€hden me sanoimme: tehkÀÀmme se meillemme, rakentakaamme alttari, ei uhriksi eli polttouhriksi, LôL7”+‚i Niin meni Pinehas papin Eleatsarin poika, ja ylimmĂ€iset Gileadin maalta, Rubenin ja Gadin lasten tyköÀ Kanaanin maahan jĂ€lleen Israelin lasten tykö ja sanoi sen heille.‚”*„  Ja Pinehas papin Eleatsarin poika sanoi Rubenin, Gadin ja Manassen lapsille: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ymmĂ€rsimme me \Herran\ olevan meidĂ€n kanssamme, ettette syntiĂ€ tehneet tĂ€llĂ€ rikoksella \Herraa\ vastaan: nyt te vapahditte Israelin lapset \Herran\ kĂ€destĂ€.]”)ƒ5 Kuin Pinehas pappi ja kansan ylimmĂ€iset ja Israelin tuhanten pÀÀmiehet, jotka olivat hĂ€nen kanssansa, kuulivat nĂ€mĂ€t sanat, jotka Rubenin, Gadin ja Manassen lapset sanoivat, kelpasi se heille sangen hyvin.‚”(„  Pois se meistĂ€, ettĂ€ me asetamme itsemme \Herraa\ vastaan, ja kÀÀnnymme tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ hĂ€nestĂ€ pois, ja rakennamme alttarin polttouhriksi, ruokauhriksi ja muuksi uhriksi, paitsi \Herran\ meidĂ€n Jumalamme alttaria, joka on hĂ€nen majansa edessĂ€. ? ~Ž?>”0‚w Ja te olette nĂ€hneet kaikki, jotka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne on tehnyt kaikelle tĂ€lle kansalle teidĂ€n edessĂ€nne; sillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne itse sotii teidĂ€n edestĂ€nne./”/‚Y Kutsui Josua koko Israelin tykönsĂ€, heidĂ€n vanhimpansa, pÀÀmiehensĂ€, tuomarinsa ja esimiehensĂ€, sanoen heille: minĂ€ olen jo vanha ja hyvÀÀn ikÀÀn tullut.F”. ƒ  Ja pitkĂ€n ajan perĂ€stĂ€, kuin \Herra\ oli antanut Israelin tulla lepoon kaikilta vihollisiltansa, jotka heidĂ€n ympĂ€rillĂ€nsĂ€ olivat, ja Josua jo oli vanha ja hyvÀÀn ikÀÀn joutunut, ”-‚" Ja Rubenin ja Gadin lapset kutsuivat sen alttarin, ettĂ€ se olis todistukseksi meidĂ€n vĂ€lillĂ€mme, ja ettĂ€ \Herra\ on Jumala.p”,ƒ[! Niin se kelpasi hyvin Israelin lapsille, ja Israelin lapset kunnioittivat Jumalaa ja ei enÀÀ sanoneet, ettĂ€ he tahtoivat sinne mennĂ€ heitĂ€ vastaan sotavĂ€en kanssa maata hĂ€vittĂ€mÀÀn, jossa Rubenin ja Gadin lapset asuivat. G%/9CMWaku‰“§±»ĆÏÙăíś )3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő    ç   è   é   ê   ë  ì  í  î  ï     ç   è   é   ê   ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó  ô  ő  ö  ś  ű  ù  ú  û  ü  ę   ț  !ÿ  "  #  $                                      !  "  #  $  %  & ' ( ) * + , - ƒùeƒ^”4ƒ7 Niin ettette tulisi nĂ€iden teidĂ€n keskellenne jÀÀneiden kansain sekaan, ja ettette mieleenne johdattaisi eli vannoisi heidĂ€n jumalainsa nimen kautta, ettekĂ€ myös palvelisi heitĂ€ elikkĂ€ kumartaisi heitĂ€.3”3‚a Niin vahvistukaat jalosti pitĂ€mÀÀn ja tekemÀÀn kaikki, mikĂ€ on kirjoitettu Moseksen lakiraamatussa, niin ettette siitĂ€ poikkeisi oikialle eli vasemmalle puolelle,Y”2ƒ- Ja \Herra\ teidĂ€n Jumalanne syöksee ulos ne teidĂ€n edestĂ€nne ja ajaa heidĂ€t ulos teidĂ€n kasvoinne edestĂ€, niin ettĂ€ te omistatte heidĂ€n maansa, niinkuin \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teille sanonut oli.‚”1„ Katsokaat, minĂ€ olen jakanut teille ne kansat arvalla, jotka vielĂ€ jĂ€ljellĂ€ ovat, jokaiselle sukukunnalle oman perintönsĂ€ jĂ€lkeen, hamasta Jordanista, ja kaiken sen kansan, jonka minĂ€ hĂ€vitin, suureen mereen asti auringon laskemiseen pĂ€in.  ‡àPß P”9ƒ Mutta jos te kÀÀnnĂ€tte teitĂ€nne pois ja pidĂ€tte teitĂ€nne jÀÀneiden kansain tykö, ja yhdistĂ€tte teitĂ€nne naimisessa heidĂ€n kanssansa, niin ettĂ€ te tulette heidĂ€n ja he teidĂ€n sekaanne,n”8W SentĂ€hden ottakaat visusti vaari teidĂ€n sielustanne, ettĂ€ rakastatte \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne. ”7‚ Yksi teistĂ€ ajaa tuhatta takaa; sillĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne itse sotii teidĂ€n edestĂ€nne, niinkuin hĂ€n teille sanonut oli.#”6‚A Ja niin \Herra\ ajaa teidĂ€n edestĂ€nne suuren ja vĂ€kevĂ€n kansan ulos, niinkuin ei yksikÀÀn ole kestĂ€nyt teidĂ€n edessĂ€nne tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.v”5g Mutta riippukaat \Herrassa\ teidĂ€n Jumalassanne kiinni, niinkuin te tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti tehneet olette. „‚e”;…E Ja katso, minĂ€ vaellan tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kaiken maailman tien; ja teidĂ€n pitÀÀ tietĂ€mĂ€n kaikessa teidĂ€n sydĂ€messĂ€nne ja kaikessa teidĂ€n sielussanne, ettei yhtÀÀn sanaa ole jÀÀnyt takaperin kaikesta siitĂ€ hyvĂ€stĂ€, minkĂ€ \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teille luvannut on, mutta kaikki on tapahtunut teille, ja ei mitÀÀn jÀÀnyt takaperin.‚x”:…k Niin teidĂ€n pitÀÀ todella tietĂ€mĂ€n, ettei \Herra\ teidĂ€n Jumalanne enÀÀ tĂ€tĂ€ kansaa teidĂ€n edestĂ€nne aja ulos; mutta he tulevat teille paulaksi ja pahennukseksi ja ruoskaksi teidĂ€n kylkenne pÀÀlle, ja orjantappuraksi teidĂ€n silmillenne, siihenasti ettĂ€ hĂ€n teitĂ€ hukuttaa siitĂ€ hyvĂ€stĂ€ maasta, jonka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teille antanut on. &Æ«ő&K”?ƒ Sanoi Josua kaikelle kansalle: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: teidĂ€n isĂ€nne asuivat entiseen aikaan sillĂ€ puolella virtaa, Tara, Abrahamin ja Nahorin isĂ€, ja palvelivat muita jumalia.2”> ‚a Ja Josua kokosi kaikki Israelin sukukunnat Sikemiin, ja kutsui edes vanhimmat Israelissa, pÀÀmiehet, tuomarit ja esimiehet; ja kuin he olivat seisatetut Jumalan eteen,‚”=„) Jos te \Herran\ teidĂ€n Jumalanne liiton kĂ€ytte ylitse, jonka hĂ€n teille kĂ€ski, ja menette ja palvelette vieraita jumalia, ja heitĂ€ rukoilette, niin \Herran\ viha julmistuu teidĂ€n pÀÀllenne, ja te hukutte Ă€kisti siitĂ€ hyvĂ€stĂ€ maasta, jonka hĂ€n teille antoi.‚6”<„g Ja pitÀÀ tapahtuman, ettĂ€ niinkuin kaikki se hyvĂ€ on teille tullut, jonka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teille sanonut on, niin \Herra\ myös antaa tulla teidĂ€n ylitsenne kaikki pahat, siihenasti ettĂ€ hĂ€n kadottaa teidĂ€t siitĂ€ hyvĂ€stĂ€ maasta, jonka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne teille antanut on. JO­NJ‚”Dƒ{ Niin huusivat he \Herran\ tykö, ja hĂ€n pani pimeyden teidĂ€n ja EgyptilĂ€isten vaiheelle, ja saatti meren heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja peitti heidĂ€t. Ja teidĂ€n silmĂ€nne nĂ€kivĂ€t, mitĂ€ minĂ€ tein EgyptissĂ€; ja te asuitte korvessa kauvan aikaa.D”Cƒ Niin vein minĂ€ myös teidĂ€n isĂ€nne EgyptistĂ€ ulos, ja te tulitte meren tykö; ja EgyptilĂ€iset ajoivat teidĂ€n isiĂ€nne takaa vaunuin ja ratsasmiesten kanssa Punaiseen mereen saakka.”B‚! Ja minĂ€ lĂ€hetin Moseksen ja Aaronin, ja rankaisin Egyptin, niinkuin minĂ€ heidĂ€n seassansa tehnyt olen; sitte vein minĂ€ teidĂ€t ulos.”A‚7 Ja Isaakille annoin minĂ€ Jakobin ja Esaun; ja annoin Esaulle Seirin vuoren asuaksensa. Mutta Jakob ja hĂ€nen lapsensa menivĂ€t alas Egyptin maalle.-”@‚U Niin otin minĂ€ isĂ€nne Abrahamin tuolta puolelta virtaa, ja annoin hĂ€nen vaeltaa koko Kanaanin maalla, ja enensin hĂ€nen siemenensĂ€, ja annoin hĂ€nelle Isaakin. `Úˁ5”I‚e Ja lĂ€hetin vapsaiset teidĂ€n edellĂ€nne, ja ne ajoivat heidĂ€t ulos teidĂ€n edestĂ€nne, kaksi Amorilaisten kuningasta, ei sinun miekkas kautta eikĂ€ sinun joutses kautta.‚ ”H„ Ja kuin te tulitte Jordanin ylitse ja jouduitte Jerihoon, sotivat Jerihon asuvaiset teitĂ€ vastaan, Amorilaiset ja PheresilĂ€iset ja Kanaanealaiset ja HetilĂ€iset ja Girgasilaiset ja HevilĂ€iset ja Jebusilaiset; mutta minĂ€ annoin heidĂ€t teidĂ€n kĂ€siinne,”G Mutta en minĂ€ tahtonut kuulla Bileamia; ja hĂ€n siunaten siunasi teitĂ€, ja minĂ€ vapahdin teitĂ€ hĂ€nen kĂ€sistĂ€nsĂ€.”F‚7 Niin nousi Balak Zipporin poika, Moabin kuningas, ja soti Israelia vastaan; ja hĂ€n lĂ€hetti ja antoi kutsua Bileamin Beorin pojan kiroomaan teitĂ€.z”Eƒo Ja minĂ€ toin teidĂ€t Amorilaisten maahan, jotka asuivat tuolla puolella Jordania; ja kuin he sotivat teitĂ€ vastaan, annoin minĂ€ heidĂ€t teidĂ€n kĂ€siinne, ettĂ€ te omistaisitte heidĂ€n maansa; ja minĂ€ hĂ€vitin heitĂ€ teidĂ€n edestĂ€nne. Ÿ9Z6Ÿu”Me Niin vastasi kansa ja sanoi: pois se meistĂ€, ettĂ€ me hylkĂ€isimme \Herran\ ja palvelisimme muita jumalia.‚ ”L„; Jollei teidĂ€n kelpaa \Herraa\ palvella, niin valitkaat teillenne tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ ketĂ€ te palvelette, niitĂ€ jumalia, joita teidĂ€n isĂ€nne palvelivat sillĂ€ puolella virtaa, eli Amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta minĂ€ ja minun huoneeni palvelemme \Herraa\.[”Kƒ1 PeljĂ€tkÀÀt siis nyt \Herraa\ ja palvelkaat hĂ€ntĂ€ tĂ€ydellisesti ja uskollisesti, ja hyljĂ€tkÀÀt ne jumalat, joita teidĂ€n isĂ€nne palvelivat tuolla puolella virtaa ja EgyptissĂ€, ja palvelkaat \Herraa\.C”Jƒ Ja annoin teille maan, jossa ette mitÀÀn työtĂ€ tehneet, ja kaupungit, joita ette rakentaneet, asuaksenne niissĂ€ ja syödĂ€ksenne viinapuista ja öljypuista, joita ette istuttaneet. bÇxłbN”R Niin sanoi kansa Josualle: ei suinkaan, vaan me palvelemme \Herraa\.A”Q‚} Kuin te hylkÀÀtte \Herran\ ja palvelette muukalaisia jumalia, niin hĂ€n kÀÀntÀÀ hĂ€nensĂ€, ja tekee teille pahaa, ja hukuttaa teitĂ€ sen jĂ€lkeen, kuin hĂ€n teille hyvÀÀ teki.”P‚5 Ja Josua sanoi kansalle: ette taida palvella \Herraa\, sillĂ€ hĂ€n on pyhĂ€ Jumala ja hĂ€n on kiivas Jumala, joka ei sÀÀstĂ€ teidĂ€n syntejĂ€nne.*”O‚O Ja \Herra\ ajoi meidĂ€n edestĂ€mme ulos kaiken kansan ja Amorilaiset, jotka asuivat maassa: niin me myös palvelemme \Herraa\, sillĂ€ hĂ€n on meidĂ€n Jumalamme.‚5”N„e SillĂ€ \Herra\ meidĂ€n Jumalamme on se, joka johdatti meitĂ€ ja meidĂ€n isiĂ€mme Egyptin maalta orjuuden huoneesta, ja joka teki meidĂ€n silmĂ€imme edessĂ€ niitĂ€ suuria tunnusmerkkejĂ€, ja varjeli meitĂ€ kaikella matkalla, jota me vaelsimme, ja kaikkein kansain seassa, joiden lĂ€vitse me kĂ€vimme. Tš&§”W‚3 Ja Josua kirjoitti kaikki nĂ€mĂ€ sanat Jumalan lakikirjaan, ja otti suuren kiven, ja pystytti sen siinĂ€ tammen alla, joka oli \Herran\ pyhĂ€ssĂ€.|”Vs Niin Josua teki sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ liiton kansan kanssa, ja asetti sÀÀdyn ja oikeuden heidĂ€n eteensĂ€ SikemissĂ€.”Uy Ja kansa sanoi Josualle: me tahdomme palvella \Herraa\ meidĂ€n Jumalaamme, ja olemme hĂ€nen ÀÀnellensĂ€ kuuliaiset.(”T‚K Niin pankaat nyt teidĂ€n tyköÀnne muukalaiset jumalat pois, jotka teidĂ€n seassanne ovat, ja kumartakaat teidĂ€n sydĂ€menne \Herran\ Israelin Jumalan tykö.(”S‚K Ja Josua sanoi kansalle: te olette teillenne todistajat, ettĂ€ te valitsitte teillenne \Herran\, palvellaksenne hĂ€ntĂ€. Ja he sanoivat: me olemme todistajat. œń§,œ\”\ƒ3 Ja Israel palveli \Herraa\ kaikkena Josuan elinaikana, niin myös kaikkena vanhimpain elinaikana, jotka kauvan aikaa josuan perĂ€stĂ€ elivĂ€t ja tiesivĂ€t kaikki \Herran\ teot, jotka hĂ€n Israelille tehnyt oli. ”[‚ Ja he hautasivat hĂ€nen oman perityn maansa rajoihin, Timnat Serakiin, joka on Ephraimin vuorella, pohjan puolelle Gaasin vuorta.x”Zk Ja sen jĂ€lkeen tapahtui, ettĂ€ Josua Nunin poika, \Herran\ palvelia, kuoli, sadan ja kymmenen ajastaikaisena.G”Y  Ja niin antoi Josua kansan mennĂ€, itsekunkin perintöönsĂ€.‚ ”X„ Ja Josua sanoi kaikelle kansalle: katso, tĂ€mĂ€ kivi pitÀÀ oleman todistus meidĂ€n vaiheellamme; sillĂ€ hĂ€n on kuullut kaikki \Herran\ puheet, jotka hĂ€n meidĂ€n kanssamme puhunut on, ja pitÀÀ oleman teille todistus, ettette teidĂ€n Jumalaanne kiellĂ€. ŒaŒZŒJ”a ƒ Niin sanoi Juuda veljellensĂ€ Simeonille: kĂ€y minun kanssani minun arpaani, sotimaan Kanaanealaisia vastaan, niin minĂ€ myös menen sinun arpaas sinun kanssas; ja Simeon meni hĂ€nen kanssansa._”` ; Ja \Herra\ sanoi: Juudan pitÀÀ menemĂ€n: katso, minĂ€ annoin maan hĂ€nen kĂ€siinsĂ€.!”_ ‚A Ja tapahtui Josuan kuoleman jĂ€lkeen, ettĂ€ Israelin lapset kysyivĂ€t \Herralta\, sanoen: kuka meistĂ€ ensisti menee sotaan ylös Kanaanealaisia vastaan?)”^‚M! Niin kuoli myös Eleatsar Aaronin poika, ja he hautasivat hĂ€nen Gibeassa, joka oli hĂ€nen poikansa Pinehaan oma, joka hĂ€nelle Ephraimin vuorella annettu oli.n”]ƒW Ja Josephin luut, jotka Israelin lapset olivat tuoneet EgyptistĂ€, hautasivat he Sikemiin, siihen pellon kappaleeseen, jonka Jakob osti Hemorin Sikemin isĂ€n lapsilta sadalla penningillĂ€. Ja se tuli Josephin lasten perinnöksi. !XÛ>/Š!”g  Sitte matkustivat Juudan lapset alas sotimaan Kanaanealaisia vastaan, jotka vuorella asuivat etelÀÀn pĂ€in laaksoissa.”f ‚ Mutta Juudan lapset sotivat Jerusalemia vastaan, ja voittivat sen, ja löivĂ€t sen miekan terĂ€llĂ€, ja polttivat kaupungin.‚ ”e „ Niin sanoi AdoniBesek: seitsemĂ€nkymmentĂ€ kuningasta, leikatuilla peukaloilla heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€ ja jaloistansa, hakivat minun pöytĂ€ni alla; niinkuin minĂ€ tein, niin on Jumala minulle maksanut. Ja he veivĂ€t hĂ€nen Jerusalemiin, ja siellĂ€ hĂ€n kuoli.”d ‚/ Mutta AdoniBesek pakeni, ja he ajoivat hĂ€ntĂ€ takaa, saivat hĂ€nen kiinni ja leikkasivat hĂ€neltĂ€ peukalot kĂ€sistĂ€ ja isot varpaat jaloista.z”c q Ja he löysivĂ€t AdoniBesekin BesekistĂ€, ja sotivat heitĂ€ vastaan ja löivĂ€t Kanaanealaiset ja PheresilĂ€iset.$”b ‚E Kuin Juuda meni sinne ylös, antoi \Herra\ hĂ€nelle Kanaanealaiset ja PheresilĂ€iset heidĂ€n kĂ€siinsĂ€; ja he löivĂ€t BesekissĂ€ kymmenentuhatta miestĂ€. \ü…P<”m ‚u HĂ€n sanoi hĂ€nelle: anna minulle siunaus; sillĂ€ sinĂ€ annoit minulle kuivan maan, anna myös minulle vesinen maa. Niin antoi Kaleb hĂ€nelle vesiset maat ylhÀÀltĂ€ ja alhaalta.-”l ‚W Ja tapahtui, kuin Aksa tuli, ettĂ€ hĂ€n neuvoi miestĂ€nsĂ€ anomaan peltoa isĂ€ltĂ€; ja hĂ€n astui aasinsa pÀÀltĂ€ alas, niin sanoi Kaleb hĂ€nelle: mikĂ€ sinun on?”k } Niin voitti sen Otniel Kenaksen, Kalebin nuoremman veljen poika, ja hĂ€n antoi tyttĂ€rensĂ€ Aksan hĂ€nelle emĂ€nnĂ€ksi.t”j e Ja Kaleb sanoi: joka KirjatSepherin lyö ja sen voittaa, hĂ€nelle annan minĂ€ tyttĂ€reni Aksan emĂ€nnĂ€ksi.]”i 7 Ja meni sieltĂ€ Debirin asuvia vastaan (mutta Debir kutsuttiin muinen KirjatSepher). ”h ‚= Meni myös Juuda Kanaanealaisia vastaan, jotka Hebronissa asuivat (mutta Hebron kutsuttiin muinen KirjatArba), ja löivĂ€t Sesain, Ahimanin ja Talmain; jP°K›#j5”s ‚g Mutta BenJaminin lapset ei ajaneet Jebusilaisia pois, jotka asuivat Jerusalemissa; ja Jebusilaiset asuivat BenJaminin lasten tykönĂ€ Jerusalemissa tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.u”r g Ja he antoivat Kalebille Hebronin, niinkuin Moses sanonut oli, ja hĂ€n ajoi siitĂ€ ulos kolme Enakin poikaa.,”q ‚U Ja \Herra\ oli Juudan kanssa, niin ettĂ€ hĂ€n omisti vuoret; sillĂ€ ei hĂ€n voinut niitĂ€ ajaa ulos, jotka laaksoissa asuivat, sillĂ€ heillĂ€ oli rautaiset vaunut.b”p A SitĂ€likin voitti Juuda Gasan rajoinensa, ja Askalonin rajoinensa, ja Ekronin rajoinensa.”o ‚5 Ja Juuda meni veljensĂ€ Simeonin kanssa, ja he löivĂ€t Kanaanealaiset jotka Sephatissa asuivat, ja hĂ€vittivĂ€t sen, ja kutsuivat kaupungin Horma.,”n ‚U Ja Moseksen apen KenilĂ€isen lapset menivĂ€t Palmukaupungista Juudan lasten kanssa Juudan korpeen, etelÀÀn pĂ€in Aradia; ja he menivĂ€t ja asuivat kansan seassa. _©]©új_‚”y „  Ja ei Manasse ajanut ulos Betseania tyttĂ€rinensĂ€, eikĂ€ myös Taanakia tyttĂ€rinensĂ€, eikĂ€ Dorin asuvaisia tyttĂ€rinensĂ€, eikĂ€ Jibleamin asuvia tyttĂ€rinensĂ€, eikĂ€ Megiddon asuvia tyttĂ€rinensĂ€. Ja Kanaanealaiset rupesivat asumaan siinĂ€ maassa. ”x ‚ Niin meni se mies HetilĂ€isten maakuntaan ja rakensi kaupungin, ja kutsui hĂ€nen Luts, joka tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti niin kutsutaan.+”w ‚S Ja hĂ€n osoitti heille kaupungin sisĂ€llekĂ€ytĂ€vĂ€n, ja he löivĂ€t kaupungin miekan terĂ€llĂ€; mutta sen miehen ja kaiken hĂ€nen sukunsa laskivat he menemÀÀn.0”v ‚] Ja vartiat saivat nĂ€hdĂ€ miehen kĂ€yvĂ€n kaupungista, ja sanoivat hĂ€nelle: osoita meille, kusta kaupungin sisĂ€lle mennÀÀn, niin me teemme laupiuden sinun kanssas.I”u  Ja Josephin huone vakosi BetEliĂ€ (joka muinen kutsuttiin Luts).T”t % Meni myös Josephin huone ylös BetEliin, ja \Herra\ oli heidĂ€n kanssansa. E  "-8CNYdoz„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐßêőšłŸÉÔßêő / 0 1 2 3 4 5 6 7 / 0 1 2 3 4 5 6 7 8  9 : ; < = > ? @  A  B  C  D  E F G H I J K L M N O P  Q R S T U V W X  Y  Z  [  \  ] ^ _ ` a b c d e f g h i j k l m n o  p q r s Nˆśbč@Nn” ƒY! EikĂ€ myös Naphtali ajanut niitĂ€ ulos, jotka asuivat BetSemessĂ€ ja BetAnatissa, mutta asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka maan asuvaiset olivat; mutta ne, jotka BetSemessĂ€ ja BetAnatissa olivat, tulivat heille verollisiksi.v”~ i Mutta Asserilaiset asuivat Kanaanealaisten seassa, jotka siinĂ€ maassa asuivat: ettei he niitĂ€ ajaneet ulos.%”} ‚G EikĂ€ myös Asser ajanut niitĂ€ ulos, jotka asuivat Akkossa, eikĂ€ niitĂ€, jotka asuivat Zidonissa, Akelabissa, Aksibissa, Helbassa, Aphikissa ja Rehobissa.”| ‚ EikĂ€ myös Zebulon ajanut Kitronin ja Nahalolin asuvaisia ulos; vaan Kanaanealaiset asuivat heidĂ€n keskellĂ€nsĂ€ ja olivat verolliset. ”{ ‚ EikĂ€ myös Ephraim ajanut ulos Kanaanealaisia, jotka asuivat Gatserissa; mutta Kanaanealaiset asuivat heidĂ€n seassansa Gatserissa.u”z g Ja kuin Israel voimalliseksi tuli, teki hĂ€n Kanaanealaiset verolliseksi ja ei ajanut heitĂ€ ollenkaan ulos. ź›ôˆ‚źP¶ƒ Ja ei teidĂ€n pidĂ€ ikĂ€nĂ€ tekemĂ€n liittoa tĂ€mĂ€n maan asuvaisten kanssa: teidĂ€n pitÀÀ maahan kukistaman heidĂ€n alttarinsa; mutta ette totelleet minun ÀÀntĂ€ni. Miksi te sen olette tehneet?‚¶ „ Ja \Herran\ enkeli astui ylös Gilgalista Bokimiin ja sanoi: minĂ€ johdatin teidĂ€t tĂ€nne EgyptistĂ€ ja toin teidĂ€t siihen maahan, jonka minĂ€ vannoin teidĂ€n isillenne ja sanoin: en minĂ€ tee liittoani teidĂ€n kanssanne tyhjĂ€ksi ijankaikkisesti,i¶ O$ Ja Amorilaisten rajat olivat siitĂ€, kuin kĂ€ydÀÀn ylös Akrabimiin, kalliosta ja ylhÀÀltĂ€.#¶ ‚C# Mutta Amorilaiset rupesivat asumaan vuorilla, HereessĂ€, Ajalonissa ja Saalbimissa; niin tuli Josephin kĂ€si heille raskaaksi, ja he tulivat verollisiksi.b¶ A" Ja Amorilaiset ahdistivat Danin lapsia vuorilla eikĂ€ sallineet heitĂ€ tulemaan laaksoon. N_ă˜:ÖN¶ ‚ Ja he olivat haudanneet hĂ€net perintömaansa rajoihin, TimnatHerekseen, Ephraimin vuorelle pohjan puolelle Gaasin vuorta;a¶ = Mutta kuin Josua Nunin poika \Herran\ palvelia kuoli, sadan ja kymmenen ajastaikaisena,S¶ ƒ! Palveli kansa \Jumalaa\ niinkauvan kuin Josua eli, ja koko vanhimpain aikana, jotka Josuan perĂ€ssĂ€ kauvan elivĂ€t ja olivat nĂ€hneet kaikkia \Herran\ suuria töitĂ€, jotka hĂ€n Israelille tehnyt oli.¶‚ Ja kuin Josua oli pÀÀstĂ€nyt kansan tyköÀnsĂ€, ja Israelin lapset menneet itsekukin perintöönsĂ€, maata omistamaan,H¶  Ja kutsuivat sen paikan Bokim, ja uhrasivat siinĂ€ \Herralle\.y¶m Ja kuin \Herran\ enkeli nĂ€mĂ€t sanat puhunut oli kaikille Israelin lapsille, korotti kansa ÀÀnensĂ€ ja itki;¶‚5 Sanoin minĂ€ myös: en minĂ€ heitĂ€ teidĂ€n edestĂ€nne aja pois, vaan heidĂ€n pitÀÀ oleman teille paulaksi, ja heidĂ€n Jumalansa teille verkoksi. ż9äé ż]¶ƒ5 Niin julmistui \Herran\ viha Israeliin, ja antoi heidĂ€t ryövĂ€rien kĂ€siin, jotka heitĂ€ ryöstivĂ€t, ja myi heitĂ€ vihollistensa kĂ€siin ympĂ€ristölle; ja ei he taitaneet enÀÀ seisoa vihollisiansa vastaan,F¶ Ja hylkĂ€sivĂ€t \Herran\, ja palvelivat Baalia ja Astarotia.w¶ƒi Ja hylkĂ€sivĂ€t \Herran\, isĂ€insĂ€ Jumalan, joka heidĂ€t Egyptin maalta oli johdattanut ulos, ja seurasivat vieraita jumalia niiden kansain jumalista, jotka heidĂ€n ympĂ€rillĂ€nsĂ€ asuivat, ja kumarsivat niitĂ€, ja vihoittivat \Herran\;R¶  Ja Israelin lapset tekivĂ€t pahaa \Herran\ edessĂ€ ja palvelivat Baalia,C¶ ƒ Kuin myös kaikki se sukukunta oli koottu isĂ€insĂ€ tykö, tuli toinen sukukunta heidĂ€n jĂ€lkeensĂ€, jotka ei tunteneet \Herraa\ eikĂ€ niitĂ€ töitĂ€, jotka hĂ€n Israelille tehnyt oli. §'螧‚ ¶„ Kuin \Herra\ herĂ€tti heille tuomarit, niin oli \Herra\ tuomarein kanssa ja varjeli heitĂ€ heidĂ€n vihollistensa kĂ€sistĂ€ niinkauvan kuin tuomari eli; sillĂ€ \Herra\ armahti heidĂ€n huokauksensa pÀÀlle niiden tĂ€hden, jotka heitĂ€ vaivasivat ja ahdistivat.}¶ƒu Niin ei he tuomareitansakaan totelleet, vaan huorin tekivĂ€t vierasten jumalain kanssa, ja kumarsivat niitĂ€; he harhailivat nopiasti siltĂ€ tieltĂ€, jota heidĂ€n isĂ€nsĂ€ olivat vaeltaneet, kuullaksensa \Herran\ kĂ€skyjĂ€: ei he niin tehneet.k¶Q Ja \Herra\ herĂ€tti tuomarit, jotka heitĂ€ vapahtivat niiden kĂ€sistĂ€, jotka heitĂ€ ryöstivĂ€t.U¶ƒ% Mutta kuhunka ikĂ€nĂ€ he itsensĂ€ kÀÀnsivĂ€t, oli \Herran\ kĂ€si heitĂ€ vastaan onnettomuudeksi, niinkuin \Herra\ heille sanonut ja niinkuin \Herra\ heille vannonut oli; ja he aivan kovin ahdistettiin. Ș$XŃ&Șy¶m Ja \Herra\ jĂ€tti nĂ€mĂ€t pakanat, ettei hĂ€n nopiasti heitĂ€ ajanut ulos, ja ei antanut heitĂ€ Josuan kĂ€teen.'¶‚I EttĂ€ minĂ€ koettelisin Israelia heidĂ€n kauttansa, pysyvĂ€tkö he \Herran\ teillĂ€ ja vaeltavat niissĂ€, niinkuin heidĂ€n isĂ€nsĂ€ ovat pysyneet, vai eikö.¶‚ Niin en minĂ€kÀÀn tĂ€stedes aja pois heidĂ€n edestĂ€nsĂ€ yhtĂ€kÀÀn niistĂ€ pakanoista, jotka Josua jĂ€tti kuoltuansa;H¶ƒ  SentĂ€hden julmistui \Herran\ viha niin Israelin pÀÀlle, ettĂ€ hĂ€n sanoi: ettĂ€ tĂ€mĂ€ kansa rikkoi minun liittoni, jonka minĂ€ kĂ€skin heidĂ€n isillensĂ€, ja ei kuullut minun ÀÀntĂ€ni.X¶ƒ+ Mutta kuin tuomari kuollut oli, palasivat he, ja turmelivat sen enemmin kuin heidĂ€n isĂ€nsĂ€, seuraten vieraita jumalia, palvellen ja kumartain niitĂ€; ei he luopuneet teoistansa eikĂ€ kovasta tiestĂ€nsĂ€. rfæ7r ¶‚ Ottivat he heidĂ€n tyttĂ€riĂ€nsĂ€ emĂ€nnĂ€ksensĂ€ ja antoivat tyttĂ€riĂ€nsĂ€ heidĂ€n pojillensa, ja palvelivat heidĂ€n jumaliansa. ¶‚ Kuin Israelin lapset asuivat keskellĂ€ Kanaanealaisia, HetilĂ€isiĂ€, Amorilaisia, PheresilĂ€isiĂ€, HevilĂ€isiĂ€ ja Jebusilaisia,#¶‚A Ja he jĂ€ivĂ€t kiusaamaan Israelia, ettĂ€ tiedettĂ€isiin, tottelisivatko \Herran\ kĂ€skyjĂ€, jotka hĂ€n oli kĂ€skenyt heidĂ€n isillensĂ€ Moseksen kautta.+¶‚Q Viisi Philistealaisten pÀÀmiestĂ€ ja kaikki Kanaanealaiset, Zidonilaiset ja HevilĂ€iset, jotka asuivat Libanonin vuorella, BaalHermonin vuoresta Hamatiin asti.}¶u Ainoasti ettĂ€ Israelin lasten sukukunta olisivat oppineet sotimaan, ne jotka ei ennen sodasta mitÀÀn tietĂ€neet;¶ ‚) Ja nĂ€mĂ€t ovat ne pakanat, jotka \Herra\ jĂ€tti Israelia kiusaamaan, kaikkia niitĂ€, jotka ei mitÀÀn tietĂ€neet kaikista Kanaanin sodista,ofIflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúĐŽŃŽ"ÒŽ+ÔŽ3ŐŽ>ÖŽGŚŽRŰŽXÙŽ\ÚŽ`ÛŽfÜŽoȚŽxß”à”ĐŽŃŽ"ÒŽ+ÔŽ3ŐŽ>ÖŽGŚŽRŰŽXÙŽ\ÚŽ`ÛŽfÜŽoȚŽxß”à”á”â”ă”ä”ć” æ”$ç”'è”+é”0ë”4ì”9í”;î”?ï”Dđ”Iń”Mò”Ró”Wô”\ő”aö”gś”mű”sù”yû”ü¶ę¶ ț¶ÿ¶¶¶¶$¶+¶1¶6¶=¶B ¶G ¶L ¶Q ¶X¶^¶e¶k¶p¶v¶{¶·· · ····!·%·)·. ·2!·7"·=#·B$·G%·L'·S(·W)·\*·b+·f,·k-·p.·v/·}0ž1ž2ž 3ž5ž6ž7ž%8ž*9ž/:ž4;ž9<ž?=žD>žI?žN@žUAžZCž^DždEžjFžpGžtHžz ¶vž ¶T¶$# Ja maa lepĂ€si neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa; ja Otniel Kenaksen poika kuoli.¶#ƒy Ja \Herran\ henki tuli hĂ€nen pÀÀllensĂ€, ja hĂ€n oli tuomari Israelissa, joka myös lĂ€ksi sotaan; ja \Herra\ antoi KusanRisataimin, Syrian kuninkaan tulla hĂ€nen kĂ€siinsĂ€, ettĂ€ hĂ€nen kĂ€tensĂ€ tuli voimalliseksi KusanRisataimin pÀÀlle.$¶"‚C Ja Israelin lapset huusivat \Herran\ tykö, ja \Herra\ herĂ€tti heille vapahtajan, joka heitĂ€ vapahti, Otnielin, Kalebin nuorimman veljen Kenaksen pojan.:¶!‚o Niin julmistui \Herran\ viha Israeliin, ja hĂ€n myi heidĂ€t KusanRisataimin, Mesopotamian kuninkaan kĂ€teen; ja Israelin lapset palvelivat KusanRisataimia kahdeksan ajastaikaa.¶ ‚ Ja Israelin lapset tekivĂ€t pahaa \Herran\ edessĂ€, ja unhottivat \Herran\ Jumalansa, ja palvelivat Baalia ja metsistöitĂ€. CÉYdÜy]¶+5 Kuin hĂ€n oli lahjat antanut, pÀÀsti hĂ€n kansan, jotka olivat lahjoja kantaneet.`¶*; Ja kantoi lahjat Eglonille, Moabilaisten kuninkaalle; ja Eglon oli sangen lihava mies.¶)‚ Ja Ehud teki itsellensĂ€ kaksiterĂ€isen miekan, kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€n, sitoi sen vaatteensa alle, oikean reitensĂ€ pÀÀlle,q¶(ƒ] Niin huusivat Israelin lapset \Herran\ tykö, ja \Herra\ herĂ€tti heille vapahtajan, Ehudin Geran pojan, Jeminin pojan, joka oli kurittu; ja Israelin lapset lĂ€hettivĂ€t hĂ€nen kanssansa lahjoja Eglonille, Moabilaisten kuninkaalle.m¶'U Ja Israelin lapset palvelivat Eglonia, Moabilaisten kuningasta kahdeksantoistakymmentĂ€ ajastaikaa.w¶&i Ja hĂ€n kokosi tykönsĂ€ Ammonin lapset ja Amalekilaiset, ja meni ja löi Israelin, ja omisti Palmukaupungin.9¶%‚m Mutta Israelin lapset tekivĂ€t vielĂ€ pahaa \Herran\ edessĂ€; niin vahvisti \Herra\ Eglonin, Moabilaisten kuninkaan Israelia vastaan, ettĂ€ he pahaa tekivĂ€t \Herran\ edessĂ€. 3.rÿRò3;¶1‚q Kuin hĂ€n oli tullut ulos, menivĂ€t kuninkaan palveliat sisĂ€lle, nĂ€kivĂ€t salin ovet suljetuiksi ja sanoivat: taitaa olla, ettĂ€ hĂ€n peittÀÀ jalkojansa suvisalin kammiossa;]¶05 Ja Ehud lĂ€ksi ulos takaoven kautta, ja sulki salin ovet jĂ€lkeensĂ€ ja lukitsi ne.)¶/‚M Niin ettĂ€ kahva meni sisĂ€lle terĂ€n kanssa, ja lihavuus peitti kahvan; sillĂ€ ei hĂ€n vetĂ€nyt ulos miekkaa hĂ€nen vatsastansa; ja rapa vuoti ulos hĂ€nestĂ€.p¶.[ Mutta Ehud ojensi vasemman kĂ€tensĂ€ ja otti miekan oikialta reideltĂ€nsĂ€, ja pisti hĂ€nen vatsaansa,8¶-‚k Ja Ehud tuli hĂ€nen tykönsĂ€, ja hĂ€n istui suvisalissa, joka hĂ€nellĂ€ oli, yksinĂ€nsĂ€. Ja Ehud sanoi: minulla on Jumalan sana sinun tykös; niin nousi hĂ€n istuimeltansa.N¶,ƒ Ja palasi itse epĂ€jumalista Gilgalissa ja sanoi: minulla on, kuningas, jotakin salaista sinulle sanomista. Niin hĂ€n sanoi: vaiti! Ja kaikki menivĂ€t ulos, jotka hĂ€nen ympĂ€rillĂ€nsĂ€ seisoivat. |8Ä"|"¶6‚? Ja tappoivat Moabilaisia sillĂ€ ajalla lĂ€hes kymmenentuhatta miestĂ€, kaikki parhaat ja vĂ€kevĂ€t sotamiehet, niin ettei yhtĂ€kÀÀn heistĂ€ pÀÀssyt.v¶5ƒg Ja hĂ€n sanoi heille: seuratkaat minua, sillĂ€ \Herra\ on antanut teidĂ€n vihamiehenne Moabilaiset teidĂ€n kĂ€siinne. Ja he seurasivat hĂ€ntĂ€, ja voittivat Jordanin luotuspaikat Moabiin pĂ€in, ja ei sallineet yhdenkÀÀn mennĂ€ ylitse;$¶4‚C Ja kuin hĂ€n sinne tuli, puhalsi hĂ€n torveen Ephraimin vuorella. Ja Israelin lapset menivĂ€t hĂ€nen kanssansa alas vuorelta, ja hĂ€n heidĂ€n edellĂ€nsĂ€.q¶3] Mutta Ehud pakeni heidĂ€n viipyissĂ€nsĂ€, ja meni ohitse epĂ€jumalain kuvia, ja pÀÀsi Seiratiin asti.D¶2ƒ Ja odottivat niin kauvan, ettĂ€ he hĂ€pesivĂ€t: ja katso, ei heille kenkÀÀn salin ovia avannut; niin ottivat he avaimen ja avasivat: ja katso, heidĂ€n herransa makasi kuolleena maassa. rÜÄż ¶=‚; Ja hĂ€n asui Deboran palmupuun alla, Raman ja BetElin vĂ€lillĂ€, Ephraimin vuorella; ja Israelin lapset tulivat sinne hĂ€nen tykönsĂ€ oikeuden eteen.U¶<% Ja naispropheta Debora, Lapidotin emĂ€ntĂ€ tuomitsi Israelia siihen aikaan.)¶;‚M Ja Israelin lapset huusivat \Herran\ tykö; sillĂ€ hĂ€nellĂ€ oli yhdeksĂ€nsataa rautavaunua, ja hĂ€n vaivasi tylysti Israelin lapsia kaksikymmentĂ€ ajastaikaa.7¶:‚i Ja \Herra\ myi heidĂ€t Jabinin, Kanaanealaisten kuninkaan kĂ€teen, joka hallitsi Hatsorissa; ja hĂ€nen sotajoukkonsa pÀÀmies oli Sisera: ja hĂ€n asui pakanain Harosetissa.Z¶9 1 Ja Israelin lapset vielĂ€ tekivĂ€t pahaa \Herran\ edessĂ€, kuin Ehud kuollut oli.¶8‚ HĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ tuli Samgar Anatin poika, ja hĂ€n löi kuusisataa Philistealaista karjan kaareksella; ja hĂ€n vapahti myös Israelin. ¶7‚ Ja niin tulivat Moabilaiset painetuksi sillĂ€ ajalla Israelin lasten kĂ€tten alle; ja maa lepĂ€si kahdeksankymmentĂ€ ajastaikaa. o‚ïo%¶B‚E Niin Barak kutsui kokoon Kedekseen Sebulonin ja Naphtalin ja rupesi jalkaisin matkustamaan kymmenentuhannen miehen kanssa; ja Debora meni hĂ€nen kanssansa.S¶Aƒ! HĂ€n vastasi: minĂ€ kyllĂ€ menen sinun kanssas, mutta et sinĂ€ kunniaa voita tĂ€llĂ€ tiellĂ€, jotas menet; sillĂ€ \Herra\ myy Siseran vaimon kĂ€siin. Niin Debora nousi ja meni Barakin kanssa Kedekseen.¶@‚ Niin Barak sanoi hĂ€nelle: jos sinĂ€ menet kanssani, niin minĂ€kin menen, mutta jollet sinĂ€ mene minun kanssani, niin en minĂ€ mene.¶?‚  Ja minĂ€ vedĂ€n sinun tykös Siseran, Jabinin sodanpÀÀmiehen, Kisonin ojan tykö, vaunuinensa ja annan hĂ€net sinun kĂ€siis.n¶>ƒW HĂ€n lĂ€hetti ja kutsui Barakin Abinoamin pojan Naphtalin KedeksestĂ€, ja sanoi hĂ€nelle: eikö \Herra\ Israelin Jumala ole kĂ€skenyt: mene Taborin vuorelle ja ota kymmenentuhatta miestĂ€ kanssas Naphtalin ja Sebulonin lapsista. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“žšłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő u v w  x  y  z  {  | } u v w  x  y  z  {  | } ~  €  ‚ ƒ „ … † ‡ ˆ ‰ Š ‹ Œ  Ž   ! "‘ #’ $“ %” &• '– (—  ˜ ™ š › œ  ž Ÿ     Ą  ą  Ł  € „ Š § š © Ș « Ź ­ ź Ż °  ± Č ł Ž ” ¶ · ž  č  WśJS /¶G‚Y Ja \Herra\ kauhisti Siseran kaikkein hĂ€nen vaunuinsa ja sotajoukkonsa kanssa Barakin miekan edessĂ€, niin ettĂ€ Sisera hyppĂ€si vaunuistansa ja pÀÀsi jalkapakoon.s¶Fƒa Ja Debora sanoi Barakille: nouse, sillĂ€ tĂ€mĂ€ on se pĂ€ivĂ€, jona \Herra\ on antanut Siseran sinun kĂ€siis: eikö \Herra\ mennyt sinun edellĂ€s? Niin Barak meni Taborin vuorelta alas ja kymmenentuhatta miestĂ€ hĂ€nen perĂ€ssĂ€nsĂ€.)¶E‚M Ja Sisera kokosi kaikki vaununsa yhteen, yhdeksĂ€nsataa rautaista vaunua, ja kaiken sen joukon, joka hĂ€nen kanssansa oli, pakanain Harosetissa Kisonin ojalle.]¶D5 Ja Siseralle ilmoitettiin, ettĂ€ Barak Abinoamin poika oli mennyt Taborin vuorelle.%¶C‚E Mutta Heber KenilĂ€inen oli erinnyt KenilĂ€isen Hobabin, Moseksen apen, lasten seasta, ja pannut majansa Zaanaimin tammen tykö, joka on Kedeksen tykönĂ€. –SœŃ-–¶L‚! Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: seiso majan ovella, ja jos joku tulee ja kysyy sinulta ja sanoo: onko tÀÀllĂ€ ketÀÀn? niin sano: ei ketÀÀn. ¶K‚; Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: annas minun vĂ€hĂ€ vettĂ€ juodakseni, sillĂ€ minĂ€ janoon. Ja hĂ€n avasi rieskaleilin ja antoi hĂ€nen juoda, ja peitti hĂ€nen.G¶Jƒ  Niin Jael kĂ€vi Siseraa vastaan ja sanoi hĂ€nelle: poikkee, minun herrani, poikkee minun tyköni, Ă€lĂ€ pelkÀÀ! Ja hĂ€n poikkesi hĂ€nen tykönsĂ€ majaan, ja hĂ€n peitti hĂ€nen vaatteella.3¶I‚a Mutta Sisera pakeni jalkaisin Jaelin majaan, joka oli KenilĂ€isen Heberin emĂ€ntĂ€; sillĂ€ Jabinin Hatsorin kuninkaan ja KenilĂ€isen Heberin huoneen vĂ€lillĂ€ oli rauha.)¶H‚M Mutta Barak ajoi vaunuja ja sotajoukkoa takaa pakainain Harosetiin asti; ja kaikki Siseran joukko kaatui miekan terĂ€n edessĂ€, niin ettei yksikÀÀn jÀÀnyt. țûïO¶Q  Niin veisasi Debora ja Barak Abinoamin poika sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, sanoen:¶P‚/ Ja Israelin lasten kĂ€det joutuivat ja vahvistuivat Jabinia Kanaanealaisten kuningasta vastaan, siihenasti ettĂ€ he hĂ€nen perĂ€ti hĂ€vittivĂ€t.k¶OQ NĂ€in nöyryytti Jumala sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Jabinin Kanaanealaisten kuninkaan Israelin lasten eteen.¶Nƒy Ja katso, Barak ajoi Siseraa takaa; ja Jael kĂ€vi hĂ€ntĂ€ vastaan ja sanoi hĂ€nelle: tule, minĂ€ osoitan sinulle miehen, jota sinĂ€ etsit; ja hĂ€n tuli hĂ€nen tykönsĂ€, ja katso: Sisera makasi kuolleena ja naula kiinni hĂ€nen korvansa juuressa.~¶Mƒw Ja Jael Heberin vaimo otti naulan majasta ja vasaran kĂ€teensĂ€, ja meni hiljaksensa hĂ€nen tykönsĂ€ ja löi naulan hĂ€nen korvansa juuresta lĂ€pi, niin ettĂ€ se meni maahan kiinni; sillĂ€ hĂ€n makasi raskaasti ja oli hermotoin, ja hĂ€n kuoli. "kŐ:ĘOŸ"¶X‚+ HĂ€n valitsi uusia jumalia: silloin oli sota porteissa: ei siellĂ€ nĂ€hty kilpeĂ€ eikĂ€ keihĂ€stĂ€ neljĂ€nkymmenen tuhannen seassa Israelissa. ¶W‚ Talonpojat puuttuivat Israelista, ne puuttuivat siihenasti kuin minĂ€ Debora tulin, siihenasti kuin minĂ€ tulin Ă€idiksi Israeliin. ¶V‚ Samgarin Anatin pojan aikana ja Jaelin aikana tiet katosivat, ja ne kuin kohdastansa kĂ€ymĂ€n piti, kĂ€vivĂ€t vÀÀriĂ€ polkuja.Z¶U/ Vuoret vuosivat \Herran\ edessĂ€, itse Sinai \Herran\, Israelin Jumalan edessĂ€.¶T‚) \Herra\, kuin sinĂ€ lĂ€ksit SeiristĂ€ ja kĂ€vit Edomin kedolta, silloin maa vapisi, taivaat myös tiukkuivat, ja pilvet pisaroitsivat vettĂ€.¶S‚ Kuulkaat te kuninkaat ja ottakaat vaari te pÀÀmiehet: minĂ€, minĂ€ veisaan \Herralle\, ja \Herralle\ Israelin Jumalalle minĂ€ veisaan.¶R‚ EttĂ€ Israelin puolesta on tĂ€ydellisesti kostettu ja ettĂ€ kansa antoi itsensĂ€ mieluisesti siihen, sentĂ€hden kiittĂ€kÀÀt \Herraa\. |ś/Ÿ(|(¶^‚K Ephraimista oli heidĂ€n juurensa Amalekia vastaan, ja sinun jĂ€lkees BenJamin sinun kansoissas; Makirista ovat tulleet hallitsiat ja Sebulonista kirjoittajat.t¶]c Silloin rupesi se jÀÀnyt vallitsemaan voimallista kansaa: \Herra\ on hallinnut vĂ€keviĂ€ minun kauttani. ¶\‚ Nouse, nouse, Debora: nouse, nouse ja veisaa virsiĂ€, valmista itses, Barak, vangiksi ota sinun vangitsiat, sinĂ€ Abinoamin poika.D¶[ƒ Kussa ampujat huusivat vedenkantajain seassa, siellĂ€ julistettakaan \Herran\ vanhurskautta ja hĂ€nen talonpoikainsa vanhurskautta Israelissa; silloin meni \Herran\ kansa porttein tykö.¶Z‚ Te jotka ajatte kaunisten aasein pÀÀllĂ€, te jotka istutte oikeudessa, te jotka kĂ€ytte teitĂ€ myöten, puhukaat nĂ€istĂ€.|¶Ys Minun sydĂ€mellĂ€ni on ilo Israelin valtamiehistĂ€: he ovat hyvĂ€ntahtoiset kansan seassa; kiittĂ€kÀÀt \Herraa\. yGŒ%Á-Ęya¶e= Kisonin ojan kieritti heitĂ€, Kedumin oja, Kisonin oja; minun sieluni tallaa vĂ€keviĂ€.M¶d Taivaasta sotivat tĂ€hdet juoksussansa, he sotivat Siseraa vastaan.¶c‚ Kuninkaat tulivat ja sotivat; silloin sotivat Kanaanin kuninkaat Taanakissa Megiddon veden tykönĂ€: ei he saaneet rahaa saaliiksensa.a¶b= Sebulonin kansa antoi henkensĂ€ alttiiksi kuolemaan, Naphtali myös, kedon korkeudella.¶a‚! Gilead jĂ€i toiselle puolelle Jordania, ja miksi Dan asui haahtein seassa? Asser istui meren satamissa ja asui langenneissa kylissĂ€nsĂ€.¶`‚  Miksis istuit kahden joukon vĂ€lillĂ€, kuullakses laumain mÀÀkynĂ€tĂ€? Rubenin eroituksessa ovat suuret sydĂ€men ajatukset.5¶_‚e Isaskarin pÀÀmiehet olivat myös Deboran kanssa, ja Isaskar oli niinkuin Barak laaksoon lĂ€hetetty jalkavĂ€kinensĂ€; Rubenin eroituksessa ovat suuret sydĂ€men ajatukset. ˆžü|qˆe¶kƒE HĂ€nen jalkainsa juureen kumarsi hĂ€n maahan, hĂ€n lankesi maahan ja pani maata: hĂ€nen jalkainsa juureen kumarsi hĂ€n itsensĂ€ ja lankesi maahan, siinĂ€ kuin hĂ€n kumarsi itsensĂ€, siinĂ€ hĂ€n myös makasi hukutettuna.%¶j‚E HĂ€n otti naulan kĂ€teensĂ€ ja sepĂ€n vasaran oikiaan kĂ€teensĂ€, ja löi Siseran ja runteli hĂ€nen pÀÀnsĂ€, musersi ja lĂ€visti hĂ€nen korvainsa juuren._¶i9 Kuin hĂ€n vettĂ€ anoi, niin hĂ€n rieskaa antoi; hĂ€n kantoi voita kalliissa maljassa.}¶hu Siunattu olkoon Jael vaimoin seassa, Heberin KenilĂ€isen emĂ€ntĂ€, siunattu olkoon hĂ€n majoissansa vaimoin seassa.¶g‚7 Kirotkaat Merosta, sanoi \Herran\ enkeli, kiroten kirotkaat hĂ€nen asuvaisiansa, ettei he tulleet \Herran\ avuksi, \Herran\ avuksi sankarien seassa._¶f9 Silloin sotkuivat hevosten kaviot heitĂ€, heidĂ€n vĂ€kevĂ€insĂ€ hĂ€tĂ€isessĂ€ paossa. ÀTæOÀ ¶p ‚ Ja Israelin lapset taas tekivĂ€t pahaa \Herran\ edessĂ€; ja \Herra\ antoi heidĂ€t Midianilaisten kĂ€teen seitsemĂ€ksi ajastajaksi.<¶o‚s Kaikki sinun vihollises niin hukkukoon, \Herra\! Mutta ne, kuin sinua rakastavat, olkoon niinkuin ylöskĂ€ypĂ€ aurinko voimassansa. Ja maa oli levossa neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.S¶nƒ! Eikö he löydĂ€ ja jaa saalista, jokaiselle miehelle piian taikka kaksi, ja Siseralle kirjavia ja ommeltuja vaatteita, neulalla ommeltuja vaatteita, kirjavia molemmin puolin kaulan ympĂ€ri, saaliiksi.k¶mQ Ne viisaimmat hĂ€nen ylimmĂ€isistĂ€ vaimoistansa vastasivat hĂ€ntĂ€, ettĂ€ hĂ€n sanojansa kertoi.(¶l‚K Siseran Ă€iti katsoi akkunasta ja itki huutain hĂ€kistĂ€: miksi viipyy hĂ€nen vaununsa tulemasta? miksi ovat hĂ€nen vaununsa pyörĂ€t niin jÀÀneet jĂ€lkeen? ’QĐXæ’Q¶v Ja kuin Israelin lapset huusivat \Herran\ tykö Midianilaisten tĂ€hden,o¶uY Niin Israel perĂ€ti köyhtyi Midianilaisten tĂ€hden. Silloin huusivat Israelin lapset \Herran\ tykö.;¶t‚q SillĂ€ he tulivat laumoinensa ja majoinensa, ja niinkuin suuri metsĂ€sirkkain paljous, ettĂ€ sekĂ€ he ja heidĂ€n kamelinsa olivat lukemattomat, ja tulivat hĂ€vittĂ€mÀÀn maata.5¶s‚e Ja asettivat leirinsĂ€ heitĂ€ vastaan ja turmelivat kaiken maan kasvun Gasariin asti; ja ei yhtĂ€kÀÀn elatusta Israelille jĂ€ttĂ€neet ei lampaita, hĂ€rkiĂ€ eikĂ€ aaseja.~¶rw Ja kuin Israel jotakin kylvi, tulivat Midianilaiset ja Amalekilaiset, ja ne itĂ€iseltĂ€ maalta heidĂ€n pÀÀllensĂ€,+¶q‚Q Koska Midianilaisten kĂ€si oli ylen ankara Israelin pÀÀllĂ€, tekivĂ€t Israelin lapset heillensĂ€ Midianilaisten tĂ€hden hautoja vuorille, ja luolia ja linnoja. ƒ:„Ńûƒu¶{e Silloin ilmaantui \Herran\ enkeli hĂ€nelle ja sanoi: \Herra\ olkoon sinun kanssas, sinĂ€ vĂ€kevĂ€ sotamies!R¶zƒ Ja \Herran\ enkeli tuli ja istui tammen alla Ophrassa, joka Joaksen AbiesrilĂ€isen oma oli; ja hĂ€nen poikansa Gideon tappoi nisuja viinakuurnan tykönĂ€, saadaksensa ne sĂ€ilytetyksi Midianilaisilta./¶y‚Y Ja minĂ€ sanoin teille: MinĂ€ olen \Herra\ teidĂ€n Jumalanne, Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö Amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte; ja ette totelleet minun ÀÀntĂ€ni.2¶x‚_ Ja pelastin teidĂ€t EgyptilĂ€isten kĂ€destĂ€ ja kaikkein kĂ€destĂ€, jotka teitĂ€ vaivasivat, jotka minĂ€ ajoin teidĂ€n edestĂ€nne ulos, ja annoin teille heidĂ€n maansa,B¶w‚ LĂ€hetti \Herra\ prophetan Israelin lasten tykö, joka sanoi heille: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minĂ€ johdatin teidĂ€t EgyptistĂ€, ja talutin teidĂ€t ulos orjuuden huoneesta, źĄè-ź|¶s Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: totisesti minĂ€ olen sinun kanssas, ja sinĂ€ lyöt Midianilaiset niinkuin yhden miehen.7¶~‚i HĂ€n sanoi hĂ€nelle: minun Herrani, millĂ€ minĂ€ vapahdan Israelin? Katso, minun sukuni on kaikkein köyhin Manassessa, ja minĂ€ olen kaikkein pienin minun isĂ€ni huoneessa.5¶}‚e Ja \Herra\ kÀÀnsi itsensĂ€ hĂ€nen tykönsĂ€ ja sanoi: mene tĂ€ssĂ€ vĂ€kevyydessĂ€s! SinĂ€ vapahdat Israelin Midianilaisten kĂ€destĂ€: enkö minĂ€ ole sinua lĂ€hettĂ€nyt?‚[¶|…1 Niin sanoi Gideon hĂ€nelle: minun Herrani, jos \Herra\ on meidĂ€n kanssamme, miksi meille siis kaikki nĂ€mĂ€t tapahtuneet ovat? Kussa ovat kaikki hĂ€nen ihmeensĂ€, jotka meidĂ€n isĂ€mme ilmoittivat meille ja sanoivat: eikö \Herra\ meitĂ€ johdattanut EgyptistĂ€? Mutta nyt on \Herra\ meidĂ€t hyljĂ€nnyt ja antanut Midianilaisten kĂ€siin. QY—ćOQz·ƒo Ja \Herran\ enkeli ojensi sauvansa pÀÀn, joka oli hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€, ja satutti lihaan ja happamattomaan leipÀÀn, ja tuli nousi kivestĂ€ ja kulutti lihan ja happamattoman leivĂ€n. Ja \Herran\ enkeli katosi hĂ€nen silmĂ€insĂ€ edestĂ€.·‚ Ja Jumalan enkeli sanoi hĂ€nelle: ota liha ja happamaton leipĂ€, ja pane tĂ€mĂ€n kiven pÀÀlle, ja kaada liemi ulos; ja hĂ€n teki niin..·‚W Gideon tuli ja teurasti vohlan, ja otti ephan happamattomia jauhoja, ja pani lihan koriin ja lihan liemen pataan, ja vei hĂ€nen tykönsĂ€ tammen alle ja pani eteen.>·‚w ÄlĂ€ kumminkaan tÀÀltĂ€ lĂ€hde, siihenasti kuin minĂ€ tulen sinun tykös, ja kannan minun ruokauhrini ja panen sinun etees. HĂ€n sanoi: minĂ€ olen siihenasti kuin sinĂ€ palajat.#·‚A Mutta hĂ€n sanoi hĂ€nelle: jos minĂ€ olen nyt löytĂ€nyt armon sinun tykönĂ€s, niin anna minulle merkki, ettĂ€ sinĂ€ se olet, joka minun kanssani puhut. E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü'2=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  »  Œ  œ Ÿ ż À Á  Ă  »  Œ  œ Ÿ ż À Á  Ă Ä Ć Æ Ç È É Ê Ë Ì Í Î Ï  Đ !Ń "Ò #Ó   Ô  Ő  Ö  Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć  æ  ç  è  é  ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó  !ô  "ő  #ö  $ś  %ű  &ù  'ú  (û  )ü  *ę  +ț  ,ÿ Èi uÈC· ƒ Ja rakenna \Herralle\ sinun Jumalalles alttari tĂ€lle korkialle vuorelle, sopivaiselle paikalle, ja ota toinen mulleista ja uhraa se polttouhriksi metsistön puilla jonka sinĂ€ hakkaat.b·ƒ? Ja sinĂ€ yönĂ€ sanoi \Herra\ hĂ€nelle: ota mulli isĂ€s karjasta ja toinen mulli, joka on seitsemĂ€nnellĂ€ vuodella, ja kukista Baalin alttari, joka on sinun isĂ€llĂ€s, ja hĂ€vitĂ€ metsistö, joka siinĂ€ tykönĂ€ on,·‚ Ja Gideon rakensi \Herralle\ alttarin siinĂ€, jonka hĂ€n kutsui rauhan \Herraksi\. Se on vielĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ AbiesrilĂ€isten Ophrassa.]·5 Mutta \Herra\ sanoi hĂ€nelle: rauha olkoon sinulle! Ă€lĂ€ pelkÀÀ, et sinĂ€ kuole.·‚! Kun Gideon nĂ€ki sen olevan \Herran\ enkelin, sanoi hĂ€n: Herra, \Herra\, olenko minĂ€ niin nĂ€hnyt \Herran\ enkelin kasvoista kasvoihin! Ÿ6ŸM· ƒ Niin kaupungin asuvaiset puhuivat Joakselle, sanoen: anna poikas tulla tĂ€nne! HĂ€nen pitÀÀ kuoleman; sillĂ€ hĂ€n on Baalin alttarin kukistanut ja metsistön hakannut, joka siinĂ€ tykönĂ€ oli.#· ‚A Ja he sanoivat toinen toisellensa: kuka on tĂ€mĂ€n tehnyt? Koska he visusti kyselivĂ€t ja tutkistelivat, niin he sanoivat: Gideon Joaksen poika sen teki.U· ƒ% Kuin kaupungin kansa aamulla nousivat, katso, Baalin alttari oli kukistettu ja metsistö maahan hakattu, joka sen tykönĂ€ oli, ja toinen mulli pantu polttouhriksi alttarille, joka siihen rakennettu oli.m· ƒU Silloin otti Gideon kymmenen miestĂ€ palvelioistansa ja teki niinkuin \Herra\ hĂ€nelle sanonut oli. Mutta hĂ€n pelkĂ€si ei saavansa sitĂ€ pĂ€ivĂ€llĂ€ tehdĂ€ isĂ€nsĂ€ huoneen ja kaupungin asuvaisten tĂ€hden, ja teki sen yöllĂ€. ìfÁK’s·a$ Ja Gideon sanoi Jumalalle: jos sinĂ€ vapahdat Israelin minun kĂ€teni kautta, niinkuin sinĂ€ sanonut olet;5·‚e# Ja hĂ€n lĂ€hetti sanan koko Manasselle ja kutsui myös heitĂ€ seuraamaan. HĂ€n lĂ€hetti myös sanan Asserille, Sebulonille ja Naphtalille, ja hekin tulivat heitĂ€ vastaan.s·a" Niin \Herran\ henki tĂ€ytti Gideonin, ja hĂ€n puhalsi basunaan ja kutsui Abieserin seuraamaan itsiĂ€nsĂ€.!·‚=! Kuin kaikki Midianilaiset ja Amalekilaiset ja ne itĂ€iseltĂ€ maalta kokosivat itsensĂ€ yhteen, ja menivĂ€t ja sioittivat heitĂ€nsĂ€ Jisreelin laaksoon,· Ja siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ kutsui hĂ€n hĂ€nen JerubBaal ja sanoi: Baal kostakoon itse, ettĂ€ hĂ€nen alttarinsa kukistettu on.‚·„ Niin Joas sanoi kaikille, jotka seisoivat hĂ€ntĂ€ vastaan: riitelettekö te Baalin puolesta? autatteko te hĂ€ntĂ€? Joka riitelee hĂ€nen puolestansa, sen pitÀÀ kuoleman ennen aamua: jos hĂ€n on jumala, niin kostakoon itse, ettĂ€ hĂ€nen alttarinsa on kukistettu. *˜ *r· ƒa Silloin nousi JerubBaal (se on Gideon) varhain aamulla ja kaikki vĂ€ki joka hĂ€nen kanssansa oli, ja sioittivat heitĂ€nsĂ€ Harodin lĂ€hteen tykö, niin ettĂ€ Midianilaisten leiri oli pohjaan pĂ€in, vartian kukkulan takana, laaksossa.u·e( Jumala teki myös niin sinĂ€ yönĂ€: ja nahka ainoastaan jĂ€i kuivaksi, ja kaste tuli kaiken maan pÀÀlle.c·ƒA' Ja Gideon sanoi Jumalalle: Ă€lköön sinun vihas syttykö minua vastaan, jos minĂ€ vielĂ€ kerran puhun: minĂ€ koettelen vielĂ€ kerran sitĂ€ nahalla: anna ainoastaan nahan kuivan olla ja kaikella muulla maalla kasteen.·‚1& Ja se tapahtui niin: kuin hĂ€n toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ varhain nousi, kÀÀri hĂ€n nahan kokoon ja pusersi kasteen nahasta ja tĂ€ytti maljan vedestĂ€.^·ƒ7% Katso, minĂ€ panen villaisen nahan pihalle: jos kaste tulee ainoastaan nahan pÀÀlle ja kaikki muu maa on kuiva, niin minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€s minun kĂ€teni kautta Israelin vapahdat, niinkuin sinĂ€ sanonut olet. ;M j·ƒO Ja hĂ€n vei kansan veden tykö; ja \Herra\ sanoi Gideonille: joka vettĂ€ latkii kielellĂ€nsĂ€ niinkuin koira latkii, aseta hĂ€ntĂ€ erinĂ€nsĂ€ seisomaan, niin myös kaikki, jotka heitĂ€nsĂ€ polvillensa kumartavat juodessansa.‚>·„w Ja \Herra\ sanoi Gideonille: vielĂ€ on paljo kansaa, vie heitĂ€ veden tykö, siellĂ€ minĂ€ koettelen heitĂ€ sinulle: ja josta minĂ€ sanon sinulle: tĂ€mĂ€ menköön sinun kanssas, hĂ€n myös menee sinun kanssas: ja josta minĂ€ taas sanon sinulle: Ă€lköön hĂ€n menkö sinun kanssas, ei hĂ€nen pidĂ€ menemĂ€n.j·ƒO Niin anna nyt huutaa kansan korvissa ja sanoa: joka pelkuri ja hĂ€mmĂ€stynyt on, palatkaan ja nopiasti rientĂ€kÀÀn Gileadin vuorelta. Silloin palasi kansaa takaperin kaksikolmattakymmentĂ€ tuhatta, ja kymmenentuhatta jĂ€i.A·‚} Ja \Herra\ sanoi Gideonille: ylen paljo on vĂ€keĂ€ sinun kanssas: jos minĂ€ antaisin Midianin heidĂ€n kĂ€siinsĂ€, kerskais Israel minua vastaan ja sanois: minun kĂ€teni vapahti minua. Ža›Žc·!A Jos sinĂ€ pelkÀÀt mennĂ€ sinne, niin anna palvelias Puran mennĂ€ sinun kanssas leiriin,~· w Ja \Herra\ sanoi sinĂ€ yönĂ€ hĂ€nelle: nouse ja mene alas leiriin, sillĂ€ minĂ€ olen antanut heidĂ€t sinut kĂ€siis.~·ƒw Ja kansa otti evÀÀn myötĂ€nsĂ€ ja basunansa, mutta kaikki muut Israelin miehet antoi hĂ€n mennĂ€ itsekunkin majaansa, ja vahvisti itsensĂ€ ainoasti kolmellasadalla miehellĂ€; ja Midianilaisten leiri oli hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ alhaalla laaksossa.@·‚{ Ja \Herra\ sanoi Gideonille: kolmensadan miehen kautta, jotka latkivat, vapahdan minĂ€ teitĂ€, ja annan Midianilaiset sinun kĂ€siis; mutta kaikki muu kansa menkÀÀn kukin siallensa.·‚1 Silloin oli niitĂ€, jotka latkivat kĂ€destĂ€nsĂ€ suuhunsa, kolmesataa miestĂ€; ja kaikki muu kansa olivat kumartaneet polvillensa juomaan vettĂ€. CB`CG·%ƒ  Jolle se toinen vastasi ja sanoi: ei se ole muuta, kuin Gideonin Joaksen pojan Israelin miehen miekka: Jumala on antanut Midianilaiset hĂ€nen kĂ€siinsĂ€ kaiken heidĂ€n sotajoukkonsa kanssa.‚N·$… Koska Gideon tuli, katso, niin jutteli yksi kumppanillensa unen ja sanoi: katso, minĂ€ nĂ€in unta ja olin nĂ€kevinĂ€ni ohraisen porokakun kierittĂ€vĂ€n itsensĂ€ Midianilaisten leiriin, ja tulevan majaan asti, ja lyövĂ€n sen pÀÀlle, niin ettĂ€ se lankesi maahan, ja kukistavan sen ylösalaisin, niin ettĂ€ maja maassa oli.^·#ƒ7 Mutta Midianilaiset ja Amalekilaiset ja kaikki ne itĂ€iseltĂ€ maalta, makasivat laaksossa niinkuin metsĂ€sirkkain paljous ja heidĂ€n kamelinsa olivat lukemattomat, niinkuin santa meren rannalla paljouden tĂ€hden.:·"‚o EttĂ€s kuulisit, mitĂ€ he puhuvat; sitte sinun kĂ€tes vahvistuvat ja sinĂ€ menet leiriin. Niin hĂ€n meni palveliansa Puran kanssa leiriin, sille paikalle, kussa vartiat olivat. {߁H·)ƒ  Ja minĂ€ puhallan basunaan ja kaikki jotka minun kanssani ovat, niin myös teidĂ€n pitÀÀ puhaltaman basunaan kaiken leirin ympĂ€ri, ja teidĂ€n pitÀÀ sanoman: (tĂ€ssĂ€) \Herra\ ja Gideon.·(‚+ Ja sanoi heille: katsokaat minua, ja tehkÀÀt te niin: katso, kuin minĂ€ tulen leirin ÀÀreen, niinkuin minĂ€ teen, niin myös te tehkÀÀt. ·'‚; Ja hĂ€n jakoi ne kolmesataa miestĂ€ kolmeen joukkoon, ja antoi basunat heidĂ€n jokaisen kĂ€teensĂ€ ja tyhjĂ€t savi-astiat, ja lamput astiain sisĂ€lle,]·&ƒ5 Kuin Gideon kuuli unen juteltavan ja sen selityksen, niin hĂ€n kumartaen rukoili, ja palasi Israelin leiriin ja sanoi: valmistakaat itsenne, sillĂ€ \Herra\ on antanut Midianilaisten sotajoukon teidĂ€n kĂ€siinne. &ś’Ą&x·.k Ja Israelin miehet kokoontuivat Naphtalista, Asserista ja kaikesta Manassesta, ja ajoivat Midianilaisia takaa.m·-ƒU Ja koska ne kolmesataa miestĂ€ puhalsivat basuniin, sovitti \Herra\ niin, ettĂ€ yhden miekka kÀÀntyi toista vastaan siinĂ€ sotajoukossa; ja sotavĂ€ki pakeni Bethsittan ja Zeredataan, Abel Meholan rajan viereen, Tabatin tykö.{·,q Ja jokainen seisoi siallansa leirin ympĂ€rillĂ€. Silloin rupesi kaikki leiri juoksemaan, huutamaan ja pakenemaan.c·+ƒA Ja ne kolme joukkoa puhalsivat basunaan, ja rikkoivat saviastiat, mutta lamput he tempasivat vasempaan kĂ€teensĂ€ ja basunat oikiaan kĂ€teensĂ€, joihin he puhalsivat ja huusivat: (tĂ€ssĂ€) \Herran\ ja Gideonin miekka.‚·*„ Silloin tuli Gideon leiriin, ja sata miestĂ€ jotka hĂ€nen kanssansa olivat, ensimĂ€isten vartiain tykö, jotka siellĂ€ asetetut olivat, herĂ€ttivĂ€t ainoasti vartiat, ja puhalsivat basuniin, ja rikkoivat saviastiat, jotka olivat heidĂ€n kĂ€sissĂ€nsĂ€. {îà{ ·2‚; Niin hĂ€n vastasi heitĂ€: mitĂ€ minĂ€ olen nyt tehnyt niinkuin te? Eikö Ephraimin viinapuun oksa parempi ole, kuin Abieserin koko viinamarjan lĂ€jĂ€?=·1 ‚w Ja Ephraimin miehet sanoivat hĂ€nelle: miksis tĂ€mĂ€n meille teit, ettes kutsunut meitĂ€, kuin sinĂ€ menit sotimaan Midianilaisia vastaan? ja he riitelivĂ€t kovin hĂ€nen kanssansa.‚ ·0„ Ja he ottivat kaksi Midianilaisten pÀÀmiestĂ€ kiinni, Orebin ja Zebin, ja tappoivat Orebin Orebin kalliolla, ja Zebin he tappoivat Zebin viinakuurnassa, ja ajoivat Midianilaisia takaa; mutta Orebin ja Zebin pÀÀt kantoivat he Gideonille Jordanin ylitse.‚·/„ Ja Gideon lĂ€hetti sanansaattajat kaikelle Ephraimin vuorelle, sanoen: tulkaat alas Midianilaisia vastaan ja ennĂ€ttĂ€kÀÀt heiltĂ€ vedet BetBaraan ja Jordaniin asti. Niin kokoontuivat kaikki Ephraimin miehet ja ennĂ€ttivĂ€t vedet BetBaraan ja Jordaniin asti. x=˜È x$·7‚C Gideon sanoi: sentĂ€hden kuin \Herra\ minun kĂ€siini antaa Seban ja Zalmunnan, niin minĂ€ muserran teidĂ€n lihanne korven orjantappuroilla ja ohdakkeilla.$·6‚C Mutta Sukkotin pÀÀmiehet sanoivat: onko Seban ja Zalmunnan kĂ€mmen juuri jo sinun kĂ€dessĂ€s, ettĂ€ meidĂ€n pitÀÀ sinun sotavĂ€elles leipÀÀ antaman?L·5ƒ Ja hĂ€n sanoi Sukkotin asuvaisille: antakaat vĂ€hĂ€ leipÀÀ vĂ€elle joka minun kanssani on; sillĂ€ he ovat vĂ€syneet, ettĂ€ minĂ€ saisin ajaa Midianilaisten kuninkaita Sebaa ja Zalmunnaa takaa.!·4‚= Kuin Gideon tuli Jordanin tykö, meni hĂ€n sen ylitse, ja ne kolmesataa miestĂ€ jotka hĂ€nen kanssansa olivat, ja he olivat vĂ€syneet ja ajoivat takaa.?·3‚y Jumala antoi Midianilaisten pÀÀmiehet Orebin ja Zebin teidĂ€n kĂ€siinne: kuinka olisin minĂ€ taitanut niin tehdĂ€, kuin te teitte? Ja kuin hĂ€n sen sanoi, asettui heidĂ€n vihansa. 6súÛ=ƒ6J·= Ja Gideon Joaksen poika palasi sodasta, ennenkuin aurinko nousi,6·<‚g Ja Seba ja Zalmunna pakenivat, mutta hĂ€n ajoi heitĂ€ takaa, ja sai ne kaksi Midianilaisten kuningasta Seban ja Zalmunnan kiinni, ja peljĂ€tti kaiken heidĂ€n sotavĂ€kensĂ€.·;‚/ Ja Gideon meni ylös niiden tietĂ€, jotka majoissa asuvat itĂ€isellĂ€ puolella Nobatia ja Jogbehaa, ja löi leirin, sillĂ€ he olivat suruttomat.‚·:„1 Mutta Seba ja Zalmunna olivat Karkorissa ja heidĂ€n sotajoukkonsa heidĂ€n kanssansa lĂ€hes viisitoistakymmentĂ€ tuhatta, kaikki jotka jĂ€ivĂ€t koko sotavĂ€en joukosta itĂ€iseltĂ€ maalta; sillĂ€ sata ja kaksikymmentĂ€ tuhatta miekan vetĂ€vÀÀ miestĂ€ oli siellĂ€ langennut.v·9g Niin puhui hĂ€n myös Penuelin kansalle, sanoen: kuin minĂ€ rauhassa palajan, kukistan minĂ€ tĂ€mĂ€n tornin. ·8‚  Ja hĂ€n meni sieltĂ€ ylös Penueliin ja puhui heille myös niin. Ja Penuelin kansa vastasi hĂ€ntĂ€ niinkuin Sukkotinkin miehet. ÀG6»xÀ4·B‚c Ja hĂ€n sanoi Seballe ja Zalmunnalle: minkĂ€muotoiset miehet ne olivat, jotka te tapoitte Taborissa? He sanoivat: ne olivat sinun muotoises, kauniit kuin kuninkaan pojat.@·A} Ja kukisti Penuelin tornin, ja tappoi kaupungin kansan.x·@k Ja hĂ€n otti ne kaupungin vanhimmat ja korven orjantappuroita ja ohdakkeita, ja antoi Sukkotin miehet piestĂ€.‚ ·?„ Ja hĂ€n tuli Sukkotiin kansan tykö ja sanoi: tĂ€ssĂ€ on Seba ja Zalmunna, joilla te pilkkasitte minua, sanoen: onko Seban ja Zalmunnan kĂ€mmen jo juuri sinun kĂ€dessĂ€s, ettĂ€ meidĂ€n pitĂ€is sentĂ€hden sinun sotavĂ€elles, joka vĂ€synyt on, leipÀÀ antaman?5·>‚e Ja sai yhden palvelian kiinni, joka oli Sukkotista, ja kysyi hĂ€neltĂ€: ja se kirjoitti hĂ€nelle Sukkotin pÀÀmiehet ja vanhimmat, seitsemĂ€nkahdeksattakymmentĂ€ miestĂ€. XN ±úX·G‚7 Mutta Gideon sanoi heille: en minĂ€ tahdo hallita teitĂ€, ei myös minun poikani pidĂ€ teitĂ€ hallitseman, vaan \Herra\ olkoon teidĂ€n hallitsianne.3·F‚a Silloin sanoivat Israelin miehet Gideonille: hallitse sinĂ€ meitĂ€, sinĂ€ ja sinun poikas, ja sinun poikas poika; sillĂ€ sinĂ€ vapahdit meidĂ€t Midianilaisten kĂ€sistĂ€.k·EƒQ Mutta Seba ja Zalmunna sanoivat: nouse sinĂ€ meitĂ€ lyömÀÀn, sillĂ€ niinkuin mies on, niin on myös hĂ€nen voimansa. Niin Gideon nousi ja tappoi Seban ja Zalmunnan, ja otti nastat, jotka heidĂ€n kameleinsa kaulassa olivat.*·D‚O Ja hĂ€n sanoi Jeterille esikoisellensa: nouse ja tapa heitĂ€, mutta nuorukainen ei vetĂ€nyt miekkaansa, sillĂ€ hĂ€n pelkĂ€si, ettĂ€ hĂ€n oli vielĂ€ nuorukainen..·C‚W Ja hĂ€n sanoi: ne olivat minun veljeni, minun Ă€itini pojat: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, jos te olisitte antaneet heidĂ€n elÀÀ, niin en tappaisi minĂ€ teitĂ€. ;—ҁ:·L‚o Ja niin Midianilaiset alennettiin Israelin lasten edessĂ€, ja ei enÀÀ nostaneet ylös pÀÀtĂ€nsĂ€; ja maa oli levossa neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa, niinkauvan kuin Gideon eli.A·K‚} Ja Gideon teki niistĂ€ pÀÀllisvaatteen ja pani sen omaan kaupunkiinsa Ophraan; ja koko Israel teki huorin sen jĂ€lkeen siinĂ€, ja se tuli Gideonille ja hĂ€nen huoneellensa paulaksi.‚·Jƒ Ja ne kultaiset korvarenkaat, joita hĂ€n anonut oli, painoivat tuhannen ja seitsemĂ€nsataa sikliĂ€ kultaa, ilman nastoja, kÀÀdyjĂ€ ja purpuravaatteita, joita Midianilaisten kuninkaat kantoivat, ja ilman heidĂ€n kameleinsa kultaisia kaulasiteitĂ€.·I‚/ Ja he sanoivat: me annamme mielellĂ€mme; ja levittivĂ€t vaatteen, jonka pÀÀlle itsekukin heitti ne korvarenkaat, jotka he ryövĂ€nneet olivat.A·H‚} Ja Gideon sanoi heille: yhtĂ€ minĂ€ anon teiltĂ€: jokainen antakoon minulle korvarenkaat, kukin saaliistansa; sillĂ€ he olivat Ismaelilaisia, ja heillĂ€ olivat kultaiset korvarenkaat. E  !,7BMXcny„™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT^itŠ• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©łŸÉÔßêő  .  /  0  1  2  3  4  5  6  .  /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9                                            !  "  #  $  %  &  '  (  )  *  +  ,  -  .  /  0  1  2  3  4  5  6  7  8  9  :  ;  <  =  >  !?  "@  #A  $B  %C  &D  'E q·,€ƒńq}·Su# Ja ei he tehneet yhtÀÀn laupiutta JerubBaalin Gideonin huoneelle kaikesta hyvĂ€stĂ€, minkĂ€ hĂ€n Israelille teki.·R‚" Ja Israelin lapset ei enÀÀ muistaneet \Herraa\ Jumalaansa, joka heidĂ€t vapahti kaikilta heidĂ€n vihollisiltansa, ympĂ€ristöllĂ€.·Q‚! Kuin Gideon kuollut oli, kÀÀnsi Israelin kansa itsensĂ€ huorin tekemÀÀn Baalin jĂ€lkeen ja teki BaalBeritin itsellensĂ€ jumalaksi. ·P‚  Ja Gideon Joaksen poika kuoli hyvĂ€llĂ€ ijĂ€llĂ€ ja haudattiin isĂ€nsĂ€ Joaksen hautaan Ophrassa, joka AbiesrilĂ€isten oma oli.·O‚ Ja hĂ€nen jalkavaimonsa, joka hĂ€nellĂ€ SikemissĂ€ oli, synnytti myös hĂ€nelle pojan, ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Abimelek.·N‚  Ja Gideonilla oli seitsemĂ€nkymmentĂ€ poikaa, jotka hĂ€nen kupeistansa tulleet olivat; sillĂ€ hĂ€nellĂ€ oli monta emĂ€ntÀÀ.F·M Ja JerubBaal Joaksen poika meni ja asui omassa huoneessansa. ”fXv”=·W‚u  Ja he antoivat hĂ€nelle seitsemĂ€nkymmentĂ€ hopiapenninkiĂ€ BaalBeritin huoneesta, joilla AbiMelek palkkasi itsellensĂ€ valtojamia ja joutilaita miehiĂ€, jotka hĂ€ntĂ€ seurasivat,^·Vƒ7  Niin puhuivat hĂ€nen Ă€itinsĂ€ veljet kaikki nĂ€mĂ€t sanat hĂ€nestĂ€ kaikkein Sikemin pÀÀmiesten korvissa; ja heidĂ€n sydĂ€mensĂ€ kÀÀnnettiin AbiMelekin jĂ€lkeen, sillĂ€ he sanoivat: hĂ€n on meidĂ€n veljemme.‚ ·U„  Puhukaat nyt kaikkein pÀÀmiesten korvissa SikemissĂ€: mikĂ€ teille on parempi, ettĂ€ seitsemĂ€nkymmentĂ€ miestĂ€, kaikki JerubBaalin pojat, hallitsevat teitĂ€, eli jos yksi mies hallitsee teitĂ€? Ja muistakaat, ettĂ€ minĂ€ olen teidĂ€n luunne ja lihanne.·T ‚) Mutta Abimelek, JerubBaalin poika, meni Sikemiin Ă€itinsĂ€ veljein tykö, puhui heille ja koko Ă€itinsĂ€ isĂ€n huoneen sukukunnalle ja sanoi: V(zŸV?·\‚y Mutta öljypuu vastasi heitĂ€: pitÀÀkö minun luopuman lihavuudestani, jolla sekĂ€ jumalia ja myös ihmisiĂ€ minussa kunnioitetaan, ja menemĂ€n ja korottaman itseni puiden ylitse?·[  Puut menivĂ€t kerran yksimielisesti voitelemaan itsellensĂ€ kuningasta ja sanoivat öljypuulle: ole meidĂ€n kuninkaamme.W·Zƒ)  Kuin tĂ€mĂ€ sanottiin Jotamille, meni hĂ€n pois ja seisoi Gerisimin vuoren kukkulalla, korotti ÀÀnensĂ€ ja huusi ja sanoi heille: kuulkaat minua, te Sikemin pÀÀmiehet, ettĂ€ Jumala myös kuulis teitĂ€:*·Y‚O  Ja kaikki pÀÀmiehet SikemistĂ€ ja koko Millon huone kokoontuivat, ja menivĂ€t ja asettivat Abimelekin kuninkaaksi korkian tammen tykönĂ€, joka SikemissĂ€ on.T·Xƒ#  Ja hĂ€n tuli isĂ€nsĂ€ huoneesen Ophraan, ja murhasi seitsemĂ€nkymmentĂ€ veljeĂ€nsĂ€, JerubBaalin poikaa, yhden kiven pÀÀllĂ€. Mutta Jotam, nuorin JerubBaalin pojista jĂ€i; sillĂ€ hĂ€n kĂ€tki itsensĂ€. ±Ź ș°±{·bƒq  Ja orjantappura sanoi puille: onko se tosi, ettĂ€ tahdotte minua voidella teillenne kuninkaaksi, niin tulkaat ja levĂ€tkÀÀt minun varjoni alla. Mutta jos ei, niin lĂ€htekÀÀn tuli orjantappurapensaasta ja polttakaan sedripuut Libanonissa.[·a1  Niin sanoivat kaikki puut orjantappuralle: tule sinĂ€ ja ole meidĂ€n kuninkaamme.(·`‚K Mutta viinapuu sanoi heille: pitÀÀkö minun luopuman viinastani, joka sekĂ€ jumalat ettĂ€ ihmiset ilahuttaa, ja menemĂ€n ja korottaman itseni puiden ylitse?P·_ Niin sanoivat puut viinapuulle: tule sinĂ€ ja ole meidĂ€n kuninkaamme.·^‚1 Mutta fikunapuu sanoi heille: pitÀÀkö minun luopuman makeudestani ja parhaasta hedelmĂ€stĂ€ni, ja menemĂ€n ja korottaman itseni puiden ylitse?Q·] Niin puut sanoivat fikunapuulle: tule sinĂ€ ja ole meidĂ€n kuninkaamme. „zT„+·f‚Q  Jos olette oikein ja toimellisesti tehneet JerubBaalia ja hĂ€nen huonettansa vastaan tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, niin iloitkaat AbiMelekistĂ€, ja hĂ€n myös iloitkaan teistĂ€.‚"·e„?  Ja te olette nousseet minun isĂ€ni huonetta vastaan tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ja olette tappaneet hĂ€nen poikansa, seitsemĂ€nkymmentĂ€ miestĂ€ yhden kiven pÀÀllĂ€; ja teitte teillenne AbiMelekin, hĂ€nen piikansa pojan, kuninkaaksi Sikemin pÀÀmiesten ylitse, ettĂ€ hĂ€n teidĂ€n veljenne on. ·d‚  EttĂ€ minun isĂ€ni on teidĂ€n edessĂ€nne sotinut ja antanut henkensĂ€ alttiiksi, vapahtaaksensa teitĂ€ Midianilaisten kĂ€destĂ€.t·cƒc  Oletteko te siis nyt oikein ja toimellisesti tehneet, kuin AbiMelekin kuninkaaksi teitte, ja oletteko te oikein tehneet JerubBaalia ja hĂ€nen huonettansa vastaan? Ja oletteko niin tehneet hĂ€ntĂ€ vastaan kuin hĂ€n ansaitsikin teiltĂ€? Ä.ȇńĂ)·k„M  EttĂ€ se vÀÀryys, jonka hĂ€n teki seitsemĂ€llekymmenelle JerubBaalin pojalle, ja heidĂ€n verensĂ€ tulis ja pantaisiin AbiMelekin heidĂ€n veljensĂ€ pÀÀlle, joka heidĂ€t oli murhannut, ja Sikemin pÀÀmiesten pÀÀlle, jotka olivat vahvistaneet hĂ€nen kĂ€tensĂ€ veljiĂ€nsĂ€ murhaamaan.·j‚  LĂ€hetti Jumala pahan hengen AbiMelekin ja Sikemin pÀÀmiesten vĂ€lille: ja Sikemin pÀÀmiehet asettivat itsensĂ€ AbiMelekiĂ€ vastaan;>·iy  Kuin AbiMelek jo kolme vuotta oli hallinnut Israelia,c·hA  Ja Jotam pakeni ja vĂ€ltti, ja meni Beeraan ja asui siellĂ€ veljensĂ€ AbiMelekin tĂ€hden.N·gƒ  Mutta jollei, niin lĂ€hteköön tuli AbiMelekistĂ€ ja polttakoon Sikemin pÀÀmiehet ja Millon huoneen; lĂ€hteköön myös tuli Sikemin pÀÀmiehistĂ€ ja Millon huoneesta ja polttakoon AbiMelekin. ]GŒ ]·p‚9  Jumala tekis ettĂ€ kansa olis minun kĂ€teni alla, ettĂ€ minĂ€ ajaisin AbiMelekin ulos. Niin sanottiin AbiMelekille: enennĂ€ sotajoukkos ja kĂ€y ulos.‚·o„  Ja Gaal Ebedin poika sanoi: mikĂ€ on AbiMelek ja mikĂ€ on Sikem, ettĂ€ me hĂ€ntĂ€ palvelemme? eikö hĂ€n ole JerubBaalin poika, ja Sebul hĂ€nen pÀÀmiehensĂ€? Palvelkaat paremmin Hemorin Sikemin isĂ€n miehiĂ€: miksi meidĂ€n pitÀÀ hĂ€ntĂ€ palveleman?.·n‚W  Ja menivĂ€t kedolle, ja poimivat viinamĂ€kensĂ€ ja sotkuivat, ja iloiten veisasivat, ja menivĂ€t jumalansa huoneeseen, söivĂ€t ja joivat, ja kirosivat AbiMelekiĂ€.·m‚   Niin tuli Gaal Ebedin poika ja hĂ€nen veljensĂ€, ja menivĂ€t Sikemiin; ja Sikemin pÀÀmiehet uskalsivat hĂ€nen pÀÀllensĂ€,5·l‚e  Ja Sikemin pÀÀmiehet panivat vĂ€ijyjiĂ€ vuorten kukkoille hĂ€ntĂ€ vastaan, ja he ryövĂ€sivĂ€t tiellĂ€ kaikki, jotka siitĂ€ matkustivat; ja se ilmoitettiin AbiMelekille. p‘Úz p·v‚% # Ja Gaal, Ebedin poika, kĂ€vi kaupungin portin eteen; mutta AbiMelek nousi vĂ€ijymisestĂ€nsĂ€ sen vĂ€en kanssa, joka hĂ€nen myötĂ€nsĂ€ oli.·u " AbiMelek nousi yöllĂ€ ja kaikki kansa, joka hĂ€nen seurassansa oli, ja asetti vartian Sikemin eteen neljÀÀn joukkoon.g·tƒI ! Ja aamulla, kuin aurinko nousee, ole varhain ylhÀÀllĂ€ ja karkaa kaupungin pÀÀlle. Ja kuin hĂ€n ja se kansa, joka hĂ€nen myötĂ€nsĂ€ on, tulevat sinun tykös, niin tee hĂ€nen kanssansa niinkuin sinun kĂ€tes löytÀÀ.]·s5 Niin nouse nyt yöllĂ€, sinĂ€ ja sinun vĂ€kes, joka myötĂ€s on, ja vĂ€ijy kedolla;3·r‚a  Ja lĂ€hetti sanansaattajat AbiMelekille salaisesti, sanoen: Katso, Gaal, Ebedin poika ja hĂ€nen veljensĂ€ tulivat Sikemiin, tekemÀÀn kaupunkia sinulle vastahakoiseksi.l·qS  Kuin Sebul, kaupungin pÀÀmies, kuuli Gaalin, Ebedin pojan, sanan, vihastui hĂ€n sangen suuresti. 0E»Ôű€0M·} * Ja aamulla lĂ€ksi kansa kedolle; ja kuin AbiMelek sen sai tietÀÀ,u·|e ) Ja AbiMelek oli Arumassa; mutta Sebul ajoi Gaalin ja veljensĂ€ ulos, niin ettei he saaneet olla SikemissĂ€.·{‚ ( Mutta AbiMelek ajoi hĂ€ntĂ€ takaa, ja hĂ€n pakeni hĂ€nen edestĂ€nsĂ€; ja monta lankesi lyötynĂ€ kaupungin porttiin saakka.P·z ' Ja Gaal meni Sikemin pÀÀmiesten edellĂ€ ja soti AbiMelekiĂ€ vastaan.c·yƒA & Niin sanoi Sebul hĂ€nelle: kussa on nyt sinun suus, joka sanoi: kuka on AbiMelek, ettĂ€ meidĂ€n hĂ€ntĂ€ palveleman pitÀÀ? eikö tĂ€mĂ€ ole se kansa, jonkas olet katsonut ylön? kĂ€y nyt ulos ja sodi hĂ€ntĂ€ vastaan.·x‚ % Gaal puhui taas ja sanoi: katso, tuolta tulee kansan joukko alas keskeltĂ€ maata ja yksi joukko tulee Noituustammen tieltĂ€.7·w‚i $ Kuin Gaal nĂ€ki kansan, sanoi hĂ€n Sebulille: katso, tuolta tulee kansan joukko alas vuorten kukkoilta. Ja Sebul sanoi hĂ€nelle: sinĂ€ nĂ€et vuorten varjon niinkuin ihmiset. œ<OšœXž+ / Ja AbiMelekille ilmoitettiin kaikki Sikemin tornin pÀÀmiehet kokoontuneeksi.žy . Kuin kaikki pÀÀmiehet, jotka Sikemin tornissa asuivat, sen kuulivat, menivĂ€t he linnaan jumalan Beritin huoneesen.1ž‚] - Sitte soti AbiMelek kaupunkia vastaan kaiken sen pĂ€ivĂ€n, ja voitti kaupungin, ja tappoi kansan, joka siellĂ€ oli, ja kukisti kaupungin, ja kylvi suolaa sen pÀÀlle.i·ƒM , Mutta AbiMelek sen joukon kanssa, joka hĂ€nen seurassansa oli, lankesi heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja kĂ€vivĂ€t kaupungin porttiin saakka, ja ne kaksi joukkoa lankesivat niiden pÀÀlle, jotka kedolla olivat, ja löivĂ€t heidĂ€t.@·~‚{ + Otti hĂ€n kansan ja jakoi kolmeen osaan, ja asetti vĂ€ijytyksen kedolle. Kuin hĂ€n siis nĂ€ki, ettĂ€ kansa lĂ€ksi kaupungista ulos, lankesi hĂ€n heidĂ€n pÀÀllensĂ€ ja löi heidĂ€t. (·»zŸ(tžc 4 Sitte tuli AbiMelek tornin tykö, soti sitĂ€ vastaan, ja tuli tornin oven eteen, sitĂ€ tulella polttamaan.Wžƒ) 3 Mutta siinĂ€ oli vahva torni keskellĂ€ kaupunkia, johonka kaikki pakenivat sekĂ€ miehet ettĂ€ vaimot ja kaikki kaupungin pÀÀmiehet, ja sulkivat kiinni perĂ€ssĂ€nsĂ€, ja kiipesivĂ€t tornin katon pÀÀlle.>žy 2 Niin AbiMelek meni Tebetseen, piiritti ja voitti sen.xžƒk 1 Ja hakkasi myös kaikki kansa itsekukin oksansa ja seurasi AbiMelekiĂ€, ja heittivĂ€t ne linnan pÀÀlle, ja polttivat niillĂ€ linnan tulessa; niin ettĂ€ myös kaikki Sikemin tornin pÀÀmiehet kuolivat, lĂ€hes tuhannen miestĂ€ ja vaimoa.‚Ež… 0 Niin meni AbiMelek ylös Salmonin vuorelle, hĂ€n ja kaikki kansa joka hĂ€nen seurassansa oli, ja AbiMelek otti kirveen kĂ€teensĂ€ ja hakkasi oksan puusta, pani olallensa ja kantoi sen, ja sanoi kansalle, joka hĂ€nen seurassansa oli: mitĂ€ te nĂ€itte minun tekevĂ€n, se myös te nopiasti tehkÀÀt niinkuin minĂ€kin. Qž6ŸäQž  ‚ AbiMelekin jĂ€lkeen nousi Isaskarilainen Tola, Dodan pojan Puan poika, auttamaan Israelia. Ja hĂ€n asui Samirissa, Ephraimin vuorella,7ž ‚i 9 Niin myös kaiken sen pahuuden, minkĂ€ Sikemin miehet tekivĂ€t, antoi Jumala tulla heidĂ€n pÀÀnsĂ€ pÀÀlle; ja heidĂ€n pÀÀllensĂ€ tuli Jotamin JerubBaalin pojan kirous.ž ‚! 8 Ja nĂ€in maksoi Jumala AbiMelekille sen pahuuden, minkĂ€ hĂ€n teki isÀÀnsĂ€ vastaan, ettĂ€ hĂ€n tappoi seitsemĂ€nkymmentĂ€ veljeĂ€nsĂ€.ež E 7 Ja kuin Israelin miehet nĂ€kivĂ€t AbiMelekin kuolleeksi, menivĂ€t he itsekukin paikallensa.kž ƒQ 6 Sitte kutsui AbiMelek nopiasti palveliansa, joka kantoi hĂ€nen aseitansa, ja sanoi hĂ€nelle: vedĂ€ miekkas ulos ja tapa minua, ettei minusta sanottaisi: vaimo tappoi hĂ€nen; niin pisti palvelia hĂ€nen lĂ€vitse, ja hĂ€n kuoli.pž[ 5 Mutta yksi vaimo heitti myllynkiven kappaleen AbiMelekin pÀÀhĂ€n ja löi hĂ€nen pÀÀkallonsa rikki. ›+Jwži  Niin julmistui \Herran\ viha Israelin ylitse, ja hĂ€n myi heidĂ€t Philistealaisten ja Ammonin lasten kĂ€teen.‚ž„  Mutta Israelin lapset tekivĂ€t vielĂ€ pahaa \Herran\ edessĂ€, ja palvelivat Baalia ja Astarotia, ja Syrian jumalia, ja Zidonin jumalia, ja Moabin jumalia, ja Ammonin lasten jumalia, ja Philistealaisten jumalia, ja luopuivat \Herrasta\ ja ei palvelleet hĂ€ntĂ€..žY  Ja Jair kuoli ja haudattiin Kamoniin.]žƒ5  Ja hĂ€nellĂ€ oli kolmekymmentĂ€ poikaa, jotka ajoivat kolmellakymmenellĂ€ aasin varsalla, ja heillĂ€ oli kolmekymmentĂ€ kaupunkia, jotka kutsuttiin Jairin kyliksi tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti ja ovat Gileadin maalla.mžU  HĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ nousi Jair Gileadilainen ja tuomitsi Israelia kaksikolmattakymmentĂ€ ajastaikaa.bž?  Ja tuomitsi Israelia kolmekolmattakymmentĂ€ ajastaikaa, ja kuoli ja haudattiin Samiriin. E  "-8CNYdoz…›Š±»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“žšłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   G  H  I  J  K  L  M  N  O   G  H  I  J  K  L  M  N  O  P  Q  R  S  T  U   V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k  l  m  n  o p q r s t u v  w  x  y  z  { | } ~  €  ‚  ƒ „ … † ‡ ˆ ‰ Š  ‹ N†ŐaÂNqž] Niin te hylkĂ€sitte minun, ja olette palvelleet muita jumalia: sentĂ€hden en minĂ€ teitĂ€ tahdo auttaa.ž‚1 Ja Zidonilaiset, Amalekilaiset ja Maonilaiset ole teitĂ€ vaivanneet? ja minĂ€ autin teitĂ€ heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€, kuin te minun tyköni huusitte.qž] Mutta \Herra\ sanoi Israelin lapsille: Eikö EgyptilĂ€iset, Amorilaiset, Ammonilaiset, Philistealaiset,-ž‚U Niin huusivat Israelin lapset \Herran\ tykö, sanoen: me olemme syntiĂ€ tehneet sinua vastaan; sillĂ€ me olemme hyljĂ€nneet meidĂ€n Jumalamme ja palvelleet Baalia.ž‚% Ja Ammonin lapset matkustivat Jordanin ylitse ja sotivat Juudaa, BenJaminia ja Ephraimin huonetta vastaan, ja Israel suuresti ahdistettiin.]žƒ5  Ja he vaativat ja vaivasivat siitĂ€ vuodesta kaikkia Israelin lapsia kahdeksantoistakymmentĂ€ ajastaikaa, kaikkia Israelin lapsia, jotka olivat tĂ€llĂ€ puolella Jordania, Amorilaisten maalla, joka on Gileadissa. xyÉ?­éxnž Y Ja Jephta Gileadista oli vĂ€kevĂ€ sotamies, vaan hĂ€n oli Ă€pĂ€rĂ€; ja Gilead oli siittĂ€nyt Jephtan.@ž‚{  Ja kansa ja ylimmĂ€iset Gileadista sanoivat toinen toisellensa: kuka rupee ensisti sotimaan Ammonin lapsia vastaan, hĂ€nen pitÀÀ oleman kaikkein Gileadin asuvaisten pÀÀruhtinaan.ž‚  Ja Ammonin lapset kokoontuivat ja sioittivat itsensĂ€ Gileadiin; mutta Israelin lapset kokoontuivat ja sioittivat itsensĂ€ Mitspaan.ž‚  Ja he panivat tyköÀnsĂ€ vieraat jumalat pois, ja palvelivat \Herraa\; ja hĂ€nen sielunsa suuresti armahti Israelin vaivaa.,ž‚S  Mutta Israelin lapset vastasivat \Herralle\: me olemme syntiĂ€ tehneet, tee meidĂ€n kanssamme niinkuin sinulle otollinen on, kuitenkin auta meitĂ€ tĂ€llĂ€ ajalla.ž‚  MenkÀÀt ja rukoilkaat niitĂ€ jumalia, jotka te valinneet olette, antakaat niiden auttaa teitĂ€nne ahdistuksenne aikana. ”z)ȘD”,ž%‚S  Vaan Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: ettekö te minua vihanneet ja ajaneet minua isĂ€ni huoneesta ulos? ja nyt te tulette minun tyköni, kuin teillĂ€ tuska on?cž$A  Ja sanoivat hĂ€nelle: tule ja ole meidĂ€n pÀÀmiehemme, sotimaan Ammonin lapsia vastaan.|ž#s  Kuin Ammonin lapset sotivat Israelia vastaan, menivĂ€t Gileadin vanhimmat tuomaan Jephtaa Tobin maalta jĂ€llensĂ€,Nž"  Ja kappaleen ajan perĂ€stĂ€ sotivat Ammonin lapset Israelia vastaan.ž!‚  Niin pakeni Jephta veljeinsĂ€ edestĂ€ ja asui Tobin maalla; ja Jephtan tykö kokoontuivat joutilaat miehet ja menivĂ€t hĂ€nen kanssansa.lž ƒS  Mutta kuin Gileadin emĂ€ntĂ€ synnytti hĂ€nelle lapsia, ja vaimon lapset tulivat isoiksi, ajoivat he Jephtan ulos, ja sanoivat hĂ€nelle: ei sinun pidĂ€ perimĂ€n meidĂ€n isĂ€mme huoneessa, sillĂ€ sinĂ€ olet vieraan vaimon poika. \UÇ\1ž*‚] Silloin lĂ€hetti Jephta sanansaattajat Ammonin lasten kuninkaan tykö, sanoen: mitĂ€ sinun on minun kanssani, ettĂ€s tulet sotimaan minua ja minun maakuntaani vastaan?2ž)‚_ Ja Jephta meni Gileadin vanhimpain kanssa, ja kansa asetti hĂ€nen itsellensĂ€ pÀÀmieheksi ja johdattajaksi. Ja Jephta puhui \Herran\ edessĂ€ kaikki sanansa Mitspassa. ž(‚ Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: \Herra\ olkoon kuulia meidĂ€n vĂ€lillĂ€mme, jos emme sitĂ€ tee, mitĂ€ sinĂ€ sanonut olet.7ž'‚i Jephta sanoi Gileadin vanhimmille: jos te viette minun sotimaan Ammonin lapsia vastaan, ja \Herra\ antaa heidĂ€t minun eteeni, pitÀÀkö minun oleman teidĂ€n pÀÀmiehenne?lž&ƒS  Gileadin vanhimmat sanoivat Jephtalle: sentĂ€hden me nyt tulemme jĂ€lleen sinun tykös, ettĂ€s kĂ€visit meidĂ€n kanssamme, ja sotisit Ammonin lapsia vastaan, ja olisit meidĂ€n pÀÀmiehemme ja kaikkein jotka Gileadissa asuvat. À"ÒWÛÀ‚ž/„)  Ja Israel lĂ€hetti sanansaattajat Edomilaisten kuninkaan tykö, sanoen: anna minun kĂ€ydĂ€ sinun maas lĂ€vitse. Mutta Edomilaisten kuningas ei kuullut heitĂ€. Ja hĂ€n lĂ€hetti myös Moabilaisten kuninkaan tykö, joka ei myöskÀÀn tahtonut. Niin oli Israel Kadeksessa,yž.m  SillĂ€ kuin he lĂ€ksivĂ€t EgyptistĂ€, matkusti Israel korven lĂ€vitse Punaiseen mereen asti, ja tuli Kadekseen.xž-k  Jotka sanoivat hĂ€nelle: nĂ€in sanoo Jephta: ei Israel ottanut maakuntaa Moabilaisilta eikĂ€ Ammonin lapsilta:Mž,  Jephta lĂ€hetti taas sanansaattajat Ammonin lasten kuninkaan tykö,Zž+ƒ/ Ammonin lasten kuningas vastasi Jephtan sanansaattajia: ettĂ€ Israel otti minun maani, silloin kuin hĂ€n lĂ€ksi EgyptistĂ€, Arnonista Jabbokiin ja Jordaniin asti, anna siis ne jĂ€llensĂ€ hyvĂ€llĂ€ sovinnolla. Uő9˜ÌUtž4c  Ja omistivat myös kaikki Amorilaisten rajat, ruveten Arnonista Jabbokiin asti ja korvesta Jordaniin asti.Hž3ƒ   Mutta \Herra\ Israelin Jumala antoi Sihonin kaiken vĂ€kensĂ€ kanssa Israelin kĂ€siin, ettĂ€ he löivĂ€t heidĂ€t: ja niin omisti Israel kaiken maan Amorilaisilta, jotka siinĂ€ maassa asuivat,ž2‚5  Mutta ei Sihon uskonut Israelia kĂ€ymÀÀn rajansa ohitse, vaan kokosi kaiken vĂ€kensĂ€, ja sioittivat itsensĂ€ Jaksassa, ja soti Israelia vastaan.8ž1‚k  Ja Israel lĂ€hetti sanansaattajat Sihonin Amorilaisten kuninkaan, Hesbonin kuninkaan tykö, ja sanoi hĂ€nelle: salli meidĂ€n kĂ€ydĂ€ sinun maas lĂ€vitse omaan paikkaani asti.‚ž0„   Ja vaelsi korvessa, ja kĂ€vi Edomilaisten ja Moabilaisten maita ympĂ€ri, ja tuli auringon nousemisen puolelta Moabilaisten maahan, ja sioitti itsensĂ€ tuolla puolella Arnonia; ja ei tulleet Moabilaisten rajan sisĂ€lle, sillĂ€ Arnon on Moabilaisten raja. mƒÖ+KmZž9ƒ/  Ja en minĂ€ mitÀÀn rikkonut sinua vastaan, ja sinĂ€ teet niin pahoin minun kanssani, ettĂ€s sodit minua vastaan: \Herra\ joka on tuomari, tuomitkoon tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ Israelin lasten ja Ammonin lasten vĂ€lillĂ€.\ž8ƒ3  Kuin Israel asui Hesbonissa ja hĂ€nen tyttĂ€rissĂ€nsĂ€, Aroerissa ja hĂ€nen tyttĂ€rissĂ€nsĂ€, ja kaikissa kaupungeissa, jotka ovat lĂ€snĂ€ Arnonia, kolmesataa ajastaikaa; miksi ette ottaneet sitĂ€ silloin pois.'ž7‚I  Vai luuletkos sinun paljoa paremmaksi kuin Balak Zipporin poika Moabilaisten kuningas oli? eikö hĂ€n riidellyt ja sotinut kappaletta aikaa Israelia vastaan?)ž6‚M  Jos sinun jumalas Kamos on jonkun ajanut pois, omista se, ja anna meidĂ€n omistaa kaikki ne, jotka \Herra\ meidĂ€n Jumalamme meidĂ€n edestĂ€mme on ajanut pois.zž5o  NĂ€in on \Herra\ Israelin Jumala ajanut Amorilaiset kansansa Israelin edestĂ€ pois: ja sinĂ€ nyt sen omistaisit. f„čD˜.fDž?ƒ ! Ja hĂ€n löi heidĂ€t, Aroerista Minnitiin asti, kaksikymmentĂ€ kaupunkia, ja Abelin viinamĂ€keen asti sangen suurella tapolla. Ja niin Ammonin lapset alennettiin Israelin lasten edestĂ€.gž>I Niin Jephta meni sotimaan Ammonin lapsia vastaan, ja \Herra\ antoi heidĂ€t hĂ€nen kĂ€siinsĂ€.(ž=‚K  MitĂ€ ikĂ€nĂ€ minun huoneeni ovesta kohtaa minua, kuin minĂ€ rauhassa palajan Ammonin lapsilta, se pitÀÀ oleman \Herran\, ja minĂ€ uhraan sen polttouhriksi.rž<_  Ja Jephta lupasi \Herralle\ lupauksen ja sanoi: jos sinĂ€ kokonansa annat Ammonin lapset minun kĂ€siini:Gž;ƒ   Silloin tuli \Herran\ henki Jephtan pÀÀlle, ja hĂ€n kĂ€vi Gileadin ja Manassen lĂ€vitse, ja Mitspan lĂ€vitse, joka on Gileadissa, ja Mitspasta Gileadissa kĂ€vi hĂ€n Ammonin lasten ylitse.yž:m  Mutta Ammonin lasten kuningas ei pitĂ€nyt lukua Jephtan sanoista, jotka hĂ€n oli hĂ€nen tykönsĂ€ lĂ€hettĂ€nyt. ?'H…Ú?žD‚) & HĂ€n sanoi: mene, ja laski hĂ€nen menemÀÀn kahdeksi kuukaudeksi; niin meni hĂ€n tuttavain piikain kanssa, ja itki neitsyyttĂ€nsĂ€ vuorilla.'žC‚I % Ja sanoi isĂ€llensĂ€: tee se ainoastansa minulle, ettĂ€s soisit minun kaksi kuukautta mennĂ€ vuorelle ja itkeĂ€ minun neitsyyttĂ€ni tuttavain piikain kanssa.?žB‚y $ Mutta hĂ€n vastasi: isĂ€ni, jos avasit suus \Herralle\, niin tee minun kanssani niinkuin sinun suustas on lĂ€htenyt, ettĂ€ \Herra\ on kostanut sinun vihollisilles, Ammonin lapsille.[žAƒ1 # Ja kuin hĂ€n nĂ€ki hĂ€nen, repĂ€isi hĂ€n vaatteensa ja sanoi: ah, minun tyttĂ€reni, sinĂ€ painat alas ja sangen surulliseksi saatat minun; sillĂ€ minĂ€ avasin suuni \Herralle\, ja en saa sitĂ€ ottaa takaperin.Už@ƒ% " Kuin Jephta tuli huoneesensa Mitspaan, katso, niin hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€ kĂ€vi hĂ€ntĂ€ vastaan kanteleilla ja hypyillĂ€; ja se oli ainoa lapsi, eikĂ€ hĂ€nellĂ€ ollut yhtĂ€kÀÀn muuta poikaa eli tytĂ€rtĂ€. D@Áä7DožIƒY  Koska minĂ€ nĂ€in, ettette tahtoneet vapahtaa minua, panin minĂ€ sieluni minun kĂ€teeni ja menin Ammonin lapsia vastaan, ja \Herra\ antoi heidĂ€n minun kĂ€teeni: miksi te tulitte minun tyköni tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sotimaan minua vastaan?)žH‚M  Jephta sanoi heille: minulla ja minun kansallani oli suuri riita Ammonin lasten kanssa, ja minĂ€ kutsuin teitĂ€, ja ette auttaneet minua heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€.YžG ƒ/ Ja Ephraimin miehet tulivat kokoon ja menivĂ€t pohjoiseen pĂ€in ja sanoivat Jephtalle: miksis menit sotaan Ammonin lapsia vastaan, ja et meitĂ€ kutsunut menemÀÀn kanssas? Me poltamme sinun ja sinun huonees.|žFs ( Ja Israelin tyttĂ€ret menivĂ€t itkemÀÀn joka vuosi Jephtan Gileadilaisen tytĂ€rtĂ€ neljĂ€ pĂ€ivÀÀ ajastajassa.<žE‚s ' Ja kahden kuukauden perĂ€stĂ€ tuli hĂ€n isĂ€nsĂ€ tykö, ja hĂ€n tĂ€ytti lupauksensa hĂ€nestĂ€ niin kuin hĂ€n luvannut oli; ja ei hĂ€n tuntenut miestĂ€: ja se oli tapa Israelissa. s';4·sAžN  TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen tuomitsi Ibtsan BetlehemistĂ€ Israelia.zžMo  Ja Jephta tuomitsi Israelia kuusi ajastaikaa; ja Jephta Gileadilainen kuoli ja haudattiin Gileadin kaupunkeihin.‚žL„  Niin he kĂ€skivĂ€t hĂ€nen sanoa: Sjibbolet, niin hĂ€n sanoi Sibbolet, ja ei taitanut sitĂ€ niin sanoa; niin ottivat he hĂ€nen kiinni ja tappoivat hĂ€nen Jordanin luotuspaikalla, niin ettĂ€ silloin lankesi Ephraimista kaksiviidettĂ€kymmentĂ€ tuhatta.hžKƒK  Ja Gileadilaiset ennĂ€ttivĂ€t Jordanin luotuspaikat Ephraimin edestĂ€. Koska ne paenneet Ephraimista sanoivat: anna minun kĂ€ydĂ€ ylitse, niin sanoivat Gileadin miehet hĂ€nelle: oletkos Ephraimilainen? Ja hĂ€n vastasi: en.UžJƒ%  Ja Jephta kokosi kaikki Gileadin miehet ja soti Ephraimia vastaan, ja Gileadin miehet löivĂ€t Ephraimin, ettĂ€ he sanoivat: oletteko te Gileadilaiset Ephraimin ja Manassen seassa, te Ephraimin karkurit. š4ü‰4Ț)š~žUw  Ja Abdon Hillelin poika, Pirtagonilainen, kuoli ja haudattiin Pirtagoniin Ephraimin maalla, Amalekilaisten vuorella.1žT‚]  HĂ€nellĂ€ oli neljĂ€kymmentĂ€ poikaa ja kolmekymmentĂ€ pojanpoikaa, jotka ajoivat seitsemĂ€llĂ€kymmenellĂ€ aasin varsalla; hĂ€n tuomitsi Israelia kahdeksan ajastaikaa.SžS! TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen tuomitsi Israelia Abdon Hillelin poika, Pirtagonilainen.RžR Ja Elon Sebulonilainen kuoli ja haudattiin Ajalonissa, Sebulonin maalla.pžQ[ TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen tuomitsi Israelia Elon Sebulonilainen, ja hĂ€n tuomitsi Israelia kymmenen ajastaikaa.5žPg Ja Ibtsan kuoli ja haudattiin BetlehemissĂ€.HžOƒ  HĂ€nellĂ€ oli kolmekymmentĂ€ poikaa, ja kolmekymmentĂ€ tytĂ€rtĂ€ hĂ€n naitti ulos, ja kolmekymmentĂ€ tytĂ€rtĂ€ otti hĂ€n muukalaisista pojillensa; ja tuomitsi Israelia seitsemĂ€n ajastaikaa. »fÛ&À»‚žZƒ}  SillĂ€ katso, sinĂ€ tulet raskaaksi ja synnytĂ€t pojan, jonka pÀÀn pÀÀlle ei pidĂ€ yksikÀÀn partaveitsi tuleman; sillĂ€ se lapsi pitÀÀ oleman Jumalan natsir Ă€itinsĂ€ kohdusta, ja hĂ€n rupee vapahtamaan Israelia Philistealaisten kĂ€destĂ€.cžYA  Niin karta nyt, ettes juo viinaa eli vĂ€kevÀÀ juomaa ja ettes mitÀÀn saastaista syö.1žX‚]  Ja \Herran\ enkeli ilmestyi vaimolle ja sanoi hĂ€nelle: katso, sinĂ€ olet nyt hedelmĂ€töin ja et synnyttĂ€nyt; mutta sinun pitÀÀ siittĂ€mĂ€n ja synnyttĂ€mĂ€n pojan.žW‚   Mutta yksi mies oli Zorasta Danin sukukunnasta, Manoak nimeltĂ€, ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ oli hedelmĂ€töin ja ei synnyttĂ€nyt.žV ‚) Ja Israelin lapset tekivĂ€t vielĂ€ pahaa \Herran\ edessĂ€, ja \Herra\ antoi heidĂ€t Philistealaisten kĂ€siin neljĂ€ksikymmeneksi ajastajaksi. E  "-8CNYdoz„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎŰăîù%0;FQ\fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő    Ž    ‘ ’ “ ” •    Ž    ‘ ’ “ ” • –  — ˜ ™ š › œ  ž  Ÿ     Ą  ą  Ł € „ Š § š © Ș « Ź ­ ź Ż ° ± Č ł Ž ”  ¶ · ž č ș » Œ œ  Ÿ  ż  À  Á    Ă Ä Ć Æ Ç È É Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï Đ Ń WśæW%ž^‚E Ja Jumala kuuli Manoakin ÀÀnen: ja Jumalan enkeli tuli jĂ€lleen vaimon tykö, ja hĂ€n istui kedolla ja hĂ€nen miehensĂ€ Manoak ei ollut hĂ€nen kanssansa.bž]ƒ?  Ja Manoak rukoili \Herraa\ ja sanoi: ah minun Herrani! anna sen Jumalan miehen, jonkas lĂ€hetit, tulla meidĂ€n tykömme jĂ€lleen, ettĂ€ hĂ€n meitĂ€ opettais, mitĂ€ meidĂ€n tekemĂ€n pitÀÀ lapselle, joka syntyvĂ€ on.‚ ž\„  Mutta hĂ€n sanoi minulle: katso, sinĂ€ tulet hedelmĂ€lliseksi ja synnytĂ€t pojan: Ă€lĂ€ siis nyt juo viinaa taikka vĂ€kevÀÀ juomaa, Ă€lĂ€ myös syö mitÀÀn saastaista; sillĂ€ se lapsi pitÀÀ oleman Jumalan natsir Ă€itinsĂ€ kohdusta niin kuolemaansa asti.‚ž[„  Niin tuli vaimo ja ilmoitti sen miehellensĂ€ ja sanoi: Jumalan mies tuli minun tyköni, ja hĂ€n oli nĂ€kyĂ€nsĂ€ niinkuin Jumalan enkeli sangen peljĂ€ttĂ€vĂ€, ja en minĂ€ hĂ€ntĂ€ kysynyt, kusta hĂ€n oli, eikĂ€ hĂ€nkÀÀn nimeĂ€nsĂ€ ilmoittanut minulle. {WÀ;Çà{bžd?  Manoak sanoi \Herran\ enkelille: Jospa tahtoisit viipyĂ€, me valmistamme sinulle vohlan.cžcƒA  Ei hĂ€nen pidĂ€ syömĂ€n siitĂ€, mikĂ€ viinapuusta tullut on, ja ei hĂ€nen pidĂ€ viinaa taikka vĂ€kevÀÀ juomaa juoman eikĂ€ mitÀÀn saastaista syömĂ€n: kaikki kuin minĂ€ hĂ€nelle kĂ€skin, pitÀÀ hĂ€nen pitĂ€mĂ€n.qžb] \Herran\ enkeli sanoi Manoakille: vaimon pitÀÀ karttaman kaikkia niitĂ€, mitĂ€ hĂ€nelle sanonut olen.ža} Ja Manoak sanoi: kuin nyt tapahtuu, mitĂ€ sanonut olet: minkĂ€kaltaiset pitÀÀ lapsen tavat ja hĂ€nen työnsĂ€ oleman?ž`‚! Manoak nousi ja seurasi emĂ€ntÀÀnsĂ€ ja tuli miehen tykö ja sanoi hĂ€nelle: oletkos se mies, joka puhuttelit vaimoa? HĂ€n sanoi: olen.%ž_‚E Niin hĂ€n kiiruusti juoksi ja tiettĂ€vĂ€ksi teki sen miehellensĂ€, ja sanoi hĂ€nelle: katso, se mies, joka ennen tuli minun tyköni, on minulle ilmestynyt. 6x€Œ6žj  Ja ei \Herran\ enkeli enÀÀ nĂ€kynyt Manoakille ja hĂ€nen emĂ€nnĂ€llensĂ€. Niin ymmĂ€rsi Manoak sen \Herran\ enkeliksi.@ži‚{  Ja tapahtui, kuin liekki nousi alttarilta taivaaseen pĂ€in, meni \Herran\ enkeli myös ylös alttarin liekissĂ€. Ja Manoak emĂ€ntinensĂ€ nĂ€ki sen, ja lankesivat kasvoillensa maahan.žh‚'  Niin otti Manoak vohlan ja ruokauhrin ja uhrasi sen kallion pÀÀllĂ€ \Herralle\, ja hĂ€n teki ihmeen; mutta Manoak emĂ€ntinensĂ€ nĂ€ki sen.[žg1  \Herran\ enkeli sanoi hĂ€nelle: miksis kysyt minun nimeĂ€ni, joka ihmeellinen on?žf‚   Ja Manoak sanoi \Herran\ enkelille: mikĂ€ sinun nimes on, ettĂ€ me sinua ylistĂ€isimme, kuin se tapahtuu, minkĂ€ sanonut olet?xžeƒk  Mutta \Herran\ enkeli vastasi Manoakille: Vaikkas saisitkin minun viipymÀÀn, en minĂ€ kuitenkaan söisi sinun leipÀÀs, mutta jos tahdot uhrata polttouhria, niin uhraa se \Herralle\; sillĂ€ ei Manoak tietĂ€nyt sitĂ€ \Herran\ enkeliksi. Ž„}©<Ž*žp‚O Ja kuin hĂ€n tuli sieltĂ€, sanoi hĂ€n isĂ€llensĂ€ ja Ă€idillensĂ€: minĂ€ nĂ€in vaimon Timnatissa Philistealaisten tyttĂ€ristĂ€: ottakaat se minulle emĂ€nnĂ€ksi.jžo Q Ja Simson meni alas Timnatiin, ja hĂ€n nĂ€ki vaimon Timnatissa Philistealaisten tytĂ€rten seassa.gžnI  Ja \Herran\ henki rupesi vaikuttamaan hĂ€nessĂ€ Danin leirissĂ€, Zoran ja Estaolin vĂ€lillĂ€.gžmI  Ja vaimo synnytti pojan ja kutsui hĂ€nen Simson; ja lapsi kasvoi, ja \Herra\ siunasi hĂ€ntĂ€.‚$žl„C  Mutta hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ vastasi hĂ€ntĂ€: jos \Herra\ olis tahtonut meidĂ€t tappaa, niin ei hĂ€n olisi ottanut polttouhria ja ruokauhria vastaan meidĂ€n kĂ€destĂ€mme, eikĂ€ olisi osoittanut meille kaikkia nĂ€itĂ€, eikĂ€ myös antanut meidĂ€n nĂ€itĂ€ kuulla, niinkuin tapahtunut on.Xžk+  Ja Manoak sanoi emĂ€nnĂ€llensĂ€: totisesti me kuolemme, ettĂ€ nĂ€imme Jumalan. YÀ \Yžtƒy Ja \Herran\ henki tuli voimalliseksi hĂ€nessĂ€, ja hĂ€n repĂ€isi sen kappaleiksi, niinkuin hĂ€n olis vohlan revĂ€issyt, ja ei ollut mitÀÀn hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€; ja ei hĂ€n sanonut mitÀÀn isĂ€llensĂ€ eikĂ€ Ă€idillensĂ€, mitĂ€ hĂ€n tehnyt oli.*žs‚O Niin Simson meni isĂ€nsĂ€ ja Ă€itinsĂ€ kanssa alas Timnatiin, ja he tulivat Timnatin viinamĂ€kein tykö, ja katso, nuori jalopeura tuli kiljuin hĂ€ntĂ€ vastaan.2žr‚_ Mutta hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ja Ă€itinsĂ€ ei tietĂ€neet sen olevan \Herralta\; sillĂ€ hĂ€n etsi tilaa Philistealaisia vastaan, ja Philistealaiset hallitsivat silloin Israelia.‚<žq„s Ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ja Ă€itinsĂ€ sanoivat hĂ€nelle: eikö yhtÀÀn vaimoa ole veljeis tytĂ€rten seassa ja kaikessa minun kansassani, ettĂ€s menet ottamaan emĂ€ntÀÀ Philistealaisista, jotka ovat ympĂ€rileikkaamattomat? Ja Simson sanoi isĂ€llensĂ€: salli minulle tĂ€mĂ€, sillĂ€ hĂ€n kelpaa minun silmilleni. 0Šæ ‘0fžzƒG Mutta Simson sanoi heille: minĂ€ panen teidĂ€n eteenne arvoituksen, jos sen minulle seitsemĂ€nĂ€ hÀÀpĂ€ivĂ€nĂ€ oikein selitĂ€tte ja arvaatte, niin minĂ€ annan teille kolmekymmentĂ€ paitaa ja kolmekymmentĂ€ vaatekertaa.tžyc Ja kuin he nĂ€kivĂ€t hĂ€nen, antoivat he hĂ€nelle kolmekymmentĂ€ kansalaista, hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ olemaan.yžxm Ja kuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ tuli alas vaimon tykö, valmisti Simson siellĂ€ hÀÀt, niinkuin nuoren vĂ€en tapa oli.Užwƒ% Ja hĂ€n otti sen kĂ€teensĂ€ tiellĂ€ kĂ€ydessĂ€nsĂ€ syödĂ€ksensĂ€, meni isĂ€nsĂ€ ja Ă€itinsĂ€ tykö ja antoi heidĂ€n myös sitĂ€ syödĂ€; mutta ei hĂ€n ilmoittanut hunajaa ottaneensa jalopeuran raadosta.<žv‚s Ja muutamain pĂ€ivĂ€in perĂ€stĂ€ tuli hĂ€n jĂ€lleen ottamaan hĂ€ntĂ€, ja poikkesi tieltĂ€ katsomaan jalopeuran raatoa, ja katso, kimalaispesĂ€ oli jalopeuran raadossa ja hunajaa.Wžu) Kuin hĂ€n sinne alas tuli, puhutteli hĂ€n vaimoa, ja hĂ€n kelpasi Simsonille. K/œ…K‚6ž~„g Niin Simsonin emĂ€ntĂ€ itki hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ ja sanoi: sinĂ€ olet minulle vihainen ja et minua rakasta: sinĂ€ panit minun kansani lapsille arvoituksen, ja et minulle sitĂ€ sanonut. HĂ€n sanoi hĂ€nelle: katso, isĂ€lleni ja Ă€idilleni en minĂ€ sitĂ€ ilmoittanut, pitĂ€iskö minun sen sinulle sanoman?‚ž}„! Ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ puhuivat he Simsonin emĂ€nnĂ€lle: houkuttele miestĂ€s ilmoittamaan meille arvoitusta, taikka me poltamme sinun ja sinun isĂ€s huoneen tulella. SentĂ€hdenkö me olemme tĂ€nne kutsutut, ettĂ€ hĂ€n meidĂ€n hyvyytemme omistais, elikkĂ€ ei?ž|‚ Ja hĂ€n sanoi heille: ruoka lĂ€ksi syömĂ€ristĂ€ ja makeus vĂ€kevĂ€stĂ€. Ja ei he taitaneet kolmena pĂ€ivĂ€nĂ€ arvoitusta selittÀÀ.Mž{ƒ Mutta jollette taida sitĂ€ selittÀÀ minulle, niin teidĂ€n pitÀÀ antaman minulle kolmekymmentĂ€ paitaa ja kolmekymmentĂ€ vaatekertaa. Ja he sanoivat hĂ€nelle: annas meidĂ€n kuulla arvoitukses. #đ]č5 Mutta Simsonin emĂ€ntĂ€ huoli yhdelle kansalaisistansa, joka oli Simsonin kumppani.‚č„5 Ja \Herran\ henki tuli voimalliseksi hĂ€nessĂ€ ja hĂ€n meni Askaloniin ja löi siellĂ€ kolmekymmentĂ€ miestĂ€, joiden vaatteet hĂ€n otti, ja antoi vaatekerrat niille, jotka arvoituksen selittĂ€neet olivat. Ja hĂ€n kovin julmistui vihassansa ja meni ylös isĂ€nsĂ€ huoneeseen.‚č„ Mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ennen kuin aurinko laski, sanoivat kaupungin miehet hĂ€nelle: mikĂ€ on hunajaa makiampi, ja mikĂ€ jalopeuraa vĂ€kevĂ€mpi? HĂ€n sanoi heille: jollette olisi kyntĂ€neet minun vasikallani, ette olisi saaneet tietÀÀ arvoitustani.Yžƒ- Ja hĂ€n itki hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ kaikki ne seitsemĂ€n hÀÀpĂ€ivÀÀ, ja seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ilmoitti hĂ€n sen hĂ€nelle; sillĂ€ hĂ€n suuresti vaati hĂ€ntĂ€. Ja hĂ€n sanoi kansansa lapsille arvoituksen. 5ôțŒĘ5$č‚C Ja sytytti tulen kekĂ€leihin, ja pÀÀsti ne Philistealaisten eloon; ja ne polttivat heidĂ€n kykÀÀnsĂ€ ja kuhilaansa, niin myös viinapuut ja öljypuut.+č‚Q Ja Simson meni ja otti kolmesataa kettua kiinni, ja otti kekĂ€leet, ja kÀÀnsi hĂ€nnĂ€t yhteen, ja sitoi aina yhden kekĂ€leen keskelle kahden hĂ€nnĂ€n vĂ€lille,očY Ja Simson sanoi heille: nyt on minulla oikia syy Philistealaisia vastaan: minĂ€ teen heille vahinkoa.rčƒ_ Mutta sanoi: minĂ€ luulin todella, sinun kokonansa vihastuneen hĂ€nen pÀÀllensĂ€, ja annoin hĂ€nen sinun ystĂ€vĂ€lles. Mutta hĂ€nellĂ€ on toinen nuorempi sisar, kauniimpi muotoansa kuin hĂ€n, olkoon se nyt sinulla tĂ€mĂ€n edestĂ€.‚č „  Ja tapahtui muutamain pĂ€ivĂ€in perĂ€stĂ€, kuin nisun elonaika lĂ€hestyi, tuli Simson oppimaan emĂ€ntÀÀnsĂ€ ja toi hĂ€nelle vohlan, ja hĂ€n sanoi: minĂ€ menen emĂ€ntĂ€ni tykö makaushuoneesen; ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ isĂ€ ei sallinut hĂ€nen sinne mennĂ€, œîző~œ=č ‚u Ja Juudan miehet sanoivat: miksi olette tĂ€nne tulleet meitĂ€ vastaan? He vastasivat: me olemme tĂ€nne tulleet sitomaan Simsonia ja tekemÀÀn hĂ€nelle, niinkuin hĂ€n meille teki.tč c Niin Philistealaiset menivĂ€t ylös ja sioittivat itsensĂ€ Juudan maalle ja levittivĂ€t heitĂ€nsĂ€ Lehiin.č } Ja hĂ€n löi heitĂ€ sangen kovasti sekĂ€ hartioihin ettĂ€ kupeisiin, ja meni sieltĂ€ alas asumaan Etamin mĂ€en rotkoon.qč ] Mutta Simson sanoi heille: ja vaikka te tĂ€mĂ€n teitte, kuitenkin minĂ€ teille kostan ja sitte lakkaan.‚č„ Niin sanoivat Philistealaiset: kuka on tĂ€mĂ€n tehnyt? Niin sanottiin: Simson, Timnalaisen vĂ€vy, ettĂ€ hĂ€n otti hĂ€neltĂ€ emĂ€nnĂ€n pois ja antoi sen hĂ€nen ystĂ€vĂ€llensĂ€. Niin Philistealaiset menivĂ€t ylös ja polttivat sekĂ€ vaimon ettĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€. 6í216wčƒi Ja kuin hĂ€n tuli Lehiin, ilakoitsivat Philistealaiset hĂ€ntĂ€ vastaan; mutta \Herran\ henki tuli voimalliseksi hĂ€nessĂ€, ja nuorat hĂ€nen kĂ€sivarsissansa tulivat niinkuin poltettu lanka, ja niin raukesivat siteet hĂ€nen kĂ€sistĂ€nsĂ€.}čƒu Ja he sanoivat hĂ€nelle: emme karkaa sinun pÀÀlles, mutta ainoasti sidomme sinun tukevasti ja annamme sinun heidĂ€n kĂ€siinsĂ€, ja emme sinua kuoliaaksi lyö. Ja he sitoivat hĂ€nen kahdella uudella nuoralla ja veivĂ€t hĂ€nen kukkulalta pois.7č‚i Ja he sanoivat hĂ€nelle: me olemme tulleet sinua sitomaan ja antamaan Philistealaisten kĂ€siin. Simson sanoi heille: vannokaat siis minulle, ettette karkaa minun pÀÀlleni.‚č „ Niin meni kolmetuhatta miestĂ€ Juudasta Etamin mĂ€en rotkoon, ja sanoivat Simsonille: etkös tiedĂ€ Philistealaisten hallitsevan meitĂ€? kuinka sinĂ€ olet tĂ€mĂ€n tehnyt meitĂ€ vastaan? Ja hĂ€n sanoi heille: niinkuin he tekivĂ€t minulle, niin minĂ€ tein heille. ˆąÎÍtWč + Ja Simson meni Gasaan, ja hĂ€n nĂ€ki siellĂ€ porton, ja meni hĂ€nen tykönsĂ€.Vč' Ja hĂ€n tuomitsi Israelia Philistealaisten aikana kaksikymmentĂ€ ajastaikaa.}čƒu Niin Jumala avasi syömĂ€hampaan leukaluussa, ja siitĂ€ vuosi vesi, ja kuin hĂ€n oli juonut, sai hĂ€n henkensĂ€ takaisin ja virkosi; sentĂ€hden kutsutaan myös se paikka vielĂ€ tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti Huutajan lĂ€hteeksi, joka oli leukaluussa.Pčƒ Ja kuin hĂ€n kovin janosi, huusi hĂ€n \Herran\ tykö ja sanoi: sinĂ€ annoit tĂ€mĂ€n suuren pelastuksen palvelias kĂ€den kautta, ja nyt minĂ€ janoon kuolen ja lankeen ympĂ€rileikkaamattomain kĂ€siin.qč] Ja kuin hĂ€n sen sanonut oli, heitti hĂ€n leukaluun kĂ€destĂ€nsĂ€ pois, ja kutsui sen paikan RamatLehi.očY Ja Simson sanoi: katso, siinĂ€ he koossa makaavat, yhdellĂ€ leukaluulla löin minĂ€ tuhannen miestĂ€.uče Ja hĂ€n löysi tuoreen aasin leukaluun, ja hĂ€n ojensi kĂ€tensĂ€, otti sen ja löi sillĂ€ tuhannen miestĂ€. f­f‚Cč… Ja hĂ€nen tykönsĂ€ tulivat Philistealaisten pÀÀmiehet, jotka sanoivat hĂ€nelle: viettele hĂ€ntĂ€ sanoilla, ettĂ€ saisit tietÀÀ, missĂ€ hĂ€nen suuri vĂ€kevyytensĂ€ on, ja kuinka me hĂ€nen voittaisimme, ettĂ€ me saisimme hĂ€nen sitoa ja vaivata: ja me jokainen annamme sinulle tuhannen ja sata hopiapenninkiĂ€.kčQ Sitte rupesi hĂ€n jĂ€lleen rakastamaan yhtĂ€ vaimoa Sorekin ojan tykönĂ€, jonka nimi oli Delila.dčƒC Vaan Simson makasi puoliyöhön asti, ja nousi puoliyöstĂ€, ja tarttui kaupungin portin oviin ja molempiin pihtipieliin, ja nosti ne telkein kanssa, pani olallensa ja kantoi mĂ€en kukkulalle, joka on Hebronin edessĂ€.yčƒm Ja sanottiin Gasalaisille, ettĂ€ Simson oli sinne tullut; niin he kohta piirittivĂ€t hĂ€nen ja vĂ€ijyivĂ€t hĂ€ntĂ€ koko yön kaupungin portissa, ja olivat hiljaksensa kaiken yötĂ€, ja sanoivat: aamulla pĂ€ivĂ€n tullessa me tapamme hĂ€nen. `y»ț`č ‚/ Taas sanoi Delila Simsonille: katso, sinĂ€ viettelit minua ja vÀÀrin puhuit minun edessĂ€ni: sano siis nyt minulle, millĂ€ sinĂ€ sidottaisiin.‚č„! Ja he vartioitsivat hĂ€ntĂ€ salaisesti kammiossa, ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: Philistealaiset sinun pÀÀlles, Simson! niin hĂ€n katkaisi köydet, niinkuin rohtiminen lanka katkaistaan, joka liekissĂ€ poltettu on. Ja ei saatu tietÀÀ, missĂ€ hĂ€nen vĂ€kevyytensĂ€ oli."č‚? Silloin veivĂ€t Philistealaisten pÀÀmiehet hĂ€nelle seitsemĂ€n viheriĂ€istĂ€ köyttĂ€, jotka ei vielĂ€ olleet kuivuneet; ja hĂ€n sitoi hĂ€nen niillĂ€.:č‚o Simson sanoi hĂ€nelle: jos joku sitoo minun seitsemĂ€llĂ€ viheriĂ€isellĂ€ köydellĂ€, jotka ei vielĂ€ ole kuivuneet, niin minĂ€ tulen heikoksi ja olen niinkuin muutkin ihmiset.č‚ Delila sanoi Simsonille: sanos minulle, missĂ€ sinun suuri vĂ€kevyytes on, ja millĂ€ sinĂ€ sidottaisiin ja vaivattaisiin. E  !,7BMXcny„š„°șĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő Ó Ô Ő Ö Ś Ű Ù Ú Û Ó Ô Ő Ö Ś Ű Ù Ú Û Ü Ę Ț ß à á  â ă ä ć æ ç è é  ê  ë  ì  í  î ï đ ń ò ó ô ő ö ś ű ù ú û ü ę ț ÿ                               šWqfš:č$‚o Ja kuin hĂ€n oli kiinnittĂ€nyt ne naulaan, sanoi hĂ€n hĂ€nelle: Philistealaiset sinun pÀÀlles, Simson! Niin hĂ€n herĂ€si unestansa ja veti ulos palmikkonauhan ja pÀÀrihman.‚č#„  Taas Delila sanoi Simsonille: sinĂ€ viettelit vielĂ€ nyt minua ja vÀÀrin puhuit minun edessĂ€ni: ilmoita minulle, millĂ€ sinĂ€ sidottaisiin. HĂ€n vastasi hĂ€ntĂ€: jos sinĂ€ palmikoitset seitsemĂ€n suortua hiuksia minun pÀÀstĂ€ni yhteen pÀÀrihmaan.bč"ƒ? Niin Delila otti uudet nuorat ja sitoi hĂ€nen niillĂ€, sanoen hĂ€nelle: Philistealaiset sinun pÀÀlles, Simson! Ja he vartioitsivat hĂ€ntĂ€ salaisesti kammiossa; ja hĂ€n katkaisi ne kĂ€sivarsistansa niinkuin langan.%č!‚E Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: jos minĂ€ sidottaisiin uusilla nuorilla, joilla ei vielĂ€ ole mitÀÀn tehty, niin minĂ€ tulisin heikoksi niinkuin muutkin ihmiset. )ŽO)‚"č(„? Ja Delila nĂ€ki, ettĂ€ hĂ€n ilmoitti hĂ€nelle kaiken sydĂ€mensĂ€, lĂ€hetti ja kutsui Philistealaisten pÀÀmiehet, sanoen: tulkaat vielĂ€ erĂ€, sillĂ€ hĂ€n ilmoitti minulle kaiken sydĂ€mensĂ€. Ja Philistealaisten pÀÀmiehet tulivat hĂ€nen tykönsĂ€ ja toivat rahan kĂ€sissĂ€nsĂ€.‚;č'„q Ilmoitti hĂ€n hĂ€nelle kaiken sydĂ€mensĂ€, sanoen hĂ€nelle: minun pÀÀhĂ€ni ei ole ikĂ€nĂ€ partaveitsi tullut, sillĂ€ minĂ€ olen Jumalan natsir hamasta Ă€itini kohdusta. Jos hiukset ajellaan minun pÀÀstĂ€ni, niin minun vĂ€kevyyteni menee minusta pois, ja tulen heikoksi niinkuin kaikki muutkin ihmiset.č& Kuin hĂ€n pĂ€ivĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€ vaati hĂ€ntĂ€ sanoillansa ja vaivasi hĂ€ntĂ€, ettĂ€ hĂ€nen sielunsa vĂ€syi kuolemaan asti,hč%ƒK HĂ€n sanoi hĂ€nelle jĂ€llensĂ€: kuinka sinĂ€ sanot rakastavas minua, koska sinun sydĂ€mes ei ole minun kanssani? Kolmasti sinĂ€ jo vÀÀristelit minun edessĂ€ni ja et ilmoittanut minulle, missĂ€ sinun suuri vĂ€kevyytes on. U5<} UGč-ƒ  Ja Philistealaisten pÀÀmiehet kokoontuivat suurta uhria tekemÀÀn jumalallensa Dagonille ja iloitsemaan, ja sanoivat: meidĂ€n jumalamme on antanut meille vihollisemme Simsonin kĂ€siimme.Zč,/ Ja hĂ€nen hiuksensa rupesivat taas kasvamaan, sittekuin hĂ€n paljaaksi ajettiin.;č+‚q Vaan Philistealaiset ottivat hĂ€nen kiinni, ja puhkasivat hĂ€nen silmĂ€nsĂ€, ja veivĂ€t hĂ€nen alas Gasaan, ja sitoivat hĂ€nen kaksilla vaskikahleilla, jauhamaan vankihuoneessa.uč*ƒe Ja hĂ€n sanoi: Philistealaiset sinun pÀÀlles, Simson! Kuin hĂ€n unestansa herĂ€si, ajatteli hĂ€n itseksensĂ€: minĂ€ menen ulos niinkuin usein ennenkin ja kirvotan itseni; ja ei hĂ€n tietĂ€nyt \Herran\ menneen hĂ€nen tyköÀnsĂ€ pois.Gč)ƒ  Niin hĂ€n antoi hĂ€nen maata polveinsa pÀÀllĂ€, kutsui yhden, joka ajeli seitsemĂ€n hiussuortua hĂ€nen pÀÀstĂ€nsĂ€, ja rupesi hĂ€ntĂ€ vaatimaan, ja hĂ€nen vĂ€kensĂ€ meni hĂ€nestĂ€ pois. Đ7OŠĐRč1ƒ Ja huone oli tĂ€ynnĂ€ miehiĂ€ ja vaimoja, ja Philistealaisten pÀÀmiehet olivat kaikki siinĂ€; ja oli myös katon pÀÀllĂ€ liki kolmetuhatta miestĂ€ ja vaimoa, jotka katselivat Simsonin soittamista.%č0‚E Mutta Simson puhui palveliallensa, joka hĂ€ntĂ€ kĂ€destĂ€ talutti: anna minun tarttua pilareihin, joiden pÀÀlle huone on vahvistettu, nojatakseni niihin.dč/ƒC Kuin he juuri sydĂ€mestĂ€nsĂ€ iloitsivat, sanoivat he: kutsukaat Simson soittamaan meidĂ€n eteemme. Ja he kutsuivat Simsonin vankihuoneesta, ja hĂ€n soitti heidĂ€n edessĂ€nsĂ€, ja he asettivat hĂ€nen pilarien vĂ€lille.Eč.ƒ Ja kuin kansa nĂ€ki hĂ€nen, kiittivĂ€t he jumalaansa, sanoen: meidĂ€n jumalamme on antanut meille vihollisemme kĂ€siimme, joka meidĂ€n maakuntamme hĂ€vitti ja sangen monta meistĂ€ tappoi. "nKX<č6 w Ja yksi mies oli Ephraimin vuorelta, nimeltĂ€ Miika.oč5ƒY Niin tulivat hĂ€nen veljensĂ€ alas ja kaikki hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huone, ottivat hĂ€nen ja menivĂ€t ylös, ja hautasivat hĂ€nen Zoran ja Estaolin vĂ€lille isĂ€nsĂ€ Manoakin hautaan. Ja hĂ€n tuomitsi Israelia kaksikymmentĂ€ ajastaikaa.‚č4„9 Ja Simson sanoi: minun sieluni kuolkoon Philistealaisten kanssa. Ja hĂ€n nojasi vahvasti niiden pÀÀlle; ja huone kaatui pÀÀmiesten ja kaiken kansan pÀÀlle joka siinĂ€ oli, ettĂ€ ne, jotka hĂ€n tappoi kuollessansa, olivat usiammat kuin ne, jotka hĂ€n elĂ€issĂ€nsĂ€ tappoi.0č3‚[ Ja Simson tarttui kahteen keskimĂ€iseen pilariin, joiden pÀÀlle huone oli vahvistettu, ja nojasi niiden pÀÀlle, otti yhden oikiaan ja toisen vasempaan kĂ€teensĂ€.Zč2ƒ/ Mutta Simson huusi \Herran\ tykö, sanoen: Herra, \Herra\, muista minua, ja vahvista minua Jumala ainoasti tĂ€llĂ€ haavalla, ettĂ€ minĂ€ kahden minun silmĂ€ni tĂ€hden kostaisin yhden kerran Philistealaisille. XȚÌűXč:‚3 Ja Miikalla oli Jumalan huone, ja hĂ€n teki pÀÀllisvaatteen ja epĂ€jumalan kuvat, ja tĂ€ytti yhden poikansa kĂ€det, ja hĂ€n oli hĂ€nen pappinsa.Pč9ƒ Mutta hĂ€n antoi sen rahan Ă€idillensĂ€ jĂ€lleen. Ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ otti kaksisataa hopiapenninkiĂ€ ja antoi ne hopiasepĂ€lle; hĂ€n teki kaivetun ja valetun kuvan, joka sitte oli Miikan huoneessa.‚č8„ Niin antoi hĂ€n Ă€idillensĂ€ ne tuhannen ja sata hopiapenninkiĂ€ jĂ€lleen. Ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ sanoi: minĂ€ pyhitin kokonansa sen rahan \Herralle\ minun kĂ€destĂ€ni poikani edestĂ€, tehdĂ€ kaivettua ja valettua kuvaa; ja nyt annan minĂ€ sinulle sen jĂ€llensĂ€.‚č7„7 HĂ€n sanoi Ă€idillensĂ€: ne tuhannen ja sata hopiapenninkiĂ€, jotka sinulta otettiin, joiden tĂ€hden sinĂ€ kirosit ja puhuit minun korvaini kuullen: katso, ne ovat minun tykönĂ€ni, minĂ€ ne otin. Silloin sanoi hĂ€nen Ă€itinsĂ€: siunattu olet sinĂ€, minun poikani, \Herralle\. k™zŐâktč@c Ja LevilĂ€inen rupesi olemaan sen miehen tykönĂ€, ja hĂ€n piti sen nuorukaisen niinkuin yhden pojistansa.oč?ƒY Miika sanoi hĂ€nelle: olen minun tykönĂ€ni. Sinun pitÀÀ oleman minun isĂ€ni ja pappini, ja minĂ€ annan sinulle vuosi vuodelta kymmenen hopiapenninkiĂ€ ja mÀÀrĂ€tyt vaatteet ja elatukses; ja LevilĂ€inen meni hĂ€nen kanssansa.!č>‚= Kysyi Miika hĂ€neltĂ€: kustas tulet? LevilĂ€inen vastasi: minĂ€ olen LevilĂ€inen BetlehemistĂ€ Juudan maalta, ja vaellan, kuhunka minĂ€ parhain taidan.č=‚) HĂ€n meni BetlehemistĂ€ Juudan kaupungista vaeltamaan, kuhunka hĂ€n joutuis. Ja kuin hĂ€n tuli Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen, vaeltaen,č<{ Mutta nuorukainen oli Juudan BetlehemistĂ€, Juudan sukukunnasta, ja se oli LevilĂ€inen, joka oli siellĂ€ muukalaisena.dč;C Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, ja itsekukin teki niinkuin heille nĂ€kyi hyvĂ€ksi. . nčEƒW Ja kuin he olivat Miikan perheen tykönĂ€, tunsivat he sen nuoren miehen LevilĂ€isen ÀÀnen; ja he menivĂ€t hĂ€nen tykönsĂ€ ja sanoivat hĂ€nelle: kuka sinun on tĂ€nne tuonut? mitĂ€s tÀÀllĂ€ teet? ja mitĂ€ sinun on tÀÀllĂ€?‚čD„7 Ja Danin lapset lĂ€hettivĂ€t sukukunnastansa ja ÀÀristĂ€nsĂ€ viisi urhoollista sotamiestĂ€ Zorasta ja Estaolista, vakoomaan maata ja tutkistelemaan sitĂ€, ja sanoivat heille: menkÀÀt ja vaotkaat maata. Ja he tulivat Ephraimin vuorelle Miikan huoneesen ja yötyivĂ€t sinne.gčC ƒK Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja silloin Danin sukukunta etsi itsellensĂ€ perintöÀ asuaksensa; sillĂ€ siihen pĂ€ivÀÀn asti ei ollut yhtÀÀn perintöarpaa hĂ€nelle langennut Israelin sukukuntain seassa.tčBc Ja Miika sanoi: nyt minĂ€ tiedĂ€n \Herran\ minulle hyvÀÀ tekevĂ€n, ettĂ€ minulla on LevilĂ€inen pappina.mčAU Ja Miika tĂ€ytti LevilĂ€isen kĂ€den, ettĂ€ hĂ€n oli hĂ€nen pappinsa, ja hĂ€n asui Miikan huoneessa. ’€~čJw Ja he tulivat veljeinsĂ€ tykö Zoraan ja Estaoliin. Ja heidĂ€n veljensĂ€ sanoivat heille: kuinka teidĂ€n asianne on?ƒčI† Niin menivĂ€t ne viisi miestĂ€ matkaansa ja tulivat Laikseen, ja nĂ€kivĂ€t kansan, joka siellĂ€ oli, asuvan surutoinna Zidonilaisten tavan jĂ€lkeen, levollisesti ja surutoinna: ja ei yksikÀÀn ollut, joka heitĂ€ vaivasi sillĂ€ maalla, eikĂ€ myös heillĂ€ ollut yhtĂ€kÀÀn isĂ€ntÀÀ; ja olivat kaukana Zidonilaisista, ja ei heillĂ€ ollut mitĂ€kÀÀn yhdenkÀÀn ihmisen kanssa tekemistĂ€.jčHO Pappi vastasi heitĂ€: menkÀÀt rauhassa: \Herran\ edessĂ€ on teidĂ€n tienne, jota te vaellatte.~čGw He sanoivat hĂ€nelle: kysy Jumalalta, ettĂ€ me saisimme tietÀÀ, onko tiemme, jota me vaellamme, meille onnellinen.kčFQ HĂ€n vastasi heitĂ€: niin ja niin on Miika minulle tehnyt, ja hĂ€n on palkannut minun papiksensa. Í&Và$ÍTčO# Ja sieltĂ€ menivĂ€t he Ephraimin vuorelle ja tulivat Miikan huoneen tykö.8čN‚k Ja menivĂ€t sinne ylös, ja sioittivat itsensĂ€ Juudan KirjatJearimiin: siitĂ€ kutsutaan se paikka Danin leiriksi tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti; katso, se on KirjatJearimin takana.sčMa Niin meni Danin sukukunnasta, Zorasta ja Estaolista, kuusisataa miestĂ€ hyvin varustettuina sota-aseilla,LčLƒ Kuin te tulette, niin te löydĂ€tte suruttoman kansan, ja maa on itsestĂ€nsĂ€ lavia: sillĂ€ Jumala on antanut sen teidĂ€n kĂ€siinne, sen paikan, jossa ei mitÀÀn puutu, mitĂ€ maan pÀÀllĂ€ on.VčKƒ' He sanoivat: nouskaat, kĂ€ykÀÀmme ylös heidĂ€n tykönsĂ€; sillĂ€ me olemme katselleet maan, ja katso, se on sangen hyvĂ€: sentĂ€hden rientĂ€kÀÀt, Ă€lkÀÀt olko hitaat menemÀÀn ja omistamaan maata. jvjčT‚# Kuin ne olivat tulleet Miikan huoneesen ja ottivat kuvan, pÀÀllisvaatteen, pyhyyden ja epĂ€jumalat, sanoi pappi heille: mitĂ€ te teette?}čSƒu Ja ne viisi miestĂ€, jotka olivat menneet vakoomaan maata, menivĂ€t ylös ja tulivat sinne sisĂ€lle, ja ottivat kuvan, pÀÀllisvaatteen, pyhyyden ja epĂ€jumalan. Ja pappi seisoi portilla kuudensadan sota-aseilla varustettuin miesten tykönĂ€.pčR[ Mutta ne kuusisataa sota-aseilla varustettua miestĂ€, jotka olivat Danin lapsista, seisoivat portilla.čQ‚' Ja he poikkesivat sinne ja tulivat nuoren miehen LevilĂ€isen huoneesen, joka oli Miikan huoneessa, ja tervehtivĂ€t hĂ€ntĂ€ ystĂ€vĂ€llisesti.lčPƒS Niin puhuivat ne viisi miestĂ€, jotka lĂ€ksivĂ€t Laikseen maata vakoomaan, ja sanoivat veljillensĂ€: ettekö te tiedĂ€, ettĂ€ nĂ€issĂ€ huoneissa on pÀÀllisvaate, pyhyys, kuvat ja epĂ€jumalat? Nyt ajatelkaat, mitĂ€ te teette. ÎŹLÎ{čYq Ja huusivat Danin lapsille; ja he kÀÀnsivĂ€t kasvonsa ja sanoivat Miikalle: mikĂ€ sinun on, ettĂ€s niin huudat?8čX‚k Kuin he olivat taamma joutuneet Miikan huoneesta, kokoontuivat ne miehet, jotka niissĂ€ huoneissa olivat, jotka olivat Miikan huoneen tykönĂ€, ja ajoivat Danin lapsia takaa, čW‚; Ja kuin he kÀÀnsivĂ€t itsensĂ€ ja menivĂ€t matkaansa, asettivat he pienet lapset ja karjan ja kaikkein kalliimmat tavaransa, menemÀÀn edellĂ€nsĂ€.pčV[ Ja papin mieli oli hyvĂ€, ja otti sekĂ€ pÀÀllisvaatteen, pyhyyden ja kuvan, ja meni kansan keskelle.]čUƒ5 He vastasivat hĂ€ntĂ€: ole vaiti ja pidĂ€ suus kiinni, ja tule meidĂ€n kanssamme, ja ole meidĂ€n isĂ€mme ja pappimme: onko se parempi, ettĂ€s olet pappi yhden miehen huoneessa, kuin koko sukukunnassa Israelissa? 5qہOč]ƒ Mutta he ottivat sen mitĂ€ Miika tehnyt oli ja papin, joka hĂ€nellĂ€ oli, ja tulivat Laikseen, levollisen ja suruttoman kansan pÀÀlle, ja löivĂ€t heitĂ€ miekan terĂ€llĂ€, ja polttivat kaupungin.č\‚ Niin Danin lapset menivĂ€t matkaansa. Ja kuin Miika nĂ€ki heidĂ€t hĂ€ntĂ€ vĂ€kevĂ€mmĂ€ksi, kÀÀnsi hĂ€n itsensĂ€ ja palasi huoneesensa.@č[‚{ Mutta Danin lapset sanoivat hĂ€nelle: Ă€lĂ€ anna ÀÀntĂ€s kuulua meidĂ€n tykönĂ€mme, ettei vihaiset miehet lankeaisi teidĂ€n pÀÀllenne, ja sinĂ€ hukutat sielus ja huonees sielut.GčZƒ  HĂ€n vastasi: te olette ottaneet minun jumalani, jotka minĂ€ tehnyt olen, ja papin, ja menneet matkaanne: ja mitĂ€ minulla nyt enÀÀ on? Ja te sanotte vielĂ€ sitte minulle: mikĂ€ sinun on? om–o,čb ‚U Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja yksi LevilĂ€inen oli muukalaisena Ephraimin vuoren reunalla, ja otti itsellensĂ€ jalkavaimon Juudan BetlehemistĂ€.tčac Ja he panivat keskellensĂ€ Miikan kuvan, jonka hĂ€n tehnyt oli, niinkauvan kuin Jumalan huone oli Silossa.Sč`ƒ! Ja Danin lapset panivat heillensĂ€ sen kuvan ylös, ja Jonatan Gersomin poika, Manassen pojan, ja hĂ€nen poikansa olivat papit Danilaisten sukukunnassa, siihenasti ettĂ€ he vietiin vankina maalta pois,č_‚! Ja kutsuivat kaupungin nimen Dan, isĂ€nsĂ€ Danin nimeltĂ€, joka Israelista oli syntynyt, vaikka se kaupunki ennen muinen kutsuttiin Lais.xč^ƒk Ja ei yksikÀÀn ollut, joka heitĂ€ autti, sillĂ€ he olivat kaukana Zidonista, ja ei ollut heillĂ€ kenenkÀÀn kanssa tekemistĂ€: ja he olivat siinĂ€ laaksossa, joka on BetRehobin tykönĂ€; niin rakensivat he kaupungin, ja asuivat siinĂ€; G  "-8CNYdoz…›Š±ŒÇÒĘèóț )4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäïú$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöšłŸÉÔßêő         ! "!         ! "! #" $# %$ &% '& (' )( *) +* ,+ -, .- /. 0/  0 1 2 3 4 5 6 7  8  9  :  ;  < = > ? @ A B C D E F G H I  J  K  L  M  N  O  P   Q   R   S   T   U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _ ,X,‡œ, čg‚ Ja he istuivat, söivĂ€t ja joivat toinen toisensa kanssa. Niin sanoi vaimon isĂ€ hĂ€nelle: ole tĂ€ssĂ€ yötĂ€, ja iloita sydĂ€mes.Fčfƒ NeljĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ olivat he varhain ylhÀÀllĂ€, ja hĂ€n nousi ja tahtoi matkaan lĂ€hteĂ€, niin sanoi vaimon isĂ€ vĂ€vyllensĂ€: vahvista sydĂ€mes leivĂ€n palalla, ja menkÀÀt sitte.!če‚= Ja hĂ€nen appensa, vaimon isĂ€, pidĂ€tti hĂ€nen, ettĂ€ hĂ€n viipyi hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ kolme pĂ€ivÀÀ; he söivĂ€t ja joivat, ja olivat siinĂ€ yötĂ€.‚(čd„K Ja hĂ€nen miehensĂ€ matkusti hĂ€nen perÀÀnsĂ€, puhuttelemaan hĂ€ntĂ€ ystĂ€vĂ€llisesti ja palauttamaan tykönsĂ€. Ja hĂ€nellĂ€ oli palvelia ja kaksi aasia myötĂ€nsĂ€. Ja hĂ€n vei hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huoneesen. Ja kuin vaimon isĂ€ nĂ€ki hĂ€nen, tuli hĂ€n iloiseksi ja meni hĂ€ntĂ€ vastaan.$čc‚C Ja hĂ€nen jalkavaimonsa teki huorin hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, ja juoksi hĂ€nen tyköÀnsĂ€ isĂ€nsĂ€ majaan Juudan Betlehemiin, ja oli siellĂ€ neljĂ€ kuukautta. r”·7rAčk‚} Mutta ei mies ollut yötĂ€, vaan nousi ja meni matkaansa, ja lĂ€hestyi Jebusta, se on Jerusalem, ja kaksi hĂ€nen aasiansa kannattaen kuormaa, ja hĂ€nen jalkavaimonsa hĂ€nen kanssansa.‚|čj…s Ja mies nousi lĂ€htemÀÀn matkaan jalkavaimonsa ja palveliansa kanssa, mutta hĂ€nen appensa, vaimon isĂ€, sanoi hĂ€nelle: katsos, pĂ€ivĂ€ on kulunut ja ehtoo on kĂ€sissĂ€, olkaat tĂ€ssĂ€ yötĂ€; katso, tĂ€ssĂ€ on sinulla oltava vielĂ€ nyt tĂ€mĂ€ pĂ€ivĂ€, ole tĂ€ssĂ€ yö, ettĂ€ sydĂ€mes tulis iloiseksi. Nouskaat aamulla varhain matkallenne ja matkustakaat majoillenne.Yčiƒ- ViidentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ oli hĂ€n aamulla varhain ylhÀÀllĂ€ vaeltamaan, ja vaimon isĂ€ sanoi: virvoita sydĂ€mes, ja hĂ€n viivytti hĂ€nen siihenasti ettĂ€ pĂ€ivĂ€ kului, ja he söivĂ€t toinen toisensa kanssa.ičhM Mutta hĂ€n nousi vaeltamaan, vaan hĂ€nen appensa vaati hĂ€ntĂ€, ettĂ€ hĂ€n oli siinĂ€ sen yön. NTŽ-čN5čq‚e Ja katso, vanha mies tuli pellolta ehtoona töistĂ€nsĂ€, joka myös itse oli Ephraimin vuorelta ja oli Gibeassa muukalainen. Mutta sen paikan kansa olivat BenJaminilaisia..čp‚W Ja he menivĂ€t Gibeaan olemaan yötĂ€. Kuin hĂ€n sinne tuli, istui hĂ€n kaupungin kujalle; sillĂ€ ei siellĂ€ ollut yksikÀÀn, joka heidĂ€t otti yöksi huoneesensa.qčo] Ja he menivĂ€t ja vaelsivat, ja aurinko joutui heiltĂ€ kovin alas lĂ€snĂ€ Gibeaa, joka on BenJaminissa.čn‚ Ja sanoi palveliallensa: kĂ€y vahvasti, ettĂ€ me johonkuhun paikkaan tulisimme yötĂ€ pitĂ€mÀÀn, Gibeaan taikka Ramaan.čm‚3 Mutta hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ sanoi hĂ€nelle: en minĂ€ mene outoon kaupunkiin, jotka ei ole Israelin lapsia; vaan kĂ€ykÀÀmme edespĂ€in Gibeaan asti.(čl‚K Kuin he tulivat Jebukseen asti, oli pĂ€ivĂ€ paljo kulunut, ja palvelia sanoi isĂ€nnĂ€llensĂ€: poiketkaamme Jebusilaisten kaupunkiin ja olkaamme yötĂ€ siinĂ€. ©_[š©qčv] Ja hĂ€n vei hĂ€nen huoneesensa, ja antoi aaseille heiniĂ€; ja he pesivĂ€t jalkansa, söivĂ€t ja joivat.ču‚  Vanha mies sanoi: rauha olkoon sinulle! kaikkea mitĂ€ sinulta puuttuu, on minulla; ainoasti Ă€lĂ€ ole tĂ€ssĂ€ kujalla yötĂ€./čt‚Y MeillĂ€ on olkia ja heiniĂ€ aaseillemme, ja leipÀÀ ja viinaa minulle ja piialles, ja palvelialle joka sinun palvelias kanssa on; niin ettei meiltĂ€ mitÀÀn puutu.‚čsƒ{ HĂ€n vastasi hĂ€ntĂ€, sanoen: me olemme tulleet Juudan BetlehemistĂ€ ja menemme Ephraimin vuoren reunalle, josta minĂ€ olen kotoisin, ja vaelsin Juudan Betlehemiin, vaan nyt minĂ€ menen \Herran\ huoneesen: ja ei yksikÀÀn minua huoneesen korjaa.čr‚5 Ja kuin hĂ€n nosti silmĂ€nsĂ€, nĂ€ki hĂ€n oudon miehen kaupungin kujalla; ja sanoi vanha mies hĂ€nelle: kuhunka sinĂ€ tahdot? ja kusta sinĂ€ tulet? đÔóđčyƒy Katso, minulla on tytĂ€r, joka vielĂ€ neitsy on, ja tĂ€llĂ€ on yksi jalkavaimo, nĂ€mĂ€t minĂ€ tuon teille, vaivataksenne heitĂ€ ja tehdĂ€ksenne heille, mitĂ€ te tahdotte; mutta tĂ€tĂ€ miestĂ€ vastaan Ă€lkÀÀt osoittako niin kauheaa pahaa tekoa.]čxƒ5 Mutta perheen isĂ€ntĂ€ meni heidĂ€n tykönsĂ€ ja sanoi heille: ei niin, hyvĂ€t veljeni, Ă€lkÀÀt tehkö tĂ€tĂ€ pahaa tekoa, ettĂ€ tĂ€mĂ€ mies on tullut minun huoneeseni, Ă€lkÀÀt tehkö niin suurta tyhmyyttĂ€.‚(čw„K Ja kuin he rupesivat sydĂ€mestĂ€ iloitsemaan, ja katso, kaupungista tulivat ilkiĂ€t miehet, ja piirittivĂ€t huoneen, ja löivĂ€t oven pÀÀlle, ja sanoivat sille vanhalle miehelle perheen isĂ€nnĂ€lle: anna se mies tĂ€nne ulos, joka sinun huoneeses on tullut, ettĂ€ me hĂ€nen tuntisimme. œÙ$Jœ*č}‚O Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: nouse ja kĂ€ykÀÀmme; mutta ei hĂ€n mitÀÀn vastannut; niin otti hĂ€n hĂ€nen aasinsa pÀÀlle, valmisti itsensĂ€ ja matkusti kotiansa.Vč|ƒ' Kuin hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ huomeneltain nousi, avasi hĂ€n huoneen oven ja meni ulos lĂ€htien matkallensa; ja katso, hĂ€nen jalkavaimonsa oli kaatunut maahan oven eteen, ja hĂ€nen kĂ€tensĂ€ oli kynnyksellĂ€.1č{‚] Silloin tuli vaimo vĂ€hÀÀ ennen auringon nousemaa sen huoneen oven eteen, jossa hĂ€nen isĂ€ntĂ€nsĂ€ makasi, lankesi maahan ja makasi siinĂ€ valkiaan pĂ€ivÀÀn asti.‚#čz„A Mutta miehet ei tahtoneet hĂ€ntĂ€ kuulla; niin otti mies jalkavaimonsa ja talutti hĂ€nen ulos heidĂ€n tykönsĂ€, jonka he tunsivat, ja kĂ€yttivĂ€t itsensĂ€ hĂ€piĂ€llisesti hĂ€nen kanssansa kaiken yötĂ€ aina huomeneen asti; ja pĂ€ivĂ€n koittaissa pÀÀstivĂ€t he hĂ€nen menemÀÀn. >hƁ#ș‚A Ja BenJaminin lapset saivat kuulla Israelin lapset menneeksi ylös Mitspaan. Ja Israelin lapset sanoivat: sanokaat, kuinka tĂ€mĂ€ pahateko on tapahtunut?ș‚7 Ja kaiken kansan pÀÀmiehet, kaikki Israelin sukukunnat seisoivat Jumalan kansan seurakunnassa, neljĂ€sataa tuhatta miekan vetĂ€vÀÀ jalkamiestĂ€.0ș ‚] Ja kaikki Israelin lapset lĂ€ksivĂ€t ulos ja kokosivat heitĂ€nsĂ€ joukkoon niinkuin yksi mies, Danista BerSebaan asti, ja Gileadin maasta niin \Herran\ tykö Mitspaan.‚č„7 Ja kaikki jotka sen nĂ€kivĂ€t, sanoivat: ei ole senkaltaista ikĂ€nĂ€ ennen tapahtunut eikĂ€ nĂ€hty, siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ kuin Israelin lapset tulivat Egyptin maalta niin tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. Ajatelkaat nyt itsellĂ€nne tĂ€stĂ€ asiasta visusti, pitĂ€kÀÀt neuvoa ja puhukaat.>č~‚w Kuin hĂ€n kotiansa tuli, otti hĂ€n veitsen ja jakoi jalkavaimonsa kahteentoistakymmeneen kappaleeseen kaikki lihoinensa ja luinensa, ja lĂ€hetti ne kaikkiin Israelin maan rajoihin. „qł’ę„Uș% Mutta sen me nyt teemme Gibeaa vastaan, me heitĂ€mme arpaa hĂ€ntĂ€ vastaan,ș‚ Niin kaikki kansa nousi niinkuin yksi mies ja sanoi: Ă€lkÀÀn meistĂ€ yksikÀÀn menkö majaansa eikĂ€ kenkÀÀn poiketko huoneesensa;qș] Katso, te olette kaikki Israelin lapset tĂ€ssĂ€, pitĂ€kÀÀt neuvoa ja tehkÀÀt jotain tĂ€hĂ€n asiaan.)ș‚M Niin minĂ€ otin jalkavaimoni ja jaoin kappaleiksi, ja lĂ€hetin ne kaikkiin Israelin maan rajoihin: ettĂ€ he tekivĂ€t hĂ€piĂ€llisen ja kauhian työn Israelissa.:ș‚o Ja Gibean asuvaiset nousivat minua vastaan ja piirittivĂ€t minun yöllĂ€ huoneessa, jossa minĂ€ olin, ja tahtoivat tappaa minun ja hĂ€pĂ€isivĂ€t jalkavaimoni, ettĂ€ hĂ€n kuoli. ș‚ Niin vastasi LevilĂ€inen, tapetun vaimon mies, ja sanoi: minĂ€ tulin Gibeaan, joka on BenJaminissa, ja minun jalkavaimoni yöksi. eçi­ăe{ș q Vaan BenJaminin lapset kokosivat heitĂ€nsĂ€ kaupungeista Gibeaan, menemÀÀn ulos sotaan Israelin lapsia vastaan.Fș ƒ Antakaat siis nyt ne ilkiĂ€t miehet Gibeasta, meidĂ€n tappaaksemme ja ottaaksemme pahuutta Israelista pois. Mutta BenJaminin lapset ei tahtoneet kuulla veljeinsĂ€ Israelin lasten ÀÀntĂ€.8ș ‚k Ja Israelin sukukunnat lĂ€hettivĂ€t miehiĂ€ kaikkein BenJaminin sukukuntain tykö, ja kĂ€skivĂ€t heille sanoa: mikĂ€ pahateko tĂ€mĂ€ on, joka teidĂ€n seassanne on tapahtunut?{ș q Niin kokosivat heitĂ€nsĂ€ kaikki Israelin miehet kaupunkiin, niinkuin yksi mies, ja tekivĂ€t liiton keskenĂ€nsĂ€.‚ș „% Ja otamme kymmenen miestĂ€ sadasta ja sata tuhannesta ja tuhannen kymmenestĂ€tuhannesta, kaikista Israelin sukukunnista, ottamaan kansalle ravintoa, tulemaan ja tekemÀÀn Gibealle, joka BenJaminissa on, kaiken sen hulluuden jĂ€lkeen, kuin he ovat tehneet Israelissa. -)kÖÿȘ-zșo Israelin miehet menivĂ€t sotaan BenJaminin kanssa, ja Israelin miehet sÀÀsivĂ€t sodan heitĂ€ vastaan Gibeassa.Rș Ja Israelin lapset nousivat aamulla ja sioittivat itsensĂ€ Gibean eteen.Sșƒ! Ja Israelin lapset nousivat ja menivĂ€t Jumalan huoneesen, ja kysyivĂ€t Jumalalta, sanoen: kuka menee meidĂ€n edellĂ€mme alkamaan sotaa BenJaminin lapsia vastaan? \Herra\ sanoi: Juudan pitÀÀ alkaman.ș‚ Mutta Israelin miehiĂ€, ilman BenJaminilaisia oli neljĂ€sataa tuhatta, jotka miekkaa vetivĂ€t ulos, ja olivat kaikki vahvat sotamiehet.:ș‚o Ja kaiken sen kansan seassa oli seitsemĂ€nsataa valittua miestĂ€, jotka olivat vasenkĂ€tiset, ja taisivat kaikki nĂ€mĂ€t lingolla osata hiuskarvaan, niin ettei he hairahtuneet.Sșƒ! Ja olivat sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ luetut BenJaminin lapset kaupungeista kuusikolmattakymmentĂ€ tuhatta miestĂ€, jotka miekkaa vetivĂ€t ulos, ilman Gibean asuvaisia, joita oli seitsemĂ€nsataa valittua miestĂ€. šsÈÊnšPșƒ Ja BenJaminilaiset lĂ€ksivĂ€t Gibeasta toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ heitĂ€ vastaan ja löivĂ€t vielĂ€ nyt kahdeksantoistakymmentĂ€ tuhatta miestĂ€ Israelin lapsista maahan, jotka kaikki miekkaa vetivĂ€t ulos.Yș- Ja Israelin lapset kĂ€vivĂ€t edes toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ BenJaminin lapsia vastaan;zșƒo Ja Israelin lapset menivĂ€t ylös ja itkivĂ€t \Herran\ edessĂ€ ehtoosen asti, ja kysyivĂ€t \Herralta\, sanoen: pitÀÀkö meidĂ€n vielĂ€ menemĂ€n sotimaan BenJaminin lasten, meidĂ€n veljeimme kanssa? \Herra\ sanoi: menkÀÀt heitĂ€ vastaan.'ș‚I Ja Israelin kansan miehet vahvistivat heitĂ€nsĂ€ ja valmistivat itsensĂ€ taas sotimaan siinĂ€ paikassa, jossa he olivat ensimmĂ€isenĂ€kin pĂ€ivĂ€nĂ€ valmiit. ș‚  Ja BenJaminin lapset lĂ€ksivĂ€t Gibeasta ja löivĂ€t sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Israelista kaksikolmattakymmentĂ€ tuhatta miestĂ€ ketoon. ^™_ ^)ș‚M Ja Israelin lapset menivĂ€t kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ BenJaminin lapsia vastaan ja asettivat heitĂ€nsĂ€ Gibeaa vastaan, niinkuin he ennenkin kaksi kertaa tekivĂ€t.Qș Ja Israelin lapset panivat vĂ€ijytykset joka taholta Gibean ympĂ€rille.‚6ș„g Ja Pinehas Eleatsarin poika, Aaronin pojan, seisoi hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ sillĂ€ ajalla ja sanoi: pitÀÀkö meidĂ€n vielĂ€ menemĂ€n sotimaan BenJaminin lapsia meidĂ€n veljiĂ€mme vastaan, taikka pitÀÀkö meidĂ€n lakkaaman? \Herra\ sanoi: menkÀÀt sinne, huomenna minĂ€ annan heidĂ€t teidĂ€n kĂ€siinne.dșC Ja Israelin lapset kysyivĂ€t \Herralta\; ja Jumalan liitonarkki oli siihen aikaan siellĂ€.|șƒs Silloin menivĂ€t kaikki Israelin lapset ja kaikki kansa ylös ja tulivat Jumalan huoneesen, itkivĂ€t ja oleskelivat siellĂ€ \Herran\ edessĂ€, ja paastosivat sen pĂ€ivĂ€n ehtoosen asti, ja uhrasivat polttouhria ja kiitosuhria \Herran\ edessĂ€. €ÊW€/ș!‚Y" Ja kymmenentuhatta valittua miestĂ€ kaikesta Israelista tuli Gibeaa vastaan, ja sota tuli sangen raskaaksi; mutta ei ne tietĂ€neet onnettomuuden heitĂ€ lĂ€hestyvĂ€n.&ș ‚G! Niin nousivat kaikki miehet Israelista, jokainen siastansa, ja asettivat heitĂ€nsĂ€ BaalTamariin; ja Israelin vĂ€ijyjĂ€t nousivat siastansa Gabaan luolasta.Eșƒ Niin BenJaminin lapset sanoivat: he ovat lyödyt meidĂ€n edessĂ€mme niinkuin ennenkin. Vaan Israelin lapset sanoivat: paetkaamme ja houkutelkaamme heitĂ€ kaupungista ulos teiden pÀÀlle.‚2ș„_ Niin menivĂ€t BenJaminin lapset kansaa vastaan, ja erkausivat kaupungista, rupesivat lyömÀÀn ja haavoittamaan monikahtoja kansasta, niinkuin ennenkin niillĂ€ kahdella erĂ€llĂ€, kedolla kahden tien pÀÀllĂ€, joista yksi menee BetEliin ja toinen Gibeaan, liki kolmekymmentĂ€ miestĂ€ Israelista. r0iűirsș&ƒa' Kuin Israelin miehet kÀÀnsivĂ€t itsensĂ€ sotaan, ja BenJaminilaiset rupesivat lyömÀÀn ja haavoittamaan Israelia, liki kolmekymmentĂ€ miestĂ€, niin he sanoivat: tosin he ovat lyödyt meiltĂ€, niinkuin entisessĂ€kin tappeluksessa. ș%‚& Ja Israelin miehillĂ€ oli mÀÀrĂ€tty aika keskenÀÀn vĂ€ijyjĂ€in kanssa, lyödĂ€ heitĂ€ miekalla, koska savu nousi kaupungista.nș$W% Ja vĂ€ijyjĂ€t kiiruhtivat, karkasivat Gibeaan, menivĂ€t ja löivĂ€t koko kaupungin miekan terĂ€llĂ€.Cș#ƒ$ Mutta kuin BenJaminin lapset nĂ€kivĂ€t heitĂ€nsĂ€ lyödyksi, antoivat Israelin miehet heille siaa; sillĂ€ he uskalsivat vĂ€ijytyksensĂ€ pÀÀlle, jotka he olivat asettaneet liki Gibeaa.Lș"ƒ# Ja \Herra\ löi BenJaminin Israelin edestĂ€, niin ettĂ€ Israelin lapset sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ löivĂ€t viisikolmattakymmentĂ€ tuhatta ja sata miestĂ€ BenJaminista, jotka kaikki miekkaa vetivĂ€t ulos. (TŸ  (^ș,ƒ7- Niin kÀÀnsivĂ€t he itsensĂ€ ja pakenivat korpeen pĂ€in Rimmonin vuorelle, mutta sillĂ€ tiellĂ€ löivĂ€t he viisituhatta miestĂ€, ja ajoivat heitĂ€ takaa Gibeoniin asti, ja löivĂ€t heistĂ€ kaksituhatta miestĂ€.rș+_, Ja BenJaminista lankesi kahdeksantoistakymmentĂ€ tuhatta miestĂ€, jotka kaikki olivat vahvat sotamiehet. ș*‚ + Ja ne piirittivĂ€t BenJaminin, ja ajoivat takaa Menuaan asti, ja tallasivat niitĂ€ Gibean kohdalla, auringon ylenemistĂ€ pĂ€in..ș)‚W* Ja he kÀÀnsivĂ€t itsensĂ€ Israelin miesten edessĂ€ korven tielle; mutta sota saavutti heidĂ€t: sitĂ€likin niitĂ€ jotka kaupungeista olivat, surmasivat he siellĂ€.ș(‚) Ja Israelin miehet kÀÀnsivĂ€t itsensĂ€, ja BenJaminin miehet hĂ€mmĂ€styivĂ€t; sillĂ€ he nĂ€kivĂ€t, ettĂ€ heitĂ€ onnettomuus lĂ€hestyi.(ș'‚K( Niin rupesi savu kĂ€ymÀÀn kohdastansa kaupungista ylös ja BenJaminilaiset palasivat takaperin, ja katso, koko kaupungista savu kĂ€vi ylös taivasta kohden. F   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńû'2=HS^itŠ• «¶ÀËÖáìś #.9DOZep{†‘œ§°șÄÎŰâìöŠ°șÄÎŰâìöő   a b c d e f  g  h  a b c d e f  g  h  i  j  k l m n o p q r s t u  v w x y z { | }  ~    €    ‚ ƒ „ … † ‡  ˆ ‰ Š ‹ Œ  Ž     ‘  ’  “  ” • – — ˜ ™ š › œ   ž   Ÿ       Ą   ą   Ł   €   „   Š ‘I«ž ‘ ș1‚ Ja kansa tuli Jumalan huoneesen ja oli siellĂ€ Jumalan edessĂ€ ehtoosen asti; ja he korottivat ÀÀnensĂ€ ja itkivĂ€t katkerasti,ș0 ‚% Ja Israelin miehet olivat vannoneet Mitspassa ja sanoneet: ei yksikÀÀn meistĂ€ pidĂ€ tytĂ€rtĂ€nsĂ€ antaman BenJaminilaisille emĂ€nnĂ€ksi.oș/ƒY0 Ja Israelin lapset tulivat jĂ€llensĂ€ BenJaminin lasten tykö ja löivĂ€t ne kaupungista miekan terĂ€llĂ€, sekĂ€ kansan ettĂ€ elĂ€imet, ja kaikki mitĂ€ he löysivĂ€t; ja kaikki kaupungit jotka he löysivĂ€t, polttivat he tulella.ș.‚// Ainoasti kuusisataa miestĂ€ kÀÀnsi itsensĂ€ ja pakeni jĂ€lleen korpeen Rimmonin vuorelle, ja jĂ€ivĂ€t Rimmonin vuorelle neljĂ€ksi kuukaudeksi.3ș-‚a. Ja kaikki jotka sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ BenJaminista lankesivat, olivat viisikolmattakymmentĂ€ tuhatta miestĂ€, jotka miekkaa vetivĂ€t ulos, ja olivat kaikki vahvat sotamiehet. ŹlôüsŹCș6ƒ Ja kuinka me kĂ€ytĂ€mme itsemme heidĂ€n kanssansa, ettĂ€ jÀÀneet saisivat emĂ€ntiĂ€? sillĂ€ me olemme vannoneet \Herran\ kautta, ettemme anna heille emĂ€ntiĂ€ meidĂ€n tyttĂ€ristĂ€mme.ș5‚ Ja Israelin lapset katuivat veljensĂ€ BenJaminin tĂ€hden ja sanoivat: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on yksi sukukunta Israelista hĂ€vitetty.tș4ƒc Ja Israelin lapset sanoivat: kuka on kaikista Israelin sukukunnista, joka ei tĂ€nne ole tullut kansan kanssa \Herran\ eteen? SillĂ€ suuri vala oli tehty, ettĂ€ se joka ei tullut \Herran\ tykö Mitspaan, hĂ€nen piti totisesti kuoleman.uș3e Ja toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ nousi kansa varhain ja rakensi siihen alttarin, ja uhrasi polttouhria ja kiitosuhria.ș2‚ Ja sanoivat: O \Herra\ Israelin Jumala, miksi tĂ€mĂ€ tapahtui Israelissa, ettĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on yksi sukukunta Israelista vĂ€hentynyt? œ@ȚmœMș;ƒ Ja he löysivĂ€t Jabeksen asuvaisista Gileadissa neljĂ€sataa piikaa, jotka neitseet olivat ja ei olleet yhdenkÀÀn miehen tykönĂ€ maanneet, ne he veivĂ€t Silon leiriin, joka on Kanaanin maassa.ș:‚! Mutta nĂ€in pitÀÀ teidĂ€n tekemĂ€n: kaiken miehenpuolen ja kaikki vaimot, jotka miesten kanssa ovat maanneet, pitÀÀ teidĂ€n tappaman.Vș9ƒ' Niin he lĂ€hettivĂ€t sinne kansasta kaksitoistakymmentĂ€ tuhatta sotamiestĂ€ ja kĂ€skivĂ€t heitĂ€, sanoen: menkÀÀt ja lyökÀÀt Jabeksen asuvaiset Gileadissa miekan terĂ€llĂ€ vaimoinensa ja lapsinensa._ș89 Ja kansa luettiin: ja katso, ei ollut siellĂ€ yhtĂ€kÀÀn Jabeksen asuvaa Gileadista.<ș7‚s Ja he sanoivat: kuka on Israelin sukukunnassa, joka ei ole tĂ€nne tullut \Herran\ tykö Mitspaan? ja katso, ei ole yksikÀÀn ollut leirissĂ€ kansan seassa Jabeksesta Gileadissa. @f™2žű@4șA‚c Ja emme taida antaa heille meidĂ€n tyttĂ€riĂ€mme emĂ€nniksi; sillĂ€ Israelin lapset ovat vannoneet ja sanoneet: kirottu olkoon se, joka BenJaminilaisille emĂ€nnĂ€n antaa."ș@‚? Ja sanoivat: niiden pitÀÀ kuitenkin nautitseman perimisensĂ€, jotka jÀÀneet ovat BenJaminista, ettei yksikÀÀn sukukunta Israelista hĂ€vitettĂ€isi,ș?‚ Ja kansan vanhimmat sanoivat: kuinka me teemme, ettĂ€ jÀÀneet saisivat myös emĂ€ntiĂ€? sillĂ€ vaimovĂ€ki BenJaminissa on hukutettu.dș>C Niin kansa katui BenJaminin tĂ€hden, ettĂ€ \Herra\ oli loven tehnyt Israelin sukukunnissa.Iș=ƒ  Ja BenJaminin lapset tulivat silloin jĂ€lleen, ja he antoivat heille emĂ€ntiĂ€ niistĂ€ jotka he olivat jĂ€ttĂ€neet elĂ€mÀÀn Jabeksen vaimoista Gileadissa; ja ei niinkÀÀn heille tĂ€ytynyt.ș<‚' Niin koko kansa lĂ€hetti matkaan ja kĂ€ski sanoa BenJaminin lapsille, jotka olivat Rimmonin kalliolla, ja kutsuivat heitĂ€ ystĂ€vĂ€llisesti. :$œőü:>șF‚w BenJaminin lapset tekivĂ€t niin ja ottivat hypyistĂ€ lukunsa jĂ€lkeen vaimot ryövyydellĂ€, ja menivĂ€t pois ja asuivat perinnössĂ€nsĂ€, rakensivat kaupungeita ja asuivat niissĂ€.ușEƒe Kuin heidĂ€n isĂ€nsĂ€ taikka veljensĂ€ tulevat valittamaan meidĂ€n eteemme, niin me sanomme heille: olkaat heille armiaat, sillĂ€ emme ole ottaneet heille emĂ€ntÀÀ sodalla; mutta ette tahtoneet heille antaa: tĂ€mĂ€ on teidĂ€n syynne.DșDƒ Ja kuin nĂ€ette Silon tyttĂ€ret kĂ€yvĂ€n ulos hyppyyn, niin juoskaat kiiruusti viinamĂ€istĂ€, ja ottakaat jokainen teillenne Silon tyttĂ€ristĂ€ emĂ€nnĂ€n, ja menkÀÀt BenJaminin maalle.dșCC Ja he kĂ€skivĂ€t BenJaminin lapsille ja sanoivat: menkÀÀt ja vĂ€ijykÀÀt viinamĂ€issĂ€.XșBƒ+ Ja he sanoivat: katso, \Herran\ jokavuotinen juhlapĂ€ivĂ€ on Silossa, joka on BetElistĂ€ pohjoiseen pĂ€in, auringon nousuun pĂ€in siitĂ€ tiestĂ€, joka menee BetElistĂ€ Sikemiin, ja lĂ€nteen pĂ€in Lebonasta. ~dőAWț~}șL w He naivat Moabilaisia vaimoja: yhden nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut, ja asuivat siellĂ€ liki kymmenen ajastaikaa.VșK ) Ja EliMelek Noomin mies kuoli, ja hĂ€n jĂ€i hĂ€nestĂ€ kahden poikansa kanssa.fșJ ƒI HĂ€nen nimensĂ€ oli EliMelek, ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ nimi Noomi, ja hĂ€nen kahden poikansa nimi Mahlon ja Kiljon, he olivat Ephratilaisia Juudan BetlehemistĂ€. Ja kuin he tulivat Moabilaisten maalle, pysyivĂ€t he siellĂ€.0șI ‚_ Ja tuomarien hallitessa oli kallis aika maalla, ja mies Juudan BetlehemistĂ€ meni vaeltamaan Moabilaisten maalle, hĂ€n ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja kaksi hĂ€nen poikaansa.lșHS Silloin ei ollut kuningasta Israelissa, vaan jokainen teki niinkuin hĂ€nelle nĂ€kyi oikein olevan.șG‚+ Israelin lapset menivĂ€t myös sieltĂ€ pois silloin, itsekukin sukukuntansa ja lankoutensa tykö, ja menivĂ€t sieltĂ€ itsekukin perimiseensĂ€. w~żYżwEșR  Ja sanoivat hĂ€nelle: sinun kanssas me kĂ€ymme kansas tykö.șQ ‚) \Herra\ antakoon teidĂ€n kummankin löytÀÀ levon miehensĂ€ huoneessa! Ja hĂ€n suuta antoi heidĂ€n, ja he korottivat ÀÀnensĂ€ ja itkivĂ€t,BșP ƒ Sanoi Noomi kahdelle miniĂ€llensĂ€: menkÀÀt ja palatkaat kukin teidĂ€n Ă€itinne huoneesen: tehköön \Herra\ teille laupiuden, niinkuin te olette niille kuolleille ja minulle tehneet!șO ‚5 Ja hĂ€n lĂ€ksi pois siitĂ€ paikasta, jossa hĂ€n oli ollut, molempain miniöinsĂ€ kanssa; ja kuin he matkustivat tiellĂ€ palataksensa Juudan maalle,;șN ‚s Ja hĂ€n nousi miniöinensĂ€ ja palasi Moabilaisten maalta; sillĂ€ hĂ€n oli Moabilaisten maalla ollessansa kuullut, ettĂ€ \Herra\ oli etsinyt kansaansa ja antanut heille leipÀÀ.șM { Ja kuolivat nekin molemmat, sekĂ€ Mahlon ettĂ€ Kiljon, ja se vaimo jĂ€i jĂ€lkeen kahdesta pojastansa ja miehestĂ€nsĂ€. ]~ŽșW ‚ Mutta hĂ€n sanoi hĂ€nelle: katsos, kĂ€lys on palannut omaistensa tykö ja jumalainsa tykö: palaja sinĂ€kin kĂ€lys kanssa!șV ‚ Niin he korottivat ÀÀnensĂ€ ja itkivĂ€t vielĂ€ hartaammasti; ja Orpa antoi suuta anoppinsa, mutta Ruut riippui hĂ€nessĂ€.lșU ƒU Kuinka te odottaisitte niinkauvan kuin ne suureksi tulisivat? Ja kuinka te taidatte viivyttÀÀ, ettette ota miestĂ€? Ei, minun tyttĂ€reni: sillĂ€ minĂ€ suuresti murehdin teidĂ€n tĂ€htenne, ja \Herran\ kĂ€si on sattunut minuun.[șT ƒ3 Palatkaat, minun tyttĂ€reni, ja menkÀÀt, sillĂ€ minĂ€ olen ylen vanha miestĂ€ ottamaan; ja vaikka minĂ€ sanoisin: se on toivottava, ettĂ€ minĂ€ ottaisin tĂ€nĂ€ yönĂ€ itselleni miehen ja synnyttĂ€isin poikia,șS ‚; Mutta Noomi sanoi: palatkaat, tyttĂ€reni: miksi te tahdotte minun kanssani kĂ€ydĂ€? kuinka minĂ€ taidan lapsia saada minun kohdussani teille mieheksi? ‚à7Ÿ‚ș\ ‚+ Mutta hĂ€n sanoi heille: Ă€lkÀÀt minua kutsuko Noomi, vaan kutsukaat minua Mara; sillĂ€ Kaikkivaltias on minun suuresti surulliseksi tehnyt.ș[ ‚7 Ja he matkustivat kahden Betlehemiin asti. Ja kuin he tulivat Betlehemiin, liikkui koko kaupunki heidĂ€n tĂ€htensĂ€, ja sanoivat: onko tĂ€mĂ€ Noomi?vșZ i Kuin hĂ€n nĂ€ki hĂ€nen tĂ€ydellĂ€ mielellĂ€ hĂ€ntĂ€ seuraavan, lakkasi hĂ€n sitĂ€ puhumasta hĂ€nen kanssansa.%șY ‚G Kussa sinĂ€ kuolet, siellĂ€ minĂ€kin tahdon kuolla ja itseni haudattaa antaa. \Herra\ tehköön minulle sen ja sen, jos ei ainoastaan kuolema eroita meitĂ€!‚șX „5 Ruut vastasi: Ă€lĂ€ minulle sitĂ€ puhu, ettĂ€ minĂ€ luovun sinusta ja palajan pois tyköÀs; sillĂ€ kuhunka sinĂ€ menet, sinne myös minĂ€ menen, ja kussa sinĂ€ yödyt, siellĂ€ tahdon myös minĂ€ yötĂ€ olla: sinun kansas on minun kansani, ja sinun Jumalas on minun Jumalani. Č5‹^ȁ(șa‚K Ja hĂ€n meni ja pÀÀsi noukkimaan pellolla elonleikkaajain jĂ€lissĂ€, ja se pelto, johon hĂ€n osaantui, oli Boaksen perintöosa, joka oli EliMelekin suvusta.6ș`‚g Ja Ruut Moabilainen sanoi Noomille: salli minun mennĂ€ pellolle pĂ€itĂ€ noukkimaan sen perĂ€ssĂ€, jonka edessĂ€ minĂ€ löydĂ€n armon. Sanoi hĂ€n hĂ€nelle: mene, tyttĂ€reni.pș_ ] Oli myös Noomin miehen lanko, jalo, voimallinen mies, EliMelekin suvusta; ja hĂ€nen nimensĂ€ oli Boas.&ș^ ‚I Ja niin palasi Noomi, ja Ruut Moabilainen hĂ€nen miniĂ€nsĂ€ palasi hĂ€nen kanssansa Moabilaisten maalta; ja he tulivat Betlehemiin ohran leikkaamisen alussa.Gș] ƒ  TĂ€ysinĂ€isenĂ€ minĂ€ tÀÀltĂ€ lĂ€ksin, vaan \Herra\ antoi minun tyhjĂ€nĂ€ palata. Miksi te siis kutsutte minua Noomi? sillĂ€ \Herra\ on minun alentanut ja Kaikkivaltias on minua vaivannut.ofÂflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúJčKčLč MčNčOčPč Rč$Sč(Tč-Uč1Vč6Wč:Xč@YčEJčKčLč MčNčOčPč Rč$Sč(Tč-Uč1Vč6Wč:Xč@YčEZčJ[čO\čT]čY^č]_čbačgbčkcčqdčvečyfč}gșhșiș jșkșlșmș!nș&oș,qș1rș6sș;tșAușFvșLwșRxșWyș\zșa|șf}șj~șoșsșy‚șƒ»„» …»†»‡»ˆ»!‰»'Š»-‹»3Œ»8Ž»=»B»H‘»N’»T“»W”»\•»b–»g—»m˜»s™»xš»~œŒŒžŒŸŒ ŒĄŒąŒŁŒ"€Œ&„Œ+ŠŒ0§Œ5šŒ<©ŒBȘŒIŹŒP­ŒUźŒZŻŒ_°Œc±ŒgČŒkłŒoŽŒs”Œx¶Œ}·œžœčœ »œŒœœœŸœżœ#Àœ(Áœ. țațqšț&șf‚G Ja Boas sanoi Ruutille: kuules minua, tyttĂ€reni! ÄlĂ€ mene muiden pellolle poimimaan, Ă€lĂ€ myös tĂ€stĂ€ lĂ€hde, mutta ole tĂ€ssĂ€ minun piikaini kanssa.Eșeƒ Ja hĂ€n sanoi: anna minun noukkia ja koota lyhdetten vĂ€lillĂ€ elonleikkaajain perĂ€ssĂ€. Ja hĂ€n on tullut ja seisonut aamusta niin tĂ€hĂ€nasti, ja on vaan vĂ€hĂ€n aikaa huoneessa ollut. șd‚  Ja palvelia, elonleikkaajain pÀÀmies, vastasi ja sanoi: se on Moabilainen piika, joka tuli Noomin kanssa Moabilaisten maalta,`șc; Ja Boas sanoi palveliallensa, elonleikkaajain pÀÀmiehelle: kenenkĂ€ tĂ€mĂ€ piika on?șb‚1 Ja katso, Boas tuli BetlehemistĂ€ ja sanoi elonleikkaajille: \Herra\ olkoon teidĂ€n kanssanne. Ja he sanoivat hĂ€nelle: \Herra\ siunatkoon sinua. Ÿ EXŸ5șj‚e \Herra\ maksakoon sinulle työs, ja sinun palkkas olkoon tĂ€ydellinen \Herran\ Israelin Jumalan tykönĂ€, jonka tykö sinĂ€ olet tullut, turvaamaan hĂ€nen siipeinsĂ€ alle!ișiƒM Boas vastasi ja sanoi hĂ€nelle: minulle ilmoitettiin kaikki, mitĂ€s tehnyt olet anopilles, sittekuin sinun miehes kuoli: ettĂ€s jĂ€tit isĂ€s ja Ă€itis, ja isĂ€s maan, ja matkustit kansan tykö, jota et sinĂ€ ennen tuntenut.Bșh‚ Ja hĂ€n lankesi kasvoillensa ja kumarsi maahan, ja sanoi hĂ€nelle: minkĂ€tĂ€hden olen minĂ€ löytĂ€nyt armon sinun kasvois edessĂ€, ettĂ€ tunnet minun, joka kuitenkin olen muukalainen?qșgƒ] Katso visusti, millĂ€ pellolla he eloa ottavat, ja seuraa heitĂ€: minĂ€ sanoin palvelioilleni, ettei yksikÀÀn sinua vahingoitse. Ja jos sinĂ€ janoat, niin mene astiain tykö ja juo siitĂ€, mitĂ€ minun palveliani ovat ammuntaneet. z)èzkșoQ Niin poimi hĂ€n pellolla ehtooseen asti, ja hĂ€n tappoi ne poimitut; ja oli liki yksi epha ohria.șn‚% Varistelkaat myös sitomista lĂ€pimitten hĂ€nelle, ja jĂ€ttĂ€kÀÀt siihen, ettĂ€ hĂ€n ne poimis, ja Ă€lkÀÀn yksikÀÀn hĂ€ntĂ€ nuhdelko!șm‚) Kuin hĂ€n nousi poimimaan, kĂ€ski Boas palvelioitansa ja sanoi: sallikaat hĂ€nen poimia lyhdetten keskellĂ€ ja Ă€lkÀÀt hĂ€ntĂ€ hĂ€vĂ€iskö.‚ șl„  Boas sanoi jĂ€lleen hĂ€nelle: koska ruan aika joutuu, niin tule tĂ€nne, syö leipÀÀ ja kasta palas etikkaan. Niin hĂ€n istui elonleikkaajain viereen, ja hĂ€n antoi hĂ€nelle kuivatuita tĂ€hkĂ€pĂ€itĂ€, hĂ€n söi ja ravittiin, ja jĂ€tti jotakin tĂ€hteeksi.Sșkƒ! HĂ€n sanoi: anna minun löytÀÀ armo sinun kasvois edessĂ€, minun herrani; sillĂ€ sinĂ€ olet lohduttanut minua ja olet puhutellut piikaas suloisesti, vaikka en minĂ€ ole niinkuin joku sinun piioistas. ’L'’șs‚ Ja Ruut Moabilainen sanoi: hĂ€n sanoi myös minulle: ole minun palvelioitteni kanssa, siihenasti kuin he lopettavat kaiken minun eloni.ișrƒM Noomi sanoi miniĂ€llensĂ€: hĂ€n olkoon siunattu \Herralta\, joka ei ole ollut armotoin enemmin elĂ€viĂ€ kuin kuolleitakaan vastaan. Ja Noomi sanoi hĂ€nelle: tĂ€mĂ€ mies on meidĂ€n lĂ€himmĂ€isemme ja on meidĂ€n perillisemme.‚4șq„c Silloin sanoi hĂ€nen anoppinsa hĂ€nelle: kussas olet poiminut tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ja kussas olet työtĂ€ tehnyt? Siunattu olkoon se, joka sinun tuntenut on! Ja hĂ€n ilmoitti anopillensa, kenenkĂ€ tykönĂ€ hĂ€n työtĂ€ teki, sanoen: se mies, jonka tykönĂ€ minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ työtĂ€ tein, kutsutaan Boas.0șp‚[ Ja hĂ€n kantoi ne ja vei kaupunkiin, ja osoitti anopillensa, mitĂ€ hĂ€n oli poiminut. Toi myös ne ruan tĂ€hteet, joista hĂ€n oli itsensĂ€ ravinnut ja antoi hĂ€nelle. F&0:DNXblv€Š”žšČŒÆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐßêő      š   ©   Ș   «   Ź   ­   ź   Ż   °      š   ©   Ș   «   Ź   ­   ź   Ż   °   ±   Č   ł   Ž   ”   ¶   ·   ž   č   ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á      Ă   Ä   Ć   Æ  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í  Î  Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö  Ś  Ű   Ù  !Ú  "Û  #Ü  $Ę   Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć   æ   ç   è   é   ê  ë  ì  í S^Ă;¶$SMșyƒ Kuin hĂ€n maata panee, niin katso paikka, kussa hĂ€n makaa: niin mene ja nosta vaate hĂ€nen jalkainsa pÀÀltĂ€ ja pane siihen maata; niin hĂ€n kyllĂ€ sinulle sanoo, mitĂ€ sinun tekemĂ€n pitÀÀ.șx‚ Niin pese itses ja voitele sinus, ja vaateta itses ja mene luvaan, ettei yksikÀÀn sinua tunne, siihenasti kuin syöty ja juotu on.șw} Boas, meidĂ€n sukulaisemme, jonka piikain tykönĂ€ sinĂ€ olet ollut, katso, hĂ€n viskaa tĂ€nĂ€ yönĂ€ ohria luvassansa.șv ‚ Ja Noomi hĂ€nen anoppinsa sanoi hĂ€nelle: minun tyttĂ€reni, minĂ€ tahdon saattaa sinulle levon, ettĂ€ sinulle hyvin kĂ€vis.șu‚) Ja hĂ€n viipyi Boaksen piikain tykönĂ€ ja poimi tĂ€hkĂ€pĂ€itĂ€, siihenasti kuin ohrat ja nisut leikattiin; ja tuli jĂ€lleen anoppinsa tykö.șt‚7 Noomi sanoi Ruutille miniĂ€llensĂ€: minun tyttĂ€reni, hyvĂ€ on sinun mennĂ€ hĂ€nen piikainsa kanssa, ettei joku olisi sinua vastoin toisen pellolla. ±°\ t±?ș‚y HĂ€n sanoi: siunattu ole sinĂ€ \Herrassa\, minun tyttĂ€reni: sinĂ€ olet parantanut ensimĂ€isen armotyön sillĂ€ viimeisellĂ€, ettes ole seurannut nuorukaisia, köyhiĂ€ eli rikkaita.ș~‚ Ja hĂ€n sanoi: kukas olet? HĂ€n vastasi: minĂ€ olen Ruut, sinun palkollises: levitĂ€ siipes piikas ylitse, sillĂ€ sinĂ€ olet perillinen.rș}_ Puoliyön aikaan peljĂ€styi mies ja kÀÀnsi itsensĂ€: ja katso, vaimo makasi hĂ€nen jalkainsa juuressa.Yș|ƒ- Ja kuin Boas oli syönyt ja juonut, tuli hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ iloiseksi, ja hĂ€n meni levĂ€tĂ€ yhden kuhilaan taa. Ja hĂ€n tuli salaisesti ja nosti vaatteen hĂ€nen jalkainsa pÀÀltĂ€, ja pani siihen levĂ€tĂ€.Qș{ HĂ€n meni luvaan ja teki kaikki mitĂ€ hĂ€nen anoppinsa hĂ€nelle kĂ€ski.Mșz HĂ€n sanoi hĂ€nelle: kaikki, mitĂ€ sinĂ€ sanot minulle, teen minĂ€. X4|Ż»‚# Mutta vaimo meni anoppinsa tykö, joka sanoi: kuinka sinulle menestyy, tyttĂ€reni? Ja hĂ€n jutteli hĂ€nelle kaikki, mitĂ€ mies oli tehnyt,I»ƒ  Ja hĂ€n sanoi: anna liinavaattees joka yllĂ€s on, ja ota siihen; ja hĂ€n otti siihen. Ja hĂ€n mittasi hĂ€nelle kuusi mittaa ohria ja pani ne hĂ€nen pÀÀllensĂ€. Ja hĂ€n itse tuli kaupunkiin.4»‚c Ja hĂ€n lepĂ€si huomeneen asti hĂ€nen jalkainsa juuressa, ja nousi ennenkuin yksikÀÀn toisensa tunsi, ja sanoi: ei pidĂ€ kenenkÀÀn tietĂ€mĂ€n vaimon luvaan tulleeksi.H»ƒ  Ole tĂ€ssĂ€ yö, ja jos hĂ€n huomenna omistaa sinun, niin se on hyvĂ€, vaan jollei hĂ€n tahdo omistaa sinua, niin minĂ€ omistan sinun, niin totta kuin \Herra\ elÀÀ: lepÀÀ huomeneen asti.U»% Se on tosi, ettĂ€ minĂ€ olen perillinen; mutta toinen on lĂ€heisempi minua.$»‚C Ja nyt, tyttĂ€reni, Ă€lĂ€ pelkÀÀ: kaikki, mitĂ€s sanot, teen minĂ€ sinulle; sillĂ€ koko minun kansani kaupunki tietÀÀ, ettĂ€s olet kunniallinen vaimo. ŐrŻëyՁ » ‚; Niin sanoi hĂ€n perilliselle: sitĂ€ maan kappaletta, joka oli meidĂ€n veljellĂ€mme EliMelekillĂ€, kaupitsee Noomi, joka on tullut Moabilaisten maalta.o» Y Ja hĂ€n otti kymmenen miestĂ€ kaupungin vanhimmista, sanoen heille: istukaat tĂ€hĂ€n; ja he istuivat.@» ‚} Ja Boas meni porttiin ja istui siellĂ€; ja katso, perillinen kĂ€vi ohise, ja Boas puhutteli hĂ€ntĂ€, sanoen: palaja tĂ€nne ja istu viereeni, ole kukas olet. Niin hĂ€n palasi ja istui.?»‚y HĂ€n sanoi: ole hiljakses, tyttĂ€reni, niinkauvan ettĂ€ sinĂ€ saat nĂ€hdĂ€, kuinka tĂ€mĂ€ tapahtuu; sillĂ€ ei se mies lakkaa ennen kuin hĂ€n tĂ€mĂ€n tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ hyvin lopettaa. »‚ Ja sanoi: nĂ€mĂ€t kuusi mittaa ohria antoi hĂ€n minulle; sillĂ€ hĂ€n sanoi: ei pidĂ€ sinun tyhjin kĂ€sin menemĂ€n anoppis tykö. X’ŃX=»‚u Ja muinen oli Israelissa lunastamisessa ja perimisessĂ€ vahvistukseksi kaikkiin asioihin, ettĂ€ mies riisui kenkĂ€nsĂ€ ja antoi lĂ€himmĂ€isellensĂ€: ja se oli todistus Israelissa.4» ‚c Niin sanoi perillinen: en minĂ€ taida periĂ€ sitĂ€, etten minĂ€ hukuttaisi omaa perimistĂ€ni: peri sinĂ€ se mitĂ€ minun tulisi periĂ€; sillĂ€ en minĂ€ taida sitĂ€ periĂ€.=» ‚u Niin vastasi Boas: jona pĂ€ivĂ€nĂ€ sinĂ€ Noomin kĂ€destĂ€ lunastat pellon, niin ota Ruut Moabilainen, vainajan emĂ€ntĂ€, herĂ€ttÀÀkses kuolleelle nimeĂ€ hĂ€nen perinnössĂ€nsĂ€.‚j» …O SentĂ€hden ajattelin minĂ€ sen sinulle ilmoittaa ja sanoa: jos tahdot sen todella periĂ€, niin lunasta se tĂ€ssĂ€ kaupungin asuvaisten ja kansani vanhimpain edessĂ€; vaan jollet sinĂ€ sitĂ€ tahdo periĂ€, niin sano minulle, ettĂ€ minĂ€ sen tietĂ€isin; sillĂ€ ei ole yhtÀÀn muuta perillistĂ€ kuin sinĂ€ ja minĂ€ sinun jĂ€lkees. HĂ€n sanoi: minĂ€ perin. ŁŁêÓŁ‚,»„S Niin kansa ja vanhimmat, jotka portissa olivat, sanoivat: me olemme todistajat. \Herra\ tehköön vaimolle, joka sinun huoneeses tulee, niinkuin Rakelille ja niinkuin Lealle, jotka molemmat Israelin huoneen rakensivat, ja enentyköön voimas Ephratassa, ja tullos kuuluisaksi BetlehemissĂ€!‚»„! Ja myös Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, olen ottanut emĂ€nnĂ€kseni, herĂ€ttÀÀkseni kuolleelle nimeĂ€ hĂ€nen perimisessĂ€nsĂ€, ja ettei kuolleen nimi hukkuisi veljeinsĂ€ seasta ja hĂ€nen siastansa portissa; sen pÀÀlle olette te tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ todistajat.5»‚e Boas anoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: te olette tĂ€nĂ€pĂ€ivĂ€nĂ€ todistajani, ettĂ€ minĂ€ olen lunastanut Noomilta kaikki mitĂ€ EliMelekin, Kiljonin ja Mahlonin oli,Z»/ Niin perillinen sanoi Boakselle: lunasta sinĂ€ se; ja riisui kengĂ€n jalastansa. XœUa?»{ TĂ€mĂ€ on Peretsin sukukunta: Perets siitti Hetsronin./»‚Y Mutta hĂ€nen kylĂ€nsĂ€ vaimot antoivat hĂ€nelle nimen ja sanoivat: Noomille on poika syntynyt; ja kutsuivat hĂ€nen nimensĂ€ Obed: tĂ€mĂ€ on Davidin isĂ€n Isain isĂ€.>»y Ja Noomi otti lapsen, pani helmaansa ja kasvatti sen.9»‚m HĂ€n on virvoittava sinua ja holhoova sinun vanhuuttas; sillĂ€ sinun miniĂ€s, joka sinua rakastaa, on hĂ€nen synnyttĂ€nyt; hĂ€n itse on sinulle parempi kuin seitsemĂ€n poikaa.'»‚I Niin vaimot sanoivat Noomille: kiitetty olkoon \Herra\, joka ei sallinut sinulta puuttua perillistĂ€ tĂ€hĂ€n aikaan, ettĂ€ hĂ€nen nimensĂ€ pysyis Israelissa.»‚) Niin Boas otti Ruutin emĂ€nnĂ€ksensĂ€, ja hĂ€n meni hĂ€nen tykönsĂ€; ja \Herra\ antoi hĂ€nen tulla hedelmĂ€lliseksi, ja hĂ€n synnytti pojan.$»‚C Ja sinun huonees olkoon niinkuin Peretsen huone, jonka Tamar synnytti Juudalle, siitĂ€ siemenestĂ€, jonka \Herra\ sinulle antaa tĂ€stĂ€ nuoresta vaimosta! ’‚MgÖ$’»! ‚  Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona Elkana uhrasi, antoi hĂ€n emĂ€nnĂ€llensĂ€ Peninnalle ja kaikille hĂ€nen pojillensa ja tyttĂ€rillensĂ€ osat..»  ‚Y  Se mies meni vuosivuodelta kaupungistansa Siloon rukoilemaan ja uhraamaan \Herralle\ Zebaotille; ja siellĂ€ oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, \Herran\ papit. » ‚  Ja hĂ€nellĂ€ oli kaksi vaimoa, yhden nimi oli Hanna ja toisen nimi Peninna; ja Peninnalla oli lapsia, mutta Hannalla ei ollut lasta.,» ‚W Yksi mies oli Ramataimin Zophimista Ephraimin vuorelta, ja hĂ€nen nimensĂ€ oli Elkana Jerohamin poika, Elihun pojan, Tohun pojan, Zuphin pojan, joka oli Ephratista.3»c Obed siitti Isain, ja Isai siitti Davidin.2»a Salmo siitti Boaksen: Boas siitti Obedin.=»w Amminadab siitti Nahessonin: Nahesson siitti Salmon.;»s Ja Hetsron siitti Raamin: Raam siitti Amminadabin. Æ| {¶%Æ\»' 5 Ja Hanna oli sangen katkeralla sydĂ€mellĂ€, ja rukoili \Herraa\, ja itki hartaasti, »& ‚ Niin nousi Hanna, sittekuin hĂ€n oli syönyt ja juonut Silossa; ja pappi Eli istui istuimella \Herran\ templin pihtipielen tykönĂ€,A»% ‚  Ja Elkana hĂ€nen miehensĂ€ sanoi hĂ€nelle: Hanna, mitĂ€s itket? ja miksi et syö? ja minkĂ€tĂ€hden sinun sydĂ€mes on murheellinen? enkö minĂ€ sinulle parempi ole kuin kymmenen poikaa? »$ ‚  Ja niin hĂ€n teki joka vuosi, kuin he menivĂ€t \Herran\ huoneesen, ja saatti hĂ€nen murheelliseksi. Mutta hĂ€n itki ja ei syönyt.o»# [  Ja hĂ€nen vainoojansa vaivasi hĂ€ntĂ€ ja soimasi hĂ€nelle, ettĂ€ \Herra\ oli sulkenut hĂ€nen kohtunsa.»" }  Mutta Hannalle antoi hĂ€n yhden osan murehtien, sillĂ€ hĂ€n rakasti Hannaa; mutta \Herra\ oli sulkenut hĂ€nen kohtunsa. 1ÓxÏgź1z»- q  ÄlĂ€ pidĂ€ piikaas irstaisena vaimona, sillĂ€ minĂ€ olen suuresta murheestani ja vaivastani tĂ€hĂ€nasti puhunut.5», ‚g  Mutta Hanna vastasi ja sanoi: ei, herrani! minĂ€ olen murheellinen vaimo: viinaa ja vĂ€kevÀÀ juomaa en ole minĂ€ juonut, vaan olen vuodattanut sydĂ€meni \Herran\ edessĂ€.e»+ G  Ja Eli sanoi hĂ€nelle: kuinka kauvan sinĂ€ olet juovuksissa? anna viinan olla sinustas pois.%»* ‚G SillĂ€ Hanna puhui sydĂ€messĂ€nsĂ€, ja ainoastaan hĂ€nen huulensa liikkuivat, mutta hĂ€nen ÀÀnensĂ€ ei kuulunut; niin Eli luuli hĂ€nen juovuksissa olevan.X») - Ja kuin hĂ€n kauvan rukoili \Herran\ edessĂ€, otti Eli vaarin hĂ€nen suustansa.‚)»( „O Ja lupasi lupauksen, sanoen: \Herra\ Zebaot! jos sinĂ€ armossa katsoisit piikas ahdistusta, muistaisit minua ja et unhottaisi piikaas, mutta antaisit piialles pojan; niin minĂ€ annan hĂ€nen \Herralle\ kaikiksi hĂ€nen ikĂ€pĂ€iviksensĂ€, ja partaveitsi ei pidĂ€ hĂ€nen pÀÀhĂ€nsĂ€ tuleman. P{æ1P;»3 ‚s  Ja ei Hanna mennyt ylös, vaan sanoi miehellensĂ€: kuin lapsi vieroitetaan, niin minĂ€ otan hĂ€nen kanssani nĂ€yttÀÀkseni \Herralle\, ja sitte pitÀÀ hĂ€n siellĂ€ aina oleman.o»2 [  Ja Elkana meni ylös kaiken huoneensa kanssa, uhraamaan \Herralle\ vuosikautista uhria ja lupaustansa.,»1 ‚U  Ja kuin muutamat pĂ€ivĂ€t olivat kuluneet, tuli Hanna raskaaksi ja synnytti pojan ja kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Samuel: sillĂ€ minĂ€ olen hĂ€ntĂ€ rukoillut \Herralta\.1»0 ‚_  Ja he nousivat varhain huomeneltain rukoilemaan \Herraa\; sitte palasivat he ja tulivat kotiansa Ramaan. Ja Elkana tunsi emĂ€ntĂ€nsĂ€ Hannan, ja \Herra\ muisti hĂ€ntĂ€.»/ ‚  HĂ€n sanoi: anna sinun piikas löytÀÀ armo silmĂ€is edessĂ€. Niin vaimo meni matkaansa ja söi, ja ei ollut silleen niin murheellinen.».   Eli vastasi ja sanoi: mene rauhaan, ja Israelin Jumala antakoon sinulle rukoukses, jonka sinĂ€ olet hĂ€neltĂ€ rukoillut! ČùÌ.Čy»8 o  TĂ€tĂ€ nuorukaista minĂ€ anoin: nyt on \Herra\ minulle antanut minun rukoukseni, jonka minĂ€ hĂ€neltĂ€ rukoilin.»7 ‚1  Ja hĂ€n sanoi: Ah, herrani! niin totta kuin sinun sielus elÀÀ, herrani, minĂ€ olen se vaimo, joka tĂ€ssĂ€ tykönĂ€s seisoi ja rukoili \Herraa\.D»6   Ja he teurastivat mullin, ja toivat nuorukaisen Elin eteen.b»5 ƒA  Ja hĂ€n toi hĂ€nen ylös kanssansa, sittekuin hĂ€n hĂ€nen vieroittanut oli, kolmen mullin kanssa, yhden ephan jauhoja ja leilin viinaa: ja toi hĂ€nen \Herran\ huoneesen Silossa, ja nuorukainen oli vielĂ€ sangen nuori.‚»4 „  Elkana hĂ€nen miehensĂ€ sanoi hĂ€nelle: tee niinkuin sinulle parhaaksi nĂ€kyy, ole niinkauvan ettĂ€s hĂ€nen vieroitat: \Herra\ vahvistakoon sen minkĂ€ hĂ€n puhunut on. Niin vaimo jĂ€i kotia ja imetti poikaansa, siihenasti ettĂ€ hĂ€n vieroitti hĂ€nen. E  #.9CNYdoz…›Š±ŒÇÒĘèóț *4?JU`kvŒ—ą­·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëő  ï  đ  ń  ò   ó  ô  ő  ö  ś  ï  đ  ń  ò   ó  ô  ő  ö  ś  ű  ù  ú   û   ü   ę   ț   ÿ                                                                               !  "  #  $  %  &  '  (  )   *  +  ,  -  .  /  0  1   2   3 Ü]é4ÜU»=%  VĂ€kevĂ€in joutset ovat sĂ€rjetyt, ja heikot ovat vĂ€kevyydellĂ€ vyötetyt.1»<‚]  Lakatkaat suuresta kerskaamisestanne, pankaat pois teidĂ€n suustanne se vanha; sillĂ€ \Herra\ on kaikkitietĂ€vĂ€ Jumala, ja ei anna senkaltaisia aivoituksia menestyĂ€.»;‚  Ei kenkÀÀn niin pyhĂ€ ole kuin \Herra\; sillĂ€ ei yksikÀÀn ole paitsi sinua, ja ei yhtÀÀn kalliota ole niinkuin meidĂ€n Jumalamme.Z»: ƒ1  Ja Hanna rukoili ja sanoi: minun sydĂ€meni riemuitsee \Herrassa\, minun sarveni on ylennetty \Herrassa\. Minun suuni on leviĂ€ltĂ€ auvennut minun vihollisteni ylitse; sillĂ€ minĂ€ riemuitsen sinun autuudestas.»9 ‚;  SentĂ€hden annan minĂ€ hĂ€nen \Herralle\ jĂ€lleen kaikeksi elinajaksensa, ettĂ€ hĂ€n \Herralta\ rukoiltu on; ja hĂ€n rukoili \Herraa\ siinĂ€ paikassa. ò"Ăuyò»B‚  HĂ€n varjelee pyhĂ€in jalat, mutta jumalattomat pitÀÀ vaikenemaan pimeydessĂ€; sillĂ€ oma suuri voima ei mitÀÀn auta.x»Aƒk  HĂ€n nostaa tomusta köyhĂ€n ja ylentÀÀ vaivaisen loasta, istuttaaksensa hĂ€ntĂ€ pÀÀmiesten sekaan ja antaaksensa hĂ€nen kunnian istuimen periĂ€; sillĂ€ maan perustukset ovat \Herran\, ja maan piirin on hĂ€n asettanut niiden pÀÀlle.K»@  \Herra\ tekee köyhĂ€ksi ja rikkaaksi, hĂ€n alentaa ja ylentÀÀ.\»?3  \Herra\ kuolettaa ja virvoittaa, vie suureen ahdistukseen ja siitĂ€ ulos jĂ€lleen.Z»>ƒ/  Jotka ennen ravitut olivat, ne ovat itsensĂ€ myyneet leivĂ€n edestĂ€, jotka nĂ€lkÀÀ kĂ€rsivĂ€t, ei silleen isoa, siihen asti ettĂ€ hedelmĂ€töin seitsemĂ€n synnytti, ja jolla monta lasta oli, tuli heikoksi. /čsÏę/J»Hƒ  Niin myös ennenkuin he polttivat lihavuuden, tuli papin palvelia ja sanoi niille, jotka uhria kantoivat: anna lihaa paistettaa papille, sillĂ€ ei hĂ€n ota keitettyĂ€ lihaa sinulta vaan uutta.N»Gƒ  Ja pisti sen kattilaan, eli pataan, eli kruusiin, eli pannuun, ja kaikki mitĂ€ hĂ€n veti ylös hangolla, sen pappi otti siitĂ€; ja niin tekivĂ€t he kaikelle Israelille, jotka tulivat sinne Siloon. »F‚;  EikĂ€ myös pappein oikeutta kansan edessĂ€: kuin joku uhrin uhrasi, tuli papin palvelia, kuin liha keitettiin, ja oli kolmehaarainen hanko kĂ€dessĂ€,C»E  Mutta Elin pojat olivat ilkiĂ€t ja ei totelleet \Herraa\,b»D?  Ja Elkana meni Ramaan huoneesensa; vaan nuorukainen palveli \Herraa\ papin Elin edessĂ€.^»Cƒ7  Ne, jotka riitelevĂ€t \Herran\ kanssa, pitÀÀ muserrettaman rikki, hĂ€n jylisee taivaassa heidĂ€n ylitsensĂ€. \Herra\ tuomitsee maan ÀÀret, ja antaa kuninkaallensa vĂ€kevyyden, ja ylentÀÀ voideltunsa sarven. &,‹Ÿ&»N‚#  Ja \Herra\ oppi Hannaa, ja hĂ€n tuli raskaaksi ja synnytti kolme poikaa ja kaksi tytĂ€rtĂ€; ja nuorukainen Samuel kasvoi \Herran\ edessĂ€.I»Mƒ  Ja Eli siunasi Elkanan ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja sanoi: \Herra\ antakoon sinulle siemenen tĂ€stĂ€ vaimosta sen rukouksen tĂ€hden, jonka hĂ€n on rukoillut \Herralta\; ja he menivĂ€t siallensa.»L‚5  Ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ oli tehnyt hĂ€nelle vĂ€hĂ€n hameen, ja vei sen hĂ€nelle joka vuosi, kuin hĂ€n meni ylös miehensĂ€ kanssa uhraamaan vuosiuhria.n»KW  Mutta Samuel palveli \Herran\ edessĂ€, ja nuorukainen oli vyötetty liinaisella pÀÀllisvaatteella.|»Js  Ja sentĂ€hden oli nuorukaisten rikos sangen suuri \Herran\ edessĂ€; sillĂ€ kansa katsoi \Herran\ ruokauhrin ylön.`»Iƒ;  Kuin joku sanoi hĂ€nelle: polttakaat lihavuus tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ niinkuin pitÀÀ, ota sitte sinulles, mitĂ€ sydĂ€mes himoitsee. Niin sanoi hĂ€n hĂ€nelle: nyt pitÀÀ sinun antaman, jolles anna, niin minĂ€ otan vĂ€kisin. &JÆ?`ń&G»Tƒ  Ja Jumalan mies tuli Elin tykö ja sanoi hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\: enkö minĂ€ ilmeisesti ilmoittanut minuani sinun isĂ€s huoneelle, kuin he vielĂ€ olivat EgyptissĂ€ Pharaon huoneessa?l»SS  Mutta nuorukainen Samuel vaelsi ja kasvoi, ja oli otollinen sekĂ€ \Herran\ ettĂ€ ihmisten edessĂ€.[»Rƒ1  Jos joku rikkoo ihmistĂ€ vastaan, niin tuomarit sen sovittavat; mutta jos joku rikkoo \Herraa\ vastaan, kuka sen edestĂ€ rukoilee? Ja ei he kuulleet IsĂ€nsĂ€ ÀÀntĂ€, sentĂ€hden \Herra\ tahtoi heidĂ€t tappaa.»Q‚  Ei niin, minun poikani! ei ole se hyvĂ€ sanoma, jonka minĂ€ kuulen, ettĂ€ te saatatte \Herran\ kansan syntiĂ€ tekemÀÀn.»P{  Ja sanoi heille: miksi te teette senkaltaisia? sillĂ€ minĂ€ kuulen teidĂ€n pahoja tekojanne kaikelta tĂ€ltĂ€ kansalta.2»O‚_  Mutta Eli oli juuri vanha, ja kuuli, mitĂ€ hĂ€nen poikansa tekivĂ€t kaikelle Israelille ja ettĂ€ he makasivat vaimoin kanssa, jotka palvelivat seurakunnan majan ovella, ŽôöŽ‚d»W…C  SentĂ€hden sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minĂ€ olen vakaisesti puhunut, ettĂ€ sinun huonees ja sinun isĂ€s huone pitÀÀ vaeltaman minun edessĂ€ni ijankaikkisesti; mutta nyt sanoo \Herra\: olkoon se kaukana minusta: sillĂ€ jotka minua kunnioittavat, niitĂ€ minĂ€ tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitÀÀ katsottaman ylön.z»Vƒo  Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka minĂ€ olen kĂ€skenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemmĂ€n kunnioitit poikias kuin minua, lihoittaaksenne teitĂ€nne kaikista minun kansani Israelin ruokauhrein uutisista?‚»U„  Ja minĂ€ valitsin hĂ€nen minulle papiksi kaikista Israelin sukukunnista uhraamaan minun alttarilleni, ja sytyttĂ€mÀÀn suitsutusta, ja kantamaan pÀÀllisvaatetta minun edessĂ€ni: ja minĂ€ olen antanut sinun isĂ€s huoneelle kaikki Israelin lasten tulet. 4^ č4Y»\ƒ- # Ja minĂ€ herĂ€tĂ€n minulleni uskollisen papin: se tekee niinkuin minun sydĂ€messĂ€ni ja mielessĂ€ni on. Ja minĂ€ rakennan hĂ€nelle vahvan huoneen, vaeltaaksensa minun voideltuni edessĂ€ hĂ€nen elinaikanansa.$»[‚C " Ja tĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman sinulle merkiksi, mikĂ€ sinun poikais Hophnin ja Pinehaan pÀÀlle pitÀÀ tuleman: yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ molemmat kuoleman.c»ZƒA ! En minĂ€ kuitenkaan hĂ€vitĂ€ kaikkia lapsias minun alttariltani, ettĂ€ minĂ€ kulutan sinun silmĂ€s, ja sinun sielus murheesen saatan; mutta kaikki sinun huonees paljous pitÀÀ kuoleman, kuin ne ovat mieheksi tulleet.:»Y‚o  Ja sinun pitÀÀ nĂ€kemĂ€n sinun vastaanseisojas majassa, kaikessa hyvyydessĂ€, mikĂ€ Israelille tapahtuu; ja ei yksikÀÀn vanha pidĂ€ oleman sinun huoneessas ijankaikkisesti.»X‚7  Katso, se aika tulee, ettĂ€ minĂ€ murran sinun kĂ€sivartes ja sinun isĂ€s huoneen kĂ€sivarren, ettei yksikÀÀn vanha pidĂ€ sinun huoneessas oleman. mÿzïw&m5»b‚e  Ja hĂ€n juoksi Elin tykö ja sanoi: katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen, sinĂ€ kutsuit minua. HĂ€n sanoi: en minĂ€ kutsunut, mene jĂ€lleen ja pane maata; ja hĂ€n meni ja pani maata.N»a  Ja \Herra\ kutsui Samuelia; hĂ€n vastasi: katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.u»`e  Ja Samuel makasi \Herran\ templissĂ€, siinĂ€ kuin Jumalan arkki oli, ennenkuin Jumalan lamppu sammutettiin.»_‚  Ja tapahtui siihen aikaan, ettĂ€ Eli makasi siallansa, ja hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ rupesivat pimentymÀÀn, niin ettei hĂ€n nĂ€hnyt.»^   Ja nuorukainen Samuel palveli Elin edessĂ€ \Herraa\; ja \Herran\ sana oli kallis siihen aikaan, ja ei ollut ilmoituksia.}»]ƒu $ Ja tapahtuu, ettĂ€ se joka jÀÀ jĂ€lkeen sinun huoneeses, pitÀÀ tuleman ja kumartaman hĂ€ntĂ€ hopiapenningin ja leivĂ€n kappaleen edestĂ€, ja pitÀÀ sanoman: pÀÀstĂ€ minua nyt yhden papin osaan, ettĂ€ minĂ€ saisin syödĂ€ palan leipÀÀ. ‘#ŻĘ&‘»g‚  Niin tuli \Herra\ ja seisoi siellĂ€, ja kutsui niinkuin ennenkin: Samuel, Samuel. Ja Samuel sanoi: puhu! sillĂ€ sinun palvelias kuulee.3»f‚a  Ja Eli sanoi Samuelille: mene ja pane maata, ja jos sinua vielĂ€ kutsutaan, niin sano: puhu, \Herra\! sillĂ€ sinun palvelias kuulee. Samuel meni ja pani maata siallensa.N»eƒ  Ja \Herra\ kutsui Samuelia vielĂ€ kolmannen kerran, ja hĂ€n nousi ja meni Elin tykö, ja sanoi: katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen, sinĂ€ kutsuit minua. Niin ymmĂ€rsi Eli, ettĂ€ \Herra\ kutsui nuorukaista.q»d]  Mutta Samuel ei tuntenut silloin vielĂ€ \Herraa\; ja \Herran\ sana ei ollut vielĂ€ ilmoitettu hĂ€nelle.Y»cƒ-  Ja \Herra\ kutsui taas Samuelia, ja Samuel nousi ja meni Elin tykö, ja sanoi: katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen, sinĂ€ kutsuit minua. HĂ€n sanoi: en minĂ€ kutsunut sinua, minun poikani, mene jĂ€lleen ja pane maata. BlĘÏ,šBc»mA  Niin kutsui Eli hĂ€nen ja sanoi: Samuel poikani; hĂ€n vastasi: katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.»l{  Ja Samuel makasi huomeneen asti, ja avasi \Herran\ huoneen oven. Ja Samuel ei tohtinut ilmoittaa Elille sitĂ€ nĂ€kyĂ€.»k‚9  SentĂ€hden olen minĂ€ vannonut Elin huoneelle, ettĂ€ tĂ€mĂ€ Elin huoneen pahateko ei pidĂ€ lepytettĂ€mĂ€n uhrilla eikĂ€ ruokauhrilla ijankaikkisesti.‚ »j„  Ja minĂ€ tahdon tehdĂ€ hĂ€nelle tiettĂ€vĂ€ksi, ettĂ€ minĂ€ olen Tuomari hĂ€nen huoneellensa ijankaikkisesti sen pahan työn tĂ€hden, ettĂ€ hĂ€n tiesi poikansa hĂ€piĂ€llisesti itsensĂ€ kĂ€yttĂ€neen, ja ei kertaakaan vihaisesti katsonut heidĂ€n pÀÀllensĂ€. »i‚  SinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tuotan minĂ€ Elille kaikki ne mitkĂ€ minĂ€ hĂ€nen huonettansa vastaan puhunut olen: minĂ€ alan ja pÀÀtĂ€n sen.»h‚  Ja \Herra\ sanoi Samuelille: katso, minĂ€ teen yhden asian Israelissa, niin ettĂ€ sen molemmat korvat pitÀÀ soiman, joka sen kuulee. X<—Ș*XN»s ƒ  Ja Samuel rupesi saarnaamaan koko Israelin edessĂ€; ja Israel meni sotaan Philistealaisia vastaan, ja he sioittivat heitĂ€nsĂ€ EbenEtserin tykö, mutta Philistealaiset asettivat leirinsĂ€ Aphekiin.}»ru  Ja \Herra\ taas ilmestyi hĂ€nelle Silossa; sillĂ€ \Herra\ oli ilmaantunut Samuelille Silossa \Herran\ sanan kautta.k»qQ  Ja koko Israel, hamasta Danista niin BerSabaan, tunsi Samuelin uskolliseksi \Herran\ prophetaksi.|»ps  Ja Samuel kasvoi, ja \Herra\ oli hĂ€nen kanssansa, ja ei langennut yhtĂ€kÀÀn kaikista hĂ€nen sanoistansa maahan.!»o‚=  Niin Samuel sanoi hĂ€nelle kaikki ja ei hĂ€neltĂ€ mitÀÀn salannut. Vaan hĂ€n sanoi: hĂ€n on \Herra\, hĂ€n tehköön niinkuin hĂ€nelle on kelvollinen.@»n‚{  HĂ€n sanoi: mikĂ€ sana se on, joka sinulle sanottiin? Ă€lĂ€ salaa sitĂ€ minulta. Jumala tehköön sinulle sen ja sen, jos sinĂ€ jotain salaat minulta siitĂ€ mikĂ€ sinulle sanottu on. %?Ɂ(»x‚K  Kuin Philistealaiset kuulivat ilohuudon, sanoivat he: mikĂ€ suuri ilohuuto on Hebrealaisten leirissĂ€? Ja kuin he ymmĂ€rsivĂ€t \Herran\ arkin tulleen leiriin,s»wa  Ja \Herran\ liitonarkin tultua leiriin, huusi kaikki Israel suurella ilohuudolla, niin ettĂ€ maa kajahti.P»vƒ  Ja kansa lĂ€hetti Siloon, ja he antoivat sieltĂ€ tuoda \Herran\ Zebaotin liitonarkin, joka istuu Kerubimin pÀÀllĂ€. Ja siellĂ€ oli kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, Jumalan liitonarkin kanssa.‚»u„  Kuin kansa tuli leiriin, sanoivat Israelin vanhimmat: minkĂ€tĂ€hden \Herra\ antoi meidĂ€n tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ lyötÀÀ Philistealaisilta? Ottakaamme \Herran\ liitonarkki Silosta tykömme ja antakaamme sen tulla keskellemme vapahtamaan meitĂ€ vihollistemme kĂ€destĂ€.W»tƒ)  Ja Philistealaiset valmistivat itsensĂ€ Israelia vastaan, ja sota levitti itsensĂ€ pitkĂ€lle, ja Israel lyötiin Philistealaisilta; ja he löivĂ€t siinĂ€ tappeluksessa kedolla lĂ€hes neljĂ€tuhatta miestĂ€. 8f»ü?à8$»~‚C  Silloin juoksi sotajoukosta yksi BenJaminilainen ja tuli sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Siloon; ja hĂ€n oli revĂ€issyt vaatteensa ja viskonut multaa pÀÀnsĂ€ pÀÀlle.\»}3  Ja Jumalan arkki otettiin pois; ja kaksi Elin poikaa, Hophni ja Pinehas, kuolivat.9»|‚m  Niin Philistealaiset sotivat, ja Israel lyöttiin, ja jokainen pakeni majaansa, ja se oli sangen suuri tappo, niin ettĂ€ Israelista kaatui kolmekymmentĂ€ tuhatta jalkamiestĂ€.;»{‚q  Olkaat siis rohkiat sydĂ€mestĂ€ ja olkaat miehet, Philistealaiset, ettei teidĂ€n pitĂ€isi palveleman Hebrealaisia, niinkuin he ovat teitĂ€ palvelleet: olkaat miehet ja sotilaat!'»z‚I  Voi meitĂ€! kuka pelastaa meitĂ€ nĂ€iden suurten jumalain kĂ€sistĂ€? NĂ€mĂ€t ovat ne jumalat, jotka löivĂ€t Egyptin korvessa kaikkinaisilla rangaistuksilla.»y‚'  PelkĂ€sivĂ€t Philistealaiset ja sanoivat: Jumala on tullut leiriin. Ja vielĂ€ sitte sanoivat: voi meitĂ€! sillĂ€ ei se ole ennen niin ollut. E  "-8CNXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   5   6  7  8  9  :   ;  <  =   5   6  7  8  9  :   ;  <  =  >  ?  @  A  B   C   D   E   F   G  H  I  J  K  L  M  N  O  P   Q  R  S  T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f  g  h  i  j  k   l  m  n  o  p  q  r  s  t  u  v  w  x  y ˜Žƒ˜gŒƒI  Silloin vastasi sanansaattaja ja sanoi: Israel on paennut Philistealaisten edellĂ€, ja suuri tappo on kansassa tapahtunut, ja molemmat sinun poikas, Hophni ja Pinehas, ovat myös kuolleet, ja Jumalan arkki on otettu pois.Œy  Ja mies sanoi Elille: minĂ€ olen tullut ja paennut tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sotajoukosta. Mutta hĂ€n sanoi: kuinka kĂ€y, poikani?Œ‚  Ja Eli oli yhdeksĂ€nkymmenen ja kahdeksan ajastaikainen, ja hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ olivat jo niin pimenneet, ettei hĂ€n nĂ€hnyt.Œ‚  Ja kuin Eli kuuli korkian huudon ÀÀnen, kysyi hĂ€n: mikĂ€ kapina tĂ€mĂ€ on? Niin tuli mies nopiasti ja ilmoitti sen Elille.c»ƒA  Ja katso, kuin hĂ€n sinne tuli, istui Eli istuimella, tielle katselemaan; sillĂ€ hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ oli peljĂ€styksissĂ€ Jumalan arkin tĂ€hden. Ja kuin mies tuli kaupunkiin, ilmoitti hĂ€n sen, ja koko kaupunki parkui. ț)€bŒ?  Ja hĂ€n taas sanoi: Israelin kunnia on tullut pois, sillĂ€ Jumalan arkki on otettu pois.%Œ‚E  Ja kutsui sen lapsen Ikabod ja sanoi: kunnia on tullut Israelista pois; sillĂ€ Jumalan arkki otettiin pois, ja hĂ€nen appensa ja miehensĂ€ olivat kuolleet.QŒƒ  Ja kuin hĂ€n oli kuolemallansa, sanoivat vaimot, jotka seisoivat hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ sinulle on poika syntynyt. Mutta ei hĂ€n mitÀÀn vastannut eikĂ€ sitĂ€ mieleensĂ€ pannut;‚Œ„  Ja hĂ€nen miniĂ€nsĂ€ Pinehaan emĂ€ntĂ€ oli viimeisellensĂ€ raskas; kuin hĂ€n sen sanoman kuuli, ettĂ€ Jumalan arkki oli otettu pois ja hĂ€nen appensa ja miehensĂ€ olivat kuolleet, kumarsi hĂ€n itsensĂ€ ja synnytti; sillĂ€ hĂ€nen kipunsa kĂ€vi hĂ€nen pÀÀllensĂ€.iŒƒM  Ja kuin hĂ€n kuuli mainittavan Jumalan arkkia, lankesi hĂ€n maahan taapĂ€in istuimelta portin tykönĂ€, ja mursi niskansa ja kuoli; sillĂ€ hĂ€n oli vanha ja raskas mies. Ja hĂ€n tuomitsi Israelia neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa. Š€K§ŠŒ‚  Mutta \Herran\ kĂ€si oli raskas Asdodilaisten pÀÀllĂ€ ja hĂ€vitti heidĂ€t, ja löi Asdodin ja kaiken ympĂ€ristön ajoksilla. Œ ‚  SentĂ€hden Dagonin papit ja kaikki jotka Dagonin huoneesen menevĂ€t, ei astu Dagonin kynnykselle Asdodissa tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.dŒ ƒC  Ja he nousivat toisena huomenna, ja katso, Dagon makasi suullansa maassa \Herran\ arkin edessĂ€, mutta Dagonin pÀÀ ja molemmat hĂ€nen kĂ€tensĂ€ olivat poikki hakattuina kynnyksellĂ€, ja muu ruumis vain oli jĂ€lellĂ€.8Œ ‚k  Ja Asdodilaiset nousivat toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ varhain, ja katso, Dagon makasi suullansa maassa \Herran\ arkin edessĂ€; mutta he ottivat Dagonin ja nostivat entiselle siallensa.VŒ '  Ja veivĂ€t sen sisĂ€lle Dagonin huoneesen ja asettivat sen Dagonin rinnalle.YŒ  /  Ja Philistealaiset ottivat Jumalan arkin ja veivĂ€t sen EbenEtseristĂ€ Asdodiin, q)OqZŒƒ/  Niin he lĂ€hettivĂ€t Jumalan arkin Ekroniin. Kuin Jumalan arkki tuli Ekroniin, huusivat Ekronilaiset ja sanoivat: he ovat vetĂ€neet Israelin Jumalan arkin minun tyköni, surmataksensa minua ja minun kansaani.GŒƒ  Ja kuin he sen kantoivat, nousi suuri kapina kaupungissa \Herran\ kĂ€den kautta, ja hĂ€n löi kaupungin miehet sekĂ€ pienet ettĂ€ suuret; ja he saivat salaiset kivut salaisiin paikkoihinsa.‚ Œ„  Ja he lĂ€hettivĂ€t ja kutsuivat kaikki Philistealaisten pÀÀmiehet tykönsĂ€ kokoon, ja sanoivat: mitĂ€ me teemme Israelin Jumalan arkille? He vastasivat: antakaat kantaa Israelin Jumalan arkki Gatin ympĂ€ri; ja he kantoivat Israelin Jumalan arkin ympĂ€ri.SŒƒ!  Kuin Asdodin miehet nĂ€kivĂ€t niin olevan, sanoivat he: Ă€lkÀÀmme antako Israelin Jumalan arkin olla meidĂ€n tykönĂ€mme; sillĂ€ hĂ€nen kĂ€tensĂ€ on juuri raskas meitĂ€ ja jumalaamme Dagonia vastaan. Ć>ïXŒƒ+  Ja Philistealaiset kutsuivat pappinsa ja tietĂ€jĂ€nsĂ€ kokoon ja sanoivat: mitĂ€ meidĂ€n pitÀÀ \Herran\ arkille tekemĂ€n? Antakaat meidĂ€n tietÀÀ, millĂ€ meidĂ€n pitÀÀ lĂ€hettĂ€mĂ€n hĂ€ntĂ€ siallensa.LŒ   Ja \Herran\ arkki oli seitsemĂ€n kuukautta Philistealaisetn maalla.Œ‚  Ja ihmiset, jotka ei kuolleet, olivat lyödyt salaisissa paikoissansa, niin ettĂ€ huuto meni kaupungista ylös taivaasen.‚7Œ„i  Niin lĂ€hettivĂ€t he ja kutsuivat kaikki Philistealaisten pÀÀmiehet kokoon, ja sanoivat: lĂ€hettĂ€kÀÀt Israelin Jumalan arkki siallensa jĂ€lleen, ettei hĂ€n surmaisi minua ja minun kansaani; sillĂ€ kaikessa kaupungissa oli suuri kapina kuoleman tĂ€hden, ja Jumalan kĂ€si oli siellĂ€ sangen raskas. êűćêwŒƒi  TehkÀÀt siis teidĂ€n ajostenne kuvat ja teidĂ€n hiirtenne kuvat, jotka teidĂ€n maanne hĂ€vittĂ€neet ovat, kunnioittaaksenne Israelin Jumalaa: hĂ€nen kĂ€tensĂ€ tulee joskus huokiammaksi teille, teidĂ€n jumalillenne ja teidĂ€n maallenne.‚Œ„  Mutta he sanoivat: mikĂ€ on se vikauhri, jonka meidĂ€n hĂ€nelle antaman pitÀÀ? He vastasivat: viisi kultaista ajosta ja viisi kultaista hiirtĂ€ Philistealaisten pÀÀmiesten luvun jĂ€lkeen; ettĂ€ kaikilla teidĂ€n pÀÀmiehillĂ€nne ja teillĂ€ oli yksi vitsaus.‚Œ„  He vastasivat: jos te lĂ€hetĂ€tte Israelin Jumalan arkin, niin Ă€lkÀÀt hĂ€ntĂ€ lĂ€hettĂ€kö tyhjĂ€nĂ€, vaan teidĂ€n pitÀÀ maksaman hĂ€nelle vikauhrin, niin te tulette terveeksi ja saatte tietÀÀ, minkĂ€tĂ€hden hĂ€nen kĂ€tensĂ€ ei teistĂ€ lakkaa. "&7‚Œ„/  Ja katsokaat, jos hĂ€n menee kohdastansa rajainsa kautta ylös BetSemekseen pĂ€in, niin hĂ€n on tehnyt meille kaiken tĂ€mĂ€n suuren pahan; mutta jos ei, niin me tiedĂ€mme, ettei hĂ€nen kĂ€tensĂ€ ole meitĂ€ liikuttanut, vaan se on meille muutoin tapaturmaisesti tapahtunut.kŒƒQ  Ja ottakaat \Herran\ arkki ja pankaat se vaunuin pÀÀlle, ja ne kultaiset kalut jotka te hĂ€nelle annoitte vikanne sovinnoksi, pankaat arkkuun hĂ€nen sivullensa, ja lĂ€hettĂ€kÀÀt hĂ€ntĂ€ matkaan, ja antakaat hĂ€nen mennĂ€;xŒƒk  Niin ottakaat ja tehkÀÀt uudet vaunut, ja ottakaat kaksi nuorta imettĂ€vÀÀ lehmÀÀ, joiden pÀÀllĂ€ ei ole yhtÀÀn ijestĂ€ vielĂ€ ollut, ja pankaat lehmĂ€t vaunuin eteen ja salvatkaat heidĂ€n vasikkansa kotia heidĂ€n jĂ€listĂ€nsĂ€,ZŒƒ/  Miksi te paadutatte sydĂ€menne, niinkuin EgyptilĂ€iset ja Pharao paaduttivat sydĂ€mensĂ€? Eikö se niin ole: sittekuin hĂ€n heidĂ€t hĂ€piÀÀn saatti, laskivat he heidĂ€n menemÀÀn, ja he menivĂ€t matkaansa. ”mśța”IŒ"ƒ  Mutta vaunut tulivat Josuan BetSemilĂ€isen pellolle, ja seisoivat siinĂ€ alallansa, ja siellĂ€ oli suuri kivi; ja he halkasivat puita vaunuista, ja uhrasivat lehmĂ€t \Herralle\ polttouhriksi.Œ!‚-  Mutta BetSemilĂ€iset leikkasivat nisueloansa laaksossa, ja nostivat silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€kivĂ€t arkin, ja olivat iloiset, ettĂ€ saivat sen nĂ€hdĂ€.uŒ ƒe  Ja lehmĂ€t menivĂ€t kohdastansa tietĂ€ myöten BetSemekseen, ja kĂ€vivĂ€t aina yhtĂ€ tietĂ€ ja ammuivat, ja ei poikenneet oikialle taikka vasemmalle puolelle; ja Philistealaisten pÀÀmiehet seurasivat heitĂ€ BetSemeksen maan ÀÀriin.sŒa  Ja panivat \Herran\ arkin vaunuin pÀÀlle, niin myös arkun kultaisten hiirten ja ajosten kuvain kanssa.Œ‚  Miehet tekivĂ€t niin, ja ottivat kaksi nuorta imettĂ€vÀÀ lehmÀÀ ja panivat vaunuin eteen, ja salpasivat heidĂ€n vasikkansa kotia, ÒŁń҂Œ&„1  Ja kultaiset hiiret kaikkein Philistealaisten kaupunkein luvun jĂ€lkeen, viiden pÀÀmiehen edestĂ€, sekĂ€ vahvoista kaupungeista ja maakylistĂ€, siihen suureen Abeliin asti, johonka he panivat \Herran\ arkin; joka on tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti Josuan BetSemilĂ€isen pellolla..Œ%‚W  Ja nĂ€mĂ€t ovat ne kultaiset ajosten kuvat, jotka Philistealaiset uhrasivat \Herralle\ vikauhriksi: Asdod yhden, Gasa yhden, Asklon yhden, Gat yhden ja Ekron yhden.kŒ$Q  Kuin ne viisi Philistealaisen pÀÀmiestĂ€ nĂ€kivĂ€t sen, palasivat he sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Ekroniin.kŒ#ƒQ  Ja LevilĂ€iset nostivat \Herran\ arkin maahan ja arkun, joka sivussa oli, jossa ne kultaiset kalut olivat, ja panivat suuren kiven pÀÀlle. Ja BetSemilĂ€iset uhrasivat sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ \Herralle\ polttouhria ja muita uhreja. m…œŒ+‚9  Ja siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, jona arkki tuli KirjatJearimiin, kului paljon aikaa, kaksikymmentĂ€ ajastaikaa; ja koko Israelin huone itki \Herran\ jĂ€lkeen.DŒ* ƒ  Niin tulivat KirjatJearimin miehet, ja toivat sinne \Herran\ arkin, ja veivĂ€t sen Amminadabin huoneesen Gibeaan, ja vihkivĂ€t hĂ€nen poikansa Eleatsarin ottamaan \Herran\ arkista vaaria.dŒ)ƒC  Ja lĂ€hettivĂ€t sanansaattajat KirjatJearimin asuvaisten tykö ja kĂ€skivĂ€t heille sanoa: Philistealaiset ovat tuoneet \Herran\ arkin jĂ€lleen, tulkaat tĂ€nne alas ja viekÀÀt hĂ€ntĂ€ ylös teidĂ€n tykönne jĂ€lleen.Œ(‚)  Ja BetSemilĂ€iset sanoivat: kuka on seisovainen \Herran\ edessĂ€, tainkaltaisen pyhĂ€n Jumalan? ja kenen tykö hĂ€n menee meidĂ€n tyköÀmme;tŒ'ƒc  Ja muutamat BetSemilĂ€iset lyötiin, ettĂ€ he katsoivat \Herran\ arkkiin, ja hĂ€n löi siitĂ€ kansasta viisikymmnetĂ€ tuhatta ja seitsemĂ€nkymmentĂ€ miestĂ€; niin se kansa murehti, ettĂ€ \Herra\ niin suurella vitsauksella löi kansaa. ±?ÒçLŒ0ƒ  Kuin Philistealaiset kuulivat Israelin lapset kokoontuneeksi Mitspaan, menivĂ€t Philistealaisten pÀÀmiehet Israelia vastaan. Kuin Israelin lapset sen kuulivat, pelkĂ€sivĂ€t he Philistealaisia.gŒ/ƒI  Ja he tulivat Mitspaan kokoon, ammunsivat vettĂ€ ja kaasivat \Herran\ eteen, paastosivat sen pĂ€ivĂ€n, ja sanoivat siinĂ€ paikassa: me olemme syntiĂ€ tehneet \Herraa\ vastaan! Ja Samuel tuomitsi Israelin lapsia Mitspassa.jŒ.O  Ja Samuel sanoi: kootkaat kaikki Israel Mitspaan: ja minĂ€ rukoilen teidĂ€n edestĂ€nne \Herraa\.oŒ-Y  Niin heittivĂ€t Israelin lapset heiltĂ€nsĂ€ Baalin ja Astharotin pois, ja palvelivat ainoaa \Herraa\.‚KŒ,…  Mutta Samuel puhui koko Israelin huoneelle, sanoen: jos te kÀÀnnĂ€tte teitĂ€nne kaikesta sydĂ€mestĂ€nne \Herran\ tykö, niin heittĂ€kÀÀt teiltĂ€nne vieraat jumalat ja Astharot pois, ja valmistakaat teidĂ€n sydĂ€menne \Herran\ tykö, ja palvelkaat hĂ€ntĂ€ ainoaa, niin hĂ€n pelastaa teidĂ€t Philistealaisten kĂ€sistĂ€. qEˆqŒ5‚!  Ja Samuel otti kiven ja pani Mitspan ja Senin vĂ€lille, ja kutsui sen nimen EbenEtser, ja sanoi: tĂ€hĂ€n asti on \Herra\ auttanut meitĂ€.Œ4}  Niin Israelin miehet menivĂ€t ulos Mitspasta, ja ajoivat Philistealaisia takaa, ja löivĂ€t heidĂ€t aina BetKarin alle.wŒ3ƒi  Ja kuin Samuel uhrasi polttouhrin, lĂ€hestyivĂ€t Philistealaiset sotimaan Israelia vastaan; mutta \Herra\ jylisti sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ suurella pauhinalla Philistealaisten ylitse ja peljĂ€tti heidĂ€t, niin ettĂ€ he lyötiin Israelin edessĂ€.9Œ2‚m  Niin Samuel otti yhden imevĂ€n karitsan ja uhrasi sen kokonansa \Herralle\ polttouhriksi; ja Samuel huusi \Herran\ tykö Israelin edestĂ€, ja \Herra\ kuuli hĂ€nen rukouksensa.7Œ1‚i  Ja Israelin lapset sanoivat Samuelille: Ă€lĂ€ lakkaa huutamasta meidĂ€n edestĂ€mme \Herran\ meidĂ€n Jumalamme tykö, ettĂ€ hĂ€n meidĂ€t pelastais Philistealaisten kĂ€sistĂ€. L]e*Ÿ«L\Œ<3  HĂ€nen esikoisensa nimi oli Joel ja toisen Abia, jotka tuomarit olivat BerSabassa.ZŒ; 1  Ja tapahtui, kuin Samuel vanhentui, ettĂ€ hĂ€n pani poikansa Israelin tuomariksi.Œ:‚!  Tuli hĂ€n Ramaan jĂ€lleen; sillĂ€ siellĂ€ oli hĂ€nen huoneensa ja siellĂ€ hĂ€n tuomitsi Israelia, ja rakensi \Herralle\ siellĂ€ alttarin.Œ9‚  Ja vaelsi joka vuosi ympĂ€ri BetElin ja Gilgalin ja Mitspan. Ja kuin hĂ€n oli tuominnut Israelia kaikissa nĂ€issĂ€ paikoissa,8Œ8m  Ja Samuel tuomitsi Israelia kaiken elinaikansa,tŒ7ƒc  Niin Israelin lapset saivat ne kaupungit jĂ€lleen, jotka Philistealaiset heiltĂ€ olivat ottaneet pois, Ekronista Gatiin saakka, rajoinensa. Ne vapahti Israel Philistealaisten kĂ€sistĂ€; sillĂ€ Israelilla oli rauha Amorilaisten kanssa.Œ6‚9  Ja niin Philistealaiset poljettiin, eikĂ€ enÀÀ tulleet Israelin rajoille. Ja \Herran\ kĂ€si oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Samuel eli. i BœîPŒBƒ  Niinkuin he aina tehneet ovat siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ kuin minĂ€ heidĂ€t vein EgyptistĂ€ tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, ja ovat minun hyljĂ€nneet ja palvelleet vieraita jumalia: niin tekevĂ€t he myös sinulle.KŒAƒ  Ja \Herra\ sanoi Samuelille: kuule kansan ÀÀntĂ€ kaikissa niissĂ€, mitĂ€ he sinulle sanovat; sillĂ€ ei he ole sinua hyljĂ€nneet, vaan minun he ovat hyljĂ€nneet, etten minĂ€ heitĂ€ hallitsisi;Œ@}  Ja Samuel otti sen pahaksi, ettĂ€ he sanoivat: anna meille kuningas, joka meitĂ€ tuomitsis; ja Samuel rukoili \Herraa\.CŒ?ƒ  Ja sanoivat hĂ€nelle: katso, sinĂ€ olet vanhentunut, ja sinun poikas ei vaella sinun teissĂ€s. Niin aseta nyt meille kuningas, joka meitĂ€ tuomitsis, niinkuin kaikilla pakanoillakin on.]Œ>5  Niin kaikki Israelin vanhimmat kokosivat itsensĂ€ ja tulivat Samuelin tykö Ramaan,Œ=‚!  Mutta hĂ€nen poikansa ei vaeltaneet hĂ€nen teissĂ€nsĂ€, vaan poikkesivat ahneuden perÀÀn, ja ottivat lahjoja, ja kÀÀnsivĂ€t oikeuden. -[ÿCuŁ-sŒIa  Ja ottaa teiltĂ€ kymmenykset teidĂ€n jyvistĂ€nne ja viinastanne, ja antaa huovillensa ja palvelioillensa.oŒHY  HĂ€n ottaa myös teidĂ€n parhaat peltonne, viinamĂ€kenne ja öljypuunne, ja antaa ne palvelioillensa;]ŒG5  Ja teidĂ€n tyttĂ€renne ottaa hĂ€n voidetten tekiöiksi, keittĂ€jiksi ja leipojiksi.JŒFƒ  Ja panee pÀÀmiehiksi tuhannen ja viidenkymmenen pÀÀlle, ja kyntĂ€jiksi, joiden hĂ€nen peltonsa kyntĂ€mĂ€n pitÀÀ, ja elonleikkaajiksi eloonsa, ja sotakaluinsa ja vaunukaluinsa tekiöiksi.8ŒE‚k  Ja sanoi: tĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman kuninkaan oikeus, joka teitĂ€ vallitseva on: teidĂ€n poikanne ottaa hĂ€n ja panee vaunu- ja hevosmiehiksensĂ€ ja vaunuinsa edellĂ€juoksioiksi,YŒD-  Ja Samuel sanoi kaikki \Herran\ sanat kansalle, joka hĂ€neltĂ€ kuningasta anoi.!ŒC‚=  Kuule siis nyt heidĂ€n ÀÀnensĂ€: kuitenkin ettĂ€s ahkerasti todistat heitĂ€ vastaan ja ilmoitat heille kuninkaan oikeuden, joka heitĂ€ hallitseva on. E  "-8CNYdoz…š„°»ÆŃÜçòę)4>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàêő  {  |  }  ~    €    ‚    {  |  }  ~    €    ‚  ƒ  „  …  †   ‡  ˆ  ‰  Š  ‹  Œ    Ž      ‘  ’  “  ”  •   –  —  ˜  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ     Ą  ą  Ł  €  „  Š  §  š  ©  Ș  «  Ź  ­  ź   Ż  °  ±  Č  ł  Ž  ”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż y‹1«0Œ#y&ŒP‚G  Niin sanoi \Herra\ Samuelille: kuule heidĂ€n ÀÀnensĂ€ ja aseta heille kuningas. Ja Samuel sanoi Israelin miehille: menkÀÀt matkaanne kukin kaupunkiinsa.fŒOG  Ja niin Samuel kuuli kaikkia niitĂ€ mitĂ€ kansa sanoi, ja puhui ne \Herran\ korvain edessĂ€. ŒN‚;  EttĂ€ me myös olisimme niinkuin kaikki muut pakanat, ja ettĂ€ meidĂ€n kuninkaamme tuomitsis meitĂ€ ja menis edellĂ€mme, kuin meidĂ€n pitÀÀ sotiman.xŒMk  Ja ei kansa totellut Samuelin ÀÀntĂ€, vaan sanoi: ei millÀÀn muotoa, vaan kuningas pitÀÀ meillĂ€ oleman,ŒL  Niin te silloin huudatte kuninkaanne tĂ€hden, jonka te olette teillenne valinneet; vaan silloin ei \Herra\ kuule teitĂ€.WŒK)  HĂ€n ottaa laumastanne kymmenykset: ja teidĂ€n pitÀÀ oleman hĂ€nen orjansa.rŒJ_  HĂ€n ottaa myös palvelianne ja piikanne, ja parhaat nuorukaisenne, ja aasinne, ja panee ne työhönsĂ€. hd° /hCŒUƒ  Kuin he tulivat Zuphin maalle, sanoi Saul palveliallensa, joka hĂ€nen kanssansa oli: tule, kĂ€ykÀÀmme kotia jĂ€llensĂ€, ettei minun isĂ€ni unhottaisi aasintammoja ja murehtisi meitĂ€.XŒTƒ+  Ja hĂ€n kĂ€vi Ephraimin vuoren yli ja Salisan maan lĂ€vitse, ja ei he löytĂ€neet; niin he kĂ€vivĂ€t Salimin maan lĂ€vitse, ja ei ne olleet siellĂ€, ja he kĂ€vivĂ€t Jeminin maan lĂ€vitse, ja ei löytĂ€neet.!ŒS‚=  Ja Kis Saulin isĂ€ oli kadottanut aasintammansa, ja Kis sanoi pojallensa Saulille: ota palvelioista kanssas ja nouse; mene matkaas ja etsi aasintammat.0ŒR‚[  HĂ€nellĂ€ oli poika nimeltĂ€ Saul, hĂ€n oli kaunis nuori mies, ja ei ollut yksikÀÀn hĂ€ntĂ€ kauniimpi Israelin lasten seassa, pÀÀtĂ€ pitempi kaikkea muuta kansaa.ŒQ ‚- Niin oli yksi mies BenJaminista, nimeltĂ€ Kis, Abielin poika, Serorin pojan, Bekoratin pojan, Aphiaan pojan, Isjeminin pojan; voimallinen mies. )'dš)|ŒZs Saul sanoi palveliallensa: puhees on hyvĂ€: tule, kĂ€ykÀÀmme. Ja he menivĂ€t kaupunkiin, jossa Jumalan mies oli.8ŒY‚k Muinaiseen aikaan Israelissa, kuin kĂ€ytiin Jumalaa etsimÀÀn, sanottiin: tulkaat, kĂ€ykÀÀmme nĂ€kiĂ€n tykö; sillĂ€ se joka nyt on propheta, kutsuttiin muinen nĂ€kiĂ€ksi.?ŒX‚y  Palvelia vastasi edespĂ€in Saulille ja sanoi: katso, minulla on neljĂ€s osa hopiasikliĂ€ tykönĂ€ni; antakaamme se sille Jumalan miehelle, ettĂ€ hĂ€n sanois meille meidĂ€n retkemme.qŒWƒ]  Saul sanoi palveliallensa: katso, siis me menemme sinne; mutta mitĂ€ me viemme miehelle? sillĂ€ leipĂ€ on kaikki loppunut sĂ€kistĂ€mme: ei ole meillĂ€ yhtÀÀn lahjaa vietĂ€vÀÀ sille Jumalan miehelle: mitĂ€ meillĂ€ on myötĂ€mme?`ŒVƒ;  Mutta se sanoi hĂ€nelle: katso, tĂ€ssĂ€ kaupungissa on kuuluisa Jumalan mies: kaikki mitĂ€ hĂ€n sanoo, se kaiketi tapahtuu. KĂ€ykÀÀmme nyt sinne: kuka tietÀÀ, hĂ€n sanoo meille meidĂ€n retkemme, jota vaellamme. ·j«ą·ZŒ_/  Mutta \Herra\ oli ilmoittanut Samuelille pĂ€ivÀÀ ennen kuin Saul tuli, sanoen: Œ^‚  Ja he menivĂ€t ylös kaupunkiin, ja kuin he tulivat keskelle kaupunkia, katso, Samuel kohtasi heidĂ€t mennessĂ€nsĂ€ korkeudelle.‚Œ]„ Kuin tulette kaupunkiin, niin te löydĂ€tte hĂ€nen, ennenkuin hĂ€n menee korkeudelle atrioitsemaan; sillĂ€ ei kansa ennen syö, kuin hĂ€n siunaa uhrin, sitte ne syövĂ€t jotka kutsutut ovat: menkÀÀt siis sinne, sillĂ€ juuri nyt te hĂ€nen löydĂ€tte.;Œ\‚q He vastasivat heitĂ€ ja sanoivat: on, katso, siellĂ€ sinun edessĂ€s: riennĂ€ nyt, sillĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ hĂ€n on tullut kaupunkiin, ettĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on kansalla uhri korkeudella.Œ[‚ Ja tultuansa kaupungin paltalle, löysivĂ€t he piikoja, jotka lĂ€ksivĂ€t vettĂ€ ammuntamaan; niille he sanoivat: onko nĂ€kiĂ€ tÀÀllĂ€? ÛÜ:ÎہoŒcƒY  Samuel vastasi Saulille ja sanoi: minĂ€ olen nĂ€kiĂ€, mene minun edellĂ€ni ylös korkeudelle: ja te syötte tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minun kanssani, ja huomenna pÀÀstĂ€n minĂ€ sinun: ja kaikki mitĂ€ sydĂ€messĂ€s on, ilmoitan minĂ€ sinulle.iŒbM  Saul meni Samuelin tykö porttiin ja sanoi: ilmoita minulle, kussa tÀÀllĂ€ on nĂ€kiĂ€n huone.Œa‚7  Kuin Samuel nĂ€ki Saulin, vastasi \Herra\ ja sanoi: katso, tĂ€mĂ€ on se mies, josta minĂ€ sinulle sanonut olen: tĂ€mĂ€ on hallitseva minun kansaani.‚ Œ`„;  Huomenna tĂ€llĂ€ ajalla lĂ€hetĂ€n minĂ€ sinun tykös miehen BenJaminin maasta, voitele se minun kansani Israelin pÀÀmieheksi: ja hĂ€n on vapahtava heitĂ€ Philistealaisten kĂ€sistĂ€, sillĂ€ minĂ€ olen katsonut minun kansani puoleen, ja heidĂ€n huutonsa on tullut minun tyköni.  C† xŒgk  Ja Samuel sanoi keittĂ€jĂ€lle: tuo tĂ€nne se kappale, jonka minĂ€ sinulle annoin ja kĂ€skin tykönĂ€s pitÀÀ.9Œf‚m  Mutta Samuel otti Saulin palvelioinensa ja vei heidĂ€t saliin, ja istutti heidĂ€t ylimmĂ€iseksi kaikista niistĂ€, jotka kutsutut olivat, joita oli liki kolmekymmentĂ€ miestĂ€.OŒeƒ  Saul vastasi ja sanoi: enkö minĂ€ ole Jeminin poika, kaikkein vĂ€himmĂ€stĂ€ Israelin suvusta, ja minun sukuni on vĂ€hin kaikkein sukukuntain seassa BenJaminista? Miksis senkaltaista minulle puhut?fŒdƒG  Ja aasintammoja, jotka ovat olleet sinulta kolme pĂ€ivÀÀ poissa, Ă€lĂ€ silleen murehdi, sillĂ€ ne ovat löydetyt: ja kenen kaikki himoittava Israelissa pitÀÀ oleman? Eikö ne sinulle tule ja kaikelle isĂ€s huoneelle? ąÉbŽąhŒkƒK  Ja kuin he tulivat kaupungin ÀÀreen, sanoi Samuel Saulille: sano palvelialle, ettĂ€ hĂ€n menis meidĂ€n edellĂ€mme (ja hĂ€n meni edellĂ€); mutta seiso sinĂ€ nyt tĂ€ssĂ€, ja minĂ€ ilmoitan sinulle, mitĂ€ Jumala sanonut on.PŒjƒ  Ja he nousivat varhain aamulla. Niin Samuel kutsui Saulin aamuruskon noustessa katon pÀÀlle ja sanoi: nouse, ja minĂ€ pÀÀstĂ€n sinun; ja Saul nousi, ja he molemmat menivĂ€t ulos, hĂ€n ja Samuel.dŒiC  Ja kuin he menivĂ€t korkeudelta alas kaupunkiin, puhui hĂ€n Saulin kanssa katon pÀÀllĂ€.‚3Œh„a  Niin keittĂ€jĂ€ kantoi lavan ja sen mikĂ€ siinĂ€ riippui kiinni, ja hĂ€n pani sen Saulin eteen. Ja Samuel sanoi: katso, tĂ€mĂ€ jĂ€i, laske etees ja syö; sillĂ€ se on tĂ€hĂ€n hetkeen asti sinulle tallella pidetty, silloin kuin minĂ€ kutsuin kansan. Niin Saul söi Samuelin kanssa sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. WBȚÌWrŒo_  Ja ne tervehtivĂ€t sinua ystĂ€vĂ€llisesti, antavat sinulle kaksi leipÀÀ: ota ne heidĂ€n kĂ€destĂ€nsĂ€.‚Œn„  Ja kuin edemmĂ€ksi siitĂ€ menet, niin sinĂ€ tulet Taborin lakeudelle, siinĂ€ kohtaavat sinua kolme miestĂ€, jotka Jumalan tykö ylös BetEliin menevĂ€t: ensimĂ€inen kantaa kolme vohlaa, ja toinen kantaa kolme kappaletta leipÀÀ, ja kolmas kantaa viinaleiliĂ€.‚`Œm…;  Kuin sinĂ€ menet minun tyköÀni tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ pois, niin sinĂ€ löydĂ€t kaksi miestĂ€ Rakelin haudan tykönĂ€ Zelsassa, BenJaminin rajassa: ne sanovat sinulle: aasintammat, joitas olet lĂ€htenyt etsimÀÀn, ovat löydetyt: ja katso, ei isĂ€s pidĂ€ silleen lukua aaseista, vaan murehtii teitĂ€ ja sanoo: mitĂ€ minun pitÀÀ tekemĂ€n pojalleni?:Œl ‚q Niin otti Samuel öljyastian ja kaasi hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle, ja antoi suuta hĂ€nen ja sanoi: nĂ€etkös, ettĂ€ \Herra\ on sinun voidellut pÀÀmieheksi perimisensĂ€ pÀÀlle? Íékđ͂Œs„9  Mutta sinun pitÀÀ menemĂ€n minun edellĂ€ni alas Gilgaliin, ja katso, minĂ€ tulen sinne sinun tykös uhraamaan polttouhria ja kiitosuhria: seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ pitÀÀ sinun odottaman, siihenasti kuin minĂ€ tulen sinun tykös ja ilmoitan sinulle, mitĂ€ sinun pitÀÀ tekemĂ€n.xŒrk  Ja kuin nĂ€mĂ€t merkit tapahtuvat sinulle, niin tee kaikki, mitĂ€ etees tulee; sillĂ€ Jumala on sinun kanssas.{Œqq  Ja \Herran\ henki tulee sinussa voimalliseksi, ettĂ€s propheteeraat heidĂ€n kanssansa ja tulet toiseksi mieheksi.‚Œp„!  Sitte tulet sinĂ€ Jumalan korkeudelle, kussa Philistealaisten leirit ovat. Ja pitÀÀ tapahtuman, ettĂ€ tultuas kaupunkiin, kohtaat prophetain joukon, jotka ovat tulleet korkeudelta, ja heidĂ€n edellĂ€nsĂ€ kantele ja trumpu, huilut ja harput, ja he propheteeraavat. ¶*n‰¶HŒx Ja kuin hĂ€n lakkasi propheteeraamasta, tuli hĂ€n korkeudelle.Œw‚ Ja yksi vastasi siellĂ€ ja sanoi: kuka on heidĂ€n isĂ€nsĂ€? SiitĂ€ on sananlasku tullut onko Saul myös prophetain seassa?aŒvƒ= Kuin hĂ€nen kaikki nĂ€kivĂ€t jotka ennen hĂ€nen tunteneet olivat, ja katso, hĂ€n propheteerasi prophetain kanssa, sanoivat he toinen toisellensa: mitĂ€ Kisin pojalle tapahtunut on? onko Saul myös prophetain seassa?8Œu‚k Ja kuin he tulivat sinne korkeudelle, katso, prophetain joukko kohtasi hĂ€ntĂ€, ja Jumalan henki tuli voimalliseksi hĂ€nessĂ€, ettĂ€ hĂ€n propheteerasi heidĂ€n keskellĂ€nsĂ€.RŒtƒ Ja tapahtui, ettĂ€ kuin hĂ€n oli kÀÀntĂ€nyt selkĂ€nsĂ€ Samuelin puoleen ja meni hĂ€nen tyköÀnsĂ€ pois, antoi Jumala hĂ€nelle toisen sydĂ€men; ja kaikki nĂ€mĂ€t merkit tapahtuivat sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. ú8ć#ÖúXŒ}ƒ+  Ja sanoi Israelin lapsille: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minĂ€ johdatin Israelin EgyptistĂ€, ja vapahdin teidĂ€t EgyptilĂ€isten kĂ€sistĂ€ ja kaikkein valtakuntain kĂ€sistĂ€, jotka teitĂ€ vaivasivat.JŒ|  Mutta Samuel antoi kutsua kansan kokoon \Herran\ tykö Mitspaan.>Œ{‚w  Saul vastasi sedĂ€llensĂ€: hĂ€n sanoi yksivakaisesti aasintammat jo löydetyksi; mutta kuninkaan valtakunnasta ei hĂ€n mitÀÀn hĂ€nelle puhunut, mitĂ€ Samuel hĂ€nelle sanonut oli.PŒz  Niin sanoi Saulin setĂ€: sano siis minulle, mitĂ€ Samuel sanoi teille?DŒyƒ  Mutta Saulin setĂ€ sanoi hĂ€nelle ja hĂ€nen palveliallensa: kussa te kĂ€vitte? Ja hĂ€n sanoi: me etsimme aasintammoja, ja kuin me nĂ€imme, ettemme löytĂ€neet, tulimme me Samuelin tykö. Î ŹćY΁œ‚  Niin he juoksivat ja toivat hĂ€nen sieltĂ€. Ja hĂ€n seisoi kansan keskellĂ€, ja hĂ€n oli pÀÀtĂ€nsĂ€ pitempi kaikkea kansaa.œ‚  Ja he kysyivĂ€t \Herralta\, oliko hĂ€n vielĂ€ sinne tuleva. \Herra\ vastasi: katso, hĂ€n on lymyttĂ€nyt itsensĂ€ astiain alle.Cœƒ  Mutta kuin hĂ€n BenJaminin suvun kutsui lankoinensa edes, lankesi arpa Matrin suvun pÀÀlle, ja lankesi Kisin pojan Saulin pÀÀlle. Ja he etsivĂ€t hĂ€ntĂ€, mutta ei hĂ€ntĂ€ löydetty.]Œ5  Kuin Samuel oli koonnut kaikki Israelin sukukunnat, lankesi arpa BenJaminin sukuun.pŒ~ƒ[  Ja te hylkĂ€sitte tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ teidĂ€n Jumalanne, joka teidĂ€t kaikesta vastoinkĂ€ymisestĂ€nne ja murheestanne auttanut on, ja sanoitte: pane meille kuningas. Nyt siis kĂ€ykÀÀt \Herran\ eteen sukuinne ja pÀÀmiestenne jĂ€lkeen. u*~ÿ'u.œ ‚Y Niin Nahas Ammonilainen meni ja piiritti Jabesta Gileadissa; niin kaikki Jabeksen miehet sanoivat Nahakselle: tee liitto meidĂ€n kanssamme, niin me palvelemme sinua.Tœƒ#  Mutta monikahdat Belialin lapset sanoivat: mitĂ€ tĂ€mĂ€ auttaa meitĂ€? ja katsoivat hĂ€nen ylön ja ei tuoneet hĂ€nelle mitÀÀn lahjaa. Mutta hĂ€n teeskenteli, niinkuin ei hĂ€n sitĂ€ kuullutkaan olisi.|œs  Ja Saul meni myös kotia Gibeaan, ja yksi osa sotavĂ€estĂ€ meni hĂ€nen kanssansa, joiden sydĂ€men Jumala kÀÀnsi.(œ‚K  Ja Samuel sanoi kansalle kaikki valtakunnan oikeuden, ja kirjoitti kirjaan, ja pani sen \Herran\ eteen. Ja Samuel pÀÀsti kaiken kansan, itsekunkin kotiansa.Rœƒ  Ja Samuel sanoi kaikelle kansalle: nĂ€ettekö, kenenkĂ€ \Herra\ on valinnut? sillĂ€ ei hĂ€nen vertaistansa ole yhtÀÀn kaikessa kansassa. Niin huusi kaikki kansa ja sanoi: olkoon kuninkaalle onneksi! `&/—í` œ ‚  Ja Jumalan henki tuli Saulissa voimalliseksi, kuin hĂ€n oli kuullut nĂ€mĂ€t sanat, ja hĂ€nen vihansa sangen suuresti julmistui.&œ ‚G  Ja katso, Saul tuli kedolta kĂ€yden hĂ€rkĂ€insĂ€ jĂ€lessĂ€ ja sanoi: mikĂ€ kansan on, ettĂ€ he itkevĂ€t? Niin he juttelivat hĂ€nelle Jabeksen miesten asian.œ ‚#  Niin tulivat sanansaattajat Saulin tykö Gibeaan ja puhuivat nĂ€mĂ€t kansan korvain kuullen; niin kaikki kansa korotti ÀÀnensĂ€ ja itki.sœ ƒa  Niin sanoivat hĂ€nelle Jabeksen vanhimmat: anna meille seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ aikaa, ettĂ€ me lĂ€hettĂ€isimme sanoman kaikille Israelin maan rajoille: ja jollei yhtĂ€kÀÀn ole, joka meidĂ€t vapahtaa, niin me tulemme sinun tykös ulos.Vœƒ'  Mutta Nahas Ammonilainen vastasi heitĂ€: tĂ€llĂ€ tavalla teen minĂ€ liiton teidĂ€n kanssanne, ettĂ€ minĂ€ jokaisen teidĂ€n oikian silmĂ€nne puhkaisen, ja teen teidĂ€t hĂ€vĂ€istykseksi kaikessa Israelissa. E  !,7BLWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  Á    Ă  Ä  Ć   Æ  Ç  È  É  Á    Ă  Ä  Ć   Æ  Ç  È  É  Ê  Ë  Ì  Í   Î   Ï   Đ   Ń   Ò  Ó  Ô  Ő  Ö  Ś  Ű  Ù  Ú  Û  Ü  Ę  Ț  ß  à  á  â  ă  ä   ć  !æ  "ç  #è  $é  %ê  &ë  'ì  (í  )î  *ï  +đ  ,ń  -ò  .ó  /ô  0ő  1ö  2ś  3ű  4ù   ú  û  ü  ę  ț  ÿ                 ”)* œ‚ Ja Jabeksen miehet sanoivat: huomenna me kĂ€ymme teidĂ€n tykönne ulos, tehdĂ€ksenne meidĂ€n kanssamme, niinkuin teille kelpaa.{œƒq Ja he sanoivat sanansaattajille, jotka tulleet olivat: sanokaat nĂ€in Jabeksen miehille Gileadissa: huomenna te saatte avun, kuin pĂ€ivĂ€ on palavimmillansa. Niin sanansaattajat tulivat ja ilmoittivat sen Jabeksen miehille; ja he ihastuivat.œ‚  Ja hĂ€n luki heitĂ€ BesekissĂ€. Ja Israelin lapsia oli kolmesataa tuhatta miestĂ€, mutta Juudan lapsia kolmekymmentĂ€ tuhatta.‚Gœ …  Niin otti hĂ€n parin hĂ€rkiĂ€ ja leikkasi ne kappaleiksi, ja lĂ€hetti kaikkiin Israelin rajoihin sanansaattajain kautta ja kĂ€ski sanoa: joka ei lĂ€hde Saulin ja Samuelin jĂ€lkeen, hĂ€nen hĂ€rjillensĂ€ pitÀÀ nĂ€in tehtĂ€mĂ€n. Niin \Herran\ pelko lankesi kansan pÀÀlle, ettĂ€ he lĂ€ksivĂ€t ulos niinkuin yksi mies. iàKÆOibœƒ?  Niin kaikki kansa meni Gilgaliin, ja Saul tehtiin siellĂ€ kuninkaaksi \Herran\ edessĂ€ Gilgalissa; ja he uhrasivat siellĂ€ kiitosuhria \Herran\ edessĂ€. Niin Saul ja kaikki Israelin miehet iloitsivat sangen suuresti.tœc  Niin sanoi Samuel kansalle: tulkaat, kĂ€ykÀÀmme Gilgaliin ja uudistakaamme siellĂ€ kuninkaan valtakunta.œ} Niin sanoi Saul: ei tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ pidĂ€ yhdenkÀÀn kuoleman, sillĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on \Herra\ tehnyt autuuden Israelissa.œ‚ Niin kansa sanoi Samuelille: kutka ne ovat jotka sanoivat: pitÀÀkö Saul meitĂ€ hallitseman? Antakaat niiden tulla edes tappaaksemme.‚œ„3 Niin Saul jakoi toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ huomeneltain kansan kolmeen joukkoon, ja he tulivat huomenvartiossa sisĂ€lle keskelle leiriĂ€ ja löivĂ€t Ammonilaisia siihenasti kuin pĂ€ivĂ€ tuli palavimmaksi; ja ne jotka jĂ€ivĂ€t, hajoitettiin, niin ettei kahta heistĂ€ yhteen jÀÀnyt. ’Si*’œ‚#  He vastasivat: et sinĂ€ mitÀÀn ylöllistĂ€ etkĂ€ vÀÀryyttĂ€ ole meille tehnyt, etkĂ€ myös kenenkÀÀn kĂ€destĂ€ ole mitÀÀn ottanut.‚;œ„q  Katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen; vastatkaat minua \Herran\ ja hĂ€nen voideltunsa edessĂ€: jos olen kenenkÀÀn hĂ€rjĂ€n eli aasin ottanut, ja jos olen jollekulle ylöllistĂ€ tehnyt eli jotakuta sortanut, jos jonkun kĂ€destĂ€ olen lahjoja ottanut ja antanut soaista silmĂ€ni: niin minĂ€ ne teille annan jĂ€lleen.fœƒG  Ja katso, nyt kuningas kĂ€y teidĂ€n edellĂ€nne, ja minĂ€ olen vanhaksi ja harmaaksi tullut, ja minun poikani ovat teidĂ€n tykönĂ€nne; ja minĂ€ olen kĂ€ynyt teidĂ€n edellĂ€nne minun nuoruudestani tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.)œ ‚O Ja Samuel sanoi kaikelle Israelille: katsos, minĂ€ olen kuullut teidĂ€n ÀÀnenne kaikissa mitĂ€ te minulle puhuneet olette, ja olen asettanut teille kuninkaan. O7Ÿ'OTœƒ# Mutta kuin he unohtivat \Herran\ Jumalansa, myi hĂ€n heidĂ€t Siseran, Hasorin sodanpÀÀmiehen vallan alle, ja Philistealaisten vallan alle ja Moabin kuninkaan vallan alle, ja he sotivat heitĂ€ vastaan.\œƒ3  Kuin Jakob oli tullut Egyptiin, huusivat teidĂ€n isĂ€nne \Herran\ tykö, ja \Herra\ lĂ€hetti Moseksen ja Aaronin, ja he johdattivat teidĂ€n isĂ€nne ulos EgyptistĂ€ ja asettivat heidĂ€n tĂ€hĂ€n paikkaan asumaan,3œ‚a  Niin astukaat nyt edes, oikeudelle kĂ€ydĂ€kseni teidĂ€n kanssanne \Herran\ edessĂ€ kaikista \Herran\ hyvistĂ€ töistĂ€, jotka hĂ€n teille ja teidĂ€n isillenne tehnyt on.vœg  Ja Samuel sanoi kansalle: \Herra\ joka Moseksen ja Aaronin teki, ja johdatti teidĂ€n isĂ€nne Egyptin maalta,Eœƒ  HĂ€n sanoi heille: \Herra\ on todistaja teitĂ€ vastaan, ja hĂ€nen voideltunsa on todistaja tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ettette ole mitÀÀn minun kĂ€destĂ€ni löytĂ€neet. He sanoivat: olkoon todistaja. dˆțhœ#ƒK  Jos te pelkÀÀtte \Herraa\ ja palvelette hĂ€ntĂ€, kuulette hĂ€nen ÀÀnensĂ€ ja ette ole \Herran\ suulle tottelemattomat, niin sekĂ€ te ettĂ€ teidĂ€n kuninkaanne, joka teitĂ€ hallitsee, seuraa \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne.œ"‚ Ja nyt katso, siinĂ€ on kuningas, jonka te olette valinneet ja anoneet; sillĂ€ katso, \Herra\ on asettanut teille kuninkaan.Xœ!ƒ+ Kuin te nĂ€itte Nahaksen Ammonin lasten kuninkaan tulevan teitĂ€ vastaan, sanoitte te minulle: ei millÀÀn muotoa, vaan kuningas meitĂ€ vallitkoon; vaikka \Herra\ teidĂ€n Jumalanne oli teidĂ€n kuninkaanne./œ ‚Y Ja \Herra\ lĂ€hetti Jerubbaalin, Bedanin, Jephtan ja Samuelin, ja pelasti teitĂ€ teidĂ€n vihamiestenne kĂ€sistĂ€ ympĂ€riltĂ€nne, ja antoi teidĂ€n asua rauhallisesti.eœƒE Ja he huusivat \Herran\ tykö ja sanoivat: me olemme syntiĂ€ tehneet, ettĂ€ me hylkĂ€simme \Herran\ ja palvelimme Baalia ja Astharotia; mutta vapahda nyt meitĂ€ meidĂ€n vihollistemme kĂ€destĂ€, niin me sinua palvelemme. WYÔȚ@Weœ(ƒE  Ja sanoivat kaikki Samuelille: rukoile sinun palveliais edestĂ€ \Herraa\ sinun Jumalaas, ettemme kuolisi; sillĂ€ me olemme lisĂ€nneet kaikkein meidĂ€n synteimme tykö sen pahuuden, ettĂ€ me anoimme meillemme kuningasta.œ'‚/  Ja kuin Samuel huusi \Herran\ tykö, antoi \Herra\ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ jylistĂ€ ja sataa. Niin kaikki kansa suuresti pelkĂ€si \Herraa\ ja Samuelia.rœ&ƒ_  Eikö nyt ole nisun elonaika? Vaan minĂ€ huudan \Herran\ tykö, ettĂ€ hĂ€n antaisi jylistĂ€ ja sataa, ymmĂ€rtÀÀksenne ja nĂ€hdĂ€ksenne sen suuren pahuuden, jonka te olette tehneet \Herran\ edessĂ€, anoissanne teillenne kuningasta.œ%}  Niin kĂ€ykÀÀt siis tĂ€stĂ€ edes ja katsokaat tĂ€tĂ€ suurta asiaa, jota \Herra\ on tekevĂ€ teidĂ€n silmĂ€inne edessĂ€.#œ$‚A  Mutta jollette \Herran\ ÀÀntĂ€ kuule, vaan olette hĂ€nen suullensa tottelemattomat, niin \Herran\ kĂ€si on sekĂ€ teitĂ€ ettĂ€ teidĂ€n isiĂ€nne vastaan. U)Ÿ]ŹUTœ.#  Mutta jos te teette pahaa, niin sekĂ€ te ettĂ€ teidĂ€n kuninkaanne hukkuu.-œ-‚U  Ainoastansa peljĂ€tkÀÀt \Herraa\ ja palvelkaat hĂ€ntĂ€ uskollisesti kaikesta sydĂ€mestĂ€nne; sillĂ€ katsokaat, kuinka suuria tekoja hĂ€n tekee teidĂ€n kanssanne.5œ,‚e  Olkoon myös kaukana minusta, ettĂ€ minĂ€ syntiĂ€ tekisin \Herraa\ vastaan, lakaten rukoilemasta Herraa teidĂ€n edestĂ€nne, ja opettamasta teille hyvÀÀ ja oikiaa tietĂ€.œ+‚  Mutta \Herra\ ei hylkÀÀ kansaansa suuren nimensĂ€ tĂ€hden; sillĂ€ \Herra\ on tahtonut teitĂ€ tehdĂ€ itsellensĂ€ kansaksi.œ*‚  Ja Ă€lkÀÀt itsiĂ€nne kÀÀntĂ€kö turhan menon perÀÀn, ei se mitÀÀn teitĂ€ hyödytĂ€ eikĂ€ auta, sillĂ€ se on turhuus.Sœ)ƒ!  Ja Samuel sanoi kansalle: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö: te tosin olette tehneet kaiken tĂ€mĂ€n pahuuden, mutta Ă€lkÀÀt kuitenkaan luopuko \Herrasta\, vaan palvelkaat \Herraa\ kaikesta teidĂ€n sydĂ€mestĂ€nne.  Š§Æ 8œ2‚k  Ja kaikki Israel kuuli sanottavan: Saul on lyönyt Philistealaisten leirin; ja Israel myös haisi Philistealaisten edessĂ€, ja kansa kutsuttiin Saulin tykö kokoon Gilgaliin.]œ1ƒ5  Ja Jonatan löi Philistealaisia heidĂ€n leirissĂ€nsĂ€, joka oli Gibeassa; ja Philistealaiset saivat sen tietÀÀ. Ja Saul antoi soittaa basunalla kaikessa maakunnassa ja sanoa: antakaat Hebrealaisten sen kuulla.{œ0ƒq  Valitsi hĂ€n itsellensĂ€ kolmetuhatta miestĂ€ Israelista: kaksituhatta olivat Saulin kanssa Mikmassa ja BetElin vuorella, mutta tuhannen Jonatanin kanssa BenJaminin Gibeassa, mutta muun joukon pÀÀsti hĂ€n menemÀÀn itsekunkin majoillensa.Wœ/ + Kuin Saul oli vuoden ollut kuninkaana, ja hallinnut Israelia kaksi ajastaikaa, Uí"jžU`œ7; Silloin sanoi Saul: tuokaat minulle polttouhria ja kiitosuhria; ja uhrasi polttouhria..œ6‚W  Niin odotti hĂ€n seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, siihen aikaan asti, kun Samuel mÀÀrĂ€nnyt oli. Vaan koska ei Samuel tullutkaan Gilgaliin, rupesi kansa hajoomaan hĂ€neltĂ€.4œ5‚c  Ja Hebrealaiset vaelsivat Jordanin ylitse Gadin ja Gileadin maakuntaan; vaan Saul oli vielĂ€ Gilgalissa, ja kaikki kansa, jotka olivat hĂ€nen perĂ€ssĂ€nsĂ€, pelkĂ€sivĂ€t.Gœ4ƒ  Kuin Israelin miehet nĂ€kivĂ€t heitĂ€nsĂ€ ahdistetuksi, sillĂ€ kansa oli sangen hĂ€mmĂ€styksissĂ€, lymyttivĂ€t he heitĂ€nsĂ€ luoliin, maan kuoppiin, mĂ€en rotkoihin, linnoihin ja kaivoihin;‚œ3„  Niin kokoontuivat Philistealaiset sotimaan Israelia vastaan, kolmekymmentĂ€ tuhatta vaunua, kuusituhatta ratsasmiestĂ€ ja paljo muuta kansaa, niinkuin santaa meren rannalla; ja he matkustivat ylöspĂ€in ja asettivat leirinsĂ€ Mikmaan, itÀÀn pĂ€in BetAvenista. ;…Ć0;qœ<ƒ]  Vaan sinun valtakuntas ei pidĂ€ enÀÀ oleman seisovainen: \Herra\ on yhden miehen oman sydĂ€mensĂ€ jĂ€lkeen etsinyt, sen on \Herra\ kĂ€skenyt olla kansansa pÀÀmiehen; sillĂ€ et sinĂ€ pitĂ€nyt sitĂ€, mitĂ€ \Herra\ sinulle kĂ€ski.Qœ;ƒ Samuel sanoi Saulille: sinĂ€ olet tyhmĂ€sti tehnyt, ja et pitĂ€nyt \Herran\ sinun Jumalas kĂ€skyĂ€, jonka hĂ€n kĂ€ski sinulle; sillĂ€ hĂ€n oli vahvistanut sinun valtakuntas Israeliin ijankaikkisesti.<œ:‚s Niin minĂ€ sanoin: nyt tulevat Philistealaiset tĂ€nne minun tyköni Gilgaliin, ja en minĂ€ rukoillut \Herran\ kasvoin edessĂ€; niin minĂ€ rohkaisin itseni ja uhrasin polttouhrin.<œ9‚s Niin sanoi Samuel: mitĂ€s olet tehnyt? Saul vastasi: minĂ€ nĂ€in kansan minultani hajoovan, et myös sinĂ€ tullut mÀÀrĂ€ttyyn aikaan, ja Philistealaiset olivat Mikmassa koossa,xœ8k Kuin hĂ€n oli pÀÀttĂ€nyt polttouhrin, katso, Samuel tuli; niin Saul meni hĂ€ntĂ€ vastaan siunaamaan hĂ€ntĂ€. ohș2§oœB‚  Ja kaiken Israelin tĂ€ytyi mennĂ€ Philistealaisten tykö teroittamaan vannastansa, rautalapioitansa, kirvestĂ€nsĂ€ ja vikahdintansa."œA‚?  Niin ei löydetty yhtÀÀn seppÀÀ kaikesta Israelin maakunnasta; sillĂ€ Philistealaiset ajattelivat, ettei Hebrealaiset tekisi miekkoja ja keihĂ€itĂ€.œ@‚  Toinen kÀÀnsi itsensĂ€ BetHoronin tielle ja kolmas kÀÀnsi itsensĂ€ sille rajatielle, joka menee Seboimin laakson korpeen.œ?‚  Philistealaisten leiristĂ€ lĂ€ksi kolme joukkoa maata hĂ€vittĂ€mÀÀn: yksi kÀÀnsi itsensĂ€ Ophran tielle Sualin maalle,*œ>‚O  Ja Saul ja Jonatan hĂ€nen poikansa, ja se vĂ€ki joka heidĂ€n tykönĂ€nsĂ€ oli, jĂ€ivĂ€t BenJaminin kukkulalle; vaan Philistealaiset asettivat leirinsĂ€ Mikmaan.œ=‚#  Niin Samuel nousi ja meni Gilgalista pois BenJaminin Gibeaan; niin Saul luki vĂ€en, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ oli, liki kuusisataa miestĂ€. :…LJ›ö:8œH‚k  Ja Ahia Ahitobin poika, Ikabodin veljen, Pinehaan pojan, Elin pojan, oli \Herran\ pappi Silossa, kantain pÀÀllisvaatetta; mutta kansa ei tietĂ€nyt Jonatanin menneeksi pois.!œG‚=  Vaan Saul viipyi Gibean ÀÀressĂ€ granatin puun alla, joka oli esikaupungissa, ja se kansa, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ oli, oli liki kuusisataa miestĂ€.hœF ƒM  Se tapahtui yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ettĂ€ Jonatan Saulin poika sanoi palveliallensa, joka kantoi hĂ€nen asettansa: tule, kĂ€ykÀÀmme Philistealaisten leiriin, jotka toisella puolella ovat; ja ei hĂ€n sitĂ€ sanonut isĂ€llensĂ€.=œEw  Ja Philistealaisten leiri lĂ€ksi Mikman taipaleelle.:œD‚o  Kuin tappelupĂ€ivĂ€ joutui, niin ei löytynyt miekkaa eikĂ€ keihĂ€stĂ€ kaiken kansan kĂ€dessĂ€, jotka Saulin ja Jonatanin kanssa olivat, vaan Saulilla ja hĂ€nen pojallansa oli.xœCk  Mutta heillĂ€ oli teroitusrauta vikahtimille, lapioille, hangoille ja kirveille, niin myös ojettaa pistintĂ€. Â4ćÔ"Â]œM5  Jonatan sanoi: katso, me menemme niiden miesten tykö ja ilmoitamme itsemme heille..œL‚W  Niin hĂ€nen aseensa kantaja vastasi hĂ€ntĂ€: tee kaikki, mitĂ€ sinun sydĂ€messĂ€s on: mene matkaan, katso, minĂ€ olen sinun kanssas, niinkuin sinun sydĂ€mes tahtoo.‚ œK„  Ja Jonatan sanoi palvelialle, joka oli hĂ€nen aseensa kantaja: tule, kĂ€ykÀÀmme nĂ€iden ympĂ€rileikkaamattomain leiriin: taitaa tapahtua, \Herra\ on jotakin toimittava meidĂ€n kauttamme, sillĂ€ ei ole \Herralle\ työlĂ€s auttaa monen kautta elikkĂ€ harvain.LœJ  Yksi oli Mikmaan pĂ€in pohjasta ja toinen etelĂ€stĂ€ Gabaan pĂ€in.HœIƒ  Ja tiellĂ€, kussa Jonatan pyysi ylitse mennĂ€ Philistealaisten leiriin, oli kaksi jyrkkÀÀ kalliota, yksi tĂ€llĂ€ puolella ja toinen toisella puolella: yksi kutsuttiin Botsets, toinen Sene. ÍO“Ę͂ œQ„  Ja miehet leiristĂ€ vastasivat Jonatania ja hĂ€nen aseensa kantajaa ja sanoivat: tulkaat tĂ€nne ylös meidĂ€n tykömme, me kyllĂ€ opetamme teitĂ€. Niin sanoi Jonatan aseensa kantajalle: astu ylös minun jĂ€lkeeni, \Herra\ on antanut heidĂ€t Israelin kĂ€siin.2œP‚_  Kuin Philistealaisten leiri nĂ€ki heidĂ€t molemmat, sanoivat Philistealaiset: katso, Hebrealaiset ovat lĂ€hteneet luolistansa, joihin he heitĂ€nsĂ€ lymyttĂ€neet olivat.8œO‚k  Vaan jos he nĂ€in sanovat: tulkaat tĂ€nne meidĂ€n tykömme, niin astukaamme heidĂ€n tykönsĂ€; sillĂ€ \Herra\ on antanut heidĂ€t meidĂ€n kĂ€siimme: se olkoon meille merkiksi.-œN‚U  Jos he nĂ€in meille sanovat: seisokaat alallanne siihen asti ettĂ€ me tulemme teidĂ€n tykönne, niin seisokaamme siassamme ja Ă€lkÀÀmme menkö heidĂ€n tykönsĂ€. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő                                                           !  "  #           !  "  #  $   %   &   '   (   )  *  +  ,  -  .  /  0  1  2  3   4  5  6  7  8  9  :  ;   <   =   >   ?   @  A  B  C  D  E  F  G  H  I  J  K \`Ż*\JœVƒ  Niin sanoi Saul kansalle, joka hĂ€nen kanssansa oli: lukekaat nyt ja katsokaat, kuka meistĂ€ on mennyt pois; ja kuin he lukivat, katso, niin ei ollut Jonatan ja hĂ€nen aseensa kantaja siellĂ€.œU}  Ja Saulin vartiat BenJaminin Gibeassa saivat nĂ€hdĂ€ kansan joukot hajoovan ja pakenevan, ja toinen toistansa sysivĂ€n,-œT‚U  Ja pelko tuli leiriin, kedolle ja koko kansan sekaan leirissĂ€, ja hĂ€vittĂ€jĂ€t myös peljĂ€tettiin, ettĂ€ maa vapisi siitĂ€; sillĂ€ se hĂ€mmĂ€stys oli Jumalalta.-œS‚U  EttĂ€ ensimĂ€inen tappelus oli, jona Jonatan ja hĂ€nen aseensa kantaja löi liki kaksikymmentĂ€ miestĂ€, liki puolella vakomitalla peltoa, kuin juhtapari kyntĂ€is.kœRƒQ  Ja Jonatan kiipesi kĂ€sillĂ€nsĂ€ ja jaloillansa ylöspĂ€in ja hĂ€nen aseensa kantaja hĂ€nen jĂ€lissĂ€nsĂ€; ja he lankesivat maahan Jonatanin eteen ja hĂ€nen aseensa kantajan, joka löi heitĂ€ kuoliaaksi hĂ€nen jĂ€ljissĂ€nsĂ€; S€đ1Y§SQœ\  Ja niin \Herra\ autti silloin Israelia; ja sota seisoi BetAveniin asti..œ[‚W  Ja kaikki Israelin miehet, jotka heitĂ€nsĂ€ kĂ€tkeneet olivat Ephraimin vuorelle, kuin he kuulivat Philistealaisten paenneen, ajoivat he myös heitĂ€ takaa sodassa.TœZƒ#  Ja ne Hebrealaiset, jotka ennen olivat olleet Philistealaisten tykönĂ€ ja olivat kĂ€yneet heidĂ€n kanssansa leirin ympĂ€ri, antoivat heitĂ€nsĂ€ Israelin sekaan, jotka olivat Saulin ja Jonatanin kanssa.;œY‚q  Ja Saul kokoontui ja kaikki kansa joka hĂ€nen kanssansa oli, ja tulivat sotaan. Ja katso, silloin kĂ€vi itsekunkin miekka lĂ€himmĂ€istĂ€nsĂ€ vastaan, ja oli sangen suuri kapina. œX‚  Ja kuin Saul vielĂ€ puhui papin kanssa, eneni kapina ja juoksu Philistealaisten leirissĂ€. Ja Saul sanoi papille: ota kĂ€tes pois.}œWu  Ja Saul sanoi Ahialle: tuo tĂ€nne Jumalan arkki; (sillĂ€ Jumalan arkki oli siihen aikaan Israelin lasten tykönĂ€.) ‡ Ÿ9‡.œa‚W  Silloin vastasi yksi kansasta ja sanoi: isĂ€s vannotti kovasti kansaa, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka jotakin syö tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€. Ja kansa oli vĂ€syksissĂ€.\œ`ƒ3  Mutta Jonatan ei kuullut isĂ€nsĂ€ vannottaneeksi kansaa, hĂ€n ojensi sauvansa joka hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€ oli, ja satutti pÀÀn hunajalĂ€jÀÀn, ja pisti kĂ€tensĂ€ suuhunsa, niin hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ valpauntuivat.!œ_‚=  Kuin kansa tuli metsÀÀn, katso, silloin vuosi siellĂ€ hunajaa, mutta ei yksikÀÀn ottanut sitĂ€ kĂ€dellĂ€nsĂ€ suuhunsa; sillĂ€ kansa pelkĂ€si valaa.Iœ^  Ja kaikki kansa tuli metsÀÀn, ja siellĂ€ oli hunajaa kedolla.rœ]ƒ_  Ja kuin Israelin miehet olivat vĂ€syneet sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, vannotti Saul kaiken kansan, ja sanoi: kirottu olkoon jokainen, joka syö jotakin ehtooseen asti, ettĂ€ minĂ€ kostaisin vihollisilleni. Ja koko kansa ei syönyt mitĂ€kÀÀn. nĐ]ЁIœfƒ ! Niin Saulille ilmoitettiin sanoen: katso, kansa on syntiĂ€ tehnyt \Herraa\ vastaan ja syönyt verinensĂ€. HĂ€n sanoi: te olette pahasti tehneet: vierittĂ€kÀÀt nyt minulle tĂ€nne suuri kivi. œe‚  Ja kansa jakoi saaliin, ja ottivat lampaita, ja karjaa, ja vasikoita, ja teurastivat maan pÀÀllĂ€, ja söivĂ€t ne verinensĂ€.pœd[  Ja he löivĂ€t sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Philistealaisia Mikmasta Ajaloniin asti; ja kansa vĂ€syi sangen kovin.œc‚/  Jos kansa tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ olis syönyt vihollistensa saalista, kuin he löytĂ€neet ovat, niin olis tappelus ollut suurempi Philistealaisia vastaan.œb‚  Ja Jonatan sanoi: minun isĂ€ni on turmellut maan: katsos, kuinka minun silmĂ€ni vilpauntuivat, ettĂ€ minĂ€ tĂ€stĂ€ jotakin maistoin. ‡¶K2‡'œj‚I % Ja Saul kysyi Jumalalta ja sanoi: astunko minĂ€ Philistealaisten perÀÀn alas, ja annatkos heitĂ€ Israelin kĂ€siin? Mutta ei hĂ€n hĂ€ntĂ€ silloin vastannut.‚œi„% $ Ja Saul sanoi: kĂ€ykÀÀmme alas Philistealaisten jĂ€lkeen yöllĂ€ ja ryöstĂ€kÀÀmme heitĂ€, siihenasti kuin pĂ€ivĂ€ valkenee, ettemme yhtĂ€kÀÀn heistĂ€ jĂ€ttĂ€isi. He vastasivat: tee kaikki mitĂ€ sinulle kelpaa. Ja pappi sanoi: kĂ€ykÀÀmme tĂ€nne Jumalan tykö.hœhK # Ja Saul rakensi \Herralle\ alttarin: se on ensimĂ€inen alttari, jonka hĂ€n rakensi \Herralle\.‚Fœg… " Ja Saul sanoi: menkÀÀt ulos kansan sekaan ja sanokaat heille: tuokaan itsekukin hĂ€rkĂ€nsĂ€ ja lampaansa minun tyköni ja teurastakaan tĂ€ssĂ€, ettĂ€ te söisitte ja ette syntiĂ€ tekisi \Herraa\ vastaan veren syömisellĂ€; niin kaikki kansa toivat kukin hĂ€rkĂ€nsĂ€ kĂ€dessĂ€nsĂ€ yöllĂ€ ja teurastivat ne siellĂ€. !~ź{!lœpƒS + Ja Saul sanoi Jonatanille: ilmoita minulle, mitĂ€s olet tehnyt? Jonatan ilmoitti hĂ€nelle ja sanoi: tosin minĂ€ maistoin vĂ€hĂ€n hunajaa sauvani nenĂ€llĂ€ joka minun kĂ€dessĂ€ni oli, ja katso minun pitÀÀ sentĂ€hden kuoleman?gœoI * Saul sanoi: heittĂ€kÀÀt minusta ja minun pojastani Jonatanista; niin se lankesi Jonataniin.œn} ) Ja Saul sanoi \Herralle\ Israelin Jumalalle: tee oikeus; niin se osasi Jonatanin ja Saulin, ja kansa meni vapaana ulos.*œm‚O ( Ja hĂ€n sanoi koko Israelille: olkaat te sillĂ€ puolelle, minĂ€ ja Jonatan minun poikani olemme tĂ€llĂ€ puolella. Kansa sanoi Saulille: tee kuin sinulle kelpaa.Lœlƒ ' SillĂ€, niin totta kuin \Herra\ Israelin auttaja elÀÀ, vaikka se olis minun pojassani Jonatanissa, niin hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman. Ja ei yksikÀÀn vastannut hĂ€ntĂ€ kaikesta kansasta.œky & Niin sanoi Saul: tulkaan vĂ€ki tĂ€nne joka kulmalta, tiedustelkaat ja katselkaat, kenessĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ synti lienee. e“Wőéeœu{ 0 Ja hĂ€n teki urhoollisia töitĂ€ ja löi Amalekilaiset ja vapahti Israelin niiden kĂ€sistĂ€, jotka hĂ€ntĂ€ raatelivat.‚œt„ / Mutta kuin Saul oli saanut Israelin valtakunnan, soti hĂ€n joka taholta kaikkia vihollisiansa vastaan, Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zoban kuninkaita ja Philistealaisia vastaan; ja kuhunka hĂ€n ikĂ€nĂ€ hĂ€nensĂ€ kÀÀnsi, siellĂ€ hĂ€n rankaisi._œs9 . Niin Saul meni Philistealaisten tyköÀ pois; ja Philistealaiset menivĂ€t sioillensa.‚8œr„k - Vaan kansa sanoi Saulille: pitÀÀkö Jonatanin kuoleman, joka tĂ€mĂ€n suuren autuuden teki Israelissa? Pois se: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, ei hiuskarvakaan pidĂ€ hĂ€nen pÀÀstĂ€nsĂ€ putooman: sillĂ€ Jumala on sen tehnyt tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ hĂ€nen kauttansa. Ja nĂ€in kansa vapahti Jonatanin kuolemasta.jœqO , Ja Saul sanoi: Jumala tehköön minulle niin ja niin! Jonatan, sinun pitÀÀ totisesti kuoleman! €oȚ–òS€+œ{‚Q  NĂ€in sanoo \Herra\ Zebaot: MinĂ€ olen ajatellut etsiskellĂ€ mitĂ€ Amalek teki Israelille, kuin hĂ€n pani hĂ€nensĂ€ tiellĂ€ hĂ€ntĂ€ vastaan, EgyptistĂ€ tullessa.œz ‚3  Mutta Samuel sanoi Saulille: \Herra\ lĂ€hetti minun voitelemaan sinua kansansa Israelin kuninkaaksi: niin kuule siis nyt \Herran\ sanain ÀÀntĂ€. œy‚; 4 Ja suuri sota oli Philistealaisia vastaan niinkauvan kuin Saul eli. Ja kussa ikinĂ€ Saul nĂ€ki jalon ja vĂ€kevĂ€n sotamiehen, otti hĂ€n sen tykönsĂ€.Eœx 3 Ja Kis Saulin isĂ€, ja Ner Abnerin isĂ€, oli Abielin poika. œw‚ 2 Ja Saulin emĂ€nnĂ€n nimi oli Ahinoam, Ahimatsin tytĂ€r, ja hĂ€nen sotajoukkonsa pÀÀmiehen nimi Abner, Nerin poika, Saulin sedĂ€n; œv‚ 1 Ja Saulilla oli poikia: Jonatan, Isvi, Malkisua, ja hĂ€nen kahden tyttĂ€rensĂ€ nimet, esikoisen nimi Merab ja nuoremman nimi Mikal, 56šH"Ź5tŸc  Ja otti Agagin Amalekilaisten kuninkaan elĂ€vĂ€nĂ€ kiinni, ja kaiken kansan surmasi hĂ€n miekan terĂ€llĂ€.sŸa  Niin löi Saul Amalekilaiset hamasta Hevilasta siihen asti kuin Suriin tullaan, joka on Egyptin kohdalla,‚"œ„?  Ja antoi sanoa KenilĂ€isille: menkÀÀt, paetkaat ja eroittakaat itsenne Amalekilaisista, etten minĂ€ perĂ€ti hĂ€vittĂ€isi teitĂ€ heidĂ€n kanssansa; sillĂ€ te teitte laupeuden kaikille Israelin lapsille, kuin he vaelsivat EgyptistĂ€; ja niin luopuivat kenilĂ€iset Amalekilaisista.]œ~5  Ja kuin Saul tuli liki Amalekilaisten kaupunkia, pani hĂ€n vĂ€ijytyksen ojan tykö, œ}‚  Saul ilmoitti tĂ€mĂ€n kansalle, ja luki heitĂ€ Telaimissa; kaksisataa tuhatta jalkavĂ€keĂ€, ja kymmenentuhatta miestĂ€ Juudasta.Fœ|ƒ  Mene siis nyt ja lyö Amalek, ja hukuta kaikki, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on, ja Ă€lĂ€ sÀÀstĂ€ hĂ€ntĂ€, mutta tapa sekĂ€ vaimo ettĂ€ mies, lapset ja imevĂ€iset, karja ja lampaat, kamelit ja aasit. 7Ê>·7}Ÿu  Samuel vastasi: mikĂ€ siis on tĂ€mĂ€ lammasten mÀÀkynĂ€ minun korvissani ja karjan ammuminen, jonka minĂ€ kuulen?Ÿ‚  Kuin Samuel tuli Saulin tykö, sanoi Saul hĂ€nelle: siunattu ole sinĂ€ \Herralta\; minĂ€ olen tĂ€yttĂ€nyt \Herran\ sanan.DŸƒ  Ja Samuel nousi varhain huomeneltain kohtaamaan Saulia, ja Samuelille oli sanottu Saulin tulleeksi Karmeliin, ja panneeksi voiton merkin, ja vaeltaneeksi ympĂ€ri, ja tulleeksi Gilgaliin.@Ÿ‚{  MinĂ€ kadun, ettĂ€ minĂ€ olen tehnyt Saulin kuninkaaksi, sillĂ€ hĂ€n on luopunut minusta ja ei tĂ€yttĂ€nyt minun sanojani; ja Samuel vihastui ja huusi \Herran\ tykö kaiken sen yön.8Ÿm  Niin tapahtui \Herran\ sana Samuelille, sanoen:wŸƒi  Niin Saul ja kansa sÀÀsti Agagin, ja mitĂ€ parasta lampaista ja karjasta oli, lihavia karitsoita ja syöttilĂ€itĂ€, ja kaikki mitĂ€ hyvĂ€ oli, ei he tahtoneet hukuttaa niitĂ€; mutta sen, mikĂ€ hĂ€ijy oli ja ei kelvannut, he hukuttivat. ŐFšìRŐzŸ o  Miksi et kuullut \Herran\ ÀÀntĂ€? mutta annoit itses saaliin puoleen ja teit pahoin \Herran\ silmĂ€in edessĂ€?Ÿ ‚'  Ja \Herra\ lĂ€hetti sinun matkaan ja sanoi: mene ja tapa ne syntiset Amalekilaiset ja sodi heitĂ€ vastaan, niinkauvan ettĂ€ hukutat heidĂ€t.8Ÿ ‚k  Samuel sanoi: eikö se nĂ€in ole? Kuin sinĂ€ olit vĂ€hĂ€inen sinun silmĂ€is edessĂ€, tulit sinĂ€ Israelin sukukuntain pÀÀksi, ja \Herra\ voiteli sinun Israelin kuninkaaksi.Ÿ ‚/  Mutta Samuel sanoi Saulille: salli, ettĂ€ minĂ€ sanon sinulle, mitĂ€ \Herra\ on puhunut minun kanssani tĂ€nĂ€ yönĂ€. HĂ€n sanoi hĂ€nelle: puhu!6Ÿ‚g  Saul sanoi: Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet; sillĂ€ kansa sÀÀsti parhaita lampaista ja karjasta, \Herran\ sinun Jumalas uhrin tĂ€hden; ne muut olemme me hĂ€vittĂ€neet. "ˆ¶Î"(Ÿ‚K  Niin sanoi Saul Samuelille: minĂ€ olen syntiĂ€ tehnyt rikkoissani \Herran\ kĂ€skyn ja sinun sanas; sillĂ€ minĂ€ pelkĂ€sin kansaa ja kuulin heidĂ€n ÀÀnensĂ€.dŸƒC  SillĂ€ tottelemattomuus on noituuden synti, ja vastahakoisuus on taikaus ja epĂ€jumalan palvelus: ettĂ€s siis olet hyljĂ€nnyt \Herran\ sanan, on hĂ€n sinun myös hyljĂ€nnyt, ettei sinun silleen pidĂ€ kuningasna oleman.NŸƒ  Mutta Samuel sanoi: kelpaako \Herralle\ paremmin polttouhri ja uhri, kuin ettĂ€ sinĂ€ kuulisit \Herran\ ÀÀnen? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri, ja totella parempi kuin oinasten lihavuus. Ÿ‚  Mutta vĂ€ki on ottanut saaliista, lampaita ja karjaa: ne parhaat kirotuista, uhrataksensa Gilgalissa \Herralle\ sinun Jumalalles.eŸ ƒE  Niin sanoi Saul Samuelille: minĂ€ olen kuitenkin kuullut \Herran\ ÀÀnen ja olen vaeltanut sitĂ€ tietĂ€, kuin \Herra\ minun lĂ€hetti: minĂ€ olen tuonut tĂ€nne Agagin Amalekilaisten kuninkaan ja surmannut Amalekilaiset. X|ł=Ÿ7X[Ÿƒ1  Mutta hĂ€n sanoi: minĂ€ olen syntiĂ€ tehnyt. Tee siis minulle nyt kunnia minun kansani vanhimpain edessĂ€ ja Israelin edessĂ€ ja palaja minun kanssani, ettĂ€ minĂ€ kumartaen rukoilisin \Herraa\ sinun Jumalaas.eŸE  Ja Israelin sankari ei valehtele eikĂ€ kadu; sillĂ€ ei hĂ€n ole ihminen, ettĂ€ hĂ€n katuis.Ÿ‚/  Niin sanoi Samuel hĂ€nelle: \Herra\ on tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ repinyt Israelin valtakunnan sinulta ja antanut sen lĂ€himmĂ€iselles, joka parempi on sinua.sŸa  Kuin Samuel kÀÀnsi itsensĂ€ menemÀÀn pois, otti hĂ€n hĂ€nen hameensa liepeestĂ€ kiinni, ja se repesi.EŸƒ  Samuel sanoi Saulille: en minĂ€ palaja sinun kanssas; sillĂ€ sinĂ€ olet hyljĂ€nnyt \Herran\ sanan, ja \Herra\ on myös sinun hyljĂ€nnyt, niin ettei sinun pidĂ€ oleman Israelin kuninkaana.Ÿ{  Anna siis nyt minulle tĂ€mĂ€ synti anteeksi, ja palaja minun kanssani, ettĂ€ minĂ€ kumartaisin ja rukoilisin \Herraa\. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÉÔßêőšłŸÉÔßêő  M  N  O  P  Q  R   S  !T  "U  M  N  O  P  Q  R   S  !T  "U  #V  $W  %X  &Y  'Z  ([  )\  *]  +^  ,_  -`  .a  /b  0c  1d  2e  3f  4g  5h  6i  7j  8k  9l  :m   n  o  p  q  r  s  t  u   v   w   x   y   z  {  |  }  ~    €    ‚  ƒ  „  …  †  ‡  ˆ  ‰  Š  ‹   Œ    Ž      ‘ #«ôÍ#&Ÿ‚G # Ja ei nĂ€hnyt Samuel enÀÀ Saulia kuolemapĂ€ivÀÀn asti; sillĂ€ Samuel murehti Saulia, ettĂ€ \Herra\ oli katunut asettaneensa hĂ€nen Israelin kuninkaaksi.MŸ " Ja Samuel meni Ramaan, mutta Saul meni huoneeseensa Saulin Gibeaan.SŸƒ! ! Samuel sanoi: niinkuin sinun miekkas on tehnyt vaimot lapsettomaksi, niin pitÀÀ myös sinun Ă€itis vaimoin seassa lapsetoin oleman; niin Samuel hakkasi Agagin kappeleiksi \Herran\ edessĂ€ Gilgalissa.3Ÿ‚a  Ja Samuel sanoi: antakaat Agagin tulla minun tyköni, Amalekilaisten kuninkaan. Ja Agag tuli rohkiasti hĂ€nen eteensĂ€ ja sanoi: totisesti kuoleman katkeruus on paennut.RŸ  Ja Samuel kÀÀnsi itsensĂ€ ja seurasi Saulia; ja Saul rukoili \Herraa\. łàqł:Ÿ ‚o  Samuel teki niinkuin \Herra\ sanonut oli ja tuli Betlehemiin; niin hĂ€mmĂ€styivĂ€t kaupungin vanhimmat, ja menivĂ€t hĂ€ntĂ€ vastaan, ja sanoivat: onko rauha, ettĂ€ sinĂ€ tulet?&Ÿ‚G  Ja sinun pitÀÀ kutsuman Isain uhrille, niin minĂ€ osoitan sinulle, mitĂ€ sinun pitÀÀ tekemĂ€n, ettĂ€s sen voitelisit minulle, jonka minĂ€ sinulle sanon.AŸ‚}  Niin Samuel sanoi: kuinka minĂ€ sinne menen? Saul saa sen tietÀÀ ja lyö minun kuoliaaksi. Ja \Herra\ sanoi: ota sinulles vasikka karjasta ja sano: minĂ€ tulin uhraamaan \Herralle\.‚Ÿ „5  Ja \Herra\ sanoi Samuelille: kuinka kauvan sinĂ€ murehdit Saulia, jonka minĂ€ hyljĂ€nnyt olen hallitsemasta Israelia? TĂ€ytĂ€ sinun sarves öljyllĂ€ ja mene: minĂ€ lĂ€hetĂ€n sinun Isain BetlehemilĂ€isen tykö, sillĂ€ hĂ€nen pojistansa olen minĂ€ katsonut minulleni kuninkaan. H>żž4ÍHŸ&}  Niin antoi Isai seitsemĂ€n poikaansa tulla Samuelin eteen; mutta Samuel sanoi Isaille: ei ole \Herra\ nĂ€itĂ€ valinnut.dŸ%C  Niin antoi Isai Samman tulla edes; mutta hĂ€n sanoi: ei tĂ€tĂ€kÀÀn ole \Herra\ valinnut.Ÿ${  Niin kutsui Isai Abinadabin ja antoi hĂ€nen tulla Samuelin eteen; ja hĂ€n sanoi: ei tĂ€tĂ€kÀÀn ole \Herra\ valinnut.‚Ÿ#„  Mutta \Herra\ sanoi Samuelille: Ă€lĂ€ katso hĂ€nen muotoansa elikkĂ€ suurta kokoansa, sillĂ€ minĂ€ olen hyljĂ€nnyt hĂ€nen: sillĂ€ ei se ole niinkuin ihminen nĂ€kee; sillĂ€ ihminen nĂ€kee sen mikĂ€ silmĂ€in edessĂ€ on, mutta \Herra\ katsoo sydĂ€meen.|Ÿ"s  Ja kuin he tulivat sisĂ€lle, katsoi hĂ€n Eliabia ja ajatteli: tosin tĂ€mĂ€ on \Herran\ edessĂ€ hĂ€nen voideltunsa.>Ÿ!‚w  HĂ€n sanoi: rauha. MinĂ€ tulin uhraamaan \Herralle\: pyhittĂ€kÀÀt teitĂ€nne ja tulkaat minun kanssani uhrille. Ja hĂ€n pyhitti Isain ja hĂ€nen poikansa ja kutsui heidĂ€t uhrille. Áć4z!Á]Ÿ+5  Niin sanoivat Saulin palveliat hĂ€nelle: katsos, paha henki vaivaa sinua Jumalalta.VŸ*'  Ja \Herran\ henki lĂ€ksi Saulista, ja paha henki vaivasi hĂ€ntĂ€ \Herralta\.6Ÿ)‚g  Niin otti Samuel öljysarvensa ja voiteli hĂ€nen veljeinsĂ€ keskellĂ€: ja \Herran\ henki tuli Davidiin siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ ja sen perÀÀn; niin Samuel nousi ja meni Ramaan.-Ÿ(‚U  Niin hĂ€n lĂ€hetti ja noudatti hĂ€nen; ja hĂ€n oli verevĂ€ ja kaunis kasvoilta ja ihanan muotoinen. Ja \Herra\ sanoi: nouse ja voitele tĂ€mĂ€, sillĂ€ tĂ€mĂ€ se on.‚Ÿ'„)  Ja Samuel sanoi Isaille: joko nyt tÀÀllĂ€ kaikki pojat ovat? HĂ€n sanoi: vielĂ€ nuorin jĂ€ljellĂ€ on, ja katso, hĂ€n kaitsee lampaita. Niin sanoi Samuel Isaille: lĂ€hetĂ€ hĂ€nen perÀÀnsĂ€ ja anna noutaa tĂ€nne; sillĂ€ ei meidĂ€n pidĂ€ istuman ennen kuin hĂ€n tulee. ˆ z‘ˆ Ÿ0‚  Niin otti Isai aasin leipĂ€in kanssa, ja leilin viinaa, ja yhden vohlan vuohista, ja lĂ€hetti Saulille poikansa Davidin myötĂ€.xŸ/k  Niin Saul lĂ€hetti sanansaattajat Isaille, sanoen: lĂ€hetĂ€ minun tyköni sinun poikas David, joka on lampuri.eŸ.ƒE  Niin vastasi yksi hĂ€nen palvelioistansa ja sanoi: katso, minĂ€ nĂ€in Isain BetlehemilĂ€isen pojan, hĂ€n taitaa soittaa, ja on urhollinen sotamies, ja toimellinen asioissa, ja ihana mies, ja \Herra\ on hĂ€nen kanssansa. Ÿ-‚  Niin Saul sanoi palvelioillensa: katsokaat nyt minulle joku mies, joka taitais hyvin soittaa, ja noutakaat hĂ€ntĂ€ minun tyköni.sŸ,ƒa  MeidĂ€n Herramme sanokaan nyt palvelioillensa, jotka hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ seisovat, ettĂ€ he etsivĂ€t miestĂ€, joka taitais soittaa harppua: kuin paha henki tulee Jumalalta sinuun, ettĂ€ hĂ€n soittais kĂ€dellĂ€nsĂ€, niin sinĂ€ paranet. Xnæ6‡ëXŸ6‚  Ja Philistealaiset seisoivat vuorella siellĂ€, ja Israelilaiset seisoivat vuorella tÀÀllĂ€, ettĂ€ laakso oli heidĂ€n vĂ€lillĂ€nsĂ€.Ÿ5‚+  Mutta Saul ja Israelin miehet menivĂ€t kokoon, ja asettivat leirinsĂ€ Tammilaaksoon, ja valmistivat itsensĂ€ sotimaan Philistealaisia vastaan.+Ÿ4 ‚S  Niin Philistealaiset kokosivat sotavĂ€kensĂ€ sotaan, ja tulivat kokoon Sokoon, joka on Juudassa, ja asettivat leirinsĂ€ Sokon ja Asekan vĂ€lille Dammimin rajalle.,Ÿ3‚S  Kuin Jumalan henki tuli Saulin pÀÀlle, otti David kanteleen ja soitti kĂ€dellĂ€nsĂ€; niin Saul virvoitettiin ja tuli paremmaksi, ja paha henki lĂ€ksi hĂ€nestĂ€.Ÿ2‚  Ja Saul lĂ€hetti Isain tykö, sanoen: anna Davidin olla minun tykönĂ€ni, sillĂ€ hĂ€n on löytĂ€nyt armon minun edessĂ€ni.Ÿ1‚  Niin David tuli Saulin tykö ja seisoi hĂ€nen edessĂ€nsĂ€; ja hĂ€n tuli hĂ€nelle juuri rakkaaksi, ja tuli hĂ€nen aseensa kantajaksi. ÈdÈ~ÄȁxŸ;ƒk  Ja hĂ€n seisoi ja huusi Israelin joukolle, ja sanoi heille: miksi te lĂ€ksitte valmistamaan teitĂ€nne sotaan; enkö minĂ€ ole Philistealainen, ja te olette Saulin palveliat? valitkaat yksi teistĂ€nne, joka tulee tĂ€nne alas minun tyköni.6Ÿ:‚g  Ja hĂ€nen keihÀÀnsĂ€ varsi oli niinkuin kankaan orsi, ja hĂ€nen keihÀÀnsĂ€ rauta painoi kuusisataa sikliĂ€ rautaa. Ja hĂ€nen kilpensĂ€ kantaja kĂ€vi hĂ€nen edellĂ€nsĂ€.GŸ9  Ja vaskiset saappaat jaloissansa ja vaskikilpi hartioillansa,Ÿ8‚+  Ja hĂ€nellĂ€ oli vaskilakki pÀÀssĂ€nsĂ€ ja suomuksen kaltainen pantsari yllĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen pantsarinsa painoi viisituhatta sikliĂ€ vaskea,Ÿ7‚+  Niin tuli Philistealaisten leiristĂ€ yksi mies heidĂ€n keskellensĂ€, Goljat nimeltĂ€, Gatista, kuusi kyynĂ€rÀÀ ja kĂ€mmenen leveyden pitkĂ€. >‘ZŽ>MŸA  Ja David oli nuorin; vaan ne kolme vanhinta menivĂ€t Saulin kanssa.HŸ@ƒ  Ja kolme Isain vanhimpaa poikaa olivat lĂ€hteneet Saulin kanssa sotaan; hĂ€nen kolmen poikansa nimet, jotka olivat menneet sotaan olivat Eliab esikoinen, ja toinen Abinadab ja kolmas, Samma.9Ÿ?‚m  Mutta David oli Ephratin miehen poika Juudan BetlehemistĂ€, joka kutsuttiin Isai, hĂ€nellĂ€ oli kahdeksan poikaa, ja oli vanha mies Saulin aikaan ja ijĂ€llinen miesten seassa.wŸ>i  Kuin Saul ja koko Israel kuuli nĂ€mĂ€t Philistealaisten puheet, hĂ€mmĂ€styivĂ€t he, ja pelkĂ€sivĂ€t suuresti.Ÿ=‚  Ja Philistealainen sanoi: minĂ€ hĂ€pĂ€isin tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ Israelin sotajoukon; antakaat minulle mies, me sodimme keskenĂ€mme.bŸ<ƒ?  Jos hĂ€n voi sotia minua vastaan ja lyö minun, niin me olemme teidĂ€n palvelianne, mutta jos minĂ€ hĂ€nen voitan ja lyön hĂ€nen, niin teidĂ€n pitÀÀ oleman meidĂ€n palveliamme ja teidĂ€n pitÀÀ meitĂ€ palveleman. €—#ât€pŸGƒ[  Niin David nousi varhain aamulla ja jĂ€tti lampaat paimenen haltuun, kantoi ja meni matkaansa, niinkuin Isai hĂ€ntĂ€ kĂ€skenyt oli, ja tuli leiriin, ja sotavĂ€ki oli lĂ€htenyt ulos sotaan, ja huusivat suurella ÀÀnellĂ€ sotimaan.kŸFQ  Mutta Saul ja he kaikki Israelin miehet olivat Tammilaaksossa ja sotivat Philistealaisia vastaan.ŸE‚-  Ja kanna nĂ€mĂ€t kymmenen tuoretta juustoa pÀÀmiehelle; ja etsi veljiĂ€s, jos he rauhassa ovat, ja pane mielees, mitĂ€ he sinulle kĂ€skevĂ€t. ŸD‚;  Ja Isai sanoi pojallensa Davidille: ota veljilles tĂ€mĂ€ epha kuivatuita tĂ€hkĂ€pĂ€itĂ€ ja nĂ€mĂ€t kymmenen leipÀÀ, ja vie ne leiriin veljeis tykö,qŸC]  Ja Philistealainen tuli varhain aamulla ja ehtoona, ja sitĂ€ tekoa hĂ€n teki neljĂ€kymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ.fŸBG  Mutta David meni kotiansa jĂ€lleen Saulin tyköÀ, kaitsemaan isĂ€nsĂ€ lampaita Betlehemiin. ‚“:Ÿ‚‚8ŸL„k  Ja kaikki Israelin miehet sanoivat: ettekö te nĂ€hneet sitĂ€ miestĂ€, joka on tullut? HĂ€n on tullut pilkkaamaan Israelia. Ja pitÀÀ tapahtuman, ettĂ€ joka sen miehen lyö, sen kuningas tekee aivan rikkaaksi, ja antaa myös tyttĂ€rensĂ€ hĂ€nelle, ja tekee hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huoneen vapaaksi Israelissa.yŸKm  Ja kutka ikĂ€nĂ€ Israelin miehistĂ€ nĂ€kivĂ€t hĂ€nen, pakenivat he hĂ€nen edestĂ€nsĂ€ ja pelkĂ€sivĂ€t suuresti.QŸJƒ  Kuin hĂ€n parhaallansa heitĂ€ puhutteli, katso, se vĂ€limies, hĂ€nen nimensĂ€ oli Goljat, Philistealainen Gatista, nousi Philistealaisten sotajoukosta, ja puhui niinkuin ennenkin; ja David kuuli sen.ŸI{  Niin David jĂ€tti kalut, jotka hĂ€n kantoi, kalunvartijalle, ja juoksi sodan rintaan, ja tuli ja tervehti veljiĂ€nsĂ€.jŸHO  SillĂ€ Israel ja Philistealaiset olivat valmistaneet itsensĂ€ sotimaan toinen toistansa vastaan. 0Țt"Ë0ŸQ‚)  Ja kÀÀnsi itsensĂ€ hĂ€nestĂ€ pois toisen puoleen ja sanoi niinkuin hĂ€n ennenkin oli sanonut; niin kansa vastasi hĂ€ntĂ€ niinkuin ennenkin.TŸP#  Niin David sanoi: mitĂ€ minĂ€ olen tehnyt? eikö se ole minulle kĂ€sketty?‚NŸO…  Kuin hĂ€nen vanhin veljensĂ€ Eliab kuuli hĂ€nen nĂ€itĂ€ puhuvan miesten kanssa, nĂ€rkĂ€styi hĂ€n suuresti Davidin pÀÀlle ja sanoi: miksi sinĂ€ olet tĂ€nne tullut? ja miksis olet jĂ€ttĂ€nyt vĂ€hĂ€n lammaslauman metsĂ€n korpeen? MinĂ€ tiedĂ€n sinun ylpeytes ja sydĂ€mes pahan sisun; sinĂ€ olet tĂ€nne tullut sotaa katsomaan.gŸNI  Niin kansa sanoi hĂ€nelle niinkuin ennenkin: niin sille miehelle tehdÀÀn, joka hĂ€nen lyö.‚ŸM„7  Niin David sanoi miehille, jotka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ seisoivat: mitĂ€ annetaan sille miehelle, joka tĂ€mĂ€n Philistealaisen lyö ja ottaa hĂ€vĂ€istyksen pois Israelista? sillĂ€ mikĂ€ tĂ€mĂ€ ympĂ€rileikkaamatoin Philistealainen on, joka hĂ€pĂ€isee elĂ€vĂ€n Jumalan sotajoukkoa? '‡ńDÄ'VŸWƒ' $ Niin on sinun palvelias sekĂ€ jalopeuran ettĂ€ karhun lyönyt; niin pitÀÀ tĂ€mĂ€n ympĂ€rileikkaamattoman Philistealaisen oleman, kuin yksi niistĂ€, sillĂ€ hĂ€n on pilkannut elĂ€vĂ€n Jumalan sotavĂ€keĂ€.?ŸV‚y # Niin minĂ€ juoksin sen perĂ€stĂ€ ja löin sen ja tempasin sen ulos hĂ€nen suustansa. Ja kuin hĂ€n karkasi minua vastaan, niin minĂ€ tartuin hĂ€nen partaansa, löin hĂ€nen ja tapoin.}ŸUu " Mutta David sanoi Saulille: palvelias kaitsi isĂ€nsĂ€ lampaita, ja tuli jalopeura ja karhu ja vei lampaan laumasta,)ŸT‚M ! Saul sanoi Davidille: et sinĂ€ voi mennĂ€ ja sotia tĂ€tĂ€ Philistealaista vastaan; sillĂ€ sinĂ€ olet nuorukainen, vaan hĂ€n on sotamies hamasta nuoruudestansa.ŸS‚  Ja David sanoi Saulille: Ă€lköön kenenkÀÀn sydĂ€n hĂ€mmĂ€stykö hĂ€nen tĂ€htensĂ€: palveliais kĂ€y sotimaan Philistealaista vastaan.vŸRg  Ja kuin he kuulivat Davidin puhuvan ne sanat, ilmoittivat he ne Saulille, ja hĂ€n noudatti hĂ€nen tykönsĂ€. |3”Œì|mŸ\U ) KĂ€veli myös Philistealainen ja lĂ€hestyi Davidia, ja hĂ€nen kilpensĂ€ kantaja hĂ€nen edellĂ€nsĂ€.LŸ[ƒ ( Ja otti sauvansa kĂ€teensĂ€, ja valitsi ojasta viisi sileÀÀ kiveĂ€, pani ne paimenen kukkaroon ja sĂ€kkiin, joka hĂ€nellĂ€ oli, ja linko hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€, ja kĂ€vi Philistealaista vastaan.uŸZƒe ' Ja David sitoi miekan vyöllensĂ€ vaatettensa pÀÀlle ja rupesi kĂ€ymÀÀn; vaan ei hĂ€n ollut siihen tottunut. Sanoi siis David Saulille: en minĂ€ nĂ€illĂ€ taida kĂ€ydĂ€, sillĂ€ en minĂ€ ole tottunut. Ja David pani ne pois yltĂ€nsĂ€,{ŸYq & Niin Saul puetti vaatteensa Davidin ylle ja pani vaskilakin hĂ€nen pÀÀhĂ€nsĂ€ ja pantsarin hĂ€nen pÀÀllensĂ€.IŸXƒ % Ja David sanoi: \Herra\, joka minun pelasti jalopeuran ja karhun kĂ€sistĂ€, hĂ€n pelastaa minun tĂ€mĂ€n Philistealaisen kĂ€sistĂ€. Ja Saul sanoi Davidille: mene, \Herra\ olkoon sinun kanssas. E  !,7BMXcny„š„°»ÆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“žšłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàêő  “   ”   •   –   —   ˜  ™  š    “   ”   •   –   —   ˜  ™  š  ›  œ    ž  Ÿ     Ą  ą  Ł   €  „  Š  §  š  ©  Ș  «   Ź   ­   ź   Ż   °  ±  Č  ł  Ž  ”  ¶  ·  ž  č  ș  »  Œ  œ  Ÿ  ż  À  Á     Ă  !Ä  "Ć  #Æ  $Ç  %È  &É  'Ê  (Ë  )Ì  *Í  +Î   Ï  Đ  Ń  Ò  Ó  Ô  Ő  Ö   Ś W|Ț\|W‚!Ÿa„= . TĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ antaa \Herra\ sinun minun kĂ€siini, ettĂ€ minĂ€ lyön sinun, ja otan sinun pÀÀs sinulta pois, ja annan Philistealaisten sotavĂ€en ruumiit tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ taivaan linnuille ja kedon pedoille: ettĂ€ kaikkein maan asuvaisten pitÀÀ tietĂ€mĂ€n Israelilla olevan Jumalan.\Ÿ`ƒ3 - Niin David sanoi Philistealaiselle: sinĂ€ tulet minun tyköni miekalla, keihÀÀllĂ€ ja kilvellĂ€, mutta minĂ€ tulen sinun tykös \Herran\ Zebaotin, Israelin sotavĂ€en Jumalan nimeen, jota sinĂ€ pilkannut olet.Ÿ_y , Ja Philistealainen sanoi Davidille: tule tĂ€nne minun tyköni, minĂ€ annan lihas taivaan linnuille ja kedon pedoille.Ÿ^‚/ + Philistealainen sanoi Davidille: olenko minĂ€ koira, ettĂ€s tulet sauvoilla minun tyköni? Ja Philistealainen kiroili Davidia jumalainsa kautta.Ÿ]{ * Kuin Philistealainen katsoi ja nĂ€ki Davidin, katsoi hĂ€n hĂ€nen ylön; sillĂ€ hĂ€n oli verevĂ€ ja kaunis nuorukainen. tSÆ |t‚Ÿf„ 3 Juoksi hĂ€n ja seisahti Philistealaisen tykö, ja otti hĂ€nen miekkansa ja veti tupesta ulos, ja tappoi hĂ€nen, ja sillĂ€ hakkasi pois hĂ€nen pÀÀnsĂ€. Kuin Philistealaiset sen nĂ€kivĂ€t, ettĂ€ heidĂ€n vĂ€kevimpĂ€nsĂ€ kuollut oli, niin he pakenivat. Ÿe‚ 2 Niin David voitti Philistealaisen lingolla ja kivellĂ€, löi Philistealaisen ja tappoi hĂ€nen. Ja ettei Davidilla ollut miekkaa,8Ÿd‚k 1 Ja pisti kĂ€tensĂ€ kukkaroon, otti sieltĂ€ kiven, ja linkosi ja paiskasi Philistealaista otsaan, ettĂ€ kivi meni hĂ€nen otsansa sisĂ€lle, ja hĂ€n lankesi maahan kasvoillensa. Ÿc‚ 0 Kuin Philistealainen nousi ja kĂ€vi ja lĂ€hestyi Davidia, niin David riensi ja juoksi sotajoukon eteen Philistealaista vastaan,)Ÿb‚M / Ja koko tĂ€mĂ€n joukon pitÀÀ ymmĂ€rtĂ€mĂ€n, ettei \Herra\ auta miekan eli keihÀÀn kautta; sillĂ€ sota on \Herran\, ja hĂ€n antaa teidĂ€t meidĂ€n kĂ€siimme. †,ÂQe†Ÿl‚ 9 Kuin David palasi Philistealaista lyömĂ€stĂ€, otti Abner hĂ€nen ja vei Saulin eteen; ja hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€ oli Philistealaisen pÀÀ.FŸk 8 Kuningas sanoi: kysy siis, kenenkĂ€ poika se nuorukainen on?hŸjƒK 7 Mutta kuin Saul nĂ€ki Davidin menevĂ€n Philistealaista vastaan, sanoi hĂ€n Abnerille, sodan pÀÀmiehelle: Abner, kenen poika tuo nuorukainen on? Abner sanoi: niin totta kuin sinun sielus elÀÀ, kuningas, en minĂ€ tiedĂ€.nŸiW 6 Mutta David otti Philistealaisen pÀÀn ja vei Jerusalemiin: vaan hĂ€nen aseensa pani hĂ€n majaansa.gŸhI 5 Ja Israelin lapset palasivat ajamasta Philistealaisia takaa ja ryöstivĂ€t heidĂ€n leirinsĂ€.PŸgƒ 4 Ja Israelin ja Juudan miehet nousivat, huusivat ja ajoivat Philistealaisia takaa laaksoon ja Ekronin porttiin asti; ja Philistealaiset lankesivat lyötynĂ€ Saarimin tiellĂ€, Gatiin ja Ekroniin asti. ’„Ùpùg’QŸrƒ  Ja David meni, kuhunka Saul lĂ€hetti hĂ€nen, ja kĂ€ytti itsensĂ€ toimellisesti; ja Saul asetti hĂ€nen sotamiestensĂ€ pÀÀlle, ja hĂ€n oli otollinen kaikelle kansalle, niin myös Saulin palvelioille.Ÿq‚  Ja Jonatan riisui hameensa, jolla hĂ€n oli puetettu ja antoi sen Davidille, niin myös vaatteensa, miekkansa, joutsensa ja vyönsĂ€.tŸpc  Ja Jonatan ja David tekivĂ€t liiton keskenĂ€nsĂ€; sillĂ€ hĂ€n rakasti hĂ€ntĂ€ niinkuin omaa sydĂ€ntĂ€nsĂ€.fŸoG  Ja Saul otti hĂ€nen sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ eikĂ€ sallinut hĂ€nen enÀÀ palata isĂ€nsĂ€ huoneesen.'Ÿn ‚K  Ja kuin hĂ€n oli puheensa lopettanut Saulin kanssa, mieltyi Jonatan ja David keskenĂ€nsĂ€ sydĂ€mestĂ€; ja Jonatan rakasti hĂ€ntĂ€ niinkuin omaa sydĂ€ntĂ€nsĂ€.yŸmm : Ja Saul sanoi hĂ€nelle: kenenkĂ€s poika olet, nuorukainen? David sanoi: palvelias Isain BetlehemilĂ€isen poika. «Ő~€Ÿx‚  Jonka hĂ€n syöksi, ajatellen: minĂ€ syöksen Davidin seinÀÀ vastaan; mutta David vĂ€ltti hĂ€nen edestĂ€nsĂ€ kaksi kertaa.VŸwƒ'  Toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ vaivasi taas Jumalan paha henki Saulia, ja hĂ€n ennusti kotona huoneessansa. Ja David soitti kĂ€dellĂ€nsĂ€, niinkuin hĂ€nen jokapĂ€ivĂ€inen tapansa oli; ja Saulin kĂ€dessĂ€ oli keihĂ€s,TŸv#  Ja Saul katsoi julmasti Davidin pÀÀlle siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€ ja aina sitte.RŸuƒ  Niin Saul nĂ€rkĂ€styi sangen suuresti, ja se puhe ei hĂ€nelle kelvannut, ja sanoi: he ovat antaneet Davidille kymmenentuhatta ja minulle he antoivat tuhannen: vielĂ€ hĂ€n kuninkaankin valtakunnan saa.pŸt[  Ja vaimot lauloivat keskenĂ€nsĂ€, soittaen ja sanoen: Saul löi tuhannen, mutta David kymmenentuhatta.^Ÿsƒ7  Mutta tapahtui, kuin he tulivat ja David palasi lyömĂ€stĂ€ Philistealaista, ettĂ€ vaimot kaikista Israelin kaupungeista kĂ€vivĂ€t virsillĂ€ ja hypyillĂ€ kuningas Saulia vastaan, harpuilla, ilolla ja kanteleilla. >“ŠNȚȚ>Ÿ‚3  Mutta David vastasi Saulia: mikĂ€ minĂ€ olen? eli mikĂ€ on elĂ€mĂ€ni ja minun isĂ€ni sukukunta Israelissa, ettĂ€ minĂ€ tulisin kuninkaan vĂ€vyksi?|Ÿ~ƒs  Ja Saul sanoi Davidille: katso, minĂ€ annan vanhimman tyttĂ€reni Merabin sinulle emĂ€nnĂ€ksi, ainoasti ole minulle miehullinen ja sodi \Herran\ sotaa; sillĂ€ Saul ajatteli: ei pidĂ€ minun kĂ€teni hĂ€neen sattuman, vaan Philistealaisten kĂ€si.mŸ}U  Mutta koko Israel ja Juuda rakasti Davidia; sillĂ€ hĂ€n kĂ€vi ulos ja sisĂ€lle heidĂ€n edessĂ€nsĂ€.UŸ|%  Kuin Saul nĂ€ki hĂ€nen aivan toimellisesti tekevĂ€n, pelkĂ€si hĂ€n hĂ€ntĂ€.YŸ{-  Ja David oli toimellinen kaikissa teissĂ€nsĂ€, ja \Herra\ oli hĂ€nen kanssansa. Ÿz‚  Niin pani Saul hĂ€nen pois tyköÀnsĂ€ ja teki hĂ€nen tuhannen miehen pÀÀmieheksi; ja hĂ€n kĂ€vi ulos ja sisĂ€lle kansan edessĂ€.jŸyO  Ja Saul pelkĂ€si Davidia; sillĂ€ \Herra\ oli hĂ€nen kanssansa ja oli mennyt pois Saulin tyköÀ. 2kûH”2_ż9  Ja Saulin palveliat ilmoittivat sen hĂ€nelle, sanoen; nĂ€mĂ€t sanat on David puhunut.0ż‚[  Ja Saulin palveliat puhuivat ne sanat Davidin korvissa; mutta David sanoi: luuletteko te sen vĂ€hĂ€ksi, tulla kuninkaan vĂ€vyksi? Ja minĂ€ olen köyhĂ€ ja halpa mies.Gżƒ  Ja Saul kĂ€ski palvelioillensa: puhukaat Davidille salaisesti ja sanokaat: katso, kuningas mielistyy sinuun, ja kaikki hĂ€nen palveliansa rakastavat sinua; niin tule nyt kuninkaan vĂ€vyksi.dżƒC  Ja Saul sanoi: minĂ€ annan hĂ€nen hĂ€nelle, ettĂ€ hĂ€n olis hĂ€nelle paulaksi, ja Philistealaisten kĂ€det tulisivat hĂ€nen pÀÀllensĂ€. Ja Saul sanoi Davidille: sinĂ€ tulet tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ toisen kanssa minun vĂ€vykseni.mżU  Mutta Mikal Saulin tytĂ€r rakasti Davidia. Kuin se Saulille ilmoitettiin, niin se kelpasi hĂ€nelle.ż‚  Ja tapahtui, kuin aika tuli, ettĂ€ Merab Saulin tytĂ€r piti annettaman Davidille, annettiin se Adrielille Meholatilaiselle emĂ€nnĂ€ksi, tcSćtnż W  Niin Saul vielĂ€ enemmin pelkĂ€si Davidia, ja Saul tuli Davidin vihamieheksi kaikkena elinaikanansa.kż Q  Ja Saul nĂ€ki ja ymmĂ€rsi \Herran\ olevan Davidin kanssa, ja Saulin tytĂ€r Mikal rakasti hĂ€ntĂ€.‚ ż„  Ja David nousi ja lĂ€ksi matkaan, hĂ€n ja hĂ€nen miehensĂ€, ja löi Philistealaisista kaksisataa miestĂ€, ja David toi heidĂ€n esinahkansa ja tĂ€ytti kuninkaan luvun, ettĂ€ hĂ€n olis kuninkaan vĂ€vy. Niin antoi Saul tyttĂ€rensĂ€ Mikalin hĂ€nelle emĂ€nnĂ€ksi. ż‚;  Niin hĂ€nen palveliansa sanoivat Davidille nĂ€mĂ€t sanat, ja se kelpasi hĂ€nelle, tulla niin kuninkaan vĂ€vyksi. Ja se aika ei ollut vielĂ€ tĂ€ytetty.użƒe  Saul sanoi: sanokaat nĂ€in Davidille: ei kuningas ano yhtÀÀn muuta huomenlahjaa, vaan sata Philistealaisten esinahkaa, ettĂ€ kuninkaan vihamiehille kostettaisiin; sillĂ€ Saul ajatteli hukuttaa Davidia Philistealaisten kĂ€tten kautta. C;šFCżƒy  Ja Jonatan puhui parhain pĂ€in Davidista isĂ€llensĂ€ Saulille ja sanoi hĂ€nelle: Ă€lköön kuningas syntiĂ€ tehkö palveliaansa Davidia vastaan; sillĂ€ ei hĂ€n ole mitÀÀn rikkonut sinua vastaan, hĂ€nen työnsĂ€ ovat sinulle juuri tarpeelliset.8ż‚k  Ja minĂ€ menen ulos isĂ€ni kanssa ja seison hĂ€nen ohessansa kedolla, jossa sinĂ€ olet, ja minĂ€ puhun sinusta isĂ€ni kanssa: ja mitĂ€ minĂ€ nĂ€en, ne minĂ€ ilmoitan sinulle.ż ‚#  Ja Jonatan ilmoitti Davidille ja sanoi: minun isĂ€ni Saul pyytÀÀ sinua tappaa: varjele siis itses huomenna, mene lymyyn ja kĂ€tke itses.ż  ‚7  Ja Saul puhui pojallensa Jonatanille ja kaikille palvelioillensa, ettĂ€ he tappaisivat Davidin; mutta Jonatan Saulin poika rakasti suuresti Davidia.Aż ‚}  Ja Philistealaisten ruhtinaat lĂ€ksivĂ€t ulos, ja heidĂ€n lĂ€hteissĂ€nsĂ€ ulos teki David toimellisemmasti kuin kaikki Saulin palveliat, ettĂ€ hĂ€nen nimensĂ€ tuli sangen kuuluisaksi. ”•ô]”$ż‚C  Ja paha henki tuli \Herralta\ Saulin pÀÀlle, ja hĂ€n istui huoneessansa, ja hĂ€nen keihÀÀnsĂ€ oli hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€, ja David soitti kĂ€dellĂ€nsĂ€.ż‚!  Niin nousi taas sota, ja David meni ja soti Philistealaisia vastaan, löi heitĂ€ suurella surmalla; ja Philistealaiset pakenivat hĂ€ntĂ€.ż‚5  Niin Jonatan kutsui Davidin ja sanoi hĂ€nelle kaikki nĂ€mĂ€t sanat ja saatti hĂ€nen Saulin eteen, ja hĂ€n oli hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ niinkuin ennenkin.pż[  Niin Saul kuuli Jonatanin ÀÀnen ja vannoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, ei hĂ€nen pidĂ€ kuoleman.tżƒc  Ja hĂ€n on pannut henkensĂ€ kĂ€teensĂ€ ja löi Philistealaisen; ja \Herra\ teki suuren autuuden koko Israelille, sen sinĂ€ nĂ€it ja ihastuit: miksis siis tahdot syntiĂ€ tehdĂ€ viatointa verta vastaan, surmatakses Davidia ilman syytĂ€? tM>ájțtż‚  Niin lĂ€hetti Saul sanansaattajat katsomaan Davidia ja sanoi: kantakaat hĂ€ntĂ€ tĂ€nne minun tyköni vuoteinensa, surmattaa.iżM  Silloin lĂ€hetti Saul sanansaattajat ottamaan kiinni Davidia; mutta hĂ€n sanoi: hĂ€n on sairas.tżc  Ja Mikal otti kuvan ja pani vuoteesen, ja pani vuohen nahan hĂ€nelle pÀÀnalaiseksi ja peitti vaatteella.Zż/  Niin Mikal laski Davidin alas akkunan lĂ€vitse; ja hĂ€n meni, pakeni ja pÀÀsi.‚ ż„  Ja Saul lĂ€hetti sanansaattajat Davidin huoneesen, ettĂ€ heidĂ€n piti ottaman hĂ€nestĂ€ vaarin ja tappaman hĂ€nen huomeneltain. Mutta Mikal Davidin emĂ€ntĂ€ ilmoitti sen hĂ€nelle ja sanoi: jollet tĂ€nĂ€ yönĂ€ pelasta henkeĂ€s, niin sinĂ€ huomenna tapetaan./ż‚Y  Mutta Saul pyysi pistÀÀ Davidia keihÀÀllĂ€ seinÀÀ vasten, mutta hĂ€n vĂ€ltti Saulia ja keihĂ€s kĂ€vi seinÀÀn; ja David pakeni ja pÀÀsi sinĂ€ yönĂ€ pakoon. §Áꫧ‚żƒ{  Niin Saul lĂ€hetti sanansaattajat tuomaan Davidia; ja he nĂ€kivĂ€t prophetain kokouksen propheteeraavan ja Samuelin seisovan, asetetun heidĂ€n pÀÀllensĂ€. Niin Jumalan henki tuli Saulin sanansaattajain pÀÀlle, ettĂ€ ne myös propheteerasivat.Oż  Ja se ilmoitettiin Saulille, sanoen: katso, David on Raman Najotissa.@ż‚{  Ja David pakeni ja pÀÀsi, ja tuli Samuelin tykö, joka oli Ramassa, ja ilmoitti hĂ€nelle kaikki, mitĂ€ Saul oli hĂ€nelle tehnyt; ja hĂ€n meni Samuelin kanssa ja oleskeli Najotissa.Xżƒ+  Niin Saul sanoi Mikalille: miksis olet minun niin pettĂ€nyt ja pÀÀstĂ€nyt viholliseni, ettĂ€ hĂ€n vĂ€ltti minun kĂ€teni? Mikal sanoi Saulille: hĂ€n sanoi minulle: pÀÀstĂ€ minua taikka minĂ€ tapan sinun.`ż;  Kuin sanansaattajat tulivat, katso, kuva makasi vuoteessa ja vuohen nahka pÀÀn alla. 9DoÇ 9Mż$ ƒ  Ja David pakeni Raman Najotista, tuli ja sanoi Jonatanille: mitĂ€ minĂ€ olen tehnyt? mikĂ€ on vÀÀryyteni? eli mikĂ€ on pahatekoni sinun isÀÀs vastaan, ettĂ€ hĂ€n seisoo minun henkeni perÀÀn?9ż#‚m  Niin hĂ€nkin riisui vaatteensa ja propheteerasi Samuelin edessĂ€, ja lankesi alasti maahan koko sen pĂ€ivĂ€n ja koko yön, sentĂ€hden sanotaan: onko Saulkin prophetain seassa?$ż"‚C  Ja hĂ€n meni Raman Najotiin; ja Jumalan henki tuli hĂ€nenkin pÀÀllensĂ€, ja hĂ€n kĂ€yskenteli ja propheteerasi siihenasti kuin hĂ€n tuli Raman Najotiin.Qż!ƒ  Niin meni hĂ€n itse viimein Ramaan, ja kuin hĂ€n tuli sen suuren kaivon tykö, joka on Sekossa, kysyi hĂ€n ja sanoi: kussa on Samuel ja David? niin sanottiin hĂ€nelle: katso, he ovat Raman Najotissa.8ż ‚k  Kuin se ilmoitettiin Saulille, lĂ€hetti hĂ€n toiset sanansaattajat, ne myös propheteerasivat; ja hĂ€n lĂ€hetti vielĂ€ kolmannet sanansaattajat, jotka myös propheteerasivat. E  "-8CMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   Ù   Ú   Û  Ü  Ę   Ț  ß  à  á   Ù   Ú   Û  Ü  Ę   Ț  ß  à  á  â  ă  ä  ć   æ   ç   è   é   ê  ë  ì  í  î  ï  đ  ń  ò  ó  ô   ő  ö  ś  ű  ù  ú  û  ü   ę   ț   ÿ                                                                                      ą2ËmąGż(ƒ  David sanoi hĂ€nelle: katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitĂ€is istuman ja atrioitseman kuninkaan kanssa: salli siis, ettĂ€ minĂ€ kĂ€tken minuni kedolle kolmannen pĂ€ivĂ€n ehtoosen asti.[ż'1  Jonatan sanoi Davidille: minĂ€ teen sinulle kaikki, mitĂ€ sinun sydĂ€mes halajaa.‚cż&…A  Niin David vannoi vielĂ€, sanoen: totisesti sinun isĂ€s tietÀÀ, ettĂ€ minĂ€ olen löytĂ€nyt armon sinun kasvois edessĂ€, sentĂ€hden hĂ€n ajattelee: ei Jonatanin pidĂ€ tĂ€stĂ€ mitÀÀn tietĂ€mÀÀn, ettei hĂ€n tulisi murheelliseksi. Totisesti, niin totta kuin \Herra\ ja sinun sielus elÀÀ, ettĂ€ askele on vaivoin minun ja kuoleman vaiheella.Jż%ƒ  HĂ€n sanoi hĂ€nelle: pois se, ei sinun pidĂ€ kuoleman: katso, isĂ€ni ei tee suurta eli pientĂ€, jota ei hĂ€n ilmoita minulle, kuinkas isĂ€ni salaa tĂ€mĂ€n minulta? Ei se pidĂ€ niin tapahtuman.of;flrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúĂœ7Äœ<ĆœBÆœHÇœMÈœQÊœVËœ\ÌœaÍœfÎœjÏœpĐœuŃœ{ÒŸĂœ7Äœ<ĆœBÆœHÇœMÈœQÊœVËœ\ÌœaÍœfÎœjÏœpĐœuŃœ{ÒŸÓŸÔŸ ŐŸÖŸŰŸÙŸ ÚŸ&ÛŸ+ÜŸ0ĘŸ6ȚŸ;ߟAàŸGáŸLâŸQăŸWäŸ\æŸaçŸfèŸléŸrêŸxëŸìżíż îżïżđżńżòż$ôż(öż.śż3űż9ùż?úżDûżJüżOężSțżWÿż^żbżeżjżnżsżxż~À À  À À À ÀÀ#À)À.À3À8À=ÀAÀEÀIÀMÀRÀXÀ]ÀbÀfÀkÀp Àu"Ày#À~$Á%Á&Á 'Á(Á)Á*Á+Á$,Á)-Á..Á2/Á80Á>2ÁC3ÁI4ÁO5ÁU6Á\7Áb8Áh9Áo:Áu YBźĘ&»Y_ż.9  Jonatan sanoi Davidille: tule, kĂ€ykÀÀmme kedolle; ja he menivĂ€t molemmat kedolle.hż-K  David sanoi Jonatanille: kuka minulle ilmoittaa, jos sinun isĂ€s vastaa sinua jotakin kovasti?3ż,‚a  Jonatan sanoi: pois se sinusta, sillĂ€ jos minĂ€ ymmĂ€rtĂ€isin isĂ€ni aikovan sinulle pahaa tehdĂ€, tullaksensa sinun pÀÀlles, enkö minĂ€ nĂ€itĂ€ sinulle ilmoittaisi?Mż+ƒ  Tee siis laupius palvelialles; sillĂ€ sinĂ€ olet ottanut palvelias \Herran\ liittoon sinun kanssas. Ja jos joku vÀÀryys minussa on, niin tapa sinĂ€ minua: miksis sallit minun tulla isĂ€s eteen.ż*‚  Ja jos hĂ€n sanoo: se on hyvin, niin on rauha palveliallas; mutta jos hĂ€n kovin vihastuu, niin sinĂ€ ymmĂ€rrĂ€t hĂ€nen pahaa aikovan.:ż)‚o  Jos isĂ€s minua kovasti kaipaa, niin sano: David rukoili suuresti minulta juostaksensa kaupunkiinsa Betlehemiin; sillĂ€ siellĂ€ pidetÀÀn ajastaikainen uhri koko sukukunnalta. G őiŸGtż3c  NĂ€in teki Jonatan liiton Davidin huoneen kanssa, ettĂ€ \Herra\ sen vaatisi Davidin vihamiesten kĂ€destĂ€.'ż2‚I  Ja et sinĂ€ ota laupiuttas minun huoneestani pois ijankaikkisesti, et vielĂ€ sittenkÀÀn, kuin \Herra\ hĂ€vittÀÀ Davidin vihamiehet, itsekunkin maaltansa.ż1‚  Etkös sinĂ€kin, jos vielĂ€ elĂ€n: etkös sinĂ€kin ole tekevĂ€ \Herran\ armoa minua kohtaani, niin ettei minun pidĂ€ kuoleman?‚ż0„  Niin tehköön \Herra\ sitĂ€ ja sitĂ€ Jonatanille; mutta jos isĂ€ni taas ajattelee jotakin pahaa sinua vastaan, niin minĂ€ sen myös ilmoitan sinun korviis, ja lasken sinun rauhaan menemÀÀn: ja \Herra\ olkoon sinun kanssas, niinkuin hĂ€n isĂ€ni kanssa ollut on.rż/ƒ_  Ja Jonatan sanoi Davidille: \Herra\, Israelin Jumala! kuin minĂ€ kyselen isĂ€ltĂ€ni huomenna ja kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€, katso, jos hĂ€n suo Davidille hyvÀÀ, ja en minĂ€ silloin lĂ€hetĂ€ sinun tykös, ja ilmoita sitĂ€ sinun korviis, ?v7ßÎ? ż9‚  Mutta jos sanon pojalle: katso, nuolet ovat edempĂ€nĂ€ edessĂ€s! niin mene pois, sillĂ€ \Herra\ on pÀÀstĂ€nyt sinun menemÀÀn.‚ ż8„  Ja katso, minĂ€ lĂ€hetĂ€n pojan (sanoen hĂ€nelle:) mene ja hae nuolet jĂ€llensĂ€! jos vielĂ€ sanon pojalle: katso, nuolet ovat takanas tĂ€ssĂ€ puolessa, ota ylös! niin tule; sillĂ€ rauha on sinulla ja ei ole mitÀÀn hĂ€tÀÀ, niin totta kuin \Herra\ elÀÀ.Uż7%  Niin minĂ€ ammun kolme nuolta sen sivulle, niinkuin minĂ€ ampuisin maaliin.Mż6ƒ  Ja kuin olet viipynyt kolme pĂ€ivÀÀ poissa, niin tule kiiruusti alas ja mene siihen paikkaan, johon sinĂ€ itses kĂ€tkit sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuin tĂ€mĂ€ asia tapahtui, ja istu Aselin kiven viereen,kż5Q  Ja Jonatan sanoi hĂ€nelle: huomenna on uusikuu, jona sinua kysytÀÀn ja kaivataan sinua sialtas.ż4‚  Ja Jonatan taas vannoi Davidille; sillĂ€ niin rakkaana piti hĂ€n hĂ€nen, ettĂ€ hĂ€n rakasti hĂ€ntĂ€ niinkuin omaa sieluansa. {c»éYż?-  Jonatan vastasi Saulia: hĂ€n rukoili hartaasti minulta mennĂ€kseen Betlehemiin,Nż>ƒ  Ja toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ uudesta kuusta, kuin Davidia kaivattiin siastansa, sanoi Saul pojallensa Jonatanille: Miksi ei Isain poika ole tullut pöydĂ€n tykö, ei eilen eikĂ€ myöskÀÀn tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€?$ż=‚C  Ja ei puhunut Saul sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ mitĂ€kÀÀn; sillĂ€ hĂ€n ajatteli: hĂ€nelle on jotakin tapahtunut, ettei hĂ€n ole puhdas; ei suinkaan hĂ€n ole puhdas.(ż<‚K  Kuin kuningas oli istunut siallensa, entisen tapansa jĂ€lkeen, seinĂ€n nojalle, nousi Jonatan, ja Abner istui Saulin viereen; ja Davidia kaivattiin siastansa.iż;M  Niin David kĂ€tki itsensĂ€ kedolle. Ja kuin uusikuu tuli, istui kuningas pöydĂ€n tykö rualle.ż:}  Ja mitĂ€ sinĂ€ ja mitĂ€ minĂ€ keskenĂ€mme puhuneet olemme, katso, \Herra\ on minun ja sinun vaiheellas ijankaikkisesti. 2ä=Ä2żD‚ ! Silloin paiskasi Saul keihÀÀn hĂ€nen perĂ€ssĂ€nsĂ€ syöstĂ€ksensĂ€ hĂ€ntĂ€; niin ymmĂ€rsi Jonatan isĂ€nsĂ€ aikovan Davidin tappaa.vżCg  Jonatan vastasi isĂ€llensĂ€ Saulille ja sanoi hĂ€nelle: miksi hĂ€nen pitÀÀ kuoleman? mitĂ€ hĂ€n on tehnyt?SżBƒ!  SillĂ€ niinkauvan kuin Isain poika elÀÀ maan pÀÀllĂ€, et sinĂ€ eikĂ€ sinun kuninkaan valtakuntas ole seisova: lĂ€hetĂ€ siis nyt ja anna tuotaa hĂ€ntĂ€ minun tyköni, sillĂ€ hĂ€nen pitÀÀ kuoleman.LżAƒ  Ja Saul vihastui sangen suuresti Jonatanin pÀÀlle ja sanoi hĂ€nelle: sinĂ€ ilkiĂ€ ja tottelematoin poika! enkö minĂ€ tiedĂ€, ettĂ€s olet valinnut Isain pojan sinulles ja Ă€idilles hĂ€piĂ€ksi?‚ż@„+  Ja sanoi: anna minun mennĂ€, sillĂ€ meidĂ€n sukukuntamme uhraa kaupungissa ja minun veljeni itse on minua kutsunut: jos nyt olen löytĂ€nyt armon sinun silmĂ€is edessĂ€, niin salli minun mennĂ€ katsomaan veljiĂ€ni; ja sen tĂ€hden ei hĂ€n tullut kuninkaan pöydĂ€n tykö. r%›uŰrcżJA ' EikĂ€ poika tietĂ€nyt asiasta mitÀÀn; vaan Jonatan ja David ainoastaan asian tiesivĂ€t.żI‚- & Ja huusi taas poikaa: joudu, kiiruhda sinuas nopiammin ja Ă€lĂ€ seisahtele. Niin Jonatanin poika otti nuolet otti nuolet ja kantoi herrallensa.żH‚3 % Ja kuin poika tuli sille paikalle, johon Jonatan nuolen ampunut oli, huusi Jonatan hĂ€nen perĂ€ssĂ€nsĂ€ ja sanoi: eikö nuoli ole edemmĂ€ sinusta?żG $ Ja hĂ€n sanoi pojalle: juokse noutamaan nuoleni, jotka minĂ€ ammun: pojan juostessa laski hĂ€n nuolen hĂ€nen ylitsensĂ€.żF‚ # Ja Jonatan lĂ€ksi aamulla kedolle, siihen aikaan kuin hĂ€n oli mÀÀrĂ€nnyt Davidille, ja vĂ€hĂ€ poikainen hĂ€nen kanssansa.WżEƒ) " Ja Jonatan nousi pöydĂ€n tyköÀ sangen vihoissansa ja ei syönyt sinĂ€ toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ uudesta kuusta mitÀÀn leipÀÀ; sillĂ€ hĂ€n murehti Davidia, ettĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ oli hĂ€nen niin hĂ€vĂ€issyt. Ż“§ÈzŻGżO ƒ  Ja David tuli Nobeen papin Ahimelekin tykö, ja Ahimelek hĂ€mmĂ€styi, kuin hĂ€n tuli Davidia vastaan, ja sanoi hĂ€nelle: kuinka sinĂ€ yksinĂ€s olet, ja ei yhtÀÀn miestĂ€ ole sinun kanssas?KżN + Ja hĂ€n nousi ja meni matkaansa; mutta Jonatan palasi kaupunkiin.[żMƒ1 * Ja Jonatan sanoi Davidille: mene rauhaan, (ja muista) mitĂ€ me olemme vannoneet yhteen \Herran\ nimeen ja sanoneet: \Herra\ olkoon sinun ja minun vaiheellani, minun ja sinun siemenes vaiheella ijankaikkisesti!hżLƒK ) Ja kuin poika oli mennyt, nousi David siastansa meren puolelta ja lankesi maahan kasvoillensa ja rukoili kolme kertaa; ja he antoivat toinen toisellensa suuta ja itkivĂ€t toinen toisensa kanssa; vaan David itki hartaammin.jżKO ( Niin Jonatan antoi aseensa pojalle, joka hĂ€nen kanssansa oli, ja sanoi: mene ja vie kaupunkiin. ÀòˆÄÀ‚żSƒ{  David vastasi pappia ja sanoi hĂ€nelle: vaimot ovat kolme pĂ€ivÀÀ olleet eroitetut meistĂ€, kuin minĂ€ lĂ€ksin, ja palveliaini astiat olivat pyhĂ€t; mutta jos tĂ€mĂ€ tie on saastainen, niin se pitÀÀ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ pyhitettĂ€mĂ€n astiain kautta.@żR‚{  Pappi vastasi Davidia ja sanoi: ei ole ensinkÀÀn yhteisiĂ€ leipiĂ€ minun kĂ€teni alla, paitsi pyhÀÀ leipÀÀ, jos vaan muutoin palveliat ovat pitĂ€neet heitĂ€nsĂ€ vaimoista pois.gżQI  Jos nyt on jotakin sinun kĂ€tes alla, anna minulle viisikin leipÀÀ, taikka mitĂ€s löydĂ€t.‚ żP„  David sanoi papille Ahimelekille: kuningas on minun kĂ€skenyt asialle ja sanoi minulle: Ă€lĂ€ kenellekÀÀn ilmoita, minkĂ€tĂ€hden minĂ€ olen sinun lĂ€hettĂ€nyt ja mitĂ€ minĂ€ olen kĂ€skenyt sinulle; minĂ€ olen myös lĂ€hettĂ€nyt palveliani sinne ja sinne. q f“q‚żW„7  Mutta pappi vastasi: Philistealaisen Goljatin miekka, jonkas löit Tammilaaksossa, on tÀÀllĂ€ kÀÀritty yhteen hameesen pÀÀllisvaatteen taa: jos tahdot sitĂ€, niin ota; sillĂ€ ei tÀÀllĂ€ ole yhtÀÀn muuta, paitsi sitĂ€. David sanoi: ei ole sen vertaa, anna se minulle.OżVƒ  Ja David sanoi Ahimelekille: eikö tÀÀllĂ€ ole sinun kĂ€tes alla yhtĂ€kÀÀn keihĂ€stĂ€ eli miekkaa? En ottanut minĂ€ myötĂ€ni miekkaani taikka asettani kĂ€teeni, sillĂ€ kuninkaan asia kiiruhti.#żU‚A  Mutta sinne on sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ yksi mies Saulin palvelioista jÀÀnyt \Herran\ eteen, Doeg nimeltĂ€ Edomilainen, kaikkein voimallisin Saulin paimenista.ożTƒY  Niin antoi pappi hĂ€nelle pyhÀÀ; sillĂ€ ei siellĂ€ ollut muuta leipÀÀ kuin nĂ€kyleipiĂ€, jotka olivat korjatut \Herran\ kasvoin edestĂ€, ettĂ€ sinne pantaisiin toiset vastauutiset leivĂ€t sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona ne korjattiin. ‹ÓuŰLœ#ż^ ‚C  Ja David lĂ€ksi sieltĂ€ ja pakeni Adullamin luolaan; kuin hĂ€nen veljensĂ€ ja kaikki isĂ€nsĂ€ huone sen kuulivat, tulivat he myös sinne hĂ€nen tykönsĂ€. ż]‚  Puuttuneeko minulta mielipuolia, ettĂ€ te tĂ€mĂ€n toitte hulluttelemaan minun eteeni? pitÀÀkö hĂ€nen tuleman minun huoneeseni?ż\‚  Silloin sanoi Akis palvelioillensa: katso, te nĂ€ette tĂ€mĂ€n miehen olevan mielipuolen, miksi te toitte hĂ€nen minun tyköni?ż[‚-  Ja muutteli menojansa heidĂ€n edessĂ€nsĂ€ ja hullutteli heidĂ€n kĂ€sissĂ€nsĂ€, ja piirusteli portin ovissa, ja valutti sylkeĂ€nsĂ€ parrallensa.[żZ1  Ja David pani ne sanat sydĂ€meensĂ€ ja pelkĂ€si suuresti Gatin kuningasta Akista,4żY‚c  Ja Akiksen palveliat sanoivat hĂ€nelle: eikö tĂ€mĂ€ ole David, maan kuningas? eikö he tĂ€stĂ€ veisanneet hypyssĂ€, sanoen: Saul löi tuhannen, ja David kymmenentuhatta?rżX_  Ja David nousi ja pakeni sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ Saulin kasvoin edestĂ€, ja tuli Akiksen Gatin kuninkaan tykö. Űűqہżb‚%  Niin sanoi propheta Gad Davidille: Ă€lĂ€ ole siinĂ€ linnassa, mutta mene ja kulje Juudan maalle. Niin David meni ja tuli Haretin metsÀÀn.ża‚  Ja hĂ€n johdatti heidĂ€t Moabilaisten kuninkaan eteen; ja he viipyivĂ€t hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ aina niinkauvan kuin David oli linnassa.qż`ƒ]  Ja David meni sieltĂ€ Mitspaan Moabilaisten maakuntaan ja sanoi Moabilaisten kuninkaalle: anna isĂ€ni ja Ă€itini kĂ€ydĂ€ ulos ja sisĂ€lle teidĂ€n tykönĂ€nne, siihenasti ettĂ€ minĂ€ saan tietÀÀ, mitĂ€ Jumala tekee minun kanssani.‚ż_„  Ja kaikkinaiset miehet, jotka olivat vaivassa, ja jokainen, joka velassa oli, ja jokainen, jolla murheellinen sydĂ€n oli, kokosivat itsensĂ€ hĂ€nen tykönsĂ€, ja hĂ€n oli heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€: ettĂ€ liki neljĂ€sataa miestĂ€ oli hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€. iś iƒże†7  EttĂ€ te kaikki teitte liiton minua vastaan, ja ei ole yhtÀÀn, joka ilmoitti sen minun korvilleni ettĂ€ minun poikani on myös tehnyt liiton Isain pojan kanssa ja ei ole yhtĂ€kÀÀn teistĂ€, joka sitĂ€ panee pahaksensa minun tĂ€hteni, ja ei myös ilmoita sitĂ€ minun korvaini kuullen, ettĂ€ minun poikani on yllyttĂ€nyt palveliani minua vastaan, vĂ€ijymÀÀn minua, niinkuin tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on nĂ€htĂ€vĂ€.hżdƒK  Niin sanoi Saul palvelioillensa, jotka seisoivat hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€: kuulkaat, te Jeminin lapset! antaako Isain poika teille kaikille pellot ja viinamĂ€et, ja tekeekö hĂ€n teitĂ€ kaikkia tuhanten ja satain pÀÀmiehiksi?‚żc„  Ja Saul kuuli, ettĂ€ David ja ne miehet, jotka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ olivat, tulivat tiettĂ€vĂ€ksi. Ja Saul asui Gibeassa metsistössĂ€ Ramassa, ja hĂ€nen keihÀÀnsĂ€ oli hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€, ja kaikki hĂ€nen palveliansa seisoivat hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€. ¶YŰŸ¶‚żj„  Ja Saul sanoi hĂ€nelle: miksi te teitte liiton minua vastaan, sinĂ€ ja Isain poika, ettĂ€s annoit hĂ€nelle leipÀÀ ja miekan ja kysyit Herralta neuvoa hĂ€nen tĂ€htensĂ€, yllyttÀÀkses hĂ€ntĂ€ minua vĂ€ijymÀÀn, niinkuin tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on nĂ€htĂ€vĂ€.]żi5  Ja Saul sanoi: kuule sinĂ€ Akitobin poika. HĂ€n sanoi: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen, herrani.6żh‚g  Niin kuningas lĂ€hetti kutsumaan pappia Ahimelekia Akitobin poikaa ja kaikkea hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huonetta, pappeja, jotka olivat Nobessa; ja he tulivat kaikki kuninkaan tykö.~żgw  HĂ€n kysyi \Herralta\ neuvoa hĂ€nen tĂ€htensĂ€ ja evĂ€sti hĂ€nen, ja antoi hĂ€nelle Philistealaisen Goljatin miekan.#żf‚A  Niin vastasi Doeg Edomilainen, joka seisoi Saulin palveliain tykönĂ€, ja sanoi: minĂ€ nĂ€in Isain pojan tulevan Nobeen, Ahimelekin Akitobin pojan tykö. E  !,7BMXcnxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő        !   "   #   $   %   &   '        !   "   #   $   %   &   '    (   )   *   +   ,   -   .   /   0   1   2   3   4   5   6   7   8   9   :   ;   <   =   >   ?   @   A   B   C   D   E   F   G  ! H  " I  # J  $ K  % L  & M  ' N  ( O  ) P  * Q  + R  , S    T   U   V   W   X   Y   Z   [   \   ]   ^   _   `   a   b   c -/œ-‚kżn…Q  Ja kuningas sanoi vartioillensa, jotka seisoivat hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€: kÀÀntĂ€kÀÀt itsenne ja tappakaat \Herran\ papit; sillĂ€ heidĂ€n kĂ€tensĂ€ on myös Davidin kanssa, ja koska he tiesivĂ€t hĂ€nen paenneen, niin ei he ilmoittaneet sitĂ€ minulle. Mutta kuninkaan palveliat ei tahtoneet satuttaa kĂ€siĂ€nsĂ€ \Herran\ pappeihin, lyödĂ€ksensĂ€ heitĂ€.hżmK  Kuningas sanoi: Ahimelek, sinun pitÀÀ totisesti kuoleman, sinun ja koko sinun isĂ€s huoneen.‚$żl„C  Olenko minĂ€ vasta tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ruvennut kysymÀÀn Jumalalta neuvoa hĂ€nen tĂ€htensĂ€? Pois se minusta, Ă€lkÀÀn kuningas luulko senkaltaista palveliastansa ja kaikesta minun isĂ€ni huoneesta: sillĂ€ sinun palvelias ei tietĂ€nyt mitÀÀn kaikista nĂ€istĂ€, pienistĂ€ eli suuresta.Mżkƒ  Ahimelek vastasi kuningasta ja sanoi: kuka on kaikkein sinun palveliais seassa niinkuin David? HĂ€n on uskollinen ja kuninkaan vĂ€vy, vaeltaa kuuliaisuudessas ja on kunniallinen sinun huoneessas. Œ XđŒ]żsƒ5  Ja David sanoi Abjatarille: minĂ€ sen sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kyllĂ€ tiesin, koska Doeg Edomilainen oli siellĂ€, ettĂ€ hĂ€n sen Saulille oli totisesti ilmoittava. MinĂ€ olen siis vikapÀÀ koko isĂ€s huoneen kuolemaan.Pżr  Ja Abjatar ilmoitti Davidille, ettĂ€ Saul oli tappanut \Herran\ papit.eżqE  Ja yksi Ahimelekin Akitobin pojan poika Abjatar nimeltĂ€, pÀÀsi, ja pakeni Davidin tykö.1żp‚]  Ja hĂ€n löi Noben, pappein kaupungin, miekan terĂ€llĂ€, sekĂ€ miehet ettĂ€ vaimot, lapset ja imevĂ€iset, niin myös hĂ€rjĂ€t, aasit ja lampaat, aina miekan terĂ€llĂ€.ożoƒY  Niin sanoi kuningas Doegille: kÀÀnnĂ€ sinĂ€ itses ja lyö papit. Ja Doeg Edomilainen kÀÀnsi itsensĂ€ ja löi pappeja, ja tappoi sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ viisiyhdeksĂ€ttĂ€kymmentĂ€ miestĂ€, jotka kantoivat liinaista pÀÀllisvaatetta. ÚSÓ}ځżx‚9  Niin David taas kysyi \Herralta\, ja \Herra\ vastasi hĂ€ntĂ€ ja sanoi: nouse ja mene alas Kegilaan; sillĂ€ minĂ€ annan Philistealaiset sinun kĂ€siis.żw‚'  Ja Davidin miehet sanoivat hĂ€nelle: katso, me pelkÀÀmme tÀÀllĂ€ Juudassa, ja menemme vielĂ€ Kegilaan Philistealaisten sotajoukon tykö.8żv‚k  Niin David kysyi \Herralta\ ja sanoi: pitÀÀkö minun menemĂ€n ja lyömĂ€n nĂ€itĂ€ Philistealaisia? Ja \Herra\ sanoi Davidille: mene, lyö Philistealaiset ja vapahda Kegila.}żu w  Ja Davidille ilmoitettiin, sanoen: katso, Philistealaiset sotivat Kegilaa vastaan ja ryöstĂ€vĂ€t heidĂ€n riihensĂ€.)żt‚M  Pysy minun tykönĂ€ni ja Ă€lĂ€ pelkÀÀ: joka seisoo minun henkeni perÀÀn, hĂ€n myös seisoo sinun henkes perÀÀn; sillĂ€ sinĂ€ varjellaan minun tykönĂ€ni. i9Œá€ iż~‚3  Ja David sanoi: \Herra\ Israelin Jumala! sinun palvelias on tosin kuullut Saulin aikovan tulla Kegilaan, hĂ€vittĂ€mÀÀn minun tĂ€hteni kaupunkia;tż}c  Kuin David ymmĂ€rsi Saulin aikovan pahaa hĂ€nellensĂ€, sanoi hĂ€n papille Abjatarille: ota pÀÀllisvaate.^ż|7  Ja Saul kuulutti kaiken kansan sotaan Kegilaan, piirittĂ€mÀÀn Davidia miehinensĂ€.Wż{ƒ)  Niin sanottiin Saulille Davidin tulleeksi Kegilaan; ja Saul sanoi: Jumala on antanut hĂ€nen minun kĂ€siini, ettĂ€ hĂ€n on salvattu, nyt hĂ€n on tullut kaupunkiin, joka on varustettu porteilla ja teljillĂ€.zżzo  Mutta kuin Abjatar Ahimelekin poika pakeni Davidin tykö Kegilaan, vei hĂ€n sinne myötĂ€nsĂ€ pÀÀllisvaatteen.Cżyƒ  Niin David meni ja hĂ€nen miehensĂ€ Kegilaan, ja soti Philistealaisia vastaan, ja ajoi heidĂ€n karjansa pois, ja tappoi heitĂ€ suurella tapolla; ja niin David vapahti Kegilan asuvaiset.  0·Ê"• rÀ_  Niin Jonatan Saulin poika nousi ja meni Davidin tykö metsÀÀn, ja vahvisti hĂ€nen kĂ€tensĂ€ Jumalassa, À‚  Ja David nĂ€ki Saulin lĂ€hteneeksi etsimÀÀn hĂ€nen henkensĂ€ perÀÀn, vaan David pysyi Siphin korvessa, yhdessĂ€ metsĂ€ssĂ€.$À‚C  Ja David pysyi korvessa linnoissa, viipyi myös Siphin korven vuorella. Ja Saul etsi hĂ€ntĂ€ joka aika, mutta ei Jumala antanut hĂ€ntĂ€ hĂ€nen kĂ€siinsĂ€.iÀƒM  Niin David nousi miehinensĂ€, joita oli liki kuusisataa miestĂ€, ja lĂ€ksivĂ€t Kegilasta ja vaelsivat sinne mihinkĂ€ he vaaeltaa taisivat. Koska Saulille sanottiin Davidin paenneen Kegilasta, lakkasi hĂ€n sinne menemĂ€stĂ€.vÀg  Ja David sanoi: antanevatko Kegilan asuvaiset minun ja minun vĂ€keni Saulin kĂ€siin? \Herra\ sanoi: antavat.Lżƒ  Antanevatko Kegilan asuvaiset minun hĂ€nen kĂ€siinsĂ€? ja tulleeko Saul tĂ€nne niinkuin palvelias on kuullut? \Herra\ Israelin Jumala, ilmoita se palvelialles! Ja \Herra\ sanoi: hĂ€n tulee alas. 2.©ág2QÀ ƒ  MenkÀÀt siis ja tutkikaat paremmin, ettĂ€ te saisitte tietÀÀ ja nĂ€hdĂ€ sen paikan, jossa hĂ€nen jalkansa ovat, ja kuka hĂ€nen siellĂ€ on nĂ€hnyt; sillĂ€ minulle on hĂ€n sanottu sangen kavalaksi.]À 5  Ja Saul sanoi: olkaat te siunatut \Herrassa\, ettĂ€ te armahditte minun pÀÀlleni.wÀi  Niin tule nyt kuningas kiiruusti alas kaiken sydĂ€mes himon jĂ€lkeen: ja me annamme hĂ€nen kuninkaan kĂ€siin.DÀƒ  Mutta SiphilĂ€iset menivĂ€t ylös Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö David ole kĂ€tketty meidĂ€n tykönĂ€mme linnoissa metsĂ€ssĂ€, Hakilan kukkulalla, liki korpea oikialla puolella?À}  Ja he molemmat tekivĂ€t liiton keskenĂ€nsĂ€ \Herran\ edessĂ€; ja David pysyi metsĂ€ssĂ€, mutta Jonatan palasi kotiansa.NÀƒ  Ja sanoi hĂ€nelle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ ei minun isĂ€ni Saulin kĂ€si löydĂ€ sinua, ja sinĂ€ tule Israelin kuninkaaksi, ja minĂ€ olen likin sinua; ja sen myös Saul minun isĂ€ni kyllĂ€ tietÀÀ. ŽçLtŽbÀƒ?  Ja Saul meni yhdeltĂ€ puolelta vuorta, ja David vĂ€kinensĂ€ toiselta puolelta vuorta. Ja koska David riensi pakenemaan Saulin edestĂ€, piiritti Saul vĂ€kinensĂ€ Davidin ja hĂ€nen vĂ€kensĂ€, ottaaksensa heitĂ€ kiinni.TÀ ƒ#  Kuin Saul matkusti sinne vĂ€kinensĂ€ etsimÀÀn hĂ€ntĂ€, ja se ilmoitettiin Davidille, meni hĂ€n kukkulalta alas, ja oli Maonin korvessa. Ja kuin Saul sen kuuli, ajoi hĂ€n Davidia takaa Maonin korvessa.À ‚)  Ja he nousivat ja menivĂ€t Siphiin Saulin edellĂ€. Mutta David ja hĂ€nen miehensĂ€ olivat Maonin korvessa, oikialla puolella korpea, kedolla.‚À „%  Tutkistelkaat ja vaotkaat kaikki salaiset paikat, joihin hĂ€n lymyttÀÀ itsensĂ€, ja tulkaat jĂ€lleen minun tyköni, kuin saatte vahvan tiedon; niin minĂ€ menen teidĂ€n kanssanne. Jos hĂ€n tĂ€llĂ€ maalla on, niin minĂ€ hĂ€nen etsin kaikkein tuhanten seasta Juudassa. éuôłB§é:À‚o  Ja kuin hĂ€n lĂ€hestyi lammasten huonetta tien ohessa, oli siinĂ€ luola, ja Saul meni siihen peittĂ€mÀÀn jalkojansa; mutta David ja hĂ€nen miehensĂ€ istuivat luolan kulmilla.À‚)  Ja Saul otti kolmetuhatta valittua nuorta miestĂ€ koko Israelista, ja meni etsimÀÀn Davidia ja hĂ€nen miehiĂ€nsĂ€ MetsĂ€vuohten kallioille.nÀW  Kuin Saul palasi Philistealaisten tyköÀ, ilmoitettiin hĂ€nelle, sanoen: David on EnGedin korvessa.>À {  Ja David meni sieltĂ€ ylös ja asui EnGedin linnoissa.~Àw  Nin Saul palasi ajamasta Davidia takaa ja meni Philistealaisia vastaan; sentĂ€hden kutsutaan se paikka SelaMahelkot.À‚  Mutta sanansaattaja tuli Saulin tykö ja sanoi: kiiruhda sinuas ja tule nopiasti; sillĂ€ Philistealaiset ovat maalle tulleet. qŐsź,q7À‚i  SenjĂ€lkeen nousi myös David ja lĂ€ksi luolasta, ja huusi Saulin jĂ€lkeen ja sanoi: herrani kuningas! Saul katsahti taaksensa, ja David kallisti kasvonsa maahan ja kumarsi.Ày  Ja David asetti miehensĂ€ sanoilla eikĂ€ sallinut karata Saulin pÀÀlle. Niin Saul nousi luolasta ja meni matkaansa.AÀ‚}  Ja sanoi miehillensĂ€: \Herra\ antakoon sen kaukana olla minusta, ettĂ€ minĂ€ sen tekisin ja satuttaisin kĂ€teni minun herraani, \Herran\ voideltuun, sillĂ€ hĂ€n on \Herran\ voideltu._À9  Sen jĂ€lkeen tykytti Davidin sydĂ€n, ettĂ€ hĂ€n oli leikannut tilkan Saulin hameesta,‚'À„I  Silloin sanoivat Davidin miehet hĂ€nelle: katso, tĂ€mĂ€ on se pĂ€ivĂ€, josta \Herra\ sinulle on sanonut: katso, minĂ€ annan sinulle vihamiehes sinun kĂ€siis, ettĂ€s tekisit hĂ€nen kanssansa niinkuin sinulle kelpaa. Ja David nousi ja leikkasi salaa kappaleen Saulin vaatteen liepeestĂ€. u| uÀ‚!  \Herra\ tuomitkoon minun ja sinun vĂ€lillĂ€s, ja \Herra\ kostakoon sinulle minun puolestani; vaan minun kĂ€teni ei pidĂ€ sinuun sattuman.‚lÀ…S  Katso, minun isĂ€ni, katso kuitenkin tĂ€tĂ€ tilkkaa sinun hameestas minun kĂ€dessĂ€ni, etten minĂ€ tahtonut tappaa sinua, koska minĂ€ sen tilkan leikkasin hameestas. Tunne ja katso, ettei yhtÀÀn pahuutta eli vÀÀryyttĂ€ ole minun kĂ€dessĂ€ni, en minĂ€ myös ole syntiĂ€ tehnyt sinua vastaan, ja sinĂ€ seisot minun henkeni perÀÀn, ottaakses sen pois.‚À„  Katso, tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ nĂ€kivĂ€t sinun silmĂ€s, ettĂ€ \Herra\ oli antanut sinun minun kĂ€siini luolassa, ja sanottiin, ettĂ€ minĂ€ tappaisin sinun, vaan minĂ€ armahdin sinua, sillĂ€ minĂ€ sanoin: en minĂ€ satuta kĂ€ttĂ€ni herraani, sillĂ€ hĂ€n on \Herran\ voideltu.mÀU  Ja David sanoi Saulille: miksis uskot ihmisten sanoja, jotka sanovat: katso, David etsii vahinkoas? ‰„yć@‰3À#‚a  Ja sinĂ€ olet tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minulle ilmoittanut, kuinka hyvin sinĂ€ olet tehnyt minua kohtaan: ettĂ€ \Herra\ oli sulkenut minun sinun kĂ€siis, ja et sinĂ€ minua tappanut.!À"‚=  Ja sanoi Davidille: sinĂ€ olet hurskaampi minua, sillĂ€ sinĂ€ olet osoittanut minulle hyvÀÀ, mutta minĂ€ sitĂ€ vastaan olen osoittanut sinulle pahaa.À!‚  Sittekuin David lakkasi puhumasta Saulille, sanoi Saul: eikö se ole sinun ÀÀnes, poikani David? Ja Saul korotti ÀÀnensĂ€ ja itki,À ‚-  \Herra\ olkoon tuomari ja tuomitkoon minun vĂ€lillĂ€ni ja sinun: nĂ€hköön ja ratkaiskoon minun asiani, ja vapahtakoon minua sinun kĂ€sistĂ€s.kÀQ  KenenkĂ€ jĂ€lkeen Israelin kuningas on lĂ€htenyt? ketĂ€s ajat takaa? Kuollutta koiraa ja kirppua.yÀm  Niinkuin vanha sananlasku on: jumalattomasta tulee jumalattomuus; mutta minun kĂ€teni ei pidĂ€ sinuun sattuman. fWëLĘ6fLÀ)ƒ  Ja yksi mies asui Maonissa, jolla myös oli tekemistĂ€ Karmelissa, ja se mies oli sangen rikas, ja hĂ€nellĂ€ oli kolmetuhatta lammasta ja tuhannen vuohta; ja hĂ€n keritsi lampaitansa Karmelissa.#À( ‚C  Ja Samuel kuoli, ja koko Israel kokoontui murehtimaan hĂ€ntĂ€ ja hautasi hĂ€nen omaan huoneeseensa Ramaan. Mutta David nousi ja meni alas Paranin korpeen.lÀ'S  Ja David vannoi Saulille. Ja Saul meni kotiansa; mutta David ja hĂ€nen miehensĂ€ menivĂ€t linnaan.À&‚1  Niin vanno siis nyt minulle \Herran\ kautta, ettet hĂ€vitĂ€ minun siementĂ€ni minun jĂ€lkeeni ja et kadota minun nimeĂ€ni minun isĂ€ni huoneesta.iÀ%M  Nyt katso, minĂ€ tiedĂ€n sinun tulevan kuninkaaksi, ja Israelin valtakunta on sinun kĂ€dessĂ€s;%À$‚E  Kuinka joku löytĂ€is vihollisensa ja antais hĂ€nen mennĂ€ hyvÀÀ tietĂ€? \Herra\ maksakoon sinulle sitĂ€ hyvÀÀ, jotas tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minulle olet tehnyt. Ë7í6żËpÀ.ƒ[  MinĂ€ olen nyt saanut kuulla, ettĂ€ sinulla on lammasten keritsiĂ€t: katso, paimenet jotka sinulla on, olivat meidĂ€n tykönĂ€mme, ja emme heitĂ€ hĂ€vĂ€isseet, ja ei heiltĂ€ mitÀÀn puuttunut niinkauvan kuin he olivat Karmelissa.tÀ-c  Ja sanokaat: terve! rauha olkoon sinulle, ja rauha huoneelles, ja kaikille mitĂ€ sinulle on, olkoon rauha!3À,‚a  LĂ€hetti hĂ€n kymmenen nuorukaista ja sanoi heille: menkÀÀt Karmeliin, ja kuin te tulette Nabalin tykö, niin tervehtikÀÀt hĂ€ntĂ€ minun puolestani ystĂ€vĂ€llisesti,GÀ+  Ja kuin David kuuli korvessa Nabalin keritsevĂ€n lampaitansa,EÀ*ƒ  Ja miehen nimi oli Nabal, ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ nimi Abigail; ja se oli toimellinen vaimo ja kaunis kasvoilta, mutta mies oli sangen kova ja paha töissĂ€nsĂ€, ja hĂ€n oli Kalebin sukua. E  #.9DOZeoz…›Š±ŒÇÒĘèòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäïú%0;FQ\gr|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   e   f   g   h   i   j   k   l    m   e   f   g   h   i   j   k   l    m   n   o   p   q   r   s   t   u   v   w   x    y   z   {   |   }   ~      €      ‚   ƒ   „   …   †   ‡   ˆ   ‰   Š   ‹   Œ      Ž         ‘    ’   “   ”   •   –   —   ˜   ™   š   ›   œ       ž   Ÿ       Ą   ą   Ł   €   „   Š   §   š   © žò=žÀ3}  Niin Davidin palveliat palasivat tiellensĂ€, ja tultuansa taas Davidin tykö sanoivat he hĂ€nelle kaikki nĂ€mĂ€t sanat.1À2‚]  PitÀÀkö minun ottaman leipĂ€ni, veteni ja teuraani, jonka minĂ€ keritsiöilleni olen teurastanut, ja antaman miehille, joita en minĂ€ tiedĂ€, kusta he tulleet ovat?À1‚/  Mutta Nabal vastasi Davidin palvelioita ja sanoi: kuka on David? ja kuka on Isain poika? Nyt on monta palveliaa, jotka jĂ€ttĂ€vĂ€t isĂ€ntĂ€nsĂ€.À0y  Kuin Davidin palveliat sinne tulivat ja puhuivat kaikki nĂ€mĂ€t sanat Nabalille Davidin puolesta, niin he vaikenivat.jÀ/ƒO  Kysy palvelioiltas, he sanovat sinulle. Niin anna siis nuorukaisten löytÀÀ armo sinun kasvois edessĂ€, sillĂ€ me olemme tulleet hyvÀÀn aikaan: anna siis palvelioilles ja pojalles Davidille, mitĂ€ sinun kĂ€tes löytÀÀ! "ö4wđ"JÀ8ƒ  Niin ajattele nyt ja katso mitĂ€s teet; sillĂ€ pahuutta on totisesti tarjona meidĂ€n isĂ€nnĂ€llemme ja kaikelle hĂ€nen huoneellensa, vaan hĂ€n on tyly mies, jota ei yksikÀÀn tohdi puhutella.À7‚  Mutta he ovat olleet meidĂ€n turvamme yötĂ€ ja pĂ€ivÀÀ, niinkauvan kuin me kaitsimme lampaitamme heidĂ€n tykönĂ€nsĂ€.9À6‚m  Ja ne miehet olivat meille aivan hyvĂ€t ja ei meitĂ€ pahoin puhutelleet, ja ei meiltĂ€ mitÀÀn puuttunut niinkauvan kuin me vaelsimme heidĂ€n tykönĂ€nsĂ€ kedolla ollessamme.>À5‚w  Mutta yksi palvelioista ilmoitti Abigailille, Nabalin emĂ€nnĂ€lle, sanoen: katso, David on lĂ€hettĂ€nyt sanansaattajat korvesta siunaamaan isĂ€ntÀÀmme, mutta hĂ€n tiuskui heitĂ€.‚À4„  Niin sanoi David miehillensĂ€: vyöttĂ€kÀÀn kukin miekkansa vyöllensĂ€. Niin vyötti jokainen miekkansa vyöllensĂ€, ja David vyötti myös miekkansa vyöllensĂ€; ja lĂ€ksi Davidin kanssa liki neljĂ€sataa miestĂ€, mutta kaksisataa jĂ€i kaluin tykö. < rÓû<;À=‚q  Jumala tehköön nĂ€itĂ€ Davidin vihamiehille ja vielĂ€ suurempia, jos minĂ€ jĂ€tĂ€n hĂ€nelle huomeneksi kaikista, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ on, jonkun, joka vetensĂ€ seinÀÀn heittÀÀ.TÀ<ƒ#  Mutta David oli sanonut: minĂ€ olen turhaan tallella pitĂ€nyt kaikki, mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli korvessa, ja ei ole mitÀÀn puuttunut kaikista mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli; ja hĂ€n kostaa minun hyvĂ€t työni pahalla.À;‚1  Ja kuin hĂ€n ajoi aasilla ja tuli vuoren varjoon, katso, David ja hĂ€nen vĂ€kensĂ€ tulivat vuorilta alas hĂ€ntĂ€ vastaan; ja hĂ€n kohtasi heitĂ€.À:‚#  Ja sanoi palvelioillensa: menkÀÀt minun edellĂ€ni, katso, minĂ€ tulen perĂ€ssĂ€nne. Ja ei hĂ€n miehellensĂ€ Nabalille sitĂ€ ilmoittanut.rÀ9ƒ_  Niin Abigail kiiruhti ja otti kaksisataa leipÀÀ, ja kaksi leiliĂ€ viinaa, ja viisi keitettyĂ€ lammasta, ja viisi vakkaista tuletettuja jauhoja, ja sata rusinarypĂ€lettĂ€, ja kaksisataa rypĂ€lettĂ€ fikunia, ja pani aasein pÀÀlle, m\čm‚ÀA„3  Mutta nyt, herrani, niin totta kuin \Herra\ elÀÀ ja niin totta kuin sinun sielus elÀÀ, niin \Herra\ on sinun estĂ€nyt, ettet verta vuodattanut eikĂ€ sinun kĂ€tes vapahtanut sinua. Mutta nyt olkoon sinun vihamiehes niin kuin Nabal ja kaikki jotka herralleni pahaa suovat.‚(À@„K  ÄlkÀÀn minun herrani asettako sydĂ€ntĂ€nsĂ€ tĂ€tĂ€ tylyĂ€ miestĂ€ Nabalia vastaan; sillĂ€ niinkuin hĂ€nen nimensĂ€ kuuluu, niin on hĂ€n: Nabal on hĂ€nen nimensĂ€, tyhmyys on hĂ€nen kanssansa; mutta minĂ€ sinun piikas en ole nĂ€hnyt herrani palvelioita, jotka sinĂ€ olit lĂ€hettĂ€nyt.À?‚9  Ja lankesi hĂ€nen jalkainsa juureen ja sanoi: Ah herrani, minun olkoon tĂ€mĂ€ paha teko! ja anna piikas puhua korvais kuullen, ja kuule piikas sanaa: À>‚;  Mutta kuin Abigail nĂ€ki Davidin, kiiruhti hĂ€n ja astui nopiasti alas aasin pÀÀltĂ€, lankesi kasvoillensa Davidin eteen ja kumarsi itsensĂ€ maahan, òw‚ŽòÀE‚+  Ja kuin \Herra\ minun herralleni kaikki nĂ€mĂ€t hyvĂ€t tekevĂ€ on, niinkuin hĂ€n sinulle sanonut on, ja kĂ€skee sinun olla Israelin ruhtinaan;pÀDƒ[  Jos joku ihminen asettaa itsensĂ€ vainoomaan sinua ja vĂ€ijyy sinun sielus jĂ€lkeen, niin olkaan herrani sielu sidottu elĂ€vĂ€in kimppuun \Herran\ sinun Jumalas tykönĂ€; mutta sinun vihollistes sielu pitÀÀ lingottaman lingolla.qÀCƒ]  Anna piialles tĂ€mĂ€ rikos anteeksi. SillĂ€ \Herra\ tosin tekee minun herralleni vahvan huoneen; sillĂ€ koska minun herrani sotii \Herran\ sotia, niin ei yhtĂ€kÀÀn pahuutta ole löydetty sinun tyköÀs kaikkena sinun elinaikanas.ÀB‚  TĂ€mĂ€ on se siunaus, jonka sinun piikas minun herralleni tuonut on, annettaa palvelioille, jotka herrani kanssa vaeltavat. Đ…ßЂ ÀI„ " Totisesti, niin totta kuin \Herra\ Israelin Jumala elÀÀ, se joka minun on tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ estĂ€nyt sinulle pahaa tekemĂ€stĂ€, jollet nopiasti olisi tullut minua vastaan, niin ei olisi Nabalille jÀÀnyt huomeneksi yhtĂ€kÀÀn seinÀÀn vetensĂ€ heittĂ€vÀÀ."ÀH‚? ! Ja siunattu olkoon sinun toimellinen puhees, ja siunattu olet sinĂ€, joka minun tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ estit verta vuodattamasta ja kostamasta omalla kĂ€dellĂ€ni. ÀG‚  Silloin sanoi David Abigailille: kiitetty olkoon \Herra\ Israelin Jumala, joka sinun tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on lĂ€hettĂ€nyt minua vastaan.iÀFƒM  Niin ei pidĂ€ se oleman sinulle minun herralleni lankeemiseksi ja mielen pahennukseksi, ettet vuodattanut verta ilman syytĂ€ ja auttanut itse sinuas; ja \Herra\ on hyvÀÀ tekevĂ€ minun herralleni, ja sinĂ€ muistat piikaas. (>:{(PÀM & Ja kymmenen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€ löi \Herra\ Nabalin, ettĂ€ hĂ€n kuoli.;ÀL‚q % Mutta huomeneltain, kuin Nabal oli viinasta kaljennut, sanoi hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ hĂ€nelle kaikki nĂ€mĂ€t; niin hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ kuoli hĂ€nessĂ€, ettĂ€ hĂ€n tuli niinkuin kivi.‚ÀKƒ{ $ Kuin Abigail tuli Nabalin tykö, katso, niin hĂ€nellĂ€ oli huoneessansa pito, niinkuin kuninkaallinen pito, ja Nabalin sydĂ€n oli iloinen, sillĂ€ hĂ€n oli juuri kovin juovuksissa; mutta ei hĂ€n sanonut hĂ€nelle vĂ€hÀÀ eli paljoa huomeneen asti.>ÀJ‚w # Niin otti David hĂ€nen kĂ€destĂ€nsĂ€, mitĂ€ hĂ€n oli hĂ€nelle tuonut, ja sanoi hĂ€nelle: mene rauhassa sinun huoneeses, ja katso, minĂ€ kuulin sinun ÀÀnes ja otin sinun hyvĂ€ksi. )œl‰)]ÀR5 + David otti myös Ahinoamin JisreelistĂ€; ja olivat ne molemmat hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€._ÀQƒ9 * Ja Abigail kiiruhti itsensĂ€, ja valmisti hĂ€nensĂ€, ja ajoi aasilla, ja otti viisi piikaansa kanssansa, jotka kĂ€vivĂ€t hĂ€nen jĂ€lissĂ€nsĂ€; ja hĂ€n seurasi Davidin sanansaattajia ja tuli hĂ€nen emĂ€nnĂ€ksensĂ€.ÀP‚ ) HĂ€n nousi ja lankesi maahan kasvoillensa, sanoen: katso, tĂ€ssĂ€ on sinun piikas palvelemaan ja pesemÀÀn herrani palveliain jalkoja.8ÀO‚k ( Ja kuin Davidin palveliat tulivat Abigailin tykö Karmeliin, puhuttelivat he hĂ€ntĂ€ ja sanoivat: David lĂ€hetti meitĂ€ sinun tykös, ettĂ€ hĂ€n ottais sinun emĂ€nnĂ€ksensĂ€.‚?ÀN„y ' Kuin David kuuli Nabalin kuolleeksi, sanoi hĂ€n: kiitetty olkoon \Herra\, joka on kostanut hĂ€vĂ€istykseni Nabalille ja on varjellut palveliansa pahasta, ja \Herra\ on kÀÀntĂ€nyt Nabalin pahuuden hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle. Ja David lĂ€hetti ja antoi puhutella Abigailia, ottaaksensa hĂ€ntĂ€ emĂ€nnĂ€ksensĂ€. ‚”{Ú‹‚‚ÀX„  Ja David nousi ja tuli siihen paikkaan, johonka Saul itsensĂ€ sioittanut oli; ja David nĂ€ki paikan, kussa Saul ja hĂ€nen sotapÀÀmiehensĂ€ Abner Neerin poika oli; sillĂ€ Saul makasi vaunuin piirissĂ€, ja sotavĂ€ki sioitettuna hĂ€nen ympĂ€rillĂ€nsĂ€.LÀW  Niin David lĂ€hetti vakoojat ja ymmĂ€rsi Saulin totisesti tulleen.ÀV‚5  Ja Saul sioitti itsensĂ€ Hakilan kukkulalle korven kohdalle tien viereen, mutta David pysyi korvessa ja nĂ€ki Saulin tulevan perĂ€ssĂ€nsĂ€ korpeen.ÀU‚!  Niin nousi Saul ja meni Siphin korpeen, ja hĂ€nen kanssansa kolmetuhatta valittua miestĂ€ Israelista, etsimÀÀn Davidia Siphin korvesta.ÀT {  Ja SiphilĂ€iset tulivat Saulin tykö Gibeaan ja sanoivat: eikö David ole lymyssĂ€ Hakilan kukkulalla korven kohdalla?iÀSM , Mutta Saul antoi tyttĂ€rensĂ€ Mikalin, Davidin emĂ€nnĂ€n, Phaltille Laiksen pojalle Gallimista. Z6PvőZÀ]‚)  VielĂ€ sanoi David: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ; jollei \Herra\ lyö hĂ€ntĂ€, elikkĂ€ tule hĂ€nen aikansa kuolla, eli mene sotaan ja huku,~À\w  Mutta David sanoi Abisaille: Ă€lĂ€ surmaa hĂ€ntĂ€; sillĂ€ kuka satuttaa kĂ€tensĂ€ \Herran\ voideltuun ja on viatoin?VÀ[ƒ'  Silloin sanoi Abisai Davidille: Jumala on sulkenut tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ vihamiehes sinun kĂ€tees: nyt minĂ€ syöksen hĂ€ntĂ€ keihÀÀllĂ€ maata vasten yhden kerran, niin etten minĂ€ enÀÀn tarvitse kertoa sitĂ€.bÀZƒ?  Niin tuli David ja Abisai kansan tykö yöllĂ€, ja katso, Saul makasi nukkuneena vaunuin piirissĂ€, ja hĂ€nen keihÀÀnsĂ€ pistetty maahan hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pohjaan; mutta Abner ja kansa makasi hĂ€nen ympĂ€rillĂ€nsĂ€.FÀYƒ  Silloin vastasi David ja sanoi Ahimelekille, HetilĂ€iselle, ja Abisaille ZeruJan pojalle Joabin veljelle: kuka menee minun kanssani Saulin tykö leiriin? Abisai sanoi: minĂ€ menen kanssas. ;A4š;EÀbƒ  Ja David sanoi Abnerille: etkös ole mies? ja kuka on sinun vertaises Israelissa? Miksi et varjellut herraas kuningasta? SillĂ€ yksi kansasta on mennyt tappamaan kuningasta sinun herraas. Àa‚;  Ja David huusi kansalle ja Abnerille Neerin pojalle ja sanoi: etkös vastaa, Abner? Abner vastasi ja sanoi: kukas olet, ettĂ€s niin huudat kuningasta?À`‚  Kuin David oli tullut ylitse toiselle puolelle, meni hĂ€n kauvas vuoren kukkulalle, ettĂ€ iso vĂ€li oli heidĂ€n vĂ€lillĂ€nsĂ€.‚ À_„  Niin otti David keihÀÀn ja vesimaljan Saulin pÀÀn pohjasta, ja he menivĂ€t matkaansa; ja ei yhtÀÀn ollut, joka sen nĂ€ki taikka huomaitsi, eli herĂ€si, vaan he makasivat kaikki nukkuneena, sillĂ€ \Herralta\ oli tullut syvĂ€ uni heidĂ€n pÀÀllensĂ€.;À^‚q  Niin antakoon \Herra\ kaukana olla minusta, ettĂ€ minĂ€ satuttaisin kĂ€teni \Herran\ voideltuun: ota nyt vaivoin keihĂ€s hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pohjasta ja vesimalja, ja kĂ€ykÀÀmme. _ü_Ô_‚qÀf…]  Niin kuulkaan siis nyt herrani kuningas palveliansa sanan: Jos \Herra\ on yllyttĂ€nyt sinun minua vastaan, niin anna joku ruokauhri sytytettÀÀ, mutta jos ihmiset sen tekevĂ€t, niin olkoon he kirotut \Herran\ edessĂ€, ettĂ€ he tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ovat minun syösseet ulos, etten minĂ€ pysyisi \Herran\ perimisessĂ€, ja sanovat: mene ja palvele muukalaisia jumalia.Àe‚  Ja vielĂ€ sanoi: miksi minun herrani vainoo palveliaansa? SillĂ€ mitĂ€ minĂ€ olen tehnyt ja mitĂ€ pahaa on minun kĂ€dessĂ€ni?Àd‚-  Niin Saul tunsi Davidin ÀÀnen ja sanoi: eikö se ole sinun ÀÀnes, minun poikani David? David sanoi: minun ÀÀneni se on, herrani kuningas.‚Àcƒ{  Ei se ole oikein minkĂ€ sinĂ€ tehnyt olet. Niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, te olette kuoleman lapset, ettette varjelleet herraanne, \Herran\ voideltua. Ja nyt katso, kussa kuninkaan keihĂ€s ja vesimalja on, jotka hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pohjassa olivat? GIÍțhÀkƒK  Ja katso, niinkuin sinun sielus tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on paljo pidettĂ€vĂ€ ollut minun silmĂ€ini edessĂ€, niin olkoon myös minun sieluni paljo pidettĂ€vĂ€ \Herran\ silmĂ€in edessĂ€, ja vapahtakoon minua kaikesta minun murheestani.KÀjƒ  \Herra\ maksaa jokaiselle hĂ€nen vanhurskautensa ja uskonsa jĂ€lkeen; sillĂ€ \Herra\ on sinun tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ antanut minun kĂ€teeni, vaan en minĂ€ tahtonut satuttaa kĂ€ttĂ€ni \Herran\ voideltuun.yÀim  David vastasi ja sanoi: katso, tĂ€ssĂ€ on kuninkaan keihĂ€s, tulkaan yksi palvelioistas tĂ€nne ja ottakaan sen.zÀhƒo  Ja Saul sanoi: minĂ€ olen syntiĂ€ tehnyt. Tule jĂ€lleen poikani David! sillĂ€ en minĂ€ sinulle enÀÀ tee pahaa, ettĂ€ minun sieluni on tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ollut kallis sinun silmĂ€is edessĂ€: katso, minĂ€ olen tehnyt tyhmĂ€sti ja sangen hullusti.5Àg‚e  Niin Ă€lköön minun vereni langatko maahan \Herran\ eteen; sillĂ€ Israelin kuningas on lĂ€htenyt yhtĂ€ kirppua etsimÀÀn, niinkuin hĂ€n takaa ajelis peltokanaa vuorilla. pX2œÒp_Àp9  Kuin Saulille sanottiin Davidin paenneen Gatiin, niin ei hĂ€n enÀÀ hĂ€ntĂ€ etsinyt.FÀoƒ  Niin David asui Akiksen tykönĂ€ Gatissa, hĂ€n ja hĂ€nen miehensĂ€ itsekukin perheinensĂ€: David ja kaksi hĂ€nen emĂ€ntÀÀnsĂ€, Ahinoam Jisreelista ja Abigail Nabalin emĂ€ntĂ€ Karmelista.Àn‚  Ja David nousi ja lĂ€ksi matkaan kuudensadan miehen kanssa, jotka hĂ€nen myötĂ€nsĂ€ olivat, Akiksen Maokin pojan Gatin kuninkaan tykö.‚"Àm „A  Niin David ajatteli sydĂ€messĂ€nsĂ€: kuitenkin minĂ€ yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ joudun Saulin kĂ€siin: ei ole minun parempaa, kuin ettĂ€ minĂ€ menen ojetinsa Philistealaisten maalle, ettĂ€ Saul lakkais minua etsimĂ€stĂ€ kaikissa Israelin rajoissa, ja minĂ€ pÀÀsisin hĂ€nen kĂ€sistĂ€nsĂ€.$Àl‚C  Saul sanoi Davidille: siunattu ole sinĂ€, poikani David: sinĂ€ teet ja toimitat, sinĂ€ taidat ja voit. Niin David meni matkaansa, ja Saul palasi kotiansa. ‚ ’*\‚VÀuƒ'  Ja kuin David oli kaiken maan lyönyt, ei hĂ€n jĂ€ttĂ€nyt yhtĂ€kÀÀn miestĂ€ eli vaimoa elĂ€mÀÀn; ja otti heidĂ€n lampaansa, hĂ€rkĂ€nsĂ€, aasinsa, kamelinsa ja vaatteensa, palasi ja tuli Akiksen tykö.JÀtƒ  Ja David nousi miehinensĂ€ ja karkasi Gessurilaisten ja GirsilĂ€isten ja Amalekilaisten maalle; sillĂ€ nĂ€mĂ€t asuivat jo vanhuudesta siinĂ€ maassa, kuin Suriin mennÀÀn, Egyptin maahan asti.eÀsE  Vaan se aika, minkĂ€ David asui Philistealaisten maalla, oli ajastaika ja neljĂ€ kuukautta.uÀre  SinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ antoi Akis hĂ€nelle Ziklagin. SentĂ€hden on Ziklag Juudan kuningasten vielĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€.rÀqƒ_  Niin David sanoi Akikselle: jos minĂ€ olen löytĂ€nyt armon sinun edessĂ€s, niin anna minulle yhteen kaupunkiin sia maalle, asuakseni siellĂ€; sillĂ€ miksi pitĂ€is sinun palvelias asuman kuninkaallisessa kaupungissa sinun tykönĂ€s? G'2=HS^itŠ• «¶ÁÌÖáìś #.9DOZcmw‹•Ÿ©łœÇŃÛćïù !+5?IS]gq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő    «   Ź   ­   ź   Ż   °   ±   Č   ł   «   Ź   ­   ź   Ż   °   ±   Č   ł   Ž   ”   ¶   ·   ž   č   ș   »    Œ   œ   Ÿ   ż   À   Á      Ă   Ä   Ć   Æ   Ç   È  É    Ê    Ë    Ì    Í    Î    Ï    Đ   Ń   Ò   Ó   Ô   Ő    Ö    Ś    Ű    Ù    Ú    Û    Ü    Ę    Ț    ß    à    á    â    ă    ä   ć   æ   ç   è   é   ê   ë   ì   í   î   ï   đ   ń ·NJŸ·dÀy ƒE  Ja Philistealaiset kokosivat siihen aikaan sotavĂ€kensĂ€ menemÀÀn sotaan Israelia vastaan. Ja Akis sanoi Davidille: Sinun pitÀÀ kaiketi tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ sinĂ€ ja sinun vĂ€kes pitÀÀ menemĂ€n minun kanssani sotaan.'Àx‚I  Niin Akis uskoi Davidin ja ajatteli, hĂ€n on tehnyt itsensĂ€ kokonansa kauhistuttavaksi kansallensa Israelille, sentĂ€hden olkaan hĂ€n aina minun palveliani.‚Àwƒ{  Ja ei David jĂ€ttĂ€nyt elĂ€vĂ€ksi yhtĂ€kÀÀn miestĂ€ eli vaimoa viedĂ€ksensĂ€ Gatiin, ja ajatteli: ettei he puhuisi jotakin meitĂ€ vastaan, sanoen: nĂ€in teki David, ja tĂ€mĂ€ oli hĂ€nen tapansa niinkauvan kuin hĂ€n asui Philistealaisten maalla..Àv‚W  Ja Akis sanoi: kenenkĂ€ pÀÀlle te olette karanneet tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€? David vastasi: lounaan pĂ€in Juudaa, lounaan pĂ€in Jerakmelilaisia ja lounaan pĂ€in KenilĂ€isiĂ€. űHòyű~À~w  Ja Saul kysyi \Herralta\, ja ei \Herra\ mitÀÀn hĂ€ntĂ€ vastannut, ei unen, eikĂ€ valkeuden, eli prophetain kautta.vÀ}g  Kuin Saul nĂ€ki Philistealaisten sotajoukon, pelkĂ€si hĂ€n ja hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ oli suuresti hĂ€mmĂ€stynyt.'À|‚I  Kuin Philistealaiset kokosivat heitĂ€nsĂ€, ja tulivat ja sioittivat itsensĂ€ Sunemiin, kokosi myös Saul kaiken Israelin, ja he sioittivat itsensĂ€ Gilboaan.'À{‚I  Niin oli Samuel kuollut, ja koko Israel oli hĂ€ntĂ€ murehtinut ja haudannut hĂ€nen kaupunkiinsa Raaman. Ja Saul oli ajanut maakunnasta noidat ja velhot pois.4Àz‚c  David vastasi Akikselle: olkoon; sinĂ€ saat nĂ€hdĂ€, mitĂ€ sinun palvelias on tekevĂ€. Akis sanoi Davidille: sentĂ€hden asetan minĂ€ sinun pÀÀni vartiaksi joka pĂ€ivĂ€. Q2­QYÁ-  Niin vaimo sanoi: kenen minĂ€ nostan sinulle? HĂ€n sanoi: nosta minulle Samuel.Á}  Niin Saul vannoi hĂ€nelle \Herran\ kautta ja sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, ei tĂ€mĂ€ lueta sinulle pahuudeksi.]Áƒ5  Vaimo sanoi hĂ€nelle: katso, sinĂ€ tiedĂ€t kyllĂ€, mitĂ€ Saul tehnyt on, kuinka hĂ€n on hĂ€vittĂ€nyt noidat ja velhot maakunnasta: miksi siis tahdot minun sieluani pauloihin, ettĂ€ minĂ€ kuoliaaksi lyötĂ€isiin?xÁƒk  Ja Saul muutti vaatteensa ja otti toiset pÀÀllensĂ€, ja meni sinne, ja kaksi miestĂ€ hĂ€nen kanssansa; ja he tulivat yöllĂ€ vaimon tykö, ja hĂ€n sanoi: noidu minulle noidan hengen kautta ja nosta se ylös minulle, jonka sanon sinulle.mÀƒU  Silloin sanoi Saul palvelioillensa: etsikÀÀt minulle vaimo, jolla noidan henki on, mennĂ€kseni hĂ€nen tykönsĂ€ ja kysyĂ€kseni hĂ€neltĂ€. HĂ€nen palveliansa sanoivat hĂ€nelle: katso, Endorissa on vaimo, jolla on noidan henki. MpéÀMpÁ[  Samuel sanoi: mitĂ€s kysyt minulta, ettĂ€ \Herra\ on sinusta erinnyt ja on sinun vihamiehekses tullut?‚TÁ…#  Mutta Samuel sanoi Saulille: miksis olet minua vaivannut nostaen minua? Saul sanoi: minĂ€ olen suuressa ahdistuksessa: Philistealaiset sotivat minua vastaan ja Jumala on minusta erinnyt, ja ei vastaa enÀÀ minua prophetain eikĂ€ unen kautta; sentĂ€hden olen minĂ€ antanut sinua kutsua, ilmoittamaan, mitĂ€ minun tekemĂ€n pitÀÀ.MÁƒ  HĂ€n sanoi hĂ€nelle: kuinka hĂ€n on muotoansa? ja hĂ€n sanoi: vanha mies nousee ylös ja on vaatetettu hameella. Niin ymmĂ€rsi Saul sen olevan Samuelin, ja kumarsi kasvoillensa maahan ja rukoili.Á‚  Ja kuningas sanoi hĂ€nelle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ! mitĂ€s nĂ€et? Vaimo sanoi Saulille: minĂ€ nĂ€en jumalat astuvan maasta ylös. Á‚  Kuin vaimo nĂ€ki Samuelin, huusi hĂ€n suurella ÀÀnellĂ€, ja sanoi Saulille sanoen: miksis olet minun pettĂ€nyt? sinĂ€ olet Saul. ä[”ÚärÁ ƒ_  Niin Saul kaatui Ă€kisti maahan niin pitkĂ€ksi kuin hĂ€n oli, ja peljĂ€styi suuresti Samuelin puheen tĂ€hden, niin ettei hĂ€nessĂ€ mitÀÀn enĂ€mpi voimaa ollut, sillĂ€ ei hĂ€n ollut mitÀÀn syönyt koko sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ja yönĂ€.WÁ ƒ)  Ja vielĂ€ sitte antaa \Herra\ sinun kanssas Israelin Philistealaisten kĂ€siin: huomenna pitÀÀ sinun ja sinun poikas oleman minun tykönĂ€ni: ja \Herra\ antaa Israelin sotajoukon Philistealaisten kĂ€siin."Á ‚?  Ettet kuullut \Herran\ ÀÀntĂ€, etkĂ€ tĂ€yttĂ€nyt hĂ€nen vihansa julmuutta Amalekia vastaan, sentĂ€hden on \Herra\ nĂ€itĂ€ sinulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tehnyt.!Á ‚=  \Herra\ on tekevĂ€ niinkuin hĂ€n minun kauttani puhunut on: ja \Herra\ repĂ€isee valtakunnan sinun kĂ€destĂ€s pois ja antaa lĂ€himmĂ€iselles Davidille, g­wÁ k  Mutta Philistealaiset kokosivat kaiken sotajoukkonsa Aphekiin; ja Israel sioitti itsensĂ€ Ainiin JisreelissĂ€.}Áu  Ja kantoi Saulin ja hĂ€nen palveliainsa eteen. Ja kuin he olivat syöneet, nousivat he ja matkustivat sinĂ€ yönĂ€.Á‚/  Ja vaimolla oli huoneessa lihava vasikka, ja hĂ€n kiiruhti ja teurasti sen, ja otti jauhoja ja sekoitti, ja leipoi sen happamattomiksi kyrsiksi.6Á‚g  HĂ€n kielsi ja sanoi: en minĂ€ syö. Niin hĂ€nen palveliansa ja vaimo vaativat hĂ€ntĂ€ syömÀÀn, ja hĂ€n totteli heidĂ€n ÀÀntĂ€nsĂ€, ja nousi maasta ja istui vuoteelle.Á‚%  Niin kuule myös nyt sinĂ€ piikas sana: minĂ€ panen etees palan leipÀÀ, ettĂ€s söisit ja tulisit vĂ€kees jĂ€llensĂ€, ja menisit matkaas.|Á ƒs  Ja vaimo meni Saulin tykö ja nĂ€ki hĂ€nen suuresti peljĂ€styneeksi, ja sanoi hĂ€nelle: katso, sinun piikas on kuullut sinun sanas, ja minĂ€ olen pannut sieluni kĂ€teeni, niin ettĂ€ minĂ€ kuuliainen olin sinun sanalles, jonkas puhuit minulle; yû‹xÁk  Eikö tĂ€mĂ€ ole David? josta he veisasivat hypyssĂ€, sanoen: Saul löi tuhannen, mutta David kymmenentuhatta.‚lÁ…S  Niin Philistealaisten pÀÀmiehet vihastuivat hĂ€nen pÀÀllensĂ€ ja sanoivat hĂ€nelle: anna sen miehen palata ja mennĂ€ jĂ€lleen siallensa, kuhunkas hĂ€nen asettanut olet, ettei hĂ€n tulisi meidĂ€n kanssamme sotaan ja olisi meidĂ€n vihamiehemme sodassa; sillĂ€ millĂ€ taitais hĂ€n paremmin herrallensa mielinouteen tehdĂ€, kuin nĂ€iden miesten pĂ€illĂ€?‚zÁ…o  Niin sanoivat Philistealaisten pÀÀmiehet: mitĂ€ nĂ€mĂ€t Hebrealaiset tahtovat? Akis sanoi Philistealaisten pÀÀmiehille: eikö tĂ€mĂ€ ole David Saulin Israelin kuninkaan palvelia, joka on ollut monta pĂ€ivÀÀ eli vuoden minun tykönĂ€ni ja en minĂ€ ole löytĂ€nyt mitĂ€kÀÀn hĂ€nen kanssansa siitĂ€ ajasta, kuin hĂ€n pakeni minun tyköni, tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.Á‚  Ja Philistealaisten pÀÀmiehet menivĂ€t sadoittain ja tuhansittain; mutta David meni jĂ€listĂ€ miehinensĂ€, liki Akista. "… "aÁƒ=  Akis vastasi ja sanoi Davidille: minĂ€ tiedĂ€n sinun otolliseksi minun silmĂ€ini edessĂ€, niinkuin Jumalan enkelin, mutta Philistealaisten pÀÀmiehet ovat sanoneet: Ă€lĂ€ anna hĂ€nen tulla meidĂ€n kanssamme sotaan.‚Áƒ{  David sanoi Akikselle: mitĂ€ minĂ€ olen tehnyt? ja mitĂ€s olet löytĂ€nyt palvelialtas siitĂ€ ajasta, kuin minĂ€ olen ollut sinun tykönĂ€s, niin tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, etten minĂ€ saa tulla ja sotia kuninkaan minun herrani vihamiehiĂ€ vastaan?wÁi  Niin palaja nyt takaperin ja mene rauhaan, ettes pahaa tekisi Philistealaisten pÀÀmiesten silmĂ€in edessĂ€.‚wÁ…i  Niin kutsui Akis Davidin ja sanoi hĂ€nelle: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, minĂ€ pidĂ€n sinun oikiana ja hyvĂ€nĂ€, ja sinun ulos ja sisĂ€lle kĂ€ymises minun kanssani sotaleiriin kelpaa minulle, sillĂ€ en ole minĂ€ löytĂ€nyt yhtÀÀn pahuutta sinusta siitĂ€ ajasta, kuin sinĂ€ tulit minun tyköni, niin tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti; mutta et sinĂ€ kelpaa pÀÀmiehille. Ž,{Ì(ŽÁ‚'  Kuin David tuli miehinensĂ€ kaupunkiin, katso, se oli tulella poltettu, ja heidĂ€n emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja poikansa ja tyttĂ€rensĂ€ viedyt vangiksi; Á‚;  Ja olivat vieneet vaimot, jotka siellĂ€ olivat, pienimmĂ€stĂ€ niin suurimpaan; ei he yhtĂ€kÀÀn surmanneet, mutta veivĂ€t pois ja menivĂ€t tiehensĂ€.+Á ‚S  Kuin David kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ tuli Ziglagiin miehinensĂ€, olivat Amalekilaiset tulleet etelĂ€n puolelta Ziglagiin, lyöneet Ziglagin ja polttaneet sen tulella,-Á‚U  Niin David oli miehinensĂ€ aamulla varhain ylhÀÀllĂ€, matkustamaan ja tulemaan Philistealaisten maalle jĂ€lleen; mutta Philistealaiset menivĂ€t Jisreeliin pĂ€in.PÁƒ  Niin nouse siis varhain aamulla, ja sinun herras palveliat, jotka sinun kanssas tulleet ovat: ja kuin te olette aamulla varhain nousseet ja pĂ€ivĂ€ teille valkenee, niin menkÀÀt teidĂ€n tietĂ€nne. Łsè ~ŁWÁ$ƒ)  Niin kysyi David \Herralta\ ja sanoi: pitÀÀkö minun ajaman sitĂ€ joukkoa takaa? saanenko minĂ€ heidĂ€t kiinni? HĂ€n sanoi hĂ€nelle: aja heitĂ€ takaa, ja sinĂ€ totisesti saavutat heidĂ€t ja otat saaliin.Á#‚  Ja David sanoi papille AbJatarille Ahimelekin pojalle: tuo minulle pÀÀllisvaate. Ja AbJatar toi Davidille pÀÀllisvaatteen.ZÁ"ƒ/  Ja David oli suuresti ahdistettu, sillĂ€ kansa tahtoi hĂ€nen kivittÀÀ, ettĂ€ kaiken kansan sielut olivat murheissa poikainsa ja tytĂ€rtensĂ€ tĂ€hden. Mutta David vahvisti itsiĂ€nsĂ€ \Herrassa\ Jumalassansa.Á!‚  Ja Davidin kaksi emĂ€ntÀÀ olivat myös vankina viedyt pois: Ahinoam JisreelilĂ€inen ja Abigail Nabalin emĂ€ntĂ€ Karmelista. Á ‚  Korotti David ja vĂ€ki, joka hĂ€nen kanssansa oli, ÀÀnensĂ€ ja itkivĂ€t siihenasti, ettei heillĂ€ enÀÀ voimaa itkeĂ€ ollut. WdŸ/<WaÁ)ƒ=  Ja David sanoi hĂ€nelle: kenenkĂ€ sinĂ€ olet ja kustas olet? Egyptin nuorukainen sanoi: minĂ€ olen Amalekilaisen palvelia, ja minun herrani on hyljĂ€nnyt minun; sillĂ€ minĂ€ tulin sairaaksi jo kolme pĂ€ivÀÀ sitte.oÁ(ƒY  Ja antoivat rypĂ€leen fikunia ja kaksi rypĂ€lettĂ€ rusinoita; ja sittenkuin hĂ€n oli syönyt, tuli hĂ€nen henkensĂ€ virvoitetuksi, sillĂ€ ei hĂ€n ollut kolmena pĂ€ivĂ€nĂ€ eikĂ€ kolmena yönĂ€ leipÀÀ syönyt eikĂ€ vettĂ€ juonut. Á'‚  Ja he löysivĂ€t yhden Egyptin miehen kedolta, sen he veivĂ€t Davidin tykö, ja antoivat hĂ€nen leipÀÀ syödĂ€ ja vettĂ€ juoda,"Á&‚?  Mutta David ja neljĂ€sataa miestĂ€ ajoivat takaa; mutta kaksisataa miestĂ€, jotka siihen seisomaan jĂ€ivĂ€t, suuttuivat menemĂ€stĂ€ Besorin ojan ylitse.Á%‚+  Niin meni David matkaan, hĂ€n ja kuusisataa miestĂ€, jotka hĂ€nen kanssansa olivat, ja tulivat Besorin ojan tykö; ja muut seisahtivat siinĂ€. ‡“œĘÿ‡uÁ.e  Niin David pelasti kaikki mitĂ€ Amalekilaiset ottaneet olivat, ja David pelasti myös kaksi emĂ€ntÀÀnsĂ€.ZÁ-ƒ/  Ja David löi heitĂ€ aamuhĂ€mĂ€rĂ€stĂ€ ruveten ehtooseen asti, liki toiseen pĂ€ivÀÀn; niin ettei heistĂ€ yhtĂ€kÀÀn pÀÀssyt, paitsi neljĂ€sataa nuorukaista, jotka istuivat kamelein pÀÀlle ja pakenivat.\Á,ƒ3  Ja hĂ€n vei hĂ€nen; ja katso, he olivat hajoittaneet heitĂ€nsĂ€ koko maahan, söivĂ€t, joivat ja hyppĂ€sivĂ€t ilosta kaiken sen suuren saaliin tĂ€hden, jonka he olivat saaneet Philistealaisten ja Juudan maalta.RÁ+ƒ  David sanoi hĂ€nelle: vietkös minun sen sotavĂ€en tykö? HĂ€n sanoi: vannos minulle Jumalan kautta, ettes minua tapa etkĂ€ anna minua minun herrani kĂ€siin, niin minĂ€ vien sinun sen sotavĂ€en tykö.jÁ*O  Me ryöstimme etelĂ€stĂ€ pĂ€in Kretin ja Juudan, etelĂ€stĂ€ pĂ€in Kalebin, ja poltimme Ziglagin. hKÉŹh‚@Á2„{  Niin vastasivat kaikki ne, jotka pahat ja tylyt miehet olivat niiden seasta, jotka Davidin kanssa olivat matkustaneet, ja sanoivat: ettei he menneet meidĂ€n kanssamme, ei pidĂ€ heille annettaman siitĂ€ saaliista jonka me saaneet olemme; mutta itsekukin ottakaan emĂ€ntĂ€nsĂ€ ja lapsensa ja menkÀÀn tiehensĂ€.‚Á1„-  Ja kuin David tuli kahdensadan miehen tykö, jotka olivat suuttuneet seuraamasta Davidia ja olivat jÀÀneet Besorin ojan tykö, menivĂ€t he Davidia vastaan ja sitĂ€ sotavĂ€keĂ€ joka hĂ€nen kanssansa oli. Ja David meni sen vĂ€en tykö ja tervehti heitĂ€ ystĂ€vĂ€llisesti.Á0y  Ja David otti kaikki lampaat ja hĂ€rjĂ€t ja antoi ajaa ne karjansa edellĂ€, ja he sanoivat: tĂ€mĂ€ on Davidin saalis.1Á/‚]  Ja ei puuttunut niistĂ€ mitÀÀn, pientĂ€ eli suurta, pojista ja tyttĂ€ristĂ€, eli saaliista kun he heillensĂ€ ottaneet olivat: David toi ne kaikki takaperin jĂ€lleen. l/=ÏŻl@Á8}  Niille Aroerissa, niille Siphmotissa, niille Estmoassa,]Á75  Niille jotka olivat BetelissĂ€, niille Ramotissa etelÀÀn pĂ€in, niille Jatirissa,<Á6‚s  Ja David tuli Ziglagiin ja lĂ€hetti saaliista ylimmĂ€isille Juudasta, jotka hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€ olivat, ja sanoi: katso, tĂ€ssĂ€ on teille siunaus \Herran\ vihollisten saaliista:kÁ5Q  TĂ€mĂ€ on ollut siitĂ€ ajasta ja aina sitte sÀÀty ja oikeus Israelissa tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.nÁ4ƒW  Kuka teitĂ€ pitÀÀ kuuleman tĂ€ssĂ€ asiassa? Senkaltainen kuin niiden osa on, jotka olivat sodassa meidĂ€n kanssamme, pitÀÀ myös oleman heidĂ€n osansa jotka kaluin tykönĂ€ ovat olleet, ja pitÀÀ yhdenkaltainen jako oleman.MÁ3ƒ  Niin sanoi David: ei teidĂ€n niin pidĂ€ tekemĂ€n, minun veljeni, sillĂ€ \Herra\ on ne meille antanut, ja on meidĂ€t varjellut ja antanut sen sotavĂ€en meidĂ€n kĂ€siimme, joka tuli meitĂ€ vastaan.  ‰AăQ· Á>‚!  Ja sota oli ankara Saulia vastaan, ja joutsimiehet kĂ€vivĂ€t hĂ€nen pÀÀllensĂ€ joutsilla, ja hĂ€n haavoitettiin pahoin joutsimiehiltĂ€.Á=‚'  Ja Philistealaiset ajoivat Saulia ja hĂ€nen poikiansa takaa, ja Philistealaiset surmasivat Jonatanin, Abinadabin ja Melkisuan, Saulin pojat.Á< ‚  Niin Philistealaiset sotivat Israelia vastaan, ja Israelin miehet pakenivat Philistealaisia ja lankesivat lyötynĂ€ Gilboan vuorella.[Á;1  Niille Hebronissa, ja kaikkiin paikkoihin, kussa David oli miehinensĂ€ vaeltanut.EÁ:  Niille Hormassa, ja niille Korasanissa, ja niille Atakissa,tÁ9c  Ja niille kuin on Rakalissa, ja niille Jerakmelilaisten kaupungeista, ja niille KenilĂ€isten kaupungeista, E  "-8CNYdoz…›Š±ŒÇŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙäïú&1<GR]hs}ˆ“ž©ŽżÊŐàëöšłŸÉÔßêő   ó   ô   ő   ö   ś   ű   ù   ú   û   ó   ô   ő   ö   ś   ű   ù   ú   û   ü   ę   ț   ÿ  !  !  !   !   !  !  !  !  !  !  !  !   !   !   !   !   !  !  !  !  !  !  !  !  !  !  !  !  !  !  !  !  !  !!  !"   !#  !!$  "!%  #!&  $!'  %!(  &!)  '!*   !+  !,  !-  !.  !/  !0  !1  !2   !3   !4   !5   !6   !7 %ÌRÉĂ%ÁC‚/  Ja toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ tulivat Philistealaiset ryöstĂ€mÀÀn tapetuita ja löysivĂ€t Saulin ja kolme hĂ€nen poikaansa makaavan Gilboan vuorella.‚ÁBƒ  Kuin Israelin miehet, jotka olivat toisella puolella laaksoa ja toisella puolella Jordania, nĂ€kivĂ€t Israelin miehet paenneeksi ja Saulin poikinensa kuolleeksi, jĂ€ttivĂ€t he kaupungit ja pakenivat. Niin tulivat Philistealaiset ja asuivat niissĂ€.ÁA‚  Ja niin kuoli Saul ja kolme hĂ€nen poikaansa, ja hĂ€nen aseensa kantaja, ja ynnĂ€ kaikki hĂ€nen miehensĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€.wÁ@i  Kuin hĂ€nen aseensa kantaja nĂ€ki Saulin kuolleeksi, lankesi hĂ€n myös miekkaansa ja kuoli hĂ€nen kanssansa.‚0Á?„[  Niin sanoi Saul aseensa kantajalle: vedĂ€ ulos miekkas ja pistĂ€ sillĂ€ minua lĂ€vitse, ettei nĂ€mĂ€t ympĂ€rileikkaamattomat tulisi ja pistĂ€isi minua lĂ€vitse, ja pilkkaisi minua. Mutta hĂ€nen aseensa kantaja ei tahtonut, sillĂ€ hĂ€n pelkĂ€si suuresti. Niin otti Saul miekan ja lankesi siihen. œGÍe‘#œÁI ‚ Ja tapahtui Saulin kuoleman jĂ€lkeen, kuin David oli palannut Amalekilaisten taposta, oli David Ziklagissa kaksi pĂ€ivÀÀ.kÁHQ  Ja ottivat heidĂ€n luunsa ja hautasivat puun alle Jabekseen, ja paastosivat seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ.PÁGƒ  Nousivat kaikki sotaan kelpaavaiset miehet, kĂ€vivĂ€t kaiken sen yön ja ottivat Saulin ruumiin ja hĂ€nen poikainsa ruumiit alas Betsanin muurin pÀÀltĂ€, veivĂ€t Jabekseen ja polttivat ne siellĂ€,eÁFE  Kuin Jabeksen asuvaiset Gileadissa kuulivat, mitĂ€ Philistealaiset Saulille tehneet olivat,wÁEi  Ja panivat hĂ€nen aseensa Astarotin huoneesen; mutta hĂ€nen ruumiinsa ripustivat he Betsanin muurin pÀÀlle.5ÁD‚e  Ja hakkasivat hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pois, ja ottivat hĂ€neltĂ€ aseet, ja lĂ€hettivĂ€t ympĂ€ri Philistealaisten maakuntaa, ilmoitettaa epĂ€jumalainsa huoneissa ja kansan seassa, *=Ïśu *sÁO c  Ja sitte hĂ€n kÀÀnsi hĂ€nensĂ€, ja nĂ€ki minun ja kutsui tykönsĂ€, ja minĂ€ sanoin: tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen.QÁN ƒ  Nuorukainen, joka hĂ€nelle sitĂ€ ilmoitti, sanoi: minĂ€ tulin tapaturmasta Gilboan vuorelle, ja katso, Saul oli langennut omaan keihÀÀseensĂ€, ja katso, rattaat ja hevosmiehet ajoivat hĂ€ntĂ€ takaa.ÁM {  David sanoi nuorukaiselle, joka nĂ€itĂ€ ilmoitti: mistĂ€ sinĂ€ tiedĂ€t Saulin ja hĂ€nen poikansa Jonatanin kuolleeksi?TÁL ƒ%  David sanoi hĂ€nelle: sanos minulle, mitĂ€ siellĂ€ on tapahtunut? HĂ€n vastasi: vĂ€ki on paennut sodasta, ja paljo vĂ€keĂ€ on langennut ja kuollut, ja myös Saul ja hĂ€nen poikansa Jonatan ovat kuolleet.kÁK S  David sanoi hĂ€nelle: kustas tulet? Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: minĂ€ olen paennut Israelin leiristĂ€.?ÁJ ‚{  Katso, kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ tuli yksi mies Saulin leiristĂ€ revĂ€istyillĂ€ vaatteilla ja multaa pÀÀnsĂ€ pÀÀllĂ€. Ja kuin hĂ€n tuli Davidin tykö, lankesi hĂ€n maahan ja kumarsi. 2Š ›Æ2ÁU ‚ Ja David sanoi nuorukaiselle, joka nĂ€itĂ€ hĂ€nelle ilmoitti: kusta sinĂ€ olet? HĂ€n sanoi: minĂ€ olen muukalaisen Amalekilaisen poika.QÁT ƒ Ja valittivat ja itkivĂ€t, ja paastosivat ehtoosen asti, Saulin ja hĂ€nen poikansa Jonatanin tĂ€hden, ja \Herran\ kansan tĂ€hden, ja Israelin huoneen tĂ€hden, ettĂ€ ne miekan kautta langenneet olivat.mÁS W Silloin tarttui David vaatteisiinsa ja repĂ€isi ne; niin myös joka mies, joka hĂ€nen kanssansa oli,‚ÁR „ Niin minĂ€ menin hĂ€nen tykönsĂ€ ja tapoin hĂ€nen; sillĂ€ minĂ€ tiesin, ettei hĂ€n olisi kuitenkaan sen lankeemisen jĂ€lkeen elĂ€nyt. Ja minĂ€ otin kruunun hĂ€nen pÀÀstĂ€nsĂ€ ja kĂ€sirenkaat hĂ€nen kĂ€destĂ€nsĂ€ ja toin ne tĂ€nne minun herralleni.ÁQ ‚ Ja hĂ€n sanoi minulle: tules minun tyköni ja tapa minua; sillĂ€ minĂ€ ahdistetaan kovin ja minun henkeni on vielĂ€ kokonainen minussa.WÁP +  HĂ€n sanoi minulle: kuka sinĂ€ olet? MinĂ€ vastasin: minĂ€ olen Amalekilainen. %k©H7Á\ ‚k  ÄlkÀÀt sanoko sitĂ€ Gatissa, Ă€lkÀÀt myös ilmoittako Askalonin kaduilla, ettei Philistealaisten tyttĂ€ret iloitsisi eikĂ€ ympĂ€rileikkaamattomain tyttĂ€ret riemuitsisi.^Á[ 9  O Israelin kunnia! sinun kukkuloillas ovat surmatut: kuinka sankarit ovat langenneet?dÁZ E  Ja kĂ€ski opettaa Juudan lapsia Joutsivirren: katso, se on kirjoitettu Hurskasten kirjassa.XÁY -  Ja David valitti tĂ€mĂ€n valituksen Saulin ja Jonatanin hĂ€nen poikansa ylitse,6ÁX ‚i  Niin sanoi David hĂ€nelle: sinun veres olkoon sinun pÀÀs pÀÀllĂ€; sillĂ€ sinun suus on todistanut itse sinuas vastaan ja sanonut: minĂ€ olen \Herran\ voidellun tappanut.uÁW g  Ja David kutsui yhden palvelioistansa ja sanoi: tule tĂ€nne ja lyö hĂ€ntĂ€. Ja hĂ€n löi hĂ€nen kuoliaaksi.`ÁV =  David sanoi hĂ€nelle: miksi et peljĂ€nnyt laskea kĂ€ttĂ€s tappamaan \Herran\ voideltua? :ÿzÜ=Ü:Áb ‚9  MinĂ€ suren suuresti sinun tĂ€htes, minun veljeni Jonatan. SinĂ€ olit minulle juuri rakas: sinun rakkautes oli suurempi minulle kuin vaimoin rakkaus.^Áa 9  Kuinka sankarit ovat langenneet sodassa? Jonatan on myös tapettu sinun kukkuloillas.Á` ‚3  Te Israelin tyttĂ€ret, itkekÀÀt Saulia, joka teidĂ€n vaatetti tulipunaisilla koriasti ja kaunisti teidĂ€n vaatteenne kultaisella kaunistuksella.Á_ ‚1  Saul ja Jonatan, rakkaat ja suloiset elĂ€issĂ€nsĂ€, ei ole myös kuollessansa eroitetut: liukkaammat kuin kotka ja vĂ€kevĂ€mmĂ€t kuin jalopeurat.Á^   Jonatanin joutsi ei harhaillut tapettuin verestĂ€ ja voimallisten lihavuudesta, ja Saulin miekka ei palajanut tyhjĂ€nĂ€.}Á] ƒw  Te Gilboan vuoret, Ă€lköön tulko kaste eikĂ€ sade teidĂ€n pÀÀllenne, Ă€lköön myös olko pellot, joista ylennysuhri tulee; sillĂ€ siellĂ€ on vĂ€kevĂ€in kilpi lyöty maahan, Saulin kilpi, niinkuin ei hĂ€n olisikaan ollut öljyllĂ€ voideltu. YžÒPÀY6Áh‚g  LĂ€hetti hĂ€n heille sanan ja antoi sanoa heille: siunatut olette te \Herralta\, ettĂ€ te tĂ€mĂ€n laupiuden teitte Saulille teidĂ€n herrallenne ja olette haudanneet hĂ€nen.)Ág‚M  Ja Juudan miehet tulivat ja voitelivat siellĂ€ Davidin Juudan huoneen kuninkaaksi. Ja kuin Davidille ilmoitettiin Jabeksen miehet Gileadissa haudanneen Saulin, Áf‚  Niin myös miehet, jotka olivat hĂ€nen kanssansa, vei David myötĂ€nsĂ€ jokaisen huoneinensa. Ja he asuivat Hebronin kaupungeissa.Áey  Niin David meni sinne ja kaksi hĂ€nen emĂ€ntÀÀnsĂ€, Ahinoam JisreelilĂ€inen ja Abigail Nabalin emĂ€ntĂ€ Karmelista,bÁd ƒA  Sittenkuin nĂ€mĂ€ olivat tapahtuneet, kysyi David \Herralta\, sanoen: menenkö minĂ€ johonkuhun Juudan kaupungeista? Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: mene. David sanoi: kuhunka minun pitÀÀ menemĂ€n? HĂ€n sanoi: Hebroniin.EÁc   Kuinka ovat sankarit langenneet, ja sota-aseet tulleet pois? E‚ÍXç/łEkÁoQ  Ja Abner Nerin poika lĂ€ksi ulos Isbosetin Saulin pojan palveliain kanssa Mahanaimista Gibeoniin.yÁnm  Ja se aika, jonka David oli Hebronissa Juudan huoneen kuninkaana, oli seitsemĂ€n ajastaikaa ja kuusi kuukautta.4Ám‚c  Ja Isboset Saulin poika oli neljĂ€nkymmenen ajastaikainen, kuin hĂ€n tuli Israelin kuninkaaksi, ja hallitsi kaksi ajastaikaa; ainoastaan Juudan huone piti Davidin kanssa.nÁlW  Ja asetti hĂ€nen Gileadin, Assurin, Jisreelin, Ephraimin, BenJaminin ja kaiken Israelin kuninkaaksi.rÁk_  Mutta Abner, Nerin poika, Saulin sodanpÀÀmies, otti Isbosetin Saulin pojan, ja vei hĂ€nen Mahanaimiin,1Áj‚]  Vahvistakaat siis nyt teidĂ€n kĂ€tenne ja olkaat vĂ€kevĂ€t; sillĂ€ teidĂ€n herranne Saul on kuollut, ja Juudan huone on myös minun voidellut hĂ€nellensĂ€ kuninkaaksi.{Áiq  Niin tehköön \Herra\ teille laupiuden ja totuuden, ja minĂ€ teen myös teille hyvÀÀ, ettĂ€ te tĂ€mĂ€n teitte. ąû'§Áu‚  Ja kolme ZeruJan poikaa oli siellĂ€: Joab, Abisai ja Asahel; mutta Asahel oli nopia juoksemaan, niinkuin metsĂ€vuohi kedolla.}Átu  Ja sangen kova sota nousi sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€; mutta Abner ja Israelin miehet lyötiin Davidin palvelioilta takaperin.PÁsƒ  Ja jokainen heistĂ€ otti toinen toisensa kiinni kaulasta, ja pistivĂ€t miekkansa kylkiin, ja lankesivat toinen toisensa kanssa maahan. SiitĂ€ kutsutaan se paikka Helkat-Hatsurim, joka on Gibeonissa.#Ár‚A  Niin he nousivat ja kĂ€vivĂ€t kaksitoistakymmentĂ€ BenJaminin luvusta Isbosetin Saulin pojan puolelta, ja kaksitoistakymmentĂ€ Davidin palvelioista edes.sÁqa  Ja Abner sanoi Joabille: nouskaan nuorukaiset meidĂ€n eteemme leikitsemÀÀn. Joab sanoi: tehkÀÀn niin.dÁpƒC  Ja Joab, Zerujan poika, ja Davidin palveliat lĂ€ksivĂ€t ulos, ja he kohtasivat toisensa Gibeonin lammikon tykönĂ€, ja seisoivat toinen toistansa vastaan, nĂ€mĂ€t tĂ€llĂ€ puolella ja toiset toisella puolella lammikkoa. —4sŸ—‚#Áz„A  Mutta hĂ€n ei paennut; ja Abner pisti hĂ€ntĂ€ takamaisella puolella keihÀÀstĂ€ hĂ€nen vatsaansa, niin ettĂ€ keihĂ€s kĂ€vi takaa ulos, ja hĂ€n lankesi siihen ja kuoli hĂ€nen eteensĂ€. Ja jokainen, joka siihen paikkaan tuli, kussa Asahel kaatunut ja kuolleena oli, seisahti siihen.1Áy‚]  Niin Abner taas puhui Asahelille: pakene minun takaani: miksis tahdot minua lyömÀÀn sinuas? ja kuinka minĂ€ sitte tohdin nostaa kasvoni Joabin sinun veljes edessĂ€?=Áx‚u  Ja Abner sanoi: pakene minun tyköÀni oikialle eli vasemmalle puolelle, ja kĂ€sitĂ€ sinulles yksi noista nuorukaisista, ja ota sen ase. Mutta Asahel ei tahtonut luopua hĂ€nestĂ€.YÁw-  Niin Abner katsoi taaksensa ja sanoi: etkö sinĂ€ ole Asahel? HĂ€n sanoi: olen.mÁvU  HĂ€n ajoi Abneria takaa, ja ei poikennut oikialle eikĂ€ vasemmalle puolelle ajamasta Abneria takaa.  SÇÜ+ Á‚  Ja Joab puhalsi torveen, ja kaikki kansa seisahti alallensa, ja ei enÀÀ ajaneet Israelia takaa eikĂ€ myös enÀÀ sotineet.-Á~‚U  Joab vastasi: niin totta kuin Jumala elÀÀ, jos sinĂ€ olisit (ennen) niin sanonut, niin olis kansa tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ jo varhain lakannut vainoomasta kukin veljeĂ€nsĂ€!gÁ}ƒI  Ja Abner huusi Joabia ja sanoi: pitÀÀkö miekan syömĂ€n ilman lakkaamata? Etkös tiedĂ€, ettĂ€ siitĂ€ tulee enempi katkeruutta? Kuinka kauvan et sinĂ€ tahdo sanoa kansalle, ettĂ€ he lakkaisivat vainoomasta veljiĂ€nsĂ€?Á|‚  Silloin tulivat BenJaminin lapset Abnerin takaa kokoon ja kokosivat itsensĂ€ yhteen joukkoon, ja seisahtivat mĂ€en kukkulalle.)Á{‚M  Mutta Joab ja Abisai ajoivat Abneria takaa siihen asti kuin pĂ€ivĂ€ laski. Ja kuin he tulivat Amman kukkulalle, joka on Gian tykönĂ€, Gibeonin korven tiellĂ€, XRČ^ÈXmU  Ja Davidille syntyi lapsia Hebronissa; hĂ€nen esikoisensa oli Amnon Ahinoamista JisreelilĂ€isestĂ€.Â ‚!  Ja pitkĂ€llinen sota oli Saulin huoneen ja Davidin huoneen vaiheella; mutta David kasvoi ja menestyi, ja Saulin huone hĂ€visi ja vĂ€heni.%‚E  Ja he ottivat Asahelin ja hautasivat Betlehemiin, hĂ€nen isĂ€nsĂ€ hautaan; ja Joab kĂ€vi miehinensĂ€ kaiken sen yön ja tuli pĂ€ivĂ€n valjetessa Hebroniin.'‚I  Mutta Davidin palveliat olivat lyöneet BenJaminilta ja niistĂ€ miehistĂ€, jotka olivat Abnerin kanssa, kolmesataa ja kuusikymmentĂ€ miestĂ€, jotka kuolivat.Â‚3  Ja Joab kÀÀnsi itsensĂ€ Abnerista ja kokosi kaiken kansan; ja siinĂ€ kaivattiin Davidin palvelioista yhdeksĂ€ntoistakymmentĂ€ miestĂ€ ja Asahel.*‚O  Mutta Abner ja hĂ€nen miehensĂ€ kĂ€vivĂ€t kaiken yötĂ€ lakialla kedolla ja menivĂ€t Jordanin ylitse, vaelsivat kaiken Bitronin lĂ€vitse ja tulivat Mahanaimiin. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàêő  !9  !:  !;  !<  !=  !>   !?   !@   !  !9  !:  !;  !<  !=  !>   !?   !@   !A   !B   !C  !D  !E  !F  !G  !H  !I  !J  !K  !L  !M  !N  !O   !P  !Q  !R  !S  !T  !U  !V  !W   !X   !Y   !Z   ![   !\  !]  !^  !_  !`  !a  !b  !c  !d  !e  !f   !g  !h  !i  !j  !k  !l  !m  !n   !o   !p   !q   !r   !s  !t  !u  !v  !w  !x  !y  !z  !{  !|  !} njŸMŽn‚B „  Niin Abner vihastui suuresti Isbosetin sanoista ja sanoi: olenko minĂ€ koiran pÀÀ, joka Juudaa vastaan tein tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ laupiuden sinun isĂ€s Saulin huoneelle, ja hĂ€nen veljillensĂ€ ja ystĂ€villensĂ€, ja en ole antanut sinua Davidin kĂ€siin! ja sinĂ€ soimaat minua tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ vaimon tĂ€hden pahantekiĂ€ksi? ‚%  Ja Saulilla oli ollut jalkavaimo, Ritspa nimeltĂ€, Aijan tytĂ€r, ja (Isboset) sanoi Abnerille: miksis olet mennyt isĂ€ni jalkavaimon tykö?n W  Kuin sota oli Saulin huoneen ja Davidin huoneen vaiheella, vahvisti Abner itsensĂ€ Saulin huoneessa.^7  Kuudes Jitream Eglasta Davidin emĂ€nnĂ€stĂ€; nĂ€mĂ€ syntyivĂ€t Davidille Hebronissa.H  NeljĂ€s Adonia Haggitin poika; viides Sephatja Abitalin poika;Â‚  Toinen Kileab Abigailista Nabalin emĂ€nnĂ€stĂ€, joka oli Karmelista; kolmas Absalom Maakan poika kuninkaan Talmain tyttĂ€ren Gessurista; »ŽóŽȘ»kƒQ  HĂ€n sanoi: oikein, minĂ€ teen liiton sinun kanssas; mutta yhtĂ€ anon minĂ€ sinulta, sanoen: ei pidĂ€ sinun tuleman minun nĂ€kyviini ennen kuin sinĂ€ tuot Mikalin Saulin tyttĂ€ren minun tyköni, tullessas katsomaan kasvojani.`ƒ;  Ja Abner lĂ€hetti sanansaattajat edellĂ€nsĂ€ Davidin tykö, sanoen: kenenkĂ€ maa oma on? ja sanoi: tee liitto minun kanssani, ja katso, minun kĂ€teni on sinun kanssas, kÀÀntĂ€mÀÀn kaikkea Israelia sinun tykös.b?  Ja ei hĂ€n taitanut Abneria enÀÀ vastata yhtÀÀn sanaa; sillĂ€ hĂ€n pelkĂ€si hĂ€ntĂ€. ‚)  EttĂ€ minĂ€ otan kuninkaan valtakunnan Saulin huoneesta pois, ja ylennĂ€n Davidin istuimen Israelin ja Juudan ylitse, Danista Bersebaan asti.o Y  Jumala tehköön Abnerin kanssa sen ja sen, jos minĂ€ en tee, niinkuin \Herra\ on vannonut Davidille: Œ0Ć ”ŒTƒ#  Niin tehkÀÀt nyt se; sillĂ€ \Herra\ on sanonut Davidista; minĂ€ vapahdan minun kansani Israelin palveliani Davidin kĂ€den kautta Philistealaisten kĂ€destĂ€ ja kaikkein heidĂ€n vihollistensa kĂ€destĂ€.sa  Ja Abner puhui Israelin vanhimmille ja sanoi: te olette jo kauvan aikaa halunneet Davidia kuninkaaksenne.7‚i  Ja hĂ€nen miehensĂ€ meni hĂ€nen kanssansa, hĂ€n kĂ€vi ja itki hĂ€nen jĂ€lissĂ€nsĂ€ hamaan Bahurimiin asti. Niin sanoi Abner hĂ€nelle: palaja ja mene matkaas. Ja hĂ€n palasi.hK  Isboset lĂ€hetti matkaan ja antoi ottaa hĂ€nen mieheltĂ€nsĂ€ Paltielilta Laiksen pojalta pois.Lƒ  LĂ€hetti myös David sanansaattajat Isbosetin Saulin pojan tykö ja antoi hĂ€nelle sanoa: anna minulle minun emĂ€ntĂ€ni Mikal, jonka minĂ€ kihlasin minulleni sadalla Philistealaisten esinahalla. ŒPĄžŒ^ƒ7  Ja katso, Davidin palveliat ja Joab tulivat sotavĂ€en tyköÀ ja toivat kanssansa suuren saaliin; mutta Abner ei ollut silloin Davidin tykönĂ€ Hebronissa, sillĂ€ hĂ€n oli pÀÀstĂ€nyt hĂ€nen menemÀÀn rauhassa.Âƒy  Ja Abner sanoi Davidille: minĂ€ nousen ja menen kokoomaan kaiken Israelin herrani kuninkaan tykö, ettĂ€ he tekisivĂ€t liiton sinun kanssas, ja sinĂ€ olisit kuningas niinkuin sinun sielus halajaa. Niin David pÀÀsti Abnerin menemÀÀn rauhassa.+‚Q  Kuin Abner tuli Davidin tykö Hebroniin ja kaksikymmentĂ€ miestĂ€ hĂ€nen kanssansa, teki David pidot Abnerille ja niille miehille, jotka hĂ€nen kanssansa olivat.,‚S  Puhui myös Abner BenJaminin korvain kuullen, ja meni myös puhumaan Davidin korville Hebroniin kaikkia mikĂ€ Israelille ja kaikelle BenJaminin huoneelle kelpasi. GŁúPMƒ  Kuin Abner tuli Hebroniin jĂ€lleen, vei Joab hĂ€net keskelle porttia puhutellaksensa hĂ€ntĂ€ erinĂ€nsĂ€, ja pisti siellĂ€ hĂ€ntĂ€ vatsaan, niin ettĂ€ hĂ€n kuoli, veljensĂ€ Asahelin veren tĂ€hden.&‚G  Ja kuin Joab lĂ€ksi Davidin tyköÀ, lĂ€hetti hĂ€n sanansaattajat Abnerin perÀÀn, ja he toivat hĂ€nen Borhasirasta; ja ei David siitĂ€ mitÀÀn tietĂ€nyt.%‚E  Etkös tunne Abneria Nerin poikaa? HĂ€n on tullut sinua pettĂ€mÀÀn tiedustellaksensa ulos- ja sisĂ€llekĂ€ymistĂ€s ja koetellaksensa kaikkia, mitĂ€s teet. ‚;  Niin meni Joab kuninkaan tykö ja sanoi: mitĂ€s olet tehnyt? Katso, Abner on tullut sinun tykös: miksis olet hĂ€nen pÀÀstĂ€nyt vapaasti menemÀÀn?5‚e  Kuin Joab ja kaikki sotajoukko olivat tulleet, sanottiin Joabille, sanoen: Abner Nerin poika on tullut kuninkaan tykö, ja hĂ€n on pÀÀstĂ€nyt hĂ€net rauhassa menemÀÀn. ob€æûoÂ#‚  Ja he hautasivat Abnerin Hebronissa, ja kuningas koroitti ÀÀnensĂ€ ja itki Abnerin haudan tykönĂ€; itki myös kaikki kansa.gÂ"ƒI  Mutta David sanoi Joabille ja kaikelle kansalle, jotka olivat hĂ€nen kanssansa: revĂ€iskÀÀ vaatteenne rikki, ja puettakaat teitĂ€nne sĂ€keillĂ€, ja valittakaat Abnerin tĂ€hden. Ja kuningas David kĂ€vi paarien perĂ€ssĂ€.Â!‚'  Ja nĂ€in tappoivat Joab ja hĂ€nen veljensĂ€ Abisai Abnerin, ettĂ€ hĂ€n löi kuoliaaksi Asahelin heidĂ€n veljensĂ€ sodassa Gibeonin tykönĂ€.^ ƒ7  Mutta tulkoon se Joabin pÀÀn pÀÀlle ja kaiken hĂ€nen isĂ€nsĂ€ huoneen, ja Ă€lköön puuttuko Joabin huoneessa se, jolla juoksu ja spitali on, ja joka sauvalla kĂ€y ja miekalla kaatuu, ja jolta leipĂ€ puuttuu.Â‚/  Kuin David sai sen tietÀÀ, sanoi hĂ€n: minĂ€ olen viatoin ja minun valtakuntani \Herran\ edessĂ€ ijankaikkisesti Abnerin Nerin pojan verestĂ€. LąÜùjȚLÂ)‚ & Ja kuningas sanoi palvelioillensa: ettekö te tiedĂ€, ettĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on yksi pÀÀmies, ja tosin suuri mies kaatunut Israelissa?Â(‚ % Ja kaikki kansa ja koko Israel ymmĂ€rsivĂ€t sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, ettei se ollut kuninkaalta, ettĂ€ Abner Nerin poika oli tapettu. Â'‚ $ Ja kaikki kansa ymmĂ€rsi sen, ja se kelpasi heille, ja kaikki se hyvĂ€ minkĂ€ kuningas oli tehnyt kaiken kansan silmĂ€in edessĂ€._Â&ƒ9 # Ja kaikki kansa tuli Davidin kanssa rualle, kuin vielĂ€ valkia pĂ€ivĂ€ oli; ja David vannoi ja sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos minĂ€ leipÀÀ taikka jotakin muuta maistan, ennenkuin aurinko laskee.BÂ%‚ " Sinun kĂ€tes ei olleet sidotut, sinun jalkas ei olleet vaskikahleissa: sinĂ€ olet kaatunut, niinkuin se, joka pahantekiĂ€in edessĂ€ lankee. Ja kaikki kansa itki vielĂ€ enemmin hĂ€ntĂ€.[Â$1 ! Ja kuningas valitti Abneria ja sanoi: onko Abner kuollut, niinkuin tyhmĂ€ kuolee? =GÌüŒ=‚KÂ.…  Oli myös Jonatanilla Saulin pojalla yksi poika, joka oli saattamatoin jaloista, ja oli jo viiden ajastaikainen, kuin sanoma Saulista ja Jonatanista tuli JisreelistĂ€; ja hĂ€nen imettĂ€jĂ€nsĂ€ otti hĂ€nen ja pakeni. Ja koska hĂ€n kiiruusti pakeni, lankesi hĂ€n ja tuli saattamattomaksi, ja hĂ€nen nimensĂ€ oli MephiBoset.mÂ-U  Ja Berotilaiset olivat paenneet Gittaimiin, ja olivat siellĂ€ muukalaisina tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.LÂ,ƒ  Ja Saulin pojalla oli kaksi sotavĂ€en pÀÀmiestĂ€, toisen nimi oli Baana ja toisen Rekab, Rimmonin Berotilaisen pojat, BenJaminin lapsista; sillĂ€ Berot oli myös luettu BenJaminin sukukuntaan.xÂ+ m  Kuin Saulin poika kuuli Abnerin kuolleeksi Hebronissa, vĂ€syivĂ€t hĂ€nen kĂ€tensĂ€, ja koko Israel hĂ€mmĂ€styi.5Â*‚e ' Ja minĂ€ olen vielĂ€ heikko ja voideltu kuningas, mutta ne miehet ZeruJan pojat ovat kovemmat minua: \Herra\ maksakoon sille, joka pahaa tekee, hĂ€nen pahuutensa jĂ€lkeen! —D»ż—‚$Â2„C  Ja toivat Isbosetin pÀÀn Davidille, joka oli Hebronissa, ja sanoivat kuninkaalle: katso, tĂ€ssĂ€ on Isbosetin Saulin pojan pÀÀ, sinun vihollises, joka sinun sielus perÀÀn seisoi: ja \Herra\ on tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kostanut Saulille ja hĂ€nen siemenellensĂ€ herrani kuninkaan puolesta.xÂ1ƒk  SillĂ€ koska he huoneesen tulivat, lepĂ€si hĂ€n vuoteessansa, makaushuoneessansa. Ja he pistivĂ€t hĂ€nen kuoliaaksi, ja hakkasivat hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pois, ja ottivat hĂ€nen pÀÀnsĂ€ ja menivĂ€t pois lakian kedon tien kautta koko sen yön,Â0‚  Ja he tulivat keskelle huonetta nisuja ottamaan ja pistivĂ€t hĂ€ntĂ€ vatsaan; ja Rekab ja Baana hĂ€nen veljensĂ€ pakenivat;8Â/‚k  Niin menivĂ€t Berotilaisen Rimmonin pojat Rekab ja Baana, ja tulivat Isbosetin huoneesen, kuin pĂ€ivĂ€ oli palavimmallansa; ja hĂ€n lepĂ€si vuoteessansa puolipĂ€ivĂ€n aikana. 6kˆ Â7   Ja Israelin kaikki sukukunnat tulivat Davidin tykö Hebroniin, ja puhuivat sanoen: katso, sinun luus ja lihas me olemme.dÂ6ƒC  Ja David kĂ€ski nuorukaisiansa, ja he tappoivat heidĂ€t, ja hakkasivat kĂ€det ja jalat poikki, ja ripustivat heidĂ€t lammikon tykö Hebronissa. Mutta Isbosetin pÀÀn he ottivat ja hautasivat Abnerin hautaan Hebroniin._Â5ƒ9  Ja nĂ€mĂ€t jumalattomat miehet ovat tappaneet hurskaan miehen huoneessansa ja omassa vuoteessansa: eikö siis minun pitĂ€isi nyt vaatiman hĂ€nen vertansa teidĂ€n kĂ€destĂ€nne ja ottaman teitĂ€ pois maan pÀÀltĂ€?GÂ4ƒ  Sen joka minulle ilmoitti ja sanoi: Saul on kuollut, ja luuli itsensĂ€ hyvĂ€ksi sanansaattajaksi, sen minĂ€ otin kiinni ja tapoin Ziklagissa, jolle minun piti antaman sanansaattajan palkan;FÂ3ƒ  Niin vastasi David Rekabia ja Baanaa, hĂ€nen veljeĂ€nsĂ€, Rimmnonin Berotilaisen poikia, ja sanoi heille: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, joka minun sieluni on vapahtanut kaikesta surusta; )(VÚ)-Â;‚U  Hebronissa hĂ€n hallitsi Juudaa seitsemĂ€n vuotta ja kuusi kuukautta; mutta Jerusalemissa hĂ€n hallitsi kaikkea Israelia ja Juudaa kolmeneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ vuotta.yÂ:m  Ja David oli kolmenkymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hĂ€n hallitsi neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.NÂ9ƒ  Ja kaikki kansan vanhimmat Israelista tulivat kuninkaan tykö Hebroniin, ja kuningas David teki heidĂ€n kanssansa liiton \Herran\ edessĂ€ Hebronissa; ja he voitelivat Davidin Israelin kuninkaaksi.TÂ8ƒ#  Ja aina ennen, kuin Saul oli meidĂ€n kuninkaamme, johdatit sinĂ€ Israelin ulos ja sisĂ€lle, ja \Herra\ on sinulle sanonut: sinun pitÀÀ minun kansaani Israelia kaitseman ja Israelin pÀÀmiehen oleman. ‘çĄwê‘VÂ@'  Ja David menestyi ja enentyi, ja \Herra\ Jumala Zebaot oli hĂ€nen kanssansa. Â?‚  Ja David asui linnassa ja kutsui sen Davidin kaupungiksi; ja David rakensi sen ympĂ€ri Millosta, niin myös sisĂ€llisen puolen.‚&Â>„G  Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ sanoi David: jos joku lyö Jebusilaiset, ja tarttuu heidĂ€n rĂ€stÀÀnsĂ€ alaisiin ja lyö sokiat ja ontuvat, joita Davidin sielu vihaa (hĂ€nen pitÀÀ pÀÀn ja ylimmĂ€isen oleman); josta heillĂ€ on sananlasku: ei yhtÀÀn sokiaa ja ontuvaa pÀÀstetĂ€ huoneesen.CÂ=  Mutta David voitti Zionin linnan, se on Davidin kaupunki.‚Â<„%  Ja kuningas meni ja hĂ€nen miehensĂ€ Jerusalemiin Jebusilaisia vastaan, jotka maalla asuivat. Ja he sanoivat Davidille: ei sinun pidĂ€ tĂ€nne tuleman, vaan sokiat ja ontuvat pitÀÀ sinun tÀÀltĂ€ pois ajaman; ja he ajattelivat, ettei Davidin pitĂ€nyt sinne tuleman. :UÀąuL:RÂH  Mutta Philistealaiset tulivat ja sioittivat itsensĂ€ Rephaimin laaksoon.9ÂG‚m  Ja kuin Philistealaiset kuulivat Davidin voidelluksi Israelin kuninkaaksi, nousivat kaikki Philistealaiset etsimÀÀn Davidia. Ja kuin David sen kuuli, niin hĂ€n meni linnaan.&ÂFI  Elisama, Eliada ja Eliphalet.*ÂEQ  Jibhar, Elisua, Nepheg ja Japhia,tÂDc  Ja nĂ€mĂ€t ovat heidĂ€n nimensĂ€, jotka hĂ€nelle Jerusalemissa syntyivĂ€t: Sammua, Sobab, Natan ja Salomo,#ÂC‚A  Niin David otti Jerusalemista vielĂ€ usiampia jalkavaimoja ja emĂ€ntiĂ€, sittekuin hĂ€n tuli Hebronista. Ja Davidille syntyi vielĂ€ poikia ja tyttĂ€riĂ€.ÂB‚  Ja David ymmĂ€rsi \Herran\ vahvistaneeksi hĂ€nen Israelin kuninkaaksi ja korottaneeksi hĂ€nen valtakuntansa, kansansa Israelin tĂ€hden.'ÂA‚I  Niin Hiram, Tyron kuningas, lĂ€hetti sanansaattajat Davidin tykö, ja sedripuita, ja puuseppiĂ€, ja seinĂ€kivien hakkaajia, jotka rakensivat Davidin huoneen. E  #.9DNYdoz…›Š±ŒÇÒĘèóț )4?JU`kvŒ—ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  !  !€  !  !‚  !ƒ   !„  !…  !†  !‡  !  !€  !  !‚  !ƒ   !„  !…  !†  !‡  !ˆ  !‰  !Š  !‹   !Œ   !   !Ž   !   !  !‘  !’  !“  !”  !•   !–  !—  !˜  !™  !š  !›  !œ  !  !ž  !Ÿ  !   !Ą  !ą   !Ł  !€  !„  !Š  !§  !š  !©  !Ș  !«  !Ź  !­  !ź  !Ż  !°  !±  !Č  !ł  !Ž  !”   !¶  !·  !ž  !č  !ș  !»  !Œ  !œ  !Ÿ  !ż  !À  !Á  !  !Ă 2+KçÛ2%ÂN‚E  Ja kuin sinĂ€ kuulet fikunapuun latvat kahisevan, niin kulje; sillĂ€ \Herra\ on silloin lĂ€htenyt ulos sinun etees, lyömÀÀn Phlistealaisten sotajoukkoa..ÂM‚W  Niin David kysyi \Herralta\, ja hĂ€n vastasi: ei sinun pidĂ€ menemĂ€n alas, mutta tule takaa heidĂ€n ympĂ€rinsĂ€, ettĂ€s tulet heitĂ€ vastaan fikunapuiden kohdalla.WÂL)  Ja Philistealaiset vielĂ€ nousivat ja sioittivat itsensĂ€ Rephaimin laaksoon.aÂK=  Ja he jĂ€ttivĂ€t siihen epĂ€jumalansa; mutta David ja hĂ€nen vĂ€kensĂ€ ottivat ne pois.\ÂJƒ3  Ja David tuli BaalPeratsimiin, ja David löi heidĂ€t siinĂ€, ja sanoi: \Herra\ on minun viholliseni eroittanut minun edestĂ€ni, niinkuin vesi erkanee toinen toisestansa; siitĂ€ kutsutaan se paikka BaalPeratsim.QÂIƒ  Ja David kysyi \Herralta\, sanoen: menenkö minĂ€ Philistealaisia vastaan? ja annatkos heitĂ€ minun kĂ€teeni? Ja \Herra\ sanoi Davidille: mene, sillĂ€ minĂ€ annan tosin Philistealaiset sinun kĂ€siis. duO—d4ÂT‚c  Niin David ja kaikki Israelin huone soittivat \Herran\ edessĂ€ kaikkinaisilla honkaisilla kanteleilla ja harpuilla, psaltareilla, trumpuilla, kulkuisilla ja simpeleillĂ€.xÂSk  Niin he toivat sen AbiNadabin huoneesta, joka oli Gibeassa, Jumalan arkin kanssa; ja Ahjo kĂ€vi arkin edellĂ€.4ÂR‚c  Ja he panivat Jumalan arkin uuden vaunun pÀÀlle ja toivat sen AbiNadabin huoneesta, joka asui Gibeassa. Mutta Ussa ja Ahjo, AbiNadabin pojat ajoivat sitĂ€ uutta vaunua.HÂQƒ  Ja David nousi ja meni, ja kaikki kansa kuin hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ oli Juudan asuvaisista, tuomaan sieltĂ€ Jumalan arkkia, joka kutsutaan \Herran\ Zebaotin nimi, joka asuu Kerubimin pÀÀllĂ€.WÂP +  Ja David taas kokosi kaikki valitut miehet Israelista, kolmekymmentĂ€ tuhatta,ÂO‚  David teki niinkuin \Herra\ oli hĂ€nelle kĂ€skenyt, ja löi Philistealaiset hamasta Gebasta siihenasti kuin Gaseriin tullaan, ÀyÉ<ÎMÀ ÂZ‚  Ja \Herran\ arkki viipyi kolme kuukautta ObedEdomin Gatilaisen huoneessa, ja \Herra\ siunasi hĂ€nen ja kaiken hĂ€nen huoneensa.~ÂYw  Ja ei tahtonut antaa tuoda sitĂ€ tykönsĂ€ Davidin kaupunkiin, vaan salli kannettaa ObedEdomin Gatilaisen huoneesen.kÂXQ  Ja David pelkĂ€si \Herraa\ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ja sanoi: kuinka \Herran\ arkki tulisi minun tyköni? ÂW‚  Silloin tuli David murheelliseksi, ettĂ€ \Herra\ niin repĂ€isi Ussan, ja kutsui sen paikan PeretsUssa, tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.,ÂV‚S  Niin \Herran\ viha julmistui Ussan pÀÀlle, ja Jumala löi hĂ€nen siinĂ€ maahan hĂ€nen tyhmyytensĂ€ tĂ€hden, niin ettĂ€ hĂ€n kuoli siinĂ€ Jumalan arkin tykönĂ€.ÂU‚  Ja kuin he tulivat Nahonin riihen tykö, otti Ussa Jumalan arkin ja piteli sitĂ€, sillĂ€ hĂ€rjĂ€t menivĂ€t sivuin tietĂ€. ’ŽÔ6Â`‚g  Ja he toivat \Herran\ arkin sisĂ€lle ja panivat sen siallensa keskelle majaa, jonka David oli sille rakentanut. Ja David uhrasi polttouhria ja kiitosuhria \Herran\ edessĂ€.\Â_ƒ3  Ja kuin \Herran\ arkki joutui Davidin kaupunkiin, katsoi Mikal, Saulin tytĂ€r akkunasta ja nĂ€ki kuningas Davidin hyppÀÀvĂ€n kaikella voimallansa \Herran\ edessĂ€, ja hĂ€n katsoi hĂ€nen ylön sydĂ€messĂ€nsĂ€.bÂ^?  Ja David ja kaikki Israelin kansa toivat \Herran\ arkin riemulla Ja basunan helinĂ€llĂ€.vÂ]g  Ja David hyppĂ€si kaikella voimalla \Herran\ edessĂ€ ja hĂ€n oli vaatetettu liinaisella pÀÀllisvaatteella.~Â\w  Ja kuin ne, jotka \Herran\ arkkia kantoivat, olivat kĂ€yneet kuusi askelta, niin uhrattiin hĂ€rkĂ€ ja lihava lammas.iÂ[ƒM  Ja se oli sanottu kuningas Davidille, ettĂ€ \Herra\ oli siunannut ObedEdomin huoneen ja kaiken mitĂ€ hĂ€nellĂ€ oli, Jumalan arkin tĂ€hden. Niin meni David ja toi Jumalan arkin ObedEdomin huoneesta Davidin kaupunkiin ilolla. ©Ż©pÂdƒ[  Mutta David sanoi Mikalille: \Herran\ edessĂ€ joka minun valinnut on pikemmin kuin sinun isĂ€s ja kaiken hĂ€nen huoneensa, ja on kĂ€skenyt minun olla \Herran\ kansan Israelin pÀÀmiehenĂ€: ja \Herran\ edessĂ€ minĂ€ tahdon iloita.‚Âc„  Ja kuin David palasi siunaamaan huonettansa, meni Mikal, Saulin tytĂ€r ulos hĂ€ntĂ€ vastaan ja sanoi: kuinka jalo on ollut Israelin kuningas tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, joka on itsensĂ€ paljastanut palveliainsa piikain edessĂ€, niinkuin irstaat ihmiset paljastavat itsensĂ€!\Âbƒ3  Ja jakoi kaikelle kansalle ja kaikelle Israelin seurakunnalle, miehille ja vaimoille, jokaiselle kyrsĂ€n leipÀÀ, ja kappaleen lihaa, ja mitan (viinaa); sitte meni kaikki kansa matkaansa, jokainen huoneesensa.nÂaW  Ja kuin David oli uhrannut polttouhria ja kiitosuhria, siunasi hĂ€n kansan \Herran\ Zebaotin nimeen, °f|ö†$°qÂk]  Mene ja sano palvelialleni Davidille: NĂ€in sanoo \Herra\: sinĂ€kö minulle huoneen rakennat asuakseni?_Âj9  Mutta tapahtui sinĂ€ yönĂ€, ettĂ€ \Herran\ sana tuli Natan prophetan tykö ja sanoi:mÂiU  Natan sanoi kuninkaalle: mene ja tee kaikki mitĂ€ sydĂ€messĂ€s on, sillĂ€ \Herra\ on sinun kanssas.Âh  Sanoi kuningas propheta Natanille: katso, minĂ€ asun sedripuisessa huoneessa, ja Jumalan arkki asuu vaatetten keskellĂ€.Âg ‚  Ja kuin kuningas istui huoneessansa, ja \Herra\ oli hĂ€nelle antanut levon kaikilta hĂ€nen vihollisiltansa, ympĂ€ristöllĂ€,^Âf7  Ja Mikalilla, Saulin tyttĂ€rellĂ€ ei ollut yhtÀÀn lasta kuolemapĂ€ivÀÀnsĂ€ asti.Âe‚'  Ja minĂ€ tahdon vielĂ€ halvempi olla ja nöyrĂ€ minun silmĂ€ini edessĂ€: ja minĂ€ kunnioitetaan niiden piikain kanssa, joistas puhunut olet. «-&’«cÂoƒA  Ja minĂ€ olen sinun kanssas ollut, kussa ikĂ€nĂ€ sinĂ€ olet kĂ€ynyt, ja olen hĂ€vittĂ€nyt kaikki vihollises sinun edestĂ€s, ja olen sinulle antanut suuren nimen niiden suurten nimien jĂ€lkeen kuin ovat maan pÀÀllĂ€.Ân‚  Sano siis nyt palvelialleni Davidille: NĂ€in sanoo \Herra\ Zebaot: minĂ€ olen ottanut sinun lampurista kansani Israelin pÀÀmieheksi.‚Âm„  Kuhunka ikĂ€nĂ€ minĂ€ kaikkein Israelin lasten kanssa vaelsin, olenko minĂ€ ikĂ€nĂ€ puhunut jonkun kanssa Israelin suvusta, jolle minĂ€ olen kĂ€skenyt kaita minun kansaani Israelia ja sanonut: miksi ette ole minulle rakentaneet sedripuista huonetta?OÂlƒ  SillĂ€ en minĂ€ ole asunut yhdessĂ€kÀÀn huoneessa siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, jona minĂ€ Israelin lapset johdatin EgyptistĂ€, tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti; vaan minĂ€ olen vaeltanut majoissa ja Tabernaklissa. {<a—{ Ât‚;  MinĂ€ olen hĂ€nen isĂ€nsĂ€, ja hĂ€n on minun poikani: kuin hĂ€n vÀÀrin tekee, rankaisen minĂ€ hĂ€ntĂ€ ihmisen vitsalla ja ihmisten lasten haavoilla.uÂse  Ja hĂ€n rakentaa minun nimelleni huoneen, ja minĂ€ vahvistan hĂ€nen vaItakuntansa istuimen ijankaikkisesti.FÂrƒ  Sittekuin sinun aikas on tĂ€ytetty ja sinĂ€ lepÀÀt isĂ€is kanssa, herĂ€tĂ€n minĂ€ sinun siemenes sinun jĂ€lkees, joka sinun ruumiistas tuleva on: ja minĂ€ vahvistan hĂ€nen valtakuntansa.WÂqƒ)  Ja siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, jona minĂ€ asetin tuomarit Israelille minun kansalleni, annoin minĂ€ sinulle levon kaikilta vihamiehiltĂ€s; ja \Herra\ ilmoittaa sinulle, ettĂ€ \Herra\ sinulle huoneen tehdĂ€ tahtoo.@Âp‚{  Ja minĂ€ asetan Israelille minun kansalleni sian ja istutan hĂ€nen siinĂ€ asumaan, ettei hĂ€n enÀÀ kulkiana olisi; ja jumalattomat ei pidĂ€ hĂ€ntĂ€ enÀÀ niinkuin ennen vaivaaman.  tá|È ™ vÂ{g  Sinun sanas tĂ€hden ja sydĂ€mes jĂ€lkeen olet sinĂ€ nĂ€mĂ€t suuret asiat tehnyt, ilmoittaakses palvelialles.oÂzY  Ja mitĂ€ Davidin pitÀÀ enÀÀ sinun kanssas puhuman? sillĂ€ sinĂ€ tunnet palvelias, Herra, \Herra\.9Ây‚m  Ja olet sen vielĂ€ vĂ€hĂ€ksi lukenut, Herra, \Herra\, mutta olet myös puhunut palvelias huoneelle kaukaisista asioista: ja tĂ€mĂ€ on sen ihmisen laki, joka on Herra \Jumala\.0Âx‚[  Niin tuli kuningas David ja pysĂ€htyi \Herran\ eteen, ja sanoi: kuka olen minĂ€, Herra, \Herra\, ja mikĂ€ on minun huoneeni, ettĂ€s minun tĂ€hĂ€n asti saattanut olet;bÂw?  Kaikkein nĂ€iden sanain jĂ€lkeen ja kaiken tĂ€mĂ€n nĂ€yn jĂ€lkeen puhui Natan Davidille.Âv‚  Mutta sinun huonees ja valtakuntas on pysyvĂ€ sinun edessĂ€s ijankaikkisesti, ja sinun istuimes pitÀÀ vahva oleman ijankaikkisesti.Âu‚  Vaan minun laupiuteni ei pidĂ€ hĂ€nestĂ€ eriĂ€mĂ€n, niinkuin minĂ€ sen Saulista eroitin, jonka minĂ€ otin sinun edestĂ€s pois. ­0ÜO­Â‚7  Niin vahvista siis, \Herra\ Jumala, se sana ijankaikkisesti, jonkas palveliastas ja hĂ€nen huoneestansa puhunut olet, ja tee niin kuin puhunut olet. Â~‚  Ja sinĂ€ olet vahvistanut sinulles Israelin sinun kansakses ijankaikkisesti, ja sinĂ€ \Herra\ olet heidĂ€n Jumalaksensa tullut.‚PÂ}…  Ja kuka on niinkuin sinun kansas, niinkuin Israel, yksi kansa maan pÀÀllĂ€, jota Jumala on mennyt vapahtamaan kansaksensa, ja toimittamaan itsellensĂ€ nimeĂ€ ja tekemÀÀn senkaltaisia suuria ja hirmuisia asioita sinun maallas, kansas edessĂ€, jonka sinĂ€ sinulles vapahdit EgyptistĂ€, pakanain ja heidĂ€n jumalainsa seasta.LÂ|ƒ  SentĂ€hden olet sinĂ€ suuresti ylistetty, \Herra\ Jumala! sillĂ€ ei yhtÀÀn ole sinun vertaas, ja ei ole yhtÀÀn Jumalaa paitsi sinua, kaiken sen jĂ€lkeen, kuin me olemme korvillamme kuulleet. qPhĘțq Ă ‚  Ja sitte tapahtui, ettĂ€ David löi Philistealaiset ja alensi heitĂ€; ja David otti orjuuden suitset Philistealaisten kĂ€destĂ€.[Ăƒ1  Niin rupee nyt siunaamaan palvelias huonetta, ettĂ€ se olis ijankaikkisesti sinun edessĂ€s; sillĂ€ sinĂ€ Herra, \Herra\, olet sen puhunut, niin siunattakoon sinun siunauksellas palvelias huone ijankaikkisesti.Ă‚  SentĂ€hden nyt Herra, \Herra\, sinĂ€ olet Jumala, ja sinun sanas ovat totuus: sinĂ€ olet tĂ€mĂ€n hyvĂ€n puhunut palvelialles.dĂƒC  SillĂ€ sinĂ€ \Herra\ Zebaot Israelin Jumala olet avannut palvelias korvat, ja sanonut: minĂ€ rakennan sinulle huoneen; sentĂ€hden löysi palvelias sydĂ€messĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€n tĂ€mĂ€n rukouksen sinun tykönĂ€s rukoilis.,Ă‚S  Niin sinun nimes tulee suureksi iankaikkisesta, ettĂ€ sanotaan: \Herra\ Zebaot on Israelin Jumala, ja sinun palvelias Davidin huone on pysyvĂ€inen sinun edessĂ€s. Zûq¶Z9Ă ‚m  Ja David asetti vartiat Syrian Damaskuun. NĂ€in tulivat Syrialaiset Davidin palveliaksi ja kantoivat hĂ€nelle lahjoja; sillĂ€ \Herra\ autti Davidia, kuhunka ikĂ€nĂ€ hĂ€n meni.Ă‚1  Niin tulivat Syrialaiset Damaskusta auttamaan HadadEseriĂ€, Zoban kuningasta; ja David löi Syrialaisista kaksikolmattakymmentĂ€ tuhatta miestĂ€.7Ă‚i  Ja David otti heistĂ€ tuhannen ja seitsemĂ€nsataa hevosmiestĂ€ ja kaksikymmentĂ€ tuhatta jalkamiestĂ€ kiinni, ja raiskasi kaikki vaunuhevoset, ja sata vaunua jĂ€tti heistĂ€.Ă‚  David löi myös HadadEserin, Rehobin pojan Zoban kuninkaan, hĂ€nen mennessĂ€ asettamaan kĂ€ttĂ€nsĂ€ Euphratin virran tykö.‚Ăƒ}  Ja hĂ€n löi Moabilaiset, pani heidĂ€t maahan makaamaan ja mittasi heitĂ€ nuoralla: ja hĂ€n mittasi kaksi nuoraa tapettavaksi ja yhden nuoran elĂ€mÀÀn jĂ€tettĂ€vĂ€ksi, ja Moabilaiset tulivat Davidin palveliaksi, ja he kantoivat hĂ€nelle lahjoja. zŠ;ßœzĂ‚)  Syriasta ja Moabista, Ammonin lapsilta, Philistealaisilta, Amalekilaisilta, niin myös HadadEserin, Rehobin pojan, Zoban kuninkaan saaliista.$Ă‚C  Ne myös kuningas David pyhitti \Herralle\, sen hopian ja kullan kanssa, jonka hĂ€n pyhitti Herralle kaikilta pakanoilta, jotka hĂ€n vaatinut oli allensa:‚Ă „7  LĂ€hetti hĂ€n poikansa Joramin kuningas Davidin tykö, tervehtimÀÀn hĂ€ntĂ€ ystĂ€vĂ€llisesti ja siunaamaan hĂ€ntĂ€, ettĂ€ hĂ€n soti HadadEserin kanssa ja löi hĂ€nen; sillĂ€ Toi soti HadadEserin kanssa; ja hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€ olivat hopiaiset, kultaiset ja vaskiset astiat.YĂ -  Kuin Toi, Hamatin kuningas kuuli Davidin lyöneen kaikki HadadEserin sotavĂ€en,hĂ K  Mutta Betasta ja Berotaista, HadadEserin kaupungeista, otti kuningas David ylen paljon vaskea.WĂ )  Ja David otti HadadEserin palveliain kultaiset kilvet ja vei ne Jerusalemiin. E  !,7BMXcny„™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  !Ć  !Æ  !Ç  !È  !É  !Ê  !Ë  !Ì  !Í  !Ć  !Æ  !Ç  !È  !É  !Ê  !Ë  !Ì  !Í  !Î  !Ï  !Đ   !Ń  !Ò  !Ó  !Ô  !Ő  !Ö  !Ś  !Ű  !Ù  !Ú  !Û  !Ü  !Ę  !Ț  !ß  !à  !á  !â  !ă  !ä  !ć  !æ  !ç  !è  !é  !ê  !ë  !ì  !í  !î  !ï   !đ  !ń  !ò  !ó  !ô  !ő  !ö  !ś  !ű  !ù  !ú  !û  !ü  !ę  !ț  !ÿ  "  "  "  "  "  "  "  "  "  " (tê}źMŃ(%Ă‚E  Niin oli palvelia Saulin huoneesta Ziba nimeltĂ€, sen kutsuivat Davidin tykö. Ja kuningas sanoi hĂ€nelle: oletkos Ziba? HĂ€n sanoi: olen, sinun palvelias.yĂ o Ja David sanoi: olleeko joku vielĂ€ jÀÀnyt Saulin huoneesta, tehdĂ€kseni laupiuden Jonatanin tĂ€hden hĂ€nelle.^Á7  Benaja, Jojadan poika oli Kretin ja Pletin pÀÀllĂ€; ja Davidin pojat olivat papit.bÁ?  Zadok, Ahitobin poika ja Ahimelek, AbJatarin poika olivat papit; Seraja oli kirjoittaja.gÁI  Ja Joab, ZeruJan poika oli sotajoukon pÀÀllĂ€, mutta Josaphat, Ahiludin poika oli kansleri.jÁO  Niin oli David kaiken Israelin kuningas, ja hĂ€n toimitti lain ja oikeuden kaikelle kansallensa.Ă‚  Ja hĂ€n asetti vartiat koko Edomiin, ja koko Edom oli Davidin alla; sillĂ€ \Herra\ autti Davidia, kuhunka ikĂ€nĂ€ hĂ€n meni.Ă‚  Ja David teki itsensĂ€ kuuluisaksi, kuin hĂ€n palasi lyömĂ€stĂ€ Syrialaisia Suolalaaksossa, kahdeksantoistakymmentĂ€ tuhatta. ‡@ŽFˆ‡}Ăƒu  David sanoi hĂ€nelle: Ă€lĂ€ pelkÀÀ; sillĂ€ minĂ€ totisesti teen laupiuden sinun kanssas Jonatanin sinun isĂ€s tĂ€hden, ja minĂ€ annan sinulle kaikki sinun isĂ€s Saulin pellot jĂ€lleen, ja sinĂ€ syöt jokapĂ€ivĂ€ leipÀÀ minun pöydĂ€ltĂ€ni.:Ă‚o  Kuin MephiBoset, Saulin pojan Jonatanin poika tuli Davidin tykö, lankesi hĂ€n kasvoillensa ja kumarsi. Ja David sanoi: MephiBoset! HĂ€n vastasi: tĂ€ssĂ€ olen, sinun palvelias.kÁQ  Niin kuningas David lĂ€hetti ja antoi tuoda hĂ€nen Lodabarista, Makirin Ammielin pojan huoneesta.Ă‚  Kuningas sanoi hĂ€nelle: kussa hĂ€n on? Ziba sanoi kuninkaalle: katso, hĂ€n on Lodabarissa, Makirin, Ammielin pojan huoneessa.<Ă‚s  Kuningas sanoi: onko vielĂ€ joku mies Saulin huoneesta, ettĂ€ minĂ€ Jumalan laupiuden tekisin hĂ€nelle? Ziba sanoi kuninkaalle: vielĂ€ on siellĂ€ Jonatanin poika, rampa jaloista. 6vœÆ6 Ă!‚ Ja MephiBosetilla oli yksi vĂ€hĂ€ poika nimeltĂ€ Miika; mutta kaikki, jotka Ziban huoneesta olivat, olivat MephiBosetin palveliat.FĂ ƒ Ja Ziba sanoi kuninkaalle: kaikki mitĂ€ minun herrani kuningas on palveliallensa kĂ€skenyt, tekee palvelias; ja MephiBoset syököön minun pöydĂ€ltĂ€ni, niinkuin yksi kuninkaan lapsista.‚)Ă„M Niin pitÀÀ sinun, ja sinun lapses, ja palvelias viljelemĂ€n hĂ€nen peltojansa ja korjaaman herras pojalle leivĂ€ksi ja ravinnoksi. Mutta MephiBoset sinun herras poika syö jokapĂ€ivĂ€ leipÀÀ minun pöydĂ€ltĂ€ni. Ja Ziballa oli viisitoistakymmentĂ€ poikaa ja kaksikymmentĂ€ palveliaa.5Ă‚e Niin kutsui kuningas Ziban, Saulin palvelian, ja sanoi hĂ€nelle: minĂ€ olen antanut sinun herras pojalle kaiken sen mikĂ€ Saulin oma on ollut ja koko hĂ€nen huoneensa oma.Ă‚  HĂ€n kumarsi ja sanoi: kuka olen minĂ€ sinun palvelias, ettĂ€s kÀÀnsit sinus kuolleen koiran puoleen, niinkuin minĂ€ olen? wúǁ1Ă&‚]  Silloin otti Hanun Davidin palveliat, ja ajeli puolen heidĂ€n partaansa, ja leikkasi puolen heidĂ€n vaatteistansa liki suolivyöhön asti, ja laski heidĂ€t menemÀÀn.‚/Ă%„Y  Niin sanoivat Ammonin lasten ylimmĂ€iset herrallensa Hanunille: luuletkos Davidin kunnioittavan sinun isÀÀs sinun silmĂ€is edessĂ€, ettĂ€ hĂ€n on lĂ€hettĂ€nyt lohduttajat sinun tykös? Etkös luule hĂ€nen lĂ€hettĂ€neen palvelioitansa kaupunkia tutkistelemaan ja vakoomaan ja hĂ€vittĂ€mÀÀn?‚Ă$„  Niin sanoi David: minĂ€ teen laupiuden Hanunin, Nahaksen pojan kanssa, niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ teki laupiuden minun kanssani; ja lĂ€hetti palveliansa lohduttamaan hĂ€ntĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ tĂ€hden. Kuin Davidin palvelijat tulivat Ammonin lasten maahan,qĂ# _ Sitte tapahtui, ettĂ€ Ammonin lasten kuningas kuoli, ja hĂ€nen poikansa Hanun hallitsi hĂ€nen siassansa.Ă"‚ Ja MephiBoset asui Jerusalemissa; sillĂ€ hĂ€n söi jokapĂ€ivĂ€ kuninkaan pöydĂ€ltĂ€; ja hĂ€n ontui molemmista jaloistansa. MüĄóM"Ă+‚? Kuin Joab nĂ€ki sodan asetetuksi vastaansa edestĂ€ ja takaa, valitsi hĂ€n kaikista Israelin parhaista miehistĂ€, ja asetti itsensĂ€ Syrialaisia vastaan,*Ă*‚O  Ja Ammonin lapset lĂ€ksivĂ€t ja sÀÀsivĂ€t sodan kaupungin portin eteen. Mutta Syrialaiset Zobasta, Rehobista, Istobista ja Maakasta olivat erinĂ€nsĂ€ kedolla.XĂ)+  Kuin David sen kuuli, lĂ€hetti hĂ€n Joabin koko urhoollisen sotajoukon kanssa.‚Ă(„!  Kuin Ammonin lapset nĂ€kivĂ€t itsensĂ€ haisevan Davidin edessĂ€, lĂ€hettivĂ€t he ja palkkasivat Syrialaiset Rehobin huoneesta ja Zobasta, kaksikymmentĂ€ tuhatta jalkamiestĂ€, ja kuningas Maakalta tuhannen miestĂ€, ja Istobilta kaksitoista kymmentĂ€ tuhatta miestĂ€.iĂ'ƒM  Kuin se Davidille ilmoitettiin, lĂ€hetti hĂ€n heitĂ€ vastaan, sillĂ€ miehet olivat suuresti pilkatut; ja kuningas antoi heille sanottaa: olkaat Jerihossa siihen asti, kuin teidĂ€n partanne kasvaa, ja sitte tulkaat jĂ€lleen. }Ś)œȚ}^Ă17  Ja kuin Syrialaiset nĂ€kivĂ€t itsensĂ€ Israelilta lyödyksi, kokoontuivat he yhteen.:Ă0‚o  Ja kuin Ammonin lapset nĂ€kivĂ€t Syrialaiset pakenevan, pakenivat he myös Abisain edestĂ€ ja menivĂ€t kaupunkiin. Niin palasi Joab Ammonin lasten tyköÀ ja tuli Jerusalemiin. Ă/‚ Ja Joab lĂ€ksi matkaan ja se vĂ€ki joka hĂ€nen kanssansa oli, sotimaan Syrialaisia vastaan; ja he pakenivat hĂ€nen edestĂ€nsĂ€.*Ă.‚O Ole miehuullinen, ja olkaamme vahvat meidĂ€n kansamme edestĂ€ ja meidĂ€n Jumalamme kaupunkein edestĂ€; mutta \Herra\ tehköön niinkuin hĂ€nelle kelvollinen on.4Ă-‚c Ja hĂ€n sanoi: jos Syrialaiset tulevat minua voimallisemmaksi, niin tule minun avukseni; jos Ammonin lapset joutuvat sinua voimallisemmaksi, niin minĂ€ tulen sinun apuus.nĂ,W Ja muun vĂ€en antoi hĂ€n veljensĂ€ Abisain kĂ€den alle, joka asetti itsensĂ€ Ammonin lapsia vastaan. ÚW•ĆځgĂ5ƒI  Kuin kaikki ne kuninkaat, jotka olivat HadadEserin alla, nĂ€kivĂ€t itsensĂ€ lyödyksi Israelilta, tekivĂ€t he Israelin kanssa rauhan, ja olivat heille alamaiset; ja Syrialaiset ei uskaltaneet Ammonin lapsia enÀÀ auttaa.LĂ4ƒ  Mutta Syrialaiset pakenivat Israelin edestĂ€, ja David löi heistĂ€ seitsemĂ€nsataa vaunua ja neljĂ€kymmentĂ€ tuhatta ratsasmiestĂ€, löi myös Sobakin sodanpÀÀmiehen, ettĂ€ hĂ€n siinĂ€ kuoli.>Ă3‚w  Kuin se Davidille ilmoitettiin, kokosi hĂ€n kaiken Israelin, ja meni Jordanin ylitse, ja tuli Helamiin; ja Syrialaiset asettivat itsensĂ€ Davidia vastaan sotimaan hĂ€nen kanssansa.%Ă2‚E  Ja HadadEser lĂ€hetti ja tuotti Syrialaiset toiselle puolelle veden, ja he tulivat Helamiin; ja Sobak, HadadEserin sodanpÀÀmies meni heidĂ€n edellĂ€nsĂ€. i 2«ÜipĂ:[  Ja vaimo tuli raskaaksi, ja lĂ€hetti ja ilmoitti sen Davidille, ja sanoi: minĂ€ olen raskaaksi tullut.KĂ9ƒ  Ja David lĂ€hetti sanansaattajat ja antoi tuoda hĂ€nen. Ja kuin hĂ€n tuli hĂ€nen tykönsĂ€, makasi hĂ€n hĂ€nen kanssansa; mutta hĂ€n puhdisti itsensĂ€ saastaisuudestansa, ja palasi huoneesensa.Ă8‚  Ja David lĂ€hetti ja antoi kysyĂ€ vaimoa, ja sanoi: eikö tĂ€mĂ€ ole BatSeba, Eliamin tytĂ€r, HetilĂ€isen Urian emĂ€ntĂ€.SĂ7ƒ!  Ja tapahtui, ettĂ€ David ehtoopuolella nousi vuoteeltansa, ja kĂ€yskenteli kuninkaan huoneen katon pÀÀllĂ€, ja nĂ€ki katon pÀÀltĂ€ vaimon pesevĂ€n itsiĂ€nsĂ€; ja vaimo oli sangen ihana nĂ€kyĂ€nsĂ€.sĂ6 ƒc Ja kuin se aika joutui vuodesta, jolla kuningasten tapa oli sotiin mennĂ€, lĂ€hetti David Joabin ja palveliansa hĂ€nen kanssansa ja kaiken Israelin, hukuttamaan Ammonin lapsia, ja he piirittivĂ€t Rabban; mutta David jĂ€i Jerusalemiin. .zmàQ.‚Ă@„9 Mutta Uria sanoi Davidille: arkki, ja Israel ja Juuda makaavat majoissa, herrani Joab ja herrani palveliat makaavat kedolla, ja minĂ€ menisin huoneesen syömÀÀn, juomaan ja makaamaan emĂ€ntĂ€ni tykönĂ€? Niin totta kuin sinĂ€ elĂ€t ja sinun sielus elÀÀ, en tee minĂ€ sitĂ€. Ă?‚ Kuin Davidille sanottiin: ei Uria ole mennyt huoneesensa, sanoi David Urialle: etkös tullut matkasta? miksi et mennyt huoneeses? Ă>‚ Ja Uria pani levĂ€tĂ€ kuninkaan huoneen oven eteen, kussa kaikki hĂ€nen herransa palveliat makasivat, ja ei mennyt huoneesensa.Ă=‚  Ja David sanoi Urialle: mene huoneeses ja pese jalkas. Ja kuin Uria lĂ€ksi kuninkaan huoneesta, seurasi hĂ€ntĂ€ kohta kuninkaan herkku.uĂ<e  Ja kuin Uria tuli hĂ€nen tykönsĂ€, kysyi David: jos Joab ja kansa rauhassa olisivat ja jos sota menestyis?Ă;  Niin lĂ€hetti David Joabin tykö, sanoen: lĂ€hetĂ€ minun tyköni Uria HetilĂ€inen. Ja Joab lĂ€hetti Urian Davidin tykö. "Q‰,‡n"IĂG  Niin Joab lĂ€hetti ja antoi sanoa Davidille kaikki sodan menot,ĂF‚#  Ja kuin miehet lĂ€ksivĂ€t kaupungista ja sotivat Joabia vastaan, kaatuivat muutamat Davidin palvelioista, ja Uria HetilĂ€inen myös kuoli.~ĂEw  Kuin Joab oli kaupungin edessĂ€, asetti hĂ€n Urian siihen paikkaan, kussa hĂ€n vĂ€kevimmĂ€t sotamiehet tiesi olevan.!ĂD‚=  Ja hĂ€n kirjoitti kirjaan sanoen: pankaat Uria kovimman sodan eteen, ja kÀÀntykÀÀt hĂ€nen tyköÀnsĂ€ takaperin, ettĂ€ hĂ€n lyötĂ€isiin ja kuolis.ZĂC/  Huomeneltain kirjoitti David Joabin tykö kirjan, ja lĂ€hetti sen Urian myötĂ€.DĂBƒ Ja David kutsui hĂ€nen kanssansa syömÀÀn ja juomaan, ja juovutti hĂ€nen. Ja ehtoona lĂ€ksi hĂ€n ulos ja pani vuoteesensa levĂ€tĂ€ herransa palveliain kanssa, ja ei mennyt huoneesensa.+ĂA‚Q David sanoi Urialle: niin ole vielĂ€ tĂ€mĂ€ pĂ€ivĂ€ tĂ€ssĂ€, huomenna lasken minĂ€ sinun menemÀÀn. Niin Uria oli sen pĂ€ivĂ€n Jerusalemissa ja toisen pĂ€ivĂ€n. ™çăjčĂM‚3  Ja ampujat ampuivat muurista sinun palvelloitas ja tappoivat muutamia kuninkaan palvelioita, ja sinun palvelias Uria HetilĂ€inen on myös kuollut.-ĂL‚U  Ja sanansaattaja sanoi Davidille: ne miehet voittivat meidĂ€t ja tulivat ulos kedolle meidĂ€n tykömme; mutta me löimme heidĂ€t takaperin kaupungin porttiin asti.vĂKg  Sanansaattaja meni ja tuli ja jutteli Davidille kaikki nĂ€mĂ€t, joiden tĂ€hden Joab hĂ€nen lĂ€hettĂ€nyt oli.‚ĂJƒ{  Kuka löi Abimelekin Jerubbesetin pojan? Eikö vaimo paiskannut myllynkiven kappaletta muurista hĂ€nen pÀÀllensĂ€, ettĂ€ hĂ€n kuoli TebetsessĂ€? Miksi te astuitte niin lĂ€hes muuria? Niin sano: sinun palvelias Uria HetilĂ€inen on myös kuollut..ĂI‚W  Ja jos niin on, ettĂ€ kuningas vihastuu ja sanoo sinulle: miksi te niin lĂ€hes kaupunkia astuitte sodalla? Ettekö te tietĂ€neet, ettĂ€ muurin pÀÀltĂ€ paiskataan?dĂHC  Ja kĂ€ski sanansaattajalle sanoen: kuin sinĂ€ olet puhunut kaikki sodan menot kuninkaalle: 'Èî96ĂRi  Rikkaalla oli aivan paljo lampaita ja karjaa;1ĂQ ‚_ Ja \Herra\ lĂ€hetti Natanin Davidin tykö. Kuin hĂ€n tuli hĂ€nen tykönsĂ€, sanoi hĂ€n hĂ€nelle: kaksi miestĂ€ oli yhdessĂ€ kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhĂ€.VĂPƒ'  Sittekuin hĂ€n oli murehtinut, lĂ€hetti David ja antoi tuoda hĂ€nen huoneesensa, ja hĂ€n tuli hĂ€nen emĂ€nnĂ€ksensĂ€ ja synnytti hĂ€nelle pojan, mutta se työ, jonka David teki, oli paha \Herran\ edessĂ€.\ĂO3  Ja kuin Urian emĂ€ntĂ€ kuuli miehensĂ€ Urian kuolleeksi, murehti hĂ€n miestĂ€nsĂ€.UĂNƒ%  David sanoi sanansaattajalle: sano nĂ€in Joabille: Ă€lĂ€ sitĂ€ pahakses pane, sillĂ€ miekka syö nyt yhden, nyt toisen, vahvista sota kaupunkia vastaan, ettĂ€s kukistaisit sen: ja vahvista sinĂ€ hĂ€ntĂ€. xČŠúxĂVy  Niin myös pitÀÀ hĂ€nen maksaman neljĂ€kertaisesti sen lampaan, ettĂ€ hĂ€n sen tehnyt on, ja ei sÀÀstĂ€nyt sitĂ€.(ĂU‚K  Niin Davidin viha julmistui suuresti sitĂ€ miestĂ€ vastaan, ja hĂ€n sanoi Natanille: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, se mies on kuoleman lapsi, joka sen teki,‚ĂT„  Mutta kuin rikkaalle miehelle tuli vieras, ei raskinut hĂ€n ottaa omista lampaistansa ja karjastansa, valmistaaksensa vieraalle, joka hĂ€nen tykönsĂ€ tullut oli; mutta otti köyhĂ€n miehen lampaan ja valmisti vieraalle, joka hĂ€nen tykönsĂ€ tullut oli.‚JĂS…  Mutta köyhĂ€llĂ€ ei ollut mitÀÀn muuta kuin yksi vĂ€hĂ€ karitsa, jonka hĂ€n ostanut oli, ja elĂ€ttĂ€nyt, ja kasvattanut suureksi, ja ravitsi sen tykönĂ€nsĂ€ lastensa kanssa; joka myös söi hĂ€nen leipĂ€nsĂ€ palasta, ja joi hĂ€nen juoma-astiastansa, ja makasi hĂ€nen sylissĂ€nsĂ€, ja se oli hĂ€nelle niinkuin tytĂ€r. E  !,7BMXcny„™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  "  "  "  "  "  !"  ""  #"  $"  "  "  "  "  "  !"  ""  #"  $"  %"  &"  '"   "  "  "  "  "  "  "  "   "   "   "!   ""   "#  "$  "%  "&  "'  "(  ")  "*  "+  ",  "-  ".  "/  "0  "1  "2  "3  "4  "5   "6  !"7   "8  "9  ":  ";  "<  "=  ">  "?   "@   "A   "B   "C   "D  "E  "F  "G  "H  "I  "J  "K  "L  "M  "N  "O5é­éű%4CRapŽŹ»ÉŰçö#2AP_m|‹š©žÇÖćô />M\kz‰˜§¶ÄÓâńŠ”ÄÓâńć   Űó      d   Ș!   ò1  !8ć   Űó      d   Ș!   ò1  !8>  !~L  !ÄZ  " h  "Py  "–ˆ  +"Ü—  #"§  #hČ   3#ČŸ  #űÍ   $>Û  ,$„é  ?$Êö  %  %V  %›$  l  Ž   %ï2   &8@  &‚M  &Ê^  'o  !'Z€  'Ł  'ë   (3ź  ({Ÿ  (ÄÍ   ) Ț  )Yí  )Ąő  )êę  *2  *z  *  + %  +R0  +š<  +ăH   ,+W  ,tb   ,œn  -} -N  -–ž -ß »=pp»1ĂZ‚] Niin ei pidĂ€ myös miekan lakkaaman sinun huoneestas ijankaikkisesti; ettĂ€s olet katsonut minun ylön, ja Urian, HetilĂ€isen, emĂ€nnĂ€n ottanut sinulles emĂ€nnĂ€ksi.|ĂYƒs Miksis katsoit \Herran\ sanan ylön, tehden pahaa hĂ€nen silmĂ€insĂ€ edessĂ€? Urian HetilĂ€isen olet sinĂ€ lyönyt miekalla, ja hĂ€nen vaimonsa olet sinĂ€ ottanut sinulles emĂ€nnĂ€ksi; mutta hĂ€nen olet sinĂ€ tappanut Ammonin lasten miekalla.IĂXƒ  Ja olen antanut sinulle sinun herras huoneen ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ sinun syliis, ja olen antanut sinulle Israelin ja Juudan huoneen; ja jos siinĂ€ vĂ€hĂ€ on, niin minĂ€ sen lisÀÀn sinulle.?ĂW‚y  Niin sanoi Natan Davidille: sinĂ€ olet se mies. NĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minĂ€ olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi ja minĂ€ olen pelastanut sinun Saulin kĂ€destĂ€, BšäLŽBoĂ`Y  Ja David etsi Jumalaa lapsen tĂ€hden: ja David paastosi paljo, ja meni ja makasi yön maan pÀÀllĂ€.Ă_‚#  Sitte meni Natan huoneesensa. Mutta \Herra\ löi lapsen, jonka Urian emĂ€ntĂ€ Davidille synnyttĂ€nyt oli, ettĂ€ se sairasti kuolemallansa.Ă^‚#  Mutta ettĂ€s tĂ€mĂ€n työn kautta saatit \Herran\ viholliset pilkkaamaan, pitÀÀ sen pojan, joka sinulle syntynyt on, totisesti kuoleman.2Ă]‚_ Niin sanoi David Natanille: minĂ€ olen syntiĂ€ tehnyt \Herraa\ vastaan. Natan sanoi Davidille: niin on myös \Herra\ sinun syntis ottanut pois, ei sinun pidĂ€ kuoleman.vĂ\g SillĂ€ sinĂ€ olet sen tehnyt salaisesti; mutta minĂ€ teen tĂ€mĂ€n koko Israelin edessĂ€ ja auringon edessĂ€.iĂ[ƒM NĂ€in sanoo \Herra\: katso, minĂ€ herĂ€tĂ€n pahuuden sinua vastaan omasta huoneestas, ja otan sinun emĂ€ntĂ€s sinun silmĂ€is nĂ€hden, ja annan ne lĂ€himmĂ€iselles, ja hĂ€n makaa sinun emĂ€ntĂ€is sivussa valkiana pĂ€ivĂ€nĂ€. ŒnŒ?Ăd‚y  Ja David nousi maasta, pesi itsensĂ€ ja voiteli, ja muutti toiset vaatteet yllensĂ€, ja meni \Herran\ huoneesen ja rukoili, ja tuli kotiansa, ja antoi panna ruokaa eteensĂ€ ja söi.Ăc‚/  Kuin David nĂ€ki palveliainsa hiljaksensa puhuvan, ymmĂ€rsi hĂ€n lapsen kuolleeksi, ja sanoi palvelioillensa: kuoliko lapsi? He sanoivat: kuoli.‚MĂb…  SeitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kuoli lapsi; ja ei Davidin palveliat tohtineet sanoa hĂ€nelle lasta kuolleeksi, sillĂ€ he ajattelivat: katso, kuin lapsi vielĂ€ eli, puhuimme me hĂ€nen kanssansa, ja ei hĂ€n kuullut meidĂ€n ÀÀntĂ€mme, kuinka paljo enemmin hĂ€n tulis murheelliseksi, jos me sanoisimme hĂ€nelle: lapsi on kuollut?Ăa‚  Niin nousivat hĂ€nen huoneensa vanhimmat nostamaan hĂ€ntĂ€ maasta; mutta ei hĂ€n tahtonut, eikĂ€ syönyt leipÀÀ heidĂ€n kanssansa. JR°ò«J^Ăj7  Niin soti Joab Ammonin lasten Rabbaa vastaan ja voitti sen kuninkaallisen kaupungin.kĂiQ  Ja hĂ€n lĂ€hetti hĂ€nen Natan prophetan kĂ€den alle, ja kutsui hĂ€nen Jedidjah, \Herran\ tĂ€hden.UĂhƒ%  Ja kuin David oli lohduttanut emĂ€ntÀÀnsĂ€ BatSebaa, meni hĂ€n hĂ€nen tykönsĂ€ ja lepĂ€si hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€; ja hĂ€n synnytti pojan ja hĂ€n kutsui hĂ€nen nimensĂ€ Salomo, ja \Herra\ rakasti hĂ€ntĂ€.:Ăg‚o  Mutta nyt on se kuollut: mitĂ€ minun pitĂ€is vielĂ€ paastoaman: taidanko minĂ€ hĂ€nen enÀÀ jĂ€llensĂ€ tuoda? MinĂ€ menen hĂ€nen tykönsĂ€, mutta ei hĂ€n palaja minun tyköni.Ăf‚7  HĂ€n sanoi: lapsen elĂ€issĂ€ minĂ€ paastosin ja itkin; sillĂ€ minĂ€ ajattelin: kuka tietÀÀ, jos \Herra\ on minulle armollinen, ettĂ€ lapsi elĂ€is.*Ăe‚O  Niin sanoivat hĂ€nen palveliansa hĂ€nelle: mikĂ€ se on minkĂ€ sinĂ€ teet? lapsen elĂ€issĂ€ paastosit sinĂ€ ja itkit, mutta lapsen kuoltua nouset sinĂ€ ja syöt. )mă|Žș) Ăp ‚ Ja tapahtui sitte, ettĂ€ Absalomilla Davidin pojalla oli kaunis sisar, jonka nimi oli Tamar; ja Amnon Davidin poika rakasti hĂ€ntĂ€.vĂoƒg  Ja kansan, joka siellĂ€ oli, johdatti hĂ€n ulos ja pani sahaan, rautahaudoille ja kirvestöihin, ja kĂ€ytti heidĂ€n tiilihautoja myöten: niin hĂ€n teki kaikille Ammonin lasten kaupungeille. Ja David ja kaikki kansa palasi Jerusalemiin.DĂnƒ  Ja otti heidĂ€n kuninkaansa kruunun hĂ€nen pÀÀstĂ€nsĂ€, joka painoi leiviskĂ€n kultaa, ja kalliita kiviĂ€, ja se pantiin Davidin pÀÀhĂ€n; ja hĂ€n vei paljo saalista kaupungista ulos.dĂmC  Niin David kokosi kaiken kansan, ja matkusti Rabbaan ja soti sitĂ€ vastaan, ja voitti sen;Ăl‚  Niin kokoa nyt jÀÀnyt kansa, ja piiritĂ€ kaupunki, ja voita se, etten minĂ€ sitĂ€ voittaisi, ja minulle siitĂ€ nimi olisi.Ăk‚  Ja Joab lĂ€hetti sanansaattajat Davidille ja antoi sanoa hĂ€nelle: minĂ€ olen sotinut Rabbaa vastaan ja olen voittanut vesikaupungin;of¶flrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôú<Á=Â? @ÂAÂBÂCÂDÂ#EÂ)FÂ.GÂ2HÂ7IÂ;JÂ@KÂH<Á=Â? @ÂAÂBÂCÂDÂ#EÂ)FÂ.GÂ2HÂ7IÂ;JÂ@KÂHMÂNNÂTOÂZPÂ`QÂdRÂkSÂoTÂtUÂ{VÂWĂXĂ YĂ[Ă\Ă]Ă!^Ă&_Ă+`Ă1aĂ5bĂ:cĂ@dĂGeĂMfĂRgĂVjĂZkĂ`lĂdmĂjnĂppĂtqĂyrĂsÄtÄ uÄvÄwÄxÄzÄ#{Ä(|Ä,}Ä2~Ä6Ä;€ÄAÄE‚ÄJƒÄN„ÄT…ÄY†Ä^‡Äc‰ÄgŠÄn‹ÄsŒÄyÄ}ŽĆĆĆ ‘Ć’Ć“Ć”Ć •Ć%–Ć*˜Ć/™Ć4šĆ7›Ć;œĆ@ĆDžĆIŸĆN ĆTĄĆYąĆ\ŁĆa€Će„ĆjŠĆpšĆv©ĆzȘĆ~«ÆŹÆ­ÆźÆŻÆ °Æ*±Æ3łÆ<ŽÆC”ÆH ÜHÄű܂Ăt„+  Jonadab sanoi hĂ€nelle: laske sinus vuoteeses ja teeskele itses sairaaksi: kuin siis sinun isĂ€s tulee katsomaan sinua, niin sano hĂ€nelle: tulkaan sisareni Tamar ruokkimaan minua ja valmistamaan ruokaa minun eteeni, ettĂ€ minĂ€ nĂ€kisin ja söisin hĂ€nen kĂ€destĂ€nsĂ€.HĂsƒ  HĂ€n sanoi hĂ€nelle: kuninkaan poika, miksis niin laihaksi tulet pĂ€ivĂ€ pĂ€ivĂ€ltĂ€? Etkös minulle sitĂ€ sano? Niin sanoi Amnon hĂ€nelle: minĂ€ rakastan Tamaria, veljeni Absalomin sisarta.Ăr{  Mutta Amnonilla oli ystĂ€vĂ€, joka kutsuttiin Jonadab, Simean Davidin veljen poika; ja Jonadab oli sangen kavala mies.4Ăq‚c  Ja Amnon saatti itsensĂ€ tuskissansa sairaaksi sisarensa Tamarin tĂ€hden; sillĂ€ hĂ€n oli neitsy. Ja nĂ€kyi työlÀÀksi Amnonin silmĂ€in edessĂ€ hĂ€nelle jotakin tehdĂ€. MyÉM3Ăy‚a Niin sanoi Amnon Tamarille: kanna ruoka kamariin syödĂ€kseni kĂ€destĂ€s. Niin Tamar otti herkun, jonka hĂ€n valmistanut oli, ja kantoi kamariin veljensĂ€ Amnonin tykö.AĂx‚} Ja hĂ€n otti pannun ja kaasi hĂ€nen eteensĂ€, vaan ei hĂ€n tahtonut syödĂ€. Ja Amnon sanoi: antakaat kaikki mennĂ€ ulos minun tyköÀni; niin menivĂ€t kaikki ulos hĂ€nen tyköÀnsĂ€.,Ăw‚S  Tamar meni veljensĂ€ Amnonin huoneesen, ja hĂ€n makasi vuoteessa; ja hĂ€n otti taikinan, sotkui ja valmisti sen hĂ€nen silmĂ€insĂ€ edessĂ€, ja kypsensi ne herkut. Ăv‚  Niin lĂ€hetti David sanan Tamarille huoneesen ja antoi hĂ€nelle sanoa: mene veljes Amnonin huoneesen ja valmista hĂ€nelle ruokaa.tĂuƒc  Niin Amnon pani levĂ€tĂ€ ja teeskeli itsensĂ€ sairaaksi. Kuin kuningas tuli hĂ€ntĂ€ katsomaan, sanoi Amnon kuninkaalle: tulkaan minun sisareni Tamar valmistamaan minun eteeni kaksikin herkkua, ettĂ€ minĂ€ söisin hĂ€nen kĂ€destĂ€nsĂ€. Nwí>ÛN3Ă‚a  Mutta hĂ€n sanoi: eikö tĂ€mĂ€ pahuus ole suurempi kuin se toinen, jonka sinĂ€ olet tehnyt minun kanssani, ettĂ€s minun ajat ulos. Mutta ei hĂ€n tahtonut kuulla hĂ€ntĂ€;RĂ~ƒ  Sitte vihasi Amnon hĂ€ntĂ€ sangen suurella vihalla, niin ettĂ€ viha, jolla hĂ€n hĂ€ntĂ€ vihasi oli suurempi, kuin rakkaus ennen oli, jolla hĂ€n hĂ€ntĂ€ rakasti. Ja Amnon sanoi hĂ€nelle: nouse ja mene.`Ă};  Mutta ei hĂ€n tahtonut kuulla hĂ€ntĂ€, vaan voitti hĂ€nen, hĂ€pĂ€isi ja makasi hĂ€nen.+Ă|‚Q Kuhunka minun pitĂ€is hĂ€piĂ€ni sĂ€lyttĂ€mĂ€n? Ja sinĂ€ tulisit niinkuin tyhmĂ€ Israelissa. Puhu paremmin kuninkaan kanssa, sillĂ€ ei hĂ€n minua sinulta kiellĂ€.Ă{‚ Mutta hĂ€n sanoi: ei, minun veljeni, Ă€lĂ€ minua hĂ€pĂ€ise! sillĂ€ ei niin pidĂ€ tehtĂ€mĂ€n Israelissa. ÄlĂ€ tee hulluutta.Ăz‚ Ja kuin hĂ€n taritsi hĂ€nelle syödĂ€, tarttui hĂ€n hĂ€neen ja sanoi hĂ€nelle: tule minun sisareni ja makaa minun kanssani. p|ÇہTā#  Ja kuin kuningas David kaikki nĂ€mĂ€t kuuli vihastui hĂ€n sangen suuresti.kăQ  Ja hĂ€nen veljensĂ€ Absalom sanoi hĂ€nelle: onko sinun veljes Amnon ollut sinun kanssas? Ole ÀÀneti sisareni: se on sinun veljes, Ă€lĂ€ sitĂ€ niin pane sydĂ€mees. Niin Tamar jĂ€i yksinĂ€iseksi veljensĂ€ Absalomin huoneesen.1Ä‚]  Heitti Tamar tuhkaa pÀÀnsĂ€ pÀÀlle, ja repĂ€isi sen kirjavan hameen rikki, joka hĂ€nen yllĂ€nsĂ€ oli, ja pani kĂ€tensĂ€ pÀÀnsĂ€ pÀÀlle, ja huusi mennessĂ€nsĂ€.pă[  Ja hĂ€nen yllĂ€nsĂ€ oli kirjava hame; sillĂ€ senkaltaisilla hameilla olivat kuninkaan tyttĂ€ret vaatetetut, niinkauvan kuin he olivat neitseet. Ja kuin hĂ€nen palveliansa oli hĂ€nen ajanut ulos ja sulkenut oven hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€, Ä‚  Vaan kutsui nuorukaisensa, joka hĂ€ntĂ€ palveli ja sanoi: aja tĂ€mĂ€ ulos minun tyköÀni, ja sulje ovi kiinni hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€. (rŃ<ž(sÄ a  Niin Absalom vaati hĂ€ntĂ€, ettĂ€ hĂ€n antoi Amnonin ja kaikki kuninkaan lapset mennĂ€ heidĂ€n kanssansa.Ä ‚/  Absalom sanoi: jollet sinĂ€ tule, niin salli veljeni Amnonin kĂ€ydĂ€ meidĂ€n kanssamme. Kuningas sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ hĂ€n menee sinun kanssas?Ză/  Mutta kuningas sanoi Absalomille: ei niin, poikani, Ă€lkÀÀmme kaikki menkö, ettemme tekisi sinulle vaivaa. Ja vaikka hĂ€n suuresti rukoili hĂ€ntĂ€, ei hĂ€n kuitenkaan tahtonut mennĂ€, vaan siunasi hĂ€ntĂ€.3Ä‚a  Ja Absalom tuli myös kuninkaan tykö ja sanoi: katso, palveliallas ovat nyt lammasten keritsiĂ€t: minĂ€ rukoilen, ettĂ€ kuningas palvelioinensa tulis palveliansa tykö.Ä‚5  Kahden vuoden perĂ€stĂ€ antoi Absalom kerittÀÀ lampaitansa BaalHatsarissa, joka on Ephraimin tykönĂ€; ja Absalom kutsui kaikki kuninkaan lapset. Ä‚  Mutta Absalom ei puhunut Amnonille pahaa eli hyvÀÀ; vaan Absalom vihasi Amnonia ettĂ€ hĂ€n hĂ€pĂ€isi hĂ€nen sisarensa Tamarin. ćîA›ć2Ä‚_  Niin nousi kuningas ja repĂ€isi vaatteensa rikki, ja heitti itsensĂ€ maahan; ja kaikki palveliat, jotka seisoivat hĂ€nen ympĂ€rillĂ€nsĂ€, repĂ€isivĂ€t vaatteensa rikki."Ä ‚?  Ja kuin he vielĂ€ tiellĂ€ olivat, tuli sanoma Davidille, sanoen: Absalom on lyönyt kaikki kuninkaan lapset, niin ettei yksikÀÀn heistĂ€ ole jÀÀnyt.)Ä ‚M  Ja Absalomin palveliat tekivĂ€t Amnonille niinkuin Absalom kĂ€skenyt oli. Niin kaikki kuninkaan lapset nousivat, ja jokainen istui muulinsa pÀÀlle ja pakeni.‚Ä „  Ja Absalom kĂ€ski palvelioillensa ja sanoi: ottakaat vaari kuin Amnon tulee iloiseksi viinasta ja minĂ€ sanon teille: lyökÀÀt Amnon! niin tappakaat hĂ€ntĂ€, Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö, sillĂ€ minĂ€ olen sen teille kĂ€skenyt, olkaat rohkiat ja miehuulliset siihen. FĐ0űF.Ä‚W $ Ja kuin hĂ€n puhunut oli, katso, kuninkaan lapset tulivat, korottivat ÀÀnensĂ€ ja itkivĂ€t. Kuningas ja kaikki hĂ€nen palveliansa itkivĂ€t myös suurella itkulla.Ä‚ # Niin Jonadab sanoi kuninkaalle: katso, kuninkaan lapset tulevat; niinkuin palvelias sanonut on, niin on myös tapahtunut.-Ä‚U " Ja Absalom pakeni; ja palvelia, joka vartiana oli, nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki, ja katso, suuri joukko kansaa tuli tiellĂ€ toinen toisensa perĂ€stĂ€, vuoren sivulta.Ä‚3 ! Niin Ă€lköön herrani kuningas panko sydĂ€mellensĂ€, ajatellen, ettĂ€ kaikki kuninkaan lapset ovat kuolleet; sillĂ€ Amnon on ainoastansa kuollut.‚,Ä„S Niin vastasi Jonadab Simean Davidin veljen poika ja sanoi: Ă€lköön minun Herrani ajatelko, ettĂ€ kaikki nuorukaiset kuninkaan lapsista ovat tapetut, vaan ainoastansa Amnon on kuollut; sillĂ€ se on ollut Absalomin mielessĂ€ siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, kuin hĂ€n hĂ€pĂ€isi hĂ€nen sisarensa Tamarin. ŒrqęŒnāW  Ja mene kuninkaan tykö ja puhu nĂ€in ja nĂ€in hĂ€nen kanssansa. Ja Joab pani sanat hĂ€nen suuhunsa.‚Ä„#  Niin Joab lĂ€hetti Tekoaan ja antoi tuoda sieltĂ€ toimellisen vaimon, ja sanoi hĂ€nelle: teeskele nyt sinus murheelliseksi, ja pue murhevaatteet pÀÀlles, ja Ă€lĂ€ voitele sinuas öljyllĂ€; vaan ole niinkuin joku vaimo, joka jo kauvan aikaa on murehtinut kuollutta;YÄ /  Ja kuin Joab ZeruJan poika ymmĂ€rsi kuninkaan sydĂ€men olevan Absalomia vastaan;Ä‚ ' Ja sen jĂ€lkeen lakkasi kuningas David menemĂ€stĂ€ Absalomia vastaan; sillĂ€ hĂ€n oli jo lohdutettu Amnonin jĂ€lkeen, joka kuollut oli.iāM & Mutta sittekuin Absalom oli paennut ja matkustanut Gessuriin oli hĂ€n siellĂ€ kolme ajastaikaa. Ä‚ % Mutta Albsalom pakeni ja meni Talmain Gessurin kuninkaan Ammihudin pojan tykö; mutta hĂ€n murehti poikansa tĂ€hden ne pĂ€ivĂ€t. xuúKÌxQā  Kuningas sanoi vaimolle: mene kotias, ja minĂ€ kĂ€sken sinun puolestas.‚{Ä…q  Ja katso, nyt nousee koko sukukunta piikaas vastaan ja sanoo: anna tĂ€nne se, joka veljensĂ€ tappoi, tapettavaksi hĂ€nen veljensĂ€ sielun edestĂ€, jonka hĂ€n tappanut on, ja tehtĂ€vĂ€ksi perinnöttömĂ€ksi. Ja he tahtovat sammuttaa minun kipinĂ€ni, joka vielĂ€ jĂ€ljellĂ€ on, ettei minun miehellĂ€ni ensinkÀÀn nimeĂ€ pitĂ€isi hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ oleman maan pÀÀllĂ€.+Ä‚Q  Ja sinun piiallas oli kaksi poikaa: ne riitelivĂ€t keskenĂ€nsĂ€ kedolla, ja ettei siellĂ€ ollut joka heidĂ€t eroitti, niin löi toinen toisensa ja tappoi hĂ€nen.xāk  Kuningas sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ sinun on? HĂ€n sanoi: minĂ€ olen tosin leskivaimo, ja minun mieheni on kuollut,Ä‚  Ja kuin Tekoan vaimo tahtoi puhua kuninkaan kanssa, lankesi hĂ€n maahan kasvoillensa, kumarsi ja sanoi: auta minua! kuningas. E  "-8CNYdoz…š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊÔßêőšłŸÉÔßêő  "Q  "R  "S  "T  "U  "V   "W  !"X  ""Y  "Q  "R  "S  "T  "U  "V   "W  !"X  ""Y  #"Z  $"[  %"\   "]  "^  "_  "`  "a  "b  "c  "d   "e   "f   "g   "h   "i  "j  "k  "l  "m  "n  "o  "p  "q  "r  "s   "t  "u  "v  "w  "x  "y  "z  "{   "|   "}   "~   "   "€  "  "‚  "ƒ  "„  "…  "†  "‡  "ˆ  "‰  "Š  "‹  "Œ  "  "Ž  "  "   "‘  "’  "“  "”  "• o<ĂžNo[Ä#ƒ1  Vaimo sanoi: miksi sinulla on senkaltainen ajatus Jumalan kansaa vastaan? ettĂ€ kuningas senkaltaisia sanoja puhunut on, niinkuin hĂ€n tekis itsensĂ€ vialliseksi, ettei kuningas anna tuoda kulkiaansa jĂ€lleen:gÄ"I  Ja vaimo sanoi: anna nyt sinun piikas sanoa jotakin herralleni kuninkaalle! HĂ€n sanoi: sano.‚Ä!„  HĂ€n sanoi: ajatelkaan nyt kuningas \Herransa\ Jumalansa pÀÀlle, ettei verenkostajia ylen monta olisi kadottamaan, ja ettei minun poikani surmattaisi. HĂ€n sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, ei pidĂ€ hiuskarvakaan lankeeman pojastas maan pÀÀlle.vÄ g  Kuningas sanoi: joka sinua vastaan puhuu, tuo hĂ€ntĂ€ minun tyköni: ei hĂ€nen pidĂ€ enÀÀ rupeeman sinuun.@Ä‚{  Ja Tekoan vaimo sanoi kuninkaalle: minun herrani kuningas, se pahateko olkoon minun pÀÀllĂ€ni ja minun isĂ€ni huoneen pÀÀllĂ€; mutta kuningas ja hĂ€nen istuimensa olkoon viatoin. F?YŒÚFÄ(‚  Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle: Ă€lĂ€ siis salaa minulta sitĂ€, mitĂ€ minĂ€ kysyn sinulta. Vaimo sanoi: herrani kuningas puhukaan.^Ä'ƒ7  Ja piikas ajatteli: herrani kuninkaan sanat ovat minulle lohdutukseksi; sillĂ€ herrani kuninkaani on niinkuin Jumalan enkeli, ja kuultelee hyvĂ€n ja pahan; sentĂ€hden myös \Herra\ sinun Jumalas on sinun kanssas.Ä&‚-  SillĂ€ kuningas kuulee piikaansa ja auttaa niiden kĂ€destĂ€, jotka minua ja minun poikaani yhtĂ€ haavaa Jumalan perimisestĂ€ eroittaa tahtovat.bÄ%ƒ?  Niin olen minĂ€ nyt tullut puhumaan senkaltaisia herralleni kuninkaalle; sillĂ€ kansa on peljĂ€ttĂ€nyt minua, ja piikas ajatteli: minĂ€ puhun kuninkaan kanssa, kuka tietÀÀ, ettĂ€ hĂ€n tekee piikansa sanan jĂ€lkeen.=Ä$‚u  SillĂ€ me tosin kuolemme ja juoksemme niinkuin vesi maahan, jota ei pidĂ€tetĂ€: Ja ei Jumalakaan henkeĂ€ ota pois, vaan ajattelee kaiketi, ettei kulkia hĂ€neltĂ€ syöstĂ€isi ulos. P‹ÀKPwÄ,ƒi  Silloin lankesi Joab kasvoillensa maahan, kumarsi ja kiitti kuningasta, ja sanoi: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ymmĂ€rtÀÀ palvelias minun löytĂ€neeksi armon sinun edessĂ€s, minun herrani kuningas; sillĂ€ kuningas tekee, mitĂ€ hĂ€nen palveliansa sanoo.rÄ+_  Silloin sanoi kuningas Joabille: katso, minĂ€ olen sen tehnyt: mene ja tuo nuorukainen Absalom jĂ€lleen.GÄ*ƒ  EttĂ€ minĂ€ niin kÀÀntĂ€isin tĂ€mĂ€n asian, sen on sinun palvelias Joab tehnyt: mutta minun herrani on toimellinen niinkuin Jumalan enkeli, ja ymmĂ€rtÀÀ kaikki kappaleet maan pÀÀllĂ€.‚qÄ)…]  Kuningas sanoi: eikö Joabin kĂ€si ole sinun kanssas kaikissa pĂ€issĂ€? Vaimo vastasi ja sanoi: niin totta kuin sinun sielus elÀÀ, minun herrani kuningas, ei ole yhtĂ€kÀÀn oikialla eli vasemmalla kĂ€dellĂ€, paitsi sitĂ€ kuin minun herrani kuningas sanonut on; sillĂ€ sinun palvelias Joab on minun kĂ€skenyt ja on kaikki nĂ€mĂ€t sanat piikas suuhun pannut. mČ 7KÓmcÄ2A  Ja niin oli Absalom kaksi ajastaikaa Jerusalemissa, ettei hĂ€n kuninkaan kasvoja nĂ€hnyt.uÄ1e  Ja Absalomille syntyi kolme poikaa ja yksi tytĂ€r, se kutsuttiin Tamar; ja hĂ€n oli kaunis vaimo nÀöstĂ€.hÄ0ƒK  Ja kuin hĂ€nen pÀÀnsĂ€ kerittiin (se tapahtui vihdoin joka vuosi, sillĂ€ se oli hĂ€nelle ylen raskas, niin ettĂ€ hĂ€nen piti sen keritsemĂ€n), niin painoivat hĂ€nen hiuksensa kaksisataa sikliĂ€ kuninkaan painon jĂ€lkeen.RÄ/ƒ  Ja koko Israelissa ei ollut yksikÀÀn mies niin kaunis kuin Absalom, ja niin suuresti ylistettĂ€vĂ€; hamasta hĂ€nen kantapÀÀstĂ€nsĂ€ niin pÀÀnlakeen asti ei ollut yhtĂ€kÀÀn virhettĂ€ hĂ€nessĂ€.!Ä.‚=  Mutta kuningas sanoi: anna hĂ€nen poiketa huoneesensa ja ei nĂ€hdĂ€ minun kasvojani. Niin Absalom poikkesi huoneesensa ja ei nĂ€hnyt kuninkaan kasvoja.KÄ-  Niin nousi Joab ja meni Gessuriin, ja toi Absalomin Jerusalemiin. [<SÍ[‚nÄ6…W  Absalom sanoi Joabille: katso, minĂ€ lĂ€hetin sinun perÀÀs ja annoin sanoa sinulle: tule minun tyköni, lĂ€hettÀÀkseni sinua kuninkaan tykö, ja antaakseni sanoa: miksi minĂ€ tulin Gessurista? Se olis minulle parempi, ettĂ€ minĂ€ vielĂ€ siellĂ€ olisin. Niin anna minun nĂ€hdĂ€ kuninkaan kasvot: jos myös joku pahateko on minussa, niin tappakoon minun.Ä5  Silloin nousi Joab ja tuli Absalomin huoneesen, ja sanoi hĂ€nelle: miksi palvelias ovat pistĂ€neet tulen minun sarkaani?eÄ4ƒE  Silloin sanoi hĂ€n palvelioillensa: katsokaat sitĂ€ Joabin pellon kappaletta minun sarkani vieressĂ€, ja hĂ€nellĂ€ on siinĂ€ ohraa: menkÀÀt ja pistĂ€kÀÀt tuli siihen; niin pistivĂ€t Absalomin palveliat tulen siihen.@Ä3‚{  Ja Absalom lĂ€hetti Joabin perÀÀn, lĂ€hettÀÀksensĂ€ hĂ€ntĂ€ kuninkaan tykö: ja ei hĂ€n tahtonut tulla hĂ€nen tykönsĂ€. HĂ€n lĂ€hetti toisen kerran, vaan ei hĂ€n tahtonut tulla. f;Żf*Ä;‚O  Ja Absalom sanoi: kuka minun asettais tuomariksi maalla, ettĂ€ jokainen tulis minun tyköni jolla jotain asiaa ja kaipaamista on, auttaakseni hĂ€ntĂ€ oikeuteen?Ä:‚)  Niin Absalom sanoi hĂ€nelle: katso, sinun asias on oikia ja selkiĂ€; mutta ei ole yksikÀÀn siellĂ€ kuninkaalta asetettu, joka sinua kuulis.jÄ9ƒO  Ja Absalom nousi varhain huomeneltain ja seisoi porttitien vieressĂ€, ja kuin jollakin oli asiaa tulla kuninkaan tykö oikeuden eteen, kutsui Absalom sen tykönsĂ€ ja sanoi: sinun palvelias on yhdestĂ€ Israelin sukukunnista,Ä8 ‚1  Ja tapahtui sitte, ettĂ€ Absalom antoi valmistaa itsellensĂ€ vaunut ja hevoset, ja viisikymmentĂ€ miestĂ€, jotka olivat hĂ€nen edellĂ€juoksiansa.AÄ7‚} ! Ja Joab meni kuninkaan tykö ja sanoi sen hĂ€nelle, ja hĂ€n kutsui Absalomin kuninkaan tykö. Ja hĂ€n kumarsi kuninkaan eteen maahan kasvoillensa, ja kuningas antoi suuta Absalomille. hză/th3ÄA‚a  Mutta Absalom oli lĂ€hettĂ€nyt vakoojat kaikkiin Israelin sukukuntiin, ja kĂ€ski sanoa: kuin saatte kuulla torven ÀÀnen, niin sanokaat: Absalom on kuningas Hebronissa.RÄ@  Kuningas sanoi hĂ€nelle: mene rauhassa! Ja hĂ€n nousi ja meni Hebroniin.7Ä?‚i  SillĂ€ silloin kuin minĂ€ asuin Gessurissa Syriassa, lupasi sinun palvelias lupauksen ja sanoi: kuin \Herra\ tuo minun kerran Jerusalemiin jĂ€lleen, palvelen minĂ€ \Herraa\.0Ä>‚[  Ja tapahtui neljĂ€nkymmenen ajastajan perĂ€stĂ€, ettĂ€ Absalom sanoi kuninkaalle: minĂ€ menisin ja tĂ€yttĂ€isin lupaukseni, jonka minĂ€ lupasin \Herralle\ Hebronissa.Ä=‚!  Niin teki Absalom kaikelle Israelille, kuin he tulivat oikeuden eteen kuninkaan tykö; ja niin varasti Absalom Israelin miesten sydĂ€met.Ä<  Ja kuin joku tuli hĂ€nen tykönsĂ€ kumartamaan hĂ€ntĂ€, ojensi hĂ€n kĂ€tensĂ€ ja tarttui hĂ€neen, ja antoi hĂ€nen suuta. ‘Qb鑂TÄE…#  Ja David sanoi kaikille palvelioillensa, jotka hĂ€nen kanssansa Jerusalemissa olivat: nouskaamme ja paetkaamme, sillĂ€ muutoin ei pÀÀse yksikÀÀn meistĂ€ Absalomin edestĂ€! rientĂ€kÀÀt menemÀÀn, ettei hĂ€n Ă€kisti karkaisi meidĂ€n pÀÀllemme, ja ottaisi meitĂ€ kiinni, ja vahingoitsisi meitĂ€ ja löisi kaupunkia miekalla.vÄDg  Ja yksi tuli ja ilmoitti sen Davidille, ja sanoi: Israelin miesten sydĂ€n on kÀÀntynyt Absalomin jĂ€lkeen.kÄCƒQ  Ja Absalom lĂ€hetti myös Ahitophelin Gilonilaisen, Davidin neuvonantajan, perÀÀn hĂ€nen kaupungistansa Gilosta, kuin hĂ€n uhria uhrasi; niin tehtiin juuri vahva liitto, ja paljo kansaa lisÀÀntyi ja eneni Absalomin tykö.+ÄB‚Q  Mutta Absalomin kanssa meni kaksisataa miestĂ€ Jerusalemista, jotka olivat kutsutut; mutta ne menivĂ€t yksinkertaisuudessansa, eikĂ€ mitÀÀn asiasta tietĂ€neet. à|őˆ§àCÄJƒ  Ja kuningas sanoi Ittaille Gatilaiselle: miksi sinĂ€ myös tulet meidĂ€n kanssamme? Palaja ja ole kuninkaan tykönĂ€; sillĂ€ sinĂ€ olet muukalainen, ja olet tĂ€nne tullut sinun sialtas.]ÄIƒ5  Ja kaikki hĂ€nen palveliansa kĂ€vivĂ€t hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, sitĂ€likin myös kaikki Kretit ja Pletit; ja kaikki Gatilaiset kuusisataa miestĂ€, jotka jalkaisin olivat tulleet Gatista, kĂ€vivĂ€t kuninkaan edellĂ€.jÄHO  Ja kuin kuningas ja kaikki kansa olivat jalkaisin kĂ€yneet ulos, seisoivat he kaukana huoneista.ÄG‚  Ja kuningas kĂ€vi jalkaisin ulos kaiken huoneensa kanssa; mutta hĂ€n jĂ€tti kymmenen jalkavaimoa huoneita vartioitsemaan.ÄF{  Kuninkaan palveliat sanoivat kuninkaalle: mitĂ€ meidĂ€n herramme kuningas valitsee, katso tĂ€ssĂ€ me palvelias olemme. Ân(ÄN‚K  Ja kaikki maakunta itki suurella ÀÀnellĂ€, ja kaikki vĂ€ki meni kanssa. Ja kuningas kĂ€vi Kidronin ojan ylitse, ja kaikki kansa kĂ€vi edellĂ€ korven tietĂ€.+ÄM‚Q  David sanoi Ittaille: tule ja kĂ€y meidĂ€n kanssamme. Ja niin kĂ€vi Ittai Gatilainen, ja kaikki hĂ€nen miehensĂ€, ja kaikki lapset jotka hĂ€nen kanssansa olivat.tÄLƒc  Ittai vastasi kuningasta ja sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, ja niin totta kuin minun herrani kuningas elÀÀ, kussa ikĂ€nĂ€ herrani kuningas on, olisi se kuolemassa eli elĂ€mĂ€ssĂ€, siellĂ€ pitÀÀ myös sinun palvelias oleman.gÄKƒI  SillĂ€ eilen sinĂ€ tulit, ja minun pitĂ€is tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ antaman sinun kĂ€ydĂ€ meidĂ€n kanssamme; mutta minĂ€ menen, kuhunka minĂ€ menen: palaja sinĂ€ ja vie sinun veljes myötĂ€s. Sinun kanssas tapahtukoon armo ja vakuus! BŽősXÄT+  Niin Zadok ja AbJatar kantoivat Jumalan arkin Jerusalemiin, ja olivat siellĂ€.ÄSy  Katso, minĂ€ odotan tasaisella kedolla korvessa siihenasti kuin teiltĂ€ sana tulee, tekemÀÀn minulle tiettĂ€vĂ€ksi.;ÄR‚q  Ja kuningas sanoi papille Zadokille: sinĂ€ nĂ€kiĂ€, palaja rauhassa kaupunkiin, ja molemmat teidĂ€n poikanne teidĂ€n kanssanne, Ahimaats sinun poikas ja Jonatan AbJatarin poika. ÄQ‚  Mutta jos hĂ€n niin sanoo: et sinĂ€ ole minulle otollinen! katso, tĂ€ssĂ€ minĂ€ olen: hĂ€n tehköön minulle, mitĂ€ hĂ€n tahtoo!JÄPƒ  Niin sanoi kuningas Zadokille: kanna Jumalan arkki kaupunkiin jĂ€lleen: jos minĂ€ löydĂ€n armon \Herran\ edessĂ€, niin hĂ€n tuo minun jĂ€lleen ja antaa minun nĂ€hdĂ€ hĂ€nen ja hĂ€nen majansa.lÄOƒS  Ja katso, Zadok myös oli siellĂ€ ja kaikki LevilĂ€iset, jotka hĂ€nen kanssansa olivat, ja he kantoivat Jumalan liitonarkin, ja panivat ylös Jumalan arkin. Ja Abjatar meni ylös, siihenasti kuin kaikki vĂ€ki tuli kaupungista. ÿmÁojÄYƒO " Mutta jos palajat kaupunkiin ja sanot AbsalomilIe: minĂ€ olen sinun palvelias, kuningas, joka ennen isÀÀs olen kauvan palvellut, ja tahdon olla nyt sinun palvelias: ja nĂ€in sinĂ€ minulle teet Ahitophelin neuvon tyhjĂ€ksi.OÄX ! Ja David sanoi: jos seuraat minua, niin sinĂ€ olet minulle kuormaksi.(ÄW‚K  Ja kuin David tuli kukkulalle, kussa Jumalaa rukoiltiin, katso, Husai Arkilainen kohtasi hĂ€ntĂ€ revĂ€istyllĂ€ hameella, ja multaa hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀllĂ€.ÄV‚  Ja kuin Davidille ilmoitettiin Ahitophelin olevan liitossa Absalomin kanssa, sanoi hĂ€n: \Herra\, tee Ahitophelin neuvo tyhmyydeksi!}ÄUƒu  Mutta David meni ylös öljymĂ€en paltaa myöten ja itki kĂ€ydessĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen pÀÀnsĂ€ oli peitetty, ja kĂ€vi kengittĂ€; niin myös kaikki kansa, jotka hĂ€nen kanssansa olivat, peittivĂ€t pÀÀnsĂ€, ja kĂ€yden astuivat ylös ja itkivĂ€t. Ej«UJE‚Ä^ƒ}  Niin sanoi kuningas Ziballe: mitĂ€s nĂ€illĂ€ tahdot tehdĂ€? Ziba sanoi: aasit pitÀÀ oleman kuninkaan perheelle, joilla he ajaisivat, leivĂ€t ja fikunat palvelioille, joista he söisivĂ€t, ja viina heidĂ€n juodaksensa, kuin he vĂ€syvĂ€t korvessa.‚Ä] „  Ja kuin David oli vĂ€hĂ€ kĂ€ynyt alas vuoren kukkulalta, katso, kohtasi hĂ€nen Ziba MephiBosetin palvelia kahdella satuloidulla aasilla, joiden pÀÀllĂ€ oli kaksisataa leipÀÀ, ja sata rypĂ€lettĂ€ rusinoita, ja sata rypĂ€lettĂ€ fikunia ja leili viinaa.SÄ\! % Niin Husai Davidin ystĂ€vĂ€ meni kaupunkiin ja Absalom tuli Jerusalemiin.;Ä[‚q $ Katso, heidĂ€n kaksi poikaansa ovat siellĂ€ heidĂ€n kanssansa, Ahimaats Zadokin poika ja Jonatan AbJatarin poika: niiden kanssa te saatte lĂ€hettÀÀ minulle, mitĂ€ te kuulette.ÄZ‚ # Eikö Zadok ja AbJatar papit ole sinun kanssas? Ja kaikki, mitĂ€s kuulet kuninkaan huoneessa, ilmoita papeille Zadokille ja AbJatarille. 2mŸoÄcY  Ja Simei sanoi nĂ€in kiroillessansa hĂ€ntĂ€: ulos, ulos tĂ€nne, sinĂ€ verikoira, sinĂ€ Belialin mies!8Äb‚k  Ja paiskeli kiviĂ€ Davidin puoleen, ja kaikkia kuningas Davidin palvelioita vastaan; sillĂ€ kaikki kansa ja kaikki vĂ€kevĂ€t olivat hĂ€nen oikialla ja vasemmalla puolellansa.+Äa‚Q  Kuin kuningas David tuli Bahurimiin, katso, sieltĂ€ tuli yksi mies Saulin huoneen suvusta, Simei nimeltĂ€, Geran poika, se lĂ€ksi ulos ja kiroili kĂ€ydessĂ€nsĂ€,AÄ`‚}  Kuningas sanoi Ziballe: katso, kaikki mitĂ€ MephiBosetilla on, pitÀÀ sinun oleman. Ziba sanoi: minĂ€ rukoilen nöyrĂ€sti, anna minun löytÀÀ armo sinun edessĂ€s, herrani kuningas.JÄ_ƒ  Kuningas sanoi: kussa on herras poika? Ziba sanoi kuninkaalle: katso, hĂ€n jĂ€i Jerusalemiin, sillĂ€ hĂ€n sanoi: tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ pitÀÀ Israelin huoneen antaman minulle minun isĂ€ni valtakunnan. E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©łŸÉÔßêő  "—  "˜   "™   "š   "›   "œ   "  "ž  "  "—  "˜   "™   "š   "›   "œ   "  "ž  "Ÿ  "   "Ą  "ą  "Ł  "€  "„  "Š  "§  "š  "©  "Ș  "«  "Ź  "­  "ź  "Ż   "°  !"±   "Č  "ł  "Ž  "”  "¶  "·  "ž  "č   "ș   "»   "Œ   "œ   "Ÿ  "ż  "À  "Á  "  "Ă  "Ä  "Ć  "Æ  "Ç  "È  "É  "Ê  "Ë  "Ì  "Í  "Î  "Ï  "Đ   "Ń  !"Ò  ""Ó  #"Ô  $"Ő  %"Ö  &"Ś  '"Ű  ("Ù  )"Ú  *"Û  ^|Ägƒs  Ja David sanoi Abisaille ja kaikille palvelioillensa: katso, minun poikani, joka minun kupeistani tullut on, seisoo minun henkeni perÀÀn: miksi ei siis pidĂ€ myös Jeminin pojan? Antakaat hĂ€nen kiroilla, sillĂ€ \Herra\ on hĂ€nelle sanonut.=Äf‚u  Kuningas sanoi: te ZeruJan pojat, mitĂ€ minun on teidĂ€n kanssanne? Anna hĂ€nen kirota; sillĂ€ \Herra\ on hĂ€nelle sanonut: kiroile David. Kuka taitaa nyt sanoa: miksis niin teet?(Äe‚K  Silloin Abisai ZeruJan poika sanoi kuninkaalle: pitÀÀkö tĂ€mĂ€n kuolleen koiran kiroileman herraani kuningasta? MinĂ€ menen ja lyön hĂ€neltĂ€ pÀÀn pois.rÄdƒ_  \Herra\ on maksanut sinulle kaiken Saulin huoneen veren, ettĂ€s olet tullut hĂ€nen siaansa kuninkaaksi. Ja \Herra\ on antanut valtakunnan pojalles Absalomille; ja katso, nyt sinĂ€ olet sinun pahuudessas, sillĂ€ sinĂ€ olet verikoira. jŻ;Ê>ǁ(Än‚K  Husai sanoi Absalomille: ei niin; mutta jonka \Herra\ valitsee, ja tĂ€mĂ€ kansa, ja kaikki Israelin miehet, hĂ€nen minĂ€ olen ja hĂ€nen kanssansa minĂ€ pysyn.tÄmc  Absalom sanoi Husaille: onko tĂ€mĂ€ sinun laupiutes ystĂ€vÀÀs kohtaan? Miksi et mennyt ystĂ€vĂ€s kanssa?Äl‚  Kuin Husai Arkilainen Davidin ystĂ€vĂ€ tuli Absalomin tykö, sanoi hĂ€n Absalomille: kuningas elĂ€köön, kuningas elĂ€köön!nÄkW  Mutta Absalom ja kaikki kansa, Israelin miehet, tulivat Jerusalemiin; ja Ahitophel hĂ€nen kanssansa.qÄj]  Ja kuningas vaelsi, ja kaikki kansa joka oli hĂ€nen kanssansa oli vĂ€syksissĂ€; ja hĂ€n lepĂ€si siinĂ€.7Äi‚i  Ja David meni vĂ€kinensĂ€ tietĂ€ myöten; mutta Simei kĂ€vi hĂ€nen kohdallansa mĂ€en viertĂ€ myöten, ja kĂ€yden kiroili, lasketti kiviĂ€ hĂ€nen puoleensa ja viskeli multaa.Äh‚  Mahtaa tapahtua: \Herra\ katsoo minun viheliĂ€isyyttĂ€ni, ja \Herra\ maksaa minulle hyvĂ€llĂ€, sen kun hĂ€n minua tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kiroilee. ”IéëY”AÄs‚}  Kuin Ahitophel neuvoa antoi sillĂ€ ajalla, oli se niinkuin joku olis kysynyt Jumalalta jostakin asiasta: kaikki niin olivat Ahitophelin neuvot niin Davidin kuin Absalominkin tykönĂ€.Är‚  Niin tekivĂ€t he Absalomille majan katon pÀÀlle; ja Absalom makasi kaikkein isĂ€nsĂ€ jalkavaimoin kanssa, kaiken Israelin nĂ€hden.zÄqƒo  Ahitophel sanoi Absalomille: makaa isĂ€s jalkavaimoin kanssa, jotka hĂ€n on jĂ€ttĂ€nyt huonetta vartioitsemaan; niin koko Israel saa kuulla sinun tehneeksi isĂ€s haisemaan, ja kaikkein kĂ€det vahvistetaan siitĂ€, jotka sinun tykönĂ€s ovat.]Äp5  Ja Absalom sanoi Ahitophelille: pitĂ€kÀÀt neuvoa, mitĂ€ meidĂ€n pitÀÀ tekemĂ€n?3Äo‚a  SitĂ€likin, ketĂ€stĂ€ minun pitĂ€is palveleman? eikö hĂ€nen poikansa edessĂ€? Niinkuin minĂ€ olen palvellut isĂ€is edessĂ€, niin minĂ€ myös tahdon olla sinun edessĂ€s. ym…ë˜!y$Äy‚C  Ja kuin Husai tuli Absalomin tykö, puhui Absalom hĂ€nelle, sanoen: nĂ€itĂ€ Ahitophel on puhunut, sano sinĂ€, pitÀÀkö meidĂ€n niin tekemĂ€n, taikka ei?tÄxc  Mutta Absalom sanoi: kutsuttakoon myös Husai Arkilainen, ja kuulkaamme, mitĂ€ hĂ€n tĂ€stĂ€ asiasta sanoo.PÄw  Se nĂ€kyi oikia olevan Absalomille ja kaikille vanhimmille Israelissa.Äv‚'  Ja palautan kaiken kansan sinun tykös. Kuin jokainen on sinun tykös palautettu, niinkuin sinĂ€ anonut olet, niin kaikki kansa on rauhassa.dÄuƒC  Ja minĂ€ karkaan hĂ€nen pÀÀllensĂ€, niinkauvan kuin hĂ€n on vĂ€synyt ja heikko kĂ€sistĂ€. Kuin minĂ€ hĂ€nen peljĂ€tĂ€n, ettĂ€ kaikki kansa pakenee, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ on, niin lyön minĂ€ kuninkaan yksinĂ€nsĂ€,Ät ‚  Ja Ahitophel sanoi Absalomille: minĂ€ valitsen nyt kaksitoistakymmentĂ€ tuhatta miestĂ€ ja nousen tĂ€nĂ€ yönĂ€ ajamaan Davidia takaa. …“œ}…tÄ}ƒc  Niin rupeais todella jokainen pelkÀÀmÀÀn, joka muutoin on vĂ€kevĂ€ sotamies, jonka sydĂ€n on kuin jalopeuran sydĂ€n; sillĂ€ kaikki Israel tietÀÀ, ettĂ€ isĂ€s on vĂ€kevĂ€, ja ne ovat jalot sotamiehet, jotka hĂ€nen kanssansa ovat.‚Ä|„1  Katso: nyt hĂ€n on lymyttĂ€nyt itsensĂ€ johonkuhun luolaan eli johonkuhun muuhun paikkaan: jos se nyt tapahtuis, ettĂ€ he nyt alussa kaatuisivat, ja se kuin sen kohta kuulis, niin hĂ€n sanois: siellĂ€ on tapahtunut suuri tappo sen kansan seassa, jotka Absalomia seurasivat.sÄ{ƒa  Ja Husai sanoi vielĂ€: sinĂ€ tunnet hyvin isĂ€s ja hĂ€nen miehensĂ€, ettĂ€ ne ovat vĂ€kevĂ€t ja vihaiset sydĂ€mestĂ€ niinkuin karhu, jolta pojat ovat otetut kedolla pois: on myös isĂ€s sotamies, ja ei hĂ€n yöttele vĂ€kensĂ€ kanssa.jÄzO  Niin Husai sanoi Absalomille: ei ole se hyvĂ€ neuvo, kuin Ahitophel tĂ€llĂ€ haavalla antanut on. \(H\hĆƒK  Niin sanoi Absalom ja jokainen mies Israelista: Husain Arkilaisen neuvo on parempi kuin Ahitophelin. Mutta \Herra\ asetti sen niin, ettĂ€ Ahitophelin hyvĂ€ neuvo estettiin, ettĂ€ \Herra\ saattais Absalomille onnettomuuden.SĆƒ!  Mutta jos hĂ€n kokoo itsensĂ€ johonkuhun kaupunkiin, niin pitÀÀ koko Israelin siihen kaupunkiin heittĂ€mĂ€n köysiĂ€; ja me vedĂ€mme sen virtaan siihenasti, ettei siitĂ€ löydetĂ€ yhtĂ€kÀÀn kiveĂ€.‚Ä„  Niin me karkaamme hĂ€nen pÀÀllensĂ€, kussa paikassa me hĂ€nen ikĂ€nĂ€ löydĂ€mme, ja karkaamme hĂ€nen pÀÀllensĂ€, niinkuin kaste lankee maan pÀÀlle, ettemme yhtĂ€kÀÀn jĂ€tĂ€ jĂ€ljelle kaikista hĂ€nen miehistĂ€nsĂ€, jotka hĂ€nen kanssansa ovat.TÄ~ƒ#  Mutta sitĂ€ neuvoa minĂ€ annan, ettĂ€ sinĂ€ kokoat tykös kaiken Israelin, hamasta Danista BerSebaan asti, niin monta kuin santaa meren rannalla: ja sinĂ€ itse menet heidĂ€n kanssansa heidĂ€n seassansa. V|‡œĆ‚  Ja vaimo otti peitteen ja levitti kaivon pÀÀlle, ja hajoitti survotuita herneitĂ€ sen pÀÀlle; niin ettei sitĂ€ tuntunut.gĆƒI  Mutta yksi palvelia sai heidĂ€t nĂ€hdĂ€ ja ilmoitti Absalomille. Ja he menivĂ€t nopiasti molemmin matkaansa ja tulivat Bahurimissa yhden miehen huoneesen, hĂ€nellĂ€ oli kaivo kartanossansa; ja he astuivat siihen sisĂ€lle.qĆƒ]  Ja Jonatan ja Ahimaats seisoivat Rogelin lĂ€hteen tykönĂ€, ja yksi piika meni ja sanoi sen heille, ja he menivĂ€t ja sanoivat sen kuningas Davidille; sillĂ€ ei he uskaltaneet nĂ€yttÀÀ itsiĂ€nsĂ€, ettĂ€ olivat tulleet kaupunkiin.VĆƒ'  Niin lĂ€hettĂ€kÀÀt nyt kiiruusti matkaan, ja ilmoittakaat Davidille ja sanokaat: Ă€lĂ€ ole yötĂ€ kedolla korvessa, mutta riennĂ€ pois, ettei kuningas nieltĂ€is ja kaikki vĂ€ki joka hĂ€nen kanssansa on.&Ć‚G  Ja Husai sanoi papille Zadokille ja AbJatarille: niin ja niin on Ahitophel Absalomia ja Israelin vanhempia neuvonut, mutta minĂ€ olen niin ja niin neuvonut. ;űï,;mĆ ƒU  Kuin Abitophel nĂ€ki, ettei hĂ€nen neuvonsa jĂ€lkeen tehty, satuloitsi hĂ€n aasinsa, nousi ja meni huoneesensa ja kaupunkiinsa, ja toimitti huoneensa menot, ja hirtti itsensĂ€; ja niin hĂ€n kuoli ja haudattiin isĂ€nsĂ€ hautaan.?Ć ‚y  Silloin nousi David ja kaikki vĂ€ki, joka hĂ€nen kanssansa oli, ja meni ennen pĂ€ivĂ€n koittamaa Jordanin ylitse, ja ei yksikÀÀn puuttunut heistĂ€, joka ei tullut Jordanin ylitse.‚Ć„  Ja kuin he olivat menneet pois, nousivat he kaivosta ylös, ja menivĂ€t matkaansa, ja ilmoittivat kuningas Davidille, ja sanoivat Davidille: nouskaat ja menkÀÀt kiiruusti veden ylitse; sillĂ€ niin ja niin on Ahitophel pitĂ€nyt neuvoa teitĂ€ vastaan.‚Ć„  Kuin Absalomin palveliat tulivat vaimon tykö huoneeseen, sanoivat he: kussa on Ahimaats ja Jonatan? Vaimo sanoi heille: he menivĂ€t tuon vĂ€hĂ€n ojan ylitse. Ja kuin he olivat etsineet ja ei mitÀÀn löytĂ€neet, menivĂ€t he Jerusalemiin jĂ€llensĂ€. c‡ÈÏ;cTĆƒ#  Hunajaa, voita, lampaita ja lehmĂ€n juustoja, ne kantoivat he Davidille ja vĂ€elle, joka hĂ€nen kanssansa oli, ravinnoksi; sillĂ€ he ajattelivat: kansa rupee isoomaan, vĂ€symÀÀn ja janoomaan korvessa.Ć‚  Makausvaatteita, maljoja, saviastioita, nisuja, ohria, jauhoja, kuivatuita tĂ€hkĂ€pĂ€itĂ€, papuja, herneitĂ€ ja tuletettuja herneitĂ€,,Ć‚S  Kuin David oli tullut Mahanaimiin, toi Sobi Nahaksen poika, Ammonin lasten Rabbatista, ja Makir Amnielin poika Lodebarista ja Barsillai Gileadilainen Rogelimista,FĆ   Mutta Israel ja Absalom sioittivat itsensĂ€ Gileadin maalle.;Ć ‚q  Ja Absalom asetti Amasan Joabin siaan sodanpÀÀmieheksi. Ja Amasa oli Jetran sen JisreelilĂ€isen poika, joka makasi Abigailin Nahaksen tyttĂ€ren ZeruJan sisaren, Joabin Ă€idin.vĆ g  Ja David tuli Mahanaimiin; ja Absalom meni Jordanin ylitse, hĂ€n ja kaikki Israelin miehet hĂ€nen kanssansa. %Š–‘ë%BĆ‚  Ja kuningas kĂ€ski Joabia, Abisaita ja Ittaita, sanoen: menkÀÀt siviĂ€sti nuorukaisen Absalomin kanssa; ja kaikki kansa kuuli kuninkaan varoittavan jokaista pÀÀmiestĂ€ Absalomista."Ć‚?  Kuningas sanoi heille: mitĂ€ te luulette teillenne olevan hyvĂ€ksi, sen minĂ€ teen. Ja kuningas seisoi portilla, ja kansa kĂ€vi sadoin ja tuhansin ulos.‚Ćƒ}  Mutta kansa sanoi: Ă€lĂ€ mene; sillĂ€ jos me joudumme pakenemaan, ei he meistĂ€ tottele: jos puoli kuolee meistĂ€, ei he siitĂ€ pidĂ€ lukua; sillĂ€ sinĂ€ olet niinkuin kymmenentuhatta meistĂ€. Se on parempi, ettĂ€s tulet meille avuksi kaupungista.pĆƒ[  Ja lĂ€hetti kansasta kolmannen osan Joabin kanssa ja kolmannen osan Abisain ZeruJan pojan Joabin veljen kanssa, ja kolmannen osan Ittain sen Gatilaisen kanssa. Ja kuningas sanoi kansalle: minĂ€ menen kohta myös teidĂ€n kanssanne.sĆ c  Ja David silmĂ€ili kansan, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ oli, ja pani pÀÀmiehiĂ€ tuhanten ja satain pÀÀlle, 3 ú}‡3WĆƒ)  Ja Joab sanoi miehelle, joka sen hĂ€nelle ilmoitti: katso, nĂ€itkös sen? Miksi et lyönyt hĂ€ntĂ€ siitĂ€ maahan? Niin minĂ€ olisin minun puolestani antanut sinulle kymmenen hopiapenninkiĂ€ ja yhden vyön.vƁg  Kuin yksi mies sen nĂ€ki, ilmoitti hĂ€n Joabille, ja sanoi: katso, minĂ€ nĂ€in Absalomin riippuvan tammessa.rĆƒ_  Ja Absalom kohtasi Davidin palvelioita ja ajoi muulilla. Ja kun muuli tuli oksaisen paksun tammen alle, tarttui hĂ€nen pÀÀnsĂ€ tammeen, ja hĂ€n jĂ€i riippumaan taivaan ja maan vĂ€lille, mutta muuli juoksi matkaansa hĂ€nen altansa.zƁo  Ja sota hajoitettiin siellĂ€ kaikkeen maahan; ja metsĂ€ surmasi usiamman sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kansasta, kuin miekka."Ć‚?  Ja Israelin kansa lyötiin siellĂ€ Davidin palvelioilta, ettĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tapahtui sangen suuri tappo: (ja kaatui) kaksikymmentĂ€ tuhatta miestĂ€.]Ɓ5  Ja kuin kansa tuli vĂ€ljĂ€lle Israelia vastaan, niin oli sota Ephraimin metsĂ€ssĂ€. ŽŃzŽrĆ _  Niin puhalsi Joab basunaan, ja kansa palasi ajamasta Israelia takaa; sillĂ€ Joab tahtoi armahtaa kansaa.tƁc  Ja kymmenen nuorukaista Joabin asetten kantajista piirittivĂ€t hĂ€nen; he löivĂ€t ja tappoivat Absalomin. Ć‚;  Joab sanoi: en minĂ€ enÀÀ sinun tykönĂ€s viivy; ja otti kolme keihĂ€stĂ€ kĂ€teensĂ€ ja pisti ne Absalomin sydĂ€meen, kuin hĂ€n vielĂ€ tammessa eli;/Ć‚Y  Eli jos minĂ€ vielĂ€ jotakin vÀÀryyttĂ€ tehnyt olisin sieluni vahingoksi (sillĂ€ ei kuninkaan edessĂ€ mitÀÀn salattu ole), niin sinĂ€ olisit ollut minua vastaan.‚+Ć„Q  Mies sanoi Joabille: jos olisin saanut punnittuna tuhannen hopiapenninkiĂ€ minun kĂ€teeni, en minĂ€ vielĂ€ sittenkÀÀn olisi kĂ€ttĂ€ni satuttanut kuninkaan poikaan; sillĂ€ kuningas kĂ€ski meidĂ€n kuullemme sinua ja Abisaita ja Ittaita, sanoen: pitĂ€kÀÀt vaari nuorukaisesta Absalomista. BS(ŠœBxĆ%k  Mutta Joab sanoi Kuusille: mene ja ilmoita kuninkaalle mitĂ€s nĂ€hnyt olet. Ja Kuusi kumarsi Joabia ja juoksi.IĆ$ƒ  Joab sanoi hĂ€nelle: et sinĂ€ yhtÀÀn hyvÀÀ sanomaa vie tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, vie toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ sanomia, vaan ei sinun pidĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sanomaa saattaman; sillĂ€ kuninkaan poika on kuollut.Ć#‚/  Ahimaats Zadokin poika sanoi: minĂ€ juoksen nyt ja ilmoitan kuninkaalle, \Herran\ saattaneeksi hĂ€nelle oikeuden hĂ€nen vihollistensa kĂ€sistĂ€.‚'Ć"„I  Vaan Absalom oli elĂ€issĂ€nsĂ€ pystyttĂ€nyt itsellensĂ€ patsaan, se seisoo Kuninkaanlaaksossa; sillĂ€ hĂ€n sanoi: ei minulla ole yhtÀÀn poikaa, olkoon tĂ€mĂ€ sentĂ€hden minun nimeni muistoksi. Ja kutsui sen patsaan nimellĂ€nsĂ€, joka vielĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kutsutaan Absalomin paikaksi.)Ć!‚M  Ja he ottivat Absalomin, ja heittivĂ€t metsĂ€ssĂ€ suureen kuoppaan, ja panivat suuren kiviroukkion hĂ€nen pÀÀllensĂ€. Ja koko Israel pakeni kukin majallensa. «.ŸűX«)Ć*‚M  Niin vartia nĂ€ki toisen miehen juoksevan, ja huusi ovenvartialle ja sanoi: katso, yksi mies juoksee yksinĂ€nsĂ€. Kuningas sanoi: se on myös hyvĂ€ sanantuoja.Ć)‚3  Ja vartia huusi ja sanoi sen kuninkaalle. Kuningas sanoi: jos hĂ€n on yksin, niin hĂ€n on hyvĂ€ sanantuoja; Ja hĂ€n aina juoksi ja tuli lĂ€hemmĂ€.#Ć(‚A  Mutta David istui kahden portin vaiheella, ja vartia meni portin kohdalle, muurin katon pÀÀlle, nosti silmĂ€nsĂ€ ja nĂ€ki miehen juoksevan yksinĂ€nsĂ€, Ć'‚  HĂ€n vastasi: vaikka mitĂ€ olis, minĂ€ juoksen. HĂ€n sanoi hĂ€nelle: juokse. Niin Ahimaats juoksi kohdastansa ja ennĂ€tti Kuusin.NĆ&ƒ  Mutta Ahimaats Zadokin poika sanoi vielĂ€ kerran Joabille: vaikka mitĂ€ olis, minĂ€ juoksen myös Kuusin perĂ€ssĂ€. Joab sanoi: miksi sinĂ€ juokset, poikani? Et sinĂ€ vie yhtÀÀn hyvÀÀ sanomaa. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő   "Ę  "Ț  "ß  "à  "á  "â  "ă  "ä   "ć   "Ę  "Ț  "ß  "à  "á  "â  "ă  "ä   "ć   "æ   "ç   "è   "é  "ê  "ë  "ì  "í  "î  "ï  "đ  "ń  "ò  "ó  "ô  "ő  "ö   "ś  "ű  "ù  "ú  "û  "ü  "ę  "ț   "ÿ   #   #   #   #  #  #  #  #  #  #  #  #  #   #  #  #  #  #  #  #  #   #   #   #   #   #  #  #  #  #  #  #  #  #! `TZˆ"`>Ć/‚w  Ja katso, Kuusi tuli ja sanoi: tÀÀllĂ€ ovat hyvĂ€t sanomat, herrani kuningas: \Herra\ on saattanut tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinulle oikeuden kaikkein kĂ€destĂ€, jotka nousivat sinua vastaan.cĆ.A  Kuningas sanoi: mene erinĂ€s ja seiso siellĂ€. Ja hĂ€n meni erinĂ€nsĂ€ ja seisoi siellĂ€.NĆ-ƒ  Kuningas sanoi: onko nuorukainen Absalom rauhassa? Ahimaats sanoi: minĂ€ nĂ€in suuren metelin, kuin Joab kuninkaan palvelia lĂ€hetti minun sinun palvelias tĂ€nne, ja en minĂ€ tiedĂ€, mikĂ€ se oli.vĆ,ƒg  Ahimaats huusi ja sanoi kuninkaalle: Rauha! ja kumarsi kuninkaan edessĂ€ maahan kasvoillensa ja sanoi: kiitetty olkoon \Herra\ sinun Jumalas, joka ne miehet on antanut sinun kĂ€tees, jotka nostivat kĂ€tensĂ€ herraani kuningasta vastaan!(Ć+‚K  Vartia sanoi: minulle nĂ€kyy ensimĂ€isen juoksu, niinkuin se olis Ahimaatsin Zadokin pojan juoksu. Ja kuningas sanoi: se on hyvĂ€ mies ja tuo hyvÀÀ sanomaa. ƒÊƒĆ4‚%  Ja kansa lymytti sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ itsensĂ€ ja ei tullut kaupunkiin; niinkuin joku kansa varastaa itsensĂ€, joka hĂ€pee paetessansa sodassa.*Ć3‚O  Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ oli voitosta itku kaiken kansan seassa; sillĂ€ kansa oli kuullut sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ sanottavan kuninkaan olevan murheellisen poikansa tĂ€hden.LĆ2   Ja Joabille ilmoitettiin: katso, kuningas itkee ja suree Absalomia.iĆ1ƒM ! Niin tuli kuningas murheelliseksi, ja meni portin ylistupaan ja itki, ja sanoi mennessĂ€nsĂ€ nĂ€in: poikani Absalom! poikani, poikani Absalom! O, jospa minĂ€ olisin kuollut sinun siassas, oi, Absalom poikani, minun poikani!vĆ0ƒg  Kuningas sanoi Kuusille: onko nuorukainen Absalom rauhassa? Kuusi sanoi: tapahtukoon niin herrani kuninkaan vihollisille, kuin nuorukaiselle on tapahtunut, ja kaikille niille, jotka heitĂ€nsĂ€ asettavat sinua vastaan sinulle vahingoksi! (t(‚SĆ7…!  EttĂ€s rakastat niitĂ€, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitĂ€, jotka sinua rakastavat; sillĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ sinĂ€ ilmoitit sinus ei lukua pitĂ€vĂ€n sodanpÀÀmiehistĂ€ eli palvelioistas, ja siitĂ€ minĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ymmĂ€rrĂ€n, ettĂ€ jos Absalom ainoastansa elĂ€is ja me kaikki olisimme tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kuolleet, se sinulle kelpais.qĆ6ƒ]  Niin Joab tuli kuninkaan tykö huoneeseen ja sanoi: sinĂ€ olet hĂ€vĂ€issyt tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kaikki sinun palvelias, jotka ovat sinun, ja sinun poikais ja tytĂ€rtes, emĂ€ntĂ€is ja jalkavaimois hengen hĂ€dĂ€stĂ€ pelastaneet tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€;Ć5‚  Mutta kuningas peitti kasvonsa ja huusi suurella ÀÀnellĂ€: voi minun poikani Absalom! Absalom, minun poikani, minun poikani! ]žȚć]Ć;‚  Mutta Absalom, jonka me voitelimme meillemme, on kuollut sodassa, miksi te nyt olette niin hiljaiset noutamaan kuningasta?uĆ:ƒe  Ja kaikki kansa Israelin sukukunnista riiteli keskenĂ€nsĂ€, sanoen: kuningas on meitĂ€ auttanut meidĂ€n vihamiestemme kĂ€sistĂ€, Ja hĂ€n on meitĂ€ pelastanut Philistealaisilta: ja nyt tĂ€ytyy hĂ€nen maakunnasta paeta Absalomin tĂ€hden.VĆ9ƒ'  Niin nousi kuningas, ja istui portilla. Ja se ilmoitettiin kaikelle kansalle, sanoen: katso, kuningas istuu portilla. Niin kaikki kansa tuli kuninkaan eteen; vaan Israel oli paennut itsekukin majoillensa.‚DĆ8…  Nouse siis nyt ja kĂ€y ulos, ja puhu suloisesti palvelioilles; sillĂ€ minĂ€ vannon sinulle \Herran\ kautta, ettĂ€ jolles sinĂ€ kĂ€y ulos, niin ei ole yksikÀÀn mies sinun tykönĂ€s tĂ€tĂ€ yötĂ€; se on sinulle pahempi, kuin kaikki se vastoinkĂ€yminen, joka sinulle hamasta nuoruudestas tĂ€hĂ€n asti on tapahtunut. [ù~ș[=Ć@‚u  Niin kuningas tuli jĂ€lleen. Ja kuin hĂ€n lĂ€hestyi Jordania, olivat kaikki Juudan miehet tulleet Gilgaliin menemÀÀn kuningasta vastaan ja saattamaan kuningasta Jordanin ylitse.Ć?‚/  Ja hĂ€n kÀÀnsi kaikkein Juudan miesten sydĂ€met niinkuin yhden miehen. Ja he lĂ€hettivĂ€t kuninkaalle sanan: palaja sinĂ€ ja kaikki palvelias.@Ć>‚{  Ja sanokaat Amasalle: etkös ole minun luuni ja lihani? Jumala tehköön minulle niin ja niin, jollei sinun pidĂ€ tuleman sotaherraksi minun edessĂ€ni Joabin siaan sinun elinaikanas.xĆ=k  Te olette minun veljeni, minun luuni ja minun lihani: miksi te olette viimeiset noutamaan jĂ€lleen kuningasta?‚Ć<„  Mutta kuningas David lĂ€hetti pappein Zadokin ja AbJatarin tykö, ja kĂ€ski heille sanoa: puhukaat vanhimmille Juudassa, sanoen: miksi te olette viimeiset kuningasta kotiansa noutamaan? SillĂ€ kaiken Israelin puhe oli ilmoitettu kuninkaan huoneessa. s–uĆDƒe  Ja sanoi kuninkaalle: minun herrani, Ă€lĂ€ lue minulle sitĂ€ pahaa tekoa, Ă€lĂ€ myös muistele sinun palvelias rikosta, jolla hĂ€n sinun vihoitti, herra kuningas, lĂ€hteissĂ€s Jerusalemista: Ă€lköön kuningas sitĂ€ sydĂ€meensĂ€ panko.eĆCƒE  He valmistivat alukset kuningasta ja hĂ€nen palvelioitansa ylitse vietÀÀ, tehdĂ€ksensĂ€ sitĂ€ kuninkaalle mielen nouteeksi. Mutta Simei Geran poika lankesi polvillensa kuninkaan eteen hĂ€nen mennessĂ€ Jordanin ylitse,pĆBƒ[  Ja hĂ€nen kanssansa oli tuhannen miestĂ€ BenJaminista, oli myös Ziba Saulin huoneen palvelia viidentoistakymmenen poikansa kanssa ja kahdenkymmenen palvellansa kanssa; ja he kiiruhtivat heitĂ€nsĂ€ Jordanin ylitse kuninkaan eteen. ĆA‚  Ja Simei Geran poika, Jeminin pojan Bahurimista, kiiruhti itsensĂ€ ja meni alas Juudan miesten kanssa kuningas Davidia vastaan. jRÆŽTjfĆIƒG  Tuli myös MephiBoset Saulin poika kuningasta vastaan, pesemĂ€ttömillĂ€ jaloilla ja ajelemattomalla parralla; ei hĂ€n ollut myös pessyt vaatteitansa siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, kuin kuningas lĂ€ksi ja rauhassa jĂ€lleen palasi.]ĆH5  Sanoi siis kuningas Simeille: ei sinun pidĂ€ kuoleman; ja kuningas vannoi hĂ€nelle.‚ĆG„  Ja David vastasi: mitĂ€ minun on teidĂ€n kanssanne, te ZeruJan pojat, ettĂ€ tahdotte tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ minulle tulla saatanaksi? PitĂ€iskö jonkun tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kuoleman Israelista? Luuletteko, etten minĂ€ tiedĂ€ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ itseni tulleeksi kuninkaaksi Israelissa?ĆF‚  Mutta Abisai ZeruJan poika vastasi ja sanoi: eikö Simein sen edessĂ€ pitĂ€isi kuoleman, ettĂ€ hĂ€n kirosi \Herran\ voideltua?*ĆE‚O  SillĂ€ sinun palvelias tuntee syntiĂ€ tehneensĂ€, ja katso, minĂ€ olen tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ lĂ€htenyt ensimĂ€isenĂ€ koko Josephin huoneesta herraani kuningasta vastaan. k~”öțkĆN‚  Kuningas sanoi hĂ€nelle: mitĂ€s tahdot enÀÀ puhua asiastas? MinĂ€ olen sanonut: sinun ja Ziban pitÀÀ keskenĂ€nsĂ€ jakaman pellon.tĆMƒc  SillĂ€ koko minun isĂ€ni huone ei ole muu ollut kuin kuoleman kansa herrani kuninkaan edessĂ€, ja sinĂ€ olet palvelias istuttanut niiden sekaan, jotka sinun pöydĂ€ltĂ€s syövĂ€t; mikĂ€ oikeus on minulla enÀÀ huutaa kuninkaan tykö?;ĆL‚q  Ja vielĂ€ pÀÀlliseksi on hĂ€n kantanut minun herrani kuninkaan edessĂ€ palvelias pÀÀlle; vaan herrani kuningas on kuin Jumalan enkeli, tee siis mitĂ€ sinulle on kelvollinen.EĆKƒ  Ja hĂ€n sanoi: herra kuningas, minun palveliani on pettĂ€nyt minun; sillĂ€ palvelias ajatteli: minĂ€ satuloitsen aasin, ajan ja vaellan sillĂ€ kuninkaan tykö; sillĂ€ palvelias on ontuva.ĆJy  Kuin hĂ€n tuli Jerusalemissa kuningasta vastaan, sanoi kuningas hĂ€nelle: miksi et minun kanssani tullut, MephiBoset? )~śKȚM)‚ ĆT„; # MinĂ€ olen jo tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kahdeksankymmenen ajastaikainen, tietĂ€isinkö minĂ€, mikĂ€ hyvĂ€ eli paha olis? eli maistaisko palvelias, mitĂ€ hĂ€n syö ja juo? taikka kuulisinko minĂ€ silleen veisaajain ja laulajain ÀÀntĂ€? Miksi palvelias pitĂ€is vaivaaman herraani kuningasta? ĆS‚ " Mutta Barsillai sanoi kuninkaalle: kuinka monta vuotta minulla enÀÀ on elÀÀ, ettĂ€ minĂ€ menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin?jĆRO ! Ja kuningas sanoi Barsillaille: seuraa minua, minĂ€ ravitsen sinun minun kanssani Jerusalemissa.(ĆQ‚K  Ja Barsillai oli sangen ijĂ€llinen, jo kahdeksankymmenen vuotinen; hĂ€n oli ravinnut kuningasta, kuin hĂ€n Mahanaimissa oli; sillĂ€ hĂ€n oli sangen jalo mies.ĆP‚  Ja Barsillai Gileadilainen tuli Rogelimista ja meni kuninkaan kanssa Jordanin ylitse, saattamaan hĂ€ntĂ€ Jordanin ylitse.ĆOy  Niin MephiBoset sanoi kuninkaalle: ottakaan hĂ€n sen kokonansa, ettĂ€ herrani kuningas on rauhassa kotiansa palannut. ƒmœ%ƒĆY‚7 ( Niin kuningas meni Gilgaliin ja Kimeham seurasi hĂ€ntĂ€; ja kaikki Juudan vĂ€ki oli saattanut kuningasta ylitse, niin myös puoli Israelin kansasta.ĆX‚# ' Kuin kaikki kansa ja kuningas olivat menneet Jordinin ylitse, antoi kuningas Barsillain suuta ja siunasi hĂ€ntĂ€, ja hĂ€n palasi kotiansa.,ĆW‚S & Kuningas vastasi: Kimehamin pitÀÀ seuraaman minua ylitse, ja minĂ€ teen hĂ€nelle, mikĂ€ sinulle on otollinen, ja kaikki mitĂ€s minulta anot, teen minĂ€ sinulle.‚ĆV„ % Salli siis nyt palvelias palata jĂ€llensĂ€, ettĂ€ minĂ€ kuolisin minun kaupungissani ja haudattaisiin isĂ€ni ja Ă€itini hautaan: ja katso, tĂ€ssĂ€ on sinun palvelias Kimeham, hĂ€n menköön herrani kuninkaan kanssa: ja tee hĂ€nelle, mitĂ€ sinulle on kelvollinen.|ĆUs $ Sinun palvelias menee vĂ€hĂ€ Jordanin ylitse kuninkaan kanssa: minkĂ€tĂ€hden kuningas tahtoo minulle nĂ€in kostaa? ·ÿ·‚LĆ\… + Niin Israelin miehet vastasivat Juudan miehiĂ€, sanoen: meillĂ€ on kymmenen osaa kuninkaassa, enemmin myös David meille tulee kuin teille: kuinka siis sinĂ€ olet minua niin halvaksi lukenut, ettei minun olisi sopinut ensimĂ€isenĂ€ olla kuningastani noutamassa? Mutta Juudan miehet puhuivat tuimemmin kuin Israelin miehet.tĆ[ƒc * Niin vastasivat kaikki Juudan miehet Israelin miehille: sillĂ€ kuningas on meitĂ€ lĂ€heisempi, miksi te sentĂ€hden niin nĂ€rkĂ€stytte? Vai luuletteko te, ettĂ€ me jollakulla olemme kuninkaalta ravitut, taikka joitakin lahjoja saaneet?}ĆZƒu ) Ja katso, silloin tulivat kaikki Israelin miehet kuninkaan tykö ja sanoivat hĂ€nelle: miksi meidĂ€n veljemme Juudan miehet ovat varastaneet sinun ja vieneet kuninkaan perheinensĂ€ Jordanin ylitse, kaikki myös Davidin miehet hĂ€nen kanssansa. PüR9źP[Ća1  Niin Amasa meni kokoomaan Juudan miehiĂ€, ja hĂ€n viipyi mÀÀrĂ€tyn ajan ylitse.Ć`‚  Ja kuningas sanoi Amasalle: kokoa minun tyköni Juudan miehet kolmena pĂ€ivĂ€nĂ€, ja sinun pitÀÀ myös itse lĂ€snĂ€ oleman.‚Ć_„%  Ja David tuli kotiansa Jerusalemiin, ja kuningas otti ne kymmenen jalkavaimoa, jotka hĂ€n oli jĂ€ttĂ€nyt huonetta vartioitsemaan, ja antoi heidĂ€n kĂ€tkettÀÀ, ja elĂ€tti heitĂ€ ja ei mennyt heidĂ€n tykönsĂ€; ja he olivat salvatut kuolemaansa asti leskeydessĂ€nsĂ€.&Ć^‚G  Silloin jokainen Israelissa luopui Davidista, ja seurasivat Sebaa Bikrin poikaa. Mutta Juudan miehet riippuivat kuninkaassansa Jordanista Jerusalemiin asti.‚Ć] ƒ}  Mutta siihen tuli yksi kuuluisa Belialin mies, jonka nimi oli Seba Bikrin poika JeministĂ€; se soitti basunalla ja sanoi: ei meillĂ€ ole yhtĂ€kÀÀn osaa Davidissa eikĂ€ yhtĂ€kÀÀn perimistĂ€ Isain pojassa, itsekukin palatkaan majaansa, o Israel! ÚiqځĆe‚!  Ja Joab sanoi Amasalle: oletkos rauhassa, minun veljeni? Ja Joab tarttui oikialla kĂ€dellĂ€nsĂ€ Amasan partaan, suuta antaaksensa hĂ€nen.tĆdƒc  Kuin he joutuivat suuren vahan tykö Gibeoniin, tuli Amasa heidĂ€n eteensĂ€. Mutta Joab oli vyötetty pÀÀllisvaatteissansa, ja sen pÀÀllĂ€ miekan vyö, joka riippui hĂ€nen kupeissansa tupessa, ja koska hĂ€n kĂ€vi, taisi se pudota.(Ćc‚K  Silloin lĂ€ksivĂ€t hĂ€nen kanssansa Joabin miehet, ja Kretit ja Pletit, ja kaikki vĂ€kevĂ€t. Ja he lĂ€ksivĂ€t Jerusalemista ajamaan Sebaa Bikrin poikaa takaa.gĆbƒI  Niin David sanoi Abisaille: nyt Seba Bikrin poika enempi meitĂ€ vahingoitsee kuin Absalom: ota siis herras palveliat ja aja hĂ€ntĂ€ takaa, ettei hĂ€n löytĂ€isi vahvoja kaupungeita ja pÀÀsisi meidĂ€n silmĂ€imme edestĂ€. 9éR@Ń9Ćj‚#  Ja hĂ€n vaelsi kaikki Israelin sukukunnat lĂ€vitse Abelaan ja BetMaakaan ja koko Berimiin, ja ne kokoontuivat ja seurasivat myös hĂ€ntĂ€.lĆiS  Kuin hĂ€n oli tieltĂ€ siirretty, meni jokainen Joabin jĂ€lkeen, ajamaan Sebaa Bikrin poikaa takaa.‚Ćh„  Mutta Amasa makasi tahrattuna veressĂ€ keskellĂ€ tietĂ€. Kuin yksi nĂ€ki sen, ettĂ€ kaikki kansa seisahti, siirsi hĂ€n Amasan tieltĂ€ kedolle ja heitti vaatteen hĂ€nen pÀÀllensĂ€; sillĂ€ hĂ€n nĂ€ki, ettĂ€ jokainen joka hĂ€nen tykönsĂ€ tuli, seisahti siihen.Ćg‚!  Mutta yksi Joabin palvelioista seisoi hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ ja sanoi: kuka tahtoo pitÀÀ Joabin ja Davidin kanssa, hĂ€n seuratkaan Joabia!‚Ćf„!  Mutta ei Amasa ottanut vaaria miekasta joka oli Joabin kĂ€dessĂ€: ja hĂ€n pisti sillĂ€ hĂ€ntĂ€ vatsaan ja vuodatti hĂ€nen sisĂ€llyksensĂ€ maalle, eikĂ€ hĂ€ntĂ€ enÀÀ pistĂ€nyt, ja hĂ€n kuoli. Mutta Joab ja hĂ€nen veljensĂ€ Abisai ajoivat Sebaa Bikrin poikaa takaa. C{Ű]ŻCiĆpM  Silloin vastasi Joab ja sanoi: pois se, pois se minusta, ettĂ€ minĂ€ nielisin ja hĂ€vittĂ€isin.*Ćo‚O  MinĂ€ olen rauhallinen ja uskollinen (kaupunki) Israelissa, ja sinĂ€ tahdot tappaa sen kaupungin ja Ă€idin Israelissa: miksis tahdot niellĂ€ \Herran\ perimisen?xĆnk  Ja hĂ€n puhui, sanoen: muinoin sanottiin: joka kysellĂ€ tahtoo, hĂ€n kysykÀÀn Abelassa, ja niin se menestyi.Ćm‚9  Kuin hĂ€n tuli hĂ€nen tykönsĂ€, sanoi vaimo: oletkos Joab? HĂ€n vastasi: olen. Vaimo sanoi hĂ€nelle: kuule piikas sanat! HĂ€n vastasi: minĂ€ kuulen.Ćl‚#  Niin toimellinen vaimo huusi kaupungista: kuulkaat, kuulkaat! sanokaat Joabille, ettĂ€ hĂ€n tulee tĂ€nne lĂ€hes, minĂ€ puhuttelen hĂ€ntĂ€.iĆkƒM  Mutta kuin he tulivat, niin he piirittivĂ€t hĂ€nen Abelassa BetMaakan tykönĂ€, ja rakensivat vallin kaupungin ympĂ€rille, joka seisoi muurin tasalla. Mutta kaikki kansa, joka Joabin myötĂ€ oli, karkasi muuria kukistamaan. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëöšłŸÉÔßêő  ##  #$  #%  #&  #'  #(  #)  #*  #+  ##  #$  #%  #&  #'  #(  #)  #*  #+   #,  !#-  "#.  ##/  $#0  %#1    '#3  (#4  )#5  *#6  +#7  ,#8  -#9  .#:  /#;  0#<  1#=  2#>  3#?   #@  #A  #B  #C  #D  #E  #F  #G   #H   #I   #J   #K   #L  #M  #N  #O  #P  #Q  #R  #S  #T  #U  #V  #W  #X  #Y  #Z  #[  #\  #]  #^   #_  !#`  "#a  ##b  $#c  %#d  &#e  '#f   #g ßÒb̍<Ćvu  Niin myös Ira Jairilainen oli Davidin ylimmĂ€inen.DĆu  Ja Seja oli kirjoittaja; ja Zadok ja Abjatar olivat papit;LĆt  Adoram oli verorahan haltia; Josaphat Ahiludin poika oli kansleri;mĆsU  Ja Joab oli koko Israelin sotajoukon ylitse; vaan BenaJa Jojadan poika oli Kretin ja Pletin ylitse;‚ Ćr„  Ja vaimo tuli kaiken kansan tykö toimellansa. Ja he hakkasivat Seban Bikrin pojan pÀÀn pois ja heittivĂ€t Joabille. Ja hĂ€n soitti basunalla, ja he hajosivat kaikki kaupungin tyköÀ itsekukin majoihinsa; mutta Joab palasi Jerusalemiin kuninkaan tykö.‚Ćq„5  Ei asia niin ole; vaan yksi mies Ephraimin vuorelta nimeltĂ€ Seba Bikrin poika on nostanut kapinan David kuningasta vastaan: antakaat hĂ€n ainoastansa, ja minĂ€ erkanen kaupungista. Ja vaimo sanoi Joabille: katso, hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pitÀÀ sinulle heitettĂ€mĂ€n muurin ylitse. 7roĆzƒY  Niin vastasivat hĂ€ntĂ€ Gibeonilaiset, ei ole meillĂ€ tekemistĂ€ hopiasta eli kullasta Saulin ja hĂ€nen huoneensa kanssa, eikĂ€ myös ettĂ€ joku surmattaisiin Israelista. HĂ€n sanoi, mitĂ€ te tahdotte, ettĂ€ minĂ€ teille tekisin?"Ćy‚?  Niin sanoi David Gibeonilaisille, mitĂ€ minun pitÀÀ teille tekemĂ€n? ja millĂ€ minun pitÀÀ sen sovittaman, ettĂ€ te siunaisitte \Herran\ perikuntaa?‚Ćx„1  Niin kuningas antoi kutsua Gibeonilaiset ja sanoi heille. Mutta Gibeonilaiset ei olleet Israelin lapsista, vaan jÀÀneistĂ€ Amorilaisista: ja Israelin lapset olivat vannoneet heille, ja Saul etsi heitĂ€ lyödĂ€ksensĂ€ vihansa kiivaudessa Israelin ja Juudan lasten edessĂ€.EĆw ƒ  Ja Davidin aikana oli kallis aika kolme vuotta jĂ€rjestĂ€nsĂ€: ja David etsi \Herran\ kasvoja. Ja \Herra\ sanoi, Saulin tĂ€hden ja sen verihuoneen tĂ€hden, ettĂ€ hĂ€n tappoi Gibeonilaiset. ž`Šž‚Ć~„  Mutta kuningas otti ne kaksi Ritspan Aijan tyttĂ€ren poikaa, jotka hĂ€n Saulille synnyttĂ€nyt oli, Armonin ja MephiBosetin, ja viisi Mikalin Saulin tyttĂ€ren poikaa, jotka hĂ€n Hadrielille Barsillain pojalle synnyttĂ€nyt oli, joka oli Meholatilainen.6Ć}‚g  Mutta kuningas armahti MephiBosetia, Jonatanin Saulin pojan poikaa, sen \Herran\ valan tĂ€hden, joka oli heidĂ€n vĂ€lillĂ€nsĂ€, Davidin ja Jonatanin Saulin pojan vĂ€lillĂ€.:Ć|‚o  HĂ€nen huoneestansa annettakaan meille seitsemĂ€n miestĂ€ hirttÀÀksemme heitĂ€ \Herran\ edessĂ€ Saulin Gibeassa, \Herran\ valitun. Kuningas sanoi, minĂ€ annan heidĂ€t teille.^Ć{ƒ7  He sanoivat kuninkaalle, sen miehen, joka meitĂ€ hukutti ja aikoi semmoista meitĂ€ vastaan, ettĂ€ meidĂ€n piti tuleman niin hĂ€vitetyksi, ettei meidĂ€n pitĂ€nyt seisovaiset oleman kaikissa Israelin maan rajoissa. %ł­%Æ‚  Ja otti sieltĂ€ Saulin luut ja hĂ€nen poikansa Jonatanin luut; ja he kokosivat myös niiden luut, jotka ripustetut olivat;‚ƃ  Ja David lĂ€ksi matkaan ja otti Saulin ja hĂ€nen poikansa Jonatanin luut Jabeksen asuvilta Gileadissa, jotka he Betsanin kadulta varastaneet olivat, jossa Philistealaiset heitĂ€ ripustaneet olivat siihen aikaan, kuin he surmasivat Saulin Gilboassa;_Ɓ9  Ja ilmoitettiin Davidille, mitĂ€ Ritspa, Aijan tytĂ€r, Saulin jalkavaimo, tehnyt oli.‚ƃ{  Niin Ritspa Aijan tytĂ€r otti sĂ€kin ja levitti sen kalliolle elon alusta, siihenasti ettĂ€ vesi olis pisaroinnut taivaasta heidĂ€n pÀÀllensĂ€, eikĂ€ sallinut taivaan lintuja tulla heidĂ€n pÀÀllensĂ€ pĂ€ivĂ€llĂ€, eikĂ€ metsĂ€n petoja yöllĂ€.cĆƒA  Ja hĂ€n antoi ne Gibeonilaisten kĂ€siin, ja he hirttivĂ€t ne vuorella \Herran\ eteen. Ja ne seitsemĂ€n lankesivat yhdellĂ€ haavalla: ja niin he surmattiin ensimĂ€isinĂ€ pĂ€ivinĂ€ elonajasta, ohran leikkaamisen alussa. AĘăAÆ‚7  Ja sen jĂ€lkeen tapahtui, ettĂ€ sota taas nousi Gobissa Philistealaista vastaan; ja Sibekai Husathilainen löi Saphan, joka myös oli Raphan lapsia.vƃg  Mutta Abisai ZeruJan poika autti hĂ€ntĂ€, ja löi Philistealaisen, ja tappoi hĂ€nen. Niin Davidin palveliat vannoivat hĂ€nelle ja sanoivat: ei sinun pidĂ€ enÀÀ menemĂ€n meidĂ€n kanssamme sotaan, ettet valkeutta Israelissa sammuttaisi.Æ‚7  Niin Jesbibenob, joka oli Raphan lapsia, jonka keihÀÀn ota painoi kolmesataa sikliĂ€ vaskea, ja jolla oli uudet sota-aseet, alkoi surmata Davidin.Æ‚  Niin taas nousi Philistealaisten sota Israelia vastaan. Ja David meni sotimaan palvelioinensa Philistealaisia vastaan; ja David vĂ€syi.hƃK  Ja he hautasivat Saulin ja hĂ€nen poikansa Jonatanin luut BenJaminin maahan Zelaan, hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Kisin hautaan, ja he tekivĂ€t kaikki niinkuin kuningas heille kĂ€skenyt oli: ja niin Jumala sovitettiin sitte maakunnalle. „:^ƒĘ„VƁ'  Ja sanoi: \Herra\ on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;"Æ  ‚A  Ja David puhui \Herralle\ nĂ€mĂ€t veisun sanat sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona \Herra\ oli hĂ€nen vapahtanut kaikkein vihollistensa kĂ€sistĂ€ ja Saulin kĂ€sistĂ€,{Æ q  NĂ€mĂ€t neljĂ€ olivat syntyneet Raphalle Gatissa; ja he lankesivat Davidin ja hĂ€nen palveliainsa kĂ€tten kautta.ZÆ /  Ja kuin hĂ€n pilkkasi Israelia, löi hĂ€nen Jonatan Davidin veljen Simean poika.XÆ ƒ+  SitĂ€lĂ€hin nousi vielĂ€ sota Gatissa; ja siellĂ€ oli pitkĂ€ mies, jolla oli kuusi sormea kĂ€sissĂ€ ja kuusi varvasta jaloissa, se on yhteen lukien neljĂ€kolmattakymmentĂ€; hĂ€n oli myös syntynyt Raphalle.BÆ ‚  Niin sota vielĂ€ nousi Gobissa Philistealaisia vastaan; ja Elhanan Jaere Oregiminin poika BetlehemilĂ€inen löi Gatilaisen Goljatin, jonka keihÀÀn varsi oli niinkuin joku kangasorsi. '=Üy%iÿ…'[Ɓ1  HĂ€n notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiĂ€ pimeys oli hĂ€nen jalkainsa alla.wƁi  Savu suitsi hĂ€nen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hĂ€nen suustansa, niin ettĂ€ hiilet siitĂ€ syttyivĂ€t.gƁI  Maa jĂ€risi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he vĂ€risivĂ€t, kuin hĂ€n vihastui.8Æ‚k  Ahdistuksessani minĂ€ avukseni huudan \Herraa\, ja minun Jumalani tykö minĂ€ huudan; niin hĂ€n kuulee minun ÀÀneni templissĂ€nsĂ€, ja minun parkuni tulee hĂ€nen korviinsa.QƁ  Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennĂ€ttivĂ€t minun.`Ɓ;  SillĂ€ kuoleman aallot ovat minun piirittĂ€neet, ja Belialin ojat peljĂ€ttivĂ€t minun.^Ɓ7  YlistettĂ€vÀÀ \Herraa\ minĂ€ avukseni huudan; ja minĂ€ vapahdetaan vihollisistani.?Æ‚y  Jumala on minun vahani, johon minĂ€ turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vÀÀryydestĂ€. D„Ięč]ÀfűžDWÆ )  HĂ€n vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillĂ€ hĂ€n mielistyi minuun.WƁ)  Ne ennĂ€ttivĂ€t minun tuskapĂ€ivĂ€nĂ€ni; mutta \Herra\ tuli minun turvakseni.kƁQ  HĂ€n vapahti minun vĂ€kevistĂ€ vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua vĂ€kevĂ€mmĂ€t.WƁ)  HĂ€n lĂ€hetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistĂ€.Æ‚-  Ja niin ilmestyivĂ€t meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat \Herran\ kovasta nuhtelemisesta ja hĂ€nen sieramiensa hengen puhalluksesta.YƁ-  HĂ€n ampui nuolia ja hajoitti heitĂ€, hĂ€n iski leimaukset ja peljĂ€tti heitĂ€.AÆ  \Herra\ jylisti taivaassa, YlimmĂ€inen antoi pauhinansa.IƁ  SiitĂ€ kirkkaudesta hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ paloivat tuliset hiilet.YƁ-  HĂ€n pani pimeyden majaksi ympĂ€rillensĂ€, ja paksut ja vedestĂ€ mustat pilvet.XƁ+  Ja hĂ€n astui Kerubimin pÀÀlle ja lensi, ja nĂ€kyi tuulen sulkain pÀÀllĂ€. 4”8Àvț­Yë4fÆ*G  SillĂ€ sinun kauttas minĂ€ sotavĂ€en lĂ€vitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.KÆ)  SillĂ€ sinĂ€ \Herra\ olet valkeuteni: \Herra\ valaisee pimeyteni.kÆ(Q  SinĂ€ vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmĂ€s ovat korkeita vastaan, ja sinĂ€ nöyryytĂ€t ne.QÆ'  Puhdasten kanssa sinĂ€ olet puhdas, ja nurjain kanssa sinĂ€ olet nurja.NÆ&  PyhĂ€in kanssa sinĂ€ olet pyhĂ€, ja toimellisten kanssa toimellinen.uÆ%e  SentĂ€hden kostaa \Herra\ minulle vanhurskauteni perĂ€stĂ€, puhtauteni jĂ€lkeen hĂ€nen silmĂ€insĂ€ edessĂ€.GÆ$  Vaan olen vakaa hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja vĂ€ltĂ€n vÀÀryyttĂ€:uÆ#e  SillĂ€ kaikki hĂ€nen oikeutensa ovat silmĂ€ni edessĂ€, ja hĂ€nen kĂ€skyjĂ€nsĂ€ en minĂ€ tyköÀni hylkÀÀ,YÆ"-  SillĂ€ minĂ€ pidĂ€n \Herran\ tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.iÆ!M  \Herra\ maksoi minulle vanhurskauteni jĂ€lkeen, hĂ€n antoi minulle kĂ€tteni puhtauden jĂ€lkeen. ZxÂh˜:ÍZpÆ3[ ' MinĂ€ hukutan heidĂ€t ja runtelen, ettei heidĂ€n pidĂ€ nouseman; heidĂ€n tĂ€ytyy kaatua jalkaini alle.jÆ2O & MinĂ€ ajan vihollisiani takaa ja hĂ€vitĂ€n heitĂ€, Ja en palaja ennenkuin minĂ€ heidĂ€t hukutan.[Æ11 % SinĂ€ levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapÀÀni livistyneet.tÆ0c $ Ja sinĂ€ annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinĂ€ nöyryytĂ€t minun, teet sinĂ€ minun suureksi.VÆ/' # HĂ€n opettaa kĂ€teni sotimaan ja kĂ€sivarteni vaskijoutsea jĂ€nnittĂ€mÀÀn.WÆ.) " HĂ€n tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni pÀÀlle.RÆ- ! Jumala on vĂ€kevyyteni ja voimani: hĂ€n avaa minun tieni tĂ€ydellisesti.^Æ,7  SillĂ€ kuka on Jumala, paitsi \Herraa\? ja kuka on kallio paitsi meidĂ€n Jumalaamme?Æ+‚  Jumalan tie on tĂ€ydellinen, \Herran\ puhe tulella koeteltu: hĂ€n on kaikkein kilpi, jotka hĂ€nen pÀÀllensĂ€ uskaltavat. I&1<GR]hs~‰”ŸȘ”ÀËÖáìś  *4>HR\fpz„Ž˜ąŹ¶ÀÊÔȚèòü$.8BLV`jt~ˆ’œŠ°șÄÎŰâìöĄ«”żÉÔßêő    #i  #j  #k  #l  #m  #n   #o   #p   #i  #j  #k  #l  #m  #n   #o   #p   #q   #r   #s  #t  #u  #v  #w  #x  #y  #z  #{  #|  #}  #~  #  #€   #   #‚   #ƒ   #„   #…   #†   #‡   #ˆ   #‰   #Š   #‹   #Œ   #   #Ž   #   #   #‘   #’   #“   #”   #•   #–   #—   #˜   #™   #š   #›   #œ   #   #ž   #Ÿ   !#    "#Ą   ##ą   $#Ł   %#€   &#„   '#Š   (#§   )#š   *#©   +#Ș   ,#«   -#Ź   .#­   /#ź   0#Ż   1#°   2#± ~;ßdŚ>Ë~JÆ< 0 Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,pÆ;[ / \Herra\ elÀÀ, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!@Æ:} . Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistĂ€nsĂ€.SÆ9! - Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua. Æ8‚ , SinĂ€ pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pÀÀksi: se kansa, jota en minĂ€ tuntenut, palvelee minua.xÆ7k + MinĂ€ survon heitĂ€ niinkuin maan tomun, ja muserran heidĂ€n rikki ja hajoitan heidĂ€t niinkuin loan kaduilta.YÆ6- * He huutavat, vaan ei ole auttajaa: \Herran\ tykö, mutta ei hĂ€n vastaa heitĂ€.QÆ5 ) Ja sinĂ€ annat minulle viholliseni kaulan; ja minĂ€ kadotan vainoojani.nÆ4W ( SinĂ€ valmistat minun voimalla sotaan, sinĂ€ taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan. !aűgłGŹ!ÆC‚  Niinkuin valkeus on aamulla, kuin aurinko koittaa, varhain ilman pilvetĂ€, ja paisteesta sateen jĂ€lkeen ruoho kasvaa maasta.ÆB‚)  Israelin Jumala on sanonut minulle, Israelin turva on minulle puhunut, ihmisten hallitsiasta, vanhurskaasta, joka hallitsee Jumalan pelvossa.iÆAM  \Herran\ Henki on puhunut minun kauttani, ja hĂ€nen sanansa on tapahtunut minun kieleni kautta.0Æ@ ‚]  Ja nĂ€mĂ€t ovat Davidin viimeiset sanat. David, Isain poika, sanoi, se mies sanoi, joka korotettu on, Jakobin Jumalan voideltu, ja suloinen Israelin psalmein veisaaja: Æ?‚ 3 Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hĂ€nen siemenellensĂ€ ijankaikkisesti.fÆ>G 2 SentĂ€hden minĂ€ kiitĂ€n sinua \Herra\ pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.Æ=‚1 1 Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistĂ€, jotka karkaavat minua vastaan, sinĂ€ pelastat minua vĂ€kivaltaisesta miehestĂ€. G °û)G^ÆHƒ7  SitĂ€lĂ€hin oli Eleatsar Dodon poika Ahohin pojan, niiden kolmen sankarien keskellĂ€ Davidin kanssa, kuin he pilkkasivat Philistealaisia, jotka olivat sinne kokoontuneet sotaan, ja Israelin miehet menivĂ€t ylös.NÆGƒ  NĂ€mĂ€t ovat Davidin sankarien nimet: Josebbaselet Tahkemonilainen, ylimmĂ€inen pÀÀmiehistĂ€: hĂ€n oli se AdoniEtsnilĂ€inen, joka nousi kahdeksaasataa vastaan, jotka tapettiin yhdellĂ€ erĂ€llĂ€.1ÆF‚]  Mutta jos joku tahtoo tarttua niihin, hĂ€nellĂ€ pitÀÀ tĂ€ydellisesti oleman rauta ja keihÀÀn varsi; ja ne pitÀÀ kokonansa poltettaman tulella heidĂ€n sioissansa.mÆEU  Mutta ilkiĂ€t ihmiset kaikki hĂ€vitetÀÀn niinkuin orjantappurat, joihin ei taideta kĂ€sin ruveta.\ÆDƒ3  Eikö minun huoneeni ole niin Jumalan tykönĂ€? SillĂ€ hĂ€n on tehnyt ijankaikkisen liiton minun kanssani, kaikella muodolla lujan ja vahvan; sillĂ€ se on kaikki minun autuuteni ja haluni; eikö se ole kasvava? [OÖ&Ć[gÆNI  Ja David himoitsi ja sanoi: kuka tuo minulle juoda vettĂ€ Betlehemin kaivosta portin tyköÀ.^ÆM7  Mutta David oli siihen aikaan linnassa, ja Philistealaisten kansa oli BetlehemissĂ€.,ÆL‚S  Ja nĂ€mĂ€t kolme ylimmĂ€istĂ€ kolmenkymmenen keskellĂ€ tulivat alas elonaikana Davidin tykö Adullamin luolaan; ja Philistealaisten leiri oli Rephaimin laaksossa.vÆKg  Silloin seisoi hĂ€n keskellĂ€ sarkaa ja varjeli sen, löi Philistealaiset, ja \Herra\ antoi suuren autuuden.LÆJƒ  HĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ oli Samma Agen Hararilaisen poika: koska Philistealaiset kokosivat itsensĂ€ yhteen kylÀÀn ja siellĂ€ oli yksi peltosarka tĂ€ynnĂ€ herneitĂ€, ja kansa pakeni Philistealaisia;]ÆIƒ5  Se nousi ja löi Philistealaiset, siihenasti ettĂ€ hĂ€nen kĂ€tensĂ€ vĂ€syi ja puuntui miekasta. Ja \Herra\ antoi suuren autuuden siihen aikaan, niin ettĂ€ kansa palasi hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ ainoasti ryöstĂ€mÀÀn. *'|*UÆSƒ%  Ja Benaja Jojadan poika, kuuluisan miehen poika suurista töistĂ€nsĂ€ Kabselista löi kaksi Moabin vĂ€kevÀÀ niinkuin jalopeuraa, ja hĂ€n meni alas ja löi yhden jalopeuran kaivon tykönĂ€ lumen aikana.vÆRg  Ja kaikkein jaloin kolmen keskellĂ€ ja oli heidĂ€n pÀÀmiehensĂ€, mutta ei hĂ€n tullut niiden kolmen tykö.'ÆQ‚I  Abisai Joabin veli ZeruJan poika oli myös ylimmĂ€inen kolmen keskellĂ€, hĂ€n nosti keihÀÀnsĂ€ ja löi kolmesataa, ja oli myös ylistetty kolmen keskellĂ€,nÆPƒW  Ja sanoi: \Herra\, olkoon se minusta kaukana, ettĂ€ minĂ€ se tekisin: eikö tĂ€mĂ€ ole niiden miesten veri, jotka itsensĂ€ antoivat hengenvaaraan ja sinne menivĂ€t? Ja ei tahtonut sitĂ€ juoda. TĂ€mĂ€n tekivĂ€t ne kolme sankaria.cÆOƒA  Niin ne kolme sankaria menivĂ€t Philistealaisten leiriin ja ammensivat vettĂ€ Betlehemin kaivosta, joka on portin tykönĂ€, kantoivat ja toivat Davidille; mutta ei hĂ€n tahtonut sitĂ€ juoda, vaan kaasi \Herran\ eteen, Ă0Н_'ïX6Æ^i  Abialbon Arbatilainen, Asmavet Barhumilainen;5Æ]g  Benaja Pirtagonilainen, Hiddai Gasin ojista;\Æ\3  Heleb Baenan poika Netophatilainen, Ittai Ribain poika BenJaminin lasten Gibeasta;5Æ[g  Salmon Ahohilainen, Maharai Netophatilainen;5ÆZg  Abieser Anatotilainen, Mebunai Husatilainen;;ÆYs  Helets Paltilainen, Ira Ikeksen Tekoalaisen poika;0ÆX]  Samma Harodilainen, Elika Harodilainen;]ÆW5  Asahel, Joabin veli, kolmenkymmenen keskellĂ€, Elhanan Dodonin poika BetlehemistĂ€;ÆV‚  Ja oli jalompi kuin ne kolmekymmentĂ€ mutta ei hĂ€n tullut niiden kolmen tykö; ja David asetti hĂ€nen salaiseksi neuvonantajaksensa.XÆU+  NĂ€mĂ€t teki Benaja Jojadan poika, ja oli ylistetty kolmen sankarin keskellĂ€,^ÆTƒ7  Ja hĂ€n löi hirmuisen Egyptin miehen, jolla oli keihĂ€s kĂ€dessĂ€, mutta hĂ€n meni hĂ€nen tykönsĂ€ seipÀÀllĂ€, ja tempasi Egyptin miehen kĂ€destĂ€ keihÀÀn, ja löi hĂ€nen kuoliaaksi omalla keihÀÀllĂ€nsĂ€. „‚'óșX'ÜK„CÆhƒ  Ja kuningas sanoi Joabille sodanpÀÀmiehellensĂ€: mene nyt kaikkein Israelin sukukuntain ympĂ€ri, ruveten Danista BerSebaan asti, ja lue kansa, ettĂ€ minĂ€ tietĂ€isin kansan paljouden. Æg ‚  Ja \Herran\ viha taas julmistui Israelia vastaan ja hĂ€n kehoitti Davidin heidĂ€n keskellensĂ€, sanoen: mene ja lue Israel ja Juuda.HÆf ' Uria HetilĂ€inen. Kaikki yhteen seitsemĂ€nneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€..ÆeY & Ira JitrilĂ€inen, Gareb JitrilĂ€inen;_Æd9 % Zelek Ammonilainen; Naharai Beerotilainen, Joabin ZeruJan pojan sota-asetten kantaja,6Æci $ Jigal Natanin poika Zobasta, Bani Gadilainen;1Æb_ # Hesrai Karmelilainen, Paerai Arbilainen;XÆa+ " Eliphelet Maakatin pojan Ahasbain poika, Eliam Ahitophelin Gilonilaisen poika;=Æ`w ! Samma Hararilainen, Ahiam Sararin poika Ararilainen;;Æ_s  Eliaheba Saalbonilainen Jasennin Jonathanin pojan; jËZȘÆn‚  Ja kĂ€vivĂ€t kaiken maan ympĂ€ri, ja tulivat yhdeksĂ€n kuukauden ja kahdenkymmenen pĂ€ivĂ€n perĂ€stĂ€ Jerusalemiin jĂ€llensĂ€.,Æm‚S  Ja tulivat vahvaan kaupunkiin Tyroon ja kaikkiin HevilĂ€isten ja Kanaanealaisten kaupunkeihin. Sitte he lĂ€ksivĂ€t sieltĂ€ etelĂ€n puolelle Juudaa BerSebaan asti;nÆlW  Ja tulivat Gileadiin ja alhaiseen maahan Hadsiin, sitte tulivat he DanJaniin ja Zidonia ympĂ€rinsĂ€;Æk‚1  Ja he menivĂ€t Jordanin ylitse ja sioittivat itsensĂ€ Aroeriin, oikialle puolelle sitĂ€ paikkaa, joka on keskellĂ€ Gadin ojaa, Jaeserin tykönĂ€;&Æj‚G  Mutta kuninkaan sana vahvistui Joabia ja sodanpÀÀmiehiĂ€ vastaan. Niin Joab ja sotajoukon pÀÀmiehet menivĂ€t kuninkaan tyköÀ lukemaan Israelin kansaa.hÆiƒK  Joab sanoi kuninkaalle: \Herra\ sinun Jumalas enetköön siihen kansaan sata kertaa sen verran kuin siinĂ€ nyt on, ettĂ€ herrani kuninkaan silmĂ€t sen nĂ€kisivĂ€t; mutta mitĂ€ iloa on herrallani kuninkaalla siitĂ€ asiasta? KINĘKÆr‚  Mene ja puhu Davidille: nĂ€in sanoo \Herra\: kolme minĂ€ panen sinun etees; valitse itselles niistĂ€ yksi, jonka minĂ€ sinulle teen.nÆqW  Ja kuin David huomeneltain nousi, tuli \Herran\ sana prophetan Gadin Davidin nĂ€kiĂ€n tykö, sanoen:wÆpƒi  Ja Davidin sydĂ€n tykytti sitte kuin kansa luettu oli, ja David sanoi \Herralle\: minĂ€ olen sangen suuresti syntiĂ€ tehnyt, ettĂ€ minĂ€ sen tein. \Herra\, kÀÀnnĂ€ nyt palvelias pahateko pois; sillĂ€ minĂ€ olen tehnyt sangen tyhmĂ€sti.3Æo‚a  Ja Joab antoi kuninkaalle kansan luvun, ja Israelissa oli kahdeksansataa tuhatta vahvaa miekan ulosvetĂ€vÀÀ sotamiestĂ€; mutta Juudassa oli viisisataa tuhatta miestĂ€. #Łé,#‚Æv„  Ja kuin enkeli ojensi kĂ€tensĂ€ Jerusalemin ylitse, kadottaaksensa hĂ€ntĂ€, niin \Herra\ katui sitĂ€ pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa hĂ€vitti: kyllĂ€ jo on; pidĂ€ nyt kĂ€tes alallansa. Ja \Herran\ enkeli oli Araunan Jebusilaisen riihen tykönĂ€.9Æu‚m  Ja \Herra\ antoi ruttotaudin tulla Israeliin, ruveten aamulla niin mÀÀrĂ€ttyyn aikaan asti; ja kansaa kuoli Danista niin BerSebaan asti, seitsemĂ€nkymmentĂ€ tuhatta miestĂ€.6Æt‚g  David sanoi Gadille: minulla on sangen suuri ahdistus; mutta salli meidĂ€n langeta \Herran\ kĂ€siin, sillĂ€ [Herran] armo on suuri. En minĂ€ tahdo langeta ihmisten kĂ€siin.‚YÆs…-  Gad tuli Davidin tykö, ilmoitti ja sanoi hĂ€nelle: tahdotkos ettĂ€ nĂ€lkĂ€ tulee seitsemĂ€ksi ajastajaksi maakunnalles, taikka ettĂ€s kolme kuukautta pakenet vihamiestes edellĂ€ ja he ajavat sinua takaa, eli ettĂ€ rutto on kolme pĂ€ivÀÀ sinun maallas? Niin ota nyt vaari, ja katso, mitĂ€ minĂ€ hĂ€nelle vastaan, joka minun lĂ€hetti. Êy,{ʁ-Æ{‚U  Ja sanoi: miksi herrani kuningas tulee palveliansa tykö? David sanoi: riihtĂ€ ostamaan sinulta, rakentaakseni \Herralle\ alttaria, ettĂ€ vitsaus lakkais kansasta.-Æz‚U  Mutta kuin Arauna kÀÀnsi itsensĂ€, nĂ€ki hĂ€n kuninkaan palvelioinensa tulevan tykönsĂ€; niin Arauna lĂ€ksi ulos ja lankesi kasvoillensa maahan kuninkaan eteen,JÆy  Ja David meni kohta niinkuin Gad sanoi ja \Herra\ oli kĂ€skenyt.Æx‚  Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ tuli Gad Davidin tykö ja sanoi hĂ€nelle: mene ja rakenna \Herralle\ alttari Jebusilaisen Araunan riiheen.wÆwƒi  Kuin David nĂ€ki enkelin, joka kansaa löi, sanoi hĂ€n \Herralle\: katso, minĂ€ olen syntiĂ€ tehnyt ja minĂ€ olen sen pahan tehnyt: mitĂ€ nĂ€mĂ€t lampaat ovat tehneet? Anna siis kĂ€tes olla minua vastaan ja minun isĂ€ni huonetta vastaan. E  !+6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëő    4#ł   5#Ž   #”  #¶  #·  #ž  #č  #ș  #»    4#ł   5#Ž   #”  #¶  #·  #ž  #č  #ș  #»  #Œ   #œ   #Ÿ   #ż   #À   #Á  #  #Ă  #Ä  #Ć  #Æ  #Ç  #È  #É  #Ê  #Ë  #Ì  #Í  #Î  #Ï  #Đ  #Ń  #Ò  #Ó   #Ô  !#Ő  "#Ö  ##Ś  $#Ű  %#Ù  &#Ú  '#Û  (#Ü  )#Ę  *#Ț  +#ß  ,#à  -#á  .#â   #ă  #ä  #ć  #æ  #ç  #è  #é  #ê   #ë   #ì   #í   #î   #ï  #đ  #ń  #ò  #ó  #ô  #ő  #ö  #ś ƒHżČƒÇ ‚# Ja kuin kuningas David oli vanhentunut ja ijĂ€lliseksi joutunut, ei hĂ€n voinut itsiĂ€nsĂ€ lĂ€mmittÀÀ, ehkĂ€ hĂ€n vaatteilla peitettiin.Æ‚%  Ja rakensi \Herralle\ siinĂ€ alttarin ja uhrasi polttouhreja ja kiitosuhreja; ja \Herra\ leppyi maakunnalle, ja vitsaus lakkasi Israelissa.‚ Æ~„  Mutta kuningas sanoi Araunalle: ei suinkaan, vaan minĂ€ ostan sen tĂ€ydellisesti sinulta hinnalla; sillĂ€ en minĂ€ tee \Herralle\ polttouhria siitĂ€, joka minulle lahjaksi on annettu. Niin osti David riihen ja hĂ€rjĂ€n viidellĂ€kymmenellĂ€ hopiasiklillĂ€,Æ}‚  NĂ€mĂ€t kaikki, kuningas, antaa Arauna kuninkaalle. Ja Arauna sanoi kuninkaalle: \Herra\ sinun Jumalas leppyköön sinulle.4Æ|‚c  Arauna sanoi Davidille: herrani kuningas ottakaan ja uhratkaan niinkuin hĂ€nelle kelpaa. Katso, tĂ€ssĂ€ on hĂ€rkĂ€ polttouhriksi, reet ja kaikki hĂ€rkĂ€in kalut haloiksi. n‚CnQÇ ƒ  Ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ei tahtonut tehdĂ€ hĂ€ntĂ€ surulliseksi elĂ€issĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€n olis sanonut: kuinkas niin teet? Ja hĂ€n oli myös sangen ihanainen; ja oli hĂ€nen synnyttĂ€nyt Absalomin jĂ€lkeen.<Ç ‚u  Mutta Adonia Haggitin poika korotti itsensĂ€ ja sanoi: minĂ€ tahdon olla kuningas; ja rakensi itsellensĂ€ vaunut ja hevosmiehiĂ€, ja viisikymmentĂ€ miestĂ€ juoksemaan edellĂ€nsĂ€.|Ç u  Ja se oli sangen ihanainen piika, ja hĂ€n korjasi kuningasta ja palveli hĂ€ntĂ€, vaan ei kuningas tuntenut hĂ€ntĂ€.Ç ‚  Ja he etsivĂ€t ihanan piian kaikista Israelin rajoista; ja he löysivĂ€t Abisagin Sunemista, ja veivĂ€t hĂ€net kuninkaan tykö.nÇ ƒY  Niin sanoivat hĂ€nen palveliansa hĂ€nelle: anna heidĂ€n etsiĂ€ herralleni kuninkaalle piika, joka neitsy on, joka seisois kuninkaan edessĂ€, ja korjaisi hĂ€ntĂ€ ja makais hĂ€nen sylissĂ€nsĂ€, ja lĂ€mmittĂ€is herraani, kuningasta. €˜ $ż€gÇ  K Niin tule nyt, minĂ€ annan sinulle neuvoa, ettĂ€s vapahtaisit sielus ja poikas Salomon sielun.-Ç  ‚W Niin puhui Natan BatSeballe Salomon Ă€idille, sanoen: etkös ole kuullut Adoniaa Haggitin poikaa tulleeksi kuninkaaksi? ja herramme David ei siitĂ€ mitÀÀn tiedĂ€;bÇ  A Mutta Natan prophetaa, ja Benajaa ja sankareita, ja veljeĂ€nsĂ€ Salomoa hĂ€n ei kutsunut.eÇ ƒG Ja kuin Adonia uhrasi lampaita ja hĂ€rkiĂ€ ja myös syötettyĂ€ karjaa Soheletin kiven tykönĂ€, joka on lĂ€snĂ€ Rogelin kaivoa, kutsui hĂ€n kaikki veljensĂ€, kuninkaan pojat, ja kaikki Juudan miehet kuninkaan palveliat.Ç ‚  Mutta Zadok pappi, ja BenaJa Jojadan poika, ja Natan propheta, ja Simei, ja Rei, ja Davidin sankarit ei olleet Adonian kanssa.eÇ G  Ja hĂ€n puhui Joabin ZeruJan pojan kanssa ja papin Abjatarin kanssa; ja he auttivat Adoniaa. „țŠ°ő„nÇ Y  Mutta nyt, katso, Adonia on tullut kuninkaaksi, ja herrani kuningas, et sinĂ€ siitĂ€ mitÀÀn tiedĂ€.7Ç ‚k  HĂ€n sanoi hĂ€nelle: herrani, sinĂ€ vannoit piialles \Herran\ sinun Jumalas kautta: sinun poikas Salomo pitÀÀ oleman kuningas minun jĂ€lkeeni ja istuman minun istuimellani?]Ç 7  Ja BatSeba nöyryytti itsensĂ€ ja kumarsi kuningasta. Kuningas sanoi: mitĂ€s tahdot?wÇ k  Ja BatSeba meni kamariin kuninkaan tykö, ja kuningas oli juuri vanha; ja Abisag Sunemista palveli Kuningasta.qÇ  _  Katso, sinun vielĂ€ siellĂ€ puhuissas kuninkaan kanssa, tulen minĂ€ myös perĂ€ssĂ€s ja tĂ€ytĂ€n puhees.~Ç  ƒy Mene ja kĂ€y kuningas Davidin tykö, ja sano hĂ€nelle: herrani kuningas, etkös ole vannonut ja sanonut piialles: sinun poikas Salomo pitÀÀ oleman kuningas minun jĂ€lkeeni ja istuman minun istuimellani? Miksi siis Adonia on kuninkaaksi tullut? Q.jâŒŰQÇ ‚  Ja Natan sanoi: herrani kuningas, sanoitkos: Adonia pitÀÀ oleman kuningas minun jĂ€lkeeni ja istuman minun istuimellani?0Ç ‚]  Ja he ilmoittivat kuninkaalle sanoen: katso, Natan propheta on tÀÀllĂ€. Ja kuin hĂ€n tuli sisĂ€lle kuninkaan eteen, lankesi hĂ€n maahan kasvoillensa kuninkaan eteen.SÇ #  Ja katso, vielĂ€ hĂ€nen puhuissansa kuninkaan kanssa, tuli Natan propheta.Ç ‚  Muutoin tapahtuu, kuin herrani kuningas isĂ€insĂ€ kanssa nukkunut on, niin tĂ€ytyy minun ja poikani Salomon vialliset olla.@Ç ‚}  Mutta sinĂ€, Herrani kuningas, koko Israelin silmĂ€t katsovat sinun pÀÀlles, ettĂ€s ilmoittaisit heidĂ€n edessĂ€nsĂ€, kuka on istuva herrani kuninkaan istuimella hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€.NÇ ƒ  HĂ€n on uhrannut hĂ€rkiĂ€ ja syötettyĂ€ karjaa, ja monta lammasta, ja on kutsunut kaikki kuninkaan pojat, ja papin AbJatarin, ja Joabin sodanpÀÀmiehen; mutta palveliaas Salomoa ei hĂ€n kutsunut. ”ÚVŸ”Ç ‚  Ja kuningas vannoi ja sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, joka minun sieluni on pÀÀstĂ€nyt kaikkinaisesta ahdistuksesta;~Ç y  Kuningas David vastasi ja sanoi: kutsukaat minulle BatSeba. Ja hĂ€n tuli kuninkaan eteen ja seisoi kuninkaan edessĂ€.3Ç ‚c  Onko se niin herraltani kuninkaalta kĂ€sketty, ja et sinĂ€ ole sitĂ€ asiata antanut tietÀÀ palvelialles, kuka herrani kuninkaan istuimella hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ on istuva?Ç }  Mutta minua sinun palveliaas, ja pappia Zadokia, ja BenaJaa Jojadan poikaa, ja palveliaas Salomoa ei ole hĂ€n kutsunut.‚"Ç „A  SillĂ€ hĂ€n on tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ mennyt ja uhrannut hĂ€rkiĂ€, ja syötettyjĂ€ karjaa, ja monta lammasta, ja on kutsunut kaikki kuninkaan pojat ja sodanpÀÀmiehet, niin myös papin AbJatarin, ja katso, he syövĂ€t ja juovat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja sanovat: onneksi kuninkaalle Adonialle! » ęT»Ç! ‚' " Ja Zadok pappi ja Natan propheta voidelkaan hĂ€nen Israelin kuninkaaksi. Ja soittakaat basunalla ja sanokaat: onneksi kuninkaalle Salomolle!%Ç  ‚G ! Ja kuningas sanoi heille: ottakaat kanssanne teidĂ€n herranne palveliat, ja asettakaat poikani Salomo minun muulini pÀÀlle, ja viekÀÀt hĂ€ntĂ€ Gihoniin,Ç { Ja kuningas David sanoi: kutsukaat Zadok pappi, Natan propheta ja BenaJa Jojadan poika. Ja he tulivat kuninkaan eteen.Ç ‚  Niin BatSeba lankesi kasvoillensa maahan ja kumarsi kuningasta, sanoen: onneksi herralleni kuningas Davidille ijankaikkisesti!rÇ ƒa  Niinkuin minĂ€ sinulle \Herran\ Israelin Jumalan edessĂ€ vannonut olen ja sanonut: Salomo sinun poikas pitÀÀ oleman kuningas minun jĂ€lkeeni, ja hĂ€n pitÀÀ istuman minun istuimellani minun edestĂ€ni; niin minĂ€ teen tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€. ”;»K”Ç& ‚! ' ja pappi Zadok otti öljysarven majasta ja voiteli Salomon, ja he soittivat basunalla, ja kaikki kansa sanoi: onneksi kuningas Salomolle!5Ç% ‚g & Ja pappi Zadok, ja Natan propheta ja BenaJa Jojadan poika ja Kreti ja Pleti menivĂ€t alas, ja asettivat Salomon kuningas Davidin muulin pÀÀlle ja veivĂ€t hĂ€nen Gihoniin.3Ç$ ‚c % Niinkuin \Herra\ on ollut herrani kuninkaan kanssa, niin olkoon hĂ€n myös Salomon kanssa, ja tehköön hĂ€nen istuimensa suuremmaksi herrani, kuningas Davidin, istuinta.}Ç# w $ Niin vastasi BenaJa Jojadan poika kuninkaalle ja sanoi: Amen! Sanokaan myös niin \Herra\, herrani kuninkaan Jumala!AÇ" ‚ # Ja menkÀÀt ylös hĂ€nen perĂ€ssĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€n tulis ja istuis minun istuimellani, ja olis kuningas minun edestĂ€ni: ja minĂ€ kĂ€sken hĂ€nen olla Israelin ja Juudan pÀÀmiehenĂ€. źY„âqź?Ç+ ‚{ , Ja kuningas on lĂ€hettĂ€nyt hĂ€nen kanssansa papin Zadokin, ja prophetan Natanin, ja BenaJan Jojadan pojan, ja Kretit ja Pletit: he ovat hĂ€nen istuttaneet kuninkaan muulin pÀÀlle.nÇ* Y + Jonatan vastasi ja sanoi Adonialle: totisesti, herramme kuningas David on tehnyt Salomon kuninkaaksi.Ç) ‚9 * Ja kuin hĂ€n vielĂ€ puhui, katso, niin tuli Jonatan papin AbJatarin poika. Ja Adonia sanoi: tule, sillĂ€ sinĂ€ olet luja mies ja tuot hyviĂ€ sanomia.QÇ( ƒ ) Ja Adonia ja kaikki kutsutut, jotka hĂ€nen kanssansa olivat, kuulivat sen, ja he olivat jo atrioineet; ja kuin Joab kuuli basunan ÀÀnen, sanoi hĂ€n: mitĂ€ se meteli ja töminĂ€ tietÀÀ kaupungissa?#Ç' ‚C ( Ja kaikki kansa meni ylös hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€, ja kansa soitti huilulla, ja he olivat sangen suuresti iloissansa, ettĂ€ maa vapisi heidĂ€n ÀÀnestĂ€nsĂ€. j7ûì.ŸjQÇ1  2 Vaan Adonia pelkĂ€si Salomoa, nousi ja meni ja tarttui alttarin sarviin.mÇ0 W 1 Niin hĂ€mmĂ€styivĂ€t ja nousivat kaikki jotka Adonia kutsunut oli, ja menivĂ€t itsekukin tiellensĂ€.:Ç/ ‚q 0 On myös kuningas nĂ€in sanonut: kiitetty olkoon \Herra\ Israelin Jumala, joka tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on antanut vielĂ€ istuvan minun istuimellani, ettĂ€ minun silmĂ€ni sen nĂ€hneet ovat!‚ Ç. „ / Ja kuninkaan palveliat ovat myös menneet siunaamaan herraamme kuningas Davidia, sanoen: antakoon sinun Jumalas Salomolle paremman nimen kuin sinun nimes on, ja tehköön hĂ€nen istuimensa suuremmaksi kuin sinun istuimes on! Ja kuningas rukoili vuoteessansa.9Ç- q . VielĂ€ sitte istuu Salomo valtakunnan istuimella.EÇ, ƒ - Ja Zadok pappi ja Natan propheta ovat voidelleet hĂ€nen kuninkaaksi Gihonissa, ja he ovat sieltĂ€ menneet ylös iloissansa, niin ettĂ€ kaupunki tömisi. Se oli se meteli, kuin te kuulitte. Î>•$ÎSÇ6!  MinĂ€ menen kaiken maailman tietĂ€: niin rohkaise nyt itses, ja ole mies!nÇ5 Y  Ja kuin Davidin aika lĂ€hestyi, ettĂ€ hĂ€nen piti kuoleman, kĂ€ski hĂ€n pojallensa Salomolle, sanoen:%Ç4 ‚G 5 Ja kuningas Salomo lĂ€hetti ja tuotti hĂ€nen alas alttarilta, ja kuin hĂ€n tuli, rukoili hĂ€n kuningas Salomoa; mutta Salomo sanoi hĂ€nelle: mene huoneeses.OÇ3 ƒ 4 Salomo sanoi: jos hĂ€n tahtoo olla toimellinen mies, niin ei pidĂ€ yksikÀÀn karva hĂ€nestĂ€ lankeeman maan pÀÀlle; mutta jos jotain pahuutta hĂ€nessĂ€ löydetÀÀn, niin hĂ€nen pitÀÀ kuoleman.kÇ2 ƒS 3 Ja se ilmoitettiin Salomolle, sanoen: katso, Adonia pelkÀÀ kuningas Salomoa, ja katso, hĂ€n tarttui alttarin sarviin ja sanoi: vannokaan kuningas Salomo minulle tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ettei hĂ€n lyö palveliaansa kuoliaaksi miekalla. 7Ï­7‚rÇ9…_  Ja sinĂ€ myös tiedĂ€t, mitĂ€ Joab ZeruJan poika on tehnyt minulle, mitĂ€ hĂ€n teki kahdelle sodanpÀÀmiehelle Israelissa, Abnerille Nerin pojalle ja Amasalle Jeterin pojalle, jotka hĂ€n tappoi, ja vuodatti sodanveren rauhassa, ja antoi tulla sodanveren vyönsĂ€ pÀÀlle, joka oli hĂ€nen suolillansa, ja kenkĂ€insĂ€ pÀÀlle, jotka olivat hĂ€nen jaloissansa.‚Ç8„7  EttĂ€ \Herra\ vahvistais sanansa, jonka hĂ€n on minulle puhunut ja sanonut: jos sinun poikas kĂ€tkevĂ€t tiensĂ€, ettĂ€ he vaeltavat uskollisesti minun edessĂ€ni kaikesta sydĂ€mestĂ€nsĂ€ ja kaikesta sielustansa, niin ei sinulta ikĂ€nĂ€ pidĂ€ puuttuman mies Israelin istuimelta.‚-Ç7„U  Ja pidĂ€ mitĂ€ \Herra\ sinun Jumalas on kĂ€skenyt, niin ettĂ€s vaellat hĂ€nen teissĂ€nsĂ€ ja pidĂ€t hĂ€nen sÀÀtynsĂ€, kĂ€skynsĂ€, oikeutensa ja todistuksensa, niinkuin on kirjoitettu Moseksen laissa: ettĂ€s toimellisesti tekisit kaikki, mitĂ€ sinĂ€ teet, ja kuhunka sinĂ€ sinus kÀÀnnĂ€t, ČœÖŸČNÇ>  Niin nukkui David isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin Davidin kaupunkiin.7Ç=‚i  Mutta Ă€lĂ€ sinĂ€ anna hĂ€nen viatoinna olla, sillĂ€ sinĂ€ olet toimellinen mies ja tiedĂ€t, mitĂ€s teet hĂ€nelle, ettĂ€s lĂ€hetĂ€t hĂ€nen harmaat karvansa verissĂ€ hautaan.‚Ç<„#  Ja katso, sinun tykönĂ€s on Simei Geran poika Jeminin pojan Bahurimista, joka minua julmalla kirouksella kiroili mennessĂ€ni Mahanaimiin. Mutta hĂ€n tuli minua vastaan Jordanin tykönĂ€, silloin vannoin minĂ€ \Herran\ kautta ja sanoin: en minĂ€ tapa sinua miekalla.BÇ;‚  Ja tee Barsillain Gileadilaisen lapsille laupius, ettĂ€ he syövĂ€t sinun pöydĂ€ltĂ€s, sentĂ€hden ettĂ€ he pitivĂ€t itsensĂ€ minun tyköni, kun minĂ€ pakenin veljes Absalomin edestĂ€.aÇ:=  Tee toimes jĂ€lkeen, niin ettes anna hĂ€nen harmaita karvojansa rauhassa tulla hautaan. u8ÏCìêurÇD_  Nyt rukoilen minĂ€ yhden rukouksen sinulta, ettes minulta sitĂ€ kieltĂ€is. Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: puhu!~ÇCƒw  Ja hĂ€n sanoi: sinĂ€ tiedĂ€t, ettĂ€ valtakunta oli minun, ja kaikki Israel oli kÀÀntĂ€nyt kasvonsa minun puoleeni, ettĂ€ minĂ€ olisin kuningas; mutta nyt on valtakunta kÀÀntynyt ja on tullut veljeni omaksi: \Herralta\ on se hĂ€nelle tullut.TÇB#  Ja sanoi: minulla on jotakin puhumista sinun kanssas. BatSeba sanoi; puhu!ÇA‚  Mutta Adonia Haggitin poika tuli BatSeban Salomon Ă€idin tykö, joka sanoi: tuletkos rauhallisesti? HĂ€n sanoi: rauhallisesti;fÇ@G  Ja Salomo istui isĂ€nsĂ€ Davidin istuimella, ja hĂ€nen valtakuntansa vahvistettiin suuresti.DÇ?ƒ  Ja aika, jona David oli ollut Israelin kuningas, oli neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa. SeitsemĂ€n ajastaikaa oli hĂ€n kuningas Hebronissa, ja kolmeneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa Jerusalemissa. E  "-8CNXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ’šłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  #ù  #ú  #û  #ü  #ę  #ț   #ÿ  $  $  #ù  #ú  #û  #ü  #ę  #ț   #ÿ  $  $  $  $  $  $  $   $   $   $   $   $  $  $  $  $  $  $  $  $  $  $  $  $  $  $  $  $  $  $   $  !$  "$   $!  $"  $#  $$  $%  $&  $'  $(   $)   $*   $+   $,   $-  $.  $/  $0  $1  $2   $3  $4  $5  $6  $7  $8  $9  $:   $;   $<   $= 1t(m1bÇJƒ?  Niin vastasi kuningas Salomo ja sanoi Ă€idillensĂ€: miksi rukoilet Abisagia Sunemista Adonialle? Rukoile myös hĂ€nelle valtakuntaa: sillĂ€ hĂ€n on vanhin veljeni, ja hĂ€nellĂ€ on pappi AbJatar ja Joab ZeruJan poika.SÇI!  HĂ€n sanoi, annettakaan Abisag Sunemista veljelles Adonialle emĂ€nnĂ€ksi.$ÇH‚C  Ja hĂ€n sanoi: minĂ€ rukoilen vĂ€hĂ€n rukouksen sinulta, Ă€lĂ€ sitĂ€ minulta kiellĂ€. Kuningas sanoi hĂ€nelle: rukoile, Ă€itini: en minĂ€ sinulta kiellĂ€.‚ÇG„  Ja BatSeba tuli kuningas Salomon tykö, puhumaan hĂ€nen kanssansa Adonian puolesta; ja kuningas nousi ja meni hĂ€ntĂ€ vastaan, ja kumarsi hĂ€ntĂ€ ja istui istuimellensa. Ja kuninkaan Ă€idin eteen pantiin istuin, ja hĂ€n istui siihen hĂ€nen oikialle puolellensa.IÇF  BatSeba sanoi: oikein! minĂ€ puhun kuninkaalle sinun puolestas.ÇE‚  HĂ€n sanoi: puhu kuningas Salomolle, sillĂ€ ei hĂ€n sinulta kiellĂ€: ettĂ€ hĂ€n antais minulle Abisagin Sunemista emĂ€nnĂ€ksi. H^wđH$ÇO‚C  Ja niin Salomo ajoi AbJatarin pois, ettei hĂ€n olisi \Herran\ pappi; ettĂ€ \Herran\ sana tĂ€yettĂ€isiin, niinkuin hĂ€n Elin huoneesta puhunut oli Silossa.‚ÇN„/  Ja kuningas sanoi papille AbJatarille: mene Anatotiin pellolles, sillĂ€ sinĂ€ olet kuoleman mies. Mutta en minĂ€ tapa sinua tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, sillĂ€ sinĂ€ olet kantanut Herran \Jumalan\ arkkia isĂ€ni Davidin edessĂ€, ja sinĂ€ olet kĂ€rsinyt, mitĂ€ ikĂ€nĂ€ isĂ€ni on kĂ€rsinyt.fÇMG  Ja kuningas Salomo lĂ€hetti BenaJan Jojadan pojan; hĂ€n löi hĂ€ntĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n kuoli.cÇLƒA  Ja nyt, niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, joka minun vahvistanut on ja antanut minun istua isĂ€ni Davidin istuimella, joka minulle huoneen tehnyt on, niinkuin hĂ€n sanonut on, niin pitÀÀ Adonian tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ kuoleman.ÇK‚7  Ja kuningas Salomo vannoi \Herran\ kautta ja sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jollei Adonia ole puhunut tĂ€tĂ€ sanaa henkeĂ€nsĂ€ vastaan! ‡?oX‡MÇSƒ  Kuningas sanoi hĂ€nelle: tee niinkuin hĂ€n on sanonut, ja lyö hĂ€ntĂ€, ja hautaa hĂ€ntĂ€; ettĂ€s kÀÀnnĂ€t minusta ja minun isĂ€ni huoneesta sen viattoman veren pois, jonka Joab on vuodattanut.‚ÇR„!  Ja kuin BenaJa tuli \Herran\ majaan, sanoi hĂ€n hĂ€nelle: nĂ€in sanoo kuningas: mene tĂ€stĂ€ ulos. Vaan hĂ€n sanoi: en suinkaan, tĂ€ssĂ€ minĂ€ tahdon kuolla. Ja BenaJa ilmoitti sen kuninkaalle jĂ€lleen ja sanoi: niin on Joab sanonut ja niin hĂ€n on vastannut minua.LÇQƒ  Ja se ilmoitettiin kuningas Salomolle, ettĂ€ Joab oli paennut \Herran\ majaan, ja katso, hĂ€n seisoi alttarin tykönĂ€. Niin Salomo lĂ€hetti BenaJan Jojadan pojan ja sanoi: mene ja lyö hĂ€ntĂ€.=ÇP‚u  Ja tĂ€mĂ€ sanoma tuli Joabin eteen; sillĂ€ Joab piti itsensĂ€ Adonian puoleen, vaikka ei hĂ€n ollut Absalomin kanssa; niin pakeni Joab \Herran\ majaan ja tarttui alttarin sarviin. ±Ź·=±ÇW‚ # Ja kuningas asetti BenaJan Jojadan pojan hĂ€nen siaansa sotajoukon pÀÀlle; ja Zadokin papin asetti kuningas AbJatarin siaan.wÇVi " Ja BenaJa Jojadan poika karkasi hĂ€nen pÀÀllensĂ€ ja tappoi hĂ€nen; ja hĂ€n haudattiin korpeen huoneesensa.qÇUƒ] ! Ja heidĂ€n verensĂ€ tulkoon Joabin pÀÀn pÀÀlle ja hĂ€nen siemenensĂ€ pÀÀn pÀÀlle ijankaikkisesti. Mutta Davidille ja hĂ€nen siemenellensĂ€, hĂ€nen huoneellensa ja istuimellensa olkoon rauha \Herralta\ ijankaikkiseen aikaan!‚PÇT…  Ja \Herra\ maksakoon hĂ€nen verensĂ€ hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle, ettĂ€ hĂ€n on lyönyt kaksi miestĂ€, jotka hurskaammat ja paremmat olivat kuin hĂ€n, ja murhannut ne miekalla, niin ettei minun isĂ€ni David siitĂ€ mitÀÀn tietĂ€nyt: Abnerin Nerin pojan Israelin sodanpÀÀmiehen ja Amasan Jeterin pojan Juudan sodanpÀÀmiehen. .Wšî(Ž.]Ç]5 ) Ja Salomolle sanottiin Simein menneeksi Jerusalemista Gatiin ja tulleeksi jĂ€lleen.Ç\‚' ( Niin Simei nousi ja satuloitsi aasinsa, ja lĂ€ksi Gatiin Akiksen tykö, etsimÀÀn palvelioitansa. Ja Simei meni ja toi palveliansa Gatista.BÇ[‚ ' Niin tapahtui kolmen ajastajan jĂ€lkeen, ettĂ€ kaksi palveliaa karkasivat SimeiltĂ€ Akiksen Maekan pojan Gatin kuninkaan tykö; Simeille sanottiin: katso, sinun palvelias ovat Gatissa.(ÇZ‚K & Simei sanoi kuninkaalle: se on hyvĂ€ puhe kuin minun herrani kuningas puhunut on; niin on sinun palvelias tekevĂ€. Niin Simei asui Jerusalemissa kauvan aikaa.9ÇY‚m % Jona pĂ€ivĂ€nĂ€ sinĂ€ sieltĂ€ lĂ€hdet ja menet Kidronin ojan ylitse, niin tiedĂ€ totisesti, ettĂ€ sinun pitÀÀ totisesti kuoleman, ja sinun veres tulee sinun pÀÀs pÀÀlle.%ÇX‚E $ Ja kuningas lĂ€hetti ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hĂ€nelle: rakenna sinulles huone Jerusalemiin ja asu siellĂ€, ja Ă€lĂ€ mene sieltĂ€ sinne eli tĂ€nne. sŠErs Çb‚ . Ja kuningas kĂ€ski BenaJaa Jojadan poikaa; hĂ€n meni ja löi hĂ€nen kuoliaaksi. Ja valtakunta vahvistettiin Salomon kĂ€den kautta.lÇaS - Ja kuningas Salomo on siunattu, ja Davidin istuin on vahvistettu \Herran\ edessĂ€ ijankaikkisesti.OÇ`ƒ , Ja kuningas sanoi Simeille: sinĂ€ tiedĂ€t kaiken sen pahuuden, jonka sinun sydĂ€mes tietÀÀ, kun sinĂ€ isĂ€lleni Davidille tehnyt olet, ja \Herra\ on kostanut sinun pahuutes sinun pÀÀs pÀÀlle.^Ç_7 + Miksi et ole pitĂ€nyt \Herran\ valaa ja sitĂ€ kĂ€skyĂ€, jonka minĂ€ sinulle kĂ€skin?‚VÇ^…' * Niin lĂ€hetti kuningas ja antoi kutsua Simein, ja sanoi hĂ€nelle: enkö minĂ€ vannonut sinulle \Herran\ kautta, todistanut ja sanonut: jona pĂ€ivĂ€nĂ€ sinĂ€ lĂ€hdet ulos ja menet sinne eli tĂ€nne, niin sinun pitÀÀ hyvin tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ sinun pitÀÀ totisesti kuoleman? Ja sinĂ€ sanoit minulle: minĂ€ olen kuullut hyvĂ€n puheen. đ |śhđuÇge  Ja \Herra\ ilmaantui Salomolle Gibeonissa yöllĂ€ unessa; ja Jumala sanoi: anos, mitĂ€ minĂ€ annan sinulle! Çf‚  Ja kuningas meni Gibeoniin uhraamaan, sillĂ€ siellĂ€ oli jaloin korkeus, ja Salomo uhrasi tuhannen polttouhria sillĂ€ alttarilla.Çe}  Ja Salomo rakasti \Herraa\ ja vaelsi isĂ€nsĂ€ Davidin sÀÀdyissĂ€, paitsi ettĂ€ hĂ€n uhrasi ja suitsutti korkeuksissa. Çd‚  Mutta kansa uhrasi silloin vielĂ€ korkeuksissa; sillĂ€ ei ollut vielĂ€ rakennettu huonetta \Herran\ nimelle siihen aikaan asti.sÇc ƒc  Ja Salomo tuli Pharaon Egyptin kuninkaan vĂ€vyksi, ja otti Pharaon tyttĂ€ren ja vei hĂ€nen Davidin kaupunkiin, siihen asti kuin hĂ€n oli pÀÀttĂ€nyt rakentaa hĂ€nellensĂ€ huoneen ja \Herran\ huoneen, ja Jerusalemin ympĂ€rille muurin. P—ç>—PDÇl  Ja tĂ€mĂ€ puhe kelpasi Herralle, ettĂ€ Salomo tĂ€tĂ€ anoi.#Çk‚A  Anna sentĂ€hden palvelialles ymmĂ€rtĂ€vĂ€inen sydĂ€n tuomita kansaas ja erottaa pahaa ja hyvÀÀ; sillĂ€ kuka taitaa tĂ€tĂ€ sinun suurta kansaas tuomita?%Çj‚E  Ja sinun palvelias on sinun kansas keskellĂ€, jonka sinĂ€ olet valinnut, suuren kansan, jota ei kenkÀÀn lukea taikka kirjoittaa taida, paljouden tĂ€hden.,Çi‚S  Ja nyt, \Herra\ minun Jumalani, sinĂ€ olet tehnyt palvelias kuninkaaksi isĂ€ni Davidin siaan; ja minĂ€ olen nuorukainen ja en tiedĂ€ kĂ€ydĂ€ ulos taikka sisĂ€lle;‚eÇh…E  Salomo sanoi: sinĂ€ olet tehnyt minun isĂ€lleni Davidille sinun palvelialles suuren laupiuden, niinkuin hĂ€n vaelsi sinun edessĂ€s totuudessa ja vanhurskaudessa, ja vakaalla sydĂ€mellĂ€ sinun kanssas: ja sinĂ€ olet pitĂ€nyt hĂ€nelle suuren laupiuden, ja olet antanut hĂ€nelle pojan, joka istuu hĂ€nen istuimellansa, niinkuin tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tapahtuu. *@xæLÇqƒ  Kuin Salomo herĂ€si, niin katso se oli uni; ja hĂ€n tuli Jerusalemiin ja seisoi Herran liitonarkin edessĂ€, ja uhrasi polttouhria ja valmisti kiitosuhrin, ja teki pidon kaikille palvelioillensa.Çp‚  Ja jos sinĂ€ vaellat minun teissĂ€ni ja pidĂ€t sÀÀtyni ja kĂ€skyni, niin kuin isĂ€s David vaelsi, niin minĂ€ teen ikĂ€s pitkĂ€ksi.DÇoƒ  Ja myös sitĂ€ mitĂ€ et sinĂ€ anonut, olen minĂ€ antanut sinulle: rikkautta ja kunniaa, niin ettei yhdenkÀÀn pidĂ€ sinun vertaises oleman kuningasten seassa kaikkena sinun elinaikanas.fÇnƒG  Katso, minĂ€ olen tehnyt sinun sanais jĂ€lkeen: katso, minĂ€ olen antanut sinulle tietĂ€vĂ€isen ja ymmĂ€rtĂ€vĂ€isen sydĂ€men, niin ettei sinun vertaistas ollut ole sinun edellĂ€s eikĂ€ myös pidĂ€ tuleman sinun jĂ€lkees.RÇmƒ  Ja Herra sanoi hĂ€nelle: ettĂ€s tĂ€tĂ€ anoit, ja et anonut sinulles pitkÀÀ ikÀÀ, etkĂ€ anonut sinulles rikkautta, ja et anonut vihamiestes sieluja, vaan anoit sinulles tietoa ymmĂ€rtÀÀ oikeutta; \ą9Ę7\WÇwƒ)  Kuin minĂ€ aamulla herĂ€sin imettĂ€mÀÀn lastani, ja katso, se oli kuollut. Niin minĂ€ taas katselin visusti pĂ€ivĂ€n koittaissa lapsen, ja katso, ei se ollut minun poikani, jonka minĂ€ olin synnyttĂ€nyt."Çv‚?  Niin hĂ€n nousi puoliyöstĂ€ ja otti minun lapseni sivustani: ja piikas makasi, ja hĂ€n pani sen sivuunsa, ja kuolleen lapsensa pani hĂ€n minun sivuuni.YÇu-  Ja tĂ€mĂ€n vaimon lapsi kuoli yöllĂ€; sillĂ€ hĂ€n makasi hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€.JÇtƒ  Ja tapahtui kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ sittekuin minĂ€ synnytin, synnytti myös tĂ€mĂ€ vaimo: ja me olimme ynnĂ€, ja ei yksikÀÀn muukalainen ollut kanssamme siinĂ€ huoneessa, paitsi meitĂ€ kahta.Çs‚)  Ja toinen vaimoista sanoi: herrani! minĂ€ ja tĂ€mĂ€ vaimo asuimme yhdessĂ€ huoneessa, ja minĂ€ synnytin hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ siinĂ€ huoneessa.[Çr1  Silloin tuli kaksi porttonaista kuninkaan tykö, ja seisoivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€. =Kńw=‚6Ç|„g  Niin sanoi se vaimo kuninkaalle, jonka elĂ€vĂ€ lapsi oli, sillĂ€ hĂ€nen Ă€idillinen sydĂ€mensĂ€ paloi lapseensa, ja hĂ€n sanoi: Ah herrani! antakaat hĂ€nelle se elĂ€vĂ€ lapsi ja Ă€lkÀÀt suinkaan tappako sitĂ€. Mutta toinen sanoi: ei minulle eikĂ€ sinulle pidĂ€ annettaman, vaan jaettakaan kahdeksi.wÇ{i  Ja kuningas sanoi: jakakaat elĂ€vĂ€ lapsi kahtia, ja antakaat toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle.WÇz)  Ja kuningas sanoi: tuokaat minulle miekka. Ja miekka tuotiin kuninkaan eteen.?Çy‚y  Ja kuningas sanoi: tĂ€mĂ€ sanoo: tĂ€mĂ€ minun lapseni elÀÀ ja sinun lapses on kuollut. Ja taas tĂ€mĂ€ toinen sanoo: ei niin, mutta sinun lapses on kuollut ja minun lapseni elÀÀ.nÇxƒW  Niin toinen vaimo sanoi: ei se niin ole kuin sinĂ€ sanot, mutta minun lapseni elÀÀ ja sinun lapses on kuollut. Ja tĂ€mĂ€ sanoi: ei, mutta sinun lapses on kuollut ja minun lapseni elÀÀ. Ja nĂ€in he puhuivat kuninkaan edessĂ€. č^«y'Är čNȁ  Ja Ahisar huoneenhaltia; Adoniram Abdanin poika oli veron pÀÀllĂ€.eȁE  AsarJa Natanin poika pÀÀmiesten haltia. Sabud pappi Natanin poika kuninkaan neuvonantaja.Oȁ  BenaJa, Jojadan poika, sodanpÀÀmies; Zadok ja AbJatar olivat papit.`ȁ;  Elihoreph ja Ahia, Sisan pojat, olivat kirjoittajat; Josaphat Ahiludin poika kansleri.Oȁ  Ja nĂ€mĂ€t olivat hĂ€nen pÀÀmiehensĂ€: AsarJa, papin Zadokin poika./Ç ]  Niin oli Salomo koko Israelin kuningas./Ç~‚Y  Ja sen tuomion, jonka kuningas sanoi, kuuli kaikki Israel, ja he pelkĂ€sivĂ€t kuningasta; sillĂ€ he nĂ€kivĂ€t, ettĂ€ Jumalan tieto oli hĂ€nessĂ€, toimittaa tuomiota.Ç}‚7  Niin kuningas vastasi ja sanoi: annettakaan hĂ€nelle tĂ€mĂ€ elĂ€vĂ€ lapsi, ja ei sitĂ€ pidĂ€ suinkaan tapettaman, sillĂ€ tĂ€mĂ€ on hĂ€nen Ă€itinsĂ€. 87ç…/É8RÈ ƒ  Geberin poika Ramotista Gileadissa, jolla olivat Jairin kylĂ€t, Manassen pojan Gileadista, jolla oli Argobin niitty, joka on Basaniin pĂ€in, kuusikymmentĂ€ suurta muurattua kaupunkia vaskitelkinensĂ€;7È ‚i  Baena Ahiludin poika Taanakissa ja Megiddossa, ja koko BetSeanissa, joka on liki Zartanaa Jisreelin alla, BetSeanista Mahalonin ketoon asti, niin tĂ€llĂ€ puolella Jokmeamia;cÈ A  Abinadabin pojalla kaikki Dorin paikkakunta; jolla oli Taphat Salomon tytĂ€r emĂ€ntĂ€nĂ€;Sȁ!  Hesedin poika Arubotissa; hĂ€nellĂ€ oli Soko ja kaikki Hepherin maakunta;_ȁ9  Dekerin poika Makassa, ja Saalbimissa ja BetSemeksessĂ€, ja Elonissa ja BetHananissa;Mȁ  Ja nĂ€mĂ€ olivat heidĂ€n nimensĂ€: Hurrin poika Ephraimin vuorella;Eȃ  Ja Salomolla oli kaksitoistakymmentĂ€ valtamiestĂ€ koko Israelissa, jotka murheen pitivĂ€t kuninkaasta ja hĂ€nen huoneestansa; ja kukin heistĂ€ toimitti ruan kuukautenansa, vuosivuodelta. E   +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(2=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊŐàëö   $?  $@  $A  $B  $C  $D  $E  $F  $   $?  $@  $A  $B  $C  $D  $E  $F  $G  $H  $I  $J  $K  $L  $M  $N  $O  $P  $Q   $R  !$S  "$T  #$U  $$V  %$W  &$X   $Y  $Z  $[  $\  $]  $^  $_  $`   $a   $b   $c   $d   $e  $f  $g  $h  $i  $j  $k  $l  $m  $n  $o  $p  $q  $r  $s  $t  $u  $v  $w   $x  !$y  "$z  #${  $$|  %$}  &$~  '$  ($€  )$  *$‚  +$ƒ pÎp; ăAčńp~ȁw  Ja Salomolla oli jokapĂ€ivĂ€iseksi ruaksi kolmekymmentĂ€ koria sĂ€mpylĂ€jauhoja, kuusikymmentĂ€ koria muita jauhoja,Dȃ  Ja Salomo hallitsi kaikissa valtakunnissa, hamasta Philistealaisten maakunnan virrasta Egyptin rajaan asti, jotka toivat hĂ€nelle lahjoja ja palvelivat Salomoa kaiken hĂ€nen elinaikansa.È‚  Mutta Juudaa ja Israelia oli paljo, niinkuin santaa meren tykönĂ€ paljouden tĂ€hden; he söivĂ€t ja joivat ja iloitsivat.È‚7  Geber Urin poika Gileadin maalla, Sihonin Amorilaisten kuninkaan maalla, ja Ogin Basanin kuninkaan, joka myös oli yksi niiden maakuntain valtamies.'ÈK  Simei Elan poika BenJaminissa;+ÈS  Josaphat Paruan poika Isaskarissa;2Èa  Baena Husain poika Asserissa ja Alotissa;[È 1  Ahimaats Naphtalissa; ja hĂ€nkin otti Basmatin Salomon tyttĂ€ren emĂ€nnĂ€ksensĂ€;/È [  Ahinadab Iddon poika oli Mahanaimissa; ›V‚ä\›=È‚u  Ja nĂ€mĂ€ valtamiehet toimittivat kuningas Salomolle ruokaa ja kaikille jotka kuningas Salomon pöytÀÀ lĂ€hestyivĂ€t; kukin kuukaudellansa, niin ettei siitĂ€ mitÀÀn puuttunut.È‚  Ja Salomolla oli neljĂ€kymmentĂ€ tuhatta hinkaloa hevosille vaunuinsa eteen, ja kaksitoistakymmentĂ€ tuhatta hevosmiestĂ€.È‚/  Niin ettĂ€ Juuda ja Israel asuivat levollisesti, itsekukin viinapuunsa ja fikunapuunsa alla, Danista BerSebaan asti, niinkauvan kuin Salomo eli.Pȃ  SillĂ€ hĂ€n hallitsi koko maakunnassa, sillĂ€ puolella virtaa, hamasta Dipsasta Gasaan asti, kaikkein kuningasten ylitse tĂ€llĂ€ puolella virtaa; ja hĂ€nellĂ€ oli rauha kaikella ympĂ€ristöllĂ€nsĂ€,&È‚G  Kymmenen lihavaa hĂ€rkÀÀ, ja kaksikymmentĂ€ hĂ€rkÀÀ laitumelta, ja sata lammasta, ilman peuroja, ja metsĂ€vuohia, ja valittua lihavaa karjaa ja lintuja. Ÿxë}·[Ÿ8È‚k ! Ja puhui myös puista, sedristĂ€, joka on Libanonissa, hamaan isoppiin asti, joka seinĂ€stĂ€ kasvaa. Niin puhui hĂ€n myös elĂ€imistĂ€, linnuista, matelevaisista ja kaloista.Yȁ-  Ja puhui kolmetuhatta sananlaskua; ja hĂ€nen virsiĂ€nsĂ€ oli tuhannen ja viisi,BÈ‚  Ja hĂ€n oli taitavampi kaikkia ihmisiĂ€, ja taitavampi kuin Etan Estrahilainen, ja Heman, ja Kalkol, ja Darda, Makolin pojat, ja hĂ€nen nimensĂ€ oli kuuluisa ympĂ€ri kaikkein pakanain,kȁQ  Niin ettĂ€ Salomon taito oli suurempi kuin kaikkein itĂ€isen maan lasten ja EgyptilĂ€isten taito. È‚  Ja Jumala antoi Salomolle viisauden ja sangen suuren ymmĂ€rryksen, niin myös rohkian sydĂ€men, niinkuin sannan meren rannalla,È‚  He toivat myös ohria ja olkia hevosille ja nopsille orhille, sinne kussa hĂ€n oli, kukin niinkuin hĂ€nelle kĂ€sketty oli. s›X€ÿfÈ%ƒG  Katso, minĂ€ aion rakentaa huoneen \Herran\ Jumalani nimelle, niinkuin \Herra\ on puhunut isĂ€lleni Davidille, sanoen: sinun poikas, jonka minĂ€ sinun siaas asetan istuimelles, pitÀÀ rakentaman minun nimelleni huoneen.~È$w  Mutta nyt on \Herra\ minun Jumalani antanut levon ympĂ€ristöllĂ€ni, niin ettei vihollista eli pahaa estĂ€jÀÀ ole.TÈ#ƒ#  SinĂ€ tiedĂ€t, ettei isĂ€ni David taitanut rakentaa \Herran\ Jumalansa nimelle huonetta, sen sodan tĂ€hden, joka oli hĂ€nen ympĂ€rillĂ€nsĂ€, siihen asti kuin \Herra\ antoi heidĂ€t hĂ€nen jalkainsa alle.@È"}  Ja Salomo lĂ€hetti Hiramille, ja kĂ€ski hĂ€nelle sanoa:TÈ! ƒ%  Ja Hiram, Tyron kuningas, lĂ€hetti palveliansa Salomon tykö; sillĂ€ hĂ€n oli kuullut, ettĂ€ he olivat hĂ€nen voidelleet kuninkaaksi isĂ€nsĂ€ siaan; sillĂ€ Hiram rakasti Davidia niinkauvan kuin hĂ€n eli. È ‚ " Ja kaikista kansoista tultiin kuulemaan Salomon taitoa, ja kaikilta maan kuninkailta, jotka olivat kuulleet hĂ€nen taidostansa. HÁțH2È(‚_  Ja Hiram lĂ€hetti Salomon tykö, sanoen: minĂ€ olen kuullut, mitĂ€ minulle olet lĂ€hettĂ€nyt, ja minĂ€ teen myös kaiken sinun tahtos jĂ€lkeen, sedripuissa ja hongissa,?È'‚y  Mutta kuin Hiram kuuli Salomon puheen, iloitsi hĂ€n suuresti ja sanoi: kiitetty olkoon \Herra\ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, joka on antanut Davidille taitavan pojan tĂ€mĂ€n paljon kansan pÀÀlle!‚;È&„q  Niin kĂ€ske nyt hakata minulle sedripuita Libanonista, ja ettĂ€ minun palveliani olisivat sinun palveliais kanssa: ja minĂ€ annan sinulle sinun palveliais palkan kaiken sen jĂ€lkeen kuin sinĂ€ sanot; sillĂ€ sinĂ€ tiedĂ€t, ettei meillĂ€ ole yhtÀÀn miestĂ€, joka taitaa hakata puita niinkuin Zidonilaiset. ‚œ` ö‚qÈ-]  Ja Salomo antoi valita miesluvun koko Israelista, ja valittuin luku oli kolmekymmentĂ€ tuhatta miestĂ€.&È,‚G  Ja \Herra\ antoi Salomolle taidon, niinkuin hĂ€n hĂ€nelle luvannut oli. Ja Salomon ja Hiramin vĂ€lillĂ€ oli rauha, ja he tekivĂ€t myös liiton keskenĂ€nsĂ€.<È+‚s  Ja Salomo antoi Hiramille kaksikymmentĂ€ tuhatta koria nisuja, hĂ€nen perheellensĂ€ ravinnoksi, ja kaksikymmentĂ€ koria survottua öljyĂ€: niin antoi Salomo Hiramille joka vuosi.ZÈ*/  Ja niin antoi Hiram Salomolle sedripuita ja honkia, niin paljo kuin hĂ€n tahtoi.‚?È)„y  Ja minun palveliani pitÀÀ ne vetĂ€mĂ€n Libanonista mereen, ja minĂ€ annan ne panna lauttoihin merellĂ€, ja vien siihen paikkaan, kuhunka sinĂ€ minun kĂ€sket, ja minĂ€ hajoittelen ne siellĂ€, ja anna sinĂ€ ne sieltĂ€ ottaa. Mutta tee sinĂ€ myös minun tahtoni, ettĂ€s annat minun perheelleni leivĂ€n ainetta. ś. úƒśÈ2‚  Ja Salomon rakentajat, ja Hiramin rakentajat ja GiblimilĂ€iset, vuolivat ja valmistivat puita ja kiviĂ€ huoneen rakennukseksi.tÈ1c  Ja kuningas kĂ€ski heidĂ€n vetÀÀ suuria kiviĂ€, kalliita kiviĂ€, hakatuita kiviĂ€ huoneen perustukseksi."È0‚?  Ilman ylimmĂ€isiĂ€ Salomon kĂ€skylĂ€isiĂ€, jotka työn pÀÀlle asetetut olivat, kolmetuhatta ja kolmesataa, jotka vallitsivat kansaa joka työtĂ€ teki. È/‚  Ja Salomolla oli seitsemĂ€nkymmentĂ€ tuhatta, jotka kuormia kantoivat, ja kahdeksankymmentĂ€ tuhatta, jotka vuorella hakkasivat;NÈ.ƒ  Ja hĂ€n lĂ€hetti heidĂ€t Libanoniin, kymmenentuhatta kuukaudeksi vuorottain, niin ettĂ€ he olivat yhden kuukauden Libanonissa ja kaksi kuukautta kotonansa; ja Adoniram oli sen miesluvun pÀÀllĂ€. †Ïƒ/†%È7‚E  Ja hĂ€n rakensi kĂ€ytĂ€vĂ€n seinÀÀ myöten huoneen ympĂ€ri, niin ettĂ€ se kĂ€vi kirkon ja kuorin ympĂ€ri, ja teki solat ulkonaiselle puolelle yltympĂ€ri.QÈ6  Ja teki akkunan huoneen pÀÀlle, sisĂ€ltĂ€ avaraksi ja ahtaaksi ulkoa.È5‚+  Ja esihuone templin edessĂ€ oli kaksikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€, huoneen leveyden jĂ€lkeen, ja kymmenen kyynĂ€rÀÀ leviĂ€, huoneen edessĂ€.,È4‚S  Ja huone, jonka kuningas Salomo rakensi \Herralle\, oli kuusikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€, kaksikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ leviĂ€ ja kolmekymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ korkia.‚-È3 „W  Ja tapahtui neljĂ€nnellĂ€sadannella ja kahdeksannellakymmenennellĂ€ ajastajalla Israelin lasten lĂ€htemisen jĂ€lkeen Egyptin maalta, neljĂ€nnellĂ€ ajastajalla sittekuin Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, Sivin kuukaudella, joka on se toinen kuukausi, ettĂ€ huone rakennettiin \Herralle\. ` ;„”`1È=_  Ja \Herran\ sana tuli Salomolle, sanoen:È<‚  HĂ€n rakensi myös kĂ€ytĂ€vĂ€n koko huoneen ympĂ€ri, viisi kyynĂ€rÀÀ korkian, jonka hĂ€n yhdisti huoneesen sedripuilla.fÈ;G  Ja niin rakensi hĂ€n huoneen ja pÀÀtti sen, ja kattoi huoneen sedripuisilla kaarimaloilla.3È:‚a  Ja ovi keskimĂ€iseen solaan oli oikialla puolella huonetta, niin ettĂ€ mentiin kieroja astuimia myöten ylös keskimĂ€iseen kĂ€ytĂ€vÀÀn, ja keskimĂ€isestĂ€ kolmanteen.JÈ9ƒ  Ja kuin huone rakennettiin, rakennettiin se kokonaisista kivistĂ€, jotka tuodut olivat, niin ettei yhtÀÀn vasaraa, eikĂ€ kirvestĂ€, eikĂ€ yhtÀÀn rauta-asetta kuulunut siinĂ€ rakennuksessa.sÈ8ƒa  Se alimainen kĂ€ytĂ€vĂ€ oli viisi kyynĂ€rÀÀ leviĂ€, ja keskimĂ€inen kuusi kyynĂ€rÀÀ leviĂ€, ja kolmas seitsemĂ€n kyynĂ€rÀÀ leviĂ€; sillĂ€ hĂ€n asetti malat ulkoa huonetta ympĂ€ri, niin ettei ne olis sattuneet huoneen seinÀÀn. „©q°ú„RÈC  Ja huone oli neljĂ€kymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€, se esipuoli templistĂ€.2ÈB‚_  Ja hĂ€n rakensi huoneen sivuilta sedripuisen seinĂ€n, kaksikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€n, permannosta kattoon asti, ja teki siihen sisĂ€lle kuorin kaikkein pyhimpÀÀn.=ÈA‚u  Ja kaunisti huoneen seinĂ€t sisĂ€ltĂ€ sedripuisilla laudoilla, huoneen permannosta niin lakeen asti, ja kaunisti sisĂ€ltĂ€ puilla, ja teki huoneen permannon honkaisista laudoista.5È@g  Niin Salomo rakensi huoneen ja pÀÀtti sen,TÈ?#  Ja minĂ€ asun Israelin lasten keskellĂ€, ja en hylkÀÀ kansaani Israelia.|È>ƒs  TĂ€mĂ€ on huone, jonkas rakennat; jos sinĂ€ vaellat minun sÀÀdyissĂ€ni, ja teet minun oikeuteni, ja pidĂ€t kaikki minun kĂ€skyni, vaeltain niissĂ€, niin minĂ€ vahvistan minun sanani sinun kanssas, kuin minĂ€ isĂ€lles Davidille sanonut olen, j 5ü\ÈI3  HĂ€n teki myös kuoriin kaksi Kerubimia öljypuista, kymmenen kyynĂ€rÀÀ korkiat.ÈH‚5  Ja hĂ€n silasi koko huoneen kullalla siihenasti ettĂ€ koko huone valmiiksi tuli, niin myös koko alttarin, joka kuorissa oli, silasi hĂ€n kullalla.ÈG‚#  Ja Salomo silasi huoneen sisĂ€ltĂ€ selkiĂ€llĂ€ kullalla, ja teki kultaiset vitjat teljeksi kuorin eteen, jonka hĂ€n kullalla silannut oli.SÈFƒ!  Ja kuorin edustan kaksikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€n, kaksikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ leviĂ€n ja kaksikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ korkian; ja hĂ€n silasi sen selkiĂ€llĂ€ kullalla ja kaunisti alttarin sedripuulla.[ÈE1  Mutta kuorin hĂ€n valmisti huoneen sisĂ€lle, \Herran\ liitonarkkia pantaa siihen,ÈD‚  Koko huone oli sisĂ€ltĂ€ aivan sedripuusta, kaivettu nuppien ja kukkaisten muodolla: kaikki sedripuusta, ja ei yhtÀÀn kiveĂ€ nĂ€kynyt. cbŐvxJ­cGÈP  Ja hĂ€n silasi huoneen permannon kullalla sisĂ€ltĂ€ ja ulkoa.ÈO‚-  Ja kaikkein huoneen seinĂ€in ympĂ€ri antoi hĂ€n tehdĂ€ pyörtyjĂ€ töitĂ€, kaivetuita Kerubimeja, palmuja ja avoimia kukkasia sisĂ€lle ja ulos.+ÈNS  Ja hĂ€n silasi Kerubimit kullalla.zÈMƒo  Ja hĂ€n pani ne Kerubimit keskelle sisimĂ€istĂ€ huonetta, ja Kerubimit levittivĂ€t siipensĂ€, niin ettĂ€ yhden siipi sattui tĂ€hĂ€n seinÀÀn ja toisen Kerubimin siipi sattui toiseen seinÀÀn; mutta keskellĂ€ huonetta sattui siipi siipeen.\ÈL3  Niin ettĂ€ yksi Kerubim oli kymmenen kyynĂ€rÀÀ korkia; niin oli myös se toinen. ÈK‚  Niin ettĂ€ sillĂ€ toisella Kerubimilla oli myös kymmenen kyynĂ€rÀÀ, ja oli yhtĂ€lĂ€inen mitta ja sia molemmilla Kerubimilla.ÈJ‚/  Viisi kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€ oli kummankin Kerubimin siipi, niin ettĂ€ kymmenen kyynĂ€rÀÀ oli yhden siiven ÀÀrestĂ€ niin toisen siiven ÀÀreen.of/flrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôú·ÆSžÆ^čÆhșÆn»ÆrŒÆvœÆ{żÇÀÇÁÇ ÂÇĂÇÄÇĆÇ!ÆÇ&·ÆSžÆ^čÆhșÆn»ÆrŒÆvœÆ{żÇÀÇÁÇ ÂÇĂÇÄÇĆÇ!ÆÇ&ÇÇ+ÈÇ1ÉÇ6ÊÇ9ËÇ>ÌÇDÎÇJÏÇOĐÇSŃÇWÒÇ]ÓÇbÔÇgŐÇlÖÇqŚÇwŰÇ|ÙÈÚÈ ÜÈĘÈȚÈßÈ%àÈ(áÈ-âÈ2ăÈ7äÈ=ćÈCæÈIçÈPêÈWëÈ]ìÈbíÈhîÈnïÈsđÈxńÈ~òÉóÉ ôÉőÉśÉűÉ!ùÉ%úÉ)ûÉ-üÉ1ęÉ5țÉ9ÿÉ=ÉBÉGÉKÉOÉSÉWÉ]Éc Éi Én És Éx É}ÊÊÊ ÊÊÊÊ"Ê'Ê+Ê1Ê7Ê;Ê@ÊEÊKÊPÊT ÊX!Ê]"Êc#Êh%Êm&Êr'Êw(Ê{)Ê*Ë+Ë ,Ë-Ë.Ë E   +6ALWalw‚˜ŁźčÄÏÚćđû'2=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőž©ŽżÊÔßêő  -$…  .$†  /$‡  0$ˆ  1$‰  2$Š  3$‹   $Œ  $  -$…  .$†  /$‡  0$ˆ  1$‰  2$Š  3$‹   $Œ  $  $Ž  $  $  $‘  $’  $“   $”   $•   $–   $—   $˜  $™  $š  $›  $œ  $  $ž  $Ÿ  $   $Ą  $ą  $Ł  $€  $„  $Š  $§  $š  $©  $Ș   $«  !$Ź  "$­  #$ź  $$Ż  %$°  &$±  '$Č  ($ł  )$Ž  *$”  +$¶  ,$·  -$ž  .$č  /$ș  0$»  1$Œ  2$œ  3$Ÿ  4$ż  5$À  6$Á  7$  8$Ă  9$Ä  :$Ć  ;$Æ  <$Ç  =$È  >$É À[ćgߏMÈW % NeljĂ€nnellĂ€ ajastajalla perustettiin \Herran\ huone Sivin kuulla.ÈV‚ $ Ja sitte rakensi hĂ€n sisimĂ€isen pihan kolmella rivillĂ€ hakatuista kivistĂ€ ja yhdellĂ€ rivillĂ€ vuolluista sedripuista.{ÈUq # Ja hĂ€n kaivoi Kerubimeja, palmuja ja avoimia kukkaisia, ja silasi ne kullalla, kohdastansa leikkauksen pÀÀlle.sÈTa " Ja kaksi ovea hongasta, niin ettĂ€ kummassakin ovessa oli kaksi osaa ja molemmat saranoillansa juoksevat.bÈS? ! Niin teki hĂ€n myös templin lĂ€pikĂ€ytĂ€vÀÀn neljĂ€kulmaiset pihtipielet öljypuista,=ÈR‚u  Ja niihin molempiin oviin antoi hĂ€n leikata pyörtyjĂ€ töitĂ€, Kerubimeja, palmuja ja avoimia kukkaisia, ja silasi ne kullalla, ja levitti kultaa Kerubimein ja palmuin pÀÀlle.|ÈQs  Ja kuorin lĂ€pikĂ€ytĂ€vÀÀn teki hĂ€n kaksi ovea öljypuista, viisikulmaisilla pÀÀllispuilla ja pihtipielillĂ€; 7$« à 7fÈ]G  Ja kaikki ovet ja pihtipielet olivat nelikulmaiset, ja akkunat suutasuuksin kolmeen kertaan.=È\w  Ja kolme akkunariviĂ€, kolmeen kertaan suutasuuksin.<È[‚s  Ja se oli peitetty sedripuisilla laudoilla ylhÀÀltĂ€ kaarten ylitse, jotka olivat patsasten pÀÀllĂ€, joita oli viisiviidettĂ€kymmentĂ€, viisitoistakymmentĂ€ kullakin taholla,‚ÈZ„  Ja hĂ€n rakensi Libanonin metsĂ€stĂ€ huoneen, sata kyynĂ€rÀÀ pituudelle, viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ leveydelle ja kolmekymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ korkeudelle; neljĂ€llĂ€ taholla olivat sedripuiset patsaat, ja vuollut sedripuiset kaaret patsasten pÀÀllĂ€.vÈY i  Mutta Salomo rakensi huonettansa kolmetoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ennenkuin se tĂ€ydellisesti valmiiksi tuli.XÈXƒ+ & Ja ensimmĂ€isellĂ€ ajastajalla toistakymmentĂ€ Buulin kuulla (se on kahdeksas kuukausi) pÀÀtettiin huone kaluinensa, kaiken sen jĂ€lkeen kuin sen oleman piti. Ja hĂ€n rakensi sen seitsemĂ€nĂ€ ajastaikana. <,Ą’É< Èb‚  Perustukset olivat myös kallista kivistĂ€ ja suurista kivistĂ€: kymmenen kyynĂ€rĂ€n kivistĂ€ ja kahdeksan kyynĂ€rĂ€n kivistĂ€.EÈaƒ  NĂ€mĂ€t kaikki olivat kalliista kivistĂ€, mitan jĂ€lkeen vuolluista ja sahalla leikatuista sisĂ€ltĂ€ ja ulkoa, perustuksesta kattoon asti, ja vielĂ€ ulkoiselta puolen isoon pihaan saakka.‚ È`„  Niin myös omaan huoneesensa, jossa hĂ€n itse asui, toisen pihan sisĂ€lliselle puolelle esihuonetta, joka oli tehty niinkuin se toinenkin huone. HĂ€n teki myös huoneen Pharaon tyttĂ€relle, jonka Salomo emĂ€nnĂ€ksensĂ€ ottanut oli, sen esihuoneen kaltaisen.È_‚  Ja myös tuomio-istuimen esihuoneen tuomitaksensa siinĂ€; tuomio-istuimen hĂ€n teki ja peitti molemmat permannot sedripuilla,PÈ^ƒ  HĂ€n rakensi myös patsasten esihuoneen, viisikymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pituudelle ja kolmekymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ laveudelle; ja esihuone oli niiden kohdalla, ja patsaat ja paksut kaaret niiden kohdalla. ,™çŁ}ł,Èh‚  Ja teki kaksi valettua vaskista kruunua asettaaksensa patsasten pĂ€ihin; ja kumpikin kruunu oli viisi kyynĂ€rÀÀ korkia.FÈgƒ  Ja hĂ€n valmisti kaksi vaskipatsasta, kummankin kahdeksantoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ korkiaksi, ja yhden langan kahdentoistakymmenen kyynĂ€rĂ€n pituiseksi, kumpaakin patsasta ympĂ€riinsĂ€.‚"Èf„?  Joka oli lesken poika Naphtalin suvusta, ja hĂ€nen isĂ€nsĂ€ oli myös ollut Tyrolainen, vaskiseppĂ€; ja hĂ€n oli taidolla, ymmĂ€rryksellĂ€ ja tiedolla lahjoitettu, kaikkinaisia vaskitöitĂ€ tekemÀÀn. Koska hĂ€n tuli kuningas Salomon tykö, niin hĂ€n teki kaikki hĂ€nen työnsĂ€.AÈe  Ja kuningas Salomo lĂ€hetti ja noudatti Hiramin Tyrosta,.Èd‚W  Mutta sen suuren pihan ympĂ€ri oli kolme riviĂ€ vuoltuja kiviĂ€ ja yksi rivi sedripuisia lautoja, niin myös \Herran\ huoneen sisĂ€puolella ja esihuoneen sisĂ€llĂ€.dÈcC  Ja niiden pÀÀllĂ€ oli muita kalliita kiviĂ€ mitan jĂ€lkeen vuoltuja ja myös sedripuita. Y Z‰mÈnU  Ja ne seisoivat patsasten pĂ€issĂ€, tehdyt niinkuin kukkaiset; ja niin pÀÀtettiin patsasten teko.MÈmƒ  Ja hĂ€n nosti ne patsaat templin esihuoneen eteen, ja sen patsaan, jonka hĂ€n oikialle puolelle asetti, kutsui hĂ€n Jakin, ja sen patsaan, jonka hĂ€n asetti vasemmalle puolelle, kutsui hĂ€n Boas.:Èl‚o  Ja kruunut kahden patsaan pÀÀllĂ€ ylhÀÀllĂ€ keskipaikan kohdalla, jonka pÀÀllĂ€ verkko oli, ja kaksisataa granatin omenaa rivittĂ€in ympĂ€rinsĂ€ toisen kruunun pÀÀllĂ€.Èk‚  Ja ne kruunut, jotka olivat patsasten pÀÀssĂ€, olivat tehdyt niinkuin kukkaiset esihuoneessa, neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ suuret,5Èj‚e  Ja teki patsaat ja kaksi riviĂ€ ympĂ€ri yhden verkon pÀÀlle, peittĂ€mÀÀn kruunuja, jotka olivat granatin omenain pÀÀllĂ€, ja niin hĂ€n myös teki toiselle kruunulle.#Èi‚A  Verkot (teki hĂ€n) verkon tavalla, ja köydet niin kuin renkaat kruunuihin, jotka olivat ylhÀÀllĂ€ patsasten pÀÀssĂ€, seitsemĂ€n kumpaankin kruunuun. $-wgÈ$ Ès‚;  HĂ€n teki myös kymmenen vaskista istuinta; neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ oli itsekukin istuin pitkĂ€ ja neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ leviĂ€, vaan kolmekyynĂ€rÀÀ korkia.Èr‚1  Ja se oli kĂ€mmenen paksuus, ja sen parras oli tekoansa niinkuin maljan parras ja niinkuin ulospuhkeeva kukkainen; ja se veti kaksituhatta batia.‚ Èq„  Ja se seisoi kahdentoistakymmenen hĂ€rjĂ€n pÀÀllĂ€: kolme heistĂ€ kÀÀnsi itsensĂ€ pohjoiseen, kolme lĂ€nteen, kolme etelÀÀn, ja kolme itÀÀn pĂ€in; ja se jĂ€rvi oli ylhÀÀllĂ€ heidĂ€n pÀÀllĂ€nsĂ€, ja kaikki heidĂ€n takaiset puolensa sisĂ€llekĂ€sin.2Èp‚_  Ja nupit olivat jĂ€rven partaan alla, jotka kĂ€vivĂ€t sen ympĂ€ri, kymmenen jokaisella kyynĂ€rĂ€llĂ€ jĂ€rveĂ€ ympĂ€ri; ja nupit olivat kokonansa valetut kahteen riviin.OÈoƒ  Ja hĂ€n teki valetun jĂ€rven kymmenen kyynĂ€rÀÀ leviĂ€n, yhdestĂ€ partaasta niin toiseen ympyriĂ€isen ja viisi kyynĂ€rÀÀ korkian, ja nuora, kolmekymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ pitkĂ€, kĂ€vi sen ympĂ€ri. n‹ŒënÈx‚'  Vaan ne neljĂ€ ratasta seisoi juuri laitain alla, ja ratasten ikeet olivat istuinta liki; jokainen ratas oli puolitoista kyynĂ€rÀÀ korkia._Èwƒ9  Ja sen koverrus oli seppeleen sisĂ€puolelta kyynĂ€rÀÀ korkia, jonka keskus oli puolitoista kyynĂ€rÀÀ leviĂ€: olivat myös sen vierellĂ€ leikkaukset; mutta niiden laidat olivat nelitahkoiset ja ei ympyriĂ€iset.MÈvƒ  Ja jokaisella istuimella oli neljĂ€ vaskista ratasta vaskisten ijesten kanssa, ja niissĂ€ olivat neljĂ€llĂ€ kulmalla niskat, jotka niskat olivat kattilaan alle valetut, kunkin jatkoksen kohdalle.KÈuƒ  Ja laidoissa palletten vĂ€lillĂ€ olivat jalopeurat, hĂ€rjĂ€t ja Kerubimit, ja palletten pÀÀllĂ€ ylhÀÀllĂ€ oli vahva virvanto; mutta jalopeurain ja hĂ€rkĂ€in alla olivat venytetyt jatkokset.rÈt_  Ja ne istuimet olivat niin tehdyt, ettĂ€ niissĂ€ olivat laidat; ja ne laidat olivat palletten vĂ€lillĂ€. an HŽBa]È~ƒ5 & Ja hĂ€n teki kymmenen vaskikattilaa; niin ettĂ€ kukin kattila veti neljĂ€kymmentĂ€ batia, ja kukin kattila oli neljĂ€ kyynĂ€rÀÀ suuri, yksi kattila oli yhden istuimen pÀÀllĂ€, ja niin kymmenellĂ€ istuimella.oÈ}Y % NĂ€in teki hĂ€n ne kymmenen valettua istuinta: heillĂ€ kaikilla oli yksi muoto, yksi mitta, yksi sia.È|‚ $ Ja hĂ€n antoi kaivaa takaisiin paikkoihin, kahvoihin ja laitoihin, Kerubimit, jalopeurat ja palmupuita, toinen toisensa tykö ympĂ€ri.?È{‚y # Ja istuimen pÀÀssĂ€ oli puolen kyynĂ€rĂ€n korkeus, joka oli kokonansa ympyriĂ€inen; oli myös kunkin istuimen pÀÀssĂ€ heidĂ€n kahvansa, ja hĂ€nen laitansa olivat itse hĂ€nestĂ€.`Èz; " Ja ne neljĂ€ niskaa jokaisen istuimen neljĂ€ssĂ€ kulmassa oli myös istuimessa kiinni.Èy‚ ! Ja pyörĂ€t olivat tehdyt niinkuin vaunuin pyörĂ€t, ja heidĂ€n napansa, kappansa, kehrĂ€vartensa ja kierunsa olivat kaikki valetut. …; â ҅JɁ , Ja yhden jĂ€rven ja kaksitoistakymmentĂ€ hĂ€rkÀÀ jĂ€rven alle:KɁ + Ja ne kymmenen istuinta ja kymmenen kattilaa istuinten pÀÀllĂ€;>É‚w * Ja ne neljĂ€sataa granatin omenaa, kahden verkon pÀÀllĂ€, ja kaksi riviĂ€ granatin omenia, kunkin verkon pÀÀllĂ€, peittĂ€mÀÀn kahta ympyriĂ€istĂ€ kruunua patsasten pÀÀssĂ€;:É‚o ) Ne kaksi patsasta ja ne kaksi ympyriĂ€istĂ€ kruunua, jotka kahden patsaan pÀÀllĂ€ olivat, ja ne kaksi verkkoa, peittĂ€mÀÀn kahta ympyriĂ€istĂ€ kruunua, patsasten pÀÀssĂ€;É‚) ( Ja Hiram teki myös patoja, lapioita ja maljoja; ja niin Hiram pÀÀtti kaiken työn, minkĂ€ hĂ€n teki kuningas Salomolle \Herran\ huoneesen:AÈ‚} ' Ja hĂ€n asetti viisi istuinta huoneen oikialle sivulle ja toiset viisi sen vasemmalle sivulle; mutta jĂ€rven pani hĂ€n huoneen oikialle sivulle eteen, idĂ€n puoleen, etelĂ€n kohdalle. \pęçF\fÉ ƒG 2 Niin myös maljoja, vateja, kuppeja, lusikoita ja pannuja puhtaasta kullasta; ja olivat huoneen saranat huoneen sisimĂ€isissĂ€ ovissa, joka oli se kaikkein pyhin, ja templin huoneen oven saranat aivan puhtaasta kullasta.É ‚5 1 Viisi kynttilĂ€jalkaa oikialle ja viisi vasemmalle puolelle kuorin eteen, puhtaasta kullasta, kultaisten kukkaisten, lamppuin ja niistinten kanssa,É‚# 0 Ja Salomo teki kaikki kalut, mitkĂ€ \Herran\ huoneessa tarvittiin: kultaisen alttarin ja kultaisen pöydĂ€n, jolla nĂ€kyleivĂ€t pidettiin,{Ɂq / Ja Salomo antoi kaikki nĂ€mĂ€ astiat olla (punnitsemata); sillĂ€ vaskea oli ylen paljo: ei kysytty vasken painoa.pɁ[ . Jordanin kedolla antoi kuningas Salomo ne valaa, savisessa töyrĂ€ssĂ€ Sukkotin ja Zartanin vĂ€lillĂ€. É‚ - Ja padat, lapiot ja maljat, ja kaikki nĂ€mĂ€ astiat, jotka Hiram teki kuningas Salomolle \Herran\ huoneesen, selkiĂ€stĂ€ vaskesta. ¶,žJ¶É‚  Ja kantoivat \Herran\ arkin ja seurakunnan majan, ja kaikki pyhĂ€n kalut, jotka majassa olivat: ne veivĂ€t papit ja LevilĂ€iset ylös.QɁ  Ja kuin kaikki Israelin vanhimmat tulivat kokoon, nostivat papit arkin, É ‚  Ja kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon tykö Ethanimin kuukaudella, juhlapĂ€ivĂ€nĂ€, se on seitsemĂ€s kuukausi.dÉ  ƒE  Silloin kokosi Salomo Israelin vanhimmat, kaikki sukukuntain ylimmĂ€iset ja isĂ€in pÀÀmiehet Israelin lasten seasta kuningas Salomon tykö Jerusalemiin, viemÀÀn \Herran\ liitonarkkia Davidin kaupungista, se on Zion.hÉ ƒK 3 NĂ€in kaikki työ pÀÀtettiin, minkĂ€ kuningas Salomo teki \Herran\ huoneesen. Ja Salomo kantoi sinne kaikki mitĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ David pyhittĂ€nyt oli, hopiaa ja kultaa, ja astioita, ja pani \Herran\ huoneen tavaroihin. ;™"bœ;^Ɂ7  Ja tapahtui, kun papit menivĂ€t pyhĂ€stĂ€ ulos, niin tĂ€ytti pilvi \Herran\ huoneen:BÉ‚  Arkissa ei ollut mitÀÀn, paitsi Moseksen kahta kivistĂ€ taulua, jotka Moses sinne pani Horebissa, kuin \Herra\ liiton teki Israelin lasten kanssa, heidĂ€n lĂ€hteissĂ€nsĂ€ EgyptistĂ€.<É‚s  Ja korennot vedettiin niin pitkĂ€lle ulos, ettĂ€ niiden pÀÀt nĂ€kyivĂ€t pyhĂ€stĂ€ kuorin eteen; vaan ulkoapĂ€in ne eivĂ€t nĂ€kyneet; ja ne ovat siellĂ€ tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.tɁc  SillĂ€ Kerubimit hajoittivat siipensĂ€ arkin siaan, ja Kerubimit varjosivat arkin ja korennot ylhÀÀltĂ€.É{  Ja nĂ€in kantoivat papit \Herran\ liitonarkin siallensa templin kuoriin, kaikkein pyhimpÀÀn, Kerubimin siipein alle;_Ƀ9  Ja kuningas Salomo ja koko Israelin joukko, joka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ itsensĂ€ oli koonnut, menivĂ€t hĂ€nen kanssansa arkin edellĂ€, ja uhrasivat lampaita ja karjaa, joita ei arvattu eikĂ€ luettu paljouden tĂ€hden. E  "-7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“žšłŸÉÔßêőšłŸÉÔßêő  @$Ë  A$Ì  B$Í   $Î  $Ï  $Đ  $Ń  $Ò  $Ó  @$Ë  A$Ì  B$Í   $Î  $Ï  $Đ  $Ń  $Ò  $Ó  $Ô  $Ő  $Ö  $Ś  $Ű  $Ù  $Ú  $Û  $Ü  $Ę  $Ț  $ß  $à  $á  $â  $ă  $ä  $ć  $æ  $ç  $è  $é   $ê  $ë  $ì  $í  $î  $ï  $đ  $ń  $ò  $ó  $ô  $ő  $ö  $ś  $ű  $ù  $ú  $û  $ü  $ę  $ț  $ÿ  %  %  %  %  %  %  %   %  %  %  %  %  %  %  %  % 4ŒQȘ{YɁ-  Ja minun isĂ€ni David aikoi rakentaa huoneen \Herran\ Israelin Jumalan nimelle.‚+É„Q  SiitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, jona minĂ€ johdatin minun kansani Israelin EgyptistĂ€, en ole minĂ€ yhtÀÀn kaupunkia valinnut kaikesta Israelin sukukunnasta, ettĂ€ minulle huone rakennettaisiin, niin ettĂ€ minun nimeni olis siellĂ€: mutta Davidin minĂ€ olen valinnut minun kansani Israelin pÀÀlle.#É‚A  Ja hĂ€n sanoi: kiitetty olkoon \Herra\ Israelin Jumala, joka suullansa minun isĂ€lleni Davidille puhunut on, ja on tĂ€yttĂ€nyt kĂ€dellĂ€nsĂ€, ja sanonut:hɁK  Ja kuningas kÀÀnsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin joukon. Ja koko Israelin joukko seisoi.uɁe  MinĂ€ olen tosin rakentanut sinulle huoneen asumiseksi ja istuimen, ettĂ€s siellĂ€ asuisit ijankaikkisesti.HɁ  Silloin sanoi Salomo: \Herra\ on sanonut asuvansa pimeydessĂ€.~Ɂw  Niin ettei papit saaneet seisoa ja tehdĂ€ virkaansa pilven tĂ€hden; sillĂ€ \Herran\ kunnia tĂ€ytti \Herran\ huoneen. șhÍŚ<șÉ!y  Ja Salomo seisoi \Herran\ alttarin edessĂ€ koko Israelin joukon edessĂ€, ja hajoitti kĂ€tensĂ€ ylös taivaasen pĂ€in,É ‚)  Ja olen siellĂ€ valmistanut arkille sian, kussa \Herran\ liitto on, jonka hĂ€n teki meidĂ€n isillemme, johdattaissansa heitĂ€ Egyptin maalta.rɃ_  Ja \Herra\ on vahvistanut sanansa, jonka hĂ€n puhunut on; sillĂ€ minĂ€ olen noussut minun isĂ€ni Davidin siaan, ja istun Israelin istuimella, niinkuin \Herra\ puhunut on, ja olen rakentanut \Herran\ Israelin Jumalan nimelle huoneen,É‚)  Kuitenkin ei sinun pidĂ€ sitĂ€ huonetta rakentaman; vaan sinun poikas, joka sinun kupeistas tulee, hĂ€n on rakentava minun nimelleni huoneen.É‚#  Mutta \Herra\ sanoi isĂ€lleni Davidille: ettĂ€s aioit rakentaa minun nimelleni huonetta, olet sinĂ€ sen hyvĂ€sti tehnyt, ettĂ€s sen aioit; ?+»?yÉ%m  Nyt, Israelin Jumala! anna sanas olla totinen, jonka sinĂ€ palvelialles Davidille minun isĂ€lleni puhunut olet:‚lÉ$…S  Niin siis, \Herra\, Israelin Jumala! pidĂ€ sinun palvelialles Davidille minun isĂ€lleni se minkĂ€ sinĂ€ hĂ€nelle puhunut olet ja sanonut: ei pidĂ€ sinulta miestĂ€ puuttuman minun edessĂ€ni, joka istuu Israelin istuimella: ainoastaan jos sinun lapses pitĂ€vĂ€t heidĂ€n tiensĂ€, vaeltaaksensa minun edessĂ€ni, niinkuin sinĂ€ olet vaeltanut minun edessĂ€ni.bÉ#ƒ?  Joka olet pitĂ€nyt sinun palvelialles Davidille, minun isĂ€lleni, kaikki mitĂ€ sinĂ€ hĂ€nelle puhunut olet; sinun suullas sinĂ€ olet puhunut sen, ja sinĂ€ olet tĂ€yttĂ€nyt sen kĂ€dellĂ€s, niinkuin se tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on.kÉ"ƒQ  Ja sanoi: \Herra\ Israelin Jumala! ei ole yhtÀÀn Jumalaa sinun vertaistas, ylhÀÀllĂ€ taivaasa taikka alhaalla maassa, joka pidĂ€t liiton ja laupiuden palvelioilles, jotka sinun edessĂ€s kaikesta sydĂ€mestĂ€nsĂ€ vaeltavat, čR‰čPÉ)ƒ  Ja kuulisit sinun palvelias ja kansas Israelin hartaan rukouksen, jonka he tĂ€ssĂ€ paikassa rukoilevat: ja sinĂ€ kuulisit sen siellĂ€, kussas asut taivaissa, ja koskas sen kuulet, olisit armollinen.xÉ(ƒk  EttĂ€ sinun silmĂ€s avoinna olis tĂ€mĂ€n huoneen puoleen yöllĂ€ ja pĂ€ivĂ€llĂ€, ja siinĂ€ paikassa, jostas sanonut olet: minun nimeni pitÀÀ oleman siellĂ€; ettĂ€s kuulisit sen rukouksen, jonka sinun palvelias rukoilee tĂ€ssĂ€ paikassa,EÉ'ƒ  Niin kÀÀnnĂ€ siis sinuas palvelias rukoukseen ja anomiseen, \Herra\ minun Jumalani! ettĂ€s kuulisit minun kiitokseni ja rukoukseni, jonka palvelias tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ rukoilee sinun edessĂ€s;*É&‚O  Luuletkos Jumalan maan pÀÀllĂ€ asuvan? Katso taivaat ja taivasten taivaat ei voi sinua kĂ€sittÀÀ: kuinka siis tĂ€mĂ€ huone, jonka minĂ€ rakensin, sen tekis?  HJR .É-‚W " EttĂ€s kuulisit taivaissa, ja sinun kansas Israelin synnille armollinen olisit, ja johdattaisit heitĂ€ sille maalle jĂ€lleen, jonka heidĂ€n isillensĂ€ antanut olet.tÉ,ƒc ! Jos sinun kansas Israel lyödÀÀn vihamiestensĂ€ edessĂ€, ettĂ€ he ovat syntiĂ€ tehneet sinua vastaan, ja he kÀÀntĂ€vĂ€t itsensĂ€ sinun tykös, ja tunnustavat sinun nimes, ja rukoilevat ja anteeksi anovat sinulta tĂ€ssĂ€ huoneessa:zÉ+ƒo  EttĂ€s kuulisit taivaissa, ja saattaisit palvelioilles oikeuden, ettĂ€s tuomitsisit jumalattoman ja antaisit hĂ€nen tiensĂ€ tulla hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle, ja vanhurskaaksi tekisit viattoman, ja tekisit hĂ€nelle hĂ€nen oikeutensa jĂ€lkeen.4É*‚c  Koska joku rikkoo lĂ€himmĂ€istĂ€nsĂ€ vastaan, ja ottaa valan pÀÀllensĂ€, jolla hĂ€n hĂ€nensĂ€ velkapÀÀksi tekee, ja vala tulee sinun alttaris eteen tĂ€ssĂ€ huoneessa: 5$5_É1ƒ9 & Kaikki rukoukset, kaikki anteeksi anomiset mitkĂ€ kaikki ihmiset, kaikki sinun kansas Israel tekevĂ€t, koska he ymmĂ€rtĂ€vĂ€t vitsauksen itsekukin sydĂ€messĂ€nsĂ€, ja hajoittavat kĂ€tensĂ€ tĂ€mĂ€n huoneen puoleen:‚É0„ % Jos kallis aika tulee maalle, eli rutto tulee, taikka pouta, eli ruoste, taikka kaskat, eli jyvĂ€madot maan pÀÀlle tulevat, taikka vihamiehet piirittĂ€vĂ€t maakunnassa heidĂ€n porttinsa, taikka kaikkinainen vitsaus, eli kaikkinainen sairaus tulee;‚É/ƒ} $ EttĂ€s kuulisit heitĂ€ taivaissa, ja olisit sinun palvelias ja kansas Israelin synnille armollinen, ettĂ€ osoitat heille sen hyvĂ€n tien, jota heidĂ€n vaeltaman pitÀÀ; ja annat sataa sinun maas pÀÀlle, jonka kansalles perimiseksi antanut olet.XÉ.ƒ+ # Jos taivaat suljetut ovat, niin ettei sada, ettĂ€ he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja rukoilevat tĂ€ssĂ€ siassa, ja tunnustavat sinun nimes, ja kÀÀntĂ€vĂ€t itsensĂ€ synnistĂ€nsĂ€, ettĂ€s rankaiset heitĂ€. DçeéD!É5‚= * SillĂ€ he saavat kuulla sinun suuresta nimestĂ€s, ja voimallisesta kĂ€destĂ€s, ja ojetusta kĂ€sivarrestas: ja joku tulee rukoilemaan tĂ€hĂ€n huoneesen:yÉ4m ) Jos myös joku muukalaisista, joka ei ole sinun kansaas Israelia, tulee kaukaiselta maalta sinun nimes tĂ€hden;É3y ( EttĂ€ he aina sinua pelkĂ€isivĂ€t, niinkauvan kuin he maan pÀÀllĂ€ elĂ€vĂ€t, jonkas meidĂ€n isillemme antanut olet.‚É2„% ' EttĂ€s silloin kuulisit taivaissa, siitĂ€ siasta, kussas asut, ja olisit armollinen ja tekisit sen niin, ettĂ€s annat itsekullekin niinkuin hĂ€n vaeltanut on, niin kuin sinĂ€ hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ tunnet; sillĂ€ sinĂ€ ainoastaan tunnet kaikkein ihmisten lasten sydĂ€met. CšłKC‚É9„ . Jos he syntiĂ€ tekevĂ€t sinua vastaan (sillĂ€ ei ole yhtĂ€kÀÀn ihmistĂ€, joka ei syntiĂ€ tee) ja sinĂ€ vihastut heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja annat heidĂ€t vihamiehen kĂ€siin, niin ettĂ€ he vievĂ€t heitĂ€ vankina vihollisen maalle, taamma eli lĂ€hemmĂ€;eÉ8E - EttĂ€s kuulisit heidĂ€n rukouksensa ja anomisensa taivaissa, ja saattaisit heille oikeuden.qÉ7ƒ] , Jos sinun kansas vaeltaa sotaan vihamiehiĂ€nsĂ€ vastaan sitĂ€ tietĂ€, jota heidĂ€n lĂ€hetĂ€t, ja he rukoilevat \Herraa\ tiellĂ€ kaupungin puoleen, jonka valinnut olet, ja huoneen puoleen, jonka minĂ€ sinun nimelles rakentanut olen:‚TÉ6…# + EttĂ€s kuulisit taivaissa siitĂ€ siasta, kussas asut, ja tekisit kaiken sen, minkĂ€ muukalainen sinulta anoo: ettĂ€ kaikki kansa maan pÀÀllĂ€ tuntis sinun nimes, ettĂ€ he myös pelkĂ€isivĂ€t sinua niinkuin sinun kansas Israel, ja tietĂ€isivĂ€t, ettĂ€ sinun nimeĂ€s avuksihuudetaan tĂ€ssĂ€ huoneessa, jonka minĂ€ rakentanut olen. G)í[G‚É=„ 2 Ja olisit sinun kansalles armollinen, jotka sinua vastaan syntiĂ€ tehneet ovat, ja kaikille heidĂ€n rikoksillensa, joilla he rikkoneet ovat sinua vastaan: ja antaisit heille armon niiltĂ€, jotka heitĂ€ vankina pitĂ€vĂ€t, ja he armahtaisivat heidĂ€n pÀÀllensĂ€.É<‚ 1 EttĂ€ kuulisit heidĂ€n rukouksensa ja anteeksi anomisensa taivaissa, siitĂ€ siasta, kussa sinĂ€ asut, ja saattaisit heille oikeuden,‚8É;„k 0 Ja he niin palajaisivat sinun tykös kaikesta sydĂ€mestĂ€nsĂ€ ja kaikesta sielustansa vihamiestensĂ€ maalla, jotka heitĂ€ vangiksi vieneet ovat pois; ja he rukoilevat sinua tiellĂ€ maansa puoleen, jonka heidĂ€n isillensĂ€ antanut olet, sen kaupungin puoleen, jonka minĂ€ sinun nimelles rakentanut olen:SÉ:ƒ! / Ja he tekisivĂ€t sydĂ€mestĂ€nsĂ€ parannuksen siinĂ€ maassa, jossa he vankina ovat, ja he palajaisivat sinua rukoilemaan vankeutensa maalla, sanoen: me rikoimme ja teimme pahoin, ja olimme jumalattomat; ÂŒŃèÂVÉB' 7 Ja seisoi ja siunasi koko Israelin joukon, korotetulla ÀÀnellĂ€, ja sanoi:IÉAƒ 6 Ja koska Salomo oli kaiken tĂ€mĂ€n rukouksen ja anomisen lopettanut \Herran\ edessĂ€, nousi hĂ€n \Herran\ alttarin edestĂ€ polviansa kumartamasta ja hajoittamasta kĂ€siĂ€nsĂ€ taivaasen pĂ€in,eÉ@ƒE 5 SillĂ€ sinĂ€ olet heidĂ€t erottanut sinulles perimiseksi kaikista kansoista maan pÀÀllĂ€, niinkuin sinĂ€ sanonut olet sinun palvelialles Moseksen kautta, kuin sinĂ€ meidĂ€n isĂ€mme johdatit EgyptistĂ€, Herra, \Herra\!7É?‚i 4 EttĂ€ sinun silmĂ€s olisivat avoinna sinun palvelias anomiseen ja sinun kansas Israelin rukoukseen; ettĂ€s heitĂ€ kaikissa kuulisit, joiden tĂ€hden he sinun tykös huutavat.qÉ>] 3 SillĂ€ he ovat sinun kansas ja sinun perimises, jotka sinĂ€ EgyptistĂ€ johdatit rautaisesta pĂ€tsistĂ€; m‘ŒoÉGY < EttĂ€ kaikki kansat maan pÀÀllĂ€ tietĂ€isivĂ€t, ettĂ€ \Herra\ on itse Jumala, ja ei yksikÀÀn muu.‚ÉFƒ} ; Ja ettĂ€ nĂ€mĂ€t minun sanani, jotka minĂ€ \Herran\ edessĂ€ rukoillut olen, olisivat lĂ€snĂ€ \Herran\ meidĂ€n Jumalamme tykönĂ€ pĂ€ivĂ€llĂ€ ja yöllĂ€; ettĂ€ hĂ€n saattais palveliallensa ja Israelille kansallensa oikeuden, itsekullakin ajallansa;XÉEƒ+ : EttĂ€ hĂ€n kÀÀntĂ€is meidĂ€n sydĂ€memme tykönsĂ€, ettĂ€ me vaeltaisimme kaikissa hĂ€nen teissĂ€nsĂ€ ja pitĂ€isimme hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, sÀÀtynsĂ€ ja oikeutensa, jotka hĂ€n meidĂ€n isillemme kĂ€skenyt on;$ÉD‚C 9 \Herra\ meidĂ€n Jumalamme olkoon meidĂ€n kanssamme, niinkuin hĂ€n on ollut meidĂ€n isĂ€imme kanssa: Ă€lköön meitĂ€ hyljĂ€tkö, eikĂ€ ylönantako meitĂ€,gÉCƒI 8 Kiitetty olkoon \Herra\, joka kansallensa Israelille levon antanut on, kaiken sen jĂ€lkeen kuin hĂ€n puhunut on: ei yhtĂ€kÀÀn ole puuttunut hĂ€nen hyvistĂ€ sanoistansa, jotka hĂ€n palveliansa Moseksen kautta puhunut on. ćIïć‚ÉK„7 @ SinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ pyhitti kuningas keskikartanon, joka oli \Herran\ huoneen edessĂ€; sillĂ€ hĂ€n teki siellĂ€ polttouhrin, ruokauhrin ja kiitosuhrin lihavuuden; sillĂ€ vaskialttari, joka \Herran\ edessĂ€ oli, oli vĂ€hĂ€inen polttouhriin, ruokauhriin ja kiitosuhrin lihavuuteen.dÉJƒC ? Ja Salomo uhrasi kiitosuhria (jonka hĂ€n \Herralle\ uhrasi,) kaksikolmattakymmentĂ€ tuhatta hĂ€rkÀÀ ja sata ja kaksikymmentĂ€ tuhatta lammasta. NĂ€in he vihkivĂ€t \Herran\ huoneen, kuningas ja kaikki Israelin lapset.WÉI) > Ja kuningas ja koko Israel hĂ€nen kanssansa uhrasivat uhria \Herran\ edessĂ€.3ÉH‚a = Ja teidĂ€n sydĂ€menne olkoon vakaa \Herran\ meidĂ€n Jumalamme edessĂ€, vaeltamaan hĂ€nen sÀÀdyissĂ€nsĂ€ ja pitĂ€mÀÀn hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, niin kuin se tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ on. óđï]ógÉOI  Ilmaantui \Herra\ Salomolle toisen kerran, niinkuin hĂ€n oli hĂ€nelle ilmaantunut Gibeonissa.ÉN ‚ Ja kuin Salomo oli rakentanut \Herran\ huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaikki mitĂ€ hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ anoi ja halusi tehdĂ€ksensĂ€,}ÉMƒu B Ja kahdeksantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pÀÀsti hĂ€n kansan menemÀÀn, ja he siunasivat kuningasta, ja vaelsivat majoillensa, iloiten ja riemuiten kaikesta siitĂ€ hyvyydestĂ€, minkĂ€ \Herra\ palveliallensa Davidille ja kansallensa Israelille tehnyt oli.‚ ÉL„ A Ja Salomo piti siihen aikaan juhlaa, ja koko Israel hĂ€nen kanssansa, suuressa kokouksessa, Hematin rajasta Egyptin virtaan asti, \Herran\ meidĂ€n Jumalamme edessĂ€, seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ, ja taas seitsemĂ€n pĂ€ivÀÀ: (se on) neljĂ€toistakymmentĂ€ pĂ€ivÀÀ. )æú")uÉSƒe  Mutta jos te kÀÀnnĂ€tte teitĂ€nne perĂ€ti pois minusta, te ja teidĂ€n lapsenne, ja ette pidĂ€ minun kĂ€skyjĂ€ni ja sÀÀtyjĂ€ni, jotka minĂ€ olen pannut teidĂ€n eteenne, ja menette ja palvelette vieraita jumalia ja rukoilette niitĂ€;TÉRƒ#  Niin minĂ€ vahvistan sinun valtakuntas istuimen Israelin ylitse ijankaikkisesti, niinkuin minĂ€ sinun isĂ€s Davidin kanssa puhunut olen, sanoen: ei sinulta pidĂ€ otettaman pois mies Israelin istuimelta.hÉQƒK  Ja jos sinĂ€ vallat minun edessĂ€ni, niinkuin sinun isĂ€s David vaeltanut on, sydĂ€men yksinkertaisuudessa ja vakuudessa, niin ettĂ€s teet kaikki, mitĂ€ minĂ€ sinulle kĂ€skenyt olen, ja pidĂ€t minun sÀÀtyni ja oikeuteni;‚ÉP„'  Ja \Herra\ sanoi hĂ€nelle: MinĂ€ olen kuullut sinun rukoukses ja anomises, joita olet minun edessĂ€ni anonut, ja olen pyhittĂ€nyt tĂ€mĂ€n huoneen, jonkas rakentanut olet, pannakseni siihen minun nimeni ijankaikkisesti, ja minun silmĂ€ni ja sydĂ€meni ovat alati siinĂ€. ‰%‰ÉW‚ Kuin kaksikymmentĂ€ ajastaikaa kulunut oli, joina Salomo ne kaksi huonetta rakensi, \Herran\ huoneen ja kuninkaan huoneen,‚ÉV„ Silloin vastataan: ettĂ€ he \Herran\ Jumalansa hylkĂ€sivĂ€t, joka heidĂ€n isĂ€nsĂ€ Egyptin maalta johdatti ulos, ja seurasivat muita jumalia ja kumarsivat niitĂ€ ja palvelivat niitĂ€; sentĂ€hden on \Herra\ kaiken tĂ€mĂ€n pahan antanut tulla heidĂ€n pÀÀllensĂ€.XÉUƒ+  Ja vaikka tĂ€mĂ€ huone on kaikkein korkein, niin kuitenkin kaikkein, jotka siitĂ€ kĂ€yvĂ€t ohitse, pitÀÀ hĂ€mmĂ€stymĂ€n ja viheltĂ€mĂ€n, sanoen: miksi \Herra\ nĂ€in teki tĂ€lle maalle ja tĂ€lle huoneelle?{ÉTƒq  Niin minĂ€ hĂ€vitĂ€n Israelin siitĂ€ maasta, jonka minĂ€ heille antanut olen: ja huoneen, jonka minĂ€ nimelleni pyhittĂ€nyt olen, heitĂ€n minĂ€ minun kasvoni edestĂ€ pois. Ja Israel pitÀÀ oleman sananlaskuksi ja jutuksi kaikissa kansoissa. 9» āeÉ]ƒE  SillĂ€ Pharao Egyptin kuningas oli mennyt ja voittanut Gaserin, ja polttanut sen tulella, ja lyönyt Kanaanealaiset kuoliaaksi, jotka kaupungissa asuivat, ja oli antanut sen tyttĂ€rellensĂ€ Salomon emĂ€nnĂ€lle lahjaksi.?É\‚y  Ja tĂ€mĂ€ on luku verosta, jonka kuningas Salomo kantoi rakentaaksensa \Herran\ huonetta, ja omaa huonettansa, ja Milloa, ja Jerusalemin muuria, ja Hatsoria, ja Megiddoa ja Gaseria.YÉ[-  Ja Hiram oli lĂ€hettĂ€nyt kuninkaalle sata ja kaksikymmentĂ€ sentneriĂ€ kultaa.ÉZ‚) Ja sanoi: mitkĂ€ nĂ€mĂ€ kaupungit ovat, minun veljeni, jotkas minulle antanut olet? Ja hĂ€n kutsui ne Kabulin maaksi tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.{ÉYq Ja Hiram matkusti Tyrosta katsomaan kaupungeita, jotka Salomo hĂ€nelle antanut oli; ja ei ne hĂ€nelle kelvanneet.CÉXƒ Joihin Hiram Tyron kuningas antoi Salomolle sedripuita, honkia ja kultaa, kaiken hĂ€nen tahtonsa jĂ€lkeen; niin kuningas Salomo antoi Hiramille kaksikymmentĂ€ kaupunkia Galilean maassa. E  !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kv€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàêőšłŸÉÔßêő  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %  %!  %"  %#  %$  %%  %&  !%'  "%(  #%)  $%*  %%+  &%,  '%-  (%.  )%/  *%0  +%1   %2  %3  %4  %5  %6  %7  %8  %9  %:  %;  %<  %=  %>  %?  %@  %A  %B  %C  %D  %E  %F  %G  %H  %I  %J  %K  %L  %M  %N  %O  %P  %Q  !%R   %S  %T  %U †À‹ Y†OÉcƒ  Mutta Israelin lapsista ei Salomo tehnyt yhtÀÀn orjaksi; vaan ne olivat sotamiehet, ja hĂ€nen palveliansa, ja pÀÀmiehensĂ€, ja esimiehensĂ€, ja hĂ€nen vaunuinsa ja ratsasmiestensĂ€ pÀÀmiehet.(Éb‚K  HeidĂ€n lapsensa, jotka he jĂ€ttivĂ€t heistĂ€nsĂ€ maahan, joita Israelin lapset ei taitaneet hĂ€vittÀÀ; ne teki Salomo verolliseksi tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.Éa‚)  Kaiken jÀÀneen kansan Amorealaisista, HetilĂ€isistĂ€, PheresilĂ€isistĂ€, HevilĂ€isistĂ€ ja Jebusilaisista, jotka ei olleet Israelin lapsia:gÉ`ƒI  Ja kaikki tavarakaupungit, jotka Salomolla olivat, ja kaikki vaunukaupungit, ja ratsasmiesten kaupungit, ja mitĂ€ Salomo halusi ja tahtoi rakentaa Jerusalemissa ja Libanonissa, ja koko maassa, joka hĂ€nen vallassansa oli.2É_a  Ja Baalatin ja Tadmorin, korvessa maalla,=É^w  Niin Salomo rakensi Gaserin ja alamaisen BetHoronin, O^żùlȚO Éi‚  Ja he tulivat Ophiriin ja veivĂ€t sieltĂ€ neljĂ€sataa ja kaksikymmentĂ€ leiviskÀÀ kultaa; ja he veivĂ€t sen kuningas Salomolle. Éh‚  Ja Hiram lĂ€hetti palveliansa laivaan, jotka olivat jalot haaksimiehet ja mereen hyvin harjaantuneet, Salomon palveliain kanssa; Ég‚  Ja kuningas Salomo teki myös laivan EtseonGeberissĂ€, joka liki Elotia on, Punaisen meren reunan tykönĂ€ Edomilaisten maalla.BÉf‚  Ja Salomo uhrasi kolmasti vuodessa polttouhria ja kiitosuhria alttarilla, jonka hĂ€n \Herralle\ rakentanut oli, ja suitsutti sen pÀÀllĂ€ \Herran\ edessĂ€; ja niin huone pÀÀtettiin.Ée‚1  Mutta Pharaon tytĂ€r meni ylös Davidin kaupungista omaan huoneesensa, jonka (Salomo) hĂ€nelle rakentanut oli. Silloin rakensi hĂ€n myös Millon.Éd‚7  Ja virkamiesten pÀÀmiehiĂ€, jotka olivat Salomon työn pÀÀllĂ€, oli viisisataa ja viisikymmentĂ€, jotka kansaa hallitsivat ja työn toimittivat. ~măsnÉnƒW  Ja ruat hĂ€nen pöydĂ€llĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen palveliainsa asuinsiat, kunkin heidĂ€n virkansa, ja heidĂ€n vaatteensa, ja hĂ€nen juomansa laskiat ja polttouhrinsa, jonka hĂ€n \Herran\ huoneessa uhrasi, tuli hĂ€n liki hengettömĂ€ksi.mÉmU  Koska rikkaan Arabian kuningatar nĂ€ki kaiken Salomon taidon ja huoneen, jonka hĂ€n rakentanut oli,Él‚  Ja Salomo ilmoitti hĂ€nelle kaikki hĂ€nen sanansa: ei ollut mitÀÀn kuninkaalta salattu, jota ei hĂ€n hĂ€nelle ilmoittanut.‚ Ék„  Ja hĂ€n tuli Jerusalemiin sangen suuren joukon kanssa, kamelein kanssa, jotka jaloja yrttejĂ€ kannattivat, ja aivan paljon kultaa ja kalliita kiviĂ€. Ja kuin hĂ€n tuli kuningas Salomon tykö, puhui hĂ€n hĂ€nelle kaikki, mitĂ€ hĂ€n sydĂ€messĂ€nsĂ€ aikonut oli.Éj { Ja rikkaan Arabian kuningatar oli kuullut Salomon sanoman \Herran\ nimestĂ€, ja tuli koettelemaan hĂ€ntĂ€ tapauksilla. p„ sÉsƒa Ja hĂ€n antoi kuninkaalle kaksikymmentĂ€ toistasataa sentneriĂ€ kultaa ja sangen paljon jaloja yrttejĂ€ ja kalliita kiviĂ€. Ei tullut sinne sitte niin paljo kalliita yrttejĂ€, kuin rikkaan Arabian kuningatar kuningas Salomolle antoi;qÉrƒ] Kiitetty olkoon \Herra\ sinun Jumalas, joka sinuun on mielistynyt, sinun Israelin istuimelle pannaksensa! SentĂ€hden ettĂ€ \Herra\ rakastaa Israelia ijankaikkisesti, on hĂ€n pannut sinun kuninkaaksi tuomiota ja oikeutta tekemÀÀn.xÉqk  Autuaat ovat sinun miehes ja sinun palvelias, jotka aina sinun edessĂ€s seisovat ja kuuntelevat sinun taitoas.hÉpƒK  Ja en minĂ€ uskonut sitĂ€ ennenkuin minĂ€ tulin itse, ja minĂ€ olen sen nyt silmillĂ€ni nĂ€hnyt, ja katso, ei ole minulle puoliakaan sanottu: sinulla on enempi taitoa ja hyvyyttĂ€, kuin sanoma on, jonka minĂ€ kuullut olen. Éo‚  Sitte sanoi hĂ€n kuninkaalle: se on tosi, minkĂ€ minĂ€ sinusta kuullut olen minun maalleni, ja sinun menostas, ja sinun taidostas. Č…˜Ç?ȁ Éx‚  Ilman sitĂ€ mitĂ€ kauppamiehet ja yrttein myyjĂ€t, niin myös kaikki Arabian kuninkaat ja voimalliset maalta (toivat hĂ€nelle.)Éw‚  Mutta kullan paino, jonka he joka vuosi toivat Salomolle, oli kuusisataa ja kuusiseitsemĂ€ttĂ€kymmentĂ€ sentneriĂ€ kultaa,MÉvƒ Ja kuningas Salomo antoi rikkaan Arabian kuningattarelle kaikki, mitĂ€ hĂ€n pyysi ja anoi hĂ€neltĂ€, paitsi mitĂ€ hĂ€n hĂ€nelle itse antoi. Ja hĂ€n palasi ja meni palvelioinensa omalle maallensa.iÉuƒM Ja kuningas antoi tehdĂ€ Hebenin puista patsaita \Herran\ huoneesen ja kuninkaan huoneesen, ja kanteleet ja harput soittajille. Ei tullut sinne sitte niin paljo Hebenin puita, eikĂ€ myös nĂ€hty ole tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.xÉtk Siihen myös Hiramin haahdet, jotka kultaa toivat Ophirista, ja sangen paljo Hebenin puita ja kalliita kiviĂ€. ê_Êe•ê'É}‚I  Ja siellĂ€ seisoi kaksitoistakymmentĂ€ jalopeuraa niiden kuuden astuinlaudan pÀÀllĂ€ molemmin puolin: ei senkaltaista ole tehty missĂ€kÀÀn valtakunnassa.LÉ|ƒ  Ja siinĂ€ istuimessa oli kuusi astuinlautaa, ja sen istuimen pÀÀ oli ympyriĂ€inen takaapĂ€in, ja kĂ€sipuut olivat molemmilla puolilla istuinta, ja kaksi jalopeuraa seisoi kĂ€sipuiden tykönĂ€;bÉ{?  Ja kuningas teki suuren istuimen elephantin luista, ja kultasi sen selkiĂ€llĂ€ kullalla;Éz‚  Ja kolmesataa kilpeĂ€ parhaasta kullasta, ja kolme leiviskÀÀ kultaa jokaiseen kilpeen; ja kuningas pani ne Libanonin metsĂ€huoneesen.Éy‚5  Ja kuningas Salomo antoi myös tehdĂ€ parhaasta kullasta kaksisataa keihĂ€stĂ€, kuusisataa kultapenninkiĂ€ antoi hĂ€n panna jokaiseen keihÀÀseen; »%VÜa»"Ê‚?  Ja he kukin toivat hĂ€nelle lahjoja, hopia-astioita ja kultaisia kaluja, ja vaatteita, ja haarniskoita, ja yrttejĂ€, ja hevosia, ja muuleja, joka vuosi.xʁk  Kaikki maailma pyysi nĂ€hdĂ€ Salomoa, kuullaksensa sitĂ€ taitoa, jonka Jumala oli antanut hĂ€nen sydĂ€meensĂ€.wʁi  Ja nĂ€in kuningas Salomo on tullut suuremmaksi kaikkia kuninkaita maan pÀÀllĂ€, rikkaudessa ja viisaudessa.KɃ  SillĂ€ kuninkaalla oli haaksi Tarsis merellĂ€ Hiramin haahden kanssa; ja haaksi Tarsis tuli joka kolmantena vuotena kerran ja toi kultaa, hopiaa, elephantin hampaita, apinoita ja riikinkukkoja.WÉ~ƒ)  Kaikki kuningas Salomon juoma-astiat olivat selkiĂ€stĂ€ kullasta, ja jokainen astia Libanonin metsĂ€huoneessa oli myös selkiĂ€stĂ€ kullasta; sillĂ€ ei yksikÀÀn huolinut kuningas Salomon aikana hopiasta. y!‹yÊ ‚/ Ja kuningas Salomo rakasti monta muukalaista vaimoa, Pharaon tytĂ€rtĂ€, ja Moabilaisia, Ammonilaisia, Edomilaisia, Zidonilaisia ja HetilĂ€isiĂ€,{ʃq  Ja toivat EgyptistĂ€ jokaisen vaunun kuudensadan hopiapenningin edestĂ€, ja hevosen sadan ja viidenkymmenen hopiapenningin edestĂ€. Niin veivĂ€t he niitĂ€ myös kĂ€ttensĂ€ kautta kaikkein HetilĂ€isten kuningasten ja Syrian kuningasten tykö.sʁa  Ja Salomolle tuotiin hevosia EgyptistĂ€, ja kudotuita kaluja, ja kuninkaan kauppamiehet ostivat ne kalut,Ê‚  Ja kuningas teki niin, ettĂ€ hopiaa oli niin paljo Jerusalemissa kuin kiviĂ€, ja sedripuita niin paljo kuin villifikunapuita laaksoissa.[ʃ1  Ja Salomo kokosi vaunuja ja ratsasmiehiĂ€, niin ettĂ€ hĂ€nellĂ€ oli tuhannen ja neljĂ€sataa vaunua ja kaksitoistakymmentĂ€ tuhatta ratsasmiestĂ€; ne hĂ€n pani vaunukaupunkeihin ja kuninkaan tykö Jerusalemiin. wńUmówyÊ m  Ja Salomo teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja ei seurannut \Herraa\ tĂ€ydellisesti, niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ David.wÊ i  Ja niin vaelsi Salomo Astarotin Zidonilaisten jumalan perÀÀn, ja Milkomin Ammonilaisten kauheuden perÀÀn.dÊ ƒC  Kuin Salomo vanheni, kÀÀnsivĂ€t hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ vierasten jumalain perÀÀn, niin ettei hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ ollut tĂ€ydellinen \Herran\ Jumalansa kanssa, niinkuin Davidin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ sydĂ€n.Ê ‚+  Ja hĂ€nellĂ€ oli seitsemĂ€nsataa ruhtinaallista emĂ€ntÀÀ ja kolmesataa jalkavaimoa; ja hĂ€nen vaimonsa kÀÀnsivĂ€t pois hĂ€nen sydĂ€mensĂ€.‚ Ê„  NiistĂ€ kansoista, joista \Herra\ Israelin lapsille sanonut oli: Ă€lkÀÀt menkö heidĂ€n tykönsĂ€, eikĂ€ hekÀÀn tulko teidĂ€n tykönne; sillĂ€ he kÀÀntĂ€vĂ€t totisesti teidĂ€n sydĂ€menne jumalainsa perÀÀn. NĂ€ihin suostui Salomo, rakastamaan heitĂ€. Qß7ˆ–yʁm En minĂ€ kuitenkaan sitĂ€ tee sinun ajallas, isĂ€s Davidin tĂ€hden; mutta poikas kĂ€destĂ€ minĂ€ sen repĂ€isen.nʃW Sanoi siis \Herra\ Salomolle: ettĂ€ se on tapahtunut sinulta, ja et sinĂ€ pitĂ€nyt minun liittoani ja minun kĂ€skyjĂ€ni, jotka minĂ€ sinulle kĂ€skin; niin minĂ€ totisesti repĂ€isen valtakunnan sinulta, ja annan sen palvelialles.+Ê‚Q Ja hĂ€ntĂ€ nĂ€istĂ€ kieltĂ€nyt oli, ettei hĂ€nen pitĂ€nyt vaeltaman vierasten jumalain perÀÀn; ja ei kuitenkaan pitĂ€nyt, mitĂ€ \Herra\ hĂ€nelle kĂ€skenyt oli.$Ê‚C Ja \Herra\ vihastui Salomon pÀÀlle, ettĂ€ hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ oli kÀÀntynyt pois \Herrasta\ Israelin Jumalasta, joka hĂ€nelle kahdesti ilmaantunut oli.oʁY  Niin teki Salomo kaikille muukalaisille emĂ€nnillensĂ€, jotka jumalillensa suitsuttivat ja uhrasivat.+Ê ‚Q  Silloin rakensi Salomo korkeuden Kamokselle, Moabilaisten kauhistukselle, sille vuorelle, joka on Jerusalemin edessĂ€, ja Molokille Ammonilaisten kauhistukselle. ?IȚOÉ'?dʃC  Ja he nousivat Midianista ja tulivat Paraniin, ja ottivat kanssansa miehiĂ€ Paranista, ja menivĂ€t Egyptiin, Pharaon Egyptin kuninkaan tykö, joka antoi hĂ€nelle huoneen ja elatuksen, ja maan hĂ€n myös antoi hĂ€nelle.Ê‚7  Niin pakeni Hadad ja muutamat Edomin miehet hĂ€nen kanssansa hĂ€nen isĂ€nsĂ€ palvelioista, ja menivĂ€t Egyptiin; mutta Hadad oli vĂ€hĂ€ nuorukainen.Ê  SillĂ€ Joab ja koko Israel viipyi kuusi kuukautta siellĂ€, siihen asti ettĂ€ hĂ€n kaiken miehenpuolen Edomissa hĂ€vitti; Ê‚  SillĂ€ kun David oli Edomissa, ja Joab sodanpÀÀmies meni hautaamaan tapetuita, ja löi kuoliaaksi kaiken miehenpuolen Edomissa;hʁK  Ja \Herra\ nosti Salomolle vihollisen, Hadadin Edomilaisen, kuninkaallisesta suvusta Edomissa.3Ê‚a En minĂ€ kuitenkaan koko valtakuntaa repĂ€ise: yhden sukukunnan minĂ€ annan pojalles, Davidin minun palveliani tĂ€hden ja Jerusalemin tĂ€hden, jonka minĂ€ olen valinnut. șmŻőHș Ê‚  Ja Jumala nosti myös hĂ€nelle vihamiehen Resonin ElJadan pojan, joka oli karannut herraltansa HadadEseriltĂ€ Zoban kuninkaalta,)Ê‚M  Pharao vastasi hĂ€ntĂ€: mitĂ€ sinulta puuttuu minun tykönĂ€ni, ettĂ€s tahdot mennĂ€ sinun maalles? HĂ€n sanoi: ei mitÀÀn, vaan salli minun kuitenkin mennĂ€.6Ê‚g  Kuin Hadad EgyptissĂ€ kuuli Davidin nukkuneeksi isĂ€insĂ€ kanssa, ja ettĂ€ sodanpÀÀmies Joab oli kuollut; sanoi hĂ€n Pharaolle: pÀÀstĂ€ minua menemÀÀn minun maalleni,:Ê‚o  Ja Tapheneksen sisar synnytti hĂ€nelle Genubatin hĂ€nen poikansa. Ja Taphenes kasvatti hĂ€nen Pharaon huoneessa, niin ettĂ€ Genubat oli Pharaon huoneessa Pharaon lasten seassa.Ê‚  Ja Hadad löysi suuren armon Pharaon edessĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n antoi hĂ€nelle emĂ€ntĂ€nsĂ€ kuningatar Tapheneksen sisaren emĂ€nnĂ€ksi. °CæJ°Ê"‚'  Ja Jerobeam oli jalo sotamies: ja koska Salomo nĂ€ki nuorukaisen kelpaavaiseksi, asetti hĂ€n hĂ€nen koko Josephin huoneen kuormain pÀÀlle.Ê!‚+  Ja tĂ€mĂ€ on syy, jonkatĂ€hden hĂ€n kĂ€tensĂ€ nosti kuningasta vastaan: Kuin Salomo rakensi Milon, sulki hĂ€n isĂ€nsĂ€ Davidin kaupungin raon.3Ê ‚a  Niin myös Jerobeam Nebatin poika Ephratilainen Zarebasta, Salomon palvelia; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Zeruga, leskivaimo; hĂ€n nosti myös kĂ€tensĂ€ kuningasta vastaan."Ê‚?  Ja hĂ€n oli Israelin vihollinen niinkauvan kuin Salomo eli, paitsi sitĂ€ vahinkoa, jonka Hadad teki; hĂ€n kauhistui Israelia ja tuli Syrian kuninkaaksi.9Ê‚m  Ja kokosi miehiĂ€ hĂ€ntĂ€ vastaan, ja hĂ€n oli sotajoukon pÀÀmies silloin kuin David surmasi heitĂ€; ja he menivĂ€t Damaskuun ja asuivat siellĂ€, ja hallitsivat Damaskuussa. D!,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽŸÉÔßêő’šłŸÉÔßêő  %`  %a  %b  %c  %d  %e  %f  %g  %h  %i  %W  %X  %Y  %Z  %[  %\  %]  %^  %_  %`  %a  %b  %c  %d  %e  %f  %g  %h  %i  %j  %k  %l  %m  %n  %o  %p  %q  %r  !%s  "%t   %u  %v  %w  %x  %y  %z  %{  %|   %}   %~   %   %€   %  %‚  %ƒ  %„  %…  %†  %‡  %ˆ  %‰  %Š  %‹  %Œ  %  %Ž  %  %  %‘  %’  %“   %”  %•  %–  %—  %˜  %™  %š 5ŒïF‚)Ê'„M ! EttĂ€ he ovat minun hyljĂ€nneet ja kumartaneet Astarotia Zidonilaisten jumalaa, Kamosta Moabilaisten jumalaa ja Milkomia Ammonin lasten jumalaa, ja ei vaeltaneet minun tiellĂ€ni eikĂ€ tehneet, mitĂ€ minulle kelpasi, minun sÀÀtyjĂ€ni ja minun oikeuttani, niinkuin David hĂ€nen isĂ€nsĂ€.%Ê&‚E Yksi sukukunta jÀÀ hĂ€nelle, Davidin minun palveliani tĂ€hden ja Jerusalemin kaupungin tĂ€hden, jonka minĂ€ olen valinnut kaikista Israelin sukukunnista.IÊ%ƒ  Ja sanoi Jerobeamille: ota kymmenen kappaletta sinulle; sillĂ€ nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: katso, minĂ€ repĂ€isen valtakunnan Salomon kĂ€destĂ€, ja annan sinulle kymmenen sukukuntaa:vÊ$g  Ja Ahia rupesi uuteen hameesen, joka hĂ€nen yllĂ€nsĂ€ oli, ja repĂ€isi kahdeksitoistakymmeneksi kappaleeksi,GÊ#ƒ  Se tapahtui siihen aikaan, ettĂ€ Jerobeam meni ulos Jerusalemista, ja propheta Ahia Silosta löysi hĂ€nen tiellĂ€, ja hĂ€nen yllĂ€nsĂ€ oli uusi hame, ja he olivat ainostansa kahden kedolla. EźÄE|Ê+s % Niin otan minĂ€ nyt sinun hallitsemaan kaikissa mitĂ€ sydĂ€mes halajaa, ja sinun pitÀÀ oleman Israelin kuningas.fÊ*ƒG $ Mutta hĂ€nen pojallensa annan minĂ€ yhden sukukunnan, ettĂ€ minun palveliallani Davidilla olis aina valkeus minun edessĂ€ni Jerusalemissa, siinĂ€ kaupungissa, jonka minĂ€ olen valinnut minulleni, pannakseni nimeni sinne.gÊ)I # Mutta hĂ€nen poikansa kĂ€destĂ€ otan minĂ€ valtakunnan, ja annan sinulle kymmenen sukukuntaa.dÊ(ƒC " En minĂ€ kuitenkaan ota kaikkea valtakuntaa hĂ€nen kĂ€destĂ€nsĂ€, vaan teen hĂ€nen ruhtinaaksi hĂ€nen elinajaksensa, Davidin minun palveliani tĂ€hden, jonka minĂ€ valitsin; sillĂ€ hĂ€n piti minun kĂ€skyni ja sÀÀtyni. *”VŻ4Á*Ê1‚! + Ja Salomo nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin isĂ€nsĂ€ Davidin kaupunkiin. Ja hĂ€nen poikansa Rehabeam tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.pÊ0[ * Mutta aika, kuin Salomo hallitsi Jerusalemissa kaiken Israelin ylitse, oli neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.xÊ/k ) MitĂ€ muuta Salomosta sanomista on, hĂ€nen tekonsa ja taitonsa: eikö ne ole kirjoitetut Salomon aikakirjassa?#Ê.‚A ( Mutta Salomo pyysi tappaa Jerobeamia. Niin Jerobeam nousi ja pakeni Egyptiin, Sisakin, Egyptin kuninkaan tykö, ja oli EgyptissĂ€ Salomon kuolemaan asti.\Ê-3 ' Ja nĂ€in alennan minĂ€ sentĂ€hden Davidin siemenen, en kuitenkaan ijankaikkisesti.‚GÊ,… & Jos sinĂ€ kuulet kaikkia, mitĂ€ minĂ€ sinulle kĂ€sken, ja vaellat minun tiellĂ€ni, ja teet mitĂ€ minulle kelpaa, pitĂ€en minun sÀÀtyni ja kĂ€skyni, niin kuin David minun palveliani teki; niin minĂ€ olen sinun kanssas, ja rakennan sinulle vahvan huoneen, niinkuin minĂ€ Davidille rakensin, ja annan sinulle Israelin. fŠđbš'f=Ê7‚u  Niin kuningas Rehabeam piti neuvoa vanhempain kanssa, jotka hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Salomon edessĂ€ seisoivat, kuin hĂ€n vielĂ€ eli, ja sanoi: kuinka te neuvotte vastaamaan tĂ€tĂ€ kansaa?~Ê6w  Mutta hĂ€n sanoi heille: menkÀÀt pois kolmanteen pĂ€ivÀÀn asti ja tulkaat jĂ€lleen minun tyköni; ja kansa meni.6Ê5‚g  Sinun isĂ€s on meidĂ€n ikeemme raskauttanut: niin huojenna nyt sinĂ€ isĂ€s kova palvelus ja raskas ijes, jonka hĂ€n meidĂ€n pÀÀllemme pannut on, niin me palvelemme sinua. Ê4‚  Ja he olivat lĂ€hettĂ€neet hĂ€ntĂ€ kutsumaan; ja Jerobeam tuli ja koko Israelin joukko, ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:Ê3‚'  Ja Jerobeam Nebatin poika kuuli sen ollessansa EgyptissĂ€, johon hĂ€n kuningas Salomon edestĂ€ paennut oli: (ja Jerobeam viipyi EgyptissĂ€.)sÊ2 c Ja Rehabeam meni Sikemiin, sillĂ€ koko Israel oli silloin tullut Sikemiin, tekemÀÀn hĂ€ntĂ€ kuninkaaksi. %a”‚0Ê;„[ Ja nuorukaiset, jotka hĂ€nen kanssansa kasvaneet olivat, puhuivat hĂ€nelle sanoen: nĂ€in pitÀÀ sinun sanoman kansalle, joka sinulle sanoo: sinun isĂ€s on meidĂ€n ikeemme raskauttanut, huojenna se meiltĂ€! sille pitÀÀ sinun sanoman: minun pienin sormeni on paksumpi kuin minun isĂ€ni kupeet.(Ê:‚K Ja hĂ€n sanoi niille: mitĂ€ te neuvotte vastaamaan tĂ€tĂ€ kansaa, joka minulle on puhunut sanoen: Huojenna se ijes, jonka isĂ€s meidĂ€n pÀÀllemme pannut on?@Ê9‚{  Mutta hĂ€n hylkĂ€si vanhimpain neuvon, jonka he hĂ€nelle antaneet olivat, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hĂ€nen kanssansa kasvaneet olivat ja hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ seisoivat.WÊ8ƒ)  He puhuivat hĂ€nelle sanoen: jos sinĂ€ palvelet tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ tĂ€tĂ€ kansaa ja noudat heidĂ€n mielensĂ€, ja vastaat heitĂ€ ja annat heille hyviĂ€ sanoja; niin he ovat sinun palvelias kaiken sinun elinaikas. c<„c1Ê@‚]  Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillĂ€ \Herra\ oli sen niin kÀÀntĂ€nyt, vahvistaaksensa sanansa jonka \Herra\ puhui Jerobeamille Nebatin pojalle Ahian kautta Silosta.xÊ?ƒk  Ja puhui heille niinkuin nuoret olivat neuvoneet, ja sanoi: minun isĂ€ni on teidĂ€n ikeenne raskauttanut, mutta minĂ€ lisÀÀn teidĂ€n ikeesenne vielĂ€: minun isĂ€ni on teitĂ€ kurittanut ruoskilla, vaan minĂ€ kuritan teitĂ€ skorpioneilla.mÊ>U Ja kuningas vastasi kovin kansaa, ja hylkĂ€si sen neuvon, jonka vanhimmat olivat hĂ€nelle antaneet,4Ê=‚c Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€, niinkuin kuningas puhunut ja sanonut oli: tulkaat minun tyköni jĂ€lleen kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€.@Ê<‚{ Minun isĂ€ni on teidĂ€n ikeenne raskauttanut, mutta minĂ€ lisÀÀn vielĂ€ nyt teidĂ€n ikeesenne: minun isĂ€ni on kurittanut teitĂ€ ruoskilla, vaan minĂ€ kuritan teitĂ€ skorpioneilla. u—ÂmutÊEƒc  Kuin koko Israel kuuli Jerobeamin tulleeksi jĂ€lleen, lĂ€hettivĂ€t he ja kĂ€skivĂ€t kutsua hĂ€nen kansan eteen, ja tekivĂ€t hĂ€nen kaiken Israelin kuninkaaksi; ja ei yksikÀÀn seurannut Davidin huonetta, vaan Juudan suku ainoastansa.RÊD  Ja niin erkani Israel Davidin huoneesta, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.QÊCƒ  Ja kuin kuningas Rehabeam lĂ€hetti Adoramin verorahan haltian matkaan, niin koko Israel kivitti hĂ€nen, niin ettĂ€ hĂ€n kuoli. Mutta kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.iÊBM  Niin ettĂ€ Rehabeam ainoastansa vallitsi ne Israelin lapset, jotka Juudan kaupungeissa asuivat.yÊAƒm  Kuin koko Israel sen nĂ€ki, ettei kuningas kuullut heitĂ€, vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikĂ€ osa meillĂ€ on Davidissa? eli perimys Isain pojassa? Israel, mene majoilles! katso siis sinĂ€, David huonettas! Ja Israel meni majoillensa, WęŻ!,șW`ÊK;  Ja Jerobeam ajatteli sydĂ€messĂ€nsĂ€: nyt valtakunta tulee Davidin huoneelle jĂ€lleen:oÊJY  Ja Jerobeam rakensi Sikemin Ephraimin vuorelle ja asui siinĂ€, ja lĂ€ksi sieltĂ€ ja rakensi Penuelin.qÊIƒ]  NĂ€in sanoo \Herra\: Ă€lkÀÀt menkö sotimaan teidĂ€n veljiĂ€nne Israelin lapsia vastaan. Palatkaan jokainen kotiansa; sillĂ€ se on minulta tapahtunut. Ja he kuulivat \Herran\ sanan ja palasivat menemÀÀn \Herran\ sanan jĂ€lkeen. ÊH‚  Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Juudan kuninkaalle ja koko Juudan huoneelle, ja BenJaminille ja jÀÀneelle kansalle, ja sano:KÊG  Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tykö, sanoen:ÊFƒy  Ja kuin Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hĂ€n koko Juudan huoneen ja BenJaminin suvun, sata ja kahdeksankymmentĂ€ tuhatta valittua sotamiestĂ€, sotimaan Israelin huonetta vastaan ja omistamaan valtakuntaa Rehabeamille Salomon pojalle jĂ€lleen. .æxÊPk  Niin teki hĂ€n myös huoneen kukkulalle ja teki papit halvimmista kansan seasta, jotka ei Levin lapsia olleet.VÊO'  Ja se asia joutui synniksi; sillĂ€ kansa meni sen yhden eteen hamaan Daniin.EÊN  Ja pani niistĂ€ yhden Beteliin, ja toisen pani hĂ€n Daniin.UÊMƒ%  Ja kuningas piti neuvon ja teki kaksi kultaista vasikkaa; ja hĂ€n sanoi heille: teidĂ€n on työlĂ€s mennĂ€ Jerusalemiin, katso, tĂ€ssĂ€ on sinun Jumalas, Israel, joka sinun on johdattanut Egyptin maalta.uÊLƒe  Jos tĂ€mĂ€ kansa menee Jerusalemiin uhraamaan \Herran\ huoneesen, ja tĂ€mĂ€n kansan sydĂ€n kÀÀntyy jĂ€lleen herransa Rehabeamin Juudan kuninkaan puoleen; niin he tappavat minun ja palajavat jĂ€lleen Rehabeamin Juudan kuninkaan tykö. ŃÓM‚3ÊT„a  Ja hĂ€n huusi alttaria vastaan \Herran\ sanan kautta ja sanoi: alttari, alttari! NĂ€in sanoo \Herra\: katso, Davidin huoneelle on syntyvĂ€ poika, Josia nimeltĂ€: hĂ€n on uhraava sinun pÀÀllĂ€s korkeuden pappeja, jotka sinun pÀÀllĂ€s suitsuttavat, ja on polttava ihmisen luita sinun pÀÀllĂ€s.ÊS ‚ Ja katso, Jumalan mies tuli Juudasta \Herran\ sanan kanssa Beteliin; ja Jerobeam seisoi alttarin tykönĂ€ suitsuttamassa.zÊRƒo ! Ja hĂ€n uhrasi alttarilla, (jonka hĂ€n Beteliin tehnyt oli) viidentenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kahdeksantena kuukautena, jonka hĂ€n sydĂ€messĂ€nsĂ€ ajatellut oli. Ja teki Israelin lapsille juhlan, ja uhrasi alttarilla suitsutukseksi.‚+ÊQ„Q Ja Jerobeam teki juhlan viidentenĂ€toistakymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, kahdeksantena kuukautena, niin kuin Juudan juhlapĂ€ivĂ€n, ja uhrasi alttarilla. Niin hĂ€n myös teki BetelissĂ€, uhraten vasikoille, jotka hĂ€n tehnyt oli. Ja hĂ€n toimitti Betelin papit kukkuloille, jotka hĂ€n tehnyt oli. ,;w,‚GÊX…  Ja kuningas vastasi ja sanoi Jumalan miehelle: nöyryytĂ€ nyt sinus rukouksella \Herran\ Jumalas kasvoin edessĂ€, ja rukoile minun edestĂ€ni, ettĂ€ kĂ€teni taipuis minun tyköni. Niin Jumalan mies rukoili nöyrĂ€sti \Herraa\, ja kuninkaan kĂ€si taipui jĂ€lleen hĂ€nen puoleensa ja tuli niinkuin se oli ennenkin ollut. ÊW‚  Ja alttari halkesi, ja tuhka hajoitettiin alttarilta, sen ihmeen jĂ€lkeen, jonka Jumalan mies \Herran\ sanan kautta antanut oli.‚2ÊV„_  Kuin kuningas kuuli sanan siltĂ€ Jumalan mieheltĂ€, joka alttaria vastaan BetelissĂ€ huutanut oli, ojensi Jerobeam kĂ€tensĂ€ alttarin tyköÀ ja sanoi: ottakaat hĂ€ntĂ€ kiinni. Ja hĂ€nen kĂ€tensĂ€ kuivettui, jonka hĂ€n hĂ€ntĂ€ vastaan ojensi, ja ei hĂ€n taitanut sitĂ€ vetÀÀ jĂ€lleen puoleensa.AÊU‚}  Ja hĂ€n antoi sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ ihmeen ja sanoi: tĂ€mĂ€ on se ihme, jonka \Herra\ puhunut on: katso, alttarin pitÀÀ halkeaman, ja tuhka, joka sen pÀÀllĂ€ on, pitÀÀ hajoitettaman. ·‡Æ Ș·oÊ]ƒY Mutta BetelissĂ€ asui vanha propheta; hĂ€nen tykönsĂ€ tuli hĂ€nen poikansa ja jutteli hĂ€nelle kaikki, mitĂ€ Jumalan mies teki sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ BetelissĂ€, ja sanat, jotka hĂ€n kuninkaalle sanonut oli, he juttelivat isĂ€llensĂ€.`Ê\; Ja hĂ€n meni toista tietĂ€ ja ei palannut sitĂ€ tietĂ€, jota hĂ€n Beteliin tullut oli.5Ê[‚e SillĂ€ niin kĂ€ski minua \Herran\ sanansa kautta, sanoen: ei sinun pidĂ€ leipÀÀ syömĂ€n eikĂ€ vettĂ€ juoman, eikĂ€ myös palajaman sitĂ€ tietĂ€, jota sinĂ€ mennyt olet.=ÊZ‚u  Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: vaikkas antaisit minulle puolen huonettas, en minĂ€ sittenkÀÀn tulisi sinun kanssas, enkĂ€ syö tĂ€ssĂ€ paikassa leipÀÀ enkĂ€ juo vettĂ€.vÊYg  Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: tule kotia minun kanssani ja virvoita itses: minĂ€ annan sinulle lahjan. e[ÙÒ3eJÊcƒ  SillĂ€ minun kanssani on puhuttu \Herran\ sanan kautta: ei sinun pidĂ€ siellĂ€ leipÀÀ syömĂ€n eikĂ€ vettĂ€ juoman, ei myös sinun pidĂ€ palajaman sitĂ€ tietĂ€, jota sinĂ€ sinne mennyt olet.Êb‚1  HĂ€n sanoi: en minĂ€ taida palata sinun kanssas enkĂ€ tulla sinun tykös: en minĂ€ syö leipÀÀ enkĂ€ juo vettĂ€ sinun kanssas tĂ€ssĂ€ paikassa.JÊa  HĂ€n sanoi hĂ€nelle: tule minun kanssani kotia ja syö leipÀÀ.6Ê`‚g  Ja meni sen Jumalan miehen perÀÀn, ja löysi hĂ€nen istumassa tammen alla, ja sanoi hĂ€nelle, sinĂ€kö se Jumalan mies olet, joka Juudasta tullut olet? HĂ€n sanoi: minĂ€.Ê_y Mutta hĂ€n sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja kuin he olivat satuloineet aasin, istui hĂ€n sen selkÀÀn.!Ê^‚= Ja heidĂ€n isĂ€nsĂ€ sanoi heille, mitĂ€ tietĂ€ hĂ€n meni? ja hĂ€nen poikansa osoittivat hĂ€nelle tien, jota Juudasta tullut Jumalan mies vaeltanut oli. Nęœ1N_Êhƒ9  Ja olet palannut syömÀÀn leipÀÀ ja juomaan vettĂ€ siinĂ€ paikassa, josta sinulle sanottu oli: ei sinun pidĂ€ siellĂ€ leipÀÀ syömĂ€n eikĂ€ vettĂ€ juoman: ei pidĂ€ sinun ruumiis tuleman sinun isĂ€is hautaan.cÊgƒA  Ja hĂ€n huusi Jumalan miehelle, joka Juudasta tullut oli, ja sanoi: nĂ€in sanoo \Herra\: ettĂ€s olet \Herran\ kĂ€skylle tottelematoin ollut, ja et ole sitĂ€ kĂ€skyĂ€ pitĂ€nyt, jonka \Herra\ sinun Jumalas kĂ€skenyt on,Êf{  Ja tapahtui, kuin he istuivat pöydĂ€n tykönĂ€, ettĂ€ \Herran\ sana tuli prophetan työ, joka hĂ€nen palauttanut oli,^Êe7  Ja hĂ€n palasi hĂ€nen kanssansa, ja söi leipÀÀ ja joi vettĂ€ hĂ€nen huoneessansa.Êdƒy  HĂ€n sanoi hĂ€nelle: minĂ€ olen myös propheta niinkuin sinĂ€kin, ja enkeli on puhunut minun kanssani \Herran\ sanan kautta ja sanonut: vie hĂ€ntĂ€ kanssas huoneeses syömÀÀn leipÀÀ ja juomaan vettĂ€. Mutta hĂ€n valehteli hĂ€nen edessĂ€nsĂ€. >X„š„°»ÆŃÜçòę)4?yncXJU`kv€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëőP[fq|‡’šłŸÉÔßêő  !F  "G   H  I  J  K  L  M  N  O   P   Q   R   S   T  U  %±  %°  %Ż  %ź   %œ   %   %ž   %Ÿ   %   %Ą  %ą  %Ł  %€  %„  %Š  %§  %š  %©  %Ș  %«  %Ź  %­  D   E  !F  "G   H  I  J  K  L  M  N  O   P   Q   R   S   T  U  V  W  X  Y  Z  [  \  ]  ^  _  `  a  b  c  d  e  f   g  !h  "i   j  k VźʱVXÊm+  Ja sanoi pojillensa: satuloikaat minulle aasi. Ja koska he olivat satuloineet,‚(Êl„K  Kuin propheta sen kuuli, joka hĂ€nen tieltĂ€ palauttanut oli, sanoi hĂ€n: se on Jumalan mies, joka \Herran\ kĂ€skylle tottelematoin oli; sentĂ€hden on \Herra\ hĂ€nen antanut jalopeuralle, ja se on musertanut ja tappanut hĂ€nen niiden sanain jĂ€lkeen, jotka \Herra\ hĂ€nelle sanonut oli.MÊkƒ  Ja katso, koska siitĂ€ kĂ€vi ihmisiĂ€ ohitse, nĂ€kivĂ€t he ruumiin heitetyksi tielle ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönĂ€; ja he tulivat ja sanoivat sen kaupungissa, jossa vanha propheta asui.OÊjƒ  Ja koska hĂ€n meni pois, kohtasi hĂ€nen jalopeura tiellĂ€ ja tappoi hĂ€nen. Ja hĂ€nen ruumiinsa makasi heitettynĂ€ tiellĂ€, ja aasi seisoi hĂ€nen sivussansa, ja jalopeura seisoi lĂ€hinnĂ€ ruumista.|Êis  Ja kuin hĂ€n leipÀÀ syönyt ja vettĂ€ juonut oli, satuloitsi hĂ€n aasin prophetalle, jonka hĂ€n palauttanut oli. ŠF—;aŠ7Êr‚i SillĂ€ se on tapahtuva, minkĂ€ hĂ€n alttaria ja BeteliĂ€ vastaan \Herran\ sanan kautta huutanut oli, ja kaikkia korkeuden huoneita vastaan, jotka Samarian kaupungeissa ovat.VÊqƒ'  Ja kuin he olivat haudanneet hĂ€nen, puhui hĂ€n pojillensa, sanoen: koska minĂ€ kuolen, niin haudatkaat minua siihen hautaan, johon Jumalan mies haudattu on, ja pankaat minun luuni hĂ€nen luidensa sivuun.YÊp-  Ja hĂ€n pani ruumiin omaan hautaansa, ja he itkivĂ€t hĂ€ntĂ€: oi minun veljeni!+Êo‚Q  Niin otti propheta sen Jumalan miehen ruumiin ja pani aasinsa pÀÀlle, ja vei sen takaperin; ja vanha propheta tuli kaupunkiin itkemÀÀn ja hautaamaan hĂ€ntĂ€.6Ên‚g  Meni hĂ€n sinne, ja löysi hĂ€nen ruumiinsa heitetyksi tielle, ja aasin ja jalopeuran seisovan ruumiin tykönĂ€. Ei jalopeura ollut syönyt ruumista eikĂ€ revĂ€issyt aasia. žöo8>žÊw‚3  Ja ota kĂ€tees kymmenen leipÀÀ ja kyrsÀÀ, ja astia hunajaa, ja mene hĂ€nen tykönsĂ€, ettĂ€ hĂ€n sanois sinulle, mitĂ€ nuorukaiselle tapahtuu.vÊvƒg  Ja Jerobeam sanoi emĂ€nnĂ€llensĂ€: nouse ja muuta itses, niin ettei yksikÀÀn tuntisi sinua Jerobeamin emĂ€nnĂ€ksi; ja mene Siloon. Katso siellĂ€ on propheta Ahia, joka minulle sanoi: ettĂ€ minĂ€ olen tuleva tĂ€mĂ€n kansan kuninkaaksi.4Êu g  Siihen aikaan sairasti Abia Jerobemin poika.Êt‚ " Ja tĂ€mĂ€ asia tapahtui Jerobeamin huoneelle synniksi, ja ettĂ€ hĂ€n piti hĂ€vitettĂ€mĂ€n ja hukutettaman maan pÀÀltĂ€.‚Ês„ ! Mutta kuin nĂ€mĂ€t tapahtuneet olivat, ei Jerobeam kÀÀntĂ€nytkÀÀn itseĂ€nsĂ€ pahalta tieltĂ€nsĂ€ pois, mutta meni ja teki taas korkeuden pappeja halvimmista kansan seassa; kenenkĂ€ hĂ€n tahtoi, sen kĂ€den hĂ€n tĂ€ytti, ja se tuli korkeuden papiksi. ßKaß-Ê{‚U  Mene ja sano Jerobeamille: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: ettĂ€ minĂ€ olen korottanut sinun kansan seasta ja pannut sinun minun kansani Israelin ruhtinaaksi,MÊzƒ  Kuin Ahia kuuli ovessa hĂ€nen jalkainsa töminĂ€n, sanoi hĂ€n: tule sisĂ€lle, sinĂ€ Jerobeamin emĂ€ntĂ€: kuinkas itses niin outona pidĂ€t? MinĂ€ olen lĂ€hetetty sinun tykös kovan sanoman kanssa.fÊyƒG  Mutta \Herra\ sanoi Ahialle: katso Jerobeamin emĂ€ntĂ€ tulee kysymÀÀn sinulta yhtĂ€ asiaa pojastansa, sillĂ€ hĂ€n on sairas; niin puhu sinĂ€ hĂ€nelle niin ja niin. Ja kuin hĂ€n tuli sisĂ€lle, piti hĂ€n itsensĂ€ outona.1Êx‚]  Ja Jerobeamin emĂ€ntĂ€ teki niin, nousi ja meni Siloon, ja tuli Ahian huoneesen; mutta ei Ahia taitanut nĂ€hdĂ€, sillĂ€ hĂ€nen silmĂ€nsĂ€ olivat pimenneet vanhuudesta. 4ïì44Ê‚c  Joka Jerobeamista kuolee kaupungissa, se pitÀÀ koirilta syötĂ€mĂ€n, mutta joka kuolee kedolla, se pitÀÀ taivaan linnuilta syötĂ€mĂ€n; sillĂ€ \Herra\ on sen puhunut.‚Ê~„  SentĂ€hden katso, minĂ€ annan tulla pahaa Jerobeamin huoneen pÀÀlle, ja hukutan Jerobeamista sen, joka vetensĂ€ seinÀÀn heittÀÀ, suljetun ja hyljĂ€tyn Israelissa, ja kĂ€vĂ€isen Jerobeamin huoneen sukukunnan, niinkuin tunkio kĂ€vĂ€istÀÀn, perikatoonsa asti.iÊ}ƒM  Mutta sinĂ€ olet tehnyt pahemmin kaikkia muita, jotka sinun edellĂ€s olleet ovat, ja sinĂ€ olet mennyt ja tehnyt itselles vieraita jumalia ja valetuita kuvia kehoittaakses minua vihaan, ja olet heittĂ€nyt minun selkĂ€s taa;‚ Ê|„  Ja olen revĂ€issyt valtakunnan Davidin huoneelta pois, ja antanut sen sinulle: mutta et sinĂ€ ole ollut niinkuin minun palveliani David, joka piti minun kĂ€skyni ja vaelsi minun jĂ€lkeeni kaikella sydĂ€mellĂ€, ja teki ainoastaan mitĂ€ minulle kelvollinen oli; •Č ”{ˁq  Ja Jerobeamin emĂ€ntĂ€ nousi ja meni, ja tuli Tirtsaan; ja kuin hĂ€n astui huoneen kynnykseen, kuoli nuorukainen.sˁa  Ja hylkÀÀ Israelin, Jerobeamin synnin tĂ€hden, joka syntiĂ€ teki ja saatti Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn.‚Ë„  Ja \Herra\ lyö Israelin niinkuin ruoko hÀÀlyy vedessĂ€, ja repii Israelin tĂ€stĂ€ hyvĂ€stĂ€ maasta, jonka hĂ€n heidĂ€n isillensĂ€ antanut on, ja hajottaa heidĂ€t virran ylitse; ettĂ€ he ovat itsellensĂ€ tehneet metsistöitĂ€, vihoittaksensa \Herraa\:Ë‚-  Ja \Herra\ herĂ€ttÀÀ itsellensĂ€ yhden Israelin kuninkaan, se on hĂ€vittĂ€vĂ€ Jerobeamin huoneen sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€: ja mitĂ€ jo on tapahtunut?_˃9  Ja koko Israel itkee hĂ€ntĂ€ ja hautaa hĂ€nen, sillĂ€ ainoastansa tĂ€mĂ€ tulee Jerobeamista hautaan, ettĂ€ jotakin hyvÀÀ on löydetty hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, \Herran\ Israelin Jumalan edessĂ€, Jerobeamin huoneessa.hˁK  Niin nouse sinĂ€ ja mene kotias, ja kuin jalkas astuu kaupunkiin, niin pojan pitÀÀ kuoleman. ŸjĐŸ‚]Ë …5  Niin oli Rehabeam, Salomon poika kuningas Juudassa, ja oli yhdenviidettĂ€kymmentĂ€ ajastaikainen tultuansa kuninkaaksi, ja hallitsi seitsemĂ€ntoistakymmentĂ€ ajastaikaa Jerusalemissa, siinĂ€ kaupungissa, jonka \Herra\ valinnut on kaikista Israelin sukukunnista, pannaksensa siihen nimensĂ€; ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Naema Ammonilainen.-Ë‚U  Ja aika, jonka Jerobeam hallitsi, oli kaksikolmattakymmentĂ€ ajastaikaa; ja hĂ€n nukkui isĂ€insĂ€ kanssa; ja hĂ€nen poikansa Nadab tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.Ë‚'  MitĂ€ enempi Jerobeamista on sanomista, kuinka hĂ€n soti ja kuinka hĂ€n hallitsi: katso se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.Ë‚  Ja he hautasivat hĂ€nen, ja koko Israel itki hĂ€ntĂ€, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, jonka hĂ€n palveliansa propheta Ahian kautta sanonut oli. DQ· ŁëD#Ë‚A  Joiden siaan kuningas Rehabeam antoi tehdĂ€ vaskisia kilpiĂ€, ja antoi ne ylimmĂ€isten vartioittensa haltuun, jotka kuninkaan huoneen ovea vartioitsivat.4Ë‚c  Ja otti \Herran\ huoneen tavarat, ja kuninkaan huoneen tavarat, ja kaiken mitĂ€ sieltĂ€ taidettiin ottaa, ja otti kaikki kultaiset kilvet, jota Salomo oli antanut tehdĂ€,zË o  Ja tapahtui viidennellĂ€ kuningas Rehabeamin ajastajalla, ettĂ€ Sisak Egyptin kuningas meni Jerusalemia vastaan,Ë ‚!  Ja maakunnassa oli huorintekijöitĂ€; ja he tekivĂ€t kaikki pakanain kauhistukset, jotka \Herra\ Israelin lasten edestĂ€ oli ajanut pois.Ë ‚'  SillĂ€ hekin rakensivat itsellensĂ€ korkeuksia, patsaita ja metsistöitĂ€ kaikille korkeille vuorille ja kaikkein viheriĂ€isten puiden alle.+Ë ‚Q  Ja Juuda teki pahaa \Herran\ edessĂ€; ja he saattivat hĂ€nen enempi kiivaaksi, kuin kaikki heidĂ€n esi-isĂ€nsĂ€ olivat tehneet synneillĂ€nsĂ€, joita he tekivĂ€t. Ę~æ‹œHĘhˁK  Ja hallitsi kolme ajastaikaa Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Maeka Abisalomin tytĂ€r.rË a  Niin oli kuningas Jerobeamin Nebatin pojan kahdeksantena vuotena toistakymmentĂ€ Abiam kuningas Juudassa,J˃  Ja Rehabeam nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin isĂ€insĂ€ tykö Davidin kaupunkiin. Ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Naema Ammonilainen. Ja hĂ€nen poikansa Abiam tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.Xˁ+  Ja Rehabeamin ja Jerobeamin vĂ€lillĂ€ oli sota kaikkina heidĂ€n pĂ€ivinĂ€nsĂ€.Ë‚#  MitĂ€ enempi Rehabeamin asioista on sanomista ja kaikista mitĂ€ hĂ€n tehnyt oli: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?ˁy  Ja niin usein kuin kuningas meni \Herran\ huoneesen, kantoivat vartiat niitĂ€, ja veivĂ€t ne vartiakamariin jĂ€lleen. -'nČb”-Ë‚  Niin Abiam nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin Davidin kaupunkiin; ja Asa hĂ€nen poikansa hallitsi hĂ€nen perĂ€ssĂ€nsĂ€.)Ë‚M  MitĂ€ enempi on sanomista Abiamista ja kaikista hĂ€nen töistĂ€nsĂ€, eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa? Ja Abiam soti Jerobeamin kanssa.Mˁ  Mutta Rehabeam ja Jerobeam sotivat keskenĂ€nsĂ€ kaiken elinaikansa.8Ë‚k  SillĂ€ David oli tehnyt mitĂ€ oikein on \Herran\ edessĂ€, ja ei poikennut kaikista, mitĂ€ hĂ€n hĂ€nelle kĂ€skenyt oli, kaikkena elinaikanansa, paitsi Urian HetilĂ€isen asiaa.5Ë‚e  Mutta Davidin tĂ€hden antoi \Herra\ hĂ€nen Jumalansa hĂ€nelle valkeuden Jerusalemissa, herĂ€ttÀÀksensĂ€ hĂ€nelle pojan hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€, ja asettaaksensa Jerusalemiin;U˃%  Ja hĂ€n vaelsi kaikissa isĂ€nsĂ€ synneissĂ€, jotka hĂ€n oli tehnyt hĂ€nen edellĂ€nsĂ€, ja ei ollut hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ vakaa \Herran\ hĂ€nen Jumalansa edessĂ€, niinkuin Davidin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ sydĂ€n oli. +™ÄM‹Ž+`Ë#;  Mutta Asan ja Baesan Israelin kuninkaan vĂ€lillĂ€ oli sota kaiken heidĂ€n elinaikansa.Ë"‚  Ja hĂ€n vei sisĂ€lle mitĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ oli pyhittĂ€nyt, ja \Herran\ huoneen pyhĂ€t kalut: hopian ja kullan ja astiat.sË!a  Mutta kukkuloita ei hĂ€n kukistanut; kuitenkin Asan sydĂ€n oli vakaa \Herran\ edessĂ€ kaiken elinaikansa.>Ë ‚w  Ja vielĂ€ sitten pani hĂ€n Ă€itinsĂ€ Maekan viralta pois, ettĂ€ hĂ€n oli tehnyt Mipletsetin metsistön; vaan Asa kukisti hĂ€nen MipletsetinsĂ€ ja poltti sen Kidronin ojan tykönĂ€.tˁc  Ja karkoitti huorintekijĂ€t maalta, ja ajoi pois kaikki epĂ€jumalat, jotka hĂ€nen isĂ€nsĂ€ tehneet olivat.Uˁ%  Ja Asa teki kelvollisesti \Herran\ edessĂ€, niinkuin David hĂ€nen isĂ€nsĂ€,zˁo  Ja hallitsi yhden ajastajan viidettĂ€kymmentĂ€ Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Maeka Abisalomin tytĂ€r.dˁC  Ja kahdentenakymmenentenĂ€ Jerobeamin Israelin kuninkaan vuonna oli Asa kuningas Juudassa. F_#FRË'ƒ  Ja Benhadad oli kuuliainen kuningas Asalle, ja lĂ€hetti sodanpÀÀmiehet Israelin kaupunkeihin, ja löi Iionin ja Danin ja Abelin Betmaekan, ja koko Kinerotin, ynnĂ€ kaiken Naphtalin maakunnan kanssa.‚Ë&„  Minun ja sinun vaiheella, ja minun isĂ€ni ja sinun isĂ€s vaiheella on liitto: katso minĂ€ lĂ€hetin sinulle hopiaa ja kultaa lahjaksi, ettĂ€s rikkoisit sen liiton, minkĂ€ sinĂ€ Baesan Israelin kuninkaan kanssa tehnyt olet, ettĂ€ hĂ€n erkanis minusta.‚8Ë%„k  Silloin otti Asa kaiken hopian ja kullan, jotka \Herran\ huoneen tavaroista ja kuninkaan huoneen tavaroista jÀÀneet olivat, ja antoi ne palveliansa kĂ€siin, jotka kuningas Asa lĂ€hetti Benhadadille Tabrimmonin Hesionin pojan pojalle Syrian kuninkaalle, joka asui Damaskussa, ja kĂ€ski sanoa hĂ€nelle:Ë$‚5  Vaan Baesa Israelin kuningas nousi Juudaa vastaan ja rakensi Raman, ettei yksikÀÀn vaeltaisi ulos taikka sisĂ€lle Asan Juudan kuninkaan puolelta. l«±ôlË,‚  Ja Nadab Jerobeamin poika oli Israelin kuningas toisena Asan Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi Israelissa kaksi vuotta,%Ë+‚E  Ja Asa nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin isĂ€insĂ€ kanssa isĂ€nsĂ€ Davidin kaupunkiin. Ja Josaphat hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen perÀÀnsĂ€.‚Ë*„  MitĂ€ muuta on kuningas Asasta puhumista, ja kaikesta hĂ€nen vallastansa, ja kaikista hĂ€nen töistĂ€nsĂ€, ja kaupungeista, jotka hĂ€n rakentanut oli: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa? paitsi ettĂ€ hĂ€n oli vanhuudellansa sairas jaloista.vË)ƒg  Mutta kuningas Asa lĂ€hetti sanoman kaiken Juudan ympĂ€ri: ei tĂ€ssĂ€ pidĂ€ yksikÀÀn nuhteetoin oleman. Ja he kukistivat kivet ja puut Ramasta, joita Baesa oli rakentanut; ja kuningas Asa rakensi niistĂ€ Geban BanJaminista ja Mitspan.RË(  Kuin Baesa sen kuuli, lakkasi hĂ€n rakentamasta Ramaa, ja meni Tirtsaan. Hììś #.9DOZep{†‘œŠ±ŒÇÒĘèóț *5@KValw‚˜ŁźčÄÏÚćđû'2=HS^itŠ• «¶ÁÌŚâíöșÄÎŰâìö  %đ  %ń  %ò  %ó  %ô  %ő   %đ  %ń  %ò  %ó  %ô  %ő  %ö  %ś  %ű  %ù  %ú  %û  %ü  %ę  %ț  %ÿ   &  &  &  &  &  &  &  &   &   &   &   &   &  &  &  &  &  &  &  &  &  &  &  &  &  &  &  &  &  &  &   &  !&  "&!  #&"  $&#  %&$  &&%  '&&  (&'  )&(  *&)  +&*  ,&+  -&,  .&-  /&.  0&/  1&0  2&1  3&2  4&3  5&4  6&5  &6   &7 znŽA4z6Ë1‚g  Jerobeamin syntein tĂ€hden, jotka hĂ€n teki, ja jolla hĂ€n saatti Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn, sillĂ€ vihoittamisella, jolla hĂ€n vihaan kehoitti \Herran\ Israelin Jumalan.‚ Ë0„  Koska hĂ€n oli kuningas, löi hĂ€n kuoliaaksi kaiken Jerobeamin huoneen, ja ei jĂ€ttĂ€nyt yhtÀÀn ainoaa henkeĂ€ Jerobeamin huoneesta, siihenasti ettĂ€ hĂ€n hĂ€vitti hĂ€nen, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, joka oli sanottu hĂ€nen palvelialtansa Ahialta Silosta,pË/[  Sitte tappoi Baesa hĂ€nen kolmantena Asan Juudan kuninkaan vuonna, ja tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.6Ë.‚g  Ja Baesa Ahian poika Isaskarin huoneesta teki liiton hĂ€ntĂ€ vastaan, ja Baesa löi hĂ€nen Philistealaisten Gibetonissa; sillĂ€ Nadab ja koko Israel piirittivĂ€t Gibetonin.Ë-‚  Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja vaelsi isĂ€nsĂ€ teillĂ€ ja hĂ€nen synneissĂ€nsĂ€, joilla hĂ€n saatti Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn. qwêPXqcË6ƒA  Ja hĂ€n jĂ€tti hĂ€rjĂ€t ja juoksi Elian perĂ€ssĂ€, ja sanoi: anna minun suuta antaa minun isĂ€lleni ja Ă€idilleni, niin minĂ€ seuraan sinua; hĂ€n sanoi hĂ€nelle: mene ja tule jĂ€lleen; sillĂ€ mitĂ€ minĂ€ sinulle tein?tË5ƒc  Ja hĂ€n lĂ€ksi sieltĂ€ ja kohtasi Elisan Saphatin pojan, joka kynti kahdellatoistakymmenellĂ€ parilla hĂ€rkiĂ€, ja hĂ€n itse oli niiden kahdentoistakymmenen seassa; ja Elia meni hĂ€nen tykönsĂ€ ja heitti hameensa hĂ€nen pÀÀllensĂ€.Ë4‚'  Mutta minĂ€ jĂ€tĂ€n seitsemĂ€ntuhatta Israeliin: kaikki polvet, jotka ei kumartaneet Baalia, ja kaikki suut, jotka ei hĂ€nen suuta antaneet. Ë3‚  Ja tapahtuu, ettĂ€ joka vĂ€lttÀÀ Hasaelin miekan, se tapetaan Jehulta, ja joka vĂ€lttÀÀ Jehun miekan, se tapetaan Elisalta.Ë2‚  Ja voitele Jehu Nimsin poika Israelin kuninkaaksi; ja Elisa Saphatin poika, AbelMeholasta, voitele prophetaksi sinun siaas. 9i|ïNË<ƒ  Ja sanansaattajat tulivat jĂ€lleen ja sanoivat: nĂ€in sanoo Benhadad: minĂ€ olen lĂ€hettĂ€nyt sinun tykös sanan, sanoen: sinun hopias ja kultas, emĂ€ntĂ€s ja lapses pitÀÀ sinun minulle antaman: Ë;‚  Israelin kuningas vastasi ja sanoi: herrani kuningas, niinkuin sinĂ€ sanonut olet, minĂ€ olen sinun ja kaikki mitĂ€ minulla on.Ë:‚+  Ja kĂ€ski hĂ€nelle sanottaa: nĂ€in sanoo Benhadad: sinun hopias ja kultas ovat minun, ja sinun emĂ€ntĂ€s ja ihanimmat lapses ovat myös minun.NË9  Ja lĂ€hetti sanansaattajat Ahabille Israelin kuninkaalle kaupunkiin,LË8 ƒ  Ja Behadad Syrian kuningas kokosi kaikki sotavĂ€kensĂ€ ja oli kaksineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ kuningasta hĂ€nen kanssansa, ja hevoset ja vaunut; ja hĂ€n meni ja piiritti Samarian, ja soti sitĂ€ vastaan,CË7ƒ  Ja hĂ€n palasi hĂ€nen tykönsĂ€, ja otti parin hĂ€rkiĂ€ ja uhrasi sen, ja keitti lihan hĂ€rkĂ€in kaluilla, ja antoi kansalle syödĂ€; ja hĂ€n nousi ja seurasi Eliaa, ja palveli hĂ€ntĂ€. ”2›”‚Ë@„  Ja hĂ€n sanoi Benhadadin sanansaattajille: sanokaat herralleni kuninkaalle: kaikki minkĂ€ hĂ€n kĂ€ski minulle palveliallensa ensin, teen minĂ€, mutta tĂ€tĂ€ en minĂ€ taida tehdĂ€. Ja sanansaattajat menivĂ€t takaperin ja sanoivat vastauksen hĂ€nelle.|Ë?s  Niin sanoivat hĂ€nelle kaikki vanhimmat ja kaikki kansa: ei sinun pidĂ€ hĂ€ntĂ€ kuuleman, eikĂ€ hĂ€neen suostuman.‚Ë>„#  Niin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: tutkikaat ja katsokaat, mitĂ€ pahuutta on hĂ€nen mielessĂ€nsĂ€; sillĂ€ hĂ€n lĂ€hetti sanan minun tyköni, minun emĂ€nnistĂ€ni ja lapsistani, hopiastani ja kullastani, ja en ole minĂ€ hĂ€neltĂ€ kieltĂ€nyt.JË=ƒ  Niin minĂ€ huomenna tĂ€llĂ€ aikaa lĂ€hetĂ€n palveliani sinun tykös tutkimaan sinun huonees ja sinun palvelias huoneet: ja mitĂ€ sinulla rakkainta on, pitÀÀ heidĂ€n ottaman ja tuoman tĂ€nne. B#šìäBËE‚7  Ahab sanoi: kenen kautta? Ja hĂ€n sanoi: nĂ€in sanoo \Herra\: maan ruhtinasten palveliain kautta: HĂ€n sanoi: kuka alkaa sodan? HĂ€n vastasi: sinĂ€.‚ËD„  Ja katso, yksi propheta astui Ahabin Israelin kuninkaan tykö ja sanoi: nĂ€in sanoo \Herra\; etkös nĂ€hnyt kaikkea sitĂ€ suurta joukkoa? Katso, minĂ€ annan heidĂ€t sinun kĂ€siis tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, ettĂ€ sinun pitÀÀ tietĂ€mĂ€n, ettĂ€ minĂ€ olen \Herra\.*ËC‚O  Kuin hĂ€n sen kuuli, kuningasten kanssa juodessansa majassa, sanoi hĂ€n palvelioillensa: valmistakaat teitĂ€nne. Ja he valmistavat heitĂ€nsĂ€ kaupunkia vastaan.ËB‚  Mutta Israelin kuningas vastasi ja sanoi: sanokaat: joka vyöttÀÀ itsensĂ€, Ă€lkÀÀn kerskatko, niinkuin se joka riisuu.YËAƒ-  Sitte lĂ€hetti Benhadad hĂ€nen tykönsĂ€ ja kĂ€ski hĂ€nelle sanoa: jumalat tehköön minulle niin ja niin, jos multa Samariassa piisaa, ettĂ€ kaikki minua seuraava kansa taitais siitĂ€ ottaa pivonsa tĂ€yden. ș.†ä(șkËJQ  Niin maan ruhtinasten palveliat olivat lĂ€hteneet kaupungista ja sotavĂ€ki heidĂ€n perĂ€ssĂ€nsĂ€.8ËI‚k  HĂ€n sanoi: joko he ovat rauhan tĂ€hden uloslĂ€hteneet, niin kĂ€sittĂ€kÀÀt heitĂ€ elĂ€vinĂ€, eli jos he ovat lĂ€hteneet sotaan, niin ottakaat heitĂ€ myös elĂ€vinĂ€ kiinni.ËH‚7  Ja maan ruhtinasten palveliat lĂ€ksivĂ€t ulos ensin; mutta Benhadad lĂ€hetti, ja he ilmoittivat hĂ€nelle, sanoen: miehet lĂ€htevĂ€t ulos Samariasta.$ËG‚C  Ja he lĂ€ksivĂ€t ulos puolipĂ€ivĂ€stĂ€; mutta Benhadad oli juopuneena majassa kahdenneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ kuninkaan kanssa, jotka hĂ€ntĂ€ auttamaan tulivat.NËFƒ  Niin hĂ€n luki maan ruhtinasten palveliat, ja heitĂ€ oli kaksisataa ja kaksineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€. Ja niiden jĂ€lkeen luki hĂ€n kaiken kansan jokaisesta Israelin lapsista, seitsemĂ€ntuhatta miestĂ€. ŹOÛńŹnËOW  Niin tee nyt tĂ€mĂ€: ota kaikki kuninkaat pois heidĂ€n sioistansa ja pane ruhtinaat heidĂ€n siaansa;PËNƒ  Ja Syrian kuninkaan palveliat sanoivat hĂ€nelle; heidĂ€n jumalansa ovat vuorten jumalat, sentĂ€hden voittivat he meidĂ€t: jos me vielĂ€ heitĂ€ vastaan kedolla sodimme, mitĂ€maks me voitamme heidĂ€t.fËMƒG  Niin astui propheta Israelin kuninkaan tykö ja sanoi hĂ€nelle: mene ja vahvista sinus, ymmĂ€rrĂ€ ja katso, mitĂ€ sinun tekemĂ€n pitÀÀ; sillĂ€ Syrian kuningas on sinua vastaan nouseva jĂ€lleen tĂ€mĂ€n vuoden perĂ€stĂ€.qËL]  Niin Israelin kuningas lĂ€ksi ulos ja löi hevosia ja vaunuja; ja hĂ€n tappoi sangen paljo Syrialaisia.-ËK‚U  Ja niin löi mies miehensĂ€ ja Syrialaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitĂ€ takaa; ja Benhadad Syrian kuningas pÀÀsi hevostensa selkÀÀn hevosmiestensĂ€ kanssa.  €Œ ‚ËS„+  Ja Jumalan mies astui edes ja sanoi Israelin kuninkaalle: nĂ€in sanoo \Herra\: ettĂ€ Syrialaiset ovat sanoneet: \Herra\ on vuorten Jumala ja ei laaksoin Jumala, niin minĂ€ tahdon antaa kaiken tĂ€mĂ€n suuren joukon sinun kĂ€tees, ettĂ€ tietĂ€isitte minun olevan \Herran\.dËRƒC  Ja Israelin lapset nousivat myös ja hankitsivat itsensĂ€ ja menivĂ€t heitĂ€ vastaan; ja Israelin lapset sioittivat itsensĂ€ heidĂ€n kohdallensa, niinkuin kaksi vĂ€hÀÀ vuohilaumaa; mutta maa oli tĂ€ynnĂ€ Syrialaisia.uËQe  Kuin ajastaika kulunut oli, asetti Benhadad Syrialaiset, ja meni ylös Aphekiin, sotimaan Israelia vastaan.`ËPƒ;  Ja aseta sinulles sotajoukko, senkaltainen kuin tĂ€mĂ€ sotajoukko oli, ja hevoset ja vaunut niinkuin ennenkin, ja me sodimme heitĂ€ vastaan kedolla, mitĂ€maks me voitamme heidĂ€t. Ja hĂ€n kuuli heitĂ€ ja teki niin. (C)(}ËWƒu  Ja he panivat sĂ€kit kupeisiinsa ja köydet pĂ€ihinsĂ€ ja tulivat Israelin kuninkaan tykö, ja sanoivat: Benhadad palvelias sanoo sinulle: minĂ€ rukoilen, salli minun sieluni elÀÀ. Ja hĂ€n sanoi: vielĂ€kö hĂ€n elÀÀ? hĂ€n on minun veljeni.‚ËV„'  Niin sanoivat hĂ€nen palveliansa hĂ€nelle: katso, me olemme kuulleet Israelin huoneen kuninkaat olevan laupiaat kuninkaat: niin pankaamme sĂ€kit kupeisiimme ja köydet pĂ€ihimme ja menkÀÀmme Israelin kuninkaan tykö, kuka tiesi ettĂ€ hĂ€n sallii sinun sielus elÀÀ.SËUƒ!  Mutta jÀÀneet pakenivat Aphekin kaupunkiin. Ja muuri kaatui seitsemĂ€nkolmattakymmenen tuhannen miehen pÀÀlle, jotka jÀÀneet olivat. Ja Benhadad pakeni myös kaupunkiin, yhdestĂ€ majasta toiseen.bËTƒ?  Ja he asettivat leirinsĂ€ toistensa kohdalle seitsemĂ€ksi pĂ€ivĂ€ksi, mutta seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ he menivĂ€t sotimaan yhteen. Ja Israelin lapset löivĂ€t Syrialaisia satatuhatta jalkamiestĂ€ yhtenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€. "ê«"hË[ƒK $ Niin hĂ€n sanoi hĂ€nelle jĂ€llensĂ€: ettet sinĂ€ kuullut \Herran\ ÀÀntĂ€, katso, koskas lĂ€hdet minun tyköÀni, niin jalopeura lyö sinun. Ja kuin hĂ€n lĂ€ksi hĂ€nen tyköÀnsĂ€, kohtasi hĂ€nen jalopeura ja löi hĂ€nen.ËZ‚- # Silloin sanoi yksi mies prophetan lapsista lĂ€himmĂ€isellensĂ€ \Herran\ sanan kautta: lyö minua! vaan hĂ€n kielsi, ettei hĂ€n hĂ€ntĂ€ lyönyt.‚;ËY„q " Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: ne kaupungit, jota minun isĂ€ni sinun isĂ€ltĂ€s ottanut on, annan minĂ€ jĂ€lleen, ja tee kadut sinulles Damaskuun, niinkuin minun isĂ€ni teki Samariassa: niin minĂ€ teen liiton sinun kanssas ja annan sinun mennĂ€. Ja hĂ€n teki liiton hĂ€nen kanssansa ja pÀÀsti hĂ€nen menemÀÀn.‚ËX„ ! Niin ne miehet ottivat kiinni sen sanan hĂ€neltĂ€ nopiasti ja kÀÀnsivĂ€t itsellensĂ€ hyvĂ€ksi, ja sanoivat: sinun veljes Benhadad: niin hĂ€n sanoi: menkÀÀt ja johdattakaat hĂ€ntĂ€ tĂ€nne. Niin Benhadad meni hĂ€nen tykönsĂ€, ja hĂ€n antoi hĂ€nen istua vaunuun. |Œ%čì|mË`U ) Niin hĂ€n otti kohta tuhan pois kasvoistansa; ja Israelin kuningas tunsi hĂ€nen olevan prophetoita.IË_ƒ ( Ja koska sinun palveliallas siellĂ€ ja tÀÀllĂ€ tekemistĂ€ oli, niin ei hĂ€n enÀÀ siellĂ€ ollut. Niin sanoi Israelin kuningas hĂ€nelle: sinun tuomios on oikia, sinĂ€ olet itse sen sanonut.‚hË^…K ' Ja kuin kuningas siitĂ€ kĂ€vi ohitse, huusi hĂ€n kuningasta ja sanoi: palvelias meni keskelle sotaa, ja katso mies pakeni ja johdatti miehen minun tyköni, ja sanoi: kĂ€tke tĂ€mĂ€ mies! jos niin on, ettĂ€ hĂ€n kaiketikin tulee pois, niin pitÀÀ sinun sielus oleman hĂ€nen sielunsa siassa, eli sinun pitÀÀ punnitseman sen edestĂ€ leiviskĂ€n hopiaa.dË]C & Niin propheta meni pois ja seisoi tiellĂ€ kuningasta vastassa, ja muutti kasvonsa tuhalla.qË\] % Ja hĂ€n löysi toisen miehen ja sanoi: lyö minua! Ja se mies löi hĂ€ntĂ€ kovasti ja haavoitti hĂ€nen. É&À80ÉdËeC  Mutta Nabot sanoi Ahabille: \Herra\ varjelkoon minua antamasta sinulle isĂ€ini perintöÀ!‚Ëd„  Ja Ahab puhui Nabotille ja sanoi: anna minulle viinamĂ€kes kaalimaaksi, ettĂ€ se on niin lĂ€snĂ€ huonettani, ja minĂ€ annan sinulle sen edestĂ€ paremman viinamĂ€en: eli jos sinun niin kelpaa, niin minĂ€ annan sinulle hopiaa niin paljo kuin se maksaa.Ëc ‚  Sitte tapahtui, ettĂ€ Nabotilla JisreelilĂ€isellĂ€ oli viinamĂ€ki JisreelissĂ€, lĂ€snĂ€ Ahabin Samarian kuninkaan huonetta.cËbA + Niin Israelin kuningas meni vihaisena ja pahalla mielellĂ€ huoneesensa ja tuli Samariaan.VËaƒ' * Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\: ettĂ€s pÀÀstit minulta kirotun miehen kĂ€destĂ€s, pitÀÀ sinun sielus oleman hĂ€nen sielunsa edestĂ€ ja sinun kansas pitÀÀ oleman hĂ€nen kansansa edestĂ€. ‚ú_U‚OËiƒ  Niin Isebel hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ sanoi hĂ€nelle: sinĂ€ hallitset nyt Israelin valtakunnan. Nouse ja syö leipÀÀ ja ole hyvĂ€llĂ€ mielellĂ€: minĂ€ saatan sinulle Nabotin JisreelilĂ€isen viinamĂ€en.‚Ëh„  Niin hĂ€n sanoi hĂ€nelle: minĂ€ olen puhutellut Nabotia JisreelilĂ€istĂ€ ja sanonut: anna minulle viinamĂ€kes rahan edestĂ€, eli jos tahdot, niin minĂ€ annan sinulle toisen viinamĂ€en sen edestĂ€. Mutta hĂ€n sanoi: en minĂ€ anna sinulle viinamĂ€keĂ€ni.Ëg‚)  Niin tuli Isebel hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ hĂ€nen tykönsĂ€ ja sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ se on, ettĂ€ henkes on niin murheellinen, ja et syö leipÀÀ?‚Ëfƒ  Niin Ahab tuli kotiansa pahalla mielellĂ€ ja vihoissansa, sen sanan tĂ€hden minkĂ€ Nabot JisreelilĂ€inen hĂ€nelle puhunut oli, sanoen: en minĂ€ anna sinulle isĂ€ini perintöÀ; ja hĂ€n heittĂ€ysi vuoteesen, kÀÀnsi kasvonsa ja ei syönyt leipÀÀ. Iïïù !+5?IS]gq{…š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ—ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÉÔßêőŸÉÔßêő     &9   &:   &;   &<   &=   &>     &9   &:   &;   &<   &=   &>   &?   &@   &A   &B   &C   &D   &E   &F   &G   &H  &I  &J  &K  &L  &M  &N  &O   &P   &Q   &R   &S   &T  &U  &V  &W  &X  &Y  &Z  &[  &\  &]  &^  &_  &`   &a  &b  &c  &d  &e  &f  &g  &h   &i   &j   &k   &l   &m  &n  &o  &p  &q  &r  &s  &t  &u  &v  &w  &x  &y  &z  &{   &|  &}  &~  &  &€  & ź6·éźUËn%  Kuuluttivat paaston, ja antoivat Nabotin istua ylimmĂ€iseksi kansan seassa._Ëmƒ9  Niin vanhimmat ja sen kaupungin ylimmĂ€iset, jotka hĂ€nen kaupungissansa asuivat, tekivĂ€t niinkuin Isebel heidĂ€n kĂ€skenyt oli ja niinkuin kirjassa kirjoitettu oli, jonka hĂ€n heidĂ€n tykönsĂ€ lĂ€hettĂ€nyt oli:JËlƒ  Ja tuokaat kaksi pahanjuonista miestĂ€ hĂ€ntĂ€ vastaan, jotka tunnustavat ja sanovat: sinĂ€ olet kironnut Jumalaa ja kuningasta: ja viekÀÀt hĂ€ntĂ€ ulos ja kivittĂ€kÀÀt hĂ€ntĂ€ kuoliaaksi.|Ëks  Ja kirjoitti nĂ€in kirjaan, sanoen: kuuluttakaat paasto, ja asettakaat Nabot istumaan ylimmĂ€iseksi kansan sekaan,FËjƒ  Ja hĂ€n kirjoitti kirjan Ahabin nimellĂ€, ja lukitsi sen hĂ€nen sinetillĂ€nsĂ€, ja lĂ€hetti sen kirjan vanhimpain ja ylimmĂ€isten tykö, jotka hĂ€nen kaupungissansa asuivat Nabotin kanssa. jüŠĆKjËt‚)  Nouse ja mene Ahabia Israelin kuningasta vastaan, joka on Samariassa, (katso, hĂ€n on Nabotin viinamĂ€essĂ€, jota hĂ€n on mennyt omistamaan.)CËs  Mutta \Herran\ sana tuli Elialle TisbilĂ€iselle ja sanoi:wËri  Kuin Ahab kuuli Nabotin kuolleeksi, nousi hĂ€n menemÀÀn ja omistamaan Nabotin JisreelilĂ€isen viinamĂ€keĂ€.]Ëqƒ5  Kun Isebel kuuli Nabotin kivitetyksi ja kuolleeksi, sanoi hĂ€n Ahabille: nouse ja omista Nabotin JisreelilĂ€isen viinamĂ€ki, jonka hĂ€n sinulta on kieltĂ€nyt rahan edestĂ€; sillĂ€ ei Nabot elĂ€, vaan on kuollut.SËp!  Ja he lĂ€hettivĂ€t Isebelin tykö, sanoen: Nabot on kivitetty ja kuollut.‚Ëoƒ{  Niin tuli kaksi pahanjuonista miestĂ€ ja istui hĂ€nen kohdallensa, ja tunnustivat Nabotia vastaan kansan edessĂ€ ja sanoivat: Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta; niin veivĂ€t he hĂ€nen kaupungista ulos ja kivittivĂ€t hĂ€nen juuri kuoliaaksi. Ü.j‡rËy_  Ja \Herra\ puhui myös Isebelille ja sanoi: koirain pitÀÀ syömĂ€n Isebelin Jisreelin muurin tykönĂ€._Ëxƒ9  Ja teen sinun huonees niinkuin Jerobeaminkin Nebatin pojan huoneen, ja niinkuin Baesan Ahian pojan huoneen, sen vihoittamisen tĂ€hden, millĂ€ sinĂ€ minua vihoittanut olet, ja saattanut Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn.@Ëw‚{  Katso, minĂ€ annan tulla pahuuden sinun pÀÀlles, ja otan sinun sukukuntas pois, ja hĂ€vitĂ€n Ahabilta sen, joka vettĂ€nsĂ€ seinÀÀn heittÀÀ, ja suljetun ja hyljĂ€tyn Israelissa.*Ëv‚O  Ja Ahab saboi Elialle: löysitkös nyt minun, sinĂ€ minun vihamieheni? HĂ€n sanoi: löysin, ettĂ€s olet sinus myynyt pahaa tekemÀÀn \Herran\ silmĂ€in edessĂ€.‚ Ëu„;  Ja puhu hĂ€nelle ja sano: nĂ€in sanoo \Herra\: pitikö sinun tappaman, ja vielĂ€ pÀÀlliseksi omistaman? Ja sinun pitÀÀ puhuman hĂ€nelle ja sanoman: nĂ€in sanoo \Herra\: siinĂ€ paikassa, jossa koirat nuoleskelivat Nabotin veren, pitÀÀ koirain sinunkin vertas nuoleskeleman. Ajƃ?Az˃o  Etkös nĂ€hnyt, kuinka Ahab nöyryytti itsensĂ€ minun edessĂ€ni? ettĂ€ hĂ€n itsensĂ€ niin nöyryyttÀÀ minun edessĂ€ni, en minĂ€ saata sitĂ€ pahaa hĂ€nen aikanansa; mutta hĂ€nen poikansa aikana saatan minĂ€ pahan hĂ€nen huoneensa pÀÀlle.AË~  Ja \Herran\ sana tuli Elian TisbilĂ€isen tykö ja sanoi:Ë}‚!  Koska Ahab nĂ€mĂ€t sanat kuuli, repĂ€isi hĂ€n vaatteensa, ja puki sĂ€kin ihollensa ja paastosi, ja makasi sĂ€kissĂ€ ja kĂ€vi suruissansa.(Ë|‚K  Ja teki aivan suuret kauhistukset, seuraten epĂ€jumalia, kaiken sen jĂ€lkeen kuin Amorilaiset tehneet olivat, jotka \Herra\ ajoi Israelin lasten edestĂ€ pois. Ë{‚;  Tosin ei yhtÀÀn ollut, joka niin oli itsensĂ€ myynyt pahaa tekemÀÀn \Herran\ edessĂ€ kuin Ahab; sillĂ€ hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ Isebel vietteli hĂ€nen.Ëz‚  Joka Ahabista kuolee kaupungissa, se pitÀÀ koirilta syötĂ€mĂ€n, ja jos joku kuolee kedolla, se pitÀÀ taivaan linnuilta syötĂ€mĂ€n. L˜<„Ž,L\̃3  Niin Israelin kuningas kokosi prophetaita liki neljĂ€sataa miestĂ€ ja sanoi heille: pitÀÀkö minun menemĂ€n Gileadin Ramotiin sotaan, taikka lakkaaman? He sanoivat: mene, ja Herra antaa sen kuninkaan kĂ€siin._́9  Ja Josaphat sanoi vielĂ€ Israelin kuninkaalle: kysy siis tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ \Herran\ sanaa!r̃_  Ja hĂ€n sanoi Josaphatille: tuletkos minun kanssani sotimaan Gileadin Ramotia vastaan? Josaphat sanoi Israelin kuninkaalle: minĂ€ olen niinkuin sinĂ€, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses.4Ì‚c  Ja Israelin kuningas sanoi palvelioillensa: ettekö te tiedĂ€ Gileadin Ramotia olevan meidĂ€n omamme? ja me istumme ÀÀneti ja emme ota sitĂ€ Syrian kuninkaan kĂ€destĂ€?Ý-  Mutta kolmantena vuonna meni Josaphat Juudan kuningas Israelin kuninkaan tykö,eÌ G  Ja he olivat kolme ajastaikaa levossa, ettei ollut sotaa Syrialaisten ja Israelin vaiheilla. ˆ™’%8ˆ,Ì ‚S  Ja Zedekia Kenanan poika oli tehnyt itsellensĂ€ rautasarvet, ja sanoi: nĂ€in sanoo \Herra\: puske nĂ€illĂ€ Syrialaisia siihenasti kuin he kokonansa hĂ€vitetÀÀn.iÌ ƒM  Mutta Israelin kuningas ja Josaphat Juudan kuningas istuivat molemmat kuninkaallisella istuimellansa, vaatetettuina (kuninkaallisiin) vaatteisiin Samarian portin raitilla; ja kaikki prophetat ennustivat heidĂ€n edessĂ€nsĂ€.j́O  Niin Israelin kuningas kutsui yhden palvelian ja sanoi: tuo Miika Jimlan poika kiiruusti tĂ€nne!‚Ì„  Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille: vielĂ€ on yksi mies, Miika Jimlan poika, jolta kysyttĂ€köön \Herraa\, mutta minĂ€ vihaan hĂ€ntĂ€; sillĂ€ ei hĂ€n minulle mitÀÀn hyvÀÀ ennusta, vaan pahaa. Josaphat sanoi: Ă€lköön kuningas niin puhuko.d́C  Mutta Josaphat sanoi: eikö tĂ€ssĂ€ ole vielĂ€ \Herran\ prophetaa, kysyĂ€ksemme hĂ€neltĂ€? –n„.–Ì‚#  Ja kuningas sanoi taas hĂ€nelle: kuinka usein minun pitÀÀ sinua vannottaman, ettes minulle muuta sanoisi, kuin totuuden \Herran\ nimeen?d̃C  Mutta kun Miika tuli kuninkaan tykö, sanoi kuningas hĂ€nelle: Miika, menemmekö sotimaan Gileadin Ramotiin, taikka lakkaammeko? HĂ€n sanoi hĂ€nelle: mene, ja sinĂ€ menestyt; sillĂ€ \Herra\ antaa sen kuninkaan kĂ€siin.kÌ Q  Niin Miika sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, mitĂ€ \Herra\ sanoo minulle, sitĂ€ minĂ€ puhun.fÌ ƒG  Mutta sanansaattaja, joka oli mennyt Miikaa kutsumaan, puhui hĂ€nelle, sanoen: katso, kaikki prophetat ennustavat yhdestĂ€ suusta kuninkaalle hyvÀÀ: niin olkoon sinun sanas niinkuin heidĂ€nkin sanansa, ja puhu hyvÀÀ.Ì ‚  Niin myös kaikki prophetat ennustivat ja sanoivat: mene Gileadin Ramotiin, ja sinĂ€ menestyt, \Jumala\ antaa sen kuninkaan kĂ€siin. J0źìfêJÌ‚3  HĂ€n vastasi: minĂ€ menen ja olen valheen henki kaikkein hĂ€nen prophetainsa suussa. HĂ€n sanoi: petĂ€ hĂ€ntĂ€, ja sinĂ€ taidat, mene ja tee niin.ým  Silloin lĂ€ksi henki, joka seisoi \Herran\ edessĂ€, ja sanoi: minĂ€ petĂ€n hĂ€nen. Jolle \Herra\ sanoi: missĂ€?Ì  Ja \Herra\ sanoi: kuka pettĂ€is Ahabin, ettĂ€ hĂ€n menis ja lankeis Gileadin Ramotissa? Yksi sanoi niin ja toinen nĂ€in.>Ì‚w  Ja hĂ€n sanoi: kuule siis \Herran\ sanaa: minĂ€ nĂ€in \Herran\ istuvan istuimellansa, ja koko taivaallisen sotajoukon seisovan hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€, oikialla ja vasemmalla puolella.́y  Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille: enkö minĂ€ sinulle sanonut, ettei hĂ€n ennusta minulle hyvÀÀ, vaan pahaa?L̃  HĂ€n sanoi: minĂ€ nĂ€in koko Israelin hajoitetuksi vuorille niinkuin lampaat, joilla ei paimenta ole. Ja \Herra\ sanoi: ei nĂ€illĂ€ ole yhtÀÀn isĂ€ntÀÀ, palatkaan jokainen kotiansa rauhassa. GsăpȚ.€GŹ/  Ja Israelin kuningas ja Josaphat, Juudan kuningas, meni ylös Gileadin Ramotiin.Ì‚  Miika sanoi: jos sinĂ€ toki palajat rauhassa, niin ei \Herra\ ole puhunut minun kauttani; ja sanoi: kuulkaat, kaikki kansat!,Ì‚S  Ja sano: nĂ€in sanoo kuningas: pankaat tĂ€mĂ€ vankihuoneesen, ja ruokkikaat hĂ€ntĂ€ murheen leivĂ€llĂ€ ja murheen vedellĂ€, siihen asti kuin minĂ€ tulen rauhassa.Ì‚  Niin sanoi Israelin kuningas: ota Miika ja vie hĂ€ntĂ€ jĂ€lleen kaupungin pÀÀmiehen Amonin tykö ja Joaksen kuninkaan pojan tykö,ṕ[  Miika vastasi: katso, sinĂ€ olet sen nĂ€kevĂ€ sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€, jona kĂ€yt majasta majaan lymytĂ€kses. Ì‚  Niin astui Zedekia Kenanan poika edes, ja löi Miikaa poskelle, ja sanoi: onko \Herran\ henki paennut minusta sinua puhuttelemaan? Ì‚  Ja katso, nyt \Herra\ antoi valheen hengen kaikkein nĂ€iden sinun prophetais suuhun, ja \Herra\ on puhunut sinua vastaan pahaa. e;`”JeaÌ!ƒ= " Mutta yksi mies jĂ€nnitti joutsensa yksinkertaisuudessa ja ampui Israelin kuningasta rautapaidan jatkoon. Ja hĂ€n sanoi vaunumiehellensĂ€: kÀÀnnĂ€ kĂ€tes ja vie minua pois leiristĂ€; sillĂ€ minĂ€ olen haavoitettu.hÌ K ! Koska vaunuin pÀÀmiehet nĂ€kivĂ€t, ettei se ollut Israelin kuningas, luopuivat he hĂ€nestĂ€.'Ì‚I  Koska vaunuin pÀÀmiehet nĂ€kivĂ€t Josaphatin, sanoivat he: tĂ€mĂ€ on tosin Israelin kuningas, ja poikkesivat sotimaan hĂ€ntĂ€ vastaan. Niin Josaphat huusi.W̃)  Mutta Syrian kuningas kĂ€ski vaunuin pÀÀmiehille, joita hĂ€nellĂ€ oli kaksineljĂ€ttĂ€kymmentĂ€, sanoen: ei teidĂ€n pidĂ€ sotiman pientĂ€ eli suurta vastaan, mutta ainoastansa Israelin kuningasta vastaan.AÌ‚}  Ja Israelin kuningas sanoi Josaphatille, koska hĂ€n muutti vaatteensa sotaan lĂ€htiessĂ€nsĂ€: pue sinĂ€ itses omiin vaatteisiis. Ja Israelin kuningas muutti vaatteensa ja meni sotaan. "Uæ‹綊"eÌ(E ) Mutta Josaphat Asan poika Juudan kuninkaaksi neljĂ€ntenĂ€ Ahabin Israelin kuninkaan vuonna.jÌ'O ( Ja niin Ahab nukkui isĂ€insĂ€ kanssa, ja hĂ€nen poikansa Ahasia tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.lÌ&ƒS ' MitĂ€ Ahabista enempi on sanomista, ja kaikista hĂ€nen töistĂ€nsĂ€, ja huoneesta, jonka hĂ€n elephantin luista rakensi, ja kaikista kaupungeista, jotka hĂ€n rakensi: eikö ne ole kirjoitetut Israelin kuningasten aikakirjassa? Ì%‚; & Mutta kuin vaunut virutettiin Samarian kalalammikossa, nuolivat koirat hĂ€nen vertansa, ja portot pesivĂ€t, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, jonka hĂ€n puhui.XÌ$+ % Ja kuningas kuoli ja vietiin Samariaan, ja he hautasivat kuninkaan Samariassa.lÌ#S $ Ja auringon laskiessa kuulutettiin leirissĂ€ sanoen: menkÀÀn jokainen kaupunkiinsa ja maallensa!'Ì"‚I # Ja sinĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ oli suuri sota, ja kuningas seisoi vaunuissansa Syrialaisia vastaan, ja kuoli ehtoona, ja veri vuoti hĂ€nen haavastansa vaunuin keskelle. Î-·\#ÎRÌ/ 0 Ja silloin ei ollut kuningasta Edomissa, vaan yksi oli hĂ€nen siassansa.iÌ.M / Ja mitĂ€ huorintekijöistĂ€ jÀÀnyt oli hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Asan aikana, ne ajoi hĂ€n pois maalta. Ì-‚ . Mutta muut Josaphatin sanat ja hĂ€nen voimansa ja työnsĂ€, ja sotansa: eikö ne ole kirjoitetut Juudan kuningasten aikakirjassa?;Ì,s - Ja Josaphat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.XÌ++ , Mutta ei hĂ€n pannut pois korkeuksia, joissa kansa vielĂ€ uhrasi ja suitsutti.sÌ*a + Ja hĂ€n vaelsi kaikissa isĂ€nsĂ€ Asan teissĂ€, eikĂ€ poikennut niistĂ€, ja teki mitĂ€ \Herralle\ kelpasi.OÌ)ƒ * Ja Josaphat oli viiden ajastajan neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ vanha ruvetessansa hallitsemaan, ja hallitsi viisikolmattakymmentĂ€ ajastaikaa Jerusalemissa. Ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Ashuba Silhin tytĂ€r. Gőő !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4?JU`kvŒ–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽŸÉÔßêőłŸÉÔßêő  &ƒ   &„   &…   &†   &‡   &ˆ  &‰  &ƒ   &„   &…   &†   &‡   &ˆ  &‰  &Š  &‹  &Œ  &  &Ž  &  &  &‘  &’  &“  &”  &•  &–  &—  &˜  &™  &š   &›  !&œ  "&  #&ž  $&Ÿ  %&   &&Ą  '&ą  (&Ł  )&€  *&„  +&Š  ,&§   &š  &©  &Ș  &«  &Ź  &­  &ź  &Ż   &°   &±   &Č   &ł   &Ž  &”  &¶  &·  &ž  &č  &ș  &»  &Œ  &œ  &Ÿ  &ż  &À  &Á  &   &Ă  &Ä  &Ć  &Æ  &Ç  &È  &É 9F­/…Ù9Ì5‚3 6 Ja hĂ€n palveli Baalia ja kumartaen rukoili hĂ€ntĂ€, ja vihoitti \Herran\ Israelin Jumalan, kaiken sen jĂ€lkeen minkĂ€ hĂ€nen isĂ€nsĂ€ oli tehnyt.(Ì4‚K 5 Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja vaelsi isĂ€nsĂ€ tiellĂ€, ja Ă€itinsĂ€ tiellĂ€ ja Jerobeamin Nebatin pojan tiellĂ€, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn.&Ì3‚G 4 Ja Ahasia Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa, Josaphatin kuninkaan seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna toistakymmentĂ€, ja hallitsi Israelia kaksi vuotta,{Ì2q 3 Ja Josaphat kuoli isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin isĂ€nsĂ€ Davidin kaupunkiin. Ja Joram hallitsi hĂ€nen siassansa.Ì1‚% 2 Silloin Ahaisa Ahabin poika sanoi Josaphatille: anna minun palveliaini mennĂ€ sinun palveliais kanssa haaksiin; mutta ei Josaphat tahtonut.6Ì0‚g 1 Josaphat oli antanut tehdĂ€ haaksia Tarsikseen, jotka piti Ophririin purjehtiman, kultaa noutamaan; mutta ei ne tulleet matkaan, vaan tulivat sĂ€rjetyiksi EtseonGeberissĂ€. ŐžŐŚ:ŐbÌ: A  Ja kuin sanansaattajat palasivat hĂ€nen tykönsĂ€, sanoi hĂ€n heille: miksi te palasitte?Ì9 ‚/  SentĂ€hden nĂ€in sanoo \Herra\: ei sinun pidĂ€ siitĂ€ vuoteesta nouseman, jossa makaat, mutta sinun pitÀÀ kaiketi kuoleman. Ja Elia meni pois.zÌ8 ƒq  Mutta \Herran\ enkeli sanoi Elialle TisbilĂ€iselle: nouse ja mene Samarian kuninkaan sanansaattajia vastaan, ja sano heille: sentĂ€hdenkö, ettei yhtÀÀn Jumalaa ole Israelissa, te menette neuvoa kysymÀÀn Baalsebubilta, Ekronin jumalalta?_Ì7 ƒ;  Ja Ahasia putosi hĂ€kin lĂ€vitse makaushuoneessansa Samariassa, sairasti ja lĂ€hetti sanansaattajat, ja sanoi heille: menkÀÀt ja kysykÀÀt Baalsebubilta, Ekronin jumalalta, jos minĂ€ paranen tĂ€stĂ€ sairaudesta.EÌ6  Ja Moabilaiset luopuivat Israelista Ahabin kuoleman jĂ€lkeen. cQß_cxÌ> ƒm Ja hĂ€n lĂ€hetti hĂ€nen tykönsĂ€ yhden viidenkymmenen pÀÀmiehen viidenkymmenensĂ€ kanssa; ja kuin hĂ€n tuli hĂ€nen tykönsĂ€, ja katso, hĂ€n istui vuoren kukkulalla. Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: sinĂ€ Jumalan mies, kuningas sanoo: tule alas!}Ì= w  He sanoivat hĂ€nelle: se mies oli karvainen, ja vyötetty hihnaisella vyöllĂ€. HĂ€n sanoi: se on Elia TisbilĂ€inen.oÌ< [  Ja hĂ€n sanoi heille: minkĂ€kaltainen se mies oli, joka kohtasi teitĂ€ ja nĂ€itĂ€ sanoja puhui teille?ƒ+Ì; †S  He sanoivat hĂ€nelle: yksi mies kohtasi meitĂ€ ja sanoi meille: menkÀÀt, palatkaat kuninkaan tykö, joka teidĂ€t on lĂ€hettĂ€nyt, ja sanokaat hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\: sentĂ€hdenkö, ettei yhtÀÀn Jumalaa ole Israelissa, sinĂ€ lĂ€hetĂ€t kysymÀÀn neuvoa Baalsebubilta, Ekronin jumalalta? SentĂ€hden ei sinun pidĂ€ siitĂ€ vuoteesta nouseman, johon sinĂ€ maata pannut olet, mutta sinun pitÀÀ kaiketi kuoleman. ^A^_ÌA ƒ; Elia vastasi ja sanoi heille: jos minĂ€ olen Jumalan mies, niin tulkaan tuli taivaasta ja polttakaan sinun ja sinun viisikymmentĂ€s. Niin Jumalan tuli putosi taivaasta ja poltti hĂ€nen ja hĂ€nen viisikymmentĂ€nsĂ€.IÌ@ ƒ Ja hĂ€n lĂ€hetti taas toisen viidenkymmenen pÀÀmiehen hĂ€nen tykönsĂ€ hĂ€nen viidenkymmenensĂ€ kanssa, ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: sinĂ€ Jumalan mies, nĂ€in sanoo kuningas: tule kiiruusti alas!nÌ? ƒY Elia vastasi ja sanoi viidenkymmenen pÀÀmiehelle: jos minĂ€ olen Jumalan mies, niin tulkaan tuli taivaasta ja polttakoon sinun ja sinun viisikymmentĂ€s. Niin tuli lankesi taivaasta ja poltti hĂ€nen ja hĂ€nen viisikymmentĂ€nsĂ€. AŹêA%ÌD ‚G  Niin sanoi \Herran\ enkeli Elialle: mene alas hĂ€nen kanssansa ja Ă€lĂ€ mitÀÀn pelkÀÀ hĂ€ntĂ€. Niin hĂ€n nousi ja meni hĂ€nen kanssansa kuninkaan tykö.>ÌC ‚y  Katso, tuli on tullut taivaasta ja on polttanut ne kaksi ensimĂ€istĂ€ viidenkymmenen pÀÀmiestĂ€ heidĂ€n viidenkymmenensĂ€ kanssa; mutta olkoon minun sieluni kallis sinun edessĂ€s!‚PÌB … Niin hĂ€n vielĂ€ lĂ€hetti kolmannen viidenkymmenen pÀÀmiehen hĂ€nen viidenkymmenensĂ€ kanssa. Kuin hĂ€n tuli ylös hĂ€nen tykönsĂ€, kumarsi hĂ€n polvillensa Elian eteen, rukoili hĂ€ntĂ€ ja sanoi hĂ€nelle: sinĂ€ Jumalan mies, olkoon siis minun sieluni ja nĂ€iden viidenkymmenen sinun palveliais sielut kalliit sinun edessĂ€s! Ë„ÏJË|ÌH u  Niin tapahtui, kuin \Herra\ tahtoi Elian tuulispÀÀssĂ€ ottaa ylös taivaasen, kĂ€vivĂ€t Elia ja Elisa Gilgalissa.ÌG   MitĂ€ enempi on sanomista Ahasiasta ja mitĂ€ hĂ€n tehnyt on, eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?RÌF ƒ!  Ja niin hĂ€n kuoli \Herran\ sanan jĂ€lkeen, jonka Elia puhunut oli. Ja Joram tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa, toisena Joramin Josaphatin pojan Juudan kuninkaan vuonna; sillĂ€ ei hĂ€nellĂ€ ollut poikaa.‚WÌE …+  Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\: ettĂ€s lĂ€hetit sanansaattajat ja annoit kysyĂ€ neuvoa Baalsebubilta, Ekronin jumalalta, sentĂ€hdenkö, ettei yhtĂ€kÀÀn Jumalaa olis Israelissa, jonka sanaa kysyttĂ€isiin? niin ei sinun pidĂ€ siitĂ€ vuoteesta nouseman, johon sinĂ€ maata pannut olet, mutta sinun pitÀÀ kaiketi kuoleman. G!>GsÌLƒa  Niin tulivat prophetain pojat, jotka Jerihossa olivat, Elisan tykö ja sanoivat hĂ€nelle: tiedĂ€tkös \Herran\ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ottavan sinulta pois isĂ€ntĂ€s sinun pÀÀs pÀÀltĂ€? HĂ€n sanoi: minĂ€ kyllĂ€ sen tiedĂ€n, olkaat ÀÀneti!_ÌKƒ9  Ja Elia sanoi hĂ€nelle: Elisa, viivys tĂ€ssĂ€, sillĂ€ \Herra\ on minun lĂ€hettĂ€nyt Jerihoon. HĂ€n sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ ja sinun sielus elÀÀ, en minĂ€ luovu sinusta. Ja niin he tulivat Jerihoon.yÌJƒm  Silloin kĂ€vivĂ€t prophetain pojat, jotka BetelissĂ€ olivat, Elisan tykö ja sanoivat hĂ€nelle: tiedĂ€tkös \Herran\ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ ottavan sinulta pois isĂ€ntĂ€s sinun pÀÀs pÀÀltĂ€? HĂ€n sanoi: minĂ€ kyllĂ€ sen tiedĂ€n, olkaat ÀÀneti!^ÌIƒ7  Ja Elia sanoi Elisalle: istus tĂ€ssĂ€, sillĂ€ \Herra\ on minun lĂ€hettĂ€nyt Beteliin. Mutta Elisa sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ ja sinun sielus elÀÀ, en minĂ€ luovu sinusta. Ja he tulivat alas Beteliin. Y'ƒàY7ÌQ‚i  HĂ€n sanoi: sinĂ€ olet anonut kovaa asiaa; mutta kuitenkin, jos nĂ€et minun kuin minĂ€ sinulta otetaan pois, se tapahtuu niin sinulle, mutta jos et nĂ€e, niin ei se tapahdu.HÌPƒ  Ja kuin he tulivat ylitse, sanoi Elia Elisalle: ano, mitĂ€ minun pitÀÀ sinulle tekemĂ€n, ennenkuin minĂ€ otetaan pois sinulta. Elisa sanoi: ettĂ€ kaksi osaa hengestĂ€s olis minun kanssani.ÌO‚9  Niin otti Elia hameensa ja kÀÀri kokoon, ja löi veteen, ja vesi hajosi molemmille puolille, niin ettĂ€ he molemmat kĂ€vivĂ€t kuivina sen lĂ€vitse. ÌN‚;  Mutta viisikymmentĂ€ miestĂ€ prophetain pojista meni pois ja jĂ€ivĂ€t kauvas seisomaan heidĂ€n kohdallansa; vaan he seisoivat ynnĂ€ Jordanin tykönĂ€.UÌMƒ%  Ja Elia sanoi hĂ€nelle: istus tĂ€ssĂ€, sillĂ€ \Herra\ on minun lĂ€hettĂ€nyt Jordaniin. HĂ€n sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ ja sinun sielus elÀÀ, en minĂ€ luovu sinusta. Ja he kĂ€vivĂ€t molemmin. a![ò,aGÌVƒ  Kuin prophetain pojat, jotka toisella puolella Jerihossa olivat, nĂ€kivĂ€t hĂ€nen, sanoivat he: Elian henki lepÀÀ Elisan pÀÀllĂ€, ja kĂ€vivĂ€t hĂ€ntĂ€ vastaan ja kumarsivat maahan asti,BÌU‚  Ja otti Elian hameen, joka hĂ€neltĂ€ pudonnut oli, löi veteen ja sanoi: kussa on nyt \Herra\ Elian Jumala? ja löi veteen, niin vesi hajosi molemmille puolille, ja Elisa kĂ€vi ylitse.fÌTG  Ja otti Elian hameen ylös, joka hĂ€neltĂ€ pudonnut oli, palasi ja seisoi Jordanin rannalla;BÌS‚  Mutta Elisa nĂ€ki sen ja huusi: minun isĂ€ni, minun isĂ€ni, Israelin vaunu ja hĂ€nen ratsasmiehensĂ€! ja ei hĂ€ntĂ€ enÀÀ nĂ€hnyt. Ja hĂ€n tarttui vaatteisiinsa ja repĂ€isi ne kahtia,[ÌRƒ1  Ja tapahtui kuin he ynnĂ€ kĂ€vivĂ€t ja puhuivat keskenĂ€nsĂ€, katso, niin tulivat tuliset vaunut tulisten hevosten kanssa ja eroittivat heidĂ€t toinen toisestansa. Ja Elia meni ylös tuulispÀÀssĂ€ taivaasen. lê}ÔleÌ[E  HĂ€n sanoi: tuokaat minulle uusi astia ja pankaat suolaa siihen! Ja he toivat sen hĂ€nelle.%ÌZ‚E  Ja kaupungin miehet sanoivat Elisalle: katso, tĂ€ssĂ€ kaupungissa on hyvĂ€ asua, niinkuin meidĂ€n herramme nĂ€kee; mutta vesi on paha ja maa hedelmĂ€töin.ÌY‚/  Ja tulivat jĂ€lleen hĂ€nen tykönsĂ€, ja hĂ€n asui Jerihossa; ja hĂ€n sanoi heille: enkö minĂ€ sanonut teille, ettei teidĂ€n pitĂ€nyt menemĂ€n?KÌXƒ  Mutta he vaativat hĂ€ntĂ€ siihenasti, ettĂ€ hĂ€n hĂ€pesi, ja sanoi: antakaat mennĂ€! Ja he lĂ€hettivĂ€t matkaan viisikymmentĂ€ miestĂ€, ja he etsivĂ€t kolme pĂ€ivÀÀ ja ei löytĂ€neet hĂ€ntĂ€,‚ÌW„  Ja sanoivat hĂ€nelle: katso, sinun palvelioissas on viisikymmentĂ€ vahvaa miestĂ€, anna heidĂ€n mennĂ€ etsimÀÀn isĂ€ntÀÀsi, jos \Herran\ henki on ottanut hĂ€nen ja heittĂ€nyt jollekulle vuorelle, taikka johonkuhun laaksoon. HĂ€n sanoi: Ă€lkÀÀt antako mennĂ€! .-Ï:ć.3Ìa ‚c  Niin Joram Ahabin poika tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa kahdeksantenatoistakymmenentenĂ€ Josaphatin Juudan kuninkaan vuonna, ja hallitsi kaksitoistakymmentĂ€ vuotta.RÌ`  SieltĂ€ hĂ€n meni Karmelin vuorelle, ja palasi sieltĂ€ sitten Samariaan.DÌ_ƒ  Ja hĂ€n kÀÀnsi itsensĂ€, ja kuin hĂ€n heidĂ€t nĂ€ki, kirosi hĂ€n heitĂ€ \Herran\ nimeen. Niin tuli kaksi karhua metsĂ€stĂ€ ja repeli heistĂ€ kaksi poikaa viidettĂ€kymmentĂ€ kuoliaaksi.IÌ^ƒ  Ja hĂ€n meni sieltĂ€ ylös Beteliin, ja hĂ€nen mennessĂ€nsĂ€ tiellĂ€, tulivat pienet pojat kaupungista ja pilkkasivat hĂ€ntĂ€, sanoen hĂ€nelle: tule ylös paljaspÀÀ, tule ylös paljaspÀÀ![Ì]1  Niin parani vesi tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti Elisan sanan jĂ€lkeen, jonka hĂ€n puhui.OÌ\ƒ  Niin hĂ€n meni ulos vesihuokoin tykö ja heitti suolaa niihin, sanoen: nĂ€in sanoo \Herra\: minĂ€ olen tĂ€mĂ€n veden parantanut, ei kuolema, taikka hedelmĂ€ttömyys pidĂ€ heistĂ€ tĂ€stedes tuleman. ;RÂÁm;‚.Ìg„W  Ja meni ja lĂ€hetti Josaphatille Juudan kuninkaalle sanomaan: Moabilaisten kuningas on luopunut minusta, tuletkos sotimaan minun kanssani Moabilaisia vastaan? HĂ€n sanoi: minĂ€ tulen, minĂ€ olen niinkuin sinĂ€, ja minun kansani niinkuin sinun kansas, ja minun hevoseni niinkuin sinun hevoses.QÌf  Siihen aikaan lĂ€ksi kuningas Joram Samariasta ja luki kaiken Israelin,SÌe!  Kuin Ahab oli kuollut, luopui Moabilaisten kuningas Israelin kuninkaasta.'Ìd‚I  Mutta Mesalla Moabilaisten kuninkaalla oli paljo lampaita, ja hĂ€n antoi Israelin kuninkaalle veron, satatuhatta karitsaa ja satatuhatta oinasta villoinensa. Ìc‚  Mutta kuitenkin hĂ€n pysyi Jerobeamin Nebatin pojan synneissĂ€, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn; ei hĂ€n luopunut niistĂ€.*Ìb‚O  Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, vaan ei kuitenkaan niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ ja Ă€itinsĂ€; sillĂ€ hĂ€n hĂ€vitti Baalin patsaan, jonka hĂ€nen isĂ€nsĂ€ tehnyt oli. ˜»50Ìl‚  Josaphat sanoi: hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ on \Herran\ sana. Ja Israelin kuningas, ja Josaphat ja Edomin kuningas menivĂ€t hĂ€nen tykönsĂ€.‚Ìkƒ}  Mutta Josaphat sanoi: onko tĂ€ssĂ€ yhtÀÀn \Herran\ prophetaa, kysyĂ€ksemme hĂ€nen kauttansa neuvoa \Herralta\? Niin vastasi yksi Israelin kuninkaan palvelioista ja sanoi: tĂ€ssĂ€ on Elisa Saphatin poika, joka kaasi vettĂ€ Elian kĂ€tten pÀÀlle.Ìj  Niin sanoi Israelin kuningas: voi! \Herra\ on kutsunut nĂ€mĂ€t kolme kuningasta antaaksensa heitĂ€ Moabilaisten kĂ€siin.YÌiƒ-  Ja niin lĂ€ksi Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas. Ja koska he olivat vaeltaneet ympĂ€ri seitsemĂ€n pĂ€ivĂ€n matkan, ja ei ollut vettĂ€ sotavĂ€ellĂ€ ja juhdilla, jotka heitĂ€ seurasivat,eÌhE  Ja sanoi: mitĂ€ tietĂ€ meidĂ€n pitÀÀ sinne vaeltaman? HĂ€n vastasi: Edomin korven tietĂ€. uí ŠEuLÌqƒ  SillĂ€ nĂ€in sanoo \Herra\: ei teidĂ€n pidĂ€ tuulta eikĂ€ sadetta nĂ€kemĂ€n, ja kuitenkin pitÀÀ oja vedellĂ€ tĂ€ytettĂ€mĂ€n: ja teidĂ€n pitÀÀ juoman, ja teidĂ€n karjanne ja teidĂ€n juhtanne.^Ìp7  Ja hĂ€n sanoi: nĂ€in sanoo \Herra\: tehkÀÀt kuoppia sinne ja tĂ€nne tĂ€hĂ€n ojaan!wÌoi  Niin tuokaat nyt minulle kanteleensoittaja! Ja kuin soittaja soitti, tuli \Herran\ kĂ€si hĂ€nen pÀÀllensĂ€;IÌnƒ  Elisa sanoi: niin totta kuin \Herra\ Zebaot elÀÀ, jonka edessĂ€ minĂ€ seison, jollen minĂ€ katsoisi Josaphatia Juudan kuningasta, en minĂ€ katsahtaisi sinun pÀÀlles enkĂ€ tottelisi sinua.‚Ìm„  Niin sanoi Elisa Israelin kuninkaalle: mitĂ€ sinun on minun kanssani? mene pois isĂ€s prophetain tykö ja Ă€itis prophetain tykö! Israelin kuningas sanoi hĂ€nelle: ei, sillĂ€ \Herra\ on kutsunut nĂ€mĂ€t kolme kuningasta antaaksensa heitĂ€ Moabilaisten kĂ€siin. 8—ÊJnË8Ìw‚  Ja sanoivat: se on veri; kuninkaat ovat tapelleet keskenĂ€nsĂ€, ja yksi on lyönyt toisen kuoliaaksi: nyt siis, Moab, mene saaliille!Ìv‚9  Mutta kuin he aamulla varhain nousivat, ja aurinko nousi veden yli, niin nĂ€kivĂ€t Moabilaiset, ettĂ€ vesi oli heitĂ€ vastaan punainen niinkuin veri,XÌuƒ+  Kuin kaikki Moabilaiset kuulivat, ettĂ€ kuninkaat oli nousseet ylös sotimaan heitĂ€ vastaan, kutsuivat he kokoon kaikki, jotka itsensĂ€ ensin vyöllĂ€ vyöttivĂ€t, ja sitĂ€ vanhemmat, ja menivĂ€t rajoille.}Ìtu  Ja tapahtui aamulla ruokauhrin ajalla, katso, silloin tuli vesi Edomin tietĂ€ myöten, ja maa tĂ€ytettiin vedellĂ€.IÌsƒ  Niin ettĂ€ te lyötte kaikki vahvat kaupungit ja kaikki valitut kaupungit, ja te kaadatte kaikki hyvĂ€t puut ja tukitsette kaikki vesilĂ€hteet, ja te turmelette kaikki hyvĂ€t pellot kivillĂ€.fÌrG  Ja tĂ€mĂ€ on vĂ€hĂ€ \Herran\ edessĂ€; sillĂ€ hĂ€n antaa myös Moabilaiset teidĂ€n kĂ€siinne; IV/LIÌ{ƒy  Niin otti hĂ€n ensimĂ€isen poikansa, joka hĂ€nen siaansa piti kuninkaaksi tuleman, ja uhrasi sen polttouhriksi muurin pÀÀllĂ€. Silloin tuli Israel sangen vihaiseksi, niin ettĂ€ he menivĂ€t pois hĂ€nen tyköÀnsĂ€ ja palasivat omalle maallensa._Ìzƒ9  Kuin Moabilaisten kuningas nĂ€ki sodan olevan ylen vĂ€kevĂ€n itsiĂ€nsĂ€ vastaan, otti hĂ€n seitsemĂ€nsataa miestĂ€ tykönsĂ€, jotka vetivĂ€t miekan ulos, karataksensa Edomin kuninkaan pÀÀlle; vaan ei he voineet.‚#Ìy„A  Ja kukistivat kaupungit, ja itsekukin heitti kivensĂ€ kaikkiin hyviin peltoihin ja tĂ€yttivĂ€t ne, ja tukitsivat kaikki vesilĂ€hteet, ja kaasivat kaikki hyvĂ€t puut, siihenasti ettĂ€ he ainoasti Hasaretin muuriin kiviĂ€ jĂ€ttivĂ€t; ja he piirittivĂ€t sen lingoilla ja löivĂ€t sen.&Ìx‚G  Mutta kuin he tulivat Israelin leiriin, niin nousi Israel ja löi Moabilaisia; ja ne pakenivat heidĂ€n edellĂ€nsĂ€; mutta he kiiruhtivat ja löivĂ€t Moabin, Gőő !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőŽżÊŐßêő   &Ë   &Ì   &Í   &Î   &Ï  &Đ  &   &Ë   &Ì   &Í   &Î   &Ï  &Đ  &Ń  &Ò  &Ó  &Ô  &Ő  &Ö  &Ś  &Ű  &Ù  &Ú  &Û  &Ü  &Ę  &Ț  &ß  &à  &á   &â  !&ă   &ä  &ć  &æ  &ç  &è  &é  &ê  &ë   &ì   &í   &î   &ï   &đ  &ń  &ò  &ó  &ô  &ő  &ö  &ś   &ű  &ù  &ú  &û  &ü  &ę  &ț  &ÿ   '   '   '   '   '  '  '  '  '  '  '  '  '  '  '  '  '  ' œHß5œÍ‚%  HĂ€n meni pois hĂ€nen tyköÀnsĂ€, sulki oven jĂ€lkeensĂ€ ja poikainsa jĂ€lkeen. He kantoivat astiat hĂ€nen eteensĂ€, ja hĂ€n kaasi niihin.&Ì‚G  Ja mene sisĂ€lle, ja sulje ovi sinun ja sinun poikais perÀÀn, ja kaada jokaiseen niihin astioihin: ja koskas olet ne tĂ€yttĂ€nyt, niin anna ne ottaa pois.fÌ~G  HĂ€n sanoi: mene ja ano koko kylĂ€kunnaltas astioita, tyhjiĂ€ astioita niin monta kuin saat,5Ì}‚e  Elisa sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ minun pitÀÀ tekemĂ€n sinulle? sano minulle, mitĂ€ sinun huoneessas on? HĂ€n sanoi: sinun piiallas ei ole muuta mitÀÀn kuin yksi öljyastia.{Ì| ƒs  Ja yksi vaimo prophetain poikain emĂ€ntiĂ€ huusi Elisan tykö ja sanoi: sinun palvelias minun mieheni kuoli: niin sinĂ€ tiedĂ€t sen, ettĂ€ sinun palvelias pelkĂ€si \Herraa\: nyt tuli velkamies, ja tahtoo ottaa kaksi minun poikaani orjaksensa. W±Ê6†h́K  Niin tapahtui siihen aikaan, ettĂ€ hĂ€n tuli sinne; ja hĂ€n meni ylistupaan ja makasi siellĂ€.,Í‚S  TehkÀÀmme siis tĂ€hĂ€n ylistupa, ja pankaamme hĂ€nelle sinne vuode, pöytĂ€, istuin ja kynttilĂ€jalka, ettĂ€ hĂ€n sinne menis, kuin hĂ€n meidĂ€n tykömme tulee.Í‚  Ja hĂ€n sanoi miehellensĂ€: katso, minĂ€ ymmĂ€rrĂ€n tĂ€mĂ€n Jumalan miehen olevan pyhĂ€n, joka tĂ€ssĂ€ meidĂ€n kauttamme aina vaeltaa:c̓A  Ja se tapahtui siihen aikaan, ettĂ€ Elisa meni Sunemiin, ja siellĂ€ oli varallinen vaimo, joka vaati hĂ€ntĂ€ syömÀÀn tykönĂ€nsĂ€. Ja niin usein kuin hĂ€n sen kautta vaelsi, poikkesi hĂ€n sinne syömÀÀn leipÀÀ."Í‚?  Ja hĂ€n tuli ja ilmoitti sen Jumalan miehelle. HĂ€n sanoi: mene ja myy öljy, ja maksa velkamiehes; mutta sinĂ€ ja sinun poikas elĂ€kÀÀt jÀÀneestĂ€.%Í‚E  Ja kuin astiat olivat tĂ€ytetyt, sanoi hĂ€n pojallensa: tuo minulle vielĂ€ astia. HĂ€n sanoi hĂ€nelle: ei ole tÀÀllĂ€ enÀÀ astiaa; niin öljy seisahti. 0pkŚtČ0Í y  Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan mÀÀrĂ€ttyyn aikaan vuoden perĂ€stĂ€, niinkuin Elisa oli hĂ€nelle sanonut.>Í ‚w  Ja hĂ€n sanoi: tĂ€hĂ€n mÀÀrĂ€ttyyn aikaan vuoden perĂ€stĂ€ pitÀÀ sinun syleilemĂ€n poikaa. HĂ€n sanoi: ei, minun herrani, sinĂ€ Jumalan mies, Ă€lĂ€ vÀÀryttele piikas edessĂ€!`Í ;  HĂ€n sanoi: kutsu hĂ€ntĂ€; ja kuin hĂ€n meni hĂ€ntĂ€ kutsumaan, niin hĂ€n tuli omissa.Í ‚  HĂ€n sanoi hĂ€nelle: mitĂ€stĂ€ siis hĂ€nelle pitĂ€is tehtĂ€mĂ€n? Gehatsi sanoi: ei ole hĂ€nellĂ€ poikaa, ja hĂ€nen miehensĂ€ on vanha.‚̓}  Niin hĂ€n sanoi hĂ€nelle: sano hĂ€nelle: katso, sinĂ€ olet tehnyt meille kaiken tĂ€mĂ€n palveluksen, mitĂ€ minun pitÀÀ sinulle tekemĂ€n? Onko sinulla asiaa kuninkaan taikka sodanpÀÀmiehen tykö? HĂ€n sanoi: minĂ€ asun keskellĂ€ minun kansaani. Í‚  Ja hĂ€n sanoi palveliallensa Gehatsille: kutsu Sunemin vaimo tĂ€nne. Ja kuin hĂ€n oli kutsunut hĂ€nen, astui hĂ€n hĂ€nen eteensĂ€.ofšflrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôú0Ë'1Ë,3Ë14Ë65Ë<6Ë@7ËE8ËJ9ËO:ËS;ËW<Ë[=Ë`>Ëe?Ëi0Ë'1Ë,3Ë14Ë65Ë<6Ë@7ËE8ËJ9ËO:ËS;ËW<Ë[=Ë`>Ëe?ËiAËnBËtCËyDËEÌFÌ GÌHÌIÌJÌ!KÌ(LÌ/NÌ5OÌ:PÌ>QÌARÌDSÌHTÌLUÌQVÌVWÌ[XÌaYÌgZÌl[Ìq\Ìw]Ì{_Í`ÍaÍ cÍdÍeÍfÍ"gÍ'hÍ,iÍ0jÍ4kÍ8lÍ<mÍ@nÍFpÍLqÍQrÍVsÍ[tÍauÍdvÍhwÍkxÍnyÍqzÍu{Í{|Í}Î~Î΁΂΃΄Î"…Î&†Î+‡Î/ˆÎ5‰Î:ŠÎ>‹ÎBŒÎGÎKŽÎOÎT‘ÎY’Î^“Îb”Îg•Îk–Îo—Îu˜Îy™Î}šÏ›ÏœÏ ÏžÏŸÏĄÏ ąÏ%ŁÏ)€Ï.„Ï4ŠÏ:§Ï@ }‰*}Í‚  Ja hĂ€n satuloitsi aasin ja sanoi palveliallensa: aja vahvasti, Ă€lĂ€ viivytĂ€ ajamasta, muutoin kuin minĂ€ sanon sinulle.Í‚  Ja hĂ€n sanoi: miksi sinĂ€ hĂ€nen tykönsĂ€ menet tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€, sillĂ€ ei nyt ole uusi kuu taikka sabbati? HĂ€n sanoi: rauha.Í‚'  Ja kutsui miehensĂ€ ja sanoi: lĂ€hetĂ€ minun tyköni yksi palvelioista ja yksi aaseista, sillĂ€ minĂ€ menen Jumalan miehen tykö ja palajan.\́3  Ja hĂ€n nousi ja laski hĂ€nen Jumalan miehen vuoteelle, lĂ€ksi ulos ja sulki oven,v́g  Ja hĂ€n otti hĂ€nen ja vei Ă€itinsĂ€ tykö; ja hĂ€n istui hĂ€nen helmassansa puolipĂ€ivÀÀn asti, ja kuoli. Í‚  Ja hĂ€n sanoi isĂ€llensĂ€: voi-minun pÀÀtĂ€ni, minun pÀÀtĂ€ni! Ja hĂ€n sanoi palveliallensa: kanna hĂ€ntĂ€ Ă€itinsĂ€ tykö!nÍ W  Ja kuin lapsi jo isoksi tuli, niin tapahtui, ettĂ€ hĂ€n meni ulos isĂ€nsĂ€ ja elonleikkaajain tykö. 2Bž˜12{̓q  Ja hĂ€n sanoi Gehatsille: vyötĂ€ sinun kupees ja ota minun sauvani kĂ€tees, ja mene matkaas: jos joku sinun kohtaa, niin Ă€lĂ€ tervehdi hĂ€ntĂ€, ja jos joku sinua tervehtii, niin Ă€lĂ€ vastaa hĂ€ntĂ€: ja laske minun sauvani pojan kasvoille.d́C  HĂ€n sanoi: anoinko minĂ€ poikaa minun herraltani? Enkö minĂ€ sanonut: Ă€lĂ€ minua petĂ€!‚Í„3  Mutta kuin hĂ€n tuli vuorelle Jumalan miehen tykö, tarttui hĂ€n hĂ€nen jalkoihinsa. Ja Gehatsi meni sysÀÀmÀÀn hĂ€ntĂ€ pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna hĂ€nen olla, sillĂ€ hĂ€nen sielunsa on murheellinen, ja \Herra\ on minulta sen salannut ja ei ilmoittanut minulle.Í‚  Niin juokse nyt hĂ€ntĂ€ vastaan ja sano hĂ€nelle: oletkos rauhassa, ja sinun miehes ja sinun poikas? HĂ€n vastasi: rauhassa.:Í‚o  Ja niin hĂ€n meni pois ja tuli Jumalan miehen tykö Karmelin vuorelle. Kuin Jumalan mies nĂ€ki hĂ€nen tulevan, sanoi hĂ€n palveliallensa Gehatsille: katso, se on Sunemin vaimo. Ïe2Ôς̓} " Nousi ja laski itsensĂ€ lapsen pÀÀlle, ja pani suunsa hĂ€nen suunsa pÀÀlle, ja silmĂ€nsĂ€ hĂ€nen silmĂ€insĂ€ pÀÀlle, ja kĂ€tensĂ€ hĂ€nen kĂ€ttensĂ€ pÀÀlle, ja niin ojensi itsensĂ€ hĂ€nen pÀÀllensĂ€, ettĂ€ lapsen ruumis tuli lĂ€mpimĂ€ksi.[́1 ! Ja hĂ€n meni sisĂ€lle ja sulki oven molempain perÀÀn; ja hĂ€n rukoili \Herraa\,Ź/  Ja kuin Elisa tuli huoneesen, katso, poika makasi kuolleena hĂ€nen vuoteellansa.R̓  Mutta Gehatsi meni pois heidĂ€n edellĂ€nsĂ€, ja laski sauvansa pojan kasvoille, vaan ei ollut ÀÀntĂ€ eikĂ€ tuntoa. Niin hĂ€n palasi ja kohtasi hĂ€nen, ilmoitti hĂ€nelle ja sanoi: ei poika herĂ€nnyt.Í‚)  Mutta pojan Ă€iti sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ ja sinun sielus elÀÀ, en minĂ€ pÀÀstĂ€ sinua. Niin hĂ€n nousi ja seurasi hĂ€ntĂ€. Œ@%`ŒPÍ"ƒ ' Niin yksi lĂ€ksi kedolle hakemaan ruohoja, ja löysi metsĂ€viikunapuun, ja haki siitĂ€ kolokinteja vaatteensa tĂ€yden. Ja kuin hĂ€n tuli, leikkasi hĂ€n sen liemipataan; sillĂ€ ei he tunteneet sitĂ€.AÍ!‚} & Ja Elisa palasi Gilgaliin, ja kallis aika oli maalla, ja prophetain pojat olivat hĂ€nen edessĂ€nsĂ€. Ja hĂ€n sanoi palveliallensa: ota suuri pata ja keitĂ€ lientĂ€ prophetain pojille.uÍ e % Niin hĂ€n tuli ja lankesi hĂ€nen jalkainsa juureen, kumarsi itsensĂ€ maahan, ja otti poikansa ja meni ulos.Í‚9 $ Ja hĂ€n kutsui Gehatsin ja sanoi: kutsu Sunemin vaimo. Ja kuin hĂ€n oli hĂ€nen kutsunut, tuli hĂ€n sisĂ€lle hĂ€nen tykönsĂ€. HĂ€n sanoi: ota poikas!<Í‚s # Ja hĂ€n nousi jĂ€lleen ja kĂ€vi kerran sinne ja tĂ€nne huoneessa, nousi ja laski itsensĂ€ hĂ€nen pÀÀllensĂ€. Niin poika aivasti seitsemĂ€n kertaa, sitte avasi poika silmĂ€nsĂ€. ÓYĂű@ÓjÍ'O , Ja hĂ€n pani ne heidĂ€n eteensĂ€, ja he söivĂ€t; ja vielĂ€ oli liiaksi \Herran\ sanan jĂ€lkeen.4Í&‚c + HĂ€nen palveliansa sanoi: mitĂ€ minĂ€ siitĂ€ annan sadalle miehelle? HĂ€n sanoi: anna kansalle syödĂ€; sillĂ€ nĂ€in sanoo \Herra\: he syövĂ€t ja vielĂ€ sittenkin jÀÀ.GÍ%ƒ * Ja yksi mies tuli Baalsalisasta ja kantoi Jumalan miehelle uutisleipiĂ€, kaksikymmentĂ€ ohraista leipÀÀ ja uutisjyviĂ€ vaatteissansa. Mutta hĂ€n sanoi: anna kansalle, ettĂ€ he söisivĂ€t.Í$‚ ) Ja hĂ€n sanoi: tuokaat tĂ€nne jauhoja, ja hĂ€n heitti pataan ja sanoi: antakaat kansalle syödĂ€, ja ei ollut mitÀÀn vahinkoa padassa.#Í#‚A ( Ja kuin he sen antoivat miesten eteen syödĂ€, söivĂ€t he liemestĂ€ ja huusivat, sanoen: Jumalan mies, kuolema on padassa! SillĂ€ ei he saaneet syödĂ€. °&‰śŒ°XÍ,ƒ+  Syrian kuningas sanoi: mene sinne, ja minĂ€ lĂ€hetĂ€n kirjan Israelin kuninkaalle. Ja hĂ€n meni sinne ja otti myötĂ€nsĂ€ kymmenen leiviskÀÀ hopiaa ja kuusituhatta kultapenninkiĂ€ ja kymmenen vaatekertaa,hÍ+K  Niin hĂ€n meni ja ilmoitti herrallensa, sanoen: nĂ€in ja nĂ€in on puhunut Israelin maan piika.Í*‚  HĂ€n sanoi emĂ€nnĂ€llensĂ€: o, jos minun herrani olis prophetan tykönĂ€, joka on Samariassa, niin hĂ€n parantais hĂ€nen spitalista.Í)‚-  Ja sotavĂ€ki oli Syriasta mennyt ulos joukottaisin, ja olivat vieneet pois Israelin maalta vĂ€hĂ€n piikaisen, joka palveli Naemanin emĂ€ntÀÀ.VÍ( ƒ)  Ja Naeman Syrian kuninkaan sodanpÀÀmies oli kuuluisa mies ja suurena pidetty herransa edessĂ€; sillĂ€ hĂ€nen kauttansa oli \Herra\ antanut autuuden Syriaan; ja hĂ€n oli voimallinen mies, vaan spitalinen. ą:ą_Í09  Niin tuli Naeman hevosillansa ja vaunuillansa, ja seisahti Elisan huoneen oven eteen.xÍ/ƒk  Kuin Jumalan mies Elisa kuuli Israelin kuninkaan revĂ€isseeksi vaatteensa, lĂ€hetti hĂ€n kuninkaan tykö ja antoi sanoa hĂ€nelle: miksis olet revĂ€issyt vaattees? Tulkaan nyt minun tyköni, ettĂ€ hĂ€n tietĂ€is prophetan olevan Israelissa.‚6Í.„g  Kuin Israelin kuningas oli kirjansa lukenut, repĂ€isi hĂ€n vaatteensa ja sanoi: olenko minĂ€ Jumala, ettĂ€ minĂ€ kuolettaisin ja elĂ€vĂ€ksi tekisin? SillĂ€ hĂ€n lĂ€hettÀÀ minun tyköni, ettĂ€ minĂ€ puhdistaisin miehen spitalista. Havaitkaat siis ja katsokaat, kuinka hĂ€n etsii tilaa minua vastaan.BÍ-‚  Ja vei kirjan Israelin kuninkaalle nĂ€in kirjoitetun: Kuin tĂ€mĂ€ kirja tulee sinulle, katso, minĂ€ lĂ€hetin palveliani Naemanin sinun tykös, ettĂ€s hĂ€nen puhdistaisit spitalistansa. fLK„f‚Í4„/  Niin hĂ€nen palveliansa tulivat hĂ€nen tykönsĂ€ ja puhuttelivat hĂ€ntĂ€, ja sanoivat: minun isĂ€ni! jos propheta olis sanonut sinulle jotakin suurta asiaa, eikö sinun pitĂ€nyt sitĂ€ tekemĂ€n? MitĂ€ enemmin, ettĂ€ hĂ€n sanoi sinulle: pese sinus, ja sinĂ€ tulet puhtaaksi.CÍ3ƒ  Eikö Abanan ja Pharpharan virrat Damaskussa ole kaikkia Israelin vesiĂ€ paremmat, ettĂ€ minĂ€ itseni niissĂ€ pesisin ja tulisin puhtaaksi? Ja hĂ€n palasi ja meni matkaansa vihoissansa.}Í2ƒu  Niin Naeman vihastui ja meni matkaansa, sanoen: katso, minĂ€ luulin hĂ€nen kumminkin tulevan ulos minun tyköni, seisovan ja huutavan avuksensa \Herran\ Jumalansa nimeĂ€, ja kĂ€dellĂ€nsĂ€ pitelevĂ€n tĂ€tĂ€ paikkaa, ja niin parantavan spitalin.0Í1‚[  Ja Elisa lĂ€hetti sanansaattajan hĂ€nen tykönsĂ€, sanoen: mene ja pese itses seitsemĂ€n kertaa Jordanissa, ja sinun lihas pitÀÀ entisellensĂ€ ja puhtaaksi tuleman. ™4s™VÍ8ƒ'  Niin sanoi Naeman: eikö palvelialles annettaisi kuorma multaa, niin paljo kuin kaksi muulia kantaa? SillĂ€ palvelias ei tahdo enÀÀ muukalaisille jumalille uhrata ja polttouhria tehdĂ€, vaan \Herralle\.Í7‚7  Mutta hĂ€n sanoi: niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, jonka edessĂ€ minĂ€ seison, en ota minĂ€ sitĂ€. Ja hĂ€n vaati hĂ€ntĂ€ ottamaan, mutta hĂ€n kielsi.‚Í6„1  Ja hĂ€n palasi Jumalan miehen tykö kaiken joukkonsa kanssa; ja kuin hĂ€n oli tullut sisĂ€lle, seisoi hĂ€n hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ ja sanoi: katso, nyt minĂ€ tiedĂ€n, ettei yhtĂ€kÀÀn Jumalaa ole kaikessa maassa, vaan Israelissa: ota siis nyt tĂ€mĂ€ siunaus sinun palvelialtas.HÍ5ƒ  Niin hĂ€n meni ja pesi itsensĂ€ Jordanissa seitsemĂ€n kertaa, niinkuin Jumalan mies kĂ€skenyt oli, ja hĂ€nen lihansa tuli entisellensĂ€, niinkuin vĂ€hĂ€n nuorukaisen liha, ja tuli puhtaaksi. ŹȚb^Ź.Í<‚W  Niin Gehatsi juoksi nopiasti Naemanin jĂ€lkeen. Ja kuin Naeman nĂ€ki hĂ€nen juoksevan perĂ€ssĂ€nsĂ€, astui hĂ€n vaunuista ulos hĂ€ntĂ€ vastaan ja sanoi: onko rauha?‚Í;ƒ{  Sanoi Gehatsi, Jumalan miehen Elisan palvelia: katso, herrani on sÀÀstĂ€nyt Naemania, tĂ€tĂ€ Syrialaista, ettei hĂ€n hĂ€neltĂ€ ottanut mitĂ€ hĂ€n toi; niin totta kuin \Herra\ elÀÀ, minĂ€ juoksen hĂ€nen perĂ€ssĂ€nsĂ€ ja otan jotakin hĂ€neltĂ€.yÍ:m  Ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: mene rauhaan. Ja kuin hĂ€n oli mennyt kappaleen matkaa pois hĂ€nen tyköÀnsĂ€ kedolle,‚Í9„7  TĂ€ssĂ€ asiassa olkoon \Herra\ armias palvelialles! kuin herrani menee Rimmonin huoneesen rukoilemaan, ja nojaa minun kĂ€teni pÀÀlle, ja minĂ€ rukoilen Rimmonin huoneessa; niin olkoon \Herra\ tĂ€ssĂ€ asiassa palvelialles armias mies, ettĂ€ minĂ€ Rimmonin huoneessa rukoilen! ì(•ì%Í@‚E  Ja hĂ€n meni sisĂ€lle ja seisoi herransa edessĂ€; niin Elisa sanoi hĂ€nelle: kustas tulet, Gehatsi? HĂ€n vastasi: ei palvelias ole mennyt sinne eli tĂ€nne.Í?‚  Ja kuin hĂ€n tuli Opheliin, otti hĂ€n ne pois heidĂ€n kĂ€sistĂ€nsĂ€, ja kĂ€tki ne huoneesen, ja pÀÀsti miehet, ja he menivĂ€t pois.jÍ>ƒO  Naeman sanoi: ota kaksi leiviskÀÀ hopiaa; ja hĂ€n vaati hĂ€nen, ja sitoi kaksi leiviskÀÀ hopiaa kahteen sĂ€kkiin, ja kahdet juhlapĂ€ivĂ€n vaatteet, ja antoi ne kahdelle palveliallensa, ja he kantoivat hĂ€nen edellĂ€nsĂ€.fÍ=ƒG  HĂ€n sanoi: Rauha. Minun herrani lĂ€hetti minun, sanoen: katso, juuri nyt ovat tulleet minun tyköni Ephraimin vuorelta kaksi nuorukaista prophetain pojista, anna heille leiviskĂ€ hopiaa ja kahdet juhlapĂ€ivĂ€n vaatteet. ŒZçHśŒhÍFK  Ja hĂ€n meni heidĂ€n kanssansa. Ja kuin he tulivat Jordanin tykö, hakkasivat he siinĂ€ puita.NÍE  Ja yksi sanoi: tule palveliais kanssa! Ja hĂ€n vastasi: minĂ€ tulen.ÍD‚1  Anna meidĂ€n mennĂ€ Jordaniin asti, ja jokaisen tuoda sieltĂ€ yksi hirsi, ettĂ€ me rakentaisimme sinne sian asuaksemme. Ja hĂ€n sanoi: menkÀÀt!pÍC ]  Ja prophetain pojat sanoivat Elisalle: katso, se sia, jossa me asumme sinun tykönĂ€s, on meille ahdas;$ÍB‚C  SentĂ€hden pitÀÀ Naemanin spitali tarttuman sinuun ja sinun siemenees ijankaikkisesti. Niin hĂ€n meni pois hĂ€nen tyköÀnsĂ€ spitalisena niinkuin lumi.zÍAƒo  Mutta hĂ€n sanoi hĂ€nelle: eikö minun sydĂ€meni vaeltanut miehen palatessa vaunuistansa sinua vastaan? Oliko nyt aika sinun mennĂ€ ottamaan hopiaa ja ottamaan vaatteita, öljypuita, viinamĂ€kiĂ€, lampaita, hĂ€rkiĂ€, palvelioita ja piikoja? Gőő  +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–Ą«¶ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőŽżÊŐàêő  '  '   '  '  '  '  '  '  '   '  '  '  '  '  '  '  '  '  '  '  '  '!  '"  '#  '$  '%  '&  ''  '(  ')  '*  '+  ',  '-  '.  '/  '0  '1  '2  '3  '4  !'5  "'6  #'7  $'8  %'9   ':  ';  '<  '=  '>  '?  '@  'A  'B  'C  'D  'E  'F  'G  'H  'I  'J  'K  'L  'M  'N  'O  'P  'Q  'R  'S  'T  'U  'V  'W  'X  'Y Ue”fŐ,USÍLƒ!  Niin lĂ€hetti siis Israelin kuningas siihen paikkaan, josta Jumalan mies oli sanonut hĂ€nelle, ja varoittanut hĂ€ntĂ€ siitĂ€, ja piti siinĂ€ vartiat; ja ei tehnyt sitĂ€ ainoasti yhtĂ€ eli kahta kertaa.%ÍK‚E  Mutta Jumalan mies lĂ€hetti Israelin kuninkaan tykö, ja kĂ€ski hĂ€nelle sanoa: karta, ettes menisi siihen paikkaan; sillĂ€ Syrialaiset vĂ€ijyvĂ€t siellĂ€. ÍJ‚  Ja Syrian kuningas soti Israelia vastaan, ja piti neuvoa palveliainsa kanssa ja sanoi: me tahdomme sioittaa itsemme sinne ja sinne.LÍI  Ja hĂ€n sanoi: ota se ylös! ja hĂ€n ojensi kĂ€tensĂ€ ja otti sen.,ÍH‚S  Mutta Jumalan mies sanoi: kuhunka se putosi? Ja kuin hĂ€n osoitti hĂ€nelle paikan, leikkasi hĂ€n yhden puun ja heitti sinne, ja saatti niin raudan uiskentelemaan.ÍG‚)  Ja kuin yksi heistĂ€ oli puun maahan hakannut, putosi rauta veteen, ja hĂ€n huusi ja sanoi: voi, herrani! senkin minĂ€ olen lainaksi ottanut. QG†Œ5Q`ÍQƒ;  Ja Jumalan miehen palvelia nousi varhain aamulla menemÀÀn ulos: ja katso, suuri sotajoukko piiritti kaupungin hevosten ja vaunuin kanssa. Niin hĂ€nen palveliansa sanoi hĂ€nelle: voi, herrani! mitĂ€ me nyt teemme?ÍP‚  Niin hĂ€n lĂ€hetti sinne hevoset ja vaunut ja suuren joukon; ja kuin he sinne tulivat yöllĂ€, piirittivĂ€t he kaupungin.FÍOƒ  HĂ€n sanoi: niin menkÀÀt matkaan ja katsokaat, kussa hĂ€n on, ettĂ€ minĂ€ lĂ€hettĂ€isin ja antaisin ottaa hĂ€nen kiinni. Ja he ilmoittivat hĂ€nelle ja sanoivat: katso, hĂ€n on Dotanissa.=ÍN‚u  Niin sanoi yksi hĂ€nen palvelioistansa: ei niin, herrani kuningas; mutta Elisa propheta, joka on Israelissa, sanoo Israelin kuninkaalle nekin asiat, joitas puhut makaushuoneessas.5ÍM‚e  Niin Syrian kuninkaan sydĂ€n tuli surulliseksi siitĂ€, ja kutsui palveliansa ja sanoi heille: ettekö te ilmoita minulle, kuka meistĂ€ on paennut Israelin kuninkaan tykö? csŽà3cLÍVƒ  Kuin he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: \Herra\, avaa nĂ€iden silmĂ€t, ettĂ€ he nĂ€kisivĂ€t! Ja \Herra\ avasi heidĂ€n silmĂ€nsĂ€, ettĂ€ he nĂ€kivĂ€t, ja katso, niin he olivat keskellĂ€ Samariaa.)ÍU‚M  Ja Elisa sanoi heille: ei tĂ€mĂ€ ole se tie ja se kaupunki: seuratkaat minua, minĂ€ vien teidĂ€t sen miehen tykö, jota etsitte; ja hĂ€n vei heidĂ€t Samariaan.*ÍT‚O  Ja kuin he tulivat alas hĂ€nen tykönsĂ€, rukoili Elisa \Herraa\ ja sanoi: lyö tĂ€tĂ€ kansaa sokeudella! Ja hĂ€n löi heidĂ€t sokeudella Elisan sanan jĂ€lkeen.aÍSƒ=  Ja Elisa rukoili ja sanoi: \Herra\, avaa nyt hĂ€nen silmĂ€nsĂ€, ettĂ€ hĂ€n nĂ€kis! Niin avasi \Herra\ palvelian silmĂ€t, ettĂ€ hĂ€n nĂ€ki, ja katso, vuori oli tĂ€ynnĂ€ tulisia hevosia ja vaunuja, Elisan ympĂ€rillĂ€. ÍR‚  Ja hĂ€n sanoi: Ă€lĂ€ pelkÀÀ, sillĂ€ niitĂ€ on enempi jotka meidĂ€n kanssamme ovat, kuin niitĂ€, jotka heidĂ€n kanssansa ovat. Š—ČácŠUÍ[ƒ%  Ja suuri nĂ€lkĂ€ oli Samariassa, ja he ahdistivat kaupunkia, siihenasti ettĂ€ aasin pÀÀ maksoi kahdeksankymmentĂ€ hopiapenninkiĂ€, ja neljĂ€s osa kabia kyhkylĂ€isen sontaa maksoi viisi hopiapenninkiĂ€.{ÍZq  Vaan senjĂ€lkeen tapahtui, ettĂ€ Benhadad Syrian kuningas kokosi kaikki sotavĂ€kensĂ€, meni ja piiritti Samarian.MÍYƒ  Niin valmistettiin heille suuri pito. Ja kuin he olivat syöneet ja juoneet, laski hĂ€n heidĂ€t menemÀÀn, ja he menivĂ€t herransa tykö. Ja ei Syriasta enÀÀ sotaparvia tullut Israelin maalle.aÍXƒ=  Ja hĂ€n sanoi: Ă€lĂ€ lyö! PitÀÀkö sinun lyömĂ€n niitĂ€, jotka sinĂ€ vangiksi saat miekallas ja joutsellas? Anna heille leipÀÀ ja vettĂ€, ettĂ€ he söisivĂ€t ja joisivat, ja anna heidĂ€n mennĂ€ Herransa tykö.fÍWG  Ja kuin Israelin kuningas nĂ€ki heidĂ€t, sanoi hĂ€n Elisalle: isĂ€ni, lyönkö minĂ€ heitĂ€? FYšÛFÍa‚  Ja hĂ€n sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos Elisan Zaphatin pojan pÀÀ tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€ pitÀÀ seisoman hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€.;Í`‚q  Kuin kuningas kuuli vaimon puheet, repĂ€isi hĂ€n vaatteensa; ja kuin hĂ€n kĂ€vi ohitse muurin pÀÀllĂ€, niin kansa nĂ€ki, ja katso, hĂ€nen pÀÀllĂ€nsĂ€ oli sĂ€kki ihoa vasten.;Í_‚q  Ja me olemme keittĂ€neet minun poikani ja syöneet sen. Ja minĂ€ sanoin toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ hĂ€nelle: tuo tĂ€nne sinun poikas, ettĂ€ me söisimme sen; mutta hĂ€n kĂ€tki poikansa.7Í^‚i  Ja kuningas sanoi hĂ€nelle: mikĂ€ sinun on? HĂ€n sanoi: tĂ€mĂ€ vaimo sanoi minulle: tuo tĂ€nne poikas, ettĂ€ sen söisimme tĂ€nĂ€pĂ€nĂ€; syökÀÀmme huomenna minun poikani.jÍ]O  Ja hĂ€n sanoi: jollei \Herra\ auta sinua, kusta minĂ€ sinua autan, luvastako eli viinakuurnasta?|Í\s  Ja kuin Israelin kuningas kĂ€vi muurin pÀÀllĂ€, huusi yksi vaimo hĂ€ntĂ€ ja sanoi: auta minua, herrani kuningas! Ä@…ā=Íd ‚w  Mutta Elisa sanoi: kuulkaat \Herran\ sanaa: nĂ€in sanoo \Herra\: huomenna tĂ€hĂ€n aikaan maksaa vakkainen pieniĂ€ jauhoja siklin ja kaksi vakkaista ohria siklin, Samarian portissa.7Íc‚i ! Kuin hĂ€n vielĂ€ heidĂ€n kanssansa puhui, katso, niin sanansaattaja tuli hĂ€nen tykönsĂ€ ja sanoi: katso, tĂ€mĂ€ paha tulee \Herralta\, mitĂ€ minĂ€ enÀÀn odotan \Herraa\?ƒ<Íb†s  Ja Elisa istui huoneessansa, ja vanhimmat istuivat hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€; mutta hĂ€n lĂ€hetti miehen edellĂ€nsĂ€, mutta ennenkuin sanansaattaja tuli hĂ€nen tykönsĂ€, sanoi hĂ€n vanhimmille: oletteko nĂ€hneet, kuinka se murhamiehen poika on lĂ€hettĂ€nyt ottamaan minun pÀÀtĂ€ni pois? Katsokaat, koska sanansaattaja tulee, ettĂ€ te oven suljette ja ovella hĂ€nen syöksette ulos: katso, hĂ€nen herransa jalkain töminĂ€ seuraa hĂ€ntĂ€. yńWy!Íh‚=  Ja he nousivat hĂ€mĂ€rissĂ€ menemÀÀn Syrialaisten leiriin; ja kuin he tulivat ensimĂ€isille paikoille leiriĂ€, katso, niin ei siellĂ€ ollut ketÀÀn.‚5Íg„e  Jos me sanomme: kĂ€ykÀÀmme kaupunkiin, niin on nĂ€lkĂ€ kaupungissa, ja me kuolemme siellĂ€: jos taas olemme tÀÀllĂ€, niin me kuolemme: kĂ€ykÀÀmme siis ja antautukaamme Syrialaisten leiriin, jos he antavat meidĂ€n elÀÀ, niin me elĂ€mme, taikka jos he meidĂ€t tappavat, niin me olemme tapetut.Íf‚'  Ja neljĂ€ spitalista miestĂ€ olivat portin edessĂ€, jotka sanoivat toinen toisellensa: mitĂ€ me tĂ€ssĂ€ olemme niinkauvan ettĂ€ me kuolemme?‚ Íe„  Niin vastasi pÀÀmies, jonka kĂ€den pÀÀlle kuningas nojasi, Jumalan miestĂ€ ja sanoi: katso, jos \Herra\ tekis vielĂ€ akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis? HĂ€n sanoi: katso, silmillĂ€s pitÀÀ sinun sen nĂ€kemĂ€n, mutta ei sinun pidĂ€ siitĂ€ syömĂ€n. Đ-‚Ík„!  Kuin spitaliset tulivat leirin ÀÀreen, menivĂ€t he yhteen majaan, söivĂ€t ja joivat, ja ottivat hopiaa ja kultaa ja vaatteita, ja menivĂ€t pois ja kĂ€tkivĂ€t ne, ja tulivat jĂ€lleen ja menivĂ€t toiseen majaan, ja ottivat sieltĂ€, menivĂ€t pois ja kĂ€tkivĂ€t sen.Íj‚9  Ja he nousivat ja pakenivat hĂ€mĂ€rissĂ€, ja jĂ€ttivĂ€t majansa, hevosensa ja aasinsa leiriin, niinkuin ne seisoivat, ja pakenivat henkensĂ€ tĂ€hden.‚,Íi„S  SillĂ€ Herra oli antanut Syrialaisten sotajoukon kuulla vaunuin, hevosten ja suuren sotavĂ€en ÀÀnen, niin ettĂ€ he sanoivat toinen toisellensa: katso, Israelin kuningas on palkannut meitĂ€ vastaan HetilĂ€isten kuninkaat ja EgyptilĂ€isten kuninkaat, ettĂ€ he tulisivat meidĂ€n pÀÀllemme. ~ëĘ~\Ín3  Niin huudettiin portin vartioille, ja he ilmoittivat sisĂ€lle kuninkaan huoneessa.‚ Ím„  Ja he tulivat, huusivat kaupungin portin vartioille, ja tekivĂ€t tiettĂ€vĂ€ksi heille ja sanoivat: me menimme Syrialaisten leiriin, ja katso, ei siellĂ€ ole ketÀÀn, eikĂ€ ihmisen ÀÀntĂ€; vaan hevosia ja aaseja sidottuna, ja majat niinkuin ne seisoivat.‚Íl„  Sitte he sanoivat toinen toisellensa: emme oikein tee: tĂ€mĂ€ on hyvĂ€n sanoman pĂ€ivĂ€, jos me tĂ€mĂ€n salaamme ja viivytĂ€mme valkiaan aamuun asti, niin meidĂ€n pahatekomme tulee tiettĂ€vĂ€ksi: kĂ€ykÀÀmme siis ja tehkÀÀmme tiettĂ€vĂ€ksi kuninkaan huoneelle. çŒeç{Íqq  Niin he toivat kaksi vaunuhevosta, ja kuningas lĂ€hetti ne Syrialaisten leiriin ja sanoi: menkÀÀt ja katsokaat!‚#Íp„A  Niin vastasi yksi hĂ€nen palvelioistansa ja sanoi: niin otettakaan nyt ne viisi hevosta, jotka tĂ€hĂ€n jÀÀneet ovat: katso, nĂ€mĂ€t ovat tĂ€hĂ€n jÀÀneet kaikesta Israelin paljoudesta, katso, ne muut Israelin paljoudesta ovat loppuneet: lĂ€hettĂ€kÀÀmme nĂ€mĂ€t ulos katsomaan.‚pÍo…[  Ja kuningas nousi yöllĂ€ ja sanoi palvelioillensa: minĂ€ sanon teille, kuinka Syrialaiset tekevĂ€t meidĂ€n kanssamme: he tietĂ€vĂ€t meidĂ€n kĂ€rsivĂ€n nĂ€lkÀÀ, ja sentĂ€hden ovat he menneet pois leiristĂ€, ja ovat lymyttĂ€neet itsensĂ€ kedolle: ja ajattelevat: kuin he lĂ€htevĂ€t kaupungista, otamme me heidĂ€t kiinni elĂ€vĂ€nĂ€, ja pÀÀsemme kaupunkiin. xù8FxJÍuƒ  Ja tapahtui niinkuin Jumalan mies puhunut oli kuninkaalle, koska hĂ€n sanoi: huomenna tĂ€llĂ€ aikaa maksaa kaksi vakkaista ohria siklin ja vakkainen sĂ€mpylĂ€jauhoja siklin, Samarian portissa.nÍtƒW  Mutta kuningas asetti pÀÀmiehen, jonka kĂ€den pÀÀlle hĂ€n itsensĂ€ nojasi, porttiin, ja kansa tallasi hĂ€nen portin edessĂ€, niin ettĂ€ hĂ€n kuoli, niinkuin Jumalan mies sanonut oli, kuin kuningas tuli alas hĂ€nen tykönsĂ€.=Ís‚u  Niin kansa meni ulos ja ryösti Syrialaisten leirin. Ja tapahtui, ettĂ€ vakkainen sĂ€mpylĂ€jauhoja maksoi siklin, niin myös kaksi vakkaista ohria siklin, \Herran\ sanan jĂ€lkeen.‚Ír„  Ja he menivĂ€t heidĂ€n jĂ€lkeensĂ€ hamaan Jordaniin asti, ja katso, kaikki tie oli vaatteita ja kaluja tĂ€ynnĂ€, joita Syrialaiset kiiruhtaissansa olivat heittĂ€neet pois. Ja sanansaattajat tulivat jĂ€lleen ja tiettĂ€vĂ€ksi tekivĂ€t sen kuninkaalle. čÙI±Í{‚!  Silloin puhui kuningas Gehatsin, Jumalan miehen palvelian kanssa ja sanoi: juttele minulle kaikki ne suuret teot, mitkĂ€ Elisa on tehnyt!Íz‚#  Ja seitsemĂ€n vuoden perĂ€stĂ€ tuli vaimo Philistealaisten maalta jĂ€lleen. Ja hĂ€n meni rukoilemaan kuninkaalta huonettansa ja peltoansa. Íy‚  Vaimo nousi ja teki niinkuin Jumalan mies sanoi, ja matkusti huoneinensa, ja oli outona Philistealaisten maalla seitsemĂ€n vuotta.\Íx ƒ5  Ja Elisa puhui vaimolle, jonka pojan hĂ€n oli herĂ€ttĂ€nyt, ja sanoi: nouse ja matkusta pois huoneines, ja ole outona, kussas saat; sillĂ€ \Herra\ on kutsuva nĂ€lĂ€n, joka on tuleva maalle seitsemĂ€ksi vuodeksi.XÍw+  Ja se tapahtui hĂ€nelle niin; sillĂ€ kansa tallasi hĂ€nen portissa kuoliaaksi.hÍvƒK  Ja pÀÀmies vastasi Jumalan miestĂ€ ja sanoi: katso, jos \Herra\ tekee vielĂ€ akkunat taivaasen, kuinka tĂ€mĂ€ sittekÀÀn tapahtuis? Mutta hĂ€n sanoi: katso, sinun pitÀÀ silmillĂ€s sen nĂ€kemĂ€n, ja ei siitĂ€ syömĂ€n. \ż°\8Í‚k  Niin kuningas sanoi Hasaelille: ota lahjoja myötĂ€s ja mene Jumalan miestĂ€ vastaan, ja kysy hĂ€nen kauttansa neuvoa \Herralta\ ja sano: parantunenko minĂ€ tĂ€stĂ€ taudista?Í~‚#  Ja Elisa tuli Damaskuun, ja Benhadad Syrian kuningas sairasti, ja hĂ€nelle oli ilmoitettu ja sanottu, ettĂ€ Jumalan mies on tullut tĂ€nne.‚ Í}„  Ja kuningas kysyi vaimolta, ja hĂ€n jutteli hĂ€nelle sen. Niin kuningas antoi hĂ€nelle yhden palvelioistansa ja sanoi: anna hĂ€nen saada kaikki, mitĂ€ hĂ€nen omansa on, ja kaikki tulot pelloista, siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, jona hĂ€n maan jĂ€tti, niin tĂ€hĂ€n asti.‚=Í|„u  Ja kuin hĂ€n ilmoitti kuninkaalle, kuinka hĂ€n oli kuolleen virvoittanut, ja katso, vaimo, jonka pojan hĂ€n oli kuolleista herĂ€ttĂ€nyt, huusi kuninkaan tykö huoneensa ja peltonsa tĂ€hden. Niin sanoi Gehatsi: herrani kuningas, tĂ€mĂ€ on vaimo, ja tĂ€mĂ€ on hĂ€nen poikansa, jonka Elisa kuolleista herĂ€tti. J” ŒJ‚>΄w  Niin Hasael sanoi: miksi herrani itkee? Ja hĂ€n sanoi: minĂ€ tiedĂ€n, mitĂ€ pahuutta sinun pitÀÀ tekemĂ€n Israelin lapsille: sinun pitÀÀ polttaman heidĂ€n vĂ€kevĂ€t kaupunkinsa tulella, ja heidĂ€n nuoret miehensĂ€ tappaman miekalla, ja surmaaman heidĂ€n lapsensa, ja heidĂ€n raskaat vaimonsa halkaiseman.{΁q  Ja (Jumalan mies) katsoi terĂ€vĂ€sti hĂ€nen pÀÀllensĂ€, siihenasti ettĂ€ hĂ€n hĂ€pesi, sitte itki Jumalan mies.'΂I  Elisa sanoi hĂ€nelle: mene ja sano hĂ€nelle: kyllĂ€ sinĂ€ paranisit; mutta kuitenkin on \Herra\ ilmoittanut minulle, ettĂ€ hĂ€nen pitÀÀ totisesti kuoleman.‚GÎ…  Ja Hasael meni hĂ€ntĂ€ vastaan ja otti lahjoja myötĂ€nsĂ€ ja kaikkinaista Damaskun hyvyyttĂ€ neljĂ€kymmentĂ€ kamelin kuormaa; ja kuin hĂ€n tuli, seisoi hĂ€n hĂ€nen edessĂ€nsĂ€ ja sanoi: Benhadad, sinun poikas, Syrian kuningas, lĂ€hetti minun sinun tykös ja kĂ€ski sinulle sanoa: parantunenko minĂ€ tĂ€stĂ€ taudista? łIžè@ł ΂  Ja hĂ€n oli kahden ajastajan vanha neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kahdeksan ajastaikaa Jerusalemissa,$΂C  Joramin Ahabin pojan Israelin kuninkaan viidentenĂ€ vuonna, ja Josaphatin Juudan kuninkaan (kuolemavuonna) tuli Joram Josaphatin poika Juudan kuninkaaksi.2΂_  Mutta toisena pĂ€ivĂ€nĂ€ otti hĂ€n yhden makausvaatteen ja kasti veteen, ja levitti hĂ€nen kasvoinsa pÀÀlle, ja hĂ€n kuoli; ja Hasael tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.'΂I  Ja hĂ€n meni pois Elisan tyköÀ ja tuli herransa tykö, ja hĂ€n sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ Elisa sanoi sinulle? HĂ€n vastasi: hĂ€n sanoi minulle sinun paranevan.3΂a  Hasael sanoi: mikĂ€ on sinun palvelias tĂ€mĂ€ koira, ettĂ€ hĂ€n niin suuria asioita tekisi? Elisa sanoi: \Herra\ on minulle ilmoittanut sinun tulevan Syrian kuninkaaksi. >[1MÔ>Î‚  MitĂ€ enempi Joramista sanomista on ja kaikista niistĂ€, mitĂ€ hĂ€n tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?vÎ g  SentĂ€hden luopuivat Edomilaiset Juudasta tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti; silloin myös Libna luopui siihen aikaan.`Î ƒ;  SillĂ€ Joram oli matkustanut Zairiin ja kaikki vaunut hĂ€nen kanssansa, ja nousi yöllĂ€ ja löi Edomilaiset, jotka hĂ€nen ympĂ€rillĂ€nsĂ€ olivat, niin myös vaunuin pÀÀmiehet, niin ettĂ€ kansa pakeni majoihinsa.\Î 3  HĂ€nen aikanansa luopuivat Edomilaiset Juudasta ja tekivĂ€t itsellensĂ€ kuninkaan.GÎ ƒ  Mutta palveliansa Davidin tĂ€hden ei \Herra\ tahtonut hĂ€vittÀÀ Juudaa, niinkuin hĂ€n oli hĂ€nelle sanonut, ettĂ€ hĂ€n oli antava hĂ€nelle yhden valkeuden ja hĂ€nen lapsillensa joka aika.!Î ‚=  Ja vaelsi Israelin kuningasten teillĂ€, niin kuin Ahabin huone teki: sillĂ€ Ahabin tytĂ€r oli hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€, ja hĂ€n teki pahaa \Herran\ edessĂ€. Hììś "-8CNYdoz…›Š±ŒÇÒĘèóę)4?JU`kvŒ—ą­žĂÎÙăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëőŸÉÔßêő  "'[  #'\  $']   '^  '_  '`  "'[  #'\  $']   '^  '_  '`  'a  'b  'c  'd  'e  'f  'g  'h  'i  'j  'k  'l  'm  'n  'o  'p  'q  'r   's  't  'u  'v  'w  'x  'y  'z  '{  '|  '}  '~  '  '€  '  '‚  'ƒ  '„  '…  '†  '‡   'ˆ  '‰  'Š  '‹  'Œ  '  'Ž  '  '  '‘  '’  '“  '”  '•  '–  '—  '˜  '™  'š  '›  'œ  '  'ž  'Ÿ  '    'Ą  'ą đdă‹đÎ‚)  Ja hĂ€n meni Joramin Ahabin pojan kanssa sotimaan Hasaelia Syrian kuningasta vastaan, Gileadin Ramotissa; mutta Syrialaiset löivĂ€t Joramin. ΂  Ja hĂ€n vaelsi Ahabin huoneen teillĂ€ ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, niinkuin Ahabin huone; sillĂ€ hĂ€n oli Ahabin huoneen vĂ€vy.D΃  Ja Ahasia oli kahdenkolmattakymmentĂ€ vuoden vanha, koska hĂ€n tuli kuninkaaksi, ja hallitsi yhden vuoden Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Atalia Omrin Israelin kuninkaan tytĂ€r.~΁w  Joramin Ahabin pojan Israelin kuninkaan toisena vuonna toistakymmentĂ€ tuli Ahasia Joramin poika Juudan kuninkaaksi.Î‚+  Ja Joram nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin isĂ€insĂ€ kanssa Davidin kaupunkiin. Ja Ahasia hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa. [Ë,}Ź[N΁  Ja prophetan palvelia nuorukainen lĂ€ksi matkaan, Gileadin Ramotiin.M΃  Ota öljyastia ja kaada se hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle, ja sano: nĂ€in sanoo \Herra\: minĂ€ olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi; ja sinun pitÀÀ oven avaaman ja pakeneman, eikĂ€ siekaileman.+΂Q  Ja kuin tulet sinne, niin sinĂ€ nĂ€et siellĂ€ Jehun Josaphatin pojan Nimsin pojan, mene ja nosta hĂ€ntĂ€ veljeinsĂ€ keskeltĂ€, ja vie hĂ€net sisĂ€iseen kamariin;Î ‚3 Mutta Elisa propheta kutsui yhden prophetain poikia ja sanoi hĂ€nelle: vyötĂ€ kupees ja ota tĂ€mĂ€ öljyastia kĂ€tees, ja mene Gileadin Ramotiin.‚1΄]  Silloin palasi kuningas Joram antamaan parantaa itsensĂ€ JisreelissĂ€ niistĂ€ haavoista, jotka Syrialaiset löivĂ€t hĂ€neen Ramassa, hĂ€nen soteissa Hasaelin Syrian kuninkaan kanssa; ja Ahasia Joramin poika, Juudan kuningas, tuli katsomaan Joramia Ahabin poikaa Jisreeliin; sillĂ€ hĂ€n sairasti. f5†ßfv΁g Ja teen Ahabin huoneen niinkuin Jerobeaminkin Nebatin pojan huoneen, ja niinkuin Baesan Ahian pojan huoneen.#΂A  Niin ettĂ€ kaikki Ahabin huone pitÀÀ hukkuman: ja minĂ€ hĂ€vitĂ€n Ahabista sen, joka vetensĂ€ seinÀÀn heittÀÀ, ja suljetun ja hyljĂ€tyn Israelissa,+΂Q  Ja sinun pitÀÀ lyömĂ€n herras Ahabin huoneen; sillĂ€ minĂ€ vaadin minun palveliaini prophetain veren ja kaikkein \Herran\ palveliain veren Isebelin kĂ€destĂ€;c΃A  Niin hĂ€n nousi ja meni sisĂ€lle huoneesen, ja hĂ€n vuodatti öljyĂ€ hĂ€nen pÀÀnsĂ€ pÀÀlle, ja sanoi hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minĂ€ olen sinun voidellut Israelin, \Herran\ kansan kuninkaaksi.`΃;  Ja kuin hĂ€n tuli sisĂ€lle, katso, siellĂ€ istuivat sotavĂ€en pÀÀmiehet, ja hĂ€n sanoi: sinĂ€ pÀÀmies, minulla on jotakin sinulle sanomista. Jehu sanoi: kenelle meistĂ€ kaikista? HĂ€n sanoi: sinulle, pÀÀmies. cs–Ëc3Î"‚a  Niin Jehu Josaphatin poika Nimsin pojan teki liiton Joramia vastaan; mutta Joram vartioitsi Ramotia Gileadissa kaiken Israelin kanssa Hasaelia Syrian kuningasta vastaan.-Î!‚U Niin he kiiruhtivat, ja jokainen otti vaatteensa, ja panivat hĂ€nen allensa korkialle astuimelle, ja puhalsivat pasunalla, ja sanoivat: Jehu on tullut kuninkaaksi.GÎ ƒ He sanoivat: ei se ole totta; sano sinĂ€ se meille. HĂ€n sanoi: niin ja niin on hĂ€n puhunut minun kanssani ja sanonut: nĂ€in sanoo \Herra\: minĂ€ olen voidellut sinun Israelin kuninkaaksi.Y΃- Ja kuin Jehu lĂ€ksi ulos herransa palveliain tykö, sanoivat he hĂ€nelle: onko rauha? minkĂ€tĂ€hden tĂ€mĂ€ mielipuoli on tullut sinun tykös? HĂ€n sanoi heille: te tunnette miehen hyvin, ja mitĂ€ hĂ€n puhuu. ΂ Ja koirat pitÀÀ syömĂ€n Isebelin Jisreelin pellolla, ja ei yksikÀÀn pidĂ€ hĂ€ntĂ€ hautaaman. Ja hĂ€n avasi oven ja pakeni. `Ă2P`lÎ&ƒS  Ja ratsasmies ajoi hĂ€ntĂ€ vastaan ja sanoi: nĂ€in sanoo kuningas: onko rauha? Jehu sanoi: mitĂ€ sinĂ€ rauhasta tahdot? kÀÀnny minun taakseni! Vartia ilmoitti ja sanoi: sanansaattaja on tullut heidĂ€n tykönsĂ€ ja ei palaja.^Î%ƒ7  Mutta vartia, joka tornin pÀÀllĂ€ JisreelissĂ€ seisoi, sai nĂ€hdĂ€ Jehun joukon tulevan ja sanoi: minĂ€ nĂ€en yhden joukon. Niin sanoi Joram: ota yksi ratsasmies ja lĂ€hetĂ€ heitĂ€ vastaan, ja sano: onko rauha? Î$‚  Ja Jehu matkusti ratsain ja meni Jisreeliin; sillĂ€ Joram sairasti siellĂ€, ja Ahasia Juudan kuningas oli mennyt katsomaan Joramia.‚9Î#„m  Mutta kuningas Joram oli palannut Jisreeliin parannettavaksi niistĂ€ haavoista, jotka Syrialaiset hĂ€neen lyöneet olivat, kuin hĂ€n soti Hasaelin Syrian kuinkaan kanssa. Ja Jehu sanoi: jos se teidĂ€n mieleenne on, niin ei pidĂ€ yhdenkÀÀn pÀÀsemĂ€n kaupungista menemÀÀn ja ilmoittamaan Jisreeliin. h5sÙhnÎ+W  Niin Joram kohta kÀÀnsi kĂ€tensĂ€ ympĂ€ri ja pakeni, ja sanoi Ahasialle: tĂ€ssĂ€ on petos, Ahasia.Î*‚'  Ja kuin Joram nĂ€ki Jehun, sanoi hĂ€n: Jehu, onko rauha? HĂ€n sanoi: mikĂ€ rauha? Äitis Isebelin huoruus ja noituus tulee aina suuremmaksi.‚ Î)„  Niin sanoi Joram: valjastakaat! Ja he valjastivat hĂ€nen vaununsa. Ja he menivĂ€t ulos, Joram Israelin kuningas ja Ahasia Juudan kuningas, itsekukin vaunussansa, ja he lĂ€ksivĂ€t ulos kohtaamaan Jehua, ja löysivĂ€t hĂ€nen Nabotin JisreelilĂ€isen pellolla.0Î(‚[  Sen ilmoitti vartia ja sanoi: hĂ€n on tullut heidĂ€n tykönsĂ€ ja ei palaja: ja sen ajo on niinkuin Jehun Nimsin pojan ajo; sillĂ€ hĂ€n ajaa niinkuin hĂ€n olis hullu.GÎ'ƒ  Niin lĂ€hetti hĂ€n toisen ratsasmiehen. Kuin se tuli hĂ€nen tykönsĂ€, sanoi hĂ€n: nĂ€in sanoo kuningas: onko rauha? Jehu sanoi: mitĂ€ sinĂ€ rauhasta tahdot? kÀÀnnĂ€ itses minun taakseni! …]Z‰…‚Î/ƒ{  Kuin Ahasia Juudan kuningas sen nĂ€ki, pakeni hĂ€n kryytimaan huoneen tietĂ€; mutta Jehu ajoi hĂ€ntĂ€ takaa ja sanoi: lyökÀÀt myös hĂ€ntĂ€ vaunuissansa Gurin vastamĂ€essĂ€, joka on Jiblamin tykönĂ€. Ja hĂ€n pakeni Megiddoon ja kuoli siellĂ€.MÎ.ƒ  MitĂ€maks, sanoi \Herra\, minĂ€ kostan sinulle tĂ€llĂ€ pellolla Nabotin ja hĂ€nen poikansa veren, jonka minĂ€ eilen ehtoona nĂ€in; niin ota nyt hĂ€ntĂ€ ja heitĂ€ pellolle \Herran\ sanan jĂ€lkeen.Î-ƒy  Ja Jehu sanoi pÀÀmiehellensĂ€ Bidekarille: ota ja heitĂ€ hĂ€ntĂ€ Nabotin JisreelilĂ€isen pellolle; sillĂ€ muista, koska minĂ€ ja sinĂ€ seurasimme hĂ€nen isÀÀnsĂ€ Ahabia yhdessĂ€ ajaen, ettĂ€ \Herra\ nosti tĂ€mĂ€n kuorman hĂ€nen pÀÀllensĂ€.Î,‚9  Mutta Jehu sivui joutsen ja ampui Joramia lapaluiden vĂ€lille, niin ettĂ€ nuoli meni hĂ€nen sydĂ€mensĂ€ lĂ€vitse, ja hĂ€n putosi maahan vaunuistansa. ŻZódśUŻ"Î5‚? ! HĂ€n sanoi: syöskÀÀt hĂ€net ulos! ja he syöksivĂ€t hĂ€nen ulos, ja seinĂ€ ja hevoset priiskoitettiin hĂ€nen verestĂ€nsĂ€, ja hĂ€n tallattiin maahan.Î4‚7 Ja hĂ€n nosti kasvonsa ylös akkunaan ja sanoi: kuka on tĂ€ssĂ€ minun tykönĂ€ni? Niin kÀÀnsi itsensĂ€ hĂ€nen puoleensa kaksi eli kolme palveliaa.jÎ3O  Ja kuin Jehu tuli portista sisĂ€lle, sanoi hĂ€n: kĂ€vikö Simrin hyvĂ€sti, joka tappoi herransa? Î2‚  Ja kuin Jehu tuli Jisreeliin, ja Isebel sai sen kuulla, voiteli hĂ€n kasvonsa ja kaunisti pÀÀnsĂ€, ja katseli akkunan lĂ€vitse.dÎ1C  Mutta Ahasia hallitsi Juudassa Joramin Ahabin pojan ensimĂ€isenĂ€ vuotena toistakymmentĂ€."Î0‚?  Ja hĂ€nen palveliansa antoivat hĂ€nen viedĂ€ vaunulla Jerusalemiin; ja he hautasivat hĂ€nen omaan hautaansa, hĂ€nen isĂ€insĂ€ kanssa Davidin kaupunkiin. žOžÜcžAÎ: ‚ Ja Ahabilla oli seitsemĂ€nkymmentĂ€ poikaa Samariassa. Ja Jehu kirjoitti kirjan ja lĂ€hetti Samariaan Jisreelin pÀÀmiesten tykö, ja vanhimpain ja Ahabin edustusmiesten tykö, nĂ€in:vÎ9g % NĂ€in tuli Isebelin raato niinkuin loka kedolla, Jisreelin pellolla, ettei sanoa taidettu: tĂ€mĂ€ on Isebel.XÎ8ƒ+ $ Ja he tulivat jĂ€lleen ja sanoivat hĂ€nelle sen; hĂ€n sanoi: tĂ€mĂ€ on nyt se minkĂ€ \Herra\ puhui palveliansa Elian TisbilĂ€isen kautta ja sanoi: Jisreelin pellolla pitÀÀ koirain syömĂ€n Isebelin lihan.Î7‚! # Kuin he menivĂ€t pois hĂ€ntĂ€ hautaamaan, niin ei he löytĂ€neet hĂ€nestĂ€ muuta mitÀÀn kuin pÀÀkallon ja jalat ja paljaat kĂ€mmenet.-Î6‚U " Ja kuin hĂ€n oli tullut sisĂ€lle, ja oli syönyt ja juonut, sanoi hĂ€n: korjatkaat kuitenkin sitĂ€ kirottua ja haudatkaat hĂ€ntĂ€; sillĂ€ hĂ€n on kuninkaan tytĂ€r. E`Ë1EhÎ>ƒK  Ja ne huoneen ja kaupungin haltiat, ja vanhimmat ja edustusmiehet lĂ€hettivĂ€t Jehun tykö, sanoen: me olemme sinun palvelias, me teemme kaikki, mitĂ€s meille sanot: emme tee ketÀÀn kuninkaaksi: tee mitĂ€ sinulle kelpaa.Î=‚'  Mutta he pelkĂ€sivĂ€t sangen suuresti ja sanoivat: katso, kaksi kuningasta ei voineet seisoa hĂ€nen edessĂ€nsĂ€: kuinka siis me seisoisimme?Î<‚  Niin valitkaat herranne pojista paras ja kelvollisin, ja asettakaat hĂ€ntĂ€ isĂ€nsĂ€ istuimelle, ja sotikaat herranne huoneen puolesta.Î;‚3  Kuin tĂ€mĂ€ kirje tulee teidĂ€n tykönne, joiden tykönĂ€ teidĂ€n herranne pojat ovat, niin myös vaunut, hevoset, vahvat kaupungit ja sota-aseet, iłô>iQÎBƒ Kuin hĂ€n aamulla meni ulos, seisoi hĂ€n ja sanoi kaikelle kansalle: te olette oikiat: katso, minĂ€ olen liiton tehnyt herraani vastaan ja tappanut hĂ€nen; mutta kuka siis nĂ€mĂ€t kaikki tappanut on?2ÎA‚_  Ja sanoma saatettiin hĂ€nelle, ettĂ€ he ovat tuoneet kuninkaan poikain pÀÀt tĂ€nne. HĂ€n vastasi: asettakaat ne kahteen roukkioon aamuun asti, kaupungin portin eteen.;Î@‚q  Kuin he saivat kirjan, ottivat he ne kuninkaan pojat ja tappoivat seitsemĂ€nkymmentĂ€ miestĂ€, ja panivat niiden pÀÀt astioihin ja lĂ€hettivĂ€t ne hĂ€nen tykönsĂ€ Jisreeliin.‚IÎ?…  Silloin kirjoitti hĂ€n heidĂ€n tykönsĂ€ toisen kirjan nĂ€in: jos te olette minun ja olette minulle kuuliaiset, niin ottakaat teidĂ€n herranne poikain pÀÀt ja tulkaat huomenna tĂ€llĂ€ aikaa minun tyköni Jisreeliin; ja oli niitĂ€ kuninkaan poikia, joita kaupungin ylimmĂ€iset kasvattivat, seitsemĂ€nkymmentĂ€ miestĂ€. @8^ì$@`ÎGƒ;  Ja hĂ€n sanoi: ottakaa heitĂ€ elĂ€vinĂ€ kiinni; ja he ottivat heidĂ€t elĂ€vinĂ€ kiinni, ja tappoivat paimenten majan kaivon tykönĂ€ kaksi miestĂ€ viidettĂ€kymmentĂ€, niin ettei hĂ€n heistĂ€ yhtĂ€kÀÀn jĂ€ttĂ€nyt.DÎFƒ Löysi Jehu siinĂ€ Ahasian Juudan kuninkaan veljet ja sanoi niille: mitkĂ€ te olette? He vastasivat: me olemme Ahasian veljet ja menemme tervehtimÀÀn kuninkaan ja kuningattaren poikia.oÎEY Ja nousi ja matkusti Samariaan, ja kuin hĂ€n tuli paimenten majan tykö, joka oli hĂ€nen tiessĂ€nsĂ€,VÎDƒ' Niin hĂ€vitti Jehu kaikki ne jotka Ahabin huoneesta olivat jÀÀneet JisreelissĂ€: kaikki hĂ€nen ylimmĂ€isensĂ€, ja hĂ€nen ystĂ€vĂ€nsĂ€, ja hĂ€nen pappinsa, niin ettei hĂ€n yhtĂ€kÀÀn heistĂ€ jĂ€ttĂ€nyt;DÎCƒ Niin tietĂ€kÀÀt nyt, ettei yksikÀÀn \Herran\ sana, jonka \Herra\ puhunut on Ahabin huoneesta, ole turhaksi tullut: ja \Herra\ teki niinkuin hĂ€n puhunut oli palveliansa Elian kautta. Á†OÁ ÎK‚  Ja Jehu kokosi kaiken kansan ja antoi heille sanoa: jos Ahab on vĂ€hĂ€n palvellut Baalia; Jehu tahtoo enemmĂ€n hĂ€ntĂ€ palvella.3ÎJ‚a  Kuin hĂ€n Samariaan tuli, löi hĂ€n kaikki Ahabista jÀÀneet Samariassa, siihenasti ettĂ€ hĂ€n hĂ€nen hĂ€vitti, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, jonka hĂ€n puhunut oli Elialle.}ÎIu  Ja sanoi: tule minun kanssani katsomaan minun kiivauttani \Herran\ tĂ€hden! Ja hĂ€n antoi hĂ€nen ajaa vaunuissansa.‚vÎH…g  Ja kuin hĂ€n sieltĂ€ vaelsi, löysi hĂ€n Jonadabin Rekabin pojan, joka hĂ€ntĂ€ kohtasi, tervehti hĂ€ntĂ€ ja sanoi hĂ€nelle: onko sinun sydĂ€mes vilpitöin, niinkuin minun sydĂ€meni on sinun sydĂ€mes kanssa? Jonadab vastasi: on niinkin. Jos niin on, (sanoi hĂ€n) niin ojenna kĂ€tes tĂ€nne; ja hĂ€n ojensi kĂ€tensĂ€ ja hĂ€n asetti hĂ€nen istumaan sivuunsa vaunuihin, ÜŁJg܁ÎO‚  Silloin sanoi hĂ€n vaatehuoneen haltialle: kanna kaikki Baalin palveliain vaatteet ulos; ja hĂ€n kantoi heille vaatteet ulos._ÎNƒ9  Ja Jehu lĂ€hetti kaikkeen Israeliin, ja kaikki Baalin palveliat tulivat, niin ettei yksikÀÀn heistĂ€ jÀÀnyt, joka ei tullut; ja he tulivat sisĂ€lle Baalin huoneesen ja tĂ€yttivĂ€t Baalin huoneen joka loukkaan.VÎM'  Ja Jehu sanoi: pyhittĂ€kÀÀt Baalille juhlapĂ€ivĂ€! Ja he kutsuivat kokoon.‚YÎL…-  SentĂ€hden kutsukaat kaikki Baalin prophetat kokoon, kaikki hĂ€nen palveliansa ja kaikki hĂ€nen pappinsa minun tyköni, niin ettei yksikÀÀn heistĂ€ jÀÀ; sillĂ€ minĂ€ teen suuren uhrin Baalille, ja joka ikĂ€nĂ€ jÀÀ pois, ei sen pidĂ€ elĂ€mĂ€n. Mutta Jehu teki sen kavaluudella, ettĂ€ hĂ€n olis saanut hĂ€vittÀÀ Baalin palveliat. %ë„%}ÎTu  Ja kukistivat Baalin patsaat ja Baalin huoneen ja tekivĂ€t niistĂ€ yhteiset huoneet hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.CÎS  Ja kantoivat ulos Baalin huoneen patsaat ja polttivat ne,‚%ÎR„E  Kuin he olivat uhranneet polttouhrin, sanoi Jehu vartioille ja pÀÀmiehille: menkÀÀt sisĂ€lle ja lyökÀÀt ne, niin ettei yksikÀÀn heistĂ€ pÀÀse. Ja he löivĂ€t heidĂ€t miekan terĂ€llĂ€, ja vartiat ja pÀÀmiehet heittivĂ€t heidĂ€t pois ja menivĂ€t Baalin huoneen kaupunkiin,‚ÎQ„  Kuin he tulivat sisĂ€lle tekemÀÀn uhria ja polttouhria, asetti Jehu kahdeksankymmentĂ€ miestĂ€ ulos ja sanoi: kuka teistĂ€ yhden niistĂ€, jotka minĂ€ teidĂ€n kĂ€teenne annan, pÀÀstÀÀ hengissĂ€, hĂ€nen sielunsa pitÀÀ oleman sen sielun edestĂ€.`ÎPƒ;  Ja Jehu meni Jonadabin Rekabin pojan kanssa Baalin huoneesen ja sanoi Baalin palvelioille: tutkistelkaat ja katsokaat, ettei kukaan tĂ€ssĂ€ teidĂ€n seassanne ole \Herran\ palvelia, vaan ainoastaan Baalin palveliat. Gőő !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ\gr}ˆ“ž©ŽŸÉÔßêőłŸÉÔßêő  '€  '„  'Š  '§  'š   '©   'Ș  '€  '„  'Š  '§  'š   '©   'Ș   '«   'Ź   '­  'ź  'Ż  '°  '±  'Č  'ł  'Ž  '”  '¶  '·  'ž  'č  'ș  '»  'Œ  'œ   'Ÿ  'ż  'À  'Á  '  'Ă  'Ä  'Ć   'Æ   'Ç   'È   'É   'Ê  'Ë  'Ì  'Í  'Î  'Ï  'Đ  'Ń  'Ò  'Ó  'Ô  'Ő  'Ö  'Ś  'Ű  'Ù  'Ú  'Û  'Ü   'Ę  !'Ț  "'ß  #'à  $'á  %'â  &'ă   'ä  'ć  'æ  'ç  'è  'é  'ê żÎ'2żpÎY[ Silloin rupesi \Herra\ Israelista lohkaisemaan; sillĂ€ Hasael löi heidĂ€t kaikissa Israelin rajoissa,_ÎXƒ9  Mutta ei Jehu kuitenkaan pysynyt, ettĂ€ hĂ€n \Herran\ Israelin Jumalan laissa kaikesta sydĂ€mestĂ€nsĂ€ vaeltanut olis; sillĂ€ ei hĂ€n lakannut Jerobeamin synneistĂ€, joka Israelin oli saattanut syntiĂ€ tekemÀÀn.‚ÎW„  Ja \Herra\ sanoi Jehulle: ettĂ€s olet ollut hyvĂ€ntahtoinen tekemÀÀn sitĂ€ mikĂ€ minulle kelpasi, ja sinĂ€ teit Ahabin huonetta vastaan kaiken sen, mikĂ€ minun sydĂ€messĂ€ni oli; niin pitÀÀ sinun poikas istuman Israelin istuimella neljĂ€nteen polveen asti.#ÎV‚A  Mutta ei Jehu lakannut Jerobeamin Nebatin pojan synneistĂ€, joka oli saattanut Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn, kultaisilla vasikoilla BetelissĂ€ ja Danissa./ÎU[  NĂ€in hĂ€vitti Jehu Baalin Israelista. 3…›yÎ^ o Mutta kuin Atalia Ahasian Ă€iti nĂ€ki poikansa kuolleeksi, nousi hĂ€n ja hukutti kaiken kuninkaallisen siemenen.fÎ]G $ Ja aika jonka Jehu Israelia hallitsi Samariassa, oli kahdeksan ajastaikaa kolmattakymmentĂ€.~Î\w # Ja Jehu nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin Samariaan. Ja Joahas hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen sijaansa.*Î[‚O " MitĂ€ enempi Jehusta on sanottavaa, ja kaikista hĂ€nen töistĂ€nsĂ€, ja kaikesta hĂ€nen voimastansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?IÎZƒ ! Hamasta auringon ylenemisen puolelta Jordania, ja kaiken Gileadin, Gadilaisten, Rubenilaisten ja Manasselaisten maan, hamasta Aroerista, joka on Arnonin ojan tykönĂ€, ja Gileadin ja Basanin. ÀíngÀ#Îb‚A  Ja kĂ€ski heitĂ€ ja sanoi: tĂ€mĂ€ on se, jonka teidĂ€n tekemĂ€n pitÀÀ: kolmas osa teistĂ€, jonka vuoro on sabbatina, olkoon kuninkaan huoneen vartiana;‚Îa„  SeitsemĂ€ntenĂ€ ajastaikana lĂ€hetti Jojada ja otti sadanpÀÀmiehet, esimiehet ja vartiat, ja noudatti heidĂ€t tykönsĂ€ \Herran\ huoneesen, ja teki liiton heidĂ€n kanssansa, ja vannotti heitĂ€ \Herran\ huoneessa, ja nĂ€ytti heille kuninkaan pojan,|Î`s  Ja hĂ€n oli kĂ€tkettynĂ€ \Herran\ huoneessa hĂ€nen kanssansa kuusi ajastaikaa; mutta Atalia oli kuningatar maalla.‚Î_„  Mutta Joseba, kuningas Joramin tytĂ€r, Ahasian sisar, otti Joaksen Ahasian pojan ja varasti hĂ€nen kuninkaan lasten seasta, jotka tapetut olivat, hĂ€nen ja hĂ€nen imettĂ€jĂ€nsĂ€, makaushuoneesta. Ja he kĂ€tkivĂ€t hĂ€nen Atalian edestĂ€, niin ettei hĂ€n tapettu: FÆہÎgy Ja pappi antoi pÀÀmiehille keihÀÀt ja kilvet, jotka olivat olleet kuningas Davidin, ja olivat \Herran\ huoneessa.TÎfƒ# Ja sadanpÀÀmiehet tekivĂ€t kaikki, mitĂ€ pappi Jojada kĂ€skenyt oli, ja ottivat miehensĂ€ tykönsĂ€, jotka sabbatina tulivat, niiden kanssa, jotka sabbatina lĂ€ksivĂ€t, ja tulivat papin Jojadan tykö.gÎeƒI  Ja teidĂ€n pitÀÀ oleman kuninkaan ympĂ€rillĂ€, ja jokaisella aseensa hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€; ja joka tulee jĂ€rjestykseen, se pitÀÀ tapettaman, ettĂ€ te olisitte kuninkaan tykönĂ€ hĂ€nen mennessĂ€nsĂ€ ulos ja sisĂ€lle.}Îdu  Mutta kaksi osaa teistĂ€ kaikista, jotka sabbatina pÀÀsette, pitÀÀ vartioitseman kuningasta \Herran\ huoneessa.6Îc‚g  Ja kolmas osa olkoon Surin portin tykönĂ€, ja kolmas osa olkoon sen portin tykönĂ€, joka on vartiain takana, ja teidĂ€n pitÀÀ vartioitseman huoneen pÀÀllekarkaamista, îPbëîyÎkƒm  Ja nĂ€ki, katso, kuningas seisoi patsaan tykönĂ€, niinkuin tapa oli, ja pÀÀmiehet ja vaskitorvet kuninkaan tykönĂ€, ja kaikki maan kansa oli iloissansa ja soittivat vaskitorvilla. Niin Atalia repĂ€isi vaatteensa ja huusi: petos, petos!tÎjc Ja kuin Atalia kuuli kansan huudon, joka sinne juoksi, meni hĂ€n sisĂ€lle kansan tykö \Herran\ huoneesen,jÎiƒO Ja hĂ€n toi kuninkaan pojan edes ja pani kruunun hĂ€nen pÀÀhĂ€nsĂ€, ja antoi hĂ€nelle todistuksen, ja he tekivĂ€t hĂ€nen kuninkaaksi ja voitelivat hĂ€nen, ja löivĂ€t kĂ€siĂ€nsĂ€ yhteen ja sanoivat: menestyköön kuningas!,Îh‚S Ja vartiat seisoivat kuninkaan ympĂ€rillĂ€, jokaisella aseensa kĂ€dessĂ€nsĂ€, oikiasta huoneen loukkaasta niin vasempaan loukkaasen, alttaria ja huonetta lĂ€snĂ€. ŁćAžŁwÎoƒi  Sitte meni kaikki maan kansa Baalin huoneesen, ja kukistivat sen ja hĂ€nen alttarinsa, ja rikkoivat perĂ€ti kaikki hĂ€nen kuvansa, ja Mattanin Baalin papin tappoivat he myös alttarin edessĂ€; mutta pappi asetti virat \Herran\ huoneessa.În‚9  Niin teki Jojada liiton \Herran\ ja kuninkaan vĂ€lillĂ€, ja kansan vĂ€lillĂ€, ettĂ€ he ovat \Herran\ kansa, niin myös kuninkaan ja kansan vĂ€lillĂ€. Îm‚;  Ja he laskivat kĂ€tensĂ€ hĂ€nen pÀÀllensĂ€, ja hĂ€n meni sitĂ€ tietĂ€ myöten, jota hevoset kuninkaan huoneesen kĂ€yvĂ€t; ja hĂ€n tapettiin siellĂ€.‚Îl„)  Mutta pappi Jojada kĂ€ski sadanpÀÀmiehiĂ€, jotka olivat pannut joukon pÀÀlle, ja sanoi heille: viekÀÀt hĂ€ntĂ€ ulos joukon lĂ€vitse, ja jos joku seuraa hĂ€ntĂ€, se surmattakaan miekalla! SillĂ€ pappi oli sanonut, ettei hĂ€nen pitĂ€nyt kuoleman \Herran\ huoneessa. ·F€*·pÎu[  Paitsi ettei hĂ€n pannut pois korkeuksia; sillĂ€ kansa uhrasi ja teki suitsutusta vielĂ€ korkeuksilla.wÎti  Ja Joas teki sitĂ€, mikĂ€ oikia oli ja \Herralle\ hyvin kelpasi, niinkauvan kuin pappi Jojada opetti hĂ€ntĂ€;Îs ‚9 SeitsemĂ€ntenĂ€ Jehun vuotena tuli Joas kuninkaaksi, ja hallitsi neljĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa Jerusalemissa. HĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Ziba Bersabasta.GÎr  Ja Joas oli seitsemĂ€n ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi.Îq‚  Ja kaikki maan kansa oli iloissansa, ja kaupunki oli alallansa. Mutta Atalian olivat tappaneet miekalla kuninkaan huoneessa.bÎpƒ?  Ja otti sadanpÀÀmiehet ja esimiehet, ja vartiat ja kaiken maan kansan, ja he johdattivat kuninkaan alas \Herran\ huoneesta, ja tulivat vartiain portin tietĂ€ kuninkaan huoneesen. Ja hĂ€n istui kuninkaan istuimelle. ă$‚ Îy„  Niin kutsui kuningas Joas papin Jojadan ja muut papit ja sanoi heille: miksi ette paranna sitĂ€, mikĂ€ huoneessa rauvennut on? Niin ei pidĂ€ nyt teidĂ€n ottaman niitĂ€ rahoja tykönne kukin tuttavaltansa; mutta antakaat siihen, mikĂ€ rauvennut on huoneessa.Îx‚  Mutta kolmaanteenkolmattakymmentĂ€ kuningas Joaksen vuoteen ei olleet papit parantaneet sitĂ€, mikĂ€ [Herran] huoneessa rauvennut oli.;Îw‚q  Ottakaan papit sen itsellensĂ€ kukin tuttavaltansa; sillĂ€ pitÀÀ heidĂ€n parantaman sen, mikĂ€ rauvennut on [Herran] huoneessa, kussa ikĂ€nĂ€ he löytĂ€vĂ€t olevan rauvenneen.‚Îv„-  Ja Joas sanoi papeille: kaikki pyhitetyt rahat, jotka tuodaan \Herran\ huoneesen, nimittĂ€in raha jokaiselta ohitsekĂ€yvĂ€ltĂ€, raha minkĂ€ kukin antaa veroksi hengeltĂ€nsĂ€, ja kaikki raha, minkĂ€ itsekukin uhraa vapaasta sydĂ€mestĂ€, ne kannettakaan \Herran\ huoneesen. êvvŁê5Î}‚e Ja he antoivat valmiin rahan teettĂ€jille, jotka olivat asetetut \Herran\ huoneesen; ja he antoivat ne puusepille, jotka rakensivat ja työtĂ€ tekivĂ€t \Herran\ huoneessa,OÎ|ƒ Kuin he nĂ€kivĂ€t paljon rahaa olevan arkussa, tuli kuninkaan kirjoittaja ja ylimmĂ€inen pappi ylös, ja sitoivat rahan yhteen, joka \Herran\ huoneesta löyttiin, sitte kuin he olivat sen lukeneet.|Î{ƒs Niin pappi Jojada otti arkun ja lĂ€visti lĂ€ven kanteen ja pani sen oikialle puolelle alttaria, josta kĂ€ydÀÀn \Herran\ huoneesen sisĂ€lle. Ja papit, jotka vartioitsivat ovea, panivat sinne kaikki ne rahat, jotka tuotiin \Herran\ huoneesen.Îz‚  Ja papit mielistyivĂ€t, ettei heidĂ€n pitĂ€nyt ottaman rahaa kansalta eikĂ€ parantaman sitĂ€, mikĂ€ rauvennut oli huoneessa. hUűgțhÏ‚  Silloin matkusti Hasael Syrian kuningas ja soti Gatia vastaan, ja voitti sen. Ja Hasael kÀÀnsi itsensĂ€ menemÀÀn ylös Jerusalemiin.fρG  Mutta rikosuhrin ja syntiuhrin rahoja ei tuotu \Herran\ huoneesen; sillĂ€ ne olivat pappein. Ï‚  Ja ne miehet ei tarvinneet lukua tehdĂ€, joiden kĂ€siin raha annettiin, työvĂ€elle annettaa; vaan he toimittivat sen uskollisesti.Zρ/  Mutta ne annettiin työvĂ€elle, ettĂ€ he niillĂ€ parantaisivat \Herran\ huoneen.F΃ Ei kuitenkaan tehty hopiamaljoja, psaltareita, viskaimia, torvia, taikka jotakin kultaista eli hopiaista astiaa \Herran\ huoneesen niistĂ€ rahoista, jotka \Herran\ huoneesen tuodut olivat.]Î~ƒ5 Ja muuraajille, ja kivenhakkaajille, ja niille, jotka hirsiĂ€ ja vuoltuja kiviĂ€ ostivat, parantaaksensa mitĂ€ rauvennut oli \Herran\ huoneessa ja kaikkiin, mitkĂ€ he huoneessa löysivĂ€t parannusta tarvitsevan. ‡’t‡iσM  NimittĂ€in Josabar Simeatin poika ja Josabad Somerin poika, hĂ€nen palveliansa, löivĂ€t hĂ€nen kuoliaaksi. Ja hĂ€n haudattiin isĂ€insĂ€ kanssa Davidin kaupunkiin. Ja Amatsia hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa. Ï‚  Ja hĂ€nen palveliansa nousivat ja tekivĂ€t liiton, ja löivĂ€t Joaksen kuoliaaksi Millon huoneessa, josta mennÀÀn alas Sillaan: Ï‚  MitĂ€ enempi on Joaksesta sanomista, ja kaikista, mitĂ€ hĂ€n tehnyt on: eikö ne ole kirjoitetut Juudan kuningasten aikakirjassa?‚jÏ…O  Niin otti Joas Juudan kuningas kaikki pyhitetyt, jotka hĂ€nen esivanhempansa Josaphat, Joram ja Ahasia Juudan kuninkaat olivat pyhittĂ€neet, ja ne mitkĂ€ hĂ€n itse pyhittĂ€nyt oli, niin myös kaiken kullan, joka löyttiin \Herran\ huoneen tavaroista ja kuninkaan huoneesta, ja lĂ€hetti Hasaelille Syrian kuninkaalle; sitte hĂ€n meni Jerusalemista pois. ÀNČiÀ%Ï ‚E  Ja \Herra\ antoi Israelille pelastajan, joka heidĂ€t johdatti ulos Syrialaisten kĂ€sistĂ€, niin ettĂ€ Israelin lapset asuivat majassansa niinkuin ennenkin.Ï ‚-  Mutta Joahas rukoili \Herran\ kasvoja, ja \Herra\ kuuli hĂ€ntĂ€; sillĂ€ hĂ€n nĂ€ki Israelin ahdistuksen, kuinka Syrian kuningas ahdisti heitĂ€,(Ï ‚K  Ja \Herran\ viha julmistui Israelin pÀÀlle ja hĂ€n antoi heidĂ€t Hasaelin Syrian kuninkaan ja Benhadadin Hasaelin pojan kĂ€siin, niinkauvan kuin he elivĂ€t.Ï ‚+  Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja vaelsi Jerobeamin Nebatin pojan synneissĂ€, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn, ja ei lakannut siitĂ€..Ï ‚Y Joaksen Ahasian pojan Juudan kuninkaan kolmantena vuotena kolmattakymmentĂ€ oli Joahas Jehun poika Israelin kuningas Samarjassa seitsemĂ€ntoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ƒRa·+ƒ$Ï‚C Joaksen Juudan kuninkaan seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ oli Joas Joahaksen poika Israelin kuningas Samariassa kuusitoistakymmentĂ€ ajastaikaa,Ï‚ Ja Joahas nukkui isĂ€insĂ€ kanssa, ja he hautasivat hĂ€nen Samariaan; ja hĂ€nen poikansa Joas tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.&Ï‚G  MitĂ€ enempi Joahaksesta sanomista on, ja kaikista, mitĂ€ hĂ€n tehnyt on, ja hĂ€nen voimastansa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.mσU  Mutta Joahaksen kansasta ei enempÀÀ jÀÀnyt, kuin viisikymmentĂ€ hevosmiestĂ€, ja kymmenen vaunua, ja kymmenentuhatta jalkamiestĂ€; sillĂ€ Syrian kuningas oli heidĂ€t hukuttanut ja tehnyt niinkuin tomun, riihtĂ€ tapettaissa.*Ï ‚O  Ei he kuitenkaan luopuneet Jerobeamin huoneen synneistĂ€, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn, vaan hekin vaelsivat niissĂ€; ja metsistö seisoi Samariassa. %Xï#Æ%Ï‚5  Sanoi hĂ€n Israelin kuninkaalle: jĂ€nnitĂ€ joutsi kĂ€dellĂ€s; ja hĂ€n jĂ€nnitti kĂ€dellĂ€nsĂ€. Ja Elisa laski kĂ€tensĂ€ kuninkaan kĂ€tten pÀÀlle,Zρ/  Elisa sanoi hĂ€nelle: ota joutsi ja nuolet! Ja kuin hĂ€n otti joutsen ja nuolet,Hσ  Ja Elisa sairasti kuolintautiansa; ja Joas Israelin kuningas tuli hĂ€nen tykönsĂ€ ja itki hĂ€nen edessĂ€nsĂ€, ja sanoi: minun isĂ€ni, minun isĂ€ni, Israelin vaunu ja hĂ€nen ratsasmiehensĂ€!Ï‚ Ja Joas nukkui isĂ€insĂ€ kanssa, ja Jerobeam istui hĂ€nen istuimellensa. Mutta Joas haudattiin Samariaan Israelin kuningasten oheen.Sσ! MitĂ€ enempi Joaksesta sanomista on, ja mitĂ€ hĂ€n tehnyt on, ja hĂ€nen voimastansa, kuinka hĂ€n Amatsian Juudan kuninkaan kanssa sotinut on: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?$Ï‚C Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja ei luopunut kaikista Jerobeamin Nebatin pojan synneistĂ€, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn; vaan vaelsi niissĂ€. äçS^äwρi  Kuin Elisa oli kuollut, ja he olivat hĂ€nen haudanneet, tuli Moabilaisten sotajoukko maakuntaan sinĂ€ vuonna.qσ]  Niin Jumalan mies nĂ€rkĂ€styi hĂ€nen pÀÀllensĂ€ ja sanoi: jos olisit lyönyt viidesti eli kuudesti, niin sinĂ€ olisit lyönyt Syrialaiset, siihen asti ettĂ€ he olisivat lopetetut; mutta nyt sinun pitÀÀ lyömĂ€n heitĂ€ kolmasti.Ï‚  Ja hĂ€n sanoi: ota nuolet! ja kuin hĂ€n otti ne, sanoi hĂ€n Israelin kuninkaalle: lyö maahan! ja hĂ€n löi kolmasti ja sitte lakkasi.‚Ï„%  Ja sanoi: avaa akkuna, joka on itÀÀn pĂ€in; ja hĂ€n avasi sen. Ja Elisa sanoi: ammu; ja hĂ€n ampui. HĂ€n sanoi: pelastuksen nuoli \Herralta\, pelastuksen nuoli Syrialaisia vastaan: ja sinun pitÀÀ lyömĂ€n Syrialaiset Aphekissa, siihenasti ettĂ€ he lopetetut ovat. Gőő !,7BMXcnyƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőłŸÉÔßêő   'ì   'í   'î   'ï   'đ  'ń  'ò   'ì   'í   'î   'ï   'đ  'ń  'ò  'ó  'ô  'ő  'ö  'ś   'ű  'ù  'ú  'û  'ü  'ę  'ț  'ÿ   (   (   (   (   (  (  (  (  (  (  (  (  (  (  (  (  (  (  (  (  (  (  (   (  !(  "(  #(  $(  %(  &(  '(  ((  )(   (!  ("  (#  ($  (%  (&  ('  ((   ()   (*   (+   (,   (-  (.  (/  (0  (1  (2 `ȱI`eÏ ƒE  Ja Joas Joahaksen poika palasi ja otti ne kaupungit Benhadadilta Hasaelin pojalta jĂ€lleen, jotka hĂ€n hĂ€nen isĂ€ltĂ€nsĂ€ Joahakselta sodalla ottanut oli. Joas löi kolmasti hĂ€ntĂ€, ja sai Israelin kaupungit jĂ€lleen.eρE  Ja Hasael Syrian kuningas kuoli, ja hĂ€nen poikansa Benhadad tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaan.‚Ï„!  Mutta \Herra\ teki armon heidĂ€n kanssansa, ja armahti heidĂ€n pÀÀllensĂ€, ja kÀÀnsi itsensĂ€ heidĂ€n puoleensa, liittonsa tĂ€hden Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa, ja ei tahtonut kadottaa heitĂ€, eikĂ€ heittĂ€nyt heitĂ€ pois kasvoinsa edestĂ€ tĂ€hĂ€n asti.Qρ  Ja Hasael Syrian kuningas ahdisti Israelia, niinkauvan kuin Joahas eli.`σ;  Ja tapahtui, ettĂ€ he hautasivat yhtĂ€ miestĂ€, ja kuin he saivat nĂ€hdĂ€ sotajoukon, heittivĂ€t he miehen Elisan hautaan; ja kuin hĂ€n sinne tuli ja sattui Elisan luihin, tuli hĂ€n elĂ€vĂ€ksi ja nousi jaloillensa.  ‚łû’ Ï%‚  Ja kuin valtakunta hĂ€nen kĂ€dessĂ€nsĂ€ vahvistui, löi hĂ€n palveliansa, jotka kuninkaan hĂ€nen isĂ€nsĂ€ tappaneet olivat.fÏ$G  SillĂ€ korkeudet ei olleet pannut pois; mutta kansa uhrasi vielĂ€ ja suitsutti korkeuksilla.4Ï#‚c  Ja hĂ€n teki mitĂ€ \Herralle\ hyvĂ€sti kelpasi, ei kuitenkaan niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ David, vaan kaiketi niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Joas oli tehnyt, niin myös hĂ€n teki.KÏ"ƒ  HĂ€n oli viiden ajastajan vanha kolmattakymmentĂ€, kuin hĂ€n tuli kuninkaaksi, ja hallitsi yhdeksĂ€n ajastaikaa kolmattakymmentĂ€ Jerusalemissa. HĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Joaddan Jerusalemista.{Ï! s  Toisena Joaksen Joahaksen pojan Israelin kuninkaan vuonna tuli Amatsia Joaksen Juudan kuninkaan poika kuninkaaksi. 6äA6‚SÏ)…!  Mutta Joas Israelin kuningas lĂ€hetti Amatsian Juudan kuninkaan tykö ja antoi hĂ€nelle sanoa: orjantappura, Libanonissa, lĂ€hetti sedripuun tykö Libanonissa ja antoi hĂ€nelle sanoa: anna tyttĂ€res minun pojalleni emĂ€nnĂ€ksi! Mutta metsĂ€n elĂ€imet kedolla Libanonissa juoksivat orjantappuran pÀÀlle ja maahan tallasivat sen.0Ï(‚[  Silloin lĂ€hetti Amatsia sanansaattajat Joaksen Joahaksen pojan Jehun pojan Israelin kuninkaan tykö, ja kĂ€ski hĂ€nelle sanoa: tule ja katselkaamme toinen toistamme!Ï'‚9  HĂ€n löi myös kymmenentuhatta Edomilaista Suolalaaksossa, ja voitti Selan (kaupungin) sodalla, ja kutsui sen nimen Jokteel tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.‚Ï&„+  Mutta tappajain lapsia ei hĂ€n surmannut, niinkuin kirjoitettu on Moseksen lakikirjassa, jossa \Herra\ kĂ€skenyt oli ja sanonut: IsĂ€t ei pidĂ€ kuoleman lasten tĂ€hden, ja lapset ei pidĂ€ kuoleman isĂ€insĂ€ tĂ€hden, vaan jokainen pitÀÀ kuoleman oman syntinsĂ€ tĂ€hden. {C†17{8Ï.‚k  Ja otti kaiken kullan ja hopian ja kaikki astiat, jotka löyttiin \Herran\ huoneesta ja kuninkaan huoneen tavaroista, ja vielĂ€ hĂ€nen lapsensa pantiksi, ja palasi Samariaan.vÏ-ƒg  Ja Joas Israelin kuningas otti Amatsian Juudan kuninkaan Joaksen pojan, Ahasian pojan, BetsemeksessĂ€ kiinni, ja tuli Jerusalemiin, ja kukisti Jerusalemin muurit Ephraimin portista Kulmaporttiin asti, neljĂ€nsadan kyynĂ€rĂ€n pituudelta,RÏ,  Mutta Juuda lyötiin Israelilta, niin ettĂ€ jokainen pakeni majoillensa.9Ï+‚m  Mutta Amatsia ei totellut hĂ€ntĂ€. Niin meni Joas Israelin kuningas ylös, ja he katselivat toinen toistansa, hĂ€n ja Amatsia Juudan kuningas BetsemeksessĂ€, joka Juudassa on.9Ï*‚m  SinĂ€ olet kokonansa lyönyt Edomilaiset, siitĂ€ paisuu sinun sydĂ€mes: pidĂ€ se ylistys ja ole kotonas! miksis etsit vahinkoa kaatuakses sekĂ€ itse ettĂ€ Juuda sinun kanssas? Q(‡é}ĐQ|Ï4s  Ja he veivĂ€t hĂ€nen sieltĂ€ hevosilla pois, ja hĂ€n haudattiin Jerusalemissa isĂ€insĂ€ oheen Davidin kaupungissa.)Ï3‚M  Ja he tekivĂ€t liiton hĂ€ntĂ€ vastaan Jerusalemissa; mutta hĂ€n pakeni Lakikseen, ja he lĂ€hettivĂ€t hĂ€nen perÀÀnsĂ€ Lakikseen, ja tappoivat hĂ€nen siellĂ€.iÏ2M  MitĂ€ enempi Amatsiasta sanomista on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?Ï1‚/  Mutta Amatsia, Joaksen Juudan kuninkaan poika, eli Joaksen Joahaksen Israelin kuninkaan pojan kuoleman jĂ€lkeen viisitoistakymmentĂ€ ajastaikaa.Ï0‚5  Ja Joas nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin Samariassa, Israelin kuningasten sekaan; ja hĂ€nen poikansa Jerobeam tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.TÏ/ƒ#  MitĂ€ enempi Joaksesta sanomista on, mitĂ€ hĂ€n tehnyt on, ja hĂ€nen vĂ€kevyydestĂ€nsĂ€, ja kuinka hĂ€n Amatsian Juudan kuninkaan kanssa soti: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa? =nśC°É=Ï:‚  SillĂ€ \Herra\ nĂ€ki Israelin suuren viheliĂ€isyyden, niin ettei ollut suljettua, eikĂ€ hylĂ€ttyĂ€, eikĂ€ auttajaa Israelissa.cÏ9ƒA  HĂ€n otti Israelin maan rajat jĂ€lleen, Hematista hamaan kedon mereen asti, \Herran\ Israelin Jumalan sanan jĂ€lkeen, jonka hĂ€n sanonut oli palveliansa, propheta Jonan, Amittain pojan kautta, joka oli GatHepheristĂ€.Ï8‚  Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja ei lakannut kaikista Jerobeamin Nebatin pojan synneistĂ€, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn.0Ï7‚[  Amatsian Joaksen pojan Juudan kuninkaan viidentenĂ€ vuonna toistakymmentĂ€ oli Jerobeam Joaksen poika Israelin kuningas Samariassa yhden ajastajan viidettĂ€kymmentĂ€,tÏ6c  HĂ€n rakensi Elatin ja saatti sen jĂ€lleen Juudan alle, sitte kuin kuningas isĂ€insĂ€ kanssa nukkunut oli.Ï5‚  Ja koko Juudan kansa ottivat Asarian kuudentoistakymmenen ajastajan vanhana, ja tekivĂ€t hĂ€nen kuninkaaksi isĂ€nsĂ€ Amatsian siaan. l]ÙM‡nÏ@W  Ja hĂ€n teki mitĂ€ \Herralle\ hyvĂ€sti kelpasi, kaiketi niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Amatsia tehnyt oli,BÏ?‚  Ja kuudentoistakymmenen ajastaikainen oli hĂ€n tullessaan kuninkaaksi, ja hĂ€n hallitsi kaksi vuotta kuudettakymmentĂ€ Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ kutsuttiin Jekolja Jerusalemista.Ï> ‚  Jerobeamin Israelin kuninkaan seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna kolmattakymmentĂ€ tuli Asaria Amatsian Juudan kuninkaan poika kuninkaaksi.Ï={  Ja Jerobeam nukkui isĂ€insĂ€, Israelin kuningasten kanssa; ja hĂ€nen poikansa Sakaria tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.‚ Ï<„  MitĂ€ enempi Jerobeamista sanomista on, ja kaikista mitĂ€ hĂ€n tehnyt on, ja hĂ€nen vĂ€kevyydestĂ€nsĂ€, kuinka hĂ€n sotinut on, ja kuinka hĂ€n otti Damaskun jĂ€lleen ja Hematin Juudalle Israelissa: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa?Ï;‚  Ja \Herra\ ei ollut sanonut tahtovansa pyyhkiĂ€ Israelin nimeĂ€ taivaan alta pois; mutta autti heitĂ€ Jerobeamin Joaksen pojan kautta. BÁ2—ęB7ÏF‚i  Ja hĂ€n teki pahaa \Herran\ edessĂ€, niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€kin tehneet olivat, ja ei luopunut Jerobeamin Nebatin pojan synneistĂ€, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn.ÏE‚'  Asarian Juudan kuninkaan kahdeksantena vuonna neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ oli Sakaria Jerobeamin poika Israelin kuningas kuusi kuukautta Samariassa,ÏD‚)  Ja Asaria nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin isĂ€insĂ€ tykö Davidin kaupunkiin; ja hĂ€nen poikansa Jotam tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa. ÏC‚  MitĂ€ enempi Asariasta sanomista on, ja kaikista, mitĂ€ hĂ€n tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?KÏBƒ  Ja \Herra\ vaivasi kuningasta, niin ettĂ€ hĂ€n oli spitalissa kuolemapĂ€ivÀÀnsĂ€ asti, ja asui erinĂ€isessĂ€ huoneessa. Mutta Jotam kuninkaan poika hallitsi huoneen ja tuomitsi kansaa maalla.mÏAU  Paitsi sitĂ€ ettei he luopuneet korkeuksista; sillĂ€ kansa uhrasi ja suitsutti vielĂ€ korkeuksilla. qhúLŽqÏL‚  MitĂ€ enempi Sallumista sanomista on ja hĂ€nen liitostansa, jonka hĂ€n teki: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.)ÏK‚M  SillĂ€ Menahem Gadin poika meni ylös Tirsasta ja tuli Samariaan, ja löi Sallumin Jabeksen pojan Samariassa, tappoi hĂ€nen ja tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.ÏJ‚#  Ussian Juudan kuinkaan yhdeksĂ€ntenĂ€ vuonna neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuli Sallum Jabeksen poika kuninkaaksi, ja hallitsi kuukauden Samariassa.*ÏI‚O  TĂ€mĂ€ on \Herran\ sana, jonka hĂ€n Jehulle puhunut oli, sanoen: sinun poikas pitÀÀ istuman Israelin istuimella neljĂ€nteen polveen asti; ja se tapahtui niin.kÏHQ  MitĂ€ enempi Sakariasta sanomista on: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.ÏG‚#  Ja Sallum Jabeksen poika teki liiton hĂ€ntĂ€ vastaan, ja löi hĂ€nen kansan edessĂ€, ja tappoi hĂ€nen, ja tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa. X,‹ó5XYÏQƒ-  Ja Menahem pani hopiaveron voimallisten pÀÀlle Israelissa, ettĂ€ itsekukin heistĂ€ antais viisikymmentĂ€ hopiasikliĂ€ Assyrian kuninkaalle. Niin meni Assyrian kuningas kotia jĂ€lleen ja ei jÀÀnyt maalle.:ÏP‚o  Ja Phul Assyrian kuningas tuli maakuntaan, ja Menahem antoi Phulille tuhannen leiviskÀÀ hopiaa, ettĂ€ hĂ€n olis pitĂ€nyt hĂ€nen kanssansa ja vahvistanut hĂ€ntĂ€ valtakuntaan.ÏO‚#  Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ja ei luopunut elinaikanansa Jerobeamin Nebatin pojan synneistĂ€, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn.ÏN‚5  Asarian Juudan kuninkaan yhdeksĂ€ntenĂ€ vuonna neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ tuli Menahem Gadin poika Israelin kuninkaaksi ja oli kymmenen vuotta Samariassa,PÏMƒ  Silloin löi Menahem Tipsan ja kaikki jotka siellĂ€ olivat, ja löi heidĂ€n rajansa Tirsasta, ettei he hĂ€ntĂ€ tahtoneet pÀÀstÀÀ sisĂ€lle, ja kaikki heidĂ€n raskaat vaimonsa repĂ€isi hĂ€n rikki. njȚš ÏW‚  MitĂ€ enempi Pekahjasta sanomista on ja kaikista mitĂ€ hĂ€n tehnyt on: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.‚2ÏV„_  Ja Peka Remaljan poika hĂ€nen pÀÀmiehensĂ€, kapinoitsi hĂ€ntĂ€ vastaan ja löi hĂ€nen kuoliaaksi kuninkaan huoneen salissa, Samariassa, Argobin ja Arjen kanssa, ja viisikymmentĂ€ miestĂ€ hĂ€nen kanssansa Gileadin lapsista. Ja kuin hĂ€n oli hĂ€nen tappanut, tuli hĂ€n kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.ÏU‚  Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€; ei hĂ€n luopunut Jerobeamin Nebatin pojan synneistĂ€, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn.ÏT‚#  ViidentenĂ€kymmenentenĂ€ Asarian Juudan kuninkaan vuonna tuli Pekahja Menahemin poika Israelin kuninkaaksi ja oli kaksi vuotta Samariassa,iÏSM  Ja Menahem nukkui isĂ€insĂ€ kanssa; ja Pekahja hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.ÏR‚  MitĂ€ enempi Menahemista sanomista on, ja kaikista mitĂ€ hĂ€n tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa? 0\Đù9«0xÏ]k  Toisena Pekan Remaljan pojan Israelin kuninkaan vuonna tuli Jotam, Ussian Juudan kuninkaan poika, kuninkaaksi. Ï\‚  MitĂ€ enempi Pekasta sanomista on, ja kaikista mitĂ€ hĂ€n tehnyt on: katso, se on kirjoitettu Israelin kuningasten aikakirjassa.<Ï[‚s  Ja Hosea Elan poika nosti kapinan Pekaa Remaljan poikaa vastaan ja löi hĂ€nen kuoliaaksi, ja tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa kahdentenakymmenentenĂ€ Jotamin Ussian pojan vuonna.SÏZƒ!  Pekan Israelin kuninkaan aikana tuli Tiglat Pilesser Assyrian kuningas, ja otti Gijonin, Abelbetmaekan, Janoan, Kedeksen, Hasorin, Gileadin, Galilean ja kaiken Naphtalin maan, ja vei heidĂ€t Assyriaan.ÏY‚  Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, ei hĂ€n luopunut Jerobeamin Nebatin pojan synneistĂ€, joka saatti Israelin syntiĂ€ tekemÀÀn. ÏX‚;  Asarjan Juudan kuninkaan toisena vuonna kuudettakymmentĂ€ tuli Peka Remaljan poika Israelin kuninkaaksi, ja hallitsi Samariassa kaksikymmentĂ€ vuotta, …;Ă&˜(…Ïc‚9 & Ja Jotam nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin isĂ€insĂ€ tykö, isĂ€nsĂ€ Davidin kaupunkiin; ja Ahas hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.mÏbU % Silloin rupesi \Herra\ lĂ€hettĂ€mÀÀn Juudalle Retsinin Syyrian kuninkaan ja Pekan Remaljan pojan. Ïa‚ $ MitĂ€ enempi Jotamista sanomista on, ja kaikista mitĂ€ hĂ€n tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?Ï`‚- # Paitsi ettei he luopuneet korkeuksista; sillĂ€ kansa uhrasi ja suitsutti vielĂ€ korkeuksilla; hĂ€n rakensi \Herran\ huoneen ylimmĂ€isen portin.uÏ_e " Ja hĂ€n teki mitĂ€ \Herralle\ hyvĂ€sti kelpasi, kaiken sen jĂ€lkeen, kuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Ussia tehnyt oli,AÏ^‚} ! Ja viiden ajastaikainen kolmattakymmentĂ€ oli hĂ€n tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kuusitoistakymmentĂ€ ajastaikaa Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Jerusa Zadokin tytĂ€r. Gőő !,7BMXcny„š„°»ĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;FQ[fq|‡’šłŸÉÔßêőŽżÊŐàëő  (4  (5  (6  (7  (8  (9  (  (4  (5  (6  (7  (8  (9  (:  (;  (<  (=  (>  (?   (@  !(A  "(B  #(C  $(D  %(E   (F  (G  (H  (I  (J  (K  (L  (M   (N   (O   (P   (Q   (R  (S  (T  (U  (V  (W  (X  (Y  (Z  ([  (\  (]  (^  (_  (`  (a  (b  (c  (d   (e  !(f  "(g  #(h  $(i  %(j   (k  (l  (m  (n  (o  (p  (q  (r   (s   (t   (u   (v   (w  (x  (y  (z ŽÓjŽ2Ïh‚_  Silloin matkusti Retsin Syrian kuningas ja Peka Remaljan poika Israelin kuningas Jerusalemiin sotimaan; ja he piirittivĂ€t Ahaksen, ja ei kuitenkaan voittaneet hĂ€ntĂ€.fÏgG  HĂ€n uhrasi ja suitsutti korkeuksilla ja kukkuloilla, ja kaikkein viheriĂ€isten puiden alla.9Ïf‚m  SillĂ€ hĂ€n vaelsi Israelin kuningasten tiellĂ€, ja hĂ€n kĂ€ytti poikansa tulen lĂ€vitse pakanain kauhistuksen jĂ€lkeen, jotka \Herra\ Israelin lasten edestĂ€ oli ajanut ulos.mÏeƒU  Kahdenkymmenen ajastaikainen oli Ahas tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kuusitoistakymmentĂ€ ajastaikaa Jerusalemissa; ja ei tehnyt sitĂ€, mikĂ€ oli kelvollinen \Herralle\ hĂ€nen Jumalallensa, niinkuin David hĂ€nen isĂ€nsĂ€.|Ïd u  Pekan Remaljan pojan seitsemĂ€ntenĂ€ vuonna toistakymmentĂ€ tuli Ahas, Jotamin Juudan kuninkaan poika, kuninkaaksi. ű<!…ű Ïl‚  Assyrian kuningas kuuli hĂ€ntĂ€ ja meni ylös Damaskuun, ja voitti sen ja vei heidĂ€t Kiriin; ja hĂ€n löi Retsinin kuoliaaksi.Ïk‚+  Ja Ahas otti kultaa ja hopiaa, mitĂ€ hĂ€n löysi \Herran\ huoneesta ja kuninkaan huoneen tavaroista, ja lĂ€hetti Assyrian kuninkaalle lahjoja.‚Ïj„)  Mutta Ahas lĂ€hetti sanansaattajat Tiglat Pilesserin Assyrian kuninkaan tykö ja kĂ€ski hĂ€nelle sanoa: minĂ€ olen sinun palvelias ja poikas: matkusta tĂ€nne ja vapahda minua Syrian kuninkaan kĂ€destĂ€ ja Israelin kuninkaan kĂ€destĂ€, jotka ovat nousseet minua vastaan.@Ïi‚{  Silloin myös Retsin Syrian kuningas sai Syrialaisille Elatin jĂ€lleen ja ajoi Juudalaiset Elatista ulos; mutta Syrialaiset tulivat Elatiin ja asuivat siinĂ€ tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. ]Kă-]LÏqƒ  Mutta vaskialttarin, joka \Herran\ edessĂ€ seisoi, siirsi hĂ€n pois huoneen edestĂ€, niin ettei se seisonut alttarin ja \Herran\ huoneen vĂ€lillĂ€; vaan pani sen alttarin sivulle pohjan puoleen.2Ïp‚_  Ja sytytti sen pÀÀllĂ€ polttouhrinsa ja ruokauhrinsa, ja kaasi sen pÀÀlle juomauhrinsa; ja kiitosuhrinsa veren, jonka hĂ€n uhrasi, antoi hĂ€n pirskottaa alttarille.eÏoE  Ja kuin kuningas tuli ja nĂ€ki alttarin, astui hĂ€n alttarin tykö ja uhrasi sen pÀÀllĂ€,JÏnƒ  Niin rakensi pappi Uria alttarin ja teki kaiken sen jĂ€lkeen, minkĂ€ Ahas kuningas hĂ€nelle oli lĂ€hettĂ€nyt Damaskusta: ja nĂ€in teki Uria pappi siihenasti kuin Ahas kuningas tuli Damaskusta.cÏmƒA  Ja kuningas Ahas matkusti Tiglat PilesseriĂ€ Assyrian kuningasta vastaan Damaskuun; ja kuin hĂ€n nĂ€ki alttarin Damaskussa, lĂ€hetti kuningas Ahas alttarin kuvan ja muodon papille Urialle, juuri niinkuin se tehty oli. QÿHEÏuƒ  SitĂ€likin sabbatin peitteen, jonka he huoneesen rakentaneet olivat. Ja kuninkaan huoneen ulkonaisen sisĂ€llekĂ€ytĂ€vĂ€n kÀÀnsi hĂ€n \Herran\ huoneen ympĂ€ri Assyrian kuninkaan tĂ€hden.3Ït‚a  Ja kuningas Ahas sĂ€rki istuimen sivut, ja siirsi kattilan niiden pÀÀltĂ€, ja hĂ€n otti meren pois vaskihĂ€rjistĂ€, jotka sen alla olivat, ja pani sen kivipermannolle,OÏs  Uria pappi teki kaikki niinkuin Ahas kuningas hĂ€nelle kĂ€skenyt oli.ƒ+Ïr†Q  Ja kuningas Ahas kĂ€ski Urialle papille, sanoen: suuremmalla alttarilla pitÀÀ sinun uhraaman polttouhrin huomeneltain ja ruokauhrin ehtoona, ja kuninkaan polttouhrin ja hĂ€nen ruokauhrinsa, ja kaiken maan kansan polttouhrin, heidĂ€n ruokauhrinsa ja juomauhrinsa ja kaiken polttouhrin veren, ja kaikkein muiden uhrien veren pitÀÀ sinun priiskottaman sen pÀÀlle: vaan vaskialttarista tahdon minĂ€ vielĂ€ ajatella. ){áRŃD)‚Ï{„)  Mutta kuin Assyrian kuningas sai tietÀÀ Hosean tehneen liiton ja lĂ€hettĂ€neen sanansaattajat Soon, Egyptin kuninkaan tykö, ja ettei hĂ€n lĂ€hettĂ€nyt Assyrian kuninkaalle lahjoja vuosi vuodelta; niin piiritti Assyrian kuningas hĂ€nen, ja pani hĂ€nen vankihuoneesen. Ïz‚  HĂ€ntĂ€ vastaan soti Salmanassar Assyrian kuningas; ja Hosea tuli hĂ€nelle alamaiseksi, niin ettĂ€ hĂ€n antoi hĂ€nelle lahjoja.~Ïyw  Ja teki pahaa \Herran\ edessĂ€, mutta ei kuitenkaan niinkuin ne Israelin kuninkaat, jotka hĂ€nen edellĂ€nsĂ€ olivat. Ïx ‚  Ahaksen Juudan kuninkaan toisena vuonna toistakymmentĂ€ hallitsi Hosea Elan poika Israelin ylitse Samariassa yhdeksĂ€n ajastaikaa,Ïw‚'  Ja Ahas nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin isĂ€insĂ€ tykö Davidin kaupunkiin; ja Hiskia hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.Ïv}  MitĂ€ enempi Ahaksesta sanomista on, ja mitĂ€ hĂ€n tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa? o”áGoTĐƒ#  Ja Israelin lapset peittelivĂ€t asiansa \Herraa\ Jumalaansa vastaan, jotka ei hyvĂ€t olleet, ja rakensivat itsellensĂ€ korkeuksia, kaikissa kaupungeissansa, sekĂ€ linnoissa ettĂ€ vahvoissa kaupungeissa,Ï‚'  Ja vaelsivat pakanain tapain jĂ€lkeen, jotka \Herra\ oli ajanut Israelin lasten edestĂ€ ulos; ja niinkuin myös Israelin kuninkaat tekivĂ€t,PÏ~ƒ  Ja tapahtui, kuin Israelin lapset syntiĂ€ tekivĂ€t \Herraa\ Jumalaansa vastaan, joka heidĂ€t Egyptin maalta johdattanut oli, Pharaon Egyptin kuninkaan kĂ€sistĂ€; ja he pelkĂ€sivĂ€t vieraita jumalia,FÏ}ƒ  Mutta yhdeksĂ€nnellĂ€ Hosean ajastajalla voitti Assyrian kuningas Samarian, ja vei Israelin Assyriaan, ja pani heidĂ€t Halaan ja Haboriin, Gosan virran tykö, ja MedilĂ€isten kaupunkeihin.~Ï|w  Ja Assyrian kuningas meni kaikkeen siihen maakuntaan ylös, ja tuli Samariaan, ja piiritti sen kolmeksi ajastajaksi. hŠÊXńhĐ‚  Ja ei he totelleet; mutta olivat niskurit, niinkuin heidĂ€n esi-isĂ€nsĂ€kin, jotka ei uskoneet \Herran\ Jumalansa pÀÀlle,‚cĐ…A  Ja kuin \Herra\ todisti Israelia ja Juudaa vastaan, kaikkein prophetain ja nĂ€kiĂ€in kautta, ja antoi heille sanoa: palatkaat teidĂ€n vÀÀriltĂ€ teiltĂ€nne, ja pitĂ€kÀÀt minun kĂ€skyni, ja sÀÀtyni, kaiken sen lain jĂ€lkeen, jonka minĂ€ teidĂ€n isillenne kĂ€skenyt olen, ja minĂ€ myös palveliaini prophetain kautta teille lĂ€hettĂ€nyt olen.oЁY  Ja palvelivat epĂ€jumalia, joista \Herra\ heille oli sanonut: senkaltaisia ei teidĂ€n pidĂ€ tekemĂ€n!<Đ‚s  Ja he suitsuttivat kaikissa korkeuksissa niinkuin pakanat, jotka \Herra\ heidĂ€n edestĂ€nsĂ€ oli ajanut pois, ja tekivĂ€t myös hirmuisia töitĂ€, joilla he vihoittivat \Herran\,sЁa  Ja nostivat patsaita ja metsistöitĂ€ kaikilla korkeilla vuorilla, ja kaikkein viheriĂ€isten puiden alla. M›ÊÿM.Đ ‚W  Niin vihastui \Herra\ suuresti Israelin pÀÀlle, ja heitti heidĂ€t pois kasvoinsa edestĂ€, niin ettei yhtÀÀn heistĂ€ jÀÀnyt, vaan Juudan sukukunta yksinĂ€nsĂ€.GĐƒ  Ja kĂ€yttivĂ€t poikansa ja tyttĂ€rensĂ€ tulen lĂ€vitse, ja pitivĂ€t noituuksia ja velhouksia, ja myivĂ€t itsensĂ€ tekemÀÀn sitĂ€, mikĂ€ paha oli \Herran\ edessĂ€, hĂ€ntĂ€ vihoittaaksensa.MĐƒ  Mutta he pelkĂ€sivĂ€t kaikki \Herran\ Jumalansa kĂ€skyt, ja tekivĂ€t heillensĂ€ kaksi valettua vasikkaa, ja tekivĂ€t metsistön, ja kumarsivat koko taivaallista sotajoukkoa, ja palvelivat Baalia,‚aĐ…=  Ja he katsoivat ylön hĂ€nen kĂ€skynsĂ€ ja hĂ€nen liittonsa, jonka hĂ€n heidĂ€n isĂ€insĂ€ kanssa tehnyt oli, ja heidĂ€n todistuksensa, jonka hĂ€n heidĂ€n seassansa todisti, ja vaelsivat turhissa menoissansa, ja tekivĂ€t turhia, kuin pakanatkin heidĂ€n ympĂ€rillĂ€nsĂ€, joista \Herra\ oli kieltĂ€nyt, ettei heidĂ€n pitĂ€is tekemĂ€n niinkuin ne. ą‚Ő„ą^Đƒ7  Siihenasti ettĂ€ \Herra\ heitti Israelin kasvoinsa edestĂ€ pois, niinkuin hĂ€n ennen sanonut oli kaikkein palveliainsa prophetain kautta. Ja Israel vietiin pois omalta maaltansa Assyriaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.zĐ o  Ja niin vaelsivat Israelin lapset kaikissa Jerobeamin synneissĂ€, joita hĂ€n tehnyt oli, ja ei lakanneet siitĂ€,PĐ ƒ  SillĂ€ Israel eroitti itsensĂ€ Davidin huoneesta, ja tekivĂ€t itsellensĂ€ Jerobeamin Nebatin pojan kuninkaaksi. HĂ€n kÀÀnsi Israelin \Herrasta\ pois, ja saatti heidĂ€t suuresti syntiĂ€ tekemÀÀn.)Đ ‚M  SentĂ€hden hylkĂ€si \Herra\ kaiken Israelin siemenen, vaivasi heitĂ€ ja antoi ryövĂ€rein kĂ€siin, siihenasti ettĂ€ hĂ€n heidĂ€t kasvoinsa edestĂ€ heitti pois.{Đ q  Ei myös Juuda pitĂ€nyt \Herran\ Jumalansa kĂ€skyjĂ€, vaan he vaelsivat Israelin sÀÀdyissĂ€, joita he tekivĂ€t; ? l?QĐƒ  Mutta Assyrian kuningas kĂ€ski ja sanoi: viekÀÀt sinne yksi papeista, jotka te sieltĂ€ vieneet olette pois; ja he menkÀÀt sinne, ja asukaat siellĂ€: ettĂ€ hĂ€n opettais heille maan Jumalan tavat.‚TĐ…#  Ja he puhuivat Assyrian kuninkaalle, sanoen: pakanat, jotka sinĂ€ tĂ€nne annoit tulla ja panit Samarian kaupunkeihin asumaan, ei tiedĂ€ mitÀÀn maakunnan Jumalan sÀÀdyistĂ€: sentĂ€hden lĂ€hetti hĂ€n jalopeurat heidĂ€n sekaansa, ja katso, ne surmaavat heidĂ€t, sentĂ€hden ettei he mitÀÀn tiedĂ€ maakunnan Jumalan sÀÀdyistĂ€.Đ‚3  Mutta kuin he niissĂ€ ensin rupesivat asumaan, ja ei peljĂ€nneet \Herraa\, lĂ€hetti \Herra\ jalopeurat heidĂ€n sekaansa, jotka heidĂ€t surmasivat.pĐƒ[  Ja Assyrian kuningas antoi tulla (kansaa) Babelista ja Kutasta, ja Avvasta, ja Hematista, ja Sepharvaimista, ja asetti heidĂ€t Samarian kaupunkeihin Israelin lasten siaan, jotka omistivat Samarian, ja asuivat niissĂ€ kaupungeissa. _d˜ˆÙ_wЁi ! He pelkĂ€sivĂ€t \Herraa\ ja palvelivat myös epĂ€jumaliansa pakanain tavan jĂ€lkeen, kusta he tulleet olivat.+Đ‚Q  Mutta he pelkĂ€sivĂ€t \Herraa\, ja tekivĂ€t itsellensĂ€ pappeja korkeuksille alhaisimman kansan seasta seassansa, jotka uhrasivat heidĂ€n korkeuttensa huoneissa.Đ‚!  Ja Avvilaiset tekivĂ€t Nibhan ja Tartakin; Sepharvaimilaiset polttivat poikansa Adramelekille ja Anamelekille Sepharvaimin epĂ€jumalille.vЁg  Mutta Babelin miehet tekivĂ€t SukkotBenotin; Kutan miehet tekivĂ€t Nergalin; Hematin miehet tekivĂ€t Asiman;HĐƒ  Mutta jokainen kansa teki itsellensĂ€ erinomaiset jumalat, ja panivat ne korkeusten huoneisiin, jotka Samarialaiset tehneet olivat: jokainen kansasta omassa kaupungissansa, jossa he asuivat.Đ‚+  Niin tuli yksi papeista, joka viety oli Samariasta pois, ja asui BetelissĂ€; ja hĂ€n opetti heitĂ€, kuinka heidĂ€n piti pelkÀÀmĂ€n \Herraa\. :ù&q±:tЁc & Ja Ă€lkÀÀt unhottako sitĂ€ liittoa, jonka minĂ€ tein teidĂ€n kanssanne: ettette pelkĂ€isi muita jumalia;<Đ‚s % Ja pitĂ€kÀÀt ne tavat, oikeudet, laki ja kĂ€skyt, jotka hĂ€n teille kirjoittanut on, ettĂ€ te kaikkena elinaikananne teette sen jĂ€lkeen: ja Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö muita jumalia.1Đ‚] $ Mutta \Herraa\, joka teidĂ€t Egyptin maalta toi ulos, suurella voimalla ja ojennetulla kĂ€sivarrella, hĂ€ntĂ€ peljĂ€tkÀÀt, hĂ€ntĂ€ rukoilkaat, ja hĂ€nelle uhratkaat;OĐƒ # Ja \Herra\ oli tehnyt heidĂ€n kanssansa liiton, ja kĂ€skenyt heitĂ€, sanoen: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö muita jumalia ja Ă€lkÀÀt heitĂ€ kumartako, Ă€lkÀÀt heitĂ€ palvelko ja Ă€lkÀÀt heille uhratko;‚Đ„ " Ja hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti tekivĂ€t he tĂ€tĂ€ vanhan tavan jĂ€lkeen, niin ettei he pelkÀÀ \Herraa\, eikĂ€ myös pidĂ€ tapaansa ja oikeuttansa, lain ja kĂ€skyn jĂ€lkeen, jonka \Herra\ kĂ€ski Jakobin lapsille, jolle hĂ€n antoi Israelin nimen. ‡ƒ3Pœś‡mĐ#U  Ja hĂ€n teki sitĂ€ mikĂ€ otollinen oli \Herran\ edessĂ€, juuri niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ David teki.BĐ"‚  HĂ€n oli viidenkolmattakymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhdeksĂ€n ajastaikaa kolmattakymmentĂ€ Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Abi, Sakarian tytĂ€r.Đ! ‚  Ja tapahtui kolmantena Hosean Elan pojan Israelin kuninkaan ajastaikana, ettĂ€ Hiskia Ahaksen Juudan kuninkaan poika tuli kuninkaaksi._Đ ƒ9 ) Ja nĂ€in nĂ€mĂ€t pakanat pelkĂ€sivĂ€t \Herraa\, ja palvelivat myös epĂ€jumaliansa; niin myös tekivĂ€t heidĂ€n lapsensa ja lastensa lapset, kuin heidĂ€n isĂ€nsĂ€kin tehneet olivat, hamaan tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti.MЁ ( Mutta ei he totelleet sitĂ€, vaan tekivĂ€t vanhan tapansa jĂ€lkeen.zЁo ' Mutta peljĂ€tkÀÀt \Herraa\ teidĂ€n Jumalaanne: ja hĂ€n auttaa teitĂ€ kaikkein teidĂ€n vihamiestenne kĂ€sistĂ€. œ[Ś3œsĐ(a  HĂ€n löi Philistealaiset Gasaan asti, ja heidĂ€n rajansa, vartiain tornista vahvoihin kaupunkeihin asti. Đ'‚;  Ja \Herra\ oli hĂ€nen kanssansa, ja kuhunkapĂ€in hĂ€n meni, toimitti hĂ€n taitavasti; hĂ€n luopui myös Assyrian kuninkaasta, ja ei palvellut hĂ€ntĂ€.Đ&{  HĂ€n riippui \Herrassa\ ja ei luopunut hĂ€nestĂ€, ja piti hĂ€nen kĂ€skynsĂ€ niinkuin \Herra\ Mosekselle oli kĂ€skenyt.6Đ%‚g  HĂ€n turvasi \Herraan\ Israelin Jumalaan; niin ettei yksikÀÀn hĂ€nen kaltaisensa ollut hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€, ei myös hĂ€nen edellĂ€nsĂ€ kaikkein Juudan kuningasten seassa.gĐ$ƒI  HĂ€n kukisti korkeudet, ja sĂ€rki patsaat, ja hĂ€vitti metsistöt, ja löi vaskikÀÀrmeen rikki, jonka Moses tehnyt oli, sillĂ€ Israelin lapset suitsuttivat sille aina siihen pĂ€ivÀÀn asti; ja hĂ€n kutsui sen Nehustan. ©6žO©"Đ-‚?  Mutta neljĂ€ntenĂ€toistakymmenentenĂ€ Hiskian kuninkaan vuonna, meni Sanherib Assyrian kuningas kaikkia Juudan vahvoja kaupungeita vastaan ja voitti ne.=Đ,‚u  Ettei he olleet kuuliaiset \Herran\ Jumalansa ÀÀnelle, ja rikkoivat hĂ€nen liittonsa ja kaikki, mitĂ€ Moses \Herran\ palvelia kĂ€skenyt oli: sitĂ€ ei he totelleet eikĂ€ tehneet. Đ+‚  Ja Assyrian kuningas vei Israelin Assyriaan, ja pani heitĂ€ Halaan ja Haboriin, Gosarin virran tykö, MedilĂ€isten kaupunkeihin,Đ*‚#  Ja voitti kolmen vuoden perĂ€stĂ€, kuudentena Hiskian vuonna, se on yhdeksĂ€s Hosean Israelin kuninkaan vuosi: silloin voitettiin Samaria.FĐ)ƒ  Ja tapahtui neljĂ€ntenĂ€ Hiskian kuninkaan vuonna, (se oli seitsemĂ€s Hosean Elan pojan Israelin kuninkaan vuosi) ettĂ€ Salmanassar Assyrian kuningas meni Samariaa vastaan ja piiritti sen. Hëëö !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę)4>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőŸÉÔßêő  (|  (}  (~  (   (€  (  (|  (}  (~  (   (€  (  (‚  (ƒ  („  (…  (†  (‡   (ˆ   (‰   (Š   (‹   (Œ  (  (Ž  (  (  (‘  (’  (“  (”  (•  (–  (—  (˜  (™   (š  (›  (œ  (  (ž  (Ÿ  (   (Ą   (ą   (Ł   (€   („   (Š  (§  (š  (©  (Ș  («  (Ź  (­   (ź  (Ż  (°  (±  (Č  (ł  (Ž  (”   (¶   (·   (ž   (č   (ș  (»  (Œ  (œ  (Ÿ  (ż  (À  (Á  (  (Ă ]Ż:Ł]‚BĐ1„  Ja Assyrian kuningas lĂ€hetti Tartanin, ja ylimmĂ€isen kamaripalvelian, ja Rabsaken Lakiksesta kuningas Hiskian tykö, suuren vĂ€en kanssa Jerusalemiin; ja he nousivat ja menivĂ€t Jerusalemiin. Ja noustuansa ja tultuansa sinne, seisahtivat he ylimmĂ€isen vesilammikon kanavan vieressĂ€, tiellĂ€ Vanuttajakedolle,Đ0‚!  Silloin sĂ€rki Hiskia \Herran\ templin ovet ja kiskot, jotka Hiskia Juudan kuningas oli antanut silata, ja antoi ne Assyrian kuninkaalle.rĐ/_  Niin antoi Hiskia kaiken sen hopian, mikĂ€ \Herran\ huoneessa löyttiin ja kuninkaan huoneen tavaroissa.‚MĐ.…  Niin lĂ€hetti Hiskia Juudan kuningas Lakikseen Assyrian kuninkaan tykö ja antoi hĂ€nelle sanoa: minĂ€ olen rikkonut, mene minun tyköÀni pois, mitĂ€s panet minun pÀÀlleni, sen minĂ€ kannan. Niin pani Assyrian kuningas Hiskian Juudan kuninkaan pÀÀlle kolmesataa leiviskÀÀ hopiaa ja kolmekymmentĂ€ leiviskÀÀ kultaa. %`Æ44%‚ Đ6„  Mutta jos te sanoisitte minulle: me uskallamme \Herran\ Jumalamme pÀÀlle: eikö hĂ€n ole se, jonka korkeudet ja alttarit Hiskia on kukistanut? ja sanoi Juudalle ja Jerusalemille: tĂ€mĂ€n alttarin edessĂ€, joka on Jerusalemissa, pitÀÀ teidĂ€n kumartaman.|Đ5ƒs  Katso, sinĂ€ uskallat tuon sĂ€rjetyn ruokosauvan pÀÀlle EgyptistĂ€! joka, jos joku nojaa sen pÀÀlle, menee sisĂ€lle hĂ€nen kĂ€teensĂ€ ja pistÀÀ sen lĂ€vitse: niin on Pharao Egyptin kuningas kaikille, jotka luottavat hĂ€nen pÀÀllensĂ€.Đ4‚  Ajatteletkos (vaikka ne ovat tyhjĂ€t puheet) neuvoa ja voimaa olevan sotiakses? mihinkĂ€ sinĂ€ luotat, ettĂ€s olet minusta luopunut?Đ3‚'  Niin sanoi Rabsake heille: sanokaat nyt Hiskialle: nĂ€in sanoo suuri kuningas, Assyrian kuningas: mikĂ€ on tĂ€mĂ€ turva, johon sinĂ€ luotat?Đ2‚3  Ja kutsuivat kuninkaan; niin meni Eliakim Hilkian poika huoneenhaltia heidĂ€n tykönsĂ€ ulos, ja Sebna kirjoittaja, ja Joa Asaphin poika kansleri. YšśkĐ:ƒQ  Niin sanoi Eliakim Hilkian poika, ja Sebna ja Joa Rabsakelle: puhu palveliais kanssa Syrian kielellĂ€, sillĂ€ me ymmĂ€rrĂ€mme sen, ja Ă€lĂ€ puhu meidĂ€n kanssamme Juudan kielellĂ€, kansan kuullen, jotka muurin pÀÀllĂ€ ovat.-Đ9‚U  Eli luuletkos, ettĂ€ minĂ€ ilman \Herraa\ tĂ€hĂ€n paikkaan tullut olen, hĂ€vittĂ€mÀÀn tĂ€tĂ€? \Herra\ on minulle sanonut: mene tĂ€tĂ€ maata vastaan ja hukuta se.-Đ8‚U  Kuinka siis sinĂ€ taidat ajaa takaperin yhden pÀÀmiehen herrani vĂ€himmistĂ€ palvelioista? Mutta sinĂ€ luotat Egyptin pÀÀlle, vaunuin ja ratsasmiesten tĂ€hden.#Đ7‚A  Lyö siis nyt veto herrani Assyrian kuninkaan kanssa: minĂ€ annan sinulle kaksituhatta hevosta, jos sinĂ€ taidat antaa niitĂ€, jotka niillĂ€ ratsastavat. 4ÛBș4OĐ?ƒ  ÄlkÀÀt kuulko Hiskiaa; sillĂ€ nĂ€in sanoo Assyrian kuningas: sopikaat minun kanssani, ja tulkaat minun tyköni, niin joka mies on syövĂ€ viinapuustansa ja fikunapuustansa, ja juova kaivostansa,/Đ>‚Y  Ja Ă€lkÀÀn antako Hiskia teidĂ€n turvata \Herran\ pÀÀlle, sanoen: \Herra\ on totisesti pelastava meitĂ€, ja ei tĂ€mĂ€ kaupunki anneta Assyrian kuninkaan kĂ€siin.Đ=‚  NĂ€in sanoo kuningas: Ă€lkÀÀ antako Hiskian pettÀÀ teitĂ€nne; sillĂ€ ei hĂ€n voi vapahtaa teitĂ€ hĂ€nen kĂ€sistĂ€nsĂ€.Đ<‚%  Niin seisoi Rabsake ja huusi korkealla ÀÀnellĂ€ Juudan kielellĂ€, puhui ja sanoi: kuulkaat suuren kuninkaan, Assyrian kuninkaan ÀÀntĂ€!‚!Đ;„=  Mutta Rabsake sanoi heille: onko herrani lĂ€hettĂ€nyt minun sinun herras tykö eli sinun tykös, nĂ€itĂ€ sanoja puhumaan? eikö enemmin niiden miesten tykö, jotka muurin pÀÀllĂ€ istuvat, ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ syömĂ€n omaa lokaansa ja juoman omaa vettĂ€nsĂ€ teidĂ€n kanssanne? ™ÊiÒ"™ĐD‚ $ Ja kansa vaikeni ja ei hĂ€ntĂ€ mitĂ€kÀÀn vastannut: sillĂ€ kuningas oli kĂ€skenyt ja sanonut: Ă€lkÀÀt hĂ€ntĂ€ vastatko.,ĐC‚S # Kussa on joku kaikkein niiden maakuntain jumalain seassa, joka maansa on pelastanut minun kĂ€destĂ€ni, ettĂ€ \Herra\ nyt pelastaisi Jerusalemin minun kĂ€destĂ€ni?ĐB‚! " Kussa ovat Hematin ja Arpadin jumalat? kussa ovat Sepharvaimin, Henan ja Ivvan jumalat? ovatko he Samarian pelastaneet minun kĂ€sistĂ€ni?^ĐA7 ! Ovatko myös pakanain jumalat pelastaneet kukin maansa Assyrian kuninkaan kĂ€sistĂ€?‚2Đ@„_  Siihen asti minĂ€ tulen ja vien teitĂ€ siihen maahan, joka teidĂ€n maanne kaltainen on, jossa jyviĂ€, viinaa, leipÀÀ, viinamĂ€kiĂ€, öljypuita, öljyĂ€ ja hunajaa on, niin te elĂ€tte ja ette kuole. ÄlkÀÀt kuulko Hiskiaa, sillĂ€ hĂ€n pettÀÀ teitĂ€, kuin hĂ€n sanoo: \Herra\ pelastaa meitĂ€. ?Çd‚EĐI…  Jospa \Herra\ sinun Jumalas kuulis kaikki Rabsaken sanat, jonka hĂ€nen herransa Assyrian kuningas on lĂ€hettĂ€nyt tĂ€nne pilkkaamaan elĂ€vÀÀ Jumalaa, ettĂ€ hĂ€n nuhtelis hĂ€ntĂ€ niiden sanain tĂ€hden, jotka \Herra\ sinun Jumalas kuullut on: niin korota sinun rukoukses niiden edestĂ€, jotka vielĂ€ jÀÀneet ovat;7ĐH‚i  Ja he sanoivat hĂ€nelle: nĂ€in sanoo Hiskia: tĂ€mĂ€ on vaivan, toran ja hĂ€vĂ€istyksen pĂ€ivĂ€; sillĂ€ lapset ovat tulleet synnyttĂ€miselle, mutta ei ole voimaa synnyttÀÀ.$ĐG‚C  Ja hĂ€n lĂ€hetti Eliakimin huoneenhaltian ja Sebnan kirjoittajan vanhimpain pappien kanssa, puetettuina sĂ€keillĂ€, prophetan Jesaian Amotsin pojan tykö.uĐF g  Kuin kuningas Hiskia sen kuuli, repĂ€isi hĂ€n vaatteensa ja puki sĂ€kin yllensĂ€ ja meni \Herran\ huoneesen.=ĐE‚u % Niin tuli Eliakim Hilkian poika huoneenhaltia, ja Sebna kirjoittaja, ja Joa Asaphin poika kansleri Hiskian tykö revĂ€istyillĂ€ vaatteilla, ja ilmoittivat hĂ€nelle Rabsaken sanat. ŸÜ2šÓ:ĐO‚o  Puhukaat nĂ€in Hiskialle Juudan kuninkaalle, sanoen: Ă€lĂ€ anna Jumalas, jonka pÀÀlle sinĂ€ luotat, vietellĂ€ sinuas ja sanot: ei Jerusalem anneta Assyrian kuninkaan kĂ€teen.CĐNƒ  Ja kuin hĂ€n sai kuulla Tirhakasta Ethiopian kuninkaasta sanottavan: katso, hĂ€n on mennyt sotimaan sinua vastaan; niin hĂ€n palasi, ja lĂ€hetti sanan Hiskialle ja antoi hĂ€nelle sanoa:ĐM‚#  Ja kuin Rabsake palasi, löysi hĂ€n Assyrian kuninkaan sotimasta Libnaa vastaan; sillĂ€ hĂ€n oli kuullut hĂ€nen menneeksi Lakiksesta pois.&ĐL‚G  Katso, minĂ€ annan hĂ€nelle hengen, ettĂ€ hĂ€n saa kuulla sanoman, ja palajaa omalle maallensa; ja minĂ€ annan hĂ€nen kaatua miekalla omassa maakunnassansa.^ĐKƒ7  Sanoi Jesaia heille: nĂ€in sanokaat teidĂ€n herrallenne: nĂ€in sanoo \Herra\: Ă€lĂ€ mitÀÀn peljĂ€sty niiden sanain tĂ€hden, jotka sinĂ€ kuullut olet, joilla Assyrian kuninkaan palveliat minua hĂ€vĂ€isseet ovat.?ĐJ{  Kuin kuningas Hiskian palveliat tulivat Jesaian tykö, PkłIžôP ĐU‚;  \Herra\, kallista korvas ja kuule, avaa \Herra\ silmĂ€s ja nĂ€e, ja kuule Sanheribin sanat, joka tĂ€nne on lĂ€hettĂ€nyt pilkkaamaan elĂ€vÀÀ Jumalaa!@ĐT‚{  Ja rukoili \Herran\ edessĂ€ ja sanoi: \Herra\ Israelin Jumala, joka istut Kerubimin pÀÀllĂ€, sinĂ€ olet ainoa Jumala kaikissa maan valtakunnissa, sinĂ€ olet tehnyt taivaan ja maan. ĐS‚  Kuin Hiskia oli ottanut kirjan sanansaattajilta ja lukenut sen, meni hĂ€n \Herran\ huoneesen, ja Hiskia levitti sen \Herran\ eteen,gĐRI  Kussa on Hematin kuningas, Arpadin kuningas, Sepharvaimin, Henan ja Ivvan kaupungin kuningas?4ĐQ‚c  Ovatko myös pakanain jumalat pelastaneet heidĂ€t, jotka minun isĂ€ni hukuttaneet ovat, Gosanin, Haranin, niin myös Resephin ja Edenin lapset, jotka Telassarissa olivat?ĐP‚  Katso, sinĂ€ olet kuullut, mitĂ€ Assyrian kuninkaat tehneet ovat kaikille maakunnille, ja hukuttaneet heitĂ€: ja sinĂ€ pelastettaisiin? š“ê<gš;ĐZ‚q  NĂ€mĂ€t ovat ne, mitkĂ€ \Herra\ hĂ€ntĂ€ vastaan puhunut on: neitsy Zionin tytĂ€r katsoo sinun ylön ja pilkkaa sinua, Jerusalemin tytĂ€r vÀÀntelee pÀÀtĂ€nsĂ€ sinun jĂ€lkees.QĐYƒ  Niin lĂ€hetti Jesaia Amotsin poika Hiskian tykö ja antoi hĂ€nelle sanoa: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: minĂ€ olen kuullut, mitĂ€s minulta rukoillut olet Sanheribin Assyrian kuninkaan tĂ€hden.*ĐX‚O  Mutta nyt sinĂ€, \Herra\ meidĂ€n Jumalamme, auta meitĂ€ hĂ€nen kĂ€destĂ€nsĂ€: ettĂ€ kaikki maan valtakunnat tietĂ€isivĂ€t sinun, \Herra\, olevan ainoan Jumalan.%ĐW‚E  Ja ovat heittĂ€neet heidĂ€n jumalansa tuleen; sillĂ€ ei ne olleet jumalia, mutta ihmisten kĂ€tten teot, puut ja kivet, sentĂ€hden ovat he ne hĂ€vittĂ€neet.jĐVO  Se on tosi, \Herra\, ettĂ€ Assyrian kuninkaat ovat hĂ€vittĂ€neet pakanat ja heidĂ€n maakuntansa, Țh7·ȚUĐ^ƒ%  Etkös ole kaukaa kuullut minun nĂ€itĂ€ tehneeksi, ja jo aikaa ennen nĂ€itĂ€ valmistaneeksi? Nyt olen minĂ€ sen antanut tapahtua, ettĂ€ vahvat kaupungit pitĂ€is kukistettaman hĂ€vinneeksi kiviroukkioksi,}Đ]u  MinĂ€ olen kaivanut ja juonut muukalaiset vedet, ja olen kuivannut kaikki piiritetyt ojat minun jalkapöydĂ€llĂ€ni.‚-Đ\„U  SinĂ€ olet sanansaattajais kautta hĂ€vĂ€issyt Herraa ja sanonut: minĂ€ olen noussut vuoren kukkuloille vaunuini paljoudella, Libanonin sivulle: minĂ€ tahdon hakata maahan hĂ€nen korkiat sedripuunsa ja valitut honkansa, ja mennĂ€ hĂ€nen viimeiseen majaansa, hĂ€nen ihanan vainionsa metsÀÀn.Đ[‚#  KetĂ€s olet pilkannut ja hĂ€vĂ€issyt? ketĂ€ vastaan sinĂ€ olet korottanut ÀÀnes? SinĂ€ olet nostanut silmĂ€s pyhÀÀ vastaan Israelissa. .ĄÊ°.Đcy  Ja joka Juudan huoneesta pÀÀssyt ja jÀÀnyt on, pitÀÀ vielĂ€ nyt alta juurtuman ja ylhÀÀltĂ€ hedelmöitsemĂ€n.‚Đb„'  Ja tĂ€mĂ€ pitÀÀ oleman sinulle merkiksi: syö tĂ€llĂ€ ajastajalla sitĂ€, mikĂ€ kasvanut on, toisella ajastajalla sitĂ€, mikĂ€ itsestĂ€nsĂ€ kasvaa; mutta kolmannella ajastajalla kylvĂ€kÀÀt ja leikatkaat, ja istuttakaat viinamĂ€kiĂ€, syökÀÀt heidĂ€n hedelmĂ€nsĂ€.SĐaƒ!  EttĂ€s kiukuitset minua vastaan ja sinun ylpeytes on tullut minun korvilleni, panen minĂ€ renkaani sinun sieraimiis ja suitseni suuhus, ja johdatan sinun sitĂ€ tietĂ€ myöten takaperin, jotas tulitkin.nĐ`W  MinĂ€ tiedĂ€n sinun asumasias, sinun ulos- ja sisĂ€llekĂ€ymises, ja ettĂ€s kiukuitset minua vastaan.jĐ_ƒO  Ja ne, jotka siinĂ€ asuvat, pitĂ€is tuleman heikoksi, peljĂ€stymĂ€n, hĂ€peemĂ€n ja tuleman niinkuin ruoho kedolla, ja niinkuin viheriĂ€inen ruohon korsi katon pÀÀllĂ€, ja niinkuin kuivettu oras ennen kuin se oljeksi tulee. 0fvéu„0QĐi $ Ja Sanherib Assyrian kuningas meni matkaansa, palasi ja oli NinivessĂ€.mĐhƒU # Niin tapahtui sinĂ€ yönĂ€, ettĂ€ \Herran\ enkeli meni ja tappoi Assyrian leirissĂ€ sata kahdeksankymmentĂ€ ja viisituhatta miestĂ€. Ja kuin he silloin varhain huomeneltain nousivat, katso, ne kaikki olivat kuolleitten ruumiit.qĐg] " Ja minĂ€ varjelen tĂ€mĂ€n kaupungin ja pelastan sen minun tĂ€hteni ja Davidin minun palveliani tĂ€hden. Đf‚ ! Mutta hĂ€nen pitÀÀ sitĂ€ tietĂ€ palajaman, jota hĂ€n tullut on, ja ei pidĂ€ hĂ€nen tĂ€hĂ€n kaupunkiin tuleman, sanoo \Herra\.lĐeƒS  SentĂ€hden sanoo \Herra\ Assyrian kuninkaasta nĂ€in: ei hĂ€nen pidĂ€ tuleman tĂ€hĂ€n kaupunkiin, eikĂ€ yhtÀÀn nuolta sinne ampuman, ei myös yhtÀÀn kilpeĂ€ tuoman sen eteen, ja ei yhtÀÀn vallia rakentaman sen ympĂ€rille;Đd‚'  SillĂ€ jÀÀneet pitÀÀ kĂ€ymĂ€n Jerusalemista ulos, ja Zionin vuorelta ne, jotka pÀÀsseet ovat. \Herran\ Zebaotin kiivaus tekee nĂ€itĂ€. ÁFń<ÁxĐnk  Mutta kuin Jesaia ei ollut vielĂ€ puoli kaupunkiin kĂ€ynyt ulos, tuli \Herran\ sana hĂ€nen tykönsĂ€ ja sanoi:1Đm‚]  Oi, \Herra\! muista ettĂ€ minĂ€ olen uskollisesti ja vaalla sydĂ€mellĂ€ vaeltanut sinun edessĂ€s ja tehnyt, mikĂ€ sinulle otollinen ollut on! Ja Hiskia itki hartaasti.RĐl  Mutta hĂ€n kÀÀnsi kasvonsa seinĂ€n puoleen, rukoili \Herraa\ ja sanoi:OĐk ƒ  Silloin sairasti Hiskia kuolemallansa, ja propheta Jesaia Amotsin poika tuli hĂ€nen tykönsĂ€ ja sanoi hĂ€nelle: nĂ€in sanoo \Herra\: toimita talos, sillĂ€ sinun pitÀÀ nyt kuoleman ja ei elĂ€mĂ€n.cĐjƒA % Ja kuin hĂ€n rukoili Nisrokin jumalansa huoneessa, niin hĂ€nen poikansa Adramelek ja Saretser tappoivat hĂ€nen miekalla ja pakenivat Araratin maakuntaan: ja hĂ€nen poikansa Assarhaddon tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.  đ Œç CĐsƒ  Jesaia sanoi: sinĂ€ saat tĂ€mĂ€n merkin \Herralta\, ettĂ€ \Herra\ tekee mitĂ€ hĂ€n sanonut on. PitÀÀkö varjon kĂ€ymĂ€n kymmenen piirtoa edeskĂ€sin, taikka kymmenen piirtoa takaperin?!Đr‚=  Hiskia sanoi Jesaialle: mikĂ€ merkki siihen on, ettĂ€ \Herra\ minun parantaa, ja ettĂ€ minun pitÀÀ menemĂ€n kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ \Herran\ huoneesen?|Đqs  Ja Jesaia sanoi: tuokaat minulle fikunarypĂ€le. Ja he toivat ja panivat paisuman pÀÀlle, ja hĂ€n tuli terveeksi.aĐpƒ=  Ja minĂ€ lisÀÀn sinun ikÀÀs viisitoistakymmentĂ€ ajastaikaa, ja vapahdan sinun ja tĂ€mĂ€n kaupungin Assyrian kuninkaan kĂ€destĂ€, ja varjelen tĂ€mĂ€n kaupungin minun tĂ€hteni ja minun palveliani Davidin tĂ€hden.‚ Đo„  Palaja ja sano Hiskialle, kansani pÀÀmiehelle: nĂ€in sanoo \Herra\ sinun isĂ€s Davidin Jumala: minĂ€ olen kuullut sinun rukoukses ja nĂ€hnyt sinun kyyneles: katso, minĂ€ parannan sinun: kolmantena pĂ€ivĂ€nĂ€ pitÀÀ sinun menemĂ€n ylös \Herran\ huoneesen. Hóóț *5@KValw‚—ą­žĂÎÙäïú&1<GR]hr}ˆ“ž©ŽżÊŐàëö "-8CNYdoz…›Š±șÄÎŰâìöșÄÎŰâìö   (Ć  (Æ  (Ç  (È  (É  (Ê   (Ć  (Æ  (Ç  (È  (É  (Ê  (Ë  (Ì   (Í  !(Î  "(Ï  #(Đ  $(Ń  %(Ò   (Ó  (Ô  (Ő  (Ö  (Ś  (Ű  (Ù  (Ú   (Û   (Ü   (Ę   (Ț   (ß  (à  (á  (â  (ă  (ä  (ć  (æ   (ç  (è  (é  (ê  (ë  (ì  (í  (î   (ï   (đ   (ń   (ò   (ó  (ô  (ő  (ö  (ś  (ű  (ù  (ú  (û  (ü  (ę  (ț  (ÿ  )  )  )  )  )  )   )   )   )   )   )   )   ) 6nÛ96UĐxƒ%  Niin tuli propheta Jesaia kuningas Hiskian tykö ja sanoi hĂ€nelle: mitĂ€ nĂ€mĂ€t miehet ovat sanoneet, ja kusta he ovat tulleet sinun tykös? Hiskia sanoi: he ovat tulleet kaukaiselta maalta, Babelista.‚&Đw„G  Ja Hiskia kuuli heitĂ€, ja osoitti heille koko tavarahuoneensa, hopian, kullan, kalliit yrtit, ja parhaan öljyn, ja koko asehuoneensa ja kaikki, mitĂ€ hĂ€nen tavaroissansa oli. Ja ei mitÀÀn ollut hĂ€nen huoneessansa ja kaikessa hĂ€nen vallassansa, jota ei Hiskia heille osoittanut.Đv‚7  Silloin lĂ€hetti Berodak Baladan Baladanin poika Babelin kuningas kirjoituksen ja lahjoja Hiskialle; sillĂ€ hĂ€n oli kuullut Hiskian sairastuneeksi.Đu‚  Niin rukoili Jesaia \Herraa\, ja hĂ€n veti varjon kymmenen piirtoa takaperin, jotka hĂ€n oli kĂ€ynyt edeskĂ€sin Ahaksen sĂ€jĂ€rissĂ€.Đt‚  Ja Hiskia sanoi: se on keviĂ€, ettĂ€ varjo kĂ€y edeskĂ€sin kymmenen piirtoa: ei, mutta ettĂ€ hĂ€n kĂ€vis kymmenen piirtoa takaperin. /ń*źț_Đ~ƒ9  MitĂ€ enempi sanomista on Hiskiasta, ja hĂ€nen voimastansa, ja mitĂ€ hĂ€n tehnyt on, ja vesilammikosta ja kanavista, joilla hĂ€n vedet johdatti kaupunkiin: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?,Đ}‚S  Hiskia sanoi Jesaialle: \Herran\ sana on hyvĂ€, jonkas puhunut olet; ja sanoi vielĂ€: eikö se niin ole? kuitenkin ettĂ€ rauha ja uskollisuus minun aikanani olis.yĐ|m  Ja myös lapset, jotka sinusta tulevat, jotkas siitĂ€t, otetaan kamaripalvelioiksi Babelin kuninkaan huoneesen.CĐ{ƒ  Katso, aika tulee, ettĂ€ kaikki sinun huoneestas ja kaikki, mitĂ€ sinun esi-isĂ€s koonneet ovat tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti, viedÀÀn pois Babeliin, ja ei jĂ€tetĂ€ mitÀÀn, sanoo \Herra\.;Đzs  Niin sanoi Jesaia Hiskialle: kuule \Herran\ sanaa:MĐyƒ  HĂ€n sanoi: mitĂ€ he ovat nĂ€hneet sinun huoneessas? Hiskia sanoi: he ovat nĂ€hneet kaikki, mitĂ€ minun huoneessani on, ja ei ole mitÀÀn minun tavaroissani, jota en minĂ€ heille osoittanut ole. ~•ȚUhë~jсO  Ja hĂ€n rakensi koko taivaalliselle sotajoukolle alttarit molempiin pihoihin \Herran\ huoneesen,zсo  Ja rakensi myös alttarit \Herran\ huoneesen, josta \Herra\ sanonut oli: minĂ€ asetan minun nimeni Jerusalemiin.iŃƒM  HĂ€n rakensi korkeudet jĂ€lleen, jotka hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Hiskia kukistanut oli, ja nosti Baalin alttarin, ja teki metsistön, niinkuin Ahab Israelin kuningas tehnyt oli, ja kumarsi koko taivaan sotajoukkoa, ja palveli niitĂ€,Ń‚  Ja hĂ€n teki pahaa \Herran\ edessĂ€, pakanain kauhistusten jĂ€lkeen, jotka \Herra\ Israelin lasten edestĂ€ oli ajanut pois.3Ń ‚c  Manasse oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi viisi ajastaikaa kuudettakymmentĂ€ Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Hephtsiba.hЁK  Ja Hiskia nukkui isĂ€insĂ€ kanssa; ja Manasse hĂ€nen poikansa tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa. &?)q&HŃ   Silloin puhui \Herra\ palveliainsa prophetain kautta ja sanoi:*Ń‚O  Mutta ei he totelleet sitĂ€, vaan Manasse vietteli heitĂ€, niin ettĂ€ he tekivĂ€t pahemmin kuin pakanat, jotka \Herra\ Israelin lasten edestĂ€ hĂ€vittĂ€nyt oli.‚Ń„  Ja en liikuta enÀÀ Israelin jalkoja siitĂ€ maasta, jonka minĂ€ heidĂ€n isillensĂ€ antanut olen, jos he ainoastaan pitĂ€vĂ€t ja tekevĂ€t kaikki, mitĂ€ minĂ€ heille kĂ€skenyt olen, ja kaiken sen lain, minkĂ€ minun palveliani Moses heille kĂ€skenyt oli.‚Ń„  HĂ€n pani myös metsistöjumalan, jonka hĂ€n tehnyt oli, huoneesen, josta \Herra\ Davidille ja hĂ€nen pojallensa Salomolle sanonut oli: tĂ€hĂ€n huoneesen ja Jerusalemiin, jonka minĂ€ valinnut olen kaikista Israelin sukukunnista, panen minĂ€ nimeni ijankaikkisesti,=Ń‚u  Ja kĂ€ytti poikansa tulessa, ja otti vaarin lintuin lauluista ja merkeistĂ€, ja piti noitia ja merkkein sanojia, ja teki paljon pahaa \Herran\ edessĂ€, jolla hĂ€n hĂ€nen vihoitti. Ä?|ā4Ń ‚c  Ja minĂ€ hylkÀÀn jÀÀneet minun perimisestĂ€ni ja annan heidĂ€t vihamiestensĂ€ kĂ€siin, ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ oleman kaikille vihollisillensa saaliiksi ja ryöstöksi:?Ń ‚y  Ja minĂ€ vedĂ€n Samarian mittanuoran Jerusalemin ylitse, ja Ahabin huoneen painomitan, ja virutan Jerusalemin niinkuin astiat virutetaan: ne virutetaan ja kÀÀnnetÀÀn kumollensa.>Ń ‚w  SentĂ€hden sanoo \Herra\ Israelin Jumala nĂ€in: katso, minĂ€ saatan vahingon Juudan ja Jerusalemin pÀÀlle, ettĂ€ kuka ikĂ€nĂ€ sen kuulee, pitÀÀ hĂ€nen molemmat korvansa soiman.{Ń ƒq  EttĂ€ Manasse Juudan kuningas on nĂ€mĂ€t kauhistukset tehnyt, jotka pahemmat ovat kuin kaikki ne kauhistukset, joita Amorilaiset tehneet ovat, jotka hĂ€nen edellĂ€nsĂ€ olivat, ja on myös saattanut Juudan syntiĂ€ tekemÀÀn epĂ€jumalillansa; )=P™ï)BŃ‚  Kahden ajastaikainen kolmattakymmentĂ€ oli Amon tullessansa Juudan kuninkaaksi, ja hallitsi kaksi ajastakaa Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Mesulemet Hatsurin tytĂ€r Jotbasta.&Ń‚G  Ja Manasse nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja haudattiin huoneensa yrttitarhaan, joka oli Ussan yrttitarha; ja hĂ€nen poikansa Amon tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.3Ń‚a  MitĂ€ enempi Manassesta sanomista on ja kaikista, mitĂ€ hĂ€n tehnyt on, ja niistĂ€ synneistĂ€, jotka hĂ€n teki: eikö ne ole kirjoitetut Juudan kuningasten aikakirjassa?iŃƒM  Ja Manasse vuodatti myös paljon viatointa verta, siihen asti ettĂ€ Jerusalem sieltĂ€ ja tÀÀltĂ€ tĂ€ynnĂ€ oli, ilman niitĂ€ syntejĂ€, joilla hĂ€n Juudan saatti syntiĂ€ tekemÀÀn, ettĂ€ he tekivĂ€t pahaa \Herran\ edessĂ€.?Ń‚y  EttĂ€ he tekivĂ€t sitĂ€, mikĂ€ paha oli minun silmĂ€ini edessĂ€, ja ovat minun vihoittaneet siitĂ€ pĂ€ivĂ€stĂ€, jona heidĂ€n isĂ€nsĂ€ lĂ€ksivĂ€t EgyptistĂ€, tĂ€hĂ€n pĂ€ivÀÀn asti. “”ì”(t“{сq  Ja hĂ€n haudattiin omaan hautaansa Ussan yrttitarhassa, ja hĂ€nen poikansa Josia tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.`с;  MitĂ€ Amon enempi tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?0Ń‚[  Mutta maakunnan kansa löi kaikki ne kuoliaaksi, jotka olivat liiton tehneet kuningas Amonia vastaan, ja kansa teki Josian hĂ€nen poikansa kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.iсM  Ja Amonin palveliat tekivĂ€t liiton hĂ€ntĂ€ vastaan ja tappoivat kuninkaan omassa huoneessansa.Uс%  Ja luopui \Herrasta\ isĂ€insĂ€ Jumalasta, ja ei vaeltanut \Herran\ tiellĂ€.$Ń‚C  Ja hĂ€n vaelsi kaikkia niitĂ€ teitĂ€, joita hĂ€nen isĂ€nsĂ€ vaeltanut oli, ja palveli epĂ€jumalia, joita hĂ€nen isĂ€nsĂ€ palvellut oli, ja kumarsi niitĂ€,iсM  Ja hĂ€n teki sitĂ€, mikĂ€ \Herralle\ ei kelvannut, niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Manasse tehnyt oli. q>–ćGqRŃƒ  EttĂ€ ne annettaisiin teettĂ€jille, jotka \Herran\ huoneesen asetetut ovat, ja he antaisivat työvĂ€elle, jotka työtĂ€ tekevĂ€t \Herran\ huoneessa ja parantavat mitĂ€ [Herran] huoneessa rauvennut on,Ń‚/  Mene ylimmĂ€isen papin Hilkian tykö, ja anna hĂ€nen lukea se raha, mikĂ€ \Herran\ huoneesen tuotu on, jonka ovenvartiat kansalta koonneet ovat,-Ń‚U  Mutta kuningas Josian kahdeksantena vuonna toistakymmentĂ€, lĂ€hetti kuningas Saphanin Atsalian pojan Mesullamin pojan, kirjoittajansa, \Herran\ huoneesen, sanoen:$Ń‚C  Ja hĂ€n teki sitĂ€, mikĂ€ \Herran\ edessĂ€ oli kelvollinen, ja vaelsi kaikella isĂ€nsĂ€ Davidin tiellĂ€, ja ei poikennut oikialle eli vasemmalle puolelle.>Ń ‚y  Josia oli kahdeksan ajastaikainen tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yhden ajastajan neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Jedida Adajan tytĂ€r Botskatista. F|Ä’FIŃ$  Kuin kuningas kuuli lakikirjan sanat, repĂ€isi hĂ€n vaatteensa.Ń#‚  Ja Saphan kirjoittaja ilmoitti kuninkaalle ja sanoi: Hilkia pappi antoi minulle kirjan; ja Saphan luki sen kuninkaan edessĂ€.wŃ"ƒi  Ja Saphan kirjoittaja tuli kuninkaan tykö, ja ilmoitti kuninkaalle asian ja sanoi: sinun palvelias ovat koonneet ne rahat, jotka [Herran] huoneessa löydetyt ovat, ja ovat ne jakaneet työvĂ€elle, jotka asetetut ovat \Herran\ huoneesen.(Ń!‚K  Ja ylimmĂ€inen pappi Hilkia sanoi Saphanille kirjoittajalle: minĂ€ löysin lakikirjan \Herran\ huoneesta; ja Hilkia antoi kirjan Saphanille, ja hĂ€n luki sen.4Ń ‚c  Vaan ei kuitenkaan yhtÀÀn lukua pidĂ€ heiltĂ€ vaadittaman niistĂ€ rahoista, jotka heidĂ€n kĂ€siinsĂ€ ovat annetut; vaan heidĂ€n pitÀÀ uskollisesti niitĂ€ toimittaman.Ń{  Sepille, rakentajille, muuraajille ja niille, jotka hirsiĂ€ ja vuoltuja kiviĂ€ ostaman pitÀÀ, huoneen parannukseksi; oYëÿo Ń(‚  Mutta hĂ€n sanoi heille: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala: sanokaat sille miehelle, joka teidĂ€t minun tyköni lĂ€hettĂ€nyt on:hŃ'ƒK  Niin meni pappi Hilkia, Ahikam, Akbor, Saphan ja Asaja naisprophetan Huldan tykö, Sallumin Tikuan pojan emĂ€nnĂ€n, Harhamin pojan, vaatetten vartian (ja hĂ€n asui Jerusalemissa toisella puolella); ja he puhuivat hĂ€nelle.‚jŃ&…O  MenkÀÀt ja kysykÀÀt \Herralta\ minun puolestani, kansan ja koko Juudan puolesta, tĂ€mĂ€n kirjan sanoista, joka löydetty on; sillĂ€ se on suuri \Herran\ viha, joka meidĂ€n pÀÀllemme syttynyt on, ettei meidĂ€n isĂ€mme ole kuuliaiset olleet tĂ€mĂ€n kirjan sanoille, ettĂ€ he olisivat tehneet niitĂ€ kaikkia, mitkĂ€ siinĂ€ meille kirjoitetut olivat.#Ń%‚A  Ja kuningas kĂ€ski pappi Hilkiaa, ja Ahikamia Saphanin poikaa, ja Aboria Mikajan poijaa, ja Saphania kirjoittajaa, ja Asajaa kuninkaan palveliaa, sanoen: p_ŽÄp‚PŃ,…  EttĂ€ sinun sydĂ€mes on pehminnyt ja olet sinus nöyryyttĂ€nyt \Herran\ edessĂ€, koskas kuulit, mitĂ€ minĂ€ sanoin tĂ€tĂ€ siaa ja hĂ€nen asuvaisiansa vastaan, ettĂ€ heidĂ€n pitÀÀ tuleman hĂ€vitetyksi ja kiroukseksi, ja olet repinyt vaattees, ja olet itkenyt minun edessĂ€ni: niin olen minĂ€ myös kuullut sen, sanoo \Herra\.FŃ+ƒ  Mutta Juudan kuninkaalle, joka teidĂ€t lĂ€hettĂ€nyt on kysymÀÀn \Herralta\, pitÀÀ teidĂ€n nĂ€in sanoman: nĂ€in sanoo \Herra\ Israelin Jumala niistĂ€ sanoista, joita sinĂ€ kuullut olet:MŃ*ƒ  EttĂ€ he ovat luopuneet minusta ja suitsuttaneet vieraille jumalille, vihoittain minua kaikilla kĂ€ttensĂ€ töillĂ€, sentĂ€hden syttyy minun vihani tĂ€tĂ€ siaa vastaan, ja ei pidĂ€ sammutettaman.Ń)‚5  NĂ€in sanoo \Herra\: katso, minĂ€ saatan onnettomuuden tĂ€hĂ€n siaan ja hĂ€nen asuvaisillensa, kaikki lain sanat, jotka Juudan kuningas lukenut on: Ź“‚}Ń0…u  Ja kuningas seisoi yhden patsaan tykönĂ€, ja teki liiton \Herran\ edessĂ€, ettĂ€ heidĂ€n piti vaeltaman \Herran\ jĂ€lkeen ja pitĂ€mĂ€n hĂ€nen kĂ€skynsĂ€, todistuksensa ja sÀÀtynsĂ€, kaikesta sydĂ€mestĂ€nsĂ€ ja kaikesta sielustansa, ettĂ€ heidĂ€n piti pitĂ€mĂ€n nĂ€mĂ€t liiton sanat, jotka kirjoitetut olivat tĂ€ssĂ€ kirjassa. Ja kaikki kansa mielistyi siihen liittoon.‚Ń/„%  Ja kuningas meni ylös \Herran\ huoneesen ja kaikki Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset hĂ€nen kanssansa, papit ja prophetat, ja kaikki kansa, pienet ja suuret; ja luettiin heidĂ€n korvainsa kuullen kaikki liittokirjan sanat, joka \Herran\ huoneesta löydetty oli.kŃ. S  Ja kuningas lĂ€hetti, ja kaikki vanhimmat Juudasta ja Jerusalemista kokoontuivat hĂ€nen tykönsĂ€.bŃ-ƒ?  SentĂ€hden, katso, kokoon minĂ€ sinua isĂ€is tykö, ettĂ€s kootaan rauhassa hautaas, ettei sinun silmĂ€s nĂ€kisi kaikkea sitĂ€ onnettomuutta, jonka minĂ€ tĂ€lle sialle saatan. Ja he sanoivat sen kuninkaalle jĂ€lleen.of#flrx~„Š–œąšźŽșÀÆÌÒŰȚäêđöü &,28>DJPV\bhntz€†Œ’˜ž€Ș°¶ŒÂÈÎÔÚàæìòűț "(.4:@FLRX^djpv|‚ˆŽ”š ŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôúŠŹČžŸÄÊĐÖÜâèîôú©ÏLȘÏQ«ÏWŹÏ]­ÏcŻÏh°Ïl±ÏqČÏułÏ{ŽĐ”жР·ĐžĐ©ÏLȘÏQ«ÏWŹÏ]­ÏcŻÏh°Ïl±ÏqČÏułÏ{ŽĐ”жР·ĐžĐčĐșĐ»Đ#ŒĐ(œĐ-żĐ1ÀĐ6ÁĐ:ÂĐ?ĂĐDÄĐIĆĐOÆĐUÇĐZÈĐ^ÉĐcÊĐiËĐnÌĐsÎĐxÏĐ~ĐŃŃŃ ÒŃ ÓŃÔŃŐŃÖŃ$ŚŃ(ŰŃ,ÙŃ0ÛŃ4ÜŃ8ĘŃ<ßŃ@àŃEáŃIâŃNăŃSäŃXćŃ^æŃcçŃièŃnéŃuêŃzëŃ~ìÒîÒïÒ#đÒ.ńÒ5òÒ>óÒKôÒSöÒ^śÒkűÒrùÒ|úÓûÓüÓțÓ!ÿÓ*Ó1Ó6Ó=ÓEÓJÓPÓ^Ói Ós Ó~ Ô Ô  ÔÔÔ"Ô(Ô/Ô7Ô@ÔLÔWÔgÔoÔwÔ~ŐŐ ŐŐ Ő"!Ő("Ő. ? Œœ?{Ń4q  Ja kukisti huorain huoneet, jotka olivat \Herran\ huoneen tykönĂ€, joissa vaimot kutoivat huoneita metsistölle.KŃ3ƒ  Ja antoi viedĂ€ Astarotin \Herran\ huoneesta, ulos Jerusalemista, Kidronin ojan tykö, ja poltti sen Kidronin ojan tykönĂ€, ja musersi sen tuhaksi, ja heitti sen tuhan kansan lasten hautoihin,‚Ń2„  Ja hĂ€n otti epĂ€jumalain papit pois, jotka Juudan kuninkaat asettaneet olivat suitsuttamaan korkeuksissa Juudan kaupungeissa ja ympĂ€ri Jerusalemia, ja ne jotka suitsuttivat Baalille, auringolle ja kuulle ja planeteille, ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle,‚\Ń1…3  Ja kuningas kĂ€ski Hilkiaa ylimmĂ€istĂ€ pappia, ja pappeja toisesta vuorosta, ja ovenvartioita, ottaa \Herran\ temppelistĂ€ kaikkinaiset kalut, jotka Baalille, metsistölle ja kaikelle taivaalliselle sotajoukolle tehdyt olivat; ja hĂ€n poltti ne ulkona Jerusalemin edessĂ€ Kidronin laaksossa, ja niitten tuhka kannettiin sieltĂ€ Beteliin. žÖ=ŁžgŃ8ƒI  Ja otti pois hevoset, jotka Juudan kuninkaat auringolle asettaneet olivat \Herran\ huoneen sisĂ€llekĂ€ymiseen, NetanMelekin kamaripalvelian majan tykönĂ€, joka oli esikaupungissa; ja auringon rattaat poltti hĂ€n tulessa,Ń7‚'  HĂ€n saastutti myös Tophetin, joka on Hinnomin lasten laaksossa, ettei yksikÀÀn kĂ€yttĂ€isi poikaansa ja tytĂ€rtĂ€nsĂ€ tulessa Molokille;Ń6‚%  Ei kuitenkaan korkeutten papit uhranneet koskaan \Herran\ alttarilla Jerusalemissa, vaan söivĂ€t kaltiaista leipÀÀ veljeinsĂ€ keskellĂ€.‚&Ń5„G  Ja hĂ€n kokosi kaikki papit Juudan kaupungeista ja saastutti korkeudet, joissa papit suitsuttivat, Gebasta Bersebaan asti. Ja hĂ€n kukisti porttein korkeudet, jotka olivat Josuan kaupungin pÀÀmiehen portin vajassa, joka oli vasemmalla puolella kaupungin porttia, sisĂ€lle mennessĂ€. –ìÈf–LŃ<ƒ  Niin myös Betelin alttarin, sen korkeuden, minkĂ€ Jerobeam Nebatin poika tehnyt oli, joka Israelin saatti syntiĂ€ tekemÀÀn; hĂ€n kukisti sen alttarin ja korkeuden, ja poltti myös metsistön._Ń;9  Ja sĂ€rki patsaat, ja hĂ€vitti metsistöt, ja tĂ€ytti heidĂ€n siansa ihmisten luilla,‚ Ń:„;  Ja ne korkeudet, jotka Jerusalemin edessĂ€ olivat, oikialla puolella Maskitin vuorta, jotka Salomo Israelin kuningas rakentanut oli Astarotille Zidonin kauhistukselle, ja Kamokselle Moabin kauhistukselle, ja Milkomille Ammonin lasten kauhistukselle, ne saastutti myös kuningas.‚Ń9„  Niin myös alttarit, jotka kattoin pÀÀllĂ€ Ahaksen salissa olivat, jotka Juudan kuninkaat tehneet olivat. Ja ne alttarit, jotka Manasse tehnyt oli kahdessa \Herran\ huoneen pihassa, sĂ€rki kuningas, ja pakeni sieltĂ€, ja heitti heidĂ€n tuhkansa Kidronin ojaan. Kőőÿ '1;EOYcmw‹•Ÿ©łœÇŃÛćïù !+5?IS]gq{…™Ł­·ÁÌŚâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőŸÉÔßêő      )   )   )   )   )   )     )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )   )!   )"   )#   )$   !)%   ")&   #)'   $)(   %))   &)*   ')+   (),   ))-   *).   +)/   ,)0   -)1   .)2   /)3   0)4   1)5   2)6   3)7   4)8   5)9   6):   );  )<  )=  )>  )?  )@  )A  )B   )C   )D   )E   )F   )G  )H  )I  )J  )K  )L  )M  )N  )O  )P  )Q  )R  )S  )T  )U  )V  )W  )X vüRvXŃ@ƒ+  Ja Josia pani myös kaikki korkeutten huoneet Samarian kaupungista pois, jotka Israelin kuninkaat tehneet olivat vihaa kehoittaaksensa, ja teki heidĂ€n kanssansa perĂ€ti niinkuin hĂ€n BetelissĂ€ tehnyt oli.AŃ?‚}  Ja hĂ€n sanoi: anna hĂ€nen maata, ja Ă€lkÀÀn yksikÀÀn liikuttako hĂ€nen luitansa. NĂ€in tulivat hĂ€nen luunsa vapahdetuksi sen prophetan luiden kanssa, joka Samariasta tullut oli.aŃ>ƒ=  Ja hĂ€n sanoi: mikĂ€ haudan merkki tĂ€mĂ€ on, jonka minĂ€ nĂ€en? Ja kaupungin kansa sanoi hĂ€nelle: se on sen Jumalan miehen hauta, joka Juudasta tuli ja huusi nĂ€itĂ€, joita sinĂ€ tehnyt olet alttarille BetelissĂ€.‚Ń=ƒ{  Ja Josia kÀÀnsi itsensĂ€ ja nĂ€ki ne haudat, jotka olivat vuorella, lĂ€hetti ja antoi ottaa luut haudoista, ja poltti ne alttarilla ja saastutti sen, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, jonka Jumalan mies huutanut oli, joka nĂ€mĂ€t niin ennen puhunut oli. tgɃt‚ ŃE„  Ja Josia perkasi kaikki noidat, merkkein tulkitsiat, kuvat ja epĂ€jumalat, ja kaikki kauhistukset, jotka nĂ€htiin Juudan maalla ja Jerusalemissa; ettĂ€ hĂ€n pitĂ€is lain sanat, jotka kirjassa kirjoitetut olivat, jonka pappi Hilkia löysi \Herran\ huoneesta.ŃD{  Mutta kahdeksantenatoistakymmenentenĂ€ kuningas Josian vuonna pidettiin tĂ€mĂ€ pÀÀsiĂ€inen \Herralle\ Jerusalemissa.>ŃC‚w  SillĂ€ ei yhtÀÀn pÀÀsiĂ€istĂ€ ollut niin pidetty kuin tĂ€mĂ€, tuomarien ajasta, jotka olivat tuominneet Israelia, ja kaikkein Israelin kuningasten ja Juudan kuningasten aikana.ŃB‚/  Ja kuningas kĂ€ski kaikkea kansaa ja sanoi: pitĂ€kÀÀt \Herralle\ Jumalallenne pÀÀsiĂ€istĂ€, niinkuin kirjoitettu on tĂ€mĂ€n liiton kirjassa,ŃA‚%  Ja hĂ€n tappoi kaikki korkeutten papit, jotka siellĂ€ olivat alttareilla, ja poltti ihmisten luut niiden pÀÀllĂ€, ja palasi Jerusalemiin. †á$† ŃI‚  MitĂ€ enempi Josiasta sanomista on, ja kaikista mitĂ€ hĂ€n tehnyt on: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?‚ ŃH„  Ja \Herra\ sanoi: minĂ€ heitĂ€n myös Juudan pois minun kasvoini edestĂ€, niinkuin minĂ€ Israelin heittĂ€nyt olen, ja hylkÀÀn tĂ€mĂ€n kaupungin, jonka minĂ€ valinnut olen, Jerusalemin, ja sen huoneen, josta minĂ€ puhunut olen: minun nimeni on oleva siellĂ€.9ŃG‚m  Ei kuitenkaan kÀÀntynyt \Herra\ vihansa suuresta julmuudesta, jolla hĂ€n Juudan pÀÀlle vihoitettu oli, kaikkein kehoitusten tĂ€hden, joilla Manasse hĂ€nen kehoittanut oli.‚ŃF„1  HĂ€nen vertaisensa ei ollut yksikÀÀn kuningas ennen hĂ€ntĂ€, joka niin kaikesta sydĂ€mestĂ€nsĂ€, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa itsensĂ€ kÀÀnsi \Herran\ tykö, kaiken Moseksen lain jĂ€lkeen; ja hĂ€nen jĂ€lkeensĂ€ ei tullut myöskÀÀn hĂ€nen kaltaistansa. <#]ÿ<?ŃN‚y ! Mutta Pharao Neko sitoi hĂ€nen kiinni Riblatissa Hamatin maalla, ettei hĂ€n hallitsisi Jerusalemissa, ja pani sakkoveron maan pÀÀlle, sata leiviskÀÀ hopiaa ja leiviskĂ€n kultaa.[ŃM1  Ja hĂ€n teki pahaa \Herran\ edessĂ€, niinkuin hĂ€nen esi-isĂ€nsĂ€ tehneet olivat.BŃL‚  Kolmen ajastajan vanha kolmattakymmentĂ€ oli Joahas, kuin hĂ€n tuli kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa. HĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Hamutal, Jeremian tytĂ€r Libnasta.sŃKƒa  Ja hĂ€nen palveliansa veivĂ€t hĂ€nen kuolleena pois Megiddosta, ja veivĂ€t hĂ€nen Jerusalemiin ja hautasivat hĂ€nen omaan hautaansa. Ja maan kansa otti Joahaksen Josian pojan, voitelivat ja tekivĂ€t hĂ€nen kuninkaaksi isĂ€nsĂ€ siaan.bŃJƒ?  HĂ€nen ajallansa matkusti Pharao Neko, Egyptin kuningas, Assyrian kuningasta vastaan Phratin virran tykö; mutta kuningas Josia meni hĂ€ntĂ€ vastaan, ja se tappoi hĂ€nen Megiddossa, sittekuin hĂ€n oli nĂ€hnyt hĂ€nen. Z75dZ)ŃS ‚O  HĂ€nen aikanansa nousi Nebukadnetsar Babelin kuningas; ja Jojakim tuli hĂ€nelle alamaiseksi kolmeksi vuodeksi; mutta hĂ€n kÀÀnsi itsensĂ€ ja erkani hĂ€nestĂ€.ZŃR/ % Ja hĂ€n teki pahaa \Herran\ edessĂ€, niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€kin tehneet olivat.MŃQƒ $ Viidenkolmattakymmenen ajastajan vanha oli Jojakim, kuin hĂ€n kuninkaaksi tuli, ja hallitsi yksitoistakymmentĂ€ ajastaikaa Jerusalemissa: hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Zebuda, Pedajan tytĂ€r Rumasta.~ŃPƒw # Ja Jojakim antoi Pharaolle hopian ja kullan; kuitenkin laski hĂ€n maan verolliseksi, antamaan hopiaa Pharaon kĂ€skyn jĂ€lkeen: itsekunkin maakunnan kansan teki hĂ€n verolliseksi voimansa perĂ€stĂ€ hopiaan ja kultaan, Pharao Nekolle antaaksensa.EŃOƒ " Ja Pharao Neko teki Eliakimin Josian pojan kuninkaaksi, hĂ€nen isĂ€nsĂ€ Josian siaan, ja muutti hĂ€nen nimensĂ€ Jojakimiksi; mutta Joahaksen hĂ€n otti ja vei Egyptiin, siellĂ€ hĂ€n kuoli. ĐcÈ;ĐhŃXK  Ja Jojakim nukkui isĂ€insĂ€ kanssa ja hĂ€nen poikansa Jojakin tuli kuninkaaksi hĂ€nen siaansa. ŃW‚  MitĂ€ enempi Jojakimista sanomista on, ja kaikista hĂ€nen teoistansa: eikö se ole kirjoitettu Juudan kuningasten aikakirjassa?ŃV‚)  Ja myös viattoman veren tĂ€hden, jonka hĂ€n vuodatti, ja tĂ€ytti Jerusalemin viattomalla verellĂ€: sitĂ€ ei \Herra\ tahtonut antaa anteeksi.!ŃU‚=  Mutta se tapahtui Juudalle \Herran\ sanan jĂ€lkeen, ettĂ€ hĂ€n heitĂ€ heittĂ€is pois kasvoinsa edestĂ€ Manassen syntein tĂ€hden, jotka hĂ€n tehnyt oli.tŃTƒc  Ja \Herra\ antoi tulla hĂ€nen pÀÀllensĂ€ sotavĂ€en Kaldeasta, Syriasta, Moabista ja Ammonin lapsista, ja antoi ne tulla Juudeaan hukuttamaan hĂ€ntĂ€, \Herran\ sanan jĂ€lkeen, niinkuin hĂ€n oli puhunut palveliainsa prophetain kautta. e>~%«=eTŃ^ƒ#  Niin Jojakin Juudan kuningas meni Ă€itinensĂ€ Babelin kuninkaan tykö, ja hĂ€nen palveliansa, ja ylimmĂ€isensĂ€, ja kamaripalveliansa. Ja Babelin kuningas otti hĂ€nen valtakuntansa kahdeksantena vuonna.kŃ]Q  Ja Nebukadnetsar, Babelin kuningas, tuli kaupungin tykö, ja hĂ€nen palveliansa piirittivĂ€t sen.wŃ\i  Silloin matkustivat Nebukadnetsarin Babelin kuninkaan palveliat ylös Jerusalemiin; ja kaupunki piiritettiin.VŃ['  Ja hĂ€n teki pahaa \Herran\ edessĂ€, niinkuin hĂ€nen isĂ€nsĂ€kin tehnyt oli.<ŃZ‚s  Kahdeksantoistakymmenen vuotinen oli Jojakin tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi kolme kuukautta Jerusalemissa; hĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Nehusta Elnatanin tytĂ€r Jerusalemista.>ŃY‚w  Ja Egyptin kuningas ei lĂ€htenyt enÀÀn maaltansa; sillĂ€ Babelin kuningas oli hĂ€neltĂ€ ottanut kaikki pois, mitĂ€ Egyptin kuninkaan oma oli, Egyptin ojasta Phratin virtaan asti. Y'JÛYŃcy  Ja Babelin kuningas asetti Mattanian hĂ€nen setĂ€nsĂ€ kuninkaaksi hĂ€nen siaansa ja muutti hĂ€nen nimensĂ€ Zidkiaksi.1Ńb‚]  Ja kaikki vĂ€kevĂ€t miehet, seitsemĂ€ntuhatta, ja tuhannen puuseppÀÀ ja rautaseppÀÀ, kaikki vĂ€kevĂ€t sotamiehet; ja Babelin kuningas vei heidĂ€t vankina Babeliin.6Ńa‚g  Ja vei Jojakinin ja kuninkaan Ă€idin, kuninkaan emĂ€nnĂ€t ja hĂ€nen kamaripalveliansa pois Babeliin. Ja ne voimalliset maalta vei hĂ€n myös Jerusalemista vankina Babeliin.YŃ`ƒ-  Ja vei koko Jerusalemin, kaikki ylimmĂ€iset, kaikki voimalliset sotamiehet, kymmenentuhatta vankia, ja kaikki puusepĂ€t ja rautasepĂ€t pois, niin ettei yhtĂ€kÀÀn jÀÀnyt, vaan köyhimmĂ€t kansasta maalle;UŃ_ƒ%  Ja hĂ€n otti kaiken tavaran \Herran\ huoneesta ja kuninkaan huoneesta, ja rikkoi kaikki kultaiset astiat, jotka Salomo Israelin kuningas oli \Herran\ templiin antanut tehdĂ€ niinkuin \Herra\ puhunut oli, 7ă+« Ńi‚  Mutta yhdeksĂ€nnellĂ€ kuukaudella tuli sangen suuri nĂ€lkĂ€ kaupunkiin, niin ettei maakunnan kansalla mitÀÀn syömistĂ€ ollut.cŃhA  Ja niin oli se kaupunki piiritetty kuningas Zidkian ensimĂ€iseen vuoteen toistakymmentĂ€.‚Ńg „)  Niin tapahtui yhdeksĂ€ntenĂ€ hĂ€nen valtakuntansa vuonna, kymmenentenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kymmenennellĂ€ kuulla, ettĂ€ Nebukadnetsar Babelin kuningas tuli kaiken vĂ€kensĂ€ kanssa Jerusalemin eteen, ja he sioittuivat sen eteen ja rakensivat saarron joka taholta sen ympĂ€rille.4Ńf‚c  SillĂ€ se tapahtui niin Jerusalemin ja Juudan kanssa \Herran\ vihasta, siihen asti ettĂ€ hĂ€n heitti heidĂ€t pois kasvoinsa edestĂ€. Ja Zidkia erkani Babelin kuninkaasta.QŃe  Ja hĂ€n teki pahaa \Herran\ edessĂ€, niinkuin Jojakin myös tehnyt oli.EŃdƒ  Yhden vuoden vanha kolmattakymmentĂ€ oli Zidkia tullessansa kuninkaaksi, ja hallitsi yksitoistakymmentĂ€ vuotta Jerusalemissa. HĂ€nen Ă€itinsĂ€ nimi oli Hamutal, Jeremian tytĂ€r Libnasta. 5ő4·5WŃnƒ)  SeitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ viidennellĂ€ kuukaudella, se on yhdeksĂ€stoistakymmenes Nebukadnetsarin Babelin kuninkaan ajastaika, tuli Nebutsaradan huovin pÀÀmies, Babelin kuninkaan palvelia, Jerusalemiin,#Ńm‚A  Ja he tappoivat Zidkian lapset hĂ€nen silmĂ€insĂ€ nĂ€hden, ja puhkasivat Zidkian silmĂ€t, ja sitoivat hĂ€nen kaksilla vaskikahleilla ja veivĂ€t Babeliin.zŃlo  Mutta kuninkaan he ottivat kiinni ja veivĂ€t hĂ€nen Babelin kuninkaan tykö Riblatiin; ja he tuomitsivat hĂ€nen,=Ńk‚u  Mutta Kaldealaisten sotavĂ€ki ajoi kuningasta takaa, ja he kĂ€sittivĂ€t hĂ€nen Jerihon kedolla; ja kaikki sotamiehet, jotka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ olivat, olivat hĂ€nestĂ€ hajonneet.‚Ńj„  Niin kukistettiin kaupunki, ja kaikki sotamiehet pakenivat yöllĂ€ ulos porttitietĂ€, niiden kahden muurin vĂ€liltĂ€, joka menee kuninkaan yrttitarhaan (vaan Kaldealaiset olivat ympĂ€ri kaupunkia), ja hĂ€n pakeni sitĂ€ tietĂ€ myöten tasaiselle kedolle. <kÚ'œŁ<dŃuC  Huovin pÀÀmies otti myös pannut ja maljat, jotka olivat kokonansa kullasta ja hopiasta,kŃtQ  Ja padat, lapiot, veitset, lusikat ja kaikki vaskiset astiat, joilla palveltiin, ottivat he pois.(Ńs‚K  Mutta Kaldealaiset sĂ€rkivĂ€t vaskiset patsaat \Herran\ huoneessa, ja istuimet, ja vaskimeren, joka \Herran\ huoneessa oli, ja veivĂ€t niiden vasken Babeliin.gŃrI  Ja niitĂ€ halvimpia maakunnassa jĂ€tti huovin pÀÀmies viinamĂ€en miehiksi ja peltomiehiksi./Ńq‚Y  Mutta muun kansan, joka jÀÀnyt oli kaupunkiin, ja ne jotka Babelin kuninkaan tykö paenneet olivat, ja muun yhteisen kansan vei Nebutsaradan huovin pÀÀmies pois. Ńp‚  Ja kaikki Kaldealaisten sotavĂ€ki, jotka huovin pÀÀmiehen kanssa olivat, sĂ€rkivĂ€t muurit, jotka Jerusalemin ympĂ€rillĂ€ olivat.Ńo‚  Ja poltti \Herran\ huoneen ja kuninkaan huoneen, ja kaikki huoneet Jerusalemissa, niin myös kaikki suuret huoneet poltti hĂ€n tulella. bSËxVŃz'  NĂ€mĂ€t otti Nebutsaradan huovin ylimmĂ€inen ja vei Babelin tykö Riblatiin.‚OŃy…  Ja yhden kamarihaltian otti hĂ€n kaupungista, joka oli sotavĂ€en haltiaksi asetettu, ja viisi miestĂ€ niistĂ€, jotka seisoivat aina kuninkaan edessĂ€, jotka kaupungista löydettiin, ja Sopherin sodanpÀÀmiehen, joka maan kansan opetti sotimaan, niin myös kuusikymmentĂ€ miestĂ€ maan vĂ€estĂ€, jotka kaupungista löydettiin.Ńx‚  Ja huovin pÀÀmies otti papin Serajan ensimĂ€isestĂ€ vuorosta ja papin Zephanian toisesta vuorosta, ja kolme ovenvartiaa,‚ Ńw„  Yksi patsas oli kahdeksantoistakymmentĂ€ kyynĂ€rÀÀ korkia, ja sen kruunu oli myös vaskesta, joka kruunu oli kolme kyynĂ€rÀÀ korkia, ja verkko ja granatin omenat ympĂ€ri kruunun olivat kaikki vaskesta: tainkaltainen oli myös toinen patsas verkkoinensa.Ńv‚/  Kaksi patsasta, yhden meren ja istuimet, jotka Salomo oli antanut rakentaa \Herran\ huoneesen; joita vaski-astioita ei taidettu kaikkia punnita. ęÜÈęGŃ~ƒ  Ja Gedalia vannoi heille ja heidĂ€n miehillensĂ€ ja sanoi heille: Ă€lkÀÀt peljĂ€tkö olla Kaldealaisten alamaisina: pysykÀÀt maassa ja palvelkaat Babelin kuningasta, niin te menestytte.‚Ń}„  Kuin kaikki sotajoukkoin pÀÀmiehet ja muut kuulivat Babelin kuninkaan korottaneen Gedalian, tulivat he Gedalian tykö Mitspaan: Ismael Netanian poika, ja Johanan Karean poika, ja Seraja Tanhumetin Netophatilaisen poika, ja Jaasanja Maakatin poika, miehinensĂ€./Ń|‚Y  Mutta sen vĂ€en pÀÀlle, joka Juudan maassa jĂ€lellĂ€ oli, jonka Nebukadnetsar Babelin kuningas jĂ€ttĂ€nyt oli, asetti hĂ€n Gedalian Ahikamin pojan, Saphamin pojan.nŃ{W  Ja Babelin kuningas löi ja tappoi ne Riblatissa Hematin maalla. NĂ€in vietiin Juuda pois maaltansa.  o6 jҁO  Ja muutti hĂ€nen vankeutensa vaatteet; ja hĂ€n söi aina hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ kaiken elinaikansa;%Ò‚E  Ja puhui hĂ€nen kanssansa ystĂ€vĂ€llisesti, ja asetti hĂ€nen istuimensa ylemmĂ€ksi niiden kuningasten istuimia, jotka hĂ€nen tykönĂ€nsĂ€ olivat Babelissa,‚5Ò„e  SeitsemĂ€ntenĂ€ ajastaikana neljĂ€ttĂ€kymmentĂ€, sittekuin Jojakin Juudan kuningas oli viety pois, seitsemĂ€ntenĂ€ pĂ€ivĂ€nĂ€ kolmattakymmentĂ€, toisella kuukaudella toistakymmentĂ€ otti Evilmerodak Babelin kuningas ensimĂ€isenĂ€ valtakuntansa vuonna Jojakinin Juudan kuninkaan ylös vankihuoneesta,Ò‚  Niin nousi kaikki kansa sekĂ€ suuret ettĂ€ pienet, ja sotavĂ€en pÀÀmiehet, ja tulivat Egyptiin; sillĂ€ he pelkĂ€sivĂ€t Kaldealaisia.yŃƒm  Mutta seitsemĂ€nnellĂ€ kuukaudella tuli Ismael Netanian poika, Elisaman pojan kuninkaallisesta suvusta, ja kymmenen miestĂ€ hĂ€nen kanssansa, ja tappoivat Gedalian ja ne Juudalaiset ja Kaldealaiset, jotka hĂ€nen kanssansa olivat Mitspassa. Gőő !,7BMXcny„š„°»ÆŃÜçòę(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőłŸÉÔßêő   )Z  !)[  ")\  #)]  $)^  %)_  &)`   )Z  !)[  ")\  #)]  $)^  %)_  &)`  ')a  ()b  ))c  *)d  +)e  ,)f  -)g  .)h  /)i  0)j  1)k  2)l  3)m  4)n  5)o  6)p  7)q   )r  )s  )t  )u  )v  )w  )x  )y   )z   ){   )|   )}   )~  )  )€  )  )‚  )ƒ  )„  )…  )†  )‡  )ˆ  )‰   )Š  )‹  )Œ  )  )Ž  )  )  )‘   )’   )“   )”   )•   )–  )—  )˜  )™  )š  )›  )œ  )  )ž  )Ÿ  )  ;tZ8óąl!ë†<Łm;/Ò ]  Niin myös Jebusin, Amorin ja Gergosin,3Ò e Kanaan siitti Zidonin esikoisensa ja Hetin,ZÒ 1 Niin myös Patrusim ja Kaluhim, joista Philistealaiset ovat tulleet ja Kaphtorim.9Ò q Mistraim siitti Ludim, Anamim, Lehabim, Naphutim,GÒ  Kus siitti Nimrodin: tĂ€mĂ€ rupesi olemaan voimallinen maalla.bÒ  A Ja Kusin lapset: Seba, Hevila, Sabta, Raema ja Sabteka; ja Raeman lapset: Sjeba ja Dedan.3Ò  e  Hamin lapset: Kus, Mitsraim, Put ja Kanaan.HÒ    Niin myös Javanin lapset: Elisa ja Tarsisa, Kittim ja Dodanim.3Ò  e  Gomerin lapset: Askenas, Riphatja, Togarma.NÒ    Japhetin lapset: Gomer, Magog, Madai, Javan ja Tubal, Mesek ja Tiras. Ò ?  Noa, Sem, Ham ja Japhet.Ò =  Henok, Metusala, Lamek,Ò =  Kenan, Mahaleel, Jared,Ò / Adam, Set, Enos,Ò‚  Ja hĂ€n mÀÀrĂ€si hĂ€nelle hĂ€nen osansa, hĂ€nelle aina joka pĂ€ivĂ€ kuninkaalta annettavaksi, kaikkena hĂ€nen elinaikanansa. 5ÜČZ!G ùŹŒoQ1Ąu5=Ò# y  Jetur, Naphis ja Kedma: nĂ€mĂ€t ovat Ismaelin lapset.)Ò" Q  Misma, Duma, Masa, Hadad ja Tema,`Ò! =  NĂ€mĂ€t ovat heidĂ€n sukukuntansa: Ismaelin esikoinen Nebajot, Kedar, Adbeel ja Mibsam,*Ò  S  Abrahamin lapset: Isaak ja Ismael.Ò 9  Abram, se on Abraham.Ò 5  Serug, Nahor, Tara,Ò 3  Eber, Peleg, Regu,Ò 9  Sem, Arphaksad, Sala,JÒ   Ophirin, Hevilan ja Jobadin: nĂ€mĂ€t ovat kaikki Joktanin lapset.$Ò G  Ebalin, Abimaelin ja Sjeban,$Ò G  Hadoramin, Usalin ja Diklan,EÒ   Joktan siitti Almodadin ja Salephin, Hatsarmavetin ja Jaran,Ò ‚  Eberille oli syntynyt kaksi poikaa: yhden nimi oli Peleg, ettĂ€ hĂ€nen aikanansa oli maa jaettu, ja hĂ€nen veljensĂ€ nimi oli Joktan.6Ò k  Arphaksad siitti Salan, ja Sala siitti Eberin.UÒ '  Semin lapset: Elam, Assur, Arphaksad, Lud ja Aram, Uts, Hul, Geter ja Masek.'Ò M  Ja Arvadin, Zemarin ja Hematin.!Ò A  Ja Hevin, Arkin ja Sinin, RbțČr#ëTńąRMÒ.  * Etserin lapset: Bilhan, Saevan, Jaekan. Disanin lapset: Uts ja Aran.LÒ-  ) Anan lapset: Dison. Disonin lapset: Hamran, Esban, Jitran ja Karan.`Ò, = ( Sobalin lapset: Aljan, Manahat, Ebal, Sephi ja Onam. Sibeonin lapset ovat: Aija ja Ana.FÒ+  ' Lotanin lapset: Hori ja Homam; mutta Lotanin sisar oli Timna.KÒ*  & Seirin lapset: Lotan, Sobal, Sibeon ja Ana, Dison, Etser ja Disan.5Ò) i % Reguelin lapset: Nahat, Sera, Samma ja Missa.LÒ(  $ Eliphan lapset: Teman, Omar, Zephi, Gaetan, Kenas, Timna ja Amalek.=Ò' y # Esaun lapset: Eliphas, Reguel, Jeus, Jaelam ja Korah.IÒ&  " Ja Abraham siitti Isaakin. Isaakin lapset olivat Esau ja Israel.aÒ% ? ! Midianin lapset: Epha, Epher, Henok, Abida ja Eldaa. NĂ€mĂ€t ovat kaikki Keturan lapset.Ò$ ‚1 Keturan Abrahamin toisen emĂ€nnĂ€n lapset, jotka hĂ€n synnytti: Simran, Joksan, Medan, Midian, Jesbak ja Sua; ja Joksanin lapset: Sjeba ja Dedan. ÀAßÓ~ÀYÒ5 / 1 Kuin Saul oli kuollut, tuli Baal Hanan Akborin poika kuninkaaksi hĂ€nen siaansa._Ò4 ; 0 Kuin Samla oli kuollut, tuli Saul Rehobotin virran tyköÀ kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.RÒ3 ! / Kuin Hadad oli kuollut, tuli hĂ€nen siaansa kuninkaaksi Samla Masrekasta.(Ò2 ‚M . Kuin Husam oli kuollut, tuli hĂ€nen siaansa kuninkaaksi Hadad Bedadin poika, joka löi Midianilaiset Moabilaisten kedolla; ja hĂ€nen kaupunkinsa nimi oli Avit.]Ò1 7 - Kuin Jobab oli kuollut, tuli Husam kuninkaaksi hĂ€nen siaansa, Temanilaisten maalta._Ò0 ; , Ja kuin Bela oli kuollut, tuli Jobab Seran poika Botsrasta kuninkaaksi hĂ€nen siaansa.;Ò/ ‚s + NĂ€mĂ€t ovat kuninkaat, jotka hallitsivat Edomin maalla, ennenkuin yksikÀÀn kuningas hallitsi Israelin lasten seassa: Bela Beorin poika, ja hĂ€nen kaupunkinsa nimi oli Dinhaba. G?Ò–ZŽxÂGxÒ>k  Ja Tamar hĂ€nen miniĂ€nsĂ€ synnytti hĂ€nelle Peretsen ja Seran, niin ettĂ€ Juudan lapsia oli kaikkiansa viisi.2Ò=‚_  Juudan lapset: Ger, Onan, Sela, ne kolme synnytti hĂ€nelle Suan tytĂ€r Kanaanealainen. Ja Ger Juudan esikoinen oli paha \Herran\ edessĂ€, sentĂ€hden tappoi hĂ€n hĂ€nen.9Ò<o  Dan, Joseph ja Benjamin, Naphtali, Gad ja Asser.XÒ; -  NĂ€mĂ€t ovat Israelin lapset: Ruben, Simeon, Levi ja Juuda, Isaskar ja Sebulon,HÒ:  6 Ruhtinas Magdiel, ruhtinas Iram: nĂ€mĂ€t ovat Edomin ruhtinaat.9Ò9 q 5 Ruhtinas Kenas, ruhtinas Teman, ruhtinas Mibtsar,9Ò8 q 4 Ruhtinas Oholibama, ruhtinas Ela, ruhtinas Pinon,jÒ7 Q 3 Kuin Hadad oli kuollut, olivat ruhtinaat Edomissa: ruhtinas Timna, ruhtinas Alja, ruhtinas Jetet,=Ò6 ‚w 2 Kuin Baal Hanan oli kuollut, hallitsi hĂ€nen siassansa Hadad; ja hĂ€nen kaupunkinsa nimi oli Pagi. Ja hĂ€nen emĂ€ntĂ€nsĂ€ nimi oli Mehetabeel, Matredin tytĂ€r, Mehasabin tyttĂ€ren. SÒnì”8ÿÍ{FŁSMÒK  Ja Abigail synnytti Amasan; ja Jeter Ismaelilainen oli Amasan isĂ€.iÒJM  Ja heidĂ€n sisarensa olivat Seruja ja Abigail. Serujan lapset: Abisai, Joab ja Asael, ne kolme.4ÒIe  Kuudennen Otsemin ja seitsemĂ€nnen Davidin.2ÒHa  NeljĂ€nnen Netaneelin, viidennen Raddain,OÒG  Isai siitti esikoisensa Eliabin, toisen Abinadabin, kolmannen Simean,/ÒF[  Boas siitti Obedin; Obed siitti Isain.6ÒEi  Nahesson siitti Salman; Salma siitti Boaksen.YÒD-  Ram siitti Amminadabin; Amminadab siitti Nahessonin, Juudan lasten pÀÀmiehen.UÒC%  Hetsronin lapset, jotka hĂ€nelle ovat syntyneet: Jerahmeel, Ram ja Kalubai.ÒB;  Etanin lapset, Asaria.]ÒA5  Karmin lapset: Akar, joka Israelin murheelliseksi saatti, ryhtyissĂ€nsĂ€ kirottuun.aÒ@=  Seran lapset: Simri, Etan, Heman, Kalkol ja Dara: ja heitĂ€ kaikkiansa oli myös viisi.+Ò?S  Peretsen lapset: Hetsron ja Hamul. .wá<Đ$Š.uÒSe  Ja Jerahmeelilla Hetsronin esikoisella olivat lapset: hĂ€nen esikoisensa Ram, ja Buna, Oren, Otsem ja Ahia.{ÒRq  Kuin Hetsron oli kuollut Kalebin Ephratassa, niin Hetsronin emĂ€ntĂ€ Abia synnytti hĂ€nelle Assurin Tekoan isĂ€n.(ÒQ‚K  Mutta Gesur ja Aram saivat heiltĂ€ Jairin kylĂ€t, Kenatin ja hĂ€nen tyttĂ€rensĂ€, kuusikymmentĂ€ kaupunkia: kaikki nĂ€mĂ€t ovat Makirin Gileadin isĂ€n lapset.iÒPM  Ja Segub siitti Jairin; ja hĂ€nellĂ€ oli kolmekolmattakymmentĂ€ kaupunkia Gileadin maakunnassa.!ÒO‚=  Sitte meni Hetsron Makirin Gileadin isĂ€n tyttĂ€ren tykö ja nai hĂ€nen, kuin hĂ€n oli kuudenkymmenen ajastaikainen; ja hĂ€n synnytti hĂ€nelle Segubin.3ÒNc  Hur siitti Urin ja Uri siitti Betsaleelin.]ÒM5  Ja kuin Asuba kuoli, otti Kaleb itsellensĂ€ Ephratin, joka synnytti hĂ€nelle Hurin.ÒL‚  Kaleb Hetsronin poika siitti emĂ€ntĂ€insĂ€ Asuban ja Jerigodin kanssa, nĂ€mĂ€t ovat hĂ€nen lapsensa: Jeser, Sobad ja Ardon. Hêêő !,7BMXcny„š„°»ĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰâíű$/:EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőŸÉÔßêő  )ą  )Ł  )€  )„  )Š  )§  )ą  )Ł  )€  )„  )Š  )§  )š   )©  !)Ș  ")«  #)Ź  $)­  %)ź  &)Ż  ')°  ()±  ))Č  *)ł  +)Ž   )”  )¶  )·  )ž  )č  )ș  )»  )Œ   )œ   )Ÿ   )ż   )À   )Á  )  )Ă  )Ä  )Ć  )Æ  )Ç  )È  )É  )Ê  )Ë  )Ì  )Í  )Î   )Ï  )Đ  )Ń  )Ò  )Ó  )Ô  )Ő  )Ö   )Ś   )Ű   )Ù   )Ú   )Û  )Ü  )Ę  )Ț  )ß  )à  )á  )â  )ă  )ä  )ć  )æ  )ç  )è  )é #–Mś•MöLÆZ#4Ò^e $ Attai siitti Natanin, Natan siitti Sabadin.iÒ]M # Ja Sesan antoi Jarhalle palveliallensa tyttĂ€rensĂ€ emĂ€nnĂ€ksi, hĂ€n synnytti hĂ€nelle Attain.Ò\ " Sesanilla ei ollut yhtÀÀn poikaa, vaan tyttĂ€riĂ€. Ja Sesanilla oli EgyptilĂ€inen palvelia, hĂ€nen nimensĂ€ oli Jarha.NÒ[ ! Ja Jonatanin lapset: Pelet ja Sasa: nĂ€mĂ€t ovat Jerahmeelin lapset.VÒZ'  Ja Jodan Sammain veljen lapset: Jeter ja Jonatan. Ja Jeter kuoli lapsetonna.TÒY#  Ja Appaimin lapset: Jisei; ja Jisein lapset: Sesan; Sesanin lapset: Ahlai.EÒX  Nadabin lapset: Seled ja Appaim. Ja Seled kuoli lapsetonna._ÒW9  Ja Abisurin emĂ€nnĂ€n nimi oli Abihail, ja hĂ€n synnytti hĂ€nelle Ahbanin ja Molidin.SÒV!  Ja Onamilla olivat lapset: Samai ja Jada; Samain lapset: Nadab ja Abisur.FÒU  Ja Ramin Jerahmeelin esikoisen lapset: Maats, Jamin ja Eker.gÒTI  Ja Jerahmeelilla oli vielĂ€ toinen emĂ€ntĂ€, hĂ€nen nimensĂ€ oli Atara, hĂ€n on Onamin Ă€iti. 1È•YȚ_"Ű›9ïČ1~Òkw 1 Ja hĂ€n synnytti myös Saaphin Madmannan isĂ€n ja Sjevan Makbenan isĂ€n ja Gibean isĂ€n. Ja Aksa oli Kalebin tytĂ€r.:Òjq 0 Maeka Kalebin vaimo synnytti Seberin ja Tirhenan.GÒi / Ja Jahdain lapset: Regem, Jotam, Gesan, Pelet, Epha ja Saaph._Òh9 . Ja Epha Kalebin vaimo synnytti Haranin, Motsan ja Gaseksen; ja Haran siitti Gaseksen.:Ògq - Ja Sammain poika Maon, ja Maon oli Betsurin isĂ€.GÒf , Samma siitti Rahamin Jorkamin isĂ€n; ja Rekem siitti Sammain.:Òeq + Ja Hebronin lapset: Kora, Tappua, Rekem ja Samma.|Òds * Kalebin Jerahmeelin veljen lapset: Mesa hĂ€nen esikoisensa; hĂ€n on Siphin isĂ€: ja Maresan Hebronin isĂ€n lapset.<Òcu ) Sallum siitti Jekamian, ja Jekamia siitti Elisaman.9Òbo ( Elasa siitti Sismain, ja Sismai siitti Sallumin.9Òao ' Asaria siitti Haletsin, ja Halets siitti Elasan.0Ò`] & Obed siitti Jehun, Jehu siitti Asarian.5Ò_g % Sabad siitti Ephlalin, Ephlal siitti Obedin. tš`vś2t:Òr ‚q  NĂ€mĂ€t olivat Davidin pojat, jotka hĂ€nelle syntyneet olivat Hebronissa: Amnon esikoinen, joka syntyi Ahinoamista JisreelilĂ€isestĂ€, toinen Daniel Abigailista Karmelilaisesta.AÒq‚} 7 Ja kirjoittajain sukukunnat, jotka asuivat Jabeksessa, ovat Tirgatilaiset, Simealaiset, Sukatilaiset. NĂ€mĂ€t ovat KinilĂ€iset, jotka ovat tulleet Hammatista Rekabin huoneen isĂ€stĂ€.|Òps 6 Salman lapset, Betlehem ja Netophatilaiset, Joabin huoneen kruunut; ja puoli osaa Manatilaisista ovat Zorgilaiset.Òo‚# 5 Ja Kirjatjearimin sukukunnat: JetrilĂ€iset, Putilaiset, Sumatilaiset ja Misrailaiset. HeistĂ€ ovat Zorgatilaiset ja Estaolilaiset tulleet.OÒn 4 Ja Sobalilla Kirjatjearimin isĂ€llĂ€ oli poikia: Haroe, Hatsimenyhot.7Òmk 3 Salma Betlehemin isĂ€, Hareph Betgaderin isĂ€.cÒlA 2 NĂ€mĂ€t olivat Kalebin lapset Hurin pojan Ephratan esikoisen: Sobal, Kirjatjearimin isĂ€, :“:u윙dű‹:NÒ|  HĂ€nen poikansa Joram, hĂ€nen poikansa Ahasia, hĂ€nen poikansa Joas,jÒ{O  Rehabeam oli Salomon poika, hĂ€nen poikansa Abia, hĂ€nen poikansa Asa, hĂ€nen poikansa Josaphat,iÒzM  NĂ€mĂ€t ovat kaikki Davidin pojat; ilman muiden vaimoin lapsia. Ja Tamar oli heidĂ€n sisarensa.2Òya  Elisama, Eljada, Eliphelet; ne yhdeksĂ€n.!Òx?  Nogah, Nepheg ja Japhia,,ÒwU  Sitte Jibhar, Elisama ja Eliphalet,Òv‚  Ja nĂ€mĂ€t ovat hĂ€nelle syntyneet Jerusalemissa: Simea, Sobab, Natan ja Salomo, ne neljĂ€ Batsuasta Ammeelin tyttĂ€restĂ€.AÒu‚}  NĂ€mĂ€t kuusi ovat hĂ€nelle syntyneet Hebronissa. Ja hĂ€n hallitsi siellĂ€ seitsemĂ€n vuotta ja kuusi kuukautta; mutta Jerusalemissa hallitsi hĂ€n kolmeneljĂ€ttĂ€kymmentĂ€ ajastaikaa.VÒt'  Viides Sephatia Abitalista, kuudes Jitream, hĂ€nen emĂ€nnĂ€stĂ€nsĂ€ Eglasta.jÒsO  Kolmas Absalom Maakan poika Talmain Gessurin kuninkaan tyttĂ€ren, neljĂ€s Adonia Haggitin poika, :­Z"čdÊUš:kӁQ  Mutta Sekanian lapset: Semaja; ja Semajan lapset: Hattus, Jigal, Baria, Nearia, Saphat; ne kuusi.iӁM  Hananian pojat Pelatja ja Jesaja; Rephajan pojat, Arnanin pojat, Obadian pojat, Sekanian pojat.>Óy  Hasuba, Ohel, Berekia, Hasadia, Jusabhesed; ne viisi.rӁ_  Pedajan pojat, Zerubbabel ja Simi; Zerubbabelin pojat Mesullam ja Hanania, ja heidĂ€n sisarensa Selomit,QӁ  (HĂ€nen poikansa) Malkiram, Pedaja, Senatsar, Jekamja, Hosama, Nedabja.CӁ  Mutta vangitun Jekonian lapset: hĂ€nen poikansa Sealtiel,RӁ  Mutta Jojakimin lapset: Jekonia hĂ€nen poikansa, Zidkia hĂ€nen poikansa.fӁG  Mutta Josian pojat olivat: esikoinen Johanan, toinen Jojakim, kolmas Zidkia, neljĂ€s Sallum.5Òg  HĂ€nen poikansa Amon, hĂ€nen poikansa Josia.PÒ~  HĂ€nen poikansa Ahas, hĂ€nen poikansa Hiskia, hĂ€nen poikansa Manasse,PÒ}  HĂ€nen poikansa Amasia, hĂ€nen poikansa Asaria, hĂ€nen poikansa Jotam, kÁXœ4œkÿÆkXӁ+  Mutta Kots siitti Anubin ja Hatsobeban, ja Aharhelin Harumin pojan sukukunnat.6Ói  Mutta Helean lapset: Zeret, Jesohar ja Etnan.iӁM  Ja Naera synnytti hĂ€nelle Ahussamin, Hepherin, Temenin, Ahastarin: nĂ€mĂ€t ovat Naeran lapset.OӁ  Mutta Ashurilla Tekoan isĂ€llĂ€ oli kaksi emĂ€ntÀÀ, Helea ja Naera.tÓ c  Ja Penuel Gedorin isĂ€, ja Eser Husan isĂ€: nĂ€mĂ€t ovat Hurin Betlehemin isĂ€n Ephratan esikoisen lapset.eÓ E  Ja nĂ€mĂ€t Etamin isĂ€n: Jisreel, Jisma, Jidbas, ja heidĂ€n sisarensa nimi oli Hatslelponi.zÓ o  Mutta Reaja Sobalin poika siitti Jahatin, Jahat siitti Ahumain ja Lahadin: nĂ€mĂ€t ovat Zorgalaisten sukukunnat.<Ó  w  Juudan lapset: Perets, Hetsron, Karmi, Hur ja Sobal.fÓ G  Eljoenain lapset: Hodajeva, Eljasib, Pelaja, Akkub, Johanan, Delaja ja Anani; ne seitsemĂ€n.<Óu  Nearin lapset: Eljoenai, Hiskia, Asrikam; ne kolme. db[­fóĄd:Óq  Jehaleelin lapset: Siph, Sipha, Tiria ja Asareel.OӁ  Kalebin Jephunnen pojan lapset: Iru, Ela ja Naam; Elan lapset: Kenas.pӁ[  Ja Meonatai siitti Ophran, ja Seraja siitti Joabin seppĂ€in laakson isĂ€n, sillĂ€ he olivat puusepĂ€t.DӁ  Kenaksen lapset: Otniel ja Seraja; Otnielin lapset: Hatat.eӁE  Mutta Eston siitti Petraphan, Pasean, Tehinnan Irnahaksen isĂ€n: nĂ€mĂ€t ovat Rekan miehet.CӁ  Mutta Kelub Suan veli siitti Mehirin, se on Estonin isĂ€.‚Ó„  Ja Jagbets rukoili Israelin Jumalaa ja sanoi: jos sinĂ€ minua hyvin siunaisit ja levittĂ€isit minun maani rajat, ja sinun kĂ€tes olis minun kanssani, ja asettaisit sitĂ€ pahaa, ettei se minua vaivaisi. Ja Jumala antoi tapahtua niinkuin hĂ€n rukoili.Ó‚/  Mutta Jagbets oli kuuluisampi veljiĂ€nsĂ€; ja hĂ€nen Ă€itinsĂ€ kutsui hĂ€nen Jagbets, sillĂ€ hĂ€n sanoi: minĂ€ olen hĂ€nen synnyttĂ€nyt kivulla. Gôôÿ  +6ALWbmxƒŽ™€ŻșĆĐÛæńü(3>IT_ju€‹–ĄŹ·ÂÍŰăîù%0;EP[fq|‡’šłŸÉÔßêőłŸÉÔßêő  )ë  )ì  )í   )î  !)ï  ")đ  #)ń  )ë  )ì  )í   )î  !)ï  ")đ  #)ń  $)ò  %)ó  &)ô  ')ő  ()ö  ))ś  *)ű  +)ù  ,)ú  -)û  .)ü  /)ę  0)ț  1)ÿ  2*  3*  4*  5*  6*  7*  8*  9*  :*  ;*  <*  =*  >*  ?*  @*  A*  B*  C*  D*  E*  F*  G*  H*  I*  J*  K*  L*  M*  N*  O*  P*  Q*   *  *!  *"  *#  *$  *%  *&  *'   *(   *)   **   *+   *,  *-  *.  */  *0  *1 >ŽĐk”~>=Ó!w  Simeonin lapset: Nemuel ja Jamin, Jarib, Sera, Saul,Ó ‚  He olivat savenvalajat ja asuivat moisioissa ja umpiaidoissa, ja kuninkaan tykönĂ€ työnsĂ€ tĂ€hden, siellĂ€ he asuivat. Ó‚  Niin myös Jokim, ja Koseban miehet, Joas ja Saraph, jotka olivat herrat Moabissa ja JasubilekemissĂ€: nĂ€mĂ€t ovat vanhat asiat.qӁ]  Selan Juudan pojan lapset: Erlekan isĂ€, Laeda Maresan isĂ€, ja liinainkutojain suvut Asbean huoneessa,`Ӂ;  Ja Simonin lapset: Amnon ja Rinna, Benhanan ja Tilon. Jisin lapset: Sohet ja Bensohet.bӁ?  Hodijan emĂ€nnĂ€n Nahamin Kegilan isĂ€n sisaren lapset: Garmi ja Estemoa, Maakatilainen.:Ó‚o  Ja hĂ€nen Juudalainen emĂ€ntĂ€nsĂ€ synnytti Jeredin Gedorin isĂ€n, Heberin Sokon isĂ€n, Jekuthelin Sanoan isĂ€n: nĂ€mĂ€t ovat Bitian Pharaon tyttĂ€ren lapset, jonka Mered otti.oӁY  Esran lapset: Jeter, Mered, Epher ja Jalon; ja hĂ€n siitti Mirjamin, Sammain, Jisban, Estemoan isĂ€n. R­F‚@ ÙJőRÓ*‚9 ! Ja kaikki ne kylĂ€t, jotka olivat niiden kaupunkein ympĂ€ristöllĂ€ Baaliin asti. TĂ€mĂ€ on heidĂ€n asumasiansa ja sukukuntansa heidĂ€n keskenĂ€nsĂ€.RÓ)  Ja heidĂ€n kylĂ€nsĂ€, Etam, Ain, Rimmon, Token ja Asan: viisi kaupunkia; Ó(‚  Ja Betmarkabotissa ja Hatsarsusimissa, BetBirissĂ€ ja Saaraimissa. NĂ€mĂ€t olivat heidĂ€n kaupunkinsa, Davidin hallitukseen asti,1Ó'_  Ja Betuelissa ja Hormassa ja Siklagissa,0Ó&]  Ja Bilhassa ja EtsemissĂ€ ja Toladissa,?Ó%{  Ja he asuivat Bersebassa, Moladassa ja Hatsarsuasissa,@Ó$‚{  SimeillĂ€ oli kuusitoistakymmentĂ€ poikaa ja kuusi tytĂ€rtĂ€, mutta hĂ€nen veljillĂ€nsĂ€ ei ollut monta lasta; sillĂ€ kaikki heidĂ€n sukukuntansa ei enentynyt niinkuin Juudan lapset.dÓ#C  Misman pojat olivat: Hamuel hĂ€nen poikansa, Sakur hĂ€nen poikansa, Simei hĂ€nen poikansa.PÓ"  Sallum hĂ€nen poikansa, Mibsam hĂ€nen poikansa, Misma hĂ€nen poikansa. .É‚7ÚUÖ.$Ó1‚C ( Ja he löysivĂ€t lihavan ja hyvĂ€n laitumen ja maan, joka oli avara ja lavia, rauhallinen ja levollinen; sillĂ€ Hamin lapset olivat ennen siellĂ€ asuneet.|Ó0s ' Ja he menivĂ€t pois ja tulivat hamaan Gedoriin asti itĂ€iselle puolelle laaksoa, etsimÀÀn laidunta lampaillensa.Ó/} & NĂ€mĂ€t nimitettiin pÀÀmiehiksi sukukuntainsa seassa; ja heidĂ€n isĂ€insĂ€ huone hajoitti itsensĂ€ paljouden tĂ€h